DOCSLIB.ORG

Maailman Synty Ilmatar Lentää Ilmassa. Hänellä on Tylsää Ja Hän Päättää

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Maailman Synty Ilmatar Lentää Ilmassa. Hänellä on Tylsää Ja Hän Päättää Maailman synty Ilmatar lentää ilmassa. Hänellä on tylsää ja hän päättää laskeutua veteen. Ilmatar tulee raskaaksi veden tuulista ja ajelehtii odottaen lastaan iät ja ajat. Sotka lensi ilmattaren polvelle ja teki siihen pesän. Sitten se muni 6 kultaista ja yhden rautamunan. Sotka rupesi hautomaan munia. Ilmatarta rupesi polttamaan polvesta ja liikautti polveaan. Silloin munat tippui veteen ,halkesivat ja lensi taivaalle. Niistä ilmestyi maa, taivas, aurinko, kuu ja tähdet. Aika kului ja tuli kymmenes kesä. Väinämöisellä tuli ahdasta äitinsä mahassa. Hän alkoi loitsia .Niin Väinämöinen syntyi. Väinämöinen oli ajautunut aaltojen mukana viisi ,kuusi vuotta ,kunnes hän tuli nimettömälle ja kasvuttomalle saarelle. Väinämöinen nousi vedestä saarelle. Väinämöinen eli saarella vuosia. Väinämöinen sai avukseen Sampsa Pellervoisen. Sampsa, pellonpoika kylvi ahot ,mäet, kankaat vihreiksi ,täyteen kuusia ,mäntyjä, koivuja, leppiä ,tuomia ,pihlajia ,pajuja ,katajia ja tammia. Puut kasvoivat vauhdilla. Oli myös yksi jättiläistammikin joka ylettyi taivaaseen ja jonka oksat estivät pilviä liikkumasta. Kun tammi peitti auringon paisteen niin Väinämöinen alkoi etsiä puun kaatajaa. Mutta mistä hän löytäisi sellaisen? Vihdoin merestä nousi peukalon kokoinen mies. Yhtäkkiä hän alkoi kasvaa, ja pian miehen pää jo tavoitteli pilviä ;silmien välikin oli lähes kaksi metriä kun jättiläinen iski kirveensä tammeen, se leimahti tulta ja kaatui halki taivaankannen. Nytpä vasta puut majat, kukkaset alkoivat kasvaa. Väinämöinen kaatoi terävällä kirveellään ison kasken, kokonaisen metsän puut. yhden hän jätti. Niistä hän teki kokon.– Miksi et kaatanut koivuakin? kokko ihmetteli. – Siinä voit sinäkin levätä matkallasi ja käki kukkua iloksemme. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta Väinämöinen oli kuuluisa tietäjä. Joukahainen lähti haastamaan riitaa Väinölään koska halusi olla kuuluisa tietäjä. Kun Joukahainen pääsi Väinölään hän ajoi Väinämöisen päälle. Väinämöinen kysyi Joukahaiselta kuka sinä olet? Olen Joukahainen. Sitten Joukahainen haastoi riitaa. Väinämöinen loitsi Joukahaisen suohon. Joukahainen yritti lahjoa Väinämöisen että pääsisi pois suosta. Joukahainen antoi Väinämöiselle hänen sisaren Ainon vaimoksi ja pääsi pois suosta. Ainon kohtalo Joukahainen rikkoi rekensä. Allapäin hän kertoi äidille että hän antoi Aino-siskonsa Väinämöisen puolisoksi. Älä itke, poikaseni äiti hykerteli. Elämäni ajan olen toivonut sukuuni suurta miestä nyt saan Väinämöisen vävykseni! Entä Aino hänestäkö vaimo Väinämöiselle? Aino kohtasi metsässä Väinämöisen ja sanoi enkä aio naida sinua hän riisui korunsa ja sormuksensa ja heitti Väinämöisen eteen ja juoksi metsän syrjään. Aino löysi lammen ja riisui vaatteensa, kenkänsä ja korunsa. Sitten Aino meni lampeen uimaan ja hukkui. Jänis pitkäkorva, vääräsääri, vei suruviestin Ainon kotiin. Väinämöinen murehti Ainoa. Joukahaisen kosto Joukahainen syytti Väinämöistä Ainon kuolemasta.Joukahainen oli niin vihainen että lähti ampumaan Väinämöistä. Väinämöinen ratsasti hevosellaan vettä pitkin pohjolaan. Vihdoinkin Joukahainen näki Väinämöisen. Hän otti tulinuolen ja tähtäsi Väinämöistä. Kolmannella nuolellaan Joukahainen osui Väinämöisen hevoseen ja Väinämöinen luiskahti hevosineen mereen. Kun Väinämöinen oli lillunut vedessä monta päivää ja yötä kokkolintu tulee ja pelastaa hänet. Väinämöinen Pohjolassa. Väinämöinen lyö kirveellä polveensa Väinämöinen itki surkeuttaan Pohjolassa. Silloin Louhi kuuli miehen itkun ja otti Väinämöisen mukaansa. Väinämöinen vietiin Pohjolan tupaan, hänet syöteltiin vaatteet kuivateltiin, parannettiin haavat, mutta tuntematon oli Pohjola, kylmä ja pimeä paikka. Väinämöinen ikävöi kotiinsa. Ovela Louhi käytti Väinämöisen ahdinkoa hyväkseen. Mitäs annat jos toimitan sinut takaisin kotimaallesi? Haluatko kultaa tai hopeaa? Väinämöinen kysyi. En välitä niistä, mutta… Louhi pysähtyi kesken puheittensa. Mutta mitä? Väinämöinen kysyi. Takoisitko sammon? Louhi madalsi ääntään. Jos teet Sammon annan tyttäreni sinulle ja saatan sinut maillesi. Tyhjästäkö sampo pitäisi tehdä, Väinämöinen ihmetteli. En minä siihen kykene. On vain yksi siihen hommaan seppo Ilmarinen. Jos vain viet minut takaisin Väinölään toimitan Ilmarisen sinulle sammon takojaksi ja tytöllesi iloksi. Ilmarinen on taitava takoja. Hän on takonut taivasta ja kalkutellut ilman kantta. Louhi riemastui. Hän saisi sammon, ihmekoneen, josta hän oli niin kauan haaveillut. Louhi kuvitteli tulevia rikkauksiaan. Ja niin Väinämöinen pääsi pois pohjolasta. Matkalla hänen silmiensä eteen ilmestyi ihana näky. Sateenkaarella istui Pohjan neiti, maan kuulu kaunotar. Väinämöinen pysäytti hevosensa. Tule tänne tyttö! Tule mesileivän leipojaksi minulle! Tule laulamaan ja iloitsemaan Kalevalan kartanoille! Tyttöä huvitti innokas kosijansa. Voi ei, en rupea miniäksi, paras pysyä vain neitona. Tyhjiä ovat puheesi! Kuulepas, vasta miehen saatuasi sinusta tulee nainen. Pohjan neiti asetti ehtoja. Vasta viimeinen oli Väinämöisen mielestä mahdoton: Mistä löytyisi mies joka veistäisi veneen minun kehrävarteni muruista ja työntäisi sitten laivansa laineille sormellaankaan siihen koskematta? Hänelle menen varmaan puolisoksi… Väinämöinen tarttui kuitenkin toimeen. Pari päivää työ sujui ilman kommelluksia. Mutta sitten tapahtui onnettomuus. Hiisi tempaisi kirveen varresta. Kirveen terä osui kiveen ja lensi Väinämöisen polveen. Verta suihkusi, Väinämöinen yritti tukkia haavaa sammaleella. Mutta turhaan. Väinämöinen tarvitsi verensulkusanoja. Mutta sellaista loitsua hän ei itse osannut. Väinämöinen vääntäytyi rekeensä. Varsa ymmärsi miehen hädän ja juoksi lähimpään kylään. Siellä oli ukko joka osasi parantaa Väinämöisen. Minä autan sinua, mutta tarvitsen raudan syntysanat. Väinämöinen kertoi. Kun hän oli kertonut ukko luki manauksen: Veri, seiso kuin seinä. Kuin miekka meressä seiso. Seiso kuin kivi koskessa kovassa! Ukko pysähdytti verenvuodon ja paransi Väinämöisen voiteellaan. Sammon taonta Elipä kerran kauan sitten muuan kylässä seppä nimeltä Ilmarinen. Seppä Ilmarinen oli kylän ainoa seppä. Ilmarinen oli todella taitava seppä, hän oli miltei ainutlaatuinen. Ilmarinen oli työskennellyt pajassaan kovin kauan. Häntä tuskin erotti seinistä tai lattiasta, niin likainen hän oli. Ilmarisen oli aika lähteä kosimaan Pohjolan neitoa, mutta Ilmarinen oli toista mieltä ja sanoi :- Minä en ikinä lähde Pohjolaan! Kuolen sinne jos menen. Louhen vartiokoirat eivät kuulleet hänen tuloaan, niin hiljaa ja nopeasti hän tuli. Ilmarinen saapui pihalle ja Louhi huomasi hänet. Nyt tuli vanhaan Louhen vauhtia. Hän huusi tyttärensä pihalle. Hän vei Ilmarisen sisälle pöytään ja antoi hänelle ruokaa ja juomaa. Sitten hän kysyi Ilmariselta :- No Ilmarinen, osaatko takoa sen sammon? - Osaan minä, tietenkin osaan. sanoi Ilmarinen. Louhi lupasi tyttärensä sammosta ja Ilmarinen suostui tarjoukseen. Ilmarisen palattua kotiin, hänen orjansa alkoivat takoa sampoa. Pitkän aherruksen jälkeen sampo tuli valmiiksi. Ilmarinen lähti Pohjolaan sammon kanssa. Louhi ihastui sampoon heti sen nähdessään. Sampo oli nyt Louhen oma. Louhi vei sammon ison mäen päälle, yhdeksän lukon taakse, jotta kukaan ei sitä saisi. Nyt Ilmarinen sai rohkeutta että hän voisi kosia Pohjolan neitoa. Ilmarinen polvistui neidon eteen ja sanoi :- Tuletko nyt minun vaimokseni? Mutta neito alkoi estellä. Eihän Ilmarinen ollut edes katsonut silmiin kun hän kosi neitoa. Sitä paitsi, Hän oli likainen. Sitten hän tokaisi :- En halua, en tule! Häntä harmitti koska äiti oli tarjonnut hänet sammosta. Äiti ei ollut kysynyt häneltä mitään! Ilmariselle tuli pahamieli. Miksi kaunis neito ei tahtonutkaan sitä häntä? Nyt Ilmariselle tuli koti – ikävä. Alla päin hän alkoi pakkaamaan tavaroitaan. Louhi mietti mielessään :- Nyt minä saan pitää sammon sekä tyttäreni. Ilmarinen lähti kotiin. .
Load more

Recommended publications
  • ”Yksin Syntyi Väinämöinen”
    0 ”Yksin syntyi Väinämöinen” Tarkastelussa Kalevalan Maailmansyntyruno Maaret Peltonen Kirjallisuuden kandidaatintutkielma Taiteiden ja kulttuurintutkimuksen laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Anna Helle Opponentti: Hannamari Kilpeläinen Kevät 2016 1 SISÄLTÖ 1 Johdanto ................................................................................................. 2 2 Kalevalan synty ...................................................................................... 3 2.1 Runolaulajat ........................................................................................ 4 2.2 Runolaulajan maailma ......................................................................... 6 3 Myytit ja Kalevala .................................................................................. 6 4 Aineiston kuvaus ja analyysi ................................................................. 9 4.1 Aineiston kuvaus ................................................................................. 9 4.2 Aineiston analyysi ............................................................................... 11 5 Johtopäätökset ..................................................................................... 16 6 Päätäntö ................................................................................................ 17 Lähteet 2 1 Johdanto Tutkin kirjallisuuden kandidaatin tutkielmassani Kalevalan ja Raamatun välistä suhdetta ja yhteyttä. Etenen Kalevalan tutkimisessa myyttien kautta Raamattuun. Mielenkiintoni Kalevalan ja Raamatun väliseen yhteyteen on
    [Show full text]
  • Visits to Tuonela Ne of the Many Mythologies Which Have Had an In
    ne of the many mythologies which have had an in­ fluence on Tolkien's work was the Kalevala, the 22000- line poem recounting the adventures of a group of Fin­ nish heroes. It has many characteristics peculiar to itself and is quite different from, for example, Greek or Germanic mythology. It would take too long to dis­ cuss this difference, but the prominent role of women (particularly mothers) throughout the book may be no­ ted, as well as the fact that the heroes and the style are 'low-brow', as Tolkien described them, as opposed to the 'high-brow' heroes common in other mytholog- les visits to Tuonela (Hades) are fairly frequent; and magic and shape-change- ing play a large part in the epic. Another notable feature which the Kaleva la shares with QS is that it is a collection of separate, but interrelated, tales of heroes, with the central theme of war against Pohjola, the dreary North, running through the whole epic, and individual themes in the separate tales. However, it must be appreciated that QS, despite the many influences clearly traceable behind it, is, as Carpenter reminds us, essentially origin­ al; influences are subtle, and often similar incidents may occur in both books, but be employed in different circumstances, or be used in QS simply as a ba­ sis for a tale which Tolkien would elaborate on and change. Ibis is notice­ able even in the tale of Turin (based on the tale of Kullervo), in which the Finnish influence is strongest. I will give a brief synopsis of the Kullervo tale, to show that although Tolkien used the story, he varied it, added to it, changed its style (which cannot really be appreciated without reading the or­ iginal ), and moulded it to his own use.
    [Show full text]
  • Helgenforteljingane Si Rolle I Tidleg Jødedom, Kristendom Og Islam
    Det velges mellom: RELV202/302 The Religions and Mythologies of the Baltic Finns og RELV202/302: Hagiografiar - Helgenforteljingane si rolle i tidleg jødedom, kristendom og islam RELV202/302 The Religions and Mythologies of the Baltic Finns Course literature Books (can be borrowed at the University Library or bought by the student) The Kalevala (Oxford World’s Classics). Translated by Keith Bosley. Oxford 2009: Oxford University Press. ISBN 978-0-199-53886-7. Or a translation of the Kalevala into your own language; some examples: Kalevala [Danish]. [Transl. by] Ferdinand Ohrt. Copenhagen 1985 and later: Reitzel. Le Kalevala [French]. [Transl. by] Gabriel Rebourcet. Paris 2010: Gallimard, coll. Quarto. Kalevala [German]. [Transl. by] Lore Fromm & Hans Fromm. Wiesbaden 2005: Marix Verlag. Kalevala [Norwegian]. [Transl. by] Albert Lange Fliflet. Oslo 1999: Aschehoug. El Kalevala [Spanish]. [Transl. by] juan Bautista Bergua. Madrid 1999: Ediciones Ibéricas. Kalevala [Swedish]. [Transl. by] Lars Huldén & Mats Huldén. Stockholm 2018: Atlantis. (For a full list of translations, see: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Kalevala_translations) NB! Only songs 1–15, 39–49. Pentikäinen, Juha. 1999. Kalevala Mythology. Bloomington, IN: Indiana University Press. ISBN 0-253-33661-9 (pbk). 296 pp. Siikala, Anna-Leena. 2002. Mythic Images and Shamanism: A Perspective on Kalevala Poetry. Helsinki: Suomalainen tiedeakademia / Finnish Academy of Science and Letters. ISBN 951-41-0902-3 (pbk). 423 pp. Book chapters – can be ordered from litteraturkiosken.uib Finnish Folk Poetry-Epic: An Anthology in Finnish and English (Publications of the Finnish Literature Society 329). Helsinki 1977: Finnish Literature Society. ISBN 951-717-087-4. Only the following pages: 83–92 (Creation), 98 (Smith), 102–109 (Singing match), 183–190 (The spell), 191–195 (Tuonela), 195–199 (Sun and moon), 212–220 (Lemminkäinen), 281–282 (Lähtö), 315–320 (St.
    [Show full text]
  • Seven Stages of Womanhood: a Contemporary Healing Ritual from the Finnish Mythology of the Kalevala
    SEVEN STAGES OF WOMANHOOD: A CONTEMPORARY HEALING RITUAL FROM THE FINNISH MYTHOLOGY OF THE KALEVALA Sirkku M. Sky Hiltunen Virtasalmi, Finland Washington, D.C. ABSTRACT: The purpose of this article is to introduce a healing ritual, which is inspired by and draws from the ancient Finnish epic Kalevala’s poetry of affirmations and its seven stages of womanhood. The seven stages are metaphors for female ego stages of maiden, wife, mother, crone, sage, warrior, and heal- er. Participants select these ego stages for cycles of affirmations, which are laments, charms, positive affirmations, affirmations of transcendence, affirmations of transformation, and prayers. The healing components of the ritual incorporate interpretive frames from Baldwin’s transactional system and the author’s differentiation of personal, transpersonal, and universal perspectives. The larger context of the oral tradition, the “poetry of affirmations” that gave birth to the Kalevala, is presented. The traditional mythological figures of the Kalevala exemplify the seven stages of womanhood and are guides for inspir- ing imagination and free associations among participants in a healing ritual. The procedure for the ritu- al is outlined, followed by concluding observations. The wisdom and healing practices of ancient cultures were often transmitted orally. The rituals and chants that passed these practices on were imbued with the living power of direct oral expression. Shamans, spiritual heroes, and heroines of sung sto- ries also acknowledged the power of chanted poetry. As written languages were developed and literacy among ancient peoples increased, the power and efficacy of the ancient traditions, which depended on oral transmission, was all but lost.
    [Show full text]
  • Folklore. Electronic Journal of Folklore Folklore 6 1998 RAINBOW
    Folklore. Electronic Journal of Folklore Folklore 6 1998 RAINBOW, COLOURS AND SCIENCE MYTHOLOGY Virve Sarapik 1. Introduction Rainbow as an extraordinary and attractive natural pheno- menon has fascinated human beings throughout ages. Ho- wever, the cognitive representation the human mind has created concerning it, has been variable to a high degree in different periods. Usually the interpretation of the rainbow by an ordinary Estonian is as follows: "Rainbow is seven colours in the sky. It is a phenomenon which makes its appearance when it is raining at the same time when the sun is shining." The answers can undoubtedly vary to some extent, sometimes there can be a longer explanation about refraction and reflection of the sunbeams in the raindrops, but in outline they are similar. To the people of today the rainbow seems to be without exception a source of positive emotions and an experience gladdening the heart, a symbol of beauty and singularity. It is quite apparent that the ordinary imagination of the rainbow is fused with the imagination of spectrum. 2. Etymology The etymology of the Estonian word vikerkaar - 'rainbow' is rather ambiguous. Word viker has several derivation possibilities, it could have originated from the following meanings: from 'multi- coloured', 'scythe' or 'thunder', as its name is in Livonian - a cognate language to Estonian - pit'kiz kor 'thunder bow'. In other Balto-Finnic languages the rainbow is usually connected with rain: Finnish, Ingrian and Karelian sateenkaari, Izhorian vihmakarDo. The connection with rain seems to be dominate in Germanic languages as well: German Regen- bogen, Swedish regnbåge, Old Norse regnbogi, Danish regnbue.
    [Show full text]
  • Semantics of Wainamoinen's Proper Names in Kalevala
    Utopía y Praxis Latinoamericana ISSN: 1315-5216 ISSN: 2477-9555 [email protected] Universidad del Zulia Venezuela Semantics of Wainamoinen’s Proper Names in Kalevala BULINA, Evgeniya Nicolaevna; SOLNYSHKINA, Marina Ivanovna; BAHTIOZINA, Marina Georgievna Semantics of Wainamoinen’s Proper Names in Kalevala Utopía y Praxis Latinoamericana, vol. 25, no. Esp.7, 2020 Universidad del Zulia, Venezuela Available in: https://www.redalyc.org/articulo.oa?id=27964362050 DOI: https://doi.org/10.5281/zenodo.4009780 This work is licensed under Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International. PDF generated from XML JATS4R by Redalyc Project academic non-profit, developed under the open access initiative Utopía y Praxis Latinoamericana, 2020, vol. 25, no. Esp.7, Septiembre, ISSN: 1315-5216 2477-9555 Artículos Semantics of Wainamoinen’s Proper Names in Kalevala Semántica de los nombres propios de Wainamoinen en Kalevala Evgeniya Nicolaevna BULINA DOI: https://doi.org/10.5281/zenodo.4009780 Kazan Federal University., Rusia Redalyc: https://www.redalyc.org/articulo.oa? [email protected] id=27964362050 http://orcid.org/0000-0002-0296-815X Marina Ivanovna SOLNYSHKINA Kazan Federal University., Rusia [email protected] http://orcid.org/0000-0003-1885-3039 Marina Georgievna BAHTIOZINA Moscow State University, Rusia [email protected] http://orcid.org/0000-0003-4376-3553 Received: 03 August 2020 Accepted: 07 September 2020 Abstract: e article presents semantic analysis of proper names of Wainamoinen, one of the major characters of the Finnish epos Kalevala. e comparative analysis revealed the following layers of information in Wainamoinen’s proper names: a transparent inner form of names (Väinämäinen / Wainamoinen, Väinö / Waino, Suvantolainen / Suwantolainen, Uvantolaynen, Osmoynen, Kalevainen, Kalevalainen) of finnish origin, language and lack of transparency of Wainamoinen’s names in English, an additional connotation formed by the morphological structures of the names and a social status, dependent on the relationship of the addresser and the addressee.
    [Show full text]
  • Bank of Finland
    Bank of Finland Akseli Gallen-Kallela The Aino TripTych Text Tuija Wahlroos Akseli Gallen-Kallela painted the first version of his Aino triptych in Paris in 1888 and 1889. In this brochure, Tuija Wahlroos, Director of the Gallen-Kallela Museum, discusses the birth of the Aino Myth, Triptych in Paris, sketches the background to the Aino myth and explains the differences between the Aino triptych in the Bank of Finland and the second version included in the collections of the Ateneum Art Museum in Helsinki. 2 Contents The Aino TripTych by Akseli GAllen-kAllelA 4 A combination of finnish idenTiTy And bohemiAn lifesTyle 6 Why Aino? 8 The bAckGround To The Aino myTh 10 Aino, illusTrated 12 Aino in The bAnk of finlAnd collecTions 16 Photo: Peter Mickelsson. The Aino TripTych by Akseli GAllen-kAllelA The artist Akseli Gallen-Kallela Participation in European art life the legend of Aino and Väinämöinen. (1865–1931, until 1907 Axel was a matter of course for Gallen- The tragic poem at the start of the Gallén) is one of the central figures Kallela and his contemporaries. Kalevala epic starts with a singing of Finnish art. In addition to Gallen-Kallela studied art in Paris. competition between the old and depictions of nature and the Moreover, he took part in wise Väinämöinen and the young common people, he is known as the exhibitions – particularly in France, Joukahainen, in which Väinämöinen illustrator of themes taken from the Germany and Hungary – not to comes out as the winner. Having lost Kalevala, the Finnish national epic. mention having his own stand at the singing match and threatened In addition to painting, he also both the Venice biennale in 1914 with death, Joukahainen, in his made a contribution to graphic art, and the Panama-Pacific international despair, promises his sister Aino in applied art and architecture in exposition in San Francisco in 1915.
    [Show full text]
  • Kalevala: Land of Heroes
    U II 8 u II II I II 8 II II KALEVALA I) II u II I) II II THE LAND OF HEROES II II II II II u TRANSLATED BY W. F. KIRBY il II II II II II INTRODUCTION BY J. B. C. GRUNDY II II II II 8 II II IN TWO VOLS. VOLUME TWO No. 260 EVEWMAN'S ME VOLUME TWO 'As the Kalevala holds up its bright mirror to the life of the Finns moving among the first long shadows of medieval civilization it suggests to our minds the proto-twilight of Homeric Greece. Its historic background is the misty age of feud and foray between the people of Kaleva and their more ancient neighbours of Pohjola, possibly the Lapps. Poetically it recounts the long quest of that singular and prolific talisman, the Sampo, and ends upon the first note of Christianity, the introduction of which was completed in the fourteenth century. Heroic but human, its men and women march boldly through the fifty cantos, raiding, drinking, abducting, outwitting, weep- ing, but always active and always at odds with the very perils that confront their countrymen today: the forest, with its savage animals; its myriad lakes and rocks and torrents; wind, fire, and darkness; and the cold.' From the Introduction to this Every- man Edition by J. B. C. Grundy. The picture on the front of this wrapper by A . Gallen- Kallela illustrates the passage in the 'Kalevala' where the mother of Lemminkdinen comes upon the scattered limbs of her son by the banks of the River of Death.
    [Show full text]
  • Finno-Ugric Rune Song Tradition Revisited: a Critical Discourse Analysis of Värttinä's "Äijö" Yrjö Heinonen
    Document generated on 09/26/2021 10:58 p.m. Intersections Canadian Journal of Music Revue canadienne de musique Finno-Ugric Rune Song Tradition Revisited: A Critical Discourse Analysis of Värttinä's "Äijö" Yrjö Heinonen Northern Perspectives on Music and Culture Article abstract Volume 25, Number 1-2, 2005 Contemporary Finnish folk music, unlike internationally successful contemporary Finnish rock (HIM, Nightwish, The Rasmus), transmits Finnish URI: https://id.erudit.org/iderudit/1013309ar and Finno-Ugric tradition in a reinterpreted form to international audiences. DOI: https://doi.org/10.7202/1013309ar This article explores this transmission through a case analysis of Äijö, a song by Värttinä, "the brand name" of Finnish World Music. Critical Discourse Analysis See table of contents (CDA) provides a unified framework, which allows for tan examination of how different folk music traditions and the practices of Western popular music have been used in Äijö. The data with which this research was undertaken consists of publicly available media texts representing different stages of the Publisher(s) production, distribution and consumption of Äijö. Canadian University Music Society / Société de musique des universités canadiennes ISSN 1911-0146 (print) 1918-512X (digital) Explore this journal Cite this article Heinonen, Y. (2005). Finno-Ugric Rune Song Tradition Revisited: A Critical Discourse Analysis of Värttinä's "Äijö". Intersections, 25(1-2), 138–170. https://doi.org/10.7202/1013309ar Copyright © Canadian University Music Society / Société de musique des This document is protected by copyright law. Use of the services of Érudit universités canadiennes, 2005 (including reproduction) is subject to its terms and conditions, which can be viewed online.
    [Show full text]
  • Report on Operations and Financial Statements 2018
    REPORT ON OPERATIONS AND FINANCIAL STATEMENTS 2018 Ilmarinen • Porkkalankatu 1, Helsinki • FI-00018 Helsinki • Porkalagatan 1, Helsingfors Puh / Tfn / Tel +358 10 284 11 • www.ilmarinen.fi 1 REPORT ON OPERATIONS 1 KEY FIGURES 2017 2018 2017 Pro forma Premiums written, EUR mill. 5,409.9 4,311.6 5,105.6 Pensions paid, EUR mill. 5,698,4 4,721.8 5,535.8 Total operating expenses, EUR mill. 194.6 150.3 199.6 Total profit at fair value, EUR mill. -1,581.0 1,078.4 1,167.2 Operating expenses covered by loading income 148.8 108.9 143.2 Loading profit, EUR mill. 29.9 25.4 31.5 Operational efficiency, % 83.2 81.1 82.0 Technical provisions, EUR mill. 40,625.7 33,390.9 39,219.1 Solvency capital, EUR mill. 8,917.7 9,420.7 10,350.3 in relation to solvency border 1.6 1.8 1.7 Pension assets, EUR mill 46,473.8 39,633.6 46,232.6 % of technical provisions 123.7 131.2 128.8 Investments at fair value, EUR mill. 46,024.0 39,355.1 45,825.1 Net return on investments at fair value, EUR mill. -641.6 2,693.4 3,062.4 ROCE, % -1.4 7.2 7.1 Investment result at fair value, EUR mill. -1,592.1 1,038.8 780.3 Pensioners 459,993 336,654 469,531 TyEL payroll, EUR mill. 20,568.0 16,708.6 19,718.6 YEL payroll, EUR mill. 1,682.5 1,483.6 1,674.6 TyEL policies 73,370 38,766 67,766 Insured under TyEL 624,800 503,800 615,800 YEL policies 74,443 63,052 72,922 Permanent personnel 31 Dec 649 520 741 Ilmarinen and Etera merged on 1 January 2018.
    [Show full text]
  • Devoted to Kalevala: Perspectives on Akseli Gallen-Kallela's Kalevala Art
    Wahlroos: Devoted to Kalevala Devoted to Kalevala: Perspectives on Akseli Gallen-Kallela’s Kalevala Art Tuija Wahlroos Museum Director Gallen-Kallela Museum Abstract In addition to his many-sided activities in the field of pictorial art, Akseli Gallen-Kallela has been very commonly defined as the Kalevala illustrator. A need to depict Finland’s national epos followed him throughout his life. In my article, I wish to open up questions and problematics concerning this task. I also shed light on the developing or changing ways of interpreting the mythology into art. Gallen-Kallela started his last but unfinished Kalevala project, the so-called Great Kalevala while staying in the United States in 1923-1926. It was supposed to become the final synthesis of what the artist himself had learned up until then about the Finnish people, nature and traditions. Akseli Gallen-Kallela said of his work The need to have Gallen-Kallela on thus: one’s skin brings into focus an interesting I derive little personal benefit from manner of returning the “official” images from dividing my time between so many the museum walls back to people on a deeply different fields of the arts, but in a personal level. It also gives fascinating ideas to young, fledgling nation, such as ours, interpret the profound question of the purpose we need a spirit of enterprise and and the use of the mythological symbols. It inspiration. Others will follow in my would be a subject for another study, but in this footsteps, and more committed artists context, it provides yet another good example of than I will absorb influences and the quality of Gallen-Kallela’s Kalevala art: like develop each field independently, as myths themselves, his art is constantly open for specialized experts.
    [Show full text]
  • Coastal Communities on the Move
    Archaeology and Environment 26 Coastal Communities on the Move House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1 Peter Holmblad Department of Historical, Philisophical and Religious Studies. Umeå 2010 1 © Peter Holmblad Illustrations by Peter Holmblad unless otherwise stated Base maps © National Land Survey of Finland. licence No. 051/MML/10 E-thesis: http://umu.diva-portal.org/ Cover: Coastal view in Kvevlax, Ostrobothnia Printed by: VMC KBC house, Umeå university Umeå, Sweden 2010 ISBN: 978-91-7459-068-5 ISSN: 0281-5877 2 Preface Several persons and organisations have contributed to my thesis project. First of all I want to thank my supervisor Karin Viklund and my second supervisor Mika Lavento (at Helsinki university). I also want to thank my collegues at my department. Philip Buckland made the paperback of this thesis; Johan Linderholm guided me through my soil chemical analyses, Jan-Erik Wallin performed the pollen anlayses; just to mention a few examples. I have had many interesting discussions with Radoslaw Grabowski. Thomas Larsson has contributed with valuable comments. Hazel Moesly has reviewed my English texts. I send my gratitude to all the amateur archaeologists in Österbottniska fornforskningssällskapet and in Laihian kotiseutuyhdistys that have supported my project by assisting me in the field. Pentti Risla and Kaisa Lehtonen have been two valuable collegues in Ostrobothnia. Ronny Smeds and Johan Björtin helped me with my mapping projects. Furthermore; this thesis had not been written without the important fieldwork that had been conducted over many years in Laihia by Esko Luoma and Mirja Miettinen. I have been financially supported by Svensk-Österbottniska Samfundet, Siri och Olof Granlunds stiftelse, Svenska kulturfonden i Finland, Etelä-Pohjanmaan maakuntarahasto and Kempes minnes stipendiefond.
    [Show full text]