«ML

â Ê m êtëm ÿ â ïW ^wl

f^«t<

J

S V ..V . > \ ■ ...... • . I/.■■: i ! i...... 1 . . ..: .

â ^ p s M t a

t i M t i

n

f e p

M arja Terttu K napas

Soile Tirilä

S u o m a l a is t a KIRKKOARKKITEHTUURIA 1917—1970

\ MUSEOVIRASTO t\ MUSEOVIRASTO Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30

Teksti: Marja Terttu Knapas Valokuvaus ja kuvatoimitus: Soile Tirilä Graafinen suunnitteluja taitto: Maikki Rantala, Praxis Oy Toinen tarkistettu painos Paino: Art-Print Oy, Helsinki 2008

isbn 951- 616-150-2 issn 1236-6439 M a ir e M a t t in e n : Esipuhe 5

M a r ja T e r t t u K n a p a s : Kirkkoja viideltä vuosikymmeneltä 7

S ir k k a l iis a J e t s o n e n : Valossa ja hämärässä 13

P e k k a S u h o n e n : Keskustelua kirkkorakennuksista 1900-luvulla 16

I920-LUVUN KIRKOT Aurejärven kirkko, Kuru 24 Maarianhaminan kirkko 26 Säynätsalon kirkko, Jyväskylä 28 Mäntän kirkko 30 Muuramen kirkko 32 Suomenlinnan kirkko, Helsinki 34 Kuusankosken kirkko 36 Jämsän kirkko 38 Taulumäen kirkko, Jyväskylän mlk 40 Töölön kirkko, Helsinki 42 Käpylän kirkko, Helsinki 44

193O-LUVUN KIRKOT Paavalin kirkko, Helsinki 48 Viinikan kirkko, Tampere 50 Pohjaslahden kirkko, Vilppula 52 Olaus Petrin kirkko, Helsinki 54 Noormarkun kirkko 56 Simpeleen kirkko, Rautjärvi 58 Martinkirkko, Turku 60 Uusikirkko, Iisalmi 62 Nummijärven kirkko, Kauhajoki 64 Kosken Tl kirkko 66 Mikael Agricolan kirkko, Helsinki 68 Kulosaaren kirkko, Helsinki 70 Tervakosken kirkko, Janakkala 72 Nakkilan kirkko 74 Kannonkosken kirkko 76 Rajamäen kirkko, Nurmijärvi 78 Kytäjän kirkko, Hyvinkää 80 Varkauden kirkko 82 I94O-LUVUN KIRKOT Nuijamaan kirkko, Lappeenranta 86 Viialan kirkko 88 Sallan kirkko 90 Rovaniemen kirkko 92 Suomussalmen kirkko 94

I 9 5 0 -LUVUN KIRKOT Meilahden kirkko, Helsinki 98 Otaniemen kappeli, Espoo 100 Alppilan kirkko, Helsinki 102 Vuoksenniskan kirkko, Imatra 104 Lauttasaaren kirkko, Helsinki 106 Lakeuden Ristin kirkko, Seinäjoki 108

I960-LUVUN KIRKOT Salokunnan kirkko, Vammala 112 Hyvinkään kirkko 114 Oriveden kirkko 116 Huutoniemen kirkko, Vaasa 118 Tapiolan kirkko, Espoo 120 Kalevan kirkko, Tampere 122 Kannelmäen kirkko, Helsinki 124 Järvenpään kirkko 126 Temppeliaukion kirkko, Helsinki 128 Lauritsalan kirkko, Lappeenranta 130

Henkilöhakemisto 132

Kirkot paikkakunnittain 134

Kuvalähteet j a kuvaaj at 13 6

Kirkkojen sijainti kartalla 138

Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 139 Esipuhe

uomalaista kirkko arkkitehtuuria 1917-1970 aikaisesti sekä korkeuksiin kurottuva ylevä tila -julkaisu esittelee itsenäisen Suomen kirk- että helposti lähetyttävä turvallinen paikka, jossa koarkkitehtuurin parhaimmistoa viiden elämän tärkeimmät vaiheet saavat kauniit ja arvol­ vuosikymmenenS ajalta. Maamme kirkkolaki suo­ liset puitteet. jelee automaattisesti kaikki ennen vuotta 1917 Uudempien kirkkojen suojeluluettelo on syn­ rakennetut kirkot. Tätä nuoremmista kirkoista on tynyt ryhmätyönä, josta kaikki työhön osallis­ Museovirasto valinnut viisikymmentä edustavaa tuneet ansaitsevat lämpimät kiitokset. Erityisen kirkkoa, joita se on esittänyt suojeltaviksi kirkko­ tärkeä rooli on ollut erikoistutkija Marja Terttu lain mukaan. Knapaksella, joka kirkollisen kulttuurimme sy­ Suojelukohteiden valinta perustuu uudemman vällisenä tuntijana ja vaalijana on vastannut jul­ kirkkoarkkitehtuurin laajaan arviointiin ja asian­ kaisun tuottamisesta. Valokuvaaja Soile Tirilän tuntijoiden keskusteluun. Julkaisun alussa olevat erinomaisista kuvista suurin osa on otettu juuri artikkelit kuvaavat monipuolisesti tarkastelunäkö­ tätä julkaisua varten. Yliarkkitehti Martti Jokisen kulmia ja arviointikriteereitä. Erikoistutkija Mar­ ja valokuvaaja Esko Toivarin aikaisemmat kuvat ja Terttu Knapas toteaa, että eri vuosikymmeninä täydentävät tätä kokonaisuutta. Lisäksi ovat Jäm­ on kirkoille asetettu paitsi erilaisia arkkitehtoni­ sän, Sallan, Rovaniemen ja Lappeenrannan seura­ sia ja kaupunkikuvallisia, myös toisistaan poikkea­ kunnat luovuttaneet julkaisuun kuvia omista ko­ via yhteiskunnallisia ja toiminnallisia tavoitteita. koelmistaan. Graafikko Maikki Rantala puoles­ Kirjailija Pekka Suhonen puolestaan muistuttaa taan on luonut julkaisun kauniin ulkoasun. Kiitok­ siitä, ettei uuden muotokielen, modernin suora­ set osoitan myös johdantoartikkelien kirjoittajille viivaisuuden hyväksyminen ole suinkaan ollut Sirkkaliisa Jetsoselle ja Pekka Suhoselle. Lisäksi aina mutkatonta. Vaikka suomalainen moderni ovat Suomen Rakennustaiteen museon ja monien arkkitehtuuri oli jo syntyessään maailmalla tun­ seurakuntien antamat vähäisiltäkin tuntuvat tiedot nustettua, oli kirkkokilpailuista käyty aikalais­ olleet suureksi avuksi. kritiikki usein varsin kipakkaa. Suomalaista kirkko arkkitehtuuria 1917-1970 on Siunauskappelit ja aivan uusimmat, 1970-lu- jatkoa Museoviraston rakennushistorian osaston vun jälkeen valmistuneet kirkkorakennukset on vuonna 2003 ilmestyneille kirkkojen sekä hauta­ tässä vaiheessa jätetty suojelutarkastelun ulkopuo­ muistomerkkien hoitoa ja restaurointia käsittele­ lelle. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että ne tai ville ohjekirjoille. muut suojeluluettelon ulkopuolella olevat kirkot Julkaisun toivotaan herkistävän niin kirkko­ olisivat vähemmän tärkeitä. On muistettava, että rakennuksista vastaavien kuin niissä vierailevi- kirkkojen rakentamiselle on lähes poikkeukset­ enkin aistit kokemaan, kunnioittamaan ja vaali­ ta asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Jokaisel­ maan kirkkojen uljaita piirteitä. Tutkijoille ja ark­ la kirkolla on siten omalla paikkakunnallaan ra­ kitehtuurin harrastajille kirja avaa varmasti uusia kennustaiteellinen, historiallinen ja ympäristöku- näköaloja, antaen syytä istua kirkkosaliin avoi­ vallinen merkityksensä. Seurakuntalaisille kirkko min, herkin aistein. on pyhä tila, jolla on mittaamaton uskonnollinen ja symbolinen arvo. Kuten arkkitehti Sirkkaliisa Helsingissä 26. kesäkuuta 2006 Jetsonen artikkelissaan kertoo, on kirkko yhtei­ senä hiljentymisen, valon ja varjon tyyssijana yhtä­ O sastonjohtaja M a ir e M a t t in e n

<5

M arja Terttu Knapas

Kirkkoja viideltä vuosikymmeneltä

Vuosien 1917—1970 välillä rakennettujen kirkkojen suojelu uomessa kirkot ovat seurakuntiensa omis­ kiksi eri kaupunkien lähiöiden kirkot ovat huo­ tamia rakennuksia. Kirkkojen korjauksista nosti tunnettuja ja ovat tästä syystä jääneet val­ päättää kirkkovaltuusto. Vuonna 1993 an­ takunnallisella tasolla vaille riittävää huomiota. nettuS uusi kirkkolaki asettaa seurakunnille velvoit­ Tämä tulee ottaa huomioon, kun kirkkovalikoi- teita myös kirkkojen kulttuuriarvojen suhteen. maa tulevaisuudessa täydennetään vuoden 1970 Kirkkolain 14. luvun 5§:n mukaan ennen vuotta jälkeen rakennetuilla kirkoilla. 1917 rakennettu kirkko on suojelunalainen. Suo­ Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelun jelu kohdistuu myös rakennuksen kiinteään sisus­ piiriin kuuluvat myös siunauskappelit. Niiden ra­ tukseen, maalauksiin ja taideteoksiin sekä kirk­ kentaminen yleistyi kuitenkin varsinaisesti vasta kopihaan. Kirkkolain mukaan kirkkohallitus voi 1930-luvulla, joten ne jäävät automaattisen suo­ päättää myös vuotta 1917 nuoremman kirkollisen jelun ulkopuolelle. Siunauskappelien joukkoon rakennuksen suojelemisesta, mikäli se täyttää ra­ sisältyy, kuten vuotta 1917 nuorempien kirkko­ kennussuojelulain suojelulle asettamat yleiset kri­ jenkin, lukuisia rakennustaiteellisesti erityisen teerit. Aloitteen suojelusta voivat tehdä tuomio­ arvokkaita rakennuksia. Esimerkiksi arkkitehti kapituli, seurakunta tai Museovirasto. Erik Bryggman, joka ei ole suunnitellut yhtään Pelkästään iän perusteella tapahtuvan auto­ kirkkoa, on piirtänyt lukuisia siunauskappeleita. maattisen suojelun ulkopuolelle jäävällä itsenäi­ Niistä tunnetuimmat ovat Paraisten kappeli sekä sen Suomen kirkkoarkkitehtuurilla on merkittä­ Pohjoismaiden kauneimmaksi rakennukseksi sa­ vä asema maamme kulttuuriperinnössä ja raken­ nottu Ylösnousemuskappeli Turussa. Kansainvä­ nustaiteen historiassa. Tästä syystä Museovirasto listä mainetta niittäneen arkkitehti Viljo Revellin on pitänyt tärkeänä saattaa eri vuosikymmenien kirkkorakentamista mahdollisimman monipuo­ lisesti kuvastavat kirkot suojeltavaksi samalla ta­ voin kuin mitä ennen vuotta 1917 rakennettujen kirkkojen suojelusta on kirkkolaissa säädetty. Vuoden 1917 jälkeen ja ennen vuotta 1970 rakennettujen yli kahdensadan kirkon joukosta esiin nostettujen kirkkojen valintaperusteina ovat olleet arkkitehtoninen ja taiteellinen laatu, histo­ riallinen arvo, liturgiikan tai teologisten näkemys­ ten muutokset, rakennusajalleen tyypillinen muo­ tokieli, kansainväliset vaikutteet, teknisesti inno­ vatiiviset ratkaisut, rakennuttajan taustayhteisö sekä kaupunki- ja maisemakuvallinen asema. Jokainen kirkko on kirkoksi rakennettu ja sel­ laisenaan arvokas rakennus. Kirkkolain nojalla suojeltaviksi esitetyt kirkot toimivatkin esimerk­ keinä 1900-luvun moni-ilmeisestä kirkkoarkki- tehtuurista ja niiden tarkoituksena on auttaa ym­ märtämään myös muiden vastaavan ikäisten kirk­ kojen erityispiirteitä. Suojeltavien kirkkojen luet­ telosta löytyy varmasti myös puutteita. Esimer­ Erik Bryggmanin piirtämä Turun Ylösnousemuskappeli. Suomenlinnan kirkon keskikupoli valaisimineen. <7 suunnittelema Vatialan siunauskappeli Tampe­ tamentallisen nimen (Dan. 3) mukaisesti heit­ reella, kirkkoarkkitehtina arvostetun Aarno Ruu­ ti Tuliseen pätsiin” eli mieskollegoidensa arvos­ suvuoren piirtämä Rauhannummen kappeli Hy­ teltavaksi. Julkisten laitos- ja teollisuusrakennus­ vinkäällä sekä arkkitehti Pekka Pitkäsen suun­ ten suunnittelijoista mm. Erkki Huttunen, Bertel nittelema äänettömyydellään puhutteleva Pyhän Liljequist, Toivo Paatela, W.G. Palmqvist, Väi­ Ristin kappeli Turussa kuuluvat maamme betoni- nö Vähäkallio, asemakaavoittajana tunnettu Ber­ arkkitehtuurin merkittäviin rakennuksiin. tel Jung, oman toimiston Jyväskylään perustanut Alvar Aalto sekä monet muut omalla työsaral­ 1920-ja 1930-lukujen laan myöhemmin ansioituneet arkkitehdit saivat kirkko arkkitehtuuri rakentaakseen myös kirkon. Heitä vanhemmasta Museoviraston nyt esiteltävässä kirkkovalikoi- arkkitehtipolvesta jo 1800-luvun lopulla ensim­ massa on lukumääräisesti eniten kirkkoja 1920- mäisen kirkkonsa suunnitellut Lars Sonck osallis­ ja 30-luvuilta. Ne olivat aikoja, jolloin vasta itse­ tui aktiivisesti ja menestyksellisesti kilpailuihin. näistynyt maa etsi taloudellisen hyvinvoinnin ja 1920-luvun kirkkoarkkitehtuurissa heijas­ tasapainon saavutettuaan arkkitehtuurissaankin tuu vanhojen kirkkojen väri- ja muotomaailmas­ uusia muotoja. Kirkkojen rakentamisessa vakiin­ ta innoitusta etsinyt suunnittelu. Arkkitehdit oli­ tui samalla uudenlainen käytäntö. Niistä tuli laa­ vat jo korkeakouluopinnoissaan saaneet tuntumaa jentuneen arkkitehtikunnan tavoiteltuja suunnit­ oman maan vanhaan rakennuskantaan ja vanhoi­ telukohteita ja monista kirkoista järjestettiin ark­ hin kirkkoihin. Kirkkojen taideteokset, esineistö kitehtikilpailuja. Erityisesti 1930-luvun alku oli ja tekstiilit, jotka olivat pitkään jääneet toisarvoi­ kirkkokilpailujen kulta-aikaa. Lähes kaikki sit­ seen asemaan, pääsivät uudelleen kunniaansa. Eri temmin nimekkäät arkkitehdit osallistuivat nii­ taiteenalojen käsityöläisten, koristetaitelijoiden, hin, elleivät jo kuuluneet jonkun toisen kirkkokil- tekstiilitaiteilijoiden, kuvanveistäjien ja taidetako- pailun palkintolautakunnan tuomaristoon. Arkki­ jien saumaton yhteistyö arkkitehdin kanssa oli tehti Elsi Borg voitti ensimmäisenä naisena Tau- kiinteä osa uuden kirkon kokonaiskonseptia. lumäen kirkosta pidetyn kilpailun ehdotuksellaan 1920-luvun historisoivassa arkkitehtuurissa ’’Mesak”, jonka hän sille antamansa vanhates- heijastui myös ruotsalaisen ns. nuorkirkollisen liikkeen esiin nostama ajatus koko kansan kir­ kosta, isien kirkosta. Jumalanpalvelus liittyi pit­ kään perinteeseen ja maaseudun vanhat kirkot olivat siitä parhaita esimerkkejä. Suomalaisista teologeista Jaakko Gummeruksella oli samankal­ taisia painotuksia. Hän toivoi kirkkoon, seura­ kunnan juhlahuoneeseen, vanhan kirkkotaiteen luomaa pyhäkkötunnelmaa. Säynätsalon, Kuu­ sankosken, Noormarkun ja Mäntän kirkot sekä puusta rakennetut Aurejärven kirkko Kurussa ja Nummijärven kirkko Kauhajoella ovat tästä par­ haita esimerkkejä. Nuorkirkollisen liikkeen teologisessa näke­ myksessä korostui kirkkosalin kuoriosan ja siinä olevan alttarin merkitys armoa tarjoavan kirkon uskonnollisena keskuksena. Myös kastetta pidet­ tiin tärkeänä, sillä sen kautta vahvistettiin ihmis­ ten osallisuus kirkossa. 1920- ja 1930-luvun kir­ koissa onkin kuoriosaa korostettu juhlavuuden ja keskittyneisyyden luomiseksi. Se on kirkkosalia kapeampi, holvattu muusta kirkosta poikkeavalla tavalla ja sen lattiataso on nykyisten näkemysten Säynätsalon kirkko, Armas Lindgren 1926. mukaan aivan liian monta porrasaskelmaa kirkko- kentamisen. Käpylän kirkko Helsingissä on var­ salin lattiaa korkeammalla. Kuorin triumfikaarta haisia uuden tyylin esimerkkejä, joskin sen ark­ reunustavat pylväät, metallitaoksiset aidat tai kai­ kitehtuuri muuttui kilpailuehdotuksesta kuorin teet. Suuremmissa kirkoissa on lisäksi kuoritilasta lasiseinämän vaihtuessa kuoriapsidiksi. Kannon­ erotettu kastekappeli tai erityinen kastepaikka. kosken, Nakkilan, Rajamäen ja Varkauden funk­ Historismin ohella toinen 1920-luvulla jalan­ tionalistiset kirkot puolestaan ovat sisältyneet jo sijaa kirkkoarkkitehtuurissa saanut tyylisuuntaus kauan maamme modernin arkkitehtuurin merk­ oli pohjoismainen klassisismi. Se sai vaikutteita kiteoksiin. Funktionalismi synnytti pitkään jat­ arkkitehtien ensimmäisen maailmansodan jäl­ kuneen keskustelun kirkkojen tyylikysymyksistä, keen Italiaan tekemillä matkoillaan ihailemasta jossa toisena osapuolena olivat perinteisen kirk- maaseudun vähäeleisestä, mutta mittasuhteiltaan korakennustyylin, ts. päätytornillisten pitkäkirk- harmonisesta arkkitehtuurista. Muuramen kirk­ kojen kannattajat ja toisena modernin kirkkoark- ko ja Töölön kirkko Helsingissä kuvastavat tätä kitehtuurin puolestapuhujat, kuten Pekka Suho­ etelästä pohjoiseen ammennettua klassisismia. nen omassa artikkelissaan kertoo. 1930-luvulla italiaisvaikutteinen klassisismi Useimmat 1920- ja 1930-lukujen kirkot ovat yhdistyi uusasiallisuuteen. Kirkoissa on joko kor­ seurakuntiensa ensimmäisiä varsinaisia kirkko­ keat campanile-tyyppiset kellotornit tai saman­ rakennuksia. Vain Jämsän, Taulumäen ja Noor­ kaltaiset päätytornit. Kirkkosali on usein muo­ markun kirkot on rakennettu tulipalossa tuhou­ doltaan basilika, jossa korkeassa keskilaivassa on tuneiden kirkkojen tilalle. Kosken Tl ja Nakkilan kaartuvat betoniholvit tai tasaiset palkkikatot. kirkot korvasivat huonokuntoisiksi todetut vanhat Tyylitellyt ja harkiten sijoitetut koristemaalaukset puukirkot. Suomenlinnan kirkko on mielenkiin­ kuuluvat näyttävien, Paavo Tynellin Taito Oy: n, toinen historiallinen muistomerkki ortodoksisen Antti Hakkaraisen Taidetakomon ja Martti Sal­ varuskuntakirkon uudistamisesta luterilaiseksi. menlinnan Taidepajan tekemien metallivalaisin- Suomen kirkon alaisuuteen vuoden 2007 alusta ten ohella kirkkojen tunnuspiirteisiin. siirtynyt Olaus Petrin kirkko Helsingin Töölössä Kansainvälinen modernismi saavutti 1920- on Ruotsin kirkon Suomessa asuville kansalaisil­ luvun lopulla ja 30-luvun alussa myös kirkkora- leen rakennuttama jumalanpalvelus- ja kokoon­ tumispaikka. Erityispiirteenä näiden vuosikymmenten kirk- korakentamiselle on myös seurakuntien saama, rakentamisen mahdollistanut ulkopuolinen ra­ hoitus joko yrityksiltä tai yksityisiltä henkilöiltä. Esimerkiksi nousukauttaan eläneen puu- ja pape­ riteollisuuden keskuspaikoille perustettujen seu­ rakuntien kirkot toteutettiin joko paikallisen teol­ lisuuden rahoittamana, kuten Mäntän, Säynätsa­ lon ja Noormarkun kirkot tai avustamana, kuten Kuusankosken, Varkauden ja Simpeleen kirkko­ jen tapauksissa. Teollisuusyritysten intresseissä oli samalla paikallisyhteisön muodostaminen itse­ näiseksi kunnaksi, jossa omien etujen ajaminen ja erikoisolosuhteiden huomioon ottaminen kävi helpommin kuin maatalousvaltaisen pitäjän osa­ na. Itsenäisen kunnan perustaminen edellytti alu­ eeltaan vastaavaa seurakuntaa. Nopeasti teollistu­ neiden paikkakuntien seurakuntien perustamista ajoi aktiivisesti myös kristillis-sosiaalisen setle- menttiajattelun pohjalta syntynyt, vuonna 1918 perustettu Teollisuusseutujen Evankelioimisseura. Helsingin Töölön kirkon saarnatuoli, Hilding Ekelund 1930. <9 Aktiivisen seurakuntatoiminnan arvostus nä­ kyy myös Alkon Rajamäen tehtaille rakennutta­ massa kirkossa. Tervakoskella puolestaan pape­ ritehdas tuki paikallisen pienkirkkoyhdistyksen kirkon rakentamista, Kytäjällä sama rooli oli lä­ heisen suurkartanon omistajilla. Maarianhami­ nassa ja Nakkilassa paikallinen suuryrittäjä lah­ joitti testamentissaan rahat uuden kirkon raken­ tamiseen. 1930-luvulla seurakuntien sosiaalinen toi­ minta alkoi monipuolistua ja siirtyä ulos kirkon ja pappilan piiristä. Kirkon ympärille koottiin myös kokoontumis- ja harrastustilat sekä viranhaltijoi­ den asunnot. Viinikan kirkko Tampereella sekä Paavalin ja Olaus Petrin kirkot Helsingissä ovat näiden uudenlaisten kokonaisuuksien edelläkä­ vijöitä. Niitä hieman myöhemmässä Helsingin Mikael Agricolan kirkossa tilaohjelmaan lisättiin rakennusvaiheessa vielä voimistelusalikin. Vii­ nikan, Paavalin ja Mikael Agricolan kirkot ovat myös Helsingin Käpylän ja Turun Martinkirkon ohella ensimmäisiä suurempiin kaupunkeihin ra­ kennettuja kaupunginosakirkkoja. Turun Martinkirkon kruunuvalaisin, Taito Oy. Jälleenrakennuskauden kirkot kolmekymmenkertaisesti enemmän käyttövaroja Nuijamaan, Rovaniemen, Sallan ja Suomussal­ kuin dollareista olisi saatu virallisella vaihtokurs­ men kirkot ovat esimerkkeinä itärajan ja Lapin silla. Ruotsin kirkon avustuskeräyksen tuotolla kahdentoista viime sodissa tuhoutuneen kirkon hankittiin puolestaan myytäväksi kauan kaivat­ jälleenrakentamisesta. Edellytyksenä tiukan ra­ tua kardemummaa ja Tanskan kruunuilla sokeria, kennusmateriaalien säännöstelyn ja käytön val­ kahvia, riisiä, luumuja ja karamelleja. vonnan aikana toteutetulle rakentamiselle oli ul­ Kirkkojen muotovalikoimaan nousi Sallan komainen apu. Kirkkoja ja seurakuntataloja ei kaltainen keskiajan kivikirkon yleishahmoa tois­ pidetty valtion tai Kirkon Keskusrahaston jäl- tava jyrkkäharjainen kirkko erillisine kellotapu- leenrakennusohjelmassa kaikkein kiireellisim- leineen. Edellisen vuosikymmenen tiukka ja pinä rakennuskohteina. Amerikan luterilaisten niukkalinjainen arkkitehtuuri pehmentyi, sisä­ seurakuntien Suomen kirkolle myöntämää avus­ tilassa on paljon puuta ja rappaukseen upotettua tusta käytettiin mm. Nuijamaan ja Rovaniemen liuskekiveä käytettiin myös ulkoseinien harkit­ kirkkojen rakentamiseen. Rovaniemellä oli myös tuina yksityiskohtina, kuten Suomussalmen tai Ruotsin kirkon keräämillä lahjoitusvaroilla mer­ Viialan kirkoissa. Tämä näkyy myös ulkohah- kittävä osuus kirkon taiteelliseen koristeluun ja moltaan perinteisen Rovaniemen kirkon sisätilas­ urkujen hankkimiseen. Sallan kirkon rakentami­ sa. Jälleenrakennuskauden kirkoista ensimmäise­ sen rahoitti Tanskan kirkko. nä valmistuneessa Nuijamaan puukirkossa sotien Suomen kirkko hyödynsi menestyksellisillä jälkeinen detaljoidun romanttinen arkkitehtuuri liiketoimillaan Amerikan luterilaisten kirkkojen esiintyy puhtaimmillaan. hätäapuna ja avustuksina saamiensa dollareiden ostovoimaa sodan jälkeisinä devalvaation vuosi­ 1950-ja 1960-lukujen kirkot na käyttämällä niitä mm. raakakahvin ostami­ Kirkon entisestään kasvanut yhteiskunnallinen seen. Sen maahantuonti, paahtaminen ja vähit­ suuntautuminen alkoi voimakkaasti korostua täismyynti Kirkkokahvin nimellä tuotti nopeasti 1950-luvun kirkkoarkkitehtuurissa Norjasta läh­ iö > Järvenpään kirkko, Erkki Elomaa 1968. toisin olleen työkirkko-toiminnan levitessä Suo­ Kirkkojen sisätilassa erityistä korostettua kuo­ meen. Kirkkokin joutui uudella tavalla etsimään riosaa ei enää tarvittu, ainoastaan alttarikaide erot­ paikkaansa maallistuvassa yhteiskunnassa. Tasa­ ti sen muusta kirkkosalista. Alttaritaulun paikan paino pyhäpäivän juhlan ja arkipäivän käytännöl­ sai seinälle kiinnitetty keskittymiseen pysähdyt­ lisen toiminnan välillä vaati uudenlaista ajattelua. tävä karu risti. Saarnatuoli oli sisustuksen osa, Työkeskuksen uskottiin myös asuntopulan aika­ joka säilytti ehkä pisimpään perinteisen tyyppin­ na herättävän vähemmän vastustusta kuin uuden sä, vaikka sekin alkoi madaltua ja muuttua suora- kirkon tai seurakuntatalon. Arkkitehtien joukossa linjaisen vaatimattomaksi. seurakunnallisten työkeskusten pelättiin jopa lo­ Meilahden kirkossa Helsingissä on samaan pettavan ’oikeiden” kirkkojen rakentamisen ja hä­ rakennusryhmään yhdistetty suomen- ja ruotsin­ vittävän kaiken pyhyyden kirkkorakentamisesta. kielisten seurakuntien tilat kirkkosaleineen, mikä Kirkkoja rakennettiin 1950-luvulla lukumää­ sittemmin toistui myös Lauttasaaren ja Kannel- räisesti enemmän kuin edellisinä vuosikymmeni­ mäen kirkoissa. Meilahden kirkko on myös en­ nä tai 1960-luvulla. Jyrkkälappeinen kirkko kel- simmäisiä kaupunkirakenteen osaksi sovitettuja lotorneineen pysyi edelleen suosittuna etenkin kirkkorakennuksia. Helsingin perinteiseen työ- maaseudun asutuskeskusten ja taajamien kirkko­ läiskaupunginosaan vähäeleisesti rakennetun Alp­ jen rakennustyyppinä. Kaupunkien uusilla asun­ pilan kirkon, alkuaan Kotkankadun seurakun­ toalueilla suosittiin tanskalaisen pikkukirkkoliik- nallisen työkeskuksen, arkkitehtuurissa on tar­ keen mukaisesti suhteellisen vaatimattomia lä- koituksenmukaista vaatimattomuutta ja suuripiir- hiökirkkoja. Samalla rakennustekniikan luomat teisyyttä. mahdollisuudet ja erityisesti ennen vain suurissa Lakeuden Ristin kirkko Seinäjoella kuuluu hallirakennuksissa käytetyt kuorirakenteet sal­ 1950-luvun monumentaaliseen kirkkorakentami- livat kansainvälisten esimerkkien innoittamana seen ja se muodostaa kaupungintalon, kirjaston myös rohkeasti omaperäisten kirkkojen rakenta­ ja teatterin reunustaman aukion kanssa Suomen misen, mikä monipuolisti kirkkojen kirjoa. oloissa poikkeuksellisen kaupunkirakennustai-

< n teellisen tilasommitelman. Lauttasaaren kirkko tä Espoon Otaniemen teekkarikylän kappelista Helsingissä, jonka ennennäkemättömän laajana muodostui yksi nimenomaan suomalaisen luon­ pidetty huonetilaohjelma herätti aikanaan suurta nonläheisen arkkitehtuurin tunnusmerkeistä ja se julkista huomiota, levittäytyy pihasommitelmi- sai joitakin seuraajia mm. Saksassa ja Sveitsissä. neen, portaineen ja pengermineen alueensa kau­ Alvar Aallon Vuoksenniskan kirkko uudenlai- punkikuvalliseksi keskipisteeksi. sine orgaanisen pehmeine muotoineen ja valon- Lakeuden Ristin kirkko ja sen kanssa lähes täyteisine sisätiloineen puolestaan kuuluu hänen samanaikainen Vuoksenniskan Kolmen Ristin kansainvälisesti arvostetuimpiin rakennuksiinsa. kirkko Imatralla ovat kirkkorakentamisen erilai­ Saksassa vuonna 2003 julkaistussa laajassa Eu­ sia tarpeita kuvastava vastakohtapari. Lakeuden roopan sodanjälkeistä katolista ja protestanttista Ristin kirkko on suuri katedraali erillisine seura- kirkkoarkkitehtuuria käsittelevässä teoksessa esi­ kuntatiloineen ja sen piha sopii myös suuriin ul- tellyistä 19 huippukohteesta on kuusi suomalais­ kotapahtumiin. Kolmen Ristin kirkko puolestaan ta: Otaniemen kappeli, Vuoksenniskan, Tapiolan, on kaarevalinjainen pientilaisuuksiin sovitettavis­ Kalevan ja Temppeliaukion kirkot sekä vuon­ sa oleva teollisuusyhteisön paikalliskirkko. na 1984 valmistunut arkkitehti Juha Leiviskän 1960-luvun kirkkoarkkitehtuurista nousevat suunnittelema Myyrmäen kirkko Vantaalla. esiin kokeilevan betonirakentamisen kirkot. Ori­ veden kirkkoon on kaarevien seinien avulla luo­ tu voimakas keskeiskirkon tunnelma. Hyvinkään Lähteet kaupunkinäkymää hallitsevassa kirkossa on on­ • Raija-Liisa Heinonen, Funktionalismin nistuttu yhdistämään ennakkoluuloton muoto ja läpimurto Suomessa. Moniste. Suomen sisätilan sakraalia tunnelmaa ja esteettistä vai­ rakennustaiteen museo. Helsinki 1986. kuttavuutta korostava taitava valonkäyttö. Jär­ • Mikko Malkavaara, Suomen luterilainen venpään sekä Espoon Tapiolan ja Vaasan Huuto- kirkko ulkomaisen avun vastaanottajana niemen kirkot osoittavat betonipintojen moni-il­ 1945-1952. Kansainvälisen vastuun meisyyttä. Lauritsalan kirkko Lappeenrannassa oppivuodet. Kirkon ulkomaanavun ja Kannelmäen kirkko Helsingissä ovat teknisiltä 50-vuotishistoriikki. Helsinki 1997. ratkaisuiltaan ennakkoluulottomia ja rohkealin- • Riitta Nikula, Rakennustaiteen 1920- ja jaisia. Kannelmäen kirkossa esimerkiksi käytet­ 1930-luku. Ars Suomen taide 5. Helsinki 1990. tiin ensimmäistä kertaa Suomessa kuorirakenteen • Riitta Nikula, Bauen für die Staatskirche. valamisessa muottiverkkoa. Lauritsalan kirkko Kirchenarchitektur in Finnland 1950-2000 sai muodollaan ja kirkkosalin kolmiomaisella poh­ (myös engl.). Wolfgang Jean Stock (Hg./Ed.), jaratkaisullaan useita seuraajia. Europäischer Kirchenbau 1950—2000 - Salokunnan kirkko Vammalassa on vaatimat- European Church Architecture. München 2002. tomuudessaankin korkeatasoinen esimerkki vuo­ • Horst Schwebel, Eine Scheu vor grossen sikymmenen aikana eri puolille maata tehdyistä Gesten. Protestantischer Kirchenbau aus pikkukirkoista. Monumentaalisia kirkkoja puoles­ theologisch-liturgischer Sicht (myös engl.). taan on sanan varsinaisessa merkityksessä muus­ Wolfgang Jean Stock (Hg./Ed.), ta kirkkoarkkitehtuurista poikkeava katedraali- Europäischer Kirchenbau 1950—2000 - maisen uljas Kalevan kirkko Tampereella. Hel­ European Church Ar chitecture. München 2002. singin Temppeliaukion kirkon rakentamista taas • Eino Sormunen, Kirkko ja seurakuntakoti. edelsi poikkeuksellisen kiihkeä yhteiskunnallinen Johdatus nykyiseen kirkonrakennustaiteeseen. keskustelu kirkon ja sen seurakuntien tehtävästä Kuopio 1962. puutteen ja nälänhädän täyttämässä maailmassa. • Pekka Suhonen, Kirkkoarkkitehtuuri Suomi saavutti jo 1950-luvulla arkkitehtuu­ 1940-luvusta nykypäivään. Ars Sacra Fennica. rin alalla kansainvälistä huomiota ja sitä alettiin Aikamme taide kirkossa. Helsinki 1987. erityisesti jälleenrakennuskauden Keski-Euroo- • Markku Valkonen, Modernin taiteen murros passa pitää protestanttisen kirkkorakentamisen kirkkotaiteessa. Ars Sacra Fennica. esikuvamaana. Kaija ja Heikki Sirenin piirtämäs­ Aikamme taide kirkossa. Helsinki 1987.

12 > SlRKKALIISA JETSONEN

Valossa ja hämärässä

irkkorakennusten olemuksesta ja nii­ monumentaalisuutta. Toisaalta 1920- ja 1930-lu­ den välittämästä viestistä keskusteltiin vuilla kirkkojen joukossa on myös perinteen hen­ sekä 1920- että 1950-luvuilla. Erityisesti gen sävyttämiä rakennuksia, jotka toistavat kylä- K kirkkojen intiimiä ja vaatimatonta mittakaavaa. pohdittiin kysymystä modernin kirkkorakennus- taiteen muodoista ja hengestä. Millaisia tunnel­ Lähemmäs ihmistä ja osaksi arjen ympäristöä mia ja elämyksiä kirkkorakennukset 1920-luvulta tulevat melko harvat kirkkorakennukset. Toisi­ 1970-luvulle herättävät, millaisin keinoin ne pu- naan on kuitenkin haluttu painottaa jokapäiväi­ huttelevat kirkkoon saapujaa? sessä elämässä läsnä olemista ja tarjota matalaa Kirkot keskellä kylää kertovat sijainnillaan kynnystä astua sisään. Kirkot laskeutuvat erityi­ ja hahmollaan merkityksestään yhteiskunnassa. sesti toisen maailmansodan jälkeen lähemmäs Useimmat vanhat kirkkomme asettuvat komeas­ arkipäivää kohotakseen uudestaan monumentaa­ ti maisemaan näkyen jo kaukaa. Uudemmat puo­ lisiksi sekä maisemaa ja ympäristöä hallitsevik­ lestaan erottuvat ympäristöstään dramatiikan ja si 1950-luvun lopussa. Meilahdessa torni kohoaa kontrastin keinoin. Vaikuttavuudellaan ja juhlalli­ kaupunkikuvassa kirkon merkkinä, samalla kun suudellaan puhuttelevat erityisesti monet 1920- ja katutilaan liittyvä aukio pehmentää kirkon liit­ 1930-lukujen kirkoista. Tornirakenteiden siintä­ tymistä osaksi asuinkortteleiden rivistöä. Arki­ vät huiput tai korkealle kurottuvat päädyt ovat osa päivään kiinnittymisen rinnallakin kulkee 1950- Juhlallisuuden ja herkkyyden tasapainoa Elsi Borgin suunnittelemassa Taulumäen kirkossa.

luvun kirkoissa erottamisen vire; niihin noustaan koista yksityiskohtineen puhuttelevat kävijää tut­ muutama askel ylöspäin kadulta, niiden pihat ja tuudellaan ja auttavat liittämään uudemmatkin sisäänkäynnit kiertyvät muurin suojaan - kirk­ kirkot osaksi koettua ja muistettua menneisyyttä. korakennukset kääntyvät sisäänpäin samalla kun Apilanlehtiholvit ja jyrkät katot luovat mielleyh­ laskeutuvat korkeuksista. tymän 1700-luvun puukirkkoihimme tai vievät Kirkot ovat joutuneet vastaamaan monella ta­ ajatukset kauemmaskin, keskiaikaisiin kivikirk­ solla haasteeseen, jonka niiden ympärille kohoa­ koihin. vat tehtaanpiiput tai niitä ympäröivä yhteiskun­ Varhaisrenessanssin ilmavuutta ja herkkyyt­ nan murros ovat tuoneet tullessaan. Piippujen tä on tavoiteltu 1920-luvun kirkoissa. Holvaukset rinnalle on asetettu juurevaa kosketusta mennee­ luovat niihin juhlallista tunnelmaa. Vallitseviin seen, vakaata turvallisuuden tunnetta tai pyrki­ klassismin piirteisiin sekoittuu toisinaan vähän mystä yltää niitä korkeammalle. Kirkkojen suh­ mystiikkaa, eksotiikan kaikua - värien ja maala­ teessa ympäristöön on haettu uusia väyliä asettua usten hehkua ja himertävää kultaa. Hämäryyden korkealle ja lähelle yhtä aikaa. voima on vahvana läsnä näissä kirkoissa. Varjo ja Jokainen kirkkosali koskettaa tulijaa omal­ valo kuuluvat yhteen. la tavallaan; jotkut ottavat vastaan tyynnyttävällä Kirkkosaliin tulvii valoa 1930-luvulla. Se hämärällä, toiset tervehtivät valoisalla tunnelmal­ tuodaan reippaasti ja kirkkaana täyttämään ti­ la. Perinteen merkit tai muodot vanhoista puukir­ laa. Valo yhdessä selkeiden materiaalien kanssa Pehmeä sivuvalo korostaa maalauksia ja reliefejä Kauno S. Kallion piirtämässä Jämsän kirkossa. kennuksista poikkeavat veistokselliset muodot, puhtaat ja paljaat materiaalit on tuotu niissä pää­ osaan. Ennen toista maailmansotaa kirkkoraken- tamisessa on katsottu taaksepäin ja nojattu perin­ teen voimaan. Nyt tähytään ulospäin ja halutaan irrottautua muun rakentamisen piirteistä. 1960-luvun kirkkosali puhuttelee usein tyhjyy­ dellään; materiaalin ja muodon pelkistyksellä. Se on tila, jonka voi täyttää ajatuksillaan. Tyyneys ja hiljaisuus tarjoavat kävijälle levähdyspaikan yhteis­ kunnan yhä kiihtyvän tahdin vastapainoksi. Eräis­ sä kirkoissa pääosassa on dynaamisuus, voimakas tilan liike saa kävijän kohottamaan katseensa kohti ylös valoa tai suuntaamaan sen alttarille. Valon arkkitehtuuri muuttuu moniulotteisem­ maksi 1950- ja 1960-luvuilla. Valo leikkautuu ti­ laan kapeana viiruna tai se leikkii seinäpinnalla koskettaen materiaalia ja nostaen sen pienimmät­ kin piirteet elämään. Valo luo elämää karuillekin seinille. Historialliset viittaukset ovat kirkkoraken­ nuksissa vaihtuneet pyrkimykseen luodata sy­ raivaa tieltään ornamentit ja värien herkkyyden. vemmälle ihmisen mielen arkaaisiin tasoihin. Tunnelma suoraviivaistuu, mutta samalla säilyt­ Vuoropuhelussa ovat pysyvyys ja muutos, staatti­ tää vaikuttavuutensa tilojen avaruuden ansiosta. suus ja dynamiikka, hämärä ja valo - kaikki voi­ Voimakkaat, suuret väripinnat tuovat kirkkosaliin vat synnyttää puhuttelevan, arjesta irrottavan py­ uudenlaista intensiteettiä. Voima näyttäytyy myös hän tilan. tornihuippujen huikeissa korkeuksissa. Murros toisen maailmansodan jälkeisissä kir­ koissa on merkittävä. Ne jättävät taakseen ulkoi­ set viittaukset perinteeseen ja abstraktilla tavalla tuovat tilan ja valon sekä materiaalin pääosaan. Luonto on läsnä vain muutamissa kirkkotiloissa. Se tulee useimmiten rakennuksen lähelle ja ym­ pärille hoidettuna puistona. Olennaisena osana kirkkosalin elämyksellisyyttä luonto on Otanie­ men kappelissa ja Temppeliaukion kirkossa. Turvallisen suojan tunteen tarjoavat 1940-lu­ vun kirkot. Niiden kirkkosaleissa katto ja holvit kurottavat korkealle ja ikkunat painautuvat ma­ talalle. Tilaa leimaa taittumaton nöyryys. Kotoi­ suutta tuovat puupintojen, messinkivalaisinten ja muiden yksityiskohtien lämpimät sävyt. Kävijän ympäröivät turvalliseen syliinsä tasainen valon hämyjä herkästi kosketettavat materiaalit. Monumentaalisuus ja vaikuttavuus kasvavat uudelleen esiin 1950-luvun kuluessa ja ovat vah­ vasti läsnä 1960-luvun kirkoissa. Niissä korostuu dramaattisuus ja yllätyksellisyys. Arkipäivän ra­ Aarno Ruusuvuoren käsialaa olevan Tapiolan kirkon pelkistetty kastemalja. P ekka S uhonen

Keskustelua kirkkorakennuksista 1900-luvulla

arolus Lindberg kirjoitti vuonna 1922 Näiden aloitteiden aikaan vallitsi klassisis­ Arkkitehti-lehteen huolestuneen sävyi­ tinen arkkitehtuurisuunta, jonka piirissä syn­ sen kirjoituksen, jonka sisältönä oli tyneet kirkot näyttävät olleen muidenkin kuin kirkkorakennustenC suunnittelun keskittyminen arkkitehtien itsensä hyväksymiä. Ei ilmeises­ arkkitehtien Ilmari Launiksen ja Josef Stenbäckin ti suuremmin häirinnyt sekään, että arkkitehdit käsiin ja tason madaltuminen kilpailun puuttees­ toivat Italian matkoiltaan kaukaisempia vaikut­ sa. Hän ehdotti aatekilpailua pienistä maalaiskir- teita; yleensä muualta tuotuja muotoja ja ideoita koista ja suositti muutoinkin kirkkojen rakennut­ katseltiin Suomessa vierastaen ja pyrittiin koros­ tajille kilpailujen järjestämistä, sanoen, että ’’tä­ tamaan kansallisia piirteitä ja arvoja. Tämä oli ten luotaisiin myöskin nykyaikaiselle kirkkora- ehkä ymmärrettävää, mutta ei aivan probleema- kennustaiteellemme käytännöllinen arvokaava ja tonta, kun on osoitettu miten monista ja myös terve makukaava, joka sen laatua kuvaisi, ja täten etäisistä aineksista 1800-1900-lukujen vaihteen saisi tämä rakennustaiteemme haara, joka nyt on ns. kansallisromantiikka rakentuu. Mutta vuo­ surullisessa riutumistilassa, uutta elonvoimaa”. den 1928 jälkeen, jolloin Suomessa tultiin tie­ Carolus Lindberg oli muutamaa vuotta ai­ toisiksi uudesta suunnasta, jota alettiin kutsua kaisemmin väitellyt tiilen käytöstä keskiaikaisis­ funktionalismiksi tai slanginimellä funkis, alkoi sa harmaakivikirkoissamme ja hänestä tuli pian kirkoista käytyyn keskusteluun tulla lisää argu­ arkkitehtuurin historian professori Teknilliseen mentteja linjoilla vanha-uusi tai traditio-mo­ korkeakouluun. Epäilemättä häntä kuunneltiin, dernismi. Helsingin Tehtaanpuiston ja Temppeli- mutta tarvittiin vielä vuonna 1925 arkkitehtien aukion kirkkokilpailut uusintoineen 1930-luvun Pauli Blomstedtin, Hilding Ekelundin ja Yrjö alussa antoivat aiheen rajanvedolle. Uusintakil- Laineen esitys Arkkitehtiliitolle, että kirkkoark- pailut järjestettiin, jotta mukaan ja palkinnoille kitehtuurin tason kohottamiseksi pitäisi järjes­ saataisiin perinteisempiä ehdotuksia. Tehtaan­ tää yleisiä kilpailuja. Liitto kääntyi opetusminis­ puiston kilpailuun oli ensi erässä osallistunut 56 teriön puoleen ja kirkkokilpailuja tosiaan alettiin ehdotusta, joista näkyviin nousi monia moder­ järjestää. Ne eivät sinänsä olleet mikään uutuus; neja. Lopputulos oli kuitenkin se, että kirkon Lars Sonckin tunnetut Mikaelinkirkko Turussa, sai rakentaakseen Lars Sonck, joka oli ollut ensi Tampereen Johanneksen kirkko, nykyinen tuo­ vaiheen palkintotuomaristossa. Temppeliauki­ miokirkko, ja Kallion kirkko Helsingissä olivat on kirkon sai suunniteltavakseen professori J. S. kilpailuvoiton tuloksia. Mutta koko arkkitehtikil­ Siren, jonka ehdotus oli monumentaalinen: hä­ pailujen instituutio oli arkkitehtikunnalle keskei­ nen kirkkoaan ei kuitenkaan rakennettu, ja vasta nen asia ja sitä voitiin pitää tärkeänä keskustelun vuoden 1961 uudessa kilpailussa voittanut Timo muotona, jossa puheenvuorot eivät olleet vain sa­ ja Tuomo Suomalaisen suunnitelma toteutui ja noja, vaan monitahoisia, ennen muuta visuaalisia tunnetaan nyt myös turistinähtävyytenä ja mu- annetun tehtävän ratkaisuehdotuksia. siikkikirkkona.

Helsingin Tehtaanpuiston II kirkkokilpailu. ’’LUTHER” -nimimerkin ehdotus siirrettiin alimpaan luokkaan 16 > modernisuutensa vuoksi. Ehdotus oli Pauli Blomstedtin tekemä. Arkkitehti 1/1933. kelissaan Hufvudstadsbladetissa sitä vastaan, että funktionalismin muotokieltä voitaisiin muitta mutkitta soveltaa kirkkorakennuksiin. Hyvä ark­ kitehtuuri on aina myös funktionaalista. Lasi- ja betonityyli on Frosteruksen mukaan saavuttanut monella alalla voittoja, mutta sillä on rajoituksen­ sa. Funktionalismi on sekä hyvä että harhaanjoh­ tava nimitys: osuva silloin kun se tarkoittaa hyö- tyrakennusten parantunutta kvaliteettia, mutta harhaanjohtava kun kaavamainen muotokieli lyö leimansa kohteisiin, joissa koneellinen puoli ei ole päätarkoituksena. Kirkon arkkitehtonisena tehtä­ vänä ei Frosteruksen mielestä ole vain luoda tila tietylle määrälle uskovaisia, vaan sen tulee ennen kaikkea herättää hartautta. Niin perustava totuus kuin että virheetöntä elokuvateatteria ei ilman muuta voi käyttää kirkkona, ohitetaan nykyään liian helposti. Frosterus ei tuomitse nykyaikaista rakennustekniikkaa, mutta ehdottaa sitä kirkko­ rakennuksissa käytettäväksi soveltaen, vanhois­ ta muodoista lähtien. Hän myöntää, ettei tällai­ sia kysymyksiä voi ratkaista teoreettisesti, mutta jatkuvuudella ja traditiolla on kirkkojen rakenta­ misen piirissä suurempi merkitys kuin muilla ra­ kentamisen aloilla. Mutta ehkä funktionalistiset kirkkoehdotukset kuvastavatkin ajan kristillisyy­ den tilaa tai luonnetta, Frosterus kysyy. Kun kirkolliset viranomaiset Helsingin Teh­ taanpuiston ja Temppeliaukion 1930-luvun kil­ pailuissa vaativat, että ehdotuksen tullakseen pal­ kituksi, on oltava perinnäistä kirkko tyyliä, ark­ kitehdit asettuivat kiivaasti vastaan. Arkkitehti Gustaf Strengell, joka itse oli usein modernien ratkaisujen puolella, mutta jolla oli viljeltynyt vanhemman arkkitehtuurin taju, kirjoitti Suo­ men Kuvalehteen 1933 dialogin, jonka avulla hän koetti selvittää suurelle yleisölle mistä tässä tra- dis-funkiskiistassa, niin kuin sitä kotoisasti ni­ mitettiin, oli kysymys. Dialogissa kirkkovaltuus­ ton jäsen - traditionalisti - tapaa puolueettomalla J. S. Sirenin voittanut ehdotus Temppeliaukion kirkoksi. maaperällä ystävänsä arkkitehdin, joka on tietysti Valokuva mallista. Kirkkoa ei rakennettu; kallion louhinta modernisti. Traditionalisti ilmoittaa, että edustaa paikalla kuitenkin aloitettiin 1939. Arkkitehti 7-8/1941. seurakuntaa ja on velvollinen ottamaan huomioon Arkkitehtien omassa piirissä oli myös erilai­ sen toivomukset. Hän tietää, että seurakunnan sia käsityksiä. Sigurd Frosterus, joka oli 1900- jäsenet haluavat saada kirkon, joka heti ensi sil­ luvun ensi vuosina edustanut kirjoituksissaan ja mäyksellä näyttää kirkolta ja että he inhoavat tei­ arkkitehtuurissaan keskieurooppalaisvaikutteista dän moderneja funkislaatikoitanne. Siksi olemme rationalismia vastakohtana ns. kansallisromantii­ panneet kilpailuohjelmaan määräyksen perintei­ kalle, asettui joulukuussa 1930 laajahkossa artik­ sestä kirkkotyylistä. Modernisti kysyy, mitä toi-

18 > suuntaan, kirkon rakennustoimikunta ei myön­ tynyt, vaan kirkko rakennettiin 1929-30 alkupe­ räisen symmetrian mukaisesti. Funktionalismin kohdalla oltiin kuitenkin tekemisissä oudoksi koetun uudentyyppisen ilmiön ja uusien peruste­ lujen kanssa, jotka vaikuttivat moniin vieraannut­ tavasi!. Mutta asetelma uuden ja vanhan kesken ei ollut täysin mustavalkoinen, kirkolliset piirit 1930-luvulla eivät olleet kauttaaltaan traditiona­ listeja tai arkkitehdit modernisteja: uusia tulkin­ toja voitiin tehdä molemmilla tahoilla. Muuten ei ole ymmärrettävissä, miten modernismi laajas­ ti käsitettynä myös kirkkoarkkitehtuurissa valtasi alaa ja miten siihen silti tuli traditionaalisia piir­ teitä varsinkin 1940-luvulla myös nuoremman polven ehdotuksissa. 1930-luvun alkupuolen ti­ lanteessa näkyy kyllä arkkitehtikunnan ammatti­ ylpeyttä ja uskonvarmuutta samoin kuin kirkol­ lisen tahon mikseipä historiallisessa katsannos­ sa perusteltua traditionalismia. Tunneseikat ovat kuitenkin vaikeasti käsiteltävä alue sekä arkkiteh­ tuurissa että arkipäivän teologiassa ja ehkä sik­ si keskustelu ei aina edennyt syvällisesti. Arvo­ kysymysten kanssa kuitenkin oltiin tekemisissä. Ylilyönneistä ja kiistoista huolimatta senaikainen keskustelu osoitti tunnearvojen olevan olemassa, niin vaikeasti kun niitä voitiin määritellä ja niistä kovin pitkälle puhua. Epäilemättä vähitellen syn­ tyi myös uusia tunnearvoja ja uuden kirkkoarkki- tehtuurin arvot vuosien kuluessa saivat myös hy­ väksymistä osakseen. Sittenkin on vaikeaa mitata mitä historialliset seikat - sota ennen muuta - vai­ kuttivat. Sota koko repivyydestään huolimatta lä­

Arkkitehti Lasse Björkin kaksi vaihtoehtoa Porvoon hensi eri alueilla ihmisiä ja sen enempää luonnos­ kirkkokilpailun (1937) pääfasadiksi. Il palkinto. telematta voisi arvella, että kirkkoarkkitehtuurin Arkkitehti 7/1937. ilmiöillä 1940-luvulla voi olla tuohon kehityskul­ Suomen Kuvalehden kuvatekstittäjä oli jo kuun yhteytensä. Kirkkorakennusten kysymyk­ pari vuotta aikaisemmin, vuonna 1931, kun Ber­ set tavallaan myös avartuivat sankarihautausmai- tel Liljequistin piirtämä Paavalin kirkko Vallilas­ den ja niiden veistosaineiston vaatimusten myötä sa esiteltiin kuvin, kirjoittanut: se on oikea kirk­ ja syntynyt ympäristötaide vei pois pelkästä kirk­ ko eikä tehdasrakennus. Mutta oliko tuohon ai­ korakennuksen tyyppiä koskevasta keskustelusta, kaan edes toteutettu kirkkoa, jonka voisi ilman jossa mitattiin toisiaan vastaan päätytornillinen muuta kuvailla tehdasrakennukseksi? hallikirkko, keskeiskirkko tai erillinen tapuli ja Klassisismi oli ymmärrettävämpäa kuin funk­ keskiaikaisvaikutteinen jyrkkäkattoinen kirkko. tionalismi, mutta silläkin oli rajoja, joiden sisäl­ Kiistoista huolimatta 1930-luvulla toteutui lä se haluttiin pitää. Kun Hilding Ekelund, voi­ muutama modernistiseksi katsottava kirkko. Pau­ tettuaan Töölön kirkkokilpailun 1920-luvulla, li Blomstedtin Kannonkosken kirkko (1938) on ja kirkon rakentamisen viivästyessä halusi kehi­ esimerkki siitä, miten kirkon taholta tuettiin mo­ tellä ehdotustaan vapaampaan, epäsymmetriseen dernia ratkaisua. Kirkko rakennettiin suunnitel-

<19 Erik Bryggmanin Turun siunauskappelin lopulliset piirustukset vuodelta 1939. Rakennus valmistui 1941. Arkkitehti 7-8/1942.

risteellisista messinkilampuista alkaen. Huomio kiinnittyy keskiaika-aiheistoon: ehkä sieltä kau­ kaa löytyi teemoja, jotka moderni arkkitehti hy­ väksyi ja muut myönsivät niiden perinteisyyden. Jyrkkäkattoinen modernin kirkon tyyppi, jos­ sa voi myös nähdä viittauksen keskiaikaan, alkoi näkyä jo 1930-luvulla, Erkki Huttusen Rajamäen kirkossa (1938) on hyvin jyrkät lappeet ja matalat sivuseinät. Sota-aikaisissa kirkkokilpailuissa, ku­ ten Sakkolassa 1943-44, jonka tuloksia ajateltiin voitavan käyttää muissakin jälleenrakennettavis­ sa kirkoissa, tyyppi saavutti menestystä. Kirkkoja mien mukaan, vaikka arkkitehti kuoli 1935. Erk­ Karjalaan -yhdistyksen arkkitehti Rafael Blom­ ki Huttusen Nakkilan kirkko 1935-37 rakennet­ stedt oli 1942 tuonut esille 1900-luvun vaihteen tiin testamenttilahjoituksen varoilla ja Huttunen kirkkoarkkitehtuurin hengettömyyden ja viitan­ saattoi perustella modernia ilmaisua myös sillä, nut keskiaikaisten kirkkojen koruttomaan, mut­ että lahjoittaja oli tehtailija, modernin ajan ih­ ta puhuttelevan ylevään ja kauniiseen kieleen. minen. Erik Bryggmanin maineikas Turun siu­ Samaa vaatimattomuuden periaatetta voitaisiin nauskappeli (1941) kuuluu syntyvaiheiltaan myös hänen mielestään soveltaa myös nykytekniikan 1930-luvulle. Peräti kolmivaiheinen kilpailu ja keinoin uusiin kirkkorakennuksiin. Sakkolan kil­ talvisodan aiheuttama viive antoivat arkkitehdil­ pailun palkintolautakunta totesi, että kirkkora­ le aikaa kehitellä ehdotustaan detaljoidumpaan kennuksen päämuotoilussa voidaan havaita eri­ suuntaan ja lopputuloksella oli vaikutuksensa laisia tyylisuuntauksia, joista ehkä selvimpänä 1940-luvun suunnitteluihanteisiin, jotka alkoivat esiintyy pyrkimys soveltaa perinteisen jyrkkäkat- irtaantua ankarasta funktionalismista. Varsinkin toisen kirkkotyyppimme muotoaiheita muuten kappelin sisätila on rikkaasti jäsennelty: ekspres­ nykyaikaiseen ratkaisuun. Palkittujen ja lunastet­ siivisistä korkokuvista katse siirtyy erilaisiin ki­ tujen ehdotusten joukossa oli peräti viisi tällaista. veyksiin ja laatoituksiin, runsaisiin viherkasveihin Tyyppiä alettiin kutsua metsäkirkoksi tai myö­ ja perspektiivi-ikkunan kautta ulos luontoon, pa­ hemmin kotakirkoksi, ja sen luonteisia rakennet­ laa sisätilan seinien uskonnollisiin emblemisyven- tiin vuosien mittaan useita, yhtenä esimerkkinä teisiin, messinkisiin taoksiin, saarnatuolin puu- Sallan kirkko 1950. Jotakin traditiosta oli näin upotuksiin ja koko valaistuksen käsittelyyn, ko­ sovellettu moderniin.

20 > Perspektiivi Hugo Harmian ja VVoldemar Baeckmanin I palkinnon saaneesta Sakkolan ki r kko kilpailun ehdotuksesta 1943. Kilpailijat tekivät 61 ehdotusta talkootöinä ilman rahapalkintoa. Arkkitehti 3-4/1944.

1930-luvun alussa näytti siltä, että vastani­ sitä betoniarkkitehtuurin vaihetta, jossa innos­ mitetty arkkitehtuurin professori J. S. Siren olisi tuttiin käyttämään ohuita kuorirakenteita mate­ sekä asetettu että itse asettunut kirkkokysymyk- maattisina pintoina, nyt myös kirkoissa, innoi­ sissä traditionalistien leiriin. Mutta vuonna 1948 tuksen lähteinä niinkin etäiset kuin brasilialaiset hän kirjoitti Arkkitehti-lehden kirkkonumeroon modernit kirkot. Luultavasti tällä matematiikalla artikkelin kirkkorakennustaiteemme arkkitehto­ aikaansaadut tilat olivat Aallon mielestä liian val­ nisesta moraalista. Hän muotoili teesinsä seu­ miina annettuja ja helposti ennustettavia eli yl­ raavasti: Kirkollinen luonne ja tarkoituksen mu­ lätyksettömiä. Hänen oma ihanteensa tuli näky­ kainen, nykyaikainen rakenteellisuus eivät suin­ viin Vuoksenniskan Kolmen Ristin kirkossa, jos­ kaan itsessään ole toisilleen vieraita ja vihamie­ sa hän loi epäsymmetrisen kaartuilevan, verraten lisiä käsitteitä, ne on vain harmonisoitava keske­ pienen kirkkosalin ja jonka epäsovinnainen ulko- nään. Totuudellisuus kaikissa suhteissa on yksi arkkitehtuuri määräytyi tämän tilan muotoilusta. rakennustaiteen lujia kulmakiviä ja ennen kaik­ Kirkko sai kansan suussa pian nimen piruntor- kea tietysti kirkkorakennustaiteen, jossa hengen juntabunkkeri’, viittaus ulkoarkkitehtuurin anta­ korkeimmista arvoista on kysymys. Me kuljem­ maan mielikuvaan. me rakennustaiteessa epäilemättä puhtaampaa Nuoremman polven betonikokeiluvaihe jäi konstruktiivista periodia kohti, Siren ennusti ja kirkkoarkkitehtuurissa suhteellisen lyhyeksi, mut­ sanoi, että konstruktiivinen ajattelu ja uskonnol­ ta aina silloin tällöin on eri kulmista palattu ’tun­ lisuus syvemmässä mielessä eivät ole toisilleen nelman puuttumisen kysymykseen. Modernis­ vastakkaisia, ne ovat pikemminkin eri aspekteja mi oli kuitenkin laajasti käsitettynä voittanut ja luonnonlakien mukaisesta ajattelu- ja tuntemis- samalla kehittynyt niin, että Suomessa nähdään tavasta. nykyään hyvinkin toisistaan poikkeavia uusia Kirkkoarkkitehtuurista on myöhemminkin kirkkoja - uusia ainakin kirkkomme 850-vuotista keskusteltu: 1950-luvulla Alvar Aalto, joka ei kyl­ historiaa ajatellen - joiden arkkitehtuuri on kor­ läkään suoraan puhunut kirkoista, mainitsi kaa­ keatasoista ja jotka myös herättävät uudentyyp­ ret ja jännitykset, joilla nuoret arkkitehdit leik­ pisiä kokemuksia, elämyksiä ja mikseivät myös kivät niitä hallitsematta. Hän näytti tarkoittavan ’tunnelmia.

< 21

—-¿Hpi (à'» jr is «seat :m

" \shL ; ” ” r¡

A OT Oiva Kallion piirtämä puukirkko vuodelta 1924 on J. S. Sirenin mukaan (Arkkitehti 3-5/1948) ’’...eläväksi tehtyä traditiota. Konstruktiivinen ajattelu ja kirkollinen luonne tiiviisti yhdessä.”

Aurejärven kirkko, Kuru

itkät etäisyydet seurakunnan luoteisosas­ ta Kurun kirkolle olivat keskeisenä syynä kirkon rakentamiseen Aurejärvelle. Seu­ rakunnan myönnettyä vuonna 1920 varoja kir­ kon ja hautausmaan perustamiseen sekä viralli­ sen apulaisen palkkaamiseen Aurejärvelle tilat­ tiin kirkon piirustukset arkkitehti Oiva Kalliolta (1884-1964) Helsingistä. Rakennustyö alkoi ke­ väällä 1922 ja kirkko vihittiin käyttöön kesäkuun alussa vuonna 1924. Kirkko on rakennettu läheisellä vesisahalla sahatuista tukevista hirsilankuista insinööri Väi­ nö Rankan patentoiman rakenneratkaisun mu­ kaan. Suorakaiteen muotoista pitkäkirkkoa kattaa jyrkkälappeinen molemmista päistään aumattu paanukatto. Ulkoseinissä on keltaiseksi maalattu lautarimavuoraus. Runkohuoneen pohjoisseinän itäpäässä oleva matala sakaristo ja sisäänkäyntien pienet eteishuoneet toistavat vesikaton muotoa. Sisätilaa rytmittävät seinien tukipilarit sidehirsi- neen ja katon apilanlehtiholvaus. Kaikki rakennus­ osat on toteutettu pelkistetyn huolellisesti. Valkoi­ seksi maalatun hirsiseinäisen kirkkosalin koriste- Kirkkoon liittyvä paanutettu pukkitapuli. 24 > aiheet, erilaiset ornamentit ja raamatunlauseet, keskittyvät poikittaisiin sidehirsiin ja urkulehte- rin kaiteeseen. Alttarikaapin muotoa mukaele- van kolmiosaisen alttaritaulun tähtien ympäröimä kullattu risti ja enkelit korvattiin vuonna 1958 taiteilija Ilmari Heinosen maalauksilla. Niiden aiheena on keskitaulussa Jeesus siunaamassa lap­ sia ja sivutauluissa enkelit. Kirkkotarhan kiviaitaan liittyvässä luonnon­ kivistä muuratussa porttirakennuksessa on kir­ kon vesikaton muotoa toistava paanukatto. Kel­ lotapuli on alaosastaan avoin pukkitapuli, jonka korkea nelilappeinen huippu kellotasoineen on paanutettu. Kirkkosalin maalauskoristelu keskittyy poikittaisiin Kirkko kellotapuleineen ja porttirakennuk- sidehirsiin ja lehterinkaiteeseen. sineen on varhaisin esimerkki vanhan puukirk- koarkkitehtuurin muotoainesten soveltamisesta Lähteet uudisrakennukseen. Kirkon ulkohahmo ja kirk­ • Arkkitehti 5/1924. kosalin sisäseinien tukipilariarkut sidehirsineen • Aino Karvonen-Mäkelä, Kurun kirkon viittaavat 1600-luvun pohjalaiseen tukipilarikirk- vaiheilta 1781-1981. Kurun seurakunta 1981. koon. Kirkkosalin kolmiapilaholvaus sekä kirk­ • Timo Jeskanen, Pekka Leskelä. Oiva Kallio. kotarhan pukkitapuli lienevät puolestaan saa­ Suomen rakennustaiteen museon monografia- neet vaikutteita ruotsalaisten kirkkojen vanhaan sarja. Helsinki 2000. rakennusperintöön tukeutuvasta 1920-luvun his­ torismista. K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003

Kirkkosalissa on kolmiapilaholvaus ja tukipilarit sidehirsineen. <25 Lars Sonckin suunnittelema tiilikirkko on valmistunut 1927, taustalla oleva seurakuntatalo 1930.

Maarianhaminan kirkko

aarianhaminan vuonna 1905 Jomalan namentti- ja kuva-aiheisesta maalauskoristelusta seurakunnasta erotetun kaupunki- on vastannut koristetaiteilija Bruno Tuukkanen. seurakunnan ensimmäinen kokoon­ Hän on myös tehnyt ikkunoiden lasimaalaukset. tumispaikkaM oli sisustettu kaupungin kansakou­ Sakaristo oli alkuaan alttarin takana ja saarna- luun. Pitkään vireillä ollut kirkon rakennushan­ tuoli alttarin yläpuolelle, kuten 1910-luvulla ra­ ke pääsi käyntiin yksityisen lahjoituksen turvin kennetussa Sonckin piirtämässä Kallion kirkos­ ja Ahvenanmaalla Finströmissä syntyneen arkki­ sa Helsingissä. Sieltä se poistettiin vuonna 1956. tehti Lars Sonckin (1870-1956) piirtämä kirkko Maarianhaminan kirkossa kuoriosa uudistettiin saatettiin vihkiä käyttöön pyhäinmiestenpäivänä vuonna 1959 Sonckin vuonna 1947 tekemän eh­ 1927. Esplanadikatujen risteykseen punatiilestä dotuksen mukaan. Uusi saarnatuoli sijoitettiin rakennetussa pitkäkirkossa on korkea graniitis­ lattiatasolle kirkkosaliin kuorin vasemmalle puo­ ta muurattu kivijalka. Ulkoseinien muurauksessa lelle. Alttaritauluksi hankittiin Tuukkasen teke­ käytetty kahden erilaisen tiililimityksen rytmiik­ mä Jeesuksen elämää kuvaava mosaiikkiteos. Sa­ ka antaa eloa kirkon koristelemattomalle ulko- massa yhteydessä sakaristo laajennettiin ja aiem­ arkkitehtuurille. Jyrkän vesikaton alttarin puolei­ min seurakuntasalina urkulehterin alla toiminut sessa päässä kohoaa kattoratsastajaa muistuttava tila yhdistettiin kirkkosaliin ja varustettiin pen­ kellotorni aikakelloineen ja korkealle kohoavine keillä. Tummiksi petsatut penkit maalattiin sini­ terävine huippuineen. siksi ja kirkkoon tehtiin tiililattia vuonna 1972. Kirkkosalin leveässä keskilaivassa on lakeaan Kirkon kattokruunut ovat Taito Oy: n tuotan­ kohti kapeneva korkea lautaholvi, joka nousee ti­ toa, esineistö ja tekstiilit seurakuntalaisten lah­ laa rajaavilta, koristeellisin kapiteelein varuste­ joittamia. Katosta kaupungin merenkulun sym­ tuilta matalilta pylväiltä. Matalissa sivulaivoissa bolina riippuva Tjerimaj-nimisen purjealuksen on tasakatot. Holvien ja urkulehterin kaiteen or­ mukaan tehty kirkkolaiva on vuodelta 1972. Kirkon pohjoispuolella oleva seurakuntakoti Lähteet vuodelta 1930 on myös arkkitehti Sonckin piirtä­ • Arkkitehti 4/1928. mä. Kiviaidan kirkkoon yhdistämä tiilirakennus • Julius Eriksson, Kyrka och församling. Marie- seuraa kirkon arkkitehtuuria. hamns stads historia 1911—1961. Mariehamn 1962. Maarianhaminan kirkko osoittaa yhdessä sa­ • Pekka Korvenmaa, Lars Sonckin arkkiteh­ manikäisen Paimion P. Jaakobin kappelikirkon tuuri 1905-1945. Lars Sonck 1870-1956. Ark­ kanssa monumentaalisten Turun Mikaelin kir­ kitehti. Suomen rakennustaiteen museon mo­ kon, Tampereen tuomiokirkon ja Helsingin Kal­ nografiasarja. Helsinki 1981. lion kirkon suunnittelijana tunnetun arkkitehdin monipuolisuutta. K irkkohallituksen suojelupäätös 28.2.2005 Säynätsalon kirkko, Jyväskylä

äynätsalon saaren ripeästi kasvaneen saha- omistaja Hanna Parviainen otti kirkon aikaan­ ja vaneritehdasyhdyskunnan erottaminen saamisen huolekseen vastaten sen piirustusten Muuramesta omaksi kunnaksi ja seura­ hankkimisesta ja rakennuskustannuksista. Arkki­ kunnaksiS tapahtui Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n tehti Armas Lindgrenin (1874-1929) suunnitte­ aloitteesta vuonna 1922. Taustalla oli myös kris- lema kirkko vihittiin käyttöön loppiaisena 1927. tillis-sosiaalisen setlementtiajattelun pohjalta Muodoltaan kirkko on päätytornillinen pitkä- syntyneen, vuonna 1918 perustetun Teollisuus- kirkko. Kulmikas kuoriosa on kirkkosalia kape­ seutujen Evankelioimisseuran aktiivisesti tukema ampi ja matalampi. Vaalean punertavaksi rapatun toiminta kirkkojen rakentamiseen teollisuuspaik­ kirkon komeassa päätytornissa on barokkityyli- kakunnille. Joh. Parviainen Tehtaat Oy:n pää­ nen huippu kukkoineen.

Armas Lindgrenin piirtämä kirkko on vuodelta 1927. Sankaripatsas on Wäinö Aaltosen tekemä. Kirkkosalin kolmiapilaholvi on jäsennelty tähdin ja ruusukkein koristelluin neliömäisin ka­ setein, jotka on valmistettu Parviaisten tehtaiden omaan tuotantoon kuuluneesta koivupuuvaneris- ta. Kuoriosan kirkkosalista erottavassa triumfi- kaaressa on kuvanveistäjä Gunnar Finnen teke­ mä krusifiksi. Hän on myös tehnyt kastemaljan ja vastannut urkulehteriä kannattavien pylväi­ den veistokoristelusta. Kaksiosaisen alttaritaulun, jonka aiheina on ’’Itämaan tietäjät ja Betlehemin tähti” sekä ’’Paimenten kumarrus”, on maalan­ nut taidemaalari Hanna Rönnberg. Tunnelmal­ lisen kirkkosalin arkkitehtuuriin olennaisesti liit­ tyvästä muusta taiteellisesta koristelusta ovat vas­ tanneet koristetaiteilijat Paavo Leinonen ja Antti Salmenlinna. Barokkikruunut ja muut valaisimet Lähteet on valmistanut Taito Oy. • Arkkitehti 4/1927 ja 8/1949. Kirkon vieressä on maamme kauneimpiin • Riitta Nikula, Armas Lindgren 1874-1929. kuuluva pieni sankarihauta-alue. Vuonna 1948 Arkkitehti Architect. Suomen rakennustaiteen vihityn alueen on suunnitellut arkkitehti Aulis museon monografiasarja. Helsinki 1988. Blomstedt. Seurakunnan 33 sankarivainajan hau- • Riitta Nikula, Kirkonmäki. Säynätsalo. takivinä ovat Päijänteen aaltojen sileiksi hiomat, Päivät seutuvilla Päijänteen. pinnastaan puhdistetut rantakivet, Lipunkantajat- Säynätsalolaisten kirja. Jyväskylä 1994. aiheinen sankaripatsas on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä. K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003

Tunnelmallinen kirkkosali on syntynyt monen taiteilijan yhteistyönä. Mäntän kirkko

ilppulan seurakunnasta erotettu Män­ tän tehdasseurakunta perustettiin vuon­ V na 1920. Kirkosta oli jo vuonna 1916 pidetty suljettu kilpailu, jonka voitti arkkiteh­ ti Kaarlo Borg. Hankkeesta ei kuitenkaan tul­ lut mitään. Seurakunnan perustamisen jälkeen G.A. Serlachius Oy:n Mäntän tehtaiden johta­ ja, vuorineuvos Gösta Serlachius yritti ratkaista kirkkokysymyksen tiedustelemalla Petäjäveden ja Keuruun seurakunnilta niiden vanhojen puukirk­ kojen ostamista ja siirtämistä Mänttään. Vasta epäävien vastausten jälkeen päädyttiin uuden kir­ kon rakentamiseen. Arkkitehti W.G. Palmqvis- tin (1882-1964) suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1928. Yhtiön kustantama kirkko toteu­ tettiin taloudellisen nousukauden aikana varoja säästämättä. Tehdasyhdyskunnan keskelle sijoi­ tetun kirkon tarkoituksena oli muistuttaa arjen keskellä hengellisten asioiden tärkeydestä. Tornilliseen leveärunkoiseen pitkäkirkkoon liittyy matalampi monikulmainen kuori. Sivuilla on satulakattoiset kylkiäiset, joista toinen avautuu kirkkosaliin ja toisessa oli alkuaan seurakuntasa- W.G. Palmqvistin piirtämä kirkko on valmistunut 1928. li. Ulkoseinien eläväpintaiseen vaaleanruskeaan rappaukseen on tehokeinona kiinnitetty luonnon pulterikiviä. Massiivisen tornin katto on mukail­ tu barokkimaisen kaartuvaksi. Kirkkosalia kattaa kookas ristiholvi. Saarijär- veläisen kuvanveistäjä Hannes Autereen tekemät saarnatuolin, alttarikaiteen ja urkulehterin kai­ teen kansanomaiset raamatunaiheiset puureliefit näyttelevät sisätilassa keskeistä osaa. Madonna ja lapsi -aiheinen alttaritaulu kuvaa keskisuomalai­ sessa järvimaisemassa kivellä lapsi sylissään istu­ vaa äitiä lammaskatras jalkojensa juuressa. Tau­ lun on maalannut Alvar Cawen, jonka töitä ovat myös kuori-ikkunoiden lasimaalaukset. Valaisi­ met ovat Taito Oy: n tuotantoa. Kirkon rakenta­ miseen osallistuneiden henkilöiden, työmiehet mukaan lukien, nimet kerrotaan takaseinän mar- moritauluissa. Vuorineuvos Serlachius tummennutti saarna- tuolin puuosat vuonna 1933, jotta Autereen veis­ tokset pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Seuraa- vana vuonna koristemaalari Hannes Malisto (ent. Malin) varusti keskellä olevan ristiholvin ruode- Saarnatuolin korissa on Hannes Autereen puureliefit. Saarnatuolin ja alttarikaiteen puuveistokset on tehnyt Hannes Autere, alttaritaulun on maalannut Alvar Cavven.

aiheisella maalauksella. Penkkien korkeat pääty- Lähteet laudat madallettiin ja yksinkertaistettiin puoles­ • L. Wennervirta, Hannes Autereen taidetta. taan vuonna 1935. Helsinki 1958. Kirkon sisämaalaus uusittiin vuonna 1974 ja • Mauri Mönkkönen, Mäntän historia siinä noudatettiin alkuperäisiä värisävyjä. Täl­ 1860-1947. Vanhan Ruoveden historia III:8. löin myös runkohuoneen sivulla sijainnut leve­ Jyväskylä 1992. ällä liukuovella erotettu seurakuntasali liitettiin • Otto Huttunen & Niklas Pokki, Laman kou­ kirkkosalin yhteyteen ja siihen laitettiin kiinteät rista taiteen pieneksi suurkaupungiksi. Kotkan penkit. Kirkon uudet 30-äänikertaiset ranska- siipien suojassa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön lais-romanttiset urut vihittiin käyttöön touko­ 70-vuotisjuhlajulkaisu. Mänttä 2004. kuussa 2003. K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003

<3^ Muuramen kirkko

orpilahdesta erotettu Muurame itsenäis­ tyi omaksi seurakunnaksi vuonna 1920. Kirkon rakentaminen Muuramenharjulle aloitettiin toukokuussa 1928. Opetusministeriö oli vahvistanut arkkitehti Alvar Aallon (1898-1976) laatimat piirustukset edellisen vuoden lopussa. Kirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1929. Suorakaiteen muotoisen yksilaivaisen kirkko- salin päätteenä on puolipyöreä kuoriapsidi. Sisä­ katon kattotuolien sideparrut ovat näkyvissä, al­ kuaan mustaksi maalattu tynnyriholvi muodostui pitkittäissuuntaisesta laudoituksesta. Kirkkosaliin liittyy toisella pitkällä sivulla seurakuntasali, jos­ ta on kulku pohjakerroksen avoimeen pylväskäy­ tävään. Toisella sivulla kohoaa korkea campa- nile-tyyppinen kellotorni, johon myös sakaristo on sijoitettu. Aallon mielestä torni ei kaivannut erillistä huippua, vaan korkealla oleva kellohuo- ne muodosti sille jo itsessään arvokkaan päätteen ja tornin avatut kelloluukut loivat ympäristöönsä sunnuntaitunnelman. Kuoriapsidin maalaus ’’Pietari ja Johannes pa­ rantavat ramman” on taidemaalari William Lönn- bergin tekemä vuonna 1930. Kirkon alkuperäisinä Kirkkosali 1970-luvun uudistuksen jälkeen.

Alvar Aallon nuoruudentyö ja ensimmäinen toteutettu kirkkosuunnitelma on vuodelta 1929. 32 > valaisimina olivat tummien penkkikorttelien ylä­ Kirkko on Aallon ensimmäinen toteutettu puolella riippuneet tanskalaisen Poul Henning- kirkkosuunnitelma ja kuuluu hänen klassisisti­ senin suunnittelemat PH-lamput. seen varhaistuotantoonsa. Muuramenharjun mai­ Kirkkosalin yleisilme ja kiinteä sisustus sekä semassa kauas näkyvä kirkko luo vaikutelman 1930-luvulla pehmennetty sisäväritys on uusiu­ ajattoman anonyymista italialaisesta kyläkirkosta tunut lähes kokonaisuudessaan arkkitehti Sakari vuoren rinteellä. Holman suunnittelemassa korjauksessa 1978-79. Sisäkaton tynnyriholvi peitettiin uudella laudoi­ Lähteet tuksella, joka on lattian tavoin lakattua mäntyä. • Jarmo Koponen, Seurakunnan rakennukset ja Myös penkit ja alttaripöytä on uusittu, keskikäy­ kiinteistöt. Muuramen kirja. Jyväskylä 1989. tävä levennetty sekä kirkon ja seurakuntasalin vä­ liseen oviaukkoon tehty lasiovi. K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003

Alttaritauluna on William Lönnbergin seinämaalaus. <33 Suomenlinnan kirkko, Helsinki

uomenlinnan kirkko on alkuaan ollut saa­ lotettiin uuden nelikulmaisen tornin sisään ja rella olleen venäläisen varuskunnan orto­ kaikki ortodoksisuuteen viittaavat koristeaiheet doksinen kirkko. Vuonna 1854 valmistu­ poistettiin. Kirkon torniin asennettiin rakennus­ neessaS Aleksanteri Nevskille pyhitetyssä kirkossa työn yhteydessä merenkulkua sekä lentoliiken­ oli neljä pientä sivutornia ja niiden keskellä suuri teen turvallisuutta palveleva majakka. Se on edel­ keskitorni sipulikupoleineen. Suomen itsenäis­ leen koneistoiltaan uudistettuna ja sähköistettynä tymisen jälkeen puolustusministeriö julisti syk­ käytössä. syllä 1922 arkkitehtikilpailun kirkon uudistami­ Kirkkosalin yleisilme on yksinkertaisen karu. sesta luterilaiseksi varuskuntakirkoksi. Kilpai­ Salin keskellä kohoava korkeakaulainen kupoli on luohjelman mukaan kirkon tyylillä ei ollut vä­ muistuttamassa kirkon varhaishistoriasta. Kiinteä liä, kunhan se ei muistuttanut venäläisyydestä. sisustus on kupolista riippuvaa kookasta valaisin­ Arkkitehti Einar Sjöströmin (1882-1923) voitta­ ta lukuun ottamatta kokonaisuudessaan 1960-lu­ nut ehdotus oli kilpailulautakunnan mukaan suh­ vun korjauksesta. teiltaan ja silhuetiltaan kaunis sekä sopi yhteen Kirkkoa ympäröivä 1700-luvun tykin putkista Suomenlinnan Ehrensvärdin kaudelta olevien ja salmien sulkemiseen käytetyistä kettingeistä rakennusten kanssa. Kirkon uudistus aloitettiin sommiteltu aita on 1870-luvulta. Symboliset Suo­ vuonna 1927 ja siitä vastasi Sjöströmin jo kuoltua men leijonat on lisätty aitaan sisäänkäyntien koh­ arkkitehti Jarl Eklund. Kirkko vihittiin käyttöön dalle myöhemmin. Kirkonkello on ripustettuna huhtikuun lopussa 1929. kirkon vieressä olevaan avoimeen matalaan kel- Uudistustyössä lähes neliömäisen kirkon ul­ lohuoneeseen. Moskovassa vuonna 1885 valettu koseinät korotettiin, ison keskikupolin kaula pii­ kello mainitaan Suomen suurimmaksi.

Luterilaiseksi kirkoksi Einar Sjöströmin piirustusten mukaan 1929 uudistettu kirkko. Puolustusvoimat luovutti kirkon vuonna 1960 Helsingin evankelis-luterilaisille seurakunnille, ja se kunnostettiin perusteellisesti arkkitehti Veikko Leistenin laatiman suunnitelman mukaan vuon­ na 1964. Kirkko sisältyy historiallisena rakennusmuis- tomerkkinä Suomenlinnan linnoitussaarten maa­ ilmanperintökohteeseen. Kirkon keskitornin ma­ jakan valokiila kuuluu oleellisesti Helsingin me­ relliseen maisemakuvaan.

Lähteet • Arkkitehti 4/1923. • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980. • Suomenlinnan sanomat 5/1997. • Ove Enqvist, Mikko Härö, Varuskunnasta maailmanperinnöksi. Suomenlinnan itsenäisyys- ajan vaiheet. Suomenlinnaseura ry 1998.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Kirkkosali on 1960-luvun korjauksen jälkeisessä asussa. Armas Lindgrenin piirtämä kirkko vuodelta 1929 ja Kymiyhtiön nykyinen teollisuusmaisella.

Kuusankosken kirkko

eurakunnan perustaminen Kuusankoskel­ la vuonna 1919 liittyi Kymiyhtiön pyrki- J myksiin erottaa teollisuusyhdyskunta omaksi kunnaksi. Taustalla oli myös sama kristil- lis-sosiaalisen setlementtiajattelun pohjalta syn­ tynyt Teollisuusseutujen Evankelioimisseuran aktiivisesti tukema toiminta kuin Säynätsalossa­ kin. Kymiyhtiön taloudellisesti tukema, arkki­ tehti Armas Lindgrenin piirtämä kirkko vihittiin käyttöön heinäkuussa 1929. Se on suunnittelijan­ sa muista kirkoista (Säynätsalo, Valkeala, Käki- salmi ja Noormarkku) suurin ja siinä on yli tuhat istumapaikkaa. Valtakadun varrella kiviaidan rajaamalla ton­ tilla oleva kirkko on päätytornillinen pitkäkirk- ko. Runkohuoneeseen liittyy sitä matalampi tasa- päätteinen kuoriosa. Kirkkosaliin avautuva seura- kuntasali ja sen päällä oleva lehteri on toiselle pit­ menlinnan piirtämät ja hänen veljensä taidetakoja källe sivulle sijoitetussa siivessä. Tiilestä rakenne­ Martti Salmenlinnan Taidepaja-nimisen yrityk­ tun kirkon ulkoseinät ovat kevyesti slammatut ja sen valmistamat. niitä rytmittävät vaaleat liseenit ja korkeat kapeat Kirkko on viimeksi kunnostettu vuonna 1987 ikkunat. Korkeassa tornissa on aikakellon valais­ (arkkitehtitoimisto Anssi Junkkari ja Kari Toppi­ tut kellotaulut joka sivulla. la), jolloin myös sen alkuperäinen väriasu on pa­ Kirkkosali on muodoltaan pseudobasilika. lautettu. Holvattu keskilaiva on leveä ja pylväiden keski­ laivasta erottamat sivulaivat ovat keskitilaa säes­ täviä kapeita käytäviä. Korostetun kuoriosan pyl­ Lähteet väiden reunustamassa triumfikaaressa on arkki­ • Veikko Talvi, Pohjois-Kymenlaakson teollistu­ tehti Ilmari Launiksen jo seurakunnan väliai­ minen. Kymin osakeyhtiön historia 1872—1917. kaiseen kirkkoon hankkima krusifiksi. Kuoriin Kouvola 1979. yhdistyy kolmen holvatun kaariaukon välityk­ • Riitta Nikula, Armas Lindgren 1874-1929. sellä erillinen kastekappeli. Alttaritaulun ’’Jeesus Arkkitehti Architect. Suomen rakennustaiteen Getsemanessa” on maalannut taidemaalari Alvar museon monografiasarja. Helsinki 1987. Cawen. Kirkon taiteellisesta kaunistamisesta ovat • Marja Terttu Knapas ja Riitta Nikula, vastanneet koristetaiteilijat Antti Salmenlinna, Kirkkorakennus. Kuusankosken kirkko. Yrjö Lehtiö ja Ville Hänninen sekä kuvanveis­ Kuusankosken seurakunta 2005. täjä Gunnar Finne. Messinkikruunut ja alttarin vierellä olevat korkeat kyntteliköt ovat Antti Sal­ K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003

Kirkkosali on huolella kunnostettu 1980-luvun lopulla. <37 Klassisistinen kirkkosali noudattaa paikalla olleen vanhan ristikirkon muotoa.

Jämsän kirkko

yyskuussa 1929 käyttöön vihitty kirkko on taminen" sekä sen molemmin puolin kuvanveistä­ rakennettu neljä vuotta aikaisemmin tu­ jä Elias Ilkan tekemät evankelistojen tunnuskuvi­ lipalossa tuhoutuneen puukirkon paikal­ en pyöreät reliefit. leS korkean Kalliomäen rinteeseen. Suunnittelusta Seurakuntasali ja muut oheistilat on voitu ra­ pidettyyn kilpailuun kutsuttiin arkkitehdit Eli­ kentaa mäkisestä sijaintipaikasta johtuen kirkon el Saarinen ja hänen kieltäydyttyään Alvar Aal­ alle. Sakariston päälle on sisustettu kirkkomuseo, to, Armas Lindgren sekä Kauno S. Kallio (1877— jossa on seurakunnan edellisten kirkkojen esineis­ 1966), jonka voittanut ehdotus noudatti seura­ töä ja taideteoksia aina keskiajalta saakka. kunnan toivomuksen mukaan edellisen, 1820-lu- Kirkon vuosina 1994-95 tehdyissä kunnos­ vulla rakennetun puisen sisäviisteisen ristikirkon tuksessa rakennettiin kirkkosaliin sen yleisilmet­ yleishahmoa ja sopi yhteen palosta säästyneen tä ja tilantuntua muuttaneet sivulehterit. Samalla kellotapulin arkkitehtuuriin. ristivarsien holvit maalattiin aiemman valkoisen Vaaleaksi rapatussa tiilikirkossa on suuri laa­ sijasta sinisiksi. kea keskikupoli avolanterniineineen, keskitilaa matalampien ristivarsien päädyt noudattavat klas­ Lähteet sismin arkkitehtuuria pylväineen ja palkistoineen. • Arkkitehti 1/1926 ja 7/1930. Kupoli hallitsee niukkailmeistä kirkkosalia. Ris- • Seppo Kuusisto, Jämsän historia. Ensimmäinen tivarret ovat lyhyet, jotta näkyvyys alttarille py­ nide 1926-1952. Jämsän kaupunki 1989. syisi hyvänä. Kuori-ikkunan pielimaalaukset sekä • Teppo Jokinen, Keski-Suomessa itsenäisyyden sisäviisteiden lasimaalaukset ovat jyväskyläläisen aikana rakennetut kirkot. Keski-Suomen koristemaalari Urho Lehtisen tekemät. Kuorisei- historia 3. Keski-Suomi itsenäisyyden aikana nällä on edellisen kirkon palosta pelastettu taide­ (toim. Mauno Jokipii). Keski-Suomen maalari Berndt Godenhjelmin tekemä kaksiosai­ maakuntaliitto 1993. nen alttaritaulu vuodelta 1848, jonka aiheina ovat "Kristuksen kirkastuminen” ja "Ehtoollisen aset­ K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003 K.S. Kallion piirtämä ristikirkko vuodelta 1929, kellotapuli vuodelta 1857.

Kirkolla ja kellotapulilla on näyttävä sijainti korkean Kalliomäen rinteessä. <39 Taulumäen kirkko, Jyväskylän mlk

ammikuussa 1918 tuhoutui tulipalos­ doltaan basilika, sakaristo on kuoriosan pohjois­ sa Jyväskylän maaseurakunnan kolmas, puolella, vastaavalla kohtaa eteläpuolella on pie­ vuonna 1885 rakennettu puukirkko. Epä­ ni sisätilan pohjamuodoltaan pyöreä kastekappeli. Tvakaat olot ja rahoitusvaikeudet pitkittivät uuden Kirkon länsifasadina on reunoiltaan porrastetusti kirkon aikaansaamista. Kirkosta vuonna 1926 jär­ kapeneva runkohuonetta leveämpi pääty torni, jo­ jestetyn yleisen arkkitehtikilpailun voitti arkkiteh­ hon on kellojen ohella sijoitettu eteishalli, kuoro­ ti Elsi Borgin (1893-1958) tekemä ehdotus ”Me- ja urkulehterit sekä niiden ja sivulehterien porras­ sak”, joka myös valittiin noin tuhannelle hengelle huoneet, pari museohuonetta ja näköalaparveke. suunnitellun kirkon toteutuksen pohjaksi. 1920- Katedraalimaisen juhlavassa kirkkosalissa on luvun klassisismin monumentaaliarkkitehtuurin tasakattoinen keskilaiva ja korkeiden arkadikaa- edustavimpiin rakennuksiin Suomessa kuuluva rien rajaamat käytävämäisen kapeat sivulaivat. kirkko vihittiin käyttöön lokakuussa 1929. Kahdessa kerroksessa olevat lehterit lisäävät tilan Taulumäellä vanhan kirkon paikalla kohoa­ uljuutta. Kirkkosalia kapeammassa ja sitä use­ va ruskean kellertäväksi rapattu kirkko on muo­ an porrasaskelman verran korkeammalla olevassa

Elsi Borgin suunnittelema kirkko on valmistunut 1929. 40 > Urkulehterin kaide murretun pehmeine väreineen. kuoriosassa on koristetaiteilija Paavo Leinosen tekemät kalkkimaalaukset. Hän on myös vastannut lehterinkai- teiden ja saarnatuolin pehmeäsävyi- sistä värikylläisistä koristemaalauk- sista. Urkulehterin kaiteeseen ja alt­ tarikaiteeseen maalatut raamatun­ lauseet noudattavat aikansa kaunis­ muotoista typografiaa. Kuoriosan alttarisyvennyksessä tauluina ovat edellisen kirkon palos­ ta pelastettu taidemaalari Eero Jär­ nefeltin maalaus ’’Kristus ja veteen vajoava Pietari” vuodelta 1892 ja sen alapuolella kokonaisuutta täydentä­ vä jyväskyläläisen taidemaalari Jonas Heiskan ’’Kristus ja lampaita” vuo­ delta 1929. Lähteet • Arkkitehti 6/1928 ja 7/1930. • Maarit Henttonen, Elsi Borg 1893-1958. Abacus 3. Suomen rakennus­ taiteen museo 1995. • Jussi Jäppinen, Heli-Maija Voutilainen, Keski-Suomen kirkot. Jyväskylä 2002.

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003 Kirkkosali on katedraalimaisen korkea kaksine lehterikerroksineen. <41 Töölön kirkko, Helsinki

öölön kirkosta ja seurakuntatalosta vuon­ kon ja siihen kuuluvien kanslia- ja asuintilojen na 1927 pidetty yleinen arkkitehtikilpai­ sijoittaminen ja sovittaminen seurakuntataloon. lu oli kaksijakoinen. Jo vuoden 1903 Kilpailun voitti arkkitehti Hilding Ekelundin Tasemakaavassa julkiselle rakennukselle varatul­ (1893-1984) tekemä ehdotus. Töölön rukoushuo­ le tontille tehtävän seurakuntatalon tuli käsittää neeksi nimitetty seurakuntatalo valmistui huh­ 400:n hengen kirkkosalin ohella kaksi rippikou- tikuussa 1930. Kirkkoa ei siihen koskaan liitetty lusalia sekä nuoriso- ja palvelutilat. Rakennus ja rukoushuoneesta tuli Töölön kirkko, kun alue toimisi Topeliuksenkadun viereen suunnitteilla erotettiin omaksi seurakunnakseen vuonna 1941. olevan puiston päätteenä. Lisäksi kilpailussa oli Kalliolla kohoavan vaaleaksi rapatun kirkon ratkaistava tulevaisuudessa rakennettavan kir­ ulkoinen koristelu keskittyy Topeliuksen puis-

1 1

ialBBBBg.-v mm

■■B M M I

Hilding Ekelundin piirtämä kirkko on valmistunut 1930. ton puoleiseen muuta kirkkoa leveämpään ja kor­ sin tekemät neljän apostolin tunnuskuvia esittävät keammalla kohoavaan pohjoispäätyyn. Keski­ pyöreät korkokuvat ja kuvanveistäjä Elias Ilkan osassa leveää, seinäpinnasta ulkonevaa pääsisään­ tekemät saarnatuolin korin evankelistoja esittä­ käyntiä korostaa kuvanveistäjä Gunnar Finnen vät reliefit. betonireliefi ’’Taivaalliset pidot”. Sen yläpuolelta Kirkko on arkkitehti Alvar Aallon Muuramen alkavan kaarisyvennyksin jäsennellyn seinäosan kirkon ohella esimerkki pohjoismaisesta 1920-lu- päätteenä on avoin palladiolainen kellohuone. vun klassisismista, joka sai vaikutteita arkkiteh­ Pohjoispäädyn sivulla on symmetrisesti sijoitetut tien Italian matkoillaan ihailemasta maaseudun matalat siipirakennukset. vähäeleisestä, mutta mittasuhteiltaan harmoni­ Kirkon pohjakerroksesta nousevat portaat toi­ sesta arkkitehtuurista. seen kerrokseen, jonka eteishallissa on molemmin puolin pienet, takorauta-aidoin erotetut kappelit vihki- ja kastetilaisuuksia varten. Kirkkosalin ta­ Lähteet sakaton palkkien välit on koristeltu geometrisin • Arkkitehti 5/1927 ja 7/1930. kuvioin. Pyöreän, kultatähdin ja kasetein koris­ • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. tellun kupolin kattamassa ja pylväiden reunusta­ Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. massa runkohuoneesta ulkonevassa kuoriapsidissa Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat on alttarilla Oberammergausta hankittu suuriko­ 1906-1980. Helsinki 1980. koinen krusifiksi. Alkuperäiseen suunnitelmaan • Timo Keinänen, Töölön kirkko. kuulunut taiteilija Henry Ericssonin seinämaa­ Hilding Ekelund (1893-1984). Arkkitehti. laus jäi taiteilijan kuoleman vuoksi toteuttamat­ Suomen rakennustaiteen museon monografia- ta. Alttarikaide, saarnatuoli ja kuorin lattia ovat sarja. Helsinki 1997. tammipuuta. Kirkkosalin säästeliääseen kuvako- risteluun kuuluvat kuvanveistäjä Carl Wilhelm- K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004

Kirkkosalissa on kuvioitu palkkikatto, kuoriosaa kattaa kultatähdin maalattu kupoli. <43 Kirkkosali ja sen loistavan punainen kuoriapsidi. Seinien yläosassa on Aarre Aaltosen reliefit. Käpylän kirkko, Helsinki

uu-Käpylä, vuosina 1920-25 rakennet­ tu Käpylän puutarhakaupunginosa, liittyi kaupungin sosiaaliseen asuntotuotantoon. ArkkitehtienP Birger Brunila ja Otto-Iivari Meur- manin laatiman asemakaavan mukaiset yhtenäi­ set puutalokorttelit suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas. Hän myös jakoi Käpylään rakennet­ tavasta seurakuntatalosta pidetyn arkkitehtikil­ pailun voiton arkkitehti Ilmari Sutisen (1892- 1947) kanssa, jonka tekemä ehdotus valittiin lo­ pullisen toteutuksen pohjaksi. Kilpailuohjelman mukaan 400:n hengen seurakuntasalin lisäksi rakennukseen tuli sisältyä rippikoulusali, kaksi kerhohuonetta, veistosali, papin ja vahtimestarin asunnot sekä vaatimaton kellotorni tai muu sopi­ va kellojen ripustuspaikka. Metsolantien varteen sijoitettu seurakuntata­ lo - vuodesta 1949 toimintansa aloittaneen Käpy­ län seurakunnan kirkko - vihittiin käyttöön elo­ kuussa 1930. Se on maamme ensimmäinen kau­ punkikeskustojen ulkopuolelle tehty, pohjoismai- Viestiä tuova enkeli, Bruno Tuukkasen maalaus. 44 > Ilmari Sutisen piirtämä varhaisfunktionalistinen kirkko on valmistunut 1930.

sen pikkukirkkoliikkeen mukainen ’’lähiökirkko”. ja penkistö ovat ruskeaksi maalatut ja ovat alku­ Katulinjasta sisäänvedettyä ympäristönsä punai­ aan olleet tummiksi petsatut. Viisi pyöreää kor- seksi maalatuista puutaloista poikkeavaa vaale­ kokuvamedaljonkia kirkon seinien yläosassa sekä aksi rapattua kirkkoa rajaa kivimuuri, joka jatkuu kipsinen kullattu enkeli saarnatuolin katoksessa seurakuntasiiven kohdalla pensasaitana. Piha on ovat kuvanveistäjä Aarre Aaltosen käsialaa. Va­ Puu-Käpylän asuintalojen mukaisesti puistomai­ laistus on uusittu vuonna 1953. nen. Vaaleaksi rapatun yleisilmeeltään funktio­ nalistisen, mutta yksityiskohdiltaan vielä klassi­ sistisen kirkon leveän sisäänkäyntipäädyn vieres­ Lähteet sä kohoaa matala tasalakinen kellotorni. Runko- • Arkkitehti 1/1928. huoneeseen liittyy pitkänomainen siipirakennus, • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. jossa nykyisin on seurakuntasalin, keittiön ja ker­ Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. hohuoneiden lisäksi kirkkoherranvirasto ja dia­ Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat koniatoimisto. 1906-1980. Helsinki 1980. Suorakaiteen muotoisen tasakattoisen vail­ • Anja Danska, Käpylän kirkon arkkitehtuuri. la ikkunoita olevan kirkkosalin seinät ovat vaale­ Oma talo, oma koti, oma kirkko. Käpylän kir­ an siniharmaat ja puolipyöreä kuoriapsidin stuc- kon 70-vuotisjuhlajulkaisu (toim. Kirsi Hiila- co lustro -rappaus loistavan punainen. Siinä ole­ mo, Eija Tuomela-Lehti, Susanna Valtonen). vat maalaukset ’’Hyvä paimen”, ’’Pyhän hengen Käpylän seurakunta 2000. kyyhkynen” ja ’’Viestiä tuova enkeli” ovat koriste- taiteilija Bruno Tuukkasen tekemät. Saarnatuoli K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004

<45

Paavalin kirkko, Helsinki

allilan työläiskaupunginosan kupeeseen, delta sivulta rajaaviin seurakunnallisiin toimi- ja Kone ja Silta Oy:n rakennuttaman suu­ asuintiloihin. Sakaristo on sijoitettuna kellotor­ V ren asuinkorttelin ja Hämeentien väli­ nin pohjakerrokseen. selle kaistaleelle rakennettu arkkitehti Bertel Lil- Kirkkosalin katteena on korkealle kaartuva jequistin (1885-1954) suunnittelema Sörnäisten tynnyriholvi. Seinänvierustalla kulkee matala ja suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan kirkko kapea sivukäytävä. Kuorin tähtiholvin keskellä seurakuntatiloineen on valmistunut vuonna 1931. on suuri kuperapintainen kullattu aurinko tai­ Vihkimisen yhteydessä Paavalin kirkoksi - Pau­ vaan lakena sekä erilaisia kristillisiä symboliku- lus kyrka - nimetty kirkko on toteutettu kirkosta vioita. Holvin pohjoisvaipassa on orjantappura- kahta vuotta aikaisemmin pidetyn yleisen arkki­ kruunatun Vapahtajan kasvot kahden enkelihah- tehtuurikilpailun ensimmäisen sijan jakaneen eh­ mon välissä, etelävaipassa Paavalin kirkkoa esit­ dotuksen pohjalta. tävä kuva enkelien välissä. Koristemaalauksista Punatiilestä rakennettu klassisistinen kirkko on vastannut koristetaiteilija Antti Salmenlinna, on muodoltaan suorakaiteen muotoinen basilika. joka oli myös suunnitellut länsipäädyn korkean Kuoriosa on runkohuonetta kapeampi ja mata­ ikkunan viime sotien pommituksissa tuhoutuneet lampi. Sen vieressä kohoava campanile-tyyppinen lasimaalaukset. Alttariseinällä oleva krusifiksi on korkea kellotorni yhdistää kirkon spiraalipylväin kuvanveistäjä Elias Ilkan tekemä. Saarnatuolin varustetun porttiholvin välityksellä pihaa kah­ korissa olevat evankelistoja esittävät korkokuvat, Avarassa kirkkosalissa on korostettu kuoriosa ja kapeat sivu käytävät. kaikukatoksen päällä oleva poikasiaan rintaverel- lään ruokkiva pelikaani ja kastemaljan kivijalus­ ta sekä apostoli Paavalin reliefikuva länsiportaa- lin yläpuolella ovat kuvanveistäjä Gunnar Finnen töitä. Kattokruunut ja seinälampetit on valmista­ nut Taito Oy. Paavalin kirkko on Tampereen Viinikan kir­ kon ohella ensimmäinen esimerkki monipuolis­ tuneen seurakuntatoiminnan tarvitsemien tilojen keskittämisestä kirkon kanssa yhtenäisesti suun­ niteltuun rakennuskompleksiin.

Lähteet • Arkkitehti 8/1931. • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980. • Marja Tuuli Harju, Paavalin kirkon rakenta­ minen ja arkkitehtonis-liturgiset ratkaisut. Käy­ tännöllisen teologian pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto 1996.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Gunnar Finnen apostolireliefit saarnatuolin korissa.

<49 266 47$ í 314 w §« 305 is 183 » 230 ilÉ l’lM î 94 e Viinikan kirkko, Tampere

auan vireillä ollut hanke kirkosta ja seu­ jä Richard Rautalinin tekemä suurikokoinen kul­ rakunnallisista toimitiloista Tampereen lattu Kristus-veistos. Balusterirakenteisessa altta­ K itäisiin liitosalueisiin kuuluneeseen Vii­ rikaiteessa on keskellä napin painalluksesta avau­ nikan esikaupunkiin käynnistyi vuonna 1927, jol­ tuva rautaportti. Kirkkosalia kattavan tasakaton loin kirkosta pidettiin yleinen arkkitehtikilpailu. kolmessa kupolimaisessa syvennyksessä on koris­ Sen voittaneen arkkitehti Yrjö Waskisen (1892- temaalarien Eino Rapp ja Eino Kauria tekemät 1963) tekemän ehdotuksen mukaan rakennettu art evankelistoja esittävät maalaukset. Penkkikortte- deco -vaikutteinen klassisistinen kirkko, työkes­ lien yläpuolella riippuvat valaisimet on valmista­ kus ja pappila vihittiin käyttöön toukokuun lopus­ nut Antti Hakkaraisen Taidetakomo Helsingissä, sa 1932. Kirkkoa voidaan pitää myöhemmin useita joka on tehnyt myös kirkon metallitaokset. kirkkorakennuksia ja seurakunnallisia toimitiloja suunnitelleen Waskisen pääteoksena. Lähteet Vaaleaksi rapattuun suorakaiteen muotoiseen • Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri. kirkkoon liittyy pääsisäänkäynnin vieressä korkea Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö. kellotorni aikakelloineen. Seurakuntasali ja muut Julkaisuja 2/1998. seurakunnan toimitilat ja alkuaan myös asunnot • Viinikan kirkko. Esite. Tampere 1992. on ryhmitelty suljetun sisäpihan ympärille. Kol­ miomaisen rakennuskompleksin kulmia korosta­ K irkkohallituksen suojelupäätös 28.3.2006. vat matalat kahdeksankulmaiset tornimaiset osat. Suorakaiteen muotoisessa kirkkosalissa kat­ seet kohdistuvat mustaksi kiillotettujen pylväiden reunustamaan puolipyöreään kuoriapsidiin, jon­ ka seinien alaosaa kiertävät kynttilöille varatut, pienten kolonnettien rajaamat kaarisyvennykset. Niiden yläpuolella on tamperelaisen kuvanveistä-

Kangasalan urkutehtaan 20-äänikertaiset urut. Kauno S. Kallion piirtämä kirkko on vuodelta 1932.

Pohjaslahden kirkko, Vilppula

uoveden seurakuntaan kuuluneelle Poh- jaslahdelle oli jo 1860-luvulta lähtien toivottu omaa kirkkoa. Pitkä odotus al­ koi tuottaa tulosta vuonna 1927 seurakunnan it­ senäistymisestä tehdyn päätöksen jälkeen. Kahta vuotta myöhemmin tilattiin kirkon piirustukset Jämsän kirkon suunnitelleelta ja myöhemmin lu­ kuisten kirkkojen tuotteliaana uudistajana tunne­ tulta arkkitehti Kauno S. Kalliolta. Ensimmäiset luonnokset osoittautuivat kustannuksiltaan liian kalliiksi toteuttaa ja Kallio joutui yksinkertaista­ maan ja pienentämään ehdotustaan. Rakennustyö aloitettiin syksyllä 1930 ja kirkko vihittiin käyt­ töön heinäkuussa 1932. Korkealla mäellä kohoava ja kilometrien pää­ hän näkyvä tiilestä rakennettu kirkko on sisä- ja ulkopuolelta rapattu. Suorakaiteen muotoisen harjakattoisen runkohuoneen itäpäähän liittyy sitä matalampi ja kapeampi sakaristo. Toisessa päädyssä on runkohuoneen levyinen portaittain kapeneva torniosa. Siinä on muistumia tanskalais­ ten keskiaikaisten tiilikirkkojen porraspäätyisistä Kirkkosalin kruunut ovat Taito Oy:n tuotantoa. 52 > Kevyt kuorikaide erottaa palkkikattoisen kirkkosalin kuoriosan.

torneista sekä arkkitehtien P.V. Jensen-Klintin ja Kääre Klintin piirtämästä Grundtvigin kirkosta Kööpenhaminassa, joka arkkitehti Kallion mu­ kaan oli vanhalle traditiolle luotua uutta arkki­ tehtuuria. Pohjaslahdella seurakunnan tilatarpeet on ratkaistu torniosan avulla. Pohjakerroksessa on kirkkosaliin yhdistettävissä oleva seurakunta- sali, sen päällä lehteri ja kerhohuoneita sekä ylin­ nä kellohuone. Kirkkosalin puisen palkkikaton ornamenteis­ ta ja saarnatuolin maalauksista on vastannut Kal­ lion luottomaalarina monissa kirkoissa työsken­ nellyt jyväskyläläinen koristemaalari Urho Leh­ tinen. Hän on myös tehnyt Jeesusta Getsemanes- sa kuvaavan alttarimaalauksen. Penkkikortteli- en yllä riippuvat kookkaat messinkikruunut ovat Taito Oy: n valmistamat.

Lähteet • Arkkitehti 9/1933.

K irkkohallituksen suojelupäätös 1.4.2003 Saarnatuolissa on Urho Lehtisen koristemaalaukset. <53 Ture Rybergin suunittelema kirkko on vuodelta 1932.

Olaus Petrin kirkko» Helsinki

ppsalan arkkihiippakunnan alaisuuteen maastosuhteiltaan vaihtelevassa Etu-Töölön kau­ vuonna 1922 perustetun ruotsinmaalai­ punkirakenteessa. sen Olaus Petrin seurakunnan toimialue 1920-luvun klassisismin kirkkoarkkitehtuu- käsittääU koko Suomen. Seurakunta piti aluksi ju- rin tapaan italialaisten maalaiskirkkojen yksin­ malanpalveluksiaan Helsingin Saksalaisessa kir­ kertaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saaneessa kossa. Oman kirkon aikaansaamiseksi pidettiin kirkossa on kapea ja korkea runkohuone. Alttari- Ruotsissa vuonna 1926 arkkitehtikilpailu. Sen päädystä ulkonee runkohuonetta matalampi ja voittaneen, Kunink. rakennushallituksessa työs­ kapeampi kuoriosa, jonka alla on sakaristo. Kor­ kennelleen arkkitehti Ture Rybergin (1882-1961) kea campanile-tyyppinen kellotorni nousee pää­ tekemän ehdotuksen mukainen kirkko vihittiin sisäänkäyntinä toimivan itäisen eteishuoneen ja käyttöön joulukuun alussa 1932. Minervanka­ runkohuoneen kulmauksessa. Ohuesti rapattuja dun ja Apollonkadun risteykseen mäenrinteeseen julkisivuja jäsennöivät vain kattolista, kapeat ik­ rakennettu kirkko, pienen pihan ympärille ryh­ kunat ja tukipilasterit. mittyvät seurakuntasalit, kirjasto, virasto ja pap­ Vaaleaksi kalkitun yksilaivaisen kirkkosalin pila muodostavat sopusuhtaisen rakennusryhmän katteena on neljä ristiholvia ja kuorissa tähtiholvi. Kirkkosalia kapeamman kuorin alttaritauluna on ruotsalaisen taidemaalari Olle Hjortzbergin teke­ mä kirkasvärinen maalaus ’’Matka Golgatalle” ja sen alapuolella Kristuksen piinavälineitä esittä­ vä predellamaalaus. Taulun yläpuolella on kuvan­ veistäjä Ivar Johnssonin tekemä kullattu krusifik­ si. Saarnatuolin veistoskoristelusta on vastannut kuvanveistäjä Conrad Carlman. Kirkkosalin sei­ nällä on kehystettynä taidemaalari Lennart Se- gersträlen kartonkiluonnokset Kirkkonummen kirkon kahta lasimaalausta varten. Seurakunta- saliin johtavan oven yläpuolella on kuvanveistä­ jä Emil Cedercreutzin tekemä Kustaa II Adolfin kullattu pronssinen ratsastajapatsas. Lisäksi kir­ kossa on Vadstenan luostarikirkon Pyhän Birgi­ tan sekä Örebron - Olaus Petrin kotikaupungin - kirkon Olaus Petrin veistosten kopiot. Olaus Petrin seurakunta siirtyy vuoden 2007 alusta Suomen kirkon jäseneksi ja ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan alaiseksi.

Lähteet • Arkkitehti 12/1926 ja 3/1933 • Olaus Petri kyrka. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Helsinki 1999. Etu-Töölön vaihtelevaan kaupunkirakenteeseen liittyvä kirkko.

Olle Hjortzbergin maalaama alttaritaulu ’’Matka Golgatalle.” <55 Kuoriosa kaarevine alttarikaiteineen ja taosportteineen.

Noormarkun kirkko

eurakunnan 1830-luvulla rakennettu pui­ kirkoissa. Kirkonkellot ovat lounaissuomalaista nen ristikirkko paloi kansalaissodan le­ tyyppiä olevassa 1750-luvulla rakennetussa sipuli- vottomuuksissa maaliskuun lopussa 1918. kupolitapulissa. Kirkkotarhassa oleva tapuli sääs­ PitkäänS vireillä ollut uuden kirkon rakennushan­ tyi kirkon tulipalossa. ke pääsi käyntiin vuonna 1927, jolloin A. Ahl­ Kirkkosalissa on leveä tynnyriholvin kattama ström Osakeyhtiö lahjoitti perustajansa, kaup­ keskilaiva, sivulaivat ovat kapeat seinänvierus- paneuvos Antti Ahlströmin syntymän 100-vuo- käytävät, kirkkosalia kapeammassa kuorissa on tismuistoa kunnioittaakseen seurakunnalle varat tähtiholvi. Kirkon ja seurakuntasalin lukuisista sekä arkkitehti Armas Lindgrenin laatimat pii­ koristemaalauksista ja sisävärityksesta on vastan­ rustukset 600:n hengen kirkkoa varten. Kivikir­ nut koristetaiteilija Göran Hongell. Rouva Maire kon rakennustyö käynnistyi vuonna 1931 ja sitä Gullichsen lahjoitti kirkkosaliin kaksi maalaus­ valvoi Lindgrenin kahta vuotta aikaisemmin ta­ ta. Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä kalkki- pahtuneen kuoleman jälkeen hänen toimistonsa maalaus seurakuntasalin oven päällä on jatkoso­ rakennuspiirtäjä Artur Kullman. Kirkko vihittiin dassa 1941 kaatuneen taidemaalari Hjalmar Ha- käyttöön seurakunnan viettämän 200-vuotisjuh- gelstamin käsialaa. Asehuoneen oven yläpuolel­ lan yhteydessä elokuussa 1933. la on puolestaan sittemmin Ruotsiin muuttaneen Keskiaikaisen harmaakivikirkon yleishahmosta taidemaalari Björn Thunströmin tekemä Kris­ lähtökohtansa saanut kirkko on suorakaiteen muo­ tuksen taivaaseenastumista esittävä kalkkimaa- toinen pitkäkirkko jyrkkine satulakattoineen. laus. Lasimaalaukset ovat taiteilija Gunnar Fors- Pohjoisseinän itäpäähän liittyy kirkkosaliin avau­ strömin piirtämät. Kirkon kuvanveistäjinä toimi­ tuva pieni seurakuntasali ja sakaristo sen vie­ vat Gunnar Finne sekä Carl Wilhelms, joka teki ressä. Eteläseinällä on eteisrakennus perinteisen saarnatuolin evankelistaveistokset. Kirkkosalin asehuoneen kohdalla. Luonnonkiviseinäisen kir­ alkuperäistä runsasta kuvataiteellista koristelua kon länsipäädyn tiilikoristelu on periaatteeltaan täydentää vielä vuorineuvos ja rouva Hans Ahl­ samanlainen kuin Satakunnan keskiaikaisissa strömin lahjoittama Lennart Segersträlen alttari-

56 > seinälle vuonna 1957 maalaama Vuorisaarna- Lähteet aiheinen fresko. • Noormarkun kirkko. Esite. Pori 1959. Kirkossa vuonna 1989 tehdyssä korjauksessa • Riitta Nikula, Armas Lindgren 1874-1929. (arkkitehti Carl-Johan Slotte) valaistus ja valai­ Arkkitehti Architect. Suomen rakennustaiteen simet uudistettiin ja länsipäähän erotettiin kalus­ museon monografiasarja. Helsinki 1987. tettu naulakkotila. K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003

fe im M-S Uk Vr

Armas Lindgrenin piirtämä kirkko on valmistunut 1933. Kuoriseinän fresko on Lennart Segersträlen maalaama 1957.

Hjalmar Hagelstamin maalaus vuodelta 1933 seurakuntasalin oven yläpuolella. <57 Elsi Borgin ja Elsa Arokallion piirtämä kirkko on valmistunut 1933.

Simpeleen kirkko, Rautjärvi

arikkalan seurakunnasta itsenäistyneen Pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen kirk­ Simpeleen seurakunnan perustamiseen ja kosali jakautuu korkeaan tynnyriholvattuun kes­ kirkkorakennuksen aikaansaamiseen vai­ kilaivaan ja kahteen käytävänä toimivaan mata­ kuttiP ratkaisevasti Yhtyneet Paperitehtaat Osake­ lampaan sivulaivaan. Kuori on kirkkosalia kor­ yhtiö ja sen pääomistaja kenraali Rudolf Walden. keammalla ja sen toisessa sivussa on suuri, altta­ Lokakuun lopussa 1933 käyttöön vihityn kirkon rille valoa antava ikkuna. Kenraali Waldenin lah­ ovat piirtäneet Puolustusvoimien arkkitehteina joittaman taidemaalari Alvar Cawenin tekemän toimineet naiset, Jyväskylän maaseurakunnan alttaritaulun aiheena on ’’Rukoile ja tee työtä” Taulumäen kirkon suunnitellut Elsi Borg sekä (ora et labora). Siinä perhe on hiljentynyt ruko­ Elsa Arokallio (1892-1982). ukseen isän kylvötyön aikana. Tornipään kahdes­ Kaunolan harjulla lähellä Kivijärveä sijait­ ta lehteristä alemman kaide oli alkuaan verhoiltu sevassa vaaleaksi rapatussa uusasiallisen pelkis­ tekstiilitaiteilija Maija Kansasen kutomalla vaat­ tetyssä kirkossa on korkea päätytorni. Kuoriosa teella. Hänen käsialaansa olivat myös kirkon en­ ulkonee alttaripäädystä porrastuen runkohuo- simmäiset liturgiset vaatteet. Kirkkosalin valaisi­ netta matalampana ja kapeampana, sakaristo on met on valmistanut Taito Oy. sen toisella sivulla. Vesikatto on jyrkkälappeinen. Kirkon korkeat kymmenruutuiset ikkunat Tornin kapeammassa yläosassa olevien kellojen uusittiin vuonna 1962 kolmiruutuisiksi. Tällöin ääniluukut ovat pilasterien reunustamat. niihin sijoitettiin Yhtyneitten Paperitehtaiden

58 > lahjoittamat, taiteilija Mikko Vuorisen tekemät lasimaalaukset. Ne kuvaavat seurakuntalaisia ar­ kisen työnsä ääressä niin pellolla, puutarhassa ja paperitehtaassa. Sivulaivojen alaosan neliön muo­ toisissa ikkunoissa lasimaalaukset puolestaan esit­ tävät erilaisia kristillisiä tunnuskuvia. Kuorin alttarille johtavat portaat muutettiin vuonna 1974 arkkitehti Arokallion suunnittele­ massa korjauksessa. Kirkko on viimeksi kunnos­ tettu vuosina 1994-95, jolloin se sai muun muas­ sa uudet 16-äänikertaiset urut. Sankarihauta-alueen korkeassa kiviseinämäs- sä on 96 sankarivainajan nimilaatat ja kuvanveis­ täjä Eila Hiltusen tekemä pronssiveistos vuodelta 1953.

Lähteet • Maarit Henttonen, Elsi Borg 1893-1958. Arkkitehti. Abacus 3. Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 1995.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Alttaritaulu on Alvar Cawénin, kruunut Taito Oy:n.

Sankarihauta-alue ja Eila Hiltusen pronssinen muistomerkki vuodelta 1953.

<59 Marti n kirkko, Turku

altioneuvosto vahvisti vuonna 1921 Tu­ sekä Lars Sonckin kesken. Piirustukset tilat­ run tuomiokirkkoseurakunnan jakami­ tiin turkulaisilta arkkitehdeilta Wahlroos (1890- sen yhteen ruotsinkieliseen ja kolmeen 1943) ja Sora (ent. Strömberg, 1903-1955). Kirk­ suomenkieliseenV seurakuntaan. Martinseurakun- ko vihittiin käyttöön Martti Lutherin syntymän ta käsitti ne Aurajoen itäpuolen suomenkieliset 450-vuotisjuhlavuonna marraskuussa 1933, jol­ alueet, jotka eivät kuuluneet tuomiokirkkoseura- loin se myös nimettiin Martinkirkoksi. Ensim­ kuntaan. Turun kaupungin luovutettua vuonna mäiset urut kirkko sai vuonna 1936, aikakellon 1931 kirkolle tontin korkealta Sotalaistenmäel- koneiston ja viisarit torniin olympiavuonna 1952 tä siitä järjestettiin kutsukilpailu kahden suun- ja kirkonkellot kolme vuotta myöhemmin. nittelijaryhmän Gunnar Wahlroos-Totti Sora, Tiilestä rakennettu vaaleaksi rapattu kirkko Erik Bryggman-Ilmari Ahonen-Ilmari Sutinen on basilikan muotoinen pitkäkirkko. Korkean

HHI

HHS

Gunnar VVahlroosin ja Totti Soran piirtämä kirkko Sotalaistenmäellä on vuodelta 1933, runkohuoneen katteena on verraten loiva satula­ katto. Kuoriosa on runkohuonetta kapeampi ja matalampi. Kookas sakaristo on toisella sivulla. Pääsisäänkäynnin vierestä kohoaa porrasraken- nuksella kirkkoon yhdistetty korkea campanile- tyyppinen kellotorni. Kirkkosalin päälaivaa kattaa poikittaisin Van­ tein” korostettu, voimakkaasti muotoiltu betoni­ nen tynnyriholvi. Kuoriosassa, sakaristossa ja tor­ nin pohjakerroksessa on ristiholvit. Kuorin taka­ seinän peittää Kristusta Golgatan ristillä esittä­ vä taidemaalarien Einari Vehmas ja Karl Ingelius tekemä monumentaalimaalaus. Myös kuorin tri- umfikaaren sekä lehterinkaiteen maalaukset ovat heidän toteuttamiaan, saarnatuolin veistoksista on vastannut kuvanveistäjä Aarre Aaltonen. Kir­ kon lukuisat taidokkaat metallitaokset ovat tur­ kulaisten seppien valmistamat.

Lähteet • Arkkitehti 3/1934. • Seppo Laitakari, Gunnar Wahlroos: Kirkon 50-äänikertaiset romanttiset urut unohdettu arkkitehti. Moderni Turku 1920-ja ovat vuodelta 1936. 1930-luvuilla. Turun yliopisto 2004.

K irkkohallituksen suojelupäätös 18.8.2003

Kuorin al-secco maalauksen ovat tehneet turkulaistaiteilijat Einari Vehmas ja Karl Ingelius.

Alttaritauluna on Uuno Eskolan mosaiikkiteos vuodelta 1954.

Uusikirkko, Iisalmi

aupunkioikeudet vuonna 1891 saaneen levyllä inskriptio: Kunnia olkoon Jumalalle korke­ Iisalmen vuonna 1912 perustettu seura­ uksissa. AD 1934. K kunta aloitti toimintansa kymmenen Kirkkosalia kattaa pilarien varaan rakennettu vuotta myöhemmin. Kirkon paikaksi oli jo Iisal­ betoniholvi. Matalat sivulaivat ovat käytävämäi­ men kauppalan ensimmäisessä asemakaavaehdo­ sen kapeat. Yleisvalaisimina on keskilaivan katto- tuksessa 1850-luvun lopulla varattu Haukinie- listaan sijoitetut kohdevalaisimet, joihin on kiin­ men mäki. Kirkon rakennushankkeen valmiste­ nitetty häikäisyä estävät poikittaiset levyt. Altta­ lu aloitettiin 1930-luvun alussa ja arkkitehdeilta ritauluna oli alkuaan yksinäinen risti, crux nuda. Eino Pitkänen, Bertel Strömmer, Yrjö Waskinen Taiteilija Uuno Eskolan tekemä Ristiinnaulittua ja Atte Willberg pyydettiin siitä luonnospiirus­ esittävä mosaiikkiteos on vuodelta 1954. Alku­ tukset. Niiden perusteella suunnittelijaksi valit­ peräisenä säilynyt kiinteä sisustus, alttarikaide, tiin kajaanilainen Pitkänen (1904-1955). Kirkko, saarnatuoli ja penkit ovat ruskeaksi petsatut ja la­ jossa on istumapaikat 750:lle hengelle, vihittiin katut. Saarnatuolin korissa on taiteilija Yrjö Ro- käyttöön syksyllä 1934. Seurakunnan varojen vä­ solan (ent. Rosvall) tekemät evankelistojen ver­ hyyden vuoksi jäivät kuitenkin alkuperäiseen eh­ tauskuvien korkokuvat. dotukseen kuuluneet seurakuntasali, kerhohuo­ Iisalmen kaupunki- ja maaseurakunta ovat neet ja vahtimestarin asunto rakentamatta. yhdistyneet vuonna 1970. Uusikirkko on huolel­ Kaupunkikuvallisesti keskeisellä paikalla si­ lisesti kunnostettu vuonna 1992 arkkitehti Han­ jaitseva kirkko on tiilestä ja betonista rakennettu, nu Puurusen suunnitelman mukaan. valkeaksi rapattu päätytornillinen basilika. Kuo­ riosa on runkohuonetta kapeampi ja matalampi. Lähteet Pohjoisseinän itäpäässä on kaarevaseinäinen sa­ • Marja Terttu Knapas, Iisalmen Uusikirkko. karisto. Korkean tasapäätteisen tornin sivuilla on Ylä-Savon kirkot. Suomen kirkot 19. korkeat pystyuritetut seinämämäiset huonetilat, Museovirasto 1993. joissa on lehterille, ullakolle ja torniin johtavat kierreportaat. Pääsisäänkäynnin yllä on marmori- K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003 Matti Visannin suunnittelema puukirkko kellotapuleineen on vuodelta 1934.

Nummijärven kirkko, Kauhajoki

irkon rakentaminen seurakunnan etelä­ tu vanhojen kirkkojen tapaan. Alttarisommitel- osaan Nummijärvelle oli ollut ajankoh­ maan kuuluu alttarikaappi, jossa on Kristuksen taista 1920-luvulta lähtien. Piirustuk­ ylösnousemuksesta kertova sädehtivä risti voiton- set hankittiin Kauhajoelle siunauskappelin vuon­ kruunuineen ja sivuilla Kristus-monogrammit. na 1931 suunnitelleelta Vaasassa toimineelta ark­ Alttaripöydän etulevyssä on kreikkalaisten aak­ kitehti Matti Visannilta (ent. Björklund, 1885— kosten alku- ja loppukirjaimet alfa ja omega. 1957). Nummijärven kyläläisten itse rahoittama Kattokruunut ja seinälampetit on saatu seurakun­ ja rakennuttama hirsirakenteinen puukirkko kel­ talaisten lahjoituksina. Kangasalan urkutehtaan lotapuleineen ja siihen liittyvä hautausmaa vihit­ rakentamat 7-äänikertaiset urut ovat kirkon en­ tiin käyttöön joulukuussa 1934. simmäiset ja hankittu vasta vuonna 1977. Suorakaiteen muotoisen pitkäkirkon toiseen Kirkossa tehtiin vuonna 1984 hienovarainen pitkään sivuun liittyy runkohuonetta matalampi kunnostus, jonka suunnittelijana toimi kirkon siipirakennus, jossa on sakariston lisäksi keittiö- piirtäneen arkkitehti Visannin poika, arkkitehti tilat sekä kirkkosaliin avattavissa oleva seurakun­ Markus Visanti yhdessä vaimonsa arkkitehti Ir­ tasali. Kirkossa on päistään aumattu jyrkkälap- meli Visannin kanssa. peinen paanukatto. Vaaleaksi maalattuja pysty- Kirkkoon liittyvä maantien laidassa oleva laudoitettuja seiniä jäsentävät segmenttikaariset erillinen kellotapuli noudattelee yksinkertaisissa ikkunat. muodoissaan ruotsalaistyyppistä alaosastaan lau­ Perinteikkään tunnelmallisessa kirkkosalissa, doitettua pukkitapulia. jossa on penkkitilaa lehteri mukaan lukien 300: Sankarihauta-alueen ristinmuotoinen kivi­ lie hengelle, on kaartuva lautaholvi ja valkoisek­ nen muistomerkki vuodelta 1953 on myös Matti si maalatut hirsiseinät. Kuoriosa on korostet­ Visannin piirtämä. Taiteilijana ja kirjojen, mm.

64 > Kalevalan ja Kantelettaren kuvittajana tunnettu Visanti on piirtänyt lukuisia muita sotiin liittyviä muistomerkkejä, kuten Jaakko Ilkan muistomer­ kin Ilmajoella ja Napuen taistelun muistomerkin Isossakyrössä. Hän teki vielä 1950-luvun alussa lukuisia luonnoksia Nummijärven kirkkoon kaa­ vailemistaan Ilmestyskirja-aiheisista kattomaa­ lauksista, mutta ne jäivät toteutumatta.

Lähteet • Riitta Mäkelä, M atti Visanti — kuvataiteiden monitaitaja. Oulu 1985. • Kauhajoen Nummijärven kirkko. Lakeuden kirkot. Helsinki 1997. • Kyläkirkko ja hautausmaa. www.Kauhajoki.fi/Nummijarvi/kirkko.html

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003 Alttaritaulu ja alttaripöytä kristillisine symboleineen. Kosken TL kirkko

eurakunnan edellinen, vuonna 1817 val­ teväksi kirkkopuistoksi, vanhan kirkon kirkko- mistunut puukirkko oli jo 1880-luvulla tarhan jäädessä edelleen käyttöön hautausmaana. osoittautunut ahtaaksi. Senaatti oli vuon­ Tyypiltään kirkko on päätytornillinen pitkä- naS 1912 vahvistanut arkkitehti Vilho Penttilän kirkko. Matala sakaristo sijaitsee kuoripäädyssä. tekemät Harakkamäelle pitäjän keskukseen suun­ Runkohuoneen itäpäähän liittyvät symmetrisesti nitellun uuden kivikirkon piirustukset. Ne todet­ räystäslinjan korkeudelle nousevat kapeat kirkko- tiin liian vanhanaikaisiksi 1930-luvun alussa, jol­ saliin avautuvat siipiosat, joista toinen toimi alku­ loin varojen vihdoin katsottiin riittävän raken­ aan seurakunta- ja toinen pyhäkoulusalina. Val­ tamiseen. Uudet piirustukset tilattiin arkkitehti keaksi rapatun kirkon punatiilinen vesikatto on Toivo Paatelalta (1890-1962). Ne hyväksyttiin jyrkkälappeinen. Tornin kellokerros on kahdek­ vuonna 1933 ja kirkko vihittiin käyttöön helmi­ sankulmainen ja sen päätteenä on solakka ristiin kuussa 1935. Kirkon ympäristö suunniteltiin leh- päättyvä korkea huippu.

Toivo Paatelan piirtämä kirkko on valmistunut 1935.

66 > Kirkkosalia kattaa kannastaan voimakkaas­ ti porrastettu betoniholvi. Seiniä jäsennöivät kor­ keat kapeat segmenttikaariset ikkunat tummine ikkunapuitteineen. Kuoriosa on kirkkosalia ka­ peampi ja neljä porrasaskelmaa korkeammalla. Alttaritauluna olevat turkulaisen maalarimestari C.G. Söderstrandin maalaamat ’’Pyhä kolminai­ suus” ja ’’Ehtoollisen asettaminen” ovat seurakun­ nan edellisestä kirkosta. Koristetaiteilija Bruno Tuukkanen on tehnyt saarnatuolin korin aposto­ lien Pietarin ja Paavalin kuvat, siipiosien yläpuo­ listen seinäpintojen rauhan ja tuomion enkelit, urkulehterin kaiteessa olevat Jeesuksen lapsuu­ desta kertovat maalaukset sekä sakariston sisä­ katon kupolissa olevan luuttua soittavan enkelin. Penkkikorttelin yläpuolella riippuvat Taito Oy: n valmistamat messinkiset sähkökruunut. Tum­ maksi petsattu, yksityiskohdiltaan vivahteikas kiinteä sisustus on säilynyt alkuperäisenä, be­ tonilattiaa peittää edelleen linoleummatto. Kirk­ kosali on huolella kunnostettu turkulaisen arkki­ tehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunion laatiman Bruno Tuukkasen tuomion enkeliä kuvaava maalaus. suunnitelman mukaan vuonna 1985.

Lähteet • Arkkitehti 3/1935. • Aulis Oja, Kosken Tl seurakunta 1647-1947. Kosken Tl seurakunta 1949. • Tove Riska, Kosken Tl kirkot. Karmaisten, Kosken Tlja Tarvasjoen kirkot. Suomen kirkot 15. Museovirasto 1988.

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003

Toivo Paatelan suunnittelema sakariston kalustus. Puiden ympäröimässä kirkossa on korkea päätytorni. < 67 Mikael Agricolan kirkko, Helsinki

äätös kirkon rakentamisesta Tehtaanpuis­ länsipäähän. Kirkko, jonka yhteyteen rakennus­ toon Albertinkadun alkupään kohdalle vaiheessa lisättiin kerho- ja asuintilat sekä voi­ tehtiin vuonna 1928. Ensimmäinen ark­ mistelusali, vihittiin käyttöön palmusunnuntaina kitehtikilpailuP kirkosta pidettiin vuonna 1930. 1935. Samassa yhteydessä se sai Suomen refor­ Sijoituksesta ja arkkitehtuurista virinnyt keskus­ maattorin muiston kunnioittamiseksi nimekseen telu johti kuitenkin seuraavana vuonna uuteen Mikael Agricola. kilpailuun, jonka voitti arkkitehti Lars Sonckin Puhtaaksi muurattua tummaa punatiiltä ole­ laatima ehdotus. Tällöin kirkon rakennuspaikka van kirkon basilikamaiseen runkohuoneeseen liit­ myös siirtyi kaupunkikuvallisista syistä puiston tyy toisella sivulla pienen pihan ympärille kierty- vä kolmikerroksinen siipirakennus ja Tehtaanka­ dun puolella olevaan terassoituun sisäänkäynti- päätyyn torni. Sen volyymille antaa jäntevyyttä seinämien kaartuminen ulospäin. Tornin nousu huipentuu yli sadan metrin korkeuteen kurot- televaan ristipäätteiseen neulamaiseen piikkiin. Kirkolla onkin tärkeä kaupunkikuvallinen asema Helsingin merellisessä silhuetissa. Kirkkosali on kolmilaivainen. Leveässä kes­ kilaivassa on matalalta alkavat korkealle kaartu­ vat betonista valetut ristiholvit. Pylväiden erotta­ mat sivulaivat ovat käytävämäisen kapeat. Portain korotettu kuoriosa on keskilaivan levyinen ja sen erottaa kirkkosalista dekoratiivinen triumfikaa- ri. Pylväiden kapiteeleissa on tyylitellyt akantit. Klassistiset koristeaiheet toistuvat myös kuorin sivuseinien pylväissä ja reliefeissä sekä kirkkosa­ lin ikkunoiden alapuolisten lämpöpatterien me- tallisuojuksissa. Koristetaiteilija Bruno Tuukka- sen tekemä maalauskoristelu keskittyy sivulaivoi­ hin. Hän on myös tehnyt alttaritauluna olevan Kristuksen hautaamista kuvaavan alttarikaapin ja vastannut kirkon alkuperäisestä sisäväritykses- Kirkkosalin arkkitehtuurissa on art deco -tunnelmaa. tä. Keskikäytävän yläpuolella riippuvat kookkaat kolmikerroksiset messinkikruunut on valmistanut Taito Oy ja ne on toteutettu arkkitehti Sonckia kirkon suunnittelussa avustaneen arkkitehti Arvo Muroman piirustusten mukaan. Kirkon kuoriosan alaseinät peittävä tumma kiviverhous on vuon­ na 1968 tehdystä korjauksesta (arkkitehdit Erik Kräkström ja Carl-Johan Slotte). Kirkko on kunnostettu vuosina 2003-2004 (arkkitehtitoimisto Esa Piironen Oy). Siihen kuu­ lui mm. tornin vaurioituneiden tiilien uusiminen, sisämaalaus sekä uudistukset seurakuntatiloissa.

Lähteet • Arkkitehti 12/1930, 12/1932 ja 1/1933. • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980. • Pekka Korvenmaa, Lars Sonckin arkkiteh­ tuuri 1905-1945. Lars Sonck 1870-1956. Arkkitehti. Suomen rakennustaiteen museon monografiasarja. Helsinki 1981. • Agricolan kirkko 1935-1985. 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki 1986.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Kirkon tornin huippu kohoaa yli sadan metrin korkeuteen. < 69 Kulosaaren kirkko, Helsinki

ulosaarelaisten kaksikielinen seurakun­ tainen. Sisäkaton, triumfikaaren ja urkulehterin ta aloitti toimintansa 1921. Sen perusta­ maalauksista on vastannut koristetaitelija Ant­ Kminen oli edellytyksenä Helsingin pitä­ ti Salmenlinna. Moosesta laintauluineen esittä­ jään kuuluneen Kulosaaren huvilayhdyskunnan, vä kipsiveistos sekä takaseinän musiikkiaiheiset Brändö Villastadin, kunnalliselle itsenäistymisel­ kipsiveistokset ovat kuvanveistäjä Sigrid af For- le. Väliaikainen kirkkosali oli sisustettu nykyisen sellesin tekemät. Kirkkosalista erotetun koroste­ kirkonmäen lähellä sijainneeseen huvilaan. Var­ tun kuoriosan Vuorisaarna-aiheisen alttaritaulun sinaisen kirkon rakentaminen oli vuorossa vas­ on maalannut taidemaalari William Lönnberg. ta Leposaaren hautausmaan ja sinne rakennetun Kirkon taiteellisesti korkeatasoinen esineistö ja Armas Lindgrenin suunnitteleman siunauskap­ tekstiilit sekä kirkonkellot ovat seurakuntalaisten pelin valmistumisen jälkeen. Sen paikaksi valit­ lahjoittamat. Kuorin alkuperäinen umpinainen tiin väliaikaisen kirkon läheisyydessä oleva kallio. alttarikaide on myöhemmässä korjauksessa kor­ Huvilakaupungin perustajiin kuuluneen ase­ vattu uudella ja kuorin tiililattia ja portaat peitet­ makaava-arkkitehtina parhaiten tunnetun arkki­ ty matolla. tehti Bertel Jungin (1872-1946) piirtämä, advent­ Arkkitehti Armas Lindgrenin piirtämä kel­ tina 1935 vihitty vaalean ruskeaksi rapattu kirk­ lotorni Kulosaaren korkeimmalla kohdalla Va- ko on pieni, vain 200 hengelle suunniteltu raken­ paamuurarinmäellä on valmistunut vuonna 1931, nus. Vesikaton harjalla kohoaa barokkivaikuttei­ kaksi vuotta suunnittelijansa kuoleman jälkeen. nen kattoratsastaja. Pääsisäänkäynnin portaalissa Kulosaaren merelliseen silhuettiin kuuluvaa kaa- on graniittireunustus ja sen yläpuolella tyylitelty riaukkoista kellotornia on myös useassa yhteydes­ neliapilaikkuna. Kirkkosali on selkeän yksinker­ sä käytetty seurakunnan symbolina. Kulosaari liitettiin vuonna 1946 Helsingin kaupunkiin, seurakunta tuli kuitenkin vasta vuon­ na 1959 osaksi Helsingin seurakuntayhtymää. Kirkkoon liittyvä maaston muotoihin sovi­ tettu moderni lisärakennus seurakuntasaleineen on vuodelta 1977 ja se on arkkitehti Aulis Blom- stedtin piirtämä.

Lähteet • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980. • Laura Kolbe, Kulosaari - unelma paremmasta tulevaisuudesta. Helsinki 1998. • Kulosaaren kirkko. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Helsinki. 1999. • Laura Kolbe, Yhteinen saari, yhteinen seura­ kunta - Kulosaari varustaa kirkon. Kyyhkyjä karitsa. Pyhä design Helsingin kirkoissa. Helsinki 2006.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Armas Lindgrenin piirtämä kellotapuli on valmistunut 1931.

Bertel Jungin suunnittelema kirkko on vuodelta 1935. <71 Jarl Eklundin piirtämä puukirkko tapuleineen on valmistunut 1936, tiilinen laajennusosa 1976.

Tervakosken kirkko, Janakkala

irkko on rakennettu vuonna 1936 edel­ na 1937 muotokuvamaalarina tunnetun Georges lisenä vuonna pohjoismaisten esikuvien von Swetlikin tekemän Marian ilmestystä esittä­ K mukaan perustetun Tervakosken Pikku- vän alttaritaulun ja Hannes Autereen veistämän kirkkoyhdistyksen toimesta. Tervakoski Oy lah­ krusifiksin. Kirkon siirryttyä vuonna 1973 Janak­ joitti kirkolle tontin ja Toivan kartanon riihen, kalan seurakunnalle sen viereen rakennettiin pu­ jonka hirsistä se rakennettiin niin tehtaalaisten natiilinen kokonaisuuteen sovitettu seurakunta- kuin läheisissä kylissä asuneiden maanviljelijöiden keskus (arkkitehdit Seppo Asikainen ja Raimo yhteisvoimin. Kirkon piirustukset laati arkkiteh­ Pensala). ti Jarl Eklund (1876-1962). Saarnatuoli ja alttari Suorakaiteen muotoista punaiseksi maalattua valmistettiin tehtaan puutyöpajassa. Kirkkosalin hirsirakennusta jäsennöivät harkitun vähäeleiset maalauskoristelusta vastasi Salomo Wuorion maa­ ja niukat yksityiskohdat. Tapuli noudattaa ulko- lausliikkeen arvostettu koristemaalari Fritz Hil­ hahmoltaan perinteisen alaosastaan katetun puk- bert. Vuorineuvos Gösta Serlachius lahjoitti vuon- kitapulin muotokieltä. Alkuperäisessä asussaan

72 > säilyneen kirkkosalin hirsiseinät ovat vaaleiksi maalatut. Kiinteän sisustuksen väritys noudattaa mehevän pehmeästi murrettua väriskaalaa, jota tehostavat lehterinkaiteen, saarnatuolin ja kirkko- salista sen takaiseen seurakuntasaliin johtavien ovien koristeelliset kukkamaalaukset. Viime sotien sankarihauta-alue perustettiin kirkon edustalle tehtaan pääportin lähelle. Terva- kosken tehtaiden hankkima sankaripatsas on ku­ vanveistäjä Mauno Oittisen tekemä.

Lähteet: • Näköaloja Laurin kirkolta. Janakkalan seurakuntakirja (toim. Aune Vähäkangas). Janakkalan seurakunta 1985. • Georges von Szuetlik (toim. Pekka Rytkönen, Riggert Munsterhjelm, Solveig Lindqvist). Helsinki 1989. Alttaritaulu on Georges von Svvetlikin maalaama.

Kirkkosalin sisustuksessa on pehmeän murretut värisävyt. <73 Nakkilan kirkko

ehtailija J. W. Suominen lahjoitti testa­ na ylempänä urkulehteri. Penkkikorttelien päällä mentissaan osan omaisuudestaan käytet­ riippuvat valaisimet on valmistanut Taito Oy. täväksi uuden kivikirkon rakentamiseen Kirkon juurella sijaitseva maastoa seuraileva Tseurakunnan vanhan, 1760-luvulla rakennetun monimuotoinen seurakuntakeskus vuodelta 1970 ja myöhemmin laajennetun puukirkon paikalle. on arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema. Kirkosta järjestettyyn kilpailuun kutsuttiin ark­ kitehdit Bertel Liljequist, Carolus Lindberg, Jal­ Lähteet mari Peltonen, Yrjö Lindegren, Elsi Borg sekä • Arkkitehti 5/1938. Erkki Huttunen (1901-1956), jolta piirustukset • Teppo Jokinen, Erkki Huttunen liikelaitosten lopulta tilattiin. Kirkko vihittiin käyttöön kesä­ ja yhteisöjen arkkitehtina 1928-1939. Jyväskylä kuun 26. päivänä 1937, jolloin kahta vuotta ai­ Studies in the Arts 41. Jyväskylä 1992. kaisemmin edesmennyt tehtailija Suominen olisi • Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkiteh­ täyttänyt 60 vuotta. tuurissa. Alvar Aalto Akatemia, Docomomo Modernismin arkkitehtuurin kieleen sovellet­ Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen tu valkoiseksi rapattu, 1 000 hengelle suunniteltu museo 2002. kirkko on yksinkertainen suorakaide, jota kattaa lähes räystäätön loiva satulakatto. Sivuseiniä ryt­ K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003 mittävät tukipilarit ja niiden väliset korkeat kape­ at ikkunat. Pääsisäänkäynnin portaiden vieressä kirkon lounaiskulmassa on erillinen ristiin päät­ tyvä 50 metrin korkuinen kellotorni. Puolipyö­ reä kuoriapsidi on runkohuonetta hieman kape­ ampi. Sen ulkoseinässä on ulkoiseen saarnatuo­ liin johtava porras. Kirkon alla on lahjoittajan su­ vun hautakrypta sekä sen vieressä siunauskappeli, jonne portaat laskeutuvat tornin sivusta. Perusratkaisultaan perinteisen kirkkosalin ka­ tossa on akustinen, taitteisesti aaltoileva laudois­ ta tehty ponttipaneeliverhous. Kirkkosalia noin puoli metriä korkeammalla olevaan tiilenpunai­ seksi maalattuun kuoriapsidiin valo lankeaa suu­ resta ikkunaseinämästä. Alttarin takana on tam- miristi. Kuoriapsidin pohjoispuolella on erillinen kastekappeli ja sakaristo sen vieressä. Länsipääs­ sä on kirkkosalin levyinen yleisölehteri ja taka-

Kuoriosan vieressä on erillinen kastekappeli. Erkki Huttusen piirtämä kirkko on valmistunut 1937 ja Juha Leiviskän suunnittelema seurakuntakeskus 1970. 7 4 > 'V - y£i;\ WSÊÊÈt

... n.',-,^.

Sm m m m » ____

w ê ê ê k ê

L>, 'ï"' h< c j: ="wv<; Kannonkosken kirkko

rkkitehti Pauli Blomstedt (1900-1935) (Matt.5:6) helsinkiläisen Antti Hakkaraisen Tai- teki vuonna 1933 ensimmäiset luonnok­ detakomon valmistamin kaunismuotoisin metal­ set Kivijärven ja Viitasaaren osista pe­ lisin versaalikirjaimin. Arustetun ja kahta vuotta aikaisemmin itsenäisty­ Eteishallin kautta avautuvan kirkkosalin si­ neen seurakunnan ’’halpaa ja modernia pikku- vuseinät ovat kuperasti kuoria kohti kapenevat ja kirkkoa” varten. Modernia tyyliä olevaa kirkkoa madaltuvat. Tilaa kattava lomalaudoituksella ver­ pidettiin Kannonkosken tapauksessa mahdollise­ hoiltu betoniholvi kaartuu pehmeästi kuorin ta­ na, koska seurakunta oli uusi eikä sillä ollut his­ kaseinäksi, jossa on perinteisen alttaritaulun pai­ toriallisia siteitä tai perinteitä. Kesäkuussa 1938 kalla Ilmestyskirjan jae: K a t s o , u u d e k si t e e n käyttöön vihitty kirkko rakennettiin arkkiteh­ m in ä k a ik k i (Ilm.21:5) ja sen vieressä saarijär- din kuoleman jälkeen hänen vaimonsa, arkkitehti veläisen kuvanveistäjä Hannes Autereen tekemä Märta Blomstedtin ja arkkitehti Matti Lampenin suurikokoinen krusifiksi. johdolla. Tällöin alkuperäisiin piirustuksiin kuu­ luneet urkulehterin yläpuolelle suunnitellut ker­ Lähteet hohuoneet ja seurakuntasali jätettiin kustannus­ • Arkkitehti 3/1935 ja 7-8/1940. ten pienentämiseksi tekemättä. • Teppo Jokinen, Kannonkosken kirkko Tiilestä rakennetun ja vaaleaksi rapatun kir­ 50 vuotta. Kannonkosken seurakunta 1988. kon päädyn keskellä kohoaa parvekkeella, ulkoi­ • Elina Standertskjöld, P.E. Blomstedt sella saarnatuolilla, varustettu pyöristetty kello­ 1900-1935. Abacus 6. Suomen rakennus­ torni. Sen kummankin puolen olevien leveiden taiteen museo 1996. sisäänkäyntien yläpuolella on seinään kiinnitet­ • Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkiteh­ tyinä Matteuksen evankeliumin jakeet: A u t u ­ tuurissa. Alvar Aalto Akatemia, Docomomo a it a OVAT HENGELLISESTI KÖYHÄT, SILLÄ HEI­ Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen DÄN ON TAIVASTEN VALTAKUNTA (Matt.5:3) ja museo 2002. A u t u a it a o vat n e , jo t k a iso a v a t ja ja n o a ­ vat VANHURSKAUTTA, SILLÄ HEIDÄT RAVITAAN K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003 Pauli Blomstedtin piirtämä kirkko on valmistunut 1938. 77 Rajamäen kirkko, Nurmijärvi

altion Alkoholiliikkeen Rajamäen Teh­ ten palvelujen järjestämiseen sisältyi myös kirkon taiden siirryttyä kieltolain kumoamisen rakentaminen. Sen piirustukset laati arkkitehti V jälkeen vuonna 1932 Oy Alkoholiliike Erkki Huttunen, jolle Rajamäen tehtaiden mui­ Abin omistukseen, alueella aloitettiin laaja uu­ den rakennusten piirtäminen oli uskottu. Raken­ disrakentaminen. Yhteiskunnallisten ja sosiaalis­ nuttajan laatiman ohjelman mukaisesti uudessa kirkossa tuli olla edustava torni, vesikattona jyrk­ kä satulakatto sekä symmetriset kerhohuone- ja seurakuntasalisiivet. Betonista ja tiilestä raken­ nettu, valkoiseksi rapattu kirkko valmistui vuon­ na 1938. Yleinen kilpailu alttarifreskosta pidet­ tiin vuonna 1956. Suorakaiteisen pitkäkirkon muotoista kirkkoa hallitsee keskiakselissa oleva huipultaan kapene- va ja pyöristyvä korkea päätytorni, joka peittää taakseen koko rakennuksen. Vesikatto on erittäin jyrkkä ja korkea. Sivuseinät ovat vain 2,5 metrin korkuiset. Punagraniittisen sisäänkäynnin Vuori­ saarna ja Sallikaa lasten tulla tyköni -aiheiset re­ Anna Räsäsen maalaamaa alttarifresko ’’Tie, totuus ja elämä” on vuodelta 1956. liefit on tehnyt kuvanveistäjä Arvi Tynys. Vaaleaksi rapattuun kirkkosaliin lankeaa valo katonlappeiden ikkunasarjasta ja alttarille suures­ ta pyöröikkunasta. Betonista holvatun sisäkaton muoto seuraa jyrkkiä katonlappeita ylimmästä osastaan pyöristyen. Alttariseinän freskomaalaus ”Tie, totuus ja elämä” on taidemaalari Anna Rä­ säsen tekemä. Kookkaat messinkivalaisimet ovat Taito Oy:n tuotantoa. Ristipohjainen kastemal­ ja on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen muotoilema. Seurakuntasalissa on Lennart Segersträlen Rova­ niemen kirkon alttarifreskon luonnoksia sekä Un­ to Pusan ja Erkki Kuloveden luonnokset kirkon alttarifreskokilpailuun. Kirkko oli Alkon omistuksessa aina touko­ kuuhun 1985 saakka, jolloin se lahjoitettiin Nur­ mijärven seurakunnalle. Kirkko kunnostettiin vuosina 1987-1988 (arkkitehtitoimisto Laiho- Pulkkinen-Raunio), jolloin kuoriosaa avarrettiin ja seurakuntasali uusittiin sekä vuonna 2000, jol­ loin mm. liikkumisesteisten kulkua kirkkoon pa­ rannettiin.

Lähteet • Arkkitehti 7-8/1940. • Teppo Jokinen, Erkki Huttunen liikelaitosten ja yhteisöjen arkkitehtina 1928-1939. Jyväskylä Studies in the Arts 41. Jyväskylä 1992. • Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkiteh­ tuurissa. Alvar Aalto Akatemia, Docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo 2002.

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003 Erkki Huttusen suunittelema kirkko on vuodelta 1938. <79 Kytäjän kirkko, Hyvinkää

urmijärvellä olevaan Kytöjärven kylään laakea tiilikatto, länsipäähän liittyy matala seu­ oli jo 1800-luvun aikana toivottu omaa rakuntasalin sisältävä siipiosa ja kapea kellotor­ kirkkorakennusta Kytäjän kartanon sil­ ni. Kirkkosaliin, jossa on vain 230 istumapaik­ loisenN omistajan hankkiessa sitä varten jopa pii­ kaa, astutaan tynnyriholvatun eteistilan kautta. rustukset. Asia nousi uudelleen esille vuonna Pohjoisseinässä on pyöröikkunat seinän yläosas­ 1925, jolloin kytäjäläisten perustama rukoushuo- sa, eteläpuolelle valoa antavat korkeat pyörökaa- neyhdistys otti tavoitteekseen oman kirkon raken­ riset ikkunat. Kirkkosalissa ja eteisessä on ka- tamisen. Hanke toteutui vuonna 1936, kun arkki­ lanruotokuvioinen tiililattia. Ruskeat penkit ovat tehti Väinö Vähäkallio (1886-1959) ja rouva Ast­ polttokäsiteltyä mäntyä. Keskikäytävä on tilaan rid Vähäkallio lahjoittivat omistamansa Kytäjän nähden epäsymmetrinen, mikä johtuu kuoriosan kartanon maista alueen kirkkoa ja hautausmaata. pohjoissivuun sijoitetusta sakaristosta. Alttarilla Lahjoitukseen sisältyi myös kirkon piirustukset on Astrid Vähäkallion Oberammergausta tuoma ja rakennustarpeita. Nurmijärvelle vievän van­ krusifiksi. Kirkon väriasusta on vastannut koris­ han kirkkotien varrelle rakennettu kirkko vihit­ temaalari Eino Kauria ja tähtimäisellä äänika- tiin käyttöön helluntaina 1939. Kirkko on vuonna toksella varustetun saarnatuolin korin peittävästä 1962 luovutettu Hyvinkään seurakunnalle. kahdentoista apostolin ryhmäkuvasta taidemaala­ Vaaleaksi rapatussa rakennusrungoltaan ka­ ri Kaapo Virtanen. Messinkiset kattovalaisimet ja peassa ja korkeassa kirkossa on pitkäräystäinen seinälampetit ovat Paavo Tynellin käsialaa.

Kirkko on rakennettu Väinö Vähäkallion piirustusten mukaan 1939. Kirkkosalin messinkivalaisimet ovat Paavo Tynellin tekemät.

Arkkitehti Vähäkallio on myös piirtänyt ku­ vanveistäjä Gunnar Finnen tekemän punagraniit­ tisen sankaripatsaan. Siinä on kaatuneiden nimi­ en ohella Vähäkallion sommittelema inskriptio: Tähtien lailla muistonne loistaa taivaalla isänmaan vapaan. Kirkko on huolella kunnostettu vuonna 1998 (arkkitehti Sari Viertiö) ja se on lähes alkuperäis­ tä vastaavassa kauniin tunnelmallisessa asussaan.

Lähteet • Arkkitehti 7-8/1940. • Sari Viertiö, Kytäjän kirkko. Elävä kirkko- rakennus, Aika ja ajankohtaisuus restauroin­ nissa. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto 1999. • Aino Niskanen, Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa. Arkkitehdin elämäntyö ja teokset. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 22/2005. Kahdentoista apostolin ryhmä saarnatuolissa on Kaapo Virtasen maalaama. Lennart Segerstrâlen fresko kuorin takaseinällä on vuodelta 1954.

T

Varkauden kirkko

sista Leppävirran ja Joroisten seurakun­ Yli tuhannelle hengelle tarkoitetussa, altta­ tia muodostetun ja vuonna 1932 itse­ ria kohti kapenevassa kirkkosalissa on seitsemän näistyneen seurakunnan kirkko ja sii­ poikittaisen holvikuvun aaltomaiseksi jäsentämä henO liittyvät seurakunnalliset toimitilat ja pap­ sisäkatto. Kuorin takaseinää peittää Ahlströmien pila sijaitsevat A. Ahlström Oy:n lahjoittamal­ toisen keskuspaikan Noormarkun kirkon tavoin la tontilla Kosulanniemessä Varkauden kahden taiteilija Lennart Segersträlen vuosina 1953-1954 keskeisen pääväylän Ahlströminkadun ja Savon- tekemä, aikanaan Pohjoismaiden suurin fresko- tien kulmauksessa. Kirkko on rakennettu vuon­ maalaus ’’Tulkoon sinun valtakuntasi”. Muodol­ na 1935 järjestetyssä arkkitehtikilpailussa toisen taan ekspressiivisen betonista valetun saarnatuo­ palkinnon saaneen arkkitehti Martti Paalasen lin korissa on nuoren, sodassa kaatuneen kuvan­ (1887-1962) laatiman ehdotuksen mukaan ja vi­ veistäjä T. J. Korven tekemät ristiinnaulittua ja hitty käyttöön marraskuussa 1939. ristintietä kuvaavat puureliefit. Penkkikorttelien Vaalean ruskehtavaksi rapattu kirkko on kom­ yllä riippuvat rengaskruunut ovat arkkitehti Paa­ paktin pelkistetty tasakattoinen suorakaide. Jul­ lasen suunnittelemat ja ne on valmistanut Taito kisivujen yleisilmeeltään funktionalistista arkki­ Oy. Hän on myös piirtänyt kirkon sisääntulohal- tehtuuria keventävät kantavien tukipilarien ja ik­ lin kahdeksankulmaisen ikkunan lasimaalauksen. kunoiden pystysuorat rivistöt sekä harkitut yksi­ Kirkkosalin seinillä oli alkuaan myös Paalasen ja tyiskohdat, kuten pääsisäänkäynnin kolmijakoi­ taidemaalari Torger Enckellin tekemät epäsym­ nen, lähes romaaninen graniittiportaali. metrisesti sijoitetut freskomaalaukset.

82 > Kirkkoon liittyvän maaston muotoja seurai­ levan matalan seurakuntasalirakennuksen päädyn vieressä on 35 metrin korkuinen kellotorni aika- kelloineen. Korkea torni muodostaa vaikuttavan päätteen tehdasalueen läpi kulkevalle Ahlströ- minkadulle. Kirkon vieressä olevan terassoidun puistomaisen pihan rajaa alkuperäiseen suunni­ telmaan kuuluva kaksikerroksinen, alkuaan pap­ pilana toiminut rakennus.

Lähteet • Arkkitehti 1/1936 ja 7-8/1940. • Varkauden seurakunta 1932-1982. Varkaus 1982.

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.11.2003 Ahlströminkadun päätteenä oleva kirkko torneineen.

Martti Paalasen suunnittelema kirkko seurakuntakeskuksineen on vuodelta 1939. <83

I94-0“LUVULLA RAKENNETUT KIRKOT k'>-

■ ■> ■»,

Tarja Salmio-Toiviaisen ja Esko Toiviaisen piirtämä puukirkko on valmistunut 1948, kellotapuli 1950.

Nuijamaan kirkko, Lappeenranta

uijamaan seurakunnan ensimmäinen katto, joka pylväiden varassa suojaa myös sisään­ kirkko vuodelta 1887 paloi heti jatko­ käyntiä ja sen edustan kivettyä terassia. Ikkunois­ sodan alussa kesäkuussa 1941. Sodan sa on valkoiset ikkunaluukut, jotka on pääoven päättymisenN jälkeen tuhoutuneen kirkon paikalle, tavoin varustettu koristeellisin, paikallisen sepän aivan valtakunnanrajan tuntumaan rakennettu, tekemin rautataoksin. arkkitehtien Tarja Salmio-Toiviainen (1917-2001) Kirkon muoto ja rakenne perustuu kuuteen ja Esko Toiviainen (1915-1999) suunnittelema poikittaiseen tukirakenteeseen, ns. cremonakaa- puukirkko vihittiin käyttöön joulukuussa 1948, reen. Seinät ja kattoholvi, penkit ja lattia ovat kellotapuli valmistui kahta vuotta myöhemmin. ruskeaksi petsattua lautaa, kuoriseinässä ja siihen Rakennussäännöstelyn ja materiaalipulan aika­ liittyvässä pienessä sivuikkunoin varustetussa alt- na vuonna 1946 aloitettu rakennustyö toteutettiin tarisyvennyksessä on valkea terastirappaus. Altta­ pääasiallisesti Amerikan luterilaisten seurakun­ rin takaseinällä olevan Ristiltäotto-puureliefin on tien ja Kirkkoja Karjalaan -yhdistyksen seuraajan tehnyt kuvanveistäjä Armas Tirronen. Kirkkosa­ Kirkon Lahja ry:n avustusvarojen turvin. lin ainoita väriläiskiä ovat alttari- ja lehterikaitei- Kirkon ulkoasua leimaa ruotsalaisen arkki­ den sekä saarnatuolin hohtava turkoosi ja sisäka­ tehti Gunnar Asplundin Tukholman Skogs- ton lappeiden yläosiin maalatut raamatunlauseet. kyrkogärdenin hautausmaalle piirtämästä Metsä- Messinkiset kattokruunut ovat Paavo Tynellin kappelista tuttu päistään aumattu korkea vesi­ suunnittelemat.

86 > Kaksikerroksinen, pieneen sipulikupoliin ja kukkoviiriin päättyvä kellotapuli noudattaa pe­ risuomalaisen tutun tapulimuodon jakoa. Kellot ovat sodassa rajan taakse jääneen Hiitolan seura­ kunnan kirkosta. Tapulin kivisen alaosan kyljessä oleva vaivaisukko muistuttaa ääriviivoiltaan pe­ rinteisiä esikuviaan. Kirkko on ensimmäinen sodan jälkeisen jäl­ leenrakennuskauden uusista kirkoista. Viipurin maaseurakunnasta vappuna 1906 itsenäistynyt seurakunta on vuoden 1989 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen yhteydessä liitetty osaksi Lappeen­ rannan seurakuntayhtymää.

Lähteet • Arkkitehti 3/1950. • Aimo Vuorinen, Lappeenrannan kirkot. Entisten ja nykyisten kirkkojen vaiheita Kauskilasta Sammonlahteen. Lappeenrannan Kilta 2001.

K irkkohallituksen suojelupäätös 13.8.2003 Amerikan luterilaisten seurakuntien avusta kertova muistolaatta. Viialan kirkko

amperelaisen arkkitehti Jaakko Tähti­ sotien jälkeiselle arkkitehtuurille luonteenomaisia sen (1904-1970) laatimat piirustukset liuskekiviupotuksia. Kuoriosa on kirkkosalia ka­ vahvistettiin opetusministeriössä vuoden peampi. Matala sakaristo on alttaripäädyn toisella T1947 lopussa ja niiden mukaan rakennettu kirk­ puolella ja kaksikerroksinen seurakunnallisten toi­ ko vihittiin käyttöön maaliskuussa 1950. Se on mitilojen siipirakennus toisella puolella. Siinä ole­ vuonna 1927 perustetun seurakunnan ensimmäi­ va seurakuntasali on yhdistettävissä kirkkosaliin. nen varsinainen kirkkorakennus, jumalanpalve­ Kirkkosalin kiinteä sisustus ja sisäkatto ovat lukset oli sitä ennen pidetty väliaikaiseksi kirkoksi lämminsävyistä puuta, alttarikaiteessa ja urkuleh- sisustetussa rukoushuoneessa. Kirkon aikaansaa­ terin eturintamuksessa on sormipanelointi. Ka- miseen sotia seuranneena tiukan säännöstelyn ai­ tokseton saarnatuoli, jonka pinnassa on Kristus- kaisena jälleenrakennuskautena myötävaikuttivat monogrammin lisäksi ns. Luther-ruusut, sekä ratkaisevasti vuorineuvos Emil Aaltosen, Viia­ alttaripöytä ovat vaneria. Salin alkuperäisessä si- la Oy: n sekä Amerikan luterilaisten seurakuntien sämaalauksessa värityksen asiantuntijana toimi Suomen kirkolle myöntämät raha- ja rakennusma- tamperelainen taidemaalari Gabr. Engberg. Lah­ teriaaliavustukset. Kirkon rakentamiseen päästiin joituksena saadun taidemaalari Lennart Seger- kuin varkain, kun amerikkalaisten Lapin jälleen­ strälen tekemän alttaritaulun aiheena on ’’Kristus rakennettaville kirkoille tarkoittama sementtilasti Viialan katukuvassa”. Penkkikorttelien yläpuo­ luovutettiin Viialan seurakunnalle Lapin kirkkojen lelle ripustetut Liisa Johansson-Papen piirtämät ollessa vielä suunnitteluvaiheessa. messinkiset kattokruunut sekä muut valaisimet Suorakaiteen muotoisessa pitkäkirkossa on ovat Orno Oy: n tuotantoa. suhteellisen jyrkkälappeinen harjakatto. Sisään- käyntipäätyä korostaa keskiaikaisten kivikirkko­ Lähteet jen päätykoristeluja mukaileva kapeiden pystyik- • Matti Koskela, Viialan kehitys omaksi seura­ kunoiden sommitelma. Leveää pääovea reunustaa kunnaksi. Toijala 1974. liuskekivipilasterien kannattama katos. Myös kor­ kean campanile-tyyppisen kellotornin alaosassa on K irkkohallituksen suojelupäätös 13.8.2003

Alttaritaulun ’’Kristus Viialan katukuvassa” on maalannut Lennart Segersträle. Jaakko Tähtisen suunnittelema kirkko ja seurakuntakeskus vuodelta 1950. 89 Kirkkosalin alttariseinällä on Aimo Tukiaisen reliefi.

Sallan kirkko

alla-nimisenä vuodesta 1936 tunnetun seu­ rahoittama kirkko rakennettiin Kjöllerfjordiin rakunnan edellinen kirkko tuhoutui tal­ Pohjois-Norjassa. visodassa 1940. Kirkonkylän jäätyä jatko­ Päädyiltään teräväkulmaisen kolmion muo­ sodanS jälkeisissä alueluovutuksissa valtakunnan­ toisessa kirkossa on paanukatto, joka ulottuu ma­ rajan itäpuolelle muodostettiin uusi asutuskes­ talan seinäosan ikkunoiden korkeudelle. Saka­ kus Märkäjärven kylään. Uudesta kirkosta vuon­ risto sekä alkuaan rippikoulusalina toiminut ko­ na 1947 pidetyn yleisen arkkitehtikilpailun voitti koontumistila on sijoitettu kuorin päätyseinän arkkitehtiylioppilaiden Eero Eerikäinen (1918—) suuntaiseen matalaan harjakattoiseen siipiosaan. ja Osmo Sipari (1922-) tekemä ehdotus. Sen läh­ Kirkkosali muodostuu lattiaan asti ulottu­ tökohtana oli suunnittelijoidensa mukaan ollut vasta tukikaarien varaan betonista valetusta pa- maamme vanhin kirkollinen perintö, korkeahar- rabeliholvista. Perusratkaisun konstruktiivista jainen kivikirkko kirkonmäellä seisovine erillisine vaikutelmaa korostaa vaalea, hienoja kvartsikitei­ tapuleineen nykyajan ihanteisiin ja rakennusmate­ tä kimmeltävä rappaus ja sisustuksen eri puulajit. riaaleihin sovellettuna. Kirkko vihittiin käyttöön Tanskalaisen puusepän valmistaman saarnatuo­ heinäkuun alussa 1950. Rakennustyön ja sisus­ lin alareunan kuva-aiheina ovat viljan nousevat tuksen kustansivat Tanskan luterilaiset seurakun­ tähkäpäät. Kuoriseinällä on kuvanveistäjä Aimo nat kiitollisina siitä, että heidän kirkkonsa olivat Tukiaisen reliefi, jonka keskushahmona on erä­ säästyneet sodan tuhoilta. Toinen tanskalaisten maan tukkijätkiä ja kansannaisia luokseen kutsu-

90 > Yksi Yrjö Rosolan lasietsauksen kuva-aiheista. va Kristus. Reliefin vieressä on versaalikirjäimin: T u l k a a m in u n t y k ö n i k a ik k i työtätekevät JA RASKAUTETUT, NIIN MINÄ ANNAN TEILLE LE­ VON (Matt. 11:28). Kirkkosalin ja eteisen väli­ sissä lasiovissa on kuvanveistäjä, lasitaiteilija Yrjö Rosolan tekemät, ihmisen elämänkaarta kehdosta hautaan kuvaavat lasietsaukset, joiden nimenä on ’’Korpivaellus”. Valaisimet ovat Taito Oy:n val­ mistamat. Kokonaisuuteen kuuluu selvästi kirkosta eril­ leen rakennettu kellotorni, jonka korkea nelilap- peinen huippu on katettu kimpipaanuilla. Kirk­ kopihalla on lisäksi kuvanveistäjä Aimo Tukiai­ sen piirtämä sankaripatsas ’’Hauta etulinjassa” vuodelta 1953. Sen kylkeen on hakattu 315 so­ dassa kaatuneen sallalaisen nimet. Lähteet • Arkkitehti 3-5/1948 ja 3/1950. • Hannu Heinänen, Sallan historia. Sallan kunta ja seurakunta 1993. • Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkiteh­ tuurissa. Alvar Aalto Akatemia, Docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo 2002.

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003

Eero Eerikäisen ja Osmo Siparin piirtämä kirkko on valmistunut 1950. <91 Rovaniemen kirkko

ovaniemen seurakunnan 1810-luvulla Kirkkosalia kattaa kapealla laudalla verhot­ rakennettu puinen ristikirkko tuhoutui tu taitteinen betoniholvi. Pitkillä sivuilla on lius- silloisen kauppalan tavoin Lapinsodas- kekivellä päällystettyjen pilarien rajaamat kapeat saR lokakuussa 1944. Uudesta kirkosta järjestet­ käytävät. Kuorin takaseinän peittää taidemaalari tiin vuonna 1947 Kirkon Lahja ry:n tuella ylei­ Lennart Segersträlen ’’Elämän lähde” -niminen nen arkkitehtikilpailu ja sen jälkeen kutsukilpai­ freskomaalaus. Lisäksi kirkossa on koristetaitei­ lu vuonna 1948, jonka perusteella suunnittelutyö lija Antti Salmenlinnan raamatunaiheiset lasi- ja annettiin arkkitehti Bertel Liljequistille. Kirkon koristemaalaukset, joiden teemana on sovinnon rakentamista tuettiin Amerikan luterilaisten seu­ ja sovituksen korostaminen. Maalausten kuva- rakuntien Suomen kirkolle myöntämällä avus­ aiheet on sovitettu lappilaiseen elämänpiiriin ja tuksella. Ruotsin seurakuntien keräämillä lahjoi- ympäristöön. Salmenlinna on myös suunnitellut tusvaroilla oli puolestaan merkittävä osuus kir­ kuorin sivuikkunoiden lasimaalaukset. Penkki- kon taiteelliseen koristeluun sekä kattokruunujen, korttelien yläpuolella riippuvat kolmikerroksiset kellojen ja urkujen hankkimiseen. Kirkko vihit­ valaisimet ovat puolestaan hänen veljensä taideta- tiin käyttöön elokuun 20. päivänä 1950. Kuori- koja Martti Salmenlinnan valmistamat. seinän täyttävä freskomaalaus valmistui vuotta myöhemmin. Lähteet Tiili- ja betonirakenteinen kirkko on muo­ • Arkkitehti 3-5/1948. doltaan päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkossa on • Marja Terttu Knapas, Rovaniemen kirkko, korkea yläosaltaan kapeneva torni aikakelloineen jälleenrakennuskauden arkkitehtuurin muisto­ ja punaisine neonristeineen sekä suhteellisen le­ merkki. Risti ja lähde. Rovaniemen kirkon veärunkoinen harjakattoinen runkohuone. Ulko­ juhlakirja. Rovaniemi 2000. seinät on rapattu ja vesikatto kuparia. Kirkkoon ei liity seurakuntasalia tai laajoja toimitiloja. K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004

Bertel Liljequistin suunnittelema kirkko on valmistunut 1950, Lennart Segersträlen fresko kuorin takaseinällä 1951. 92 >

(f

Onni Ermalan piirtämä kirkko, seurakuntakeskus ja tapuli vuodelta 1950.

Suomussalmen kirkko

uomussalmen seurakunnan 1700-luvun larien väliin. Sisääntulopäädyn toista laitaa kan­ lopussa rakennettu vanha puukirkko tu­ nattaa kolme liuskekiviupotuksin varustettua pi­ houtui talvisodassa 1939. Uuden kirkon laria. piirustuksistaS ei järjestetty yleistä arkkitehtikil­ Kirkkosalia kattaa kolmitaitteinen puupane- pailua, vaan se suunniteltiin virkatyönä rakennus­ loitu katto, jonka betoniset runkorakenteet ovat hallituksessa. Sittemmin Kemin kaupunginarkki­ näkyvissä. Kuoriseinän ja alttari syvennyksen ta­ tehdiksi siirtyneen arkkitehti Onni Ermalan (ent. kaseinän peittävät koristetaiteilija Bruno Tiukka­ Enrot, 1904-1958) piirtämä kirkko rakennettiin sen tekemät toisiinsa lomittuvat maalaukset ku­ kirkonkylän kauneimmalle harjanteelle, josta on vaavat Jeesuksen maanpäällisen elämän eri tapah­ näkymät eri puolille Kiantajärveä. Amerikan lu­ tumia. Tiukkanen on myös suunnitellut kaste- terilaisten seurakuntien ja Ruotsin kirkon avus­ kappelin lasimaalauksen. Suomussalmen Piispan- tuksella toteutettu uusi kirkko vihittiin käyttöön järven kylästä kotoisin ollut ja sittemmin Helsin­ elokuun 27. päivänä 1950. gissä asunut kuvanveistäjä Jooseppi Manninen on Tiilestä ja betonista rakennettu, vaaleaksi ra­ tehnyt saarnatuolin korin etusivun ’Taimenten pattu kirkko on muodoltaan suorakaiteen muo­ kumarrus” -aiheisen veistokoristelun, kastemaljan toinen pitkäkirkko ja siinä on jyrkkälappeinen kauniin puujalustan sekä sisäänkäynnin apostoli- kuparikatto. Alttaripäädystä ulkonee toisella si­ figuurin. Kirkon keskikäytävän yllä riippuvat de- vulla matala seurakuntasalisiipi. Kirkkosalin ik­ koratiiviset lasivalaisimet täydentävät kirkon in­ kunat on sijoitettu parittain vinottaisten tukipi- teriööriä.

94 > Korkean kukkohuippuisen, lauta- ja paanu­ kattoisen kellotapulin matalan alaosan valkeiksi rapatuissa kiviseinissä on harvakseltaan liuskeki- viä. Kellot ovat peräisin sodassa rajan taakse jää­ neen Kurkijoen seurakunnan kirkosta.

Lähteet • Kuvanveistäjä Kainuusta. Jooseppi Mannisen pakeilla. Kaltio 4/1950. • Oiva Turpeinen, Suomussalmi 1550-luvulta 1990-luvulle. Leipä luonnosta. Suomussalmen historian kymmenen vuosituhatta. Helsinki 1992.

K irkkohallituksen suojelupäätös 1.4.2003 Saarnatuolin puureliefi on Jooseppi Mannisen veistämä.

Kuoriseinän maalaukset ovat Bruno Tuukkasen tekemät. <95

1950-LUVULLA RAKENNETUT KIRKOT Meilahden kirkko, Helsinki

uden kirkon rakentaminen Meilahteen ’’kirkkoa suunniteltaessa ei ole otettu huomioon ja Ruskeasuolle laajentuneen asutuksen yksinomaan perinteitä, vaan siinä on pyritty re­ myötä oli aktualisoitunut jo 1930-luvun hellisellä muotokielellä löytämään ratkaisu nyky­ lopulla.U Kirkon huonetilaohjelman lähtökohtana aikaiselle kaupunkikirkolle”. Kellertävästä tiiles­ oli suomen- ja ruotsinkielisen seurakunnan kirk­ tä rakennettu kirkko muodostaakin Meilahden kosalien ja muiden toimitilojen sovittaminen sa­ väljällä asuntoalueella samassa korttelissa olevan maan rakennuskompleksiin. Vuonna 1945 pide­ punatiilisen koulun kanssa kaupunkirakennustai- tyn yleisen arkkitehtikilpailun voittaneen, arkki­ teellisen kokonaisuuden. tehti Markus Tavion (1911-1978) tekemän ehdo­ Suomenkielisen seurakunnan kirkkosali ka- tuksen mukaan rakennettu kirkko vihittiin käyt­ penee ja sen sisäkatto madaltuu alttaria kohti töön helmikuun alussa 1954. Suomalaisen seu­ kuorin takaseinäksi kaartuen. Alttarin taustalla rakunnan kirkkosali on mitoitettu 700 hengelle on valaistu risti. Sisäkaton kantavan rungon val­ ja ruotsinkielisen Tuomaan seurakunnan (Tomas koinen betonipinta antaa kontrastia seinien kel­ församling) kirkkosali 400 hengelle. Kirkon si­ taiselle tiilipinnalle. Lattia on valkoisella saumat­ jaintia katunäkymässä korostaa korkea kellotorni tua sileäksi hiottua mustaa liuskekiveä. Kuin yh­ ja vaaleilla luonnonkivilaatoilla päällystetty katu­ destä puusta koverrettuun pyöreään saarnatuoliin tasosta nouseva terassi. liittyy kaartuva taustaseinämä. Penkkikorttelien Kirkko on ajalleen ominaista vapaamuotoista, yläpuolella riippuvien Taito Oy: n valmistamien lähinnä tanskalaisvaikutteista materiaali- ja tila­ ja Paavo Tynellin suunnittelemien rengaskruunu- suunnittelua. Vuonna 1953 järjestetyn ensimmäi­ jen eri puolille kaartuvat varrelliset lamput luovat sen Suomi rakentaa -näyttelyn luettelon mukaan mielikuvaa orjantappurakruunusta. Kirkon toisella sivulla olevan pitkänomaisen matalan, mm. seurakuntasalin sisältävän raken­ nusosan toisessa päässä on ruotsinkielisen seura­ kunnan kirkkosali. Sen ulkoseinässä on kuvan­ veistäjä Armas Tirrosen keramiikkareliefi, jonka aiheena on Laupias samarialainen.

Lähteet • Suomi rakentaa Finland bygger; Näyttely- luettelo. Suomen arkkitehtiliitto 1953. • Arkkitehti 3/1955. • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980. • Raili Vihonen, Meilahden seurakunta 1956-1991. Helsinki 1992. • Sirkka-Liisa Jetsonen, Realismia vai unelmia - 1950-luvun julkisesta rakentamisesta. Sankaruus ja arki. Suomen 1950-luvun miljöö. Suomen rakennustaiteen museo 1994.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Saarnatuoli ja Paavo Tynellin valaisin.

1 i g gjgjg ¡j | ||' ; ' | 1 f c tl •!' !

Kirkkosali kapenee alttaria kohti, lattia on sileäksi hiottua mustaa liuskekiveä. <99 Heikki ja Kaija Sirenin piirtämä, 1957 valmistunut kappeli rakennettiin tuhopolton jälkeen uudelleen 1978.

Otaniemen kappeli, Espoo

eknisen korkeakoulun ylioppilaskun­ keutuu kuoriin päin. Alttariseinä on lasia ja sen nan alaisuuteen perustettiin vuonna 1951 takana on ulos metsään sijoitettu yksinkertainen kirkon rakentamisrahasta, Teekkariky­ teräsristi. Luontoon avautuva näkymä on kappe­ Tlän kappelirahasto. Aloitteen siitä teki teekka­ lin suunnittelijoiden mukaan ollut heidän arkki­ reiden kristillinen yhdistys Ristin kilta r.y. Kir­ tehtonisen ratkaisunsa lähtökohtana. Kappelin kosta järjestettiin arkkitehtikilpailu vuonna kantavat rakenteet ovat Teekkarikylän muiden 1954. Arkkitehtien Heikki (1918—) ja Kaija Si­ rakennusten tavoin punaista tiiltä, sisäkaton nä­ ren (1920-2001) suunnittelema kirkko valmis­ kyvissä olevat ristikkorakenteet puuta. Sisustus­ tui alkuvuodesta 1957. Teknillisen korkeakoulun arkkitehti Lars Gestraniuksen piirtämä kappeli- ylioppilaskunta ja Teekkarikylän kappelirahasto salin tumma sisustus, alttaripöytä, polvistumis- myivät kappelin vuonna 1972 Espoon seurakun­ kaide, kastemaljan jalusta ja penkit ovat äärim­ nalle. Kesällä 1976 tapahtuneen tuhopolton jäl­ mäisen yksinkertaiset ja pelkistetyt. keen suomalaisen luonnonläheisen arkkitehtuu­ rin tunnuskuviin kuulunut kappeli rakennettiin uudelleen lähes entisen kaltaiseksi vuonna 1978. Lähteet: Pienellä mäellä kalliolohkareiden, koivujen, • Arkkitehti 5/1954 ja 6-7/1958. pihlajien ja mäntyjen keskellä kohoavan kappe­ • Egon Tempel, Suomalaista rakennustaidetta lin pohjakaavana on suorakaide, johon eri tilat on tänään. Helsinki 1968. sijoitettu peräkkäin. Loivat portaat johtavat puu- • Modernismin merkkiteoksia Suomen arkki­ säleikön ja tiilimuurin rajaamalle esipihalle, jos­ tehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, sa on matala kellotorni. Esipihan kautta astutaan Docomomo Suomi-Finland ry, matalan sisäänkäyntihalliin, jonka sivulla on ko­ Suomen rakennustaiteen museo 2002. koontumistila ja seurakuntasali. Tilasarjan päät­ • Sirkkaliisa ja Jari Jetsonen, Sacral Space. teenä avautuu korkea kirkkosali, jonka katto las­ Rakennustieto 2003. ioo > Kappelin luontoon avautuva lasinen alttariseinä. Kappelin seinät ovat punatiiltä, ristikkorakenteet puuta.

Kappelin sisustus on äärimmäisen yksinkertainen ja pelkistetty. < ioi Alppilan kirkko, Helsinki

lun alkaen Kotkankadun seurakunnal­ sen kerroksen tasalla olevalle sisäpihalle, josta on lisen työkeskuksen nimellä tunnettu, käynti kirkkoon. Kirkonkellot ovat seurakuntasa­ Alppilan kaupunginosaan vasta perus­ lin julkisivussa olevan pystysäleikön takana. Atetun seurakunnan kirkko, valmistui huhtikuussa Suorakaiteen muotoinen kirkkosali saa valoa 1957. Rakentaminen toteutettiin vuonna 1953 pi­ kuorin sivussa olevasta pystyikkunasta ja sisäka­ detyn yleisen arkkitehtikilpailun voittaneen ark­ ton kadun puoleisessa yläreunassa kulkevasta ik- kitehtien Keijo Ström (1920-1985) ja Olavi Tuo­ kunanauhasta. Sivuseinien pintamateriaalina ovat misto (1921-1982) tekemän LUX-nimisen ehdo­ erikoisvalmisteiset pyöröpintaiset muototiilet, tuksen mukaan. joilla lienee akustistakin merkitystä suhteellisen Rakennusohjelmaan sisältyi traditionaalisten karun kirkkotilan pehmentäjinä. Sileäksi muura­ seurakuntatilojen, 500 istumapaikkaa käsittävän tulla alttariseinällä on tiilireliefiä käytetty kook­ kirkkosalin, 200:lle hengelle suunnitellun seu­ kaan ristin taustasommittelussa. Seurakuntasali rakuntasalin, toimituskappelin ja kirkkoherran­ on liitettävissä tilaan pystysuunnassa liikuteltavan viraston lisäksi voimistelusali, 15 kerhohuonet­ betoniseinämän avulla. ta ja kahdeksan asuntoa. Työläiskaupunginosaan rakennetun kirkon tuli toimia jumalanpalvelus- Lähteet huoneen ohella myös alueen asukkaiden yhteisenä • Arkkitehti 9-10/1957. kokoontumis- ja harrastuspaikkana. • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kaupunkirakenteeseen sovitettu neljän ka­ Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. dun rajoittamassa korttelissa olevan rakennus­ Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat kompleksin valkoinen väri korostaa sen sakraalia 1906-1980. Helsinki 1980 luonnetta. Kirkon pääsisäänkäynnin tunnuksena • Harri Hypen, Tarkoituksenmukaista kaupun­ on päädyn kookas risti. Tilat kokoavasta erilli­ gille, ei parasta Jumalalle. Kirkkorakennus sestä sisääntulohallista johtaa leveä portaikko toi­ kaupunkiympäristössä. Omakustanne 2003.

Keijo Strömin ja Olavi Tuomiston piirtämä kirkko ja seurakuntakeskus on vuodelta 1957.

102 > Kirkkosalin toisessa reunassa on siihen yhdistettävissä oleva seurakuntasali,

Katutasolta kirkkoon johtava portaikko. Vuoksenniskan kirkko, Imatra

rkkitehti Alvar Aallon suunnittelema, valaisimissa, kalusteissa, ovien kädensijoissa kuin syyskuussa 1958 käyttöön vihitty kirkko kaikissa yksityiskohdissakin. Kolmen Ristin kirk­ yhdistää sakraalin kirkkotilan ja Vuok­ ko kuuluukin Suomen uudemman arkkitehtuurin Asenniskan teollisuusseudun seurakuntakeskuksen keskeisiin rakennuksiin sekä myös Aallon kan­ sosiaaliset toimintamuodot. sainvälisesti arvostetuimpaan tuotantoon. Tiilestä ja rautabetonista rakennetun, valkeak­ Kellotornin yläosa on kirkon tavoin kolmija­ si maalatun kirkon kaikki julkisivut ikkunajärjes- koinen. Arkkitehti Aallon mukaan muodolla on telyineen ovat erilaiset. Kuparilla päällystetty ve­ pyritty arkkitehtoniseen kuvaan, jolla se mahdol­ sikatto noudattaa sisätilojen kaaria ja kohoaa koh­ lisimman selvästi erottuisi ympäristöä voimak­ ti pohjoista. Epäsymmetrinen kirkkosali koostuu kaasti hallitsevista tehtaiden savupiipuista. kolmiosaisesta tilasommitelmasta. Eri osat ovat Mäntymetsäiseen kirkkopihaan kuuluu kir­ erotettavissa liukuseinällä toisistaan ja niihin on kon ja kellotornin ohella alkuaan kappalaisen ja erilaisia käyttömahdollisuuksia ajatellen omat si­ seurakuntatyöntekijöiden asunnoksi suunniteltu, säänkäynnit. Pohjoisin osa muodostaa varsinaisen kirkon arkkitehtuuriin sovitettu matala rakennus, kirkkosalin alttareineen, saarnatuoleineen ja ur- jonka yhdistää kirkkoon valkoinen betonimuuri. kuineen. Marmorisen alttaripöydän taustana ko­ hoaa Golgatan kolme ristiä, jotka ulkoa tuleva Lähteet • Arkkitehti 12/1959. valo saa kuvastumaan alttarin takaiseen kaarevaan • Göran Schildt, Alvar Aalto, mestariteoksia. seinäpintaan. Myös kuoriosan kapeista sauvoista Helsinki 1998. tehty lattia on marmoria. Penkistö on punahon- • Modernismin merkkiteoksia Suomen kaa. Kirkkosalin sivuikkunassa on kirkon ainoa arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, värillinen taideteos, orjantappurakruunua esittävä Docomomo Suomi-Finland ry, lyijylasimaalaus. Suomen rakennustaiteen museo 2002. Kirkkoa leimaa Aallon arkkitehtuurille tun­ nusomainen viimeistelyn jälki, joka näkyy niin K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003

Alvar Aallon pirtämä kirkko on valmistunut 1958.

Punahonkaiset penkit ja messinkivalaisimet Kirkollinen esineistö on myös ovat Ilmari Tapiovaaran piirtämät. Tapiovaaran suunnittelema.

Marja ja Keijo Petäjän piirtämä kirkko ja seurakuntakeskus on vuodelta 1958. 106 > Kirkkosalin seinät ovat hiukkapuhallettua valkobetonia, lattia Tervolan marmoria.

Lauttasaaren kirkko, Helsinki

auttasaari kuului vuodesta 1939 seura- Kirkon sisääntuloa juhlistaa eteishallin taus­ kunnallisesti Helsinkiin, vaikka se kun- taseinässä oleva klinkkerisommitelma. Kuoria nallishallinnollisesti tulikin vasta vuon­ kohti alenevaa kirkkosalia kattaa hoikkien pyl­ naL 1946 toimeenpantujen alueliitosten kautta väiden kannattama puuritiläkatos, lattia on Tervo­ osaksi kaupunkia. Omaksi seurakunnaksi se ero­ lan marmoria. Valo siivilöityy seinien yläosassa tettiin vuonna 1956. Lauttasaaren kirkollisesta olevien nauhaikkunoiden ja kuorin korkean ikku­ työkeskuksesta pidettiin vuonna 1953 yleinen nan kautta. Penkit ja niiden yläpuolella riippuvat arkkitehtikilpailu. Arkkitehtien Marja (1923-) ja kirkkosalin yleisilmeen ja tunnelman kannalta Keijo Petäjän (1919-1988) kilpailussa lunastetun keskeiset messinkivalaisimet ovat sisustusarkki­ ehdotuksen mukaan rakennettu kirkko valmistui tehti Ilmari Tapiovaaran piirtämät. Alttariseinäl- syyskuussa 1958. Se muodostaa pihasommitelmi- lä on suomenkielisen seurakunnan kirkossa paljas neen, portaineen ja pengermineen laajan kaupun- metalliristi, ruotsinkielisen seurakunnan kirkossa kirakennustaiteellisen kokonaisuuden. kuvanveistäjä Viktor Janssonin tekemä krusifiksi. Myllykallion itärinteessä sijaitsevalle kirkol­ Kirkollisissa astioissa ja tekstiileissä toistuu kirk­ le nousee Tallbergin puistotien jatkeella olevalta kojen kuparipakotteisten ulko-ovien ristiaihe. sankarihauta-alueelta kivilohkaremuurien rajaa­ mat leveät portaat. Laatoitettu kirkkopiha yh­ Lähteet distää rakennuksen eri osat toisiinsa. Suomen­ • Arkkitehti 3/1960. kielisen seurakunnan ja ruotsinkielisen P. Jaako- • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. pin (St. Jacob) seurakunnan kirkkojen taustalla Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. on niitä yhdistävä kaksikerroksinen seurakunta- Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat toimintojen siipi. Kirkkopihan keskellä kohoaa 1906-1980. Helsinki 1980. kookkaaseen ristiin päättyvä solakka kellotapuli. • Veli Nurminen, Lauttasaaren kirkko ja Kirkkokokonaisuuden pintamateriaalina on toimintakeskus. Helsinki 1980. hiekkapuhallettu valkobetoni, ikkunavyöhykkeet on päällystetty kuparilla. K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 Kirkko ja seurakuntakeskus on osa Alvar Aallon suunnittelemaa Seinäjoen kaupungin julkista hallinto- ja kulttuurikeskusta.

Lakeuden Ristin kirkko, Seinäjoki

einäjoen kirkosta ja seurakuntakeskukses­ johtava keskikäytävä, via sacra, ja punatiilistä teh­ ta järjestettiin vuonna 1951 yleinen arkki­ ty lattia laskee kuoriin päin 60 cm. Kuorin lattia, tehtuurikilpailu. Arkkitehti Alvar Aallon alttaripöytä ja -kaide sekä saarnatuoli ovat har- ehdotusS ’’Lakeuksien risti” suljettiin kilpailus­ maaraitaista valkoista marmoria, penkit on teh­ ta tonttialan ylityksen takia. Palkintolautakunta ty pohjoiskarjalaisesta punahongasta. Sakaristo ja suositteli kuitenkin sitä ylivoimaisesti parhaana hiljentymishuone sijaitsevat kirkon itäsivulla alt­ toteutuksen pohjaksi. Rakennustyö alkoi syksyl­ tarin takana. Niiden koillispuolella on pienimuo­ lä 1957 ja kirkko valmistui keväällä 1960. Seura- toisissa tilaisuuksissa käytetty toimituskappeli. kuntakeskus rakennettiin vuosina 1964-66. Sen pohjoisseinän leveässä ikkunassa on kirkon Katedraalimaisen juhlava Lakeuden Risti on ainoa taideteos, Aallon suunnittelema sinisävyi­ seurakuntakirkoksi poikkeuksellisen suuri 1 200 nen lyijylasimaalaus ’’Etelä-Pohjanmaan virrat”. istumapaikkoineen. Symmetrinen kirkkosali ka- Ulkoarkkitehtuuriltaan graniittiverhoiltu kappeli penee kiilanmuotoisesti alttaria kohti. Alttarille erottuu valkeaksi rapatusta kirkosta.

108 > Kirkon pohjoispuolella on kaupungin ylle ko­ tyt kattoterassit muodostavat tämän ’’ulkokirkon” hoava Seinäjokea sekä sen lakeaa lähiympäristöä lehteritason. Kirkkopihan länsireunassa samassa hallitseva 65 metrin korkuinen, yläosastaan tyyli­ akselissa kirkon pääjulkisivun kanssa oleva avoin tellyn ristin muotoinen kellotorni. Sen juurella on portaikko johtaa kirkkoa vastapäätä sijaitsevalle vesiallas ja siinä Aallon pronssiveistos ’’Elämän kaupungintalon aukiolle. lähteellä”. Tornin länsipuolella alkaa kirkkotontin Kirkko ja seurakuntakeskus on keskeinen osa pohjoisreunaa rajaava seinämä, joka ohjaa kulkua Aallon suunnittelemaa vuonna 1960 perustetun kirkon pääovelle. kaupungin julkista hallinto- ja kulttuurikeskusta. Seurakuntakeskus muodostaa kehykset kir­ Aalto itse on maininnut koko keskustan alkaneen kon pääjulkisivun eteen sijoitetulle terassoidulle kirkosta, joka määritteli myös muiden rakennus­ aukiolle, ulkotilaisuuksiin käytettävälle kirkko- ten, kaupungintalon, kirjaston ja teatterin koon pihalle. Valkoiseksi rapattujen yksi- ja kaksiker­ sekä laadun. roksisten siipirakennusten graniitilla päällyste- Lähteet • Arkkitehti 11-12/1952 ja 2/1968. • Reino Ala-Kulju, Seinäjoen kirja. Seinäjoen seurakunta 1963. • Göran Schildt, Alvar Aalto, Mestariteoksia. Otava 1998. • Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, Docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo 2002.

K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003 Seurakuntakeskuksen seurakuntasali on vuodelta 1966.

Kuorin sisustus on marmoria, penkit pohjoiskarjalalaista punahonkaa. < 109

mi ' ' a; Im ■

■l i l i ■ ' ■..I I ■ ■.' I ¡¡¡¡¡i H

n H '■■'■■:' MM ■ Iill till

S .. ' . H ' . '

■ ■ ■ ______Ü K>mÈÈiÈiÊâÈiàâiÊÊiÈÊÎâÊËm ■ ■ ■ I ■ » » » p § 1S m Ê È Ê Ê Ê È m m HUpMi

. :

; . , M « » mm w Ê S S Ê Ê Ë S m m m m ■ : . ■ ; : /

wÊÊÊtÊÊÊÊiÊKÊÊÊÊk ■ ■ ■ ■ ■ M

r%:j|1 ÍS » i :

SIWI

■ ■ Vain 120:Ile hengelle suunniteltu kirkkosali on kappelimaisen pieni. 112 > Salokunnan kirkko, Vammala

irkon aikaansaaminen Kokemäenjoen ve­ salin keskeisen arkkitehtonisen aiheen. Alttari- sistön kahtia jakaman, sittemmin Vam­ päädyn ja kuorin sivuseinien yläosassa on moni- Kmalaan liitetyn Karkun etelänpuoleiseen jakoiset ikkunasarjat. Tiililattialta nouseva mas­ osaan oli ollut suunnitelmissa 1910-luvulta lähti­ siivinen kaunismuotoinen penkistö täydentää kir­ en. Päätös rakentamisesta oli tehty vuonna 1940, kossa vallitsevaa tiilen ja puun vuoropuhelua. mutta sen toteuttaminen vei vielä parikymmentä vuotta. Arkkitehti Timo Penttilän (1931—) suun­ Lähteet nittelema seurakuntatalo valmistui ja sen sali vi­ • Arkkitehti 5/1962. hittiin kirkoksi arkkipiispa Ilmari Salomiehen • K. N. Peltonen, Salokunnan kirkko. toimesta lokakuun lopussa 1960. Sastamalan seitsemän kirkkoa. Mäntykankaalla sijaitseva suojaisen sisäpihan Tyrvään Sanomat 1968. ympärille ryhmitelty puhtaaksi muuratusta tiiles­ tä tehty pienimittakaavainen rakennusryhmä si­ sältää pulpettikattoisen kirkkorakennuksen ohel­ la seurakuntasalin sekä työ- ja asuintiloja. Kir­ kon asemaa korostaa erillinen valkoiseksi kalkittu kellotorni risteineen. Pienen, vain 120 istumapaikkaa käsittävän penkistöltään epäsymmetrisen kirkkosalin tila- tuntua lisää vinosti alttarille johtava keskikäytä­ vä. Otaniemen kappelin kaltaiset katon kanna- tinrakenteet muodostavat alttaria kohti kohoavan Kaunismuotoiset ja linjakkaat penkit.

Timo Penttilän piirtämä kirkko on vuodelta 1960.

: n 3 Aarno Ruusuvuoren piirtämä kirkko on valmistunut 1961. tasaisesti valaistu sileä takaseinä, joka keskittää huomion kohti alttaria. Kirkon kiinteän sisus­ tuksen ja pelkistetyn massiiviset tummasävyiset kalusteet on suunnitellut sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi, ehtoollisastiat Bertel Gardberg, si­ sääntulohallin seinämaalauksen on tehnyt taide­ maalari Jaakko Somersalo. Kirkkoon liittyvä seurakunnallinen työkes­ kus, jossa on seurakuntasaleja, pieni kappeli, hal­ lintotiloja ja asuntoja, on pelkistetty matalak­ si kirkkopihaa rajaavaksi rakennussiiveksi. Pieni kellotorni kohoaa sen päätteenä. Lähteet • Arkkitehti 9/1961. • Egon Tempel. Suomalaista rakennustaidetta tänään. Helsinki 1968. Hyvinkään kirkko • Marja-Riitta Norri, Aarno Ruusuvuori. Struc­ ture is the Key to Beauty. Järjestys on kauneuden irkon suunnittelutyö alkoi vuonna 1955, avain. Suomen rakennustaiteen museo 1992. jolloin rakennuspaikan tontti lahjoitet­ • Modernismin merkkiteoksia Suomen K tiin seurakunnalle. Yleinen arkkitehti­ arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, kilpailu, jossa ensimmäisen palkinnon sai arkki­ Docomomo Suomi-Finland ry, tehti Aarno Ruusuvuoren (1925-1992) tekemä Suomen rakennustaiteen museo 2002. ehdotus, ratkaistiin keväällä 1958. Kirkon ja työ­ • Sirkkaliisa ja Jari Jetsonen, Sacral Space. keskuksen rakennustyö alkoi syksyllä 1959 ja Rakennustieto 2003. kirkko vihittiin tammikuussa 1961. Kirkon kor­ jauksista mittavimmat ovat olleet vesikaton läm­ K irkkohallituksen suojelupäätös 25.2.2003 pö- ja kosteuseristeiden uusiminen sekä akustii­ kan parantaminen 1980-luvun jälkipuoliskolla. Kaupungin keskustassa junaradan itäpuolel­ la sijaitsevan kirkon nousua korostava muoto on saatu aikaan käyttämällä kahta volyymeiltaan eri­ suuruista vastakkain asetettua tetraedrin muotois­ ta massaa. Suuremmassa on varsinainen kirkkosa­ li, pienemmässä sisääntulohalli naulakkotiloineen. Kirkkosalin pohjamuotona on kolmio. Epä­ symmetrisesti sijoitettu keskikäytävä johtaa suo­ rakulmaisena taitteena ulkonevalle alttarille. Ur- kulehteri ja kuoro on sijoitettu seurakuntaan näh­ den oikealle etuviistoon ja kirkkosaliin liitettävis­ sä oleva seurakuntasali on sisääntulohallin pääl­ lä toisessa kerroksessa. Arkkitehti Ruusuvuoren mukaan kirkkosali on tehty suhteellisen suljetuk­ si tilaksi, jossa ihminen on yhteydessä ulkoiseen maailmaan vain korkealta lankeavan valon vä­ lityksellä. Rakenteellisesti tämä keskitetysti va­ loa kohti nouseva tila on ratkaistu taitteisilla be- tonilaatoilla. Kokoavana vastakohtana katon poi- mupintojen rikkaalle valöörivaihtelulle on kuorin Kirkon kuorin takainen ikkunaton julkisivu. 114 >

Oriveden kirkko

eurakunnan vanhan, kirkonrakentajam.es- sulkeutuva kalan muodoksi tulkittu soikio. Siitä tari Matti Äkerblomin johdolla 1780-lu- puhutaankin viiden leivän ja kahden kalan kirk­ vun alussa rakennetun suuren puisen ris­ kona Jeesuksen ruokintaihmeen mukaan. tikirkonS tuhouduttua tulipalossa toukokuussa Pääsisäänkäynnin vieressä on kirkon seinään 1958, järjestettiin uuden kirkon suunnittelusta kiinnitettynä vanha vaivaisukko 1840-luvulta ka- vielä saman vuoden aikana kutsukilpailu. Siihen toksineen muistuttamassa seurakunnan histori­ osallistuivat arkkitehdit Veikko Larkas, Bertel asta. Strömmer sekä Kaija ja Heikki Siren, joiden te­ Kaarevien seinäpintojen rajaamassa kirkkosa­ kemä ehdotus ’’Kaarikirkko” valittiin voittajaksi. lissa on voimakas keskeiskirkon luonne. Kaikil­ Rakennustyö alkoi toukokuussa 1960 ja kirkko ta istumapaikoilta sekä kirkkosalissa että siihen vihittiin käyttöön elokuussa 1961. työntyvältä lehteriltä on läheinen yhteys sivuil­ Vanhan kirkon paikalla kirkkotarhan kes­ taan valaistuun kuoriin ja alttariin. Saarnatuoli kellä olevan, 800 istumapaikkaa sisältävän selkeä- on kuin kuorikorokkeelle johtava yksinkertainen linjaisen kirkon rakennusrunkona on viisi valkoi­ umpikaide. Alttarin takaseinällä on abstraktisuu­ seksi rapattua tiiliseinää, joiden välissä on pystyt tensa takia aikanaan paljon keskustelua nostatta­ ikkunaseinämät. Lisäksi seinien päällä on yläik­ nut kuvanveistäjä Kain Tapperin tekemä koivu- kunoiden vyöhyke. Kirkkosalin pohjamuotona puinen alttariveistos ’’Golgatan kallio”. Kirkon on vastakkaisten massiivisten seinäkaarien sisään lattia on tummaa liuskekiveä, penkit on suunni-

Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema kirkko on vuodelta 1961. n6 > tellut sisustusarkkitehti Lars Gestranius, joka on myös vastannut Sirenien piirtämän Otaniemen kappelin sisustuksesta. Kirkonkellot ovat kirkon tulipalosta säästy­ neessä Akerblomin johdolla 1790-luvulla raken­ netussa komeassa barokkitapulissa. Kirkko kuuluu 1950-luvun lopulla kansain­ välistyneen ja uusia muotoja etsineen suomalaisen kirkkoarkkitehtuurin merkkiteoksiin.

Lähteet • Arkkitehti 5/1962. • Hannu Sinisalo, Orivesi, maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi. Orivesi 1990.

K irkkohallituksen suojelupäätös 13.8.2003 Kain Tapperin alttariveistos ’’Golgatan kallio”.

Kirkkosali kaarevine lehtereineen. : ny ii8 Aarno Ruusuvuoren piirtämä kirkko ja seurakuntakeskus on vuodelta 1964.

Huutoniemen kirkko, Vaasa

aupungin itäpuolella sijaitsevan Huuto- Alttaripöydän päällyslevy ja kastemalja ovat kel­ niemen esikaupungin kirkon ja seura­ taiseen vivahtavaa sisilialaista marmoria, niiden K kuntasalin rakentaminen oli ollut ajan­ jalustat ja saarnatuoli betonia, penkit hapolla kä­ kohtaista 1940-luvun alusta lähtien. Vuonna 1960 siteltyä romanialaista tammea. Valoa kirkkosalin järjestettiin kutsukilpailu arkkitehtien Keijo Pe­ askeettiseen materiaalikoostumukseen antaa kor­ täjä, Aarno Ruusuvuori ja Alexis Lindqvist kes­ kealla kuoriosan sivussa sijaitseva kattoon tait­ ken. Ohjelmana oli seurakuntatilojen ja 300-hen- tuva ikkuna. Seurakuntasali on yhdistettävissä gen kirkon sijoittaminen Kuninkaankadun var­ kirkkoon mustalla paljeovella. Kerhohuoneet ovat rella sijaitsevalle tontille. Kilpailun voitti Ruusu- pihaa kiertävässä kaksikerroksisessa osassa. vuoren ehdotus, jota pidettiin kokonaisotteeltaan hallittuna ja luontoon hyvin sovitettuna. Raken­ Lähteet nustyö aloitettiin vuonna 1962 ja kirkko vihittiin • Arkkitehti 9/1964. käyttöön toukokuun alussa 1964. • Aimo Vuorinen, Vasa kyrkor och församlingar. Kirkkoja seurakuntakeskus on ryhmitetty ne­ Vasa 1969. liömäisen Kuninkaankadulle viettävän pihan ym­ • Marja-Riitta Norri, Aarno Ruusuvuori. Struc­ pärille, keskellä on sisäänjohtava monumentaa- ture is the Key to Beauty. Järjestys on kauneuden liporras. Rakennuskompleksin ulkoarkkitehtuu- avain. Suomen rakennustaiteen museo 1992. ria leimaavat suljettujen seinien puhtaaksi valettu • Modernismin merkkiteoksia Suomen betoni ja pihalle avautuvien siipiosien teräksiset arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, suuret lasi-ikkunat. Docomomo Suomi-Finland ry, Ympäristöstään täysin erotetun leveän kirkko- Suomen rakennustaiteen museo 2002. salin sisäseinät ovat verhoillut ruskeanharmaalla

leca-tiilellä, lattiat syvänpunaisilla tiililaatoilla. K irkkohallituksen suojelupäätös 1.4.2003 Aarno Ruusuvuoren piirtämä kirkko on vuodelta 1965. Sen vieressä oleva uurnalehto on valmistunut 2004.

Tapiolan kirkko, Espoo

rkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnit­ Kellot ovat ulkona Tapionraitin varrella olevassa telema kirkko perustuu vuonna 1961 pi­ telineessään. detyn kutsukilpailun voittaneeseen eh­ Kirkkosalin valolähteenä on takaseinän ylä­ Adotukseen. Sen perusratkaisun lähtökohtina oli­ osan lasiseinä, jossa olevat betonisäleiköt siivilöi­ vat suunnittelijan mukaan Tapiolan keskustan vät ja heijastavat valon tasaisen pehmeästi. Seinä­ maisemalliset ja asemakaavalliset tekijät. Ne sa­ pinnat ovat karut, akustisena materiaalina on har­ nelivat sen, ettei kirkko voinut kilpailla näkyvyy­ maanruskea leca-harkko. Alttaria kohti laskeva dessä keskustan vaaleiden tornimassojen kanssa. lattia on neliönmuotoista punatiiltä. Alttarin ta­ ’’Rakennus on vain tumma varjo männikön taka­ kaseinällä on mustanvihreästä marmorista hakat­ na, muurien sulkema oma eristetty maailmansa”. tu risti. Kirkkosalin penkistön vieressä on avoin Vuonna 1965 valmistuneen kirkon rakenteista kasteelle varattu paikka vettä hiljalleen pulppua- on vastannut insinööritoimisto Bertel Ekengren. vine valkoista marmoria olevine maljoineen. Hori­ Toimistosiiven laajennus on vuodelta 1992. sontaalisesti korostuvat hienolinjaiset penkit ovat Tapiolan itäosien ja keskustan yhdistävän Ta- lähes mustaksi petsattua puuta. pionraitin varrella sijaitseva betonielementtira- kenteinen kirkko on kokonaishahmoltaan selkeä- Lähteet muotoinen kuutio. Siihen liittyvät seurakuntatoi­ • Arkkitehti 5/1962 ja 9-10/1966. minnan tilat ovat leveän käytävän yhdistämässä • Suomi rakentaa Finland bygger 4. Näyttely- matalassa siipiosassa. Kerhotilat sekä seurakun­ luettelo. Suomen arkkitehtiliitto 1970. tasali ovat kumpikin lasiseinäisten sisäpihojen • Marja-Riitta Norri, Aarno Ruusuvuori. rajaamat. Alkuaan kirkkoherran ja kappalaisen Structure is the Key to Beauty. sekä talonmies-vahtimestarin virka-asunnot piha- Järjestys on kauneuden avain. alueineen ovat erillisinä yksiköinä kirkon tontilla. Suomen rakennustaiteen museo 1992.

120 > Valo kirkkosaliin lankeaa sen takaosan suuresta ikkunasta.

Kastepaikka kirkkosalin toisessa reunassa. < 121 ~7 j «T r 7 f~ / —wZ ' r Ill mmim g É H -- çsÿh-U .. life ......

.. .. ; ■ _xr_ X . Kalevan kirkko» Tampere

alevan kaupunginosaan vuonna 1953 pe­ sitten koveraan laskuun. Kolmenkymmenen met­ rustettu seurakunta oli yksi Tampereen rin korkeuteen kohoava kirkkosali luo lähes goot­ suurimmista. Kirkosta pidettiin vuon­ tilaisen tilatunnelman. Kiinteä sisustus ja sisäkat­ na 1959 yleinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti to ovat lämminsävyistä puuta. Epäsymmetrinen arkkitehtien Reima Pietilän (1923-1993) ja Raili urkufasadi ja alttarin takaseinän ikkunan edessä Pietilän (1922-) tekemä ehdotus ’’Hellitä mäki- oleva korkea puuveistos, nimeltään ’’Särkynyt ruo­ vyötä meridiaani”. Kirkko rakennettiin tiilestä ja ko” ovat myös arkkitehti Reima Pietilän käsialaa. betonista vuosina 1964-66. Kirkkosalin lisäksi pääkerroksessa on toimi- Veistoksellisen vapaasti pienen kukkulan la­ tuskappeli ja sakaristo, pohjakerroksessa monitoi­ ella Liisanpuistossa seisova kirkko on katedraa- mitilojen lisäksi seurakuntasali. limaisen juhlava. Sen ulkoseinät muodostuvat eri kokoisista kuperista ja koverista, vaaleankeltaisel­ Lähteet la tiililaatalla verhoilluista liukuvaletuista beto- • Arkkitehti 2/1959, kilpailuliite ja 11-12/1966. nikouruista, joiden väleihin sijoittuvat kapeat yl­ • Egon Tempel, Suomalaista rakennustaidetta häältä alas ulottuvat, lähes seinän korkuiset ikku- tänään. Stuttgart 1968. nanauhat. Tasakaton huipulla on pieni ristinmuo- • Näyttelyluettelo. Suomen arkkitehtiliitto 1970. toinen kellotorni. Ulkoneva muuri johtaa Itsenäi­ • Pietilä. Modernin arkkitehtuurin välimaastossa. syydenkadun suunnassa olevalle pääovelle. Näyttelyluettelo. Suomen rakennustaiteen Kirkkosalin pohjana on epäsäännöllinen vino­ museo 1985. neliö. Sisäseinien muoto on julkisivuille kääntei­ • Modernismin merkkiteoksia Suomen nen, sisäpuolelta kourut on maalattu vaaleanhar­ arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, maiksi. Valeperspektiivi ja arkkitehtoninen kes­ Docomomo Suomi-Finland ry, kitys alttarille lyhentää näennäisesti kirkkosalin Suomen rakennustaiteen museo 2002. pituutta. Sali levenee aluksi kolmasosan pituudes­ • Sirkkaliisa ja Jari Jetsonen, Sacral Space. taan ja kapenee sitten kohti alttaria. Vastaavasti Rakennustieto 2003. lattia nousee kuperana saman matkan ja kääntyy K irkkohallituksen suojelupäätös 28.11.2006

Raili ja Reima Piet Iän piirtämä kirkko on vuodelta 1966. < 123 Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelema kirkko on valmistunut 1968.

Kannelmäen kirkko, Helsinki

elsingin läntisten lähiöiden ja ker­ kirkkosalin ylle. Insinööri Eero Limingojan suun­ rostaloalueiden kasvu johti vuon­ nittelemassa sisäkaton kuorirakenteessa käytettiin na 1966 Huopalahden seurakunnan ns. muottiverkkoa ensimmäisen kerran Suomessa. kahtiajakamiseen.H Silloisesta Etelä-Kaarelan Kirkkosalin lattia laskeutuu lievästi kohti alt­ kaupunginosasta muodostettiin Kannelmäen seu­ taria kuoriosaa korostaen. Istuimina on myöhem­ rakunta. Kirkon rakentaminen alueelle oli kui­ min kalustesuunnittelijana tunnetun sisustusark­ tenkin ollut jo sitä ennen ajankohtaista. Vuonna kitehti Kari Asikaisen piirtämät tuolimaiset peh­ 1962 neljän arkkitehdin kesken pidetyn kutsukil­ mustetut penkit. Alttarin taustaseinän muodosta­ pailun voittaneen Marjatta (1927-2003) ja Mart­ maan ikkunaan jo rakentamisvaiheessa kaavailtu, ti Jaatisen (1928-) ehdotuksen mukaan toteutettu taiteilija Hilkka Toivola-Karpakan vuonna 1969 kirkko vihittiin käyttöön syyskuun alussa 1968. järjestetyn lasimaalauskilpailun voittanut 31 met­ Pohjakaavaltaan neliömäinen kirkko on 30 rin levyinen abstrakti lasimaalaus ”Chiesa nuo- metrin korkeuteen kohoava kartion muotoinen va”, nykynimeltään ’’Elämänpuu” on valmistunut betonirakennus. Runkohuoneesta erkanee poh­ vuonna 1972. joissivulla maaston tasoeroihin sovitettu suora­ kaiteen muotoinen selkeälinjainen siipirakennus, Lähteet jossa on seurakuntasali sekä kanslia-, kokous- ja • Arkkitehti 2/1969. kerhotilat sekä ruotsinkielisen Luukkaan seura­ • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. kunnan (Lukas församling) toimitilat. Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. Kirkon katto kohoaa kulmapilarien varassa Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat neljänä teräsbetonikuorirakenteisena hyperbolise­ 1906-1980. Helsinki 1980. na paraboloidipintana, joiden välissä olevat ikku- nanauhat muodostavat valoa antavan ristiaiheen K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004

124 > <125 Erkki Elomaan suunnitelman mukaan rakennettu kirkko on valmistunut 1968.

Järvenpään kirkko

uonna 1952 perustetun seurakunnan en­ simmäisenä kirkkorakennuksena toimi Vvuosina 1939-41 rakennettu arkkitehti Yrjö VVaskisen piirtämä seurakuntatalo. Varsinai­ sesta kirkosta järjestettiin vuonna 1963 yleinen arkkitehtikilpailu. Sen voittaneen arkkitehti Erkki Elomaan (1936-1989) ehdotuksen mukaan toteu­ tettu kirkko vihittiin käyttöön adventtina 1968. Kirkko käsittää kirkkosalin ohella toimitus- kappelin sekä pohjakerroksessa olevat toimi- ja varastotilat. Kellot on ripustettu kirkon katolle si­ joitettuun kuutiomaiseen telineeseen. Rinteeseen tehdyssä rakennuskokonaisuudessa, johon myös Waskisen seurakuntatalo on liitetty, on käytet­ ty hyväksi paikan luomia tasoeroja. Muurin rajaa­ maan kirkkoon kuuluu lisäksi alkuaan ulkotilai- suuksia varten tarkoitettu rauhaisa piha-alue. Toimituskappelin tuolit.

126 > Kirkko ilmentää 1960-luvulla kehitettyä be­ tonin käyttöä selkeän ja järjestelmällisen arkkiteh­ tuurin luomiseen. Kirkkosalin arkkitehtonisina il­ maisukeinoina ovat betonipinnan erilaiset tekstuu­ rit. Kirkkosalin neliömäiset laatat ovat pinnaltaan silkinhienoa hierrettyä betonia, joihin sattuman­ varaiset syvennykset ja painanteet antavat eloa. Lehterin kannatinrakenteissa on näkyvissä muot- tilautojen jäljet ja ne ovat sivuvalossa kuin piilut- tua hirsiseinää. Harmaan betonin vastakohtana on sisäkaton, alttarikaiteen ja penkistön lämminsä- vyinen puu. Alttarin yläpuolella on mäntypuiselle taustalle kiinnitetty paikallisen kuvanveistäjä Erk­ ki Erosen Douglaskuusesta veistämä Ristiinnaulit­ tu. Kirkkosaliin on onnistuttu luomaan muodon ja materiaalin pelkistyksellä sekä elävällä päivänva­ lon käytöllä harras ja henkistynyt tunnelma. Lehterin seinissä näkyy muottilautojen jäljet. Lähteet • Vilhelm Helander, Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. Helsinki 1994.

K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004 r r fr

Timo ja Tuomo Suomalaisen piirtämä kirkko on valmistunut 1969.

Temppeliaukion kirkko» Helsinki

elsingin Etu-Töölön jo vuonna 1906 Kirkon rakentamisen perusajatuksena on ol­ vahvistetussa asemakaavassa Temp­ lut Temppeliaukion avoimen tilallisen luonteen peliaukio oli varattu kirkon paikaksi. luonnonmukainen säilyttäminen. Kallioon lou­ EnsimmäinenH arkkitehtikilpailu kirkosta järjes­ himalla upotetun kirkkosalin pohjamuoto on tettiin vuonna 1932 ja uusi vuonna 1936. Siinä pyöreä, sisäseinät ovat peruskalliota tai louhos- kolmannen palkinnon saaneen arkkitehti J. S. muuria. Tilaa kattavan, vinoilla säteittäisillä ele- Sirenin monumentaalisen kirkkoehdotuksen ra­ menttivalmisteisilla teräspalkeilla kallioon tuetun kentaminen keskeytyi talvisodan syttymiseen halkaisijaltaan 24 metrisen kupolin sisäverhous vuonna 1939. Seuraava, järjestyksessään kolmas koostuu ohuesta kuparinauhasta. Kupolin ja sei­ arkkitehtikilpailu pidettiin vasta 25 vuoden pääs­ nän yläreunan välissä salia kiertää leveä ikkuna- tä vuonna 1961. Arkkitehtien Timo (1928—) ja vyöhyke, jonka välityksellä kallion vapaa muoto Tuomo Suomalaisen (1931-1988) voittanut ehdo­ liittyy kupolin matemaattiseen muotoon. Kirk­ tus toteutettiin monumentaalikirkkojen rakenta­ kosali on suunniteltu siten, että valo osuu valoi­ misesta heränneiden vastalauseiden vuoksi supis­ sana vuodenaikana aamujumalanpalveluksen ai­ tetussa muodossa vuosina 1968-69. kaan alttariseinälle. Kirkon näennäisesti yksin-

128 > Kallioon louhittu kirkko on myös konsertti kirkko ja huomattava nähtävyys.

kertainen kiinteä sisustus monine huoliteltuine Lähteet yksityiskohtineen on sovitettu tilassa vallitsevaan • Arkkitehti 1 ja 2/1933, 1/1937, 4-5/1961, valon ja peruskalliosta paikoin valuvan veden täy­ kilpailuliite sekä 2 ja 4/1970. dentämään tunnelmaan. • Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kirkkoon liittyvät seurakuntatilat on sijoi­ Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. tettu kalliota rajaavan Temppelikadun varteen. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat Kirkkoherranvirasto ja pääsisäänkäynnin vierei­ 1906-1980. Helsinki 1980. set aputilat sekä seurakuntasali- ja kerhohuonera- • Sirkkaliisa ja Jari Jetsonen, Sacral Space. kennus niiden takana ovat julkisivultaan betonia. Rakennustieto 2003. Etu-Töölön yhtenäisten talorivien ympäröimä • Harri Hypen, Tarkoituksenmukaista kau­ Temppeliaukion kirkko kuuluu Helsingin suosi­ pungille, ei parasta Jumalalle. Kirkkorakennus tuimpiin ja kansainvälisesti tunnetuimpiin arkki- kaupunkiympäristössä. Omakustanne 2003. tehtuurinähtävyyksiin. Kirkko on jumalanpalve­ • Maila Mehtälä, Temppeliaukio - luskäyttönsä ohella myös usein käytettyjä suosit­ kirkko Suursaaresta itään. Helsinki 2003. tu konserttisali. K irkkohallituksen suojelupäätös 8.6.2004

< 129 Toivo Korhosen ja Jaakko Laapotin piirtämä kirkko rakennettu 1969.

Lauritsalan kirkko, Lappeenranta

aukaan teollisuuslaitosten mukana syn­ tyneen taajaman, sittemmin 1930-luvun Kalusta Lauritsalan kauppalan seurakun­ ta perustettiin vuonna 1951. Kirkkokeskuksesta, johon kirkon lisäksi haluttiin yhdistää seurakun­ ta-, asunto- ja virastotilat, julistettiin vuonna 1957 yleinen arkkitehtuurikilpailu. Seurakunta valit­ si toteutuksen pohjaksi kilpailussa ensimmäisen palkinnon saaneen ’’Taivaan valo” -nimisen eh­ dotuksen, jonka tekijöinä olivat arkkitehti Toivo Korhonen (1926—) ja arkkitehtiylioppilas Jaakko Laapotti (1931—) avustajanaan insinööritoimisto Magnus Malmberg. Voittaneessa ehdotuksessa kirkkokeskus muodostuu kolmesta erillisestä ra­ kennuksesta, kirkosta, seurakuntakeskuksesta ja viranhaltijoiden asuinrakennuksesta. Niistä en­ simmäisenä toteutettu Hallituskadun varrella si­ jaitseva seurakuntakeskus valmistui vuonna 1960. Kirkko vihittiin käyttöön joulukuun alussa 1969. Sen pohjaratkaisuna on suorakulmainen Kauko Räsäsen ” reikäenkeli”-veistos vuodelta 1960 kirkon luona olevassa puistossa. 130> kolmio. Kirkkosalin 47 metrin korkeuteen ko­ peenrannan seurakunta oli poistatuttanut yksityi­ hoava katto, esijännitetty riippuva teräsbeto- seltä haudalta sopimattomana taideteoksena. nikuori, oli ensimmäinen tämän tyyppinen valu- työ maassamme. Kellot ovat katon huippuosassa. Kirkkosaliin lankeaa pehmeä ylävalo katon Lähteet seinämässä olevasta suuresta ikkunasta. Lattia • Arkkitehti 6-7/1958, kilpailuliite 3. tummine penkistöineen laskee keskitetysti kohti • Veli-Valio Kaukovaara, kolmion kulmaan sijoitettua alttaria. Sen takasei­ Kanavaseurakunnasta teollisuusseurakunnaksi. nällä on koruton risti. Alttarilla oleva pienoiskru- Lauritsalan seurakunnan synty ja toiminta sifiksi on kuvanveistäjä Radoslaw Grytan tekemä. itsenäisenä seurakuntana. Jyväskylä 1984. Katosta riippuva keluvene on muistuttamassa lä­ • Aimo Vuorinen, Lappeenrannan kirkot. heisestä puunjalostusteollisuudesta. Entisten ja nykyisten kirkkojen vaiheita Kirkolle johtavan Etelä-Puistokadun päässä Kauskilasta Sammonlahteen. on Lauritsalan silloisen kauppalan ostama kuvan­ Lappeenrannan Kilta 2001. veistäjä Kauko Räsäsen vuonna 1960 tekemä ”rei- käenkeliksi” kutsuttu pronssiveistos, jonka Lap­ K irkkohallituksen suojelupäätös 13.8.2003

- - - - ” v ~

Kolmion muotoinen kirkkosali on saanut lukuisia seuraajia. <131 Henkilöhakemisto (arkkitehdit, taiteilijat, valmistajat)

Aalto, Alvar, arkkitehti 8,12, 21, 32, 33, 38, 43,104,108 109 Hagelstam, Hjalmar, taidemaalari 56 Aaltonen, Aarre, kuvanveistäjä 45, 61 Heinonen, Ilmari, taiteilija 25 Aaltonen, Wäinö, kuvanveistäjä 29, 79 Heiska Jonas, taidemaalari 41 Ahonen, Ilmari, arkkitehti 60 Henningsen, Poul, sisustusarkkitehti 33 Arkkitehtitoimisto Anssi Junkkari ja Kari Toppila 37 Hilbert, Fritz, koristemaalari 72 Arkkitehtitoimisto Esa Piironen 69 Hiltunen, Eila, kuvanveistäjä 58 Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio 67, 79 Hjortzberg, Olle, taidemaalari 55 Arokallio, Elsa, arkkitehti 58 Holma, Sakari, arkkitehti 33 Asikainen, Jouko, sisustusarkkitehti 124 Hongell, Göran, koristemaalari 56 Asikainen, Seppo, arkkitehti 72 H uttunen, E rk k i, arkkitehti 8, 20, 74, 78 Asplund, Gunnar, arkkitehti 86 Hänninen, Ville, koristetaiteilija 37 Autere, Hannes, kuvanveistäjä 30, 72, 76 Ilkka, Elias, kuvanveistäjä 38, 43, 48 Blomstedt, Aulis, arkkitehti 29, 71 Ingelius, Karl, taidemaalari 61 Blomstedt, Märta, arkkitehti 76 Insinööritoimisto Bertel Ekengren 120 Blomstedt, Pauli, arkkitehti 1 6 ,19 , 76 Insinööritoimisto Magnus Malmberg 130 Blomstedt, Rafael, arkkitehti 20 Borg, Elsi, arkkitehti 8, 40, 58, 74 Jaatinen, Marjatta, arkkitehti 124 Borg, Kaarlo, arkkitehti 30 Jaatinen, M artti, arkkitehti 124 Brunila, Birger, arkkitehti 44 Jansson, Viktor, kuvanveistäjä 107 Bryggman, Erik, arkkitehti 7, 20, 60 Jensen-Klint, P.V., arkkitehti 53 Johansson-Pape, Lisa, sisustustaiteilija 88 Carlman, Conrad, kuvanveistäjä 55 Johnsson, Ivar, kuvanveistäjä 55 Cawen, Alvar, taidemaalari 30, 37, 58 Jung, Bertel, arkkitehti 8, 70 Cedercreutz, Em il, kuvanveistäjä 55 Järnefelt, Eero, taidemaalari 41

Eerikäinen, Eero, arkkitehti 90 Kallio, Kauno S., arkkitehti 38, 52 Ekelund, Hilding, arkkitehti 16,19, 42 Kallio, Oiva, arkkitehti 24 Eklund, Jarl, arkkitehti 34, 72 Kansanen, M aija, tekstiilitaiteilija 58 Elomaa, Erkki, arkkitehti 126 Kauria, Eino, koristemaalari 51, 80 Enckell, Torger, taidemaalari 82 Klint, Kääre, arkkitehti 53 Engberg, Gabriel, taidemaalari 88 Korhonen, Toivo, arkkitehti 130 Ericsson, Henry, taiteilija 43 Korpi, T. J., kuvanveistäjä 82 Ermala, Onni, arkkitehti 94 Kräkström, Erik, arkkitehti 69 Eronen, Erkki, kuvanveistäjä 127 Kullman, Artur, rakennuspiirtäjä 56 Eskola, Uuno, taiteilija 63 Kulovesi, Erkki, taidemaalari 79

Finne, Gunnar, kuvanveistäjä 29, 37, 43, 49, 56, 81 Laapotti, Jaakko, arkkitehti 130 af Forselles, Sigrid, kuvanveistäjä 70 Laine, Yrjö, arkkitehti 16 Forsström, Gunnar, taiteilija 56 Lampen, M artti, arkkitehti 76 Frosterus, Sigurd, arkkitehti 17 Larkas, Veikko, arkkitehti 116 Launis, Ilmari, arkkitehti 16, 37 Gardberg, Bertel, hopeaseppä 114 Lehtinen, Urho, koristemaalari 38, 53 Gestranius, Lars, sisustusarkkitehti 100,116 Lehtiö, Yrjö, koristetaiteilija 37 Godenhjelm, Berndt, taidemaalari 38 Leinonen, Paavo, koristetaiteilija 29, 41 Gryta, Radoslaw, kuvanveistäjä 131 Leisten, Veikko, arkkitehti 35 Leiviskä, Juha, arkkitehti 12, 74 Segersträle, Lennart, taidemaalari 55, 56, 79, 82, 88, 92 Liljequist, Bertel, arkkitehti 8,19, 48, 74, 92 Sipari, Osmo, arkkitehti 90 Limingoja, Eero, insinööri 124 Siren, Heikki, arkkitehti 12,100,116 Lindberg, Carolus, arkkitehti 16, 74 Siren, J. S., arkkitehti 16,128 Lindegren, Yrjö, arkkitehti 74 Siren, Kaija, arkkitehti 12,100,116 Lindgren, Armas, arkkitehti 28, 36, 38, 56, 70 Sjöström, Einar, arkkitehti 34 Lindqvist, Alexis, arkkitehti 119 Slotte, Carl-Johan, arkkitehti 57, 69 Lönnberg, W illiam, taidemaalari 32, 70 Somersalo, Jaakko, taidemaalari 114 Sonck, Lars, arkkitehti 8,16, 26, 27, 60, 68 Malisto, Hannes, koristemaalari 31 Sora, Totti, arkkitehti 60 Manninen, Jooseppi, kuvanveistäjä 94 Stenbäck, Josef, arkkitehti 16 Meurman, Otto-Iivari, arkkitehti 44 Strengell, Gustaf, arkkitehti 17 Muroma, Arvo, arkkitehti 69 Ström, Keijo, arkkitehti 102 Strömmer, Bertel, arkkitehti 63,116 Nurmesniemi, Antti, sisustusarkkitehti 114 Suomalainen, Timo, arkkitehti 16,128 Suomalainen, Tuomo, arkkitehti 16,128 Oittinen, Mauno, kuvanveistäjä 73 Sutinen, Ilmari, arkkitehti 44, 60 O rno O y 88 von Swetlik, Georges, taidemaalari 72 Söderstrand, C. G., maalarimestari 67 Paalanen, M artti, arkkitehti 82 Paatela, Toivo, arkkitehti 8, 66 Taidepaja 9 Palmqvist, W. G., arkkitehti 8, 30 Taidetakomo Antti Hakkarainen 9, 51 Peltonen, Jalm ari, arkkitehti 74 Taito O y 9, 26, 29, 30, 49, 53, 58, 67, 69, 74, 79, 82, 91, 98 Pensala, Raimo, arkkitehti 72 Tapiovaara, Ilmari, sisustusarkkitehti 107 Penttilä, Timo, arkkitehti 113 Tapper, Kain, kuvanveistäjä 116 Penttilä, Vilho, arkkitehti 66 Tavio, Markus, arkkitehti 98 Petäjä, Keijo, arkkitehti 107,119 Thunström, Thor, taidemaalari 56 Petäjä, M arja, arkkitehti 107 Tirronen, Armas, kuvanveistäjä 86, 99 Pietilä, Raili, arkkitehti 123 Toiviainen, Esko, arkkitehti 86 Pietilä, Reima, arkkitehti 123 Toivola-Karpakka, Hilkka, taiteilija 124 Pitkänen, E in o , arkkitehti 63 Tukiainen, Aimo, kuvanveistäjä 90, 91 Pitkänen, Pekka, arkkitehti 8 Tuomisto, Olavi, arkkitehti 102 Pusa, Unto, taidemaalari 79 Tuukkanen, Bruno, koristetaiteilija 26, 45, 67, 69, 94 Puurunen, Hannu, arkkitehti 63 Tynell, Paavo, valaisintaiteilija 9, 80, 86, 98 Tynys, Arvi, kuvanveistäjä 79 Rankka, Väinö, insinööri 24 Tähtinen, Jaakko, arkkitehti 88 Rapp, Eino, koristemaalari 51 Rautalin, Richard, kuvanveistäjä 51 Wahlroos, Gunnar, arkkitehti 60 Revell, Viljo, arkkitehti 7 Waskinen, Yrjö, arkkitehti 51, 63,126 Rosola, Yrjö, kuvanveistäjä 63, 91 Vehmas, Einar, taidemaalari 61 Ruusuvuori, Aarno, arkkitehti 8,114,119,120 Viertiö, Sari, arkkitehti 81 Ryberg, Ture, arkkitehti 54 W ilhelms, Carl, kuvanveistäjä 43, 56 Räsänen, Anna, taidemaalari 79 W illberg, Atte, arkkitehti 63 Räsänen, Kauko, kuvanveistäjä 131 Virtanen, Kaapo, taidemaalari 80 Rönnberg, Hanna, taidemaalari 29 Visanti, Irmeli, arkkitehti 64 Visanti, Markus, arkkitehti 64 Saarinen, Eliel, arkkitehti 38 Visanti, M atti, arkkitehti 64 Salmenlinna, M artti, taidetakoja 9, 37, 48, 92 Vuorinen, M ikko, taiteilija 58 Salmenlinna, Antti, koristetaiteilija 29, 37, 70, 92 Vähäkallio, Väinö, arkkitehti 8, 80 Salmio-Toiviainen, Tarja, arkkitehti 85 Välikangas, M artti, arkkitehti 44

Espoo, Otaniemen kappeli, arkkitehdit Heikki ja Kaija Siren, 1957,1978 Espoo, Tapiolan kirkko, arkkitehti Aarno Ruusuvuori, 1965

Helsinki, Alppilan kirkko, arkkitehdit Keijo Ström ja Olavi Tuomisto, 1957 Helsinki, Kannelmäen kirkko, arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen, 1968 Helsinki, Kulosaaren kirkko, arkkitehti Bertel Jung, 1935 Helsinki, Käpylän kirkko, arkkitehti Ilmari Sutinen, 1930 Helsinki, Lauttasaaren kirkko, arkkitehdit Marja ja Keijo Petäjä, 1958 Helsinki, Meilahden kirkko, arkkitehti Markus Tavio, 1954 Helsinki, Mikael Agricolan kirkko, arkkitehti Lars Sonck, 1935 Helsinki, Olaus Petrin kirkko, arkkitehti Ture Ryberg, 1932 Helsinki, Paavalin kirkko, arkkitehti Bertel Liljequist, 1931 Helsinki, Suomenlinnan kirkko, arkkitehdit Einar Sjöström ja Jarl Eklund, 1929 Helsinki, Temppeliaukion kirkko, arkkitehdit Timoja Tuomo Suomalainen, 1969 Helsinki, Töölön kirkko, arkkitehti Hilding Ekelund, 1930 Hyvinkään kirkko, arkkitehti Aarno Ruusuvuori, 1961 Hyvinkää, Kytäjän kirkko, arkkitehti Väinö Vähäkallio, 1939

Iisalmen Uusikirkko, arkkitehti Eino Pitkänen, 1933 Imatra, Vuoksenniskan kirkko, arkkitehti Alvar Aalto, 1958

Janakkala, Tervakosken kirkko, arkkitehti Jarl Eklund, 1936 Jyväskylä, Säynätsalon kirkko, arkkitehti Armas Lindgren, 1926 Jyväskylä mlk, Taulumäen kirkko, arkkitehti Elsi Borg, 1929 Jämsän kirkko, arkkitehti Kauno S. Kallio, 1929 Järvenpään kirkko, arkkitehti Erkki Elomaa, 1968

Kannonkosken kirkko, arkkitehti Pauli Blomstedt, 1938 Kauhajoki, Nummijärven kirkko, arkkitehti Matti Visanti, 1934 Kosken Tl kirkko, arkkitehti Toivo Paatela, 1935 Kuru, Aurejärven kirkko, arkkitehti Oiva Kallio, 1924 Kuusankosken kirkko, arkkitehti Armas Lindgren, 1929

134 > Lappeenranta, Lauritsalan kirkko, arkkitehdit Toivo Korhonen ja Jaakko Laapotti, 1969 Lappeenranta, Nuijamaan kirkko, arkkitehdit Tarja Salmio-Toiviainen ja Esko Toiviainen, 1948

Maarianhaminan kirkko, arkkitehti Lars Sonck, 1927 Muuramen kirkko, arkkitehti Alvar Aalto, 1929 Mäntän kirkko, arkkitehti W. G. Palmqvist, 1928

Nakkilan kirkko, arkkitehti Erkki Huttunen, 1937 Noormarkun kirkko, arkkitehti Armas Lindgren, 1933 Nurmijärvi, Rajamäen kirkko, arkkitehti Erkki Huttunen, 1938

Oriveden kirkko, arkkitehdit Heikki ja Kaija Siren, 1961

Rautjärvi, Simpeleen kirkko, arkkitehdit Elsa Arokallio ja Elsi Borg, 1933 Rovaniemen kirkko, arkkitehti Bertel Liljequist, 1950

Sallan kirkko, arkkitehdit Eero Eerikäinen ja Osmo Sipari, 1950 Seinäjoki, Lakeuden Ristin kirkko, arkkitehti Alvar Aalto, 1960 Suomussalmen kirkko, arkkitehti Onni Ermala, 1950

Tampere, Kalevan kirkko, arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä, 1966 Tampere, Viinikan kirkko, arkkitehti Yrjö Waskinen, 1932 Turku, Martinkirkko, arkkitehdit Gunnar Wahlroos ja Totti Sora, 1933

Vaasa, Huutoniemen kirkko, arkkitehti Aarno Ruusuvuori, 1964 Vammala, Salokunnan kirkko, arkkitehti Timo Penttilä, 1960 Varkauden kirkko, arkkitehti Martti Paalanen, 1939 Viialan kirkko, arkkitehti Jaakko Tähtinen, 1950 Vilppula, Pohjaslahden kirkko, arkkitehti Kauno S. Kallio, 1932

< *35 Kuvalähteet ja valokuvaajat

Sivu

6. Museovirasto (mv), Sampo Remes. 7. Suomen rakennustaiteen museo (srm), Simo Rista. 8. mv, Soile Tirilä. 9. mv, Esko Toivari. 10 -15 . mv, Soile Tirilä. 16 -2 1. mv, reprokuvat Soile Tirilä. 24-25. mv, M artti Jokinen. 26-27. Augusto Mendes, Maarianhamina. 28. mv, Soile Tirilä. 29. Y lh . mv, M arja Terttu Knapas, alh. mv, Soile Tirilä. 30. Vas. mv, M artti Jokinen, oik. mv, Soile Tirilä. 31-3 2 . mv, M a rtti Jo kin en . 33. Jussi Jäppinen, Jyväskylä. 34. Suomenlinnan hoitokunta, Tuula Palaste. 35. mv, Soile Tirilä. 36-37. Lassi Kujala, Kuusankoski. 38. mv, Soile Tirilä. 39. Y lh . mv, Soile Tirilä, alh. Jämsän seurakunta, Arto Hietakangas. 4 0 -4 1. mv, Soile Tirilä 42. mv, Esko Toivari. 43. mv, Soile Tirilä. 44. Y lh . mv, Soile Tirilä, alh. mv, Esko Toivari. 45. mv, Soile Tirilä. 48. srm, H elifoto. 49. mv, Soile Tirilä. 5 0 -51. mv, M artti Jokinen. 52-53. mv, Soile Tirilä. 54-55. mv, Soile Tirilä. 56. Satakunnan museo, Pentti Pere. 57. Y lh . vas. mv, M artti Jokinen, muut Satakunnan museo, Pentti Pere. 58. mv, M a rtti Jokin en . 59. mv, Marja Terttu Knapas. 60. Lauri Putkonen, Helsinki. 61. Y lh . mv, Esko Toivari, alh. mv, Soile Tirilä. 62. mv, M arja Terttu Knapas. 63. Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen, Olli Lähdesmäki. 64. mv, M a rtti Jokin en . 65. Y lh . mv, M arja Terttu Knapas, alh. mv, M a rtti Jokin en . 66. mv, Soile Tirilä. 67. Y lh . mv, Soile Tirilä, alh. mv, Marja Terttu Knapas. 68. mv, Esko Toivari. 69. Vas. mv, Esko Toivari, oik. mv, Soile Tirilä. 70. mv, Esko Toivari. 71. Y lh . mv, Esko Toivari, alh. mv, Soile Tirilä. 72-73. mv, Soile Tirilä. 74. Alh. vas. Lauri Putkonen, oik. srm, H elifoto. 75. mv, M a rtti Jokin en . 76 -77. mv, M a rtti Jokin en . 78-79 . mv, Esko Toivari. 80. mv, Esko Toivari. 81. mv, M a rtti Jokin en . 82. Lauri Peura, Varkaus. 83. Y lh . mv, M artti Jokinen, alh. Lentokuva Vallas. 86. mv, M artti Jokinen. 87. Y lh . mv, M arja Terttu Knapas, alh. Lappeenrannan seurakuntayhtymä, Pertti Kakkonen. 88. mv, M artti Jokinen. 89. mv, Soile Tirilä. 90. Lapin Kansa, Sointu Oinas. 91. Ylh. Lapin Kansa, Sointu Oinas., alh. Sallan seurakunta, Sallan kuvaamo. 9 2 -9 3 . Rovaniemen seurakunta, Kari Yliräisänen.

94- 95* mv, M a rtti Jokin en . 9 8 -9 9 . mv, Soile Tirilä. IOO-IOI. mv, Soile Tirilä. 10 2. mv, Soile Tirilä. IO3. mv, Esko Toivari. 1 0 4 - 1 05. Jari Jetsonen. I06. Y lh , mv, Soile Tirilä, alh. mv, M artti Jokinen. IO7. mv, M artti Jokinen. 108. mv, Lentokuva Vallas. IO9. Y lh . mv, M arja Terttu Knapas, alh. mv, M a rtti Jokin en . 112. mv, M artti Jokinen. 113. Y lh . mv, M artti Jokinen, alh. mv, Soile Tirilä. 114. mv, Esko Toivari. II5* mv, Marja Terttu Knapas. 116 —117. mv, M a rtti Jokin en . 118. srm, Simo Rista. 119. mv, M artti Jokinen. 12 0 -12 1. mv, Soile Tirilä. 12 2 -12 3 . mv, Soile Tirilä. 12 4 -12 5 . mv, Soile Tirilä. 12 6 -12 7 . mv, Soile Tirilä. 128. mv, Soile Tirilä. 129. Ja ri Jetsonen. 13 0 -13 1. Ylh. Lauri Putkonen, alh. Lappeenrannan seurakuntayhtymä, Pertti Kakkonen.

Kannen tausta-ja sisäkuva Lauttasaaren kirkkosalin seinää ja ulko-oven koristelua, mv, Soile Tirilä.

Etukannen pikkukuvat vasemmalta oikealle Turun Martinkirkko. mv, Soile Tirilä | Hyvinkään kirkko, mv, Marja Terttu Knapas | Helsingin Suomenlinnan kirkko. Suomenlinnan hoitokunta | Tampereen Kalevan kirkko, mv, Soile Tirilä.

Takakannen pikkukuvat vasemmalta oikealle Seinäjoen Lakeuden Ristin kirkko, mv, Martti Jokinen | Helsingin Mikael Agricolan kirkko, mv, Esko Toivari | Helsingin Temppeliaukion kirkko, mv, Soile Tirilä.

Alkukuva "Antakaa lasten tulla tyköni", Arvi Tynyksen reliefi Rajamäen kirkossa Nurmijärvellä, mv, Esko Toivari.

1920-luku Pyhä Yrjänä, Bruno Tiukkasen stukkoreliefi Maarianhaminan kirkossa. Augusto Mendes.

1930-luku Rauhan enkeli, Bruno Tiukkasen maalaus Kosken T l kirkossa, mv, Soile Tirilä.

1940-luku Antti Salmenlinnan maalaus "Uusi kuuliaisuus" Rovaniemen kirkossa. Rovaniemen seurakunta, Kari Yliräisänen.

1950-luku Laupias samarialainen, Armas Tirrosen reliefi Meilahden kirkossa Helsingissä, mv, Soile Tirilä.

1960-luku Betoniholvi Kannelmäen kirkossa Helsingissä, mv, Soile Tirilä. Kirkkojen sijainti kartalla

Vaasa, Huutoniemen kjHcko

Seinäjoki, Lakeuden Ristin kirkko f m

Kauhajoki, Nummijärven kirkko

Noormarkun kiri Rautjärvi, Simpeleen kirkko Nakkilan kirkko Imatra, Vuoksenniskan kirkko Vammala, Palokunnan kirkko m y % Lapjieen ranta, Lauritsalan kirkko Kuusankosken kirkko - i - ppeenranta> Nuijamaan kirkko

Turku, Martin M i n n a P e s u & R i t v a V e i j o l a - R e i p a s

Maarianhaminan

Helsinki, Alppilan kirkko Mikael Agricolan kirkko ) EspooTOtaniemen kirkko Kannelmäen kirkko Olaus Petrin kirkko Tapiolan kirkko Kulosaaren kirkko Paavalin kirkko Käpylän kirkko Suomenlinnan kirkko Lauttasaaren kirkko Temppelinaukion kirkko Meilahden kirkko Töölön kirkko

338 > Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja

K irkkojen hoito ja restaurointi Toimittaja Marja Terttu Knapas 44 s., n id ., i s b n 951-616-0888-3, i s s n 1236-6439 Rakennushistorian osaston julkaisuja 23. Museovirasto 2003.

Hautamuistomerkkien hoito Toimittaja Marja Terttu Knapas 24 s., n id ., i s b n 951-616-100-6, i s s n 1236-6439 Rakennushistorian osaston julkaisuja 24. Museovirasto 2003.

Sirpaleita suurvalta-ajan Helsingistä Toimittaja Marianna Niukkanen 96 s ., s id ., i s b n 951-616-075-1, i s s n 0768-06460 Rakennushistorian osaston julkaisuja 22. Museovirastoja Suomen Pankki 2002

C aN WE LEARN FROM THE HERITAGE LOST IN A FIRE? Expériences and practices on the fire protection of historic buildings in Finland, Norway and Sweden. Toimittaja Anu Laurila

80 s., nid., i s b n 951-616-115-4, i s s n 1236-6439 Rakennushistorian osaston julkaisuja 26. Museovirasto 2004.

Marja Ivars ja Irma Loun at vuori, Puistonäkymiä M useoviraston kartanoissa ja nähtävyyksissä / Parkvyer över M useiverkets herrgärdar och sevärdheter

48 s., nid., i s b n 951-616-132-4, ISSN 1236-6439 Rakennushistorian osaston julkaisuja 27. Museovirasto 2005.

URBAN HERITAGE - COLLECTIVE PRIVILEGE Report on the 2nd Baltic Sea Region Cultural Heritage Forum Toimittaja Marianne Lehtimäki

248 s., n id ., i s b n 951-616-133-2, i s s n 1236-6439, 25,00 Rakennushistorian osaston julkaisuja 28. Museovirasto 2005.

Jarkko Sinisalo, A rkkitehtuurikirjoja Euroopan laidalla. - Arkkitehtien ammattikirjallisuus Suomen rakennushallinnon piirissä erityisesti Intendentinkonttorin aikakaudella (1810- 1865). Kokoelmahistoriaa ja aineistoluetteloita. 143 s., nid., i s b n 951-616-139-1, i s s n 1236-6439 Rakennushistorian osaston julkaisuja 29. Museovirasto 2006.

Selja Flink, Runebergin koti - rakentamisesta restaurointiin 120 s., nid., i s b n 951-616-138-3, i s s n 1236-6447 Rakennushistorian osaston raportteja 15. Museovirasto 2006.

Rakennushistorian osaston aikakauskirja i Toimittajat Marja-Leena Ikkala ja Marja Terttu Knapas 143 s., nid., i s b n 951-616-103-0, i s s n 1795-9209 Museovirasto 2006.

W M m im Im M? ¡tíSBlÉ

’■i ■■.* '_-'■!