Skas 2 2018 Ssuomenkas Keskiajan Arkeologian Seura Sällskapet För Medeltidsarkeologi I Finland Aikakauslehti | Tidskrift

2018

TIDSKRIFT | KAS SUOMEN KESKIAJAN ARKEOLOGIAN SEURA ARKEOLOGIAN KESKIAJAN SUOMEN FINLAND I MEDELTIDSARKEOLOGI FÖR SÄLLSKAPET AIKAKAUSLEHTI S Rangaistuspaikkojen arkeologinen potentiaali arkeologinen Rangaistuspaikkojen kirkossa Jomalan Rahauhrit Keminmaan näkökulma Arkeologinen kirkkoon vanhaan Viipurista 1500-luvun Tutkimustuloksia

• • • •

SKAS 2 2018 SSUOMENKAS KESKIAJAN ARKEOLOGIAN SEURA SÄLLSKAPET FÖR MEDELTIDSARKEOLOGI I FINLAND AIKAKAUSLEHTI | TIDSKRIFT

SKAS-lehti julkaisee keskiajan ja uuden ajan arkeologi- SISÄLLYS 2/2018 aa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, jotka käyvät läpi Tieteellisten seurain valtuuskunnan hyväksymän vertai- 1 PÄÄKIRJOITUS sarviointiprosessin. Lisäksi lehti julkaisee erilaisia ajan- Georg Haggrén kohtaisia katsauksia, tutkimusraportteja, keskustelupu- heenvuoroja, kommentteja sekä kirja-arvosteluja, jotka voidaan julkaista ilman vertaisarviointia. Lehti ilmestyy TUTKIMUS kaksi kertaa vuodessa. 2 IN TERRA PROPHANA – KUOLEMAAN TUOMITTUJEN JA SYNTISTEN HAUTAA Kirjoittajia pyydetään toimittamaan julkaistavaksi tar- MINEN JA RANGAISTUSPAIKKOJEN koitettu aineisto lehden sähköpostiin osoitteeseen [email protected] viimeiseen aineistojen jättöpäivään ARKEOLOGINEN POTENTIAALI mennessä. Vuoden 2018 deadlinet aineistoille ovat 28.2. Ulla Moilanen, Ilari Aalto & Veli Pekka Toropainen ja 31.8.2018. Tarkemmat tiedot aineiston toimittamises- ta, sekä vertaisarviointiprosessista löytyvät lehden verk- 20 RUKOILE MEIDÄN PUOLESTAMME, PYHÄ kosivuilta osoitteesta: http://www.skas.fi/skas-lehti/. JUMALANÄITI – KESKIAIKAISET JA REFOR MAATION JÄLKEISET RAHAUHRIT NEITSYT Sähköposti MARIALLE AHVENANMAAN JOMALAN [email protected] KIRKOSSA Julkaisija Eeva Jonsson Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland ry. 40 HISTORIALLISEN ARKEOLOGIAN NÄKÖ Päätoimittaja KULMA KESKIAJAN JA UUDEN AJAN Dos. Georg Haggrén ALUN KIVIKIRKK OON – TAPAUSTUTKIMUS Parrukuja 9 B 26, 02620 Espoo KEMINMAAN VANHASTA KIRKOSTA Puh. 040-771 5640 [email protected] Panu Savolainen, Laura Laine, Elina Wirkkala, Lauri Saarinen & Marko Huttunen Toimittajat Eva Ahl-Waris ([email protected]) AJANKOHTAISTA Tuuli Heinonen ([email protected]) Tarja Knuutinen ([email protected]) 65 VIIPURI 1500-LUVUN ALKUPUOLELLA Juha Ruohonen ([email protected]) ELI MILLAISELTA KAUPUNKI NÄYTTI Taitto MIKAEL AGRICOLAN AJAN KATUTASOLTA Maija Holappa ([email protected]) Aleksandr Saksa Abstraktien kieliasun tarkistus Rodger Juntunen ARVOSTELTU Logon suunnittelu 81 VETENSKAP PÅ MEDELTIDSMARKNADEN Mikael Nyholm I ÅBO ÅR 2018 Kannen kuva Eva Ahl-Waris Keminmaan vanhan kirkon 1550-luvun kattorakenteita. Kuva: Livady. 83 KASVIT POHJOISEN IHMISTEN ELÄMÄSSÄ VARHAISMODERNILLA AJALLA Georg Haggrén & Juhani Kostet Georg Haggrén

PÄÄKIRJOITUS

MITÄ TAPAHTUU SUOMEN MERKITTÄVIMMÄLLE KESKIAJAN ARKEOLOGISELLE LÖYTÖKOKONAISUUDELLE?

Turun museokeskuksessa säilytetään Suo- joka on 2000-luvulla huipentunut moniin men ylivoimaisesti suurinta ja merkittävintä väitöskirjoihin. keskiajalta peräisin olevaa arkeologista ai- Museokeskuksen ainutlaatuinen kokoel- neistokokonaisuutta. Se on myös kansainvä- ma täydentyy lähivuosina nyt syksyllä 2018 lisesti erittäin arvokas aineisto. Ensimmäi- parhaillaan meneillään olevien Kauppatorin set esineet luetteloitiin kokoelmaan vuonna kaivausten tuhansilla löydöillä. Sen jälkeen 1882 ja nykyisin siinä on lähes 127 000 ala- tilanne saattaa muuttua. Esiin on nostettu numeroa. Kokonaisuutta täydentävät näy- ajatus, että jatkossa myös kaikki Turun kau- tekokoelmien sarjat, joissa on mm. luu- ja punkialueen löydöt talletettaisiin Kansallis- maanäytteitä. Missä muualla on Suomes- museon kokoelmien ja makasiinien uume- sa museokokoelmiin ymmärretty tallettaa niin. maanäytteiden kaltaista aineistoa tulevan Uusien löytöjen kohdalla muutos tulee tutkimuksen ja vielä tuntemattomien mene- tarkoittamaan radikaalia heikennystä tutki- telmien tarpeisiin? musaineistojen saatavuuteen ja tutkittavuu- Arkeologiset löydöt ovat osa yhteistä teen. Enää eivät proseminaarilaiset pääse kulttuuriperintöämme. Niiden arvo on eri- opiskelukaupungissaan aiempaan tapaan tyisen merkittävä Turun kaltaisessa paikas- kaikkien löytöjen pariin. Myös varttuneille sa, jonka identiteetti yhä tänä päivänä nojaa tutkijoille kokoelman hajottaminen ja fyy- kaupungin keskiaikaisperäiseen historiaan. sinen erottaminen vanhaan ja uuteen osaan Viime vuosina myös muutamat muut kau- tuottaa melkoista haittaa. Löytöjen vertaa- pungin- tai maakuntamuseot ovat havahtu- minen vaikeutuu tuntuvasti. Enää ei tutkija neet suosimaan ajatusta, että suuret paikal- pääse tarkastelemaan kahden samankaltai- liset historiallisen ajan löytökokonaisuudet sen keramiikkalöydön eroja ja yhtäläisyyk- voitaisiin säilyttää ”kotiseudulla”. siä, jos toinen fragmenteista on vanha löytö Turun museokeskuksen kohdalla suuren ja toinen tämän vuoden jälkeen talletettu. löytökokoelman potentiaalia lisää se, että Meidän keskiajan arkeologien on kaupungissa on keskiajan arkeologiaa yhte- syytä vedota päättäjiin niin Turussa nä painopistealueenaan korostava arkeolo- kuin Kansallismuseossa. Antakaa Turun gian opinahjo. Museokeskukseen talletetut kaupunki arkeologisen kokoelman säilyä yh- alkuperäisaineistot ovat proseminaarilaisis- tenäisenä! Sallikaa opiskelijoille matalankyn- ta lähtien olleet opiskelijoiden tutkittavissa. nyksen mahdollisuus tehdä esinetutkimusta! Tuloksena tällaisesta mahdollisuudesta on Antakaa turkulaisen kulttuuriperinnön jäädä pitkä akateemisten opinnäytteiden sarja, kotiin!

SKAS 2 | 2018 PÄÄKIRJOITUS 1 Ulla Moilanen, Ilari Aalto & Veli Pekka Toropainen

IN TERRA PROPHANA KUOLEMAANTUOMITTUJEN JA SYNTISTEN HAUTAAMINEN JA RANGAISTUSPAIKKOJEN ARKEOLOGINEN POTENTIAALI

ABSTRACT

In Terra Prophana - The Archaeological Potential of the Burial Sites of the Death Row

In the Medieval and Pre-Modern era, the burial place and funerary rituals were mostly controlled and dictated by the ecclesiastical authority, and either the church or secular jurisdiction determined who could be buried in consecrated cemeteries. In this paper, we will take an overview of practices and regulations affecting the burial or disposal of criminals, mortal sinners and suiciders, and discuss how the graves and disposal sites of these individuals could be visible in the Finnish archaeological record. We conclude that based on historical sources, the treatment of criminal corpses was varied and they could have been buried in both common and separate cemeteries, execution sites, and remote locations in forests and marshes. However, "deviant" burials at ordinary cemeteries are unlikely to represent only criminals and people who have committed suicide, as the jurisdiction offered guide- lines only on the locations of burials. We also discuss the potential of further studies on execution site archaeology in Finland.

Keywords: Burial customs, criminals, suicide, deviant burial, burial location, historical archaeology, place of punishment Hakusanat: Hautaustavat, rikolliset, itsemurha, poikkeavat hautaustavat, hautapaikka, historiallinen arkeologia, rangaistuspaikka

JOHDANTO vallisesti tämä ymmärretään kirkkomaahan tehtynä ruumishautauksena, vaikka käytän- Kristillisen kulttuurin piirissä ruumiin hau- nössä esimerkiksi keskiajan kanoninen laki taaminen vihittyyn maahan oikein toimite- salli henkilön päättää jo eläessään hautapai- tuin kirkollisin menoin on ollut keskeistä, kastaan, eikä varhainen kirkko kategorisesti jotta vainaja voisi nousta tuomiopäivänä kieltänyt polttohautaustakaan.2 Hautaami- haudastaan.1 Katolisena aikana noudate- sen tärkeydestä kertoo esimerkiksi keski tun kanonisen lain mukaan vain kastetut ja ajan Suomessakin noudatetun Uplannin kunnollista kristillistä elämää eläneet olivat maakuntalain kirkkokaaren määräys, jonka oikeutettuja kristilliseen hautaustapaan. Ta- mukaan pappi joutui maksamaan melko

2 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Kuva 1. Hirsipuu Ahvenanmaan Saltvikin pitäjän Haraldsbyn maakirjakartassa. KA MHA A2d: 114–115.

suuren kolmen markan sakon, jos tämä jätti haudatuksi kirkkomaahan.6 Silti tällaisten ruumiin siunaamatta.3 Saman lain mukaan henkilöiden hautapaikasta ja seremoniois- myös vieraassa seurakunnassa kuolleiden ta ei varsinkaan myöhemmin keskiajalla ja matkalaisten ja kulkureiden kunnollisesta uudella ajalla määrännyt enää kirkko vaan hautauksesta ja sielunmessuista oli huoleh- maallinen oikeus. Lopullisen hautapaikan dittava, vaikka vainajan mukana olleesta määräytymiseen saattoi vaikuttaa myös omaisuudesta ei olisi saanut papille riittä- vainajan sosiaalinen asema, joten kuole- vää korvausta.4 Esimerkiksi Someron talon maantuomittujen ja itsemurhan tehneiden pojat valittivat vuonna 1492 kirkkoherras- hautaustapoja ei voida pitää täysin yhden- taan Mikaelista, joka oli lain vastaisesti mukaisina ja suoraan toisiinsa verrattavina. jättänyt hautaamatta kuolleen matkalaisen Suomessa rangaistuspaikkoja ja niihin tai pyhiinvaeltajan (peregrinus) ruumiin, mahdollisesti liittyviä ihmisjäännöksiä ei jolta koirat olivat jo ehtineet syödä toisen toistaiseksi ole juurikaan tutkittu arkeolo- käden.5 gisesti. Myös kohteista käytetyt nimitykset Vakaviin rikoksiin tai itsemurhaan syyl- ovat jossain määrin päällekkäisiä ja epäyhte- listyneet voitiin rangaistuksena sulkea kris- näisiä. Rangaistuspaikkojen yhteydessä voi- tillisen yhteisön ulkopuolelle, jolloin heillä daan esimerkiksi puhua piiskaus-, hirtto-, ei ainakaan periaatteessa ollut oikeutta tulla mestaus-, teili- tai teloituspaikoista. Samalla

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 3 termillä on voitu kuvata paikkaa, jossa on pamme on oikeushistoriallinen ja toisaalta toteutettu erilaisia ruumiillisia rangaistuksia sosiaaliarkeologinen. Vaikka sosiaaliarkeo- aina piiskauksista kuolemanrangaistuksiin. logialla on jo kymmeniä vuosia vanha taus- Tässä artikkelissa käytämme kattotermiä ta, on kiinnostus sosiaalisesti poikkeavien rangaistuspaikka7 ja sen synonyyminä toisi- henkilöiden ja marginaalisten ryhmien ar- naan termiä teloituspaikka. Artikkelin kon- keologiseen tutkimukseen kasvanut vasta tekstissa tarkoitamme näillä termeillä lä- parin viimeisen vuosikymmenen aikana.10 hinnä paikkaa, jossa on eri tavoin toteutettu Usein tällaisia henkilöitä ja ryhmiä on py- kuolemanrangaistuksia. ritty tunnistamaan niin sanotuista "poik- Vaikka rangaistuspaikat ovat kiinteitä keavista hautauksista", jotka erottuvat sel- muinaisjäännöksiä8, löytyy vain osa niis- västi muista esimerkiksi haudan sijainnin tä muinaisjäännösrekisteristä. Rangaistus- tai ruumiin käsittelytavan johdosta. Ns. paikkoja on kuitenkin ollut kymmeniä, ja poikkeavina piirteinä hautauksissa on usein osa niistä on mahdollista paikantaa ainakin pidetty esimerkiksi erikoisia hautausasento- suurpiirteisesti kartoista (kuva 1) ja asiakirja, ruumiin mestaamista, silpomista tai sei- jalähteistä. Tällaisten paikkojen systemaatti- västämistä sekä suurten kivien asettamista set tutkimukset mahdollistavat rangaistus- vainajan päälle.11 Tästä syystä käsittelemme käytäntöjen kulttuurihistorian tutkimuksen lyhyesti myös sitä, voidaanko "poikkeavia sekä rikollisuuden ja ruumiillisten rangais- hautauksia" pitää yleisesti ottaen rikollisille tusten laajemman merkityksen pohtimisen tai muuten sosiaalisesti marginaalisille hen- maisemassa ja sosiaalisissa konteksteissa. kilöille kuuluvina. Lopuksi käsittelemme Lisäksi kohteisiin liittyvät ihmisjäännökset yleisesti suomalaisten rangaistuspaikkojen tarjoavat yleisesti ottaen parhaimman mah- arkeologista potentiaalia. dollisuuden tutkia yhteisön ulkopuolelle suljettuja yksilöitä sekä sitä, miten tällaisten henkilöiden ruumiita on käsitelty ja kohdel- RUUMIIDEN KÄSITTELY JA tu ja minkälaisia muita merkityksiä ruumii- HAUTAAMINEN KESKIAJAN LÄHTEISSÄ siin on liittynyt.9 Tässä artikkelissa luomme katsauksen Keskiajalla katolisen kirkon toimintaa oh- siihen, miten tunnetussa historiallisessa jasi kanoninen laki, jonka pohjalla olivat ja kulttuurisessa kontekstissa sosiaalisesti 1100-luvulla laadittu Decretum Gratiani marginaalisiksi miellettyjen henkilöiden eli ja vuonna 1500 lopullisen muotonsa saa- rikollisten, kuolemaantuomittujen ja itse- nut Corpus iuris canonici -lakikokoelmat. murhan tehneiden ruumiita on käsitelty ja Kanonisen lain hautauskäytäntöjä tutki- minkälaisiin paikkoihin heitä on asiakir- neen Bertil Nilssonin mukaan12 näissä jalähteiden perusteella haudattu. Normien lakikokoelmissa mainitaan vain kaksi ih- ja käytäntöjen perustana toimivat lait ja misryhmää, joihin kuuluneet vainajat oli kirkolliset säädökset. Kirjallisten lähtei- haudattava kirkkomaan ulkopuolelle ilman den esittelyn jälkeen pohdimme sitä, miten kristillisiä toimituksia. Näin toimittiin nii- edellä mainittujen marginaalisten henki- den vainajien kanssa, joita ei alun perin- löiden hautaukset näkyvät arkeologisessa kään ollut kastettu ja jotka kuolivat siis aineistossa ja mihin hautapaikat kirjallisten pakanoina, ja toisaalta kirkonkirouksen lähteiden valossa sijoittuvat. Lähestymista- alaisina kuolleiden kanssa. Jälkimmäiseen

4 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 kuuluivat julkisesti kymmentä käskyä vas- tettujen rikollisten ruumiit tulisi haudata. taan rikkoneet, varkaat ja ryövärit. Kanoni- 1300-luvun puolivälissä laaditussa Maunu sen laintulkinnan mukaan rikollisen mah- Eerikinpojan maanlaissa18 on mukana dollinen katumus sekä paikallisten pappien kuolemanrangaistus, mutta ruumiiden hau- henkilökohtaiset päätökset saattoivat kui- taamisesta ei mainita mitään.19 Kristoffer tenkin käytännössä vaikuttaa siihen, miten Baijerilaisen maanlaissakin (1442) kirkko- rangaistus toteutettiin.13 maan ulkopuolelle hautaaminen mainitaan Keskiajalla Suomessakin käytössä ollut suoraan vain itsemurhan tehneiden kohdal- Uplannin maakuntalain kirkkokaari ja ruot- la: lain mukaan itsemurhan tehneen ruumis salaisen oikeuden kylissä sovellettu hyvin oli vietävä metsään ja poltettava siellä.20 samansisältöinen Hälsinglandin maakunta- Kuitenkin jos vainaja oli tiedetty vähämie- lain kirkkokaari liikkuivat samoilla linjoil- liseksi, ruumis voitiin haudata kirkkoaidan la kanonisen lain kanssa. Lait mainitsevat viereen.21 ainoastaan kirkonkiroukseen joutuneiden Vaikka keskiajan lakitekstit eivät muu- kohdalla, että nämä tuli haudata kirkko- ten suoraan mainitse ruumiiden hautaamaan (eli vihityn hautausmaan) ulkopuo- mista kirkkomaan ulkopuolelle, on selvää, lelle, mikäli he eivät suostuneet vuoden ja että monet teloitustavat ovat estäneet ruu- yhden päivän kuluessa katumaan syntejään, miiden tavanomaisen hautaamisen. Kes- mutta esimerkiksi lainsuojattomien kohdal- kiajalla useimmista vakavista rikoksista la mainitaan, että heidät saa haudata kirkko- rangaistuksena oli miehillä teilipyörällä te- maahan.14 Taalainmaan, Uplannin ja Väst- loittaminen ja naisilla elävänä hautaaminen manlandin keskiaikaisissa maakuntalaeissa tai roviolla polttaminen. Tällaisia rikoksia mainitaan myös elävältä hautaaminen, joka olivat murhan salaaminen, oman lapsensa oli rangaistus eläimiinsekaantumisesta.15 tai vanhempansa tappaminen, kaksinnai- Elävältä hautaamista ei Suomessa tapahtu- minen, isäntänsä murhaaminen ja noituu- nut mahdollisesti koskaan, ja Ruotsissakin della tappaminen.22 Teilauksen yhteydessä varmuudella vain kerran keskiajan kuluessa. kuolemaantuomitun ruumis paloiteltiin, ja Tosin perimätiedon mukaan Savitaipaleella ruumiinosat jätettiin teilipyörille nostettu- olisi eräs eläimiinsekaantuja haudattu elä- na mätänemään. Tuhopolttajat ja eläimiin- vältä hyväksikäyttämänsä hevosen kanssa, sekaantujat määrättiin puolestaan poltetta- mutta todellisuuspohjaa tarinalla ei välttä- vaksi roviolla – roviolle joutui myös eläin, mättä ole – etenkään kun hautaaminen ta- johon sekaantuminen oli tapahtunut.23 rinan mukaan tapahtui niin, että rikollinen Maakuntalaissa säädettyjä rangaistuksia ei haudattiin kaulaansa myöten samalla istuen kuitenkaan pantu täytäntöön mustavalkoi- hevosen selässä.16 sesti, vaan tapauksissa otettiin huomioon Maallisen vallan puolella kirkollisen henkilön ominaisuudet ja rikokseen vaikut- hautauksen kieltäminen oli merkittävä osa taneet olosuhteet.24 kuolemantuomioita, mikä saattoi olla ri- Keskiajan Suomesta on tiedossa ainakin kollisille suurempi pelote kuin itse teloit- yksi tapaus, jossa mainitaan henkilön tul- taminen – estihän ruumiin hajoaminen leen haudatuksi kirkkomaan ulkopuolelle. teloituspaikalla ylösnousemisen viimeise- Vuonna 1472 paavin kuuriassa Roomassa nä päivänä.17 Keskiajan maanlait ovat kui- käsiteltiin tapausta, jossa turkulainen pappi tenkin vaitonaisia sen suhteen, miten teloi- Magnus Petri oli joutunut taisteluun Pe

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 5 Kuva 2. Turun Kerttulin hautausmaa sijaitsi Karjakadun eli nykyisen Uuden- maankadun varrella kuvan alaosassa ja se on merkitty tekstillä Skarprätta- replan (kuvassa nuolella). Sen alapuolella sijaitsee numerolla 300 pyövelin asunto ja kaalimaa. Jakob Gadolinin Turun kartta 1756, Turun museokeskus. Muokkaus ja lisäykset: Ulla Moilanen.

Keskiajan kuluessa katolisen kirkon viralliseksi teologiak- si muodostui osittain antiikin auktoreiden vaikutuksesta, että toisen henkilön surmaamisen ohella myös itsemurha oli syn- tiä Jumalaa kohtaan sekä luonnon järjestyksen ja viidennen käskyn "älä tapa" rikkomista. ter Bengtsson -nimisen maallikon kanssa. Kenties vakavinta itsemurhassa oli, että te- Magnus oli ollut matkalla seurakuntaansa, kijä kuoli kuolemansynnin tilassa vailla kun Peter oli hyökännyt tiellä hänen kimp- mahdollisuutta katua tekoaan. Tämä teki puunsa, koska epäili papin vieneen hänen itsemurhan tehneen ruumiista yhteisön toisen kannuksensa. Seuranneessa miek- kannalta vaarallisen. Koko keskiajan Eu- katappelussa Peter sai kuolettavan iskun. roopassa olikin tyypillistä, että itsemurhan Koska hyökkääjä oli näin aiheuttanut oman tehneiden ruumiita oli käsiteltävä poikke- kuolemansa, hänet "haudattiin pyhittämät- uksellisella tavalla. Tyypillisesti tämä näkyi tömään maahan kirkkomaan viereen" (in vainajan hautaamisessa joutomaalle, avoi- terra prophana extra cimiterium sepultus melle niitylle tai tienristeykseen.27 extitit).25 Maanlain kannalta tapauksessa oli Toisinaan itsemurhan synnistä saas- kyse yleistä tietä koskevan rauhan rikkomi- tuneen ruumiin hävittäminen vaati hyvin sesta, jonka seurauksena Peteriltä evättiin poikkeuksellisia toimia: esimerkiksi sak- hautaus kristilliseen maahan. Varsinainen sankielisten alueiden eteläosissa kerrotaan tuomio oli annettu maallisessa oikeudessa, myöhäiskeskiajalla itsemurhan tehneiden mutta penitentiariaatissa asiaa jouduttiin ruumiin sulkemisesta tynnyriin ja tynny- käsittelemään, jotta Peterin kuoleman ai- rin heittämisestä voimakkaaseen virtaan.28 heuttanut Magnus saattoi jatkaa toimin- Itsemurhan luokittelu ei kuitenkaan ol- taansa pappina.26 lut yksiselitteistä. Esimerkiksi vanhuuden

6 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 muistisairaudet voitiin rinnastaa mielenvi- vat hautauksessa saman kohtelun. Oikeu- kaisuuteen ja näin ollen iäkkään henkilön delle ilmoitettiin esimerkiksi huhtikuussa poikkeava käytös saattoi johtaa kirkkomaan 1656, että Kerttulin hirsipuun alla makasi ulkopuolelle hautaamiseen.29 kuolleena Agneta Henriksdotter. Järjes- tetyn tutkimuksen jälkeen päätettiin, että pyöveli hautaisi kaulansa hirsipuun juurella KUOLEMAANTUOMITTUJEN JA auki viiltäneen vainajan sille paikalle, jolla RIKOLLISTEN HAUTAAMINEN hän kuoli. Vainajalle ei ilmeisesti hankittu REFORMAATION JÄLKEEN arkkua, vaan hänet käärittiin päällään ollei- siin vaatteisiin.33 Pyöveli tai hänen renkinsä Reformaation jälkeen joitakin sääntöjä lie- määrättiin myös vuonna 1664 hautaamaan vennettiin. Vuoden 1571 kirkkojärjestys itsemurhaaja Margareta Henriksdotter hir- Then Swenska Kyrkeordningen kielsi edel- sipuun juurelle. Tehtävä jäi rengeille, jotka leen kristillisen hautauksen itsemurhaajilta, hautasivat hänet 16. elokuuta.34 Syntiselle mutta kristillisesti kuolleet mestatut voitiin Agnes Andersdotterille ilmoitettiin syys- haudata kirkkomaalle esivallan luvalla.30 kuussa 1669, että hovioikeus oli määrännyt Vuonna 1686 säädetyn kirkkolain mu- hänelle kaivettavaksi ensin kuopan maahan, kaan kirkkomaan ulkopuolelle piti haudata jonka jälkeen hänet mestattaisiin kirveellä yksiselitteisesti enää avioliiton ulkopuolella Kerttulin teloituspaikalla. Sen jälkeen hänet syntyneet tai murhatut lapset. Kiinnostavaa vietäisiin arkussa roviolle ja poltettaisiin. kyllä, muuhun uskontokuntaan kuin luteri- Hänet voitaisiin haudata maahan, jos hän laiseen kirkkoon kuuluneilla oli oikeus tul- hankkisi sitä varten arkun itselleen.35 Kak- la haudatuksi kirkkomaahan, mutta ilman si päivää myöhemmin Agnes Andersdotter kirkollisia toimituksia. Rikollisten, syntisten mestattiin ja poltettiin, mutta asiakirjat ei- tai muuten "jumalatonta elämää pitäneiden" vät valaise sitä, haudattiinko hänet Kerttulin hautaamiseen liittyvät seikat annettiin sen hautausmaahan vai rovion läheisyyteen.36 sijaan maallisen oikeuden päätettäväksi.31 Keskiajan jälkeen ruumiillisten rangais- Oikeuden päätöksiä ei seurakunnissa tosin tusten muodot osittain muuttuivat, sillä välttämättä odotettu, vaan vainajat saatettiin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen kontrollin laskea hautaan jo ennen päätöksen saapu- vuoksi ruumista tai ruumiinosia voitiin pi- mista.32 tää esillä varoittavana esimerkkinä.37 Mar- 1600-luvulla kuolemaantuomitun hauta- raskuussa 1670 kuolemaan tuomittu Turun paikan määräytymistä ei sanellut ainoastaan pyöveli Henrik Knutsson pyysi, että hänet laki, vaan myös vainajan sosiaalisella ase- hirtettäisiin keskikohdalle hirsipuun por- malla ja suhteilla oli merkitystä. Esimerkiksi taiden korkeutta. Hän ei halunnut roikkua Turussa haudattiin Kerttulin hautausmaa- korkeimmalla kohdalla spektaakkelina ja han (kuva 2) sekä Turun torilla mestattujen pilkattavana. Hän myös pyysi, että hänen että hautausmaalla hirtettyjen ja mestattu- ruumiinsa voitaisiin ottaa alas muutaman jen ruumiit. Tämä koski säätyasemaltaan päivän kuluttua. Hänelle vastattiin, ettei alhaisempia rikollisia, sillä parempiosaiset häntä voitaisi hirttää niin alas, mutta että saivat hautapaikkansa Turun tuomiokirkon hänen ruumiinsa voitaisiin ottaa alas kuten luota Unikankarelta. Myös kuolemaantuo- hän pyysi, mikäli hän menisi suosiolla kuo- mittuihin rinnastettavat itsemurhaajat sai- lemaansa. Henrikin tuomio pantiin täytän-

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 7 töön Kerttulin hirsipuussa 21. marraskuuta 1670 ja hänet haudattiin sen juurelle.38 Mikäli kuolemaantuomittu oli aatelinen, säätyläinen, virkamies tai johtavan porva- riston jäsen, hänet voitiin haudata Kerttulin hautausmaan sijasta Turun tuomiokirkkoon tai sitä ympäröineeseen hautausmaahan. Kun esimerkiksi Turun kaupunginviskaa- li Robert Såger, joka oli myös kauppias ja kuului erääseen kaupungin johtavista per- heistä, tappoi 3.5.1695 ylioppilas Henrik Tarvoniuksen, mestattiin hänet virkamie- helle kirvestä paremmin sopivalla miekalla torilla 28.9.1695. Tuomiokirkon sukuhau- taan häntä ei sentään päästetty, mutta kuitenkin tuomiokirkon eteläpuolelle. Hauta- Kuva 3. E. D. Clarken teoksessa 1798 ilmestynyt kuva jaisia ei myöskään vietetty hiljaisesti, sillä Raahen Olkijoella teilatusta rikollisesta (Clarke 1819). hänen arkullaan kirkossa käytettiin paari- vaatetta ja hänelle soitettiin tiima sunnun- vaimo Scholastika Henriksdotter ja Erik taikelloja, jotka olivat suuria kelloja pie- Knutssonin vaimo Barbro Bertilsdotter nempiä. Hänen tapauksessaan menettelyyn kertoivat lesken kutsuneen heidät luokseen saattoi vaikuttaa myös pyövelin hutilointi, edellisenä iltana kello neljän aikoihin. Hän sillä hän löi Sågeria ensin pääkallon ta- oli pyytänyt heiltä anteeksi, että oli aiheut- kaosaan ja toisella kerralla oikeaan poskeen tanut heille vaivaa levottomalla elämällään. ennen onnistunutta iskua.39 Tämä oli tapahtunut jumalisesti, sillä les- Myös kuolemaantuomitun tai itsemur- ki oli huokaillut Jumalan ja Luojansa puo- haajan käytös ja kääntyminen Jumalan puoleen. Koska asiassa ei voitu todeta muuta, leen saattoivat vaikuttaa hänen viimeiseen kuin että vaimo oli viiltänyt itseään päänsä leposijaansa. Maaliskuun 15. päivä vuon- heikkoudessa, annettiin lupa haudata hänet na 1668 lähetettiin Turussa kämneri Bertil kirkkomaahan.40 Letzle ja välskäri Petter Barberare tutki- Tuomioistuimet perustivat rangaistus- maan pyövelin lesken Brita Klemetsdotte käytäntönsä keskiaikaisiin maakunta- ja rin haavat. Barberare ilmoitti, että ne olivat maanlakeihin aina vuoteen 1734 saakka, kuolemaksi, eikä niitä voinut lääkitä. Toinen jolloin käyttöön otettiin Ruotsin valtakun- oli kaulassa ja toinen vatsassa. Leski sanoi nan laki.41 Näin ollen rikollisten hautaus- aiheuttaneensa ne itse suuren heikkouten- tapa ja -paikka saattoivat vaihdella suu- sa ja tuskansa vuoksi. Kun 18. päivä saatiin resti. Vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan tietää, että leski oli kuollut, kysyttiin hänen laki määräsi vielä kuolemantuomion mm. isännältään Erik Påvalssonilta, miksi hän lapsenmurhasta, eläimiinsekaantumisesta oli viillellyt itseään. Tämä kertoi lesken ol- ja noituudesta. Rangaistus voitiin toteut- leen kolme viikkoa kovassa poltetaudissa taa hirttämällä, polttamalla tai teilaamalla ja saaneen viimeisen ehtoollisenkin. Kuo- (kuva 3), ja pyövelin tuli haudata ruumis tai linhetkellä paikalla olleet Mickel Turskan sen jäännökset maahan joko teloituspaikalla

8 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 tai syrjässä metsässä.42 Käytännössä iso osa ilman puheita, saarnaa ja kellojen soittoa.47 kuolemantuomioista lievennettiin sakko- ja Myös kuolemaantuomitun sosiaalinen ase- vankeusrangaistuksiksi.43 1700-luvun ku- ma vaikutti läpi historiallisen ajan siihen, luessa maallisen oikeuden merkitys myös haudattiinko hänet teloittamisen jälkeen itsemurhatapausten tutkimuksissa kasvoi. kirkkomaalle vai sen ulkopuolelle.48 Ruumiinavauksen avulla tutkittiin, oliko itsemurhan tehnyt henkilö toiminut tarkoi- tuksellisesti tai mahdollisesti päätynyt rat- HAUDAT JA IHMISJÄÄNNÖKSET kaisuun syyntakeettomana eli mielenvikai- TELOITUSPAIKOILLA sena. Mielenhäiriöt pyrittiin tunnistamaan sisäelinten, erityisesti sydämen, suolten ja Teloitettujen ruumiita ja ruumiinosia hau- naisten tapauksessa myös kohdun poikkea- dattiin tai jätettiin toisinaan teloituspaikoille mien perusteella.44 Kaikissa epävarmoissa tai niiden läheisyyteen. Teloitus- ja rangais- tapauksissa oikeus pyrki välttämään viat- tuspaikat ovat kaikkialla Euroopassa tavalli- toman rankaisua, joten oikeudenkäynti- sesti sijainneet näkyvillä ja merkityksellisillä asiakirjojen perusteella iso osa itsemurhan paikoilla, usein rajojen tuntumassa, kulku- tehneistä päätyi lopulta haudatuksi kirkko- reittien varrella, risteyksissä (kuva 4) tai kir- maalle, tosin ilman kirkollisia seremonioi- kon vieressä.49 Paikkojen näkyvyys liittyy ta.45 Lain mukaan myös kuolleena löydetyt, fyysisen rangaistuksen rooliin julkisen ja joiden kuolintapa oli tuntematon, tuli hau- yhteisöllisen kontrollin välineenä. Suomessa data normaaliin tapaan. Jos tällainen vainaja hyvänä esimerkkinä tällaisesta sijainnista on kuitenkin oli tunnetusti viettänyt "jumala- Espoon Galgbacken (Hirttomäki), jossa tie- tonta elämää", tämä piti haudata syrjäiseen detään toimeenpannun kuolemantuomioita. paikkaan hautausmaalla.46 Hautausrituaalit Paikka sijaitsee kahden kylän, Morbyn ja määrittävät lait säilyivät pitkään, sillä vielä Fannsbyn, rajalla ja myös suuren rantatien vuoden 1869 kirkkolaissa määrättiin, että varrella.50 kastamattomat lapset, tuntemattomat vai- Varhaismodernista Skandinaviasta ja najat, viinanjuontiin kuolleet, itsemurhan Länsi-Euroopasta tunnetaan myös tapa tehneet, surmatut tai murhaajat tulee hau- käyttää teloituspaikkoina esikristillisiä kal- data kirkkomaalle lyhyen kaavan mukaisesti mistoja ja käytöstä jääneitä hautapaikko-

Kuva 4. Teiden risteykseen merkitty rangaistuspaikka Gävlen lähellä sijaitsevan Torsåkerin kartassa vuodelta 1815 (Lant- mäteriverkets forskningsarkiv, Gävle; Karta V51-9:1 (1815) Torsåker, Gammelstilla Bruk).

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 9 ja. Näistä paikoista on siten löytynyt myös tutkiminen voi avata kapeaksi jääviä kirjal- nuorempia ihmisjäännöksiä, jotka ovat lisia lähteitä laajempia näkökulmia rikol- kuuluneet kuolemaantuomituille.51 Joskus listen vainajien käsittelyyn.59 Haudat mah- vanhat teloituspaikat ovat puolestaan sopi- dollistavat myös rikoksiin syyllistyneiden neet myöhempään hautaamiseen tapauk- elämänhistorian tarkastelun yksilötasolla ja sissa, joissa vainajia ei ole haluttu haudata laajempien teloitushautausmaiden kohdalla muualle. Esimerkiksi Virossa Haapsalun rikollisuuden demografisen jakauman tut- keskiajalla käytössä olleelle teloituspaikal- kimuksen. Kuten aikaisemmin mainittiin, le on arkeologisten tutkimusten mukaan on teloituspaikoille myös myöhemmin voi- haudattu vielä vuosisatoja myöhemmin tu haudata sellaisia henkilöitä, joita ei jos- ruumiita, joille on tehty lääketieteellinen tain syystä haluttu haudata kirkkomaalle. ruumiinavaus ja joita ei oletettavasti so- Rangaistuspaikoilla sijaitsevat hautaukset siaalisten syiden vuoksi haluttu hauda- saattavat siis kertoa myös paikan itsensä ta muualle.52 Myös Tartossa keskiaikaiselle merkityksestä ja laajemmin teloituspaikois- hirsipuupaikalle on 1600-luvulla haudattu ta osana yhteiskunnallista ja sosiaalista mai- itsemurhan tehneitä.53 semaa. Suomessa teloituspaikkoja ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu arkeologisesti.54 Pie- tarsaaren Galgbackenilla sijainneen teloitus- SYRJÄISET HAUTAPAIKAT paikan ja hautausmaan paikkaa on tutkittu METSISSÄ JA SOILLA koekaivauksin vuonna 1989, mutta tuolloin ei löydetty rangaistuspaikkaan viittaavia jäl- Ainakin osa kuolemaantuomituista tai kiä ja kohteen todettiin luultavasti tuhou- syyntakeellisiksi katsotuista itsemurhan tuneen hiekanoton ja myöhemmän raken- tehneistä haudattiin keskeisellä paikalla si- tamisen yhteydessä.55 Raaseporin linnan jainneen rangaistuspaikan sijasta syrjäisiin pohjoispuolella Galgbackenilla sijainnutta paikkoihin, ja ruumiin hautauksesta tai hä- keskiaikaista mestauspaikkaa on yritetty vittämisestä vastasi pyöveli tai rankkuri.60 paikallistaa vuonna 2009, mutta siinäkään Tavallisesti syrjäinen hautapaikka on selitet- ei tuolloin onnistuttu.56 Virossa ja Ruotsissa ty varotoimenpiteenä, jonka tarkoituksena tehdyt teloituspaikkojen arkeologiset tutki- oli estää levotonta vainajaa palaamasta elä- mukset kuitenkin antavat hyvän esimerkin vien joukkoon.61 Rikollisten ruumiinosilla paikkojen tutkimuspotentiaalista. tai ruumiiseen kosketuksissa olleilla ma- Tallinnasta on löytynyt 1300–1400-lu- teriaaleilla oli myös merkitystä erityisen vuilla käytössä olleen hirsipuun ympäriltä voimakkaina taikaesineinä.62 Jopa vuonna useita yksilöitä sisältänyt hautausmaa, jos- 1648 kuolleen Tanskan ja Norjan kuninkaan sa vainajat on pyritty hautaamaan lähelle Kristian IV:n on kerrottu yrittäneen paran- hirsipuuta.57 Myös Ruotsista on useilta te- taa epilepsiaansa jauheella, jonka valmistus- loituspaikoilta, muun muassa Visbyn Gal- aineena oli käytetty teloitettujen rikollisten gbackenilta, Vadstenan Kvarnbackenilta ja päitä.63 Ruumiinosat tai rovion jäännökset Smålannissa sijaitsevasta Hamnedasta löy- voitiin haudata myös muualle kuin teloi- detty 1200–1500-luvuille ajoittuvia teloi- tuspaikalle, jotta ne eivät olisi päätyneet tai- tettujen hautauksia.58 Keskiaikaisten kuo- kuuden harjoittajien käsiin. Tällaisia met- lemaantuomittujen hautojen ja jäännösten sähautoja tehtiin vielä varsin myöhään, sillä

10 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 metsään haudattiin esimerkiksi itsemurhan gaistuspaikoilta löytyviä mahdollisia hauto- tehnyt Suomen kaartin tarkk'ampuja Johan ja kaivettaessa on syytä varautua paitsi ir- Wahlman vuonna 185064 ja Haminassa rallisiin ja fragmentaarisiin luuaineistoihin kaksi saman vuoden aikana hirttäytynyttä myös vaihteleviin anatomisiin asentoihin, miestä 1855.65 kuten selän taakse sidottuihin käsiin.71 Hy- Metsien ohella myös suot mainitaan vin säilyneissä luurangoissa voi myös erot- toisinaan asiakirjoissa rikollisten ja itse- tua esimerkiksi mestaamiseen tai hirttämi- murhan tehneiden hautapaikkoina. Kan- seen liittyviä niskanikamien vammoja.72 gasniemellä vainajia kerrotaan haudatun kirkon lähistöllä sijainneeseen Hurskaisen suohon.66 Syksyllä 1796 Alahärmässä rank- KUOLEMAANTUOMITUT kuri määrättiin hovioikeuden päätöksen SIUNATUILLA HAUTAUSMAILLA mukaisesti hautaamaan hirttäytyneen lesken Maria Kalliokosken ruumis suohon.67 Keskiajan Euroopassa rikollisia varten voi- Suohon hautaaminen saattoi tapahtua ilman tiin perustaa erillisiä hautausmaita, jotka oikeuden päätöstä. Raudussa 1663 itsensä oli siunattu ja niitä ylläpitivät kirkolliset vi- hirttänyt Helga jätettiin oikeudessa tuo- ranomaiset.73 Myös teloituspaikat itsessään mitsematta, sillä tämän vanhemmat olivat saattoivat sijaita hautausmaalla. Esimerkiksi jo ennen käräjiä ehtineet haudata ruumiin Turussa Mätäjärven kaupunginosassa Uu- suohon.68 Loviisassa puolestaan sattui elo- dellemaalle johtavan tien varressa sijaitsi kuussa 1810 vain muutaman päivän sisällä erityisesti köyhille ja teloitetuille tarkoitet- kaksi poikkeuksellista kuolemantapausta. tu Pyhän Gertrudin killan ylläpitämä kap- Renki Thomas Johansson tukehtui juopu- peli ja hautausmaa.74 Kaupungin hirsipuu neena paloviinaan ja kulkukauppias Jonas nykyisine muistomerkkeineen on yleensä Stenforss surmasi itsensä. Raastuvanoikeu- sijoitettu tämän hautausmaan takaiselle den päätöksen mukaan molemmat vainajat Kerttulinmäelle.75 Ainakin 1600-luvun al- sai haudata kirkkomaahan, mutta kirkon- kupuolelta hirsipuu seisoi kuitenkin juuri kirjojen mukaan kumpikin päädyttiin oi- Kerttulin hautausmaalla (kuva 2).76 Siellä se keuden päätöksestä huolimatta laskemaan oli luultavasti myös aiemmin, sillä kalliolle suohon.69 olisi ollut vaikea pystyttää tukevaa rakennel- Syrjäisien metsähautojen sekä vaina- maa hirttämistä varten. jien poltettujen, asuinpaikkojen takamaille Kirkkomaan viereen, kirkkoaidan ulko- sijoitettujen jäännösten tavoittaminen ar- puolelle tehtyjen hautausten tavoittaminen keologisesti on systemaattisella etsimisellä on arkeologisesti haastavaa, koska useim- käytännössä mahdotonta. Toisaalta satun- pia historiallisia kirkkomaita on laajennettu naisen suohaudan tullessa vastaan olisi hyvä alkuperäistä alaansa suuremmiksi, jolloin tuntea niitä syitä, joiden vuoksi vainajia on hautausmaiden ulkopuoliset hautaukset haudattu tällaisille paikoille. Tämä helpot- ovat jääneet kirkkomaan sisään. Myös siu- taa mahdollisen suohaudan kontekstin tun- nattua kirkkomaata arvotettiin eri tavoin nistamista ja tulkintaa. Täysin poissuljettua sijainnin perusteella. Kirkon pohjoispuolis- suohaudan löytyminen ei ole, sillä tarkoi- ta kirkkomaan osaa pidettiin noin 1300-lu- tuksella tehtyjä historiallisia suohautoja vulta lähtien huonona ja halveksittavana tunnetaan esimerkiksi juuri Virosta.70 Ran- paikkana, johon ei mielellään haudattu.77

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 11 Kuva 5. Sastamalan Kilpijoella historiallisen kulkutien varrella sijaitseva rangaistuspaikka Ruoskamäki, jossa kerrotaan sijainneen mm. teilipyöriä. Nykyisin paikalla sijaitsee muistomerkkinä moderni paalu. Ympäristö on kuitenkin koskematonta. Kuva: Ulla Moilanen.

Etenkin perimätiedon mukaan kirkkojen tä, mistä on mahdollisesti löytynyt merkkejä pohjoispuolelle voitiin haudata lähinnä ri- ainakin Turun Koroisten ja Hailuodon kes- kollisia ja itsemurhan tehneitä, mutta to- kiaikaisilta hautausmailta.82 Seivästämisestä dellisuudessa pohjoispuolisella hautaus- löytyy myös asiakirjalähteitä, sillä esimer- maalla sijaitsi usein myös köyhille sekä kiksi vuonna 1692 Hedemorassa, Ruotsissa, palvelusväelle tarkoitettuja merkitsemät- määrättiin oikeuden päätöksellä, että pyöve- tömiä rivihautoja.78 Todennäköisesti juuri lin tuli paitsi haudata itsemurhan tehneen tällaista kirkon pohjoispuolelle tehtyä yh- sotilaan ruumis metsään myös seivästää tä- teishautaa on tutkittu mm. Pälkäneen rau- män ruumis.83 niokirkon arkeologisissa kaivauksissa vuon- Vaikka rikollisten ruumiita on voitu kä- na 2003.79 sitellä useilla eri tavoilla, ei kirkkomailla si- Hautausmaille tehtyjen rikollisille kuulu- jaitsevien poikkeuksellisten hautausten syitä neiden hautojen tunnistamisesta on esitetty välttämättä voi selittää yksinomaan rikok- erilaisia näkemyksiä. Toisten mukaan rikol- silla. Niissä tapauksissa, joissa oikeus salli listen hautaustavat eivät välttämättä eroa rikollisen haudattavaksi vihittyyn kirkko- muista millään tavalla.80 Vastakkaisen nä- maahan, voidaan vainajan käsittelyn olettaa kemyksen mukaan rikolliset on voitu hau- olleen pääpiirteissään samanlaista kuin ns. data poikkeavasti, jolloin mm. päättömät tai "normaaleissa" tapauksissa. Lait ja säädökset sidotut vainajat sekä poikkeavat hautausa- eivät sisältäneet määräyksiä ruumiin poik- sennot ja -suunnat edustaisivat tuomittuja keavasta kohtelusta, vaan ainoastaan hau- henkilöitä.81 Poikkeavana kohteluna voi- tausrituaalin ulkoisista elementeistä, kuten daan pitää vainajan tai haudan seivästämis- kellojen soitosta tai saarnasta. Kristillisten

12 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 kirkkomaiden poikkeavien hautausten syitä sikin myöhemmästä kajoamisesta huoli- voi etsiä kansanuskomuksista, joiden mu- matta olla potentiaalinen tutkimuskohde. kaan poikkeavasti on voitu haudata esimer- Myös Sastamalan Huidan teilipaikka90 ja kiksi hukkumalla tai salamaniskusta kuol- Reinilän teilipaikka91 saattaisivat paljastaa leita tai epätavallisen vanhaksi eläneitä.84 kiinnostavaa tutkimusaineistoa. Poikkeavia hautauksia ei siis voi pitää yksin- Entä minkälaisia kaivauslöytöjä ran- omaan rikollisille tai itsemurhan tehneille gaistuspaikoilta olisi konkreettisesti odo- kuuluvina, vaan niiden taustalla voi olla lu- tettavissa? Historiallisen ajan kiinteiden kuisia erilaisia syitä.85 muinaisjäännösten oppaan mukaan rangaistuspaikoilla ei todennäköisesti ole löy- dettävissä kiinteitä rakenteita,92 mutta aina- LOPUKSI: TULEVIA kin Tarton 1600–1700-luvuille ajoittuvalla TUTKIMUSMAHDOLLISUUKSIA hirsipuumäellä on havaittu mahdollisesti hirsipuuhun liittyneitä paalunsijoja.93 Hir- Suomessa sijaitsee useita historiallisia sipuiden perustukset voivat keskieuroop- rangaistuspaikkoja, joiden arkeologisia palaisten esimerkkien mukaan olla myös tutkimus mahdollisuuksia ei toistaiseksi tuulimyllyn perustaa tai kaivon reunustaa ole hyödynnetty. Rangaistuspaikkoja on muistuttavia pyöreitä rakenteita tai vaihto- luultavasti ollut lähes joka pitäjässä, joten ehtoisesti kivistä ja tiilistä tehtyjä neliskul- paikkojen tutkimus vaatii systemaattista maisia rakenteita.94 kartoitusta ja paikantamista asiakirjaläh- Ruotsalaisten, virolaisten, brittiläisten teistä sekä arkeologista inventointia ennen ja keskieurooppalaisten esimerkkien va- tarkempia tutkimuksia. Osa rangaistus- lossa teloitettuja vainajia on jo keskiajalta paikoista, kuten Turun Kerttulinmäki tai lähtien voitu haudata paikoille, joissa kuo- Kangasniemen Hurskaisen suo, on jäänyt lemantuomioita on toteutettu. Hirsipuiden myöhemmän rakentamisen alle, mutta tapauksessa hautaaminen on voinut ta- rakentamattomiakin kohteita on useita. pahtua joko aivan hirsipuun alle tai sen lä- Kiinnostavia tutkimuskohteita voisivat heisyyteen.95 Esiksi Hamnedan kaivaukset olla esimerkiksi tässä artikkelissa mainit- Ruotsissa ovat osoittaneet, ettei hirtettyjä tu Espoon Galgbacken86 sekä Hämeen- suinkaan jätetty aina hirsipuuhun odotta- linnan Kaupunginpuiston Pyövelinmäki, maan ruumiin hajoamista.96 Suomesta hau- Savonlinnan pohjoispuolella sijaitseva Hir- toja tai ihmisjäännöksiä ei toistaiseksi ole sipuunsaari, Sastamalan Kilpijoen Ruoska- rangaistus paikkojen yhteydestä löydetty, mäki (kuva 5), Kokkolan Kälviän Hamp- mutta kiinnostava on esimerkiksi Kalajo- pujärvi87 ja Raaseporin linnan lähellä en Vuorenkallion Heusalaan liittyvä peri- sijaitseva Galgbacken – siitäkin huolimatta, mätieto. Sen mukaan erään rakennuksen että aikaisemmissa tutkimuksissa raken- puutarhasta löytyi 1930-luvulta ihmisluita, teita tai hautoja paikalta ei paikannettu.88 jotka jätettiin siirtämättä kirkkomaahan. Salon Teilinummella maaperä ja topogra- Luiden löytöpaikka on paikannettu noin fia saattaisi olla otollista hautoja ajatellen, 200 metrin päähän isojakokartassa maini- sillä mäellä on vielä 1960-luvulla erottunut tusta rangaistuspaikasta, mutta molemmat kuopanteita ja myöhemmin paikalta on paikat ovat nykyisin rakennettuja, eikä niillä otettu hiekkaa89. Teilinummen alue voi- ole todettu sijaitsevan muinaisjäännöstä.97

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 13 Rangaistuspaikkoihin liittyvää perimätietoa dostavat omat osa-alueensa104 ja tulevissa käsitellessä on kuitenkin hyvä muistaa, et- tutkimuksissa onkin hyvä pohtia tarkem- tei edes melko tuoreessa käytössä olleiden min nimenomaan rangaistuspaikkojen to- paikkojen sijaintiin liittyvä perimätieto pidä pografiaa. Esimerkiksi tässä artikkelissa välttämättä paikkansa.98 on aikaisemmin esitetty, kuinka kallioiselle Kokonaisten vainajien ja koskematto- Turun Kerttulinmäelle tavallisesti sijoitettu mien hautojen lisäksi rangaistuspaikoilta on teloituspaikka on todennäköisesti jo kes- todennäköisesti odotettavissa fragmentaa- kiajalla sijainnut Kerttulin hautausmaalla. rista luuaineistoa, sillä ruumiiden hautaa- Rangaistus paikkoja ja erityisesti niihin liit- matta jättämisestä on arkeologisia esimerk- tyviä hautauksia voisi muuallakin mahdol- kejä esimerkiksi Visbyn Galgbackenista, lisesti etsiä tärkeiden kulkureittien ja teiden jossa laajalle alueelle levinneet ihmisluut sekä rajojen lähistöllä sijaitsevien kallioisten viittaavat tällaiseen käytäntöön.99 Toisaal- mäkien läheisyydestä paikoista, joissa maata myös sekundaarinen kajoaminen voi le- perä sopii paremmin rakenteiden pystyttä- vittää luuaineistoa. Ainakin perimätiedon miseen ja mahdollisesti myös vainajien hau- mukaan teloitettujen omaiset saattoivat ha- taamiseen. kea ruumiinosia teloituspaikoilta ja haudata Parhaimmillaan keskiaikaisten ja var- niitä salaa.100 Fragmentaarisia luujäänteitä haismodernien teloituspaikkojen arkeo- voisi odottaa löytyvän myös teilipaikoilta, loginen tutkimus hyötyy holistisesta lä- joissa vainajia on voitu paloitella ja joissa hestymistavasta, jossa voidaan yhdistää ruumiit tai niiden osat altistuivat luonnon- sosiaaliarkeologian teoreettinen viitekehys ilmiöille ja olivat lintujen ja eläinten tavoi- esimerkiksi oikeushistoriaan ja osteologian tettavissa. menetelmiin. Teloituspaikoilta tavattavien Ihmisjäännösten lisäksi myös eläinten hautojen tutkimus sopii kontekstuaalisesti luut ja palaneet luut voivat kuulua rangais- ns. poikkeavien hautausten tutkimusperin- tuspaikkojen löytöaineistoon. Esimerkiksi teeseen, vaikka kuten edellä olemme toden- Visbyn Galgbackenilta on löytynyt koti- neet, poikkeavia piirteitä sisältäviä hautauk- eläinten luita, joista ainakin osa on saattanut sia ei voida pitää yksinomaan sosiaalisesti päätyä paikalle eläimiinsekaantumistuo- marginaalisille henkilöille kuuluvina. Rikol- mioiden yhteydessä.101 Galgbackenin kaiva- listen ja itsemurhaajien hautapaikkojen sekä uksissa on tavattu myös roviolla poltettujen hautaustapojen lopullinen muoto on mää- vainajien jäännöksiä. Luiden käsittelyssä voi räytynyt hyvin erilaisista syistä ja tekijöistä, yleisesti ottaen nähdä tarkoituksenmukai- mistä syystä tällaisten henkilöiden hautojen suutta: poltetut luut on kerätty roviopaikalta tunnistaminen ei ole yksioikoista ja help- ja levitetty hirttopuukehikon alle.102 poa. Mahdollisilta rangaistuspaikoilta löy- Etenkin tuoreempia teloituspaikkoja tyvät hautaukset voivat kuulua rikollisten on mahdollista tutkia myös muistitiedon lisäksi muunlaisille sosiaaliseen marginaa- ja muistamisen teorian valossa (kuitenkin liin kuuluville henkilöille, kuten esimerkiksi lähdekriittisesti), kuten oululaisessa tut- itsemurhan tehneille, joten rangaistuspaik- kimuksessa Taavetti Lukkarisen vuonna kojen löytöaineisto – jota toistaiseksi ei vielä 1916 toteutetun teloituksen tapahtuma- Suomesta tunneta – mahdollistaa monipuo- paikan tutkimuksessa on tehty.103 Myös lisen arkeologisen tutkimuksen ja tulkinto- maisema ja kohteiden sijoittuminen muo- jen tekemisen.

14 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 taidottomaxi tuli, etteij hän mitäkän waara Ulla Moilanen taitanut karta, nijn mahdetan hän maahan [email protected] kaiwetta kircko aidan wieren". KrML, Kor- Arkeologia, Turun yliopisto keimbain syiden kaari § 4. 22 KrML, Korkeimbain syiden kaari § 1, § 2, § Ilari Aalto 5, § 6, § 10, §15. 23 [email protected] KrML, Korkeimbain syiden kaari § 11, § 14. 24 Aboa Vetus & Ars Nova Lamberg et al. 2009: 212. 25 DF 6762. 26 Veli Pekka Toropainen Salminen 2010. 27 Murray 2000: 41–53; Tienristeyksiin hau- [email protected] taamisen kirjallisista lähteistä myöhemmin Suomen historia, Turun yliopisto historiallisella ajalla ks. esim. Tarlow 2017: 17–18, 36. 28 Murray 2000: 37–41. VIITTEET 29 Miettinen 2009. 30 Rimpiläinen 1971: 155. 1 Hansson 2012: 192. 31 KL 1686 luku XVIII § 9, § 10, § 11, § 12. 2 Coriden 2004: 149–150. 32 Salmela 2017: 163. 3 The Provincial Law of Uppland. The Law of 33 TKA, TRO BIa 26, 15.4.1656, 97; 26.4.1656, the Church: XII §1. 98−99. 4 The Provincial Law of Uppland. The Law of 34 TKA, TRO BIa 34, 1664, hovioikeuden tuo- the Church: VIII §1; §2. mioita, sp. 5 DF 4434. 35 TKA, TRO BIa 38, 11.9.1669, 484; 13.9.1669, 6 Esim. Talve 1988: 9–10. 484. "På Rättare platzen Gertrud." 7 Ks. esim. Arkeologisen kulttuuriperinnön 36 TKA, TRO BIa 38, 13.9.1669, 485. opas: Rangaistuspaikka http://akp.nba.fi/wi- 37 Tarlow & Battell Lowman 2018: 15; Ward ki;rangaistuspaikka. 2015: 3. 8 Niukkanen 2009: 10, 117–118. 38 TKA, TRO BIa 39, 11.11.1670, 609−613; 9 Vrt. Tarlow & Battell Lowman 2018. 21.11.1670, 627−628. 10 Esim. Aspöck 2010; Ward 2015. 39 TKA, TRO BIa 64, 30.9.1695, 597–599; KA, 11 Ks. esim. Aspöck 2010: 27; Moilanen 2018: Turun tuomiokirkon isännistön arkisto GIa 19−20, 30; Reynolds 2009a. 7, Åbo Domkyrkas Räkenskaper 1694–1703, 12 sp. Nilsson 1989: 242, 255, 271–272. 40 13 TKA, TRO BIa 37, 15.3.1668, 108−110. Coriden 2004: 129, 150, 185; Pihlajamäki et 41 al. 2007: 264–265. Lamberg et al. 2009: 207; Tikka & Eilola 14 2014: 182. The Provincial Law of Uppland. The Law of 42 the Church: XIII §2; Hälsingelagen. Kyrko- RL 1734 Rangaistuskaaren 2. luku § 1, 3. balken: XIX §4. luku § 7. 43 15 Ekholst 1975: 187. Vaikka kuolemantuomioita ryhdyttiin jo 16 1700-luvulla lieventämään vankeusrangais- Keskisarja 2006: 42. tuksiksi, niitä pantiin täytäntöön satunnai- 17 Esim. Hansson 2012, 192. sesti vielä 1800-luvulla ja tämän jälkeenkin. 18 MEML. 1900-luvun alkupuolella toteutetut kuole- 19 Hansson 2012, 199. mantuomiot liittyivät enää poikkeustilan- 20 teisiin ja niiden taustalla oli poikkeuksetta "Nijn pitä hänen kohta medzän wietämän valtiorikos. Ks. esim. Kekkonen 1999: 26, ia tulesa poltettaman." KrML, Korkeimbain 58, 93. syiden kaari § 4. 44 Salmela 2017: 90, 180, 187. 21 "Muutoin ios se tiettäwä on, että hän nijn

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 15 45 Luef & Miettinen 2012: 107–108. 98−99. 46 RL 1734 Rikoskaaren 13. luku § 3. 77 Mm. Rimpiläinen 1971: 72. 47 KL 1869 luku 11, § 88. 78 Mm. Kuuliala 1960: 240. 48 Esim. Karlsson 2009, 51; Oravisjärvi 2011: 79 Mikkola 2004: 36. 294. 80 Esim. Oravisjärvi 2011: 294. 49 Esim. Coolen 2013: 773; Niukkanen 2009: 81 Reynolds 1997; 2009b: 78, 246. Ks. poikkea- 117; Reynolds 2009b. vien hautausten tulkintojen kritiikistä myös 50 MJR, tunnus 1000032339. esim. Harjula & Moilanen 2018: 163–164. 51 Coolen 2013: 773. 82 Harjula & Moilanen 2018: 164–165; Hailuo- 52 Malve et al. 2013: 198–199. don seivästetty vainaja oli myös mestattu, 53 ks. Núñez 2015. Malve et al. 2012: 211. 83 54 Miettinen 2012: 14. Kappaleessa mainittujen esimerkkien lisäk- 84 si Oulussa on tutkittu vuoden 1916 poliit- Weiss-Krejci 2013: 285–286; Pentikäinen tiseen kuolemantuomioon liittyvää teloi- 1990: 98. tuspaikkaa lähinnä muistamisen ja paikan 85 Ks. myös Moilanen 2018. merkityksen näkökulmasta, ks. tarkemmin 86 MJR, tunnus 1000032339. Ikäheimo & Äikäs 2018. 87 MJR, tunnus 1000027970. 55 Fewster 1990: 9. 88 Haggrén et al. 2009: 45. 56 Haggrén et al. 2009: 45. 89 MJR, tunnus 252010037. 57 Malve et al. 2012: 207, 210. 90 MJR, tunnus 1000029729. 58 Widerström 2011; Karlsson 2009; Hansson 91 MJR, tunnus 1000017893. 2012. 92 59 Niukkanen 2009: 118. Esim. Hansson 2012: 189. 93 60 Malve et al. 2012: 214. Forsius 1989: 5. 94 61 Auler 2013: 143–144. Mm. Miettinen 2012: 14; Oravisjärvi 2011: 95 287. Esim. Auler 2013; Hansson 2012; Malve et 62 al. 2012; Reynolds 1997; 2009a. Harrington 2013: 118; Tarlow & Battell Lo- 96 wman 2018: 19; Tittonen 2008: 4. Hansson 2012: 199. 97 63 Larson 2014: 152. Jussila & Tiainen 2015: 30. 98 64 KA, Suomen kaartin seurakunnan kirkon- Vrt. esim. Ikäheimo & Äikäs 2018. kirjat, haudattujen luettelo 1850. 99 Widerström 2011. 65 KA, Haminan ja Vehkalahden seurakunnan 100 Muhonen 2016: 35. kirkonkirjat, haudattujen luettelo 1855. 101 Widerström 2011: 95. 66 Manninen 1953: 186–187. 102 Widerström 2011, 92. 67 KA, Alahärmän seurakunnan kirkonkirjat, 103 Ikäheimo & Äikäs 2018. haudattujen luettelo 1796. 104 Esim. Reynolds 2009b. 68 Miettinen 2012: 15. 69 KA, Loviisan seurakunnan kirkonkirjat, haudattujen luettelo 1810. Itsensä hengiltä juominen miellettiin itsemurhaksi. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 70 Kama 2017. Käytetyt lyhenteet 71 Esim. Hansson 2012: 195. KA = Kansallisarkisto 72 Waldron 1996. 73 Reynolds 2009a: 246. KL = Kirkkolaki (1686 ja 1869) 74 Mm. Toropainen 2014. KrML = Kristoffer Baijerilaisen maanlaki (1442) 75 Kuujo 1981: 196. MEML = Maunu Eerikinpojan maanlaki 76 TKA, TRO BIa 26, 15.4.1656, 97; 26.4.1656, RL = Ruotsin valtakunnan laki (1734)

16 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Painamattomat lähteet Realm. A Medieval Swedish Code, Translated and edited by Ruth Donner. 2000. Ius Gentium As- Kansallisarkisto sociation, Helsinki, 141–162. Alahärmän seurakunnan arkisto Talonpoikain laki. Kuningas Kristofferin maan- Haminan ja Vehkalahden seurakunnan lain (1442) suomennos Caloniuksen kopion mu- arkisto kaisena. (KrML) Esko Koivusalo (toim.) 2005. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Loviisan seurakunnan arkisto Suomen kaartin seurakunnan arkisto Painettu tutkimuskirjallisuus Museovirasto arkisto Aspöck, Edeltraud 2010. What actually is a 'deviant burial'? Comparing German- language and Muinaisjäännösrekisteri (MJR) logical Record. Oxbow Books, Oxford, 17–34. Turun kaupunginarkisto (TKA) Auler, Josh 2013. The Archaeology of Execution Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat (TR0) Sites in Early Modern Central Europe. Natascha Mehler (ed.), Historical Archaeology in Central Painamattomat lähteet Europe, Special Publication Number 10, Society for Historical Archaeology, 139–147. Fewster, Derek 1990. De arkeologiska utgräv- Clarke, Edward Daniel 1819. Travels in va- ningarna på Jakobstad Galgbacken och Nynäs- rious countries of Europe, Asia and Africa: Part backen 1989. Forskningsrapport. Museoviraston the third, Scandinavia. T. Cadell and W. Davies arkisto. Strand, R. Watts Crown Court, Temple Bar, Lon- Jussila, Timo & Tiainen, Teemu 2015. Kalajoki. don. (http://www.doria.fi/handle/10024/69401 Keskustan osayleiskaava-alueen muinaisjäännö- 15.8.2018) sinventointi 2015. Inventointiraportti. Mikroliitti Coolen, Joris 2013. Places of justice and awe: the Oy. Museoviraston arkisto. topography of gibbets and gallows in medieval and early modern north-western and Central Painetut lähteet Europe, World Archaeology, 45:5, 762–779. Diplomatarium Fennicum (DF). Kansallisarkisto Coriden, James A. 2004. An Introduction to Ca- (KA). (df.narc.fi) non Law (Revised). Paulist Press, New York. Hälsingelagen. Svenska landskapslagar 3. Söder- Ekholst, Christine 1975. A Punishment for Each mannalagen och Hälsingelagen. Åke Holmbäck Criminal: Gender and Crime in Swedish Medieval och Elias Wessén (red.) 1940. Hugo Gebers För- Law. Brill, Leiden. lag, Stockholm, 261–413. Forsius, Arno 1989. Lahden kaupungin rankkuri Kircko-laki ja ordningi 1686. Hellemaa, L.-I., Jus- eli putimies. Hollolan Lahti 1/1989: 5. sila, A. & Parvio, M. (toim.) 1986. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 444, Suoma- Hansson, Martin 2012. Fortgående straffdom – laisen kirjallisuuden seura, Helsinki. en medeltida avrättningsplats i Hamneda i Små- land. Fornvännen 3/2012, 189–202. Kirkkolaki Suomen Suuriruhtinaanmaan evan- kelis-luhterilaiselle kirkolle: annettu Joulukuun 6 Haggrén, Georg, Holappa, Maija, Jansson, Hen- p:nä 1869. Helsinki. rik & Knuutinen, Tarja 2009. Alla tiders Rase- borg – Kaikkien aikojen Raseborg 2008–2009. King Magnus Eriksson´s Law of the Realm. A Me- SKAS 4/2009, 36–45. dieval Swedish Code. (MEML) Translated and edited by Ruth Donner. 2000, Ius Gentium As- Harjula, Janne & Moilanen, Ulla 2018. Poikkea- sociation, Helsinki. via piirteitä hautauksissa ja hautarakenteissa. Janne Harjula, Sonja Hukantaival, Visa Immo- Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki (http:// nen, Tanja Ratilainen & Kirsi Salonen (toim.), agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/1734/ 1.8.2018). Koroinen - Suomen ensimmäinen kirkollinen kes- The Provincial Law of Uppland. The Law of kus, Turun Historiallinen Arkisto. Turun Histo- the Church. King Magnus Eriksson´s Law of the riallinen Yhdistys, Turku, 154–168.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 17 Harrington, Joel F. 2013. The Faithful Executi- Manninen, Antero 1953. Kangasniemen historia oner: Life and Death, Honor and Shame in the I. Pieksämäki. Turbulent Sixteenth Century. Farrar, Straus and Miettinen, Riikka 2009. 'Metsään vietäväk- Giroux, New York. si ja roviolla poltettavaksi' – Itsemurhan kä- Ikäheimo, Janne & Äikäs, Tiina 2018. Han- sittely Lounais-Suomen maaseudun kärä- ging tree as a place of memories: Encounters jillä 1600-luvulla. Ennen ja nyt – historian at a 1916 execution site. Journal of Community tietosanomat, 1/2009. (http://www.ennenjanyt. Archaeology and Heritage 5(3), 166–181. net/2009/06/%E2%80%99%E2%80%99met- Kama, Pikne 2017. Arheoloogiliste ja folkloorse- saan-vietavaksi-ja-roviolla-poltettavaksi%E2%8 te allikate kooskasutusvõimalused: inimjäänus- 0%99%E2%80%99/ 15.8.2018) ed märgaladel (Combining archaeological and Miettinen, Riikka 2012. Itsemurhan rituaa- folkloristic sources: human remains in wetlands). lisen rankaisemisen merkitykset uuden ajan Dissertationes Archaeologiae Universitatis Tar- alun Ruotsissa ja Suomessa. Thanatos vol. 1 tuensis 7, Tartu. 1/2012, 1–31. (https://thanatosjournal.files.wor- Karlsson, Emma 2009. Glömda gravar på galg- dpress.com/2011/09/miettinen_itsemurhan-ri- backen. Titti Fendin (red.), Döden som straff. tuaalisen-rankaisemisen-merkitykset_thana- Glömda gravar på galgbacken, Östergötlands tos-201211.pdf 16.8.2018) länsmuseum, Linköping, 15–67. Mikkola, Esa 2004. Pälkäneen Pyhän Mikaelin Kekkonen, Jukka 1999. Suomen oikeuden histo- kirkon kaivaukset vuonna 2003. Muinaistutkija riallisia kehityslinjoja. Helsingin yliopiston oike- 1/2004, 31–41. ustieteellisen tiedekunnan julkaisut, Helsinki. Moilanen, Ulla 2018. Facing the Earth for Eter- Keskisarja, Teemu 2006. "Secoituxesta järjettö- nity? Prone Burials in Early Medieval and Medi- mäin luondocappalden canssa". Perversiot, oi- eval Finland (c. AD 900–1300). Leah Damman keuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suo- & Sam Leggett (eds.), The Others. Archaeological messa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, Helsinki. Review from Cambridge 33.2, 19–36. Kuujo, Erkki 1981. Turun kaupungin historia Muhonen, Timo 2016. Vuorenpeikkoja ja vaa- 1366–1521. Turun kaupunki. Turun Sanomat, ranpaikkoja – kaksi kivirauniota Pohjanmaalta. Turku. Muinaistutkija 1/2016, 26–39. Kuuliala, Wiljo-Kustaa 1960. Entisajan talonpoi- Murray, Alexander 2000. Suicide in the Midd- kaisyhteisö ja kirkko. WSOY, Porvoo. le Ages Vol. 2. The curse on self-murder. Oxford University Press, Oxford. Lamberg, Marko, Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.) 2009. Keskiajan avain. Suoma- Nilsson, Bertil 1989. De sepulturis: Gravrätten i laisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1203, Corpus Iuris Canonici och i medeltida nordisk la- Bookwell oy, Juva. gstiftning. Almqvist & Wiksell, Stockholm. Larson, Frances 2014. Severed. A History of Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan Heads Lost and Heads Found. Liveright Pub- kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja lishing Corporation, New York & London. suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Museovirasto, Helsinki. Luef, Evelyne & Miettinen, Riikka 2012. Fear and Loathing? Suicide and the Treatment of the Núñez, Milton 2015. Remedies against Revenan- Corpse in Early Modern Austria and Sweden. ce: Two Cases from Old Hailuoto (Karlö), North Frühneuzeit-Info, vol. 23, no. 1–2, 105–118. Ostrobothnia, Finland. Thanatos vol. 4 2/2015, 78–92. (https://thanatosjournal.files.wordpress. Malve, Martin, Kivirüut, Anu, Roog, Raido, com/2016/01/nunez_remedies_against.pdf Maasing, Madis & Wärmländer, Sebastian K. T. 15.7.2018) S. 2012. Archaeological pilot study of the gallows hill in Tartu. Archaeological Fieldwork in Es- Oravisjärvi, Jani 2011. Rikollisten kuolema ja tonia 2012, 207-216. hautaaminen 1200-luvulta 1800-luvulle. Jan- ne Ikäheimo, Risto Nurmi & Reija Satokangas Malve, Martin, Varul, Liivi, Roog, Raido, Maa- (toim.), Harmaata näkyvissä. Kirsti Paavolan sing, Madis, Wärmländer, Sebastian K. T. S. & juhlakirja, Vaasa, 285–296. Jaago, Kalev 2013. The Haapsalu Gallows Hill. Archaeological Fieldwork in Estonia 2013, 193– 200.

18 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Pentikäinen, Juha 1990. Suomalaisen lähtö – Kir- Tarlow, Sarah & Battell Lowman, Emma 2018. joituksia pohjoismaisesta kuolemankulttuurista. Harnessing the Power of the Criminal Corpse. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Palgrave Historical Studies in the Criminal Cor- Pihlajamäki, Heikki, Mäkinen, Virpi & Varke- pse and its Afterlife. Palgrave Macmillan, United maa, Jussi 2007. Keskiajan oikeushistoria. Tie- Kingdom. tolipas 218. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Tikka, Marko, & Eilola, Jari (2014). Lakien syn- Helsinki. ty ja oikeudenkäytön ihanteet. Petri Karonen, & Reynolds, Andrew 1997. The definition and ide- Antti Räihä (toim.), Kansallisten instituutioiden ology of Anglo-Saxon execution sites and ceme- muotoutuminen: Suomalainen historiakuva Oma teries. Guy De Boe & Frans Verhaege (eds.), De- Maa -kirjasarjassa 1900–1960. Historiallisia tut- ath and burial in medieval Europe. Papers of the kimuksia, 267. Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- Medieval Europe 1997 Conference, Volume 202, ra, Helsinki, 179–201. Zellik, 33–41. Tittonen, Emmi 2008. "Nouse ylös vanha Reynolds, Andrew 2009a. Anglo-Saxon Deviant väki, lastujen perään!" Hautausmaiden tai- Burial Customs. Oxford University Press, Ox- kuus 1700-luvun lopulla. J@RGONIA 14/2008. ford. (http://research.jyu.fi/jargonia/artikkelit/jargo- nia14.pdf 19.8.2018) Reynolds, Andrew 2009b. The Landscape Archaeology of Secular Power in 8th to 11th Toropainen, Veli Pekka 2014. Pyöveli, mesta- Century England, in Francisco J. Fernandez rismies, skarprättäri – Turun lääninmestaajien Conde and Cesar Carcia de Castro Valdes (eds.), minäkuva 1643–1722. Ennen ja nyt. Historian Poder y Simboligia en Europa, Siglos VIII a X. tietosanomat 3/2014: Kohtaamisia 1700-luvul- University of Oviedo, Oviedo, 67–88. la. http://www.ennenjanyt.net/2014/11/pyove- li-mestarismies-skarprattari-turun-laaninmes- Rimpiläinen, Olavi 1971. Läntisen perinteen mu- taajien-minakuva-1643%E2%88%921722-2/ kainen hautauskäytäntö Suomessa ennen Isoavi- 19.8.2018) haa. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 84. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Waldron, Tony 1996. Legalized trauma. Interna- Helsinki. tional Journal of Osteoarchaeology, Volume 6, Is- sue 1, January 1996, 114–118. Salmela, Anu 2017. Kuolemantekoja. Naisten it- semurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuin- Ward, Richard 2015. Introduction: A Global prosesseissa. Turun yliopiston julkaisuja – An- History of Execution and the Criminal Corpse. nales Universitatis Turkuensis, Sarja C osa 440, Richard Ward (ed.), A Global History of Executi- Turku. on and the Criminal Corpse, Palgrave Macmillan UK, 1–36. Salminen, Tapio 2010. Common Road, Com- mon Duty – Public Road, Private Space?: King Weiss-Krejci, Estella 2013. The Unburied Dead. Magnus Eriksson's law and the understanding of Sarah Tarlow & Liv Nilsson Stutz (eds.), The road as a space in late medieval Finland and the Oxford Handbook of the Archaeology of Death & Swedish realm. Scandinavian Journal of History, Burial, Oxford University Press, Croydon, 281– Volume 35, Issue 2 June 2010, 115–134. 302. Talve, Ilmar 1988. Kalmisto – hautausmaa – Widerström, Per 2011. En annan del av Visby. kirkkotarha. Kulttuurihistoriaa Suomen hautaus- Gotländskt arkiv 2011, Föreningen Gotlands mailla. Scripta Ethnologica 38, Turun yliopiston Fornvänner, 87–100. kansatieteen laitoksen julkaisuja, Turku. Tarlow, Sarah 2017. The Golden and Ghoulish Age of the Gibbet in Britain. Palgrave Historical Studies in the Criminal Corpse and its Afterlife. Palgrave Macmillan, United Kingdom.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 19 Eeva Jonsson

RUKOILE MEIDÄN PUOLESTAMME, PYHÄ JUMALANÄITI KESKIAIKAISET JA REFORMAATION JÄLKEISET RAHAUHRIT NEITSYT MARIALLE AHVENANMAAN JOMALAN KIRKOSSA

ABSTRACT

Pray for us, Holy God's Mother. Coin offerings to the Virgin Mary during the Middle Ages and shortly after the Lutheran Reformation in the church of Jomala, Åland Islands

Jomala church is a rural church dating to the thirteenth century. It is the only church in Finland rep- resenting the Romanesque period. An archaeological excavation of the medieval nave and the choir was carried out in 1961. It yielded a total of 594 coins of which at least 134 are medieval. The impact of the Lutheran Reformation on church doctrine and practice, and the effects on liturgy and the church interior in relation to the use of money, form the central questions of the chap- ter. After the Lutheran Reformation in 1527, individual communion through the mediation of the saints was gradually superseded by the celebration of the Eucharist. However, it is evident that coin offerings around the altar dedicated to the Virgin Mary continued in Jomala after the Reformation. A second issue that is addressed in the study is the continuation of offerings into the Early Mod- ern period. The post-Reformation offering practices described in Finnish written sources reflect the Catholic faith in the miracle of transsubstantio, when the entire substance of the bread and wine are changed into the substance of the body and blood of Christ. This was seen as the most sacred moment during the divine service, and also the most suitable moment to give coin offerings. A post- Reformation coin offering put on the altar cloth during the Eucharist can be described as a kind of a ceremonial payment. This habit lasted at least until the period of the Great Wrath in Finland. It has been emphasised that 'altar cloth offerings' clearly continued after the period of the Great Wrath (1713–1721) in Jomala.

Keywords: Numismatics, coin offerings, churches, Åland Islands, Virgin Mary Hakusanat: Numismatiikka, rahauhrit, kirkot, Ahvenanmaa, Neitsyt Maria

TAUSTA - JOMALA CHURCH REVISITED le Ages. Hanketta johtivat professori Svein Harald Gullbekk Oslon Kulttuurihistorial- Vuosina 2013‒2016 toteutettiin Norjan lisesta museosta sekä tohtori Giles Gasper tiede neuvoston rahoittama monitieteinen Durhamin yliopistosta. Osana tutkimus- yhteispohjoismainen tutkimushanke Religion hanketta analysoitiin yhdeksän pitäjänkir- and Money: Economy of salvation in the Midd- kon rahalöydöt, joista kustakin kirjoitettiin

20 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 vaikutti ennen muuta kaivetun pinta-alan laajuus, koska Jomalan kirkossa keskiaikainen kuori ja runkohuone on kaivettu kokonaan.1 Muita valintaan vaikuttavia ratkaisevia tekijöitä olivat raha-aineiston laajuus ja levintäkartoissa havaittavat poikkeuksellisen selkeät löytökeskittymät.2 Löydöt on otettu talteen 2 x 2 metrin kaivausruuduissa, mikä jättää nykyaikaisen arkeologisen kenttätutkimuksen näkökulmasta toivomi- sen varaa. Käsillä olevan tutkimuksen tapauksessa se oli kuitenkin riittävä tarkkuus. Muita tutkimukseni kannalta merkittäviä seikkoja olivat runkohuoneen säilyminen pohjakaavaltaan muuttumattomana kivikirkon rakentamisesta nykypäivään sekä Kuva 1. Jomalan kirkko pohjoisesta. Kuva Markus Hiek- Ahvenanmaan kirkkoja koskeva runsas his- kanen. toriallinen lähdeaineisto 1600-luvulta. Tut- kimukseni on empiirinen ja sen lähtökohta tutkimusartikkeli: analysoitaviksi valittiin on numismatiikassa eli rahojen tutkimuk- kolme kirkkoa Norjasta, kaksi Tanskasta, sessa. kolme Ruotsista ja yksi kirkko Suomesta. Artikkelit tullaan piakkoin julkaisemaan kootusti teoksessa The use of money in reli- JOMALAN KIRKKO – gious and devotional contexts. Coin finds in SUOMEN VANHIN KIVIKIRKKO churches in Scandinavia, Iceland and the Al- pine Region. Jomalan kirkko, joka sijaitsee keskellä Ah- Kaikkia tutkimuksia yhdistävänä tavoit- venanmaata noin 10 km Maarianhaminasta teena oli verrata raha-aineistoa kirkon ark- pohjoiseen, on Ahvenanmaan keskiajantut- kitehtuuriin ja sisustukseen, liturgiaan sekä kimuksen kannalta ainutlaatuinen kohde. erilaisiin historiallisiin lähteisiin. Kukin kir- Tutkijoiden yleisesti hyväksymän käsityksen joittaja sai määritellä oman tutkimuksensa mukaan Jomalan kirkko on todennäköisesti yksityiskohtaiset tutkimuskysymykset itse. ensimmäinen Ahvenanmaan kolmestatoista Suomea edustavan kirkon osuuden laati al- keskiaikaisesta kivikirkosta. Kysymyksessä lekirjoittanut. Halusin ensin selvittää raho- on samalla Suomen vanhin säilynyt kivira- jen levintää ajassa ja tilassa valitsemassani kennus. Tyylillisesti kyseessä on Suomen kirkossa, sekä sitä, missä osassa kirkkotilaa ainoa romaaninen kirkko, jossa on joita- rahoja on uhrattu eri aikoina ja miksi. Eri- kin gotiikan piiriin kuuluvia yksityiskohtia tyisesti minua kiinnosti katolisten uhraus- (kuva 1).3 Jomalan kirkko on rakennettu tapojen jatkuminen ja päättyminen uudella paikallisesta punaisesta rapakivigraniitis- ajalla. Henkilökohtaisten tutkimuskysymys- ta. Ensimmäiset pitäjänkirkot rakennettiin teni pohjalta kirkkojen joukosta nousi lo- poikkeuksetta puusta.4 Ahvenanmaalla van- pulta esille yksi: Jomalan kirkko. Valintaani hemman puukirkon jäännöksiä on tavattu

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 21 Kuva 2. Jomalan kirkon pohjapiirros. Hiekkanen 2007: 386.

paikka ennen kirkkojen rakentamista. Jomalassa käräjät kokoontuivat 29. heinäkuuta, eli kirkon suojeluspyhi- myksen Pyhän Olavin kuolinpäivänä. Samana päivänä kirkon ulkopuolella pidettiin myös kahden keskiaikaisen kivikirkon kaivauksis- markkinat, joille osallistui iso määrä ihmisiä sa, Finströmissä ja Lemlannissa.5 ('Olaffs messo vidh Jomalkirkio').9 Pyhän Jomalan kirkon arkeologisen kaivauksen Olavin veistoksen paljastaminen kirkossa yhteydessä vuonna 1961 ei tavattu jäänteitä kävijöiden nähtäväksi oli tärkeä osa kysei- kivikirkkoa mahdollisesti edeltäneestä puu- sen päivän liturgiaa. Muina kirkkovuoden kirkosta. Kivikirkon vanhimmasta raken- aikoina veistos oli todennäköisesti katseiden nusvaiheesta on jäljellä torni sekä valtaosa ulottumattomissa. Periaatteessa veistos saat- runkohuoneen seinämuurista. Kirkon suo- toi olla esillä myös muina Pyhälle Olaville jeluspyhimys on norjalainen Pyhä Olavi. omistettuina juhlapyhinä, mutta tällaisista Kirkon välittömässä läheisyydessä on usei- juhlapyhistä ei ole tietoa Turun hiippakun- ta muinaisjäännöksiä, muun muassa suuri nassa.10 rautakautinen kalmisto ja kahden keskiai- Ahvenanmaan maakunta-arkeologi kaisen tilan jäännökset.6 Kirkko on raken- Matts Dreijer oli ensimmäinen, joka pa- nettu hiekkaharjulle, ilman suoraa yhteyt- neutui syvällisemmin Jomalan kivikirkon tä merelle. Vuodelta 1776 peräisin olevan ajoitukseen. Hänen näkemyksensä mukaan maanmittauskartan perusteella tiedetään, Jomalan kirkko rakennettiin jo 1100-luvun että kirkon pohjoispuolella on aikoinaan alussa ja se olisi varustettu puolustuskirkok- ristennyt kolme ratsastustietä.7 si noin vuonna 1200. Kirkon vintillä run- Keskiaikaisten 26.6.1351 ja 15.8.1433 kohuoneen yläpuolella on kolme isoa ete- päivättyjen lähteiden perusteella tiedetään, lään ja kolme pohjoiseen päin suuntautuvaa että Ahvenanmaalla oli kolme niin sanot- aukkoa, jotka Dreijer tulkitsi ampuma-au- tua Tridung-kirkkoa (Jomala, Saltvik ja koiksi.11 Dreijerin tulkinnat ovat saaneet Finström), joissa jaettiin kerran vuodessa kritiikkiä useilta tutkijoilta. Tänä päivänä oikeutta saaren asukkaille.8 On myös oletet- esimerkiksi aukkojen funktio katsotaan- tu, että Jomalan, Saltvikin ja Finströmin kir- kin epävarmaksi. Erityisesti Markus Hiek kon paikoilla on kullakin sijainnut käräjä- kanen kritisoi yleisesti Dreijerin varhaisia

22 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 ajoituksia väitöskirjassaan (1994). Vuonna 1800-luvulla tehdyistä muutoksista huoli- 1994 Jomalan kirkko sai vihdoin varmem- matta saatu selkeä kuva säilyneiden piirus- man ajoituksen dendrokronologisen ana- tusten (1808), mittauspiirustusten (1871), lyysin ansiosta, kun länsitorni voitiin iätä kirjallisten lähteiden sekä arkeologisten vuoteen 1283.12 Useiden tutkijoiden ha- kaivausten (Dreijer 1961) ansiosta. Carl vaintojen mukaan torni ja runkohuone ovat Ramsdahl (1956) on julkaissut yksityiskoh- muurausliitteessä toisiinsa, mikä merkitsee, taisen kuvauksen kirkon laajennustöistä ja että tornin alaosa ja runkohuone on epäile- 1800-luvun piirustusmateriaalista. mättä rakennettu samaan aikaan.13 Nykyisen, nähdäkseni hyvin perustellun käsityksen mukaan kirkon keskiaikainen ARKEOLOGINEN KAIVAUS VUONNA 1961 rakennushistoria voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Markus Hiekkasen mukaan en- Lokakuussa 1949 maakunta-arkeologi Matts simmäisessä vaiheessa rakennettiin torni, Dreijer suoritti Jomalan kirkossa pienimuo- runkohuone ja kuori, yhdellä kertaa noin toisen rakennushistoriallisen tutkimuksen. vuosina 1275‒1285.14 Tornin holvikaares- Tutkimuksissa löytyi sakariston (sisämitat sa ja runkohuoneen länsiseinässä säilyn- noin 4,6 m x 4,6 m) sekä asehuoneen (sisä- eet varhaisgoottilaiset maalaukset voidaan mitat noin 5,4 m x 5 m) perustukset. Sekä ajoittaa samaan vaiheeseen, eli luultavasti sakaristo että asehuone on rakennettu kives- välittömästi kirkon rakentamisen jälkeiseen tä. Asehuoneen koillisnurkasta löytyi jään- aikaan.15 Toisessa vaiheessa rakennettiin nökset, jotka Dreijer tulkitsi mahdolliseksi asehuone ja sakaristo jo olemassa olevien alttarin perustukseksi.18 oviaukkojen yhteyteen, todennäköisesti Vuonna 1961 Dreijer teki kirkon restau- vasta 1400-luvulla. Viimeisessä vaiheessa roinnin yhteydessä arkeologisen kaivauk- tornia korotettiin myöhäiskeskiajalla, to- sen runkohuoneessa ja kuorissa. Samalla dennäköisesti vasta 1400-luvun lopussa tai suoritettiin kirkon seinämuurien tarkempi 1500-luvulla (kuva 2).16 Kirkon etelä- ja rakennushistoriallinen tarkastus. Tornia ei pohjoisseinissä oli kapeat, vain noin 95 cm sen sijaan ole koskaan kaivettu. Arkeologi- levyiset oviaukot. Lisäksi kuorin eteläseinäs- sissa tutkimuksissa osoittautui, että puretun sä oli yhtä kapea papinovi. Etelän puoleinen keskiaikaisen kuorin perustukset on jätetty oviaukko oli kirkon pääsisäänkäynti. Ei kui- paikalleen vuosien 1828‒1829 laajennuksen tenkaan ole täyttä varmuutta, ovatko kaikki yhteydessä ja tämän ansiosta kuorin mi- kolme oviaukkoa kuuluneet alkuperäiseen toista on saatu tarkka kuva.19 Romaanisen pohjakaavaan.17 Nykyinen pääsisäänkäyn- kivikirkon sisämitat olivat seuraavat: torni ti kirkon länsiseinässä on rakennettu myö- 4,76 m x 8,55 m, runkohuone 9,3 m x 10,9 hemmin. m sekä kuori 5,5 m x 9 m. Jomalan kirkon Kirkon laajentamisen yhteydessä vuonna mittasuhteet poikkeavat Ahvenanmaan 1828 runkohuoneen itäseinä ja kuori puret- muista kirkoista, jotka ovat pohjakaavaltaan tiin. Kuori korvattiin poikkilaivalla vuosi- suorakaiteenmuotoisia salikirkkoja: muis- na 1828‒1829. Tässä yhteydessä kirkko sai sa Ahvenanmaan kirkoissa kuori sisältyy nykyisen T-muotonsa, kun myös asehuone suorakaiteenmuotoiseen pohjakaavaan. Jo- purettiin. Sakaristo purettiin vuonna 1852. malan kirkon kuori oli erillinen, runkohuo- Jomalan keskiaikaisesta kirkkotilasta on netta kapeampi osa kirkkorakennuksesta.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 23 Kuva 3. Maunu Ladonlukko 1275–1290. Götanmaa. Jönköping (?), penninki (LL XVIII; C). Kuva Eeva Jons- son.

tarkempi toteutus ei kuitenkaan selviä kai- vausraportista, sillä raportissa ei esimerkiksi ole mainittu seulan silmäkokoa. Löytöai- neiston perusteella voi kuitenkin päätellä, että kaivettu maa on seulottu, sillä varhais- Kirkossa on muihin kirkkoihin verrattuna ten löytöjen joukossa on pienikokoisten ra- myös muita rakenteellisia eroja, joiden on hojen lisäksi muun muassa viikinkiaikaista yleisesti katsottu johtuvan sen varhaisesta keramiikkaa ja helmiä. ajoituksesta.20 Kirkon eteläisen ja pohjoisen sisään- käynnin lähettyviltä paljastui kaivauksis- AARRE TAIVAASSA – sa vanhempi lattia, joka koostui pienten, PERUSTAMISKÄTKÖ 1280-LUVULTA pyöreiden kivien päälle levitetystä laastista. JOMALAN KIRKON KUORISTA? Tämä vanhempi lattia löytyi Dreijerin mukaan noin 60 cm nykyisen kirkonlattian ala- Vuoden 1961 kaivauksen yhteydessä kuo- puolelta. Pohjoisseinän vierestä noin 90 cm rista, aivan papinoven pohjoispuolelta löy- kirkonlattian alapuolelta paljastui kovaksi tyi yhdestä kaivausruudusta (ruutu nro 25) pakkautunutta savimaata, jonka Dreijer tul- kuusi niin kutsuttua M-brakteaattia (kuva kitsi kirkon vanhimmaksi lattiaksi.21 Van- 3). Rahat on lyöty Maunu Ladonlukon hempien lattioiden jäänteet todistavat, että hallitusaikana (1275‒1290). Maunun testa- Jomalan kirkon nykyisen lattian alla olevaa mentissa mainitaan kahdeksan ruotsalaista maata ei ole koskaan vaihdettu tai tyhjen- rahapajaa: Skara, Söderköping, Skänninge, netty, vaikka itse kirkon lattia on vaihdet- Jönköping, Nyköping, Örebro, Uppsala ja tu useampaan kertaan. Uutta maata on sen Västerås.23 Myös penninkien sarjaan, jossa sijaan lisätty vanhempien maakerrosten on motiivina M-kirjain, lukeutuu kahdek- päälle. Tämä on merkittävä tekijä etenkin san tyyppiä: neljää näistä tyypeistä lyötiin rahalöytöjen levintää tulkittaessa. Kirkon sveanmaalaisen ja neljää tyyppiä götanmaa- keskiaikaiset maakerrokset ovat luonnol- laisen rahanlaskun mukaan. Kenneth Jons- lisesti vahingoittuneet ja sekoittuneet voi- son on esittänyt näille tyypeille maantieteel- makkaasti, erityisesti reformaation jälkeisiä lisen jaon.24 hautoja kaivettaessa, mutta horisontaalisesti Normaalisti ruotsalaiset ja ahvenanmaa- Jomalan rahalöydöt vaikuttavat liikkuneen laiset 1350-luvulle tai sitä varhaisemmak- hämmästyttävän lyhyitä matkoja. si ajoittuvat keskiaikaiset kätköt sisältävät Kaivauksen yhteydessä luetteloitiin kaik- vain yhden hallitsijan aikana lyötyjä rahoja. kiaan 1426 löytöä.22 Löydöt on otettu talteen M-brakteaatteja alettiin lyödä noin vuonna 2 x 2 metrin kaivausruuduissa. Kaivauksen 1275, jolloin vanhempi rahatyyppi vedet-

24 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 tiin pois kierrosta. Birger Maununpojan hyvin fragmentaarisen M-brakteaatin lyön- (1290‒1318) hallitusaikana toteutettiin iso tipaikka jää epäselväksi.31 Henrik Klacken rahanuudistus, jonka yhteydessä yksipuo- berg (1992) on kiinnittänyt huomiota liset rahat eli brakteaatit korvattiin kak- götanmaalaisten rahojen dominoivaan sipuolisilla rahoilla. Toisin sanoen, kuusi asemaan Ahvenanmaan rahankierrossa M-brakteaattia sisältänyt paketti edustaisi 1200-luvun jälkipuoliskolla sveanmaalaisiin tyypillistä kukkaron sisältöä 1280-luvul- rahoihin verrattuna.32 la, aikana jolloin Jomalan kirkko vihittiin. Kätkö on todennäköisesti asetettu perus- Kenneth Jonssonin mukaan rahat saattoi- tamisrituaalien yhteydessä jonkin kiinteän vat kiertää Ruotsissa noin 15 vuotta ajanjak- rakenteen alle papinoven läheisyydessä, solla 1275‒1290. Tämä pitää paikkansa sekä jolloin rahakätköstä tuli pysyvä osa kirkko- Sveanmaalla että Götanmaalla. Maunu La- rakennusta. Kysymys siitä, mihin osaan ka- donlukon aikana toteutettiin yksi rahanuu- tolista liturgiaa rahakätkön tekeminen voisi distus noin vuonna 1280.25 kuulua, täytyy jättää tulevan tutkimuksen Jo Nils Ludvig Rasmusson ja Lars O. piiriin. Yleisesti voi kuitenkin todeta, että Lagerqvist (1965) huomauttivat Jomalan Ruotsista tunnetaan kaikkiaan viisi keskiai- rahalöytöjä käsittelevässä artikkelissaan, kaista, kirkkojen seinämuurien sisään kät- että kysymyksessä saattaisi olla kätkö, sillä kettyä raha-aarretta, jotka liittyvät todennä- M-brakteaatit ovat epätavallisia löydöissä köisesti kirkkorakennusten vihkimiseen.33 niin Ruotsissa kuin Ahvenanmaallakin.26 Tässä yhteydessä erityisesti kaksi varhaista Poikkeuksena voi mainita ison Ahvenan- kätköä ovat mielenkiintoisia. Molemmat maan Getasta vuonna 1880 löytyneen kät- kätköt on muurattu kuorin itäseinään Na- kön Maunu Ladonlukon ajalta.27 Getan kät- verstadin pitäjänkirkossa Bohuslänissä noin kö löytyi Bolstaholmin keskiaikaisen tilan vuonna 1200, ja ne käsittävät 38 ja 107 ra- lähistöltä kivisestä rinteestä. Tila mainitaan haa.34 Seinämuureihin kätkettyjen raha-aar- jo keskiaikaisissa lähteissä. Voionmaan teiden lisäksi Ruotsista tunnetaan joitakin mukaan löydön kerrotaan alun perin koos- isompia, alttarin alle asetettuja rahakätköjä tuneen 825 kokonaisesta ja 25 fragmentaa- 1400-luvulta.35 risesta brakteaatista. Kaikkiaan 685 koko- On toki mahdollista, että Jomalan kirkon naista ja 28 fragmenttia on luetteloitu. kätkö olisi laitettu vainajan mukaan hautaan Dreijer oli sitä mieltä, että M-brakteaat- (niin kutsuttu dead man´s treasure), vaik- tien löytöpaikka kirkossa puhuu suljettua, ka tällaisia kätköjä ei ainakaan toistaisek- hajaantunutta löytöä vastaan.28 Tänä päi- si tunneta kirkkorakennusten sisäpuolelta vänä ruotsalaiset löydöt kuitenkin tukevat Ruotsissa tai Suomessa. Ruotsista tunnetaan Rasmussonin ja Lagerqvistin oletusta ha- kaikkiaan neljä varhaiskeskiaikaista hautaa, jaantuneesta kätköstä. Ruotsalaisista irto- ja joissa vainaja on saanut mukaansa rahakät- kertymälöydöistä tunnetaan nimittäin vain kön. Nämä kaikki tulevat Länsi-Götanmaal- neljä Jönköpingissä lyötyä M-brakteaattia. ta ja ajoittuvat 1190-luvulle. Kätköistä kaksi Jomalan kirkon todennäköisessä kätkös- sisältää ainoastaan vieraita rahoja, jotka ei- sä on mukana kolme Jönköpingissä lyötyä vät olleet käypiä Länsi-Götanmaalla, ja kak- M-brakteaattia.29 Lisäksi kätkö sisältää yh- si kätköä sisältää useampia vieraita rahoja den Nyköpingissä ja yhden Söderköpingissä kuin paikallisia. Kenneth Jonsson on selittä- lyödyn M-brakteaatin.30 Yhden tai kahden nyt ilmiön siten, että menehtynyt kauppias

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 25 n. 1230–1318 Kuva 4. Keskiaikaisten ruot- n. 1319–1409 salaisten penninkien levin- n. 1410–1522 tä Jomalan kirkossa. Kun- kin kaivausruudun löydöt on jaettu ruudun sisällä tasaisesti, koska tarkemmat löytötiedot puuttuvat. A: Maria-alttarin paikka, B: Pääalttarin paikka, C: Pa- pinovi. Piirtänyt: Steinar Kristensen (UiO) & Eeva Jonsson.

ei kuulunut paikalliseen väestöön, vaan tuli KESKIAIKAISET RAHAUHRIT todennäköisesti muista osista Ruotsia ja JOMALAN KIRKOSSA menehtyi yllättäen matkansa aikana. Ruot- sin kirkko ei ollut kunnolla etabloitunut Kirkkosalista ja kuorista löytyi kaikkiaan vielä 1190-luvulla, ja siksi yhteiskunnassa 594 rahaa.40 Rahoista vähintään 134 on oli monia aspekteja, joihin kirkko ei ollut keskiaikaisia. Tämä on suomalaisessa kon- ehtinyt ottaa kantaa. Toisin sanoen kirkolla tekstissa huomattava määrä keskiaikaisia ei ollut vielä sääntöjä siitä miten menehty- rahoja. Nils Ludvig Rasmusson ja Lars O. neen, tuntemattoman matkamiehen henki- Lagerqvist julkaisivat Jomalan kirkon kes- lökohtaisen kukkaron kanssa tulisi toimia.36 kiaikaiset rahalöydöt vuonna 1965. Ra- Sonja Hukantaival mainitsee väitöskir- hoista vähintään 32 on lyöty ennen vuotta jassaan (2016) kaksi kirkollisesta yhteydestä 1300. Erityisen mielenkiintoista Jomalan tavattua keskiaikaista rahakätköä, jotka voi- keskiaikaisissa rahalöydöissä on niiden sel- daan tulkita uhrilahjoiksi kirkonhaltialle.37 keä keskittyminen pääalttarin ja Maria-alt- Toinen kätköistä, joka käsittää viisi ruot- tarin läheisyyteen.41 Maria-alttari sijaitsi salaista brakteaattia ja mahdollisesti, tosin kirkkosalin koillisnurkassa ja kirkon suoje- epätodennäköisesti varhaisen gotlantilaisen luspyhimykselle Pyhälle Olaville omistettu penningin, löytyi Koroisten piispankirkon alttari sijaitsi kirkkosalin kaakkoisnurkassa raunioista arkeologisissa kaivauksissa vuo- (kuva 4). sina 1900‒1902. Kätkö ajoittuu 1360‒70-lu- Tässä tutkimuksessa on mukana 132 vuille.38 Hukantaipaleen mukaan toinenkin, keskiaikaista rahaa. Näistä 107 on ruotsa- alun perin 100 rahaa käsittänyt kätkö, niin laisia penninkejä, 14 (15) on gotlantilai- kutsuttu Kaskenkadun kätkö (t.p.q. 1450), sia rahoja ja 10 on muunmaalaisia rahoja. joka löytyi Turun dominikaanikonventin Keskiajan ja uuden ajan taitteeseen ajoit- raunioista vuonna 1901, olisi mahdollista tuvaa gotlantilaista killinkiä (1523) lukuun tulkita uhriksi kirkonhaltialle.39 ottamatta kaikki keskiaikaiset rahalöydöt

26 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 ovat pieniä nominaaleja eli nimellisarvol- sisältänyt kertymälöytö (53 kpl) on peräi- taan pieniä rahoja (taulukko 1). Ulkomai- sin Koroisten piispankirkosta.45 Yksittäinen sista rahoista kaksi on tanskalaisia, yksi gotlantilainen raha on tavattu Liedon Van- norjalainen, viisi liivinmaalaista ja kaksi hastalinnasta, Perniön kirkosta sekä Korois- saksalaista. Ahvenanmaalla raha tuli ar- ten niemeltä.46 Jomalan kirkosta on kaik- kiseen käyttöön Klackenbergin mukaan kiaan 14 gotlantilaista rahaa, jotka on lyöty 1200-luvun ensimmäisellä puoliskolla.42 ennen vuotta 1288. Liivinmaalaiset rahat Ensimmäisessä vaiheessa gotlantilaiset ra- Jomalan kirkon aineistossa voidaan selittää hat olivat Ahvenanmaan päävaluutta. Turun maantieteellisellä läheisyydellä ja kauppayh- yliopiston arkeologian oppiaineen tuorei- teyksillä.47 den kaivaustulosten perusteella tämä pitää Klackenberg on väitöskirjassaan Moneta paikkansa myös Manner-Suomen osalta. nostra. Monetarisering i medeltidens Sverige Kaarinan Ravattulan Ristimäellä tutkittiin (1992) tutkinut Ruotsin monetarisoitumista vuosina 2013‒2016 kirkonpohja,43 josta on keskiajalla (Suomi mukaan lukien). Kartoit- saatu talteen kaikkiaan 22 varhaiskeskiai- tamalla keskiaikaisten rahalöytöjen levintää kaista hopearahaa. Näiden joukossa on sekä maaseutukirkoissa Klackenberg on pystynyt gotlantilaisia että mannerruotsalaisia raho- osoittamaan, että valtaosa kirkkojen lattioi- ja. Kaivaustenjohtaja Juha Ruohonen on den alta löytyvistä keskiaikaisista rahoista valmistelemassa raha-aineistosta artikke- oli tarkoitettu uhrattavaksi alttarille, uh- lia.44 Ennen Ravattulan Ristimäen kaivauk- ritukkiin tai suoraan papin käteen, mutta sia varhaisgotlantilaisia rahoja on tunnettu rahat on hukattu uhraamisprosessin yhtey- Manner-Suomesta neljältä kohteelta. Suurin dessä.48 Viime vuosina ilmestyneet Ruotsin yksittäinen varhaisia gotlantilaisia rahoja ja Suomen kirkkojen keskiaikaista raha-ai-

Lyöttäjä Ajoitus (noin) Yhteensä Kirkkosalissa yht. Kuorissa yht. Gotlanti tuntematon 1225−1288 14 10 4 Eerik Eerikinpoika? 1230−1240? 1 0 1 Birger jaarli 1260−1266 1 0 1 Maunu Ladonlukko 1275−1290 12 4 8 Birger Maununpoika 1290−1318 2 2 0 Maunu Eerikinpoika tyyppi I 1319−1340 6 6 0 Maunu Eerikinpoika tyyppi II 1340−1354 3 2 1 Maunu Eerikinpoika tyyppi III 1354−1361 8 4 4 Brakteaatti, Ruotsi 1361−1380 30 15 15 Brakteaatti, Ruotsi 1363−1370 3 2 1 Brakteaatti, Ruotsi 1410– 8 6 2 Brakteaatti, Ruotsi 1430–1470 tai myöh. 20 6 14 Brakteaatti, Ruotsi 1470–1500 6 5 1 Brakteaatti, Ruotsi 1500–1520 1 1 0 Ajoittamaton, Ruotsi 6 3 3 Ulkomaiset 1265−1513 10 5 5 Gotlanti, killinki 1523 1 1 0 Yhteensä 132 72 60

Taulukko 1. Keskiaikaiset rahalöydöt (kpl) Jomalan kirkosta. Laatinut: Eeva Jonsson.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 27 Ajoitus (noin) Yhteensä Uhrit Dreijerin mukaan ainoastaan yksi keskiai- 1230−1240 1 1 (0) kainen rahalöytö Jomalan kirkosta voidaan 1260−1266 1 0 varmuudella yhdistää hautakontekstiin 1275−1290 12 1 1290−1318 2 2 (hauta nro V kuorissa). Arkuttomasta ruu- 1319−1340 6 3 mishaudasta löydettiin Maunu Ladonlukon 52 1340−1354 3 1 (1275‒1290) lyöttämä raha. 1354−1361 8 3 Kirkossa kävijät jättivät omat uhrilahjan- 1361−1380 30 6 sa messuun kuuluvan uhrivirren, ns. offerto- 1363−1370 3 1 riumin aikana. Joka sunnuntaiseen messuun 1410− 8 3 kuuluva ehtoollisen vietto alkoi tällä offerto- 1430−1470 20 6 rium-osuudella. Kirkossa kävijät rukoilivat tai myöh. ja antoivat rahauhreja myös oma-aloitteises- 1470−1500 6 4 1500−1520 1 0 ti messuaikojen ulkopuolella, usein ennen 53 1523−1560 5 3 messun alkamista. 1568−1592 10 0 Neitsyt Marian suosio esirukoilijana Yhteensä 116 33 myöhäiskeskiajalla ja heti reformaation jäl- (101 keskiajalta) (30 keskiajalta) keen heijastuu selkeästi mahdollisissa ra- hauhreissa (kuva 4; taulukko 2). Taulukos- Taulukko 2. Mahdolliset rahauhrit (kpl) Neitsyt Marial- sa on mukana kaikkiaan 101 keskiaikaista le. Taulukossa on huomioitu ruotsalaiset rahat 3 x 4 m ruotsalaista penninkiä, jotka on ollut mah- alueelta Maria-alttarin ympärillä. Laatinut: Eeva Jons- son. dollista tunnistaa ja ajoittaa tarkemmin. Jos otetaan huomioon 3 x 4 m:n alue Maria-alt- neistoa käsittelevät tutkimukset perustuvat tarin ympäristössä, niin keskiaikaisista ruot- laajalti Klackenbergin tutkimustuloksiin.49 salaisista penningeistä vähintään noin 23 % Klackenberg mainitsee useita kirkkoja, voidaan tulkita mahdollisiksi rahauhreiksi joissa on selkeä kertymä rahalöytöjä kuorin Neitsyt Marialle. Kaikkiaan noin 16 % ruot- edestä.50 Näissä tapauksissa uhraaminen on salaisista penningeistä on peräisin 2 x 2 m tapahtunut kuorin edessä eikä itse kuoris- kaivausruudusta aivan Maria-alttarin ympä- sa. Esimerkiksi uhritukki on voitu asettaa rillä (ruudusta nro 47). jalustaksi triumfikaaressa riippuvalle krusi- Miksi iso osa keskiaikaisista rahalöydöis- fiksille. Gotlannin Stångan kirkko on tästä tä päätyi Maria-alttarin ympärille? Pääsyy tunnettu esimerkki.51 Myös Jomalan kirkos- on epäilemättä se, että Neitsyt Marian kunta on kourallinen keskiaikaisia rahalöytöjä nioittaminen oli erityinen keskiaikaiseen kuorin edestä. Uhraaminen on kuitenkin kirkkoon kuuluva piirre.54 Marian merki- selkeästi tapahtunut kuorissa, josta on löy- tys kansanhurskaudessa kasvoi keskiajan tynyt peräti 45 % Jomalan kirkon keskiai- kuluessa ja kulminoitui muutamia vuosi- kaisista rahalöydöistä. Suurin osa kuorin kymmeniä ennen reformaatiota.55 Kansan- rahalöydöistä on pääalttarin edestä. On hurskauden kautta Neitsyt Maria oli läsnä yleisesti tunnettua, että kuori ja holvikaaren ihmisten jokapäiväisessä arjessa, heidän alapuolelle jäävä tila lukeutuivat keskiajan huolissaan ja rukouksissaan. Helena Edgre arvostetuimpiin hautapaikkoihin, ja muu- nin mukaan Jumalanäiti oli kansanuskon tamien tältä alueelta löytyneiden rahojen voimakkain ja keskeisin hahmo taioissa ja voi siten olettaa tulevan hautakonteksteista. loitsuissa ja hänen puoleensa käännyttiin

28 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 esimerkiksi synnytystuskissa ja karjan kas- myötä. Julistus vaati sekä kirkon oppien että vatuksessa, metsästyksessä ja kalastukses- rituaalien täydellistä uudistamista.60 sa.56 Lisäksi on huomioitava, että kirkkoti- Ensimmäinen julkaisu, jonka ohjeistuk- lassa tehtiin kirkollisten toimitusten ohella sella pyrittiin ratkaisemaan kuvienkäyttöön toisinaan myös kansanhurskauden piiriin ja seremonioihin liittyviä käytännön ongel- kuuluvia rituaaleja. Edgrenin mukaan muis- mia, oli Linköpingin piispa Erik Falckin tiin kirjoitetut taiat ja loitsut osoittavat, että Een kort undervisning om några aff the tavalliset ihmiset kuitenkin omaksuivat förnemligaste Artiklar in then Christeligha omaan arkeensa käsityksen Neitsyt Mariasta Läron… vuodelta 1558. Falckin julkaisus- sellaisena kuin kirkko sen esitti. ta tuli yksi keskeisimmistä Ruotsin refor- Osittain on epäilemättä kysymys myös maation kehitystä säätelevistä normeista. huonosta valaistuksesta.57 Normaalisti kir- Falckin mukaan kirkoissa olevia kuvia ei kon pohjoisseinässä ei ollut ikkunoita tai saanut palvella. Hän kuitenkin korosti, että niitä oli vain yksi. Jos runkohuoneessa oli jos kuvien käyttöön ei liittynyt väärinkäyt- pohjoisikkuna, niin se sijoitettiin tavallisesti töä tai noituutta, niiden pitäminen kirkos- kirkon keskiakselille, sakariston länsipuolel- sa ei ollut syntiä.61 Arkkipiispa Laurentius le. Runkohuoneen pohjoisikkuna kuitenkin Petrin kirkkojärjestys (1571) oli merkit- puuttuu kaikista Ahvenanmaan kirkoista.58 tävin yksittäinen reformaation jälkeinen Maria-alttarin läheisyydessä ei siten ollut säädös kirkollisista käytännöistä Ruotsissa. ikkunaa, josta olisi tullut valoa. Keskiai- Se sisälsi muun muassa kokonaisen kirkon kaisessa kirkossa tarvittiin valaistusta pää- sisustukseen liittyvän luvun. Falckin tavoin asiassa kuorissa, koska papin oli kyettävä Laurentius Petri katsoi, että kirkoissa olevia lukemaan. Kynttilät olivat kuitenkin kallii- kuvia voitiin käyttää kuvituksena ja opetuk- ta. Bengt Stoltin mukaan on todennäköis- sen apuvälineenä, eikä tällaisia hyviä ja hyö- tä, että pyhimysveistosten läheisyydessä on dylliseksi katsottavia kuvia tarvinnut pois- pidetty palavaa liekkiä vain messun aikana, taa.62 Laurentius Petrin kirkolliset säännöt ainakin kunkin pyhimyksen muistopäivi- kuitenkin kielsivät ihmeitä tekevät kuvat ja nä.59 Tässä tarkoituksessa käytettiin tali- ja pyhiinvaellukset, votiiviuhrit63, liturgisen vahakynttilöitä sekä öljylamppuja, joissa esineistön ja kirkkorakennusten seremo- poltettiin hylkeenrasvaa. Näin puhtaasti niallisen vihkimisen sekä kuvien palvonnan käytännön tasolla Neitsyt Marialle annettu- paastonaikaan ja pääsiäiseen liittyvien näy- ja uhrirahoja on joutunut hukkaan huonon telmien yhteydessä. Kolehti köyhiä varten valaistuksen vuoksi. määrättiin kerättäväksi joka sunnuntai.

REFORMAATION REFORMAATION JÄLKEISET RAHAUHRIT ALKAMISESTA RUOTSISSA NEITSYT MARIALLE JOMALAN KIRKOSSA

Kuningas Kustaa I Vaasa (1523‒1560) päät- Henrik Klackenberg päättää Ruotsin maa- ti Ruotsin kirkon reformaatiosta Västeråsin seutukirkkoja koskevan analyysinsä vuo- valtiopäivillä vuonna 1527. Katolisen litur- teen 1520. Tämän ajankohdan jälkeinen, gian muodot alkoivat kuitenkin todella väis- reformaatiota seuraava kirkkojen raha-ai- tyä vasta 1540-luvulla Örebron julistuksen neisto on ollut kasvavan tutkimuksellisen

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 29 kiinnostuksen kohteena sekä Ruotsissa että tävien lisäksi Murenius toimi Saltvikin kirk- Suomessa viime vuosina.64 Jomalan kirkon koherrana ja hänet tunnetaan aikakautensa vuoden 1961 kaivauksissa luetteloitiin kaik- tiukkana uudistajana. kiaan 460 rahaa uudelta ajalta. Näistä 403 Rahalöydöt todistavat, että uhraami- on lyöty Ruotsin vallan aikana eli vuoteen nen Neitsyt Marialle jatkui melko toden- 1809 mennessä. Ruotsilla ja Suomella oli näköisesti jonkin aikaa reformaation jäl- yhteinen rahahistoria vuoteen 1809 saak- keen Jomalan kirkossa. Jomalan kirkosta ka, ja siksi Ruotsin vallan aika muodostaa on löytynyt kaikkiaan viisi Kustaa I Vaa- tutkimukselleni luonnollisen aikarajauk- san (1523‒1560) lyöttämää rahaa, joista sen. Ruotsin vallan aikaisista rahalöydöis- kolme on löytynyt Maria-alttarin läheltä tä Jomalan kirkossa noin kolme neljäsosaa (kaivausruudusta nro 47) (kuva 5). Nämä ajoittuu uudelle ajalle ja noin neljännes mahdolliset uhrirahat on lyöty 1540-luvul- keskiajalle (taulukko 3). Jomalan kirkon la, sekä vuosina 1548 ja 1560. Lähdekriit- raha-aineisto tarjoaa poikkeuksellisen hy- tisestä näkökulmasta viisi rahaa on pieni vät mahdollisuudet reformaation jälkeisen lukumäärä. Kirkkojen rahalöydöt kuiten- uhraamisen analysointiin, muun muassa kin vähenivät merkittävästi 1500-luvul- rahojen selkeän levinnän ja Ahvenanmaan la. Valdemar Gerdin (2009) on tutkinut piirin rovastin Boëtius Mureniuksen vuo- Ruotsin maalaiskirkkojen raha-aineistoa silta 1637‒1666 säilyneiden tarkastuspöytä- ajanjaksolla 1521‒1611. Hänen tutkimus- kirjojen (Acta Visitatoria) ansiosta. Mureni- aineistossaan, joka käsitti 150 ruotsalaisen us piti pöytäkirjaa toistuvista vierailuistaan maalaiskirkon rahalöydöt, oli kaikkiaan saarimaakunnan seurakuntiin lähes 30 vuo- vain 21 Kustaa I Vaasan (1523‒1560) lyöt- den ajan. Ahvenanmaan piirinrovastin teh- tämää rahaa.65 Tästä näkökulmasta vii-

Lyöttäjä Lyöntiaika Yhteensä % ref. jälk* Kirkkosalissa Kuorissa Kustaa I Vaasa 1523−1560 5 1.25% 5 0 Juhana III 1568−1592 10 2.50% 5 5 Sigismund 1592−1599 2 0.50% 1 1 Kaarle IX 1604−1611 1 0.25% 1 0 Kustaa II Aadolf 1611−1632 3 0.75% 3 0 Kristiina 1632−1654 12 3% 10 2 Kaarle X Kustaa 1654−1660 3 0.75% 3 0 Kaarle XI 1660−1697 41 10.25% 19 22 Kaarle XII 1697−1718 32 8% 14 18 Ulriika Eleonoora tai Fredrik I, 1719−1720 94 23.50% 66 28 1 äyrin kupariraha Fredrik I, 1 äyrin kupariraha 1721−1726 72 18% 43 29 Fredrik I, muut rahat 1720−1750 25 6.25% 13 12 Aadolf Fredrik 1751−1771 16 4% 5 11 Kustaa III 1771−1792 11 2.75% 4 7 Kustaa IV Aadolf 1792−1809 76 19% 69 7 Yhteensä 1523–1809 403 100% 261 142

Taulukko 3. Uuden ajan rahalöydöt Jomalan kirkosta. Piirtänyt: Eeva Jonsson. * % reformaation jälkeisistä rahalöydöistä.

30 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Kuva 5. Kustaa I Vaasan (1523–1560) aikana lyö- tyjen rahojen levintä Jo- malan kirkossa. Piirtänyt: Steinar Kristensen (UiO) & Eeva Jonsson.

si rahaa yhdessä kirkossa on huomattava vin huonolaatuisia rahoja lyötiin 1570-lu- määrä. Kaikki mahdolliset uhrirahat Jo- vun alussa ja varsinkin Juhana III:n hal- malan kirkossa ovat 4 penningin rahoja.66 lituskauden lopussa. Vuosina 1590‒1592 Kyseessä oli käytännössä pienin nominaali pienimpien nominaalien arvo laski noin 90 Kustaa I Vaasan (1523‒1560) aikana, sen %.67 Valdemar Gerdin on tutkimuksessaan jälkeen kun kyseistä rahaa alettiin lyödä todennut, että voimakas inflaatio johti kirk- vuonna 1546. Kustaa I Vaasa (1523‒1560) kojen kasvavaan löytömäärään.68 Vuosina lyötti myös 1 ja 2 penningin rahoja, mut- 1593‒1594 Juhana III:n huonolaatuiset ra- ta ne ovat ruotsalaisissa maalöydöissä ää- hat vedettiin kierrosta ja korvattiin hyväl- rimmäisen harvinaisia. Ruotsalaisista löy- lä valuutalla. Juhana III:n huonolaatuisten döistä päätellen on mahdollista, että rahat vuoteen 1593 saakka kiertäneiden rahojen olisi uhrattu vasta kuningas Eerik XIV:n levintä on siten hyvä indikaattori kirkollisis- (1560−1568) aikana. sa käytännöissä tapahtuneista muutoksista. Jomalan kirkon rahalöytöjen levintä muuttuu selvästi kuningas Juhana III:n (1568−1592) aikana (kuva 6). Hänen halli- REFORMOITU EHTOOLLINEN JA UUDEN tusajaltaan on luetteloitu kaikkiaan kymme- AJAN RAHALÖYDÖT JOMALAN KIRKOSTA nen rahaa, jotka kaikki ovat pieniä nominaaleja. Kaikki Jomalan kirkon rahat Juhana [Jeesus sanoi] Sillä, joka syö minun liha- III:n ajalta on lyöty vuonna 1571 annetun ni ja juo minun vereni, on ikuinen elä- kirkkojärjestyksen jälkeen. Juhanan raho- mä, ja viimeisenä päivänä minä herätän jen joukossa ei ole enää mahdollisia uhreja hänet (Joh. 6:54). Neitsyt Marialle. Juhana III:n (1568‒1592) aikana Ruotsi Uhraamisen näkökulmasta Boëtius Mure- koki historiansa pahimman inflaation. Hy- niuksen tarkastuspöytäkirjassa on hyvin

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 31 Kuva 6. Juhana III:n (1568−1592) aikana lyö- tyjen rahojen levintä Jo- malan kirkossa. Piirtänyt: Steinar Kristensen (UiO) & Eeva Jonsson.

mielenkiintoinen merkintä vuodelta 1660. muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Merkinnän ansiosta tiedetään, että Pyhän Uskottiin, että yhdistämällä oman ruumiin- Olavin alttari oli kirkossa vanhalla paikal- sa ehtoollisella tarjottuun leipään ja viiniin laan vielä vuonna 1660, runsaat 130 vuotta Kristus teki läsnäolonsa näkyväksi ja samal- reformaation jälkeen.69 Samassa lähteessä la pelastukselliseksi uskoville. Mikko Juvan on merkintä vuodelta 1637, jonka perus- (1955) mukaan suomalaiset reformaation teella tiedetään, että kuorin seinässä on ollut jälkeiset tekstit, joissa uhraamisprosessia on useita muurikomeroita. Tarkastuspöytäkir- kuvailtu, heijastavat katolista uskoa trans- jan kehotuksen mukaan muurikomerot tuli substantiaation ihmeeseen vielä pitkään re- muurata umpeen, paitsi kuorin pohjoisin formaation jälkeen. Transsubstantiaatio oli komero, joka kehotettiin varustamaan ovel- jumalanpalveluksen pyhin hetki, ja samalla la ja lukolla. Komeroa oli tarkoitus käyttää sopivin hetki rahauhrien antamiseen. Alt- kirjojen ja uhrirahojen säilyttämiseen.70 tariliinalle laitetusta rahauhrista käytetään Kuorin koillisnurkassa on uuden ajan ra- nimitystä liinauhri. Juva kuvailee ehtoolli- hoista muodostuva löytökeskittymä, joka sen yhteydessä annettua liinauhria eräänlai- saattaisi osoittaa Acta visitatoria:ssa mainit- seksi seremonialliseksi maksuksi.72 Hänen tua kaapin paikkaa, jonne uhrirahat koot- mukaansa niiden antaminen jatkui Suomen tiin. Varhaisimmat tähän keskittymään kuu- kirkoissa ainakin isoon vihaan (1713‒1721) luvat rahat lyötiin 1660-luvulla (kuva 7). saakka. Vuonna 1691 annettiin kuitenkin Reformaation yhteydessä kirkkotilan määräys, että uhrirahoja ei saanut enää lait- käytössä tapahtui muutoksia. Ajan kulues- taa alttarille asetussanojen aikana. Uhrien sa sivualttarit hiljenivät ja huomio kiinnit- antaminen siirtyi sen sijaan päätösvirteen. tyi pääalttariin eli ehtoollisen jakamisen Kielto toistettiin vuonna 1696.73 paikkaan.71 Katolisen kirkon käsityksen Jomalan kirkon uuden ajan rahalöydöistä mukaan ehtoollisella tarjoiltu leipä ja viini noin 35 % on peräisin kuorista. Osa pääalt-

32 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Kuningatar Kristiinan Kuva 7. 1600-luvulla lyö- (1632–1654) 1/4 äyri tyjen rahojen levintä Jo- malan kirkossa. Piirtänyt: Steinar Kristensen (UiO) & Eeva Jonsson.

tarin edestä löytyneistä uuden ajan rahoista dessä on löydöistä päätellen todennäköisesti saattaisi olla liinauhreja, jotka laitettiin altta- sijainnut keräyslipas tai uhritukki. Mikko Ju- riliinalle ehtoollisen yhteydessä. Kirkosta on van mukaan uhritukit sijoitettiin normaalisti huomattava määrä yhden äyrin kuparirahoja kulkureittien varrelle tai kirkkorakennusten 1720-luvulta (kuva 8; taulukko 3). Osa näistä sisään. Puiset vaivaisukot kirkkojen ulkopuo- on todennäköisesti liinauhreja. Olen analy- lella otettiin käyttöön myöhemmin.74 Kirkon soinut Jomalan kirkon uuden ajan rahalöy- sisällä uhritukin ja keräyslippaan tavallisin si- töjä, erityisesti isonvihan (1713‒1721) jälkei- joituspaikka oli (eteläisen) pääsisäänkäynnin seen aikaan ajoittuvia rahalöytöjä lähemmin läheisyydessä. Uhritukin tai keräyslippaan Religion and Money -projektin piakkoin il- sijoittaminen kirkon takaosaan Jomalan kir- mestyvässä julkaisussa. Tässä yhteydessä voi kossa olisi siten yllättävä, ja on mahdollista, todeta yleisesti, että isoviha oli suomalaisen että löytökeskittymälle on löydettävissä jokin siviiliväestön näkökulmasta vaikea ja julma toinen selitys. sotilaallinen konflikti, jota edelsi ruttoepide- mia ja seurasi vaikea nälänhätä. Isonvihan yhteydessä Suomen väestöä kohtasi äärim- JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO mäinen ahdinko, jolla oli seurauksia muun muassa seurakuntalaisten rahankäyttöön Jo- Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan malan kirkossa. 132 rahaa keskiajalta ja 403 rahaa uudel- Myös pohjoisen sisäänkäynnin yhteydes- ta ajalta. Rahankäyttöä Jomalan kirkos- sä on huomattava löytökeskittymä (kuvat 7 ja sa seurattiin 1200-luvun lopulta vuoteen 8). Noin kymmenesosa kaikista uuden ajan 1809 eli koko Ruotsin hallintokauden ajan. rahalöydöistä on peräisin yhdestä ainoas- Jomalan kirkon tuoreempi luonnontie- ta 2 x 2 m kaivausruudusta (ruutu nro 65). teellisiin menetelmiin perustuva ajoitus ja Kirkon takaosassa, sakariston oven läheisyy- Markus Hiekkasen tulkinta kirkon raken-

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 33 Kuningatar Ulrika Eleonoora Kuva 8. Vuosina 1719–1726 (1719–1720) 1 äyrin kupariraha lyötyjen kuparirahojen levin- Kuningas Fredrik I tä Jomalan kirkossa. Piirtänyt: (1720–1726) 1 äyrin kupariraha Steinar Kristensen (UiO) & Eeva Jonsson.

nushistoriasta tarjoavat lähtökohdan kuo- nen merkityksensä ei heijastu kirkon raha rista löytyneen keskiaikaisen kätkön tulkin- löydöissä. nalle. Kuusi M-brakteaattia sisältävä kätkö Vuonna 1571 annetun kirkkojärjes- tulisi tulkita mahdolliseksi perustamiskät- tyksen jälkeen, Juhana III:n (1568‒1592) köksi 1280-luvulta, eli ajalta jolloin kirkko hallitusaikana, kirkolliset käytännöt muut- vihittiin. tuvat eikä rahalöytöjen joukossa ole enää Luterilainen reformaatio oli monimut- uhreja Neitsyt Marialle. 1500-luvun lopun kainen prosessi, joka eteni joillakin uskon- ja 1600-luvun rahat ovat huonosti edus- nollisen elämän osa-alueilla nopeammin tettuina Jomalan rahalöydöissä.76 Niiden kuin toisilla. Jomalan kirkon uuden ajan joutumisesta kirkon lattian alle on vaikea raha-aineisto heijastaa selkeästi tätä askel esittää mitään yksityiskohtaista arviota. Osa askeleelta etenevää prosessia. Vaikka vuo- 1720-luvulle ajoittuvista pääalttarin edes- den 1540 kirkkojulistus vaati sekä opinkap- tä löytyneistä yhden äyrin kuparirahoista paleiden että rituaalien perinpohjaista uu- saattaa olla tulkittavissa liinauhreiksi. Myös distamista, niin Jomalan kirkon rahalöydöt kirkon takaosassa, sakariston oven lähei- paljastavat katolisten käytänteiden jatkumi- syydessä on merkittävä löytökertymä, joka sen.75 Rahalöydöt osoittavat erityisen sel- osoittaa todennäköistä keräyslippaan tai uh- keästi miten syvälle juurtunut Neitsyt Ma- ritukin sijaintia uudella ajalla, mutta asian rian kultti oli seurakuntalaisten keskuudessa lopullinen todentaminen on jätettävä tule- kivikirkon perustamisesta lähtien. Löytöai- vien tutkimusten piiriin. neiston perusteella vaikuttaa siltä, että rahojen uhraaminen Neitsyt Marialle jatkui 1560-luvulle saakka Jomalan kirkossa. Myös Eeva Jonsson Pyhällä Olavilla oli merkittävä rooli Joma- [email protected] lan seurakuntalaisten elämässä, vaikka hä- Arkeologia, Turun yliopisto

34 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 28 VIITTEET Ks. Rasmusson & Lagerqvist 1965: 38‒39. 29 Ålands Museum 353: 158, 159, 163. 30 1 Dreijer 1961. ÅM 353: 156, 354. 31 2 Klackenberg 1992 nro 154. ÅM 353: 165. Jomalan kirkon todennäköi- 3 sestä rahakätköstä on aiemmin ilmestynyt Hiekkanen 2007: 387–389. yksityiskohtaisempi artikkeli. Samassa ar- 4 Suomen vanhimman puukirkon jäännökset tikkelissa käsitellään myös Jomalan kirkon löydettiin Kaarinan Ravattulan kylässä si- vanhimpia rahalöytöjä ajalta ennen kivikir- jaitsevalta Ristimäeltä vuonna 2013. Kirkon kon aikaa. Ks. E. Jonsson 2017: 1‒8. perustuksia on tutkittu Turun yliopiston 32 Klackenberg 1992: 175. johdolla vuosina 2013‒2016. Juha Ruohosen 33 mukaan Ristimäen kirkko voidaan ajoit- Lyhyt yleisesitys keskiaikaisista rahakätköis- taa luonnontieteellisten ajoitustulosten ja tä ja niiden konteksteista Ruotsissa, ks. Ken- esinelöytöjen perusteella 1100-luvun jälki- neth Jonsson, "Coin circulation and the pat- puolelta 1200-luvun puoliväliin. Kirkkora- tern of hoarding in the Viking Age and the kennus pystytettiin jo aiemmin perustetun Middle Ages", XII Internationaler Numisma- ruumiskalmiston yhteyteen. Kysymyksessä tischer Kongress 1997. Proceedings II (Berlin on pieni lähetyskauden kirkko, joka hylät- 2000): 911‒916. tiin seurakuntajärjestelmän perustamisen ja 34 SML 11.103 A ja 11.103 C. hallinnollisten uudistusten yhteydessä (ks. 35 Yli 3000 ruotsalaista aurtoa sisältänyt kät- Ruohonen 2015, 2017). kö Eerik Pommerilaisen (1397‒1439) 5 Hiekkanen 2014: 366‒368, 400‒401. hallitusajalta, yhdessä (myöhäisemmän) 6 Ks. Ahl 2006: 3‒4. kultarahan ja hopeasormuksen kanssa löy- 7 dettiin Bollnäsin pitäjänkirkon sakaristos- Dreijer 1963: 3; Pooth 1973: 9. ta Hälsinglandista vuonna 1696. Kultaraha 8 ÅMU nro 34; FMU III nro 1598; Pooth on Riikassa lyöty kultagulden, mutta sen 1973: 11. lyöntivuosi ei valitettavasti ole tiedossa. 9 ÅMU nro 13. On todennäköistä, että kultarahaa ei ole 10 Knuutila 2010: 368. kätketty samaan aikaan kuin aurrot. Moni- 11 ca Golabiewski Lannbyn mukaan kätkö on Dreijer 1957: 43‒44, 1963: 10‒12, 1983: asetettu alttarin alle, todennäköisesti kir- 376‒377. kon rakentamisen yhteydessä, ks. M. Gola 12 Ringbom 1994: 463. biewski Lannby, "Medeltida mynt i Bollnäs 13 Dreijer 1949: 2; Gardberg 1987: 49; Hiekka- gamla kyrka. Skatten i skrinet", Nulla dies nen 1994: 191. sine linea. Festskrift till Ian Wiséhn (Stock- 14 Hiekkanen 2007: 389, loppuviite 175. holm 2001): 39‒45. Toinen iso kätkö, jonka 15 t.p.q. on 1465, löytyi Biskopskullan kirkosta Nyman 1980: 70–75. Upplannista vuonna 1954/1955. Kätkö sisäl- 16 Hiekkanen 1994: 210. si 376 ruotsalaista aurtoa, jotka on kätketty 17 Hiekkanen 1994: 37, alaviite 35; Hiekkanen pääalttarin alle, ks. B. Malmer 1980 nro 5; 1994: 191. SML 4.63. Kätkön uudemmasta tulkinnasta, 18 Dreijer 1949: 1‒3. ks. K. Jonsson, "Östervålafyndet i Uppsala 19 universitets myntkabinett", Opus Mixtum. Dreijer 1961: 1, 1963: 5. Uppsatser kring Uppsala universitets myntka- 20 Jomalan kirkon rakenteellisista eroista, ks. binett (Uppsala 2009): 127‒131. Hiekkanen 1994: 191. 36 K. Jonsson julkaisematon käsikirjoitus. 21 Dreijer 1963: 8. 37 Hukantaival 2016: 186‒188. 22 Dreijer 1961: 1. 38 Hukantaival 2016: Appx. 3, nro 15 viittei- 23 SDHK nro 1302. neen. 24 K. Jonsson 1984. 39 Hukantaival 2016: Appx 3, nro 14 viittei- 25 K. Jonsson 2005: 17. neen. 26 Rasmusson & Lagerqvist 1965: 38‒39. 40 Dreijer 1961: 17‒18, 1963: 32. 27 Voionmaa 1941: 23‒30. 41 Klackenberg 1992 nro 154.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 35 42 Klackenberg 1992: 179. 58 Ks. Hiekkanen 1994: 60‒61. 43 Ks. loppuviite 4. 59 Stolt 1993: 142‒143. 44 Alustavia tutkimustuloksia Ravattulan Ris- 60 Ks. Johan Axel Almquist, Konung Gustaf timäen rahalöydöistä, ks. esim. Ruohonen den forstes registratur 13, 1540‒1541 (Stock- 2013: 436, 2018: 88‒91. holm: Riksarkivet, 1891). 45 Myrberg 2008 nro 190. 61 Ks. Erik Falck 1558, kappale 'om beläter'. 46 Myrberg nro 188, 189 ja 191. Samasta aiheesta Hanna Pirinen, Luterilais- en kirkkointeriöörin muotoutuminen Suo- 47 Liivinmaalaisista rahoista Suomen löydöis- messa. Pitäjänkirkon sisustuksen muutokset sä, ks. esim. Talvio 2012. reformaatiosta karoliinisen ajan loppuun 48 Klackenberg 1992: 34‒40 viitteineen. Kun- (1527−1718) (Helsinki 1996): 24−25, alavii- kin kirkon osalta on Klackenbergin väitös- te 76. kirjassa esitelty kaivausten laajuus ja laatu, 62 "Kyrkioskrudh, som är Messekläder, Alta- yksityiskohtaiset kirjallisuusviitteet sekä rekläder, Taflor, Beläte, liws, stakar, kronor taulukko kunkin kirkon rahalöydöistä vuo- etc. är wäl lidelig ther han är måttelig och sina 1100‒1520. Rahalöydöt on taulukoitu vthan misbruk, Therföre skal här ock wara 50 vuoden jaksoissa. Lisäksi liitteessä on itt gott vpseende, så at wantroo och misbruk esitelty keskiaikaisten rahojen levintäkartat må förtagit och icke ytterligare inrymdt 40 kirkosta. Klackenbergin tutkimus käsit- warda" (KO 1571. 1932: 113). tää noin 7650 rahaa 198:sta Ruotsi-Suomen 63 maalaiskirkosta. "Man skal ock tagha sig wahra för alt annat misbruk, som warit haffuer medh Beläte, 49 Kenneth Jonsson on julkaissut yleiskatsa- at man icke henger vppå them gull, silf- uksen samasta aineistosta maakuntajaon fuer, kosteligh klädher etc. Icke tender liws pohjalta, ks. "Myntfynden i landsortskyr- för them, icke rökier, icke knäfaller, kryper kor i det medeltida Sverige," Myntstudier, etc. Ty alt sådant är vppenbara Hedendo- vol. 1 (2011): 1−16. Artikkeli käsittää myös men och affguderrij. HERran tin Gudh skal listan kirkoista, joista on löytynyt keskiai- tu tilbia (sägher Scriffen) och tiena honom kaisia rahoja viime vuosina. Frida Ehrnsten allena. Ellies må man wäl bruka liws widh on julkaissut päivitetyn yhteenvedon keski- Altarer ther Tidhegärden hålles" (KO 1571. aikaisista rahalöydöistä Suomessa. Hänen 1932: 113). tutkimuksensa käsittää maaseutukirkko- 64 jen lisäksi kaupunkikirkot ja myös Suomen Valdemar Gerdin (2009) analysoi Ruotsin kirkoista viime vuosina löytyneet rahat, ks. maaseutukirkkojen raha-aineistoa ajanjak- "När myntets klang i kistan hörs, till him- solta 1521‒1611 opinnäytetyössään "Vad len själen genast förs. Medeltida myntbruk hände sen? Fynd av efterreformatoriska i kyrkan", Finskt Museum 2010/2011 (2013): mynt i svenska landsortskyrkor," (Julkaise- 110−141. maton opinnäyte, Tukholman yliopiston arkeologian laitos, 2009). Hänen tutkimuksen- 50 Nro 7, 39, 46, 72, 87. sa tulokset on myös julkaistu, ks. Valdemar 51 Klackenberg 1992: 36, alaviite 8. Gerdin, "Myntfynd i svenska landsortskyr- 52 LL XVIII: C: 4; Dreijer 1961: 9‒10, 1963: 23. kor 1521−1611," Myntstudier, vol. 2 (2009): 53 Pernler 1993: 106. 1−9. Gerdin jakoi tutkimusaineistonsa 10 54 vuoden jaksoihin (taulukko 2, s. 4). Frida Lyhyt yleisesitys Marian palvonnasta Suo- Ehrnsten (2012) esitteli yhteenvedon kaikis- messa, ks. Helena Edgren, Mercy and justice. ta Manner-Suomen kirkkojen rahalöydöis- Miracles of the Virgin Mary in Finnish medi- tä Pro gradu-työssään, ks. "Mynten under eval wall-paintings (Helsinki 1993): 28−32 golvet. En numismatisk-arkeologisk studie viitteineen. om kyrkfynd i Finland," (Julkaisematon Pro 55 Karlsson 2009: 23. gradu –työ, Filosofian, historian, kulttuuri- 56 Edgren 1993: 32‒33. en- ja taiteentutkimuksen laitos, Helsingin 57 Lyhyt yleisesitys keskiaikaisen kirkon va- yliopisto, 2012). Ehrnstenin artikkeli "Myn- laistuksesta, ks. Bengt Stolt, "Kyrkorum ten i Finlands kyrkor" (2014) sisältää myös och kyrkoskrud", Mässa i medeltida socken lyhyen yhteenvedon reformaation jälkeisistä (Skellefteå 1993): 142−143. rahalöydöistä Ahvenanmaan kirkoissa, ks. Nordisk Numismatisk Årsskrift, Ny serie 1,

36 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 s. 153−200. Varhaisemmasta Suomen kirk- Painamattomat lähteet kojen reformaation jälkeistä rahamateriaa- Dreijer, Matts 1949. Berättelse över undersöknin- lia koskevasta tutkimuksesta, ks. esim. Otto gen invid och i Jomala kyrka 10 och 11 oktober Alcenius, "Förteckning öfver mynt funna i 1949. Ahvenanmaan museo, Maarianhamina St. Henriks bönekapell i Kjulo, Finskt Mu- (painamaton). seum (1905): 84‒88; Pekka Sarvas, "Espoon kirkon rahalöydöt," Suomen numismaatti- Dreijer, Matts 1961. Berättelse över den arkeolo- sen yhdistyksen tiedotuslehti, vol. 2 (1982): giska och byggnadshistoriska undersökningen av 41‒47; Markus Hiekkanen, "Archaelogy of Jomala kyrka 1961. Ahvenanmaan museo, Maa- the Medieval stone church of Lempäälä in rianhamina (painamaton). Satakunta, Finland. Finds from prehistorical and historical times," Fennoscandia archaeo- Painetut lähteet logica V (1988): 91‒101; "Rengon kirkon Acta visitatoria, Boëtius Murenius 1637‒1666. historia," I: Rengon historia (1993): 51‒252 Finska kyrkohistoriska samfundets handlingar sekä Kirsti Paavola, "Hailuodon kirkon ar- VI. Borga, 1905–1908. keologiset tutkimukset vuosina 1985‒1987," (Oulun yliopisto, 1991). Finlands Medeltidsurkunder samlade i tryck 65 Gerdin 2009: 8. utg. af Finlands statsarkiv genom Rein. Hausen 66 (FMU) I−VIII. Helsingfors, Statsarkivet, 1910, ÅM 353: 571, 572, 573. 1915, 1921, 1924, 1928, 1930, 1933, 1935. 67 Lagerqvist 1995: 154. Laurentius Petris kyrkoordning av ar 1571 (KO). 68 Gerdin 2009: 5. Utgiven av Samfundet Pro Fide et Christianis- 69 Ks. 'Boëtius Murenius´ Acta Visitatoria mo. Med historisk inledning av Emil Farnstrom. 1637−1666', s. 432 nro 33. När s. Olav och Svenska Kyrkans Diakonistyrelses Bokforlag, hanss altare boorttaghess på söder sijdan, så Stockholm 1932. blir ther rum till 9 bönder. Svenskt Diplomatariums huvudkartotek 70 Ks. 'Boëtius Murenius´ Acta Visitatoria (SDHK) https://riksarkivet.se/sdhk 1637−1666', s. 431 nro 29. Holen i choret på Sveriges mynthistoria. Landskapsinventeringen söder sijdan schola igenmurass och på norr (SML). Kungl. Myntkabinettet, statens museum sijdan förfärdigass med dörar och lååss till för mynt-, medalj- och penninghistoria och Nu- kyrkioböcker och pastorens offer. mismatiska institutionen, Stockholm. 71 Palmer Wendel 2006: 127. 72 Ålands Medeltidsurkunder 1−1400 (ÅMU). Jo- Juva 1955: 34, 57, 111. hannes Sundswall (red.), Alands kulturstiftelse, 73 Juva 1955: 111. Helsingfors, 1954. 74 Juva 1955: 159. 75 Katolisten käytänteiden aineellisista todis- Tutkimuskirjallisuus teista Suomessa uudella ajalla, ks. esim. Hei- Ahl, Eva 2006. Kyrkan, stormannen, prästen. ni Kirjavainen, "The Dress of a Saint? A Me- Forskning kring Jomala kyrkoby som exempel dieval Textile Find from Turku Cathedral," på den historiska tidens arkeologi på Åland. Mirator 16:2 (2015): 324‒336 sekä Otto Al- SKAS 3/2006, 3−16. cenius, "Förteckning öfver mynt funna i S:t Henriks bönekapell I Kjulo," Finskt Museum Alcenius, Otto 1905. Förteckning öfver mynt XII, (1905): 84‒88. funna i St. Henriks bönekapell Kjulo. Suomen 76 Museo, Finskt Museum 1905. Finlands fornmin- Jomalan kirkosta on löytynyt vain 60 kpl nesförening, Helsingfors, 84‒88. 1600-luvulle ajoittuvia rahoja. Dreijer, Matts 1957. Kalkstenslejonet i Jomala. Åländsk odling 1957, 25‒64. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Dreijer, Matts 1963. Jomala kyrka. Åländsk odling 1963, 3−52. Lyhenteet Dreijer, Matts 1983. Från stenåldern till Gustav ÅM = Ålands Museum Vasa. Det åländska folkets historia I:1. Ålands museum, Mariehamn.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 37 Edgren, Helena 1993. Mercy and justice. Mir- Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan ki- acles of the Virgin Mary in Finnish Medieval vikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toi- wall-paintings. Suomen muinaismuistoyhdistyk- mituksia 1117. Suomalaisen kirjallisuuden seu- sen aikakauskirja 100. Suomen Muinaismuisto- ra, Helsinki. yhdistys, Helsinki. Hukantaival, Sonja 2016. "For a witch cannot Ehrnsten, Frida 2012. Mynten under golvet. En cross such a threshold!" Building concealment numismatisk-arkeologisk studie om kyrkfynd traditions in Finland c. 1200‒1950. Archaeologia i Finland. Pro gradu -työ, Humanistinen tiede- Medii Aevi Finlandiae XXIII. Suomen keskiajan kunta, Filofian, historian, kulttuurien ja taitei- arkeologian seura, Turku. dentutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto (pai- Jonsson, Eeva 2017. Skatten i himlen. En grund- namaton). läggningsskatt från 1280-talet i Jomala kyrka på Ehrnsten, Frida 2013. När myntets klang i kis- Åland? Myntstudier 1/2017, 1‒8. tan hörs, till himlen själen genast förs. Medeltida Jonsson, Kenneth 1984. Myntningen under myntbruk i kyrkan. Finskt Museum 2010/2011 Valdemar 1250‒1275 och Magnus Ladulås (2013). Finlands fornminnesförening, Helsing- 1275‒1290. Mynt kontakt. Svensk Numismatisk fors, 110−141. Tidskrift 4/5/1984, 121‒125. Ehrnsten, Frida 2014. Mynten i Finlands kyr- Jonsson, Kenneth 2000. Coin circulation and kor. Nordisk Numismatisk Årskrift. Ny serie 1, pattern of hoarding in the Viking Age and the 153−200. Middle Ages. Berndt Kluge & Bernhard Weisser Gardberg, Carl Gustaf 1987. Kirkot 1400-luvun (eds.), XII. Internationaler Numismatischer Kon- alkuun mennessä. Salme Sarajas-Korte, Knut gress 1997. Proceedings II. Staatliche Museen zu Drake, Rakel Kallio & Kristiina Nivari (toim.), Berlin, Berlin, 911‒916. Ars. Suomen taide 1. Weilin + Göös, Espoo, Jonsson, Kenneth 2001. Myntfynden i lands- 48−65. ortskyrkor i det medeltida Sverige. Myntstudier, Gerdin, Valdemar 2009. Vad hände sen? Fynd 1/2001, 1−16. av efterreformatoriska mynt i svenska landsort- Jonsson, Kenneth 2005. Hur länge cirkulerade skyrkor. Opinnäytetyö, Humanistinen tiedekun- mynten under olika tidsperioder? Myntstudier ta, Arkeologian laitos, Tukholman yliopisto (pai- 4/2005, 14‒20. namaton). Jonsson, Kenneth 2009. Östervålafyndet i Up- Gerdin, Valdemar 2009. Myntfynd i svenska psala universitets myntkabinett. Opus mixtum. landsortskyrkor 1521−1611. Myntstudier 2/2009, Studia numismatica Upsaliensia 4. Uppsala uni- 1−9. versitet, Uppsala, 127‒131. Golabiewski Lannby, Monica 2001. Medeltida Juva, Mikko 1955. Varsinais-Suomen seurakun- mynt i Bollnäs gamla kyrka. Skatten i skrinet. taelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosi- Harald Nilsson (red.), Nulla dies sine linea. Fest- satoina (1600−1808). Varsinais-Suomen historia skrift till Ian Wiséhn. Numismatiska Meddelan- VII: 3. Helsingin yliopisto, Helsinki. den XLI. Svenska Numismatiska Föreningen, Stockholm, 39−45. Karlsson, Lennart 2009. Bilden av Maria. Histo- riska media, Lund. Hiekkanen, Markus 1986. Archaeology of the Medieval stone chruch in Lempäälä in Satakun- Kirjavainen, Heini 2015. The Dress of a Saint? ta, Finland. Finds from prehistorical and histo- A Medieval Textile Find from Turku Cathedral. rical times. Fennoscandia Archaeologica III, Hel- Mirator 2/16/2015, 324‒336. sinki, 91‒101. Klackenberg, Henrik 1992. Moneta nostra. Mo- Hiekkanen, Markus 1993. Rengon historia. I. netarisering i medeltidens Sverige. Lund studies Rengon historia. Rengon kunta ja seurakunta, in Medieval Archaeology 10. Almqvist & Wik- Renko, 53‒252. sell International, Lund. Hiekkanen, Markus 1994. The stone churches of Knuutila, Jyrki 2010. Soturi, kuningas, pyhi- the medieval diocese of Turku. A systematic clas- mys. Pyhän Olavin kultti osana kristillistymistä sification and chronology. Suomen muinaismuis- Suomessa 1200-luvun alkupuolelta 1500-luvun toyhdistyksen aikakauskirja 101. Suomen mui- puoliväliin. Suomen kirkkohistoriallisen seuran naismuistoyhdistys, Helsinki. toimituksia 203. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Helsinki.

38 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Lagerqvist, Lars O. 1995. Äldre vasatid. Kenne- Rasmusson, Nils Ludvig & Lagerqvist, Lars O. th Jonsson, Ulf Nordlind & Ian Wiséhn (red.), 1965. Mynt från Jomala kyrka. Åländsk odling Myntningen i Sverige 995‒1995, Numismatiska 1965, 25–43. Meddelanden XL. Svenska Numismatiska Fören- Ringbom, Åsa 1994. Dateringen av Ålands kyr- ingen, Stockholm. kor. Historisk Tidskrift för Finland 3, 459‒493. Malmer, Brita 1980. Den senmedeltida penningen Ruohonen, Juha 2013. Kirkollisen kulttuurin al- i Sverige: svenska brakteater med krönt huvud och kulähteillä. Kaarinan Ravattulan varhaiskeskiai- krönta bokstäver. Kungl. Vitterhets Historie och kainen kirkko ja kirkkomaa. Historiallinen aika- Antikvitets Akademiens handlingar. Antikva- kauskirja, 4/2013, 433‒440. riska serien, 31. Kungl. Vitterhets-, historie- och antikvitetsakademien, Stockholm. Ruohonen, Juha 2015. Lähetyskauden muistoja. Ravattulan Ristimäen kalmisto, kirkko ja kirk- Myrberg, Nanouschka 2008. Ett eget värde. Got- komaa. Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika La- lands tidigaste myntning, ca 1140−1220. Stock- vento, Sami Raninen & Anna Wessman (toim.), holm studies in archaeology 45. Stockholms uni- Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja var- versitet, Stockholm. haishistoria kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus, Nyman, Valdemar 1980. Ålands medeltida kyr- Helsinki, 395‒397. kokonst. Det åländska folkets historia I:2. Ålands Ruohonen, Juha 2017. Ristimäki in Ravattula. museum, Mariehamn. On the Remains of the Oldest Known Church in Paavola, Kirsti 1991. Hailuodon kirkon arkeolo- Finland. Janne Harjula, Sonja Hukantaival, Visa giset tutkimukset vuosina 1985‒1987. Jari Ok- Immonen, Anneli Randla & Tanja Ratilainen konen (toim.), Arkeologian tutkimusraportti 3. (eds.), New Visits to Old Churches. Sacred Mon- Oulun yliopisto, Oulu. uments and Practices in the Baltic Sea Region. Palmer Wendel, Lee 2006. The Eucharist in the Cambridge Scholars Publishing, Cambridge, Reformation. Incarnation and Liturgy. Cambrid- 46‒60. ge University Press, Cambridge. Ruohonen, Juha 2018. 1200-luvun götanmaa- Pernler, Sven-Erik 1993. En mässa för folket? lainen penninki Ravattulan Ristimäeltä. Numis- Sven Helander, Sven-Erik Pernler, Anders Piltz maattinen Aikakauslehti, Finsk Numismatisk & Bengt Stolt (red.), Mässa i medeltida socken. Tidskrift 4/2018, 88‒91. Artos, Skellefteå, 102–134. Sarvas, Pekka 1982. Espoon kirkon rahalöydöt. Pirinen, Hanna 1996. Luterilaisen kirkkointe- Suomen numismaattisen yhdistyksen tiedotusleh- riöörin muotoutuminen Suomessa. Pitäjänkirkon ti, 2/1982, 41‒47. sisustuksen muutokset reformaatiosta karoliinisen Stolt, Bengt 1993. Kyrkorum och kyrkoskrud. ajan loppuun (1527−1718). Suomen muinais- Sven Helander, Sven-Erik Pernler, Anders Piltz muistoyhdistyksen aikakauskirja 103. Suomen & Bengt Stolt (red.), Mässa i medeltida socken. Muinaismuistoyhdistys, Helsinki. Artos, Skellefteå, 135−167. Pooth, Ehrnst 1973. Zür Baugeschichte der Kir- Talvio, Tuukka 2012. The finds of medieval che von Jomala. Armin Tuulse, Ann Catheri- Livonian coins from Finland and the former ne Bonnier, Gerold Propper & Tamás Sárkány Finnish Karelia – a preliminary survey. Ivar (red.), Ålands medeltida kyrkor. Studier utgivna Leimus (toim.), Monetary history of the Baltics av Ålandsseminariet vid Anders Zorns professur in the Middle-Ages (12‒16th c.) Internation- i nordisk och jämförande konsthistoria tilläg- al symposium in Tallinn, 9–10 Dec. 2010. Eesti nade Sten Karling, Stockholm studies in history Ajaloomuuseum, Tallinn, 10‒18. of art 25. University of Stockholm, Stockholm, Voionmaa, Jouko 1941. Brakteatfyndet från 9‒24. Geta. Finskt Museum XLVIII. Finlands fornmin- Ramsdahl, Carl 1956. Jomala kyrkas ombyggnad nesförening, Helsingfors, 23‒30. 1828−1844. Anteckningar ur församlingsarkivet. Åländsk Odling 1956, 3–31.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 39 Panu Savolainen, Laura Laine, Elina Wirkkala, Lauri Saarinen & Marko Huttunen

HISTORIALLISEN ARKEOLOGIAN NÄKÖKULMA KESKIAJAN JA UUDEN AJAN ALUN KIVIKIRKKOON TAPAUSTUTKIMUS KEMINMAAN VANHASTA KIRKOSTA

Documentary Archaeology of an Early Modern Stone Church. A Case-study of the Old Church of Keminmaa.

The article examines the old church of Keminmaa (built in 1520–1550 and abandoned in the 1790s) as a case study in documentary archaeology. The cross-reading of archaeological evidence and written sources reveals how statistically analysed data of church account books can reveal long-term pat- terns of gradual maintenance. In addition the results show how the written sources can enrich and complement the interpretation of dendrochronological analyses and proposes new dating to the 17th century vault paintings of the church. The article discusses also the meaning of the numerous house marks and other carvings documented in the wooden roof structures of the church. Finally, the study reflects the remote northern location of the church in the borderlands of the diocese of Turku in Northern Sweden. It discusses the possible cultural influences of the Uppsala diocese stone churches in the nearby parishes on the construction of the Keminmaa old church.

Keywords: Medieval stone churches, Keminmaa old church, roof structures, historical archaeology, house marks, church paintings Hakusanat: Keskiajan kivikirkot, Keminmaan kirkko, kattorakenteet, historiallinen arkeologia, puu merkit, kirkkomaalaukset

JOHDANTO vuosikymmenelle, jolloin reformaation ta- loudelliset ja poliittiset uudistukset pysäyt- Keminmaan vanha kirkko on yksi Ruot- tivät useiden Ruotsin seurakuntien kirkol- sin myöhäisimmistä keskiaikaisista ki- liset rakennushankkeet.2 Monien muiden vikirkoista. Alkuaan Pedersören kap- 1500-luvun alun kivikirkkohankkeiden peliseurakunnaksi 1300-luvun alussa tapaan Kemin emäseurakunnan kirkko jäi perustettu Kemi itsenäistyi 1400-luvun kesken. Siitä jäivät puuttumaan ainakin al- alussa. Ainakin kaksi seurakunnan ensim- kuperäiseen suunnitelmaan kuuluneet tiili- mäistä kirkkoa olivat puurakenteisia, ja holvit.3 Kivikirkko jäi autioksi 1700-luvun niiden jäännökset tunnetaan arkeologisista lopulla, mistä syystä se on säilynyt hyvin tutkimuksista.1 Kivikirkon rakentaminen keskiajan lopun ja uuden ajan alkupuolen ajoittuu 1520–1550-luvuille, niille kolmelle asussaan.

40 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Kuva 1. Pohjanlahden rannikon keskiaikaiset kivikirkot. Kartta: Panu Savolainen.

Keskiaikaisen Turun hiippakunnan ki- gisesta7 ja kirkkohautausten näkökulmasta8. vikirkkojen joukossa Keminmaa on maan- Tästä syystä se tarjoaa erinomaisen lähtö- tieteellisesti erityinen. Sen pohjoinen sijain- kohdan historiallisen ja dokumentaarisen ti kietoutuu keskiajan ja uuden ajan alun arkeologian näkökulmalle Pohjois-Ruotsin Pohjois-Ruotsin rajaseudun ja vahvistuvan keskiajan lopun ja uuden ajan alun kirkko- keskusvallan ulottuvuuksiin.4 Kiinnostava jen rakentamiseen, sisätilojen koristeluun on niin ikään yhteys Pohjanlahden ranni- ja ylläpitoon. Laajemmassa kontekstissa kon läntisiin naapuriseurakuntiin (Tornio, pohdimme artikkelin lopussa, mitä Kemin- Kalix, Luulaja, Piteå ja Skellefteå), joihin maan tapausesimerkki kertoo Pohjanlah- Keminmaan tapaan rakennettiin 1400-lu- den pohjoisrannikon seurakuntien välisestä vun lopulla ja 1500-luvun alussa kivikirkot, ideoiden ja ihmisten liikkuvuudesta uuden toisin kuin Turun hiippakunnan puoleisiin ajan alussa ja millaisia ulottuvuuksia doku- lähiseurakuntiin. Lähin keskiaikaisen Turun mentaarinen arkeologia ja rakenteiden mer- hiippakunnan puolella sijaitseva kivikirkko kintöjen tutkimus avaa kirkkorakennuksen on Kaarlelassa, Keminmaalta yli 200 kilo- paikallisiin ja laajempiin yhteisöllisiin mer- metriä etelään.5 (Kuva 1.) kityksiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme Ke- Historiallisen arkeologian metodologi- minmaan vanhaa kirkkoa Pohjois-Ruotsin an kannalta käsittelemme erityisesti sitä, uuden ajan alun kirkkojen rakentamisen millä tavoin tekstimuotoiset asiakirjat ovat ja ylläpidon näkökulmasta. Aiemmassa tulkittavissa tilallisesti ja materiaalisesti. tutkimuksessa kirkkoa on tarkasteltu katta- Vaikka artikkelin kohteena on yksi kirkko, vasti taidehistoriallisesta6, rakennusarkeolo- tavoitteena on hahmotella yksittäistapausta

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 41 Kuva 2. Keminmaan kirkon julkisivut. Kuvat: Laura Laine.

laajemmin, miten rakenteita ja tekstejä voi- tamatta joitain 1900-luvun alkupuoliskon daan tulkita yhtäaikaisesti uuden ajan alun restaurointiratkaisuja.11 Kirkon rakennus- vuosisatojen kirkkojen kontekstissa. Näin osia on ajoitettu 2000-luvun alkupuolella ollen tapaustutkimus avaa laajempia näkö- poikkeuksellisen kattavasti dendrokrono- kulmia siihen, millaista toisiinsa kytkeyty- logisin analyysein,12 mikä antaa hyvät pe- vää tietoa tekstilähteistä ja rakennuksista on rusteet suhteuttaa tiliaineistoja rakennus- mahdollista tulkita. osiin juuri tämän kirkon kohdalla. Lisäksi Keminmaan kirkko on erinomainen seurakunnan arkisto on säilynyt hyvin, ja kohde rakenteita ja tekstilähteitä suhteutta- rakennushistoriallisen tutkimuksen kan- valle tutkimusasetelmalle. Poikkeuksellisen nalta olennaiset kirkontilit alkavat vuodes- kirkosta tekevät sen alkuperäiset kattora- ta 1649. kenteet, jotka ovat säilyneet noin kymme- Artikkelin taustalla olevat rakennetut- nessä Suomen keskiajan kivikirkossa,9 sekä kimukset ja -havainnot tehtiin Keminmaan puisen holvilaipion 1600-luvun maalauk- vanhassa kirkossa vuosina 2017 ja 2018 to- set. Kyseisellä vuosisadalla laipiomaala- teutetun restauroinnin ja rakennushisto- uksia tehtiin erityisesti Pohjanmaan kirk- riaselvityksen laatimisen yhteydessä. Sekä koihin, mutta Keminmaan vanhan kirkon restauroinnista että rakennushistoriaselvi- maalaukset lukeutuvat harvoihin säilynei- tyksestä vastasi arkkitehtitoimisto Livady. siin.10 1700-luvun lopusta alkaneen autio- Rakenteiden tutkimuksesta ja dokumen- kirkkovaiheen ansiosta Keminmaan vanha toinnista vastasivat yhdessä kaikki kirjoit- kirkko on välttynyt autenttisuutta rikko- tajat ja asiakirjalähteiden tutkimuksesta FT vilta moderneilta uudistuksilta lukuun ot- Panu Savolainen.

42 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 KIVIKIRKOT JA DOKUMENTAARISEN yksiselitteisesti hahmottaa tietoja rakenta- ARKEOLOGIAN NÄKÖKULMA misesta.15 Näin ollen Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen rakentamisesta tällä hetkellä Tieteellinen kiinnostus keskiaikaisia ki- vallitseva käsitys pohjautuu lähes täysin vikirkkoja kohtaan heräsi Suomessa rakennusarkeologiseen tutkimukseen sekä 1800- luvun lopulla. Tuolloin, ja pitkälle luonnontieteellisiin ajoitustuloksiin.16 1900-luvulle, mielenkiinto kohdistui ennen Kirkkojen tutkimuksessa tilanne muut- kaikkea alkuperäiseen rakentamisajankoh- tuu, kun katse kohdistetaan 1600-luvulle. taan, keskiaikaisiin vaiheisiin sekä raken- Monissa seurakunnissa vuosisadan alku- nusprosessiin. Niihin liittyviin kysymyksiin puolelta lähtien säilyneet seurakunnan ar- keskiajalta säilynyt vähäinen lähdeaineisto kistot antavat mahdollisuuksia tarkastella ei juuri antanut vastauksia, vaikka on ym- rakentamisen, korjaamisen ja ylläpidon märrettävää, että 1800-luvun lopulla näiden toteutumista sekä rakenteiden että tiliai- ’kansallisten monumenttien’ rakentami- neistojen kannalta.17 Keminmaan tapaus nen pyrittiin liittämään vastailmestyneen on tässä suhteessa kiinnostava, sillä kirkon lähdejulkaisun, Finlands medeltidsurkun- asehuone ja holvilaipio maalauksineen sekä derin, epäsuoriin ja viitteellisiin tietoihin laaja joukko korjaustoimenpiteitä ajoittuu seurakunnille myönnetyistä anekirjeistä.13 1600-luvun puolivälistä 1700-luvun lop- Ainoastaan Tyrvään (Kallialan) seura- puun ulottuvaan jaksoon. (Kuvat 4–7.) kunnan 1460-luvulta alkavat tilit,14 ainoat Kirkontilejä on käytetty historiantut- Suomen säilyneet keskiaikaiset kirkonti- kimuksen aineistona pitäjänhistorioissa ja lit, sekä Turun tuomiokirkon 1470-luvulta paikallishistoriallisissa teoksissa 1800-luvul- alkaen laadittu kopiokirja, Registrum ec- ta alkaen, mutta dokumentaarisessa arke- clesiae aboensis, sisältävät tietoa, josta voi ologiassa niitä on toistaiseksi hyödynnetty vähän. Keminmaan vanhan kirkon rakentamista koskevien asiakirjojen ja kirkon rakenteiden yhtäaikainen luenta avaakin uusia näköaloja historiallisia lähteitä hyö- dyntävään rakennusarkeologiseen tutkimukseen. Kirkontilejä ja muita kirkonar- kistojen asiakirjoja on mahdollista käyttää rakennusosien ajoittamiseen dendrokrono- logian rinnalla. Tässä suhteessa ne tarjoavat täsmentävää ja tarkentavaa tietoa. Uuden ajan alun vuosisatojen muutostöistä tai lisä- rakennuksista luonnontieteellisten ajoitustulosten ja asiakirjalähteiden ristiintulkinta tuo esiin tietoja, jotka kumpikin metodi yk- sinään käytettynä jättää näkymättömiin.

Kuva 3. Keminmaan kirkon pohjapiirros. Piirros: Laura Laine.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 43 Kuva 4. Kemin seurakunnan kirkon tilit vuosilta 1649–1652. Merkinnät on kir- jattu tilikirjaan samanaikaisesti neljän vuoden ajalta. KA, Kemin seurakunnan arkisto.

myöten, millä tavoin pitäjäyh- teisö osallistui rakentamiseen ja miten aktiivisemmat rakennus- kaudet suhteutuvat vähittäiseen ylläpitoon kuten katon korjauksiin ja tervaamiseen. Kirkon- tileistä voidaan myös luodata tässä artikkelissa vähemmän esiin Viimeisen kolmen vuosikymmenen ai- nostettua näkökulmaa rakennusaineiden kana historiallisessa arkeologiassa ja myös hintoihin ja alkuperään sekä kirkon raken- rakennusarkeologiassa on nostettu yhä tamisen ja ylläpidon taloudelliseen puoleen. useammin esiin kysymys arkeologisen aineiston ja asiakirjalähteiden välisistä yhte- yksistä. Tekstien ja arkeologisen aineiston KIRKONTILIT JA KOKONAISKUVA suhdetta on luodattu metodologisesta läh- RAKENTAMISESTA JA YLLÄPIDOSTA tökohdasta, jolloin esiin nousee ennen kaikkea kysymys tekstien ja esineellisten aineis- Kemin seurakunnan arkiston kirkontilit tojen suhteesta historialliseen tai yleensä ovat säilyneet vuodesta 1649 alkaen.20 Ajan- menneisyyttä koskevaan tietoon.18 Toisaalta kohta säilyneen tilinpidon alkamiselle on historiallista ja myös muistitietoaineistoa Suomen seurakuntien osalta varsin tyypil- käytetään komplementaarisessa mielessä, linen. Hiippakunnallisen hallinnon osalta jolloin yhteen ilmiöön, kohteeseen tai hen- taustalla on erityisesti piispa Isaac Rotho kilöön kohdistuva tulkinta muodostetaan viuksen (Turun piispana 1627–1652) pyr- erilaisten aineistojen pohjalta. Historialli- kimys seurakuntien varojen tarkempaan sessa ja dokumentaarisessa (asiakirjalähteitä valvontaan, mihin liittyivät ohjeistus ja vaa- tulkitsevassa) arkeologiassa on myös kiin- timus systemaattisesta kirjanpidosta sekä nitetty yhä enemmän huomiota laajempiin vuotuisten tilien vahvistaminen piispan- ja kulttuurihistoriallisiin kysymyksenasettelui- rovastintarkastuksissa.21 Laajemmassa mie- hin, kuten ihmisten, esineiden ja ideoiden lessä tilinpidon kehitys liittyy koko Ruotsin ylirajaiseen liikkuvuuteen ja identiteettei- 1500-luvulta alkavaan keskusvallan rooliin hin.19 kirkollisessa hallinnossa. Kirkontilien analyysi tarjoaa mahdolli- Keminmaalla, kuten monissa muissa- suuksia myös tekijyyttä ja esineiden ja ide- kin Ruotsin seurakunnissa, tilinpidon al- oiden liikkuvuutta koskeviin tulkintoihin. kuvaiheet 1600-luvun puolivälissä kertovat Niistä on mahdollista hahmottaa rakennus- uusien käytäntöjen hitaasta juurtumisesta. töihin osallistuneiden henkilöiden nimiä Periaatteessa tileihin piti ohjeiden mukaan

44 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 merkitä kaikki seurakunnan maksut ja saa- ammattimiesten kuten muurareiden, puu- tavat tavarantoimittajien nimiä myöten. seppien, seppien, rakennusmestareiden ja Keminmaan tilit ovat kuitenkin 1660-lu- lasimestareiden palkat – ennen kaikkea ra- vun alkuun saakka hajanaisia, ja käsialois- kennustarvikkeet ja ammattityö, jota ei ol- ta ja sanamuodoista havaitsee, että tietoja lut mahdollista saada laajamittaisesti seura- merkittiin tilikirjaan kerralla jopa useiden kuntalaisilta päivätöinä.22 Tästä huolimatta vuosien ajalta ennen rovastin- ja piispan- seurakunta joutui hankkimaan jonkin tarkastuksia, joissa tilit vahvistettiin (kuva verran puutavaraa myös ostoina, ja myös 4). Näin ollen tilikirjojen tietoihin on syytä tavalliset seurakuntalaiset saivat toisinaan suhtautua varauksella, sillä niissä eivät vält- työpalkkoja rakennustöistä ja esimerkiksi tämättä näy kaikki seurakunnan ostot. katon tervaamisesta (kuva 6). Talonpojat Tilejä on myös suhteutettava seurakun- maksoivat kruununveroja 1500- ja talaisten päivätyövelvollisuuteen. Jokaisella 1600-luvuilla niin kalkkina, tiilinä, rautana ruokakunnalla oli velvollisuus osallistua kuin tuohenakin, joskin vähäisemmässä rakennustöihin sekä toimittaa tarvikkeita määrin kuin muina veroparseleina,23 joten kirkon rakentamiseen ja korjauksiin. Näin yhtä lailla näitä tuotteita on toimitettu myös ollen etenkin puutavara, jota osattiin veistää päivätyövelvollisuuksina kirkon rakennus- joka talossa, saatiin lähes kokonaisuudes- työmaille. Ajatusta siitä, että tilien hankin- saan päivätöinä. Tilien hankinnoissa näky- nat antavat verrattain luotettavan kokonais- vät lähinnä terva, kalkki, rauta ja lasi sekä kuvan muista kuin puutavarahankinnoista

Kuva 5. Kemin seurakunnan kalkki-, terva ja rautaostot 1649–1800. KA, Kemin seurakunnan arkisto. Kuvio: Panu Savolainen.

Kuva 6. Kemin seurakunnan tuohiostot sekä katon korjaukset ja tervaukset 1649–1800. KA, Kemin seurakunnan arkisto. Kuvio: Panu Savolainen.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 45 Kuva 7. Kemin seurakunnan ammattikäsityöläisten palkat ja pitäjäläisille maksetut työpalkat 1649-1800 taalereis- sa ja vuodesta 1777 riikintaalereissa. Kuvio: Panu Savolainen.

kuitenkin vahvistaa vuodesta 1739 alkaen laajentaminen ristikirkoksi tuolloin on jo säilyneiden pitäjänkokousten pöytäkirjojen ollut aktiivisesti suunnitteilla.26 vertailu tileihin. Huomattavan laaja hankinta, joka liittyy Seuraavassa tarkastelemme, millaisen lähes varmasti kirkon ulkoseinien valkai- kuvan tilit antavat kirkon rakentamisesta ja suun sekä asehuoneen rakentamiseen, on miten ne kytkeytyvät dendrokronologisiin vuosina 1661 ja 1663 kolmessa erässä ostet- ajoitustuloksiin24 sekä kirkon rakenteissa tu 130 tynnyriä kalkkia. Kirkon ulkoseinistä säilyneisiin jälkiin. Kuvioista on poistettu rappaus on sittemmin lähes täysin varissut 1700-luvun lopulla puretun kellotapulin ra- pois, ja myöhemmät vähäiset kalkkiostot kentamiseen ja ylläpitoon liittyneet hankin- viittaavat siihen, että säilyneet kalkitut ul- nat ja kulut. koseinien pinnat ovat peräisin tästä laajasta Kirkontilien antama yleiskuva kertoo 1660-luvun hankkeesta (kuva 5). Ajallisesti havainnollisesti ja yksityiskohtaisesti, miten tämä osuu yhteen Uppsalan hiippakunnan kirkkoa korjattiin ja ylläpidettiin 1650-lu- puolella sijaitsevan Kalixin naapuriseura- vulta 1790-luvun loppuun, jolloin se jäi kunnan kanssa. Kalixin 1400-luvun lopulla pois käytöstä. Kirkon rakennustarvikkeiden rakennettu kivikirkko näet kalkittiin noin ostossa ja työpalkoissa erottuvat aktiiviset kymmenen vuotta aiemmin vuonna 1653.27 rakennusvaiheet 1680-luvulla kirkkoher- Tervaostoja seurakunta teki jatkuvasti, ja ra Johan Tuderuksen (1673–1699) aikana katon tervauksista ja korjauksista on mai- sekä isovihaa edeltävät sekä sen jälkeiset nintoja keskimäärin kerran vuosikymme- korjaukset 1710–1730-luvuilla (kuvat 5–7). nessä aina vuoteen 1759, jolloin kirkko ja Suunnitelmat laajentaa vanhaa kirkkoa kellotapuli tervattiin. Tämän jälkeen terva- tai rakentaa uusi kirkko 1750-luvulta alkaen näkyvät kirkontileissä hyvin selvästi, vuosi naulat/kpl naulat/taaleria sillä satunnaisia katon tervauksia lukuun 1651 1.5 ottamatta kirkon ylläpito lähes lakkasi 1652 1.5 vuosisadan puolimaissa. Tässä vaiheessa 1660 200 3 panostettiin enää lähinnä arvoesineiden 1682 300 1706 1.66 turvalliseen säilytykseen. Sakariston rauta- 1725 4.66 oveen tarvitusta raudasta maksettiin vuon- 1731 1000 na 1774 yhdeksän taaleria ja sepäntyöstä 1779 100 peräti 220 taaleria. 25 Se oli 1700-luvun jäl- kipuoliskon kallein yksittäinen investointi Taulukko 1. Kemin seurakunnan naulaostot 1649– kirkkoon, jonka korvaaminen uudella tai 1800. KA, Kemin seurakunnan arkisto.

46 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 vuosi taaleria runsaasti uudistuksia etenkin sisustukseen: 1658 19 tähän aikaan ajoittuvat lehterit, uusi saarna- 1659 2 1683 1 tuoli sekä osa maalauksista ja penkkien kor- 28 1684 4 jauksista. 1693 4 Mielenkiintoinen hankintaerä ovat ti- 1700 1 lien naulaostot. Puurakenteissa käytettiin 1702 1 nauloja lähinnä ruodelautojen ja paanujen 1704 1.2 naulaamiseen sekä penkkien ja lehtereiden 1713 1.25 rakentamiseen (taulukko 1). Laajemmista 1722 75 naulahankinnoista voi näin ollen hahmo- 1729 1 tella, milloin kirkkoon on tehty suurempia 1733 2.15 puurakenteita tai niiden korjauksia. Tileis- 1737 1.15 1759 1.33 tä on myös epäsuorasti pääteltävissä, mihin 1766 0.66 naulat käytettiin. Esimerkiksi vuoden 1682 1768 10 naulaostot liittynevät tuolloin rakennettui- 1777 0.04 hin penkkeihin, ja vuonna 1731 kerrotaan 1781 0.17 1000 naulan hankkimisesta samaan tarkoi- 1785 0.55 tukseen.29 1787 0.4 Myös kirkon ikkunoiden korjauksista ja 1790 0.4 ikkunahankinnoista saadaan kattava käsitys 1791 0.08 tileistä. Ainoa laajempi ikkunoiden uusimi- 1792 0.65 nen vuosien 1649 ja 1800 välillä toteutettiin 1793 0.5 1794 0.02 isonvihan jälkeen, ja muutoin ikkunoiden uusiminen rajoittui lähinnä yksittäisten Taulukko 2. Ikkunoiden korjaukset ja uusinnat 1649– ruutujen korjauksiin (taulukko 2). 1800. KA, Kemin seurakunnan arkisto. Tilien antama yleiskuva kertoo hyvin, millaisiin jaksoihin kirkon ylläpito ja kor- ukset päättyivät, ja mitä ilmeisimmin syynä jaaminen ajoittuu. Kirkontilien tilastollinen oli seurakunnan hanke rakentaa uusi kirkko analyysi tuo esiin myös vähittäisen ylläpi- tai laajentaa vanha kirkko ristikirkoksi. Ter- don ja rakennusainehankintojen pitkän ai- vaa ostettiin tilien mukaan miltei jatkuvasti kavälin kokonaiskuvan. Aineisto osoittaa varastoon, joskin ostot näyttävät tihenty- myös, että kirkontilien tutkimus tarjoaa neen joitakin vuosia, jopa vuosikymmentä mahdollisuuden arvioida esimerkiksi sitä, ennen aiottua tervausta (kuva 6). Yleisen miten paljon keskiajalta säilyneitä katto- tavan mukaan tervaa ostettiin varastoon, ja rakenteita on myöhemmin korjattu. Tilejä sitä on mahdollisesti saatu myös pitäjän ta- voidaan siten tulkita taannehtivasti ja saada lonpojilta työvelvollisuuksina. käsitys myös säilyneitä tilejä edeltävän aika- Tileistä käyvät havainnollisesti ilmi käsi- kauden seurakuntakohtaisista käytänteistä. työläisille sekä seurakuntalaisille maksetut Asiakirjalähteiden käyttö rakennusarkeo- palkat (kuva 7). Palkattuja ammattikäsityö- logisen tutkimuksen taustalla saattaa siis läisiä käytettiin 1600-luvulla erityisen ti- antaa kattavan käsityksen siitä, millaista heästi kirkkoherra Johan Tuderuksen kau- kirkkorakennuksen ylläpito on pitkän ajan della (1673–1699), jolloin kirkossa tehtiin kuluessa ollut.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 47 ASIAKIRJAT JA DENDROKRONOLOGIA asehuoneen – rakentamisesta ja kivien vierittämisestä maksettiin useille miehil- Kiinnostava kysymys on, onko tileis- le työpalkkoja yhteensä noin viisi taaleria sä olevia hankintoja mahdollista liittää sekä muurarimestarille 44 taaleria lähes dendrokronologisesti ajoitettuihin raken- kaksi vuosikymmentä myöhemmin vuonna nusosiin. 1600-luvun dendrokronologisten 1678.32 On mahdollista, että tämä luonnon- ajoitusnäytteiden ja tileissä ilmenevän ra- kivistä tehty muuraustyö liittyy asehuoneen kennusprosessin ajallinen suhde voi kertoa päätykolmion yläosan muuraamiseen (kuva myös taannehtivasti siitä, millä tarkkuudel- 8). Muurausjälki ja kivien koko vaihtuu pää- la dendrokronologiset ajoitustulokset ovat tykolmion alaosassa, ja ullakolla on näh- yleisesti sovellettavissa muurattujen raken- tävissä, että asehuoneen sisäpuolelle tehty nusosien ikään. rappaus päättyy täsmälleen samalle korkeu- Keminmaan kirkon asehuone tarjoaa delle. mahdollisuuden vertailla dendrokronolo- Vuoden 1678 tileissä on myös maininta gisten ajoitustulosten ja tilikirjojen antamaa paanunveistäjälle kolmella taalerilla hanki- kuvaa rakentamisen vaiheista. Asehuone on tusta paloviinasta. Tämä saattaa liittyä ase- dendrokronologisesti ajoitettu 1660-luvun huoneen katon paanutukseen tai johonkin alkuun,30 eli aikaan jolta kirkontilit ovat laajempaan katon korjaukseen, sillä paanuja säilyneet. Tileistä löytyy asehuoneen raken- seurakunta ei tutkitun puolen vuosisadan tamiseen sopivia tietoja keväältä 1661, jol- aikana hankkinut lainkaan. Ne tulivat ilmi- loin seurakunta hankki 400 tiiltä.31 Vuotta selvästi pitäjäläisiltä työvelvollisuuksina. aiemmin seurakunta oli hankkinut kolmella Asehuonetta sisustettiin 1680-luvulla. taalerilla 200 naulaa, jotka käytettiin mah- Vuonna 1682 hankittiin kolme leiviskää dollisesti asehuoneen katto- laudoitukseen. Naulaostot olivat harvinaisia, ja 1600-luvulla kirkon rakennustöihin ostettiin nauloja ainoastaan vuosina 1651, 1652, 1660 ja 1682 (taulukko 1). Muita asehuoneen rakentamiseen viittaavia tietoja ei 1660-luvun tileistä kuitenkaan löydy. Sen sijaan ”eteisen” (kyrkianes förmak) – eli

Kuva 8. Asehuoneen pienemmistä kivistä muurattu päätykolmio lienee kirkontilien tietojen perusteella vuodelta 1678 eli pari vuosikymmentä myöhäisempi kuin asehuoneen kat- torakenne. Kuva: Livady.

48 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 rautaa kirkon ”eteisen” (förstugu) ovirautoi- hin,33 ja vuonna 1686 tileissä on maininta ”eteisen kalustamisesta” (kyrckio förmaketz fuhrning)34. Jo vuosikymmen aiemmin, vuonna 1669 seppä Knut Knutssonilta oli tilattu asehuoneen ja runkohuoneen väli- seen oveen tukkilukko, joka on yhä paikallaan.35 Asehuoneen saattaminen valmiiksi näyt- tää siis kestäneen kaksi vuosikymmentä, ja tällä kohtaa tilien tiedot antavat huomattavasti lisävaloa 1660-luvulle ajoittuviin dendrokronologisiin ajoitustuloksiin.36 Esi- merkki osoittaa, että dendrokronologisten tulosten ja tilien ristiinluenta antaa hyviä mahdollisuuksia hahmottaa rakennustyön tarkkaa kulkua yleisemminkin 1600-luvun alkupuolelta alkaen suomalaisissa kohteissa, joissa asiakirja-aineistoa on säilynyt katta- vammin. Kuva 9. Runkohuoneen eteläseinässä asehuoneen Asehuoneen holvilaipion niskat on ullakolla on nähtävissä runkohuoneen eteläseinän rappauksen puuttuminen asehuoneen päätyseinien ajoitettu dendrokronologisesti talveen yläpuolisilta, asehuoneen katon alle jääviltä osin. Kuva: 37 1729/1730. Myös tältä osin tilit sopivat yh- Livady. teen dendrokronologisten tulosten kanssa, sillä vuonna 1730 seurakunta hankki 42 kpl lautoja.38 Lautamäärä täsmää laipion pin- kajoavien dendrokronologisten ajoitusten ta-alaan, ja on todennäköistä, että ainakin rinnalla tilikirjojen tiedot voivat kertoa uu- osa yhä jäljellä olevista laudoista on alku- delle ajalle ajoittuvien rakennusosien iästä peräisiä. Mahdollisesti asehuoneessa on tätä tarkkojakin tietoja vähällä vaivalla. Toisaalta ennen ollut laeltaan runkohuoneen muu- juuri dendrokronologisten ajoitusten rien harjan korkuinen, alimpiin kitapuihin ja tilien tiedot yhdistettynä kertovat kiinnitetty laipio tai se on ollut kokonaan rakentamisesta tietoja, joita kumpikaan ilman laipiota. Asehuoneen kohdalla ole- aineisto ei yksinään tuo esiin. van runkohuoneen eteläseinän rappaus on selvästi myöhäisempi kuin asehuone, sillä asehuoneen sivuseinien yläpuolisilta, näky- LAIPION JA MAALAUSTEN AJOITUS mättömiin jääviltä osin rappaus on jätetty tekemättä (kuva 9). Keminmaan vanhan kirkon laipion pas- Tilikirjojen tiedot ovat näin ollen merki- siomaalaukset kuuluvat nykyisen Suomen tyksellisiä myös rakenteen alkuperäisyyden alueen 1600-luvun kirkkotaiteen harvoi- määrittelyssä, ja ne voivat toimia merkittä- hin säilyneisiin kattomaalauksiin (kuva vänä apuna ajoittamisen ohella restauroin- 10). Markku Torvisen perinpohjaisessa tisuunnittelussa. Työläiden ja rakenteisiin tutkimuksessa maalausten esikuvaksi on

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 49 Kuva 10. Laipiomaalaukset ja kirkkosali länttä kohden kuvattuna kesällä 2017. Kuva: Livady.

osoitettu Hugo Goltziuksen kuparipiir- Laipion rakenteista löytyi kesällä 2018 rokset, mutta maalausten tekijää ei muista jälkiä, jotka kertovat sen muotoon tehdys- lähialueen 1600-luvun kirkkomaalauksista tä rakennustyön aikaisesta muutoksesta. poiketen ole pystytty määrittämään.39 Maa- Tässä muutoksessa ruoteiden kulmaa on laukset on ajoitettu laipion keskellä maa- nostettu noin puolella metrillä. Laipion latun päiväyksen 13 Sept. 1650 pohjalta, niskoissa ja ruoteissa olevista naulanrei’is- minkä perusteella ne asettuvat muutaman tä on nähtävissä, että laipion sivut on alun vuosikymmenen marginaalilla samaan ai- perin ajateltu loivemmiksi (kuvat 11 ja 12). kaan kuin useiden muiden Pohjanmaan Ruoteissa ei ole merkkejä siitä, että laudoi- kirkkojen pääosin sittemmin tuhoutuneet tus olisi ollut paikallaan ennen muutoksen laipiomaalaukset.40 tekemistä, ja kolmen läntisimmän niskan Laipion lautojen dendrokronologiset eteläpäistä muutoksen jäljet puuttuvat. Näin ajoitustulokset41 ovat varsin väljiä, koska ollen on ilmeistä, että tämä laipion muodon lautoja veistettäessä pintapuu on suurim- kannalta hienovarainen mutta varsin työläs maksi osaksi hävinnyt. Yhdessä laipioon muutos on tehty rakennustyön aikana, tai merkityn vuosiluvun 1650 kanssa ne viittaa- sitten kolme läntisintä ruodetta on uusittu vat 1600-luvun puolivälissä tapahtuneeseen myöhemmin. Kummassakaan tapauksessa rakentamiseen, joskin osa laipioon käytetys- laipiolaudoitus ei ole vielä ollut paikallaan tä laudasta näyttää olevan 1500-luvun alku- muutosta tehtäessä. puolella kaadettua. On avoin kysymys, onko Laipion laudoissa on erotettavissa sekä kirkko ollut 1550-luvulta 1650-luvulle ko- etelä- että pohjoispuolella lautojen nume- konaan vailla laipiota, vai onko vanha laipio rointi, joka jatkuu eteläpuolella läpi koko purettu uuden tieltä. laipion kaarevan osan aina tasaisen yläpin-

50 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 nan alkuun. Merkinnät liittyvät todennä- Laipiomaaluksia tutkittiin lähietäisyydel- köisesti lautojen veistovaiheeseen, jolloin tä toukokuussa 2018, ja niistä voitiin erottaa niiden pinnat on sovitettu toisiinsa ennen selkeästi alkuperäisten himmenneiden ker- ylös nostamista ja paikalleen kiinnitystä. rosten päällä Oskari Niemen 1930-luvulla Numeroinnit puuttuvat laipion tasaisesta tekemän restauroinnin tummat vahvistuk- yläosasta, ja vaikuttaa siltä, että ne on tehty set. Maalausten alkuperäisyyttä tuleekin ainoastaan lautojen sovittamisen kannalta tarkastella kriittisesti, sillä Oskari Niemen rakenteellisesti haastavampaan kaarevaan esimerkiksi henkilöhahmojen kasvonpiir- osaan. teisiin tekemät korjaukset ja vahvistukset ovat mittavia.42 Olennainen kysymys on maalausten aiemmin lähes varmana pidetty ajoitus vuoteen 1650. Tämä on perustunut laipion huipulla olevaan, jo aiemmin mainittuun päiväykseen (kuva 13). Päiväys on kuitenkin tehty erittäin leveäpiirteisellä käsialalla verrattuna maalausten tyyliteltyihin goot- tilaisiin kirjaimiin, ja on vaikea uskoa, että ne olisivat saman maalarin käsialaa. Lisäksi päiväys jää myöhempien, passiomaalauksiin liittyvien alkuperäisten keltaisten koristevii- vojen alle, ja se on tehty aistinvaraisesti pää- tellen erilaisella maalilla kuin passiomaa- Kuva 11. Laipion rakenteen muutos näkyy selkeästi lä- lausten alkuperäisiksi tunnistettavat osat. hes kaikissa ruoteissa. Kuva pohjoispuolen neljännestä ruoteesta idästä lukien. a) nykyinen naulaus, b) aiempi Merkittävämpi on lännestä lukien toisesta naulan kolo ruoteessa, c) naulanreikä laipion niskassa. pohjoisesta kuvakentästä löytyvä himmeä Kuva: Laura Laine. vuosiluku 1681 tai 1687 maalauksen sisältöä kuvaavan tekstin alla (kuva 14). On mahdollista, että vuosiluku 1650 viittaa laipion valmistumiseen ja maalaukset olisivat tätä myöhempiä. Ajatukselle löytyy tukea myös kirkontileistä sekä yleisemmin kirkkoherra Johan Tuderuksen 1680-luvulle ajoittuvista korjauksista, lehtereiden rakentamisesta ja kuvaohjelmasta. Vuoden 1686 tileissä on nimeltä mainitsemattomal- le maalarille maksettu yhteensä 54 taaleria

Kuva 12. Leikkauspiirustus laipion rakenteen muutoksesta. Punaisella alkuperäinen loivempi rakenne. Piir- ros: Laura Laine.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 51 Kuva 13. Laipion laella oleva päiväys ANNO 1650 DEN 13. SEPT. Päivämäärä jää kel- taisen maalikerroksen alle. Kuva: Livady.

kultaukset sekä se, että kirkkoherra Tuderus on monien muiden esimerkkien tapaan saattanut kustantaa maalauksia osin myös itse. Esimerkiksi Ison- kyrön kirkkoherra Ja cob Geet maksoi kirkon seinämaalaukset 1560-luvulla omista varoistaan.46 Lisäksi ikkunoiden, holvin ja lehtereiden maalaa- Keminmaan laipiomaalaukset olivat huo- misesta.43 Aiemmin, vuonna 1682 taas mai- mattavasti yksinkertaisemmat kuin Willb- nitaan maalarille maksetun 8 taaleria kirkon randtin tekemät Saloisten ja Hailuodon tu- valkaisemisesta (hwitlimning), ja tähän työ- houtuneet maalaukset.47 hön liittyen ovat myös seurakuntalaiset saa- Ajatusta siitä, että holvin maalaukset oli- neet työpalkkoja.44 Maininta saattaisi liittyä si tehty vasta 1680-luvulla tukee myös se, laipiossa maalausten alla yhä siellä täällä että kirkon sisustuksen ajanmukaistaminen erottuvaan valkoiseen kalkkimaaliin, joka ja saarnatuolin ja lehtereiden maalauksen on aikanaan ollut maalausten pohjana. käsittänyt kuvaohjelma osuu muutoin tähän Vuosina 1687 ja 1688 tileissä maini- aikaan, lukuun ottamatta itäseinässä olevia taan nimeltä Pohjanmaalla hyvin tunnettu keskiaikaisia maalauksia ja pohjoisseinän kirkkomaalari Lars Gallenius, joka sai yh- tarkemmin ajoittamattomia renessanssityy- teensä 90 taaleria saarnatuolin maalaami- lisiä maalauksia. Joka tapauksessa maalaus- sesta. Tätä voi vertailla muihin vastaaviin ten ajoitukseen liittyvät avoimet kysymykset samanaikaisiin maalauksiin Pohjanmaalla. osoittavat, että itse maalausten stratigrafian Esimerkiksi Kokkolan pitäjänkirkon maa- ja kirkontilien tietojen yhdistely voi tar- lauksista Christian Willbrandt sai 320 kentaa käsitystä maalausten mahdollisesta taalerin palkkion vuonna 1640.45 Näihin ajankohdasta. Mikäli maalaukset on teh- tietoihin verrattuna seinien, lehtereiden ja ty vasta 1680-luvulla, ne ajoittuvat Turun holvin laajojen kuvapintojen maalauksesta hiippakunnan puoleisten lähiseurakuntien maksetut 54 taalerin palkat vaikuttavat vä- 1600-luvun puolivälissä maalattujen kirkko- häisiltä, mutta on otettava huomioon saar- jen – Saloisten (1641), Hailuodon (1659) ja natuoliin käytetyt arvokkaammat maalit ja Haukiputaan (1667) – ryhmässä myöhäisik-

52 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 si. Toisaalta Lars Gallenius teki Tornion kir- RAKENTEIDEN PUUMERKIT: kon kattomaalaukset vuonna 1688, ja niiden IDENTITEETIN ILMAUKSIA VAI tilaajana oli Keminmaan kirkkoherra Johan TYÖVELVOLLISUUDEN MERKINTÖJÄ? Tuderuksen veli Gabriel Tuderus.48 Mahdollinen myöhempi ajoitus jättää Yksi Keminmaan vanhan kirkon erikoi- edelleen kysymyksen maalarin henkilöy- suuksista ovat kattorakenteista löytyvät destä avoimeksi. Kirkontileissä mainittuja lukuisat puumerkit. Vuoden 2018 kenttä- maalareita on 1680-luvun lopulla saar- töissä kattorakenteissa, laipiossa ja kirkon natuolin maalanneen Lars Galleniuksen lattiassa näkyvät puumerkit inventoitiin ja ohella muutoin kirkkomaalauksista tun- dokumentoitiin kokonaisvaltaisesti. Niistä temattomat Larsin isä Eskil Gallenius, löydettiin yhteensä lähes 30 puumerkkiä, joka maalasi 1690-luvun alussa lehterei- rakennusaikaisia numeromerkintöjä sekä tä, sekä Hans Cammatz, joka teki samoi- muutamia muita tarkemmin identifioimat- hin aikoihin tarkemmin yksilöimättömiä tomia kaiverruksia (kuva 15). Suomen kes- maalaustöitä kirkkoon.49 Tiedot osoittavat kiaikaisten rakenteiden kohdalla on tutkittu joka tapauksessa että Johan Tuderuksen tiilentekijöiden merkkejä, mutta kirkkojen kuvaohjelmaa oli 1680- ja 1690-luvuilla puurakenteissa oleviin puumerkkeihin ei toteuttamassa useampi maalari ja laipio- ole aiemmin kiinnitetty laajempaa huomio- maalaukset voivat olla neljännen, tileissä ta.50 Rakennusten puumerkkejä on paikal- nimeämättömäksi jääneen maalarin käsi- lishistoriallisissa teoksissa tutkittu jonkin alaa 1680-luvulta. verran, mutta aihe on rakennusarkeologisel-

Kuva 14. Laipiossa maalausta kuvaavan tekstin alla oleva vuosiluku 1681 tai 1687. Kuva: Elina Wirkkala.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 53 Kuva 15 Keminmaan vanhan kirkon puurakenteissa olevat puumerkit ja kaiverrokset.

54 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 ta kannalta lähes tutkimaton, joskin muual- työmaalle. Samat tiedot merkittiin ainakin la kuin Suomessa aihetta on sivuttu laajem- Länsi-Suomessa pitäjäntukkiin. Se oli jaettu min.51 sarakkeisiin, johon merkittiin kunkin talon Keminmaan kirkon laipion laudoista rakennustavaratoimitusten ja päivätöiden löytyi inventoinnissa 15 puumerkkiä, vesi- toteutuminen.52 Lisäksi tavaraerät oli tar- kattorakenteista 11 puumerkkiä ja lattialau- peen merkitä hirsiin ja lautoihin väärin- doista 2 puumerkkiä. Rakenteista löydetyt käsitysten ja varkauksien ehkäisemiseksi. merkit viittaavat siihen, että ne on veistetty Esimerkiksi Kokemäen kirkon rakennus- puutavaraan ennen rakenteen kokoamista, työmaalta on 1700-luvun loppupuoliskolta ja ainakin yhden merkin kohdalla ennen tietoja siitä, että kirkkoherra ohjeisti talon- puun piiluamista sivuilta. Merkit sijaitsevat poikia merkitsemään toimitetut kivierät pääosin vaikeakulkuisissa paikoissa, usein talojen puumerkein varkauksien ja sekaan- vinossa ja jopa ylösalaisin, todennäköisesti nusten välttämiseksi.53 osa merkkejä on siis myös näkymättömis- On oletettavaa, että Kemin pitäjän talot sä muiden rakenteiden peittäminä tai pois ovat osallistuneet kattorakenteiden puutava- veistettyinä. Useat merkeistä pilkottavat ran toimituksiin laajalti. Löytyneet 11 puu- osin niiden päälle rakennetta kootessa kiin- merkkiä paljastaisivat siten vain osan ra- nitettyjen rakennusosien alta. kennustavarassa ennen veistämistä olleista On mahdollista, että kattorakenteiden ja rakennetta kootessa piiloon jääneistä tai ja laipiolautojen puumerkit ovat työvel- pois veistetyistä merkeistä. vollisuuden suorittamisesta kertovia mer- Kirkon lattiaa ei voitu penkkien vuoksi kintöjä. Siinä tapauksessa ne olisi veistetty inventoida kokonaan, mutta lattialankuis- rakennuspaikalle tuotuun puutavaraerään ta löytyi kaksi puumerkkiä sekä runsaasti sen merkiksi, että tietty talo on toimitta- numeromerkintöjä. Lattialautojen kohdalla nut sovitun määrän puutavaraa yhteiselle kysymys on saattanut olla Turun saariston

Kuvat 16 (vas.) ja 17 (oik.). Itäisimmän kattotuolin selkäpuissa olevat puumerkit, jotka kuuluivat 1700-luvulla Rau- tion (kuva 16) ja Pörhön (kuva 17) taloille.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 55 kirkoissa tunnetusta käytännöstä, jossa lat- tiettyihin pitäjän taloihin. Päivi Luppi on tiasta vastasivat tietyt talot, ja puumerkit aiemmin pohtinut Hämeen linnasta löyty- olivat osoittamassa sitä, minkä talon tuli toi- neen tiilentekijämerkin kohdalla kysymystä mittaa uusia lankkuja hajonneiden tilalle.54 siitä, olisiko merkki liitettävissä historialli- Merkkien sijainnin ja näkyvyyden pe- sista lähteistä identifioitavissa olevaan tii- rusteella on mahdollista, että tavaraa toimit- lentekijään.60 taneet, rakennustyössä aktiivisimmat talot Puumerkkien kohdalla kysymys on mo- saattoivat haluta puumerkkinsä näkyviin nimutkainen, sillä merkit saattoivat säilyä arvokkaalle paikalle. Tähän viittaavat itäi- saman talon käytössä vuosisatoja, niihin simmän vintillä näkyvillä olevan kattotuolin saatettiin tehdä isännänvaihdoksia ja lohko- selkäpuissa, noin metrin harjalta alaspäin misia osoittavia muutoksia ja lisäyksiä tai ne olevat taidokkaasti veistetyt puumerkit (ku- saattoivat autioitumisten ja omistajanvaih- vat 15 ja 16). 1700-luvuilla nämä merkit dosten myötä tai muista syistä muuttua ko- kuuluivat Raution ja Pörhön taloille.55 Toi- konaan.61 Keminmaan vanhan kirkon koh- nen merkeistä on ylösalaisin, mikä viittaa dalla puumerkkejä on mahdollista verrata siihen, että se on alkuaan veistetty puuta 1680-luvulta alkaen säilyneisiin perukirjoi- työstettäessä tai viimeistään rakennuspai- hin sekä 1730-luvulta säilyneisiin pitäjänko- kalle tuotaessa. Selkäpuut näyttävät kuiten- kousten pöytäkirjoihin, jotka pitäjän kuu- kin olevan asemoitu kattotuoliin n:o 3 siten, dennusmiehet ja nimismiehet vahvistivat että merkit jäävät tarkoituksellisella tavalla puumerkeillään joiden ylle tai alle kirjuri näkyviin. kirjoitti heidän nimensä. Rakenteista löytyneistä puumerkeistä Taloihin liittyvät attribuoinnit ovat pystyy päättelemään, että ne kuuluivat to- todennäköisimpiä Ruikan (merkki L7), dennäköisesti kaikki Kemin pitäjän taloille. Juopperin (merkki L1) sekä Hervan (merk- Merkeistä yksi ainoa, laipion orteen veistetty ki L8) talojen kohdalla (kuva 14). Nämä hannunvaakuna, on mahdollisesti rituaali- merkit löytyvät kirjallisista lähteistä muut- merkki. Sillä oli Länsi-Suomessa karjan suo- tumattomina yli vuosisadan ajalta (kuva jelemiseen liittyvä funktio.56 Kirkkojen kan- 18). Kaikki kolme löytyvät oletettavasti sanuskoon kytkeytyvät kansanperinteet eivät 1600-luvun puolivälissä veistetyistä laipi- kuitenkaan annan mahdollisuuksia tehdä olaudoista. Juopperin merkki (L7) löytyy lähempiä olettamuksia merkin funktiosta.57 myös 1550-luvulle ajoittuvan kattotuolin Kemin vanhan kirkon puumerkit kä- selkäpuusta. Attribuoinnit puutavaran sittävät varsin laajan joukon eri puu- toimittaneeseen henkilöön ovat mahdol- merkkityyppejä. Paavo Olavi Ekon lisia kahden puumerkin kohdalla. Laipi- käyttämää tyypittelyä soveltaen ne olaudoissa on näet yksi nimikirjaimet MI sisältävät monogrammeja, esinemerkkejä, käsittävä merkki, joka 1600-luvulta katta- riimukirjaimiin pohjautuvia merkkejä sekä vasti säilyneiden haudattujen luettelon pe- hansamerkkejä.58 Merkeistä noin kolmas- rusteella voinee viitata vain Mats Junttar osassa on risti, mikä Ekon tutkimusten mu- -nimiseen talonpoikaan.62 Asehuoneen kaan osoittaa talon läheistä yhteyttä kirk- laipion vuoteen 1729/1730 dendrokronolo- koon ja sen ylläpitoon.59 gisesti ajoitetussa niskassa oleva puumerk- Puumerkkien kohdalla herää luonnol- ki taas löytyy vuonna 1729 vahvistetusta lisesti kysymys siitä, ovatko ne liitettävissä perukirjasta, ja se on kuulunut kuuden-

56 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Kuva 18. Sama puumerkki perukirjassa vuodelta 1734 (a), pitäjänkokouksen pöytäkirjassa vuodelta 1856 (b), 1600-luvun puolivälin laipiolaudassa (c) ja 1550-luvun kattorakenteen selkäpuussa lähellä harjaa (d). 1700- ja 1800-luvuilla tämä puumerkki kuului Juopperin (vuoden 1734 asiakirjassa ”Juoperin”) talolle. nusmies Nils Nilssonille.63 Osa rakenteis- suhteessa erityinen, ja mikä on puumerk- ta löytyneistä merkeistä löytyy täsmälleen kien konteksti? Tämä kysymys jää toistai- samanlaisina myös 1520-luvulle ajoittu- seksi avoimeksi, ja aihe jää odottamaan vasta, yli 70 puumerkkigraffitia käsittäväs- mahdollisuutta inventoida muita Suomen tä asehuoneen ja runkohuoneen välisestä keskiaikaisia ja uuden ajan alun kattora- ovesta ja osa selvästi samojen merkkien kenteita. muunnoksina. Puumerkkien systemaattinen tarkastelu On kiinnostavaa, että Keminmaalta löy- osoittaa, että ne eivät ole vain rakennus- tyneet puumerkit ovat tyystin erilaisia kuin arkeologinen kuriositeetti. Rakenteiden Ruotsin keskiaikaisten kirkkorakenteiden puumerkkien tutkimuksen avulla on ehkä inventoinneissa ja Norjan sauvakirkoissa mahdollista hahmottaa kuvaa keskiaikai- tavatut puurakenteisiin kaiverretut merkit. sen pitäjäyhteisön osallistumisesta raken- Ruotsin kirkoissa rakenteiden kokoamista nushankkeeseen, ja Keminmaan kirkon varten tehdyt numeroinnit ovat yleisiä ja kohdalla itäisimmän kattotuolin taidokkaat rakenteista löytyy jonkin verran riimuja.64 ja näkyville paikoille asetellut puumerkit Rakenteissa tavatuista puumerkeistä kirk- saattavat kertoa talojen keskinäisestä hie- kojen inventointiraporteissa ei kuitenkaan rarkiasta rakennusprosessissa. Ilari Aal ole tietoja. Onko Keminmaan kirkko tässä lon65, Tanja Ratilaisen66 ja Päivi Lupin67

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 57 tutkimien tiilentekijämerkkien tapaan ne KEMINMAAN VANHA KIRKKO POHJAN kertovat rakennusmateriaalin tekijöistä LAHDEN RANNIKON KONTEKSTISSA ja rakennustyöhön osallistuneista henki- löistä. Kirkkojen tapauksessa ne avaavat Keminmaan vanha kirkko oli Turun hiip- säilyneiden asiakirjalähteiden aikaa edel- pakunnan pohjoisin keskiaikainen kivikirk- tävän kirjallisen kulttuurin näkökulman – ko, ja sen yhteys Uppsalan hiippakunnan Suomen tapauksessa ainoan mahdollisen puoleisten rannikkoseurakuntien kivikirk- – keskiaikaisten kirkkorakennustyömaiden kohankkeisiin on ilmeinen. Alatornion arkeen. (1500-luvun alku)71, Kalixin (1400-luvun Selvästi näkyviin arvokkaalle paikal- loppu)72, Luulajan (aikaisintaan 1460- le, itäisen kattotuolin huipulle, sijoitettuja luku)73, Öjebyn (n. 1500)74 ja Skellefteån puumerkkejä sekä vuonna 1669 tehdystä (1485–1507)75 kirkot ovat mittasuhteiltaan tukkilukosta löytyvää seppä Knut Knutso- ja arkkitehtuuriltaan keskenään saman- nin puumerkkiä on varovasti mahdollista kaltaisia.76 Alatornion kirkkoa lukuun ot- tulkita myös tekijyyden lähtökohdasta. Ne tamatta näitä pohja-alaltaan pienempään saattavat tuoda esiin paikallisyhteisöjen ja Keminmaan vanhaan kirkkoon verrattuna mahdollisesti yksittäisten henkilöiden pyr- pitkänomaisia runkohuoneita kattaa tai on kimyksen ilmaista panostaan kirkon raken- alkuaan kattanut yksilaivainen tähtiholvaus. tamiseen. Myöhäiskeskiajan Euroopassa Keminmaan vanhan kirkon 10–50 vuotta tapahtunut, individualismin kehitykseen edellä mainittuja kirkkoja myöhäisempi ra- liittyvä tekijyyden ilmaisemiseen liittyvä kentamispäätös 1520-luvulla sekä lähimpien käänne esimerkiksi kirkkotaiteessa tapah- Turun hiippakunnan puoleisten kivikirk- tui Ruotsissa 1400-luvun jälkipuoliskolla.68 kohankkeiden sijainti paljon etelämpänä Käsillä oleva aineisto kuitenkin jättää vähin- viittaavat siihen, että vaikutteet kivikirkon täänkin avoimeksi kysymyksen puumerk- rakentamiseen ovat tulleet läntisistä seura- kien veistäjien tarkoitusperistä ja etenkin kunnista. Hiippakunnallisen ohjauksen tai siitä, missä määrin uuden ajan alkua kos- mallipiirustusten noudattamiseen kuitenkin kevat teoriat individualismin syntymisestä viittaavat Keminmaan kirkon Turun hiip- olisivat sovellettavissa Pohjois-Ruotsin raja- pakunnalle tyypilliset mittasuhteet, joissa seutujen talonpoikien ja käsityöläisten maa- runkohuoneen pituus on lähempänä kirkon ilmankuvaan.69 leveyttä.77 Kun Suomen säilynyt keskiaikainen Myös uuden ajan alun uudistukset Ke- puurakennusperintö rajoittuu reiluun minmaan vanhassa kirkossa viittaavat ni- kymmeneen vesikattorakenteeseen, näissä menomaan Pohjanlahden pohjoisrannikon olevien merkintöjen dokumentointi kirk- läntisten seurakuntien suunnalta tulleisiin kojen restaurointien yhteydessä ansaitsisi vaikutteisiin. Keminmaan kirkon 1660-lu- Ilari Aallon peräänkuuluttaman tiilenteki- vulla tapahtunut laajamittainen seinien jämerkkien dokumentoinnin tapaan osansa valkaisu sekä samaan aikaan rakennettu maamme harvalukuisen keskiajan raken- asehuone voivat liittyä Kalixin kirkkoon nusperinnön tutkimuksessa. 70 Se on ainoa 1650-luvulla toteutettuihin asehuoneen ra- kirjallisen kulttuurin häivähdys keskiaikai- kentamiseen, kirkon valkaisuun sekä sisu- sen pitäjänyhteisön arjesta kirkkojen ra- tuksen muutoksiin.78 Samaten suunnitelma kennustyömailla. Keminmaan kirkon muuttamisesta ristikir-

58 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 koksi (1782) heijastelee molemmin puolin Keminmaan kirkon osalta tilikirjat tuo- Pohjanlahtea vuosisadan puolivälissä to- vat ehkä merkittävämpänä havaintona esiin teutettuja suunnitelmia (Öjeby 1751–1752 kysymyksen kirkon laipiomaalausten toteut- ja Kaarlela 1749–1753), jotka Keminmaalla tamisen ajankohdasta. Laipiomaalauksista kuitenkin jäivät toteutumatta uuden, ns. löytynyt vuosiluku 1681 tai 1687 yhdistetty- keskimmäisen kirkon rakennushankkeen nä kirkontilien tietoihin antaa uudelleenar- käynnistyttyä.79 Kirkonrakentajasuku Rij vioinnin aihetta aiemmin vuoteen 1650 fin toiminta 1700-luvun jälkipuoliskolla ja ajoitettujen laipiomaalausten ajoitukseen. 1800-luvun alussa Pohjanlahden molemmin Maalaukset saattavat olla aiemmin oletettua puolin kuvastanee jo keskiajan lopussa hiip- selvästi myöhäisemmät, ja silloin ne asettui- pakuntarajat ylittäneitä arkkitehtuurin toi- sivat kirkkoherra Johan Tuderuksen aikaan, mijoiden ja rakentamisen vaikutteiden liik- jolloin kirkkoon toteutettiin muutoin laajoja keitä.80 Luultavasti Uppsalan hiippakunnan sisustuksellisia uudistuksia. puoleisten seurakuntien 1400-luvun lopun Erityisen kiinnostava tutkimustulos ovat kivikirkot olivat merkittävinä vaikuttimina vanhan kirkon puurakenteista löytyneet Keminmaan 1500-luvun kivikirkkohank- vajaat 50 merkintää, joista vajaat 30 on pi- keelle, vaikka kirkkohanke toteutettiin Tu- täjän talojen puumerkkejä. Ne tuovat esiin run hiippakunnalle tyypillisen pohjakaavan kirjallisen kulttuurin pilkahduksen ja kir- mukaisesti. kon rakentamiseen osallistuneiden yksilöi- den kädenjäljen ajalta, jota asiakirjat eivät tavoita. Rakenteissa säilyneet merkit ovat JOHTOPÄÄTÖKSET todennäköisesti työvelvollisuuden suori- tusmerkkejä, jotka on veistetty puutavaraan Turun hiippakunnan seurakuntien keskiai- yhteiselle työmaalle tuotaessa sekaannusten kaisia tilikirjoja on Suomessa säilynyt ainoas- ja varkauksien ehkäisemiseksi. Puumerk- taan Tyrväästä (Kallialasta). Keminmaan esi- kien vertailu 1600-luvun lopulta alkaen säi- merkki osoittaa, että uuden ajan alun tilejä lyneisiin asiakirjoihin paljastaa, että ainakin voidaan tulkita myös taannehtivasti. Tilien osa merkeistä on mahdollista kytkeä pitäjän pitkän aikavälin kokonaiskuva kirkkoraken- taloihin. Erityistä huomiota herättävä on nusten ylläpidosta on tulkittavissa ajassa itäisimmän näkyvissä olevan kattotuolin taaksepäin ja se kertoo laajemmin siitä, mil- kahden puumerkin pari, joka saattaa kertoa laisia juurtuneita käytäntöjä pitäjäyhteisön paikallisyhteisön sisäisestä hierarkiasta ra- vastuulla pitkälti olleessa ylläpidossa nouda- kennushankkeessa. Vastaavia puumerkkejä tettiin. Lisäksi tileistä on mahdollista jäljittää, ei tunneta Ruotsin keskiaikaisista katto- miten laajamittaisesti kirkkojen rakenteita on rakenteista, mihin voi olla selityksenä esi- myöhempinä vuosisatoina korjattu ja uusit- merkiksi Keminmaan kivikirkkohankkeen tu. Tällä on merkitystä myös restauroinnin myöhäinen ajankohta ja rakennusprosessiin suunnittelussa ja toteutuksessa ja lopulta sii- liittyvien käytäntöjen muuttuminen. nä, millä tavalla kirkkojen autenttisuutta ja Keminmaan vanhan kirkon asema Tu- alkuperäisyyttä voidaan välttämättömissä run hiippakunnan pohjoisimpana ja yh- restaurointitoimenpiteissä kunnioittaa säilyt- tenä myöhäisimmistä keskiaikaisista ki- täen historiallisten rakennusten lähdearvoa vikirkoista asettaa sen erityiseen asemaan tulevaisuuteen. hiippakunnan kivikirkkojen joukossa. Kir-

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 59 4 Ylimaunu & al. 2014. kon maantieteellinen sijainti kytkee sen län- 5 Ks. lähemmin tämän artikkelin luku ”Ke- tisten, Uppsalan hiippakuntaan kuulunei- minmaan vanha kirkko Pohjanlahden ran- den naapuriseurakuntien 1400-luvun lopun nikon kontekstissa”. ja 1500-luvun alun kivikirkkohankkeisiin. 6 Torvinen 1984. Vaikka nämä hiippakuntarajan toisella puo- 7 Hiekkanen 2005. len rakennetut kirkot olivat arkkitehtuuril- 8 Paavola 1998; Väre 2017. taan jossain määrin erilaisia, Keminmaan 9 Hiekkanen 1995: 261; Huttunen 2016: 8. vanha kirkko nostaa esiin ehkä mitään 10 Hanka 2002: 342–343; Pettersson 1987, muuta nykyisen Suomen alueen keskiaikais- 201–231; Torvinen 1984 ta kivikirkkoa paremmin tarpeen hahmot- 11 Laine 2018; MVA, HTA, Kertomus Muinais- tiet. Toimikunnan määräyksestä suorittamis- taa ja tutkia keskiajan ja uuden ajan alun ra- tani restauroimistöistä Kemin vanhassa kir- kennuskulttuuria tiedostaen historiallisten kossa, Oskari Niemi, 18.8.1939. rajakäsitteiden ja raja-alueiden ajallisia ja 12 Hiekkanen 2005. kulttuurisia siirtymiä ja muutoksia. 13 Hiekkanen 1994: 18–28. 14 Jokipii 1985; KA, Kallialan kirkontilit, (http:// digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=43815234, Panu Savolainen 30.8). 15 FT, arkkitehti Hiekkanen 1994: 213, Rinne 1941: 277. 16 [email protected] Hiekkanen 1994; Hiekkanen 2007. 17 Lempiäinen 1967: 230–237, 401–405. Ks. myös Gardberg 1959. Laura Laine 18 Andrén 1997; Lucas 2012; Moreland 2001; DI, arkkit. yo Olsen 2003; Savolainen 2013. [email protected] 19 Esim. Haggrén 1998; Heinonen 2016; Im- monen 2008; Kallio-Seppä 2013; Niukkanen Elina Wirkkala 2002; Savolainen 2011; Uotila 2003; Wilkie 2006; Ylimaunu 2007. konservaattori 20 KA, Kemin seurakunnan arkisto, pääkirjat [email protected] (http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sar- tun=98132.KA, 28.8.2018). Lauri Saarinen 21 Lempiäinen 1967: 230–231, 401. restaurointimestari 22 Hiekkanen 2003b: 30–34; Viitaniemi 2016: [email protected] 315–319. 23 Seppälä 2009: 166–175. Marko Huttunen 24 Hiekkanen 2005. arkkitehti, restaurointimestari 25 KA, KSA, tilit 1774: sp (http://digi.narc.fi/ [email protected] digi/view.ka?kuid=5856691, 30.8.2018). 26 KA, KSA, Kuninkaalliset, keisarilliset ja muut päätökset ja kirjeet, IIJI 1782: sp (http:// digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7548855, VIITTEET 6.9.2018). 27 Melin 1989; 49–51. 1 Koivunen 1997, 42–43. 28 Koivunen et al. 1997: 164–165. 2 Salonen 2016: 83–89; Hiekkanen 2003a. 29 KA, KSA, tilit 1731: 80 (http://digi.narc.fi/ 3 Hiekkanen 2007: 509–510; Koivunen et al. digi/view.ka?kuid=5856327, 30.8.2018). 1997: 47–48. 30 Hiekkanen 2005: 44–45.

60 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 31 KA, Kemin seurakunnan arkisto, tilit 58 Ekko 1984: 16–19. 1661: sp (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?- 59 Ekko 1960; 1984: 28–32. kuid=5855913, 30.8.2018). 60 Luppi 1997: 14. 32 KA, KSA, tilit 1678: 20 (http://digi.narc.fi/ 61 digi/view.ka?kuid=5855924, 30.8.2018). Korhonen 2015: 75–78; Ekko 1984: 63–65. 62 33 KA, SKA, tilit 1682: 23 (http://digi.narc.fi/ www.hiski.fi, Keminmaan haudattujen luet- digi/view.ka?kuid=5855927, 30.8.2018). telot (30.8.2018). 63 34 KA; KSA, tilit 1686: 33 (http://digi.narc.fi/ KA, KSA, perukirjat 1729: sp (http:// digi/view.ka?kuid=5855937, 30.8.2018). digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7821229, 35 30.8.2018). KA; KSA, tilit 1669: sp (http://digi.narc.fi/ 64 digi/view.ka?kuid=5855917, 30.8.2018). esim. Linscott 2006; Taawo 2004: 99; Gull- 36 brandsson 2011: 20; Skånberg 2003: 123– Hiekkanen 2005: 44–45. 126; Eriksson & Torgen 2016. 37 Hiekkanen 2005: 46. 65 Aalto 2014; 2018. 38 KA, KSA, tilit 1730: 53 (http://digi.narc.fi/ 66 Ratilainen 1997. digi/view.ka?kuid=5856314, 29.8.2018). 67 39 Luppi 1997. Torvinen 1984. 68 40 von Bonsdorff 2007; Von Bonsdorff 1988: 270, 272; Pettersson 69 1987: 201–231. Individualismin teorioiden ristiriidoista 41 ks. esim. Gurevich 1995. Ks. myös Johnson Hiekkanen 2005: 43–44. 1996, 204–206. 42 MVA, HTA, Kertomus Muinaistiet. Toimi- 70 Aalto 2014: 10. kunnan määräyksestä suorittamistani restau- 71 roimistöistä Kemin vanhassa kirkossa, Oska- Hiekkanen 2007: 494–497. ri Niemi, 18.8.1939. 72 Melin & Westerberg 1989: 23–24. 43 KA; KSA, tilit 1686: 33 (http://digi.narc.fi/ 73 Flodin 1998: 44–45, 67–68. digi/view.ka?kuid=5855937, 30.8.2018). 74 Beskow 1953: 22–23. 44 KA, SKA, tilit 1682: 23 (http://digi.narc.fi/ 75 Beskow 1953: 22. digi/view.ka?kuid=5855927, 30.8.2018). 76 Beskow 1953: 14. 45 Pettersson 1987: 225. 77 Hiekkanen 1994: 248, 256. 46 Aho 2017. 78 Beskow 1953: 120. 47 Pettersson 1987: 201–231. 79 KA, KSA, Kuninkaalliset, keisarilliset ja muut 48 von Bonsdorff 1988: 272. päätökset ja kirjeet, IIJI 1782: sp (http:// 49 KA, KSA, tilit 1693: 51 (http://digi.narc.fi/ digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7548855, digi/view.ka?kuid=5855964, 30.8.2018). 6.9.2018); Ylimaunu 2013: 34–37. 50 Aalto 2014; Aalto 2018; Luppi 1997; Ratilai- 80 Beskow 1953: 110–126; Mäkelä 2012: 121– nen 1997. 122. 51 Ks. esim. Epaud 2011; Korhonen 2015; Gul- lbrandsson 2011: 20; Skånberg 2013: 123– 126; Weitz et al. 2015: 19–20. 52 Korhonen 2015: 71. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 53 Viitaniemi 2016: 329. 54 Killinen 1896: 18. 55 KA, KSA, perukirjat 1731: sp (http:// Arkistolähteet digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7821240, Kansallisarkisto, Keminmaan seurakunnan ar- 30.8.2018); KA, KSA, perukirjat 1774: sp kisto (KA, KSA) (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7821471, 30.8.2018). Museoviraston arkisto, Historian topografinen arkisto (MVA, HTA) 56 Ekko 1960: 80. 57 Hukantaival 2016: 185–193.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 61 Sähköiset tietokannat Gardberg, Carl Jacob 1959. Åbo slott under Hiski, historiakirjojen hakuohjelma. www.hiski. den äldre vasatiden: en byggnadshistorisk un- fi. dersökning. Finska fornminnesföreningens tidskrift 60. Helsingfors. Tutkimuskirjallisuus Gullbrandsson, Robin 2011. Medeltida taklag. Elva kyrkor i Linköpings stift. Linköpings Aalto, Ilari 2014. Avain, kirves, risti ja tähti. Tii- stift, Jönköpings och Kalmar län. Kulturhis- lentekijöiden merkkejä keskiajan Turusta. SKAS torisk inventering. Jönköpings museum, 3–4/2014, 3–10. byggnadsvårdsrapport 1/2011. Jönköpings muse- Aalto, Ilari 2018. A key, an axe and a gridiron: um, Jönköping. Medieval Finnish brickmakers’ marks as sym- Gurevich, Aaron 1995. The Origins of European bols of identity. Duncan Berryman & Sarah Kerr Individualism. Blackwell, Oxford. (eds.), Buildings of Medieval Europe. Studies in social and landscape contexts of medieval build- Haggrén, Georg 1998. Historiallisen ajan arke- ings. Oxbow books, Oxford and Philadelphia, ologia ja henkilöhistoriallinen tutkimus. Genos 11–28. 1998, 102–110. Aho, Janika 2017. Isonkyrön kirkon maalaukset. Heinonen, Tuuli 2016. Historialliset lähteet kylä- Tilaajatutkimus reformaation ajalta. Pro gradu tonttikohteella – Esimerkkinä Vantaan Mårtens- -tutkielma, Taidehistoria, Helsingin yliopisto. by. SKAS 2/2016, 3–10. (Painamaton.) Hanka, Heikki 2002. Kirkon ja maallisen vallan Andrén, Anders 1997. Mellan ting och text. kuvat 1600- ja 1600-luvuilla. Tuomas M. S. Leh- En introduktion till historiska arkeologierna. B tonen & Timo Joutsivuo (toim.), Suomen kult- Östlings bokförlag. tuurihistoria 1. Taivas ja maa. Tammi, Helsinki, 337–345. Beskow, Hans 1953. Bidrag till studiet av övre Norrlands kyrkor. Wahlström & Widstrand, Hiekkanen, Markus 1994. Stone Churches in the Stockholm. medieval diocese of Finland. A systematic clas- sification and chronology. Suomen muinaismuis- von Bonsdorff, Bengt 1988. Kuvataide 1600- ja toyhdistyksen aikakauskirja 101. Suomen Mui- 1700-luvulla. Salme Sarajas-Korte (toim.), Ars. naismuistoyhdistys, Helsinki. Suomen Taide 2. Otava, Helsinki, 256–319. Hiekkanen, Markus 1995. Takstolar i Finlands von Bonsdorff, Jan 2007. Innovation och indi- medeltida stenkyrkor. Hikuin 22, 269–290. viduation: Några betraktelser över senmedeltida konstnärer i Nordeuropa. Kunst og kultur Hiekkanen, Markus 2003a. The Reforation and 2/2007, 92–101. Unfinished Churches in Finland. David Gaim- ster & Roberta Gilchrist (eds.), The Archaeology Ekko, Paavo Olavi 1960. Pakanuuden ja kristin- of Reformation 1480–1580. Maney, Leeds. uskon vaikutteita Länsi-Suomen puumerkeissä. Turun Historiallinen Arkisto XV. Turun Histo- Hiekkanen, Markus 2003b. Suomen kivikirkot riallinen Yhdistys, Turku, 78–93. keskiajalla. Otava, Helsinki. Ekko, Paavo Olavi 1984. Puumerkit ja riimut Hiekkanen, Markus 2005. Keminmaan keskiai- menneisyyden avaimina. Omakustanne, Helsin- kaisen kivikirkon rakentamisajankohdan uudel- ki. leenarviointia. Faravid 2005, 35–52. Epaud, Frédéric 2011. La charpente de la nef de Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan ki- la cathédrale de Bourges. Revue archéologique du vikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Hel- centre de la France 2011, 501–554. sinki. Eriksson, Daniel & Torgen, Charlott 2016. Me- Hukantaival, Sonja 2016. For a Witch Cannot deltida taklag. Örebro län, Strängnäs stift. Etapp Cross Such a Threshold! Building Concealment 2, 2015–2016. Örebro läns museum, rapport Traditions in Finland c. 1200–1950. Archaeolo- 4/2016. Örebro läns museum, Örebro. gia medii Aevi Finlandiae XXIII, Turku. Flodin, Barbro 1998. Nederluleå kyrka. Sveriges Huttunen, Marko 2016. Konttikattotuolit. Veis- kyrkor, konsthistoriskt inventarium 223. Riksan- tolastut 1/2016, 6–15. tikvarieämbetet, Stockholm. Immonen, Visa 2008. Maallinen hopea kir- joissa ja kätköissä. Lähdeaineistojen eroista ja

62 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 yhtäläisyyksistä 1500-luvun Suomessa. SKAS Mäkelä, Paula 2015. Kirkonrakentajasuku Rijf. 4/2008, 3–12. Pohjalaisen kirkonrakentajasuvun rakennus- ja Johnson, Matthew 1996. The Archaeology of suunnittelutuotanto sekä toiminta kustavilaisen Capitalism. Blackwell, Oxford. aikakauden Suomessa. Jyväskylä Studies in Hu- manities 274. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Jokipii, Mauno 1985. Kallialan keskiaikaiset kirkontilit. Eripainos. Niukkanen, Marianna 2002. Sirpaleita suurval- ta-ajan Helsingistä. Museoviraston rakennush- Kallio-Seppä, Titta 2013. Kosteutta, puuta ja val- istorian osaston julkaisuja 22. Museovirasto ja lankäyttöä. Arkeologinen näkökulma Oulun kau- Suomen pankki, Helsinki. pungin julkisen tilan kehittymiseen 1600-luvulta 1820-luvulle. Pohjois-Suomen historiallinen yh- Olsen, Bjornar 2003. Material culture after text. distys, Oulu. Remembering Things. Norwegian Archaeological Review 2/2003, 87–104. Killinen, Kustaa 1896. Puumerkeistä ja muista omistusmerkeistä. Suomen museo 3–4/1896, Paavola, Kirsti 1998. Kepeät mullat. Kirjallisiin 17–20. ja esineellisiin lähteisiin perustuva tutkimus Poh- jois-Pohjanmaan rannikon kirkkohaudoista. Ou- Koivunen, Pentti, Vahtola, Jouko, Satokangas, lun yliopisto, Oulu. Reija & Itkonen, Martti 1997. Keminmaan historia. Keminmaan seurakunta, Keminmaa. Pettersson, Lars 1987. Templum Saloense. Poh- jalaisen tukipilarikirkon arvoitus. Suomen mui- Korhonen, Teppo 2015. Suomalaisista puumer- naismuistoyhdistyksen aikakauskirja 90. Suomen keistä. Ulla Clerc (toim.), Kirjain kerrallaan. Lu- muinaismuistoyhdistys, Helsinki. kemisen ja kirjoittamisen jäljet. Turun Historial- linen arkisto 66. Turun Historiallinen Yhdistys, Ratilainen, Tanja 1997. Hämeen linnan tiilissä Turku. esiintyvät jäljet ja piirrokset – ja pohdintaa niiden synnystä ja tarkoituksesta. Proseminaarityö, Ar- Laine, Laura 2018. Keminmaan vanha kirkko. keologia, Turun yliopisto. (Painamaton.) Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Li- vady ja Keminmaan seurakunta, Helsinki ja Ke- Rinne, Juhani 1941. Turun tuomiokirkko keski- minmaa (painossa). aikaina I. Turun tuomiokirkon isännistö, Turku. Lempiäinen, Pertti 1967. Piispan- ja rovastintar- Salonen, Kirsi 2016. Rooma, Tukholma ja Turku. kastukset Suomessa ennen isoavihaa. Suomen Reformaatio ja muuttuva kirkollinen hallinto. kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 73. Suo- Mari Heinonen & Marika Räsänen (toim.), Poh- men Kirkkohistoriallinen Seura, Helsinki. joinen Reformaatio. Turun Historiallinen Yhdis- tys ja TUCEMEMS, Turku. Linscott, Kristina 2006. Medeltida tak. Bevarade takkonstruktioner i svenska medeltidskyrkor. Del Seppälä, Suvianna 2009. Viljana, nahkoina, ka- 1: Rapport om kunskapsläget 2006. Göteborgs pakalana. Talonpoikien maksamat kruunun Universitet, Göteborg. verot Suomessa vuosina 1539–1609. Bibliotheca Historica 125. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Lucas, Gavin 2012. Understanding the Archaeolo- Helsinki. gical record. Cambridge University Press, Cam- bridge. Savolainen, Panu 2011. Rettigin tontin rauni- ot historiallisissa lähteissä vuoteen 1827. SKAS Luppi, Päivi 1997. Tiili – avain – tiilentekijä. 1/2011, 19–46. SKAS 1/1997, 14–16. Savolainen, Panu 2013. Haarautuvien polkujen Melin, Roger 1989. Kalix kyrka under fem sekel. puutarha. Arkeologia ja historia menneisyyt- Jan-Olof Westerberg (red.), Kalix. Del 4. Neder- tä määritämässä. Historiallinen Aikakauskirja kalix kyrka. Norbottens museum & Nederkalix 4/2013, 395–408. Församling. 43–70. Skånberg, Tuve 2003. Glömda gudstecken. Från Melin, Roger & Westerberg, Jan Olof 1989. Den fornkyrklig dopliturgi till allmogens bomärken. medeltida bygden. Jan-Olof Westerberg (red.), Bibliotheca historico-ecclesiastica Lundensis 45. Kalix. Del 4. Nederkalix kyrka. Norbottens mu- Lunds Universitets Kyrkohistoriska Arkiv, Lund. seum & Nederkalix Församling. 15–26. Taawo, Kjell 2004. Medeltida taklag i Söderman- Moreland, John 2001. Archaeology and text. land. Strängnäs stift, Södermanlands län. Inven- Duckworth Publishers, London. tering och dokumentation. Sörmlands museum, rapport 7/2015. Sörmlands museum, Nyköping.

SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 63 Torvinen, Markku 1984. Om målningarna i Wilkie, Laurie A. 2006. Documentary Archaeol- Kemi landförsamlins gamla kyrka. Finskt Mu- ogy. David Hicks & Mary C. Beaudry (eds.), His- seum 1984, 31–69. torical Archaeology. Cambridge University Press, Uotila, Kari 2003. Kivitaloja keskiajan Turus- Cambridge. sa. Liisa Seppänen (toim.), Kaupunkia pintaa Ylimaunu, Timo 2007. Aittakylästä kaupungiksi. syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun Arkeologinen tutkimus Tornion kaupungistumi- historiaan. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae sesta 18. vuosisadan loppuun mennessä. Studia IX. Suomen keskiajan arkeologian seura, Turku, Archaeologica Septentrionalia 4. Rovaniemi. 121–134. Ylimaunu, Timo, Lakomäki, Sami, Kallio-Sep- Viitaniemi, Ella 2016. Yksimielisyydestä yhtei- pä, Titta, Mullins, Paul R., Nurmi, Risto & Kuo- seen sopimiseen. Paikallisyhteisön poliittinen rilehto, Markku 2014. Borderlands as spaces: kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennuspro- Creating third spaces and fractured landscapes sessi 1730–1786. Acta Universitatis Tamperensis in medieval Northern Finland. Journal of Social 2158. Tampereen yliopisto, Tampere. Archaeology 2/2014, 244–267. Väre, Tiina 2017. Osteobiography of Vicar Run- Ylimaunu, Timo 2013. Discipline, Churches and gius. analyses of the bones and tissues of the Landscape: Material Culture of Social Hierarchy mummy of an early 17th-century Northern Fin- in Northern Finland from the Seventeenth to nish clergyman using radiology and stable isoto- the Eighteenth Century. James Symonds, Anna pes. Oulun yliopisto, Oulu. Baddock & Jeff Oliver (eds), Historical Archae- Weitz, A, Charruadas, P, Fraiture, P & Hoffsum- ologies of Cognition. Equinox Publishing, Shef- mer, P. 2015. Roof Frames in the Built Heritage field. 28–42. of Brussels (Belgium). The contribution of den- drochronology and written sources. Conference proceeding, TRACE – Tree Rings in Archaeology, Climatology and Ecology 2015.

64 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 ALEKSANDR SAKSA

VIIPURI 1500-LUVUN ALKUPUOLELLA ELI MILLAISELTA KAUPUNKI NÄYTTI MIKAEL AGRICOLAN AJAN KATUTASOLTA

ABSTRACT

Vyborg in the First Half of the 16th Century, or What the Town Was Like in the Times of Mikael Agricola

As a result of the systematic archaeological study of Vyborg during the last two decades, new data on both the early history of the town and its development in the Middle and Modern Ages has be- come available. The thickness of the cultural layer reaches three meters. Of special interest are hori- zons of wooden constructions dated to the first half and the middle of the 16th century and associ- ated with the blossom of the medieval town. By the beginning of the 16th century, when Mikael Agricola, the future reformer of church and Finnish language, just started to go to school, the town was already formed and, in addition to the school, it had also its town hall, church, Dominican and Franciscan monasteries, guild of merchants and some other public organizations. There were fully formed urban quarters and main streets. Vyborg became one of the urban centers of the Baltic area.

Keywords: Vyborg, Middle Ages, archaeological study, wooden housing, Agricola. Hakusanat: Viipuri, keskiaika, arkeologinen tutkimus, puurakenteet, Agricola.

Vuonna 1998 alkanut Viipurin arkeologisen että se sisältää useita hyvin säilyneitä raken- tutkimuksen uusi vaihe toi arvokasta uutta nustasoja. Tämän seurauksena jo vuonna tietoa kuvaan kaupungin alkuvaiheista ja 2003 kaupungin länsiosassa Etelävallin koh- sen kehityksestä. Kronologisesti tämä kä- dalla suoritettiin rakentajan kustannuksel- sittää keskiaikaa 1200-luvun lopulta alkaen la ensimmäiset pelastuskaivaukset, minkä ja uutta aikaa aina 1730-luvulle saakka. Al- jälkeen ne tulivat välttämättömäksi toimin- kuvuosina kaivaukset tehtiin Karjalaisen naksi. Yhteensä vuosina 1998–2013 Viipu- Kulttuurin Edistämissäätiön tuella Viipurin rin historiallisessa osassa on tieteellisesti historiallisen keskustan itäisessä osassa Pos- tutkittu noin 600 neliömetriä kulttuuriker- sen ja Vahtitornin kadun kulmauksessa sekä rosta (kuva 1). Pelastuskaivaukset käsittivät keskustassa Luostarinkatu 8:ssa.1 Pian tuli yhteensä noin 3000 neliömetrin suuruisen selväksi, miten arvokas lähes kolme metrin alueen sekä vanhan kaupungin ja Sarvilin- paksuinen kaupungin kulttuurikerros on ja noituksen alueella että niiden ulkopuolella.

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 65 Kaivauspaikat 1993–2013 Oletetut asutuskeskukset ennen varsinaisen kaupungin syntyä

Kuva 1. Viipurin keskiaikainen asemakaava ruotsalaisen 1630-luvun kartan mukaan. Piirtänyt Larisa Saksa.

Vuonna 2010 aloitettiin yhteistyössä Agri- vuosina 1999–2001, kun kaupungin itäises- cola-seuran kanssa vanhan tuomiokirkon sä osassa Possen- ja Vahtitorninkadun kul- mittaukset ja arkeologiset tutkimukset. mauksessa tehtiin kaivauksia. Heti tuolloin Kirkon raunioilla, sen sisä- ja ulkopuolella saatiin aivan uutta tietoa Viipurin alkuvai- avattiin noin 130 neliömetrin laajuiset kai- heesta ja kaupunkialueen muodostumisesta. vausalueet. Kaivauksissa tuli ilmi, että mitä todennä- Viipurin arkeologinen tutkimus alkoi köisimmin tulevan kaupungin alueella oli kuitenkin jo vuonna 1886 J. R. Aspelinin jo ennen ruotsalaisten tuloa meren rannalla kaivauksilla vanhassa tuomiokirkossa. Pe- sijainneita karjalaisten kalastajakyliä, jotka rinne on pitkä, mutta tutkimusten koh- muodostivat linnasta vastakkaiselle niemel- teita olivat pääasiallisesti kaupungissa toimineiden luostareiden alueet. Varsi- nainen katutason alla oleva puinen keskiaikainen kaupunki tuli esiin vasta

Kuva 2. Vuoden 2007 tutkimusalueen (kortteli 7, tontit 24–26) kalliopinnan muotoja. Taustalla kellariosa asuinrakennukses- ta (Harmaidenveljestenkatu 4), jonka vanhin osa on 1600-luvun puolivälistä tai toiselta puoliskol- ta. Kuvattu idästä. Kuva A. Saksa.

66 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 le muuttaneiden ja siellä alkuaikoina asu- Viipurin kehitystä rajoitti hankala maas- neiden kanssa tulevan kaupungin "alkupe- to. Kaupungin keskustaa hallitsee korkea sän". Tämän 1270-luvun karjalaisen väestön kalliokukkula eli "vuori", jonka pohjoinen elinkeinon pohjana oli kalastus ja karjan- rinne laskee kohti linnan vastapäistä rantaa hoito. Karjalaiskalastajien tuotteilla oli pian ja vastakkainen rinne etelässä putoaa jyr- kysyntää kasvavan linnan väestön taholta. kästi Raatitornin kohdalla. Kukkulan kaikki Karjalaisista kalastajista polveutui huomat- rinteet olivat täynnä kuoppia ja muita epä- tava osa kaupungin asukkaista kaupungissa tasaisia kohteita kallion pinnassa. Kallion läpi keskiajan. alapuolella oli niukasti asutukselle sopivaa Kaivauksissa ilmeni, että vasta vähän tasaista maata. Tästä syystä talot muodosti- aiemmin (1403) kaupunkiprivilegiot saanut vat erillisiä ryhmiä ja kaupungin kehitys sen Viipuri oli lähes kokonaan tuhoutunut nov eri puolilla oli epätasaista. Tasaista maata oli gorodilaisten hyökkäyksessä vuonna 1411, vaan kaupunginniemen länsirannan tuntu- minkä jälkeen se oli rakennettava uudes- massa lähellä kirkkoa, niemen vastakkaisel- taan. Suuria muutoksia arkeologisessa ai- la puolella fransiskaanikonventin tienoilla, neistossa ei ole havaittavissa, vaan kyse oli sekä kaupungin itäisessä osassa lähellä do- lähinnä jälleenrakentamisesta. Talot raken- minikaanikonventtia. Kaupungin keskus- nettiin pääasiassa samoille paikoille ja pin- tassa kalliokukkulan länsirinteen alapuolella ta-alaltaan yhtä pieninä. Luostarikadun varrella, lähellä kaupungin-

Kuva 3. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalueen rakennushorisontti 8. Iso kaksiosainen talo. Kuvattu idästä. Kuva A. Saksa.

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 67 Kuva 4. Luostarinkatu 8. Vuoden 2004 tutkimusalueen rakennushorisontti 8. Iso talousrakennus. Kapea katu sen ja vuoden 2006 tutkimusalueen rakennushorisontin 5 välillä. Piirtänyt Larisa Saksa.

Kuva 5. Luostarinkatu 8. Vuoden 2004 tutkimusalueen 6 ja vuoden 2006 tutkimusalueen 4 katu ja kaivo. Piirtänyt Larisa Saksa.

68 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 kirkkoa ja raatihuonetta olevat tontit otetiin Vuoden 1477 suuri palo ei heikentänyt käyttöön 1400-luvun toisella neljänneksel- kaupungin myönteistä kehitystä vaan päin- lä. Vuoren koillispuolinen rinne oli tähän vastoin. Tämän jälkeen kaupungin kuvassa aikaan louhikkoista kalliota, jonka pinta tapahtui ratkaisevia muutoksia. Alkoi sen muodosti jyrkkiä korkeuseroja ja penkerei- nopea kasvu. Tähän kuului intensiivinen ra- tä. Tämä alue pystyttiin asuttamaan ilmei- kennustoiminta ja elinkeinojen kasvu. Niis- sesti vasta 1600-luvun puolivälissä tai toisel- tä kauppa oli tärkein. Todisteena kaupan- la puoliskolla (Saksa 2009a: 238) (kuva 2). käynnistä Itämeren rannikon kaupunkien Täälläkin maasto tarjosi tilaa taloille vain kanssa ovat noin 3 metriä vahvan kulttuu- Karjaportinkatun varrella. Novgorodilaisten rikerroksen pohjasta löytyneet Tallinnas- vuoden 1411 tuhoisan hyökkäyksen jälkeen sa, Tartossa ja Riiassa vuosien 1424–1479 asutus levisi kaupungin itäosaan uudestaan ja 1470–1500 välillä lyödyt rahat (16 kpl). vasta, kun 1470-luvulla oli suojaksi raken- Löytöaineistossa hallitsevat paikallinen har- nettu kivestä muurattu kaupunginmuuri. maapintainen keramiikka, veitset, puiset py- Viipurista tuli linnoitettu kaupunki. tyt, tuohivirsut ja -kontit, vyöt ja puukkojen tuohitupet sekä verkon- painot ja -kohot. Jälkim- mäiset on tehty tuohesta ja männyn kaarnasta ja niihin on usein kaiverret- tu omistajien puumerkit. Tältä ajalta tunnetaan jo viipurilaisten raatimies- ten ja porvareiden ni-

Kuva 6 (ylh.). Possen ja Vahti- torninkatun kulmaus. Vuoden 2001 tutkimusalue 6, rakennushorisontti 2. Katu ja rakenteiden pohjat. Kuvattu etelästä. Kuva A. Saksa.

Kuva 7 (alh.). Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalueen rakennushorisontti 5. Kuvattu kaakkosta. Kuva A. Saksa.

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 69 miä.2 Tämän ajan rakennustoiminta tulee esiin kaikissa kaivauspaikoissa sekä Viipu- rin itäisessä (Possenkatu) että läntisessä osassa (Etelävalli) samoin kuin keskustassa (Luostarinkatu 8).3 Rakennusmuoto ei kuitenkaan paljon muuttunut. Edelleen kyse oli pienistä yksinkertaisia maalaistaloja muistuttavista savutuvista, jotka olivat pinta-alaltaan vain noin kymmenen neliömet- riä. Rakennustoiminnassa otettiin nyt käyt- töön aikaisemmin hylätyt epätasaiset alueet. Ensisijaisen kehittämisen alueeksi muuttui kaupungin keskusta – kirkon, sataman (Ete- Kuva 8. Luostarinkatu 8. Vuoden 2012 tutkimusalueen rakennushorisontti 5. Oletetun kiltatuvan pohja (ki- lävalli) ja dominikaanikonventin välinen vijalka). Taustalla vuoden 2004 tutkimusaluen raken- alue sekä "vuoren" toisella puolella olevan nushorisontissa 5 avatun 1500-luvun toisen puoliskon Saksalaiskadun ja fransiskaanikonventin navetan palaneen lattian eteläinen osa. Kuvattu idästä. tienoot. Kuva A. Saksa.

Kuva 9. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Kirjansoljet. Kuva Ivan Samovarov.

70 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 Kuva 10. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Tavaraplombit ja laskurahat. Kuva Ivan Samovarov.

kertaisen ja vaatimat- toman kuvan (kuva 4). On mahdollista, että talojen asuk- kaat jakoivat eläinten kanssa saman rakennuksen. Asuinpir- tin puolella lattia oli rakennuksen toista päätyä tasaisempi ja tällä puolella oli myös kiuas. Mittavan raken- nustoiminnan seurauksena on muo- dostunut 20–40 cm paksuja runsaasti puulastuja sisältäviä ruskean maan ker- roksia. Ne nostivat ja Paitsi että rakennustoiminta vilkastui tasoittivat epätasaista maanpintaa ja samal- myös rakennuskanta muuttui siten, että se la ne tarjosivat aiempaa enemmän tilaa sa- vastasi kasvavan kaupungin tarpeita, mikä moille kohdin rakennetuille uusille raken- näkyi jatkuvana muutoksena ja kehitykse- nuksille. Pysyvä asuminen tonttien rajoissa nä. Pienten rakennusten tilalle tulivat isot, edellytti katuverkon kehittämistä, mistä on usein jo kaksiosaiset kivikiukailla varuste- selkeitä osoituksia 1400-luvun viimeisen tut tuvat ja talousrakennukset, joiden pin- neljänneksen ja 1500-luvun alkupuoliskon ta-ala saavutti 25–50 m2 (kuva 3). Nyt alkoi kulttuurikerroksissa (kuva 5). Kyseessä ole- syntyä kokonaisia pihapiirejä ja tontteja van ajan kehitys ilmenee myös siinä, että eli tulevien kortteleiden peruselementtejä. julkiset rakennukset, kuten kaupungin- Hyvän esimerkin tästä kehityksestä tarjoaa kirkko, dominikaanien ja fransiskaanien Luostarinkatu 8:n tontti, jota on tutkittu konventtien kirkot ja nähtävästi myös raa- 310 m2 laajuudelta. Tallit ja navetat olivat tihuone rakennettiin kivestä. Keskiaikais- yleisiä, samoin muut karjasuojat, mikä an- ten lähteiden mukaan Viipurissa oli myös taa Viipurin keskiajan oloista hyvin yksin- "kiltatupa", joka perustettiin luultavasti

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 71 Kuva 11. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Lukot. Kuva Ivan Samovarov.

Kuva 12. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Veitset. Kuva Ivan Samovarov.

vuonna 1485. Kaupungin koulu mainitaan sotajoukkojen kuuluisa piiritys ei näytä jät- jo vuonna 1409.4 täneen jälkiä sen ajan kulttuurikerrokseen 1400-luvun viimeisellä neljänneksellä edes Viipurin itäosassa ns. Andreaan tor- Viipurin kehitys jatkui pääpiirteisesti sa- nin lähellä vuonna 2001 tehtyjen kaivausten malla tavalla. Vuoden 1495 moskovalaisten alueella. Kaupassa Itämeren rannikon kau-

72 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 punkien kanssa johtava asema oli edelleen neet tuontiesineet kuten erilaiset koristeelli- Tallinalla. Vaikuttaa siltä, että Viipurin kau- set keramiikka-astiat, kengät, vaatteet, korut punkialue haki uutta, keskiaikaa vastaavaa ym. Tallinnassa lyötyjen rahojen rinnalle muotoa; jopa yhden tai kahden sukupolven ilmestyi ruotsalaisia rahoja. Löytöaineis- aikana tietyillä keskustan tonteilla raken- tossa niistä varhaisimmat on lyöty vuosina nuskanta saattoi muuttua useita kertoja – 1494–1500. niin nopeasti muuttuivat kaupunkilaisten Erot kaupungin eri osien välillä kas- tarpeet ja vaatimukset. voivat, kun taloudellinen ja yhteiskunnal- Vuosisadan vaihteessa Viipuri oli jo ai- linen toiminta keskittyi tietyille keskus- van oikea keskiaikaistyyppinen länsimai- tan alueille. Hyvänä esimerkkinä tästä on nen kaupunki, joka oli verrattavissa muihin Luostarinkatu 8:n tontti, jossa sekä erittäin Itämeren piirin keskuksiin. Taloudellinen hyvin säilyneet rakennustasot että kulttuu- kehitys nopeutui huomattavasti 1500-luvun rikerroksista löytyneet esineet kuvastavat alkupuoliskolla, mikä näkyy siinä, että kaik- 1400–1730- luvuilla tapahtunutta kehitystä. ki muuttui nopeasti: rakennusten koko, Tämän ajanjakson sisällä erottuu selväs- muoto ja tarkoitus sekä kokonaiset piha- ti 1500-luku ja etenkin sen alkupuolisko ja piirit. Nyt otettiin käyttöön viimeiset ta- puoliväli koko Viipurin vanhemman his- loryhmien väliin aiemmin jääneet rotkot. torian rikkaimpana aikana. Tontilla toimi Korttelijako järjestyi ja edellisen ajan puis- 1400-luvun lopulta alkaen kiltatupa, ja sen ten katulinjojen tilalle va- kiintui hirsillä tai jopa kivillä päällystettyjä katuja. Myös viemärijärjestelmä kehittyi. Nyt syntyi se tilanne, joka on esitetty 1630-luvun kartassa (kuvat 1, 6, 7). Löytöaineisto muuttui huomattavasti vuosisadan alkupuoliskolla. Nyt hallitsevaksi tulivat ajan eurooppalaista muotia edusta-

Kuva 13. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Sormukset. Kuva Ivan Samovarov.

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 73 Kuva 14. Ruotsin valtakunta Itämeren ympärillä. Kartta. Hans Braskia (1533) mukaillen.

läheisyydessä asuvat porvarit tai kauppiaat solkia kuin Viipurista.5 Myös Tallinnan Pi- kuuluivat kaupungin yläluokkaan (kuva 8). ritan luostarin sekä muiden Itämeren piirin Tämä antoi oman leiman 1500-luvun alku- luostarien kaivauksissa löytyy runsaasti vas- puoliskon ja puolivälin löytömateriaalille, tineita Viipurin löydöille.6 johon kuuluu komeita pöytäastioita ja -veit- Viipurin 1500-luvun alkupuoliskon ku- siä, erilaisia lukkoja, kahdeksan lyijyistä ta- koistuskausi sisältää tietynlaisen ristiriidan varaplombia, kaksi laskurahaa, kahdeksan länsieurooppalaista tuontia edustavien käyt- kirjansolkea, nahkainen kirjankansi sekä lu- töesineiden ja kaupunkilaisten yksinkertais- kuisia koruheloja, pronssineuloja, sormuk- ten elinolojen välillä. Komeita kivisiä asuin- sia ja sormustimia (kuvat 9–13). Tämä ku- taloja Viipurissa ruvettiin rakentamaan koistuskausi päättyi todennäköisesti vuoden vuosien 1627 ja 1628 tulipalojen jälkeen, 1575 tulipaloon. Jo edellisellä vuosikymme- mutta suuremmassa määrin niitä nousi vas- nellä alkaneet uuden Vallin kaupunginosan ta vuosisadan loppupuoliskolla linnoitustyöt veivät pitkäksi aikaa kaikki Edellä esitetty aineisto antaa hyvin yksi- kaupungilta liikenevät resurssit. tyiskohtaisen kuvan Viipurista ja sen oloista Viipurin kirjansolki- ja korulöydöille aikana, jolloin sittemmin kuuluisa Mikael omaa merkittävää taustaa tarjoavat Wit- Olavinpoika Pernajasta aloitti koulunkäyn- tenbergissä vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen tinsä kaupungissa. Tärkeintä lienee tuol- Lutherin talon (Lutherhaus) kaivausten tu- loin nopeasti kasvaneessa ja kehittyneessä lokset. Niissä löytyi mm. samanlaisia kirja- kauppakaupungissa vallinnut henki ja ne

74 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 Kuva 15. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Punasavikeramiikkaa.

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 75 Kuva 16. Luostarinkatu 8. Vuoden 2011 tutkimusalue. Punasavikeramiikkaa. Lautaset.

76 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 kulttuurivaikutteet, jotka tulivat Lyypekistä ja Danzigista asti (kuva 14). Viipurin moni- kulttuuriseen kuvaan antoi oman leimansa se, että kaupungin porvarit tekivät kauppaa ensin Novgorodin ja 1470-luvulta alkaen Moskovan kanssa sekä toimivat välittäjinä ylipäänsä lännen ja Venäjän välisessä kaupassa. Viipuriin tuotiin jo 1400-luvun lopussa saksalaista kivisavikeramiikkaa ja punasavikeramiikkaa. Tällaiset astiat olivat vie- lä 1500-luvun alussa Viipurissa tavallaan uutta, mutta erilaiset kauniisti koristetut kannut, kulhot ja vadit olivat nyt levinneet lähes jokaiseen asuntoon (kuvat 15 ja 16). Yksin Luostarinkatu 8:n tontilla erikokoi- sia tuontikeramiikan paloja ja jopa miltei kokonaisia astioita löytyi useita kymmeniä. Vaikuttaa siltä, että tällä aivan keskustassa sijaitsevalla alueella, vain 120 m kaupungin Kuva 17. Vanha tuomiokirkko. Vuoden 2011 tutkimusalue 1. Kirkon eteläisen kiviseinän ulkopuolella ase- kirkosta etelään sijaitsevalla alueella on ollut huonen kohdalla pohjahiekassa esiin tulleet haudat. kiltatupa. Nämä Itämeren rannikkokaupun- Valokuvattu idästä. Kuva A. Saksa. geissa yleiseksi tulleet keramiikat osoittavat, miten vilkasta kauppa Itämerellä oli tähän aikaan ja miten paljon ulkomaalaisia kaup- piaita saattoi samaan aikaan olla kaupungissa. Ne kertovat myös, kuinka nopeasti uudet elämän muodot, muoti ja muut kult- tuurivaikutukset saavuttivat Viipurin. Myös valtaosa kengistä ja luultavasti vaatteista oli tuontia lännestä. Löytöaineistossa on paljon erimuotoisia solkia, joita käytettiin vaat- teissa ja vöissä sekä kengissä. Kangaskalvo- sin ja pieni nahkainen naisen rahakukkaro samoin kuin sormukset kertovat niiden käyttäjien korkeasta yhteiskunnallisesta sta- tuksesta. Lisää valoa vaatetukseen antavat koristehelat ja vaatehakaset. Kaupunkilais- ten vauraudesta viestittävät useat erityyppi- set jalkineet ja niiden osat, jotka vastaavat sen ajan korkeata eurooppalaista muotia. Kuva 18. Vanha tuomiokirkko. Vuoden 2011 tutkimus- Viipurin arkeologisessa löytöaineistossa alue 1. Asehuone. Tiililattia 1710-luvulta (vuoden 1720 on paljon elinkeinoihin ja kaupunkilais- tienoilta?). Valokuvattu idästä. Kuva A. Saksa.

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 77 Kuva 20. Vanha tuomiokirkko. Vuoden 2013 tutkimusalue 1 keskiaikaisen kirkon sakariston kohdalla sen jälkeen, kun talvisodassa 18. helmikuuta 1940 tapahtuneen pommituksen jäljet oli poistettu. Hautakammiot olivat tyhjiä. Valokuvattu kaakosta. Kuva A. Saksa.

ten elämään viittaavaa esineistöä. Naisten luut, lehmänkellot ja jauhinkivet). Kalasta- käsitöihin kuuluivat langan kehrääminen jat näyttävät olleen vanhimmista ajoista al- ja kudonta sekä ompelu (langan kehrää- kaen suurin käsityöläisryhmä. 1540-luvun misen apuvälineitä, kangaspuihin liittyvät ordinantia määräsi heidän lukunsa 60:ksi. välineet, sakset, sormustimet, neulat). Mie- Aikuisten ja lasten peleistä kertovat luiset hiin liitetyistä toimista kertovat kauppaan nopat ja pelinappulat, puiset pienoismiekat (plombit, rahat ja laskurahat), rakentami- ja jouset sekä keramiikka-astioiden palois- seen (kirveet, vasarat, hioinkivet, vuolurau- ta muotoillut pyöreät pelinappulat. Vauvoja dat ja naulat), metsästykseen (nuolenkärjet on rauhoiteltu tuohesta tehdyillä ontoilla ja riistaeläintein luut), kalastukseen (ver- pallomaisilla helistimillä, joiden sisällä oli konkohot ja -painot sekä verkkojen punon- kivi tai pähkinä. nassa käytetyt työkalut), nahan käsittelyyn Nuori Mikael Agricola lähetettiin Vii- (isot luuneulat ja naskalit), hevosten hoi- purin kouluun ilmeisesti 1510-luvun lop- toon ja ratsastamiseen (rautainen rataskan- pupuolella ja epäilemättä hän vastasi opin- nus, aisan metalliosa, hevosenkengät, jää- käynnissä tarvittavia vaatimuksia.7 Näin kengät) kuuluvat löydöt. Kysytty ammatti ollen Pernajan Mikael Olavinpoika ja muut oli tynnyrintekijä, sillä kulttuurikerroksista tuon ajan viipurilaiset koulupojat syntyivät on löytynyt runsaasti kokonaisia maahaan tavallaan "oikeaan aikaan": heitä ympäröi kaivettuja tynnyreitä sekä erikokoisten kansainvälisesti vilkas ja kulttuurillisesti tyynyreiden ja pyttyjen osia. Karjanhoito sen ajan eurooppalaisia kaupunkikeskuksia ja viljanjauhaminen olivat myös osa kau- vastaava elämä. Ero oli vain siinä, että kun punkilaisten elämää (navetat, kotieläinten muualla Euroopassa kyseessä oli vanha ja

78 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 vahva talous- ja kulttuuriperinne, Viipurissa palatessaan rauhanneuvotteluista Mosko- kaikki oli vielä uutta ja kiehtovaa. Juuri tä- vassa. Kolme päivää myöhemmin eli 12.4. hän aikaan uudet virtaukset levisivät sinne hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon.9 nopeasti. Ilmapiiri tarjosi innostuneille ja tiedonjanoisille nuorille monia mahdollisuuksia. On myös muistettava, että Tönne Aleksandr Saksa Eerikinpoika Tottin ollessa Viipurin linnan [email protected] päällikkönä (1513–1520) rauha säilyi rik- Venäjän tiedeakatemia koutumattomana, eikä kaupankäyntiin koh- distunut kiusallisia häiriöitä. Keskiaika päättyi Viipurin historiassa VIITTEET Kustaa Vasan hallintokaudella, jolloin siitä tuli keskitetyn kuningasvallan johtama kau- 1 Saksa 2004: 98–109; Saksa 2009a: 152–162; Saksa 2009b: 226–239; Saksa 2016: 246–261; punki. Viipurin kulttuurikerroksissa on yhä Saksa et al. 2002: 37–64; Saksa & Taavitsai- säilynyt tätä edeltäneen keskiajan lopun ku- nen 2008: 393–400; Сакса 2015: 256–271; koistuskauden leima. Сакса 2017: 511–524, 645. Uutta tietoa keskiaikaisesta Viipurista 2 Ruuth 1982: 140, 147. on saatu myös vanhan tuomiokirkon kai- 3 Saksa 2009a: 154–161; Saksa 2009b: 227– vauksissa.8 Vuoden 2011 kaivauksissa ase- 238; Saksa 2016: 250–260; Saksa et.al 2002: 37–64; Saksa & Taavitsainen 2008: 393–400; huoneen alta löytyi mineraalimaan hiekasta Сакса 2015: 256–271; Сакса 2017: 511–524, hautoja, jotka ovat radiohiiliajoitusten mu- 645. kaan 1300-luvun lopulta ja 1400-luvun alus- 4 Ruuth 1982: 53–55, 56, 168–170, 202. ta (kuva 17). Haudat löytyivät välittömästi 5 Meller et. al. 2008: Abb. 6. kirkon eteläseinän kivijalan pohjan vieres- 6 Tamm 2002: 106–109. tä. Asehuone taas on rakennettu vasta, kun 7 Heininen 2007: 27. kivi kirkko oli jo olemassa (kuva 18). Haudat 8 Saksa & Savolainen 2015: 53–70; Сакса kuuluvat siis kirkon ensimmäiseen vaihee- 2014: 261–270; Сакса et.al. 2017: 167–189. 9 seen eikä ole selvää, onko hautausmaa ulot- Heininen 2007: 370. tunut runkohuoneen eteläisen kiviseinän alle. Tämä taas saattaa tarkoittaa sitä, että haudat kuuluvat aikaan ennen kuin kirk- KIRJALLISUUS ko oli rakennettu kivestä. On otettava huomioon, etteivät ne ole rikkoutuneet, vaikka Gardberg, C. J. & Welin, P. O. 2007. Viipuri – Ki- vestä rakennettu kaupunki. Helsinki: Otava. löytyivätkin aivan kirkon kivisen perustan vierestä. Tulevat tutkimukset tuovat epäi- Heininen, Simo 2007. Mikael Agricola. Elämä ja teokset. Edita. Helsinki. lemättä tähän kysymykseen vastauksen. Jo Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan tehdyissä kaivauksissa tuli myös ilmi, että kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toi- eteläseinän ulkopuolelta olevasta maasta mituksia 1117. Suomalaisen kirjallisuuden seura, löytyy jälkiä lähes kaikista remonteista ja Helsinki. tulipaloista, joissa kirkko oli vaurioitunut. Meller, Harald 2008. Luthers Lebenswelten. Ha- (Kuva 20.) rald Meller, Stefan Rhein & Hans-Georg Stephan (hg.), Tagungen des Landesmuseums für Vor- Mikael Agricola kuoli 9. huhtikuuta geschichte Halle. Band. I. Halle (Saale). 1557 Kuolemajärven Kyrönniemen kylässä

SKAS 2 | 2018 AJANKOHTAISTA 79 Ruuth, J. W. 1982. Viipurin kaupungin historia I. of the Easternmost Cathedral of the Swedish Vuoteen 1617. Kirjoittanut J. W. Ruuth ja uudis- Empire. Hans Andersson Papers from the con- taneet R. Rosén, E. Kuujo, G. Kerkkonen, A.-V. ference on church archaeology in the Baltic sea Koskivirta, V. Nissilä & V. A. Tjulenev. Torkkelin region (26–30 august 2013, Turku). Mirator 16: Säätiö. Lappeenranta. 1. Helsinki, 53–70. Saksa, Aleksandr I. 2004. Archaeological Crono- Saksa, Aleksandr & Taavitsainen Jussi-Pekka logy of Medieval Vyborg – Preliminary results of 2008. Viipuri (Sw. Viborg, Ru. Vyborg). Hans the excavations of 1998–2000. Uino Pirjo (ed.), Andersson, Gitte Hansen, Ingvild Øye (red.), De Fenno-ugri et slavi 2002. Dating and Chrono- første 200 årene — nytt blikk på 27 skandinavis- logy. Saarijärvi. ke middelalderbyer. UBAS Nordisk Universitetet i Saksa, Aleksandr 2009a. Baugeschichte und kul- Bergen Arkeologiske Skrifter 5. Bergen, 393–400. turhistorische Stratigraphie des mittelalterlichen Tamm, Jaan 2002. Eesti keskaegsed klostrit. Me- Wyborgs (nach Materialien der Ausgrabungen dieval monasteries of Estonia. Eesti Entsüklo 1998–2008). Andris Caune & Ieva Ose (eds.), peediakirjastus. Tallinn. The Hansa town Riga as mediator between east Липатов, А. А., Сакса А. И., Смирнов А. and west. Riga: Proceedings of an internatio- М. 2017. Архитектурно-археологические nal scientific conference dedicated to 70 years of загадки старого кафедрального собора archaeological research in Riga held in Riga, Lat- в Выборге. Некоторые результаты via, on 23–25 September 2008, Riga: Institute of исследований 2013 г. Вопросы всеобщей the history of Latvia publishers. Riga. истории архитектуры. Вып. 8 (1/2017), 167– Saksa, Aleksandr 2009b. Kaupunkiarkeologia 189. Viipurissa. Kaupungin alkuvaiheen ongelma. Сакса, А. И. 2014. Старый кафедральный Hanna-Maria Pellinen (toim.), Maasta, kivestä собор в Выборге – уникальный объект ja hengestä. Earth, stone and spirit, Markus Hiek- культурного наследия. Stratum plus № 6, 261– kanen festschrift. Saarijarvi. 270. Saksa, Aleksandr I. 2016. The early stages of the Сакса, А. И. 2015. Средневековый Выборг history of Vyborg: The results of Archaeologi- как восточное продолжение городской cal Research 1998–2012. Uino P., Nordqist K. цивилизации побережья Балтики. (eds.), New Sites, new Methods. Proceedings of Л.А. Беляев и др. (ред.), Города и веси the Finnish-Russian Archaeological Symposium. Средневековой Руси. Археология, история, Helsinki, 19–21 November, 2014. Helsinki. Iskos культура. К 60-летию Николая Андреевича 21. Suomen Muinaismuistoyhdistys ry – Finska Макарова. "Древности Севера". Москва, Fornminnesföreningen rf – The Fiinish Anti- Вологда, 256–271. quarian Society. Helsinki, 246–261. Сакса, А.И. 2017 "Дом купеческой гильдии" Saksa, Aleksandr, Belsky Stanislav, Kurbatov (Гильдия Святого Духа) в Выборге: к вопросу Aleksandr, Polykova Nadezda, Suhonen Mervi. о локализации. А.Е. Мусин (ред.), В камне 2002. New archaeological excavations in Viipuri. и бронзе. Сборник статей в честь Анны Results of field investigations of the 1998–2001 Песковой. Труды ИИМК РАН. Т. XLVIII. seasons and current research problems of urban ИИМК РАН; Невская Книжная Типография. history. Fennoscandia archaeologica XIX. Helsin- Санкт-Петербург, 511–524. Abstract: Saksa ki, 37–64. A.I. "House of Merchant's Guild" (Guild of the Saksa, Aleksandr & Savolainen Panu 2015. The Saint Spirit) in Viborg. Problem of Localization, Old Cathedral of Viborg. Historical Archaeology p. 645.

80 AJANKOHTAISTA SKAS 2 | 2018 Eva Ahl-Waris

VETENSKAP PÅ MEDELTIDSMARKNADEN I ÅBO ÅR 2018

Årets Medeltidsmarknad i Åbo bjöd som TUCEMEMS (Turku University Center vanligt på ett digert och intressant veten- of Medieval and Early Modern Studies) se- skapligt program i form av olika seminarier minarium Tro och vardag lockade salen full i Gamla Rådhusets sal. TUCEMEMS semi- – mer än 70 åhörare – till Gamla Rådhuset. narium öppnade marknaden på torsdagen Docent Marika Räsänen inledde med att 29.6, varefter seminariet Novgorod och Åbo tala om Åbo stifts kalender och festdagar år 1318 vidtog på lördagen 30.6 och Numis- omkring år 1400. Docent Tom Linkinen matiska föreningens i Finland seminarium höll ett intressant föredrag om medeltida avslutade veckan på söndagen. Dessutom teater och berättade även sina motiv till att arrangerades några vetenskapliga föreläs- själv skriva manus till marknadsskådespelet ningar i Åbo slott och i Aboa vetus. Jag del- i år. tog i de två förstnämnda seminarierna, som Härefter följde några arkeologiska före- innehöll en hel del av intresse för den breda drag. Fil.dr Sonja Hukantaival berättade allmänheten, men även för kolleger inom om några case från sin doktorsavhandling, historisk arkeologi. om hur man begravt saker under marken vid gränsen och under sina golv. Det har att göra med folktro och behov av beskydd – mycket fascinerande. Föremålen Hukantai- val presenterade i sitt föredrag, delar av en getskalle, en konstig djurhuvudsprydd stav och bland annat en shamanhammare, finns utställda i Åbo stadsmuseum långt in på hösten, varför man har en chans att se själva fynden som behandlades också. Hukantai- vals avhandling kan även laddas ner digitalt på webben. Efter en kort paus fortsatte professor Visa Immonen att beskriva Korois omkring år 1400 – med andra ord berätta om Juhani Rinnes undersökningar där och vilka resul- Professor Visa Immonen förevisar sina resultat gällan- tat som de senaste årens undersökningar av de forskningen kring Korois. Foto: E. Ahl-Waris. materialet kommit fram till. Docent Janne

SKAS 1 | 2018 ARVOSTELTU 81 Harjula och doktorand Jussi Kinnunen be- da i förhållande till 1000-talet, då kristendo- rättade därefter om ett unikt fynd i Åbo: ett men redan gjort entré i norra Europa: pe- näverbrev med latinsk text. Mera undersök- rioden är en tid av stora förändringar man ningar (fotogrammetri, mikroskopi och hy- måste förstå och tolka. perspektral fotografering samt mikro-xrf) Immonens föredrag vidtog efter pau- skall göras i höst och det är möjligt att man sen och koncentrerade sig på de fåtal fynd i något skede kan komma på vad som skri- av möjligt östligt ursprung som påträffats vits. Brevet har faktiskt tidigare beskrivits i i Åbotrakten. Man kan därmed påstå, som SKAS 2/2012. Immonen, att den östliga påverkan inte ver- Seminariet avslutades av doktorand kar ha varit så betydande just i Åbotrakten. Anna-Stina Hägglund som presenterade Aleksandr Saksas inlägg flankerade ytter- sin forskning kring fraser i donationsbrev ligare Korpelas föredrag och behandlade från Nådendals kloster. Jag ser med spän- Novgorods kontakter med Karelen. På ett ning fram emot resultaten från Hägglund område som hänvisas till en bojargård, om- undersökningar. råde B, har påträffats fynd som kan dateras Seminariet Novgorod och Åbo år 1318 till korstågstidens områden vid Vuoksens presenterades föredrag av professor Jukka stränder vid Ladoga på Karelska näset. Ef- Korpela, docent Aleksandr Saksa, profes- tersom ett mycket litet område grävts ut, är sor Visa Immonen, docent Kari Uotila och det möjligt att vi i framtiden får se fler fynd, docent Janne Harjula med magister Jussi tyckte Saksa. Uppenbart är dock att bojarer- Kinnunen. Gamla Rådhusets sal var återi- na haft ett handels- och möjligen personligt gen sprängfylld av åhörare. Seminariet var förhållande till karelarna på näset. Kari Uo- uppenbarligen ett samarbete mellan Veten- tilas litet kortare föredrag presenterade de skapsakademien i Sankt Petersburg och Åbo pågående utgrävningarna i Katedralskolans landskapsmuseum. gymnastiksal. Man har redan fått gatunivån Korpela inledde lördagens seminarium från 1700-talet och ställvis nått kulturlager med en mycket redig utläggning om vatten- från 1300-talet. Men detta kommer vi att vägarnas betydelse under vikingatiden och höra mer om i framtiden. Avslutningsvis den tidiga Hansans tidevarv. Uppenbart var, talade Harjula och Kinnunen igen om det att skärgården haft en stor betydelse som unika fyndet: näverbrevet från Åbo. knutpunkter för handelsrutterna och ett Sammanfattningsvis kan jag konstate- svenskt rike i vardande, men vars betydel- ra att Medeltidsmarknadens vetenskap se sedan reducerades på 1300-talet, då stä- liga innehåll i år var extremt intressant och der som Åbo började utvecklas vid kusten. mycket digert. Det var en glädje och stor Korpela gjorde mycket viktiga referenser nytta av att få höra forskares resultat och till och kritik av tidigare, nationalistiskt fär- planer inför framtiden. gad forskning både i Finland och Ryssland. Aleksands Saksa kommenterade i sitt före- drag med att även han framhäva vikten av Eva Ahl-Waris handelskedjorna i hur föremål, innovation [email protected] och idéer rör sig. Han poängterade även att Fil.dr, fri forskare början av vikingatiden är mycket annorlun- Helsingfors

82 ARVOSTELTU SKAS 1 | 2018 Georg Haggrèn & Juhani Kostet

KASVIT POHJOISEN IHMISTEN ELÄMÄSSÄ VARHAISMODERNILLA AJALLA

Annemari Tranberg: ”Ympäristön ja ihmisen suhteen muuttuminen Perämeren rannikolla varhaismodernina aikana. Makrofossiilitutki- mus kasvien käytöstä muuttuvassa maailmassa.” Acta Universitatis Ouluensis B Humanio- ra 161. Oulun yliopisto. Oulu 2018.

Annemari Tranbergin väitöskirja on mo- kimuksen kanssa sarja muodostaa poik- derni poikkitieteellinen tutkimus. Sen pai- keuksellisen arvokkaan kansainväliseen nopiste on arkeologiassa, jota tuetaan ja modernisoitumis-, globalisaatio- ja kolo- täydennetään etenkin historiantutkimuksen nisaatiokeskusteluun liittyvän pohjoisen sekä biologiaan liittyvien kasvimakrofossii- ulottuvuuden. Suomessa tämä uuden ajan li-, siitepöly- ja hyönteistutkimuksen mene- alun kaupunkiarkeologinen panostus on telmin. Teosta leimaa monitieteellisiin me- ainutlaatuinen ja rinnastuu keskiaikaises- todeihin pohjautuva eri lähdemateriaalien ta Turusta tehtyjen väitöskirjojen sarjaan. monipuolinen käyttö. Tranbergin tutkimus täydentää uuden ajan Väitöskirja koostuu laajan yhteenveto- alun pohjoista kokonaisuutta luonnontie- artikkelin ohella neljästä yhteisartikkelista. teiden, erityisesti kasvimakrofossiilien ja Niistä ensimmäinen käsittelee Iin Haminan hyönteisjäänteiden tutkimuksen tarjoamien kirkon ja hautojen kasvijäänneaineistoja ja mahdollisuuksien osalta. Tutkimus on myös toinen puolestaan pohjoispohjalaisia kirk- jatkoa Oulussa 1990-luvulla käynnistyneelle kohautauksia. Kolmannen artikkelin ai- kirkkohautauksia koskevalle tutkimukselle. heena on ruokakulttuurissa erottuva hybri- Kokonaisuutena Tranbergin tutkimus disoituminen uuden ajan alun Torniossa. tarjoaa merkittävän lisän uuden ajan alun Artikkeleista viimeisessä perehdytään var- arkeologiseen tutkimukseen Suomessa. Kas- haismoderniin puutarhakulttuuriin ja kas- vimakrofossiilit ovat tärkeä lähdeaineisto vinviljelyyn Torniossa. arkeologisessa tutkimuksessa, mutta alan Tornion kaupunkiarkeologisten väi- väitöskirjat ovat Suomessa hyvin harvinai- töskirjojen trilogia (Ylimaunu 2007, Sal- sia. Tranberg käsittelee myös arkeologista mi (Puputti) 2009, Nurmi 2011) muuttuu hyönteistutkimusta. Sen osuus jää suppeak- nyt neliosaiseksi sarjaksi. Yhdessä Titta si, mutta on suomalaisittain uraauurtavaa. Kallio-Sepän (2012) Oulua koskevan tut- Tutkimuksen lähdeaineisto on haastava

SKAS 1 | 2018 ARVOSTELTU 83 ja monipuolinen. Se on hyvin pirstaleista, myös siinä, että hän oli hyvin perehtynyt mutta hajallaan olevista palasista muodos- juuri pohjoisen tutkimusalueen kasvillisuu- tuu kokonaisuus, jota vähitellen kertyvät teen. Laestadiuksen tuotoksia olisi voinut uudet aineistot ja tuleva tutkimus täydentä- hyödyntää myös kuvituksessa. vät. Historiantutkimuksen osalta väitös- Ympäristön ja ihmisen välistä muutos- kirja perustuu pääasiassa aikaisempaan ta analysoiva tutkimusaihe on tieteellisesti tutkimukseen. Primäärilähteitä on vain merkittävä. Aiheen valinta ja tutkimus- muutamia. Näiltä osin suurin puute on ongelmat ovat relevantteja ja kirjoittajan kartografisten lähteiden puutteellinen hyö- tutkimusote kertoo kyvystä tutkimusyh- dyntäminen. Torniosta, joka on tässä ta- teistyöhön, jossa yhdessä muiden tutkijoi- pauksessa tutkimuksen keskiössä, on laa- den kanssa saadut tulokset ylittävät osiensa dittu 1600- ja 1700-luvulla poikkeuksellisen summan. Tranberg on onnistunut jalosta- monta erinomaista kartografista lähdettä. maan arkeologisen kenttätyön ja laboratori- Tutkimuksessa on kuitenkin hyödynnetty ossa vietetyt vuodet ansiokkaaksi väitöskir- vain heikoimpia. Sama koskee myös mui- jaksi. Työn teoreettinen käsittely ja aiheen ta Perämeren rannikon kaupunkeja. Vaasa, yhdistäminen modernisaatioprosessiin ovat Kokkola, Raahe ja Oulu ovat kaikki hyvin toimivia. Taattuun oululaiseen tapaan käsit- edustettuja kaupunkikartografian osalta. telyssä näkyy pohjoisamerikkalaisen ”Histo- Tutkimuksessa on selkeä kysymyksen- rical Archaeologyn” vahva vaikutus. asettelu ja työssä vastataan kaikkiin esitet- Tranbergin tutkimuksen painopiste on tyihin kysymyksiin. Osa aineistoista (esim. kasveissa, niiden käytössä ja käytön muu- Iin Haminan viisi analysoitua hautaa) on toksissa ajan kuluessa. Hän analysoi sekä kuitenkin niin pieniä, että niiden pohjalta varsin monikulttuuristen torniolaisten asui- on vaikeaa ellei mahdotonta tehdä yleis- nympäristöä kasvimaineen ja puutarhoi- tyksiä. Tämä on ongelma, johon arkeologit neen että pohjoispohjalaisten kirkkojen vai- törmäävät hyvin usein tutkimuksissaan. najia hauta-antimineen. Punaisena lankana Yhteenvetoartikkeli kokoaa neljän muun ovat kasvit ja niiden käyttö. Analyysissä pai- artikkelin tulokset ja muodostaa varsin ko- nottuu erityisesti arkeobotaniikka. Alaotsik- herentin kokonaisuuden. Tämä kokonai- ko ”Makrofossiilitutkimus kasvien käytöstä suus on paikoin hieman hajanainen, mikä muuttuvassa maailmassa” kuvaa erinomai- ainakin osittain johtuu kahden hyvin erilai- sesti teoksen sisältöä ja tutkimuksessa hal- sen tutkimusaineiston – kaupunkiasutuksen litsevaa näkökulmaa. ja kirkkohautojen – käytöstä ja käsittelystä. Tutkimuksen puutteena on pidet- tävä muutaman keskeisen hyödynajan kasvitieteen auktoriteetin puuttuminen Georg Haggrén lähdeaineistosta. Tutkimuksessa viitataan [email protected] vain Lönnrotiin, joka edustaa luonnollisesti vasta 1800-luvun tutkimusta. Aikaisemmis- Juhani Kostet ta auktoriteeteista puuttuvat Pietari Kalm [email protected] ja Lars Leevi Laestadius, joka tunnetaan myös oman aikansa merkittävänä kasvitie- Arvostelu perustuu vastaväittäjien lausun- teilijänä. Laestadiuksen merkitys korostuu toon.

84 ARVOSTELTU SKAS 1 | 2018 Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet Puheenjohtaja: för medeltidsarkeologi i Finland ry. on toiminut Dos. Janne Harjula keskiajan ja uuden ajan arkeologian tutkimuksen Puh. 050-5233837 edistämiseksi vuodesta 1990 ja on Tieteellisten [email protected] seurain valtuuskunnan jäsen. Varapuheenjohtaja: Seuran tarkoituksena on edistää keskiajan ja uu- Prof. Visa Immonen den ajan arkeologian tutkimusta ja korkeakoulu [email protected] opetusta. Seura järjestää seminaareja, vierailu- luentoja, opintomatkoja ulkomaille ja kotimaahan, Sihteeri: ottaa kantaa ajankohtaisiin arkeologisiin kysymyk- Siiri Tuomenoja siin ja harjoittaa julkaisutoimintaa. Puh. 040-5828845 [email protected] Seuran jäseneksi otetaan keskiajan ja uuden ajan arkeologiasta kiinnostuneita henkilöitä. Jäseneksi Taloudenhoitaja: voi ilmoittautua kirjallisesti seuran osoitteeseen Janne Haarala tai sähköpostilla seuran puheenjohtajalle. Osoit- Puh. 050-3288331 teenmuutoksista pyydetään ilmoittamaan seuran [email protected] sihteerille.

Jäsenmaksut vuonna 2018: Yhteystiedot: Perusjäsen 20 € / vuosi Osoite: SKAS c/o Arkeologia Opiskelija 15 € / vuosi Akatemiankatu 1 20014 Turun yliopisto Perhe 25 € / vuosi Email: [email protected] Lehden vuosikerta tilattuna 20 € Internet: www.skas.fi Facebook: @skasyhdistys

ISSN 1445-0334 PAINOSALAMA OY 2018