2 2018 SSUOMENKAS KESKIAJAN ARKEOLOGIAN SEURA SÄLLSKAPET FÖR MEDELTIDSARKEOLOGI I FINLAND AIKAKAUSLEHTI | TIDSKRIFT S KAS 2 2018 • Rangaistuspaikkojen arkeologinen potentiaali • Rahauhrit Jomalan kirkossa • Arkeologinen näkökulma Keminmaan vanhaan kirkkoon • Tutkimustuloksia 1500-luvun Viipurista SSUOMENKAS KESKIAJAN ARKEOLOGIAN SEURA SÄLLSKAPET FÖR MEDELTIDSARKEOLOGI I FINLAND AIKAKAUSLEHTI | TIDSKRIFT SKAS-lehti julkaisee keskiajan ja uuden ajan arkeologi- SISÄLLYS 2/2018 aa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, jotka käyvät läpi Tieteellisten seurain valtuuskunnan hyväksymän vertai- 1 PÄÄKIRJOITUS sarviointiprosessin. Lisäksi lehti julkaisee erilaisia ajan- Georg Haggrén kohtaisia katsauksia, tutkimusraportteja, keskustelupu- heenvuoroja, kommentteja sekä kirja-arvosteluja, jotka voidaan julkaista ilman vertaisarviointia. Lehti ilmestyy TUTKIMUS kaksi kertaa vuodessa. 2 IN TERRA PROPHANA – KUOLEMAAN- TUOMITTUJEN JA SYNTISTEN HAUTAA- Kirjoittajia pyydetään toimittamaan julkaistavaksi tar- MINEN JA RANGAISTUSPAIKKOJEN koitettu aineisto lehden sähköpostiin osoitteeseen [email protected] viimeiseen aineistojen jättöpäivään ARKEOLOGINEN POTENTIAALI mennessä. Vuoden 2018 deadlinet aineistoille ovat 28.2. Ulla Moilanen, Ilari Aalto & Veli Pekka Toropainen ja 31.8.2018. Tarkemmat tiedot aineiston toimittamises- ta, sekä vertaisarviointiprosessista löytyvät lehden verk- 20 RUKOILE MEIDÄN PUOLESTAMME, PYHÄ kosivuilta osoitteesta: http://www.skas.fi/skas-lehti/. JUMALANÄITI – KESKIAIKAISET JA REFOR- MAATION JÄLKEISET RAHAUHRIT NEITSYT Sähköposti MARIALLE AHVENANMAAN JOMALAN [email protected] KIRKOSSA Julkaisija Eeva Jonsson Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland ry. 40 HISTORIALLISEN ARKEOLOGIAN NÄKÖ- Päätoimittaja KULMA KESKIAJAN JA UUDEN AJAN Dos. Georg Haggrén ALUN KIVIKIRKK OON – TAPAUSTUTKIMUS Parrukuja 9 B 26, 02620 Espoo KEMINMAAN VANHASTA KIRKOSTA Puh. 040-771 5640 [email protected] Panu Savolainen, Laura Laine, Elina Wirkkala, Lauri Saarinen & Marko Huttunen Toimittajat Eva Ahl-Waris ([email protected]) AJANKOHTAISTA Tuuli Heinonen ([email protected]) Tarja Knuutinen ([email protected]) 65 VIIPURI 1500-LUVUN ALKUPUOLELLA Juha Ruohonen ([email protected]) ELI MILLAISELTA KAUPUNKI NÄYTTI Taitto MIKAEL AGRICOLAN AJAN KATUTASOLTA Maija Holappa ([email protected]) Aleksandr Saksa Abstraktien kieliasun tarkistus Rodger Juntunen ARVOSTELTU Logon suunnittelu 81 VETENSKAP PÅ MEDELTIDSMARKNADEN Mikael Nyholm I ÅBO ÅR 2018 Kannen kuva Eva Ahl-Waris Keminmaan vanhan kirkon 1550-luvun kattorakenteita. Kuva: Livady. 83 KASVIT POHJOISEN IHMISTEN ELÄMÄSSÄ VARHAISMODERNILLA AJALLA Georg Haggrén & Juhani Kostet GEORG HAGGRÉN PÄÄKIRJOITUS MITÄ TAPAHTUU SUOMEN MERKITTÄVIMMÄLLE KESKIAJAN ARKEOLOGISELLE LÖYTÖKOKONAISUUDELLE? Turun museokeskuksessa säilytetään Suo- joka on 2000-luvulla huipentunut moniin men ylivoimaisesti suurinta ja merkittävintä väitöskirjoihin. keskiajalta peräisin olevaa arkeologista ai- Museokeskuksen ainutlaatuinen kokoel- neistokokonaisuutta. Se on myös kansainvä- ma täydentyy lähivuosina nyt syksyllä 2018 lisesti erittäin arvokas aineisto. Ensimmäi- parhaillaan meneillään olevien Kauppatorin set esineet luetteloitiin kokoelmaan vuonna kaivausten tuhansilla löydöillä. Sen jälkeen 1882 ja nykyisin siinä on lähes 127 000 ala- tilanne saattaa muuttua. Esiin on nostettu numeroa. Kokonaisuutta täydentävät näy- ajatus, että jatkossa myös kaikki Turun kau- tekokoelmien sarjat, joissa on mm. luu- ja punkialueen löydöt talletettaisiin Kansallis- maanäytteitä. Missä muualla on Suomes- museon kokoelmien ja makasiinien uume- sa museokokoelmiin ymmärretty tallettaa niin. maanäytteiden kaltaista aineistoa tulevan Uusien löytöjen kohdalla muutos tulee tutkimuksen ja vielä tuntemattomien mene- tarkoittamaan radikaalia heikennystä tutki- telmien tarpeisiin? musaineistojen saatavuuteen ja tutkittavuu- Arkeologiset löydöt ovat osa yhteistä teen. Enää eivät proseminaarilaiset pääse kulttuuriperintöämme. Niiden arvo on eri- opiskelukaupungissaan aiempaan tapaan tyisen merkittävä Turun kaltaisessa paikas- kaikkien löytöjen pariin. Myös varttuneille sa, jonka identiteetti yhä tänä päivänä nojaa tutkijoille kokoelman hajottaminen ja fyy- kaupungin keskiaikaisperäiseen historiaan. sinen erottaminen vanhaan ja uuteen osaan Viime vuosina myös muutamat muut kau- tuottaa melkoista haittaa. Löytöjen vertaa- pungin- tai maakuntamuseot ovat havahtu- minen vaikeutuu tuntuvasti. Enää ei tutkija neet suosimaan ajatusta, että suuret paikal- pääse tarkastelemaan kahden samankaltai- liset historiallisen ajan löytökokonaisuudet sen keramiikkalöydön eroja ja yhtäläisyyk- voitaisiin säilyttää ”kotiseudulla”. siä, jos toinen fragmenteista on vanha löytö Turun museokeskuksen kohdalla suuren ja toinen tämän vuoden jälkeen talletettu. löytökokoelman potentiaalia lisää se, että Meidän keskiajan arkeologien on kaupungissa on keskiajan arkeologiaa yhte- syytä vedota päättäjiin niin Turussa nä painopistealueenaan korostava arkeolo- kuin Kansallis museossa. Antakaa Turun gian opinahjo. Museokeskukseen talletetut kaupunki arkeologisen kokoelman säilyä yh- alkuperäisaineistot ovat proseminaarilaisis- tenäisenä! Sallikaa opiskelijoille matalankyn- ta lähtien olleet opiskelijoiden tutkittavissa. nyksen mahdollisuus tehdä esinetutkimusta! Tuloksena tällaisesta mahdollisuudesta on Antakaa turkulaisen kulttuuriperinnön jäädä pitkä akateemisten opinnäytteiden sarja, kotiin! SKAS 2 | 2018 PÄÄKIRJOITUS 1 ULLA MOILANEN, ILARI AALTO & VELI PEKKA TOROPAINEN IN TERRA PROPHANA KUOLEMAANTUOMITTUJEN JA SYNTISTEN HAUTAAMINEN JA RANGAISTUSPAIKKOJEN ARKEOLOGINEN POTENTIAALI ABSTRACT In Terra Prophana - The Archaeological Potential of the Burial Sites of the Death Row In the Medieval and Pre-Modern era, the burial place and funerary rituals were mostly controlled and dictated by the ecclesiastical authority, and either the church or secular jurisdiction determined who could be buried in consecrated cemeteries. In this paper, we will take an overview of practices and regulations affecting the burial or disposal of criminals, mortal sinners and suiciders, and discuss how the graves and disposal sites of these individuals could be visible in the Finnish archaeological re- cord. We conclude that based on historical sources, the treatment of criminal corpses was varied and they could have been buried in both common and separate cemeteries, execution sites, and remote locations in forests and marshes. However, "deviant" burials at ordinary cemeteries are unlikely to represent only criminals and people who have committed suicide, as the jurisdiction offered guide- lines only on the locations of burials. We also discuss the potential of further studies on execution site archaeology in Finland. Keywords: Burial customs, criminals, suicide, deviant burial, burial location, historical archaeology, place of punishment Hakusanat: Hautaustavat, rikolliset, itsemurha, poikkeavat hautaustavat, hautapaikka, historiallinen arkeologia, rangaistuspaikka JOHDANTO vallisesti tämä ymmärretään kirkkomaahan tehtynä ruumishautauksena, vaikka käytän- Kristillisen kulttuurin piirissä ruumiin hau- nössä esimerkiksi keskiajan kanoninen laki taaminen vihittyyn maahan oikein toimite- salli henkilön päättää jo eläessään hautapai- tuin kirkollisin menoin on ollut keskeistä, kastaan, eikä varhainen kirkko kategorisesti jotta vainaja voisi nousta tuomiopäivänä kieltänyt polttohautaustakaan.2 Hautaami- haudastaan.1 Katolisena aikana noudate- sen tärkeydestä kertoo esimerkiksi keski- tun kanonisen lain mukaan vain kastetut ja ajan Suomessakin noudatetun Uplannin kunnollista kristillistä elämää eläneet olivat maakuntalain kirkkokaaren määräys, jonka oikeutettuja kristilliseen hautaustapaan. Ta- mukaan pappi joutui maksamaan melko 2 TUTKIMUS SKAS 2 | 2018 Kuva 1. Hirsipuu Ahvenanmaan Salt vikin pitäjän Haraldsbyn maakirjakartassa. KA MHA A2d: 114–115. suuren kolmen markan sakon, jos tämä jätti haudatuksi kirkkomaahan.6 Silti tällaisten ruumiin siunaamatta.3 Saman lain mukaan henkilöiden hautapaikasta ja seremoniois- myös vieraassa seurakunnassa kuolleiden ta ei varsinkaan myöhemmin keskiajalla ja matkalaisten ja kulkureiden kunnollisesta uudella ajalla määrännyt enää kirkko vaan hautauksesta ja sielunmessuista oli huoleh- maallinen oikeus. Lopullisen hautapaikan dittava, vaikka vainajan mukana olleesta määräytymiseen saattoi vaikuttaa myös omaisuudesta ei olisi saanut papille riittä- vainajan sosiaalinen asema, joten kuole- vää korvausta.4 Esimerkiksi Someron talon- maantuomittujen ja itsemurhan tehneiden pojat valittivat vuonna 1492 kirkkoherras- hautaustapoja ei voida pitää täysin yhden- taan Mikaelista, joka oli lain vastaisesti mukaisina ja suoraan toisiinsa verrattavina. jättänyt hautaamatta kuolleen matkalaisen Suomessa rangaistuspaikkoja ja niihin tai pyhiinvaeltajan (peregrinus) ruumiin, mahdollisesti liittyviä ihmisjäännöksiä ei jolta koirat olivat jo ehtineet syödä toisen toistaiseksi ole juurikaan tutkittu arkeolo- käden.5 gisesti. Myös kohteista käytetyt nimitykset Vakaviin rikoksiin tai itsemurhaan syyl- ovat jossain määrin päällekkäisiä ja epäyhte- listyneet voitiin rangaistuksena sulkea kris- näisiä. Rangaistuspaikkojen yhteydessä voi- tillisen yhteisön ulkopuolelle, jolloin heillä daan esimerkiksi puhua piiskaus-, hirtto-, ei ainakaan periaatteessa ollut oikeutta tulla mestaus-, teili- tai teloituspaikoista. Samalla SKAS 2 | 2018 TUTKIMUS 3 termillä on voitu kuvata paikkaa, jossa on pamme on oikeushistoriallinen ja toisaalta toteutettu