Metsähallituksen selvitys, asianro MH 6611/2014/06.02.00 10.12.2014

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Kansikuva: Träskönin saari muodosti ensimmäisen Porkkalan kansallispuiston vuosina 1938–1956. Kuva: Jouko Högmander / Metsähallitus.

© Metsähallitus, Vantaa 2014.

Lönnberg Digital, Helsinki 2014 200 kpl Sisällys

Tiivistelmä...... 5

Sammanfattning...... 7

1 Johdanto...... 9

2 Merikansallispuistojen tämänhetkinen edustavuus...... 11 2.1 Merialueiden suojelun nykytila eteläisissä kansallispuistoissa...... 11 2.2 Laajennusten vaikutus mereisten suojelualueiden verkostoon...... 12 2.3 Suomenlahden ja Saaristomeren merialueiden suojelun taso...... 13 2.4 Saarien ja saaristojen suojelun nykytila eteläisissä merikansallispuistoissa...... 13

3 Itäisen Suomenlahden kansallispuisto...... 16 3.1 Nykytila...... 16 3.2 Täydentämisen tavoitteet...... 21 3.3 Ehdotus...... 21 3.4 Kehittämisen haasteita...... 26 3.5 Vaikutusten arviointi ...... 26 3.6 Yhteenveto Itäisen Suomenlahden kansallispuiston täydentämisestä...... 27

4 Tammisaaren saariston kansallispuisto...... 28 4.1 Nykytila...... 28 4.2 Täydentämisen tavoitteet...... 33 4.3 Ehdotus...... 33 4.4 Kehittämisen haasteita...... 36 4.5 Vaikutusten arviointi...... 37 4.6 Yhteenveto Tammisaaren saariston kansallispuiston täydentämismahdollisuuksista.. 38

5 Saaristomeren kansallispuisto...... 39 5.1 Taustaa...... 39 5.2 Täydentämisen tavoitteet...... 49 5.3 Ehdotus ...... 50 5.4 Kehittämisen haasteita...... 52 5.5 Vaikutusten arviointi...... 53 5.6 Yhteenveto Saaristomeren kansallispuiston täydentämistarpeista...... 53

6 Porkkalanniemen ja sen edustan valtion maa- ja vesialueiden rooli merialueen suojelualueverkostossa...... 55 6.1 Taustaa...... 55 6.2 Selvitysalue...... 56 6.3 Edellytykset kansallispuiston perustamiselle...... 58 6.4 Vaihtoehdot...... 61 6.5 Luontoarvot...... 62 6.6 Kansallispuiston kiinnostavimmat käyntikohteet...... 65 6.7 Kansallispuiston saavutettavuus...... 67 6.8 Kuntien, seurakuntien ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen alueet ...... 67 6.9 Puolustusvoimien toimintamahdollisuuksien turvaaminen...... 69 6.10 Kansallispuiston perustamisen ja hoidon arvioidut kustannukset ...... 70 6.11 Vaikutusten arviointi...... 71

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 6.12 Yhteenveto Porkkalanniemen ja sen edustan valtion maa- ja vesialueiden roolista merialueen suojelualueverkostossa...... 73

Lähteet ja kirjallisuus...... 74

Liitteet Liite 1 Natura-luontotyyppien esiintyminen Suomenlahden ja Saaristomeren suojelualueilla...... 77 Liite 2 Suomenlahden suojelualueverkoston kehittäminen maaluontotyyppien näkökulmasta ...... 78 Liite 3 Itäisen Suomenlahden kansallispuiston ehdotetut täydennysalueet...... 85 Liite 4 Tammisaaren saariston kansallispuiston ehdotetut täydennysalueet...... 88 Liite 5 Saaristomeren kansallispuiston ehdotetut täydennysalueet...... 89 Liite 6 Metsähallituksen alueiden kuvaus Porkkalan selvitysalueella...... 90 Liite 7 Selvitettävänä olevan Porkkalan kansallispuiston toteutusvaihtoehdot...... 93 Liite 8 Kuntien ja muiden julkisyhteisöjen hallinnassa olevia virkistysalueita ja vastaavia alueita Porkkalan selvitysalueella...... 97 Liite 9 Natura-luontotyyppien esiintyminen Porkkalan selvitysalueella Metsähalli- tuksen luontopalvelujen alueella ja 14 yksityisellä luonnonsuojelualueella...... 98 Liite 10 Luonnonsuojelualueet ja niiden perustamista ja laajentamista koskeva sääntely luonnonsuojelulaissa...... 99

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Tiivistelmä

Metsähallitus on tässä raportissa selvittänyt ym- Metsähallitus katsoo selvityksen perustella, päristöministeriön pyynnöstä Suomenlahden että on olemassa hyviä edellytyksiä liittää Itäisen merikansallispuistojen täydentämistarpeita sekä Suomenlahden kansallispuistoon merialueita ja Porkkalanniemen ja sen edustan valtion maa- ja tällä tavoin siitä tehdään monipuolinen merikan- vesialueiden roolia merialueen suojeluverkostossa. sallispuisto. Kansallispuiston pinta-ala on tällä Itäisen Suomenlahden, Tammisaaren saariston hetkellä 656 ha ulkosaaria. Ehdotetun täyden- ja Saaristomeren kansallispuistojen toiminnasta tämisen jälkeen Itäisen Suomenlahden kansallis- on saatu kokemusta vuosikymmenien ajalta. puiston maapinta-ala olisi 1 121 ha, merialueen­ Luontotyyppejä, lajeja ja merenpohjan luonto- pinta-ala 20 859 ha ja koko kansallispuiston arvoja koskeva tieto on lisääntynyt suuresti tänä yhteensä 21 980 ha. Merkittävintä ehdotuksessa aikana. Uusia maa- ja vesialueita on hankittu on 13 merenpohjan monimuotoisuuden suojelun puistojen täydentämiseksi. Näiden alueiden liit- kannalta tärkeän alueen, pinta-alaltaan 17 061 täminen kansallispuistojen osaksi sekä kansallis- ha, liittäminen kansallispuistoon yleisestä vesi- puistolakeihin liittyvät lakitekniset kysymykset alueesta. Ehdotuksessa ovat mukana Kirkonmaan edellyttävät kuitenkin puistolakien uudistamis- ja Orrengrundin alueet, joilta puolustusvoimat ta. Samalla on mahdollisuus myös kirjata lakiin ja merivartiosto ovat siirtyneet pois. Muitakin kansallispuiston perustamistarkoitus (Itäisen Suo- puolustusvoimien saaria on tarkastelussa muka- menlahden kansallispuisto) tai ajanmukaistaa sitä na, mutta niiden osalta esitetään ainoastaan va- (Tammisaaren saariston kansallispuisto).

Mustaviirin kalliot ja kivikkorannat ovat tyypillisiä Itäisen Suomenlahden kansallispuiston tyypillistä maisemaa. Kuva: Aino von Boehm / Metsähallitus.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 5 rautumista tilanteeseen, jossa puolustusvoimien • 0-vaihtoehdon mukaan Metsähallituksen toiminta saarilla saattaa vähentyä tai loppua. alueista, mukaan lukien ehdotetut merensuo- Tammisaaren saariston kansallispuiston täy- jelualueet, tehdään asetusteitse ns. tavallisia dentämisen osalta esitys perustuu aiemmin hoi- luonnonsuojelualueita. to- ja käyttösuunnitelman päivityksen yhteydessä • Vaihtoehdon 1 mukaan perustettaisiin Pork- tehtyyn ehdotukseen. Puiston pinta-ala on nyt kalan saariston kansallispuisto käsittäen mai- 829 ha maata ja 4 659 ha vettä, yhteensä 5 488 nitut matalikot ja Porkkalan edustan saaret. ha. Ehdotuksen mukaan Tammisaaren saaris- Kansallispuiston pinta-ala olisi 155 ha saaria ton kansallispuiston maapinta-ala kasvaisi 124 ja 12 672 ha vesialuetta. Jos mukaan laske- hehtaarilla ja vesialueet 6 413 hehtaarilla, kun taan puolustusvoimille vuokratut alueet Jär- puolustusvoimien alueita ei lasketa mukaan. vössä, Rönnskärissä, Stora Fagerössä ja Låga Laajennuksen jälkeen puiston maapinta-ala olisi Bågaskärissä pinta-alat olisivat yhteensä 255 953 ha ja merialue 11 072 ha, yhteensä 12 125 ha saaria ja 13 188 ha vettä. ha. Merkittävin laajennusalue olisi Segelskärin • Vaihtoehdon 2 mukaan perustettaisiin Pork- ulkoluotojen alue, joka käsittää 6 350 ha yleistä kalan ja saariston kansallispuisto, jossa olisi vesialuetta ja 30 ha luotoja. edellisen vaihtoehdon alueiden lisäksi ranni- Saaristomeren kansallispuiston rikkaan la- kon kohteita. Tämän kansallispuiston pinta- jiston ja luontotyyppien suojelun sekä alueiden ala olisi yhteensä pinta-alat olisivat 1 044 ha hoidon kannalta olisi välttämätöntä voida yhte- saaria ja 13 038 ha vesialuetta. Jos mukaan näistää paikoitellen hajanaista kansallispuistoa. lasketaan puolustusvoimille vuokratut alueet Puiston täydentämisen kannalta tärkein kysy- Järvössä, Rönnskärissä, Stora Fagerössä ja Lå- mys on Natura-verkoston toteutuksen valmiiksi ga Bågaskärissä sekä Porkkalan luotsiaseman saattaminen. Merenpohjan inventoinneissa on tontti pinta-alat olisivat 1 164 ha saaria ja paljastunut, että erityisesti kolmannen Salpaus- 13 544 ha vettä. selän alueet ovat paitsi pinnan päällä myös me- • Vaihtoehdon 3 mukaan perustettaisiin Länsi- renpohjassa poikkeuksellisen arvokkaita alueita. Uudenmaan rannikon kansallispuisto. Sen Niitä samoin kuin puiston alueiden ympäröimiä pinta-ala olisi sama kuin vaihtoehdossa 0 eli loma-asuntoja ja luonnonsatamia ehdotetaan pinta-alat olisivat 1 064 ha maata ja 13 034 hankittavaksi kansallispuistoon, milloin alueita ha vesialuetta. Vaihtoehdot 0 ja 3 käsittäisivät on ostettavissa. Tämän lisäksi Örön ja Utön ran- samat Metsähallituksen alueet. Jos mukaan nikkolinnakkeiden toiminnan päättymisen yhtey­ lasketaan puolustusvoimille vuokratut alueet dessä sekä Kemiönsaaren Skinnarvikin saarten Järvössä, Rönnskärissä, Stora Fagerössä ja Lå- mahdollisen liitämisen kautta kansallispuiston ga Bågaskärissä sekä Porkkalan luotsiaseman maa-ala voisi kasvaa yli 500 hehtaarilla. Näissä tontti pinta-alat olisivat 1 184 ha maata ja saarissa on arvokasta luontoa, mutta linnakkeilla 13 549 ha vettä. olevat arvokkaat historialliset kohteet tuovat li- sähaastetta. Toiminnan kehittäminen vuosisatoja Porkkalan kansallispuiston perustamisen ar- asuttujen kylien läheisyydessä edellyttää saaristo- vioidaan aiheuttavan noin 1 miljoonan euron kulttuurin ja naapureiden huomioon ottamista verran investointikustannuksia ja 80 000 euroa enemmän kuin useilla muilla suojelualueilla. vuosittaisia käyttökustannuksia. Myös 0-vaihto- Porkkalan alueella Metsähallitus esittää kol- ehdossa syntyy kustannuksia: investointien osal- men uuden merensuojelualueen perustamista ta noin kolmannes ja käyttökustannuksia puolet Porkkalan eteläpuolen matalikoille, pinta-alaltaan kansallispuistovaihtoehtoihin verrattuna. Pork- 11 840 ha. Suojelualueverkoston kehittämiseksi kalan kuten myös muiden alueiden virkistys- ja Metsähallitus esittää neljää vaihtoehtoa, joissa matkailukäytön mahdollisuuksia ja hyötyjä tulee kaikissa on mukana vain Metsähallituksen hal- arvioida tarkemmin jatkosuunnittelussa. linnassa olevia alueita:

6 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Sammanfattning

Forststyrelsen har på miljöministeriets begäran i Forststyrelsen anser att det på basen av utred- denna rapport utrett kompletteringsbehovet av ningen föreligger goda förutsättningar att inför- havsnationalparkerna i Finska viken samt rollen liva bankområdena vid det öppna havet till Östra hos Porkala udd och de statsägda land- och vat- Finska vikens nationalpark och därmed bilda en tenområdena utanför udden. mångsidig havsnationalpark. Nationalparkens Genom Östra Finska vikens, Ekenäs Skärgårds area är i dagsläget 656 ha utskär. Efter den före­ och Skärgårdshavets nationalparkers verksamhet slagna kompletteringen skulle Östra Finska vi- har man fått erfarenhet under flera årtionden. kens nationalpark bestå av 1 121 ha landområden Kunskapen om naturtyper, arter och havsbott- och 20 859 ha havsområden med en sammanlagd nens naturvärden har märkbart ökat under denna areal om 21 980 ha. Den mest signifikanta delen tid. Nya land- och vattenområden har införskaf- av förslaget är införlivandet av 13 havsområden fats för att komplettera parkerna. Införlivningen på 17 061 ha viktiga för havsbottnens diversi- av dessa områden med nationalparkerna samt tet med nationalparken. Dessa områden hör i lagtekniska frågor relaterade till nationalparksla- dagsläget till statens allmänna vattenområden. garna förutsätter dock en revision av parklagar- I förslaget ingår områdena Kirkonmaa och Or- na. Samtidigt finns även en möjlighet att skriva rengrund, som försvarsmakten och kustbevaknin- in avsikten med grundandet av nationalparken gen lämnat. Även övriga av försvarsmaktens öar i lagen (Östra Finska vikens nationalpark), eller ingår i undersökningen, men för deras del föreslås göra avsikten mer tidsenlig (Ekenäs Skärgårds endast att man förbereder sig på en situation där nationalpark).

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston vedenalaiset riutat ovat tärkeitä kalojen kutualueita. Kuva: Ari Laine / Metsähallitus.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 7 försvarsmaktens verksamhet på öarna eventuellt • Enligt 0-alternativet skulle man genom för­ minskar eller upphör. ordningar skapa s.k. vanliga naturskydds­ För kompletteringen av Ekenäs Skärgårds na- områden av Forststyrelsens områden, de fö- tionalpark grundar sig förslaget på det förslag reslagna havsområdena inräknade. som framfördes i samband med uppdateringen • Enligt alternativ 1 skulle Porkala Skärgårds av skötsel- och användningsplanen. Parkens yta nationalpark inrättas och den skulle omfatta består nu av 829 ha landområden och 4 659 ha de tidigare nämnda grunda områdena samt vattenområden, sammanlagt 5 488 ha. Enligt öar utanför Porkala udd. Nationalparkens förslaget skulle Ekenäs Skärgårds nationalparks yta vore sammanlagt 255 ha landområden landyta utökas med 124 ha och vattenområde- och 13 188 ha vattenområden. I talen ingår na med 6 413 ha, då försvarsmaktens områden dock områden på Järvö, Rönnskär, Stora Fa- exkluderas. Efter utvidgningen vore parkens land­ gerö och Låga Bågaskär som är uthyrda till yta 953 ha och havsområdenas areal 11 072 ha, försvarsmakten. Utan dessa områden uppgår sammanlagt 12 125 ha. Det mest betydelsefulla arealen till 155 ha öar och 12 672 ha vatten- utvidgningsområdet vore Segelskärs utskärsområ- områden. de, vilket omfattar 6 350 ha allmänna vatten- • Enligt alternativ 2 inrättas Porkala och skär- områden och 30 ha skär. gårdens nationalpark, som förutom de tidi- För att bevara Skärgårdshavets nationalparks gare områdena skulle innehålla kustobjekt. artrikedom och skydda dess naturtyper, samt för Denna nationalparks areal vore sammanlagt skötseln av dem vore det oumbärligt att kunna 1 164 ha öar och 13 544 ha vattenområden. förenhetliga den ställvis splittrade nationalparken. I talen ingår dock områden på Järvö, Rönn­ Den viktigaste aspekten i kompletteringen av par- skär, Stora Fagerö och Låga Bågaskär som är ken vore att slutföra förverkligandet av Natura- uthyrda till försvarsmakten samt Porkala lots- nätverket. Vid inventeringen av havsbottnen har stations tomt. Utan dessa vore arealen 1 044 det framkommit att i synnerhet områdena vid ha öar och 13 038 ha vattenområden. Tredje Salpausselkä är exceptionellt värdefulla • Enligt alternativ 3 skulle Västra Nylands kusts områden inte bara ovanom ytan, utan även på nationalpark inrättas. Dess areal vore samma havsbottnen. Det föreslås även att fritidsbostäder som i alternativ 0, alltså 1 184 ha landområ- i områden runt nationalparken samt naturham- den och 13 549 ha vattenområden. I talen nar införskaffas till nationalparken, då de läggs ut ingår dock områden på Järvö, Rönnskär, Sto- till försäljning. Utöver detta kan nationalparkens ra Fagerö och Låga Bågaskär som är uthyrda landyta öka med över 500 ha i samband med att till försvarsmakten samt Porkala lotsstations kustfortsverksamheten vid Örö och Utö upphör, tomt. Utan dessa vore arealen 1 064 ha lan- samt genom ett eventuellt införlivande av den i dområden och 13 034 ha vattenområden. Kimitoöns kommun belägna ön Skinnarvik med nationalparken. Dessa öar har en värdefull natur, Instiftandet av Porkala nationalpark uppskat- men fortens värdefulla historiska objekt innebär tas förorsaka kostnader på cirka 1 miljon euro i extra utmaningar. Utvecklandet av verksamheten investeringskostnader och 80 000 euro per år i i närheten av byar som varit bosatta i hundratals användningskostnader. Även 0-alternativet för­ år förutsätter att man tar skärgårdskulturen och orsakar kostnader. Dessa kostnader skule uppgå grannarna i beaktande i högre grad än på många till en tredjedel av investeringskostnaderna och andra skyddsområden. hälften av användningskostnaderna jämfört med I Porkalaområdet föreslår Forststyrelsen ett nationalparksalternativen. Nyttoaspekterna och inrättande av tre nya havsskyddsområden på de utvecklingsmöjligheterna av rekreations- och grunda områdena söder om Porkala udd. Områ- turismbruket i Porkala liksom andra områden dena omfattar en yta på 11 840 ha. För att ut- bör bedömas noggrannare i samband med den veckla skyddsnätverket föreslår Forststyrelsen fyra fortsatta planeringen. alternativ, varav alla alternativ endast omfattar områden som är under Forststyrelsens förvalt- ning.

8 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 1 Johdanto

Suomen etelärannikon kolme kansallispuistoa ranotto merenpohjasta, tuulivoiman rakentami- muodostavat selkärangan Itämeren saaristojen ja nen, ympäristömyrkyt ja öljyonnettomuuksien rannikon suojelulle ja niillä voi olla myös kas- riskit uhkaavat saaristojemme kansallispuistojen vava rooli Itämeren suojelussa ja luontomatkai- luontoa ja niiden kehittämistä. lun kehittämisessä. Itämeren saaristot, erityisesti Saaristojemme säilyttäminen, suojelu ja vir- Saaristomeri ja Merenkurkku mutta myös Suo- kistyskäyttö on nähtävä osana Itämeren suojelua menlahden ja Selkämeren saaristot, ovat maail- ja kestävää käyttöä: luonnontilaisia ja hoidettuja manlaajuisesti ainutlaatuisia geologisia muodos- merikansallispuistoja tarvitaan myös, jotta kan- tumia ja samalla myös biologisesti ja hydrologi- salaiset voivat kokea raikkaan tuulen mereltä sekä sesti vailla vertaa muualla maailmassa. Väheksyä nauttia niiden ponnistelujen tuloksia, joita saa- ei sovi myöskään näiden rikkonaisten saarien ja vutetaan Itämeren suojelussa. pikkusaaristojen virkistysarvoa. Suomenlahden Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen ja Saaristomeren saarilla on yli satatuhatta loma- välisessä tulossopimuksessa on sovittu, että Met- asuntoa, joiden asukkaat ovat myös kansallispuis- sähallitus ”selvittää osana Suomenlahti 2014 tojen ja sijaintikuntiensa palvelujen suuri käyt- -vuoden toimenpiteitä Suomenlahden saaristo- täjäryhmä. Samalla kuitenkin loma-asutuksen ja merikansallispuistojen mahdolliset täydentä- laajeneminen, uudet laivaväylät, suunnitelmat mistarpeet sekä Porkkalanniemen ja sen edustan merenalaisten kaasuputkien rakentamiseksi, so- valtion maa- ja vesialueiden roolin merialueen

Rönnskärin majakka on komea nähtävyys Porkkalan edustalla. Vanha luotsiasema on ollut pitkään tyhjillään. Saari on sotilasaluetta. Kuva: Jouko Högmander / Metsähallitus.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 9 suojeluverkostossa”. Tässä selvityksessä Saaristo­ lisänneet yhteistyön ja kehityshankkeiden meren kansallispuistoa on tarkasteltu osana Suo- mahdollisuuksia kaikilla tasoilla kyläyhtei- menlahtea. söistä ja alan yrityksistä kuntien kautta maa- Tätä selvitystä varten Metsähallitus on koon- kuntiin saakka. nut tietoa mereisen suojeluverkoston tämän- • Monimuotoisuuden säilyttämisessä ja lisää- hetkisestä edustavuudesta, käytöstä ja paikallis- misessä on Suomen luonnolle haitallisten taloudellisesta merkityksestä Suomenlahden ja vieraslajien poisto uusi työkenttä, jossa par- Saaristomeren osalta. Monia täydennystarpeita haita tuloksia on saavutettu juuri saaristoym- ja kehittämisen mahdollisuuksia on löytynyt ja päristössä. niitä esitellään tässä raportissa. Eteläisten merikansallispuistojen osalta ollaan Valmistelun aikana vuonna 2014 on haasta- juuri Suomenlahtivuonna 2014 mielenkiintoises- teltu lukuisia alan asiantuntijoita. Kaikkien kan- sa tilanteessa, joka avaa uusia mahdollisuuksia sallispuistojen sijaintialueiden kuntien (lukuun kansallispuistojen kehittämiseen ja täydentämi- ottamatta Kotkan kaupunkia) kanssa on järjes- seen. Uusia asioita ja mahdollisuuksia on nou- tetty neuvottelutilaisuuksia, joiden tarkoituksena semassa esiin: on ollut informoida selvitystyön tavoitteista sekä • Merialueiden järjestelmällinen inventointi saada kuntien näkemyksiä aiheesta mm. kaavoi- VELMU-hankkeen ja muiden tutkimusten tuksen ja elinkeinojen kehittämisen kannalta. yhteydessä on lisännyt valtavasti tietoa me- Myös maakuntaliittojen ja ELY-keskusten kanssa renpohjien monimuotoisuudesta sekä suoje- on ollut vastaavia tilaisuuksia. Luontojärjestöjä, lutarpeista ja avannut silmät sen suhteen, mi- WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto, on kä merkitys näiden merenpohjien säilymisellä haastateltu aiheesta. Suomenlahden ja Saaristo- on. Nyt tätä tietoa on voitu käyttää laajassa meren meripuolustusalueiden sekä merivoimien mitassa tämän selvityksen apuna. esikunnan kanssa on keskusteltu puolustusvoi- • Puolustusvoimien toiminnassa on tapahtu- mien käytössä olevien maa- ja vesialueiden tu- nut merkittäviä muutoksia ja merivoimat levaisuudesta. on vetäytymässä monista merialueen linna- Tämän selvityksen on koonnut erikoissuun- kesaarista, joissa on säilynyt erittäin arvokasta nittelija Jouko Högmander. Aineiston hankin- luontoa. Useimmat näin vapautuvista alueis- taan, tekstien ja karttojan laadintaan sekä ma- ta voidaan nyt liittää kansallispuistoihin tai teriaalin viimeistelyyn ovat osallistuneet useat avata yleisölle, jolloin niitä voidaan esitellä henkilöt, mistä heille kiitokset. Mukana ovat yleisölle ja hyödyntää matkailun yritystoi- olleet Maiju Lanki, Ari Laine, Anu Riihimäki, minnassa. Tämän selvityksen ulkopuolelta Heidi Arponen, Maija Mussaari, Esko Tainio, voidaan mainita esimerkkinä Vallisaari ja Helena Lunden, Antti Below, Marja Hokka- Kuninkaansaari Helsingissä. nen, Annukka Rasinmäki, Madeleine Nyman ja • Kulttuurihistorialliset arvot ovat aina olleet Mikko Malin. Lakiasioita käsittelevän liitteen on saaristoympäristössä keskeisellä sijalla, mutta kirjoittanut Arja Halinen, joka on myös avusta- nyt niiden merkitys on kasvanut – ei yksin nut selvityksen taustoittamisessa. Matti Määttä perinnemaisemien hoidon, hylkyjen tai so- ja Seppo Manninen ovat tukeneet kommentein tahistorian osalta, vaan myös sen takia, että ja parannusehdotuksin. Ympäristöneuvos Jukka- Metsähallituksen vastuulle on siirtynyt jouk- Pekka Flander on ministeriön taholta ohjannut ko saaria Museoviraston hallinnasta. Luon- selvitystyötä. Erinomaisia karttoja ovat laatineet nonsuojelu ja kulttuurihistoria ovatkin juuri Lasse Kurvinen, Sirpa Mänty ja Raisa Vester- merialueen kansallispuistoissa kiinteämmin backa. Tekstissä on lähdeviittauksia, mutta monet yhteydessä kuin muilla suojelualueilla. selvityksessä esitetyt, ilman lähdeviitteitä olevat • Luontomatkailun suosion kasvu ja Metsähal- tiedot perustuvat Metsähallituksen luontopalve- lituksen ponnistelut yhä useampien hienojen lujen julkaisemattomiin aineistoihin sekä kirjoi- kävijäkohteiden avaamiseksi yleisölle ovat tustyössä mukana olleiden omiin havaintoihin.

10 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 2 Merikansallispuistojen tämänhetkinen edustavuus

2.1 Merialueiden suojelun nykytila pohjan monimuotoisuuden ja veden laadun suh- eteläisissä kansallispuistoissa teen. Puutteena Saaristomerellä on hiekka- ja so- rapohjien jääminen kansallispuiston ulkopuolelle. Suomenlahden ja Saaristomeren saaristossa ja Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta- merialueella olevat suojelualueet on lähes poik- aluetta halkovat Salpausselkä II- ja Salpausselkä keuksetta perustettu maanpäällisen, terrestrisen III -reunamoreenivyöt, joissa on hyvin säilyneitä luonnon suojelemiseksi, jolloin suojelualueiden meriajokasniittyjä ja muita erityisen arvokkaita valinnan perusteena on tavallisesti ollut saarten pohjatyyppejä. Saaristomeren kansallispuiston ve- kasvillisuus, luontotyypit sekä pesimälinnusto. sialueilla on kalastus mahdollista muualla paitsi Merialueisiin kohdistuvia uhkia ei myöskään ole Paraisten Trunsön ulkosaariston rajoitusvyöhyk- tunnistettu. Vasta viime aikoina on herätty nii- keellä, jossa on ympärivuotinen liikkumiskielto hin uhkiin, joita merenpohjiin kohdistuu. Monet hylkeiden ja merilintujen runsaan esiintymisen näistä uhista ovat torjuttavissa, jos käytettävissä takia. on riittävää tietoa meriluonnon arvoista. Tätä tie- Näiden kolmen eteläisen merikansallispuiston toa on vasta äskettäin saatu käyttöön laajemmassa lisäksi Selkämeren ja Perämeren kansallispuistot mitassa. täydentävät merellisten suojelualueiden tilaa. Sel- Merialueita on liitetty suojelualueisiin yleen- kämeren kansallispuistoon kuuluu saaria 1 542 ha sä ainoastaan siinä tapauksessa, että terrestrisiä sekä merialuetta 89 658 ha. Se on tällä hetkellä suojelualueita hankittaessa samaan tilaan on kuu- maamme laajin merikansallispuisto. Selkämeren lunut myös vesialueita. Ainoastaan hylkeidensuo- kansallispuisto ei kuulu tämän selvityksen piiriin. jelualueiden ja pienialaisten fladojen ja glo-järvien Kuitenkin sitä voi verrata kolmeen eteläiseen me- eli maankohoamisen vuoksi umpeen kuroutuvien rikansallispuistoon, jolloin näkyviin tulee eroja: lahtien kohdalla suojeluperusteena tai suojelualu- Selkämeren kansallispuiston merialueet ovat een hankinnan perusteena on saattanut olla myös avo­merta, pieneltä osin ulkosaaristoa, ja Selkä- vesieliöstö. meren ekosysteemeissä on näkyvissä pohjoisesta Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon ei sijainnista ja matalammasta suolapitoisuudesta kuulu lainkaan vesialueita. Viittä saarta tai saa- johtuvia eroja eteläisiin merikansallispuistoihin. riryhmää ympäröi Metsähallituksen omistama Perämeren kansallispuisto on pinta-alaltaan vesialue (ns. rantamatala, yhteensä 1 984 ha). pieni, saaria 250 ha ja merialuetta 15 450 ha. Se Nämä eivät ole suojelualueita, mutta Pitkäviirin sijaitsee Perämeren pohjoisosassa, jossa merivesi ja Kilpisaaren rantamatalilla on kielletty verkko- on melkein suolatonta. kalastus 1.10.–15.5. uhanalaisten meritaimen- kantojen suojelemiseksi. Mereisten Natura-luontotyyppien Tammisaaren saariston kansallispuistoon si- esiintyminen Suomenlahden sältyy myös vesialueita (4 659ha), mutta puiston kansallispuistoissa koko on nykyisellään melko pieni (maat ja vedet yhteensä 5 488 ha). Kalastusta ei ole rajoitettu Kansallispuistojen alueella esiintyy useita mereisiä tässä kansallispuistossa. Natura-luontotyyppejä, kuten riuttoja (1170), ul- Saaristomeren kansallispuiston yhteistoimin- kosaariston luotoja ja saaria (1620), vedenalaisia ta-alueella on vajaat 48 000 ha kansallispuistoon hiekkasärkkiä (1110) sekä harjusaaria (1620). kuuluvia vesialueita, jotka ovat pirstoutuneet nel- Vaikka luontotyypit olisivat geologisilta ominai- jään suurempaan kokonaisuuteen sekä lukuisiin suuksiltaan samankaltaisia, niiden vedenalainen pienempiin alueisiin. Merkittävimmät, yhtenäiset luonto vaihtelee suuresti eri alueilla. Pohjaeläin- vesialueet siellä ovat Trunsön eteläpuolinen meri- ten, levien ja kasvien esiintymiseen vaikuttavat alue (11 000 ha) ja Brunskärin vesialueet (6 000 mm. suolapitoisuuden väheneminen kohti Suo- ha). Molemmat näistä merialueista ovat edustavia menlahden pohjukkaa, virtausolosuhteet sekä

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 11 ravinnepitoisuus. Tästä johtuen esimerkiksi sini- pieniä yksityisiä suojelualueita, Kallbådanin ja simpukan muodostamia yhteisöjä esiintyy vain Sandkallanin–Stora Kölhällenin hylkeidensuo- harvalukuisina Porvoon itäpuolella. Itämeren jelualueet sekä Porvoon edustalla Söderskärin ja vaihtelevien olosuhteiden vuoksi on tärkeää, että Långörenin saariston Natura-alue (FI0100077), suojelualueiden valinnassa kiinnitetään erityisesti jossa vain osa vesialueista kuuluu Naturaan. huomiota alueen biologisiin arvoihin. Matemaat- Suojelualueiden valinnassa on kiinnitetty tisen mallinnuksen avulla paikannettuja veden- huomiota merisuojeluverkoston täydentämiseen alaisia luontotyyppejä tulee aina suojelupäätök- sekä ympäristöarvoiltaan tärkeiden alueiden saat- siä tehtäessä arvioida myös biologisin perustein. tamiseen vahvemman suojelun piiriin. Laajennus­ Tässä selvityksessä luontotyyppien pinta-alat on alueet on valittu Natura-luontotyyppien suurim- laskettu mallintamalla, mutta alueiden arvioin- pien luontoarvojen perusteella. Natura-luonto- neissa on käytetty biologista aineistoa ja mallinne- tyypeistä vedenalaiset hiekkasärkät ja riutat on tut luontotyypit ovat toimineet tukena alueiden listattu HELCOMin (2013) biotooppiluokitte- arvioinneissa. lussa vaarantuneiksi. Siksi olisikin tärkeää kasvat- Taulukkoon 1 on koottu vedenalaisten Natu- taa molempien luontotyyppien osuutta kansallis- ra-luontotyyppien esiintyminen kansallispuistois- puistoissa. Natura-luontotyyppien lisäksi suoje- sa sekä ehdotetuilla laajennusalueilla. Taulukosta lualueverkon sisään on pyritty saamaan Itämeren käy ilmi, että tärkeät mereiset alueet ovat kansal- toiminnallisten lajien ylläpitämiä eliöyhteisöjä, lispuistoissa erittäin heikosti edustettuja. kuten rakkolevä- ja sinisimpukkayhteisöt sekä näkinpartais- ja meriajokasniityt. Näistä meriajo- 2.2 Laajennusten vaikutus mereisten kas- ja näkinpartaisniityt on listattu HELCOMin suojelualueiden verkostoon (2013) biotooppiluokittelussa silmälläpidettäviksi eliöyhteisöiksi. Meriajokas- ja näkinpartaisniitty- Mereinen suojeluverkosto on tällä hetkellä riit- jen suojelutasoa on pyritty parantamaan laajen- tämätön. Porkkalan alueen puuttuminen suo- nuksilla myös siksi, että kyseiset eliöyhteisöt ovat jeluverkosta jättää mereiseen suojeluverkostoon kansainvälisesti Suomen vastuuluontotyyppejä ison aukon. Kirkkonummen saariston Natura- Itämeren vedenalaisten luontotyyppien joukossa. alue (FI0100026 SCI ja FI0100105 SPA) jättää Kansallispuistojen laajennukset sijoittuisivat meriluonnonsuojelun kannalta tärkeät riutat ja paljolti olemassa oleville Natura-alueille. Puolus- luodot suojelualueen ulkopuolelle. Tammisaa- tusvoimien mahdollinen luopuminen vuokraa- ren ja Hangon ja Pohjanpitäjänlahden merisuo- mistaan rannikkolinnakkeista saattaa tuoda kan- jelualueen (FI0100005) jälkeen seuraava suuri sallispuistoihin enemmänkin Natura-verkostosta mereinen Natura-alue on Itäisen Suomenlahden pois jääneitä arvokkaita merialueita. Vesilailla tai saaristo ja vedet (FI0408001). Välissä on vain luonnonsuojelulailla suojeltujen Natura 2000

Taulukko 1. Vedenalaisten Natura-luontotyyppien pinta-alat (ha) mereisissä kansallispuistoissa nykytilanteessa ja ehdotettujen laa- jennusten jälkeen. Pinta-alat ovat arvioita, jotka on saatu mallintamalla VELMU-kartoituksissa kerättyä aineistoa.

Kansallispuisto Laajennusehdotus Hiekka- Luodot Harju- Hiekka- Luodot Harju- Riutat1 Riutat1 särkät ja saaret saaret2 särkät ja saaret2 saaret2 (1170) (1170) (1110) (1620) (1610) (1110) (1620) (1610) Saaristomeren KP 2 154 248 05 138 886 485 05 6 161

Tammisaaren KP 255 0 05 0 440 0 05 0 Itäisen Suomen- 0 0 05 0 866 121 5 343 9653 lahden KP Porkkalan alue – – – – 3644 0 05 0 1 Riutat (1170): pinta-alaan on laskettu vain biologisesti monimuotoisin 0–10 metrin syvyysvyöhyke. 2 Luodot ja saaret (1620) sekä harjusaaret (1610): pinta-alaan on laskettu vain vedenalaiset osat. Saaristomeren osalta luvussa on mukana koko Salpausselkä III:n alue. 3 Harjusaaret (1610): Arvio ei kata puolustusvoimien suoja-alueita. 4 Eri osa-alueiden riuttojen pinta-alat on esitetty tarkemmin Porkkalaa käsittelevässä luvussa 6. 5 Luontotyypin Luodot ja saaret (1620) vedenalaisen osan pinta-aloja ei ole mitattu.

12 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista -alueiden suoja ei kuitenkaan ole sellaisenaan riittävä. Kansallispuistojen laajennukset takaisi- vat arvokkaille alueille huomattavasti paremman suojan. Kansallispuiston osana alueiden käytön hallinta ja suunnittelu on helpompaa. Porkkalan osalta vesiluonnonsuojelun näkökannalta tärkeät alueet sijoittuvat Natura 2000 -alueen ulkopuo- lelle, jolloin alueiden saattaminen suojelun pii- riin kasvattaisi huomattavasti Suomen mereistä suojeluverkostoa. Kansallispuistolaajennukset vahvistaisivat tärkeiden vedenalaisten alueiden suojelustatusta ja Porkkalan osalta täydentäisivät suojeluverkostoa.

Ruokki on tyyypillinen ulkosaariston lintulaji, joka pesii 2.3 Suomenlahden ja Saaristomeren mielellään yhdyskuntina kivikkoisilla luodoilla. Kuva: merialueiden suojelun taso Markus Keskitalo / Metsähallitus.

Vesialueiden ja merenpohjien liittämistä suojelu- alueisiin on hidastanut tiedon puute vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta, mutta tilanne on HELCOMin teettämän selvityksen mukaan korjaantunut vuonna 2015 päättyvän kansalli- nykyisen suojeluverkoston kytkeytyneisyys ja alu- sen VELMU-inventointiohjelman myötä. Myös eellinen edustavuus eivät ole riittäviä vedenalai- yleisesti hyväksytyn vedenalaisen luontotyyppi- sen luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. luokittelun puuttuminen on haitannut alueiden Myös muut tieteelliset tarkastelut ovat osoitta- arvottamista ja valintaa. neet, että puutteet suojelualueiden kytkeytynei- Tämä tarkastelu perustuu viimeisten kymme- syydessä voivat estää lajien riittävän suojelutason nen vuoden aikana VELMU:n ja muiden meren- saavuttamisen. Suomessa meristrategiadirektiivin pohjaa kartoittavien hankkeiden tuloksena saa- toimenpanon tavoitteena onkin, että merelliset tuun uuteen tietoon merialueiden suojeluarvoista luonnonsuojelualueet muodostaisivat tulevaisuu- ja suojelun tarpeista. dessa ekologisesti yhtenäisen verkoston, joka tur- Metsähallituksen ehdotuksessa tarkasteltavien vaa lajien mahdollisuuden levitä suojelualueelta vesialueiden ja merenpohjien valinnassa on käy- toiselle ja siten populaatioiden selviämisen myös tetty seuraavia kriteerejä: pitkällä aikavälillä. • Natura-luontotyyppien esiintyminen • HELCOMin uhanalaisten lajien ja luonto- 2.4 Saarien ja saaristojen tyyppien esiintyminen suojelun nykytila eteläisissä • kartoituksissa havaittu korkea rantavyöhyk- merikansallispuistoissa keen kasvillisuuden monimuotoisuus (mak- roskooppiset levät ja putkilokasvit) Kaikki Suomen merikansallispuistot muodostu- • Itämeren toiminnallisten avainlajien (rakko- vat hajallaan olevista saariryhmistä tai yksittäisistä levä, meriajokas, sinisimpukka) esiintyminen saarista. Myös kansallispuistojen vesialueet sijait- ja runsaus sevat erillisinä palasina. Hajanaisuutta korostaa • kalastuksellisesti arvokkaiden kalalajien li- toisinaan vielä se, että paikoitellen meripuistoon sääntymis- ja syönnösalueet kuuluu saaren puolikkaita tai saaria, joissa on • vesi- ja rantalintujen sulkimis- ja muutonai- myös loma-asutusta. Tästä merkittävästä puut- kaiset levähdysalueet. teesta huolimatta merikansallispuistoihin kuuluu myös hienoja saariryhmien ja pienten saaristojen Edellisten lisäksi on huomioitu merenpohjan kokonaisuuksia, jolloin alueiden kytkeytyneisyys geologisesti arvokkaita tai erityisiä muodostumia. lisää niiden arvoa luonnonsuojelun kannalta.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 13 Örön länsirannalla on paikoitellen hienoa hiekkarantaa, jossa kasvaa mm. merikaalia. Kuva: Jouko Högmander / Metsähallitus.

Saariston rooli eri luontotyyppien Suomenlahden kansallispuiston kohteet kärsivät suojelussa kuitenkin rehevöitymisestä suhteellisesti Saaristo- merta enemmän ja hiekkarantojen tila on siellä Itämeren saaristot, erityisesti Saaristomeri ja Me- hälyttävän huono. renkurkku mutta myös Suomenlahden saaristo, ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia geologi- Metsien suojelu sia muodostumia ja samalla myös biologisesti ja hydrologisesti vailla vertaa muualla maailmassa. Voimakkaan talouskäytön ulkopuolelle jääneet Ainutlaatuisuutensa lisäksi eteläinen sijainti aset- ulko- ja välisaariston saaristometsät ovat luonnon- taa lisätarpeita saariston suojelualueverkostolle. tilaltaan palautuvia, sillä ainoa merkittävä puute Hemiboreaalinen vyöhyke käsittää yli puolet on lahopuun vähäisyys. Kohteet ovat tavallisim- Suomenlahden rannikosta. Vyöhykkeen luon- min luontaisesti syntyneitä, eri-ikäisrakenteisia nonsuojelullinen tila on kaiken kaikkiaan heik- ja sisältävät vanhojen metsien indikaattorilajeja ko, vain murto-osa maapinta-alasta on suojeltua. ja pystylahopuuta. Merkittävin puute on maa- Tämä asettaa erityisen tarpeen saaristoluonnon lahopuun vähäisyys kotitarvekäytön johdosta. suojelulle myös mantereisten luontotyyppien Lehdot keskittyvät Suomessa lehtokeskuksiin ja näkökulmasta. hemiboreaaliselle vyöhykkeelle. Tammi- ja saar- nimetsät esiintyvät ainoastaan hemiboreaalisella Harjusaarten edustavat kokonaisuudet vyöhykkeellä. Myös sisemmällä saaristossa on erittäin edus- Saaristomeren harjusaarten kokonaisuudet ovat tavia luonnonmetsän kohteita niin lehdoissa maailmanlaajuisesti merkittäviä. Ekologisesti kuin kangasmetsissäkin. Sisä- ja välisaariston kolmen Salpausselän sarja sekä Paraisten–Ke- luonnontilaisilla tai sen kaltaisilla kohteilla on miönsaaren pohjois–eteläsuuntainen harjujakso suuri potentiaali metsiensuojelun näkökulmasta. muodostavat erityisen arvokkaan kokonaisuu- Laajassa mittakaavassa tarkasteltuna niiden kyt- den, jonka luontoarvot ovat suuria sekä veden keytyminen Lohjan–Suomusjärven–Kiskon alu- alla että päällä. Kytkeytyneisyyden parantuessa een arvokkaisiin lehtokohteisiin on mahdollista. suhteellisen hyväkuntoinen harjusaarten kokonai- Metsiensuojelun näkökulmasta paljastuukin yksi suus kykenee ylläpitämään sillä elävän arvokkaan saariston suojelualueverkoston merkittävimmistä lajiston poikkeuksellisen edustavalla ja laajalla puutteista: sisäsaaristosta ei ole edustavia kohteita kokonaisuudella. Myös Itäisen Suomenlahden suojelualueverkostossa. harjusaarikokonaisuus on merkittävä. Itäisen

14 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Perinnemaisemat ja kalkkikohteet pejä, kuten niittyjä, hakamaita, kalkkikallioita ja lettoja. Nämä ovat merkityksellisiä uhanalaisille Hyväkuntoisia perinnemaisemia ja niiden sisäl- kasveille ja jäkälille. tämiä erilaisia perinneluontotyyppejä on hemi- Maaluontotyyppien suojelun kehittämistä boreaalisessa saaristossa poikkeuksellisen paljon Suomenlahden ja Saaristomeren alueella on ar- ja niiden lajisto on Suomen mittakaavassa erityi- vioitu tarkemmin liitteessä 2. sen edustavaa. Hemiboreaalisen saariston rooli on Suomen perinnebiotooppien suojelussa erittäin Luonnontila, edustavuus ja luonnonhoito merkittävä, jopa keskeinen. Useat uhanalaiset lajit ja luontotyypit esiintyvät ainoastaan näillä Suomenlahden suojelualueverkoston kehittämis- alueilla. Suomen perinnemaisemat ovat erityisen tä tarkasteltaessa tulisi muistaa luonnonhoidon pirstaloitunut luontotyyppi. Edustavat esiinty- merkitys luontotyyppien olemassaololle. Suurin mät sijoittuvat yleensä ympäristöön, jossa lähin osa saariston luontotyypeistä ja lajeista on jol- hyväkuntoinen tai kunnostuskelpoinen kohde lain tavalla riippuvaisia luonnonhoidosta. Näin on kymmenien kilometrien päässä. Runsaasti ollen pinta-alan lisääminen ei automaattisesti perinnebiotooppeja sisältävät keskittymät ovat lisää uhanalaisimpien luontotyyppien määrää. siksi erityisen arvokkaita Suomen luonnon mo- Luonnonsuojelualueeksi perustamisen jälkeen nimuotoisuuden kannalta. Perinnebiotooppien kohteiden arvot ja luontotyypit säilyvät vain suojelupinta-alan lisäämisellä on lisäksi kiire, sillä hoitamalla. Kaksi kolmasosaa kansallispuistoissa kohteiden laatu heikkenee hoidon puutteessa. tavattavista Natura-luontotyypeistä vaatii luon- Suomenlahden länsiosien kallioperän, moree- nonhoitoa säilyäkseen. Sama pätee uhanalaisiin nin ja simpukkasoran sisältämän kalkin ansiosta putkilokasvilajeihin. alueella tavataan kalkkivaikutteisia luontotyyp-

Verikurjenpolvi kukkii keskikesällä Jungfruskärin hoidetulla niityllä Saaristomeren kansallispuistossa. Kuva: Maija Mussaari / Metsähallitus.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 15 3 Itäisen Suomenlahden kansallispuisto

3.1 Nykytila Virkistyskäyttö

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto sijaitsee Itäisen Suomenlahden kansallispuiston käynti- Suomenlahden itäisimmän osan ulkosaaristossa, määrä v. 2013 oli 16 400 käyntiä ja paikallista- lähellä valtakunnan rajaa. Kansallispuisto on lei- loudelliset vaikutukset kansallispuistossa ja lähi- mallisesti ulkomeren saarien kansallispuisto, jossa alueella olivat 0,7 milj. € ja 8 henkilötyövuotta. on paljon avointa merenselkää, jota täplittävät Kansallispuistossa on tehty äskettäin tutkimus lukemattomat lintuluodot. Linnut valtaavat tä- kävijöistä ja heidän kiinnostuksestaan (Sutela män kansallispuiston etenkin touko-kesäkuussa 2012). Tämän mukaan kansallispuiston ylivoi- ja syys–lokakuussa, kun valtavat arktisten vesilin- maisesti suosituin käyntikohde oli Ulko-Tammio. tujen ja kahlaajien parvet ylittävät alueen matkal- Kaikista kävijöistä 51 % yöpyi kansallispuistossa. la tundralle tai sieltä takaisin. Lintujen muuton Yöpyjät viipyivät alueella keskimäärin 2,7 vuo- seurantaan sopivat hyvin esimerkiksi Ristisaari ja rokautta ja päiväkävijät 3,5 tuntia. Yleisimmin Kirkonmaan eteläreuna. kävijät saapuivat puistoon 2–5 hengen ryhmässä. Kansallispuisto on verrattain pieni, ja puut- Seurue koostui useimmiten oman perheen jäse- teena on pidettävä sitä, että kansallispuistoon nistä ja ystävistä. Ensikertalaisia oli 36 % kävijöis- ei kuulu saaria ja luotoja ympäröiviä merialuei- tä. Kävijät tulivat puistoon useimmiten puiston ta. Kansallispuistoa ympäröivät vesialueet ovat lähialueelta (Virolahti, Hamina, Kotka, Pyhtää, pääasiassa yleisvettä, joka on Metsähallituksen Loviisa) sekä pääkaupunkiseudulta. Kävijöistä hallinnassa. Kansallispuisto ei nykyisellään täy- 58 % oli kotimaisia matkailijoita, 40 % paikal- tä luonnonsuojelulain 11 §:n edellytystä, jonka lisia asukkaita ja 2 % ulkomaalaisia. Vastaajien mukaan kansallispuiston vähimmäispinta-ala on keski-ikä oli 48 vuotta. 1 000 ha. Puiston ympärillä olevia Metsähallituk- Tärkeimmät syyt kansallispuistossa vierailemi- sen luontopalvelujen hallinnassa olevia alueita ei seen olivat maisemien ihailu, luonnon kokeminen ole voitu liittää kansallispuistoon lakiteknisistä ja rentoutuminen. Suosituimmat harrastukset oli- tai metsästysjärjestelyihin liittyvistä kysymyksistä vat kävely ja luonnon tarkkailu. Kävijöiden odo- johtuen. Kansallispuiston täydentäminen edellyt- tukset luonnonympäristöstä, harrastusmahdolli- tääkin kansallispuistoa koskevan lain uudistamis- suuksista, reiteistä ja rakenteista täyttyivät hyvin. ta. Samalla on mahdollisuus muutoinkin ajan- Eniten kävijöitä häirinnyt tekijä oli maaston ros- mukaistaa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa kaantuneisuus. Palveluista tyydyttivät parhaiten koskeva laki.

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto

• Kotkan ja Haminan kaupungit, Pyhtään ja Virolahden kunnat

• Perustettu v. 1982

• Laki 674/1981, asetus 932/1981

• Hoito- ja käyttösuunnitelma vahvistettu v. 2013 (Metsähallitus 2012a)

• Pinta-ala 656 ha maata. Kansallispuistoon ei kuulu vesialueita.

• Käsittää osia Natura-alueesta Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (FI0408001 SCI, SPA)

• www.luontoon.fi/itainensuomenlahti

16 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista maisemien vaihtelevuus, tulentekopaikat, polt- Muutamilta saarilta löytyy perinnebiotooppeja. topuuhuolto, yleisökäymälät, SurffaaKaakkoon. Soita on kansallispuistossa vähän. fi-sivuston esittelyvideot, autiotuvat sekä yleinen Nykyisessä kansallispuistossa esiintyy 21 eri turvallisuus ja siisteys. Tyytymättömimpiä oltiin Natura 2000 -luontotyyppiä, joista 7 on priorisoi- alueen jätehuollon toteutukseen ja ohjaukseen. tuja luontotyyppejä. Eniten näistä arvokkaimmis- ta luontotyypeistä tavataan luonnonmetsiä (23 Metsähallituksen alueiden nykyinen käyttö ha), puustoisia soita (5 ha) ja merenrantaniittyjä (4 ha). Puiston vähäiset hiekkarannat ovat var- Metsähallituksella on Itäisen Suomenlahden kan- sin heikkokuntoisia (yleensä umpeenkasvaneita), sallispuistoa koskien kestävän luontomatkailun mistä iloisina poikkeuksina ovat puiston ainoan yhteistyösopimus 8 yrittäjän kanssa. harjusaaren, Pitkäviirin, hiekkarannat. Pitkävii- Metsähallituksen luontopalveluiden alueilla rissä on myös kansallispuiston ainoa dyynialue. Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa ja sen Itäisen Suomenlahden kansallispuiston luonto- ympärillä on voimassa yhteensä 47 erilaista vuok- tyyppien pinta-aloista ja sijainnista on tarkempaa ra- tai käyttöoikeussopimusta. Yksin Huovarissa tietoa liitteessä 1. Suomenlahden suojelualuever- on 25 eri sopimusta, jotka koskevat kulttuurihis- koston kehittämistä maaluontotyyppien näkökul- toriallisesti arvokkaita kalaputkia. Kansallispuis- masta on arvioitu liitteessä 2. toa ympäröivässä saaristossa on useita voimassa Vieraslajeista kurtturuusu, terttuselja, supi- olevia sopimuksia. Sopimukset koskevat lähinnä koira ja minkki esiintyvät maa-alueilla. Minkki puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toimintaa on autioittanut monia lintuluotoja ja muutenkin ja metsästystä. Kansallispuistoa ympäröivillä Met- haitannut merkittävästi lintujen pesintää kansal- sähallituksen saarilla on voimassa 16 sopimusta, lispuistossa. Kurtturuusu on etenkin hiekkaisten joista viisi on metsästysvuokrasopimuksia kattaen alueiden riesana. 420 ha pääasiassa puolustusvoimille vuokrattuja Kansallispuiston luonto vaatii hoitoa. Perinne- saaria. Metsähallituksen ns. yksityisillä vesialueil- biotoopeista jatkuvassa hoidossa ovat Mustaviirin la oli v. 2014 ammattikalastuslupia voimassa 85 niitty sekä valtakunnallisesti arvokkaat perinne- verkolle, kuudelle isorysälle ja lupa troolaukseen biotoopit Ristisaaressa. Hiekkarantojen umpeen- kahdella troolarilla. Pyydyslupa-alueille myytiin kasvun estäminen edellyttää hoitotoimenpiteiden kalastuslupia yhteensä 361 verkolle. Yleisvesialu- lisäämistä. Myös minkin ja kurtturuusun vähen- eella kalastus on vapaata. Yleiset vesialueet ovat täminen vaativat lisää toimenpiteitä. tärkeitä pyyntialueita ammattikalastajille. Erityi- Kattavia lajistoselvityksiä putkilokasvi- ja sesti Haapasaaren itä- ja länsipuoliset alueet ovat lintulajistoselvitysten (Bonn & Routasuo 1997, tärkeitä verkko- ja rysäkalastukselle, eteläpuolella Hokkanen 2012) lisäksi ei ole tehty kansallispuis- on pyyntiä myös lohisiimalla. Hylkeet häiritsevät tossa, mutta joiltakin saarilta on löydetty mm. täällä kalastusta (Haikonen & Laamanen 2011). uhanalaista perhos- ja kovakuoriaislajistoa, kuten Yleisvesialueen kalastuksesta tai metsästyksestä on punakoisaa (EN) ja liivapimikkää (EN). Uhan- vain niukasti tietoja saatavana (ks. seuraava luku). alaisia tai silmälläpidettäviä lajeja kansallispuis- Metsähallituksen alueet on kaavoitettu maa- tosta tunnetaan 78 (NT–EN). Lintudirektiivin 1 kunta- ja yleiskaavoissa suojelualueiksi ja puolus- liitteen lajeista puistossa pesii ainakin kuusi lajia. tusvoimien käytössä olevat alueet erityisalueiksi. Kansallispuiston saaristolinnuston erikoispiirteitä on selkälokin suhteellinen runsaus, vaikkakin sen Kansallispuiston luontoarvot saarilla kanta on reilusti puoliintunut puiston 30-vuoti- sen historian aikana. Sekä kala- että lapintiirat Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on tärkeä pesivät runsaslukuisina ulkosaaristossa. Räyskä saaristolinnuston elinalue. Se muodostuu noin pesii yksittäispareina menestyksellisesti monilla kahdestasadasta ulkosaariston luodosta tai saares- luodoilla (Hokkanen 2012). ta, jotka ovat pääasiassa pieniä, karuja ja kallioi- Puiston ruokkikantaa on neljästi kurittanut sia. Metsät keskittyvät muutamille isoille saarille todennäköisesti levämyrkyistä johtuva joukko- ja yleisimpänä puulajina on mänty. Suurimpien kuolema. Selkälokin lisäksi puiston riskilä- ja saarten sisäosissa on usein myös lehtopainanteita. karikukkokannat ovat olleet viime vuosina jyr-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 17 kässä laskussa. Linnuston viime vuosikymmenten Venäjän puolella. Lajia tavataan kansallispuiston voittajia ovat olleet suurikokoiset linnut: kyhmy- alueella pieniä määriä sekä kevätjäillä että satun- joutsen, harmaalokki, hanhet (etenkin valkopos- naisesti kesäkaudella. Aiemmin norppia met- kihanhi), merimetso ja viime vuosina puiston sästettiin juuri näillä vesillä huhti-toukokuussa pesimälinnustoon liittynyt merikotka. ennen jäiden lähtöä. Suomenlahden ja Saaristomeren ulkovyöhyk- keen merilinnustuspaikat on esitetty kuvassa 1. Vedenalainen luonto Itäisen Suomenlahden kansallispuiston eh- dotettu laajennusalue sisältää useita merkittä- Itäisen Suomenlahden aluetta hallitsevat suuret viä lintuluotoja, joilla lajisto on monipuolinen selkävedet ja saarten sekä vedenalaisten harjan- ja yksilömäärät suuria. Syteskerissä (Söderskär) teiden rajaamat syvät altaat. Vedenalainen luonto on iso ruokkilintujen kolonia. Båksörenissä pesii edustaa itäisen Suomenlahden uloimman saaris- useita lajeja kahlaajia ja siellä on suuri tiirakolo- ton meriympäristöä, jolle on tyypillistä saariston nia. Hudön ja Lehtisen saarten sekä Kirkonmaan mosaiikkimaisuus sekä suhteellisen suuri avoi- eteläosan laajat metsäalueet tuovat Itäisen Suo- muus. Avoimuuden vuoksi rantavyöhykkeessä menlahden linnustoon huomattavan muutoksen on täällä kovia pohjatyyppejä (kallio-, kivikko-, metsälinnuston osalta. Mm. kalasääski ja pikku- sora- ja hiekkapohjia). Matalia liejuvaltaisia poh- sieppo kuuluvat liitosalueen linnustoon. Lehtisen jia tavataan rajoitetusti vain eräissä suojaisimmissa saaren eteläreunalla pesivät harvinaiset ristisorsa lahdissa. ja pikkulokki. Hudön Hudörevetin hiekkaisella Ulkosaaristossa on lukuisia kalliosaaria ja niemellä pesii monipuolinen linnusto, mm. ny- -luotoja (Natura-luontotyyppi 1620), joiden ve- kyisessä kansallispuistossa satunnainen pikkutylli. denalaiset alueet ovat usein nopeasti syveneviä ja Kansallispuistossa tavataan avoveden aikaan avoimia aaltojen vaikutukselle. Ulkoluodot ovat säännöllisesti harmaahylkeitä, mutta niillä ei tääl- arvokkaita linnuston pesimäalueita, ja alueella lä ole vakituisia levähdyspaikkoja. Harmaahyl- ovat mm. Suomen suurimmat selkälokkiesiinty- keitä ammuttiin tällä alueella metsästysvuosina mät ja useita merkittäviä riskilä-, ruokki-, lapin- 2010–2011 ja 2011–2012 molempina 32 yksi- tiira-, kalatiira- ja räyskäyhdyskuntia. Lintujen löä. Suurin osa saaliista saatiin huhti-toukokuussa pesimäalueet yhdessä vedenalaisen luonnon kans- (Riistakeskuksen lupahallintatilasto 2010–2014). sa muodostavat erottamattoman ekosysteemin. Harmaahylkeistä huomattava osa ammutaan pyy- Luotoja ympäröivät vedenalaiset kallio- ja ki- dysten ääreltä veteen. Harmaahylkeiden esiinty- vikkopohjat tarjoavat elinalueen monimuotoiselle misestä Suomenlahdella ja Saaristomerellä on eliöyhteisölle: vesirajasta noin yhden metrin sy- myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vyyteen vallitsevat rihmamaiset levät. Syvemmällä lentolaskentoihin perustuvaa tietoa. Lentolasken- on paikoin tiheä rakkolevän hallitsema vyöhy- nat tehdään vuosittain touko-kesäkuun vaihtees- ke. Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt sa, ja niistä saadaan tulokseksi ns. laskentakanta, on tärkeimpiä luontotyyppejä koko Itämeren joka on aina todellista kantaa alempi. Vuosien ekosysteemissä, ja ne on luokiteltu vaarantu- 2011–2014 laskennoissa paikannetut harmaahyl- neiksi (HELCOM 2013). Rakkolevävyöhyk- jealueet on esitetty kuvassa 2. keen alapuolella esiintyy usein meriahdinparran Suomenlahden itäisimmässä osassa sinnittelee muodostamia niittymäisiä kasvustoja; laji kor- yhä pieni norpan osakanta, joka lisääntyy pääosin vaa alueella läntiselle Suomenlahdelle tyypillisen

Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta tunnetaan

• 21 Natura-maaluontotyyppiä

• 78 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia

• 6 lintudirektiivin lintulajia pesivänä.

18 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Kuva 1. Merilintujen tärkeimmät metsästyspaikat itäisellä Suomenlahdella. Lähde: Nyman & Vuollet 2014.

Kuva 2. Harmaahylkeiden lepäilypaikat itäisellä Suomenlahdella Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lentolasken- tojen mukaan. Yksilömäärät tarkoittavat neljän vuoden aikana laskettujen hylkeiden yhteismäärää ko. paikalla. Lähde: Ahola 2014.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 19 Itäisen Suomenlahden kansallispuistolle ovat tyypillisiä matalat ulkosaaren luodot, kuten tämä Matala-niminen luoto Haminan kunnassa. Kuva: Markus Keskitalo / Metsähallitus.

punalevävyöhykkeen. Nämä levät muodostavat makrolevistä (rihmalevät, rakkolevä harvalukui- elinympäristön lukuisille selkärangattomille ja sena) ja selkärangattomista, kuten simpukoista ja ovat tärkeitä kalanpoikasten kasvualueita. Kas- murtovesisienestä. Riutat toimivat Itäisellä Suo- villisuusvyöhykkeen alapuolella elää pohjaan kiin- menlahdella tärkeänä kalojen kutualueena. Viime nittyneiden suodattajien yhteisö, jossa hallitsevina vuosina on saatu paljon lisätietoa Suomenlahden lajeina ovat merirokko, levärupi, murtovesisieni herkistä riuttaekosysteemeistä. Yhdessä veden- ja kaspianpolyyppi. Itäosissa tavataan vaeltaja- alaisten riuttojen kanssa ja avomerellä tavataan simpukkaa ja lännempänä myös harvalukuisia syviä vedenalaisia hiekkasärkkiä (1110), jotka sinisimpukkayhteisöjä. ovat tärkeitä kalojen kutu- ja syönnösalueita. Alueella on leimallisesti myös luonnontilaisia Matalan suolapitoisuuden vuoksi moni vesi­ harjusaaria (1610), kuten Pitkäviiri ja Ristisaari. eliölaji esiintyy levinneisyytensä äärirajoilla itäi­ Niitä ympäröivät usein matalat vedenalaiset hiek- sellä Suomenlahdella; alueella on Itämerelle ai- kasärkät (1110) ja monimuotoiset soraharjanteet, nutlaatuinen yhteisö makean ja suolaisen veden jotka ovat erittäin tärkeitä elinympäristöjä niin lajeja niin levien, putkilokasvien kuin selkäran- lukuisille leville, putkilokasveille, selkärangat- gattomien eläintenkin osalta. Muuhun Suomen- tomille eläimille, kaloille kuin vesilinnuillekin. lahteen verrattuna makean veden lajien osuus on Näillä alueilla esiintyy myös näkinpartaisniittyjä, suurempi, mikä nostaa itäisimmän Suomenlah- jotka on määritelty Suomen vastuuluontotyypeik- den lajimäärää. si (HELCOM 2013). Lisäksi harjusaarten veden- alaiset osat muodostavat Itäisellä Suomenlahdella Itäisen Suomenlahden vesialueiden merkittäviä silakan ja siian kutualueita sekä me- suojelun nykytila ritaimenen syönnösalueita. Itäisellä Suomenlahdella on useita huomat- Itäisen Suomenlahden väli- ja ulkosaaristossa tavia vedenalaisia riuttoja (1170), jotka ovat sijaitsee suuri Natura-alue (FI0408001 Itäisen merenpohjasta nousevia kallioisia tai kivikkoisia Suomenlahden saaristo ja vedet), jonka pinta-ala kohoumia ja eliöstöltään erittäin monimuotoi- on 95 628 hehtaaria. Suurin osa Natura-alueen sia avomeren keitaita. Tämä luontotyyppi on saarista kuuluu Itäisen Suomenlahden kansal- jäänyt vähälle huomiolle, sillä riutat eivät näy lispuistoon, mutta puistoon ei kuulu lainkaan pinnan päälle. Valtaosa riuttojen eliöstöstä elää vesialueita. Viittä kansallispuiston saarta tai saa- 0–25 metrin syvyydessä. Eliöstö koostuu pääosin riryhmää ympäröi Metsähallituksen omistama ns.

20 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista rantamatala-alue (yhteensä 1984 ha), jota ei ole leen jatkuu sekä Loviisan Lehtinen, jonka entistä toistaiseksi liitetty kansallispuistoon. Näistä Pit- kasarmialuetta ei ole tarkoituksenmukaista liittää käviiriä ja Kilpisaarta ympäröivät vesialueet ovat kansallispuistoon. Yleisistä vesialueista on hoi- tärkeitä uhanalaisen meritaimenen syönnösalu- to- ja käyttösuunnitelmassa todettu, että niiden eita, minkä vuoksi siellä on rajoitettu verkkoka- suojelukysymykset voidaan selvittää tarkemmin lastusta kieltämällä se 1.10.–15.5. Muiden kuin kansallispuiston laajentamisen yhteydessä ja että Metsähallituksen vesialueilla on myös verkkojen vedenalaisen luonnon inventointien (VELMU- solmuvälirajoituksia samalla ajalla lähinnä meri- hanke) tulokset on tarpeen huomioida kansallis- taimenkantojen suojelemiseksi. Viehekalastajilla puiston laajentamisen yhteydessä. on saaliskiintiöitä meritaimenen kalastuksessa. Puolustusvoimat on luopunut viime vuosina Kaikki rasvaeväiset, luonnonkudusta syntyneet eräistä rannikkolinnakkeistaan. Lisäksi luotsi- ja meritaimenet ovat rauhoitettuja kaikilla pyynti- rajavartiolaitokset ovat siirtäneet toimintaansa tavoilla. Muilta osin Metsähallituksen vesialueet tieyhteyden päähän sisemmälle saaristoon. Eräät ovat vailla rajoituksia tai erityisiä suojelutoimen- näin vapautuneista kiinteistöistä ovat Senaatti- piteitä. kiinteistöjen hallinnassa (Kotkan Rankki) ja Metsähallitus ei ole myynyt metsästyslupia eräiden kohdalla ollaan tekemässä hallinnan jär- rantamatala-alueille. Mustamaan vesialueen jestelyjä Senaatin, rajavartiolaitoksen ja Metsä- metsästys ja kalastus on vuokrattu varuskunnan hallituksen välillä. eräseuralle. Liitettäviä maa-alueita ja niihin liittyviä 3.2 Täydentämisen tavoitteet vesialueita

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston täydentä- Joukko Metsähallituksen hallinnassa olevat saaria misen tavoitteet ovat: ja vesialueita nykyisen kansallispuiston läheisyy- 1. laajentaa kansallispuistoa siten, että se täyt- dessä voidaan liittää kansallispuistoon. Linna- tää luonnonsuojelulain 11 §:n edellytykset kesaarien osalta liittäminen on mahdollista sillä kansallispuiston pinta-alasta edellytyksellä, että ne vapautuvat merivoimilta. 2. tehdä kansallispuistosta edustava meren- Puolustusvoimilla on käynnissä luopumisprosessi suojelualue liittämällä siihen monimuotoi- koskien rannikkolinnakkeita, mutta tämän to- suuden ja luontotyyppien edustavuuden teutuksen aikataulua ei ole annettu julkisuuteen. kannalta tärkeitä matalikkoja ulkosaaristossa Edustavan luontonsa puolesta linnakesaaret täy- 3. lisätä kansallispuiston edustavuutta siten, dentäisivät erinomaisesti Itäisen Suomenlahden että se täyttää rajan ylittävän puistopariyh- kansallispuistoa. Seuraavat alueet olisi mahdollis- teistyön vaatimukset ta liittää Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon 4. monipuolistaa kansallispuistoa ja sen tarjo- (ks. kuva 3): amia palveluja täydentämällä sitä rannikon Saarilla sijaitsevat alueet läheisillä saarilla ja uusilla käyntikohteilla. • Kotka: Kirkonmaa 120 ha maata • Loviisa: Orrengrund 35 ha maata, 1 741 ha 3.3 Ehdotus vettä • Loviisa: Syteskeri, Kiviriki ja Kolmikivi 8,9 Vuonna 2012 hyväksytyssä Itäisen Suomenlahden ha maata ja 21,5 ha vettä kansallispuiston ja Natura 2000 -alueen hoito- ja • Loviisa: Bysket, Bisaballen ja Grillskär 20 ha käyttösuunnitelmassa (Metsähallitus 2012a) to- luotoja dettiin, että Metsähallitus varautuu kansallispuis- • Loviisa: Lehtinen 34,6 ha maata ja 51,5 ha ton laajentamiseen. Suunnitelman mukaan kan- vettä sallispuistoon voidaan liittää suunnittelualueen • Loviisa: Aspskär 1,6 ha maata kaikki Metsähallituksen hallinnoimat maa-alueet • Loviisa: Hudö 231 ha maata sekä yksityisluontoiset valtion vesialueet, jos se • Loviisa: Starkisören 0,2 ha maata laajennusta valmisteltaessa nähdään tarkoituksen- • Loviisa: Bastö 5,0 ha maata mukaiseksi. Poikkeuksena edellä mainitusta ovat • Loviisa: Svartholm ja pienemmät lähisaaret ne alueet, joilla puolustusvoimien vuokraus edel- 8,5 ha maata.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 21 Lisäksi seuraavien merialueiden liittämiseen Edellä ehdotettujen alueiden lisäksi kansallis- kansallispuistoon olisi olemassa hyvät perustelut: puistoon voidaan tulevaisuudessa, kansallispuis- • Virolahti: Suuri-Pisin rantamatala 235 ha tolain ajanmukaistamisen jälkeen, liittää luon- • Hamina ja Virolahti: Ulko-Tammion mata- nonsuojelulain 22 §:n mukaisesti alueita, jotka likot 7 579 ha. Ulko-Tammion ja Rääntiön siirtyvät Metsähallituksen hallintaan luonnonsuo- rantamatalat (640 ha) ovat tämän rajauksen jelutarkoituksessa kansallispuiston läheisyydestä. sisällä, yleistä vesialuetta 6 939 ha • Hamina: Koivuluodon rantamatala 204 ha Itäisen Suomenlahden • Kotka: Kilpisaaren matalikot 1 953 ha, josta kansallispuiston täydennysehdotukset 1 563 ha on yleisvettä ja 390 ha Metsähal- meriluonnonsuojelun näkökulmasta lituksen yksityistä vesialuetta (Kilpisaaren rantamatalaa) Itäisen Suomenlahden alueella on erittäin arvok- • Kotka: Askerin matalikot 4 424 ha yleisvesi­ kaita vedenalaisia Natura-luontotyyppejä sekä aluetta monimuotoisia eliöyhteisöjä, joiden suojelustatus • Kotka: Kivileton matalikko 488 ha yleisvesi­ on nykyisellään riittämätön. Vuosina 2007–2014 aluetta tehdyissä laajoissa VELMU-kartoituksissa on • Kotka: Itäkallon matalikko 619 ha yleisvesi­ saatu runsaasti uutta tietoa alueen vedenalaisis- aluetta ta luontotyypeistä sekä lajistosta (kuvat 4 ja 5). • Pyhtää: Ryöhellin matalikko 27 ha yleisvesi­ Ennen näitä kartoituksia vedenalainen tietämys aluetta Itäisen Suomenlahden ulkosaaristosta rajoittui • Pyhtää: Viirien matalikot 3 033 ha, josta lähinnä kaupallisiin kalalajeihin, muutamiin yleistä vesialuetta 2 518 ha ja Pitkäviirin seurantapisteisiin ja yksittäisiin pienialaisiin tut- rantamatalaa 515 ha kimushankkeisiin. Valtaosa erityisen arvokkaista • Pyhtää: Haranmatala 116 ha yleisvesialuetta luontotyypeistä sijaitsee matalilla merialueilla alle • Pyhtää: Kejvsalonmatala 367 ha yleisvesi­ 20 metrin syvyydessä. Näiden alueiden lajimäärä aluetta. on korkea, mikä kuvastaa rantavyöhykkeen bio- logista monimuotoisuutta. Saarien yhteispinta-ala on 465 ha ilman Mus- Laajennusehdotukset on esitetty kuvassa 3 ja tamaata (124,9 ha maata) ja Vanhankylänmaata esitelty tarkemmin liitteessä 3. Valitut alueet ovat (65,2 ha maata). Vesialueiden pinta-ala on yh- edustavia kokonaisuuksia, joiden eri osa-alueet teensä 20 859 ha ilman Mustamaata (540 ha) ja tukevat meriluonnon monimuotoisuutta niin Vanhankylänmaata (2,3 ha). Näistä pinta-aloista biologisesta kuin geologisestakin näkökulmasta. 17 061 ha on yleistä vettä ja 3 798 ha kylänra- Kuvassa 4 on esitetty Itäisellä Suomenlahdella jan sisäpuolista, ns. Metsähallituksen yksityistä mallinnusten ja inventointitietojen perusteella vesialuetta. Mustamaan ja Vanhankylänmaan esiintyvät vedenalaiset Natura-luontotyypit suh- vesialueet voidaan liittää kansallispuistoon vain, teessa ehdotettuihin laajennusalueisiin. Lisäksi jos puolustusvoimat luopuu niistä. Tilanteeseen kuva 5 osoittaa kartoitustulosten perusteella la- on hyvä varautua. Rankin käytöstä poistetun ran- jistoltaan monimuotoisimmat vedenalaisen luon- nikkolinnakkeen vesialueita ei esitetä liitettäviksi non alueet. kansallispuistoon. Itse saari on Senaatti-kiinteis- Edellä mainittujen vesialueiden ympäröimät töjen hallinnassa. Vesialueiden pinta-aloissa on luodot ja saaret ovat usein merkittäviä saaristolin- pieniä epätarkkuuksia. Tämän täydentämisen tujen pesimäalueita ja muodostavat siten yhdessä jälkeen Itäisen Suomenlahden kansallispuiston rantavyöhykkeen kanssa biologisesti erittäin ar- maapinta-ala olisi 1 121 ha ja kansallispuistoon vokkaita kokonaisuuksia. Laajennusehdotukset kuuluisi myös vesialuetta. Merialueen pinta-ala meriluonnonsuojelun näkökulmasta on kohden- olisi 20 859 ha ja koko kansallispuiston yhteensä nettu näille matalille alueille. 21 980 ha.

22 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon liitettäväksi ehdotettavat merialueet. Alueet ovat: 1. Virolahti: Suuri-Pisin rantamatala, 2. Virolahti: Mustamaan vesialue (jos Suuri-Pisin rantamatala, 2. Virolahti: Kuva 3. Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon liitettäväksi ehdotettavat merialueet. Alueet ovat: 1. Virolahti: matalikot, 4. Hamina: Koivuluodon rantamatala, 5. Kotka: Kilpisaaren 6. Askerin Ulko-Tammion puolustusvoimat luopuu alueesta), 3. Hamina ja Virolahti: matalikot, 7. Kotka: Kivileton matalikko, 8. Itäkallon 9. Pyhtää: Ryöhellin 10. Pitkäviiri n 11. Haranmatala, 12. Kejvsalonmatala, 13. Pyhtää: Syteskerin matalikot. Alueiden kuvaus on liitteessä 3.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 23 Itäisellä Suomenlahdella esiintyvät vedenalaiset Natura-luontotyypit. Kartta perustuu inventointitietoihin ja osittain mallinnukseen. Harjusaarten osalta arvio ei kata kata ei arvio osalta Harjusaarten mallinnukseen. osittain ja inventointitietoihin perustuu Kartta Natura-luontotyypit. vedenalaiset esiintyvät Suomenlahdella Itäisellä 4. Kuva puolustusvoimien suoja-alueita.

24 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Itäisen Suomenlahden korkean biologisen monimuotoisuuden alueet. Kartalla on esitetty sukellus- ja videokartoituksissa havaittujen putkilokasvi- levälajien sekä on esitetty sukellus- Kuva 5. Itäisen Suomenlahden korkean biologisen monimuotoisuuden alueet. Kartalla paikallaan pysyvien selkärangattomien eläinlajien määrät, pois lukien vieraslajit vaeltajasimpukka ja valesinisimpukka.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 25 3.4 Kehittämisen haasteita • Rakennusten käyttö. Metsähallituksen hallin- nassa olevia rakennuksia kaivataan yleisökäyt- Itäisen Suomenlahden kansallispuiston yli töön, lähinnä saunomiseen ja yöpymiseen. 30-vuoti­sen historian aikana on sen ympärillä • Tulipaikat. Näitä on syntynyt ja vakiintunut käyty ajoittain vilkasta keskustelua. Metsähallitus, luvattomiin paikkoihin, mikä kertoo tämän valtio tai muulla nimikkeellä tunnettu julkinen saaristoalueen retkikulttuurista. valta saa erilaisia kanavia pitkin sekä myönteistä • Maihinnousukiellot. Näitä ja muita rajoituk- että kielteistä palautetta toiminnastaan ja toimin- sia on sekä kiitelty että kritisoitu. nan puutteesta koskien kansallispuistoa ja sen • Luonnonhoitotöitä (esim. niittyjen palautta- ympärillä olevia muita valtion alueita. Seuraavat mista hoitoon) on sekä ylistetty että parjattu. aihepiirit puhuttavat: • Jätehuollon puuttuminen. Metsähallituksen • Kansallispuiston nykyiset, tulkinnanvaraiset periaate roskattomasta retkeilystä on herättä- säädökset. Eniten epäselvyyttä ja riitoja on nyt paljon keskustelua. aiheuttanut kalastus ja metsästys sekä niiden • Laidunnus. Karjan laidunnus saarissa ja sa- rajoittaminen kansallispuiston saarilla, sillä manaikainen virkistyskäyttö vaativat jatkuvaa säädökset siitä, kuka voi saada metsästyslu- yhteensovittamista ja yhteistyötä. pia, ovat epäselvät. • Näköalapaikat. Kävijät ovat toivoneet torneja • Merilintujen metsästys. Vesilinnustuksessa ja vastaavia näköalapaikkoja. puistorajauksen sisäpuoliset valtion yleiset • Kalastuskiellot lintujen suojelemiseksi. Ruok- vesialueet ovat tärkeitä metsästysalueita ni- kilintujen pesimäluotojen ympärille on ehdo- menomaan ns. maattomille metsästäjille. Jos tettu kalastuksesta vapaata vyöhykettä. kansallispuistoa laajennetaan, pelätään met- • Vieraslajien pyynti. Kansallispuiston kävijät sästysmahdollisuuksien vähenemistä. ovat toivoneet aktiivisempaa minkkien pois- • Hylkeiden metsästys. Tämä oli aiemmin tär- toa, sillä tämä vieraslaji aiheuttaa paljon hä- keä osa saaristolaisten elämää. Nyt harmaa- vitystä lintuluodoilla. hylkeitä ammutaan pääasiassa pyydysten läheltä veteen. Norppa on vähentynyt voi- 3.5 Vaikutusten arviointi makkaasti, ja se on rauhoitettu. • Kalastuksen rajoittaminen. Puiston vieressä Kansallispuiston laajentaminen edellä esitetyllä olevilla Metsähallituksen vesialueilla, joita nyt tavalla vaikuttaa ainakin seuraaviin asioihin: ehdotetaan liitettäväksi kansallispuistoon, on • Kansallispuiston painoarvo kansainvälisesti arvosteltu kalastuksen rajoittamista. Osalla ja kansallisesti nousee, mikä lisää sen brän- vesialueista verkkokalastus on kokonaan kiel- diarvoa alueen kunnille ja siellä toimiville letty osanaikaa vuotta. Pyydyslupien myyntiä matkailuyrittäjille. on rajoitettu 10 verkkoon per ruokakunta. • Metsästystä koskevat säädökset muuttuvat Tästä on tullut jonkin verran valitusta ja toi- niillä alueilla, jotka liitetään kansallispuis- vottu suurempia verkkomääriä ja vähemmän toon. Luonnonsuojelulain mukaan kansallis- rajoituksia. Etenkin meritaimenen suojelemi- puistossa on mahdollista saada lupia hirven seksi tehdyt verkkorajoitukset ovat aiheutta- ajoon, vieraslajien (esim. minkki, supikoira, neet valitusta. Näiltä verkkorajoitusalueilta valkohäntäpeura) metsästykseen ja liiallisesti vie tehoa osin piittaamattomuus kalastus- runsastuneiden tai vahinkoa aiheuttavien tai säännöistä ja etenkin viereisten osakaskuntien uhkaa alueen ulkopuolelle aiheuttavien yk- vesillä tapahtuva voimakas meritaimeneen ja silöiden vähentämiseen, jos tällaista tarvetta siikaan kohdistuva verkkokalastus. esiintyisi (luonnonsuojelulaki 15 §). Kansal- • Vaikeat rantautumismahdollisuudet. Rannat lispuistoa koskevaan lakiin on mahdollisuus ovat täällä usein matalia. Kansallispuiston kirjata muita määräyksiä metsästyksestä. saarissa toivotaan parannettavan rantautumis- • Kalastus yleisillä vesialueilla. Merialueiden mahdollisuuksia laiturein, varsinkin puiston muodostaminen kansallispuistoksi ei suoraan nykyisessä länsiosassa, jossa ei ole ennestään aiheuta rajoituksia kalastusmahdollisuuksiin. lainkaan laitureita. Mikäli yleisiä vesialueita tullaan kansallis- puistolailla muodostamaan suojelualueiksi,

26 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista tulevat sekä ammattikalastus että vapaa-ajan kalastus luvanvaraisiksi. Kalastuksen säätely Metsähallituksen päätöksin on mahdollista ylikalastuksen estämiseksi esim. meritaime- nen tärkeillä syönnösalueilla tai karisiian kutualueilla. Toimenpiteiden tarkoitus on kalakantojen kestävän hoidon varmistami- nen eikä sinänsä kalastuksen vähentäminen. Kansallispuistoon liitettävien yleisten vesi- alueiden luonne muuttuu samanlaiseksi kuin kylänrajan sisäpuolella sijaitsevien, ns. Metsä- hallituksen yksityisten vesialueiden. Muuhun kuin onkimiseen, pilkkimiseen ja viehekalas- tukseen tarvitaan Metsähallituksen lupa. • Vahvempi suojelustatus uhkia kohtaan. Vesialueiden liittäminen kansallispuistoon turvaa nykyistä paremmin niiden säilymi- sen estämällä tai rajoittamalla merenpohjaa vahingoittavia käyttömuotoja (esim. soran- Harmaahylje on palannut Suomenlahdelle ja vaikeut- otto, tuulivoiman rakentaminen) sekä otta- taa kalastusta etenkin ulkosaaristossa. Kuva: Jouko Högmander / Metsähallitus. malla alueet nykyistä paremmin huomioon varautumisessa öljyonnettomuuksien uhkaan. • Luontomatkailu. Muissa kansallispuistoissa Uudet merensuojelualueet olisivat keskeisen saadun kokemuksen mukaan suojellut vesi- tärkeä osa uudistettua kansallispuistoa. alueet lisäävät kiinnostusta luonto- ja sukel- • Puiston täydentämisen yhteydessä saataisiin lusmatkailuun. lopultakin selkeytettyä metsästystä ja kalas- • Svartholman linnoituksen liittäminen Itäisen tusta koskevia säädöksiä, joista on ollut pal- Suomenlahden kansallispuistoon parantaisi jon riitaa. Haastavaa tulee olemaan näihin puiston saavutettavuutta ja siitä saattaisi olla liittyvien kysymysten tasapainoinen ratkaisu kehitettävissä portti kansallispuistoon. kansallispuiston laajentamisen yhteydessä. • Kansallispuiston laajeneminen edellyttää • Laajennuksella parannetaan hiekkaisten luon- Metsähallitukselta uuden palveluvarustuk- totyyppien sekä perinnebiotooppien ja luon- sen, luontopolkujen ja muiden opasteiden nonmetsien suojelun tilaa. sekä laitureiden rakentamista kävijöitä var- • Samalla kansallispuistolaki saataisiin pitkän ten, mistä aiheutuu kustannuksia. Tässä odotuksen jälkeen vastaamaan nykyaikaisia yhteydessä ei kuitenkaan ole mahdollista vaatimuksia. Laissa olisi tärkeä ottaa niin arvioida kustannuksia tarkemmin. Laajene- perustamistarkoitukseen kuin pykäliinkin minen aiheuttaa myös tarvetta töiden uudel- mukaan saaristokulttuurin säilyttämiseen leen järjestelylle, sillä välimatkat muodostuvat liittyvät asiat sekä mahdollistaa asumiseen ja pitkiksi. Laajennetun kansallispuiston pituus naapurien tarpeisiin liittyvät infrastruktuu- Virolahden Suuri-Pisistä Loviisan Hudöhön riratkaisut. Erityisesti vanhojen rannikko- on noin 80 km. linnakkeiden ja historiallisen linnoituksen liittäminen kansallispuistoon sekä puiston 3.6 Yhteenveto Itäisen laajeneminen majakan ja luotsiaseman naa- Suomenlahden kansallispuiston puriin nostaa esille näihin liittyviä ongelmia. täydentämisestä • Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toi- mintamahdollisuudet tulee turvata puiston • Kansallispuiston laajentamiseen on olemassa täydentämisen yhteydessä. selvä tarve. Merikansallispuistoon ei ole kuu- • Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laa- lunut lainkaan vesialuetta. Nyt ehdotuksen jennus tulee yhtenäistämään hajanaista kan- mukaan vesialuetta tulisi lähes 21 000 ha. sallispuistoa ja vahvistamaan sen näkyvyyttä.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 27 4 Tammisaaren saariston kansallispuisto

4.1 Nykytila ristossa 27 kappaletta, ja niiden maapinta-ala 673 Länsi-Uudellamaalla sijaitseva Tammisaaren ha ja vesipinta-ala 3 560 ha. Läntisen Suomen- saariston kansallispuisto perustettiin vuonna lahden saaristossa – Hangon ja Inkoon välillä – 1989. Kansallispuiston perustana oli vuonna on kaikilla luonnonsuojelualueilla maapinta-alaa 1956 perustettu Jussarön luonnonpuisto, jonka yhteensä 1 928 ha ja vesialuetta 10 955 ha. lähettyviltä liitettiin kansallispuistoon muiden vi- Nämä ns. YSA-alueet ovat hajallaan eivätkä ranomaisten, kuten vesi- ja ympäristöhallinnon muodosta kansallispuiston kaltaista laajempaa sekä puolustusministeriön, hallinnoimia alueita. yhtenäistä suojelualuetta. Tosin juuri läntisellä Suurin osa yksityisistä alueista hankittiin valtiolle Uudellamaalla on joukossa tavallista suurem- Predium Oy:ltä. pia yksityisiä suojelualueita mm. Nothamnissa, Tammisaaren saariston kansallispuisto on Strömsössä ja Baggön eteläpuolisella merialueella pieni, maa-alaltaan yksi maamme pienimmistä Ahlglon yksityinen suojelualue sekä Saariston ym- kansallispuistoista. Nykyisessä muodossaan sen päristösäätiön yksityinen suojelualue. Useimmista arvokkaimpia osia ovat välisaaristossa Älgön YSA-alueista ei ole kansallispuiston veroiseksi ve- suuri metsäinen saari soineen ja järvineen, siellä neilijöiden tai retkeilijöiden tutustumiskohteiksi, Rödjanin perinnemaisemat sekä Jussarön enti- sillä monilla niistä on maihinnousukieltoja. nen kaivossaari ulkosaaristossa. Kansallispuiston Tammisaaren saariston kansallispuisto on täydentämiseksi laadittiin suunnitelma hoito- ja saanut Euroopan neuvoston luonnonsuojeludip- käyttösuunnitelman uusimisen yhteydessä. Sen lomin, joka on uusittu viimeksi vuonna 2011. toteuttaminen edellyttää kansallispuistolain muu- Ensimmäisestä diplomista alkaen neuvosto on tosta. Samalla on mahdollisuus muutoinkin ajan- kiinnittänyt huomiota siihen, että kansallispuis- mukaistaa Tammisaaren saariston kansallispuistoa ton tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sen koskeva laki. laajentamista. Raaseporin saariston suojelualueverkostossa Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman kansallispuistoa täydentävät lukuisat yksityiset laadinnan yhteydessä selvitettiin yhdessä sidos- luonnonsuojelualueet. Näitä on Raaseporin saa- ryhmien kanssa kansallispuiston laajentamisen

Tammisaaren saariston kansallispuisto

• Raaseporin kaupunki

• Perustettu v. 1989

• Laki 485/1989, asetus 243/1990

• Hoito- ja käyttösuunnitelma vahvistettu v. 2012 (Metsähallitus 2012b)

• Perustamistarkoitus (lain 1 §):

• ”Suomenlahden saaristo- ja meriluonnon edustavan osan säilyttämiseksi sekä ympä- ristöntutkimuksen ja luonnonharrastuksen edistämiseksi”

• Pinta-ala 829 ha maata ja 4 659 ha vettä, yhteensä 5 488 ha.

• Käsittää osia Natura-alueesta Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjän­ lahden merensuojelualue (FI0100005)

• www.luontoon.fi/tammisaarensaaristo

28 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Rödjan Älgön saaressa on veneilijöiden suosima pysähdyspaikka Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Kuva: Tea Karvinen. mahdollisuuksia Euroopan neuvoston diplomin Yli puolet vastaajista oli 25–34-vuotiaita. edellyttämällä tavalla. Tästä työstä oli tuloksena Useimmiten puistoon saavuttiin 2–5 hengen varsin konkreettinen ehdotus. Tämä selvitys on ryhmässä, joka koostui oman perheen jäsenistä tuon ehdotuksen mukainen. tai ystävistä. Tärkeimmät syyt kansallispuistos- sa vierailemiseen olivat luonnon kokeminen, Virkistyskäyttö maisemien ihailu ja rentoutuminen. Suosituim- mat harrastukset olivat luonnosta nauttiminen, Tammisaaren saariston kansallispuistossa on pie- luonnon tarkkailu ja kävely. Kävijöiden odotukset neen kokoonsa nähden suhteellisen paljon kävi- luonnonympäristöstä ja palvelurakenteista täyt- jöitä. Vuonna 2013 laskettiin 53 000 käyntiä ja tyivät hyvin. Vastaajat olivat tyytymättömimpiä paikallistaloudelliset vaikutukset kansallispuistos- ympäristön roskaantumiseen ja häiritseviin vie- sa ja sen lähialueella arvioitiin 3,2 miljoonaksi eu- railijoihin. roksi ja 39 henkilötyövuodeksi. Kansallispuistosta on tehty kävijäselvitys v. 2012 (Weckman 2013). Metsähallituksen alueiden nykyinen käyttö Sen mukaan suosituimmat käyntikohteet olivat Jussarö, Rödjan Älgön saaressa, Modermagan ja Tammisaaren saariston kansallispuistossa on kes- Fladalandet. tävän luontomatkailun yhteistoimintasopimus Kaikista vastaajista 3 % oli ulkomaalaisia neljän yrittäjän kanssa. matkailijoita, 78 % kotimaisia matkailijoita ja Tammisaaren saariston kansallispuistossa ja 19 % paikallisia asukkaita (joko Raaseporista tai sen ehdotetulla laajennusalueella on voimassa Hangosta). Suurin osa vastaajista tuli pääkau- kuusi vuokrasopimusta. Ne koskevat hirvieläin- punkiseudulta ja Raaseporista. Selvä enemmistö ten metsästystä Jussarön itäosassa (joka ei vielä vastaajista oli vieraillut puistossa aikaisemmin, ja ole kansallispuistoa), tilojen vuokrausta Jussa- 73 % vastaajista yöpyi puistossa. Yöpyjät viipyivät rössä toimivalle yrittäjälle, eräiden muiden tilo- puistossa keskimäärin 3 vuorokautta ja päiväkä- jen vuokrausta sekä puolustusvoimien käyttöä. vijät noin 4 tuntia. Kansallispuiston vesialueille myytiin v. 2014 am-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 29 mattikalastajien verkkokalastukseen oikeuttavia Länsi-Uudenmaan saaristo on luonnoltaan lupia 525 verkolle sekä troolauslupia kahdelle monipuolinen. Tähän laajempaan yhteyteen rin- troolarille. Tammisaaren saariston kansallispuis- nastettuna kansallispuiston puutteina voi pitää ton pyydyslupa-alueelle myytiin kalastuslupia paitsi pientä kokoa myös yhteensä 116 verkolle. Verkkoja saa sama ruoka- • merilinnuston kannalta tärkeiden pesimä- ja kunta käyttää enintään 10 kappaletta. levähdysalueiden vähäisyyttä Yleisillä vesialueilla kalastus on vapaata. Saa- • arvokasta vedenalaista luontoa on suojeltu listietoja sieltä ei ole saatavissa. Segelskärin ulko­ puistossa vähän luotoalueella on aiemmin ollut ammattikalas- • perinnemaisemia ja lehtoja on niukasti tusta, mutta nyt se on vähentynyt tai loppunut. • kalkkivaikutteisia elinympäristöjä tai jalopuu- Hylkeet tekevät verkko- ja lohisiimakalastuksen metsiä ei sisälly kansallispuistoon. täällä vaikeaksi (Haikonen & Laamanen 2011) (ks. kuva 7). Natura-luontotyypit kattavat 33 % kansal- Segelskärin ulkoluotoalueella, ehdotettavalla lispuistosta. Runsaimpia ovat luonnonmetsät kansallispuiston täydennysalueella, on muutamia 10 % pinta-alasta, kasvipeitteiset merenranta- luotoja, joita käytetään kesäkuun alussa koiras- kalliot 10 %, ulkosaariston saaret ja luodot 5 %, haahkojen kesämetsästykseen sekä 20. elokuuta silikaattikalliot 3 % ja puustoiset suot 3 %. Kai- alkaen sinisorsan, myöhemmin myös haahkan ken kaikkiaan kansallispuistosta on määritetty ja allin, metsästykseen. Alueella on merkitystä 13 Natura-luontotyyppiä. Maalla esiintyvien nimenomaan merilintujen metsästykselle sekä Natura-luontotyyppien pinta-alat on esitelty paikkana, jossa ns. maattomat metsästäjät voi- liitteessä 1. Suomenlahden suojelualueverkoston vat metsästää. Suomenlahden ja Saaristomeren kehittämistä maaluontotyyppien näkökulmasta ulkovyöhykkeen merilinnustuspaikat on esitetty on arvioitu liitteessä 2. kuvassa 6. Segelskärissä oleva autiotupa on ollut Kansallispuiston lajistoa on inventoitu niukas- metsästäjien käytössä. Kesäkuun metsästyksestä ti (Bonn & Routasuo 1997, Rämä 2010, Itämies on raportoitu järjestysongelmia. 2012, Pennanen 2012, Soininmäki 2013), mutta Metsähallituksen alueet on kaavoitettu maa- sieltä on tavattu 27 uhanalaista ja 34 silmälläpi- kunta- ja yleiskaavoissa suojelualueiksi ja puo- dettävää lajia. Lintudirektiivin lajeja on tavattu 16 lustusvoimien käytössä oleva alue erityisalueeksi. ja luontodirektiivin lajeja 4. Uhanalaiset lajit ovat pääosin perinnemaisemien kasveja ja perhosia se- Kansallispuiston luontoarvot kä merivyöhykkeen linnustoa ja luonnontilaisten metsien lajistoa (sammalia, jäkäliä ja kääpiä). Nykyisellään Tammisaaren saariston kansallis- Harmaahylkeitä ammuttiin koko Uudella- puisto edustaa melko hyvin läntisen Suomen- maalla metsästysvuonna 2011–2012 36 yksilöä, lahden sisä- ja ulkosaariston luontoa. Kansallis- seuraavana metsästysvuonna 27 yksilöä ja 2013– puisto kattaa kaikki saaristovyöhykkeet lukuun 2014 16 yksilöä. Jäättömänä keväänä suuri osa ottamatta rannikkovyöhykettä. Merivyöhykkeen saaliista saadaan huhti-toukokuussa, mutta osa maaluontoa on kuitenkin niukalti. myös kesällä (Riistakeskuksen lupahallintatilasto Tämän kansallispuiston vahvuuksia ovat 2010–2014). Harmaahylkeitä ammutaan myös • läntisen Suomenlahden arvokkain luonnon- pyydysten ääreltä veteen. Näinä kolmena vuon- metsä Jussarön länsiosassa na ammuttiin Raaseporissa yhteensä 8 harmaa- • melko laajat ja yhtenäiset metsäalueet kansal- hyljettä, näistä ei yhtään Segelskärin ehdotetulla lispuiston suurimmalla saarella Älgöllä täydennysalueella. Harmaahylkeiden esiintymi- • perinnebiotoopit Näsetissä, Rödjanilla ja Jus- sestä Suomenlahdella ja Saaristomerellä on myös sarössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lento- • saaristoalueelle kohtalainen puustoisten soi- laskentoihin perustuvaa tietoa. Lentolaskennat den määrä tehdään vuosittain touko-kesäkuun vaihteessa ja • ulkosaaristovyöhykkeen tyypillisten ranta- niistä saadaan tulokseksi ns. laskentakanta, joka luontotyyppien ja kangasmetsien suojelu. on aina todellista kantaa alempi. Vuosien 2011– 2014 laskennoissa paikannetut harmaahyljealueet on esitetty kuvassa 7.

30 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Kuva 6. Merilintujen tärkeimmät metsästyspaikat Tammisaaren saaristossa. Lähde: Nyman & Vuollet 2014.

Kuva 7. Harmaahylkeiden lepäilypaikat Tammisaaren saaristossa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lentolasken- tojen mukaan. Yksilömäärät tarkoittavat neljän vuoden aikana laskettujen hylkeiden yhteismäärää ko. paikalla. Lähde: Ahola 2014.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 31 Kun tarkastellaan läntisen Suomenlahden (tai ilman merkittäviä panostuksia ennallistami- Länsi-Uusimaan) saaristoja Hangon, Raaseporin seen, ja niiden suojelua tulisi alueella lisätä. ja Inkoon alueilla, voidaan uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelun kannalta nähdä seuraa- Vedenalainen luonto via puutteita: • Nykyisellään alueella on suojeltu hyvin niu- Kansallispuiston vedenalainen luonto on moni- kasti hemiboreaaliselle mannerrannikolle tyy- muotoista ja pohjatyypit vaihtelevat sisäsaariston pillistä luontoa, kuten lehtoja (suojelualueilla pehmeistä akkumulaatiopohjista ulkosaariston vain 34 ha) ja jalopuumetsiä (suojelualueilla kalliopohjiin. Alueelta löytyy myös syviä hiek- vain 14 ha) ka- ja sorapohjia sekä erilaisia kivikoita. Kan- • merivyöhykkeen linnustolle tärkeitä leväh- sallispuisto on pinta-alaltaan pieni, ja puiston dys- ja lisääntymisalueita sekä vedenalaiselta sisälle jää vedenalaisista Natura-luontotyypeistä luonnoltaan arvokkaita alueita on suojeltu vain riuttoja. Riuttojen määrä kansallispuistossa varsin niukasti: arviolta noin 2 000 ha, josta on 255 hehtaaria. Kappalemäärissä laskettuna ulkosaariston luotoja ja saaria on noin 25 ha riuttoja on yhteensä 82 kappaletta. Riutat ovat ja vettä 1 975 ha yleensä pieniä, keskimäärin yhden riutan suuruus • noin 3/4 luontotyypistä kalkkikalliot sijaitsee on 3,1 hehtaaria. suojelualueiden ulkopuolella. Kalkkikallioita Tammisaaren saaristossa ulkosaariston riut- uhkaa umpeenkasvu ilmaperäisen typpilas- tojen ja luotojen tärkeimpiä vedenalaisia eliöyh- keuman ja metsittymisen vuoksi. teisöjä ovat punalevä- ja sinisimpukkayhteisöt. • Itämeren rantaluontotyypeistä etenkin hiek- Läntisellä Suomenlahdella näitä yhteisöjä esiintyy kaiset elinympäristöt, kuten hiekkarannat kovilla pohjilla noin 2–20 metrin syvyydellä. Pu- ja dyynien monet luontotyypit, sekä ki- nalevä- ja sinisimpukkayhteisöjä uhkaa rehevöi- vikkorannat ja merenrantojen niityt ovat tyminen, joka johtaa yksivuotisten rihmamaisten voimakkaassa muutoksessa Itämeren rehe- ruskolevien kasvuun ja punalevien sekä sinisim- vöitymisen ja ilmaperäisen typpilaskeuman pukoiden elinolojen heikkenemiseen. vuoksi: korkeakasvuinen typensuosijalajisto Toisin kuin itäisellä, läntisellä Suomenlahdella on syrjäyttämässä luontaisen lajiston. Lisäksi sinisimpukka esiintyy ulkosaaristossa tiheinä yh- vieraslajeista etenkin kurtturuusu valtaa näitä tenäisinä alueina. Sinisimpukka (Mytilus trossulis elinympäristöjä. x edulis) on yksi Itämeren avainlajeista ja ylläpitää • Läntisen Uudenmaan saaristossa on edustavia runsasta lajien kirjoa (Westerbom ym. 2002, Koi- perinnemaisemia, joiden saaminen pysyvän visto & Westerbom 2010, Koivisto ym. 2011). hoidon piiriin ja suojelualueisiin on tärkeää. Sinisimpukkatutkimuksiin (mm. Westerbom Erityisen arvokkaita lajistoltaan ovat luonto- 2006, Westerbom ym. 2002) ja Metsähallituksen tyypit runsaslajiset tuoreet ja kuivat niityt, inventointeihin perustuen läntisen Suomenlah- merenrantaniityt sekä hakamaat. Näiden den sinisimpukkayhteisöt ovat erittäin elinvoi- elinympäristöjen uhkana on umpeenkasvu. maisia ja poikkeuksellisen tiheitä. Metsähallituk- • Monet saaristoalueiden metsät ovat kehitty- sen pohjaeläininventoinneissa on havaittu, että neet pitkään luonnontilaisina, joten niiden sinisimpukkayhteisöt ovat huomattavan tiheitä luonnonsuojelullinen arvo on huomattava ulkosaariston luodoilla ja riutoilla (kuva 8). Alus-

Tammisaaren saariston kansallispuistosta tunnetaan

• 13 Natura-maaluontotyyppiä

• 60 uhanalaista tai silmälläpidettävää eliölajia

• 16 lintudirektiivin lajia pesivänä

• 4 luontodirektiivin lajia.

32 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista tavien tulosten perusteella sekä Tammisaaren että • Jussarö 69,1 ha maata ja 9,9 ha vettä. Laa- Porkkalan ulkosaariston sinisimpukkayhteisöt yl- dittavassa osayleiskaavassa ratkaistaan tar- läpitävät runsaampaa ja tiheämpää lajistoa kuin kemmin kansallispuistoon liitettävän alueen rantojen yhteydessä esiintyvät sinisimpukkayh- laajuus teisöt. • Stadsfjärdenin saaret 53,0 ha maata ja 24,6 ha vettä 4.2 Täydentämisen tavoitteet • Segelskärin ulkoluotoalue 6 380 ha, josta 30 ha luotoja (28 ha yleisiä luotoja) ja 6 350 ha Tammisaaren saariston kansallispuiston täyden- yleistä vesialuetta tämisen tavoitteet perustuvat 25 vuoden koke- • Hästö-Busö, ympäröivät valtion saaret ja mukseen kansallispuiston toiminnasta, hoito- ja merialue,­ 92 ha maata 487 ha vettä. Varau- käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä käy- dutaan tilanteeseen, että puolustusvoimat tyyn keskusteluun sekä VELMU-hankkeessa saattaa luopua alueesta. saatuun lisätietoon Suomenlahden merenpohjan ominaisuuksista. Tavoitteena on: Näistä alueista on lyhyet kuvaukset liitteessä 4. 1. laajentaa kansallispuistoa siten, että se muo- Tammisaaren saariston kansallispuiston maa- dostaa edustavan ja yhtenäisen kokonaisuu- pinta-ala kasvaisi 124 hehtaarilla ja vesialueet den, jossa eri saaristovyöhykkeiden luontoa 6 413 hehtaarilla, jos puolustusvoimien alueita suojellaan nykyistä selvästi kattavammin ei lasketa mukaan. Laajennuksen jälkeen puiston (painopisteenä erityisesti merivyöhyke ja maapinta-ala olisi 953 ha ja merialue 11 072 ha, rannikkovyöhyke) yhteensä 12 125 ha. Edellä ehdotettujen alueiden 2. parantaa Pohjanpitäjänlahden suualueen lisäksi kansallispuistoon voidaan tulevaisuudessa, ominaisten­ uhanalaisimpien luontotyyp­ kansallispuistolain ajanmukaistamisen jälkeen, pien suojelutasoa. Näitä ovat hemiboreaali- liittää luonnonsuojelulain 22 §:n mukaisesti alu- set lehdot, jalopuumetsät, kalkkivaikutteiset eita, jotka siirtyvät Metsähallituksen hallintaan elinympäristöt ja perinnemaisemat luonnonsuojelutarkoituksessa kansallispuiston 3. suojella merivyöhykkeen aluekokonaisuuk- läheisyydestä. sia, jotka ovat erityisesti vedenalaiselta luon- Tammisaaren saariston kansallispuiston ehdo- noltaan ja linnustoltaan valtakunnallisesti tettu täydennysalue pitää sisällään useita merkit- arvokkaita täviä lintuluotoja, joilla lajisto on monipuolinen 4. täyttää nykyistä paremmin kansainväliset ja yksilömäärät suuria. Tällaisia saaria ovat mm. tavoitteet sekä tarjota mahdollisuuksia ym- Hästö-Busön eteläpuolella olevat Äggharun, Klo- päristötutkimukselle, retkeilylle ja luonnon- vaskärin saaret, Stenskär, Myggan ja Segelskärit. harrastukselle. Saarilla pesii runsaasti erityisesti haahkoja, lok- kilintuja ja riskilöitä. Alueen ensimmäiset ruo- 4.3 Ehdotus kit ovat asuttaneet Klovaskärin, samoin alueella pesii Suomenlahden itäisin merikihu. Alueella Vuonna 2012 hyväksytyn Tammisaaren ja Han- harjoitetaan haahkan kesämetsästystä, josta on gon itäisen saariston hoito- ja käyttösuunnitelman aiheutunut muulle linnustolle merkittävää pesi- (Metsähallitus 2012b) liitteenä on esitys kansal- mämaikaista häiriötä. lispuiston laajentamiseksi. Esityksen mukaan Segelskärin eteläpuoleinen Ropanlängdanin kansallispuistoa laajennetaan Raaseporin kaupun- matalikko ja karit on erittäin tärkeä levähdysalue gin Tammisaaren alueella sijaitsevilla, Metsähal- muuttaville alleille. Karikoilla levähtää vuosittain lituksen hallinnassa olevilla maa- ja vesialueilla. kymmeniä tuhansia alleja. Luodot ovat myös Mukana on yksi rannikkolinnake, jonka alueet Suomenlahden merkittävin merisirrien lepäily- ovat merivoimille vuokralla. Puolustusvoimilla on alue; vasta Saaristomeren ulkolaidoilla tavataan käynnissä luopumisprosessi koskien rannikkolin- vastaavia määriä. Ropanlängdanilla ja Segelskärin nakkeita, mutta tämän toteutuksen aikataulua ei eteläpuolisilla Knuvarnan luodoilla tavataan sään- ole annettu julkisuuteen. Kansallispuistoon liitet- nöllisesti pieniä määriä harmaahylkeitä. täväksi ehdotetaan seuraavia alueita:

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 33 Harmaahylkeiden esiintymisestä Suomenlah- pinta-alat perustuvat mallinnukseen. Ulkosaaris- della ja Saaristomerellä on Riista- ja kalatalouden ton matalilla riutoilla mallin paikkansapitävyys tutkimuslaitoksen lentolaskentoihin perustuvaa on kuitenkin melko luotettava. tietoa. Lentolaskennat tehdään vuosittain touko- Tammisaaren kansallispuiston sekä täyden- kesäkuun vaihteessa ja niistä saadaan tulokseksi nysosien riutat ja luodot edustavat ulkosaariston ns. laskentakanta, joka on aina todellista kantaa tyyppiä. Ne ovat poikkeuksellisen elinvoimaisia, alempi. Vuosien 2011–2014 laskennoissa paikan- sillä ne eivät kärsi samalla tavalla maalta tulevasta netut harmaahyljealueet on esitetty kuvassa 7. ravinteiden pistekuormituksesta kuin esimerkik- si vastaavat alueet Saaristomerellä. Jyrkät syvyys- Kansallispuiston täydennysehdotukset vaihtelut ja rannikon avoimuus luovat virtaus- meriluonnonsuojelun näkökulmasta olosuhteet, jotka pitävät yllä alueen monimuo- toisuutta ja vähentävät Itämeren rehevöitymisen Ehdotetun täydennysalueen sisälle jää runsaasti vaikutuksia punalevä- ja sinisimpukkayhteisöihin. luotoja, riuttoja ja saaria, jotka kaikki edustavat Ehdotetulla täydennysalueella kaikkein par- Natura-luontotyyppiä vedenalaiset riutat tai ul- haiten on tutkittu Mygganin luotojen ympäristö. kosaariston luodot ja saaret. Kuvassa 8 näkyvät Inventointien perusteella alueen pohjanlaatu on ruskealla värillä kaikki riutat syvyysalueella 0–10 kallioista ja kivikkoista. Vedenalainen maisema metriä. Ehdotuksen mukainen kansallispuiston rakentuu lähinnä sinisimpukoista sekä punalevä­ laajennus 6 350 hehtaarilla merialuetta lisäisi yhteisöistä. Sinisimpukoiden prosentuaalinen riuttojen määrää kansallispuistossa 44 riutalla. pohjan peittävyys oli yli puolella pisteistä suu- Huomioitavaa kuitenkin on, että täydennysalu- rempi kuin 50 % ja kolmasosalla se oli suurempi eella riutat ovat huomattavasti suurempia kuin kuin 70 %. Näin tiheät simpukkapeittävyydet tällä hetkellä kansallispuiston sisällä olevat riutat. ovat harvinaisia ja kuvastavat pohjien hyvää tilaa. Ehdotetun alueen sisällä olevien riuttojen keski- Sinisimpukan potentiaalisia tiheitä kasvupaikkoja määräinen koko on 10 hehtaaria, jolloin riutto- on vain ulkosaaristossa luodoilla ja riutoilla sekä jen yhteenlaskettu ala olisi laajennusalueella 440 saarien vedenalaisissa osissa Porkkalasta länteen hehtaaria. Laajat riuttakokonaisuudet ovat usein päin. Mygganin syvyysprofiili, avoimuusaste ja syvyysvaihteluiltaan monimuotoisia luoden laa- virtausolosuhteet ovat hyvin samankaltaisia lähi- joja kumpuilevia maisemia veden alle. Riuttojen alueen saarien, luotojen ja riuttojen kanssa.

Jussarön pienen luotsituvan ympärillä avautuu hoidettu perinnemaisema Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Kuva: Hanna Hakamäki / Metsähallitus.

34 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Vedenalaisten riuttojen sekä sinisimpukka- ja punaleväyhteisöjen esiintyminen Tammisaaren saariston kansallispuiston ulko-osissa ja ehdotetulla Segelskärin ulko - riuttojen sekä sinisimpukka- ja punaleväyhteisöjen esiintyminen Tammisaaren Kuva 8. Vedenalaisten luotoalueen täydennysalueella.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 35 Kuvassa 8 näkyy sinisimpukka- ja punale- 4.4 Kehittämisen haasteita väyhteisöjen sijoittuminen kansallispuistossa sekä Tammisaaren saariston kansallispuisto on julki- laajennusalueella. Kartassa on selvästi nähtävissä, sessa keskustelussa ja kävijäpalautteessa saanut että laajennusalueella on tehty inventointeja vain paitsi kiitosta myös kritiikkiä osakseen. Viimeisen Mygganin ympärillä. Tästä johtuen laajennusalu- vuosikymmenen aikana on noussut esiin seuraa- eella suuret riutta-alueet ovat ilman lajistohavain- via asioita: toja. • Kansallispuisto kävijän kannalta. Puisto on Ehdotettu laajennusalue on haahkojen ja al- kovin pieni ja siellä ei ole riittävästi kävijöitä lien tärkeä levähdys paikka. Helsingin Seudun kiinnostavia kohteita. Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringan laskentojen • Jussarö. Saaren matkailupalveluissa ja niiden mukaan syksyisin Segelskärin etelä- ja itäpuolel- kehittämisessä on ollut puutteita. Kaivoksen la sijaitsevalla matalikolla levähtää toistatuhatta toiminnasta jääneitä raunioita, rakenteita tai haahkaa ja parhaimmillaan matalikolta on lasket- jätekivikasoja ei ole pystytty siivoamaan sen tu muuttoaikoina 15 000 paikallista allia. Myös jälkeen, kun ne siirtyivät Metsähallituksen harmaahylkeitä tavataan alueella melko runsaasti. hallintaan. Merivartioasema seisoo tyhjillään. Lisäksi Segelskärin luotoryhmällä on yksi Suo- • Meren tila. Toistuvasti esitetään toiveita, että menlahden merkittävimpiä riskiläyhdyskuntia. Metsähallitus tekisi enemmän vesien tilan pa- Tammisaaren kansallispuistoa olisi vesiluon- rantamiseksi. Itämeren tilaan kuuluvia asioita nonsuojelun näkökulmasta järkevää laajentaa toivotaan otettavaksi esille opasteissa. myös Jussarön eteläpuolelle. Tällöin kansallispuis- • Öljyonnettomuuksien riski. Metsähallituk- toon saataisiin mukaan koko Jussarön eteläinen sen odotetaan tekevän enemmän öljyonnet- matalikko ja itäiset pienet luodot. Etelä- ja itä- tomuuksiin varautumiseksi (esim. öljyntor- puolen laajennusehdotuksessa rajojen sisälle jäisi juntakaluston varastointi). Vastuu on muilla runsaasti vedenalaisia riuttoja ja luotoja. Nämä viranomaisilla, mutta Metsähallitukselta toi- alueet ovat vedenalaiselta luonnoltaan melko sa- votaan aktiivisempaa otetta. manlaisia kuin Mygganin ja Segelskärin alueet. • Rajoitusalueet saavat sekä kiitosta että kiel- Jussarön vedenalaiseen luontoon tosin antavat teistä palautetta. hyvin erikoisen leiman alueen soraiset rautaman- • Informaatio. Tiedottamista kansallispuistosta, gaaniesiintymät, jotka ovat ehdotetun laajennus- sen rajoista ja sallituista ja kielletyistä toimen- alueen itäpuolella hyvin runsaita. piteistä tulisi parantaa. Tammisaaren saariston kansallispuistossa on • Kalastus. Kalastuksen valvontaa tulisi paran- tällä hetkellä vähän edustavia jyrkkäreunaisia taa yhteistyössä esim. kalastusalueen kanssa. ulkosaariston luotoja ja riuttoja, joissa syvyys- Ammattikalastuksen luvat tulisi saada maksut- vaihtelut ovat suuria ja vedenvirtaus voimakasta. tomiksi. Nykyisin verkkolupien myyntiä on Suomen kansallispuistoihin ei ennestään sisälly rajoitettu samoin kuin Itäisellä Suomenlah- edellä kuvatun tyyppisiä alueita. Saaristomerel- della eli 10 verkkoon per ruokakunta ja lupia lä saaristovyöhykkeen pirstaleisuus luo alueen myydään kaikille halukkaille Metsähallituk- riutoille ja luodoille suojaisemman ympäristön, sen määrittämän enimmäiskiintiön puitteissa. kun taas itäisen Suomenlahden kansallispuiston Kuitenkin Tammisaaren vesialueet ovat tärkei- alueella merenpohjan lajisto on vähäisemmäs- tä kalastuspaikkoja nimenomaan paikalliselle tä suolapitoisuudesta johtuen toisenlaista. Eikä väestölle ja paikallisille ammattikalastajille. kansallispuistoon siellä toistaiseksi kuulu mainit- • Valkohäntäpeuran metsästys. Kansallispuis- tavia vesialueita. Laajennuksen myötä riuttojen toissa ei pääsääntöisesti metsästetä, mutta pinta-ala Tammisaaren kansallispuistossa kasvaa valkohäntäpeuran, kuten muidenkin vieras- 255 hehtaarista 695 hehtaariin, minkä lisäksi lajien, metsästys on mahdollista. Metsästys ulkosaariston luotojen ja saarien määrä kasvaa kansallispuistossa herättää kuitenkin aina kes- huomattavasti. kustelua. Osa ihmisistä näkee, että peuroja on liikaa, osa ei pidä vähentämistä tarpeellisena. Tutkittua tietoa valkohäntäpeuran haitoista ekosysteemeille tai lajistolle on niukasti saa- tavana (Grönholm 2014).

36 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Myös kansallispuistojen laajennukset herät- vat tutkimuksellista arvoa. Samalla kansallis- tävät aina paikkakunnalla – ja laajemmaltikin – puisto tulee lähemmäs kaupungin keskustaa, tunteita, ja näkemyksiä on Tammisaaren saariston mikä lisää kansallispuiston näkyvyyttä ja kansallispuiston kohdalla tuotu esille jo hoito- ja painoarvoa. Saarien luonnon erityispiirteet käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä. Edellä ja maihinnousun kannalta matalat rannat olevista aiheista kansallispuiston laajennus si­vuaa vaikuttavat siihen, että Stadsfjärdenin saarille ainoastaan kahta ensimmäistä kohtaa: puiston ei ole suurta merkitystä virkistyskäytön kan- pientä kokoa ja Jussarötä. nalta. Saarilla on edustavia hemiboreaalisen vyöhykkeen lehtoja ja jalopuumetsiä. Jalo- 4.5 Vaikutusten arviointi puista tavataan kaikkia kotimaisia jalopuita lukuun ottamatta kynäjalavaa. Sieltä on ta- Kansallispuiston täydentämisellä edellä kuvatulla vattu 7 uhanalaista ja 10 silmälläpidettävää tavalla on vaikutusta ainakin seuraaviin asioihin: lajia sekä 2 luontodirektiivin liitteen 4 lajia • Meriluonnon suojelu. Kansallispuiston laa- ja 7 lintudirektiivin lajia. jennukset, etenkin Segelskärin ulkoluotoalu- • Segelskärin ulkoluotoalue. Nykyisessä kan- eet luotoineen, turvaavat aiempaa paremmin sallispuistossa merivyöhykkeen alueet ovat meren tuotantokyvyn kannalta tärkeiden me- pieniä ja etenkin arvokkaimmat lintuluodot renpohjien, merilintuyhdyskuntien, sinisim- ja linnuston muutonaikaiset levähdysalueet pukan kasvupaikkojen ja punaleväyhteisöjen sijaitsevat nykyisen kansallispuiston etelä- suojelua Suomenlahdella. Laajennuksen myö- puolella valtion vesialueella Segelskärin ja tä riuttojen pinta-ala kansallispuistossa kasvaa Mygganin alueella. Tämän alueen liittäminen 255 hehtaarista 695 hehtaariin. kansallispuistoon tuo sinne kuusi merkittävää • Jussarön luontoarvot. Saaren itäosassa (eh- lintuyhdyskuntaa sekä linnustolle arvokkaita dotettu täydennysalue) on merkittävä määrä levähdysalueita. luonnonmetsiä (18 ha) ja lehtoja (1 ha). Li- • Painoarvo ja merkittävyys. Kansallispuiston säksi Jussarössä on laaja hiekkaranta (0,55 ha) painoarvo kansainvälisesti ja kansallisesti alunperin kaivoksen sivukivihiekkaa, mutta nousee,­ mikä lisää sen brändiarvoa Raasepo- hiekalla kasvaa mm. uhanalaista meriotaki- rin kaupungille ja alueella toimiville matkai- lokkia. Luonnonmetsät täydentävät Jussarön luyrittäjille. länsiosaa, jossa sijaitsevat nykyisellään kansal- • Metsästystä koskevat säädökset muuttuvat lispuiston (ja jopa läntisen Suomenlahden) niillä alueilla, jotka liitetään kansallispuis- edustavimmat luonnonmetsät. Kaikkiaan Jus- toon. Luonnonsuojelulain mukaan kansallis- sarön itäosassa on 11 Natura-luontotyyppiä. puistossa on mahdollista saada lupia hirven • Jussarön ympäristöongelmat. Saaren itäosan ajoon, vieraslajien (esim. minkki, supikoira, kansallispuistoon liittämisen yhteydessä on valkohäntäpeura) metsästykseen ja liiallisesti jouduttu arvioimaan ennallistamisen tarvet- runsastuneiden tai vahinkoa aiheuttavien tai ta ja tekemään valintoja sen suhteen, miten uhkaa alueen ulkopuolelle aiheuttavien yk- Jussarön merkittäviä ympäristöongelmia voi- silöiden vähentämiseen, jos tällaista tarvetta daan ryhtyä aktiivisesti ratkomaan. Kansallis- esiintyisi (luonnonsuojelulaki 15 §). Kansal- puiston vahvistuminen ja aktiivinen pyrkimys lispuistoa koskevaan lakiin on mahdollisuus ongelmien ratkaisuun yhdessä Raaseporin kirjata muita määräyksiä metsästyksestä. kaupungin kanssa saattaa johtaa siihen, että • Kalastus yleisillä vesialueilla. Merialueiden Jussarön siivoamistoimet pääsisivät käyntiin muodostaminen kansallispuistoksi ei suoraan ja ympäristön tilaa päästäisiin parantamaan. aiheuta rajoituksia kalastusmahdollisuuksiin. Tämä kehitys lisää Jussarön arvoa myös luon- Mikäli yleisiä vesialueita tullaan kansallis- tomatkailun vetovoimaisena kohteena sekä puistolailla muodostamaan suojelualueiksi, lisää kävijämääriä ja puiston paikallistalou- tulevat sekä ammattikalastus että vapaa-ajan dellista vaikutusta. kalastus luvanvaraisiksi. Kalastuksen säätely • Stadsfjärdenin saaret. Näiden liittäminen Metsähallituksen päätöksin on mahdollista kansallispuistoon tuo siihen syvyyttä, poh- ylikalastuksen estämiseksi esim. meritaime- jois–eteläsuuntaiset saaristovyöhykkeet omaa- nen tärkeillä syönnösalueilla tai karisiian

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 37 kutualueilla. Toimenpiteiden tarkoitus on la vah­vistaisi kansallispuiston merkitystä ja kalakantojen kestävän hoidon varmistami- näky­vyyttä. nen eikä sinänsä kalastuksen vähentämi- • Jussarön ympäristöongelmien ratkaisuun tar- nen. Kansallispuistoon liitettävien yleisten vitaan laajapohjaista hanketta, sillä työ vaatii vesialueiden luonne muuttuu samanlaiseksi resursseja. Saari on niin arvokas luontokohde, kuin kylänrajan sisäpuolella sijaitsevien, ns. että investoinnit vanhan kaivoksen siivoami- Metsähallituksen yksityisten vesialueiden. seen ja vaarallisten kohteiden suojaamiseen Muuhun kuin onkimiseen, pilkkimiseen ja olisivat pitkällä tähtäimellä hyvä sijoitus, joka viehekalastukseen tarvitaan Metsähallituksen hyödyttäisi myös matkailuelinkeinoa. Enti- lupa. sestä kaivoksesta olisi mahdollisuus tehdä • Kansallispuiston laajennuksesta aiheutuu myös nähtävyyskohde. Metsähallitukselle kustannuksia, joita ei ole • Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toi- ollut mahdollista arvioida tässä yhteydessä. mintamahdollisuudet tulee turvata puiston täydentämisen yhteydessä. 4.6 Yhteenveto Tammisaaren • Kun Tammisaaren saariston kansallispuiston saariston kansallispuiston laki uusitaan, olisi siinä tärkeä ottaa niin pe- täydentämismahdollisuuksista rustamistarkoitukseen kuin pykäliinkin mu- kaan saaristokulttuurin säilyttämiseen liitty- • Kansallispuiston täydentämiseen on olemas- viä tavoitteita sekä mahdollistaa asumiseen ja sa selvä tarve. Kansallispuisto on pieni eikä naapurien tarpeisiin liittyvät infrastruktuu- edusta nykyisellään riittävästi alueen luonto- riratkaisut. Erityisesti vanhojen rannikkolin- arvoja. nakkeiden, kaivosten tai merivartioasemien • Tärkein ehdotetuista täydennysalueista on liittäminen kansallispuistoon nostaa esille Segelskärin ulkoluotoalue, joka suojelisi näihin liittyviä ongelmia. moni­muotoisia matalikkoalueita ja samal-

Tammisaaren saariston kansallispuistoa. Kuva: Lentokuva Vallas.

38 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 5 Saaristomeren kansallispuisto

5.1 Taustaa Saaristomeren kansallispuisto sijaitsee Turun saa- saarineen ja luotoineen on myös maailmanlaajui- riston eteläreunalla, ja kansallispuiston yhteistoi- sesti ainutlaatuinen luonnonmuodostuma. minta-alue kattaa yli sadan kilometrin pituisen Laki Saaristomeren kansallispuistosta mahdol- alueen ulkosaaristoa Uudenmaan maakuntara- listaa valtion omistukseen hankittujen alueiden jalta Ahvenanmaan rajalle saakka. Luonnoltaan liittämisen kansallispuistoon yhteistoiminta- kaikkein arvokkaimpia kohteita – ja samalla myös alueen sisällä ja sen läheisyydessä. Kansallispuis- kävijöiden suosimia kansallispuiston helmiä – tolaki on kuitenkin lakiteknisesti vanhentunut. ovat Jungfruskärin lehdesniityt sekä Jurmon Saaristomeren kansallispuiston kehittämisen nummet ja kivikkovallit. merkittävin ongelma on alueiden hajanaisuus ja Saaristomeren kansallispuisto eroaa monessa sirpaleisuus. Natura 2000 -verkoston toteutus on suhteessa maamme muista kansallispuistoista: täällä vielä kesken. luonnon monimuotoisuus on poikkeuksellisen Ensimmäiset maa-alueet valtio osti kansal- korkea, alueella on tuhansia saaria, luotoja ja lispuistoa varten Nauvon Berghamnista vuonna luotoryhmiä matalikkoineen. Tämä saaristo on 1973. Puiston perustamisen aikoihin v. 1983 vanhaa kulttuuriseutua, jonka kylissä on kalas- Saaristomeren kansallispuistoon kuului 670 ha tettu, kasvatettu karjaa ja luotsattu laivoja aina- maata ja 2 230 ha vettä. Tämän jälkeen valtio kin 800 vuoden ajan. Yhteistoiminta-alueen 30 on ostanut alueita liitettäväksi kansallispuistoon. kylästä vielä kahdessatoista asuu yhteensä runsas Kaikki ostot ovat olleet vapaaehtoisia maa- ja ve- sata ihmistä. Saaristomeri kymmenine tuhansine sialueiden kauppoja.

Saaristomeren kansallispuisto

• Paraisten kaupunki ja Kemiönsaaren kunta

• Perustettu v. 1983

• Laki 1123/1994, asetus 1123/1994

• Hoito- ja käyttösuunnitelma vahvistettu v. 2000 (Metsähallitus 2000)

• Perustamistarkoitus (lain 1 §): ”Saaristomeren luonnon ja kulttuurin suojelemiseksi, niihin liittyvien perinteisten luonnonkäyttötapojen turvaamiseksi, elävän saaristoyhteisön säilyttämiseksi sekä ympäristöntutkimusta ja yleistä luonnonharrastusta varten”.

• Kansallispuiston ympärillä on yhteistoiminta-alue, jonka sisällä valtion omistamat alueet, lukuun ottamatta puolustusvoimien hallinnassa olevia alueita, muodostavat kansallispuiston.

• Pinta-ala 3 431 ha maata ja 47 738 ha vesialuetta, yhteensä 51 169 ha.

• Kansallispuiston yhteistoiminta-alueella on kolme Natura 2000 -verkoston aluetta (Saaristomeri FI0200090 ja FI0200164 sekä Örö FI0200193). Samoin siihen rajoit- tuvat suoraan Ölmos–Purunpää FI0200062, Lohm–Kulm–Ängö FI0200146 ja Lövskärsfjärdenin reunasaaret FI0200067.

• www.luontoon.fi/saaristomeri

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 39 Jurmon saari on edustavin osa kolmatta Salpausselkää. Kuva: Jaakko Ruola.

Saaristomeren kansallispuistolle asetettiin jo Virkistyskäyttö ennen sen perustamista tavoitepinta-alaksi noin 3 000 ha (valtioneuvoston periaatepäätös kansal- Saaristomeren kansallispuistossa selvitettiin ke- lispuisto-ohjelman toteutuksesta vuonna 1978) sä-elokuussa 2014 tehdyllä kävijätutkimuksella ilman, että päätös olisi tarkemmin yksilöinyt (Heinonen 2014) mm. käyntien alueellista ja- ostettavia alueita. Tämän jälkeen valtioneuvos- kautumista, kävijärakennetta ja kävijöiden mie- ton hyväksymät valtakunnalliset suojeluohjelmat lipiteitä kansallispuiston palveluista. Vastauksia (mm. rantojensuojeluohjelma, lehtojensuojelu­ lomakekyselyyn saatiin yhteensä 415 kävijältä. ohjelma) ja ennen muuta Natura 2000 -aluei- Merikansallispuiston kävijämääriä on vaikea den verkosto ovat ohjanneet maa- ja vesialuei- selvittää kovin tarkasti. Tehdyssä selvityksessä den hankkimista ja liittämistä kansallispuistoon. arvioitiin kansallispuiston saarilla olleen noin Nämä suojeluohjelmat ja Natura-alueet ovat 59 000 käyntiä. Lähes 40 % vastanneista oli kohdistaneet suojelutarpeita tiettyihin, erityisen Varsinais-Suomesta ja noin kolmannes (34 %) arvokkaiksi todettuihin alueisiin, yhteensä noin pääkaupunkiseudulta. Näiden lisäksi kävijöitä tuli 4 500 ha:n alueeseen Saaristomeren kansallispuis- eniten muualta Länsi- ja Etelä-Suomen lääneistä. ton yhteistoiminta-alueen sisällä. Saaristomeren Muualta Suomesta kävijöitä oli vähän, ja ulko- kansallispuiston yhteistoiminta-alueella on tällä maisia oli joukossa vain 5 %. Vastaajista 58 % hetkellä yksityisiä suojelualueita 30 kappaletta, oli miehiä, ja kaikkien vastanneiden keski-ikä oli yhteispinta-alaltaan vajaat 500 hehtaaria. 49 vuotta. Lähes 90 % vastaajista liikkui kansal- Saaristomeren kansallispuiston maanhankin- lispuistossa 2–5 hengen seurueissa, ja suurin osa ta on 2000-luvulla edennyt varsin hitaasti. Vielä seurueista koostui oman perheen jäsenistä. noin 1 000 ha Natura-alueista odottaa toteutta- Suosituimpia käyntikohteita olivat Jurmo, mistaan (joko maanhankinta kansallispuistoon tai Jungfruskär ja Björkö sekä pienemmistä saarista rauhoitus yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi). varsinkin Dalskär. Kaksi viimeksi mainittua ovat Syynä tähän kansallispuiston toteutuksen hitau- veneilijöiden suosimia luonnonsatamia. Sesonki teen on mm. saariston korkea hintataso loma- ajoittuu heinäkuulle, ja tavallisimmin Saaristo- asuntojen kysynnän takia ja ELY-keskuksen niu- meren kansallispuistoon tullaan moottori- tai kat resurssit maanhankintaan. purjeveneellä. Suurin osa kävijöistä myös yöpyy

40 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista alueella, ja puistossa yöpyvien keskimääräinen tu kotiseutuyhdistykselle ja kylätoimikunnalle. vierailun kesto oli 4,8 vuorokautta. Päiväkävijät Metsästysvuokrasopimuksia on hirvieläinten viipyivät kansallispuistossa noin neljä tuntia, ja metsästykseen kahdeksalle seuralle 3 152 ha ja suurin osa vastaajista (92 %) oli ollut kansallis- pienriistalle kahdelle seuralle 883 ha. Paikallisten puistossa aiemminkin. Tutkimus vahvisti käsi- asukkaiden on mahdollista saada metsästyslupia tystä, että Saaristomeren kansallispuisto toimii kansallispuistoon. Ammattikalastusta koske­vien suurelle osalle kävijöistä tärkeänä virkistysalueena, sopimusten määrä on vähentynyt kalastajien jossa vieraillaan toistuvasti. Yleisimmät harrastuk- vähentyessä. Ammattikalastajilla oli lupia 160 set olivat luonnosta nauttiminen ja purjehdus. verkolle ja kahdelle isorysälle. Lisäksi seitsemällä Keskimäärin tyytyväisyys palveluihin ja har- troolarilla oli lupa troolin vetoon. Saaristomeren rastusmahdollisuuksiin oli alhaisempi kuin tyyty- kansallispuiston vesialueille myytiin v. 2014 ko- väisyys luonnonympäristöön ja alueen siisteyteen. titarve- ja virkistyskalastajille lupia 70 verkolle. Rakenteisiin oltiin yleensä melko tyytyväisiä. Saaristomeren hoito- ja käyttösuunnitelmassa on Myös palveluiden ja rakenteiden määrään oltiin rajoitettu muiden kuin ammattikalastajien verk- kokonaisuudessaan melko tyytyväisiä. Kansallis- koluvat paikallisille asukkaille ja kesäasukkaille, puiston aluekohtainen kävijätyytyväisyysindeksi enintään 4 verkkoa ruokakuntaa kohti. Saaristo- on 4,19 (maksimi 5). meren kansallispuiston ulkoreunalla ei ole yleisen Vapaamuotoisissa palautteissa kävijät kehuivat alueen luotoja. Suomenlahden ja Saaristomeren kaunista luontoa, mutta valittivat jätehuollosta ulkovyöhykkeen merilinnustuspaikat on esitetty sekä keskikesän sinilevätilanteesta. Suhteellisen kuvassa 9 ja harmaahylkeiden lepäilypaikat ku- moni jätti kehittämisehdotuksia mm. rantautu- vassa 10. mispaikkojen lisäämisestä, esitteistä ja opasteista Metsähallituksen alueet on kaavoitettu maa- sekä uusien saarien lisäämisestä kansallispuistoon. kunta- ja yleiskaavoissa suojelualueiksi ja puolus- Saaristomeren kansallispuiston ja lähialueiden tusvoimien käytössä olevat alueet erityisalueiksi. paikallistaloudelliset kokonaisvaikutukset olivat 6,3 miljoonaa euroa ja 77 henkilötyövuotta. Ai- Kansallispuiston luontoarvot saarilla emmassa, vuonna 2003 tehdyssä kansallispuiston paikallistaloudellisia vaikutuksia selvittäneessä Pääosa Saaristomeren kansallispuistosta sijoittuu tutkimuksessa (Berghäll 2005) arvioitiin vaiku- mereisten olosuhteiden piiskaamaan kallioiseen ja tuksiksi noin 3,6 miljoonaa euroa ja työllisyys- lähes puuttomaan ulkosaaristoon, jossa ainutlaa- vaikutuksiksi noin 40 henkilötyövuotta. Saa- tuiset meri- ja rannikkoluontotyypit vallitsevat. ristomeren kansallispuistolla arvioidaan olevan Välisaaristoksi luettavia tiheämpiä saaristoja on huomattavaa kehittämispotentiaalia osana koko vain vähän. Luonnontilaiset ja luonnontilaisen Suomen saaristomatkailun kehittämistä, joka taas kaltaiset saaristometsien ja laitumien sekä pe- on eräs valtakunnallisista matkailun kehittämisen rinnemaisemien kokonaisuudet ovat puistossa painopistealueista. poikkeuksellisen edustavia. Tehometsä- tai maa- talous ei ole koskaan saavuttanut saaristoa, mikä Metsähallituksen alueiden nykyinen käyttö on merkittävä syy useiden luontotyyppien Etelä- Suomen oloissa korkeaan edustavuuteen. Metsähallituksella on Saaristomeren kansallis- Kansallispuiston pinta-alasta 70 % on luoki- puistossa kestävän luontomatkailun yhteistoi- teltavissa Natura-luontotyyppiin tai yhdistelmä- mintasopimuksia 55:n alueella toimivan yrittäjän tyyppiin. Saaristomeren kansallispuiston yhteis- kanssa. toiminta-alueelta tavataan 32 maaluontotyyppiä Metsähallituksella on voimassa yhteensä 29 (Direktiiviraportointi, tietokantatarkastus) ja ny- erilaista vuokra- tai käyttöoikeussopimusta Saaris- kyisen kansallispuiston sisältä 27 maaluontotyyp- tomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta- piä (Metsähallituksen luontotyyppi-inventointi). alueella. Sopimukset koskevat puolustusvoimien Näistä 13 on priorisoituja eli erityisen arvokkaita. käyttöä (neljä sopimusta), laidunnusta 20 saarella Saaristomeren kansallispuiston runsaimpia ja yli 300 hehtaarilla (11 sopimusta) ja erilais- luontotyyppejä ovat ulkosaariston saaret ja luo- ten rakennusten vuokrausta. Utössä ja Högså- dot. Hallitsevimpia luontotyyppejä ovat karut rassa on saarten vanhoja rakennuksia vuokrat- kalliot, jotka peittävät jopa 40 % puiston maa-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 41 Kuva 9. Merilintujen tärkeimmät metsästyspaikat eteläisellä Saaristomerellä. Lähde: Nyman & Vuollet 2014.

Kuva 10. Harmaahylkeiden lepäilypaikat eteläisellä Saaristomerellä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lentolas- kentojen mukaan. Yksilömäärät tarkoittavat neljän vuoden aikana laskettujen hylkeiden yhteismäärää ko. paikalla. Lähde: Ahola 2014.

42 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Saaristomeren kansallispuiston Långholmin saaren perinnemaisemia hoitavat myös hevoset. Kuva: Maija Mussaari / Metsähallitus.

alasta. Rantojen tyypillisimpiä luontotyyppejä rehevöitymisestä johtuva rihmalevien aiheuttama ovat kalliorantojen lisäksi kivikkorannat, kapeat liettyminen. tervaleppälehdot sekä merenrantaniittylaikut le- Kuljettaessa kansallispuiston läpi pohjoisesta vävalleineen. Äärimmäisen uhanalainen pikku- kohti avomerta, muuttuvat metsät: kuusi häviää noidanlukko suosii ulkosaarten niittylaikkuja. ja kuivilla kankailla ja kallioilla dominoi män- Erittäin uhanalaisen isoapollon Suomen vahvin ty, kunnes sen korvaa hieskoivu ja kosteammilla osakanta viihtyy puiston itäosassa ulkosaariston mailla myös tervaleppä sinnittelee ulkosaarille luotojen kedoilla ja kallioilla. saakka. Boreaalisia luonnonmetsiä on tällä het- Kansallispuiston läpi kulkee etelässä Salpaus- kellä inventoitu ainoastaan 123 hehtaaria. Tällä selkä II:n lounaisin pää ennen vajoamistaan Itä- alueella on suhteellisen paljon jalopuuta, ennen mereen, vähän pohjoisempana puistoa halkoo muuta pienialaisia saarnimetsiköitä ja pähkinä- Salpausselkä III, jonka viimeiset hiekkarannat ja pensastoja. Runsasravinteiset lehdot sisältyvät kivikot ovat nähtävissä Jurmossa ja Utössä sekä lehtoihin ja jalopuumetsiin. Erityinen Saaristo- monilla merestä pistävillä pienillä saarilla. Sal- meren lehtotyyppi on saarnilehto. Vaikka puiston pausselkien reunamoreenit sekä näitä yhdistävä inventoidussa pinta-alassa jalopuulehtojen määrä pohjois–eteläsuuntainen harjujakso tuovat lajis- on alhainen, löytyy jalopuustoisia metsiä suhteel- toon ja luontotyyppeihin merkittävän ja ainutlaa- lisen runsaasti. Ne luetaan kuitenkin lehtoihin tuisen lisän. Kansallispuistossa on 250 hehtaaria tai hakamaihin jalopuiden vähäisyyden vuoksi. luontotyyppiä harjusaari. Maamme hienoimpiin Saaristomeren kansallispuiston erikoisuus ovat kuuluvat harjusaarten hiekkarannat ja avoimet perinnemaisemat. Suurin osa Suomen jäljellä ole- harjusaaret löytyvät täältä. Ne ovat erityisen mer- vista lehdesniityistä ja huomattava osa maamme kittäviä hiekkaisesta maaperästä ja sen kasvillisuu- parhaista, yhä laidunnuksessa olevista kedoista on desta riippuvaiselle hyönteislajistolle. Harjusaar- täällä. Hyväkuntoisia perinnemaisemia ja niiden ten pinta-alasta noin 10 % on erityisen arvokasta sisältämiä erilaisia perinneluontotyyppejä on Itämeren hiekkarantaa ja 17 % nummea. Kun Saaristomeren kansallispuistossa poikkeuksel- Jurmon yksityiset suojelualueet lasketaan mu- lisen paljon ja niiden lajisto on Suomen mitta- kaan, nousee suojellun harjusaari-luontotyypin kaavassa erityisen edustavaa. Perinnebiotooppien ala lähelle 350 hehtaaria. Kohteiden ekologisen uhanalaisia lajeja tavataan muuta maata runsaam- kytkeytyneisyyden sekä geologisen muodostu- min. 10 % puiston pinta-alasta eli runsaat 300 man luonteen vuoksi ketjua tulisi täydentää. hehtaaria on luokiteltu perinneluontotyypeiksi. Harjusaarten rantojen edustavuutta laskee kurt- Erilaisia niittyjä on vajaat 90 hehtaaria eli 2,5 % turuusun runsastuva esiintyminen sekä paikoin puiston pinta-alasta. Kaikki perinneluontotyypit

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 43 ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia. Neljäs- Suomenlahden ja Saaristomeren suojelualue- osa uhanalaisista lajeista elää näillä luontotyypeil- verkoston kehittämistä maaluontotyyppien nä- lä ja useat niistä ainoastaan Lounais-Suomessa. kökulmasta on arvioitu tarkemmin liitteessä 2. Saaristomeren kansallispuiston perinnemaise- mia hoidetaan Metsähallituksen toimesta. Siellä Harvinaisia ja uhanalaisia lajeja laiduntaa saaristolaisten karjaa, noin 200 lehmää ja 400 lammasta. Hoidettavien alueiden tärkey- Saaristomeren kansallispuiston uhanalaisten la­jien den vuoksi laidunnusta tuetaan ympäristötuen määrä on maamme kansallispuistojen joukossa erityistuella, jota on maksettu karjankasvattajille ylivoimainen. Hertan eliölajit-tietojärjestelmään vuodessa noin 90 000 €. on kirjattu lähes 120 uhanalaisen lajin (VU–CR) Kalkkivaikutusta on havaittavissa kasvillisuu- tietoja kansallispuiston alueelta. Silmälläpidettä- dessa monin paikoin. Kallioperän, moreenin ja viä on kirjattu noin 100 lajia. Parhaita uhan- simpukkasoran sisältämän kalkin ansiosta puis- alaisten lajien esiintymisalueita ovat Jungfruskär ton erikoisuuksia ovat erilaiset kalkinvaatijalajit ja Jurmo, joissa uhanalaisten lajien yhteismäärä ja -luontotyypit. Avoimien kalkkivaikutteisten nousee noin sataan. Örön saaren liittäminen luontotyyppien määrä on tämänhetkisen tiedon kansallispuistoon tuo tähän merkittävän lisän. mukaan 23 hehtaaria, joka on 0,7 % puiston pin- Saarelta tiedetään 110 uhanalaista ja 150 silmäl- ta-alasta. Luontotyypit ovat kaikki uhanalaisia. läpidettävää lajia (Hertta eliölajit-tietojärjestelmä, Saaristomeren kansallispuiston merkittävim- Metsähallituksen lajistoinventoinnit, J. Kullber- mät suojelun puutteet liittyvät luontotyyppien gin ilmoitus). Yhteensä Hertta-tietokannasta se- riittämättömään pinta-alaan ja siitä johtuvaan kä tuoreista tiedoista vuodelta 2014 löytyy koko eristyneisyyteen. Saaristomeren kansallispuistosta kansallispuistolle ja Örölle yhteensä 408 eri lajia on tavattu 27 maalla esiintyvää Natura-luonto- (NT–CR). WWF Suomi on raportoinut Saaris- tyyppiä ja vain viittä näistä esiintyy puistossa yli tomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueelta 100 hehtaarin pinta-alalla. Vaikka mukaan las- tunnettavan 467 silmälläpidettävää tai uhanalais- kettaisiin yksityisten suojelualueiden vastaavat ta lajia (WWF 2014). pinta-alat yhteistoiminta-alueella, jäävät suojel- Lajistossa korostuvat hiekkaisten alueiden tujen luontotyyppien pinta-alat pääsääntöisesti hyönteiset sekä perinnemaisemien ja kalkkivai- alle sadan hehtaarin. Erityisesti nämä kansallis- kutteisten avoimien ja puustoisten luontotyyp- puistossa pienialaisina esiintyvät kokonaisuudet pien putkilokasvit, sammalet ja jäkälät. Äärim- edellyttävät täydentämistä. Niiden pinta-alan kas- mäisen uhanalaiset lajit ovat pääasiassa hiekka- vattaminen ja kytkeytyneisyyden parantaminen rantojen, hiekkaisen maaperän sekä perinnebio- on välttämätöntä uhanalaisten luontotyyppien ja tooppien lajeja. Väli- ja sisäsaariston havumetsien lajien säilyttämiseksi. Näitä vajavaisesti suojeltuja direktiivilaji lahokaviosammal on kansallisesti luontotyyppejä ovat: luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Myös leh- • Runsasravinteiset niityt ja kalliot sekä me- tipuiden ja järeiden mäntyjen rooli lajiston yllä- renrantaniityt (uhanalaisia luontotyyppejä pitäjänä on nähtävissä viimeaikaisten puustoon luokissa EN–CR) suuntautuneiden lajistoinventointien ansiosta • Runsasaravinteiset puustoiset luontotyypit (Kunttu, Metsähallituksen lajistoinventoinnit). (VU–EN) Saaristomeren kansallispuisto on maamme • Hiekkaiset luontotyypit; etenkin kedot, num- eturivin alueita merilinnuston ja saaristolajien met ja hiekkarannat (EN–CR). osalta: kansallispuiston saarilla pesii 21 paria merikotkia ja yhteistoiminta-alueella vielä pari- Edellä oleva puutelista sisältää kaksi kolman- kymmentä paria lisää (WWF Suomi, Haliaeetus- nesta kaikista täällä tavattavista tärkeimmistä eli tietokanta), kirjokerttua tavataan perinnemaise- priorisoiduista Natura -luontotyypeistä. Tämän mien reunoilta, Jurmossa pesivät etelänsuosirri ja lisäksi täydentämistä kaipaavat Saaristomeren pikkutiira. Ruokki, riskilä ja etelänkiisla esiintyvät edustavat iäkkäät metsät ja metsälaitumet uloimmassa saaristossa. Yli kaksikymmentä vuot- • Iäkkäät lehti- ja mäntymetsät (EN–CR) sekä ta jatkunut minkin ja supikoiran poistopyynti on kalliometsät (NT). lisännyt lintujen laji- ja yksilömääriä huomatta- vasti kansallispuiston eteläreunalla.

44 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Saaristomeren kansallispuiston yhteistoimin- matalikkoalueiden ja monipuolisen pohjanlaadun ta-alue on Suomen eteläisen norpan osakannan johdosta Saaristomeren vedenalainen luonto on parasta esiintymisaluetta, joskin täälläkin norp- Suomen oloissa erittäin monimuotoinen. Saa- pa on voimakkaasti vähentynyt. Kemiönsaaren ristomerelle tyypillinen vyöhykkeisyys heijastuu Vänön ja Kökarin välisellä alueella on kevätjäillä myös vedenalaiseen luontoon. Lajien ja habi- tehtyjen lentolaskentojen mukaan noin 200–300 taattien kirjo muuttuu vaiheittain sisäsaariston yksilön kanta. Muualla Saaristomerellä norppa- suojaisammista elinympäristöistä ulkosaariston kannasta on jäljellä vain rippeitä. Vielä 1950-lu- avoimiin, sinisimpukkavaltaisiin kalliopohjiin. vulla norppia oli täällä kymmeniä tuhansia Saariston monet ravintoketjut saavat alkunsa tääl- (Nordström ym. 2011). lä alle 10 metrin syvyydestä lajirikkaista ja tuotta- Koko Suomessa harmaahylkeen parhaita vista merenpohjista. Tämä näkyy myös hylkeiden esiintymisalueita on kansallispuiston yhteistoi- ja lintujen määrissä sekä hyvissä kalansaaliissa. minta-alueen eteläreuna. Täällä ei kuitenkaan Luontodirektiivin I liitteessä mainituista ve- hallia metsästetä kovin ahkerasti. Kolmen met- denalaisista luontotyypeistä Saaristomeren kan- sästysvuoden aikana v. 2011–2014 ammuttiin sallispuiston alueella tavataan riuttoja (1170), koko kansallispuiston yhteistoiminta-alueella hiekkasärkkiä (1110), harjusaaria (1610) sekä eri vuosina 3, 9 ja 10 harmaahyljettä. Samaan ulkosaariston luotoja ja saaria (1620) (kuva 11). aikaan koko Varsinais-Suomen saaristossa am- Alueella on myös monenlaisia arvokkaita lahtia, muttiin 101 harmaahyljettä, joista noin puolet fladoja ja kluuveja. ammuttiin veteen kalanpyydysten lähellä (Riista- Vedenalaiset riutat sijoittuvat pääasiassa Saa- keskuksen lupahallintatilasto 2010–2014). Lajin ristomeren ulkosaaristoon. Kovapohjaisia riuttoja esiintymisestä Suomenlahdella ja Saaristomerellä sekä ulkosaariston luotojen ja saarien vedenalaisia on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen len- kalliopohjia hallitsevat tiheät sinisimpukka- ja pu- tolaskentoihin perustuvaa tietoa. Lentolaskennat naleväyhteisöt. Veden suolapitoisuus määrittelee tehdään vuosittain touko-kesäkuun vaihteessa ja sinisimpukoiden esiintymistä, joten tiheydeltään niistä saadaan tulokseksi ns. laskentakanta, joka ja biomassaltaan suurimmat sinisimpukkaesiinty- on aina todellista kantaa alempi. Vuosien 2011– mät tavataankin Saaristomeren ja Suomenlahden 2014 laskennoissa paikannetut harmaahyljealueet uloimmilla riutta-alueilla (Westerbom & Janttu on esitetty kuvassa 10. 2006). Punaleviä esiintyy usein yhdessä sinisimpukoi- Vedenalainen luonto den kanssa ulkosaariston kovilla pohjilla, jossa ne muodostavat useita punalevälajeja käsittäviä vyö- Saaristomeri on Itämeren suurin yhtenäinen hykkeitä 5–10 metrin syvyydelle. Punaleväyhteisö saaristoalue, joka muodostuu yli 40 000 eriko- on yleensä syvimmällä esiintyvä makroleväyhtei- koisesta saaresta ja lukemattomista pienemmistä sö. Saaristomeren runsaat punalevävyöhykkeet luodoista ja kareista. Rikkonaisen saariston, me- ylläpitävät suurta selkärangattomien eläinten renpohjan voimakkaan syvyysvaihtelun, laajojen monimuotoisuutta, mikä heijastuu myös kalas-

Saaristomeren kansallispuistosta tunnetaan

• 32 Natura-luontotyyppiä

• lähes 300 uhanalaista tai silmälläpidettävää eliölajia

• noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää eliölajia Örön saaren liittämisen jälkeen (v. 2015 alussa)

• 100 uhanalaista lajia sekä Jurmossa että Jungfruskärillä

• 10 lintudirektiivin (liitteen I) lajia pesivänä

• 7 luontodirektiivin lajia.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 45 Merenpohjan monimuotoisuuden ja tuotantokyvyn kannalta arvokkaiden merenpohjan luontotyyppien esiintyminen Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta- kansallispuiston Saaristomeren esiintyminen luontotyyppien merenpohjan arvokkaiden kannalta ja tuotantokyvyn monimuotoisuuden 11. Merenpohjan Kuva kolmas Salpausselkä, joka kulkee Saaristomeren yhteistoiminta-alueen läpi Ölmosista Jurmoon ja Utöhön. alueella. Kuvassa erottuu selvästi

46 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Meriajokkaan, arvokkaan merenpohjan monimuotoisuuden indikaattorilajin esiintyminen Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella. Kuva 12. Meriajokkaan, arvokkaan merenpohjan monimuotoisuuden indikaattorilajin

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 47 toon ja merilintuihin. Sekä sinisimpukka- että Itämeren suojelukomissio HELCOMin punaleväyhteisöt ovat kärsineet rehevöitymisen (2013) biotooppiluokittelussa vedenalaiset hiek- mukanaan tuomasta veden samenemisesta ja run- kasärkät ja riutat on listattu vaarantuneiksi (VU) sastuneiden rihmalevien kilpailusta. ja harjusaaret silmälläpidettäviksi (NT) luonto- Monivuotiset rakkolevät muodostavat laajoja tyypeiksi. yhtenäisiä kasvustoja koville kivikko- ja kallio- Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista (ks. pohjille. Rakkolevävyöhykkeet ylläpitävät useita kuva 12). Se on pohjoisen Itämeren ainoa merei- muita levälajeja, selkärangattomia eläimiä sekä nen siemenkasvi, joka muodostaa laajoja yhtenäi- toimivat suojapaikkoina monille kalalajeille ja siä kasvustoja matalille hiekkapohjille 1–8 metrin kalanpoikasille. Saaristomerellä rakkolevien esiin- syvyydellä (Boström 2001, Boström ym. 2002, tyminen on vähentynyt merkittävästi rehevöity- 2004). Meriajokaspohjilla tavataan yleensä myös misen seurauksena. muita putkilokasveja, kuten hapsikoita, hauroja Jääkauden sulamisvaiheessa muodostunei- ja vitoja (Granlund 1999, Boström & Bonsdorff den Salpausselkien harjanteet jatkuvat Saaris- 2000, Gustafsson & Boström 2009, 2011). Ti- tomeren syvyyksiin muodostaen selkeästi poh- heät meriajokasniityt stabiloivat pohjasediment- jassa erottuvia, yhtenäisiä vedenalaisia sora- ja tiä ja tarjoavat elinympäristön suurelle joukolle hiekkaharjanteita. Salpausselistä pohjoisin (ns. selkärangattomia eläimiä ja kalalajeja (Boström kolmas Salpausselkä) ulottuu kansallispuiston & Bonsdorff 1997, 2000, Boström ym. 2002). halki koillis–lounaissuunnassa aina Jurmon lou- Tämä avainlaji on meidän vesillämme tärkein naispuolelle saakka. Tälle vedenalaiselle harjuvyö- merenpohjan monimuotoisuuden ja tuottokyvyn hykkeelle sijoittuvat Saaristomeren laajimmat ja indikaattorilaji. merkittävimmät hiekka- ja sorapohjaiset alueet. Meriveden suolapitoisuus rajoittaa meriajok- Matalilla hiekkapohjilla esiintyy niille tyypillisiä kaan levinneisyyttä. Meriajokkaan tärkeimmät lajeja, kuten meriajokasta sekä näkinpartais- ja esiintymisalueet ovat Hankoniemellä, Saaristo- putkilokasvilajeja. merellä ja Ahvenanmaalla. Saaristomeren alueella suurimmat meriajokasesiintymät sijaitsevat Sal-

Meriajokasniityt edustavat Suomen merialueiden monimuotoisinta ja tuottavinta merenpohjaa. Kuva: Heidi Arponen / Metsähallitus.

48 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista pausselkien hiekka- ja moreenialueilla (Boström merkitys saaristokulttuurin ja saariston elävänä ym. 2006). säilyttämiselle ja merkittävää potentiaalia muualla Suurin uhkatekijä Saaristomeren meriajokas- asuvien kansalaisten luontomatkailukohteena. esiintymille on rehevöityminen ja sen mukanaan Saaristomeren kansallispuisto ja sen yhteistoi- tuoma veden samentuminen ja rihmamaisten minta-alue, eteläinen Saaristomeri on samanai- levien liikakasvu. Merenpohjan rakenteelliset kaisesti monta asiaa: ainutlaatuinen luontokohde, muutokset esim. ruoppausten ja infrastruktuurin ihmisten asuttama saaristo, historian, kulttuurin seurauksena saattavat myös tuhota meriajokkaan, ja tarinoiden kehto sekä kiinnostava ja omalei- kuten muidenkin arvokkaiden indikaattorilajien, mainen matkailukohde. Tämä vaikuttaa myös elinympäristöjä. Pohjoisilla levinneisyysrajoillaan siihen, että kansallispuiston kehittäminen ja sen meriajokas lisääntyy pääasiassa suvuttomasti mahdollinen täydentäminen aiheuttavat aina kasvamalla, joten lajin leviäminen takaisin tu- keskustelua. houtuneelle alueelle on hyvin hidasta tai jopa Nyt kun ensimmäisistä aluehankinnoista on mahdotonta. Matalilla hiekkapohjilla sijaitsevat kulunut 41 vuotta ja Saaristomeren kansallispuis- meriajokasesiintymät on luokiteltu silmälläpi- ton perustamisestakin 31 vuotta, voidaan arvioida dettäviksi (NT) elinympäristöiksi (HELCOM sitä, mihin tätä kansallispuistoa tarvitaan. Miten 2013). Meriajokasyhteisöt ovat yksi Suomen kansallispuisto voi vaikuttaa myönteisesti eteläi- kansainvälisistä vastuuluontotyypeistä. sen Saaristomeren kehitykseen tulevaisuudessa? Saaristomeren kansallispuisto muodostuu laa- Tarvitaanko sitä ja jos niin miksi? jan yhteistoiminta-alueen sisällä olevista valtion Kansallispuistolla on myönteinen merkitys omistamista maa- ja vesialueista. Kansallispuis- saariston kehittämiselle. Tärkeimpiä tekijöitä toon kuuluvat vesialueet jakaantuvat neljään laa- tässä ovat: jempaan kokonaisuuteen ja yksittäisiin pirstoutu- • Myönteinen maine. Kansallispuiston brändi neisiin saarekkeisiin ympäri Saaristomerta. Saaris- antaa tukea erityisesti matkailun kehittämi- tomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen seen, mutta se antaa mahdollisuuksia myös vesialueista kansallispuistoon kuuluvia on vajaat muiden tuotteiden kehittämiselle ja kuntien­ 48 000 ha, joka vastaa 15 % koko yhteistoiminta- imagon kirkastamiseen luonnonläheisenä alueen vesipinta-alasta. asuinpaikkana. Puutteena on pidettävä sitä, että huomattava • Alueiden aktiivinen hoito. Kansallispuistossa osa kansallispuistoon kuuluvasta merialueesta on luontoa hoidetaan luonnonsuojelun tavoittei- avomeren äärellä tai Kihdin selän keskellä olevaa ta edistäen niittäen ja laiduntamalla perinne- syvää merta. Erityisen heikosti kansallispuiston maisemia. Lisäksi Metsähallituksen järjestämä vesialueilla ovat edustettuina harjusaaret (138 minkin, supikoiran ja ketun pyynti on pitä- ha olemassa olevilla kansallispuistoalueilla), ve- nyt eteläisimmän osan ulkosaaristoa vapaana denalaiset hiekkasärkät (248 ha) ja matalien näistä pienpedoista. hiekkapohjien avainlaji meriajokas. Laajemmis- • Alkuperäisen luonnon suojelu. Kansallispuis- ta kansallispuistoon kuuluvista vesialueista Sal- to turvaa eliölajien ja luontotyyppien säilyttä- pausselän sora-hiekkavyöhykkeellä sijaitsee aino- misen sekä ekosysteemipalvelut suojelemalla astaan Trunsön Skäretin alueen pohjoisosa, jossa luonnon monimuotoisuutta. tavataankin Saaristomeren laajimmat tunnetut • Paikallistaloudellinen vaikutus. Matkailijat meriajokasesiintymät. tuovat seudulle noin 6,3 miljoonaa € vuo- dessa ja kansallispuiston suora ja välillinen 5.2 Täydentämisen tavoitteet työllistämisvaikutus on 77 henkilötyövuotta. • Loma-asutus. Kansallispuiston saaret säilyvät Kansallispuiston kehittäminen ostamalla maata loma-asutukselta. Se ei leviä kaikkein arvok- Saaristomereltä on ollut pitkäaikainen hanke ja kaimmille ja kauneimmille osille eteläsaaris- valtio on sitoutunut siihen merkittävällä taloudel- toa. Kuntien yleiskaavoilla on voitu varsin lisella sijoituksella, jonka arvoa on vaikea laskea pitkälle ohjata rakentamista ja säästää arvok- nykyrahassa. Tämä on katsottu tarpeelliseksi sen kaimpia alueita. Kansallispuiston maanhan- vuoksi, että tällä saaristoalueella on poikkeuk- kinnan jatkamisella ja loppuun saattamisella sellisen korkea biodiversiteetti sekä huomattava voidaan korvata käyttämättä jäävää rakennus-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 49 oikeutta maanomistajille ja – toivottavasti – mioon sen perustamistavoitteen mukainen myös ostaa pois myyntiin tulevia, arvokkailla pyrkimys Saaristomeren kulttuurin suojele- alueilla olevia tai kansallispuiston välittömäs- miseksi, siihen liittyvien perinteisten luon- sä läheisyydessä olevia loma-asuntoja. nonkäyttötapojen turvaaminen ja elävän saa- • Kansallispuiston saarille tai merialueelle ei ristoyhteisön säilyttäminen. Kansallispuisto rakenneta tuulivoimaa eikä sen vesialueilta voi toteuttaa tätä ennen muuta vuokraamalla nosteta soraa. Muutkaan ympäristöä voi- puistoon ostettuja tai ostettavia saaristotiloja makkaasti muuttavat toimenpiteet eivät ole perheille, jotka haluavat muuttaa saaristoon. kansallispuistossa mahdollisia. Näin tuetaan kylien elävänä säilymistä. • Puolustusvoimilta vapautuvat alueet. Lähi- Saaristomeren kansallispuiston täydentämi- vuosina tulee merivoimilta vapautumaan sen ja kehittämisen tavoitteet voidaan määritellä saaria ja vesialueita ainakin Öröstä ja Utön seuraavasti: kylän alueella. Niiden integrointi puistoon • Arvokkaimman luonnon säilyttäminen. tulee vaatimaan jonkin verran kunnostusta ja Poikkeuksellisen monimuotoinen Saaristo- suojausrakenteita. Nämä alueet ovat tärkeitä meren alue käsittää ainutlaatuisia rannikko-, sekä luonnonsuojelun että luontomatkailun perinne- ja lehtoluontotyyppejä, jotka yllä- kannalta. pitävät lähes 500 uhanalaista lajia. Nykyiset • Luonnonsatamat. Natura-alueiden ulkopuo- suojelupinta-alat ovat huomattavan pieniä lella on joitakin suosittuja luonnonsatamia, ja toisistaan eristyneitä, jonka vuoksi ne ei- jotka olisi tärkeä sellaisina säilyttää. Jotta vät nykylaajuudessaan kykene turvaamaan luonnonsatamia voidaan tulevaisuudessakin ainutlaatuisten uhanalaisten lajien ja luon- käyttää ja pitää ne käyttökelpoisina ja siistei- totyyppien säilymistä pitkällä tähtäimellä. nä, tulisi niitä voida hankkia kansallispuis- Monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää toon liitettäviksi. täydentämistä uhanalaisten luontotyyppien ja • Pitkäjänteinen toteutus. Kansallispuiston täy- lajien säilyttämiseksi Etelä-Suomessa. dentämiselle varataan rahoitusta ja riittävän • Merenpohjan suojelu. Kansallispuiston yh- pitkä toteutusaika, sillä alueiden hankinnan teistoiminta-alueella on saaria, matalikkoalu- tulisi tapahtua vapaaehtoista tietä. eita ja maamme monimuotoisimpia, parhaan tuottokyvyn merenpohjia, joissa on harvinai- 5.3 Ehdotus sia lajeja tai luontotyyppejä vailla varmuutta tulevaisuudesta. Erityisesti kolmannen Sal- Kaikkialla rannikoillamme loma-asutus kilpailee pausselän hiekka- ja sorapohjien säilyminen arvokkaista luontoalueista suojelusuunnitelmien on tärkeä voida turvata. kanssa. Yleensä kuntien yleiskaavoituksella on • Yhtenäisten aluekokonaisuuksien muodos- pystytty turvaamaan Natura-alueiden ja valta- taminen. Kansallispuistoon muodostetaan kunnallisten suojeluohjelmien toteutuminen. vähitellen mahdollisimman yhtenäisiä alue- Saaristomeren Natura-alueella on kuitenkin si- kokonaisuuksia yhteistoiminta-alueen sisällä, joitettu yleiskaavoihin vajaat sata sellaista loma- jotta luonnonsuojelun tavoitteet sekä kansal- asuntopaikkaa, joiden toteuttaminen uhkaa kan- lispuiston muut tavoitteet (kansallispuistolain sallispuiston täydentämistä tai sen yhtenäisyyden 1 §) voivat toteutua. saavuttamista. Näiden saarten kohdalla on tärke- • Natura 2000 -verkoston toteutus. Natura- ää, että Natura-alueille ei sallittaisi lisärakenta- alueet ovat muodostaneet eräänlaisen maan- mista, vaan ELY-keskus voisi korvata rakennus- hankinnan tavoiteohjelman Saaristomeren oikeuden ja ostaa alueen kansallispuiston osaksi kansallispuistolle. Toteutus viedään loppuun (tai vaihtoehtoisesti suojella sen maanomistajan ostamalla alueita. Milloin Natura-alueille on hakemuksesta). kaavoitettu yleiskaavoissa loma-asutusta, kor- Niistä Saaristomeren Natura-alueista, joissa vataan alueen myyjälle rakennusoikeudesta toteutustapana on luonnonsuojelulaki, on Var- täysi korvaus. sinais-Suomen ELY-keskuksen tiedon mukaan • Saaristotiloja uusille asukkaille. Kansallispuis- vielä noin 950 ha toteuttamatta. ton tulevassa maanhankinnassa otetaan huo-

50 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Jurmossa on edelleen ympärivuotista asutusta. Kuva: Päivi Rosqvist / Metsähallitus.

Saaristomeren kansallispuiston täydentämi- merialueiden hankinta erityisesti Salpaussel- seksi esitetään seuraavassa useita kohteita, joista kä III:n alueelta, kansallispuiston alueiden suuri osa on valtion omistuksessa. Näistä alueista sisältä ja luonnonsatamista, milloin näitä on on lyhyt kuvaus liitteessä 5. Vaihtomaita ja os- myynnissä. tettavaksi harkittavia kohteita lukuun ottamatta nämä alueet ovat Metsähallituksen hallinnassa ja Salpausselät kansallispuistossa osa on puolustusvoimille vuokrattuna. Puolustus- voimilla on käynnissä luopumisprosessi koskien Salpausselän saaret, sellaiset kuin Ölmosin Sand­ rannikkolinnakkeita, mutta tämän toteutuksen skär ja Sandö, Lökholmin Sandskär, Jurmo riut- aikataulua ei ole annettu julkisuuteen. toineen ja Utön itäpuolen hiekkasaaret, kuuluvat Ehdotettavat Saaristomeren kansallispuiston kansallispuiston hienoimpiin kohteisiin. Samoin täydentämiskohteet ovat: Salpausselkiin liittyvät hiekkakangassaaret Fårö • Kemiönsaari: Morgonlandet 12 ha ja Örö ovat lajistoltaan ja luontotyypeiltään ai- • Kemiönsaari: Örö, lähiluodot ja merialue – nutlaatuisen arvokkaita. Viime aikoina on saa- 187 ha maata ja 522 ha vettä. Merivoimien tu VELMU-hankkeen ansiosta paljon lisätietoa vuokrasopimus päättyy v. 2014 lopussa. tämän mannerjään paikalle kasaaman soravyön • Kemiönsaari: Ejskär ja Grisselklobben 10 ha vedenalaisista osista. Tässä selvityksessä ehdote- • Kemiönsaari: Skinnarvikin saaret, 6 saarta, taan, että Saaristomeren kansallispuistoa voitai- 236 ha siin täydentää kolmannen Salpausselän matalilla • Parainen: Utön Kesnäsudden, Ormskär, Bo- (pääasiassa 0–10 metriä) vedenalaisilla hiekka- ja kulla – 73 ha sorapohjilla, joissa kasvaa runsaasti meriajokasta. • Parainen: Utön kylän vaihtomaita Mikäli Salpausselkien alueelta olisi hankitta- • Maa- ja vesialueiden ostaminen Natura-ver- vissa lisää vesialueita puistoon, voisi tämä monin- koston toteutuksen valmiiksi saattamiseksi, kertaistaa suojeltujen hiekkasärkkien ja riuttojen

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 51 • Palveluvarustus. Metsähallituksen tulisi pa- rantaa useampien saarien varustusta niiden matkailukäytön helpottamiseksi rakentamalla enemmän laitureita, tulipaikkoja, käymälöitä jne. sekä luovuttamalla hallinnassaan olevia rakennuksia paikallisten ihmisten tai matkai- luyrittäjien käyttöön. • Saaristokulttuuri. Metsähallitus ei tee mitään tai tekee liian vähän saaristokulttuurin säilyt- tämiseksi tai ulkosaaristokylien elinolosuhtei- den parantamiseksi. • Tykit. Puolustusvoimilta jääneitä vanhoja tykkejä ei pidetty kunnossa (Jungfruskär). • Kartoissa julkaistava informaatio. Eräissä kar- toissa on koko yhteistoiminta-alue merkitty kansallispuistoksi, mikä on harhaanjohtavaa. • Metsästys. Vain rajoitetun metsästyksen sal- liminen kansallispuistossa (kansallispuiston säädösten mukaan yhteistoiminta-alueen asukkaille). • Kalastus. Nykyisen kansallispuiston kotitar- ve- ja virkistyskalastusta on rajoitettu myy- mällä vain neljän verkon kalastuslupia pai- Merikotka on Saaristomeren kansallispuiston tunnuseläin. kallisille asukkaille. Nykyään se pesii koko Suomenlahden alueella. Kuva: • Muiden valtion viranomaisten toiminta: Jouko Högmander / Metsähallitus. ulkosaariston liikenneyhteyksien heikkene- minen, valtion työpaikkojen jatkuva vähen- täminen saaristosta, kevätmetsästyksen kiel- määrän. Tämä turvaisi näiden säilymisen tulevai- täminen Suomen saaristoissa ja merimetsojen suudessa esim. laivaväyliin liittyviltä ruoppauk- metsästyslupien evääminen. silta, pohjatroolaukselta ja merenalaiselta soran- otolta. Näitä uhkia on viime vuosikymmeninä Lisäksi Metsähallituksen toimintaan ja kan- taas noussut esille Salpausselkien vedenalaisten sallispuiston laajenemiseen kohdistuu jossakin alueiden pilaamiseksi. Kuvat 11 ja 12 kuvaavat määrin pelkoa, joka johtuu valtion omistuksen Salpausselkä III:n merkitystä meriekosysteemille lisääntymisestä ja siitä mahdollisuudesta, että val- tärkeiden luontotyyppien ja meriajokkaan, eliös- tio käyttää luonnonsuojelulain mahdollistamaa töltään rikkaan pohjan indikaattorilajin, esiinty- pakkolunastusta kansallispuiston laajentamisessa. miselle. Edellä mainituista arvostelua aiheuttaneista asioista Metsähallitus voi parantaa saarien palve- 5.4 Kehittämisen haasteita luvarustusta ja ottaa saaristokulttuuriin liittyviä kysymyksiä esille aiempaa enemmän. Metsähal- Kansallispuisto, Metsähallitus ja Suomen valtio lituksella kansallispuiston hallintaviranomaisena ovat toisinaan saaneet arvostelua eräistä kansallis- ei kuitenkaan ole valtaa liikenneyhteyksiin, kevät- puistoa tai sen yhteistoiminta-aluetta koskevista metsästykseen tai merimetsojen metsästykseen. asioista. Näissä toisinaan sekaantuvat eri valtion Metsähallitus on ainoana valtion viranomaisena viranomaisten roolit ja vaikutusmahdollisuudet. lisännyt viime vuosikymmeninä työpaikkoja saa- Joskus sekoitetaan jopa viranomaisten ja kansa- ristossa, eikä niiden vähentäminen ole nytkään laisjärjestöjen ja viranomaisten tehtävät. Myös näköpiirissä. Ulkosaarien asuttuna pysymiseen Metsähallitus on saanut osansa kritiikistä koskien Metsähallitus voi vaikuttaa vain hyvin vähän – muun muassa seuraavia asioita: enimmäkseen epäsuorasti – vaikka tämä tavoite on kirjattu kansallispuistolakiin. Matkailun toi-

52 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista mintaedellytysten kehittämistä pidetään yleensä • Utön kyläsaaren maanvaihdot. Kylän keskel- myönteisenä asiana, mutta lisääntyneet matkai- lä olevien kansallispuiston pienten palstojen lijamäärät ovat aiheuttaneet joissakin kylissä jo vaihtoa on kylässä pyydetty ja odotettu, mut- ongelmia, lähinnä keskikesällä. ta toteutus kestänee vielä jonkin aikaa, sillä se odottaa, että Saaristomeren kansallispuistola- 5.5 Vaikutusten arviointi kia seuraavan kerran muutetaan. • Vuokralaisten tilanne. Metsähallituksen Arviona edellä esitetystä kansallispuiston täyden- vuokralaiset kansallispuistossa ovat tärkeä tämisen vaikutuksista ulkosaaristokylien ihmisten sidosryhmä. Kansallispuiston laajentaminen tai muiden saariston käyttäjien elämään tai toi- edellä ehdotetulla tavalla vaikuttaa varsin meentuloon voidaan todeta seuraavaa: vähän vuokralaisiin (karjankasvattajat, koti­ • Natura 2000 -verkoston toteutus. Kansallis- seutuyhdistykset, metsästysseurat, ammatti- puiston alueiden vähittäinen laajentaminen kalastajat, puolustusvoimat). Metsästyksen viemällä loppuun Natura-verkoston toteutus osalta voi täydentäminen tuoda muutoksia, ja ostamalla valtiolle myyntiin tulevia muita sillä voimassa olevien säädösten mukaan puiston toiminnalle tärkeitä, vähäisiä maa- vain yhteistoiminta-alueen asukkaat voivat ja vesialueita ei heikennetä saaristolaisten saada lupia metsästykseen. Mikäli vesialuei- toimeentulomahdollisuuksia. Kansallispuis- ta liitetään lisää kansallispuistoon, kalastusta ton laajentaminen päinvastoin mahdollistaa ei ole tarpeen rajoittaa nykyisestä. Nykyiset umpeenkasvaneiden perinnemaisemien uu- kalastusta koskevat rajoitukset ovat riittäviä delleen käyttöön ottoa ja matkailun kehit- jatkossakin ja niitä voidaan Metsähallituksen tämistä, mitkä ovat laajalti hyväksyttyjä saa- toimesta muuttaa tarvittaessa. riston kehittämisen tavoitteita. Joiltakin osin • Kustannukset. Kansallispuiston täydentämi- se edistää uusien alueiden saamista laidun- nen tulee aiheuttamaan kustannuksia. Maa- nukseen, luonnolle vieraiden lajien (minkin ja vesialueiden hankinta on Saaristomerellä ja supikoiran) poistamista tai vähentämistä, verraten kallista. Örön ja muiden puolustus- vesialueiden avaamista ammatti- ja virkistys- voimilta vapautuvien kohteiden integrointi kalastukseen, luonnonsatamien avaamista tai osaksi kansallispuistoa aiheuttaa huomattavia säilymistä veneilijöiden käytössä ja saariston kustannuksia, mutta myös paikallistaloudel- matkailuyrittäjien retkikohteina. Tämä ei kui- lista hyötyä. tenkaan poista sitä, että kaikki ihmiset saaris- tossa eivät pidä suotavana valtion omistusten 5.6 Yhteenveto Saaristomeren laajentamista. Joissakin yksittäista­pauk­sissa kansallispuiston saaren siirtyminen kansallispuiston osaksi täydentämistarpeista saattaa estää yhteistoiminta-alueen ulkopuo- listen ihmisten toimesta tapahtuvaa metsäs- • Saaristomeren kansallispuisto on yhäkin, yli tystä siellä. 40 vuoden kehittämisen jälkeen hajanainen, • Puolustusvoimien alueiden siirtyminen kan- mikä vaikeuttaa monien pienialaisina esiin- sallispuistoon. Tämä tulee Örön kohdalla tyvien luontotyyppien ja lajien säilyttämistä. merkitsemään ennen suljetun saaren avau- Natura-verkoston toteutuksen loppuun vie- tumista yleisölle ja matkailupalvelujen ke- minen parantaa tilannetta, samoin mahdol- hittämistä siellä yrittäjävetoisesti. Tähän on lisuus hankkia puistoon suojelukohteiden suhtauduttu myönteisesti. Utössä on asetet- yhtenäisyyden rikkovia loma-asuntoja silloin, tu toiveita esim. Ormskärin avautumiselle, kun niitä on ostettavissa. mutta kaikki utöläiset eivät halua matkailun • Tämä kansallispuisto on Suomen luonnon lisääntyvän nykyisestä. Morgonlandetin saa- monimuotoisuuden hotspot-alue, jonka ke- rella toimii vuokralla hankolainen metsästys- hittämiseen ja täydentämiseen sijoittaminen seura, jonka metsästyskäytännöt on jo nyt on luonnonsuojelun kannalta tuottavaa siitä sovitettu yhdenmukaisiksi kansallispuiston huolimatta, että maan hinta saaristossa ei ole säännösten kanssa. halpaa. Hemiboreaalisten lehtojen ja hoidet- tujen perinnemaisemien ja niiden arvokkaan

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 53 lajiston kannalta Saaristomeren kansallispuis- • Saariston elävänä säilyttäminen ja perinteis- to on maamme tärkein yksittäinen suojelu- ten luonnonkäyttömuotojen tukeminen ovat alue. edelleenkin tärkeä osa kansallispuiston tavoit- • Metsähallituksen merenpohjan inventoin- teita. Tältä osin nykyisen lain tarkoituspykälä neissa on paljastunut, että kolmannen Sal- on edelleen ajankohtainen, mutta sen toteu- pausselän reunamoreenivyö, joka kulkee kan- tusta olisi mahdollisuus kehittää. sallispuiston halki, edustaa maamme oloissa • Lukuisten rakennusten kunnossapito ja käyt- erityisen arvokasta merenpohjaa. Vaikka sen tö, asuminen kansallispuistossa sekä saaristos- osalta ei esitetä täsmällisiä aluerajauksia, oli- sa asuvien naapureiden elinolosuhteet nos- si tärkeää voida hankkia sieltä merenpohjia tavat esille tarpeen, että uusittava kansallis- kansallispuistoon, milloin se on mahdollista. puistolaki mahdollistaisi harkinnan mukaan • Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toi- maanvaihtoja ja saaristoelämään kuuluvan mintamahdollisuudet tulee turvata puiston infrastruktuurin kehittämistä myös kansal- täydentämisen yhteydessä. lispuiston alueilla. Nämä kysymykset ovat • Puolustusvoimilta vapautuvien alueiden in- nousseet ennen muuta Örössä ja Utössä. tegroiminen kansallispuistoon vaatii huomat- tavia resursseja, mutta samaan aikaan voidaan taata erittäin arvokkaiden alueiden suojelua Örössä, Utössä ja Skinnarvikin saarilla sekä tukea luontomatkailun alalla toimivien yri- tysten ja saaristomatkailun kehittymistä.

Seljakämmekkäniityt ovat luonteenomaisia Jungfruskärille Saaristomeren kansallispuistossa. Kuva: Jouko Högmander / Metsähallitus.

54 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 6 Porkkalanniemen ja sen edustan valtion maa- ja vesialueiden rooli merialueen suojelualueverkostossa

6.1 Taustaa noin 100 hehtaarin laajuisen Stora Träskön saaren Porkkalan niemi Suomen eteläkärjessä tunnetaan ympäröivine luotoineen ja vesineen. Kansallis- paitsi monipuolisesta luonnosta ja sokkeloisesta puisto jäi Porkkalan vuokra-alueen sisälle vuosiksi saaristosta myös historiastaan, jolle oman vivah- 1944–1956. Vuokra-alueen palautuksen jälkeen teensa antaa Neuvostoliiton vuokra-aika sodan arvioitiin, että Neuvostoliiton saarella tekemät jä- jälkeen. Aiemmin Porkkalan linnoittamisella reät linnoitustyöt olivat liiaksi muuttaneet luon- haluttiin sulkea Suomenlahden suu, sillä täältä toa ja niin kansallispuisto lakkautettiin samalla on vain 50 km matkaa Rohuneemen kärkeen kuin rajan taakse jääneet puistot (laki 368/1957). Tallinnan laitamilla. Porkkalasta miljoonat linnut Kansallispuistokomitea esitti 1976 Porkkalan lähtevät syksyllä etelään ja keväällä Pampskatanin kansallispuiston perustamista uudelleen, nyt maa- kärjessä lintuharrastajien sankat joukot odottavat alaltaan 380 ha:n suuruisena. Ehdotukseen sisäl- niitä takaisin. Porkkalan edustalla on kaksi ko­ tyivät mm. Porkkalanniemen kärki, Rönnskärin meaa majakkaa: Rönnskär suljetulla linnakesaa- majakkasaari sekä puolustusministeriön hallin- rella ja Kallbådan melkein keskellä Suomenlahtea. nassa oleva Upinniemen rakentamaton saaristo. Etelä-Suomen ainoa kansallispuisto ennen Koska suuri osa valtion omistamista alueista oli toista maailmansotaa oli Porkkalan kansallispuis- tuolloin puolustusvoimien hallinnassa ja käytössä, to, joka perustettiin ensimmäisten puistojemme ei kansallispuiston perustaminen edennyt tuon joukossa vuonna 1938 (laki 83/1938). Se käsitti ehdotuksen pohjalta.

Lintuharrastajien suosima Pampskatanin niemi Porkkalan kärjessä mereltä nähtynä. Kuva: Jouko Högmander / Metsähallitus.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 55 1980–1990-lukujen aikana Metsähallituk- tusaluetta. Kaikilla näillä alueilla, Porsötä lukuun sen luontopalvelujen hallintaan hankittiin pal- ottamatta, liikkuminen on luvanvaraista. jon lisää arvokkaita alueita Porkkalasta ja sen Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristöstä. Suomen luonnonsuojeluliitto teki piiri (2012) teki 31.7.2012 ympäristöministe- 10.12.2001 ympäristöministeriölle uuden ehdo- riölle uuden esityksen Porkkalan kansallispuis- tuksen Porkkalan kansallispuistoksi. Ehdotuksen ton perustamiseksi. Tuon aloitteen sekä valtion mukaan kansallispuisto muodostuisi Porkkalan- hallinnassa olevien alueiden tilanteessa tapahtu- niemellä ja sen saaristossa tuolloin olleista valtion neiden muutosten seurauksena antoi ympäristö- alueista (n. 1 000 ha maata), joita ehkä voitaisiin ministeriö Metsähallitukselle tehtäväksi selvittää perustamisen jälkeen täydentää kuntien omista- ”Porkkalanniemen ja sen edustan valtion maa- ja milla ulkoilu- ja suojelualueilla (n. 600 ha maa- vesialueiden roolin merialueen suojelualueverkos- ta). Valtion vesialueita suojelualuekokonaisuuteen tossa”. kuuluisi 1 000–3 000 ha. Lisäksi liitto esitti sel- WWF Suomi laati keväällä 2014 raportin vitettäväksi Inkoon ja Siuntion Kopparnäsin sekä ”Saaristomme on suojeltava”, jossa se ehdotti mm. Espoonlahden–Saunalahden Natura-alueen lisää- Porkkalan kansallispuiston perustamista laajim- mistä kokonaisuuteen. Tuon ehdotuksen mukaan man vaihtoehdon pohjalta sekä osia Upinniemen kansallispuisto sijaitsisi pääosin Kirkkonummella, saarista sisällytettäväksi perustettavaan kansallis- mutta ulottuisi myös Espoon, Siuntion ja Inkoon puistoon, kuitenkin siten, että kansallispuisto ei puolelle. Yksityiskohtaista rajausta kansallispuis- häiritse merivoimien toimintaa Upinniemessä tai tolle luonnonsuojeluliitto ei esittänyt. muualla kansallispuistossa (WWF 2014). Metsähallitus teki ympäristöministeriön pyyn- nöstä v. 2003 selvityksen kansallispuiston toteu- 6.2 Selvitysalue tusmahdollisuuksista (Ormio 2003). Muistios- sa tarkastellaan erilaisia vaihtoehtoja perustuen Tätä Metsähallituksen työtä varten selvitysalueek- Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa si rajattiin Metsähallituksen luontopalvelujen hal- oleviin, luonnonsuojelutarkoituksiin hankittui- linnassa olevat alueet Helsinki–Hanko-tien ete- hin alueisiin, puolustusvoimien alueisiin sekä läpuolella Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kuntien ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kunnissa, näiden meri-, saaristo- ja rannikkoalu- alueisiin. Tuolloin tarkastelussa oli mukana 1 077 eella. Tarkastelun ytimessä ovat Porkkalanniemi ha luontopalvelujen hallinnassa olevia, suojeluun ja sen länsipuolella oleva Porkkalanselkä. Selvi- hankittuja maa-alueita (mukaan lukien jo suojel- tysaluetta rajattiin edelleen seuraavasti: lut alueet), 2 144 ha valtion merialuetta kylänra- • Upinniemen varuskunta-alue ja siihen liit- jojen sisäpuolella sekä lisäksi yleistä merialuetta. tyvät harjoitusalueet eivät ole tarkastelussa Lisäksi muistiossa arvioitiin yhteistyötä kuntien mukana. Myös Upinniemen edustalla oleva ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kanssa se- Ramsön saariryhmä jätettiin ulkopuolelle, kä puolustusvoimien alueiden mahdollista roolia sillä se on merivoimien jatkuvassa harjoitus- ehdotetussa kansallispuistossa. käytössä eikä sovellu suojelukohteeksi, vaikka Tämän jälkeen puolustusvoimien vähittäinen luontoarvot ovatkin merkittävät. luopuminen rannikkolinnakkeista on osaltaan • Upinniemen edustan vesialueet, jotka ovat muuttamassa tilannetta. Järvössä, Rönnskärissä, Metsähallituksen yksityistä vettä ja vuokrat- Mäkiluodossa, Låga Bågaskärissä ja Porsössä on tuna merivoimien harjoitusalueeksi, jätettiin puolustusvoimien toiminta vähentynyt käsittäen tarkastelun ulkopuolelle. enää kaluston huoltoa ja satunnaisia harjoituksia • Merivoimien käytössä edelleen olevat saaret tai loppunut kokonaan (Porsö). Mäkiluoto kuu- Järvö, Rönnskär, Stora Fagerö ja Låga Båga­ luu Senaatti-kiinteistöille ja muut, myös Mäki- skär sekä merialuetta vuokratulta alueelta luodon ympäristön vesialue ja pikkusaaret, ovat mainittujen saarten läheltä otettiin selvityk- Metsähallituksen hallinnassa. Nyt merivoimat on seen mukaan sillä varauksella, että suojelurat- keskittämässä toimintaansa Upinniemeen, joka kaisut eivät saa heikentää puolustusvoimien on vuoden 2015 alusta alkaen Rannikkoprikaatin toimintaedellytyksiä. tukikohta. Upinniemi ja sitä ympäröivä merialue • Lännessä Bärösundissa valtion äskettäin os- ja lähisaaristot ovat merivoimien tärkeää harjoi- tamat alueet (Bjurs) rajattiin ulkopuolelle,

56 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista sillä alue on melko kaukana (vajaat 10 km) suojelukohteet maanhankinnan pohjana olleen lähimmistä muista Porkkalanniemen ja Pork- suojeluohjelman tai vastaavan mukaan jaoteltuna: kalanselän tarkastelualueista. • Kansallispuistokomitean mietintö 1976: • Kallbådanin hylkeidensuojelualue jätettiin Porkkalan kansallispuiston perustaminen ulkopuolelle, sillä se on jo ennestään luon- uudelleen. nonsuojelualue. Mahdollisen kansallispuiston • Soidensuojelun perusohjelma 1981: Värans perustamisen yhteydessä siitä ei tulisi kansal- Stormossen. lispuistolle mainittavaa lisäarvoa, koska alue • Lintuvesiensuojeluohjelma 1982: Saltfjärden, ei sovi yleiseksi nähtävyyskohteeksi hylkeiden Tavastfjärden, Norra Fladet, Smedjeviken, takia. Fladet, Dåvitsviken, Långvassfjärden. • Yleisvesialuetta ulkosaaristossa ja avomerellä • Lehtojensuojeluohjelma 1989: Långvikin on arvioitu tässä selvityksessä sen tiedon pe- lehdot, Fladetin–Dåvitsvikenin lehtoalue, rusteella, jota Metsähallituksen vedenalaisissa Kalvholmen. inventoinneissa on tähän mennessä kerätty. • Rantojensuojeluohjelma 1990: Porkkalan rannikko (sisältää myös kansallispuistoko- Tässä selvityksessä mukana olevat saaret ovat mitean ehdotuksen). sekä maakuntakaavassa että kuntien yleiskaavoissa • Vanhojen metsien suojeluohjelma 1994: suojelualueina, erityisalueina puolustusvoimien Brännmossen, Finnträskin metsä. käyttöön tai virkistysalueina. Kaavojen varauk- • Natura 2000 -verkoston alueet 1999: Med- set esim. Tallinnan mahdollista tunnelia tai Suo- vastö–Stormossen (FI0100024), Finnträskin menlahden alittavaa kaasuputkea varten on otettu vanhat metsät (Fi0100022), Saltfjärdenin– huomioon eikä näiden suunnitelmien kanssa ole Tavastfjärdenin lintuvedet (FI0200025), ristiriitoja. Kirkkonummen saaristo (FI0100026 SCI Selvitystyön yhteydessä Metsähallitus on päi- ja FI0100105 SPA) ja Inkoon saaristo vittänyt tietojaan sekä kuullut alueen kuntia, (FI0100017). Kallbådanin luodot ja vesialue merivoimien esikuntaa, Suomenlahden meri- (FI0100089) sijaitsee heti selvitysalueen ete- puolustusaluetta, Uudenmaan ELY-keskusta, läpuolella. Nämä Natura-verkoston kohteet Uudenmaan maakuntaliittoa ja Uudenmaan ovat paljolti päällekkäisiä aiemmin rajattujen virkistysalueyhdistystä sekä Uudenmaan luon- suojeluohjelmakohteiden kanssa. nonsuojelupiiriä ja WWF Suomea aloitteiden tekijöinä asiassa. Metsähallituksen toimeksian- Natura-verkoston toteutus on alueella jok- toon ei kuulunut rajatun kuulemisen lisäksi lau- seenkin valmis. Uudet maanhankinnat voivat suntojen pyytämistä tästä ministeriön tilaamasta kuitenkin olla mahdollisia Etelä-Suomen metsie­ n selvityksestä. suojeluohjelman (Metso) rahoituksella, mikäli Edellä olevien rajauksien jälkeen Metsähallitus metsänomistajat täällä tarjoaisivat suojeluun so- on päätynyt esittämään Porkkalan suojelualuei- pivia metsiä valtion ostettavaksi. Merivoimilta on den kehittämiselle neljää vaihtoehtoa, joiden to- viime vuosina vapautunut ja tulee ehkä vapautu- teuttamisen vaikutuksia arvioidaan tässä rapor- maan lisää muutama saari, jotka eivät ole muka- tissa. Myös suojelualueiden käytön ja hoidon na em. suojeluohjelmissa tai Natura-verkostossa. haasteita on kuvattu samassa yhteydessä. Näiden luontoarvot ovat poikkeuksetta hyvin merkittäviä, vaikka sadan vuoden linnoitustyöt Valtion alueet selvitysalueella ovatkin jättäneet jälkiä rannoille ja kallioille. Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa Luonnonsuojelulain mukaan kansallispuisto on selvitysalueella kaikkiaan voidaan perustaa vain valtion omistamalle alu- • 1 190 ha maa-alueita (puolustusvoimille vuok- eelle. Porkkalan alueella ja sen ympäristössä on ratut alueet poisluettuna maata on 1 042 ha) nykyään monia valtioneuvoston hyväksymiin val- • 1 620 ha merialuetta kylänrajan sisäpuolella takunnallisiin suojeluohjelmiin ja Natura 2000 (ns. Metsähallituksen yksityistä vesialuetta) -verkostoon kuuluvia kohteita. Näitä on ostettu • kymmeniä tuhansia hehtaareja yleistä vesialu- valtiolle viime vuosikymmenien aikana. Seuraa- etta vassa ovat koottuina selvitysalueen tärkeimmät • 29 ha järviä.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 57 Valtion omistamia alueita on tähän mennessä Porkkalanselkä ja sen pohjoispuoli on tärkeää perustettu luonnonsuojelualueiksi neljä, ja lisäksi kalastusaluetta, mutta Porkkalanniemen eteläpuo- valtiolle on hankittu kaksi aiemmin perustettua lella on ammattikalastus loppunut (Haikonen & yksityistä luonnonsuojelualuetta Kirkkonummen Laamanen 2011). Ulkosaaristossa hylkeet ovat Saltfjärdeniltä (10,5 ha) ja Siuntion Kvarnträs- vaikeuttaneet kalastusta (ks. kuva 15). Hylkeen kiltä (37 ha). Asetuksella ja Metsähallituksen metsästyksestä on enemmän tietoa luvussa luon- päätöksillä on perustettu seuraavat suojelualueet: toarvot. • Kirkkonummen Porkkalan luonnonsuojelu- Metsähallituksen alueiden muodostaminen alue 377 ha (asetus 379/1995), Stora Träskö suojelualueeksi ei ole ristiriidassa maakuntakaa- ja ympäröivä vesialue sekä osa Söderskäristä. van tai yleiskaavojen kanssa. Tämä vastaa entistä Porkkalan kansallispuis- toa lisäalueineen 6.3 Edellytykset kansallispuiston • Kirkkonummen Kuokkamaan luonnon- perustamiselle suojelualue 22 ha (Metsähallituksen päätös eräistä Etelä-Suomen luonnonsuojelualueista Metsähallituksessa on käynnissä ympäristömi- 4368/410/2000, osa Långvikin lehdoista) nisteriön ohjauksessa ja tämän selvityksen kanssa • Kirkkonummen Värans Stormossenin luon- samanaikaisesti ns. säädösvalmisteluhanke, jossa nonsuojelualue 66 ha (Metsähallituksen pää- Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa tös eräistä Etelä-Suomen luonnonsuojelualu- olevista alueista valmistellaan rauhoitusasetuksia, eista 4368/410/2000) joiden voimaan tullessa alueista tulee ns. tavalli- • Kirkkonummen Kantskogsbrottenin– sia luonnonsuojelualueita (luonnonsuojelulain 17 Bergstadsbrottenin luonnonsuojelualue 124 §). Tämä hanke tullee jo lähivuosina ottamaan ha (asetus 339/1970). käsittelyyn myös Porkkalan alueen kohteet. Jos kuitenkin päädytään siihen, että Porkkalan osalta Valtion omistuksessa olevien alueiden pinta- tullaan valmistelemaan kansallispuiston perusta- alat käyvät ilmi taulukosta 2 ja niiden sijainti mista, tulee ympäristöministeriö valmistelemaan kuvasta 13. asiasta lakiehdotuksen valtioneuvoston ja edus- kunnan käsittelyä varten. Kansallispuiston perus- Metsähallituksen alueiden nykyinen käyttö tamisen edellytyksenä on lain mukaan, että ”kan- sallispuiston pinta-alan on oltava vähintään 1 000 Selvitysalueella on voimassa yhteensä 20 vuokra- hehtaaria. Alueella on oltava merkitystä yleisenä tai käyttöoikeussopimusta. Sopimukset kattavat luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontun- mm. puolustusvoimien käyttöä, tontteja talolle temuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharras- Porsössä ja loma-asunnolle Stora Träskössä, joh- tuksen kannalta” (luonnonsuojelulain 11 §). dinalueen Störsvikissä ja maston Låga Bågskäris- Siinä tapauksessa, että Metsähallituksen alu- sä. Laidunsopimukset on tehty Dåvitsin ja Lång- eiden rauhoitus toteutetaan tavallisina luonnon- vassfjärdenin perinnemaisema-alueista. suojelualueina, tulee kuitenkin varautua näiden Metsästysvuokrasopimuksia on voimassa nel- luonnonsuojelualueiden hoitoon ja palveluva- jän seuran kanssa. Ne kattavat yhtensä 509 ha. rustuksen ylläpitoon. Tämä käsittää seuraavia Sopimukset koskevat hirvieläinten metsästystä, toimenpiteitä: kahden seuran osalta myös pienriistaa. Ulkovyö- • Alueiden merkintä luonnonsuojelualueen hykkeen luotoja käytetään merilinnustuspaikkoina tunnuksin, nykyisten jo rauhoitettujen alu- (kuva 14). Lähes kaikki vesialueet selvitysalueella eiden merkinnän parantaminen on vuokrattu ammattikalastustarkoituksiin. Hel- • Pysäköintipaikkojen, opasteiden ja palvelu­ singin ja Porkkalan väliselle merialueelle myytiin v. rakenteiden ylläpito ja mahdollisuuksien 2014 kalastuslupia 195 verkolle, seitsemälle isory- mukaan parantaminen sälle ja kalastusoikeus kahdelle troolarille. Alueel- • Perinnemaisemien hoito laiduntamalla ja la ei ole ollut rajoituksia luvanmyynnissä. Lisäksi niittämällä. Tässä on tukena ELY-keskuksen yleisvesialueella kalastus on vapaata eivätkä Suo- myöntämä ympäristötuen erityistuki karjan- men tai Pohjoismaiden kansalaiset tarvitse lupaa kasvattajille sekä Metsähallituksen organisoi- metsästykseen yleisvesialueella tai sen luodoilla. ma talkootoiminta

58 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 10 Kalvholmen 5 DåvitsKotilahti Äpskärskobben Kilometriä Bergensgrund Kuokkamaa NorraFladet Bergstadsbrottenin matalikot 0 Kantskogsbrotten-Bergstadsbrotten Dåvitsviken Järvö VäransStormossen Finnträskin metsä Saltfjärden Porkkalan ALUE 3 Stormossen Träskön Söderskär-Norrbådanin matalikot Rönnskär ALUE 2 Telegrafberget Träskön Mäkiluodon ympärillä oleva alue Störsvik Sommarnin matalikot Porsö ALUE 1 Långvassfjärden (Jää vaihtoehtojenulkopuolelle) Kallbådaninhylkeidensuojelualue Inkoon luodot Stor Fagerö LågaBågaskär Natura-alue luonnonsuojelualueetMetsähallituksen suojelutarkoituksiinMetsähallituksen alue varattu suojeltuvesialueMetsähallituksen vesialue Metsähallituksen Yleinen vesialue suojeltava Ehdotettu vesialue Porkkalanseudun suojelualueverkosto ALUE1 Saaristo ALUE2 Rannikonkohteet ALUE3 Sisämaankohteet ©Suomenympäristökeskus ©Metsähallitus2014 Pohjakartta@Karttakeskus, Lupa, L5293 Metsähallituksen alueet Porkkalan ympäristössä, joita tarkastellaan kansallispuistovaihtoehdoissa. Vaihtoehto 1 = alue 1, Vaihtoehto 2 = alueet 1 + 2, Vaihtoehto 3 = alueet 2 = alueet 1 + 2, Vaihtoehto 1 = alue 1, Vaihtoehto Kuva 13. Metsähallituksen alueet Porkkalan ympäristössä, joita tarkastellaan kansallispuistovaihtoehdoissa. Vaihtoehto 1 + 2 3 (ks. teksti).

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 59 • Puolustusvoimilta vapautuvien saarten raken- pimuksen päättymistä (Metsähallituksen ja nuskannan ylläpito (näillä on useissa tapauk­ pääesikunnan puitesopimus v. 2006, kohta sissa kulttuurihistoriallista arvoa), laiturien 11). kunnossapito, kävijöiden ohjaus ja ainakin vähimmäistason opasteet. Puolustusvoimien Mikäli Porkkalaan perustettaisiin kansallis- velvollisuutena on suojata kävijöiden turval- puisto, tulee alueiden käyttö muuttumaan edellä lisuuden kannalta vaaralliset rotkot, louhikot, kuvatusta. Tätä tilannetta on arvioitu tarkemmin rakenteet sekä siivota alueet ennen vuokraso- luvussa 6.11 Vaikutusten arviointi.

Taulukko 2. Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa olevat alueet Porkkalan selvitysalueella. Tässä ovat mukana yleisvesialueelta vain ne osat, joita ehdotetaan muodostettavaksi suojelualueiksi.

Suojeluohjelma, Natura Luonnon- Pinta-ala Vesi- Maata Alue Kunta Kohde 2000 -alueen numero suojelualue yhteensä aluetta ha tai muu alkuperä (lsa) ha ha Bergstadsbrottenin matali- kot. Sisältää Kantskogsbrot- tenin–Bergstadsbrottenin (6 osittain FI0100026, 1 Kirkkonummi 124,5 ha lsa 5 970,0 6 5 964,0 ha luotoja ja 118,3 ha vettä) FI0100105 sekä Bergensgrundin (0,2 ha luotoja) 1 Kirkkonummi Äspskärskobben FI0100026, FI0100105 20,7 1,5 19,2 Söderskärin–Norrbådanin osittain FI0100026, 1 Kirkkonnummi 2 930,0 0 2 930,0 matalikot FI0100105 1 Kirkkonummi Järvö FI0100026, FI0100105 34,0 21,0 13,0

1 Kirkkonummi Träskön FI0100026, FI0100105 lsa 377,1 90,1 287,0

1 Kirkkonummi Rönnskär FI0100026, FI0100105 378,0 62,0 316,0 Mäkiluodon ympärillä oleva 1 Kirkkonummi RSO 371,0 8,0 363,0 alue osittain FI0100026, 1 Inkoo Sommarnin matalikko 2 880,0 0 2 880,0 FI0100105 1 Inkoo Porsö, Ryssklobben 210,9 48,3 162,6

1 Inkoo Stora Fagerö FI0100017 68,0 2,0 66,0

1 Inkoo Inkoon luodot FI0100017 7,0 7,0 0,0

1 Inkoo Låga Bågaskär 135,7 14,6 121,1

2 Kirkkonummi Kuokkamaa FI0100024 lsa 22,9 22,8 0,1

2 Kirkkonummi Norra Fladet FI0100024, LVO 151,0 78,0 73,0

2 Kirkkonummi Kalvholmen LHO 22,4 17,4 5,0

2 Kirkkonummi Dåvits Kotilahti FI0100024 17,0 8,0 9,0 FI0100024, LVO, AMO, 2 Kirkkonummi Dåvitsviken lsa 170,2 170,0 0,2 LHO 2 Kirkkonummi Värans Stormossen FI0100024 66,4 66,4 0,0

2 Kirkkonummi Telegrafberget FI0100026, FI0100105 296,7 53,4 243,3

2 Kirkkonummi Porkkala Stormossen 22,4 22,4 0,0

2 Siuntio Störsvikin metsä METSO-alue 36,7 ha lsa 190,9 171,1 19,8

2 Inkoo Långvassfjärden 51,2 45,2 6,0

3 Kirkkonummi Finnträskin metsä FI0100022, AMO 149,1 149,1 0,0 10,5 ha lsa 3 Kirkkonummi Saltfjärden FI0100025, LVO, YSA 130,4 125,3 5,1 (ostettu YSA) Yhteensä 14 673,0 1 189,6 13 483,4

60 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 6.4 Vaihtoehdot luonnonsuojelualueen rauhoitussäädökset Metsähallitus esittää Porkkalan alueen suojelu- ajanmukaistettaisiin. alueiden toteutukselle neljä vaihtoehtoa. Näissä • Vaihtoehto 2: Perustetaan Porkkalan ja saa- kaikissa vaihtoehdoissa on mukana – paitsi suoje- riston kansallispuisto. Edellisten alueiden lutarkoitusta varten hankittuja alueita ja olemas- lisäksi kansallispuistoon tulisivat rannikolla sa olevia luonnonsuojelualueita – kolmen uuden olevat Metsähallituksen alueet. Kuvassa 13 merensuojelualueen perustaminen yleisen vesi- ja taulukossa 2 tämä vaihtoehto kattaa alu- alueen matalikoille Porkkalan eteläpuolella (ks. eet 1 + 2. Tämän vaihtoehdon 2 mukaisen luvun 6.5 kohta Merialueet Porkkalan suojelu- kansallispuiston pinta-ala olisi yhteensä alueverkostossa). Näiden pinta-ala olisi yhteensä 1 164 ha saaria ja 13 484 ha vettä. Luvuis- 11 780 ha. sa on kuitenkin mukana puolustusvoimille Vaihtoehdoista ensimmäinen perustuu luon- vuokrattuja alueita Järvössä, Rönnskärissä, nonsuojelun toteuttamiseen ilman kansallispuis- Stora Fagerössä ja Låga Bågaskärissä sekä ton perustamista ja kolme seuraavaa eri tavoin Porkkalan luotsiaseman tontti. Ilman näitä koostettaviin kansallispuistoratkaisuihin. Näi- pinta-alat olisivat 1 044 ha saaria ja 12 978 tä varten selvitysalue on jaettu kolmeen osaan: ha vesialuetta. Muista selvityksen kohteena alue 1 saaristo, alue 2 rannikon kohteet ja alue olevista alueista (Finnträskin metsä ja Salt- 3 sisämaan kohteet selvitysalueella. Vaihtoehdot fjärden) tehtäisiin säädösvalmistelun kautta kansallispuiston toteuttamiseksi ovat seuraavat: tavallisia luonnonsuojelualueita. Aiemmin • Vaihtoehto 0: Metsähallituksen alueista, jot- perustettujen neljän luonnonsuojelualueen ka eivät vielä ole suojelualueita, tehdään ns. rauhoitussäädökset ajanmukaistettaisiin. tavallisia luonnonsuojelualueita laatimalla • Vaihtoehto 3: Perustetaan Länsi-Uudenmaan niistä asetus. Aiemmin perustettujen neljän rannikon kansallispuisto. Kaikkien edellisten luonnonsuojelualueen säädökset ajanmukais- alueiden lisäksi myös kauempana rannikosta tettaisiin tarvittaessa. Kuvassa 13 ja taulukos- olevat Saltfjärdenin kosteikko ja Finnträskin sa 2 tämä vaihtoehto koskee kaikkia alueita metsä tulisivat mukaan kansallispuistoon. eli 1 + 2 + 3. Pinta-ala olisi 1 184 ha maata Kuvassa 13 ja taulukossa 2 tämä vaihtoehto ja 13 549 ha vettä. Luvuissa on kuitenkin kattaa kaikki alueet 1 + 2 + 3. Pinta-ala olisi mukana puolustusvoimille vuokrattuja alu- 1 184 ha maata ja 13 489 ha vettä. Luvuis- eita Järvössä, Rönnskärissä, Stora Fagerössä sa on kuitenkin mukana puolustusvoimille ja Låga Bågaskärissä sekä Porkkalan luotsi- vuokrattuja alueita Järvössä, Rönnskärissä, aseman tontti. Ilman näitä pinta-alat olisivat Stora Fagerössä ja Låga Bågaskärissä sekä 1 064 ha maata ja 13 034 ha vesialuetta. Porkkalan luotsiaseman tontti. Ilman näitä • Vaihtoehto 1: Perustetaan Porkkalan saariston pinta-alat olisivat 1 064 ha maata ja 12 974 kansallispuisto säätämällä tästä laki. Kansal- ha vesialuetta. Aiemmin perustettujen nel- lispuisto käsittäisi Metsähallituksen alueista jän luonnonsuojelualueen rauhoitussäädökset vain saaret Porkkalanniemen ja Porkkalanse- ajanmukaistettaisiin. län alueella sekä lisäksi Porkkalan eteläpuo- lisen yleisen vesialueen arvokkaimpia mata- Nämä vaihtoehdot on esitelty tarkemmin liit- likkoalueita. Kuvassa 13 ja taulukossa 2 tämä teessä 7. Siinä on myös arvioitu kunkin vaihto- vaihtoehto kattaisi alueen 1. Tämän vaihto- ehdon hyviä ja huonoja puolia. ehdon 1 mukaisen kansallispuiston pinta-ala Liitteessä 6 on kuvaus selvitysalueen kohteis- olisi yhteensä 255 ha saaria ja 13 128 ha vettä. ta, jotka ovat Metsähallituksen luontopalvelujen Luvuissa on kuitenkin mukana puolustusvoi- hallinnassa tämän selvityksen mukaisella alueella. mille vuokrattuja alueita Järvössä, Rönnskä- Taulukossa 2 kohteet on ryhmitelty sen mukaan, rissä, Stora Fagerössä ja Låga Bågaskärissä. miten ne sisältyvät vaihtoehtoihin 1–3. Ilman näitä pinta-alat olisivat 155 ha saaria Edellä olevan perusteella on selvää, että Pork- ja 12 612 ha vesialuetta. Muista selvityksen kalan alue saaristoineen ja merialueineen täyttää kohteena olevista alueista tehtäisiin säädös- selvästi luonnonsuojelulain kansallispuistolle aset- valmistelun kautta tavallisia luonnonsuo- tamat vaatimukset laajuutensa osalta. Porkkalan jelualueita. Aiemmin perustettujen neljän suojelualueet, kansallispuistona tai tavallisina

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 61 luonnonsuojelualueina, voidaan nähdä osana ns. tyyppejä on 656 ha, alle puolet näiden alueiden pääkaupunkiseudun viherkehää, johon lasketaan pinta-alasta. Jos lukuihin lisätään vielä selvitys- kuuluvaksi Sipoonkorven kansallispuisto, Nuuk- alueen yksityiset luonnonsuojelualueet, nousee sion kansallispuisto, Meikon luonnonsuojelualu- näiden luontotyyppien kokonaisalaksi 807 ha ja eet Kirkkonummella sekä pienempiä luonnon- määrä pysyy samana. Yksityisiä luonnonsuojelu- suojelualueita ja suojelutarkoituksiin varattuja alueita on kaikkiaan 14 kpl. alueita. Tämä viherkehä on lähinnä viestinnälli- Huomionarvoista on, että selvitysalueen in- nen käsite, joka kuvaa niitä arvokkaita luonnon- ventoiduilta kohteilta puuttuu joitakin luonto- alueita, jotka ympäröivät yli miljoonan asukkaan tyyppejä: runsaslajisia kuivia ja tuoreita niittyjä pääkaupunkiseutua. ei ole tavattu, lähteet ja lähdesuot puuttuvat eikä Toisaalta rannikko ja sen lähimmät saaret on myöskään Itämeren hiekkarannat -luontotyyppiä rakennettu jokseenkin täyteen loma-asuntoja ja ole löydetty. Tämä kertoo osaltaan kalkkivaiku- pääkaupungin läheisyyden vuoksi muutoinkin ih- tuksen vähäisyydestä sekä harjujen puuttumisesta misvaikutus näkyy selvästi jokseenkin kaikkialla inventoiduilla kohteilla. Metsähallituksen aluei- rannikolla ja saaristossa. Näin mahdollisesti pe- den ja YSA-alueiden luontotyypit ja niiden pinta- rustettavasta kansallispuistosta tulee – muiden alat on esitetty liitteessä 9. merikansallispuistojen tapaan – hajanainen, toi- Porkkalan ehdotettu kansallispuisto sijaitsee sistaan erillään olevista saariryhmistä ja saarista keväällä ja syksyllä lintujen päämuuttoreitillä. muodostuva kokonaisuus. Yhdistävänä tekijänä Porkkalanniemen kautta muuttaa miljoonia lin- Metsähallituksen alueiden välillä ovat kuitenkin tuja ja siksi se onkin Suomen suosituimpia lintu- yksityiset luonnonsuojelualueet ja kuntien virkis- jen seurantapaikkoja. Etenkin syksyisin rannik- tysalueet. koa seuraavien lintujen määrä on suuri lintujen kerääntyessä niemeen ennen meren ylitystä. Myös 6.5 Luontoarvot merellä lentävien lintujen reitit kulkevat Pork- kalan saaristoa pitkin. Keväällä Virosta saapuvat Porkkalanniemi on maisemaltaan pienipiirteistä: arktisille alueille suuntaavat vesilinnut ja kahlaa- kallioita, vanhaa metsää, pienialaisia lehtoja, pe- jat tulevat useimpina vuosina Suomen rannikon rinnemaiseman palasia, rantaniittyjä, kosteikoi- tuntumaan juuri Porkkalan kohdalla ja lähtevät ta, soita, viljelyksiä sekä tavattoman rikkonainen sitten seuraamaan rannikkoa itään. rannikko. Porkkalan edustan ja Porkkalanselän Porkkalan merialue on erityisen tärkeä monen saaristo on uusimaalaista saaristoluontoa par- vesilintulajin levähdysalueena. Syksyllä allien suu- haimmillaan. Metsähallituksen alueet täällä – ret kerääntymät alueella voivat yltää yhteismää- vaikka ovat hajallaan – antavat läpileikkauksen riltään satoihin tuhansiin yksilöihin suurimpien luonnon monipuolisuudesta. Kulttuurivaikutus parvien ollessa kymmeniä tuhansia (esim. syk- näkyy pitkään asutulla alueella: perinteisesti hoi- syllä 2014 Mäkiluodon ja Kallbådanin välisellä dettuja kauniita maisemia, mutta rannat ja saaret merialueella 70 000 lintua). Kirkkonummen ovat paikoin täynnä loma-asuntoja. Niemellä on saaristo on myös tärkeä pesimä- ja levähdysalue myös paljon kuntien ja muiden julkisyhteisöjen haahkoille. virkistysalueita. Porkkalan vuokra-ajan jälkiä on Pesimälinnustoltaan Porkkalan suojelualueet edelleen näkyvissä, tänä päivänä selvimmin lin- ovat Suomen edustavimpia. Alueen luontotyyp­ noitetuilla saarilla, jotka ovat olleet puolustus- pien moninaisuus ja alueen ulottuminen sisä­ voimien käytössä ja yleisöltä suljettuina näihin maasta aina uloimpaan saaristoon asti olisi päiviin saakka. poikkeuksellista Suomen kansallispuistoverkos- Metsähallituksen hallinnassa olevilla selvitys- sa. Nykyisissä kansallispuistoissa ei ole mukana alueen kohteilla tavataan 17 eri Natura-luonto- yhtään lintuvesialuetta, mutta Porkkalassa on tyyppiä. Merkittävimpiä niistä ovat luonnon- mahdollista ottaa kansallispuiston osaksi myös metsät 100 ha (Finnsträskissä 55 ha, Väransin lintukosteikko. Porkkala voisi olla Suomen ainoa Stormossenilla 39 ha, Porkkalan Telegrafbergetillä kansallispuisto, jossa voi havaita samassa puistossa 34 ha), lehdot 75 ha (Kuokkamaalla ja Lågvass- runsaasti saaristolintuja (esim. räyskä, pilkkasiipi, fjärdenillä merkittäviä alueita) ja keidassuot 71 ha tylli), kosteikkolajeja (esim. kaulushaikara, viiksi- (Värans Stormossen). Kaikkiaan Natura-luonto-

62 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista timali, mustakurkku-uikku) ja erämaalajeja (esim. toimatta, mutta siltä osin kuin inventointeja on kuikka, metso, mehiläishaukka ja monet pöllöt). tehty näyttää, että riuttojen vedenalainen luonto Porkkalan saaristo on tärkeä kohde linnusto- on geologisesti vaihtelevaa ja pitää yllä rikasta ve- tutkimukselle. Pitkäaikaisen muutonseurannan denalaista luontoa. Tällä perusteella on valmis- lisäksi iso osa alueesta kuuluu saaristolinnuston teltu ehdotus selvitysalueen suojelukohteiden seuranta-alueeseen. Saaristossa toimii myös 1961 täydentämistä merensuojelualueilla. perustettu Rönnskärin lintuasema, jossa tehdään Kirkkonummen saariston Natura-alueen ul- monipuolista linnustotutkimusta. kopuolella olevalla yleisellä vesialueella on 364 Porkkalan edustan merialueella tavataan sään- hehtaaria biologisesti rikkaita, matalia (0–10m) nöllisesti harmaahylkeitä. Selvitysalueella on usei- riuttoja ja luotoja. Täällä punaleväyhteisöt ovat ta hylkeiden suosimia lepäilyluotoja. Sommarnin hyvin tiheitä ja lajistollisesti monimuotoisia. Nii- eteläpuolella olevalla Sommarhällenillä on näh- den esiintyminen painottuu ulkosaariston riutoil- ty usein hylkeitä. Sankbådanilla ja Snöbådanilla le sekä luotojen vedenalaisiin osiin. Ulkosaariston määrät ovat olleen parhaimmillaan 20 yksilön riuttojen ja luotojen liittäminen suojelualuever- luokkaa. Mickelskärin eteläpuolella olevilla luo- kostoon kasvattaisi mereisten suojelualueiden doilla ja Gråsälsbådarnan alueella on 2000-luvulla pinta-alaa ja lisäisi merialueiden suojeluverkos- havaittu hylkeitä pieniä määriä, mutta määristä toon täysin uudentyyppistä aluetta. Merilinnut, ei ole tarkempia lukuja. ennen muuta allit ja haahkat, käyttävät näitä ma- Harmaahylkeitä ammuttiin koko Uudella- talikkoja ruokailualueenaan. Porkkalan edustan maalla metsästysvuonna 2011–2012 36 yksi- merialueelle mahdollisesti perustettava suojelu- löä, seuraavana metsästysvuonna 27 yksilöä ja alue muodostaa yhdessä Kallbådanin hylkeiden- 2013–2014 16 yksilöä. Jäättömänä keväänä suuri suojelualueen ja Tammisaaren saariston kansallis- osa saaliista saadaan huhti-toukokuussa, mutta puiston laajennusalueen kanssa merkittävän suo- osa myös kesällä (Riistakeskuksen lupahallinta- jelualueverkoston Länsi-Uudenmaan uloimpaan tilasto 2010–2014). Harmaahylkeitä ammutaan saaristoon ja avomeren reunalle. myös pyydysten ääreltä veteen. Näinä kolmena Porkkalan ehdotetut suojelualueiden rajauk­ vuonna ammuttiin Kirkkonummella ja Inkoossa set on tehty niin, että rajojen sisälle jää mahdol- (selvitysaluetta laajemmalla alueella) yhteensä 10 lisimman paljon monimuotoisia vedenalaisia harmaahyljettä. Harmaahylkeiden esiintymisestä riuttoja ja luotoja. Lisäksi rajauksissa on pyritty Suomenlahdella ja Saaristomerellä on myös Riis- huomioimaan allien levähdyspaikkanaan käyt- ta- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lentolasken- tämät matalikot. Laajin rajausehdotus kulkee toihin perustuvaa tietoa. Lentolaskennat tehdään yhtenäisenä alueena Porkkalan itäpuolelta aina vuosittain touko-kesäkuun vaihteessa ja niistä Örskärin–Lökhällarnan eteläpuolen matalikoille saadaan tulokseksi ns. laskentakanta, joka on ai- saakka, jättäen sisään kaikki yleisellä vesialueella na todellista kantaa alempi. Vuosien 2011–2014 sijaitsevat alueen ulkosaariston riutat. Laaja yhte- laskennoissa paikannetut harmaahyljealueet on näinen alue on lisäksi pilkottu kolmeen eri osaan, esitetty kuvassa 15. jotka ovat kaikki Kirkkonummen kunnan alueella ja yleisellä vesialueella. Merialueet Porkkalan alueen • Sommarnin matalikot 2 880 ha, riuttoja 110 suojelualueverkostossa ha • Söderskärin–Norrbådanin matalikot 2 930 Metsähallitus on tehnyt vedenalaisia inventointe- ha, riuttoja 90 ha ja Porkkalan ulkopuolella satunnaismenetelmäl- • Bergstadsbrottenin matalikot 5 970 ha, luo- lä, jossa inventointipisteitä on sijoitettu alueelle toja 6 ha ja riuttoja 158 ha. tiettyjen ympäristömuuttujien perusteella. Pork- kalan selvitysalueen sisällä inventointipisteitä on Näiden ehdotettujen merensuojelualueiden joitain satoja, joten alueen vedenalaisesta luon- matalikot ovat yhtenäisiä kokonaisuuksia ja ne nosta on saatu yleiskuva. Porkkalan selvitysalueen muodostavat veden alla riuttojen ja luotojen biologisesti rikkaat punaleväyhteisöt sekä tiheät verkoston. Vedenalaisten kartoitusten perusteel- sinisimpukkayhteisöt sijoittuvat pääasiassa ulko- la alueella on tiheitä sinisimpukkayhteisöjä, joi- saaristoon. Alueen riutoista osa on vielä inven- den peittävyys pohjan pinta-alasta on jopa 90 %.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 63 Kuva 14. Merilintujen tärkeimmät metsästyspaikat Porkkalan ympäristössä. Lähde: Nyman & Vuollet 2014.

Kuva 15. Harmaahylkeiden lepäilypaikat Porkkalan ympäristössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lentolasken- tojen mukaan. Yksilömäärät tarkoittavat neljän vuoden aikana laskettujen hylkeiden yhteismäärää ko. paikalla. Lähde: Ahola 2014.

64 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Porkkalan eteläpuolen tiheissä sinisimpukkayh- alueiden vastaanottokapasiteettia ei voi paljon ko- teisöissä pohjaeläinten lajiston monimuotoisuus rottaa nykyisestään. Merialueella ei kuitenkaan on erittäin runsasta. ole kovin monia saaria, jotka soveltuvat käynti- Sommarnin ja Söderskärin–Norrbådanin alue kohteiksi ja joihin voidaan rakentaa palveluraken- liittyy luontevasti Kallbådanin hylkeidensuojelu- teita. Luonto on yleensäkin saaristossa arkaa kulu- alueeseen ja Bergstrandbrotten täydentää koko- tukselle ja etenkin kevätaikaan herkkää häiriölle. naisuutta itään päin. Sommarnin alueen sisälle Koko kansallispuiston vetovoimaisimmat jäävät Sommarhällenin, Grytkobbenin ja Sank- käyntikohteet tulisivat olemaan saaria. Ilman bådanin matalikot ja karit. Nämä ovat hylkeiden kävijäpalveluita saarilla kansallispuistosta ei ole ja allien suosimia levähdyspaikkoja. Ne näkyvät rakennettavissa hyvin toimivaa kansallispuistoa. tavallisesti kuohuina maininkien tai aaltojen niitä Parhaiten käyntikohteiksi sopisivat seuraavat saa- huuhtoessa. Niille ei ole tässä laskettu maapinta- ret: alaa. Tringan vuonna 2011 tekemien laskento- • Kirkkonummen Rönnskär 62 ha jen mukaan alueen luodoilla levähti yhteensä • Kirkkonummen Träskön 84 ha kymmeniätuhansia alleja. Itämerellä talvehtiva • Inkoon Porsö 48 ha. ja täältä läpimuuttava allikanta on romahtanut 2000-luvulla. Yhdeksi merkittäväksi syyksi epäil- On kuitenkin huomattava, että Rönnskär on lään laivojen öljypäästöjä avomerellä. edelleen puolustusvoimien hallinnassa ja mai- Kuvassa 16 on esitetty Metsähallituksen ve- hinnousu sinne vaatii kulkuluvan merivoimilta. denalaiset inventointipisteet siltä osin kuin niistä Mahdollisen kansallispuiston kannalta Rönnskär on löytynyt sinisimpukka- ja/tai punaleväyhtei- on keskeinen saari: niin kauan kuin se pysyy me- söjä. Ehdotettujen suojelualueen rajausten sisälle rivoimien käytössä, ei siitä voi tulla kansallispuis- jää vielä riuttoja ja luotoja, joilta ei ole inven- ton osaa. Ja samalla voi arvioida, että kaikkien tointitietoa. Riuttojen ja luotojen syvyysprofiilin, kansallispuistovaihtoehtojen toteuttamiskelpoi- avoimuusasteen ja virtausolosuhteiden perusteella suus heikkenee merkittävästi ilman Rönnskäriä. voidaan olettaa, että myös nämä alueet ovat bio- Edelleen on huomattava, että saaren vastaanot- logisesti yhtä rikkaita kuin alueen sisällä olevat tokapasiteetti on rajallinen, vaikkakin luultavasti kartoitetut alueet. Mallinnukseen perustuen ra- Träsköniä ja Porsötä suurempi. Saarista on tar- jausten sisälle on otettu mukaan myös riuttoja, kempi kuvaus liitteessä 6. joita ei ole vielä inventoitu. Näiden kolmen saaren lisäksi Metsähallituk- sen hallinnassa on osia Järvön saaresta, eräitä pie- 6.6 Kansallispuiston kiinnostavimmat niä saaria Mäkiluodon ja Rönnskärin ympärillä käyntikohteet sekä näiden itäpuolella ja myös Bågaskärin itäosa eli Låga Bågaskär. Nämä eivät kuitenkaan sovellu Selvitysalueen kohteiden nykyinen kävijämäärä kokonsa ja haavoittuvan luontonsa vuoksi kävi- ei ole tiedossa. Kuitenkin tiedetään, että kansal- jäkohteiksi. Kallbådanin majakka etelässä yleisen lispuiston mahdollinen perustaminen tulisi lisää- vesialueen ympäröimänä on sinänsä hieno ja hou- mään kävijämääriä alueella. Porkkalan ja Inkoon kutteleva kohde. Se on kuitenkin muodostettu saaristo olisivat kansallispuiston vetovoimaisim- hylkeidensuojelualueeksi, jossa on liikkumisra- mat kohteet. Metsähallituksen hallinnassa on joituksia ja maihinnousukielto ilman Metsähal- mantereella vain muutamia sellaisia suojelualu- lituksen lupaa. Tässä tarkastelussa on lähdetty eita tai tässä yhteydessä suojeltavia alueita (esim. siitä, että Kallabådanin asetuksella perustettu Störsvik), joihin voitaisiin ohjata kävijäpainetta hylkeidensuojelualue jää erilliseksi luonnonsuo- siinä tapauksessa, että kansallispuisto perustet- jelualueeksi eikä sitä liitetä mahdollisesti perus- taisiin. Metsähallituksen mannerkohteet, kuten tettavaan kansallispuistoon. Tämä on perusteltua Porkkalanniemen kärki Pampskatan ja Saltfjärden sen vuoksi, että Kallbådania ympäröivät matalat sekä metsä- ja suoalueet, ovat jo nyt lintuja ja luodot ovat Suomenlahden tärkein harmaahyl- metsäretkeilyä harrastavien kävijöiden suosiossa, keiden lepäily- ja karvanvaihtoalue, jolle ei voida eikä kansallispuiston mahdollinen perustaminen ohjata nykyistä enempää kävijöitä. paljon muuttane tilannetta tältä osin. Mantereen

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 65 Kuva 16. Suojelualueverkostoon liitettäväksi ehdotetut merensuojelualueet Porkkalan selvitysalueelta. Alue 1 Sommarnin matalikot 2 880 h a, alue Söderskärin–Norrbådanin matalikot 5 970 ha. matalikot 2 930 ha ja alue 3 Bergstadsbrottenin

66 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 6.7 Kansallispuiston saavutettavuus mahdollisuuksille. Kansallispuiston saarille ei ole Erillisten luonnonsuojelualueiden muodostami- helppoa järjestää majoitustiloja, mutta joillakin seen perustuvassa 0-vaihtoehdossa suojelualuei- valikoiduilla kohteilla voi kuitenkin tulla kysee- den saavutettavuus ei nousisi merkittäväksi on- seen teltassa yöpyminen. Majoituspalveluiden gelmaksi, sillä kävijöitä ei odoteta kovin paljon. kehittäminen olisi välttämätöntä kansallispuis- Nykytilanne kävijöiden suhteen tulisi säilymään: ton välittömässä läheisyydessä – ellei rajoitetussa Porkkalan ja lähiseudun luontokohteet ovat vain määrin puiston sisällä jo olevissa rakennuksissa. luonnonharrastajien ja veneilijöiden tuntemia Ilman tätä tulisi kansallispuisto jäämään päivä- keitaita. käyntikohteeksi, mikä vähentäisi merkittävästi Kansallispuiston perustaminen aiheuttaisi siitä saatavia paikallistaloudellisia hyötyjä. Myös haastetta saavutettavuudelle. Mantereella olevil- kansallispuiston merkitys suomalaisen luonnon le kohteille johtaa autotie perille tai aivan lähelle. suojelussa painuu paremmin mieleen usean päi- Pysäköintipaikkoja, opasteita, käymälöitä ja luon- vän retkellä, johon liittyy miellyttävä yöpyminen topolkuja tai reittejä tarvittaisiin nykyistä enem- ja varhaisen aamun kokeminen saaristossa. män. Saarikohteisiin ei täällä – kuten muissakaan Kansallispuistoon olisi odotettavissa monen- merikansallispuistoissa – ole helppo päästä. Kui- laisia kävijöitä ja näiden aiheuttamat investoin- tenkin saaret ja saaristo ovat ilman muuta tämän titarpeet poikkeavat toisistaan. Odotettavissa kansallispuiston tärkein kiinnostuksen kohde ja olevia kävijäsegmenttejä ja näiden odottamia nähtävyys kävijöille. palveluja on arvioitu karkealla tasolla taulukossa Porkkalanniemelle johtava tie on jo nyt ny- 3. Kävijämääriä on mahdotonta arvioida tarkkaan kyiseen liikennetarpeeseen nähden alimitoitettu, tässä vaiheessa. Ne riippuvat paljon mahdollisen kapea ja mutkikas. Kansallispuiston mahdollinen kansallispuiston toteutustavasta, palveluvarustuk- perustaminen tulisi johtamaan vaikeisiin ruuh- sesta, palveluista, yrittäjäyhteistyöstä ja markki- kiin sekä liikenteestä ja pysäköinnistä aiheutuviin noinnista. Joka tapauksessa kävijämäärät tulevat ongelmiin. vähitellen nousemaan kymmeniin tuhansiin Porkkalanniemellä tai lähistöllä ei ole myös- käynteihin. kään riittävästi yleisiä laitureita, vierasvene- paikkoja tai veneilijöiden tarvitsemia palveluja. 6.8 Kuntien, seurakuntien ja Mantereella olevat venesatamat ja laiturit ovat Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen välttämättömiä saaristoon tapahtuvan liikenteen alueet lähtöpaikkoina. Tällä hetkellä lähimmät venesa- tamat ovat Porkkalan ja Inkoon venesatamat se- Selvitysalueelle, etenkin Porkkalan niemelle sekä kä useat Espoon venesatamat kauempana idässä. Kopparnäsin alueelle on keskittynyt paljon julkis- Veneseurojen ja muita yksityisiä venesatamia on yhteisöjen omistuksessa olevia virkistysalueita, ul- useita lähialueilla. Porkkalanniemen länsipuolelle koilualueita, leirintäalueita, kesäsiirtoloita ja vas- on suunnittelussa uuden Pritinlahden venesata- taavia. Näiden suhteen on kuitenkin huomattava, man perustaminen. Yhteistyö mantereella vir- että ne on yleensä tarkoitettu oman kunnan tai kistysalueita omistavien julkisyhteisöjen kanssa oman taustayhteisön käyttöön, ei kaikille suoma- helpottaisi jossakin määrin kansallispuiston saa- laisille tai ulkomaalaisille matkailijoille. Niiden vutettavuuden parantamista. varustelutasoa ei tavallisesti ole tarkoitettu suu- Venetaksipalveluita ja vesibussiliikennettä relle kävijämäärälle. kansallispuiston saariin olisi mahdollisuus kehit- Osia näistä virkistysalueista on rauhoitettu tää markkinapohjaisesti sitä mukaa kuin kysyntä (yksityisiksi) suojelualueiksi. Etenkin Koppar- kasvaa. Alueella on jo nyt tämän alan tarjontaa näsissä ja Porkkalanniemellä Metsähallituksen ja hyvää kalustoa. Matkustajaveneliikenne edel- alueet ja kuntien virkistysalueet ovat fyysisesti ja lyttäisi kuitenkin ennen muuta käyttökelpoisia toiminnallisesti jo nyt lähellä toisiaan. Virkistys- laitureita ja satamia. Saarissa laitureita on vähän alueet ovat luonteeltaan lähellä kansallispuistoja tai ne ovat heikossa kunnossa. (vaikka eivät ole tarkoitettu ”kaikelle kansalle”), Veneilijöiden tarvitsemien palveluiden kysyn- mutta päinvastoin kuin näissä painopiste on vir- tä kasvaisi, mutta kansallispuiston syntyminen kistyskäytöllä ja sen edellyttämillä rakenteilla. aiheuttaisi lisääntyvää kysyntää myös yöpymis- Kansallispuistossa virkistyskäyttö on toiseksi tär-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 67 Taulukko 3. Porkkalan kansallispuistoon, erityisesti saaristoon odotettavissa olevat kävijäsegmentit.

Kävijätyyppi Mistä tulevat Kulkuväline saariin Edellyttää palveluja Luonnonsatamia kiinnityslenkkei- Helsinki, Espoo, Kirkkonummi neen, poijuja, laitureita, opasteita, Veneilijät, melojat Oma vene, kajakki jne. luontopolkuja, telttapaikkoja, käy- mälöitä Omilta mökeiltään Kirkko- Oma pikkuvene, taksivene, Kiinnittymismahdollisuuksia rantoi- Loma-asukkaat nummella, Espoossa, Inkoossa, yrittäjien tarjoamat sään- hin, laitureita, opasteita, luontopol- Raaseporissa nölliset kuljetukset kuja, käymälöitä Hyvää maantietä satamaan, ma- Taksivene, yrittäjien tar- Maitse tulevat Lähiseudulta, ehkä n.100 km:n joituspalveluita, saarissa laitureita, joamat säännölliset kulje- ”tavalliset ihmiset” säteeltä autolla venesatamiin opasteita, luontopolkuja, telttapaik- tukset koja, käymälöitä Hyvää maantietä satamaan, ma- Yritysten omat veneet, joituspalveluita, saarissa laitureita, Yritysvieraat Helsinki, Espoo jne. taksiveneet opastusta, luontopolkuja, käymälöi- tä, ohjelmapalveluita Ulkomailta, Helsinkiin pysähty- Hyvää maantietä satamaan, ma- Kansainväliset viltä risteilijöiltä, luontokeskus joituspalveluita, saarissa laitureita, Taksiveneet vieraat Haltiasta jne. (paljolti paketti- opastusta, luontopolkuja, käymälöi- matkoja) tä, ohjelmapalveluita

kein toimintaa suuntaava tekijä luonnon moni- Yhteistyö voisi saada monenlaisia muotoja al- muotoisuuden suojelun ja parantamisen jälkeen. kaen löyhästä koordinaatiosta tai yhteistyösopi- Sen sijaan Metsähallituksen ns. tavallisilla muksesta, kehittyen yhteiseen markkinointiin ja luonnonsuojelualueilla virkistyskäyttöön varau- yhteistyöhön palvelurakenteiden rakentamisessa dutaan vain sen verran kuin se on tarpeen kävi- ja huollossa. Luonnonsuojelulain 22 § mahdol- jöiden kanavoimiseksi ja luonnolle aiheutuvien listaa myös julkisyhteisöjen omistamien alueiden vahinkojen ja häiriön pitämiseksi alhaisella tasol- liittämisen kansallispuistoon. Laki ei anna tästä la. Luettelo kuntien, seurakuntien ja Uudenmaan tarkkoja muotoja, mutta käytännössä se tarkoit- virkistysalueyhdistyksen omistamista virkistysalu- taa julkisyhteisöjen suostumusta ja kirjallista so- eista on tämän selvityksen liitteenä 8. pimusta kansallispuistoon liittämiseksi. Alueiden Jos Porkkalaan ja sen ympäristöön peruste- omistusoikeus säilyy kuitenkin tällöin aina julkis- taan kansallispuisto, nousisi yhteistyö tärkeäksi yhteisöllä. Sopimuksessa sovitaan mm. ylläpidon niiden julkisyhteisöjen kanssa, jotka olisivat ha- kustannusten jakamisesta ja muista yhteistyön lukkaita avaamaan ja laajentamaan toimintaansa. muodoista. Alueiden liittäminen näin kansallis- Arvattavasti tuolloin nousisi esiin myös kysymys puistoon on pysyvä ratkaisu, ja sen voi muuttaa kustannuksista. Mikäli tulevaisuudessa jatketaan vain sillä, että molemmat osapuolet suostuvat kansallispuistovaihtoehtojen selvittämistä, tulisi sopimuksen purkamiseen. julkisoikeudellisten yhteisöjen virkistysalueiden ja Eräs äärimmäinen vaihtoehto saattaisi olla jul- vastaavien suhteen neuvotella näiden omistajien kisyhteisön omistaman virkistysalueen tai osan kanssa erityisesti: siitä myyminen valtiolle liitettäväksi sitä kautta • kävijöille suunnatun informaation yhdenmu- kansallispuistoon. Tämä voisi ehkä olla mahdol- kaistamisesta lista jonkin yksittäisen alueen tai sen osan koh- • yhteistyöstä kävijäpalvelujen suunnittelusta dalla, jos alueella on merkittäviä luontoarvoja ja ja rakentamisesta jos sen omistaja muista syistä on päättänyt luopua • yhteistyöstä alueiden hoidon ja ylläpidon virkistysalueestaan, mutta laajamittaisesti sovellet- suhteen tuna tämä ratkaisu tuskin on realistinen. Vapaa- • kansallispuiston saavutettavuuden parantami- ehtoinen, kaikkia osapuolia hyödyttävä yhteistyö sesta virkistysalueiden ja venesatamien kautta on toimivin ratkaisu. • yhteisen imagon tai brändin luomisesta kos- Julkisyhteisöjen virkistysalueet olisivat minkä kien Porkkalan alueen hienoa luontoa ja his- tahansa kansallispuistovaihtoehdon toteutuessa toriaa. hyvin merkittävä kansallispuistoa tukeva tekijä. Yhteistyö mahdollistaisi monenlaista matkailu- ja

68 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista suojelutavoitteita palvelevaa toimintaa, josta olisi hyötyä alueen käyttäjille.

6.9 Puolustusvoimien toimintamahdollisuuksien turvaaminen

Tähän selvitykseen on otettu mukaan kolme saar- ta, jotka ovat tällä hetkellä puolustusvoimien hal- linnassa, vuokrattuina Suomenlahden meripuo- lustusalueelle, vuodesta 2015 alkaen puolustus- voimien logistiikkakeskukselle. Nämä saaret ovat: Kirkkonummen Järvö ja Rönnskär sekä Inkoon Låga Bågaskär (Bågaskärin saaren itäosa). Lisäksi Inkoon Porsön osalta merivoimien vuokrasopi- mus on päättynyt 31.12.13, mutta sotilaallisen suoja-alueen määräyksiä ei ole toistaiseksi kumot- tu. Tämä edellyttää asetuksen muutosta, joka teh- täneen lähiaikoina. Aluevalvontalain (755/2000) 17 §:n mukaan suoja-aluemääräykset rajoittavat mm. sukeltamista, ankkurointia ja kalastusta. Mäkiluodon linnake on suljettua sotilasaluetta. Kuva: Puolustusvoimille vuokrattujen kolmen saaren Jouko Högmander / Metsähallitus. mukanaolo tarkastelussa on kuitenkin perusteltua siksi, että vaaroilta. Kiellon antaa puolustusvoimien puolus- • saaret ovat luontonsa ja nähtävyysarvojen tushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, takia hyvin tärkeitä kansallispuiston paino- varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja. arvolle Lisäksi PVL 15.2 §:n mukaan harjoituksen joh- • ilman saaria (tai vain Träskön ja pikkusaaria taja voi määrätä kiellon tai rajoituksen puolus- mukana) kansallispuiston perustaminen ei ole tusvoimien käytössä tilapäisesti harjoituksen jär- mielekästä jestämistä varten olevalla alueella tai kohteessa, • merivoimien toiminta on merkittävästi su- jota käytetään materiaalin säilytykseen, joukkojen pistunut näillä saarilla ja maanpuolustuksen ryhmitykseen tai jolla tapahtuva toiminta voi ai- tarpeet voidaan ottaa huomioon mahdollisen heuttaa vaaraa ulkopuolisille. kansallispuiston säädöksissä. Deaktivoituja tykkejä, käytöstä poistettuja suojatiloja, valvontatorneja ja muita varustuksia Mahdollisesti perustettavan kansallispuiston voitaisiin käyttää havaintoaineistona Porkkalan toiminta ja tarpeet on mahdollista sopeuttaa puo- sotahistorian esittelyssä. Täällä tämä olisi keskei- lustusvoimien tarpeisiin. Puolustusvoimien tilat nen osa kansallispuiston kulttuurihistoriaa. on mahdollista lukita tai aidata samalla tavoin Tähän selvitykseen ei ole otettu mukaan Upin- kuin on tehty eräissä muissa puolustusvoimilta niemen edustan saaristoa (ns. Ramsön saariryh- vapautuneissa saarissa. Tykkejä on jo nyt deakti- mä) eikä Mäkiluodon saarta. Edellinen kohde on voitu. Eräillä saarilla yhä toimintakunnossa ole- Suomenlahden meripuolustusalueen ilmoituksen via tykkejä voidaan käyttää harjoituksissa ja myös mukaan keskeisen tärkeää harjoitusaluetta vuo- muunlainen harjoitustoiminta on mahdollista den 2015 alussa perustettavalle Rannikkoprikaa- sulkemalla saari ja läheinen vesialue siksi aikaa tille. Siellä harjoitellaan mm. maihinnousuja ja kävijöiltä. Laki puolustusvoimista (551/2007) räjäytyksiä. Meripuolustusalueen ilmoituksen antaa puolustusvoimille mahdollisuuden kieltää mukaan ”saarille ammutaan, saarissa ammutaan liikkumisen puolustusvoimien käytössä olevalla ja saarilta ammutaan”. Saaristolla on merkittäviä alueella tai kohteessa tai rajoittaa sitä. Lain 15 §:n luontoarvoja, mutta aluetta ei pystytä käyttämään mukaan kiellon on oltava tarpeen sotilaallisista edes lyhytaikaisesti kävijäkohteena, mikä kuiten- syistä tai välttämätön ulkopuolisten suojaamiseksi kin on tärkeä osa kansallispuiston toimintaa.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 69 Mäkiluodon saari uloimpana Porkkalan saa- • Jos Porkkalaan perustettaisiin kansallispuis- ristossa on valtion ja sen hallinta on Senaatti- to, tulisi tämä merkitsemään kävijämäärien kiinteistöillä. Saari on luontonsa ja sotahistoriansa huomattavaa kasvua etenkin parhailla kävijä- osalta erittäin kiinnostava kohde ja sillä on myös kohteilla. Palveluvarustuksen laajentaminen, huomattava arvo lintuharrastuksen ja -tutkimuk- uuden rakentaminen ja sen ylläpito aiheutta- sen kannalta. Suomenlahden meripuolustusalueen vat kustannuksia. ilmoituksen mukaan Mäkiluodossa on enemmän • Yrittäjäyhteistyö ja markkinointi ovat tärkeä harjoitustoimintaa kuin muilla Porkkalan alueen osa kansallispuiston toimintaa, etenkin kun saarilla. Tämän takia siitä luopuminen ei ole ol- tämä sijaitsee lähellä pääkaupunkia. lut harkinnassa. Kuitenkin Mäkiluodon tulevaa asemaa on syytä pohtia tarkemmin, jos puolus- Porkkalan suojelualueilla tullaan kansallispuis- tusvoimat joskus luopuu saaresta ja jos Porkka- toratkaisusta huolimatta hoitamaan perinnemai- lan kansallispuisto toteutuu. Tulisi voida välttää semia ja huoltamaan nykyistä, aika vaatimatonta sellaista tilannetta, että kansallispuiston kannalta palveluvarustusta. Kokonaan uutena kohteena näin arvokas saari keskellä kansallispuiston saaris- Rönnskärin saaren voi uskoa muodostuvan tär- toa ja merialuetta myytäisiin yksityisille tahoille. keäksi ja suosituksi kansallispuiston nähtävyys- Puolustusvoimat on paitsi Porkkalassa myös kohteeksi, jonka kuntoon pistäminen tullee kes- muualla Suomenlahdella ja Saaristomerellä käy- tämään useita vuosia. Toisaalta, jos merivoimat tännössä lopettanut monien rannikkolinnakkei- joka tapauksessa luopuu Rönnskärin vuokrauk- den ja näihin liittyvien saarien ja merialueiden sesta – riippumatta kansallispuistoratkaisusta – käytön. Kuitenkin vuokrasopimusten irtisano- tulee Rönnskärin hoito joka tapauksessa aiheut- minen ja saarien saaminen muuhun käyttöön tamaan Metsähallitukselle haasteita osana alueen on viivästynyt. Yksi merkittävä syy on se, että suojelualueverkostoa. merivoimat ei ole pystynyt irrottamaan varoja Kansallispuiston perustaminen tänne maksaisi alueiden siivoamiseen ja kävijöille vaarallisten kertaluonteisina kustannuksina noin 1 000 000 kohteiden suojaamiseen. euroa ja vuotuiset käyttökustannukset olisivat noin 80 000 euroa. Kustannuserittely on taulu- 6.10 Kansallispuiston perustamisen ja kossa 4. hoidon arvioidut kustannukset Mikäli Porkkalanniemen suojelualueverkos- toa kehitettäisiin 0-vaihtoehdon mukaisesti eikä Merikansallispuistojen hoito ja ylläpito maksavat kansallispuistoa perustettaisi, voidaan arvioida enemmän kuin mantereella sijaitsevien kansal- kustannusten jäävän alhaisemmaksi. Palveluva- lispuistojen. Tämä johtuu seuraavista seikoista: rustuksen rakentaminen jää merkittävästi vähem- • Merikansallispuistojen huolto- ja luonnon- mälle ja luontopolkuihin investoidaan vähem- hoitotyöt sekä palveluvarustuksen rakentami- män. Kun kävijämäärät jäisivät pieneen osaan nen ja rakennusten kunnostustyöt edellyttä- kansallispuiston kävijämääristä, olisivat myös vät hyvää venekalustoa, joka mahdollistaa huoltotöiden kustannukset paljon alhaisempia. työnteon tuulisellakin ilmalla. Näitä töitä Taulukon 4 lukuihin vaikuttaa myös se, minkä voidaan tehdä Metsähallituksen omana työnä laajuisena kansallispuisto perustettaisiin. Raken- tai palveluja voidaan ostaa, mutta työ on kal- nusten ja laitureiden osalta puolustusvoimien liimpaa kuin kansallispuistoissa keskimäärin. saaret aiheuttaisivat eniten lisäkustannuksia. • Nämä puistot ja niiden tärkeimmät saaret Hyvin karkeasti voidaan arvioida, että 0-vaih- ovat vanhaa kulttuurimaisemaa. Siellä on toehdon osalta investoinnit jäisivät noin kolman- perinnemaisemia rikkaine lajistoineen ja nekseen ja jakaantuisivat pidemmälle ajanjaksolle. vanhoja, suojeltuja tai suojelun arvoisia ra- Käyttökustannukset saattaisivat olla noin puolet kennuksia, joiden kunnostukseen ja ylläpi- kansallispuistoratkaisuihin verrattuina. Näissä las- toon sitoudutaan, kun uusi kansallispuisto kelmissa on kuitenkin monia epävarmuustekijöitä perustetaan. Porkkalan alueella Rönnskärin, ja yleensä etukäteen, ilman kunnon selvityksiä ja sen rakennusten ja laitureiden hoitoon sekä kuntoselvityksiä tehdyt arviot ovat osoittautuneet mantereella olevien perinnemaisemakohtei- liian pieniksi. den kustannuksiin tulee varautua.

70 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Taulukko 4. Porkkalan kansallispuiston arvioidut perustamiskustannukset ja vuotuiset käyttökustannukset.

Kertaluonteiset kustannukset Euroa

Kiinteistönmuodostus ja rajojen merkintä 130 000

Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen 30 000

Investoinnit 350 000 Palveluvarustuksen rakentaminen

Vanhojen rakennusten kunnostaminen (Rönnskär, Porsö) 200 000

Laitureiden rakentaminen ja korjaaminen 200 000

Veneen hankinta 50 000

Opasteiden ja luontopolkujen rakentaminen 40 000

Yhteensä 1 000 000

Vuotuiset käyttökustannukset Euroa

Henkilöstökulut noin 12 kk (palkkaus tai palvelujen osto) 50 000

Kaluston käyttökustannukset 10 000

Viestintä, yrittäjäyhteistyö 10 000

Tilavuokrat 10 000

Yhteensä 80 000

6.11 Vaikutusten arviointi tyspoijuja veneille, opasteita, luontopolkuja, Päätös Porkkalan alueen suojelualueiden luon- käymälöitä jne. Muutos nykytilanteeseen olisi teesta (tavallisia suojelualueita vai kansallispuisto) erityisen suuri aiemmin puolustusvoimien tulee selkeyttämään alueiden hoidon ja käytön käytössä olleilla saarilla, jotka ovat tällä het- suunnittelua. Mikäli Porkkalaan perustettaisiin kellä hyvin hiljaisia. Palvelujen rakentaminen kansallispuisto, tulisivat suojelualuekokonaisuu- ja niiden huolto aiheuttaisi Metsähallitukselle den rooli ja alueiden käyttö muuttumaan verrat- kustannuksia. Saaristokansallispuistojen yllä- tuna tilanteeseen, jossa luonnonsuojelu toteute- pito on verraten kallista johtuen etenkin ve- taan muulla tavoin. Kansallispuiston perustami- nekaluston kustannuksista ja vaikeammista nen toisi mukanaan seuraavia huomionarvoisia työskentelyolosuhteista. muutoksia toimintaympäristöön: • Metsästys Metsähallituksen alueilla. Metsäs- • Kävijämäärien merkittävä kasvu. Kansallis- tystä koskevat säädökset muuttuisivat niillä puistoon on odotettavissa paljon kävijöitä, alueilla, jotka liitetään kansallispuistoon. sekä kotimaisia että ulkomaisia matkailijoi- Luonnonsuojelulain mukaan kansallispuis- ta. Näitä myös markkinoinnin avulla hou- tossa on mahdollista saada lupia hirven kuteltaisiin käymään kansallispuistossa. Pää- ajoon, vieraslajien (esim. minkki, supikoira, kaupungin läheisyyden takia – sekä pitkään valkohäntäpeura) metsästykseen ja liiallisesti suljettuna olleiden linnakesaarien avaamisen runsastuneiden tai vahinkoa aiheuttavien tai ansiosta – voidaan arvioida, että Porkkalan uhkaa alueen ulkopuolelle aiheuttavien yk- kansallispuiston kävijämäärä nousisi useisiin silöiden vähentämiseen, jos tällaista tarvetta kymmeniin tuhansiin vuodessa. Kävijämää- esiintyisi (luonnonsuojelulaki 15 §). Kansal- rä alkaisi kasvaa vähitellen ja kestäisi 5–10 lispuistoa koskevaan lakiin on mahdollisuus vuotta ennen kuin tiedetään mille tasolle kä- kirjata muita määräyksiä metsästyksestä. vijämäärä tasaantuu. Vaihtoehtoisena suojelun muotona oleva • Palveluvarustuksen rakentaminen. Metsähal- ns. tavallisen luonnonsuojelualueen perus- lituksen tulee varautua kävijämäärien suureen taminen sallisi alle 100 ha:n alueilla samat kasvuun. Kävijöitä varten tulisi rakentaa pal- metsästysmuodot kuin kansallispuistossa. Yli veluja: pysäköintipaikkoja, laitureita, kiinni- 100 ha:n suojelualueilla ja kansallispuistossa

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 71 on mahdollista säädösteitse sallia laajempikin • Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kun- metsästys, jos tähän on perusteita (luonnon- tien maine miellyttävinä asuinpaikkoina ja suojelulaki 17a §). luonnonläheisinä kuntina saisi tukea kansal- • Kalastus yleisillä vesialueilla. Merialueiden lispuiston brändistä. muodostaminen kansallispuistoksi tai taval- • Kansallispuistokuntien ja lähiseutujen mat- liseksi suojelualueeksi ei suoraan aiheuttaisi kailuyrittäjien toimeentulomahdollisuudet rajoituksia kalastusmahdollisuuksiin. Mikäli paranisivat samalla, kun luontomatkailun yleisiä vesialueita tultaisiin säädösvalmiste- alalla toimivat yrittäjät saisivat mahdollisuu- lussa tai kansallispuiston perustamislailla den kehittää uusia, hyviä tuotteita etenkin muodostamaan suojelualueiksi, olisi kalas- saaristomatkailuun. Kansallispuistojen brän- tuksen säätely Metsähallituksen päätöksin di on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu, mahdollista ylikalastuksen estämiseksi esim. mikä mahdollistaa laadukkaiden tuotteiden meritaimenen tärkeillä syönnösalueilla tai tarjoamisen ulkomaalaisille matkailijoille. karisiian kutualueilla. Toimenpiteiden tar- Kansallispuistolla tulisi olemaan joidenkin koitus olisi kalakantojen kestävän hoidon vuosien kuluttua perustamisesta merkittävä varmistaminen eikä sinänsä kalastuksen vä- paikallistaloudellinen vaikutus. hentäminen. Kansallispuistoon mahdolli- • Kuntien, seurakuntien ja Uudenmaan virkis- sesti liitettävien yleisten vesialueiden luonne tysalueyhdistyksen alueisiin tulisi kohdistu- muuttuisi samanlaiseksi kuin niiden kylänra- maan aiempaa suurempi kävijäpaine. Tämän jan sisäpuolella sijaitsevien, ns. Metsähallituk- ohjailussa ja palvelujen kehittämisessä tarvi- sen yksityisten vesialueiden, jotka kuuluvat taan yhteistyötä näiden tahojen ja Metsähal- kansallispuistoon. Muuhun kuin onkimiseen, lituksen välillä. pilkkimiseen ja viehekalastukseen tarvitaan • Merivoimat joutuisi harjoitustoiminnassaan Metsähallituksen lupa. ottamaan huomioon sen, että saarilla on enemmän matkailijoita kuin aiemmin. Lai- Kansallispuiston mahdollinen perustaminen vatykeillä tai rannikkotykeillä tapahtuvassa aiheuttaisi vaikutuksia, jotka kohdistuisivat aina- ammunnassa samoin kuin muussa harjoitus- kin alueen luontoon sekä naapureihin ja sidosryh- toiminnassa jouduttaisiin sulkemaan alueita miin. Odotuksia tulisi kohdistumaan kuntien ja määräajaksi kävijöiltä. Toisaalta Porkkalan- Metsähallituksen toimintaan. Seuraavia vaikutuk- niemen edustan väylää pitkin kulkee jo ny- sia olisi odotettavissa: kyiselläänkin suuri virta veneitä kesäaikaan • Kasvavat kävijämäärät aiheuttaisivat häiriötä sekä kevät- ja syysviikonloppuina. alueen eläimistölle ja etenkin saarikohteilla • Tringa ry:n lintuaseman toiminta Rönnskäril- olisi odotettavissa kasvillisuuden kulumista. lä vaikeutuisi lisääntyvien matkailijamäärien • Porkkalanniemellä tulisi ruuhkaa teille ja vuoksi. Toisaalta täällöin olisi hyvä mahdolli- venesatamiin, mistä aiheutuisi häiriötä asuk- suus kehittää Rönnskäristä sellainen lintuase- kaille ja kesäasukkaille alueella. ma, jossa yleisölle annetaan mahdollisuus op- • Kirkkonummen kuntaan ja tiehoitokuntiin paan johdolla tutustua lintujen rengastukseen kohdistuisi aiempaa enemmän paineita Pork- tai havainnoida lintujen muuttoa Hangon kalanniemen tieverkoston parantamiseksi ja lintuaseman tapaan. Tämä edellyttäisi kui- kansallispuiston mereisen osan saavutettavuu- tenkin lintuasemaa ylläpitävältä yhdistykseltä den kehittämiseksi. lisäpanostuksia aseman toimintaan.

72 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 6.12 Yhteenveto Porkkalanniemen • Kansallispuistoa ei voida toteuttaa vastoin ja sen edustan valtion maa- ja puolustusvoimien näkemystä, sillä Upinnie- vesialueiden roolista merialueen mi ja sen edustan merialueet ovat tärkeitä suojelualueverkostossa merivoimien harjoitusalueita. • Kansallispuiston toteuttaminen toisi huomat- Edellä olevan selvityksen olennaisimmat kysy- tavan määrän kävijöitä Porkkalanniemelle ja mykset voidaan tiivistää seuraaviin kohtiin: saariin. Suurista kävijämääristä aiheutuu se- • Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kä haittaa luonnolle että häiriötä Porkkalan- hoidon kannalta ei ole merkittävää eroa sil- niemen asukkaille ja kesäasukkaille. Alueen lä, mikä vaihtoehto edellä olevista (vaihto- infrastruktuuri ei nykyisellään kestä kymme- ehdot 0–3) toteutetaan. Kaikki vaihtoehdot nien tuhansien matkailijoiden määriä, vaan täyttävät kansallispuiston edellytykset. Luon- tieverkkoa, satamia sekä ohjausta ja kanavoin- nonsuojelun kannalta merkittävin uusi asia tia tulee parantaa huomattavasti nykyisestään, tässä tarkastelussa ovat ehdotetut merensuo- mistä aiheutuu kustannuksia ainakin kunnille jelualueet Porkkalan eteläpuolisella yleisellä ja tielaitokselle. Infrastruktuurin parantami- vesialueella. Niiden toteutus sopivaksi katso- sella voidaan vähentää haittaa paikallisille tussa laajuudessa on mahdollista kaikissa em. ihmisille. vaihtoehdoissa. • Lisääntyvästä matkailijamäärästä johtuen • Kansallispuisto hyvin ja riittävin resurssein Metsähallitus joutuisi investoimaan omien toteutettuna avaisi aivan uudella tavalla Pork- alueittensa kävijäpalveluihin, erityisesti saa- kalanniemeä ja saaristoa sekä paikkakunta- rissa. Tästä aiheutuu lisäkustannuksia ker- laisille että matkailijoille. Alueella on suuri taluonteisesti noin yhden miljoonan euron matkailullinen potentiaali ja paljon kehittä- verran sekä nykyistä suurempia vuosittaisia mismahdollisuuksia. hoito- ja ylläpitokustannuksia. • Kansallispuiston perustamisella Porkkalaan ja • Mikäli vaihtoehdoista valitaan kansallispuis- sen ympäristöön olisi myönteistä merkitystä ton perustaminen ja tätä ryhdytään yksityis- kuntien imagolle ja kansallispuiston brändin kohdissaan valmistelemaan, olisi tärkeä ottaa kautta myös alueen matkailuyrittäjille. yhteistyökeskusteluihin mukaan metsästys- ja • Porkkalan edustan saarien, ennen muuta kalastusjärjestöt alueella, samoin Uudenmaan Rönnskärin saaminen osaksi kansallispuistoa virkistysalueyhdistys sekä ne kunnat ja muut on välttämätöntä, muuten kansallispuisto jää julkisyhteisöt, joilla on virkistys- ja ulkoilu- painoarvoltaan heikoksi. Mikäli kansallispuis- alueita tai leirikeskuksia alueella. Erityisesti to toteutettaisiin, tulee Mäkiluodon asema virkistysalueyhdistys olisi tässä yhteydessä valtion omistuksessa olevana arvokkaana saa- entistä tärkeämpi yhteistyökumppani Met- rena keskeisellä paikalla, ottaa tarkasteluun sähallitukselle. ja selvittää mahdollisuudet sen saamiseksi kansallispuiston osaksi. Molempien saarten tulevaisuus on paljolti riippuvainen puolus- tusvoimien tarpeista.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 73 Lähteet ja kirjallisuus

Ahola, M. 2014: Harmaahylkeen lepäilypaikat — , Jackson, E. & Simenstad, C. A. 2006: Suomenlahden ja Saaristomeren ulkoluodoilla Seagrass landscapes and their effects on as- RKTL:n v. 2011–2014 lentolaskennoissa – sociated fauna: A review. – Estuarine Coastal Kirjallinen ilmoitus 16.11.2014. Shelf Science 68: 383–403.

Berghäll, J. 2005: Saaristomeren kansallispuiston Granlund, A.-L. 1999: Bandtång i samarbets­ luontomatkailun aluetaloudelliset vaikutuk- området för Skärgårhavets nationalpark. – set. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkai- Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. suja. Sarja A 153. 65 s. Sarja A 104. 73 s.

Bonn, T. & Routasuo, P. (toim.) 1997: Tammi­ Grönholm, P. 2014: Vitsvanshjortens betesin- saaren saariston kansallispuiston kasvillisuus verkan på vegetationen, inventering och ja kasvisto. – Metsähallituksen luonnonsuo- anlägg­ning av fasta provytor. – Raportti, jelujulkaisuja. Sarja A 67. 90 s. Metsähallitus,­ Etelä-Suomen luontopalvelut, Vantaa. 22 s. Boström, C. 2001: Ecology of seagrass meadows in the Baltic Sea. – Väitöskirja, Åbo Akademi, Gustafsson, C. & Boström, C. 2009: The effects Åbo. 47 s. of plant diversity and composition on epifau- nal colonization in brackish angiosperm as- — & Bonsdorff, E. 1997: Community structure semblages. – Journal of Experimental Marine and spatial variation of benthic invertebrates Biology and Ecology 382: 8–17. associated with Zostera marina (L.) beds in the northern baltic sea. – Journal of Sea Research — & Boström, C. 2011: Biodiversity affects 37: 153–166. ecosystem functioning in aquatic angiosperm communities. – Oikos 120: 1037–1046. — & Bonsdorff, E. 2000: oobenthicZ communi- ty establishment and habitat complexity – the Haikonen, A. & Laamanen, M. 2011: Ammatti­ importance of seagrass shoot density, mor- kalastuksen sijainninohjaussuunnitelma Suo­ phology and physical disturbance for faunal men­lahdella. – Kala- ja vesitutkimus oy. recruitment. – Marine Ecology Progress Series Kala- ja vesimonisteita 40. 205: 123–138. Heinonen, M. 2014: Saaristomeren kansallipuis- — , Bonsdorff, E., Kangas, P. & Norkko, A. ton kävijätutkimus. – Raportti, Metsähallitus, 2002: Long-term changes in a brackish wa- Vantaa. ter Zostera marina community indicate effects of eutrophication. – Estuarine Coastal Shelf HELCOM 2013: Red List of Baltic Sea bio- Science 55: 795–804. tope complexes. – Baltic Sea Environment Proceedings No. 138. 74 s. — , Roos, C. & Rönnberg, O. 2004: Shoot mor- phometry and production dynamics of two Hertta eliölajit-tietokanta. – Suomen ympäristö- eelgrass (Zostera marina L.) populations at keskus, Helsinki. the low salinity limit: a field study from the northern Baltic sea (61N). – Aquatic Botany Hokkanen, M. & Kanerva, T. 2007: Saltfjärdenin 79: 145–161. luonnonhoidon ja rakenteiden toimenpide­ suunnitelma. – Metsähallituksen arkisto, Vantaa. 27 s.

74 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista Hokkanen, T. 2012: Itäisen Suomenlahden saa- — 2012b: Tammisaaren saariston ja Hangon ristolinnuston pitkäaikaismuutokset – erityi- itäisen saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. sesti vuosina 1992–2011. – Metsähallituksen – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 195. 174 s. Sarja C 78. 144 s.

Itämies, J. 2012: Hästö-Busö – perhosseurannan — 2014: Luontotyyppi-inventointi. – MHGIS- tuloksista 2012. – Raportti Metsähallitukselle. tietokannat, luontotyyppiaineisto 7.11.2014 4 s. ja 22.10.2014.

Karttunen, K. & Airaksinen, O. 1998: Natura — 2014: Kuviotietoaineistot. – Metsähallitus, 2000 -luontotyyppiopas. – Ympäristöopas 46. Vantaa. Suomen ympäristökeskus & Edita, Helsinki. 193 s. Natura-tietokannan päivitystiedostot 2014. – Ympäristöministeriö, Helsinki. Koivisto, M. & Westerbom, M. 2010: Habitat structure and complexity as determinants Nordström, M., Högmander, J., Halkka, A., of biodiversity in mussel beds on sublittoral Keränen, S., Kunnasranta, M., Nummelin, rocky shores. – Marine Biology 157:1463– J., Miettinen, M., Niinimäki, T. & Tolvanen, 1474. P. 2011: Itämerennorppa Saaristomerellä – unohdettu uhanalainen. – Maailman luonnon — , Westerbom, M. & Riihimäki, A. 2011: säätiön WWF Suomen rahaston raportteja Succesion- driven facilitation of macrofau- 28. nal communities in sublittoral blue mussel habitat. – Marine Biology 158: 945–954. Nyman, M. & Vuollet, J. 2014: Merilintujen metsästys Suomenlahden ulkosaaristossa. – Lahtinen A. & Rabinowitsch-Jokinen, R. Julkaisematon selvitys, Metsähallitus, Vantaa. 2012: Siuntion Störsvikin valtionmaiden ennallista­mis- ja luonnonhoitosuunnitelma. Ormio, H. 2003: Porkkalan kansallispuiston – Metsähallituksen arkisto, Vantaa. toteutettavuus. – Muistio 17.3.2003, Metsä­ hallituksen arkisto, Vantaa. Leikas, P. 2013: Dåvitsin laitumen luonnonhoi- tosuunnitelma. – Metsähallituksen arkisto, Pennanen, J. 2012: Jussarön saaren kääväkäs­ Vantaa. inventointi 2012. – Raportti, Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, Vantaa. 11 s. Metsähallitus 2000: Saaristomeren kansallispuis­ ton runkosuunnitelma / Stomplan för Skär­ Raatikainen K., 2011: Inkoon Långvassfjärdenin gårds hav­ ets nationalpark. – Metsähallituksen hoitosuunnitelma. – Metsähallituksen arkisto, luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 56. 121 s. Vantaa.

— 2007: Medvastön–Stormossenin alueen hoi- Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Manner­ to- ja käyttösuunnitelma. – Metsä­hallituksen koski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhan­ luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 29. 81 s. alaisuus – Punainen kirja 2010. – Ympäristö­ ministeriö & Suomen ympäristökeskus, — 2012a: Itäisen Suomenlahden kansallispuis- Helsinki. 685 s. ton ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttö- suunnitelma. – Metsähallituksen luonnon- Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) suojelujulkaisuja. Sarja C 83. 108 s. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. – Suomen Ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 264 + 572 s.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 75 Ryttäri, T., Kanerva, T., Rintanen T., Tainio, E. Weckman, A. 2013: Besökarundersökning i Eke­ & Teeriaho, J. 2006: Meriotakilokin ja me- näs skärgårds nationalpark 2012. – Metsä­ ritattaren nykytila Itäisellä Suomenlahdella – hal­li­tuksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja miten käy hiekkarantojen? – Lutukka 22(3): B 192. 41 s. 67–82. Westerbom, M. 2006: Population dynamics of Rämä, H. 2010: Epifyyttijäkäläkartoitukset Etelä- blue mussel in a variable environment at the Suomen luontopalveluiden alueella vuonna edge of their range. – Väitöskirja, Helsingin 2009. – Raportti 25.5.2010, Metsähallitus, yliopisto. 26 s. Etelä-Suomen luontopalvelut, Vantaa. 65 s. — & Jattu, S. 2006: Effects of wave exposure Soininmäki, M. 2013: Selvitys perhosten pyyn- on the sublittoral distribution of blue mussels tiin myönnetyn tutkimusluvan (809/662/ (Mytilus edulis) in a heterogeneous archipe- 2011) käytöstä Raaseporin Jussarön saarel­ lago. – Marine Ecology Progress Series 306: la Tammisaaren saariston kansallispuistossa­ 191–200. pyyntikaudella­ 2013. – Raportti Metsähalli­ tuk selle,­ Vantaa. 2 s. — , Kilpi, M. & Mustonen, O. 2002: Blue Mussels, Mytilus edulis, at the edge of the ran- Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan pii- ge: population structure, growth and biomass ri 2012: Esitys Porkkalan kansallispuistoksi along a salinity gradient in the north-eastern 31.7.2012 Ympäristöministeriölle. – Moniste Baltic Sea. – Marine Biology 140: 991–999. liitteineen, Ympäristöministeriö, Helsinki. 14 s. WWF 2014: Saaristomme on suojeltava. Esitys Saaristomeren, Tammisaaren saariston ja Sutela, J. 2012: Itäisen Suomenlahden kansallis- Itäisen Suomenlahden kansallispuistojen ke- puiston kävijätutkimus 2012. – Metsä­halli­ hittämiseksi sekä Porkkalan kansallispuiston tuksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 190. perustamiseksi. – WWF Suomen raportteja 61 s. 32.

76 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 1.

Natura-luontotyyppien esiintyminen Suomenlahden ja Saaristomeren suojelualueilla

Lähde: Metsähallituksen kuviotietoaineisto

Hanko– Itäinen Tammisaa- Kirkko- Kirkko- Saaristo- Saaristo- Inkoo– Yhteen- Suomen- ren saaris- Örö nummesta nummesta meri KP meri YSA Raasepori sä lahti KP to KP itään MH Itään YSA YSA Hehtaaria Hehtaaria Ei Natura-luontotyyppiä 261,9 594,1 990,5 255,0 73,0 603,1 638,98 3 416,6 Rantavallit 1210 1,3 0,0 1,9 0,05 0,0 3,3 Kivikkorannat 1220 55,2 3,3 79,3 3 8,67 6,4 22,11 11,6 189,6 Kasvipeitteiset merenran- 1230 165,0 89,9 1 154,7 5,4 95,09 65,51 98,64 149,25 1 823,4 takalliot Harjusaaret 1610 41,2 0,0 240,5 160 140 7,75 0,04 2,74 592,2 Ulkosaariston saaret ja 1620 136,5 47,8 770,6 51,02 76,42 90,04 60,04 1 232,4 luodot Merenrantaniityt* 1630 3,7 1,9 32,5 6,11 3,97 1,05 7,65 15,96 72,9 Itämeren hiekkarannat 1640 4,8 0,0 21,9 3,72 1,9 1,17 11,46 0,93 45,9 Liikkuvat kauradyynit 2120 0,6 0,0 0,18 0,14 1,0 Liikkuvat alkiovaiheen 2110 0,07 0,1 dyynit Kiinteät, ruohokasvillisuu- 2130 0,4 0,0 0,33 0,05 0,8 det peittämät dyynit* Variksenmarjadyynit* 2140 0,2 0,0 1,9 0,0 2,1 Metsäiset dyynit 2180 4,4 0,0 2,47 0,0 6,9 Kuivat nummet 4030 41,4 10,39 71,8 0,0 123,6 Kuivat niityt ja penaikot kalkkipitoisella alustalla 6210 0,0 0,0 1,0 1,0 0,0 2,0 (tärkeät orkidea-alueet)* Runsaslajiset jäkkiniityt* 6230 0,0 0,0 0,3 0,3 Runsaslajiset kuivat ja tuo- 6270 2,7 1,8 29,1 9,3 3,6 5,21 51,6 reet niityt* Alvarit ja kalkkivaikutteiset 6280 4,6 0,3 0,0 4,9 kalliokedot* Siniheinäniityt 6410 0,1 0,1 Kosteat suurruohoniityt 6430 1,2 0,5 2,19 3,9 Alavat niitetyt niityt 6510 0,4 0,0 1,3 0,19 1,9 Lehdes- ja vesaniityt* 6530 16,9 0,2 0,0 17,0 Vaihettumissuot ja 7140 4,6 5,7 9,6 1,3 4,0 0,3 10,2 4,91 40,6 rantasuot Lähteet ja lähdesuot 7160 0,1 0,1 Letot 7230 2,6 0,1 0,0 2,6 Kalkkikalliot 8210 0,4 0,5 0,06 1,0 Silikaattikalliot 8220 52,9 26,4 463,5 3,64 141,1 45,4 23,1 80,7 836,9 Luonnonmetsät* 9010 23,1 91,4 123,9 85,2 1,7 39,6 95,02 459,8 Jalopuumetsät* 9020 2,2 0,1 13,74 16,0 Primäärisukkessiometsät* 9030 26,7 26,7 Lehdot 9050 28,3 2,1 33,2 11,8 25,1 16,7 8,5 21,88 147,6 Harjumetsät 9060 23,3 0,0 0,8 0,7 0 24,8 Hakamaat ja kaskilaitumet 9070 60,8 13,7 20,1 94,6 Metsäluhdat* 9080 1,4 0,8 6,3 6,0 0,8 1,4 3,86 20,6 Puustoiset suot* 91D0 5,1 21,7 19,0 0,7 20,8 3,1 22,1 5,66 98,1 Yhteensä (ha) 664,8 848,4 3 245,5 245,2 930,4 299,3 938,8 1 133,21 Luontotyypit yht. (kpl) 34 20 11 27 16 24 12 14 20

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 77 LIITE 2. 1(7)

Suomenlahden suojelualueverkoston kehittäminen maaluontotyyppien näkökulmasta

Maija Mussaari ja Esko Tainio, Metsähallitus

Yleistä suojelun lisäämisen tarpeesta taan molemmilla kaksi–kolme kertaa enemmän Itämeren saaristot, erityisesti Saaristomeri ja Me- uhanalaista lajistoa kuin muilla kasvillisuusvyö- renkurkku mutta myös Suomenlahden saaristo, hykkeillä. Uhanalaisia lajeja on eniten seuraavilla ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia geologi- luontotyypeillä: sia muodostumia ja samalla myös biologisesti ja • Metsät: Lehtometsät hydrologisesti vailla vertaa muualla maailmassa. • Rannikko: Itämeren hietikko-, niitty- ja luh- Tässä raportissa Suomenlahdella tarkoitetaan tarannat aluetta Ahvenanmaan rajalta Suomenlahden • Perinnebiotoopit: Kedot pohjukkaan. Suomenlahden länsiosa sijaitsee he- • Kalliot: Kalkkikalliot. miboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja itäosa eteläboreaalisella. Saaristoalueiden suojelulla voidaan täten vai- Vuoden 2010 lajien uhanalaisuusarvio (Rassi kuttaa merkittävästi uhanalaisen lajiston tilaan. ym. 2010) nostaa esiin lounaisen ja eteläisen Suo- Yksin Saaristomeren kansallispuiston alueelta men sekä rannikon merkityksen lajiston suojelus- tavataan vajaat 500 uhanalaista ja silmälläpidet- sa. Hemi- ja eteläboreaalisilla vyöhykkeillä tava- tävää lajia.

Liikkuvat alkiovaiheen dyynit 0,1 Lähteet ja lähdesuot 0,1 Siniheinäniityt 0,1 Runsaslajiset jäkkiniityt* 0,3 Liikkuvat kauradyynit 1 Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit* 1 Kalkkikalliot 1 Variksenmarjadyynit* 2 Kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisella alustalla (tärkeät orkidea-alueet)* 2 Alavat niitetyt niityt 2 Rantavallit 3 Letot 3 Kosteat suurruohoniityt 4 Alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot* 5 Metsäiset dyynit 7 Jalopuumetsät* 16 Lehdes- ja vesaniityt* 17 Metsäluhdat* 21 Harjumetsät 25 Primäärisukkessiometsät* 27 Vaihettumissuot ja rantasuot 41 Itämeren hiekkarannat 46 Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt* 52 Merenrantaniityt* 73 Hakamaat ja kaskilaitumet 95 Puustoiset suot* 98 Kuivat nummet 124 Lehdot 148 Kivikkorannat 190 Luonnonmetsät* 460 Harjusaaret 592 Silikaattikalliot 837 Ulkosaariston saaret ja luodot 1232 Kasvipeitteiset merenrantakalliot 1823 0 50 100 150 200 ha

Natura-luontotyyppien pinta-alat selvitysalueella.

78 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 2. 2(7)

Vastaavasti erittäin uhanalaisten (EN–CR) koon–Porkkalan–Porvoon–Loviisan saaristoalu- Natura-luontotyyppien ja priorisoitujen luonto- eilla paahteisten elinympäristöjen merkitys liittyy tyyppien (Raunio ym. 2008) määrät ovat korkeat, etenkin ydinalueiden väliseen populaatioiden mutta suojelupinta-alat vaatimattomat. Etelä- ja geenivirtaan. hemiboreaalisten vyöhykkeiden luonnonsuoje- Suomenlahden saaristoissa paahteisten elin- lullinen tila on kaiken kaikkiaan heikko, vain ympäristöjen (hiekkarannat ja hiekkaiset some- muutama prosentti maapinta-alasta on suojeltua. rikkorannat, kedot, paahderinteet ym.) ominais- Tämä asettaa erityisen tarpeen saaristoluonnon piirteet ovat säilyneet viime vuosiin asti verrattain suojelulle paitsi ainutlaatuisen saaristoluonnon hyvin, jonka vuoksi niissä elää monien uhanalais- niin myös mantereisten luontotyyppien näkö- ten paahdelajien elinvoimaisimpia populaatioita. kulmasta. Saaristossa useat mantereeltakin ta- vattavat luontotyypit ovat säilyneet edustavina, Edustavuus ja luonnonhoito sillä tehometsä- ja maataloutta ei ole juurikaan Suojeltujen harjusaarten yhteispinta-ala on Suo- harjoitettu saaristossa. menlahden alueella yhteensä lähes 600 hehtaaria Suomenlahden suojelualueilta on kartoitettu (sisältää Örön 160 ha). Paahteisten elinympäris- 35 Natura-maaluontotyyppiä, joista valtaosan töjen umpeenkasvu on jatkunut rehevöitymisen kokonaispinta-ala jää alle 100 hehtaarin (MH (typpilaskeuma, Itämeren tuomat ravinteet, il- luontotyyppi-inventoinnit, Natura-luontotyypit mastomuutos) ja metsäpalojen estymisen sekä Suomenlahden suojelualueilla (liite 1). Priorisoi- vähentyneen laidunnuksen vuoksi. Nykyisellään tuja Natura-maaluontotyyppejä on 13, ja niistä ominaispiirteiltään hyvin säilyneitä paahteisia vain boreaalisten luonnonmetsien (9010*) koko- elinympäristöjä on vähän ja voimakkaasti heiken- naispinta-ala nousee yli 100 hehtaarin. tyneiden osuus on kasvanut suureksi. Kokonais- Uhanalaisten ja saariston erityisten luonto- pinta-alasta avoimia paahteisia elinympäristöjä tyyppien ja lajien suotuisan suojelutason saavutta- (lutu: EN–CR) on inventoitu noin 200 hehtaaria, miseksi pinta-aloja on kasvatettava. Pienialaisten josta vain puolet on edustavia. Voidaan pääsään- Natura-luontotyyppien pinta-alan lisääminen ja töisesti todeta, että paahteisten elinympäristöjen kohteiden keskinäisen kytkeytyvyyden paranta- edustavuus laskee lännestä itään kuljettaessa esim. minen on Suomenlahden suojelualueverkoston itäisen Suomenlahden hiekkarannat kärsivät re- toimivuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. hevöitymisestä Saaristomerta enemmän ja niiden Tässä liitteessä esitellään keskeiset Natura- tila on hälyttävän huono (Ryttäri ym. 2006). luontotyyppien kokonaisuudet saariston näkö- kulmasta ja nostetaan esiin tärkeimmät suojelu- Natura-luontotyypit alueverkoston kehittämistarpeet. Suomenlahden Paahteisten elinympäristöjen kokonaisuuteen suojelualueverkoston tarkastelussa ovat mukana kuuluvat seuraavat hiekkaiset luontotyypit, jois- sekä yksityiset että valtion suojelualueet. Pinta- ta kolme on priorisoituja. Kivikkorannoista vain aloissa on mukana myös vuodenvaihteessa Saa- pieni osa luontotyypin kokonaismäärästä on ristomeren kansallispuistoon liitettävä Örön saari. hienojakoista ja luettavissa paahteisiin elinym- päristöihin. Luontotyypit ovat pääosin päällek- Harjusaaret ja muut paahteiset käisiä yhdistelmätyypin harjusaaret 1610, (590 elinympäristöt ha) kanssa. • Hiekkarannat 1640 (ja hiekkaiset kivikkoran- Harjusaaret keskittyvät Salpausselkien ja Itäisen nat 1220), 46 ha Suomenlahden alueelle. Suomenlahden länsiosas- • Dyynit 2110, 2120, 2130*, 2140*, 2180, sa kolmen salpausselän sarja sekä Paraisten–Ke- 2190, 2320, 11 ha miönsaaren pohjois–eteläsuuntainen harjujakso • Nummet 4030, 124 ha muodostavat yhdessä Hangon rantojen kanssa • Harjumetsät 9060,25 ha maailmanlaajuisesti merkittävän ekologisen ko- • Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (hiekkai- konaisuuden, jolla elää satoja uhanalaisia lajeja. set) 6270*, 52 ha. Em. alueiden väliin jäävällä Raaseporin–In-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 79 LIITE 2. 3(7)

Dyynit 11 ha saarilla havupuut vallitsevat ja lehtipuita on sel- Harjumetsät 25 ha västi vähemmän. Saaristomeren metsissä näkyy mereisten olosuhteiden lisäksi maankohoamis- Itämeren kehitys, vaikka varsinaisten primäärisukkessio- hiekkarannat 46 ha metsien määrä onkin vähäinen. Mäntyvaltaisuus lisääntyy siellä ulkosaaristoon päin. Kuusen osuus puustossa lisääntyy tyypillisesti sisäsaaristo- ja ran- Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt* nikkovyöhykkeellä. Saariston boreaalisten luon- 52 ha nonmetsien suojelualat ovat nykyisellään niukat Kuivat nummet suhteessa saariston tarjoamaan potentiaaliin. 124 ha Eteläboreaalisella vyöhykkeellä lehtoja ta- vataan rehevillä mailla erityisesti rannikon- ja sisäsaariston vyöhykkeillä, mutta myös harvi- naisempina ulkosaaristossa. Hemiboreaalinen vyöhyke on yksi Suomen lehtokeskittymistä. Selvitysalueella esiintyvät harjusaarten ja muiden paahteisten elinympäristöjen Natura-luontotyypit ja niiden pinta-alat. Runsasravinteisia lehtoja on paljon. Jalopuista tammi- ja saarnimetsiköitä tavataan ainoastaan hemiboreaalisella vyöhykkeellä, missä myös muut Kehittämistavoitteet jalopuut menestyvät hyvin. Yksittäisiä saarnia ja • harjusaarten ydinalueilla (Itäisellä Suomen- saarniryhmiä kasvaa tyypillisesti ulkosaaristoa lahdella ja erityisesti Salpausselkien alueella) myöten, mutta muut jalopuut kasvavat ulkosaa- tulisi varmistaa uhanalaisten lajien elinvoi- ristossa harvinaisina yksittäin ja lähempänä man- maisuus lisäämällä lajeille soveliaiden elin- nerta joskus myös pieninä metsiköinä. Varsinaisia ympäristölaikkujen pinta-alaa ja kytkeyty- jalopuumetsiä on Saaristomerellä ulkosaaristoa neisyyttä myöten, mutta Hankoniemeltä itään päin ne • ydinalueiden väliin jäävällä Raaseporin–In- keskittyvät lähes täysin sisäsaaristoon ja etenkin koon–Porkkalan–Porvoon saaristoalueella yk- rannikkovyöhykkeen saarille. Jalopuumetsiä on sittäisten paahteisten ympäristöjen lisäsuojelu aiemmin ylläpidetty lähinnä hakamaina ja koti- • edustavien paahteisten elinympäristöjen mää- tarpeiksi (materiaalit), osa jalopuustoisista edel- rän lisääminen ja laadun säilyttäminen edel- leen hoidetuista kohteista sisältyykin hakamaihin. lyttää suojelualueverkoston täydentämisen Koko Suomenlahden suojelualueilta on inven- lisäksi luonnonhoitotoimia. toitu niukasti rannikkovyöhykkeelle tyypillisiä edustavia lehtoja ja jalopuumetsiä (164 ha). Saa- Lehdot ja iäkkäät kangasmetsät riston lehdot ovat tyypillisesti lehtipuuvaltaisia: kuusettuminen on ulkosaaristossa harvinaista, Monet saariston kangasmaiden metsät ovat ke- mutta sisäsaaristo- ja etenkin rannikkovyöhyk- hittyneet saaristoasutuksen voimakkaan vähene- keen suurilla saarilla se on yleisempää. Saariston misen ja toisen maailmansodan jälkeen pitkälti lehtojen vähäinen metsätalouskäyttö yhdistynee- luonnontilaisina. Nykyisellään niiden luonnon- nä aiempaan käyttöhistoriaan laitumina, niittyinä suojelullinen arvo on monin paikoin vähintään ja viljelyksinä näkyy tänä päivänä ruohovartisena kohtalainen, sillä ne ovat tyypillisesti luontaisesti kasvillisuutena ja monipuolisena lehtipuustona. syntyneitä, eri-ikäisrakenteisia ja niihin on viime vuosikymmeninä syntynyt kohtalaisesti lahopuu- Edustavuus ja luonnonhoito ta. Vanhojen metsien indikaattorilajeja tavataan Hemiboreaalisten lehtojen (lutu: NT–CR), leh- niissä yhä laajemmin. Osalla saarista metsien tometsälaitumien (lutu: EN–CR) ja jalopuu- rakenteellinen monipuolisuus ja vaatelias lajisto metsien (lutu: EN–CR) kasvi-, hyönteis-, sieni-, ovat pitkäaikaisen kotitarvekäytön, laidunnuksen epifyyttijäkälä- ja sammallajisto on edustavaa ja ja lehdestyksen tulosta. sisältää runsaasti uhanalaisia lajeja. Jalopuilla ja Merkittävä osa Saaristomeren ulko- ja sisä- iäkkäillä lehtipuilla elävälle lajistolle myös iäkkäät saariston kangasmetsistä on lehtipuuvaltaisia tai kangasmetsät ovat merkittäviä. Saariston metsien sekametsiä, kun taas idempänä Suomenlahden luonnonsuojelullinen merkitys lisääntyy edelleen

80 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 2. 4(7) lähivuosikymmeninä metsien ikääntymisen, ker- tyvän lahopuun sekä vähäisen käytön myötä. Jo Metsäluhdat* Puustoiset nyt saaristoalueiden iäkkäät mäntyvaltaiset metsät 21 ha suot* 98 ha (lutu: LC–EN) ovat eteläsuomalaisittain merkit- tävä luonnontilaisen kaltainen metsäluontokoko- naisuus, jossa elää uhanalaista lajistoa. Luonnon- Lehdot, 9050 Luonnonmetsät* hoitotoimia tarvitaan jalopuiden ylläpitämiseen 148 ha 460 ha muuttuvassa saaristoluonnossa sekä kuusettumi- sen estämiseen.

Natura-luontotyypit Jalopuumetsät* Metsien Natura-luontotyyppejä on Suomen- 16 ha lahden suojelualueilla yhteensä 743 hehtaaria ja Selvitysalueella esiintyvät lehtojen ja iäkkäiden metsien­ 5 luontotyyppiä, joista 4 on priorisoituja. Natura-luontotyypit ja niiden pinta-alat. • Lehdot 9050 ja jalopuumetsät 9020*, 164 ha • Iäkkäät lehti- ja havumetsät 9010*, 460 ha • Metsäluhdat ja Puustoiset suot 9080*, Letot 2,6 ha Metsäluhdat* 91D0*, 119 ha. Lähteet ja 21 ha lähdesuot 0,1 ha Kehittämistavoitteet • koko Suomenlahdella tulisi lisätä erityisesti lehto- ja jalopuumetsien sekä jalopuita kas- Vaihettumissuot Puustoiset ja rantasuot suot* 98 ha vavien kangasmetsien suojelua 41 ha • luonnontilaisten tai luonnontilaa lähestyvien kangasmetsäkokonaisuuksien suojelua tulisi lisätä etenkin sisäsaaristo- sekä rannikkovyö- hykkeen edustavilla kokonaisuuksilla ja suu- rilla saarilla. Selvitysalueella esiintyvät Natura-luontotyyppien suot ja niiden pinta-alat. Piensuot

Saaristossa soita on melko vähän ja ne ovat tyy- Edustavuus ja luonnontila pillisimmillään maankohoamisrannikon avoimia Kallioiden ja metsien piensuot ovat saaristossa tai puustoisia nuoria piensoita. Ne ovat syntyneet pääosin luonnontilassa (lutu: NT–CR). Soita matalien lahtien, kallioaltaiden, fladojen ja kluu- on ojitettu lähinnä rehun määrän lisäämiseksi, vien merestä erilleen kuroutumisen ja soistumisen ja etenkin ravinteisia soita on käytetty niittyinä myötä, ja ne muodostavat maankohoamiskehi- ja karjan laitumina. Nykyisellään ne ovat tyy- tyksestä johtuen muuttuvan sarjan suhteessa kor- pillisesti soistumassa joitakin vuosikymmeniä keuteen meren pinnasta. Niiden lajikoostumus sitten päättyneen käytön loputtua. Sisäsaariston on usein suhteellisen satunnainen ja heijastelee sekä rannikkovyöhykkeen suurilla saarilla soita niiden ikää, joten niiden luontotyyppiluokittelu on myös ojitettu metsätalouskäyttöön. on haasteellista ja vaatisi lisäselvitystä. Saaristossa soita on hieman vähemmän kuin Natura-luontotyypit manneralueilla, mutta ne rikastuttavat osaltaan Yhteensä Natura-luontotyypin soita on Suomen- saaristoluonnon monimuotoisuutta. Monimuo- lahden saaristossa noin 165 hehtaaria ja 5 luon- toisuuden kannalta arvokkaimpia ovat lehtoko- totyyppiä, joista 2 on priorisoituja. konaisuuksiin liittyvät rehevät korvet ja luhdat • Metsäluhdat 9080*, 21 ha sekä erityisesti Saaristomerellä tavattavat kalkki- • Puustoiset suot 91D0*, 98 ha pitoisilla maaperillä sijaitsevat letot. • Letot 7230, 2,6 ha • Vaihettumis- ja rantasuot 7140, 41 ha • Lähteet- ja lähdesuot 7160, 0,1 ha.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 81 LIITE 2. 5(7)

Kehittämistavoitteet teen ja umpeenkasvun vuoksi. Vaikka manner­ • runsaasti soita sisältävien metsä- ja kallioko- alueisiin verrattuna saariston kalkkivaikutteisten konaisuuksien määrän lisääminen suojelu- luontotyyppien ominaispiirteet ja lajisto ovat säi- alueverkostossa lyneet yleensä kohtalaisen edustavina, tarvitaan • kokonaisten maankohoamisrannikon suosar- saaristossa jatkossakin luonnonhoitotoimia arvo- jojen suojelu. jen säilyttämiseksi. Lisäksi laidunnetuilla kohteil- la hoidon laadussa on usein puutteita vajaiden Kalkkivaikutteiset luontotyypit resurssien vuoksi.

Suomenlahden länsiosien kallioperän, moreenin Natura-luontotyypit ja simpukkasoran sisältämän kalkin ansiosta alu- Yhteensä kalkkivaikutteisia avoimia luontotyyp- eella tavataan kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, pejä tavataan Suomenlahden alueella vajaat 30 kuten niittyjä, hakamaita, kalkkikallioita ja let- hehtaaria ja yhteensä seitsemän luontotyyppiä, toja. Nämä runsasravinteiset luontotyypit ovat joista 3 on priorisoituja yleensä luontaisesti pienialaisia ja niitä on suojeltu • Kalkkivaikutteiset niityt 6410, 6210 (tärkeät vähän huolimatta niiden erityisen korkeasta mo- orkidea-alueet)*, 2,2 ha nimuotoisuudesta. Niille on ominaista poikkeuk- • Lehdes- ja vesaniityt 6530*, 17 ha sellisen suuri kokonaislajimäärä sekä omaleimai- • Kalkkikalliot ja kalkkikalliokedot 8210, nen kalkinvaatijalajisto; myös uhanalaisten lajien 6280*, 6 ha määrä on näillä luontotyypeillä poikkeuksellisen • Letot 7230, 2,6 ha korkea. • Hakamaat 9070, vain pieni osa hakamaista on kalkkivaikutteisia. Edustavuus ja luonnonhoito Kalkkivaikutteisten luontotyyppien (lutu: VU– Kehittämistavoitteet CR) säilymistä uhkaavat etenkin infrastruktuurin • kaikkien kalkkivaikutteisten luontotyyppien rakentaminen ja umpeenkasvu (erityisesti laidun- suojelun lisääminen nuksen päättymisen ja ilmaperäisen typpilas- • kaikkien heikentyneiden kohteiden luonnon- keuman aiheuttama metsittyminen). Merkittävä hoito. osa Saaristomeren suojelualueiden kalkkivaikut- teisista avoimista luontotyypeistä on edustavia Perinnebiotoopit johtuen niiden priorisoinnista hoitoa järjestet- täessä, mutta muualla läntisellä Suomenlahdella Hyväkuntoisia perinnemaisemia ja niiden sisäl- tilanne on selvästi huonompi heikon suojelutilan- tämiä erilaisia perinnebiotooppeja on säilynyt hemiboreaalisessa saaristossa poikkeuksellisen runsaasti ja niiden lajisto on Suomen mittakaa- Kuivat niityt ja pensaikot vassa erityisen edustavaa. Saaristomeren alue on kalkkipitoisella alustalla Siniheinäniityt (tärkeät orkidea-alueet)* 0,2 ha Suomen perinnebiotooppien suojelun kannalta 2,0 ha Alvarit ja erittäin merkittävä, jopa keskeinen: alueen ke- Kalkkikalliot kalkkivaikutteiset doilla, hakamailla, lehdesniityillä ja kalkkivaikut- 1 ha kalliokedot* 4,9 ha teisilla niityillä on uhanalaisia lajeja ja luonto- tyyppejä, joita tavataan ainoastaan näillä alueilla. Letot 2,6 ha Lisäksi hemiboreaalisella vyöhykkeellä on säilynyt valtakunnallisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen tiheä edustavien perinnebiotooppien verkosto, Lehdes- ja jossa perinnebiotoopit ja niiden lajistolliset arvot vesaniityt* 17 ha ovat valtakunnallisesti erittäin edustavat. Erityi- nen merkitys on myös saariston runsaslukuisilla paahteisilla luontotyypeillä (hiekkaiset luontotyy- pit sekä kedot ja osa hakamaista). Selvitysalueella esiintyvät avoimet kalkkivaikutteiset Natura- Linnuston kannalta erityisen merkittävät laa- luontotyypit ja niiden pinta-alat. jat (> 20 ha) avoimet merenrantaniityt ovat Suo-

82 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 2. 6(7) menlahden suojelualueverkostossa vähälukuisia Kalkkivaikutteiset niityt 7 ha (lähinnä mannerrannikolla, Porvoossa, Espoossa, Inkoossa, Helsingissä, Kirkkonummella ja Han- gossa). Sen sijaan pienialaisia etenkin kasviston ja hyönteislajiston kannalta arvokkaita merenran- taniittyjä (tyypillisesti < 1 ha) on Suomenlahden Hakamaat ja Kuivat nummet kaskilaitumet 124 ha saariston rannoilla tiheä verkosto. 95 ha

Edustavuus ja luonnonhoito Perinnebiotooppien suojelupinta-alan lisäämi- nen ja hoidon piiriin saaminen on ensiarvoisen Lehdes- ja Runsaslajiset vesaniityt*17 ha kuivat ja tuoreet tärkeää, sillä kohteiden arvot heikkenevät hoi- niityt* Alavat niitetyt 52 ha don puutteessa (lutu: EN–CR). Useilla hoidossa niityt 1,9 ha Runsaslajiset olevilla kohteilla hoidon laadun parantaminen Kosteat suurruohoniityt 3,9 ha jäkkiniityt * 0,3 ha on keskeistä arvojen säilyttämiseksi. Perinnebio- Selvitysalueella esiintyvät perinnebiotooppien Natura-luontotyypit tooppien säilymistä uhkaa perinteisen käytön ja niiden pinta-alat. päättymisen lisäksi muuttuminen ilmaperäisen typpilaskeuman, Itämeren rehevöitymisen ja kurtturuusun leviämisen vuoksi. Ulkosaariston saaret, luodot ja kalliot

Natura-luontotyypit Merkittävä osa Saaristomeren kansallispuistosta ja Suomenlahden alueella on inventoitu yhteensä Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta on ulko- 374 hehtaaria perinnebiotooppien Natura-luon- saariston saaria ja luotoja, joita on suojeltu myös totyyppejä. Luontotyyppejä on yhteensä 9, joista Suomenlahden yksityisillä suojelualueilla. Näillä 6 on priorisoituja. esiintyy päällekkäisenä luontotyyppinä etenkin • Niityt 6410, 6210*, 6530*, 6280*, 6270*, kasvipeitteisiä merenrantakallioita, mutta myös 6230*, 82 ha ketoja, kivikkorantoja ja merenrantaniittyjä. • Nummet 4030, 124 ha Luontotyyppi on erityisen tärkeä uhanalaisille • Merenrantaniityt 1630*, 73 ha ja lintudirektiivin linnuille, mutta myös muulle • Hakamaat 9070, 95 ha lajistolle. Esimerkiksi Suomen elinvoimaisimmat isoapollopopulaatiot sijaitsevat ulkosaariston luo- Ks. kalkkivaikutteiset niityt tarkemmin edel- doilla ja saarilla. linen luku. Suojeltujen ulkosaariston luotojen ja saarten ketjussa on Suomenlahden keskiosissa merkittäviä Kehittämistavoitteet puutteita. Tammisaaren saariston kansallispuisto • saaristoalueiden perinnebiotooppien lisäsuo- käsittää vain 50 hehtaaria ulkosaariston luotoja jelu, erityisesti hemiboreaalisella vyöhykkeellä ja saaria. Porkkalasta Itäiselle Suomenlahdelle • laajojen rantaniittyjen, erilaisten kuivien ja ulottuvalla, yli 100 kilometrin ulkosaaristovyö- paahteisten niittyjen suojelua ja hoitoa tulee hykkeellä on vain 150 hehtaaria suojeltuja luon- lisätä koko Suomenlahdella totyypin luotoja ja saaria. Ulkosaariston luodot • perinnebiotooppien hoitoa (ml. hoidon laa- ovat tärkeitä merilintujen pesimäpaikkoja. Nämä tua) on lisättävä (riittävät resurssit) linnut ovat osa meren ravintoketjua, joka alkaa • vesialueiden osakaskuntien alueiden hallintaa luotoja ympäröivistä matalikkojen riutoista ja tulisi kehittää YSA-alueiden hoitamiseksi nousee lintujen mukana osaksi terrestrisiä saaris- • vesijättömaiden kiinteistörajat ovat mo- ton ravintoverkkoja (liittyvät kiinteästi luonto- nin paikoin saaristoalueilla erittäin vanhoja tyyppiin riutat (1170)). Avainlajeja yksinkertai- (maankohoaminen) ja ne tulisi saattaa vas- simmassa ravintoketjussa ovat planktonin lajit, taamaan nykyisiä saarten omistussuhteita sinisimpukka, haahka ja merikotka. hoidon tehostamiseksi.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 83 LIITE 2. 7(7)

Edustavuus ja luonnonhoito Kehittämistavoitteet Ulkosaariston luodot ja saaret ovat pääosin • linnustoltaan ja hylkeiden kannalta arvokkai- edustavia (lutu: NT). Rannoilla näkyy vesien den saariryhmäkokonaisuuksien suojelu eri- rehevöityminen mm. luontotyypin rantavallit tyisesti Saaristomeren ja Itäisen Suomenlah- laadun heikkenemisenä ja rantojen umpeenkas- den kansallispuistojen välisellä merialueella vuna. Suurimmat uhat liittyvät virkistyskäyttä- • vieraslajien torjunnan tehostaminen (riittävät jien aiheut­tamaan häiriöön linnustolle, elinym- resurssit) päristöjen rehevöitymiseen, roskaantumiseen, • ohjaamattoman virkistyskäytön haittojen lie- öljyonnettomuuden riskeihin, infrastruktuurin ventäminen suojelualueita perustamalla sijoittumiseen (sis. tuulivoima, maakaasuputket, • tuulivoimarakentamisen ohjaaminen linnus- väylät jne.) ja vieraslajeihin (minkki, supikoira, toltaan vähempiarvoisille alueille. kurtturuusu). Muutoksia tulisikin seurata lajien suojelun näkökulmasta ja ryhtyä tarvittaessa toi- menpiteisiin. Vieraslajeja tulisi torjua säännölli- sesti.

Natura-luontotyypit Ulkosaariston saariston saaret ja luodot ovat pää- osin meri- ja ulkosaaristovyöhykkeen puuttomia tai lähes puuttomia luotoja. Luontotyyppikoko- naisuus käsittää 6 luontotyyppiä, joista yksi on priorisoitu. Pinta-aloja ei ole esitetty päällekkäi- siltä luontotyypeiltä, sillä niiden erottaminen muiden saaristovyöhykkeiden pinta-aloista on hankalaa. • Ulkosaariston saaret ja luodot 1620, 1 232 ha • Kansallispuistot: Saaristomeri 771 ha, Tam- misaaren saaristo 50 ha, Itäinen Suomenlahti 137 ha • Kasvipeitteiset merenrantakalliot 1230 • Kivikkorannat 1220 • Rantavallit 1210 • Merenrantaniityt 1630*

84 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 3. 1(3)

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston ehdotetut täydennysalueet

Kaikki kohteet ovat Metsähallituksen hallinnassa.

Saarilla sijaitsevat alueet ulkopuolelle. Saaressa esiintyy myös arvokasta lajistoa, mm. perhoslajisto on edustava. • Virolahti: Mustamaa 124,9 ha. Pohjoispäässä • Loviisa: Aspskär 1,6 ha maata. Metsähalli- on vanha kylämiljöö ketoineen (ja yksi van- tuksella on vain pieni osa saariryhmästä. Asp­ hoista taloista edelleen käytössä). Hiekkaranta skärin yksityiseen luonnonsuojelualueeseen itärannalla. Muuten rannoilla vallitsevat kal­ kuuluvat saaret ovat merkittäviä lintuluotoja, liot, jotka eteläpäässä melko korkeat. Kallioil- joiden linnustoa on seurattu hyvin pitkään. la esiintyy uhanalaista (EN) keltakynsimöä. • Loviisa: Hudö 231 ha maata. Tämä on suuri, Saaressa myös luonnonmetsää ja puustoista hieno ja monipuolinen saari, jossa on mm. suota. Saari sijaitsee Viipuriin johtavan väylän hiekkarantoja, niittyjä, lehtoja ja luonnon- varrella. Saari on puolustusvoimien käytössä metsiä. Saarella käy paljon ihmisiä veneillään ja liittäminen kansallispuistoon on mahdollis- ja siellä on tarvetta kävijöiden kanavointiin ta vasta, jos puolustusvoimat luopuu saaresta. palvelurakenteiden avulla. • Kotka: Vanhankylänmaa 65,2 ha maata, 2,3 • Loviisa: Starkisören 0,2 ha maata. ha vettä. Saaressa on suojainen satama, jossa • Loviisa: Bastö 5,0 ha maata. Saarella on ko- on merivoimien iso laituri. Haapasaarelaisten mea kallio ja pohjoispuolella kaksi fladaa. hautausmaa sijaitsee saaressa. Vanhankylän- Vain pieni osa saaresta kuuluu Metsähalli- maassa on edustavaa hiekkarantaa, jossa on tukselle. uhanalaisen meriotakilokin (EN) kasvupaik- • Loviisa: Svartholm ja pienemmät lähisaaret ka ja johon on kylvetty ennallistamistarkoi- 8,5 ha maata. Svartholm on ruotsinvallan ai- tuksessa meritatarta (CR). Lisäksi saarella on kainen linnoitussaari ja läheiset Arrestanthol- mm. pienialainen saarnitaimikko, puustoista men, Krutkällarholmen ja Begravninsghol- suota ja kalliosta männikköä. men kuuluvat samaan kulttuurihistoriallisesti • Kotka: Kirkonmaa 120 ha maata. Alue on arvokkaaseen kokonaisuuteen (osa Loviisan siirtynyt v. 2014 Metsähallituksen luontopal- maalinnoitusta joka on RKY-kohde). Nämä velujen hallintaan. saaret siirtyivät v. 2014 museovirastolta Met- • Loviisa: Orrengrund 35 ha maata, 1741 ha sähallitukselle. vettä. Saarella on luotsiasema ja majakka; merivartioasema suljettiin v. 2010 alussa. Vedenalaisen luonnon puolesta arvokkaat Saarella on suojaiseksi rakennettu satama. merialueet Kaakkoisrannalla on laaja hiekkaranta. • Loviisa: Syteskeri, Kiviriki ja Kolmikivi 8,9 • Virolahti: Suuri-Pisin rantamatala 235 ha. ha maata ja 21,5 ha vettä. Luodot sijaitsevat Suuri-Pisi ja luodot kuuluvat kansallispuis- ulkomerellä ja ovat merkittäviä saaristolin- toon ja Metsähallituksen yksityistä vesialuetta nuston pesimäluotoja. Syteskeri on koko itäi- olevaa rantamatalaa ehdotetaan liitettäväksi sen Suomenlahden parhaimpia riskiläluotoja. siihen. Luontotyyppi ulkosaariston luodot ja • Loviisa: Bysket, Bisaballen ja Grillskär 20 ha saaret (1620), vedenalaisissa osissa on edusta- luotoja. Lintuluotoja, kaksi viimeksi mainit- via kallio- ja kivikkorantojen rakkoleväyhtei- tua ovat luonnonsuojelualueita. söjä ja putkilokasvivaltaisia pohjia. • Loviisa: Lehtinen 34,6 ha maata ja 51,5 ha • Virolahti: Mustamaan vesialue 665 ha. Tä- vettä. Osa saaresta kunnostettu perinnebio- mä olisi kansallispuiston pohjoisimpia alu- toopiksi. Saaren perinnebiotooppeja laidun- eita, josta matkaa mantereen niemenkärkiin tavat kesäisin lampaat. Saaressa on Metsähal- on alle 4 km. Täällä esiintyy luontotyyppejä lituksen alueella myös lehtoja, hiekkaisia ha- ulkosaariston luodot ja saaret (1620) ja ve- bitaatteja sekä kasarmialue, joka kuitenkin on denalaiset riutat (1170) sekä kallio- ja kivik- tarkoitus jättää kansallispuiston laajennuksen korantojen rakkoleväyhteisöjä ja putkilokas-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 85 LIITE 3. 2(3)

vivaltaisia pohjia. Mustamaa ja sitä ympäröi- ja vedenalaiset riutat (1170) sekä kallio- ja vä vesialue ovat edelleen puolustusvoimien kivikkorantojen rakkoleväyhteisöjä ja putki- käytössä. Liittäminen kansallispuistoon on lokasvivaltaisia pohjia. Tällä merialueella on mahdollista vasta, jos puolustusvoimat luo- hyvin korkea vedenalainen geo- ja biodiver- puisi alueesta. siteetti; Itäkarien alue on vedenalaisilta luon- • Hamina ja Virolahti: Ulko-Tammion mata- toarvoiltaan erityisen edustava sorapohjineen likot 7 579 ha. Rääntiön, Ulko-Tammion, ja kalliorantoineen. Luodoilla ja saarilla on Ulko-Tammionluodon, Katajakarien, Ma- useita lintuyhdyskuntia sekä lintujen leväh- talan, Kärenmaan, Kiven, Naakan, Limpun, dysalueita (mm. selkälokki, räyskä, ruokkilin- Majakartin, Pöysärin, Jähin, Kivikartin, Vel- nut, karikukko, alli). Merialue on uhanalaisen lingin, Rivun, Variksen, Muoskerin, Lanske- meritaimenen ja karisiian syönnösaluetta ja rin, Harujen, Reikopunmatalan, Sittahellin siian kutualuetta. ja Lumiluodonmatalan merialue. Luodot • Kotka: Askerin matalikot 4 424 ha. Lakkojen, kuuluvat kansallispuistoon ja merialuetta Kolselin, Kolselinpekon, Tornin, Kuusenka- ehdotetaan liitettäväksi siihen. Merialuees- rin, Askerin, Tervapöllön, Matalamaan, Rei- ta 6 939 ha on yleisvettä ja 640 ha Rään- poon, Reiskerin, Lupin, Suntkerin, Vaihellin tiön–Ulko-Tammion rantamatalaa, joka on ja Pekon yleisen vesialueen matalikkoalue Metsähallituksen yksityistä vesialuetta. Täällä Haapasaaren lounaispuolella. Merialueella esiintyy luontotyyppejä ulkosaariston luodot on paljon lintuluotoja sekä geo- ja biodi- ja saaret (1620) ja vedenalaiset riutat (1170) versiteetiltään monimuotoisia vedenalaisia sekä kallio- ja kivikkorantojen rakkoleväyh- alueita. Luodot kuuluvat kansallispuistoon, teisöjä ja putkilokasvivaltaisia pohjia. Tällä merialuetta ehdotetaan liitettäväksi siihen. merialueella on hyvin korkea vedenalainen Alueella tavataan luontotyyppiä ulkosaaris- geo- ja biodiversiteetti, ja se on uhanalaisen ton luodot ja saaret (1620) ja vedenalaiset meritaimenen ja siian tärkeää syönnösaluetta riutat (1170) sekä kallio- ja kivikkorantojen sekä siian ja silakan kutualuetta. Luodot ovat rakkoleväyhteisöjä. Alueeseen kuuluu muuta- tärkeitä merilintujen levähdys- ja pesimäalu- man metsäisen luodon lisäksi avomeren pie- eita, joukossa useita vaarantuneita tai silmäl- niä kallio- ja kivikkoluotoja ja riutta-alueita. läpidettäviä lajeja (mm. selkälokki, kala- ja Alue on tärkeä lintujen pesintäalue mukaan lapintiira, karikukko, punajalkaviklo, ruokki, lu ­kien vaarantuneita ja silmälläpidettäviä riskilä, alli, pilkkasiipi). Alue on myös poten- lajeja (mm. ruokkilinnut, karikukko, tukka- tiaalista itämerennorpan lisääntymisaluetta. koskelo, pilkkasiipi, tylli, merikotka). Alue • Hamina: Koivuluodon rantamatala 204 ha. on myös potentiaalista itämerennorpan li- Merialue Koivuluodon ympärillä on Met- sääntymisaluetta. sähallituksen yksityistä vesialuetta ja saari • Kotka: Kivileton matalikko 488 ha. Kivile- kuuluu kansallispuistoon. Täällä esiintyy ton ja Savileton ulkosaariston matalikkoalue luontotyyppejä ulkosaariston luodot ja saa- sijaitsee yleisvesialueella Vanhankylänmaan ja ret (1620) ja vedenalaiset riutat (1170) sekä Ristisaaren puolivälissä. Osa näistä karikoista kallio- ja kivikkorantojen rakkoleväyhteisöjä ulottuu pinnalle. Luodot kuuluvat kansallis- ja putkilokasvivaltaisia pohjia. Matalikko on puistoon, merialuetta ehdotetaan liitettäväksi kokonaisuudessaan edustava laaja ja yhtenäi- siihen. Täällä esiintyy luontotyyppiä veden- nen moreeni- ja sorapohja-alue. alaiset riutat (1170), ulkosaariston luodot ja • Kotka: Kilpisaaren matalikot 1 953 ha. Kil- saaret (1620) sekä mahdollisesti vedenalaiset pisaaren, Vaihkarin, Eteläkarien ja Itäkarien hiekkasärkät (1110). Kallio- ja kivikkoranto- ympärillä oleva vesialue, josta noin 1 563 jen rakkoleväyhteisöt ovat vallitsevia. Alueella ha on yleisvettä ja 390 ha Metsähallituksen on tehty pääsääntöisesti satunnaistettuja vi- yksityistä vesialuetta (Kilpisaaren rantama- deokartoituksia, mutta vedenalaisen eliöyh- talaa). Luodot kuuluvat kansallispuistoon, teisön voidaan olettaa olevan erittäin moni- rantamatalaa ja yleisvesialuetta ehdotetaan muotoinen vastaavien ulkosaariston alueiden liitettäväksi siihen. Täällä esiintyy luonto- perusteella. tyyppiä ulkosaariston luodot ja saaret (1620)

86 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 3. 3(3)

• Kotka: Itäkallon matalikko 619 ha. Kauim- • Pyhtää: Haranmatala 116 ha. Pitkäviirin pana etelässä yleisvesialueella oleva avomeren kaakkoispuolella, yleisvesialueella oleva avo- matalikko, joka muodostuu vedenalaisista meren matalikko, luontotyypiltään vedenalai- riutoista (1170) sekä mahdollisesti veden- set riutat (1170). Alueella on monimuotoisia alaisista hiekkasärkistä (1110). Alueella on levä- ja sinisimpukkayhteisöjä. sinisimpukkayhteisöjä ja paikoin rakkole- • Pyhtää: Kejvsalonmatala 367 ha. Pitkäviirin väyhteisöjä. eteläpuolella, yleisvesialueella oleva avomeren • Pyhtää: Ryöhellin matalikko 27 ha Kaunis- matalikko, joka muodostuu vedenalaisista saaren luoteispuolella yleisellä vesialueella. riutoista (1170) sekä mahdollisesti vedenalai- Ryöhellin luoto kuuluu kansallispuistoon sista hiekkasärkistä (1110). Alueella on mo- ja merialuetta esitetään liitettäväksi siihen. nimuotoisia levä- ja sinisimpukkayhteisöjä. Alueella esiintyy luontotyyppiä ulkosaaris- ton luodot ja saaret (1620) ja vedenalaiset Saarien yhteispinta-ala on 464,8 ha ilman riutat (1170) sekä kallio- ja kivikkorantojen Mustamaata ja Vanhankylänmaata. Vesialueiden rakkoleväyhteisöjä. Luodolla pesii lokkilintu- pinta-ala on yhteensä 20 859 ha. Tästä 17 061 ha yhdyskunta, ja rantavedet ovat mm. silakan on yleistä vettä ja 3 798 ha kylänrajan sisäpuolis- kutualuetta. Tämä alue edustaa alueelle epä- ta, ns. Metsähallituksen yksityistä vesialuetta. Lu- tyypillistä korkeaa ja jyrkkärantaista kallio- vussa eivät ole Mustamaan ja Vanhankylänmaan luotoa selvine levävyöhykkeineen. vesialueet, jotka voidaan liittää kansallispuistoon • Pyhtää: Viirien matalikot 3 033 ha. Sytes- vain, jos armeija luopuu niistä. Rankin käytöstä kerin, Kolmikiven, Kivirikin, Pitkäviirin, poistetun rannikkolinnakkeen vesialueita ei eh- Variskerin, Ormikarin ja Kalliokarin ympä- doteta liitettäviksi kansallispuistoon. Vesialueiden rillä oleva laaja matalikkoalue, josta yleinen pinta-aloissa on pieniä epätarkkuuksia. vesialue on noin 2 518 ha ja Pitkäviirin ran- tamatala 515 ha. Jälkimmäinen on Metsä- hallituksen yksityistä vesialuetta. Molemmat ehdotetaan liitettäväksi kansallispuistoon. Alueen sisällä on kansallispuistoon kuuluvat Mustaviirin ja Pitkäviirin saaret sekä joukko pienempiä luotoja sekä yksityisomistuksessa oleva Mustaviirin vesialue. Metsähallituksen vesialueet esitetään liitettäväksi kansallispuis- toon. Nämä matalikkoalueet muodostavat erittäin arvokkaan ja monimuotoisen koko- naisuuden, jolla on erittäin korkea vedenalai- nen biodiversiteetti sekä monipuolisia geo- logisia muodostumia. Alueella esiintyy Na- tura-luontotyyppejä ulkosaariston luodot ja saaret (1620), harjusaaret (1610), vedenalai- set hiekkasärkät (1110) ja vedenalaiset riutat (1170) sekä lisäksi kallio- ja kivikkorantojen rakkoleväyhteisöjä, putkilokasvivaltaisia poh- jia, näkinpartaisniittyjä ja sinisimpukkayhtei- söjä. Alueella on tärkeitä uhanalaisen meri- taimenen ja karisiian syönnösalueita ja siian kutualueita. Saarilla tavataan monipuolisesti vaarantuneita ja silmälläpidettäviä lintulajeja, ja alueella pesii huomattavia lintuyhdyskuntia (ruokki- ja lokkilinnut). Mustaviirin ympä- rillä oleva yksityinen vesialue on osa samaa, poikkeuksellisen arvokasta merialuetta.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 87 LIITE 4.

Tammisaaren saariston kansallispuiston ehdotetut täydennysalueet

Kaikki kohteet ovat Raaseporin kaupungin alueella ja Metsähallituksen hallinnassa.

• Jussarö 69,1 ha maata ja 9,9 ha vettä. Tämä • Segelskärin ulkoluotoalue 6 380 ha, joista 30 alue on siirtynyt puolustusvoimilta Metsä- ha luotoja (28 ha yleisiä luotoja) ja 6 350 ha hallitukselle vuonna 2005 ja avattu kävijöil- yleistä vesialuetta. Segelskär–Myggan käsittää le pian tämän jälkeen. Aluetta on kehitetty reilut 27 puutonta luotoa laajalla ulkomeren keskeisenä osana kansallispuistoa. Saaren alueella ja tämän pohjoispuolella Skarvkyrkan länsiosa on luonnontilainen ja edustava osa 1 ha luotoja ja Äggharun 2 ha. Merialue ja ulkosaariston vanhaa metsää. Itäosa on kan- luodot ovat yleistä aluetta lukuun ottamat- sallispuiston kannalta ongelmallinen: siellä ta Äggharunia. Alue sisältyy Natura 2000 on hylätty kaivos, rappiolla oleva kerrostalo, -verkostoon, ja Naturan toteutuskeinoksi on entinen merivartioasema sekä muita asuin- määritelty luonnonsuojelulaki. Alueella pesii ja varastorakennuksia. Saaren pohjoisrannal- merilintuja ja siellä metsästetään, minkä takia la on suosittu pienvenesatama. Jussaröhön yhteensovittaminen kansallispuiston suojelu- laaditaan parhaillaan osayleiskaavaa, jonka tavoitteiden kanssa on haastavaa. tarkoitus on selkeyttää maankäyttöä ja myös • Hästö-Busö, ympäröivät saaret ja merialue rajata kansallispuistoon liitettävä osa Jussarön 92 ha maata ja 487 ha vettä. Hästö-Busön itäosasta. saari on merivoimien linnake ja edelleen • Stadsfjärdenin saaret 77,2 ha. Alue muo- puolustusvoimien käytössä. Hästö-Busön dostuu kolmesta melko suuresta saaresta pääsaaren perhoslajistoa on tutkittu vuo- (Kalvön, Slåtterholmen, Kavelholmen) sekä sia. Sieltä on tavattu 50 uhanalaista lajia ja joukosta pienempiä luotoja Tammisaaren muutama laji ensimmäistä kertaa Suomessa taajaman edustalla. Saarilla kasvaa edustavia (Itämies 2012). Tämä alue on tärkeää saada jalopuumetsiä ja lehtoja. Alue on siirtynyt osaksi kansallispuistoa siinä tapauksessa, että Metsähallitukselle Tammisaaren kaupungil- puolustusvoimat luopuu Hästö-Busön ran- ta vuonna 2003. nikkolinnakkeesta. Kuitenkin on tärkeää, että puolustusvoimien toimintaedellytykset turvataan täällä kaikissa olosuhteissa.

88 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 5.

Saaristomeren kansallispuiston ehdotetut täydennysalueet

• Kemiönsaari: Morgonlandet 12 ha. Ulkome- • Parainen: Utön Kesnäsudden, Ormskär, Bo- ren saari Hangon läntisellä selällä. Saarella on kulla – 73 ha. Nämä saaret ovat Utön ran- arvokas linnusto ja eteläisen Saaristomeren nikkolinnakkeeseen kuuluneita saaria. Kesnäs suurin tiirayhdyskunta. Morgonlandet oli on kolmannen Salpausselän viimeinen me- sota-aikana taistelujen kohde. Saari on Met- renpäällinen osa lounaassa. Ormskärissä on sähallituksen, mutta edelleen merivoimille erittäin hieno ja laaja kluuvi, jonka suuauk- vuokrattuna. Saarella on toiminut Russarön ko merelle on hyvin kapea. Metsähallituksen linnakkeen tulenjohtopaikka. Liitetään kan- alueita, joissa merivoimat lopetti toimintan- sallispuistoon, kun merivoimien vuokrasopi- sa Utön linnakkeen toiminnan päättyessä v. mus päättyy. 2005, mutta vuokrasopimusta ei ole vielä • Kemiönsaari: Örö, lähiluodot ja merialue, irtisanottu. 187 ha maata ja 522 ha vettä. Örössä on • Parainen: Utön kylän vaihtomaita. Utön paljon harvinaisia kasveja ja luontotyyppe- pääsaarella on 12 kansallispuistoon kuuluvaa jä. Se on Suomen parhaita perhosten, sekä pientä palstaa, pinta-alaltaan yhteensä alle 1 vaelta v­ ien että paikallisten, esiintymisalueita. ha. Ne ovat alun perin isojaossa tulleet me- Saarella on 60 taloa ja paljon eri-ikäisiä lin- renkulkulaitokselle ja sieltä ne ovat siirtyneet noitteita ja tykkejä. Se on RKY-aluetta. Alue Metsähallitukselle ja kansallispuiston osaksi. on Metsähallituksen ja se liitetään kansallis- Kylän keskellä olevilla alueilla ei ole arvoa puistoon vuoden 2015 alussa, kun merivoi- kansallispuistossa, mutta vaihtamalla (tai mien vuokrasopimus päättyy. myymällä) ne naapuritilojen osaksi voidaan • Kemiönsaari: Ejskär ja Grisselklobben 10 ha. myötävaikuttaa Utön kylän kehittämiseen. Örön linnakkeen entisiä tulenjohtopaikkoja, Metsähallitus on tehnyt vuonna 2009 esi- joissa on jäljellä betoniset tulenjohtotornit. tyksen ympäristöministeriölle toimenpiteis- Liitetään kansallispuistoon, kun merivoimien tä, jotka mahdollistaisivat esim. maanvaihdon vuokrasopimus päättyy. Natura-ohjelmaan kuuluvien luotojen kanssa. • Kemiönsaari: Skinnarvikin saaret 236 ha. • Maa- ja vesialueiden ostaminen. Natura- Nämä saaret (Lemholmen, Falkön, Granhol- verkostoon kuuluvia alueita, arvokkaita men, Halsholmen, Risholmen sekä Nordviks- merenpohjia etenkin Salpausselän alueelta, fjärdenin Granholmen) ovat Metsähallituksen kansallispuiston sisällä olevia loma-asuntoja hallinnassa ja puolustusvoimille vuokrattuna ja luonnonsatamia tulisi voida harkinnan varikon suoja-alueeksi eikä niillä ole puolus- mukaan ostaa kansallispuistoon, milloin tusvoimien toimintaa. Näiden liittäminen näitä on vapailla markkinoilla ostettavissa. kansallispuistoon on mahdollista vain, jos Puiston tavoitteiden kannalta vähäarvoisia ne voivat samaan aikaan olla sotilasalueena palstoja kyläsaarilta voidaan vaihtaa tai myydä ja tästä johtuvat liikkumisrajoitukset pysyvät pois, mikäli tällä tavoin voidaan tukea kylien voimassa. Puolustusvoimien toimintaedelly- elävänä säilymistä. Kiinteistöjen vaihtaminen tysten tulee säilyä liittämisestä huolimatta tai myyminen edellyttää kansallispuistosta ennallaan. irrotettavien alueiden nimeämistä kansallis- puistolaissa.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 89 LIITE 6. 1(3)

Metsähallituksen alueiden kuvaus Porkkalan selvitysalueella

Alueet 1–3 näkyvät myös kuvassa 13 s. 59.

Alue 1 rakennuksia kuin eteläpään vuokratontilla • Kirkkonummi: Bergstadsbrottenin mata- oleva loma-asunto ja sen talousrakennuksia. likot 5 970 ha Kirkkonummen saariston Träskötä ympäröi Metsähallituksen vesialue. eteläpuolella. Alueen sisällä ovat Metsähalli- Saari, vesialue ja palanen Söderskärin luotoa tuksen luonnonsuojelualueet Kantskogsbrot- (5,7 ha, Rönnskärin itäpuolella) muodostavat ten–Bergstadsbrotten (luotoja 6 ha ja vettä luonnonsuojelualueen. Tämä 369 ha:n ko- 118,3 ha) sekä Bergensgrund (luotoja 0,2 ha). konaisuus muodosti ennen sotia Porkkalan Alueella on vedenalaisia riuttoja noin 164 ha kansallispuiston. ja näihin liittyviä lajirikkaita sinisimpukka- • Kirkkonummi: Rönnskär 62,4 ha maata ja ja punaleväyhteisöjä. Alueen matalikot ovat 316,2 ha vettä. Rönnskärissä on erinomainen merilintujen, etenkin muuttavien allien, suo- luonnonsatama, laituri, majakka, tykkejä ja simia ruokailualueita. vanhoja rakennuksia. Saarella on aiemmin • Kirkkonummi: Äspskärskobben 20,7 ha (1,5 toiminut luotsiasema, jonka rakennus ma- ha:n luoto ja 19,2 ha vesialuetta). Lintuluo- jakan vieressä on hyvin huonossa kunnossa. to, jonka ympärillä on Metsähallituksen ns. Rakennukset ovat Senaatti-kiinteistöjen hal- yksityistä vesialuetta. linnassa. • Kirkkonummi: Söderskärin–Norrbådanin • Saarella on pitkään toiminut Helsingin Seu- matalikot 2 930 ha. Tällä ulkomerialueella dun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringa ry:n on 90 ha sinisimpukka- ja punaleväyhteisö- lintuasema. Porkkalan niemi ja sen edustan jen peittämiä riuttoja. Merilinnut ruokailevat saaret muodostavat erään Suomen parhaista näillä riutoilla. paikoista havainnoida keväällä arktisten vesi- • Kirkkonummi: Järvö 21,1 ha maata ja 13,1 lintujen ja kahlaajien muuttoa sekä Porkkalan ha vettä. Järvön saari on pääosin kallioran- niemen kautta Viron suuntaan lähtevää lin- tainen ja karu. Saaren sisäosissa on paikoin tujen syysmuuttoa. Saarella on mielenkiintoi- pienalaisia lehtoja. Osa metsistä voidaan lu- nen historia ja se on upea kohde, varmasti tä- kea mäntyvaltaisiin luonnontilaisen kaltaisiin män kansallispuiston huippunähtävyys. Mut- vanhoihin metsiin. Saari on vuokrattuna ta saaren vastaanottokapasiteetti on rajallinen. merivoimille, ja sen itäpäässä on puolustus- • Saari on pääosin kalliorantainen ja karu, voimien käytössä oleva venesatama. Saaren parhaiten saarella ovat edustettuina kallioiset lounaisniemi on vuokrattu Uudenmaan vir- luontotyypit. Rannoilla on pienialaisia me- kistysalueyhdistykselle. Niemessä on kalliossa renrantaniittyjä. Saaren sisäosien puustoiset veneiden kiinnitysrenkaita. Pohjoisosa saar- alueet ovat pääosin nuorta metsää. ta on yksityisomistuksessa ja siellä on loma- • Kirkkonummi: Mäkiluotoa ympäröivät pik- asuntoja. kusaaret ja vesialue käsittävät 8,8 ha maata ja • Kirkkonummi: Träskön 90,1 ha maata ja 363,6 ha vettä. Itse Mäkiluoto on Senaatti- 287,2 ha vettä. Träskön (84,4 ha) on Porkka- kiinteistöjen hallinnassa. Ympäröivät luodot lanniemen kärjen ulkopuolella sijaitseva met- ja pikkusaaret ovat karuja ja kallioisia. säinen saari, jossa on venäläisten rakentamia • Inkoo: Sommarnin matalikko 2 880 ha. linnoitteita. Siellä on paljon linnoitustöistä Sommarnin alueen sisälle jäävät Sommar- johtuvia louhikoita. Saaressa on monipuolista hellenin, Grytgobbenin ja Sankbådanin ma- luontoa: nuorehkoa havumetsää, lehtoja, kal- talikot ja luodot. Luodot ovat hylkeiden ja lioita ja pieni sisäjärvi. Saari on Metsähallituk- allien suosimia levähdyspaikkoja. Alueella on sen hallinnassa ja sen luoteis- ja eteläosissa on noin 110 ha vedenalaisia riuttoja, joiden sini- hyvät luonnonsatamat. Hyvällä ilmalla saaren simpukat houkuttelevat merilintuja alueelle. luonnonrantoihin voi kiinnittyä muutama Myös harmaahylkeitä tavataan täällä säännöl- kymmenen venettä. Saari kestää Rönnskäriä lisesti. Sommarnin matalikko on Porkkalan paremmin kulutusta. Saarella ei ole muita eteläpuolen matalikoista arvokkain.

90 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 6. 2(3)

• Inkoo: Porsö–Ryssklobben 48,3 ha maata ja tetään etenkin seuran koulutustoiminnassa. 162,6 ha vettä. Porsö on havumetsää kasvava Höga ja Låga Bågaskärin välillä on matala saari Inkoossa Porkkalanselän pohjoisreunal- maakannas ja tämän pohjoispuolella suojai- la. Saarella on melko suojainen satama. Met- nen, merivartioston ja sitä ennen luotsilai- sähallituksen hallintaan kuuluu koko Porsön toksen toimintaa varten rakennettu satama. saari ja sen eteläpuolella oleva pitkänomainen Bågaskärin itäpuolella ja Höga Bågaskärin Ryssklobben. Sen sijaan sataman suulla oleva länsipuolella on Metsähallituksen yksityistä Hasselklobben on yksityisessä omistuksessa. vesialuetta. Porsössä on Senaatti-kiinteistöjen omistuk- sessa olevaa rakennettua omaisuutta: majoi- Alue 2 tusrakennus (76 m2), sauna, 9 erilaista varas- to- ja suojarakennusta (406 m2), varastoluola • Kirkkonummi: Kuokkamaa 22,9 ha. Alue (148 m2) sekä ponttoonilaituri, lauttalaituri sijaitsee Espoonlahden suulla, Medvastin ja deaktivoituja tykkejä. Saari ei ole enää puo- pohjoispuolella. Alue on arvokasta perinne- lustusvoimien käytössä. Majoitusrakennus on ympäristöä, joka muodostuu avoimista nii- vuokrattu yksityishenkilölle. tyistä, hakamaista ja metsälaitumista. Luon- • Porsö ja Ryssklobben ovat pääosin kallioran- nonsuojelualue. taisia ja melko karuja. Osa metsistä on luon- • Kirkkonummi: Norra-Fladet 78 ha maata nontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä, joissa ja 73 ha vesialuetta, yhteensä 151 ha. Alue on paikoin runsaasti lahopuuta. Porsössä on muodostuu useammasta osasta Norra Flade- myös edustava tervaleppävaltainen lehto. tin–Smedjevikenin–Dåvitsvikenin alueella. • Inkoo: Stora Fagerö 2 ha metsää ja 66 ha Norra Fladetin alue on linnustollisesti arvo- vesialuetta suuremmassa saaressa Porkkalan- kasta perinnemaisemaa ja sitä on kunnostettu selän luoteiskulmassa. Alue on vuokrattuna ruovikon niitolla ja laidunnuksella. Smedje- merivoimille ja voidaan liittää suojelualuee- vikenin puolella on lintutorni. seen vain, jos merivoimat luopuu saaresta ja • Kirkkonummi: Kalvholmen 17,4 ha maata vesialueesta. ja 5,0 ha vettä. Aluetta luonnehtivat puus- • Inkoo: Inkoon luodot 7 ha Porkkalanselän toiset ja avoimet perinneympäristöt sekä länsiosassa. Käsittää joukon yleisen alueen avoin ruovikoitunut merenlahtialue. Alueen luotoja, mm. Sadeln, Lillsadeln, Estgrunden, uhkana on hakamaiden ja avointen alueiden Hästen. Kuuluu Inkoon saariston Natura- umpeenkasvu. alueeseen. Luotoja käytetään merilintujen • Kirkkonummi: Dåvits Kotilahti 8 ha maata metsästyspaikkoina kesäkuun alussa ja syksyl- ja 9 ha vesialuetta. Kapean suuaukon mereen lä, myös harmaahylkeitä metsästetään täällä. yhdistämä lahti Medvastössä. • Inkoo: Lilla Bågaskär 14,6 ha maata ja 121,1 • Kirkkonummi: Dåvitsviken 170,2 ha. Alue ha vettä. Bågaskär on Inkoon ulkosaariston koostuu useammasta osasta: Flader, Dåvitsvi- mäntyvaltainen saari, josta itäosa, Låga Bå- ken ja Brännmossen. Alue käsittää lintuvesiä, gaskär, on Metsähallituksen hallinnassa ja lehtoja, soita ja perinnemaisemia. merivoimille vuokrattuna. Låga Bågaskärin • Kirkkonummi: Värans Stormossen 66,4 ha. puolella sijaitsee Senaatin hallinnassa olevaa Stormossen on rikkonaista nevaa, jota ympä- rakennettua omaisuutta: kahdeksan suoja- ja röivät rämeet ja korvet, saarekkeissa kasvaa varastorakennusta (yhteensä 450 m2), varas- luonnonmetsää. toluola, tutka-asema, ponttooni- ja lauttalai- • Kirkkonummi: Telegrafberget 53,4 ha maata turi sekä deaktivoituja tykkejä ja tykkiasemia. ja 243,3 ha vettä. Kallioinen metsä- ja ranta- • Höga Bågaskär, saaren länsiosa on rajavartio- alue Porkkalanniemen länsirannalla. Alueen laitoksen hallinnassa ja vuokrattuna Suomen eteläosa on vuokrattuna Finnpilot Oy:lle ja meripelastusseuralle pitkäaikaisella vuokraso- siellä toimii Porkkalan luotsiasema. Muu osa pimuksella. Siellä on aiemmin toiminut luot- maa-alueesta on vuokrattu Uudenmaan vir- siasema ja merivartioasema. Meripelastusseu- kistysalueyhdistykselle ja on osa tämän hal- ra on rakentanut entisen merivartioaseman linnoimaa Porkkalanniemen virkistysaluetta. paikalle ison toimintakeskuksen, jota käy-

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 91 LIITE 6. 3(3)

Luotsiaseman aluetta ei liitetä suojelualuee- Alue 3 seen niin kauan kuin se on vuokrattuna. • Kirkkonummi: Porkkala Stormossen 22,4 • Kirkkonummi: Finnträsketin metsä 149,1 ha. Rämevaltainen suo Porkkalanniemen kes- ha. Boreaalista luonnonmetsää Finnträskin kellä. Metsät ovat suurimmilta osin kallioisia järven rannalla. Eteläpuolinen metsä kuuluu mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita. Uudenmaan parhaisiin vanhoihin metsiin. • Siuntio: Störsvikin metsä 171,1 ha maata Metsä on uusmaalaisittain melko laaja, ja ja 19,8 ha vettä (Kvarnträsk). Suuri vanhan lahoa lehtipuuta on sekapuuna runsaasti. metsän alue Pikkalanlahden länsipuolella, Alueella on pieniä kallioita ja soistuneita pai- osittain meren rannalla. Metsän keskellä nanteita sekä itäosassa lisäksi hieman laajempi on järvi. Alueen metsät vaihtelevat rehevien isovarpuräme. maiden kuusikoista ja kuusi-lehtisekametsistä • Kirkkonummi: Saltfjärden 125,3 ha maata kuivien kasvupaikkojen ja kallioiden männi- ja 5,1 ha vettä. Saltfjärden on linnustollises- köihin. Lahopuuta esiintyy paikoin runsaas- ti arvokas entinen laaja merenlahti. Siitä on ti. Störsvikin suot ovat pienialaisia puustoisia muodostunut perinnemaisema, jota hoide- korpia ja rämeitä. Suurin yhtenäinen suoalue taan niittämällä, laiduntamalla ja pienpetoja on Kvarnmossenin räme. poistamalla. Alueen eteläosassa on Gästerbyn • Inkoo: Långvassfjärden 45,2 ha maata ja 6,0 lehmusmetsä. Saltfjärden on eräällä maam- ha vettä. Suurin osa alueesta on avointa ruo- me tärkeimmistä muuttolintujen reiteistä ja vikoitunutta merenlahtea. Metsähallituksen siellä levähtää paljon vesilintuja, kahlaajia ja alueella lahden itä- ja eteläreunaa kiertää petolintuja. Alueella on suosittu lintutorni ja puustoinen vyöhyke, joka vaihtelee lehtipuu- palveluvarustusta. valtaisesta harvasta koivikosta havumetsään ja rantoja reunustavaan tervalepikkoon. Vanhaa puustoa on vähän ja lahopuustoa on vasta kehittymässä. Perinnebiotoopeista on jäljellä osin melko edustavaakin rantaniittyä sekä ha- kamaatyyppisiä puoliavoimia metsiä. Aluet- ta hoidetaan laiduntamalla. Långvassfjärden liittyy itäreunaltaan Uudenmaan virkistys- alueyhdistyksen omistamaan Kopparnäsin virkistysalueeseen. Nämä yhdessä Siuntion puolella olevan, Metsähallituksen hallinnassa olevan Störsvikin metsän kanssa muodostavat laajan luontoaluekokonaisuuden.

92 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 7. 1(4)

Selvitettävänä olevan Porkkalan kansallispuiston toteutusvaihtoehdot

Vaihtoehto 0 – Metsähallituksen asetus alle 100 ha:n luonnonsuojelualueista). alueista muodostetaan ns. tavallisia Uudet luonnonsuojelualueet perustetaan Natu- luonnonsuojelualueita ra-alueittain ja näitä alueita tulee perustettavaksi noin X eri aluetta. Samalla myös edellä mainit- Tämä vaihtoehto koskee kaikkia Metsähallituksen tujen, aiemmin muodostettuja luonnonsuojelu- alueita selvitysalueella eli alueet 1 + 2 + 3 kuvassa alueita koskevien säädösten ajanmukaistaminen 13 s. 59, alueiden kuvaus on liitteessä 6. tulee arvioitavaksi. Keskeinen kysymys tässä selvityksessä on se, Näille luonnonsuojelualueille ei tulla ohjaa- mitä hyötyä tai lisäarvoa on mahdollisuus saada maan kävijöitä eikä niitä tulla mainostamaan, sillä, että Metsähallituksen alueista perustettai- mutta ne ovat avoimia kävijöille – mahdollisia siin yksi kansallispuisto useiden eri luonnon- lintujen pesimäaikaisia rajoitusosia tai kasvillisuu- suojelualueiden sijaan. Tähän kysymykseen ei deltaan erikoisen herkkiä alueita lukuun ottamat- ole mahdollista saada yksiselitteistä vastausta, ta. Vilkkaimmille paikoille voi olla tarpeen jär- sillä kansallispuistoon liittyy paitsi hyötyjä myös jestää opastustauluja ja pieniä pysäköintialueita, haittoja. Hyötyjä ovat kansallispuiston näky- joita jo nyt on muutamilla näistä alueista. Niille vyys ja tunnettuvuus verrattuna vaihtoehtoiseen alueille, jotka tarvitsevat luonnonhoitoa (laidun- ratkaisuun. Kansallispuisto mahdollistaa myös nusta, kuusen poistoa, vieraspetojen poistoa) tai luontomatkailun aktiivisen kehittämisen, josta on ennallistamista, voidaan näitä toimenpiteitä tehdä hyötyä ihmisten lisääntyneen luontotietoisuuden Metsähallituksen toimesta tai järjestämänä. Tässä muodossa. Matkailuelinkeinojen kehittämiselle suhteessa ei ole eroa kansallispuistoa koskeviin ja rahoituksen saamiselle hoidon ja palvelujen vaihtoehtoihin. kehittämistä varten kansallispuisto avaa parem- Tämän vaihtoehdon 0 luonnonsuojelualuei- mat mahdollisuudet. Toisaalta kansallispuisto tar- den pinta-ala olisi yhteensä 1 184 ha maata ja koittaa paljon suurempia kävijämääriä, enemmän 13 550 ha vettä. Luvuissa on kuitenkin mukana kulutusta ja häiriötä sekä kalliimpia ylläpitokus- puolustusvoimille vuokrattuja alueita Järvössä, tannuksia. Pelkästään luonnonsuojelun kannalta Rönnskärissä, Stora Fagerössä ja Låga Båga­ ajateltuna kansallispuiston edut eivät ole aivan skärissä sekä Porkkalan luotsiaseman tontti. Il- kiistattomia. man näitä pinta-alat olisivat 1 064 ha maata ja Erillisten, tavallisten luonnonsuojelualueiden 13 034 ha vesialuetta. perustaminen kansallispuiston sijaan tarkoittaa Koko pinta-ala jakaantuu selvitysalueella kun- sitä, että selvitysalueen kohteet tulevat mukaan tien osalta seuraavasti: lähivuosina laadittavaan, koko läntisen Uuden- • Kirkkonummi 895 ha maata ja 10 294 ha maan valtion suojelualueet käsittäviin kahteen vettä asetukseen (valtioneuvoston asetus yli 100 ha:n • Siuntio 171 ha maata ja 20 ha vettä luonnonsuojelualueista ja ympäristöministeriön • Inkoo 117 ha maata ja 3 236 ha vesialuetta.

Yhteenveto 0-vaihtoehdon hyvistä ja huonoista puolista voidaan tiivistää seuraavasti: Hyviä puolia 0-vaihtoehdossa Huonoja puolia 0-vaihtoehdossa • Alueilla on vähemmän kävijöitä ja näistä aiheutu- • Porkkalan alueen matkailullisia mahdollisuuksia luon- vaa kulumista ja häiriötä tomatkailun osalta ei voida tai voidaan käyttää vain • Arkaa ja häiriölle herkkää luontoa pystytään suo- rajallisesti hyväksi jelemaan paremmin • Tämä ei tue matkailuyrittäjien toiminnan kehittämistä • Alueet säilyvät rauhallisina kohteina omatoimiret- • Suojelualueiden palvelurakenteille, hoidolle tai muul- keilijöille le kehittämiselle on vaikea saada hankerahoitusta tai • Alueen hoito ja ylläpito on halvempaa, koska pal- muuta rahoitusta ilman kansallispuiston statusta. To- velurakenteita ja huoltoa tarvitaan vähemmän sin rakenteiden tarvekin jää muita vaihtoehtoja vä- • Lisääntynyt matkailutoiminta ei häiritse lintuase- häisemmäksi. matoimintaa Rönnskärillä

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 93 LIITE 7. 2(4)

Vaihtoehto 1 – Porkkalan saariston ovat puolustusvoimien käytössä eivätkä sovellu kansallispuisto matkailijoille kuljettaviksi. Sama ongelma saavu- tettavuuden suhteen on kaikissa vaihtoehdoissa Tämä vaihtoehto kattaa alueen 1 kuvassa 13 s. (katso luku 6.7 s. 63). 59, alueiden kuvaus on liitteessä 6. Kansallispuistoon sisältyisivät paitsi Metsähal- Perustetaan Porkkalan saariston kansallispuis- lituksen saaret Kirkkonummella myös Inkoossa, to, johon tulee mukaan Metsähallituksen luonto- sillä siellä sijaitsee luonnonsuojelullisesti tärkeitä palveluiden hallinnassa olevia saaria ja vesialueita, ja kävijöitä kiinnostavia valtion saaria. mutta ei alueita mantereella. Muista selvityksen Tämän vaihtoehdon 1 mukaisen kansallis- kohteena olevista alueista tehdään säädösvalmiste- puiston pinta-ala olisi yhteensä 255 ha saaria ja lun kautta tavallisia luonnonsuojelualueita. Aiem- 13 128 ha vettä. Luvuissa on kuitenkin mukana min perustettujen neljän luonnonsuojelualueen puolustusvoimille vuokrattuja alueita Järvössä, asetukset ajanmukaistetaan tarvittaessa. Rönnskärissä, Stora Fagerössä ja Låga Båga­ Tähän kansallispuistoon olisi kuitenkin tär- skärissä. Ilman näitä pinta-alat olisivat 155 ha keä saada mukaan muutamia ”sillanpäitä”, joiden saaria ja 12 612 ha vesialuetta. kautta voidaan ohjata liikennettä ja jakaa infor- Koko pinta-ala jakaantuu kuntien osalta seu- maatiota kansallispuiston nähtävyyskohteista. raavasti: Metsähallituksella ei kuitenkaan ole tähän sopi- • Kirkkonummi 183 ha saaria ja 9 898 ha vettä via maakaistaleita rannikolla: Porkkalan luotsiase- • Siuntio 0 ha maata ja vettä man takana oleva Metsähallituksen kiinteistö on • Inkoo 72 ha saaria ja 3 230 ha vesialuetta. jyrkkärantainen ja kallioinen, Upinniemen alueet

Vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia voi kuvata seuraavasti: Hyviä puolia vaihtoehdossa 1 Huonoja puolia vaihtoehdossa 1 • Saariston hienoja nähtävyyskohteita voidaan • Kansallispuisto jää maa-alaltaan aika vaatimattomaksi, vaik- kehittää kansallispuiston osana ka muodollisesti täyttää lain vaatimukset • Matkailukäyttöön sopivien saarien kehittä- • Kansallispuisto on hajanainen miseen on mahdollisuus hakea ja saada tukea • Pientä ja vaikeasti saavutettavaa kansallispuistoa ei ole helppo • Mantereella olevat kohteet säilyvät rauhalli- tehdä tunnetuksi sempina, kun niitä ei tehdä tunnetuksi kan- • Kova kävijäpaine kohdistuu muutamalle harvalle kansallis- sallispuiston osana puiston saarelle: Rönnskär, Träskö, Porsö, Bågaskär • Lintuaseman toimintaan Rönnskärillä kohdistuu haasteita uudessa tilanteessa • Laiturit ja muut merikansallispuiston rakenteet ovat kalliita • Merikansallispuiston ylläpito on kallista (edellyttää hyvää venekalustoa)

94 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 7. 3(4)

Vaihtoehto 2 – Porkkalan ja saariston Tämän vaihtoehdon 2 mukaisen kansallis- kansallispuisto puiston pinta-ala olisi yhteensä 1 164 ha saa- ria ja 13 484 ha vettä. Luvuissa on kuitenkin Tämä vaihtoehto kattaa alueet 1 + 2 kuvassa 13 mukana puolustusvoimille vuokrattuja alueita s. 59, alueiden kuvaus on liitteessä 6. Järvössä, Rönnskärissä, Stora Fagerössä ja Låga Perustetaan Porkkalan kansallispuisto, johon Bågaskärissä­ sekä Porkkalan luotsiaseman tontti. tulee mukaan Metsähallituksen luontopalvelui- Ilman näitä pinta-alat olisivat 1 044 ha saaria ja den hallinnassa olevia saaria ja vesialueita sekä 12 978 ha vesialuetta. rannikolla olevia alueita. Muista selvityksen koh- Koko pinta-ala jakaantuu kuntien osalle seu- teena olevista alueista tehdään säädösvalmistelun raavasti: kautta tavallisia luonnonsuojelualueita. Aiemmin • Kirkkonummi 621 ha maata ja 10 229 ha perustettujen neljän luonnonsuojelualueen ase- vesialuetta tukset ajanmukaistetaan tarvittaessa. • Siuntio 171 ha maata ja 20 ha vettä Tämä olisi luonteva kokonaisuus, sillä kaik- • Inkoo 117 ha maata ja 3 236 ha vettä. kia osia yhdistää toisiinsa meri. Olisi perusteltua kutsua tällaista kansallispuistoa merikansallispuis- toksi, ja sillä on selvä mereen liittyvä imago. Kui- tenkin vaikka tässä olisi mukana rannikkoalueita, ongelma saaristo-osan saavutettavuuden suhteen säilyisi.

Vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia voi kuvata seuraavasti: Hyviä puolia vaihtoehdossa 2 Huonoja puolia vaihtoehdossa 2 • Saariston hienoja nähtävyyskohteita voidaan • Kansallispuisto jää hajanaiseksi kehittää kansallispuiston osana • Kova kävijäpaine kohdistuu muutamalle harvalle kansal- • Matkailukäyttöön sopivien saarien kehittämi- lispuiston saarelle: Rönnskär, Träskön, Porsö, Bågaskär seen on mahdollisuus hakea ja saada tukea • Lintuaseman toimintaan Rönnskärillä kohdistuu haasteita • Mereen liittyvät rannikon suojelualueet vahvis- uudessa tilanteessa tavat kansallispuistoa • Laiturit ja muut merikansallispuiston rakenteet ovat kal- liita • Merikansallispuiston ylläpito on kallista (edellyttää hyvää venekalustoa)

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 95 LIITE 7. 4(4)

Vaihtoehto 3 – Länsi-Uudenmaan rannikon Tämän vaihtoehdon 3 kansallispuistoalueiden kansallispuisto pinta-ala olisi yhteensä 1 184 ha maata ja 13 490 ha vettä. Luvuissa on kuitenkin mukana puolus- Tämä vaihtoehto koskee kaikkia Metsähallituksen tusvoimille vuokrattuja alueita Järvössä, Rönn­ alueita selvitysalueella eli alueet 1 + 2 + 3 kuvassa skärissä, Stora Fagerössä ja Låga Bågaskärissä­ 13 s. 59, alueiden kuvaus on liitteessä 6. sekä Porkkalan luotsiaseman tontti. Ilman näitä Perustetaan Porkkalan alueen ympärille kan- pinta-alat olisivat 1 064 ha maata ja 12 974 ha sallispuisto, johon tulee mukaan Metsähallituk- vesialuetta. sen luontopalveluiden hallinnassa olevia saaria ja Koko pinta-ala jakaantuu kuntien osalta seu- vesialueita sekä mantereella olevia alueita Hel- raavasti: sinki–Hanko-tien eteläpuolella. Saltfjärdenin • Kirkkonummi 895 ha maata ja 10 234 ha laaja kosteikkoalue Porkkalanniemen tyvellä sekä vettä Finnträskin suuri vanhan metsän alue vähän kau- • Siuntio 171 ha maata ja 20 ha vettä empana ovat mukana. Molemmat ovat vanhalla • Inkoo 117 ha maata ja 3236 ha vesialuetta. Porkkalan vuokra-alueella ja niillä on jonkinastei- nen yhteys Porkkalaan. Saltfjärden monipuolis- taisi kansallispuistoa, samoin Finnsträskin metsä, mutta niiltä puuttuu luonteva yhteys mereen ja merelliseen imagoon.

Vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia voi kuvata seuraavasti: Hyviä puolia vaihtoehdossa 3 Huonoja puolia vaihtoehdossa 3 • Saariston hienoja nähtävyyskohteita voidaan ke- • Kansallispuisto jää hajanaiseksi hittää kansallispuiston osana • Saltfjärdeniltä ja Finnträskin metsältä puuttuu luon- • Matkailukäyttöön sopivien saarien kehittämiseen teva yhteys mereen ja merelliseen imagoon on mahdollisuus hakea ja saada tukea • Saltfjärden tai Finnträskin metsä eivät kestä suuria • Mereen liittyvät rannikon suojelualueet sekä Salt- kävijämääriä fjärden ja Finnträskin metsä lisäävät kansallispuis- • Kova kävijäpaine kohdistuu muutamalle harvalle ton pinta-alaa ja vahvistavat kansallispuistoa kansallispuiston saarelle: Rönnskär, Träskön, Porsö, • Saltfjärden tuo mukanaan yhden lisäkohteen kävi- Bågaskär jöille, sillä siellä on suosittu lintutorni • Lintuaseman toimintaan Rönnskärillä kohdistuu haas- teita uudessa tilanteessa • Laiturit ja muut merikansallispuiston rakenteet ovat kalliita • Merikansallispuiston ylläpito on kallista (edellyttää hyvää venekalustoa)

96 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 8.

Kuntien ja muiden julkisyhteisöjen hallinnassa olevia virkistysalueita ja vastaavia alueita Porkkalan selvitysalueella

Lisäksi alueella on muita näiden omistamia kiinteistöjä sekä myös yksityisiä luonnonsuojelualueita. Luettelo ei ole kattava.

Pinta-ala Pinta-ala Alueen omistaa / Kunta Virkistysalueen nimi Lisätietoja maata ha vettä ha aluetta hallinnoi Tämä virkistysalue on Metsähallituksen alueiden Störsvik ja Långvassfjärden Uudenmaan Inkoo Kopparnäs 517 195 välissä. Muodostavat laajan, 812 ha:n virkistysalueyhdistys laajuisen yhtenäisen alueen (ml. yhdis- tyksen Störsvikin alue Siuntiossa) Uudenmaan Inkoo Sommarn 12 0 virkistysalueyhdistys Uudenmaan Inkoo Stora Fagerö 32 0 virkistysalueyhdistys Uudenmaan Kirkkonummi Järvö 2 0 Metsähallituksen aluetta virkistysalueyhdistys Porkkalanniemen eteläosassa, käsittää Kirkkonummi Lähteelä 134 992 Helsingin kaupunki myös saaria Kirkkonummi Porkkalan leirikeskus 14 0 Helsingin seurakuntayhtymä Dragesvikenin rannalla Porkkalassa Kirkkonummen kunta, Alueet on vuokrattu Uudenmaan vir- Kirkkonummi Porkkalanniemi 156 0 Nurmijärven kunta, kistysalueyhdistykselle, myös Metsähal- Vantaan kaupunki lituksen 40 ha:n alue Telegrafbergetillä Kirkkonummi Räfsön leirikeskus 37 0 Kirkkonummen seurakunnat Uudenmaan Kirkkonummi Stora Brändö 40 42 virkistysalueyhdistys Kirkkonummi Väransin virkistysalue 50 0 Espoon kaupunki Pinta-ala on arvio Uudenmaan Liittyy Kopparnäsin alueeseen ja Met- Siuntio Störsvik 81 75 virkistysalueyhdistys sähallituksen alueisiin Yhteensä 1 075 1 304

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 97 LIITE 9. Natura-luontotyyppien esiintyminen Porkkalan selvitysalueella Metsähallituksen luontopalvelujen alueella ja 14 yksityisellä luonnonsuojelualueella

Aspskärs- kobben, Bergens- Finn- Salt- grund, Pork- Dåvits- träs- fjärden Kantskogs- Mäki- kala Dåvits viken, ket, ja Gäs- brotten, luodon Tele- Stor- Lång- Kuok- Norra Koti- Kirkko- Kirkko- terbyn Bergstads- Söder­ Rönn­ ympä- Träs- graf- mos- vass- Stora Låga kamaa, Fladet, lahti, nummi nummi metsä, brotten, Järvö, skär, skär, ristö, kön, berget, sen, Störs­ fjär- Fa- Båga­ YSA- Kirkko- Kirkko- Kirkko- YSA + YSA + Kirkko- Kirkko- Kirkko- Kirkko- Kirkko- Kirkko- Kirkko- Kirkko- Kirkko- vik, den, Porsö, gerö, skär, alueet, nummi nummi nummi MH MH nummi nummi nummi nummi nummi nummi nummi nummi nummi Siuntio Inkoo Inkoo Inkoo Inkoo 14 kpl Natura-luontotyypin Koodi Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha Ha nimi Ei luontoyyppiä 15,3 129,0 6,5 61,5 83,74 20,4 2,9 17,1 29,9 32,3 10,9 139,1 38,95 22,9 0,7 11,18 91,9 Kivikkorannat 1220 0,2 Kasvipeitteiset 1230 1,5 4,2 5,0 24,8 15,6 5,6 11,4 0,7 3,84 0,01 merenrantakalliot Ulkosaariston saaret ja 1620 1,7 22,5 7,2 5,4 luodot Merenrantaniityt* 1630 6,2 0,4 0,09 0,32 0,4 2,66 0,7 Itämeren hiekka- 1640 rannat Runsaslajiset kuivat ja 6270 2,5 tuoreet niityt* Kosteat suurruoho- 6430 0,4 29,6 0,3 0,1 niityt Keidassuot * 7110 55,7 15,0 Vaihettumissuot ja 7140 20,3 7,2 52,7 35,3 0,8 1,27 2,1 rantasuot Lähteet ja lähdesuot 7160 0,01 Silikaattikalliot 8220 1,3 0,8 3,9 1,1 16,2 36,9 9,4 5,5 2,01 1,7 Luonnonmetsät* 9010 38,3 52,6 2,3 0,7 3,1 2,4 4,3 10,29 1,4 38,6 Jalopuumetsät * 9020 1,4 3,5 Lehdot 9050 7,4 10,0 1,6 1,8 2,2 0,2 0,3 14,3 7,66 1,63 24,8 Hakamaat ja 9070 0,3 1,0 9,3 4,7 0,8 1,1 kaskilaitumet Metsäluhdat* 9080 2,0 4,1 0,8 0,2 Puustoiset suot* 91D0 34,7 9,8 2,3 0,3 3,5 10,3 7,9 5,7 Koko inventoitu 22,9 168,5 15,3 237,7 149,0 137,5 3,2 34,2 9,1 28,91 7,2 86,6 53,1 22,5 190,9 51,34 48,24 3 15,02 185,9 pinta-ala yhteensä Natura-luontotyyppien 655,8 7,6 39,5 8,8 198,7 65,4 71,2 3,2 13,8 6,2 64,8 7,2 61,6 20,8 11,1 32,0 12,4 25,3 2,3 3,8 96,0 pinta-ala yhteensä Natura-luontotyyppejä 2 5 2 10 4 5 2 636164244431 14 yhteensä kpl

98 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 10. 1(7)

Luonnonsuojelualueet ja niiden perustamista ja laajentamista koskeva sääntely luonnonsuojelulaissa

Arja Halinen/Metsähallitus

1 Luonnonsuojelualueiden perustaminen pahtuu ympäristöministeriön asetuksella. Muun luonnonsuojelualueen perustamisesta Suomen Luonnonsuojelualueiden perustamista koskevat talousvyöhykkeelle säädetään valtioneuvoston säännökset ovat luonnonsuojelulain (1096/1996; asetuksella. Näistä asetuksista käytetään termiä jatkossa LSL) 3 luvussa. Luonnonsuojelualueita perustamisasetus. ovat LSL 10 §:n mukaan kansallispuistot, luon- nonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Tässä 2 Luonnonsuojelualueiden selvityksessä ei käsitellä luonnonpuistojen säänte- rauhoitusmääräykset lyä, koska niitä ei sisälly selvitysalueeseen. Luonnonsuojelualueiden perustamisen ylei- Kansallispuistojen rauhoitussäännöksistä sääde- sistä edellytyksistä säädetään LSL 10.2 §:ssä seu- tään LSL 13–15 §:ssä. Ne sisältävät kansallispuis- raavasti: tojen rauhoitussäännökset (13 §), poikkeukset 1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen rauhoitussäännöksistä (14 §) ja luvanvaraiset tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosys- poikkeukset rauhoitussäännöksistä (15 §). teemi; Muun luonnonsuojelualueen rauhoitussään- 2) alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) nöksiin sovelletaan LSL 17a §:n pääsäännön mu- tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöi- kaan lain 13–15 §:iä, ellei jäljempää 17a §:stä den lisääntymis- ja levähdyspaikkoja; muuta johdu. Tämän selvityksen kohdealuetta 3) alueella on erikoinen tai harvinainen luonnon- koskee 17a §:n 3. momentti, jonka mukaan muodostuma; (muualla kuin metsästyslain 8 §:n alueella) voi- 4) alue on erityisen luonnonkaunis; daan valtioneuvoston asetuksella säätää metsäs- 5) alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi; tyksen sallimisesta muulla luonnonsuojelualu- 6) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelu- eella, jos metsästys ei vaaranna alueen perusta- tason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä mistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen käytölle. vaatii; tai Säännökset voivat olla alueellisesti tai ajallisesti 7) alue on muutoin niin edustava, tyypillinen rajoitettuja taikka kohdistua tiettyyn riistaeläin- tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa lajiin. 17a §:n 5 momentin mukaan perustamis- luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden asetuksella voidaan säätää puolustusvoimien har- säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi. joitus- ja koulutustoiminnasta sellaisella muulla luonnonsuojelualueella, johon puolustusvoimilla Kansallispuiston perustamisesta säädetään on käyttöoikeus, ja muutoinkin muuhun luon- LSL 11 §:n mukaan lailla. Kansallispuisto voi- nonsuojelualueeseen kuuluvalla vesialueella, jos daan perustaa vain valtion omistamalle alueelle, toiminta ei vaaranna alueen perustamistarkoi- ja sen pinta-alan on oltava vähintään 1 000 ha. tusta. Perustamisasetuksella voidaan lisäksi sää- Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnon- tää lentotoiminnan ja merenkulun turvalaitteiden nähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen sijoittamisesta ja kunnossapidosta sekä muista lisäämisen tai yleisen luontoharrastuksen kannal- vastaavista viranomaisen toimenpiteistä muulla ta. luonnonsuojelualueella sekä säätää tien, johdon Muun luonnonsuojelualueen perustamisesta ja kaapelin rakentamisen, ojan kaivamisen, ve- valtion omistamalle alueelle ja alueen tarkoituk- sikulkuväylän ruoppaamisen ja muun vastaavan sesta säädetään LSL 17 §:n mukaan valtioneu- toimenpiteen sallimisesta muulla luonnonsuoje- voston asetuksella. Mikäli luonnonsuojelualueen lualueella, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen pinta-ala on enintään 100 ha, perustaminen ta- perustamistarkoitusta.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 99 LIITE 10. 2(7)

3 Liikkumisen rajoittaminen tai rajoittaa sitä, jos kielto tai rajoitus harkitaan luonnonsuojelualueilla tarpeelliseksi liikenteen, ympäristön, kalastuksen tai muun elinkeinon suojaamiseksi taikka yleisen Kansallispuiston ja muun luonnonsuojelualueen luonnon virkistyskäytön tai muun yleisen edun liikkumisrajoituksia säädellään LSL 18.2 §:ssä. vuoksi. Yleisiä kulkuväyliä koskevista kielloista Kansallispuistossa ja muulla luonnonsuojelualu- ja rajoituksista päättää Liikennevirasto ja muita eella voidaan joko alueen perustamispäätökseen vesialueita koskevista kielloista ja rajoituksista tai aluetta koskevaan järjestyssääntöön otettaval- toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäris- la määräyksellä kieltää tai rajoittaa liikkumista, tökeskus. Nämä vesiliikennelain säännökset eivät leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan koske perustettuja luonnonsuojelualueita. Niitä tai muun kulkuneuvon pitämistä. Liikkumis- ja koskevat liikkumisrajoitukset annetaan järjestys- maihinnousukielto tai -rajoitus edellyttää, että säännössä tai alueen perustamissäädöksessä. alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii. Tämän luonnonsuojelulain liik- 4 Luonnonsuojelualueiden laajentaminen kumisrajoituksia koskevan valtuutussäännöksen mukaan päätösvalta luonnonsuojelullisista liik- Alueen liittämisestä luonnonsuojelualueeseen on kumisrajoituksista valtion luonnonsuojelualueil- säännökset LSL 22 §:ssä. Säännökset koskevat la on Metsähallituksella, jonka hallinnassa alueet sekä kansallispuistoa että muita luonnonsuojelu­ ovat ja joka LSL 20.2 §:n mukaan antaa niitä kos- alueita. Sellainen valtion omistukseen siirtynyt kevat järjestyssäännöt. Muita liikkumisrajoituk- alue, jonka käytöstä luonnonsuojelualueen laa- sen antamisen mahdollistavia säännöksiä löytyy jennusalueeksi on tehty päätös hankinnan tai puolustusvoimia koskevasta lainsäädännöstä sekä muun saannon yhteydessä, luetaan kuuluvaksi vesillä liikkumisen osalta (luonnonsuojelualuei- asianomaiseen luonnonsuojelualueeseen. Met- den ulkopuolella) vesiliikennelaista (463/1996), sähallituksen hakemuksesta luonnonsuojelualu- joita on tarkasteltu jäljempänä. Järjestyssääntöi- eeseen voidaan liittää kiinteistötoimituksessa tai hin voidaan sisällyttää myös erilaisia reittejä ja kiinteistöjen yhdistämispäätöksellä muukin sellai- liikkumismuotoja koskevia rajoituksia, joiden nen alue, joka kuuluu Metsähallituksesta annetun perusteena on laki kuluttajatuotteiden ja -palve- lain (1378/2004) 14 §:ssä tarkoitettuun julkisten lujen turvallisuudesta (kuluttajaturvallisuuslaki, hallintotehtävien omaisuuteen. Tällä tarkoitetaan 920/2011). Metsähallituksen Luontopalvelujen hallinnassa Laki puolustusvoimista (551/2007) antaa olevaa omaisuutta. Hakemuksesta ei luonnon- puolustusvoimille mahdollisuuden kieltää liik- suojelualueeseen voida kuitenkaan liittää yleiseen kumisen puolustusvoimien käytössä olevalla alu- vesialueeseen kuuluvaa aluetta. Kansallispuistoon eella tai kohteessa, tai rajoittaa sitä. Lain 15 §:n liittyvä, muun julkisoikeudellisen yhteisön kuin mukaan kiellon on oltava tarpeen sotilaallisista valtion omistama alue voidaan yhteisön suostu- syistä tai välttämätön ulkopuolisten suojaamiseksi muksella liittää kansallispuistoon. vaaroilta. Kiellon antaa puolustusvoimien puolus- Hallituksen esityksen (HE 59/2009 vp) mu- tushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, kaan hakemuksesta tapahtuvaa liittämistä käytet- varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja. täisiin tilanteissa, joissa muuhun luonnonsuojelu­ Kiellon rikkomisesta tuomittavista rangaistuk- alueeseen liitettävän alueen suojelun tavoitteet sista säädetään rikoslaissa. Lisäksi PVL 15.2 §:n soveltuvat olemassa olevan luonnonsuojelualu- mukaan harjoituksen johtaja voi määrätä 1 mo- een rauhoitussäännösten mukaisiin suojeluta- mentissa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen puo- voitteisiin, eivätkä nämä rauhoitussäännökset lustusvoimien käytössä tilapäisesti harjoituksen olennaisella tavalla muuttaisi liitettävän alueen järjestämistä varten olevalla alueella tai kohteessa, metsästyskäytäntöjä. Muussa tapauksessa alueen jota käytetään materiaalin säilytykseen, joukko- laajentaminen tapahtuisi säädösteitse. Metsä- jen ryhmitykseen tai jolla tapahtuva toiminta voi hallituksen näkemyksen mukaan ajantasainen aiheuttaa vaaraa ulkopuolisille. luonnonsuojelulain 22 §:n säännös alueen liit- Vesiliikennelain (463/1996) 15 §:n mukaan tämisestä luonnonsuojelualueeseen koskee myös vesikulkuneuvolla liikkuminen voidaan kieltää ennen lain voimaantuloa perustettuja luonnon- määräajaksi tai toistaiseksi määrätyllä vesialueella suojelualueita, ml. kansallis- ja luonnonpuistoja.

100 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 10. 3(7)

Kyseessä olevan säännöksen tarkoitus on ollut säädetään. Mikäli luonnonsuojelualueeseen lii- keventää ja yksinkertaistaa luonnonsuojelualu- tetään valtion omistukseen siirtynyt yksityinen eiden laajentamista. luonnonsuojelualue, poistetaan tämän rauhoitus- Luonnonsuojelulain 22 §:n perusteella kan- ta koskeva merkintä liittämisen yhteydessä kiin- sallispuistoa voidaan valtion maa- ja vesialueilla teistötietojärjestelmästä. Samalla lakkaavat aluetta laajentaa seuraavasti: koskevat aiemmat rauhoitusmääräykset olemasta 1) Kiinteistötekninen liittäminen: liitetään kan- voimassa. Liittämisestä on kuulutettava kunnan sallispuistoon kiinteistöjen yhdistämispäätök- ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista sellä valtion omistukseen siirtyneet alueet, joi- annetussa laissa (34/1925) säädetään. den käytöstä luonnonsuojelualueen laajennus- alueeksi on tehty päätös hankinnan tai muun 5 Luonnonsuojelualueiden perustaminen saannon yhteydessä; valtion maille (säädösvalmistelu) 2) Liittäminen Metsähallituksen hakemuksesta: liitetään kansallispuistoon kiinteistötoimituk- Natura 2000 -verkostoon tai kansallisiin luon- sessa tai kiinteistöjen yhdistämispäätöksellä nonsuojeluohjelmiin sisältyvät, valtion omis- alueet, jotka kuuluvat Metsähallituksesta an- tuksessa olevat ja luonnonsuojelutarkoituksiin netun lain (1378/2004) 14 §:ssä tarkoitettuun varatut alueet perustetaan luonnonsuojelulain julkisten hallintotehtävien omaisuuteen eli nojalla suojelualueiksi. Suojelualueiden perus- alueet, jotka ovat Metsähallituksen Luonto- tamisen edistämiseksi ympäristöministeriö on palvelujen hallinnassa1; käynnistänyt luonnonsuojelualueiden säädösval- 3) Liittäminen laajennuslailla: liitetään kansal- mistelun, joka toteutetaan alueellisina hankkeina. lispuistoon eduskunnan säätämällä laajen- Hankkeissa perustetaan hankealueen suojelutar- nuslailla2 yleisiä vesialueita tai muita alueita, koituksiin varatut valtion alueet suojelualueiksi joiden liittäminen kansallispuistoon muuttaisi edellä kuvatussa, LSL 17 §:n mukaisessa me- olennaisella tavalla liitettävän alueen metsäs- nettelyssä. Natura 2000 -alueiden ja kansallisiin tyskäytäntöjä; luonnonsuojeluohjelmiin sisältyvien alueiden 4) Kansallispuiston perustamislain päivittäminen: lisäksi säädösvalmistelu koskee mm. kaavojen säädetään kansallispuistolle uusi, LSL:n mu- suojelualuevarauksia valtion mailla sekä alueita, kainen perustamislaki3, jolloin puiston alue jotka ovat siirtyneet valtion omistukseen osana määritellään uudelleen sisältämään myös ne Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa alueet, joita ei voida liittää puistoon kohtien 1 (Metso). Säädösvalmistelusta vastaa ympäristö- ja 2 mukaisissa menettelyissä (yleiset vesialueet ministeriö. Metsähallituksen Luontopalvelut ja tai muut alueet, joiden liittäminen kansallis- ELY-keskukset osallistuvat valmisteluun tiiviisti. puistoon muuttaisi olennaisella tavalla liitet- Lisäksi hankkeissa kuullaan paikallisia sidosryh- tävän alueen metsästyskäytäntöjä). Samassa miä. yhteydessä päivitetään puiston rauhoitussään- Tämän selvityksen kohdealueesta pääosa si- nökset LSL 13–15 §:n mukaisiksi. sältyy Uudenmaan säädösvalmisteluhankkeeseen, joka on käynnistetty vuonna 2013 ja jonka on Luonnonsuojelualueeseen liitettäväksi pääte- tarkoitus valmistua vuonna 2015. Hanke ei kui- tyn tai haetun alueen kiinteistönmuodostukses- tenkaan koske kansallispuistojen laajentamista.4 sa noudatetaan, mitä LSL 21 §:n 1 momentissa

1 Tämä LSL 22 §:n mukainen menettely korvaa Itäisen Suomenlahden kansallispuiston perustamislain 9.2 §:n mukaisen me- nettelyn, jossa liittäminen tapahtui maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. 2 Vastaavaa menettelyä on käytetty mm. Lauhanvuoren kansallispuiston laajentamiseksi (ks. Laki Lauhanvuoren kansallispuiston laajentamisesta 945/1993). 3 Vastaavaa menettelyä on käytetty Koloveden kansallispuiston laajentamiseksi (ks. Laki Koloveden kansallispuistosta 401/2013) 4 Varsinais-Suomessa vastaava säädösvalmisteluhanke toteutettiin vuosina 2012–2014. Hankkeen ulkopuolelle jätettiin tietyt Saaristomeren kansallispuistoon liitettävät alueet.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 101 LIITE 10. 4(7)

6 Suomenlahden kansallispuistojen vyöhykkeellä. Metsästyslain 24 §:n mukaan nykyiset säädökset ja niiden asumattomilla meren ulkosaarilla saa se, jolla on päivittämistarpeet oikeus metsästää vesialueella, harjoittaa vesilintu- jen pyyntiä maalta toiselle kuuluvalla avoimella 6.1 Itäisen Suomenlahden kansallispuisto rannalla. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan Metsähallituksen luvalla paikalliset asukkaat Kansallispuistoa koskevat säädökset voivat käyttää kansallispuiston rantoja yleiselle Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on perus- vesialueelle tai osakaskunnan vesialueelle tapah- tettu lailla eräiden valtion omistamien alueiden tuvaan metsästykseen. Tämä koskee niitä rantoja, muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnon- joilla muukin metsästys on sallittu paikallisille puistoiksi (674/1981). Kansallispuiston rauhoi- asukkaille. tusmääräykset on annettu asetuksella eräistä val- Asetuksen 932/1981 mukaan kalastus on kan- tion omistamille alueille perustetuista kansallis- sallispuistossa sallittu. Kansallispuistoon ei kui- puistoista ja luonnonpuistoista (932/1982). tenkaan tällä hetkellä kuulu vesialueita meressä. Perustamislakiin ei sisälly nykyisen LSL 11 §:n Metsähallituksen hallinnassa olevilla yksityisillä edellyttämää perustamistarkoitusta, joka tavoit- vesialueilla on hoito- ja käyttösuunnitelman mu- teenomaisesti kuvaa kansallispuiston tarkoitusta kaan ilman vesialueen omistajan lupaa sallittu sekä luonnonsuojelun että alueen muun käytön onkiminen ja pilkkiminen, viehekalastus lääni- kannalta. Perustamistarkoitus olisi hyvä huomi- kohtaisella viehekalastusluvalla sekä kalastuslain oida, mikäli kansallispuiston perustamislakia päi- (286/1982) 8 §:n tarkoittama verkkokalastus. vitetään tai uudistetaan. Lisäksi vesialueen omistajan (Metsähallituksen) Kansallispuistossa on metsästys sallittu paikal- luvalla voidaan sallia pyydyskalastus (mukaan lisille asukkaille (932/1981, 3.2 §). Myös hirven lukien ammattikalastus) ja viehekalastus. Ylei- ajaminen metsästyksen yhteydessä on asetuksen sillä vesialueilla meressä on kalastuslain 6 §:n 2 §:n mukaan sallittu. Metsähallitus päättää mukaan jokaisella Suomessa vakinaisesti asuvalla metsästyksestä kansallispuistossa metsästyslain Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kan- (615/1993) 6 ja 44 §:n nojalla. Hoito- ja käyt- salaisella oikeus harjoittaa kalastusta. Suomen, Is- tösuunnitelman mukaan metsästys on kielletty lannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisilla kansallispuiston liikkumisrajoitusvyöhykkeellä on oikeus kotipaikasta riippumatta kotitarve- ja liikkumisrajoitusaikana sekä virkistysvyöhyk- virkistyskalastukseen. keellä. Ruotsinpyhtäällä (nyk. Loviisassa) Bisa- Säännökset alueen liittämisestä luonnonsuo- ballen-, Grillskär- ja Söderskär-nimisille luodoille jelualueeseen ovat nykyään luonnonsuojelulain perustetuilla suojelualueilla metsästys on kielletty 22 §:ssä. asetuksen 339/1970 mukaisesti. Muille alueille Metsähallitus myöntää hakemuksesta paikalli- Kansallispuiston laajentamista koskeva esitys sille asukkaille metsästyslupia. Paikallisen asuk- hoito- ja käyttösuunnitelmassa kaan määrittelyssä käytetään tukena (kumottua) Ympäristöministeriön vuonna 2012 vahvista- asetusta 225/1967 ja asetusta Saaristomeren massa Itäisen Suomenlahden kansallispuiston kansallispuistosta (1123/1994), jossa paikal- ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunni- lisiksi asukkaiksi on katsottu kansallispuiston telmassa todettiin, että Metsähallitus varautuu yhteistoiminta-alueeseen kokonaan tai osittain kansallispuiston laajentamiseen. Suunnitelman kuuluvissa kylissä vakituisesti asuvat henkilöt. mukaan kansallispuistoon voidaan liittää suun- Supikoiran ja minkin metsästys on mahdollista nittelualueen kaikki Metsähallituksen hallinnoi- Metsähallituksen luvalla muuallakin kuin edellä mat maa-alueet sekä yksityisluontoiset valtion kuvatuilla metsästyksen piirissä olevilla alueilla. vesialueet, jos se laajennusta valmisteltaessa Metsästyslain 7 §:n mukaan jokaisella Suo- nähdään tarkoituksenmukaiseksi. Poikkeuksena messa pysyvästi asuvalla on oikeus metsästää edellä mainittuun on Ruotsinpyhtään (nyk. Lo- yleisellä vesialueella meressä, sellaisilla yleisellä viisan) Lehtinen, jonka vanha kasarmialue pide- vesialueella meressä olevilla saarilla ja luodoilla, tään kansallispuiston ulkopuolella. Suunnitelman jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole mukaan myös muut valtion omistamat maat ja kenellekään luovutettu, sekä Suomen talous­ yksityisluontoiset valtion vesialueet voidaan liittää

102 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 10. 5(7) kansallispuistoon sen mukaisesti kuin lainsäädän- poikkeusluvalla. Vaikeaselkoinen säädösperus- nössä määrätään. Yleisistä vesialueista on todettu, ta on aiheuttanut epätietoisuutta ja ristiriitoja että niiden suojelukysymykset voidaan selvittää kansallispuiston hallintoon ja hoitoon liittyen. tarkemmin kansallispuiston laajentamisen yhtey- Metsähallituksen toimivaltakysymyksiä ja kansal- dessä ja että vedenalaisen luonnon inventointien lispuiston rauhoitusmääräysten ulottuvuutta on (VELMU-hanke) tulokset on tarpeen huomioi­ selvitetty useissa menettelyissä, ml. korkeimpaan da kansallispuiston laajentamisen yhteydessä. hallinto-oikeuteen edenneissä valituksissa. Kan- Suunnitelman mukaan nykyisen kansallispuiston sallispuiston perustamistarkoituksesta, joka ohjaa ja muun suunnittelualueen valtionmaiden met- puiston käyttämistä ja kehittämistä, ei myöskään sästyskäytäntöjä voidaan muuttaa mahdollisella ole säännöstä. laajennuslailla. Selkein ratkaisu tilanteeseen olisi kansallispuis- ton perustamislain päivittäminen (ks. edellä luku Kansallispuiston laajentamisen toteutuskeinot 4, luettelon kohta 4). Perustamislaissa tulisi mää- Metsähallituksen hallinnassa olevien yksityisluon- ritellä kansallispuiston perustamistarkoitus sekä toisten, kansallispuiston aluerajaukseen rajautu­ rauhoitusmääräykset luonnonsuojelulain nojalla. vien tai sen sisällä olevien vesialueiden ja maa-alu- Samassa yhteydessä tulisi selvittää kansallispuis- eiden liittäminen puistoon on mahdollista LSL ton laajentamistarpeet, ml. yleisten vesialueiden 22 §:n nojalla Metsähallituksen hakemuksesta, suojelua koskevat kysymykset, ja sisällyttää niitä mikäli metsästyskäytännöt alueilla eivät olen- koskevat säännökset uuteen kansallispuistolakiin. naisesti muutu. Näitä alueita ovat Mustamaan, Saaristomeren kansallispuistoon liitettäväksi Rankin, Orrengrundin, Suuri-Pisin, Rääntiön, esitetyillä alueilla on runsaasti rakennuksia ja Ulko-Tammion, Koivuluodon, Kilpisaaren ja rakennettuja ympäristöjä. Osa kohteista edustaa Pitkäviirin saaret sekä niitä ympäröivät yksityiset saariston rakennus- ja kulttuuriperintöä, joka vesialueet. Mikäli metsästyksen järjestelyyn tuli- on muodostunut alueelle aiemman tai nykyisen si olennaisia muutoksia, liittäminen edellyttäisi asutuksen ja siihen liittyvän maankäytön myötä. uutta lakia kansallispuiston laajentamisesta tai Alueella on myös uudempia rakennuksia, joista vaihtoehtoisesti kansallispuiston perustamislain osa on edelleen asuinkäytössä. Mm. Örössä on päivittämistä. noin 60 rakennusta. Kansallispuiston perusta- Yleisten vesialueiden liittäminen kansallis- mislakia uudistettaessa tulisi huomioida raken- puistoon ei ole mahdollista perustamislain eikä nusten ja rakennettujen ympäristöjen käyttö ja luonnonsuojelulain nojalla, vaan se edellyttää kunnossapito. Luonnonsuojelulain 14.1 §:n 1 uutta lakia kansallispuiston laajentamisesta tai kohta ja 15.1 §:n 9 kohta rajoittavat mm. ra- vaihtoehtoisesti perustamislain päivittämistä. kennusten käyttöä, rakennetuissa ympäristöissä Tällöin uudessa säädöksessä tulisi käsitellä mm. tärkeitä kunnallisteknisiä töitä sekä laiturien ra- kalastuksen ja metsästyksen sääntely puistoon kentamista, ellei näille ole löydettävissä perustetta liitettävällä alueella. suojelualueen hoidosta tai käytöstä. Vesikulku- väylien kunnostamisen (ruoppaamisen) edelly- Muut säädösten muutostarpeet tyksenä on LSL 14.1 §:n 8 kohdan mukaan että Itäisen Suomenlahden kansallispuiston perus- suojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö tamislaki ja -asetus perustuvat vanhaan luon- sitä edellyttää, eikä alueen perustamistarkoitus nonsuojelulakiin. Kansallispuiston rauhoitus- vaarannu. Siten mm. rakennusten ja ympäris- säännökset eivät kaikilta osin vastaa nykyisen tön käyttö asumiseen tai muuhun mahdolliseen luonnonsuojelulain 13–15 §:ien säännöksiä. toimintaan sekä kulttuuriperintönä arvokkaiden Mm. säännökset koskien kalastusta, metsästystä rakennettujen ympäristöjen hoito tulisi määritellä sekä paikallisten asukkaiden oikeuksia poikkea- kansallispuiston perustamislaissa osana puiston vat luonnonsuojelulaista. Metsähallituksella on perustamistarkoitusta, ja sisällyttää lakiin tarvit- oikeus määrätä metsästyksestä, mutta toisaalta tavat, luonnonsuojelulaista poikkeamisen mah- liiallisen lisääntymisen vuoksi tai muutoin va- dollistavat säännökset. hingollisen eläinlajin yksilöiden vähentäminen tapahtuisi asetuksen mukaan maa- ja metsäta- lousministeriön (nyk. ympäristöministeriön)

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 103 LIITE 10. 6(7)

6.2 Tammisaaren saariston kansallispuisto Kansallispuiston laajentamisen toteutuskeinot Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden Kansallispuistoa koskevat säädökset liittäminen puistoon on mahdollista LSL 22 §:n Tammisaaren saariston kansallispuisto on perus- nojalla Metsähallituksen hakemuksesta, mikä- tettu lailla Tammisaaren saariston kansallispuis- li metsästyskäytännöt alueilla eivät olennaisesti tosta (485/1989), ja sen rauhoitusmääräykset muutu. on annettu asetuksella Tammisaaren saariston Yleisten vesialueiden liittäminen kansallis- kansallispuistosta (243/1990). Perustamislain 4 puistoon ei ole mahdollista perustamislain eikä §:ssä on säännökset puiston laajentamisesta. Ne luonnonsuojelulain nojalla, vaan se edellyttää ovat sisällöltään samanlaiset kuin Itäisen Suomen- uutta lakia kansallispuiston laajentamisesta tai lahden kansallispuiston perustamislaissa. Lisäksi vaihtoehtoisesti perustamislain päivittämistä. Tammisaaren saariston kansallispuistoa koskevat Tällöin uudessa säädöksessä tulisi käsitellä mm. vastaavasti luonnonsuojelulain 22 §:n säännökset kalastuksen ja metsästyksen sääntely puistoon liittyen puiston laajentamiseen. liitettävällä alueella. Kansallispuistossa metsästys on asetuksen 243/1990 2.3 §:n mukaan sallittu paikallisille Muut säädösten muutostarpeet asukkaille entisen Jussarön luonnonpuiston ete- Tammisaaren saariston kansallispuiston perusta- läpuolisilla saarilla ja luodoilla sen mukaan kuin mislaki ja -asetus perustuvat vanhaan luonnon- järjestyssäännössä tarkemmin määrätään. Muu suojelulakiin. Kansallispuiston rauhoitussäännök- metsästys on kielletty. Metsähallitus voi kuitenkin set eivät kaikilta osin vastaa nykyisen luonnon- 4 §:n mukaan myöntää luvan vähentää eläinlajin suojelulain 13–15 §:ien säännöksiä. Tilanteen yksilöiden lukumäärää, jos laji on lisääntynyt lii- selkeyttämiseksi kansallispuiston perustamislaki kaa tai käynyt muuten vahingolliseksi. tulisi uudistaa luonnonsuojelulain mukaiseksi. Kalastus on kansallispuistossa asetuksen Samassa yhteydessä tulisi selvittää kansallispuis- 243/1990 2.1 §:n mukaan sallittu siten kuin ton laajentamistarpeet, ml. yleisten vesialueiden järjestyssäännössä tarkemmin määrätään. suojelua koskevat kysymykset, ja sisällyttää niitä koskevat säännökset uuteen kansallispuistolakiin, Kansallispuiston laajentamista koskeva esitys jolloin tarve erilliselle laajennuslaille väistyisi. hoito- ja käyttösuunnitelmassa Ympäristöministeriön vuonna 2012 vahvista- 6.3 Saaristomeren kansallispuisto man Tammisaaren ja Hangon itäisen saariston hoito- ja käyttösuunnitelman liitteenä on esitys Saaristomeren kansallispuistoa koskevat sää- kansallispuiston laajentamiseksi. Ehdotuksen hy- dökset väksyminen vaatii lainmuutoksen (laajennuslain) Saaristomeren kansallispuisto on perustettu lailla tai kansallispuiston perustamislain päivittämisen, Saaristomeren kansallispuistosta (645/1982), ja vastaavasti kuin Itäisen Suomenlahden kansal- sen rauhoitusmääräykset on annettu asetuksella lispuiston kohdalla. Esityksen mukaan kansal- Saaristomeren kansallispuistosta (1123/1994). lispuistoa laajennetaan Raaseporin kaupungin Kansallispuisto on lain 1 §:n mukaan perustettu Tammisaaren alueella sijaitsevilla, Metsähallituk- Saaristomeren luonnon ja kulttuurin suojelemi- sen hallinnassa olevilla maa- ja vesialueilla. Kan- seksi, niihin liittyvien perinteisten luonnonkäyt- sallispuistoon liitettäväksi suositellaan seuraavassa tötapojen turvaamiseksi, elävän saaristoyhteisön lueteltuja alueita: Älgössä olevia Metsähallituksen säilyttämiseksi sekä ympäristöntutkimusta ja alueita, Jussarön itäosaa, Stadsfjärdenin kolmea yleistä luonnonharrastusta varten. Kansallispuisto saarta, Segelskärin–Mygganin ulkoluotoaluetta, koostuu valtion omistamista, lain liitteenä ole- Äggharunin–Skarvkyrkanin aluetta niin ikään ul- vassa kartassa punaisella katkoviivalla rajatulla kosaaristossa ja Hästö-Busön rannikkolinnaketta alueella (yhteistoiminta-alueella) Dragsfjärdin, lähialueineen. Houtskarin, Korppoon ja Nauvon kunnissa ole- vista maa- ja vesialueista lukuun ottamatta puo- lustusvoimain hallinnassa olevia alueita. Puiston laajentamista koskee lain 3. §. Sen mukaan jos yhteistoiminta-alueella oleva alue, jota valtio ei

104 Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista LIITE 10. 7(7) omista, siirtyy valtion omistukseen, se luetaan 7 Porkkalan suojelualueita koskevat osaksi kansallispuistoa lukuun ottamatta alueita, ratkaisut jotka siirtyvät puolustusvoimain hallintaan, ja alueita, jotka hankitaan alueiden vaihtoa varten. Porkkalan alueen suojeluun varatut valtion maa- Asetuksen 1123/1994 4.2 §:n mukaan Saa- ja vesialueet sisältyvät edellä kuvattuun Uu- ristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alu- denmaan säädösvalmisteluhankkeeseen. Alueet eeseen kokonaan tai osittain kuuluvissa kylissä voidaan perustaa luonnonsuojelualueiksi LSL vakituisesti asuvat saavat metsästää kansallispuis- 17 §:n mukaan valtioneuvoston tai ympäristö- tossa tai osassa sitä Metsähallituksen luvalla. Li- ministeriön asetuksilla. Kansallispuiston perus- säksi 4.1 §:n mukaan Metsähallitus voi myöntää taminen Porkkalaan edellyttäisi, että eduskunta luvan eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentä- säätää uuden kansallispuistolain. Kansallispuiston miseen, jos laji on lisääntynyt liikaa tai käynyt perustaminen edellyttää, että LSL 11 §:ssä esitetyt muuten vahingolliseksi. Muutoin metsästys on edellytykset täyttyvät. Kansallispuiston tulee sijai- kansallispuistossa kielletty. ta valtion maalla, olla kooltaan vähintään 1 000 Asetuksen 1123/1994 2.1 §:n mukaan on- ha ja lisäksi alueella on oltava merkitystä yleisenä kiminen ja pilkkiminen on kansallispuistossa luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontun- sallittu. Myös muu kalastus on 4.1 §:n mukaan temuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharras- sallittu Metsähallituksen luvalla. tuksen kannalta. Sekä asetuksissa että kansallispuistolaissa voi- Kansallispuiston laajentamisen toteutuskeinot daan säätää poikkeuksista LSL 13–15 §:ien rau- Valtion omistukseen siirtyvät, luonnonsuojelutar- hoitusmääräyksiin siltä osin kuin ne katsotaan koitukseen varatut ja kansallispuiston yhteistoi- tarpeellisiksi esimerkiksi metsästyksen ja kalastuk- minta-alueelle sijoittuvat alueet liitetään suoraan sen järjestämistä tai puolustusvoimien toimintaa kansallispuistoon perustamislain 3 §:n nojalla. ajatellen. Sen lisäksi käytettävissä ovat edellä kuvatusti LSL 22 §:ssä säädetyt menetelmät kansallispuiston laa- jentamiseksi. Yleisten vesialueiden liittäminen kansallis- puistoon ei ole mahdollista perustamislain eikä luonnonsuojelulain nojalla, vaan se edellyttää uutta lakia kansallispuiston laajentamisesta. Mi- käli kansallispuistoa laajennetaan erillisellä lailla, laajennuslaissa tulee käsitellä mm. kalastuksen ja metsästyksen sääntely puistoon liitettävällä alu- eella.

Muut säädösten muutostarpeet Saaristomeren kansallispuiston perustamislaki ja -asetus perustuvat vanhaan luonnonsuojelula- kiin. Kansallispuiston rauhoitussäännökset eivät kaikilta osin vastaa nykyisen luonnonsuojelulain 13–15 §:ien säännöksiä. Tilanteen selkeyttämi- seksi kansallispuiston perustamislaki tulisi uu- distaa luonnonsuojelulain mukaiseksi määritte- lemällä kansallispuiston perustamistarkoitus sekä rauhoitusmääräykset luonnonsuojelulain nojalla. Samassa yhteydessä tulisi selvittää kansallispuis- ton laajentamistarpeet, ml. yleisten vesialueiden suojelua koskevat kysymykset, ja sisällyttää niitä koskevat säännökset uuteen kansallispuistolakiin, jolloin tarve erilliselle laajennuslaille väistyisi.

Metsähallituksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja -mahdollisuuksista 105 Metsähallituksen selvitys, asianro MH 6611/2014/06.02.00

Lönnberg Digital, Helsinki 2014