Someron Joulu 2002

TOIMITUSKUNTA

TOIMITTAJAT TAPIO HORILA, PEKKA SALMINEN, LEENI TIIRAKARI JA AILA TALONEN LEVIKKI MAIJA-LIISA HYYTIÄINEN ja Nella Lindberg

ILMOITUKSET MAIJA-LIISA HYYTIÄINEN KANSIKUVA PIRKKO KLEMELÄN KOULUAIKAISESTA PIIRUSTUSKANSIOSTA VUODELTA 1972 PAINOPINNAN VALMISTUS GRP SEPPO MÄKINEN

Hinta 7 euroa

Sisällysluettelo

Liisi Kärkkäinen Joulun ihme 3 Kaarina Pollari (o.s. Talonen) Juuret vanhassa Vilukselassa – vanhaemäntä Raakel Kaltulan yli satavuotinen elämänmatka 4 Tuula Kämi (o.s. Järveläinen) Alpo Maasilta – perinteentutkija ja kotiseutuihminen 8 Georg Haggrén Somero – kartanopitäjä Varsinais-Suomen ja Hämeen rajalla 9 Maiju Avellan Jälkijuttuu Härkätiästä 11 Kalle Pirttilä Mitä seurakunnan kuolleiden ja haudattujen kirjat kertovat 13 Eero Älli Uuno ja Varma, vanhempani 16 Arvo Pukkila Kustaa Hipan sananparsia 17 Tapio Horila Kirkonmäelle kohonneesta koulurakennuksesta se alkoi 18 Tapio Horila Kirkonkoulun ensimmäinen poikaluokka 120 vuotta sitten 19 Lahja Hurme (o.s. Numminen) Hiihtokilpailut Kirkonkoululla 20 Lisa de Gorog (o.s. Soini) Kirkonkoulun yläkoululaisena 1930-luvulla 21 Pekka Salminen Koulumestarista koutsiksi 24 Irja Bergman Tunnelatauksia Someron lukiossa 1970-luvulla 30 Tapio Horila Kollegaani Pentti Hämäläistä en unohda 32 Selma Luvijoki (entinen Lindén) Muistikuvia kouluvuosiltani 33 Hilkka Koivisto (o.s. Salonen) Rehtori Joel Vilkin oppilaana 35 Lahja Aukio (o.s. Metsola) Muistoja Someron yhteiskoulun alkutaipaleelta 1929 – 1934 36 Kirsti Laurila (o.s. Välke) Minulla är en docka 37 Helinä Romppanen (o.s. Koskinen)Koulutytön kasvun vuodet 38 Eeva Lindholm (o.s. Aukio) Sattuipa kerran 39 Raili Tavela (o.s. Haukkamaa) Oppilaiden tanssit opettajienhuoneessa 40 Raimo Ali-Yrkkö Pieniä muisteluja yhteiskouluajoilta 1940-luvun lopulla 41 Risto Ahti Pyöräillen, mopolla, linjurilla ja liftillä kouluun 43 Kaarina Tiussa (o.s. Koivisto) Jälkikuvia ja mietteitä kolmen sukupolven oppikoulutaipaleelta 45 Jouko Paija Somerolla silloin... Yhteiskoulua vuosina 1966 – 1974 47 Päivi Ahonen Koulutieni 1972 – 75 49 Nina ja Tomi Koski Koululaisena 1980-luvulla 51 Emmi Ali-Yrkkö (o.s. Hovila) Minustakin tulee opettaja 52 Sirkku Kurkikangas (o.s. Hovila) Somerolaisten silmät 53 Jouni Tamminen Someron yhteiskoulun ylioppilaiden väitökset 57 Matti Ruokonen Ohjeita koululaisille 60 Sirkku Niemi Aktivismi – turhaa meteliä vai tarpeellista kritiikkiä 61 Raimo Suokas Kun jääkärin morsianta filmattiin 62 Kalevi Sahlström Pyhä Byrocratius 65 Reima Ruokonen Sotalapsena Ruotsissa 60 vuotta sitten 66 Timo Alanen Neuvostoliittolaiset sotavangit Someron Kurissa 1944 67 Lauri Talikka Kiersimme Karjalaa 72 Anne Pälikkö Makjaa, sano somerolaine – huvia ja hyötyä hunajasta 74 Somero-Seuran toimintaa ja kiitokset 76 Sydämelliset kiitokset kaikille kirjoittajille. Kirjoituksia otetaan jälleen vastaan seuraavan vuoden julkaisua varten.

Liisi Kärkkäinen Joulun ihme

Edward Burne-Jones (1833 - 1898): Beetlehemin tähti.

atsellessani tähtitaivaalle pak- alimpana. Ajateltiin, että he olivat valtakunta ei ollut tästä maailmasta. kasyönä muistelin aurinkoista pakanoiden lisäksi ainoa ihmisryhmä, Kristus itse rakkaudellaan koristelee Kkesää ja lämpöä, josta saimme jota kenenkään ei tarvinnut ottaa puumme kimaltelevin koristein ja nauttia runsain mitoin. Talvella kaikki huomioon. Mutta juuri heille ilmes- runsain omenin ja silloin onkin paratii- näyttää mustavalkoiselta ja pimeäl- tyi yöllä enkelijoukko, joka kuulutti simme läsnä. Olemme pyhää kansaa tä, mutta onneksi meillä on joulu, kaikkien aikojen iloisimman uutisen, ja tiellemme osuvat ihmeet voivatkin jolloin aivan kuin paratiisi luotaisiin joka koskee jokaista ihmistä. Teille muistuttaa erämaavaelluksen ihmei- uudelleen. Näyteikkunat ovat täynnä on syntynyt Vapahtaja, joka korottaa tä. Jumala itse tekee erämaahamme säihkettä, kiiltoa ja valoja. Voimme ihmisarvonne korkeimmalle: teitä tien ja kaikki taimet puhkeavat kuk- nähdä kaupallisen joulun, mutta kat- kutsutaan Jumalan lapsiksi. kaan. Kaikki entinen on mennyt ja seestamme riippuu, mitä lopulta nä- Yliluonnollinen hetki vastoin kaik- sijaan uusi tullut. emme. Uskon silmillä voimme nähdä kea totuttua aiheutti aluksi pelkoa. Aisti joulun tuoksuja ja maista sen joulukuusen kuvaamassa paratiisissa Enkelit vakuuttivat, ettei ollut syytä makuja, vaella paratiisin keskellä. ollutta hyvän ja pahan tiedon puuta, pelkoon. Oli meillä sitten minkälai- Lähde ihmeiden valtakuntaan, Hen- joka ilmentää ihmisen riippumatto- set tuntemukset elämästämme tai muutta Jumalasta. Nyt tämän puun joulustamme, niiden yläpuolella on vaikutus on lakannut Kristuksessa ja kuitenkin Jumalan hyvä tahto meitä puusta on tullut meille pelastuksen kohtaan. Jeesus syntyi keskelle puu. Kun Kristus syntyi maailmaan, tunteitamme; olivat ne sitten surua, on meille jokaiselle tarkoitettu elämä epätoivoa, katkeruutta tai sitten iloa ja yltäkylläisyys. ja onnea. Keskelle elämänkieltei- Vaikka vanhan testamentin aikana syyttäkin Kristus syntyy, että meillä Israelin suurmiehet olivat arvostettuja olisi elämä. Elämän suorittaminenkin paimenia, Jeesuksen syntyessä pai- muuttuu elämäksi. Syntyy rohkeus menten asema oli toinen. Jouluyön elää. paimenet olivat taivasalla yötyössä. Paimenet sen suurempia pohti- Siihen aikaan paimenet oli halvek- matta kiirehtivät välittömästi tapahtu- sittu ihmisryhmä. Heitä ei voinut mapaikalle katsomaan, mitä heille oli käyttää edes oikeudessa todistajina. ilmoitettu. He löysivät lapsen ja saivat Kökarin fransiskaanikappelin alttari. Paimenten asema oli yhteiskunnassa olla todistamassa Kuninkaasta, jonka Kuva Liisi Kärkkäinen.

Kaarina Pollari

Juuret vanhassa Vilukselassa – vanhaemäntä Raakel Kaltulan yli satavuotinen elämänmatka

lokuisessa helteessä 2002 kävi joka vuosi tehtaan edustaja teimme matkaa Kangasalle sopimassa tilauksista. Hyvämuisti- ELiuksialan kylään oppaanamme sen Raakelin mieleen on jäänyt, että diaspora-somerolainen, käsityön- kauppaedustaja oli ystävällinen nais- opettaja Annaliisa Salminen, os. ihminen, joka jakoi namusia lapsille. Dahlberg. Vuosisataisissa Kaarina Suomisen perheessä oli sisaruksia Maununtyttären maisemissa tapasim- kaikkiaan 12, mutta heistä kuusi kuoli me kunniavanhuksen, vanhaemäntä jo pienenä. Elossa on vielä 90-vuotias Raakel Kaltulan, jolla on nyt ikää 102 Eeva-sisko, joka asuu Turussa. vuotta. Hän on syntynyt Someron Lähinaapurissa oli kylän puoti. Vilukselassa 16. 9. 1900. Sen omistaja joutui kuitenkin talou- Raakel Kaltulan Juho-isä syntyi dellisiin vaikeuksiin ja myi kauppansa tilallisen poikana Mynämäen pitäjässä isa-Juholle. Äidiltä ei ollut siihenkään nälkävuonna 1867. Kotitalo vaihtoi asti työ kesken loppunut, mutta nyt kuitenkin omistajaa, ja perheen pojat hän otti hoitaakseen kaupankin. Isän Juho ja Oskari hankkivat kumpikin tehtäväksi jäi varaston täydentämi- oman ammatin. Juho sai Turussa nen. Hän osti hevosen, ja sillä hän nahkurin koulutuksen ja Oskarista tuli teki Turun reissuja, paluukuormassa Kaarina Pollari haastattelee Raa- mm. suolaa ja sokeria, kahvinpööniä, puuseppä. Sukunimetkin vaihtuivat: kel Kaltulaa 19. 8. 2002. Juho otti nimekseen Suominen ja riisiryynejä, nisujauhoja, lankarullia, Oskarista tuli Vuorenpää. Kuva Aila Talonen paloöljyä ja rautaa, jota Augusta löi Juho sai työpaikan forssalaisessa poikki. Amerikansilava oli kysyttyä me- nahkurinliikkeessä. Ja kuinkas kävi- nekkitavaraa. Äiti ei koskaan valittanut kään: nuorimies rakastui. Morsian kiireittensä paljoutta. Joka aamu tois- oli Augusta Johansson, läheisen tui hänen hiljainen rukoushetkensä leipurinliikkeen kauppa-apulainen, ja hartauskirjan äärellä, eikä hän iltaisin kihlat vaihdettiin. mennyt nukkumaan ennen, kuin oli Juhon toiveissa kangasteli oma avannut Fredrik Wislöffin rukouskirjan nahkurinliike. Hän sai tietää, että tai “Muukalaisen kotielämän”. Isäkin Someron ja Tl. Kosken rajalla, Pai- oli uskonnollishenkinen, mutta hän oli mionjoen varrella oli huutokaupalla vähäpuheisempi. myytävänä leipomo, jonka raken- Täsmällinen totteleminen oli las- nukset sijaitsivat Vilukselassa. Juho tenkasvatuksen A j O. Tarpeen tullen huusi tilan, ja sitten ei auttanut muu siitä muistutti risu oven päällä. Oli kuin panna morsian valinnan eteen: oltava tarkat korvat tekemään, mitä “Nyt joko menemme naimisiin ja käskettiin. “Nosta vauva sängystä. muutamme Somerolle, tai erotaan.” Katso, ettei kattila pääse kiehumaan Morsian valitsi Someron ja yhteinen yli.” Siinä opin alkeita sisaruksille. elämäntaival alkoi. Huinan sillanpielen Vilukselan koulu oli yksi niistä kuu- asuinrakennuksessa oli iso tupa, josta desta kansakoulusta, joissa opetus saatiin perheen omat tilat, ja kamarit alkoi ennen 1900-luvun vaihdetta. muutettiin nahkojen parkitsemiseen Alakoulun korvasivat kiertokoulut. tarvittaviksi tuore- ja kuivaverstaiksi. Kansakouluun mennessään oli Raa- Leipomorakennukseen rakennettiin kelkin jo alun toisella kymmenellä. myöhemmin lisää nahkurinverstaan Opettajan nimi oli Anna Heikkilä. tiloja. Ensimmäinen palkinto käsityökil- Hän oli erityisen taitava käsityön opettaja. Ajan vitsaus oli keuhkotauti, Sekä nahat että parkitsemistar- pailussa 1915. vikkeet oli tilattava Saksasta. Sieltä ja siihen opettaja Heikkiläkin kuoli jo Kuva Annaliisa Salminen. nuorena. Käsityöt ja laulu olivat Raakelin soittaja, ja Huinan talon karjakko taan Pitkäjärven maamiesseuranta- mieliaineita. Ja lystiäkin osattiin osasi opettaa polkan ja valssin as- lolla alettiin järjestää hartaushetkiä ja pitää. Kerrankin opettaja puki Raa- kelkuvioita. Kyläkunnan harrastuksiin jumalanpalveluksia. Hänen ideansa kelin miesväen vaateparteen, nosti osallistuminen oli päivänselvä asia. oli myös alttarivaatteen hankkiminen pöydälle ja yllytti laulamaan ponte- Nyt 102-vuotiaana Raakelin huoneen juhlistamaan hengellisiä tilaisuuksia. vasti “Kun mä nousen pöydälle, olen seinällä siitä kertovat Pitkäjärven Rouva Sagulin osti tarvikkeet, Raakel peninkulmainen...”. maamiesseuran kilpailuista saadut ja hänen Juho-veljensä vaimo Saara Mutta rippikouluun ei huolittu, kunniakirjat ja mm. I palkinto pöytä- (sittemmin Aaku) ompelivat puna- jos ei osannut katkismuksen kap- liinasta vuodelta 1915, ompelutöistä violettisävyiselle samettikankaalle paleita. Elettiin rovasti Karasen, pas- ja säilykkeistä vuodelta 1922. kullan värisen ristikuvion. Alttarivaate tori Leväsen ja tirehtööri Salmisen Edit Sagulin, Långsjön kartanon on vieläkin tallella Pitkäjärven maa- virkavuosia. Raakel joutui lukusilla arvostettu emäntä oli keskeisesti toi- miesseuran talossa. tirehtöörin kuulusteluun. Tämä ky- minnassa mukana. Hänen aloittees- Evankeelisen liikkeen vaikutus syi: “Mikä on ihmisen kallein asia?” tuntui keskeisesti myös Pitkäjärvellä. Senhän Raakel osasi: “Ihmisen kal- Raja-Jakalan pihamaalla pidettiin lein asia on tulla tuntemaan Jumala kesäsunnuntaisin lähetysjuhlia, Jeesus Kristus.” Ja niin sai Raakel joihin osallistui aina paljon väkeä. luvan mennä rippikouluun, vaikka Kuultiin pappien ja lähetyssaarnaa- ikäraja 15 vuotta oli vielä vähän auki. jien hartauspuheita, laulettiin Siionin Lammin Maija otti rippikoululaisia Kanteleen lauluja. Varttuneella nais- kortteeriin. Hänen pikkiriikkisessä väellä oli päässään musta liina leuan tuvassaan lukivat läksyjään Raakel ja alta sidottuna. Puhujista on silloisen kaksi muuta rippikoulutyttöä. Raakel Raakel Suomisen mieleen erityisesti sai nukkua Maijan vieressä. Rippi- jäänyt karismaattinen lähetyssaar- koulusta jäi hyvät muistot. Elämän naaja Pietari Kurvinen. Raakel oli eväät karttuivat. kokkaamssa rusinasoppaa, lähetys-

Kun nuoruuden aika on ruusuinen 1900-luvun alussa Långsjön kartanossa oli peräti kolme maata- lousalan ammattikoulua, ja vuonna 1911 perustettiin Pitkäjärvelle maa- miesseura. Eikä kestänyt kuin kolme vuotta, kun valmistui myös oma Raakel Suomisen ja Saara Aakun maamiesseurantalo. Järjestettiin kirjailema alttarivaate. Leveys maamies- ja karjanhoitokursseja, noin 90 cm, korkeus 120 cm, pu- kutoma- ja käsityökursseja, iltamia, nainen pohja, kultainen risti. arpajaisia, raveja ja lypsykilpailuja. Kirjailtu pannumyssy. Kuva Aila Talonen. Raakel oli 16 - 17-vuotias, kun Lång- Kuva Annaliisa Salminen. sjön kartanon karjakko Ester Holsti sai hänetkin mukaan Åvikin kartanon lypsykilpailuihin. Rivin päästä hänelle määrättiin kolme lehmää. Sääntöihin kuului, ettei lypsinämpäriä saanut laskea maahan eikä ottaa syliin. Raakel oli valkoisessa “virkaesiliinas- saan” päässyt kolmanteen lehmään, kun viereinen lehmä alkoi poikia. Se siirteli kivuissaan itseään edestakai- sin ja huiski vimmatusti häntäänsä. Kaikki, mitä se ruuttasi takapäästään valui Raakelin niskaan, mutta kilpai- lulehmä tuli kuin tulikin lypsetyksi. Ja viikon päästä ilmoitettiin, että Raakel oli saanut toisen palkinnon. Oi nuoruus! Se vaati osansa. Kirjailtu pöytäliina. Saarisen Jaakko oli hyvä yksirivisen Kuva Annaliisa Salminen. juhlien perinteistä suosikkiherkkua. Rusinasoppa antoi lähetystyön hyväksi runsaan tuoton. Japanilähetyksen toiminta kiinnosti nuoria. Päätettiin perustaa lähetysompeluseura, aloitteenteki- jöinä muutamat tytöt ja Raja-Jakalan eli Ereniuksen Kalle, hyvä laulaja, pastori Paavo Erelän isä. Tehtiin käsitöitä ja järjestettiin lähetysmyy- jäisiä, joiden tulot menivät japanilä- hetykselle. Raakel sai aikaan, että myös Vilukselaan perustettiin vuonna 1925 asian hyväksi Nuorisoliitto, ko- koontumispaikkana tavallisesti Hui- nan talo. Kun vuonna 1933 alettiin pitää kokouksista pöytäkirjaa, tehtiin Raakel Suomisesta sihteeri. Yhteisistä harrastuksista syntyi lämpimiä ystävyyssuhteita. Raakel muistelee vieläkin heitä, erityisesti Nuorisoseura kokoontuneena Huinan saliin. Edessä vasemmalla Iida Tyyne Suutelaa, läheisintä nuoruu- Niinimaa, Eeva Erelä, Anna Heino, tunnistamaton, Augusta Suominen, denystäväänsä. Hilma Ylitalo, Huinan isäntä Heikki Teeriaho ja Esteri Niinimaa. Takana Kotona riitti työtä reippaalle ty- vasemmalta Lahja Erenius, Kaisa Ylitalo, tunnistamaton, tunnistamaton, tölle, mutta palkoista ei puhuttu, se tnnistamaton, Alma Sarkki, Siviä Erennius, Elina Ilola, Helmi Saarinen ja oli ajan tapa. Raakel ratkaisi pulman Fanny Virtanen. ottamalla omaan hoitoonsa kaksi ka- Kuva Sylvi Lampisen. naa ja kohta vielä kukonkin. Kolmen vuoden kuluttua oli tipuja jo koko parvi, noin 70 kaakattajaa. Siitä jo jäi joku penninhyrrä omaankin taskuun. 28-vuotiaana sai Raakel ensimmäi- sen oman polkupyöränkin. Taitavana kutojana Raakel oli hankkinut lisäan- siota kautta vuosikymmenien.

Oman kurkihirren alle

1930-lvuun alkuvuosina hakeutui maatalousteknikoksi valmistuva nas- tolalainen nuorimies Heikki Kaltula harjoittelijaksi Långsjön kartanoon. Ja kuinkas kävikään. Raakel ja Heikki tulivat niin hyviksi ystäviksi, että se oli yhteisen elämäntien alku. Kahden vuoden kihlausajan jälkeen heidät vihittiin toisilleen vuonna 1933. Se oli myös Juho-isän kuolinvuosi. Nuoren aviovaimon oli vaihdettava kotiseutua miehen työn mukana. Asuinpaikkakuntia olivat mm. Kuu- sankoski, Orivesi ja pysyvimpänä Ompeluseura kokoontuneena Huinalla kesällä 1928. Eturivissä vasem- Kangasala. malta Fanny Virtanen, Kaisa Nurminen, Iida Niinimaa, Hilma Ylitalo, Es- Talvi-ja jatkosodan raskailta teri Niinimaa. Keskellä Elina Ilola, Saara Aaku, Helmi Saarinen ja Alma kokemuksilta ei säästynyt yksikään Sarkki. Takana vasemmalta Toini Rantanen, Lahja Erenius, Hulda Suon- suomalainen. Heikki Kaltula taisteli pää, Eeva Niinimaa, Alma Ojala ja Eeva Suominen. Ikkunasta kurkistelee konekiväärimiehenä Karjalan korves- Heikki Teeriaho. sa, mutta talvisodassa heikentynyt Kuva Eino Erelän. terveys joutui niin kovalle koetuk- “Tulkaa ostamaan, minun korissani on lehmänlämpöiseen maitoon lei- vottua pullaa!” Seuraavalla kerralla ostajat tulivat jo kysymään Raakelin leipomuksia: piparkakkuja, pullaa ja ruisleipää. Joulujen edellä oli kiirettä, sillä menekki oli kolminkertainen. Raakel leipoi torille 40 vuotta, Pentin vaimo Aino ja Ritva-tytärkin olivat työssä äidin apuna parikymmentä vuotta. Mutta vähitellen oli hellitettävä. Tilan pellot on annettu vuokralle, ja vuonna 1997 pantiin karja pois. Lapsetkin ovat jo eläkkeellä. Elämä jatkuu niissä puitteissa, mihin voimat riittävät. Ritva-tytär huolehtii äidis- tään ja taloudesta. Hänen hoivissaan on myös kroonisesti sairastunut Pirkko-sisar. Raakel Kaltula on tähän asti ollut ahkera lukija. Raamattu, Sanansaat- taja ja rukouskirjat ovat olleet päivit- täin hänelle leipä ja suola. Nyt näön Raakel leipoo. Kuva Eino Erelän. heikennyttyä lukeminen on jäänyt selle, että sodan seuraukset veivät velvoitti jatkamaan. Rakennustöitä vähemmälle. Korkeaan ikään nähden hänet ennenaikaiseen hautaan jo riitti, lisättiin karjaa ja kanatalo- ovat henkinen vireys ja hämmästyt- vuonna 1958. Perheen turvana oli utta. Mutta tulojen ja menojen tävän hyvä muisti edelleen tallella. rintamamiestila, joka sijaitsee enti- tasapainottaminen oli ongelma. “Kaikki on Jumalan kädessä”, hän sillä Kangasalan Liuksialan kartanon Raakel oli pannut merkille, kuinka toteaa nöyrästi. mailla. Isää jäivät kaipaamaan Raa- muutamien naapurien emännät kel-äidin ohella kaksi tytärtä, Pirkko hankkivat lisätuloja myymällä tuot- ja Ritva sekä omaksi pojaksi otettu teitaan Tammelan torilla. Raakelkin lähisukulainen Pentti. Elämän oli innostui asiasta. Ensi kerralla näytti jatkuttava. siltä, että häntä ei edes huomattu ja Kylmän tilan raivaaminen oli ostajat kävelivät ohi. Silloin Raakel aloitettu jo Heikin eläessä, ja se rohkaisi luontonsa ja korotti ääntään:

Peili on muisto Raakelin lapsuu- denkodista. Äiti ja Ritva-tytär Tammelan torilla. Kuva Raakel Kaltulan. Kuva Aila Talonen. Tuula Kämi

Alpo Maasilta – perinteentutkija ja kotiseutuihminen

uutettuani perheeni kanssa Pajulaan, Kärsälän tilalle, ja Maloitettuani innokkaan tu- tustumiseni paitsi kotitilan myös ympäröivän kylämiljöön historiaan yksi mielenkiintosimpia henkilöitä, joihin tutustuin, oli Alpo Maasilta. Alpo Maasilta edusti elävää pe- rinteentutkijaa parhaimmillaan. Hän oli kiinnostunut paikkakunnan maa- perästä, Pajulan kylän talojen histo- riasta, ihmisten kertomista tarinoista, paikannimistä. Varsinkin paikanni- mistöön liittyvissä asioissa sain Alpo Maasillalta korvaamatonta apua. Kotiseutuneuvos Tapio Horilan arvokkaaseen Someron sananparsia -kokoelmaan Alpo Maasilta toimitti 117 sanomusta Pajulan kylästä. Hän oli järjestänyt sananparsien tiimoilta istunnon, jossa olivat mukana Aili ja Arvo Maasilta, Eino ja Pauli Avellan sekä Aarne Virtanen. Istunnon muis- tiinpanot toimitettiin Tapio Horilalle. Myös Somero-Seuran järjestä- mään leikkikalunäyttelyyn Alpo Maa- silta paneutui tekemällä itse vanhan Diplomi-insinööri Alpo Maasilta ajan leikkikaluja ja lahjoittamalla ne sitten Someron museolle, jossa ne 23. 12. 1917 – 14. 9. 2002. vieläkin ovat lapsivieraiden ilona. kommenttikokoelma ensimmäisten Maasillan miesten - Arvon, Aimon ja Someron Joulua Alpo Maasilta paikannimitutkimusteni tiimoilta. Alpon - seurassa. Alpo Maasilta jäi on rikastuttanut mm. seuraavilla Muistelen lämpimästi monia jouluisia mieleeni monipuolisesti sivistyneenä kirjoituksilla: Tarua ja totta Torkko- perinneaiheisia keskustelutuokioita ja viisaana ihmisenä. mäen Pietarista, 1980, Juoten Niilon tarinoita, 1982, Someron vanhat kvartsilouhokset, 1985. Somero- lehteen hän on kirjoittanut Hämeen Härkätiehen liittyvää historiaa yhdes- sä Arvo Maasillan kanssa. Vuonna 1986 Turun yliopiston Suomen kielen laitokselle tekemäs- säni tutkimuksessa “Koillis-Someron viljelynimistöä” on tärkeänä lähteenä Alpo Maasillan kommenttikokoelma Someron Pajulan kylän paikannimis- töstä vuodelta 1980. Muistan hyvin pitkät paikallis- historiaan liittyvät keskustelut, joita Alpo Maasillan kanssa kävimme. Alpo Maasilta edusti minulle eh- dotonta auktoriteettia nimistöön liittyvissä asioissa. Suurta viitseliäi- syyttä osoitti hänen tekemänsä laaja Alpo Maasillan syntymäkoti vuonna 1952. Kuvat Matti Maasillan.

Georg Haggrén Somero – kartanopitäjä Varsinais-Suomen ja Hämeen rajalla seimmat somerolaiset tunte- maamme suurtilojen vanhimpaan luvulla ratsumestari Anders Larsin- vat tarinan pitäjän kartanoiden ryhmään, keskiaikaisiin kartanoihin. pojalle, Halikon Puotilan herralle. Usynnystä. Siitä kuinka Venäjän Vanhoja kartanolinnoja pitäjässä ei Itse hän ei Jurvalaan asettunut, tsaari oli Pietarissa mestauttanut ole, mutta ei niitä ole muillakaan mutta hänen poikansa ratsumestari niin paljon herroja, että hänen Someron kaltaisilla keskiaikaisilla Lars Andersinpoika rakensi isältään täytyi lähettää piru hakemaan niitä uudisasutusalueilla. Rälssimiehet ja saamalleen läänitykselle kartanon. lisää Tukholmasta... ja siitä kuinka aateliset eivät asettuneet seuduille, Kuten lukuisat muut 1600-luvun herroja pullollaan ollut säkki repesi joita talonpojat eivät olleet ehtineet upseerit Lars Andersinpoika kaatui juuri Someron kohdalla, jolloin herrat asuttaa. sodassa varhaisessa iässä, eikä Jur- putosivat, ja alkoivat komentaa vä- Ruotsi ja Suomi sen osana ajau- vala ehtinyt hänen aikanaan kasvaa keä ja perustaa itselleen kartanoita. tui 1500-luvun lopulla pitkällisiin komeaksi hoviksi. Sama tarina, vaikka hieman eri toi- sotiin, joiden myötä Ruotsista tuli Jurvalan jälkeen Somerolle syntyi sintona tunnetaan eräistä muistakin suurvalta. Sodissa ansioituneita up- 1600-luvun alussa nopeaan tahtiin kartanopitäjistä kuten Perniöstä ja seereita kruunu palkitsi läänityksin. lukuisia uusia kartanoita. Tältä ajalta Sääksmäeltä. Aateliset saivat näin haltuunsa suuria juontavat juurensa mm. Harjun, Hirs- Harvassa Suomen pitäjässä on maa-aloja, joilta he saivat kantaa järven, Härkälän, Kimalan, Lahden kartanoita yhtä paljon tai enemmän verot. Pitkälliset sodat ja alituiseen ja Pitkäjärven eli Långsjön kartanot. kuin Somerolla. Varsinaisen Some- vaivanneet katovuodet aiheuttivat Sodat pitivät niiden isäntiä vierailla ron alueella niitä on kymmenen, talonpoikaistalojen autioitumista. mailla ja lisäksi osa heistä pysyttäytyi Somerniemellä lisäksi kaksi, Pali- Autiotilat tarjosivat aateliselle lää- muutoinkin muualla sijainneilla tiluk- kainen ja Kopila. Useimmat näistä ninherralle oivan tilaisuuden asettua sillaan asettumatta paikkakunnalle. kartanoista sijaitsevat Paimionjoen kylään ja rakentaa sinne kartanonsa. Komein Someron kartanoista lienee rannoilla, monet samalla Hämeen Näin tapahtui lähes kymmenessä 1600-luvun alkupuolella ollut ratsu- Härkätien varrella. Yksikään So- somerolaiskylässäkin. Usein näihin mestari Hans Ramsayn isännöimä meron kartanoista ei ole noussut kartanoihin liitettiin vähitellen muita- Ihamäki, joka myös Hovilan nimellä muiden yli niin, että se hallitsisi koko kin kylän ja lähiympäristön talonpoi- tunnetaan. pitäjää kuten esimerkiksi Kosken tai kaistaloja. Muodollisesti tämä tapah- Avokätisesti läänityksiä jakanut Jokioisten kartanot samannimisiä tui vapaaehtoisesti, mutta voidaan Ruotsin kruunu ajautui 1600-luvun naapurikuntiamme. Somero on siis epäillä, että talonpojalle jäi harvoin jälkipuolella taloudelliseen ahdin- kartanopitäjä, ei kartanon pitäjä. mahdollisuus kieltäytyä mahtavan koon. Siitä ulospääsyn tarjosi lääni- Paljolti kartanoiden vuoksi Somero naapurinsa ostotarjouksesta. tysten peruuttaminen, isoreduktio, on ollut myös torpparipitäjä. Vanhin Someron kartanoista johon ryhdyttiin 1680-luvulla. Monil- Someron kartanot eivät kuulu on Jurvala, joka läänitettiin 1590- le aatelisille kartanonomistajille tämä

Åvikin kartanon pääraken- nus vuodelta 1802. Valokuva Osmo Salmia 1955. Somero-Seuran kuva-arkis- to. kuuluneelle lasinpuhaltajalle. Yksi puhaltajista, Kimalan omistajaksi tullut saksalaissyntyinen Gottfried Titz onnistui jopa viemään somero- laisen aatelisneidon vihille. Lasinpuhaltajat liittyivät Åvikin kartanon omaan historiaan siten, että kartanon nykyinen päärakennus tehtiin alkujaan eli vuonna 1799 neljälle puhaltajaperheelle. Vasta tehtaan viimeinen omistaja ali- luutnantti Wilhelm Gadolin muutti 1820-luvun alussa tämän alkujaan kasarmimaisen rakennuksen omaksi asunnokseen. Someron kartanoiden kukois- tusaikaa oli 1800-luku. Kiitos uu- disraivauksen ja tehostuneiden viljelymenetelmien oli kartanoiden maatalouden volyymi ja myös tuot- Långsjön kartanon päärakennus vuodelta 1926. to tuolloin suurempi kuin ennen. Kuva Osmo Salmia. Somero-Seuran kuva-arkisto. Isäntäväet asuivat säännöllisesti kartanoissaan, jotka eivät enää olleet jatkuvasti kauppatavarana oli kohtalokasta, sillä nyt oli heidän rauta-, lasi- ym. ruukkien yhtey- taloutensa vuoro horjua. Tilannetta kuten edellisellä vuosisadalla. Lu- teen. Näin tapahtui myös Åvikissa kuisten kartanoiden ansiosta myös pahensivat 1690-luvun nälkävuo- 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, det ja seuraavan vuosisadan alun säätyläisten seuraelämä oli Some- jolloin tehtaan omistajat asettuivat rolla vilkasta. Monet vanhimmista kaksikymmentä sotavuotta, jotka asumaan lasiruukilleen. huipentuivat venäläismiehitykseen, rakennuksista kuten myös puistojen Someron kartanoihin lasitehtaan ja puutarhojen iäkkäimmät puut isoonvihaan. perustaminen vaikutti myös siten, Suomen kartanot kuten koko ja pensaat ovat peräisin juuri tältä että useat ruukin palveluksessa ajalta. Venäjän vallan ajalla kukois- maa olivat isonvihan jälkeen 1720- olleet henkilöt ylsivät isännöimään ja 1730-luvuilla surkeaa nähtävää. taneen säätyläiskulttuurin jäljet ovat omaa kartanoa. Ruukin konttoriväelle siten yhä leimaa-antavia monille Rakennuksista monet olivat tuhou- tämä oli sääty-yhteiskunnassa askel tuneet tai rappeutuneet korjaus- Someron kartanoille, niin Härkätien ylöspäin, mutta vielä enemmän se varrella kuin muuallakin pitäjässä. kelvottomiksi. Pelloista suuri osa oli oli sitä kolmelle tehtaan työväkeen nurmettunut, ojat umpeen kasvanei- ta. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin Someronkin kartanot olivat jälleen entisellään. Useimmat niistä olivat tällä välin joutuneet kauppatavaraksi ja ehtineet moneen otteeseen siirtyä omistajalta toiselle. Poikkeuksia toki löytyi. Yksi niistä oli Pitkäjärvi, jota isännöi venäläisvallan aikana Suomen kirkollisessa elämässä voimakkaasti vaikuttanut Someron kirkkoherra, rovasti Jacob Ritz. Kun isostavihasta oli kulunut neljännesvuosisata, alkoi Somerolle muodostua vielä yksi uusi kartano. Sen ytimenä olivat jälleen autiotilat. Vuonna 1748 sotakollegion kanslisti Jacob Reinhold Depong (de Pont) kumppaneineen perusti nimittäin Sillanpään kylän neljän autiotilan maille lasitehtaan, joka sai nimekseen Åvik. Useimmat 1700-luvulla Lahden kartano ja puisto 1900-luvun alussa. syntyneet kartanot muodostuivat Kuva Knut Söderström. Somero-Seuran kuva-arkisto. 10 Maiju Avellan

Jälkijuttuu Härkätiästä

ikinä mailmas voi olla totta, et noin kirjotettaan. Se meinaan johtaa harhaan. Joku voi luulla, et Maasillan talo on joko Paijulan vanha kauppa, Valola tai Viljasen talo Kultelas, kun molemmis kohris on tiähaara ja molemmis on komja kyltti “Hirsjärvi”. Sen tähren pyynnöst mää reeraan tän asjan, kun tiärän tasan tarkkaan, et Maasilta on ain ollu siin misä se nykkin on, eikä Hirsjärvel menevää tiähaaraa ol merkitty maila eikä halmeil. Erel mainittu tila on erotettu Pruukan talost tyttären perintöosuu- reks vuorel 1774. Silloselt nimeltäs Mäkelä. Kun Mäkeläl rakennettin uuret rakennukset ihan ahteen päälä, tuli sillon käyttöön uus nimi, Maasilta. Torennäkösest tiästä saatu nimi. Rinnakkaisnimenä oli käytetty Maan- päätä viissin sen tähren, kun kylän yhtenäinen Korven tiältä (Karhunkor- ven tiä) alkanut peltoaukeama päät- tys maasiltaan. Kyl siin kirjas mun miälestäin oli muitakin virhei, vaikka voi ne olla rinnaikkaisii tarinoikin niin, etten mää niihin sen paremmin puutu. Kirjan tekijät valitti, et heitil oli runsauren pula. Tarinoi tuli niin paljon, ettei kaikkii hyvviikän tarinoi voitu ottaat kirjaan sen rajallisen si- vumäärän tähren. Niin, et materiaalii on, eikä mei kaikkii muistettu eres puhhuukkan. Kun Tellervo Saukon- niemi kyseli Härkätiän kulkijoist, en Oskari Saksa ja Alitupa 1920-luvulla. Kuva Helvi Tork- määkän muistanu puhhuut mittään komäen. Somero-Seuran kuva-arkisto. eres Paijulan kupparist, vaikka se oli elläisäs ollu aikamoinen persoona. Miina oli kupparin ristimänimi, mut anotaan, et perästpäin puhu- vähän reeraan. Kun kevvääl julkastiin kupparist kaikki vaan puhusivat. Ta- ja ei tartte muuta kun selkää- Hämmeen Härkätiällä -niminen kirja, kan päin hänt haukuttiin pirrikuppa- Ssäs, mut siitkin huolimata niin julkistamisjuhlas kirjan toimittan- riks, varmaankin hänen piänen kokos pistän mää lusikkain viäl tähän sop- nu Pirjo Poutanen sa-nos, et kirjan ja terävän kiäles tähren. Sanottiin, et paan. Mun miälestäin tää Härkätiä voi ottaat polvillas ja siit seurata kuppari kuivaa ennen kuolemaatas juttuines on niin miälenkiintonen, paikkakuntaa, misä kulkee. Määkin niin kun pyy mailman lopun erel. et sitä viäl näin perästpäinkin vähän luvin kirjaa melkeen suurennuslasin S-kirjaint hän ei saanu sanottuut ja tarttee ronkkiit. Voi olla, et omake- kans ainakin Paijulan kohralt, minkä h-kirjainkin oli välil vaikjaa. Pelto- hukin siin kyl vähän haisee, mut kun asjat mää itte miälestäin tunnen. Sit Koivulan takan oli piäni tupa, misä paremmat kehut olen saanu, kun mää hämmästysin, kun huomasin, et kuppari asus yhres Jutta-nimisen olen itte ittein kehunu. sivul sata sanotaan sanatarkastas koiras kans. Toivon vaan, ettei kukkaan tyk- näin: “Maasillan talo oli Hirsjärven 1930-luvul jo liki 90:n vuaren käis matalaa, kun mää näit kirjotuksii tiehaaran kohdalla.” Ajattelin - ei ikänen kuppari kulki puurostamas

11 Miina lähti Eetlal vähä niinkun jär- jestämmään asjoi. Hän huusi kohta ovelt: “Tää olet valhetellu, etten mää ottaa tehrä laitalait kiljuu, mut kyl ten täyty laitalait olla, kun Kirnukotken Mikon poikakin oli patkantannu houtut.” Kun kuppari tiesi, että leski Eetla oli henkeen ja verreen asti rehellinen ihminen, rupes hän viäl kiusan päälä soittamaan suutas: “Tää varattit mun kaulaverkkoin.” Se kävi Eetlan kunnian päälä niin, et hän kävi kuppariin kiine ja talutti ulos ja sanos: “En jumalaut ol varastannut sult enkä keltään toisiltkan mittään.” Pihal kuppari viäl nalkutti: “Varattit niin, ja tun pullatkin on kun tuhnaa vaan, ja kun mää leivon, te on kun tirttä.” Sillon isokokosempi Eetla Maasillan aitta Härkätiän syrjäs Paijulan kyläs. pyhkäsi kämmänelläs nokkaatas, Kuva Matti Maasillan. otti rivakkaastas muutaman askelen ja sa-nos: “Lähre joituin kotjas, ettei Härkätiällä pitkä säkki seljäsäs. Hän piimää ja paljon jauhoi kuppiisas, sit sun käy huonostas.” Sillon kuppari pyysi taloist läkkilaatikollisen rukkiin ihmetteli: “Taiti tullakkin nyrkkipia- peljästys ja lähti juoksemaan Här- jyvvii ja isoit taloist enemmänkin. poo, täytyy litätä vähän piimää.” Sitä kätiätä päin, mut näytti viäl nyrkilläs Kun kuppari kerkis mylläri Tuamisen lorahti vähän liikaa ja taas kuppari Eetlal ja huusi: “Taatanan letkieetla. kohral, siäl sit rukkiit jauhettiin, et sai ihmetteli: “Voi, voi, nyt tiit tulikin Jutta te, Jutta te.” leipää tehtyyt. Osast tehtiin puuro- velluu.” Täytys lisätä jauhoi ja taas Sillon kun kuppari kävi viäl kup- jauhoi. Taisi olla täsä kyläs viiminen, piimää. Lopultas siit tuli vahinkos paamas, oli Härkätiäkin “viiskaista- kun elätti ittees osaks kerjäämäl. oikeen tuhti piapo. Sen kuppari pisti nen”. Keskel oli irtosannan ja he- Haapasalon Naimin tekemät pia- hyväl ruakahalul poskeesas. Eikä vosten sonnan peittämät kaviourat, pojauhot ja piapo oli kupparin suurta ollu moinaskan, vaikka piapoannos sen syrjis oli soukat ruohokaistat ja herkkuu. Kun Naimi näki akkunast vähän isonpualeinen olikin. niitten ulkopualel kärrynpyäräin jäljet. kupparin tulevan, pisti hän kohta Kun kupparil oli puutalkoot, hän Sillon käytti tiätä hevoset ja härjät ja ison kupillisen piimää ja toisen kupin oli tehny kiljuu rahteerinkiks talkoo- ulkosyrjää käveli ihmiset. Nyt tiälä piapojauhoi pöyräl, sit säälis lapset miähil. Kankuri-Eetla oli kuullu, et mennee ja tullee alvariis autoi. Toisii pois tuvast, ettei ne olis kuullu kup- Miina oli tehny kiljuu ja rupes sitä tullee ja toisii mennee niinkun via-rai parin juttuu. Se oli meinaan, vähä vähättelemään sanomal: “Ei kuppari Torkkomäen Piatarin häisä. ronskinpualeist. mittään laitalaist kiljuu ossaa tehrä.” Pirrikuppari pisti ensiin vähän Se oli menny kupparin korviin. Sillon

Härkätiätä Pruukan kohralt Kultelan suuntaan. Kuva kirjoittajan.

12 Kalle Pirttilä Mitä seurakunnan kuolleiden ja haudattujen kirjat kertovat

Pirttilän sukuhauta. Kuva Kalle Pirttilän.

ykyajan joulunviettoon kuuluu Aulis Ojan mukaan Kirkkojärven luetteloon eli “kuolleiden kirjaan”. käynti omaisten haudoilla. On vanha nimi olisi ollut Pyhäjärvi, ja se Se alkaa Somerolla kuitenkin vasta Nkaunis tapa hiljentyä joulun viittaisi vanhaan palvontapaikkaan. vuodelta 1695. viettoon esi-isiä muistellen. Tuhan- On myös olemassa paavin kirje Ensimmäinen kirjoihin viety vai- sien kynttilöiden kaunistama puisto Suomen piispalle, jossa kehotetaan naja oli Iso-Vilukselasta kotoisin herättää harrasta tunnelmaa ja kirkkoa ottamaan haltuunsa vanhat ollut talon isäntä Jöran Mattsson©, muistuttaa omasta kuolevaisuu- palvontapaikat. Jos niin tapahtui, joka haudattiin kirkon lattian alle 2. desta. Minulle sukututkimuksen pyhäkköpaikka olisi pysynyt samana, päivänä tammikuuta 1695. Tietoja ei harrastajana hautausmaan kivet mutta palvonnan luonne olisi muut- kerätty vainajarekisteriksi, vaan luet- tietoineen ovat kuin suuri pitäjäläis- tunut kristilliseksi. telo oli aluksi yksi kirkon tilikirjoista. ten matrikkeli. Monet olen tuntenut Jo ensimmäisessä säilyneessä Kirkolla oli tuloa kuolleista. Oli hau- ja useista tiedän, mistä kylästä asiakirjassa, jossa käsitellään So- tamaksu eli multarahat (mullpengar), tai talosta he ovat olleet peräisin. meron seurakunnan asioita vuodelta maksu kellojensoitosta ja vuokra Hautakivistä löydän oman sukuni ja 1492, puhutaan kuolemasta ja paarivaatteesta. Kirkkoon hautaami- esi-isäni sukupolvien ajalta. hautauksesta. Siinä pitäjänmiehet nen maksoi 5-8 taaleria. Lähempänä Kirkkotarhan vanhat hautakivet, syyttävät kirkkoherra Mikaelia siitä, alttaria oli kalliimpaa. Jos oli varaa, vanha kellotapuli ja keskiaikainen että muutamat seurakuntalaiset oli- ei hautapaikan maksusta sopinut kivisakasti panevat miettimään, vat kuolleet ilman kirkon sakrament- kitsastella. Talolliset antoivat kirkolle kauanko somerolaiset ovat saatta- teja, ja että muuan toivioretkeläinen lisäksi ns. testamenttilehmän tai neet vainajiaan tänne “Ison Mikon” oli kuollut pitäjässä ja saanut maata härän varallisuutensa mukaan. Rikas juureen. Kivisakasti arvellaan raken- hautaamattomana, kunnes koirat ei päässyt halvalla hautaan. Mutta netun 1480-luvulla, joten vieressä söivät hänen käsivartensa olkapää- jos rahaa ei ollut, vainaja pääsi kyllä voidaan olettaa olleen kirkko ja tä myöten. Kun virheistä syytettiin lepoon siunattuun multaan kirkon hautausmaakin. Tutkijat arvelevat kirkkoherraa, osoittaa se kansan toimesta. Silloin haudattiin “köyhäin- että Someron seutu olisi ollut asuttu odottaneen, että kirkko huolehtii multaan hiljaisuudessa” (begravt i jo 1300-luvulla, ja varsinainen pitäjä asianmukaisesta hautaamisesta. fattigmull i stillhet). Hiljaisuudessa olisi alkanut muodostua 1300-luvun Hautakivistä löytyy korkeintaan hautaaminen tarkoitti sitä, että ei lopulla. Kun ei ole tietoa, että täällä vähän yli 100 vuotta vanhoja kuolin- soitettu kelloja, ja köyhäinmulta oli olisi muutakaan kirkon paikkaa ollut, aikoja. Jos haudalle oli pantu puinen rivihauta, jota ei peitetty kokonaan on uskottavaa että tähän kirkko- risti, se lahosi pian pois. Ei jäänyt heti, vaan sitä mukaa, kuin uusia tarhaan vainajat on haudattu niin vainajasta muuta kuin merkintä seu- vainajia tuli. kauan kuin täällä on ihmisiä asunut. rakunnan kuolleitten ja haudattujen Seurakunnan kuolleitten ja hau-

13 dattujen luettelo vanhoilta ajoilta on asemaa. Kirkkoon haudattaessa par- tuskykyä. Yleisiä merkintöjä olivat mielenkiintoista luettavaa. Merkinnät haille paikoille, etupäähän ja kuorin hinkuyskä, tuhkarokko, tulirokko, ovat tosin niukkoja, mutta ajan kans- alle, pääsivät vain papit ja pitkäaikai- ripuli, vatsanpurut, kuume jne. sa vähitellen ne ikään kuin heräävät set kuudennusmiehet ja kartanoiden Aikuisten ihmisten kuolinsyyt olivat henkiin. Ensimmäisenä rivillä on jalosukuiset. Muualle kirkkoon hau- usein ahdistus, rintatauti, raihnaus merkintä kotikylästä, sitten tulee datuksi pääsi vähäarvoisempikin, tai vanhuus. Koska kuolinsyytä ei kuolinpäivä ja hautauspäivä, ammat- kun vain pystyi maksamaan säädetyn tutkittu, pappi merkitsi syyksi omais- tinimi tai asema perheessä tai talos- maksun. Mustalais-Jussinkin (Tatta- ten ilmoittamien oireiden mukaisen sa, etunimi ja isännimi, mahdollinen re-Johan) kolme ja puolivuotias lapsi taudin. Aikuisiksi selvinneet ihmiset sukunimi tai liikanimi, myöhemmin tuli haudatuksi kirkkoon 11. 12. kuolivat ennen kuin täyttivät 50 vielä 1700-luvulta alkaen kuolinsyy 1711. Hyvin rakastettu ihminen nä- vuotta. 60-vuotias oli jo vanhus, ja ja ikä. Alkuaikoina siinä oli myös kyy olleen Somerniemen apupapin, vain harvat tervaskannot selvisivät suoritetut hautausmaksut. comministeri Boreniuksen vaimo , 80 vuoteen. Ennen vuotta 1850 ei Haudattujen lukumääriä eri vuo- “käraste” Magdalena Sweidell, joka löytynyt kuin yksi satavuotias: 10. 2. silta vertailemalla voi havaita että 31 . 8. 1746 on saanut viimeisen 1774 Kaskistossa kuollut leskivai- vaihtelu saattaa olla erittäin suurta. lepopaikkansa emäkirkon sakariston mo Ingeborg Erkintytär, josta myös Suuret kuolonvuodet liittyvät kato- lattian alla. sen aikainen Carl Petter Borenius vuosiin ja sotiin. Silloin taudit niittivät Kirkkoon hautaaminen oli hyvin mainitsee suurena harvinaisuutena nälästä heikentynyttä väestöä, ja epähygieeninen tapa, sillä kirkon kuvauksessaan Someron pitäjästä. kulkutaudit levisivät. Esim. vuonna lattian alla oli kova tilanpuute, eikä Omista esi-isistäni on vanhimmaksi 1695 oli 34 hautausta. 1696 oli 66 hautausta aina voitu tehdä sään- elänyt entinen korpraali ja jahtivouti hautausta,1697 oli 349 hautausta, nönmukaiseen syvyyteen. Kirkon Henrik Juhonpoika Montan Joensuun 1698 yhteensä 34 hautausta, 1699 kunnossapito oli vaikeaa, kun vähän kylästä. Hän kuoli 22. 6. 1761 rin- vielä 27 hautausta ja 1700 vain väliä lattioita ja penkkirivejä joudut- nanahdistukseen 87-vuotiaana. 20 hautausta. Nälkävuosi 1697 tiin purkamaan. Niinpä ylemmältä Borenius kertoo myös, että on tällä seudulla ollut hirvittävä taholta alettiin vaatia, että moisesta vuonna 1710 Suuren Pohjansodan kuolonvuosi. Haudattuja on ollut tavasta pitää luopua. Mutta kansa aikana, kreivi Nieroth kulki sotaväen- noin kymmenkertainen määrä mui- ei ollut siihen halukas. Talolliset osastonsa kanssa Härkätietä pitkin, hin vuosiin verrattuna. Se oli noin sanoivat, että he ovat rakentaneet jolloin hänen asepalvelijansa kuoli neljäsosa Someron senaikaisesta kirkon ja heillä pitää olla siihen ruttoon Kökön talossa, ja matkaa jat- väkimäärästä. Lukuun sisältyy kyllä käyttöoikeus kuoleman jälkeenkin. kettaessa kuoli toinen sotilas ruttoon joitakin kerjäläisiä, joita tuli mm. Lisäksi kirkolle olisi pitänyt keksiä Kultelassa. Heti sen jälkeen kuoli Tammelasta, Lopelta, Janakkalasta uusi tulolähde hautapaikkatulojen Kultelan Vakkurin ja Laurilan taloissa ja Hattulasta, mutta arvattavasti So- sijaan. Viimein Somerollakin tavasta yhteensä 10 henkeä samaan tautiin. merolta lähteneitä on myös haudattu luovuttiin. Vuosi 1770 on viimeinen, Alkuperäinen kuolleiden kirja todis- naapuriseurakuntiin. jolloin kirkkohautauksia vielä tehtiin. taa, että yksi rakuuna kreivi Nierothin Kaikki paikkakunnan vainajat Sen jälkeen ei enää löytynyt “begr. i joukoista on kuollut tuolloin Pitkäjär- eivät kuolleet ravinnonpuutteeseen, kyrck.” -merkintöjä. Ainoa poikkeus vellä, mutta Kultelassa ei Vakkurilta vaan nälän mukana tulleisiin tautei- lienee ollut, kun rovasti Henrik Kon- ja Laurilasta ole kuollut ketään, ei hin. Eräskin esi-isäni, talollinen Jaak- sin haudattiin kirkkoon 7. 3. 1849, myöskään sotilaita. Kertomus lienee ko Tuomaanpoika Rekola Kimalan mutta sen jälkeen vanha kirkko ei sekoittunut johonkin muuhun isonvi- Rekolasta, kuoli 9. 10. 1697, mutta ollut enää käytössä kuin kymmenen han aikaiseen juttuun. tuskin nälkään. Hän oli varakas ta- vuotta. Uusi tiilikirkko vihittiin käyt- Usein näkyy ulkoseurakuntalai- lollinen, kirkkoväärti ja ruotumestari, töön vuonna 1859. Vuosilta 1695 siakin haudatun Someron kirkko- hänellä oli sukulaisia Turun porva- - 1770, jolta ajalta kirkkoonhautaus- maahan. Härkätiellä on ollut vilkas reina ja rahaakin, koska pystyi osta- merkinnät ovat säilyneet, löysin 934 liikenne. Tapana on ollut, että jos maan hautapaikan kirkosta. Mutta nimeä, jotka on merkitty kirkkoon kaukainen matkamies tapasi mat- eivät auttaneet talo ja tavarat. Tauti haudatuksi. Määrä on yllättävän kansa pään, hänet yleensä on hau- vei jos nälältä säästyi. Sen sijaan suuri. Siitä puuttuvat vuodet 1726- dattu lähimpään hautausmaahan. eräs toisen haaran esi-isäni Siksten 1733, jolta ajalta hautausluetteloita Tieto kuolemasta meni kotiseudulle Eskelinpoika Pitkäjärveltä, joka myös ei ole säilynyt. - jos meni - muiden matkalaisten kuoli 1697, oli köyhyytensä takia Valtaosa vainajista oli lapsia, mukana, mutta kotiseurakunnan ehkä nälän uhri. Aikaisemmin hänet alle kymmenvuotiaita, jotka kuo- kirjoihin sitä ei useinkaan kirjattu oli mainittu muurmestariksi Sarjalla, livat kaikenlaisiin tunnettuihin ja vielä 1700-luvullakaan. mutta näyttää sitten asettuneen tuntemattomiin lastentauteihin. Pikkuvihan aikana 1742 viisi lampuotiviljelijäksi Uotilaan, joka oli Isorokkoepidemiat tulivat melko ruotsalaista ratsumiestä itägöötan- Sarjan alainen autiotila. säännöllisin väliajoin karsien aina maalaisesta komennuskunnasta Hautaaminen ja hautapaikka osan kansasta. Suurin osa heistä on haudattu Somerolle yhdessä osoittivat myös vainajan sosiaalista oli lapsia, joilla ei vielä ollut vastus- heidän 22-vuotiaan luutnanttinsa,

14 korkeasti jalosukuisen (högvälboren) cob Björn kuoli rahtimatkalla Helsin- Tiedän, että ainakin 18 sukupolvea Anders Stenmanin kanssa. Voidaan gissä 1813 ja haudattiin sinne. Eläk- esi-isiäni lepää täällä. Joulurauhaa päätellä, että he ovat olleet täällä keellä oleva entinen sotilas Johan heidän tomulleen ja muistolleen. leirissä, koska ensimmäiset ovat Winter Häntälästä putosi kärryiltä ja kuolleet tammikuussa ja viimeiset kuoli matkalla Turkuun 1826. Hänet vasta kesäkuussa. He eivät voineet haudattiin Liedon kirkkomaahan. olla taistelussa kuolleita, koska tie- Lasinajaja Otto Reinhold Engman detään, että venäläiset miehittivät Häntälästä kuoli 1848 Tuusniemen Etelä-Suomen kesällä 1742 ilman kappelissa matkalla Kuopioon ja taisteluja. haudattiin sinne. Marssivat sota- Kustaan sodan rauhanteon jäl- väenosastotkaan eivät kuljettaneet keen 1790 on Somerolla haudattu vainajiaan, vaan kuolleet haudattiin kuninkaallisen Turun henkirykmentin aina lähimpään hautuumaahan. Vain rakuuna Mats Stenström Maarian rahtimiehet näyttävät joskus tuo- pitäjän Saramäen rusthollista. Kuoli neen matkalla kuolleita tovereitaan punatautiin paluumatkalla Venäjän kotipitäjän kirkkomaahan. Lasinajaja sotavankeudesta. Haudattiin 14. 11. Johan Aleniuksen poika, 24-vuotias 1790 Someron pitäjän emäkirkolle Gabriel Reinhold, kuoli matkalla köyhäinmultaan ilmaiseksi. Hänen lasikuorman kanssa Oripään kap- toverinsa, saman joukko-osaston pelin Annalan talossa ja haudattiin rakuuna Ahlman Nummen eli Kaa- jo kahden päivän kuluttua Someron rinan pitäjän Harjavallan rusthollista kirkkomaahan. oli kokenut saman kohtalon. Hänet Tapaturmia ja onnettomuuksia haudattiin 5 päivää myöhemmin sattui usein, vaikka luullaan, että Somerolla, mutta hänen asiansa ennen vanhaan elämä oli turvalli- olivat sikäli paremmin, että hänen sempaa. Vahingot olivat vain erilai- taskuunsa oli jäänyt jonkun verran sia. 1790 Pitkäjärvellä eräs 3-vuo- rahaa. Niinpä hänet voitiin haudata tias torpanpoika kuoli, kun torppari kunniallisemmin, oikein maksulliseen Anders Liandi ajoi hänen ylitseen hautapaikkaan, ja rahaa oli riittänyt raskaasti lastatuilla vaunuilla. 1780 vielä sielunkellojen soittoon. kuoli Åvikissa 2-vuotias Lovisa Seits Sodan vielä kestäessä oli Kulte- pudottuaan kuumaan olutsammi- lassa kuollut venäläisten sotavankien oon. Maanmittari Indreen hukkui joukossa ollut puumalalainen talon- Pitkäjärven koskeen 1787, kun poika Petter Mårtensson, joka hau- isojaon kartoitusta tehtiin. dattiin hiljaisuudessa köyhäinmultiin. Monet silloiset kuolinsyyt ovat nyt Kuolinsyy oli “fylleri”, eli hän oli jo historiaa, kuten isorokko, joka en- juonut itsensä kuoliaaksi. Viimeiset nen oli pelätty tauti. Viimeinen suuri rahat olivat menneet viinaan, koska- isorokkoepidemia oli vuonna 1833. pa sielunkellojen maksuun rahaa ei Silloin helmikuun ja heinäkuun enää riittänyt. Poikaparka lienee ollut välisenä aikana 84 henkilöä kuoli niitä venäläisten kuormastorenkejä, isorokkoon. Se oli 40 % sen vuoden jotka joutuivat vangiksi Rantasalmen kuolleiden määrästä. Sen jälkeen Parkumäellä, kun ruotsalaiset valta- tauti menetti valta-asemansa, kun sivat venäläisten leirin ja kuormaston keksittiin rokotus, joka myöhemmin heinäkuussa 1789. Puumala on tuli jopa pakolliseksi. silloin ollut Venäjän puolella rajaa. Monenlaista kohtaloa tulee esiin Pirttilän sukuhauta. Sotaväenosastoja seurasi usein kuolleiden kirjaa katsellessa. Niinpä Kuva Kalle Pirttilä. myös sotilaiden perheitä. Värvätyn isoisoisäni Kaarle Kustaa Pirttilä sai sotilaan Isak Bergin, Stackelbergin elää vanhaksi, mutta joutui hautaa- rykmentistä, tytär Ulrika, 1 v. 5 kk, maan kaikki kuusi poikaansa. Hän ei kuoli isorokkoon Joensuun kyläs- kuulemma koskaan laskenut ikään- sä matkalla Sveaborgista. Hänet sä, mutta kysyttäessä vastasi aina: haudattiin 23. 05.”i fattigmull i “47 syntyny, laske siit”. Hän kuoli 86 Lähteet: Förteckning över döde och be- grafvne uti Somero församling 1695 -1850 stillhet”. vuoden ikäisenä vuonna 1933. (Maakunta-arkisto). Vasta vuodesta 1813 on Some- Hautausmaa on vainajien viimei- Alanen Timo, Hiekkanen Markus, Härme ron kuolleiden kirjaan alettu merkitä nen leposija ja matkan pää, mutta se Jussi, Kärki Manu ja Turkki Osmo: Somero ja Somerniemi 1449 - 1999. Someron ja Somer- muualle haudattujen somerolaisten on myös kaunis puisto, jonne astelee niemen seurakuntien historia. nimet. Lahden kartanon torppari Ja- mielellään hautakiviä katselemaan. Sirkka Karskela: Sukututkijan tietokirja.

15 Eero Älli

Uuno ja Varma, vanhempani

perkaus oli saatu valmiiksi vuonna 1934. Hanke oli usean tilan yhteinen ja siihen saatiin myös valtion suunnitteluapua sekä lainatukea. Oli siinä monta lapionpistoa, sillä ojaa oikaistiin monessa kohtaa uuteen uomaan. Kolmekymmenluku oli toiminnan aikaa. Perhe lisääntyi, rakennuksia syntyi lisää ja tilaa kunnostettiin. Mutta isälleni tuli, kuten monelle muullekin isännälle, kutsu sotatoi- miin vuonna 1939. Itse olin silloin vielä onnellisen tietämätön sota-ajan ankaruudesta. Joitain muistikuvia on kuitenkin jäänyt. Muistan äitini leiponeen ruisleipää lähetettäväksi rintamalle, hänellä kun oli hyvä lei- Punsan murjun edustalla 1930-luvun alussa. vinuuni käytössään. Kotirintamalla äideillä ja kaikilla vaimoihmisillä riitti kovasti askaretta iinä he ovat, vanhempani Takamailla viljeltiin pääasias- ja kestämistä. Heillä riitti kestävyyttä Uuno ja Varma. Melko nuori- sa heinää sekä kauraa. Murjussa ja sitkeyttä. He ottivat osaa kaiken- na heitä jo alettiin kutsua asuttiin kesäaikaan pidempäänkin, laisiin töihin. Äitini oli erittäin osaava S ja saattava töissään. Niittotyössäkin ”Punsan pappa” sekä ”Punsan kun karja oli laitumella paimenten mamma” –nimillä, vaikkei isäni hoivissa. Laitumia ei aidattu, ja karja hän eteni vakaata tahtia, ei siinä niin pappamainen ollut vielä van- ajettiin yöksi tarhaan murjun lähelle. juuri taukoja pidetty. hempanakaan liikkeissään eikä Vaja murjun päädyssä oli hevosten Isäni palasi aikanaan rintamalta, toisinaan jutuissaankaan. Eikä ollut huilipaikka. Ylöpirtistä käytiin taja tilan pitoa voitiin jälleen jatkaa yh- mammakaan. kamailla hevospelillä lypsyreissulla dessä. Kulmakunnalle saatiin sähköt Kuvan taustalla näkyy heidän aamuin illoin. vuonna 1946. Neljäkymmenluvulla ensimmäinen kotinsa, ”Punsan Siitäpä se alkoi pariskunnan ja seuraavallakin vuosikymmenellä murju”, suunnilleen niihin aikoihin, yhteinen työsarka. Ensin oli raken- liikkui maalla monenlaista kulkijaa, kun oli sanottu ”tahdon” eli noin nettava uudet rakennukset, sillä oli tummaa ja vaaleaa. Vanhem- vuonna 1930. Isäni omistukseen tilalla ei ollut murjun lisäksi muita pani olivat heitä kohtaan suopeita, Punsan tilus oli tullut vuonna 1926. rakennuksia. Ensimmäinen raken- poikkeuksetta jokaiselle järjestettiin Tila oli hänen kotitilansa, Ylöpirtin nuskohde oli navetta, joka valmistui yösija sekä usein myös jotain suun- takamaita. Punsa oli osa Sippu-nimi- rivakasti jo samana vuonna kuin avausta. sestä tilasta, joka oli tullut Ylöpirtin kamppeet oli yhteen kasattu. Oli ihan Aloittaessani koulunkäynnin omistukseen vuosisadan (1900) oikein ajateltu, että tehdään ensin vuonna 1945 Koisthuhdan koulussa vaihteessa. Tila sijaitsee Pohjois- kotieläimille suoja, että saadaan oli vielä puutetta kaikesta mah- Somerolla rajoittuen Jokioisten tuotanto alkuun. dollisesta. Kuitenkin mieluisimmat pitäjään. Uusi asuinrakennus valmistui asiat ovat jääneet mieleen kuten Takamailla oli usein väliaikaisena parin vuoden sisällä samoihin aikoi- joulujuhlien valmistelu koulussa. kortteeripaikkana rakennus, jota hin, kun alettiin kehtoa keinutella. Kuusijuhlaan alettiin varautua ajois- sanottiin murjuksi. Murjussa oli yksi Asuinrakennus oli mäellä, muut sa, harjoiteltiin ohjelmia huolella ja huone, seinät hirrestä, jatkeena rakennukset tasaisella maalla. Päi- hartaasti. Yläluokilla opettajamme laudasta tehty vaja. Huoneessa oli vittäin tuli monta matkaa ylös ja alas. Irja Hippa musiikki-ihmisenä sanoi, jonkinlainen tulisija, jossa voi keittää Mielessä piti pitää vanha sanonta: että kaikkien tulee olla kuorossa mu- ja joka antoi myös lämpöä. Seinillä vie mennen, tuo tullen. Ei ollut vesi- kana kajauttelemassa joululauluja. oli makuulaverit kahdessa kerrok- johtoa eikä viemäreitä. Pitää ainakin liikutella huulia, vaikkei sessa. Niissä nukkuivat paimenet, Samaan aikaan viljelyolosuhteet laulu luonnistuisikaan. On mielestäni heinäntekijät ja muu väki. parantuivat, sillä Punsan niittyojan Irjan ansiota, että kulmakunnalla oli

16 Arvo Pukkila Kustaa Hipan sananparsia össi eli Kustaa Hippa (Heleni- us) oli syntynyt Koisthuhdan KMäkilässä. Kössi oli poikamies ja liikkui paljon nuorten mukana ja autteli kaikkia pienestä olkapään vammastaan huolimatta. Kössi oli isänmaallinen ja uskonnollinen. Hän harrasti moottoripyöriä ja metsästys- tä. Oheiset sananparret ovat Kössin suusta: Se on laakinpeli, sano Kössi, kun kovan potkimisen jälkeen moottori- pyörä lähti käyntiin. Ei tuuma tunnu kun nokanpääs- sä. Ei ol leipää eikä kakkuu, mut ei Vanhempani asuivat ja askartelivat viisikymmentäviisi yhteistä vuotta ol nälkäkän. Kössi oli metsämies ja neuvoi: Punsan mäellä, äitini vielä useita vuosia lisää yksin jäätyään. Hirven saa aina ampua: jos joutuu kiinni, siitä tulee leipää, mutta jos ei joudu kiinni, niin siitä saa lihaa. runsaasti laulutaitoisia. Olo on loko, sanoi Kössi sairaa- Isäni, joka myös harrasti lassa leikkauksen jälkeen. musiikkia, kertoi Irjan Parempi pieni peruna kuin tyhjä pitäneen kyläkuoroa kol- kuppi. mekymmenluvulla. Isäni Ei niin yötä olla vaikka aamu soittimena oli viulu, jota tulis. hän viritteli ja itseoppi- Kyl teitillä on leukaa, mut olisitte neena soitteli. julmia ilman leukaakin, sano Kössi Muistan erään jou- kun mahtavia juttuja kuuli. lujuhlapäivän, jolloin Älä yksin verä, mää autan kans sairaana en päässyt sano mustalainen kun löi hevos- juhlaan mukaan. Se oli tansa. suuri pettymys. Äitini Mennään vaan, sano Kössi. Kyl kuitenkin yritti lohdutella sen suu käy kun panttikonttorin ovi. antamalla maistiaisia Rehumäen Maija oli tullut vielä rapulle uudesta uunimakkaras- puhumaan. ta, jota aina valmistettiin Kyl sää niin taivaaseen pääset, jos jouluksi. Paistaminen oli ei ol muita menijöi. sattunut juuri juhlapäi- Häälyyks maa vai häälynks mää, välle. Kyllä äidit osaavat sano Kössi pienessä hiprakassa. lohduttaa. Makkaroita ei Kyl äiti tulee ja kehrää loput, sano muuten ennen joulupäi- Kössi, kun laskua maksoi. vää pöytään nostettu. Kössi totesi, että sil on siel sem- Niin ne vuodet paris- monen Joriini, kun Jaakkolan Raimo kunnalta kuluivat. Mäen poikkesi usein kukkakauppaan. päällä kun asuttiin, Vaulammille työväentalolle ilta- välillä oli raskaampaa miin mennessään Kössi totesi, että astua, toisinaan taas mennään vaihtamaan käärmesaap- paat jalkaan, ettei oppi tartu. Pihakeinussa. jolkoteltiin hulppeammin eteenpäin. Niinhän se Kuvat kirjoittajan. on useasti yhteisellä taipaleella. Yhdessä on

17 Tapio Horila Kirkonmäelle kohonneesta koulurakennuksesta se alkoi

nousun asukkaiden kehityksessä. Uuteen opinahjoon suhtauduttiin aluksi varoen ja penseästikin, ja vain vähäinen osa paikkakunnan lapsista pääsi nauttimaan sen antamasta Kirkon koulu kasvatuksesta. Vasta vähitellen, noin vuonna sitä mukaa kuin kouluun totuttiin ja 1889. uusia kouluja perustettiin, alkoivat Somero-Seuran tulokset näkyä. Ihmisten mahdolli- kuva-arkisto. suudet ammatillisen pätevyytensä lisäämiseen ja elintasonsa kohotta- miseen paranivat, ja heidän henkinen un näinä aikoina muistetaan edistää seurakuntalaisten lukutaitoa näköpiirinsä, joka tähän asti ei ollut 120-vuotiasta Someron kun- kinkerien ja rippikoulujen, jalkapuun päässyt laajenemaan jokapäiväisen Knan koululaitosta, on lähtö- ja tukkapöllyjen voimalla. Kirkko oli arkielämän ahdasta piiriä ulommaksi, kohtana Kirkonmäen kansakoulu, saanut aikaan myös pyhä- ja kierto- avartui entisestään. Kyvykkäälle ihmi- joka alkoi toimintansa vuonna 1882. kouluja, mutta ne olivat olleet tehok- selle avautuivat uudet mahdollisuudet Se yhteiskunta, joka oli tapahtuman kaasti käynnissä pitäjässämme vasta päästä esiin ja sijoittua lahjojaan vas- taustana, poikkesi sekä sosiaalisilta kymmenkunta vuotta ennen kansa- taaville paikoille yhteiskunnassa. että sivistysoloiltaan suuresti siitä, koulun perustamista. Lukutaitoa, joka Se 120 vuoden taival, joka on missä nyt itse elämme. suurin ponnistuksin oli vuosisadan kulunut Someron ensimmäisen kan- Tuo yhteiskunta oli sääty-yhteis- loppupuolella saatu yleistymään, ei sakoulun perustamisesta, saattaa kunta jyrkkine luokkarajoineen, mutta kuitenkaan käytetty juuri muuhun etenkin nuoren ihmisen mielestä Someron tapaisella maaseudulla se kuin uskonnollisen kirjallisuuden lu- tuntua pitkältä. Inhimillisen kehi- oli ennen muuta maanviljelijävaltai- kemiseen. Suomenkielistä maallista tyksen historiassa tämä aika on nen talollis- ja torppariyhteiskunta. tietokirjallisuutta ja sanomalehtiä oli kuitenkin häviävän lyhyt, niin kuin Me saatamme nähdä sen periyty- ilmestynyt toistaiseksi niukasti, eikä ihmisikäkin on lyhyt sukupolvien neessä talonpoikaiskulttuurissa ja yhteiseen kansaan kuuluvilla - harvoja ketjussa. Kuitenkin tänä kautena yksinkertaisissa tavoissa paljon kau- poikkeuksia lukuun ottamatta - ollut yleismaailmallinen kehitys on mennyt nista ja arvokasta. Mutta me helposti halua eikä aina tilaisuuttakaan saada eteenpäin nopeammin kuin minään unohdamme, että se asukkaiden niitä käsiinsä. Kirjoitustaito oli vain muuna tunnettuna historian kautena. enemmistölle oli samalla alhaisen harvojen omaisuutta. Riittänee kun On syytä palauttaa mieleen, kuinka elintason, näännyttävän raadannan mainitsen esimerkkinä, että suurin vaikeata ja suorastaan mahdotonta ja monien sosiaalisten epäkohtien osa Someron kunnan ja seurakunnan maamme olisi ollut pysyä tämän yhteiskunta. Kehitys tapahtui siinä luottamusmiehistä ei vielä osannut huimasti kiitävän kehityksen mukana hitaasti, koska suhtautuminen uudis- kirjoittaa edes nimeään, vaan piirsi niinkään hyvin kuin se on pysynyt, tuksiin oli varovaista, jopa epäluulois- puumerkkinsä, kuten säilyneistä ellei meillä olisi ollut yhä kiristyvässä ta. Täällä Somerolla tuo paikoillaan asiakirjoista voidaan nähdä. kansainvälisessä kilpailussa oman pysyvä varovaisuus näyttää olleen Yhtenä takapajuisuutta säilyttävä- kehityksemme maaperänä sitä laajaa tavallista piintyneempää siitäkin nä paikallisena tekijänä mainittakoon, ja lujaa pohjaa, jonka kansanopetus- päätellen, että ensimmäinen kansa- että Somero silloisten liikenneolojen laitoksemme on meille antanut. Ei koulu perustettiin tänne keskimäärin vallitessa oli siksi etäällä Helsingin, puutu esimerkkejä maista, jotka ovat kymmenen vuotta myöhemmin kuin Turun ja Hämeenlinnan kaltaisista si- selviytyneet tästä kilpailusta meitä naapuripitäjiin Tammelaan, Jokioisil- vistyskeskuksista, ettei niiden välitön vaatimattomammin matalatasoisen le, Uskelaan ja Tl. Koskelle. vaikutus päässyt täällä tuntumaan. kansansivistyksensä vuoksi. Meidän sukupolvemme ihmis- Voidaan todeta, että 120 vuotta Vaikka nopea kehitys on tuonut ten, joille koulut, sanomalehdet sitten Someron asukkailta puuttui tullessaan myös epäkohtia, ei liene ja sähköiset tiedotusvälineet ovat monia perusedellytyksiä kohota epäilyksiä siitä, että tämä nykyinen jokapäiväiseen elämänmenoon kuu- silloiselta aineelliselta ja henkiseltä yhteiskuntamme on sosiaalisesti luvia asioita, on ehkä vaikea tajuta, tasoltaan kohti nykyisen kulttuuriyh- ja sivistyksellisesti monin verroin miten matala oli noiden sadan teiskunnan tasoa. parempi kuin 120 vuoden takainen. vuoden takaisten ihmisten kirjallinen Ei ole suinkaan kuviteltava, että Somerolla kirkonmäelle kohonnut sivistystaso. Luterilainen kirkkomme ensimmäisen kansakoulun perusta- koulurakennus merkitsi uuden aika- tosin oli parhaansa mukaan yrittänyt minen pitäjään olisi aiheuttanut jyrkän kauden alkua. 18 Tapio Horila Kirkonkoulun ensimmäinen poikaluokka 120 vuotta sitten

Someron kirkko ja Kirkonkoulu noin vuonna 1890. Somero-Seuran kuva-arkisto.

omeron ensimmäinen kansa- aikanaan päästötodistuksen. Lisäksi käyntiä. Pelättiin, että useampivuoti- koulu, kirkonkylän koulu, aloitti kaksi poikaa siirtyi toiselta luokalta nen opiskelu vieroittaisi työnteosta, Stoimintansa 11. 9. 1882. Oli päästyään lyseoon. tekisi pojista herroja. Pitkämatkaisilla erikseen Tyttökoulu ja Poikakoulu. Luokan enemmistö, 26, oli ta- saattoi olla majoitusongelmia. Vähä- Poikakoulun ensimmäisessä lollisenpoikia. Torpparinpoikia oli varaiset tai kitsaat keskeyttivät jälke- luokassa oli aluksi 43 poikaa. Näistä seitsemän. Muitten vanhemmat läistensä koulunkäynnin saadakseen kahdeksan erosi ennen kevättä ilman olivat käsityöläisiä tai itsellisiä. halpaa apua kotitöihin, joihin lapset todistusta. Todistuksen saaneista on Myös varakkaiden talojen ja joutuivat osallistumaan yleensä seuraavan lukuvuoden alussa 1. 10. rusthollien pojat otettiin yleisesti sangen nuorina. merkitty eronneiksi tai poisjääneiksi ensimmäisen luokan jälkeen pois Oli sitten niitäkin, jotka selvisivät 15. koulusta silloinkin, kun he joten kirkonkylän koulusta ja myöhem- Kuvaavaa tälle Someron ensim- kuten selviytyivät opiskelustaan. mästä elämästään kunnialla. Näihin mäiselle kansakoululuokalle oli, että Vanhemmat arvelivat, että maan- kuuluivat torpanpoika August Ma- 35:stä todistuksen saaneesta 21: viljelijän ammatissa riitti, kun oli lenius ja talollisenpoika Kaarlo Älli, llä oli keskiarvo alle kuuden. Vain opittu kirjoitus- ja lukutaidon alkeet, jotka molemmat sittemmin suuresti seitsemän 43:sta aloittaneesta sai koska he itse mielestään olivat hyvin ansioituivat Someron kunnallis- ja selviytyneet elämässä ilman koulun- talouselämässä. Värjärinpoika Jo- han Verner Järnströmistä (myöh. Rautela) tuli Pomarkun kirkkoherra ja talollisenpoika Frans Alfred Pentti- sestä Vesilahden kirkkoherra. August Hjalmar Avellán Kimalasta kohosi hammaslääketieteen professoriksi.

Poikaluokan oppilaat 13. 12. 1905. Keskellä opettaja Pietari Sorma ja hänen vaimonsa Amanda ja lapsen- sa Veli, Toivo ja Lahja. Somero-Seuran kuva-arkisto.

19 Lahja Hurme

Hiihtokilpailut Kirkonkoululla

Lahja Hurme, syntyjään Nummi- Serkukset vasemmalta Lahja Numminen, Eeva Setälä, Hel- nen v. 1981. Kuva Lea Lehtosen. vi Numminen, Mirja Numminen ja Lea Tamminen vuonna 1928. Kuva Lea Lehtosen.

irkon koululla oli hiihtokilpai- Olin lähtöviivalla ja lähettämäs- pääsin maaliin, pyörryin. Minut kan- lut. Joka koulusta kunnan alu- sä Kerkolan koulun miesopettaja, nettiin koululle ja annettiin kuumaa Keelta piti olla edustaja. Minut muistaakseni Kaarlo Niemelä. Hän maitoa. Maitohapoista ei vielä silloin valittiin 1. luokalta, kun olin tottunut tuli viereeni ja sanoi: “Kuules Lahja, kai tiedetty. Sitten tuli opettaja ja hiihtämään kotoa koululle. Alkuun käykö tämä yhtä hyvin kuin tanssi?” pyysi anteeksi ja sanoi, ettei hän lähdettiin seurakuntatalon ja hau- Minä kimpaannuin ja ajattelin, että olisi saanut sanoa niin. Mutta hän oli tausmaan väliltä. Laskettiin järvelle näytänpäs. Kaverini jäi kuin nalli nähnyt minun ja toisen tytön tanssi- ja hiihdettiin sen yli Isonpappilan kalliolle. Minä menin niin lujaa, että van raittiusjuhlassa. Meillä oli oikein puolelle ja takaisin. tulimme vastakkain järvellä. Kun kauniit esiintymispuvutkin.

Tätä rinnettä Lahja lasketteli Kirkkojärvelle. Kuva vuodelta 1950. Somero-Seuran kuva-arkisto.

20 Lisa de Gorog

Kirkonkoulun yläkoululaisena 1930-luvulla

untui haikealta lähteä Hilma Si- rolan koulusta, vaikka toisaalta Tolikin jännittävää olla yläkou- lulainen. Luokkaamme tuli uusia oppilaita Härkälän alakoulusta. Koska yläkoulun ensimmäinen ja toinen luokka olivat samassa luok- kahuoneessa aivan kuten molemmat alakoulun luokat, oli oppilaiden luku aivan liian suuri. Opettajamme olivat Elina Lahtinen ja Rosa Järnström. Edellinen opetti meille uskontoa ja äidinkieltä ja jälkimmäinen laskentoa, maantietoa, laulua, piirustusta, tyttöjen käsitöitä ja voimistelua. Toivoin, että opettaja Lahtinen olisi opettanut meille laulua, sillä hänen Elina Lahtinen, opettajana Rosa Järnström, opettajana kevät- ja joulujuhlassa säestämät 1923 - 62. Kuva Kirkonkoulun. 1915 - 44. Kuva Kirkonkoulun. virret kuulostivat niin juhlallisilta. Kun opettaja Lahtinen saneli meille lukujärjestystä, luokka oli sessä, läimäytti hän minua pakaroille raikuvan korvatillikan. Vahingoniloni vähän hämmästynyt siitä, että kes- ja sanoi: ”Liisastakin on tullut poika!” oli melkoinen opettajan palatessa kiviikkona oli neljä tuntia kä-si-töi-tä. Olin kuulevinani äänensävystä, että luokkaan posket punoittaen ja Pen- Ilmeisesti Forssan piirin tarkastaja ei siinä oli leikillisyyden ohella pientä tin livahtaessa paikalleen kerrankin hyväksynyt suunnitelmaa, sillä pää- moitetta. nolon näköisenä. dyimme kolmen tunnin käsitöihin, Vallankin opettaja Järnströmin Opettaja Järnström piti voimiste- vaikka käytännössä ainakin kerran luokassa kuri oli niin tiukka, ettei edes lutunnin vain kerran pari vuodessa. viikossa voimistelutunnin asemesta tyttöjen käsityötunnilla saanut puhua Kerran hän marssitti meitä koulun opettaja Järnström sanoi päivän puolta sanaa. Siksi oli aivan käsittä- eteisessä ja asettui piirin keskelle lopuksi lauletun virren jälkeen: ”Po- mätöntä, miten luokan takaosassa kädessään nuoran päässä oleva jat pääsevät pois, tytöt jäävät vielä istuva Pentti pystyi konttaamaan hiekkapussi. Hän pyöritti pussia niin, ylikäsitöihin.” laskentotunnilla pulpettirivien välissä. että jokaisen oli vuorollaan hypättävä Käsityöt olivat yläkoulussa vielä Yhtäkkiä laskutehtäviä tehdessäni nuoran ylitse. Hänen kasvonsa tulivat tärkeämpiä kuin alakoulussa. Ne näin Pentin pään hameeni helman punaisemmiksi ja pelkäsin, että hän aloitettiin tekemällä hieno käsityö- vieressä, jota hän nosti kädellään. saisi sairauskohtauksen. Ilmeisesti pussi, jossa oli ristipistokirjailua. Huitaisin häntä menemään pois, ja hän totesi piankin, että joutui itse Sitten kudottiin kaulaliina ja villakä- Pentti konttasi takaisin paikalleen. voimistelemaan enemmän kuin sineet. Seuraavana vuonna kudottiin Mutta juttu ei päättynyt siihen, sillä oppilaat. nilkkasukat ja ommeltiin tyynyliina ja välitunnilla hän julisti suurelle poika- Opettaja Järnström opetti meille paita, joka oli leikattu ”sama koko joukolle: ”Pankil likal on villapöksyt!” laskentoa. Hän kyseli välillä kerto- sopii kaikille” -tyyliin niin, että luokan Halusin vaipua maan alle. mataulua suullisesti, mutta suurin pienin tyttö käytti sitä yöpaitana. Pentti ja muutamat hänen ka- osa tunnista käytettiin kirjoittamalla Koulun kuri oli tiukka ja se hei- verinsa kiusoittelivat usein tyttöjä laskukirjan tehtäviä pieneen sini- jastui myös tyttöjen pukeutumiseen. ottamalla heidän potkukelkkansa. kantiseen vihkoon. Kerran muistan Oletettiin ilman muuta, että kaikilla Siksi lykkäsimme ne aina ystävällisen todenneeni, että olin tehnyt virheen tytöillä oli esiliina, eivätkä pitkät tirehtöörskä Salmisen talon taakse jakolaskussa ja pyyhekumia käyttäen housut tulleet kysymykseenkään. suojaan löydettyämme ne Lammin korjasin laskun. Tulos ei ollut aivan Kerran oli ilmoitettu, että koulussa sillan korvasta Pentin ”lainattua” yhtä siisti kuin muut tehtävät, minkä pidettäisiin hiihtopäivä. Tietämättäni niitä. Muutaman ajan kuluttua opettajakin huomasi. Hän osoitti teh- se oli kuitenkin peruutettu, ja hiihdin Pentti taas häiritsi luokkaa, jolloin tävää ja veti suukulmansa pieneen, kouluun ylläni mokkakankaasta tehty opettaja Järnströmin kärsivällisyys oli ironiseen virnistykseen, mikä olikin hiihtopuku. Kun opettaja Lahtinen lopussa. Hän komensi pojan koulun ainoa kerta, jolloin näin hymyntapai- näki minut välitunnilla koulun etei- eteiseen ja antoi hänelle oven takana sen hänen kasvoillaan. 21 liian terävä. Kirkonkoulussa ei vielä tarjottu kouluateriaa minun oppilasaikanani. Pari vuotta myöhemmin aloitettiin tuomalla luokkahuoneeseen suuri pata, josta opettaja jakeli kauhalla puuroa tai hernekeittoa. Ruokatunti oli vain 20 minuuttia, josta 10 minuuttia käytettiin mukana tuotujen voileipien syömiseen ja maidon juomiseen. Koululaukku tai reppu oli jätettävä koulun eteiseen, joka oli talvella niin kylmä, että maitopullois- samme oli usein jäähilettä. Opettaja Lahtinen hoiteli ke- vättutkinnossa ja kuusijuhlassa esitettyjen ohjelmien valmistamisen. Salmisen rakennuksen taakse me tytöt lykkäsimme usein polkupyörämme Kerran hän harjoitti kymmenen tytön turvaan pojilta. Kuva Marja Lahermaa. kanssa pienen kuvaelman ”Kymme- nen pientä kynttilää”, jonka esitimme Kerran opettaja Lahtisen us- raittiusjuhlassa. Se oli vähemmän Esimerkiksi opettaja Järnströmin konkreettinen tapa osoittaa alkoholin kontotunnin aikana kuului ovelta piirustuksen opetus oli viivoitinpii- koputus, ja luokkaan asteli arvok- turmiollista vaikutusta kuin tavalli- rustusta. Siinä mitattiin niin ja niin set raittiusjuhlan kuvat ”terveestä kaan näköinen herra, Forssan piirin monta senttimetriä paperin reunoista tarkastaja Laurila. Opettaja tarjosi maksasta” ja ”juomarin maksasta”. ja niiden mukaan vedettiin lyijyky- Jokaisella tytöllä oli kädessä sytytetty vieraalle tuolin ja jatkoi opetusta. näviivoja. Näin syntyneet neliöt tai Päivän läksy oli vuorisaarna. Käsi- kynttilä, ja esitimme vuorollamme suorakulmiot väritettiin joko värilii- syyn kynttilän sammumiseen. Minun teltyään saarnaan liittyviä kysymyksiä dulla tai vesiväreillä. Pääasia oli, että opettaja sanoi: ”Kerrotaan läksy.” roolini oli: ”Väkijuomanhimo yhden tulos oli siisti. vie; sammumiseen käy kynttilän tie”, Koska vuorisaarna on vaikea aihe, Opetusvälineitä oli vähän: muu- jota ei juuri voi omin sanoin selostaa, ja puhalsin kynttiläni sammuksiin. tamia väritauluja esim. lappalaisky- Kirsti seisoi ryhmän pisimpänä kes- kädet nousivat hitaasti. Odottamatta lästä tai maatalon pihasta. Luokan kauaakaan opettaja pyysi Kirstiä ja kellä ja hän oli ainoa, jonka kynttilä ei eteen ripustettiin karttoja, joista sammunut. Kävimme vuorollamme minua kertomaan läksyn. Yritimme osoitimme karttakepillä maantiedon- parhaamme auttaaksemme opet- sytyttämässä kynttilämme hänen tunnilla kaupunkeja, jokia ja järviä. kynttilästään. Muistan pelänneeni, tajaa. Lyijykynän automaattista teroittajaa Tunnin loputtua tarkastaja ilmei- että kynttilämme sammuisivat vää- ei ollut kaikissa luokissa, ja me saim- rällä hetkellä salin vetoisalla lavalla. sesti totesi luokan kärsivän hapen me tyytyä suureen puukkoon, jota puutteesta, sillä hän kysyi, eikö Esitys jäi mieleeni siksi, että satuin säilytettiin ”kakluunin” lokerossa. ennen esityspäivää sairastumaan luokassa ollut venttiiliä. Tähän opet- Se oli tavallisesti joko liian tylsä tai taja vastasi: ”Kyllä se on auki ollut.” Hänen yrittäessään avata venttiiliä pysyi se lujasti kiinni, sillä pahaksi onneksi kesän aikana olivat maalarit maalanneet sen kiinni. Välitunnilta palatessamme huomasimme, että venttiili oli saatu auki. Erään pojan omin sanoin ker- tomat pääsiäisaamun tapahtumat päättyivät toteamukseen, että Jee- suksen haudasta ei löydetty Jee- susta vaan sen sijaan käärinliinat ”piukkaan palliin pistettyinä”. Opet- taja Lahtinen yritti olla hymyilemättä realistiselle kuvaukselle. Opetussuunnitelma yläkoulussa oli vielä tiukemmin kaavoihin sidottu kuin alakoulussa, eikä mielikuvituk- Lammin silta. Alli ja Arvo Toivosen rakennuksen päädyssä oli komea selle jätetty tilaisuutta nimeksikään. orvokkipenkki joka vuosi. Kuva Torsti Salmisen.

22 sikotautiin, joten ainoa esiintymiseni eikä opettajaa enää nostettu jalus- Yhteiskouluun siirtyminen mer- julkisella lavalla tapahtui poskipuo- talle. Opettaja Lahtisesta pidettiin, kitsi uutta vaihetta elämässämme. lena. Vuosia myöhemmin ollessani mutta opettaja Järnström oli hyvin Pojat eivät enää käyttäneet polvihou- Oxfordin yliopiston kesäkurssilla etäinen hahmo ja vähän mystinen suja eivätkä tytöt esiliinaa. Meistä luimme pienessä ryhmässä lyhyen ja pelottavakin. Tiesin, että hän asui tuli omasta mielestämme aikuisia. näytelmän, jossa kukin osanottaja Jokelassa sisarensa kanssa, mutta Vuosia myöhemmin opiskeluai- esitti tietyn roolin. Luettuamme näy- en ymmärtänyt, miten hän pääsi kanani pyöräilin kesäiltoina kirkko- telmän piirin johtaja sanoi minulle: koulusta kotiinsa, sillä kesäisin ja tiellä, jos satuin olemaan Somerolla. ”Miss Sweeney (Soini englantilaisit- syksyisin rakennukseen vievä tie oli Noilla matkoilla tulivat mieleeni tain), oletteko koskaan ajatellut näyt- aina hienosti haravoitu aaltomaisesti tirehtöörskä Salmisen ystävällinen telijän uraa?” Vakuutin hänelle, ettei eikä yhtään jalanjälkeä näkynyt mis- olemus katsellessani hänen komeaa se ollut edes juolahtanut mieleeni. sään. Ruokatunnin aikana en nähnyt lasikuistiaan ja rakennuksen päädys- Muistin poskipuolena esiintymiseni hänen koskaan syövän muuta kuin sä olevaa sähkölampuin koristettua ja sitä paitsi tunsin aina, että Matti- kerran. Katsoessani ylöspäin ruoka- krassipenkkiä ja kehäkukkapenkkiä veljelläni oli enemmän kykyjä sillä tunnin jälkeisellä välitunnilla näin hä- halkovajaan vievän tien varrella. alalla. Saihan hän kerran kiitosta net poikien käsityöluokan ikkunassa Voin vieläkin kuulla kotimatkalla kou- opettaja Lahtiselta kansakoulun mutustelemassa omenaa. lusta, miten seppä huusi käheällä joulujuhlan vuorokeskustelun osa- Kahden yläkoulun vuoden jälkeen bassoäänellään: ”Perkel, pojkar!” suorituksestaan ja kuultuaan siitä Kirsti ja minä siirryimme yhteiskou- kun Pentti oli ollut pajan takana äidiltäni totesi Matti: ”Nääs mää luun. Vuoden päättäjäisiksi pää- koputtelemassa seinään. ossaan teeskennellä!” timme koota Joensuun ja Jaatilan Seppä Sundin pajan vieressä Kirkonkoulun aikanani Somerolla tytöiltä markan kultakin ja ostaa oli Felix Suojan polkupyöräliike ja oli jo kaksi elokuvateatteria, Työväen- Elma Knuuttilan kukkakaupasta -korjaamo ja tien toisella puolella talon ja Suojeluskuntatalon. Kerran kukkia opettajallemme. Alunperin Grönholmin rakennus ja pitkä punai- koko kirkonkoulun oppilasjoukko sai aikomuksenamme oli lähettää kuk- nen talo, jossa asui Tiina-täti. Hän mennä iltapäivällä elokuviin katso- kia vain opettaja Lahtiselle, mutta teki maailman parasta mämmiä ja maan elefanttipoika Sabua. Tuntui omatuntomme sanoi, ettei saisi leipoi fenkolilla höystettyä kakkua. tavattoman oudolta nähdä Hilma unohtaa opettaja Järnströmiäkään. Tirehtöörskä Salmisen vieressä oli Sirola ja Rosa Järnström elokuvate- Niin päätimme ostaa kauniin horten- Aka-tädin (Agatha Sainio) siisti koti atterin penkillä nähtyämme heidät sian opettaja Lahtiselle ja saatuam- ja sitä vastapäätä ”Virtasen likkain” joka vuosi kirkon penkillä vuoden me rouva Knuuttilalta englantilaisen talo, josta koulupojat ostivat Mii- koululaisjumalanpalveluksessa. pelargonian alennuksella, päätimme nalta syksyisin maahan pudonneita Poikien ja tyttöjen välinen suhde lähettää sen opettaja Järnströmille. omenoita markalla litran. Samalla oli aivan erilainen kuin alakoulussa. Molemmat kukat olivat harmonin puolella tietä oli Mauno Kankaan Muistan miten eräs tyttö lähetti toi- kannella kevätjuhlassa, eikä se kiviveistämö ja vähän etäämpänä selle pienen lapun, jonka opettaja pelargoniakaan näyttänyt ollenkaan tiestä Saariskan limunaatitehdas. Lahtinen huomasi ja pyysi tuomaan hullummalta kreppipapereineen ja Sitten ilmestyi Kirkonkoulun opetta- hänelle. Opettaja luki lapun koko luo- rusetteineen, vaikkei siinä ollutkaan jien asuntola koulun vanhan, punai- kalle: ”Uljas tykkää Kirstistä ja Pentti kuin pari kukkaa. sen saunan viereen entiselle Harjun tykkää Liisasta.” Tämä antoi opettajalle aiheen pieneen nuhteluun: ”Ei tässä iässä puhuta vielä mistään tykkäämisestä!” Päätin mielessäni, että jos Pentin käyttäytyminen oli tykkäämistä, en halunnut tietää siitä mitään, vaikka täytyy tunnustaa, että ylemmällä luokalla oli pitkä poika, joka ei koskaan kiusoitellut tyttöjä. Ehkäpä tykkäsin hänestä vähän. Hämmästyksekseni sain joulukortin, jonka allekirjoitus oli ”Eräs joka sua r-staa”. Olin mielessäni varma, että se oli siltä kiltiltä pojalta. Pidin korttia kirjepinoni alimmaisena, enkä edes uskaltanut näyttää sitä Matti-veljel- leni, sillä oli varma, että hän olisi kiusoitellut minua kauan. Alakoulun lapsellisen viaton Svenssonin vanhaa pumppua peitti Liisan kouluaikana harmaa ränsistynyt henki oli mennyttä yläkoulussa, katos. Kuva Marja Lahermaa.

23 Pekka Salminen

Koulumestarista koutsiksi

yössäolokauteni Somerolla ajoittuu tasan tarkkaan kahden TEurooppaa järisyttäneen tapahtuman väliin. Vuonna 1968 elokuussa samaan aikaan kuin ve- näläiset vyöryivät panssarivaunuilla Moskovasta Prahaan miehittämään Tshekkoslovakiaa, minä vyöryin vastavalittuna äidinkielen lehtorina muuttokuormineni Turusta Some- rolle miehittämään Kirkonkoulun Opetustyön sankareita Anni Halmeen ja Eeva Larsenin läksiäisissä hotelli asuntolaa. Samaan aikaan kuin Hämeenportissa 1. 6. 1975. Vasemmalta äidinkielen emerituslehtori Tapio Tshekkoslovakiassa alkoi marxilais- Horila, historian ja yhteiskuntaopin lehtori Eeva Larsen, matematiikan leninistispainotteinen Breshnevin lehtori Eero Pyhänniska, englannin kielen lehtori Anni Halme, edustaja oppi, Somerolla Kiiruun koulussa Viktor Larsen, biologian ja maantiedon emeritalehtori Suoma Vilkki ja alkoi minun luokillani lukemis- ja matematiikan lehtori Sakari Arvilommi. Kuva kirjoittajan. kirjoittamispainotteinen äidinkielen oppi. Kun 6230:n aamun eli 33 vuo- – ellei nyt ihan jaloissa. välistä, jos rohkenimme väärään den kuluttua suljin viimeisen kerran Miten ne tuntuivatkin kuusikymp- aikaan esittää mielestämme oikean peruskoulun oven Kalevalan päivä- piset 27-vuotiaan mielestä ikälopuil- mielipiteen, joka sitten ei ollutkaan nä 28. 2. 2001, pamahti samalla ta. Näin jälkeenpäin moinen asenne ”oikea”, vaan nuorten radikaalien hetkellä Lahdessa MM-hiihtojen suorastaan hävettää. Tuohon aikaan turhanaikaista vouhotusta. doping-pommi, joka on jäänyt aina- tullessani ensimmäiseen työpaik- 1960- ja 1970-luvun vaihteessa kin maailman urheiluväen muistiin: kaani vielä arvostettiin ja kunnioi- alkoi vanhempaa opettajakuntaa kuusi suomalaista hiihtäjää jäi tettiin, jopa melko lailla pelättiinkin koko valtakunnassa ärsyttänyt ja käpälälautaan vippaskonstin, He- vanhempia kollegoja eikä suotta: järkyttänyt keskustelu kouludemo- mohes-plasmanlaajentajan käytöstä. välillä tuntui, että meitä nuorempia kratiasta, joka vaati oppilaillekin Kilpailijat saivat sulkea suksensa vedettiin suorastaan lämpöpatterin sananvaltaa opinahjon päivittäisen komeron oven taakse. työn järjestelyissä. Iäkkäämmälle Näiden tapahtumien väliin jää tietenkin tuhansia muita itse kullekin tärkeitä sattumuksia. Minulle on iki- ajoiksi jäänyt mieleen ensimmäinen sisääntuloni opettajainhuoneeseen elokuun lopussa pari kolme päivää ennen lukuvuoden alkua. Läsnäole- vista koulun johtohenkilöistä Kyösti Valanne oli ainut nuorehko, kolme- kymppinen; toiset kaksi, Anni Halme ja Martti Litovaara, tuntuivat kovin vanhoilta, olivathan he täsmälleen saman ikäiset kuin omat vanhempani, 1911 ja 1912 syntyneitä. Olipa Martti Litovaara ollut lapsuudessaan samassa partiossa kuin isäni, Turun Metsänkävijöiden Soihtupojissa, joita johti Iivari Henriksson. Suoraan sanoen ensimmäisinä Someron nuorisotyölautakunnan järjestämässä keskustelutilaisuudessa päivinä opettajainhuone vaikutti kirjastossa 28. 11. 1969 käytiin kiivasta keskustelua nuorista radikaaleis- melkein vanhainkodilta; kuudenkym- ta toiminnanjohtaja Keijo Voudinmäen (oik.) johdolla. Alustajasta vasem- menen pinnassa ja sen ylikin olevia malta Seppo Kulkki, Jukka Nurmi, Heikki Lunnas ja Asko Murto. pyöri runsaasti nuorempien joukossa Kuva kirjoittajan. 24 opettajapolvelle koko demokratia- salusiini, saljapiini, rintaliivi sekä juuri yläkoulun seitsemännelle tullut ajatus oli myrkkyä, ja verenpaineen aggressiivi, jonka päätteet -kele ja poika oli ehtoolla ollut Helsingissä nousua oli selvästi havaittavissa -tana ovat nykykoululaiselle tuiki katsomassa jääkiekko-ottelua ja monen punertuvista kasvoista. tuttuja ja runsaasti käytettyjä. Mo- oli kotiutunut vasta pitkälti puolen Nuoremmat opettajat yrittivät arasti nenlaista on siis opiskeltu ja yhtä yön jälkeen. Niinpä nuorta miestä myötäillä oppilaiden oikeutettuja ja toista opittu – ennen kaikkea väsytti aamulla vallan vietävästi, ja vaatimuksia. Edistyksellisen lukion elämää. miten sattuikaan, että hän äidinkielen rehtorin Liimo Vinkon johdolla saa- Hupaisia hetkiä on mahtunut tunnilla nukahti pulpetin kannelle. tiinkin kouluneuvoston kokouksessa jos ei nyt ihan joka tuntiin, niin var- Minä havahduin kuullessani yhtäkkiä 1971 puretuiksi kaikki oppilaita sin moniin kuitenkin. Ne ovat olleet äänekästä kuorsausta luokan taka- eniten harmittaneet jonninjoutavat lähinnä tilannekomiikkaa, jonka on osasta. Luokkatoverit olivat tietenkin autoritaariset käytänteet, minkä aiheuttanut jokin tässä ja nyt -ta- kiinnostuneita siitä, miten minä rea- jälkeen sopu, vaikka laihanlainen, pahtuma: hassu ilme, ajattelematon goisin tilanteeseen. Kiivastuisinko? palasi niin opettajainhuoneeseen teko, osuva repliikki, hauska kuje, Ryhtyisinkö raivoamaan? Ottaisinko kuin luokkatiloihinkin. härski herja, sanoissa sekoaminen, nitron? Tarvittaisiinko ambulanssi? Paradoksaalista, mutta varsin omiin ajatuksiin uppoaminen ja Muu luokka odotti kauhusta jäykkänä miellyttävää oli se, että ”vanhan niistä tyly herättäminen, ja niin tekemisiäni. Teatterinharrastajana kaartin” opettajista sukeutui meil- edelleen, loputtomiin. Valitettavasti otin käyttöön komeljanttarinkyky- le vuosien varrella erittäin hyviä tällaiset hauskat tilanteet vaipuvat ni, tartuin karttakeppiin ja kasvot perheystäviä. Heissä oli charmia, unholaan kohta tunnin päätyttyä kauheassa irvistyksessä hiivin keppi toisissa jopa karismaa. Edes ikäero – eihän niitä, vaikka ovatkin elävää iskuasennossa unikeon viereen. Op- tai poliittinen erivärisyys ei miten- koululaisperinnettä, kukaan kirjaa pilaat jo pelkäsivät, että pamputan kään häirinnyt yhdessäoloa ja joskus muistiin. Mutta jokin sattumus nukkumatin hengiltä. Jännitys laukesi, reippaankin puoleisia juhlia, joiden on saattanut vetää suun hymyyn kun kutitin höyhensaarilla matkaajaa jälkeen toisinaan aamulla suu oli ulkopuoliseltakin, tässä tapauk- kevyesti leuan alta, mutta tämä vain kuiva kuin beduiinin sandaali. sessa ylioppilastutkintolautakunnan hätisteli kättäni pois kuin kärpästä. *** tarkastajalta. Vuonna 1972 yo-ai- Pienen ravistelun ja korvaan huutami- Mutta entäs se pääasia – äi- neessa kirjoitettiin elokuvista. Eräs sen jälkeen nuorukainen sai silmänsä dinkielen oppi – mitä siihen oikein abiturienttini luonnehti yhtä lajityyp- auki – eikä enää jatkossa nukkunut kuului? piä lakonisesti: ”Pornoelokuvissa on tunneilla. Tunneilla – joskus jopa kotona aina sama tempo päällä.” Positiivisessa mielessä yllättävää – tulkittiin romaaneja, ryhdyttiin *** oli se, kun 70-luvulla erääseen yo- runolle, eriteltiin novelleja, ruvet- Oppilaat järjestivät silloin tällöin kokelasluokkaan iski vauvabuumi. tiin kirjoittamaan aineita, vaikka niin opettajille kuin luokkatove- Muutamien abiturienttityttöjen esi- yhdeksän kymmenestä kyllä alkoi reilleen pikku yllätyksiä, joita sai liinan nyörit alkoivat kiristää. Näillä kirjoittamaan aineita, jotka sitten huuli pyöreänä äimistellä. Eräs tarmokkailla naisilla oli jo mies kor- toisinaan hukkuivat punaiseen me- reen. Välillä taas kinattiin levyraadis- sa ja naurettiin tuntijuhlissa. Koko yläkoulun ajan eroteltiin pää- ja sivulauseita, manailtiin alistus- ja joskus ylistyskonjunktioita, pilkottiin lihakirveellä sanoja löytääksemme niistä kaikenmaailman päätteitä ja johdoksia, kummasteltiin lau- seenjäsenten pahaa tapaa mennä sekaisin: milloin subjekti varasti objektin paikan, milloin adverbiaali predikatiivin. Sanaluokatkin pyörivät joskus kiivaasti päässä kuin pallot lottokoneessa. Mutta varsin villiä ja sekalaista seurakuntaa olivat – kuten Somerolla sopiikin – sijamuodot, joita ei millään penteleen momen- teilla tai direktiiveillä tahtonut saada kuriin ja järjestykseen. Mitäs niitä nyt vuosikymmenten varrella neropatit Kiiruun koulun opettajia – musiikin lehtori Pirjo Montell, saksan ja venäjän ehdottelivatkaan: nominatiivi, illatiivi, kielen lehtori Tuulikki Hovi ja äidinkielen lehtori Pekka Salminen – lukuvuoden ikkuna-tiivi, konstruktiivi, posetiivi, avajaiskahvilla 16. 8. 1989. Kuva Olavi Virtanen.

25 juussa eikä siis haitannut, vaikka ne lienevät vieläkin. - Tai oikeastaan suunnitelmat vaihtuivat neljä kertaa. nuoren perheen heikompi astia alkoi koko asia keikahti päälaelleen. Minä en huomannut mitään. täyttyä jo varhain: esikoinen teki tu- Kouluhallituksen tiedotuslehden Tavallinen kenttäopettaja ei ni- loaan yhtaikaa ylioppilaskirjoitusten päätoimittaja Keijo Voudinmäki oli mittäin juuri korvaansa lotkauttanut kanssa. Hehkeät nuoret äidit saivat jostain saanut vihiä Kiiruun koulussa muutosesityksille, koska jokainen painaa keväällä samaan aikaan tekemistämme lehtijutuista ja halusi lehtori taaplasi tyylillään, kehitti ja päähänsä valkolakin ja rinnoilleen vilauttaa niitä muillekin virkamiehille muutti opetustaan oman ällinsä pienokaisensa. Kouluikkunasta. mukaan eikä niinkään ulkopuolisten *** *** besserwissereiden ideoista käsin, Riviopettajana seurasin huvittu- Opetussuunnitelmia on vuosien elleivät ne olleet todella kiehtovia neena sitä armotonta byrokratiaa, saatossa rukattu ja uusittu kym- ja käyttökelpoisia. Minä puolestani jota tilipussinsa eteen harjottivat menvuotiskausittain. Oikeastaan pyrin jo varhain kuolettamaan rin- erilaiset kouluvirastojen suunnittelijat näitä suunnitelmia voisi verrata täy- nassa riehuvan vanhan aatamin eli ja hallintovirkamiehet. Helsingin- tekakkuun: pohja on aina ollut sama, kielioppia päntätyttävän vanhakan- herrat suolsivat milloin minkäkin- mutta koristeet ovat vaihdelleet. taisen koulumestarin ja kasvamaan laista kirjoituspöytäpedagogiikkaa Töihin tullessani noudatettiin moderniksi koutsiksi – lukemisen sisältävää paragrafia ja reglementtiä jatkosodan ajalta peräisin olevaa ja kirjoittamisen valmentajaksi. Ja ohjeeksi koulunpitoon. Suurin osa suunnitelmaa. Vuonna 1970 saatiin tietenkin ilahduin, kun lahjakkaat näistä käytännön kouluelämälle peruskoulun opetussuunnitelma, oppilaani voittivat peräti kahdeksan vieraista pumaskoista kuitattiin 80-luvulla värkättiin kunnallinen ja valtakunnallista kirjoituskilpailua. nähnyt-merkinnällä ja sen jälkeen 90-luvulla koulukohtainen opetus- Kaikki voittajatyöt on aikanaan jul- ne hautautuivat tarpeettomina di- suunnitelma. Minun aikanani siis kaistu Somero-lehdessä, eräät sen aariokansioihin pölyttymään. Siellä lisäksi jossakin ammattijulkaisussa. Voittoputken aukaisi 1983 seit- semäsluokkalainen Jallu Siviranta, joka Metsän Vuoden kilpailussa metsurin töistä kirjoittaessaan iski 1985 N:o 2 suoraan kultasuoneen. Se tiesi pal- Julkaisija Kouluhallitus kintomatkaa ensin valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan nouta- maan kunniakirjaa opetusministeri Kaarina Suoniolta ja sen jälkeen tutustumiskierrosta Serlachiuksen Mäntän paperitehtailla hyvien op- paiden johdolla perehtymään konk- reettisesti siihen prosessiin, jossa puu jalostetaan paperiksi. Metsäte- ollisuuden patruunat saivat tutustua Teollisuuden Metsäviesti 1/1984 -julkaisussa Jallun voittotekstiin, joka tuomariston mielestä oli ko- konaishahmotukseltaan linjakas, rakenteellisesti johdonmukainen ja selkeä, kielellisesti ja tyylillisesti rikas ja sisällöltään painava. Kahdeksasluokkalainen Taina Räyhäntausta kruunattiin Välkky- kuningattareksi Suomen Teknillisen Seuran vuonna 1986 järjestämässä tekstintekokilvassa. Taina vei kirjoi- tuksellaan Matkaajana maailman- kaikkeudessa lukijansa huikeaan scifi-seikkailuun, joka palkintolauta- kunnan mukaan oli hauska, eloisa ja mielenkiintoinen kuvitelma, miten maapallolta vuonna 2168 palataan paljon aikaisempaan aikaan eli tähän päivään. Voitto vei kirjoittajan pereh- tymään tekniikan ihmevempaimiin,

26 kuten Otaniemen ydinreaktoriin. peruskoulun päättöluokkalaisia näpyttelivät tavarakoodit ja tilaajien Palkintojenjakotilaisuuteen lähetti paneutumaan yrittämiseen liitty- osoitteet tietokoneelle; lähetykset tasavallan presidentti Mauno Koi- viin ongelmiin. Somerolaiset ovat luvattiin toimittaa perille pikaisesti visto tervehdyksen, joka julkaistiin totelleet ja aina innokkaasti otta- ympäri Suomea, myös Somerolle. Insinööriuutiset-lehdessä n:o 52/23. neet osaa Yritys hyvä – kilpailuun *** 5. 1986: ”Esitän parhaan terveh- eivätkä turhan päiten: peräti neljä Vuosikymmenten varrella rehtori dykseni Välkky 86-koululaiskilpailun kertaa kirjoittamisyritys on poikinut uskoi huostaani yhteensä 2146 järjestäjille ja osanottajille. Toivotan kultamunan ja somerolaisnuori on oppilasta, jotka ovat ratkaisseet heille menestystä pyrkimyksissä lähtenyt Helsinkiin palkinnonhakuun 21598 koetta ja kirjoittaneet yh- laajentaa korkeatasoisen tekniikan ja samalla tutustumaan johonkin teensä 31562 ainetta. Luomisen osaamista Suomessa. Onnittelen isoon firmaan. tuskasta tai riemusta kieliviä kasvoja lämpimästi kilpailun voittajia. Me- Yritysmaailman portit aukaisi ensi olen siis saanut katsella riittämiin. nestyksenne kannustakoon Teitä kerran 1987 Taina Räyhäntausta, Mukavinta opettajan kannalta on jatkamaan tietojenne ja taitojenne joka asiantuntevalla ja loistotyylisellä tietenkin ollut se, että kirjoittamisen kartuttamiseen ja niiden vastuun- maatilamatkailuartikkelillaan hurma- kanssa pähkäillyt oppilas on vuosien tuntoiseen soveltamiseen.” si arvostelijat. Palkintoseremonioiden vieriessä kehittynyt innostuneeksi Someron vanha työväentalo in- jälkeen Fazerin makeistehdas tarjosi tekstintekijäksi. Mutta kyllä monen- noitti yhdeksäsluokkalaisen Päivikki kiertokäynnin päätteeksi kassillisen laisia avaimia on pitänyt kokeilla, Aakun kertomaan purkutuomion suklaasydämiä kilpailussa menes- jotta on saanut oppilaiden sanalliset saaneen ”työviksen” vaiheista Ra- tyneille. Tainan teksti julkaistiin aarrearkut auki. kentamisen Vuoden 1986 kilpai- Koulun Kerhokeskuksen Viitta 1988 Mieleeni muistuu ensimmäiseltä lussa. Arvosteluraati totesi, että – julkaisussa. opettajavuodeltani pikku miehen- teksti on julkaisuvalmista, elävästi, Mikko Kuusto sinkosi 1989 alku, joka seitsemännellä luokalla antautuen kirjoitettua paikallis- ja yrityksensä avaruuteen; huima fanta- itkua tuhertaen sai ainettaan kokoon kulttuurihistoriaa. Se osoittaa kykyä siakertomus sai sensorit pihteihinsä nippa nappa kolme riviä. Ankaran lukea ympäristöä ja rakennusta. ja palkinto odotti noutajaansa. Kät- yhteisen harjoittelumme ja kovan Työväentalon historiikissa paikallisvä- telykierroksen jälkeen Mikko pääsi motivaation ansiosta kuuden vuoden estö ja heidän talonsa seurustelevat vaeltamaan G. W. Sohlbergin metalli- kuluttua samainen nuorukainen vuorovaikutuksessa läpi vuosikym- tehtaaseen, jossa valmistetaan mm. ylioppilaskirjoituksissa kirjoitti jo menten. – Palkintoseremonia pidet- virvoitusjuoma- ja oluttölkkejä. kolme arkkia painavaa asiaa hyvin tiin ympäristöministeriössä, jossa Viiden vuoden tauon jälkeen pa- arvosanoin. Kynälle kykeneviä on kansliapäällikkö Lauri Tarasti jakoi lattiin taas kultakantaan, kun pullo- entisistä oppilaistani siunaantunut ruskeat kirjekuoret. Sponsoreina jen keräysbisneksestä reipasotteisen melkoinen liuta: muutama on ruven- toimivat silloinen Kansallispankki ja uskottavan kuvauksen laatinut nut äidinkielenopettajaksi, aika moni ja rakennusyhtiö Lemminkäinen. Tuomas Fjällström nouti voittonsa toimittajaksi, ainakin yksi sivutoimi- Työväentalon vaiheet tulivat tutuksi – tekstinkäsittelylaitteen – 1994 seksi kirjailijaksi, onpa pari kolme ympäri valtakuntaa, kun Päivikin opetusministeri Olli-Pekka Heinosel- kirjoittanut väitöskirjankin; muutama essee julkaistiin Suomen Kunnat ta. Tutustumiskäynti suuntautui tällä on mukana eri runoantologioissa 12/1987 –lehdessä. kertaa Helsingin messukeskukseen, ja jotkut innokkaat ovat ryhtyneet Suomen apteekkilaitos täytti jossa tuolloin olivat meneillään lähettämään mielipiteitään sanoma- 300 vuotta 1989. Sen kunniaksi kuljetus- ja liikennemessut. Tuomas lehtien yleisönosastoihin. Apteekkariliitto pyysi koululaisia pääsi aivan näppituntumaan Mika Viihdyin monien oppilaspolvien kirjoittamaan apteekkien lääkeva- Häkkisen Formula 1 –auton kanssa, kanssa hyvin Kiiruun oppikartanos- likoimista kautta historian. Yhdek- valitettavasti itse puikkoihin ei pääs- sa; mitään syytä työpaikan vaihtoon säsluokkalainen Jussi Rodriques syt käsiksi. minulla ei missään vaiheessa ollut. laati sellaisen reseptin, että se vei Heti seuraavana vuonna 1995 Yhteiselo kollegoitten ja koululaisten miehen palkintomatkalle ihan Tans- Sanna Torkkomäki sai kultaa ja kanssa sujui jokseenkin mukavasti; kanmaalle asti tutustumaan kirjailija kunniaa asiallisella ja kiinnostavalla pahemmanlaatuisia konflikteja sattui H.C. Andersenin kotiin Odenseen. tarinallaan lihantuottajan päivästä. ylen harvoin. Toisaalta katsoin aivan Tuomaristo arvosti aineen runsasta Tuomariston mielestä teksti oli asialliseksi 33:n opettajavuoden tietomäärää, joka tekee artikkelista sujuvaa ja konstailematonta sekä jälkeen siirtyä nostomieheksi, kos- pätevän. Ammattimaiset pillerin- samalla pohtivaa; tavallisen räntä- ka sukupolvien välinen kuilu tuntui pyörittäjät – farmaseutit, proviisorit, sateisen arkipäivän kuvaus nousi repeävän aina vain suuremmaksi: apteekkarit – saivat lukea Jussin symboliksi koko elämän kestävästä nykynuorten arvot, asenteet ja koko lääkesekoituksista Suomen Apteek- positiivisen yrittämisen asenteesta. ajatusmaailma ovat – luonnollisesti karilehdestä 1 / 1990. Palkintojuhlallisuuksien jälkeen – kuin toiselta planeetalta. Jo pitkälti toistakymmentä vuotta seurattiin arkista työtä Anttilan posti- Olin selvästi huojentunut, kun Koulun Kerhokeskus ja Yksityis- myyntitilausten vastaanotossa: koko uusi luuta ryhtyi lakaisemaan tiedon- yrittäjäin Säätiö ovat kehottaneet ajan puhelimet pärisivät ja virkailijat jyviä oppilaiden laariin maaliskuun

27 Kiiruun koulun työhuonekunnan ammattiyhdistyspomot vasemmalta lehtorit Maija Saari, Pekka Salminen, Marja Mat- tila ja Jussi Heikkilä (edessä) – lakkokenraaleina 23. 4. 1975. Hallitus oli vesittänyt peruskoulun yläastetta ja supistanut valinnan mahdollisuuksia jo ennen kuin peruskoulu edes ehti Etelä-Suomeen. Moista petoskauppaa opettajat eivät hyväk- syneet, ja siitä syystä organisoitiin päivän mittainen valtakun- nallinen mielenosoituslakko. Koulun ikkunassa luki: “Tänään Jallu Siviranta ja opetusministeri Kaarina koulussa ei anneta opetusta eikä oteta vastaan tenttejä.” Suonio Smolnassa 17. 1. 1984. Kuva Pekka Salmisen albumista. Kuva Pekka Salminen.

Päivikki Aaku odottelemassa palkintoseremo- Taina Räyhäntausta Karl Fazerin makeistehtaan aulassa nioiden alkua Helsingissä 19. 5. 1987. 21. 5. 1987. Kuva Pekka Salminen. Kuva Pekka Salminen.

28 Eipä pääse jano yllättämään tölkkikansaa. Mikko Kuusto G. W. Solbergin tehtaalla 22. 5. 1989. Kuva Pekka Salminen.

Jussi Rodriques ja H. C. Andersen Kööpenha- Tuomas Fjällström tutustumassa Mika Häkkisen Formula 1 minassa 18. 5. 1990. -autoon Helsingin messukeskuksessa 18. 5. 1994. Kuva Pekka Salminen. Kuva Pekka Salminen.

Vuorineuvos Pentti Herkama ja toiminnanjohtaja Vuokko Valka- mo luovuttavat palkinnon Sanna Torkkomäelle 24. 5. 1995. Kuva Pekka Salminen.

29 Irja Bergman

Tunnelatauksia Someron lukiossa 1970-luvulla

ulin Someron lukioon 1972. Kun jo syyskesällä olin töissä Tkansliassa, ohikulkenut opettaja Anna-Liisa Parko kurkisti uteliai- suuttaan kanslian ovesta sisään ja häneltä lipsahti: ”Lukion uusi rehtori, ei kai!” Pienikokoinen naisrehtori mahtoi olla ällistyttävä näky näyttä- vien miesrehtorien jälkeen. Rehtoriksi olin nuori – täytin 32 vuotta – vaikka kokemusta oli jo lukion synnystä ja johtamisesta. Silloin eläkeikää läheneviä lehtoreita pidin vanhoina, mutta nyt kun itse elän tuossa vaiheessa, on vanhuus hori- sontissani siirtynyt kauemmaksi. Kun me eri ikäiset teimme työtä samassa opettajainhuoneessa, kohtasivat siinä erilaiset kokemusmaailmat ja taustat, silloinen menneisyys ja tulevaisuus. Historian siivet havisivat. Vanhempien opettajien kokeneisuut- ta ja taitoa kompensoi vastatulleilla nuori rohkeus ja ärhäkkyyskin. Historian lehtori Eeva Larsen kutoi kaiket välitunnit. Hän sanoi omaksuneensa sen tavan sodan aikana kutoessaan käsineitä ja sukkia rintamamiehille. Puolustustaistelua käytiin silläkin tavalla. Eeva Larsen oli iloinen, pehmeä, lämmin ja herttainen. Joskus kuitenkin hänen kutoessaan kyynel välkähti silmäkulmassa: hänen ensimmäinen miehensä Jouko Saikkala, Someron yhteiskoulun rehtori, oli kaatunut sodassa. Häntä, kuten niin monia muita hänen aikaisiaan nuoria miehiä, oli FK Irja Bergman oli Someron lukion elähdyttänyt heimoromantiikka; hän rehtorina vuosina 1972 – 1983 oli vannonut uhraavansa kaikkensa Karjalan, Inkerin ja Suur-Suomen puolesta. Sen valan nuori vänrikki koska taisi puhua lempeän sydä- hieno ja rakastava ihminen. täytti. Väitöskirjahaaveet ja koko meen käyvästi. Martti Litovaara oli vakaa us- nuoren miehen tulevaisuus rauke- Englannin ja saksan kielen lehtori konnon ja psykologian lehtori ja nivat sodan tragediaan. Ymmärsin, Anni Halme oli käsitykseni mukaan rovasti. Toisinaan Martti Litovaaran että opettajana Eeva Larsen oli eloisa vaativa, ankara ja uuttera opettaja. ilmeet ja tokaisut kavalsivat sen, että kuvailija. Hänen oppilaansa Jouni Hän oli aina äärimmäisen tarkka ja hänessä piili aivan toisenlainenkin Erppola – nyt itsekin historianlehtori tyylikäs käyttäytymisessään, puheis- ihminen, minkä rooli salli. Hän oli – piti häntä innostavana opettajana. saan ja pukeutumisessaan. Hänen liian tunnollisesti pakottautunut pa- Muistelen lehtori Eero Pyhänniskan oppilaansa Kaija Parko, joka nuoruu- pin rooliin. Nuoruudessaan hän oli kertoneen, että Eeva Larsenia mai- dessaan tunsi hänet koulun ulkopuo- laulanut Ylioppilaskunnan Laulajissa. nittiin joskus myös itkijänaiseksi, lellakin, sanoi, että Anni Halme oli Hänellä oli syytä olla ylpeä komeasta

30 lauluäänestään. Luokassa hän oli loin tällöin! Olen monien muidenkin yhteisen tarkastelun alle tunnetun laulanut ”Kaks urhoa päin Ranskaa somerolaisten kuin tässä nimeltä taistolaisen Aulikki Oksasen romaa- samoaa / on kumpikin Venäjän mainittujen kanssa saanut nauttia nin ”Isosisko ja pikkuveli”. Se oli vanki.” Oli tapana, että kun opettaja pitkiä henkisesti ja ruumiillisesti mahdollista, koska en ollut puolue- täytti 50 vuotta, hänen täytyi kestää ravitsevia aterioita. poliittisesti leimautunut. Lähinnä kollegojen esittämä laulu ”Pääsi 1970-luvun opettajainhuonees- sydäntänihän olivat kuitenkin sadut painuu harmenee / elon ilta ehtii.” sa keskusteltiin vilkkaasti. Opettaja- ja myytit. Mahtoiko esim. lukiolainen Eero Pyhänniska kertoi, että laulua kunnan koostumus oli muuttunut Timo Sälekari itse tiedostaa, miten ei aikoinaan ollut valittu siksi, että aikaisemmista vuosikymmenistä. Astrid Lindgrenin ”Veljeni Leijonamie- olisi yritetty opetaja väkisin sugge- Ennen opettajat olivat yleisesti li” puhutteli häntä. Pekka Salminen, roida vanhuksen rooliin, vaan aivan keskiluokkaisia tai peräti säätyläisiä joka tuolloin opetti myös lukiossa, muusta syystä: opettajakunnassa oli asenteiltaan ja ajatustavoiltaan ja tarkasteli oppilaiden kanssa viihdettä kaksi kilpailevaa laulajaa, Anna-Liisa ”puolueettomia” kokoomuslaisia. tutkivasti; se oli silloin uutta. Timo Parko ja Martti Litovaara. Laulun Mutta tuolloin Someron lukionkin Lehtiseen vaikutti syvästi Toivo Pek- sävelkulku oli siksi vaativa, että se opettajakunnassa olivat edustettuina kasen ”Lapsuuteni”. Johanna Pesola paljasti, kumpi laulaja peri voiton. jo kaikki puolueet sosialidemokraat- arvioi liian kevyeksi kirjavalinnaksi Se oli kilpalaulantaa. teihin ja jopa taistolaisiin saakka. Veikko Huovisen ”Havukka-ahon Nämä kuvatut lehtorit edustivat Opettajia lähellä oleva kanslisti ajattelijan“, ja totta kai Hermann Somerolle tullessani mennyttä maa- Anna-Liisa Rosenlund toi myös usein Hessen jälkeen se oli aivan toista ilmaa; minä olin heidän silmissään oman vahvan näkökulmansa esiin, maata. Somerolle tulovuotenani paitsi nuori myös ”radikaali”, mikä ja värikkäästi esiintyvän keittäjän eräs lahjakas abiturienttityttö kysyi oli silloin pinnalla oleva termi. Vähän Anna-Liisa Lehtisen mielipiteet kan- minulta, mitä olin viime aikoina hymähdimme toistemme termeille tautuivat myös tämän tästä opetta- lukenut ja kun kerroin, että aika ja arvojen painotuksille, mutta jien korviin. äskettäin suomennetun Hessen meistä tuli kuitenkin hyvät ystävät. Vaikka 1970-luku oli puolue- ”Lasihelmipelin”, hän tokaisi, että Keskustelimme ja väittelimmekin. politiikan läpäisemä, siitä ei So- sehän on eliittikirjallisuutta. Tuolloin Anni Halme, Eeva Larsen ja tuolloin meron lukion opettajainhuoneessa laajojen piirien mukaan sopivaa jo eläkkeelle jäänyt kielten lehtori useinkaan käyty mittelöä, vaan oli vain yhteiskunnallisesti kantaa Irja Pulkkinen ja tämän naapuri ja keskustelun aiheina olivat, paitsi itse ottava kirjallisuus; muu oli subjek- ystävä hammaslääkäri Liisa Koroma koulutyö, TV-keskustelut, -näytelmät, tiivista omaan napaan tuijottelua. olivat kukin luoneet kauniin, viihtyi- lehtikirjoitukset, koulutuspolitiikka, Muutamiin vuosiluokkiin Hessen sän kodin ja vaalivat kuvataidetta ja valtakunnan tasoiset poliitikot, ”Demian” ja ”Narkissos ja Kultasuu” klassista musiikkia. Eeva Larsenia musiikki. Naisnäkökulman esillä tekivät järisyttävän vaikutuksen. Timo lukuun ottamatta he olivat yksinäisiä pitäminen ei ollut vähäisin asia. Ilvesniemi sanoi, että hän on nähnyt naisia, sinkkuja, niin kuin nykyisin Olen erittäin herkkä sovinismille, unta Narkissoksesta ja Kultasuusta sanottaisiin. Heillä oli tapana raken- mutta sitä en havainnut Someron ja piirtänyt siitä kuvia. taa viikonlopuksi täydellinen ateria, lukiossa. (En nyt ota tässä huomioon Nykyiset ajat ovat erilaisia kuin jolle he kutsuivat toinen toisiaan peruskoulun virassa ollutta naista 1970-luvulla. Kirjallisuus ei ole ja minutkin lähes heti. Täydellinen pelkäävää miestä!) Lienen ollut vä- yleisesti enää samanlainen syvä ateria käsitti alkuruuan, pääruuan hän provokatorinen. Kun Britannia oli elämys, itsensä tiedostamisen, pohja jälkiruuan alkuryyppyineen, ruo- aloittanut Falklandin sodan Margaret diskelun ja viihtymisen keino, kuin kajuomineen ja kahvin tai teen kera Thatcherin ollessa pääministerinä, se oli silloin. Se on yhä pienemmän nautittuine loppuryyppyineen. Kun lehtori Liimo Vinko tivasi minulta: joukon suuri elämys. Ettei tämä Anni Halmeen, Irja Pulkkisen ja Liisa ”Sinä väität, että jos naiset olisivat vain olisi eliittijoukko. En toivoisi, Koroman kuolinviesti tavoitti minut, vallassa, ei syttyisi sotia. Selitä nyt että kirjallisuuskin jakaisi ihmisiä. kehuin lehtori Leena Havukaiselle tämä.” Minä selitin. Nykynuorisolla on tarjolla paljon näitä aterioita. ”Kuinka monta ker- Someron lukiossa oli paljon muuta. Entä käydäänkö opettajain- taa sinä tarjosit heille samanlaisen koulussa hyvin menestyviä oppilaita, huoneissa sellaisia kulttuurikeskus- aterian?” hän kysyi. Olisin halunnut mutta lukion opettajat olivat viimeis- teluja ja väittelyjä kuin tuolloin. Kun vaipua maan alle. tään 1960-luvulta lähtien joutuneet kurssimuotoinen lukio tuli vuoteen Ateriaa on suomalaisessa pe- hyväksymään myös sen, että kaikki 1985 mennessä ja sittemmin vielä rinteessä vanhastaan arvostettu oli oppilaat eivät ole koululahjakkaita, luokaton lukio, kasvoi tunnollisten se sitten vaatimaton tai runsas. Se vaan heidän lahjakkuutensa on ja tavoitteellisten lukio-opiskelijoi- on ollut pyhä asia. Valmisruokien ja erilaista ja avunsa muualla. Esim. den työmäärä ratkaisevasti. Enää uuden teknologian tullessa ateria- monet lahjakkaat yrittäjät eivät ole ei jäänyt väljää elämisen ja kasvun kulttuuri rappeutui. Olen ilahtunut, menestyneet koulussa. aikaa. Niin lukion opiskelijoiden kuin että se on jälleen palannut. Mikä Kirjallisuuden valinta oli tärkeää. opettajien elämä muuttui hektiseksi. on ihmiselle sen tervehdyttävämpää Kaija Parko ihmetteli, miten saa- Sivistys ja kasvu vaatisivat kuitenkin kuin pitkä ateria ystävien kesken sil- toin ottaa oppilaiden luettavaksi ja hiljaisuutta ja aikaa.

31 Tapio Horila

Kollegaani Pentti Hämäläistä en unohda

astori Pentti Hämäläinen oli Pentti Hämäläinen oli paitsi tapojanne paranna, niin te jouduttu Someron yhteiskoulun uskon- vaikuttava saarnamies myös suuri suoraa päätä helvettiin!” Hän piti pie- Pnon opettajana sodan jälkeisi- koiranleuka. Sopivassa toveripiirissä nen tauon ja jatkoi sitten voitokkaas- nä pulavuosina 1947 - 51. Hän oli hänen juttunsa olivat joskus melko ti: ”Sen jälkeen ei minulta ole voita väkeväsanainen eteläpohjalainen vallattomia. Mutta hän saattoi suu- eikä sianlihaa puuttunut!” Jalmari lestadiolaispappi, jonka puheet remmassakin seurassa pamauttaa Raulo oli vakava ja vastuuntuntoinen saivat aikaan hengellistä herätystä toisinaan epäsovinnaisesti mojovan seurakunnan luottamusmies, kirkko- ei vain koulussa, vaan myös koulun repliikin ikään kuin kokeillakseen, hallintokunnan puheenjohtaja. Kesti ulkopuolella, sillä hän kävi ahke- paljonko läsnäolijoiden huumorinta- sekunnin, kun hän harkitsi, miten rasti pitämässä seuroja pitäjälläkin. jussa oli varaa. Kerron tästä yhden suhtautua mokomaan puheeseen. Erityisen suosittu oli Hämäläinen esimerkin. Mutta sitten hänen vatsansa alkoi Kultelassa. Tämä näkyi siitä, että Olimme yhteiskoulun johtokun- hytkyä mahtavasta sisäisestä nau- kyläläiset ostivat pastorilleen joukolla nan puheenjohtajan Raulon luona rusta hänen vilkaistuaan puhujan polkupyörän ja toimittivat hänelle Jalmarinpäivillä (20. 11.). Pentti oli naamaan. Siinä oli poikamaisen silloin vaikeasti saatavia elintar- ollut pitämässä alkukuusta seuroja uhitteleva ja utelias ilme: pysyisi- vikkeita, koska huomasivat, ettei Kultelassa ja kertoi tästä: ”Minä vätkö kuulijat mukana? Sillä kertaa nuoren pappisperheen elämä ollut sanoin, että jollette te kultelalaiset kaikki pysyivät. taloudellisesti kehuttavaa.

Vanhan koulun opettajat opettajien pienasuntolan “Kolhoosin” edessä 1946. Oikealta Pentti Hämäläinen, Teppo Siivola, Tapio Horila, Eero Hermas, Eeva Saikkala, Saima Aura, Annikki Arola, Irja Pulkkinen, Tellervo Manni, Stiina Blomqvist, Suoma Vilkki ja Joel Vilkki. Istumassa Anni Halme ja Anna-Liisa Parko. Kuva Kiiruun koulun arkisto.

32 Selma Luvijoki

Muistikuvia kouluvuosiltani

ynnä muuhun niin kuin nykyäänkin. hyvin, samoin kaunokirjoituksessa. Olipa meillä kerran isot arpajaisetkin, Meillä oli kaunokirjoitusvihko, johon joissa päävoittona muistan olleen mallien mukaan kopioitiin musteky- hevosvetoisen kylvökoneen. Sen voitti nällä. Peltokallio tykkäsi käsialastani Ahti Tuominen, silloin ihan pikkupoi- ja olisi halunnut lähettää vihkoni ka. Hän oli salaa ostanut arvan, ja Tukholmaan johonkin koululaisten uosi 1928 oli minulle muisto- kotiväki oli vihainen siitä, että poika kilpailuun, mutta myöhästyi jostain rikas, sillä silloin menin Some- sillä tavalla pisti rahaa turhuuteen. syystä määräajasta. Näkemättä jäi, Vron yhteiskouluun, joka oli Mahtoi ääni kellossa muuttua, kun kuinka olisin pärjännyt. aloittanut toimintansa edellisenä päävoitto tuli. Kasvioppi oli lempiaineeni. Sitä syksynä. Hiljattain sanottiin eräässä Sitten järjestettiin teatteriesitys opetti Suoma Vilkki. Kesäisin piti ke- TV-ohjelmassa, että vuonna 1924 oli ja näyteltiin Topeliuksen “Totuuden rätä kasveja, muistaakseni yhteensä vain 24 yhteiskoulua, joten ilmeisesti helmi”. Ei siellä Suojeluskuntatalolla 150 kpl, ja siihen olin kovin innostu- Somero oli alkupäässä. ollut mitään kulisseja, mutta meilläpä nut. Teimme pitkiä keruuretkiä polku- Oppilaita kouluun ei tahtonut millään oli kätevä kaikkeen pystyvä oppilas pyörillä semmoisella viiden hengen löytyä tarpeeksi, ja silloinen rehtori Uuno Syrjälä. Hän oli ensimmäisinä porukalla, aina Piikkiötä ja Perniötä pastori Peltokallio kierteli talosta aloittaneita oppilaita. Uuno rakensi myöten. Matkassa oltiin pari päivää, taloon pyytämässä kouluun niitä, meille sopivat kulissit ja maisteri Man- yövyttiin heinäladoissa. Muistaakseni jotka olivat oppikouluikäisiä. Muistan, ninen valitsi oppilaiden keskuudesta meillä oli peltiset kipat, joihin kasvit kuinka hän kävi meilläkin, minä kun näyttelijät. “Voi kauheata”, täytyy pantiin veteen. Sitten kotona präs- olin juuri päättänyt kansakoulun ja vieläkin sanoa, kun minäkin jouduin sätyt kasvit kiinnitettiin herbaarioon sen jälkeen yksivuotisen jatkokurssin, ensimmäisenä näyttämölle heti esiri- ja varustettiin nimilapuilla, joissa oli jota Tauno Viljo veti. Isäni oli vähän pun noustua esittämään yksinlaulun. kaikkien taiteen sääntöjen mukaan vastaan ja sanoi, että siellä koulussa Muistan vain sen, että laulun nuotti kasvin tiedot latinalaisia nimiä ja tulee lapsista laiskoja talon töihin. oli vaikea ja sen oppiminen oli työn kasvupaikkoja myöten. Kaikki piti Siihen Peltokallio vastasi, että kyllä takana. Yhtään en enää muista, opetella myös ulkoa. Joel Vilkki hän pitää asiasta huolen, sillä hän mitä lauloin, mutta hyvin se varmaan tarkasti minun herbaarioni ja piti tarkastaa syksyisin lasten kämme- meni, koska yleisö ei noussut ja kuulustelun. Muistan, kuinka hän nistä, kenellä on suurimmat känsät poistunut paikoiltaan. Väkeä oli koko kehui kasvejani ja sanoi: “Tulepas työnteosta. Entinen kansakouluto- salin täydeltä, sekä vanhempia että nyt sinäkin Suoma katsomaan, verini Stig Vinqvist eli Pitkärannan nuorisoa, vaikka edes tanssia ei ollut kuinka hyvät kasvit Selmalla on.” Tutu houkutteli, että tule nyt vaan ohjelman päätteeksi. Vanha äitinikin Suoma tuli ja arvioi: “No, ei ne nyt seuraksi, kun on sama matkakin. oli hevoskyydillä tuotu katsomaan niin erinomaisia ole.” Minua harmitti. Itsekin olin halukas, ja niinpä sain flikkansa esiintymistä. Näytelmää Mutta oli niistä muutama kumminkin luvan mennä. kehuttiin kovasti ja rahaa saimme kelvannut koulun kokoelmiin, koska Kaksi ensimmäistä vuotta koulua paljon kokoon. vielä 1960-luvun puolivälissä niitä käytiin Maamiestalon (myöhemmin Niin sitä mentiin vuosi kerrallaan, kuulemma oli kiertänyt kasviopin Suojeluskunnantalo) vinttikerrokses- kolme viimeistä vuotta rehtori Joel sa. Pastori Peltokallio oli johtaja, ja Vilkin johdolla kunnansairaalaksi muistan hänet oikein mukavana ja aiotussa rakennuksessa. Vilkki oli sydämellisenä opettajana. Luvattua opettajana etevä ja vaativa, välitun- kämmenten kesätarkastusta en neilla hän vietti paljon aikaa meidän muista. kanssa jutellen ja oli hauska ja seu- Kouluun kuljin jalkaisin, eväspussi rallinen. Löysin hiljattain vintiltä van- fölissä. Oikein huonolla ilmalla vietiin hat todistukseni, ja niitä oli mukava hevosella. Läksyjä oli, mutta niiden tutkia. Näkyi, että alkuun olin ollut lisäksi piti tehdä paljon talon töitä. ahkera, mutta sitten, kun aloin olla Aamullakin tarvitsi usein olla apuna jo iso likkahatikka, ei koulunkäynti lehmiä lypsettäessä ennen kuin pääsi ihan aina maittanut. Rehtori sai lähtemään kouluun. aihetta moittia: “Ai jai, Selma, minä Opetuksen lisäksi järjestettiin tiedän, että sinä osaisit, mutta kun kaikennäköistä ohjelmaa, kun täytyi sinä et lue.” Taitelija Uuno Syrjälä noin vuonna saada rahaa koulutarvikkeisiin, retkiin Voimistelussa ja laulussa pärjäsin 1932. Somero-Seuran kuva-ar-

33 Someron yhteiskoululaiset vuonna 1930. Opettajat Tyyne Manninen, Jussi Peltokallio, Suoma ja Joel Vilkki. Kuva Lahja Aukion. Kuvan henkilöt tunnistettuna lehden lopussa. I luokan oppilaat: Aarikka Henna, Alén, Sulo, Gylling Artturi, Hakala Vilho, Harju Jorma, Helenius Sanelma, Hurme- rinta Sirkka, Kallo Hilkka, Leino Martta, Leppänen Siiri, Manni Mirjami, Maunu Eino, Metsola Lahja, Rintala Helvi, Salo Helmi, Salomaa Helmi, Simola Lahja, Tuominen Alli, Virtanen Osmo. II luokan oppilaat: Ahlgrén Tuovi, Apronen Mari, Elomaa Suoma, Harju Eero, Harju Irja, Helenius Olga, Helle Irja, Hiidenheimo Irma, Hiidenheimo Maija, Hiidenheimo Pentti, Hovila Meeri, Laiho Aimo, Lehtimäki Lyyli, Lindén Selma, Lindroos Kaino, Lintula Tyyra, Lähteenmäki Kerttu, Maasilta Alpo, Maunu Paavo, Mattila Aino, Mäenpää Aarni, Mäki Eeva, Mäkinen Eino, Nieminen Naimi, Oksanen Eine, Pajuniitty Elli, Peltoniemi Siiri, Pelto-Timperi Aini, Rehumäki Sulo, Saksa Pauli, Salo Rauha, Similä Helvi, Suominen Onni, Söderström Leo, Teränen Annikki ja Tuorila Veera. III luokan oppilaat: Aarikka Aino, Ali-Yrkkö Mauno, Avellan Aarne, Gylling Karl Vilhelm, Heino Sulo, Hiltunen Taimi, Hossi Onni, Hovila Jouko, Hovila Kaino, Jalava Tuuria, Jutila Aino, Koskinen Elma, Laaksi Irja, Lahtinen Veikko, Laine Anna, Lehtinen Saida, Lintula Toini, Malenius Pentti, Mäkinen Kaarlo, Mäkinen Matti, Mäkinen Soile, Paikkari Tyyne, Raitanen Raakel, Ritvanen Heikki, Salminen Armas, Salonen Hilkka, Salonen Kaisa, Sariola Kirsti, Sirén Reino, Syrjälä Uuno, Vakkuri Erkki, Vettervik Aliisa, Vikstedt Birger, Viljanen Lyyli, Vinqvist Stig, Virta Meeri ja Virtanen Arvo.

tunnilla näytillä. vanhoja keskikoululaisiksi. Mieli puhutteluun. Haukkumiset siitä tuli “Hassutusta” eli hauskuutta oli alkoi tehdä tansseihin ja muihin ja muistaakseni jälki-istuntoa, muttei oltava koulussakin. Joskus sitä tuli nuorten rientoihin. Siihen aikaan sentään onneksi muistutuslappua itsekin järjestettyä, mutta vähän piti pyytää rehtorin lupa, jos halusi kotiin tuliaisiksi. väärässä paikassa. Kerran oli vanha johonkin mennä, eikä Vilkki ollen- Vuonna 1933 oli keskikoulun kanttori Salminen pitämässä meille kaan hyväksynyt tansseissa käyntiä. päätöstilaisuus. Silloin ei Some- laulutuntia. Kun hän selin luokkaan Meitä tyttöjä eivät ainakaan kiellot rolla voinut jatkaa lukiossa, niinpä soitti urkuharmonia, rupesin minä pidätelleet, ja kerrankin, kun Mus- minäkin hain ja pääsin Kangasalan seisaaltani kovin lyömään kaksin tialan opiston pojat järjestivät Maa- emäntäkouluun. Nyt olen jo 89 käsin tahtia, huidoin ja heiluin. miestalolla tanssit, niin sinnehän me vuotta täyttänyt ja vieläkin muistelen Kanttori huomasi ja suuttui: “Ja tytöt painelimme. Mutta eikös vaan kouluvuosiani suurella lämmöllä ja Lintteeni ulos!” Lindeeni lähti ja Vilkki tullut sinne katsomaan, ja niin kaipauksella. Meillä oli hyvä porukka meni katselemaan elokuva- ja tans- me kärysimme. Olisikohan rehtori ja semmoinen “kaveria ei jätetä” - si-ilmoituksia. saanut vihiä asiasta joltain taholta. Me olimme loppuvuosina jo aika Meidät määrättiin aamulla kansliaan 34 Hilkka Koivisto

Rehtori Joel Vilkin oppilaana

li syksy 1929. Someron yh- kuinka kerran sananmukaisesti tun- ni suuri åkerö-omenapuu oli haljennut teiskoulu aloitti kolmatta lu- sin putoavani maan pinnalle kellon keskeltä kahtia hedelmien painosta, Okukauttaan ensimmäisissä soidessa tunnin lopulla. tuli hän kaksi suurta rautanaulaa mu- omissa tiloissa aikoinaan sairaalaksi Matematiikan tunneilla rehtorilla kanaan ja omin käsin naulasi puun aiotussa rakennuksessa. Koululla oli oli joskus tapana kiertää pulpettirivit yhteen. Niin se tuotti hedelmää vielä uusi rehtori, maisteri Joel Vilkki. So- nähdäkseen olivatko oppilaat tehneet useita vuosia kunnes sitten menehtyi meron yhteiskoulu alkoi elää. kotitehtävät. Istuimme Kaisan kanssa talvisotatalven pakkasissa. Eräänä syyskuisena aamuna pas- vierekkäin. Lähtökiireessä Kaisan geo- Rehtori oli aikaansa edellä. Luon- tori Peltokallio, koulumme perustaja metrian vihko oli jäänyt kotiin ja Kaisa nonmukainen viljely kastematoineen ja tähänastinen johtaja sanoi touhuk- tokaisi: “En sellaisia ympyröitä viitsinyt oli asia, josta paljon puhuttiin. Sa- kaaseen tapaansa: “Onnitelkaa nyt kouluun kantaa.” Rehtori vain hymyili moin: “Lapset pitäisi saada kouluun rehtoria! Hän on saanut pojan.” Ju- ja jatkoi matkaansa. Vilkki piti siitä, 6-vuotiaana.” Nämä molemmat ovat hani Vilkki oli syntynyt. Siihen aikaan että hänelle puhuttiin vapaasti, eikä nykyisinkin ajankohtaisia asioita. oltiin ujoja ja aristeltiin vielä uutta häntä pelätty. Mitään kurinpidollisia Olimme ensimmäinen 5. luokka, rehtoriakin, mutta käsky oli käsky ja vaikeuksia rehtorilla ei ollut. Joskus joka sai päästötodistuksen Someron on-nea tuli ilmoille melko surkeasti. saimme tunnin alussa metelöidä het- yhteiskoulusta. Koulu jäi silloin viisi- Minusta tuntui, että rehtori piti sitä pi- ken täyteen ääneen. Sitten hän pie- luokkaiseksi keskikouluksi. Päättä- kemminkin oppitunnin häiritsemisenä nellä kämmenen liikkeellä “katkaisi” jäispäivänä rehtori kutsui kaikki kou- ja yksityisasioihin puuttumisena. melun ja opetus saattoi alkaa. Se oli lunsa päättäneet oppilaat Kiiruulle Nuoremman sisareni Kaisan aina mielenkiintoista. Niillä tunneilla ei Tapaninpäivän jälkeisenä iltana kello kanssa ajoimme kouluun huonoilla tullut mieleen ratkoa ristisanatehtäviä 18. En tiedä, miten pitkään tämä polkupyörillä. “Ei ol jarruu, ei ol eikä kirjoittaa kirjeitä vanhemmalle tapa oli käytössä, mutta alkuvuosi- jarruu”, oli Kaisalla tapana huutaa sisarelleni. Järisyttävänä jäi mieleeni na niissä mukana olleena muistan, kääntyessämme oppilaita täynnä lause: “Matematiikka on sääntöjen kuinka ne olivat mukavia tilaisuuksia. olevalle kapealle koulutielle. Uusien unohtamista.” Itselläni oli täysi työ Kiiruun iso, kynttilöin valaistu eteinen tilojen myötä koululla oli nyt myös sääntöjen kanssa. Käsitin kuitenkin, loi jo juhlatunnelman. Vastaanotto oli juhlallinen kemian luokka mustine mitä matematiikka ymmärtäjälleen lämmin ja vieraanvaraisuus sisällä oli pöytineen. Kemia olikin mieliaineeni. antaa. Nautin opetuksesta. ikimuistettavaa. Tähtitiedettäkin opeteltiin. Muistan, Kun rehtori sai tietää, että kotona-

Ensimmäinen V luokka vuonna 1932. Edessä vasemmalta Kirsti Sariola, Anna Laine, Tyyra Lintula, Hilkka Skutnabb, Kaarlo Palosuo, Aino Aarikka, Aliisa Vettervik, Irja Laaksi, Kaisa Salonen. Takarivissä vasemmalta Vuokko Mäkinen, Raakel Raitanen, Saida Lehtinen, Aino Jutila, Hilkka Salonen, Stig Vettervik, Kaarlo Mäkinen, Karl Vilhelm Gylling, Mauno Ali-Yrkkö, Jouko Hovila, Uuno Syrjälä, Kaino Hovila, Pentti Malenius, Reino Sirén ja Birger Vikstedt. Kuva Kaarina Tiussan. 35 Lahja Aukio Muistoja Someron yhteiskoulun alkutaipaleelta 1929 – 1934

Vanha yhteiskoulu vuonna 1946. Kuva Raimo Ali-Yrkön.

Kun vuonna -29 yhteiskouluun pääsin, Kesällä kasveja kerättiin ja prässättiin, kovasti ahkeroida päätin. hyönteiset ja perhoset pyydystettiin. Ekaluokalla ruotsia jo kovin luettiin, Oli hauskaa ja hyödyllistä ”borta bra, men hemma bäst” hoettiin! tehdä näitä luontoretkiä.

Koulu oli pieni, ei juhlasaliakaan lain, Saksan kieltä luettiin, siksi suojeluskuntataloa käytettiin vain. matikkaa me opittiin. Siellä voimisteltiin ja laulettiin, Kuin seikkailua fysiikan lait, näytelmät harjoiteltiin ja esitettiin. jäi muistiin kielioppi, kait.

Oli siellä talviaamuisin kylmä niin, Pastori Armo Aarnio, paras luokanvalvoja, kun kahta kaminaa vain lämmitettiin, opetti kirkkohistoriaa ja elämän oppia, vaan eihän lapset koskaan palele, vei luokkaretkelle ikimuistoiselle, jos vain opettajat tarkenee. Turkuun paikoille muinaisille.

Kun juhlasali ja pari luokkaakin, Opetus oli laajaa, hyvää, koulutaloksi rakennettiin, monta tiedon jyvää upeaksi muuttui kaikki niin, voi vanhanakin muistaa, lauluja voikkatunnit siellä pidettiin. ja mielessänsä toistaa.

Juhlasalia myös monenlaisiin, Kaikki opit mieleen painui, kulttuuririentoihin käytettiin, vain historia kai unohtui. joskus konserttikin pidettiin, Joskus opettajaa kiusasimme, ja yhdistyksille vuokrattiin. niin typeriä kun olimme.

Rehtori Vilkki oli uudistusten mies. Kouluun pätevät opettajat saatiin, Koulukirjastonkin keksi, kukaties. oppilaille tiedonjyvät taattiin. Kun joka oppilas markan toi, Keskikoulu kunnialla suoritettiin, monta kirjaa sillä ostaa voi. jotkut pääsi jatkokoulutuksiin.

Koulukeittolankin hän järjesti, Someron yhteiskoulua kiittää saa. Ida Mäkelä puurot keitti. Ei vanhanakaan saata unohtaa, Marjaretki oli koko koulun toimi, tuota jaloa opetusta elämäni polulla, talven marjat oppilaat kun poimi. se auttanut on monella tavalla.

36 Kirsti Laurila

Minulla är en docka

n ole paljasjalkainen somero- saksan kolmannelta luokalta. Koulu lainen, vaan muutin Somerol- taisi olla matematiikkapainotteinen, Ele 1930-luvun alkupuolella kuten nykyään sanottaisiin. (Omat Turusta, jossa olin ehtinyt käydä pojanpoikani käyvät jalkapallopai- Kerttulin kansakoulun ensimmäistä notteista yläastetta.) luokkaa miltei kokonaisen lukuvuo- Monelle toiselta luokalta oppi- den. Seuraavat kolme vuotta kit- koulunsa aloittaneelle ei koulunkäyn- kuttelin sitten Someron kirkonkylän ti aina tainnut olla herkkua. Kotiin oli kansakoulussa. Alakoulu vielä me- pitkä matka, usein asuttiin ”korttee- netteli. Haaveilin jatkuvasti paluusta reissa” ja kotiin päästiin vasta lau- Turkuun. Yläkoulussa muuttotoiveeni antaina saunomaan ja hankkimaan lässähtivät kasaan, ja koulussa oli evästä seuraavalle viikolle. Kun ei kaikenlaisia harmeja, joista kama- elämänsä aikana ollut kuullut juuri lin oli ylenpalttinen käsityövimma. muuta kieltä kuin suomea Someron Muistini mukaan keskiviikkoisin piti murteella, oli vaikea käsittää, että lukujärjestyksen mukaan olla kolme toisen kielen rakenne on erilainen tuntia käsitöitä, mutta tavallisesti kuin oman äidinkielen. Siihen aikaan se venyi viideksi tunniksi ilman vä- ei ollut televisiota ja radiotkin olivat litunteja ja täydellisen puhekiellon vielä harvinaisia. Ulkomaanmatkoja alaisena. Tuon tuostakin jatkettiin ei tehty eikä ”mettäkulmalta” usein muitakin koulupäiviä ”tyttöjen ylikä- käyty edes Joensuussa elokuvissa. sitöinä”. Kun kitisin kotona koulun- Niinpä ruotsin opiskelu meni monelta käynnin kurjuudesta, lohdutti äitini ”pipariksi” ja maisteri Aili Harvola minua sanoen, että pian pääsisin jakeli kokeista seuraavanlaisia arvo- yhteiskouluun. Kirsti Laurila, os. Välke. Kuva sanoja: ”yks miinus”, ”yks miinus, Niin pääsinkin, ja siihen loppuivat Claire Välken. aivan toivotonta” ja ”yks miinus ja koulukurjuudet ja Turkuun ikävöinti. henkselit päälle”. Hieman lievempää Alkoivat leppoisat kouluvuodet ensin toivottomuutta esitti kahdeksannella keskikoulussa ja sitten lukiossa. luokalla maisteri Marjue Jousimaa, Ohi olivat ylikäsitöiden riesat, eikä joka huokaisi, että Helsingissä voi puhuminen enää ollut kuoleman- sentään oppia kadulta vaikka ”Ro- synti. Opettajien kanssa saattoi mukauppa - Skrothandel”, mutta jutella, nauraa ja kysellä. Opettajia Somerolla ei mitään. Toisen luokan oli useita. He olivat eri näköisiä, tietoakaan ja hien haju oli kuvottava. kielikukkasista on mieleeni jäänyt eri tapaisia ja erilaisissa vaatteissa Aineluokkia ei ollut, ei kielistudioita, käännös: ”Minulla on nukke. Sillä on (mikä vaihtelu) ja opettivat eri ainei- ei tietokoneita, vesijohtoa, keskus- leninki. Minulla är en docka. Ty är en ta. Yhteistä heissä oli inhimillisyys. lämmitystä, kouluruokailua eikä klänning.” Ilmankos jättiläiskokoinen Enää ei korvissa kaikunut karttakepin karkkiautomaattia, mutta mitäpä toinen luokka oli kutistunut seuraa- pauke pöytää vasten ja komento: ”Ei siitä. Vahtimestari-Ida lämmitti aa- vana syksynä, kun kolmatta luokkaa saa puhua puolta sanaakaan.” muvarhaisella uunit, pulpetit pestiin aloitettiin. Tämä vapautunut ilmapiiri kai lomien aikana, ruokatunnilla ehti Sitten tapahtuikin suuri mullistus olikin se tekijä, joka sai minut ja kotiin syömään ja samassa luokka- niin Someron yhteiskoululaisten kuin monen muun koulussa viihtymään. huoneessa menivät kalloon kaikki muidenkin suomalaisten elämässä: Ulkonaisissa puitteissa ei ollut hur- opetettavat aineet. tuli sota ja sen mukana melkoinen raamista. Luokkahuoneet olivat ka- Oppiaineissa ei ollut valinnan määrä muutoksia, joita sattuikin ruja, pulpeteissa näkyivät edellisten varaa. Ei ollut mahdollisuutta valita sitten koko kouluaikani loppuun kynän ja puukon käyttäjien jäljet. Aa- kielten välillä tai lyhyen ja pitkän saakka. Aluksi koulu suljettiin, siel- muhartauksiin marssittiin juhlasaliin matematiikan välillä, laulun tai lä vastaanotettiin siirtoväkeä ja monot jalassa, ja vähän myöhemmin piirustuksen välillä. Kielen luku koulutettiin sotilaita ja rullattiin samalla lattialla jumpattiin. Karmein aloitettiin myöhemmin kuin muis- sideharsoja ja sidottiin havuseppe- paikka oli ”pukukoppi”, jonka ah- sa oppikouluissa. Kansakoulun leitä sankarihautajaisiin. Sittemmin taudessa yritettiin vaihtaa vaatteita läpikäyneet näet pääsivät suoraan vuonna 1941 kaatui rehtori Jouko voimistelua varten. Suihkuista ei ollut toiselle luokalle, ja siksi ruotsin luku Saikkala ja joukko oman koulun poi- aloitettiin vasta toiselta luokalta ja 37 Helinä Romppanen kiakin. Suomenopettaja Tapio Horila oli vuosi vuoden jälkeen sodassa ja meitä opetti vaihteleva joukko kaikenkarvaisia sijaisia. Kävi haa- Koulutytön kasvun vuodet voittunut upseerikin asepuvussaan meillä välillä luettamassa Vänrikki Stoolia. idin pyörä särkyi Suutelan tie- vajaaseen kahteenkymmeneen. Muutenkin opettajia tuli ja meni. haarassa Sylvänällä, kun Opettajat alkoivat meitä teititellä. En tiedä, miksi he tekivät näitä Äajoimme syksyn pääsykokei- Rehtori vain totesi jatkavansa sinut- pikapyrähdyksiä pieneen koulupa- siin yhteiskouluun. Äidin ohjeiden telua. Luokka pieneni edelleen niin, haseemme. Kerrotaan, että Anna mukaan jatkoin matkaa yksin ja että viimeisellä luokalla ympärilläni Slöör tuli Somerolle eläkeläisenä löysin oikeaan paikkaan. Puolet yrit- oli kahdeksan poikaa. Joku vakuutti, opettajaksi kananmunien toivos- täneistä pääsi kouluun. Asuin koko ettei minulla ollut mitään mahdolli- sa. Hämmästyttävän hyvin nämä kouluajan Rostin talossa iäkkään suutta pärjätä heidän kanssaan puoli pikavierailijat tuntuivat sopeutuvan lapsettoman Fredrikssonin perheen kiloa kevyemmillä aivoillani! Joskus koulun rentoon ilmapiiriin. Ilmeisesti luona. Lauantain koulupäivän jälkeen pojat marssivat toiseen luokkaan vanha kantajoukko, Joel Vilkki etu- ajettiin kotiin hevosella. Joskus menin katsomaan naiskauneutta. nenässä sai puhalletuksi tulijoihin Osuuskaupan viljankuljetusautossa Pojat olivat mielestäni taitavia koulun henkeä. Me oppilaat olimme paperisäkkien lomassa seisten, piirtäjiä ja osaavia matematiikassa. tottuneet tärkeilemättömyyteen. joskus kävelinkin. Sunnuntai-iltana En saanut aikaan ex libristä. Opet- Kun Helsingin Koelyseo sitten sodan palasin linja-autolla. taja hahmotteli siihen suuret askelet loppuvaiheessa evakuoitiin Some- Sota-aikoina koulunkäynti joskus johtamaan metsään ja selitti, että rolle, ällistyimme mm. seuraavaa keskeytyi. Usein oli uusia luokka- Helinä oli mennyt hirttäytymään, kun tunninkulkunäytelmää: järjestäjä tovereita. Karjalan siirtoväki etsi ei osannut piirtää. Paljon varmaan seisoi katederin vieressä, avasi paikkaansa. Myös kaupungeista tuli vapautui, koska myöhemmin olen opettajalle päiväkirjan ja ojensi auki oppilaita pommituksia pakoon. Tulipa maalannut, joku töistäni on seinäl- kierretyn täytekynän. Meidän maikat kokonainen koulukin Helsingistä. Siir- länikin. Minulle lankesi luonnostaan osasivat toki itsekin avata kirjan ja ryimme vuorolukuun ja saimme uusia “puhe miehelle” pidettäväksi äidin- ottaa kynän kouraansa. Eikä meidän opettajia siirtokoulusta. Aamuisin kielen tunnilla. Se on ollut elämäni päiväkirjaan paljoa kirjoitettukaan, marssimme jonossa voimistelusaliin vaikein tehtävä ja valvotti monta muistutusten antamista pidettiin aamuhartauteen. Niissä tilanteissa yötä. Pidin puheen ja myöhemmin opettajan kyvyttömyyden merkkinä. saimme myös tiedotuksia, joskus lukuisia muita luentoja. Olen niistä Joel Vilkin viisauksia oli sekin, että nuhteitakin. Rangaistuksia ei rehtori nauttinut. Koulun tuoma velvoite oli tunnilta pinnaaminen käsitettiin Vilkin koulussa tunnettu. Aina hän tarpeellinen vapauttaja. hölmöydeksi. Miksi laiminlyödä ope- vetosi oppilaiden omaan vastuuseen Jotkut opettajat totesivat luokas- tusta, josta maksettiin ja kaikki! ja oikeudentuntoon. Joskus saimme samme, että tuo tyttö tulee täällä Luulen, että aika hyvin ymmär- ohjeita esimerkiksi siitä, moneenko hyvin kasvatetuksi. Kasvoin ainakin simme, että koulunkäynti ei ollut kerhoon sai kuulua. Joillakin harras- ikuiseksi opiskelijaksi. Lisensiaatin pakko vaan etuoikeus. Ei meitä tukset haittasivat opiskelua. Joku uusi työni on tarkastettu vasta äskettäin, pakotettu mihinkään, eikä meiltä opettaja tokaisikin: “Ei tämä mikään sillä nuorena oli kiire työhön. Nyt olen vaadittu mahdottomia. Koululla ei koulu ole, paremminkin harrastus- opiskellut avoimessa yliopistossa ollut velvoittavia perinteitä, meidän talo.” kulttuurihistoriaa Turussa, kuten ei tarvinnut seurata kenenkään jalan- Noin neljänkymmenen oppilaan rehtori Vilkki aikoinaan neuvoi. jälkiä, eikä meitä voitu edes verrata luokka hupeni lukioon siirryttäessä Eipä monilla ole ollut niin viehät- edellisvuoden abeihin, koska sellaisia ei yksinkertaisesti ollut. Meille kyllä tähdennettiin, että meidän työtämme on opiskelu, mutta erinomaisen tärkeää oli myös maanviljely ja muutkin kunnialliset elinkeinot. Ei meistä yritettykään kasvattaa merk- kihenkilöitä, vaan tavallisia kunnon ihmisiä. Sellaisia meistä kai suurin piirtein on tullutkin. En ainakaan muista kuulleeni rötösherroista enkä kohumisseistä, jotka olisivat Some- Ylioppilaat vuonna 1949. Vesa Rantanen, Esko Joro, Seppo Salonen, Veikko Seppänen, Helinä Koskinen, Pekka Erppola, Pentti Henriksson ja Viljo For- ström. Kuva Sirkku Erppolan. 38 Eeva Lindholm

Sattuipa kerran

attuipa kerran lukee erään oli minun instrumenttini. Jossakin Ehkä tämä juhlasoitto oli alku- nuottini yläkulmassa. Kappa- vaiheessa juhlaa, ehkä aivan alussa, sysäys myöhemmälle orkesterimuu- Sle on Antonin Dvozakin “Hu- pukeuduin täysin siniseen Nukku- sikkoharrastukselleni. Jo seuraavana moreski”. Huomautus lukee nuo- Matin asuun aina myssyä myöten ja kesänä soitin kolme kuukautta tissa siksi, että tyttöjen uusi, nuori sullouduin sateenvarjoineni pieneen pianistina Olavi Kasarin tanssiorkes- ja innostunut voimistelunopettaja polkuautoon. En muista tarkkaan, terissa Lappeenrannan Kasinolla. Oili Kuusinen, sittemmin Ahlstedt, kuinka entré sujui, mutta joku, Sen jälkeen musiikki onkin ollut koko oli laatinut voimistelukoreografian varmaan Hammarenin Anja, lauloi elämäni, ja elämäni musiikkia sen kyseiseen kappaleeseen ja säestys- Sininen uni -nimistä laulua. nuotit ovat jääneet nuottikokoelmiini siksi, että sain säestää Oilin laatiman esityksen. Muistan erään toisenkin numeron, jonka nuotit hukkuivat harjoitusvaiheessa. Ei auttanut muu, kuin kirjoittaa säestysnuotti uudelleen ja tilanne oli sillä pelastettu. Tämä tapahtui varmaan samoihin aikoihin vuonna 1954, kun lukion II-luokkalaisina esiinnyimme koulun juhlassa orkesterina tai paremminkin triona. Solistina toimi luokkamme lahjakas muusikko Eero Pelto-Tim- peri, joka paremmin muistetaan lempinimeltään Napero. Hän on jo poistunut keskuudestamme, mutta säilyy ikuisesti muistoissamme pitkänhuiskeana ja ujohymyisenä kivana kaverina. Naperon soittimena kuvan ko- koonpanossa on huuliharppu, mutta Luokkamme orkesteri 1954. Eero Pelto-Timperi soittaa huuliharppua, hän oli parhaimmillaan improvi- rummuissa Rauno Äijälä ja Eeva Aukio pianon ääressä. soijana pianon ääressä. Kukaan ei varmaan ole unohtanut hänen soit- Valokuva Otto Aukio. tamaansa Harry Lime Theme -kap- paletta, joka rönsyili hänen pitkistä, notkeista sormistaan. Samanlainen “Harry Lime” kuului myös omaan ohjelmistooni noihin aikoihin. Olin käsin kopioinut sen soitonopettajani Herman Kantolan pianon päältä löytämästäni nuotista. Sain soittaa sen satoja kertoja voimistelutuntien alussa tanssimusiikiksi ennen opettajan saapumista. Rumpalina eli “soittajan parhaana ystävänä” toimi Rauno Äijälä. Hänen myöhemmistä musiikkiharrastuksistaan en tiedä, mutta rytmi ainakin oli veressä tuolloin. En muista juhlassa esittämääm- me ohjelmistoa, mutta kai se jotain evergreenia oli. Minä sain olla Eeva Aukio nukkumattina karonkassa vuonna 1954. orkesterin pianistina, koska piano Valokuva Otto Aukio. Somero-Seuran kuva-arkistosta. 39 Raili Tavela

Oppilaiden tanssit opettajienhuoneessa

Rostin talo 1960-luvulla. Kuva Kiiruun koulun arkisto.

lin Someron yhteiskoulussa gramofoni (taisi toimia veivillä) ja vietitkään”, joten selvää on, mistä 1950-luvulla, jonka puolivä- rehtorin kansliasta lainattujen levyjen luokkatoverimme Nummisen Make Olissä uuden koulurakennuk- tahdissa tanssimme niin valssit, fo- myöhemmin sai idean laulaa ja sen ”Opinsaunan” ensimmäinen ksit kuin rock´n rollitkin. Yhden teh- levyttää sen itsekin. Koska halusim- osa valmistui. Koulua käytiin välillä tävä oli istua ikkunalla ja ilmoittaa, me kuunnella myös kansainvälistä vuorolukunakin ja useissa eri raken- milloin opettaja oli tulossa. Sitten musiikkia, lähetettiin Kuisman Pete nuksissa. Vanhan koulun, Opinsau- äkkiä musiikki poikki, huone tyhjäksi levyostoksille ihan Helsinkiin asti. nan ja rehtori Vilkin talon Kiiruun ja naamat peruslukemille. Kerran kyl- Keräsimme rahaa levyä varten, mutta lisäksi koululuokkia oli myös nykyisen lä kävi niin, että opettajainhuoneen matkan hän joutui tekemään peuka- Joensuun tien varrella sijainneessa kattopaperi halkesi keskeltä, kun lokyydillä. Olimme ikionnellisia, kun Rostin talossa. Sisään tultiin kauniin meno oli niin hurjaa. Itsestäänhän se Pete saapui mukanaan ”Somewhere lasikuistin kautta eteiseen, josta meni, me ilmoitimme. over the rainbow” ja ”Lullaby of Bird- mentiin suoraan suurempaan luok- Kansliasta lainattujen levyjen land”-levy. Uudet rytmit ja musiikit, kahuoneeseen. Eteisestä oikealla joukossa oli myös ”Oi missä yösi oli pieni huone opettajaa varten. Kuudes luokka (nykyään lukion ensimmäinen) oli se, joka katsottiin sopivimmaksi opiskelemaan etäälle muista koululuokista. Meidän luokkamme oli viimeinen Rostin luokka. Luokallamme oli 28 oppilasta, 14 tyttöä ja 14 poikaa, ja luokanvalvojamme oli lehtori Eero Pyhänniska. Vuosi oli tapahtumista rikas ja jäi todella mieleen. Opettajat juoksivat edelliseltä tunnilta toisista rakennuksista meitä opettamaan ja kiiruhtivat taas välittömästi tunnin jälkeen seuraavaan kohteeseensa, niin että me saimme nauttia iha- Lehtori Eero Pyhänniskan luokka vuonna 1956 Rostilla. Takaa vasem- nasta vapaudesta kaikki välitunnit. malta Lassi Kantola, Mauri Numminen, Yrjö Avellan, Seppo Vesander, Olimme kuitenkin vastuuntuntoisia Raili Haukkamaa, Martti Määttänen, Isto Klint, Reijo Siltasaari, Aimo kansalaisia, ja kaikki sujui lähes Lakkamäki. Keskirivissä Liisa Seppänen, Heikki Uotila, Tuula Kuosma, asiallisesti. Mielestämme asiaan Matti Johansson, Antti Aaltonen ja Paavo Erelä. Eturivissä vasemmalta kuului, että ns. opettajainhuone oli Ritva Lötjönen, Pirkko Seppä, Lilja Kulmala, Ritva Rauhala, Seija Korte, välitunneilla käytössämme tanssisa- Aila Lehtinen, Sirkka-Liisa Huumonen, Maija Laine, Irja Virtanen, Pertti lonkina. Siellä oli kielitunteja varten Kuisma, Kaarina Peltomäki ja Raili Ahti. Kuva Raili Haukkamaan. 40 Raimo Ali-Yrkkö kyllä taas kelpasi tanssia! Eräänä välituntina pojat löivät vetoa siitä, kuka uskaltaa juo-da pilsneriä välitunnin aikana. Keinäsen Risto Pieniä muisteluja otti haasteen vastaan ja vastapäi- sellä kioskilla Risto ehtikin siemaista lähes kuusi pilsneriä yhden välitunnin yhteiskouluajoilta 1940-luvun aikana, muiden poikien toimiessa maksumiehinä ja kannustajina. Kyllä lopulla meitä nauratti, kun Risto joutui pyytä- mään ruotsin opettajalta lupaa päästä kesken tuntia huussiin. Opettajia kohtaan olimme mieles- tämme aina asiallisia. Tosin kerran suunnittelimme vastaiskua meidän kielilinjalaisten matematiikan opettajaa kohtaan. Häntä varmaan ärsytti, kun lyhyen matematiikan salatkaan eivät tahtoneet aueta meille ja sanoi joskus: ”Ei tämä ole mikään lepokoti, jossa puupölkyt uinailevat” ja välillä ihmetteli: ”Mitä yleensä teette sillä harmaalla massalla, jota jostain syys- tä kutsutaan teidän aivoiksenne?” tai huokaisi: ”On samaa kuin ajaisi vettä hanhen niskaan, kun opettaa teitä.” Näitä kuunneltuamme päätimme kerran järjestää pienen jäynän. Liitutaulu oli kaksiosainen ja sen toinen osa SYK:n ensimmäisen luokan esperantistit 1946 -47. Takarivissä rehtori oli opettajan ja kateederin takana. Joel Vilkki, Rauno Soini, Pellervo Lukumies, Aarno Järvinen, Antti Sii- Toinen osa oli siinä saranalla kiinni vola, Mauno Majuri, Tauno Suonpää, Rauno Äijälä, Erkki Hyrsylä, Eero ja kun se avattiin, se tuli oven eteen. Pelto-Timperi, Rauno Lahti, Jaakko Kantola ja Raimo Ali-Yrkkö. Keskiri- Ajattelimme panna oven kiinni, taulun vissä Maija Pessi, Helmi Erkinaro, Raili Arvo, Kirsti Jokinen, Terttu Vir- auki ja sen päälle täysinäisen vesivä- tanen, Vaula Parko, Siro Hietarinta, Taina Haane, Oiva Koivisto, Hannu rikupin ja sitten kun opettaja avaisi Kyyrä ja Seppo Narvio. Eturivissä Simo Vilkki, Pirkko Kujanpää, Terttu oven, koko kupillinen vettä kaatuisi Heino, Pirkko Pirkiö, Raili Takala, Ritva Äijälä, Milja Helola, Kerttu Ok- hänen päälleen. No, emmehän me sanen, Oili Saari, Vuokko Vikström ja Soili Stark. Kuva Raimo Ali-Yrkön. tätä jäynää koskaan tehneet, mutta saimmepahan herkutella asialla. Kun olen tavannut entisiä luokka- tovereitani, olemme usein muistelleet tätä Rostin vuotta, sillä muistel- tavaahan siinä riittää. Äidinkielen uten tiedämme, rehtori Vilk- hankkia eri maista, muistan että opettajamme fil.tri Tapio Horilakin ki oli innokas esperantonkie- minullakin oli Ruotsista, Hollan- kertoo kirjassaan ”Lehtori ja hänen len puolestapuhuja ja niinpä nista ja Israelista. Ruotsalaispoika syrjähyppynsä” eräästä episodista K hän ottikin esperanton vapaaehtoi- kylläkin ehdotti, että hän kirjoittaisi luokkamme tunnilla. seksi oppiaineeksi heti ensimmäi- mieluummin ruotsiksi, koska hänen Vastaavanlaista tilajärjestelyä selle luokalle lukuvuonna 1946- esperantotaitonsa oli hieman heikko. tuskin voisi kuvitella muihin koului- 47. Todellisuudessa esperanto oli Suostuinkin, vaikka ihmettelin miten hin; olihan koulumme monessakin melkein pakollinen, vain erityisistä se naapurinpojan kielitaito siinä ko- suhteessa poikkeuksellinen, ni- syistä sai vapautuksen. *Myöhem- heni. Hollantilainen maitokauppiaan menomaan positiivisessa mielessä. min Someron yhteiskoulu osallistui poika kirjoitti, että hänen isänsä Koulumme ainutlaatuinen henki oli kouluhallituksen myötävaikutuksella pyysi kysymään mikä on Suomen luonnollisesti lähtöisin erinomaisesta kokeiluun, jossa viiden vuoden poliittinen tilanne tällä hetkellä (oli rehtoristamme, Joel Vilkistä, joka oli aikana verrattiin oppilaiden kielenop- vuosi 1946). Kysyin Vilkiltä, että Persoona isolla kirjaimella. Hän oli pimiskykyä niiden kesken, joilla oli mitä vastaan, johon hän sanoi, että onnistunut saamaan Persoonia myös esperanto yhtenä aloituskielenä, ja parempi kun et vastaa mitään siihen opettajiksemme. niiden joilla oli saksa. Tulokset olivat kysymykseen. Noudatin opettajan positiivisia esperantoa lukeneilla.* ohjetta, oli ehkä hieman arka aihe Kirjeenvaihtotovereita voitiin 41 tuohon aikaan varsinkin koulupojan pussi vielä tallessa, olen unohtanut miettiessä Jyrki Raulo viittaa. ”No vastattavaksi. Israelin poika – kaikki kysyä. Raulo, kerro esimerkki”, kehottaa kirjeenvaihtotoverini muuten olivat Pastori Urho Nuotio opetti syys- Perko. ”Hän ei tiennyt minne mennä poikia, eihän sitä tyttöjen kanssa olisi lukukaudella 1946, ollessani ensim- ja kusta tuli”, vastaa Jyrki totisella mitään osannut kirjoitella - lähetteli mäisellä luokalla, uskonnon lisäksi naamalla. Koko luokka purskahti pitkiä kirjeitä. Joskus vastauksen myös poikien voimistelua. Kävimme nauramaan. Perko osoitti Jyrkiä sorvaaminen tuotti vaikeuksia. Vilkki liikuntatunnilla potkimassa palloa sormella ja huusi: ”Ulos!” Ja niin sai sanoi, että hän auttaa kyllä, vaikka kentällä, joka sijaitsi jossain nykyisen Jyrki viettää jostain käsittämättö- kesälomallaan, jos tulee jotain vai- poliisitalon paikkeilla. Siis harjoit- mästä syystä lopun suomen tuntia keuksia vastauksen kirjoittamisessa. telimme oikeaa jalkapalloa. Osa koulun käytävällä, vaikka vastaus oli Niinpä kirjoitettuani esperantoksi pit- oppilaista oli jo hieman paremmin aivan oikea. - Muistaneeko koivutoh- kän vastauskirjeen, päätinkin poiketa säännöistä perillä kuin meikäpoika, torimme vielä tapauksen? Kiiruun taloon rehtorilla oikoluetta- ja niinpä tuon tuosta sain kuulla Pastori Pentti Hämäläinen tuli maan tekeleeni. Tiesin, että siellä neuvoja muiltakin kuin opettajalta. uskonnonopettajaksi vuonna 1947. vartioi taloa suuri scheeferi, nimel- Eräänkin kerran Urmaksen Heikki, Hän opetti myös matematiikkaa tään Peto. En nähnyt koiraa pihalla joka oli samassa joukkueessa, alemmilla luokilla. Hämäläinen ja aioin hiippailla hiljaa eteisestä huusi minulle, että ”Piruaks siinä oli jämpti ja tuikea opettaja, hä- sisälle Vilkin työhuoneeseen, koska töllötät, vaan tee maali!” Opetta- nen kanssaan ei pelleilty. Eräällä olin ulkoa ikkunasta nähnyt rehtorin jamme, pastori Nuotio kuuli Heikin matikantunnilla hän kysyi minulta istuvan siellä. Mutta siinä samassa huudon, puhalsi pilliin ja keskeytti kotitehtävän ratkaisua, jonka olin hetkessä kuului raivokas murahdus pelin. ”Urmas tänne”, huusi Nuotio. harmikseni laskenut väärin. Seuraa- ja tuo suuri Peto iski hampaansa ”Toistapa mitä sanoit, kotonakos va oppilas, jolta Hämäläinen kysyi, oli vasempaan, onneksi puseron peit- sinua on opetettu käyttämään täl- muistaakseni Reima Soini, ja hänellä tämään kyynärpäähäni, niin että laista kieltä?” tiukkasi hän. Heikki ratkaisu oli oikein, tuleva insinöö- olin aivan kauhusta jäykkänä. Vilkki oli aivan ymmällään, mutta toisti rismies! Minäpä korjasin omaan tuli katsomaan, onko murtovarkaita sanomansa. Eihän tuossa nyt muuta vihkooni vastauksen oikeaksi, vaikka tullut taloon. Nähtyään minut hän pahaa ollut, kuin se piru-sana, mikä varsinainen tehtävä jäi korjaamatta. tyynnytteli koiran ja sanoi: ”Ei Peto sai pastorimme näkemään punaista. Ajattelin, että korjaan sen vaikka ko- ole paha, se vain joskus murisee. Ei Mitenkähän näin tiukka opettaja tona myöhemmin. Hämäläinen pyysi Peto varmaan huomannut, kun tulit suhtautuisi nykyiseen koululaisten minua luokan eteen näyttämään niin hiljaa. Ei kai sinua sattunut?” käyttämään puhekieleen, jonka olen vihkoani. ”Mitä ihmettä olet tehnyt”, En uskaltanut olla asiasta eri mieltä, huomannut varsin paljon sisältävän huusi hän, ”ei koulussa saa vilippiä vaikka koira oli melkein pelottanut ainakin v-alkuisia sanoja. harjoittaa!” Tarkoitukseni ei suinkaan minut puolikuoliaaksi. Näytin kyllä Myöhemmin tavatessani Heikin, ollut vilpillinen, mutta en osannut puseronhihaani, joka oli aivan rie- joka nykyisin on kauppatieteen toh- odottaa, että opettaja pyytää vihkoni kaleina, onneksi ihoon oli tullut vain tori, en ole muistanut kysyä, onko nähtäväksi ennen, kuin olin ehtinyt pienet naarmut koiran hampaista, hänelle jäänyt tapaus mieleen, mutta virhettä kunnolla korjata. Erityisesti sen verran hellästi koira oli minua minun muistiini se jäi ehkä siitä syys- kuulen tuon pohojalaisen vilippi-sa- kohdellut. ”Voi voi, mummollesi tuli tä, kun pelkäsin saavani opettajalta nan vieläkin korvissani. Myöhemmin, vähän parsimatyötä”, sanoi Vilkki, huomautuksen pelaamisesta, mutta käydessäni Hämäläisen rippikoulua, ”annan sinulle omenan korvauk- moite kohdistuikin aivan eri asiaan. hän kertoikin minulle (ikään kuin seksi.” Kirje jäi sillä kertaa oikolu- Jostain ihmeen syystä koululaiset anteeksi pyydellen), että hän ajatteli kematta, eikä onneksi jäykkäkouris- ovat mielellään tekemässä pientä minkälainen kerviisi oikein olen, kun tustakaan tullut. Myöhemmin olen jäynää sijaisopettajille. Otto Perko, tuolla lailla yritin opettajaa hämätä ajatellut, että taisimme molemmat jonka vakinainen virka oli seura- heti ensimmäisten kotitehtävien pelästyä yhtä paljon, koira ja minä. kunnassa kappalaisena, kävi joskus tarkastuksessa. - Keväällä 2001, Peto oli hyvä Kiiruun talon vahti. opettamassa alaluokilla suomen kun vietimme ripille pääsymme 50- Tytöt ottivat kyllä mielellään poi- kieltä Horilan ollessa estyneenä. Kun vuotisjuhlaa, kutsuin rippi-isämme kia kirjeenvaihtokavereiksi. Vaimoni tiesimme, että Perko tulee luokkaan, Pentti Hämäläisen Somerolle, ja kertoi, että kun hänellä oli kouluai- oli joku koiranleuka etukäteen tehnyt meidän porukallamme oli paljon kana ranskalainen poika esperanto- taululle ison matemaattisen kaavan hauskoja yhteisiä muistoja. kaverina, niin kerran sieltä tuli kirjeen O/K eli O per Koo. Kaikki olivat hyvin Anna-Liisa Parkon laulutunneilta mukana pieni pussi, jonka sisällä oli pettyneitä, kun Perko ei edes vilkais- minulle on jäänyt erityisesti mieleen ikään kuin pehmeitä hiuksia. Tar- sut tauluun koko tunnin aikana. – niin kuin varmasti monelle muul- kemmin katsottuaan hän huomasi Erään kerran suomen tunnilla, lekin – laulukokeet. Siitä ei tullut pussin päällä esperantonkielisen kun opeteltiin sanojen taivutusta, kerrassaan mitään, kun ei ollut lau- tekstin: ”Haroj de la ventro.” Kieltä Perko pyysi oppilaita miettimään lunlahjoja. Ja kun vielä jännitti niin taitamattomille voin suomentaa: lausetta, jossa olisi elatiivi eli si- tuhottomasti. Muistan erään kerran, Vatsanaluskarvoja. En tiedä onko säeronto. Muiden oppilaiden vielä kun opettajamme keksi, että pan-

42 Risto Ahti naanpa Raimo laulamaan Erkinaron Helmin kanssa luokan eteen, Helmil- lä kun oli kymppi laulusta, eiköhän se silloin sujuisi paremmin. Ei auttanut, Pyöräillen, mopolla, linjurilla ja laula siinä nyt tytön vieressä, kun muutenkin jännitti ihan tarpeeksi. liftillä kouluun Niinpä se yritykseni meni täysin penkin alle. Kerran sitten keksimme kaverini Lampon Pentin kanssa, että seuraavissa laulukokeissa lausumme jonkin laulun sanat kuin runona, emmekä laula. Menin luokan eteen ja lausuin: ”Ja se Oolannin sota oli kauhiia…” Laulunumero nousi heti vitoseen. Todistukseen tietysti tuli viiva, vain musiikin teoriasta tuli numero. Kaikkein mukavimpina muistoina Anna-Liisan tunneilta on jäänyt se, kun hän raahasi joskus luokan eteen vanhan veivattavan matkagramofo- nin, ja luokka sai kuunnella Benja- mino Giglin laulamana Helmenka- lastajan laulua tai Enrico Caruson kultivoidulla äänellään esittämää ooppera-aariaa. Savikiekon krahina- kaan ei haitannut, vaan kuuntelimme Linja-aseman seutua 1970-luvun alussa. Somero-Seuran kuva-arkisto. kaikki päät kallellaan. Saima Aura opetti biologiaa. Ker- ran oli linnuista oppitunti. Saima oli ävin Someron yhteiskoulua eteistiloista, jossa toimi ruokala. Ny- pyytänyt meitä tekemään luonnossa pääasiassa 1950-luvulla, toki kyisin paikka on Someron torialuetta. lintuhavaintoja. Lampon Pentti, jolla Kosa jäi seuraavalle vuosikym- Lämpimästi muistelen bussifirman usein oli pieni koiruus mielessä, oli menelle. Kotikylästäni Lautelasta johtajan Helanderin perhettä sekä jälleen kerran keksinyt ihmeellisen Rauhalinnan talosta tuli matkaa Oraksen ravintolan vetäjää, joilla tarinan. Hän kertoi sen etukäteen 12 - 14 kilometriä sen mukaan, riitti ymmärrystä pitkiä päiviä viettä- minulle ja sanoi kokeilevansa, uskoo- mentiinkö Seppälän kautta bussilla välle koulupojalle. Muistan saaneeni ko opettaja hänen juttunsa. Pentti vai oikaistiinko Ruostelan kautta jopa yökortteerin Helanderilta, kun viittasi innolla ja kertoi, että Kultelas- Uudenhirvelän tietä Someron kirkol- lumimyrskyn takia ei bussi päässyt sa on ulkosalla makasiinin vieressä le. Ensimmäiset kouluvuoteni olivat kulkemaan. Kerran pari taisin olla vanha rautapyöräinen traktori, jonka kulkemisen kannalta varsin hankalia, Oraksen ravintolan yläkerrassakin pakoputki on katkennut. Siihen oli sillä minulle jäi paljon odotusaikaa yövieraana. kivitasku tehnyt pesänsä. Saima koulun alkuun aamulla ja samoin Talvella 1956 asuin Jokioisten uskoi tarinan, ja meidän oli vaikea koulun jälkeen iltapäivällä linja-autoa Vaulammin meijerillä, jossa äitini oli olla hihittämättä. Myöhemmin kun odotellessa. Joskus saattoi koulupäi- vuoden verran meijerikkönä. Urho kävimme Pentin kanssa katsomassa vä venyä lähelle kahtatoista tuntia, Kekkosen tullessa presidentiksi 1. 3. tuota vanhaa traktoria, niin ihme- kun odottelua kertyi tuntikaupalla alkoi samalla myös yleislakko. Bussit tykseksemme huomasimme, että niin aamuun kuin iltaankin. Ja koska eivät kulkeneet, ja nyt oli Somerolle konepellin alta lennähti västäräkki, koulussa ei ollut järjestettyä ruokai- koulumatkaa runsaat 20 kilomet- joka oli toden totta tehnyt sinne lua, eväitä syötiin milloin missäkin. riä. Noina viikkoina koulupäiväni pesänsä. Siis tarina olikin totta, vain Minulle muodostui mieluisaksi ra- venähtivät yli 12 tunnin. Muistan lintu oli väärä! vintolaksi Oraksen kahvila-ravintola. liftanneeni varsin onnistuneesti Toinen paikka oli koulun vieressä Somerolle. Iltapuolella pääsin yksityi- olleessa puurakennuksessa, jossa sellä bussilla Torron kautta Forssaan, Lähde: Kolmilinjat piti omaa toimistoaan. sieltä vippaskonsteilla Jokioisten *Someron Yhteiskoulu 1927-1967, Sen odotussalista muodostui tau- kautta Vaulammille. Usein jouduin historiikki. kopaikka samoin kuin varsinaisesta kävelemään Forssasta Vaulammille linja-autoasemasta, jota Someron toistakymmentä kilometriä. Ainakin Linja isännöi. Neljäs kuppila löytyi kunto siinä kohosi, mutta kovan pak- elokuvateatteri Someron Kinon kastalven takia korvat olivat paleltua.

43 Taisi mennä parikin päivää ennen kuin Joskus lukioaikana saimme pik- Muistan kuljettajan, joka ajaes- korviini tunto palasi. Koulunkäynti kuansioita liikennelaskennasta. Tulin saan poltti koko ajan holkkitupakkaa. helpottui kovasti lakon päätyttyä, kouluun mopolla, joka matkan aikana Kun tupakka oli loppu, niin siitä vaan ja bussitkin alkoivat kulkea minulle reistaili. Työt oli jo jaettu oppilaille, sylkäistiin tumppi ikkunasta ulos ja sopivammin aikatauluin. kun lopulta ehdin kouluun. Menin uusi pantiin holkkiin palamaan. Eräs Keväisin ja syksyisin kuljettiin opettaja Martti Litovaaran puheille matkustaja huomautti asiasta: “Eikö ahkerasti polkupyörällä, ja vuonna kysymään, eikö minullekin järjestyisi kuljettaja näe, että tuossa on kyltti, 1958 alkoi säännöllinen mopoilu jostain sopivaa laskentapaikkaa, joka kieltää tupakoimisen?” Siihen kouluun. Katson olevani ensimmäis- sillä työstä saatava pikku tilipussi kuljettaja totesi: “Eikö rouva näe, mitä tä mopopoikasukupolvea. Vuosina kiinnosti. Sellainen löytyi jostain Kul- siinä toisessa kyltissä lukee?” Siinä 1958 - 1962 Solifer-mopo sekä telan suunnassa olevalta pikkutieltä. kiellettiin puhelu kuljettajan kanssa. polkupyörä olivat kulkuneuvoni lumi- Liikennelaskennan suorittaja tarjosi Ajo jatkui, ja savu pöllysi. sinta aikaa lukuun ottamatta. Silloin sitä minulle suureksi yllätyksekseni Linja-autoissa kuljetettiin myös bussit olivat täynnä ja varsin usein sanoen: “Sitä tietä voi käyttää ja eläimiä. Isäntä toi autoon ison pä- joutui seisomaan lähes koko koulu- oikaista kirkolle.” Päivästä tuli ikävä, rekopan, jossa oli melkoinen määrä matkan. Vanhemmat ihmiset pitivät sillä sateisessa säässä vain kaksi kanoja. Kaakatus oli muutaman tarkkaa vaaria siitä, että koululaiset autoa ja viisi pyöräilijää kulki tarkkai- kilometrin ajan mahtavaa. Kun isäntä aina antoivat paikkansa vanhemmalle lupaikkani ohi. Lisäksi yksi jalankulkija jäi koreineen pois, kuljettaja alkoi ihmiselle. Ellei näin tapahtunut, siitä tuli juttelemaan ja mielikseni ajoi muistella muita eläinkuljetuksia. kantautui heti tieto epäkohteliaan sitten autolla siitä ohi, joten saaliini Hänelle oli kerran tarjottu vasikkaa pojan vanhemmille. Välillä bussissa ilman sitä olisi ollut vain yksi auto. kyytiin, mutta hän sai sen estetyksi joutui ajamaan varsin pitkän lenkin, Viimeiset lukiovuoteni olivat help- sanomalla, että oli luvannut jo ottaa sillä reitti kulki Hirvelään ja joskus jopa poja, sillä yhteiskouluun tuli ruokailu yhden hevosen eikä sen vuoksi va- Rekijoen kautta Kiikalaan, josta vasta ja bussit kulkivat juuri sopivasti. sikka enää mahtunut. Joku siinä jo päästiin kotiin Lautelaan. Tuskin monikaan nykykoululainen ihmetteli, joutuuko kuljettaja useinkin Yleensä kouluun päästiin ajois- jaksaisi sellaisia koulumatkoja pitkine valehtelemaan. sa, mutta joskus joutui pyytämään odotuksineen kuin minulla oli 11 – 14 Monista kuljettajista tuli minulle anteeksi kyydistä johtunutta myö- -vuotiaana. Tuohon aikaan vanhem- tuttavia, joiden kanssa myöhemmin- hästymistä. Viimeinen varsinainen pien piti lisäksi maksaa niin koulu, kin mielelläni juttelin. Setäni Reino koulupäivä helmikuussa 1962 on koulumatkat kuin ruokailukin. Ahti toimi pitkään kuljettajana ja jäänyt mieleeni. Silloin oli niin kova Kerran maantie oli niin liukas, muistan hyvin myös Kalle Listomaan. lumimyrsky, että kotiin ei päässyt että kuljettajakin sitä ääneen voivot- Varmasti nykykoululaisetkin kokevat useaan päivään, vaan sain yöpyä teli. Eräs vaimoihminenkin surkutteli: taksikuskinsa tärkeiksi ihmisiksi opet- keskustassa. Vieläkin huvittaa, että “Heittelee niin, että sydän nousee tajien ja muun kouluhenkilökunnan koulun loppumista oli odotettu vuo- kurkkuun.” Hetken päästä bussi liukui ohella. Someron kouluaikana sain sikausia ja kun sitten viimeinen kou- ojaan. Silloin kuski totesi tyynenä: tehdä noin 4500 koulumatkaa au- lupäivä tuli, ei koulusta päässytkään “Voitte rauhoittua, sillä nyt se heit- ringonpaisteessa, sateessa, sumussa lähtemään. Koulu piti omansa ja teli viimeisen kerran.” Sinä päivänä ja tuiskussa. lumimyrsky raivosi. myöhästyin koulusta.

Kaksi rahastajaa ja Kalle Listomaa poseeraavat 1950-lu- 1950-luvun mopedi. vulla linjurien kanssa. Kuva Kalle Listomaan. Kuva Aaro Kankareen.

44 Kaarina Tiussa Jälkikuvia ja mietteitä kolmen sukupolven oppikoulutaipaleelta

Vuoden 1960 ylioppilaat Vilkin puutarhassa. Eturivissä vasemmalta Seija Korte, Kaarina Koivisto, Taina Veikkolin, Marjaana Lahonen, Raili Haukkamaa, Marja-Liisa Halme, Eila Järvelä ja Helena Manner. Takarivissä vasemmalta Markku Saikkala, Aulis Lahti, Seppo Vesander, Matti Johansson, Kaarina Peltomäki, Veli Verronen, Ilkka Manni, Heikki Uotila, Yrjö Avellan, Veijo Viuhko, Raimo Ahti, Mauri Numminen, Martti Vikstedt, Reijo Siltasaari ja Lassi Kantola.

oulumietteideni sarja lähtee opiskelu oli mahdollista jo tuolloin. miten jännittävää oli polkea pyörällä liikkeelle äidinäidistäni niin- Muistan, kuinka juhlavalta tuntui kylän halki katsomaan koulun oveen Kkuin monet muutkin lapsuus- lapsestakin se päivä, jolloin posti toi kiinnitetystä ilmoituksesta, oliko muistoni. Sain elää hänen lähellään ison ruskean kirjekuoren Kansanva- päässyt oppikouluun vai ei. Siinähän ensimmäiset kymmenen vuotta elä- listusseuran kirjekurssilta. ne nimet olivat aakkosjärjestyksessä, mästäni. Myöhemmin minulle myös Vanha puinen yhteiskoulura- pojat ja tytöt erikseen. Nimen peräs- kerrottiin paljon edellisen sukupolven kennus oli sekä äidin että minun sä saavutettu pistemäärä. Myös ne ajatuksista ja kokemuksista. opinahjoni. Opiskelimme molem- tytöt ja pojat, jotka oli hyväksytty, Äidinäitini Hilja Salonen os. mat esperantoa, ja kummankin mutta joita ei voitu ottaa. Mikähän Nikkilä tuli Somerolle Sääksmäen päästötodistuksessa rehtori Joel oli heidän opintiensä jatkossa? Pe- Tarttilasta vuonna 1901 kiertokou- Vilkin allekirjoitus (1935 ja 1960). ruskoulun tulo 1970-luvulla poisti lunopettajaksi. Hän on Someron yh- Paljon koulunkäynti varmaan muut- tämän ongelman. teiskoulun perustajajäseniä ja kuului tui noina vuosikymmeninä. Ainakin Omasta koulunkäynnistään muis- koulun johtokuntaan. Hänen nuorin maailma ympärillä ja sen pyrinnöt taa sen, mikä jostain syystä erityises- tyttärensä Kaisa oli koulun ensim- muuttuivat. ti kiinnosti, oli hirveää tai poikkesi mäisen luokan oppilaita. Äitini Hilkka Meidän sukupolvemme aikana normaalista päivärutiinista. Vanhasta Koivisto pääsi seuraavana syksynä kouluun ei kerätty pitäjiltä oppi- puisesta koulurakennuksesta ovat kouluun suoraan toiselle luokalle. laita, vaan oppikouluun pyrittiin jääneet mieleen portaat yläkertaan Hän kävi keskikoulun. Lukiota ei sil- neljän kansakouluvuoden jälkeen Eero Pyhänniskan fysiikan tunneille. loin vielä ollut paikkakunnalla. Mutta yhdentoista vuoden vanhana. En- Nuori, tumma pohjalainen sai fysiikan kuopus lähetettiin Turun Suomalai- simmäinen oppikoulumuistoni onkin lainalaisuudet tuntumaan kiinnosta- seen yhteiskouluun, josta hän kirjoitti jonkinlainen hämärä mielikuva mo- vilta ja peräti järkeviltä. Toinen muisto ylioppilaaksi keväällä 1935. nista tytöistä ja pojista istumassa puukoulusta on voimistelutunneilta. Äitini opiskeli koko ikänsä. Etä- vakavina pulpeteissaan. Muistan, Niitä edelsi hurja kujanjuoksu. Pojat

45 olivat taatusti paikalla, kun me tytöt juoksimme pukuhuoneesta koko pitkän eteiskäytävän voimistelusaliin. Siinä iässä se oli hirvittävää. Salissa odottivat paksut köydet, joita pitkin oli tarkoitus kiivetä kattoon. Sitä edelsivät tamburiinin tahtilyönnit ja laukkahypyt salin halki nurkasta nurkkaan. Nyt vuosikymmeniä myö- hemmin osaisi olla kiitollinen kaikista fyysisistä taidoista. Koulunkäynnistä uudessa yh- teiskoulurakennuksessa on jäänyt mieleen välähdyksiä joidenkin aineiden oppitunneilta. Muistan vielä, millä innoituksella Eeva Larsen kertoi Anna-Liisa Parko meille oppilailleen näkemästään elo- lakittaa Heikki Koi- kuvasta “Tanssiva Wienin kongressi”. viston vuonna 1961. Kuulimme myös tarinoita Ruotsi- Takana rehtori Pertti Suomen kuninkaasta Erik XIV:sta ja Viitanen. Kaarina Maununtyttärestä. Taisimme Kuva Kaarina Tius- jopa laulaa kaihoisaa balladia heidän san. traagisenkauniista elämästään. Martta Pyhänniskan saksan tunneilta muistan erityisen tekemisen 50-luvulla pukeuduttiin pieniksi ty- keväällä, valoisimman ajan koitta- meiningin. Opimme noiden an, auf... töiksi ja pojiksi. Oli essut, rusetit ja essa lauletaan tuo ihana virsi “Jo -listojen ja kieliopin lomassa myös nuket. Pojilla oli polvihousut, ritsat ja joutui armas aika ja suvi suloinen” jotakin saksalaisesta kulttuurista. keppihevoset. Nykyisin penkkaripäivä kiitokseksi siitä, että voidaan nauttia Muistan tunnin Heinrich Heinesta on riemastuttava kavalkadi satuolen- työn hedelmistä. Joskus tuntuu siltä, ja hänen runoudestaan. Englannin toja ja eläinhahmoja. että nimenomaan lukuvuoden alkua kieleen ihastuin heti ensimmäisellä Oppikoulun seitsemännellä luo- tulisi juhlistaa, kertoa sanoin ja sä- tunnilla. Anni Halme oli itse kuin kalla pukeuduttiin vastaavasti van- velin uuden alkamisen ilosta iltojen englantilainen lady, elävä esimerkki hoiksi. Se tarkoitti, että suvun ja pimetessä ja päivien lyhentyessä. toisesta kielestä ja kansasta. Siihen naapuruston tädeiltä ja sediltä käy- Omaa yhteiskouluaikaa muistel- aikaan ei ollut vielä äänitteitä käy- tiin hakemassa lainaksi aidot vanhat lessani olen havainnut, miten valta- tettävissä eivätkä oppikirjat olleet juhlavaatteet: pitkät leningit, takit, van voimakkaat tuntemukset liittyvät upeita kuvakirjoja niin kuin nykyisin. hatut ja käsilaukut, mustat puvut, vieläkin elokuuhun. Silloin omenat Mutta Biesen oppikirjan “Mr Brown herrashatut ja kävelykepit. Nykyinen tuoksuivat ja viljan kypsyessä pellot is reading a Newspaper” tyyli vai- vanhojen päivä on upea pukugaala: saivat keltaiset sävynsä. Nuoruuden kutti lumoavalta. Mene tiedä, miksi. nuoret neidot tanssiaispuvuissaan kuutamot olivat ainutlaatuisia. Miten Lukion englannin tunneilta muistan ja nuorukaiset frakeissaan tanssi- sitä tuijotettiinkin taivaalle ja pohdit- taas varsinaisen opiskelun lisäksi Irja massa kehruuvalssia ja poloneesia. tiin elämän ja maailmankaikkeuden Pulkkisen persoonallisen tyylin opas- Kaunista katseltavaa tämä aikuis- salaperäisyyttä. Ja mikä ilo oli syksyi- taa meitä elämää varten. Äidinkielen tumisriitti. sin hankkia uusia lyijykyniä, vesivä- tunneilla mielenkiintoisimpia olivat Silloin ennen koulu alkoi syys- rejä ja ruutuvihkoja. Kirjoja ei tarvittu lauseenjäsennystehtävät. kuun ensimmäisenä päivänä ja päät- sellaista määrää kuin nykyisin. Uusi Vahvasti vaikuttivat myös us- tyi toukokuun viimeisenä päivänä. kirja oli todellinen elämys. konnon ja psykologian oppitunnit. Silloin arki ja pyhät olivat muutenkin Monet asiat ja tapahtumat ovat Muistan opettajamme pitämän rip- omalla taatulla paikallaan. Muistan, unohtuneet - ainakin tietoisesta pikoulun ja konfirmaation Someron että syksyisin koko kouluväki kävi mielestä. Se, mikä on jäänyt evääksi kirkossa. Koulun juhlahetkiä olivat kirkossa aloittamassa lukuvuotta, elämän varrelle, ovat muistikuvat ne tilaisuudet, joissa Martti Litovaara pyytämässä siunausta alkavalle erilaisista persoonallisista ihmisistä. esitti Leena-tyttärensä säestämänä koulutyölle. “Totuuden henki, johda Uranvalintaani taisi vaikuttaa sekin, Sibeliuksen Ristilukin. Siinä jäi sinä meitä etsiessämme valkeuden että opettajat tuntuivat viihtyvän nuoren mieleen aavistus siitä, että teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä hyvin toistensa seurassa. Nyt oma elämä on enemmän kuin osiensa heitä, tietomme siunaa.” koulutieni on pian päättymässä - yli summa. Luonnon kiertokulussa syksy kolmekymmentä vuotta yhteiskoulun Koulun perinteisistä juhlista ovat tarjoaa sadon korjattavaksi. Koulu- ja lukion englannin opettajana Vuok- jääneet mieleen penkkarit, jolloin työ puolestaan aloitetaan syksyllä, sen varrella Imatralla kruunaa oman ahkeroidaan pimeä talvikausi ja 46 Jouko Paija

Somerolla silloin...Yhteiskoulua vuosina 1966 – 1974

Opinsauna vuonna 1967. Kiiruun koulun kuva-arkisto.

silti syötiin tarpeeksi. Koulun ruokala eväällä 2004 tulee kuluneek- ns. Vanhalla koululla. Se kai oli oli uuden koulun vieressä ja muistan, si 30 vuotta siitä, kun valmis- alaluokkalaisten paikka. Muistan ettei sen ruoka vetänyt vertoja äidin tuin ylioppilaaksi Someron ensimmäisistä koulupäivistä, kuinka K joku koltiainen oli heittänyt hajupom- laittamille. Taisi olla silloin vielä lukiosta. Lyhyt välähdys, pitkä aika! min Vanhan koulun käytävän lattialle maksullinenkin. Ruokatunneista on - ja lemu oli erikoinen! Joku tytöistä jäänyt mukavana muistona mieleen Yhteiskouluun toi valkoisen hiiren olkapäällään se, että silloin saatoimme lähteä Maalaiskylän pojalle koulun aloit- kouluun, tunnille! Minäkin halusin käymään kävellen keskustassa. taminen Somerolla, Someron kunnan sellaisen, mutta kotiväelleni se oli Ruokalan yhteydessä oli kotitalouden keskustassa, yhteiskoulussa syksyllä ennenkuulumatonta, eikä siis toive luokka. Meillä pojilla kotitaloutta 1966 oli uusi ja suuri askel. Olinhan silloin toteutunut. Kyösti Valanteen ei oppiaineena ollut, mikä ainakin tottunut kulkemaan koulumatkani vetämässä luontokerhossa sitten minulle oli helpotus. Nuoremmat jalkaisin, polkupyörällä tai hiihtäen, myöhemmin tutkimme pikkunisäk- siskoni Sinikka ja Eliisa, jotka myös tuttuun ja turvalliseen Lahdenkylän käitä oikein porukalla. olivat aloittaneet yhteiskoulun, pitivät kansakouluun. Nyt alkoi kulku linja- Välitunnit vietettiin pihalla, vain kovasti aineesta. autolla, johon en ollut aiemmin juuri järjestäjänä sai olla sisällä. Sateella- Eräs harrastus koulun jälkeen tutustunutkaan. 1960-luvulla eivät han se oli tietysti tavoiteltu tehtävä. linjurin lähtöä odotellessa oli shakin- kotikyläni lapset muutenkaan paljon Uudella koululla oli ulko-oven jatkee- peluu: lukusalissa pelasimme Sep- yksin liikkuneet – elettiin turvallista na hyvä pihakatos, jonka suojissa päsen Askon ja Nikanderin Anteron maalaiskylän elämää melko kaukana oppilailla oli tapana välitunneilla kanssa monet kerrat. Myös Ahlqvistin keskustasta. seisoskella. Vanhan ja uuden koulun Keijo oli koulun shakkimestareita. Yksitoistavuotiaalle koulu oli välissä oli urheilukenttä, jonka lai- Lukusali oli muutenkin hyvin suosittu valtavan suuri ja siellä oli paljon dassa katsomon kyljessä kioski. Siel- paikka lehtien lukemiseen ja vapaa- oppilaita. Linja-autolla kulkeminen lä myytiin sokerisia, vadelmahillolla tuntien viettämiseen. jännitti ja varmaan pelottikin. Ensim- täytettyjä munkkipossuja. Kilpisen mäinen opettajani ja luokanvalvojani Markku oli niihin aivan lätkässä ja oli Kalevi Salminen, joka oli asialli- osti joka ruokatunnilla sellaisen. Ne Musiikkia ja maistereita Olin aloittanut jo kansakouluaika- nen mies. Matematiikkaa opetti Alli olivat kalliita, minulla oli niihin viikko- na harmonikansoiton ja keskikoulus- Siivola, vanha herttainen opettaja. rahoista harvoin varaa - tasan eivät sa löysin kavereita harrastukseeni: Koulua käytiin alussa enimmäkseen käyneet onnen lahjat! No, karkkia kai

47 Mannisen Jarmon kitaroineen ja oli mielestämme mainio opettaja. Parkon, paljon nauravan ja hauskan lauluineen, Teponojan Timon viului- Pekka toimi oppilaskunnan kuraat- ihmisen. Historiaa opetti Eeva Lar- neen, Teponojan Esan kitaroineen ja torina ja järjesti monia mukavia sen, hienostunut rouva. Ruotsi oli Koistisen Riston huiluineen. Musiikki soittokeikkoja kirjallisuusmatineoihin suosikkiaineeni, isolta osin mukavan oli hieno harrastus koulunkäynnin ja vanhainkotiin. Ne olivat tärkeitä Pirkko Hyytiäisen ansiosta. Kemia rinnalla. Vaikka minä kauempana harjoituspaikkoja bändillemme, ja fysiikka olivat lukiossa suosittuja asuvana jäin usein erilaisista keskus- johon lisäksi liittyivät nuoremmat ha- aineita. Niillä tunneilla kanssam- tan liikunta- ja vapaa-ajan riennoista nuristit Maritta Mannervuori ja Jaana me hermojaan koetteli opettajana paitsi, saatoin kuitenkin musiikin pa- Virtanen. Eräs matinea jäi erityisesti Kauko Niiranen, pitkä ja asiallinen rissa olla silloin tällöin kaveripiirissä. mieleeni. Se pidettiin ravintola herrasmies. Samoin kuin tietysti Koulussa musiikkia opetti alaluokilla Hämeenportissa, musiikkipuolesta aina korrekti ja suoraselkäinen Leo Hillebrandt, jämpti ja tyylikäs vastasi yhtye nimeltä ”Lypsyhymy”! matematiikanopettajamme Eero Py- mies sekä yläluokilla hurmaava Pirjo Luokkatoverimme Toikan Markku hänniska. Eeron vaimo Martta opetti Montell – ainakin minä ja Mannisen oli vahvistuksena bändissämme englantia, joka ei ollut helppo aine, Jarmo olimme ihastuneet miniha- huilullaan. mutta meille hyvin tärkeä. Mukava meiseen mimmiin, joka sai meidät Voimistelu ja urheilu olivat mi- saksan opettajamme Anni Halme jäi innostumaan musiikista! Lukiossa nulle aika vaikea aine. Voimiste- mieleeni narisevista korkokengistään musiikki ei kuulunut pakollisiin ainei- lunopettajana oli koko koulun ajan – jo kaukaa kuuli hänen tulevan! siin, mutta vapaaehtoisena sen kyllä Aulis Painto. Vaikka miten nipotin, Biologiaa opettivat käärmemies valitsivat lähes kaikki, ainakin pojat! ei urheilunumero noussut yli seiskan. Pertti Viitanen sekä Kyösti Valanne Miten paljon mahtoi Mozartista tai Se oli traagista, sillä keskikoulun joka vei meidät mielenkiintoiseen Sibeliuksesta jäädä mieleen... Ilolla päästötodistuksessa kaikki muut maailmaan, luontoon! Sympaattise- muistelen aina aurinkoista ja ystä- numerot olivat vähintään kahdeksan. na miehenä muistan myös fysiikan vällistä Pirjoa. Muistan, kuinka olin katkera opet- opettajan Liimo Vinkon, joka toimi Mielenkiintoinen persoona lu- tajalle. Kait hänkin oli vain aikansa lisäksi lukion rehtorina. kioaikana oli äidinkielen lehtorimme lapsia. Pekka Salminen. Hän puhui aina Alaluokilta muistan kuvaama- huoliteltua ja tarkkaa suomea ja taidon opettajamme Anna-Liisa Juhlapäiviä Huvitilaisuuksista mukavimpia olivat luokkajuhlat ja lukiossa karon- kat ja abibileet. Keskikoulun luokkajuhlat olivat suosittuja tilaisuuksia, joiden ohjel- ma sisälsi lauluesityksiä, näytelmän sekä piirileikkejä. Piirileikit ohjasi yleensä tyttöjen voimistelunopettaja Terttu Teponoja. Keskikouluaikana poikien elämä oli vielä varsin poi- kakeskeistä ja lukioaikanakin vain aniharva seurusteli vakavammin. Ihastusta tietysti jo siinä vaiheessa riitti, enkä minäkään Kaijaa ja koiran syömiä kenkiäni voi koskaan unohtaa. Abibileitä pidettiin karta- nokodeissa, joissa olikin sitten tilaa ja tunnelmaa! Koteihinsa järjestivät juhlia ainakin ystäväni Aarikan Petri ja Sagulinin Aino. Lopulta kahdeksan vuoden aherrus yhteiskoulussa oli takana päin ja ylioppilaslakki päässä! Hanuristitytöt Jaana Virtanen vasemmalla ja Maritta Mannervuori tuskin näkyvät soittopeliensä takaa, mutta hienosti silti soitto kävi, kuten Jouko Sum summarum Paijalta vasemmalla ja Jarmo Manniseltakin. Istumassa oppilaskunnan Someron yhteiskoulu oli nuorelle kuraattori Pekka Salminen. pojalle monenlaisen oppimisen, Salon Seudun Sanomat 18. 2. 1972. kasvamisen ja ilon lähde, jota kelpaa

48 Päivi Ahonen

Koulutieni 1972 – 75

iksi lähdit Somerolle oppi-kou Vietimme vapaatunnit ja ”välkät” Löysin kavereita, jotka olivat myös Mluun? yhdessä. Pikkuhiljaa tutustuimme halukkaita ottamaan ”rokulia” eli Olin Kiikalan Komisuon kansa- myös muihin.ian meitä oli viiden pitämään ylimääräisiä vapaatunteja; koulun 6. luokalla 1972. Meitä oli tytön joukko, josta muistan parhaiten me siis lintsasimme oppitunneilta. luokassa vain kaksi tyttöä; kaverini koulun lähellä asuneen Elinan. Tupakointi oli silloinkin suosittua: päätti jo keväällä, että hän jatkaa Mitä mieltä olit oppitunneista ja tiukkaa tupakkalakia ei ollut vielä opintojaan oppikoulussa. Silloin kouluaineista? säädetty eikä koulunjohtaja Pain- minullekin tuli valinnan paikka: kan- Aikaa on kulunut jo yli neljän- ton ”pahantorjuntakurssi” purrut salaiskouluun vai kunnalliseen kes- nesvuosisata, etten oikein jaksa nikotiininnälkäisiin. Keräsimme kikouluun? Opettajani ehdotti, että muistaa tunnelmia ensimmäiseltä kimpassa rahaa, ostimme askin ja menisin keskikoulun pääsykokeisiin luokalta. Toinen luokka sen sijaan tupruttelimme savuja epävirallisilla syksyllä. Siskoni vielä kannusti: saat on paremmin mielessä. Silloin tuli tupakointipaikoilla. Niin, me halu- muodikkaat puukengät, jos pääset esimerkiksi opettajanvaihdoksia simme olla aikuisia. sisälle. Ja minähän pääsin. Mutta jos eräissä aineissa. Jumppatunnitkaan eivät jak- oikein muistan, en saanutkaan niitä Pidin paljon Erkki Halttusen saneet kiinnostaa. Niiltä pääsin puukenkiä. Ilman niitä alkoi minun ja Maria Rauhaniemen historian pois näyttelemällä huonovointista: kolmivuotinen opintieni Somerolla. tunneista, jopa odotin niitä. Us- liitua varovasti kasvoihin ja mustaa konto oli myös kiinnostava aine. meikkikynää tasaisesti silmien alle Millainen oli ensivaikutelmasi - täydestä meni! koulusta? Varsinainen lempiaineeni oli Pekka Minusta tuntui, että olin joutunut Salmisen opettama äidinkieli. Tosin Päätitkö jo kesällä, että uusi laitokseen: iso valkea rakennus, jos- kielioppia inhosin, mutta kaikki muu lukuvuosi tulee onnistumaan pa- sa oli pitkiä käytäviä ja suljettuja ovia. olikin sitten mukavaa: näytelmissä remmin? Suuri oppilasmäärä hämmensi ja sain panna koko persoonani peliin, Valitettavasti en, pikemminkin pelottikin aluksi. Tilanteeseen tietysti ainekirjoituksessa mielikuvitukseni päinvastoin. Kun Kiikalan pienestä vaikutti se, että olin tullut pienestä leijaili hurjasti ja kirjaesitelmät avar- käpykylästä ei enää tuntunut löy- kodikkaasta puukoulusta, jossa oli sivat maailmankuvaa. Eivätkä kirjat tyvän tarpeeksi vauhtia, pakenin verhot ikkunoissa ja taideteoksia jääneet vain kouluun: yhä edelleen lapsuudenystäväni luokse pääkau- seinillä. Siellä myös kaikki olivat olen intohimoinen lukija. punkiin. Siellä jouduin heti tuttuun tuttuja keskenään. Käsityötunnit eivät olleet minun jengiin, joka oli minulle ihan passeli. makuuni. En pitänyt ompelemisesta He käyttivät erilaisia päihteitä, aika Mitä positiivista panit merkille? enkä varsinkaan neulonnasta. Sain rajujakin, ja niin käytin minäkin. Ai- Kaikki uusi on aina jännittävää ja koko lukuvuodessa aikaiseksi vain kani Helsingissä pörrättyäni kävelin jännitys on kiehtovaa. Minäkin odotin yhdet kintaat - eikä niitäkään olisi linja-autoasemalle, nousin bussiin ja malttamattomana aina uusia koke- kukaan parhaalla tahdollakaan kin- ostin paluulipun pieneen turvalliseen muksia. Paras ystäväni Sinikka oli 3. taiksi tunnistanut. kotiini Kiikalaan. luokalla; hän kannusti minua kovasti. Toinen minulle ylivoimainen aine Olit toisen kerran toisella. Miltä Pääsin I A-luokkaan, jossa oli minulle oli englannin kieli: minulla ei ollut paljon tuttuja Kiikalasta. Tosin he tuntui? kielipäätä eikä edes halua kehittää Suoraan sanoen pelkäsin ja jän- tulivat keskikouluun kansakoulun 4. sitä. Ensimmäisellä luokalla vielä luokalta; minä olin heitä siis kaksi nitin. Olinhan taas paljon vanhempi jotenkin pärjäsin. Toisella luokalla kavereitani; rippikoulunkin olin jo vuotta vanhempi. Asia hämmensi opettajani vaihtui. Hän oli tiukka minua luultavasti enemmän kuin käynyt kesällä. Ilmeisesti pelkoni ei ja erittäin pätevä opettaja. Jostain näkynyt päälle päin. Toki sain uusia heitä. Olin iästäni hiljaa, ellei siitä syystä henkilökemiamme eivät kukaan kysynyt suoraan. kavereita, esimerkiksi Virpi oli paljon ”synkanneet” ja välimme tulehtui- kanssani. Hänestä pidin paljon, kos- Saitko helposti uusia ystäviä? vat. Minä kapinoin: en vastannut ka hän tunsi todellisen luonteeni eikä Mielestäni sain. Olin ja olen kysymyksiin enkä tehnyt muitakaan välittänyt, vaikka toisinaan käytin tör- edelleen aika avoin luonne eli muis- tuntitehtäviä. keätä kieltä. Se oli vain ulkokuortani, takin ekaluokkalaisista tuli nopeasti Jäit luokallesi. Miten siinä nyt ei minua itseäni. tuttuja. Ylempien luokkien oppilaat niin kävi? Syyspuolella koulussa pidettiin sen sijaan pitivät hajuraon meihin Toisen luokan keväällä välitun- vanhempainilta. Tuohon tilaisuuteen ns. mokkereihin. Paras kaverini oli tien ja vapaatuntien vietto tulivat saimme äidinkielentunneilla tehdä Jaana, joka myös tuli Kiikalasta. tärkeimmiksi koko koulunkäynnissä. näytelmän. Muistin Helsingin-höl-

49 Lehtori Martti Nukarisen II A-luokka 1973–74. Takarivi vasemmalta Paula Kirjavainen, Auli Valula, Timo Suutari, Pekka Inkinen, Heikki Kolattu, Antti-Jussi Aarikka ja Jukka Piekkala. Toinen rivi vasemmalta Pirkko Karenius, Tuula Lastunen, Marja Seppänen, Sirpa Koskinen, Pirjo Hietanen, Jaana Virta, Jaana Nieminen, Ritva Pelkonen ja Birgitta Sarjomaa. Kolmas rivi vasemmalta lehtori Martti Nukarinen, Marja Uusvuo, Liisa Harju, Simo Kos- kinen, Vesa Kemppainen, Jouni Tuominen, Jouko Ramstedt ja Timo Numminen. Neljäs rivi vasemmalta Tellervo Heikinaho, Tuula Irmiluoto, Päivi Ahonen, Elina Peltonen, Tiina Lenkkeri, Eric Wahl, Jukka Vihiniemi, Ari Hämä- läinen ja Hannu Aho. Kuva Päivi Ahosen. möilyni ja ehdotin kavereilleni, että myös hämmennystä ja sai heidät Mitä vielä on mieleesi jäänyt tekisimme aiheesta näytelmän. miettimään, voisiko näin tapahtua Someron kouluvuosilta? Meitä oli tehokas tiimi, joka aloitti todellisuudessa. Silloin ei huumeista Oppitunneilla ja oppituntien jäl- käsikirjoituksen teon. Kun se oli vielä puhuttu niin paljon kuin nyt keenkin olisin halunnut kysyä opet- valmis, valitsin rooleihin oppilaat, eikä niitä ehkä koettu kovin suurena tajilta moniakin asioita, jotka olivat jotka sopivat niihin parhaiten. Sitten uhkana. jääneet syystä tai toisesta minulle aloitin harjoitukset, ja niitä oli paljon. Millä mielellä päätit lopettaa epäselviksi. Tähän ei kuitenkaan ollut Vihdoin olimme sisäistäneet roo- koulunkäynnin? liiemmälti mahdollisuuksia. Yleinen limme, ja viimeisissä harjoituksissa Olin helpottunut, sillä tiesin, et- käytäntö oli se, että opettaja kyseli tuntui, että kaikki meni niin kuin ten jaksaisi pidempään; elokuussa ja oppilas vastasi. Mielestäni nykyisin pitikin. Ensi-illassa juhlasali oli täyn- täyttäisin jo 16 vuotta. Toisaalta mi- tilanne on jo toinen: oppilas uskaltaa nä vanhempia. Valot sammutettiin, nulla oli myös hieman haikea olo: piti avata suunsa ja kysellä asioista, esirippu vedettiin syrjään ja astuin jättää kaikki kivat kaverit ja mukavat jotka erityisesti kiinnostavat tai ovat näyttämölle. Samalla samastuin opettajat. Näin jälkeenpäin ajatel- jääneet epäselviksi. roolihahmooni, ja luultavasti muille tuna opiskelu olisi tietenkin pitänyt Koulukiusaamiseen ei kiinnitetty kävi samoin. Minä, Päivi, hävisin ottaa tosissaan, mutta silloin rajussa Someron keskikoulussa mielestäni ja tilalle tuli narkkari, jonka nimeä murrosiässä minusta ei siihen ollut. tarpeeksi huomiota. Se pysyikin en enää muista. Arvattavasti esitys En kuitenkaan halua jossitella, koska paljolti piilossa, koska opettajille ei meni hyvin, koska saimme pitkät ja se ei johda mihinkään. Otan elämän moisesta kerrottu; kukaan ei halun- hartaat aplodit. - Saattaa olla, että vastaan sellaisena kuin se on minulle nut olla kantelupukki, sillä sehän kyseinen aihe herätti vanhemmissa annettu. olisi ollut jo pahempaa kuin itse kiu-

50 Nina ja Tomi Koski

Koululaisena 80-luvulla

ojat osoittivat yläasteella kiinnostuksensa tyttöihin mm. an- Ptamalla näille lumipesuja. Yksi jos toinenkin nuori neitonen pyyhki talvisina koulupäivinä poskille levinneitä ripsivärejään. Niin jouduin minäkin tekemään, kun neljän pojan tiimi kantoi minut välitunnilla lumi- hankeen ja pesi kasvoni puhtaalla lumella. Yhdelle olisin vielä pärjän- nytkin, mutta neljä yhtä vastaan on jo enemmän kuin epäreilua. Siinä ry- täkässä silmälaseistani irtosi toinen sanka, ja silloin ärähdin kunnolla. Vaadin jokaista poikaa tuomaan minulle seuraavana päivänä 5 markkaa lasien korjausta varten. En ollut niin sokea, ettenkö olisi nähnyt taululle ilman lasejakin, mutta kuvittelin Opettajat vuonna 1981 – 82. Ylhäältä vasemmalta Jorma Ärölä, Raija optikon veloittavan korjauksesta ainakin muutaman kympin. Niin ei Gröhn, Helvi Melin, Pirjo Virjamo, Pekka Salminen, Tauno Koistinen, kuitenkaan käynyt, vaan kyseinen Lauri Kuokkanen, Martti Nukarinen, Liimo Vinko ja Kyösti Valanne. toimenpide oli ilmainen. Seuraava- Toinen ylärivi vasemmalta Leeni Tiirakari, Tuula Riihijärvi, Maija na aamuna yksi kiusankappaleista Piispanen, Tuulikki Hovi, Eero Pyhänniska, Jussi Heikkilä, Maija Saari, toi minulle vaatimani rahan, mutta Risto Pakarinen, Raija Valanne. Seuraava rivi vasemmalta Pirjo Montell, vain yksi. Kiukkuni oli kuitenkin jo Maria Rauhaniemi, Martta Pyhänniska, Maila Nikkanen, Anja Hokka, laantunut, joten annoin pojan pitää Merja Hölsä, Marja-Riitta Suomi, Aila Talonen, Raimo Paajanen, Ritva kolikkonsa. Toivonen, Pirkko Kanto. Alarivissä vasemmalta Tuula Sirén, Marja Mat- Toinen muisteluni liittyy super- tila, Pirkko Hyytiäinen, Irja Bergman, Anja Vinko, Marja-Liisa Mäkelä, mukavaan biologian opettajaamme Kirsi Leinonen ja Terttu Teponoja. Anja Vinkoon, joka vaati meitä oppilaita pyytämään jomman kum- man vanhemman allekirjoituksen koepaperiin. Saamani arvostelut eivät koskaan olleet niin huonoja, Pirkko Kannon saksaa, opiskella jaksaa. etteikö niistä olisi voinut vanhem- Pekka Salminen, aina iloinen. mille kertoa. Pyysin kuitenkin isäni No niin, Terttu Teponoja, punnerrus ja etunoja. allekirjoituksen paperiin merkiksi Martti Nukarinen, en- vai ett -sukuinen? siitä, että hän on sen nähnyt, mutta Tottele Martta Pyhänniskaa, ettei hän sua käytävään viskaa. Anja Vinkopa ei hyväksynytkään Kerropa nyt Anja Hokka, miten syntyy hernerokka? isäni signeerausta, vaan luuli minun Tiirakarin Leeni ja hissa, voisko sfinksi olla kissa? kirjoittaneen sen itse. Kenelläkään Sano Ritva Toivonen, näinkö tehdään lapanen? ei hänen mielestään voinut olla niin Anja Vinkosta pidetään, bilsan tunneilla viihdytään. erikoista nimikirjoitusta, joten hän Joko tiedät Liimo Vinko, kuka onkaan hikipinko? vaati uuden käsialanäytteen aiem- Montellin Pirjon mielestä, laulan nuotin vierestä. min tehdyn viereen. Isäni ei luon- nollisestikaan ilahtunut kuullessaan asiasta. Aikansa marmatettuaan hän kuitenkin suostui kirjoittamaan nimensä uudelleen. Kaksi saman- Nina Koski laista “erikoisuutta” nähtyään An- Seitsemännen luokan historiankokeissa kysyttiin: Mitä tiedät Urho Kaleva jakin uskoi, etten ollut väärentänyt Kekkosesta? Vastaukseni oli: Pelkkää hyvää. Opettajani Antti Allén antoi minulle isäni nimeä. siitä täydet pisteet ja naureskeli ojentaessaan koepaperiani takaisin.

51 Emmi Ali-Yrkkö Minustakin tulee opettaja

olisi ymmärtänyt omaa parastaan ja oppinut itseään varten eikä todistusta tai koulua varten. Muutama vuosi on antanut perspektiiviä nähdä asiat toisella tavalla. Näin jälkeenpäin ymmärtää olleensa opettajia kohtaan aika sietämätön ja ärsyttävä, vaikka en usko olleeni edes sieltä pahim- masta päästä. Lukio oli riemullista aikaa. Koulus- sa taidettiin käydä tavan vuoksi ja ka- Emmi Ali-Yrkkö. vereita moikkaamassa. Muistan, kun juuri ennen kirjoituksia alkoi syntyä Kuva kirjoittajan. pientä paniikkitunnelmaa, ja eräskin poika sanoi ruotsinopettajallemme, äytän tänä vuonna 25 vuotta. opettajia, asialleen omistautuneita, että “kun olisi tajunnut aloittaa Olen käynyt elämästäni yli 17 sivistyneitä, viisaita, elämänkoke- näitten sanojen lukemisen silloin Tvuotta koulua. Ensin yhdeksän musta ja pedagogisia taitoja omaavia ekaluokalla, ei nyt tarttis enää tehdä vuotta peruskoulua, kolme vuotta lu- ihmisiä. Opettajat tunsivat vastuuta töitä”. Opettaja huokaisi syvään ja kiota ja puoli vuotta Mikkelin ammatti- oppilaistaan, ja useimmilla tunneilla totesi, että kerro se ekaluokkalaisille. instituutissa fysioterapeutin opintoja oli turvallinen oppimisilmapiiri. Eri Mitäköhän lehtori Tarja Taivainen oli ja viimeiset kaksi vuotta Tampereen oppiaineiden opetuksen lisäksi he hokenut koko kolme vuotta? yliopistossa opettajankoulutuslaitok- ovat opettaneet meitä ennen kaikkea Kuitenkin pääsin ylioppilaaksi sella. Vielä olisi ainakin muutama elämää varten. samoin kuin veljeni kaikesta saa- vuosi edessä. Luulin, etten muistaisi Parhaita kokemuksia minulla on mattomuudestaan ja laiskuudes- menneistä vuosista mitään. Suurin opettajista, jotka ovat olleet innostu- taan huolimatta. Isämme totesi, osa onkin jo painunut unholaan, mut- neita työstään ja omalla innostuksel- että Someron lukiossa on oltava ta kun oikein pinnistän, saan mieleeni laan osanneet herättää mielenkiinnon hirvittävän hyvä tuntiopetus ja hyviä tunnelmia, ääniä, koulukavereita ja oppilaissaan. Miten muuten 11-vuoti- opettajia, kun lukematta voi päästä opettajia, ennen kaikkea opettajia... as etsii innolla iltakaudet tietoja Väinö ylioppilaaksi. Nyt jälkeenpäin voin todeta, että Linnasta, ujo poika haluaa soittaa ja Olen pitänyt tärkeänä sitä, että opettajat eivät ole koskaan olleet laulaa koko luokan edessä tai yläas- opettaja on saanut minut tuntemaan minulle mitään yhdentekeviä ihmisiä. teikäinen opettelee geenibiologiaa itseni merkitykselliseksi. Minulla on Vuosien aikana minulla on ollut useita huvikseen? Hyvät opettajat ovat olleet muistissa sanatarkasti opettajiltani opettajia, ja kaikki he ovat jättäneet aina myös huumorintajuisia, suvaitse- saamiani kannustuksia, kehuja ja jälkensä minuun. vaisia, joustavia, mutta kunnioitusta kohteliaisuuksia, mutta harvinaista Ala-asteella kuului sanoa, ettei herättäviä. Muista vieläkin ala-as- kyllä moitteita en juurikaan muista, pidä opettajista. Emme puhuneet teen Heikki-opettajan juttuja hänen vaikka tiedän niitäkin saaneeni. henkilöistä, persoonista vaan yleisesti kissastaan ja lapsenlapsistaan. Niitä Myönteisyyden merkitystä ei pidä joukosta, jota kutsuttiin opettajiksi. nauroimme vedet silmissä. Siitäkin koskaan aliarvioida. Muistan vielä, kun neljännellä luokalla huolimatta, että opettaja kertoi meille Nyt itse opettajaksi opiskellessa- minulla oli Kari-opettaja, josta pidin vitsejä ja hauskoja juttuja, ei hänen ni huomaan, että opettajan asema kovasti. Kysyin häneltä kerran, miksi arvovaltansa kärsinyt ja luokassa on vaikea. Tulisi omata valtava hän oli ryhtynyt opettajaksi. Ajattelin hän oli ehdoton auktoriteetti. Heikin persoona ja samalla huomattavat kai, että menee hyvä mies hukkaan. kanssa opimme myös vapauden opetusmenetelmälliset valmiudet. Samalla sanoin hänelle, ettei minusta ja vastuun merkityksen. Kun osaa Opettajuuteen vaikuttaa koulutuk- koskaan tule opettajaa. Niin Karikin käyttäytyä, saa enemmän vapautta, sen lisäksi myös elämänkokemus. kertoi vannoneensa. Niinpä niin, hölmöiltyään sen menettää. Monesti ongelmatilanteissa pohdin, vannomatta paras. Yläasteikäisenä aloin arvostaa miten joku omista opettajistani olisi Oman opiskeluni myötä olen myös sitä, että opettaja hallitsi vastaavassa tilanteessa toiminut. paljon pohtinut hyvää opettajuutta. opetettavan aineensa ja oli vaativa. Toivon, että minulla olisi yhtä pal- Tämän myötä olen todennut, että mi- Paino opetuksessa siirtyikin aineen- jon annettavaa omille oppilailleni nulla on vuosien varrella ollut loistavia opetuksen puolelle. Kun vain silloin tulevaisuudessa kuin olen saanut

52 Sirkku Kurkikangas Somerolaisten silmät

omerolaiset kuuluvat olevan herkistyneitä kuvataiteelle. Vai Sonko Someron vanhassa yhteiskoulussa ollut jotakin erityistä, joka on saanut monien kasvattiensa antautumaan elämänaloille, jotka liit- tyvät kuvataiteeseen, arkkitehtuuriin tai taideteolliseen suunnitteluun? Onko somerolaisessa perin- teessä, kartanoissa, tiilitehtaissa, sahassa, maisemassa yhteensä ollut jotakin visuaalisesti innoittavaa? Kirjassaan Savikuoppa ja kulissi Taideteollisen korkeakoulun eme- ritusprofessori Severi Parko kertoo lapsuudenkokemuksiaan, muistivä- lähdyksiä 1940 -luvun kirkonkylän ympäristöistä ja erikoisista tyypeistä. Vanhan yhteiskoulun aula. Kuva Kullervo Aura. Nämä somerolaiset pikkutapahtumat olivat osana kehittämässä persoo- oppilaitos, nykyinen TAIKKI oli opin- ta tekstiilitaiteilija. Tekstiilisuunnitte- naa, josta tuli monien ikäluokkien ahjo, jonne somerolaiset suuntasivat lun osastolla opiskellut Kaija Aarikka innostava ja taiteellinen esikuva. jatko-opintoihin ainakin 1950-luvulta loi menestyksekkään yrityksen tuot- Somero ja taide -kysymys on lähtien. teilleen, jotka tunnetaan eri puolilla kiinnostava. Se olisi hyvä tutkielman Pirkko Porkka kertoo, että in- maailmaa. aihe jollekin taidetta opiskeleval- noituksen lähde oli kuvaamataidon Polin arkkitehtiosastolla some- le. Kysellessäni tutuilta, miksi he opettaja Annikki Arola-Anttila, joka rolaisten tätä ikäkautta edustivat ovat alalle joutuneet, painotettiin hänelle antoi virikkeen pyrkiä opiske- Mikko Karjanoja ja Matti Viljanen. erityisesti Someron yhteiskoulun lemaan keramiikkaa ja myöhemmin Itsellänikin on vähän kokemuksia merkitystä. tekstiilitaidetta. Arola-Anttilan oppi- Annikki Arola-Anttilan opetuksesta. laista samoihin aikoihin opiskelivat Hän tiesi tarkkaan, mitä oppilailtaan Kuvaamataidon opettajat myös Hannilan sisarukset. Sirkasta halusi, ja toi sen myös kunnolla julki. Atski, Ateneum, Taideteollinen tuli kuvaamataidon opettaja ja Railis- “Et voi koskaan tehdä karmiinin ja sitruunan raidallista kangasta”, hän pauhasi pensseliharjoituksestani. (Marimekon ennakkoluulottomat väriyhdistelmät eivät vielä olleet vallanneet maailmaa) Tai: “Miksi olet tehnyt tytölle niin lyhyet kädet, ettei niillä ylety takapuoltaan pyyh- kimään?” Graafinen suunnittelu oli Aro- la-Anttilan sydäntä lähellä. Siihen aikaan Tapio Horilan äidinkielen tunneilla toimitettiin luokkalehtiä, ja kuvaamataidon opettajamme piti silmällä niiden ulkoasua. Jos oli mennyt vikaan, saimme kuulla kunniamme. Erilaisten koulun tilai- suuksien julisteet tehtiin huolella. Vain groteski oli sallittu kirjainlaji, Isäpeikko kuninkaanlinnassa. Joulunäytelmä vuonna 1953. Kuvassa Anssi tekstin ja kuvan suhteeseen piti pa- Närvi, Marketta Sulanterä, Mauri Vänttinen, Esko Kalin ja Raili Kukko- neutua kunnolla, värien ja muotojen nen. Kuva Sirkku Kurkikankaan. toimia päämäärää korostaen. Kaikki

53 Näyttelytöiden kehystystä vanhalla koululla. Vasemmalta Pirkko Lähteenmäki, Anne Avellan, Kaija Vanhanen, Irma Kaivo, lehtori Leena Mattila ja Sirkku Hovila. Kuva Sirkku Kurkikankaan. tehtiin siihen aikaan luonnollisesti kuvaamataidonopettaja. murheellisia ja ajattelimme hienojen käsin, Porvoon vahaliiduilla tai Wen- Vuonna 1953 Annikki Arola- oppilastöiden kevätnäyttelyjen jää- nerströmin vesivärinapeilla, joita Anttila päätti muuttaa Somerolta, vän historiaan. Näyttelyt olivat olleet ehdottomasti sai olla vain kuusi, ei varmaan perhesyiden takia. Olimme valtavia. Jokaiselta oppilaalta valittiin missään tapauksessa mustaa. Tie- simme opettajamme tehneen myös itse kuvituksia ja ihailimme hänen taitojaan. Tilat ja välineet koulutaiteen tekemiseen olivat erinomaisen vaa- timattomia. Jokainen osti itselleen kirjakaupasta värit, siveltimen ja leh- tiön, lyijykynän ja makulatuuria, jolle aina kuvaamataidon tunnin alussa tehtiin croquis-piirustuksia. Opetta- jat viihtyivät omassa pikkuruisessa, savuisessa huoneessaan kauan väli- tunnin loputtuakin ja piirustustunnin aluksi loimme omatoimisesti pohjaa tulevia elävänmallinharjoituksia varten. Vaikeaa vesivärimaalausta oli pakko harjoitella, kun muita välineitä ei ollut. Koulussa oli yksi kraana, josta järjestäjät kantoivat veden. Kupit vetivät litran, ja ne olivat koulun puolesta, mutta en muista missä niitä säilytettiin. Näillä eväin luotiin taidetta: Irma Kaivon mystisenoloisia Tulevia kuvaamataidon opettajia piirustuskerhossa. Vasemmalta Sirkku Ho- sinisiä maisemia ja Anne Avellánin vila, Taina Veikkolin, Marjaana Lahonen ja Marjatta Hovila. Uuden koulun lapinpukututkielmia. Annesta tulikin kuvaamataidon luokassa vuonna 1956. Kuva Tuula Kuosma.

54 Vuoden 1957 karonkkaan vanhan koulun juhlasali muuttui merenpohjaksi. Kaikki seinät peitettiin maalauksin. Kuvassa vasemmalta Reijo Perko, Pekka Kurkikangas, Juha Saksa, Tuula Arjola. Kuva Olavi Virtanen. ainakin yksi työ esille, parhaiten Myös vapaampia sommitelmia nähtiin. Annikki Arola-Anttila ja Leena onnistuneilta kymmenenkin. Työt Vuoden 1954 näyttelyyn oli rakennettu Mattila lähettivät oppilastöitä kehystettiin asianmukaisesti pak- erityinen osasto Aila Hurmeen (Talonen) kansainvälisiin kilpailuihin, joista sulla paperilla ja teokset ripustettiin akvarelleista ja piirustuksista. Näyttelyä tuli voittoja. Järjestettiin julkisia aiheiden mukaisesti järjestettynä yleisölle esitellessään Leena Mattila näyttelyitä ja ohjelmallisia luokka- vanhan yhteiskoulun kaikkiin tiloi- kertoi olevansa iloinen löydettyään uu- juhlia. Neljännen luokan esittämää hin. Sukulaiset ja kummit kävivät desta koulustaan sellaisen kyvyn. Ailas- joulunäytelmää tehtiin huolella. katsomassa viikonlopun yli avoinna takin tuli sitten kuvataideopettaja, joka Joskus apuna oli ulkopuolisiakin. Esimerkiksi Juhani Nuotto oli olevaa näyttelyä. Nykyisin ihmettelee jatkoi samassa koulussa perinteitä. kuinka löytyi työvoimaa ripustukseen, viimeistelemässä oman luokkani valvontaan, esittelyihin ja taas pur- näytelmän “Isäpeikko kuninkaan kamiseen. Innostusta oli, eikä muita Koulun henki linnassa” -ohjausta. harrastuksia ollut tarjolla niin paljon Vanhassa, puretussa yhteiskoulussa Liikunnanopettaja Oili Ahlstedt kuin nykyisin. oli tervatut narisevat puulattiat, joita oli näytellyt ylioppilasteatterissa Uusi opettaja Leena Mattila pitkin vahtimestari työnsi vesikelkassa ja hänellä oli ammattimaista edusti kokonaan toisenlaista linjaa. klapeja luokkien pönttöuunien lämmit- otetta. Puvut olivat kuin oikeasta Ei yksityiskohtaisia neuvoja, eikä tämiseen. Seinät olivat vaalean vihre- teatterista, erityisesti prinsessa kädestä pitäen ohjausta. Kesti äksi tai harmaaksi maalattua pahvia ja Marketta Sulanterän vaaleanpu- monta kuukautta ennen kuin hän ikkunoiden puitteet ruskeat. Valaistus nainen unelma ja isäpeikko Mauri sai oppilaat puolelleen, mutta sitten oli aulatiloissa hämyisä. Luokissa oli Vänttisen hahmo. Lavastuksia oli varsinainen maalaus pääsi vauhtiin. pyöreät pallolamput. Voimistelusaliin väännetty viikkokaupalla, kunin- Omalla luokallani, jolla sen ajan vievän käytävän seinällä oli taulu, jossa kaanlinnan lasimaalausikkunatkin tavan mukaan oli vain tyttöjä (pojat kerran viikossa vaihtui oppilastöiden näyttivät ihan oikeilta. olivat rinnakkaisluokalla), oli monta, näyttely. Mikään siinä ympäristössä ei Kun elokuvateatteri Kinoon tuli joiden taiteellisia kykyjä Leena Mat- ollut taiteellisesti erityisen inspiroivaa, el- sopiva filmi, koko koulu meni kattila innosti. Laskimme aina montako lei sitten äärimmäinen vaatimattomuus somaan Mario Lanzaa Carusona kymppiä tulee ” piirustuksessa”, ja ahtauden tuoma yhteishenki. tai Robert Scottin etelänaparet- kuten silloin sanottiin. Mutta opettajat olivat persoonalli- kestä kertovaa elokuvaa. Kaikista Ja kevätnäyttelyperinne jatkui. suuksia ja arvostivat kaikenlaista tai- kokemuksista kasvoi virta, joka Tehtiin yhä suurempia kuvakoko- teellisuutta. Tapio Horilan järjestämiä altisti kulttuurin omaksumiselle. naisuuksia, joiden rakentaminen puhe- ja runonlausuntatilaisuuksia Taideaineiden arvostuksesta ker- ennakoi 60-luvun taidesuuntauksia. kunnioitettiin koko koulun voimalla, too sekin, että kun uutta koulua 55 1. 11. 1956 luonnos seinä- maalausta varten. Maalannut Marjaana Lahonen.

Teinikuntien kulttuurikilpailussa 1957 Salossa kuvataiteen palkinnot tulivat Somerolle. Kuvassa Anne Avellan, Sirkku Hovila, lehtori Leena Mattila ja Irma Hannila tutustumassa näyttelyyn. Kuva Olavi Virtanen.

50-luvun puolessavälissä alettiin rakentaa, ensimmäiseksi valmistui to) kuvaamataidon opettaja, samoin ja olisikin hauska saada heistä tar- kuvaamataidon luokka. edesmenneestä Anne Avellánista kempaa tietoa. Kerran vieraillessani (Koskinen). Taina Veikkolin piti omia turistiryhmän mukana Lahden Taide- näyttelyitä, vaikka hän varsinaiselta teollisuusopistossa rehtori Antti Hassi Uuden koulun kasvatit ammatiltaan onkin lääkäri. Ella Grön- esitteli oppilaitosta ja kertoi sinne Aarne Ervin luomassa uudessa holm oli usein vieraana. Nuorena olevan vaikea päästä, ellei sitten ole ympäristössä oli kattoikkunat, joista kuollut Tuula Kuosma (Taanila) oli Somerolta. tuli oikea ateljeevalo! Oli säädettäviä monilahjakkuus, hänen kääntämän- Vanhan yhteiskoulun yksilölli- pöytiä, kuivatusalustoja, varastohyl- sä Ronja Ryövärintytär kertoo kielen syyttä korostava ilmapiiri, innostavat lyjä, tiskipöytiä, ilmaa ja tilaa tehdä taidosta, kuvallinen kyky näkyi piirus- opettajat, rehtori Joel Vilkin kiinnos- vaikka mitä. Taidehistorian tunteja tuskerhossa. Nuoremmasta joukosta tus uuden ajan opetusmenetelmiin, varten mentiin pommisuojaan, Hovilat: Marjatta (Vapaasalo) ja hänen tapansa vaikuttaa opettajien jossa oli episkooppi ja kaitafilmipro- Mirja (De Grab) kävivät taideteolli- valintaan ja kiinnostuksensa eri- jektori. sen ja Ulla taiteilee muuten. Kaisa laisten lahjakkuuksien vaalintaan Taidekerho toimi ainakin kerran Keturi kävi tekstiilitaiteen osaston, varmaan edesauttoivat ammatinva- viikossa. Siellä maalattiin peitevärein Horilan sisarukset Helje ja Heikki lintojamme. Voisi vielä pohtia, onko ja sisämaalein kokeilevia tekniikoita ovat taiteen maistereita. Marjatta kotiseutumme henkisellä rakenteella ja harjoiteltiin grafiikkaakin. Tässä Vapaasalo kouluttaa nykyisin tulevia ollut vaikutusta taiteenrakkauden joukossa taito tiivistyi. Minusta kuten kuvataideopettajia Helsingin Nor- omaksumiseen. Olemmeko umpi- monesta muustakin tuli kuvaamatai- maalilyseossa, Pertti Kalin ja Heikki mielisiä, vaikeasti lähestyttäviä ja pit- don opettaja tai muu taiteen ammat- Horila ovat tehneet työtään tulevien käpiimäisiä toljottajia, joiden silmät tilainen. Pertti Kalinista tuli kuvaama- kuvataiteeseen erikoistuneiden luo- näkevät enemmän kuin suu kertoo. taiteen opettaja, Mikko Pulkkisesta kanopettajien parissa. Mutta kädet kertovat ja tulokset ja Reijo Perkosta arkkitehteja, Leena Luettelosta tulee pitkä ja tässä paljastavat ennalta arvaamattomia Pulkkisesta (Raita) kuvaamataidon on vasta oman kouluaikani tuttuja opettaja, Marjaana Lahosesta (Mur- ihmisiä. Jälkipolvissa heitä on lisää,

56 Jouni Tamminen Someron yhteiskoulun ylioppilaiden väitökset

oulun vaikutusta tai merkitys- yhteyttä, tarkastettiin Turun yliopiston tä voidaan tarkastella monel- lääketieteellisessä tiedekunnassa Kla tavalla. Kysytään, millaisia 1956. Vilkki on tehnyt elämäntyönsä virikkeitä ja eväitä se antaa oppi- käytännön lääkärinä. Ansioistaan hän lailleen. Yksi näkökulma on katsoa, on saanut professorin arvonimen. kuinka oppilaat ovat myöhemmin Humanistisia tieteitä edustavat menestyneet tieteen saralla, kuinka Keijo Holsti (1932-1989) ja Georg moni on suorittanut korkeimman Haggrén. Holsti selvitti väitöskirjas- akateemisen tutkinnon väittelemällä saan 1970 motiivin käsitettä kirjal- alansa tohtoriksi. lisuudentutkimuksessa. Hän toimi Olen vuosien varrella keräillyt tie- myöhemmin vuodesta 1973 alkaen toja Someron ylioppilaiden väitöksis- kuolemaansa 1989 saakka Tampe- tä. Someron ylioppilailla tarkoitetaan reen yliopiston yleisen kirjallisuustie- tässä heitä, jotka ovat päässeet So- teen professorina. Haggrén on tällä merolta ylioppilaaksi, joko Someron hetkellä viimeisin väitellyt Someron yhteiskoulusta tai Someron lukiosta. ylioppilas. Hänen viime vuonna ilmes- Tätä kirjoitettaessa syksyllä 2002 tynyt historian väitöskirjansa käsitteli listassani on 37 nimeä. En tiedä, 1600-luvun rautaruukkien ammatti- kuinka kattava tämä luettelo on. Ei ole työväestöä Ruotsi-Suomessa. Jouni Tamminen. olemassa yhtenäistä tiedostoa, jossa Luonnontieteet ovat, ainakin Kuva Eino Tammisen. olisivat kaikki Someron koulusta toh- väitöskirjojen määrän perusteella, torinhattuun asti yltäneet. Tiedot on somerolaisten vahvinta aluetta. kerätty eri aikoina erilaisista hyvinkin Fyysikkoja ovat Antti Siivola, jonka ja Minna Nyström-Lahti (Nyström) hajanaisista lähteistä ja sattumalta väitöskirja kuuluu ydinfysiikan alaan, perinnöllisyystieteellisillä tutkimuk- silmiini osuneista väitösuutisista. ja Tapani Perko, jonka erikoisala on sillaan. Erkinaron tutkimus on ainoa Osan tapauksista tiedän ja tunnen. kosmologia, eli maailmankaikkeuden saksankielinen väitöskirja. Somero-lehti on myös usein muis- syntyä, kehitystä ja olemusta tutkiva Luonnontieteellisissä väitöskir- tanut tuoda esille somerolaisten väi- tiede. Siivola toimi lähes kolme vuo- joissa saattaa Somero esiintyä myös tökset. Mahdollisesti puutteellisinakin sikymmentä (1970-1999) Helsingin tutkimuspaikkana tai –kohteena. Eino väitöskirjatiedot on hyvä näin koulun yliopiston fysiikan professorina. Perko Erkinaro teki myyräkokeitaan Some- juhlavuotena saattaa julki. On kuiten- on joukon ainoa ulkomailla tohtorin rolla. Osa Heikki Hipan hyönteisha- kin heti alkuun pyydettävä anteeksi tutkinnon suorittanut. Hän väitteli vainnoista on Somerolta. Jaakko siltä varalta, että joku väitellyt puuttuu Texasin yliopistossa Yhdysvalloissa Siivola taas on analysoinut mm. eräitä joukosta. Olen kiinnostunut tietojen vuonna 1971. Perkoa pidetään yhte- Someron mineraaleja. täydennyksistä. nä tämän hetken parhaista suhteelli- Aarni Perkon sovelletun matema- Väitelleissä on hyvin monen tie- suusteorian tuntijoista Suomessa. tiikan väitöskirja Turun yliopistossa teenalan edustajia. Silmiinpistävää Jukka Heinosen väitöskirja on 1971 selvitteli eräitä tietojenkäsit- on, että joukossa on vain kaksi huma- biokemian alalta, Aarni Tenhosaari telyn ongelmia. Perko oli Jyväskylän nistia. Valtaosa on luonnontieteiden on tutkinut aineiden kemiallista yliopiston sovelletun matematiikan tai sovellettujen luonnontieteiden, määrittelyä. Jaakko Siivola on sel- professorina 1972-1995. Kolme- kuten tekniikan ja lääketieteen alal- vitellyt mineralogiassa sovellettavia kymmentä vuotta häntä myöhem- ta. Yhteiskuntatieteissä on väitellyt analyysimenetelmiä. Marja-Liisa Hat- min Turussa väitteli Anne Virtanen viisi. Joukko on hyvin miesvoittoinen, tulan (Halme) väitöskirja taas kuuluu kaupunkimaantiedettä koskevalla naisia on vain neljä. Valtaosa väitös- ympäristökemian alaan. tutkimuksellaan. Hannu Ilvesniemi kirjoista on kirjoitettu englanniksi, joka Somerolta on tullut monta luon- taas on tutkinut metsämaaperän on nykyaikana tieteiden kansainväli- nontutkijaa, eläintieteilijää, kasvitie- ominaisuuksia. nen kieli. teilijää ja biologia. Eino Erkinaro on Someron ylioppilaiden panos Ensimmäisenä on tohtoriksi väi- tutkinut myyriä, Tapani Valtonen ka- Suomen työmarkkinajärjestelmän tut- tellyt Panu Vilkki, joka on myös loja ja Heikki Hippa hyönteisiä. Tarmo kimuksessa on merkittävä. Heikki Ur- Someron yhteiskoulun ensimmäinen Virtasen tutkimusala on hyönteisten mas on tutkinut työrauhajärjestelmää ylioppilas. Hänen väitöskirjansa, joka ekologia. Jyrki Raulo on tunnettu koi- SAK-laisen ammattiyhdistysliikkeen käsitteli jodia suomalaisessa ruoka- vututkimuksistaan. Biologiaa edusta- hajaannuksen aikana. Hänen Hel- valiossa sekä sen ja struuman välistä vat Markku Aalto molekyylibiologisilla singin kauppakorkeakoulussa vuonna

57 1975 ilmestynyt väitöskirjansa herätti vitti väitöskirjassaan järjestelmää, korkeakoulu, joissakin tapauksissa aikanaan huomiota Suomen sisäpoli- miten kameran avulla mittauksia myös tiedekunta ja väitösvuosi. tiikkaa koskevien havaintojensa takia. tekemällä voidaan valvoa teollista Lisäksi on mainittu ylioppilaak- Urmaksen väitöskirjasta ilmestyi myös tuotantoprosessia. Jorma Kyyrän situlovuosi. Somerolaista lukijaa kaupallisen kustantajan julkaisema ja Jouko Niirasen väitöskirjat ovat kiinnostaa myöskin sukunimi, jolla laitos. Timo Kauppisen sosiologian sähkötekniikan alalta. Tällä het- henkilö tunnettiin kouluaikana. väitöskirja 1992 käsitteli Suomen kellä, syksyllä 2002, Teknillisessä Tämä on mainittu suluissa edellä työmarkkinamallin muutosta. Myös korkeakoulussa on professoreina tekstissä. Osittain tiedot ovat tarkis- Kauppisen väitöskirjasta ilmestyi kolme Someron ylioppilasta. Mauri tamattomia. kaupallinen rinnakkaispainos. Ur- Määttänen jo tuli edellä mainituksi. maksen ja Kauppisen väitöskirjat Hänen lisäkseen Henrik Haggrén Markku Aalto: Cloning and ovat poikkeuksia, väitöskirjat eivät on fotogrammetrian ja Jorma Kyyrä characterization of genes encoding yleensä ole bestsellereitä. Len- tehoelektroniikan professori. proteins involved in the terminal täjänäkin uran tehnyt Urmas oli Edellä olen lyhyesti ja luettelon- stage of vesicular traffic in the yeast viisi vuotta sitten julkisuudessa ns. omaisesti esitellyt tiedossani olevat Saccharomyces cerevisiae. Helsingin kolmen tohtorin työllistämisohjel- Someron koulun tohtorit ja heidän yliopisto, matemaattis-luonnontie- man yhteydessä. Kauppinen toimii väitöskirjansa. Monet ovat väitök- teellinen 1995 (yo 1981). tällä hetkellä Euroopan unionin sensä jälkeen toimineet tutkijoina ja tutkimussäätiön tutkimusjohtajana opettajina korkeakouluissa. Monet Antti S. Aaltonen: Natural im- Irlannissa. ovat olleet professoreina. Jo mainit- munity in dental caries. Longitudinal Muita yhteiskuntatieteiden edus- tujen lisäksi Jaakko Siivola, joka on studies of serum and salivary anti- tajia ovat Heikki Kasari viestintätutki- tehnyt tutkimusmatkoja Etelänapa- bodies reactive with streptococcus muksen, Antti Uutela sosiaalipsykolo- mantereelle, on toiminut geologian mutans in young children in relation gian ja Veli Verronen tieteenfilosofian ja mineralogian professorina. Heikki to dental caries and some maternal väitöskirjoillaan. Kasarin television Hippa on eläintieteen professorina factors. Turun yliopisto, lääketieteel- katselua koskeva väitöskirja on Ruotsissa. linen 1989 (yo 1959). somerolaisittain ainutlaatuinen, se Väitelleiden joukossa on muu- on painettu Sälekarin kirjapainossa tamia veljespareja: Georg ja Henrik Eino Erkinaro: Der Phasen- Somerolla. Haggrén, Aarni ja Tapani Perko wechsel der lokomotorischen Akti- Edellä mainitun Panu Vilkin lisäk- (väittelivät samana vuonna), Antti vität bei Microtus agrestis (L.), M. si muita lääketieteissä väitelleitä ovat ja Jaakko Siivola sekä Panu ja Simo arvalis (Pall.) und M. oeconomus Timo Kouri, Andreo Larsen, Ilmari Vilkki. (Pall.). Oulun yliopisto 1969 (yo Lindgren, Ari Rinne ja Simo Vilkki. Väitöskirjan tekeminen on rank- 1953). Kokeellisen neurologian asiantuntija kaa ja kokonaisvaltaista puuhaa. Larsen on ollut julkisuudessa potens- Väitöskirjojen esipuheessa on tapa- Georg Haggrén: Hammars- silääkkeiden vaikutuksia selvitettä- na kiittää paitsi tutkimuksen ohjaajia meder, masugnsfolk och kolare. essä. Simo Vilkki on tunnettu mik- ja avustajia myös perhettä ja muuta Tidigindustriella yrkesarbetare vid rokirurgi. Kouri valittiin tänä vuonna lähipiiriä, joka on kestänyt työn provinsbruk i 1600-talets Sverige. vuoden 2002 kliiniseksi kemistiksi. arkielämälle aiheuttamat koettele- Helsingin yliopisto, humanistinen Hammaslääketieteessä ovat väitös- mukset. Hajamielinen tutkija voi olla 2001 (yo 1983). kirjansa tehneet Antti Aaltonen ja fyysisesti läsnä ja kotosalla, mutta Kalle Urmas (1927-1999). Sirkka ajatukset kulkevat työn ympärillä. Henrik Haggrén: On System Kukkola (Salomaa) väitteli 1997 Jorma Kyyrä kiteyttää väitöskirjan Development of Photogrammetric terveydenhuollon tohtoriksi potilaan tekijän ajatukset sähköinsinöörin kä- Stations for On-Line Manufacturing ja hoitohenkilökunnan kommunikaa- sittein: Ihmisaivoja ei voi napsauttaa Control. Teknillinen korkeakoulu tiota koskevalla tutkimuksellaan. pois päältä niin kuin sähkökojeesta 1992 (yo 1968). Tekniikan tohtoreita on Someron voi kytkeä virran pois. ylioppilaista viisi. Mauri Määttäsen Väitöskirjan omistaminen jollekin Marja-Liisa Hattula: Analysis tutkimus koski jäiden laivanraken- henkilölle tai asialle on harvinaisem- of DDT- and PCB-type compounds teelle aiheuttamia lujuusongelmia. paa. Simo Vilkki omistaa väitöskir- at low level in fish with reference Väitöskirja ilmestyi 1978. Määttänen jansa isänsä muistolle. Hänen isän- to pike, perch and bream in Lake on toiminut Oulun yliopiston tek- sä oli Joel Vilkki, joka toimi pitkään Päijänne. Helsingin yliopisto, maa- nillisen mekaniikan ja myöhemmin Someron yhteiskoulun rehtorina ja talous-metsätieteellinen 1973 (yo Teknillisen korkeakoulun lujuusopin jonka kannustavasta opetuksesta ja 1960). professorina. Pentti Kujala tutki kasvatuksesta on varmaan virinnyt laivatekniikan väitöskirjassaan 1994 monen muunkin kiinnostus asioiden Jukka Heinonen: On the regu- jääkuormituksen vaikutusta Itäme- tutkimiseen. lation of aminoacyl-sRNA synthetase rellä. Väitöstilaisuudessa Kujalan Seuraavassa on luettelo So- formation during growth of strepto- vastaväittäjänä (opponenttina) oli meron ylioppilaiden väitöskirjoista. coccus thermophilus. Turun yliopisto, Määttänen. Henrik Haggrén sel- Teoksen nimen perässä on mainittu matemaattis-luonnontieteellinen 58 1970 (yo 1957). tis-luonnontieteellinen 1971 (yo Ilmari Lindgren: Anatomical 1957). Heikki Hippa: Classification of and roentgenologic studies of tuber- Xylotini (Diptera, Syrphidae). Turun culous infections in BCG-vaccinated Aarni Tenhosaari: Isotope yliopisto 1978 (yo 1962). and non-vaccinated subjects. Turun abundances and low-resolution yliopisto, lääketieteellinen 1961 (yo mass spectrometry in the determi- Keijo Holsti: Motiivin käsite 1953). nation of elemental compositions of kirjallisuudentutkimuksessa. Tampe- unknown organic compounds. Turun reen yliopisto, humanistinen 1970 Mauri Määttänen: On Condi- yliopisto, matemaattis-luonnontie- (yo 1951). tions for Arising of Self-Excited Ice- teellinen 1991 (yo 1963). Induced Autonomous Oscillations Hannu Ilvesniemi: Studies on in Slender Marine Pile Structures. Heikki Urmas: Työrauhajärjes- the effects of acid deposition on Teknillinen korkeakoulu 1978 (yo telmä yhteiskunnan osajärjestelmä- soil chemical characteristics and 1961). nä. Tarkasteltuna SAK-laisen am- seedling growth. Helsingin yliopisto, mattiyhdistysliikkeen hajaannuksen maatalous-metsätieteellinen 1991 Jouko Niiranen: Operation of aikana. Väitöskirja on julkaistu myös (yo 1978). Inverter Equipment with a DC Supply nimellä Työrauhajärjestelmä Suomen Containing Low Frequency Ripple sisäpolitiikassa 1960-luvulla. Tammi, Heikki Kasari: Patterns of Tele- – An Analysis of Input Impedance. 1975. Helsingin kauppakorkeakoulu vision Viewing in Finland. Helsingin Teknillinen korkeakoulu 1990 (yo 1975 (yo 1954). yliopisto, valtiotieteellinen 1986 (yo 1973). 1964). Kalle Urmas: Hampaattomien Minna Nyström-Lahti: Genetic alveoliharjanteiden ja kokoproteesin Timo Kauppinen: Suomen predisposition to hereditary non-po- okkluusiotason asema tarkasteltuna työmarkkinamallin muutos. Helsingin lyposis colorectal cancer. Helsingin kallon sagittaalitasossa. Röntgen- yliopisto, valtiotieteellinen 1992 (yo yliopisto, lääketieteellinen 1996 (yo kefalometrinen tutkimus. Turun 1963). 1978). yliopisto, hammaslääketiede, lääke- tieteellinen 1972 (yo 1947). Timo Kouri: Membrane proteins Aarni Perko: Some Problems of Antti Uutela: Pupils´ concepts of synovial cells from rheumatoid Search and Detection. Turun yliopis- about epilepsy: What determines arthritis patients. to, matemaattis-luonnontieteellinen them and how they are changed af- Turun yliopisto, lääketieteellinen 1971 (yo 1951). ter an education program. Helsingin 1985 (yo 1971). yliopisto, valtiotieteellinen 1985 (yo Tapani Perko: Perturbations in 1965). Pentti Kujala: On the Statistics anisotropic euclidean-homogenous of Ice Loads on Ship Hull in the cosmologies. The University of Texas Tapani Valtonen: Seasonal Baltic. Teknillinen korkeakoulu 1994 1971 (yo 1956). phenomena of temperature selec- (yo 1973). tion, gonadal cycle and liver carbo- Jyrki Raulo: Studies on the hydrate metabolism in the whitefish Sirkka Kukkola: Kommunika- growth of trees in Betula plantations Coregonus nasus (Pallas), Sensu tiivinen potilas-hoidonantajasuh- and progeny tests in Finland. Turun Svärdson. Oulun yliopisto 1974 (yo de. Tutkimus halutun ja saadun yliopisto, matemaattis-luonnontie- 1952). kommunikaation vastaavuudesta teellinen 1977 (yo 1955). perusterveydenhuollossa. Helsingin Veli Verronen: The Growth yliopisto, lääketieteellinen 1997 (yo Ari Rinne: Epidermal Sh-prote- of Knowledge. An Inquiry into the 1969). ase inhibitor. Occurence in human Kuhnian Theory. Jyväskylän yliopisto, and rat tissues and in human neop- yhteiskuntatieteellinen 1986 (yo Jorma Kyyrä: Switching Vector lasms. Oulun yliopisto, lääketieteel- 1960). Theory – Unification of Switching and linen 1979 (yo 1967). Space-Vector Theory in Polyphase Panu Vilkki: Iodine in the Fin- Converter Applications. Teknillinen Antti Siivola: On the alpha ac- nish Diet and Its Relation to Goitre korkeakoulu, sähkötekniikan osasto tivity of neutron deficient Europium Incidence. Turun yliopisto, lääketie- 1995 (yo 1980). and Gadolinium isotopes. Helsingin teellinen 1956 (yo 1945). yliopisto, matemaattis-luonnontie- Simo Vilkki: Replantation. Stu- Andreo Larsen: Beta-blockers, teellinen 1962 (yo 1954). dies on clinical replantation surgery tremor and neuromuscular trans- with reference to patient selection, mission. A clinical and experimental Jaakko Siivola: Electron micro- operative techniques and postope- study. Helsingin yliopisto, lääketie- probe analysis applied to mineralo- rative control. Tampereen yliopisto, teellinen 1980 (yo 1972). gy. Helsingin yliopisto, matemaat-

59 Matti Ruokonen Ohjeita koululaisille

o kolmekymmenluvulla kouluvi- ranomaiset antoivat ohjeita op- Jpilaille, kuinka tuli käyttäytyä koulun ulkopuolella. Ihme kyllä, nyt seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin samat ohjeet ovat yhtä käyttökelpoisia. Itse en kaikilta osin malttanut noudattaa näitä ohjeita. Kerran, kun tulimme koulusta, minä ja Ah- tin Raimo nousimme ahdetta ylös, kun samaan aikaan tuli samaan suuntaan kuorma-auto. Koska auto kulki hitaasti puukaasulla, päätimme ottaa kyytiä roikkumalla auton takana. Ahteen päällä sitten piti pudottautua alas. Raimolta se onnistuikin, mutta minä jäin puserostani kiinni johonkin koukkuun. Nyt tulikin hätä käteen, että kuinka siitä selvitään. Puoli kilo- metriä roikuin siellä auton perässä, kunnes puserostani irtosi nappi ja minä putosin tielle. Polvet menivät rikki ja kasvoihin tuli pahannäköisiä Matti Ruokonen heinänteossa kesällä 2001 museon mä- ruhjeita. Muistan, kuinka isäni pelästyi ellä. Kuva Maija-Liisa Hyytiäinen.

Käy koulussa säännöllisesti. Aiheettomasta poissaolosta voi seurata ikävyyksiä itsellesi ja vanhemmillesikin. Kulje aina tien vasenta puolta kävellessäsi, ja tien oikeata puolta ajaessasi polkupyörällä. Kuullessasi äänimerkin takaapäin älä säikähdä. Ennen kuin menet tien poikki, katso joka suunnalle. Kulje aina suoraan tien yli, sillä vinosti kulkiessasi saatat arvioida väärin lähestyvien ajoneuvojen nopeuden. Älä milloinkaan vilkasliikenteisellä paikalla seisatu keskelle tietä, äläkä mene tien poikki jonkin esineen takaa, ellet ensin var- mistaudu, että tie on vapaa. Kulkiessasi tiellä ota aina huomioon, että saatat kompastua. Ole siis varovainen. Älä milloinkaan hyppää kulkeviin ja kulkevista ajoneuvoista, sillä voit joutua niiden alle tai jäljessä tulevat saattavat ajaa pääl- lesi. Kuuntele ja katsele tarkasti ajajien merkinantoja. Älä heitä lasinpalasia, nauloja tai muita teräviä esineitä tielle, sillä sellaisten aiheuttamista vahingoista saattavat vanhempasi joutua suuriinkin korvauksiin. Älä kiipeä sähköjohdinpylväsiin, äläkä puihin sähköjohtimien läheisyydessä. Älä kiiku pylväiden tukiköysissä äläkä heiluta niitä. Älä kapua muuntajahuoneiden katoille äläkä mene niiden sisään, vaikka ovi olisikin auki. Älä anna leijan nousta äläkä ole pallosilla sähköjohtimien läheisyydessä. Älä kosketa katkennutta sähköjohtoa, vaikka se olisikin maassa. Älä koske sähköiskun saanutta, jos hän on vielä kosketuksissa sähköjohtimien kanssa, vaan hae avuksi täysikasvuinen henki- lö. Älä koske varoketta tai muuta laitetta, joka on yhdistetty sähköjohtimeen. Vältä kaikkea tarpeetonta sähkölaitteiden koskettelemista.

60 Sirkku Niemi

Aktivismi – turhaa meteliä vai tarpeellista kritiikkiä?

aailmalla kuohuu. Tasapai- vaikuttaa päätöksiin. Nuoret ovat ja Kivinen kirjoituksessaan toteavat, notila, jossa suurin osa ih- alkaneet etsiä uusia keinoja vaikuttaa mielenosoitukset ovat vain pieni, Mmisistä on suunnilleen tyyty- ja ymmärtävät muuttuvaa maailmaa; vaikkakin näkyvin osa järjestöjen toi- väisiä, on järkkynyt. Rauhan illuusion globalisaation myötä meihin kaikkiin mintaa. Suurin osa työstä tehdään munankuoreen on tullut särö. Jopa vaikuttavan politiikan vastustamisen kulissien takana ja sitä tehdään, jotta läntisten hyvinvointivaltioidenkin nä- tai kannattamisen on oltava kan- suuren yleisön tietoisuuteen tulisivat ennäisesti tyynen pinnan alla kiehuu; sainvälistä. Kirjoittajat puolustavat ne räikeät epäkohdat, joita suur- esivallan ja sen muodostamien yhtei- aktivistien toisinaan hyvinkin epäselviä valtojen yksipuolinen valtapolitiikka söjen auktoriteettia ei enää hyväksytä ajatuksia EU:n ja Maailmanpankin synnyttää esimerkiksi kehitysmaissa. kyselemättä. Vapaalla kansalla on yhtä vaikeaselkoisella politiikalla. He Aidot aktivistit seisovat tiukasti kan- oma, voimakas tahtonsa ja se tahtoo myös nostavat esiin oman mielipi- tansa takana ja pystyvät sen myös vaikuttaa. teensä mukaan realistisia toivekuvia tarvittaessa perustelemaan. Heidän Helsingin Sanomien sivuilla on poliitikkojen ja kansalaisten lähei- toimintansa pitää päättäjät varpaillaan käyty mielipiteiden vaihtoa, joka semmästä yhteistyöstä maailman ja takaa sen, että toisenlainenkin koskee yhtä poliittisesti valveutu- parantamiseksi. näkökanta tulee otetuksi huomioon. neiden ilmaisukanavaa - aktivistien Kuka sitten onkaan oikeassa? “Perinteisten vaikuttamiskeinojen mielenosoituksia. Luokanopettaja Keski-ikäinen realisti, joka mieltää lisäksi on löydetty uusi tapa tuoda Auvo Hannu esittää mielipidekirjoituk- aktivistit keskenkasvuisiksi kakaroiksi oma mielipide esille.” sessaan (HS 5. 7. 2001) realistisia vai aktivisti, joka ajaa asiaansa mel- Kovin realistisia eivät kaikki Kar- - jopa kyynisiä - mielipiteitä nuorista lakoimalla ja hajottamalla paikkoja? vosen ja Kivisen ideat ole, kuten aktivisteista ja näiden toiminnasta, Niinpä, asioilla on aina kaksi puolta. juuri läheinen yhteistyö poliitikkojen joka herätti huomiota mm. Götebor- Pelkästään yhteiskunnalle syytä ja kansalaisten välillä ja kuvaukset gissa EU:n huippukokouksen aikana. mellakoinneista on turha vierittää, po- lähimmäisenrakkaudesta aktivismin Hannun mukaan “17 – 18 -vuotiaat, liittiset suuntaviivat on vedettävä suur- lähteenä. Nykymaailma kun on kuin kypsymättömät ja ajatusmaailmaltaan ta yleisöä silmälläpitäen, eikä kaikkia 10 minuutin kananmuna, niin kovak- vielä puberteetti-ikäiset lapsoset” ei- voi millään miellyttää. Väkivallan teot sikeitetty, että pehmeät kohdat ovat vät tiedä - tai välitä - minkä puolesta eivät myöskään ole perusteltavissa, ainoastaan sattumia. protestoivat, tärkeintä heille on saada ne eivät vie kenenkään asiaa juuri Mihin lopputulokseen on siis huutaa joukon mukana. Hannu – kes- lähtöruutua pidemmälle. Korkeintaan tultava? Maailman tasapainotila ki-ikäinen realisti – näkee aktivistit tarjoavat mahdollisuuden näkyä ilta- lienee saavutettavissa vain, mikäli seikkailunhaluisena joukkona, jolle uutisten 15 sekunnin otoksessa. ihmiset saavat ilmaista mielipiteensä hyvinvointivaltion asukkeina on jäänyt Mitä sitten tulee Auvo Hannun vapaasti. Epäkohtia ei voida koskaan ylimääräistä aikaa ja rahaa “lähteä esittämiin mielipiteisiin mielenosoitta- ratkaista, jos ne vain lakaistaan parantamaan maailmaa vieraiden jien iästä, kypsyydestä ja idealismista, sängyn alle. Siispä vähemmistöjen maiden kaduille”. Kirjoittaja itse niissä hän heittäytyy itse lähestulkoon etuja puolustavia aktivisteja tarvitaan kertoo työskennelleensä kesät opin- lapselliselle linjalle. Kirjoituksesta jää edelleen. Päättäjätkin ovat luultavasti toaikoinaan, joten hän ei “olisi ehtinyt jälkikuvaksi katkeroitunut keski-ikäi- samaa mieltä siitä, ettei kritiikitön joh- huutelemaan iskulauseita paremman nen, jonka omat unelmat ja aatteet taminen ole parasta ja tuloksellisinta maailman puolesta”. Hannu laittaa ovat kariutuneet ja jota harmittaa se, johtamista. Siispä, sanasota realistien aktivistit samaan nippuun 60-luvun ettei hänellä itsellään ollut aikanaan ja aktivistien välillä jatkunee. idealistien kanssa, joiden hiekkalinnat mahdollisuutta “parantaa maailmaa eivät sitten kestäneetkään. vieraiden maiden kaduilla”. Olen kyllä Hannun kirjoitukseen on vastattu kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, vastineella, jonka kirjoittajina on kaksi että nuoret etsivät itseään joukkojen nuorta valistunutta realistia, Katri-Mai- kautta. Miten koskaan voisikaan ja Karvonen ja Elina Kivinen. He tuovat muodostua omaa mielipidettä, jollei kirjoituksessaan (HS 14. 7. 2001) ensin katso mitä on tarjolla? Pel- esille nuorten aktivistien näkökulman kästä seikkailunhalusta ja itsensä käsiteltyyn aiheeseen. Karvosen ja esilletuomisesta ei aktivistiliikkeissä Kivisen mukaan mielenosoitukset kuitenkaan voi olla kysymys. Muuten ja muu aktivisti- ja järjestötoiminta ne eivät saisi taakseen yhtä suurta ovat seurausta siitä, ettei perinteinen kannatusta kuin niillä nyt on. Sirkku Niemi kirjoitti parhaan äänestäminen ole enää riittävä keino Aktivistien toiminta ei siis ole ylioppilasaineen keväällä 2002. täysin perusteetonta. Kuten Karvonen 61 Raimo Suokas Kun Jääkärin morsianta filmattiin

n kulunut 65 vuotta siitä, kun filmauksen näkeminen harvinaista maamme suurimpia joukko- herkkua. Okohtauksia sisältävää eloku- Orkoa onnisti, sillä Perkjärveltä vaa ”Jääkärin morsian” filmattiin. länteen sijaitsi Perkjärven tykistö- Tosin vuonna 1931 Kalle Kaarna leiri Kaukjärvellä. Sen kasarmit oli oli jo kuvannut tämän Sam Sihvon piirtänyt sama arkkitehti kuin Libaun kirjoittaman näytelmän, mutta se ei Hansa-kasarmit. Harjoitusalue oli ollut verrattavissa Risto Orkon ja Ilmari 50 neliökilometriä. Vuonna 1913 oli Unhon laatimaan käsikirjoitukseen. Venäjän armeija osittain pakkolunas- Kaarnan filmissä, kuten myöhem- tanut sen tykistönsä käyttöön ja sille missäkin versioissa, esitti Tauno oli annettu nimeksi ”Nikolajevskin Palo, silloinen Brännäs, pääosaa. tykistön ampuma-alue”. Kun maam- Elokuvahistorian taitekohtaa ilmentää me itsenäistyi, otti Suomen armeija sekin, että Kaarnan filmi oli äänikuva, sen oman tykistönsä käyttöön. Koko kun taas samana päivänä ensi-iltansa Suomen tykistö kokoontui kesäisin saanut Valentin Vaalan ohjaus ”La- kuuluisalle Perkjärven leirille, jolloin veata tietä” oli täysin mykkä. sotilaiden saapuminen toi vaihtelua Tässä uudessa versiossa ohjaaja kylien elämään. Orko oli ottanut suuren urakan. Kylän rautatieasema sopi Or- Näyttelijöiden lisäksi tarvittiin 3000 kon mielestä kuvaamaan Tuckumin avustajaa ja 2000 ratsua. Jo aito asemaa Liivinmaalla ympäristönsä puvustuskin oli suuri tehtävä. Jääkä- tasaisen mäntykankaan vuoksi. La- rien puvut tilattiin Saksasta. Oikean vastajana toiminut Hannu Leminen Näyttelijöitä kimpsuineen. Takana tsaarinajan kenraalin puvun lahjoitti rakensi aseman makasiinirakennuk- oikealla Kullervo Kalske, vieressä Muolaassa emigranttina asunut seen lisäkatoksen, johon kiinnitettiin takana Tauno Palo, jonka edessä kenraali, ja olihan Suomi-Filmin laaja kilpi TUCKUM. vasemmalla Tuulikki Paananen. puvustokin apuna. Paikkakunnan lehdessä haettiin On mahdotonta luetella kaikkia avustajiksi mustalaisia ja heitähän niitä asioita, jotka piti ottaa huomi- saapui liiaksikin. Muuankin roma- ja Raichi, joka oli oppinut hieman oon tämän silloisissa oloissa ainut- nirouva hinkui mukaan, jolloin Orko suomea, huusi: “Pyssy, pyssy!” Orko laatuisen yrityksen saattamisessa tokaisi: ”Eihän teillä ole lapsiakaan.” ja kuvaaja syöksyivät ulos ja totesivat elokuvaksi. Jo suuren avustajajoukon Rouva poistui, mutta saapui aamulla mustalaisten paniikin vallassa ajavan liikuttaminen vaati ohjaajalta täy- lapsi molemmissa kainaloissa. Orko rattaineen pakoon. Avustajat olivat dellistä ammattitaitoa ja siinä Orko hämmästeli, mistä lapset olivat niin tärkeitä, joten Orko riensi kiesejä onnistui. Kino-lehti arvioi numerossa pian ilmestyneet. ”A, mie lainasin!” pysäyttämään ja kyselemään syytä 6-7/1937 ratsuväkikohtausten ole- sanoi rouva ja taisi päästä mukaan. moiseen menoon. Tumma selitti: van suurimpia, mitä maassamme Kuvauksiin oli varattu viikko kahta ”Myöhä ei ruveta ruumii kansa sama koskaan oli tehty, ehkä suurimpia kohtausta varten: pakolaisten junan kato al nukkumaa.” Porukka palasi, mitä Euroopassa oli koskaan filmille odotukselle ja jääkärien sotaan läh- kun heille selitettiin, ettei arkussa otettu. dölle. Lavastusta lisättiin tuomalla ra- suinkaan ole ruumista, vaan sitä Orko kiersi Etelä-Suomea ja tapihalle ensimmäisen maailmanso- tarvittiin kuvauksissa. Karjalan kannasta etsien sopivia fil- dan aikuisia vaunuja. Kun valmistelut Elokuvassa mustalaispoika Pertti mauspaikkoja. Suurten ratsuväkikoh- oli tehty, saapuivat näyttelijät paikalle. laulaa heleällä äänellä ”Lauloi mulle tausten paikaksi hän valitsi Lappeen- Nyt oli tilaisuus nähdä ilmielävänä äiti armas”. Laulunääntä kyllä oli, rannan, tunnetun rakuunakaupungin. Tauno Palo, Tuulikki Paananen, Kul- mutta nuottikorvaa vähemmän. Koh- Viipuri ahtaine mukulakivikatuineen ja lervo Kalske ja muut tähdet. taus uusittiin ja uusittiin, kunnes sävel vanhoine rakennuksineen oli luonnol- Pääkuvaajana toimi ranskalainen ja sanat kohtasivat toisensa. Seuraus linen valinta. Puuttuivat vielä Libaun Marius Raichi ja apulaisena Felix oli, että koko kylä oppi laulun ja sitä Hansa-kasarmit ja Tuckumin asema. Forsman. Raichi ja Orko majoitettiin hoilotettiin koko kesä. Poikaa säesti Kun Perkjärvelle levisi tieto, että sen Vesterisen matkustajakotiin vie- viululla nuori nouseva viulutaitelija rautatieasema oli valittu filmaukseen, rekkäisiin huoneisiin. Eräänä yönä Heimo Haitto. aiheutti se tietysti kohinaa kylällä ja kuvaaja heräsi ja alkoi takoa Orkon Asemalla suoritettaviin kuvauk- koko Muolaassa. Olihan tuolloin jo seinää. Ulkoa kuului kova meteli siin osallistui suuri joukko ihmisiä.

62 odottamassa. Eipä tuolloin kukaan osannut aavistaa, että parin vuoden kuluttua tilanne olisi tosi ja asemalle kerääntyisi oikeita pakolaisia evakko- junaa odottamaan. Viikko kului nopeasti ja Orko oli tyytyväinen. Ilmat olivat olleet suo- tuisat, vain yhtenä päivänä satoi. Joskus avustajat olivat saaneet jopa näyttelijöiden nimikirjoituksia. Olihan meillä Perkjärvellä omia- kin filmitähtiä, kuten Birgit Nuotio, oikealta nimeltään Siltavuori, joka näytteli mm. elokuvassa ”Laulu tulipunaisesta kukasta”. Oli myös perhetuttumme Ernst ja Anna Jahns- sonin tytär Sirkka, joka paremmin tunnettiin Sirkka Sarina. Myyjättä- renä toimineen Sirkan löysi Thure Bahne viipurilaisesta kemikaliosta. Sotilasjuna tarvitsee veturin. Kuvassa keskellä Antti Suokas. Valentin Vaala pestasi hänet Suomi- Filmiin. Aloittaessaan 16-vuotiaana Pari sataa avustajaa esitti Liivin- saksalaisia jääkäreitä kiväärit olalla hän ehti tehdä kolme elokuvaa: maan pakolaisia. Jääkärien sotaan ja tornisterit selässä ja komentosa- ”Niskavuoren naiset”, ”Sysmäläinen” lähdössä tarvittiin noin tuhat soti- nat kaikuivat ilmassa - ihme kyllä ja ”Rikas tyttö”. Traaginen onnetto- lasta. Kun matkustajajuna pysähtyi suomeksi. Välillä laituri oli täynnä muus Hotelli Aulangolla päätti hänen Perkjärvelle, mahtoivat siinä asiasta mitä kirjavinta kurjalistoa: liiviläisiä elämänsä 19-vuotiaana elokuussa tietämättämien matkustajien silmät pakolaisia, mustalaisia, kilipukkeja, vuonna 1939. pyöristyä, kun Perkjärven sijasta rääsyläisiä, ikäloppuja vanhuksia ”Jääkärin morsiamen” filmauk- juna seisahtui johonkin helkkarin ja äitejä huutavine lapsineen. Niitä sen päättäjäisiä vietettiin Järvilehdon Tuckumiin. Näkymä asemalla oli istui, seisoi ja makaili laiturilla junaa huvilalla 13. 8. 1937. Mukana oli pelkkää kaaosta. Joskus siellä vilisi

Ruokaa syntyy. Perunateatteria. Kuva kirjoittajan. 63 taiteen alalla. Armas J. Pullan kirjat Ryhmystä ja Romppaisesta kiellettiin samoin kuin niiden pohjalta tehdyt elokuvatkin. ”Jääkärin morsiamen” itsenäisyyden ihannointi ei sekään miellyttänyt venäläisiä, joten filmi joutui esityskieltoon. Jostain selit- tämättömästä syystä filmi vapautui sensuurista vasta vuonna 1987. Itse laulunäytelmää oli kuitenkin koko ajan esitetty teattereissa. Tietenkin perkjärveläiset odottivat innolla elokuvan saapumista teattereihin. Avustajat toivoivat tunnistavansa itsensä, olihan kohta- uksia filmattu monta päivää. Mutta mitä vielä. Filmille oli jäänyt vain muutaman sekunnin vilahdus. Eipä Hummalle herkkua. Kuva kirjoittajan. siinä ehtinyt paljoa tunnistamaan, mutta saimmepahan olla mukana ydinryhmä. Tarjolla oli savusauna, metriä. Ensi-ilta oli 27. 2. 1938. filmitähtenä. uintia ja illallinen kostukkeineen. Elokuva sai kaikkiaan 740 000 kat- Valmiiseen elokuvaan oli käytetty sojaa, mikä oli aikanaan huomattava Lähteet: Perkjärvi, Kannaksen ku- filmiä35 65 metriä. Leikkausvaihees- määrä. Jatkosodan jälkeen 1944 vastin. sa siitä poistettiin 915 metriä, mutta valvontakomission saavuttua maa- Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan katseltavaksi jäi sentään 2650 han alkoivat ankeat ajat suomalaisen kultainen kirja.

Perkjärvi Tuckumina filmauksen aikana vuonna 1937. Takana pumppuhuone. Kuvat kirjoittajan.

64 Kalevi Sahlström Pyhä Byrocratius

Salon rautatieasema. Kuva teoksesta Laakio-Kero: Salo suuri pikkukaupunki, 1991.

otien jälkeen oli Hämeen lää- ilmoitusta suuren matkustajayleisön maaherralle piti lähettää todistus, nissä maaherrana Sigurd edessä. ettei häntä kuljettanut juna pysäh- SMattson, jonka poliisitoimen Joskus kuitenkin sattui, että tynyt kyseiselle asemalle kuin 2 - 3 johtamistyyli tuntui lähinnä poliisi- asemavuorolla oleva konstaapeli ei minuutin ajaksi. Tämä taas nimis- miesten kurittamiselta. Maaherra pystynytkään saapumaan maaherran miehen kautta maaherralle jne. Tosin joutui viikoittain matkustamaan lää- jaloittelutauolle ilmoitusta tekemään. virallisten paperien, ansioluetteloihin nin pääkaupungista kauppalamme Usein piti olla taluttamassa juopunei- merkittyjen varoitusten ynnä muun ohi Helsinkiin asioilleen. ta poliisiasemalle. Mutta maaherra ulkopuolella kulki suullinen tieto, Kauppalan rautatieasemalla oli ei jättänyt asiaa sikseen. Kotiin saa- ettei Mattsonin antamia varoituksia nimismiespiirin toimesta jatkuva puessaan hän soitti ensimmäiseksi poliisipäivystys ja vartiointi. Poliisin asiasta läänin poliisitarkastajalle. tehtävänä oli valvoa järjestystä ja Tämä taas soitti edelleen piirin ni- poistaa juopot junista ja asemalta. mismiehelle, joka vuorostaan joutui Maaherralla oli tapana jaloitella juuri maaherran määräyksestä antamaan tällä asemalla, jolloin työvuorossa selityksen siitä, missä konstaapeli olleen poliisin piti kiirehtiä tekemään oli ollut junan ohittaessa kauppalan hänelle vartioilmoitus. Jokaisen var- asemaa. Sitten aloitettiin sama soit- tiokonstaapelin oli opittava tunte- torumban alhaalta ylöspäin. maan maaherra ulkonäöltä. Kerran Joskus taas asemavuorossa rautatieasemalla työvuorollani näin, ollut konstaapeli saattoi joutua kun Mattson arvokkaasti laskeutui laatimaan ylikonstaapelin kanssa junasta laiturille, ja silloin riensin heti maaherralle kirjallisen selvityksen, tekemään hänelle lyhyen sotilaallisen jossa laiturilla työaikana havaittu Maaherra Sigurd Mattsson. Ota- ilmoituksen. Aivan ilmeisesti tämä keskustelu matkustajien kanssa van iso tietosanakirja. tunsi suurta tyydytystä, kun tiesi kons- todistettiin virkatoimeen kuuluvaksi taapelien aina kiiruhtavan tungoksen palvelukseksi matkustajien kyselles- läpi asemalaiturille tekemään hänelle sä junien aikataulutietoja. Samalla

65 Reima Ruokonen Sotalapsena Ruotsissa 60 vuotta sitten

säännösteltyä Ruotsissakin. Perhe oli ihastuttava. Minua pidettiin ainakin yhtä hyvänä kuin omaa Åke-poi- kaakin, ellei paremminkin. Ruotsin- mammalta tulleita kirjeitä suomensi Lautelassa Fredrik Miekkavaara. Äiti kertoi myöhemmin, ettei hän koskaan voinut niitä itkultaan lukea, vaan ne luki isä. Esteettömyystodistus oli annettu yhdeksi vuodeksi. Siksi minut pa- lautettiin Suomeen. Kotimatka alkoi 12. 6. 1943 junalla Haaparannan kautta. Salon rautatieasemalla oli isä Esteettömyystodistus ulkomaanmatkaa varten. Seijan nimen tilalle on vastassa 16. 6. Kaulassani roikkui merkitty Reima. nimikortti kuten lähtiessäkin, vaikka olisi isä varmaan tuntenut minut otona Lautelassa oli alaikäisiä sijoitettiin pieneen kouluun, josta oli muutenkin. Samana päivänä kun lapsia seitsemän. Minä olin vii- tehty vastaanottokoti. Siellä jouduin tulin kotiin, syntyi nuorin sisareni Ksivuotias ja nuorin, ja vanhin olemaan puoli vuotta. Perheisiin ei Soile. Minua kiusoteltiin, että olin oli viisitoistavuotias. Tuli tieto, että ehkä sijoitettu sairaita lapsia, vai eikö tuonut hänet tuliaisena. Upeaa. lapsia voitaisiin lähettää pois sodan minulla ollut ottajaa? Siellä koti-ikävä Olin täysin ruotsinkielinen. Suo- jaloista Ruotsiin. Silloin pelättiin ahdisti ja usein nukahdin itkuun. men kieli oli unohtunut täysin, ja myös valtakunnan miehitystä. Rouva Vastaanottokodissa pojilla oli aikaa kohta alkaisi koulu. Veljeni Ossi Helmi Erkinaro oli asiassa aktiivinen leikkiä. Piharakennuksessa oli pieni ja Matti opettivat minulle suomen ja kehotti perhettämme lähettämään kellari, jossa oli hyllyjä. Suosittu leikki sanoja ja numeroita, kun olimme pari lasta Ruotsiin. Vanhemmat oli sitoa pienimpien kädet ja jalat ja lehmiä paimentamassa Lautelan- innostuivatkin asiasta ja päättivät työntää paperitollo suuhun ja nostaa tien maantienojassa. Soratiehen oli lähettää kaksi nuorinta. poika hyllylle. Siellä sitten sai olla helppo piirtää kirjaimia ja numeroita. Esteettömyystodistukseen maa- omissa oloissaan, kunnes joku tuli ai- Lehmä kulki ojassa omia aikojaan liskuun kymmenenneltä päivältä kanaan päästämään pois. Muutakin Hirvelään saakka ja kun maha oli vuonna 1942 merkittiin lähtijäksi kiusaa isot pojat keksivät, mutta kun täynnä, se lähti itsekseen kotiin ja kuusivuotias Seija-siskoni ja minut terveyteni kohentui, pääsin muutta- me jäimme tielle opiskelemaan. mukana seuraavaksi. Lähtöä edelsi maan oikeaan perheeseen. Koska kylässä ei ollut ruotsinkielisiä lääkärintarkastus sekä röntgenku- Aviopari, jolla oli minun ikäiseni ikätovereita, ruotsi unohtui hyvin vaus. Kuvasta kävi ilmi, että olin poika, tuli hakemaan minut 28. 1. nopeasti, valitettavasti. saanut keuhkotautitartunnan. Vähää 1943. Pääsin Jönssonin perheeseen Kun alakoulu alkoi 16. elokuuta, aikaisemmin oli todettu isän sairas- Håslöviin. Siellä ei puhuttukaan suo- osasin jo niin hyvin suomea, ettei tuneen rintamalla keuhkotautiin ja mea, ja niin jouduin olemaan mykkä- koulussa minua ainakaan sen takia hänet kotiutettiin syksyllä 1942. nä useita viikkoja tai ehkä kuukausia. kiusattu. Salme-siskoni oli kirjeen- Sairaus vei hänet vuonna 1949 Yhtäkkiä kuitenkin huomasin ymmär- vaihdossa vielä joitakin vuosia sen hautaan. täväni heitä ja aloin isäntäväkeni jälkeen, mutta sitten kirjeet harveni- Ilmeisesti sairaat lapset pantiin ällistykseksi puhua ruotsia. Kylässä vat ja loppuivat vähitellen kokonaan. etusijalle lähtijöiden joukossa, ja niin oli toinenkin suomalaispoika, Kalevi, Näin vanhempana kuitenkin tulee Seijan nimi vedettiin yli ja vain minut joka silloin tällöin kävi luonani. mieleen muistoja ja nyt harmittaa, merkittiin lähtijäksi. Sairaat lapset Koti oli kaunis pieni punatiilinen ettei tullut rakennettua yhteyttä pyrittiin lähettämään lentokoneella. omakotitalo aivan kirkon vieressä. Ruotsin kotiin. Salainen haave se Sain nimilapun kaulaani. Lähdin Pihalla oli kaneja, joita saimme pai- kuitenkin on ollut, sillä olen kantanut kotoa 30. 5. 1942, ja sen jälkeen jata. Oli myöskin iso autotalli, sillä mamman osoitetta lompakossani lentäen Turusta Tukholmaan. Matka- pappa oli bussiliikennöitsijä. Joskus koko kuudenkymmenen vuoden tavaroina oli ehkä vain eväspussi. pääsimme liukumaan Malmöön. Ta- ajan. Matka jatkui Etelä-Ruotsiin Lun- lossa oli myös henkilöauto. Autoissa Lähteet: Sota-arkisto ja Kansallisarkisto. diin, jonne saavuttiin 17. 6. Lapset oli puukaasuttimet, sillä bensiini oli

66 Timo Alanen Neuvostoliittolaiset sotavangit Someron Kurissa vuonna 1944 atkosodan alkuvaiheissa kesäl- lä 1941 suomalaiset ottivat huo- Jmattavan määrän Neuvostoliiton kansalaisia sotavangeiksi. Tämä johtui siitä, että hyökkäys Karja- laan sujui varsin nopeasti, eivätkä neuvostoliittolaiset ehtineet siirtää siviileitä pois ennen suomalaisjouk- kojen vyöryä. Myös taisteluissa suomalaiset saivat paljon Neuvostoliiton joukoissa taistelleita vangeiksi. Niinpä elokuussa 1941 Suomeen alkuaan muodostetut vankileirit täyttyivät ja niitä piti laajentaa. Syyskuussa alkoi asemasotavaihe ja vankitulva laantui, mutta silti jatkuvasti leireille saapui uusia miehiä. Odottamattoman suuresta vanki- määrästä oli kovia seuraamuksia, sillä Suomessa oli vähän ruokaa, jota piti Kuriin sijoitettujen sotavankien nimiluettelo, joka on kirjoitettu Hangos- riittää myös vangeille. Käyttöön otet- sa sotavankileiri numero seitsemässä helmikuussa 1943. tiin vanha keino vuosisatojen takaa: vankeja sijoitettiin töihin, ensin esimerkiksi tehtaisiin ja satamiin. Van- kien työpanos otettiin hyötykäyttöön ja samalla vankien ruokinta siirrettiin Osittain tallella on asiakirjoja, mutta ja maataloustöissä silmälläpidon yksityisten vastuulle. Ruokaa vankien pääosin havainnot perustuvat eri alaisena. Sotavangit eivät olisi saa- käytössä oli erityisesti kevättalvella henkilöiden muistitietoon. neet itse käsitellä radiota, mutta he 1942 vähän ja osa siitäkin oli niin Hangossa helmikuun 1. päivätyn saivat kuunnella Suomen Yleisradion pilaantunutta, että vuoden 1942 “Sotavankityövoimasopimuksen“ lähettämää musiikki- ja sotavan- alkupuolella kuoli lähes 12000 so- mukaan työvoiman “ottaja“ Yrjö kiohjelmaa. “Luvaton“ seurustelu, tavankia. Tämä herätti jo kansainvä- Alanen oli sitoutunut toistaiseksi tupakan, elin- tai vaatetarpeiden, listä huomiota, minkä vuoksi syksyllä ottamaan Sotavankileiristä numero rahan tms. antaminen sotavangille 1943 sotavankien käsittelyoikeudet 7 seitsemän vankia maataloustöihin. oli kielletty. Sotavangit eivät saaneet otettiin pois Kotijoukkojen esikun- Todennäköisesti Yrjö Alanen on käy- liikkua tiellä ja yleisillä paikoilla muul- nalta (=Suojeluskuntajärjestöltä) ja nyt henkilökohtaisesti valitsemassa loin kuin töihin mennessä ja sieltä siirrettiin suoraan päämajan alaisen vangit, jotka olivat venäläiset Nikolai palatessa. Sotavangit piti majoittaa Sotavankikomentajan esikunnalle. Berdnikov, Aleksadr Romanov, Pjotr erilleen siviiliväestöstä ja ikkunoissa Vuoden 1942 keväästä lähtien oli ol- Zhuravlev, Dmitrij Zaitsev, Georgij piti olla ristikot. Vankeja ei saanut lut mahdollisuus lähettää sotavankeja Jusupov, Nikolai Petrov sekä mord- laskea siviiliasuntoihin, ja ruokailu maataloustöihin. valainen Trofim Lukjjanov (nimet oli suoritettava joko ulkona tai Someron taloihin sijoitetuista on näin kirjoitettu leirin paperiin). vankien majoituspaikassa. Työaika sotavangeista ei ole helposti saa- Sopimusehtojen mukaan Yrjö Alasen maataloustöissä oli 10 tuntia päi- tavissa tietoja, mutta hajahavain- tuli huolehtia sotavankien majoitta- vässä, 6 työpäivää viikossa. Lopuksi tojen mukaan heitä näyttää olleen misesta, muonittamisesta ja varti- määrättiin sotavankien päivittäisestä maataloustöissä vasta viimeisenä oinnista sekä maksaa 20 markan ruoka-annoksesta: viljatuotteita 490 sotavuonna eli vuonna 1944. Aina- korvaus vankia kohti työpäivältä (6 grammaa, perunoita 900 grammaa, kin Pitkäjärven Långsjön kartanossa, päivältä viikossa) Someron työvoi- naudanlihaa 50 grammaa, margarii- Sylvänän Koljolla, Pusulan Larkilla mapäällikölle. Lisäksi annettiin 32- nia tai rasvaa 10 grammaa, kuorittua ja Jaatilan Taka-Simolassa on ollut kohtaiset tarkat ohjeet vartioinnista, maitoa 300 grammaa ja sokeria 15 vankityövoimaa. Seuraavaan olen majoituksesta ja muonituksesta. grammaa. kerännyt tietoa isoisäni Yrjö Alasen Niiden mukaan vankia on vartioitava Nähtävästi sotavangit ovat saapu- omistamasta Someron Kurista. tai pidettävä lukittuna asunnossaan neet heti helmikuun toisena päivänä

67 68 69 Kuriin. Heidän takkiensa selustoihin oli maalattu pesunkestävästi suuri V-kirjain, joka osoitti heidän olevan vankeja. Heidät majoitettiin erilliseen asumukseen, jossa ainakin 1920-luvun lopulla oli asunut muonamiehen perhe, todennäköisesti asukkaita oli ollut sen jälkeenkin. Ikkunoihin ei asennettu rautaristikoita, mutta ovessa oli lukko. Tosin lukitus oli näennäistä, sillä lautakuistista oli irrotettu muutama seinälauta niin, että vangit pystyivät sen kautta lähes esteettä kulkemaan. Erillistä vartiomiestä ei järjestetty. Luultavasti kesäkuussa on vankien olot joku käynyt tarkastamassa. Kurin silloinen emäntä Toini Alanen yhdessä apulaiseksi palka- tun Taimi Nykäsen kanssa valmisti keittiössä ruuan, jonka vangit ha- kivat omaan asuntoonsa. Ruokailu tapahtui ohjeiden mukaisesti erillään muusta siviiliväestä. Tiskattavat as- tiat vangit toivat takaisin keittiöön. Kurin muonamiestupa, jossa vangit asuivat. Rakennuksessa asui 1920-lu- Aamuruokaa alettiin valmistaa kello vulla Davidsonin perhe. Päädyssä näkyvä vellikello on siirretty tilanhoi- 5, sillä ruokailu oli ennen töihin läh- tajan rakennuksesta 1930-luvulla. Rakennus purettiin 1950-luvun lopulla. töä. Työt alkoivat kello 7. Päivällä oli Kuvan on lasinegatiiville ottanut 1930-luvun lopulla Verner Lähteenkor- ruokailu ja illalla työt päättyivät kello va. Kuva kirjoittajan. 17.30, minkä jälkeen oli iltaruoka. Sotavankien ja siviilien välinen seurustelu ohjeitten mukaan oli kielletty, mutta käytännössä kieltoa rattailla kuljettanut sairastuneen hes yhtä kalliiksi kuin palkollistenkin ei noudatettu. Ainakin kaksi vankia vangin Somerolla lääkärin vastaan- työ. Siitä huolimatta vankityövoima osasi auttavasti puhua suomea. Jot- otolle. oli tarpeellinen apu, sillä miesvoima kut talon palkolliset kävivät istumassa Vangit hakkasivat aluksi metsäs- oli sotatantereilla. iltaa vankien asunnolla, esimerkiksi sä rankoja, mutta kesä kului kylvö-, Suomen sotamenestys kääntyi Pentti Haaga muistaa opetelleensa heinä- ja korjuutöissä. Kaikkien tappioksi, ja vangit seurasivat tilan- iltaisin venäjän kirjaimia, kirjoitusta ja muistelijoiden mielestä vangit osal- netta radiolähetyksistä. Aselevon sanoja vankien opastamana. Vangit listuivat maataloustöihin ahkerasti he olivat kuulleet Lähteenkorvassa tekivät kuparirahoista kyläläisille muitten mukana. Erityisesti muis- 4. 9. 1944. Osa vangeista iloitsi, sormuksia. Kurissa vuoden 1944 tettiin peltotyöt. Esimerkiksi vangit mutta jotkut olivat surullisia, sillä heinäkuusta syyskuuhun evakkona sitoivat “itseluovuttavan“ perässä he saattoivat odottaa hankaluuksia asunut Taisto Tielinen muistaa, että viljalyhteitä, mutta he auttoivat myös kotimaassaan. Välirauhansopimus vanki Lukijanov oli jostain saanut karjaväkeä maitotonkkien nostelus- allekirjoitettiin 19. 9. 1944. Sen käsiinsä kuttaperkkaa ja tehnyt siitä sa. Miehiä pidettiin reiluina. Some- mukaan sotavangit piti viipymättä hänelle perhosenmuotoisen hyrrän. ron työvoimapäällikölle Yrjö Alanen luovuttaa Neuvostoliittoon. Kurissa Pässinpäähän vangit tekivät aurin- on helmi-huhtikuulta maksanut 20 olleet vangit kuljetettiin nähtävästi kokellon. Mutta vangit kävivät myös markkaa työpäivältä, mutta touko- 14. 10. 1944 illalla Someron ja kyläilemässä: joko navettapiikojen kuusta lähtien maksu oli 35 mark- Salon kautta takaisin Hankoon. kämpissä, Lepomäen mökeissä tai kaa. Tämän lisäksi kuului järjestää Vangit olivat saaneet tiedon illalla muissa kylän taloissa, ainakin Läh- vapaa asunto ja ruoka. Pentti Haaga kello seitsemän aikoihin. He olivat teenkorvassa, jossa he kuuntelivat muistaa, että samaan aikaan hänelle juosten käyneet hyvästelemässä tut- radiota, Ilolassa (Lindberg) ja Va- maksettiin hevostyöstä 5,50 mark- tavansa naapuristossa. Esimerkiksi hansaaressa (Norrby). Muistitiedon kaa tunnilta eli 55 markkaa päivältä, Lehtimäen Klemelässä yksi vanki mukaan joku vanki oli kehuskellut minkä lisäksi etuihin ei kuulunut oli käynyt ilmoittamassa “ yks tunti olleensa intiimimminkin naisten ruokaa eikä asuntoa. Vertailemalla aikaa, kaikki poika lähtee sit“. Sa- kanssa. Taisto Tielinen muisti, että todetaan, että vankityövoiman käyttö malla hän oli antanut kaikki puusta kerran Yrjö Alanen oli kaksipyöräisillä oli toukokuusta alkaen hinnoiteltu lä- ja metallista tekemänsä esineet sekä

70 Sotavankien muona-annostaulukko 3. 6. 1943. rahansa pois. Saman kuorma-auton kyytiin otettiin myös Larkilla olleet kolme vankia. Vangeista on muistettu seuraavat yksityiskohdat: Jusupov: Nuori, tumma, hoikka, vuonna 1924 syntynyt mies, joka osasi suomea. Kiivasluontoinen, oli sanonut vanhan tallin edessä Yrjö Alaselle: “Saatanan kapitalisti, sää syätät meille kuivaa leipää.“ Hän oli palvellut laivastossa ja osallistunut niihin taisteluihin, joissa venäläiset olivat upottaneet sotalaiva Ilmarisen Hiidenmaan luona. Myöhemmin hänen laivaansa oli osunut saksa- lainen torpedo, minkä vuoksi hän oli antautunut ja vangittu. Aluksi hän oli vankina Virossa, mistä hänet oli siirretty Saksaan ja sieltä Suomeen. Hän pelkäsi kovasti tulevaa kohta- loaan, sillä säännön mukaan puna- armeijasta ei kenenkään sopinut antautua. Hän oli säännön rikkonut Someron työvoimapäällikkö Arvo Ilomäen kirjoittama kuitti, jossa todetaan ja rangaistus saattoi olla ankara. Yrjö Alasen maksaneen lokakuun vankityöstä ja vankien paluukuljetukses- Romanov: “Vanha mies“, oli sata. Lokakuussa vangit olivat tehneet 12 työpäivää, lokakuun 1. ja 8. päivä nonut olleensa siviilissä “monttööri“; oli sunnuntai, joten lähtö lienee ollut lauantaina 14. 10. illalla, jolloin 12 ajoi Kurissa traktoria, luultavasti työpäivää on saatu tehdyksi. puukaasukäyttöistä Fordsonia.

71 Lauri Talikka

Kiersimme Karjalaa

Portinhoikan muistomerkki venäläisille kaatuneille. Muistomerkissä on noin 4000 nimeä.

omeron sotaveteraanien, nais- Taipaleenjoki, Tuonelan joki, asemista luopumisesta oli jo tehty jaoston ja kannattajajäsenten runoili talvisodan taistelija. päätös. Raimo ja Sirkka Aaltosen tar- Svuonna 2002 kesäretken Venäläinen opas, pikku Paavo, joaman kahvin jälkeen auton nokka pääkohteita olivat Valamon luostari, johdatteli meidät loppuosaltaan käännettiin kohti Käkisalmea, jonka Taipaleenjoen ja Ihantalan taistelu- erittäin huonoa tietä pitkin Taipaleen leirintäalueella yövyttiin. paikat. taistelupaikan muistomerkeille. Rä- Taistelupaikkoihin saatiin en- jäytetyn betonivarustuksen vierellä simmäinen kosketus Muolaan Ylä- kohoaa metallinen Taipaleen risti. Valamoon Kuusaassa. Katselimme siellä ve- Sen läheisyyteen on haudattu 16 Retkemme pääkohde oli Valamon näläisten räjäyttämää talvisodan suomalaista soturia. Kunnioitimme luostari. Laivamatka Käkisalmesta aikaista bunkkeria. Sinnikkäästi näitä heidän muistoaan hetken hiljaisuu- Valamoon kesti neljä tuntia. Laatokka asemia puolustettiin. Venäläiset saa- della. Noin neljänsadan metrin pääs- oli tyyni ja ilma oli kaunis. Luostari si- puivat asemien eteen 13. 12. 1939. sä on Suomen valtion pystyttämä jaitsee pitkän vuonon perällä korkealla Vasta rintaman murruttua Summas- kivinen muistopaasi 126 suomalai- mäellä. Vuonon suulla on ulkopuolelta sa 16. 2. 1940 jouduttiin tästäkin sen sotilaan muistoksi. Muistomerkki kauniiksi maalattu pyhän Nikolain bunkkerista ankarien taistelujen jäl- on ympäröity kiviaidalla. Lämpimän kirkko eli skiitta, jota ihailimme vain keen luopumaan. Bunkkerin räjäytys kesätuulen humistessa ympärilläm- kaukaa. Luostarin muutkin kirkot on on toteutettu vasta sodan päätyttyä. me hiljennyimme hetkeksi. Talvisota ulkopuolelta korjattu ja maalattu. Matkamme jatkui Kiviniemen kautta päättyi Taipaleenjoen rintamal- Satamaan tullessa silmä lepäsi luos- Sakkolaan ja Taipaleen joelle. la yhdennellätoista hetkellä, sillä tarialueen vehmaassa maisemassa. Rannalle oli meitä vastaan tul- 72 lut opas, inkeriläissyntyinen hyvää Valamon tulevasta käytöstä umpeen ja ainoastaan pari kivistä suomea puhuva tyttö. Myyntipöytä kiistellään. Sortavalan liike- ja virka- muistomerkkiä kertovat Ihantalan ih- ja hevostaksi odottivat rannalla asi- miehet haluaisivat tehdä Valamosta meestä, joka silloin pelasti Suomen. akkaita. Oppaan johdolla lähdimme matkailukohteen ja jotain kylpylän Viipuriin tullessa pysähdyimme Por- tutustumaan luostarin eri raken- tapaista. Luostarin johtajan arkki- tinhoikan venäläisten rakentamalle nuksiin. Kirkossa valokuvaaminen mandriitta Pankratin mielestä se muistomerkille. Alueelle on haudattu oli kielletty, eivätkä naiset päässeet on Valamon roolin ja kutsumuksen ainakin 4000 venäläistä sotilasta. sisään ilman päähinettä tai pitkissä vastaista. Siitä olen Pankratin kanssa Karjalaa kiertäessämme pa- housuissa. Hameita ja huiveja sai samaa mieltä. nimme merkille voikukan valtaa- kirkon ovelta lainaksi. Yläkirkon Valamo on mielenkiintoinen mat viljelemättömät pellot. Talot ja kallisarvoiset freskot ja maalaukset paikka tutustua, ja olimme tyyty- muut rakennusten rötisköt olivat ovat 1900-luvun aikana tuhoutuneet. väisiä näkemäämme. Paluumatka maalamatta ja surkean näköisiä. Niiden uusiminen vaatii paljon ruplia Lahdenpohjaan kesti kaksi tuntia, Kokonaiskuva alueesta jäi väkisinkin ja aikaa. Luostarissa asuu viitisen- joten yhteensä saimme seilata surulliseksi. kymmentä munkkia ja saman verran Laatokalla kuusi tuntia. Yövyimme Viipurissa teimme ostoksia men- noviiseja. Munkit ovat suhteellisen taas Käkisalmessa. Aamulla läh- nen tullen. Piraattituotteet kuten nuoria, iältään noin 30 – 40 -vuo- dimme Räisälän ja Antrean kautta muutkin tavarat olivat Suomen tiaita. Valamossa oli aikaisemmin Ihantalaan. Kesäinen luonnon rauha hintoihin verrattuna edullisia. Euro paljon sotainvalideja, mutta nyt tervehti meitä vuoden 1944 etulin- kelpasi maksuksi ruplan ohella. Ker- heidät on siirretty mantereelle. Vain jan maastossa. Metsä on kasvanut jäläisiä riitti ja varkaita oli yllin kyllin. heidän noin 500 vanhaa hoitajaansa uudelleen senaikaisen hävityksen ja unohdettiin saarelle. Korjattavaa ja tulimyrskyn jäljiltä. Poterot ja juok- ongelmia riittää. suhaudan pätkät maatuvat hiljalleen

Valamon luostarin pääkirkko 3. 6. 2002. Kuvat Lauri Talikka.

73 Anne Pälikkö Makjaa, sano somerolaine – huvia ja hyötyä hunajasta

Mehiläistarha talvilevolla Pälikönkulmalla vuonna 1957. Kuva Paavo Pälikkö.

ehiläiset ja niiden tuottama arvokas asia kuin sen käyttö ravin- najan muodostumiseen. Mehiläinen hunaja ovat olleet ihmisen tona. Hunajaa on pidetty pitkän iän tekee melkoisen työn muuntaessaan Mkiinnostuksen kohteena salaisuutena ja elinvoimaisuuden kasveista hakemansa meden hu- jo kauan ennen ajanlaskumme antajana sekä tietysti verrattomana najaksi. Tämä työ alkaa heti, kun alkua. Tästä kertovat mm. Espan- lääkeaineena. mehiläinen imee meden ns. mesi- jasta löydetyt mehiläistä esittävät Suomessa mehiläishoito on kupuunsa. Siellä meteen sekoittuu luolapiirrokset tuhansien vuosien alkanut tiettävästi Turun yliopiston entsyymejä, jotka alkavat muuntaa takaa. Kerrotaan myös, että hyvänä puutarhaan tuoduista mehiläisyhdys- medessä pääasiassa olevaa ruoko- säilynyttä hunajaa olisi löydetty iki- kunnista vuonna 1765. Nykypäivän sokeria valmiin hunajan sisältämäksi vanhoista faaraoiden hautaholveista. kulutus henkeä kohti Suomessa rypäle- ja hedelmäsokeriksi. Lisäksi Kreikan tarustosta taas on peräisin on noin 500 g eli vähemmän kuin jo pesäänvientilennolla siitä alkaa mehiläishoitajien suojeluspyhimys monissa muissa maissa. Hunajaa haihtua vettä. Haihtuminen jatkuu Pyhä Ambrosius. Yhteistä kaikille tuodaan paljon myös ulkomailta, sillä pesässä, jossa hunaja levitetään kansoille on ollut hunajan suuri mehiläishoitoa on kaikkialla maail- laajalle alueelle kennostoon. Pesän arvostus ja uskomus, että se on massa ja hunajalaatuja lukuisia. lämmössä mehiläisten tuulettaessa lähes taianomaista ainetta. Niinpä Hunajan koostumukseen vaikut- pesää siivillään se yhä menettää ve- sitä onkin käytetty mukana monissa taa eniten se, mitä kasveja kunkin sipitoisuuttaan ja kypsyy muutenkin. uskonnollisissa seremonioissa. Hu- pesän lentoalueella eli noin parin Riittävän haihtumisen ja vastaavasti najan terveydelliset ominaisuudet kilometrin säteellä, kasvaa. Myös sokeripitoisuuden nousun sekä mui- ovat olleet siis jo alun alkaen yhtä kesän yleinen säätila vaikuttaa hu- den muutosten jälkeen mehiläiset

74 peittävät kennot vahalla. Hoitaja kykyyn imeä kosteutta puoleensa. Kuumennuksessa kuitenkin tärkeät linkoaa kennot tyhjiksi syyskesällä Nämä molemmat vaikeuttavat bak- entsyymit häviävät. Hunaja olisikin hunajalingolla. Kennoista kuoritaan teerien toimintaa. siksi lisättävä ruokaan vasta loppu- tällöin vahakannet pois ja ne lai- Mehiläishoidon alkuajoilta asti on vaiheessa. Kalorimäärältään hunaja tetaan linkoon, jota sitten pyörite- uskottu hunajan parantaviin ominai- on noin neljänneksen sokeria kevy- tään vinhaa vauhtia. Hunaja irtoaa suuksiin. Eri maiden kansanperintees- empää. Yhdessä teelusikallisessa lingon pohjalle, josta se lasketaan tä löytyy omat hunajareseptinsä ja hunajaa on noin 20 kilokaloria. Ja asioihin. alan kirjat ovat niitä pullollaan. Tutuin jotta meidän kaloritasapainomme Valmiin hunajan väri riippuu siitä, rohto ainakin suomalaisille lienee pysyisi kunnossa, liitetään loppuun minkä kasvin mettä siinä on eniten. hunajatee flunssan hoitoon. Helppoja vielä hyvä jouluinen hunajakakkujen Suomalainen hunaja on yleensä kokeiltavia ovat myös erilaiset hunaja- resepti. vaaleahkoa ja aromiltaan mietoa ver- voiteet iholle ja hiuksille. Esimerkiksi Aineet: rattuna ulkomaisiin, erikoisemmista karheaa ihoa voi pehmittää hunajasta 1 dl hunajaa kasveista satuun hunajaan. Hunaja ja sitruunamehusta tehdyllä seoksella 1 dl öljyä kiteytyy melko nopeasti, joten jos ja kasvonaamioita voi sekoittaa huna- 2 munaa haluaa säilyttää sen notkeana, sitä jasta ja raastetusta kurkusta, banaa- 1 1/2 dl rusinoita kannattaa joko hämmentää ajoittain nista tai rahkasta. Hiuksia varten voi 1 dl fariinisokeria tai sitten pakastaa. Sulettuaan se tehdä seoksen hunajasta, öljystä ja 1/2 tl kanelia pysyy pitkään juoksevana. Kova kuu- sitruunamehusta. Sellaisenaan huna- 1/2 tl neilikkaa mennuskin jättää sen juoksevaksi, jaa voi sivellä ahavoituneisiin huuliin, 1/2 tl inkivääriä mutta tällöin vitamiinit tuhoutuvat. erilaisin hiertymiin ja haavoihin. 2 tl leivinjauhoa Oikea säilytyslämpötila on noin 10 Hunaja on terveellistä sellaise- 5 1/2 dl vehnäjauhoja astetta. Viileä ja kuiva säilytystila naan nautittuna. Useimmiten sitä Sekoita aineet tässä järjestyk- pitää hunajan kohtuullisesti levittyvä- käytetään ruoanvalmistuksessa ja sessä, lämmitä hunaja tarvittaessa nä, joskaan ei juoksevana. Hunajan leivonnassa, sillä se tekee leivon- juoksevaksi. Muotoile taikinasta pinnalle voi myös muodostua valkoi- naiset meheviksi ja parantaa niiden käsin palloja noin 25 kpl. Litistä nen kerros rypälesokerista. säilyvyyttä. Jos korvaa sokerin hu- niitä hiukan pellillä ja voitele mu- Meden ja valmiin hunajan sisäl- najalla, riittää yhtä desiä kohden nalla. Paista 200 asteessa noin tö eroaa melko paljon toisistaan. kolme neljäsosadesiä hunajaa. Hu- 15 minuuttia. Kakut säilyvät hyvin Medestä on noin puolet vettä ja naja antaa hienoa makua myös - jolleivät tule heti syödyiksi. toinen puoli sokereita, enimmäkseen salaattikastikkeisiin ja marinadeihin. ruokosokeria, sekä hiven- ja kiven- näisaineita. Valmiissa hunajassa on pääasiassa rypäle- ja hedelmäsoke- ria, glukoosia ja fruktoosia, joita on molempia noin 40 %. Ruokosokeria ja muita sokereita on muutama prosentti, vettä enää vain 17 % ja kolmisen prosenttia muita ainesosia. Näitä ovat entsyymit, kivennäis- ja hivenaineet, kuten kalsium, kalium, natrium, rauta, magnesium ja kupari, C- ja B-ryhmän vitamiinit ja hapot. Miksi hunajaa voisi sitten suo- sitella käytettäväksi sokerin sijaan? Hunajassa olevat sokerit imeytyvät elimistöön helposti, koska hunajassa oleva rypälesokeri on samaa sokeria kuin veren sokeri. Se on siis heti val- mista käyttöön. Kivennäis- ja hivenaineet ovat niinikään tärkeitä. Hunaja tekee hyvää myös maksan ja vatsan toiminnalle, etenkin jos mahahapot vaivaavat. Hunajan entsyymit ja “Perinteitä ja uutta joulupöytään.“ Lähteet: Dörner Ilse: Herkullinen ja hapot auttavat ruuansulatuksessa parantava hunaja. 2001. Pirkan ruokajoulu 2001. Tonsley Cecil: Hunajaa terveydeksi. sekä bakteerien torjunnassa sekä 1988. sisäisesti että ulkoisesti. Hunajan Tähkiö Seppo: Hunajaa maun mukaan. bakteereja torjuva vaikutus perustuu 1984. hunajan alhaiseen ph-arvoon ja sen

75 Somero-Seura kiittää

Lahjoituksia Somero-Seuralle ovat tehneet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Ylä-Kuusaan Marttayhdistys ry/ Sirpa Lähteenmäki Antti Hakamäki Aimo Koiviston perikunta Pentti Salminen Pekka Kujanpää Ville Pirttilä Antti Siivola Tuovi Söderström Reijo Mattila Mirja Kulmala Maija Yläpelto Eino Myllylä

Talkoot ja toimintaa: Koulujen museopäivä 17. 5. 2002. Viljamakasiinien avoimet ovet toisena juhannuspäivänä. Kattotalkoot torppamuseolla 7. - 8- 6- 2002. Tuu tuu tupakkirulla -näyttelyn järjestelyt. Kaapeliojan kaivuutalkoot torppamuseolla 7. 6. 2002. Kesäretki Koskelle, Marttilaan ja Tarvasjoelle 21. 7. 2002. Mustan kauran puinti sauhutuvalla 21. 9. 2002. Tervanpolttotalkoot 28. 9. 2002. Ruokava-messut 30. 3. 2002. Kari Järvinen korjaa hälytinjärjestelmää torppa- Somero-Seuran nettisivujen valmistus. museolla. Kuva Voitto Ollonqvist. Talkoomuonituksesta ovat huolehtineet Maija-Liisa Hyytiäinen, Ritva Helminen ja Onerva Ollonqvist.

Kiitokset yhteistyöstä: Kansankulttuurit kohtaavat/ Arto Tuominen Someron kaupunki Someron seurakuntayhtymä Sähkö-Erkki/ Jukka Nurmi K -market Härkätie Knalli/ Kari Nieminen Someron Lions-Club 4H -yhdistys Kultelan kyläyhdistys Rakennusperinteen Ystävät ry Someron Osuuspankki Someron Säästöpankki Someron veteraanijärjestöt Someron Joulun kirjoittajat Tuu tuu tupakkirulla-näyttelyn järjestäjät Raimo Lyly GRP Seppo Mäkinen Heikki, Pekka ja Raili Mäkelä Traktorimuseosta Oiva Linden Anu ja Jari Aho Niina Alitalo Antti Mäkelä ja Voitto Ollonqvist säkittävät mustaa kauraa sauhutuvassa. Kuva Aila Talonen.

76 Somero-Seuran toimintaa

Somero-Seuran syyskokouksessa 9. 12. 2001 Oiva Lindén esitti kuvaa- miaan kaitafimejä 1960-luvun Häntälästä. Vasemmalta Sirkku Kurki- kangas, Eino Lähteenkorva, Aimo Alanen, Jorma Aalto, Oiva Lindén ja Pekka Kurkikangs.

Koulumuseonhoitaja Eeva Haapala.

Somero-Seuran kevätkokous Satumaassa 24. 3. 2002. Vasem- malta Tapio Horila, Ahti Kukko- nen, Päivi Ahlbom, Arto Tuo- minen, Leeni Tiirakari, Pekka Salminen, Hannele Sulander ja Eino Lähteenkorva.

Puheenjohtaja Leeni Tiirakari ja sihteeri Eija Silander luovuttavat päiväpulkan Antti Mäkelälle 24. 3. 2002. Kuvat Voitto Ollonqvist.

77 Ruokava-messujen myyntitykki Maija-Liisa Hyytiäinen 30. 3. 2002. Kuva Voitto Ollonqvist.

29. 6. 2002 “Tuu tuu tupakkirulla” -näyttelyn avajaiset. Näyt- telypäällikkö FM Ulla Clerck kertoo näyttelyn sisällöstä. Kuva Voitto Ollonqvist.

Niina Alitalo laulaa “Tuu tuu tupakkirulla” -näyttelyn avajaisissa 29. 6. 2002. Kuva Voitto Ollonqvist.

FT Georg Haggrén kertoo So- meron kartanolaitoksesta “Tuu tuu tupakkirulla” -näyttelyn Kaapeliojan kaivuussa 7. 6. 2002 . Vasemmalta Kosti Rasila, Olavi Virta- avajaisissa 29. 6. 2002. Kuva nen ja Antti Hakamäki. Kuva Aila Talonen. Voitto Ollolnqvist. 78 Kesäretkellä 21. 7. 2002 tutus- tuttiin Marttilan kirkkoon. Oppaana Tuomo Aalto. Iloiset talkooemännät Ritva Helminen ja Maija-Liisa Hyytiäinen. Kuva Lahja Kuva Tuula Kivinen. Lindén.

Kattotalkoot 7. - 8. 6. 2002. Talkoissa olivat mukana Jor- ma Aalto, Erkki Aalto, Juhani Talonen, Eero Älli, Eino Läh- teenkorva, Matti Ruokonen, Pekka Pietola, Antti Mäkelä, Paavo Leppä, Kosti Rasila, Eino Myllylä, Oiva Lindén, Pentti Heinonen, Voitto Ollon- qvist, Aimo Alaranta, Olavi Virtanen, Reijo Mattila, Jorma Laine, Ahti Kukkonen, Kari Järvinen, Antti Silander ja Antti Hakamäki. Kuva Maija-Liisa Hyytiäinen.

21. 9. 2002 Eero Älli pui varstalla mustaa kauraa, Kattotalkoissa Kosti Rasila ja Kari Järvinen. Jorma takana Antti Mäkelä. Kuvaajana Erkki Pirtola. Aalto kantaa kattotiiliä. Kuvat Maija-Liisa Hyytiäinen. Kuvat Voitto Ollonqvist. 79