Kaupunki Tapahtumien Näyttämönä

Home , East Helsinki, Karkku, Kotka, Liljeholmen, Liuskasaari, Vladimir Kuts (soldier)

Kaupunki tapahtumien näyttämönä

Toimittaneet mervi kaarninen tanja vahtikari timo vilén Kaupunki tapahtumien näyttämönä

Toimittaneet Mervi Kaarninen, Tanja Vahtikari ja Timo Vilén

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsinki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1423

Teos on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nimeämien asiantuntijoiden tarkastama.

Kirjastokonsortio Aleksandria on tukenut teoksen avointa saatavuutta.

Digitaalinen versio perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamaan painettuun teokseen, joka on julkaistu vuonna 2016.

Kannen suunnittelu: Pekka Krankka Taitto: Maija Räisänen EPUB: Tero Salmén

ISBN 978-952-222-733-1 (sid.) ISBN 978-952-222-989-2(PDF) ISBN 978-952-222-872-7 (EPUB)

ISSN 0355-1768 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia)

DOI:http://dx.doi.org/10.21435/skst.1423

Teos on lisensoitu Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0 International -lisenssillä. Tutustu lisenssiin englanniksi osoitteessa http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ tai suomeksi osoitteessa https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi.

Teos on avoimesti saatavissa osoitteessa http://dx.doi.org/10.21435/skst.1423 tai lukemalla tämä QR-koodi mobiililaitteella. Sisällys

Tanja Vahtikari ja Timo Vilén kaupunki nähtynä Katse kaupunkiin Kaupunkitapahtumat ja kaupunkien Pia Koivunen katsominen tutkimuskohteena 7 Kun Moskova kohtasi ”maailman” Neuvostoliiton avautuminen länteen nuorisofestivaalikesänä 1957 145 kaupunki näytillä Marjatta Hietala Tanja Vahtikari Berliini tieteen ja kulttuurin ”Ei minkään Saarijärven Paavon tarinaa” kohtauspaikkana Vuosisataisjuhla menneisyyden Taiteilijat ja tutkijat tietoa ja inspiraatiota ja tulevaisuuden välittäjänä etsimässä 175 jälleenrakennusajan Helsingissä 35 Mirja Mäntylä Timo Vilén ”Suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ”Mahtava paviljonkien kaupunki” ja muita maineikkaita matkailijoita” Näköaloja Tukholman ja vuoden 1897 Geologikongressin retkeily Yleisen taide- ja teollisuusnäyttelyn Tampereella 1897 199 suhteeseen 65 Aulikki Litzen Kirsi Ahonen Suomen Rooman-instituutin tutkijoiden Kaupunki katsoo kauemmas kokemuksia Rooman suuressa koulussa Ystävyyskaupunkitoiminnan lähtökohtia ja 1950-luvulta 2000-luvulle 227 muotoja 1940-luvulta 2000-luvulle 102

5 Mervi Kaarninen Kirjoittajat 294 Opiskelijan kaupunki Henkilöhakemisto 295 Helsinki ylioppilaiden silmin 263 Paikannimihakemisto 299

6 tanja vahtikari ja timo vilén

Katse kaupunkiin Kaupunkitapahtumat ja kaupunkien katsominen tutkimuskohteena

Tarvitaanko Helsinkiin Guggenheim-museo- kuitenkin näytti vihreää valoa museota kosketa? Entäpä tulisiko Tampereen keskustaan valle kansainväliselle arkkitehtuurikilpailulle kaavailtu suuri keskusareena toteuttaa? Nämä ja varasi Guggenheim-säätiölle oman tontin suomalaisten kaupunkien näyttävimpiin kuu- Etelärannasta. Tätä kirjoittaessa arkkitehtuu- luvat rakennushankkeet ovat herättäneet rikilpailun voittaja, ranskalais-japanilaisen runsaasti keskustelua niin kaupungin päättä- Moreau Kusunoki Architectesin suunnitelma vissä elimissä kuin mediassakin – ja epäile- Art in the City, on juuri julkistettu.2 mättä niitä on kommentoitu vilkkaasti myös Mitä mieltä sitten ollaankin Guggenheim- kaupunkilaisten kahvipöydissä. Mielipiteitä museon tai Tampereen keskusareenan tarpeel - on esitetty puolesta ja vastaan, ja runsaasti lisuudesta, erilaiset ikoniset kulttuuri raken - huomiota on saanut etenkin kysymys siitä, nukset muodostavat keskeisen osan siitä kuka hankkeesta lopulta hyötyy. Esimerkik- keinovalikoimasta, jonka avulla suuret ja si Helsingissä monien Guggenheim-museon pienemmätkin kaupungit pyrkivät herättä- kannattajien mielissä on kangastellut Espan- mään kansainvälistä ja kansallista huomiota. jan Baskimaassa sijaitsevaan Bilbaoon raken- Listaa voitaisiin jatkaa erilaisilla tapahtumilla nettu, arkkitehti Frank Gehryn suunnittele- – urhei lukilpailuilla, konferensseilla, konser- ma museo, joka merkitsi täysosumaa suurten teilla, festivaaleilla, karnevaaleilla, juhlilla ja talousvaikeuksien kanssa kamppailleelle näyttelyillä – jotka nekin ilmentävät kaupun- kaupungille. 1 Helsingin Guggenheimia kriti- kien pyrkimystä asettua näytille. Sosiologi soivien mukaan niin sanottu Bilbao-ilmiö ei Bella Dicks onkin todennut, että paikoista kuitenkaan ole yksinkertaisesti kopioitavissa, ja kaupungeista on viime vuosikymmenten eikä museon vaikutuksista Helsinkiin näin kulttuuri-investointien, imagotyön ja kulttuu- ollen voida saada mitään takeita. Ensimmäi- rin karnevalisoinnin myötä tullut ”näyttelyitä nen museota koskeva ehdotus kaatuikin kau- itses tään” (exhibitions of themselves). Kaupun- punginhallituksen äänestyksessä vuonna 2012, kien tulee olla omintakeisia, mutta samalla mutta alkuvuodesta 2014 kaupunginhallitus kuitenkin helposti luettavia ja lähestyttäviä,

7 tanja vahtikari ja timo vilén sillä muuten ne ovat vaarassa jäädä margi- ja katsomisen välisen jakolinjan vetäminen on naalin.3 Taustalla on kaupunkien välinen kil- periaatteessa yksinkertaista, käsittelevät mo- pailu, joka – toisin kuin joskus ajatellaan – ei net kirjan artikkeleista käytännössä molem- suinkaan ole ilmiönä uusi, vaan lähes yhtä piin teemoihin kuuluvia kysymyksiä. Käsillä vanha kuin kaupungit itse. Ja vaikka määrä- oleva johdantoartikkeli ei sekään noudata tietoinen kaupunkimarkkinointi mielletään orjallisesti mainittua kahtiajakoa, vaan vetää usein myöhäisen 1900-luvun ilmiöksi, juon- yhteen artikkeleista esiin nousevia teemoja tuvat senkin juuret 1800-luvulle.4 Samoihin erilaisten näytillä olemiseen ja näkemiseen aikoihin alkunsa saivat myös suuret kaupun- liittyvien näkökulmien välillä tasapainoillen. kitapahtumat sekä laajamittainen esille asetta- Vaikka teoksen esimerkit on poimittu men- misen kulttuuri, jotka merkitsivät kaupunkien neisyyden kaupungeista, voi käsillä olevaa esittämisen, katsomisen ja kokemisen näky- artikkelikokoelmaa lukea myös Helsingin vää murrosta. Guggenheim-museon tai Tampereen keskus- Tässä teoksessa tarkastellaan menneisyy- areenan kaltaisiin ajankohtaisiin hankkeisiin den kaupunkia esille asettamisen kulttuurin, liittyvänä kommenttipuheenvuorona. Tarkoi- erilaisten kaupunkitapahtumien sekä kaupun- tuksemme ei tietenkään ole väittää, että histo- kien näkemisen ja kokemisen muodostamassa ria itsessään kätkisi sisäänsä jonkinlaisen vii- kehyksessä. Teoksessa haetaan yhtäältä vas- sasten kiven, jota hieraisemalla mainittuihin tausta siihen, miten ja miksi modernit, 1800- ja hankkeisiin liittyvät tärkeät ja osin kiusalli- 1900-lukujen kaupungit asettuivat näytille eri- setkin kysymykset voitaisiin ratkaista kaikkia laisten tapahtumien kautta ja yleisemminkin. osapuolia tyydyttävällä tavalla. Olemme kui- Mikä on ollut leimallista kaupunkien ja tapah- tenkin vakuuttuneita siitä, että historiallisiin tumien väliselle kohtalonyhteydelle ja miksi esimerkkeihin perehtyminen voi tässäkin suuria kaupunkitapahtumia on usein päädytty tapauksessa auttaa jäsentämään kaupunkien tulkitsemaan kaupunkien ja kokonaisten kan- kehittämistä, käyttämistä ja kokemista koske- sakuntien historioiden tärkeinä murroskoh- vaa nykykeskustelua. tina? Toisaalta teoksessa pohditaan, miten Kirjan artikkelit käsittelevät paitsi kooltaan kaupunkeja on kuviteltu toisten kaupunkien, ja luonteeltaan erilaisia kaupunkitapahtumia suurten kaupunkitapahtumien sekä vaihto- – Helsingin 400-vuotisjuhlaa vuonna 1950, ehtoisten tulevaisuuksien ja menneisyyksien vuoden 1957 Moskovan nuorisofestivaalia, muodostamien peilien kautta. Miten – ihail- Tukholmassa vuonna 1897 järjestettyä yleis- len, välinpitämättömästi tai kyseenalaistaen tä taide- ja teollisuusnäyttelyä sekä Pietarissa – erilaiset ryhmät ovat katsoneet esille asetet- samana vuonna järjestetyn kansainvälisen tua kaupunkia? Teoksen artikkelit jakautuvat geologikongressin Tampereen-ekskursiota kahteen temaattiseen osioon: ”Kaupunki näy- – myös ystävyyskaupunkitoiminnan histo- tillä” ja ”Kaupunki nähtynä”. On kuitenkin riaa. Lukijalle tarjoutuu lisäksi tilaisuus pe- syytä korostaa, että vaikka esille asettamisen rehtyä siihen, millaisena Berliinin, Rooman

8 katse kaupunkiin

ja Helsingin tapaiset kaupungit ovat aikojen kaupunkiuudistukset ja kaupunkien katujen saatossa näyttäytyneet toisaalta opiskelijoiden leventäminen, tunnetuimpana esimerkkinä ja tutkijoiden, toisaalta suomalaisten kulttuuri- Georges-Eugène Haussmannin keskiaikaisen matkailijoiden ja asiantuntijoiden silmin. Pariisin kaupunkitilallinen uudelleenjärjeste- ly. Näin esille asettaminen kudottiin osaksi 1800-luvun kaupungin syvintä olemusta.6 Kau- Kaupungit ja esille asettamisen kulttuuri punki asetettiin esille korostuneesti näköaistin avulla havaittavana ympäristönä rakennuksi- Useat tutkijat, Suomessa etenkin Taina Syrjä- neen, katuineen ja aukioineen. Uudistetussa maa, ovat analysoineet 1800-luvulla synty- kaupunkitilassa, kuten myös näyttelyissä ja neen esille asettamisen ja katseen kulttuurin museoissa, tilalliset suhteet järjestettiin mah- eri ulottuvuuksia. 1800-luvun kuluessa kehit- dollistamaan kohteiden – esimerkiksi monu- tyivät muun muassa julkiset, kokoelmiltaan mentaalirakennusten tai museo- ja näyttely- kaikille avoimet museot, tavaratalot sekä suu- objektien – vapaa näkyvyys. Samanaikaisesti ret maailmannäyttelyt, joista muotoutui esille uudelleen järjestetty kaupunkitila teki mah- asettamisen kulttuurin ylenpalttisia symbolei- dolliseksi tilassa käyskennelleiden ihmisten ta. Samanaikaisesti kehittyi myös katsomiseen tarkkailun ja kontrollin.7 Näin kaupunkilaiset liittyvä sanasto, jota viljeltiin aikalaiskeskuste- sekä museo- ja näyttelykävijät paitsi näkivät luissa ja kaikkialla tiuhaan tahtiin perustetuis- ja kokivat kaupungin uudella tavalla, myös sa sanomalehdissä. Ensimmäisestä, vuonna tulivat uudella tavalla valtaapitävien katseen 1851 Lontoon Kristallipalatsissa järjestetystä ja valvonnan alaisiksi. Samaa tarkoitusta pal- maailmannäyttelystä lähtien vastaavat näytte- velivat myös uudenlaiseen teknologiaan pe- lyt järjestettiin pääkaupungeissa tai suurissa rustuneet, 1800-luvulla yleistyneet valaistus- kaupungeissa, joskin usein vanhan kaupunki- järjestelmät, katujen nimeäminen ja talojen keskustan ulkopuolelle varta vasten rakenne- numerointi sekä kaupunkilaisten keskinäistä tuilla alueilla. Vaikka itse näyttelyrakennukset kollektiivista valvontaa harjoittaneet paikalli- olikin yleensä tarkoitettu seisomaan paikoil- set sanomalehdet.8 laan vain näyttelyn ajan, saatettiin kaupunki- Usein näytteille asetettu kaupunki valjastet- ympäristöä muokata radikaalistikin näyttelyi- tiin kansakunnan representaation areenaksi. tä varten. Syyt näyttelyalueiden purkamiseen Tämä yhtäältä kansallisvaltioita ja kansallista olivat osin taloudellisia, mutta toisaalta näyt- identiteettipolitiikkaa sekä toisaalta kaupun- telyiden arkkitehtuuri koettiin niin poikkeuk- keja yhteen nivova näkökulma on korostunut selliseksi ja kokeilevaksi, ettei näyttelyraken- myös myöhemmässä tutkimuksessa. Kaupun- nusten säilyttämistä jälkipolville usein edes ki kansakunnan kuvana asetettiin esille niin harkittu.5 ”kansain välisisten” näyttelyiden9 kuin kan- 1800-luvun katseen kulttuurin kehitykseen sallisesti konstruoidun maisemankin osana. liittyvät erottamattomasti myös radikaalit Edelleen myös kansallissankarien hautajaiset

9 tanja vahtikari ja timo vilén

Haussmannin kaupunkiuudistuksen vaikutukset näyttäytyvät Riemukaaren huipulta suorien katulinjojen joukkona. Kuva: Wikimedia Commons. Jean-Pierre Lavoie.

(Suomessa ja Helsingissä esimerkiksi Manner- Tanja Vahtikarin artikkelissa sodasta toipuvan heimin hautajaiset vuonna 1951), voiton- ja modernisoituvan kaupungin näkökulmasta. paraa tit (esimerkiksi valkoisten voitonparaati Nykymuotoiset kaupunkien vuosisataisjuhlat Hel singissä keväällä 1918), hallitsijavierailut alkoivat yleistyä 1800-luvun lopulta lähtien (Aleksanteri II:n vierailut Tampereella 1856 eri puolilla Eurooppaa ja Amerikkaa.10 Artik- ja Helsingissä 1876 jne.) sekä kruunajaiset kelissaan Vahtikari osoittaa, kuinka pääkau- voidaan mainita esimerkkeinä erityisillä kan- pungin juhla yhtä aikaa sekä kosketti koko sallisilla merkityksillä ladatuista kaupunki- kansakuntaa että pyrki rakentamaan erityis- tapahtumista. tä (suur)kaupunkilaista identiteettiä. Juhla Vaikka kaupunki ja etenkin pääkaupunki tasapainoili kansallisten ja paikallisten mer- kansakunnan näyttämöinä saavat näkyvän kitysten ja yleisöjen välimaastossa sekä suh- sijan kirjan artikkeleissa, on teoksemme yhte- teessa ylikansallisiin toimijoihin ja prosessei- nä tarkoituksena kuitenkin osoittaa, että mo- hin, etenkin pohjoismaisuuteen, joka tarjosi derni 1800- ja 1900-lukujen kaupunki asetettiin turvallisen viitekehyksen sodan jälkeisessä esille myös kaupungin omien, ei pelkästään epävarmassa poliittisessa tilanteessa. Vuosi- kansallisten tarkoitusperien vuoksi. Kaupun- sataisjuhla oli esitys, jonka tarkoitus oli yhtä git siis olivat – ja ovat yhä – esillä monella eri aikaa kasvattaa, suostutella ja viihdyttää kävi- tasolla, ja kuten monet teoksen artikkeleista jöitään – niin kaupunkilaisia kuin kaupungin osoittavat, kansalliset ja paikalliset motiivit su- ulkopuolisiakin. lautuvat myös usein yhteen erottamattomaksi Vuosisataisjuhlien ohella myös kaupun- kokonaisuudeksi. Näin oli esimerkiksi vuon- ginmuseoista sekä kaupunkien järjestämistä, na 1950 järjestetyn Helsingin 400-vuotisjuhlan niiden historiaa ja kehitystä kuvaavista tapauksessa, jonka eri merkityksiä pohditaan näytte lyistä muodostui merkittäviä välineitä

10 katse kaupunkiin

kaupun kien omaehtoiselle esittäytymiselle. laita esimerkiksi Tukholmassa vuonna 1897 Erillisten kaupunginmuseoiden perustami- järjestetyssä yleisessä taide- ja teollisuusnäyt- nen ajoittui Euroopassa 1800-luvulle, erityi- telyssä, jota käsitellään Timo Vilénin laati- sesti vuosisadan jälkimmäiselle puoliskolle, massa näyttelyiden sekä niiden isäntäkau- ja yhdessä kirjastojen kanssa niistä tuli pian punkien suhdetta analysoivassa artikkelissa. kaupunkien edistyneisyyden ja kaupunkilai- Keskiaikaista Tukholmaa ilmentäneen kulissi- sen sivistyksen symboleja. Nopeasti muut- kaupungin sekä toinen toistaan mielikuvituk- tuvassa teollisessa yhteiskunnassa museot sellisempien raken nusten lisäksi näyttely- samanaikaisesti ilmen sivät pysyvyyttä ja alueella sijaitsi myös Tukholman kaupungin pyrkivät havainnollistamaan sitä, millä ta- moderni paviljonki, jossa esiteltiin Tukhol- voin kaupungit historian saatossa olivat ke- man historiallista kehitystä sekä kaikkea sitä hittyneet.11 Samat periaatteet ohjaavat pitkäl- työtä, jota virkamiehet kaupungin hyväksi ti myös nykyistä museoinstituutiota, joskin verovaroin olivat tehneet. Näyttelyn tavoit- nykypäivän kaupunginmuseoista ja museo- teena oli sulkea sisäänsä kaikki Tukholman rakennuksista on tullut yhä kiinteämpi osa toimintaan tavalla tai toisella liittyneet ilmiöt kaupunkien omakuvan ja imagon rakentami- sekä havainnollistaa mainittuja ilmiöitä mah- sen projekteja.12 dollisimman monesta eri näkökulmasta käsin. Vakiintuneen museoinstituution ulkopuo- Näin – ja itse asiassa vain näin – näyttelyssä lella kaupunkeja esiteltiin myös erilaisissa vierailleet kaupungin asukkaat saavuttaisivat kansainvälisissä ja kansallisissa ”yleisnäytte- ymmärryksen siitä, millainen kaupunki Tuk- lyissä”, joihin kuului usein isäntäkaupunkia holma todellisuudessa oli. esittelevä oma osastonsa ja toisinaan myös Mielenkiintoisen vertailukohdan Tukhol- muiden kaupunkien esittelypisteitä. Näin oli man näyttelylle tarjoaa Helsingin 400-vuotis-

11 tanja vahtikari ja timo vilén

Tukholman yleinen taide- ja teollisuusnäyttely (Stockholmsutställningen 1897) oli suurin 1800- luvun jälkipuolen aikana järjestetyistä skandinaavisista näyttelyistä. Näyttelyalueelta löytyi muun muassa paviljonki, jossa esiteltiin Tukholman kehitystä moderniksi ”suurkaupungiksi”. Kuva: Wikimedia Commons. Detroit Publishing Co. juhlinnan yhteydessä Messuhallissa järjestetty suus-jatkumossa. Kertomuksessa painottui laajamittainen näyttely, jonka tarkoituksena pysyvyyden, jatkuvuuden ja muutoksen vuo- oli niin ikään tehdä näkyväksi kaupungin ropuhelu, joka on eri aikoina leimannut kau- lineaa rista kasvua ja edistystä sekä kaupungin punkien esille asettamista ja nousee esiin virkamiesten tekemää hyvää työtä ja asian- useissa muissakin tämän kirjan artikkeleissa. tuntijuutta. Kaupunkiyhteisön identiteettiä Julistaessaan edistyksen sanomaa 1800-luvun rakennettiin Helsingin 400-vuotisjuhlassa ja 1900-luvun alkupuolen kansalliset ja kan- olennaisesti menneisyys–nykyisyys–tulevai- sainväliset näyttelyt eivät olleet historismista

12 katse kaupunkiin vapaita. Vuosisataisjuhlissa taas kaupungin ja toiminnalle Euroopassa ja muualla antoi vasta kansakunnan menneisyyteen suuntautunut toinen maail mansota seurauksineen. Sodan katse oli usein vahvasti tulevaisuuden tavoit- materiaalisesti ja henkisesti raunioittamis- teiden värittämä. sa kaupungeissa ystävyyssuhteita solmittiin Tässä yhteydessä on paikallaan mainita avun- ja anteeksiannon merkeissä, ja toimin- myös toinen, kirjallisuudessa harvemmin käsi- ta oli erityisen vilkasta 1960- ja 1970-luvuilla. telty kaupunkien esittelyn foorumi: kaupunki - Ystävyyskaupunkitoiminta muodosti myös suunnitteluun nimenomaisesti keskittyneet itses tään selvän osan kulttuurista kylmää sotaa erityisnäyttelyt (town planning exhibitions). ja oli senkin tähden kiinteästi sidoksissa aika- Tällaisten näyttelyiden kirjo on merkittävä, kauden viralliseen valtiolliseen politiikkaan. se ulottuu yhden kaupungin tai teeman ym- Suomen tapauksessa erityishuomiota sai pärille rakennetuista näyttelyistä aina kan- tun netusti suomalaisten ja neuvostoliittolais- sainvälisiin vertaileviin suunnittelunäytte lyi - ten kaupunkien välinen ystävyyskaupunki- hin. Asiantuntijavaihdon lisäksi erilaisia kau- toiminta, jonka yhteydessä viljelty kieli ei punkisuunnittelunäyttelyitä yhdisti pyrki mys sanottavammin poikennut valtiollisen tason levittää modernia suunnitteluajattelua laa jem- liturgiasta. Ahonen kuitenkin painottaa, että piin kansankerroksiin – siis jälleen kau pun ki- poliittisten motiivien lisäksi ystävyyskaupunki- laisten kasvattaminen. Kaupunkisuunnittelu- toiminnassa tärkeitä olivat myös sen mahdol- näyttelyt, samoin kuin niitä edeltäneet, suur- listamat kohtaamiset kaupunkien, instituutioi- ten yleisnäyttelyiden yhteydessä esillä olleet den, kansalaisjärjestöjen sekä lopulta yksittäis - kaupunkien paviljongit tarjosivat lisäksi väli- ten ihmisten välillä. Ystävyyskaupunkitoimin- neitä tulevaisuuden kaupunkien kuvittelemi- nan ympärille luoduissa suhteissa keskeistä seen.13 Samaa tarkoitusta palveli vat luonnolli- oli vastavuoroisuus, ja ystävyyskaupungeista sesti myös itse näyttelyalueet sadunomaisine saatettiin etsiä mallia omien paikallisten on- rakennuksineen sekä hyvin järjestettyine pal- gelmien ratkaisuun. Näin ollen myös ystä- veluineen: nekin haastoivat tavallista näyt- vyys kaupunkitoiminta vierailuineen ja tiedon- telyrahvasta sekä kaupunkien virkamiehiä vaihtoineen tarjosi välineitä oman kotikau- visioimaan, millaista elämä tulevaisuuden pungin vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvit- kaupungeissa voisi olla. telemiseen. Kaupunkien välillä matkustaneet Sittemmin kaupunkien esittäytymiselle ja delegaatiot jättivät oman jälkensä osallistujiin asiantuntijavaihdolle on ilmaantunut myös ja toisinaan myös kaupunkitilaan. Ystävyys- ystävyyskaupunkitoiminnan kaltaisia ylirajai- kaupunkien mukaan on maailmalla nimetty sia institutionaalisia väyliä, joita Kirsi Aho- lukuisia katuja, ja esimerkiksi Tampereelta, nen tarkastelee artikkelissaan. Ystävyyskau- johon Ahonen artikkelissaan lähinnä keskit- punkiliikkeen juuret palautuvat ensimmäistä tyy, löytyy yhä tänäkin päivänä neuvostoliit- maailmansotaa edeltävään aikaan, mutta tolaisen ystävyyskaupungin mukaan nimetty sysäyk sen laajamittaiselle ystävyyskaupunki- Kiovanpuisto.

13 tanja vahtikari ja timo vilén

Tapahtumien kaupunki kuntatieteiden parissa vakiintunut festivaalin määritelmä. Sen mukaan festivaalit ovat Juhlien, markkinoiden, karnevaalien, kulkuei- tapahtumia, joiden avulla sosiaaliset ryhmät den sekä konserttien kaltaiset tapahtumat ovat ilmaisevat omia päämääriään ja vieläpä koko kuuluneet kaupunkien elämään niin kauan olemassaoloaan. Festivaalit mahdollistavat kuin kaupunkeja ylipäätään on ollut olemas- yhteisön kannalta tärkeiden kulttuuristen sa. Ne ovat vahvistaneet yhteisöllisyyttä, mah- arvojen jakamisen, synnyttävät luottamusta dollistaneet niin vallan representaation kuin yhteisön jäsenten välille sekä ylläpitävät ja vallalla olleen sosiaalisen järjestelmän kritisoi- uudis tavat sosiaalisia rakenteita, joiden varas- misen sekä tuoneet vaihtelua kaupunkilaisten sa yhteisöt toimivat.17 Tyypillistä festivaaleille arkeen. Jälkimmäiseen merkitykseen viittaa on myös se, että niiden aikana yhteisön elä- Mark Schusterin kaupunkitapahtumista käyt- mää tavallisesti ohjaavat säännöt asetetaan tämä nimitys ephemera, johon sisältyy ajatus syrjään: se, mikä ei yleensä ole sallittua, sal- yksitoikkoisen ja raskaan arjen katkaisevasta litaan, ja se, mikä ei yleensä ole mahdollista, hetkellisestä ilosta.14 Esimerkiksi keskiaikai- tulee tilapäisesti mahdolliseksi.18 sissa kaupungeissa vuodenkulkua rytmittivät Useissa nykykaupungeissa festivaalit ja juh- markkinat sekä erilaiset pyhimysjuhlat, jotka lat eivät kuitenkaan enää edusta sosiaalisen keräsivät kaupunkiin runsaasti väkeä myös rakenteen kritiikkiä tai satunnaista vaihtelua ympäröivältä maaseudulta. Tapahtumien arkeen, vaan pikemminkin urbaanin arjen paikat pysyivät usein samoina vuosisadasta itses tään selvää osaa. Ne eivät myöskään, ku- toiseen, ja pyhimysjuhlien tapaisten tapahtu- ten Henri Terho toteaa, ”synny tilaan sattu- mien on katsottu vaikuttaneen myönteisesti malta ja pelkästään erilaisuutena”.19 Puhutaan myös kaupunkilaisten kotiseututunteeseen.15 ”festivalisaatiosta”, koko kaupungin muuttu- Kaupunkitapahtumiin sisäänrakennettu viih- misesta toisiaan seuraavien tapahtumien teellisyys korostui myös antiikin Rooman juh- näyttämöksi. Festivalisaatiosta kirjoitettaessa lissa, vaikka ne keskiaikaisten pyhimysjuhlien on usein tapana viitata Edinburghiin, joka tavoin olivatkin ensisijaisesti uskonnollisia on kulkenut toista maailmansotaa seuran- juhlia.16 neen festivaaliboomin etujoukossa. Erilaiset Tapahtuma on käsitteenä läheistä sukua festivaalit ja tapahtumat ovat olennainen osa festivaalille, jopa niin läheistä, että festivaalia kaupungin imagoa, ja Edinburgh onkin jo näkee usein käytettävän tapahtuman syno- pitkään pyrkinyt proﬁloitumaan Skotlannin, nyymina: puhutaan jazz-festivaaleista, elo- ellei koko maailmankin ”festivaalipääkaupun- kuva festivaaleista tai lastenfestivaaleista. kina” (festival city).20 Vo i daan kuitenkin todeta, että vaikka kaikki On helppo havaita, että myös Suomes- festivaalit ovatkin tapahtumia, eivät kaik- sa erilaisten tapahtumien järjestämistä on ki tapahtumat kuitenkaan ole festivaaleja enenevässä määrin alettu pitää kaupunkien – ainakaan jos lähtökohdaksi otetaan yhteis- perus tehtävänä tai suorastaan julkisena pal ve-

14 katse kaupunkiin luna. Suomalaisista kaupungeista esimerkik- järjestää pienempiä tapahtumia. Tähän kirjaan si Helsinki on Edinburghin tavoin pyrkinyt sisällytetyt, tapahtumatutkimuksen piiriin las- luomaan itsestään kuvaa ”festivaalikaupunki- kettavat artikkelit tarkastelevatkin ”pienem- na”, kuten nopea silmäys Helsingin kaupun- piä suurtapahtumia” sekä tutkimuksen valta- gin matkailusivustolle osoittaa: vaikka perin- virrasta poikkeavia tapahtumatyyppejä, kuten teisiä, rakennusten ja museoiden tapaisia tieteellisten konferenssien yhteydessä järjes- näh tävyyksiä ei tietenkään ole unohdettu, tettyjä ekskursioita, suuria nuorisofestivaale- korostuu kaupungin markkinointistrategiassa ja tai kaupunkien vuosisataisjuhlia. Teoksen nimenomaan erilaisten tapahtuminen esitte- artik kelit myös laventavat nykyhetkeen pai- leminen.21 Kuten todettua, ilmiö ei ole uusi, nottuneen tapahtumatutkimuksen alaa kiin- sillä erilaisia kaupunkitapahtumia pidettiin nittämällä huomiota vanhempiin ja kenties merkittävänä keinona matkailijoiden houkut- myös vähemmän tunnettuihin tapahtumiin. telemiseksi sekä kaupunkeja koskevien mieli- Yksi tapa piirtää rajoja erilaisten kaupunki- kuvien muokkaamiseksi jo 1800-luvun lopulla. tapahtumien välille on jakaa ne ryhmiin sisäl- Nykyistä ajatte lu tapaa leimaa kuitenkin yhä tönsä (musiikki, taide, urheilu, politiikka jne.) vahvemmin ajatus siitä, että kaupungit, joissa perusteella.25 Koska merkittävä osa tapahtu- järjestetään runsaasti tapahtumia, eivät ole mista ei kuitenkaan ole vain esimerkiksi urhei- houkuttelevia ainoastaan turistien ja paikal- lun tai politiikan ympärille rakentuvia, vaan listen asukkaiden kannalta, vaan myös kan- sekä urheilun että politiikkan, on tällaisista sainvälisten yritysten kannalta. Monet kau- ryhmittelyistä saatava hyöty usein vähintään- punkitutkijat ovat lisäksi valmiita asettamaan kin kyseenalainen. Toisaalta kaupungeissa jär- yhtäläisyysmerkit kaupungin innovatiivisuu- jestettäviä tapahtumia voidaan lajitella myös den sekä siellä järjestettävien tapahtumien niiden ensisijaisen kohderyhmän ja koon mu- runsaiden välille.22 kaan. Getz esittää näin syntyvän typologian Tapahtumien merkitys turismille ja kaupun- kolmiona, jonka perustan muodostavat erilai- kikuvalle on joka tapauksessa merkittävä ja set ja mittasuhteiltaan pienehköt paikalliset tai nopeasti kasvava tutkimushaara.23 Enin osa alueelliset tapahtumat. Tällaiset tapahtumat tämänkaltaisesta tapahtumatutkimuksesta eivät yleensä juurikaan houkuttele turisteja on kohdistunut suuriin kansainvälisiin tapah- eikä niitä myöskään tavallisesti ole suunnitel- tumiin, eritoten olympialaisiin, jalkapallon tu matkailua tai alueen imagoa silmällä pitäen. MM-kisoihin sekä maailmannäyttelyihin.24 Kyse on toisin sanoen tapahtumista, joista vain Asiantila on ymmärrettävä, mutta erilaisten harva paikallisyhteisön ulkopuolella on kuul- kaupunkitapahtumien moninaisuutta ajatel- lut, mutta joiden merkitys paikallisten asukkai- len kuitenkin valitettava, sillä vain hyvin pie- den kannalta voi silti olla huomattava.26 nel lä joukolla maailman kaupungeista on Kolmion keskimmäiseltä tasolta tapaamme mah dollisuus järjestää suurtapahtumia, kun joukon tapahtumia, jotka kulkevat tapahtu- taas jokaisella kaupungilla on mahdollisuus mien ja matkailun tutkimuksen piirissä usein

15 tanja vahtikari ja timo vilén

Laskiaisen tienoilla viettävän Mardi Gras -karnevaalin juhlintaa New Orleansissa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Kuva: Wikimedia Commons. nimellä merkkitapahtumat (hallmark events). merkkitapahtumien roolia kaupunkien ima- Käsitteelle on esitetty useita toisiaan täyden- golle.28 täviä määritelmiä. Esimerkiksi turismin- Kuten pienemmät sukulaisensa, myös suu- tutkija J. R. Brent Ritchien usein siteeratun rin osa merkkitapahtumista liittyy kiinteästi määritelmän mukaan merkkitapahtumat johonkin paikkaan. Toisinaan tapahtuman ja ovat ”suuria, ainutkertaisia tai toistuvia, tietyn kaupungin välisestä siteestä muodostuu niin hetken kestäviä tapahtumia, joiden tarkoituk- tiivis, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. sena on ennen kaikkea kohottaa turistikoh- Ajateltakoot vain vaikkapa New Orleansis- teen lyhyen tai pitkän aikavälin näkyvyyttä, sa järjestettävää Mardi Gras -karne vaalia tai houkuttelevuutta ja tuottavuutta”.27 Myös Pamplonan kuuluisaa härkäjuoksua.29 Suo- David Getz on Ritchien tavoin painottanut malaisista tapahtumista voidaan mainita

16 katse kaupunkiin

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat (Kaustinen kansanjoukkoihin, siten ollen työväestöön; Folk Music Festival) sekä Pori Jazz, joiden korkeakulttuuristen elementtien rinnalle kai- merkitystä isäntäkaupunkiensa imagolle voi vattiin kansanomaisempaa yhdessäoloa ja tuskin liioitella.30 Itse asiassa ei liene väärin viih dettä.32 Megatapahtumien tunnuspiirtee- sanoa, että useimpien suomalaisten (myöntei- nä on edelleen pidetty niiden merkitystä siä) mielikuvia Kaustisista tai Porista ohjaavat mediatapahtumina. Nykyisten olympialais- juuri mainitut tapahtumat, ja vieläpä niin, että ten kaltaiset megatapahtumat onkin suuressa ainakin Kaustisen kohdalla kyseinen festivaa- määrin rakennettu juuri kansainvälisen me- li on likipitäen ainut asia, joka tästä pienestä dian tarpeita silmällä pitäen: kaikki lähtien keskipohjanmaalaisesta kunnasta ylipäätään rakennuksista ja päättyen urheilijoiden ja pai- tiedetään. kalle saapuneiden fanien ilmeisiin on suunniteltu miellyttämään kansainvälisen yleisön ja sponsoreiden katsetta.33 Suuret kaupunkitapahtumat Tarkkaa määritelmää sille, missä vaihees- käännekohtina sa tapahtuma muuttuu megatapahtumaksi, on mahdotonta antaa. Rochen mukaan Kolmion kapeaa kärkeä, ja samalla myös kaik- tapahtumaa voidaan kuitenkin alkaa kutsua kein suurinta tapahtumatyyppiä, edustavat mega tapahtumaksi silloin, kun sen vaikutuk- globaalit suurtapahtumat: olympialaiset, jalka- set isäntäkaupunkiin ja lähiympäristöön ovat pallon MM-kisat ja maailmannäyttelyt (expot ). huomattavat. Vaikutuksilla tarkoitetaan täs- Tähän luokkaan kuuluvia tapahtumia on kir- sä paitsi taloudellisia (turismin ja matkailu- jallisuudessa tapana kutsua megatapahtumiksi tulojen kasvu, lisääntyneet investoinnit) myös tai megaspektaakkeleiksi. Sosiologi Maurice sosiaalisia (kaupunkilaisten lisääntynyt viihty- Rochen tunnetun määritelmän mukaan mega- vyys ja paikallisylpeys, sosiaalisten ongelmien tapahtumat ovat luonteeltaan teatraalisia, laa- väheneminen) ja kaupunkikuvallisia (uudet jaan yleisöön vetoavia sekä kansainvälisesti rakennukset ja uusi infrastruktuuri) muutok- merkittäviä.31 Megatapahtumille on ominais- sia. Megatapahtumia onkin yhä enenevässä ta myös ”hybridimäisyys”. Niinpä esimerkiksi määrin alettu mieltää kaupunkien kehittämi- olympialaisiin on perinteisesti kuulunut laaja sen katalysaattoreiksi, suurten muutoshank- kulttuuriohjelma, samalla kun varhaiset maa- keiden käynnistäjiksi. Kaupunkien tilalliset ilmannäyttelyt – joiden kyljestä olympialaiset- muutokset ja palvelutason parantaminen eivät kin aikanaan kasvoivat – pyrkivät liittämään näin ajatellen ole vain tapahtumien sivutuote itseensä inhimillisen elämän kaikki osa-alueet – kuten vielä ensimmäisten olympialaisten tai korkeakulttuurista viihteeseen sekä teollisuu- maailmannäyttelyiden tapauksessa – vaan nii- desta ja taiteesta urheiluun ja tieteeseen. Kehi- den tärkeä päämäärä.34 tyskulkua on ohjannut halu laajentaa tapahtu- Megatapahtumien vaikutuksista puhuttaes- mien osallistujajoukkoa kes kiluokasta suuriin sa on kirjallisuudessa usein viitattu Barcelonan

17 tanja vahtikari ja timo vilén olympialaisiin (1992), joiden yhteydessä toteu- tettujen massiivisten hankkeiden ansiosta kiso jen hieman nukkavierusta isäntäkaupun- gista kuoriutui eräs maailman suosituimmista matkailukohteista.35 Monet suurten urheilu- kilpailujen järjestäjät ovat toivoneet voivansa toistaa Barcelonan ihmeen, mutta lopputulos on yleensä ollut sama: kisoista ei ole saatu kannattavia, ja ”Barcelona-efektin” sijaan lop- putulemana on pahimmillaan ollut niin kutsuttu ”Montreal-efekti”. Jälkimmäinen termi sisältää viittauksen Montrealin olympialaisiin vuonna 1976, jotka jättivät jälkeensä taloudellisen kurimuksen, josta kisojen isäntäkaupun- ki vasta äskettäin on toipunut. Montrealin olympialaiset toimivatkin muistutuksena sii- tä, etteivät suurtapahtumien vaikutukset ole yksinomaan positiivisia, vaan usein (myös) negatiivisia, tarkasteltiinpa niitä sitten isäntä- kaupungin, -maan tai erilaisten paikallisten yhteisöjen kannalta.36 Taloudellisten tappioiden lisäksi huomiota on enenevässä määrin kiinnitetty olympialaisten ja jalkapallon MM-kisojen jälkeen tyhjinä seisoviin stadionkolosseihin – niin sanottuihin ”valkoisiin elefantteihin” – sekä

Ensimmäisen maailmansodan veteraanien muistomerkiksi tarkoitettu Coliseum on isännöinyt molemmat Los Angelesissa järjestetyt olympialaiset (1932 ja 1984). Kolmas kerta saattaa olla näköpiirissä, sillä Los Angeles hakee tosissaan myös vuoden 2024 kesäolympialaisia. Kuva: Wikimedia Commons.

18 katse kaupunkiin

19 tanja vahtikari ja timo vilén kisojen hakuprosessin ja järjestelyjen yhtey- sempia ja osin nykyisiäkin suurtapahtumia dessä esiintyvään, usein laajamittaiseen ajatellen. Esimerkiksi Skandinaviassa 1800- korrup tioon. Viimeistään 1800-luvun lopun luvun aikana järjestetyt teollisuusnäyttelyt suurista näyttelyistä lähtien on myös puhut- eivät olleet samassa merkityksessä globaale- tu tapahtumien vaihtoehtoiskustannuksista, ja kuin suuren maailman esikuvansa, mutta toisin sanoen siitä, miten kisoihin investoidut jos kriteeriksi otetaan tapahtuman vaikutuk- rahat olisi voitu käyttää paikallista yhteisöä set isäntäkaupunkiin ja sen lähiympäristöön, ja isäntäkaupunkia paremmin hyödyttävällä voitaisiin tällaisiakin, paikallisen mittapuun tavalla.37 Keskustelu suurtapahtumien vähem- mukaan massiivisia tapahtumia hyvällä syyllä män mairittelevista puolista kävi tavallistakin kutsua megatapahtumiksi. Megatapahtuman vilkkaampana Sotšin talviolympialaisten sekä käsitteen alan laajentaminen on oikeutettua Rion jalkapallon MM-kisojen yhteydessä, ja myös siksi, että olympialaisten ja varsinaisten Qatarissa vuonna 2018 järjestettävistä jalka- maailmannäyttelyiden tavoin aikalaiset ovat pallon MM-kisoista paljastuneet yksityis- kokeneet myös osan vaikutuspiiriltään sup- kohdat sekä Kansainvälisen Jalkapalloliitto peammista tapahtumista voimakkaina mur- FIFA:an samoin kuin Olympiakomiteaan roskohtina, vedenjakajina vanhan ja uuden liitetyt jatkuvat skandaalit antavat aiheen välillä.39 olettaa, ettei megatapahtumien kritiikki lähi- Kiinnostavan ja verrattain vähän tutkitun tulevaisuudessakaan tule laantumaan. esimerkin tällaisesta megatapahtumasta tar- Vaikka olympialaisten ja jalkapallon MM- joaa myös Pia Koivusen artikkelissa käsiteltä- kisojen tapaiset spektaakkelit pyrkivät suuntaa- vä Moskovan vuoden 1957 nuorisofestivaali. maan huomiota poispäin sellaisista yhteiskun- Tapahtuman osallistujien haastatteluihin ja nallista epäkohdista kuten korruptio, yhteis- muisteluihin perustuvassa artikkelissaan Koi- kunnallinen epätasa-arvo tai vähemmistöjen vunen pohtii, millaisiksi moskovalaisten ja kohtelu,38 voivat ne itse asiassa samalla myös ulkomaisten festivaalivieraiden kohtaamiset tuoda näkyvyyttä keskustelusta aikaisemmin muodostuivat ja minkälaisia merkityksiä aika- ulossuljetuille ryhmille (esimerkiksi Brasilian laiset nuorisofestivaalille antoivat. Festivaali slummien asukkaat tai Qatarin siirto työläiset), järjestettiin Stalinin kuolemaa seuranneena si- jotka pelkällä olemassaolollaan haastavat säpoliittisen liennytyksen ja osittaisen vapau- tapahtuman ympärille rakennetun virallisen tumisen aikana, ja tavoitteena oli kohentaa kertomuksen. Megatapahtumien tutkimus Stalinin pitkän valtakauden varjostaman tarjoaa näin ollen kiinnostavan viitekehyksen maan imagoa esittelemällä Neuvostoliittoa mitä moninaisempien yhteiskunnallisten ja rauhaa rakastavana ja avoimena valtiona. urbaanien ilmiöiden tutkimukselle. Historian- Moskovan kadut siistittiin roskasta ja ”epä- tutkimuksen näkökulmasta on kuitenkin pe- määräisestä aineksesta”, ja kaupunkilaisia rus teltua kysyä, onko yllä esitetty megatapah- koulutettiin kohtaamaan festivaalin länsimai- tuman määritelmä liian kapea-alainen varhai- sia osanottajia.

20 katse kaupunkiin

Monien suurten tapahtumien tavoin myös mediatapahtumista paitsi Ruotsissa myös Moskovan vuoden 1957 nuorisofestivaali koet- Suomessa, ja aivan selvää myös on, että näyt- tiin aikalaisten maailmankuvaa ravistelleena, tely ansaitsee lukunsa molempien maiden mahdollisesti jopa käänteentekevänä tapah- turis min historiassa. tumana. Vaikka nuorisofestivaalilla pyrittiin Tukholman näyttely antoi lisäpontta myös ennen kaikkea Neuvostoliittoa leimanneiden suomalaista teollisuusnäyttelyä koskeneel- negatiivisten käsitysten muuttamiseen, se le keskustelulle, jota oli lämmitelty tasaisin muokkasi Koivusen mukaan myös monin ta- väliajoin aina vuonna 1876 Helsingin Kaivo- voin kaupungin asukkaiden sekä festivaaliin puistossa järjestetystä Suomen ensimmäisestä osallistuneiden neuvostoliittolaisten nuorten yleisestä näyttelystä lähtien.40 Vaikka suun- käsityksiä lännestä ja länsimaisista ihmisistä. nitelmat aikaisempaa mahtipontisemman Länsimaisten vieraiden kautta moskovalai- suomalaisen teollisuusnäyttelyn järjestämi- set saivat mahdollisuuden tutustua vaihto- sestä lopulta kariutuivat, avaavat Helsingin ehtoiseen maailmaan, jonka moni havaitsi näytte lysuunnitelmia sekä Tukholman näytte- vähemmän dekadentiksi ja aggressiiviseksi, lyä käsi telleet lukuisat kirjoitukset kiinnostavia kuin mitä virallisessa neuvostoideologiassa näköaloja näyttelyiden ja kaupunkien välises- oli tapana väittää. On myös esitetty arvioita sä suhteessa 1800-luvun lopulla tapahtuneisiin siitä, että nuorisofestivaali ei pelkästään ravis- muutoksiin. Suurin osa näyttelyn puolesta tellut moskovalaisten käsityksiä, vaan yhtääl- esitetyistä argumenteista puhui suoma laisen tä myös edesauttoi Neuvostoliiton vähittäistä teollisuuden kilpailukyvyn sekä kansallisen avautumista. identiteetin vahvistamisesta, mutta osassa puheenvuoroja näyttelyn hyödylli syyttä perusteltiin nimenomaan isäntäkaupungin Metropolien peilissä – tässä tapauksessa Helsingin – tarpeista käsin. 1800-luvun lopulla tämän kaltaiset mielipiteet Megatapahtumaksi voidaan hyvällä syyllä olivat vielä vähemmistössä, mutta se, että kutsua myös Timo Vilénin artikkelissa käsi- niitä ylipäätään esitettiin julkisuudessa, ker- teltävää, jo aikaisemmin puheena ollutta too jotakin 1800-luvun lopulla tapahtuneesta Tukholman vuoden 1897 yleistä taide- ja teol- tapahtumien ja kaupunkien välisen suhteen lisuusnäyttelyä. Kuten Vilén artikkelissaan uudelleenarvioinnista. osoittaa, Tukholman näyttelyn synnyttämät Tärkeä on myös Vilénin huomio siitä, että aallot kävivät korkeina myös Suomessa. Näyt- Tukholman näyttely ja teollisuus- ja maail- telyn näki arviolta 4 000 suomalaista, ja nekin, mannäyttelyt yleisemminkin muokkasivat joilla ei ollut mahdollisuutta vierailla Tukhol- myös suomalaisten käsityksiä omasta pääkau- massa, pääsivät siitä osallisiksi sanomalehtien pungistaan: kuten aikaisemmin jo todettiin, välityksellä. Tukholman näyttelyä voidaankin näyttelyt toimivat eräänlaisina peileinä, joihin pitää eräänä 1890-luvun lopun tärkeimmistä katsellessaan suomalaiset näkivät – tai olivat

21 tanja vahtikari ja timo vilén näkevinään – millainen tulevaisuus Helsingil- kaupungin, jonka asettaman esimerkin mu- läkin oli edessään. Asetelma ei tietenkään kaisesti myös suomalaisia kaupunkeja tuli ollut uusi sen enempää kuin poikkeukselli- kehittää.43 nenkaan, sillä Tukholma ja sen lukuisat insti- Hietalan asettamaan, Berliinin vetovoimai- tuutiot olivat jo pitkään edustaneet tärkeää ja suutta koskevaan kysymykseen ei kuitenkaan useissa tapauksessa kaikkein tärkeintä viite- voida vastata tyydyttävästi, ellei vastaukseen ryhmää Helsingin virka- ja luottamusmiehille. sisällytetä myös erilaisia kulttuurisia, kielel lisiä Näin voidaan päätellä esimerkiksi kaupungin ja historiallisia syitä, joiden johdosta Suomes- virka miesten ulkomaille suuntautuneita opin- ta on perinteisesti lähdetty Saksaan opiske- tomatkoja koskevista tilastoista: merkittävä lemaan. Maantieteellä ja liikenneyhteyksillä osa Helsingin virkamiesten matkoista suun- oli niilläkin oma roolinsa. Berliini sijaitsi suo- tautui juuri Tukholmaan, Suomen entiseen malaisittain lähellä, ja Helsinki–Pietari-radan pääkaupunkiin, johon Helsingin kehitystä valmistuttua vuonna 1871 matka Helsingistä nykyisinkin on tapana verrata.41 Saksan pääkaupunkiin kesti enää ”vaivaiset” Toisen suomalaisittain – ja ruotsalaisittain kolme vuorokautta.44 Laajemmassa katsan- – tärkeän urbaanin ”peilin” muodosti Saksan nossa Berliinin vetovoimaisuutta selittävät keisarikunnan pääkaupungiksi vuonna 1871 myös kaupungin edullinen hintataso sekä kohotettu Berliini. Tukholmasta poiketen Ber- erilaisille vähemmistöille suopea ilmapiiri, liiniin ei tosin koskaan muodostunut huomat- jotka osaltaan auttoivat tekemään Berliinistä tavaa suomalaisyhteisöä, mutta suuri joukko taiteellisen ja kulttuurisen keskuksen, jollaise- suomalaisia opiskelijoita, tutkijoita sekä virka- na kaupunki etenkin 1920-luvulla tunnettiin. ja luottamusmiehiä haki kuitenkin 1800- ja Se, millaisena aikakauden Berliini nähtiin, 1900-lukujen taitteessa oppia Berliinistä.42 riippui kuitenkin vahvasti siitä, kenen näkö- Marjatta Hietalan laatimassa läpileikkaukses- kulmasta asiaa katsoi. Niinpä se, mikä osalle sa analysoidaan, millaisten tekijöiden varaan kirjailijoista oli tärkein syy matkustaa Berlii- Berliinin vetovoimaisuus puheena olevan niin, saattoi osalle tutkijoista edustaa pelkkää ajanjakson aikana rakentui. Opiskelijoista ja halpahintaista houkutusta, jolle kunnon tiede- tutkijoista puhuttaessa selitys on yksinkertai- miehen ei pitänyt antautua. Berliinin vapaa- nen: ennen kansallissosialistien valtaannou- mielisyys samoin kuin sen paljon puhuttu sua Saksa edusti miltei millä tahansa tieteen- ”paheellisuus” eivät nekään olleet kaikkien alalla maailman huippua, ja monet maailman mieleen, vaan edustivat esimerkiksi Waltarin arvostetuimmista tieteellisistä instituuteista tapaiselle kirjailijalle rappiota, jolta Helsinki sijaitsivat juuri Berliinissä. Kaupunkien virka- toistaiseksi oli säästynyt, kiitos syrjäisen sijain- ja luottamusmiehet – lääkärit, opettajat, kirjas- tinsa. Yhtä kaikki, 1930-luvun alussa ”iloi- tonhoitajat, arkkitehdit, kaupungin insinöörit nen” ja ”vapaamielinen” Berliini sai väistyä – taas näkivät Berliinissä tieteelliseltä ja ratio- kansallis sosialistisen Berliinin tieltä; aikaisem- naaliselta pohjalta rakennetun modernin mal li- min niin avoin kaupunki kääntyi sisäänpäin

22 katse kaupunkiin natsien harjoittaman terrorin ja kansallis mie- Moninaiset katseet lisen politiikan pakottamana, ja 1930-luvun loppuun tultaessa Berliinin vetovoiman voi jo Usein siteeratussa teoksessaan sosiologi John sanoa kääntyneen vastakohdakseen. Urry kirjoittaa turistin katseesta (tourist gaze). Ajatus suurten kaupunkien paheellisuu- Urryn keskeinen ajatus on, että turistin koke- desta ei tietenkään koskenut vain Berliiniä, musta hallitsevat näköaisti ja visuaalisuus. vaan se liitettiin usein myös toiseen suoma- Matkailijan kokemuksen kannalta keskeistä laisten kannalta tärkeään suurkaupunkiin, on siis katsominen, mutta sitä, mihin hänen Pietariin. Jälkimmäisessä tapauksessa arvos- katseensa tarkentuu, määrittelevät erilaiset teluun sekoit tui huolta Suomen kansallisen aikaan ja paikkaan sidotut sosiaaliset, kulttuu- kulttuurin ja koko kansallisen olemassaolon riset ja taloudelliset seikat. Tämä käy ilmi myös tulevaisuudesta: pelättiin, että Suomen rajan useista tämän kirjan artikkeleista.46 Kysymys tuntumassa sijainnut kasvoton metropoli nie- utilitaristisen kaupungin ja pittoreskin mai- laisisi sisuksiinsa kansallisesta olemassaolos- seman suhteesta on tässä suhteessa erityisen taan taistelevan piskuisen kansakunnan – tai kiinnostava. Vaikka Suomessa matkailijoiden ainakin merkittävän osan sitä. Pelkoon olikin katseet kohdistuivat turismin varhaisvuosina tiettyä aihetta, sillä vuosisadan vaihteeseen usein ”koskemattomaan” erämaaluontoon, tultaessa Pietarista oli tullut ”Suomen toisek- myös kaupungit ovat pitkään olleet tärkeitä si suurin kaupunki”. Nimityksellä on tapana kohteita matkailijan katseelle. Kuten Maunu viitata siihen, että Pietarissa asui kyseisenä Häyrynen on tuonut esille, itse asiassa suoma- aikana enemmän suomalaisia kuin ”Suomen lais-kansallisessa maisemakuvastossa kaikkein kolmanneksi suurimmassa kaupungissa”, Tu- kuvatuinta yksittäistä maisemaa on edusta- russa. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei nut Helsinki, maan pääkaupunki, eikä Kolin Pietari juurikaan houkutellut suomalaisia tapai nen erämaa tai saaristo.47 opiskelijoita tai virkamiehiä, vaan etupäässä Kaupunki- ja luonnonmaiseman välistä käsityöläisten, palvelijoiden ja nuohoojien suhdetta valottaa tässä teoksessa myös Mirja tapai sia ammattiryhmiä sekä tietenkin nousu- Mäntylän kirjoittama artikkeli. Sen lisäksi, että johteisesta virkaurasta haaveilevia upseereita Mäntylän kirjoitus avaa rinnakkaisen nä kö- ja insinöörejä. Pietari muodosti myös pohjat- kulman edellisessä luvussa sivuttuun suurkau- tomat markkinat suomalaisille tuotteille. punkitematiikkaan, artikkeli toimii kiinnos- Eri tyisen voimakkaana itäisen metropolin tavana johdantona kansainvälisen konferens si - vaikutus tuntui Viipurissa ja Karjalankannak- turismin historiaan. Tarkemmin sanoen Män- sen Suomeen kuuluneissa osissa, joihin venä- tylä tarkastelee Pietarissa vuonna 1897 jär jes- läinen, parhaimmillaan noin 50 000 asukkaa- tettyä kansainvälistä geologikongressia, jon- seen noussut kesäasutus löi omintakeisen ka yhteydessä noin sata maailman johtavaa leimansa.45 geologia matkusti Suomeen tutustuakseen Tampereeseen ja sen lähiseutuun. Suomessa

23 tanja vahtikari ja timo vilén ei maan tiede- ja asiantuntijapiirien pienuu- telmilta, joita useimmat konferenssivieraat desta johtuen järjestetty merkittäviä kansain- olivat virittäytyneet katsomaan. välisiä kongresseja ennen 1900-lukua, mutta Kaupunkia katsovan ja kaupungissa liik- kuten Mäntylä artikkelissaan osoittaa, ulottui- kuvan matkailijan katsetta on pyritty ohjai- vat suuriruhtinaskunnan lähialueilla – lähinnä le maan esimerkiksi kirjallisuuden ja aivan tietenkin Pietarissa ja Tukholmassa – järjes- erityisesti opaskirjallisuuden avulla. Jo 1800- tet tyjen suurten kongressien vaikutukset luvulla kaupungeissa vierailleet turistit seurai- toisinaan välillisesti myös Suomeen. Osa livat uskollisesti matkaopaskirjojen viitoitta- Pietarissa järjestettyjen kongressien vieraista mia reittejä,48 ja tämänkin kirjan artikkeleissa pistäytyi näet matkansa yhteydessä Suomes- esitellyt kaupunkiin saapuneet vieraat Tuk- sa, toisinaan omasta aloitteestaan, toisinaan holmassa, Tampereella, Helsingissä ja Mosko- suomalaisten kollegojensa kutsumina ja jos- vassa saivat eteensä valmiin ohjelman, jossa kus – niin kuin puheena olevan kongressin katseen arvoiset kohteet oli tarkkaan määri- tapauksessa – Suomen Senaatin kutsusta. telty. Selvää on myös se, ettei matkailijoiden Artikkelissaan Mäntylä analysoi yhtäältä ja kaupunkilaisten ohjailu – tai oikeammin sitä, millaisena ekskursion isännät halusivat kontrolli ja valvonta – ole nykypäivänä vä- Tamperetta vierailleen esitellä sekä toisaalta hentynyt, pikemminkin päinvastoin. Valvon- sitä, minkälaisena kaupunki ja sen lähiympä- takameroista ja aidatuista tiloista on tullut ristö ulkomaisten vieraiden silmin – ja hei- arkipäivää, ja esimerkiksi Etelä-Afrikan jalka- dän kameroidensa linssien läpi – näyttäytyi. pallon MM-kisoissa vuonna 2010 kisaturistit Artikkeli kannustaa samalla myös pohtimaan pyrittiin ohjaamaan huolellisesti rajattuihin tapahtumien ja kaupungin välistä mo nimut- tiloihin, joista kaupungin arkitodellisuus sekä kaista suhdetta, yhtälöä, johon 1800-luvun kaikki ei-toivotut symbolit oli suljettu pois.49 lopun Tampereen tapauksessa sisältyivät Matkailijan katseeseen liittyy olennaisesti myös suuret teollisuuslaitokset ja lähialuei- myös kysymys vieraan kulttuurin katsomi- den kartanot, joiden ympärille kaupungin sesta ja kohtaamisesta.50 Tähän tematiikkaan julkinen elämä suurelta osin keskittyi. Luon- kiinnittyy Aulikki Litzenin artikkeli, jonka nonympäristön ohella paikalliset isännät punaisena lankana on kysymys siitä, miten halusivat esitellä Tamperetta modernina teollisuuskaupunkina, mutta modernin Tam - pereen sijaan suuren maailman vieraisiin Helsingin kaupungin matkailijakartta, Kivipaino tekivät kuitenkin vaikutuksen alueen sää- Tilgmann Stentryckeri 1930. Kartan kääntö puolella ty läisten vieraanvaraisuus, Suomen luon- on pieni kartta Helsingin lähiympäristöstä ja to, maanviljelys, sivistystyö sekä tavallisen luetteloita nähtävyyksistä, ravintoloista ja muista rahvaan rehellisyys. Voi siten sanoa, että mahdollisista matkailijan tarvitsemista palveluista isäntien yrityksistä huolimatta kaupunkia suomeksi ja ruotsiksi. Kuva: Helsingin kaupungin- ei nähty puilta ja paikallisilta harjumuodos- museo.

24 katse kaupunkiin

25 tanja vahtikari ja timo vilén

Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa ollut tiivis. Yliopistokaupunkeihin muutta- eri vuosikymmeninä vierailleet opintomatkaa- neet opiskelijat ovat myös antaneet uudelle jat ovat katsoneet ikuista kaupunkia: mikä on kotikaupungilleen erilaisia paikkaan sidottuja pysynyt samana ja mikä muuttunut tarkas- merkityksiä, joita analysoidaan Mervi Kaarni- telun kohteena olevan liki 60 vuotta katta- sen artikkelissa helsinkiläisten opiskelijoiden van ajanjakson aikana? Suomen Rooman- paikkojen ja topobiograﬁan näkökulmasta. instutuutin toiminta alkoi vuonna 1954, ja Humanistisen maantieteen traditioon nojaten vuoteen 2012 mennessä noin 4 000 suomalais- Kaarninen viittaa paikalla institutionaalisen ta opiskelijaa, tutkijaa, opettajaa tai taiteilijaa tai abstraktin tilan vastakohtaan, omakohtai- oli asunut Roomassa Villa Lanten vieraana. sesti tuotettuun tilaan, jota kukin katsoo ja Laajaan haastatteluaineistoonsa tukeutuen tulkitsee oman merkityskehikkonsa läpi. Tila Litzen osoittaa, kuinka Villa Lanten kävijöi- ei siis ole paikka, mutta siitä tulee sellainen den oma tausta sekä heidän asemansa jos- kertomusten, muistelujen sekä yhdessä tuotet- sakin matkailijoiden ja maahanmuuttajien tujen merkitysten kautta. Aihetta lähestytään välimaastossa ovat muovanneet heidän Roo- muistelma- ja elämäkertakirjallisuuden esi- man-katsettaan. Kuten artikkelista käy ilmi, merkkien kautta alkaen Zacharis Topeliuksen Roomaa on katsottu myös sukupuolittunein ja päiväkirjamerkinnöistä 1830-luvulla. Opiske- mitä suurimmassa määrin myös ”sukupolvit- lijoiden Helsinki näyttäytyy Kaarnisen artik- tunein” silmin: vaikka kaikkien jakama Roo- kelissa moninaisena ikonisten ja kadotettujen ma on ollut yhtä aikaa myyttinen ja arkinen, paikkojen, uusien ja vakiintuneiden reittien on siitä, mikä ensimmäiselle sukupolvelle oli sekä jaettujen ja sukupuolittuneiden tilojen eksoottista, tullut myöhemmille Villa Lanten kudelmana. Keskeisiä kaupunkitilaan sijoit- kävijöille valtavirtaa. Rooman kokeminen tuneita opiskelijaidentiteetin performansseja tuntuisi monien kohdalla vaikuttaneen myös ovat olleet juhlat, kulkueet ja marssit, joiden siihen, miten oma kotikaupunki Suomessa on kautta jotkut kaupungin paikat ovat muut- koettu: suomalaisia kaupunkeja on alettu kat- tuneet tai heränneet eloon ”opiskelijoiden soa roomalaisin tai suurkaupunkilaisin silmin. tiloina”. Rooman kokemus on jäänyt elämään. On kuitenkin huomattava – ja näin Kaarni- Vaikka katseen metafora on usein tapana nenkin tekee – että vaikka opiskelijat ovat olleet liittää juuri turistiin, voidaan sitä soveltaa tai heistä on tullut osa kaupunkia, on monien hyvin myös muihin kaupunkia tarkasteleviin Helsinkiin muuttaneiden opiskelijoiden kat- ryhmiin, olivatpa kyseessä sitten kaupunkilai- setta kuitenkin ohjannut kokemus jonkinastei- set, kaupunkisuunnittelijat ja muut asiantun- sesta ulkopuolisuudesta. Olennaista on myös tijat tai erilaiset kielelliset ja etniset yhteisöt. korostaa, että kaupunkilaiset tai turistit eivät Erään varsin näkyvän kaupunkeja tarkas- ole vain kaupunkitilaan liittyvien kertomusten televan ryhmänsä muodostavat opiskelijat, passiivisia vastaanottajia, vaan uusien urbaa- joiden suhde kaupunkeihin on perinteisesti nien kertomusten aktiivisia luojia. Katseen

26 katse kaupunkiin metafora onkin omiaan alleviivaamaan, että viktoriaanisen ajan Englannissa tarkastellut kaupunkiin ja kaupunkitilaan liitetyt kult- Chris Otter asettaakin kyseenalaiseksi niin tuuriset merkitykset ovat sekä yksilöllisiä kaiken näkevän ja tietävän panoptikonin että kollektiivisia, jollekin ryhmälle yhtei- kuin kaupungin katuja täydellisessä näkymät- siä ja aika ajoin myös konﬂiktissa toisiinsa tömyydessä vaeltavan ﬂanöörinkin kaupun- nähden.51 Ei myöskään sovi unohtaa, että kitilaa koskevina hegemonisina visuaalisina kaupunkia tarkastelevien ryhmien katsetta, luokitteluina. Otterin mukaan vallankäyttö kulkureittejä ja osallistumista voidaan ohjail- viktoriaanisessa Englannissa oli keskeinen la vain määrättyyn rajaan saakka; se, mitä osa kaupunkitilan visuaalisia järjestelyitä, katsojan odotetaan näkevän ja tekevän ja se, mutta myös tietynasteinen vapaus liikkua, mitä hän viime kädessä näkee ja tekee, tulkit- katsoa, näkyä ja piiloutua oli järjestelmään see ja muistaa, ovat kaksi eri asiaa. Katseen sisäänrakennettua.52 Katulampun valoon on politiikkaa ja siihen kytkeytyviä teknologioita aina jäänyt varjoja. viitteet

1 Ks. esim. Janes 2009, 110; Hedgecoe, Guy, Bil- 10 von Saldern 2003. bao’s Guggenheim continues to divide – Deut- 11 Kavanagh 1997, 3–4. Samaan aikaan kaupun- sche Welle, June 6, 2012, http://www.dw.com/ ginmuseoiden kanssa kehittyi myös kansallisen/bilbaos-guggenheim-continues-to-divi- museoinstituutio. de/a-15904659. 12 Nykypäivän kaupunginmuseoista ks. Tisdale 2 Guggenheim Helsinki, www.guggenheimhki.ﬁ/ 2013. arkkitehtuurikilpailu (luettu 9.10.2015). 13 Freestone & Amati 2014. 3 Dicks 2003, 1. 14 Schuster 2001, 376 4 Ward 1998. Ks. myös Kearns & Philo 1993. 15 Räsänen 2003, 44–47. 5 Bennet 1995; Dicks 2003; Syrjämaa 2007, 71–72; 16 Hälikkä 2003, 15. Syrjämaa 2010b, 67–68. Maailmannäyttelyt 17 Festivaalin käsitteestä, ks. esim. Getz 1991; toki jättivät jälkeensä pysyviäkin rakennelmia. Giorgi & Sassabelli & Delanty 2011; Quinn 2013, Näistä tunnetuimpia on Pariisin vuoden 1889 14–17, 46–50. maailmannäyttelyyn rakennettu Eiffel-torni. 18 Ibid. 6 Dicks 2003, 5; Otter 2008, 77–82. 19 Terho 2003, 313. 7 Bennet 1995. Kulttuuriperintöön kytkeytyvästä 20 Ks. esim. Richards & Palmer 2010, 27–31. visuaalisuudesta ks. Watson & Waterton (2010). 21 Visit Helsinki, http://www.visithelsinki.ﬁ/en 8 Kaupunkien valaistuksesta, katujen nimeämi- (luettu 1.2.2016). sestä ja talojen numeroinnista ks. Otter 2008. 22 Ks. esim. Richards & Palmer 2010; Scott 2000, Sanomalehdistöstä paikallistason kontrollin 2–4; Florida 2002. välineenä ks. Croll 1999. 23 Richards & Palmer 2010; Connell & Page 2010; 9 Syrjämaa 2010b, 80. Getz 2010; Richards, de Brito & Wilks 2013.

27 tanja vahtikari ja timo vilén

24 Roche 2000; Horne & Manzenreiter 2006; 36 Ks. esim. Latouche 2007; Rojek 2013. Gold & Gold 2007. 37 Roche 2000; Horne & Manzenreiter 2006; 25 Hyvän johdannon tapahtuman käsitteeseen Gold & Gold 2007; Kolamo 2014. sekä erilaisiin tapahtumamuotoihin tarjoaa 38 Ks. esim. Rojek 2013; Kolamo 2014, 39. Quinn 2013. 39 Tapahtumista murroskohtina ks. Ekström 1994; 26 Getz 1991; Getz 2008. Syrjämaa 2009. Vrt. Hall, 1992; Getz 1998. 27 Ritchie 1984, 2. Ks. myös Hall 1989; Hall 1992, 40 Smeds 1996, 133–141; Syrjämaa 2009; Syrjämaa 1. 2010a. 28 Getz 1991; Getz 2008. 41 Hietala 1992, 249–250. 29 Richards & Palmer 2010, 66,198; Getz 2013, 42 Ibid. 43–44, 318. 43 Ibid. Ks. myös Nikula 1981. Berliinin ja Pariisin 30 Tohmo 2005; Lemmetyinen, Go & Luonila 2013. erilaisesta vetovoimasta ks. Ranki 2006. 31 Roche 2000, 1. 44 Hietala 2002, 524. 32 Ks. esim. Rydell 1987; Greenhalgh 2000, Rydell 45 Engman 2004; Engman 2005; Engman 2007; 1993; Gilbert 1994; Roche 2000; Allwood 2001; Vihavainen 2011; Vihavainen 2013. Syrjämaa 2007; Gold & Gold 2007; Greenhalgh 46 Urry 2002, 145–151. 2011. 47 Häyrynen 2005, 72. 33 Megatapahtumista mediaspektaakkeleina, ks. 48 Koivunen 2006, 123. esim. Roche 2000; Kolamo 2014. 49 Kolamo 2014. 34 Roche 2000; Poynter & MacRury 2009; Kola- 50 Syrjämaa 2007, 72. mo 2014.Megatapahtumien määritelmästä, ks. 51 Kervanto Nevanlinna 2002, 21; Rodman 2003, myös esim. Getz 2013, 44–45. 205; Miller 2003. 35 Mondús 2007. 52 Otter 2008, 258. lähteet ja kirjallisuus

Kirjallisuus Event Tourism: Concepts and Approaches. London: Routledge, 1–18. Allwood, John (2001), The Great Exhibitions 150 Croll, Andy (1999), Street Disorder, Surveillance Years. Revised by Ted Allan and Patrick Reid. and Shame: Regulating Behaviour in the Public London: Exhibition Consultants. Spaces of the Late Victorian British Town. Social Bennet, Tony (1995), The Birth of the Museum. History, History 24: 3, 250–268. Theory, Politics. London & New York: Routledge. Dicks, Bella (2003), Culture on Display: the Production Connell, Joanne & Page, Stephen (2010), of Contemporary Visitability. Buckingham: Open Introduction. Progress and Prospects – An University Press. Overview of Event Tourism. – Joanne Connell Ekström, Anders (1994), Den utställda världen. & Stephen Page (toim.), Event tourism. Critical Stockholmsutställningen 1897 och 1800-talets Concepts in Tourism, volume I: The Evolution of världsutställningar. Stockholm: Nordiska Museet.

28 katse kaupunkiin

Engman, Max (2004), Pietarinsuomalaiset. Helsinki: sitions Universelles. Great Exhibitions and World’s WSOY. Fairs, 1851–1939. Manchester: Manchester Uni- Engman, Max (2005), Suureen itään. Suomalaiset Ve- versity Press. näjällä ja Aasiassa. Turku: Siirtolaisuusinstituutti. Greenhalgh, Paul (2011), Fair World: A History Engman, Max (2007), Raja. Karjalankangas 1918– of World’s Fairs and Expositions from London to 1920. Helsinki: WSOY. Shanghai 1851–2010. Winterbourne, Berkshire: Florida, Richard (2002), The Rise of the Creative Class, Papadakis. and How It’s Transforming Work, Leisure, Commu- Hall, Colin (1992), Hallmark tourist events. London: nity and Everyday Life. New York: Basic Books. Bellhaven Press. Freestone, Robert & Amati, Marco (2014), Town Hall, Colin (1989), The Definition and Analysis Planning Exhibitions. – Robert Freestone & of Hallmark Tourist Events. GeoJournal 19:3, Marco Amati (toim.), Exhibitions and the Devel- 263–268. opment of Modern Planning Culture. Surrey: Ash- Handelman, Don (1998), Models and Mirrors. To- gate, 1–18. wards an Anthropology of Public Events. New York Getz, Donald (1991), Festivals, Special Events and & Oxford: Berghahn books. Tourism. New York: Van Nostrand Reinhold. Hedgecoe, Guy. ”Bilbao’s Guggenheim continues Getz, Donald (2008), Event Tourism. Definition, to divide”. Deutsche Welle, June 6, 2012, http:// Evolution, and Research. Tourism Management www.dw.com/en/bilbaos-guggenheim-continu- 29: 3, 403–428. es-to-divide/a-15904659. Getz, Donald (2013), Event Studies. London: Rout- Hietala, Marjatta (2002), Kansainväliset yhteydet. ledge. – Päiviö Tommila & Allan Tiitta (toim.), Suomen Gilbert, James (1994), World’s Fairs as Historical tieteen historia 4. Tieteen ja tutkimuksen yleinen his- Events. – Robert W. Rydell & Nancy Gwinn toria 1880-luvulta lähtien. Helsinki: WSOY. (toim.), Fair Representations: World’s Fairs and the Hietala, Marjatta (1992), Tietoa, taitoa, asiantun- Modern World. Amsterdam: VU University Press. temusta: Helsinki eurooppalaisessa kehityksessä Giorgi, Liana, Sassatelli Monica & Delanty, Ge- 1875–1917. 1, Innovaatioiden ja kansainvälistymisen rard (2011), Festivals and the Cultural Public Sphere, vuosikymmenet. Helsinki: Suomen historiallinen New York & London: Routledge. seura & Helsingin kaupungin tietokeskus. Gold, John & Ward, Stephen V. (toim.) (1994), Place Horne, John & Manzenreiter, Wolfram (toim.) Promotion: The Use of Publicity and Marketing to (2006), Sports mega-events: social scientific analyses Sell Towns and Regions. Chichester: John Wiley of a global phenomenon. Malden, MA.: Blackwell & Sons. Publishing. Gold, John R. & Gold, Margaret M. (2005), Cities of Hälikkä, Riikka (2003), Juhliva keisari, juhliva culture: staging international festivals and the urban Rooma. – Taina Syrjämaa (toim.), Vallan juhlat. agenda, 1851–2000. Aldershot: Ashgate. Juhlivan vallan kulttuuri antiikista nykypäivään. Gold, John R. & Gold, Margaret M. (toim.) (2007), Turku: Kirja-Aurora, 15–29. Olympic Cities. City Agendas, Planning, and the Häyrynen, Maunu (2005), Kuvitettu maa. Suomen World’s Games, 1896–2012. London & New York: kansallisen maisemakuvaston rakentuminen. Hel- Routledge. sinki: SKS. Greenhalgh, Paul (2000), Ephemeral vistas. The expo- Janes, Robert R. (2009), Museums in a Troubled

29 tanja vahtikari ja timo vilén

World. Renewal, Irrelevance Or Collapse? New ja Uusi Vallila. Helsinki: Societas Scientiarum York: Routledge. Fennica. Kavanagh, Gaynor (1997), Buttons, Belisha Bea- Otter, Chris (2008), The Victorian eye: a political his- cons and Bullets: City Histories in Museums. tory of light and vision in Britain, 1800–1910. Chi- – Gaynor Kavanagh & Elizabeth Frostick cago: University of Chicago Press. (toim.), Making City Histories in Museums. Leices- Poynter, Gavin & MacRury, Iain (2009), Olympic ter: Leicester University Press, 1–18. Cities: 2012 and the Remaking of London (Design Kearns, Gerry & Philo, Chris (1993), Selling places: and the Built Environment). Farnham: Ashgate. the city as cultural capital, past and present. Oxford: Quinn, Bernadette (2013), Key Concepts in Event Pergamon. Management. London: Sage. Kervanto Nevanlinna, Anja (2002), Kadonneen kau- Ranki, Kristiina (2006), Berliini vai Pariisi? Suo- pungin jäljillä. Teollisuusyhteiskunnan muutoksia malaisia mielikuvia saksalaisuudesta ja rans- Helsingin historiallisessa ytimessä. Helsinki: SKS. kalaisuudesta 1880–1914. – Aleksanteri Suvioja Koivunen, Leila (2006), Nähtävyyksiin tutustumas- & Erkki Teräväinen (toim.), Kahden kulttuurin sa. – Leila Koivunen, Taina Syrjämaa & Ilse- välittäjä. Hannes Saarisen juhlakirja. Helsinki: Mari Söderholm (toim.), Turistin tilat. Tilalli suus Helsingin yliopisto, 135–146. modernin matkustajan kokemuksena. Turku: Turun Richards, Greg, de Brito, Marisa & Wilks, Linda Historiallinen Yhdistys, 121–134. (toim.) (2013), Exploring the social impacts of events, Kolamo, Sami (2014), FIFA:n valtapeli. Etelä-Afrikan Abingdon, Oxon: Routledge. jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspek- Richards, Greg & Palmer, Robert (2010), Eventful taakkelina. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Cities. Cultural Management and Urban Revitaliza- Latouche, Daniel (2007), Montreal 1976. – John R. tion. Oxford: Elsevier. Gold & Margareth M. Gold (toim.), Olympic Ci- Richie, J.R.B. (1984), Assessing the impacts of hall- ties. City Agendas, Planning, and the World’s Games, mark events: conceptual and research issues. 1896–2012. London & New York: Routledge. Journal of Travel Research 23 (1), 2–11. Lemmetyinen, Arja, Go, Frank & Luonila, Mer- Roche, Maurice (2000), Mega-events and Modernity: vi (2013), The relevance of cultural production Olympics, Expos and the Growth of Global Culture. – Pori Jazz – in boosting place brand equity. London: Routledge. Place Branding and Public Diplomacy 9, 164–181. Rodman, Margaret C. (2003), Empowering place: Miller, James Michael (2003), The Representation of multilocality and multivocality. – Setha M. Low Place: Urban Planning and Protest in France and & Denise Lawrence-Zúñiga (toim.), The Anthro- Great Britain, 1950–1960. Aldershot: Ashgate. pology of Space and Place: Locating Culture. Mal- Mondús, Francisco-Javier (2007), Barcelona 1992. den, MA: Blackwell, 204–223. – John R. Gold & Margareth M. Gold (toim.) Rojek, Chris (2013), Event Power: How Global Events Olympic Cities. City Agendas, Planning, and the Manage and Manipulate. Los Angeles: Sage. World’s Games, 1896–2012. London & New York: Rydell, Robert W. (1987), All the World’s a Fair: Routledge. Visions of Empire at American International Exposi- Nikula, Riitta (1981), Yhtenäinen kaupunkikuva 1900– tions, 1876–1916. Chicago: University of Chicago 1930: suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista Press. ja päämääristä, esimerkkeinä Helsingin Etu-Töölö Rydell, Robert W. (1993). World of Fairs: The Cen-

30 katse kaupunkiin

tury-of-Progress Expositions. Chicago: University 1911 maailmaan. Turku: Yleinen historia. Turun of Chicago Press. yliopisto, 66–87. Räsänen, Marika (2003), Kaupunki keskiajan us- Terho, Henri (2002), Festivaali kaupungissa. Down konnollisten juhlien näyttämönä. – Syrjämaa, By The Laituri, Turku ja kaupunkitila. – Taina Taina (toim.), Vallan juhlat. Juhlivan vallan kult- Syrjämaa ja Janne Tunturi (toim.), Eletty ja muis- tuuri antiikista nykypäivään. Turku: Kirja-Aurora, tettu tila. Helsinki: SKS. 31–55. Tisdale, Rainey (2013), Muistojen talot. Kaupun- Schuster, Mark (2001), Ephemera, Temporary ginmuseot ja kaupunkihistoria. – Katri Lento & Urbanism, and Imaging. – Lawrence J. Vale Pia Olsson (toim.), Muistin kaupunki. Tulkintoja & Sam Bas Warner Jr. (toim.), Imaging the City. kaupungista muistin ja muistamisen paikkana. SKS: Continuing Struggles and New Directions. New Helsinki, 241–270. Brunswick: CUPR Books. Tohmo, Timo (2005), Economic impacts of cultu- Scott, Allen J. (2000), The Cultural Economy of Cities. ral events on local economics. An input-output London: Sage. analysis of the Kaustinen Folk Music Festival. Smeds, Kerstin (1996), Helsingfors – Paris. Finlands Tourism Economics 11: 3, 431–451. utveckling till nation på världsutställningarna 1851– Urry, John (2002), The Tourist Gaze. 2. ed. London: 1900. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet Sage. i Finland. Vihavainen, Timo (2011), Itäraja häviää. Venäjän ja Syrjämaa, Taina (2007), Edistyksen luvattu maailma. Suomen kaksi vuosisataa. Helsinki: Otava. Edistysusko maailmannäyttelyissä 1851–1915. Hel- Vihavainen, Timo (2013), Ryssäviha. Venäjän-pelon sinki: SKS. historia. Helsinki: Minerva. Syrjämaa, Taina (2009), Making Difference, See- Ward, Stephen (1993), Selling Places: the Marketing king Sameness. Negotiating Finnishness and and Promotion of Towns and Cities 1850–2000. Lon- Foreignness in an Exhibition. – Anne Folke don: E & FN Spon. Henningsen, Leila Koivunen & Taina Syrjämaa Watson, Steve & Waterton, Emma (2010), Intro- (toim.), Nordic Perspectives on Encountering For- duction: a visual heritage. – Emma Waterton & eignness. Turku: University of Turku, 27–40. Steve Watson (toim.), Culture, Heritage and Rep- Syrjämaa, Taina (2010a), Näyttelypaviljonki uuden- resentation: Perspectives on Visuality and the Past. laisena kansainvälisenä toiminnan ja tulkinnan Surrey: Ashgate, 1–16. tilana Kaivopuistossa vuonna 1876. Historialli- nen aikakauskirja 108:1, 29–46. Verkkolähteet Syrjämaa, Taina (2010b), Taiteen kansallisuus ja kansainvälisyys. Paviljongit ja kuvataide kan- Guggenheim Helsinki, www.guggenheimhki.ﬁ/ sakuntien kilpakenttänä Rooman näyttelyssä. arkkitehtuurikilpailu (luettu 9.10.2015). – Leila Koivunen & Taina Syrjämaa (toim.), Sa- Visit Helsinki, http://www.visithelsinki.ﬁ/en (luet- manaikaisuuksia. Kansainvälisiä näköaloja vuoden tu 1.2.2016).

31 kaupunki näytillä n tanja vahtikari

”Ei minkään Saarijärven Paavon tarinaa” Vuosisataisjuhla menneisyyden ja tulevaisuuden välittäjänä jälleenrakennusajan Helsingissä

Järjestämällä juhlia kaupungit ja kaupunki- murroksen tilanteissa. Juhla merkitsee uutta laiset ovat eri aikoina etsineet vastausta sii- alkua. Eräs tällainen murroshetki oli kiistatta hen, keitä olemme, mistä tulemme ja mihin toisen maailmansodan jälkeinen aika. Sodas- olemme menossa. Antiikin Rooman julkisia sa eurooppalaisia kaupunkeja oli kohdannut seremonioita ja vuosisataisjuhlia seurasivat ennennäkemätön tuho. Noin 50 miljoonaa keskiaikaisten kaupunkien karnevaalit ja ihmishenkeä oli menetetty ja lähes kokonai- markkinat, hovien ruhtinaalliset näytelmät, sia kaupunkeja oli pommitettu maan tasalle erilaiset muistojuhlat, hallitsijavierailut ja Rotterdamista Varsovaan ja Le Havresta 1800-luvulla itsenäistyneiden valtioiden pää- Hampuriin. Myös Zürichiä oli pommitettu kaupunkijuhlat. Nykymuotoiset kaupunkien sodan loppuvaiheessa. Kesällä 1951 kaupun ki vuosisataisjuhlat yleistyivät 1800- ja 1900- päätti juhlistaa kuusisataavuotista historiaan- lukujen taitteesta lähtien.1 Uudessa ajassa ja sa osana sveitsiläistä konfederaatiota. Essees- paikassa kaupunkijuhla saa aina uusia, juu- sään ”The Humanization of Urban Life” ri tuosta kontekstista nousevia merkityksiä, arkki tehtuurihistorioitsija Sigfried Giedion mutta eri aikojen juhlilla on myös paljon yh- antaa mielenkiintoisen silminnäkijätodistuk- teisiä piirteitä. Vuosisataisjuhlissa sekoittuvat sen juhlallisuuksista ja niiden merkityksestä esitysten eri genret: rituaali, seremonia, draa- sodan jälkeiselle Zürichille ja sen asukkaille. ma, teatteri, festivaali, karnevaali ja spektaak- Giedion kuvaa keskiaikaisen kaupunkikeskus- keli. Juhla on esitys, jonka tarkoitus on yhtä tan katuja, jotka kahden päivän ajaksi suljettiin aikaa viihdyttää, opettaa ja suostutella. Juhlan kokonaan liikenteeltä. Vaikka noiden kahden avulla manifestoidaan valtaa ja rakennetaan vuorokauden aikana satoi kaatamalla melkein yhteisöllisiä identiteettejä. Lisäksi juhla, kuten tauotta, ihmiset eri puolilta Zürichin kanto- mikä tahansa esitys, tarvitsee onnistuakseen nia kokoontuivat sankoin joukoin kaduille: osallistuvan yleisön.2 musiikki soi, kaupunkilaiset tanssivat sateen- Juhlien ja suurten tapahtumien merkitys varjojensa alla ja kaupungin keskiaikai sista korostuu yhteiskunnallisen epävarmuuden ja aukioista tehtiin ulkoilmateattereita, joilla

35 tanja vahtikari ihmiset saattoivat spontaanisti esittää omia konkreettisissa toimenpiteissä.5 Toisen maail- näytelmiään. Otsikkonsa mukaisesti Giedion mansodan jälkeisiä eurooppalaisia kaupun- piti juhlaa esimerkkinä kaupunkielämän kai- keja puolestaan on lähestytty voittopuolisesti vatusta inhimillistymisestä. Juhla myös tarjosi moderneina tai nopeasti modernisoituvina sveitsiläisille tilaisuuden omin silmin todentaa kaupunkeina, jotka käänsivät katseensa pois sodan tuhojen laajuutta Zürichissä sekä vasta- menneestä kohti tulevaa. Artikkelissani pyrin vuoroisesti nähdä sodalta säästynyttä kaupun- osaltani purkamaan näitä käsityksiä. Tarkas- kia: ”Olimme pelänneet kovasti, että Zürichin telen Helsingin 400-vuotisjuhlaa osana toisen keskiaikainen keskus olisi kokonaan tuhoutu- maailmansodan jälkeistä jälleenrakennuksen nut. Yhtäkkiä huomasimme, että jotakin oli ja hyvän kaupunkilaisuuden kertomusta, joka sittenkin säilynyt, ja että – tilaisuuden tullen katsoi tulevaisuuden ohella myös menneisyy- – ihmiset tanssivat ja esittävät näytelmiä näis- teen. sä julkisissa, avoimissa tiloissa.”3 Sodanjälkei- sissä kaupungeissa ja niiden asukkaissa asui toivo. Menneisyyttä ei ollutkaan kokonaan Muutoksen ja jatkuvuuden kaupunki menetet ty. Zürichin tapaus ei suinkaan ollut ainutker- Toinen maailmansota päättyi Helsingin, kuten tainen. Eurooppalaiset kaupungit toisen maail - koko muun eteläisen Suomen osalta syyskuus- mansodan jälkeen juhlivat näyttävästi vuosisa 1944. Verrattuna moniin muihin eurooppa- sataista historiaansa yli valtion rajo jen lännes- laisiin kaupunkeihin sodan materiaaliset ja sä ja idässä. Juhlia järjestettiin esimerkiksi siviiliväestön henkiä vaatineet tuhot jäivät vuonna 1951 Lontoossa ja 1953 Leningra dis sa. Helsingissä paikallisiksi. Talvi- ja jatkosodan 1950-luvun alussa myös kolme pohjoismaista pommitusten laajimmat alueelliset tuhot koh- pääkaupunkia, Oslo, Helsinki ja Tukholma distuivat Puu-Vallilan, Kallion, Sörnäisten ja juhlivat kukin tahollaan ja toistensa esimerk- Kampin kaupunginosiin. Osaksi kansakun- kiä seuraten.4 Artikkelissani pureudun lähem- nan ja kaupunkiyhteisön kollektiivista muistia min Helsingin 400-vuotisjuhlintaan vuonna kiinnittyivät erityisesti Yliopiston pääraken- 1950 ja sen luonteeseen tapahtumana. Pohdin nuksen ja Kaartin kasarmin pommitukset.6 menneisyyteen katsovan juhlan merkitystä Ilmahälytykset ja evakuoinnit olivat helsinki- sodasta toipuvan ja modernisoituvan kau- läisten elämässä arkipäivää, toteutuneet ilma- pungin kontekstissa. Mitä ilmenemismuotoja hyökkäykset aiheuttivat sekasortoa ja pelkoa, juhla sai? Miksi juhlittiin, mitä muisteltiin ja ja elintarvikkeista oli jatkuva pula kaupungis- miten? Suomen sotienjälkeistä jälleenraken- sa. Rintama ja kotirintama säilyivät kuitenkin nusta on tutkimuksessa tarkasteltu etenkin pääosin toisistaan erillisinä koko sodan ajan. poliittisena kamppailuna, kansantalouden Helsinkiä ja Suomea ei miehitetty. elpymisenä tai asutustoimintana. Tällöin fo- On myös syytä korostaa, että sodan päät- kus on usein ollut valtiotason toimijoissa ja tyminen ja rauhan aikaan siirtyminen eivät

36 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa” merkinneet selvälinjaista katkosta suhteessa Sodanjälkeisissä vaaleissa oli mukana pal- sotaa edeltäneisiin vuosiin. On totta, että jon uusia äänestäjiä, sillä Helsinki kasvoi kansallinen idealismi oli kokenut haaksirikon. nopeasti. Tämä oli seurausta yleisestä maan Poliittisessa maisemassa tapahtui muutos, sisäi sestä muuttoliikkeestä, siirtokarjalaisten kun äärivasemmiston toiminta laillistettiin ja ja Porkkalasta tulleiden muutosta sekä vuo- välirauhansopimuksessa fasistisiksi luonneh- den 1946 alussa valtioneuvoston päätöksellä ditut järjestöt vastavuoroisesti lakkautettiin. toteutetusta suuresta alueliitoksesta. Alueliitok- Lokakuun 1944 alussa järjestettiin Helsingin sen myötä Helsingin pinta-ala viisinker taistui. työ väentalolla suuri tervetuliaisjuhla vankeu- Pääkaupunkiin liitettiin Haagan kauppala, desta vapautuneiden kommunistien ja vasem- Huopalahden, Oulunkylän ja Kulosaaren mistososialistien kunniaksi. Irtiottoa tehtiin maa lais kunnat sekä muita kaupungin rajojen myös suhteessa sotaan: sanomalehdistössä ja ulkopuolelle syntyneitä asuinalueita. Liitok- kirjallisuudessa alettiin käsitellä Hitlerin Sak- sen jälkeen Helsingin väkiluku lähenteli saa, sotaa ja Suomen osallisuutta siihen aiem- 340 000:ta, kun se vuotta aiemmin oli ollut paa kielteisemmin. Neuvostovastaisuuden 276 300.11 Sodan jälkeen kaupunkiin tuli paljon ilmauk set pyrittiin kitkemään yhteiskunnas- muuttajia, joille Helsinki ja kaupunkilainen elä- ta.7 Kuitenkin jatkuvuutta oli monella alueella, mänmuoto olivat vieraita. Monet liitos alueet muun muassa poliittisen järjestelmän, valtion- pyrkivät säilyttämään alueliitoksen jälkeen- hallinnon virkamiehistön ja kansallismielisten kin vahvan paikallisidentiteetin. Laajentumi- asenteiden tasolla.8 Jatkuvuuden ja muutoksen myötä kuva Helsingistä aluee na muuttui sen vuoropuhelu leimasi myös pääkaupun- olennaisesti. gin elämää. Kuten kaupunkihistorioitsija Nopean kasvun seurauksena jälleenraken- Anja Kervanto Nevanlinna toteaa ”Helsinki nuksen ajan Helsinki kärsi kroonisesta asunto - vuonna 1945 oli yhtä aikaa kolme Helsinkiä”: pulasta. Vähäisistä asuntoresursseista kilpai- aikaisemmilta sukupolvilta peritty, jatkuvuu- livat parempiin asunto-oloihin pyrkinyt kanta- den kaupunki; sota-aikana alkunsa saanut väestö, sodan aikana avioituneet parit, siirto- poikkeusolojen kaupunki ja sodan raunioista väkeen kuuluvat sekä rintamalta palanneet noussut optimismin kaupunki.9 Samanaikai- sotilaat. Kaupunkilaiset asuivat ahtaasti ja vä- nen jatkuvuus ja epäjatkuvuus näkyivät myös littömästi sodan jälkeen asuntoina käytettiin Helsingin poliittisessa elämässä. Vaikka kom- paitsi sodanaikaisia pommisuojia myös siirto- munisteista tuli suurin valtuustoryhmä vuo- lapuutarhamökkejä, talojen vinttejä, kellarei- den 1945 vaaleissa, porvarit säilyttivät enem- ta, saunoja ja piharakennuksia. Enimmillään mistön valtuustossa niin vuoden 1945 kuin Helsingin väestönsuojissa asusti lähes 1 500 vuosien 1947 ja 1950 vaaleissa.10 Eroa tehtiin tulokasta, jotka lehdistön kirjoittelussa saivat suhteessa menneeseen ja suuntauduttiin vah- kutsumanimekseen ”luolaihmiset”. Touko- vasti tulevaan, mutta eronteko oli kuitenkin laan, Koskelaan, Kumpulaan ja Maunulaan kaikkea muuta kuin totaalinen. rakennettiin kaupunkimaisen asumisen ja

37 tanja vahtikari kunnallistekniikan vaatimukset heikosti täyttä- kaupunkilaisten ja valvontakomission edus- viä väliaikaisasuntoja.12 Tarve laajamittaiselle tajien kesken olivat varauksellisia. Valvonta- kaupunkiuudistukselle sodan tuhoilta pääosin komission tulkki Stefan Smirnov muisteli, säästyneessä kaupungissa nousi täten moder- kuinka hänen ensimmäisellä kävelyllään nististen kaupunkisuunnitteluideaalien ohella Hel singin kaduilla jalankulkijat siirtyivät ka- konkreettisesta asuntopulasta. Laajassa mitta- dun toiselle puolelle, pysähtyivät katsomaan kaavassa kaupunkiuudistus aktualisoitui vasta ja viestivät toisilleen hiljaisen huolestuneina. 1950-luvun lopulta eteenpäin. Kaupunkiym- ”Pakostakin muistiini nousivat aikoinani luke- päristön nopean muutoksen ja kasvun tuntu mistani vanhoista kirjoista peräisin olevat oli kuitenkin kaupunkilaisille vahvasti läsnä kuvaukset siitä, kuinka ihmiset suhtautuivat heti sodan päättymisestä lähtien ja jo 1930- keskiajalla vastaansa tuleviin spitaalisiin.”15 luvun perintönä. Varsinkin välittömästi sotaa seurannut ilma- Vaikka sodan aineelliset tuhot jäivät Hel- piiri kaupungissa oli jännitteinen ja monet singissä verrattain vähäisiksi, sota oli monella pohtivat, alkaisiko sota uudelleen. Tässä tapaa läsnä sodanjälkeisessä kaupungissa. Jäl- sodan muistojen ja taloudellisen, poliittisen ja leenrakennettavaa oli sekä materiaalisesti että sosiaalisen epävarmuuden tilanteessa kaupun- henkisesti. Konkreettisia pommitusten jälkiä, kiyhteisön tulevaisuudenusko täytyi rakentaa raunioita ja tyhjiä tontteja saattoi nähdä siel- uudelleen ja merkitys rauhanajan pääkaupun- lä täällä. Näkyvin arpi keskustan kaupunki- gista palaut taa. Helsingillä pääkaupunkina rakenteessa oli vuosien ajan Kaartin kasarmi, ja sen keskeisillä paikoilla oli luonnollisesti jonka suojelu synnytti äänekkään kiistan ja tärkeä rooli myös osana koko kansakunnan kansanliikkeen.13 Tuhannet helsinkiläismiehet itsetunnon jälleenrakentamista.16 eivät koskaan palanneet sodasta. Vaikka pää- osa heistä oli naimattomia, tilastoitiin vuonna 1945 kaupungissa asuvan yli 1 500 sotaleskeä.14 Helsinki suurtapahtuman näyttämönä Monet niistä sotilaista, jotka palasivat, olivat invalidisoituneet pysyvästi. Ennen Pariisissa Sotavuosista toipuvassa kaupungissa vuosisa- syyskuussa 1947 solmittua rauhansopimus- taisjuhlan kaltaisen suurtapahtuman järjestä- ta näkyvä muistutus sodasta Helsingissä oli minen oli kunnianhimoinen hanke. Samalla lisäk si liittoutuneiden valvontakomission se oli äärimmäisen tärkeä hanke Helsingille; läsnäolo. Lähinnä neuvostoliittolaisista koos- juhlavuotta järjesteltiin aikaa, vaivaa ja rahaa tunut 240-jäseninen valvontakomissio saapui säästämättä.17 Tapahtuman suuresta merkityk- kaupunkiin syyskuussa 1944 kenraalieversti sestä kaupungille kertoo osaltaan se, että juh- Andrei Ždanovin johdolla. Valvontakomissio lan valmistelut aloitettiin jo huhtikuussa 1947. oli näkyvästi läsnä Helsingin keskustan katu- Tällöin kaupunginhallitus perusti virallisen kuvassa jo siksikin, että se piti päämajaan- juhlakomitean. Komitean johtoon nimitettiin sa keskustan hotelli Tornissa. Kohtaamiset rahatoimen apulaiskaupunginjohtaja Erik von

38 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Frenckell, joka samaan aikaan oli käynnistä- propagandana. Juhlapäivän aamuna lehti jul- mässä myös olympialaisten hakuprosessia kaisikin etusivullaan näyttävän jutun otsikolla kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti. ”Jos atomipommi putoaisi Helsinkiin”, jossa Juhlaa valmisteleva komitea koostui talous- ja tehtiin yksityiskohtaista selontekoa Ruotsa- kulttuurielämän vaikuttajista – mukana olivat laisen teatterin edustalle Mannerheimintielle muiden muassa Antti Wihuri, Hella Wuolijoki pudotetun kuvitteellisen atomipommin vaiku- ja Eino Kalima.18 Varsinaisen komitean jäse- tuksista kaupungin eri osissa.21 Muut helsin- net olivat kaikki puheenjohtajia asioita val- ki läislehdet tuomitsivat lehden kirjoitukset mistelevissa, yhteensä kahdessakymmenes sä mauttomana politikointina.22 Vapaa Sana alaosastossa. Osastoja perustettiin käsittele- myös rakensi kirjoituksissaan Helsingin vuosi- mään taloutta, valtion laitoksia, kunnallisia sataisjuhlalle työväenluokkaisen vastajuhlan. laitoksia, korkeakouluja, kauppaa ja teollisuut- Tällaisena toimi Tampereella samanaikaisesti ta, Helsingin kouluja, seurakuntia, sanoma - järjestetty kommunistisen työläisnaisliikkeen lehdistöä, maaliikennettä, meriliikennettä, 50-vuotisjuhla.23 Tampereella nähtiin ”kukin Suomen messuja, taidenäyttelyitä, teatterei- koristeltuja, pää pystyssä marssivia laulavia ta, musiikkia, ﬁlmiä, Yleisradiota, urheilua, rivistöjä”,24 Helsingin juhlallisuuksilta puoles- partioliikettä, juhlien valmistelua, historiaa taan ”puuttui se eläväksi tekevä henki, joka sekä Helsinki-Seuraa. Myöhemmin komiteaa esimerkiksi aina niin sykähdyttävän lämmit- täydennettiin vielä yhdellä osastolla, jonka tävänä vaikuttaa kaikissa työväestön suurissa tehtävänä oli tarkastella juhlaa ja sen eri tilai- juhlissa ja kulkueissa”.25 suuksia työväestön ammatillisten ja sosiaalis- Vuosisataisjuhlaa silmällä pitäen laadit- ten kysymysten valossa.19 tiin monipuolinen ohjelma. Juhlavuosi alkoi Vaikka mukana oli joitakin vasemmistolai- uudenvuoden vastaanotolla ja ilotulituksella sia, pääosa juhlaa valmistelevan komitean ja ja jatkui myöhemmin talvella kansainväli- sen alaosastojen jäsenistä edustivat porvarillis- sellä hiihtokilpailulla sekä Helsinki-Seuran ta maailmankatsomusta. Komitean täydentä- järjestämällä Helsinki-aiheisella esitelmä- ja minen juhlintaa työväestön sosiaalisten kysy- luentotilaisuuksien sarjalla, joka huipentui mysten näkökulmasta tarkastelevalla osastolla V. A. Koskenniemen kirjoittaman ja Ahti Son- oli pieni ele sen edustuspohjan laajentamisen nisen säveltämän kappaleen ”Laulu Helsin- suuntaan. Juhlinnalla oli kuitenkin sosiaali- gille” ensiesitykseen yliopiston luentosalissa.26 demokraattien vankka tuki.20 Äärimmäinen Kevään ja kesän kuluessa järjestettiin suuri vasemmisto sen sijaan koki itsensä ulkopuoli- joukko tapahtumia äitienpäivän juhlallisuuk- seksi juhlan järjestelyistä ja juhlinnan sisällös- sista kaupunkilaisille avoimiin tehdaskierrok- tä. Vapaassa Sanassa julkaistuissa kirjoituksissa siin. Helsinki-aiheinen taidenäyttely avautui vuosisataisjuhlinta nähtiin (hiipumassa ole- yleisölle toukokuussa ja kaupungin historiaa van) porvarillisen vallan ja historiatulkinnan valottanut juhlanäyttely ”Helsinki ennen ja kyllästämänä propagandana, eritoten sota- nyt” Messuhallissa kesäkuussa. Myös erilaisia

39 tanja vahtikari urheilutapahtumia järjestettiin juhlavuoden 12. päivään kesäkuuta oli paitsi käytännölli- mittaan runsaasti, ja kesän kohokohtia olivat nen myös historiapoliittinen valinta. Helsin- Olympiastadionilla järjestetyt kansainväliset gin kaupungin historian ensimmäisessä osas- yleisurheilukilpailut ja Helsingin ja Tukhol- sa Eino E. Suolahti totesi ykskantaan, että man välinen jalkapallo-ottelu.27 Poliittisen kaupungin varsinaisena perustamiskirjana oli tasa puolisuuden nimissä kaupunki myönsi pidettävä Kustaa Vaasan 1. helmikuuta 1550 avustusta partiolaisten kansainvälisen suur- antamaa kauppa- ja purjehdussääntöä, jonka leirin ohella Suomen demokraattisen nuoriso- osana määrättiin uuden kauppapaikan pe- liiton, Suomen demokratian pioneerien liiton rustamisesta Suomenlahdelle.30 Kaupungin- sekä Nuorten kotkien leirien järjestämiseen.28 valtuuston puheenjohtaja Eino Tulenheimo Syksyn kohokohta olivat Messuhallissa jär- sen sijaan korosti juhlapuheessaan ammatti- jestetyt kansainväliset messut. 400-vuotista historioitsijoiden auktorisoimana kaupungin Helsinkiä juhlistamaan laadittiin juliste, juhla- perustamishetkenä 12. kesäkuuta, jolloin mitali, juhlapostimerkki sekä juhlakantaatti ja Kustaa Vaasa antoi Henrik Klaunpojalle ja -hymni, joiden kaikkien suunnittelusta järjes- Niilo Antinpoika Boijelle oikeuden ryhtyä tettiin kilpailut. Vuoden 1950 aikana ilmes- neuvotteluun Rauman, Ulvilan, Tammisaa- tyi runsaasti Helsinki-aiheista tutkimusta ja ren ja Porvoon porvareiden kanssa näiden kirjallisuutta kaupungin itsensä ja yksityisten muutosta uuteen kaupunkiin. Tässä yhtey- kustannustalojen kustantamana. Helsingin dessä Tulenheimo viittasi dosentti Pentti kaupunki tuotti lyhytﬁlmejä, Yleisradio kuun- Renvallin hiljattain ilmestyneeseen tutkimuk- nelmia ja teatterit näytelmiä. Helsinkiläisille seen Kunin kaanmiehiä ja kapinoitsijoita Vaasa- koululaisille järjestettiin piirustus- ja ainekir- kauden Suomessa ja erityisesti kirjan kansallis- joituskilpailuja. väritteiseen tulkintaan, jonka mukaan Helsin- Juhlinta keskittyi kaupungin perustamis- ki perustettiin suomalaisen uudistusmielen päivän, kesäkuun 12. päivän ympärille. Kol- tuloksena.31 men päivän aikana ohjelmassa oli kaupun gin Helsingin 400-vuotisjuhlalle oli tarjolla run- perustamista kuvaavan muistokiven paljasta- saasti esikuvia. Kuten Adelheid von Saldern minen Vanhassakaupungissa ja Kustaa Vaa- toteaa saksalaisten kaupunkien vuosisatais- san tien avaaminen, historiallinen juhlakulkue, juhlintaa käsittelevässä tutkimuksessaan, suuri stadionjuhla, kansanjuhlia eri puo lil la vuosi sataisjuhlat olivat koko 1900-luvun tär- kaupunkia, juhlajumalanpalvelus Suurkirkos- keä osa kaupunkien politiikkaa ja imagon- sa, juhlanäyttelyn avajaiset Messu hallis sa, rakennusta. Hän myös osoittaa, kuinka sa- kaupunginvaltuuston juhlakokous, juhlapäi- mankaltaisia muotoja kaupunkien juhlinta sai väl liset Kalastajatorpalla, kutsuvieraiden kau- totalitaristisissa ja demokraattisissa yhteiskun- pun kikierros sekä päättäjäiskonsertti Yli opis- nissa juhlien yhteydessä esitetyistä erilaista ton juhlasalissa. 29 Kaupungin perustamispäi- historiatulkinnoista huolimatta.32 Ajankohtais- vän ja varsinaisen juhlapäivän asettuminen ten ulkomaisten esimerkkien ohella Helsingin

40 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Hellaksen valmistama Helsingin 400-vuotissuklaakonvehtirasia. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

41 tanja vahtikari juhlan järjestäjät saattoivat katsoa taaksepäin sanomalehdet rakensivat historiallisen kul- sotien väliselle ajalle, ja erityisesti kahteen kueen suosiota jo etukäteen kulkueen valmis- kotimaiseen tapahtumaan. Näistä ensimmäi- telua koskevissa lukuisissa artikkeleissaan.36 nen oli kesällä 1929 yhdessä Turun messujen Kulkuetta seuranneena päivänä Uusi Suomi kanssa pidetyt Turun 700-vuotisjuhlat, jotka saattoikin todeta otsikossaan, kuinka ”koko 1920-luvun poliittisesta vastakkainasettelusta Helsinki” oli ollut liikkeellä edellispäivän juh - huolimatta olivat suuri yleisömenestys.33 To i - lallisuuksissa.37 Sodanjälkeisessä Suomessa, nen esimerkki suurisuuntaisesta, joskin kau- aikana ennen televisiota ja vain kaksi vuotta punkien vuosisataisjuhliin verrattuna ko ros- sen jälkeen, kun sodanaikainen tanssikielto tuneen isänmaallisesta juhlinnasta löytyi kotoi- oli päättynyt, vuosi sataisjuhla saavutti sel- sasta Helsingistä. Messuhallissa 100- vuotiaan laiset mittasuhteet ja merkityksen, että siitä Vanhan Kalevalan kunniaksi Kalevalan päivä- on perusteltua puhua, sosiologi Maurice nä vuonna 1935 järjestetty riemujuhla oli Rochea lainaten, aikansa suurtapahtumana, 400-vuotisjuhlaa järjestettäessä vielä helsinki- ”modernin yhteiskunnan suurena paraatina läisten tuoreessa muistissa.34 ja spektaakkelina”.38 Helsingissä vuoden 1950 Alusta lähtien oli selvää, että onnistunee- juhlallisuuksien merki tys korostui myös suh- seen suurtapahtumaan tuli saada mukaan teessa toisen suurtapah tuman, vuoden 1952 kaupunkilaisten mahdollisimman laajat piirit. olympialaisten odotukseen. 400-vuotisjuhlalli- Tässä pyrkimyksessään Helsingin 400-vuotis- suudet toimivat eräänlaisena kesäolympia- juhlan järjestäjät pitivät erityisen tärkeänä, laisten harjoituksena ja esinäytöksenä: jotkut että juhlaohjelma sisälsi korkeakulttuuristen aikalaiset jopa puhuivat juhlien urheiluohjel- tapahtumien ohella myös kansanomaisem- masta ”Pikku Olympialaisina”.39 Juhlia varten pia aineksia. Tällaisina populaareina ainek- tuotettiin runsaasti englanninkielistä Helsinki- sina pidettiin erityisesti urheilutapahtumia, aiheista materiaalia, jonka ajateltiin palvele van Messu hallissa järjestettyä historiallista näytte- myös olympialaisten kansainvälisiä vie raita. lyä, historiallista kulkuetta sekä eri puolilla Kaupun ginvaltuuston päätöksellä perustet- kaupun kia järjestettäviä kansanjuhlia. Laajan tiin huhtikuusta kesäkuuhun 1950 toiminut kaupunkilaisyleisön tavoittamisen näkökul- lehdistötoimisto, jonka tehtävänä oli infor- masta merkittävin rooli oli stadionjuhlalla moida kansallista ja kansainvälistä lehdistöä ja sitä edeltäneellä historiallisella kulkueella. juhlallisuuksiin liittyvistä tapahtumista sekä Stadionjuhlassa osallistujia oli lähes neljä- jakaa yleistä Helsinki-tietoisuutta. Kaupunki- kymmentä tuhatta. Näiden lisäksi historial- tilaa muokattiin juhlaa varten siellä, missä lista kulkuetta oli katujen varsille tullut siihen oli varaa ja siellä missä puutteet eniten seuraamaan arviolta sata tuhatta kaupunki- pistivät kaupunkiin tulijan silmään. Kaupun- laista, jotka ulottuivat ”läpitunkemattomana ki koristeltiin juhla-asuun kukin ja lipuin.40 muurina Hakaniemen torilta aina Stadionil- Sodan jättämiä jälkiä pyyhittiin pois hyvin le asti”.35 Pääkaupunkiseudulla ilmes tyvät konkreettisella tavalla, kun pommituksessa

42 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Helsingin 400-vuotisjuhlan yhteydessä järjestettiin useita urheilutapahtumia. Yleisöä seuraamassa kansain- välisen purjehduskilpailun tapahtumia Helsingfors Segelsällskapetin (HSS) paviljongin edustalla Liuskasaa- ressa elokuussa 1950. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

43 tanja vahtikari vaurioituneen J. V. Snellmanin patsaan por- sissa on selvästi nähtävissä tasapainoilu kan- taikko kunnostettiin juhlaa varten.41 sallisten ja paikallisten merkitysten välimaas- On myös syytä muistaa, että 1950-luvun tossa sekä suhteessa ylikansallisiin toimijoihin alku oli muutenkin suurten tapahtumien ja ja prosesseihin. Historiallisen juhlakulkueen juhlien täyttämää aikaa Helsingissä. Juhla- ohjaajat Arvi Kivimaa ja Vivica Bandler kir- vuoden toukokuussa järjestettiin Helsingin joittivat kulkueen ohjelmalehtiseen: yliopiston filosofisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan suurpromootio. Promootioon Helsingin kaupungin nelisataavuotinen historia on kytkeytyi kunniatohtoriksi vihityn Ruotsin tietyssä mielessä Suomen historia pienoiskoossa; kuninkaan Kustaa VI Aadolﬁn ja kuninga- pääkaupunkimme tähänastisissa vaiheissa kuvas- tar Louisen valtiovierailu, ensimmäinen laa- tuvat maamme eräät kehityskaudet aivan kuin polttopisteeseen keskittyneinä. Elleivät Helsin- tuaan sodanjälkeisessä Suomessa. Marsalkka gin aikakirjat luonnollisista syistä voikaan kertoa Mannerheimin 4. helmikuuta 1951 järjestetyt minkään Saarijärven Paavon tarinaa, ne välittävät hautajaiset olivat tapahtuma, joka kokosi kan- meille silti uutisraivaajien ja uranuurtajien kuvia, salaiset radion ääreen ja helsinkiläiset kaduille ja suomalaisille ominainen sisu on voinut myös sankoin joukoin.42 Hautajaisia muistelleessaan kehittyvän kaupunkiyhteisömuodon piirissä etsiä presidentti Paasikivi kirjoitti päiväkirjassaan, toteutustaan. Helsinki, joka sentään on iältään Tuk- kuinka oli hyvä, että kansa sai seremonian holmaa ja Kööpenhaminaa melkoisesti nuorempi, välityksellä ”viimein tilaisuuden kokea vah- on neljän vuosisadan aikana ehtinyt kokea mon- vaa yhteisyyttä”.43 Puolustusvoimain lippu- ta kulttuurikautta, nähdä monia yhteiskunnallisia juhla järjestettiin ensimmäisen kerran sodan rakennemuutoksia ja voimansiirtoja tapahtuvan. jälkeen 4. kesäkuuta 1952, samana vuonna – – Merenäärenkaupunkina Helsinki on ilokseen saanut kaikkina aikoina vastaanottaa kulttuurivai- kuin sotienjälkeisen ajan suurin tapahtuma, kutteita, joiden matka sen luokse useinkin on ol- olympialaiset. Suurpromootiota lukuun otta- lut lyhyempi kuin kartasta katsoen voisi kuvitella. matta kaikissa edellä mainituissa tapahtumis- Mutta sisämaasta käsin, suurten korpien ja järvien sa Helsinki toimi ensisijaisesti näyttämönä partailta, se on saanut elävää voimanlisää, joka vä- kansalliselle juhlalle ja kansallisen yhtenäi- hitellen on sulautunut kaupungin omaan elämän- syyden vahvistamiselle, vaikkakin toki omia muotoon ja jäänyt näkymättömänä vaikuttamaan merkityksiään antaen ja kantaen. sen keskuudessa.44 Myös kiinnostus Helsingin juhlavuotta kohtaan oli valtakunnallista ja järjestäjiensä Yhtäältä Helsingin kertomus oli kiinteä osa toimesta sen myös haluttiin näin olevan. Pää- kansakunnan kertomusta, toisaalta se sai oi- kaupungin juhla, kuten pääkaupungin jälleen- keutuksensa urbaanista elämänmuodosta ja rakentaminenkin, oli koko kansakuntaa kos- kansakunnan rajojen ulkopuolelta. Vuosi- kettava asia. Kuitenkin on syytä korostaa, että satais juhla toimi kaupunkikulttuurin ja kau- vuosisataisjuhlassa oli kysymys ensisijaisesti punkihistorian puolustuksena: uudisraivaa- kaupunkijuhlasta. Juhlaa koskevissa kirjoituk- jien henkeä oli löydettävissä muualtakin kuin

44 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa” maaseudulta, kehittyvistä kaupungeista.45 Vuosisataisjuhla ja Myös kaupunkien välinen kilpailu ja oman kaupunkiyhteisöllisyyden kasvattaminen vertaisryhmän määrittely olivat läsnä Hel- singin juhlan retoriikassa. Edellä kuvatussa Ennen kesän pääjuhlallisuuksia ruotsinkieli- tekstissä Helsinki nostetaan Tukholman ja nen porvarillinen Nya Pressen -lehti kysyi, Kööpenhaminan rinnalle nuorempana mutta minkä vuoksi oikeastaan juhlittiin, oliko kau- kulttuuriltaan yhtä rikkaana. Kaupungit ovat pungilla varaa ”kalliisiin juhliin ja kaiken lai- kautta aikain mielellään verranneet itseään seen tingeltangeliin”.51 Arvostelua koskien suurempiin esikuviinsa. Sodanjälkei sen ylei- juhlien kustannuksia oli herännyt jonkin sen Pohjola-suuntauksen viitekehyksessä verran kaupunkilaisten keskuudessa.52 Kuten pohjoismaiset pääkaupungit olivat erityisen Uusi Suomi myöhemmin referoi, Nya Pressen tärkeä vertailukohta Helsingille.46 Vertailu vastasi myönteisesti itse asettamaansa kysy- oli toki luontevaa myös historiallisista syis- mykseen: ”sikäli kun juhla kykenee antamaan tä. Kesäkuun juhlallisuuksiin kutsuttiin suo- helsinkiläisille viihtyisän yhteisyydentunteen, malaisten kaupunkien ohella edustajia naa- ovat juhlallisuudet täyttäneet tarpeen ja ol- purimaiden pääkaupungeista, ”samoin kuin leet kustannustensa arvoisia.”53 Yhteisöllinen edustajia niistä muiden maiden pääkaupun- juhla rohkaisisi kaupunkilaisia optimismiin. geis ta, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta Kirjoituksessa korostui myös näkemys yhtei- Helsingin kaupunkia kohtaan tahi avustaneet sön parantavasta voimasta vaikeiden aikojen kaupunkia tavalla tai toisella”.47 Pohjoismais- keskellä, kun helsinkiläistä kaupunkiyhtei- ten pääkaupunkien, Göteborgin ja Moskovan söä oli kohdannut ulkoapäin tullut kriisi. Eri lisäksi kutsuun vastasivat myönteisesti Pariisi, puolilla Eurooppaa yhteisöllisyyden palaut- Amsterdam, Amerikan kaupunkiliitto ja taminen nostettiin keskeiseen asemaan osa- Minnesotan suomalaiset.48 Kaukaisin terveh- na menestyksekkään jälleenrakennuksen dys lienee tullut Karachista Pakistanista.49 ker tomusta. Yhteisöllisyys nähtiin takeena Kaupunkien vuosisataisjuhlat, Helsingissä ja va kaudelle, vauraudelle ja hyvinvoinnille. muualla, toimivat tietoisen imagotyön väli- Kan sallissosialistit olivat tahranneet Volks- neinä positiivisen julkisuuskuvan luomiseksi gemeinschaft-käsitteen sisältöä Saksassa ja laaja turistien, uusien asukkaiden ja investointien jemmin Euroopassa; sodan jälkeisessä tilan- houkuttelemiseksi. Samalla vuosisataisjuhlat tees sa yhteisöllisyyttä alettiinkin etsiä yhä osoittivat kaupungin sitoutumista kulttuuriin. enemmän rajatummista paikallisyhteisöistä Kuten historioitsija Adelheit von Saldern tai vastavuoroisesti kansallisvaltioiden rajat on todennut, ”kaupunkeja juhlitaan superla- ylittävistä transnationaalisista yhteisöistä.54 tiivein”.50 Vaikka kansakuntaan sidottu kertomus säi- lytti vahvan asemansa, myös paikallisuuteen kytketyn yhteisöllisyyden korostus lisääntyi

45 tanja vahtikari

Suomessakin toisen maailmansodan päätyt- ja yhteistä helsinkiläisyyttä korostava sano- tyä.55 ma oli juhlan virallisen agendan mukainen. Suomalainen järjestökenttä uusiutui suoje- Päällekkäisyyttä oli myös toimijoiden taholla: luskuntien ja muiden välirauhansopimuk- osa kaupungin virkamiehistä sekä juhlatoimi- sessa fasistisiksi luonnehdittujen järjestöjen kunnan ja virallisen historiatoimikunnan lakkauttamisen myötä, ja näihin järjestöihin jäse nistä olivat myös Helsinki-Seuran jäseniä. assosioidut voimakkaat isänmaallisuuden Kaupunginosien paikallispatriotismi ei ollut ilmaukset jäivät taka-alalle. Tämä näkyi eri- aivan yhtä yksiselitteinen asia, vaikka kaupun- tyisesti kotiseututyön vahvistumisena. Perus- ginosat ja liitosalueet haluttiinkin integroida tettiin kotiseutuyhdistyksiä ja kotiseutu museoi- juhlaan mukaan. Näkyvin kaupunginosissa ta, Helsingissä kaupunginosayhdistyksiä.56 tapahtuneen juhlinnan muoto olivat suuren Helsinki-Seura ja Helsingin Historiayhdistys stadionjuhlan jälkeen eri puolilla kaupunkia oli perustettu jo vuonna 1934 osana maail- järjestetyt kansanjuhlat. Edustettuina oli sekä mansotien välisellä ajalla virinnyttä historia- vanhan kantakaupungin kaupunginosia että harrastusta. Heti sodan jälkeen Historiayhdis- liitosalueita.60 Ulkoilmajuhlien ohjelmassa oli tys liittyi Helsinki-Seuraan ja muuntui sen vaihtelevin painotuksin musiikki- ja voimiste lu - historialliseksi jaostoksi – kotiseutuaate ja esityksiä, kansantanhuja, lausuntaa sekä lo- paikallishistorian tutkimus tulivat näin yhden puksi yleistä tanssia. Kolean sään arveltiin ole- ja saman järjestön tehtäväksi.57 Ensimmäi- van päällimmäinen syy sille, että kaupungin- set kaupunginosayhdistykset, Käpylä-Seura, osajuhlien suosio jäi suureen stadionjuhlaan Sörkan Gibat (Kallio-Seura), Tölikan Kundit verrattuna vaisuksi.61 Vaikka päävastuu ulko- ja Munkkiniemen Kerho puolestaan saivat ilmajuhlien käytännön toteutuksesta oli kau- alkunsa 1940-luvun alkupuolella. Näiden rin- punginosayhdistysten ja eri seurojen aktiiveil- nalle syntyivät sodan jälkeen ja 1950-luvun la (muun muassa Käpylä-Seura, Suomalaisen puoliväliin mennessä Katajanokka-Seura kansantanssin ystävät, Helsingin sos. dem. (1945), Tammelund-yhdistys (1946), Ruskea- kunnallisjärjestö), ne tapahtuivat yleensä vi ral- suo-Seura (1953), Suomenlinna-Seura (1953), lisen kaupungin aloitteesta. Marjaniemi-Seura (1954) sekä Pohjois-Haaga Paikallisuuteen kytkettyä yhteisöllisyyttä Seura (1955). Sodan jälkeen kaupunginosa- pääkaupunkiseudulla vaalivat sodan jälkei- yhdistysten työtä motivoivat yhtäältä paikallis- sinä vuosina myös muualta muuttaneiden patriotismi, toisaalta oman elinympäristön kotipaikkaseurat, kuten Helsingin Keskipoh- kohentaminen.58 jalaiset, Savon Seura tai Satakuntaseura. Koti- Helsinki-Seura oli alusta alkaen hyvin aktii- paikkaseurat toimivat kohtaamispaikkoina vinen kaupungin ”riemuvuoden” järjestelyis- uuteen ympäristöön muuttaneille jäsenilleen sä.59 Seuralla oli vahva edustus juhlakomiteas- sekä järjestivät entiseen kotiseutuun liitty- sa ja sitä pidettiin osana kaupungin virallista vää ohjelmaa. Samansuuntaisia tavoitteita koneistoa. Helsinki-Seuran koko Helsinkiä oli myös vuonna 1940 perustetulla ja sodan

46 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa” jälkeen tehtäviään linjanneella Karjalan Lii- kotipaikkaidentiteettiä suhteessa Helsinkiin. tolla ja sen lukuisilla alajärjestöillä.62 Karja- Tämä oli myös vuosisataisjuhlinnan eräs kes- lankannaksen, etenkin Viipurin, ja Helsingin keinen tavoite. Kaupungin kasvu ”antoi juh- ja sen lähialueiden välillä oli jo ennen sotia lille aatteellisen tavoitteen, kotiseutuhengen vakiintunut ja aktiivinen muuttosuhde. Myös kasvattamisen”.67 Sotien jälkeisellä ajalla poh- talvi- ja jatko sodan jälkeen Helsinki oli veto- dittiin yleisesti, voisiko Helsingin kaltaisessa voimainen määränpää siirtoväen keskuudes- ”metropolissa” syntyä aitoa kotiseuturakkautta sa pääkaupunkina ja teollisuuskaupunkina, vai tunsivatko Helsinkiin muualta muuttaneet ja myös siksi, että monella kaupunkiin saa- itsensä pelkiksi siirtolaisiksi.68 Kaupungin leh- puneista siirtokarjalaisista oli sinne jo aikai- distö äärivasemmiston lehtiä lukuun ottamat- semmin muuttaneita sukulaisia, joiden luota ta oli mukana kasvatustehtävässä. Esimerkiksi järjestyi tilapäinen majapaikka. Kesällä 1945 Suomen Sosiaalidemokraatti kehotti helsinkiläi- Helsingissä oli vanhaa ja uutta karjalaista siä valmistautumaan historiallista kulkuetta siirtoväkeä noin 25 000 henkeä, ja vuonna varten lukemalla Helsinki-aiheisia teoksia.69 1948 siirtoväen osuuden laskettiin olevan Hyvään kaupunkilaisuuteen pyrittiin kas- 12 prosenttia kantaväestön lukumäärästä.63 vattamaan ikään katsomatta, mutta keskei- Sotien jälkeen siirtoväen haluttiin sopeutu- sessä asemassa suurkaupunkipedagogiikan van nopeasti uuteen tilanteeseen ja uuteen näkökulmasta olivat itsestään selvästi lapset yhteisöönsä, ajan sosiaalipolitiikan hengessä ja nuoret. Pohtiessaan suurkaupunkilaisen keskinäisiä eroavaisuuksia tasoittaen.64 Viime- kotiseututunteen mahdollisuuksia Helsingin aikaisessa tutki muksessa on kuitenkin tuotu yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki esille, kuinka yksiselitteisen sopeutumisen Waris tuli siihen johtopäätökseen, että ”no- sijaan siirtoväkeä ”sopeutettiin” sisäistämään peasti laajeneva suurkaupunkikin voi tulla lä- paikallisen kulttuurin arvot ja normit ”sään- heiseksi ja omaksi sen uusille sukupolville, jos nöstelemällä siirtoväelle annettua arvostus- nämä jo lapsuuden vuosistaan lähtien oppi- ta”.65 Talvisodan jälkeisiin lehtiartikkeleihin vat tuntemaan kotiseutunsa menneisyyden tukeutuen historioitsija Antti Palomäki toteaa, ja kannattavat perinteet.”70 Lasten ja nuorten että Helsingissä siirtoväki otettiin enimmäk- kaupunkilaisuuteen kasvattamisen tärkeys seen hyvin vastaan, ”vaikka helsinkiläisten oli Helsingissä huomattu jo 1930-luvulla, kun kylmyydestä esiintyikin karjalaisten keskuu- Helsinki-Seura aloitti kolmiosaisen, koulu- dessa joitakin omakohtaisia kokemuksia”.66 opetukseen tarkoitetun Helsinki-lukukirja- Rajanvetoa paikallisten ja tulokkaiden välil- sar jan julkaisemisen. Sen ensimmäinen osa, lä esiintyi, olivat tulokkaat sitten siirtoväkeä Eero Sariolan kirjoittama Helsingin kuvatai maalta Helsinkiin muuttaneita. Yhtäältä aapi nen oli tarkoitettu lukemistoksi kansa- muuttajat vaalivat kotiseudun perinteitä koti- koululaisille. Kaksi muuta osaa, Mika Walta- paikkaseuroissa, toisaalta virallinen kaupun- rin kirjoittama Helsinki kautta vuosisatojen sekä ki pyrki osaltaan rakentamaan tulijoille uutta Waltarin ja A. Blombergin yhdessä kirjoittama

47 tanja vahtikari

Kotikaupunkimme Helsinki, nähtiin soveltuvak- oikaisi naapuri – ’Helsinkiläinen olen ja sillä si lisäoppimateriaaliksi ylemmille luokille.71 selvä’ – toteamukseen päättyi tämä pikku kiis- 1950-luvulla Helsingin kuva-aapista päivitet- ta.”74 Lehtiartikkeleista välittyy kaupunkilais- tiin vastaamaan sotien jälkeen tapahtunutta ten aito innostus stadionjuhlaa, historiallista suurta muutosta nimellä Helsinkiä oppimassa. kulkuetta ja koko juhlavuotta kohtaan. Sama Siinä maalta Helsinkiin muuttaneet sisaruk- innostus käy ilmi myös helsinkiläisyritysten set Anneli ja Timo tutustuvat uuteen kotikau- ja yksityisten kaupunkilaisten Helsingille punkiinsa serkkunsa Karin, syntyperäisen hel- lähettämistä tervehdyksistä ja onnitteluista. sinkiläisen opastuksella.72 Osana kaupungin Esimerkiksi Colombian Kahvi Oy onnitteli vuosisataisjuhlaa järjestettiin koululaisille Hel- 400-vuotiasta pääkaupunkia juhlien kunniak- sinki-aiheinen kirjoituskilpailu, jonka aiheet si valmistamallaan Helsinki-aiheisella kakulla, kartoittivat helsinkiläisnuorison kotiseututun- rouva Anna Hämäläinen Mannerheimintieltä temusta ja -rakkautta. Oppikoulun yläasteen Helsinki-aiheisella runolla ja ”Mummu ja Juk- oppilas Ritva Tellervo Toivonen, jonka aine ka” orvokkiaiheisella postikortilla.75 Suomen palkittiin yhtenä kilpailun parhaista, kirjoitti: Voimistelu- ja Urheiluliitto, Työväen Urheilu- liitto, Suomen Palloliitto ja Finlands Svenska Olen kokonaisuudessani kasvanut niin kiinni Centralidrottsförbund keräsivät kymmeniä Helsinkiin, etten voi edes kuvitella syntyneeni ja tuhansia kaupunkilaisten allekirjoituksia koti- eläneeni muualla. Luulen, että ellen olisi helsin- kaupungille osoitettuun onnitteluadressiin.76 kiläinen, olisin koko olemukseltani erilainen kuin Vaikka kaupungin vuosisataisjuhla oli poliitti- nyt – huonompi vai parempiko, sitä en tiedä. Siksi sen vallan performanssi ja historiapoliittinen en voi puolueettomasti sanoa, miksi viihdyn Hel- singissä, sillä ”viihtyä” on liian kapea sana kuvaa- manifestaatio, sitä ei ole syytä pelkistää yksin- maan minun tunnettani kotikaupunkiani kohtaan. omaa ylhäältä ohjailluksi tapahtumaksi. Kau- Helsinki on mielestäni elämä itse värikkäänä ja punkilaisten osallisuus juhlaan oli moninaista jännittävänä, ja minä olen osa sitä.73 ja paljon enemmän kuin passiivisen yleisön rooli. Suhde kotikaupunkiin muovautui emo- Myös lehtikirjoittelusta päätellen vuosisatais- tionaaliseksi. juhla onnistui tavoitteessaan luoda positiivista Kaupunkilaisten juhlaintoa heräteltiin kotiseutuhenkeä. Uuden Suomen mukaan histo- myös stadionjuhlassa järjestetyllä suurella riallinen juhlakulkue onnistui saaman monen ar vonnalla, jonka pääpalkintona oli kaksi ”kotikaupungistaan tähän asti ’epävarman’ osakehuoneistoa Raisiontielle vastavalmistu- henkilön” tunnustautumaan pääkaupunki- neissa puolikunnallisissa kerrostaloissa.77 laiseksi: ”Niinpä eräs hämäläinen neitonen Juhla ohjelmaan heijastui näin ollen hyvin yliopiston tehdessä tuloa Helsinkiin puhkesi konkreettisesti Helsingin sodan jälkeinen välittömästi huudahtamaan: ’Kyllä me teidät- vaikea asuntotilanne. Asuntopulan heijastu- kin tänne mielellämme otamme!’ – ’Mutta misesta juhlaohjelmaan kertoo myös ainoa- niinhän sinä puhut kuin helsinkiläinen’, häntä na kaupunginvaltuuston juhlakokouksen

48 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Yleisöä katsomassa Helsingin historiaa esittelevää juhlakulkuetta Silta- saarenkadun varrella, vastapäätä Siltasaarenkatu 3. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

49 tanja vahtikari agendal le nostettu virallinen asia, 200 miljoo- Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä tuo- nan markan myöntäminen seuraavan vuoden tettiin suuri joukko erilaisia historiakulttuu risia talousarvioon neljän asuintalon rakentami- representaatioita. Suurisuuntaisin ja akatee- seen kaupungissa kauan asuneille tai siirto- misesti kunnianhimoisin hanke oli Helsingin väkeen kuuluville vanhuksille.78 Helsinkiläi- historian kirjoittaminen. Kysymys Helsingin seen kaupunkitilaan juhlasta jäänyt pysyvä kaupungin historian julkaisemisesta oli tuotu jälki oli näin ollen hyvin erilainen verrattu- ensi kerran esille jo ennen ensimmäistä maa- na Oslon aikai sem min samana vuonna jär- ilmansotaa valtionarkiston arkistonhoitaja jestettyihin 900-vuotisjuhlallisuuksiin, joiden Torsten Hartmanin toimesta. Sota ja Hartma- yhteydessä oli vihitty käyttöön uusi, monu- nin kuolema vuonna 1927 kuitenkin pysäyt- mentaalinen kaupungintalo. tivät hankkeen kehittelyn edelleen. Vuonna 1930 kaupunginvaltuusto asetti viisihenkisen toimikunnan suunnittelemaan historiahan- Helsinki menneisyys–nykyisyys– ketta. Alkuperäisen toimikunnan jäseniä oli- tulevaisuus-jatkumossa vat valtionarkistonhoitaja Kaarlo Blomstedt (pj.); rehtori, sittemmin filosofian tohtori Eirik Sosiologi Maurice Roche tuo esille, kuinka Hornborg; valtioneuvos, myöhemmin presi- kansakuntien menneisyyttä, nykyisyyttä ja dentti J. K. Paasikivi; yliopistonkirjastonhoi- tulevaisuutta kuvitellaan megatapahtumien taja Georg Schauman sekä professori Väinö kautta.79 Tätä politiikantutkija Benedict Ander- Voionmaa. Sihteeriksi tuli filosofian maiste- sonin tunnettua ajatusta kuvitelluista yhtei- ri, sittemmin professori Heikki Waris. Sota söistä (imagined communities) voidaan soveltaa keskeytti tämänkin historiahankkeen, mutta kansakuntien ohella kaupunkeihin.80 Suurten toimikunta, jonka kokoonpanossa tapahtui kaupunkitapahtumien voidaan katsoa olevan muutoksia 1940-luvun lopulla,81 jatkoi työtään yksi tärkeä väline kaupunkiyhteisön men- sodan jälkeen uudella innolla tavoitteenaan neisyys–nykyisyys–tulevaisuus-jatkumon saada historiateoksen joitakin osia ilmesty- rakentamisessa. Vuosisataisjuhlien kohdal- mään juhlavuotena 1950. Tavoite saavutettiin, la, joissa katse käännetään tietoisesti kohti sillä vuonna 1950 valmistui kolme kaupungin menneisyyttä, tämä tehtävä vain korostuu. varhaisimpia vaiheita koskevaa nidosta. Vuosi - Vuosisataisjuhlat voidaankin nähdä historia- sataisjuhlinnan yleisen retoriikan hengessä toi- poliittisena areenana, jolla virallinen kau- mituskunta korosti esipuheessaan historiateok- punki tuottaa legitiimin kokonaisesityksen sen merkitystä kotiseututunteen vahvistajana kaupungin menneisyydestä nykypäivässä ja esimerkkien antajana: ”Tietoisuus siitä, mitä tulevaisuutta varten. Tässä mielessä vuosi- on tehty, mitä edistysaskeleita on astuttu ja mi- sataisjuhlat tulevat osaksi kaupungin virallista hin erehdyksiin on syyllistytty, synnyttää vas- historiankirjoitusta. tuuta kaupungista ja tulevista sukupolvista.”82

50 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Vaikka Helsingin kaupungin historia pää- löin saa puuttua huumorintajua, mielenkiintoisilla tyi monen helsinkiläisen kulttuurikodin kir- museoesineillä kansanomaisine selostuksineen, jahyllyyn, ei se akateemisuudessaan tavoit- onnistuneeksi ja mielenkiintoiseksi, sellaiseksi, että tanut kaupunkilaisten suurta enemmistöä. kansa muistaa näyttelyn vielä kauvan jälkeen päin, Tämä ymmärrettiin myös vuosisataisjuhlaa silloin on pääkaupunki istuttanut näyttelyssä kävi- valmistelevassa toimikunnassa. Juhlaohjel- jöihin kouraantuntuvan määrään pääkaupungin ja samalla koko maan historiaa ja kehitystä koskevaa maan haluttiin sisällyttää kansanomaisempia tietoutta.84 aineksia myös historiakulttuuristen represen- taatioiden osalta. Helsinki-Seuran aloitteesta Näyttelyohjelma rakennettiin yhtäältä krono- virallisen historiateossarjan ohella julkaistiin logisesti, toisaalta teemoittain. Keskeisessä populaarimpi historiateos. Helsingin perusta- asemassa tiedon visualisoijina olivat kartat ja misesta nykypäivään ulottuvan teoksen Hel- tilastot, joiden avulla saatettiin havainnollises- singin neljä vuosisataa kirjoitti Eino E. Suolah- ti osoittaa Helsingin kasvu suurkaupungiksi. ti, joka kirjoitti myös suuren osan Helsingin Sen lisäksi että tilastot ja kartat kristallisoivat kaupungin historian ensimmäisestä osasta. näyttelyn sanomaa helposti luettavaksi, ne Eri mennei syyden aikakaudet saivat kirjassa myös kvantiﬁoivat ja tieteellistivät kaupunki- melko tasapuolisen aseman, vaikka Suolah- yhteisöä objektiiviseksi tilaksi ja luvuiksi. Asian- den näkemyksen mukaan laajalle lukijapiirille tuntijoilla kaupunkisuunnittelijoista ammat ti - suunnatun teoksen painopisteen tuli kuiten- historioitsijoihin ja asiantuntijatiedolla oli kin olla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, toisin merkittävä rooli jälleenrakennuksen kohtee- sanoen siinä nopean kasvun ajassa, jolloin na olevien yhteisöjen ja yhteisöllisyyden tar- 83 Hel singistä kehittyi suurkaupunki. peen määrittelijöinä.85 Tärkeän roolin kaupunkilaisten historia tie- Historiatulkintana laajimman yleisön saa- toisuuden kasvattajana nähtiin olevan myös vutti historiallinen juhlakulkue – ”suurin Messuhallissa järjestetyllä kaupungin histo- koskaan Suomessa järjestetty”.86 Monissa riallisia vaiheita kuvaavalla näyttelyllä. Paras eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa kaupun- tulos ajateltiin saavutettavan, pitkälti myö- geissa historiallisten kulkueiden ja näytel- hemmän kulttuuriteollisuusajattelun hengessä, mien kukoistuskautta oli 1800-luvun lopulta tekemällä menneisyys elämykselliseksi: 1950-luvun puoliväliin ulottunut ajanjakso.87 Helsingissä kulkue historiakulttuurisena per- Kysymys on miten parhaiten onnistuttaisiin kristal- formanssina saavutti huippunsa vuonna 1950. lisoimaan kaikki tiedot loistavaksi helminauhaksi, Kulkue koostui 52 erillisestä yksiköstä, joista jättämään pois liiat yksityiskohdat, vetämään esille oleellisesti tärkeimmän, niin että suuri yleisö osa oli lavastettu kohtauksina kuorma-auton mielenkiinnolla ja väsymättä sulattaa ja tallettaa lavoille ja osa liikkui katutilassa jalan. Yhteen- alitajuntaansa kaiken näkemänsä. Jos näyttely sä kulkue oli kilometrin mittainen. Lisätietoa saadaan kuvituksella, hauskalla mainostekniikal- jokaisesta kuvatusta kohtauksesta annettiin vi- la, elävöitetyillä tilastotiedoilla, joista ei silloin täl- rallisen ohjelmalehtisen teksteissä, jotka olivat 51 tanja vahtikari alansa asiantuntijoiden kirjoittamia.88 Kul- ja Helsingin historiat kokoavaan tulkintaan. kueen suunnittelusta vastasivat silloin aloit- Yhtäältä kulkueen hahmoina esiintyi joukko televa teatteriohjaaja ja Eric von Frenckellin kansallisia sankareita, kuten Runeberg, Snell- tytär Vivica Bandler sekä taitelija Olle Eklund man ja Topelius, ja Helsingin roolia kansakun- neuvonantajanaan Kansallisteatterin johtaja nan kannalta keskeisenä paikkana korostettiin. Arvi Kivimaa. Noin 800 ihmistä osallistui Toisaalta monet kohtaukset kuvasivat paikal- kulkueeseen näyttelijöinä. Vaativimmissa lisesti merkittäviä tapahtumia, kuten ensim- roo leissa nähtiin ammattinäyttelijöitä, muun mäistä teatterivierailua Helsinkiin vuonna muassa Ansa Ikonen, Leif Wager ja Eino 1780 tai ensimmäistä yleisurheilutapausta, Kaipainen, muita rooleja näyttelivät vapaa- Salomo Wulfﬁn juoksua Kaartin kasarmin pi- ehtoiset. Kulkue lähti liikkeelle Hakaniemen han ympäri 30 kertaa vuonna 1828. Kaikkien torilta, jatkoi pitkin Unioninkatua, Pohjois- luonnoksia kommentoineiden näkemyksen esplanadia ja Mannerheimintietä päätyen mukaan kertomus ei kuitenkaan kehittynyt lopulta Olympiastadionille, jossa se tuli osak- riittävästi. Juhlaa valmistelevan komitean jä- si virallisia juhlallisuuksia. Satatuhatpäisen sen, kaupunginarkistonhoitaja Ragnar Rosén, yleisönsä tähden historiallista kulkuetta voi- teki kulkueen sisällöstä vastaesityksen, jossa daan pitää varsin tehokkaana virallisen histo- hän toivoi keskittymistä enemmän Helsingin riatulkinnan välittäjänä. Juuri historiallisella oman kehityksen selittämiseen sekä yksiköi- kulkueella oli merkittävä rooli siinä vuosisa- den kytkeytymistä helposti tunnistettaviin taisjuhlan merkityksessä, jonka tarkoituksena paikkoihin nykykaupungissa. Rosén kävi esi- oli kiinnittää helsinkiläisten huomio jälleen- tyksen kulkueen sisällöstä kohta kohdalta läpi rakennuksen hetkellä kaupungin historiaan. pyrkien lisäämään paikallishistorialista väriä Historiallisen kulkueen valmistelusta säi- (esimerkiksi ”Maistraatti taistelee possuja vas- lyneet asiakirjat tuovat havainnollisesti ilmi taan, järjestysvallan tehtävien luonnehdintaa”, sen, kuinka esitys menneisyydestä on aina ”Kaivopuisto, sen hienostoa”), poistaen mie- nykyisyydessä tapahtuvan valinnan ja neuvot- lestään liialti kansalliseen historiaan keskitty- telun tulos. Verrattuna yksittäisen historian- viä kohtauksia (esimerkiksi ”Lönnrot julkai- kirjoittajan työhön – jossa siinäkin valinta on see Kalevalan”, ”Suomi saa oman rahan”) ja yhtä kaikki läsnä – vuosisataisjuhlaan liitty- pyrkien lokalisoimaan tapahtumia. Hän myös neessä toimikuntien ja työryhmien kansoitta- arvosteli joitakin kulkueen yksiköitä liiallises- massa valmisteluprosessissa tämä ulottuvuus ta teatraalisuudesta.90 Järjestelykomitea puo- oli korostuneesti esillä. Kulkueessa saattoi olla lestaan toivoi lisäyksenä kulkueeseen aihetta vain rajallinen määrä yksiköitä, joten valintoja 100 vuotta sitten tapahtuneesta promootiosta, piti tehdä, eikä se ollut helppoa. Idea kulkueen ajankohtaisesti vuoden 1950 toukokuussa historiasisällöstä kehittyi matkan varrella, ja järjestettyyn promootioon viitaten sekä, to- alkujaan se oli varsin kansallisväritteinen.89 dennäköisesti yliopistojen välisen tasapuoli- Lopullisessa versiossa päädyttiin kansakunnan suuden nimissä, Teknilliseen Korkeakouluun

52 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa” viittaavaa aihetta.91 Valmistelevan komitean nostalgisoivasti vain kaukaiseen menneisyy- ehdotukset eivät tulleet osaksi kulkueen lopul- teen. Tähän valintaan kannusti toki myös lista ohjelmaa, kuten eivät useimmat Rosé- Helsingin verrattain lyhyt historia. Yhtääl- ninkaan ehdotuksista. Sen sijaan ohjelmassa tä vuosisataisjuhlan historiaesityksissä oli otettiin huomioon Suomen Osuuskauppojen tarpeen todistaa, että Helsingillä oli luultua Keskuskunnan toivomus liittyen siihen, ettei pidempi historia, toisaalta haluttiin korostaa kulkuetta rahoittaneille toiminimille asetettai- viimeisten vuosikymmenten merkittävyyttä si nimikkoryhmiä kulkueessa, ”koska joillekin kaupungin kehityksessä. Historiakulkueessa liikkeille voi sattua sellaisia kulkueyksiköitä, jälkimmäisestä todistivat vuoden 1876 teolli- jotka laatunsa puolesta eivät niille sovellu”.92 suusnäyttelyä ja ensimmäistä autoa vuodelta Kaikki menneisyys ei ollut yhtä toivottua. Kul- 1903 koskevat yksiköt. kueen rahoittivat kokonaisuudessaan vanhat Huomattava osa lähimenneisyyttä käsitte- yksityiset helsinkiläiset liikkeet, jotka lopulta levistä kulkueyksiköistä liittyi työväenliikkeen esiteltiin ohjelmalehtisessä perustamisensa historiaan. Kuvatuksi tulivat niin ensimmäi- mukaisessa järjestyksessä. Kulkueen yksiköt nen työväen vappukulkue vuodelta 1898, puolestaan esiintyivät lopullisessa ohjelmassa huhtikuun 1905 yleistä äänioikeutta vaatinut Taulukon 1 mukaisella tavalla. mielenosoitus ja työväentalon rakentaminen Millainen oli se versio Helsingin mennei- vuonna 1906. Oman yksikön kulkueeseen syy destä, jota historiallisen juhlakulkueen saivat lisäksi ammattiyhdistysten liput, jotka kautta välitettiin? Lopun ”ennen ja nyt” -vas- ”hulmusivat rohkeutta ja hehkuivat innostusta tinpareja lukuun ottamatta kulkueen yksiköt työväestön taistellessa yhteiskunnallisten, ta- järjestettiin kronologisesti. Kertomus alkoi loudellisten ja sivistyksellisten pyrkimystensä ajasta ennen kaupungin perustamista ja puolesta”.93 Tämä esityksellinen valinta oli päättyi tulevaisuusorientoituneeseen visioon sopusoinnussa sodanjälkeisen kaupunginval- olympialaisten nuorisosta. Kysymyksessä oli tuuston kokoonpanon kanssa, jossa vasem- lineaarinen kertomus, jolle keskeistä oli jatku- mistolla oli merkittävä edustus. Toisaalta vuuden idea. Kulkueen laatijoiden pyrkimyk- oh jelmassa korostettiin nimenomaan työväen - senä oli rakentaa epäpoliittinen historiaesitys, liikkeen varhaista, ei-kumouksellista perintöä, erityisesti suhteessa lähimenneisyyden tapah- joka voitiin yhdistää pikemminkin sosiaa- tumiin. Ei liene yllättävää, että sortokaudet, si- lidemokraatteihin kuin kommunisteihin. Hel - sällissota, jatkosota ja Neuvostoliiton valvonta - singin 400-vuotisjuhla oli monessa suhteessa komission aika Helsingissä jäivät vaille mai- porvarillinen juhla,94 kun taas toisaalta juhlas- nintaa – ne olivat liian ristiriitaisia aiheita si- sa voidaan nähdä tietoinen pyrkimys liittää sällytettäväksi osaksi julkista juhlaa. Toisaalta eliitin ulkopuolisia ryhmiä kaupunkiyhtei- on huomionarvoista, ettei lähimenneisyys söön. Tämä heijastui mielenkiintoisella taval- kaikkinensa ollut vaiettu aihe. Traumaattis- la myös historiallisen juhlakulkueen reitti- ten sotavuosien jälkeen katsetta ei käännetty valintaan. Kulkue lähti liikkeelle läheisesti

53 tanja vahtikari

Taulukko 1: Helsingin 400-vuotisjuhlien historiallisen juhlakulkueen yksiköt.

1. Helsingin varuskunnan soittokunta 2. Helsingin kaupungin vaakuna 3. Ennen perustamista 4. Kustaa Vaasa perustaa Helsingin vuonna 1550 5. Ulvilan, Rauman, Tammisaaren ja Porvoon 6. Jalkapuussa porvareita käsketään muuttamaan Helsinkiin 7. Kustaa II Aadolf kutsuu säädyt kokoon 1616 8. Hakkapeliittoja 9. Pietari Brahe siirtää Helsingin 1640 10. Rutto 1710 11. Helsingin puolustus 1713 12. Kotiinpalaavat karoliinit 1721 13. Augustin Ehrensvärd perustaa Suomenlinnan 14. Kustaa III:n käynti Helsingissä 1775 1748 15. Komeljantteja Helsingissä 1780 16. Helsinki valtakunnan neljänneksi suurin satama- kaupunki 17. Tulipalo 1808 18. Aika muuttuu (Suomen liittäminen Venäjään) 19. Helsingistä tehdään pääkaupunki 1812, Alek- 20. Ehrenström ja Engel, Uudelleenrakentamis- santeri I toiminta 1811–40 21. Maan hallinto muuttaa Helsinkiin 1819 22. Yliopisto muuttaa Helsinkiin 1827 23. Ensimmäinen yleisurheilutapaus 1828 24. Lönnrot julkaisee Kalevalan 1835 25. Ensimmäinen höyrylaiva 1837 26. ”Maamme” lauletaan ensimmäisen kerran 1848 27. Valtiopäivät 1863, Aleksanteri II 28. Suomi saa oman rahan 1864, J. W. Snellman 29. Aleksis Kivi julkaisee Seitsemän veljestä 1870 30. Kaupunginvaltuusto muodostetaan 1875 31. Teollisuusnäyttely 1876 32. Työväen vappukulkue 1898 33. Ensimmäinen auto 1903 34. ”Me vaadimme” 1905 35. Graniittilinna nousee 1906 36. Itsenäisyysjulistus 1917 37. 1939–1939 38. Ammattiyhdistyksen lippuja 39. Vanhat ”prankkarit” 40. Nykyiset tulentorjujat 41. Postinkuljetus – ennen 42. Postinkuljetus – nyt 43. Cygnaeuksen aikaisia kansakoululaisia 44. Kansakoululaisia nykyään 45. Ensimmäiset sanomalehdet 46. Nykyinen sanomalehdistö 47. Entisajan järjestyksenpito 48. Nykyinen poliisilaitos 49. Sosiaalihuolto ennen ja nyt 50. Täytämme 400 vuotta 51. Kukkaiskuningatar 52. Olympianuoriso

Lähde: Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: Historiallinen juhlakulkue ja stadionjuhla 11.6.1950. 54 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Historiallisen kulkueen yksikkö numero 26 ”’Maamme’ lauletaan ensimmäisen kerran 1848” Vanhan ylioppilastalon kohdalla. Taustalla Stockmannin tavaratalo. Moottoripyörän sivuvaunussa historiaperformanssia seuraa sen kiitelty ohjaaja Vivica Bandler. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

55 tanja vahtikari työväenliikkeen historiaan liittyvältä Haka- luku “1939” riitti. Itse kulkueessa talvisota niemen torilta, jonka laidalla sijaitsevista ra- esitettiin reserviläisten nimettömänä ja vaati- kennuksista monet olivat Osuusliike Elannon mattomana joukkona. Ei sankariutta, kunnia- ja ammattiliittojen hallinnassa. Lähdettyään merkkejä tai maskuliinisuuden korostusta. matkaan kulkue ylitti symbolisesti Pitkänsil- Näin historiakulkueen sotakuvaus osaltaan lan, joka perinteisesti toimi jakolinjana por- tuotti sellaista suomalaiseen sotilaaseen liitet- varillisen ja työväenluokkaisen Helsingin tyä vaatimattoman ja velvollisuudentuntoisen välillä. Kaiken kaikkiaan kulkueen reittiä sankarin ja uhrin määritelmää, jota historian- voidaan tarkastella omana esityksenään sii- tutkija Ilona Kemppainen on kirjoituksissaan tä, minkälaisena Helsingin haluttiin näyttäy- kuvannut.96 Kansakunnan uhrien ja perhei- tyvän ulospäin – porvarillisena mutta myös den henkilökohtaisen surun välittäjänä toi- työväenluokkaisena, yhdistelmänä vanhaa ja mivat paikallisyhteisö ja sen muistin paikat.97 uutta, sekä kaupunkilaisten ja kansakunnan Populaarissa historiateoksessaan Eino E. Suo- edustavana omaisuutena. Kulkueen reitille lahti kirjoitti sodan tuhoisuudesta, Helsingin osui monia kansallisia monumentteja ja kau- antamasta uhrista sekä Hietaniemen hautaus- pungin symbolisia paikkoja, kuten yliopisto, maasta kollektiivisen muistamisen paikkana, Suurtorin (Senaatintorin) empirekorttelit val- johon littyi ”kappale Helsingin katoamatto- tion hallintorakennuksineen, Tuomiokirkko, minta historiaa”.98 Myös Hietaniemen sankari- kaupungintalo, Esplanadi, Ylioppilastalo, hautausmaan lopullinen järjestely haluttiin Postitalo, Lasipalatsi, Eduskuntatalo ja Kan- kytkeä ”muistojuhlaksi” kutsutun vuosisatais- sallismuseo. Symbolisten paikkojen ja edusta- juhlan yhteyteen.99 van arkkitehtuurin esittelyllä oli tärkeä tehtä- Toinen symbolisilla merkityksillä ladattu vänsä osana kaupunkilaisten kasvatusta: tämä kohtaus historiakulkueessa oli itsenäisyysjulis- oli se Helsinki, josta kaupunkilaisten tulisi olla tusta esitellyt yksikkö. Osan katsojien mielissä ylpeitä. Toisaalta, historioitsija Simon Gunnia itsenäisyysjulistus ja sitä kulkueessa seurannut mukaillen, kaupunkilaisten aktiivinen osallis- vuosi 1939 nivoutuivat saumattomaksi koko- tuminen kulkueeseen voidaan nähdä myös naisuudeksi. Uusi Suomi kirjoitti: kaupunkikansalaisuuteen kohdistuvana vaa- timuksena.95 Kulkueen vaikuttavin osio oli ”Itsenäisyysjulis- Hienoin säikein Helsingin vuosisataisjuhla tus 1917”, jossa ryhdikkäät, valkopukuiset miehet kiinnittyi myös laajempaan sodan muistami- kantoivat viittäkymmentä siniristilippua, keskellä leijonalippu. Eräällä aidalla istui sotasokea, jolle sen politiikkaan. Talvisota sisällytettiin osaksi näkevä toveri selosti eri yksiköitä. Saadessaan historiakulkueen kertomusta, vaikkakin sotaa kuulla lippumeren nyt juuri sivuuttavan hänet muisteltiin hyvin hienovaraisesti – kulkueen sotasokea ponnahti seisomaan ja paljasti päänsä. ohjelmalehtisessä, jossa muiden yksiköiden Ja hän seisoi vielä silloinkin, kun itsenäisyysjulis- kohdalla sisältöä oli selostettu muutaman lau- tuksen jälkeen astui esiin vuosi 1939. Tuota vuotta seen verran, sanoja ei tarvittu, pelkkä vuosi- kuvasivat – mutta miten tehokkaasti kuvasivatkaan

56 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

– vain reserviläiset, kuka turkislakki päässään, juhlakulkueeseen oli sisällytetty osastot koski- kuka paketti kädessään tai reppu selässään.100 en suurta Pohjan sotaa (kaksi yksikköä), vuoden 1710 ruttoa ja suurta vuoden 1808 kau- Historiakulkueen marssivat reserviläiset myös punkipaloa.104 Historiallisen juhlakulkueen kietoutuivat osaksi kylmän sodan retoriikkaa. viimeiset osiot esittelivät kunnallisia instituu- Pian 400-vuotisjuhlan jälkeen äärivasemmisto tioita ”ennen ja nyt”. Kulkueen viimeinen yksik- teki Kaupunginhallitukselle välikysymyksen kö ”Olympianuoriso”, joka koostui joukosta koskien marssivia reserviläisiä. Kommunis- nuoria urheilijoita, suuntasi kaupunkilaisten tien mukaan kulkueen järjestäjät olivat sopi- katseet kohti lähitulevaisuuden haastetta, mattomalla tavalla väärinkäyttäneet juhlal- ”joka vaativaisuudessaan [oli] oleva sen histo- lisuuksia sotapropagandan harjoittamiseen. riassa suurimpia”.105 Myös historiallisen juhla- Vastauksessaan Kaupunginhallitus totesi kulkueen eteneminen kaupunkitilassa välitti vuotta 1939 koskevan yksikön ”ainoastaan samaa viestiä matkasta menneisyyden kau- esittävän kaupungin historiaan ja katukuvaan pungista tulevaisuuden metropoliin – kuljet- liittyvän tosiasian. Kaikki kulkueessa esitetyt tuaan ”vanhan kaupungin” halki kulkue päät- kuvat rakentuvat tosiasioihin, toiset palaut- tyi lopulta modernin Helsingin ja Suomen taen mieliin iloisia tapahtumia, toiset kuvaten symboliksi kohonneelle Olympiastadionille. kaupunkia kohdanneita koettelemuksia”.101 Vuosisataisjuhlinnassa menneisyys valjas - tettiin nykyisyyden palvelukseen monella muul- Vuosisataisjuhla esityksenä lakin tavalla. Juhlakulkueen ohjelmalehtises- sä alleviivattiin, kuinka Helsinki historian - Performanssitutkimuksen teoreetikko Richard sa eri vaiheissa oli saanut ”sisämaasta käsin, Schechner erittelee esityksen seitsemän toisil- suurten korpien ja järvien partailta […] elä- leen limittäistä tehtävää. Esityksen tulee viih- vää voimanlisää, joka vähitellen [oli] sulau- dyttää; tehdä jotakin kaunista; rakentaa tai tunut kaupungin omaan elämänmuotoon”.102 muovata identiteettiä; vaalia yhteisöllisyyttä; Osana kasvavan metropolin kertomusta oli parantaa; opettaa, suostutella, tai vakuuttaa tärkeää kuvata, kuinka muualta tulleen väes- sekä auttaa kohtaamaan pyhä tai demoni- tön sopeuttaminen kaupunkiyhteisöön oli nen. Schechner toteaa, että vaikka yksi esitys ollut mahdollista ennen, ja kuinka se olisi harvoin täyttää kaikki mainitut tehtävät, yhtä mahdollista jälleen nykyisen nopean kasvun harvinaista on, että esityksellä olisi vain raja- tilan teessa. Kaupungin kasvun ja muutoksen tut yksi tai kaksi tehtävää.106 Toisen maailman- tematiikka oli kaikkinensa hallitseva. Aikai- sodan jälkeisillä vuosisataisjuhlilla oli useita sempien sukupolvien raskaita koettelemuksia tarkoituksia. ja aiempia kaupunkituhoja korostavat tarinat Vuosisataisjuhlan keskiössä oli identiteetti- puolestaan rakensivat onnistuneen jälleen- politiikka. Juhlan kautta kaupunkia määri- rakennuksen kertomusta.103 Talvisodan lisäk si teltiin ja kuviteltiin (ihanne)yhteisönä – tällöin

57 tanja vahtikari lausuttiin julki se, mistä kaikki oli alkanut, ilmaus kaupunkielämän sotienjälkeisestä minkälaiseksi kaupunki oli tullut ja minkälai- normalisoitumisesta oli kaupungin siistimi- seksi se oli tuleva. Lineaarisen kehityskerto- nen, koristelu ja kaunistaminen juhlaa var- muksen päässä, tulevaisuudessa odotti jotakin ten. Vuosisataisjuhla jätti jälkensä Helsingin vielä parempaa. Toisen maailmansodan jäl- kaupunkitilaan, vaikka suuria monumentaa- keisessä tilanteessa juhlinnan retoriikassa ko- lisia rakennushankkeita tai purkutöitä ei sen rostuivat yhteisöllisyyden vaatimukset. Juh- yhteydessä toteutettu.107 Lopulta vuosisatais- lan tehtävänä oli parantaa ja antaa toivoa, se juhlan tehtävänä oli tietenkin myös viihdyt- oli merkki helsinkiläisille kaupunkiyhteisön tää: juuri näiden viihteellisten elementtien normalisoitumisesta sodan jälkeen. Tähän kautta juhla saavutti kaivatun massayleisön. liittyy myös Schechnerin nimeämä esityksen Helsingin 400-vuotisjuhla oli yhtä aikaa sekä tehtävä ”opettaa, suostutella ja vakuuttaa”. virallisen kaupungin ja poliittisen vallan ma- Vuosisataisjuhla nähtiin keinona kasvattaa nifestaatio että alhaalta päin kaupunkilaisista historiatietoisia ja tulevaisuutta rakenta- käyttövoimansa saanut kollektiivinen ja po- via kaupunkilaisia. Hyvin konkreettinen pulaari performanssi. viitteet

1 Saldern 2003, 324; Syrjämaa (toim.) 2003; Gold 9 Kervanto Nevanlinna 2013, 21. & Gold 2005, 23–48. 10 Kolbe 2002, 47–54. 2 Esityksen eri genreistä ja tehtävistä ks. esim. 11 Turpeinen 1997, 13–20; Kolbe 2002, 63–68. En- Roche 2000, 9; Schechner 2002, 38. nen alueliitosta Helsingin pinta-ala oli noin 30 3 Giedion 1958 [1951], 129. km² ja sen jälkeen 163 km². 4 Vuonna 1950 Oslo juhlisti 900-vuotista ja Hel- 12 Palomäki 2011, 217, 268–269, 273, 283–284. Hel- sinki 400-vuotista historiaansa. Tukholma vietti singin asuntopula ei johtunut oleellisesti sodan 700-vuotispäiviään kolme vuotta myöhemmin. aiheuttamista vaurioista, sillä sodassa tuhoutui Tukholman oikea juhlavuosi oli vuonna 1952, vain kaksi prosenttia kaupungin koko asunto- mutta juhlintaa siirrettiin vuodella Helsingin kannasta. Helsingin asuntopulasta ks. myös olympialaisten takia. Malinen 2014. 5 Ks. esim. Saarikangas 1993; Majander 2004; 13 Kaartin kasarmin kohtalon ratkaisee eduskunta Palomäki 2011. Ks. kuitenkin Holmila 2008. – Helsingin Sanomat 2.2.1950; Kolbe 2002, 102. Sodasta paluun mentaalisesta maisemasta ks. 14 Pulma 2000, 113. Kivimäki & Hytönen 2015. 15 Smirnov 1995, 30. 6 Helminen & Lukander 2004. Ks. myös Bell & 16 Helsingin modernista kaupunkikuvasta osana Hietala 2002, 216–228. kansakunnan itsetunnon jälleenrakentamista 7 Relander 2003, 138–140; Meinander 2009, 63– ks. Kervanto Nevanlinna 2013, 41. Ks. myös 76, 361–370; Meinander 2012, 284. Kervanto Nevanlinna 2002. 8 Majander 2004; Kinnunen & Jokisipilä 2012. 17 400-vuotisjuhlaohjelman järjestelyjä varten

58 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

varat tiin vuoden 1948 talousarvioissa viisi mil- Sana 11.6.1950; Juhlat on juhlittu – Vapaa Sana joonaa markkaa ja vuoden 1949 talousarviossa 14.6.1950. 13 miljoonaa markkaa. Näiden lisäksi osoitet- 22 Ks. esim. Muut lehdet – Helsingin Sanomat tiin erillisistä varoista kuusi miljoonaa markkaa 11.6.1950. Helsinkiä koskevan kuvateoksen julkaisemista 23 Ks. esim. Työläisnaisliikkeen 50-vuotisjuhlat varten ja miljoona markkaa partiolaisten, Suo- alkoivat vaikuttavin tilaisuuksin – Vapaa Sana men demokraattisen nuorisoliiton, Suomen de- 11.6.1950; Kauneinta on elää ihmisenä ihmisten, mokratian pioneerien liiton ja Nuorten kotkien taistelijana taistelijoiden rinnalla – Vapaa Sana suurleirien järjestämiseen. Lisäksi kaupungin 13.6.1950. yleisistä määrärahoista maksettiin joitakin pie- 24 Kauneinta on elää ihmisenä ihmisten, taistelija- nempiä kustannuksia. KHKKH 1948 I, 146; na taistelijoiden rinnalla – Vapaa Sana 13.6.1950. KHKKH 1949 I, 20, 25, 136, 218. 25 Juhlat on juhlittu – Vapaa Sana 14.6.1950. 18 Komitean jäseniä ja alaosastojen puheenjohta- 26 Esitelmiä pitivät kirjailija Maila Mikkola (Tal- jia olivat Elannon toimitusjohtaja I. Voionmaa, vio) Helsingin historiallisuudesta, fil. tri. Eino lakitieteen kandidaatti U. Takki, kaupunginsih- E. Suolahti yhden esitelmän Helsingin perus- teeri E. J. Waronen, Helsingin yliopiston reh- tamisesta ja toisen kustavilaisesta Helsingistä, tori A. Långfors, filosofian tohtori C. E. Olin, fil. tri. Eirik Hornborg Isonvihan jälkeisestä Normaalikoulun rehtori A. R. L. Holmström, Helsingistä, arkkitehti Nils Erik Wickström Jo- teologian tohtori P. E. Virkkunen, Sanoma- han Albert Ehrenströmistä, professori Heikki lehtiliiton entinen puheenjohtaja, filosofian Waris yhden esitelmän 1800-luvun työväestöstä tohtori O. Koskikallio, Rautatiehallituksen ja käsityöläisistä ja toisen teollistuvasta Helsin- pääjohtaja H. V. Roos, merenkulkuneuvos gistä, fil. tri Ester von Frenckell helsinkiläisestä A. Wihuri, Suomen messut osuuskunnan toi- näyttämötaiteesta, professori Martti Kovero mitusjohtaja H. Röneholm, taidehallin johtaja kaupasta ja teollisuudesta 1800-luvulla, fil. B. Hintze, Suomen kansallisteatterin johtaja maist. Sylvi Möller kaupasta ja käsityöstä 1600- E. Kalima, professori T. Haapanen, Filmilii- luvulla sekä fil. tri Henrik Ramsay liikenteestä ton puheenjohtaja, johtaja T. J. Särkkä, Suo- ja yhteyksistä 1800-luvulla. Helsinki-Seuran ry. men yleisradion pääjohtaja H. Wuolijoki, vuosikertomus 1950, 2. Helsinki-Seura ry. Dc: veik kaustoimiston hallituksen puheenjohta- 14. HKA. ja, johtaja N. Koskinen, filosofian maisteri 27 400-vuotisjuhlavuoden kesän urheiluohjelman K. Visapää, professori V. Voionmaa ja hänen muita päätapahtumia olivat muun muassa Ju- jälkeensä kaupunginarkistonhoitaja R. Rosén, kolan viesti (10.–11.6.), Velodromilla järjestetyt dosentti H. Waris ja hänen jälkeensä professori Kansainväliset ratapyöräkilpailut (15.6.) ja Kan- K. Kaira sekä toimitsija J. Kivi. KHKKH 1947 sainvälinen moottoripyöräkilpailu (16.6.) sekä I, 123–124. Kansainväliset purjehduskilpailut (11.–13.8.). 19 KHKKH 1949 I, 136. Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Urhei- 20 400-vuotias Helsinki – Suomen Sosiaalidemok- lukilpailujen ohjelma. Helsingin kaupungin raatti 11.6.1950. 400-vuotisjuhlakomitea 1947–1950, 262:2. Ko- 21 Ks. esim. Jos atomipommi putoaisi Helsinkiin miteat. HKA. – Vapaa Sana 11.6.1950; Helsinki 400 v. – Vapaa 28 KHKKH 1950 I, 194.

59 tanja vahtikari

29 KHKKH 1950 I, 139. 42 Suomen marsalkan taival Suurkirkkoon läpi 30 Helsingin kaupungin historia. 1. osa [Vuoteen kunniantekoon hiljentyneen Helsingin – Hel- 1721] 1950, 136. singin Sanomat 2.2.1951; Ikimuistettava matka 31 KHKKH 1950 I, 12; ks. myös Kolbe 2002, 94. halki surevan Helsingin – Helsingin Sanomat 32 von Saldern 2003, 324, 348. Ks. myös Thijs 5.2.1951. 2008. 43 Meinander 2012, 307. 33 Lahtinen 2003, 254–256. 44 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: 34 Kalleinen 2001, 65–73. Historiallinen juhlakulkue ja stadionjuhla 11.6.1950. 35 Koko Helsinki liikkeellä eilispäivän juhlalli- 45 Uudisraivaajahengen retorisesta merkityksestä suuksissa – Uusi Suomi 12.6.1950. helsinkiläisen kaupunkiyhteisöllisyyden raken- 36 Ks. esim. Helsinki kulkee ohitsemme. 500– tamisessa ks. tarkemmin Vahtikari 2016 (tulos- 1.000 henkilöä Helsingin historiaa esittäväs- sa). sä kulkueessa – Suomen Sosiaalidemokraatti 46 Pohjola-suuntauksesta Pohjoismaissa, etenkin 14.5.1950; Neljäsataa vuotta Helsingin historiaa Pohjola-Norden-järjestöstä välittömästi toisen nähdään loistavana juhlakulkueena – Helsingin maailmansodan jälkeen ks. Kolbe 2008, 383. Sanomat 8.6.1950; Elävää historiaa kilometrin 47 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlaa val- verran Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhla- mistelevan komitean kokouksen 15.9.1947 pk. kulkueessa – Uusi Suomi 8.6.1950; Loistelias Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea historiallinen kulkue halki Helsingin. Rune- 1947–1950, 262:1. Komiteat. HKA. berg, Cygnaeus, Kustaa III ja Aleksanteri I 48 KHKKH 1950 I, 13. muiden muassa – Karjala 8.6.1950. 49 Karachi Municipal Ofﬁce, 2nd June 1950 to 37 Koko Helsinki liikkeellä eilispäivän juhlalli- the City of Helsinki. Helsingin kaupungin 400- suuksissa – Uusi Suomi 12.6.1950. vuotisjuhlakomitea 1947–1950, 262:3. Komiteat. 38 Roche 2000, 1. Ks. myös Gold & Gold 2005, HKA. jotka käyttävät käsitettä ”merkittävät kulttuuri- 50 Saldern 2003, 324–330. tapahtumat” (major cultural events). 51 Muut lehdet – Uusi Suomi 10.6.1950. 39 Helsinki-Seura, valtuuskunnan pj. Väinö 52 Ks. S. Alakivi: Helsingin 400-vuotisjuhlat – Hel- Voionmaa Helsingin kaupunginhallitukselle singin Sanomat 26.10.1949; nimim. Vesuri: Her- 14.5.1946. Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhla- ra Helsinkiläinen – Suomen Sosiaalidemokraatti komitea 1947–1950, 262:2. Komiteat. HKA. 3.1.1950. 40 Helsingin kaupunki STT:lle 25.4.1950, ’Hel- 53 ’Muut lehdet’, Uusi Suomi 10.6.1950. singin kaupungin 400-vuotisjuhlat lähestyvät. 54 Kaal & Couperus 2016 (tulossa). Laajaan ohjelmaan sisältyy paljon mielenkiin- 55 Vahtikari 2016 (tulossa). toista. Ylijärjestäjät selostavat juhlallisuuksia’. 56 Turunen 2004, 17–22; Moilanen & Eilola 2013, Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea 28. 1947–1950, 262:10. Komiteat. HKA. 57 Waris 1954, 8; maailmansotien välisellä ajalla 41 Sodan aikana pommituksessa vaurioituneen suomalaisissa kaupungeissa virinneestä his- J. V. Snellmanin patsaan portaikkoa kunnos- toriaharrastuksesta ks. myös Vahtikari 2013, tetaan parhaillaan – Suomen Sosiaalidemokraatti 311–313. 7.4.1950. 58 Kolbe 2002, 100, 205–207; Turunen 2004, 30, 32.

60 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

59 Helsinki-Seura, valtuuskunnan pj. Väinö 76 SVUL:n, TUL:n, SPL:n ja CIF:n Helsingin Voionmaa Helsingin kaupunginhallitukselle piirien keräämät kaupungin asukkaiden nimi- 14.5.1946. Helsingin kaupungin 400-vuotis juhla - listat Helsingin onnittelemiseksi. Helsingin komitea 1947–1950, 262:2. Komiteat. HKA. kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea 1947–1950, 60 Kansanjuhlia järjestettiin Kaivopuistossa, Kai- 262:5,6,7. Komiteat. HKA. saniemessä, Pallokentällä, Haapaniemen ken- 77 KHKKH 1950 I, 140. tällä, Lauttasaaren uimarannalla, Velodromissa, 78 Asunto 300 vanhukselle Helsingin juhlavuo- Munkkiniemen, Haagan ja Pukinmäen urhei- den lahjana – Uusi Suomi 13.6.1950. lukentillä sekä Marjaniemessä. 79 Roche 2000, 6. 61 Paleltaa, paleltaa... muuten olisi hauskaa. Hel- 80 Anderson 1983. singin eilisiltaista ilonpitoa katsomassa – Uusi 81 Vuonna 1950 historiatoimikunnan kokoon- Suomi 12.6.1950. pano oli seuraava: kaupunginarkistonhoitaja 62 Turunen 2004, 30–33, 93. Karjalan Liitto jär- Ragnar Rosén (pj.), ﬁlosoﬁan tohtori Eirik jesti Helsingin Messuhallissa ja työväentalolla Horn borg, professori Eino Jutikkala ja profes- helmikuussa 1945 kaksipäiväisen suurkokouk- sori Heikki Waris. sen, johon osallistui noin 5000 henkeä. 82 Helsingin kaupungin historia. 1. osa [Vuoteen 63 Palomäki 2011, 283–285. 1721] 1950, 5. 64 Waris et al. 1952; Raninen-Siiskonen 2013, 127. 83 Eino E. Suolahti Helsinki-Seuralle 15.2.1948. 65 Kananen 2012; Raninen-Siiskonen 2013, 128– Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea 131, lainaus 131. 1947–1950, 262:2. Komiteat. HKA; Suolahti 1949. 66 Palomäki 2011, 133. 84 Helsinki-Seura, valtuuskunnan pj. Väinö 67 Kolbe 2002, 92. Voionmaa Helsingin kaupunginhallitukselle 68 Waris 1954, 7. Ks. myös Talvio 1950. 14.5.1946. Helsingin kaupungin 400-vuotis- 69 Helsinkiläinen valmistautuu – Suomen Sosiaali- juhlakomitea 1947–1950, 262:2. Komiteat. HKA. demokraatti, 7.6.1950. 85 Vahtikari (2016) (tulossa). 70 Waris 1954, 10. 86 Juhlivaa Helsinkiä, 1952. KAVA. 71 Salola 1937; Waltari 1937; Waltari & Blomberg 87 Freeman 2013. 1941. 88 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: 72 Salola 1956. Historiallinen kulkue ja stadionjuhla, 11.6.1950. 73 Koulunuorison näkemyksiä Helsingistä – Uusi 89 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlaa valmis- Suomi 24.5.1950. televan komitean kokouksen pk 20.12.1948. 74 Vaikuttava historiallinen kulkue – Uusi Suomi Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea 12.6.1950. 1947–1950, 262:1. Komiteat. HKA. 75 Ks. esim. Colombian Kahvi Oy Helsingin 90 Juhlakulkue R. R:n vastaehdotus, ei päiväystä. kaupunginjohtaja Eero Rydmanille ja kau- Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea punginhallitukselle 10.6.1950; Anna Hämäläi- 1947–1950, 262:2. Komiteat. HKA. nen, 400-vuotias Helsinki; Mummu ja Jukka, 91 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlaa valmis- Herra 400-v. Helsinki. Helsingin kaupungin televan komitean kokouksen pk 25.11.1949. 400-vuotis juhlakomitea 1947–1950, 262:3. Ko- Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea miteat. HKA. 1947–1950, 262:1. Komiteat. HKA.

61 tanja vahtikari

92 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta Helsin- 100 Vaikuttava historiallinen kulkue – Uusi Suomi gin Kaupunginhallitukselle 24.2.1950. Helsin- 12.6.1950. gin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea 1947– 101 Kaupunginvaltuuston pöytäkirja 29.6.1950. 1950, 262:3. Komiteat. HKA. HKA. 93 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: 102 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: Historiallinen kulkue ja stadionjuhla, 11.6.1950. Historiallinen kulkue ja stadionjuhla, 11.6.1950. 94 Kolbe 2002, 93–94. 103 Vahtikari 2016 (tulossa). 95 Gunn 2012, 192. 104 Ks. myös esim. Paljon surua, toivoa ja petty- 96 Kemppainen 2006, 235. Vaatimattoman suo- myksiä mahtuu kaupunkimme alkukamppai- malaissotilaan representaatiosta sodanjälkei- luihin – Uusi Suomi 2.1.1950; Syntymäpäiväjuh- sissä muistomerkeistä ks. Kormano 2006. lat – Helsingin Sanomat 11.6.1950. 97 Kivimäki 2012, 485; Kemppainen 2006. 105 Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: 98 Suolahti 1949, 325. Historiallinen kulkue ja stadionjuhla, 11.6.1950. 99 Helsingin sankarihauta-alueen lopullinen jär- 106 Schechner 2002, 38. jestely pian alulle – Uusi Suomi 30.5.1949. 107 Vrt. Thijs 2008. lähteet ja kirjallisuus

Painamattomat lähteet Helsingin kaupungin historia (1950). 1. osa [Vuoteen 1721]. Helsinki: Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunginarkisto (HKA): Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta Helsinki-Seura ry. (KHKKH) 1947–1950. Vuosikertomukset 1945–1952. Dc. 10–16. Salola, Eero (1937), Helsingin kuva-aapinen. Helsin- Kaupunginvaltuuston pöytäkirjat liitteineen 1950 ki: Otava. Komiteat Salola, Eero (1956), Helsinkiä oppimassa. Helsinki: Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlakomitea 1947– Otava. 1950, 262: 1–12. Smirnov, Stefan (1995), Tornin miehet. Helsinki: Tammi. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA): Suolahti, Eino E. (1949), Helsingin neljä vuosisataa. Juhlivaa Helsinkiä, 1952. Helsinki: Otava. Talvio, Maila (1950), Helsinki kotiseutuna. Koti- seutu 50: 3–4, 468. Painetut lähteet Waltari, Mika (1937), Helsinki kautta vuosisatojen. Helsinki: Otava. Giedion, Sigfried (1958) [1951], Architecture, you and Waltari, Mika & Blomberg, A. (1941), Kotikaupun- me: the diary of a development. Cambridge: Har- kimme Helsinki. Helsinki: Otava. vard University Press. Waris, Heikki (1954), Suurkaupungin kotiseutuharras- Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat. Ohjelma: Histo- tus. – Kauppiaiden ja merenkulkijain Helsinki. Entis- riallinen juhlakulkue ja stadionjuhla 11.6.1950. aikain Helsinki V. Helsinki: Helsinki-Seura, 7–10.

62 ”ei minkään saarijärven paavon tarinaa”

Lehdet kontrolli sopeuttamisen välineenä. Elore 19:1, 37–55. Helsingin Sanomat 1949–1951 Kemppainen, Ilona (2006), Kuolema, isänmaa ja Karjala 1950 kansalainen toisen maailmansodan aikaisessa Suomen Sosiaalidemokraatti 1950 Suomessa. – Tiina Kinnunen ja Ville Kivi mäki Uusi Suomi 1950 (toim.), Ihminen sodassa. Helsinki/Jyväskylä: Vapaa Sana 1950 Minerva, 229–241. Kervanto Nevanlinna, Anja (2002), Kadonneen kaupungin jäljillä. Teollisuusyhteiskunnan muutoksia Kirjallisuus Helsingin historiallisessa ytimessä. Helsinki: SKS. Kervanto Nevanlinna, Anja (2013), Voimat jotka ra- Anderson, Benedict (1983), Imagined communities: kensivat Helsinkiä 1945–2010. Helsingin historia reﬂections on the origin and spread of nationalism. vuodesta 1945, osa 4. Helsinki: Helsingin kau- London: Verso. punki/Otava. Bell, Marjatta & Hietala, Marjatta (2002), Helsinki. Kinnunen, Tiina & Jokisipilä, Markku (2012), Shif- The Innovative City. Historical Perspectives. Helsin- ting images of “our wars”. Finnish memory ki: SKS. culture of World War II. – Tiina Kinnunen & Freeman, Mark (2013), “Splendid Display; Pomp- Ville Kivimäki (toim.), Finland in World War II. ous Spectacle”: Historical Pageants in Twenti- History, Memory, Interpretations. Leiden/Boston: eth-century Britain. Social History, 38:4, 423–455. Brill, 435–482. Gold, John R. & Gold, Margaret M. (2005), Cities of Kivimäki, Ville (2012), Between defeat and vic- culture: staging international festivals and the urban tory: Finnish memory culture of the Second agenda, 1851–2000. Aldershot: Ashgate. World War. Scandinavian Journal of History 37:4, Gunn, Simon (2012), Analysing Behaviour as Per- 482–504. formance. – Simon Gunn & Lucy Faire (toim.), Kivimäki, Ville & Hytönen Kirsi-Maria (2015) Research Methods for History. Edinburgh: Edin- (toim.), Rauhaton Rauha. Suomalaiset ja sodan burgh University Press, 184–200. päättyminen 1944–1950. Tampere: Vastapaino. Helminen & Lukander (2004), Helsingin suurpommi- Kolbe, Laura (2002), Helsinki kasvaa suurkaupun- tukset helmikuussa 1944. Helsinki: WSOY. giksi. Julkisuus, politiikka, hallinto ja kansalaiset Holmila, Antero (2008), Jälleenrakentamisen nar- 1945–2000. – Helsingin historia vuodesta 1945. Osa ratiivit ja niiden muotoutuminen Suomen leh- 3. Helsinki: Helsingin kaupunki/Edita, 10–511. distössä 1944–1945. Elore 15:2, 1–20. Kolbe, Laura (2008), Symbols of civic pride, na- Kaal, Harm & Couperus Stefan (toim.) (tulossa tional history or European tradition? City halls 2016), Reconstructing Communities in Europe, 1918– in Scandinavian capital cities. Urban History 1968. London and New York: Routledge. 35:3, 382–413. Kalleinen, Kristiina (2011), Kansallisen tieteen ja tai- Kormano, Riitta (2006), Amputoidun maan pirs- teen puolesta. Kalevalaseura 1911–2011. Helsinki: toutuneet puut: sotamuistomerkkien luonto- SKS. symboliikka sisällissodan punaisten ja luovute- Kananen, Heli Kaarina (2012), Ortodoksisen siirto- tun Karjalan uhrien muiston välittäjänä. – Tiina väen kontrolloitu sopeutuminen. Sosiaalinen Kinnunen & Ville Kivimäki (toim.), Ihminen

63 tanja vahtikari

sodassa: Suomalaisten kokemuksia jatko- ja tal- – Laura Kolbe et al. (toim.), Suomen kulttuurihis- visodasta. Helsinki: Minerva, 141–157. toria 4. Koti, kylä ja kaupunki. Helsinki: Tammi, Lahtinen, Rauno (2003), Paraateja, promotsioneja 138–167. ja urheilujuhlia (1808–1930). – Syrjämaa, Taina Roche, Maurice (2000), Mega-events and Modernity: (toim.), Vallan juhlat. Juhlivan vallan kulttuuri an- Olympics, Expos and the Growth of Global Culture. tii kista nykypäivään. Turku: Kirja-Aurora, 237–256. London: Routledge. Majander, Mikko (2004), Pohjoismaa vai kansan- Saarikangas, Kirsi (1993), Model houses for model demokratia? Sosiaalidemokraatit, kommunistit ja families: gender, ideology and the modern dwelling: Suomen kansainvälinen asema 1944–1951. Helsin- the type-planned houses of the 1940s in Finland. Hel- ki: SKS. sinki: SKS. Malinen, Antti (2014), Perheet ahtaalla. Asuntopula Saldern, Adelheit von (2003), Stadtfeiern im 20. ja siihen sopeutuminen toisen maailmansodan jälkei- Jahrhundert. Die Alte Stadt 20:4, 324–348. sessä Helsingissä 1944–1948. Helsinki: Väestöliitto. Schechner, Richard (2002), Performance Studies: An Meinander, Henrik (2009). Suomi 1944 – Sota, yh- Introduction. London: Routledge. teiskunta, tunnemaisema. Suom. Paula Autio. Hel- Syrjämaa, Taina (toim.) (2003), Vallan juhlat. Juhli- sinki: Siltala. van vallan kulttuuri antiikista nykypäivään. Turku: Meinander, Henrik (2012). Tasavallan tiellä: Suo- Kirja-Aurora. mi kansalaissodasta 2000-luvulle. Suom. Paula This, Krijn (2008), Drei Geschichten, eine Stadt. Die Autio. 2. uudistettu laitos. Helsinki: Schildts & Berliner Stadtjubiläen von 1937 und 1987. Köln: Söderströms. Böhlau Verlag. Moilanen, Laura-Kristiina & Eilola, Jari (2013), Turpeinen, Oiva 1997, Väestö. – Helsingin historia Ajan ja paikan muovaamat yhteisöt. – Jari Eilola vuodesta 1945. Osa 1. Helsinki: Helsingin kau- & Laura-Kristiina Moilanen (toim.), Yhteisöllisyy- punki/Edita, 10–117. den perintö. Tutkimuksia yhteisöistä eri vuosisadoilla. Turunen, Harri (2004), Suomalainen kotiseutuliike Helsinki: SKS, 7–51. 1945–2000. Helsinki: SKS. Palomäki, Antti (2011), Juoksuhaudoista jälleen- Vahtikari, Tanja (2013), Merkityksin rakennet- rakennukseen: siirtoväen ja rintamamiesten asutus- tu Vanha Rauma: suomalaisen historiallisen ja asuntokysymyksen järjestäminen kaupungeissa kaupungin varhainen määrittely valintoina ja 1940–1960 ja sen käänteentekevä vaikutus asunto- vuoropuheluna 1900–1970. – Katri Lento & Pia politiikkaan ja kaupunkirakentamiseen. Tampere: Olsson (toim.), Muistin kaupunki. Tulkintoja kau- Tampere University Press. pungista muistin ja muistamisen paikkana. Helsin- Pulma, Panu (2000), Kasvun katveessa. – Helsingin ki: SKS, 294–323. historia vuodesta 1945. Osa 2. Helsingin kaupun- Vahtikari, Tanja (tulossa 2016), ‘Washing Away the ki/Edita, 110–337. Dirt of the War Years’: History, Politics and the Raninen-Siiskonen, Tarja (2013), Karjalaisen siirto- Reconstruction of Urban Communities in Post– väen sopeutuminen tutkimuksen kohteena. World War II Helsinki. – Harm Kaal, & Stefan – Pekka Suutari (toim.), Karjala-kuvaa rakenta- Couperus (toim.), Reconstructing Communities in massa. Helsinki: SKS, 122–155. Europe, 1918–1968. London and New York: Rout- Relander, Jukka (2003), Jäähyväiset Snellmanille. ledge.

64 timo vilén

”Mahtava paviljonkien kaupunki” Näköaloja Tukholman ja vuoden 1897 Yleisen taide- ja teollisuusnäyttelyn suhteeseen

Suuret maailmannäyttelyt olivat eräs teollisen transnationaalisia instituutioita, eräänlaisia vallankumouksen ja nationalismin vanave- ”meta-medioita”,4 joiden keskeisistä piirteistä dessä seuranneista ilmiöistä.1 Näyttelyt tarjo- vallitsi laaja yksimielisyys.5 Maailmannäytte- sivat nouseville teollisuudenhaaroille tilaisuu- lyt sulkivat ajan mittaan piiriinsä paitsi teol- den esitellä uusimpia tuotteitaan ja kehittyivät lisuuden myös taloudellisen, kulttuurisen ja pian kansakuntien ja kaupunkien väliseksi kil- vieläpä koko urbaanin ja yhteiskunnallisenkin pailuksi siitä, kuka pystyisi rakentamaan kaik- elämän.6 Myös urheilu kuului maailmannäyt- kein näyttävimmät ja edistyneimmät tekniset telyiden repertuaariin, ja suurten maailman- luomukset. Tämä kilpailu sai näkyvimmän näyttelyiden suojissa kasvoivat sittemmin ilmauksensa näyttelyjä varten pystytetyissä, myös nykymuotoiset olympialaiset.7 Uusien suurta insinööritaitoa vaatineissa rakennuk- näyttelyjen odotettiin myös aina olevan edel- sissa. Kaikkien tuntema esimerkki tästä on täjiään suureellisempia, ja koska suuri ei ole Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyä var- pelkästään kaunista vaan myös kallista, jou- ten rakennettu, Gustave Eiffelin suunnittele- duttiin megalomaanisiin mittoihin paisunei- ma torni. Yli kolmensadan metrin korkeuteen siin näyttelyihin investoimaan yhä suurempia kohonnut rakennus jakoi ranskalaisten mieli- rahasummia.8 piteitä, mutta lunasti sittemmin paikkansa Suurista maailmannäyttelyistä puhuminen näyttelyn pysyvänä muistomerkkinä ja Parii- jättää kuitenkin varjoonsa sen tosiseikan, että sin ikonisena symbolina.2 1800-luvun jälkipuoliskolla Euroopassa ja Vuoteen 1900 mennessä oli järjestetty Yhdysvalloissa pantiin toimeen myös runsaat jo 13 maailmannäyttelyä, mikä on antanut sata pienempää näyttelyä. Esimerkistä käyvät aiheen nimittää 1800-luvun jälkipuoliskoa Kööpenhaminassa vuosina 1872 ja 1888 sekä ”suurten näyttelyiden aikakaudeksi”.3 Maini- Tukholmassa vuosina 1851 ja 1866 järjestetyt tun ajanjakson aikana maailmannäyttelyistä näyttelyt, Helsingin Kaivopuistossa vuonna muodostui edistyksen ilosanomaa ja länti- 1876 järjestettyä Suomen ensimmäistä ”yleis- sen sivilisaation ylivertaisuutta julistaneita tä näyttelyä” unohtamatta.9 Vaikka tällaiset

65 timo vilén näyttelyt edustivat useinkin vain kalpeaa ympäristöönsä sidottuja spektaakkeleita – ja varjoa suurten maailmannäyttelyiden ilmen- ne olivat sitä siinä määrin, ettei mainittujen tämästä suuruudesta ja loistosta, olivat ne kui- näkökulmien erottaminen toisistaan yleensä tenkin paikallisessa mitassa suuria ja merkit- ole helppoa tai aina perusteltuakaan. 1800- täviä tapahtumia. Itse asiassa ei ole laisinkaan luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon suu- liioiteltua väittää, että ne saattoivat yksittäisen ria näyttelyitä tutkinut Alexander Geppert maan tai kaupungin kannalta usein muodos- puhuukin näyttelyistä ”katalysaattoreina”, tua jopa merkittävämmiksi kuin mahtavat urbaanin muutoksen kiihdyttäjinä, samalla esikuvansa.10 kun hän toteaa näyttelyiden muodostaneen Artikkelissani käsitellään yhtä yllä esitet- ”kaupunkeja kaupungeissa” (cities within the tyyn luonnehdintaan erityisen hyvin sopi- city). Toisin sanoen: näyttelyitä voidaan tutkia vaa näyttelyä, Tukholmassa vuonna 1897 eräänlaisia laajoina, kompleksisina ja sosiaa- järjestettyä yleistä taide- ja teollisuusnäytte- lisesti heterogeenisinä pienoiskaupunkeina, lyä (Allmänna konst- och industriutställningen). jotka jäljittelivät, imitoivat ja myös ylittivät Näyttelyä on tähän saakka tutkittu muun isäntäkaupunkejaan mitä moninaisimmin ta- muassa 1800-luvun modernin ja visuaalisen voin.13 Kysymys ei näin ollen ole siitä, olivatko kulutuskulttuurin, arkkitehtuurin, kulttuurien 1800-luvun lopun suuret näyttelyt modernei- kohtaamisen sekä tekniikan ja mediahisto - hin kaupunkeihin olennaisesti liittyviä ilmiöi- rian näkökulmasta.11 Kuten teollisuus- ja maail - tä (ne olivat sitä itsestään selvästi), eikä liioin mannäyttelyjä koskevassa tutkimuksessa yli- siitä, heijastelivatko ne lähinnä kansallisia vai päätäänkin, tarkastelun viitekehyksen on paikallisia päämääriä (ensinnä mainittujen usein muodostanut nationalismi, tai vähin- ensi sijaisuus on itsestään selvää). Kysymys on täänkin pyrkimyksenä on ollut tuoda esiin siitä, miten näyttelyt täsmällisemmin ottaen kansallisen identiteetin, modernin ja näytte- muokkasivat kaupunkeja sekä siitä, millä ta- lyn välisiä monia yhtymäkohtia.12 Tässä artik- voin kaupungit ja niiden välinen kilpailu vuo- kelissa vuoden 1897 Tukholman näyttelyä ei rostaan muokkasivat näyttelyitä. Ja edelleen kuitenkaan lähestytä etupäässä kansallisesta, kysymys on siitä, millä tavoin aikalaiset itse vaan pikemminkin urbaanista näkökulmasta. hahmottivat kaupungin ja näyttelyn välistä Tarkemmin sanoen aikomukseni on tarkastel- suhdetta sekä siitä, millaisia merkityksiä he la vuoden 1897 näyttelyn sekä sen isäntäkau- kumpaisellekin antoivat.14 pungin välistä suhdetta, jota koskeva analyysi Erään keskeisen kaupunkeja ja näyttelyitä on jäänyt lapsipuolen asemaan aihepiiriä kos- yhdistävän näkökulman muodostaa turismi, kevassa kirjallisuudessa. jonka kehitys tunnetusti kulkee käsi kädessä Heti perään on kiiruhdettava lisäämään, näyttelyinstituution kasvun kanssa. Jo ensim- että modernit teollisuusnäyttelyt olivat tieten- mäisessä, Lontoossa vuonna 1851 järjestetys- kin niin fyysisesti kuin henkisestikin yhtä pal- sä maailmannäyttelyssä vieraili suuri joukko jon kansalliseen agendaansa kuin urbaaniin koti- ja ulkomaisia matkailijoita,15 ja suuret

66 ”mahtava paviljonkien kaupunki” näyttelyt olivat myös ensimmäisiä nähtä- keskittyneet erityisnäyttelyt vaikuttivat joka vyyksiä, joihin liittyi laajamittaista, teollisesti tapauksessa merkittävästi kaupunkien kehit- tuotettujen matkamuistojen ympärille raken- tämistä koskevan ajattelun kehittymiseen.19 nettua muistamisen kulttuuria.16 Näyttelyt Näyttelyiden kautta tapahtunut kaupunkien muodostavat tärkeän luvun myös kaupunki- kuvitteleminen muodostaakin toisen artikkelini markkinoinnin sekä kaupunkien välisen kil- punaisista langoista. Erityisesti pohdin, millai- pailun historiassa. Kaupunkeja oli luonnolli- sia tarkoitusperiä näyttelyalueelle pystytetty, sesti pyritty ”myymään” aikaisemminkin, kirjallisuudessa verrattain vähälle huomiolle mutta suuret näyttelyt tarjosivat ennen koke- jäänyt Tukholman kaupungin paviljonki pal- mattomia tilaisuuksia kaupunkien imagon veli, samalla kun koetan jossain määrin tehdä kirkastamiseen, ja 1800-luvun loppua kohti selkoa myös siitä, millaisia näköaloja näyttely- tultaessa näihin tilaisuuksiin tartuttiin entistä alue kokonaisuudessaan avasi Tukholmaan ja tietoisemmin.17 Artikkelini ydin voidaankin moderneihin kaupunkeihin ylipäätäänkin. näiltä osin tiivistää kahteen kysymykseen: Viimein ja kolmanneksi artikkelini tarkoi- Millaisten mielikuvien avulla Tukholmaa tuksena on valottaa Tukholman vuoden yritettiin näyttelyn alla ja sen aikana markki- 1897 näyttelyä nimenomaan suomalaisesta noida ulkomaisille turisteille? Millaisin silmin näkökulmasta. Tukholman näyttely ei tosin koti- ja ulkomaiset näyttelyvieraat Tukholmaa juurikaan houkutellut suomalaisia näytteille- katsoivat? Kysymyksenasettelua ohjaa tällöin asettajia, mitä voitaneen myös pitää syypää- näkemys, jonka mukaan isäntäkaupungit ei- nä siihen, ettei näyttely tähän saakka ole vät olleet pelkästään näyttelyiden kehyksiä juurikaan herättänyt suomalaisten tutkijoi- tai näyttämöitä, vaan monessakin suhteessa den mielenkiintoa.20 Kuitenkin suomalaisten niiden tärkeimpiä näyttelykohteita – käsitys, sanomalehtien näyttelyä kohtaan osoittama jolle on helppo löytää vahvistusta myös Tuk- mielenkiinto sekä Tukholmaan näyttelykesä- holman tapauksessa.18 nä suuntautunut, huomattaviin mittoihin pai- Toinen seikka, jota artikkelissani pohdin, liit- sunut turismi – eräin varauksin voitaisiin pu- tyy sekin kaupunkien katsomiseen. ”Turismi- hua jopa massaturismista – tekivät siitä erään propagandan” – tai kuten nykyisin sanot- kesän 1897 tärkeimmistä mediailmiöistä paitsi taisiin: matkailun edistämisen – sijaan viite- Ruotsissa myös Suomessa. Niinpä Suomi ja kehyksen tarjoaa kuitenkin kaupunkisuunnit- suomalaisuus putkahtelevat tuon tuostakin telu, jota koskevassa kirjallisuudessa on ollut esiin tutkielmani jonkinlaisena sivujuontee- tapana painottaa näyttelyiden merkitystä na, ja esitykseni lopussa luon vielä pikaisen kaupunkien kehittämisen ja kuvittelemisen silmäyksen suomalaista teollisuusnäyttelyä kannalta. ”Nykyaikaisesta kaupunkisuunnit- koskeneeseen keskusteluun, jota voidaan pi- telusta” ei tosin vielä puhuttu (termiä alettiin tää yhtenä vuoden 1897 näyttelyn monista he- käyttää vasta 1900-luvun alussa), mutta eri- delmistä. Toista suomalaista teollisuusnäytte- laiset näyttelyt sekä kaupunkisuunniteluun lyä ei monista yrityksistä huolimatta koskaan

67 timo vilén järjestetty, mutta sen ympärillä käyty, Tuk- kaupungissa vuonna 1866 järjestetty taide- ja holman näyttelyn inspiroima keskustelu avaa teollisuusnäyttely, jonka, kuten Taina Syrjä- mielenkiintoisia näköaloja transnationaali- maa on osoittanut, voi sanoa antaneen sysäyk- seen näyttelydiskurssiin sekä kaupunkien ja sen myös Helsingin Kaivopuistossa vuonna näyttelyjen välisen suhteen kehitykseen. 1876 järjestetylle Suomen ensimmäiselle ylei - Artikkelini pääasiallisena aineistona toimi- selle näyttelylle.23 Vuoden 1866 näyttely aloit- vat suomalaisten ja ruotsalaisten sanomaleh- ti ”pohjoismaisiksi” tai ”skandinaavisiksi” kut- tien aikalaiskuvaukset sekä näyttelyn tienoilla suttujen näyttelyiden sarjan ja jäi kaupungin julkaistut, etupäässä ulkomaisille matkailijoil- historiaan suurena menestyksenä. Näin siitä- le tarkoitetut opaskirjaset. Lisäksi olen hyö- kin huolimatta, ettei näyttely taloudellisessa dyntänyt näyttelyn virallista historiikkia sekä mielessä ollut voitollinen, joskaan se ei myös- vähäisemmässä määrin myös muuta aikalais- kään – harvinaista kyllä – tuottanut sanotta- kirjallisuutta. vammin tappiota.24 Vuoden 1866 näyttely merkitsi monien aikalaisarvioiden mukaan myös alkua kokonaiselle uudelle aikakaudelle. Skandinaavinen veljesjuhla Tämä käsitys jaettiin myös Suomessa, kuten seuraavasta Uuden Suomettaren kirjoituksesta- Tukholman yleinen taide- ja teollisuusnäyttely kin voidaan päätellä: järjestettiin vuonna 1897 Djurgårdenin kaupunginosassa, alueella, joka on monille suo- Epäilemätön asia lienee, että 1866 pidetty näyttely malaisille tuttu muiden muassa Vasa-laivasta, se oikeastaan oli, joka etupäässä pani tuon wer- Gröna Lundin huvipuistosta sekä Pohjois- rattoman kehityksen alkuun. Se herätti ja elvytti maisesta museosta (Nordiska Museet).21 Pitkään kansan powessa piilewät kehityswoimat, se wiittasi tien, antoi opetusta ja opastusta, vaan ennenkaik- suunnitteilla olleen näyttelyn taustalla vaikut- kia se antoi uusia näkökohtia yleisen kehityksen tivat paitsi suuret maailmannäyttelyt, myös eri aloilla, siten synnyttäen uusia toiweita ja waati- Kööpenhaminassa vuonna 1888 järjestetty muksia; antoi rohkeutta ja woimaa yhä uusiin yri- teollisuusnäyttely, johon ruotsalaisetkin san- tyksiin ja ponnistuksiin.25 koin joukoin olivat osallistuneet.22 Koska molemmat kaupungit kilvoittelivat Pohjolan hen- Mitä mieltä sitten tahtookin olla tämän kaltai- kisen ja kulttuurisen pääkaupungin tittelistä, sista arvioista, se Tukholma, joka nyt valmis- oli vuoden 1897 näyttelyn lähtöasetelma näin tautui esittelemään ruotsalaisen teollisuuden ollen annettu: kaiken piti nimenomaisesti olla viimeisimpiä saavutuksia – separaattoreita, suurempaa ja kauniimpaa kuin Kööpenhami- keskoskaappeja, puhelinkeskuksia, tehdasval- nassa vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin. misteista jäätelöä ja niin edelleen – oli olen- Maailmannäyttelyiden sekä Kööpenhami- naisesti toisenlainen kuin vuonna 1866. Kun nan näyttelyn lisäksi Tukholman näyttelyllä Tukholmaa ei vielä vuoden 1866 näyttelyn oli tietenkin myös oma paikallinen esikuvansa, aikoihin voinut varsinaisesti kutsua teollisuus-

68 ”mahtava paviljonkien kaupunki” kaupungiksi, oli siitä 1800-luvun lopulle tul- 1800-luvun lopun näyttelyt suomalaisittain taessa kasvanut eurooppalaisessakin mitas- aina kysymykseen Suomen erityisasemasta: sa merkittävä teollisuuskeskus. Kaupungin mikäli omaa osastoa tai paviljonkia ei ollut väkiluku oli miltei kaksinkertaistunut noin tarjolla, oli seurauksena usein jonkinasteinen 120 000:sta 276 000:een, ja niin ruotsalaisessa boikotti tai ainakin kiinnostus kyseessä olevaa kuin suomalaisessakin yhteydessä Tukholmas- näyttelyä kohtaan jäi laimeaksi. Niinpä Tuk- ta puhuttiin yhä useammin ”suurkaupunki- holman näyttelyynkin osallistui lopulta vain na”.26 Tukholmaan vuonna 1897 saapunutta 27 pienehköä suomalaisyritystä suurteollisuu- näyttelyvierasta tervehti myös kansallisesta den loistaessa kokonaan poissaolollaan.30 identiteetistään aikaisempaa tietoisempi Ruot- Suomalaisen teollisuuden vaatimatonta si, joka mieli takaisin eurooppalaiseksi suur- osanottoa Tukholmassa ei kuitenkaan voida vallaksi. Tämän aseman se saavuttaisi teolli- kokonaan selittää boikotilla, tai jos voidaan, suuden ja teknologian avulla, joiden merkitys niin boikotti ei tässä tapauksessa kohdistunut ruotsalaista yhteiskuntaa eteenpäin työntävinä ainoastaan venäläistämistendenssiä, vaan voimina tiedostettiin yhä kirkkaammin.27 myös itse näyttelyinstituutiota vastaan. Sil- Kaikki tämä sai selkeän ilmauksensa vuo- lä vaikka liberaali lehdistö ja osa johtavista den 1897 näyttelyssä. Näytteilleasettajien mää- poliitikoista tekivät parhaansa patistellakseen rä ei tosin juurikaan ollut kasvanut edellisestä suomalaisia yrityksiä olemaan edustettuina – vuonna 1866 se oli noin 3600 ja vuonna 1897 Tukholmassa, olivat monet suuret suomalais- vajaat 3800 – mutta lukuisine oheistapahtumi- yhtiöt jo käytännössä lopettaneet suuriin näyt- neen, näyttävine paviljonkeineen sekä suuri- telyihin osallistumisen. Syyt olivat pitkälti ne kävijämäärineen (noin 1,5 miljoonaa) kyse ta loudellisia, toisin sanoen näyttelyistä saa- oli kuitenkin vuoden 1866 näyttelyä merkit- dun hyödyn ei katsottu kompensoivan niis- tävästi suuremmasta ja kalliimmasta tapahtu- tä koituneita kustannuksia.31 Kysymys, josta masta.28 Etupäässä yksityisin varoin järjeste- niin lehtimiehet, industrialistit kuin erilaiset tystä näyttelystä kehkeytyi myös edeltäjäänsä kulttuurikriitikotkin julkisuudessa kiistelivät, kansainvälisempi, sillä ”skandinaavisten vel- kuuluikin: oliko näyttelyinstituutio jo tehnyt jeskansojen” lisäksi näyttelyssä oli esillä myös tehtävänsä vai oliko sillä vielä annettavaa eu- venäläisen teollisuuden ja taiteen viimeisim- rooppalaisille yhteiskunnille? Ja jos oli, niin piä saavutuksia. Venäjän kutsuminen Tukhol- kuka näyttelyistä lähinnä hyötyi? Useim- maan selittyy sillä, että näin – ja vain näin mat aikalaiset päätyivät vastaamaan näytte- – voitiin järjestäjien mielestä tarjota myös Suo- lyn hyödyllisyyttä koskevaan kysymykseen melle mahdollisuus osallistua ”skandinaavi- myöntävästi, mutta tulkinnat siitä, keiden seksi veljesjuhlaksikin” kutsuttuun näyt telyyn. tarkoitusperiä näyttelyt 1800-luvun lopulla Suomalaisia esittäytyminen osana Venäjän palvelivat, vaihtelivat.32 osastoa ei tietenkään miellyttänyt.29 Kuten Niin tai näin, vuoden 1897 näyttely oli suo- Kerstin Smeds on osoittanut, palautuivat malaisten vaatimattomasta osanotosta johtuen

69 timo vilén vähemmän ”skandinaavinen” kuin edeltäjän- Tukholman tapauksessa katseet kääntyivät sä, eivätkä näyttelystä muutoin runsaasti kir- pian Djurgårdeniin. Alue oli, kuten sen nimi- joittaneet ruotsalaiset lehdet käytännössä edes kin jo kertoo, toiminut aikaisemmin kunin- noteeranneet Suomen perin vaatimattomaksi kaal lisena eläintarhana, mutta kehittynyt jäänyttä läsnäoloa Tukholmassa. Suomalaisis- sittemmin kaupunkilaisten suosimaksi ulkoilu- sa lehdissä mainittu asiantila sitä vastoin sai alueeksi. Kahden telakan (Djurgårdsvarvet ja osakseen runsaasti surkuttelua. Näyttelyä pi- Galärvarvet) lisäksi alueella sijaitsi työläisten dettiin erittäin merkittävänä, ja etenkin libe- asuntoja sekä joukko puuhuviloita, joista osa raali lehdistö ilmaisi närkästyksensä siitä, että määrättiin purettavaksi näyttelyn alta. Ra- jälleen oli hukattu tilaisuus todistaa vanhoille kentamattoman, vapaan tilan lisäksi Djur- veljeskansoille, että Suomi oli moderni teol- gårdenin puolesta puhuivat myös alueelle jo lisuusvaltio, ei pelkkä Venäjän takamaa.33 vedetyt raitiovaunulinjat sekä muut palvelut, Nyt syntynyt vaikutelma oli lähinnä päinvas- erilaisista esteettisistä perusteista ja merellises- tainen, kuten Päivälehden ”Tuomas” (August tä sijainnista puhumattakaan. Tukholmaahan Bernhard Mäkelä) eräässä pakinassaan lako- pyrittiin, kuten tuonnempana nähdään, mark- nisesti totesi: ”Käypihän se wähän kunnialle, kinoimaan ulkomaisille turisteille ”Pohjolan ettei muka teollisuus meillä tuottaisi muuta Venetsiana”, ja järjestäjien näkökannalta oli kuin muutamia walokuvia ja waateharjoja.”34 ilman muuta selvää, että myös näyttelyalueen tuli tukea kyseistä viestiä.36 Näyttelyä varten Djurgårdeniin pystytet- Kaupunki kaupungissa tiin satakunta rakennusta, joista monia voisi kuvailla hyvinkin näyttäviksi. Havainnollisen Suurten näyttelyiden kaltaiset kaupunki ta- esimerkin tarjoaa kynttilätehdas Liljeholmen- pah tumat tarvitsevat runsaasti vapaata tilaa sin paviljonki, joka muistutti jättiläismäistä toteutuakseen. Ja koska tällaista tilaa ei taval- kynttilää. Iltaisin, hämärän tultua, sytytettiin lisesti ollut mahdollista löytää kaupungin 40 metrin korkeuteen kohonneen ”kynttilän” keskustas ta, sijaitsivat näyttelyalueet yleensä huipulle asennettu valonheitin, samalla kun varsinaisen ydinkeskustan liepeillä, alueilla, ympäri näyttelyaluetta sijoitellut lähemmäs joille kaupunki syystä tai toisesta ei vielä kymmenen tuhatta eriväristä lyhtyä syttyivät ollut laajentunut. Toinen näyttelyalueiden valaisemaan Djurgårdenia.37 Nykytermein pu- valintaa ohjannut seikka oli – ja on edelleen- huttaisiin ”vau-arkkitehtuurista”, rakennuk- kin – hyvät liikenneyhteydet sekä erilaisten sista, joiden tarkoituksena on hätkähdyttää ja palveluiden (ravintolat, huvitukset ynnä nousta puheenaiheiksi. Erona nykyluomuk- muut) saatavuus: oli eduksi, jos alue pystyi siin kuitenkin oli, ettei 1800-luvun lopun mieli- jo olemassa olevan infrastruktuurinsa tur- kuvituksellisia näyttelyrakennuksia ollut tar- vin palvelemaan näyttelyyn saapuvia suuria koitettu pysyviksi vaan purettaviksi näyttelyn ihmis massoja.35 päättymisen jälkeen. Tämä korosti näyttely-

70 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

Tukholman yleisen taide- ja teollisuusnäyttelyn yleiskartta. Vaikka suurin osa näyttelypaviljongeista purettiin välittömästi näyttelyn päätyttyä, löytää Djurgårdenilta vielä tänäänkin muutamia näyttelyä varten pysty- tettyjä rakennuksia. Kuva: Tekniska museet i Stockholm.

71 timo vilén kokemuksen ainutkertaisuutta, samalla kun laista elämä tulevaisuuden kaupungeissa voisi se myös avasi oven kokeilevalle ja toisinaan olla.41 suorastaan sadunomaiselle arkkitehtuurille.38 Näyttelyalueella käyskennelleet ulkomai- Nykyisin vuoden 1897 näyttelystä todistaakin set turistit edustivat niin ikään häivähdystä enää muutama rakennus: skoonelaisen teol- Tukholman tulevaisuudesta, ja tulevaisuutta lisuuden näyttelyhallina toiminut Skånska ilmensivät myös ne sadat tuhannet ruotsalai- gruvan, Kungliga Jaktklubbenin ja Svenska Jägar- set työläiset, jotka kenties ensimmäistä kertaa förbundetin näyttelytilana toiminut Jägarhyddan vierailivat Tukholmassa maansa pääkaupun- sekä Reinholds Ångbageri (nykyiseltä nimeltään kiin sekä näyttelyn ihmeisiin tutustuakseen.42 Wärdshuset Ulla Winbladh). Edelleen on näyt - Turistien ja työläisten läsnäolo oli myös te ly alueeseen kuuluneista, mutta ennen näytte- omiaan korostamaan näyttelyn poikkeuksel- lyn avaamista valmistuneista rakennuksista jäl- lisuutta, sillä 1800-luvun lopun kaupungissa jellä sauvakirkoista innoituksensa saanut Bio- vain harvat tilat olivat samassa määrin avoi- loginen museo, lehdistötilana toiminut Villa mia kuin tilapäisiksi tarkoitetut näyttelyalueet. Lusthusporten sekä näyttelyn aattona valmistu- Työläinen tietenkin pysyi työläisenä ja porva- nut Pohjoismaisen museon pohjoinen siipi.39 ri porvarina, mutta silti voidaan sanoa, että Mutta jos näyttelyn pitkäaikaiset vaikutuk- Djurgårdenin näyttelyalue muodosti vakitui- set Tukholman kaupunkikuvaan jäivätkin vä- sen kaupunkirakenteen sisälle tilan, jossa eri häisiksi, olivat sen lyhytaikaiset vaikutukset säätyiset, ikäiset ja eri sukupuolia edustaneet sitäkin voimakkaammat; elämä Tukholman ihmiset saattoivat kohdata toisiaan tavan- varsinaisessa keskustassa jatkoi tavanomais- omaista paljon vapaammissa, joskin edelleen ta kulkuaan, mutta kaikki merkittävä tuntui säädellyissä puitteissa.43 Näin näyttelyaluetta kesän 1897 aikana tapahtuvan kaupungin kuvaili muuan suomalaisvieraista: toiminnallisen keskuksen muodostamalla näyttelyalueella. Itse asiassa lukuisista pavil- Mahtawa pawiljonkien kaupunki seisoo nyt suo- jongeista, rakennuksista, ravintoloista ja toi- raan edessämme. Minne waan katsoo, kohtaat minnoista koostunut näyttely muodosti selvä- aina: torneja, kupooleja, halleja, pawiljonkeja, rajaisen, mutta silti vaikeasti hahmotettavan kios keja ja pyramiideja toinen toistaan kauniimpia. ”kaupungin kaupungissa”.40 Mutta toisin kuin Siinä on käytetty kaikkea rakennustapaa, mitä aja- oikea kaupunki, näyttely ei kuitenkaan ollut tella woi: wanhaa ja uusinta, itämaista ja eurooppalaista. Ja kaikki owat ne niin somasti järjestetyt, rakentunut asteittain, eivätkä sitä myöskään ei missään ahdasta ei silmää loukkaawaa. Mutta piinanneet varsinaiselle kaupungille tyypil- tämän kaiken luomiseen onkin käytetty Ruotsin liset ongelmat. Näyttelykaupunki edusti – näin parhaat insinööri-arkkitehti- ja taiteilijakywyt sekä voitaneen sanoa – eräänlaista utopiaa: se oli kymmenet miljoonat kruunuja [sic!].44 parempi, hauskempi, kauniimpi ja tehok- kaam pi kuin sitä ympäröivä metropoli, ja se Monet alueen näyttävimmistä rakennuksista kutsui näyttelyvieraita kuvittelemaan, mil - – kuten noin 10 000 neliömetrin kokoinen

72 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

Ljungbergshallen sekä miltei 17 000 neliömet - Suuren näyttelyhallin tarkoituksena ei kui- rin laajuinen suuri näyttelyhalli (Industrihallen) tenkaan ollut vain tulla nähdyksi, vaan yh- – olivat lähtöisin tunnetun ruotsalaisen näyt- täältä sen tuli myös mahdollistaa väliaikaisen telyarkkitehti Ferdinand Bobergin kynästä ”näyttelykaupungin”47 sekä sitä ympäröineen (jälkimmäinen oli piirretty yhdessä Fredrik varsinaisen kaupungin näkeminen lintupers- Lilljekvistin kanssa). Bobergin suunnittele- pektiivistä. Aikalaisille tällainen perspektii- man Ljungbergshallenin esikuvana toimi vuo- vi oli kaikkea muuta kuin jokapäiväinen.48 den 1851 Great Exhibitionia varten raken- Päinvastoin, nouseminen hissillä varustetun net tu Crystal Palace (Kristallipalatsi), jota oli rakennuksen näköalatasanteelle ja sieltä avau- jäljitelty lukuisissa muissakin näyttelyissä, tuvien näkymien ihailu edusti monille aika- myös Helsingissä. Jälkimmäinen, suuri näyt- laisille vaikuttavaa, suorastaan äärimmäistä telyhalli, taas oli saanut vaikutteita muun kokemusta, jonka aiheuttamista fyysisiä aisti- muassa Eiffel-tornista ja itämaisesta arkki- muksia kuvailtiin yksityiskohtaisesti lukuisissa tehtuurista. sanomalehtiartikkeleissa.49 Neljästä minareetista sekä valtavasta keskus- Myös Andreas Hasselgrenin toimittamas- kupolista koostuneen rakennuksen huippu ko- sa virallisessa näyttelykertomuksessa listataan hosi miltei sadan metrin korkeuteen halliten seikkaperäisesti ja aikakaudelle tyypillisesti olemuksellaan koko silloisen Tukholman sil- kustakin rakennuksen neljästä minareetista huettia.45 Kuten kunnon näyttelyarkkitehtuu- avautuvia näköaloja: kirjoittajan katse ”liukuu” rin kuuluukin, jakoi maailman suurimmaksi rakennuksesta ja sektorista toiseen, ja kaupun- puurakennelmaksi mainostettu Suuri näytte- gin yksityiskohdat katoavat tarkkailijan näkö- lyhalli kaupunkilaisten ja näyttelyvieraiden piiristä, mutta ilmestyvät jälleen näkyviin mielipiteet. Toiset näkivät siinä loistokkaan hänen tarkentaessaan katsettaan. Kirjoittaja osoituksen Ruotsin johtavasta asemasta kuvailee Tukholmaa ”viehättäväksi tauluk- puutavarateollisuuden alalla, kun taas toiset si”, samalla kun ”näyttelykaupunki” (Hassel- – epäilemättä vähemmistö – moittivat sitä grenin itsensä käyttämä ilmaisu) näyttäytyy ”epäruotsalaiseksi” ja siten ruotsalaista kansan- hänelle elämää, edistystä ja riemua kuhise- luontoa huonosti ilmentäväksi.46 Tällainen vana ”muurahaispesänä”.50 Useat mainittuun näkemisen tapa edellytti tosin jo sangen ke- kokemukseen viitanneet artikkelit ja reportaa- hittynyttä silmää, sillä vaikka näyttely arkki- sit antavat lisäksi aiheen olettaa, että Teolli- tehtuurista saatettiin väitellä intohimoisestikin suushallin mahdollistama lintuperspektiivi sanomalehdissä sekä niin kutsutuissa ”tiedos- sekä siirtyminen osallistujasta tarkkailijaksi tavissa” piireissä, lienee näyttelyvieraiden eivät ainoastaan auttaneet vieraita ymmär- ylivoimaiselle enemmistölle kyse ollut vain tämään paremmin näyttelyä, vaan merkitsi- elämyksistä, joiden luokitteluun riitti yksin- vät samalla myös uudenlaista suhdetta kau- kertainen, pitkästyttävästä hämmästyttävään punkiin, sen tilallisuuteen.51 Ja mikä vieläkin venynyt asteikko. olennaisempaa, ne kertovat konkreettisesti

73 timo vilén

Tukholman yleinen taide- ja teollisuusnäyttely (Allmänna konst- och industriutställningen) merkitsi monille aikalaisille murroskohtaa ”vanhan” 1800-luvun ja ”uuden” 1900-luvun välillä. Oikealla näyttelyn näyttä- vimpiin rakennuksiin kuulunut Industrihallen ja vasemmalla Gamla Stockholm. Kuva: Stockholms stadsarkiv.

myös siitä, että Tukholma itsessään muodosti julkaistut ja erityisesti ulkomaisia turisteja sil- vuoden 1897 näyttelyn keskeisen – ellei jopa mällä pitäen laaditut opaskirjat pyrkivät omal- kaikkein keskeisimmän – näyttelykohteen.52 ta osaltaan vastaamaan tähän kysymykseen. Mutta millainen Tukholma Suuren näytte- Ne edustavat tietenkin vain yhtä näkökulmaa lyhallin kupoleista oikein näyttäytyi? Seuraa- Tukholmaan, eivätkä tarkemmin ottaen vält- vassa luvussa tarkastellut, näyttelyn tienoilla tämättä vastaan siihen, millaiselta Tukholma

74 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

todellisuudessa näytti. Sitä vastoin niistä voi- tietenkin asioita, joita näyttelyllä tässä ta- daan lukea, mihin seikkoihin Tukholmaan pauksessa haluttiin edistää. Tukholmalla itsel- saapuvan turistin toivottiin suuntaavan kat- lään ei tosin vielä tässä kohden ollut omaa seensa sekä miten hänen tahdottiin kokemus- turisti propagandaan keskittyvää organisaa- taan jäsentävän. tiota, mutta vuonna 1885 perustettu Svenska Turist föreningen otti tärkeän roolin Tukholman tunnetuksi tekemisessä niin vuoden 1897 Pohjolan Venetsia näyttelyn kuin sittemmin myös vuoden 1912 olympialaisten yhteydessä. Vaikka turismi- Tukholman yleinen taide- ja teollisuusnäytte- yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena oli ko- ly pantiin toimeen aikana, jolloin teollisuus- timaisen luontomatkailun edistäminen – nuo- näyttelyiden katsottiin vielä ensi sijassa pal- rison karaisemista ja patriotismia unohtamatta velevan kansallisia ja teollisia tarkoitusperiä. –, oli sen piirissä enenevässä määrin alettu Näyttelyn piti tehdä tunnetuksi ruotsalaisten kiinnittää huomiota myös kaupunkimatkai- teollisuusyritysten uusimpia tuotteita; sen luun.55 Tämä sai ilmauksensa yhdistyksen piti piirtää ulkomaisten kilpailijoiden eteen lokakuussa 1895 järjestämässä kokouksessa, kuva Ruotsista edistyksellisenä ja tärkeänä jonka julkilausuttuna tarkoituksena oli pohtia eurooppalaisena valtiona; sen piti vahvistaa keinoja Tukholmaan suuntautuneen ulkomai- ruotsalaisten kansallistuntoa ja ruotsalaista sen turistiliikenteen lisäämiseksi. Kokouksen teollisuutta ja viimein sen piti myös kanna- tiimoilta julkaistiin Några ord om den utländska tella itseään taloudellisesti.53 Samaan aikaan turisttraﬁken på Stockholm (Muutama sananen oltiin kuitenkin enenevässä määrin havahtu- Tukholmaan suuntautuneesta turistiliikentees- massa siihen, että suurten näyttelyiden kal- tä) -niminen pamﬂetti, jossa arvosteltiin ko- taiset tapahtumat saattoivat olla erityisen tär- vin sanoin ruotsalaisia elinkeinonharjoittajia keitä myös isäntäkaupungille, tai jopa siihen, ja viranomaisia niiden kaupunkimatkailua että niiden pääasiallinen merkitys piili niiden kohtaan esittämästä välinpitämättömyydestä. isäntäkaupungin kannalta synnyttämissä ker- Ulkomaisten turistien merkitystä Ruotsille ja rannaisvaikutuksissa. Tukholman kaupungin sen pääkaupungille ei teoksen tekijöiden mie- näyttelylle myöntämä 300 000 kruunun raha- lestä ymmärretty, ja etenkään ne, joiden olisi lahjoitus sekä kaupungin vastuulleen ottamat, luullut asiasta eniten hyötyvän, eivät yleisesti näyttelyalueen valmisteluun liittyneet toimet ottaen olleet tehneet elettäkään ulkomaisille eivät siten olleet vain panostuksia tärkeänä pi- turisteille suunnatun propagandan lisäämi- dettyyn kansalliseen projektiin, vaan yhtäältä seksi.56 myös sijoituksia kaupunkia itseään hyödyttä- Teoksen nimettömäksi jääneen kirjoittajan neeseen tapahtumaan.54 (tai kirjoittajien) tarkoituksena ei kuitenkaan Matkailijoiden houkutteleminen sekä Tuk- ollut vain kritisoida maanmiehiään, sillä kova- holman julkisen kuvan kiillottaminen olivat sanaisen herättelyn lisäksi kirjasessa annetaan

75 timo vilén myös useita rohkaiseva ja käytännöllisiä esi- suuren joukon ulkomaisia toimittajia, jotka merkkejä siitä, millaisia mahdollisuuksia pää- ylenpalttisesta kestityksestä ja vieraanvarai- kaupunkiin suuntautuneeseen ulkomaiseen suudesta nautittuaan täyttäisivät kotimaiden- turismiin sisältyi. Asiaa oli Turistiyhdistyk- sa lehdet Tukholmaa ylistävillä kirjoituksilla.61 sen mukaan edistettävä määrätietoisesti ja Tässä suhteessa Turistiyhdistyksen toiveet ripeästi; viivyttelyn hintana oli ulkomaisten epäilemättä täyttyivät, sillä ulkomaisten lehti- turisti- ja rahavirtojen suuntautuminen toisiin, miesten Tukholmasta ja näyttelystä langetta- paremmin tunnettuihin kohteisiin (Sveitsi ja mat arviot olivat – sikäli kun voidaan todeta jossain määrin myös Ranska toimivat tieten- – pääsääntöisesti ylitsevuotavan positiivisia.62 kin esikuvina) sekä Tukholman pysyminen Mielenkiintoista kyllä, näyttelystä itses- siinä marginaalissa, johon se syrjäisen sijain- tään ei teoksessa puhuta juuri mitään, vaikka tinsa johdosta oli tuomittu.57 Asenteiden oli se lienee ollut merkittävä syy sille, että aihe muututtava, ja ennen kaikkea oli sisäistettävä, ylipäätään haluttiin nostaa julkiseen keskus- että Ruotsi oli turistimaa ja sen pääkaupun- teluun. Maininnan ansaitsee myös Turisti- ki Tukholma ”yksi maailman kauneimmista yhdistyksen näkemys siitä, millaiselle perus- kaupungeista”.58 talle Tukholman imagoa vastaisuudessa oli Yllä mainittu pamﬂetti kätkee sisäänsä rakennettava: vaikka oppia kannatti hakea myös selkeän markkinointistrategian, toden- muista, matkailunedistämisen ja turismin kan- näköisesti erään ensimmäisistä, joita Tukhol- nalta keskeisistä kaupungeista, täytyi Tukhol- maan liittyen on koskaan laadittu. Tärkeim- maa koskevan viestinnän kuitenkin korostaa mäksi keinoksi ulkomaisten matkailijoiden kaupungin originaalisuuta. ”Niin kuin Wien houkuttelemiseksi Turistiyhdistys näki – vä- pysyy Wieninä, niin myös Tukholma on Tuk- hemmän yllättäen – erilaisten kirjasten ja esit- holma eikä mitään muuta, Pohjolan romantti- teiden julkaisemisen ja levittämisen.59 Erilaisia nen metropoli”, oppaas sa todetaan.63 mainoksia, opaskirjoja, julisteita, postikortteja Äskeinen määritelmä tulee jo lähelle post- sekä erityisiä näyttelylehtiä painettiinkin näyt- moderneille kaupungeille tyypillistä itseko - telyn alla runsaasti, ja useiden eri toimijoiden rostusta: nyttemminhän on tullut tavaksi – näyttelyn lehdistöosaston, valtion rautatei- pyrkiä kaikin tavoin painottamaan kaupun- den, höyrylaivaosakeyhtiöiden, matkatoimis- gin omaleimaisuutta, samalla kun vältetään tojen, Ruotsin konsulaattien ynnä muiden rinnastuksia kilpailijoihin.64 Vaikutelmaksi – välityksellä tieto Tukholmasta sekä vuoden kuitenkin jää, että näyttelyn alla julkaistut 1897 näyttelystä levisi ympäri Eurooppaa ja opaskirjat ja esitteet pyrkivät markkinoimaan Amerikkaa.60 Kirjasen tekijät kohdistivat suu- Tukholmaa nimenomaan rinnastamalla sitä ria odotuksia myös näyttelyn yhteydessä jär- muihin, paremmin tunnettuihin eurooppa- jestettäväksi kaavailtuun kansainväliseen leh- laisiin kulttuuri- ja turistikaupunkeihin. Ver- distökonferenssiin. Ruotsin kuningashuoneen rattain suosittuja olivat esimerkiksi jo aikai- rahoittama konferenssi kokoaisi Tukholmaan semmin mainitut kuvaukset Tukholmasta

76 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

”Pohjolan Venetsiana”.65 Erään teoksen mu- piirteet tunkeutuvat kaikkialle, jopa kaupungin kaan taas Tukholma oli sekoitus Sveitsiä, Skot- aivan keskustaan saakka. Missä tahansa sattuu- lantia, Napolia ja Pariisia – sillä erotuksella, kaan olemaan, niin tarvitsee vain kävellä jokunen että kaupunki tietenkin oli pienempi ja rehel- minuutti löytääkseen itsensä seisomasta laiturilla, lisempi kuin suuremmat sukulaisensa.66 Kau- jotka kiemurtelevat ympäri jokaista niitä seitsemää 69 pungin asukkaita taas kuvailtiin tyylik käiksi, saarta, joille kaupunki on rakennettu. kohteliaiksi ja kaupunkielämän monista ilois- ta täysin siemauksin nauttiviksi, eräänlaisiksi ”Pohjolan pariisilaisiksi”.67 Berliinin pauloissa Ennen kaikkea Tukholmaa käsittelevissä matkaoppaissa ja esitteissä korostuu kuiten- Luonnon ja saariston ohella myös niin kutsut- kin saaristoluonnon ja urbaanin tilan – pitto- tu ”korkeakulttuuri” ja sen eri arkkitehtoniset reskin ja utilitaristisen maiseman – harmo- manifestaatiot – rakennukset, teatterit, kirkot, ninen ja symbioottinen suhde, yhdistelmä patsaat, muistomerkit – nähtiin kohteina, joi- joka edelleenkin muodostaa Tukholmaa den varaan Tukholman maine kiinnostavana koskevan markkinointiviestinnän kivijalan.68 matkailukaupunkina itsestään selvästi raken- Esimerkiksi seuraavan, viralliseen näyttely- tui.70 Koska kulttuuri on perinteisesti totuttu oppaaseen sisältyvän kuvauksen voisi kuvi- samaistamaan sivilisaatioon, voitiin näin teh- tella tapaavansa myös kaupungin nykyisestä den korostaa, että Tukholmalla oli paitsi lois- esittelymateriaalista: tava tulevaisuus, myös loistava menneisyys eurooppalaisena kulttuurikaupunkina. Toi- Pelkkä vilkaisu Tukholman ja sen ympäristön kart- selta puolen tässä tarkastellut teokset ilmen- taan yllättää vierailijan. Hän ei ole koskaan näh- tävät myös sitä 1800-luvun lopulla yleistynyttä nyt mitään vastaavaa. Kaikkialla hänen silmänsä käsitystä, jonka mukaan nimenomaan tekno- tapaavat noita sinisiä täpliä ja raitoja, jotka mut- logista kehitystä oli pidettävä tärkeimpänä kittelevat ympäriinsä muodostaen mitä merkilli- kansakuntien ja kaupunkien voiman mittari- simpiä kurveja; toisinaan ne kasvavat leveimmiksi na.71 Niinpä eräs yleisimmistä tässä viitatuis- muodostaen laajoja, saarten sekaan ripoteltuja sa oppaissa esiintyvistä teemoista on kuva lahtia ja poukamia, kutistuakseen jälleen kapeiksi Tukholmasta teknologisesti kehittyneenä ja salmiksi, joiden muodostama kokonaisuus muo- modernina, ellei suorastaan ultramodernina dostaa täydellisen veden verkoston. Keskellä tätä kaupunkina. Raitiovaunut kulkivat, kaupun- upeaa maisemaa sijaitsee pääkaupunki, joka ym- ki oli siisti – tai kuten tuolloin sanottiin, ”hy- päröivän kauneuden vastakohtaa korostavan kivi- erämaan sijaan muistuttaa pikemminkin timantti- gieeninen” – ja sen terveydenhoito oli edis- 72 kaulanauhan syleilyä. Tukholma on keskus, joka tyksellisesti järjestetty. pitää kokonaisuuden kasassa. Mihin tahansa se Tukholman erityinen ylpeydenaihe oli kui- ulottaakin katunsa, kohtaavat ne veden ja metsän tenkin maailman kehittynein puhelinverkko: muodostaman yhdistelmän. Ympäristön erityiset Tukholmassa oli vuoden 1894 aikoihin 4,6

77 timo vilén puhelinta 100 asukasta kohden, kun Lontoossa Minun vaikutelmani Tukholmasta on se, että Ruot- suhdeluku oli 0,14 ja Berliinissäkin ainoas- sin pääkaupunki on viimeksi kuluneen 15 vuoden taan 0,45. (Todettakoon vertailun vuoksi, että aikana läpikäynyt täydellisen muutoksen. Minus- Helsinki sijoittui kyseisessä vertailussa sijalle ta vaikuttaa siltä kuin kaupunki olisi saanut uuden 3 ja Turkukin sijalle 10.)73 Puhelinverkon kat- sielun. Luopumalla kaikesta kansallisesta mausta tavuus edusti 1800-luvun lopun sekä näytte- ja kansallisista traditsioneista, on Tukholma kokonaan heittäytynyt Berliinin syliin. lyinstituution henkeen erityisen hyvin sopi- Rakennetaan Berliinin malliin, johdetaan ja hal- vaa ylpeydenaihetta: puhelinten määrä toimi linnoidaan saksalaisen esimerkin mukaan. Tukhol- paitsi modernin eräänä ilmentymänä myös malaiset pukeutuvat kuin berliiniläiset ja sotilaat objektiivisena, kaupunkikohtaisiin tilastoihin kantavat preussilaisia uniformuja. Poliisit muis- perustuvana mittarina, jonka avulla kaupun- tuttavat berliiniläisiä konstaapeleja viimeistä hius- keja voitiin laittaa järjestykseen. Erityisesti karvaa myöden, eikä Tukholmassa voi ottaa kahta Tukholman etumatka Berliiniin nähden tuo- askelta huomaamatta berliiniläistä vaikutusta. tiin mielellään esiin, olihan Berliini aikakau- Berliini on vallannut Tukholman. den johtavia kaupunkeja. Itse asiassa Berliini Kaupunki, joka on asettanut näytille pohjoismai- tarkoitti 1890-luvun lopun kaupungeista pu- sen näyttelyn, ei enää voi kutsua itseään Pohjolan huttaessa useinkin synonyymiä modernille, Pariisiksi. Se mikä oli ranskalaisen vaikutuksen aikaan ylpeää viehätystä, ruotsalaisen maun ja rationaalisesti johdetulle ja rakennetulle kau- sielunelämän hienostuneita muotoja, on tapettu ja pungille, josta niin Tukholman kuin Helsin- paennut pois välttääkseen saksalaisen väkisinma- 74 ginkin virkamiehet kävivät ottamassa oppia. kuun, jonka hedelmä tämä näyttely on. […] Olla kehittyneempi kuin Berliini merkitsi Norjan pitäessä päättäväisesti kiinni kansalli- siten samaa kuin olla esimerkkinä muille – ja sesta leimastaan ja Tanskan ollessa ylivertainen tämä on juuri se kuva, jota Tukholmasta tah- kaiken läpäisevästä viehättävyydestä sekä työllä dottiin näyttelynkin avulla levittää.75 ja vaivalla hankitusta varmasta mausta johtuen, Kaikkia Tukholman viimeaikainen kehitys tuntuvat ruotsalaiset näyttelyt olevan vailla origi- ei luonnollisestikaan miellyttänyt. Esimerkik- naalisuutta, sikäli kuin originaalisuutena ei pidetä si eräät ulkomaiset kommentaattorit – tanska- kaiken sen täydellistä puutetta, mitä kohtuudeksi- lainen kirjailija Herman Bang etunenässä kin kutsutaan. Millaisen vaikutelman ruotsalaiset rakennus- – harmittelivat, että Tukholmassa oli menty mestarit olisivatkaan tavoittaneet, jos he edes liiallisuuksiin Berliinin jäljittelemisessä. Seu- tämän yhden kerran olisivat unohtaneet berliini- raava sitaatti Bangin laajaa julkisuutta saa- läiset esikuvansa ja osoittaneet kansallista ryhtiä!76 neesta kritiikistä tarjoaa jälleen vakuuttavan todisteen siitä, että näyttelyvieraiden arvos- Ulkomaisten ja aivan erityisesti tanskalaisten televa katse ei kohdistunut pelkästään näyt- lehtien näyttelystä ja Tukholmasta esittämiä telyyn, vaan mitä suurimmassa määrin myös arvioita seurattiin Ruotsissa tarkasti; mairitte- itse Tukholmaan: levia arvioita siteerattiin mielellään osoituksena näyttelyn onnistumisesta, samalla kun

78 ”mahtava paviljonkien kaupunki” erilaiset kriittiset huomautukset pyrittiin mah- siitä, että matkaoppaita kirjoitettiin etupäässä dollisuuksien mukaan kumoamaan. Olikin yläluokalle ja ylemmälle keskiluokalle: Mat- sen tähden lähinnä oletettavaa, että Bangin kan ensimmäinen ja toinen päivä kannatti piikittelevä kirjoitus sekä hänen suoranainen oppaan mukaan varata kaupungin tärkeim- hyökkäyksensä Tukholmaa vastaan käynnis- pien nähtävyyksien – esimerkiksi Kuninkaan- tivät eräänlaisen maaottelun ruotsalaisten ja linnan ja Vanhankaupungin – katselemiseen tanskalaisten lehtien kesken. Asian tiimoilta sekä näyttelyyn tutustumiseen. Visiitin kol- käydyssä väittelyssä törmäsivät toisiinsa pait- man nelle päivälle ehdotettiin tutustumista si Euroopan ja Pohjolan kaupungit – taikka kaupungin puhelinlaitokseen sekä Saltsjö- niihin liitetyt mielikuvat – myös erilaiset badeniin, ja neljännelle museovierailuja sekä näkemykset siitä, kenen ehdoilla kaupunke- erinäisiä huvituksia. Vierailun viides päivä ja tuli kehittää: ajan teknistyvää kulttuuria puolestaan suositeltiin vietettäväksi saaris- edustaneiden insinöörien vai estetiikkaa ja tossa ja – pantakoon merkille – vasta kuudes hienostuneisuutta ilmentäneiden taiteilijoi- tutustuen varsinaisiin näyttelypaviljonkeihin den ja arkkitehtien? Bangin mukaan Tukhol- sekä Tukholman kaupungin uuteen kaasulai- massa oli annettu liikaa valtaa jälkimmäisille, tokseen (Värtagasverket).79 aivan kuten Pariisissa oli annettu liikaa valtaa Kolme asiaa kiinnittää välittömästi huo- Gustave Eiffelin tapaiselle insinöörille, jon- miota. Ensinnäkin, vaikka kyseessä on viral- ka rakennuttaman tornin katsottiin eräissä linen näyttelyopas, on ohjelman painopiste huolestuneissa arvioissa tuhoavan kaupungin kuitenkin Tukholmaan, eikä niinkään näytte- kauneuden.77 Monien ruotsalaiskommentaat- lyyn tutustumisessa: näyttely on kuin eksoot- toreiden mielestä kysymys ”Berliinin” ja ”Pa- tinen väliruoka, joka tarjoillaan tuhdin alku- ja riisin” paremmuudesta oli kuitenkin väärin pääruoan, siten ollen Tukholman kaupungin asetettu. Tukholman ei tarvinnut valita kau- välissä. Taikka oikeammin olisi ehkä sanoa: neuden ja teknologian tai hienostuneisuuden väliaikainen näyttelykaupunki ja Tukholma ja rationaalisuuden välillä – se saattoi valita näyttelykaupunkina sulautuvat siinä yhteen molemmat.78 erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Toisek- seen pistää silmään, että perinteisten kulttuuri- instituutioiden ohella ohjelmaan on ajan hen- Muukalaisia Tukholmassa keen sopivasti sisällytetty myös tutustuminen kaupungin uusiin ylpeydenaiheisiin, puhelin- Äsken viitattua suhtautumista kuvastaa hyvin ja kaasulaitokseen. Ne symboloivat erästä mo- myös virallisessa näyttelyoppaassa julkaistu dernin kaupungin uljainta ulottuvuutta, joskin esimerkkiohjelma, jota voidaan lukea paitsi heti perään on lisättävä, ettei mainitun kaltai- kuvauksena siitä, millaisia elementtejä ideaa- sia julkisia laitoksia esitelty vain teknisinä lityyppisen turistin näyttelymatkaan toivottiin ja tieteellisinä saavutuksina, vaan yhtä lailla sisältyvän, myös havainnollisena esimerkkinä myös arkkitehtonisina ja siten olen taiteellisina

79 timo vilén mestaritöinä. Esimerkiksi puheena oleva harvoin näyttelyiden todellisiksi vetonauloik- kaasu laitos oli lähtöisin näyttelyn pääarkki- si. Tukholmassakin tavallinen näyttelyrahvas tehti Ferdinand Bobergin kynästä ja aikalais- näyttäisi erilaisten selontekojen ja näyttely- arvioiden mukaan taiteellisilta ansioiltaan mil- kertomusten valossa pikemminkin vältelleen tei yhtä suurenmoinen kuin monet Bobergin niitä, ja jos oli valittava maalaustaidetta ja varsinaisista näyttelyrakennuksista.80 Ja vii- teollisuuden uusimpia saavutuksia esitelleiden mein, kolmanneksi, samoin kuin näyttelyiden paviljonkien välillä, suunnanneen kulkun sa tapauksessa, myös tässä korostuu ajatus erilai- empimättä jälkimmäiseen.83 Taiteen merki- sista kuvakulmista ja perspektiiveistä: Tukhol- tystä teollisuusnäyttelyille ei kuitenkaan sovi maan saapuvaa turistia ohjataan katsomaan vähätellä. Kuten Paul Greenhalgh on toden- kaupunkia mahdollisimman monesta näkö- nut, taide teki teollisuusnäyttelyistä enemmän kulmasta käsin kokonaiskuvan hankkimiseksi. kuin pelkän markkinatapahtuman; se oli näyt- Se, millaiseksi Tukholmaan saapuneiden telykakun kuorrute, joka kohotti teollisuus- ulkomaisten näyttelyvieraiden ohjelma tosi- näyttelyt kaupallisen ja ”maallisen” yläpuo- asiassa muodostui, on tietenkin vaikeasti lelle, ylevöitti niitä.84 Taiteen – samoin kuin arvioitavissa: vaikka oppaiden viitoittamia kansallisten teollisuuspaviljonkienkin – avulla ohjelmia seurattiin usein tarkastikin,81 ideaali- voitiin tietenkin myös tuottaa eroja näyttelyyn tyyppinen turisti ei kuitenkaan välttämättä osallistuneiden maiden välille. Esimerkiksi vastannut niihin odotuksiin, joita näyttelyn kokeilevuus sekä erilaisten tyylien yhdistele- järjestäjät ja oppaiden kirjoittajat häneen minen saatettiin taiteesta puheen ollen tulkita kohdistivat. Jotakin voidaan joka tapauksessa merkiksi maan taiteen kypsymättömyydestä. päätellä niistä kuvauksista, joita esimerkiksi Ja koska taide ja arkkitehtuuri ainoas taan hei- suomalaiset näyttelyvieraat ja toimittajat pai- jastelivat kansakunnan sielullista tilaa, oltiin kallisiin lehtiin kirjoittivat. Niistä käy ilmi, että tyylillisessä epäyhtenäisyydessä samalla näke- etenkin työnsä puolesta Tukholmaan matkus- vinään merkkejä kansakunnan henkisestä taneet pyrkivät velvollisuudentuntoisesti tu- kehit tymättömyydestä.85 tustumaan ainakin tärkeimpiin näyttelyosas- Mutta paljonko ulkomaisia turisteja sitten toihin – tai tämä on vähintäänkin se kuva, jota vieraili Tukholmassa kesän 1897 aikana? Kaik- he lukijoilleen tahtoivat välittää. Näyttelyä kein hurjimmat etukäteisarviot puhuivat jopa ”suoritettiin”, ja koska näyttelykaupunki oli miljoonasta ”muukalaisesta”, mutta loppujen niin suuri, venyi suoritus yleensä useampi- lopuksi näyttelyn lienee nähnyt ”vain” noin päiväiseksi ilman, että vieras tässäkään ajassa 50 000 ulkomaista vierasta.86 Sana ”vain” on ehti perehtyä muuhun kuin vain murto-osaan asetettu tässä lainausmerkkeihin, sillä Tukhol- alueen valtavasta tarjonnasta.82 man tavanomaisen vuosittaisen matkailija- Aivan selvää myös on, että niin tärkeitä määrän huomioon ottaen kyseessä ei ollut kuin taidepaviljongit virallisessa näyttelydis- mikään vähäinen määrä. Näin suuri joukko kurssissa olivatkin, muodostuivat ne vain näkyi ja epäilemättä myös kuului Tukholman

80 ”mahtava paviljonkien kaupunki” katukuvassa ja toi kaivattuja lisätuloja kaupun- kesän 1897 aikana mukaansa ellei nyt aivan gin yrittäjille. Ja vaikka odotukset olivat olleet puolta Suomea, niin ainakin merkittävän osan vieläkin korkeammalla, voidaan 50 000:ta ulko - itsensä sivistyneistöksi ja keskiluokaksi määri- maista matkailijaa pitää osoituksena siitä, että telleestä väestä. Lehdet täyttyivät suomalais- Turistiyhdistyksen ja järjestäjien yritykset ten kirjoittamista yksityiskohtaisista reportaa- markkinoida Tukholmaa ja näyttelyä olivat seista jo hyvissä ajoin ennen virallisia avajaisia – kaikesta huolimatta – olleet onnistuneita. tuoden näyttelyn myös niiden ulottuville, jot- Suomalaisia yllä mainittuun joukkoon ka eivät olleet matkustaneet sitä katsomaan.91 mahtui noin 3 000–4 000.87 Kyseessä on kar- Tukholmaan suuntautunut, poikkeukselliset kea, suomalaisissa lehdissä esitettyihin mat- mittasuhteet saanut turismi sekä suomalais- kailijamääriin perustuva arvio, joka ei ehkä ten näyttelyä kohtaan osoittama kiinnostus täysin vastaa todellisuutta, mutta tuntuu kui- olivat lisäksi omiaan ruokkimaan käsitystä, tenkin varsin uskottavalta. Selvää joka tapauk- että eivät ainoastaan tuhannet vaan suoras- sessa on, että vuoden 1897 näyttely edustaa taan kymmenet tuhannet suomalaiset olivat tärkeää merkkipaalua paitsi ruotsalaisessa henkilökohtaisesti vierailleet näyttelyssä.92 myös suomalaisessa matkailun historiassa – ja Esimerkiksi Helsingissä ilmestynyt Veckobladet nimenomaan massaturismin historiassa.88 Jon- kirjoitti syyskuun alussa 1897 seuraavasti: kin verran suomalaisia oli tietenkin vieraillut suurissa maailmannäyttelyissä samoin kuin Piakkoin tulemme kuulemaan, että suomalaiset lähialueen pienemmissä teollisuusnäyttelyissä, ovat vaihtaneet Tukholmassa ruotsalaista rahaa viiden miljoonan markan edestä kuluvan vuoden tou- mutta tällöin puhutaan yleensä korkeintaan kokuun 15 päivästä lukien. Eikö tämä osoita, miten sadoista pikemminkin kuin tuhansista vierai- suurilukuisesti suomalaiset tänä kesänä ovat mat- 89 lijoista. Tukholman yleinen taide- ja teolli- kustaneet Tukholmaan? Kyllä, kaiken säätyinen ja suusnäyttely kuitenkin erosi useimmista edel- -ikäinen väki on kesän aikana ollut Tukholmassa. täjistään ja välittömistä seuraajistaan siinä, että Suomalaiset höyrylaivat ovat päivittäin kuljetta- Tukholma oli suomalaisittain lähellä ja sinne neet ihmislastin Tukholmaan. Torimatamit Helsin- matkustaminen verrattain edullista, vallankin gistä ja Turusta ovat olleet Tukholmassa. Karjalan kun monet laivayhtiöt tarjosivat alennuksia ja Savon suomalaiset talonpojat ovat olleet Tuk- näyttelyyn matkaaville. Ja kun useat suoma- holmassa. Ja hauskaa on heillä kaikilla ollut ja laiset yritykset, yhdistykset, yksityishenkilöt ihastuneita ovat he olleet Tukholmaan ja Ruotsin sekä senaatti lisäksi tukivat stipendein ansioi- kansa on kohotettu taivaisiin asti. Journalisteja ja turisteja maailman kaikilta kolkilta on ollut Tuk- tuneiden kansalaisten osallistumista näytte- holmassa, ja ylitsevuotavan ihastuneesti ovat he lyyn, avautui mahdollisuus suuren maailman sekä kirjallisesti että suullisesti ylistäneet kaikkea näyttelykokemukseen aikaisempaa paljon siellä näkemäänsä. – Mitä he ovat nähneet? He 90 suuremmalle joukolle suomalaisia. ovat nähneet lumoavan kauniin Tukholman. He Oikeastaan täytyy Suomenkin osalta puhua ovat nähneet tukholmalaisten ”paratiisin”, jonka mediaspektaakkelista, ilmiöstä, joka tempaisi porttien läpi hävityksen kauhistus tulee kuukauden

81 timo vilén päästä marssimaan lakaisten pois kaiken sen, mikä teille – ja turisteille ylipäätäänkin – oli Tuk- on saarnannut 19:toista vuosisadan menestyksek- holmassa varattu rooli paitsi erilaisten matkai- käästä industrialismista Ruotsissa, koko Skandina- lupalvelujen ja näyttelyn kuluttajina, myös viassa – meidän maamme, surullista sanoa, pois eräänlaisena ”rekvisiittana” tai näyttelyobjek- lukien! Sitä ovat nämä sadat tuhannet muukalaiset teina – ja tämä kiusasi häntä.95 Toisin sanoen: 93 olleet katsomassa. suomalaisten ja muiden ulkomaisten turistien läsnäolo toimi järjestäjien ja paikallisten Mielenkiintoinen on myös seuraava, Kotkan asukkaiden kannalta todistuksena siitä, että syyskuussa 1897 ilmestynyt kitke- Sanomissa Tukholma todellakin oli puoleensavetävä ränsävyinen kuvaus. Edellisen lainauksen kau punki, Pohjolan romanttinen ja moderni tavoin sekin puhuu selkeää kieltään siitä, että metropoli, jollaisena sitä ulospäin haluttiin näyttelyjä oli Suomessakin alettu enenevässä esitellä. Ulkomaisten turistien kautta ruotsa- määrin tarkastella nimenomaan normaalin laisille avautui myös mahdollisuuksia vertai- turismin ja täsmällisemmin sanoen matkailun luihin, jotka auttoivat rakentamaan eroja taloudellisten vaikutusten näkökulmasta: ”meidän” ja ”teidän” välille. Tässä tapauksessa oli esimerkiksi helppo tulla siihen johto- ”Oletkos käynyt Tukholmassa?” on tawallinen ky- päätökseen, että ”me” – siis ruotsalaiset – oli- symys näinä aikoina kun tuttava toisensa tapaa. Jos vat erityisessä määrin vieraanvarainen kansa, et voi antaa myöntävää vastausta, niin saat kehoi- muista vastaavan kaltaisista ominaisuuksista tuksen siellä käymään, jos suinkin siihen tilaisuu- 96 dessa olet. Se on teollisuus- ja taidenäyttely, joka puhumattakaan. sinne nykyään yleisöä kaikkialta wetää. Saada näh- dä matkalla hetkinen silmän kantamatointa merta ja sen takana kappale ulkomaata, Tukholman kau- Vanha ja uusi Tukholma punkia, ja suurta teollisuusnäyttelyä sekä wanhaa weljeskansaa, siinä wetowoimat, jotka sinne ovat Teollisuustuotteiden ja taiteen lisäksi näyttely- tänä suwena noin 3,000 meikäläistä matkustamaan vieraiden huomiosta ja rahasta kilpailivat saattaneet ja noin kolme miljoonaa markkaa mat- myös erilaiset huvitukset sekä näyttelyelä- karahoina Ruotsille uhraamaan… Niin, me olem- mykseen olennaisella tavalla kuuluneet kah- me tehneet matkamme, jättäneet miljoonamme, vilat ja ravintolat. Ja enemmänkin: vaikka kiitelleet Ruotsin kaunista pääkaupunkia ja sen näyttelyt saivat sosiaalisen hyväksyntänsä laitoksia, saaneet wastaukseksi monta lämmintä kädenpuristusta, erittäinkin jos emme ole tunnus- nimenomaan uuden oppimisesta, olivat taneet kuuluwamme tuohon ”Ruotsia wihaawaan” erilaiset huvitukset samoin kuin syöminen fennomaanijoukkioon, ja ruotsalaiset owat jääneet ja juominen asioita, joita monet suomalais- tawattomaan itsensä ihailemiseen.94 vieraatkin näyttelykokemustaan summaavis- sa selonteoissaan erityisesti kommentoivat.97 Kuten nähdään, äskeinen kirjoittaja oli myös Näyttelyiden historiaa tutkinut James Gilbert hyvin tietoinen siitä, että suomalaisille turis- viittaa näyttelyiden tähän puoleen käsitteellä

82 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

Midway. Englannin kielen yleistermiksi (mid- näyttelyiden ja museoiden pääasiallisen way = markkinakojualue) sittemmin vakiintu- kohde ryhmän muodostanut keskiluokka vaan nut termi on lainattu Chicagon vuoden 1893 myös ja ennen kaikkea työväestö – olisi toden- maailmannäyttelystä (The World’s Columbian näköisesti jättänyt tulematta näyttelyyn. Kos- Exposition), jonka vetonaulana toimi saman- ka massojen sivistämistä pidettiin eräänä näyt- niminen, viihteeseen ja populaarikulttuuriin telyn tärkeimmistä tehtävistä, uhkasi liiallinen keskittynyt huvittelualue. Midwayn vastin- keskittyminen korkeakulttuuriin vesittää sivis- paria ja Gilbertin typologian toista osaa taas tyneistön näyttelylle asettamat ideologiset, edusti samaisen näyttelyn White Cityksi (val- kasvatukselliset ja viime kädessä myös talou- kea kaupunki) kutsuttu alue, joka edusti klas- delliset tavoitteet. Olennaista olikin, että suuri sista korkeakulttuuria sekä näyttelyn kaupallis- yleisö saatiin houkuteltua näyttelyyn – vaikka ideologista puolta.98 sitten ravintoloiden, huvitusten ja viihteen Ensimmäisissä maailmannäyttelyissä huvi- nojalla. Sisällä näyttelyssä sivistyneistön hy- tukset ja populaarikulttuuri eivät vielä olleet vää tekevä vaikutus tarttuisi joka tapauksessa osa varsinaista näyttelyä, olkoonkin, että kaikkein vähäväkisimpiinkin näyttelyvierai- monet korkeakulttuurina esitellyt attraktiot siin mallioppimisen ja jäljittelyn kautta.101 Tar- miellettiin yleisesti myös viihteeksi. Näyttely- vittiin myös valistusta, harjaantumattomien alueiden ulkopuolella erilaisia viihdykkeitä silmien koulimista sekä suoranaista katseen oli tosin tarjolla runsaasti, mutta vielä Phila- ohjailua, mitä tarkoitusta palvelivat jo aikai- delphian vuoden 1876 maailmannäyttelyssä semmin mainitut oppaat sekä näyttelyn alla ja ero White Cityn ja näyttelyalueen ulkopuolelle sen aikana julkaistut sanomalehtiartikkelitkin pesiytyneiden markkinoiden välillä oli selvä. – niiden kaikkien tarkoituksena oli johdatella 1800-luvun loppua kohti tultaessa White city yleisöä ”näkemään oikein”.102 sai kuitenkin vähitellen antaa periksi Mid- Korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin waylle,99 ja Tukholman näyttely edustaa jo välistä jännitettä yritettiin hallita muokkaa- tyylipuhdasta esimerkkiä näyttelystä, jonka malla näyttelyissä tarjolla olleita huvituksia voi erään suomalaisen aikalaiskommentaat- kasvatukselliseen ja opettavaiseen suuntaan.103 torin sanoin sanoin todeta muodostuneen Tukholman näyttelyn tapauksessa näitä pyrki- ”enemmän huwiksi kuin hyödyksi, jonkinlai- myksiä havainnollisti näyttelyn varsinaiseksi seksi kosteikoksi katkaisemaan elämän yksi- vetonaulaksi osoittautunut, kokosuhteessa 1:2 toikkoisuutta yleensä”.100 rakennettu kulissikaupunki, joka esitti 1500- Tilanne oli järjestäjien ja sivistyneistön näkö- luvun Tukholmaa. Vastaavia miniatyyrikau- kulmasta ristiriitainen. Toisaalta näyttelyiden punkeja oli totuttu näkemään muun muassa karnevalisoitumista ja halpahintaista ylellisyyt- Pariisin maailmannäyttelyn sekä ja Berliinin tä paheksuttiin, mutta toisaalta ymmärrettiin suuren teollisuusnäyttelyn yhteydessä, mut- hyvin, että ilman leipää ja sirkushuveja niin ta tukholmalaiset saattoivat ylpeinä julistaa, kutsuttu ”suuri yleisö” – siis ei pelkästään ettei ”Vanha Tukholma” (Gamla Stockholm)

83 timo vilén

jäänyt kekseliäisyydessään ja realismissaan Mutta niin kuin usein on laita, koettiin esikuviaan huonommaksi. Eivät pelkästään kopion tässäkin tapauksessa paljastavan to- kulissikaupungin rakennukset lukuisine yksi- dellisuudesta enemmän kuin todellisuuden tyiskohtineen pyrkineet imitoimaan mennei- itsensä. Niinpä kaikkein kriittisinkin tark- syyttä sellaisena kuin se oli ollut, vaan ”Van- kailija joutui virallisen näyttelykertomuksen han Tukholman” realismia lisäsivät myös mukaan ”Vanhaan Tukholmaan” astuttuaan näyt telijöiden esittämien juoppolallien väli- myöntämään joutuneensa ”silmä silmää vas- set tappelut sekä kulissikaupunkiin tuodusta ten” menneisyyden kanssa.108 Jossain määrin aidosta sikolätistä leijaillut löyhkä.104 Näin kuvaavaa myös on, että Vanhan Tukholman vieraat eivät siis pelkästään nähneet vaan ”realistisen” keskiaikaisen kuoren sisään kät- myös kuulivat ja haistoivat, millaista elämä keytyi kokonainen moderni huvittelukeskus. Tukholmassa oli ollut aikana, jolloin Ruotsin Kulissikaupungista löytyi esimerkiksi kahvi- pääkaupungissa ei vielä sovellettu pikkumais- loita ja ravintoloita sekä Ruotsin ensimmäi- ta asetusta, joka ”epäsi sus-suvun nelijalkai- nen elokuvateatteri, jossa esitettiin elävää silta edustajilta oleskeluoikeuden kaupungin kuvaa muiden muassa kuningas Oskar II:n alueella”.105 näyttelyn avajaisissa pitämästä puheesta.109 Kun edellä on todettu näyttelyn muodosta- Raja White cityn ja Midwayn välillä säilyi neen ”kaupungin kaupungissa”, voisi ”Vanhaa kuitenkin sivistyneistön sisäistämässä erotte- Tukholmaa” kutsua ”kaupungiksi näyttely- lussa toisaalta ”instruktiivisten” ja toisaalta kaupungissa” – tai vähintäänkin sitä voisi vähempiarvoisten, ”puhtaasti” viihteellisten luonnehtia kokonaiseksi kaupunginosaksi huvitusten välillä. Tukholman tapauksessa linnoineen, kirkkoineen, katuineen, kujineen, ”vähempiarvoisiin” ja siten moraalisestikin muureineen ja vallihautoineen.106 Realismista jossain määrin arveluttaviin huvituksiin kuu- huolimatta mikään ”Vanhassa Tukholmassa” lui esimerkiksi Sagogrottan (satuluola), jota ei kuitenkaan ollut aitoa, vaan kaikki siinä oli kuvailtiin sanomalehdissä erityisesti naisille, kipsistä ja puusta taitavasti koostettua jäljitel- palvelustytöille ja lapsille hyvin sopivaksi.110 mää. Sen lisäksi, ettei ”Vanha Tukholma” tie- Opettavaisia huvituksia olivat puolestaan ajan tenkään ollut vanha, ei se tarkemmin ottaen uusinta tekniikkaa edustaneet keksinnöt, ku- myöskään ollut ”Tukholma”, vaan erilaisia ten Wilhelm Röntgenin edellisvuonna löytä- tyylejä ja vaikutelmia yhdistellyt pastissi, jon- mät ihmeelliset säteet, joita niitäkin esiteltiin ka esikuvina toimivat useissa ruotsalaisissa ”Vanhassa Tukholmassa” läpivalaisemalla kaupungeissa eri aikoina sijainneet raken- vapaaehtoisten käsiä ja kukkaroita hämmäs- nukset. Allan Pred luonnehtiikin näyttelyä tyneen yleisön edessä.111 varten rakennettua pienoismallikaupunkia Mielenkiintoisen kontrastin Vanhalle Tuk- ”urbaanin menneisyyden romantisoiduksi holmalle muodosti lähinnä paikalliselle ylei- imitaatioksi, joka imitoi muita urbaanin men- sölle suunnattu Tukholman kaupungin pavil- neisyyden romantisoituja imitaatioita”.107 jonki. Yhdelle alueen näkyvimmistä paikoista,

84 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

Puusta ja kipsistä rakennettu Gamla Stockholm (Vanha Tukholma) oli Tukholman vuoden 1897 näyttelyn suosituimpia nähtävyyksiä. Keskiaikaisiin asuihin sonnustautuneet näyttelijät lisäsivät urbaania menneisyyt- tä romantisoineen kulissikaupungin ”autenttisuutta”. Kuva: Stockholms stadsarkiv. pääsisäänkäynnin viereen pystytetty paviljon- tunnetuksi Tukholman kaupungin kehitystä ki oli oma, itsenäinen näyttelynsä, mutta sen sekä kaikkea sitä työtä, jota kaupungin johto voi osin sanoa saaneen merkityksensä siitä ja virkamiehet kaupunkilaisten hyväksi olivat vuoropuhelusta, jota se kävi ”Vanhan Tuk- tehneet. Paviljongin eri huoneet oli ahdettu holman” ja sitä ympäröivän näyttelyalueen täyteen erilaisia kaupungin ja sen laitosten kanssa. Kaikkiaan 90 000 kruunua maksaneen kehitystä kuvaavia karttoja, kuvia ja pienois- näyttävän paviljongin tarkoituksena oli tehdä malleja. Esillä oli tarkat kopiot muun muassa

85 timo vilén modernista sairaalahuoneesta ja kansankou- miehen näkökulmasta käsin. Näin paviljon- lun puutyösalista sekä luonnollisesti myös kiin tutustuneet paitsi näkivät kaupunkinsa erilaista kunnallistekniikkaan liittyvää tekno- uusin silmin myös oivalsivat millaisia asioita logiaa kuten sähkömittareita, kaapeleita, vent- ja palveluita heidän maksamillaan verorahoil- tiilejä ja lamppuja. Runsaat tilastot taas tarjo- la tuotettiin.115 Virallisessa näyttelykertomuk- sivat vieraille mahdollisuuden tutustua siihen, sessa kaupungin paviljonkia kommentoitiin miten esimerkiksi tukholmalaisten kuollei- seuraavasti: suus ja sairastuvuus erilaisiin tartuntatauteihin olivat historian saatossa kehittyneet.112 Tukholman asukkailla ja ennen kaikkea sen virka- Erityisellä antaumuksella esiteltiin näytte- miehillä ja korporaatioilla on kaikki syy tuntea lyn aikoihin 200 vuotta täyttänyttä Tukhol- itsensä ylpeiksi tästä onnistuneesta erillisnäyttelystä, man julkista valaistusta. Esitystapa oli voi- joka aivan ilmeisesti tulee levittämään uutta lois- tetta Birger Jaarlin kauniin kaupungin ylle ja joka, makkaan edistysoptimismin kyllästämä ja toivoaksemme, on osaltaan myös edesauttanut le- siten täydellisessä sopusoinnussa virallisen vittämään muukalaisten keskuuteen käsitystä siitä, näyttelydiskurssin kanssa: erilaisiin historial- että Tukholma ei ole vain huvin ja nautintojen kau- lisiin valaistusvälineisiin tutustuttuaan näytte- punki, vaan myöskin vireän työn ja monessa suh- lyvieraat saattoivat omin silmin todeta, mil- teessa jäljittelemisen arvoisen kehityksen tyyssija.116 laisen harppauksen Tukholma oli kaupunkina ottanut sekä millaisen elämänmuodon tiede Varsinaista yleisömagneettia kaupungin pavil- ja teknologia mahdollistivat.113 Katsojia roh- jongista ei tietenkään muodostunut, sillä vaik- kaistiin myös jatkamaan kaupunkiin ja sen ka kunnallisen elämän hienouksiin keskitty- eri laitoksiin tutustumista vierailemalla näyt- nyt erityisnäyttely tarjosi kosolti nähtävää, ei telyssä esillä olleiden pienoismallien todelli- se kuitenkaan pystynyt kilpailemaan Vanhan sissa vastineissa, jotka – kuten yllä jo viitattiin Tukholman kaltaisen viihdekeskuksen kans- – avasivat näyttelyn aikana ovensa suurelle sa.117 Yksi suureen yleisöön vedonnut näh- yleisölle. Näin kaupungin erikoisnäyttely levit- tävyys paviljongista silti löytyi: kaupungin täytyi spatiaalisessa mielessä koko kaupun- vesi-ja viemärilaitoksen toimintaa havainnol- gin alueelle häivyttäen entisestään näyttely - listanut, ”maanalaiseksi Tukholmaksi” ristitty kaupungin ja varsinaisen kaupungin välistä kolmiulotteinen dioraama. Sen yläosan muo- epämääräistä ja ohutta rajalinjaa.114 dosti aidonnäköinen, Kungsträdgårdenin Sanomalehdissä kaupungin paviljonkia katunäkymää kuvannut panoraama. Asetel- ylistettiin onnistuneeksi ja suorastaan esiku- man ydin piili kuitenkin katunäkymän alle valliseksi havainnollisuutensa ja kattavuuten- taitavasti kätketyssä, maanalaista kaupunkia sa takia. Kehuja saivat niin erilaiset mallit kuin esittävässä läpileikkauksessa, joka avautui kat- runsaat tilastotkin, jotka houkuttelivat – tai sojan eteen vasta, kun tämä lähestyi panoraa- oikeastaan pakottivat – vierailijan katsomaan man reunaa ylätasanteelta käsin. Toisin kuin kaupunkia kaupunkisuunnittelijan ja virka- ”Vanha Tukholma”, ”Maanalainen Tukholma”

86 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

Tukholman kaupungin paviljongissa esiteltiin kaupungin virkamiesten työtä sekä Tukholman kehitystä moderniksi ”suurkaupungiksi”. Kuvassa paviljongin vetonauloihin kuulunut dioraama, jonka avulla havainnol- listettin Tukholman vesi-ja viemärilaitoksen toimintaa. Lähde: Stockholms stadsarkiv.

ei kuitenkaan tarjonnut hajuelämyksiä. Mut- ikkunan siihen osaan kaupunkia, joka nor- ta läpileikkaukseen upotetut viemäri, vesi- ja maalisti piiloutui kaupunkilaisten katseilta.118 kaasuputket, puhelinkaapelit ja palopostit Olennaista on jälleen ymmärtää, että viemä - olivat joka tapauksessa ”aitoja” ja avasivat reiden ja putkien muodostama monimut kai nen

87 timo vilén verkosto ei 1800-luvun lopusta puhut taessa näyttelyistä ja esimerkiksi olympialaisten ta- edustanut vain mielenkiintoista tai eksoot- paisista megatapahtumista runsaastikin, on tista teknologiaa, vaan urbaanin moderni- vähänkään täsmällisempien arvioiden anta- suuden ja modernin urbaanisuuden kovaa minen kuitenkin käytännössä osoittautunut ydintä. Toisin sanoen se ilmensi saavutusta, hyvin vaikeaksi.121 joka ei pelkästään ratkaissut monia kaupun- Mitään epäilystä ei kuitenkaan ole siitä, kielämään perinteisesti kuuluneita haasteita, että vuoden 1897 näyttely vaikutti merkittä- vaan myös mullisti perinpohjaisesti esimer- västi aikalaisten Tukholmaa ja Ruotsia koske- kiksi hajuihin, puhtauteen ja kaupunkeihin viin käsityksiin. Kuten tunnettu ruotsalainen liitettyjä merkityksiä.119 Voi siten sanoa, että poliitikko Yngve Larsson kirjoitaa: ”Monet siinä missä ”Vanha Tukholma” symboloi meistä jotka olivat nuoria vuosisadan vaih- (monen muun asian ohella) Tukholman men- teessa, saivat ensimmäiset vahvat vaikutel- neisyyttä, antoi tässä esitelty kaupungin pavil- mansa Tukholmasta kaupunkina, ruotsalaises- jonki vakuuttavan vastauksen siihen, miten ta yhteiskunnasta elävänä yhteisönä, kauniin ”Vanhan Tukholman” implikoimat, puhtaa- näyttelykesän 1897 aikana.”122 Sama pätee napitoon, hygieniaan, liikenteeseen ja asumi- – mutatis mutandis – myös Suomeen: katsoes- seen liittyvä haasteet oli ratkaistu modernissa saan Djurgårdenin hyvin järjestettyä näyttely- kaupungissa. Näyttelykaupungin tavoin myös aluetta sekä Tukholmaa, Suomen vanhaa Tukholman kaupungin paviljonki tarjosi suu- pääkaupunkia, monet näyttelyssä vierailleet relle yleisölle, arkkitehdeille, insinööreille, suomalaiset olivat näkevinään, millainen tule- poliitikoille ja liikemiehille kosolti välineitä vaisuus odotti myös Helsinkiä. Kuten eräs tulevaisuuden kaupunkien kuvittelemiseen.120 näyttelyssä vieraillut suomalainen lehtimies totesi, näkee ”Tukholmassa jo suuresti edis- tyneenä sen, mihin meillä vasta ollaan pyrki- Uusi suomalainen teollisuusnäyttely? mässä.”123 Mutta vuoden 1897 näyttelyllä oli Suomen Näin epämääräisten mutta samalla kuitenkin kannalta myös eräs sangen konkreettinen seu- suurisuuntaisten vaikutusten listaaminen voi raus: se näet kiihdytti uuden suomalaisen teol- tuntua jossain määrin liioitellulta, ja totta on- lisuusnäyttelyn ympärillä käytyä keskustelua. kin, että on paljon helpompi olettaa vaikutuk- Asiaa oli puitu kabineteissa ja julkisuudessa sia kuin osoittaa, missä määrin yllä luetellut tai aina vuoden 1876 Kaivopuiston näyttelystä muut vuoden 1897 näyttelyn ansioksi luetut lähtien, joka – kuten sen nimikin (”Ensimmäi- (ja artikkelin johdannossa viitatut) seikat joh- nen yleinen näyttely”) kertoo – piti sisällään tuivat näyttelystä itsestään. Sama pätee myös ajatuksen, että suurena menestyksenä pidetty näyttelyiden taloudellisiin kerrannaisvaiku- tapahtuma saisi jatkoa muista, mahdollises- tuksiin: vaikka tiedetään ja voidaan helposti vieläkin suureellisemmista näyttelyistä.124 ti päätellä, että sellaisia on koitunut suurista 1870-luvun loppupuolella ajatus toisesta suoma -

88 ”mahtava paviljonkien kaupunki” laisesta teollisuusnäyttelystä tuntuikin luon- 1890-luvun puolivälin taloudellinen nousu- nolliselta. Näyttelyinstituutio eli voimakkaan kausi teki näyttelykysymyksestä kuitenkin kasvun aikaa, ja esimerkiksi vuonna 1860 jälleen ajankohtaisen. Ruotsalaisten Tuk- ensimmäisen kerran järjestetty Yleinen suo- holmaan puuhaama näyttely selittää sekin malainen maatalousnäyttely oli saanut jo suomalaisen näyttelykeskustelun aktivoitu- useita seuraajia. Kotimaisen näyttelytoimin- mista, ja oma osuutensa tuli olemaan myös nan edistäminen kirjattiin myös vuonna 1884 sillä, etteivät suomalaiset saaneet omaa osas- perustetun teollisuushallituksen statuutteihin, toaan sen koommin Tukholmaan kuin Nižni ja vuonna 1885 teollisuushallitus ehdottikin Novgorodissa vuonna 1896 järjestettyyn yleis- pienimuotoisen, lähinnä puu- ja metalliteol- venäläiseen näyttelyynkään.127 Julkiseen kes- li suuden ympärille rakennetun näyttelyn jär- kusteluun näyttelyä nosti erityisesti Suomen jestämistä Rautatientorilla ja Ateneumissa. talousseura, jonka kevätkokouksessa teolli- Ajankohtaa päätettiin kuitenkin lykätä, koska suusnäyttelyn näkyvimpiin puolestapuhujiin ei osattu päättää, oliko suunniteltu näyttely lukeutunut senaattori Leo Mechelin valotti aivan liian suuri ja kallis vai sittenkin liian Helsingin näyttelykysymyksen taustaa ja sen pieni muodostuakseen todelliseksi spektaak- eri vaiheita. Mechelinin vetoomusta siteerat- keliksi.125 tiin laajasti suomalaisissa lehdissä, ja se lienee Seuraava teollisuushallituksen tekemä toiminut pohjana myös teollisuushallituksen eh dotus näki päivänvalon Kööpenhaminan senaatille huhtikuussa 1897 tekemälle uudelle (1888) ja Pariisin (1889) näyttelyiden jälkeen. näyttelyehdotukselle.128 Tämäkin suunnitelma raukesi, mutta vain Tällä kertaa miltei kaikki asianomaiset noustakseen uudelleen esiin vuonna 1892, täl- olivatkin yhtä mieltä siitä, että ajankohta oli lä kertaa Suomen vientiyhdistyksen (Finlands harvoin ollut otollisempi uuden suomalaisen exportföreningen) toimesta. Senaatin saatua näyttelyn järjestämiselle. Taloudellisten seik- teol lisuushallituksen laatiman uuden esityk- kojen ohella myös Suomen osallistuminen sen eteensä oli tilanne Suomessa kuitenkin jo Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn ehtinyt muuttua näyttelyn kannalta epäedul- perusteli näyttelyn pystyttämistä: Helsingis- liseksi: sato oli jäänyt etenkin maan itäosissa sä joko vuonna 1898 tai 1899 pidetty näyttely huonoksi, ja kun orastavan katastroﬁn ehkäi- muodostaisi Pariisin näyttelyn kenraaliharjoi- se minen vaati runsaasti valtion varoja, ei näyt- tuksen, samalla kun se tarjoaisi suurelle ylei- telyn järjestämistä vallitsevissa oloissa pidet- sölle mahdollisuuden osallistua todelliseen ty mahdollisena. Taustalla vaikuttivat myös spektaakkeliin, jollaisia se tavallisesti saattoi yleis maailmallinen lama, fennomaanien näyt - seurata vain sanomalehtien välityksellä. Osa telyitä kohtaan tuntema epäluulo sekä viime senaatin talousvaliokunnan fennomaanijäse- kädessä myös suomalaisten yritysten lisäänty- nistä tosin vastusti edelleen näyttelyä, mut- vä haluttomuus uhrata aikaa ja varoja näyttely- ta toukokuun lopussa 1897 senaatti valtuutti toimintaan.126 teollisuushallituksen kuitenkin ryhtymään

89 timo vilén toimeen budjetiltaan noin 900 000 markan pakinassaan syyt nykyisten näyttelyiden pi- suuruisen näyttelyn valmistelemiseksi.129 tämiselle seuraavasti: ”koota väkeä, joka wis- Tieto siitä, että Helsinki oli vihdoin saa- kelee rahoja ympärilleen ja sen kautta tuottaa massa kauan kaipaamansa näyttelyn, kiihdytti suurempia voittoja asianomaisille kunnille ja asian puolesta pitkään kampanjoineen libe- niiden asukkaille, missä näyttelyjä pidetään. raalin lehdistön suoranaiseen hurmokseen. Näyttelyt tuowat mukanaan elämää ja wilk- Tukholman näyttely oli monien tarkkailijoi- kautta, antavat puuhaa ja ansiota sellaisillekin, den mielestä osoittanut konkreettisesti, mitä joilla sitä muuten ei olisi ja herättävät yleensä nykyaikaisilla näyttelyillä voitiin saavuttaa, ihmisiä ja yhteiskuntia nukkumasta.”133 ja vaikka valtiovallan rahoituksella toteute- Monien pettymykseksi toista suomalaista tun näyttelyn tiedettiin muodostuvan talou- teollisuusnäyttelyä koskeva esitys kuitenkin dellisesti tappiolliseksi, oltiin näyttelyn eteen hylättiin ”korkeimmasta paikasta”.134 Venäjän useimmissa puheenvuorossa valmiita uhraa- keskusvallan ote Suomesta oli tiukentunut, maan paljonkin.130 Useimmat Helsingin näyt- ja niinpä ei ollut kaukana se tulkinta, että telyn puolesta esitetyt argumentit toistelivat näyttelyn kieltäminen edusti itse asiassa vain vanhaa mantraa suomalaisen teollisuustuo- Venä jän Suomeen kohdistamien sortotoimien tannon edistämisestä sekä Suomen kansalli- loogista jatkoa, vaikkei asiaa näin suorasanai- sen aseman vahvistamisesta.131 Osan mielestä sesti voitu julkisesti ilmaistakaan. Osa näytte- teollisuus ei kuitenkaan enää tarvinnut näyt- lyn kannattajista pyrki kuitenkin vielä puhal- telyitä edistyäkseen, mikä ei tosin vielä mer- tamaan hankkeeseen henkeä vetoamalla kinnyt näyttelyinstituution hylkäämistä. Päin- Tuk holman opetuksiin: suomalaisten toiveet vastoin, näyttelyitä kannatti edelleen järjestää, oli nyt sivuutettu, mutta niin oli Ruotsissakin mutta ei niinkään teollisuuden kuin turismin valtiovalta useaan otteeseen ehtinyt hylätä kannalta. Tukholmassa vierailleista turistimas- anomukset sittemmin menestykseksi osoit- soista oli kirjoitettu runsaasti suomalaisissakin tautuneen näyttelyn järjestämiseksi.135 Helsin- lehdissä, ja samanlaista ulkomaisten turistien kiläisten vetoomukset jäivät kuitenkin vaille ryntäystä odotettiin kaikesta päättäen myös vaikutusta: vuoden 1876 Kaivopuiston näytte- Helsinkiin – edellyttäen tietenkin, että myös ly jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi 1800-luvun Suomessa havahduttaisiin ymmärtämään näyttelytraditiota edustaneeksi suomalaiseksi turismin merkitys potentiaalisena tulonläh- näyttelyksi. teenä.132 Näyttelyn odotettiin myös toimivan Hel- singin kehitystä kiihdyttävänä katalysaattori- Näyttely näyttelyssä na, olkoonkin, että 1890-luvun lopulla tällaiset mielipiteet olivat – kuten yllä jo huomautet- Teollisuus- ja maailmannäyttelyitä koskevassa tiin – vähemmistössä. Esimerkiksi Päivälehden kirjallisuudessa on usein korostettu näyttelyi- ”Tuomas” tiivisti jo aikaisemmin siteeratussa den yhteyttä kansakunnan kuvittelemiseen.

90 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

On toisin sanoen painotettu sitä, että näyt- minen osallistujista näyttelykaupungin ja telyt oli suunniteltu vahvistamaan sellaisia kaupungin katsojiksi. Kaupungin oma pavil- yhteisöllisyyden tunteita, jotka tekivät mah- jonki ei tosin houkutellut suuria yleisömassoja, dolliseksi kansakunnan kaltaisen kuvitellun mutta sitäkin useampi ahmi sisäänsä postmo- yhteisön syntymisen ja voimistumisen.136 dernia teemapuistoa muistuttaneen ”Vanhan Vähemmän sitä vastoin on keskusteltu Tukholman” keinotekoista realismia erilaisil- siitä, että Tukholman yleisen taide- ja teolli- la ruokaan, juomaan ja populaarikulttuuriin suusnäyttelyn tapaiset suuret näyttelyt opet- liittyneillä huvituksilla höystettynä. Toisaalta tivat aikalaisia myös kuvittelemaan, millaista kaupunkia saattoi kuvitella myös nousemalla elämä tulevaisuuden kaupungeissa voisi olla, ylös Suuren näyttelyhallin torneihin, mieli- edustihan näyttelyalue eräänlaista reaalisen kuvituksellisia näyttelyrakennuksia päivitte- kaupungin sisään istutettua mallikaupunkia, lemällä sekä eläytymällä paikallisissa lehdis- jossa kaikki kaupunkien keskeiset haasteet sä julkaistuihin seikkaperäisiin kuvauksiin. – ruuhkautuminen, puhtaanapito, järjestyksen- Tätä kautta – ja ensi sijaisesti juuri tätä kautta pito, asukkaiden ruokkiminen ja viihdyttämi- – Tukholman näyttely ulotti vaikutuksensa nen – oli pyritty ratkaisemaan esimerkillisellä myös Suomeen, olkoonkin, että ajankohtaan tavalla. ”Opettajina” toimivat paitsi näytteille- nähden poikkeuksellisen moni suomalainen asettajat myös erilaiset asiantuntijat sekä toi- myös tutustui näyttelyyn in situ. mittajat, joiden tärkeänä tehtävänä oli tulki- Näyttelyn tienoilla julkaistu turismipropa- ta näyttelyn välittämiä merkityksiä. Vaikka ganda samoin kuin sanomalehtien aikalais- median kehitys oli nykyhetkeen verrattuna kuvaukset kutsuivat nekin tekemään tulkinto- vielä lapsenkengissään, voidaan ilman muuta ja näyttelyn ja Tukholman välisestä suhteesta. sanoa, että ilman lehdistöä Tukholman näytte- Selvää esimerkiksi on, että näyttely nähtiin lyäkään tuskin olisi ollut olemassa – ainakaan enenevässä määrin turisteja kaupunkiin hou- siinä merkityksessä, kuin sen sittemmin olem- kutteleva spektaakkelina. Mutta yhtä selvää me oppineet tuntemaan.137 myös on, että Tukholma itsessään miellettiin Vuoden 1897 näyttely juhli ja romantisoi vetovoimatekijäksi, joka houkuttelisi matkai- urbaania menneisyyttä (”Vanha Tukholma”), lijan tulemaan näyttelyyn. Näyttely samoin tunnisti ja tunnusti modernin kaupunkisuun- kuin sen isäntäkaupunki olivat jotakin, mitä nittelun saavutukset (Tukholman kaupungin turistit kuluttivat, hyödykkeitä,138 ja on help- paviljonki) sekä tarjosi vision kaupunkien po havaita, että vallitseva todellisuus alkoi tulevaisuudesta (näyttelykaupunki kokonai- tässäkin suhteessa yhä enenevässä määrin suu dessaan) – ja teki tämän kaiken suureen olla ristiriidassa virallisen näyttelydiskurssin yleisöön vetoavalla tavalla. Olennaista oli eri- kanssa. Näyttelyn yhteys kaupunkien väliseen laisten perspektiivien mahdollistama, men nei- kilpailuun ei sekään tule yllätyksenä. Rinnas- syys–nykyisyys–tulevaisuus-akselilla ta pah- tukset johtaviin näyttelykaupunkeihin olivat tunut vertailu sekä näyttelyvieraiden siirty - yleisiä, joskin Tukholman pääkilpailijana oli

91 timo vilén luonnollisesti Kööpenhamina ja mittelön pa- myös sijaitsivat kaupungeissa, ja niinpä puhe noksena – ei enempää tai vähempää kuin ase- näyttelyistä kaupunkeina oli omiaan myös koma Skandinavian ”pääkaupunkina”. rostamaan näyttelyiden ja kaupunkien välistä Tukholman ja näyttelyn läheistä suhdetta il- vuorovaikutusta. Kaupungin ja näyttelyn para- mentävät myös aikalaisten tapa viitata näytte- digmaattinen suhde ilmeni erityisen selvänä lyyn ”näyttelykaupunkina” (utställningstaden) ”kaikkien näyttelykaupunkien kuningattareksi” sekä puhe näyttelyistä ”kaupunkeina kaupun- kutsutussa Pariisissa,140 mutta myös Tukholman geissa”. Geppertin mukaan näyttelyiden kut- näyttelyä koskevissa kuvauksissa kuvastuu aja- suminen” kaupungeiksi” yhtäältä alleviivasi tus isäntäkaupungin ja näyttelyn yhteensulau- niiden suuruutta ja toisaalta tähdensi niiden tumisesta: Tukholmaa kuvailtiin vuoroin näyt- kompleksisuutta ja samankaltaisuutta varsi- telyn kehykseksi, vuoroin sen tärkeimmäksi naisten kaupunkien kanssa.139 Mutta näyttelyt vetovoimaksi ja usein sen keskeisimmäksi eivät olleet vain kaupunkeja itsessään, vaan näyttelykohteeksi, näyttelyksi näyttelyssä.

viitteet

1 Ensimmäinen varsinainen maailmannäytte- maailmannäyttelyitä koskevaan tutkimukseen ly järjestettiin Lontoossa vuonna 1851. Great tarjoaa Geppert & Coffey & Lau. Erilaisia näyt- Exhibitionin (viralliselta nimeltään Great Ex- telyjä koskeva sangen kattava (joskaan ei auko- hibition of the Work of Industry of all Nations) ton) listaus löytyy myös teoksesta Geppert 2013, nimellä kulkenutta näyttelyä oli kuitenkin 250–260. Suomalaisten osallistumisesta maail- edeltänyt suuri joukko erilaisia kansallisia ja mannäyttelyihin, Smeds 1996. kansainvälisiä näyttelyitä lähtien British Society 2 Geppert 2013, 224–229; Loyrette 1985, erityises- of Artsin vuonna 1756 Lontoossa järjestämästä ti 174–176. Ks. myös Syrjämaa 2007, 53–57. taide- ja teollisuusnäyttelystä. Näyttelyjen his- 3 Tässä ei ole kyse ”pelkästä” historiantutkijoi- toriaa käsittelevässä kirjallisuudessa mainitaan den konstruktiosta, sillä myös aikalaiset mielsi- usein myös Pariisissa 1700-luvun lopun ja 1800- vät elävänsä keskellä suurten näyttelyjen aika- luvun alun aikana järjestetyt näyttelyt, jotka kautta. Tähän liittyen, ks. esim. Östra Finland toimivat esikuvina joukolle saksalaisia näytte- 25.7.1898. lyitä sekä Lontoon ensimmäiselle maailman- 4 Geppert 2013, 3. näyttelylle. Maailmannäyttelyistä yleensä, ks. 5 Roche 2000, 53–55. Allwood 2001; Findling & Pelle 1990; Gilbert 6 Gilbert 1994, 21. Toisaalta näyttelyt myös sulki- 1994;Greenhalgh 1988,2000; Greenhalgh 2011; vat tehokkaasti ulkopuolelleen niiden ideolo- Mattie 1998; Roche 2000; Rydell 1987; Rydell giaan sekä länsimaiseen arvomaailmaan huo- 1993; Rydell & Findling & Pelle 2000; Syrjä- nosti sopivia ilmiöitä. Tähän liittyen Syrjämaa maa 2007. Erinomaisen, joskin vain vuoteen 2007, 24–25. 2005 asti ulottuvan bibliograﬁsen katsauksen 7 Itse asiassa neljistä ensimmäisistä olympialaisista

92 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

kolmet järjestettiin maailmannäyttelyn yhtey- Hasselgren 1897, vii; Satakunta 24.7.1897. Ks. dessä – taikka oikeammin maailmannäyttelyn myös Geppertin analyysi Pariisista kaupungis- varjossa, sillä niin Pariisin, St. Louisin kuin sa pidettyjen suurten maailmannäyttelyiden Lontoonkin olympialaiset näyttäytyivät vain tärkeimpänä – ja kauneimpana – kohteena. eräinä maailmannäyttelyiden lukuisista sivu- Geppert 2013, 236. juonteista. Maailmannäyttelyiden ja olympia- 19 Esimerkiksi Chicagon vuoden 1893 maailman- laisten välisestä suhteesta, ks. Ekström 1991, 20, näyttely – johon tässä yhteydessä on usein tapa- 57, 60. na viitata – merkitsi vaikuttavaa lähtölaukausta 8 Ks. esim. Syrjämaa 2007, 45, 56. Ks. myös Has- kaupunkien kaunistamista (sekä kaupunkilais- selgren 1897, 76–77. ten moraalista kasvattamista) puistojen ja mo- 9 Kööpenhaminan näyttelyistä, ks. Linvald 1988. numentaalirakennusten kautta korostaneelle Tukholman näyttelyistä, ks. Chrispinsson 2007; City beautiful -liikkeelle. Meller 2013, 19–26; Sörenson 1999. Helsingin vuoden 1876 näytte- Silla 2013; Rydell 1987, 68–71. lystä ks. Syrjämaa 2009; Syrjämaa 2010. Muista 20 Smeds 1996, 274. Smedsin teoksesta löytyy Helsingissä järjestetyistä näyttelyistä, ks. esim. myös hyödyllinen lista suomalaisten näytteille- Bell & Hietala 2002, 201–215. asettajien osallistumisesta suuriin maailman- 10 Tässä voidaan ajatella esimerkiksi Helsingin näyttelyihin sekä Venäjällä järjestettyihin yleis- vuoden 1876 näyttelyä, jonka näki arviolta näyttelyihin, mt., 53. n. 90 000 vierasta. Syrjämaa 2010, 29. Määrä on 21 Vuonna 1897 tuli kuluneeksi neljännesvuosi- vaatimaton verrattuna maailmannäyttelyiden sata kuningas Oskar II:n kruunajaisista, mikä miljooniin kävijöihin, mutta asettuu oikeisiin loi otolliset puitteet ruotsalaista kansakuntaa mittasuhteisiin, kun sitä verrataan Helsingin rakentaneelle tapahtumalle. Vaikka näyttelyi- silloiseen väkilukuun (n. 30 000). den kytkeminen monarkkien merkkipäiviin oli 11 Ks. etenkin Ekström 1991; Ekström 1994; Ek- yleistä ajan Euroopassa, ei Tukholman näytte- ström 2009; Jülich & Snickars 2006; Fridlund lyn järjestäminen juuri kyseisenä vuonna kui- 1998; Gustafsson Reinius 2005; Nordin 2009; tenkaan ollut järjestäjien alkuperäisenä tarkoi- Nordin 2001; Pred 1991; Pred 1995; Sörenson tuksena: näyttelyä oli yritetty saada pystytettyä 1999. jo aikaisemmin, ja mikäli tässä olisi onnistuttu, 12 Anderson 2003. Näyttelyjen ja nationalismin olisi epäilemättä löydetty jokin toinen vuosi- välisestä yhteydestä, ks. myös Syrjämaa 2007, päivä, johon näyttely olisi voitu liittää. Näytte- 101–124. lyn taustoista, ks. Hasselgren 1897, 65–85; Pred 13 Geppert 2013, 221, 233–234; Gilbert 1994, 22; 1995, 39–35. Rennen 2007, 15–21. 22 Hasselgren 1897, 67. 14 Ibid., 222–234; Silla 2013; Meller 2013, 19–26. 23 Syrjämaa 2009, 31. 15 Turismin ja varhaisten näyttelyiden välisestä 24 Ordbok för Tidningsläsare 1903, 288; Sörenson yhteydestä, ks. Roche 2000, 65–69; Barton 2008, 29. 2005, 41–72; Smeds 1996, 107. 25 Uusi Suometar 15.7.1897. 16 Rennen 2007, 20-21. 26 Rubenson 1897, 219–220. Tukholmasta ”suur- 17 Geppert 2013, 223. kaupunkina”, ks. esim. Uusi Suometar 15.7.1897. 18 Vrt. virallisen näyttelykertomuksen alkusanat. 27 Fridlund 1998, 80–81.

93 timo vilén

28 Ks. esim. Pred 1995, 73. 43 Chrispinssonin mukaan tällaiset kohtaamiset 29 Hasselgren 1897, 496–97; Smeds 1996, 274, 337. saattoivat osaltaan lieventää luokkavastakoh- 30 Smeds 1996, 274, 337. taisuuksia sekä edistää nk. ruotsalaista mal- 31 Smeds 1996, 276–77, 326, 346. Mitä erityisesti lia, pääoman ja työväen välistä yhteistyötä. tulee Tukholmaan, niin suomalaisten intoa osal- Chrispinsson, 2007, 69–70. listua näyttelyyn vähensi myös lyhyt valmis- 44 Keski-Suomi 10.7.1897. tautumisaika: vaikka Venäjän viranomaiset 45 Hasselgren 1897, 22–26, 218- 100–101, Boberg oli sai vat näyttelyn järjestäjien lähettämän kutsun tunnettu näyttelyarkkitehti. Tukholman näytte- jo kesäkuussa 1896, välitettiin kutsu Pietarista lyn lisäksi hän vastasi mm. Ruotsin paviljongis- Helsinkiin ilmeisesti vasta vuoden 1897 alusta vuoden 1904 St. Louisin maailmannäyttelys- sa, mikä sekin tulkittiin julkisuudessa Venäjän sä sekä Malmössä vuonna 1914 toimeenpannun yhtenäistämispolitiikan erääksi ilmentymäksi. ”balttilaisen” näyttelyn (Baltiska utställningen) Hufvudstadsbladet 3.1.1897; Päivälehti 23.10.1897. yleisilmeestä. G Ferdinand Boberg, http://sok. 32 Ks. esim. Hasselgren 1897, 68–69; Itä-Suomen riksarkivet.se/sbl/artikel/17840. Näyttelyn ark- Sanomat 13.8.1897. Ks. myös Smeds 1996, 276– kitehturista ylipäänsä, Sörenson 1999. Malmön 77. ”balttilaisesta” näyttelystä, ks. Christenson & 33 Ks. esim. Keski-Suomi 10.7.1897; Hufvudstads- Ericsson & Pehrsson 1989. Kristallipalatsin jäl- bladet 23.10.1897. jittelystä ja sen vaikutuksesta arkkitehtuuriin, 34 Päivälehti 13.6.1897. ks. esim. Syrjämaa 2007, 39–45; Syrjämaa 2010, 35 Geppert 2013, 222. Niinpä esimerkiksi ensim- 38–39. mäinen varsinainen maailmannäyttely, Lon- 46 Fridlund 1998, 84. toon vuoden 1851 Great Exhibition, järjestet- 47 Aikalaisetkin puhuivat näyttelyalueesta usein tiin Hyde Parkin kuninkaallisessa puistossa, ”näyttelykaupunkina”. Ks. esim. Haselgren alueella, jossa yhdistyivät vaatimukset laajasta, 1897, 219, 292. rakentamattomasta tilasta sekä keskeisestä si- 48 Silla 2013. jainnista. Lontoon näyttelystä, Auerbach 1999. 49 Ks. esim. Keski-Suomi 17.7.1897; Hasselgren 36 Hasselgren 1897, 70–73. 1897, 218–223. Samanlaisia tuntemuksia aiheut- 37 Hasselgren 1897, 29; Sörenson 1999, 288–89; ti – ja samanlaisia perspektiivejä tarjoili – myös Chrispinsson 2007, 41–68. näyttelyaluetta halkonut köysirata. Tähän liit- 38 Rörrby 1992. tyen, ks. esim. Aftonposten 25.5.1897. Näyttelyn 39 Näyttelyn arkkitehtuurista ja rakennuksista tar- yhteydessä järjestetyistä kuumailmapallolen- kemmin, ks. Rörrby 1992. Alueella on myös noista, ks. Ekström 2006; Ekström 2009. äskettäin suoritettu arkeologisia kaivauksia, 50 Hasselgren 1897, 219. joiden avulla on haluttu tehdä näkyväksi vuo- 51 Vrt. Silla 2013. Erilaisten ja vaihtuvien nä- den 1897 näyttelyn jälkiä Djurgårdenilla. Ks. kökulmien omaksumista korostettiin myös Nordin 2007. useissa näyttelyjen pedagogiikkaa käsitelleissä 40 Geppert 2013, 221, 233–34. aikalaisteksteissä. Erityisen tärkeänä pidettiin 41 Meller 2013, 19–20; Silla 2013; Gilbert 1994, 22; yleiskatsauksen tai kokonaiskuvan muodosta- Rennen 2007, 18–19. mista, sillä juuri sen katsottiin muodostavan 42 Pred 1995, 74–75; Meller 2014, 21. avaimen näyttelyn syvempien merkitysten

94 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

ymmärtämiselle. Ekström 2009, 202; Ekström Tukholman näyttelyn aikoihin, vaan kuten täs- 2006, 275. säkin on osoitettu, jo vuoden 1897 näyttelyn 52 Ks. virallisen näyttelykertomuksen alkusanat. yhteydessä. Hasselgren 1897, vii. Kuten Geppert 2013, 236 66 Handbok för resande till Stockholm, 1892, 62; Stock- huomauttaa, myös Pariisin suurten maailman- holm, Die Hauptstadt Schwedens 1895; Chrispins- näyttelyiden yhteydessä toistuu ajatus, että son 2007, 46. näyttelystä keskeistä oli loppujen lopuksi juuri 67 Rée 1897, 3; Ginisty 1892. Siteerattu Stockholm, isäntäkaupungin – kyseisessä tapauksessa – Pa- Die Hauptstadt Schwedens 1892, 9 mukaan. riisin näkeminen. 68 Larsén 2008. 53 Hasselgren 1897, 67–69. 69 Blanche 1897, 9. 54 Ibid., 76. Tukholman kaupungin panostuksesta 70 Ks. esim. Stockholm, Die Haupstadt Schwedens näyttelyyn, ks. myös Åbo Tidning 7.7.1897. 1895; Blanche 1897. 55 Sehlin 1998, 58-64; Några ord om den utländska 71 Fridlund 1998, 82–83. turisttrafiken på Stockholm 1895, 10. 72 Ks. esim. Stockholm und seine Umgebungen 1897, 56 Några ord om den utländska turisttrafiken på Stock- 4; Stockholm, die Hauptstadt Schwedens 1895, 119– holm 1895. Tukholmassa käytyä keskustelua voi 123; Chrispinsson 2007, 46. Tukholman moder- verrata Italiassa samaan aikaan käynnistynee- nisuutta korostettiin vieläkin selkeämmin vuo- seen, painotuksiltaan hyvin samanlaiseen de- den 1930 Tukholman näyttelyn yhteydessä. battiin. Ks. Syrjämaa 1994, 74-75. Jälkimmäiseen liittyen ks. Tistedt 2005. 57 Några ord om den utländska turisttrafiken på Stock- 73 Bennett 1895, 337; Galbin 2010. Vuoteen 1914 holm 1895. mennessä Yhdysvalloista oli kuitenkin tullut 58 Ibid., 12. alan johtava maa: puhelintiheys oli Amerikas- 59 Några ord om den utländska turisttrafiken på sa tuolloin jo kasvanut kaksinkertaiseksi esi- Stockholm 1895, 12-13. merkiksi Ruotsiin tai Sveitsiin verrattuna. 60 Chrispinsson 2007, 43. 74 Hietala 1992. 61 Några ord om den utländska turisttrafiken på 75 Hasselgren 1897, 369. Käsityksiä Berliinin edis- Stockholm 1895, 12–13. Kyseisestä konferens- tyneisyydestä lienee tässä tapauksessa muokan- sista tarkemmin, ks. Lundell 2006. nut myös kaupungissa edellisvuonna (1896) 62 Lundell 2006; Chrispinsson 2007, 71; Hassel- järjestetty suuri teollisuusnäyttely (Große gren 1897, 1048. Berliner Gewerbeausstellung). Sen katsottiin 63 Några ord om den utländska turisttrafiken på yleisesti osoittaneen Berliinin moderniuden ja Stockholm 1895, 4. kohottaneen sen muiden johtavien eurooppa- 64 Ks. esim. Holcomb 1994, 115–125. laisten metropolien rinnalle ja vieläpä ohikin 65 Stockholm, Die Hauptstadt Schwedens, 1895, 5–7, – siitäkin huolimatta, että Berliinin pahimmat 13; Handbok för resande till Stockholm, 1892, 62. kilpailijat Pariisi ja Lontoo olivat ehtineet jär- Käsitteen ”Pohjolan Venetsia” historiasta ja jestää jo useita maailmannäyttelyitä, jollaiseksi sen yhteydestä Tukholmaan, ks. Sörenson 2008, Berliinin näyttelyä ei sentään voitu laskea sen 13–19. Vrt. myös Larsén 2008, 100. Toisin kuin laajuudesta huolimatta. Geppert 2013, 223. Ber- Larsén kirjoittaa, käsitettä ei alettu hyödyn- liinin näyttelystä laajemmin, mt., 16–61. tää Tukholman markkinoinnissa vuoden 1909 76 Tidningen Kalmar 21.5.1897

95 timo vilén

77 Geppert 2013, 224–229. 95 Ibid. 78 Ks. esim. Östgötaposten 28.5.1897. Ks. myös 96 Greenhalgh 2000, 112–126. Ranki 2006, 135–146; Syrjämaa 2007, 54. 97 Ks. esim. Uusi Suometar 15.7.1897. 79 Blanche 1897, 15. 98 Gilbert 1994, 14–26. Ks. myös Benedict 1994; 80 Ajkay 1984, 149–82; G Ferdinand Boberg, Syrjämaa 2007, 64, 162–164. http://sok.riksarkivet.se/sbl/artikel/17840. 99 Ibid. 81 Koivunen 2006, 126. 100 Päivälehti 13.6.1897. 82 Ks. esim. Keski-Suomi 10.7.1897. 101 Gilbert 1994, 14–26; Benedict 1983, 53–53; 83 Tämä nähdään myös lukuisissa suomalai- Bennet 1995, 25–33, 48–58, 63–69, 197–198; siin lehtiin kirjoitetuissa näyttelyraporteissa. Rennen 2007, 18–22. Tukholman näyttelyn ta- Taidehallikin saatettiin toki mainita lyhyesti, loudellisista tavoitteista mainitussa valossa, ks. mutta enimmäkseen lehtien kirjeenvaihtajia Hasselgren 1897, 84. kiinnostivat näyttelyn muut attraktiot. Taiteen 102 Ekström 2009, 187–88, 196–200. sivuuttamista saatettiin myös perustella sillä, 103 Gilbert 1994, 14–26; Benedict 1983, 53–53. ettei kirjeenvaihtajien asiantuntemus riittänyt 104 Hasselgren 1897, 104–05; Nordin 2007, 14–20; taidepaviljongissa esillä olleiden töiden arvioi- Nordin 2009; Pred1995, 67–72. miseen. Ks. esim. Keski-Suomi 10.7.1897. 105 Hasselgren 1897, 296. 84 Greenhalgh 1988, 198. 106 Ibid., 105. 85 Östgötaposten 28.5.1897. Ks. myös Syrjämaa 107 Pred 1995, 67. 2007, 39. 108 Hasselgren 1897, 105. Aitouden ja epäaitouden 86 Ulkomaisista näyttelyvieraista enin osa – yh- välisestä mutkikkaasta rajavedosta ks. Mac- teensä neljäsosa – oli saksalaisia, mutta myös Cannel 1999, 95–108. suomalaisia, venäläisiä, tanskalaisia, norjalaisia, 109 Hasselgren 1897, 292–315; Pred 1995, 67–72. englantilaisia ja amerikkalaisia vierailijoita saa- 110 Åbo Tidning 11.7.1897; Kansalainen 12.8.1897; pui runsain joukoin. Chrispinsson 2007, 43, 47, 61. Hasselgren 1897, 227 87 Kotkan Sanomat 4.9.1897. 111 Hasselgren 1897, 566–568. Kuten monessa 88 Massaturismin historiasta Suomessa ja ylipää- muussakin maassa, Röntgen-säteet tulivat siis täänkin, ks. Kostiainen 1995, 9-27. myös Ruotsissa popularisoiduiksi jo paljon en- 89 Arvioita suuriin näyttelyihin osallistuneiden nen kuin ne otettiin laajamittaisesti käyttöön suomalaisten käsityöläisten määrästä voi tehdä diagnostiikassa. Jülich 2002; Jülich 2006. Smeds 1996, 109–112 pohjalta 112 Hasselgren 1897, 355–369; Lundgren 2006, 90 Ks. esim. Turun lehti 17.7.1897; Sanomia Turus- 309–312, 317; Åbo Tidning 7.7.1897. ta 15.7.1897; Aftonposten 18.5.1897; Päivälehti 113 Hasselgren 1897, 357–59. 25.4.1897. Tähän liittyen, ks. myös Smeds 1996, 114 Åbo Tidning 7.7.1897. Tässä yhteydessä voidaan 108–09. mainita myös Tukholman kaupungin näyttelyn 91 Lehdistön roolista näyttelyiden ”jatkeena”, ks. yhteydessä kustantama ja sen tilaama merkki- Ekström 2009, 201. teos Stockholm: Sveriges hufvudstad skildrad med 92 Ks. esim. Hufvudstadsbladet 17.6.1897. anledning af Allmänna konst- och industriutställ- 93 Veckobladet 8.9.1897. ningen 1897. Teos oli laajuudeltaan vielä näyt- 94 Kotkan Sanomat 4.9.1897. telyäkin kattavampi ja edusti, kuten Lundgren

96 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

huomauttaa, näyttelyn jatketta tulevaisuuden 128 Ks. esim. Aftonposten 16.3.1896; Tampereen Sano- suuntaan. Lundgren 2006, 317. mat 1.5.1897; Nya Pressen 28.4.1896; Smeds 1996, 115 Lundgren 2006, 318; Åbo Tidning 7.7.1897. 228.29. 116 Hasselgren 1897, 369. 129 Ks. esim. Päivälehti 31.5.1897. 117 Ibid., 310, 320. 130 Ks. esim. Nya Pressen 10.8.1897. 118 Ibid., 323–324; Hasselgren 1897, 362. Itse asias- 131 Aftonposten 16.3.1897, 29.4.1897; Hufvudstads- sa kyseinen dioraama edustaa malliesimerkkiä bladet 16.3.1896, 29.4.1896, 5.6.1896, 15.11.1896, turismintutkimuksen pioneeri Dean MacCan- 3.1.1897, 16.3.1897, 5.6.1897; Åbo Underrättelser nellin ”lavastetusta takahuoneesta” (staged back 18.8.1896. Vrt. myös Smeds 2006. region). MacCannel 1976, 99. 132 Åbo Underrättelser 13.6.1897. 119 Ingles 2013, 106–07. 133 Päivälehti 13.6.1897 120 Meller 2013, 20–26. 134 Ks. esim. Päivälehti 10.8.1897. 121 Tähän liittyen, ks. esim. Roche 2000; Gold & 135 Nya Pressen 10.8.1897; Uusi Suometar 10.12.1897. Gold 2007. 136 Anderson 2003. Näyttelyjen ja nationalismin 122 Larsson 1967, 15. Vastaava kuvaus löytyy myös välisestä yhteydestä ks. myös Syrjämaa 2007, teoksesta Sandberg 1957, 116. 101–124 123 Uusi Suometar 15.7.1897. 137 Näyttelyistä mediatapahtumina ks. Susman 124 Ks. esim. Aftonposten 16.3.1896; Tampereen Sano- 1983, 4. Andersonin mukaan vasta sanoma- mat 1.5.1897; Nya Pressen 28.4.1896. lehdet ja niitä lukeva yleisö mahdollistivat 125 Ibid. Suomalaisten maatalousnäyttelyiden his- kansakunnan kuvittelemisen, erilaisista kulut- toriasta Kåhrström 2013. tamiseen ja makuun liittyvistä käsityksistä pu- 126 Ks. esim. Aftonposten 16.3.1896; Tampereen Sano- humattakaan. Anderson 1991, 24–25. mat 1.5.1897; Nya Pressen 28.4.1896; Smeds 1996, 138 Pred 1996, 72. 276–77, 326, 346. 139 Geppert 2013, 232–34. 127 Päivälehti 13.6.1897. 140 Ibid. 224. lähteet ja kirjallisuus

Painetut lähteet Ginisty, Paul (1892), De Paris au Cap Nord: notes pittoresques sur la Scandinavie. Paris. Bennett, Alfred Roslin (1895), Telephone Systems Handbok för resande till Stockholm. – Handbuch für of the Continent of Europe. London and New Reisende nach Stockholm.-Guide pour voyageurs à York: Longmans, Green and Co, http://ar- Stockholm.- Guide for travellers to Stockholm (1892), chive.org/stream/telephonesystems00benn- Stockholm: H. Pettersson. rich#page/332/mode/2up (luettu 22.1.2015). Hasselgren, Andreas (1897), Utställningen i Stock- Blanche, Thore (1897), Ofﬁcial Guide to Stockholm holm 1897: beskrifning i ord och bild öfver Allmänna and the great Art- and Industrial exhibition of 1897. Konst- & industriutställningen, 1897. Stockholm: Translated by George W. Lithman. Stockholm: Fröleen. Nord. bokh. Larsson, Yngve (1967), På march mot demokratin:

97 timo vilén

från hundragradig skala till allmän rösträtt (1900– Kirjallisuus 1920). Stockholm: Almqvist & Wiksell. Några ord om den utländska turisttrafiken på Stockholm Ajkay, Anna von (toim.) (1984), Värdefulla industri- (1895). Stockholm: A. L. Normans Boktryckeri- miljöer i Stockholm. Stockholm: Fastighetskontor. Aktiebolag, http://www.stockholmskallan.se/ Allwood, John (2001), The Great Exhibitions 150 Years. PostFiles/KUL/SSM_nagra_ord_om_den_ut- (Revised by Ted Allan and Patrick Reid.). Lon- landska_1895.pdf, (luettu 22.1.2015) don: Exhibition Consultants. Ordbok för tidningsläsare (1903), Utställningar, skan- Anderson, Benedict (1991, 2003), Imagined Com- dinaviska. Ljus: Stockholm, 288. munities. Reflections on the Origin and Spread of Päivälehti 1897 Nationalism. Revised Edition. London: Verso. Rée, Immanuel (1897), Stockholm und seine Umge- Auerbach, Jeffrey A. (1999), The Great Exhibition bungen: Mit 4 Karten. Stockholm: A.V. Carlson. of 1851: a Nation on Display. New Haven: Yale Rubenson, Moritz (1897), Statistiska uppgifter University Press. angående staden och dess befolkning. – E.W. Barton, Susan (2005), Working-Class Organisations Dahlgren (toim.) Sveriges hufvudstad skildrad med and Popular Tourism, 1840–1970. Manchester: anledning af allmänna konst- och industriutställ- Manchester University Press. ningen 1897. D. 1. Stockholm: J. Beckman. Bell, Marjatta & Hietala, Marjatta (2002), Helsinki. Sandberg, Harry (1957), En södergrabb berättar The Innovative City. Historical Perspectives. Helsin- – barndomsminnen och bilder från 1880-talets Stock- ki: SKS. holm. Stockholm: Norstedts. Benedict, Burton (1983), The Anthropology of World’s Stockholm, die Hauptstadt Schwedens. Wegweiser Fairs: San Francisco’s Panama Pacific International des Schwedischen Touristenvereins. (1895), Aus Exposition of 1915. London: Scholar Press. d. Schwedischen übertragen von P. Wittman. Benedict, Burton (1991), International Exhibitions Stockholm: Wahlström & Widstrand. and National Identity. Anthropology Today 7:3, 5–9. Benedict, Burton (1994), Rituals of Representa- Lehdet tion: Ethnic Stereotypes and Colonized People at World’s Fairs. – Robert W. Rydell & Nancy Aftonposten 1897 Gwinn (toim.), Fair Representations: World’s Fairs Hufvudstadsbladet 1896–1897 and the Modern World. Amsterdam: VU Univer- Kansalainen 1897 sity Press, 28–61. Keski-Suomi 1897 Bennet, Tony (1995), The Birth of the Museum. History, Kotkan Sanomat 1897 Theory, Politics. London & New York: Routledge. Nya Pressen 1897 Chrispinsson, John (2007), Stockholmsutställningar. Tidningen Kalmar 1897 Stockholm: Historiska Media. Turun Lehti 1897 Christenson, Göran, Ericsson, Anne-Marie & Uusi Suometar 1897 Pehrsson, Peer-Jan (1989), Baltiska utställningen Åbo Tidning 1897 1914. Lund: Signum. Åbo Underrättelser 1897 Ekström, Anders (1991), Stockholmsutställningen Östgötaposten 1897 1897. – Hans Medelius & Sten Rentzhog (toim.) Östra Finland 1897 90-tal. Stockholm: Nordiska museet.

98 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

Ekström, Anders (1994), Den utställda världen. Stock- Olympic Cities: City Agendas, Planning, and the holmsutställningen 1897 och 1800-talets världsut- World’s Games, 1896–2016. London: Routledge. ställningar. Stockholm: Nordiska Museet. Greenhalgh, Paul (1988, 2000), Ephemeral vistas. Ekström, Ander & Jülich, Solveig & Snickars, Pel- The expositions Universelles. Great Exhibitions and le (toim.) (2006), 1897: Mediehistorier kring Stock- World’s Fairs, 1851–1939. Manchester: Manches- holmsutställningen. Stockholm: Statens ljud- och ter University Press. bildarkiv. Greenhalgh, Paul (2011), Fair World: A History of Ekström Anders (2006), Det vertikala arkivet: om World’s Fairs and Expositions from London to Shang- översiktsmedier och historiska svindelkäns- hai 1851–2010. Winterbourne, UK: Papadakis. lor. – Ánders Ekström & Solveig Jülich & Pelle Gustafsson Reinius, Lotten (2005), Förfärliga och Snickars (toim.) 1897: Mediehistorier kring Stock- begärliga föremål. Om tingens roller på Stockholms- holmsutställningen. Stockholm: Statens ljud- och utställningen 1897 och Etnografiska missionsutställ- bildarkiv, 275–307. ningen 1907. Stockholm: Etnografiska museet. Ekström, Anders (2009), Seeing From Above: Hietala, Marjatta (1992), Tietoa, taitoa, asiantun- A Particular History of the General Observer. temusta: Helsinki eurooppalaisessa kehityksessä Nineteenth-Century Contexts, Vol. 31, No. 3, Sep- 1875–1917. 1, Innovaatioiden ja kansainvälistymisen tember 2009, 185–207. vuosikymmenet. Helsinki: Suomen historiallinen Findling, John E. & Pelle, Kimberley D. (toim.) seura, Helsingin kaupungin tietokeskus. (1990), Historical Dictionary of World’s Fairs and Holcomb, Briavel (1994), City Make-overs: Mar- Expositions, 1851–1988. New York, Westport & keting the Post-Industrial City. – John R. Gold London: Greenwood Press. & Stephen V. Ward (toim.), Place Promotion. The Fridlund, Mats (1998), De nationalistiska systemen. Use of Publicity and Marketing to Sell Towns and Konstruktion av teknik och svenskhet kring se- Regions. Cichester: John Wiley & Sons, 115–125. kelskiftet 1900. – Pär Blomkvist & Arne Kajser Ingles, David (2013), Sewers and Sensibilities: the (toim.) Den Konstruerade världen: tekniska system Bourgeouis Faecal Experience in the Nine- i historiskt perspektiv. Stockholm: Brutus Östlings teenth-century City. – Alexander Cowan & Bokförlag Symposion, 77–103. Jill Steward (toim.), The City and the Senses: Geppert, Alexander C.T. & Coffey, Jean & Lau, Urban Culture Since 1500. Aldershot, Burlington: Tammy, International Exhibitions, Expositions Ashgate, 105–130. Universelles and World’s Fairs, 1851–2005: A Bib- Jülich, Solveig (2002), Skuggor av sanning. Tidig liography. Freie Universität Berlin, Germany svensk radiologi och visuell kultur. Linköping: and California State University, Fresno, USA, Linköpings universitet. http://www.geschkult.fuberlin.de/e/fmi/astro- Jülich, Solveig (2006), Medier som modern magi: futurismus/publikationen/Geppert__Expo_bib- Tidiga röntgenbilder och film. – Ánders Ek- liography_3ed.pdf?1407585449 (luettu 22.1.2015). ström & Solveig Jülich & Pelle Snickars (toim.) Gilbert, James (1994), World’s Fairs as Historical 1897: Mediehistorier kring Stockholmsutställningen. Events. – Robert W. Rydell & Nancy Gwinn Stockholm: Statens ljud- och bildarkiv, 229–271. (toim.), Fair Representations: World’s Fairs and the Koivunen, Leila (2006), Nähtävyyksiin tutustumas- Modern World. Amsterdam: VU University Press. sa. – Leila Koivunen, Taina Syrjämaa & Ilse- Gold, John R. & Gold, Margaret M. (toim.) (2007), Mari Söderholm (toim.), Turistin tilat. Tilallisuus

99 timo vilén

modernin matkustajan kokemuksena. Turun Histo- Freestone & Marco Amati (toim.) Exhibitions riallinen Arkisto 58. Turku: Turun Historialli- and the Development of Modern Planning Culture. nen Yhdistys, 121–134. Farnham: Ashgate Publishing, 19–34. Kostiainen, Auvo (1995), Massaturismin historial- Nordin, Jonas M. (2007) Det magiska året 1897. För- linen syntymä. – Auvo Kostiainen & Katarii- studie till ett samtids- och publikarkeologiskt projekt. na Korpela (toim.), Mikä maa- mikä valuutta? Stockholm: Statens historiska museer, http:// Matkakirja turismin historiaan. Turun yliopiston www.shmm.se/Documents/forskning/rapport- historian laitos, yleinen historia, julkaisuja no. 5f%C3%B6r%20hemsidan.pdf (luettu 22.1.2015). 35: Turku, 9–27. Nordin, Jonas M. (2009), Den iscensatta medel- Kåhrström, Olof (2013) (toim.), När landet kom till tiden och drömmen om moderniteten: histo- staden: lantbruksmöten och lantbruksutställningar riebruket vid Stockholmsutställningen 1897. som arenor för agrara moderniseringssträvanden – Samuel Edquist & Lars Hermanson & Stefan i Sverige och Finland 1844–1970 Stockholm: Kungl. Johansson (toim.) Tankar om ursprung: forntiden skogs- och lantbruksakademien. och medeltiden i nordisk historieanvändning. Stock- Larsén, Jan (2008), Myterna om ”Nordens Vene- holm: Statens historiska museum, 223–248. dig”. En intervju av Lennart Jarnhammar. – Ulf Nordin, Jonas M. (2011), Archaelogy in the World Sörenson (toim.) Stockholm turiststaden. Stock- of Display: a Material Study of the Use of His- holm: Samfundet S:t Erik, 92–107. tory in the Stockholm Exhibition of 1897. In- Linvald, Steffen (1988), Den Nordiske industri-, ternational Journal of Historical Archaeology 15:3, landbrugs- og kunstudstilling i København 1888: Et 358–380. hundredårsminde. København: Bogan. Pred, Allan (1991), Spectacular Articulations of Loyrette, Henri (1985), Gustave Eiffel. New York: Modernity: The Stockholm Exhibition of 1897. Rizzoli. Geograﬁska Annaler. Series B, Human Geography Lundell, Patrik (2006), Pressen är budskapet: Jour- 73:1, 45–84. nalistkongressen och den svenska pressens legi- Pred, Allan (1995), Recognizing European Modernities: timitetssträvanden. – Ánders Ekström & Solveig a Montage of the Present. London: Routledge. Jülich & Pelle Snickars (toim.) 1897: Mediehis- Ranki, Kristiina (2006), Berliini vai Pariisi? Suo- torier kring Stockholmsutställningen. Stockholm: malaisia mielikuvia saksalaisuudesta ja ranska- Statens ljud- och bildarkiv, 47–82. laisuudesta 1880–1914. – Aleksanteri Suvioja & Lundgren, Frans (2006), Social samling: Att stäl- Erkki Teräväinen (toim.) Kahden kulttuurin välit- la ut samhället kring 1900. – Ánders Ekström täjä. Hannes Saarisen juhlakirja. Helsinki: Helsin- & Solveig Jülich & Pelle Snickars (toim.) 1897: gin yliopisto, 135–146. Mediehistorier kring Stockholmsutställningen. Stock- Rennen, Ward (2007), CityEvents: Place Selling in a holm: Statens ljud- och bildarkiv, 309–337. Media Age. Amsterdam: Amsterdam University MacCannel, Dean (1999), The Tourist. A New Press. Theory of the Leisure Class. Berkeley & Los Ange- Roche, Maurice (2000), Mega-Events and Modernity: les: University of California Press. Olympics and Expos in the Growth of Global Culture. Mattie, Erik (1998), World’s Fairs. New York: London: Routledge. Princeton Architectural Press. Rörrby, Martin (1992), I spåren av Stockholmsut- Meller, Helen (2014), Imagining the future of the ställningen 1897. Byggnadskultur 3/1992, http:// city through exhibitions 1851–1914. – Robert www.byggnadsvard.se/byggnadskultur/bebyg- 100 ”mahtava paviljonkien kaupunki”

gelsehistoria/i-sp%C3%A5ren-av-stockholmsut- Foreignness in an Exhibition. – Folke Hen- st%C3%A4llningen-1897 (luettu 22.1.2015). ningsen & Anne, Koivunen Leila & Syrjämaa Rydell, Robert W. (1987), All the World’s a Fair: Vi- Taina (toim.), Nordic Perspectives on Encountering sions of Empire at American International Exposi- Foreignness. Vaasa: General History, University tions, 1876–1916. Chicago: University of Chicago of Turku., 27–40. Press. Syrjämaa, Taina (2010), Näyttelypaviljonki uuden- Rydell, Robert W. (1993). World of Fairs: The Century- laisena kansainvälisenä toiminnan ja tulkinnan of-Progress Expositions. Chicago: University of tilana Kaivopuistossa vuonna 1876. Historialli- Chicago Press. nen Aikakauskirja 108:1, 29–46. Rydell, Robert W., Findling, John E. & Pelle, Kim- Tistedt, Petter (2005), Svea rike: kunskap, publiker och berly D. (2000), Fair America: World’s Fairs in the lärande på Stockholmsutställningen 1930. Uppsala: United States. Smithsonian Institution Press. Uppsala universitet, Institutionen för Idé- och Sehlin, Halvar (1998), Känn ditt land: STF:s roll lärdomshistoria. i den svenska turismens historia. Stockholm: Svens- Urry, John (2002), The Tourist Gaze. London: Sage ka turistföreningen. Publications. Smeds, Kerstin (1996), Helsingfors – Paris. Finlands Ward, Stephen V. (1994), Time and Place. Key utveckling till nation på världsutställningarna 1851– Themes in Place Promotion in the USA, 1900. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet Canada and Britain. – John R. Gold & Stephen i Finland. V. Ward (toim.) Place Promotion. The Use of Public- Sörenson, Ulf (1999), När tiden var ung. Arkitektu- ity and Marketing to Sell Towns and Regions. Chich- ren och Stockholmsutställningarna 1851, 1866, 1897, ester: John Wiley & Sons, 53–74. 1909. Stockholm: Stockholmia. Ward, Stephen V. (1998), Selling Places. The Market- Sörenson, Ulf (2008), Grand tour, exposition- tu- ing and Promoting of Towns and Cities 1850–2000. rismens barndom. – Ulf Sörenson (toim.) Stock- London: E & FN Spon. holm turiststaden. Stockholm: Samfundet S:t Erik, Widholm, Christian (2009), Iscensättandet av Sols- 10–31. kensolympiaden. Dagspressens konstruktion av före- Stewart, Susan (1999), On longing: narratives of the ställda gemenskaper vid Stockholmsolympiaden 1912. miniature, the gigantic, the souvenir, the collection. Umeå: Text & Kultur. Durham, NU: Duke University Press. Susman, Warren (1984), Ritual Fairs. Chicago His- tory 12:3, pp. 4–9. Verkkolähteet Syrjämaa, Taina (2007), Edistyksen luvattu maailma. Edistysusko maailmannäyttelyissä 1851–1915. Hel- G Ferdinand Boberg, http://sok.riksarkivet.se/sbl/ sinki: SKS. artikel/17840, Svenskt biograﬁskt lexikon (art av Syrjämaa, Taina (1994), Juna-aikatauluja ja innok- Ragnar Josephson.) (luettu 22.10.2015). kaita amatöörejä. Italian valtiollisen turismior- Galbin, Douglas (2010), World Telephone Statistics. ganisaation juuret. – Taina Syrjämaa (toim.), Telephone density in cities across the world about 1894, Matkakuumetta. Matkailun ja turismin historiaa. https://spreadsheets.google.com/spreadsheet/ Turku: Turun yliopiston historian laitos, 66–93. pub?key=0AnZb5H7tDMvTdHVDNm5ON- Syrjämaa, Taina (2009), Making Difference, See- GhBU2NMRFpPRDlYYm5jV0E&gid=3 king Sameness. Negotiating Finnishness and (luettu 22.1.2015). 101 kirsi ahonen

Kaupunki katsoo kauemmas Ystävyyskaupunkitoiminnan lähtökohtia ja muotoja 1940-luvulta 2000-luvulle

Juna pysähtyy asemalle ja laiturille laskeutuu palvelujen alalla tekemiin innovaatioihin. neljä miestä tummissa puvuissaan ja pitkis- Kansainvälinen kaupunkiliitto (IULA2) perus- sä päällystakeissaan. Vastassa on niin ikään tettiin ensimmäisen maailmansodan aattona arvokkaasti pukeutunutta väkeä. Kättelyjen vuonna 1913 edistämään kaupunkien ja kan- jälkeen esiin astuu viisi nuorta naista kirjail- sallisten kaupunkiliittojen yhteistyötä.3 luissa kansallispuvuissaan ojentamaan terve- Ystävyyskaupunkitoiminta edustaa kau- tuliaiskukat pitkän matkan tehneille miehille. punkien kansainvälisen toiminnan erityistä Sitten vieraat ja vastaanottajat ryhmittyvät muotoa, jossa on keskitytty kaupunkiparien valokuvia varten ja salamavalot välähtävät. väliseen pitkäjänteiseen, monimuotoiseen ja Tampereen edustajien vuoden 1986 ystävyys- vas tavuoroiseen kanssakäymiseen. Vaikka kaupunkimatka Kiovaan on alkanut, ja seu- ilmiöstä puhuttaessa mieleen saattaa päällim- raavien päivien aikana kaupunginjohtajan mäisenä tulla alussa kuvattu virallisluonteinen luotsaama valtuuskunta keskustelee isäntien- kaupunkidiplomatia, yhteistyöllä on ollut sä kanssa ystävyyskaupunkitoiminnan kehit- paljon muitakin muotoja. Ystävyyssuhteiden tämisestä ja tutustuu kaupunkiin.1 solmimisen tarkoituksena on ollut luoda myös Toisen maailmansodan aikana käynnisty- tavallisille ihmisille tilaisuuksia tutustua mui- neellä ja seuraavina vuosikymmeninä maail- den maiden kulttuuriin ja elämäntapaan manlaajuiseksi liikkeeksi kehittyneellä ystä- oman nimikkokaupungin raottamasta ikku- vyyskaupunkitoiminnalla on ollut tärkeä sija nasta ja lisätä siten ymmärrystä eri maissa kaupunkien välisessä, valtioiden rajat ylittä- asuvien ihmisten välillä.4 vässä yhteistyössä. Kaupunkien kansainväli- Artikkelissani luon katsauksen ystävyyskau- sen toiminnan historia ulottuu kuitenkin aina punkisuhteiden kehitykseen Suomessa ja 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kaupunkien muualla maailmassa valottamalla toiminnan päättäjät alkoivat etsiä ratkaisuja kaupungis- lähtökohtia, ilmiön laajuutta sekä suuntia, tumisen mukanaan tuomiin haasteisiin tutus- joista kumppaneita on haettu. Koska suoma- tumalla muiden kaupunkien kunnallisten laisen ystävyyskaupunkitoiminnan historiaa

102 kaupunki katsoo kauemmas

ei ruotsalaisia suhteita lukuun ottamatta ole hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomel- tutkittu,5 tarkoitukseni on piirtää yleiskuva le kanavoitui adoptiokaupunkijärjestelmän toiminnan muodoista sekä niissä vuosikym- kautta. Tukholma oli oma-aloitteisesti alka- menten kuluessa tapahtuneista muutoksista. nut avustaa Helsinkiä samoin kuin Göteborg Näkökulman avaa yksi kaupunki, Tampere, Turkua, ja muille ruotsalaisille kaupungeille joka kuuluu eniten ystävyyssuhteita solminei- maiden kaupunkiliitot nimesivät oman adop- den suomalaiskaupunkien joukkoon. Tilas- tiokaupungin. Talvisodan päätyttyä ruotsa- to jen ja ulkomaisen tutkimuskirjallisuuden laiskaupungit jatkoivat työtä lahjoittamalla lisäksi artikkeli perustuu Tampereen kunnal- tarvikkeita jälleenrakennustyöhön.7 liskertomuksista, kaupunginarkistosta ja lehti- Jatkosodan aikana adoptiokaupunkijär- artikkeleista koottuun, neljä vuosikymmentä jestelmä muotoutui kummikuntaliikkeeksi, kattavaan aineistoon. Muutamaa poikkeusta jonka puitteissa myös maalaiskunnat saivat lukuun ottamatta tämän aineiston pohjalta ei nimikkopaikkakunnan. Kunnallisten viran- kuitenkaan ole ollut mahdollista tavoittaa toi- omaisten tilalle järjestäjiksi tulivat kansalais- mintaan osallistuneiden ihmisten kokemuksia. järjestöt, Ruotsissa vapaaehtoiset paikalliset tukikomiteat ja Suomessa Mannerheimin Las tensuojeluliiton paikallisosastot. Kohde- Lähtökohtana humanitaarinen apu ryhmä rajattiin nyt lapsiin ja nuoriin, sodan ja ruohonjuuritason rauhantyö viattomiin uhreihin, mikä teki avustustyön ruotsalaisille poliittisesti helpommaksi, sillä Kaupunkiparien välisten yhteyksien luomi- tässä vaiheessa Suomi taisteli Norjaa ja Tans- nen sai alkunsa toisen maailmansodan olois- kaa miehittävän Saksan aseveljenä. Ruotsa- sa. Inhimillinen kärsimys ja aineellinen tuho laiset kummikunnat lähettivät ottokunnilleen herättivät tavallisten ihmisten myötätunnon, elintarvikkeita ja vaatteita jaettaviksi vähä- jonka yhtenä osoituksena oli liittolaismaissa varaisille perheille. Rahalahjoituksilla tuettiin sijaitseviin nimikkokaupunkeihin lähetetty kodinhoitajien, terveyssisarten ja koululääkä- humanitaarinen apu. Kuvaava esimerkki on reiden palkkaamista sekä neuvolatoimintaa. Coventryn ja Stalingradin välille vuonna 1944 Kummikuntaliikkeen näkyvin tulos olivat syntynyt side, joka sai alkunsa, kun aikaisem- noin viisisataa terveystaloa, joihin sijoitettiin min saksalaisten pommitusten kohteeksi jou- kunnanlääkärin vastaanotto, äitiys- ja lasten- tuneen englantilaiskaupungin asukkaat halu- neuvola ynnä muita terveyspalveluita.8 sivat auttaa raskaista taisteluista kärsineitä Suuri osa suomalais-ruotsalaisista kummi- stalingradilaisia.6 kuntasuhteista kehittyi 1940-luvun lopulta vasta- Pohjoismaissa kaupunkien väliseen avus- vuoroiseksi kulttuurivaihdoksi. Siir tymä vai - tustyöhön herättiin jo aivan sodan alkuvaihetta kuvaa tamperelaisen Nekalan lapsikuo- heessa. Helmikuusta 1940 lähtien puolueetto- ron tammikuussa 1948 tekemä kon sertti mat ka man Ruotsin lähettämä apu Neuvostoliiton kummikaupunki Norrköpingiin. Yhdek sän -

103 kirsi ahonen päiväisen vierailunsa aikana kuoro esiintyi loppiaiskonsertissa kaupungin Matteus-kir kos- sa ja ehti myös laulaa Ruotsin radiossa sekä Tukholman konserttitalossa. Naapuriavulla oli edelleen tärkeä rooli, ja nähtävyyksien lisäksi lasten mieleen jäivät isäntien vieraanvaraisuus sekä lahjat: uudet kengät, kaksi paria sukkia, suklaata ja karamelleja. Jalkineet tulivat tar- peeseen, sillä esiintymisiä oli haitannut ään- ten käheys, jonka arveltiin johtuneen jalkojen kastumisesta huonoissa kengissä. Muutenkin ruotsalaisten elämä näytti elintarvikekaupan säännöstelyn oloista tuleville suomalaislapsille ylläkylläiseltä: ”Suklaat, kara mellit, appelsiinit ja banaanit, kaikki ovat jälleen saavuttamatto- missa nyt, kun Norr köpingistä mukaan saadut lahja paketit ovat vain muisto.”9 Pohjoismaissa syntyi 1940-luvun loppupuolella Norden-yhdistysten aloitteesta ystävyys- kaupunkirenkaita, joihin suomalaiskaupungit liittyivät ruotsalaisten kummikaupunkiensa välityksellä. Näin esimerkiksi Kuopiosta tuli vuonna 1948 osa neliapilaa, jonka muut jäse- net ovat ruotsalainen Jönköping sekä tämän ystävyyskaupungit Bodø Norjassa ja Svend- borg Tanskassa. Pohjoismaisten ystävyyskau- punkirenkaiden muodostuminen merkitsi jo vuonna 1939 esillä olleen mutta sodan jalkoi- hin jääneen hankkeen toteutumista.10

Sodan aikana alkunsa saanut ruotsalais- suomalainen kummikuntayhteistyö muuttui vähitellen avustustyöstä kulttuurivaihdoksi. Tamperelainen Nekalan lapsikuoro lähdössä konserttimatkalle kummikaupunki Norrköpingiin tammikuussa 1948. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

104 kaupunki katsoo kauemmas

105 kirsi ahonen

Toinen maailmansota antoi toisellakin ta- olisi pitänyt käyttäytyä. Kotiin palattuaan valla sysäyksen ystävyyskaupunkiliikkeelle. englantilaiset päättivät aloittaa ruoka-avun Halu välttää sodan kauheuksien toistumista lähettämisen hannoverilaisille, jotka puoles- vahvisti rauhantahtoa Euroopassa, ja yhtenä taan vastasivat lähettämällä Bristoliin koulu- sen ilmenemismuotona sodanjälkeisinä vuosi- laiskuoron.12 na oli yhteyksien solmiminen entisiin viholli- Vaikka sodan haavojen parantaminen aloi- siin anteeksiannon ja sovinnonteon hengessä. tettiin englantilaisten ja länsisaksalaisten kau - Uskottiin, että jos eri maissa asuvat ihmiset punkien kosketuksilla, sodanjälkeisen ystä- saisivat tilaisuuden tutustua toisiinsa ja oppia vyys kaupunkitoiminnan varsinaiseksi sym- tuntemaan toistensa elämäntapaa, arkipäivää bolik si nousi ranskalais-saksalainen yhteistyö. ja kulttuuria, vihamielisiä tunteita muita kan- Historialliset jännitteet ja 1900-luvun kaksi sakuntia vastaan olisi vaikeampi lietsoa. Eri- suursotaa muodostivat taustan, jota vasten tyisesti ruohonjuuritason kanssakäyminen keskinäisen ystävyyden ja ymmärryksen ra- kult tuurin, urheilun ja vapaa-ajan harrastusten kentamisen tärkeys korostui. Länsi-Saksan ja sekä koulutuksen ja ammatillisten kysymysten Ranskan välisen ystävyyskaupunkitoiminnan alueilla nähtiin lupaavaksi keinoksi kansojen merkitystä lisäsi omaan luokkaansa noussut lähentämiselle. Maiden rajat ylittävää paikal- ystävyyssuhteiden lukumäärä. Vuoteen 1988 listason yhteistyötä edistivät aktii visesti monet mennessä saksalaisten ja ranskalaisten välille yksityiset kansalaiset ja kaupun kien päättäjät. oli syntynyt yli 1300 ystävyyskaupunkisuh- Kaupungeista ja kunnista resursseineen ja val- detta, jotka muodostivat ylivoimaises ti suu- miine organisaatioineen tuli toiminnan tärkeä rim man ryhmän kahden maan kaupun kien taso yksityisten ihmisten ja hallitusten välille. väli sistä suhteista.13 Ensimmäisinä ys tä vyyden Sopivaksi yhteyksien ylläpitämisen tavaksi solmivat vuonna 1950 pienet Montbéliardin ja todettiin yhteistyö tiettyjen vakituisten, ystä- Ludwigsburgin kaupungit, ja huippu saavutet- vyyskaupunkisuhteen solmineiden kumppa- tiin 1960-luvun puolivälis sä, jolloin vuosittain nien välillä.11 solmittiin kymmeniä uusia ystävyyskaupunki- Tiettävästi ensimmäinen askel kaupunki- sopimuksia.14 Sovinnonteko on ollut keskei- diplomatiaan entisten vihollisten kesken senä tekijänä ohjaamassa ystävyyskaupun- otettiin vuonna 1947, kun Bristolin kaupun- kitoimintaa muissakin sotaan osallistuneissa gin edustajat vierailivat Hannoverissa. Olo- eurooppalaisissa maissa samoin kuin Japanis- suhteet olivat karut: julkinen liikenne ei toi- sa, jonka kaupungit ovat solmineet suhteita mi nut raunioituneessa kaupungissa, ja ruoan amerikkalaisten ja kiinalaisten kaupunkien säännöstelyn takia jopa teen ja keksien tar- kanssa. Samassa hengessä ovat myös israeli- joaminen aiheutti päänvaivaa isännille. Li- laiset ja länsisaksa laiset kaupungit luoneet säksi tunnelma oli vaivaantunut, kun ei oikein keskinäistä yhteydenpitoa.15 tiedetty, miten entisten vihollisten kanssa

106 kaupunki katsoo kauemmas

Maailmanlaajuiseksi liikkeeksi Tämä näkyy ennen kaikkea kumppaneiden valinnan perusperiaatteessa: kukin kaupun- Eräät kansainväliset järjestöt ottivat jo varhain ki on yleensä solminut suhteet vain yhteen tehtäväkseen ystävyyskaupunkitoiminnan tiettyä kansallisvaltiota edustavaan paikka- edistämisen. Kansainvälinen kaupunginjohta- kuntaan. Valintaperusteena on myös ollut jien liitto (IBU/UIM)16 perustettiin vuonna se, että kaupungeilla on jotakin yhteistä, esi- 1950 ja sen tavoitteena oli nimenomaan rans- merkiksi kokoluokka. Jos maiden väkiluvut kalaisten ja länsisaksalaisten kaupunkien lä- ovat eronneet toisistaan, suhteita on saatettu hentäminen. Samoihin aikoihin perustettiin solmia myös kaupunkien muunlaisen aseman kaksi muuta järjestöä, joiden toimintapiiri oli perusteella. Turun päättäjät perustelivat ystä- maantieteellisesti laajempi. Euroopan kau- vyyssuhdetta Leningradiin 1950-luvulla sillä, punkien neuvosto (CEM)17 ryhtyi luomaan että niitä yhdisti asema maansa toiseksi suu- yhtenäisiä käytäntöjä Länsi-Euroopan siihen rimpina kaupunkeina sekä entisinä pääkau- asti varsin spontaanille kaupunkien linkitty- punkeina.21 Pääkaupungit taas ovat toistensa miselle ja toi mukaan myös uuden poliittisen luontaisia kumppaneita ja usein luoneet yh- ulottuvuuden, pyrkimyksen Euroopan yhden- teyk siä keskenään ilman virallisia ystävyys- tymiseen ja paikallisen itsehallinnon periaat- kaupunkisopimuksiakin. teeseen nojaavaan Euroopan liittovaltioon.18 Myös elinkeinorakenne on saattanut olla Pariisissa päämajaansa pitäneen Kaupunkien yhdistävä tekijä, ja sen myötä satama- ja teol- maailmanliiton (UTO)19 toiminta lähti liik- lisuuskaupungit ovat yleensä valinneet kump- keelle ystävyyskaupunkisuhteiden luomises- panikseen toisen samanlaisen. Vieläpä paikka - ta ranskalaisten ja muiden välille. Sen alku- kunnan teollisuuden ala on voinut ohjata peräinen tavoite oli ranskan kielen aseman valintaa niin kuin tekstiiliteollisuudestaan säilyttäminen, mutta näköalat laajentuivat tunnettujen Tampereen ja Norrköpingin tai 1950-luvun puolivälin jälkeen kielipolitiikasta kahden öljyteollisuuden keskuksen, Yhdysval- ystävyyskaupunkitoimintaan Länsi-Euroopan tojen Houstonin ja aikanaan Neuvostoliittoa maiden ja sosialististen sekä kehitysmaiden edustaneen Bakun tapauksissa. Myös muut kesken. Myös Kansainvälisellä kaupunki- kaupunkien erityispiirteet ovat määrittäneet liitolla IULA:lla oli ystävyyskaupunkikomi- yhteyksien luomista. Amerikkalaista Ann tea, jonka tarkoituksena oli helpottaa suhtei- Arboria ja saksalaista Tübingeniä yhdistää ase- den solmimista, vaikka yleisesti se kannusti- ma yliopistokaupunkina, kun taas saksalainen kin kaupunkeja toimimaan keskenään ilman Garmisch-Partenkirchen ja sen ystävyyskau- väli käsiä.20 pungit Lahti ja Aspen Yhdysvaltojen Colora- Vaikka ystävyyskaupunkitoiminnassa on dossa ovat talviurheilukeskuksia. Monien kysymys kaupunkien – ei valtioiden – välises- eu rooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten tä rajat ylittävästä yhteistyöstä, se on kuiten- kaupunkien ystävyyssuhteet ovat pohjanneet kin jäsentynyt kansallisvaltioiden kehyksessä. siirtolaisuuden myötä syntyneille historialli-

107 kirsi ahonen sille yhteyksille. Joskus myös nimi on yhdistä- niin sanotun rauhanomaisen rinnakkaiselon nyt kaupunkeja, kuten espanjalaisen Toledon strategian markkinoinnissa. Kaupunkien väli- ja sen yhdysvaltalaisen kaiman tapauksessa.22 siä yhteyksiä ohjasi vuodesta 1964 alkaen kes- Ystävyyskaupunkiliike laajeni nopeasti kitetysti Neuvostoliiton Ystävyyskaupunkien 1950-luvun jälkipuoliskolta lähtien ja levisi liitto, jolloin yksittäisille kaupungeille ylipään- Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta muihin sä jäi varsin vähän mahdollisuuksia omiin maanosiin. 1980-luvun lopulle tultaessa mu- avauksiin.24 Myös lännessä ystävyyskaupun- kaan oli tullut kaupunkeja lähes 160 maasta, kitoimintaa ohjattiin edistämään hallitusten ja ne olivat solmineet yli 11 000 kahdenvälis- politiikkaa.25 tä sopimusta.23 Laajentumisesta huolimatta Kansainvälisillä järjestöillä oli oma roolinsa liikkeen syntysijoina olleilla Länsi- ja Pohjois- kylmän sodan kaupunkidiplomatiassa. Niistä Euroopan sekä Pohjois-Amerikan kaupun- CEM suosi toimintamallia, joka kannusti Länsi- geilla oli edelleen 1980-luvun lopulla eniten Euroopan kaupunkeja keskinäisten siteiden ystävyyskaupunkeja (taulukko 1). Johtopaik- lujittamiseen ja läntisen kulttuuriperinnön kaa piti Ranska yli 3 700 ystävyyskaupun- aseman vahvistamiseen ja jolla haluttiin estää gillaan, ja toisena oli Länsi-Saksa noin 3 200 kommunististen virtausten leviäminen mai- suhteella. Maittainen tilastointikin kertoo siitä, den sisällä. UTO sen sijaan oli aloitteellinen että toiminta on jäsentynyt kansallisvaltioiden Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan suuntaan. asettamissa puitteissa. Itä–länsi-ystävyyssuhteet herättivät kuiten- Maailmaa, jossa ystävyyskaupunkiliike ke- kin epäilyjä siitä, että sosialistiset maat ja hittyi ja laajeni, leimasi kylmä sota. Suurval- kotimaiset kommunistit käyttivät niitä omiin tojen ja blokkien väliset jännitteet läpäisivät poliittisiin tarkoituksiinsa. Ystävyyskaupunki- aikakauden yhteiskunta- ja kulttuurielämän. toiminnan avaamien yhteyksien käyttäminen Rajat ylittävän ystävyyden ja keskinäisen ym- länsimaisten arvojen ja kulttuurin levittämi- märryksen rakentamisen rinnalle ystävyys- seen rautaesiripun taakse ei toisaalta myös- kaupunkisuhteiden solmimisen kimmokkeek- kään ollut poissuljettu ajatus.26 si nousi 1950-luvulla kilvoittelu poliittisesta Huomionarvoista on, että 1980-luvun lopul- ja kulttuurisesta vaikutusvallasta. Kumpikin le tultaessa valtaosa kaikista ystävyyskaupun- blokki pyrki vakuuttamaan niin vastapuolella kisuhteista oli solmittu läntisissä tai liittoutu- elävät kuin kannastaan mahdollisesti epävar- mattomissa maissa sijaitsevien kaupunkien mat omat ja blokkien väliin jääneiden maiden kesken. Myös Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kansalaiset edustamansa yhteiskuntajärjestel- kaupungit katsoivat länteen: enemmistö suh- män paremmuudesta. Ystävyyskaupunkitoi- teista (60 %) suuntautui blokkirajan yli. Saat- minta alkoi kiinnostaa myös ylemmän tason taa kuitenkin olla, että varsin suuri osa niistä toimijoita. Neuvostoliitossa havahduttiin on peräisin 1980-luvun jälkipuolelta, jolloin 1950-luvun puolivälistä lähtien sen tarjoamiin muutokset jo ravistelivat sosialistista leiriä. mahdollisuuksiin sosialististen saavutusten ja Esimerkiksi vuonna 1988 Neuvostoliiton ja

108 kaupunki katsoo kauemmas

Taulukko 1. Ystävyyskaupunkisuhteet maittain 1988.

Maa ja sijoitus lukumäärän Ystävyyskaupunkisuhteita Maita, joissa perusteella ystävyyskaupunki 1. Ranska 3753 79 2. Saksan liittotasavalta 3239 61 3. Yhdysvallat 1859 96 4. Iso-Britannia 1563 58 5. Italia 900 52 6. Japani 771 47 7. Tanska 654 28 8. Norja 645 22 9. Suomi 609 22 10. Belgia 589 36 11. Ruotsi 546 25 ... 15. Neuvostoliitto 401 62 16. Kiina 364 31 … 18. Kanada 297 45 19. Saksan demokraattinen tasavalta 290 31 … 23. Jugoslavia 218 26 24. Bulgaria 217 33 … 29. Tšekkoslovakia 129 27 30. Puola 117 26 … 32. Unkari 100 17 33. Islanti 94 10 … 46. Romania 52 25

Lähde: Zelinsky 1991, 12–13, Table 3.

109 kirsi ahonen

Länsi-Saksan kaupunkien välillä solmittiin 23 voi mainita kumppanuudet aasialaisten ja en- ystävyyssopimusta, mikä vastasi määrältään nen kaikkea kiinalaisten kaupunkien kanssa.29 puolta kaikista niiden siihenastisista suhteista.27 Ensimmäinen itäsaksalais-länsisaksalainen ystävyyskaupunkipari syntyi vasta vuonna Suomalaiskaupunkien ja -kuntien 1986 kahdesta pienestä terästeollisuuskau- ystävyyssuhteet pungista, kun Eisenhüttenstadt (vuoteen 1961 Stalinstadt) läheltä Puolan rajaa ja Saarlouis Kansainvälisten suhteiden solmiminen ei Ranskan rajan pinnasta löysivät toisensa. ole jäänyt pelkästään kaupunkien harteille. Ennen Saksojen yhdistymistä ehdittiin vielä Maalais kunnat tulivat mukaan jo ruotsalais- saada aikaan 64 niiden välistä ystävyyskaupun- suomalaisen kummikuntaliikkeen myötä, ja kisuhdetta.28 ulko mailta kumppaneiksi on tullut piirikuntia Yhteydenpitoa helpottava maantieteellinen ja muita vastaavia hallinnollisia alueita. Noin läheisyys on ollut tärkeä tekijä ystävyyskau- 90 prosentilla suomalaisista paikkakunnista punkeja valittaessa. Kumppaneita on usein oli vuonna 2009 vähintään yksi ystävyys- valittu naapurimaista, mistä on osoituksena kaupunki tai -kunta.30 Yhteismäärä vuonna Euroopan sisäinen tiheä, vuonna 2009 yli 2013 oli noin 1300, ja kumppanit sijaitsivat yli 17 000 kaupunkiparia käsittänyt ystävyyskau- 40 maassa (taulukko 2). punkiverkosto. Maantieteelliseen läheisyy- Muun Euroopan tapaan naapurimaat ovat teen liittyy kulttuurinen läheisyys sekä yleen- olleet suomalaisten kaupunkien ystävyyssuh- sä jo ennestään vilkas yhteistyö muilla aloilla, teiden pääasiallinen kohde, ja niinpä vuonna mistä tyyppiesimerkin tarjoaa pohjoismaisten 2013 yhteyksistä valtaosa eli noin 65 prosenttia kaupunkien aktiivinen keskinäinen verkostoi- suuntautui Ruotsiin, Viroon, Venäjälle ja Nor- tuminen. Silti varsinkin 1980-luvulta lähtien jaan. Ruotsalaiset ja norjalaiset kumppanuu- ystävyyskaupunkeja on haettu yhä kauempaa det ovat vanhinta kerrostumaa ja juontavat ja eurooppalaisten kaupunkien yhteistyö on juurensa kummikuntayhteistyöhön.31 Vielä ulottunut myös Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä- 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ne muodos- Amerikkaan. Ystävyyskaupunkitoiminnan tivat selvän enemmistön, lähes 60 prosenttia, luonne on näin saanut uusia ulottuvuuksia, ja suomalaisten ystävyyskuntasuhteista.32 keskeisenä pidetty vastavuoroinen yhteistyö Myös suomalaiseen ystävyyskaupunki toi- on saanut rinnalleen paikallistason kehitys- mintaan kuului suhteiden luominen sodan- yhteistyön. Näin on itse asiassa osittain palattu aikaiseen viholliseen vaikka Suomen tilanne liikkeen juurille ja kummikaupunkiajatukseen. erosikin esimerkiksi saksalais-ranskalaisesta Toinen ystävyyskaupunkitoiminnan luonnetta ystävyystoiminnasta, jonka kehyksenä oli muuttanut seikka on ollut taloudellisen yhteis- kehittyvä taloudellinen ja sotilaallinen liitto- työn nouseminen suhteiden solmimisen ta- laissuhde Euroopan yhteisössä ja Natossa. voitteeksi 1990-luvulta lähtien. Esimerkkinä Suomalais-neuvostoliittolainen ystävyyskau-

110 kaupunki katsoo kauemmas

Taulukko 2. Suomen kuntien ystävyyskuntasuhteet maittain ja solmimisajankohdan mukaan.

Maa ja sijoitus Ei lukumäärän Luku- 1939–49 1950–59 1960–69 1970–79 1980–89 1990–99 2000– tietoa perusteella määrä ajasta 1 Ruotsi 274 112 24 25 37 31 3 1 41 2 Viro 234 2 4 35 154 9 30 3 Venäjä 182 5 25 6 37 53 35 21 4 Norja 152 27 23 13 24 38 6 21 5 Tanska 110 30 17 13 14 19 3 3 11 6 Saksa 77 3 25 12 16 10 7 4 7 Unkari 55 1 3 9 16 14 9 3 8 Islanti 29 5 3 3 6 8 4 9 Puola 21 3 1 7 4 3 3 10 Kiina 18 1 4 10 3 11 Yhdysvallat 13 5 5 2 1 12 Ukraina 12 3 1 8 13 Latvia 11 2 5 1 3 14 Italia 8 2 3 3 Japani 8 1 5 1 1 15 Liettua 7 1 1 5 Ranska 7 2 4 1 Slovakia 7 2 2 1 1 1 16 Hollanti 6 1 2 2 1 Iso-Britannia 6 1 1 2 2 Itävalta 6 1 1 1 1 2 Tšekki 6 1 2 1 1 1 17 Belgia 5 1 4 Kanada 5 3 1 1 Romania 5 1 1 1 1 1 Tansania 5 5 Muut 35 2 4 7 11 1 10 Yhteensä 1304 174 85 124 132 234 298 85 172 Alle viisi ystävyyskuntasuhdetta seuraaviin maihin: Fär-saaret, Tanska (4), Bulgaria (3), Irlanti (3), Nicaragua (3), Turkki (3), Bosnia-Hertsegovina (2), Espanja (2), Georgia (2), Kreikka (2), Luxemburg (2) , Portugali (2) Burkina Faso (1), Ghana (1), Israel (1), Mosambik (1), Sambia (1), Slovenia (1), Valko-Venäjä (1) Lähde: Suomen kuntaliitto, Suomen ystävyyskunnat -tietokanta, http://wwwold.kuntaliitto.ﬁ/skriptit/kv-asiat/yk/selaa.asp (luettu 3.5.2013).

111 kirsi ahonen punkitoiminta ilmensi käytännön tasolla ollut suoranaisesti kuntaa vastaavaa yksikköä, Suomen sodanjälkeistä uutta idänpolitiikkaa, osittain neuvostoviranomaisten halusta tarjo- jossa YYA-sopimuksen hengessä korostet- ta ystävyyspaikkakunniksi vain sellaisia, jotka tiin ystävällisiä suhteita naapurina olleeseen pystyivät esittelemään näyttäviä saavutuksia, kylmän sodan toiseen supervaltaan. Ajatus kuten suuria tehtaita ja kulttuurilaitoksia. ystävyyskaupunkitoiminnan laajentamisesta Neuvostoliiton kaupunkien kumppaneiksi ei itänaapuriin heräsi ilmeisesti pohjoismaisen myöskään kelpuutettu aivan pieniä ulkomai- kaupunkiyhteistyön mallin pohjalta. Aloite sia paikkakuntia.35 ystävyyskaupunkisuhteen solmimiseen tuli Varsin suuri osa ystävyyskaupunkisuhteis- varsinkin alkuvuosina usein kansandemok- ta säilyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, raattisilta kunnallispoliitikoilta. Ensimmäi- kun entisistä neuvostoliittolaisista ystävyys- set suhteet neuvostoliittolaisten kanssa sol- kaupungeista tuli suomalaisten kaupunkien mittiin vuonna 1953 Lahden ja Zaporozhen venäläisiä kumppaneita ja toisaalta entisten sekä Turun ja Leningradin välille, ja seuraa- neuvostotasavaltojen kaupungit alkoivat vien vuosien aikana moni muukin suuris- edus taa itsenäistynyttä kotimaataan. Joskus ta kaupungeista noudatti Lahden ja Turun niiden tilalle etsittiin uusi venäläinen pari. esimerk kiä.33 Suhteiden solmiminen vilkastui Näin kävi Tampereella, kun Kiovasta tuli sen 1960-luvulla, ja vuosikymmen lopussa suoma- ukrainalainen ystävyyskaupunki ja uudeksi laiskaupungeilla oli jo yli neljäkymmentä venäläiseksi kumppaniksi löytyi 1990-luvun neuvostoliittolaista ystävyyskaupunkia, mikä alkupuolella Nižni Novgorod. Murrosvaihe tarkoitti sitä, että hieman yli kymmenen pro- myös vilkastutti uusien suomalais-venäläis- senttia suomalaisten ystävyyskaupungeista siten suhteiden solmimista: 1990-luvulla syn- jaitsi itänaapurissa. Merkille pantavaa on, että tyi yli viisikymmentä ystävyyskuntaparia, eli Neuvostoliiton ystävyyskaupungeista suoma- enemmän kuin 1970- ja 1980-luvuilla yhteen- laiset kaupungit olivat suurin ryhmä, ja ykkös- sä, ja yhteyksiä on luotu edelleen 2000-luvun tila säilyi 1980-luvun lopulle saakka.34 Siihen puolella. Suhteita on solmittu paljon etenkin vaikuttivat naapuruuden lisäksi suomalaiskau- rajantakaiseen Karjalaan ja motiivina on punkien ja erityisesti Suomi–Neuvostoliitto- usein ollut taloudellisen yhteistyön kehittä- seuran aloitteellisuus. Toki Neuvostoliitos- minen.36 sakin huomattiin ystävyyskaupunkisuhtei- Suomalais-virolaisten suhteiden luominen den arvo ”totuudenmukaisen propagandan” käynnistyi jo 1980-luvun lopussa, jolloin sikä- levittämisen kanavana ja pyrittiin löytämään läiset paikallishallinnon uudistukset avasivat kumppani sellaista toivovalle suomalaiskau- mahdollisuudet valtioiden rajat ylittävään pungille. Toisin kuin Pohjoismaiden kanssa, kuntayhteistyöhön.37 Varsinainen vyöry ystä- ystävyyssuhteita solmittiin pitkään vain kau- vyyskuntasuhteissa tapahtui kuitenkin Viron punkien kesken. Osittain se johtui Neuvosto- itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla, jolloin liiton paikallishallinnon rakenteesta, jossa ei niitä solmittiin yli 150 kappaletta. Vuonna

112 kaupunki katsoo kauemmas

2013 virolaisia ystävyyskuntia oli toiseksi eni- kanssa.39 Suomen asema oli erityinen, kos- ten ruotsalaisten pitäessä kärkipaikkaa. ka se oli ainoa Euroopan maa, joka ei ollut Pohjoismaiden, Venäjän ja Viron lisäksi tunnustanut kumpaakaan Saksaa. YYA-sopi- suomalaiset ystävyyskaupunkisuhteet ovat muksen takia se ei voinut tunnustaa pelkkää suuntautuneet pääasiassa Keski-Eurooppaan Länsi-Saksaa, ja molempien Saksojen tunnus- ja Baltiaan, missä vuonna 2013 sijaitsi lähes taminen taas ei tullut kyseeseen, koska Länsi- 15 prosenttia kumppaneista. Erikoishuomion Saksa ei noudattamansa Hallstein-opin mukai- ansaitsevat saksalaiset ja unkarilaiset ystävyys- sesti solminut diplomaattisuhteita DDR:n kaupungit, jotka muodostavat suurimmat ryh- tunnustaneeseen valtioon.40 Aluksi Länsi-Saksa mät pohjoismaisten, virolaisten ja venäläisten yritti ulottaa tämän periaatteen myös kaupun- jälkeen. Unkarilaisten ystävyyskaupunkien kitasolle ja estää ystävyyssuhteet, joissa ulko- varsin suuri määrä (55) perustuu kulttuuriseen maisella kaupungilla oli sekä länsi- että itäsak- innostukseen, suomalaisten ”Unkarin-rakkau- salainen kumppani. Pyrkimys kariutui vuonna teen” ja unkarilaisten ”Suomi-hulluuteen”, 1961, kun Tampere solmi lähes samanaikaises- joiden taustalla on kaukainen historiallinen ti ystävyyskaupunkisuhteen länsisaksalaisen kielisukulaisuus. Ensimmäisenä ystävyyskau- Essenin ja itäsaksalaisen Karl-Marx-Stadtin punkisuhteen solmivat Lahti ja Pécs vuonna (nykyisin Chemnitz) kanssa. Länsi-Saksa 1956. Suhteiden solmiminen vilkastui 1970- luopui Hallstein-opista kaupunkidiplomatias- luvulla, ja uusia kumppanuuksia on syntynyt saan, ja ennen Suomen ja Saksojen välisten vielä 2000-luvun puolellakin. Vuonna 1950 diplomaattisuhteiden solmimista tammikuus- perustettu Unkari–Suomi-seura ja sen lukui- sa 1973 ehti vielä syntyä toistakymmentä sat paikallisosastot ovat olleet aktiivisesti mu- ystävyyskaupunkisuhdetta, joissa suomalais- kana ystävyyskaupunkitoiminnan käytännön kaupungilla oli sekä itä- että länsisaksalainen järjestelyissä.38 kumppani. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 Saksalaisten ystävyyskaupunkien määrä useat siihen mennessä syntyneistä suhteista perustuu osaltaan maiden välisiin pitkäaikai- säilyivät, ja siten 15 suomalaiskaupungille jäi siin ja vahvoihin kulttuurisuhteisiin. Saksalais- kaksi saksalaista ystävyyskaupunkia.41 suomalaisten ystävyyskaupunkiparien syntyä 1980-luvun loppupuolella Suomessakin kuitenkin vauhditti 1950-luvun lopulta lähtien kiinnostuttiin suhteiden solmimisesta kehitys- eräissä muissakin maissa ilmennyt kahden maiden kaupunkeihin. Tavoitteena oli kunnal- Saksan kilpailu, jonka sysäyksenä oli DDR:n linen kehitysyhteistyö, jonka keinoiksi määri- voimistunut kampanja valtiollisen asemansa teltiin avustukset, tarvikkeiden lähettäminen tunnustamiseksi. Kaupunkien välisillä suhteil- ja asiantuntija-apu sekä kansalaisjärjestöjen la, samoin kuin kulttuurisuhteilla ylipäänsä, yhteistyö paikallistasolla. Eroa eurooppalais- itäsaksalaiset pyrkivät lisäämään vaikutusten ja pohjoisamerikkalaisten kaupunkien valtaansa ja myönteisiä mielikuvia maastaan, kanssa harjoitettuun yhteistyöhön korostet- mikä johti kilpailutilanteeseen Länsi-Saksan tiin nimityksillä: puhuttiin kummikunnista

113 kirsi ahonen kuten sodanaikaisen ruotsalaiskuntien avus- Ystävyyden muotoja tustyön yhteydessä tai ystävyyskaupunkien sijaan ystäväkaupungeista. Kymmenkunta Ystävyyskaupunkitoiminta on ollut puitteil- suomalaiskaupunkia hankki ystäväkaupun- taan melko yhdenmukaista, mutta eri maita gin Tansaniasta, Burkina Fasosta, Ghanasta, ja ilmansuuntia edustaneet kumppanit ovat Mosambikista ja Sambiasta ja kolme kaupun- tuoneet omat erityispiirteensä vuorovaiku- kia Nicaraguasta.42 tukseen. Toiminnan muotoja ja luonnetta sekä Suomalaisten kuntien solmimat uudet ajan mittaan tapahtuneita muutoksia selvite- ystä vyyskuntasuhteet ovat vähentyneet 2000- tään Tampereen näkökulmasta ajanjaksona, luvun puolella selvästi ja kulttuurien välinen joka ulottuu 1950-luvulta 1990-luvulle saakka. vuoropuhelu sekä kehitysyhteistyö ovat tääl- Koska erilaisista aktiviteeteista ei ole saatavis- läkin 1990-luvulta lähtien saaneet rinnalleen sa aivan kattavia tietoja, toimintamuotojen hyötynäkökohtien korostamisen kumppanien volyymista ja jakautumisesta eri vuosikym- valinnassa. Katse on kääntynyt erityisesti menille ei ole ollut mahdollista laatia esimer- talous mahdiksi nousseeseen Kiinaan, jossa kiksi taulukkomuotoista esitystä. Seuraavassa kuntatason virallisten kontaktien arvellaan ystävyyskaupunkitoiminnan muotoja käsitel- avaavan ovia yritysyhteistyöhön. Kiinalaisten lään temaattisesti ja tuomalla esiin joitakin eri ystävyyskaupunkien määrä on kasvanut kah- ajankohdille tyypillisiä yhteistyön muotoja. deksaantoista, ja monet niistä ovat valtavia 43 miljoonakaupunkeja. Saksalais-suomalainen kolmiodraama Jos kunnalla on vain yksi tai muutama esimerkkinä ystävyyskaupunkisuhteen kumppani, ne todennäköisesti löytyvät naa- solmimisesta purimaista, mutta suurten kaupunkien ystä- vyyskaupunkiverkosto voi ulottua hyvinkin Tampereen ensimmäiset ystävyyskaupunki- laajalle.44 Tampereella on ollut 20 ystävyyskau- suhteet Kiovan, Norrköpingin ja puolalaisen punkia, joista kaukaisimmat sijaitsevat Pohjois- Łódźin kanssa ovat peräisin 1950-luvulta, ja Väli-Amerikassa, Afrikassa ja Kiinassa, kun mutta suhteiden luominen pääsi toden teol- taas Turun 13 ystävyyskaupunkia sijaitsevat la käyntiin seuraavalla vuosikymmenellä.46 Euroopassa aina Bulgariaa ja Italiaa myöten. Näytteenä ystävyyskaupunkisuhteen solmi- Monet suomalaiset ystävyyskaupunki- ja misesta esitellään Tampereen kahden saksa- ystävyyskuntasuhteet ovat syntyneet paikka- laisen ystävyyssuhteen syntyhistoria 1950- ja kuntien keskinäisten yhteydenottojen pohjal- 1960-lukujen taitteesta.47 Ystävyyskaupunki- ta. Välittäjinä ovat toimineet myös erityisesti toimintaan liittyneet ideologiset ja poliittiset ystävyysseurat ja jossain määrin muut järjestöt kysymykset tulivat näkyville ehkä selvimmin ja eri maiden kaupunki- ja kuntaliitot. Joskus nimenomaan kumppanien valinnassa, kun myös suurlähetystöt ovat tarjonneet kanavan kylmän sodan aikana kansainvälinen poli- ystävyyssuhteen luomisessa.45 tiikka kosketti myös kaupunginvaltuustojen

114 kaupunki katsoo kauemmas

Tampereen Keskustorilta löytyy viitoitus ystävyyskaupunkeihin. Kuva: Kirsi Ahonen.

115 kirsi ahonen istuntosaleja. Tampereen saksalaiskumppa- seurattu huolestuneena DDR:n yrityksiä nien tapaus on silti hyvin poikkeuksellinen. suhteiden luomiseen suomalaisten kanssa, ja Saksojen välisen kilpailun takia niiden molem- vuoden 1959 lopussa Suomi nostettiin länsi- pien hallituksilla oli oma, joskin erilainen roo- saksalaisen kulttuuridiplomatian painopistea- linsa prosessissa, vaikka päällisin puolin näyt- lueeksi. Aloite Tampereen ja Essenin ystävyys- tikin siltä, että Karl-Marx-Stadtin ja Essenin kaupunkisuhteen solmimiselle ei yllättävää kaupungit olivat aloitteentekijöitä. kyllä tullut Länsi-Saksasta vaan Tampereen Muutoinkin voidaan todeta, ettei ystävyys- kaupungin johdolta, joka kuitenkin halusi kaupunkien valinta aina ollut pelkästään kau- tilanteen näyttävän siltä, että länsisaksalaiset punkien itsensä päätettävissä. Pohjoismaisissa olisivat ottaneet ensimmäiset askeleet. Kau- ystävyyskuntaringeissä kumppanit saatiin punginjohtaja Erkki Lindforsilla lienee ollut ruotsalaisten kummikuntien kautta ja toi- merkittävä osuus ystävyyskaupunkisuhteen mintaa koordinoivat kunkin maan Norden- valmistelussa. Vaikuttaa siltä, että ensimmäi- yhdistykset.48 Suomalaisten ja neuvostoliitto- seksi ehtineen Karl-Marx-Stadtin tekemä laisten kaupunkien suhteet taas syntyivät ehdotus ystävyyskaupunkisuhteesta sai Tam- Neuvostoliiton keskusjohdon valvonnan alla, pereen sosiaali demokraateista ja kokoomuslai- pikemminkin virastoa muistuttaneiden ystä- sista koostuneen johdon hakemaan tasapainoa vyysseurojen liiton ja ystävyyskaupunkien Saksan-suhteisiinsa. Tämän niin sanotun ase- liiton ohjauksessa. Suomen puolelle Suomi– veliakselin päämääränä oli yleensäkin estää Neuvostoliitto-seuralla oli keskeinen rooli kommunistien ja SKDL:n edustajien vaikutus- ystä vyyskaupunkisuhteiden solmimisessa.49 mahdollisuudet, ja siksi päätökset todellisuu- Karl-Marx-Stadtin ja Tampereen ystävyys- dessa tehtiin usein pienessä piirissä kaupun- suhteen synty on esimerkki DDR:n ystävyys- ginvaltuuston ulkopuolella.51 Tampereella kaupunkipolitiikasta, jonka tarkoituksena oli vahvan laitavasemmiston takia Karl-Marx- luoda Suomessa kunnallisella tasolla kontak- Stadtin ehdotusta ei ilmeisesti voitu sivuut- teja ja sitä kautta myötämielistä suhtautumista taa. Lindforsin ja muun kaupunginjohdon valtiollisten suhteiden solmimista kohtaan. En- samanaikaiset tunnustelut Essenin suuntaan simmäinen yhteydenotto Karl-Marx-Stadtin kertovat kuitenkin halusta välttää tilanne, jos- johdolta tuli vuonna 1959, mutta DDR:ssä sa ystävyyskaupunkisuhde olisi päässyt synty- aloitteet olivat tosiasiassa peräisin ulkominis- mään ensin DDR:n kaupungin kanssa, minkä teriöstä, jonka valitsemat kaupungit lähestyi- seurauksena Liittotasavalta olisi linjansa mu- vät sopiviksi katsottuja ulkomaisia partnereita. kaisesti torjunut ystävyyssuhteen Tampereen Diplomaattisuhteiden puuttuessa tärkeä rooli kanssa. Tällaiseen taktikointiin viittaa myös oli myös Helsingissä sijainneella DDR:n kau- se, että länsisaksalaisille ei hiiskuttu yhteyden- pallisella edustustolla.50 pidosta Karl-Marx-Stadtin kanssa.52 Länsi-Saksan kaupallisessa lähetystössä Hel- Tamperelaisten aloitteen jälkeen Liitto- singissä oli puolestaan jo 1950-luvun lopussa tasavallan ulkoministeriö aktivoitui ja kiirehti

116 kaupunki katsoo kauemmas ystävyyskaupunkisuhteen solmimista Essenin Stadtin välillä niiden edustajat tapasivat vas- kanssa uskoen sen estävän mahdollisen ystä- ta nyt ensimmäisen kerran. Tämänkin vierai- vyyskaupunkihankkeen DDR:n suunnalla. lun poliittinen ulottuvuus oli ilmeinen, sillä Essenin ja Tampereen kumppanuus ehdittiin- DDR:n kaupallisen edustuston päällikkö, mi- kin sinetöidä ensimmäisenä, mutta länsisaksa- nisteri Rudolf Agricola oli paikalla. Ystävyys- laisten yllätykseksi Tampere solmi ystävyys- kaupunkisuhde virallistettiin lokakuussa 1961, suhteen myös Karl-Marx-Stadtin kanssa vain kun nelihenkinen tamperelaisvaltuuskunta kolme kuukautta myöhemmin. Kun valtiolli- matkusti Karl-Marx-Stadtiin.55 sella tasolla Suomi pidättäytyi diplomaattisis- Kilpailuasetelmasta huolimatta, tai ehkä ta suhteista kummankin Saksan kanssa, kun- juuri sen takia, Essenin ja Karl-Marx-Stadtin nallisella tasolla puolueettomuuteen pyrittiin valtuuskuntien vierailuohjelmat Tampereella solmimalla suhteet sekä länsi- että itäsaksalai- heinäkuussa 1961 olivat hämmästyttävän sa- seen kaupunkiin.53 manlaisia. Delegaatiot majoitettiin samaan Vaikka Tampereen kahden saksalaisen hotelliin ja molempien viralliseen ohjelmaan ystävyyskaupunkisuhteen syntyyn liittyikin kuului saapumispäivänä järjestetty kaupungin- poikkeuksellista dramatiikkaa, suhteen viral- hallituksen lyhyt vastaanotto. Pääosa ohjel- listamisen muodot noudattivat pitkälti tavan- masta keskittyi kuitenkin kaupungin esitte- omaista kaavaa, johon kuuluivat kaupunkien lyyn. Tutustuminen aloitettiin kiertoajelulla edustajien vierailut toistensa luona. Suhdetta ja sen lisäksi molemmat ryhmät perehtyivät Esseniin pohjusti tamperelaisten sinne marras - paikalliseen kulttuuriin vierailemalla samois- kuussa 1960 tekemä matka, ja ystävyys viral- sa museoissa ja katsomalla Pyynikin kesäteat- listettiin heinäkuussa 1961 Essenin edustajien terissa sittemmin pitkäaikaiseksi menestys - saapuessa Tampereelle kolmipäiväiselle vasta - näytelmäksi nousseen Väinö Linnan Tun - vierailulle. Arvovaltaisen yhdeksänhenkisen te mattoman sotilaan – esseniläisvaltuuskun- valtuuskunnan johtajana toimi ylipormestari nan teatteriretki osui vieläpä ensi-iltaan. Wilhelm Nieswandt, jonka lisäksi seuruee- Käynti Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa seen kuului kaupunginjohtaja, virkamiehiä havain nollisti Tampereen roolia koulutuk- sekä neljä kaupunginvaltuutettua. Tapauk- sen kaupunkina. Edellisenä vuonna Helsin- sen poliittista painoarvoa korosti paikalla gistä Tampereelle siirtynyt oppilaitos uusine ollut Liittotasavallan kaupallisen edustuston päära kennuksineen oli ylpeydenaihe, joka oli päällikkö Heinrich Böx, joka toi hallituksen toteuttanut kaupungin pitkäaikaisen toiveen terveiset ystävyyssuhteen solmineille kaupun- tulla korkeakoulukaupungiksi. geille.54 Vain kolme päivää esseniläisten Teollisuuskaupungin esittelyyn kuuluivat lähdön jälkeen Karl-Marx-Stadtista saapui luonnollisesti tehdasvierailut, minkä lisäksi ylipormestari Schellerin johdolla kolmihen- delegaatiot tutustuivat kunnallisiin palvelui- kinen valtuuskunta. Huolimatta aikaisemmis- hin vanhainkodissa, lastentarhassa, vesitornis- ta yhteydenotoista Tampereen ja Karl-Marx- sa sekä lasten kesäsiirtolassa. Matkailutoimen-

117 kirsi ahonen johtaja esitteli Tampereen mahdollisuuksia yhteistyön virittelyyn. Matkustamisen kalleus matkailukaupunkina viemällä valtuuskunnat ja liikenneyhteyksien hankaluus rajoittivat Härmälän leirintäalueelle, ja vieraiden virkis- ymmärrettävästi tavallisten kaupunkilaisten ja tykseksi järjestettiin myös saunailta ja vesi- harrastajaryhmien mahdollisuuksia tutustua bussi retki.56 ystävyyskaupunkiin paikan päällä. Kun Tam- Virallisempaa osuutta kummankin saksa- pere ja Kiova solmivat ystävyyssuhdettaan laisvaltuuskunnan ohjelmassa edustivat terve - vuonna 1954, kesti tamperelaisen kymmen- tuliaislounaat, päivälliset ja läksiäispäivälliset, henkisen, kaupunginvaltuuston ja -hallituk- jotka järjestettiin kummallekin ryhmälle jäl- sen jäsenistä koostuneen delegaation vierailu leen samoissa ravintoloissa. Paikalle värvät tiin kokonaista kaksi viikkoa, josta osansa vei Le- Tampereen johtoa ja muita paikallisia vaikut- ningradin ja Moskovan kautta tehty matka.59 tajia. Niinpä esimerkiksi hotelli Tammerissa Koska matkustaminen oli vielä 1960-luvun Karl-Marx-Stadtin delegaatiolle ja DDR:n alussa kaikkea muuta kuin arkipäiväistä, ystä- kaupallisen edustuston väelle järjestetyn vyyskaupunkeja tehtiinkin tunnetuiksi muilla vastaanoton kutsulistalla oli koko kaupungin- tavoilla. Tampereella kotiseutuyhdistyksen johto eikä valtakunnan tason poliitikkojakaan Tammerkoski-lehti aloitti vuonna 1961 juttusar- unohdettu. Mukaan yritettiin kesken kesä- jan, jossa se esitteli silloiset kuusi ystävyyskau- lomakauden värvätä tamperelaisia kansan- punkia. Lisäksi 1950- ja 1960-lukujen taitteessa edustajia erityisesti SKDL:n riveistä. Lisäksi toimittajavaltuuskuntia vieraili ystävyyskau- kutsulistalla oli paikallisia vaikuttajia yritys- pungeissa tarkoituksenaan juttujen kirjoitta- johtajista kulttuurielämän edustajiin.57 minen. Tamperelaistoimittajia kävi tuolloin Varsinaista kirjallista ystävyyskaupunki- Itävallan Linzissä, Essenissä, Trondheimissa sopimusta ei allekirjoitettu kummankaan sekä Kiovassa ja vastaavasti Trondheimista kanssa, sillä siten haluttiin todennäköisesti ja Linzistä tehtiin toimittajavierailut Tampe- välttää ystävyyssopimukset, joihin DDR:n reelle.60 kaupungit pyrkivät tässä vaiheessa sisällyttä- Toinen keino kertoa omasta kaupungista mään kansainvälispoliittisia viittauksia. Ystä- oli ystävyyskaupunkiin lähetetty näyttely, jo- vyyskaupunkisopimus Karl-Marx-Stadtin hon voitiin koota valokuvia ja muuta aineis- kanssa allekirjoitettiin vasta vuonna 1977 ja toa. Tamperetta esittelevä valokuvanäyttely Essenin kanssa kaksi vuotta myöhemmin.58 vietiin vuonna 1960 Kiovaan ja vasta tunnus- teluja ystä vyyskaupunkisuhteen solmimises- Kulttuurivaihtoa ja kilvoittelua ystävien kesken ta tehneeseen Karl-Marx-Stadtiin. Tampere- näyttelyjä järjestettiin 1960-luvulla myös Esse- Virallisten valtuuskuntien vierailut olivat pit- nissä ja Norrköpingissä.61 kään keskeinen yhteydenpidon muoto. Kau- Myös kulttuurivaihdossa kuvataiteen puo- punkien edustajien tapaamiset kuuluivat olen- lella näyttely oli tärkeä muoto ystävyyskau- naisena osana suhteiden solmimisprosessiin ja punkitoiminnan alkuvuosina. Ystävyyskaupun-

118 kaupunki katsoo kauemmas

keihin lähetettiin nimenomaan ammattitai- rissa, jossa se esitti Ibsenin näytelmän Hedda teilijoiden töitä, ja niissä haluttiin esitellä Gabler. Tampereen Teatteri teki vastavierai- oman kaupungin taiteilijoita tai oman kau- lun Norrköpingiin pari vuotta myöhemmin pungin museoissa ja kokoelmissa olevia töitä. pohjoismaisen ystävyyskuntakokouksen yh- Näyttelyt olivat tapauksia paikallisessa taide- teydessä ja esitti suomalaisen, elokuvakäsi- elämässä. Vuonna 1955 Tampere osallistui kirjoittajanakin tunnetun Walentin Chorellin neljän pohjoismaisen ystävyyskaupungin komedian Kolme valkoista paitaa, jonka ensi- näyttelyyn, ja siihen oli koottu maalauksia ja ilta oli juuri nähty Tampereella. Näytelmä grafiikkaa Trondheimista, Odensesta, Norr- esitettiin suomeksi, ja siksi yleisökin koostui köpingistä ja Tampereelta. Vuoronperään pääosin suomalaisista maahanmuuttajista. kussakin kaupungissa pysähtyneen näyttelyn Vierailuesitysten ohella on kokeiltu myös tarkoituksena oli esitellä niiden nykytaiteen ohjaa javierailuja.66 tilaa. Taiteilijoille yhteisnäyttely antoi harvi- Toisin kuin kuvataiteessa ja teatterissa, am- naislaatuisen tilaisuuden saada töitään esille mattilaisilla ei ole ollut kovin keskeistä roolia muissa Pohjoismaissa ja peilata saavutuksiaan musiikillisessa vaihdossa, vaan se on koostu- muihin.62 nut pääasiassa harrastaja- ja nuorisoryhmien 1960-luvun alkupuoliskolla taidenäyttelyi- matkoista. Poikkeuksiakin toki on ollut: ystä- den vaihtoa tapahtui vuosittain, ja kumppa- vyyskaupungeissa toimivista ammattiorkeste- neina olivat Kiova, Łódź ja Karl-Marx-Stadt.63 reista Trondheimin sinfoniaorkesteri esiintyi Syksyllä 1964 Tampere toimi kummikunta- Tampereella vuonna 1979 ja Essenin filhar- liikkeen 25-vuotisjuhlien isäntänä, ja ohjel- monikot 1986, ja Karl-Marx-Stadtin kaupun- maan kuului aikaisemmin Norrköpingissä ginorkesterin kapellimestari johti Tampereen esillä olleen Svensk 60-tals konst -näyttelyn ava- kaupunginorkesterin konsertin lokakuussa jaiset. Ruotsalaisen uusimman maalaustaiteen 1979.67 ensimmäiseksi yhteisnäyttelyksi luonnehdi- Harrastajaryhmille järjestettiin usein esiin- tun näyttelyn saamista kaupunkiin pidettiin tymisiä esimerkeiksi vanhainkodeissa kuten merkittävänä saavutuksena.64 Myös Essenin vuonna 1965 vierailleelle esseniläiselle mies - avustuksella Tampereella syksyllä 1965 järjes- kuorolle ja Essenin nuorisosinfoniaorkes te - tettyä tunnettujen saksalaisten ekspressionis- rille. Kaupungin laitoksissa esiintyjille saatet- tien grafiikkaa esitellyttä näyttelyä kiiteltiin.65 tiin samalla tarjota ateria, ja kaupunki myös Kuvataiteen ohella musiikki on ollut suo- kustansi kymmenen päivää Tampereella vii- sittu kulttuurivaihdon ala, jossa kielitaidon pyneen nuoriso-orkesterin majoituksen ret- puutteesta ei ole haittaa. Haasteista huolimat- keilymajassa.68 Usein harrastajaryhmät kui- ta vaihtoa on kokeiltu myös kieleen nojaavan tenkin maksoivat matkakulunsa pääosin itse, taidemuodon eli teatterin alalla. Esimerkiksi minkä lisäksi kotikaupunki saattoi myöntää keväällä 1960 Norrköpingin–Linköpingin raha-avustuksen matkakuluihin. Oletettavas- kaupunginteatteri vieraili Tampereen Teatte- ti matkojen kustannukset vaikeuttivat aluksi

119 kirsi ahonen esiintymismatkoja, mutta 1970- ja 1980-luvuil- nuoriin, joiden kanssa liikuttiin kaupungilta on jo enemmän tietoja musiikkivaihdosta. la ja vietettiin diskoiltaa.72 Trondheimissa Monissa tapauksissa vierailuja isännöivät toukokuussa 1983 kolme päivää viipynyt paikalliset kuorot ja yhdistykset, jotka yleen- 90-henkinen koululaisryhmä osallistui Nor- sä myös huolehtivat käytännön järjestelyistä. jan kansallispäivän viettoon. Ilta huipentui Joskus harrastajaryhmät ja muut yhdistysten esiintymiseen Trondheimin konserttitalossa vieraat majoitettiin perheisiin, mikä alensi yhdessä paikallisen orkesterin kanssa, ja sano- matkakustannuksia ja toi tilaisuuksia henkilö- malehdetkin kirjoittivat kiittäviä arviointeja kohtaisten kontaktien solmimiseen.69 Neuvos- konsertista. Kun Norrköpingissä majoitus oli toliittolaiset taiteilijaryhmät tulivat yleensä järjestetty kouluissa, Trondheimissa osa nuo- kutsuvieraina, jolloin isäntäkaupunki kustan- rista yöpyi retkeilymajassa osan päästessä si niiden matkat valtakunnan rajalta alkaen perhemajoitukseen. Matkaohjelmaan kuului samoin kuin majoituksen, ruoan ja tulkin pal- myös retkiä sekä ostosten tekoa, joka tosin velut.70 loppui lyhyeen, kun koululaiset huomasivat, Nuoriso- ja koululaisryhmien vierailut että kaikki oli Norjassa kallista.73 olivat tärkeä osa ystävyyskaupunkien musii- Myös urheilu on antanut mahdollisuuden kil lista kulttuurivaihtoa. Joskus suhteiden kohtaamisiin, joissa ei välttämättä ole tarvittu luominen oli yksittäisten henkilöiden työn kielitaitoa. Jo 1950-luvulla järjestettiin Tampe- tulosta, kuten Miskolcin tapauksessa, kun reen ja sen ystävyyskaupunkien välisiä urheilu- vireitä musiikkisuhteita edisti unkarilaisesta tapahtumia, esimerkiksi yleisurheiluottelu ystävyyskaupungista Tampereelle muuttanut Kiovassa sekä ystävyysotteluita jääkiekossa musiikkipedagogi.71 Esiintymismatkat tarjosi- łódźilaisten ja jalkapallossa kiovalaisten vat nuorille musiikkiin liittyviä ja muunkin- kanssa. Urheilujoukkueiden matkat näyttä- laisia elämyksiä, sillä kuoromatka saattoi olla vät kuitenkin vielä tuolloin jääneen melko ensimmäinen ulkomaanmatka tai ainakin en- harvi naisiksi.74 Vakiintuneimmaksi urheilu- simmäinen matka ilman vanhempia, kuten tapahtumaksi tuli Tampereen pohjoismaisten musiikkiluokkien Norrköpingin matkan tun- ystävyyskaupunkien nuorten yleisurheilukil- nelmia kuvailleella Pyynikin koulun oppilaalla. pailut, joita järjestettiin 1960-luvulta lähtien 80 iältään 9–15-vuotiasta peruskoululaista osal- vuosittain vuorotellen kussakin kaupungissa. listui vuonna 1981 Norrköpingissä musiikkipäi- Tätä pohjoismaista yhteistyötä lukuun otta- ville, jotka kokosivat 700 nuorta Tampereen matta urheilukontaktit vilkastuivat vasta 1980- pohjoismaisista ystävyyskaupungeista esiin- luvulla, jolloin ystävyyskaupunkitoiminnan tymään lähistöllä sijaitsevaan Kolmårdenin puitteissa järjestettyyn urheiluvaihtoon tuli eläintarhaan. Tamperelaisen kuoron ja orkes- mukaan aikaisempaa enemmän lajeja, kun terin ohjelmaan kuului lisäksi esiintymisiä kohtaamisia järjestettiin nyt myös keilailun, ostoskeskuksessa ja vanhainkodissa. Matkalla painin, nyrkkeilyn, pöytätenniksen, naisvoi- oli tilaisuuksia tutustua myös isäntäkaupungin mistelun, lentopallon ja koripallon merkeissä.

120 kaupunki katsoo kauemmas

Urheilulla on ollut merkittävä sija ystävyyskaupunkien yhteydenpidossa. Kiova–Tampere-yleisurheiluottelu Tampereella 1950-luvulla. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

121 kirsi ahonen

Matkat myös ulottuivat joskus paljon Pohjois- Nuorisomatkoja ja matkailunedistämistä maita pidemmälle, kuten vuosina 1984 ja 1986, jolloin Tampereen Voimailu seuran nyrkkei- Jo alkuvaiheessa tavoitteena oli, että kaupun- lijät kävivät ottelumatkalla Yhdysvaltojen kien virallisten edustajien lisäksi ystävyys- Syracusessa saakka.75 Kilpaurheilun ohella kaupunkitoimintaan saataisiin mukaan myös ystä vyyskaupunkien urheiluyhteistyö suun- tavallisia kaupunkilaisia. Osallistujien piirin tautui 1960-luvun lopulla myös massaliikun- laajentuminen oli kuitenkin hidasta, ja lievää taan; kaupunkien kesken kilvoiteltiin esimer- turhautumista kuvaa Tammerkoski-lehden toi- kiksi kuntokävelyssä ja pyöräilyssä.76 mittajan kommentti pohjoismaisen ystävyys- Ystävyyskaupunkien välillä ei kilpailtu kaupunkikokouksen jälkeen vuonna 1977: pelkäs tään ruumiinkulttuurin saavutuksista, ”Varmasti ystävyys jälleen syveni kaupunkien vaan 1960-luvulla järjestettiin myös suomalais- edustajien välillä. Joskus olisi mukava esitellä ruotsalaisia nuorten kulttuurimaaotteluita, joi- myös tavallisille kuntalaisille ystävyyskau- den tarkoituksena oli kannustaa nuorten kult- punkeja, niiden edustajia ja tätä toimintaa tuuriharrastuksia. Samalla kertaa kulttuu ri - yleensä.”78 maaottelu nähtiin keinona tehdä omaa kau- Nuoriso- ja koululaisvaihto nähtiin keskei- punkia tunnetuksi naapurimaassa. Aluksi seksi ystävyyskaupunkityön laajentamisen norrköpingiläiset ja tamperelaiset kilpailivat keinoksi. Sitä harrastettiin jonkin verran jo keskenään, mutta vuonna 1962 kulttuuri- 1950- ja 1960-luvuilla, mutta valtaosa toimin- maaottelua laajennettiin niin, että mukaan nasta koostui tuolloin nuorisovaltuuskuntien saatiin vielä neljä muutakin ystävyyskaupun- vaihdosta Kiovan kanssa. Tämä nuorisovaih- kiparia: Helsinki–Tukholma, Turku–Göte- to ei kuitenkaan koskettanut laajoja joukkoja, borg, Lahti–Västerås sekä Vaasa–Malmö. sillä valtuuskunnat olivat yleensä kaksi- tai Kilpailua käytiin musiikissa, kuvataiteessa kolmihenkisiä, ja Tampereelta niihin valittiin ja taidevalokuvauksessa. Vuonna 1968 Hel- suurimpien valtuustopuolueiden ja kaupun- singissä järjestetyn kilpailun puitteet olivat gissa toimivien nuorisojärjestöjen selvästi jo tasokkaat: maalaustaiteen, graﬁikan ja taide- varttuneempia edustajia. Matkat nähtiin myös valokuvauksen näyttelyt olivat esillä Amos eräänlaisina tunnustuspalkintoina nuoriso- Anderssonin taidemuseossa ja laulun, pianon järjestöissä toimiville aktiiveille samaan taja jousisoittimien harjoitukset ja itse kilpailu paan kuin paikat virallisissa ystävyyskaupunki- järjestettiin Pasilan televisiostudiossa. Kun valtuuskunnissa ylipäätäänkin.79 vielä loppukilpailusta lähetettiin tunnin mit- Laajempia nuorison piirejä alettiin hou- tainen televisiolähetys muutoin varsin sup- kutella ystävyyskaupunkitoimintaan 1970- ja pean ohjelmatarjonnan oloissa ja esimerkiksi 1980-lukujen taitteessa, jolloin yhteistyötä teh- Helsingin Sanomat uutisoi kilpailuista, maaotte- tiin erityisesti saksalaisten ystävyyskaupun- lu sai paljon näkyvyyttä.77 kien kanssa. Esseniläisten kanssa vaihtoa har- joitettiin vuosittain järjestämällä nuorisoleirejä

122 kaupunki katsoo kauemmas vuorotellen kummassakin kaupungissa. Esi- 1959 samoin kuin Odensesta vuosina 1960 ja merkiksi vuonna 1981 Esseniin lähetettiin vii- 1961 saatujen vaikutelmien pohjalta matkailun kon ja kahden viikon matkoille kymmenhen- mahdollisuudet nähtiin hyvinä muuan muassa kiset ryhmät, jotka koostuivat 15–18-vuotiaista siksi, että ystävyyskaupungin nimen uskottiin nuorista. Sen sijaan Karl-Marx-Stadtin kanssa herättävän myönteisiä mielikuvia. Pohjois- yhteistyö ei näytä olleen vastavuoroista. Sikä- maiden lisäksi matkailuyhteistyötä viriteltiin läiset nuoret eivät matkustaneet Tampereelle, myös Linzin ja Essenin kanssa 1960-luvun alku- mikä ilmeisesti johtui ennen kaikkea siitä, että puolella. Matkailutoimenjohtaja lähetettiin DDR rajoitti kansalaistensa matkustamista Essenissä keväällä 1965 järjestettyyn Tampere- ulkomaille, mutta matkustamisen kustannuk- näyttelyyn, ja tehtävänä oli solmia suhteita setkin saattoivat vaikuttaa asiaan. Sen sijaan ystävyyskaupungin matkailuviranomaisiin ja 1980-luvun alkupuolella tamperelaisia saksaa -laitoksiin.82 opiskelleita 12–14-vuotiaita koululaisia osallis- Tammerkoski-lehden pääkirjoituksessa syk- tui useana vuonna Karl-Marx-Stadtin järjes- syllä 1962 matkailusuhteiden kehittämistä tämille kansainvälisille nuorisoleireille, joissa pidettiin sopivana käytännöllisenä muoto- oli mukana vieraita myös isäntäkaupungin na kaupunkien välisten ystävyyssuhteiden ranskalaisesta, jugoslavialaisesta ja tšekkoslo- raken tamiselle:” – – jos tamperelaiset laajem- va kialaisesta ystävyyskaupungista. Periaattee- minkin henkilökohtaisesti käyvät tutustumas- na nuorisomatkoilla oli, että osallistujat valit- sa ystäväkaupunkeihinsa ja näiden asukkaat tiin ilmoittautumisen perusteella ja että he vuorostaan retkeilevät Tampereelle, se on maksoivat matkansa osittain itse, vaikka koti- omiaan lähentämään kaupunkien asukkaita kaupunki ja isäntäkaupunki osallistuivatkin toisiinsa. Suosittelemme ajatusta tamperelais- kustannuksiin.80 ten matkatoimistojen toteutettavaksi niiden Samoihin aikoihin käynnistyivät myös järjestellessä jälleen ryhmämatkoja seuraa- kou lujen järjestämät ystävyyskaupunkivierai- viksi matkailukausiksi.”83 lut. Helmikuussa 1983 lähti esimerkiksi Her- Ystävyyskaupunkiturismista ei kuitenkaan vannan lukion ryhmä viideksi päiväksi Oden- tullut laajamittaista ilmiötä, vaikka esimerkik- seen oppilasvaihtomatkalle, ja seuraavana si erilaiset yhdistykset saattoivat kutsua vie- vuonna tamperelaisia koululaisia oli mukana raikseen ystävyyskaupunkien sisar- tai veljes- Norr köpingin 600-vuotisjuhliin liittyneessä järjestöjä.84 Ystävyyskaupunkien tarjoamaa pohjoismaisessa leirikoulussa.81 kanavaa matkailun edistämiseen sen sijaan Ajatus ystävyyskaupungeista varteenotetta- hyödynnettiin esimerkiksi vuosina 1976 ja vina matkailukohteina oli selvästi kaupunki- 1980, jolloin tamperelaiset osallistuivat Esse- päättäjien mielessä jo 1950- ja 1960-lukujen nissä järjestettyihin leirintämatkailua esitel- taitteessa, jolloin Tampereen kaupungin mat- leisiin näyttelyihin.85 Matkailuponnistuksia kailutoimenjohtajat tekivät useita vierailuja suunnattiin myös Pohjoismaihin 1970-luvun asian edistämiseksi. Norrköpingistä vuonna lopulla. Tampere ja sen pohjoismaiset ystävyys-

123 kirsi ahonen kaupungit painattivat yhteisen Vänner i Norden 1983 ja Liettuan Kaunasissa vuonna 1997. -esitteen eri kielillä, ja samalla otettiin käyt- Kaunasin-vierailulla allekirjoitettiin uusi ystä- töön myös ystävyyskaupunkipassi, joka oi- vyyskaupunkisopimus ja tavattiin sikäläisen keutti saamaan vapaalippuja joihinkin kyseis- kaupunkineuvoston jäseniä ja virkamiehiä. ten kaupunkien matkailupalveluihin.86 Vieraat ja isännät tutustuivat kaupunkiensa 1990-luvulle tultaessa myös nuoriso näh- olosuhteisiin ja toimintatapoihin kyselytun- tiin ystävyyskaupunkimatkailun tärkeänä nilla, jolloin oli tilaisuus keskusteluun.88 kohderyhmänä, sillä yhä useammilla nuorilla Erikoistuneemmatkin asiantuntijavierai- oli mahdollisuuksia käyttää rahaa matkusta- lut kuuluivat ystävyyskaupunkitoimintaan miseen. Toukokuussa 1990 Tampereen kau- jo 1950-luvulta alkaen, jolloin muun muassa pungin nuorisotoimisto järjesti Go’ Tampere Tampereen kaupungin huvipuistotoimikunta Go’ -nimisen nuorison ystävyyskaupunki- ja kävi tutustumassa Odensen Tivoliin.89 Vilk- matkailutapahtuman. Messuilla jaettiin sekä kaimmin yhteyttä pitivät kuitenkin opettajat, yleistä että erityisesti ystävyyskaupunkeja joille tarjoutui säännöllisesti tilaisuuksia opin- koskevaa matkailutietoa Interrailistä, ryhmä- to- ja tutustumismatkoihin erityisesti pohjois- matkoista ja kielimatkoista kiinnostuneil- maisten ystävyyskaupunkien yhteisten opetta- le. Tapahtumassa esiintyi lähes sata nuorta jatapaamisten ansiosta. Myös Tampere toimi Tampereen kahdeksasta ystävyyskaupungis- isäntänä vuorollaan. Tamperelaisten opetta- ta tanssien, laulaen, soittaen tai näytellen, ja jien vierailua Trondheimiin vuonna 1961 selos- näyttelyosastoilla esittäytyivät muiden muas- tettiin Tammerkoski-lehdessä tarkasti. Matkalla sa ystävyysseurojen paikallisosastot. Kiinnos- tutustuttiin kaupunkiin ja sen ympäristöön tus ei kuitenkaan ollut aivan odotetunlaista: sekä erikoisesti kansakouluihin. Opettajat järjestäjien asettamaa 10 000 hengen kävijä- perehtyivät myös norjalaisiin yhtenäiskou- tavoitetta ei saavutettu.87 lua koskeviin uudistussuunnitelmiin – aihee- seen, joka herätti keskustelua kotimaassakin. Tiedon ja asiantuntemuksen vaihtoa Oppitunteja seuranneilla opettajilla oli tilaisuus tehdä havaintoja koulutiloista ja opetuk- Koska virallisten valtuuskuntien matkoilla oli sesta sekä keskustella trondheimilaisten kolle- mukana kaupungin johtoa, kunnallispoliitik- goidensa kanssa myös vapaamuotoisemmissa koja sekä kaupungin eri alojen viranhaltijoita, tapaamisissa ja nauttia näiden vieraanvarai- nämäkin vierailut olivat eräänlaisia asiantun- suudesta. Lisäksi matka tarjosi mahdollisuu- tijatapaamisia kaupunginhallinnon ammatti- den tavata yhteistapaamiseen osallistuneita laisten kesken. Valtuuskunnille myös yleensä opettajia Odensesta ja Norrköpingistä.90 esiteltiin isäntäkaupungin erilaisia laitoksia ja Kaukaisimpaan pohjoismaiseen ystävyys- käytäntöjä. Kävipä Tampereen kaupungin- kaupunkiin, Islannin Kópavoguriin, opetta- valtuusto lähes kokonaisuudessaan opintoja jat pääsivät vuonna 1976. Perillä tutustuttiin tutustumismatkoilla Trondheimissa vuonna islantilaiseen koulutyöhön: kieltenopetuksen

124 kaupunki katsoo kauemmas uuteen opetussuunnitelmaan, luku- ja kirjoitus- hankkeita. Myös tamperelaiset ovat suunnan- klinikoihin, erityisluokkiin ja esikouluihin. neet katseensa ystävyyskaupunkeihin etsies- Huomiota herättivät kotiseutuopetuksen mää- sään virikkeitä uusien julkisten rakennusten rä sekä liikunnanopetus ja ulkoliikunnan mah- toteuttamiseen. Asiantuntijaryhmä kävi vuon- dollisuudet: ”Uimaopetus lämminvesialtaissa na 1966 tutustumassa esseniläiseen teatteri- kuuluu koulujen ohjelmaan. Ulkoilma-altaas- rakentamiseen, ja Tampere-talon rakentamis- sa luonnon lämmittämä vesi ei jäähdy, vaik- ta varten oppia haettiin Linzistä, jossa käytiin ka uimarien naamalle sataisi taivaalta lunta.” 1980-luvulla tutustumassa Tonavan rannalla Opettajat tapasivat myös Islannin presidentin, sijaitsevaan Heikki Sirénin suunnittelemaan arkeologian tohtori Kristjan Eldjarnin, jonka Brucknerhausiin. Teollisuuskaupunkien rakenne- kotona järjestetyt kutsut ilmensivät vieraille muutos oli yhtenä teemana, kun kaupungin islantilaisten luontevaa ja tasavertaista kanssa- palveluksessa olleet arkkitehdit vierailivat käymisen tapaa.91 Łódźissa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa kah- Pohjoismaiden lisäksi opetusalan yhteyk- desti.93 siä virisi 1960-luvulla Kiovaan. Myös koulu- Joskus asiantuntijavaihto on liittynyt yksit- tukseen liittyvät tekniset kysymykset olivat täisiin hankkeisiin tai tapahtumiin. Esimerk- toisinaan esillä ystävyyskaupunkivierailuilla ki tästä löytyy toisen suomalaiskaupungin kuten tamperelaisten opettajien tutustues- ystävyyskaupunkihistoriasta. Kun Ruotsissa sa koulujen opetustila- ja välineratkaisuihin valmisteltiin siirtymistä oikeanpuoleiseen Karl-Marx-Stadtissa vuonna 1979. Opettajien liikenteeseen vuonna 1967, Göteborg ja sen ja kouluhallinnon virkamiesten ohella nuo- ystävyyskaupunki Turku järjestivät liikenne- risotyön ammattilaisetkin solmivat yhteyksiä poliisien vaihdon. Ensin göteborgilaispolii- ystävyyskaupunkeihin. 1980-luvulla Tampe- sit perehtyivät Turussa liikennejärjestelyjen reen ja Essenin välillä kokeiltiin esimerkiksi käytäntöihin, ja myöhemmin turkulaispoliisit työntekijävaihtoa kummankin lähettäessä auttoivat Göteborgissa uudistuksen toteutuk- nuo risotyöntekijän kuukauden ajaksi tutustu- sessa.94 Synkempi tapaus liittyy Tšernobylin maan toistensa käytäntöihin.92 ydinvoimalaonnettomuuteen, joka vaikut- Luonteva asiantuntijakontaktien alue on ti kiovalaisten elämään lisäämällä muuan ollut kaupunkisuunnittelu ja -rakentaminen. muassa lasten syöpätapauksia. Neljä vuotta 1960-luvun alussa asiantuntijoita saapui niin onnettomuuden jälkeen Kiovan kaupunki Trondheimista, Linzistä, Kiovasta kuin Esse- vetosi ystävyyskaupunkeihinsa lääketieteel- nistäkin tutustumaan tamperelaisiin ratkaisui- lisen asiantuntija-avun saamiseksi säteilyon- hin. Yhteistyön keinoista myös näyttely on nettomuuden pitkäaikaisvaikutusten tutki- ollut käytössä kaupunkisuunnittelun alalla, ja miseksi ja hoitamiseksi. Tampere lähettikin esimerkiksi vuonna 1971 Karl-Marx-Stadtissa matkaan kolmihenkisen lääkäriryhmän selvit- järjestetyssä Tampere rakentaa uutta – ja uudis- tämään mahdollisia avustuskohteita ja -tapoja. taa vanhaa -näyttelyssä esiteltiin ajankohtaisia Myös Kiovan neljä muuta ystävyyskaupunkia

125 kirsi ahonen

– Toulouse, München, Odense ja Kioto – vas- lemässä DDR-päivien yhteydessä vietettyä tasivat vetoomukseen. Matkalta palattuaan gastronomian viikkoa.98 tamperelaiset suosittelivat lääkäri-, lääke- ja Laajemmat ystävyyskaupunkikokoukset välineavun lähettämistä Kiovaan sen sijaan, olivat keskeinen osa erityisesti Pohjoismaihin että sieltä olisi tuotu muutamia potilaita Tam- ja Neuvostoliittoon suuntautunutta toimin- pereelle hoitoon.95 taa, mutta niiden muodot erosivat toisistaan huomattavasti. Pohjoismaiset ystävyyskau- Ystävyyskaupunkipäivät ja -kokoukset punkikokoukset muistuttivat enemmänkin kahdenvälisiä ystävyyskaupunkipäiviä, vaik- Ystävyyskaupunkitapahtumien puitteiksi ja ka mukana olivat kaikki ystävyyskaupunki- toiminnan tunnetuksi tekemiseksi järjestet- renkaan neljä tai viisi jäsentä. Kulttuurin tiin Kiovan, Karl-Marx-Stadtin, Łódźin ja ohella tapahtuma tarjosi puitteet myös asian- Essenin kanssa erityisiä ystävyyskaupunki- tuntijatapaamisille. Niinpä Norrköpingissä päiviä tai teemaviikkoja.96 Kiovan päivien vuonna 1984 pidetyn kokouksen teemana oli ja Kiovassa vietettyjen Tampereen päivien lasten päivähoito ja vammaishuolto.99 vakio-ohjelmaan kuului virallisten valtuus- Suomalais-neuvostoliittolaiset ystävyys- kuntien vierailujen lisäksi kori- ja lentopallo- kaupunkikokoukset sen sijaan olivat valtakun- joukkueiden ystävyysotteluita, valokuva- ja nallisia tapahtumia, joihin osallistuivat kaikki taidenäyttelyitä sekä musiikki- ja tanssiesi- ystävyyskaupunkiparit näistä maista. Kokouk- tyksiä. Vuonna 1984 Kiovaan matkusti lisäksi sen yhteydessä vierailtiin lisäksi omassa ystä- tamperelainen turistiryhmä, joka nähtävyyk- vyyskaupungissa. Ensimmäinen tapaaminen sien lisäksi pääsi vierailemaan paikallisessa järjestettiin vuonna 1969 Leningradissa, ja sen tehtaassa. Lehtimiehet raportoivat ystävyys- jälkeen kokoukset seurasivat kahden tai kol- kaupunkipäivistä ja muista Kiovan asioista, ja men vuoden välein aina vuoteen 1990 saakka, mukana olleet Yleisradion toimittajat lähet- jolloin kokous pidettiin Oulussa. Ystävyys- tivät Tampereen alueradiossa suoran lähe- kaupunkikokousten järjestelyissä olivat muka- tyksen Kiovasta. Teemaviikon ohjelmaan na valtakunnallisista organisaatioista Suomen sisältyi myös uuden Tampere-nimisen elo - kaupunkiliitto, ystävyysseurat sekä Neuvosto- kuvateatterin avajaistilaisuus.97 Samana vuon- liiton ystävyyskaupunkien ja ystävyysseurojen na Karl-Marx-Stadtissa järjestettyjen Tampe- liitot. Kokoukset avattiin juhlallisesti valtion- reen päivien erikoisuutena oli eräässä kau- päämiesten tervehdyksillä ja olipa presidentti pungin ravintolassa järjestetty suomalaisen Urho Kekkonen itse läsnä vuonna 1971 Hel- ruoan viikko, johon oli yhdistetty tampere- singin kokouksen avajaisissa. Tapahtuma oli laisen musiikkiryhmän esiintyminen. Tampe- muodoltaan varsin jäykkä suurille saleille reella oli vastaavasti aikaisemmin vieraillut pidettyine puheineen, joissa käsiteltiin ystä- keittiömestari Karl-Marx-Stadtista järjeste- vyyskaupunkitoimintaa hyvin yleisellä tasolla.

126 kaupunki katsoo kauemmas

Kokouksen päätteeksi oli tapana laatia yhteis- esineet sekä kaupunkeja esittelevät kirjat ja työn arvoa korostava julkilausuma. Koska elokuvat. Vierailijoiden lisäksi myös isännät julki lausumat yleensä sivusivat kansainvälistä ovat saattaneet antaa vierailleen muistoksi politiikkaa, ne olivat suomalaisten kannalta jonkin lahjan, näin esimerkiksi silloin, kun kiusallisia ja niiden sanamuotojen hiomiseen Tampereen edustajat vierailivat ensimmäisen käytettiin paljon aikaa. Kokousten ohjelmaan kerran Kiovassa vuonna 1954. Tuliaisiksi ko- kuului myös musiikki- ja tanssiesityksiä sekä tiin saatiin puolen metrin korkuinen lasimalja, muuta kulttuuria. 1980-luvulla kokoukset jonka koristekuviot liittyivät Ukrainan histo- alkoi vat saada uutta ilmettä työskentelytapo- riaan ja joka sijoitettiin kaupunginhallituk- jen monipuolistuessa. Yleisistuntojen lisäksi sen kokoushuoneeseen.102 Lahjaksi annettiin järjestettiin vuoropuhelun edellytyksiä paran- myös taidegraﬁikkaa, maalauksia ja pienois- taneita pienempiä työryhmiä teemoista, jotka veistoksia. Odenseen vuonna 1960 matkusta- liittyivät tavallisesti kaupunkien hallintoon ja nut tamperelaisvaltuuskunta vei tuomisinaan toimialoihin, esimerkiksi Tampereella vuon- pienoisveistoksen Joutsenet, joka oli kopio na 1981 käsiteltiin perusterveydenhuoltoa. Tampereen Kirjastopuistoon pystytetystä Samoin itse ystävyyskaupunkitoimintaan pe- kuvanveistäjä Jussi Mäntysen työstä. Eläin- räänkuulutettiin erityisesti 1980-luvun lopulla aiheisiin keskittyneen taiteilijan veistos oli ”kansan diplomatian” ulottuvuutta ja irrottau- voittanut vuonna 1937 Pariisin maailmannäyt- tumista ystävyyden vakuutteluun painottu- telyssä Grand Prix -palkinnon, ja siitä tehtiin neesta ”mikrofoniystävyydestä” varsinaiseen 42 pienoiskopiota, joita jaettiin lahjoina ja toimintaan ja tekoihin.100 tunnustuksina kaupungin hyväksi tehdystä Valtakunnallisia ystävyyskaupunkikokouk- työstä.103 Ystävyyskaupunkiensa merkkipäi- sia järjestettiin myös muiden tärkeiden ystä- vinä Tampere muisti näitä monesti paikallista vyyskaupunkimaiden kanssa. Suomalais-unka- käsityötä edustaneella tekstiilitaiteella.104 rilaiset ystävyyskaupunkikokoukset käynnis- Lahjoina vietiin myös omasta kaupungista tettiin vuonna 1979, jolloin ystävyyskunta- kertovia kuvateoksia ja lyhytelokuvia. Kiovan pareja oli 14, ja vuonna 1987 suomalais-länsisak- ja Łódźin kaupungeille lähetettiin vuonna salaiset kokoukset 28 ystävyyskaupunkiparin 1960 venäjäksi ja puolaksi tekstitetyt kopiot voimin.101 kaksi vuotta aikaisemmin valmistuneesta esitte lyelokuvasta Tampere, sinisten järvien kaupun- Ystävyyskaupunkilahjat ki, minkä lisäksi Kiovaan lahjoitettiin vielä kopio lyhytelokuvasta Tampere 175-vuotias. Virallisten valtuuskuntien vierailuihin ja ystä- Ensin mainitusta tehtiin myös kirjaversio, jota vyyskaupunkien merkkipäiviin on kuulunut käännettiin useille kielille. Sitä vietiin lah- lahjojen antaminen. Tyypillisiä lahjoja ovat jaksi edelleen 1980-luvulla, kun Tampereen olleet antajansa kulttuuria edustavat taide- kaupungin edustajia matkusti Tampereen

127 kirsi ahonen

Työväen Nyrkkeilijöiden joukkueen mukana Ratkaisu leijonien asumisongelmaan saatiin, Miskolciin ystä vyyskaupunkiotteluun.105 kun Tampereen vanhan teurastamon tiloihin Lahjat saattoivat myös sisältää symbolisia avattiin eläintarha, jonka ensimmäiset asuk- merkityksiä. Kun Kiovan kaupunki lähetti kaat Tamista ja Perestä tuli. Łódźissa seurattiin syksyllä 1960 Tampereelle sata kappalet- kiinnostuneina eläintarhahanketta, ja ystä- ta kastanjapuun ja saarnin taimia, se toivoi vyyskaupungin edustajat tarjosivat apuaan tervehdyksessään, että puut kehittyisivät ja suunnitteluun ja eläinten hankintaan. Eläin- kasvaisivat samoin kuin kaupunkien välinen tarha tässä muodossaan jäi kuitenkin lyhyeksi ystävyys. Ystävyyden kukoistamisen vertaus- välivaiheeksi, sillä sen tilalle avattiin vuonna kuva oli ilmeinen myös, kun Kiovassa vuonna 1970 Särkänniemeen lasten eläintarha.108 1963 vierailleet Tampereen edustajat istuttivat puita hieman aikaisemmin Tampereenkaduk- Ystävyyskaupungit kaupunkikuvassa si nimetyn uuden väylän varrelle.106 Joskus lahjat olivat selkeästi käytännöllisiä, kuten Ystävyyskaupunkitoiminnasta on monesti kiuas, joka toimitettiin Karl-Marx-Stadtin jäänyt jonkinlaisia jälkiä kaupunkikuvaan. virastotaloon rakennettuun saunaan vuonna Talvisodan jälkeisen avustustyön merkkinä 1977 ystävyyskaupunkisopimuksen allekirjoi- Tampereen Nekalan kaupunginosassa on tuksen yhteydessä. Käyttöön tarkoitettu lahja edelleenkin niin sanottu Ruotsalaiskylä, joka oli myös Essenin matkailunedistämismieles- syntyi, kun Norrköpingin kaupunki lahjoitti sä lahjoittama leirintämökki, joka pystytettiin 51 puutaloa pommituksissa kotinsa menettä- vuonna 1965 Härmälän leirintäalueelle.107 neiden ja siirtolaisten asuttamista varten. Lah- Omaperäisimmän lahjan lienee kuitenkin jatalot olivat yhdenmukaisia pieniä omakoti- saanut kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin taloja, joissa oli kaksi huonetta, keittiö sekä johtama valtuuskunta ensivierailullaan sauna kellarissa. Nekalan ”ruotsalaistalojen” Łódźissa toukokuussa 1960, jolloin isännät rakentaminen aloitettiin kesällä 1940, ja vii- antoi vat vierailleen ystävyyden osoituksena meiset niistä valmistuivat maaliskuussa 1941. kaksi leijonanpentua. Niiden asuttaminen ai- Samanlainen lahja ystävyyskaupungilta saa- heutti kaupungin virkamiehille suurta pään- tiin 74 muussa suomalaiskaupungissa. Aloit- vaivaa, sillä Tampereella ei ollut eläintarhaa. teen eri puolille Suomea rakennettavista puu- Łódźista Tampereelle soittikin ällistynyt talokylistä oli tehnyt vuoden 1940 touko kuussa Lindfors, joka kehotti rakentamaan häkin Ruotsin kruununprinssin johdolla työskennel- eläimille, jotka hän toisi mukanaan. Tampe- lyt avustustyön keskustoimikunta, joka näin reelle leijonat pääsivät kuitenkin vasta vuon- halusi ruotsalaisten kaupunkien osallistuvan na 1964 asuttuaan siihen saakka Korkeasaa- naapurimaan jälleenrakennukseen.109 ressa. Evakosta huolimatta leijonille haluttiin Tampereella vuosittain syksyn pimeim- antaa nimet, ja nimikilpailun tuloksena uros- pään aikaan järjestettävät Valoviikot ovat pennusta tuli Tam ja naaraspennusta Pere. nekin syntyneet ystävyyskaupunkitoiminnan

128 kaupunki katsoo kauemmas

Tampereen valoviikot ovat ystävyyskaupunkituliainen Essenistä. Kaupunginjohtaja Erkki Lindfors (keskellä) tutkii kaupunginjohdon kanssa ensimmäisten valoviikkojen kuvioita syksyllä 1966. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

129 kirsi ahonen vaikutuksesta. Ajatus saatiin 1960-luvun puo- joita he kutsuivat pikkuarkkitehtuuriksi ja livälissä kaupunginjohtaja Lindforsin tuomi- jotka heidän mukaansa antoivat kaupungin sina Essenistä, jossa vastaavia juhlia oli järjes- kaduille siistimmän ilmeen. Kaupunginjoh- tetty jo vuodesta 1950 lähtien. Tapahtuman taja Vladimir Gusev kääntyi virkaveljensä tarkoituksena oli houkutella asiakkaita kaup- puoleen ja pyysi näiden pallonmuotoisten pakaduille ja samalla piristää kaupunkilaisia uurnien piirustuksia ja kuvia, jotta niitä voi- syksyn pimeydessä. Tampereella kaupungin taisiin sijoittaan myös Kiovan kaduille ja johdosta lähtenyt aloite innosti mukaan pai- puistoihin. Kaupunginjohtaja Pekka Paavolan kallisen liike-elämän edustajia, jotka perusti- vastauksesta kävi ilmi, että kyseessä olivat ros- vat valoviikkojen toteutusta varten yhdistyk- ka- tai hiekka-astiat, ja kiovalaisia kehotettiin sen. Ensimmäisellä kerralla tapahtuma kesti ottamaan yhteyttä yritykseen, joka oli valmis- kolme viikkoa loka-marraskuussa, ja Essenistä tanut ne.111 tilatut kuviot sytytettiin uudelleen joulumyyn- Usein on haluttu korostaa ja tehdä näky- tikaudeksi. Järjestäjä luonnehti valoviikkojen väksi itse ystävyyssuhteiden olemassaoloa tehoa seuraavasti: ”Varsinkin valoviikon pystyttämällä niistä kertovia merkkejä kau- ensimmäisinä päivinä oli valokuvioiden vä- punkiin. Monissa Euroopan unionin maissa keä houkutteleva vaikutus silminnähden ha- kaupungit ovat asettaneet sisääntuloteidensä vaittavissa. Jalankulkijoita liikkui monin ver- varteen yhdenmukaiset kilvet, joissa kaupun- roin normaalia enemmän ja varsin yleisesti gin nimen lisäksi ilmoitetaan sen ystävyyskau- todet tiin lähimaaseudulta iltaisin Tampereelle pungit. Toinen tapa esitellä ystävyyssuhteita suuntautunut autoliikenne.”110 on sijoittaa keskeiselle paikalle kaupunkiin Myös Tampere on jättänyt jälkiä ystävyys- tienviitan kaltainen opastepylväs, jonka viitat kaupunkien katukuvaan. Vuonna 1991 Tam- osoittavat eri ystävyyskaupunkien suuntiin ja pereen liikennelaitos lahjoitti 15 käytöstä ilmaisevat niiden etäisyyden. Tampereella täl- poistettavaa käsivaihteista, vanhan sukupol- lainen suuntaviitta on Keskustorin lähistöllä ven linja-autoa tuolloin vielä epävirallisen Vanhan kirkon vieressä. ystävyyskaupungin asemassa olleelle Tartolle. Suomalaiskaupungeissa ystävyyskaupungit Siniset tamperelaisbussit olivat noin 15 vuotta ovat olleet näkyvissä myös kadunnimistössä. vanhoja mutta niin hyväkuntoisia, että niitä Tampere ei ole antanut kaduilleen ystävyys- oli käytetty apuna ruuhkavuoroissa, ja siksi ne kaupunkien nimiä, mutta Kalevan kaupun- kelpasivat liikennöimään Tarton kaduille. Sen ginosasta löytyy neuvostoliittolaisen ystävyys- sijaan epäselväksi jäi, miten kävi kiovalaisten kaupungin mukaan nimetty Kiovanpuisto.112 yritykselle 1970-luvun alkupuolella saada tam- Aloitteen kadun tai jonkin muun julkisen perelaista muotoilua omaan kaupunkikuvaan- paikan nimeämiseksi Kiovan mukaan teki sa. Tampereella vierailleet ystävyyskaupun- Suomi–Neuvostoliitto-seuran paikallisosasto gin edustajat olivat mieltyneet rakennelmiin, vuonna 1973 vietettyjen YYA-sopimuksen

130 kaupunki katsoo kauemmas

25-vuotisjuhlien valmistelujen yhteydessä.113 Sodan maailmasta internetin YYA-sopimusta juhlittiin näyttävästi eri puo- ja halpalentojen aikakauteen lilla maata ja Tampereella järjestetyssä juh- lassa kaupunginjohtaja Paavola julkisti puis- Ystävyyskaupunkiliikkeestä puhuminen saat- ton nimeämisen. Tarkoituksena oli järjestää taa herättää ajatuksen tavoitteiltaan yhtenäi- varsinaiset nimeämisjuhlallisuudet seuraavan sestä ja toimintatavoiltaan yhdenmukaisesta kiovalaisvaltuuskunnan vierailun aikana, ilmiöstä. Ajan myötä toiminnan kentät ovat mutta näyttää kuitenkin siltä, että julkistamis- kuitenkin vaihtuneet avustustoiminnasta ja tilaisuutta ei koskaan järjestetty ja että nimen- ruohonjuuritason rauhantyöstä kulttuurivaih- muutos muutenkin jäi huomaamatta jopa kau- toon ja taloussuhteiden edistämiseen. Kau pun- punginosan asukkailta.114 kien välisiä suhteita käytettiin kylmän sodan Tampereen Kiovanpuistolla on kaksinker- aikana myös erilaisten poliittisten ja ideo lo- tainen kytkentä ystävyyskaupunkeihin, sillä gis ten tarkoitusperien edistämiseen, mis tä sinne on sijoitettu myös veistos, joka kuvaa kahden kansainvälisen järjestön, CEM:n ja ystävyyskaupunkitoiminnan merkitystä kan- UTO:n, erilaiset päämäärät ovat yksi esimerk- sojen lähentäjänä. Alun perin Anneli Sipiläi- ki. Ideologiset motiivit näyttäytyivät eri tyisesti sen pronssipatsas Kiev–Tampere, rengas ystävyys- siinä, miten kumppaneita valit tiin kylmän ketjussa juhlisti suomalaisten ja neuvostoliitto- sodan eri leireistä. Artikkelissa käsitelty, Suo- laisten kaupunkien yhteistyötä. Se paljastettiin meenkin ulottunut saksalaisten keskinäinen elokuussa 1981 suomalais-neuvostoliittolaisen kilpailu kaupunkiystävyyksistä ilmentää omal- ystävyyskaupunkikokouksen päätteeksi, samal- ta osaltaan vastakkaisten intres sien kamppai- la kun istutettiin 50 pirkkalaiskoivua muistut- lua. tamaan yhtä monesta suomalais-neuvosto- Suomalaisten kaupunkien ystävyyssuhteet liittolaisesta ystävyyskaupunkiparista.115 Neu- kertovat paikallisen tason päättäjien halusta vostoliiton hajoamisen jälkeen veistokselle luoda ja ylläpitää rajat ylittäviä kontakteja annettiin uudenlainen merkitys ystävyyskau- eri ilmansuuntiin. Pohjoismaisilla, jo sodan- punkitoimintaa yleisemmin symboloivana aikaisesta suomalais-ruotsalaisesta kummi- muistomerkkinä. Kun vuonna 2004 tuli kulu- kuntayhteistyöstä alkunsa saaneilla ystävyys- neeksi 50 vuotta Tampereen varsinaisen ystä- kaupunkisuhteilla on ollut merkittävä rooli vyyskaupunkitoiminnan alkamisesta, teos yhteistyön kokonaisuudessa. Tämä korostuu nimet tiin Ystävyyskaupunkiveistokseksi, ja siihen varsinkin tarkasteltaessa koko Suomea: pienil- kiinnitettiin metallilaatta, johon on kaiverret- läkin kunnilla on usein ollut vähintään yksi tu Tampereen kaikkien ystävyyskaupunkien ystävyyspaikkakunta ja tavallisesti juuri Ruot- nimet.116 sissa tai muualla Pohjoismaissa. Niiden yhteis- työssä ovat aktiivisesti olleet mukana myös Norden-yhdistykset, urheiluseurat sekä muut

131 kirsi ahonen järjestöt ja harrastajien ryhmät. Toimintaa ovat tarjonneet näköaloja toisenlaisiin tapoi- Neuvostoliiton kaupunkien kanssa leimasi hin ja käytäntöihin myös tavallisille ihmisille, vahvasti sodan jälkeen muotoutunut idän- joille matkustaminen ei ollut arkipäiväistä politiikka. Ystävyyskaupunkitoiminnasta tuli varsinkaan toiminnan ensimmäisinä vuosi- osa tätä ystävyyspolitiikkaa, jolloin kyse ei kymmeninä. Tarkempaa tutkimusta ansaitsisi- ollut pelkästään kaupunkitason yhteistyöstä. vat näin syntyneen vuorovaikutuksen luonne Puitteet olivat virallisemmat kuin esimerkiksi ja mukana olleiden kokemukset. pohjoismaisessa toiminnassa, ja kun itäisten Uusien ystävyyskaupunki- ja ystävyyskun ta - naapureiden kontakteja länteen kontrolloitiin suhteiden solmiminen on hidastunut 2000- tarkasti, mahdollisuuksia suomalaistenkaan luvulle tultaessa ja toiminta on monin pai- kaupunkien ja kaupunkilaisten omalle aloit- koin hiipunut. Hiljenemiselle on useita syitä. teellisuudelle ei ollut samalla tavalla. Kaupungeilla ja kunnilla on jo olemassa laaja Itse toiminta on pääpiirteissään noudatta- ystävyysverkosto, ja uusien suhteiden sijasta nut samoja muotoja suomalaisten kaupunkien on haluttu keskittyä vanhojen ylläpitämiseen. eri ystävyyssuhteissa. Päättäjien ja asiantunti- Kunnalliset päättäjät ja virkamiehet ovat myös joiden tapaamisilla on alusta asti ollut tärkeä epäilleet toiminnan mielekkyyttä ja vaatineet sija yhteydenpidossa, ja kaupunkisuunnitteli- yhä enemmän näyttöjä sen hyödyllisyydestä jat ja opettajat ovat esimerkkejä ammattikun- esimerkiksi taloussuhteiden kehittämisessä.117 nista, jotka vierailivat usein ystävyyskaupun- Maailmassa, jossa matkustusmahdollisuudet geissa. Myös kulttuurivaihto on perinteisesti ovat lisääntyneet huimasti ja yhteydenpito ollut keskeinen osa toimintaa. Kuva- ja näyttä- muutenkin on helpottunut, ystävyyskaupunki- mötaiteessa esiteltiin ammattilaisten työtä, toimintaa on saatettu pitää vanhanaikaisena kun taas musiikissa vaihto keskittyi yleensä ja sen kyky vastata nykyisiin haasteisiin on harrastajaryhmien vierailuihin. Nuoriso- ja kyseenalaistettu. Kunnillakin on käytössään koululaisryhmien, urheiluseurojen ja erilais- aikaisempaa monipuolisempi valikoima kei- ten järjestöjen vierailut yleistyivät 1970- ja noja kansainvälisten suhteidensa hoitami- 1980-luvuilla, ja näin alkuperäisen tavoitteen seen esimerkiksi Euroopan unionin erilaisten mukaisesti saatiin myös tavallisia kaupunkilai- hankkeitten ja verkostojen puitteissa. On jopa sia mukaan toimintaan. Matkailunedistämis- ehdotettu, että luovuttaisiin vanhahtavaksi pyrkimyksistä huolimatta varsinaisesta ystä- koetusta ystävyyskaupunki- tai ystävyyskunta- vyyskaupunkiturismista ei kuitenkaan tullut nimityksestä ja että se korvattaisiin dynaami- laajempaa ilmiötä. semmalla termillä, joka kuvaisi paremmin Ystävyyskaupunkisuhde on saattanut mer- kumppanuutta ja yhteistyötä ja joka siten kitä monelle kaupungille ja varsinkin pienem- kohot taisi toiminnan imagoa. Suomessa kun- mälle paikkakunnalle kansainvälistymisen tien yhdistymiset ja muutokset aluehallinnos- alkua. Ystävyyskaupungin ja sen kulttuurin sa luovat lisäksi uuden tilanteen paikallistason esittely, vierailut ja vieraiden vastaanottaminen rajat ylittävälle yhteistyölle.118

132 kaupunki katsoo kauemmas

Uudistumista on haettu esimerkiksi ystä- kehittää aktiivista kansalaisuutta sekä alkupe- vyyskaupunkien ja -kuntien monenkeskises- räisten tavoitteiden mukaisesti lisätä suvait- tä yhteistyöstä ja laajemmasta verkostoitu- sevaisuutta, ymmärrystä ja kulttuurienvälistä misesta tiedon ja osaamisen vaihtamiseksi vuoropuhelua. Alkuperäistä henkeä oli myös esimerkiksi ympäristöasioiden, terveyden ja jäljellä Tampereen kaupungin päivittäessä koulutuksen alueilla. Euroopan unionissa ystä- ystävyyskaupunkistrategiaansa vuonna 2007, vyyskuntaverkosto on kuitenkin edelleen kun yhtenä tärkeimmistä yhteydenpidon 2000-luvulla nähty tärkeäksi jäsenmaiden muodoista korostettiin lasten ja nuorten väli- kuntia, kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä yhdis- siä kontakteja ja niiden merkitystä erilaisten täväksi voimavaraksi, jonka avulla halutaan kulttuurien ymmärtämiselle.119 viitteet

1 Tunnistamattomia valokuvia. Kaupunginkans- 9 Tampereen laulavat kulttuurilähettiläät – Ta m - lia, Ystävyyskaupungit Hh1:9, TKA; Pk 7.4.1986 merkoski 1948:1, 4–6. 1089§. Kaupunginhallitus CI:1038, TKA. 10 Suomen ystävyyskunnat -tietokanta, http:// 2 International Union of Local Authorities. wwwold.kuntaliitto.ﬁ/skriptit/kv-asiat/yk/se- 3 Hietala 1987; Ewen & Hebbert 2007, 327–331; laa.asp (luettu 8.1.2015); Sandberg 1995, 141–142, Clarke 2010, 174. 150; Pohjola-Norden, Ystäväkuntayhteistyö on 4 Toiminnasta eri kielissä käytetyt ilmaukset ku- pohjoismaisen kansalaisyhteistyön kulmakiviä, vaavat läheisyyttä hieman eri tavoin: suomen http://www.pohjola-norden.fi/fi/pohjoismai- kielen lisäksi ruotsin vänskapsort viittaa ystä- nen_yhteistyao/ystavakunnat/?id=113 (luettu vyyteen, saksan Partnerstadt kumppanuuteen 8.1.2015). ja venäjän город-побратим veriveljeyteen kun 11 Campbell 1987, 77–80; Zelinsky 1991, 6; Bautz taas brittienglannin twin town, ranskan ville ju- 2002, 51–52; Weyreter 2003, 37; Grunert 1981, 56. mélee ja amerikanenglannin sister city viittaavat 12 Weyreter 2003, 37. kaksosiin tai sisariin. 13 Niiden osuus oli tuolloin 12 % kaikista ystävyys- 5 Korppi-Tommola 1982. Yleiskuvan ystävyys- kaupunkisuhteista. Grunert 1981; Bautz 2002; kaupunkiliikkeen kokonaisuudesta tarjoaa Vion 2002; Zelinsky 1991, 14. Zelinsky 1991. 14 Valtiollisen tason diplomatia mitä ilmeisimmin 6 Coventry City Council, Twin towns and cities edesauttoi kaupunkien välisten suhteiden syn- – Volgograd, Russia, http://www.coventry.gov. tyä luomalla suotuisaa ilmapiiriä: Ranska ja uk/directory_record/6224/volgograd_russia Länsi-Saksa olivat vuonna 1957 solmitun Eu- (luettu 8.1.2015); Mikkonen 2015, 123, alaviite roopan talousyhteisön synnyttäneen Rooman 285. sopimuksen allekirjoittajia ja vuonna 1963 ne 7 Korppi-Tommola 1982, 24–26. solmivat keskinäisen, Élysée-sopimuksen ni- 8 Korppi-Tommola 1982, 28, 31–35, 45, 48–49, mellä tunnetun ystävyyssopimuksen. Vion 2002, 109–110, 119–131. 625–626; Grunert 1981, 98–104, Bautz 2002, 45, 76–77. 133 kirsi ahonen

15 Zelinsky 1991, 20. 27 Zelinsky 1991, 8–10, 13 (Table 4). 16 Internationale Bürgermeister-Union (IBU)/Union 28 Weyreter 2003, 40. Internationale des Maires (UIM). 29 Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaihdon ver- 17 Myöhemmin sen nimeksi muutettiin Euroo- kostoja, 5, Suomen Kuntaliitto 2010, http://shop. pan kaupunkien ja alueiden neuvosto: Coun- kunnat.net/product_details.php?p=353 (luet- cil of European Municipalities [and Regions] tu 8.1.2015); Zelinsky 1991, 8, 16, 24; CCRE/ (CEM[R])/Rat der Gemeinden [und Regionen] CEMR, Twinning and partnership for devel- Europas (RG[R]E)/Conseil des Communes [et Re- opment, http://int.twinning.org/en/page/his- gions] d’Europe (CC[R]E). Järjestö on nykyään tory.html (luettu 20.5.2013). Euroopan kuntaliittojen kattojärjestö. 30 Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaihdon ver- 18 Bautz 2002, 36, 49; Vion 2001, 625, 627; Ewen kostoja, 9. & Hebbert 2007, 331–333. 31 Sandberg 1995, 152. Viralliset ystävyyskunta- 19 United Towns Organization (UTO)/Fédération sopimukset aikaisempien kummikuntien kans- Mondiale des Villes Jumélees (FMVJ)/Weltbund sa saatettiin kuitenkin solmia vasta 1950- ja der Partnerstädte (WPS). UTO ja Kansainväli- 1960-luvuilla. nen kaupunkiliitto IULA yhdistyivät vuonna 32 Ajankohdista puhuttaessa täytyy ottaa huo- 2004 United Cities and Local Governments mioon se, että Kuntaliiton ystävyyskuntatieto- -nimiseksi järjestöksi (UCLG). Kuntaliitto, kannasta näkyvät tiedot vain voimassa olevista Kunta-alan kv-organisaatiot ja järjestöt, http:// ystävyyskuntasuhteista. Siten päättyneiksi kat- www.kunnat.net/ﬁ/asiantuntijapalvelut/eu-kv/ sottujen suhteiden solmimisajankohdat eivät kunta-alan-kv-organisaatiot-ja-jarjestot/Sivut/ käy ilmi. Lisäksi 13 prosenttiin ystävyyskunta- default.aspx (luettu 8.1.2015). suhteista ei ole merkitty solmimisajankohtaa. 20 Clarke 2010, 177–178, 183. Joskus suhteen syntyaika on tulkintakysymys, 21 Laitinen 2000, 39. sillä aina ei ole tehty virallisia sopimuksia. Suo- 22 Helin 1991, 10–12; Zelinsky 1991, 4, 21–23. men ystävyyskunnat -tietokanta. 23 Zelinsky 1991, 1, 8–11. 33 Kinnunen 1998, 344–346; Laitinen 2000, 23, 24 Neuvostoliiton ja Suomen kaupunkien ystä- 38–40. vyyssuhteet lujittuvat myös keskusjärjestötasol- 34 Venäläisten kaupunkien lisäksi mukaan täytyy la – Suomen Kunnallislehti 1970:2, 44; Laitinen laskea tuolloin Neuvostoliittoa edustaneet vi- 2000, 25, alaviite 1. Neuvostoliiton Ystävyys- rolaiset, ukrainalaiset, latvialaiset, liettualaiset kaupunkien Liitto teki yhteistyötä eri maiden ja valkovenäläiset kaupungit. Neuvostoliiton ja ystävyysseurojen kanssa. Suomen kaupunkien ystävyyssuhteet lujittuvat 25 Bautz 2002, 236ff; Clarke 2010. Myös Yhdys- myös keskusjärjestötasolla – Suomen Kunnallis- valloissa ystävyyskaupungit haluttiin valjastaa lehti 1970:2, 44; Zelinsky 1991, 14 (Table 5). Suo- osaksi kylmän sodan kokonaisstrategiaa ja men jälkeen seuraavaksi eniten ystävyyskau- kanavoida suhteet nimenomaan ”vapaaseen punkisuhteita Neuvostoliitolla oli Ranskassa ja maailmaan” keskinäisten siteiden lujittamisek- Italiassa. si. Zelinsky 1991, 7–8; Vion 2002, 638–639. 35 Kinnunen 1998, 345–346; Lehto-Rantanen et 26 Clarke 2010, 175, 177, 179–181; Vion 2002; al. 1988, 11–12, 42; Laitinen 2000, 25–27. Zelinsky 1991, 7–8. 36 Torvinen 1992, 14. Vuoden 2000 jälkeen solmi-

134 kaupunki katsoo kauemmas

tuissa suomalais-venäläisissä ystävyyskunta- gorod (Venäjä, 1994), Kaunas (Liettua, 1997), suhteissa on monia yhteistyösopimuksia, joissa Guangzhou (Kiina, 2008) ja Klaksvik (Färsaaret, on mukana useampia kuntia molemmista mais- ei tietoa ajankohdasta). Suomen ystävyyskun- ta. Suomen ystävyyskunnat -tietokanta. nat -tietokanta. Tulkinta ystävyyssuhteen alka- 37 Jaakkola 1990, 42. 1980-luvulla solmitut 35 suo- misajankohdasta saattaa vaihdella eri lähteissä, malais-virolaista ystävyyskuntasuhdetta ovat koska kontakteja on usein ollut ennen varsinai- kaikki 1980-luvun jälkipuoliskolta ja erityisesti sen sopimuksen tekoa. vuosilta 1988–1989, jolloin virolaisosapuolen 47 Ks. myös Ahonen 2015. voi jo katsoa edustaneen Viroa eikä Neuvosto- 48 Pohjoismaisesta kummi- ja ystävyyskuntatoi- liittoa. minnasta ks. Korppi-Tommola 1982 ja Sand- 38 Ks. taulukko 2; Torvinen 1992, 14, 16–20. berg 1995, 151. 39 Bautz 2002, 263–265. Saksojen kilpailusta Suo- 49 Kinnunen 1998, 344–346; Laitinen 2000, 23–25; messa ks. Hentilä 2004, 37–47, 65–77. Mikkonen 2015, 126. 40 Hentilä 2003, 9–10, 32–46; Hentilä 2004, 9–12. 50 Bautz 2002, 264–273; Pk 9.11.1959 2859§ ja 41 Bautz 2002, 263–281, 333; Hentilä 2004, 14; 25.11.1959 3001§. Kaupunginhallitus CI:428, Suomen ystävyyskunnat -tietokanta; Ystävyys- TKA; Vt. ylipormestari Fritz Scheller (Karl- kunnista osaamisen ja tiedon vaihdon verkostoja, 25. Marx-Stadt) kaupunginjohtaja Lindforsille 42 Kuntien kehitysyhteistyömahdollisuudet poh- 9.10.1959 ja 2. sihteeri Link (DDR:n kau- dittavana – Suomen kunnallislehti 1986:6, 14; pallinen lähetystö Helsingissä) Lindforsille Kaupunkiliiton hallitus 24.5.1988 – Suomen 15.10.1959, liite 1/2859§ 9.11.1959. Kaupungin- Kunnallislehti 1988:10, 54; Viitala 1988, 31–33; hallitus, pöytäkirjaliitteet CI:444, TKA; Link Laiho 1989, 45; Suomen ystävyyskunnat -tieto- Lindforsille 24.11.1959, liite 1/3001§ 25.11.1959. kanta. Kaupunginhallitus, pöytäkirjaliitteet CI:444, 43 Kunnille Kiina-yhteistyöverkosto – Kuntalehti TKA; KTK 1959, 24, 55. 1994:15, 45–46; Ystävyyskunnista osaamisen ja 51 Rasila 1992, 355–358; Helen 2011, 73. tiedon vaihdon verkostoja, 9–10. 52 Tampereen kaupunginarkistosta ei löydy ma- 44 Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaihdon ver- teriaalia, joka kertoisi tamperelaisten aloit- kostoja, 9; Sandberg 1995, 148. teellisuudesta Saksan liittotasavallan suuntaan. 45 Lehto-Rantanen et al. 1988, 9. Asiaa on käsitellyt Ingo Bautz (2002), joka on 46 Tampereen ystävyyskaupunkisuhteet solmi- perehtynyt Liittotasavallan ulkoministeriön misjärjestyksessä: Kiova (Neuvostoliitto, 1954), arkistosta löytyvään aineistoon. Karl-Marx- Norrköping (Ruotsi, 1956), Łódź (Puola, 1958), Stadtiin liittyvistä viittauksista saa sen käsityk- Essen (Saksan liittotasavalta, 1961), Karl-Marx- sen, että esim. kesän 1961 ensitapaaminen ei Stadt/Chemnitz (DDR, 1961), Linz (Itäval- välttämättä ollut tamperelaisten mieleen: vie- ta, 1961), Miskolc (Unkari, 1963), Trondheim railun aloite tuli DDR:n puolelta, ja vieraat il- (Norja, 1964), Odense (Tanska, 1964), Kópavo- moittivat saapumisestaan lyhyellä varoitusajal- gur (Islanti, 1964), Brasov (Romania, 1981), Sy- la ja vielä keskellä kesälomakautta. Pk 26.6.1961 racuse (USA, 1981), Olomouc (Tšekkoslovakia 1677§. Kaupunginhallitus CI:474, TKA. 1986), Mwanza (Tansania, 1988), Leon (Nica- 53 Bautz 2002, 270–274. ragua, 1988), Tartto (Viro, 1990), Nižni Nov- 54 Pk 10.10.1960 2692§. Kaupunginhallitus

135 kirsi ahonen

CI:452, TKA; Kaivola ja Teromaa ylipormes- 202; Nupponen 1961b, 369–373, Essen – teol- tari Nieswandtille (Essen), päiväämätön kirje lisuus- ja taidekaupunki – Tammerkoski 1962:5, (4.11.1960 jälkeen). Kaupunginkanslia, Ystä- 138–140; Laakso 1962, 368–370 ; Jokinen 1963, vyyskaupungit Hh1:1, TKA; KTK 1960, 5; KTK 41–44 ; KTK 1959, 54; KTK 1961, 41; KTK 1962, 1961, 74; Essenin ja Tampereen ystävyyssiteet 57, 94; KTK 1964, 4, 69. solmitaan – Aamulehti 11.7.1961; Ei diplomaat- 61 KTK 1960, 233–234; KTK 1965, 7; KTK 1967, tista kateutta vaan välitöntä ystävyyttä – Aamu- 45. lehti 13.7.1961; Tampereen kaupunki lisää kan- 62 Salo 1955, 101. sainvälisiä suhteitaan – Kansan Lehti 13.7.1961. 63 TKV:n päätöslistat 2.11.1961 nro 17, 26.1.1966 55 Pk 20.4.1960 1135§. Kaupunginhallitus CI:451, nro 18 ja 7.11.1962 nro 23; KTK 1963, 58. TKA; Pk 4.7.1960 1917§. Kaupunginhallitus 64 TKV:n päätöslista 26.8.1964 nro 41. CI:452, TKA; Pk 16.1.1961 179§ ja 26.6.1961 65 TKV:n päätöslista 15.9.1965 nro 35. 1677§. Kaupunginhallitus CI:474, TKA; Pk 66 KTK 1960, 64; TKV:n päätöslista 5.9.1962 nro 18.9.1961 2272§ ja 2.10.1961 2415§–2416§. Kau- 26; Tienari 1961, 321–322; Rauli Lehtonen Tam- punginhallitus CI:475, TKA; KTK 1960, pereen kaupungin 200-vuotisjuhlatoimikunnal- 233–234; KTK 1961, 32, 36–37, 79; Apulais- le 15.6.1978. Kaupunginkanslia, Ystävyyskau- kaupunginjohtaja Veikko Vartola ja apulais- pungit Hh9:1, TKA. kaupunginlakimies Pentti Halonen ylipormes- 67 KTK 1979, 122; KTK 1986, 200; Haapio 1979, 17. tari Kurt Müllerille (Karl-Marx-Stadt) sekä 68 KTK 1965, 104, 107–108. päiväämätön vierailuohjelma Der Besuch der 69 Haapio 1979, 17; Tietoja Unkariin lähtijöille, Delegation der Karl-Marx-Stadt in Tampere kirj. Ulla-Sirkka Kontio (päiväämätön). Kau- 18–24.7.1961. Kaupunginkanslia, Ystävyyskau- punginkanslia, Ystävyyskaupungit Hh9:1, pungit Hh1:1, TKA. TKA; Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaih- 56 Tampereen ystäväkaupungin Essenin delegaa- don verkostoja 2010, 31. Perhemajoituksesta Tu- tion vierailuohjelma Tampereella 11.–15.7.1961 run ja Leningradin ystävyyskaupunkitoimin- ja Der Besuch der Delegation der Karl-Marx- nassa ks. Laitinen 2000, 60–61. Stadt in Tampere 18–24.7.1961. Kaupungin- 70 KTK 1960, 68; Laitinen 2000, 46. kanslia, Ystävyyskaupungit Hh1:1, TKA. 71 KTK 1975, 33; KTK 1977, 13–14; Musiikkilä- 57 Einladungsliste zum Empfang des Leiters der hettiläs Unkarista – Tammerkoski 1978:2, 50–51; HV am 20.7.61 in Hotel Tammer, Kaupungin- KTK 1984, 10; Tampereen kaupungin kunnallisker- kanslia, Vierailujen järjestelyaineistoa Hb:3, tomus ´86, 18. TKA. 72 Musiikkiluokkien matka pohjoismaiselle vii- 58 Bautz 2002, 269; Esseniläinen valtuuskunta kolle – Tammerkoski 1981:9, 22–24. Tampereella – Kansan Lehti 14.7.1961; KTK 73 Koulukuoro Norjassa ystävyysmatkalla – Ta m - 1977, 13; Ystävyysasiakirja Tampere–Essen merkoski 1983:7–8, 10–12. 8.11.1979. Kaupunginkanslia, Ystävyyskaupun- 74 KTK 1958, 51; Jokinen 1963, 44. git Hh4:1, TKA. 75 KTK 1967, 163; KTK 1969, 109; TKV:n pää- 59 Kiova Tampereen ystävyyskaupungiksi – Ta m - töslista 21.6.1972 nro 10; KTK 1973, 38; KTK merkoski 1954:5, 142. 1976, 90; KTK 1977, 143; KTK 1980, 9–10; KTK 60 Halme 1961, 166–169; Nupponen 1961a, 198– 1981, 13; KTK 1982, 19, 21, 58; KTK 1983, 13, 31;

136 kaupunki katsoo kauemmas

KTK 1984, 10–11; KTK 1986, 17, 32; KTK 1987, 87 Kolari 1990, 8. 141–142. 88 Tampereen valtuusto oli yhdistänyt Kaunasin 76 KTK 1968, 246; TKV:n päätöslista 13.8.1969 vierailuun myös oman taloussuunnittelusemi- nro 54. naarinsa, joka pidettiin isäntäkaupungin val- 77 Nupponen 1961b, 369–373; TKV:n päätöslistat tuuston istuntosalissa. Epäilyihin näin kauas 17.5.1961 nro 34, 5.9.1962 nro 26 ja 14.2.1968 suuntautuneen seminaarimatkan mielekkyy- nro 32; Suomen ja Ruotsin kulttuurimaaotte- destä valtuuston puheenjohtaja Seppo Salmi- lun avaus – Helsingin Sanomat 22.4.1968; Suomi nen vastasi viittaamalla matkan muuhun oh- voitti nuorten kulttuurimaaottelun – Helsingin jelmaan sekä toteamalla, että kolmipäiväinen Sanomat 25.4.1968; Televisio-ohjelmat – Helsin- seminaari Suomessa olisi tullut kalliimmaksi. gin Sanomat 28.4.1968. KTK 1983, 13; Seppälä J. 1997a, 10; Kaupun- 78 Ystäväkaupunkeja – Tammerkoski 1962:9, 261; ginvaltuuston koulutus- ja opintomatka Kauna- Vieraita ystävyyskaupungeista Tampereella siin ja Riikaan 13.–16.5.1997, Kaupunginkanslia – Tammerkoski 1977:10, 298. Hh5:1, TKA; Mitä valtuusto tekee ja oppii Liet- 79 Jokinen 1963, 44; KTK 1961, 33–34; KTK 1965, tuan Kaunasissa? – Aamulehti 13.5.1997; Kaik- 64–65, 103; KTK 1966, 95; KTK 1968, 78; KTK kien aikojen paras valtuustomatka – Aamulehti 1969, 84; TKV:n päätöslista 29.11.1967 nro 24. 22.5.1997. 80 KTK 1979, 16; KTK 1980, 6; KTK 1981, 13; 89 Nupponen 1961a, 198–204. KTK 1982, 50; KTK 1983, 145; KTK 1984, 10; 90 KTK 1958, 51; KTK 1966, 98–99; KTK 1971, Kertomus ystävyyskaupunkitoiminnasta 1981, 123; KTK 1983, 61; Halme 1961, 166–169. kirj. Juha Pelkonen, 6–10. Kaupunginkanslia, 91 Halme 1976, 317–319. Ystävyyskaupungit Hh1:6, TKA; Ylipormesta- 92 KTK 1966, 56; KTK 1968, 77; KTK 1962, 101; ri Kurt Müller kaupunginjohtaja Pekka Paavo- KTK 1979, 31; Tampereen kaupungin kunnallisker- lalle 29.2.1980 ja Paavola Müllerille 24.6.1989. tomus ’86, 19; KTK 1987, 98. Kaupunginkanslia, Ystävyyskaupungit Hh3:1, 93 KTK 1963, 100–101; KTK 1966, 56; KTK 1971, TKA; Paltila 1984, 20–21. DDR:n matkustus- 3; KTK 1972, 56; KTK 1978, 17; KTK 1981, 13; rajoituksista, ks. esim. Hentilä 2004, 26–28. KTK 1983, 13; Seppälä J. 1998a, 12. 81 KTK 1983, 13; Paltila 1984, 21; KTK 1986, 190. 94 Turku vaihtaa poliiseja Göteborgin kanssa 82 KTK 1959, 22; KTK 1960, 26; KTK 1961, 32; – Suomen Kunnallislehti 1967:5, 249. Nupponen 1961a, 198–202; KTK 1965, 7. 95 Granath 1990, 13–14. 83 Ystäväkaupunkeja – Tammerkoski 1962:9, 261. 96 KTK 1977, 13–14; KTK 1986, 20; KTK 1987, 99. 84 Esim. KTK 1970, 77; Kertomus ystävyyskau- 97 Kievin päivät Tampereella – Tammerkoski punkitoiminnasta 1981, kirj. Juha Pelkonen, 1975:11–12, 65; KTK 1976, 30; KTK 1984, 10; 6–9. Kaupunginkanslia, Ystävyyskaupungit Paltila 1984, 20–21; Tampere-viikko Kiovassa Hh1:6, TKA. oli menestys – Suomen Kunnallislehti 1984:9, 51. 85 KTK 1975, 86; KTK 1980, 12; Zwei Wochen 98 Paltila 1984, 21; Ylipormestari Kurt Müller kostenlose Camp-Ferien in Tampere – Ruhr kaupunginjohtaja Pekka Paavolalle 12.2.1979. Nachrichten 25.3.1976. Kaupunginkanslia, Ystä- Kaupunginkanslia, Ystävyyskaupungit Hh3:1, vyyskaupungit Hh4:2, lehtileikkeet, TKA. TKA. 86 KTK 1978, 28; Haapio 1979, 18. 99 Merikoski 1984, 30–31.

137 kirsi ahonen

100 Mether 1969, 82; Kunnallispolitiikkaa kansain- 109 Ruotsalaiskylä sijaitsee Kuokkamaantien ja välisellä tasolla – Suomen Kunnallislehti 1971:7, Kuoppamäentien välisellä alueella. Norrkö- 4; Ystävyyskaupunkikokous ihmisystävällisen ping muisti Tampereen ruotsalaiskylää – Suo- kaupunkisuunnittelun kehittämiseksi – Suo- men Kunnallislehti 1990:5, 59; Seppälä J. 1998b, men Kunnallislehti 1971:7, 5–8; Neuvostoliiton 21; Maasilta 1997, 28–31; Minkovitsch, Ruotsa- ja Suomen ystävyyskaupunkien III kokous laistalot, Koskesta voimaa, http://www15.uta.ﬁ/ Tallinnassa – Suomen Kunnallislehti 1974:7, koskivoimaa/kaupunki/1940-60/ruottalo.htm 16–42; IV Suomalais-neuvostoliittolainen ys- (luettu 8.1.2015). tävyyskaupunkikokous – Suomen Kunnallislehti 110 Neljännesvuosisata valoviikkoja – Tammerkoski 1976:12, 16–44; 50 ystävyyskaupungin tapaami- 1990:10–11, 14–16. nen Tampereella – Suomen Kunnallislehti 1981:11, 111 Korpela 1991, 60; Seppälä 1997b, 8; Toimeen- 4–17; Kajaste 1988, 43–47; Käänne Suomen ja panevan komitean pj Vladimir Gusev kaupun- Neuvostoliiton ystävyyskaupunkityöhön – Suo- ginjohtaja Pekka Paavolalle 6.8.1973 (käännös) men Kunnallislehti 1990:14, 3; 50 pirkkalankoi- ja Paavolan vastaus Guseville (päiväämätön vua ystävyyden puistopuiksi – Tammerkoski suomenkielinen konsepti). Kaupunginkanslia, 1981:9, 29; Laitinen 2000, 29–31. Ystävyyskaupungit Hh6:1, TKA. 101 Yksi unkarilaisista ystävyyssuhteista oli kuntien 112 Aikaisemmin Keskuspuistona tunnettu viher- välinen. Ystävyyskaupunkikokous Budapestis- alue sijaitsee Kaupinkadun ja uintikeskuksen sä: 13 ystävyyskaupunkisuhdetta – Suomen välissä. Tampereella on myös toinen ystävyys- Kunnallislehti 1979:11, 33, 53; Suomen ja Saksan kaupungin mukaan nimetty puisto, Norrköpin- liittotasavallan kaupunkien ensimmäinen ystä- ginpuisto Nekalan kaupunginosassa. vyyskokous Kuopiossa 9.–10.6.1987 – Suomen 113 Pk 6.2.1973 231§. Kaupunginhallituksen jaosto Kunnallislehti 1987:6, 30. CI:745, TKA; Tampereen YYA-sopimuksen 102 Kiova Tampereen ystävyyskaupungiksi – Ta m - 25-vuotisjuhlatoimikunnan kirje 31.13. 197kau- merkoski 1954:5, 142. punginhallitukselle. Liite nro 231, Kaupungin- 103 KTK 1960, 233; KTK 1964, 64; Tampere: Julki- hallituksen jaosto CI:765, TKA; Esityslista set veistokset ja monumentit, Jussi Mäntynen, 26.3.1973 No 8 ”Kievin puiston nimeäminen”. http://www.tampere.fi/ekstrat/taidemuseo/ Kaupunginhallituksen pöytäkirjaliitteet CI:752, patsaat/mantynen.htm (luettu 8.1.2015). TKA. 104 KTK 1965, 8; KTK 1981, 13, Tampereen kaupun- 114 Uutisia juhlinnasta esim. Aamulehti 31.3.1973 gin kunnalliskertomus ’88, 11. Nikolai Podgornyin vierasohjelmassa aikaa 105 KTK 1960, 233; KTK 1986, 17. neuvotteluille, Yya-juhlintaa koko ensi viik- 106 KTK 1960, 6; Jokinen 1963, 41–43. ko ja 1.4.1973 Yya-teemaviikko tavoittaa ison 107 KTK 1977, 13; KTK 1962, 276; Essenin valtuus- osan nuorista. KTK 1973, 185; Pk 26.3.1973 kunta: Nuorison vaihto suo parhaat yhteistoi- 896§, Kaupunginhallitus CI:743; Esityslista mintamahdollisuudet – Kansan Lehti 10.9.1962; 26.3.1973 nro 8 ”Kievin puiston nimeäminen”, TKV:n päätöslista 24.2.1965 nro 13. Kaupunginhallituksen pöytäkirjaliitteet CI:752; 108 KTK 1960, 5, 233, 235; Ystävyyskaupunkeja Ystävyyskaupunki Kiev saa nimikkopuiston – Tammerkoski 1962:9, 261; KTK 1964, 294; Sep- – Aamulehti 7.4.1973; Kievin puisto Tampereel- pälä R. 1983, 235–241. le – Kansan Lehti 10.4.1973; Domna Komarova:

138 kaupunki katsoo kauemmas

YYA-sopimus Leninin ulkopolitiikan jatkoa kannattaa suhtautua vakavasti – Ylen verkko- – Hämeen Yhteistyö 10.4.1973; Jokinen 1980, 19. uutiset 18.4.2013, http://yle.fi/uutiset/ysta- Kiovassa oli 1960-luvun alussa nimetty uuden vyyskaupunkeihin_kannattaa_suhtautua-va- asuinalueen katu Tampereen mukaan. Jokinen kavasti/6585782 (luettu 8.1.2015); Virallinen 1963, 41–42. ystävyys on katkolla monessa kunnassa – Ylen 115 KTK 1980, 9–10, 133; Jokinen 1980, 19; 50 verkkouutiset 18.4.2013, http://yle.ﬁ/uutiset/ ystävyyskaupungin tapaaminen Tampereel- virallinen_ystavyys_on_katkolla_monessa_ la – Suomen Kunnallislehti 1981:11, 4–5; Kerto- kunnassa/6583323 (luettu 8.1.2015). Keskuste- mus ystävyyskaupunkitoiminnasta v. 1981, kirj. lu ystävyyskaupunkitoiminnan mielekkyydes- Juha Pelkonen. Kaupunginkanslia Hh1:6, TKA. tä ei ole vain suomalainen ilmiö. BBC News Suomen Kunnallislehden artikkelista saa käsi- Magazinen tammikuussa 2012 julkaisema artik- tyksen, että Kiovanpuisto olisi nimetty vasta keli monien Britannian kaupunkien suunni- tämän kokouksen yhteydessä. telmista katkaista ystävyyskaupunkisuhteitaan 116 Tampere: Julkiset veistokset ja monumentit, An- poiki verkkokeskustelun, johon kahdessa päi- neli Sipiläinen, http://www.tampere.ﬁ/ekstrat/ vässä tuli lähes 400 kommenttia puolesta ja vas- taidemuseo/patsaat/sipilai.htm (luettu 8.1.2015). taan. Kelly, 2012, http://www.bbc.co.uk/news/ 117 Kaupallisten suhteiden luomisella on toki pi- magazine-16408111 (luettu 8.1.2015). dempi historia ystävyyskaupunkitoiminnassa, 119 Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaihdon ver- mistä esimerkkinä on vuonna 1987 perustettu kostoja 2010, 5–7, 29–31, 34, 38–40; Tampereen Tampere–Kiovan Kauppahuone Oy. Tampereen kaupungin ystävyyskaupunkitoiminnan päivit- kaupungin kunnalliskertomus ’87, 11. täminen. Työryhmän esitys 3.4.2007, Pormes- 118 Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaihdon ver- tarin päätökset 4.4.2007 § 151 liite, diaarinro kostoja 2010, 10, 12, 21; Ystävyyskaupunkeihin KKA:766/05/2007, TKA. lähteet ja kirjallisuus

Painamattomat lähteet Painetut lähteet

Tampereen kaupunginarkisto (TKA): Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallin- Kaupunginhallitus nosta (KTK) 1950–1988. Pöytäkirjat, pöytäkirjaliitteet ja jaoston pöytäkirjat Tampereen kaupunginvaltuuston päätöslistat CI:428, CI:444, CI:451–452, CI:474–475, CI:743, (TKV) 1961–1972. CI:745, CI:765, CI:752, CI:1038. Tampereen kaupungin kunnalliskertomus ’86–’90. Kaupunginkanslia Granath, Juha (1990), Ystävyyskaupungit autta- Ystävyyskaupungit Hh1:1, Hh1:6, Hh1:9, Hh3:1, maan Tshernobylin uhreja: Tampere haluaa Hh4:1, Hh4:2, Hh5:1, Hh6:1, Hh9:1. avun suoraan Kiovaan – Suomen Kunnallislehti Vierailujen järjestelyaineisto Hb:3. 1990:13, 13–14. Pormestarin päätökset, 4.4.2007 diaarinro KKA: Haapio, Erkki (1979), Juhlivalla Tampereella 10 766/05/2007. ystävyyskaupunkia – Tammerkoski 1979:9, 16–18.

139 kirsi ahonen

Halme, Hilkka (1961), Trondheim – vuonojen ja Nupponen, Mikko (1961b), Norrköping – teollisuus, tunturien maan historiallinen kauppakaupunki satama- ja jalkapallokaupunki – Tammerkoski – Tammerkoski 1961:6, 166–169. 1961:11–12, 369–373. Halme, Hilkka (1976), Kópavogur, Tampereen Paltila, Pertti (1984), Ystävyyskaupunkitoimin- islantilainen ystävyyskaupunki – Tammerkoski ta tänä vuonna vilkasta – Tammerkoski 1984:5, 1976:11–12, 317–319. 20–21. Helin, Sirkka-Liisa (1991), Norrköping ystävyys- Salo, Allan (1955), Neljän pohjoismaisen ystävyys- kaupunki – Tammerkoski 1991:5, 10–12. kaupungin näyttely – Tammerkoski 1955:4, 101. Jaakkola, Helena (1990), Kunnat alkavat toimia Vi- Seppälä, Jari (1997a), Kaunas on uusi kumppani. rossa – Suomen Kunnallislehti 1990:13, 42. Tampereen ystävyyskaupungit 2/16 – Tammer- Jokinen, Helvi (1963), Tampereen ystäväkaupunke- koski 1997:7, 10. ja Kiova, Ukrainan historiallinen pääkaupunki Seppälä, Jari (1997b), Tampere-talo avattiin Tartos- – Tammerkoski 1963:2, 41–44. sa. Tampereen ystävyyskaupungit 3/16 – Ta m - Jokinen, Helvi (1980), Tampereen Kievinpuiston merkoski 1997:8, 8. veistoskilpailu – Tammerkoski 1980:7–8, 19. Seppälä, Jari (1998a), Linz matkalla tulevaan. Tam- Järvinen, Veikko (1976), Protokolla voidaan joskus pereen ystävyyskaupungit 6/16 – Tammerkoski korvata välittömyydellä – Suomen Kunnallislehti 1998:2, 12. 1976:12, 44. Seppälä, Jari (1998b), Norrköping nousee koskesta Kajaste, Kimmo (1988), Ystävyyden kokous yh- ja osaamisesta. Tampereen ystävyyskaupungit deksännen kerran: Riikassa katsottiin eteenpäin 7/16 – Tammerkoski 1998:3, 21. taloussuhteiden kehittämisessä – Suomen Kun- Tienari, Artturi (1961), Terveisiä Norrköpingistä nallislehti 1988:13, 43–47. pohjoismaisten ystäväkaupunkien kokouksesta Kolari, Antti (1990), Tampere ”gogosi” ystävyys- – Tammerkoski 1962:10, 321–322. nuorisoa – Suomen Kunnallislehti 1990:10, 8. Viitala, Heikki (1988), Kuopiolais-ranskalais- Korpela, Tatu (1991), Tampereelta vanhoja busseja ta yhteistyötä Afrikassa. Koulun laajennus Tartoon – Suomen Kunnallislehti 1991:12–13, 60. Burkina-Fasoon – Suomen Kunnallislehti 1988:15, Laakso, Arvi (1962), Mitä Linz tuo mieleen? – Ta m - 31, 33. merkoski 1962:11–12, 368–370. Laiho, Matti (1989), Kummikaupunkiyhteistyöllä todellista apua. Tansanialaiselta terveysasemal- Kirjallisuus ta puuttuvat kuumemittaritkin – Suomen Kunnal- lislehti 1989:15, 44–45. Ahonen, Kirsi (2015), Town Twinning as a Tool of Merikoski, Sirkka (1984), Ystävyyskaupunki- the Cultural Cold War: Finland and the Two kokouksen teemat: Lasten päivähoito ja vam- Germanies. – Valur Ingimundarson & Rósa maishuolto – Tammerkoski 1984:6, 30–31. Magnúsdottir (toim.), Nordic Cold War Cultures. Mether, Leo (1969), Ystävyyskaupunkien kokous Ideological Promotion, Public Reception, and East– Leningradissa – Suomen Kunnallislehti 1969:7, 82. West Interactions. Helsinki: Aleksanteri Institute, Nupponen, Mikko (1961a), Odense – H.C. Ander- 132–153. senin kuuluisa syntymäkaupunki – Tammerkoski Bautz, Ingo (2002), Die Auslandsbeziehungen der 1961:7, 198–202. deutschen Kommunen im Rahmen der europäischen

140 kaupunki katsoo kauemmas

Kommunalbewegung in den 1950er und 60er Jahren. miseen. Poliittisen historian julkaisematon pro Diss., Siegen: Universität Siegen, http://www. gradu -tutkielma 15.11.2000. Helsingin yliopisto. ub.uni-siegen.de/epub/diss/bautz.htm (luettu Lehto-Rantanen, Leena et al. (1988), Kunta ja kan- 8.1.2015). sainvälistyminen. Vantaa: Kunnallispaino ja Suo- Campbell, Edwina S. (1987), The Ideals and Or- men Kunnallisliitto. igins of the Franco–German Sister Cities Move- Maasilta, Mari (1997), Viinikka–Nekala, pula-aikaa ment, History of European Ideas 1987:1, 77–95. ja puutaloja. Tampere: Viinikka–Nekalan oma- Clarke, Nick (2010), Town Twinning in Cold-War kotiyhdistys & Tampereen kaupunki. Britain: (Dis)continuities in Twentieth Century Mikkonen, Simo (2015), The Finnish-Soviet So- Municipal Internationalism. Contemporary Brit- ciety: From Political to Cultural Connections. ish History 2010:2, 173–191. – Valur Ingimundarson & Rósa Magnúsdot- Ewen, Shane & Hebbert, Michael (2007), Euro- tir (toim.), Nordic Cold War Cultures. Ideological pean Cities in a Networked World during the Promotion, Public Reception, and East–West Inter- Long 20th Century. Environment and Planning C: actions. Helsinki: Aleksanteri Institute, 109–131. Government and Policy 2007:3, 327–340. Rasila, Viljo (1992), Tampereen historia 4. Vuo- Grunert, Thomas (1981), Langzeitwirkungen von desta 1944 vuoteen 1990. Tampere: Tampereen Städte-Partnerschaften. Ein Beitrag zur europäischen kaupunki. Integration. Kehl am Rhein: N. P. Engel Verlag. Sandberg, Siv (1995), Kommunens internationella Helen, Olli (2011), Tampereen Pomo. Tampere: Tam- kopplingar – vad berättar vänorter och besök pere-Seura ry. om kommunens nätverk? Kunnallistieteellinen Hentilä, Seppo (2003), Kaksi Saksaa ja Suomi. Sak- aikakauskirja 1995:2, 141–156. san-kysymys Suomen puolueettomuuspolitiikan haas- Seppälä, Raimo (1983), Tampereen Napoleon. Helsin- teena. Helsinki: SKS. ki: Otava. Hentilä, Seppo (2004), Harppi-Saksan haarukassa. Torvinen, Marja (1992), Suomen ja Unkarin väli- DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa. Helsinki: nen ystävyyskaupunkitoiminta ja elinkeinoelä- SKS. män haasteet. Kulttuurimaantieteen julkaisema- Hietala, Marjatta (1987), Services and Urbanization at ton pro gradu -tutkielma, kevät 1992. Helsingin the Turn of the Century. The Diffusion of Innovations. yliopisto. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura. Vion, Antoine (2002), Europe from the Bottom Up: Kinnunen, Kaisa (1998), Suomi–Neuvostoliitto-seu- Town Twinning in France during the Cold War. ran historia 1944–1974. Helsinki: Suomi–Venä- Contemporary European History 2002:4, 623–640. jä-seura. Weyreter, Martina (2003), Germany and the Town Korppi-Tommola, Aura (1982), Ystävyyttä yli Pohjan- Twinning Movement. Contemporary Review, lahden. Ruotsin ja Suomen välinen kummikuntaliike 2003:1, 37–43. 1942–1980. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Zelinsky, Wilbur (1991), The Twinning of the Laitinen, Kaija (2000), Virallista ystävyyttä: Suo- World: Sister Cities in Geographic and Histo- men ja Neuvostoliiton välinen ystävyyskaupun- rical Perspective. Annals of the Association of Ame- kitoiminta 1950-luvulta Neuvostoliiton hajoa- rican Geographers 1991:1, 1–31.

141 kirsi ahonen

Lehdet Minkovitsch, Sari, Ruotsalaistalot. Koskesta voimaa, http://www15.uta.fi/koskivoimaa/kaupun- Aamulehti ki/1940-60/ruottalo.htm, (luettu 8.1.2015). Helsingin Sanomat Pohjola-Norden, Ystäväkuntayhteistyö on pohjois- Hämeen Yhteistyö maisen kansalaisyhteistyön kulmakiviä, http:// Kansan Lehti www.pohjola-norden.fi/fi/pohjoismainen_yh- Kuntalehti teistyao/ystavakunnat/?id=113, (luettu 8.1.2015). Suomen Kunnallislehti Suomen ystävyyskunnat -tietokanta, Suomen kun- Tammerkoski taliitto, http://wwwold.kuntaliitto.fi/skriptit/ kv-asiat/yk/selaa.asp, (luettu 8.1.2015). Verkkolähteet Tampere: Julkiset veistokset ja monumentit. Tam- pereen taidemuseo, http://www.tampere.fi/ CCRE/CEMR, Twinning and partnership for de- ekstrat/taidemuseo/patsaat, (luettu 8.1.2015). velopment, http://int.twinning.org/en/page/ Virallinen ystävyys on katkolla monessa kunnassa history.html, (luettu 20.5.2013). – Ylen verkkouutiset 18.4.2013, http://yle.fi/uutiset/ Coventry City Council, Twin towns and cities virallinen_ystavyys_on_katkolla_monessa_kun- – Volgograd, Russia, http://www.coventry.gov. nassa/6583323, (luettu 8.1.2015). uk/directory_record/6224/volgograd_russia, Ystävyyskaupunkeihin kannattaa suhtautua vaka- (luettu 8.1.2015). vasti – Ylen verkkouutiset 18.4.2013, http://yle.fi/ Kelly, John, Why are towns un-twinning? – BBC uutiset/ystavyyskaupunkeihin_kannattaa_suh- News Magazine 5 January 2012, http://www.bbc. tautua-vakavasti/6585782, (luettu 8.1.2015). co.uk/news/magazine-16408111, (luettu 8.1.2015). Ystävyyskunnista osaamisen ja tiedon vaihdon ver- Kuntaliitto, Kunta-alan kv-organisaatiot ja järjestöt, kostoja. Suomen Kuntaliitto 2010, http://shop. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/ kunnat.net/product_details.php?p=353, (luettu eu-kv/kunta-alan-kv-organisaatiot-ja-jarjestot/ 8.1.2015). Sivut/default.aspx, (luettu 8.1.2015).

142 kaupunki nähtynä n

pia koivunen

Kun Moskova kohtasi ”maailman” Neuvostoliiton avautuminen länteen nuorisofestivaalikesänä 1957

Moskovan kadut täyttyivät tuhansista eri nuoriso festivaaleja oli juhlittu Prahassa (1947), puolilta maailmaa saapuneista vieraista heinä - Budapestissa (1949), Berliinissä (1951), Buka- kuun 28. päivä vuonna 1957. Viranomais- restissa (1953) ja Varsovassa (1955).3 Festivaa- arvioiden mukaan vieraita oli saapunut vas- lin virallisina järjestäjinä toimivat Demok- taanottamaan yli kaksimiljoonainen moskova- raattisen nuorison maailmanliitto (World laisyleisö. Kadunvarret pursusivat uteliasta Federation of Democratic Youth) ja Kansain- paikallista nuorisoa ja vanhempaakin väkeä, välinen opiskelijaliitto (International Union joka halusi nähdä edes vilauksen eksoottisis- of Students). Molemmat näistä toisen maail- ta ulkomaalaisista. Eivätkä ainoastaan kadut, mansodan päättymisen jälkeen perustetuista vaan myös katuja reunustaneiden kerrostalo- järjestöistä olivat osa Neuvostoliiton tukemaa jen ikkunat ja jopa katot olivat täyttyneet rauhanliikettä, jonka suunnannäyttäjänä toi- ihastelevista kasvoista. Miltei koko kaupunki mi vuonna 1949 perustettu Maailman rauhan- oli saapunut toivottamaan maailman terve- neuvosto (World Peace Council ).4 Kommunis- tulleeksi Moskovaan. ”Kuinka vähän sanoja mia vastustaneiden aikalaisten näkemysten ja viideltä eri mantereelta tulevat ihmiset tarvit- osin myös myöhemmän tutkimuksen mukaan sevatkaan ymmärtääkseen toisiaan tällaisena kyseessä olivat pikemminkin Neuvostoliiton päivänä”, kirjoitti kommunistisen nuoriso- ulkopoliittisia tavoitteita ajaneet etujärjestöt liiton äänenkannattaja Komsomolskaja Pravda. (front-organisation).5 Alun perin Yhdistynei- ”Tässä ovat ne sanat: rauha, ystävyys, festi- den kansakuntien tavoin globaalina, kansoja vaali!”1 yhdistävänä forumina mainostettu Maailman Tavallisten moskovalaisten ja kansainväli- nuorison ja opiskelijoiden festivaali leimau- sen median myötä myös muun maailman tui kylmän sodan puhjettua kommunistisen huomio heinä-elokuun vaihteessa 1957 kes- maailman tapahtumaksi ja erityisesti Stalinin kittyi kuudenteen Maailman nuorison ja viimeisinä vuosina se propagoi näyttävästi opiskelijoiden festivaaliin, jota Neuvosto- sosialistisen järjestelmän saavutuksia. Mos- liitto isännöi ensimmäistä kertaa.2 Aiemmin kovan juhla haluttiin erottaa tästä perinteestä.

145 pia koivunen

Moskovan festivaalin aikaan Neuvostolii- imagon rakentamisessa nuorisofestivaalin tossa elettiin niin sanottua suojasäätä, joka avulla oli avata Moskova sekä valikoidusti ulottui noin 1950-luvun puolivälistä 1960- myös muita kaupunkeja ennätysmäärälle luvun alkupuolelle. Suojasään aikana ilma- ulko maisia vieraita. Tähän uuteen avoimuu- piiri neuvostoyhteiskunnassa liberalisoitui teen liittyi kuitenkin riskejä. Avaamalla Neu- hetkellisesti. Kirjailijoille ja taiteilijoille sallit- vostoliiton sekä sallimalla ulkomaisten kult- tiin enemmän liikkumavapautta, poliittisia tuurien vyöryn Moskovaan viranomaiset vankeja vapautettiin ja suhtautuminen ulko- joutuivat hyväksymään sen, että maan nuo- puoliseen maailmaan muuttui sallivammaksi.6 riso joutui ulkopuolisen maailman vaikutteil- Aikakautta väritti erityisesti Stalinin kuoleman le alttiiksi. Erityishuolena olivat länsimaisen, jälkeen valtaan nousseen Nikita Hruštšovin Neuvostoliitossa dekadenttina pidetyn kult- laajalti noteerattu ”salainen puhe” 20. puolue- tuurin tuotteet, kuten jazz ja abstrakti taide, kokouksessa helmikuussa 1956. Puheessaan sekä kommunistisen puolueen linjasta poi- Hruštšov tuomitsi Stalinin henkilökultin ja kenneet tulkinnat lähihistoriasta. terrorin, mikä antoi lisää vauhtia jo orasta- Tämä artikkeli keskittyy tuohon neuvosto- neelle stalinistisen järjestelmän purkamiselle viranomaisten näkökulmasta riskialttiiseen eli de-stalinisaatiolle. Yhteiskunnan uudista- osuuteen ja tarkastelee neuvostoliittolais- minen ja vapauttaminen terrorin painolastista ten ja ulkomaalaisten nuorten kohtaamisia oli toivottua, mutta siihen liittyi valtaapitävien Moskovassa kesällä 1957. Artikkeli pureutuu kannalta myös riskejä: kuinka lisätä kansalais- ruohonjuuritason kanssakäymiseen analysoi- ten vapauksia ilman, että se johtaisi sosialisti- malla haastattelujen ja muistelmien tuotta- sen järjestelmän tuhoon?7 maa kuvaa festivaalin merkityksistä.8 Millä Suojasään mukanaan tuomien muutosten tavalla ulkomaalaiset otettiin vastaan, kuinka vanavedessä myös nuorisofestivaalille ladat- heitä kohdattiin ja millä tavoin ulkomaalais- tiin odotuksia maan ja sen imagon uudista- ten läsnäoloa hyödynnettiin? Millä tavoin misesta. Kommunistisen nuorisoliiton (Kom- nuorisofestivaali avasi mahdollisuuksia kan- somol) ja kommunistisen puolueen (NKP) sallisuuden ylittämiseen miljoonakaupunki näkökulmasta nuorisofestivaalin tavoitteena Moskovassa? oli osoittaa maailmalle ”oikea kuva” neuvosto- Neuvostoliiton ja muun maailman välisen yhteiskunnasta ja sen saavutuksista aiempien vuorovaikutuksen tutkimus nivoutuu osaksi ”virheellisten” käsitysten sijaan. Hruštšovin uutta tutkimusperinnettä, jossa Neuvostoliiton esiin nostaman leniniläisen ”rauhanomaisen ja Yhdysvaltain välistä kilpailua tarkastellaan rinnakkaiselon” ajatuksen siivittämänä Neu- asevarustelun ja diplomatian sijaan kulttuurin vostoliitto haluttiin näyttää rauhaa rakasta- ja sosiaalihistorian näkökulmista.9 Kulttuuril- vana ja avoimena yhteiskuntana erotuksena la tarkoitetaan tässä tietyn yhteisön arvojen, Stalinin ajan maineelle eristäytyneestä dikta- uskomusten, tapojen ja kielen muodostamaa tuurista. Tärkein keino Neuvostoliiton uuden kokonaisuutta.10

146 kun moskova kohtasi ”maailman”

Metodologisesti tutkimus yhdistää sekä järjestäjänä oli supervalta.12 Merkittävä kan- poliittisten vallanpitäjien ja ruohonjuuritason sainvälinen tapahtuma, kuten maailman – tässä tapauksessa nuorisoliiton ja festivaa- nuorisofestivaali, oli otollinen foorumi Neu- leilla mukana olleiden nuorten – näkökulmat. vostoliiton uuden, rauhanomaisen imagon ra- Lähtökohtana on uusi lähestymistapa kylmän kentamiselle. Reilun 30 000 ulkomaisen dele- sodan tutkimuksessa, jossa vastakkainasette- gaatin sekä muutaman tuhannen ulkomaisen lun sijaan ilmiötä tarkastellaan monitasoisen turistin ja toimittajan joukko takasi maalle het- vuorovaikutuksen näkökulmasta ja tutkimuk- keksi paikan parrasvaloissa kansainvälisessä senkohteena ovat supervaltojen ja suurmies- mediassa, ja siksikin Moskovan festivaalista ten rinnalla myös ”pikkuvaltiot” ja ”tavalliset haluttiin tehdä vaikuttavin koskaan pidetty ihmiset”.11 Ruohonjuuritason toimijoiden nuorisofestivaali. Neuvostoliitto todella kiin- tarkastelu poliittisten tavoitteiden rinnalla on nosti kansainvälistä yleisöä enemmän kuin tärkeää siksi, että Neuvostoliiton laajalle ulot- aiemmat vastaavat nuorisofestivaalit. Esimer- tuneesta kontrollikoneistosta huolimatta jär- kiksi The New York Times ja Manchester Guardian jestäjät eivät voineet hallita kaikkea festivaalin kirjoittivat festivaalista aiempaa perusteelli- aikana tapahtunutta. Sitä, miten festivaalille semmin.13 osallistuneet tai sitä sivusta seuranneet nuoret Maailman nuorisofestivaalin järjestäminen vastaanottivat festivaalin sanoman, oli käytän- Moskovassa oli valtava urakka, jossa komso- nössä mahdotonta valvoa, ja vaikka poliisi ja molin ja Šelepinin lisäksi olivat mukana nuo- nuorisoliiton ”moraaliprikaatit” kulkivatkin risoliiton ja puolueen paikallisjärjestöt, eri festivaalivieraiden joukossa tarkkailemassa ministeriöt, Moskovan kaupunki sekä valtion erityisesti neuvostonuorison käyttäytymistä, turvallisuuskomitea KGB. Festivaalin voi- ei monituhantisen joukon jokaista yksittäistä daankin sanoa olleen nimenomaan valtiolli- jäsentä voinut millään pitää silmällä. Aiem- nen projekti, jossa Moskovan kaupunki toi- paa vapaammassa kaupunkitilassa sekä ulko- mi spektaakkelin näyttämönä ja sen hallinto maalaiset että neuvostoliittolaiset nuoret saat- komsomolin ja puolueen palveluksessa. Mos- toivat ylittää sallitun rajoja, jos heillä oli siihen kovan valmistaminen nuorisofestivaalin näyt- halua ja rohkeutta. tämöksi vaati valtavasti sekä palkattua että vapaaehtoista työvoimaa. Järjestäjien arvion mukaan jopa 1,5 miljoonaa moskovalaista oli Moskova nuorisofestivaalin näyttämönä tavalla tai toisella mukana järjestelyissä.14 Moskovan, ja samalla koko neuvostomaan, Aleksandr Šelepin (1918–1994), komsomolin näyttäminen parhaassa mahdollisessa valossa pääsihteeri ja Moskovan festivaalin primus vaati mittavia panostuksia liikenne-, majoitus- motor, muistutti nuorisoliiton aktiiveja huhti- ja turismi-infrastruktuuriin. Lisäksi festivaalin kuussa 1957 siitä, että tulevista festivaaleista noin 34 000 virallista delegaattia sekä reilun oli tehtävä mahdollisimman näyttävät, koska 60 000 neuvostoturistin joukko tarvitsivat

147 pia koivunen valtavan määrän palveluja, joihin ei aiemmin ollut ollut kerralla tarvetta. Festivaalia varten rakennettiin uusia hotelleja ja urheilukenttiä sekä kunnostettiin museoita, konserttisaleja, katuja ja muita keskustan tärkeitä kohteita. Suurin yksittäinen ponnistus liittyi Leninille nimetyn stadionin rakentamiseen Lužnikin kaupunginosaan. Alun perin nuorisoliiton eh- dotuksena oli järjestää Moskovan festivaali jo vuonna 1955, mutta muun muassa juuri Lužni- kin stadionin rakentaminen lykkäsi festivaalia parilla vuodella.15 Ympäri Moskovaa sijoittunut festivaali tarjosi näyttävän kavalkadin erilaisia kulttuuri - tapahtumia, poliittisia tapaamisia sekä samanaikaisesti järjestetyt kansainväliset ystä vyyden kisat kesäolympialaisista tutuissa urheilula - jeissa vetonauloinaan muun muassa pitkän- matkanjuoksijat Vladimir Kuts Neuvosto- liitosta ja Emil Zátopek Tšekkoslovakiasta sekä neuvostoliittolainen voimistelija Larissa Latynina. Ulkomaalaisyleisöä hemmoteltiin korkeatasoisilla konserteilla ja näyttelyillä, kuten kansantanssiesityksillä, sirkuksella ja Bolšoi-teatterin maailmankuuluilla baleteilla, joita tähditti muiden muassa prima ballerina Galina Ulanova. Kaupungin museot, kirkot ja muut perinteiset turistinähtävyydet Punaisen torin Lenin-Stalin mausoleumi mukaan lukien olivat avoinna vieraille. Lisäksi täyteen

Festivaalin avajaisissa Lenin-stadionilla Luzhnikin kaupunginosassa heinäkuussa 1957. Kuva: Kansanarkisto.

148 kun moskova kohtasi ”maailman”

149 pia koivunen ahdettu ohjelma sisälsi ekskursioita lähiseu- Stalinin jälkeisen kaupunkitilan dun tehtaisiin ja kolhooseihin, miniristeilyjä rakentaminen Moskva-joella sekä kansallisten delegaatioiden välisiä, usein hieman jäykkiä ystävyys- Festivaalivalmistelujen avainsana oli ”uusi tapaamisia. Moskovan valtionyliopistolla oli avoimuus”, jolla pyrittiin todistamaan Stali- tarjolla opiskelijoille räätälöity ohjelma, johon nin jälkeisen Neuvostoliiton yhteiskunnallis- kuului muun muassa seminaareja, keskustelu- ta muutosta sekä vakuuttamaan potentiaaliset tilaisuuksia, illanviettoja sekä opiskelijaklubi.16 ulkomaalaisvieraat siitä, että Moskovaan oli Yksittäinen festivaaliosallistuja pääsi festi- turvallista matkustaa. Avoimuudella tarkoitet- vaalikuluistaan halvalla, mikä lieneekin mo- tiin yhtäältä avoimuutta verrattuna aiempiin nen kohdalla vaikuttanut halukkuuteen osal- maailman nuorisofestivaaleihin, toisaalta taas listua festivaalille. Kapitalistimaiden nuorten neuvostoyhteiskunnan avautumista ulkomaa- päiväkohtainen maksu oli kaksi dollaria, ilmalle. Festivaalin avoimuutta ylitse kylmän sosia listimaiden nuoret joutuivat pulittamaan sodan rintamalinjojen korostettiin festivaali- tuplasti. Kolmannen maailman edustajat sen uutisoinnin yhteydessä laajalti. Komsomolska- sijaan saivat nauttia neuvostomaan vieraan- ja Pravda esimerkiksi julisti tammikuussa 1957 varaisuudesta ilmaiseksi; osa maksoi itse mat- seuraavasti: kansa, toisille senkin tarjosi kommunismin loputtomalta vaikuttanut kirstu.17 Komsomo- Kuudes maailman [nuoriso]festivaali on avoin lin laskelmien mukaan pelkästään festivaalin kaikille nuorille vakaumukseen tai mielipiteisiin, järjestäminen ja ulkomaalaisten majoittami- rotuun tai kansallisuuteen katsomatta – – Mikään nen maksoivat yhteensä 200 miljoonaa rup- poliittinen, ﬁlosoﬁnen tai muunlainen tendenssi ei saa vallita festivaalin aikana – – Festivaali tullaan laa. Kun lukuun lisätään arvio rakennus- ja viemään läpi toisten kunnioittamisen ja yhteisym- palkkakustannuksista loppusummaksi tulee märryksen ilmapiirissä, koko maailman nuorison noin 600 miljoonaa ruplaa, joka vuoden 1957 ystävyyden hengessä.19 valuuttakurssien mukaan vastasi noin 200 miljoonaa dollaria. Esimerkiksi Moskovan kau- Samoja fraaseja kaikille avoimesta festivaa- pungin 800-vuotisjuhlat 49 miljoonan ruplan lista oli toistettu jo aiempien, stalinististen kuluillaan kalpenevat nuorisofestivaalin rin- festivaalien yhteydessä. Moskovassa näille nalla. Festivaalin kulut katettiin suurimmaksi sanoille tuntui kuitenkin olevan aiempaa osaksi nuorisoliiton järjestämän kansallisen enemmän katetta. Tätä tukevat myös festi- festivaaliloton tuotoilla, infrastruktuurin ehos- vaalia koskevat arkistoaineistot, jotka osoit- tamiseen tarvitut varat tulivat valtion budje- tavat avoimuuden olleen tietoisesti laadittu tista. Ulkomaisilta nuorilta perityt maksut strategia. Avoimuus näyttäytyi esimerkiksi kattoivat kuluista vain murto-osan.18 siten, että Moskovan festivaalille pyydettiin osallistumaan aiempaa enemmän ei-kom- munistisia nuorisojärjestöjä ja valmisteluissa

150 kun moskova kohtasi ”maailman” painotettiin, että kansallisissa delegaatioissa Festivaalin potentiaali kulttuurisen kylmän tuli olla sopusuhtainen määrä ”toisin ajattele- sodan välineenä, tässä tapauksessa sen tarjoa- via” nuoria. Tällä viitattiin siihen, että uskot- mat mahdollisuudet tukea Neuvostoliiton tavuuden nimissä koko osallistujajoukko ei ulkopolitiikkaa, oli keskeinen syy sille, että voinut koostua vain kommunisteista ja ”kanssa- Yhdysvaltain ulkoministeriö päätti kehottaa matkustajista”, kommunistisiin puolueisiin kansalaisiaan välttämään festivaalille osallis- kuulumattomista Neuvostoliiton ja/tai sosia- tumista. Nimettömän yhdysvaltalaisvirkamie- lismin ihailijoista.20 hen mukaan riski piili siinä, että amerikka- Uusi avoimuus näyttäytyi myös pääsynä laisnuorista ”otettaisiin festivaalilla kuvia aiemmin ulkomaalaisilta suljettuihin paikkoi- hy myilemässä yhdessä venäläisten kanssa, hin. Moskovan festivaalin aikana ulkomaalai- joita sitten leviteltäisiin ympäri maailmaa sen sille tarjoutui mahdollisuus tutustua kirkkoi- osoitukseksi, että me hyväksymme Venäjän hin, synagogiin ja luostareihin, Leninin ja toimet Unkarissa”.23 Unkarin tapahtumilla vii- Stalinin mausoleumiin ja jopa paikallisten tattiin tässä Neuvostoliiton väkivalloin kukis- koteihin. Uskonnon harjoittamiseen liitty- tamaan Unkarin kansannousuun syksyllä vien paikkojen avaaminen ulkomaalaisille 1956.24 oli merkittävää erityisesti siksi, että Marxin Hruštšovin ja muiden neuvostojohtajien ja Leninin käsitykset uskonnon turmelevasta ajoittaisesta läsnäolosta huolimatta Moskovan vaikutuksesta sekä laajat uskonnonvastaiset festivaali oli visuaalisesti kaikkea muuta kuin kampanjat 1920–1930-luvuilla olivat luoneet aiemmat, stalinistiseen kulttuuriin pohjautu- kuvaa siitä, että uskonnon harjoittaminen neet ja johtajien henkilökultteihin keskittyneet oli Neuvostoliitossa kiellettyä. Nyt neuvosto- spektaakkelit. Moskovassa visuaalista ilmettä yhteiskunnasta haluttiin antaa vapaampi kuva hallitsivat valkeat Pablo Picasson suunnitte- alleviivaamalla sitä, että jokainen kansalainen lemat rauhankyyhkyt ja neuvostoliittolais- oli vapaa päättämään omasta uskonnollisesta taiteilijan Konstantin Kuzginovin (1913–1993) vakaumuksestaan.21 suunnittelema uusi festivaalitunnus, jossa Symbolisesti merkittävä teko oli myös ulko - monivärinen viisiterälehtinen päivänkakkara maisten delegaattien kutsuminen vierailulle symboloi pyrkimystä yhteisymmärrykseen Kremliin, neuvostovallan ytimeen, jossa itse festivaaleille osallistuneiden viiden maan- Hruštšov oli vastaanottamassa monikansallista osan välillä.25 Lisäksi eri maiden liput ja kan- nuorisojoukkoa. Muutama onnekas festivaali- sainvälistä ystävyyttä viestivät ihmisﬁguu- vieras päätyi jopa kättelemään supervallan rit koristivat Moskovan katuja, festivaalin johtajan kanssa.22 Mikä olisikaan ollut näyttä- tapahtumapaikkoja sekä runsasta festivaalin vämpi tempaus Hruštšoville kylmän sodan oheismateriaalia lehtisistä ja julisteista rinta- kulttuurisessa taistelussa kuin tulla kuvatuksi nappeihin ja muihin pieniin matkamuistoihin. ulkomaalaisen festivaaliosallistujan, kaikkein Julistetusta avoimuudesta huolimatta festi- mieluiten vielä amerikkalaisen, kanssa. vaali ei ollut kuitenkaan avoin aivan kaikille.

151 pia koivunen

Monille länsimaisille kommunisteille sosialis- pyrkimyksiä vahingoittaa tapahtumaa. Neu- tisena paratiisina näyttäytyneessä neuvosto- vostomedian mukaan kapitalistiset hallitukset yhteiskunnassa oli edelleen monia sosiaa- pyrkivät vaikeuttamaan festivaalin onnistu- lisia ongelmia, joita neuvostoviranomaiset mista esimerkiksi kieltäytymällä myöntämäs- pyrkivät parhaansa mukaan peittelemään. tä passeja kansalaisilleen. Neuvostonuorten Edesauttaakseen silotellun kuvan luomista velvollisuutena oli antaa ulkomaalaisille vie- Moskovasta Neuvostoliiton sisäministeriö raille ”oikea, totuudenmukainen” kuva ja näin järjesti keväällä 1957 kampanjan, jonka aika- korjata kapitalistisen propagandan luoma na pääkaupungin kadut siistittiin tuhansista vääristynyt käsitys ”rauhaa rakastavasta” neu- pikkurikollisista, katulapsista, kerjäläisistä ja vos tomaasta.29 prostituoiduista.26 Kaikkia niitä kohtia, jotka Nuorisoliittolaisia ja muita festivaalijärjes- erottivat neuvostoyhteiskunnan siitä tule- telyihin osallistuneita puolueen ja ammat ti - vaisuuden yhteiskunnasta, johon uskottiin liittojen aktiiveja puolestaan valistettiin kesä- oltavan matkalla, ei kuitenkaan pystytty tai kuussa 1957 joidenkin festivaalivieraiden ehditty korjata. Komsomolskaja Pravda ja nuo- todennäköisesti mukanaan tuomista lieve- risoliittolaisaktiiveille ennen juhlien alkua ilmiöistä, kuten ”dekadentista länsimaisesta pidetyt kokoukset muistuttivatkin siitä, että musiikista”, rock’n’rollista, ja ”porvarillisesta vaikka neuvostoyhteiskunta ei vielä ollut val- demokratiasta”, jota erään puhujan mukaan, mis, vieraille tuli ensisijaisesti esitellä maan ”jotkut festivaalille saapuvat haluavat – – mei- parhaita puolia.27 dän nuorillemme opettaa”. Tärkein tavoite oli joka tapauksessa se, ”että kaikki vieraat hy- västeltäisiin ystävinä”.30 Toisin sanoen tiettyä Neuvostonuoret sosialismin lähettiläinä osaa ulkomaisista, erityisesti länsimaisista, vieraista tuli vältellä, mutta heihinkin tuli säi- Reilut puoli vuotta ennen festivaalia nuorille lyttää ystävälliset välit. suunnatut sanoma- ja aikakauslehdet Komso- Tällainen suhtautuminen ulkomaalaisiin molskaja Pravdan johdolla alkoivat vyöryttää poikkesi radikaalisti siitä, millaista suhdetta festivaalitietoa kiihtyvällä tempolla. Nuori- ulkomaalaisiin virallinen neuvostovalta oli solle kerrottiin muun muassa, kuinka festi- aiemmin pitänyt sopivana. Stalinin vallan vaaleille valmistauduttiin eri maissa ja kuinka viimeisinä vuosina ulkomaalaisia ja ulko mai- palavasti nuoret odottivat tapahtumaa. Nuo- sia vaikutteita oli paheksuttu muun muassa risoa kehotettiin tutustumaan festivaalilla kosmopoliitteja vastaan suunnatussa kam- uusiin kulttuureihin ja näyttämään vieraille panjassa, joka sai jokaisen ulkomaalaisen neuvostomaan kulttuuria.28 Festivaalin sano- näyttämään potentiaaliselta vakoojalta. Tais- masta, ”rauhasta ja ystävyydestä” huolimatta telua tätä länteen päin ”pokkurointia” vas- neuvostolehdet muistivat kylmän sodan rinta- taan oli käyty muun muassa kieltämällä avio- malinjan mukaisesti painottaa vastapuolen liitot ulkomaalaisten kanssa ja erottamalla

152 kun moskova kohtasi ”maailman”

vierasmaalaisten kanssa veljeilijöitä työpai- tykseen, mutta huomaa heti tytön katseesta, koistaan.31 ettei jazz lukeudu tämän suosikkeihin. Tyttö Kesällä 1957 tilanne oli kuitenkin toinen. ei kuitenkaan tuomitse norjalaista tämän esit- Ulkomaalaisia tervehdittiin ystävinä ja myös tämän kysymyksen perusteella, vaan toteaa: aiemmin vihollisina pidetyt voitiin hyväksyä ”tuskinpa on välttämätöntä, että meidän näke- joukkoon, vaikka kaikesta ei välttämättä oltu myksemme jazzista osuvat yhteen.”33 Jutun samaa mieltä. Uutta suhtautumista ulkomaa- sanoma on selvä: nyt myös eri tavalla ajatte- laisiin tuotiin esiin esimerkiksi suosituissa levia voitiin pitää ystävinä. aikakaus- ja sanomalehdissä, jotka esittelivät Molemmat esimerkit kuvaavat osuvasti sitä jutuissaan sopivia tapoja keskustella ja viet- murrosta, joka suhtautumisessa ulkomaalai- tää aikaa muualta tulleiden kanssa. Aikakaus- siin oli tapahtumassa. Rajanvetoa siitä, keitä lehti Ogonek kertoi esimerkiksi Ivan Rudskoi voitiin hyväksyä ystäviksi, käytiin myös entis- -nimisestä talonpojasta, joka oli ennen Mosko- ten vihollisten ja toisin ajattelevien kohdalla. van festivaalia tavannut erimaalaisia nuoria Ajatus eriävien mielipiteiden olemassaolon talon poikaisnuorten konferenssissa Wienis- hyväksymisestä sopi yksiin Hruštšovin mai- sä vuonna 1954 sekä Varsovan nuorisofesti- nostaman ”rauhanomaisen rinnakkaiselon” vaalilla vuonna 1955. Rudskoi oli tutustunut kanssa, jolla pyrittiin lieventämään aiempia espanjalaiseen Carmeniin, tehnyt vaihto- vihamielisiä käsityksiä lännestä. kauppoja albanialaisen Aleksandrin kanssa ja Suopeampi suhtautuminen ulkomaalaisiin jutustellut guinealaisen Pangon kanssa. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut luopumista omas- oli tavannut myös itävaltalaisen Franzin, joka ta arvomaailmasta ja ideologiasta. Siksi viit- oli Ivanin yllätykseksi osoittautunut venä- tauksen ”kaikkien hyvästelemiseen ystävinä” jän kielen taitoiseksi. Eräs seikka Franzissa voi myös ymmärtää niin, että tarkoituksena herätti kuitenkin Ivanissa epäilyksiä. Franz oli ”tehdä” kaikista vieraista ystäviä. Toisin oli nimittäin taistellut Hitlerin armeijassa sanoen neuvostonuorten tehtävänä oli toi- aivan Ivanin kotikulmilla. Ivan saattoi lukea mia festivaalilla maansa ja yhteiskuntajärjes- Carmenin, Aleksandrin ja Pangon ystävien telmänsä ”suurlähettiläinä” ja saada vieraat joukkoon, mutta Franz oli vaikeampi tapaus. vakuuttuneiksi sen saavutuksista ja potentiaa- Hän oli ”ikään kuin ystävä, ikään kuin mei- lista tulevaisuuden ainoana yhteiskuntajärjes- dän porukkaa, mutta oli kuitenkin ollut mo- telmänä. koma vihollinen”.32 Samanlaista linjanvetoa käytiin myös Molo- daja gvardijassa, jossa Galina Mann ja Liliana ”Maailma kylässä” Rozanova kirjoittivat vaikutelmiaan vieraiden kohtaamisesta. Jutussa piipahtaa muuan Virallisten tilastojen mukaan Moskovaan saa- norjalaispoika, joka tiedustelee toiselta kir- pui yli 33 000 delegaattia 131 maasta. Festi- joittajalta kantaa saksalaisen jazz-yhtyeen esi- vaalijärjestäjien ja vasemmistolehdistön uuti -

153 pia koivunen

Taulukko 1. Moskovan nuorisofestivaalin osallistujat maanosittain.

Maanosa Maita % Osallistujia %

Eurooppa (yhteensä) 31 23,7 25 808 76,0

Länsi-Eurooppa 22 16,8 14 534 42,8

Itä-Eurooppa 9 6,9 11 274 33,2

Pohjois-Amerikka 2 1,5 33 0,1

Latinalainen Amerikka 25 19,1 1 014 3,0

Afrikka 40 30,5 1 489 4,4

Australia ja Oseania 4 3,1 152 0,4

Aasia 29 22,1 4 705 13,8

Kunniavieraat – – 491 1,4

Yhteensä 131 100 33 996 100

Lähde: Le VIe Festival Mondial de la Jeunesse et des Etudiants, Moscou, 1957.

soinnissa pitäydyttiin yleensä vain kokonais- jälkeen suurin osallistujajoukko tuli Aasiasta osallistuja- ja maamäärissä. Päätarkoituksena (13,9 prosenttia), isoimpina ryhminä Kiina oli korostaa festivaalin ulottumista kaikkiin (1 566 delegaattia), Pohjois-Korea (460) ja maailman kolkkiin ja esimerkiksi kuvitukses- Intia (356). Muutoin kolmannen maailman sa painopiste oli kolmannen maailman nuo- osuus oli marginaalista. Yli puolet Latinalai- rissa. Osallistujatilastojen analyysi paljastaa sen Amerikan ja Afrikan delegaatioista muo- kuitenkin jotain muuta. Tilastojen perusteella dostui 1–10 delegaatista.34 nimittäin enemmistö festivaaliväestä, 76 pro- Poliittisesti Moskovan festivaalin osallistu- senttia, tuli Euroopasta. Isäntämaa Neuvos- jajoukko oli laajempi aiempiin festivaaleihin toliiton (3 719) jälkeen suurimmat delegaatiot verrattuna. Järjestäjät korostivat, että vain 40 tulivat Suomesta (2 103), Ranskasta (2 099) ja prosenttia delegaateista kuului kommunisti- Italiasta (1 854) – maista, jossa kommunistisiin tai demokraattisiin nuorisoliittoihin tai sella puolueella oli vahvin kannatus sosia- puolueisiin.35 Neuvostoviranomaisten ulko- listisen maailman ulkopuolella. Euroopan maisista delegaatioista laatimat raportit eivät

154 kun moskova kohtasi ”maailman” aina kerro delegaation jäsenten poliittisista maita edustaneet delegaatiot koottiin Euroo- taustoista. Niissä delegaatioissa, joissa tieto passa opiskelevista. Lisäksi monissa Latina- on eritelty, kommunistien osuus vaihtelee laisen Amerikan delegaatioissa oli mukana suuresti. Esimerkiksi Suomen delegaatiossa Neuvostoliitosta emigroituneita.39 Festivaalin kommunisteja (demokraattisen nuorisolii- osanotto ei näin vastannut järjestäjien anta- ton tai kommunistisen puolueen jäseniä) oli maa kuvaa, jonka mukaan osallistujajoukossa 53 prosenttia, Itävallan delegaatiossa 78 ja oli kattavasti edustettuina eri poliittiset suun- Ruotsin delegaatiossa 30 prosenttia. Britan- nat, uskonnot, etniset ja sosiaaliset ryhmät. nian delegaatiossa ilmoitettiin olevan 17 prosenttia kommunisteja, 34 Labour-puolueen edustajia ja 12 prosenttia sekä liberaaleja että Sosialististen ja kapitalististen konservatiiveja.36 huulten kohtaaminen Muistelmien ja aikalaislehtien perusteella on mahdollista arvioida, että Moskovan festi- Kuukausien valmistelujen jälkeen neuvosto- vaali kiinnosti aiempaa enemmän muiden nuoret pääsivät kohtaamaan ulkopuolisen vasemmistopuolueiden, liberaalien ja jopa maailman nuoria heinä-elokuussa 1957. Mos- konservatiivien edustajia. Erityisesti Länsi- kovan festivaalista muodostui neuvostoliitto- Euroopasta ja Yhdysvalloista tuli jonkin ver- laisille nuorille – erityisesti taitelijoille, opiske- ran nuoria, jotka halusivat omin silmin näh- lijoille ja toisinajattelijoille – käänteentekevä dä ”sen toisen järjestelmän”, vaikka poliittista kokemus kansainvälisyydestä ja vieraiden vakaumusta sosialismiin tai kommunismiin ei kulttuurien kohtaamisesta. Tuhansien erimaa- ollutkaan.37 Yhdysvalloista festivaalille osal- laisten nuorten joukko oli nimittäin harvi- listui virallisten delegaatioiden ulkopuolelta nainen näky maassa, joka oli ollut pitkään myös CIA:n välillisesti tukemia nuoria, joiden suljet tu ja jossa vielä hiljattain ulkomaalaisen tehtävänä oli soluttautua väkijoukkoihin ja kanssa seurustelu oli saattanut tuoda vanki- esittää kiperiä kysymyksiä neuvosto maasta.38 la- tai leirituomion. Venäläinen saksofonisti Huolimatta aiempaa laajemmasta poliitti- Aleksei Kozlov kuvaa neuvostoliittolaisten sesta edustuksesta voidaan sanoa, että Mos- kahtiajakautunutta suhtautumista ulkomaa- kovan festivaali edeltäjiensä tavoin nojautui laisiin osuvasti muistelmissaan. pitkälti eurooppalaisten vasemmistolaisten nuorisojärjestöjen kautta kanavoituneeseen [O]n hyödytöntä edes yrittää selittää nuoremmille sukupolville, mitä sana ”ulkomaalainen” piti tuol- osallistumiseen. Euroopan ulkopuolelta tul- loin sisällään. Jatkuva agitaatio ja propaganda, jolla leissa delegaatioissa sen sijaan oli enemmän pyrittiin kasvattamaan vihaa ja epäilystä kaikkea sellaisia ryhmiä, joissa nuorisoliitot eivät ol- ulkomaalaista kohtaan, oli johtanut siihen, että leet keskeisessä roolissa delegaatioiden muo- koko sana herätti kenessä tahansa neuvostokansa- dostamisessa, jos niitä oli ollenkaan. Esimer- laisessa sekavan tunteen pelkoa ja ihastusta, vähän kiksi useat Afrikan ja Latinalaisen Amerikan samaan tapaan kuin vakoojat.40

155 pia koivunen

Ulkomaalaisia oli Neuvostoliitossa vielä 1950- luvulla lukumääräisesti vähän ja useimmiten neuvostokansalainen sai tietonsa heis- tä toisen käden kautta lehdistä, radiosta ja myöhemmin televisiosta.41 Vakoojien ohella media ja kirjallisuus kuvasivat ulkomaalaiset usein stereotyyppisesti joko kapitalismin lai- hoina ja köyhinä uhreina tai lihavina frakki- pukuisina roistokapitalisteina sikarit huulil- laan. Tätä taustaa vasten oikeiden, elävien ulkomaalaisten kohtaaminen kesällä 1957 oli ainut laatuinen tapaus. Kozlov muistelee, että ”kun yhtäkkiä näimme Moskovan kaduilla satoja, ellei jopa tuhansia ulkomaalaisia, joiden kanssa saattoi vapaasti jutella, meihin iski jokin euforian kaltainen” tunne.42 Muistelmien ja haastattelujen kautta piir- tyvät venäläisnuorten kokemukset Moskovan festivaalista asettuvat hyvin yksiin Kozlovin kuvauksen kanssa. Osa nuorista muisteli festivaalin saaneen aikaan jopa hurmioituneen tilan valtaisine tanssivine ja laulavine ihmis- joukkoineen. Toimittaja Juri Draitšik kuvaa festivaalia muistelmissaan kokemukseksi, joka poikkesi sekä tavallisesta neuvostoarjesta että maan virallisen juhlaperinteen jäykkyydestä. Hruštšovin tytär Rada Adžubei puolestaan korostaa festivaalin olleen täysin avoin kaikille.43 Kirjailija Jevgeni Jevtušenkolle kohtaaminen ulkomaalaisten kanssa taas merkitsi paluu ta länsimaisen sivistyksen pariin. Hä- nen mukaansa Neuvostoliitto ei ollut ollut täysin eristäytynyt edes Stalinin aikana, sillä maailmankirjallisuuden klassikoita oli ollut Festivaalin osanottajia Moskva-joen rannalla. Kuva: koko ajan luettavissa, vaikkakin rajoitetusti. Kansanarkisto. Jevtušenko tuntui kuitenkin kaipaavan fyy- sistä yhteyttä muuhun maailmaan. Sitä hän

156 kun moskova kohtasi ”maailman” pääsikin nuorisofestivaaleilla harjoittamaan, nuorille eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet kuten voi päätellä hänen usein siteeratus- jokaiseen tilaisuuteen. Esimerkiksi nuorten ta kommentistaan. Eräässä haastattelussa kristittyjen ja nuorten marxilaisten kesken Jevtušenkon päällimmäinen muistikuva Mos- pidetty tapaaminen rajattiin arkistoaineiston kovan festivaalista tuntui nimittäin olleen het- mukaan tiukasti ennakkoon ilmoittautunei- ki, jolloin hänen sosialistiset huulensa olivat siin 25 osallistujaan. Kansainvälinen jazz- koskettaneet niin kutsuttuja kapitalistia huu- yhtyei den kilpailu taas kiinnosti niin suurta lia.44 Huolimatta siitä, kallistuiko yksittäisen joukkoa, että kilpailupaikan ulkopuolella oli neuvostonuoren festivaalikokemus enemmän satojen ihmisten jono odottamassa mahdol- fyysisen kuin henkisen puolelle, nuoret tun- lista sisäänpääsyä.46 Viranomaiskontrollista tuivat ennen kaikkea kaipaavan vaihtoehtoi- vapaata keskustelua neuvostoliittolaisten ja sia kokemuksia rajatun ja kurinalaisen neu- ulkomaalaisten nuorten välillä käytiinkin vostotodellisuuden rinnalle. varmimmin iltaisin ja öisin, jolloin nuoria ko- Kaksiviikkoinen festivaali tarjosi lukuisia koontui Moskovan keskustaan epävirallisissa tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuu- puitteissa. Näissä kokoontumisissa ei ollut reihin sekä solmia henkilökohtaisia suhteita. kyse pelkästään neuvostonuorten ja ulkomaa- Kanssakäymistä ulkomaalaisten kanssa vai- laisten kohtaamisista, vaan ne myös auttoivat keutti usein vieraiden kielten osaamattomuus lännestä ja epävirallisesta kulttuurista kiinnos- tai se, että vieraiden kielten taidot eivät koh- tuneita paikallisia nuoria tulemaan tietoiseksi danneet, kuten kävi esimerkiksi toimittaja toisistaan.47 Jaroslav Golovanoville. Ruotsalaisdelegaatit, Venäläisten muistelmissa Moskovan nuori- joihin hän tutustui festivaalilla, puhuivat sak- sofestivaali nousee esiin myös eräänlaisena saa, mutteivät taitaneet englantia eivätkä rans- länsimaisen elämäntavan tirkistysaukkona kaa, jotka taas olisivat Golovanovilta sujuneet. ja kanavana hankkia neuvostoyhteiskunnas- Juri Draitšikin pikaystävyys italialaisnuoru- sa haluttuja, mutta vaikeasti saatavia läntisiä kaisen kanssa sen sijaan sujui ilman yhteistä kulutustavaratuotteita. Yhtäältä ulkomaiset kieltäkin. Onnistuneeseen kommunikaatioon nuoret, erityisesti lännestä, näyttivät vaatteil- riittivät ystävyys, venäläinen vodka sekä tytöt laan, ulkoisella habituksellaan ja hiustyyleil- Svetka ja Zoika.45 lään, että virallisten neuvostolähteiden välittä- Vaikka nuorisofestivaalin virallinen ohjel- mä kuva kapitalismista ei kaikilta osin pitänyt ma tarjosi loputtomasti mahdollisuuksia ulko - paikkaansa. Moni muistelija nostaa esiin maalaisten tapaamiseen ja vieraisiin kulttuu- länsinuorten ulkomuodon, joka välittömästi reihin tutustumiseen, sitä rajoittivat tietyt muo - paljasti heidän ulkomaalaisuutensa. Jaroslav dot ja nuorisoliittolaisten ja muiden festi vaali- Golovanov pani merkille, että ruotsalaisten järjestäjien valvova läsnäolo, joka rajasi kes- vaatteet eivät ehkä olleet kalliita, mutta kui- kusteluaiheiden kirjoa. Lisäksi kaikki festivaa- tenkin ”laadukkaita ja uusia”.48 ”Ennen kaik- litapahtumat eivät olleet avoimia paikallisille kea, kaikki [ulkomaalaiset] pukeutuivat eri

157 pia koivunen tavoin, eivät ’tyylikkäästi’, mutta useimmiten, ja iloisine olemuksineen väläyttivät kapitalis- mukavasti, värikkäästi, urheilullisesti ja joten- mista täysin päinvastaisen kuvan kuin neu- kin huolettomasti”, muisteli Kozlov. ”Tuntui vostoviranomaiset olivat propagandassaan siltä kuin ihmiset, jotka matkustivat meidän maalailleet. Dissidentti Vladimir Bukovsky luoksemme ’sieltä’, eivät panneet niin paljon toteaakin osuvasti muistelmissaan, että vuo- painoarvoa ulkoiselle olemukselle kuin meil- den 1957 festivaalin jälkeen ”kaikki se puhe lä oli tapana. Neuvostoliitossahan pelkäs- mädäntyneestä kapitalismista muuttui nauret- tään kapeista housuista, pitkistä hiuksista tai tavaksi”.53 Tarkkaan ottaen kyse ei ollut pel- korkeista kengänpohjista saattoi lentää ulos kästään siitä, että kuva kapitalismista muuttui. nuori soliitosta tai instituutista”.49 Koska suuri osa vieraista oli lännestä tulleita Toisaalta ”porvarillista muotia” ei pelkäs- työläisnuoria, haastoi heidän ulkoinen ole- tään ihasteltu lännestä saapuneita festivaali- muksensa yhtä lailla käsityksiä lännestä kuin nuoria kohdatessa, vaan vaatteita käytännössä siitä, millaista oli olla työläis- tai kommunisti- ostettiin heidän päältään. Sekä muistitiedon nuori 1950-luvun lopulla. että viranomaisraporttien perusteella epävi- Osa moskovalaisista suhtautui festivaaliin rallinen kaupankäynti festivaaliosallistujien ja sen mukanaan tuomiin ulkomaalaisiin vie- keskuudessa kukoisti. Suomalainen nuorukai- raisiin varauksella ja tyytyi seuraamaan juh- nen kertoi myyneensä festivaaliunivormus- lintaa sivusta. Jotkut eivät festivaalikiireiltään taan housut, sillä ei ollut varautunut siihen, ehtineet edes pohtia ulkomaalaisten lähesty- että venäläiset olisivat halukkaita käymään mistä, kuten eräs avajaisseremonian kenttä- kauppaa. Hänen mukaansa he ”ostivat erityi- ohjelmaan osallistunut, vuonna 1935 synty- sesti vaatteita ja maksoivat hyvin”.50 Neu- nyt entinen voimistelijatyttö haastattelussaan vostoviranomaiset pystyttivät jopa erityisiä muisteli. Loputtomat harjoitukset veivät hä- myyntipisteitä estääkseen kaupankäynnin nen aikansa niin, että harvinaisista ulkomaisis- hotellien käytävillä, kadun kulmissa ja yksi- ta vieraista saattoi nähdä vain vilauksia.54 Osa tyisasunnoissa, joissa tätä virallisesti laitonta vältteli ulkomaalaisia tarkoituksella. Vuonna toimintaa oli vaikeampi valvoa.51 Vladimir 1942 vanhan sivistyneistön perheeseen synty- Papernyin mukaan spekulaatio, kuten mus- nyt, festivaalin aikaan 15-vuotias venäläisnai- tan pörssin kauppaa Neuvostoliitossa tuolloin nen kertoi, että hänen äitinsä oli vienyt hänet kutsuttiin, ei ollut niinkään taloudellinen vaan pois kaupungista tapahtuman ajaksi. Stalinis- kulttuurinen ilmiö. Länsitavaran perässä juok- tinen terrori oli kohdellut perhettä synkällä ta- sijat olivat hänen mukaansa enemmän viehät- valla, mikä oli jättänyt mieleen kytevän pelon tyneitä siitä ajatuksesta, että saisivat pidellä ja epäilyksen siitä, että ulkomaalaisten kanssa länsituotteita käsissään, kuin rikastumisesta veljeilyllä saattoi olla järkyttävät seuraukset.55 niiden avulla.52 Vaikka ajan henki suojasään aikana oli toi- Joka tapauksessa tuhannet ulkomaiset nuo- nen kuin Stalinin aikaan, ei kukaan voinut ret vaihtoehtoisine vaatteineen, hiustyylei neen olla täysin varma siitä, mihin hetkellisesti

158 kun moskova kohtasi ”maailman”

liberalisoitunut tilanne lopulta johtaisi. Juri tullut tapa. Esimerkiksi suomalaisten demok- Draitšikin mukaan Stalinin aika oli tehnyt ih- raattiseen nuorisoliikkeeseen kuuluneiden misistä niin varovaisia, että esimerkiksi Arba- rivijäsenten joukossa oli monia useamman tilla, Moskovan vanhalla kauppakadulla, jossa festivaalin kokeneita. Festivaalimatkalle läh - sijaitsi useiden maiden lähetystöjä, paikalliset dettiin osaksi rauhanaatteen innoittamana, vaihtoivat jopa kadun puolelta toiselle, jos osaksi edullisen matkojen edullisuuden vuok- ulkomaalainen sattui kävelemään vastaan.56 si, mutta myös ylipäänsä mahdollisuus ulko- Taipumus varovaisuuteen kanssakäymisissä maanmatkailuun ja hauskanpitoon saivat nuo- ulkomaalaisten kanssa ei ollut sikäli tuulesta ria liikkeelle.60 Vaikka turismi ei ollut festi- temmattua, että festivaalin jälkeen muuta- vaalijärjestäjien tavoite, festivaalimatkoilla on mia liian paljon ulkomaalaisten kanssa aikaa paljon yhteistä turismin kanssa. Nuorisofesti- viettäneitä neuvostokansalaisia nuhdeltiin ja vaalia voidaan pitää esimerkkinä tapahtuma- joitain pidätettiin neuvostovastaisesta toimin- matkailusta (event tourism), jossa yksittäisellä nasta. Suhteiden solmiminen ulkomaalaisten tapahtumalla, kuten olympiakisoilla tai pai- toimittajien ja vakoojien kanssa tai ”valheiden kallisella teatterifestivaalilla houkutellaan levittäminen neuvostomaasta” saattoivat tuo- mat kailijoita tiettyyn paikkaan.61 da 6–8 vuoden vankileirituomion.57 Monissa ulkomaisissa nuorissa, myös kom - munismin aatteelle omistautuneissa, neu vos to- yhteiskunta herätti ristiriitaisia tunte muk sia. Unelmien täyttymys? Yhtäältä ihasteltiin maksutonta terveyden- huol toa ja opetusta, suuria rakennusprojek- Ulkomaisille vieraille itse festivaali ei välttä- te ja ja loisteliaita festivaalijärjestelyjä. Austra- mättä ollut matkan päätarkoitus, vaan moni lialaiskommunisti Charles Bresland kehui muistelija ja haastateltava kertoi ensisijaisek- matkapäiväkirjassaan Neuvostoliiton vauhdi- si motiivikseen tutustumisen Moskovaan ja kasta rakennustahtia. Hänen edellisen Mos- sosialistiseen yhteiskuntaan. Uteliaisuus pa- kovan-vierailunsa jälkeen kaupunkiin oli rempaa tulevaisuutta luvannutta yhteiskunta- ilmestynyt valtava Lenin-stadion Lužnikin järjestelmää kohtaan käy ilmi esimerkiksi kaupunginosaan sekä massiivinen Kansan- brittiläis-yhdysvaltalaisen Sally Belfragen talouden saavutusten näyttely Pohjois-Mosko- muistelmista: ”[en] tiennyt, mitä odottaa, vaan.62 Kanadalainen festivaalituristi Alex mutta enemmän kuin mitään muuta, halusin Jupp, joka oli lähtenyt matkalle puhtaasta nähdä millainen Venäjä oli”.58 Yhdysvaltalai- mielenkiinnosta outoa maata ja erilaista jär- nen feministikirjailija Kim Chernin puoles- jestelmää kohtaan, puolestaan ihmetteli, ”mis- taan tunsi olevansa matkalla kotiin, maahan, sä muualla [kuin Neuvostoliitossa] piti työs- jossa hänen kannattamansa ideologia oli pan- kennellä kaksi kuukautta voidakseen ostaa tu käytäntöön.59 Joukossa oli myös niitä, joille tuiki tavallisen astiaston ja kuitenkin samaan maailman nuorisofestivaaleilla käymisestä oli aikaan käyttää vain viisi prosenttia tuloistaan

159 pia koivunen

Festivaaliosallistujat tehdasvierailulla. Ihailun kohteena Moskvitš-henkilöauto. Kuva: Kansanarkisto. asumiskuluihin”. Hänen mukaansa Neuvos- tytti erityisesti se, ettei Moskovan kokoisessa toliitto oli mysteerinen maa, joka jäi entistä kaupungissa ollut lainkaan puhelinluetteloa: mystisemmäksi sen jälkeen kun siellä oli vieraillut.63 Johtuiko se välinpitämättömästä suhtautumises- ta kulutuskulttuuria kohtaan vai viranomaisten Myös brittiläinen World Student News 64 -ai- paranoidisesta salailun halusta, en osaa sanoa. kakauslehdessä työskennellyt kommunisti Se kuitenkin tarkoitti sitä, että ihmisten puhelin- Denis Hill näki neuvostomaan paradoksien numerot piti merkitä muistiin paperilappusille. Jos valossa. Toisaalta maa oli moderni ja kehitty- satuit hukkaamaan ne, oli mahdotonta saada enää nyt, toisaalta hyvin takapajuinen. Hilliä ihme- yhteyt tä.65

160 kun moskova kohtasi ”maailman”

Etenkin aatteelleen omistautuneet kommu- Kohtaamisten seuraukset: ystävyydet, nistinuoret joutuivat neuvostonuorisoa koh- pidätykset ja myyttiset ”festivaalilapset” datessaan yllättymään. He ihmettelivät muun muassa sitä, että moni paikallinen nuori tun- Moskovan nuorisofestivaali on jäänyt lähte- tui olevan kiinnostuneempi länsimaisesta mättömästi venäläiseen kollektiiviseen muis- muodista ja musiikista – jazzista ja farkuista tiin, olihan se yksi kylmän sodan aikaisista – kuin kommunismin rakentamisesta.66 Sally myönteisistä kokemuksista.69 Nyky-Venäjällä Belfrage kertoi muistelmissaan kohdanneen- festivaali muistetaan paitsi rautaesiripun avaa- sa Moskovassa enemmän jazz-intoilijoita kuin jana myös sen huhutuista kyseenalaisemmis- missään muualla. ta ansioista, niin sanotuista festivaalilapsista (deti festivalja), joilla venäläisessä kontekstissa Minun täytyi jopa opetella rokkaamaan Mosko- viitataan venäläisille nuorille naisille noin yh- vassa sillä meninpä kenen tahansa nuoren ihmisen deksän kuukautta festivaalin jälkeen syntynei- kotiin, kaikki tuntuivat tanssivan sitä [rock’n’rollia], 67 siin jälkeläisiin. Tyypillistä näillä lapsille oli soittavan sitä tai ainakin keskustelevan siitä. se, että puolet heidän geeneistään tuli ulko- mailta, useimmiten Afrikasta, mikä teki heistä Kim Cherninin kuvaus idealistisen nuoren ulkonäöltään varsin tunnistettavia 1950–1960- kommunistin valtaisasta pettymyksestä unel- lukujen Neuvostoliitossa.70 Termiä ”festivaali- mien yhteiskunnan näyttäytyessä odotusten lapsi” tai ”festivaalin lapset” on käytetty myös vastaisessa valossa kertoo osuvasti mieliku- symbolisemmassa merkityksessä viittaamaan vien ja koetun yhteentörmäystä, joka tuskin festivaalin kulttuurisiin ja poliittisiin vaikutuk- oli ainoastaan Cherninin kokemus. Chernin siin, jotka näkyivät erityisesti neuvostoliitto- muistelee, että festivaali tapahtumineen tar- laisessa 1960-luvun sukupolvessa.71 josi hänelle juuri sitä, mitä hän oli matkalta Venäläis-amerikkalais-afrikkalaisen histo- odottanutkin, mutta vierailut moskovalaisten rioitsijan Lily Goldenin (1934–2010) mukaan kodeissa murskasivat hänen kuvansa kommu- vuoden 1957 festivaalin jälkeen Moskovassa nistisesta paratiisista. Hänen pettymyksensä kiersi vitsi, jonka mukaan seuraavalle ”maail- oli niin suuri, ettei hän kyennyt kertomaan man” nuorisofestivaalille tulisi vain ”omaa kaikesta näkemään kommunistivanhemmil- porukkaa”, koska siihen mennessä Neuvosto- leen matkan jälkeen. ”Se, mitä jätin kertomat- liitossa olisi jo riittävästi Neuvostoliitossa ta, oli se todellinen tarina, ja sen kertominen syntyneitä ”afrikkalaisia”.72 Goldenin muistel- on vielä tänäänkin minulle vaikeaa.”68 missaan kertoma anekdootti tuo hyvin esiin tyypilliset nuorisofestivaaliin liitetyt piirteet: festivaalin vapaan seksuaalisuuden mahdollis- tajana sekä seksuaalisen halun kohdistumisen juuri tummaihoisiin afrikkalaisiin.

161 pia koivunen

Vapaa seksuaalikäyttäytyminen, ulkomaa- katupartiot olivat käytössä myös Helsingin laisten miesten vetovoima ja toisaalta viran- olympiakisoissa vuonna 1952 ja kymmenen omaisten varautuminen ennakolta mahdolli- vuotta myöhemmin Helsingin isännöimillä siin epäsiveellisiin käyttäytymistapoihin, jotka nuorisofestivaaleilla tapahtumaa vastustaneet eivät neuvostoyhteiskunnan normien mukaan ivailivat nuorten tyttöjen suhteista ja niiden sopineet mallikansalaisen kuvaan, nousevat ”käkkäräpäisistä” jälkiseurauksista.76 laajalti esiin muistelmissa. Aleksei Kozlov pu- Neuvostoviranomaisten näkökulmasta huu seksuaalisesta vallankumouksesta, joka nuor ten naisten turhan avoin seurustelu ulko- valtasi puritaanisen neuvostoyhteiskunnan, maalaisten miespuolisten vieraiden kanssa kun salaperäiset eksoottiset ulkomaalaiset saa- rikkoi käsityksiä sopivasta sukupuolikäyttäy- puivat kaupunkiin vapauttamaan seksuaalisen tymisestä neuvostoyhteiskunnassa, jossa kaik- ilmapiirin.73 Tähän viittaa myös humoristinen ki seksiin liittyvä oli pitkään miltei tabu.77 ajatus siitä, että seksiä olisi ollut Venäjällä vas- Antautuminen ulkomaalaisille lähenteli aja- ta vuodesta 1957 lähtien.74 tuksen tasolla yhteistyötä vihollisen kanssa, Toimittaja Juri Draitšik muistelee, että festi- sillä kollektiivisessa yhteiskunnassa koko vaalin aikana yhteiskunnallista järjestystä ja ihmisen, myös hänen vartalonsa, odotettiin yleistä moraalia valvoneet nuorisoliittolais- palvelevan yhteiskuntaa. Tässä tapauksessa prikaatit ohjeistettiin pitämään nuoret neuvos- se tarkoitti sellaisten neuvostokansalaisten toliittolaisnaiset erossa afrikkalaisnuorukaisis- synnyttämistä, jotka sulautuisivat myös ulko- ta. Kun eräs ”moraalinvalvoja” oli kysynyt, näöltään valtaväestöön. Kohtuullisen kovat miksi juuri afrikkalaisista piti varoittaa eikä toimenpiteet löyhän moraalin kitkemiseksi esimerkiksi suomalaisista, oli hänelle vastat- ja sen rankaisemiseksi on ymmärrettävä tästä tu, että kanssakäymisistä afrikkalaisten kanssa lähtökohdasta. olisi seurauksena joukko tummia jälkeläisiä, Festivaalin aikana nuorisoliittolaiset vapaa- mikä olisi häpeä paitsi neuvostomoraalille ehtoiset partioivat valvomassa yhteiskunnal- myös langenneille neuvostotytöille. ”Tuskin lista järjestystä. Heidän tehtäviinsä kuului [tällainen tyttö] löytäisi ketään kunnollista humalaisten ja rähinöitsijöiden kaitsemisen aviomiestä itselleen suklaavauvan kanssa.”75 ohella ojentaa nuoria naisia liian läheiseksi Nuorten naisten siveyden kaitseminen, eri- käyneistä suhteista ulkomaalaisiin miehiin. tyisesti ylirajaisten etnisten suhteiden kontrol- Käytännössä tämä tarkoitti usein sitä, että lointi, ei ollut suinkaan neuvostoyhteiskunnan yön pimeyteen vetäytyneet lemmenparit ero- keksintö, vaan normatiivisen seksuaalisuuden tettiin nöyryyttävällä tavalla toisistaan.78 Tä- ja seksuaalikäyttäytymisen määrittely on ollut mä koski tosin käytännössä vain paikallisia kiinteä osa kansallisvaltioiden syntyä. Naisten tyttöjä. Nuoret miehet ja ulkomaalaiset jätet- seksuaalikäyttäytymisen kontrolli on liittynyt tiin suosiolla rauhaan, kuten esimerkiksi Kim juuri ylirajaisiin, monikansallisiin tapahtu- Chernin, joka päätyi yhtenä festivaali-iltana miin. Vapaaehtoisista kootut siveyttä vaalineet lemmiskelemään venäläisen Toljan kanssa.

162 kun moskova kohtasi ”maailman”

Nuorisoliittolaispartion yllätettyä heidät venä- jotka ovat tiettävästi saaneet alkunsa nuoriso- läispoika kertoi, ettei ollut syytä huoleen, sillä festivaaleilla. Hruštšovin tytär Rada Adžubei Kim oli ulkomaalainen nainen, hän taas venä- kertoi haastattelussaan entisestä kollegastaan, läinen mies.79 jolle syntyi musta lapsi festivaalin jälkeen.84 Toinen, nöyryyttävä keino osoittaa seksuaa- Myös Helsingin festivaalilta vuonna 1962 likäyttäytymisen rajojen ylittämistä kehittyi tunnetaan suomalais-kuubalainen festivaali- paikallisten nuorten miesten keskuudessa. lapsi.85 Festivaalilasten olemassaolo ei siis Muistelmien ja arkistolähteiden mukaan nuo- ollut vain huhupuhetta. Määrällisesti heitä ret miehet järjestivät ulkomaalaisten vetovoi- on kuitenkin todennäköisesti huomattavasti maan langenneille tytöille kyydityksiä, joiden huhujen arvioita vähemmän. aikana heidät ajeltiin kaljuiksi. Tällä haettiin Kun Venäjällä Moskovan festivaali asso- julkista nöyryytystä neuvostonormien rikko- sioituu löyhän moraalin seurauksiin, lännessä misesta. Huhujen mukaan festivaalin jälkeen festivaali nostatti aikanaan keskustelua neu- vähänkin lyhythiuksisempia naisia katsottiin vostoyhteiskunnan vapauksista ja oikeuksista. nenän vartta pitkin.80 Ulkomaalaiset toimittajat, joille oli festivaalin On vaikeaa, miltei mahdotonta arvioida, ajaksi sallittu aiempaa suurempi liikkumatila, kuinka paljon festivaalilapsia lopulta syntyi. käyttivät sen hyväkseen sekä festivaalin aika- Huhujen mukaan festivaalin kohtaamisia na että sen jälkeen. Läntiset lehdet näkivät seurasi tummien lasten armeija, mutta yhteen- Moskovan festivaalin ensisijaisesti Neuvosto- kään lehtijuttuun tai tutkimukseen heitä ei ole liiton ulkopolitiikan propagandavälineenä, löytynyt haastateltavaksi.81 1950-luvun lopussa jolla pyrittiin vaikuttamaan ulkomaiseen ja 1960-luvun alussa ulkomaalaisten, erityises- vasem mistonuorisoon.86 Festivaalin jälkeen ti afrikkalaisten määrä Neuvostoliitossa kyllä korostettiin myös ilmapiirin kiristymistä kasvoi, mutta se selittyi pikemminkin afrikka- maan sisällä.87 laisille opiskelijoille vuonna 1960 perustetun, Kiristynyt viranomaiskontrolli ja jopa pi- kongolaisjohtaja Patrice Lumumban mukaan dätykset liittyivät useimmiten pelättyihin län- nimetyn ystävyyden yliopiston vaikutuksella. tisiin kulttuurivaikutteisiin tai siihen, että neu- Afrikkalaisten ja venäläisten seka-avioliittoja vostomaasta kerrottiin ulkomaalaisille vääriä tutkineen Charles Quist-Adalen mukaan afrik- asioita. Viranomaisaineistoista nousevat eri- kalais-venäläinen väestö on suurelta osin pe- tyisesti esiin virallista totuttaa kyseenalaista- räisin afrikkalaisten opiskelijamiesten ja venä- neet opiskelijat, joista myöhemmin kehittyi läisten naisten suhteista.82 Myytti festivaali- toisinajattelijoita, sekä Neuvostoliitossa asu- lapsista on kuitenkin jäänyt elämään ja sitä neet juutalaiset, jotka näkivät festivaalille osal- on käytetty muun muassa kaunokirjallisuu- listuneen Israelin delegaation oman ryh mä - den teemana.83 identiteettinsä vahvistajana. Viranomaisten Tämän tutkimuksen aikana vastaan on näkökulmasta nämä ryhmät olivat yksiselit- tullut toisen käden tietoa kahdesta lapsesta, teisesti neuvostovastaisia toimissaan, mikä

163 pia koivunen kiinni jääneiden kohdalla johti vuosien van- asuneet serkkunsa ensimmäisen kerran olles- kila- tai leirituomioihin.88 Toisinajattelijoiden saan neuvostodelegaation tulkkina Helsingin ja juutalaisaktivistien näkökulmasta maail- nuorisofestivaalilla kesällä 1962.92 Tässä suh- man nuorisofestivaali taas näyttäytyi hetkek- teessa Moskovan festivaali, kuten myös muut si avautuneena epätavallisena väylänä oman vastaavanlaiset monikansalliset tapahtumat, poliittisen aktivismin toteuttamiselle, kansain- tarjosi uudenlaisen kanavan rajat ylittävään välisten yhteyksien solmimiselle ja sensuroi- yhteydenpitoon. mattoman tiedon saannille ulkomaailmasta ja Neuvostoliittolaisten ja ulkomaalaisten Neuvostoliitosta.89 kohtaamisten tuloksena syntyi myös ihmis- Kylmän sodan ajalle tyypillisen vastakkain- iän kestäneitä ystävyyssuhteita. Esimerkiksi asettelun takaa on myös tarpeellista nostaa tällaisesta käy venäläisen elokuvaohjaaja- esiin festivaalin vähemmän sensaatiohakuiset opiskelijan Renita Grigorjevan ja brittiläisen ja huomiota herättäneet vaikutukset. Spontaa- World Student Newsissä työskennelleen Peter nin nuorten välisen juhlinnan rinnalla Mosko- Watermanin ystävyyssuhde. Renita ja Peter van nuorisofestivaali tarjosi mahdollisuuksia tapasivat toisensa Moskovassa festivaalin val- kylmän sodan rajoitusten ylittämiseen. Neu- misteluissa helmikuussa 1957 sekä festivaalilla vostoliitossa ja muissa sosialistimaissa matkus- samana kesänä. Ranskaksi kommunikoineet tusta ja yhteydenpitoa ulkomaille oli monin ystävät tapasivat myös festivaalin jälkeen sa- tavoin säädelty, mikä vaikeutti esimerkiksi tunnaisesti, mutta jossain vaiheessa yhteys yhteydenpitoa idän ja lännen jakolinjan toi- katkesi. Moskovan 1957 festivaalin 50-vuotis- sella puolella asuviin sukulaisiin ja ystäviin juhlan kynnyksellä Renita ryhtyi etsi mään sekä rajoitti kansallisuuden ylittävien verkos- Peteriä kutsuakseen hänet juhliin. Peter löy- tojen syntymistä idän ja lännen välille. Mo- tyikin ja ystävyys jatkui vuosien tauon jäl- nen ulko maisen festivaaliosallistujan matkaan keen, mutta vasta juhlien jälkeen.93 Renitan sisältyi toive tavata Neuvostoliitossa asuneita ja Peterin tapaus kuvastaa osuvasti kommu- sukulaisia, joihin ei välttämättä ollut voitu nikaation muutosta kylmän sodan ajoista pitää yhteyttä vuosikausiin. Esimerkiksi festi- 2000-luvun globalisoituneeseen maailmaan, vaalille 25-vuotiaana osallistunut irlantilainen jossa ulkomaalaiset ystävät ovat muutaman opiskelijanuorukainen kertoi, että hänelle napin painalluksen päässä. 1950-luvun maail- tärkeintä matkassa oli ollut juuri yhteyden massa, jossa tekniset mahdollisuudet olivat saaminen sukulaisiin.90 Myös amerikkalainen rajallisemmat ja kansainvälistä kommunikaa- valokuvaaja Robert Cohen mainitsi haastatte- tiota vielä entisestään rajoitettiin ja valvot- lussaan, että tapasi festivaalin aikana kaukaisia tiin, nuorisofestivaalien kaltaiset tapahtumat sukulaisiaan.91 Sama päti myös muihin maail- olivat juuri kommunikaation näkökulmasta man nuorisofestivaaleihin. Neuvosto-Karja- poikkeuksellisia tilanteita. Kuten Maurice lassa suomalaisille vanhemmille syntynyt Roche on todennut, ennen television yleisty- Eila Lahti-Argutina esimerkiksi näki Kemissä mistä monikansalliset megatapahtumat, kuten

164 kun moskova kohtasi ”maailman”

Katunäkymä Moskovan keskustasta festivaaliasuun puettuna. Kuva: Kansanarkisto.

165 pia koivunen olympialaiset ja maailmannäyttelyt, toimivat kuulunut Hruštšovin vävypoika, Komsomols- kulttuurisen globalisaation foorumeina.94 Hie- kaja Pravdassa ja Izvestijassa työskennellyt man samalla tavoin kuin nykyään internetin toimittaja Aleksei Adžubei (1924–1993) näki erilaisissa sovelluksissa monikansallisessa fes- Moskovan festivaalin merkityksen Neuvosto- tivaalijoukossa saattoi hetkellisesti tuntua siltä, liiton avaajana muistelmissaan vuonna 1991.96 kuin koko maailma olisi ollut yhtä aikaa läsnä. Myös viranomaisraportit Moskovan festivaalista osoittavat, että nuorisoliitossa ja puo- lueessa ymmärrettiin ja myönnettiin nuori- Häivähdys vaihtoehdoista son kiinnostus länsimaista kulttuuria kohtaan. Vaikka festivaalin loppuraportissa annettiin Kesällä 1957 Moskova muuntui hetkellisesti ymmärtää, että vain marginaalinen joukko ”globaaliksi kyläksi”, jossa mahdollisesta saat- neuvostonuoria oli kiinnostunut epäterveistä toi tulla mahdotonta, jos vain uskalsi käyttää kulttuurin muodoista, kuten jazzista, abstrak- tilaisuuden hyväkseen. Neuvostoliittolaisten tista taiteesta ja länsimaisesta muodista, sisäl- ja ulkomaalaisten nuorten näkökulmasta kat- si raportti joukon ehdotuksia, jotka viittaavat sottuna Moskovasta muodostui kahden festi- siihen, ettei kyseessä ollut viranomaistenkaan vaaliviikon ajaksi Neuvostoliiton kontekstissa mielestä vain marginaalinen ilmiö. Raportti epätavallisen kansainvälinen ja poikkeukselli- muun muassa suositteli vaatetehtaille nuori- sen avoin kaupunkiympäristö, jossa yhtäältä solle suunnattujen vaatteiden valmistamisen neuvostoyhteiskunnan ja toisaalta kylmän aloittamista ja listasi toimia, joilla nuorison sodan tuottamat rajoitukset ihmisten välises- vapaa-ajanviettotapoja voitaisiin kehittää. sä kanssakäymisessä oli mahdollista ylittää. Lisäksi esitettiin, että englannin kielellä esitet- Näin nuorisofestivaali edesauttoi erimaalais- tävän jazzin sijaan muusikoiden tulisi sanoit- ten nuorten vuorovaikutusta ja verkottumista taa kappaleensa venäjäksi ja pyrkiä kehittä- sekä tarjosi niin ulkomaisille vieraille kuin mään erityistä neuvostoliittolaista jazzia.97 neuvostokansalaisille mahdollisuuden kurkis- Samalla tavoin kuin Moskovan festivaali taa vaihtoehtoiseen todellisuuteen kansain- ulkomaalaisine vieraineen näytti neuvosto- välisten kohtaamisten kautta. kan salaisille vaihtoehtoista maailmaa, se Nikolai Diko, entinen opiskelija-aktiivi ja myös avasi Neuvostoliittoa ulkomaalaisille yksi Moskovan festivaalin opiskelijaohjel man tuoreella tavalla. Vieraanvaraisuuden viit- järjestäjistä, on verrannut Moskovan nuoriso- taan kiedottunakin Moskova haastoi länsi pro- festivaalia Troijan hevoseen, joka sala kavalasti pagan dan räikeimpiä stereotypioita ja osoitti, toi neuvostoihmisten tietoisuuteen asioita, että puheet pyrkimyksistä elää rinnakkain joilta viranomaiset pyrkivät heitä ”suojele- kapitalistimaiden kanssa eivät olleet pelkkää maan”. Saksofonisti Aleksei Kozlovin mu- retoriikkaa. kaan festivaalin vaikutus neuvostoyhteiskun- Laajemmassa mittakaavassa festivaalin mer- nalle oli peruuttamaton.95 Poliittiseen eliittiin kitys kulttuurin vuorovaikutuksen lisääjänä

166 kun moskova kohtasi ”maailman” oli huomattava. Moskovan nuorisofestivaali festivaali näytti neuvostonuorille ja vanhem- ei yksinään horjuttanut sosialistisen superval- millekin kansalaisille vaihtoehtoisen kuvan lan sisäistä järjestystä, mutta yhdessä ulkomaailmasta verrattuna siihen, joka heille tar- maisen turismin, lisääntyneiden kulttuuriyh- joutui neuvostomedian välityksellä. Festivaa- teyksien ja neuvostokansalaisille sallittujen li oli toki vain yksi mahdollinen tapa lisätä ulkomaanmatkojen kanssa se avasi maailmaa tietoa, solmia kontakteja ja ylittää vallinneita uudella tavalla ja teki neuvostoliittolaiset tie- yhteiskunnallisia rajoituksia. Ainutlaatuisen toisemmiksi vaihtoehdoista, joita sosialisti- maailman nuorisofestivaalista teki kuitenkin sen järjestelmän ulkopuolella oli tarjolla.98 sen kyky tavoittaa yhdellä kertaa suuri ja Ruohonjuuritasolta tarkasteltuna Moskovan maantieteellisesti kattava joukko nuoria. viitteet

1 Millionny moskvitšei požali ruki delegatam 8 Aiheesta aiemmin Krekola 2002; Taylor 2003; VI Vsemirnogo (pääkirjoitus) – Komsomolskaja Roth-Ey 2004; Koivunen 2011; Koivunen 2013. Pravda, 29.7.1957, 1. Olen käsitellyt Moskovan nuorisofestivaalia 2 World Festival of Youth and Students -nimistä järjestäjien ja viranomaisten näkökulmasta ar- tapahtumaa järjestetään edelleen ja seuraavaa tikkelissani Koivunen 2009 sekä väitöskirjassa- festivaalia suunnitellaan Venäjälle vuodeksi ni Koivunen 2013. 2017. Neuvostoliiton hajoamisen myötä festi- 9 Hixson 1998; Scott-Smith ja Krabbendam vaalin vahvin tukialue on siirtynyt entisistä 2003; Gould-Davies 2003; Caute 2003; Mitter sosialistimaista Latinalaiseen Amerikkaan ja ja Major 2004. Suomessa Neuvostoliiton kult- Afrikkaan. Viimeisin festivaali pidettiin Ecua- tuurivaihtoa ovat tutkineet myös Simo Mikko- dorin Quitossa joulukuussa 2013. Ks. esim. nen ja Meri Herrala, ks. esim. Mikkonen 2011, World Federation of Youth and Students, www. 393–412 ja Herrala 2013, 35–60. wfdy.org (luettu 26.1.2016). 10 Kulttuurin määritelmistä ks. esim. Baldwin et 3 Aiempaa tutkimusta aiheesta esim. Viitanen al. 2006. 1994; Kotek 1996; Krekola 2002; Roth-Ey 2004; 11 Autio-Sarasmo ja Miklóssy 2011, 1–15. Gerasimova, 2005; Krekola 2012. 12 Stenograﬁtšeskii ottšet 9.4.1957, l. 130, d. 12, 4 Maailman rauhanneuvostosta ks. esim. Wer- op. 15, Venäjän valtion sosiaalipoliittisen his- nicke 1998, 265–311. torian arkisto, Rossiiskii gosudarstvennyi arhiv 5 Barghoorn 1964, 244, 260–261; Clews 1964, 97, sotsialno-polititšeskoi istorii (RGASPI). 140–143; Cornell 1965, 73–135. 13 The New York Times heinä-elokuu 1957; Manches- 6 Suojasään ajasta ks. esim. Ilic ja Smith 2009; ter Guardian heinä-elokuu 1957. Zubok 2009; poliittisten vankien armahduksis- 14 V TsK KPSS, N. Bobrovnikov, A. Šelepin, S. ta Dobson 2009. Romanovskii, 30.8.1957, ll. 188–180, d. 233, op. 7 De-stalinisaatio-prosessin ristiriitaisuuksista ja 30, f. 5, Venäjän valtion uusimman ajan histo- ongelmista esim. Jones 2006. rian arkisto, Rossiiskii gosudarstvennyi arhiv

167 pia koivunen

noveišei istorii (RGANI). in Moscow – The New York Times 19.7.1957. 15 Stenogramma sobranija molodeži stolitsy, pos- 24 Unkarin kansannoususta ja Neuvostoliitosta ks. vjaštšennogo stroitelstvu bolšogo Moskovsko- esim. Kramer 1998, 163–214. go stadiona v Lužnikah, 20.5.1955 g., ll. 3, 26, d. 25 G. Senitšakova, Emblema vsemirnogo – Vetšer- 404, op. 13, f. 635, Moskovan yhteiskunnallis- naja Moskva 6.7.1957, 3; Zubkova 1998, 200. Pi- poliittisen historian keskusarkisto, Tsentralnyi casson rauhankyyhkyn syntyvaiheista ks. Pain- arhiv obštšesvenno-polititšeskoi istorii Moskvy ting Picasso Red – Guardian 12.9.1981, 9. (TsAOPIM). 26 Dudorov v otdel administrativnyh organov tov. 16 Sixth World Youth and Students Festival 1958, pas- Zootuhinu, 8.7.1957, ll. 150–155, d. 491, op. 2, sim; Gerasimova 2005, 35–65. f. R-9401, Venäjän federaation valtion arkisto, 17 Finansovye voprosy festivalja, ll. 63–65, d. 36, Gosudarstvennyi arhiv Rossiiskoi federatsii op. 15, f. 3-m, RGASPI. (GARF); Popovskii 1985, 309–311. 18 Postonovlenie soveta ministrov no 1487, 27 Stenogramma soveštšanija partiinogo, hozjais- 17.11.1956, S. Romanovskii, ll. 12–24; Svodka tvennogo, profsojuznogo i komsomolskogo ak- rashodov, 6.1.1958, ll. 131–49, d. 241, op. 15, f. tiva goroda Moskvy, 20.6.1957, l. 82, d. 7, op. 3-m, RGASPI; ks. myös läntinen aikalaisarvio 104, f. 4, TsAOPIM. kuluista Courtship of Young Minds: a Case Study 28 Ks. esim. Komsomolskaja Pravda tammikuu–elo- of the Moscow Youth Festival 1959, 12–14. kuu 1957; Anna Karavajeva, Vam, hozjajeva 19 Komsomolskaja Pravda 5.1.1957. festivalja! – Molodaja gvardija 4/1957. 20 Protokol zasedanija plenuma partiinogo ko- 29 Komsomolskaja Pravda 3.2.1957. miteta MGU, 17.4.1957, l. 47, d. 685, op. 1, f. 30 Stenogramma soveshtshanija partiinogo, hoz- 478, TsAOPIM. Länsimaiset kanssamatkusta- jaistvennogo, profsojuznogo i komsomolskogo jat (fellow-traveller) edustivat yleensä älymystöä aktiva gor. Moskvy, 20.6.1957, ll. 108, 126, d. 7, ja taiteilijoita. He kannattivat jossain määrin op. 104, f. 4, TsAOPIM kommunistista ideologiaa, mutta eivät kuulu- 31 Myöhäisen Stalinin ajan ulkomaalaisvastaisuu- neet puolueisiin. Ks. lisää esim. Caute 1988, desta ks. esim. Gorliztki ja Khlevniuk 2005; 1–3; Stern 2007. Brooks 2000, 215–16; Zubok 2009, 92–93. 21 Ortodoksisen kirkon ja uskonnon asemasta 32 Marija Belkina, Ivan Rudskoi, žitel tseliny Neuvostoliitossa Chumachenko 2002. – Ogonek 31/1957, 6–7. 22 Suomalaisten festivaalidelegaattien ryhmä- 33 Galina Mann ja Liliana Rozanova, My vdvadt- haastattelu, 16.3.2006, Tampere; O podgotovke saterom idem po Moskve (Zametki nežurnalis- k vsemirnomu festivalju, l. 91, d. 31, op. 104, f. tov) – Molodaja gvardija 5/1957, 172. 4, TsAOPIM. 34 Le VIe Festival Mondial de la Jeunesse et des Etu- 23 H. Wofford, Moscow’s Festival for Youth. Is diants, Moscou 1957, 202–3. the State Department Justiﬁed in Discouraging 35 V TsK KPSS, N. Bobrovnikov, A. Šelepin, S. American Participation? I. The More Contacts Romanovskii, 30.8.1957, ll. 155–158, d. 233, op. the Better – The New Republic 15.7.1957, 12–14; 30, f. 5, RGANI. H. Lunn, II. The Department is Right – The 36 Raportti Suomen delegaatiosta (ei otsikkoa), l. New Republic 15.7.1957, 14–15. Ks. myös A6, Pro- 1, d. 200, op. 15, f. 3-m, RGASPI; Ottšet o ra- Reds Recruit U.S. Youths to Attend “Festival” bote s avstriivskoi delegatsii na VI Vsemirnom

168 kun moskova kohtasi ”maailman”

festivale molodeži i studentov, 22.8.1957, l. 1, d. 49 Kozlov 1998, 103, 112–114. 197, op. 15, f. 3-m, RGASPI; Ottšet o rabote s 50 Suomalaisen miehen haastattelu 26.3.2009. delegatsiei Švetsii na VI VFMS, ll. 211–212, d. 51 Dudorov, v TsK KPSS, sovet ministrov, MGK 200, op. 15, f. 3-m, RGASPI; Spravka o rabote KPSS, TsK VLKSM, KGB, 17.8.1957, l. 432, d. delegatsii Velikobritanii na VI VFMS, v TsK 491, op. 2, f. R-9401, GARF. VLKSM, l. 58, d. 197, op. 15, f. 3-m, RGASPI. 52 Papernyi 2002, 63–64. 37 Jupp 1958; Shertobitoff, Nick W., Impressions 53 Bukovsky 1978, 113. of the Soviet Union and its People – The In- 54 Venäläisen naisen haastattelu 23.5.2007. quirer Vol. 4, No. 9.11.1957, 4; Philip Benjamin, 55 Venäläisen naisen haastattelu 29.9.2007. Festival Participant Back – The New York Times, 56 Draitšik 1997, 62. 11.8.1957, 2; Suomalaisen miehen haastattelu 57 Kozlov 1998. 26.3.2009. 58 Belfrage 1958, 8. 38 Stern 1997, 111–112; Garthoff 2001, 35; Wilford 59 Chernin 1994, 266. 2008, 123–148. 60 Koivunen 2012, 133–158. 39 Otsikoimattomat raportit eri maiden delegaa- 61 Tapahtumamatkailusta ks. esim. Getz 1991 ja tioista festivaalin aikana: raportit Marokon ja Connell ja Page 2010. Sudanin delegaatioista, Portugalin siirtomai- 62 Bresland 1957, 17–18. den ja ”mustan Afrikan” delegaateista, ll. 50, 63 Jupp 1958, 15. 62, 103, 133, d. 203, op. 15, f. 3-m, RGASPI; 64 World Student News oli Kansainvälisen opiske- raportit Uruguayn ja Ecuadorin delegaatioista, lijaliiton (International Union of Students) viral- ll. 58–62, d. 205, op. 15, f. 3-m, RGASPI; rapor- linen aikakauslehti, joka ilmestyi englanniksi, tit Argentiinan, Venezuelan, Dominikaanisen ranskaksi, venäjäksi ja saksaksi. tasavallan, Bolivian ja Guatemalan delegaa- 65 Hill 1989, 337. tioista, ll. 78, 81, 82, 114, 136, d. 204, op. 15, f. 66 Ks. esim. Chernin 1994, 273, 280–281. 3-m, RGASPI. 67 Belfrage 1958, 78. 40 Kozlov 1998, 102. 68 Chernin 1994, 273. 41 Neuvostomediasta ks. esim. Roth-Ey 2011. 69 Moskovan festivaalista venäläisten kollektiivi- 42 Bonnel 1999, 201; Kozlov 1998, 103. sessa muistissa ks. Koivunen 2014, 67–81. 43 Draitšik 2000, 259; Rada Adzhubein haastatte- 70 Roth-Ey 2004, 82–87. lu 9.4.2009, teoksessa Ilic (2013). 71 Anatolii Makarov, Deti festivalja – Izvestija 44 Jevgeni Jevtušenkon haastattelu, 17.1.1999. 10.7.2007. Ks. myös Vail ja Genis 2001. 45 Golovanov 1997, 63. 72 Golden 2002, 63. 46 Stenogramma besedy s predstaviteljami Ang- 73 Kozlov 1998, 106. liiskogo i Šotlandskogo hristianstva, 8.4.1957, ll. 74 Oleg Odnokolenko, Seks, džaz, badminton 1–76, d. 136, op. 15, f. 3-m, RGASPI; Kozlov – Itogi 30.7.2007, No. 31. 1998, 109–110; Moscow Youth Festival Comple- 75 Draitšik 2000, 260–261. tes Its First Week – The New York Times 4.8.1957, 76 Urponen 2010, 77, 123; Krekola 2012, 216–217. 3. 77 Kon 1995, 1. 47 Kozlov 1998, 105. 78 Plyushtch 1979, 15; Roth-Ey 2004, 82–87. 48 Golovanov 2001, 74–75. 79 Chernin 1994, 277.

169 pia koivunen

80 Kozlov 1998, 106–108; Dudorov v TsK KPSS, be-moskvah 1957 (Kohtaamisia Moskovassa Sovet ministrov, MGK KPSS, TsK VLKSM, 1957), Merhaviah Sifriat poalim 1957, 12–13, KGB, l. 378, d. 491, op. 2, f. R-9401, GARF; 21–22, 36–37, viitattu teoksessa Pinkus 1984, Roth-Ey 2004, 82–87; Vadim Karpov, A byl li 248. tšernyi maltšik? – Trud 14.7.2007. 90 Irlantilaisen miehen haastattelu 31.1.2008. 81 Roth-Ey 2004, 86, 94 (viite 47). 91 Robert Cohenin haastattelu 10.4.2010. 82 Quist-Adale 2007, 153–154. 92 Eila Lahti-Argutinan julkaisematon muis- 83 Ulinich 2007. telu 2006; Eila Lahti-Argutinan haastattelu 84 Rada Adzhubein haastattelu 9.4.2009, teokses- 29.9.2006. sa Ilic (2013). 93 Waterman 2008; Peter Watermanin haastat- 85 Krekola 2012, 216–217. telu 7.3.2008; Renita Grigorjevan haastattelu 86 Moscow’s Youth Festival – The New York Times 12.6.2008. 30.7.1957, 22; Youth from 102 Lands Swarms 94 Roche 2000, 7. over Moscow – Life 12.8.1957, 22. 95 Nikolai Dikon haastattelu 8.6.2008; Kozlov 87 Barghoorn 1958, 54. 1998, 100. 88 Toisinajattelijoiden pidätykset, joita olen kä- 96 Adžubei 1991, 186–187. sitellyt laajemmin väitöskirjassani, on koottu 97 V TsK KPSS, N. Bobrovnikov, A. Šelepin, S. Neuvostoliiton oikeuskanslerin viraston vuo- Romanovskii, 30.8.1957, ll. 155–201, d. 233, op. sittaisesta katalogista, jonne on kerätty neu- 30, f. 5, RGANI. vostovastaisesta toiminnasta tuomitut vuosina 98 Kulttuurivaihdon merkityksestä sosialistisen 1953–1991. Kozlov 1999. järjestelmän romahtamiselle ks. esim. Mikko- 89 Hoffman 2001, 37–38; Natan Shaham, Pegishot nen 2012, 146–159. lähteet ja kirjallisuus

Painamattomat lähteet Venäjän valtion uudemman ajan historian arkisto, Rossiiskii gosudarstvennyi arhiv noveišei istorii Moskovan yhteiskunnallispoliittisen historian kes- (RGANI): kusarkisto, Tsentralnyi arhiv obštšesvenno-poli- Fond 5 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen titšeskoi istorii Moskvy (TsAOPIM): keskuskomitea Fond 4 NKP:n Moskovan kaupunkikomitea Fond 635 Komsomolin Moskovan kaupunkikomi- Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkisto, tea Rossiiskii gosudarstvennyi arhiv sotsialno-poli- titšeskoi istorii (RGASPI): Venäjän federaation valtionarkisto, Gosudarstven- Fond 3-m Nuorisojärjestöjen komitea (KMO) nyi arhiv Rossiiskoi federatsii (GARF): Fond R-9401 Hruštšovin erityiskansiot (osobye Haastattelut ja painamattomat muistelmat: papki) Robert Cohenin (synt. 1930) haastattelu sähköpos- tilla, 10.4.2010.

170 kun moskova kohtasi ”maailman”

Nikolai Dikon (synt. 1928) haastattelu, 8.6.2008, Bresland, Charles (1957), Moscow Turned it on. Story Moskova. of Australians at 6th World Youth Festival. Corona- Renita Grigorjevan (synt. 1931) haastattelu, 12.6. tion Press. 2008, Moskova. Bukovsky, Vladimir (1978), To Build a Castle. My Jevgeni Jevtušenkon (synt. 1932) haastattelu, Life as a Dissenter. London: Andre Deutsch. 17.1.1999, The National Security Archive, Episo- Chernin, Kim (1994), In my Mother’s House. A Daugh- de 14: Red Spring (the sixties), http://www.gwu. ter’s Story. New York: Harper Perennial. edu/~nsarchiv/coldwar/interviews/episode-14/ Courtship of Young Minds: a Case Study of the Moscow yevtushenko1.html (luettu 13.9.2012). Youth Festival (1959), New York: East European Irlantilaisen miehen (synt. 1932) haastattelu sähkö- Student and Youth Service, inc. postilla, 31.1.2008. Draitšik, Jurii (1997), Zapiski predposlednego arbattsa. Eila Lahti-Argutinan julkaisematon muistelu, 2006. Moskva: Sfera. Eila Lahti-Argutinan haastattelu, 29.9.2006, Tam- Draitšik, Jurii (2000), Golubaja krov – mostoviki. pere. Moskva: Sfera. Suomalaisten festivaalidelegaattien ryhmähaastat- Garthoff, Raymond (2001), Journey Through the telu, 16.3.2006, Tampere. Cold War: A Memoir of Containment & Coexistence. Suomalaisen miehen (synt. 1934) haastattelu puhe- Washington: Brookings Institution Press. limessa ja kirjallisesti, 26.3.2009. Golden, Lily (2002), My Long Journey Home. Chica- Venäläisen naisen (synt. 1942) haastattelu, 29.9.2007, go: Third World Press. Moskova. Golovanov, Jaroslav (1997), Zametki vašego sovre- Venäläisen naisen (synt. 1935) haastattelu, 23.5.2007, mennika, 2001, 74–75. Moskova. Hill, Denis (1989), Seeing Red, Being Green. The Life Peter Watermanin (synt. 1936) haastattelu, 7.3.2008; and Times of a Southern Rebel. Brighton: Icono- Helsinki. clast Press. Waterman, Peter (2008), Back in the Ex-USSR, Jupp, Alex G. (1958), A Canadian Looks at the http://zope2.netzwerkit.de/RusRepLatest.pdf U.S.S.R. A Firsthand View of Russian Life during (luettu 24.1.2012). the World Youth Festival. New York: Exposition Press. Kozlov, V. et al (toim.) (1991), 58–10 Nadzornye proiz- Painetut lähteet vodstva prokuratury SSSR po delam ob antisovetskoi agitatsii i propagande: annotirovannyi katalog mart Adžubei, Aleksei (1991), Krušenie illutsii: vremja v 1953–1991. Moskva: Meždunarodnyi Fond sobytijah i litsah. Moskva: Interbuk. Demokratija. Adzhubei, Rada Nikitichna (synt. 1929) haastattelu Le VIe Festival Mondial de la Jeunesse et des Etudiants 9.4.2009. Haastattelijat Melanie Ilic ja Emilia (1957). Moscou. Kosterina. – Melanie Ilic (toim.), Life Stories of Plyushtch, Leonid (1979), History’s Carnival. A Soviet Women. The Interwar Generation. London: Dissident’s autobiography. London: Collins and Routledge, 57–73. Harvill Press. Belfrage, Sally (1958), A Room in Moscow, London: Popovskii, Mark (1985), Tretii lišnii. London: Over- Pan Books ltd. seas Publications.

171 pia koivunen

Sixth World Youth and Students Festival (1958). Mos- Chumachenko, Tatiana A. (2002), Church and State cow: Committee of Youth Organizations of the in Soviet Russia. Russian Orthodoxy from World USSR. War II to the Khrushchev Years. Kääntänyt Edward E. Roslof. New York: M. E. Sharpe. Lehdet Connell, Joanne ja Page, Stephen (2010), Event Tourism: critical concepts of tourism. Milton Park: Guardian, 12.9.1981. Routledge. The Inquirer, Vol. 4, No. 9.11.1957. Bonnel, Victoria E. (1999), Iconography of Power. So- Itogi 30.7.2007. viet Political Posters under Lenin and Stalin. Berke- Izvestija, 10.7.2007. ley: University of California Press. Komsomolskaja Pravda, 1957. Brooks, Jeffrey (2000), Thank you Comrade Stalin! Life, 12.8.1957. Soviet Public Culture from Revolution to Cold War. Manchester Guardian, heinä-elokuu 1957. Princeton: Princeton University Press. Molodaja gvardija, heinä-elokuu 1957. Clews, John (1964), Communist Propaganda Tech- The New Republic, 15.7.1957. niques. London: Methuen ja Co LTD. The New York Times, heinä-elokuu 1957. Cornell, Richard (1965), Youth and Communism. Ogonek, 31/1957. An Historical Analysis of International Communist Trud, 14.7.2007. Youth Movements. New York: Walker and Com- Vetšernaja Moskva, 6.7.1957. pany. Dobson, Miriam (2009), Khrushchev’s Cold Summer. Gulag Returnees, Crime, and the Fate of Reform after Kirjallisuus Stalin. Ithaca: Cornell University Press. Gerasimova, Olga (2005), K voprosu ob utšastii Autio-Sarasmo, Sari ja Miklóssy, Katalin (2011), Moskovskogo universiteta v podgotovke i pro- Introduction. – Sari Autio-Sarasmo ja Katalin vedenii Vsemirnogo festivalja molodeži i stu- Miklóssy (toim.), Reassessing Cold War Europe. dentov 1957g. Vestnik Moskovskogo universiteta, 8:1, London: Routledge, 1–15. 35–64. Baldwin, John R. et al. (toim.) (2006), Redeﬁning Getz, Donald (1991), Festivals, special events and tour- Culture: Perspectives Across the Disciplines. London: ism. New York: Van Nostrand Reinhold. Routledge. Gorliztki Yoram ja Khlevniuk, Oleg (2005), Cold Barghoorn, Frederick (1964), Soviet Foreign Propa- Peace: Stalin and the Soviet Ruling Circle, 1945– ganda. Princeton: Princeton University Press. 1953. Oxford: Oxford University Press. Barghoorn, Frederick (1958), Soviet Cultural Di- Gould-Davies, Nigel (2003), The Logic of Soviet plomacy since Stalin. Russian Review 17:1, 41–55. Cultural Diplomacy. Diplomatic History 27:2, Caute, David (2003), The Dancer Defects: the Struggle 193–214. for Cultural Supremacy during the Cold War. Ox- Herrala, Meri (2013), Fighting for the Fiddler: The ford: Oxford University Press. Competition for Securing David Oistrakh’s Caute, David (1988), The Fellow-Travellers. Intellec- First American Concert Tour in 1955. Valahian tual Friends of Communism. New Haven: Yale Journal of Historical Studies 20, 35–60. University Press. Hixson, Walter (1998), Parting the Curtain: Propa-

172 kun moskova kohtasi ”maailman”

ganda, Culture and the Cold War, 1945–1961. New ments and New Findings. Journal of Contempora- York: St. Martin’s Grifﬁn. ry History 33:2, 163–214. Hoffman, Betty N. (2001), Jewish Hearts. A Study of Krekola, Joni (2012), Maailma kylässä 1962. Helsingin Dynamic Ethnicity in the United States and the So- nuorisofestivaali. Helsinki: Like. viet Union. New York: State University of New Krekola, Joni (2002), Kuumia tunteita ja kylmää York Press. sotaa nuorisofestivaaleilla. – Elina Katainen ja Ilic, Melanie ja Smith, Jeremy (toim.) (2009), Soviet Pirkko Kotila (toim.), Työväki ja tunteet. Turku: State and Society Under Nikita Khrushchev. Lon- Työväen ja perinteentutkimuksen seura, 251– don: Routledge. 276. Jones, Polly (toim.) (2006), Dilemmas of de-Staliniza- Mikkonen, Simo (2012), Neuvostovallan päätty- tion. London: Routledge. minen ja poikkikansallinen historiantutkimus. Koivunen, Pia (2014), Suojasään myyttinen festi- Historiallinen Aikakauskirja 110:2, 146–159. vaali venäläisten silmin. Idäntutkimus 14:1, 67–81. Mikkonen, Simo (2011), Neuvostoliiton kulttuu- Koivunen, Pia (2013): Performing Peace and rivaihto-ohjelmat – kulttuurista sotaa vai dip- Friendship. The World Youth Festival as a Tool lomatiaa? Historiallinen Aikakauskirja 109:4, of Soviet Cultural Diplomacy, 1947–1957. Ylei- 393–412. sen historian julkaisematon väitöskirja. Tampe- Mitter, Rana ja Major, Patrick (toim.) (2004), Across reen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden the Blocs: Cold War Cultural and Social History. yksikkö. London: Frank Cass. Koivunen, Pia (2012), A Dream Come True. Finns Papernyi, Vladimir (2002), Architecture in the Age Visiting the Lands of Socialism at the World of Stalin. Culture Two. Cambridge: Cambridge Youth Festivals in the 1940s and 1950s. Twentieth University Press. Century Communism 4:1, 133–158. Pinkus, Benjamin (1984), The Soviet Government Koivunen, Pia (2011), Overcoming Cold War and the Jews 1948–1967. A documented study. Cam- Boundaries at the World Youth Festivals. – Sari bridge: Cambridge University Press. Autio-Sarasmo ja Katalin Miklóssy (toim.), Re- Quist-Adale, Charles (2007), The African Russians: assessing Cold War Europe. London: Routledge. Children of the Cold War. – Maxim Matusevich Koivunen, Pia (2009), The Moscow 1957 Youth (toim.), Africa in Russia. Russia in Africa. Three Festival. Propagating a New, Peaceful Image Centuries of Encounters. Trenton (N. J.): Africa of the Soviet Union. – Melanie Ilic ja Jeremy World Press. Smith (toim.), Soviet State and Society under Nikita Roche, Maurice (2000), Mega-events and Modernity: Khrushchev. London: Routledge. Olympics, Expos and the Growth of Global Culture. Kon, Igor (1995), The sexual revolution in Russia: from London: Routledge. the age of the czars to today. New York: Free Press. Roth-Ey, Kristin (2011), Moscow Prime Time. How Kotek, Jöel (1996), Students and the Cold War. the Soviet Union Built the Media Empire that Lost London: Macmillan. the Cultural Cold War. Ithaca: Cornell University Kozlov, Aleksei (1998), ”Kozel na sakse” – i tak vsju Press. žizn. Moskva: Vagrius. Roth-Ey, Kristin (2004), ’Loose Girls’ on the Kramer, Mark (1998), The Soviet Union and the Loose? Sex, Propaganda and the 1957 Youth 1956 Crises in Hungary and Poland: Reassess- Festival. – Melanie Ilic, Susan E. Reid ja Lynn

173 pia koivunen

Attwood (toim.), Women in the Khrushchev Era. Vail, Petr ja Genis, Aleksandr (2001), 60-e: Mir Basingstoke: Palgrave. sovetskogo tšeloveka. Moskva: “Novoe literaturno Stern, Ludmila (2007), Western intellectuals and the obozrenie”. Soviet Union, 1920–40. From Red Square to the Left Viitanen, Reijo (1994), SDNL 50 vuotta. Tampere: Bank. London: Routledge. SDNL. Stern, Sydney Ladensohn (1997), Gloria Steinem. Wernicke, Günter (1998), The Communist-Led Her Passions, Politics, and Mystique. Secaucus: World Peace Council and the Western Peace Carol Publishing Group. Movements: The Fetters of Bipolarity and Scott-Smith, Giles ja Krabbendam, Hans (toim.) Some Attempts to Break Them in the Fifties (2003), The Cultural Cold War in Western Europe, and Early Sixties. Peace and Change 23:3, 265– 1945–1960. London: Frank Cass. 311. Ulinich, Anya (2007), Petropolis. New York: Viking Wilford, Hugh (2008), The Mighty Wurlitzer. How Books. the CIA Played America. Cambridge: Harvard Taylor, Karin (2003), Socialist Orchestration University Press. of Youth: the 1968 Soﬁa Youth Festival and Zubkova, Elena (1998), Russia after the War: Encounters on the Fringe. Ethnologia Balkanica Hopes, Illusions, and Disappointments, 1945–1957. 7, 43–61. Armonk: M.E. Sharpe. Urponen, Maija (2010), Yli kaikkien rajojen? Helsin- Zubok, Vladislav (2009), Zhivago’s Children. The gin olympialaiset ja Armi Kuusela kansainvälisyyden Last Russian Intelligentsia. Cambridge: The kynnyksellä. Helsinki: SKS. Belknap Press.

174 marjatta hietala

Berliini tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana Taiteilijat ja tutkijat tietoa ja inspiraatiota etsimässä

Syyskuun 9. päivänä 1889 Jean Sibelius nousi koru tonta mutta myös railakasta elämää.2 Ber- Helsingissä höyrylaiva Storfursteniin ja läh- liinissä vietetyn vuoden jälkeen Sibelius lähti ti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen kohti Wieniin, Pariisiin ja myöhemmin Rapalloon Berliiniä. Siellä hänen tarkoituksenaan oli ja Roomaan. Hän palasi Saksaan ja Berliiniin opiskella Albert Beckerin johdolla. Saman konserttimatkoillaan, jotka suuntautuivat laivan matkustajien joukossa olivat myös myös Englantiin, Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Eero Järnefelt ja Juhani Aho matkalla kohti Tanskaan. Pariisia. Suomalaiset taiteilijat ja tiedemiehet Artikkelissani tarkastelen Berliiniä ja sen hakeutuivat eurooppalaisiin suurkaupunkei- vetovoimaa sadan vuoden perspektiivillä ja hin inspiraation ja uusimman tiedon toivossa. kolmena eri ajanjaksona: ensinnä keisarikun- Berliiniin saavuttuaan Jean Sibelius totesi: nan pääkaupunkina, teknopoliksena ja kan- sainvälisenä kaupunkina 1870-luvulta ensim- Minun on toistaiseksi mahdoton säveltää, sillä Ber- mäiseen maailmansotaan; toiseksi 1920-luvun liinin katupojat tuntuvat olevan virtuooseja vihel- avantgarden kaupunkina ja kirjailijoiden koh- tämään ja heidän tylsät melodianpätkänsä tunkeu- taamispaikkana; sekä kolmanneksi kansallis- tuvat korviin kaikkialla; vaikka olen minä jo aika sosialismin aikana. Artikkelin lopuksi luon lailla siihen tottunut. Työhön en ole oikein vielä lyhyen katsauksen jaettuun kaupunkiin ja ke- päässyt käsiksi. Täällä on niin paljon uutta. Minä vain tuijotan suu auki. Joku aika menee ennen kun hitykseen, joka seurasi muurin murtumista ja pääsen asettumaan.1 Saksojen yhdistymistä. Saksan yhdistymisen jälkeen suuria kysymyksiä monien joukossa Soitinmuusikoille Berliini oli innoittava kau- ovat olleet: minkä menneisyyden merkeissä punki, sillä se kuhisi vierasmaalaisia musii- kaupunkia rakennetaan, minkälaisia kulttuuri- kin opiskelijoita: skandinaaveja, venäläisiä, instituutioita perustetaan ja mitä taiteen laje- unkarilaisia, romanialaisia ja anglosakseja. ja suositaan. Samat kysymykset olivat tär- Sibelius kotiutui nopeasti pohjoismaisten keitä myös varhaisempina vuosikymmeninä. musiikinopiskelijoiden piiriin, joka vietti Suomalaiset ovat olleet ahkeria Berliinin-

175 marjatta hietala kävijöitä, joten havainnollistan eri aikakausien lennätinliikenteen ensin Berliinistä Frankfurt Berliiniä kaupungissa vierailleiden suoma- am Mainiin ja sitten laajemmalle. Tehdas laisten kokemusten ja tunnelmien kautta. valmisti aluksi kaapeleita, mutta Werner Siemensin kehittämä sähkömoottori laajen- si yrityksen toimintaa entisestään. AEG:n Luovuutta ja innovatiivisuutta (Allgemeine Elektrizitäts Gesellschaft) perus- – keisarikunnan pääkaupunki taja, berliiniläinen insinööri Emil Rathenau matkusti Yhdysvaltoihin, solmi kontaktin Aikalaiset kutsuivat Berliiniä nimellä ”Chicago Thomas Alva Edisoniin ja palattuaan ha- Spreen rannalla”. Berliini oli kasvanut jo lusi perustaa puhelinyhtiön, mutta päätyi 1700-luvulla Saksan suurimmaksi kaupungiksi, perustamaan German Edison Companyn ja sen kasvu kiihtyi 1800-luvun jälkipuoliskol- tavoitteenaan koko Saksan teollisuuden säh- ta lähtien. Wienin se oli ohittanut jo 1800- köistäminen. Siemensin ja AEG:n ohella Ber- luvun puolivälissä. Preussin hallitsijoiden resi- liiniin syntyi myös pienempiä sähköyhtiöitä.4 denssikaupungista tuli vuonna 1871 yhdisty- Sähköllä pyöritettiin teatterien näyttämöitä, neen Saksan keisarikunnan pääkaupunki, sen ja sähköjunien rakentaminen avasi uuden hallinnollinen ja taloudellinen keskus, jossa aikakauden. Kaupunkitutkija Peter Hallin oli 800 000 asukasta. 1920-luvun lopulla kau- mukaan Berliinistä tuli teknologinen metro- pungin asukasluku ylitti jo neljän miljoonan poli, ja se kilpaili Pariisin kanssa siitä, kumpi rajan. Kehitystä selittää muuttoliikkeen ohella tunnettaisiin valon kaupunkina. Sähkövalot 1920-luvulla toteutettu laaja kuntaliitos, jonka syttyivät kaduille kaasulyhtyjen rinnalle.5 seurauksena Suur-Berliinistä tuli Euroopan Kirjailija K. A. Tawaststjerna lähti vuonna kolmanneksi suurin kaupunki. Saksojen yh- 1892 nuoren vaimonsa kanssa Eurooppaan ja distymisen jälkeen 1989 Berliinissä asui jäl- kirjoitti matkakirjeitä kotimaahansa: ”Pidän leen 3,4 miljoonaa asukasta. Berlinistä. Se on kaupunki, jolla on voimaa 1800-luvun lopulla Berliinin infrastruktuu- ja ydintä, ei erityisen hienostunut vaan avoi- ri oli kehittyneempi kuin muiden suurkau- mesti brutaali kuin kerskailematon nousukas. punkien. Kaupunki teki laajoja investointeja Ja hauskasti kerskaileva se on, ei hienosti vesijohtoihin, viemäröintiin sekä terveyden- kerskaileva jotta suuttuisi.”6 Tawaststjerna huoltoon. Lukuisat ulkomaiset vierailijat suo- kiinnitti huomion Berliinin valoihin ja katui- malaiset mukaan lukien kävivät tutustumas- hin. Hän odotti Euroopasta valoa ja lämpöä, sa Berliinin infrastruktuuriin.3 Berliiniläiset mutta kohtasikin kylmän talvimaiseman: onnistuivat uraauurtavalla tavalla hyödyntä- ”Keskelle tätä kalpeaa loistoa ilmestyi Berli- mään sähköenergiaa. Vuonna 1847 perustivat ni horisonttiin vielä kalpeimpine sähkövaloi- nuori upseeri Werner Siemens ja mekaanikko neen, pitkine kimmeltävine lyhtyriveineen, Johann Georg Halske yrityksen Tele graphen- lepoasuovine katuineen, kalliine hotellei- Bauanstalt von Siemens & Halske, joka aloitti neen…”7

176 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

Berliiniin oli helppo saapua ja siellä oli helppo liikkua. Höyryjunaliikenne aloitettiin jo 1870-luvulla, ja vuonna 1881 avattiin maailman ensimmäinen sähköinen raitiotielinja Berliinistä Licherfeldeen. Berliini ei kuitenkaan ollut samanlainen sulatusuuni kuin New Picture removed from the open York 1900-luvun alussa. Berliini houkutteli access version of this book. ennen muuta Euroopan itäosien asukkaita, ja sinne muutti saksalaisia työn perässä. Työläis- ten määrä kaupungissa kasvoi nopeasti. Kun vuonna 1895 berliiniläisissä tehtaissa työsken- teli noin 20 000 työläistä, vuonna 1907 heidän lukumääränsä oli noussut jo 70 000:een.8 Myös väestötiheys Berliinissä oli suurin verrattuna muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Työläisten asunnoissa oli ahdasta.9 Wilhelm II:n aikaista Berliiniä kutsuttiin ”Euroopan nuorimmaksi suureksi kaupungiksi”, maailmankaupungiksi, ja Berliinin modernisuutta ihailtiin laajalti, vaikka siltä puuttui maailmanlaajuinen poliittinen ja taloudelli- AEG:n mainosjuliste vuodelta 1888 kuvas- nen valta verrattuna esimerkiksi Lontooseen. taa teknologialle annettua arvostusta. Kirjailija Aino Kallas vieraili Berliinissä vuonna 1909 ja kuvasi kaupungin kiihkeää ääni- maisemaa: neksi suurin kaupunki. Sinne keskittyi Saksan keskushallinto parlamentteineen. Kaupungin Kuvailla Berliiniä – miksi? Toiset ovat sen tehneet asema vahvistui entisestään, kun 1920-luvulle ennen minua. Kuvailla itseäni Berliinissä – mel- tultaessa lähes kolmannes saksalaisten osake- kein mahdotonta. Mitään varmaa ja määrättyä ei yhtiöiden pääkonttoreista sijaitsi Berliinis- ole vielä ehtinyt muodostua minussa, en ole myös- sä. Osa aikalaisista oli huolissaan kulttuurin kään oikeastaan nähnyt mitään, mutta korvissani kriisistä, aidon saksalaisen kulttuurin häviä- soi epäsointuinen sinfonia, autontörähdyksiä, ka- vioiden kopsetta asfaltilla, raitiovaunujen kellon- misestä, kun kaupunkia hallitsi ”materiaali- kilistyksiä. Ja tunnen, että tämä melu tekee hyvää nen, tekninen sivistys”. Berliinin kasvaessa korvilleni.10 ja modernisoituessa lisääntyi agraariromant- tinen suuntaus ja vihamielisyys suurkau- Vuonna 1900 Berliinin asukasluku oli kaksi punkeja vastaan. Monet ei-berliiniläiset oli- miljoonaa, ja tuolloin se oli Euroopan neljän- vat jo 1910-luvulla Berliinin kasvua vastaan.

177 marjatta hietala

Populaari lehdistö täyttyi Berliinin yöelämää Delacroixin, Courbetin ja Daumierin teoksia. kuvailevista kauhukertomuksista. Kulttuuri- Keisari käytti asiantuntijoina Taide akatemian pessimistit, kuten Julius Langbehn, kutsuivat ja Musiikkiakatemian jäseniä sekä Berliinin Berliiniä moderniksi paholaiseksi, jossa val- yliopiston professoreita.12 litsi henkinen tyhjyys. Teollistumisen ja yö- Ensimmäisen maailmansodan kynnyksel- elämän katsottiin tuhoavan ihmisen parhaat lä Berliinin teatteri- ja musiikkitarjonta oli puolet.11 runsasta. Berliinissä toimi kolme ooppera- Keisari Wilhelm II:n tavoitteena oli luoda taloa sekä yhteensä viisikymmentä teatteria Berliinistä maailman kaunein kaupunki. Hä- ja musiikkitaloa. Berliinin filharmonikko- nen hallituskaudellaan eri puolelle kau punkia jen orkesteri perustettiin 1880-luvulla. Sen kohosi pronssisia ja marmorisia monument- ensim mäinen orkesterinjohtaja oli Hans teja. Keisari Wilhelm rakennutti isoisänsä von Bülow, myöhemmin hänen seuraajansa muistolle pyhitetyn muistokirkon (Kaiser- Arthur Nikisch vaikutti Berliinin kaupun- Wilhelm-Gedächtniskirche), jonka lasimaa- gin maineeseen musiikkikaupunkina. Hans laukset kaupungin varakkaimmat porvarit Richter, Felix von Weingartner, Richard kustansivat. Toisen maailmansodan pommi- Strauss, Gustav Mahler, Johannes Brahms ja tuksissa vaurioituneesta kirkosta tuli myö- Edvard Grieg johtivat Berliinin ﬁlharmoni- hemmin sodan kauhujen symboli. Lähelle koita seuraavat vuodet. Freie Bühne -teatte- kirkkoa nousi vuonna 1910 läntisen Berlii- rin synty sijoittuu vuoteen 1889. Koska se ei nin komein uutuus, Kaufhaus des Westens ollut valtion teatteri, sensuuri ei ulottunut sen (KaDeWe). Merkittävin Wilhelm I:n aikaisis- näytelmiin. Teatterin ensimmäinen näytelmä ta rakennushankkeista puolestaan oli vuonna olikin Ibsenin Kummittelijat, jossa kosketel- 1884 valmistunut Valtiopäivätalo. Wilhelm tiin arkaa aihetta, syﬁlistä. Vielä suurempi II:n suosimat kuvataiteilijat Adolf Menzel ja sensaatio oli Gerhardt Hauptmannin Ennen Anton von Werner ylistivät vielä tuotannos- aamunkoittoa (Sonnenaufgang) vuonna 1889, saan Preussin kuningashuonetta. Taide oli jossa esitettiin alempien yhteiskuntaluokkien kuitenkin muuttumassa, ja berliiniläiset saivat jokapäiväistä elämää. Esitys nosti Hauptman- hämmästeltävikseen Edvard Munchin ja Max nin sellaiseen maineeseen, että hänen näytel- Liebermannin töitä.Wilhelm II:n hovi yritti miään tilattiin myös muille näyttämöille, ku- pitää Liebermannin työläisiä kuvaavat maa- ten Deutsches Theateriin.13 laukset poissa virallisista gallerioista, mutta Hauptmannin naturalistiset näytelmät 1890-luvulla Liebermann kuitenkin kutsuttiin yh teiskunnan alimmista luokista herättivät Preussin Taideakatemian jäseneksi ja Kunin- när kästystä hovissa ja berliiniläisessä eliitis- kaallisen akatemian professoriksi. Keisarin sä. Tällainen oli näytelmä Hannele (Hanneles harjoittamasta sensuurista huolimatta ekspres- Himmel fahrt, 1893), joka kertoo köyhän tytön sionistiset ja impressionistiset maalaukset saa- taistelusta tuberkuloosia vastaan 1840-luvulla vuttivat Berliinin. Kansallisgalleriassa nähtiin ja Kankurit (Die Weber, 1892), jonka aiheena

178 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

olivat sleesialaiset tekstiilityöläiset. Poliisi Friedrich-Wilhelm-yliopistolla (Humboldt- kielsi jälkimmäisen esittämisen, mutta sitä yliopisto) oli tärkeä rooli siinä, että Saksasta esitettiin kiellosta huolimatta vuonna 1894. kehittyi maailman johtava tiedemahti tekno- Hauptmann näki teatterin tehtäväksi taiste- logian, luonnontieteiden ja lääketieteen alueel- lun materialismia vastaan. Tämä ei miellyt- la. 1800-luvun lopulla yliopiston ja Teknillisen tänyt keisaria, ja Hauptmann joutui vaikeuk- korkeakoulun (Technische Hochschule) luen- siin viran omaisten kanssa. Kuitenkin vuonna tosalit täyttyivät ulkomaisista opiskelijoista, ja 1912 hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel- berliiniläisillä klinikoilla saivat jatkokoulutuk- palkinto.14 sensa kymmenet tuhannet amerikkalaiset ja eurooppalaiset lääkärit. 17 Wilhelm II oli erittäin ylpeä tiedemiehistä, Yliopisto- ja tiedekaupunki insinööreistä ja innovaattoreista, jotka omalta osaltaan edistivät Berliinin kehitystä. Hän Keisarikunnan pääkaupunki Berliini oli paitsi solmi henkilökohtaisen kontaktin Wilhelm hallintokeskus ja koti useille kulttuuri-instituu- Röntgeniin ja Ferdinand von Zeppeliniin ja en- tioille myös kansainvälinen yliopistokaupun- nusti, että 1900-lukua tulee hallitsemaan tekno- ki. Berliinin yliopisto perustettiin vuonna 1810 logia, ei enää ﬁlosoﬁa, joka oli hallinnut 1800- Fredrik II:n palatsiin. Yliopiston perustajiin lukua.18 Rudolf Virchowista tuli berliiniläis- kuuluivat veljekset Aleksander ja Wilhelm ten kunnioittama patologian isä. Virchowin Humboldt. Heidän kantavana ajatuksenaan trikiinit, jotka olivat vaarallisia ihmiselle, mut- oli opettaa yhdessä sekä humanistisia tieteitä ta hänen analyysinsä tuberkuloosin, koleran että luonnontieteitä. Tieteestä piti tulla kan- ja lavantaudin yhteyksistä köyhyyteen ja asu- sakunnan voima.15 Johan Vilhelm Snellman misahtauteen vanhenivat nopeasti. Uusi sai- kirjoitti teoksessaan Saksan matka 1840–1841, raala nimettiin hänen mukaansa. Vierailijat että on itsestään selvää, että johtoasemaa ta- ylistivät Virchowin sairaalan siisteyttä, poti- voittelevan Saksan on oltava myös tieteen laitten asuja ja yleistä hygieniaa. Virchowin kärjessä. Hän jatkaa: työ vaikutti koko Berliinin kaupungin yleisen hygienian parantumiseen.19 Berliinin Samoin kuin vielä nuorempi Bonnin yliopisto ko- Charité-sairaalassa tehtiin 1882 mullistavia hosi Berliinin yliopisto nopeasti korkealle tasolle bakteriologisia kokeita. Robert Kochin onnis- sen ansiosta, että hallitus suhtautui tieteeseen va- tui eristää tuberkuloosibakteeri sekä koleraa paamielisesti. Pelkästään Berliinin yliopiston pro- aiheuttava bakteeri. Kochin ansiosta Berlii- fessorien asemaan liittyvä kunnia, sekä suuren kau- nistä tuli epidemiologian tutkimuksen keskus. pungin ja runsaasti käyttövaroja saavan yliopiston kirjallisen tuotannon harjoittamiselle tarjonneet Paitsi bakteriologiassa, saksalaiset lääketieteel- apukeinot merkitsivät pian enemmän kuin monet liset korkeakoulut olivat muita edellä myös enemmän henkilökohtaiset edut.16 patologiassa, anatomiassa, silmätautiopissa ja

179 marjatta hietala

Berliinin Kaiser Wilhelm Brücke. Kuva: Wikimedia Commons. Globus Verlag, Berlin 1904. seerumitutkimuksessa.20 Berliinissä on lasket- Berliiniin, Kaiserin Auguste Victoria Haus tu vuonna 1910 olleen 55 tieteellistä laitosta.21 -sairaalan lastentautien tutkimuskeskukseen, Nämä erikoisalat sekä Berliinin klinikat ja jonka professori Leo Langstein tarjosi nuorel- laboratoriot vetivät puoleensa kansainvälisiä le lääkärille paikkaa ja tutkimusaiheen. Ylppö tutkijoita, myös suomalaisia lääkäreitä. Vuosi- työskenteli ahkerasti ja väitteli vuonna 1913 na 1891–1900 tekivät Helsingin yliopiston Helsingissä. Saksassa tarjoutui mahdollisuus lääke tieteen professorit ja nuoret tutkijanuraa jatkaa tutkimustyötä. Arvo Ylppö työskenteli tavoittelevat lääkärit kymmeniä opintomatko- Berliinissä yhteensä lähes kahdeksan vuoden ja Berliiniin.22 Esimerkiksi nuori Arvo Ylppö ajan: Kaiserin Auguste Victoria Hausin assis- lähti vuonna 1912 jatkamaan opintojaan tenttina 1912–1918 ja ylilääkärinä 1918–1920.23

180 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

Ylppö muisteli uransa alkua yli 40 vuotta myö- ja Amerikan Rockefeller-instituutille, paik- hemmin: ka, jossa maan huipputiedemiehet saattoivat tehdä tutkimusta ”pitääkseen Saksan tieteen Sanotaan että rohkea rokan syö. Kirjoitinkin omin ja teknologian kärjessä”. Dahlemissa Otto päin Kaiserin Auguste Victoria Hausin esimiehelle, Hahn ja hänen assistenttinsa Fritz Strassmann professori Langsteinille kysyen, voisinko tulla jat- halkaisivat vuonna 1938 uraaniatomin. Lise kamaan opintojani hänen kuuluisaan tieteelliseen Meitnerin osuutta teorian syntyyn haluttiin lastentautien tutkimuslaitokseensa. Olin tutustunut korostaa, kun toisen maailmansodan jälkeen tähän laitokseen, joka toimi Saksan keisarinnan Länsi-Berliiniin perustettiin Hahn-Meitner- suojeluksessa, lastentauteja koskevan kirjallisuu- 25 den välityksellä luettuani useita laitoksen piiris- instituutti. sä julkaistuja tieteellisiä tutkimuksia… Kaiserin Uusien erikoisalojen synty ja koulutusmah- Auguste Victoria Hausissa professori Langstein dollisuuksien puuttuminen Suomesta lisäsivät otti minut ystävällisesti vastaan. Kun olin esittänyt halukkuutta hakeutua yhteyksiin ulko mais - toivomuksiani, hän tiedusteli mitä kysymyksiä ha- ten tutkijoiden kanssa 1800-luvulta alkaen. luaisin tutkia väitöskirja-aiheenani. Vastasin: jota- Kun kotimaiset tutkijayhteisöt olivat varsin kin äskensyntyneiden tauteihin liittyvää.24 pieniä, kuten kaikissa Pohjoismaissa, tunnettiin painetta pysyä mukana uusimmassa Tieteen korkeasta tasosta kertoo saksalaisten tie teel lisessä keskustelussa. Suomalaiset insi - nobelistien määrä. Koch sai Nobelin palkin- nöörit harjoittivat jatko-opintoja Saksan ja non vuonna 1905, kuten myöhemmin hänen Sveitsin teknillisissä korkeakouluissa. Yli- oppilaansa Paul Ehrlich, joka keksi 1909 opistoista suomalaisten suosiossa vuosina salvarsanin, lääkkeen syfilistä vastaan. 1900- 1900–1914 olivat Berliinin, Münchenin, Göt- luvun alkua voidaan luonnehtia Saksan fy- tingenin, Leipzigin, Jenan ja Marburgin yli- siikan kultakaudeksi. Berliinin maineikkaista opistot. Niissä opiskeltiin yhdestä kahteen fyysikoista Albert Einstein, Max Planck, Max lukukautta ja teknillisissä korkeakouluissa von Laue ja Walther Nernst saivat Nobelin opiskeltiin useampi lukukausi.26 Teologit palkinnon, samoin kemistit Fritz Haber ja opiskelivat Göttingenissä ja Tübingenissä, Emil Fischer. Humanistit eivät jääneet fyysi- juridiikan opiskelijat Berliinin lisäksi Leipzi- koista jälkeen. Esimerkiksi historioitsija gissa, filosofit Berliinin ohella Heidelbergissa. Theodor Mommsenista tuli antiikin Rooman Berliinin suomalaisista naisopiskelijoista mai- historian merkittävä tulkitsija ja vuonna 1902 nittakoon Maikki Friberg, joka pääsi rehtorin myös Nobelin toisen kirjallisuuspalkinnon erityisluvalla opiskelemaan Berliinin yliopis- saaja. Kaiser Wilhelm -seura (Kaiser Wil- toon ja joka myöhemmin väitteli Bernissä, helm Gesellschaft) perusti vuonna 1910 Dahle- sekä Agnes Sjöberg, Euroopan ensimmäinen miin Kaiser Wilhelm -instituutin yliopiston naiseläinlääkäri, joka suoritettuaan eläinlääke- 100-vuoti sen historian kunniaksi. Se oli Ber- tieteen kandidaatin tutkinnon Berliinissä väit- liinin vastine Ranskan Pasteur-instituutille teli Leipzigissä vuonna 1918.27

181 marjatta hietala

Tiedonkulku ennen ensimmäistä maail- ulkomaisten yliopistojen kesäkursseilla, oli mansotaa oli avointa. Berliini tarjosi tästäkin hän sitten kiinnostunut sveitsiläisistä kauppa- innovatiivisuutta edistävästä tekijästä hyvän korkeakouluista tai jatko-opinnoista Ranskas- esimerkin. Tietoa muista maista ja mahdolli- sa, Oxfordissa, Edinburghissa, Leidenissä tai suuksista sai varsin yksityiskohtaisista matka- Firenzessä.30 oppaista ja aikakauslehdistä sekä yliopiston Berliini sai mainetta järjestäessään näytte- omasta informaatiopalvelusta.28 Tiedetään, lyitä, joissa esiteltiin suuria suunnitelmia ja että vuonna 1906 Berliinin yliopistoon tutustui uusinta teknologiaa, mutta se ei kuitenkaan 4 669 henkilöä ja toimisto sai 10 000 tieduste- pystynyt ohittamaan Lontoota ja Pariisia lua. Yliopistoon saapuva opiskelija saattoi tu- kongressi- ja näyttelykaupunkina. Vuosina tustua ylioppilaille suunnattuihin lehtiin kuten 1900–1913 Berliinissä järjestettiin vain 181 Akademische Rundschau ja Berliner Akademische kansainvälistä konferenssia, kun Lontoossa Wochenschrift ja Berliner Akademische Nachricten. samalla aikavälillä järjestettiin 536 konferens- Näiden välityksellä ulkomaalainen opiskelija sia ja Pariisissakin 371.31 Vuonna 1896 Berlii- sai monipuolista tietoa tärkeistä osoitteista, nissä järjestettiin kuitenkin mittava teollisuus- kunkin maan lähetystöistä, konsulaateista, näyttely, jonka avulla berliiniläiset todistivat järjestöistä, yhdistyksistä ja klubeista. Lehtien päässeensä mukaan maailman kansainvälis- palstoilla käytiin myös keskustelua tieteen ja ten metropolien kunniakkaaseen joukkoon. luentojen vapaasta valinnasta. Asuntojen Treptowin puistoon pystytetyssä näyttelyssä, vuokraamiseen erikoistuneet yritykset mark- johon useimmat viidestä miljoonasta vierai- kinoivat lehdessä edullisia asuntoja erityisesti lijasta matkasivat sähköjunalla, esiteltiin Sak- ulkomaisille opiskelijoille. Nykyisiä ylioppi- san ja Berliinin huikeaa teknologista kehitystä. las- ja yliopistolehtiä vastaavissa lehdissä mai- Näyttelyssä oli esillä erilaisia sähköllä toimi- nostettiin halpoja hostelleita, ruokailupaikko- via laitteita, joista moni ei ollut osannut unek- ja ja teatteriesityksiä. Lehtien sivuilta löytyi siakaan, mutta myös paljon luksustavaraa: mainoksia kasvisruokaravintoloista ja kone- Bechsteinin pianoja, sähköuuneja, pronssisia kirjoitusavusta opinnäytetöihin.29 pöytälamppuja ja kaulakoruja. Suomalaiset Berliner Akademische Nachrichten -lehden arkkitehdit Eliel Saarinen ja Bertel Jung liene- viralliseen tiedotuspuoleen kuuluivat rehto- vät saaneet vaikutteita vuonna 1910 Berliinissä rin tervehdykset ja eri tiedekuntien opetus- pidetystä kaupunkirakentamista käsittelevästä ohjelmat, tiedot uusista väitöskirjoista sekä näyttelystä Suur-Helsinki-suunnitelmaansa.32 tilastot valmistuneista ja sisään kirjoittau- Vaikka keisarikauden Berliini oli tieteenhar- tuneista. Lehden sivuilta löytyivät parhaat joittajien ykköskaupunki, sen rationaalisuus ei teatteriesitykset, uusimmat kirja-arvostelut välttämättä miellyttänyt taiteilijoita ja kirjaili- sekä ajankohtaista-palstalta retki-ilmoitukset joita, joita veti puoleensa Pariisin mystisyys ja kävelykierrokset. Opiskelija saattoi lehden tai uudistushenki. Suomalaiset intellektuellit perusteella suunnitella jatko-opintoja koti- tai matkustivat Berliinin ohella Pariisiin, sillä

182 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

Picture removed from the open access version of this book.

Vieno ja V. A. Koskenniemi Saksassa vuonna 1938. jotkut pitivät saksalaisuutta hyvin samankal- Oli kuin olisin joutunut keskelle, valtavaa jyskyt- taisena kuin suomalaisuutta, olihan Suomen tävää ja pauhaavaa koneistoa ja kuin korkeiden kansa ollut saksalaisen kulttuurin ja sivistyk- kivimuurien väliin puristuneet ihmisjonot olisivat sen vaikutuspiirissä vuosisatoja. Jopa Jean liukuneet salaperäisen juoksuhihnan kuljettami- na, täysin passiivisina, ilman omaa tahtoa…Tämä Sibeliuksen väitetään pitäneen ranskalaisuut- painostava ensivaikutelma tietenkin lieveni tutus- ta saksalaisuutta sympaattisempana. Nuorsuo- tuttuani niihin todella mielenkiintoisiin nähtä- malaiset piirit, esimerkkeinä Eino Leino ja vyyksiin, joita Saksan pääkaupungilla oli tarjolla L. Onerva ihastuivat ranskalaisuuteen, kun ja joista valtavat taidekokoelmat, varsinkin Kaiser taas vanhasuomalaiset, kuten V. A. Kosken- Friedrich -Museumin taideaarteet, ylittivät kaikki niemi ja Maila Talvio, suuntautuivat enem- odotukseni.34 män saksalaiseen kulttuurimiljööseen.33 Nuorelle V. A. Koskenniemelle Berliini oli Arvo Ylppö näki ensimmäistä maailmansotaa voimakas kokemus: edeltävän Berliinin, sodanaikaisen kaupungin

183 marjatta hietala ja sen paluun rauhaan. Näitäkin muistikuvia Gertrude Sandmannin ja Jeanne Mammen Ylppö kirjasi 1960-luvulla: töissä. Molemmat omistautuivat 1920-luvun lopulla naisten kuvaamiseen kujilla ja kapa- Sitten alkoi ensimmäinen maailmansota elokuun koissa.36 1. Päivänä 1914. Saksa oli silloin mahtinsa huipulla. Moni eurooppalainen ei olisi uskonut, että Minulla oli tilaisuus seurata sotajoukkojen lähtöä Berliinistä tulisi ensimmäisen maailmansodan ja juniin lastaamista aivan läheltä, koska Kaiserin jälkeen, Versaillesin rauhan ”eristämänä”, mo- Auguste Victoria Haus sijaitsi Westendin aseman dernismin ja kultaisen kaksikymmen luvun läheisyydessä. Tämä taas oli Berliinin varuskunnan huomattavimpia lähtöasemia. Päivä- ja yökaudet kiistämätön keskus. Esimerkiksi sosiologi marssi sotilaita kadun täydeltä. Muutamassa mi- Max Weber vertasi Berliinin pirstaleista tilan- nuutissa juna oli lastattu ja valmis lähtemään, ja netta kolmikymmenvuotisen sodan jälkeensä uusi juna ajettiin tilalle. Toinen oli näky rykment- jättämään kaaokseen. Sota oli tuhonnut van- tien palatessa neljä vuotta myöhemmin. Järjestys han järjestelmän ja sen arvot. Elämä Berlii- oli yhtä sotilaallinen, mutta sotilaitten ulkoasu nissä alkoi elpyä, ja ensimmäisen maailman- nuhruinen.35 sodan sotakorvausten taakkaa lieventäneen Dawesin suunnitelman ansiosta Berliinin teol- lisuustuotanto kasvoi vauhdilla. 1920-luvun Berliini 1920-luvulla avantgarden lopulla se saavutti jälleen vuoden 1914 tason. ja kirjailijoiden keskuksena Vuonna 1926 Saksa hyväksyttiin Kansainliiton jäseneksi ja vuotta myöhemmin Saksan aseis- Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rinta- tariisunta saatiin suoritettua loppuun. Saksaa malta palaavat sotilaat, pakolaiset ja työväki hallittiin Berliinin Wilhelmstrasselta käsin, ja täyttivät Berliinin kadut. Poliittisesti ja talou- kyseisestä kadusta tuli koko Saksan kiistaton dellisesti 1920-luvun alku oli vaikeaa aikaa. keskus. Berliini oli kuntaliitosten ansiosta kas- Vallankumousta odottaneet pettyivät, mutta vanut pinta-alaltaan 6 500 hehtaarista 87 000 monet vasemmistoon lukeutuvat taiteilijat jat- hehtaariin. Kaupunkiin rakennettiin uusia tei- koivat työtään satiirin keinoin. Karl Arnold tä, kanaaleja ja sairaaloita, ja siellä aloitettiin kuvitti lehtiä, kuten Simplicissimus. Maalauk- myös suuria asuntoprojekteja. Paikallisjunat sessaan ”Talviurheilua Berliinissä” hän kuvasi sähköistettiin vuonna 1924 ja Tempelhoﬁn tyypillisenä urheiluna pitämiään tanssiklube- lentokentän rakennustyöt aloitettiin. Ooppe- ja, joiden määrä lisääntyi hänen mukaansa raa kunnostettiin suurilla rahasummilla. Filmi - päivittäin. Expressionistiset maalarit, kuten studioissa ja taidemuseoissa saattoi havaita Otto Möller, lehtimiehet, kuten Siegfried uuden, vapaamman tunnelman. Lamavuodet Kracauer, tai piirtäjät, kuten Karl Holtz, löy- oli voitettu ja Berliiniä saattoi luonnehtia mo- sivät sekä aiheensa että yleisönsä Berliinin ka- dernismin ja dynaamisuuden kaupungiksi.37 tuelämästä ja sen asukkaista. Syntisenä pidetty Berliinistä kehittyi 1920-luvulla kaupunki, Berliini tallentui Käthe Kollwitzin oppilaan jonka modernisuutta, amerikkalaisuutta ja

184 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana moraalista vapautta ylistettiin ja johon oman Vuonna 1918 Berliinissä laskettiin olevan 250 sävynsä antoivat savuiset jazzklubit ja vähä- elokuvateatteria. pukeiset tanssijat. Pariisissa elokuva Sininen Arkkitehtuurin, designin ja taiteen suuria enkeli (Der Blaue Engel, 1930) oli kielletty, mut- nimiä olivat Bauhaus-ryhmään kuuluneet ta Berliinissä sitä pidettiin kesynä. Berliini oli Walter Gropius ja Mies van der Rohe, kuvatai- kuuluisa Freie Bühne -teatterikokeiluistaan. teilijoista Wassily Kandinsky sekä näyttelijöis- Bertolt Brecht yhdessä Kurt Weillin kanssa tä Josephine Baker, Greta Garbo ja Marlene toi näyttämölle Kolmen pennin oopperan (Die Dietrich. Berliiniläiset kuuntelivat Wilhelm Dreigroschenoper). Kaikkia ei Berliinin moder- Furtwänglerin, Otto Klempererin ja Arnold nius ja kaupallinen kulttuuri kuitenkaan miel- Schönbergin musiikkia sekä lukivat Thomas lyttänyt. Esimerkiksi Mika Waltari kuvaa Ber- Mannin Buddenbrookeja tai Herman Hessen liinin-tunnelmiaan teoksessaan Yhden miehen ja Gerhardt Hauptmannin teoksia. Berliinin juna seuraavasti: ”Tunsin Berliinin entisestään: gallerioissa voitiin ihailla Chagallin, Légerin, vihaan sitä ennestään. Kävelen Friedrich - Kleen ja Mondrianin sekä unkarilais-venäläi- strassea: täytekyniä, valmiina ostettavia pu- sen Lászlo Moholy-Nagyn taidetta. Taiteilijat kuja, rumia kravatteja, mauttomia naisten halusivat rikkoa rajat taiteen ja arjen välillä, pukuja, systemaattista pornograﬁaa.” Berlii- saman, minkä Bauhaus-koulukunta oli tehnyt nin nuorekkaasta tunnelmasta hän toteaa: käsityön ja arkkitehtuurin kohdalla. Moni oli ”Nuoriso, jota seikkailuromaanit ja elokuvat onnellinen voidessaan asua viimeistellyssä ovat kiihottaneet, joka haluaisi myös naut- Walter Gropiuksen tai Bruno Tautin suunnitte - tia elämästä, jossa on hillitön loisto ja koke- lemassa taloissa. Huomattavimpia Weimarin muksen jano. He ostavat edestakaisen piletin tasavallan aikaisia rakennuskomplekseja Ber- Berliiniin, tulevat tänne muutamiksi päiviksi, liinissä on Bruno Tautin ja Martin Wagnerin löytävät seikkailunsa, montakin ja palaavat vuosina 1925–1927 suunnittelema Hufeisensied- tyytyväisinä omiin, ahtaisiin pikkukaupunki- lungin hevosenkengän muotoinen asuinalue. laisoloihinsa mukanaan uusi hattu, uusi puku Arkkitehti Erich Mendelsohn rakensi vuonna tai halpa koriste.”38 1924 Potsdamiin Einstein-tornin astrofysiikan Elokuvan alalla mullistavaa oli Berlin Alek- instiuutin observatorioksi vaikuttuneena ame - sanderplatz, joka perustui vuonna 1929 ilmes- rikkalaisista pilvenpiirtäjistä. Berliinin raken- tyneeseen Alfred Döblinin teokseen. Kirja nus säädökset talojen korkeuksista estivät kui - ja elokuva ravistelivat porvarillisia arvoja tenkin pilvenpiirtäjien rakenta misen. Arkki- kertoessaan Franz Biberkopfn ja alamaail- tehtien keskuudessa vallitsi usko uuden tekno- man elämästä.39 Myös Fritz Langin, Josef von logian rajattomiin mahdollisuuksiin. Samoin Stenbergin ja Billy Wilderin ﬁlmit säväyttivät. uskottiin, että miellyttävällä ympäristöllä, jo- Berliiniläiset pitivät elokuvaa omana keksin- hon kuuluivat viheralueet, aukiot, mukavat tönään, olihan ensimmäinen yleisönäytös asuinhuoneet sekä hygieeniset vesi- ja viemäri - tapahtunut Berliinin Wintergardenissa 1895. järjestelmät, voitaisiin luoda uusi ihminen ja

185 marjatta hietala uusi maailma. Julkista liikennettä kehitettiin Venäjän vallankumouksen jälkeen arviolta perustamalla vuonna 1928 uusi organisaatio kaksi miljoonaa pääosin lukeneistoon kuulu- Berliner Verkehrs Aktiengesellschaft, jonka vaa venäläistä muutti länteen. Näistä Saksaan alle keskitettiin kaikki kaupungin julkinen lii- asettui arviolta 600 000 henkeä, joista yli puo- kenne. Vuonna 1924 alkanut sähköistäminen let (360 000) Berliiniin. Moskovasta ja Pieta- eteni vauhdilla. Carl Mayerin ja Walter Rutt- rista siirtyi Berliiniin tuhansia intellektuelleja: manin filmi Berlin: Die Sinfonie der Großstadt kirjailijoita, toimittajia, kuvataiteilijoita, näyt- pyrki osoittamaan ihmisen ja koneen harmo- telijöitä, muusikoita, tiedemiehiä, lääkäreitä ja niaa; tämä suurkaupunkisinfonia vaikutti laa- juristeja. Tarkkaa lukua on vaikea laskea, sillä jalti käsitykseen suurkaupungista.40 monet jatkoivat matkaansa muualle. Vuonna Olavi Paavolainen kirjoitti 1920-luvun Ber- 1918 Berliinissä asui 50 000 venäläistä, vuon- liinistä tehden tarkkanäköisiä johtopäätöksiä na 1922 heitä oli jo noin 100 000 ja kolmea sen ajan kaupungista: vuotta myöhemmin 300 000. Useat venäläi- set filosofit ja kirjailijat kuten Andrej Belyj, Euroopan modernein kaupunki, pala Amerikkaa Nikolaj Berdjajew, Wladislaw Chodassewitsch keskellä vanhaa maailmaa. Kaupunki, joka viisi ja Boris Pasternak pakenivat vallankumousta vuotta sitten oli kuolla nälkään, tukehtuu nyt ylelli- ja viipyivät Maxim Gorkin tavoin Berliinissä syyteensä. Berliini tahtoo tehdä työtä ja rikastua, kuukausia, jopa vuosia. Vuonna 1920 ilmestyi sekä se tapa, jolla se tekee työtä ja asettaa työnsä Berliinissä kuusi venäläistä sanomalehteä ja näytteille, on häikäilemättömässä voimassaan miltei hirvittävä. Jokainen uusi keksintö sovelletaan vuoteen 1923 mennessä sanoma- ja aikakaus- käytäntöön.41 lehtien määrä oli lähes seitsenkertaistunut. Samana vuonna Berliinissä toimi 86 venäläis- Ensimmäinen maailmansota ei unohtunut. tä painotaloa, jotka julkaisivat, eivät vain Taisteluista ja sotaelämyksistä kirjoitti Ernst emigranttikirjailijoiden kirjoja, vaan myös Jünger, itsekin Pour le Mérite -kunniamerkil- Neuvostoliittoon jääneiden teoksia. Erwin lä palkittu ensimmäisen maailmansodan sota- Piscator ja Bertolt Brecht oppivat venäläisil- sankari, jota on kuvattu kuoleman kenttien tä taiteilijoilta paljon. Puitteet antoi saksalais- runoilijaksi. Hänen teoksestaan Teräsmysky venäläinen taiteilijayhdistys. Wladislaw (In Stahlgewittern) otettiin 14 painosta ja se oli Chodassewitsch toimi Berliinissä vuoteen Thomas Mannin Buddenbrookien jälkeen 1925 saakka ja omisti useita runoja Berliinille. eniten myyty teos 1920-luvun Weimarin Sak- Moskovan teatteri vieraili Berliinissä 1922 ja sassa. Ensimmäisen maailmansodan juoksu- sitä seurasi venäläisten teatterien vierailujen haudoista selvinneet rintamamiehet eivät sarja. Useat taiteilijat jatkoivat matkaa län- lakanneet ihailemasta sankaruutta. Vahvan teen, mutta Wladimir Nabokow jäi Berliiniin johtajan odotus leimasi Saksan oikeistolaisia vuoteen 1937 saakka.42 Hagar Olsson kuvasi kirjailijapiirejä, joiden tavoitteena oli luoda Berliinin teatterikokemustaan: vahva nationalistinen Saksa.

186 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

Juutalainen valtionteatteri Moskovasta. – – Nyt muun muassa moottoripyöriä, radioita, hisse- ymmärrän mitä ohjaus on, mitä ensemble on. Oh- jä, liukuportaita, hiustenkuivaajia, Siemensin jaaja – orkesteri. Nämä ruumiit – säveleet, eläviä sähkösilitysrautoja, AEG:n leivänpaahtimia, jokaisessa yksityiskohdassaan, väristen sekunnista Proton pölynimureita ja Jupiterin kynän- toiseen – liikkeen, värin, äänen visio vailla kuol- teroit timia, Mercedesin sähkökirjoituskonei- lutta hetkeä. – – enemmän teatteria kuin kaikissa ta ja BUG-laskukoneita. Berliiniläiset oli- näkemissäni teatteriesityksissä yhteensä.”43 vat ylpeitä tiheästä puhelinverkostostaan ja Elsa Enäjärvi puolestaan kirjoitti Martti maailman nopeimmista maanalaisjunistaan. Haaviolle Berliinin teatterikokemuksestaan. Ilia Ehrenburgin sanoin (1927) Berliinistä oli Hän oli nähnyt Max Reinhardtin ohjaaman tullut ”amerikkalaisuuden apostoli”. Vuoteen Gerhardtin ja Hauptmannin näytelmän Dorethea 1933 mennessä Berliinissä oli 4,2 miljoonaa Angemannin, jota piti ikävänä. Enäjärvi ihmet- asukasta ja se oli Lontoon ja New Yorkin jäl- teli Berliinin teatterien tunnelmaa. Yleisö oli keen kolmanneksi suurin kaupunki läntisessä 46 hil jainen ja totinen esityksen aikana. Enäjärvi maailmassa. oli tullut Berliiniin Lontoosta ja koki näin teat- teriyleisön erilaisuuden.44 Berliiniläisissä kirjailijakahviloissa kohtasi- Kansallissosialistisen kauden Berliini vat niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaiset runoilijat ja kirjailijat – molemmat odottaen Modernia kaupunkielämää ihaileva avantgar- muutosta Weimarin Saksan tilanteeseen, kuka distinen 1920-luku vaihtui hengeltään hyvin kaivaten vahvaa johtajaa, kuka toivoen kei- toisenlaiseksi kansallissosialistien päästyä val- sarikunnan loistoa tai vallankumousta. Esi- taan. Uusi Saksa rakentui uuden kansallisen merkiksi Bertolt Brecht liikkui samoissa pii- ideologian omaksuneen eliitin varaan. Vastus- reissä kuin oikeistolaismieliset nationalistit tettavia olivat kaikki kansainvälisyyteen liitty- Arnold Bronnen ja Ernst Jünger.45 Berliinin vät ilmiöt, kuten liberalismi ja parlamentaris- ﬁlharmonikkojen johtajien Arthur Nikischin mi. Kaupunkien kehittäminen ei ollut enää ja Wilhelm Furtwänglerin johdolla Berliinistä keskiössä, vaan tulevaisuuden parhaan ihmis- tuli musiikkikaupunki, jossa kuunneltiin Paul aineksen katsottiin löytyvän maaseudulta, Hindemithin, Béla Bartókin, Otto Klempere- kaukaa kaupunkien viettelyksistä ja turmeluk- rin ja Arnold Schönbergin musiikkia, ja jossa sesta. Kansallissosialistista valtakuntaa raken- nähtiin muun muassa Edvard Griegin johta- nettiin talonpoikaisvaltakunnaksi (Bauern- van Berliinin ﬁlharmonikkoja. reich), jossa tavoiteltiin omavaraistaloutta.47 Berliinin modernia, energistä elämäntyyliä Walther Darré loi teoksillaan pohjan kansallis- ihailtiin ja jopa ihmeteltiin muualla Euroopas- rodulliselle maatalouspolitiikalle. Hitlerin sa. Siinä oli aimo annos amerikkalaisuutta ja valtaantulon jälkeen Darrésta tuli maatalous- koneiden ihailua. Saksassa alettiin valmistaa ministeri, missä virassa hän saattoi toteuttaa

187 marjatta hietala

Blut und Boden (suku ja maa) -ideologiaa. kartta kourassa he tutustuvat Berliinin nähtävyyk- Sen ydin oli talonpojan arvon nostaminen. siin. Museosaaren suuret museot ovat suljetut lin- Darrén luoman maatalouspolitiikan periaat- nanmuseota lukuun ottamatta, ja portaita turhaan teita toteutettiin Saksan valtaamilla alueilla ja nousevien sotilaiden kasvoissa kuvastuu tästä yhtä sen vaikutukset ulottuivat Suomeen asti.48 suuri mielipaha kuin minkä vieraskin tuntee. Sillä juuri sodan aikana taiteen kauneus on jotakin, mitä Kaikilla kulttuurin alueilla torjuttiin ulko- ihminen kaipaa koko sydämestään.50 maiset virtaukset. Aito saksalainen kulttuuri käsitti saksalaiseen perinteeseen liittyvän Elokuvia, musiikkiesityksiä ja näytelmiä taiteen. Sen vastakohtana oli länsimaista Sak- sensu roitiin. Jo ennen kansallissosialistien val- saan tulvinut moderni taide, elokuvat ja jazz, taannousua elokuvatähden uransa aloittanut joita esiteltiin ja pilkattiin Münchenissä vuon- Leni Riefenstahl sai tehtäväkseen ohjata pro- na 1937 avatussa degeneroituneen taiteen eli pagandaelokuvat Tahdon riemuvoitto (Triumph rappiotaiteen näyttelyssä (Entartete Kunst ). des Willens, 1934) joka kertoo Nürnbergin Monissa Saksan kaupungeissa ja Itävallassa puoluekokouksesta sekä elokuvan Berliinin kiertäneen näyttelyn tavoitteena oli kääntää olympialaisista (Olympia, 1938). Olavi Paavo- kansalaisten mielipide modernismia vastaan. lainen pohti teoksessaan Risti ja hakaristi tätä Berliinin kansallisgallerian nykytaiteen ko- elokuvaa: koelmista laitettiin tähän näyttelyyn esille noin sata teosta, joista vain muutama taulu Nykyhetken kuuluisimman elokuvan, Leni Riefen- palautettiin kokoelmiin. Kansallissosialistien stahlin Olympia-ﬁlmin, vastaanotto sai jälleen kulttuuripolitiikkaan kuului myös taideteos- edellä mainitun havainnon koko merkityksellisyy- ten takavarikointi valloitetuista kaupungeis- dessään nousemaan tajuntaani. Elokuvaa ylistivät ta ja maista. Kun Hitler aloitti hyökkäyksen kaikkia odotuksia vastanneeksi mestariteokseksi Puolaan, suljettiin kaikki valtion museot Ber- sekä virallinen arvostelu että yksityiset lausunnot. liinissä, ja niiden taideteoksia alettiin siirtää Kuvaavaa kyllä, koskivat ainoat varaukselliset lausunnot vain Leni Riefenstahlin persoonallisinta turvaan linnoihin ja kartanoihin. Arvokkaim- osuutta elokuvassa – ﬁlmin prologia. Urheiluhul- mat teokset vietiin Tiergarteniin ja Friedrich- lut pikkupojat kuuluivat eräiden pakinoitsijoiden shainin puistoon rakennettuihin bunkkereihin. mukaan kiemuroineen noloudesta ja epämiellyt- Kun neuvostoarmeija oli jo lähellä vuonna tävästä yllätyksestä kuvasarjan loppumattomia 1945, alkoi taideaarteiden siirtäminen Thürin- raunioita sekä alastomia veistoksia ja vartaloita geniin Keski-Saksaan, entisiin suolakaivoksiin. katsellessaan.51 Friedrichshainin bunkkereihin sijoitetut maalaukset tuhoutuivat tulipalossa.49 Mika Waltari Nordische Gesellschaft perustettiin edistä- kuvasi tunnelmiaan sota-ajan Berliinissä: mään Saksan yhteyksiä Pohjoismaihin tieteen ja taiteen alalla. Se kuului Alfred Rosenbergin Lomalla olevat sotilaat antavat Berliinin päiväku- johtaman kansallissosialistisen puolueen ulko- vaan oman leimansa. Yhteisin retkeilyin tai yksin poliittisen toimiston (Aussenpolitisches Amt

188 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana der NSDAP) alaisuuteen. Seura järjesti vuo- kulkeva katu, josta piti tulla Champs Elyséen sittain kesäpäiviä ja julkaisi lehteä Der Norden, mukaisesti 23 metriä leveä, ei ehtinyt valmis- jossa pohjoismaiset kirjoittajat saivat tilaa. tua. Hitler nimitti arkkitehti Albert Speerin Nordische Gesellschaft korosti historiallisia yh- ylimmäksi rakennustarkastajaksi. Speer oli teyksiä yli Itämeren, esimerkkinä Hansa-liitto. näyttänyt kykynsä jo useissa kansallissosialis- Saksalaismyönteisyys perustui myös akatee - tien johtajien palatsi- ja toimistotilahankkeis- misten asiantuntijoiden saksalaiskontakteihin sa. Ainoa Speerin ja Hitlerin kaavailemista ja hyvin hoidettuihin kulttuurisuhteisiin. To i - Germanian suurhankkeista, joka ehdittiin to- minta oli vuosina 1925–1936 erittäin vilkasta.52 teuttaa loppuun ennen sodan puhkeamista, oli Väitetään, ettei Hitler pitänyt Berliinistä. Berliinin ympärille rakennettu moottoritie.55 Hänen pitkän tähtäimen suunnitelmanaan Teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraa- oli muokata Berliinistä maailmanpääkaupun- na Olavi Paavolainen ihmettelee saksalaisen ki Germania, joka voittaisi kauneudessaan kulttuurin eristäytyneisyyttä: Pariisin ja Wienin. Hitler laati vuonna 1937 hoviarkkitehtinsa Albert Speerin kanssa Ber- Kansallissosialismi on siinä määrin syventynyt liinin uudelleenrakentamiseksi massiivisen oman maailmankuvansa luomiseen, että muiden suunnitelman, jonka mukaan ainakin 50 000 maiden kulttuuriset tapahtumat eivät tunnu sitä asuntoa purettaisiin suunniteltujen valtavien kiinnostavan. Mikä hirvittävä vaara tässä kulttuurisessa eristäytyneisyydessä piilee, on ilman muuta hallintopalatsien ja ministeriöiden tieltä. Osa selvää. Kuvaavana esimerkkinä voin mainita, että ehdittiin purkaa, mutta osan tuhosivat Berlii- tohtori Fred J. Domes ei edes tuntenut Lawrencen 53 nin pommitukset. Arviolta 70 000 juutalaisel- nimeä, jonka kirjoista muuten ainakin kaksi on ta tuhottiin asunnot. Vuonna 1935 valmistui Kolmannessa Valtakunnassa kielletty.56 yksi mahtavimmista ministeriöistä, 400 000 ne- liömetrin laajuinen ilmailuministeriö (Reichs - Paavolainen pahoitteli, että pohjoismaalaisten luftfahrtministerium), Tempelhoﬁn lentokent- oli mahdotonta keskustella saksalaisten kans- tää laajennettiin ja suuria näyttelytiloja raken- sa, jos puhe kääntyi Ranskan tai Englannin nettiin ennen muuta teollisen menestyksen uusimpaan kirjallisuuteen. Hänen mielestään esittelemiseksi Euroopan suurimmassa näyt- vain Kreivi Ottfried von Finkelstein oli niitä telyhallissa (Deutschlandshalle), josta piti tul- harvoja kolmannen valtakunnan ”puhdas- la 270 metriä korkea halli 170 000 ihmiselle. oppisia” kirjailijoita, joiden kehitystä myös Riemukaaresta suunniteltiin noin 125 metrin ulkomaiden on täysi syy seurata.57 korkuista ja 183 metriä leveää. Hitler toivoi Ensimmäisissä liittoutuneiden pommituk- Germanian valmistuvan vuoteen 1950 men- sissa vuosina 1940–1941tuhot jäivät pieniksi. nessä, mutta sota keskeytti hankkeen. Suun- Britit jopa luopuivat Berliinin pommittamises- nitelmasta ehti valmistua suuri paraatikatu, ta vuoden 1941 lopulla ja etsivät helpompia Ost-West-Achse, joka kulki Brandenburgin kohteita. Tammikuussa 1943 angloamerikka- portilta länteen.54 Pohjois-eteläsuunnassa laiset ilmavoimat aloittivat pommitusaallon,

189 marjatta hietala jonka seurauksena pelkästään maaliskuussa 1943 kuoli 700 berliiniläistä. Suurimmat ilma- hyökkäykset tehtiin elokuun 23.–24. päivien välisenä yönä vuonna 1943, jolloin Berliiniin pudotettiin 1 706 tonnia pommeja. Kaikkiaan 35 000 berliiniläisen arvioidaan kuolleen pommituksissa. Rakennuksia tuhoutui noin 68 000, näiden joukossa Spreen sotateollisuus- ministeriö, Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche, Teknillinen korkeakoulu ja Charlotten burgin linna. Myös sotatoimet rintamilla vaativat berliiniläisiltä useita tuhansia uhreja. Kun sodan alussa kaatui kuukausittain noin 360 berliiniläistä sotilasta, kaatui lokakuun 1942 ja 1943 välillä keskimäärin 1 565 sotilasta joka kuukausi. Liittoutuneiden tavoitteena oli pommituksilla nostattaa kansan mielipide kansallissosialisteja vastaan, mutta näin ei tapahtunut.58 Kirjailija Irja Salla matkusti Sak- sassa vuonna 1943 ja kuvasi sodan tunnelmaa teoksessaan Rakkautta raunioilla:

Lähdin savuavasta Münchenistä ja tulin savuavaan Berliiniin. Kyllä ”Tomit” saavat jälkeä pommituk- sillaan. Junan saapuessa Berliiniin ja ajaessa ohi Irja Sallan romaani Hävityksen keskellä. esikaupunkien vilisi kilometrittäin talorauniorivejä ohitse… Taloluurankoja – taloluurankoja …Kortte- Stalingradin tappioiden jälkeen koko kansa li korttelin jälkeen – kilometri toisensa perään …59 valjastettiin sotakoneistoon, naisten työvelvol- Salla jatkaa kuvaustaan noin kolme viikkoa lisuus pantiin käytäntöön ja luksuskauppoja myöhemmin: sekä ravintoloita suljettiin. Pommituksissa tu- houtuneita kulttuurilaitoksia haluttiin korjata. – – että ilma on täynnä sodan tuntua, niin kuin Ilmaiskuissa tuhoutunut Valtionoppeeran ilma voi olla täynnä kevään ja syksyn tuntua… että (Staatsoper Unter den Linden) rakennus saatiin omnibussit ja raitiot kiitävät sotalaulun sävelin korjattua niin, että se avattiin joulukuussa 1941. – mutta se ei ole musiikiksi muotoutunutta lau - Wilhelm Furtwängler johti Wagnerin, Hitlerin lua – se on outoa huminaa, jyrinää – myrskyä, jota mielisäveltäjän, Nürnbergin mestarilaulajia, 60 soittaa kaupunki jokaisella hermollaan. mutta ei osallistunut Göbbelsin toimesta

190 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana tehdyn Sinfonie und Liebe -elokuvan näytök- kuultiin vuodesta 1933 asti kiellettyä Mendels- seen. Elokuvassa kerrottiin, että kansallis- sohnin musiikkia Shakespearen näytelmään sosialistit olivat saaneet aikaan Berliinin fil- Kesäyön unelma. harmonikkojen menestyksen, mainitsematta juutalaisten orkesterinjohtajien tai muusikoiden osuutta. Filharmonikkojen konsertit, Berliinin tie jaetusta kaupungista joista osan johti Herbert von Karajan, jat- monikulttuuriseksi metropoliksi kuivat Potzdamer Platzilla aina vuoteen 1945 ja koko Saksan pääkaupungiksi asti osittain tuhoutuneessa konserttitalossa. Sodan aikaisessa Berliinissä sallittiin joidenkin Kansallissosialismin aikana Berliinin kulttuuri klubien aukiolot, jopa jazz, sillä Göbbelsin oli ollut eristyksissä kahdentoista vuoden ajan mielestä ihmisiä oli pidettävä hyvällä tuulella. muusta maailmasta. Maailmansodan jälkeen Kansallissosialisteille tärkein kulttuurin alue vallitsi kulttuurin nälkä; haluttiin kuroa kiinni oli elokuva, joilla vahvistettiin kansan yhteen- viive, joka oli alkanut vuonna 1933. Malleja kuuluvuutta ja taistelutahtoa. lainattiin lännestä. Osa unelmoi Weimarin Pommituksissa ja rintamalla kuolleiden Saksan aikaisen kulttuurielämän palauttami- määrä ei hidastanut juutalaisten vainoa. Ber- sesta. Avantgarde ei ollut enää samaa. Sodan liinissä oli vuonna 1940 vielä 70 000 juutalaista. jälkeisiä vuosia kutsuttiin kansan keskuudessa Heistä osa oli niin vanhoja tai köyhiä, etteivät ”kultaisiksi nälkävuosiksi”. Kulttuurielämästä he voineet paeta kaupungista. Juutalaisten elä- puuttui tuoreus ja aitous. Monet paossa olleet mä Berliinissä kävi asteittain yhä sietämättö- palasivat Länsi-Berliiniin todetakseen kaiken mämmäksi: syyskuusta 1941 lähtien he joutui- muuttuneen. Paikalliset jazzklubit aloittivat vat käyttämään Daavidin tähteä. Juutalaisten kellareissa raunioiden ympäröiminä. Ber- siirto kaupungista alkoi lokakuussa 1941.61 liinin filharmonikot soittivat bulgarialaisen Liittoutuneet pommittivat Berliiniä, ja kun johtajansa Sergiu Celibidachen johdolla elo- neuvostojoukot ajoivat tankeilla Berliinin kuvateatteri Titaniassa. Kun filharmonikko- sydä meen, ei myöskään Berliinin valtauksen jen johtaja Wilhelm Furtwängler palasi joh- yhteydessä voida puhua humaanisuudes- tamaan orkesteriaan Berliiniin toukokuussa ta.62 Toukokuun ensimmäisen päivän yönä 1947, näytti siltä, kuin Berliini olisi saanut ta- vuonna 1945 Neuvostoliiton joukot valtasivat kaisin kulttuurisen painoarvonsa. Konsertteja kaupungin. Päivää myöhemmin vaurioitu- järjestettiin kaikkialla, ja niitä saattoi olla jopa neen Brandenburgin portin huipulle nousi kaksitoista erilaista päivässä. Ulkomaailma punalippu. Berliiniin tunkeutuneet venäläi- iloitsi siitä, että Berliini eli. set ymmärsivät taiteen ja kulttuurin psyko- Kesäkuussa 1948 Neuvostoliitto aloitti Länsi- logisen merkityksen. Museoita avattiin ja jo Berliinin saarron, joka kesti lähes vuoden. 26. toukokuuta 1945 Berliinin filharmoni- Berliinistä tuli Saksan demokraattisen tasa- kot pitivät ensimmäisen konserttinsa, jossa vallan (DDR) pääkaupunki vuonna 1949.

191 marjatta hietala

Itä-Berliinin Kulttuuritalossa Unter den tuli ideologinen ase kahden maailman välillä. Lindenillä järjestettiin Neuvostoliiton taiteen Liittoutuneet lakkauttivat Kaiser Wilhelm näyttelyjä. Deutsches Theater avattiin tauon -instituutin, mutta sitä seurasi Max Planckin jälkeen ja avantgarde-kaudella mainetta niittä- nimeä kantava järjestö, jonka pääpaikaksi tuli nyt teatterin johtaja Fritz Wangenheim lupasi München jaetun Berliinin sijaan. Berliinin luoda teatterista ”Saksan uudelleenrakentami- vapaan yliopiston (Freie Universität) perusta- sen demokraattisen rintaman”. Bertolt Brecht minen Länsi-Berliinin saarron aikana vuon- palasi Itä-Berliiniin ja loi oman teatteriseu- na 1948 länsisektorille Dahlemiin, osittain rueensa, Berliner Ensemblen. Elokuvan alalla lakkautetun Kaiser-Wilhelm-Gesellschaftin saatiin pian nähdä antifasistisia ﬁlmejä, joiden tiloihin, oli vastavoima kommunistisen ideo- toivottiin herättävän kansalaiset taistelemaan logian värittämälle Humboldt-yliopistolle. tyranniaa vastaan. Taiteilijoita, kuten runoili- Tavoitteena oli myös opettajien ja oppilaiden ja Johannes R. Becheriä, ahdisteli Neuvosto- välisen kuilun pienentäminen. Kahta vuotta liiton salainen poliisi, sillä tämän tuotannosta aiemmin 1946 brittiläiset miehittäjät olivat ei löytynyt Stalinia ihannoivaa runoa. avanneet uudelleen teknillisen korkeakoulun. Neuvostoliittolaiset avasivat yliopiston tam- Sodan aikana myös nuorisoverkostot oli- mikuussa 1946, ja vuonna 1948 se nimet tiin vat katkenneet. 1940-luvun lopulta lähtien Humboldt-yliopistoksi. Yliopistoon nimite- DDR:n sosialististen nuorisojärjestöjen edus- tystä opettajista ja oppiaineiden sisällöistä tajat alkoivat tavata lännestä tulleiden järjes- päätti Neuvostoliiton mallin mukaisesti pe- töjen edustajia kesäleireillä.63 rustettu opetustoimen ylin elin, Deutsche Jaetun Saksan ensimmäisinä vuosina ber- Zentralverwaltung für Volksbildung. Opiske- liiniläiset liikkuivat kummallakin puolella lijoiden vastustuksesta johtuen yliopistosta ei kaupunkia, kunnes vuonna 1961 Itä- ja Länsi- kuitenkaan tullut puolueen ”käsikassaraa”. Berliini erotettiin toisistaan 173 kilometrin pi- Yliopiston ensimmäiset vuodet olivat kuiten- tuisella aidalla, josta noin sata kilometriä oli kin täynnä jännitystä. betonimuuria. Idän ja lännen kilpailu leima- Miehitysvalloista amerikkalaiset olivat si jaettua Berliiniä. Itä-Berliiniin jäi Berliinin vähiten tietoisia saksalaisesta kulttuurista. keskus maineikkaine yliopistoineen ja kirjas- Amerikkalaiset alkoivat julkaista lehteä Tages- toineen, koko museosaari, teattereita ja oop- spiegel, ja vuonna 1945 aloitti amerikkalainen pera. Kaksinkertaiset kulttuurilaitokset olivat radioasema American Forces Radio Network todellisuutta, kun kirjastoja, museoita ja teat- (AFN), jonka tavoitteena oli pitää yllä moraa- tereita perustettiin Länsi-Berliinin alueelle. lia amerikkalaisissa miehitysjoukoissa. Kun Vieraillessaan Länsi-Berliinissä 23. kesä- neuvostoliittolaiset estivät amerikkalaisia kuuta 1963 Yhdysvaltain presidentti John F. käyttämästä Berliner Rundfunk -radioase- Kennedyn on tulkittu antaneen tukensa berlii- maa, nämä perustivat itse uuden radioase- niläisille. Hän lausui tuolloin monimerkityk- man RIAS (Radio in American Sector), josta selliset sanat ”Olen berliiniläinen” (”Ich bin

192 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana ein Berliner”). Kennedy saavutti suunnatto- kiinnostus Suomea kohtaan pieneni.66 Yhtey- man suosion. Yleisradion kirjeenvaihtaja Pasi denpito Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välillä Rutanen kuvasi tapahtumaa: helpottui, kun neljän miehitysvallan välinen sopimus tuli voimaan vuonna 1972, ja seitse- Reitin varrelle osui silmiin sairaita, jotka oli kulje- mäntoista vuotta myöhemmin, 9.11.1989, tettu paikalle invalidikärryillä. Kaikkialla oli lippu- muuri alkoi murtua. Berliinin uusi nousu al- ja, suuria Amerikan lippuja, joita heiluteltiin ikku- koi, kun Saksan liittotasavallan pääkaupunki- noista ja aitojen päältä; pieniä lippuja, jotka olivat toiminnot päätettiin siirtää sinne vuonna 1991. liikuttavimman näköisiä vanhusten ja lasten käsis- Berliinin kahtiajako jätti jälkeensä talou- sä. Ja ihmiset nauroivat – – Joukkohysteria pur- kautui kolmen tunnin ajaksi rytmilliseen huutoon dellisen ja sosiaalisen kuilun entisen idän ja K-E-N-N-E-D-Y, K-E-N-N-E-D-Y. Tuskin maail- lännen välille. Muurin murtumisen jälkeen massa oli nähty montakaan sellaista yhden mie- kaupungista löytyi tyhjää toimistotilaa, jou- hen aiheuttamaa spontaania kansanliikettä kuin tomaata ja rakennuksia, joihin syntyi moni- Berliinissä kesäkuun 23. päivänä vuonna 1963.”64 muotoista kulttuuritarjontaa. Berliinistä tuli kulttuurikaupunki, mikä vaikuttaa edelleen Kylmän sodan aikana Suomi yritti olla puo- positiivisesti yritysten sijaintipäätöksiin. Ber- lueeton suhteessa Itä-ja Länsi-Saksaan. Ber- liini kerää jälleen yhteen taiteilijoita, kult- liinissä vierailevien oli päätettävä kumpaan tuuri-ihmisiä ja muita luovien alojen ammat- kaupunkiin he menivät. Sen jälkeen kun tilaisia paitsi Saksasta myös kaikkialta maail- Itä- ja Länsi-Saksa olivat 1953 avanneet kau- masta. Esimerkiksi Prenzlauer Bergin kau- palliset edustustonsa Helsingissä, ja Suomi punginosaan on syntynyt kiinnostava uuden avannut edustustonsa Bonnissa ja Itä-Berlii- kulttuurin keskittymä. Jo ennen Saksojen nissä, oli Suomi ainoa maa, jolla oli tasaver- yhdistymistä Berliinin onnistui päästä Euroo- taiset suhteet molempiin Saksoihin. Kilpailua pan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 1988. Saksojen välillä ja suhteessa Suomeen käytiin Kulttuuripääkaupunkivuoden pitkäaikaisista muun muassa kulttuurin alueella. DDR pe- vaikutuksista mainittakoon ﬁlmiakatemian rusti kulttuuri-instituutin Helsinkiin vuonna perustaminen Berliiniin.67 1960 ja Goethe-Instituutti aloitti Helsingis- Berliini veti puoleensa Weimarin tasaval- sä toimintansa vuonna 1963. Tutkijoita riitti lan lopulle saakka magneetin lailla taiteilijoi- opintomatkoille molempiin osiin Berliiniä. ta, arkkitehteja ja tiedemiehiä muista Saksan Esimerkiksi Itä-Saksan yliopistojen historian- kaupungeista. Saksojen yhdistämisen jälkeen tutkijoilla ja suomalaisilla historiantutkijoilla Berliiniin virtasi siirtolaisia, joiden mukana oli säännöllisiä tapaamisia.65 Itä-Saksa oli monikulttuurisuus on tullut jäädäkseen. Ber- aktii vinen Suomen suuntaan odottaen saavan- liiniin muutti jo 1990-luvulla pakolaisia enti- sa tunnustamisen Suomesta. Vuodenvaihtees- sen Jugoslavian alueelta, juutalaisia Venäjältä sa 1972–1973 Suomi tunnusti DDR:n ja solmi ja saksalaistaustaisia siirtolaisia. Kolmannes diplomaattisuhteet. Tämän jälkeen Itä-Saksan Berliinin maahanmuuttajista on lähtöisin

193 marjatta hietala

Turkista. Monikulttuurisuus on luonut erin- ohjel mistoyritys SAP (Systems, Applications omaiset edellytykset vaihtoehtokulttuureille. & Products in Data Processing) laajentui Ber- Myös klubikulttuuri on jo pitkään ollut osa liiniin. Samoin Saksan Universal Music siirsi Berliinin julkista tilaa, ja se tarjoaa kohtaus- Saksan pääkonttorin Hampurista Berliiniin.71 paikkoja eri taiteenaloja edustaville ihmisil- Heikki Aittokoski toteaa osuvasti: le.68 Klubeilla tunnustetaan olevan välillinen taloudellinen merkitys, sillä kuten Richard Berliinin rikkaus on siinä, että se herättää men- Florida on todennut, vilkas kaupunkielämä neillä tapahtumilla kysymyksiä, eikä pelkästään vain saksalaisia vaan yleisinhimillisiä kysymyksiä. edistää menestystä houkutellessaan lahjak- Berliini on valtava ulkomuseo, joka panee ajatte- kuuksia. Florida määrittelee kaupunkien lemaan. Berliinissä tiivistyvät 1800-luvun pöyhkeä luovuuden astetta kahden indeksin pohjalta: nationalismi ja 1900-luvun väkivaltainen järjet- gay-indeksin ja coolius-indeksin. Edelliseen tömyys, mutta myös kiintoisa nykyhetki ja 2000- kuuluvat suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sie- luvun mahdollisuudet.72 täminen, esimerkiksi homoklubien muodos- sa, kun taas jälkimmäiseen, cooliuteen, moni- Berliinin kehittäminen on ollut yhdistyneen puolinen kulttuuritarjonta sekä vilkas baari- ja Saksan kärkihankkeita. Tätä tavoitetta on ravintolakulttuuri. Ideana on luoda kohtaa- tukenut myös EU. Lähes kahdenkymmenen mispaikkoja erilaisille ihmisryhmille.69 Uusi vuoden ajan nostokurjet ovat olleet kiinteä kaupallinen keskus Potzdamer Platzilla viestii osa kaupunkikuvaa, mikä kertoo kaupun- sekin Berliinin uudesta noususta maailman- gin kasvusta. Uudelleen rakennettu linna kaupungiksi. (Schloss), Valtiopäivätalo, Potsdamer Platzin 2000-luvulle tultaessa elektroniikkateolli- pilvenpiirtäjät ja Berliinin Hauptbahnhof suus, lääke- ja biolääketieteellinen teollisuus – entisen Anhalter Bahnhoﬁn paikalle nous- sekä uusiutuva energia olivat nousevia teol- sut mahtava rautatieasemarakennus – osoitta- lisuudenaloja, ja nämä sekä uusmedia-alan vat berliiniläisten ja saksalaisten vahvaa pyr- yritykset ja muut luovat kulttuurialat löysi- kimystä yhdeksi Euroopan merkittävimmistä vät Berliinin.70 Esimerkiksi Euroopan suurin metropoleista. viitteet

1 Tawaststsjerna 2015, 56–60. 7 Hapuli 2004, 104: Karl. A. Tavaststjerna. Korta 2 Ibid. bref från en lång bröllopresa 1893. 3 Hietala 1987, 361–386. 8 Large 2001, 99. 4 Masur 1970, 127–130. 9 Richie 1998,163. 5 Hall 1998, 379–381. 10 Hapuli 2004, 112: Aino Kallaksen päiväkirja 6 Hapuli 2004, 106: Karl. A. Tavaststjerna. Korta 29.3.1909. Teoksessa Berliini, kirjailijan kaupun- bref från en lång bröllopresa 1893. ki on kymmeniä lausumia, tunnelmia, koke-

194 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

muksia ja runoja kirjailijoiden elämyksistä 37 Richie 1998, 330–331. Berliinissä. 38 Waltari 1929, 30–33. 11 Bergmann 1970, 48. 39 Döblin 2008 (1929), esim. 257–278. 12 Large 2001, 70–77. 40 Large 2001, 209. 13 Richie 1998, 185–186. 41 Hapuli 2004, 21: Olavi Paavolainen. Nykyaikaa 14 Large 2001, 62–67. etsimässä 1929. 15 Myös suomalaiset omaksuvat Saksasta ajatuk- 42 Kopelew 1989, 179–185. sen tieteestä kansakunnan voimana. 43 Hapuli 2004, 245: Hagar Olsson muistikirja. 16 Snellman 2001, 297–298. Huhtikuu 1928. 17 Large 2001, 78–82. 44 Hapuli 2004, 244: Elsa Enäjärvi. Kirje Martti 18 Ibid. Haaviolle 26.11.1927: Hapuli 2004, 245: Elsa 19 Vasold 1990, 244–271. Enäjärvi. Vanha iloinen Englanti 1928. 20 Dhom 2001, 738. 45 Hietala 1975, 33–38. 21 Saarinen 1991, 41. 46 Brunn 1989, 33–38. 22 Hietala 2006a, 131–146; Hietala, Marjatta, Suo- 47 Reulecke 2004, 27–31; Hietala 2006b, 110–111. mi Saksan kulttuuripiirissä (painamaton käsi- 48 Hietala 2006b. kirjoitus). 49 Saarinen 1991, 53–54. 23 Ylppö 1964, 37–42. 50 Hapuli 2004, 274: Mika Waltari. Sodan Berliinis- 24 Ibid., 37–38. sä 1942. 25 Litzen 2008, 69–74; Large 2001, 81. 51 Hapuli 2004, 258–259: Olavi Paavolainen. Risti 26 Hietala 2002a, 492–509; Hietala 2002b, 525– ja hakaristi 1964. 561. 52 Hiedanniemi 1980, 25–28, 101. 27 Hietala 2008, 57–67; Hietala 2003, 193–207; 53 Kopleck 2008, 29–37. Friberg 1920. 54 Large 2001, 255–318. 28 Die Akademische Auskunftsstelle an der Königlichen 55 Ibid, 306 Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin. 56 Paavolainen 1975 (1936) 38. 29 Berliner Akademische Wochenschrift, I. Jg. 57 Paavolainen 1975 (1936), 39. 1906/1907; Berliner Akademische Nachrichten, II. 58 Lange 2001, 351 Jahrgang 1907–1908; Akademische Rundschau. 59 Hapuli 2004, 39–40: Irja Salla. Rakkautta rau- Zeitsschrift für das gesamte Hochschulwesen und die nioilla. 9.9.1943. Akademischen Berufstände, I Jg. 1913. 60 Hapuli 2004, 39–40: Irja Salla. Rakkautta rau- 30 Berliner Akademische Nachrichten, II. Jahrgang nioilla. 26.9.1943. 1907–1908. 61 Large 2001, 320–351. 31 Large 2001, 48. 62 Sodanaikaisesta Berliinistä, pommituksista ja 32 Nikula 1993, 111–115; Hietala 1987, 359–360. muista sodan aiheuttamista kauheuksista ja 33 Ranki 2006, 135–146; Hiedanniemi 1980, 101. nälästä on runsaasti tutkimusta, kirjallisuutta 34 Hapuli 2004, 120: V. A. Koskenniemi. Vuosi- ja muistelmia. Mainitsen tässä yhteydessä Ma- sadan alun ylioppilas 1947. rie Vassiltchikovin päiväkirjat. Vassiltchikov, 35 Ylppö 1964, 53. joka oli venäläisen emigrantin prinssi Illarion 36 Lütgens 2013, 10–18. Vassiltchikovin neljäs lapsi, ja työskenteli sodan

195 marjatta hietala

aikana sairaalassa, käy läpi sotatapahtumat 66 Hentilä 2006, 147–162. kertoen sodan aiheuttamista kärsimyksistä ja 67 Schalenberg 2013, 114–120. tuhoista. Vassiltchikov 1985. 68 Bottà 2008, 295–300. 63 Asmuss, Kufeke & Springer 2005, 175. 69 Florida 2002. 64 Hapuli 2004, 50–51: Pasi Rutanen, 60-luvun 70 Bottà 2008, 295–300. maailmannäyttämö 1966. 71 Niemenmaa 2002. 65 Hentilä 2004, 242–256. 72 Aittokoski 1999, 88. lähteet ja kirjallisuus

Painetut lähteet Kirjallisuus

Akademische Rundschau. Zeitsschrift für das gesamte Aittokoski, Heikki (1999), Lihavan kotkan maa. Re- Hochschulwesen und die Akademischen Berufstände, portaasi Berliinin tasavallasta. Helsinki: WSOY. I Jg. 1913. Hrsg. von Wilhelm Baum und Fried- Asmuss, Buckhard, Kufeke, Kay & Springer, Philip rich Schultze. (toim.) (2005), Der Krieg und seine Folgen 1945. Berliner Akademische Wochenschrift, I. Jg. 1906/1907. Kriegsende und Erinnerungspolitik in Deutschland. Berliner Akademische Nachrichten, II. Jg. 1907–1908. Bönen: Kettler, 175–177. Hrsg. von Professor Dr. Wilhelm Paszkowski, Bergmann, Klaus (1970), Agrarromantik und (Leiter der Akademischen Auskunftstelle an der Grossstadtfeindlichkeit. Meisenheim am Glan: Königlichen Friedrich-Wilhelms-Universität zu Hein. Berlin). Bottà, Giacomo (2008), Urban creativity and Friberg, Maikki (1920), Tien varrella tapaamiani. Popular Music in Europe since the 1970ies. Helsinki: Naisten ääni. – M. Hessler & C. Zimmermann (toim.), Hapuli Ritva (1999) (toim.), Berliini. Kirjailijan kau- Creative Cultural Milieus. Frankfurt and New punki. Helsinki: SKS. York: Campus Verlag. Paavolainen, Olavi (1975), Kolmannen valtakunnan Brunn, Gerhard (1989), Einleitung: Zum Bild Ber- vieraana. Helsinki: Otava. 6. painos, (1. p. 1936). lins im Kaiserreich und in der Weimarer Re- Snellman, Johan Vilhem (2001), Saksan matka publik. – Berlin, Blicke auf die Deutsche Metropole. 1840–1841. Suomalainen reportteri postivaunujen Essen: Reimar Hobbing, 1–11. Euroopassa. suomennos Heikki Eskelinen. Hel- Dhom, Georg (2001), Geschichte der Histopathologie. sinki: Otava. Berlin: Springer. Waltari, Mika (1929), Yksinäisen miehen juna. Por- Döblin, Alfred (2008), Berlin Alexanderplatz, Hel- voo: WSOY. sinki: WSOY (alkuperäinen saksankielinen Vassiltchikov, Marie (1985), The Berlin Diaries 1940– teos 1929). 1945. London: Chatto Windus. Florida, Richard (2002), The Rise of the Creative Class, and How It’s Transforming Work, Leisure, Commu- nity and Everyday Life. New York: Basic Books.

196 tieteen ja kulttuurin kohtauspaikkana

Hentilä Seppo (2004), Harppi-Saksan haarukassa. – Marjatta Hietala (toim.), Tutkijat ja sota. Suo- DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa. Helsinki: malaisten tutkijoiden kontakteja ja kohtaloita toisen SKS. maailmansodan aikana. Helsinki: SKS. Hentilä, Seppo (2006), Zweimal Deutschland, Bitte Hietala, Marjatta (2002a), Tutkimuksen julkinen ra- schön! Pohjoismaista tutkimusta Saksan kysy- hoitus. – Päiviö Tommila (toim.), Suomen tieteen myksestä 1945–1973, Teoksessa Aleksanteri historia 4. Tieteen ja tutkimuksen yleinen historia Suvioja & Erkki Teräväinen (toim), Kahden kult- 1880-luvulta lähtien. Helsinki: WSOY. tuurin välittäjä. Hannes Saarisen juhlakirja. Hel- Hietala, Marjatta (2002b), Ulkomaiset yhteydet. sinki: Helsingin yliopisto. – Päiviö Tommila (toim.), Suomen tieteen historia Hiedanniemi, Britta (1980), Kulttuuriin verhottua 4. Tieteen ja tutkimuksen yleinen historia 1880-luvul- politiikkaa. Kansallissosialistisen Saksan kulttuuri- ta lähtien. Helsinki: WSOY. propaganda Suomessa 1933–1940. Helsinki: Otava. Kopelew, Lew (1989), Das russische Berlin. – Berlin. Hietala, Marjatta (1975), Der neue Nationalismus in Blicke auf die deutsche Metropole. Essen: Reimar der Publizistik Ernst Jüngers und des Kreises um ihn Hobbing. 1920–1933. Helsinki: Suomalainen tiedeakate- Kopleck, Maik (2008), Past ﬁnder Berlin 1933–1945. mia. Traces of German history. A Guidebook. Berlin: Hietala, Marjatta (2008), Dr. Agnes Sjöberg, die Christoph Links Verlag. erste Tierärztin Europas. – Uta-Maria Liertz & Large, David Clay (2001), Berlin. A Modern History. Robert Schweitzer (toim.), Women in the Acade- Allen Lane: The Penquin Press. my. Auswahl von Vorträgen anlässlich des Finnisch- Litzen, Aulikki (2008), Genius Logistics. Occupational Deutschen Seminars über Frauen in der Wissenschaft geographical mobility of Nobel Prize winners in gehalten am 19.–20. Mai 2006 in Berlin. Helsinki: science 1860–2005. Helsinki: The Finnish Society Aue Stiftung. of Science and Letters. Hietala, Marjatta (2003), Opiskelupaikkana Berlii- Lütgens, Annelie (2013), Strassen und Gesichter. ni suomalaisten naisopiskelijoiden Maikki Fri- – Strassen und Gesichter/Street and Faces. Berlin bergin ja Agnes Sjöbergin kokemana. – Laura 1918–1933. Berlin/Bielefeld: Kerber Verlag. Kolbe et al. (toim.), Meillä Euroopassa. Juhlakirja Masur, Gerhard (1970), Imperial Berlin. London: professori Päivi Setälälle 20.1.2003. Helsinki: Ota- Routledge & Kegan Paul. va. Niemenmaa, Vivi (2002), Berliini – metropolin mo- Hietala, Marjatta (1987), Services and Urbanization at net kasvot. – Vesa Keskinen, Martti Tuominen the Turn of the Century. The Diffusion of Innovations. & Mari Vaattovaara (toim.), Helsinki – pohjoinen Helsinki: Finnish Historical Society. metropoli. 16 ajankohtaisnäkökulmaa Helsingistä Hietala, Marjatta, Suomi Saksan kulttuuripiirissä suurkaupunkina. Helsinki: Helsingin kaupungin (painamaton käsikirjoitus). tietokeskus. Hietala, Marjatta (2006a), The development of in- Nikula, Riitta (1993), Architecture and Landscape. The ternational contacts in the 20th century. – Päiviö Building of Finland, Helsinki: Otava. Tommila & Aura Korppi-Tommola (toim.), Re- Ranki, Kristiina (2006), Berliini vai Pariisi? Suo- search in Finland – A History. Helsinki: Helsinki malaisia mielikuvia saksalaisuudesta ja rans- University Press. kalaisuudesta 1880-1914. – Aleksanteri Suvioja Hietala, Marjatta (2006b), Tutkijat ja Saksan suunta. & Erkki Teräväinen (toim.), Kahden kulttuurin

197 marjatta hietala

välittäjä. Hannes Saarisen juhlakirja. Helsinki: Schalenberg, Marc (2013), Wall city visions. Rep- Helsingin yliopisto. resentations of Europe in the context of ´Berlin Reulecke, Jürgen (2004), Grosstadt versus Feld- Kulturstadt Europas 1988. – Kiran Klaus Patel lager. Männliche Blicke auf die urbane Stadt in (toim.) The Cultural Politics of Europe. European der frühen NS-Zeit. Informationen zur modernen Capitals of Culture and European Union since the Stadtgeschichte 1/2004, 27–31. 1980. London: Routledge. Richie, Alexandra (1998), Faust´s Metropolis. A Tawaststjerna, Erik (2015) (toim.), Sibelius. Helsinki: History of Berlin. New York: Carrol & Graf Pub- Otava. lishers. Vasold, Manfred (1990), Rudolf Virchow. Der Grosse Saarinen, Hannes (1991), Berliini. Kulttuuria ja his- Arzt und Politiker. Frankfurt am Main: Fischer toriaa. Helsinki: Otava. Taschenbuch Verlag.

198 mirja mäntylä

”Suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita” Geologikongressin retkeily Tampereella 1897

Elokuussa 1897 Tampere sai toimia muuta- ja Tampereelle merkittävästä tiedetapahtu- man päivän ajan kansainvälisen geologi- masta on jäänyt vain niukasti aineistoja kir- kongressin isäntäkaupunkina. Geologien jastoihin ja arkistoihin. Suomen Maantieteel- Tampereen-vierailu oli osa Pietarissa järjestet- lisen Seuran arkistosta löytyy merkintä retken tävän kongressitapahtuman Suomen-retkeä, järjestelyistä vastaavan komitean perustami- joka toteutettiin viikon mittaisena ennen sesta Helsinkiin marraskuussa 1896. Komi- varsinaista kongressia. Nelipäiväisen Tampe- teaan kuuluivat Suomen Geologisen Komis- reen-retken ohella geologit tutustuivat geo- sionin päällikkö Jakob Johannes Sederholm logisiin kohteisiin Lahdessa ja Suursaarella. ja tohtori Wilhelm Ramsay sekä professori Kongressien ja konferenssien yhteydessä on Edvard Neovius, luotsipäällikkö N. Sjöman, ollut aina tapana varata aikaa sosiaaliseen oh- tohtori August Ramsay ja everstiluutnantti jelmaan, jonka tarkoituksena on antaa vierail- M. Alftan.1 Komitean aineistoja ei kuiten- le mahdollisuus tavata kollegoitaan epäviral- kaan löydy Suomen Maantieteellisen Seuran lisen seurustelun merkeissä sekä tutustuttaa eikä Sederholmin johtaman Geologisen Ko- vierailijoita paikalliseen kulttuuriin ja isäntä- missionin (Geologisen tutkimuskeskuksen) kaupungin ja lähiseudun nähtävyyksiin. Mitä arkistosta. Myöskään Tampereelle peruste- retkikunnalle haluttiin näyttää Tampereelta ja tun paikalliskomitean arkistoa ei ole löytynyt. millaisena Tammerkosken kaupunki haluttiin Vaikuttaa siltä, että komiteoiden toiminta on esittää ulkomaisille vieraille? Tarkastelen vie- ollut epä virallista verkostosuhteisiin perustu- raille tarjottua sosiaalista ohjelmaa ja pohdin, vaa toimintaa, josta ei ole pidetty pöytäkirjoja. miten täkäläinen ohjelma erosi kongressien Helsingin pääkomitean keskushahmo on ollut osanottajille tarjotusta ohjelmasta muualla Sederholm, jonka Åbo Akademin kirjastos- Suomessa. Mihin asioihin ulkomaiset vieraat sa sijaitsevasta laajasta arkistosta löytyy kir- kiinnittivät huomiota Tampereella ollessaan? jeenvaihtoa Tampereen seudun toimijoiden Geologikongressin Suomen-ekskursion tut - ja retken osanottajien kanssa. Tampereella kiminen on tehtävänä haastava, sillä Suomelle keskushenkilö oli von Kraemer, jonka hyvät

199 mirja mäntylä suhteet paikalliseen eliittiin, kuten tehtaiden lehdistössä ja noteerattiin myös ulkomaisis- ja kartanoiden omistajiin, heijastunevat Tam- sa lehdissä, näyttää jääneen kuriositeetiksi, pereen ohjelmassa. Tieto siitä, että Tampe- josta ei ole kirjoitettu ja jota ei ole aiemmin reen kaupunginvaltuuston ja rahatoimikama- tutkittu. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä rin pöytäkirjoissa ei ole mitään merkintää siitä, kansainvälisistä konferensseista ja varsinkin että yli sata kansainvälistä vierasta oleskelee niihin liittyneistä ekskursioista on tehty hyvin kaupungissa neljän päivän ajan, on tutkimuk- vähän tutkimusta. sen kannalta hyvin puhutteleva. Tämä tukee käsitystäni retken järjestelyjen henkilökohtai- siin suhteisiin perustuvasta luonteesta. 1800-luvun tieteelliset kongressit Suomalaisissa sanomalehdissä ilmestyi ja Suomi uutisia retken järjestelyistä, laajoja ja yksi tyis - kohtaisia kuvauksia retken vaiheista, ulko- Kansainväliset tieteelliset kongressit olivat maisille vieraille tarkoitettuja kirjoituksia sekä osa tieteen kansainvälistymisprosessia, jol- vieraiden kiitoskirjoituksia. Retkikuvauksia le taloudellinen ja tekninen kehitys sekä kirjoittivat ekskursion mukana matkustaneet yhteiset poliittiset hankkeet, kuten Wienin lehtimiehet, joiden pääasiassa helsinkiläisleh- kongressi, loivat edellytykset. Tieteessä 1800- dissä ilmestyneitä kirjoituksia muut lehdet luvun aikana tapahtuneet muutokset lisäsivät lainasivat. Kongressin jälkeen ulkomaisissa tarvetta vahvistaa kontakteja eri maiden tiede- lehdissä ilmestyi artikkeleita, joissa Suomen- miesten välillä. Tutkimusten määrä kasvoi ekskursio oli kuitattu yleensä vain maininnal- nopeasti. Tarvittiin standardointia, tieteellis- la. Poikkeuksena ovat Preussin valtiongeologi tä vertailua, mahdollisuuksia vaihtaa uusinta K. Keilhackin kirjoitukset, joissa hän kuvaa tutkimustietoa sekä rajat ylittävää yhteistoi- ekskursion osanottajana tapahtumia Suomes- mintaa suurissa projekteissa. Kongresseista sa, vaikka pääpaino on hänelläkin geologis- tuli säännöllisesti järjestettäviä tilaisuuksia, ten olojen kuvaamisessa. Suomessa kirjoittelu joissa uusimpien tutkimustuloksien esittelyjen ekskursiosta loppui käytännössä täysin retken lisäksi perustettiin myös kansainvälisiä tiede- päätyttyä. Minkäänlaista yhteenvetoa retken järjestöjä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa järjestelyjen onnistumisesta tai keskustelua pidettyjä kongresseja tutkineen Eckhardt retken tiimoilta ei jälkikäteen lehdistössä Fuchsin mukaan kansainvälinen tiedeyhteisö ilmennyt. Ainoa retkestä Suomessa ilmestynyt luotiin kongresseissa. Ensimmäiset tieteelliset artikkeli oli Julius Ailion Kansanvalistusseuran kongressit oli järjestetty jo 1700-luvun lopussa, kalenterissa vuonna 1897 julkaistu ”Geoloogi- mutta säännöllinen kongressitoiminta käyn- kongressin jäsenten retkeilyt Suomessa”. Suo- nistyi vasta 1800-luvun puolivälissä. Lontoon men mittakaavassa merkittävä tapahtuma, maailmannäyttelyssä vuonna 1862 konfe- jossa Suomi sai kansainvälistä näkyvyyttä renssit tulivat pysyväksi osaksi myös maail- ja joka oli voimakkaasti esillä kotimaisessa mannäyttelyiden ohjelmaa. Järjestettyjen

200 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita” kongressien määrän kasvu oli huimaava. Kun muistomerkeille tai menneisyyttä kuvasta- 1860-luvulla pidettiin vuosittain kymmenkun- viin tapahtumiin suuntautuvasta matkailusta, ta kongressia, oli niitä 1900-luvun alussa noin jolloin voidaan puhua kulttuurimatkailun 135 vuodessa. Vuosien 1880 ja 1900 välisenä teknisestä määritelmästä. Kulttuurimatkailun aikana kongressien määrä viisinkertaistui.2 käsitteellisessä määritelmässä taas keskeistä Tieteellisillä kongresseilla oli myös poliit- on matkan luonne ja motivaatio. Matkailu tista merkitystä. Valtiot lähettivät virallisia dele - oli 1800-luvun lopulla vahvasti tavoitteellista gaatioitaan ja tukivat taloudellisesti kong res- ja sen yleisenä ja sosiaalisesti hyväksyttynä sien osanottajia, joiden oletettiin edustavan motiivina oli uuden oppiminen.5 Tämä sopii kansallisia pyrkimyksiä. Isäntämaassa hallit- erityisesti kongressimatkoihin, joissa tavoite si japerhe ja hallitus toimivat kongressien uuden etsimisestä, kokemisesta ja oppimisesta suojelijoina. Viralliset kutsut lähetettiin diplo - onkin keskeisellä sijalla. Erityisen selvää tämä maattisten kanavien kautta. Kongresseja jär- on kongresseihin liittyvien ekskursioiden6 jestettiin myös hallitusten aloitteesta tai valti- kohdalla. oiden kustantamina. Fuchsin mukaan ennen Suomalaiset tiedemiehet osallistuivat alus- ensimmäistä maailmansotaa pidettyihin kong- ta lähtien ahkerasti Euroopassa ja Amerikas- resseihin osallistuneet tiedemiehet katsoivat sa pidettyihin tieteellisiin kongresseihin. olevansa yhtäältä kulttuurinsa ja kansakun- Osallistumista helpottivat valtion myöntämät tansa edustajia ja toisaalta osa kansain välistä matka-apurahat. Suomessa kansainvälisiä tiedeyhteisöä.3 kongresseja ei 1800-luvulla järjestetty. Lähi- Tieteelliset kongressit voidaan toisaalta alueilla järjestettiin kuitenkin useita kongres- nähdä myös osana matkailua. Oppineet ja seja 1800-luvun aikana, sillä Tukholma ja Pie- tiedemiehet ovat jo vuosisatoja tehneet mat- tari olivat suosittuja kongressikaupunkeja.7 koja päästäkseen yhteyteen toistensa kanssa. Etenkin Pietarissa järjestettyjen kongressien Keskiajalla he muodostivat yhteisöjä, jois- yhteydessä kongressivieraita saapui toisinaan ta osasta kehittyi tieteenalansa keskuksia ja myös Suomeen. He tulivat joko yksityisesti myöhemmin yliopistoja. Uudella ajalla tiede- matkailemaan maassamme, Suomen senaatin miehet tekivät grand tour -matkoja, joiden kutsuvieraina tai kongressiin liittyvän ekskur- tarkoituksena oli opiskelu ja tutkimuksen sion osanottajina. tekeminen Euroopan kulttuurikeskuksissa, Omatoimimatkailijoista esimerkkinä on kuten Roomassa, Pariisissa ja Firenzessä. Mo- ranskalainen professori Léon de Rosny, joka nilla tieteenaloilla tutkimusmatkojen tekemi- osallistui orientalistikongressiin Pietarissa nen on ollut 1700-luvulta lähtien kiinteä osa 1876. Hän oli tunnettu itämaisten kielten tut- tieteel listä työtä.4 Tieteellisiä kongresseja ja kija ja Pariisissa vuonna 1873 pidetyn ensim- niihin liittyviä ekskursioita voi kuvata myös mäisen orientalistikongressin puheenjohtaja. kulttuurimatkailun käsitteellä. Käsitettä kult- Pietarin kongressin jälkeen de Rosny teki yh- tuurimatkailu on käytetty usein esimerkiksi dessä kahden toverinsa kanssa kiertomatkan

201 mirja mäntylä

Konsulinsaaren kesäravintola, Tammerkoski ja Finlaysonin tehtaat. Kuva: Svante Lagergrén 1891. Vapriikin kuva-arkisto.

Etelä-Suomessa. Hän oli suunnitellut Suo- linnaan ja Tampereelle. Hämeenlinna puu- men-matkaa jo pitkään, mutta mitään valmis- kaupunkina viehätti ranskalaisia, kun taas teluja matkaa varten ei ollut tehty ja seurue Tampereen teollisuuskaupungista he eivät matkustikin ilman ennakkosuunnitelmaa. erityisemmin pitäneet. Tampereelta he suun- Retkeläiset tutustuivat ensin Viipuriin ja tasivat Toijalan kautta Turkuun, jossa vilkas Monrepos’hon. Viipurista he matkustivat ju- hyörinä Aurajoen rannalla ja kaupunkikuvan nalla Riihimäelle ja sieltä edelleen Hämeen- värikkyys mustalaisineen ja emigrantteineen

202 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

innosti matkalaisia. Turusta ranskalaiset mat- vaan joiden täytyy määrätietoisesti rakentaa kustivat laivalla Saloon ja sieltä Helsinkiin. kulttuurista identiteettiään. Näihin nähtävyyk- Helsingissä he tapasivat Suomen historian siin saatettiin liittää muualla pyhiin paikkoi- professorin Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen, johon hin yhdistyneitä merkityksiä. Yhdysvalloissa Léon de Rosny oli tutustunut Pariisissa.8 esimerkiksi Niagaran putouksista muodostui Pietarissa järjestetyt kongressit tarjosivat 1800-luvulla eräänlainen pyhiinvaelluspaik- suomalaisille mahdollisuuksia tehdä Suo- ka, jonne tultiin ihailemaan Jumalan luomis- mea tunnetuksi ulkomailla. Suomen senaatti työn aikaansaannoksia ja kokemaan ylpeyttä kutsuikin kongressien osanottajia vierailulle omasta maasta. Niagarasta tuli Amerikan maahamme. Kutsun saivat vuoden 1890 van- symboli ja vierailusta putouksella tärkeä ame- keinhoitokongressi, vuonna 1892 pidetty rauta- rikkalaiseen elämäntapaan kuulunut rituaali.10 tiekongressi sekä vuoden 1897 geologikong- Imatran koski oli Suomen Niagara – Suomen ressi. Vierailukohteena oli Imatra, joka toimi luonnon dramaattisin kohde, joka jokaisen senaatin tarjoamien päivällisten pitopaikkana. Suomessa matkailevan oli nähtävä. Koska Vankeinhoitokongressin osanottajat kävivät Imatran koskella oli erityinen asema nuorel- myös Helsingissä, jossa he tutustuivat Sörnäis- le kansakunnalle, myös ulkomaiset kongressi- ten vankilaan, kaupungin nähtävyyksiin ja vieraat haluttiin viedä kosken partaalle. osallistuivat Helsingin kaupungin järjestämille Suomen senaatin kongressivieraille järjes- juhlapäivällisille. Useat seikat selittävät Imat- tämissä Imatran-retkissä juhlapäivällisineen ran valintaa paikaksi, johon kongressivieraat on nähtävissä myös poliittisia motiiveja. Suo- haluttiin tuoda. Ensinnäkin paikka sijait si men olosuhteita ja erillisasemaa haluttiin teh- melko lähellä Pietaria ja liikenneyhteydet dä tunnetuksi tiedemaailman eliitille. Venäläi- olivat hyvät, etenkin Karjalan radan valmis- sissä lehdissä esiintyi kriittisiä äänenpainoja tuttua vuonna 1892 Viipurista Elisenvaaraan suomalaisten järjestämistä kongressitapahtu- ja Imatralle. Toiseksi Imatralle oli perustettu mista. Novoje Vremja kommentoi juhlapäiväl- hotelli palvelemaan nimenomaan korkea- lisillä pidettyjä puheita, jotka lehden mukaan tasoista majoitus- ja ravintolapalvelua vaativaa olivat geologikongressin yhteydessä hillitym- ulkomaista asiakaskuntaa. Tärkein tekijä oli piä kuin vuonna 1890, jolloin vankeinhoito- kuitenkin Imatran koski, joka oli Suomen suo- kongressi oli maassa. Lehden mukaan silloin situin ja kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. yritettiin vedota Eurooppaan ja herättää myö- Sitä kävi 1890-luvulla katsomassa arviolta tätuntoa Suomen asemaa kohtaan ja puhut- 5 000 matkailijaa vuosittain.9 John F. Searsin tiin ”Suomen riippumattomasta kansallisesta mukaan luonnonkohteet turistinähtävyyksinä ja valtiollisesta elämästä”. Vuonna 1897 lehteä ovat erityisen tärkeitä nuorille kansakunnil- ärsytti suomalaislehtien ja päivällispuhujien le, joilla ei ole pitkää historiallista perinnettä, harrastama itsensä ylistäminen.11

203 mirja mäntylä

VII kansainvälinen geologikongressi miesvaltainen, mutta mukana oli myös tun- Pietarissa ja Suomen-retki nettu amerikkalainen naisgeologi Florence Bascom, suomalainen Hanna Lindberg sekä Kansainvälinen geologikongressi oli järjes- tiedemiesten puolisoita.13 Filosoﬁan maisteri tetty ensimmäisen kerran Pariisissa 1878 Hanna Lindberg oli tunnettu huomattavan ja seitsemäs kokoontuminen oli Pietarissa laajasta kielitaidostaan ja osallistui retkeen elo-syyskuun vaihteessa vuonna 1897. Juhla- ilmeisesti järjestäjien edustajana.14 va avajaistilaisuus ja istunnot pidettiin Pieta- Retken aluksi Helsingin kaupunki järjesti rin eläintieteellisessä museossa, ja kongres- päivällisen Kaivohuoneella, jossa juhlapu- sin avasi suuriruhtinas Konstantin, joka oli heen piti senaattori Leo Mechelin. Helsingis- kongressin kunniapresidentti ja Pietarin tiede - tä retkikunta matkusti 22. elokuuta ylimää- akatemian esimies. Keisari Nikolai II ja Venä- räisellä junalla Tampereelle. Ensimmäinen jän hallitsijahuone edistivät myös monin ta- tutkimusretki tehtiin samana päivänä junalla voin järjestelyjen onnistumista. Kongressiin Siuroon, Suoniemelle ja Kulovedelle. Seuraa- oli ilmoittautunut yli tuhat henkeä ja siihen vana päivänä oli vuorossa retki höyrylaivoil- osallistui noin 700 geologia ja muuta tiede- la Näsijärveä pitkin Aitolahdelle ja Teiskoon, miestä 27:stä eri maasta. Kongressiin liittyi joissa tutustuttiin useisiin geologisesti kiinnos- useita ekskursioita. Ennen avajaisia järjestet- taviin kohteisiin. Päivällinen syötiin Teiskolan tiin 30 päivän ekskursio Uralille, kahden vii- kartanossa ja illalla ohjelmassa oli vielä teen- kon Viron-matka sekä viikon retki Suomeen. juontia keskellä Tammerkoskea sijaitsevassa Kongressin aikana järjestettiin lyhyitä retkiä Konsulinsaaressa. Elokuu 24. päivänä geolo- Pietarin ympäristöön sekä matka Imatran kos- git nousivat jälleen junaan ja matkustivat nyt kelle. Kongressin jälkeen oli tarjolla kolmen Suinulaan ja Orivedelle. Paluumatkalla pysäh- päivän retki Moskovan ympäristöön sekä dyttiin Kangasalla, jossa geologit tutustuivat kolme vaihtoehtoista matkaa Etelä-Venäjälle. harjuihin ja nauttivat päivällistä Kangasalan Kaiken kaikkiaan VII geologikongressi eks- Seurahuoneella. Illaksi ryhmä palasi jälleen kursioineen kesti kaksi ja puoli kuukautta.12 Tampereelle, jossa illanviettoa jatkettiin Pyy- Suomen-retki alkoi Helsingistä 21. elokuuta nikillä Rosendahlin ravintolassa. Viimeisenä ja päättyi Pietariin 28. elokuuta. Osallistujia päivänä Tampereella vieraat ja heidän suo- oli hieman yli sata, ja he tulivat Euroopasta, malaiset isäntänsä nauttivat juhlapäivällisen Yhdysvalloista ja Venäjältä. Suomeen saapui Lielahden kartanossa. huomattava joukko eturivin geologeja ja mui- Tampereelta retki jatkui junalla Lahteen, ta tieteentekijöitä, sillä puolet retken osanotta- jonka ympäristössä vieraat retkeilivät torstaina jista oli professoreita ja tohtoreita. Lisäksi oli 26. elokuuta. Lahdesta retkikunta jatkoi rauta- valtiongeologeja, vuori-insinöörejä, geolo- teitse Kouvolan kautta Kotkaan ja sieltä höyry- gisten yhdistysten edustajia sekä muita alan laivalla Suursaarelle tutustumaan saaren eri- asiantuntijoita ja harrastajia. Retkikunta oli koiseen kallioperään. Suursaarelta retkeilijät

204 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita” saapuivat 28. päivän aamuna Viipuriin, josta Lavo nius.17 Merkille pantavaa on, että Tampe- he matkustivat junalla samana iltana pidet- reen kaupunki ei osallistunut retken järjeste- tyyn kongressin avajaistilaisuuteen Pietariin. lyihin millään tavalla18, vaan komitean jäsenet Pietarin kongressi-istuntojen välissä pidet- ja yksityishenkilöt hoitivat kaikki järjestelyt ja tiin vapaapäivä, jolloin noin 600 henkeä tilaisuudet myös kaupungin alueella. kokoontui Imatralle Suomen senaatin järjes- Suomen-ekskursion osanottajat saapuivat tämille juhlapäivällisille. Mukana oli myös kotimaastaan suoraan Helsinkiin. Jo useita geologeja, jotka olivat osallistuneet Suomen- päiviä ennen retken alkamista kongressi- ekskursiolle. Tampereen seudulta tilaisuu- vieraita liikkui kaupungin kaduilla. Retkelle teen oli kutsuttu Lielahden kartanon omista- osallistunut arkeologi Julius Ailio perustelee, ja Wilhelm Fredrik von Nottbeck, Teiskolan miksi retki aloitettiin Helsingistä: ”Täytyihän kartanon omistajat Aina Tammelander sekä heidän ensiksi nähdä suuriruhtinaskunnan Axel ja Florence Tammelander, pankinjoh- nuori pääkaupunki, sen valtiollinen ja henki- taja Nils Idman, Karkun nimismies Werner nen keskuspiste.”19 Osanottajia varten retken Wegelius, Tampereen poliisimestari Carl von johtajat J. J. Sederholm ja Wilhelm Ramsay Kraemer sekä insinööri Magnus Lavonius.15 olivat laatineet ranskankielisen opasvihon, He olivat geologiretkikunnalle vieraanvarai- joka sisälsi retken aikataulun ja muuta hyödyl- suuttaan osoittaneita kartanonomistajia sekä listä tietoa retkeläisille. Vihkosessa esiteltiin vieraiden isäntinä toimineita ja retken jär- laajasti Helsingin palveluita ja nähtävyyksiä. jestelyistä vastanneita paikallistoimikunnan Tarjolla oli tietoa myös opastetusta kiertoaje- jäseniä. lusta kaupungissa sekä kaupungin geologisista Suomen-retken johtajina toimivat Suomen kohteista ja kokoelmista, joihin vieraiden oli Geologisen komissionin päällikkö Jakob Jo- mahdollista tutustua. Kiertoajelun reitistä ja hannes Sederholm sekä tohtori Wilhelm kohteista on nähtävissä, että vieraille näytet- Ramsay, molemmat kansainvälisesti tunnettiin tärkeimmät hallinnon, tieteen ja taiteen tuja geologeja. Järjestelyistä vastasi Helsinkiin rakennukset. Helsingin monumentaalinen perustettu komitea, johon myös Sederholm ja empirekeskusta ja sen ympärille vuosisadan Ramsay kuuluivat.16 Helsingin pääkomitean viimeisellä neljänneksellä nousseet uudet jul- lisäksi Tampereella toimi paikalliskomitea, kiset rakennukset edustivat Suomessa man- joka huolehti majoituksesta sekä muista geo- nermaista urbanismia, jota haluttiin erityisesti logikongressin kaupungissa oleskeluun liitty- esitellä. Reitin varrella sijaitsivat myös Hel- vistä järjestelyistä. Komitean johtoon kutsut- singin tärkeimpiin nähtävyyksiin lukeutuneet tiin poliisimestari Carl von Kraemer, jolla oli uudenaikaiset kaupunkipuistot, Tähtitornin- laaja sosiaalinen verkosto kaupungissa ja sen vuori ja Kaivopuisto, sekä Aleksanteri II:n ja ulkopuolella. Muut jäsenet olivat Finlaysonin J. L. Runebergin patsaat, jotka edustivat ajan isännöitsijä Christian Bruun sekä Tampereen poliittista, kansallisia tarkoitusperiä palvele- Pellavatehtaan kutomon johtaja Magnus vaa kuvanveistotaidetta.20

205 mirja mäntylä

Noin 30 000 asukkaan Tampere oli Helsin- painatti ja jakoi retken osanottajille kuponki- kiin21 verrattuna pikkukaupunki, mutta Suo- vihkoja ajurimatkojen maksamista varten. men teollistuneimpana kaupunkina omalei- Vastaavanlainen kuponkikäytäntö oli ollut mainen. Geologiretkikunnan saapuminen käytössä ulkomaisissa kongresseissa. Paikal- kaupunkiin oli merkittävä tapahtuma, johon listoimikunnan johtajana poliisimestari Carl suuri joukko kaupunkilaisia osallistui vierai- von Kraemer kutsui vuokra-ajurit koolle, in- den isäntinä, majoittajina, kuljettajina ja muis- formoi heitä lippukäytännöstä ja kehotti hei- sa tehtävissä. Ulkomaisia kauppiaita, liike- tä puhdistamaan vaununsa ja pukeutumaan miehiä, taiteilijoita, työmiehiä ja palvelijoita siististi kongressivierailun aikana. Tieto ku- sekä matkailijoita oli tehdaskaupungissa kyllä ponkien käyttöönotosta synnytti vilkasta totuttu näkemään, sillä Tampereella vieraili keskustelua Tampereella. Nuorsuomalaisten 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa noin Tampereen Sanomat kirjoitti aiheesta otsikolla 300–450 ulkomaalaista vuosittain. Lisäksi teh- ”Uutta rahaa Tampereella”. Lehti pilkkasi pika- taissa työskenteli englantilaisia, saksalaisia ja ajureille ulkomaisten ”herrojen” vuoksi ruotsalaisia insinöörejä, teknikoita, mekaanik- annet tua siistiytymiskehotusta sekä kritisoi koja ja muuta henkilökuntaa.22 Geologiretki- kuponki käytäntöä. Lehti ihmetteli ”ovatko kunnassa poikkeuksellista oli ryhmän suuri täkä läiset viranomaiset oikeutettuja säätä- koko. Jo osanottajien majoittaminen vaati mään aju reillemme määräajaksi uutta rahaa huomattavia järjestelyjä. Kaikki vieraat eivät maassa käyvän, ainoan laillisen markan ja mahtuneet kaupungin kahteen hotelliin, vaan pennin sijaan”.24 osa oli majoitettava matkailijakotiin sekä Tampereen Kauppaseuran lehti, Tampereen Finlaysonin suureen juhlasaliin. Loput sijoi- Uutiset, puolusti kuitenkin komitean ”hyvää tettiin yksityisten kaupunkilaisten koteihin tarkoittavia toimenpiteitä”. Lehti selitti kupon- sekä kaupungin ulkopuolelle, sillä ainakin kien käyttöönoton johtuvan siitä, ettei kaikil- Hatanpää kartano otti vieraita vastaan. Ajan- la vierailla otaksuttavasti ollut Suomen rahaa kohta teki perhemajoituksen ongelmalliseksi, mukanaan. Alueen ruotsinkielisten äänen- sillä kaupungin säätyläisasukkaista valtaosa kannattaja, Tammerfors Nyheter, paheksui voi- oli joko matkustanut pois kesäksi tai oleskeli makkaasti Tampereen Sanomien kirjoittelua ja maaseudulla.23 toivoi, että myös yleisö poliisikamarin tavoin Tampereen paikallistoimikunta toteutti osaisi tehdä velvollisuutensa, jotta kongressin Helsingissä sijainneen pääkomitean ehdotuk- vierailu olisi onnistunut. Poliisimestari von sia. Retken osanottajat olivat kukin maksaneet Kraemerin vastine, joka lopetti keskustelun 130 markkaa retkikassaan, jolla katettiin yhtei- Tampereen uudesta rahasta, julkaistiin päi- sesti matka-, majoitus- ja ateriakulut retken vää ennen geologien saapumista kaupunkiin. aikana. Helsingissä sijainneen pääkomitean Kirjoituksessaan Kraemer perustelee, miksi ehdotuksesta Tampereen paikalliskomitea kupongit oli otettu käyttöön ja korostaa, että

206 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

syynä ei ole pelko ajurien epärehellisyydes- enemmän, matkailijalle ehdotetaan edellisten tä. Lisäksi Kraemer muistutti, että geologien kohteiden lisäksi käyntiä Kangasalla tai, jos ”käynti useammissa paikoissa maassamme Kangasala on jo nähty, matkaa Nokialle tai tuottaa maallemme suuren kunnian”.25 kauemmaksi länteen päin.26 Tunnetun matkailuntutkijan Dean Mac- Cannelin määritelmän mukaan turistinähtä- Tampereen nähtävyyksinä Tammerkoski, vyys koostuu turistin, kohteen ja kohteesta tehtaat ja Pyynikki kertovan informaation välisestä suhteesta. Kohteen merkitseminen, esimerkiksi mainin- Geologiretkikunnan jäsenet yöpyivät Tampe- nat opaskirjoissa ja matkakertomuksissa, pää- reella, mutta päivät he viettivät tutkimusretkil- tyminen matkamuistojen kohteeksi tai kylttien lä lähikunnissa. Kun retkille lähdettiin aamui- asettaminen, erottaa kohteen muista vastaa- sin noin kello 9 ja kaupunkiin palattiin 9–10 vista. Kohteen erityisluonteen määrittelyn ja aikaan illalla, vieraille jäi niukasti aikaa tutus- vahvistamisen kautta syntyy yhteinen käsitys tua Tampereen nähtävyyksiin. Sederholmin siitä, mikä on näkemisen arvoista. Tähän pro- ja Ramsayn opasvihkossa kerrotaan laajasti sessiin ovat aikojen kuluessa olleet osallisina Helsingin palveluista ja nähtävyyksistä, mutta muun muassa matkaoppaiden tekijät, matka- Tampereelta mainitaan ainoastaan Pyynikin kirjailijat, runoilijat, maisemamaalarit, hal- näkötorni, josta kerrotaan olevan upea näkö- litsijat, paikalliset matkailuyrittäjät, erilaiset ala kaikkialle ympäristöön. Opasvihon lisäk- matkailuorganisaatiot sekä yksittäiset matkai- si retken järjestäjät suosittelivat retkeilijöille lijat.27 Tampereen Sanomien julkaisema saksan- luet tavaksi August Ramsayn juuri ilmestynyt- kielinen kirjoitus toivotti Geologiretkikunnan tä matkaopasta Finnland, Handbuch für Reisende, jäsenet tervetulleiksi kaupunkiin. Siinä kuva- jossa myös Tampereen kaupunki ympäristöi- taan Suomen oloja ja historiaa sekä viime vuo- neen on esitelty. Opaskirja listaa kaupungin sikymmenien nopeaa kehitystä. Kirjoitukses- tärkeimmiksi nähtävyyksiksi tehtaat, puistot sa esitellään myös Tamperetta sekä kerrotaan ja Esplanadin, kirkot, Konsulinsaaren, Pyyni- ympäristökuntiin suuntautuvien päiväretkien kin harjun ja Thermopylen kalliolaakson sekä kohteista.28 Samalla määritellään, mikä on nä- Hatanpään kartanon. Kirjan mukaan tehtai- kemisen arvoista Tampereen seudulla. siin tutustuminen on suorastaan matkailijan Kirjoituksessa luonnehditaan Suomea nuo - päätehtävänä Tampereella. Yhden päivän reksi kansakunnaksi ja Tamperetta nuoreksi ohjelmaksi kaupungissa suositellaan käyntiä kaupungiksi. Tampereen merkitystä ja eroa Tammerkosken rannalla ja jossakin kosken- muihin kaupunkeihin rakennetaan hallitsija - varren suurista teollisuuslaitoksista, päiväl- vierailuiden avulla. Lehti esittää koko kau- listä Pyynikillä sekä tutustumista Pyynikin pungin historian kolmen Tammerkosken ran- harjuun ja Thermopylen solaan. Jos aikaa on nalla käyneen hallitsijan ja heidän toimiensa

207 mirja mäntylä

Pyynikin harju vuonna 1899. Vapriikin kuva-arkisto.

208 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita” kautta. Kuningas Kustaa III esitellään kau- tetaan Suomen pienuutta ja syrjäisyyttä sekä pungin perustajana, Aleksanteri I vapaakau- varsin lyhyttä historiaa. Suomessa on lehden punkioikeuksien antajana ja Aleksanteri II mukaan kuitenkin tarjolla alkuperäistä luon- näiden kaupungin vaurastumista edistänei- toa ja kauniita maisemia. Lehti korostaakin, den erioikeuksien uudistajana. Hallitsijoista että ”me suomalaiset – – rakastamme kaunii- Kustaa III on saanut erityisen aseman, sillä ta näköalojamme”.30 Tunnetuille näköalapai- Tammerkoski, Pyynikki ja Kangasalan Kirkko- koille alettiin rakentaa Suomessa näkötorneja harju nimetään kohteina, jotka kuningas on 1800-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäinen nähnyt tai joissa hän on käynyt ja toistetaan näkötorni oli Pyynikin harjulle 1844 valmistu- lausahduksia, joita hänen kerrotaan näillä nut paviljonkimainen rakennus, joka korvat- paikoilla sanoneen. Hallitsijavierailut valjas- tiin vuonna 1888 uudella, korkeammalla tor- tetaan osoitukseksi Tampereen ja sen ympä- nilla. Kangasalle valmistui neljä näkötornia ristön merkityksestä sekä harjujen ainutlaa- ennen vuosisadan vaihdetta. Tornien raken- tuisuudesta. Hallitsijoiden käynnit harjuilla tamisen jälkeen myös niiden ympäristö kun- ja heidän sanomakseen väitetyt lausahdukset nostettiin. Erkki Markkanen on arvioinut, että vahvistavat kirjoituksessa käsitystä harjuista Pyynikillä kävi 1890-luvulla vuosittain noin seudun tärkeimpinä nähtävyyksinä. 1200–1400 matkailijaa, joista noin 10 prosent- John F. Searsin mukaan romantiikan aat- tia oli ulkomaalaisia. Kangasalla kävijöitä oli teiden ja kauneuskäsitysten sekä 1700-luvun noin 800. Pyynikki yhdessä Kangasalan kans- englantilaisen maisemapuutarhatyylin myö- sa muodosti Länsi-Suomen suosituimman tä kulttuuri ja maisema oli lähes samaistettu. matkailukohteen.31 Esimerkiksi amerikkalaiset loivat Euroopasta Tampereella teollisuus dominoi kaupunki- selvästi erottuvaa kansallista kuvaa, jossa kult- rakennetta, kun vesivoimalla toimineet teolli- tuuri-identiteettiä haettiin suhteesta maahan suuslaitokset sijaitsivat nauhamaisesti kosken ja maisemaan. Amerikassa 1800-luvun alussa molemmilla puolilla. Kaupungille ominainen rakennetun kansallisen kulttuurikäsityksen matkailullinen erikoisuus olivat tehdasvie- perustaksi tuli amerikkalainen maisema. Täs- railut, joita suositeltiin matkailijoille myös sä rakennustyössä matkailulla oli tärkeä rooli. August Ramsayn matkaoppaassa. Tuotanto- Amerikkalaiset eivät voineet kilpailla vanhan laitokset ottivat vastaan turisteja monissa maailman historian, taiteiden tai arkkitehtuu- Euroopan ja Amerikan kaupungeissa. Parii- rin kanssa, mutta se mitä heillä oli tarjota, oli sissa oli vuosisadan vaihteessa mahdollisuus koskematon luonto ja jylhät maisemat.29 Suo- tutustua esimerkiksi rahapajaan, kirjapainoon messakin matkailu perustui 1800-luvulla pää- ja tupakkatehtaaseen. Yhdysvalloissa muun osin luonnon ja maisemien ihailuun. Luon- muassa Ford Motor Company järjesti opas- to ja maisema olivat myös ne tekijät, joiden tettuja kierroksia autotehtaisiinsa. Kohteen avulla Suomea tehtiin tunnetuksi ulkomailla. pitäminen auki yleisölle kertoi siitä, että teh- Geologeille osoitetussa kirjoituksessa koros- taalla ei ollut mitään salattavaa. Tampereen

209 mirja mäntylä matkailua tutkinut Tuulia Kujala on matka- tiukka valvonta, johon kuului työntekijöiden kertomuksista päätellyt, että matkailijat myös valvonnan ohella se, että ulkopuolisia ei ilman lähes poikkeuksetta kävivät tehtaissa. Hänen lupaa päästetty tehdasalueelle.34 mukaansa tehdaskäynnit herättivät ristiriitai- On todennäköistä, että tehdaskäynneillä sia tunteita. Yhtäältä tehtaiden tekninen edis- katsojan huomio keskittyi tehdassalien ja ko- tyneisyys kiinnosti ja innosti, toisaalta tehdas- neiden esteettisiin ja teknisiin elementteihin, salien pöly ja melu sekä työtä tekevien lasten jolloin työntekijät unohtuivat. Dean Mac- kalpeiden kasvojen näkeminen häiritsivät. Cannell on kiinnittänyt huomiota työnteki- Vuoden 1876 Pietarin orientalistikongressin jöiden puuttumiseen vuosisadanvaihteen mat- jälkeen Tampereella käynyt Léon de Rosny kaoppaiden tehdaskiertokäyntien kuvauk sista. esittelee lyhyessä kuvauksessaan kaupungista MacCannell puhuu metodista, jossa työnteki- Tamperetta nimenomaan teollisuuskaupunki- jä piilotetaan, kun esitellään työtä. ”Turisti tu- na, sen tehtaita, veden ja vesivoiman käyttöä lee ulos tehtaasta uskoen, että hän on päässyt sekä tehtaiden työntekijämääriä. Matkaili- osalliseksi johonkin teollisuudenalan sisäiseen jan näkökulmasta katsottuna tehtaat kuiten- tietoon, mutta niin kauan kun hän ei kohtaa kin de Rosnyn mukaan pilasivat kaupungin työntekijän katsetta, hänen ei tarvitse välittää maalauk sellisen maiseman.32 työntekijän tilanteesta.” MacCannell puhuu Muista Tampereen teollisuuslaitoksista myös turistin kykenemättömyydestä ymmär- poiketen Finlaysonin puuvillatehdas ei ollut tää, mitä hän näkee. Turistin kokemus on avoinna matkailijoille, mutta tehtaanjohdon aina väistämättä pinnallinen. Nähtävyyksien, kutsusta ovet aukenivat myös Finlaysonille. kuten tehdastyön, katselemisen kautta turisti Geologiretkikunnan jäsenille tarjoutui mah- todistaa, että hän ei ole vieraantunut yhteis- dollisuus tutustua tähän Suomen ja Pohjois- kunnasta, mutta kuitenkin nähdyn merkitys maiden suurimpaan teollisuuslaitokseen, jää hänelle vieraaksi. Hän näkee teollisuus- jossa oli noin 3 300 työntekijää. Kutsun esitti työntekijän konkreettisen tilanteen, mutta ei Finlaysonin isännöitsijä Christian Bruun, jon- voi ymmärtää sitä millään merkityksellisellä ka johtamalle tehdaskierrokselle suuri osa vie- tavalla.35 John F. Searsin mukaan turisti pyrki raista osallistui. Syynä Finlaysonin tiukkaan tavoittamaan pittoreskeja yksityiskohtia, ei vierailijapolitiikkaan oli mitä ilmeisimmin pa- sosiaalista todellisuutta niiden takana.36 tenttien ja mallistojen suojelu. Tuulia Kujala Geologiretken iltatilaisuudet järjestettiin otaksuu, että kyseessä saattoi olla lisäksi teh- Tam pereen parhaissa ravintoloissa ja kahvi- taanjohdon haluttomuus päästää ulkopuolisia lois sa: Bauerin kahvilassa lähellä rautatiease- arvioimaan työoloja.33 Työolosuhteet olivat maa, Konsulinsaaren kesäravintolassa kes- tuskin kuitenkaan selitys tehtaan käytännölle, kel lä Tammerkosken tehdasmaisemaa sekä sillä olot Finlaysonilla eivät olleet ainakaan Rosendahlin kesäravintolassa Pyynikillä. huonommat kuin teollisuudessa yleensä. Syy- Tilaisuuksia isännöivät paikalliskomitea nä oli pikemminkin Finlaysonilla toteutettu sekä joukko muita Tampereen seudun eliitin

210 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

jäseniä. Kaupungin nähtävyyksiin vieraat järjestettyä ohjelmaa. Sederholm oli ensin pääsivät tutustumaan vasta viimeisenä aamu- yhteydessä Kangasalan urkutehtaan johta- na ennen lähtöä Lielahden kartanoon. Täl- jaan Bror Axel Thuléen. Koska Thulé joutui löin vaihtoehtoina oli Finlaysonin tehdas- kuitenkin työnsä takia olemaan paljon poissa kierroksen ohella Pyynikin näkötorni tai, paikkakunnalta, hän suositteli, että nimismies kuten Sederholmin ja Ramsayn laatimassa Arthur Bergroth vastaisi järjestelyistä Kan- ohjelmassa oli esitetty, käydä tutkimassa gasalla. Kirjeessään Bergrothille Sederholm savikerroksia kaupungin itäpuolella. Tampe- toivoi, että geologit kuljetettaisiin yhtenä ryh- reen Uutisten mukaan geologit menivät suu- mänä Kangasalan asemalta ensin Keisarin- rella joukolla tutustumaan Tampereen teh- harjulle ja Kaivantoon sekä sieltä kirkonky- taisiin. Osa vieraista kävi Pyynikin puistossa lään, jossa syötäisiin päivällinen.38 ja näkötornis sa ihailemassa maisemia ja osa Kuljetuksen järjestäminen näin suurelle rautatien itäpuolella tutkimassa savikerroksia joukolle tuotti Kangasalan nimismiehelle ja muutamat kiertelivät kaupungilla.37 Vaik- kuitenkin suuria vaikeuksia. Bergroth antoi ka aikaa oli niukasti käytettävissä, geologeil- jopa kuuluttaa kirkossa saadakseen riittävästi le tarjottu ohjelma mahdollisti tutustumisen hevosia ja ajoneuvoja käyttöönsä. Komitea lähes kaikkiin Ramsayn matkaoppaassa ja antoi myös tarkat ohjeet ruokailusta ja esitti geologeille osoitetussa materiaalissa mainit- päivällistä varten ruokalistan, jossa korostui- tuihin Tampereen nähtävyyksiin. Ohjelma vat paikalliset ruoka-aineet. Juomien suhteen noudatteli matka oppaan näkemystä siitä, että ongelmana oli anniskeluoikeuden puuttumi- kaupungissa ollessa oli nähtävä ainakin Tam- nen. Lupa alkoholijuomien tarjoiluun saa- merkoski, tehtaat ja Pyynikki. tiin kuitenkin Hämeen läänin kuvernööriltä Edvard Boehmilta, joka oli itse paikalla ja piti vieraille puheen ranskan kielellä. Päiväl- Kauniita maisemia ja kartanopäivällisiä linen tarjottiin Kangasalan Seurahuoneella ja sen jälkeen Kirkkoharjun laella oli tanssit, Geologien retken Tampereen-osuuden sosiaa- joissa ulkomaalaisille vierailla oli järjestetty linen ohjelma oli järjestetty pääosin muualle tanssipartnereiksi vaaleita hämäläisneito- kuin Tampereelle. Kangasalla käynti 24. elo- ja. Musiikista, ohjelmasta Kirkkoharjulla ja kuuta oli lähes puhtaasti huvimatka. Harjuis- komitean ehdottamista ruuista ja juomista taan ja järvistään kuuluisaksi tullut Kangasala voi päätellä, että ulkomaalaisille vieraille oli oli, kuten todettua, tunnettu matkailukohde, tarkoitus järjestää Kangasalla suomalainen minkä Sederholm ja Ramsay tuovat esille ilta. Tapahtumaa kutsuttiinkin Nya Pressenissä myös geologeille laaditussa opaskirjasessa. jälkeenpäin Kangasalan maalaispäivällisik- Kangasalle käydystä kirjeenvaihdosta ilme- si. Ainakaan ruokalajien ja juomien suhteen nee, että Helsingin komitea ja J. J. Sederholm nimitys ei vastannut todellisuutta, sillä Kan- ohjeistivat yksityiskohtaisesti maakunnassa gasalan päivälliset eivät poikenneet ulkomai-

211 mirja mäntylä sille vieraille muualla tarjotuista juhlapäiväl- Paikallisilla järjestäjillä oli vaikeuksia saa- lisistä. Nimismies Bergroth totesikin, että da riittävän ajoissa tietoa retken aikataulusta päivällistä, jolla tarjoiltiin parsapyreetä, lohta, ja osanottajien määrästä. Axel Tammelander keitettyjä vihanneksia, paistettua kanaa ja oli erityisen huolissaan Teiskolan päivällistar- jäätelöä voitaneen tuskin kutsua maalaispäi- joilusta ja kirjoitti asiasta Sederholmin lisäksi vällisiksi.39 myös Benjamin Frosterukselle41, joka kirjees- Kun Helsingissä kongressiedustajien juhla- sään Sederholmille 15. heinäkuuta kehotti tätä päivälliset oli järjestetty kaupungissa sijain- vastaamaan Tammelanderille. Päivällisvierai- neissa ravintoloissa, niin Tampereella juhlat den määrän arveltiin olevan vähintään 150. vietiin lähiseudun kartanoihin. Elokuun 23. Kun tarkempaa tietoa osanottajamäärästä ei päivänä geologiretkikunta teki laivamatkan ollut saatu Kangasalle vielä elokuun 12. päivä- Näsijärvelle, jonka aikana tutustuttiin Aitolah- nä, nimismies Arthur Bergroth pelkäsi, että den ja Teiskon geologisiin nähtävyyksiin. Ret- koko retki Kangasalle voi epäonnistua täysin. keen osallistui myös Finlaysonin tehtaan hal- Bergrothin mukaan vaarassa olivat päivällis- lituksen puheenjohtaja ja yksi pääosakkaista, tarjoilu, anniskeluluvan saanti sekä kyydit, Lielahden kartanon omistaja Wilhelm Fredrik joiden järjestämistä varten hevosia oli kootta- von Nottbeck, joka oli järjestänyt kuljetuksen. va koko pitäjän alueelta. Myös Tampereella Matkustajille von Nottbeck oli varannut kaksi poliisimestari Kraemer kaipasi 6. elokuuta retkeä varten sisustettua proomua, joita veti- osanottajaluetteloa, jonka hän toivoi saavan- vät Nottbeckien omat höyrylaivat. Retken sa niin pikaisesti kuin mahdollista, jotta osan- päätepisteenä oli Teiskolan kartanossa tar- ottajien nimet voitaisiin ilmoittaa majapaik- jottu päivällinen. Yhdyspankin Tampereen- koihin.42 konttorin apulaisjohtaja Axel Tammelander, Suurien juhlien järjestäminen työllisti kar- joka asui perheineen Tampereella, järjesti tanon koko palvelusväen, sillä tehtävää oli geologien vierailua kotikartanoonsa Teisko- paljon, ja tavallisesti hankittiin kaupungista laan. Virallisena kutsujana oli kuitenkin hä- lisäksi kokki tai tarjoilijoita sekä lähiseudul- nen äitinsä Aina Tammelander, joka emän- ta apuväkeä. Teiskolan päivälliset järjestet- nöi kartanoa. Päivällistä alettiin valmistella tiin vanhassa kartanomiljöössä, mutta suurta Teiskolassa jo hyvissä ajoin, ja vastuu aterian vierasjoukkoa ei sijoitettu päärakennukseen, järjestämisestä oli naisväellä. Tämä käy ilmi vaan pöydät oli katettu isoon talousrakennuk- Axel Tammelanderin kirjeestä J. J. Sederhol- seen, joka oli koristeltu ruokailutilaksi. Tällöin mille heinäkuun alussa 1897: ”Vallankin rou- kaikki ruokailivat samassa tilassa ja puheet, vasväki oli meillä kiinnostunut tietämään mil- joita pidettiin useita, olivat kaikkien kuultavis- laisia aterioita sekä kuinka monelle hengelle sa. Axel Tammelander on valokuvannut juh- heidän kuuluu tarjoilla, niin että he ajoissa latilan ennen vieraiden saapumista. Kuvasta voisivat ryhtyä toimenpitäiseen yhden sun käy ilmi, kuinka arkinen talousrakennus on toisenkin asian hankkimiseksi.”40 runsaalla koristelulla muutettu juhlatilaksi.43

212 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

Geologien juhlapäivällinen Teiskolan kartanossa. Kuva: Axel Tammelander 1897. Vapriikin kuva-arkisto.

Geologien Tampereella oleskelun loppu- pienen höyryveturin vetämissä avovaunuissa. huipentumana oli juhla-ateria Wilhelm Fred- Päivällinen tarjottiin Teiskolan tapaan tilai- rik von Nottbeckin omistamassa Lielahden suutta varten sisustetussa talousrakennukses- kartanossa. Tilaisuuteen osallistuivat isäntä- sa, joka oli täällä huomattavan suuri kooltaan. väki, järjestelytoimikuntien jäsenet, geologi- Nottbeck oli itse geologian harrastaja ja hä- retken osanottajat sekä muut kutsuvieraat. nellä oli Pohjoismaiden edustavin yksityi- Vieraat kuljetettiin Tampereelta junalla Lie- sen henkilön keräämä kivikokoelma, johon lahden pysäkille, jossa vaihdettiin Nottbeckin kuuluneita harvinaisuuksia oli asetettu esille tiluksilleen rakentamalle kapearaiteiselle ruokasaliin. W. F. von Nottbeck oli rakennut- rautatielle. Vieraat saapuivat juhlapaikalle tanut juhlia varten kokonaan oman miljöön

213 mirja mäntylä kartanoalueelle ja isännöi perheineen tilai- ja isännöidessään juhlapäivällisiä Tampereen suutta. Ruuasta vastasi tamperelainen ravin- ympäristön kartanonomistajat toteuttivat kar- toloitsija Nikolai Bauer. Juhlapäivällisten tanokulttuurin perinnettä. Tilanomistajina, jär jestäminen oli kartanonomistajan ja tampe- liike miehinä ja kaupungissa toimivina vaikut- relaisten yhteisyritys. Tarjoilusta vastasi mies- tajina heillä oli myös huomattavasti resursseja tarjoilija sekä hänen apunaan olleet 40 huo- osallistua retken järjestelyihin. lellisesti valittua Finlaysonin tehtaantyttöä.44 Höyrylaivojen ja rautateiden myötä mat- Vieraanvaraisuus oli määre, joka liitettiin kustaminen helpottui ja nopeutui, jolloin erityisesti kartanoissa järjestettyihin tilaisuuk- myös matkailijamäärät kasvoivat.47 Moderni siin. Julius Ailio ylistää Teiskolan kartanossa tekniikka korostui myös Suomen-retken jär- osoitettua vieraanvaraisuutta. Päivällistilai- jestelyissä ja siitä ilmestyneissä kirjoituksissa. suuksissa pidetyt puheet saivat lehdistössä Vieraat matkustivat junalla ja höyrylaivoilla, runsaasti palstatilaa. Puheissa maininnat ul ko - ja uusien liikennevälineiden käyttö oli edelly- maisten vieraiden kokemasta vieraanvarai- tys sille, että matka voitiin tehdä niin suurella suudesta nousivat – ja varmasti halukkaasti joukolla ja niin lyhyessä ajassa. Kuvaavaa on, nostettiin – esille. Paikallistoimikunnan pu- että silloin kun moderneja liikennevälineitä ei heenjohtaja von Kramer ilmaisi jo ennen ollut käytössä, retkikuntaa varten piti hankkia geologien saapumista kaupunkiin sen, mikä 70 hevosta kärryineen, kuten tapahtui Kan ga- kartanoilta oli odotettavissakin: ”Kaupungin salla. Tietoja retkikunnan reitistä ja aikatau- läheisyydessä olevat kartanonomistajat val- lusta oli ilmestynyt lehdistössä jo hyvissä ajoin mistavat itsensä näyttämään suuremmoista ennen geologien saapumista, ja radan varrelle vieraanvaraisuutta.”45 Ruotsalaisten matkailija asemille kertyi pitkin matkaa kansaa kat- joiden kartanokuvaa tutkinut Karin Lindvall somaan vieraita. Sanomalehdet kuvailivat nimeää kartanoiden vieraanvaraisuuden yh- pyhäpukuisia ihmisiä, lapsia ja aikuisia, jotka deksi keskeiseksi kartanoita ja linnoja koske- heiluttivat ja hurrasivat geologiretkikunnan vaksi teemaksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ohi kulkevalle junalle tai kerääntyivät asemil- matkakirjallisuudessa. Aikalaiskertomukset le ja satamiin seuraamaan vieraiden tuloa tai kuvasivat kartanoiden suurenmoista vieraan- lähtöä. Kun geologien juna saapui Tampereel- varaisuutta, joka koski sekä tuttuja että tun- le sunnuntaina iltapäivällä 22. elokuuta, koko temattomia, kuitenkin luonnollisesti vain rautatieaseman seutu ja Hämeenkatu aina herrasväkeen kuuluvia. Vieraiden läsnäolo Hämeensillalle asti oli täynnä väkeä. Ihmisiä kartanoissa nähtiin osana itsestään selvää kar- oli paikalla arviolta parituhatta henkeä.48 tanokulttuuria, vakiintunutta ja elävää, jonka Retkillä valokuvattiin ahkerasti ja kuvaa- kaikki tiesivät – myös ne, jotka eivät itse kuu- jina toimivat sekä isännät että vieraat. Mat- luneet tähän kulttuuriin.46 Majoittaessaan tär- kan kokemisessa katseella ja näköhavainnon keitä ulkomaisia vieraita sekä järjestäessään ikuistamisella on tärkeä osa, ja katsominen ja

214 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita” kuvaaminen ovatkin yhä olennaisempi osa Ulkomaisten vieraiden vaikutelmia matkustamista. Valokuvat toimivat todisteina retkestä tehdystä matkasta ja niiden myötä matkan kokemukset hahmottuvat. Jo 1800-luvulla Retken jälkeen suomalaisissa lehdissä ilmestyi kamera alkoi kuulua matkustajan varustuksiin. kiitoskirjoituksia ja runoja, joista voi saada viit- Kameran suosiota selittää se, että toimintana teitä siitä, mitä vieraat arvostivat retken järjes- valokuvaaminen auttaa hallitsemaan tilaa ja telyissä ja mihin he kiinnittivät huomiota Suo- helpottaa vieraissa olosuhteissa koettua epä- messa liikkuessaan. Tamperelaisille osoitettu varmuuden tunnetta. Matkailija voi kuvates- geologien kiitosadressi julkaistiin paikallisissa saan tarkastella vierasta kulttuuria kameran lehdissä 28. elokuuta. Professori Barrois’n laa- linssin takaa, jolloin hän kokee itse olevan- timan kirjoituksen mukaan geologikongressin sa turvassa. Toisaalta matkailija, joka katsoo jäsenien muistoissa on koko väestön lämmin tai kuvaa nähtävyyksiä, paikallista elämää ja vastaanotto, paroni von Nottbeckin ja hänen ihmisiä, on myös itse katsomisen tai kuvaa- perheensä suurenmoinen vieraanvaraisuus misen kohteena.49 Suomeen saapuneilla geo- sekä Tampereen paikallistoimikunnan erin- logiretkikunnan jäsenillä valokuvaus oli osa omaiset järjestelyt. Tampereen Sanomissa ilmes- geologisten muodostelmien ja yksityiskohtien tyi 4. syyskuuta sveitsiläisen professori Albert dokumentointia, mutta he kuvasivat myös Heimin kirjoitus, jossa hän esittää retkikun- turisteille tyypillisiä kohteita, kuten nähtä- nan kiitoksen Suomelle. Suursaarella päivä- vyyksiä, maisemia ja kansanihmisiä. Vieraat tyn kirjoituksen mukaan retkikunnan jäseniä hankkivat kuvia myös paikan päältä ja ostivat on syvästi liikuttanut suomalaisten ystävälli- esimerkiksi valokuvaajilta ja kirjakaupoista syys ja vieraanvaraisuus. Retkeläisiin on teh- maisemakuvia Tampereelta. Taitavana har- nyt vaikutuksen myös Suomen luonto, maan- rastajakuvaajana Axel Tammelander kuvasi viljelys, sivistystyö sekä kansan rehellisyys.51 geologiryhmän retkeilyjä myös Tampereen Päinvastoin kuin Barrois’n adressi, Heimin seudulla. Hän kuvasi Näsijärven risteilyä kirjoitus liikkui yleisellä tasolla. Vaikka se sekä päivällisiä kotikartanossaan Teiskolassa. oli osoitettu Tampereen Sanomien lukijoille ja Oriveden ja Kangasalan retkillä hän oli myös ilmestyi kirjoittajan toivomuksesta saksan kuvaajana mukana. Valokuvat olivat myös lisäksi suomen ja ruotsin kielellä, Tampereen yksi syy vieraiden ja isäntien yhteydenpitoon seutua tai asukkaita ei kirjoituksessa erikseen matkan jälkeen. Ulkomaiset vieraat lähetti- mainittu. vät Sederholmille ottamiaan valokuvia, joita Sen sijaan sveitsiläisen professori A. Baltze- tämä toimitti edelleen muun muassa tampe- rin näyttää saaneen inspiraation runoihinsa relaisille isännille.50 Tampereen retkiltä ja päivällispöytien ääres- tä. Humoristiset runot, jotka kirjoittaja esitti laivamatkalla Suursaareen, ovat nimeltään

215 mirja mäntylä

”Päivä Näsijärvellä”, ”Geologien valitus Suo- oli keskitytty selostamaan Venäjälle tehtyjä messa” sekä ”Lielahti”. ”Päivä Näsijärvellä” pitkiä ekskursioita ja Suomen-retki ja käynti alkaa luonnon ylistyksellä: ”Näsijärvellä tah- Imatralla oli kuitattu vain maininnalla. The toisin ennen kuin kuolen vielä joskus miel- Journal of Geologyn mukaan vieraanvaraisuu- täni ilahduttaa, sillä siellä on niin ihana olla. den suurenmoisuus tullaan muistamaan pit- Metsien saartamat vedet, kaikkialla juhlalli- kään. Siihen liittyi anteliaisuus, joka näytti nen hiljaisuus.” Runo päättyy ruuan ja sitä olevan yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa tarjonneen Teiskolan Aina Tammelanderin koko valtakunnan alueella. Kirjoittajan mu- ylistykseen: ”Metsäpoukamasta rauhaisasta kaan sama sydämellinen vastaanotto kohta- ja päivänpaisteisesta kutsuu ruokapöytä. Oi si heitä Suomen kaupungeissa ja maatiloilla, sitä riemua! Pyylevänä, loistavana, ystävälli- Uralin kaivostyöläisten keskuudessa ja Kau- senä, lempeänä seisoo siellä eräs nainen. Hän kasuksen kaupungeissa, leireissä ja luosta- on leskirouva Tammelander, antelias haltija, reissa. Kaikkialla oli vallalla hyvän tahdon Jumalan lähettämä.” ”Geologien valitus Suo- ja anteliaisuuden henki.53 John J. Stevenson messa” taas murehtii retkeläisten terveyden- kirjoitti Science-lehdessä, että kongressin jär- tilaa, jos ei ruoka- ja juomatarjoilu Pietariin jestelyt oli tehty keisarillisessa mittakaavassa. tultaessa muutu kevyemmäksi: ”Tässä poh- Esimerkiksi kongressin osanottajat ja heidän joisessa maassa on kai kuolema hyvin pian perheenjäsenensä saivat matkustaa ilmaisek- käsissä: paistia, metsänviljaa, kalaa ja makka- si Venäjän rautateillä. Ekskursioiden määrä ja roita, olutta, viiniä, teetä joka janoon, ja nuo laajuus oli ennen kokematon. Ekskursioiden lukemattomat ryypyt, juomaa, ruokaa kaik- kohteista jaettiin osanottajille yli 600-sivui- kialla.” Tässä runossa saanevat osansa myös nen opaskirja karttoineen ja kuvaliitteineen. Tampereella ja lähikuntiin suuntautuneilla ret- Suomen-retkestä Stevenson kirjoittaa, että killä nautitut runsaat aamiaiset ja päivälliset, vaikka Suomi ei ollut maileissa niin kauka- hienot viinit ja muut juomat sekä laivojen buf- na sivistyneestä maailmasta kuin Ural, niin fetit ja kesäravintoloiden tarjoilut. Kuvaavaa suuresta seurueesta huolehtiminen oli siellä on, että Lielahti on saanut kokonaan oman tuskin helpompaa. Tämä ekskursio onnistui runonsa. Maininnan saavat kartanon uusi ra- kirjoittajan mukaan kuitenkin täydellisesti kennuskanta ja rakennusten suuri koko sekä ja tohtori Sederholm ansaitsi mukana ollei- päivälliset ja niiden ruokalista. Ennen kaikkea den kiitollisuuden. Käyntiä Imatran koskella kirjoittaja kuitenkin ylistää von Nottbeckiä Stevenson luonnehtii ”lyhyessä ajassa teh- tieteen ja taiteen suosijana ja kertoo, että ”tah- dyksi pitkäksi ekskursioksi”. Charles Palache toisimmepa tuon tuostakin käydä luonasi olut- kirjoitti The American Naturalist -lehdessä, että kekkereissä”.52 Suomen-retken osanottajat kertoivat retken Ulkomaisissa sanomalehdissä ja tieteelli- olleen mielenkiintoinen ja heidän saaneen sissä julkaisuissa ilmestyi matkakertomuksia nauttia yhtä ylenpalttisesta vieraanvarai- geologikongressin ekskursioista. Usein näissä suudesta kuin Uralin-retkellä. Sederholmin

216 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

opastuksella osanottajat olivat nähneet pal- majapaikkaansa, jossa hänen mukaansa oli jon jääkautista geologiaa sekä Länsi- ja Etelä- syöpäläisiä. Tilanne korjattiin hankkimalla Suomen vanhoja kidemuodostumia. Imatral- hänelle uusi majoituspaikka Hatanpään karta- la vieraillut Palache kehui mahtavan kosken nosta, jonne hänen tavaransa siirrettiin. Tieto partaalle pystytetyssä paviljongissa tarjottua siirrosta ei kuitenkaan tavoittanut geologia, juhla-ateriaa ylelliseksi.54 joka illalla palatessaan alkuperäiseen maja- Preussin valtiongeologi K. Keilhack kirjoit- paikkaansa huomasi tavaroidensa kadonneen. ti Venäjän geologikongressista sekä Glürkauf Pakinoitsija kuvaa asian selvittelyn vaikeutta. -nimiseen geologiseen julkaisuun että Berlii- Koska italialaisella ei ollut yhteistä kieltä isäntä- nissä ilmestyvään Vossische Zeitung -lehteen. väen eikä paikalle kutsutun poliisin kanssa, Kirjoituksissa hän käsitteli myös Suomen- nämä eivät pakinoitsijan mukaan aluksi ym- retkeä. Helsingissä kirjoittaja kiinnittää huo- märtäneet, mikä vieraalla oli hätänä. Soitto miota mahtavaan satamaan, leveään ja run- Hatanpäälle, jossa retken johtajat ilmeisesti saasti kukkivaan Esplanadiin ja laajasti raken- asuivat, selvitti asian, mutta nyt isäntäväen netun kaupungin kirkkoihin sekä moniin ja poliisin oli saatava tavaroistaan huolissaan julkisiin rakennuksiin. Helsingissä ollessaan oleva italialainen lähtemään uuteen osoittee- kirjoittaja ehti tutustua luonnontieteellisiin ko- seen. Pakinoitsijan mukaan italialainen istutet- koelmiin, käydä Korkeasaaressa sekä katsella tiin poliisin avustuksella puoliväkisin ajurin kaupunkia. Tampereelta mieleen on jäänyt kyytiin. Matka kaupungista Hatanpään karta- erityisesti Näsijärven retki. Järveä kirjoittaja noon oli useita kilometrejä ja määränpäästään luonnehtii komeaksi ja matkustustapaa höyry- epätietoinen vieras alkoi huolestua pimeällä laivojen vetämissä proomuissa ”omituiseksi metsätiellä ja yritti saada kuskia kääntymään ja oivalliseksi”. Teiskolan päivällisillä etenkin takaisin. Tämä vei hänet kuitenkin turvallises- järven jättiläislohet ja pöydille pinotut rapu- ti perille kartanoon.56 vuoret tekivät suuren vaikutuksen. Lielahden Suomalaiset olivat tyytyväisiä ekskursion päivällisiä kirjoittaja luonnehtii ”ruhtinaalli- onnistumiseen. J. J. Sederholm pani merkil- siksi”. Kehuja saivat yleensäkin ruokailut, jot- le, kuinka heidän retkikuntansa kohtasi kaik- ka kaikkialla järjestyivät nopeasti ja kiitettä- kialla, missä he Suomessa kulkivat, sydämel- vällä tavalla. Kirjoittajan mukaan yksityiset lisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Sederholmin ihmiset ja viranomaiset suorastaan kilpailivat mukaan tämä ilahdutti ulkomaalaisia, ja he tehdäkseen vieraiden olon mahdollisimman isäntinä toimineet suomalaiset geologit saivat mukavaksi.55 olla ylpeitä omasta maastaan ja maanmiehis- Italialaisen geologin ja tamperelaisten koh- tään. Nya Pressen kiitteli, kuinka kokonaisuu- taamista kaupungissa kuvaa nimimerkki dessaan erinomaisesti järjestetty Suomen retki ”Tuo mas” pakinassaan Päivälehdessä. Pakinas- runsaine tarjoiluineen tuli maksamaan vain sa kuvataan, kuinka tamperelaiseen kotiin 100 markkaa henkilöltä. Tämä tarkoitti sitä, sijoitettu italialainen geologi oli tyytymätön että jokaiselle osanottajalle tultiin palautta-

217 mirja mäntylä maan 30 markkaa heidän etukäteen maksa- mastaan osanottomaksusta.57 Tampereen leh dissä ei geologien lähdön jälkeen millään tavalla kommentoitu retken onnistumista tai sen merkitystä kaupungille. Ennen retkeläis- ten kaupunkiin saapumista velloneeseen kes kusteluun Tampereen uudesta rahasta ei myöskään enää palattu. Kaupungin majoitus- kapasiteetin riittämättömyys suurissa tapah- tumissa ei näytä synnyttäneen keskustelua, eikä italialaisgeologin majapaikan vaihto mah dollisen syöpäläisvaaran takia ilmeisesti häirinnyt kaupunkilaisia, sillä pääkaupungin lehdessä julkaistu pakina ilmestyi myös tam- perelaislehdissä. Kaupungin elämä näyttää palautuneen nopeasti normaaleihin uomiinsa.

Luonnonläheinen teollisuuskaupunki

Suomessa ei järjestetty kansainvälisiä tieteelli- siä kongresseja 1800-luvulla, mutta lähialueen suurten kaupunkien, erityisesti Pietarin säteily- vaikutuksena kongressivieraita saapui myös Suomeen matkailijoina, Suomen senaatin kutsuvieraina tai ekskursioiden osanottajina. Päiväretkien suosituin kohde oli Imatra, joka vakiintui myös ulkomaisille vieraille tarjot- tujen juhlapäivällisten pitopaikaksi. Silloin kun käytettävissä oli enemmän aikaa, oli Helsinki suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina

Geologit tutustumassa Näsijärven rantakallioihin. Kuva: Axel Tammelander 1897. Vapriikin kuva- arkisto.

218 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

219 mirja mäntylä luonnollinen matkakohde. Geologien Suomen- järjestelyissä sekä vieraiden kuljetuksissa ja retken aikana Tampere sai poikkeuksellisen majoittamisessa. Kartanoiden osallistumista kunnian isännöidä kansainvälisiä vieraita nel- järjestelyihin selittää niiden perinteinen vie- jän päivän ajan. raanvaraisuus, mutta erityisesti kartanonomis- Tampereen kaupunki ei osallistunut geolo- tajien kiinteä yhteys kaupunkiin ja osallistu- gien retken järjestelyihin, vaan niistä vastasi- minen kaupungin talous- ja kunnalliselämään. vat Tampereelle perustettu paikallistoimikun- Hatanpään, Teiskolan ja erityisesti Lielahden ta sekä yksityiset kaupunkilaiset ja lähiseudun omistajat olivat myös osa sitä kosmopoliittista tilanomistajat. Tehtaiden johtajat ja kartanoi- eliittiä, johon myös heidän vieraansa kuuluivat. den omistajat kantoivat suuren osan järjestely- Tampereen seudulta tuskin löytyi sopivampaa vastuusta. Tampereen suurimpien tehtaiden henkilöä geologiretkikunnan juhlapäivällis- johtohenkilöitä toimi paikallistoimikunnassa ten isännäksi kuin oli Wilhelm Fredrik von ja vieraiden isäntinä retkillä, iltatilaisuuksissa Nottbeck, aatelinen innovoija ja tehtaanomis- kaupungilla sekä juhlapäivällisillä. Tehtaan- taja, jonka toiminta ylitti paikalliset ja kansalli- johtajat järjestivät vieraille myös tehdaskier- set rajat. Lähiseudun kartanot myös miellettiin roksia sekä majoittivat retken osanottajia osaksi Tampereen nähtävyyksiä, mistä kertoo teh taiden juhlasaleihin. Kiinnostavana erona Hatanpään esittely matkaoppaissa kohteena, Helsinkiin oli se, että Helsingissä konferenssi- joka Tampereella kävijän on nähtävä. Kun vieraiden juhlapäivällisten tarjoajana oli Hel- geologiretkikunnan jäsenet vietiin Lielahteen singin kaupunki, kun taas Tampereella juhla- tai Hatanpäälle, he pääsivät tutustumaan en- aterian järjesti kartanoonsa Finlaysonin teh- nen kaikkea moderniin kartanomiljööseen, taanomistaja. Retken järjestelyt Tampereella jota leimasivat 1880–1890-luvuilla valmistu- kuvastavat tehtaiden merkitystä. Tampere nut rakennuskanta sekä kaupallinen maata- halut tiin esittää vieraille edistyneenä teolli- lous uudenaikaisine talousrakennuksineen ja suuskaupunkina, jota edustivat teollisuuslai- omine rautateineen. tosten lisäksi modernit liikennevälineet, junat Tyypillisesti ulkomaisten vieraiden matka- ja höyrylaivat, joilla kaupungista pysyi hel- kertomuksissa Suomen-retki kuitattiin vain posti matkustamaan suoraan retkikohteisiin ja maininnalla retkeen osallistumisesta. Tampe- jopa juhlapaikkana toimineeseen kartanoon. reen kaupungista, sen rakennuksista, harjuis- Toinen tärkeä esittelyn kohde oli kaupungin ta tai Tammerkoskesta ei ole löytynyt mitään luonto, jossa keskeisiä elementtejä olivat jär- mainintaa, mutta Tampereen paikallistoimi- vet, Tammerkoski ja Pyynikin harju. Tampere kunta sai geologeilta kiitokset hyvin hoide- haluttiin esittää vieraanvaraisena ja moderni- tuista järjestelyistä. Sen sijaan monissa kirjoi- na teollisuuskaupunkina, jossa luonnon kau- tuksissa muisteltiin laivamatkaa Näsijärvellä, neus oli läsnä. Teiskolan ja Lielahden kartanopäivällisiä sekä Ominaista Tampereen ohjelmalle oli karta- geologien osakseen saamaa vieraanvaraisuut- noiden merkittävä osuus juhlapäivällisten ta. Kirjoituksissa lähes ainoita nimeltä mainit-

220 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita” tuja henkilöitä J. J. Sederholmin ja Wilhelm tinaalliset päivälliset saivat kiitosta osakseen. Ramsayn lisäksi olivat Aina Tammelander ja Suomalainen luonto, joka oli Suomen mat- Wilhelm Fredrik von Nottbeck, joiden vie- kailumainonnan keskeisin teema, oli myös raanvaraisuus ja kartanoissaan tarjoamat ruh- tehnyt vaikutuksen kirjoittajiin. viitteet

1 Pk. 21.11.1896. Ca:1 Yleiskokousten pk:t 1888– kongressin jäsenet Helsingissä – Päivälehti 1906. Kotelo 9. Suomen Maantieteellisen Seu- 27.6.1890; Rautatiekongressin käynti Imatralla ran arkisto. KA. – Päivälehti 1.9.1892; Suomen valtion päivälli- 2 Röneholm 1945, 31–32; Fuchs 2002, 205–206. set Imatralla – Aamulehti 5.9.1897; Markkanen 3 Fuchs 2002, 216, 219, 224, 228. 1987, 191. 4 Kostiainen et al. 2004, 27–28, 50, 64, 66. 10 Sears 1998, 4-7, 12, 27; Koivunen 2006a, 123. 5 Pemble 1988, 41, 67, 79–80; Kostiainen 2006a, 11 Novoje Wremj’a – Aamulehti 31.8.1897. 5–6; Kostiainen 2006b, 8; Mikkolainen 2008, 12 7:s kansainvälinen geoloogikongressi Pietarissa 6–7. – Päivälehti 1.9.1897; Milanovsky 2004, 101–102. 6 Kielitoimiston sanakirjan mukaan ekskursio tar- 13 Suomen-retken osanottajaluettelo. Kotelo 16. koittaakin ryhmäopintomatkaa, tutustumisret- J. J. Sederholmin muu aineisto. ÅAB; A Learn- keä tai -retkeilyä. ed Woman – The Houston Daily post 17.11.1897. 7 Tukholmassa järjestettiin muun muassa arkeo- Florence Bascom oli ryhmän ainoa naisgeologi. loginen kongressi 1874, orientalistikongressi Hän toimi Pennsylvanian Bryan Mawr Colle- 1889 ja Amerikan tutkimuksen kongressi 1894 gen geologian laitoksen johtajana ja assistent- ja Pietarissa vankeinhoitokonferenssi 1890, tina Yhdysvaltain Geologisessa tutkimuskes- rautatiekongressi 1892, raittiuskongressi 1893 kuksessa. sekä geologikongressi 1897. Ruotsista – Uusi 14 Korta bref från geologexkursionen i Finland Suometar 10.8.1874; Itämaiseen kongressiin Tuk- – Nya Pressen 25.8.1897. Nya Pressenin mukaan: holmassa – Uusi Suometar 6.9.1889; Teknillinen ”Fr. Lindberg är f. ö. en ypperlig ackvisition, ta- kongressi Pietarissa – Uusi Suometar 8.1.1890; lar ungefär 12 språk och kan t. o. m. så mycket Kansainvälinen vankeinhoitokongressi – Uusi geologi att den ﬁnska kvinnans ära i den vägen Suometar 12.1.1890; Kansainvälinen rautatien- är räddad.” kongressi – Uusi Suometar 23.8.1892; Raittiu- 15 Geoloogien retket Suomessa. Suomen valtion denharrastajain kongresseja – Uusi Suometar päivälliset Imatralla – Uusi Suometar 4.9.1897; 30.10.1892; Fuchs 2002, 243, viite 121. Geoloogien retkeily Suomeen – Tampereen Uu- 8 de Rosny 1888, VII, 42; Fuchs 2002, 210, 212; tiset 4.9.1897; Hirn 1978, 143. Hirn ja Markkanen 1987, 137. 16 Pk. 21.11.1896. Ca:1 Yleiskokousten pk:t 1888– 9 Vieraat Helsingissä – Uusi Suometar 27.6.1890; 1906. Kotelo 9. Suomen Maantieteellisen Seu- Vankeuskongressin jäsenet Suomessa – Päi- ran arkisto. KA; Haapala 2000, 272. välehti 26.6.1890; Vankeuskongressin jäsenet 17 Edvin Hammarénin kirje J. J. Sederholmille Helsingissä – Päivälehti 26.6.1890; Vankeus- 1.7.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirjekokoelma.

221 mirja mäntylä

ÅAB; VII:nen yleisen kansanvälisen geoloo- 27 MacCannel 1999, 41–43; Koivunen 2006a, 123. gisen kongressin retkeily Tampereen lähi- 28 Herren geologen! – Tampereen Sanomat seuduilla – Tampereen Uutiset 25.8.1897; 24.8.1897. VII:nen yleisen kansanvälisen geoloogisen 29 Sears 1998, 4, 49. kongressin retkeily Tampereen lähiseuduilla 30 Herren geologen! – Tampereen Sanomat – Tampereen Uutiset 27.8.1897. 24.8.1897. 18 Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirjat 31 Hirn & Markkanen 1987, 175, 181, 191; Routto 1897. mf. TKA; Tampereen kaupungin raha- 1995, 59, 77, 81, 90, 94, 99. toimikamarin pöytäkirjat 1897. TKA. 32 de Rosny 1888, Ramsay 1895, 169–170; 84; 19 J. A-io 1897, 137. Lilius 1989, 22–23; Kujala 1996, 66–68, 81; 20 Renseignements utiles aux membres de l’excursion MacCannell 1999, 6, 65–71, 74. en Finlande organisée à l’occasion du VII e Congrès 33 VII:nen yleisen kansanvälisen geoloogisen gèologique international. 1897; Smeds 1989, 10; kongressin retkeily Tampereen lähiseuduilla Häyrynen 1989, 75. – Tampereen Uutiset 27.8.1897; Kujala 1996, 67– 21 Helsingin väkiluku oli vuonna 1897 noin 90 000. 68; Lehtinen 2001, 97–99. 22 Rasila 1984, 208; Kujala 1996, 56, 63. 34 Kanerva 1946, passim; Tampereen tehtaissa 23 Edvin Hammarénin kirje J. J. Sederholmil- 1890-luvulla työpäivät olivat pitkiä, lapsityö- le 1.7.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirje- voimaa käytettiin runsaasti, työolot olivat epä- kokoelma. ÅAB; Carl von Kraemerin kirje terveellisiä ja onnettomuuksia sattui usein. Fin- J. J. Sederholmille 6.8.1897. Sidos 1. J. J. layson poikkesi kuitenkin muista tehtaista siten, Sederholmin kirjekokoelma. ÅAB; Geoloo- että työturvallisuuteen kiinnitettiin huomiota jo gein retkeltä – Tampereen Sanomat 31.8.1897. 1800-luvulla ja tehdas huolehti patriarkaalises- 24 Carl von Kraemerin kirje J. J. Sederholmille ti, mutta poikkeuksellisen monin tavoin työn- 6.8.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirjekokoel- tekijöistään. Tehdas rakensi asuntoja, sairaalan, ma. ÅAB; Renseignements utiles aux membres de koulun, lastenkodin, vanhainkodin, kirkon ja l’excursion en Finlande organisée à l’occasion du kirjaston, perusti sairas- ja eläkekassan ja avasi VII e Congrès gèologique international. 1897; Uut- kaupungin ensimmäisen osuuskaupan ja sääs- ta rahaa Tampereella – Tampereen Sanomat töpankin. Yhtiö myös kustansi työntekijöiden 12.8.1897; Carl von Kraemer, Tampereen Sa- lääkärinhoidon ja lääkkeet. Järjestys-säännöt nomien toimitukselle – Tampereen Sanomat Finlayson & kumpp:in tehtaan työntekijöille 1897; 21.8.1897. Kotimaisen teollisuuden albumi 1913, 355–357; 25 Ilkimielisyyttäkö vai asian ymmärtämättömyyt- Lindfors 1937, 301–322; Kanerva 1946, passim. täkö? – Tampereen Uutiset 13.8.1897; Polis- 35 MacCannell 1999, 66–68, 70. kammarens åtgärder – Tammerfors Nyheter 36 Sears 1998, 204. 14.08.1897; Carl von Kraemer, Tampereen 37 Geoloogien retket Suomessa – Uusi Suometar Sanomien toimitukselle – Tampereen Sanomat 24.8.1897; Geologiska kongressen – Tammer- 21.8.1897. fors Nyheter 24.8.1897; VII:nen yleisen kansan- 26 Renseignements utiles aux membres de l’excursion en välisen geoloogisen kongressin retkeily Tampe- Finlande organisée à l’occasion du VIIe Congrès gèo- reen lähiseuduilla – Tampereen Uutiset 27.8.1897; logique international. 1897; Ramsay 1895, 169–171. Rasila 1984, 368.

222 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

38 Bror Axel Thulén kirje J. J. Sederholmille 6.8.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirjekokoel- 5.6.1897. Sidos 2. J. J. Sederholmin kirjeko- ma. ÅAB. koelma. ÅAB; J. J. Sederholmin kirjeluonnos 43 Geoloogien matkasta – Tampereen Sanomat Arthur Bergrothille 28.6.1897. Kotelo 16. J. J. 26.8.1897; Den geologiska exkursionen – Huf- Sederholmin muu aineisto. ÅAB; Congrès géo- vudstadsbladet 25.8.1897; Eino Jutikkala kertoo logique international. 7-ème session Russie 1897. Jutikkalan kartanossa vuonna 1888 järjestetyis- Excursions en Finlande. 1897. tä häistä, johon tilattiin frakkipukuiset mies- 39 Arthur Bergrothin kirje J. J. Sederholmille tarjoilijat Helsingistä. Seuraavat häät olivat 13.7.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirjeko- Jutikkalassa 1919, joihin palkattiin kokki Hä- koelma. ÅAB; J. J. Sederholmin kirjeluonnos meenlinnasta. Jutikkala 2003, 113. Arthur Bergrothille 28.6.1897. Kotelo 16. J. J. 44 VII:nen yleisen kansanvälisen geoloogisen Sederholmin muu aineisto. ÅAB; VII:nen kongressin retkeily Tampereen lähiseuduilla yleisen kansanvälisen geoloogisen kongressin – Tampereen Uutiset 27.8.1897; Korta bref från retkeily Tampereen lähiseuduilla – Tampereen geologexkursionen i Finland – Nya Pressen Uutiset 27.8.1897; Efterskörd från geologexkur- 26.8.1897; Geoloogien matkasta – Tampereen sionen – Nya Pressen 28.10.1897; Till redaktio- Sanomat 26.8.1897; Geologiska kongressen nen för Nya Pressen – Nya Pressen 31.10.1897; – Tammerfors Nyheter 26.8.1897; Geoloogien ret- Tampereen Sanomain toimitukselle – Tampe- ket Suomessa – Aamulehti 27.8.1897; Den geo- reen Sanomat 4.11.1897; J. A-io 1897, 142. logiska exkursionen. Exkursion till Suinula ja 40 Axel Tammelanderin kirje J. J. Sederholmille Orihvesi – Hufvudstadsbladet 26.8.1897. 11.7.1897. Sidos 2. J. J. Sederholmin kirjeko- 45 Kraemer, Carl von, Tampereen Sanomien koelma. ÅAB; Geoloogien retket Suomessa. toimitukselle – Tampereen Sanomat 21.8.1897; Matka Näsijärven rantamille – Uusi Suome- VII:nen yleisen kansanvälisen geoloogisen tar 25.8.1897; VII:nen yleisen kansanvälisen kongressin retkeily Tampereen lähiseuduil- geoloogisen kongressin retkeily Tampereen la – Tampereen Uutiset 27.8.1897; Geologiska lähi seuduilla – Tampereen Uutiset 25.8.1897; kongressen – Tammerfors Nyheter 26.8.1897; Korta bref från geologexkursionen i Finland J. A-io 1897, 141. – Nya Pressen 25.8.1897. 46 Lindvall 2004, 61–62, 66. 41 Benjamin Frosterus oli valtiongeologi, joka oli 47 Kts. esim. Sears 1998, 3–4; Urry 1990, 21. retken järjestelyissä mukana ja osallistui itse 48 Geoloogien retket Suomessa – Uusi Suometar retkelle. 24.8.1897; Geoloogien matka Suomessa – Aa- 42 Benjamin Frosteruksen kirje J. J. Sederholmil- mulehti 24.8.1897; Geoloogien retket Suomes- le 15.7.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirje- sa – Aamulehti 26.8.1897; Geoloogien matkas- kokoelma. ÅAB; J. J. Sederholmin kirjeluon- ta – Tampereen Sanomat 26.8.1897; Geologiska nos Arthur Bergrothille 28.6.1897. Kotelo 16. kongressen – Tammerfors Nyheter 24.8.1897; Den J. J. Sederholmin muu aineisto. ÅAB; Arthur geologiska exkursionen. Exkursion till Suinula Bergrothin kirje J. J. Sederholmille 12.8.1897. ja Orivesi – Hufvudsstadbladet 26.8.1897. Sidos 1. J. J. Sederholmin kirjekokoelma. ÅAB; 49 Sontag 1984, 15, 86–87; Urry 1990, 135–138; Carl von Kraemerin kirje J. J. Sederholmille Koivunen 2006b, 22.

223 mirja mäntylä

50 E. Cohenin kirje J. J. Sederholmille 5.11.1897. Från geologiska kongressen – Tammerfors Ny- Sidos 3. J. J. Sederholmin kirjekokoelma. ÅAB; heter 28.8.1897; Geoloogit kiittävät – Tampereen J. J. Sederholmin kirjeluonnos Wilhelm Fredrik Sanomat 4.9.1897; Jälkikaikuja geoloogien ret- von Nottbeckille, ei pvm. Sidos 1. J. J. Seder- keltä Suomessa – Tampereen Sanomat 4.9.1897; holmin kirjekokoelma. ÅAB; Wilhelm Fred- Ulkomaalaisen geoloogin runot Suomesta rik von Nottbeckin kirjeet J. J. Sederholmille – Aamulehti 5.9.1897. 19.4.1897 ja 27.4.1897. Sidos 1. J. J. Sederhomin 52 Jälkikaikuja geoloogien retkeltä Suomessa kirjekokoelma. ÅAB; VII:nen yleisen kansan- – Tampereen Sanomat 4.9.1897. välisen geoloogisen kongressin retkeily Tampe- 53 J. P. I 1897, 753. reen lähiseuduilla – Tampereen Uutiset 25.8.1897; 54 Stevenson 1897, 673–674; Palache 1897, 956. VII:nen yleisen kansanvälisen geoloogisen 55 Keilhack 1897, 3–8; Suomi ulkomaan lehdissä kongressin retkeily Tampereen lähiseuduilla – Tampereen Sanomat 12.9.1897. – Tampereen Uutiset 27.8.1897; 7:s kansainväli- 56 ”Tuomas”, Kirje Helsingistä – Päivälehti nen geoloogikongressi Pietarissa – Päivälehti 29.8.1897. 4.9.1897. 57 J. J. Sederholmin muistiinpanoja geologien 51 VII:nen yleisen kansanvälisen geoloogisen matkasta Etelä-Venäjällä. Kotelo 16. J. J. Seder- kongressin retkeilystä – Tampereen Uutiset holmin muu aineisto. ÅAB; Efterskörd från 28.8.1897; Geoloogit – Aamulehti 28.8.1897; geologexkursionen – Nya Pressen 28.10.1897. lähteet ja kirjallisuus

Painamattomat lähteet Tampereen kaupunginarkisto (TKA): Tampereen kaupunginvaltuusto Kansallisarkisto (KA): Pöytäkirjat 1897. Suomen Maantieteellinen Seura Tampereen kaupungin rahatoimikamari Yleiskokousten pöytäkirjat 1896–1897. Pöytäkirjat 1897. Geologinen komissioni Saapuneet kirjeet 1897. Painetut lähteet Kirjekonseptit ja -toisteet 1897. A-io J. [Ailio, Julius] (1897), Geoloogikongressin Geologian tutkimuskeskuksen arkisto: jäsenten retkeilyt Suomessa. Kansanvalistus- J. J. Sederholmin, Wilhelm Ramsayn, Benjamin Seuran Kalenteri 1898. Helsinki: Kansanvalistus- Frosteruksen, H. Berghällin ja W. Hackmanin seura, 134–148. päiväkirjat 1897. Congrès géologique international. 7-ème session Russie 1897. Excursions en Finlande (1897). Helsingfors: Åbo Akademin kirjaston käsikirjoitusarkisto (ÅAB): Victor Pettersson & C:os Tryckeri-Aktiebolag. J. J. Sederholmin kirjekokoelma. J. P. I. (1897), Editorial. The Journal of Geology 7/1897. J. J. Sederholmin muu aineisto. Järjestys-säännöt Finlayson & kumpp:in tehtaan työn- tekijöille. Tampere 1897.

224 ”suuri joukko arvokkaita tiedemiehiä ja muita maineikkaita matkailijoita”

Keilhack K. (1897), VII. internationaler Geologen- (toim.), Across Cultural Borders: Historiagraphy in Kongress in Russland. Glückauf. Berg- und Global Perspective. Lanham, Md: Rowman & Litt- Hüttenmännische Wochenschrift mit den Beiblättern lefield Publishers, 205–244. Litterarische Monatsschau und Führer durch den Haapala, Ilmari (2000), Geologia. – Päiviö Tommi- Bergbau. XXXIII. Jahrgang. la (toim.), Suomen tieteen historia 3. Luonnontieteet, Kotimaisen teollisuuden albumi. Helsinki 1913. lääketieteet ja tekniset tieteet. Helsinki: WSOY, Palache, Charles (1897), The Geological Congress 268–305. in Russia. The American Naturalist Nov./1897. Hirn, Sven (1978), Imatran tarina. Matkailuhisto- Ramsay, August (toim.) (1895), Suomi matkaopas. riamme valtaväylältä. Imatra: Kanta-Imatra seura. Käytännöllinen käsikirja. Kuopio: Suomen Mat- Hirn, Sven ja Markkanen (1987), Erkki, Tuhansien kailijayhdistys. järvien maa. Suomen matkailun historia. Helsinki: Renseignements utiles aux membres de l’excursion en Matkailun edistämiskeskus, Suomen matkailu- Finlande organisée à l’occasion du VIIe Congrès gèo- liitto. logique international (1897). Helsingfors: Victor Häyrynen, Maunu (1989), Kaupunkipuisto 1800-lu- Pettersson & C:os Tryckeri-Aktiebolag. vulla. Ars Suomen taide 4. Helsinki: Weilin + de Rosny, Leon (1888), Le pays des dix-mille lacs. Göös, 72–75. Paris: E. Jorel. Jutikkala, Eino (2003), Kartanoelämää Hämeessä Stevenson, John J. (1897), The Geological Con- 1900-luvun alussa. – Jari Alenius, Lauri Ahokas gress at St. Peterburg. Science, New Series, Nov. ja Jarmo Koskela (toim.), Kaikuja Hämeestä. Hä- 5/1897. mäläis-osakunnan 350-vuotisjuhlakirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 97–119. Lehdet Kanerva, Unto (1946), Pumpulilaisia ja pruukilaisia. Te h dastyöväen työ- ja kotioloja Tampereella viime Aamulehti 1897. vuosisadalla. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö The Houston Daily post 1897. Tammi. Hufvudstadsbladet 1897. Koivunen, Leila (2006b), Matkailija kuvien oravan- Nya Pressen 1897. pyörässä. Kulttuurilla vetoa matkailuun. Muut- Päivälehti 1890, 1897. tuva matkailu – tietoa matkailusta ja matkailuelin- Tammerfors Nyheter 1897. keinosta 3–4/2006, 21–28. http://epublications. Tampereen Sanomat 1897. uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20100069/urn_nbn_ Tampereen Uutiset 1897. fi_uef-20100069.pdf (luettu 27.1.2016). Uusi Suometar 1874, 1889, 1890, 1892, 1897. Koivunen, Leila (2006a), Nähtävyyksiin tutustumassa. – Leila Koivunen, Taina Syrjämaa ja Kirjallisuus Ilse-Mari Söderholm (toim.), Turistin tilat. Tilal- lisuus modernin matkustajan kokemuksena. Turku: Fuchs, Eckhardt (2002), The Politics of the Repub- Turun Historiallinen Yhdistys, 121–134. lic of Learning. International Scientific Con- Kostiainen, Auvo (2006a), Esipuhe. Kulttuurilla gresses in Europe, The Pasific Rim, and Latin vetoa matkailuun. Muuttuva matkailu – tietoa Amerika. – Eckhard Fuchs ja Benedikt Stuchtey matkailusta ja matkailuelinkeinosta 3–4/2006, 5.

225 mirja mäntylä

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef- ternational Geological Congress held in Russia 20100069/urn_nbn_fi_uef-20100069.pdf (luettu and USSR (1897, 1937, 1984). Episodes 2/2004, 27.1.2016). 101–106, http://www.episodes.co.in/www/bac- Kostiainen Auvo et al. (2004), Matkailijan ihmeel- kissues/272/101–106.pdf (luettu 26.1.2016). linen maailma. Matkailun historia vanhalta ajalta Mikkolainen Jenni (2008), Savonlinna kulttuuri- omaan aikaamme. Helsinki: SKS. matkakohteena. Teoriasta käytäntöön – uusim- Kostiainen, Auvo (2006b), Yksilöitä ja suuria man matkailututkimuksen satoa. Muuttuva mat- joukkoja: matkailun historialliset muutosteki- kailu – tietoa matkailusta ja matkailuelinkeinosta jät. Kulttuurilla vetoa matkailuun. Muuttuva 1/2008, 6–16. http://epublications.uef.fi/pub/ matkailu – tietoa matkailusta ja matkailuelinkei- urn_nbn_fi_uef-20100049/urn_nbn_fi_uef- nosta 3–4/2006, 6–12. http://epublications.uef.fi/ 20100049.pdf (luettu 27.1.2016). pub/urn_nbn_fi_uef-20100069/urn_nbn_fi_uef- Pemble, John (1988), The Mediterranean Passion. Vic- 20100069.pdf (luettu 27.1.2016). torians and Edwardians in the South. Oxford, New Kujala, Tuulia (1996), Matkalla vihreässä kaupun- York: Oxford University Press. gissa – Tampereen matkailu 1860-luvulta vuo- Rasila, Viljo (1984), Tampereen historia II. 1840-luvul- teen 1913. Suomen historian julkaisematon pro ta vuoteen 1905. Tampere: Tampereen kaupunki. gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Routto, Kaisa (1995), Pirkanmaan näkötornit. Jul- Lehtinen, Jarmo (2001), Suomen sisämaasta Poh- kaisematon diplomityö. Tampereen Teknillinen joismaiden suurimmaksi – Finlaysonin puuvil- Korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto. latehtaan kuljetukset ennen rautateitä. – Tapio Röneholm, Harry (1945), Markkinat, messut ja näyt- Salminen (toim.), Tampere tutkimuksia ja kuvauk- telyt I. Helsinki: Suomen messut. sia XI. Tampere: Tampereen Historiallinen Seu- Sears, John F. (1998), Sacred places: American tourist ra, 97–111. attractions in the nineteenth century. Amherst: Uni- Lilius, Henrik (1989), Kaupunkirakennustaide versity of Massachusetts Press. 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ars Suomen taide 4. Smeds, Kerstin (1989), Johdanto. Ars Suomen taide Helsinki: Weilin + Göös, 12–45. 4. Helsinki: Weilin + Göös, 9–11. Lindfors, Gustav V. (1937), Finlaysonin tehtaat Tam- Sontag, Susan (1984), Valokuvauksesta. Alkuteos pereella 1820–1907. Helsinki: [s.n.]. On Photography (1977). Suomentaneet Kanerva Lindvall, Karin (2004), Präktiga egendomar, sti- Cederström ja Pekka Virtanen. Helsinki: Love lenligt kulturarv och trevliga besöksmål. Turis- kirjat. mens herrgårdsbilder. – Mats Hellspong, Karin Urry, John (1990), The Tourist Gaze. Leisure and Lindvall, Nicole Pergament, Angela Rundquist Travel in Contemporary Societies. London: Sage. (toim.), Herrgårdsromantik och statarelände: en studie av ideologi, kulturarv och historieanvändning. Stockholm: Carlssons. Verkkolähteet MacCannel, Dean (1989), The tourist. A new theory of the leisure class. Berkley, Los Angeles, London: Kielitoimiston sanakirja, http://www.kielitoimiston- University of California Press. sanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80 (luettu Milanovsky, E. E. (2004), Three sessions of the In- 26.1.2016).

226 aulikki litzen

Suomen Rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia Rooman suuressa koulussa 1950-luvulta 2000-luvulle

Villa Lanteen oppimaan otettava kantaa pieniin mutta riskaabeleihin asioihin, jotka voivat johtaa vankeuteen tai ”Tapaan täällä elävinä nuoruuteni haave kuvat. kuolemaan.” Roomaan ei kannattanut lähteä Kaikki on niinkuin kuvittelin, mutta silti kaik- suin päin: ”Opiskelkaa taidetta Louvressa ki on uutta.” Näin kirjoitti vuonna 1786 Johann ennen kuin tulette Roomaan erottaaksenne Wolfgang von Goethe kotiin Weimariin pääs- Raffaellon ja Correggion koulukunnat. Mitä tyään kauan suunnittelemansa Italian-matkan sanoisitte nuorelle ulkomaalaiselle, joka tulee pääkohteeseen Roomaan. Kaupunki mykisti Pariisiin tammikuussa huvitellakseen seura- Goethen: ”Täällä suuressa koulussa yksi päivä piireissä eikä osaa tanssia?” Stendhal suositteli sanoo niin paljon, että ei voi päivästä mitään vain varauksellisesti matkaa Italiaan: ”Siellä ei sanoa. Vaikka jäisi tänne vuosiksi, olisi parem- voi tyydyttää turhamaisuuttaan, vaan on elet- pi pysyä vaiti kuten pytagoralaiset.”1 Goethe tävä kykyjensä ja taitojensa mukaan voimatta muuttikin suunnitelmiaan ja jäi kokonaiseksi nojautua muihin... To the happy few.”2 vuodeksi Roomaan. Ryhdyttyään suomentamaan Danten Juma- Ranskalainen insinööri Marie-Henri Beyle, laista näytelmää Eino Leino lähti vuoden 1908 kirjailijanimeltään Stendhal, saapui Roo- lopulla Roomaan etsimään kosketusta elä- maan ensimmäisen kerran 1800-luvun alussa. vään italian kieleen. Kolmessa kuukaudessa Vaikka Stendhalin matkat kestivät yhteensä saamiaan vaikutelmia hän kuvaili kirjeissään: vain muutaman kuukauden, hänen Rooman- ”Kaikki aikakaudet astuvat yhdessä hetkessä oppaastaan tuli klassikko. Stendhalin mieles- humahtaen kulkijan mieleen. Ja samassa tun- tä italialaisilla oli ranskalaisiin ja saksalaisiin tee hän itsensä niin epämiellyttävän sivisty- verrattuna ylivoimainen taito ratkaista ongel- mättömäksi. Pitäisi olla historioitsija, taide- mia: ”Paavien oikullinen hallinto on luonut historioitsija, kirkkohistorioitsija, arkeologi, tilanteen, jossa vaatimattomin suutari ja rik- sanalla sanoen erikoisoppinut useimmilla kain ruhtinas joutuvat kymmenen kertaa vuo- inhimillisen tiedon eri aloilla edes jossakin dessa keksimään, miten selviytyä… heidän on määrin esillä olevaa ainehistoa hallitakseen.”3

227 aulikki litzen

Rooman tarjoaman aineiston ymmärtäminen nen sisältö on kulttuurien kohtaamisessa. vaati kaikkien kolmen mielestä systemaattisia Edward Duttonin teoksessa Culture shock and opintoja. Suomalaiset päättivätkin 1930-luvul- multiculturalism7 esittelemän kulttuurien koh- la seurata suurempien kansakuntien esimerk- taamisen prosessissa on neljä vaihetta: 1) muu- kiä, ja tehtiin päätös Suomen oman instituutin taman päivän tai viikkojen mittainen kuher- perustamisesta. Yhteyksiä oli rakennettu jo ruskuukausi, jolloin uusi koetaan jännittävän vuosikymmenten ajan. Suomalaisia historioit- myönteisenä; 2) kulttuurisokki, kun noin kol- sijoita oli työskennellyt Vatikaanin arkistossa men kuukauden jälkeen kuvaan alkaa sekoit- 1800-luvun lopulta lähtien. Pidettiin tärkeänä, tua kielteisiä seikkoja ja varsinkin, jos koetaan että antiikin tutkijat, historioitsijat ja latinistit tunteenomaista aggressiota vieraan kulttuurin pääsisivät syventämään antiikin tuntemustaan edustajia kohtaan tai sen edustajien taholta; aidossa ympäristössä ja saisivat näin parem- 3) sopeutuminen, jolloin noin vuoden oles- mat edellytykset vahvistaa nuoren valtion kelun jälkeen pystytään toimimaan uudessa kansalaisten eurooppalaista identiteettiä. Työ kulttuurissa ja 4) uudelleensopeutuminen instituutissa pääsi alkamaan vasta 1954, jol- omaan vanhaan kulttuuriin, mitä voi edeltää loin toimitilaksi hankitun 1500-luvun kasinon, käänteinen kulttuurisokki.8 Villa Lanten, korjaustyöt valmistuivat.4 Tutkijat ryhmittelevät analyysinsä kulttuu- Ensimmäisestä kurssista vuoteen 2012 noin rien kohtaamisesta sen mukaan, onko kyse neljä tuhatta suomalaista on asunut Gianicolo- maahanmuutosta ja sen vaatimasta kotoutu- kukkulan renessanssihuvilassa ja ihaillut sieltä misesta vai tilapäisestä oleskelusta työn tai aukeavaa näköalaa ikuiseen kaupunkiin, ku- opiskelun vuoksi.9 Eniten huomiota on saanut ten ennen heitä Goethe, Stendhal ja Leino. maahanmuuttajan näkökulma vastaanottaja- Stendhal oli nähnyt joidenkin roomalaisten maan kannalta ja erityisesti kristittyjen ja mus- mietiskelevän tuntikausia Villa Lantesta avau- limien kulttuurinen vastakohtaisuus. Useim- tuvan panoraaman edessä. Herkkänä eläyty- mat Villa Lante -kokemuksen saaneista ovat jänä5 hän suositteli vahvan taide-elämyksen, oleskelleet Italiassa tilapäisesti ja rinnastuvat vaikkapa Pietarinkirkossa käynnin, jälkeen näin enemmän matkailijoihin. Muutamien toipumista jossain aivan toisenlaisessa paikas- tutkimustyö on kuitenkin kestänyt vuosia ja sa. Erinomaisena lääkkeenä taiteen yliannos- tuonut heidät yhä uudestaan Roomaan. Pysy- tukseen hän piti Villa Lantea.6 västä maahanmuutosta ei silti heidänkään Tämän artikkelin aiheena on mennä juhla- kohdallaan voi puhua, sillä vain ani harva on puheiden taakse ja kysyä Villa Lantessa oles- etsinyt ja onnistunut löytämään työpaikkaa kelun vaikutusta sen asukkaisiin: miten insti- Italiasta. Pidemmätkin oleskelut on tavalli- tuuttiin tulleiden lähtökohdat ja toisaalta sesti rahoitettu suomalaisista lähteistä. ”ikuisen kaupungin” muuttuminen 1950- Artikkelia varten kirjoittaja on haastatellut luvulta 2000-luvulle ovat vaikuttaneet koke- 50 Villa Lantessa opiskellutta ja työskennellyt- muksiin Villa Lantesta? Kokemusten keskei- tä henkilöä, jotka on valittu mahdollisimman

228 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

tasaisesti edustamaan eri ikäryhmiä ja eri muistoja. Muistamisen problematiikkaan pe- vuosikymmeninä Roomaan tulleita. Vuosina rehtynyt etnologi Outi Fingerroos on pohtinut 2008–2011 on haastateltu 19 henkilöä Roo- haastattelijan ja haastatellun vuorovaikutusta massa ja Suomessa 31.10 Haastatteluissa kes- ja sitä, kumman ehdoilla haastattelu toteutuu. kusteltiin muun muassa opinnoista, opintojen Fingerroos pitää keskustelevaa otetta etuna.14 vaiheesta Villa Lanteen tultaessa, matkusta- Haastateltujen kokemuksia käsitellään artik- mistavasta sekä matkustuskerroista Roomaan. kelissa teemoittain, samalla kun aineistoa ar- Muistoja kartoitettiin avoimilla kysymyksillä vioidaan kulttuurien kohtaamiseen liittyvän lapsuudesta alkaen.11 Aineistoa on ryhmitel- kysymyksenasettelun pohjalta. ty useilla tavoilla (ks. Liite 1.), muun muassa instituutin ja sitä hallinnoivan säätiön merkit- tävimmän tehtävän mukaisesti. Monet Villa Suomen Rooman-instituutti Lanten kävijöistä toimivat eri tehtävissä, kuten joukkoon sisältyvät kahdeksan instituutin Suomen Rooman-instituutissa tehdystä tutki- johtajaa. Muita instituutin toimia ovat olleet muksesta on kirjoitettu paljon.15 Tiedeyliopis- olleet tutkijalehtori, intendentti, amanuenssi ton tavoitteiden mukaisesti tiedeinstituutti on ja sihteeri. Kolme haastatelluista on asunut perehdyttänyt opiskelijoita tieteellisiin tutki- Villa Lantessa sekä johtajan lapsena että sit- musmenetelmiin – omalla alallaan ja kenttä- temmin myös instituutin tehtävissä. Keskeisen työssä. Mutta instituutin puolestapuhujat ovat ryhmän muodostavat ne seitsemän henkilöä, lisäksi pitäneet selviönä, että Villa Lante on jotka ovat toimineet sekä Villa Lantessa että kouluttanut suomalaisia kansainvälisyyteen.16 Suomen Rooman-instituutin säätiön luotta- Juuri tämä erottaakin instituutissa opiskelun mustehtävissä Helsingissä. tavanomaisesta yliopistotyöstä. Kursseihin on Muistitiedon tutkijat ovat todenneet, että aina kuulunut tutustumista historiallisiin mo- monet heille haastattelutilanteessa kerrotut numentteihin, mutta kaupungilla kierrellessä sattumukset ovat jo kiteytyneet tarinoiksi, kun on virallisen ohjelman ohessa kohdattu myös niitä on kerrottu sukulaisille ja ystäville. Nuo- välimerellisiä tapoja. remmat haastateltavat palauttavat asioita mie- Sääntöjensä mukaan instituuttia ylläpitä- leensä ehkä ensimmäistä kertaa.12 Kirjoittajan vän Säätiö Institutum Romanum Finlandiaen käytettävissä on ollut haastattelujen lisäksi tarkoituksena on ”saattaa Suomen kulttuuri- yhden Villa Lanten -kävijän kirjeenvaihtoa.13 elämä yhteyteen antiikin kulttuurin kanssa” Taustalla ovat vielä kirjoittajan omat havain- ja instituutin tutkimusalat on rajattu antiikin, not vuosilta 1969–2011, jolloin hän on asunut keskiajan ja renessanssin historiaan. Kolme Villa Lantessa ja eri puolilla Roomaa yhteen- kuukautta kestäville tieteellisille kursseille on laskettuna noin seitsemän vuotta. Kirjoittaja valittu klassillista ﬁlologiaa, arkeologiaa, his- kuuluu samaan Villa Lanten lähipiiriin kuin toriaa tai taidehistoriaa opiskelleita henkilöitä, haastatellut, joiden kanssa hänellä on yhteisiä joilla on ymmärretty olevan parhaat mahdol-

229 aulikki litzen lisuudet alan tutkimukseen. Auttava latinan yhteydessä asukkaat saivat käyttöönsä ruuan- kielen taito on kuulunut asiaan. Kun Italian valmistukseen soveltuvan keittiön ja ruokailu- uuden ajan historia, talous, taide tai kirjalli- tilan. Rakennuksen omistaa Suomen valtio, suus eivät ole instituutin painopistealoja, niin mutta Italian kansalliseksi monumentiksi nime- vain harvalla kurssilaisella on ollut näistä sy- tyn renessanssihuvilan muutostyöt vaativat vällisempiä ennakkotietoja eikä kukaan heis- aina neuvotteluja paikallisten viranomaisten tä ole Roomaan tullessaan opiskellut italian kanssa. Instituutin toiminnasta vastaa Sää- kieltä alkeita pidemmälle. Italian kielen taitoa tiö Institutum Romanum Finlandiae, jonka onkin edellytetty vain instituutin hallinnolli- talous on suurimmaksi osaksi riippuvainen siin tehtäviin valituilta. Kurssilaisten lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämistä asukkaiksi on hyväksytty itsenäisesti työsken- varoista.18 televiä uudempienkin aikojen tutkijoita, kirjailijoita ja musiikkiväkeä, jotka on majoitettu kurssilaisten joukkoon talon yläkerroksiin. Matka Roomaan ja ennakkokäsitykset Pohjakerroksen ateljeehuoneistossa asuva kuva taiteilija on usein kiivennyt seurustele- Matka Suomesta Roomaan on lyhentynyt ajal - maan yläkerran yhteistiloihin.17 Haastateltu- lisesti yhteyksien parantuessa. Alkuvuosi- jen joukossa on kaikkien ryhmien edustajia. kymmeninä kuljettiin laivalla ja junalla halki Instituutissa johtaja vastasi alkuun yksin Euroopan ja nähtiin maiseman vähittäinen kurssi- ja tutkimustoiminnasta, mutta sai muuttuminen täysin Suomesta poikkeavaksi. sitten vuonna 1965 epävirallisen assistentin Jos varat riittivät, 1960-luvulla oli jo mahdol- Wihurin rahaston rahoittamasta stipendiaatis- lista lentää Finnairilla Milanoon tai Adrian- ta. Vanhempi polvi kutsuu instituutin toimin- meren aurinkolomakohteisiin ja jatkaa sieltä nan alkua 1970-luvulle asti herooiseksi ajaksi. junalla Roomaan. 19 Perillä Villa Lantessa Sille oli ominaista sinnittely niukoilla varoilla, uutisia kotiväen kanssa vaihdettiin kirjeitse, vähällä henkilökunnalla ja vapaaehtoisvoi- sillä puhelut olivat kalliita ja mutkikkaita, kun min. Tästä ajasta on kokemuksia 20 haasta- vielä 1980-luvulla kaukopuhelu Suomeen piti tellulla. Varsinainen assistentti instituutilla on tilata. ollut vuodesta 1973. Hallintoa vahvistettiin Villa Lanten suomalaiset ovat osa Roo- 1981 amanuenssin, vuodesta 1995 intendentin maan matkustaneiden valtavaa virtaa. Antii- toimella ja suomalaisten kansainvälistymistä kin miljoonakaupungin asukasluku kutistui edistävän organisaation CIMO:n harjoitteli- keskiajalla muutamaan kymmeneen tuhan- jalla vuonna 1999. Toimistosihteeri, talonmies teen,20 mutta se pysyi edelleen maailman pää- ja sisäkkö ovat kuuluneet alusta alkaen insti- kaupunkina, caput mundi, paavin Pyhän istui- tuutin henkilöstöön, siivooja vuodesta 1973. men ja Pietarin haudan ansiosta. Ensimmäiset Asumisolosuhteet talossa ovat parantuneet si- matkaoppaat kaupungin ihmeisiin laadittiin käli, että vuonna 1975 valmistuneen korjauksen pyhiinvaeltajia varten.21 Kulttuurimatkailun

230 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Kuvio 1. Hotellivieraiden määrä Roomassa 1950–2007. Keskimääräinen oleskelu 1950- ja 1960-luvulla oli 3,1 vrk, 1970-luvulla 2.85 vrk, 1980-luvulla 2,5 vrk ja 1994–2007 2,4 vrk. Kuvio 1 Series 1 Italialaisia. Series 2 Ulkomaalaisia.

6000000

5000000

4000000

3000000 Sarja1 Sarja2 2000000

1000000

0 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

Lähteet: Roma in cifre. Rapporto sulla città 1991. Comune di Roma. Ucio studi e programmazione economica. Tab. 4. Movimento dei turisti negli esercizi alberghieri durante gli ultimo 41 anni 1950–1990; Dieci anni di una capitale. Roma 2002. Tab. 23.1. I £ussi turistici nella città di Roma negli anni novanta. Dal rapporto sull’economia romana 2006–2007. 2007. Tab. 4.29a. Arrivi e presenze per area di provenienza negli esercizi alberghieri del Comune di Roma. Anni dal 2001 al 2006. Presenza totale. 2004. Tab. 8.4, 8.3; Annuario statistico 2005/2006. 2006; Annuario statistico 2006. 2007; Annuario statistico 2008. 2008. Tiedot puuttuvat vuosilta 1991–1993.

”kultakaudella” 1700-luvulla nuorten miesten ei ole rakennettu pilvenpiirtäjiä eikä siellä Grand Tour Euroopan sivistyskeskuksiin hui- ole räikeitä mainosvaloja. Merkittävimmät pentui Roomaan.22 Rooman tullessa yhdisty- uutuu det ovat 1800-luvun lopussa rakennettu neen Italian pääkaupungiksi 1870 asukkaita tutkintavankila Regina Coeli ja vuonna 1911 oli kuitenkin vain 200 000. Kasvu on ollut vihitty Viktor Emanuel II:n muistomerkki. tämän jälkeen nopeaa ja vuonna 2014 viralli- Kaupunkia käsittelevää kirjallisuutta ilmestyy nen väkiluku oli noin 2,9 miljoonaa.23 Villa edelleen runsaasti kaikilla kielillä, sillä niin Lanten edessä aukeaa edelleen sama näkymä pyhiinvaellukset kuin kulttuurimatkailukin kuin Stendhalin aikana: kirkontorneja, kupo- ovat jatkuneet voimakkaina 2000-luvulla. leita, palatseja ja huviloita horisontissa ja Matkailijamäärän kehitystä voi konkreti- jalkojen juuressa. Historialliseen keskustaan soida tilastolla hotelliyöpymisistä. Instituutin

231 aulikki litzen aloittaessa toimintansa Roomassa kävi vuosit- joiden lukuharrastus ylimalkaan on ollut tain kaksi miljoonaa hotellivierasta, joista yli vähäisempää. Matkailumahdollisuudet ovat puolet oli italialaisia. 1970-luvun alussa ulko- lisääntyneet, ja ”nojatuolimatkailu” kirjojen maalaisia turisteja oli jo lähes kaksi miljoo- avulla kuuluu kaukaiseen historiaan matalan naa ja italialaisiakin 1.5 miljoonaa. Ryhmien elintason 1950-luvulle samaan tapaan kuin järjestys muuttui, kun pyhä vuosi 1983–1984 ”näyteikkunaostokset”.24 puhutteli voimakkaammin italialaisia, mutta Villa Lanteen lähtijät olivat kuulleet Italian vuodesta 1987 lähtien Rooma on houkutellut matkojen vaikutelmista ystäviltä ja sukulaisil- enemmän ulkomaalaisia kuin italialaisia matta. Reaaliaikaista tietoa tarjoavien uusien säh- kailijoita. Vuosituhannen vaihteeseen val- köisten medioiden tietotulvasta ei ole jäänyt mistauduttiin Roomassa rakentamalla lisää mieleen yksittäisiä muistoja kerrottavaksi hotelleja ja pysäköintialueita. Mustuneet tra- haastattelijalle. Opettajanuralle suuntautuvat vertiinifasadit hiekkapuhallettiin kuin uusiksi ovat saattaneet etsiä Villa Lantesta miellyt- ja huhu Rooman kasvojenkohotuksesta levisi. täviä kokemuksia ennen vakavan työnteon Vuosi 2000 ei jäänyt yksinäiseksi matkailun alkua. Joukossa on myös protestihenkisiä huippuvuodeksi, vaan erityisesti ulkomaalais- ”romantikkoja”, jotka halusivat siirtää amma- ten turistien määrä on kasvanut sen jälkeen tinvalinnan tuonnemmaksi ja syttyivät seik- entistä nopeammin. kailuun opettajapersoonallisuuksien keho- Suomen Rooman-instituuttiin, Villa Lanteen tuk sesta. Antiikin historian tutkijat Jaakko matkanneiden ennakkokäsitykset kumpusi- Suolahti ja Päivi Setälä tekivät vaikutuksen vat erityyppisistä kokemuksista ja olosuhteis- opiskelijasukupolviin ja välittivät Villa Lante- ta, joihin vaikuttivat ajankohta, perhetausta ja Rooma-kokemuksia. Taidehistorioitsija ja elinympäristö. Lähtö Roomaan on ollut Henrik Lilius esitelmöi renessanssipalatsista kaikille yksilöllinen valinta, sillä työskentely ja ”raatihuoneen sijainnista torin pohjois- tai Villa Lantessa ei kuulu pakollisena minkään etelälaidalla” (30). Keskiajan tutkija Veikko oppiaineen opinto-ohjelmaan. Opiskelijoita Litzen ”kertoi hurjia juttuja luennoilla” (27). oli innostanut antiikin historia ja hyvät opet- Klassisia kieliä pääaineenaan lukeville kurs- tajat, Italian kirjallisuus ja elokuvat, jotka ovat si Villa Lantessa on soveltunut luontevaksi luoneet mielikuvia italialaisesta elämästä ja osaksi opintoja, mutta romantiikkaa ei silti kulttuurista. On kuitenkin vaikeaa arvioida puuttunut klassisen ﬁlologian laitokseltakaan. ennakkokäsitysten suoraa vaikutusta tapaan, ”Homman järjettömyyskin viehätti, opiskel- jolla vieras kulttuuri on paikan päällä kohdattu. tiin intohimon vuoksi” (18). Toiminnan alusta Ennakkokäsitykset olivat yleensä myönteisiä, alkaen tärkeimmille kursseille, tieteelliselle mutta eri sukupolvien käsitykset ja odotukset kurssille ja työryhmätyöskentelyyn, on pyritty erosivat toisistaan. Selvin ero suku polvien vä- kokoamaan monitieteinen joukko. Johtaja on lillä on suhteessa kirjallisuuteen, jota vanhem- ottanut yhteyttä eri oppiaineiden professorei- mat siteeraavat enemmän kuin nuoremmat, hin ja tiedustellut sopivia opiskelijoita. Joskus

232 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Iltapäivän lepohetki Villa Lanten terassilla. Etualalla Päivi Setälä, joka kävi Villa Lantessa opiskelijana, opiskelijaryhmien ohjaajana ja toimi instituutin johtajana vuosina 1994–1997. Tauno Huotarin ja Katariina Mustakallion kuvakokelma.

233 aulikki litzen matkalle Roomaan lähdettiin oman profes- aikakautta teini-ikäinen historiasta viehätty- sorin puhelinsoiton yllättämänä ja lyhyellä nyt nuoriso hankki käsiinsä uusia tai uusinta- varoitusajalla. painoksina ilmestyneitä historiallisia romaa- Tutustuminen Italiaan on voinut alkaa neja, olipa niiden näyttämönä mikä maa tai moninaisin eri tavoin. Lapsuudenkodissa aikakausi tahansa. Kukaan ei harrastanut eri- Italiaan oli tutustuttu, kun perheessä oli har- tyisesti Italiaa. Sarjakuvia italialaisista toisessa rastettu klassista sivistystä ja luettu latinaa jo maailmansodassa mainitsi kaksi henkilöä ja koulussa. Kouluaikana opettajat olivat herät- kaksi vähän nuorempaa muisti Asterix-sarjan. täneet antiikki-innostusta. Joidenkin opettaja Villa Lanten -kävijöiden joukossa oli myös oli osallistunut Villa Lanten opettajakurssille niitä, jotka olivat tutustuneet Italian omaan ja vienyt sanomaa luokkahuoneeseen. Histo- kirjallisuuteen käännöksinä, joista mainittiin rian ja kuvaamataidon opettajat näyttivät di- Fransiskus Assisilaisen Aurinkolaulu, Giovanni oja matkoiltaan ja musiikinopettajat soittivat Boccaccion Decamerone sekä Giovanni Guare- oopperalevyjä ja lauloivat aarioita ja napoli- schin, Italo Calvinon, Pier Paolo Pasolinin, laisia lauluja, kuten ”Tiritombaa” ja ”O sole Alberto Moravian ja Umberto Econ kirjoja. mioa”. Vanhempi sukupolvi muisti italialai- Monet 1950- ja 1960-luvulla Villa Lantessa set iskelmät, jotka 1950- ja 1960-luvuilla olivat asuneet olivat nähneet Roomassa kuvattuja suosittuja niin alkuperäisinä kuin suomeksi amerikkalaisia viihde-elokuvia, kuten Loma esitettyinä versioina. Haastateltavien joukossa Roomassa (1953), jossa Audrey Hepburn ja erityisryhmän muodostavat kolme Villa Lan- Gregory Peck hurjastelevat Vespalla lähes tessa lapsena asunutta, joiden isät toimivat autioilla kaduilla monumentit taustanaan, tai instituutin johtajina. Kaikki kolme solmivat Kolme kolikkoa lähteessä, jossa Villa Lantella aikuisina kiinteän Rooma-suhteen ja voikin on rooli amerikkalaisten naisturistien pensio- olettaa, että helppo sopeutuminen maahan ja naattina. Audrey Hepburn oli Suomessa niin sen tapoihin perustuu juuri lapsuuden koke- ihailtu ja tunnettu, että 1950-luvulla valittiin muksiin. Suomen ”Sabrina” Audrey Hepburnin tähdit- Antiikin historiaa ja taidehistoriaa käsittele- tämän pääosan mukaisesti.25 Useaan kertaan vä tietokirjallisuus on ollut erityisessä suosios- ﬁlmatut historialliset romaanit Quo vadis ja sa. Äiti oli lukenut tyttärelleen ääneen Goethen Ben Hur muistettiin 1950-luvun amerikkalai- Italienische Reisea samalla kääntäen” (27). sina suurelokuvina. Klassisten ”miekka ja Klassisista nuorisokirjoista mainittiin Anni sandaali -elokuvien” uutta tulemista edusta- Swanin teoksia, Edmondo De Amiciksen van Gladiaattorin (2000) mainitsi haastatellun Sydän ja Felix Dahnin Taistelu Roomasta. Vähän joukon toiseksi nuorin. Roberto Rossellinin, vanhempana luettiin Mika Waltarin ja Robert Vittorio De Sican ja Michelangelo Antonionin Gravesin romaaneja. Aleksandre Dumas’n neorealistisia elokuvia oli katsottu tuoreeltaan Monte Criston kreiviin sisältyvän laajan Roo- tai myöhemmin elokuvakerhoissa. Luchino ma-kuvauksen muisti yksi. Ennen television Viscontin, Pier Paolo Pasolinin, Federico

234 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Fellinin ja Franco Zefﬁrellin historialliset telun harrastaja saapui 1980-luvun puolivälis- elo kuvat muistettiin myös.26 Helsingissä ja sä Terminille sukset olallaan poikettuaan mat- Tampereella oli ollut ohjelmistossa italialaisia kan varrella Sveitsissä ja hämmästeli kukkivia näytelmiä, jotka olivat virittäneet muutamia hedelmäpuita. Kohtaus on lähellä Risto Jarvan henkilöitä Italia-tunnelmaan. Tampereella oli elokuvaa Loma (1976), jossa sankari joutuu suk- esitetty Carlo Goldonin ja Dario Fon näytel- set olalla laskettelupaikan asemesta hiekka- miä. Helsingin Kansanteatteri/Työväen Teat- rannalle. Ensimmäistä päiväänsä helmikui- terin ohjelmistossa oli ollut Eduardo De Filip- sessa Roomassa 1981 muisteli keski-ikäinen pon Vaimoni kolme poikaa (Filumena Marturano). nainen innostuneesti 30 vuotta myöhemmin: ”Vihreää, aurinko paistoi. Sonan (Ardonz, laulunopettaja) oppilas Saara vei Fraschettaan Paratiisista takapajulaksi syömään. Kävely Villa Pamphiljissa, missä suihkulähteet solisivat. Illalla Margareta Villa Lanten 1950- ja 1960-luvun nuoret kurs- (Steinby) vei Sant’Agneseen konserttiin. Kir- silaiset eivät olleet paljoakaan matkustelleet joitin äidille tulleeni paratiisiin.” (31) Kaikkien ennen tuloaan Roomaan. Kaikkiaan 13 haas- eri aikojen Lanten-asukkaiden tunnelmat tii- tatellusta, joille Rooma oli ensimmäinen visti 1960-luvun kurssilainen: ”Kevään ja ete- koettu suurkaupunki, vain yksi kuului nuo- län kohtasi kaikkien aistien kautta: poltettujen rempaan ikäluokkaan. Oudon kulttuurin koh- roskien savun tuoksu, sitrushedelmät puussa, taamisprosessin ensimmäinen vaihe, joka on kirkonkellot sunnuntaiaamuna. Kokonaisval- nimetty kuherruskuukaudeksi, alkoi monien tainen elämys.” (48) kohdalla tunteikkaasti. ”Italiaan ja Roomaan Ensi-ihastukseen alkoi pian sekoittua suur- tullessa pitkään oli tunne, että astui pyhälle kaupungeille ominaisia epämiellyttäviä sävy- maalle” (3), kertoi 1960-luvun alussa saapunut jä, kuten lika roskat, rikollisuus, huumeet sekä latinisti. 1970-luvulta lähtien liikenneruuhkat. Kulttuu- Junalla saavuttiin Terminin asemalle, mistä rin kohtaamisen toisesta vaiheesta, sokista, reitti Villa Lanteen kulki kaupungin historial- todistaa nuori mies: ”Tilanne Roomassa oli lisen keskustan halki. Iltapimeällä vaikutuk- kaoottinen. Koko kevään 1980 oli mielenosoi- sen tekivät valaistut monumentit ohiajettaessa tuksia milloin mistäkin aiheesta, iskulauseita ja Villa Lantesta katsottuna, ehkä siksikin, että paljon. Kaupunki kuin sotatilassa. Mellakka- kaupunkirakennusten valaiseminen on yleis- poliiseja valmiusasemissa. Meteliä, savua, heli - tynyt Suomessa vasta viime vuosikymmeninä. koptereita. Lantessa istuttiin kuuntelemassa Joku toinen saapui Terminille aamukuudelta: rutikuivia luentoja epigraﬁikasta melun kes- ”Takseilla aamusumuisen Rooman lävitse kellä.” (29) Paratiisimaisista tunnelmista äidil- Lanteen. Torneja näkyi aamu-usvan läpi: hie- leen aluksi kirjoittanut jatkoi agressiivisesti: noa.” (44) Yhteisiä muistoja ovat olleet satojen ”Mutta sitten: Mikään ei ollut Italiassa niin kirkonkellojen soitto ja lintujen äänet. Lasket- hienoa kuin olin olettanut. Popolarea, käyttäy-

235 aulikki litzen dyttiin röyhkeästi, busseissa ahdisteltiin. Huo- yleisyys vaikutti ehkä eniten niin päin, että masin, että on pakko taistella. Takapajula. huomasin etteivät suomalaiset niin kummalli- Kaupunki oli köyhä ja nuiva.”27 (31) sia ole. Italiassa käytetään huumeita, Suomes- Suomalaiset ovat olleet suhteellisen tottu- sa juodaan alkoholia.” (11) mattomia varkaisiin, huumeisiin ja näkyvään katuprostituutioon, joista jääneet selkeät muistot kertovat koetusta sokista. Turistisesongin Tutustuminen kaupunkiin alkaessa kaupunkiin saapuu runsaasti tasku- varkaita ulkomaita myöten. Erityistä varo- Turismin tutkijat ovat todenneet, että kiirei- vaisuutta on pitänyt noudattaa suosituissa sinkin matkailija ehtii nähdä Vatikaanin kohteissa, kuten Espanjalaisilla portailla ja Pie tarinkirkon. Italian puolella Roomaa Fontana di Trevi -suihkulähteellä. Huumeet valtavirran kulkureitti on yleensä kaksiosai- tulivat kuvaan 1970-luvulla. Iltakävelyllä nen: 1) Fontana di Trevi, Piazza di Spagna, suomalaisseurueessa olleelta pastorilta olivat Pantheon, Piazza Navona ja 2) Forum Roma- päässeet tupakat loppumaan ja hän saikin num, Colosseum, Palatinus. Kaikki tämä teh- seisoskelevalta italialaisryhmältä savukkeen. dään kolmessa tunnissa.28 Ymmärrettävästi ei ”Arvoitukseksi jäi, mitä siinä oikein oli, sillä ole mahdollista oppia tuntemaan kaupunkia pastorimme oli kertonut harhailleensa aamu- kovinkaan laajalti edes kolmessa kuukaudes- yön pitkin kaupunkia.” (48) Heroiini yleistyi sa, minkä ajan instituutin tieteellinen kurssi Italiassa 1970-luvun puolivälin jälkeen ja huu- säännönmukaisesti kestää. Suosituimmat meruiskuja nähtiin Gianicololla ja erityisesti nähtävyydet ovat silti epäilemättä tulleet tu- Trastevereen vievillä portailla. Piazza Sidney tuiksi myös kaikille Villa Lanten -kävijöille, Sonninon apteekin ilta-asiakkaat 1980-luvun jotka käyttivät apunaan matkaoppaita mui- alkupuolella olivat ilmeisesti kaikki heroinis- den turistien tavoin. Koululaisryhmien opas teja, koska ostivat vain tislattua vettä. Heroiini- 1990- ja 2000-luvulla aikoi jatkossa välttää tilanne alkoi parantua 1980-luvun lopulta ruuhkia: ”Viime lauantaina 20 hengen ryh- lähtien koukkuun jääneiden kuoltua, eikä ruis- män kanssa Piazza del Popololta, jossa oli iso kuja enää joutunut joka askeleella varomaan. mielenosoitus, Ara Pacikselle, edelleen Piazza ”Bob Dylanin ja Carlos Santanan konserteis- Navonalle, Pantheonille, Fontana di Treville, sa EURin koripallohallissa (1980-luvulla) Piazza di Spagnalle ja uudestaan Piazza del oli pilveä ilmassa, mitä ei ollut Tavastialla.” Popololle. Seuraavilla kursseilla saavat men- (23) 2000-luvun kurssilainen totesi: ”Suomes- nä turistitungoksiin ilman opettajia.”29 (36) sa huumeiden käyttö on peitetympää ja ra- Tieteellisten kurssien laajaan Rooman topo- joittuu tiettyihin piireihin, kun taas Italiassa graﬁan esittelyyn tosin kuuluvat vain antiikin konservatiivisimmissakin opiskelijapiireissä kohteet, edellä luetelluista Pantheon, Forum pilven poltto on iltamenoissa yhtä yleistä kuin Romanum, Colosseum ja Palatinus. Antiikin tupakka. Omaan suhtautumiseeni huumeiden rakennetun kaupungin laajuus on selvinnyt

236 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

kurssilaisille viimeistään klassikoksi muo- pysyttiin Aurelianuksen muurien sisällä pait- dostuneella Aurelianuksen 200-luvun lopul- si käytiin Vatikaanissa ja etruskimuseo Villa la rakennettujen muurien ympärikävelyllä, Giuliassa.” (34) Kun kurssilaisten tuntemalla joka yleensä aloitettiin Cestiuksen pyrami- alueella ei juuri näy uusia rakennuksia, ”kau- dilta aamuvarhaisella ja päätettiin Piazza del punkia voi verrata Helsingin Senaatintoriin ja Popololle alkuiltapäivästä. Taidehistorioitsijat Eiraan” (34). Kaupunkituntemuksen lisään- ja arkkitehtuurin historian tutkijat ovat pa- tymistä on mitattu perinteisesti yrittämällä neutuneet historiallisen keskustan kirkkoihin. tunnistaa Villa Lanten panoraamasta kirkon Muurien ulkopuolisesta Roomasta kurssilaiset kupoleja. Pantheonin laakea kupoli on maa- ovat tutustuneet Via Appia Anticaan ja Ostia merkki, josta edetään oikeaan ja vasempaan, Anticaan. Useampia kertoja instituutin vakio- vaikka Tiberin mutkat vaikeuttavat arviointia. retkille kaupungin alueen ulkopuolelle osal- Instituutti sijaitsee julkisessa puistossa sivus- listuneet ovat panneet merkille kaupungin sa kaupungin kaupallisesta ja hallinnollisesta jatkuvan kasvamisen. Näkymät Tivolin Villa keskustasta, mutta vilkkaan liikenneväylän d’Estestä, Terracinan Jupiter Anxurin temp- varressa. Kuuluisalla näköalapaikalla liikkuu peliltä ja Palestrinan Fortuna Primigenian turisteja,31 eläkeläiset ja lapsiperheet hakeu- temppeliltä ovat toki edelleen avoimia, mut- tuvat raikkaaseen ilmaan, läheisen sairaalan ta viljelykset ovat vuosikymmenien kuluessa asiakkaat etsivät pysäköintipaikkaa, alakoulu- muuttuneet kerrostaloalueiksi.30 laisia tuodaan ja haetaan. Gianicolo on yksi Omalla ajalla on kävelty kaupungilla va- koko kaupungin olohuoneista, jossa mennei- paammin. Kestää aikansa, ennen kuin histo- syys ja nykyisyys yhdistyvät.32 riallisessa keskustassa oppii kulkemaan ja Pidempiaikaista tutkimustyötä varten Roo- aluksi opiskelijat turvautuivat Via del Corsoon, massa oleskelleet ovat joutuneet etsimään Corso Vittorio Emanueleen, Via Giuliaan ja asunnon Villa Lanten ulkopuolelta ja sen Via dei Coronariin.”Pojat liikkuivat kaupun- myötä tutustuneet tavallisen kansan raskaasti gilla ehkä laajemmalti”, arveli 1950-luvun rakennettuihin asuinalueisiin, quartieri popo- nais opiskelija (8). Taideakatemian kahden lari, joissa on vähemmän kurssiohjelmiin si- viikon kurssille vuonna 1979 osallistunut hen- sällytettyjä monumentteja. Tor Pignattarassa kilö kertoi: ”[kaupungille] lähdettiin illalla yh- asunut 2000-luvun opiskelija kertoi, että ”bus- deksän kieppeillä. Öitä vietettiin kaduilla kä- si kotiin oli täynnä extracomunitareja (EU:n vellen ja baareissa poiketen. Sulkemisaikaan ulkopuolelta tulleita maahanmuuttajia). Villa jaettiin ilmaiseksi tramezzinoja. Turvallinen Lantessa asuvat johtajat joutuivat liikkumaan ja ystävällinen kaupunki.” (17) 1980-luvun laajemmalti lasten koulunkäynnin vuoksi, kurssi laisen mielestä ”Italian uudemman his- kun kansainväliset koulut olivat Via Salarialla, torian kadut tyyppiä Via Venti Settembre sai- Via Cassialla ja Via Aurelialla ja syntymäpäi- vat jäädä selitystä vaille” (19). Maantieteensä väkekkereillä oli vierailtava kauempanakin. rajat kuvasi 2000-luvun kurssilainen: ”Muuten Viikonlopulla valittiin kartasta uusia alueita

237 aulikki litzen ja lähdettiin tutkimaan.” (11) Autonomistajat oli jo ehtinyt neuvotteluvaiheeseen uuden tekivät retkiä kauemmas ja kaupunki hahmot- kulttuurin kohtaamisessa, niin yleensä Napoli tui ulospääsyteitä etsiessä. Kaupunkia otettiin aiheutti uuden kulttuurisokin. tilallisesti haltuun pala palalta. Paikallista puhetapaa mukaillen Roomas- ta mentiin joskus lepäämään viikonlopuksi kauemmas ”Afrikasta”, Firenzeen. Erasmus- Rooma ja muut kaupungit vaihdossa Firenzessä 1990-luvulla ollut koki Rooman suurkaupunkina: ”Terminiltä bussilla Nekin instituutin asukkaista, joilla ei ennes- leveää Via Nazionalea, jonka varrella Italian tään ollut kokemusta suurkaupungeista, jou- pankki, sitten ohitettiin Trajanuksen kauppa- tuivat vertaamaan Roomaa toiseen miljoona- hallit. Largo Argentina oli liikenneympyrä, kaupunkiin, Napoliin. Tieteellisten kurssien jota koristivat pylväät. Ensin ajettiin yksi py- ohjelmaan on kuulunut käynti Napolin arkeo- säkki Lanten ohi ja ihmettelin, miten hieno lä- logisessa museossa ja tutustuminen Pompejiin, hetystörakennus oli Ruotsilla. Olikin Lante ja ja joskus retki on jatkunut Paestumin kreikka- paavin vaakuna. Lante oli luksusta myös asu- laistemppeleille asti. 1960-luvulla tuntui siltä, mismielessä: lämmintä vettä jne. Opiskelijara- että Napolissa oli enemmän liikennettä, enem- halla oli ollut hankalaa ulkomaalaisia täynnä män melua, likaisempi ilma ja enemmän ros- olevassa Firenzessä, joka elää turismilla.” (15) kia kuin Roomassa. Ympäristö oli kurjaa ja Pariisi oli ensimmäiselle ulkomaanmatkal- köyhän näköistä. Lapset ja muutkin tuijotti- le 1940-luvun lopulla lähteneen luonnollinen vat vaaleita ulkomaalaisia. Omatoimiretkellä pääkohde, mutta ”muutaman vuoden kulut- Napoliin neljä kurssilaista sai vuonna 1969 ko- tua Rooma alkoi tuntua kiinnostavammalta” kea iloisen Napolin Piedigrotta-kansanjuhlan (45). 1960-luvun alun kurssilainen kuvailee: aikaan: ”Paljon väkeä, karnevaalitunnelma ”Rooman keskustan voi ottaa haltuun ja se illalla. Huipentui ilotulitukseen ja Vesuviuk- on otettava haltuun kävellen toisin kuin Pa- sen purkauksen simulointiin.” (10) ”Giovanni riisin tai Pietarin, joissa ihmisen mittakaava Falconen murhan jälkeen 1990-luvulla Napo- on kadotettu. Minun Roomani on piazzojen li oli pelottava. Sähkökatkoksen vuoksi oli ympärille kasvaneiden kylien konglomeraatti, pimeää. Hotellista rautatieaseman lähellä ei kodikas, familiaari, ajaton; eipä kosketa muo- uskaltanut kävellä mihinkään ja oli palattava reja se, onko vallassa keisari, paavi vai Duce.” hotelliin. Tuijottavia tyyppejä, jotka lähtivät (48) Roomasta Pariisiin vuonna 1969 matkus- seuraamaan. Huumeita. Poliisi Roomassa on tanut vertaili kaupunkeja: ”Rooma vaikutti näkyvillä enemmän.” (39) Rooman ja Napo- likaiselta ja Pariisi hienolta.” (10) Roomassa lin välillä löytyi eroja vielä 2000-luvulla: ”Jos 1970-luvun lopulta lähtien usein työskennel- Napolissa oli yksin, niin naisena oli hankalaa. lyt taiteilija sanoi: ”En ota kaupunkikuvasta En voinut mennä yksin ravintolaan, seuraa virikkeitä, vaan maalauksista, mutta Roo- tuli pian. Roomassa voin.” (35) Jos Roomassa man kerroksellisuus vaikuttaa simultaaniseen

238 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa mentaaliseen ajatukseen. Moderni kenkäkaup- Italiassa on enemmän romantiikkaa. Roomas- pa ja rauniot samalla kertaa. Kerroksellisuus sa kaikista kaupungeista miellyttävin miljöö. valkeni 1980-luvulla. Kävellessä näkee uutta. Mikä Roomassa miellyttää? Monumentit kä- Pariisissa ei samaan tapaan.” (17) 1990-luvulla velyetäisyydellä, kukkuloita, puistoa, ihmis- Roomaan tullut kertoi: ”Roomassa on kaik- ten tapa täyttää ympäristönsä. Ihailee tapaa ki: antiikki, keskiaika, renessanssi, barokki, elää ulkona ja yhteisössä kadulla. Roomassa 1800-luvun suuret rakennukset, Mussolinin joutuu vähemmän käyttämään julkisia väli- alulle panema modernistinen EUR ja miten neitä. Lontoon metrot ja bussit ovat horroria.” ihmiset nykyisin elävät – keskellä tätä kaik- (35) Voi kysyä, elivätkö Rooman muiden kea. Ei missään muualla. Pariisi ylivoimainen kaupunkien edelle asettaneet yhä kulttuurin taiteessa, Rooma historiassa.” (36) Diplomaat- kohtaamisen tunteikasta ensimmäistä vaihet- tina uransa tehnyt luonnehti eroja: ”Pariisi on ta, pitkittynyttä kuherruskuukautta. Vai oliko suurkaupunki ja varustettu siten. Ranskalaiset kyse jostain muusta? ovat mielellään maailman parhaita. Italialai- set eivät markkeeraa samalla tavoin. Pariisi on suurenmoinen kokemus, liikenne toimii. Politiikka Onko Rooma suureksi kasvanut provinsiaa- linen viehättävä kylä? Kasvanut hallitsemat- Italialainen elokuva vaikutti myös käsitykseen tomasti. Italialaisilla on vastaanottokykyä, ei Italian politiikasta.33 Giovanni Guareschin kompleksia eikä kuvitella että Rooma olisi sankarien Isä Camillon ja pormestari Peppo- enää caput mundi. Pelkän työn kannalta Pariisi nen seikkailut saivat aikaan sen, että kristillis- voittaa, mutta elämästä nauttimisen kannalta demokraattien ja kommunistien vastakohtai- Rooma.” (50) Edellinen sitaatti perustelee sitä, suuteen ei osattu suhtautua kovin vakavasti. että Rooma on kuulunut 2000-luvulla ulko- Italian politiikkaa työkseenkään seuranneet asiainhallinnon kymmenen tavoitelluimman eivät hevin ole saaneet siitä selvää. Suomen postin joukkoon. suurlähettiläänä 1980-luvulla toiminut Paul Muutama haastateltu vertasi Roomaa ja Jyrkänkallio kertoi kirjoittajalle, miten hän Lontoota. ”Lontoosta päällimmäisenä mieles- Roomaan tultuaan alkoi paneutua maan sä on Oxford Street, mutta Roomasta Pyhä ”dynaa miselta vaikuttavaan” sisäpolitiikkaan. Isä” (19), sanoi 1980-luvulta lähtien molem- Dip lomaatin kuherruskuukausi politiikan pa- missa kaupungeissa usein käynyt. 1980-luvul- rissa päättyi kuitenkin melko pian, kun ilme- la vuosia Roomassa asunut kertoi: ”Rooma ei ni, että näyttävästä draamasta huolimatta ta- ollut vielä 1980-luvulla kansainvälinen, kuten pahtui itse asiassa kovin vähän. Monia vuosia Lontoo. Lontoossa voi asua kuin Suomessa, Italian eri kaupungeissa asunut haastateltu mutta Roomassa törmäsi ainakin italialaisuu- kertoi: ”Italiassa on ikävintä poliittinen elä- teen.” (38) 2000-luvulla Lontoon ja Rooman mä, johon olen läpeensä kyllästynyt. En voi väliä sukkuloiva sanoi: ”Verrattuna Englantiin kuitata vitsinä, vaan se ahdistaa.” (15)

239 aulikki litzen

Poliittisten uutisten lukeminen lehdistä ja ”Aldo Moro on siepattu. On kuulemma odo- televisiosta on edellyttänyt kohtalaista kieli- tettavissa levottomuuksia.”36 Hallitus kieltäy- taitoa, jota on ollut vain harvalla kurssilaisella. tyi neuvottelemasta Punaisten prikaatien Italialaisista lehdistä Villa Lanteen tuli 1960- kanssa vankien vaihdosta. Roomaan ensim- luvulla konservatiivinen Il Tempo. Muutama mäistä kertaa 1960-luvulla tullut haastateltu vasemmistolaisessa ylioppilaspolitiikassa en- kertoi: ”Brigate Rosse ja Moro muuttivat Roo- nen Italiaan tuloaan toiminut luki vasemmis- man. Poliiseja oli joka paikassa. [Pääministeri tolehtiä ja valisti sitten muita. 1960-luvulla Giulio] Andreottia turvasi bussilastillinen etusijalla oli kommunistien Paese Sera ja aseistettuja miehiä hänen asuntonsa alapuolel- 1980-luvulta lähtien yleisvasemmistolainen la Via Paolalla. Vaimoni kohtasi satoja tuhan- La Repubblica, jota myös tilattiin taloon 2000- sia matkalla Moron ruumiin löytöpaikalle luvulle asti. Villa Lanten väki seurasi enem- Via Botteghe Oscuren lähelle, missä vallitsi män vasemmiston kuin kristillisdemokraat- täydellinen hiljaisuus.” (48) Nuori tutkija kir- tien toimia. 1980-luvulla opittiin, että suoma- joitti Suomeen: ”Moro löydettiin eilen kuol- laisista kommunisteista vasemmalle olevia leena… Meidän piti mennä oopperaan katso- pikkupuolueita oli paljon ja että Italian kom- maan Toscaa (parvelta!). Esitys oli peruutettu munistit olivat ehkä samantyyppisiä kuin Moron vuoksi – on tänään. Esityksen alkajai- Suomen sosialidemokraatit. Eräs keskiajan siksi pidettiin 2 min. kunnioittava hiljaisuus tutkija tunsi erilaisen väen, kuten trotskilais- Moron muistolle. (Hänet on kuulemma hau- ten, kokoontumispaikat. Joku toinen tutustutti dattu eilen.) Teki minuun suuren vaikutuksen, kurssilaisia paavia vastustaviin kommunistiys- joskin yläparvella oli paljon ulkomaalaisia täviinsä ja näiden kulttuuripoliittisiin ajatuk- nuoria, jotka eivät tahtoneet jaksaa olla hil- siin. Kurssilaiset perustivat ryhmän ”Antiikin jaa.”37 Hän jatkaa: ”Moron takia en lähettänyt tutkijat ydinsotaa vastaan” (31). keskellä viikkoa yhtään tärkeää kirjettä, sillä Levotonta aikaa Roomassa oli 1970-luku ja kaikki toimii täällä hyvin epäsäännöllisesti. 1980-luvun alku, jota Italiassa kutsutaan lyijyn Tänään kello 17 on virallinen kuolinmessu vuosiksi (anni di piombo). Oikealla ja vasem- − hautajaiset olivat jo keskiviikkona − S. Gio- malla olevat terroristit ottivat yhteen valtion vanni in Lateranossa. En taida mennä ulos ol- ja toistensa kanssa.34 ”Aina kun lähdettiin ulos, lenkaan tänään. Turha yrittää, luultavasti kaik- mentiin terassilta katsomaan, missä päin kuu- ki seisoo.”38 Vuonna 1979 kerrotaan sattuneen lui hälytysajoneuvoja ja ampumista ja men- seuraavaa: ”– – kuljimme Via Rasellaa pitkin, tiin vastakkaiselle puolelle alamäkeen.” (27) kun alkoi kuulua kuivansävyistä ropinaa. Ih- Roomassa lyijyn vuodet huipentuivat maalis- miset vetäytyivät tottuneesti porttikäytäviin ja kuussa 1978, jolloin Punaiset prikaatit, Brigate kauppoihin, vain me seisoimme hämmästy- Rosse, kaappasivat verisessä yhteenotossa neinä keskellä katua luotien vinkuessa. Kuu- vangikseen kristillisdemokraattien puoluejoh- lemma siinä vain poliisit ajoivat takaa jotakin tajan ja entisen pääministerin Aldo Moron.35 karkulaista.” (22) Vielä 1980-luvun alussa

240 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Poliittinen mielenosoituskulkue Via Cavourilla 1994.

”aina oli jossain lakko ja kyynelkaasua” (31) ja sitten tapahtunutkaan. Yhtenä päivänä pidä- kerran kurssilaiset joutuivat ratsiaan, joka teh- tettiin koko Napolin kaupunginhallitus, toise- tiin Trasteveren piazzan kahviloihin: ”Kaikki na päivänä joukko yliopiston professoreita.” käytiin läpi. Pelottavaa.” (31) (33) ”San Pietron aseman luona asuessamme Neuvostoliiton romahdusta seurasi Italias- kesällä 1993 kuulimme maﬁan pommit joen sa vanhojen puolueiden vaihtuminen uusiin toisella puolella San Giorgiossa ja Lateraa- 1990-luvun alussa. Omiakin syitä murrokseen nissa.” (17) Ajankohtaisista asioista keskustel- oli, kun korruptiota ryhdyttiin paljastamaan39 ja lessaan yksi haastateltu huomasi 2000-luvun maﬁan vastainen mieliala kiihtyi taistelun pää- alussa, että italialaisten opiskelijoiden mieli- henkilöiden, syyttäjien Giovanni Falconen40 piteet olivat kaksijakoisia. ”Italialaiset selitti- ja Paolo Borsellinon41 murhien seurauksena. vät muun muassa että Kuubassa ei ole syöpää ”Vaikutti siltä, että muutoksen tuuli puhaltaa, ja että Venäjällä on Neuvostoliiton peruina mutta myöhemmin selvisi, että ei niin paljon hyvä terveydenhoitojärjestelmä. Toiset olivat

241 aulikki litzen raivoisia Silvio Berlusconin kannattajia. Vas- opettajien ja oppilaiden oikeuksia ministeriön takkaisuus, jota ei ole Suomessa. Italialaisilla säästösuunnitelmien puristuksessa. Liikenne on halu nähdä kiihkeästi asioita yhdestä näkö- on poikki tunteja mielenosoitusten tai jon- kulmasta… Pilven polttoa ja kodit tomien koi- kin ammattijärjestön julistaman työtaistelun rien pelastamista, mutta ympäristöasioista ei vuoksi.” (10) oltu kiinnostuneita.” (11) Suomalaisten taiteilijoiden kokemuksia Feministinen liike tuli Italiassa näkyväksi Roomassa 1800-luvulla tutkineen Liisa Suvi- 1970-luvulla ja naiset vaativat rajuissa mielen- kummun mukaan taiteilijat eivät saaneet osoituksissa avioerolakia ja oikeutta abort- käsitystä ajankohtaisista yhteiskunnallisista tiin.42 Haastatellut mainitsevat feministien kysymyksistä. Italian yhdistymisen, risorgi- mielenosoitukset vasta 1980-luvulla: ”Mielen- menton, tapahtumia seurattiin omaisten kir- osoituksiin mentiin esimerkiksi naisten päi- jeistä ja lukemalla Suomesta lähetettyjä sa- vänä 8. maaliskuuta.” (31) Johtajan alakoulua nomalehtiä.44 Villa Lanten humanisteilla on käyvä tytär taittoi 1980-luvulla naisten päivän ollut yhtä vähän valmiuksia politiikan ym- mimosanoksia Villa Lanten terassipuutarhasta märtämiseen kuin edellisen vuosisadan tai- ja vei opettajalleen Scuola Grilliin vastapää- teilijoilla. Toukokuussa 1978 tutkija tiedusteli tä Villa Lantea. Perinteinen kuva perheestä kirjeessään Suomeen: ”Onko täällä Italiassa ja naisen asemasta häiritsi 1990-luvun kurssi- tapahtunut mitään erityistä?”45 Kielitaitokaan laista, jonka mielestä ”italialaiset naiset ovat ei ole riittänyt avaamaan politiikan kiemu- rajoittuneita, miehet helpompia” (42). Naisilta roita. Erinomaisesti italian kieltä taitava edellytetään vielä 2000-luvun puolella erilaista opis kelija sanoi, että ”1980-luvun poliittisista käytöstä kuin miehiltä, minkä huomasi nuori tapahtumista ei muodostunut selvää kuvaa nainen: ”Naisten juomista katsotaan Italiassa eikä syvää virtaa. Vasta myöhemmin kirjojen pahalla, mikä tuntuu kuuluvan yleisempään kautta on selvinnyt, mitä silloin oli tekeillä .” naisten käyttäytymisen kontrollointiin. Pizze- (38) Mutta koti maankin tapahtumien syvem- riassa jos nainen tilaa oluen tuodaan aina pieni mät juonteet paljastuvat vasta myöhemmän pullo ja jos erikseen tilaan ison oluen, tuntuu tutkimuksen avulla niille aikalaisille, jotka että minua katsotaan vähän kieroon.” (11) eivät ole varsinaisia toimijoita. 2000-luvun Pääkaupungin suuret mielenosoitukset kurssilaisen mielestä ”Lantessa eletään uutis- alkavat kokoontumisella rautatieaseman tyhjiössä. Ei tiedetä, mitä Suomessa tapahtuu tuntumassa ja sieltä meluisat kulkueet mars- eikä mitä Italiassa tai maailmalla tapahtuu.” sivat Piazza del Popololle tai San Giovannin (11) Ehkä Roomaan tulleet suomalaiset ovat aukiolle. 43 Kaikki haastatellut ovat nähneet aina halunneet nauttia olosta arjen ulkopuo- kaupungilla liikkuessaan poliittisia mielen- lella. Villa Lanteen ei enää 2000-luvulla tilattu osoituksia ja joskus liittyneet mukaankin. italialaisia lehtiä ja asukkaat tyytyivät seuraa- ”Opetusministeriön eteen Trastevereen maan Suomen uutisia lahjoituksina tulevista tullaan usein liput liehuen puolustamaan Hufvudstadsbladetista ja Suomen Kuvalehdestä.

242 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Verkkojulkaisujen saatavuus on toki muutta- yrttimausteet olivat Suomessa vielä tuntemat- nut tilanteen. tomia. Kun kurssilaiselle 1960-luvulla tuotiin Instituutin nuori väki on seurannut Italian rosmariinilla maustettua kanaa, se näytti ros- politiikkaa innostuneena kuin jännitysnäy- kaiselta ja tilaaja yritti palauttaa selvästikin telmää. Useimmat ovat eläneet kulttuurien lattialle pudonneen kananneljänneksen keit- kohtaamisen kuherruskuukautta, ja joissakin tiöön. Italialaisissa perinneruuissa käytetään tapauksissa taas on hypätty suoraan sopeutu- usein vähäarvoisia ruhon osia. Kautta aiko- misvaiheeseen ja liitytty poliittiseen toimin- jen on vahingossa tilattu roomalaista trippaa taan mukaan väkivaltaa pelkäämättä. Ehkä ja todettu se mahdottomaksi syödä. Naudan vasta pidempään maassa oleskelleet ja kieli- mahalaukusta valmistettu trippa muistuttaa taitoiset ovat kokeneet aggressiivisen, kieltei- ulkonäöltään hienona pidettyä kateenkorva- sen kulttuurisokin. muhennosta. Eräs pariskunta tilasi 1980-luvulla papuja pikkumakkaroilla ja papuja ”jollakin muulla”. Näytti siltä, että ”jokin muu” oli Ruoka ja juoma unohtunut, kunnes huomattiin, että lautaselta kohosi karvoja viiden cm:n korkeuteen: pa- Entiset kurssilaiset muistelivat, että italialai- puja siankamaralla. Tieto edullisista ravinto- nen ruokakulttuuri, kuten pizzeriat, rantau- loista kulki perimätietona uusille tulijoille. tuivat heidän kotikaupunkeihinsa 1960- tai Kodittomien matkailijoiden tavoin Villa 1970-luvulla.46 Tämän jälkeen kasvuvauhti Lanten kurssilaiset joutuivat alkuaikoina syö- alalla on ollut nopeaa. Kun vanhin Helsin- mään ravintoloissa, sillä vasta 1970-luvulla asu- gissä nykyisin toimivista italialaisravintoloista kaskerrokseen järjestettiin itsepalvelukeittiö. avattiin vuonna 1970, niin vuonna 2012 pizzaa Senkin jälkeen kurssien aloitus- ja päätösillal- ja pastaa tarjoili lähes sata ravintolaa. Italia- liset ravintolassa ovat perinteisesti kuuluneet lainen jäätelö tunnettiin ainakin 1950-luvulla ohjelmaan. Retkillä Rooman ulkopuolelle on Helsingissä, jolloin Magin jäätelötehtaalla oli tutustuttu maakuntien erikoisuuk siin. Vielä kioskit Rautatientorilla ja Kauppatorilla. Tam- 1980-luvulla joukossa saattoi olla ensikertalai- perelaiset muistivat jäätelökauppias Minettin. sia, joille ravintolasyöminen oli uusi kokemus. 1960-luvun kurssilaiselle Italialainen ruo- Aterian koostaminen kolmesta ruokalajista ja kakulttuuri oli ”aivan vierasta, kun leivän tiukat ruokailuajat olivat outoa monille. Lou- päälle ei panna voita eikä maitoa juoda” (48). nasta tarjoiltiin vasta puolenpäivän jälkeen Jos keskittyi pastaan ja castellien valkoviiniin, eikä päivällistä ennen iltaseitsemää. Ravin- niin ”muutaman päivän kuluttua Italiaan tolan ruokalistan tulkinnassa auttoi joku pi- tulosta on kuin vatsa olisi täynnä pieniä ki- demmälle ehtinyt. Eräs haastateltava kertoi viä” muisti joku Jaakko Suolahden sanoneen. kokeneensa nöyryytyksen, kun johtaja puut- Edullisin annos oli usein paistettu kana, mut- tui hänen tilaukseensa ja huomautti, että ei ole ta sekin valmistettiin oudolla tavalla. Monet sopivaa pyytää muuta kuin meneillään olevan

243 aulikki litzen sesongin tuotteita. Joviaalina oppimestarina kertoneet, että Suomessa saa vain maitoa.” (8) muistetaan Päivi Setälä, joka ahkerasti jakoi 2000-luvun kurssilainen havaitsi huvittunee- käyttäytymistietoutta. Tavat vapautuivat vuosi - na: ”– – alkoholinkäyttö näyttää Roomassa- sadan loppua kohden. Rooman ensimmäinen kin jollakin tavalla yhdistävän skandinaaveja. McDonald’s-hampurilaisbaari avattiin vuon- Siitä puhutaan juhlissa usein ja naureskellaan, na 1986 ja yhden ruokalajin salaattibaareja että nyt kun ollaan keskenään voidaan ottaa alkoi ilmaantua ravintoloitsijoiden vastustuk- enemmän. Tietenkin suomalaisten humala- sesta ja julkisesta polemiikista huolimatta.47 hakuisuus näyttää ulkomailla oleskelun jäl- 1960-luvun lopulla ”ihmeteltiin tarjoilijoi- keen aiempaa epämiellyttävämmältä. Tämä den muistia, kun osasivat tuoda heti oikean on kuitenkin ennen kaikkea esteettistä ja annoksen tilaajalle, nopeutta ja tapaa kantaa sosiaalista. Italiassakin ihmiset voivat olla lautasia” (37). Merkille pantiin, että ”naisia ei huma lassa, mutta sitä vaan ei saa näyttää, näkynyt ravintolahenkilökunnassa” ja mie- koska se ei ole kaunista käytöstä.” (11) Toinen leen jäivät myös ”musikantit, jotka kierteli- nuori nainen kummasteli 2000-luvun puolella vät ravintoloissa keräten rahaa hattuun” (37). ”kerjäläisiä ja kadulla asuvia, jotka nekään ei- Avoimet ovet ravintolasta kadulle mahdollisti- vät näytä humalaisilta” (34). Kun 1960-luvun vat sen, että pöytien alla kierteli usein kissoja nuori nainen paluumatkalla Suomeen näki etsimässä suuhunpantavaa. Tukholman laivarannassa juopuneita maan- Suurimpia eroja Suomeen verrattuna oli ja miehiä, hän pillahti itkuun jouduttuaan kult- on edelleen alkoholin vapaa myynti. Suomes- tuurien kohtaamisen neljänteen vaiheeseen, sa keskioluen myynti alkoi ruokakaupoissa käänteiseen eli paluusokkiin. Myös Italialais- vuonna 1969, mutta viinit ja väkevät on yhä ten ankara tupakointi ravintoloissa, pankeis- ostettava Alkosta. Rooman baarien tausta- sa ja elokuvateattereissa herätti opiskelijoiden seinän hyllyt ovat täynnä aperitiivejä ja diges- huomiota. Italiassa polttaminen julkisissa si- tiivejä, vaikka asiakkaat keskittyvät yleensä sätiloissa kiellettiin vasta vuonna 2005, lähes kahviin. Valintamyymälässä kiinnittää huo- 30 vuotta myöhemmin kuin Suomessa.48 miota 95-prosenttinen alkoholi, jota käyte- Moni haastateltu kertoi jatkaneensa Suo - tään kotiliköörien valmistuksessa. Innostu- messa uusia ruoka- ja juomatapojaan. 1960- neesti suomalaiset ovat tarttuneet tilaisuuteen luvun kurssilainen huomasi eron kotiin pa- ja haastateltavat muistelevat edelleen iloisia lattuaan: ”– – miten kalpeata suomalainen viini-iltoja. Tytöt eivät juuri osallistuneet juo- ateriointi oli pataruokineen. Omassa kodissa minkeihin ainakaan alkuvuosina, ja jutut hu- pitää aina olla salaattia.” (47) Toisen mieleen maltuneiden kommelluksista koskevat vain oli jäänyt munakoisoateria ja hän alkoi Suo- poikia: ”Jos tarjottiin, join yhden lasillisen messa tehdä munakoisopastaa. ”Ruuasta on viiniä. Pojat saattoivat juoda enemmänkin. tullut tärkeämpää, kotona tehdään italialaista Paluumatkalla kaksi poikaa juotuaan liikaa ruokaa. Vaimo ei juo viiniä, mutta itse juon. joutui Venetsiassa poliisilaitokselle. He olivat Sunnuntailounaaseen satsataan.” (17) Aikai-

244 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

semmin vain teetä ja olutta juonut 1990-luvun myös musiikki, on kuulunut vapaa-ajan kurssilainen vaihtoi Italian jälkeen kahviin ja harrastuksiin, viihteeseen. Ainakin yhdellä viiniin. Ylpeänä hän kertoi oppineensa tunte- 1950-luvun kurssilaisella oli sivistystahtoa ja maankin viinejä ja onnistuneensa hyvin Villa hänelle kurssiohjelmaa ”tärkeämpää oli Roo- Lanten piirin järjestämissä sokkotesteissä. Ita- ma sinänsä, konsertit, galleriat ja barokki- lialainen kahvibaari on kuuluisa variaatioista, taide” (49), johon hän oli perehtynyt ennalta. jotka kirjoittaja luuli tuntevansa. Kymmeniä 1980-luvun kurssilainen kertoi: ”– – barokki- vuosia Roomassa asunut haastateltu kuitenkin arkkitehtuuri yllätti hienoudellaan. Meillä yllätti tilaamalla cappuccinon ilman vaahtoa. pitää olla valkoista ja pelkistettyä.” (31) Kun Eikö se sitten ole caffè latte? perin harva haastateltu mainitsee maalaustai- Kun suomalaiset ovat halunneet tarjota ita- detta, voi sen vain arvailla johtuvan Helsin- lialaisille meillä arvossapidettyjä ruokia ja juo- gin yliopiston taidehistorian opetuksen pitkä- mia, on koettu yllätyksiä. Makeassa liemes- aikaisesta painottumisesta arkkitehtuuriin. sä maustetut sillit tai sokeroitu marjasurvos Kun kaksi 1960-luvun totista Rooman-opiske- liha ruuan kanssa eivät yleensä kerää kiitosta. lijaa kulki Vatikaanin pinakoteekissa, toinen Marjaliköörimme eivät maistu yrtti- ja sitrus- heistä seurasi Lemmikki Talaksen opaskirjaa, pohjaisiin likööreihin tottuneille. Suomessa mutta kuvaamataidon opettajansa parem- laitapuolen alkoholistien mielijuomaksi tun- min valmentama käveli suoraan Filippo nettu pihlajanmarjalla maustettu väkevä viini Lippin luo. Jälkimmäinen rakastaa myös Sorbus sen sijaan on tuntunut italialaisista tu- Michelange loa: ”Pietà on säilyttänyt arvonsa tulta ja sopinut aperitiiviksi. ja haluan aina Roomassa nähdä sen uudes- Huolimatta perinneruokien aiheuttamista taan, vaikka jonot ovat kasvaneet. Samaa kulttuurisokeista suomalaiset ovat sopeutu- asiaa voi katsoa useamman kerran, koska itse neet italialaiseen ruokakulttuuriin mielihyvin on muuttunut.” (47) ja tuoneet sen mukanaan Suomeen palates- Roomassa mahdollisuudet kuulla musiikin saan. tähtiä olivat ainakin instituutin alkuaikoina paremmat kuin Helsingissä. ”Kaikki lähtivät Dietrich Fischer-Dieskaun Brahms-konsert- Vapaa-aika ja viihde tiin (vuonna 1958). Tunnelma yläparvella oli aivan toinen kuin permannolla, jota pääsin Renessanssin ja barokin arkkitehtuuriin ovat kokemaan vuonna 2006. Oopperassa meni La omilla opintomatkoillaan tutustuneet taide- Bohème, jossa Giuseppe Di Stefanon piti lau- historioitsijat ja arkkitehtiopiskelijat, mutta laa Rodolfo. Näytäntö oli peruutettu. Ovella tieteellisten kurssien pääaiheena ne ovat ol- baskeripäinen elegantti tyhjäntoimittaja kuin leet vain yhden johtajan, Henrik Liliuksen, Mastroianni kertoi, että alkoholi oli syynä kaudella 1970-luvulla. Muiden Lanten asuk- peruuntumiseen.” (49) Tunnelma oopperassa kaiden osalta tällainen uudempi taide, kuten oli eloisampi kuin mihin Suomessa oli totuttu.

245 aulikki litzen

Esiintyjiä kiitettiin raivoisilla Braaavi!-huudoil- aluksi RaiUnoa, mutta lopuksi vain uutisia. la, mutta ”väärän nuotin laulaneille buuattiin Nyt en katso televisiota Suomessa. Luen niin että ainakin yksi esitys 1980-luvun alussa inter netistä La Repubblicaa ja seuraan kulttuu- keskeytyi, kun tenori ei enää uskaltautunut ritapahtumia.” (17) 2000-luvun kurssilainen lavalle” (10). toteaa: ”Televisiosta on vaikea löytää mitään Kurssiohjelmistoa täydentämään mutta asiallista. Opiskellessani Bolognassa ennen myös yksinäisten tutkijoiden seuran kaipuuta Roomaan tuloa televisiossa oli meneillään tyydyttämään, perustettiin 2000-luvun puolel- vakava keskustelu. Muut katsojat selostivat la Villa Lanten virkistys- ja sivistysklubi Vispi. minulle, että keskustelun aiheena oli studio- Osanottajat veivät vuorollaan joukkoa harras- vieraan meikkaus.” (11) tamiinsa kohteisiin. Joskus teema kuului kyl- Panoraama kaupunkiin tarjoaa houkuttele- lä antiikkiin, mutta näkökulma oli keveämpi van kulissin elokuville ja mainoksille.49 Kun kuin kursseilla, kuten etsittäessä voitonjuma- Gianicololla ﬁlmattiin taas kerran vuonna latar Victorian kuvia eri puolilta kaupunkia. 1985, uteliaat kurssilaiset olivat pyrkimässä Vispi tarjosi retkiä muun muassa Goethelle joukolla mukaan. Ohjaajaa kiinnosti vain tärkeisiin paikkoihin ja fasismin aikaiseen, yksi pitkä, vaalea poika: ”Haluttiin arjalaisen meidän funktionalismiamme vastaavaan ra- näköistä statistia. Siihen hommaan olisin kuu- tionalistiseen arkkitehtuuriin. lemma käynyt. En suostunut.” (19) Kaksi varakkaampaa kurssilaista osti jos- Lantelaisten suosikkijalkapallojoukkue kus 1960-luvulla asukkaiden olohuoneeseen 1980-luvulla oli keisarillista purppuraa, kultaa talon ensimmäisen television niin sanotusti ja susikuvioita käyttävä AS Roma, jonka koti- edistämään italian opiskelua. Hyvän kieli- kenttä oli kauan Testaccion työläiskaupungin- taidon omaava myöhempi diplomaatti muis- osassa.”Olimpicolla käytiin katsomassa AS taa raivostuneensa television rikosuutisista, Roman kotiottelut. Aluksi mentiin ahtauteen cronaca nerasta: ”Uteliaisuuden negatiivisim- seisomapaikoille fanikatsomoon curva sudiin mat puolet nousivat esiin. Haastatellaan naa- (eteläkaarteeseen). Laulua, viirejä. Suomeen pureita ja paljastetaan nimet toisin kuin meillä. palattua luettiin tiistain Gazzetta dello Sportista Lumivyöryssä 1970-luvun puolivälissä kuoli analyysit sunnuntain peleistä. Jalkapalloin- koko perhe, jonka taloa sitten kuvattiin. Tä- nostus on saatu siirretyksi omille lapsille. Poi- män perusteella varkaat tyhjensivät asunnon.” ka innostui italian kielestä lukeakseen netistä (50) Musiikinystävät innostuivat 1980-luvulla juttuja AS Romasta ja televisiosta katsotaan seuraamaan monipäiväistä San Remon lau- Raita.” (23) Otteluiden tunnelma oli 1980- lukilpailua. 2000-luvulla televisiolla ei tunnu luvulla sokeeraava ja yleisössä oli yhtä paljon olevan annettavaa Villa Lanten asukkaille. katsottavaa kuin kentällä. ”Unohtumaton oli 1970-luvulta lähtien säännöllisesti Roomassa kevään 1983 kansalaisjuhla vasemmistolaisia käyneen mielestä: ”Italian television ohjelma juuriaan kunnioittavan AS Roman voitettua on vastenmielistä. Suomeen palattua katsoin Italian mestaruuden. ’Romanistit’ kerääntyivät

246 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

AS Roma voitti Italian jalkapallomestaruuden 1983.

1800-luvulta asti tasavaltalaisille tärkeälle pai- fanityyli yleistyi jalkapalloa suositummassa kalle Garibaldin patsaalle50 Villa Lanten vie- jääkiekossa 1990-luvulla, jolloin fanitoiminta reen laulamaan hartaita hymnejä. Lippuja lie- organisoitui. Jokerien faniklubin nimi Etelä- hutettiin sbandieratorien taidolla.” (10) Fanien pääty ry vihjaa, mistä päin mallia on haettu. väliset väkivaltaiset tappelut ovat johtaneet Roomalaisten ja turistien yhtä lailla suosima siihen, että 2000-luvulla tunnelma olympias- huvittelumuoto on kahviloissa istuskelu. Via tdionilla on vain kalpea aavistus entisestä. Vittorio Veneton kahvilat tulivat tunnetuiksi Tulijoiden henkilöllisyys tarkastetaan portilla, maailmalla Federico Fellinin elokuvasta La tunteita kuumentavat rummut on kielletty ja Dolce Vita vuodelta 1960. Taustatietonsa Fellini banderollit sensuroidaan ennakolta. Laulaa oli saanut seurapiiriuutisia iltapäivälehteen sentään vielä saa.51 Meillä kansainvälinen kirjoittavalta toimittajalta, jonka hän ikuisti

247 aulikki litzen elokuvaansa Marcello Mastroiannin hahmos- kaupungin statuksesta, mutta ainakin Vati- sa. Huippuseurapiirit siirtyivät jo 1950-luvun kaanissa toisen konsiilin aikaan vuonna 1963 lopussa toisaalle entisestä olohuoneestaan.52 liikkunut huomasi tämän: ”Pietarinkirkolla Ilmiön hiipumisesta huolimatta Via Veneto [oli] paljon pitkiin asuihin pukeutuneita. Sisäl- veti matkailijoita. Nuorten naisten retkestä lä kirkossa punaisella kankaalla päällystetyt dolce vitaa etsimään kirjoitettiin poikaystäväl- penkit peittivät sivulaivat. Rooma vaikutti le toukokuussa 1978: ”Sovimme lähtevämme tärkeältä paavin kaupungilta.” (7) noin klo 22 Via Venetolle. Täytyyhän sekin Katolisesta kirkosta, pyhimyksistä ja sääntö- kokea, eikä yksin oikein voi mennä! Vaik- kunnista Villa Lanteen tulijoilla oli ennak- ka kuljimme kolmin, saimme jatkuvasti olla koon perin vähän tietoa. Koulun kirkkohis- ymmärtämättömän näköisiä. Hassuinta oli toriassa katolisesta kirkosta ei puhuttu enää se, että italiaksi meitä ei puhuteltu. Istuimme ”rietastelevien renessanssipaavien” (7) jäl- katukahvilassa ja seurasimme ihmisiä. Kaikki keen, joita vastaan Martti Luther oli noussut mahdollinen muoti soljui ohi. Ihmiset kulki- protestoimaan. Televisio toi 1960-luvulla paa- vat siellä nimenomaan nähtävinä. Hauskaa viuden lähemmäs suomalaisia. Joku muisti oli.”53 katsoneensa Johannes XXIII:n hautajaisia Instituutin väki hakeutui roomalaisten ja hänen seuraajansa Paavali VI:n valintaa. itsensä suosimiin harrastuksiin, mikä kertoo Teologia ei kuulu instituutin painopistealoihin halusta ja kyvystä kotoutua kaupunkiin. Tällä ja niinpä haastateltujenkin joukossa on vain alueella, kuten ruokakulttuurissakin, edettiin yksi teologi. Silti lähes jokaisella tieteellisellä mutkattomasti sopeutumisvaiheeseen. kurssilla tutustutaan antiikin uskonnollisiin käsityksiin. Kun tutkimusaineistona saattavat olla hautakivien piirtokirjoitukset, joista osa Katolinen kirkko kuuluu Vatikaanin arkeologisen hallinnon alaisuuteen, kohdataan myös oman ajan kato- Italian valtio sitoutui Pyhän istuimen kans- linen kirkko. Vatikaanin autovarikon alaisen sa solmimassaan konkordaatissa vuonna hautausmaan piirtokirjoituksia 1960-luvulla 1929 estämään Rooman kaupungissa kaiken tutkinut ryhmä vei julkaisunsa Paavali VI:lle sellaisen toiminnan, joka ei sopinut Pyhälle vuonna 1973 ja toinen piirtokirjoituksiin kes- kaupungille. Vuonna 1984 uusitussa sopimuk- kittynyt tieteellinen kurssi kävi 1990-luvun sessa molemmat osapuolet hyväksyivät kyllä alussa ”paavin keskiviikkovastaanotolla, ryh- Rooman kaupungin erityisen merkityksen mä mainittiin ja siunaus saatiin” (24). Tieteel- katolisuudelle, mutta Italian valtiolta ei enää listen kurssien johtajat joutuivat vielä 1980- edellytetty sensorina toimimista.54 Tavat oli- luvulla varoittamaan uskomasta katakombien vat höltyneet eikä valtiovalta pystynyt valvo- pappisoppaiden puheisiin. 2000-luvulla papit maan säädyllisyyttä. Villa Lanten alkuaiko- ja sääntökuntien jäsenet ovat joukkojensa jen kävijät eivät tunnu edes tietäneen Pyhän harventuessa luovuttaneet opastukset maalli-

248 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Veikko Väänäsen työryhmä luovuttamassa kirjaansa Paavali VI:lle vuonna 1973. koille ja sitä myöten puhetyylikin on muut- sytyttäneet kirkossa kynttilän ja onko Roomal- tunut tieteellisemmäksi. Sensuuriin törmäsi la ollut vaikutusta heidän omaan uskonnolli- vielä 2000-luvulla tutkija, jonka toimittamista seen ajatteluunsa. Haastateltujen joukossa kir- asiakirjoista sääntökunnan julkaisusarja jätti kosta eronneita oli suhteellisesti vähemmän pois nunnien ja munkkien sukupuolisuhteita kuin koko Suomen väestössä keskimäärin.55 koskevan dokumentin. Myös kirkosta eronneet ovat Roomassa jää- Haastateltuja pyydettiin kertomaan vapaas- neet seuraamaan messua tai sytyttäneet kynt- ti omasta kohtaamisestaan katolisen kirkon tilän. Vatikaanista ja paavista oli jonkinlainen kanssa, mutta heille tehtiin myös muutama täs- käsitys runsaalla kolmanneksella. Puolet haas- mäkysymys: ovatko he osallistuneet messuun, tatelluista ilmoitti koetun vahvistaneen heidän

249 aulikki litzen

omaa luterilaista käsitystään. 1960-luvun lo- nuoren kurssilaisen päättelemään, että ”suurin pun kurssilainen kertoi: ”Kun katseli komei- osa ihmisistä keskittyy uskoon ja mystiikkaan ta kirkkoja joka notkossa, kadunkulmassa ja välittämättä paavin mielipiteistä” (13). Vaikka torin varrella ei ihmetyttänyt, vaikka jotkut oma luterilaisuus olisi entisestään vahvistu- näkivät ristiriidan kirkon opin ja sen elämän nut Roomassa, muutama haastateltu toteaa, välillä. Kävi Lutheruksenkin toiminta ymmär- että käsitys katolisesta kirkosta on muuttunut rettävämmäksi.” (20) Monet haastatellut ker- myönteisemmäksi. Roomassa saaduilla koke- toivat käyvänsä kirkoissa esteettisistä syistä ja muksilla on ollut suoraakin vaikutusta uskon- yksi 1980-luvun kurssilainen oli ymmärtänyt, nolliseen asennoitumiseen. 1980-luvun alussa että ”kirkot olivat hyväksyttävä tapa esitellä kolme saman kurssin osanottajaa teki pää- varakkuutta” (36). töksen erota evankelisluterilaisesta kirkosta. 1980-luvun kurssilainen vakuuttui siitä, että Toisaalta yksi 1990-luvun kurssilaisista liittyi ”poliittisesti, eettisesti ja teologisestikin taan- evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska joutui tumukselliset voimat hallitsevat roomalaiska- muiden tavoin esittäytymään seminaareissa tolista kirkkoa” (23). 1970-luvun kurssilaisen eikä halunnut herättää ateistina huomiota, käsitys katolisesta kirkosta muodostui aluksi kun mukana oli sääntökuntien jäseniä. myönteiseksi Roomassa, ”mitä ei olisi tapah- Ensimmäisinä vuosikymmeninä Villa tunut, jos olisi pysytellyt Suomessa” (29). Kun Lanteen tulleet ovat kokeneet katolisen kirkon kirkon jyrkkä suhtautuminen homoseksuaali- hiukan voimakkaammin kuin nuoremmat.56 suuteen tuli myöhemmin selväksi, se kuitenkin Muutama haastateltu mainitsi Topeliuksen vieraannutti. Ensimmäisen kerran Roomaan 1800-luvulla luoman Isä Hieronymuksen ka- 1980-luvulla tulleen asenne on muuttunut toi- valan hahmon. 1960-luvun kurssilainen ker- seen suuntaan: ”Suhde katoliseen kirkkoon too: ”– – aluksi pelotti, että kirkon kouristava on lientynyt, kun on oppinut havaitsemaan ote kaappaa. Mitä tarttuu, kun astuu Pietarin- kirkon sosiaalisen työn. Vatikaanin miesval- kirkkoon, ja voiko ostaa krusiﬁksin? Lestadio- taisuus, pankkiskandaalit miinusta. Kaksinais- lainen kurssitoveri suuttui, kun muut meni- moraalia, kun saa anteeksi kaiken.” (31) Us- vät hakemaan paavin pääsiäissiunausta.” (47) konnollisessa kodissa kasvanut, 1960-luvulta Vihkivesi ja ristinmerkki kummastuttivat ja Rooman kirkkoa seurannut toteaa myöntei- vaikuttivat turhilta Rooman-kävijän mielestä seen sävyyn: ”Katolinen kirkko ottaa kantaa 1960-luvun alussa. Professoriperheessä kasva- kaikkiin asioihin elämän keskellä.” (37) Risti- nut 1980-luvun tutkija on harvinaisuus: ”Kato- riita kirkon opetusten ja arkitodellisuuden lisuus ei ole mielestäni ollut sen kummempi välillä on kuitenkin ilmeinen. 2000-luvun kuin islam. Kotona kävi kaikenuskoisia.” (25) kurssilaisen mielestä ”katolinen kirkko on Katolisen kirkon kohtaamista on lieventä- hämmentävä, kun media on yliseksuaalista” nyt viime vuosikymmeninä se, että suoma- (11). Julkisuudessa käsitellyt eutanasiatapauk- laisten tiedot katolisuudesta ovat lisääntyneet. set ja kirkon tuomitseva kanta saivat toisen Evankelis-luterilaiset, ortodoksit ja katoliset

250 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa ovat viettäneet vuodesta 1985 Suomen ensim - lialaisten lehtikuvaajien huomion. Kulttuuri- mäisen piispan Henrikin päivänä 19.1. yhteis- sokin sai aikaan ortodoksikirkkomme arkki- tä rukoushetkeä Rooman Santa Maria sopra piispa Paavali saapuessaan ekumeeniseen Minervan kirkossa.57 Historiallisesti merkit- rukoustilaisuuteen vuonna 1985 vienon heli- tävä oli paavi Johannes Paavali II:n vierai- nän säestämänä. Kamerat kääntyivät kardi- lu Pohjoismaihin ja Suomeen vuonna 1989. naaleista Paavaliin, jonka raidallisen silkkivii- Evankelis-luterilaisen kirkon 2000-luvun tan helmaan oli ommeltu pieniä kelloja niin vaihteessa vahvistamien uusien kirkkokäsi- kuin Vanhan testamentin mukaan ylipapille kirjojen58 myötä ristinmerkki ja muutkin sopii. katolisen kirkon tavat ovat tulleet käyttöön Goethe aikanaan ihaili paavin toimittamia myös Suomessa. Jumalanpalveluksessa liturgi seremonioita, erityisesti arvokasta rauhalli- rukoilee kädet kohotettuina, seurakuntalaiset suutta, jolla ne vietiin läpi.60 Lanten-kävijöi- kättelevät toisiaan rauhan merkiksi, vietetään den havainnot ovat ristiriitaisia. Heidän mie- tuhkakeskiviikkoa ja katoliselta ja ortodoksi- lestään vaikuttavimpia kirkon menoista ovat selta kirkolta on omaksuttu kodinsiunaus. Us- olleet pääsiäisjuhlallisuudet, joista joitakin konpuhdistuksessa lakkautetut pyhimyksetkin joukon ainoa teologi osaltaan on ollut tuo- palasivat Suomeen 1990-luvulla, jolloin seura- massa suomalaiseen käytäntöön. 1970-luvun kunnat omaksuivat uudelleen keskiaikaisten kurssilaisen mielestä ”messut Pietarinkirkos- kirkkojen alkuperäiset nimet, niinpä Helsin- sa ovat upeita, mutta normaaleissa kirkoissa gin pitäjän kirkosta tuli jälleen Pyhän Laurin eivät” (29). Yleensä tilanne koettiin toisin. kirkko. Samoihin aikoihin Neitsyt Maria nou- 1970-luvulta lähtien tilanteen kehitystä seuran- si naistutkimuksen kohteeksi Suomessa.59 nut kertoo vierastaneensa Vatikaanin menoja: Vatikaanin läheisyydestä johtuu, että kurs- ”Ratzinger [Benedictus XVI] sortuu ulkoiseen silaiset kohtaavat pappeja ja sääntökuntien komeuteen. Italialainen paikallisseurakun- jäseniä virallisissa asuissa päivittäin. Pyhät ta voi olla hyvin positiivinen. Persoonallisia vuodet 1975, 1983 ja 2000 koskettivat Villa puhujia.” (50) Nuori tutkija kertoi pääsiäisen Lantea pyhiinvaeltajien bussien ruuhkauttaes- vietosta vuonna 1978: ”Pietarinkirkkoon pää- sa Gianicoloa ja pikniklounaiden roskatessa siäismessuun. Muutamat menivät kreikka- nurmikot. Koko kaupungin turismissa (ks. ku- laiskatoliseen kirkkoon. Oli upeaa nähdä vio), jota mitataan hotelliyöpymisillä, erottuu Pie tarinkirkko täydessä valaistuksessa. Siellä selvimmin pyhä vuosi 2000. Kun Villa Lantes- ei nimittäin pidetä sisävaloja juuri koskaan sa sijaitsee myös Suomen suurlähetystö Pyhän kaikkia sytytettyinä. Messu sen sijaan oli pet- istuimen luona, korkeita prelaatteja nähdään tymys. Ensinnäkin tulimme myöhässä paikal- silloin tällöin Henrikin päivän ekumeenises- le ja toisaalta se oli kuin huono näytelmä. Ei sa tilaisuudessa ja suurlähettilään järjestämillä nähnyt juuri mitään ja ihmiset kuljeskelivat vastaanotoilla. Punaiset kardinaalit herättävät ympäriinsä kuin torilla. Ei ollut mitään tun- paitsi suomalaisten opiskelijoiden myös ita- nelmaa. Palasimme klo 1 kotiin pettyneinä.

251 aulikki litzen

Pian jälkeemme tulivat toiset ortodoksimes- Arkkua ulos kannettaessa saattojoukko pal- susta. Sekin oli ollut kuulemma huono. Kaikki kitsee vainajan elämäntyön taputuksin, kun rituaalit menivät ’vähän sinne päin’, jatkuvia meillä osanotto ilmaistaan hartaalla hiljaisuu- virheitä, eikä seurakunta osannut kunnolla della. osaansa.” (27) Toisaalta 1980-luvulla ”pää- Monien käsityksen ilmaisivat 1970-luvun siäisenä Santa Maria Maggiore oli kamala kurssilaiset: ”Madonna, neitsyys, omituista. kokemus, hikeä, suitsutusta, tungosta, pää- Mutta kiinnostavaa, että kulttuuriset traditiot asiana tuntui olevan paavin näkeminen” (7). ovat hyvin syvällä.” (20) Toisen aikalaisen Joulumessu Santa Maria in Trasteveressä 1990- mukaan ”kirkko historiallisena jatkumona on luvulla oli samantapainen tilaisuus: ”Väki kul- kiinnostava” (29). Niin kuin Lutheria ja Leinoa ki sisään ja ulos, lapsi kastettiin, itsekin tultiin aikanaan myös 1960-luvun kurssilaista pöyris- kesken ja lähdettiin kesken.” (24) Turusta ko- tytti hurskas tapa nousta Lateraanissa olevat toisin olevan 1970-luvun kurssilaisen mielestä Pyhät portaat polvillaan rukoillen. 1980-luvun ”keskiaikaisen kivikirkon suomalainen juma- lopulla Roomaan tullut kurssilainen kertoo, lanpalvelus on yleensä, myös musiikillisesti, että ”aikaisemmin yritti ymmärtää, nyt suh- vaikuttavampi” (29). Suomessa ortodoksiasta tautuu kriittisemmin kaikkiin pyhimyksiin” kiinnostuneiden mielestä katolinen kirkko on (13). 1980-luvun alusta lähtien paljon Roo- tuntunut vähemmän oudolta kuin vakaumuk- massa oleskellut haastateltu valitti 2000-luvun sellisista luterilaisista. 2000-luvun kurssilainen mielipideilmastoa: ”Ei ole lupa olla skeptinen totesi: ”Isä ja pikkuveli ovat ortodokseja ja sekulaari. RaiUnon ajankohtaisohjelmassa mukana seurakunnan toiminnassa. Perhe käy Porta a portassa voidaan käsitellä ihmeitä, mut- ortodoksikirkossa jouluna. Olen siis tottunut ta vain yksi vieraista kritisoi ja lopputulos on koristeellisempaan kirkon menoon ja pyhäin- ihmeiden puolesta.” (31) 2000-luvun kurssilai- kuviin.” (34) nen oli pannut merkille, että kadunkulmien Suomessa ei ole sopivaa taputtaa kirkko- pyhäinkuvien ”kynttilät ja kukat osoittavat, konserteissa ja tällä tavoin profanoida pyhää että uskonnollisuutta on” (34). Vanhin haasta- tilaa. Peräti oudoksi onkin koettu paavin telluista on ainoana kiinnostunut ihmeuskosta, tervehtiminen raikuvin aplodein hänen kul- josta hän on tehnyt radiojuttujakin. Edelleen kueensa edetessä kirkon keskikäytävää altta ria on mahdollista nähdä käyttäytymistä, jollai- kohden. Veranon suuren hautausmaan vieres- sesta Stendhal kertoo: ”Ranskalainen sotilas- sä sijaitsevaan varhaiskristilliseen San Lorenzo komentaja Perronti sanoi olevansa vapaa-ajat- fuori le Mura -basilikaan tehdyllä opinto- telija, siteerasi Voltairea ulkoa eikä uskonut käynnillä on usein osuttu paikalle hautajais- kuoleman jälkeiseen elämään. Perronti oli seremonian ollessa meneillään. Kun siunaus kuitenkin Napolissa San Gennaron juhlan ai- toimitetaan pikaisesti kuolemantapauksen kana ja ajautui ystävineen katedraaliin. Joukko jälkeen, lyhyellä varoitusajalla paikalle saapu- vaati ihmettä, San Gennaron hyhmettyneen neet ovat usein arki- tai jopa työvaatteissaan. veren muuttumista juoksevaksi. Perronti löysi

252 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

itsensä kappelin rauta-aidan luota, alkoi itkeä, Toisaalta joku kutsuu taloa reservaatiksi. Villa putosi polvilleen ja kurotti otsaansa ja suutaan Lanten huono puoli huomattiin jo 1960- koskettaakseen relikviaariota. Seremonian luvulla: ”Voi jättäytyä kielipuoleksi ja tulee päätyttyä hän katosi rippituoliin. Seuraava- vähemmän itsenäisesti tutustuttua roomalai- na päivänä, häpeissään ja hämmentyneenä siin, yhteiseen kansaan eikä vertaisperheisiin Perronti vastasi pistelijöille, että se on vahvem- välttämättä ollenkaan. Jos oikein huonosti käy pi kuin minä.”61 1960-luvun kurssilainen ker- voi mökkiintyä sinne.” (48) too, että hänellä on ollut ”voimakkaitakin ”Kun ensimmäisen pitkän kurssin jälkeen kokemuksia kirkossa: pääsiäisyön messussa piti lähteä taksilla Lantesta, niin olivat kyy- italialainen kamppailee itsensä kanssa ja neleet silmissä ja päätös palata tehtiin heti” menee lopulta rippituoliin” (2). (23), muisti 1980-luvulla Rooman-suhteensa aloittanut. ”Rooma on mielentila” (14), sanoi toinen, yhä uusia matkoja 1980-luvulta lähtien Paluu Roomaan tehnyt. ”Tulee hyvälle tuulelle eri tavoin kuin missään muualla. Matkoista on jäänyt syvä Paluu Roomaan on olennainen osa Rooman- jälki ja vaikuttanut siihen, miten maailmaa ja kokemusta. Haastatelluista kaksi kolmasosaa kulttuuria ymmärrän, vaikka oma aihe onkin (35), on matkustanut kaupunkiin toistuvasti Suomen historiaa. En ole löytänyt ongelmia tai jopa asettunut asumaan sinne pidemmäk- tai näkökulmia omaan tutkimukseeni, mutta si aikaa. Arkeologian, antiikin ja keskiajan selviytymisstrategiaan kaupungilla on kyllä histo rian alalla uraa tehneille on luonnollista vaikutusta. Joka puolella on jotain ja uutta hakeutua lähteille, mutta kaikkien ahkerim- löytyy, vaikka ei kävisi kirkoissa tai museois- pien Rooman kävijöiden joukossa joukossa sa. Olen iloinen voidessani kävellä ja katsella on 22 henkilöä, joiden sitoutumisessa Roo- elämänmenoa. Alkuvaiheessa Villa Lante ja maan on muitakin ulottuvuuksia. Kuvataitei- näköala dominoivat. Nyt tunnen Rooman lijoita Italiaan vetävät taide, valo ja ilmasto: paremmin kuin minkään muun suurkau- ”Omat lapset on otettu myös mukaan ja nyt pungin. Voisin ajatella siirtyväni viettämään 25-vuotias tytär puhuu italiaa, käy Roomassa eläkeaikana osan vuodesta Roomassa.” (14) usein ja muutenkin matkustaa paljon.” (17) Haastateltava, joka on asunut Roomassa eri Monille kurssilaisille syntyi elinikäinen si- aikoina yhteensä kuusi vuotta 1980-luvun lo- dos Roomaan. ”Elämä Lantessa yhtä juhlaa: pulta lähtien, on samoilla linjoilla: ”Rooma Paikka, opiskelemassa kiinnostavia asioita, on syöpynyt alitajuntaan. Viileä tammikuun hienoja retkiä. Ryhmä oli heti kiva, eri alojen aamu, espresson tuoksu baarista, töihin kii- ihmiset ja se, että arkielämän epämiellyttävät rehtivät. Eniten luotaantyöntävä tekijä on puolet oli eliminoitu” (18). Villa Lanten suu- se, että kaipaan omaa sosiaalista verkostoani. rimpana antina moni on pitänyt tutustumista Haluaisin tulla asumaan joksikin aikaa, mut- eri alojen suomalaisiin, erityisesti taiteilijoihin. ta en muuttaisi pysyvästi. En voisi hakeutua

253 aulikki litzen

Villan Lantessa paljon työskennellyt kuvanveistäjä Laila Pullinen ihailee näköalaa instituutin terassilta 1960-luvun alkupuolella. Tauno Huotarin ja Katariina Mustakallion kuvakokoelma. roomalaiseen työpaikkaan, joka pohjoismai- huurujen katoaminen. ’Armas aurinko joka selle olisi varmaan sietämätöntä.”62 (13) loistavin vaunuin tuot päivän ja viet sen mu- Villa Lante -kokemuksen unohtumaton kanasi, joka synnyt uutena ja aina samana, osatekijä on aina ollut näköala. Klassillisen kunpa et voisi nähdä mitään mahtavampaa kirjallisuuden tuntija kuvasi aamun koittoa kuin Rooma’, runoili Horatius” (49). 1990- 1950-luvun lopussa: ”Kurssitoveri pyysi herät- luvun kurssilainen sanoi: ”Näkymä kaupun- tämään aamulla kello kolme, jotta kirjoittai- kiin on esteettinen elämys. Kävely Salonesta si esitelmäni puhtaaksi, kun itse en osannut. Loggiaan hämmästyttää aina pienen tauon Juotiin kahvit ja katsottiin auringon nousu ja jälkeen.” (33) Taloa tullaan mielellään katso-

254 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

maan sisältä, paikanhan tietävät lähes kaikki humanistisia tutkimuskeskuksia kuin missään roomalaiset. ”Kun vähäisenä virkamiehenä muualla.63 Ratkaisevan tärkeää kurssilaisten pidin Lantessa vuonna 1978 esitelmän Suo- kannalta on ollut kuitenkin instituutin joh- men arkistolaitoksesta roomalaisille kolle- tajan kielitaito. Suhteet Pohjoismaiden insti- goille, joku hämmästeli, että paikalle saapui tuutteihin ovatkin olleet läheisempiä silloin, eminenssejä Roomasta ja Vatikaanistakin. kun johtajan äidinkieli on ollut ruotsi. Saksan Pääsyynä oli varmasti kutsua esittäessäni kuu- ja Ranskan instituutteihin on sen sijaan joi- lemani repliikki ’sehän on se villetta rosa, sinne denkin mielestä ollut valitettavan vähän yh- täytyy tulla.’” (48) teyksiä. Merkittävin instituutti suomalaisille Varsinkin alkuaikoina nuoret osasivat naut- on ollut alusta alkaen Gianicololla sijaitseva tia tuolloin vielä harvinaisista etelänmatkoista American Academy, jonka kirjastoa useim- kotisensuurin ulottumattomissa. Harmaan- mat kurssilaiset ovat käyttäneet. Lähinaapu- tunut professori muisteli 1960-luvun alkua: rissa sijaitsee myös Norjan instituutti, jonka ”Kurssi oli aika hurja, aurinkoa ja viiniä. Sturm kursseilla on joskus ollut suomalaisiakin. und Restaurang. Kerran johtaja piti puhuttelun, Pitkien kurssien luennoitsijoiksi on kutsuttu kun rouva oli häiriintynyt.” (3) 80-lukulainen myös ulkopuolisia tutkijoita, mikä ei ole joh- puolestaan kertoi: ”Epämuodollinen puoli tanut välttämättä pysyvämpiin kontakteihin. ja vapaa-ajanvietto viehätti. Baarikierrokset, Niinpä italialaisten professorien oppilaisiin keittiön viini-illat. Kuitenkin asuttiin ’sukat ei ole juurikaan saatu kontakteja. Monissa toisten suussa’. Ryhmädynamiikkaa opittiin eri tehtävissä instituutissa toiminut totesi sol- positiivisessa ja negatiivisessa mielessä.” (23) mineensa yhteyksiä kollegoihin vasta omana Seuraavan kurssin osanottaja koki kuitenkin johtajakautenaan 1990-luvulla. Kurssilaiset niin edellisen muistelijan kuin hänen tove- ovat ehkä ”liian nuoria, jotta saisivat vaka- rinsa melko totiseksi joukoksi: ”Oma kurssi via suhteita, kun muissa instituuteissa ovat ei ollut niin ryppyotsaista puurtamista kuin pidemmälle ehtineitä” (9). 2000-luvun kurs- edellinen kurssi oli ollut. Pidettiin hauskaa, silainen oli havainnut, että ”minun iässäni mikä ei ollut pelkkää viinin juontia. Varmaan muualla on jo väitelty” (11). Kielitaidon puute kevytkenkäisin tutkimusryhmä, mutta kyllä ei ole enää yhtä suuri ongelma kuin alkuaikoi- töitäkin tehtiin” (18) na. 1950-luvun kurssilainen kertoi: ”Käytiin kansainvälisissä illoissa. Suullinen kielitaito ei riittänyt keskusteluun englanniksi, saksaksi Villa Lante kansainvälisenä tai ruotsiksi. Opin kuitenkin uskaltamaan liik- kohtauspaikkana kua suuressa kaupungissa.” (8) Englanti sopii 2000-luvulla yhteiskieleksi lähes kaikkialla. Instituutin väellä on periaatteessa hyvät mah- Instituuttien avaamaa kansainvälistä maail- dollisuudet hankkia kansainvälisiä kontakteja, maa on silti arvostettu, kuten 2000-luvun kurs- sillä Roomassa toimii enemmän eri maiden silainen kuvailee: ”Skaala on hämmentävä.

255 aulikki litzen

Vastapäätä voi olla Harvardissa opettava eng- nopea. Auttaa työelämässä yleensä.” (18) lantilainen, elokuvaohjaajia, taiteilijoita, kieli- Samaa oppia arvostaa toinen: ”1980-luvun tieteilijöitä. Päästä kuulemaan muiden projek- alussa suomalaiset olivat tuppisuita eivätkä teista on eksklusiivista. Kaikissa instituuteissa hallinneet sosiaalista ulottuvuutta.” (23) Useat on hyvin valikoitua väkeä. Mielenkiintoisia huomauttivat, että Villa Lante tarjoaa mah- ihmisiä.” (11) dollisuuden kansainvälistymiseen, mutta että Suoraan kysymykseen, tunteeko haastatel- persoonallisuudesta riippuu, osaako tätä tilai- tu kansainvälistyneensä Villa Lantessa, annet- suutta käyttää tai onko sillä suurempaa mer- tiin sekä myöntäviä että kieltäviä vastauksia. kitystä. 1970-luvun kurssilainen sanoi: ”Olen 1960-luvun kurssilainen sanoi saaneensa saanut henkilösuhteita eri puolille maailmaa. käsityksen Italiasta, mutta ”jos tarkoitetaan On toisia, jotka eivät kolmessa kuukaudessa kansainvälisen maailman käyttäytymissään- tutustu kehenkään instituutin ulkopuolella.” töjä, niin niitä en oppinut” (28). ”Italia ei ole (29) Vasta kansainvälistymisensä alkutaipa- eurooppalaisuuden mallimaa” (12), huomautti leella oli 2000-luvun kurssilainen, joka kyllä kehitystä 1980-luvulta lähtien seurannut. Kui- myönsi, että kontakteja voisi saada: ”Pitäisi tenkin toisen 1980-luvun kurssilaisen mielestä käydä Norjan instituutissa, jossa on yksi teos, ”Villa Lante on kansainvälistänyt ja eurooppa- jota ei ole muissa U.R.B.S. -kirjastoissa. Ita- laistanut ja antanut sosiaalista pääomaa, joka lialaisia kirjastoja en ole käyttänyt eikä ole liittyy eurooppalaiseen tapakulttuuriin” (16). kehotettu käyttämään. Yhden kurssilaisen isä 1960-luvun kurssilainen perustelee saamaan- asuu Roomassa. Tyttö selvittelee asioita ryh- sa hyötyä: ”Myöhemmässä päivätyössäni män puolesta. Ei ole esitellyt isäänsä, jota hän en kaihtanut kansainvälisiä kontakteja, vaan tapaa viikonloppuisin. En ole saanut yhtään päinvastoin etsiydyin sellaisten piiriin. Villa italialaista tai muunkaanmaalaista ystävää Lantessa olen saavuttanut sen tietoisuuden, kurssin aikana.” (34) jota en pidä hybriksenä, että suomalainen on Villa Lanten tieteellistä toimintaa pidetään aivan yhtä hyvä eurooppalainen kuin Rans- menestystarinana, kertoi Suomen Lähi-idän kan, Saksan, Britannian, Espanjan tai Venä- instituutin perustamisessa mukana ollut haas- jän poika. Tämä kokemus on ollut merkittävä tateltu: ”Villa Lante on ollut esimerkki suun- voimavara ja lisännyt levollista itsevarmuutta, niteltaessa Lähi-idän instituuttia. Samanlais- kun on omassa ammatissaan joutunut tekemi- ten työolojen takaaminen Lähi-idän tutkijoille siin muiden maiden edustajien kanssa.” (48) on ollut tavoitteena. Visiot pohjautuvat siihen 1980-luvun kurssilainen painottaa kontakteja hyvään mitä Lantesta on saatu” (25). Ne, jot- italialaisiin instituutin ulkopuolella: ”Oleskelu ka ovat etsineet työtä akateemisen maailman Italiassa on vahvistanut persoonallisuutta ja ulkopuolelta, ovat huomanneet, että Rooman- antanut uskallusta ja valmiutta oman mieli- kausi näyttää hyvältä CV:ssä. ”Villa Lante on piteen ilmaisuun. Jos aikoo italialaisessa taikasana, joka herättää mainittaessa” (18), sa- seurueessa saada jotain sanotuksi, on oltava noi 1980-luvun kurssilainen. Työnantaja ilmei-

256 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa sesti olettaa asianomaisen jotenkin yleisesti on kuitenkin tullut kulttuurimatkailijoiden avartaneen näkemyksiään Villa Lantessa, suosima harraste. sillä kurssien varsinaiselle sisällölle on käyt- Suurin osa haastatelluista on lyhyen Roo- töä vain opettajiksi ryhtyneillä. Ansioluette- massa oleskelunsa jälkeen palannut Suomeen loa lukevan työnantajan näkökulma voi olla ja omalta osaltaan ollut tuomassa meille ironinen: ”Jos on selvinnyt Italiassa vuosia, aina kin pieniä tapoja ja tottumuksia etelästä. pystyy kyllä toimimaan meidänkin organi- Syvempi kansainvälistyminen on saattanut saatiossamme”, päätteli suuryrityksen johtaja alkaa Villa Lanten kolmen kuukauden kurs- 1980-luvulla ja otti kirjoittajan töihin. silla, mutta mentaliteetin ymmärtämiseen Sekä Rooma että Helsinki ovat kansain- ja sujuvaan toimimiseen vieraassa ympäris- välistyneet, vastakohdat lientyneet ja sen tössä on tarvittu paljon pidempi aika. Vain mukaisesti instituutin alkuaikoina on koet- instituutin johtajat ja muissa tehtävissä yhtä- tu vakavampi kulttuurisokki kuin muuta- jaksoisesti useita vuosia toimineet kuuluvat ma vuosikymmen myöhemmin. Joissakin ”sopeutuneisiin”. Ratkaisevaa on ollut italian asioissa ensiaskeleen kehityksessä nykyiseen kielen taito. Vasta sen saavuttaneet hoitavat tilanteeseen on ottanut Suomi (bordellien ja itsenäisesti asioitaan ja kohtaavat sen vuoksi tupakanpolton kieltäminen), joissakin Ita- enemmän myös italialaisten itsensä negatiivi- lia (fanikulttuuri). Suoranaisia vaikutteita siksi koke mia seikkoja. Kulttuurin kohtaami- etsies sä suunta on ollut suuremmasta etelän sessa instituutin 60 toimintavuoden aikana on maasta pohjoisen pienempään (katolisuus, toki tapahtunut muutoksia. Alkuaikoina Villa välimerellinen ruoka- ja juomakulttuuri). Lanteen tulleilla oli Goethen, Stendhalin Toisaalta on menetetty yksi varhemmin Roo- ja Leinon tapaan haaveellisia mielikuvia Ita- man kohtaamista helpottanut tekijä, kun lati- liasta, jotka sitten paikan päällä purkautuivat nan pakollinen pro exercitio -koe poistettiin tunteellisena kuherruskuukautena kunnes 1970-luvun alussa ja latinan opetus kouluissa korvautuivat konkreettisimmilla käsityksillä. on harvinaistunut. Alkeislatinan taitoa edel- Myöhempinä aikoina, 1980-luvun lopulta läh- lytetään enää romaanisten kielten opiskeli- tien, tulijat ovat rakentaneet Italiansa ja Roo- joilta varsinaisten klassikoiden lisäksi. Antii- mansa realistisemmista lähtökohdista kuin kin Rooman historiasta ja latinan kielestä varhaisemmat Rooman-kävijöiden suku polvet. viitteet

1 Goethe, Italienische Reise. 1.11.1786, 7.11.1786. 4 Instituutin historiasta ks. Bruun 1988; Pesonen 2 Stendhal 2009, 304, 305, 449, 639. ja Westermarck 2004; Villa Lante al Gianicolo 3 Onerva 1932, 389. Leino käytti Rooman- 2005; Setälä 2004; suomalaisten varhaisemmas- kokemuksiaan aineistona romaanissa Onnen ta tutkimustoiminnasta Roomassa ks. Garritzen orja (1913), ks. Oksala 1986. 2011.

257 aulikki litzen

5 Stendhalin syndroomasta, pyörrytys ja sydä- kokulmasta esim. Chang, 2008. Kokemuksiin menläpätys taide-elämyksen jälkeen, ks. Kor- perustuu paljolti myös Litzen, Litzen 1994. telainen 2009. 15 Bruun 1988; Länsimaisen sivistyksen juuret 2004; 6 Stendhal 2009, 33, 89. Villa Lante al Gianicolo 2005; Setälä 2004. 7 Dutton 2012, 8–90, 95–118. Dutton esittelee 16 Esim. Setälä 2000. Kalervo Obergin 1950-luvulla kehittelemän 17 Villa Lante al Gianicolo 2005; Setälä 2004. jaottelun, sen saamaa kritiikkiä ja soveltamista 18 Setälä 2004, 110–124. eri aloilla. 19 Suomalaisten Välimeren-matkailun varhaisvai- 8 Rooman matkoista ja kokemuksista on julkais- heista ks. Korpela 1995. tu runsaasti kirjallisuutta ks. esim. Rooma kir- 20 Keskiajan Roomasta ks. Krautheimer 2000. jailijan kaupunki 2004; Italiassa & Saksanmaalla 21 I mirabilia urbis Romae 2004. 2011. 22 Esim. Sweet 2012; Black 2003. 9 Kim 2005, 262. 23 Popolazione italiana e straniera iscritta in anagrafe 10 Monet haastatellut pitivät tärkeänä, että heidän per municipio e sesso. Anno 2014; ks. Archibugi henkilöllisyytensä ei paljastu, sillä he arvelivat 2005. kertoneensa liian intiimejä asioita tai peläten 24 Korpela 1995. kriittisten huomautusten vaikeuttavan apura- 25 Kaarninen 2010, 176–177. hojen saantia. Suorien sitaattien kohdalla on 26 Ks. esim. Bondanella 1993. ”Miekka ja sandaali ilmoitettu sulkeissa haastatellun henkilön nu- -elokuvista”, ks. Bondanella 2009, 159–163. mero. Haastattelumenetelmästä ks. Graae ja 27 1970- ja 1980 luvun Roomasta esim. Harper Hietala 1994. 2000. 11 Systemaattisesti kysyttiin seuraavat taustatie- 28 Tagliolini 2009, 329. dot: syntymävuosi ja -paikka, ammatti haas- 29 Matkaoppaista ja turistien kulkuväylistä, ks. tatteluajankohtana, opintoala, opintojen vaihe Koivunen 2006, 123. Villa Lanteen tullessa, ensimmäinen, toinen ja 30 Setälä 2000. kolmas käynti Villa Lantessa, ensimmäinen 31 Saadakseen kuvan kokonaisuudesta turistit matkustustapa, asema Villa Lantessa, kaikkien yleisesti hakeutuvat kohteensa yläpuolelle oleskelujen kokonaiskesto, latinan taito tullessa, kukkuloille, torneihin, ilmalaivaan: Koivunen italian taito tullessa, suurkaupungit ennen Roo- 2006, 127–128. maa, kirkon jäsenyys. 32 Seronde Babonaux 1983, 430–431. 12 Green 2011; Thomson 2011; Yow 2005. 33 Italian politiikasta, ks. Foot 2014, 180–246. 13 Aino Katermaan kirjeet Hannu Ottelalle; Vil- 34 Ks. esim Sassoon 1997; Colarizi 2000, 399–444. la Lanten kursseille osallistuneet opiskelijaryh- 35 Colarizi 2001, 449–452. mät ovat tuottaneet julkaisuja, joissa on omia 36 Katermaa Ottelalle 17.3.1978. tutkimusraportteja, mutta joiden sivuilta välit- 37 Katermaa Ottelalle 11.5.1978. tyy myös Rooma kokemuksia Ks. esim. Huhta- 38 Katermaa Ottelalle 13.5.1978. mo 1983 (toim.); Naumanen, Syvälähti ja Tuh- 39 Ks. esim Lupo 2000. kanen 1984 (toim.); Lampinen 2009; Mikkola 40 McCarthy 2000, 8, 165–168; Colarizi 2000, 628– 2009. 629. 14 Fingeroos 2004, 96–100. Autoetnograﬁan nä- 41 Brighi 2013, 122; McCarthy 2000.

258 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

42 Ks. esim. Morris 2006; Beccalli 1996, 152–153, thy 2000, 133–151. 165–170; De Giorgio 1992. 55 Haastatelluista kahdeksan eli 16 prosenttia ei 43 Agnew 2002. kuulunut kirkkoon. Suomen koko väestöstä 44 Suvikumpu 2009, 116. kirkkoon kuulumattomia oli 22 prosenttia haas- 45 Katermaa Ottelalle 11.5.1978. tatteluajankohtana eli vuonna 2010. 46 Ks. myös Mäkelä 2003, 367; Kostiainen et al. 56 Korrelaatiot eri osatekijöiden yhteydestä Roo- 2004, 250. maan tulovuoteen ovat negatiivisia, vaikka erit- 47 Romans protest Mcdonald’s – New York täin matalia. Times 5.5.1986, http://www.nytimes. 57 Örmä 2004. com/1986/05/05/style/romans-protest-mcdo- 58 Jumalanpalvelusten kirja 2000. Evankeliumikirja nald-s.html. 1999. Kirkollisten toimitusten kirja 2003. 48 Smoking Ban Begins in Italy – Deutsche Welle 59 Esim. Koivunen 1995; Setälä 1996. 10.1.2005, http://www.dw.com/en/smoking- 60 Goethe, Italienische Reise 22.3.1788. ban-begins-in-italy/a-1453590. 61 Stendhal mt. 52–53. 49 Di Biagi 2007, 125–127. 62 Ks. Rooma-kokemuksesta esim. Herzfeld 2009, 50 Syrjämaa 2002, 342. xi. 51 Testa & Armstrong 2012, 196. 63 Unione internazionale degli istituti di Archeo- 52 Ciuffa 2010. logia, storia e storia dell’arte. Haastatteluajan- 53 Katermaa Ottelalle toukokuu 1978. kohtana 2011 kansainvälisiä jäseninstituutteja 54 Litzen 2009, 30; ks. myös Reese 1996; McCar- oli 25 ja italialaisia 10. lähteet ja kirjallisuus

Painamattomat lähteet area di provenienza negli esercizi alberghieri del Comune di Roma. Anni dal 2001 al 2006. Haastattelut, kirjoittajan hallussa, Helsinki. Presenza totale 2004. Tab. 8.4, 8.3. Aino Katermaan kirjeet Hannu Ottelalle, Aino Ka- Roma in cifre. Rapporto sulla città 1991. Comune termaan hallussa, Tampere. di Roma. Ufﬁcio studi e programmazione economica. Tab. 4 Movimento dei turisti negli Painetut lähteet esercizi alberghieri durante gli ultimo 41 anni 1950 – 1990. Annuario statistico 2005/2006. Comune di Roma 2006. Annuario statistico 2006. Comune di Roma 2007. Lehdistö Annuario statistico 2008. 2008. Comune di Roma 2008. Deutsche Welle 10.1.2005, http://www.dw.com/en/ Dieci anni di una capitale. Roma 2002. Tab. 23.1. smoking-ban-begins-in-italy/a-1453590. I ﬂussi turistici nella città di Roma negli anni novan- New York Times 5.5.1986, http://www.nytimes. ta; Dal rapporto sull’economia romana 2006– com/1986/05/05/style/romans-protest-mcdon- 2007. 2007. Tab. 4.29a. Arrivi e presenze per ald-s.html.

259 aulikki litzen

Kirjallisuus Garritzen, Elise (2011), Lähteiden lumoamat. Henry Biaudet, Liisi Karttunen ja suomalainen historian- Archibugi, Franco (2005), Rome – A new planning tutkimus Roomassa 1900-luvun alussa. Helsinki: strategy. New York: Routledge. SKS. Agnew, John A. (2002), Place and politics in modern Foot, John (2014), Modern Italy. Basingstoke: Palgra- Italy. Chicago: University of Chicago Press. ve MacMillan. Beccalli, Bianca (1996), The Modern Women’s Graae, Kristiina, Hietala, Marjatta (1994), Suullista movement in Italy. – Monica Threlfall (toim.), historiaa. Veteraanikansanedustajat haastateltavina. Mapping the Women’s movement. London: Verso, Helsinki: Eduskunnan kirjasto. 152–183. Green, Anna (2011), Can memory be collective? Black, Jeremy (2003), Italy and the Grand Tour. New – Donald A. Ritchie (toim.), Oxford Handbook of Haven: Yale University Press. Oral History. Oxford: Oxford University Press, Bondanella, Peter (1993), Italialainen elokuva neo- 96–110. realismista nykypäivään. Helsinki: Suomen elo- Goethe, Johann Wolfgang von, Italienische Reise, kuva-arkisto. http://www.gutenberg.org/cache/epub/2404/ Bondanella, Peter (2009), A History of Italian Cinema. pg2404.html, (luettu 27.12.2014). New York & London: A&C Black. Harper, John L. (2000) Italy and the world since Brighi, Elisabetta (2013), Foreign Policy, domestic Pol- 1945. – Patrick McCarthy (toim.), Italy since 1945. itics, and international Relations. The case of Italy. Oxford: Oxford University Press, 95–117. London: Routledge. Herzfeld, Michael (2009), Evicted from Eternity. The Bruun, Patrick (1988), Säätiö Institutum Romanum Restructing of modern Rome. University of Chicago Finlandiae 1938-1988. Helsinki: Stiftelsen Insti- Press: Chicago. tutum Romanum Finlandiae. Italiassa & Saksanmaalla. taiteilijoiden ja taiteentunti- Chang, Heewon (2008), Autoethnography as method. joiden matkassa 1840–1930 (2011). Teppo Jokinen, Walnut Creek: Left Coast Press. Hanne Selkokari (toim.). Helsinki: SKS. Ciuffa, Victor (2010), La dolce vita. Roma: Ciuffa Kaarninen, Mervi (2010), Nuorisokulttuurin läpi- Editore. murto. – Kai Häggman et al. (toim.), Suomalaisen Colarizi, Simona (2000), Storia del novecento italiano. arjen suuri tarina. Helsinki: WSOY, 168–185. Cent’anni di entusiasmo, di paure, di speranza. Mi- Kim, Young Yun (2005), Adapting to an unfamiliar lano: Biblioteca universale Rizzoli. culture. An interdisciplinary overview. – M.B. De Giorgio, Michela (1992), Le italiane dall’Unità a Hinner (toim.), Introduction to Business Communi- oggi. Bari: Laterza. cation: A forum for general and intercultural business Di Biagi, Flaminio (2007), Il cinema a Roma, Guida communication. Peter Lang: Frankfurt am Main, alla storia e ai luogi del cinema nella capitale. Roma: Germany, 343 361. Palombi. Koivunen, Hannele (1995), Madonna ja huora. Hel- Dutton, Edward (2012), Culture shock and multi- sinki: Otava. culturalism. Newcastle upon Tyne: Cambridge Koivunen, Leila (2006), Nähtävyyksiin tutustumas- Scholars Publishing. sa. – Leila Koivunen, Taina Syrjämaa, Ilse-Mari Fingeroos, Outi (2004), Haudatut muistot. Rituaali- Söderholm (toim.), Turistin tilat. Tilallisuus mo- sen kuoleman merkitykset Kannaksen muistitiedossa. dernin matkustajan kokemuksena. Turku: Turun Helsinki: SKS. Historiallinen Yhdistys, 121–134. 260 suomen rooman-instituutin tutkijoiden kokemuksia rooman suuressa koulussa

Krautheimer, Richard (2000), Rome - Proﬁle of a City, Oksala, Teivas (1986), Eino Leinon tie Paltamosta 312–1308. Princeton, New Jersey: Princeton Uni- Roomaan. Helsinki: SKS. versity Press. Onerva, L. (1932), Eino Leino. Helsinki: Otava. Korpela, Katariina (1995), ”Missä ollaan, mikä Reese, Thomas J. (1996), Inside the Vatican. The Pol- maa?” – Suomalaisten matkailu Välimeren itics and Organization of the Catholic Church. Cam- aurinkorannoilla 1960- ja 1970-luvulla. – Auvo bridge, Mass.: Harvard University Press. Kostiainen, Katariina Korpela (toim.), Mikä maa, Rooma kirjailijan kaupunki (2004). Liisa Suvikumpu mikä valuutta. Matkakirja turismin historiaan. Tur- (toim.). Helsinki: SKS. ku: Turun yliopisto, 174–189. Salmi, Hannu (2006), Rautatieasemalla ja junassa. Kortelainen, Anna (2009), Hurmio – oireet, hoito ja – Leila Koivunen, Taina Syrjämaa ja Ilse-Mari ennaltaehkäisy. Helsinki: Tammi. Söderholm (toim.), Turistin tilat. Tilallisuus mo- Lampinen, Antti (2009), Opiskelijan Rooma: Muis- dernin matkustajan kokemuksena. Turku: Turun ton pysyvyys – mietteitä opiskelijan Roomasta. Historiallinen Yhdistys, 25–38. – Roma VIII. Villa Lanten Ystävien vuosikirja. Hel- Sassoon, Donald (1997), Contemporary Italy, Eco- sinki: Villa Lanten Ystävät, 68–75. nomy, Society and Politics since 1955. New York: Litzen Aulikki, Litzen, Veikko (1994), Kulttuurin Routledge. ulottuvuudet. – Hannu Laaksonen et al., Italia Seronde Babonaux, Anne-Marie (1983), Roma. vastakohtien maa. Helsinki: Painatuskeskus. Dalla città alla metropolis. Roma: Editori Riuniti. Litzen, Veikko (2009), Tie Nikeaan. Roomalaisten ja Setälä, Päivi (1996), Keskiajan nainen. Helsinki: Otava. kristittyjen yhteinen matka ajanlaskumme alusta val- Setälä, Päivi (2000), Paluu Välimerelle. Helsingin tiokirkon syntyyn. Turku: Kirja Aurora. Sanomat 29.11.2000. Lupo, Salvatore (2000), The Maﬁa. – Patrick Mc- Stendhal (2009), (Mari-Henri Beyle), Passeggiate Carthy (toim), Italy since 1945. Oxford: Oxford romane. (1829). Milano: Garzanti. University Press, 153–170. Sweet, Rosemary (2012), Cities and the Grand Tour. Länsimaisen sivistyksen juuret (2004). Pesonen, Miia, The British in Italy, c.1690–1820 Cambridge: Westermarck, Harri (toim.). Helsinki: Helsingin Cambridge University Press. yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta. Suvikumpu, Liisa (2009), Kulttuurisia kohtaami- McCarthy, Patrick (2000), The Church in post-war sia: suomalaiset kuvataiteilijat ja Rooma 1800- Italy. – Patrick McCarthy (toim.), Italy since 1945. luvulla. Helsinki: julkaisematon väitöskirja, Oxford: Oxford University Press, 133–152. Helsingin yliopisto, http://urn.fi/URN:IS- I Mirabilia urbis Romae (2004). A cura di Maria BN:978–952-10-5841-7. Accame et Emy Dell’Oro. Tivoli: Tored. Syrjämaa, Taina (2002), Monien kaupunki. 1870- Mäkelä, Johanna (2003), Pysyvä ja muuttuva suo- luvun Rooma suunniteltuna ja elettynä tilana. malainen ruokakulttuuri. – Kirsi Saarikangas, – Taina Syrjämaa, Janne Tunturi (toim.), Eletty Pasi Mäenpää ja Minna Sarantola-Weiss (toim.), ja muistettu tila. Helsinki: SKS, 323–347. Suomen kulttuurihistoria 4. Koti, kylä, kaupunki. Tagliolini, Barbara (2009), Itinerari metropolitani Helsinki: Tammi, 361–372. del turismo culturale nella società contempo- Näköala: Suomen Rooman-instituutti Villa Lantessa ranea. – Dall’emulazione del Grand Tour al turis- 1954–1994 (1994). Aulikki Litzen (toim.) Helsin- mo di massa. Roma e la Campagna romana nel ki: Villa Lanten ystävät, Institutum Romanum Grand Tour: atti del Convegno Interdisciplin- Finlandiae. 261 aulikki litzen

are (Monte Porzio Catone, Roma 17–18 maggio Liite 1. Yhteenveto haastatelluista. 2008). A cura di Marina Formica. Roma: Later- za, 329–343. Syntymävuosi Testa, Alberto, Armstrong, Gary (2012), Football, Fascism and Fandom: The UltraS of Italian Football. 1919–1949 23 London: A. & C. Black. 1950–1984 27 Thomson, Alistair (2011), Memory and Remember- Yhteensä 50 ing in Oral History. – Donald A. Ritchie (toim.), Oxford Handbook of Oral History. Oxford: Oxford Villa Lanteen 1. kerran University Press, 77–95. Villa Lante al Gianicolo: storia della fabbrica e cronaca 1948–1969 20 degli abitatori (2005). A cura di Tancredi Carun- 1975–2010 30 chio e Simo Örmä. Roma: Palombi editori, Yhteensä 50 Institutum Romanum Finlandiae. Villa Lante: Suomen Rooman-instituutti 1954–2004 (2004). Setälä, Päivi et al. Helsinki: Säätiö Insti- Sukupuoli tutum Romanum Finlandiae, WSOY. Miehet 22 Yow, Valerie Raleigh (2005), Recording oral history. Naiset 28 Walnot Creek: AltaMira Press. Yhteensä 50 Örmä, Simo (2004), Henrikin juhla Roomassa. – Jan Rydman (toim.), Roma. Villa Lanten Ystä- vien vuosikirja 3. Helsinki: Villa Lanten Ystävät, Aika Italiassa 81–87. Yli 4 vuotta 18 1–3 vuotta 13 Verkkolähteet 6–12 kuukautta 9 Evankeliumikirja 1999, http://www.evl.fi/kirkko- Alle 6 kuukautta 10 kasikirja, (luettu 7.10.2015). Yhteensä 50 Jumalanpalvelusten kirja 2000, http://www.evl.fi/ kirkkokasikirja, (luettu 7.10.2015). Asema instituutissa Kirkollisten toimitusten kirja 2003, http://www.evl.fi/ Johtaja 8 kirkkokasikirja, (luettu 7.10.2015). Popolazione italiana e straniera iscritta in anagrafe per Muu toimi 9 municipio e sesso. Anno 2014, http://dati.comune. Kurssilainen 15 roma.it/download/popolazione-e-societa/po- Tutkija/taiteilija 10 polazione-italiana-e-straniera-iscritta-anagrafe-municipio-e-sess-3, (luettu 5.10.2015). Säätiön pj/asiamies 4 VL:n ystäv pj/jäsen 4 Yhteensä 50

262 mervi kaarninen

Opiskelijan kaupunki Helsinki ylioppilaiden silmin

Opiskelijat ovat kautta vuosisatojen näkyneet tunut opiskelijoiden paikkoja, miten paikat ja ja kuuluneet yliopistokaupungeissa. Opiskeli- niiden merkitykset ovat muuttuneet, mitkä joiden kokoukset, juhlat ja demonstraatiot paikat ovat säilyneet ja mitkä kadonneet? ovat olleet luomassa kaupunkikulttuuria ja Paikan ja tilan käsitteitä on määritelty monin sen vuotuista rytmiä. Opiskelijat ovat myös tavoin, ja niissä heijastuvat eri tieteenalojen antaneet yliopistokaupungeille ja niiden pai- traditiot ja tutkijoiden painotukset. Paikan, koille ja tiloille erityisiä ja uusia merkityksiä. tilan ja muistin problematiikkaa ovat analy- Yliopistorakennusten, luentosalien, aulojen soineet historiantutkijat, kirjallisuudentutkijat, ja kirjastojen ohella opiskelijoiden vaikutus kansatieteilijät, arkkitehdit sekä maantieteili- on näkynyt kahviloissa ja ravintoloissa. Yli- jät.2 Teoreettista ja metodista keskustelua on opistokaupungit ovat vetäneet puoleensa yli- käyty vilkkaasti 1990-luvulta lähtien. Erityi- opistoyhteisön eri ryhmiä ja tuottaneet niille sesti kulttuurimaantieteilijöiden ja humanis- palveluita. Yliopisto ja opiskelijat ovat tärkei- tisen maantieteen luomien käsitteiden avulla tä kaupungeille. Yliopiston ympäristöönsä on mahdollista tuoda uusia näkökulmia histo- heijastava säteilyvaikutus koostuu saman- riantutkimukseen analysoitaessa rakennettua kaltaisista elementeistä, oli sitten kysymys ympäristöä ja kaupunkitilaa. Uusi kaupunki- keskiaikaisesta eurooppalaisesta yliopisto- tutkimus tulkitsee kaupunkiympäristöä inhi- kaupungista, 1600-luvun Turusta, 1820-luvun millisen toiminnan kenttänä, jossa muistot Helsingistä tai 1960-luvun Tampereesta.1 nähdään tärkeinä vaikuttajina siihen, miten Lähestyn tässä artikkelissa Helsinkiä opis- kaupunkiympäristöön suhtaudutaan.3 Paik- kelijoiden näkökulmasta. Artikkelin avainkä- kaan liittyvät muistot eivät ole ainoastaan pai- site on paikka. Yliopistokaupunki ja sen monet kallisia tai henkilökohtaisia, vaan niiden avul- paikat ja tilat ovat jättäneet pysyvän jälkensä la tuotetaan mielikuvia ja symbolimerkityksiä, opiskelijoiden mieleen. Pohdin opiskelijoiden joilla on yksilötasoa laajempia merkityksiä.4 ja kaupungin kohtaamista ja vuorovaikutusta. Määrittelyissä korostuu paikkojen moninai- Millaisten kehityskulkujen kautta on muodos- nen luonne, ja paikka nähdään enemmänkin

263 mervi kaarninen mentaalisena kuin fyysisenä sijaintina.5 Ky- merkinneet nuoren ihmisen elämässä uutta symys on ihmisten ja paikkojen välisestä vaihetta. Tämä siirtymävaihe, johon sisäl- suhteesta. Tutkijat ovat pohtineet paikkojen tyy irrottautuminen lapsuuskodista, on luo- kokemista, identiteettejä sekä henkilökohtais- nut merkitystä koko loppuelämälle, ja tästä ten muistojen merkitystä näissä prosesseissa.6 syystä se on jäsentänyt muistelukirjoitusta. Kuten Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen kirjoit- Tutkimusaineistoni painottuu 1830-luvulta taa, paikka tulisi nähdä fyysis-sosiaalisena 1960-luvulle, aikakauteen ennen yliopistolai- kokonaisuutena, jossa tiedon ja tunteen siteet toksen valtaisaa laajentumista. 1960-luvulle liittävät yksilön paikkaan.7 Merkitykselliset asti Helsingin yliopistolla oli asema maan paikat rakentuvat erilaisista aisti- ja tunne- vanhimpana ja arvostetuimpana yliopistona, kokemuksista sekä muistoista.8 Kuten Pauli jota pidettiin jopa ainoana oikeana yliopis- Tapani Karjalainen on kirjoittanut ”emme tona. Tekstissä tuodaan myös esille joitakin niinkään elä jossakin paikassa, vaan elämme myöhempiä yliopistokuvauksia, joiden teh- jotakin paikkaa – kotia, korttelia, kaupunkia, tävänä on osoittaa opiskeluun ja yliopistoon maata.”9 liittyvien paikkakokemusten jatkumoja.12 Topobiograﬁa tarjoaa kiinnostavan lähesty- Kuvaukset avaavat ikkunan Helsinkiin opis- mistavan, kun aineistona on romaaneja, muis- kelijan silmin ja rakentavat kuvaa opiskelijan telmia ja elämäkertoja. Topobiograﬁa kuvaa kaupungista ja opiskelijoiden paikoista. Sekä ihmisen paikkasuhteita, elämäkerrallisia mer- kaunokirjallisuus että muistelma-aineistot an- kityksiä, joita paikoilla on inhimillisen olemi- tavat mahdollisuuden tarkastella opiskelijan sen kokonaisuudessa. Jokaisella on omat elä- paikkaa ja tilaa myös sukupuolen näkökul- mäkerralliset paikkansa.10 Kun ihminen tuntee masta. Yliopistoyhteisö oli pitkään täydelli- kuuluvansa tiettyyn paikkaan, paikasta tulee nen miesten maailma, jossa naisten oli etsit- osa häntä itseään. Paikan käsite sisältää usein tävä ja raivattava oma paikkansa ja tilansa. ajatuksen turvallisuudesta, mutta on olemassa Aluksi yliopistolle tulleet naiset nähtiin kum- myös pelon paikkoja, elettyjä tiloja, joihin lii- majaisina ja kaupungilla yksin kulkevia naisia tetään voimakkaita negatiivisia tunteita.11 pidettiin säädyttöminä tai sopimattomina.13 Analysoin opiskelijoiden paikkoja, paikka- Tekstini etenee akateemisen lukuvuoden mu- kokemuksia ja merkityksiä Helsinkiin sijoittu- kaisesti tarkastellen ylioppilaaksi tuloa, opis- van kaunokirjallisuuden sekä Helsingissä eri kelijoiden saapumista Helsinkiin, opiskelijan aikoina opiskelleiden muistelma- ja elämä- sijoittumista yliopistoympäristöön, opiskeli- kertakirjallisuuden avulla. Ylioppilastutkinto jan vapaa-aikaa, ravintoloita ja juhlia, kuten ja opiskeluaika Helsingissä ovat 1800-luvun vapun viettoa. Kirjallisuudentutkimuksessa lopun lopulta lähtien olleet kaunokirjallisuu- laajin tutkimus kaupunkikuvauksen alueella dessa sekä muistelmakirjallisuudessa ilmiöi- on Raoul Palmgrenin pioneerityö Kaupunki ja tä, joista kerrotaan ja kirjoitetaan paljon. tekniikka Suomen kirjallisuudessa.14 Palmgren on Yliop pilaaksi tulo ja opiskelemaan lähtö ovat laatinut yksityiskohtaisen kaupunkiromaaneja

264 opiskelijan kaupunki

käsittelevän tutkimuksen, jossa kaupunki kir- oli dramaattinen. Kesken konsistorin kokouk- jal lisuus on eritelty kaupungeittain ja vuo- sen 25.10.1827 pikalähetti toimitti Pietarista sikymmenittäin.15 Helsinkiä on analysoitu käskykirjeen akatemian siirtämiseksi Helsin- yksit täisten kirjailijoiden teoksissa: esimerkik- kiin.19 si Reetta Niemisen kohteena ovat Arvi Kivi- Jo lokakuun alussa 1828 yliopiston avajais- maan Helsinki-kuvaukset ja Aarne Laurilan juhlaa vietettiin ensimmäistä kertaa Helsin- Mika Waltarin teosten Helsinki.16 Uudempaa gissä. Yliopisto aloitti Senaatintalon itäisessä kirjallisuudenhistoriallista Helsinki-tutkimus- siipirakennuksessa ja Suomen sotaväen tarkas- ta edustaa Lieven Ameelin teos Helsinki tajan talossa, johon sijoittuivat yliopiston hal- in Early Twentieth-Century Literature.17 Oma linto, luentotilat ja kokoelmat.20 Pääkaupun- näkökulmani eroaa edellisistä pyrkimykses- gin ulkopuolelta tulleille ylioppilaille Helsinki sään analysoida kaupunkikuvauksia yhden ja sen rakenteilla oleva mahtipontinen keskus- teeman, opiskelijan ja opiskelun kautta sekä ta olivat ihmetyksen aihe. Muuten Helsinki käyttämällä lähdeaineistona paitsi kaunokir- oli 1820- ja 1830-luvuilla matalasti rakennettu. jallisuutta myös muistelmia. Noin 80 prosenttia taloista oli yksi kerroksisia. Säätyläisperheet asuivat yhden perheen taloissa, joihin kuului piha ulkohuoneineen. Helsinki yliopistokaupunkina Kaupungista oli 1800-luvun alussa asemakaa- voitettu keskusta, mutta Kataja nokalla asuttiin Keskiajalta aina 1900-luvulle asti on löydettä- turvekattoisissa mökeissä.21 vissä lukuisia esimerkkejä siitä, miten kaupun- Ylioppilaat muodostivat Helsingin kokoi- git ovat kamppailleet ja kilpailleet saadakseen sessa kaupungissa merkittävän väestönosan, yliopiston paikkakunnalle. Oxford ja Cam- jolla oli omat tarpeensa ja omat tapansa. bridge säilyttivät asemansa merkittävimpinä Ylioppilaita oli noin neljästä viiteen prosent- yliopistokaupunkeina, vaikka pääkaupun- tia kaupunkilaisista. Ensimmäisenä luku- ki Lontoo sai yliopiston 1827.18 Yliopistojen vuonna Helsingissä yliopistoon ilmoittautui sijainnista käytiin keskustelua 1800-luvun 337 ylioppilasta. 22 Lukumäärä oli pieni, kos- alkupuolella Euroopassa, kun pikkukaupun- ka Turussa oli viimeisenä lukuvuonna ollut kiyliopistojen ja pääkaupunkiyliopistojen 478 ylioppilasta. Vuonna 1840 yliopistossa suhdetta pohdittiin. Euroopan yliopistojär- opiskeli muutamia kymmeniä enemmän jestelmä muuttui 1800-luvun lopulta lähtien, kuin teollisuudessa oli työntekijöitä.23 Vasta ja yliopistojen lukumäärä lisääntyi. Jo var- 1870-luvulla ylioppilaiden lukumäärä koho- hain nähtiin laajalti ne edut, joita yliopisto si yli kuudensadan. J. V. Snellman muisteli toi kaupunkiin. Siitä lähtien kun Helsinki sai 1870-luvulla yliopiston Helsingin ajan alkua. pääkaupungin aseman, turkulaiset pelkäsivät Snellmanin mukaan olot Helsingissä olivat eri- akatemian menettämistä. Akatemian siirto laiset verrattuna Turkuun. Yliopiston opettajat nähtiin uhkakuvana. Lopullinen siirtopäätös ja ylioppilaat olivat Helsingissä kuin vieraalla

265 mervi kaarninen

Taulukko 1. Helsingin väkiluku ja opiskelijoiden lukumäärä 1830–2000.

Vuosi Opiskelijoita Väkiluku Opiskelijoita suhteessa väkilukuun

1830 423 7 964 5,3 %

1850 460 20 745 2,2 %

1870 609 28 519 2,1 %

1900 1 546 93 576 1,7 %

1930 6 329 243 560 2,6 %

1950 13 014 369 380 3,5 %

1970 32 145 510 352 6,3 %

2000 60 226 551 123 11,0 %

Lähde: Kovero 1950, Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1970, 2001.

maalla, eksyksissä ja vailla yhteyksiä siihen, kaksi kolmasosaa oli säätyläisperheiden poikia. mitä maan pääkaupungilla muuten oli tarjot- Julius Krohn kirjoitti äidilleen: ”Enpä tiedä tavana. Snellman kirjoittaa, että 1870-luvulla miten Helsingin kävisikään ilman ylioppilai- kaikki pitivät onnena ja etuna, että yliopisto ta. Ilman ylioppilaita ei voida panna toimeen kuuluu kiinteästi Helsinkiin.24 Suhteutettaessa tanssiaisia, konsertteja ei ylipäätään yhtään opiskelijamäärä kaupungin väkilukuun Hel- mitään.”26 Ylioppilaat erottautuivat kaupunki- sinki on 2000-luvulla enemmän opiskelijoiden kuvasta ja samalla toivat siihen oman jopa kaupunki kuin koskaan aikaisemmin. koristeellisen lisänsä ylioppilasunivormun Ylioppilailla oli 1830-luvulta lähtien näkyvä ansiosta. Univormua oli pakko käyttää 1800- rooli Helsingin kaupunkimiljöössä. Ylioppi- luvun puolivälissä, kun ylioppilaiden valvon- laat saivat kutsuja, olivat mukana tanssiaisissa, taa tiukennettiin. Kalliin hinnan vuoksi kaikki järjestivät mielenosoituksia ja juhlia. Ylioppi- ylioppilaat eivät sitä pystyneet hankkimaan, ja laat kävivät teattereissa, joissa he sijoittuivat yliopistoviranomaiset jopa tarjoutuivat myön- heille varatuille paikoille.25 Ylioppilaista noin tämään lainoja univormuja varten.27

266 opiskelijan kaupunki

Kaupungin valot pihvi sipuleineen oli eurooppalaisen keittotai- don korkein saavutus.”31 Helsingin varhaiseen opiskelijaelämään luki- Topeliuksen muistellessa tapahtumaa ai- jan johdattaa Zachris Topelius, jonka yksityis- kaa on kulunut yli neljäkymmentä vuotta ja kohtaiset päiväkirjamerkinnät antavat tarkan Helsinki kasvanut. Topeliuksen ensimmäiset kuvauksen 1830-luvun ylioppilaan ympäris- Helsingin-kokemukset olivat saaneet romant- töstä.28 Kun 15-vuotias Topelius lähti lapsuu- tisen hohteen. Hän on kirjoittanut muistelma- denkodistaan Kuddnäsista Uudestakaarle- kirjoituksessaan ja päiväkirjassaan hiukan eri pyystä kohti Helsinkiä, oli pääkaupungissa tavalla ensimmäisestä päivästään Helsingissä. alkamassa vasta yliopiston viides lukuvuosi. Päiväkirjassa kerrotaan: ”– – for till Herr Öst- Nuoren Topeliuksen, kuten kaikkien yliopis- rings quarter – Kom i lag med ett par dussin toon aikovien nuorukaisten, oli ensin suori- studenter – åt afton på ett spisquarter (hos tettava ylioppilastutkinto, jonka jälkeen port- Wahllunds) låg med Östring.”32 ti yliopistoon oli avoinna.29 Topelius saapui Rautatieliikenteen käynnistyessä 1860- Helsinkiin illalla lokakuun toisena päivänä luvulla Helsingin rautatieasemasta tuli portti 1832. Hän kirjoittaa ajaneensa pistooli ojossa kaupunkiin saapuville, ja ylioppilaskokelaat Hämeen metsien halki peläten maantien var- saivat asemalla ensikosketuksen kaupunkiin. rella väijyviä rosvojoukkoja. Kaupunki näytti Junamatkan aikana todentui siirtyminen lap- ihmeelliseltä ja suurenmoiselta. Nuori Tope- suuskodista uuteen ja itsenäiseen elämään. lius ihaili öljylyhtyjä, issikoita, kaksi- ja kolmi- Opiskelijan elämä alkoi koulukaupungin kerroksisia taloja ja koko kaupunkia, joka rautatieasemalta ja huipentui saapumiseen voitti koossaan pienet Pohjanmaan rannikko- Helsingin rautatieasemalle. Rautatieasemal- kaupungit. Topeliuksen ensikohtaamiseen ta avautui uusi maailma, ja asema itsessään pää kaupungin ja yliopistokaupungin kanssa symbolisoi tätä uuden elämänvaiheen alkua. sisältyi ravintolaillallinen, joka sekin teki val- Rautatieasemalta siirryttiin etsimään yöpymis- taisan vaikutuksen. Hän nautti illallisen yliop- paikkaa, matkustajakotia, hotellia, opiskelija- pilaiden suosiossa olevassa Hotelli Garnissa, boksia, tilapäistä kortteeria ja yliopistoa. jonka omisti juutalainen ravintoloitsija Hård Vuoden 1874 keväästä lähtien ylioppilas- Gustaf Nathan. Ravintola oli yksi 1830-luvun kokelaat odottivat omissa kouluissaan koti- Helsingin parhaiten menestyviä, ja se toimi paikkakunnalla ylioppilastutkinnon kirjalli- useissa eri paikoissa, aluksi Soﬁankadulla. Ra- sen kokeen tulosta. Hyväksytyt saivat lähteä vintola vaihtoi nimeään ja osoitettaan useam- kohti pääkaupunkia professorien pitämään paan kertaan.30 Topelius muisteli 1870-luvulla: suulliseen tenttiin. Aikaisemmin ylioppilas- ”Kaikki oli minusta ihmeellistä, suurenmoista. tutkinto oli kokonaan suoritettu yliopistossa. Kuudes aistini oli koko ajan liikkeessä: tunsin Kun samasta kaupungista tuli yhä enemmän salaperäistä uutta ilmaa ja mielessäni rasvainen Helsinkiin lähtijöitä, toteuttivat he matkan

267 mervi kaarninen yhdessä. Helsinkiin lähdöstä kehittyi eri paik- kakunnilla keväisiä seremoniallisia tilaisuuksia, jotka saivat koko kaupungin liikkeelle. Lähtö kotipaikkakunnan rautatieasemalta ja junamatka Helsinkiin olivat merkittäviä tapahtumia, jotka muistettiin koko loppu- elämän ajan. Naiskokelaat toivat 1880-luvun lopulta lähtien oman lisänsä näihin juhlallisuuksiin. Tavat vaihtelivat eri kaupungeissa, koska matkan pituus vaikutti juhlintaan.33 Helsinkiin saapuminen ja rautatieaseman merkitys havainnollistuu Juhani Ahon pienois- romaanissa Helsinkiin (1889). Helsingin valot tekivät vaikutuksen Ahon kuvaamaan Anttiin, joka koki kaupungin ottavan tulijansa vastaan kuin kunniavieraan. Junan ohittaessa Töölön- lahden Antti katseli kahden puolen Helsingin tulia, joita näkyi monessa kerroksessa. Pian Antti kiinnitti huomion Kaisaniemen ravintolaan ja edessä loimottaviin Helsingin valoihin. Valaistu Rautatientori ja Ateneumin rakennus olivat ihmeellisiä. Ajurit, hotellit ja sähkö valot häikäisivät.34 Juhani Ahon kuvaama Antti, kuten Topeliuskin, päätyy ensimmäisenä päivä- nä Helsingissä kaupungin ravintoloihin, joista monet tulivat tunnetuksi nimenomaan opiskelijoiden paikkoina.

Helsingin ensimmäinen asemarakennus otettiin käyttöön vuonna 1862. Sen oli suunnitellut lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

268 opiskelijan kaupunki

269 mervi kaarninen

Tilanteen erityisyys ja siirtymävaihe ha- asemalle ja asemalta avautuva kaupunkimai- vainnollistuu Alma Söderhjelmin muistel- sema, joka heijastelee uuden elämän odotusta masta. Matka junalla Viipurista Helsinkiin oli ja alkua. Hella Wuolijoki kuvaa 1940-luvulla hänelle poikkeuksellinen kokemus, kun pe- syksyllä 1904 Helsingin asemalle saapunutta rinteisen kasvatuksen saanut perhetyttö pääsi 18-vuotiasta virolaistyttöä (Hella Murrik). Täs- matkustamaan kolmannen luokan vaunuosas- tä muistelmasta huokuu hienonlainen avutto- tossa poikien kanssa. Matkan aikana hän teki muuden tuntu, kun tyttö seisoi yksin asema- ensimmäistä kertaa tuttavuutta akateemiseen sillalla, kunnes eräs kantaja havaitsi hänet ja toveruuteen. Samoin hän tunsi ensimmäistä vei tavarat ajuriin.38 kertaa riippumattomuutta, koska sai mahdol- Katri Ingmanin 1920-luvun lopulle sijoittu- lisuuden päättää itse omista asioistaan. Juna- va romaani Lahjakas tytär (1928) kertoo, miten matka viipurilaispoikien kanssa merkitsi opiskelijat kesäloman jälkeen palaavat Hel- tutustumista kansaan sellaisena, kuin se sinkiin. Lahjakas tytär kuvaa ylirasittunutta 1880-luvulla ymmärrettiin. Kun Söderhjelm naisopiskelijaa, jonka opintoihin isä asettaa koki, että häntä pidettiin yhtenä tovereis- suuria vaatimuksia. Pakko ja tuskastuminen ta, hän tunsi ensi kertaa itsensä ihmiseksi.35 alkaviin opintoihin välittyvät jo kuvauksesta, Muistelmakuvauksissa kokelaiden junamatka jossa veturi läähättää asemalle, ja vaunujen oli poikkeuksellinen elämys, koska kukitus- ovista tulvii kesälaitumelta palaavia kaupun- seremoniat toistuivat ainakin Hämeenlinnan kilaisia, monenmoisia kurssilaisia ja työn- asemalla, kun lisää abiturientteja tuli junaan.36 hakijoita, ylioppilaita ja taas ylioppilaita. Tähän- Turusta tulleet kokelaat tapasivat Toijalassa kin kuvaukseen sisältyy tulevaisuuden odotus, tamperelaiset ja porilaiset, ja matka Helsin- kun kaikki tuntuivat odottavan jotain. Ingman kiin kului joutuisasti yhteisessä toveripiirissä.37 kuvaa kaupungin hymyilevän arvoituksellista Helsingin uuden rautatieaseman suunnit- hymyä, joka toisia saapujia pelottaa ja toisia telu alkoi 1890-luvun puolivälissä. Kesti kui- huumaa.39 Mika Waltarin romaanissa Palava tenkin yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin nuoruus (1935) Juhani palaa Helsinkiin kirjoit- itsenäisessä Suomessa voitiin uusi asema- tautuakseen yliopistoon. Juhanille Helsinki on rakennus vihkiä käyttöön. Vielä ensimmäisen tuttu, rautatieasema näyttäytyy graniittivarjoi- maailmansodan aikana asemarakennuksen na, ja kaupungin kiire, syke valtaa saapujan.40 rakennustyöt olivat kesken ja kellotorni oli 1920- ja 1930-lukujen Helsingin ja rautatiease- viisi vuotta rakennustelineiden peitossa. man kuvaukseen on tullut mukaan kiire ja Muistelmakirjallisuus kuvaa Helsingin hengästyttävä suurkaupunkielämän kuvaus. kohtaamista Rautatieasemalla, mutta itse 1960-luvun Helsinkiin saapuja kiinnittää huo- Eliel Saarisen suunnittelema asemarakennus mion rautatieaseman savuisiin sisätiloihin ja ei saapujia sinällään kiinnosta. Muistelijat asematorin täyttäneisiin kirjaviin busseihin.41 eivät kiinnitä huomiota rakennustöihin ja Maantieteessä on luotu ei-paikan käsite ulkoisiin seikkoihin. Tärkeää on saapuminen vastakohtana ideaaliselle käsitykselle paikasta

270 opiskelijan kaupunki turvallisena ja muuttumattomana. Hyvä ja ostamaaan lakkia.44 Pasaasi on arkkitehti K. A. inhimillinen paikka on korvautunut pahal- Wreden tunnetuimpia töitä, ja sitä on sanottu la ja epäinhimillisellä ei-paikalla. Tällaisia myös Centraali-pasaasiksi. Pohjois-Esplana- ei-paikkoja ovat lentokentät, rautatieasemat dilta Aleksanterinkadulle ulottuva liikeraken- ja moottoritiet sekä lähtemiseen ja liikkumi- nus, jonka keskiosa muodostaa kauppakujan, seen liittyvät paikat. Tällainen ei-paikan käsi- edusti ensimmäisenä Suomessa eurooppalai- te ei kuitenkaan toimi historiallisen aineiston siin metropoleihin 1800-luvulla juurtunutta analyysissa. Kuten Päivi Kymäläinen toteaa, rakennustyyppiä. Samalla se oli Wreden oma jaottelu paikkoihin ja ei-paikkoihin edustaa suurisuuntainen liikeyritys. Osakkaana pro- stereotyyppistä käsitystä paikasta sekä sen jektissa oli rakennusmestari J. H. Helenius, ja oikeista tai aidoista ominaisuuksista.42 Rauta- myöhemmin rahoittajaksi tuli kauppaneuvos tieasemalle saapuminen on merkinnyt uutta Julius Tallberg.45 Bacher oli tunnettu lakki- kokemusta ja uutta alkua, ja siihen on kytkey- kauppa, ja ylioppilaslaki oli tilattu sieltä aikai- tynyt edellä kuvattuja historiallisia ja sosiaa- semmin ja tehty mittojen mukaan. Lakkia lisia merkityksiä kuten ylioppilaskokelaiden tilat taessa oli myös ilmoitettu, millainen lyyra kukitus tai uuden valaistun kaupungin koh- siihen tulisi. Eri osakuntien lyyrat olivat erilai- taaminen. Saapuminen Helsingin rautatiease- sia, ja samoin suomen- ja ruotsinkielisten yli- malle ja siirtyminen yliopiston luentosaleihin oppilaiden lyyrat olivat erilaiset. Tapaan kuu- yhdistää eri vuosikymmenten opiskelijasuku- lui nimenomaan juosta Bacherille, vaikka se polvia ja on painunut syvästi mieleen.43 sinänsä oli tarpeetonta, koska kaikki saisivat hattunsa joka tapauksessa. Tarinan mukaan se, joka ehti ensimmäisenä huutaa nimensä Senaatintori – ylioppilaaksi tulo tiskin takaa, sai lakkinsa ilmaiseksi.46 Kadun vieret olivat tulvillaan väkeä katsomassa tätä Senaatintori ja Wreden kauppakuja eli pasaa- ylioppilaiden kilpajuoksua, ja pasaasin piha si ovat menettäneen sen merkityksen, jon- täyttyi nopeasti uusista ylioppilaista ja näiden ka uudet ylioppilaat niille keväisin antoivat sukulaisista ja ystävistä. Omaiset, sukulaiset ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kun ystävät kukittivat ylioppilaita, ja oli jopa kil- koko kokelasjoukko oli osallistunut suulli- pailua siitä, kenellä oli runsaimmin ruusuja seen kuulusteluun, heidät kutsuttiin yliopis- rinnassa.47 ton konsistorin istuntosaliin kuulemaan, ket- Myöhemmin lakitus siirtyi yliopistoon, ja kä olivat hyväksytyt ja ketkä olivat saaneet hyväksytyt ylioppilaat juoksivat alas yliopis- prolongatsionit eli reput. Varsinainen tulosten ton päärappusia Senaatintorille. Vuoden 1907 julkistaminen ja lakitus muuttui jonkin verran ylioppilas on kertonut, että ylioppilaskokelaat vuosikymmenten kuluessa. Hyväksytyt pois- kokoontuivat iltayhdeksältä yliopistolle. Reh- tuivat Aleksanterinkadun puoleisesta ovesta tori julisti saadut äänimäärät kouluittain, ja ja kiiruhtivat Wreden pasaasiin Bacherille ylioppilaat tulivat ulos koulujen mukaisessa

271 mervi kaarninen

järjestyksessä. Tämän jälkeen kokelaat ryntä- Tunnustan ettemme uhranneet suuriakaan ajatuk- sivät hakemaan lakkejaan, jotka odottivat käy- sia tuolle vieraalle nuorisolle. Emme koskaan kä- tävässä pöydällä. Kuvaus jatkuu: ”– – ja sitten velleet Sörkassa ja suoraan sanoen pelkäsimme, riennämme alas rappusia ilosta ja onnesta että siellä tulisi vastaan pahoja ukkoja. Muistan säteilevinä odottavien omaisten ja tuttavien että ensimmäisenä ylioppilasvuotenani kerran tein syleilyyn. Koko Senaatintori oli mustanaan juristinuorukaisen, Karl Magnus Kyrklundin kanssa löytöretken Sörkkään: me vaeltelimme pitkin ihmisiä.”48 Salme Setälä on muistellut, että oli outoja katuja ja päädyimme johonkin hämärään ”järkyttävän ihanaa” juosta alas noita kunnioi- tupakansavuiseen pieneen kahvilaan, jossa oli tettavia Alma Materin portaita, jalkojen juures- pahanmakuista kahvia ja vieraantuntuisia ihmisiä. sa kukkamereksi taiottu tori, hurrata ja huutaa Oli vapauttavaa, kun palattiin Pitkänsillan yli ja ja heittäytyä omaisten syliin.49 Senaa tintori oli päädyttiin Fazerille…51 uusien ylioppilaiden näyttämönä siihen asti, kun ylioppilaaksitulo ja kaikki juhlinta siirtyi Maila Talvio personiﬁoi romaanissaan Kultai- omaan koulukaupunkiin. Yliopistorakennus nen lyyra (1916) kaupungin ja uusien opiskeli- säilytti vaikuttavuutensa opiskelijoiden mie- joiden suhteen. Ylioppilaan piti löytää oma lissä Senaatintorin osana, vaikka muut toria paikka yhteisön jäsenenä, opiskelutehtävää ympäröivät rakennukset koettiin kuuluvaksi suorittavana opiskelijana: ”Parisen kuukau- kaupungin salaisille virkamie hille.50 den aikana ovat uudet ylioppilaat jo ehtineet tottua Helsinkiin, pahin avuttomuus ja koti- ikävä on voitettu, pääkaupunki on päivästä ”Kruununhaan Quartier Latin” päivään suostutellut nuoria miehiä ja naisia puolelleen ja vähitellen voittanut heidät.”52 Yliopisto ja sen läheisyydessä olevat raken- 1930-luvulla opiskelijan kaupungiksi ja arjen nukset loivat kaupungin sisäisen kaupungin. tärkeimmäksi kohtauspisteeksi tuli Kaivo- Professoriperheen opiskelijatyttären 1910- pihan kolmio, jonka muodostivat Ylioppilas- luvun Helsinki-kuvaus kertoo, miten kaupun- talo, Osakuntatalo eli Uusi ylioppilastalo sekä gin alueet olivat eriytyneitä. E. N. Setälän Ylioppilaskunnan kirjasto.53 Sinikka Kallio- Salme-tyttärelle ”ylioppilaan kaupunki”, yli- Visapään romaanissa Vahasydän (1946) nuori, opiston kortteli, seminaarikirjastot ja lähei- helsinkiläistaustainen naisopiskelija kohtaa set kahvilat olivat tuttuja, mutta Pitkänsillan yliopistomiljöön: pohjoispuoli täysin vieras ympäristö. Setälä Kruunuhaan koko ”quartier Latin” – yliopisto, sy- kirjoitti, ettei eri yhteiskuntaluokkien nuo- dän ja keskus, pääkirjasto, seminaarikirjastot ja ne rilla ollut minkäänlaista kosketusta toisiinsa. yliopiston laitokset, joitten kanssa hän joutui kos- Setälän yhteiskuntaluokan nuorten Helsinki ketuksiin, tuo vanha, kiehtova kokonaisuus, johon loppui Pitkänsillan eteläpuolelle: Maria uutena tulokkaana oli tutustunut jännityksen sekaisella ilolla, ei koskaan kadottanut viehätys- tään hänen silmissään.54

272 opiskelijan kaupunki

Yliopiston päärakennus on tehnyt vaikutuk- olla niitä nimettömiä maaseutuylioppilaita sen opiskelijasukupolviin vuosikymmenes- kohtaan, jotka arkana, vaatimattomana mas- tä toiseen. Yliopistorakennuksen sisätilat sana täyttivät luentosalit ja epätoivoisesti yrit- näyt täytyivät opiskelijalle monimutkaisena tivät kirjoittaa vihkoihinsa käsittämättömiä kokonaisuutena, paikkoina ja tiloina, joissa lauseita tunnetulla hitaudellaan, kun useim- piti osata liikkua ja toimia. Päärakennuksen miten eivät kyenneet seuraamaan luentoja.”59 portaikko on mainittu monissa kuvauksis- Nuori ylioppilas Martti Haavio aloitti syys- sa, kun yliopistoon on saavuttu ensi kertoja. kuussa 1918 yliopisto-opintonsa. Hänellekin, Kersti Bergroth muisteli 1970-luvulla ensikos- kuten nuorelle Hellalle, yliopisto oli labyrint- ketustaan Helsingin yliopiston kanssa: ”Kä- ti. Haavion värikkään ja osuvan kuvauksen velen läpi häikäisevän ja tulisen kaupungin mukaan Minoksen labyrintti Kreetan saarella ja saavun yliopiston eteen. Nousen portaita, oli yksinkertainen laitos Helsingin yliopiston hämmästyn että uskallan. Läpi elämän minul- rinnalla. Ylioppilaan oli edelleen yksin selvit- la on säilynyt syvä kunnioitus näitä portaita tävä sokkeloisista käytävistä ja luentosaleista kohtaan. Ne johtavat tavallisesta maailmasta ja löydettävä herrat dekaanit ja kuraattorit, juhlallisempaan, sinne ylös, auloihin ja audi- notaarit ja professorit heidän kotoaan tai torioihin.”55 1960-luvun opiskelija kokee, että salaperäisistä toimistoistaan. Haavionkin portaat on rakennettu entisaikojen jättiläisille aika na uuden ylioppilaan oli vaikea löytää eikä niistä pääse ylös kapealla hameella.56 tiedekunnan huoneita ja auditorioita.60 Tekstit Yliopisto koettiin paitsi fyysisenä myös voi- eri vuosikymmeniltä kertovat samanlaisesta makkaasti henkisenä labyrinttina. Kun nuori kokemuksesta, nuoren opiskelijan epätietoi- Hella Wuolijoki aloitti opintonsa Helsingin suudesta ja epävarmuudesta uudessa ympäris- yliopistossa, hänellä oli apunaan uudet suo- tössä. Mika Waltarin Palavan nuoruuden (1935) malaiset ystävättärensä Helvi Genetz ja Maija Juhani luonnehti ensimmäistä opiskeluvuot- Danielson, jotka selvittivät hänelle tutkinto- taan kaaokseksi.61 1930-luvulla ei ollut vielä vaatimuksia ja kertoivat professoreista. Näin virallista ja organisoitua opintoneuvontaa. valmistui työohjelma eli lukujärjestys.57 Lisäksi Sitä antoivat yliopiston tiedonantotoimisto, hänellä oli kädessään J. V. Snellmanin vuonna ylioppilaskunta ja Suomen Ylioppilaskuntien 1876 laatima kirjanen Suomen ylioppilas. Terveh- Liitto.62 dys tulokkaille. Siitä otettiin useita kymmeniä uusintapainoksia, ja se oli niitä harvoja ohjeita, joita uusilla ylioppilailla eli tulokkailla Muistin paikat oli käytössään.58 Hella Wuolijoki surkutteli muistelmissaan nuorten ihmisten kohtaloa Opiskelijoiden mustelmissa toistuvat termit opintojen labyrintissa, kun he jäivät ilman kuten ”vanha”, ”historia” ja ”menneisyys” neuvoja ja ohjeita: ”Voi kuvitella, miten välin- vuo sikymmenestä toiseen. Yliopistoa ja sen pitämättömiä yliopiston opettajat saattoivat rakennuksia arvostetaan. Cecilia af Forselles-

273 mervi kaarninen

Riska kirjoittaa menneisyyden muuttuvista ja dekaani.68 Oman aikamme opiskelijaakin paikoista todeten, miten esimerkiksi van- päärakennuksen luentosalien keisarillinen hoissa ja arvokkaissa tieteellisissä kirjastois- tunnelma tuo menneisyyden lähelle ja osoit- sa liittyvät toisiinsa yhteiskunnassa pitkään taa opiskelijan olevan osa vuosikymmeniä vallinneet arvot, kuten kunnioittava suhtau- kestävää jatkumoa.69 tuminen pyhään tai painettuun sanaan, sivis- Monet muistelmatekstit kertovat paikoista, tykseen, tietoon ja oppineisuuteen. Paikan joita ei enää ole tai joiden käyttö on muut- arvo määräytyy siihen liittyvien kokemusten, tunut. Kollektiiviselle muistamiselle tyypilli- uskomusten ja sosiaalisten kontekstien perus- seen tapaan erityisesti näistä kadotetuista pai- teella.63 Muistelmateksteistä välittyy historian koista kerrotaan kiintymyksellä. Anna-Maria läsnäolo koko yliopistomiljöötä, pääraken- Åström on analysoinut Helsinki-muistoja, nusta, kirjastoja ja luentosaleja kuvaavissa joissa toistuvat kertomukset lähiympäristöjen teksteissä. Yliopistomiljöölle antaa erityisen kohtaamista muutoksista, kun vanhat kivi- hohteen se, että se on vanha. 1880-luvun ﬁlo- jalkaliikkeet ja niiden päivittäistavarakaupat logian opiskelija kuunteli luentoja yliopiston ovat kadonneet ja korvattu kampaamoilla, päärakennuksessa. Historiallis-filologisen antiikkikaupoilla ynnä muilla.70 Åströmin oppisalin ikkunat olivat Senaatintorille päin. luonnehdinta kadotetuista paikoista sopii Artur Siegbergin kuvauksessa salissa olivat hyvin opiskeluaikaa kuvaaviin muistelma- vakavan jykevät mustat pulpetit nimimerkki- kirjoituksiin. Kadotetut paikat heräävät muis- en ja kuvioiden kirjavoittamina.64 Mika Wal- telmissa eloon. Kemian laitos (Arppeanum, tari kirjoitti 1930-luvulla vuosisadan vaihteen Nikolainkatu 5) rakennettiin 1860-luvulla, ja opiskelijaelämästä. Sukunsa ja omat vaiheen- se valmistui 1869. Rakennukseen sijoitettiin sa hän on kuvannut 1933–1935 ilmestyneessä kemian laboratorio aputiloineen, luentoja niin sanotussa Helsinki-trilogiassa. Viimeises- demonstraatiosali tulivat kahteen alimpaan tä osasta tuli nuorella iällä kirjoitettu kauno- kerrokseen ja kolmannessa kerroksessa olivat kirjallinen muistelmateos. Waltari tunnelmoi geologiset ja mineralogiset kokoelmat. Ylim- näissä teksteissä omia opiskelukokemuk- pään kerrokseen sijoitettiin historiallis-etno- siaan.65 ”Toivo oppi kotituessaan yliopistoon graﬁset kokoelmat, yliopiston piirustussali, tuntemaan sen kuluneet, harmaat askelmat, musiikkisali sekä kipsivaloksista koostuva pölyttyneet korridoorit ja luentosalit.”66 Wal- veistokokoelma.71 Tyyni Tuulio72 on kuvannut tarin Palavan nuoruuden Juhanille sekasorron tätä rakennusta, jossa hänen mukaansa leijaili ja hämmennyksen keskellä tulivat tutuiksi yli- epäorgaaninen tuoksu. Hän kertoi professori opiston vanhanaikaiset käytävät ja traditioi - Tikkasen veistokokoelmassa pitämistä luen- den himmentämät luentosalit.67 1960-luvun noista: ”Luentosali oli pieni, verraten harva- loppupuolen opiskelija kokee touhun homeh- lukuisat kuulijat istuivat tuoleillaan puoli- tuneeksi ja tuntee yliopistolla joutuneensa kes- ympyrässä, jonka keskipisteenä oli omalla kiajalle, kun kuulee termejä, kuten aktuaari tuolillaan istuva, käsillään elehtivä, vilkkaasti

274 opiskelijan kaupunki ja vuolaasti jutteleva mustatukkainen, musta- sijaitsi Historiallis-filologinen laitos kunnian- viiksinen professori.”73 arvoisessa puutalossa. Tyyni Tuulio luonnehti Yliopiston kirjasto koki muutoksia, kun aluetta ikimuistettavaksi puutalojen ryhmäksi, kehitettiin kirjastopalveluja. Kirjaston poh- joka sai väistyä Porthanian tieltä. Hän aloitti joiseen saliin järjestettiin lukupaikkoja noin nuorena ylioppilaana Hallituskatu 13 piha- viidellekymmenelle henkilölle vuonna 1893. rakennuksessa latinan opiskelun syksyllä Tärkeä uudistus oli sähkövalon käyttöönotto 1911.78 Tuulio muisteli vuonna 1967, miten lukusalissa, mikä mahdollisti aukioloaikojen historiallis-filologisen laitoksen yhteydessä pidennyksen. Kirjaston rotundaosa valmistui toimivasta seminaarikirjastosta syöksähtää 1907 lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen mieleen enimmäkseen hilpeiden muistojen suunnitteluvaiheen jälkeen.74 Eri paikat sisäl- sarja. Seminaarikirjasto toimi tässä osoitteessa tävät erilaisia arvoja ja arvostuksia ja niissä vuosina 1908–1926.79 Salme Setälä kertoo, mi- käyttäydytään eri tavoin. Tämä ilmenee hy- ten muutamat naisopiskelijat suoraan sanoen vin tarkasteltaessa opiskelijoiden kokemuksia asustivat seminaarikirjastossa ainoastaan pis- Helsingin yliopiston kirjastosta.75 Tyyni Tuu- täytyen välillä jossakin läheisessä kahvilassa.80 lio kotiutui ensimmäisenä opiskeluvuotena Samoin Elsa Soinin naisopiskelijat romaanis- yliopiston kirjaston ”juhlavan korkeana kaar- sa Oli kerran nuori tyttö lukivat tentteihin semi- tuvan katon alle”.76 Mika Waltarille Helsinki- naarikirjastossa, joka oli viimeistä muotia ja trilogiassa yliopiston kirjasto on rannaton tie- kaikki toveritkin olivat siellä. Seminaarikirjas- do n meri: to oli erityisesti naisten opiskelupaikka, jonka naulakossa riippui vain muutama miesten Niinpä Toivo viipyi seuraavan kesän kaupungissa hattu ”kainossa vaatimattomuudessaan aivan mitään kotiopettajan paikkaa etsimättä voidak- eri puolella”.81 seen rauhassa työskennellä yliopiston kirjastossa. Tyyni Tuulion muistoja seminaarikirjastos- – – Kaupunki oli hiljainen kesällä, myymäläin ta on mahdollista tulkita topobiografian käsit- ikku noita varjostivat punaraitaiset markiisit, paah- teistön avulla. Kuten Pauli Tapani Karjalainen tavan kuumat päivät pehmensivät keskikaupun- gin jalkakäytävän asfaltin. Toivo oli melkein ainoa on tiivistänyt topobiografia kuvaa ihmisen työskentelijä yliopiston kirjaston viileässä, viisaas- paikkasuhteita, elämäkerrallisia merkityksiä, sa hiljaisuudessa. Hän eli kypsymisen kauniita joita paikoilla on. Muistoina esiintyvät ajan hetkiä, vieraskieliset rivit heräsivät elämään hänen ja paikan sidokset rakentavat ja muokkaavat silmissään, hän unohti monesti itsensä ja paikan, sen itseyden tai minuuden, jollainen kukin missä oli kynän kuumeisen kiireesti liukuessa pit- tuntee olevansa.82 Topobiografia on elämä- kin paperia.77 kerrallisten paikkakokemusten tulkintaa. Kun muistamme aikoja ja paikkoja, muistamme 1910-luvulla yliopiston opetustiloja sijaitsi eri itsemme.83 Tuulio kirjoittaa, miten Oiva Jo- puolella Kruununhakaa. Osoitteessa Hallitus- hannes Tallgren (Tuulio) kirjoitti hänelle suo- katu 13 (Hallituskadun ja Vuorikadun kulma) situksen Historiallis-filologiseen laitokseen,

275 mervi kaarninen jota opiske lijoiden termein kutsuttiin semi- taloudellisten vaikeuksien vuoksi opinnot naarikirjastoksi: jäivät kesken, ja hän joutui hankkimaan toi- meentulonsa sanomalehtityössä. Hän kuului Suositus avasi oven varsin kodikkaaseen ja viehät- Tulenkantajien ryhmään, mutta erosi tästä pii- tävään opiskeluympäristöön. Suositus seminaari- ristä samaan aikaan Mika Waltarin kanssa.87 kirjastoon merkitsi vielä jonkinlaista arvonnousua, Kivimaan ensimmäiset romaanit ilmestyi- siellä sai täysin vapaasti käyttää kirjoja, ottaa niitä vät 1930-luvulla.88 Hän kuvaa romaanissaan hyllyltä kuin mikäkin tutkija, ja siellä vallitsi jokin Viheriöivä risti velkaantunutta opiskelijaa kuvaamaton intiimi tunnelma, johon miltei vält- tämättä kuului niin intensiivinen puulämmityksen Leo Telkkävaaraa, jolle seminaarikirjasto on tuoksu, että melkein voi puhua häkähajusta.84 tiedon ajaton ja paikaton valtakunta, jonka käytävissä viipyi raskasmielinen viileys. Kivi- Tuulio pohtii, oliko tästä muistojen talosta maan teksteistä välittyy hienoinen kylläs- säilynyt kuvia. Hän kuvailee rakennuksen tyminen opintoihin. Vanhat, kuolleet kirjat värejä, portaikkoja, henkilökunnan työtiloja. tuovat tilaan ummehtuneen tuoksun. Kevät Osaston eri huoneet oli nimetty eri kieli- ja oli edennyt pitkälle, eivätkä opinnot enää jak- kirjallisuustieteen alojen mukaan – esimerkik- saneet kiinnostaa: ”Oliko ulkona kevät, talvi si klassillis-filologista huonetta kutsuttiin Roo- vai syksy. Aina sama puolivalo, sama äänet- maksi.85 Tyyni Tuuliolle seminaarikirjasto oli tömyys, samat hiljaiset askeleet, sama kodi- tärkeä. Hän opiskeli ja teki tutkimusta näissä kas lehtien rapina tämän ja viereisten pöytien huoneissa useiden vuosien ajan. Se oli mer- ääressä…”89 kittävä osa hänen elämäänsä, kun hän koh- Lukuisille opiskelijasukupolville tuli tutuksi tasi seminaariharjoituksissa ja vastaanotoilla niin sanottu Ylioppilaskirjasto eli opiskelija- tulevan puolisonsa Oiva Johannes Tallgre- kirjasto. Se perustettiin 1858, jolloin yhdistet- nin. Kun Tuulio muisteli seminaarikirjastoa, tiin viiden ylioppilastiedekunnan (osakunnan) muisteli hän seurustelu-, kihlaus- ja avioliitto- kirjastot. Yleinen Ylioppilaskirjasto toimi aikaansa. Vuonna 1967 muistojen talo oli pu- aluksi Pihlflycktin talossa (nykyinen osoite rettu ja Oiva Johannes Tuulio kuollut jo 25 Hallituskatu 3) vuoteen 1870 asti ja sen jäl- vuotta aikaisemmin, sotavuosina. Seminaari- keen Ylioppilastalossa.90 Ylioppilaskirjasto oli kirjasto oli Tyyni Tuuliolle elämäkerrallinen aluksi vain kirjavarasto. Kun Ylioppilastaloa paikka ja erittäin henkilökohtainen tila. rakennettiin, kirjastolle suunniteltiin huo- Klassillis-filologinen laitos ja sen mukana neisto toisen kerroksen pohjoispäätyyn. 1880- seminaarikirjasto siirtyivät vuonna 1926 Ma- luvulla ylioppilaskunta ryhtyi suunnittele- riankatu 5:n taloon.86Ilmeisesti Arvi Kivimaa maan varsinaista kirjastorakennusta, koska kuvasi 1940-luvulla romaanissaan Viheriöivä ylioppilastalo oli käynyt ahtaaksi opiskelija- risti (1939) Mariankadun seminaarikirjastoa. toiminnan laajentuessa ja opiskelijamäärien Kivimaa tuli 1920-luvun alussa nuorena yli- kasvaessa. Ylioppilaskirjasto rakennettiin oppilaana Helsinkiin opiskelemaan, mutta Ylioppilastalon lähelle Kaivopihan paikalle.

276 opiskelijan kaupunki

Kirjastotalo valmistui vuonna 1892 Helge Ranckenin piirustusten mukaan. Ylioppilas- kunnan kirjastotalo oli vasta kolmas Suomeen varsinaisesti rakennettu kirjastotalo. Tilat kä- vivät ahtaiksi jo 1910-luvulla ja 1920-luvulla ahtaus oli jo sietämätöntä. Talo purettiin vuonna 1954, mutta se elää monissa muistel- mateksteissä ja kaunokirjallisuudessa.91 Hella Wuolijoelle Ylioppilaskirjasto oli tärkeä paikka:

Työtä minulla oli yltäkyllin, kirjoja runsaasti, sil- lä tytöt veivät minut ylioppilaskunnan kirjastoon, joka olikin silloin uudemman ranskan ja saksan- kielisen kirjallisuuden aarreaitta, ylioppilaat lukivat tätä kirjallisuutta suhteellisen vähän ja kaikkea hyvää sinne kumminkin tilattiin. Ylioppilastalon lukusali oli myös autuuden tyyssija, sillä sinne tuli virolaisiakin lehtiä puhumattakaan saksan ja venä- jänkielisistä.92

Vapaa-ajan kohtaamispaikat

Muutamat ravintolat alkoivat saada pian yliopiston muutettua Helsinkiin erityisen leiman ylioppilaiden paikkoina, joissa hintojen koettiin olevan opiskelijoille sopivia. Ylioppilaista tuli siten vakioasiakkaita, ja ulkopuoliset eivät enää olleet kyseisiin ravintoloihin tervetullei- ta. Vuoden 1828 järjestysohjesäännössä käs- kettiin ylioppilaiden olla syksyllä ja talvis- aikaan asunnossaan viimeistään klo 22 ja toukokuun ensimmäisestä päivästä alkaen Tyyni Haapasen ja Oiva Johannes Tallgrenin kihla- tuntia myöhemmin. Uhkauksena oli, että jos jaiskuva. Kuva: SKS:n arkisto. joku sen jälkeen tavataan ravintolassa, kellarissa, biljardisalissa tai muissa julkisissa pa- koissa, häntä rangaistaisiin varoituksella, kars- serilla tai hiljaisella karkotuksella. Erityisen

277 mervi kaarninen

kiellettyä oli istuskella ravintolassa luentojen Helsinkiin Catharina Wahllund, joka sai 1818 aikana. ravintolanpito-oikeudet Helsingistä. Ensin Topeliuksen kuvaamana hyvinvoinnin huip - Wahllund omisti Helsingissä Siltasaaressa pu oli syödä pihviä Björkströmillä. Catharina ulkoilmaravintolan, jota kutsuttiin Säästö- Charlotta Björkström oli 1830-luvulla ylioppi- pankiksi. Kun Wahllund perusti vuonna 1836 laiden suosima mamselli, joka oli saanut ra- uuden ravintolan puistoympäristöön, yliop- vintolanpito-oikeuden vuonna 1825. Nuori pilaat keksivät sen retkiensä ja kokoustensa Zachris pääsi esiintymään ylioppilaana en- pitopaikaksi.97 Ludvig Leonard Laurén98, joka simmäisen kerran 10.6.1833, jolloin keisari suoritti ylioppilastutkinnon 17.6.1841, on ku- Nikolai I vieraili kaupungissa. Topelius järjesti vannut Kaisaniemeä opiskelijoiden paikkana. ylioppilasjuhlat Catanissa, joka oli sveitsiläisen Kaisaniemessä juhlittiin ylioppilaaksituloa, ja Florio Catanin Pohjoisesplanadilla sijaitseva ja siitä kehittyi myös vappujuhlien näyttämö. ylioppilaiden suosima konditoria ja ravintola. Vappuna vietti Catharina (Kaisa) Wahllund Catanin ravintolaperinnettä jatkoi ensin hänen syntymäpäivää, jota ylioppilaat juhlistivat leskensä ja myöhemmin poikansa.93 Topelius serenadilla. Kaupunkilaisille tuli tavaksi ko- kuvasi muistelmissaan opiskelijoiden elämää: koontua kuuntelemaan Kaisaniemeen yliop- ”Jokainen senaikainen ylioppilas voi todistaa, pi laiden kuorolaulua.99 että harvoin oli iltaa, jona Catanin tai Kestlin Kun ylioppilaskokelaat odottivat tuloksia, luona ei olisi ollut 20–50 toveria ja ylikin ke- saapui vanhempi osakuntatoveri heidän luok- räytyneinä maljojen tai biljardin ympärille, seen kehottaen nuorukaisia hyvin suori tetun eikä iltahuveissa todellakaan juotu hienosti.”94 työn jälkeen saapumaan juhlimaan ylioppilas- Catanin ohella Topeliuksen opiskeluaikanaan kuntaan astumista Kaisaniemeen. Tulosten jul- suosimia ravintoloita olivat Stadt Hamburger, kistamisen jälkeen nuorukaiset lähtivät kohti Stadt London ja Hotel de Nord.95 Kaisaniemeä. Laurén muisteli, miten ujoina ja Ylioppilaiden miehisessä yhteisössä heitä hämillään olevina isäntinä uudet ylioppilaat oli palvelemassa kahviloiden ja ravintoloiden astuivat höyryävän boolin ääreen, ja monet omistajina naisia, jotka suhtautuivat ymmär- joivat elämän ensimmäinen punssilasillisen tävästi ja äidillisesti ylioppilaisiin. Monet tuttujen toverien kanssa.100 Ylioppilaaksituloa muistelmateokset kertovat, että Kahvi-Maijan juhlittiin läpi yön: vaatimattomat tilat antoivat turvan ja suojan ylioppilaille. ”Kahvi-Maija” eli Ulrica Allén Varhainen aamuaurinko oli jo kylvänyt ensimmäi- tuli Helsinkiin viimeisten Turun ylioppilaiden set säteensä Kaisaniemen ylle ja herättänyt lehto- jen laulajat ylistämään aamua, ennen kuin me mukana. Kahvi-Maija tarjoili kahvia ja korp- jätimme boolin ja vaelsimme kotiin hiljaisina, puja. Myös viinitee kuului hänen tuotevalikoi- vaipuneina ihaniin mietteisiin, hiukan väsyneinä maansa. Ylioppilaat istuivat tuntikausia tee- ja edellisen päivän kirjallisista ponnisteluista mutta 96 kahvikupin ääressä lehtiä lukien. Turusta kuitenkin kaiken sen tavattoman elvyttäminä, min- muutti hallituskonseljin eli senaatin mukana kä me viimeksi olimme kokeneet.101

278 opiskelijan kaupunki

Kaisaniemen ravintola koki monia vaiheita. pidettiin ylioppilaskunnan vuosijuhlat, siellä Pohjalaiset ylioppilaat juhlivat ainakin vielä järjestettiin ylioppilaiden kokouksia ja se 1870-luvun lopulla ylioppilaaksi tuloa Kaisa- palveli kaupungin seuraelämän keskuspaik- niemessä, vaikka tällöin juhlinta alkoi siirtyä kana.107 Ylioppilastalo oli ylioppilaiden koti, Kaivopuistoon.102 Opiskelijoiden vuotuisista jossa kansakunnan toivot kokoontuivat. Talon juhlista tärkeimmät ovat olleet vappu, Kukan- sanoma ja merkitys tiivistyvät otsikkokirjoi- päivän eli Flooran päivän juhla sekä osakun- tuksessa ”spei suae patria dedit”108. tien vuosijuhlat, kun juhlittiin merkkimiesten Opiskelijamäärän kohotessa Ylioppilastalo syntymäpäiviä.103 Opiskelijoiden vappua on osakuntien kokoontumispaikkana osoittautui vietetty Kaisaniemessä, Alppilassa, Ullanlin- ahtaaksi. Osakuntatalo eli Uusi ylioppilastalo nassa, Klippanilla ja Kappelissa. Vappuun liit- valmistui Itä-Heikinkadun (Mannerheimintie) tyvät traditiot ovat vaihdelleet vuosikymme- varrelle vuonna 1910. Vihkijäisjuhlaa vietettiin nestä toiseen. Kaisaniemi uusittiin 1880-luvun 26. lokakuuta 1910 vastavalmistuneen talon alussa, mutta se ei saavuttanut enää entistä uudessa juhlasalissa. Rakennuksen suunnitte- asemaansa ylioppilaiden juhlapaikkana. Alp- livat Wivi Lönn ja Armas Lindgren.109 Osa- pila rakennettiin vuonna 1870 Töölönlahden kuntatalon eli Uuden ylioppilastalon valmis- rannalle Eläintarhan alueelle ulkoilmaravin- tuttua Ylioppilastaloa ryhdyttiin kutsumaan tolaksi, ja se kehittyi erityisesti suomenkielis- Vanhaksi ylioppilastaloksi. Vanha ylioppilas- ten ylioppilaiden suosituksi juhlapaikaksi, jos- talo on lukuisten muistelujen kohde, ja sen sa erityisesti vastaanotettiin vappu ja juhlittiin valtauksesta syksyllä 1968 kehittyi vuosikym- ylioppilaaksituloa.104 menten symboli opiskelijaradikalismille. Ku- Mikään helsinkiläisravintola ei leimautu- ten Katja-Maria Miettunen on luonnehtinut, nut opiskelijoiden paikaksi samalla tavalla Vanhan valtaaja on julkisuudessa symboli kuin Ylioppilastalo. Ennen oman talon aikaa kuusikymmentäluvun radikaalille.110 Vanha ylioppilasyhteisöt toimivat vuokrahuoneis- ylioppilastalo elää suomalaisessa muistissa ja toissa ja osakuntien sekä muiden ylioppilas- yliopistohistorioissa paikkana ja tilana, johon yhteisöjen juhlia järjestettiin ravintoloissa. latautuu poikkeuksellisen paljon merkityksiä. Ylioppilaat kokoontuivat myös opettajien kodeissa. 105 Ajatus ylioppilaiden omasta talosta syntyi jo 1850-luvun lopulla, kun opiskelijat Naisten paikat ja tilat kyllästyivät vuokrahuoneisiin, muuttoihin ja vuokrankorotuksiin. Tarvittiin oma talo juhlia, Yliopisto-opiskeluun, ylioppilaiden juhliin ja kokouksia ja harrastuksia varten.106 Ylioppi- ravintolaelämään vaikutti 1890-luvulta lähtien lastalosta kehittyi ylioppilaselämää yhdistävä naisylioppilaiden lukumäärän lisääntyminen. keskuspaikka, jossa pidetyt juhlat ja kokouk- Yliopisto ja ylioppilasyhteisöt olivat olleet set toistuvat sadan vuoden aikana lukuisissa vuosisatoja pelkästään miesten aluetta. Yliop- muistelmissa ja romaaneissa. Ylioppilastalolla pilastyttöihin kohdistui monia sukupuoleen ja

279 mervi kaarninen säätyyn liittyviä rajoituksia. Naisten ei ollut sopivaa oleskella ravintoloissa eikä kahviloissa, eikä missään tapauksessa yksin. Miehille nämä paikat ja tilat olivat itsestäänselvyys. Kaupunki näyttäytyi opiskeleville naisille ja miehille täysin erilaisten mahdollisuuksien paikkana. Yliopistoyhteisön tilaratkaisut kertovat tilan hallinnasta ja vallankäytöstä. Nais- opiskelijoiden lukumäärän kohoaminen pa- kotti kiinnittämään huomion tilakysymyksiin uudella tavalla. Kuten Hille Koskela toteaa, tilan sukupuolisuuteen ja sukupuolten tilallisuuteen liittyvät kysymykset ovat samanaikaisesti sekä poliittisia että henkilökohtaisia.111 Alppilassa 1890-luvulla ei tyttöjen osallistuminen ravintolailtaan ollut itsestään selvyys. Esimerkiksi oululaiset tytöt vaativat luokka- tovereiltaan raittiuslupauksen ennen kuin suostuivat osallistumaan ilonpitoon Alppi- lassa, jossa heille oli järjestetty oma huone. Tytöt istuivat lakit päässä ja kukat rinnassa vilkuillen välillä peiliin, josta näkyi valkoinen lakki hiuksien peittona. Elin Munsterhjelm on kuvannut:

Pojat olivat myöskin Alppilassa, vaikka eri huo- neessa kuin me. Siellä oli muutamia, jotka olivat aivan juovuksissa ja pitivät kauheaa meteliä. Mutta suurin osa heistä oli siivoja. Viime mainitut tulivat aina joskus meitä tervehtimään huoneeseen ja silloin sovittiin, että seuraavana päivänä mentäisiin yhdessä Seurasaarelle.112

Yleisten rakennusten ylijohtajan arkkitehti Hampus Dahlströmin suunnittelema Ylioppilastalo (Vanha ylioppilastalo) valmistui vuonna 1870.

280 opiskelijan kaupunki

281 mervi kaarninen

Tyyni Tuulio kohtasi ylioppilaspäivänään ensi Tytöt istuivat siihen aikaan osakunnassa hiljaa vaa- kerran akateemisen ilonpidon varjopuolet. timattoman ja syyllisen näköisinä, ja luomakunnan Klippanille saavuttaessa tupakan ja alkoholi- herrat tekivät kokouksissa voitavansa savustaak- huurujen täyttämä ilma sekä vanhempien seen meidät ulos kokoushuoneesta. Poltettiin sekä ylioppilaiden nousuhumala ei ollut mieleen savukkeita että sikaareja, ja niin paljon, että ilmaa viattomille perhetytöille, ja he poistuivatkin olisi saattanut veitsellä leikata, mutta en muista nähneeni kenenkään polttavan, paitsi Onervan, pian illallisen jälkeen ulos kuutamoon. Tyyni kun hän tuli Pariisista. Tupakansavu oli niin tava- Tuulio sekä hänen luokkatoverinsa järjestivät ton, että se pysyi vaatteissa koko viikon…115 sen sijaan oman koulunsa opettajille illalliset 113 Kaivohuoneelle muutaman päivän kuluttua. Naisopiskelijoiden määrä kohosi nopeasti Kun Emma Irene Åström kirjoittautui 1873 1900-luvun alkuvuosina, mutta silti tilajär- Helsingin yliopistoon, hän opiskeli rehtorin jestelyt tehtiin vain yhtä sukupuolta varten. valvonnassa. Sama järjestely toimi naisopis- 1910-luvun opiskelija Salme Setälä kuvasi kelijoiden lukumäärän kohotessa 1880-luvul- terävän humoristisesti naisopiskelijan arkea ta alkaen, koska naisylioppilailla ei ollut oi- oman opiskeluaikansa yliopistoyhteisössä: keutta liittyä osakuntiin. Kun naisylioppilaat halusivat kokoontua, oli heidän löydettävä Naisopiskelijalla oli muuan suuri ongelma, joka kokoontumispaikka yliopiston ja osakuntien muodostui suorastaan avainkysymykseksi – sa- ulkopuolelta. Naisylioppilaat perustivat oman namukaisestikin. Kysymys oli: saadako vai eikö yhdistyksen nimeltään de Kvinnliga, ja he ko- saada avain. Naisille ei ollut minkäänlaista nais- koontuivat 1890-luvun alussa käsityökoulun tenhuonetta eli nykykielellä sanottuna veeseetä. tiloissa Fabianinkatu 22:ssa sijaitsevassa talos- Miehillä oli tietenkin omat mukavuuslaitoksensa, sa. Talon omisti ﬁlosoﬁan maisteri Edvard af mutta seminaarikirjaston naiset kävivät ankaran kamppailun, ennen kuin saivat mahtavan pitkästä Hällström. Muutamat muutkin yksityishen- kepistä riippuvan avaimen jonnekin pihan peru- kilöt tarjosivat naisylioppilaille kodeistaan kalle. – – tilanne polyteekissa ei ollut sen parempi. 114 kokoontumistiloja. Vuonna 1897 naiset Meille järjestyi kuitenkin jonkinlainen naisten- saivat oikeuden kuulua osakuntiin, ja osa- huone, jota nimitettiin daamihuoneeksi. Kalus- kunnat ryhtyivät kutsumaan naisylioppilaita tuksena oli kiikkerä wienersohva sekä kaatoallas mukaan kokouksiinsa. Eri osakunnat olivat ja kaiken kukkuraksi yksikorvainen posliiniesine, valmiita eri tahtiin hyväksymään naisia yhtei- joka kätkettiin vanhanaikaisen ”komuudin” oven sönsä jäseniksi. Osakuntien huoneistot, joko taakse odottamaan käyttöään. Vasta valtakunnan Ylioppilastalossa tai omissa rakennuksissa, oli- julistauduttua itsenäiseksi saivat naisetkin itsenäi- vat ensimmäiselle naisylioppilassukupolvelle syydentunnustuksensa: avaimen jonnekin kellarin miesten tiloja, joihin sisäänpääsy vei oman sokkeloihin – avainta ei minulla milloinkaan ollut tilaisuutta käyttää, koska ehdin valmistua ennen aikansa, kuten Hella Wuolijoen muistelma- avaimen H-hetkeä, enkä ottanut selville sen osoite- kirjoitus kertoo: paikkaa. Tämä avaimen puute johtui tietenkin

282 opiskelijan kaupunki niistä ammoisista ajoista, jolloin kukaan ei kuvitel- norssia ja olivat itsevarmoja neitoja, jotka lutkaan, että naiset tunkeutuisivat ”miesten aloille” opiskelivat isona ryhmänä Ylioppilaskirjas- ja vaatisivat opiskelu- ja elintilaa.116 tossa ja välillä yliopiston kirjastossa.120 Yliopiston päärakennus sai lisärakennuk- Avaimen ja naistenhuoneen puuttuminen vai- sen (Fabianinkatu 30) 1930-luvulla. Uudisra- kutti myös siihen, että naisopiskelijoille tuli kennuksen tilaratkaisuja ja sisustussuunnitel- säännölliseksi tavaksi pistäytyä lähistön kahvi- maa oli toteuttamassa myös naisarkkitehteja. loissa. Seminaarikirjastoa lähellä oli Nissenin Elli Ruuth sisusti lisärakennukseen sijoitetun kahvila Aleksanterinkadun ja Fabia ninkadun historiallis-ﬁlosoﬁsen osaston seminaarikirjas- kulmassa. Monet kävivät myös Ekbergillä.117 ton. Pommituksissa tuhoutuneen juhlasalin Ekberg oli perustanut kahvilan jo vuonna entisöintitöiden yhteydessä penkkirivit pääl- 1861, ja 1870-luvulla siitä tuli yksi Helsingin lystettiin Dora Jungin tekstiileillä. Tässä vai- hienoimmista kahviloista, joka oli opiskelijoi- heessa vielä naisten ja miesten vaatesäilytys ja den keskuudessa erityisen suosittu.118 wc-tilat sijoitettiin sisääntuloaulan eri puolille. Muutosta naisopiskelijoiden asemassa sym- 1960-luvun uudisrakennuksessa Porthaniassa bolisoi Varsinaissuomalaisen osakunnan en- ovat naisten ja miesten naulakot ja wc:t rin- simmäisen sihteerin Alina Mattsonin (myöh. nakkain.121 Wikman) rooli Uuden ylioppilastalon syn- nyssä. Hän oli vuoden 1904 ylioppilas ja piti naisten osallistumista tärkeänä. Opiskelijana ”Valkoista kaikkialla” Alina Mattson oli kokenut, miten yliopistoyh- teisön kaikki tilaratkaisut oli toteutettu vain Opiskelijan kaupunkiin kuuluvat kulkueet toisen sukupuolen näkökulmasta. Hän lausui ja kokoontumiset merkityksellisille paikoille. ensimmäisenä julki ajatuksen, joka johti Osa- Runebergilla ja hänen patsaallaan on ollut kuntatalon eli Uuden ylioppilastalon suunnit- erityinen asema ylioppilaan kokemuksessa. teluun ja lopulta rakentamiseen. Hän kuvasi Jo Juhani Ahon romaanissa Helsinkiin Antti oman aikansa naisylioppilaita: ”Me otimme pysähtyi ihmettelemään Runebergin muisto- osakuntaelämän vakavasti, kävimme sään- merkin ympärillä parveilevaa valkolakkista nöllisesti kokouksissa ja koetimme esimerkil- nuorisoa.122 Martti Haavio on muistellut teok- lämme vaikuttaa myöhempien vuosien nais- sessaan Nuoruusvuodet (1972) ensimmäistä yli- civiksiin, joilla oli taipumus olla läsnä vain oppilasvappuaan, jolloin ilmapiirissä oli aistit- illanvietoissa ja tanssin aikana.”119 tavissa sisällissodan jännitteitä. Vapunaattona 1930-luvun alkupuolen opiskelija Aale Tyn- ylioppilaat kokoontuivat puolenyön aikaan ni ihmetteli, missä naiset olivat, vaikka opis- Osakuntatalolle, jossa laitettiin ylioppilas- kelijoista jo yli kolmasosa oli naisia. Hän näki hatut päähän. Ylioppilaat marssivat everstin lukusaleissa ympärillään vain miehiä. Hänen johdolla kuin sotilaat Esplanadia pitkin koh- omat opiskelutoverinsa olivat käyneet tyttö- ti Katajanokkaa ”Jääkärin marssia” laulaen.

283 mervi kaarninen

Sotilaallisessa rivistössä olivat naisylioppilaat mukana. Marssijat pysähtyivät tekemään kunniaa Runebergin patsaalla.123 Haavio kuvasi, miten osakuntien punaiset, valkoiset, punakeltaiset, mustankeltaiset, vaakunoin ja tunnuskuvin varustetut liput ryhmittyivät patsaan äärelle. Ylioppilaat lauloivat ”Suomis sångin” ja suomeksi ”Porilaisten marssin”. Ylioppilaat juhlivat Runebergia Vänrikki Stoolin runoilijana, ja samalla he juhlivat oikeutta yhteiseen juhlintaan sota-ajan jälkeen. Särön tunnelmaan aiheuttivat tilaisuudesta poisjääneet Eteläsuomalainen ja Eteläpohja- lainen osakunta.”124 Arvi Kivimaa kuvaa, miten vappuyönä ylioppilaiden ottaessa lakkinsa esille näkyy valkoista kaikkialla.125 Sinikka Kallio-Visapää on kuvannut mie- lenosoitusmarssia Helsingin yliopiston suo- malaistamiseksi. Opiskelijat kokoontuivat Ylioppilastalolle ja järjestyivät osakunnittain marssirivistöön. Kulkue eteni Aleksanterin- katua pitkin kohti Presidentinlinnaa, ja kun ilmeni, ettei mielenosoitus tuottanut tulosta, käännyttiin paluumatkalle. Kallio-Visapää kuvasi ylioppilasjoukkoa: ”Ja äskeinen uljas kulkue hajosi kahdeksituhanneksi hiukan alakuloiseksi ylioppilaaksi, jotka kiirehtivät aamiaisilleen ja luennoilleen, pettyneinä tai toivorikkaina, kukin luonteensa mukaan.”126

Ylioppilaita juhlimassa vappua vuonna 1928 Alppilassa.

284 opiskelijan kaupunki

285 mervi kaarninen

Ankeiden sotavuosien jälkeen 1940-luvun Muistelmiin, elämäkerrallisiin kuvauksiin ja lopulla ylioppilaat halusivat juhlia vappua. romaaneihin on valikoitunut asioita, koke- Ylioppilaiden vapun piti kuulua ja näkyä. muksia ja erilaisia elämänvaiheita, joita muis- Käytännön järjestelyistä huolehti suomenkie- tetaan paikkojen ja tilojen kautta. listen osakuntien edustajista koottu toimikun- Opiskelija kohtasi Helsingin rautatiease- ta. Vappuaamuna ylioppilaat kokoontuivat malla. Tähän kohtaamiseen tiivistyy uuden Osakuntatalon edustalle Ullanlinnan kentäl- elämän alun. Rautatieasema esiintyy niin lä käyntiä varten. Kaivopuisto oli syrjäyttä- 1800-luvun lopun opiskelukuvauksissa kuin mässä Alppilan. Ylioppilaiden keskuudessa vielä 2000-luvulla. Vuoteen 1917 asti Senaatin- eri osakunnissa keskusteltiin, mihin aikaan torilla oli erityinen merkitys uusille ylioppi- ylioppilaslakki pantaisiin päähän vapunaat- laille. Torille juostiin valkoinen lakki päässä tona. Herä tettiin ajatus, että kaikki ylioppi- ja siellä otettiin vastaan onnitteluja. Vaikka laat yhdessä kokoontuisivat Senaatintorilla ylioppilastutkinto uudistettiin ja juhlat siirtyi- vapunaattona klo 19, jolloin ylioppilashattu vät kouluihin, Senaatintorin merkitys ylioppi- pantaisiin yhteisesti päähän. Yhteisestä ajan- laiden paikkana kuitenkin säilyy muistelma- kohdasta ei päästy sopimukseen, ja osakunnat teksteissä. noudattivat omia traditioitaan. Havis Amanda Opiskelijan kaupungin keskuksena ovat oli lakitettu vuodesta 1932 lähtien, mutta säilyttäneet paikkansa Helsingin yliopiston vuonna 1951 siitä tuli ylioppilaiden virallinen päärakennus ja sen läheiset korttelit. Tekstit ohjelma.127 palaavat opiskeluajan rutiineihin, kuten tut- kielmien tekoon ja tenttilukuihin. Yliopiston kirjasto ja jo kadonneet seminaarikirjastot ”Oi aika sä entinen” saavat aivan erityisen merkityksen muistelu- kerronnassa. Kirjastot ja seminaarihuoneet Ylioppilaaksi tulo, Helsinkiin saapuminen, eivät näyttäydy työläinä, raskaina tai ahdis- opiskelun aloittaminen ja ylioppilaiden juhlat tavina tenttiä pelkäävien opiskelijoiden näyt- ovat olleet kokemuksia, joita on kirjattu tar- tämönä vaan opiskeluajan nostalgisena ko- koin muistelma- ja elämäkertakirjallisuuteen. kemuksena. Opiskelijan Helsinki-kokemus Samoin yliopistoja opiskeluelämä välittyy muuntautuu nostalgiaksi.128 Sen sävyttämissä monista kaunokirjallisista teoksista 1800-lu- muistoissa nousee esiin kaipuu, joka kiinnit- vun loppupuolelta lähtien. Uuden elämän tyy tiloihin ja paikkoihin. Kysymys on muista- alku Helsingissä ylioppilaana on jäänyt mie- misesta, mutta samalla menneisyyden tavoit- leen siirtymävaiheena ja taitekohtana, johon tamattomuudesta: liittyy nostalgisia elementtejä. Muistelu kiinnittyy teoksissa paikkoihin ja tiloihin, joista Eräänä iltana he yhdessä laskeutuivat Yliopiston monet olivat jo kadonneet, saaneet uuden portaita Suurtorille. Syksyn harmaa valo kietoi En- muodon tai jääneet rakennustyömaiden alle. gelin torneja ja pylväikköjä; Suurkirkon apostolit

286 opiskelijan kaupunki katselivat korkeilta tähystyspaikoiltaan vaiteliaina keskeyttänyt Joonas palaa Helsinkiin viettä- Aleksanteria, joka valtiaseleineen hieman ikävys- mään vappua merkittäviä yhteiskunnallisia tyneenä seisoi torin kiveyksen keskustassa. He jät- asemia saavuttaneiden vanhojen ylioppilas- tivät hyvästit yliopistokorttelin luentosaleille, kir- toveriensa kanssa. Kvartetti haluaa juhlia jastohuoneille ja laboratorioille, joihin muutamien vappua kuten silloin ennen ja palata ajassa päivien kuluttua hyökyisi uusi aalto nuoria ylioppi- taaksepäin kolmekymmentä vuotta:131 laita Suomen kaikista maakunnista. He ajattelivat opintoaikansa vaiheita, tovereita ja osakuntajuhlia, Kop-kop-kop-kop … järkkymättä kuin ajan rattaat hiljaisia lukuviikkoja ja taistelua tieteellisten teks- vanha issikka eteni öistä Unioninkatua yliopistoa 129 tien parissa. kohti, ja lopuksi kreikkalainen pääty häämötti hei- dän edessään. Seppo Knuuttila on pohtinut nostalgian käsi- Pysähdy hetkeksi, ajuri, sanoi Joonas katsoen tettä luonnehtien sitä tunneherkäksi muistok- taloa, joka hämyssä näytti melkein muuttumatto- si, identiteetin rakentajaksi. Nostalgian kautta malta. Sama oli kirkko, sama senaatin talo, sama käsitellään suhdetta yhteiseen menneisyyteen poliisilaitoksen matala rakennus. Aika näytti pyöri- neen taaksepäin kolmekymmentä vuotta. ja sillä on vahva kulttuurinen ja yhteisöllinen Teissä, sano Joonas katsahtaen tovereihinsa – elää ulottuvuus. Knuuttila on todennut, että nos- se oppi minkä tuo talo antoi teille, mutta minunlai- talgia liittyy ihmisen kykyyn pohtia mennei- sessani – hänen äänessään oli vieno surumielinen 130 syyden erilaisia vaihtoehtoja. Ylioppilaan sävy – elää sen henki… minä kiersin sitä opiskeluai- nostalginen Helsinki-kokemus avautuu Matti kani, ja jollakin kumman tavalla se kuitenkin vaikut- Hällin romaanissa Oi aika sä entinen (1942), ti minuun niin, että se nyt, kun te ette sitä ehkä enää jossa vuosikymmeniä aikaisemmin opintonsa muistakaan, se pyörii alinomaa mielessäni. viitteet

1 Parker 1983; Maesschalck 1990, 45–65; Whi- 7 Kuusisto-Arponen 2006, 31–42. ting 1994, 543–576; Hall 1997; Brockliss 2000, 8 Kuusisto-Arponen 2010, 79–82. 149–150; Kaarninen 2000. 9 Karjalainen 1997, 231; Ks. Syrjämaa & Tunturi 2 Ks. Kuusisto-Arponen 2006, 31–42; Kymäläi- (toim.) 2002, 12–29. nen 2006, 203; Karkama 1998. 10 Karjalainen 2006, 83–90; ks. myös Karjalainen 3 Lento & Olsson 2013, 11–10. 1997, 227–241. 4 Lento & Olsson 2013, 12–13. 11 Karjalainen 2006, 83–90. 5 Kuusisto-Arponen 2006, 31–42; Kymäläinen 12 ks. esim. Olsson 2013, 163–191; Vartti 1992. 2006, 203; Hornstein 2011. 13 Kaarninen 2015; Ameel 2013. 6 Preston & Simpson-Housley (toim.) 1994; Mal- 14 Palmgren 1989; ks. myös Karkama 1998, 13; pas 2007, 13, 31; Hornstein 2011; Blair & Dickin- Ameel 2014,13. son & Ott 2010. 15 Opiskelua ja yliopistoa kuvaava muistelma-

287 mervi kaarninen

aineisto ja kaunokirjallinen aineisto ovat val- tekonsa sisävesilaivassa. Aho 1997, 80–81; Ks. tavan laajoja, joten artikkelin puitteissa ei ole myös Kuortti 2013, 78–80; Ameel 2014, 31–34. mahdollista eikä edes järkevää pyrkiä täydelli- 35 Söderhjelm 1929, 370–371. seen kattavuuteen. Kootessani aineistoa käsillä 36 Honkasalo 1967, 84–85. olevaan artikkeliin on Palmgrenin teos ollut 37 Kalela 1985, 50–51. hyödyllinen tiedonlähde samoin kuin Joel 38 Wuolijoki 1945, 5. Kuorttin teos Yliopistoon! Kaunokirjallisia ku- 39 Ingman 1928, 58. vauksia akateemisesta maailmasta (2013). Kuortti 40 Waltari (2008), 521–422. esittelee 55 yliopistomaailmassa liikkuvaa 41 Vartti 1992, 7. teosta. Hän tarjoaa näkökulmia ja otteita yli- 42 Kymäläinen 2006, 210–212. opistoon historiallisesti, paikallisesti ja koke- 43 Vrt. myös Olsson 2013, 163–164, 176. muksellisesti. 44 Elin Munsterhjelmin kirje Katri Thulenille 16 Nieminen 1974; Laurila 1982. 21.6.1899. Virkkunen 1998. 17 Ks. Ameel 2014. 45 Viljo 2007, 693–694. 18 Maesschalck 1990, 45–65; Parker 1983; Whi- 46 Ahde-Kjäldman 1964, 19. ting 1994; Brockliss 2000, 149; Brentano 1995, 47 Ks. esim. Tanner 1947, 312–313. 361–370; Hall 1997, 301. 48 Lybeck 1993, 79–81; Ahde-Kjäldman 1964, 19 Klinge 1989, 90–105; Klinge 2012. 267–269. 20 Waris 1939, 13–14. 49 Setälä 1970, 12–15. 21 Klinge 1989, 235–243; Waris 1939; Helanen 50 Olsson 2013, 163–191. 1937; von Frenckell 1947. 51 Setälä 1970, 39. 22 Kirkonkirjojen ja henkikirjojen väkilukutiedot 52 Talvio 1954, 35. poikkeavat toisistaan. Kirkonkirjojen mukaan 53 Seppälä & Seppälä 2013, 82. vuonna 1830 helsinkiläisiä oli noin 8000 ja 54 Kallio-Visapää 1946, 108. kirkonkirjojen mukaan 10 000. Waris 1951, 11; 55 Bergroth 1973, 11. Helanen 1937, 73–74. 56 Vartti 1992, 47. 23 Kovero 1950, 472–473. 57 Wuolijoki 1945, 28–31. 24 Snellman 2005, 296–300. 58 Wuolijoki 1945, 27. 25 Helanen 1937, 169. 59 Wuolijoki 1945, 30–31; Ks. myös Siegberg 1947, 26 Krohn 2004, 34. 68–69; opintojen alkuvaihetta kuvataan myös 27 Teperi 1959, 83–84. teoksessa Kortelainen 2006, 36–41. 28 Ks. Topelius, Zacharias, Dagböcker 1, 1832–1834. 60 Haavio 1972, 1906–1924. 29 Nyberg 1950, 69–70; Topelius, Dagböcker 1, 61 Waltari 2008, 523. Oktober 1832. 62 Kertomus Helsingin yliopiston toiminnasta 30 Hirn 2007, 12–13. 1943–1944, 96; Korkeakoulujen opinto-ohjeita 31 Topelius 1998, 53. asepalveluksessa oleville. Asemiesten opinto- 32 Topelius 1998, 53; Topelius, Dagböcker 1, 2.10.1832. kirjasarja 1944. 33 Kaarninen & Kaarninen 2002, 137–147; Ks. 63 af Forselles-Riska 2006, 220–221. myös Saarikoski 1994, 36–45. 64 Siegberg 1947, 45–46 34 Juhani Ahon kuvaama Antti aloitti matkan- 65 Ks. Envall 2007, 307–310.

288 opiskelijan kaupunki

66 Waltari 2008, 228–229. opettajana Vaasan kouluissa. Hänellä on myös 67 Waltari 2008, 523. runsas kirjallinen tuotanto. Ks. Laurén, 1965, 68 Vartti 1992, 47. 280–283. 69 Olsson 2013, 163, 176–177. 99 Rancken 1965, 206–209; Wrede 1966, 272. 70 Åström 2013, 42–43. 100 Laurén 1965, 280–283. 71 Klinge 1989,724–727. 101 Laurén 1965, 280–283. 72 Tyyni Haapanen avioitui vuonna 1917 dosentti, 102 Laurén 1965, 280–283; Rancken 1965, 206–209. myöhemmin professori Oiva Johannes Tallgre- 103 Waris 1939, 87–93; Ruutu 1939, 67–81; Teperi nin kanssa, nimi vuodesta 1933 Tuulio. 1959, 136–142. 73 Tuulio 1967, 154–155. 104 Lindberg & Rein 1950. 74 Klinge 1989, 752–753. 105 Waris 1939, 93–96. 75 af Forselles-Riska 2006. 106 Eerola 2010, 9–20; Klinge 1989, 755–762. 76 Tuulio 1967, 217. 107 Hertzberg 1964, 114–115. 77 Waltari 2008, 252–253. 108 Käännös: Isänmaa lahjoitti toivoilleen. 78 Tuulio1967, 156–157. 109 Matikainen 2010, 23–55. 79 Tuulio 1967, 217. 110 Miettunen 2009, 152–153. 80 Setälä 1970, 33. 111 Koskela 1997, 74–86; Ks. myös Kortelainen 81 Soini 1955, 46–47. 2005, 13–20. 82 Karjalainen 2006, 83–85. 112 Kun sain valkoisen lakin – Suomen nainen 1949. 83 Karjalainen 2006, 83–90; Karjalainen 1997, 113 Ylioppilaslehti 1913, 159, 172; Tuulio 1967, 147. 227–241. 114 Hällström 1956, 332–333. 84 Tuulio 1967, 218. 115 Wuolijoki 1945, 37. 85 Tuulio1967, 219. 116 Setälä 1970, 33–34. 86 Tuuli 1967, 217. 117 Tuulio 1967, 221. 87 Nieminen 1978, 74–77. 118 Ruutu 1939, 85; Hertzberg 1964, 112–115. 88 Koski 2005, 219–217. 119 Matikainen 2010, 24. 89 Kivimaa 1939, 66–67, 75. 120 Seppälä & Seppälä 2013, 84. 90 Kirjaston historiaa esittelee perusteellisesti teos: 121 Tandefelt 2010, 44–51. Kuusi 2011, 10–11. 122 Aho 1997, 119. 91 Kuusi 2011, 25–30. 123 Haavio 1972, 266. 92 Wuolijoki 1945, 34. 124 Haavio 1972, 247–248. 93 Nyberg 1950, 86; Topelius, Dagböcker 1, 4.6.1833; 125 Kivimaa 1939, 99. ks. myös Waris 1939, 59. 126 Kallio-Visapää 1946, 134–135. 94 Topelius 1999, 70–80. 127 Kolbe 1996, 355–364. 95 Topelius 1999. 128 Ks. Vilkko 2007, 13–15. 96 Topelius 1986, 62–63; Helanen 1937, 180–181; 129 Kivimaa 1939, 280. Teperi, 1959, 84. 130 Ks. Knuuttila 2007; 7–10, Ks. myös Åström 97 Ks. esim. Rancken 1965, 206–209. 2004, 21–23. 98 Ludvig Leonard Laurén (1824–1884) toimi 131 Hälli 1942, 121.

289 mervi kaarninen lähteet ja kirjallisuus

Painetut lähteet Snellman, J. V. (2005), Kootut teokset 23. Helsinki: Opetusministeriö. Kertomus Helsingin yliopiston toiminnasta 1943–1944. Snellman, Johan Vilhelm (1897), Suomen ylioppilas. Korkeakoulujen opinto-ohjeita asepalveluksessa olevil- Tervehdys tulokkaille. Helsinki: Pohjalais-osakunta. le. Asemiesten opintokirjasarja 1944. Helsinki: Soini, Elsa, (1955) Oli kerran nuori tyttö. Romaani Otava. 1910-luvun Helsingistä. Helsinki: Otava. Suomen nainen 1949. Söderhjelm, Alma (1930), Min värld. Andra delen. Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1970, 2001. Stockholm: Albert Bonniers förlag. Ylioppilaslehti 1913. Talvio, Maila (1954), Kultainen lyyra, Kootut teokset VII. Porvoo & Helsinki: WSOY. Tanner, Väinö (1947), Näin Helsingin kasvavan. Hel- Kaunokirjallisuus sinki: Tammi. Topelius, Z. (1986), Muistiinpanoja vanhasta Hel- Ahde-Kjäldman, Aili Salli (1964), Kotini vuosisadan singistä. Johdannolla ja selityksillä varustanut lopun Helsingissä. Porvoo & Helsinki: WSOY. Torsten Steinby. Helsinki: Helsinki-Seura. Aho, Juhani (1997), Helsinkiin. Helsinki: SKS. Topelius, Zacharias (1918), Dagböcker 1. Bandet. 1832– Bergroth, Kersti (1973), Löytöretki. Helsinki: Otava. 1834. Utg. Paul Nyberg. Helsingfors: Schildt. Haavio, Martti (1972), Nuoruusvuodet. Kronikka vuo- Topelius, Zacharias (1999), Elämäkerrallisia muis- silta 1906–1924. Porvoo & Helsinki: WSOY. tiinpanoja. Julkaissut Paul Nyberg. Suomentanut Hertzberg, Rafael (1964), Ylioppilaat. – Suomen Helmi Krohn. Helsinki: Otava. Sana 7. Porvoo: WSOY, 112–115. Topelius, Zacharias (2006), Helsinki Zachris Tope- Hälli, Matti (1942), Oi aika sä entinen. Porvoo: liuksen silmin. Kertomuksia 1830- ja 1840-lukujen WSOY. Helsingin elämästä. Helsinki: Helsinki-Seura. Ingman, Katri (1928), Lahjakas tytär. Porvoo: Tuulio, Tyyni (1967), Nuoruuden maa. Porvoo & Hel- WSOY. sinki: WSOY. Kallio-Visapää, Sinikka (1946), Vahasydän. Helsinki: Waltari, Mika (2008), Isästä poikaan. Romaani kol- Otava. men sukupolven Helsingistä. Tekijän lyhentämä Kivimaa, Arvi, (1939) Viheriöivä risti. Helsinki: Ota- uusintapainos Helsinki-trilogiasta Mies ja haave, va. Sielu ja liekki ja Palava nuoruus. Helsinki: WSOY. Krohn, Julius (2004), Nuoren ylioppilaan kirjeitä (1933–1935). 1850-luvulta. Helsinki: SKS. Vartti, Riitta (1992), Nuoruuden yliopisto. Helsinki: Laurén, Ludvig Leonard (1965), Ylioppilasmuisto- Kirjayhtymä. ja. – Suomen Sana 12. Porvoo: WSOY, 280–283. Wrede, Karl-August (1966), Kaksi säteilevää ihmis- Rancken, Arne Wilhelm, (1965) Kaisaniemi. – Suo- tä. – Suomen sana 23. Porvoo: WSOY. men sana 17. Porvoo: WSOY, 206–210. Wuolijoki, Hella (1945) Yliopistovuodet Helsingissä. Siegberg, Artur (1947), Vuodet ovat vierineet. Opinto- Helsinki: Tammi. aikani Helsingissä 1880-luvulla. Arvi A. Karisto: Virkkunen, Paavo (1998), Kangasalan Katri. Helsin- Hämeenlinna. ki: WSOY.

290 opiskelijan kaupunki

Tutkimuskirjallisuus Hornstein, Shelley (2011), Losing Site. Architecture, Memory and Place. Farnham: Ashgate. Ameel, Lieven (2014), Helsinki in Early Twentieth- Kaarninen, Mervi (2000), Murros ja mielikuva. Tam- Century Literature. Urban Experiences in Finnish pere: Vastapaino. Prose Fiction 1890–1940. Helsinki: Finnish Lite- Kaarninen, Mervi & Kaarninen, Pekka (2012), Si- rature Society. vistyksen portti. Ylioppilastutkinnon historia. Hel- Ameel, Lieven (2013), ”Mitä sinä tässä kävelet”. sinki: Otava. Naisiin kohdistettu katse Helsingin julkisissa Karjalainen, Pauli Tapani (1997), Aika, paikka tiloissa 1900-luvun vaihteen kirjallisuudessa. ja muistin maantiede. – Tuukka Haarni et al. – Riikka Rossi ja Saija Isomaa (toim.), Kirjal- (toim.), Tila, paikka ja maisema. Tutkimusretkiä uu- lisuuden naiset. Naisten esityksiä 1840-luvulta teen maantieteeseen. Tampere: Vastapaino, 227–241. 2000-luvulle. Helsinki: SKS, 141–164. Karjalainen, Pauli Tapani (2006), Topobiograﬁnen Brentano, Carrol (1995), The Two Berkeleys: City paikan tulkita. Seppo Knuuttila, Pekka Laakso- and University through 125 years. Minerva 33:4, nen ja Ulla Piela (toim.), Paikka. Eletty, kuviteltu, 361–371. kerrottu. Helsinki: SKS, 83–92. Brockliss, Laurence (2000), Gown and town: The Karjalainen, Pauli Tapani & Paasi, Anssi (1994), University and the City in Europe, 1200–2000. Contrasting the nature of the written city: Hel- Minerva 38:2; 147–170. sinki in regionalistic thought and as a dwelling- Dickinson, Greg, Blair, Carole & Ott, Brian L. place. – Peter Preston & Paul Simpson- Housley, (2010), Places of Public Memory. The Rhetoric of (toim.), Writing the City. Eden, Babylon and the Museums and Memorials. University of Alabama New Jerusalem. London and New York: Rout- Press: Tuscaloosa. ledge, 59–79. Eerola, Jari (2010), Johdanto. – Jari Eerola (toim.), Karkama, Pertti (1998), Kaupunki kirjallisuudessa. Uusi ylioppilastalo. 100 vuotta Helsingin sydämessä. – Kaisa Kurikka (toim.), Paikkoja ja tiloja suoma- Helsinki: Gaudeamus, 9–20. laisessa kirjallisuudessa. Turku: Turun yliopiston Envall, Markku (2007), Waltari, Mika (1908–1979), jäljennepalvelu, 13–37. kirjailija, Suomen Akatemian jäsen. Suomen Klinge, Matti (1989), Keisarillinen Aleksanterin Kansallisbiograﬁa 10. Helsinki: SKS, 307–310. Yliopisto 1808–1917. Helsingin yliopisto 1640–1990. Forselles-Riska, Cecilia af (2006), Menneisyyden Helsinki: Otava. muuttuvat paikat. – Seppo Knuuttila, Pekka Klinge, Matti (2012), Pääkaupunki. Helsinki ja Suo- Laaksonen, Ulla Piela (toim.), Paikka. Eletty, ku- men valtio 1808–1863. Otava: Helsinki. viteltu, kerrottu. Helsinki: SKS, 218–231. Knuuttila, Seppo (2007), Epätarkka menneisyys Frenckell, Ester-Margret von (1947), Offentliga nöjen Teoksessa Seppo Knuuttila ja Ulla Piela (toim.), och privata i Helsingfors 1827–1832. Helsingfors: Menneisyys on toista maata. Helsinki: SKS, 7–10. Söderström. Kolbe, Laura (1996), Eliitti, traditio, murros. Helsin- Hall, Peter (1997), The University and City. Geo- gin Yliopiston Ylioppilaskunta 1960–1990. Helsin- Journal 41:4, 301–309. ki: Otava. Helanen, Viljo (1937), Pohjalainen osakunta vv. Kortelainen, Anna (2006), Naisen tie. L. Onervan 1828–1837. Porvoo: WSOY. kapina. Helsinki: Otava.

291 mervi kaarninen

Kortelainen, Anna (2005), Päivä naisten paratiisissa. kaupungin historia 3:1. Helsinki: [Helsingin kau- Helsinki: WSOY. punki], 9–155. Koskela, Hille (1997), Tilapuoli sukupuoli. – Tuuk- Maesschalck, Edward De (1990), The Relationship ka Haarni et al. (toim.), Tila, paikka ja maisema. between the University and the City of Louvain Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere: in the ﬁfteenth century. History of Universities vol. Vastapaino, 73–86. IX, 45–71. Koski, Pirkko (2005), Kivimaa, Arvi (1904–1984) Matikainen, Olli (2010), Miljoona-afääri. Ylioppi- Kansallisteatterin pääjohtaja, kirjailija, toimitta- laat rakentajina 1906–1911. – Jari Eerola (toim.) ja, professori. Suomen Kansallisbiograﬁa 5. Hel- Uusi ylioppilastalo. 100 vuotta Helsingin sydämessä. sinki: SKS, 217–219. Helsinki: Gaudeamus, 26–55. Kovero, Martti (1950), Teollisuus. Helsingin kaupun- Miettunen, Katja-Maria (2009), Menneisyys ja histo- gin historia 3:1. Helsinki: [Helsingin kaupunki], riakuva. Suomalainen kuusikymmentäluku muiste- 465–541. lijoiden rakentamana ajanjaksona. Helsinki: SKS. Kuortti, Joel (2013), Yliopistoon! Kaunokirjallisia Nieminen, Reetta (1978), Arvi Kivimaa – kirjailija ja kuvauksia akateemisesta maailmasta. Gaudeamus, teatterimies. Turku: Turun yliopisto. Helsinki. Olsson, Pia (2013), Muistoja tästä päivästä. Opis- Kuusi, Hanna (2011), Lainatut, viivatut, tentityt. Yli- kelijan Helsinki vuonna 2009. – Katri Lento & oppilaskunnan kirjasto. Helsingin yliopiston opiske- Pia Olsson (toim.) Muistin kaupunki. Tulkintoja lijakirjasto 1858–2009. Helsinki: SKS. kaupungista muistin ja muistamisen pakkana. SKS: Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2006): Paikan Helsinki, 163–191. merkitys – yhteiskuntamaantieteellinen näkö- Palmgren, Raoul (1989), Kaupunki ja tekniikka Suo- kulma. – Altti Kuusamo, Sam Inkinen ja Sanna men kirjallisuudessa. Kuvauslinjoja ennen ja jälkeen Tomperi (toim.) Kulttuurisen aluekehityksen haas- tulenkantajien. Helsinki: SKS. teita Pohjois-Kymenlaaksossa. Kouvola: Kymen- Parker, Rowland (1983), Town and Gown: the laakson ammattikorkeakoulu, 31–42. seven hundred years´ war in Cambridge. Cambridge: Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2010), Paikkako- Stephens. kemus ja matkalla olon rytmit Kyllikki Villan Ruutu, Martti (1939), Savo-Karjalaisen osakunnan päiväkirjoissa. Alue ja ympäristö 39:2, 79–82. historia 1857–1887. Porvoo: WSOY. Kymäläinen, Päivi (2006), Paikan ajattelun haastei- Saarikoski, Helena (1994), Kouluajan kivoin päivä. ta. – Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen ja Ulla Folkroristinen tutkimus penkinpainajaisperinteestä. Piela (toim.), Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Helsinki: SKS. Helsinki: SKS, 218–231. Seppälä, Mikko-Olavi & Seppälä, Riitta (2013), Lento, Katri ja Olsson, Pia (2013), Kaupunki, muis- Aale Tynni. Hymyile kyynel, laulu. Helsinki: tot ja muistaminen. – Lento, Katri ja Pia Olsson WSOY. (toim.), Muistin kaupunki. Tulkintoja kaupungista Syrjämaa, Taina & Tunturi, Janne (2002) (toim.), muistin ja muistamisen paikkana. Helsinki: SKS, Eletty ja muistettu tila. Helsinki: SKS. 7–27. Tandefelt, Fredrika (2010), Yliopistokaupunki Lindberg, Carolus ja Rein, Gabriel (1950), Ase- ja naisten yliopisto. – Anna Biström, Rita makaavoittelu ja rakennustoiminta. – Helsingin Paqvalén ja Hedvig Rask (toim.), Naisten Helsinki.

292 opiskelijan kaupunki

Kulttuurihistoriallinen opas. Helsinki: Schildt, Vilkko, Anni (2007), Kodin kaipuu – tuntuma ajas- 44–51. sa muuttuvaan tilaan. – Seppo Knuuttila & Ulla Teperi Jouko (1959), Viipurilainen osakunta 1828– Piela (toim.), Menneisyys on toista maata. Helsinki: 1868. Helsinki: SHS. SKS. Waris, Heikki (1951), Helsinkiläisyhteiskunta. Hel- Åström, Anna-Maria (2004), The Citys as Living singin kaupungin historia 3:2. Helsinki: Helsingin Room. Changing Meanings of the Centre of kaupunki, 7–211. Helsinki. – Anna-Maria Åström, Pirjo Korkia - Waris, Heikki (1939), Savo-Karjalaisen osakunnan kangas & Pia Olsson (toim.), Memories of my historia 1833–1852. Porvoo: WSOY. Town. The Identities of Town Dwellers and their Whiting, Richard (1994), University and Locality. Places in three Finnish Town. Helsinki: SKS, 19–48. – The History of the University of Oxford VIII. Åström, Anna-Maria (2013), Helsinki-muistot Oxford: Clarendon Press. etno logisen historiankirjoituksen lähtökohtana. Viljo, Eeva Maija (2007), Wrede, Karl August – Katri Lento & Pia Olsson (toim.), Muistin kau- (1859–1943) arkkitehti. Suomen Kansallisbiograﬁa punki. Tulkintoja kaupungista muistin ja muistami- 10. Helsinki: SKS, 693–694. sen paikkana. Helsinki: SKS, 31–64.

293 Kirjoittajat

Kirsi Ahonen, FM, tohtoriopiskelija, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, historia, Tampereen yliopisto

Marjatta Hietala, FT, VtM, yleisen historian professori (emerita), yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

Mervi Kaarninen, FT, yliopistonlehtori, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, historia, Tampereen yliopisto

Pia Koivunen, FT, tutkijatohtori, tutkijakollegium, Tampereen yliopisto

Aulikki Litzen, FT, tutkija

Mirja Mäntylä, FM, tohtoriopiskelija, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, historia, Tampereen yliopisto

Tanja Vahtikari, FT, tutkijatohtori, suomalaisen yhteiskunnan historian huippuyksikkö, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

Timo Vilén, FT, tutkijatohtori (Suomen Akatemia), yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, historia, Tampereen yliopisto

294 Henkilöhakemisto

Adžubei, Aleksei 166 Björkström, Catharina Charlotta De Filippo, Eduardo 235 Adžubei, Rada 156, 163 278 de Rosny, Léon 201–203, 210 Agricola, Rudolf 117 Blomberg, A. 47 De Sica, Vittorio 234 Aho, Juhani 175, 268, 283 Blomstedt, Kaarlo 50 Delacroix 178 Ailio Julius 200, 205, 214 Boberg, Ferdinand 73, 80 Di Stefano, Giuseppe 245 Aittokoski, Heikki 194 Boccaccio 234 Dicks, Bella 7 Aleksanteri I 209 Boehm, Edvard 211 Dietrich, Marlene 185 Aleksanteri I 54 Boije, Niilo Antinpoika 40 Diko, Nikolai 166 Aleksanteri II 205, 209 Borsellino, Paolo 241 Domes, Fred. J. 189 Aleksanteri II 54 Brahe, Pietari 54 Dratšik, Juri 156, 157, 159, 162 Alftan, Max 199 Brahms, Johannes 178 Dumas, Alexandre 234 Allén, Ulrica 278 Brecht, Bertol 185–87, 192 Dutton, Edward 228 Ameel, Lieven 265 Bresland, Charles, 159 Dylan, Bob 236 Anderson, Benedict 50 Bronnen, Arnold 187 Döblin, Alfred 185 Antonioni, Michelangelo 234 Bruun, Christian 205, 210 Ardonz, Sona 235 Bukovsky, Vladimir 158 Eco, Umberto 234 Arnold, Karl 184 Bülow, Hans von 178 Edelfelt, Carl Albert 268 Böx, Heinrich 117 Ehrenburg, Ilia 187 Bacher, C. W. 271 Ehrenström, Johan Albrecht 54 Baker, Josephine 185 Calvino, Italo 234 Ehrensvärd, Augustin 54 Baltzer, Armin 215 Catan, Florio 278 Ehrlich, Paul 181 Bandler, Vivica 44, 52, 55 Celibidache, Sergiu 191 Eiffel, Gustave 65, 79 Bang, Herman 78–79 Chagall, Marc 185 Einstein, Albert 181 Barrois, Charles 215 Chernin, Kim 159, 161, 162 Ekberg, F. E. 283 Bartók, Béla 187 Chodassewitsch, Wladislaw 186 Eklund, Olle 52 Bascom, Florence 204 Chorell, Walentin 119 Eldjarn, Kristjan 125 Bauer, Nikolai 214 Cohen, Robert 164 Engel, Carl Ludvig 54 Becher, Johannes R. 192 Correggio 227 Enäjärvi, Elsa 187 Becker, Albert 175 Courbet, Gustave 178 Belfrage, Sally 159, 161 Cygnaeus, Uno 54 Falcone, Giovanni 238, 241 Belyj, Andrej 186 Fellini, Federico, 235 Benedictus XVI 251 Dahlström, Hampus 280 Fingerroos, Outi 229 Berdjajew, Nikolai 186 Dahn, Felix 234 Finkelstein, Ottfried von 189 Bergroth Arthur 211–212 Danielson, Maija 273 Fischer, Emil 181 Bergroth, Kersti 273 Dante Alighieri 227 Fischer-Dieskau, Dietrich 245, Berlusconi, Silvio 242 Dárre, Walther 187–88 247 Biberkopf, Franz 185 Daumier 178 Florida, Richard 194 Birger Jaarli 86 De Amicis, Edmondo 234 Fo, Dario 235

295 henkilöhakemisto

Forselles-Riska, Cecilia af Hasselgren, Andreas 74 Kaipainen, Eino 52 273–274 Hauptmann, Gerhardt 178–179, Kalima, Eino 39 Fransiskus Assisilainen 234 185, 187 Kallas, Aino 177 Fredrik II 179 Haussmann, Georges-Eugène Kallio-Visapää, Sinikka 272, 284 Frenckell, Erik von 38–39, 52 9–10 Kandinsky, Wassily 185 Friberg, Maikki 181 Heim, Albert 215 Karajan, Herbet von 191 Frosterus, Benjamin 212 Helenius, J. H. 271 Karjalainen, Pauli Tapani 264, 275 Fuchs, Eckhardt 200–201 Henrik, piispa 251 Keilhack, Konrad 200, 217 Furtwängler, Wilhelm 185, 187, Hepburn, Audrey 234 Kekkonen, Urho 126 190–191 Hesse, Hermann 185 Kemppainen, Ilona 56 Hill, Desni 160 Kennedy, John F. 192–193 Garbo, Greta 185 Hindemithin, Paul 187 Kervanto Nevanlinna, Anja 37 Gehry, Frank 7 Hitler, Adolf 188–190 Kestlin 278 Genetz, Helvi 273 Holtz, Karl 184 Kivi, Aleksis 54 Geppert, Alexander 66, 92 Horatius 254 Kivimaa, Arvi 265, 276, 284 Getz, David 14, 16 Hornborg, Eirik 50 Kivimaa, Arvi 44, 52 Giedion, Sigfried 35–36 Hruštšov, Nikita 146, 151, 153, Klaunpoika, Henrik 40 Gilbert, James 82, 83 156, 163, 166 Klee, Paul 185 Goethe, Johann Wolfgang von Humboldt, Aleksander 179 Klemperer, Otto 185, 187 227, 228, 234, 246, 251, 257 Humboldt, Wilhelm 179 Knuuttila, Seppo 287 Golden, Lily 161 Hälli, Matti 287 Koch, Robert 179–180 Goldoni, Carlo 235 Hällström, Edvard af 282 Kollwitz, Kätthe 184 Golovanov, Jaroslav 157 Hämäläinen, Anna 48 Konstantin 204 Gorki, Maxim 186 Häyrynen, Maunu 23 Koskela, Hille 280 Graves, Robert 234 Koskenniemi, V. A. 39, 183 Greenhalgh, Paul 80 Ibsen, Henrik 119, 178 Kozlov, Aleksei 155, 156, 158, Grieg, Edvard 178, 187 Idman, Nils 205 162, 166 Grigorjeva, Renita 164 Ikonen, Ansa 52 Kracauer, Siegfrid 184 Gropius, Walter 185 Ingman, Katri 270 Kraemer, Carl von 199, 205–207, Guareschi, Giovanni 234, 239 212, 214 Gunn, Simon 56 Jarva, Risto 235 Krohn, Julius 266 Gusev, Vladimir 130 Jevtušenko, Jevgeni 156, 157 Kujala, Tuulia 210 Göbbels, Josef 190–191 Johannes Paavali II 251 Kustaa II Aadolf 54 Johannes XXIII 248 Kustaa III 209 Haavio, Martti 187, 273, 283 Jung, Dora 283 Kustaa III 54 Haber, Fritz 181 Jupp, Alex 159 Kustaa Vaasa 40, 54 Hahn, Otto 181 Jünger, Ernst 186–187 Kustaa VI Aadolf 44 Hall, Peter 176 Jyrkänkallio, Paul 239 Kuts, Vladimir 148 Halske, Johann Georg 176 Järnefelt, Eero 175 Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa Hartman, Torsten 50 264

296 henkilöhakemisto

Kuzkinov, Konstantin 151 Mayer, Carl 186 Paavali VI 248, 249 Kymäläinen, Päivi 271 Mechelin Leo 89, 204 Paavola, Pekka 130, 131 Kyrklund, Karl Magnus 272 Mendelsohn, Erich 185, 191 Paavolainen, Olavi 186 188–189 Menzel, Adolf 178 Palace, Charles 216–217 Lahti-Argutina, Eila 164 Michelangelo 245 Palmgren, Raoul 264 Lang, Fritz 185 Miettunen, Katja-Maria 279 Palomäki, Antti 47 Langbehn, Julius 178 Minetti, jäätelökauppias 243 Pasolini, Pier Paolo 234 Langstein, Leo 180–181 Moholy-Nagy, Lászlo 185 Pasternak, Boris 186 Larsson, Yngve 88 Mommsen, Theodor 181 Peck, Gregory 234 Latynina, Larissa 148 Mondrian, Piet 185 Perronti, sotilaskomentaja 252, Laue, Max von 181 Moravia, Alberto 234 253 Laurén, Ludvig Leonard 278 Moro, Aldo 240 Picasso, Pablo 151 Laurila, Aarne 265 Munch, Edward 178 Pihlﬂyckt, Fredrik 276 Lavonius, Magnus 205 Munsterhjelm, Elin 280 Piscator, Erwin 186 Lawrence, D. H. 189 Murrik, Hella ks. Wuolijoki, Planck, Max 181, 192 Léger, Fernand 185 Hella Pred, Allan 84 Leino, Eino 183, 227, 228, 252, Mäkelä, August Bernhard Pullinen, Laila 254 257 (nimimerkki ”Tuomas”) 70, Liebermann, Max 178 90 Quist-Adale, Charles 163 Lilius, Henrik 232, 245 Mäntynen, Jussi 127 Liljekvist, Fredrik 73 Möller, Otto 184 Raffaello 227 Lindberg, Hanna 204 Ramsay, August 199, 207, 209, Lindfors, Erkki 116, 128, 129, 130 Nabokow, Wladimir 186 211 Lindgen, Armas 279 Nathan, Hård Gustaf 267 Ramsay, Wilhelm 199, 205, 211, Lindvall, Karin 214 Neovius, Edvard 199 221 Linna, Väinö 117 Nernst, Walther 181 Rancken, Helge 277 Lippi, Filippo 245 Nieminen, Reetta 265 Rathenau, Emil 176 Litzen, Veikko 232 Nieswandt, Wilhelm 117 Reinhardt, Max 187 Louise, kuningatar 44 Nikisch, Arthur 178, 187 Renvall, Pentti 40 Luther, Martti 245, 248, 250, 252 Nikolai II 204 Richie, J. R. Brent 16 Lönn, Wivi 279 Nottbeck, Wilhelm Fredrik von Richter, Hans 178 Lönnrot, Elias 52, 54 205, 212–213, 215–216, 220–221 Riefenstahl, Leni 188 Roche, Maurice 164 MacCannel Dean 207, 210 Olsson, Hagar 186 Roche, Maurice 17, 42, 50 Mahler, Gustav 178 Onerva, L. 183 Rohe, Mies van der 185 Mamme, Jeanne 184 Oskar II 84 Rosén, Ragnar 52–53 Mann, Thomas 185–186 Otter, Chris 27 Rosenberg, Alfred 188 Mannerheim, C. G. E. 44 Rossellini, Roberto 234 Markkanen, Erkki 209 Paasikivi, J. K. 44, 50 Runeberg, Johan Ludvig 52, 205 Mattson, Alina 283 Paavali, arkkipiispa 251 Rutanen, Pasi 193

297 henkilöhakemisto

Ruttman, Walter 186 Steinby, Margareta 235 Wagner, Martin 185 Ruuth, Elli 283 Stenberg, Josef von 185 Wagner, Richard 190 Röntgen, Wilhelm 84, 179 Stendahl, Marie-Henri Beyle Wahllund, Catharin (Kaisa) 267, 227, 228, 231, 252, 257 278 Saarinen, Eliel 270 Stevenson John J. 216 Waltari, Mika 47, 185, 188, 234, Saldern, Adelheid von 40, 45 Strassmann, Fritz 181 265, 270, 273–276 Salla, Irja 190 Strauss, Richard 178 Wangenheim, Fritz 192 Sandmann, Gertrude 184 Suolahti, Eino, E. 40, 51, 56 Waris, Heikki 47, 50 Santana, Carlos 236 Suolahti, Jaakko 232, 243 Waterman, Peter 164 Sariola, Eero 47 Suvikumpu, Liisa 242 Weber, Max 184 Schauman, Georg 50 Swan, Anni 234 Wegelius Werner 205 Schechner, Richard 57–58 Syrjämaa, Taina 9, 68 Weill, Kurt 185 Scheller, Fritz 117 Söderhjelm, Alma 270 Weingarten, Felix von 178 Schuster, Mark 14 Werner, Anton von 178 Schönberg, Arnold 187 Talas, Lemmikki 245 Wihuri Antti 39 Schönberg, Arthur 185 Tallberg, Julius 271 Wilder, Billy 185 Sears John F. 203, 209–210 Talvio, Maila 183, 272 Wilhelm I 178 Sederholm Jakob Johannes 199, Tammelander, Aina 205, 212, Wilhelm II 178–179 205, 211–212, 215–217, 221 216, 221 Virchow, Rudolf 179 Šelepin, Aleksandr 147 Tammelander, Axel 205, 212, Visconti, Luchino 234 Setälä, E. N. 272 215 Voionmaa, Väinö 50 Setälä, Päivi 232, 233, 244 Tammelander, Florence 205 Voltaire 252 Setälä, Salme 272, 275, 282 Taut, Bruno 185 Wrede, K. A. 271 Shakespeare, William 191 Tawaststjerna, K. A. 176 Wulff, Salomo 52 Sibelius, Jean 175, 183 Terho, Henri 14 Wuolijoki, Hella 39, 270, 273, Siegberg, Artur 274 Thulé, Bror Axel 211 277, 282 Siemens, Werner 176 Toivonen, Ritva Tellervo 48 Väänänen, Veikko 249 Sipiläinen, Anneli 131 Topelius, Zacharis 52, 250, 267, Ylppö, Arvo 180–181, 183–184 Sirén, Heikki 125 268, 278 Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari 203 Sjöberg, Agnes 181 Tulenheimo, Eino 40 Sjöman, Nikolai 199 Tuulio, Oiva Johannes (Tallgren) Zátopek, Emil 148 Smeds, Kerstin 69 275–277 Ždanov, Andrei, 38 Smirnov, Stefan 38 Tuulio, Tyyni (Haapanen, Tall- Zefﬁrelli, Franco 235 Snellman, Johan Vilhelm 44, 52, gren) 274–277 Zeppelin, Ferdinand von 179 54, 179, 265, 266, 273 Tynni, Aale 283 Soini, Elsa 275 Ulanova, Galina 148 Åström, Anna-Maria 274 Sonninen, Ahti 39 Urry, John 23 Åström, Emma Irene 282 Speer, Albert 189 Stalin, Josif 20 Wager, Leif 52 Östring, Johan Jacob 267

298 Paikannimihakemisto

Adrianmeri, 230 Eisenhüttenstadt 110 Houston 107 Afrikka 238 Elisenvaara 203 Hufeisensiedlung 185 Aitolahti 204, 212 Eläintarha 279 Huopalahti 37 Alppila 279, 280, 286 Englanti 27, 175, 239 Hämeenlinna 202, 270 Amsterdam 45 Espanja 7, 256 Härmälä 118, 128 Ann Arbor 107 Essen 113, 116, 117, 118, 119, 123, Aspen 107 125, 126, 128, 129, 130 Imatra 203–205, 216–218 Etelä-Afrikka, 24 Intia 154 Baku 107 EUR 235 Islanti 124, 125 Baltia 113 Eurooppa 231, 265 Italia 114, 154, 227, 228, 230, 232, Barcelona 17–18 234, 235, 236, 238, 239, 242, Berliini 8, 22–23, 77–79, 83, 145, Firenze 182, 201, 238 243, 244, 245, 248, 256 175–194, 217 Forum Romanum 236 Itävalta 188 Bilbao 7 Frankfurt am Main 176 Bodø 104 Friedrichshein 188 Japani 106 Bologna 246 Jena 181 Bonn 179, 193 Garmisch-Partenkirchen 107 Jugoslavia 193 Brasilia 20 Ghana 114 Jönköping 104 Bristol 106 Gianicolo 228, 236, 237, 251, 255 Budapest 145 Gröna Lund 68 Kaisaniemi 65, 68, 88, 90, 268, Bukarest 145 Gälarvarvet 70 278, 286 Bulgaria 114 Göteborg 45, 103, 122, 125 Kaivopuisto 21 Burkina Faso 114 Göttingen 181 Kaleva 130 Kallio 36 Cambridge 265 Haaga 37 Kamppi 36 Chemnitz (Karl-Marx-Stadt) 113 Hakaniemi 52, 56 Kangasala 204, 207, 209, 211–212, Chicago 83, 176, Hampuri 35, 194 214–215 Colorado 107 Hannover 106 Karachi 45 Coventry 103 Harvard 256 Karjala 112 Heidelberg 181 Karjalankannas 23, 47 Dahlem 181, 192 Helsinki 7–12, 14, 22–26, 35–64, Karkku 205 DDR 113, 116, 117, 118, 123, 126, 65, 68, 73, 78, 81, 88–90, 103, Karl-Marx-Stadt (Chemnitz) 191–193 116, 117, 122, 126, 175, 182, 113, 116, 117, 118, 119, 123, 125, Djurgården 68, 70–72 193, 199, 203–207, 211–212, 126, 128 Djurgårdsvarvet 70 217–218, 220, 235, 237, 243, Kaunas 124 245, 257, 263–293 Kaustinen 17 Edinburg 14, 182 Hervanta 123 Kiina 114, 154 Eira 237 Hietaniemi 56 Kioto 126

299 paikannimihakemisto

Kiova 102, 112, 114, 118, 119, 120, Miskolc 120, 128 175, 182, 201, 203–204, 209, 121, 122, 125, 126, 127, 128, 130 Montbéliard 106 238, 239 Koli 23 Montreal 18 Pasila 122 Kolmården 120 Mosambik 114 Pécs 113 Kópavogur 124 Moskova 8, 20–21, 24, 45, 118, Philadelphia 83 Korkeasaari 128 145–167, 186, 204 Pietari 8, 22–24, 186, 199, 201, Kotka 204 München 126, 181 203–204, 205, 210, 216, 218, Kouvola 204 238, 265 Kreeta 273 Napoli 77, 238, 241, 252 Pohjanmaa 267 Kruununhaka 272 Nekala 103, 104, 128 Pohjois-Kore, 154 Kulosaari 37 Neuvostoliitto 20–21, 103, 107, Pohjoismaat 103, 104, 112, 113, Kulovesi 204 108, 112, 116, 126, 131, 132, 116, 119, 122, 123, 125, 126, 131, Kungsträdgården 86 145–167, 191, 241 251, 255 Kuopio 104 New Orleans 16 Pompeji 238 Kuuba 241 New York 177 Pori 17 Kööpenhamina 44–45, 65, 68, Niagara 203 Porvoo 40 89, 92 Nicaragua 114 Potsdam 185 Nižni Novgorod 89, 112 Potzdamer Platz 194 Lahti 107, 112, 113, 122, 199, 204 Nokia 207 Praha 145 Largo Argentina 238 Norja 78, 103, 104, 110, 120, 255, Prenzlauerberg 193 Le Havre 35 256 Preussi 200 Leiden 182 Norrköping 103, 104, 107, 114, Puola 110, 188 Leipzig 181 118, 119, 120, 123, 124, 126, 128 Puu-Vallila, 36 Leningrad 36, 107, 112, 118, 126 Nürnberg 188 Pyynikki 117, 120, 204, 207, Licherfelde 177 209–211, 220 Liettua 124 Odense 119, 123, 124, 126, 127 Linköping 119 Orivesi 204, 215 Qatar 20 Linz 118, 123, 125 Oslo, 36, 50 Liuskasaari, 43 Ostia Antica, 237 Ranska 76, 106, 108, 110, 154, 182, Łódź 114, 119, 125, 126, 127, 128 Oulu 126 255–256 Lontoo 9, 36, 66, 78, 177, 182, Oulunkylä 37 Rapallo 175 187, 200, 239, 265 Oxford 182, 265 Rauma 40 Los Angeles, 18 Riihimäki 202 Ludwigsburg 106 Paestum 238 Rio de Janeiro 20 Lužnik 148, 159 Pakistan 45 Rooma 8, 26, 35, 14, 175, 201, Palatinus 236 227–257 Malmö 122 Palestrina 237 Rotterdam 35 Marburg 181 Pamplona 16 Ruotsi 21, 65–92,103, 104, 110, Milano 230 Pariisi 9–10, 45, 65, 73, 77, 125, 131, 175, 238 Minnesota 45 78–79, 83, 89, 92, 107, 127,

300 paikannimihakemisto

Saarlouis 110 Tanska 78, 103, 104, 175 Ukraina 127 Saksa (Saksan liittotasavalta) 22, Tartto 130 Ullanlinna 279, 286 45, 103, 106, 108, 110, 113, 116, Teisko 204, 212 Ulvila 40 117, 175–198, 255–256 Tempelhof 184, 189 Ural 204, 216 Salo 203 Terracina 237 Uusikaarlepyy 267 Saltsjöbaden 79 Testaccio 246 Sambia 114 Tiergarten 188 Vaasa 122 San Remo 246 Tivoli, 237 Varsova 35, 145 Siltasaari 278 Toijala 202, 270 Vatikaani (Pyhä istuin) 236, 237, Siuro 204 Toledo (Espanja) 108 245, 248, 250, 251, 255 Skotlanti 14, 77 Toledo (Yhdysvallat) 108 Weimar 227 Sotši 20 Tor Pignattara, 237 Venetsia 244 Stalingrad 103, 190 Toulouse 126 Venäjä 69, 70, 90, 110, 113, 204, Suinula 204 Trastevere 241, 242 216–217, 241 Suoniemi 204 Trondheim 118, 119, 120, 124, 125 Wien 76, 175–176, 153, 200 Suursaari 199, 204, 215 Tšernobyl 125 Viipuri 23, 47, 202–203, 205, 270 Sveitsi 76–77, 181, 235 Tukholma 11–12, 21–22, 24, 36, Viro 110, 112, 113, 204 Svendborg 104 44–45, 65–92, 83–86 (Gamla Västerås 122 Syracuse 122 Stockholm), 91 (Gamla Särkänniemi 128 Stockholm), 103, 104, 122, 201, Yhdysvallat 10, 65, 76, 107, Sörnäinen 36, 203, 272 244 122, 155, 175–176, 181, 186, Turkki 194 203–204, 209 Tammisaari 40 Turku 42, 78, 81, 103, 107, 112, Tampere 7–8, 10, 13, 23–24, 102, 114, 122, 125, 202–203, 263, Zaporozhe 112 103, 107, 112–131, 133, 199–226, 265, 270 Zürich 35–36 235, 243, 263 Tübingen 107, 181 Tansania 114 Töölönlahti 268, 279

301