Rakennustuotteet, Talousvesi Ja Tuotehyväksyntä TECH RIZZ P Vesi-Instituutti Wandervesi-Instituutti 2010
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Vesi-Instituutin julkaisuja 6 Pelto-Huikko Aino ja Kaunisto Tuija PRIZZTECH Rakennustuotteet, talousvesi ja tuotehyväksyntä Rakennustuotteet, ja tuotehyväksyntä talousvesi Vesi-Instituutin julkaisuja 6 Vesi-Instituutti WANDER 2010 RAKENNUSTUOTTEET, TALOUSVESI JA TUOTEHYVÄKSYNTÄ Pelto-Huikko Aino ja Kaunisto Tuija 2010 Vesi-Instituutin julkaisuja 6 1. painos Julkaisija: Vesi-Instituutti WANDER/Prizztech Oy, www.vesi-instituutti.fi Painopaikka: Kehitys Oy, Pori Kansikuvat: Minna Keinänen-Toivola, Marko Mikkola ja Aino Pelto-Huikko, Prizztech Oy ISBN 978-952-67166-1-9 (sid.) ISBN 978-952-67166-2-6 (PDF) ISSN 1796-7376 2 Esipuhe Projekti aloitettiin vuonna 2008 kiinteistöissä juomaveden kanssa kosketuksissa olevien tuotteiden kartoituksella. Projektin ensimmäisen vaiheen ohjausryhmässä olivat rakennusneuvos Matti J. Virtanen (puheenjohtaja) ja yli-insinööri Kaisa Kauko ympäristöministeriöstä sekä kehittämispäällikkö Tuija Kaunisto, johtaja Marja Luntamo ja asiantuntija Aino Pelto-Huikko Vesi-Instituutista. Projektin toisessa vaiheessa vuonna 2009 aineistoa laajennettiin koskemaan myös vesilaitosten juomaveden jakeluverkkoa. Projektin ohjausryhmässä olivat vuonna 2009 rakennusneuvos Matti J. Virtanen (puheenjohtaja) ja yli-insinööri Kaisa Kauko ympäristöministeriöstä, vesihuoltoinsinööri Riina Liikanen Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä sekä kehittämispäällikkö Tuija Kaunisto, johtaja Martti Latva ja asiantuntija Aino Pelto-Huikko Vesi-Instituutista. Raportin kirjoittamisessa rakennustuotedirektiivin ja tulevan rakennustuoteasetuksen asiantuntijana sekä osuuden kirjoittajana oli rakennusneuvos Matti J. Virtanen ympäristöministeriöstä. Rakentamismääräysten osan D1 asiantuntijana oli yli-insinööri Kaisa Kauko ympäristöministeriöstä. Juomavesidirektiivin osalta asiantuntijoina olivat johtaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä vesihuoltoinsinööri Riina Liikanen Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä. Erityisalojen hankintalaista ja direktiivistä neuvoa antoi Kuntaliiton hankinta-asiantuntija Juha Kontkanen. Standardien osalta avustivat eri toimialayhteisöt: toimitusjohtaja Hanna Järvenpää, asiantuntija Carl-Gustaf Lindewald, asiantuntija Jukka-Pekka Rapinoja ja asiantuntija Mika Vartiainen Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys MetSta ry, asiamies Karl-Johan Ström Muoviteollisuusyhdistys ry:n putkijaosto, erityisasiantuntija Tauno Hietanen Rakennusteollisuus ry sekä toimitusjohtaja Tuula Rantalaiho Kumiteollisuus ry. Standardien lainaukset on tehty Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n luvalla. Projektin ensimmäisen vaiheen rahoittajana oli ympäristöministeriö ja toisen vaiheen rahoittivat ympäristöministeriö ja Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto. Osa projektista on rahoitettu Prizztech Oy:öön kuuluvan Vesi-Instituutti WANDERin rahoituksella. Raportti julkaistiin 11.2.2010 seminaarissa Tavoitteena turvallinen juomavesi – Juomaveden kanssa kosketuksissa olevien rakennustuotteiden standardisointi ja tuotehyväksyntä. Seminaari järjestettiin yhteistyössä MetSta ry:n kanssa, ja järjestämiseen saatiin Standardisoimisliitto SFS ry:n projektirahoitusta. Kiitoksia kaikille rahoittajille ja asiantuntijoille sekä kaikille raporttia kommentoineille! Kiitokset myös niille vesihuoltolaitosten sekä tuotevalmistajien ja -maahantuojien edustajille, joilta saimme arvokasta lisätietoa vesihuoltolaitosten tuotteista. Raumalla 25.1.2010 Aino Pelto-Huikko 3 4 Tiivistelmä Suomalaiset ovat tottuneet hyvään ja turvalliseen talousveteen. EU:ssa juomaveden terveydellinen laatu pyritään varmistamaan juomavesidirektiivillä, mutta juomaveden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien kelpoisuuden varmistamiseksi ei toistaiseksi ole yhtenäisiä eurooppalaisia menettelyjä. Joissakin Euroopan maissa on pakolliset tuotehyväksyntämenettelyt kaikille juomavesijärjestelmien materiaaleille ja tuotteille raakavedestä hanaan asti. Sen sijaan Suomessa ja monissa muissa EU:n jäsenmaissa ei tällaisia kattavia viranomaisvaatimuksia ole. Vedenjakeluverkostojen ja kiinteistöjen vesijohdot, venttiilit ja hanat ovat rakennustuotteita. Niitä koskevan EU:ssa rakennustuotedirektiivin olennaisiin vaatimuksiin sisältyvät myös turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat juomavesikelpoisuusvaatimukset (Fitness for Contact with Drinking Water). Hyväksyntämenettelyjen yhtenäistämiseksi ja käyttöönottamiseksi kaikissa EU:n jäsenmaissa käynnistettiin vuonna 1999 juomaveden kanssa kosketuksissa olevien rakennustuotteiden tuotehyväksyntämenettelyn (European Acceptance Scheme, EAS) kehittämisprosessi, jonka tavoitteena on myös EU:n sisämarkkinoiden edistäminen. EAS-tuotehyväksyntämenettelyn eteneminen on ollut suunniteltua hitaampaa. Osasyynä on testausmenetelmästandardien laadinnan viivästyminen CENin ja komission erimielisyyksien vuoksi sekä edelleen jatkuva keskustelu EAS:n kattavuudesta. Rakennustuotedirektiivi antaa laillisen pohjan vain rakennustuotteisiin kohdistuville viranomaislähtöisille hyväksyntämenettelyille, mikä korostamiseksi komissio on luopunut EAS-termistä ja käyttää nyt tässä yhteydessä näistä tuotteista CPDW-lyhennettä (Construction Products in Contact with Drinking Water). Rakennustuotedirektiiviin mukaan tuotehyväksyntä toteutetaan CE-merkinnällä. Se edellyttää tuotteille harmonisoituja EN-standardeja, joiden tulee sisältää kaikki EU:n jäsenmaissa tuotteelta viranomaissäädöksin vaadittavat ominaisuudet. Tuotteissa saadaan käyttää vain turvallisiksi todettuja materiaaleja, jotka kootaan hyväksyttyjen materiaalien listoille. Tuotteiden testauksessa otetaan käyttöön yhtenäiset harmonisoidut EN-standardien mukaiset menettelyt, mutta hyväksymiskriteerit voivat vaihdella eri jäsenmaissa kansallisten säädösten mukaan. Kansallinen päätäntävalta ei siis täysin poistu CE-merkinnän myötä. EN-standardit ovat tulleet erittäin tärkeiksi lainsäädännön apuvälineiksi. Tässä projektissa selvitettiin kiinteistöissä ja vesihuoltolaitosten jakeluverkostoissa talousvesijärjestelmissä käytettävät rakennustuotteet sekä kyseisten tuotteiden säädös- ja standardisointitilanne. Kiinteistöjen vesilaitteistoja koskee Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 määräykset, joiden mukaan veden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista ei saa irrota tai liueta veteen haitallisessa määrin terveydelle haitallisia tai vaarallisia aineita (määräys 2.3.3). Talousvesikelpoisuudelle ei ole D1:n uusimisenkaan yhteydessä asetettu yksityiskohtaisia vaatimuksia, koska on odotettu EAS-tuotehyväksyntämenettelyn valmistumista. D1:n ohjeiden mukaan materiaalin kelpoisuus voidaan osoittaa CE-merkinnällä, tuotehyväksynnällä tai muulla luotettavalla tavalla (ohje 2.3.3.1). CE-merkintä on mahdollinen jo monille rakennustuotteille, mutta ei vielä talousvesikelpoisuuden suhteen. Kiinteistöjen vesilaitteistojen tuotteille on jo pitkään ollut käytössä kansallinen tyyppihyväksyntä, ja ympäristöministeriön tyyppihyväksyntäasetukset kattavat hyvin Suomessa käytetyt putket, vesikalusteet ja venttiilit. Tyyppihyväksyntäasetukset sisältävät myös tuotteisiin kohdistuvia hygieniavaatimuksia. Sitä mukaan kuin näille tuotteille saadaan CE-merkintä, joka kattaa sekä rakennustuotedirektiivin että talousvesikelpoisuuden, tyyppihyväksyntä jää pois käytöstä. 5 Vesi- ja viemärilaitokset ovat Suomessa kunnallisia toimijoita. Niiden toimintaa ei ole säädetty yksityiskohtaisesti. Vesihuoltolaitosten jakeluverkostoille ei ole suunnittelua ja rakentamista koskevia viranomaismääräyksiä eikä myöskään mitään käytetyille rakennustuotteille viranomaismääräyksiin perustuvaa tuotehyväksyntää. Käytännössä vesilaitokset päättävät itse, mitä tuotteita jakeluverkostoihin asennetaan, ja monesti tuotteen kelpoisuus joudutaan arvioimaan ulkomaisten hyväksyntöjen perusteella. Vesilaitokset ovat erityisalan julkisia hankintayksiköitä. Laki erityisalojen julkisista hankinnoista ohjaa käyttämään EN-standardeja, jos sellaisia on. Nykyisen lainsäädännön kehityksen ja mm. tulevan tuotehyväksynnän vuoksi Suomessakin tulisi pohtia kansallisen lainsäädäntötilanteen muutostarpeita. Tuotteiden talousvesikelpoisuuden arviointikriteerejä ei siis ole määritetty nykyisissä säädöksissä. Tuotestandardeissakin on yleensä vain todettu, että käytetyt materiaalit eivät saa heikentää juomaveden laatua. Standardeissa on myös viitattu tuleviin eurooppalaisiin arviointikriteereihin ja EAS-tuotehyväksyntämenettelyyn. Vesilaitteistojen tuotteille on olemassa vain muutama harmonisoitu tuotestandardi, mutta muuten standardeja on melko kattavasti. Tuotestandardien rakenne ja sisältö vaihtelevat tuotetyypeittäin. Tuotehyväksyntä lähtee hyväksyttyjen valmistusmateriaalien käyttämisestä, mutta standardien materiaalitiedot ovat usein puutteellisia. Eräissä standardissa todetaan vain, että valmistaja valitsee ja määrittelee materiaalit. Kaikkia standardeja ei myöskään ole päivitetty ajallaan. Standardeja ei kuitenkaan ole kaikille vesilaitteistoissa käytettäville tuotteille ja toisaalta niiden soveltuvuutta suomalaisiin olosuhteisiin ei ole arvioitu. Kiinteistöjen vesilaitteistojen tuotteiden standardit tunnetaan ja niitä käytetään tuotteiden kelpoisuuden arvioinnissa. Sen sijaan vesihuoltolaitoksissa standardien tuntemus on vaihtelevaa, mutta ainakin isot vesilaitokset hyödyntävät niitä hankintaprosesseissaan. Toisaalta standarditietoisuus vaihtelee myös tuotevalmistajilla. Laitoksilla käytetään tuotteita, joille on olemassa standardeja, mutta joita tuotevalmistajat eivät ole nimenneet minkään standardin mukaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi vesihuoltolaitosten verkostoissa käytettävät liittimet, satulat tms. osat sekä venttiilit. Myös pumppujen standardisointitilanne