BIS-CD-1193/1194 STEREO D D D Total playing time: 106'10

MELARTIN, Erkki (1875-1937)

Aino (1907-09) (Warner/Chappell Music Finland OY) 105'01 Opera in Two Acts. Libretto: Jalmari Finne BIS-CD-1193 Playing time: 45'29 BIS-CD-1194 Playing time: 60'41 Act I 44'58 Act II 60'03 1 Prelude 5'18 1 Scene 1 (Aino: A – a – a – …) 6'02 2 Scene 1 (Aino: Heloita, heleä päivä…) 7'29 2 Scene 2 (Ainikki: Aino! Aino!…) 4'32 3 Scene 2 (Väinö: Jatka!…) 7'17 3 Scene 3 (Taina: Lapset, lapset…) 3'36 4 Scene 3 (Väinö: Vaikka Tuonelan ovelta…) 4'12 4 Scene 4 (Taina: Sinne poikani katosi…) 3'51 5 Scene 4 (Taina: Missä lienee Aino tytti…) 2'13 5 Scene 5 (Piiat: Mikä on laulu?…) 2'32 6 Scene 5 (Jouko: Miksi huudat siskoani?…) 7'11 6 Scene 6 (Naiset: Heleijaa!…) 16'20 7 Scene 6 (Jouko: Tästä tie on Joukolahan…) 1'43 7 Scene 7 (Väinö: Miksi soitto on samea…) 1'09 8 Scene 7 (Väinö: Tästä tie on Joukolahan…) 9'30 8 Interlude 8'55 9 Epilogue (Aino: Aava meri!…) 12'58 Aino: Ritva-Liisa Korhonen, soprano Väinö: Sauli Tiilikainen, baritone Taina, Aino’s mother: Lilli Paasikivi, mezzo-soprano Ainikki, Aino’s sister: Pia Freund, soprano Jouko, Aino’s brother: Aki Alamikkotervo, tenor Vedenneito (A Water Nymph): Sari Nordqvist, mezzo-soprano Eräs kalevalainen (One of the Kalevala People): Jussi Järvenpää, baritone Dominante Choir, chorus-master: Seppo Murto

Lahti Symphony Orchestra (Sinfonia Lahti) (Leader: Jyrki Lasonpalo) conducted by Ulf Söderblom Recorded at public concerts in the Sibelius Hall, Lahti, in March 2000

2 Erkki Melartin'sAino: performances in 1876 and who had also been Sibelius's leacher. After his studies in Helsinki, Melartin chose the first significantopera in Finnish Vienna as the base for his studies abrcad; here too, in the Erkki Melartin (1875-1937) may well be the most produc- years 1899-1901, he had the same teacher as Sibelius prartet tive of all Finnish composes with a total of 1,331 works. of before him - Robefr Fuchs. The Strirg No.2, which which the majority, admittedly, are pieces on a very small Melartin wrote in Vienna, was perfomed not only in that scale: piano music and songs. Nevertheless, this is a remark- city and in Finland but also in Berlin, London, Copenhagen, able achievement for a man who suffered all his life from Riga, St. Petenburg and Moscow In Vienna Melartin en- hem disease and who, despite this, found the time to seNe countercd a large amount of orchestral music and orchestral as director of the Helsinki Music Institute. predecessor of composition. He must also have heard the music of Mahler, the Sibelius Academy, for a qumer of a century ( 19 I I -36), as otheNise it would be inexplicable that in his cycle of six to app€ar as a pianist md orchesral conductor, to work as a symphonies ( 1903-24) Melartin, in the spirit of Mahler, teacher of composition and to undertake long joumeys. not uses Finnish song and chorale motifs, rcmantic progrm- just to Central and Southern Europe but also to North maticism and skilful counterpoint; he also extends the mu- Africa, Egypt and India. W}len we combine all of this with sical material by using dissonant hamonies, even going as his work as a painter of almost professional standrd (two far as the use of clusters. It was a sign of considerable public exhibitions; he also designed the cover pages of daring that Melanin produced his own symphonic output numerous pieces of sheet music), a photographer, a grower alongside that of Sibelius (whose seven numbered sym- of exotic flowers, a devotee of anthroposophy and literature phonies date from 1899-1'924). Apafr ftom the symphonies' (in which capacity his most endudng work is the collection Melartin's extensive output includes a series of other orch- yioli, of aphorisms Minti uskon ll Believef, Op.150), Melartin estal works, among them three lyric suites, a notable can be said to have accomplished the life's work of many Concerto (1913130), two ballets and music fbr some ten mortals in a single liletime. plays. His chamber works include quartets, sonatas and Melartin was bom in Kiikisalmi in Kaelia, and Kare- sonatinas for various combinations ol instruments. lian music, folk-songs and dances were the primary and On his way back from Vienna to Finland in 1901, essential source of inspiration for his music - although. as a Melmin stopped in Bayreuth, as he wanted to find out for result of painstaking studies, he acquired a rcck-solid pro- himself what lay behind Wegelius's enthusiastic advocacy fessional craftsmanship and compositional technique, with of Wagner He saw Pdlst/a/ and remarked in contradictory 'The the aid of which he was eventually able to leave behind the tems: text of Parsifal is (in my opinion) the sickest stylistic ideal of national romanficism. Melartin had an un- thing that he has written; if he attained the zenith of being a ' quenchable interest in music representing new trends. Thus Gesamtkiinstler in this way, then The thought breaks he his musical language did not remain static; rathet it devel- off, but this statement does not prove, however, that oped into an individual synthesis of late-romantic vocab- might not have reacted more positively to Wagner's earlier ulary and the discoveries of impressionism and expression- operas; at any rate, he had access to Wagner's scores. The ism. For instance the Fantasia (Sonata) Apocaliptica aclual performance of Parsilal made a deep impre'sion (1922?) for piano is one of the most important and earliest upon him; the most important evidence of this is, of course, Finnish piano works to show the influence of Debussy, his own opera Airo, which is the most remarkable achieve- Ravel and Scriabin. ment of (post-) wagnerian thinking in Finnish music. Melmin initially studied at the Helsinki Music lnsti- The direct impulse to compose the opera cme to Meld- one of tute from 1892 until 1899 as a pupil of Mmin wegelius, an iin not from Wagner, but rather from Jalmtri Finne, rdent Wagnerian who had taken part in the first Bayreuth the most influential llgures in Finnish theatre of the time Finne distinguished himself not only as a theatre director, that mystic feeling of universality for which it [the opera] is playwright and librettist but also as the translator of Wag- aiming in its totality'. In the opinion of the tenor Wiiinii 'stands ner's opems into Finnish. For his part, Finne was inspired Sola, who directed the perfomance, the opera the to write the libretto for /iro by a verse play of the same test of time, gains status with each hearing, and never name dating from 1893 by J.H. Efkko. He himself said of descends to the level of the banal.' 'From his work: the heroic operas of Wagner the idea came Th€ plot of the opera, which is divided into two acts to me of making V?iinamatnen a demi-god, indeed the son and an epilogue, is based on the attempt by Vaiinit (=Veind- of Luonnorar [the spirir of narure], who tries to lind happi- mdinen, the most important hero in the Finnish national ness of the kind enjoyed by mortals. If Vaindmiiinen were a eplc, the Kaleyala) to win the favours of the young maiden demi-god, then what would Aino represent? Nature itself, I Aino, who would rather die than enter into maniage with thought. The plot of the piece was fomed from this idea.' an old man. There now follows a brief synopsis of the The collaboration between Melartin and Finne on .4izo events of the opera: began in 1902, md as late as 1907 they were still working The first scetre of the opera is Aino's monologue to zealously on the libreilo. Melartin was satisfied with the spring, to the day, to light and to naturc. In the second scene 'The final result: disposition and the ideological aspects are Vaind appears and meets Aino, touching upon the opera's very good. I couldn't have hoped for a better text.' The central theme of etemal longing in a poetic and philosoph- yers 1907-08 were a period of intensive work on the music ical manner The third scene is Vaind's monologue - his of the opera; the work in its entirety was not completed seli-examination, in praise of the happiness that spring until 1909, the yetr of its premidre. produces and the awakening of his amorous feelings. The The completion of Aino ard its first perfomance on fourth scene contains reminiscences of youth and love from 5th December 1909 were widely regarded as events of Taina, Aino's mother In the nfth scene the acrion begins, national importance. The title r61e was written for and sung when Jouko (Aino's brother) adves; there follows a family by Aino Ackt€, the great diva of the Paris opera; other r6les discussion of the new siruation brought about by Vain6's were played by Eino Rautavaara (Veinij), Taneli Huili proposal of maniage; Jouko stirs up ill feeling against (Jouko), Alexandra Ahnger (Taina) and Erna Griisbeck Viiinii while a choir of Kalevala people sing in the back- (Ainikki); Finne himself naturally directed the work. ln rhe ground. The brief sixth scene tells of Jouko's thoughts 'in opinion of the lfiT5,adstadsblader cntic,'Bis' Wasenius, while he was en route to meet with Viiind. The seventh and this opera, starting from Wagnerian traditions, Melanin has last scene of the lirst act depicts, to the accompaniment of raised up our young, delicate music for drama to a high choirs of Kalevala and Joukolainen people, a singing com- level and, at the same time he has, in this art music, empha- petition between VAind and Jouko, in which Jouko is sized the underlying Finnish tone that has made the work so defeated; the scene ends with a great climax sung by the impofrant and dear to us.' victorious Veinit and the choir Melanin's Airo is indeed rhe llrst great Finnishlan- The second act begins with Aino's meditation, the so- 'birch guage opera to have maintained a place in the repertoire. called tree ria'. The second scene is a dialogue in Alro has been performed on numerous occasions, a fact which Ainikki (Aino's sister), just like their morher Taina, that shows its exceptional position within the world of is inclined to look favourably upon Vlinti's proposal. The Finnish opera: further perfomances took place in 1912, third scene is anorher family discussion, at which the 1923, 1935,1941, 1985 od 2000. According to the Finnish defeated Jouko announces that he has promised Aino to music historian Toivo Haapanen. who wrote about the 1923 Veindi Aitro becomes desperate (this concludes Jouko's perfomance, the power of the otrEra lay in its music, rather r6le in the opera). In the founh scene Taina, remembering 'with than the text, which incomDarable vividness creates her own mmiage, prepares Aino for her bridegroom. In the fifth scene the wedding atmosphere begins to be conjured the opera, she is in fact also greeting Siegfried as they start up. The marriage itself is shown in the extended sixth their day together with a kiss. Similarly, in Aino, ‘the sun’ scene, in which the opera’s mystic content is illuminated (i.e. Väinö) is the ‘supreme bridegroom’, the object of and Väinö makes a kantele from the birch tree (=from Aino’s dreams and yearning, associated simultaneously Aino). In the seventh scene we discover that Aino has dis- with conjugal and sexual attraction and with repression. It appeared, and this is followed by an extended interlude that is thus possible to find in the opera a Freudian/sexual sym- can be compared to the opera’s overture. The epilogue is bolism reminiscent of Wagner which, in Melartin’s Aino, Aino’s third, most noteworthy and most ecstatic mono- arises from the clash between idealism and reality. logue; at the end she is joined by a choir of mermaids and, Aino is gripped both by a desire for sexual experience to echoes of the sun hymn, Aino plunges into the water. and, simultaneously, by a fear of it. In her first aria she has In Aino we find a combination Finnish national ideas the words: ‘And I, lithe woman, should like to come into and Wagnerian, European concepts. The composer’s own bloom… I await my bridegroom.’ And later: ‘My graceful definition of the work as a ‘Kalevala mystery’ reveals the groom makes haste, the sun, the supreme bridegroom… opera’s true character. In Aino, the action is minimal; Cover me, so that I might quench and exhaust the ardent instead, what we have here is a lyrical, meditative opera, longing of my bosom in your strong embrace.’ Here, of the essential action of which takes place at an inner, spir- course, we find theosophical pantheism; but; on the other itual level. In the manner of Wagner’s operas, concepts hand; during the opera it becomes apparent on numerous relating to the philosophy of life are more important than occasions that her bridegroom, the sun, is none other than the characters themselves; in Melartin’s case, have attained Väinö: at the beginning of the second act, Ainikki has the theosophical and pantheistic, even Buddhist levels. words: ‘Your bridegroom is already coming, your sun, it is The basic idea of the opera is ‘eternal longing’, the Väinö’. In Väinö’s great music-playing scene, the invoca- mystical knowledge that wells forth from the proximity of tion of nature at the end of the second act, in which ecstatic humans and nature, and human aspirations to become part music breaks forth from the kantele (=from Aino); in exal- of the universe. In Aino, this becomes apparent from the tation, Aino sings the words: ‘My sun, my sun!… Come, eponymous character’s desire to drown herself in the sun, take me in your embrace! My sun!’ The implicit content of in ‘the supreme bridegroom’. In his review of the first per- the scene does not require any explanation. In the epilogue, formance, the critic Heikki Klemetti pointed out this aspect Aino reminisces: ‘Väinö came. He sang to make the birch in particular: in his opinion, the philosophical content of the tree, he sang to make Aino into an instrument. When he opera remained obscure or hard to interpret until the point touched the strings, my bosom also trembled… I flew, I when Aino longs not for Väinö but for ‘the bosom of the flew! Until the glow, the ardent fire of Väinö’s soul, des- sun’ and, in the final scene, illuminated by the sun, she troyed all my happiness’ – the same syndrome, therefore, sinks into the sea: ‘The symbolism of Aino’s relationship that affects Elisabeth in Wagner’s Tannhäuser: the conflict with the sun also remains unclear. Aino longs to have the between a young woman’s or person’s idealistic, unquanti- sun itself as her bridegroom… have the Finns worshipped fiable image of love and the realism of physical love. It is the sun, or is this to be explained as a psychological ill- not hard to imagine that Aino might also be a self-portrait ness?’ of Melartin, as the opera alludes to Aino’s sexual fear of the Evidently Klemetti was not sufficiently familiar with opposite sex; Melartin himself never married, and showed Nordic mythology or with Wagner’s operas. In ancient clear homosexual inclinations. Nordic mythology, the eponymous hero of Siegfried is the Male sexuality, on the other hand, is seen as a positive lord of the sun or even the sun itself, and when Brünnhilde force in the opera, and Väinö is depicted throughout as a greets the sun with the words ‘Heil dir Sonne’ at the end of testosterone-filled male. With the arrival of spring, and 5 upon catching sight of Aino, he sings: ‘Why is my heart of musical composition.’ And, to this day, Melartin’s music ablaze, my blood hot, with fiery feelings… A new spring… continues to make a considerable impact; it is versatile and a new power is within me.’ About Aino, the birch tree, he fresh, and remarkably individual in its invention. sings: ‘How graceful you are, o bounteous branch, like a In this opera, Melartin remains stylistically to a large graceful maiden awaiting her bridegroom’s embrace. Lie extent within the late romantic musical language; some down beside me.’ This is not, however, a complete picture traces of a more modern, Impressionist musical vocabulary of the relationship between Aino and Väinö as, in addition (for example augmented triads) do, however, appear from to the sexual attraction she exerts, Aino represents to Väinö time to time. In the opera Melartin uses the Wagnerian leit- (according to a romantic, idealistic image of women) a motif technique, which offered him (along with other com- summation of all existence, nature and redemption (Erlö- posers at the turn of the 19th/20th centuries, among them sung) from the Faustian existence. This theme, reflected in Puccini, d’Indy, Richard Strauss, Rimsky-Korsakov) the the works of Liszt ‘Das Ewig-Weibliche zieht uns hinan’), opportunity to provide a thematic and symphonic outline Wagner and others, becomes apparent for example in for an opera which, with its extended duration and fluctuat- Väinö’s line: ‘I seek a woman who would encompass all ing story-line, could easily drift into a throughcomposed the gifts of nature’. Later in Act II, Väinö asks: ‘Do you and musically amorphous progression of events. know what you mean to me? The answer to all my ques- Unlike Wagner in his music from Tristan onwards, tions, life’s beautiful settlement’; ‘I had once hoped to find Melartin often shows a very clear sense of tonality; there a mortal to accompany me whose longing and yearning are no long passages of tonal uncertainty. On the contrary, would be great, like mine.’ the keys seem to form a system in which each key has its The eponymous heroine, Aino, is also a symbol of a own function. The opening key of F major, which for a clean, untouched nature, because the birchwood construc- long time is also the main key of the work, is traditionally tion of the Finnish and Kalevala musical instrument that an indication of a pastoral mood; this is well suited to the appears in the opera, the kantele (=Aino), is associated with opera’s theme of ‘nature apotheosis’. F major closes Act I the exploitation and utilization of nature. In this sense the in a cyclic manner, and appears briefly again in Act II, opera actually anticipates ‘green’ ideas and ecological Scene 6 when Väinö’s song begins; it is an appropriate key attitudes. The image of Väinö’s music-making in Act II, for effervescent dance music to celebrate a wedding. The which tells of music’s great original power that wells forth opera ends by rising to F sharp major (which was also from and helps to explain nature, approaches Scriabin (Vers Scriabin’s favourite key) – in contrast to Wagner’s Tristan, la flamme; Le poème du feu) and, in general, the fire mysti- which moves from C major to Isolde’s Liebestod in B cism of the beginning of the century: ‘Sing of my sadness! major. F sharp major is naturally well suited to depict the O flame, you are a lovely fragment of the light after which I blinding light and Aino’s ecstasy with which the opera yearn… Rise like the sun from the sea. Illuminate the ends. Its enharmonic form, G flat major, is heard in Act I, beautiful world.’ Here music-making, fire, longing and the Scene 3, in which Väinö is filled with feelings of spring and sun are equated with burning, purification, vision and amal- the joy of love. A bright E major is the key that seems to gamation into the mystery of the universe. relate to ‘day’ and ‘morning’. D major and B flat major are The music of Aino has won almost unanimous praise. the jubilant keys associated with the Chorus of Kalevala For instance, the critic at the first night of the 1935 produc- People. C major has a signal-like, illuminating function tion, Selim Palmgren, stated that Melartin’s music had throughout the opera; it appears whenever the sun is men- retained its vital force and, according to him, many mem- tioned, often in the form of a fourth/sixth chord . bers of the audience found Aino to be ‘the most beautiful Of the minor keys, D minor seems to indicate the fun- and uplifting [work] that has been produced here in the area damental Kalevala atmosphere. It is Taina’s key (she repre- 6 sents the essence of the Kalevala with its love of orderli- The ‘sun’ motif and the entire psychological content of ness) and, above all, the key of the kantele scene in Act II; Aino are strongly reminiscent of Siegfried, and in particular it also dominates the first half of the interlude in Act II. A of its conclusion. The ‘exclamation’ motif (Weh!) is also minor is the key of Aino’s birch tree aria, and its tonal found in Siegfried. The ‘throb of nature’ motif is associated colour is associated with the melancholy of nature. B minor with the ‘O sink’ hernieder’ scene in Act II of Tristan. is the key of sadness. In the epilogue, F sharp minor is the ‘Daybreak’ is associated with the ‘forest murmurs’ atmos- key associated with the sea. The ‘eternal longing’ theme is phere so beloved of romanticism; ‘daybreak’, and likewise heard almost without exception in the minor, and often ‘the sea’, reach out towards impressionism. Moreover, serves to darken the mood: in the overture, it turns a bright Jouko is a similar type of character to Wagner’s Siegfried: a F major into F minor; in Scene 2, a soft A flat major into A vigorous young man, whose journey to see Väinö is flat minor, and so on. coloured by a bird motif related to the ‘Waldvogel’ motif Melartin himself identified 22 leitmotifs that are asso- from Siegfried. Of the other characters, Väinö brings to ciated with characters, objects, events, moods and the mind Wotan, Aino is reminiscent of Sieglinde and Brünn- opera’s central spiritual ideas: ‘Aino’, ‘Väinö’, ‘Jouko’, hilde, and Taina of Fricka. Moreover, at the end of the ‘Taina’, ‘Ainikki’, ‘eternal longing’, ‘bright day’, ‘heat opera, we hear a chorus of water nymphs that is unmistak- haze’, ‘the joy of spring’, ‘the sun’, ‘exclamation’, ‘birth’, ably inspired by the beginning of Wagner’s Rheingold. ‘the throb of nature’, ‘youth’, ‘kantele’, ‘music-making’, As well as linking the entire work together and clari- ‘destruction’, ‘awakening’, ‘the birch tree’, ‘Luonnotar’ fying its psychological content, the use of Wagnerian tech- (‘spirit of nature’), ‘the sea’, ‘daybreak’. The most impor- nique is also adaptable enough to serve the purposes of a tant leitmotifs are those of Aino and Väinö, along with Kalevala mystery. In this opera, Melartin has succeeded in ‘eternal longing’ and ‘the joy of spring’. creating an enduring work of art from national subject mat- In the leitmotifs we can recognize not only melodic ter, his own lyrical nature as a composer, and ‘modern’, elements and dance rhythms related to Finnish national Wagnerian compositional techniques. Aino is undeniably a romanticism but also Wagnerian chromaticism. The masterpiece of Finnish operatic writing; its performance in ‘Väinö’, ‘Taina’, ‘Ainikki’, ‘heat haze’, ‘the joy of spring’, Melartin’s jubilee year, 2000, was well-deserved, and the ‘youth’, ‘kantele’ and ‘music-making’ themes belong to the present recording can be greeted with enthusiasm. first group, whilst the latter includes ‘Aino’, ‘Jouko’, ‘eter- © Veijo Murtomäki 2001 nal longing’, ‘bright day’, ‘exclamation’, ‘birth’, ‘the throb of nature’, ‘destruction’, ‘awakening’, ‘the birch tree’ and ‘Luonnotar’. The last part of the ‘Aino’ motif brings to Ritva-Liisa Korhonen (Aino) has appeared as a soloist at mind the group of longing/suffering motifs from the the Finnish National Opera since 1984, and was engaged as beginning of Tristan and Isolde. The ‘eternal longing’ a permanent soloist in 1991. She is a renowned character motif, with its march rhythm and emphatic concluding actress both in operas (e.g. as Gilda in Verdi’s Rigoletto) triplet, is distantly reminiscent of Siegfried’s Funeral and in operettas. Among her rôles are Pamina (The Magic March. The ‘bright day’ motif belongs to the same family Flute), Zerlina (Don Giovanni), Violetta (La Traviata), of motifs as Wagner’s many active and joyous – or impetu- Micaëla (Carmen), Musetta (La Bohème) and, in Finnish ous, rapidly gushing – violin melodies, or even the ‘Freia’ operas, the First Woman (Kokkonen’s Last Temptations) motif. The ‘joy of spring’ motif generally contains the and Phyllis (Kalevi Aho’s Insect Life). She has appeared Tristan chord. ‘Birth’ and ‘awakening’ recall Wagner’s with the Finnish National Opera on a visit to Berlin as the leading note harmony (Leittonharmonie) and magical Princess in Bergman’s The Singing Tree. motifs (for example the ‘dream’ motif in his Siegfried). 7 Sauli Tiilikainen (Väinö) obtained his singing diploma Aki Alamikkotervo (Jouko) completed postgraduate from the Sibelius Academy in 1980 and continued his studies as a singing teacher at the Oulu Conservatory; he studies at the Vienna College of Music (1980-82). He made has also studied at the opera studio of Finnish National his concert débuts in Vienna and Helsinki in 1981. Tiili- Opera and in Italy under Paolo Silveri. In 1989 Alamikko- kainen has appeared on numerous Finnish opera stages tervo won third prize at the Timo Mustakallio Competition, including, since 1985, at the Finnish National Opera. His and he made his concert début in 1993. Aki Alamikkotervo stylistic range stretches from classical to contemporary has been a soloist with the Finnish National Opera since operas. His principal rôles have included Eugene Onegin, 1999. In addition to his operatic work, he appears regularly Figaro (The Barber of Seville), Rodrigo (Don Carlos), in oratorios and passions. Giorgio Germont (La Traviata), Valmonte (Sallinen’s The Palace) and the Fool (Bergman’s Singing Tree). Dominante is a mixed choir from the Helsinki University of Technology that is renowned for its versatility and its Lilli Paasikivi (Taina) studied at the Royal University ability to rise to new challenges. Since 1981 the choir has College of Music, Stockholm, and at the Royal College of been directed by Seppo Murto. The choir’s repertoire ranges Music in London under such teachers as Solwig Grippe, from the Renaissance to contemporary music, from student Neil Mackie and Dame Janet Baker. Her current teacher is songs to opera, and from children’s songs to light music Irina Gavrilovici. She won second prizes at the interna- and, of course, Christmas carols. Dominante has performed tional Mirjam Helin Competition (1994) and at the Lap- major works with such orchestras as the Finnish Radio peenranta Competition (1992); she was chosen as the Lahti Symphony Orchestra, Tapiola Sinfonietta, Helsinki Philhar- Symphony Orchestra’s Young Soloist in 1992 and as the monic Orchestra and Lahti Symphony Orchestra, and has Finnish Opera Society’s Opera Solist of the Year in 1997. collaborated with the Finnish National Opera and Helsinki At the same time she was artist-in-residence at the Finnish City Theatre. On its annual concert tours, Dominante has Broadcasting Corporation. Lilli Paasikivi is a soloist at the travelled all over the world. Finnish National Opera and also appears regularly in con- cert, both in Finland and internationally. Among her BIS The Lahti Symphony Orchestra (Sinfonia Lahti) was recordings are Sibelius’s Kullervo (singing the rôle of the municipalized in 1949 to maintain the orchestral tradition Sister) and The Tempest (Ariel). that had existed in Lahti since 1910. Under the direction of its conductor Osmo Vänskä the orchestra has in recent Pia Freund (Ainikki) began her musical training at the years developed into one of the most notable in the Nordic Turku Conservatory and, after that, studied solo and opera countries. The Lahti Symphony Orchestra gives most of its singing at the Sibelius Academy (1987-92). She completed concerts in the wooden Sibelius Hall designed by architects her studies in Sweden under Dorothy Irving. In the summer Kimmo Lintula and Hannu Tikka, with acoustics designed of 1991 Pia Freund won the Kangasniemi Singing Com- by the internationally acclaimed Artec Consultants Inc. petition, the Timo Mustakallio Competition in Savonlinna from New York. Among the achievements of the Lahti and the Tapiola Competition in Lappajärvi; in 1992 she Symphony Orchestra have been Gramophone Awards obtained first prize in the Lappeenranta Solo Singing Com- (1991 and 1996), the Grand Prix du Disque from the Aca- petition. She made her débuts at Savonlinna as Pamina (The démie Charles Cros (1993) and the Cannes Classical Award Magic Flute), at the Finnish National Opera as Mimi (La (1997) for its recordings of works by Sibelius; it has also Bohème) and at the Norrland Opera as Micaëla (Carmen). received awards for a number of its other recordings. The As well as appearing in Finland, she has given concerts in orchestra has recorded the complete orchestral music of Europe, South America and Asia. Joonas Kokkonen. Since 1992 the orchestra has also per- 8 formed and recorded the music of its composer-in-resi- Erkki Melartinin Aino on ensimmäinen dence, Kalevi Aho, and other Finnish composers. The Lahti Symphony Orchestra appears regularly in Helsinki and has merkittävä suomenkielinen ooppera performed at numerous music festivals. The orchestra has Erkki Melartin (1875-1937) saattaa olla tuotteliain suoma- also performed in Germany, Russia, France, Sweden, laissäveltäjä 1331:llä teoksellaan, joista valtaosa on tosin Spain, Britain, Japan and the United States. pienimuotoista musiikkia: pianomusiikkia sekä lauluja. Silti se on hämmästyttävä saavutus mieheltä, joka poti läpi Ulf Söderblom is Finland’s leading opera conductor. In elämänsä sydänsairautta ja jolta tästä huolimatta riitti vielä 1957 he signed a contract at the Finnish National Opera, aikaa johtaa neljännesvuosisadan verran (1911-36) Hel- where he was to remain until his retirement in 1993; for the singin musiikki-instituuttia, Sibelius-Akatemian edeltäjää, last twenty years he held the post of chief conductor. He esiintyä pianistina ja orkesterinjohtajana, toimia sävel- also conducted many productions at the Savonlinna Opera lyksen opettajana sekä tehdä laajoja matkoja Keski- ja Festival from 1967 onwards. He has also been artistic Etelä-Euroopan ohella mm. Pohjois-Afrikkaan, Egyptiin ja director of the Lahti Symphony Orchestra and Helsinki Intiaan. Kun tähän lisätään toiminta lähes ammattitasoisena Philharmonic Orchestra. Friends of Finnish opera have Ulf taidemaalarina (kaksi julkista näyttelyä; useiden nuottijul- Söderblom to thank for his tireless efforts in making Fin- kaisujen kansisivut ovat hänen suunnittelemiansa), valo- nish opera known. With the Finnish National Opera on tour kuvaajana, eksoottisten kukkien kasvattajana, antroposofian he has conducted Merikanto’s Juha at the Edinburgh ja kirjallisuuden harrastajana (jonka kestävin tulos on mie- Festival, and Kokkonen’s The Last Temptations at the New telmäkirja Minä uskon, op. 150), Melartinin voi sanoa York Metropolitan, in Zürich, Wiesbaden and Berlin. In tehneen usean tavallisen kuolevaisen elämäntyön. Los Angeles he conducted the première of Sallinen’s Kul- Melartin syntyi Karjalassa, Käkisalmessa, ja karjalai- lervo. He has also made guest appearances at many nen musiikki, kansanlaulut ja -tanssit, on hänen musiik- European opera houses. kinsa ensimmäinen ja keskeinen inspiraatiolähde, vaikka hän perusteellisten opintojen tuloksena hankkikin itselleen rautaisen ammattitaidon ja sävellystekniikan, jonka turvin hän kykeni lopulta jättämään taakseen kansallisromanttisen tyyli-ihanteen. Melartin oli herpaantumattoman kiinnos- tunut musiikin uusista virtauksista, joten hän ei jäänyt pai- kalleen, vaan sävelkieli kehittyi yksilölliseksi synteesiksi myöhäisromantiikan sanastosta sekä impressionismin ja ekspressionismin keksinnöistä. Esimerkiksi Fantasia (So- nata) Apocaliptica (1922?) pianolle on suomalaisen piano- musiikin keskeisiä ja ensimmäisiä modernistisia teoksia Debussy-, Ravel- ja Skrjabin-vaikutteineen. Melartin opiskeli ensin Helsingin musiikki-insti- tuutissa vuosina 1892-99 opettajanaan Martin Wegelius, joka oli ollut myös Sibeliuksen opettaja, innokas wagne- riaani ja oli osallistunut vuoden 1876 ensimmäisiin Bay- reuth-esityksiin. Helsingin jälkeen ulkomaisten opintojen kohteeksi valittiin Wien, jossa Melartin opiskeli niinikään Sibeliuksen opettajana toimineen Robert Fuchsin johdolla 9 vuosina 1899-1901. Siellii syntynytt[ jorsikvartettoa ntu 2 n[ytelmiiste Alro (1893). Hen keftoo itse rydsdan seuraa- esitettiin Suomen lisiiksi myds Wienissa, Berliinissa, Lon- vasti: "Wagnedn sankarioopperoista sain ajatuksen luoda toossa, Kdiipenhaminassa, Riikassa, Pietarissa .ja Mosko- Veinamitisestii puolijumalan, siis rodella Luonnottaren vassa. Wienissa Melanin tutustui laajasti orkesterimusiik- pojan, joka pyrkii litytiimAan ihmisille kuuluvan onnen. Jos kiin ja orkesterisiiveltimiseen. Henen on fiytynyt kuulla Viiinamiiinen oli puolijumala, niin mita edusri silloin Aino? myds Mahlerin musiikkia, sillA muutoin ei olisi selitettii- Itse luontoa, arvelin mina. Taste ajatuksesta muodostui vissa se, etta kuusi sinfoniaa kesirdv5ssa sinfoniasyklissA?in sitten nAytelmAn juoni." (1903-2,1) Melanin kayrtii:i Mahlerin hengessii suomalaista Melartinin ja Finnen yhreistytj Airo-oopperan parissa laulu- ja koraaliaineistoa, romantrista ohjelmallisuutta ja alkoi 1902, ja viele 1907 he tytiskenrelivat kiivaasri libreton taidokasta kontrapunktitekniikkaa sekaietenee musiikillisen muokkamiseksi. Lopputulos tyydytti Melaninia: "Dispo- materiaalin kaytdssa dissonanttiseen harmoniaan, jopa sitsiooni ja aarteellinen puoli on ihan hyva. Parempaa klustereihin saakka. Oli melkoinen pelottomuuden osoitus, teksda en olisi misfian saanut." Oopperan intensiivinen sa- etfi dnnan Sibeliuksen 0onka sinfoniat I-VII ovat vuosilta vellystyit keskittyy vuosiin 1907-08, joskin reos valmisrui 1899-1924) kanssa Melartin loi oman sinfonisen ruotan- kokonaisuudessaan vasta kantaesitysvuonna 1909. tonsa. Melaninin laajamuotoiseen tuotantoon kuuluu sinfo- Airo-oopperan syntyminen ja ensiesitys 5.12.1909 nioiden lisZiksi joukko muitakin orkesteriteoksia: mm. koettiin laajalti kansalliseksi merkkitapaukseksi. Nimiosan kolme lyyrista sdjaa, merkittavii riulukonsertto (1913/30), lauloi Priisin oopperan suuri diiva Aino Ackr6, joue piia- kaksi balettia seka musiiklia kymmenkuntaan n:iytelmaAn. rooli oli kirjoitettu; muissa osissa esiintyivet Eino Rauta- Kamarimusiikkituotanro kasittiiA kvartetroja, sonaatteia vaara (VAinii), Taneli Hurri (Jouko), Alexandra Ahnger sekii sonatiineja eri kokoonpanoille. (Taina) ja Erna Gresbeck (Ajnikki): ohjauksesra vastasi Tullessaan Wienist?i 1901 Suomeen Melmin poikkesi luonnollisesti Frnne. H ufv udstadsbladetin Bis Waseniuksen Bayreuthissa, sillA h?in halusi saada selville, misre Wege- mielesd "fillii oopperalla Melartin on wagnerilaisten peri- Iiuksen propagoimassa Wagnerissa oikein oli kysymys. Hiin aatteiden pohjalta nostanut nuoren, hennon draanallisen ndkt Parsifalin ja kommentoi nAkemaanse ristiriitaisesti: musiikkimme korkealle tasolle. samalla kun han on tassa "Parsifalin teksti on sairainta (minun mielesdni), mitA han taidemusiikissa korostanut suomalaista perussavyA,joka on kirjoittanut; jos han on siina tavoitlanut'Gesamt- tekee teoksen meille niin merkirykselliseksi ja rakkaaksi." Kiinstlerina' huipun niin ." Ajatus katkeaa, muttei toisaala Melartinin Alro onkin ensimmiiinen suui suomenkie- rodista \ite vasraan.efteiv?illd Wagnenn aiemmat oopperal linen ja pysyvesri ohjelmisroon jalinyt ooppera. Airo on olisi viritteneet hiinessa suotuisampia tuntemuksia; Wag- otettu aina silloin t:illdin uudestaan esille. mike kefroo sen nerin panituurejahan oli joka tapauksessa saatavilla. Itse poikkeuksellisesta asemasta suomalaisessa oopperaohjel- Parsifalin esitys teki heneen sirtenkin syven vaikutuksen; mistossa: uusintaesityksetovat vuosilta 1912, 1923, 1935, tarkein todiste tasra luontrolliscsfi on hAnen oma ooppe- lgztl, 1985 ja 2000. Vuoden 1923 estryksesre kirjoittaneen ransa Airo, joka on (iilki)wagnerilaisen ajaftelun huomat- suomalaisen musiikin historioitsijan Toivo Haapasen tavin aikamsaannos suomalaisessa musiikissa. mukaan oopperan voima oli sen musiikissa, joka tekstia Kaytiinndn herZite oopperan seveltamisen suuntaan tuli paremmin ja "venattomasti elavemmin luo site mystillist?i Melaninille Wagneiln sijaan pikemminkin vuosisadan vaih- kaikkeustunnelmaa, johon kokonaisuus rahma". Esityksen teen vaikutusvaltaisen suomalaisen teatterimiehen Jalmari ohjanneen tenori Weinij Solan mielesra ooppera "kestaa Finnen taholta. Finne kunnostaurui paitsi teatterinjohtajana, ajan hampaan kulutuksen ja voittaa useammin kuultuna naytehekirjailijana ja libretistinA mycis Wagnerin ooppe- eike koskaan alennu jokapiiiviiisyyden tasolle". roiden suomentajana. Finne puolestaan sai virikkeen Aitro, Oopperan, joka jakauruu kahteen n?iyrajkseenja epi- libreton kirjoittamiseen J.H. Erkon samannimisesta runo- logiin, juoni pertsttu Kalevalan tiirkeimmAn sankarin, Veinemaiisen (=Vaindn), yritykseen saada puolisokseen luonteen. Toiminta on Airo-oopperassa minimaalista; sen nuori Aino-neito, joka mieluummin paiittAa pAivansa kuin sijaan kyseesse on lyyrinen meditaatio-ooppera, jonka ryhtyy avioon vanhan miehen kmssa. Seuraavassa lyhyesti keskeinen sisiilttt tapahtuu mielen sis?iiselll tasolla. Wag- selostus oopperm tapahtumista: nerin oopperoiden tapam henkiliiita tarke?impiii ovat maail- Oopperan ensimmainen kohtaus on Ainon monologi mankatsomukselliset ideat, jotka Melartinin tapauksessa kevaiille, peiviille, valolle, luonnolle. Toisessa kohtauksessa ovat pitk?ille teosofis-panteistisesti, osin boddhistisesti Veinit ilmaantuu ja kohtaa Ainon, koskettelee ooPperan meeriytynertli. keskeista ikuisen ikavan teemaa runollis-fiIosofisesti Kol- Oopperan keskeinen idea on "ikuinen ikevd", ihmisen mas kohtaus on Veinitn monologi: itsetutkistelua, kevzilin ja luonnon lSheisylde\lli kumpuara myslinen tieloisuu\ synnyttiim?in riemun ja heriiavAn mkkauden ylistyste. Neljas kaiken olevaisen ykseydesU sek?i ihmisen pyrkimyksesta kohtaus on Tainan, Ainotr aidin, nuoruus- ja rakkaus- sulautua osaksi kaikkeutta. Aiilo-oopperassa tiima ilmenee muisteloja. Viidennessii kohtauksessa toiminta kaynnistyy, nimihenkildn haluna hukuttautua aurinkoon, "yliseen kun Jouko, Ainon veli, tulee paikalle ja seuraa perheneu- ylkaan' . Kriitikko Heikki Kiemefti kiinnilti kantaesityksen vottelu uuden tilanteen, vaindn kosinnan johdosta; Jouko iliossaan huomiota juuri tiihan puoleen: henen mielestezin nostattaa uhoa Veinda vastaan kalevalaisen kuoron lau- oopperan aatesisliltii jai tiissa kohdin h?imar?iksi tai vai- laessa taustalla. Lyhyt kuudes kohtaus kenoo Joukon aatok- keatulkintaiseksi, kun Aino kaipaa oopperassa Vainiin sista hanen matkatessa VAindii tapaamaan. Seitsemas, siiasta "auringon syliin" ja hen vaipuu loppukohtauksessa jeii ensimmiiisen neyt6ksen pa?ittavai kohtaus kuvaa kaleva- auringon kilossa mereen: "Epeselviiksi mytis symbo- laisten ja joukolaisten kuorojen seestiimin?i Vaindn ja liikki Ainon suhteesta aurinkoon. Aino ikavdi aurinkoa Joukon kilpalaulantaa seka Joukon haviiita; kohtaus loppuu itselleen sulhaseksi ... Ovatko suomalaisetkin palvelleet voittoisan veiniin ja kuoron laulamaan suureen huipen- aurinkoa, vai onko tamii selitettevii psyykkiseksi sairau- nukseen. deksi?" Toinen neytds alkaa Ainon meditaatiolla, ns. koivu- Klemefti ei selvastik:iiin tuntenut tarpeeksi hyvin ja aarialla. Toinen kohtaus on dialogi, jossa Ainikki-sisar pohjoismaista mytologiaa Wagnerin oopperoita. SleS- Taina-ziidin tavoin kallistuu hyviiksymaan Veindn kosin- ,.ied-oopperan nimihenkiltt on muinaisskandinaavisessa ja nan. Kolmas kohtaus on uusi perheneuvottelu, jossa hli- mytologiassa auringon herra tai perAti aurinko, kun vinnyt Jouko ilmoittaa luvanneensa Ainon Viiinatlle; Aino Briinnhilde tervehtii oopperan lopussa aurinkoa sanoilla herkeeii epaitoivoiseksi ja Jouko poistuu oopperasta Neljlin- "Heil dir Sonne". han tervehtii itse asiassa Siegfriedia nessuikohtauksessa omaa naimisiinmenoaan muisteleva samalla kun heiden yhteinen paiviinsa alkaa suudelmalla. "ylinen Taina valmistaa Ainoa sulholle. Viidennesse kohtauksessa Samoin Alzo-oopperassa "audnko" (lue: VAinii) on ja kohde, alkaa virittaytyminen hiietunnelmiin. Laaja kuudes kohtaus ylkii", Ainon haaveellisten ajatusten kaipausten ja on haAl,ohlaus.jo\\a valoletaan oopperan mystislii aale- johon liittyy yhte aikaa aviollista seksuaalista aftraktiota Wagnetiin sisaltiiaja vaind luo kilteleen koivusta (=Ainosta) seitse- ja torjuntaa. Ooppemsta on ldydettiivisse siten joka mannessa kohtauksessa havaitaan, ettii Aino on kadonnut, assosioituvaa freudilais-seksuaalista symboliikkaa, ja mita seuraa laaja, oopperan alkusoittoon rinnastuva viili- Melartinin Airossd syntyy idealismin todellisuuden soitto. Oopperan epilogi on Ainon kolmas, mittavin ja hur- yhteentijmiiykseste. kokemisen mioitunein monologi; lopussa esiintyy viela vedenneitolen Ainoa hallitsee yhtii aikaa seksuaalisuuden norea kuoro, ja aurinkohymnin kaikuessa Aino syttksyy mereen. halu ja pelko. Avausaariassa hAn laulaa: "Minakin tulevan". AirosJa yhdistyviit suomalaiskansallinen ja wagneri- nainen. tahtoisin kukalle tulla .. vuotan sulhoni ylinen ylka .. lais-eurooppalainen ajattelu. Saveltiijan antama lajinimike Edelleen: "rientaivi sorea sulho, aurinko, "kalevalainen mysteerio" paljastaa oopperan olennalsen minul peita.jona suurehensyliisi iammullaisin. uuvultaistn rintani palavan kaihon." Tessa on toki myds teosofista Nimihenkilit Aino on lisiiksi puhtaan, koskemaftoman panteismia, mutta toisaalta oopperan kuluessa kAy monta luonnon vertauskuva, sillii oopperassa esiintyviin suoma- kefraa ilmi, ettaisulho, aurinko, on nimenomaan Vainit. silli laiskalevalaisen soittimen, kanteleen. valmistaminen Ainikki laulaa II naytiiksen alussa: "Jo on sulhosi rulossa. koivusta (=Ainosta) assosioituu luonnon iisroon ja hyvaksi- aurinkosi, se Viiin6." on V:iindn suuressasoittokohtauk- kayttitdn. Sikiili ooppera suorastaan ennakoi vihreaA ajat- sessa, luontoinvokaatiossa ll neytiiksen lopussa, jossa kan- telua. ekologista suhtautumistapaa. Vainiin soiton kuvaus II teleesta (=Ainosta) kirpoaa hurmioitunut musiikki, Aino triiytijksessii, joka kertoo musiikin suuresta, luonnosta laulaa haltioituneena: "Aurinkoni, aurinkoni! ... Tule, sulje kumpuavasta Ja sita selirtiivAstii alkuvoimasta, tulee liihelle mun syliisil Aurinkoni!" Kohtauksen konnotatiivinen Skjabinin (Vers /a.famme; Le poime du feu) ja ylipaaftnsa sisaltb ei kaipaa selvenr?imisr:i. Epilogissa Aino muistelee: vuosisadatr alun tulimystiikkaa: "Laula mun suruni soitto! "Tuli Viiinii. Koivun lauloi. Ainon lauloi soittimeksi. Kun Sinii liekki oot ihana murunen valosta tuosta. iota kaihoni hiin kielihin kajosi, minunkin rinrani viirisi. ... Lensin. len- kysyvi. ... \ouse kuten aurinko merestli.Valaise rhana sin! Kunnes hehku, Vaindn sielun kuuma polte tuhosi iloni maailma." Tessii soitto, liekki, kaiho ja aurinko dnnastuvar kaiken." Sama syndrooma jonka siis, vallassa Elisabeth on palamiseen, puhdistumiseen, nekemiseen sekai sulautu_ \Nagnerrn Tannhiiuserissa: kyse on ristiriidasta nuoren miseen kaikleuden mysteeriin. naisen/ihmisen ihanteellisten, konkretisoitumattomien Ainor musiikkia on kehurtu liihes poikkeukserta. Esi- rakl

Lilli Paasikivi (Taina) on opiskellut Tukholman musiikki- Dominante on kolmatta vuosikymmentään käyvä teek- korkeakoulussa ja Lontoon Royal College of Musicissa karien sekakuoro, joka tunnetaan monipuolisuudestaan ja opettajinaan mm. Solwig Grippe, Neil Mackie ja Dame rohkeudestaan ottaa vastaan uusia haasteita. Kuoroa on jo Janet Baker. Tällä hetkellä Paasikiven opettajana toimii vuodesta 1981 johtanut Seppo Murto. Kuoron monipuoli- Irina Gavrilovici. Lilli Paasikiven kilpailumenestystä on suudesta kertoo sen ohjelmisto, johon kuuluu musiikkia re- kartuttanut 2. sija kansainvälisissä Mirjam Helin -laulu- nessanssista nykypäivään, teekkarilauluista oopperamu- kilpailuissa (1994) sekä 2. sija Lappeenrannan laulukil- siikkiin sekä lastenlauluista viihteeseen ja tietysti joululau- pailuissa (1992). Paasikivi nimitettiin Lahden kaupunginor- luihin. Dominante on esittänyt suuria orkesteriteoksia mm. kesterin nuoreksi solistiksi 1992. Suomen Oopperaliitto Radion Sinfoniaorkesterin, Tapiola Sinfoniettan sekä Hel- valitsi Paasikiven vuoden oopperasolistiksi 1997. Samaan singin ja Lahden kaupunginorkesterien kanssa. Yhteistyötä aikaan Paasikivi oli Yleisradion ”Artist in Residence”. on tehty myös Kansallisoopperan ja Helsingin kaupungin- Lilli Paasikivi kuuluu Suomen Kansallisoopperan solisti- teatterin kanssa. Vuosittaisilla konserttimatkoillaan Domi- kuntaan. Lilli Paasikivi esiintyy säännöllisesti sekä koti- nante on ehtinyt koluta jo kaikki maanosat Etelämannerta että ulkomaisilla konserttiareenoilla. Lilli Paasikivi on lukuun ottamatta. 14 Lahden kaupunginorkesteri (Sinfonia Lahti) on perus- Ulf Söderblom on Suomen merkittävin oopperakapelli- tettu vuonna 1949 vaalimaan vuodesta 1910 toimineen mestari. Vuonna 1957 hänet kiinnitettiin kapellimestariksi Lahden Musiikinystävien orkesterin perinteitä. Vuosien Suomen Kansallisoopperaan, jossa hän toimi vuoteen 1993 mittaan tehty tinkimätön työ kapellimestari Osmo Vänskän saakka, viimeiset kaksikymmentä vuotta ylikapellimesta- johdolla on nostanut Sinfonia Lahden yhdeksi Pohjois- rina. Savonlinnan oopperajuhlilla hän on johtanut vuodesta maiden merkittävimmistä orkestereista. Sinfonia Lahden 1967 lähtien lukuisia produktioita. Söderblom on työsken- kotisali on Lahden uudessa puisessa Sibeliustalossa, joka nellyt myös Helsingin ja Lahden kaupunginorkesterien otettiin käyttöön maaliskuussa 2000; uusi kotisali on akus- (Sinfonia Lahti) taiteellisena johtajana. Oopperataiteen tiikaltaan maailman huippuluokkaa. ystävät saavat kiittää Ulf Söderblomia suomalaisen oop- Sinfonia Lahdella on kyky uudistaa, yllättää ja laven- peran tunnetuksitekemisen väsymättömänä esitaistelijana. taa konserttiohjelmistoaan. Esimerkkeinä mainittakoon Suomen Kansallisoopperan vierailuilla Ulf Söderblom on Vuosisadan Ensi-ilta vuonna 1996, jossa esitettiin Sibe- johtanut Merikannon Juhan Edinburghin musiikkijuhlilla ja liuksen Skogsrået-teokset, tai yhdessä jazz-kokoonpanon Kokkosen Viimeiset kiusaukset New Yorkin Metropolita- Trio Töykeiden sekä viulistiveljesten Jaakko ja Pekka Kuu- nissa, Lontoossa, Zürichissä, Wiesbadenissa ja Berliinissä. siston kanssa toteutettu historiallisen hilpeä jazzsinfonia- Sallisen Kullervon kantaesityksen hän johti Los Angelesin konsertti joulun alla 2000. Sama tinkimättömyys ja oopperassa, minkä lisäksi hän on vieraillut useissa euroop- ennakkoluulottomuus näkyy ja kuuluu myös Sinfonia palaisissa oopperataloissa. Lahden levytyksissä. Tähän mennessä orkesteri on taltioi- nut yli 40 levylleen Sibeliuksen musiikin lisäksi mm. kunniajäsenensä Joonas Kokkosen koko orkesterituotan- non. Lisäksi tekeillä on vuoden 1992 alusta orkesterin nimikkosäveltäjänä toimineen Kalevi Ahon sekä Uuno Klamin ja Einojuhani Rautavaaran kokonaislevytykset BIS- levymerkille. Levytyksistään Sinfonia Lahti on saanut merkittäviä tunnustuksia: Sibeliuksen musiikin levytyksistä kaksi Gramophone Award -palkintoa (1991, 1996), Grand Prix du Disquen (1993) ja Cannes Classical Awardin (1997). Arvovaltainen Gramophone -julkaisu arvioi helmikuussa 2001 orkesterin levytyksen Sibeliuksen kuudennesta sinfo- niasta parhaaksi teoksesta koskaan tehdyksi taltioinniksi. Useat levytykset on valittu myös ”Vuoden levyiksi” kan- sainvälisissä musiikkiarvosteluissa. Orkesteri sai ensim- mäisen suomalaisen orkesteri-musiikin kultalevyn 1992 Sibeliuksen viulukonserton alkuperäisversion ensilevytyk- sestä. Kultalevyn orkesteri on vastaanottanut myös Fin- landia – a Festival of Finnish Music -levystään, 1998 joululevystään Joulun Ihmemaa sekä Suomalainen Virsi -levystä 2001.

15 Erkki Melartins Aizo: die erste rianer, der an der ersten Bayrcuther Auffiihrung im Jahr 1876 teilgenommen hatte und auch Sibelius' Lehrer war. bedeutendefinnischsprachige Oper Nach seinen Studien in Helsinki wahlrc Melartin Wien als Erkki Melanin (1875-1937) kann wohl als der produktivste Basis fiir seine Auslandsstudien: auch hier hatte er 1899- finnische Komponist bezeichnet werden, auch wenn die 1901 denselben Lehrer wie Sibelius - Roben Fuchs. Das Mehrheit seiner 1.331 Werke zugegebenemaBen von klei- Steichquartex Nr.2, das Melartin in Wien komponiene, nerem Fomat sind: Klaviemusik und Lieder. Gleichwohl wurde nicht nur dort aufgefiihn, sondern auch in Berlin, ist dies eine bemerkenswefre L€istung fiir einen Mann, der London, Kopenhagen. Riga. St. Petenburg und Moskau. In sein Leben lang an einer Herzerkrankung litt und der trotz- Wien lemte Melmin eine Vielznhl von Orchestemusik und dem die Zeit fand. dem Helsinki Musikinstitut - Vorliiufer -komposition kennen. Er muB auch die Musik Mahlers der Sibelius-Akademie ein vierteljahrhundert lang (l9l l- gehdn haben, denn es wAre sonst unerklarlich, daB Melanin 36) als Direktor vorzustehen, als Pimist und Didgent auf- in seinem Zyklus von sechs Symphonien (1903-24) ganz zutreten, als Kompositionslehrer zu arbeiten und ausge- im Geiste Mahlers finnische Lied- und Choralmotive. dehnte Reisen zu untemehmen. nicht nur nach Mittel- und romantische Programmatik und kunstvollen Kontrapunkt Siideuropa, sondern auch nach Nordafrika, Agypten und veruendet: auch erweiten er das musikalische Material mit Indien. Rechnet man hierzu seine Arbeit als Maler von dissonanten Hamonien bis hin zum Cebrauch von Clus- nachgerade professionellem Niveau noch hinzu (zwei atffenL tem. Es war ein Zeichen betraichtlichen Wagemuts. daB er liche Ausstellungen; auBerdem entwarf er die Titelseiten sein symphonisches Schaffen neben demjenigen von Sibe- zahlreicher Musikdrucke), als Photograph, als Ziichter exo- lius (dessen sieben geziihlte Symphonien aus den Jahren tischer Pflanzen, als Anhenger der Anthroposophie und 1899-1924 stammen) entwickelte. Von den Symphonien Literatur (hier ist sein bleibendstes Werk die Aphorismen- abgesehen, enthalt Melartins umfangreiches Schaffen eine sammlung Mird rrton llch glaube), op.150), so kann man Reihe von anderen Orchesterwerken, u.a. drer Lyrische sagen, daB Melartin das Lebenswerk mehrerer Sterblicher Suiten, ein bemerkenswefres Violinkonzert (1913130), zwer in der Spanne eines einzigen Leb€ns vereint hat. Ballette und Musik fiir rund zehn Schauspiele. Zu seiner Melartin wurde in K?ikisalmi in Karelien geboren, und kammemusikalischen Produktion gehitren Quartette, Sona- karelische Musik. Volkslieder und -t?inze bildeten die erste ten und Sonatinen fiir unterschiedliche Itrstrumentenkom- und wesentliche Inspirationsquelle fiir seine Musik - ob- binationen. wohl er sich mit gewissenhaften Studien eine grundsolide, Auf dem Riickweg von Wien nach Finnland weilte professionelle Kompositionstechnik erworben hatte, die es Melaftin 1901 in Bayreuth, weil er herausfinden wollte, was ihm schlieBlich emiiglichte, die stilistischen Ideale der Natio- es mit Wegelius' enthusiastischer Pateinahme fiir Wagner nalrommtik hinter sich zu lassen. Melartin hatte ein unersaft- auf sich hatte. Er sah Parsifal und bemerkte mit recht liches Interesse an Musik, die neue Strdmungen rcprasen- widerspriichlichen Worten: ,,Der Text von PdrJdol ist tiefre. Daher blieb seine musikalische Sprache nicht statisch; meiner Meinung nach das Widerlichste, was er geschrieben stattdessen entwickelte sie sich zu einer individuellen Syn- hat; wenn er auf diese Weise als Gesamtki.instler lim Origi these spetromantischen Vokabulars und den Erungenschaf- nal deutschl den Gipfel erreicht hat, dann ...". Der Ge- ten von Im und Expressionismus. Selne Fantasia (Sonata) danke bricht ab, doch beweisr diese Aullerung nicht, daR er Apocaliptica (19221) ftir Klavier beispielsweise ist eines der auf Wagnen friihere Opem nicht positiver reagiert haben bedeutendsten und friihesten fi nnischen Klavierwerke. das kiinnte; zu den Partituren jedenfalls hatte er Zugang. Die den EinflulJ von Debussy, Ravel und Skrjabin zeigt. eigentliche Parsfal-Auifiihrung hinterlieB bei ihm groBen Melanin studiene von 1892 bis 1899 am Helsinki Mu- Eindruck; der wichtigste Beleg hierfiir ist selbstverstaindlich sikinstitut bei Martin Wegelius, einem gliihenden Wagne- seine eigene Oper Aino, die den bemerkenswenesrcn Bei, trag (post-)wagnerianischen Denkens in der linnischen Oper belegt: Weiterc Auffiihrungen fanden 1912,1923, Musik darstellt. 1935. 1941. 1985 und 2000 statt. Dem finnischen Musik- Der direkte AnstoB fiir diese Oper kam jedoch nicht historiker Toivo Haapanen zufolge, der iiber die Auffiih- von Wagner, sondem von Jalmtri Finne, einer der einfluB- rung des Jahres 1923 schrieb, verdankte die Oper ihre reichsten Gestalten des finnischen Theaters seiner Zeit. Attraktivitat mehr der Musik als dem Text. die ..mit unver- Finne zeichnete sich nicht nur als Theaterdirektor, Drama- gleichlicher Lebendigkeit das mystische Geiiihl von Uni- tiker und Librettist aus, sondem iibersetzte auch Wagners versalitat erzeugt, nach dem die gesamte Oper strebt." Der Opem ins Finnische. Finne selber wurde zum Airo-Libretto Tenor Wainii Salo, der die Auffiihrung leitete, meinte: ,,Die durch das gleichnamige Versdrama von J.H. Erklo aus dem Oper ist zeitlos, gewinnt mit jeder Auffiihrung und versteigt Jahr 1893 angeregt. Er selber sagte von seinem Werk: ..Die sich nie zu einem banalen Niveau." Heldenopem Wagners gaben mir die Idee, aus Viiiniimdnen Die Handlung der Oper, die aus zwei Akten und einem einen Halbgott zu machen, den Sohn von Luonnotar [dem Epilog besteht, basiert auf vainds (=Vainamiiinen, der be- Naturgeistl, der das Gliick der Sterblichen sucht. Wenn deutendste Held des Kalevala. dem finnischen National- Veinamdnen ein Halbgott w?irc, was wiirde dmtr Aino repra- epos) Versuch, die Cunst der Jungfer Aino zu gewinnen, sentieren? Die Natur selber, dachte ich. Aus dieser Idee die lieber stiirbe. als einen alten Mann zu heiraten. Eine wurde die Hmdlung des Werks entwickelt." kurze Ubersicht uber die Geschehnisse der Oper miige Die Zusammenarbeit zwischen Melartin und Finne tblgen: begann 1902, und noch 1907 arbeiteten sie eifrig am Li- Die erste Szene der Oper ist Ainos Monolog an den bretto. Melaftin war mit dem Eryebnis sehr zufrieden: ..Die Friihling, an den Tag, an das Licht und die Natur. In der Disposition und die ideologischen Aspekte sind sehr gut. zweiten Szene erscheint Vainij und begegnet Aino, wobei Ich hette mir keinen besseren Text wiinschen ktinnen." Die er das zentrale Thema der Oper - unstillbare Sehnsucht - Jahre 1907-08 standen ganz im Zeichen intensiyer Arbeit auf poetische und philosophische Weise beriihfr. Die dritte an der Musik; erst 1909, im Jahr seiner Uraufiiihrung, Szene ist der Monolog Viiintis - seine Selbsterforschung, wurde das Werk vollendet. der Lobpreis der Friihlingswonne und des Erwachens seiner Die Fertigstellung von,4iro und seine Urauffiihrung amouriisen Gefiihle. Die viene Szene enthiilt Reminiszenzen am 5. Dezember 1909 wurden allseits als Ereignisse von an Jugend und Liebe Tainas, Ainos Mutter. In der fiiniien nationaler Bedeutung betrachtet. Die Titeholle war Aino Szene beginnt mit der Ankunft von Jouko, Ainos Bruder, Acktd, der groBen Diva der Pariser Oper, auf den Leib ge- die eigentliche Handlung; VAiniis Heiratsantrag ldst eine schriebenl auBerdem sangen Eino Rautavaara (Viiind), Familiendiskussion ausi Jouko schi.ift die Abneigung gegen Taneli Huni (Jouko), Alexandra Ahnger (Taina) und Ema veinii, w?ihrend im Hintergrund ein Kalevala-Chor er- Grasbeck (Ainikki); Finne selber leitete das Werk. ,,Bis" klingt. Die kurze sechste Szene erziihlt von Joukos Gedan- Wasenius, der Kritiker von Hu[Nudstadsbladel. schrieb, ken auf dem Weg zu seinem Treffen mit Viiinii. Zur Beglei Melartin habe .,in dieser Oper, die von wagner ausgeht, tung von Chriren aus Kalevala und Joukolainen schilden unsere junge, zerbrechliche dramatische Musik auf ein die siebte und letzte Szene des ersten Akts einen Sanger- hohes Niveau gehoben, und zugleich in diesem Gebiet der streit zwischen Veind und Jouko, in dem Jouko unterliegt; Kunsmusik den untergriindigen linnischen Ton betont. der die Szene kulminiert im Gesang des siegreichen Viiind uns das Werk so wichtig und lieb macht." samt Chor. Tasechlich ist Melafrins Alro die erste groBe finnisch- Der zweite Akt beginnt mit Ainos Meditation, der so- sprachige Oper, die einen Platz im Repertoire behauptet genannten ,,Birken-Arie". Die zweite Szene ist ein Dialog, hat. ,4ino ist vielfach aufgefiihrt worden, ein Umstand, der in dem Ainikki (Ainos Schwester) ?ihnlich wie ihre Mutter ihre auBergewiihnliche Stellung in der Welt der finnischen Taina dazu neigt, Veiniis Antrag wohlwollend zu betrachten. Die dritte Szene ist ein weiterer Fmilienrat, bei dem der Breutigam ... Haben die Finnen die Sonne verchrt, oder besiegte Jouko bekennt, Aino veinii versprochen zu haben; soll mm duin ein psycholgisches Problem sehen?" Aino ist verzweifelt (dies beendet Joukos Rolle in dieser Offenkundig war Klemetti nicht hinreichend mit der Oper). In der vierten Szene bereitet Taina in Gedanken an Mythologie des Nordens oder mit Wagners Musiktheater ihre eigene Hochzeit Aino fiir ihren Blautigm vor In der venraut. In der alten nordischen Mythologie ist Siegfried fiinften Szene wird Hochzeitsstimmung heraufbeschworen. der Hen der Sonne oder gr die Sonne selbst, und wenn Die Hochzeit selber wird in der umfanglichen sechsten Briinnhilde m Ende die Sonne mit den Worten ,,Heil dir, Szene priisentiert, in der der mystische Gehalt der Oper Sonne" gili8t, giliBt sie gleichzeitig Siegfried mit einem erhellt wid und Viinii aus Birkenholz (=aus Aino) eine Kuss. Ahnlich ist in Airo ,,die Sonne" (d.h. Vaind) der Kantele anfertigt. In der siebten Szene entdecken wir Ainos ,,hiichste Bdutigam", das Objekt von Ainos Tdumen und Verschwinden; es folgt ein lmges Zwischenspiel, ein Pen- Verlangen, mit dem sich sexuelle Anziehungskraft und dmt zur Ouvefriire der Oper. Der Epilog ist Ainos dritter Unterddickung zugleich verbinden. Es ist daher miiglich, in Monolog, der bemerkenswerteste und ekstatischste zu- dieser Oper eine an Wagner erimemde Freudsche Sexual- gleich: gegen Ende gesellt sich ein Chor von Meerjungfrauen symbolik zu entdecken, die aus dem Zusmmenprall von hinzu, und Aino taucht im Nachhall der Sonnenhymne ins Idealismus und Realitet eNzichst. Wasser Aino wird sowohl von dem Verlangen nach sexuellen In Alro werden nationalfinnische Ideen mit euro- Erfahrungen wie auch von der Angst gepackt. In ihrcr Auf- pAisch-wagnerianischen Vorstellungen kombiniert. Die Be- trittsdie singt sie: ,,Und ich, geschmeidige Frau, sollte auf- zeichntng,t(alevala-Mysterienspiel", die vom Komponis- bliihen . .. Ich eruarte meinen Braudgm." Und spater: ,Mein ten selber stammt, enthiillt das wahre Wesen der Oper In reizender Brautigam beeilt sich, die Sonne, der hiichste Airo gibt es keine nennenswerten Ereignisse; stattdessen Breutigam ... Umhiille mich, auf da8 ich das gliihende handelt es sich um eine lyrische, meditative Oper, die sich Sehnen meines Busens in deiner starken Ummung stille auf einer inneren.geisligen Ebene abspielr.Ahnlich wie bei und enchdpfe." Natiirlich ist dies theosophischer Pantheis- Wagner geht es mehr um allgemeine lebensphilosophische mus; andererseits aber wird es verschiedentlich deutlich, Fragen, als um die Charaktere selber; in Melanins Fall also daB ihr Brautigam, die Sonne, niemand anderes als Viiinii um theosophische, pantheistische und gar buddhistische ist: Zu Beginn des zweiten Aktes singt Ainikki:,,Dein Vorstellungen. Bdutigam kommt bereits, deine Sonne, es ist Vziind." In Die Grundidee der Oper ist die.,unstillbare Sehn- Vainiis groBer Musizierszene die Anrufung der Natur am sucht", das mystische Wissen, das hervorgeht aus der Niihe Ende des zweiten Aktes -. in der rauschhafte Musik aus der von Mensch und Natur, und das Streben des Menschen, Kantele (=Aino) hervorbricht, singt Aino die eregten Wote: Teil des Universums zu werden. In Alzo wird dies am ,,Meine Sonne, meine Sonne! ... Komm, umarme mich! wunsch der Titelheldin deutlich, sich in der Sonne, ,dem Meine Sonne!" Der implizite Inhalt dieser Szene bedarf hiichsten Bdutigam", zu ertriinken. In seiner Besprechung keiner Erlauterung. Im Epilog erinnen sich Aino: ,,Veinii der Urauffilhrung hob der Kritiker Heikki Klemeni insbe- kam. Er sang, um die Birke, um Aino in ein lnstument zu sondere diesen Aspekt hervor: Seiner Meinung nach sei der veryandeln. AIs er die Saiten beriihrte. erbebte auch mein philosophische Inhalt der Oper so lange riitselhaft oder Busen ... Ich floh, ich floh! Bis die Glut, das gltihende schwer zu entschliisseln, bis Aino sich nicht nach V:iinii, Feuer von Viiinds Seele. all mein Gliick zeNtdrte" - das sondem Dach dem ,,lnneren der Sonne" sehnt, uid in der gleiche Syndrom also, das Elisabeth ir Wagners Tarn- SchluBszene im Licht der Sonne im Meer versinkt: ,,Der htiuser ereilt: Der Konflikt zwischen der idealistischen. Symbolgehalt von Ainos Verh?iltnis zur Sonne bleibt eben- unemeBlichen Vorstellung von der Liebe und der Realitet falls unklar. Aino sehnt sich nach der Sonne selber als der physischen Liebe. Leicht vorstellbar, da$ Aino ein Selbstpoftrait von Melartin sein kiinnte, da die Oper auf Welt." Hier weden Musizieren. Feuel Sehnsucht und Some Ainos sexuelle Angst vor dem anderen Geschlecht anspielt; gleichgesetzt mit Brennen, Lauterung, Vision und Auf- Meliltin selbst heiratete nie und zeigte deutliche homo- gehen im Mysterium des Universums. sexuelle Neigungen. Ailos Musik hat nahezu einmiitiges Itb erfahren. An- Miinnliche Sexualitat dagegen wird in der Oper als holich der Wiederauffiihrung 1935 schrieb beispielsweise positive Kraft verstanden, und Viiinii wird durchweg als der Kritiker Selim Palmgren, daB Melartins Musik ihre vi- Mann voller Testosteron dargestellt. Bei Friihlingsanfang tale lcaft b€halten habe; viele Hiiret so Palmgren, betrachE- und im Anblick Ainos singt er: ,,Wmm lodert mein HeE, ten Aino als ,das schdnste und erhebendste [Werk], das hier ist mein Blut heiB md voll hiuiger Gefiihle ... Ein neuer im Bereich musikalischer Komposition aufgefiihrt wurde". Friihling ... eine neue Kraft sleckl in mir. ('ber Aino. die Melartins Musik i.ibt bis auf den heutigen Tag betrachdiche Bi*e, singt er: ,,Wie anmutig bist du, O groBziigiger Zweig, Wirkung ausl sie ist vielseitig, irisch und von bemerkens- wie eine amutige Jungfer, die die Ummung ihres Briiu- wert eigenstandiger Erfi ndung. tigams erwmet. Leg dich nieder an meine Seite." Dies ist Stilistisch bewegt sich Melanin in dieser Oper weit- fteilich nicht das vollsdndige Bild der Beziehung zwischen gehend innerhalb der spaffomantischen Tonsprache; mit- Aino und Viiinii, da Aino neben der sexuellen Anziehungs- unter zeigen sich jedoch Spuren eines modemercn, impres- kaft, die sie ausiibt, flt V?iinit (gemiiR einem romantisch- sionistischen Musikvokabulas (2.8. eMeitene Dreiklange). (wie idealistischen Frauenbild) die Summe aller Existenz, der Melafrin verwendet die Leitmotivtechnik wagners, die Natur und die Erlijsung von seinem faustischem Schicksal auch anderen Komponisten o der Wende des 19 zum 20. darstellt. Dieses Motiv, das u.a. in den Werken Liszts (,,Das Jahrhundert, u.a. Puccini, d'Indy, Strauss und Rimsky- Ewig-Weibliche zieht uns hinan") und wagners anklingt, Korsakow) ihm einen thematischen und symphonischen encheint in Viiiniis worten ,,Ich suche eine Frau, die alle Umrig liir eine Oper liefert, welche mit ihrer befiecht- - Gaben der Natur vereint." Im weiteren Verlauf des zweiten lichen Lange und der fluktuierenden Geschichte leicht zu Ereig- Akts ftagt Veind: ,,weiBt du, was du mir bedeutest? Die einer durchkomponierten und musikalisch mor?hen Antwort auf all meine Fragen, die wunderschdne Kliirung nisfolge geraten kainnte. zeigt Melartin des Lebens"; ,,Einst hatte ich gehofft, eine Sterbliche zu Anders als Wagner nach seinem Tris/4, finden, dercn Sehnsucht und Verlangen so groB wie meines vielfach eine ausgepragte Neigung zur Tonalit?iti Ab- sei." schnitte tonaler Ambivalenz w?ihren bei ihm nicht lange. Die Titelheldin Aino ist auBerdem das Symbol der Auf der andere Seite scheinen die Tonarten ein System zu reinen. unberiihrten Natur, da die aus Birkenholz erbaute bilden, in dem sie eine je eigene Funktion haben. Die Aus- Kantele (=Aino) - Musikinstrument Finnlands und des gangs- und langzeitige Haupttonart F-Dur zeigt traditio- gut Kalet,ala - mit der Ausbeutung und Nutzbamachung der nellerweise pastorale Stimmungen an; dies paBt zum Natur in Verbindung gebracht wird. In dieser Hinsicht Thema ,,Naturapotheose". F-Dur beschlieBt den 1. Akt in der 6 nimmt die Oper in der Tat ,,griine" ldeen und iikologische zyklischer Weise und erscheint fit kurze Zeit in geeig- Positionen vorweg. Viiiniis Musizieren im zweiten Akt, das Szene des 2. Aktes zu Beginn von Veinds Lied; eine von der gewaltigen Urkraft der Musik, die der Natur ent- nete Tonan fiir iiberschaumende Tanzmusik zum Hochreits- (Skrjabins spdngt und sie erkliien hilft, erzehll l?iBt an Skjabin denken fest. Die Oper endet mit dem Anstieg zu Fis-Dur - im Gegensatz zu Wagners Tristan' der (Vers la fammet Le poime du feu) sowie, allgemeiner, an Lieblingstonart) er- die Feuemystik des beginnenden Jahrhundens: ,,Sing von von C-Dur ausgeht und bei Isoldes Liebestod B-Dur Licht meiner Traurigkeit! O Flamme, du bist ein zauberhaftes reicht. Fis-Dur ist trefflich geeignet, das blendende enden. Fragment des Lichts, nach dem ich verlange . Erhebe dich und Ainos Ekstase dazustellen, mit dem die Oper in der 3. sonnensleich iiber das Meer Erleuchte die wunderschdne Seine enhmonische Varimte, Ges-Dur, erklingt Szene des l. Akts, in der Viiniii voller Friihlingsgefiihle tivik, mit der Tristan und Isolcle anhebt. Das ,,Unstillbare und Liebesfreude ist. Leuchtendes E-Dur scheint sich auf Sehnsucht':Motiv mit seinem Marschrhythmus und den ,,Tag" und ,,Morgen" zu beziehen. D-Dur und B-Dur sind emphatisch beschlieBenden Triolen, klingt endemt an Sieg- die Jubeltonanen, die sich mit dem Kalevala-Chor ver- frieds Trauemilsch m. Das ,,Heller Tag'lMotiv gehiirt zur binden. C-Dur spielt in der gesamten Oper eine signal- gleichen Motivfmilie wie Wagners zahlreiche aktiven und artige, erhellende Rolle; sie erscheint, meist als Quart- friihlichen - oder ungestiimen, rasch heryorstiimenden - sextakkord, wenn von der Sonne die Rede ist. Violinmelodien oder gr das Freia-Motiv. Im ,,Friihlings- Unter den Molltonarten scheint d-moll die grund- freude"-Motiv scheint der lrijaat-Akkord auf. ,,Geburt" legende Kalevala-Atmosphlire zu verkiirpem. Es ist Tainas und ,,Eruachen" verueisen auf Wagners Leittonhamonie Tonan (sie stellt die Essenz des Kaleyala mit seiner Ord- und seine Zaubemotivik (beispielsweise das Traum-Motiv nungsliebe dar) und, vor allem, die Tonart der Kantele- im Siegfried). Szene im 2. Akt; auBerdem bestimmt sie die e$te Hiilfte Das ,,Sonnen"-Motiv wie der psychologische Gehalt des Zwischenspiels im 2. Akt. Die Tonan von Ainos Birken- von Airo iiberhaupt erinnem stark an Siegfried, speziell an Arie ist a-moll, dessen Klang mit der Melancholie der dessen SchluB. Auch das,,AusrufrMotiv (,,Weh!") frndet Natur verbunden ist. Tonm der Traurigkeit ist h-moll. lm sich im Sie&f/l?d. Das ,,Pochen der Natur"-Motiv ist ver- Epilog wid fis-moll mit dem Meer assoziiert. Das Thema wandt mit der,,O sink'hernieder"-Szene im 2. Akt des der ,,unstillbden Sehnsucht" erklingt fast ausnahmslos in Ir[r4n. ,,Tagesanbruch" gehdrt zu der in der Rommtik so Moll und dient oft zur Stimmungeintdibung: In der Ouver- beliebten Atmosphere des,,Waldesrauschen";,,Tagesan- tiirc verwandelt es ein helles F-Dur in f-moll, in der 2. bruch" und,,Das Meer" weisen in Richtung Impressio- Szene ein zartes As-Dur in as-moll usw. nismus. Duiiber hinaus ist Jouko ein Ahnlicher Charakter- Melartin selber identifizierte 22 Leitmorive, die mir typus wie Wagnen Siegfried: ein energischer junger Mann, Personen, Gegenstanden, Ereignissen, Stimmungen und dessen Reise zu V5inii von einem Vogel-Motiv koloriert den zentralen Ideen der Oper verbunden sind: ,,Aino", wird, das m das Waldvogel-Motiv aus dem Siegfried ar ,,V?iinii",,,Jouko",,,Taina",,,Ainikki",,,Unstillbue Sehn- klingt. Von den anderen Personen erinnert Vainit an Wotan, sucht",,,Heller Tag",,,Flirende HiEe",,,Friihlingsfreude", Aino an Sieglinde und Briinnhilde und Taina an Fricka. ,,Die Sonne", ,,Ausruf', ,,Gebun", ,,Das Pochen der Natur", AuBerdem hiiren wir am Ende der Oper einen Meerjung- ,,Jugend",,,Kantele",,,Musizieren",,,Zerstdrung",,,Er- frauenchor, der zweifellos vom Anfmg des Rheingold inspi- wachen",,,Birke",,,Luonnotar" (,,Naturgeist"),,,Das riefr wurde. Meer",,,Tagesanbruch". Die wichtigsren Leitmotive sind Abgesehen davon, dao sie das gesamte Werk verbindet diejenigen Ainos und VAiniis sowie die der ,,unstillbaren und seinen psychologischen Gehalr erhellt, ist die Wagner- Sehnsucht" und der,,Frthlingsfreude". sche Technik flexibel genug, dea Zwecke[ e\nes Kalerala- In den Leitmotiven lassen sich nicht nur melodische Mysterienspiels zu dienen. Mit dieser Oper ist es Melartin Elemente und Tanzrhythmen der finnischen National- gelungen, ein bleibendes Kunstwerk zu schaffen, das auf rommtik erkennen, sondem auch die Chromatik Wagners. einer nationalen Thematik, Wagnerschen Kompositions- ,,Vainij",,,Taina",,,Ainikki",,,Flinende Hirze",,,Friihlings- techniken und seiner eigenen lyrischen Anlage als Kompo- freude",,,Jugend",,,Kantele" und,,Musizieren" gehciren nist beruht. Unbesfreitba ist Airo ein Meisterwerk des fin- zur ercten Gruppe, wahrend zur zweiten ,,Aino", ,,Jouko", nischen Opernschaffens; seine Auffiihrung in Melartins ,,Unstillbae Sehnsucht",,,Heller Tag",,,Ausruf',,,Geburt", Jubil?iumsjahr 2000 wil wohlverdient, und die vorliegende ,,Das Pochen der Natur", ,Zersttirung", ,€ruachen", ,,Die Einspielung kann mit Enthusiasmus begriiRt werden. Birke" und,,Luonnotar" gehOren. Der Schlu8teil des @ Veiio Muttomiiki 2001 ,,Aino'lMotivs erinnert an die Sehnsuchts- und Leidensmo- Ritva-Liisa Korhonen (Aino) tlat seit 1984 als Solistin an Pia Freund (Ainikki) begann ihre musikalische Ausbil- der Finnischen Nationaloper auf; 1991 wurde sie als feste dung m Konsenatorium von Turku und sfudiefre danach Solistin engagiert. Sie ist eine anerkannte Charakterdar- Solo- und Opemgesang an der Sibelius-Akademie (1987- stellerin in Opem (2.B. als Gilda in Verdis Rigoletto) wie in 92); bei Dorothy Irving in Schweden vervollstAndigte sie Operetten. Zu ihren Rollen ziihlen Pamina (Die Zauber- ihre Studien. Im Sommer 1991 gewann Pia Freund den ft;te), Zerliw (Don Giotanni), Violetta (la Trdtiata). Mi- Kangasniemi Gesangswettbewerb, den Timo Mustakallio caela (Carmen), Musetta (La Bohime) wd, in finnischen Wettb€werb in Savonlinna und den Tapiola Wettbewerb in Opern, die Erste Frau (Kokkonens Letzte Versuchungen) LappajaNi; 1992 erhielt sie den ersten Preis beim Lappeen- und Phyllis (Kalevi Ahos Insektenleben). Bei einem Gast- ranta Wettbewerb ftir solistischen Gesang. In Savonlinna spiel der Finnischen Nationaloper in Berlin ist sie als Prin- debiitierte sie als Pamina (Die Zauberfl.ite), an der Fin- zessin in Bergmans Das singende BAumche, aulgeireten. nischen Nationaloper als Mimi (La Boheme) und an der Nonland Oper als Micadla (.Carmen). Neben ihren Auf- Sauli Tiilikainen (Viiinii) erhielt sein Gesangsdiplom 1980 tritten in Finnland gibt sie Konzene in Europa, Siidamerika von der Sibelius-Akademie und setzte seine Studien an der und Asien. Wiener Musikhochschule fofr (1980-82). 1981 debiidene er in Wien und Helsinki. Tiilikainen ist an zahlreichen fin- Aki Alamikkotervo (Jouko) schloB sein Postgraduienen- nischen Opernbiihnen aufgeteten, u.a. an der Finnischen Studium als Gesangslehrer am Konseryatorium von Oulu Nationaloper (seit 1985). Sein stilistisches Repenoire reicht ab; femer studierte er am Opemstudio der Finnischen Na- von klassischen bis hin zu zeitgeniissischen Opern. Zu tionaloper und in Italien unter Paolo Silveri. 1989 gewann seinen Hauptrollen gehiiren Er8e, Onegin, Figaro (Der AlamikkoteNo den dritten Preis beim Timo Mustakallio Barbier von S?riiid), Rodrigo (Don Carlos), Giorgio Ger- Wettbewerb; sein Konzefidebut hatte er 1993. Aki Ala- mont (La Trariata). Valmotrte (Sallinens Der Palastl rnd mikloteFo ist seit 1999 Solist an der Finnischen National- der Nan (Bergmans Singendes Baumchen). oper; auBerdem titt er regelm:iBig als Oratorien- und Pas- sionsslnger aui Lilli Paasikivi (Taina) studierte an der Kiiniglichen Musik- hochschule in Stockholm und am Royal College of Music DomiDante ist ein gemischter Chor der Technologischen in London. u.a. bei Solwig Grippe, Neil Mackie und Dame Universitat Helsinki, der bekannt ist ftir seine vielseitigkeit Janet Baker; ihre gegenwaftige Lehrerin ist Irina Gavrilo- und seine FAhigkeit, neuen Herausforderungen gerecht zu vici. Sie hat zweite Preise beim internationalen Mirjam werden. Seit 1981 wird der Chor von Seppo Murto geleitet. Helin Wettbewerb (1994) und beim Lappeenranta Wettbe- Sein Repertoire reicht von der Renaissmce bis zur Gegen- werb (1992) gewonnen. Vom Lahti Symphony Orchestra wart, von Studentenliedem bis zu Opem, von Kinderliedem wurde sie 1992 zur Jungen Solistin gewehlt, von der Fin bis zu Unterhaltungsmusik und, selbstverstiindlich, weih- nischen Opemgesellschaft zur Opemsolistin des Jahres 1997. nachtsliedem. Dominante hat mit Orchestem wie dem Fin- Au8erdem war sie Artist-in-residence bei der Finnischen nischen Radio-Symphonieorchester, Tapiola Sinfonietta, Rundfunkgesellschaft. Lilli Paasikivi ist Solistin an der Fin- Helsinki Philhamonic Orchestra und dem Lahti Symphony nischen Nationaloper und gibt daneben regelm?il3ig Kon- Orchestra groRfomatige Werke aufgefiihft und mit der Fin- zefie sowohl inner- wie auBerhalb FinnlaDds. Zu ihrcn Auf nischen Nationaloper sowie dem Stad(heater Helsinki zu- nahmen bei BIS gehiiren Sibelius'Kal/eno (Schwester) sammengearbeitet. Jiihrliche Konzerttoumeen fiihrten und D?r St4/r? (Ariel). Dominanie durch die ganze Welt. Das Lahti Symphony Orchestra (Sinfonia Lahti) wurde er die Urauffiihrung von Sallinens Kulleno geleitet. An im Jahr 1949 in stAdtische Tdgerschaft iiberfiihrt, um die zahlreiche euopiiische Opemhiiuser wurde er zu Gastdiri- seit 1910 existente Orchestenradition Lahtis aufrecht zu gaten eingeladen. erhalten. Unter der kitung von Osmo Venske hat sich das Orchester in den letzten Jahcn zu einem der mgesehensten in Nordeuropa entwickelt. Das Lahti Symphony Orchestra gibt die Mehrzahl seiner Konzerte in der hitlzernen Sibelius-Halle, die von den Architekten Kimmo Lintula und Hamu Tikka erbaut und deren Akustik von der inter- national renommierten Artec Consultants Inc. aus New York bereut wurde. Zu den Erfolgen Lahti des Symphony Recording data: 2000-03-29/31at the Sibelius Hall, Lahri, Orchestras gehiren Gramophone Awtrds (1991 und 1996), Finlmd der Grand Prix du Disque der Acaddmie Charles Cros Balmce engineer/Tomeister: Ingo Petry (1993) und der Cannes Classical Awad (1997) fiir seine Prcduc€r: Uli Schneider Einspielungen von Werken Sibelius'; mehrere seiner Neumm micrcphones:Stage Tec convertersiYamaha mixer; anderen Aufnahmen sind ebenfalls mit Preisen bedacht Genex MOD rccorder; Std headphones worden. Das Ensemble hat das gesamte OrchesteNerk von Digital editing: UIi Schneider Cover texr O Veijo Munomiiki Joonas Kokkonen eingespielt. Seit 1992 hat das Orchester 2001 English treslation: Kyllikki & Andrew Bmett zudem die Musik ihres,,composer-in-rcsidence" Kalevi Gemm ranslation: Horst A. Scholz Aho und anderer finnischer Komponisten aufgefiihn und FDnt cover illustration: Alix Dryden aufgenommen. Das Lahti Symphony Orchestra tritt regel- Typesetting,lay-out: Kyllikki & Andrew Bmett, m?iBig in Helsinki und bei zahlreichen Festivals aul Gasts Compact Design Ltd., Saltdem, BriShton, Englmd spiele fiihrten das Orchester nach Deutschland, St. Peter- Colour origination: JensonStudio Colou, Leeds, Englmd sburg, Frankreich, Schweden, Spanien, GroBbritannien, BIS CDs can be ordered from our distributors worldwide. Japo und New York. Ifwe hav€ no representation in your country, pleas€contacti BIS Records AB, Stationsviig€n 20, Ulf Siiderblom ist Finnlands ftihrender Opemdirigent. 5-184 50 Akersberga, Sweden 1957 unterschrieb er einen Vertrag m der Finnischen Na- Tel.: 08 (Int.+46 8) 54 41 02 30 tionaloper, an der er bis zu seinem altersbedingten Fax: 08 (Int.+46 8) 54 41 02 40 Ausscheiden 1993 geblieben ist; in den letzten zwanzig e-maili [email protected] Jahren bekleidete er den Posten des Chefdirigenren. Website: http://www.bis.s€ AuBedem leitete er ab 196'7 zahheiche Produktionen b€im O 2000& O 2002.BIS Rmords AB. Akersberga. Savonlinna Opemfestival. Dmeben war er Kiinstlerischer Leiter des Lahti Symphony Orchestra und des Helsinki Sinfonia Lahti has been supponed Philhmonic Orchestra. Die Freunde der finnischen Oper in this recording project by sind Ulf Sitderblom fift seinen unemiidlichen Einsau bei der Verbteitung der finnischen Oper zu Dmk veryflichtet. Auf Tournee mit der Finnischen Nationaloper hat er Merikmtos "/aia beim Edinburgh Festival und Kokkonens Die letzten Versuchuhgen an der New Yorker ,,Met", in Ziirich, Wiesbaden und Berlin dirigien. In Los Angeles hat Valolle avasin silmiit. J?iiil Ja smo, Aino-ooppera Aiti hymys, Ken oot neito? Ken oot, virka, Laski lapsen Jolla ompi l-BrJ.cp{ etl Numikolle. Sama kaiho, Silloin hiin kuuli kummastellen, Sma hehku, ENSINAYTOS Kuinka sykki, kuinka tykki Sama tume, Maa veheruii lapsen alla. Sma kaipuu, Sma ikuinen ikAv?i,- tr Alkusoitto Paivii nousi, luonto lauloi, Kuin on minulla teelii? - Lapsi nukkui. maa sykiihti. - tr Ensi kohtaus Lapsen luota maaemosla Viesti kertoi: Pohjolassa Puikki maalle koivunlaimi. Oisi neito, kaunis, nuori, Aino Ainon koivu, Ainon sielu. Solea kuin lehdon koivu, Heloita. helea piiivii, Siellai on kotini luona Vieno kuten aamunkoite. Ptiivaikirkas. Luojan piiive! Oma koivuni komea Nyt sen tiediin - lienet Aino! Katson, kuulen! Ympfillii Uhrilehdon siimeksesse.- Ilma, vesi, maaJa mefie Aino olet! - Aino! Aino! Syk.kii, tyktii. Miksi on tulena veri Jaa! - Sua etsin. - luonnon kanssa? Valolaine. tuoksulaine Kilvan lydden Tuli kevet, vedet aukes, Toinen toisensa lomassa. Miksi mun eloni mahla Lehti puhkes, maa viheni, Kailikialla, tu011a,taelle Rauhaton.ja kevatkuuma? Silloin sielussaheriisi Viire. syke, liiike, laulu, Miniikin norea nainen Luonnon suuri kevetkaiho, Keskellii palava pava. Talioisin kukalle tulla. Joka syntyj:i kysyvi, elon-mahla, Kevlit-mahla, Taitoin vaslan. taitoin toisen Afloitush elon kaiken. lkivetryv?i, Vien kotihin illan suussa, L?iksin Pohjolm perille Ikivoittava Peitan niilla vuoreheni. Etimehan, katsomahan, Valtasi lavean luonnon. Vuotan sulhoni tulevan. Oisko selvitystii fialla, neito nuori, Mina itse, Kuulostelen kevetydssli: Misse ifta tiedonteysi syd?imessa, Istun luonnon Aamunsarastus sydamen Oiti ldysi uuden aamun. Katson, kuulen. Vuottaen tuloa piiivain. Suvantolm nuoren kansan elossa Kuinka kaikki on Aurinlo tulevi kena, Jetin tuonne mets:in taakse. - Siellzi,tiiiill?i Rientevi sorea sulho. Itse lehtohon samosin Miki syke, suuren luomon Aurinko, ylinen ylkii. Kuuntelin kevah?inkielt?i, Syd:in lyo kuin syntyisseni. - Peiva kultainen, komea, Silta dercja kysellen. pei6. Silloin oli kaunis kevaitamu, Painu alas, minut Silloin sinun laulussasi Valovilkas, tuoksutaysi. Jotta suurehen syliisi Kaikui etsim?ini sevel, Aitini lctysi uhrilehdon, Sammuttaisin. uuvuttaisin Valon savel, elon sevel, Piiiv:in koittavan helossa kulki Rintmi palavan kaihon. Syntysavel olemuksen, Aitini tunsi. raikas ruumis Valon kaiho ja ikeve. Sykerunsas.onnentliysi, E Toinen kohtaus Jatka viela, Aino neito, Luonnon suuri laulun taimi Veinit Niin herAfit rinnassani Tahtoi vetreelle kukalle tulla. Jatkal Kaiken senkin, joka puuttui. Mine eidin kohdun kukka Jatka! Aino tr Kolmas kohtaus Synkiin ydn me valloitamme. En ma taikoja osanne. Riemuitse, Kalevan kansa, Lauloin rintani ilolle, Veinit Ikipiiiva sulle nousi! Lauloin auringon valolle, Vaikka Tuonelan ovelta Luomon suurclle suvelle Tempaisen syliini Ainon! tr Neljiis kohtaus Lauloin. Ken sa olet? Veinitl Miksi ottaisin viikisin, Kun voin saada suosiolla, Taina Vdinit Saada sukunsa kasistii. - Missli lienee Aino tytti? Ainut poika Luonnotiaren, Miksi on palossa sydain, Ainol Tuoss' on taittamansa vastat. - Aidin suonissaasuvi Veri kuuma, tunne tulta? Amol Voima, joka kaiken siittaa, Tiedan, tiediin! Liekai metsdhan samonnut Voima, joka kaiken sumaa. Uusi kev:it. uusi paive, Kuunnellen kevahiin kieltii. - Mine, suuren luonnon poika, Uusi valo, uusi laulu, Miniikin viisynyt vaimo Vasta olen kokonainen, Uusi voima on minussal - Nuomn, elvyn, Kun ma ldyden syntysanat Kuink' on lehto kaunis, tuores, KevAtauringon helossa. Luomon kaiken. Joss' on astunuma imas. Kun ma impena samosin Kuulin syntysi tainan. Kuink' on piiivli kuulas, kirkas, Kev?itlehdon tuoksuessa, Sa oot luontohon sidotu, Joss' on laulanunna amas. Suli rintani sorea Vaalilapsi maaemoni. Sieluni hopeinen laine Kaihoksi ja kuumeheksi, Tule, sulkeu syliini, LApi ilman lainehtivi Valon suureksi janoksi. Jotta yhdessa,kerallas Suuna luontoa syleillen. - Tuli jo sammuikin minussa, Ldyden kaiken tziydennyksen V?iinctlVainiil Maailman mahti, Jailellii on vain outo velke Itsessiini. Valta, voima Muistoista Ja unelmista. Aino Nyt on sulla vallassasi! Aino! Ainol Kay kotihinl Suo mun menna! Alistinhil suuren luonnon, Aino! V?iinii Veden, ilman, tulen, mannun. Viela en inehmomieltii Mulle luonto sun varasi. tr Viideskohtaus Johdatellut valtavoimin. Kuuletko kuminan maassa, Jouko Etsin hant?i,tuota yhr:i, Luomottden sydanlydnnit? Miksi huudat siskoani? Jossaoisi Pyha autere Miss'on Aino? Yil:1, Koko luonto lahjoinensa. Taina Pyhii sykinfi Nyt sen ldysin. Lctysin Ainonl Tuot' en tieda. AUa, Ainol Ainol Siinii sielu, Jossa luonnon Tuoss' on vastat. Tyttci poissa. Koko luonto kuulemassa. suurct voimat Nosti ilon, Suostu,suostul nosti surun, Jouko Nosti ikuisen ikaviin. Ainol Ainol Katso, tuolla Aino Sen.jos painan rinnalleni Sinihamonen vZilahti. Ela kosketa minuhunl Koko maailma on omani. Menen, noudm. Tunnen kuin sieluni sulaisi Minii ilta toimentaiysi , Taina Eliimiiksi, kuolemaksi. Jolla taival on takana, Miksi PaAsta! Peastal Sin:i aamu toivontiiysi, on Aino allamielin, Miksi Jolla taival on edessa. aatokset apeat? Aamu, ilta liittyneina Lapsil Lapsi! Alno Niin tuli lehosta Vaind, Jouko AiliI Kalevalan suuri urho. Heikko on emoni usko. Mua hiin pyysi, mua hiin vaati "Halla riedor, hiill?i taidof'. Taina Oma tietoni ylinniil Poski kalvas, kaisikylm:l. Jouko Painu riinne helmahanil Suuri Vaiinct! Taina povi, Mene jo hurja houreinesil Liimmin on emosi Taina Siell' on sykkinyt, palanut Et sa voita Vaiinemdisu, Suuri Vaincil Monet tuntehet salassa. olet nuori loitsijaksi. Jouko Siell' oot uinunut sinaikin Jouko Suahen py)si? Unelmaini tuutiessa. Vaan en nuori voittajaksi. Jelle uinuos, uneksil Taina Kalevalaisten kuoro Keno mulle, mista huolil Suahiin pyysi ) Kuka on sulho kulkemassa, Jouko Aino Vaftaurho astumassa? Kuljet kuin unessa,Aino. Aiti, Airil Riemuirserkol Sulho se ompi Vainiimciinen, Aino Taina Valon sankdi yleval UnessakolNiin, nAinunta. - Tuota aina oon halunnut: Miksi laine rimassani, - Olin leivo laulukieli, Sukuhunisuuna mieslll- Laikkyvainen, leikkiveinen? Joka pilvihin kohousi Jouko Jouko KevAtpaiivainpaistehessa. Suunamiesial Kuunnelkaatte I Kuunnelkaaft e! Riemuitsin Suvanlolansuurisuinen Kohta Vaind on tulossa Elosta ja keviiimestii. Veiskd Ainon Joukolas!a:) Koko heimonsa keralla. Maa sineni alla, Ennen heimoni heriitiin Ta:illii vuotan suurisuista. Taivas sineni yllai, Yllydn sotajalalle -. Vuottakaatte, katsokaaite Minli huoleton viilillii lauloin. Kotipellon pienmrella Silloin pilvien povesta Taina Suuren voittajm tuloa. Sukelsi kamala haukka. Joukol Joukol Taina Kiisi kohti. Aino Taatto auta, vaarat veis6! Min?l lensin lailla nuolen Veljytl Joukol Taatto, kaannaisovimoksi ! Kohti auringon valoa, Paivainkoittavan sylihin. Jouko .Jouko Sinne upposin ijaksi. Veli on siskon naitlajakin. Lappi ei sopuhun suostu !alittu. Herasin. Heimon piiiiksi on Suvantolan kanssa. Silloin kuulin. aamuilma Heimon voima on minussa Aino Helskyi niin kuin outo soitin. Tietoinensa, taitoinensa. Jouko! TAa unenil TAaikdosani? Kun ma nostan sodan suuren. Laho Viiin6 on tuhotiu. Jouko Taina Menel Menel Miksi oisi se osasi? Taina Sinaiet Veinda kukista, Taina Aino Han on luonnotrarcn porka, Kuule, poikal Kuule, kenonl Jolla mahti on vallassansa. Kultainen on rauha, sopu. - Lauloin ta?illaauringolle. Syntysanat luomakunnan. Kevehdlle. riemulleni. 25 Jouko Heijaa! Jouko Naisten houktoa puhettal Miksi on mieli riemunsorja, Vuoresta vetosen synty, Kuin on koivu kukkalatva? Tulen synty taivahasta, Aino Paiviin voima on dmassamme, Maras on m?irka, maita vanhin, Veljyt, auta siskoasi, Taim mahla on valloillm! Paju puita ensimmainen. - Ele mna Vainemitlle! Veinat Taina tr SeitsemAskohtaus Muistatko mitA enemman? Jollet rauhoa rakenna, Tule voitotta kotia! Viiinti Jouko T?istatie on Joukolahan, Tunnen syntyje syvie. - Aino Amahm asuntomaille. Tule voitolla kotia! Vninit Oon niin nuori nyt, kun lemmin, Luodun kaikki tuntenevat. Kun mun kaihoni palava Kaiken a1&aon salassa. tr Kuudeskohtaus Liiysi sen, mitA halusi. Tekijale yksin tietry. Jouko Miksi kumminldn epeilen? Tiistzi tie on Joukolahan, Eriis kalevalainen Jouko - Muistmpa ajan mokoman TastaiVaiinti on tulossa. Miksi viivyt ja odotat? Kun olin miesne kuudentena, Katson, kuulen, kummastelen. Ennen paiviin laskemista Seitsemainteniiurosna Mikii ilmassa ilona? Nuori Aino on omasi. Mist:i tuli lammin tuuli, Taiti maata saataessa, Mista mmussa sykinta? Jouko Ilman pielta pistzimessa, Taltuta ilosi, Vaind! Miksi metsiin laulupNi Taivon kmtta kaammassa, VieLi et oo Joukolassa, Akin riemuhun herasi? Aurinkoa auttamassa, Aino neidin aitan luona. Minulleko? Vaindllekd? Otavaa ojentamassa. Viiinii Taivasta Kalevalaisten kuoro Mitii lienet sa sukua? Kuka on sulho kulkemassa, V,iinit Valtaurho astumassa? Jouko Sen vdsin valehteletkinl Sulho se ompi Viiinemdinen OIen nuori Joukahainenl Jouko Peloton poika pAiv:in. Vninit Kun ei lie minulla mielta, Heijm! Jos liet nuori, viiisty tielta! Kysyn mielrii miekalrani? Jouko Jouko Kalevalaiset Tuolla kuulen Suvmtolu Vi$iit on miehen nuoruudesta, Viiisd, Veindl Vaisd, Vaind! Joukuvaksi, laulavaksi. Kumpi on tiedoissa v?ihempi, Iske maahan sortajasi! Ttrnnen kuin vihainen vina Se on rieltii vAistykdhiin. Jollet iske, eestiisiskenl Rimassdi talttuis, tyyntyis. Tuolta suuri sulho saapuu. Veinit Viiinit Tiiiillii vaain ja odotm. Mitiipa minusta ompi? Talttukaatte, huimat miehet! Aina oon aikmi elellyt En kalpojas pahoin pel?ime. Kalevalaisten kuoro Kodin yksillii ahoilla. Vaan en kanssasikatala Miksi on laine rimassani Lienet tiedoissa yleva. Lfi de miekan mitteldhctn. L?iikkyviiinen, leikkiviiinen? Lausu sytrtyjaisyviA. - Peiva se veet on peestzinynnii Jouko Joko vaikenet alussa? Vapaaksi altajAiden. Ken ei taistohon rupea, Sen minii siaksi laulan, T?irisy$, j?irk?ihytai Panen sellaisen urchon Maata alla Joukahaisen Sen sikiili, tuon tekiili, Vaivuta syvelie suohon! nutistan. LAevan nurkkahan Kalevalaiset Joukolaiset Kalevalaiset Joukolaiset Katso, Joukojo vajosil Auttakaatte, maa jiidsil Tuota kuulet? Iske, iskel Miki reele on mereli? Viiind suur' on loitsijaksi. Suur' on Vaind loitsijaksi. NaytA voimasl Kuule, Vainitl V?iind tuolla! Jouko tealle EipA Joukon mahi auta. Jouko, Jouko, miksi vaivut? Katso! Tuoll' on Joukolaiset Joko Viiind on pelossa, Jouko. Jouko, miksi et nouse? Ilkkumassa! Nauramassa; Hahaha}tahahahahal Jouko Laulutaistol Laulutaisto: Kosta heille. Vainii! Oi on viisas VZiiniimdinen, Tuki suu sen hurjm. Pydrrytii pyhiit sanasi! Laulutaistol Laulutaisto ! Annan lumahat lujimmmat, Viiinii Kaunehimmm kaaristani. - Jo nyt kersimys katosil Viiinit Sumaksesi sulle laulan Ahti, aaltojen asukas, Sen, min kerskut luonehesi. Luo tuuli, liihetii laine Laulan luonnon sonamahm Silmille taan utrm urhonl Suuren sulhon ilkkujata. Kal€valaiset Joukolaiset Jouko Vesi nousee! Auttakaattel Vesi nousee! Auttakaattel Ama kuulla, suurisuinenl Jo on valmis pyyteliiille. Tdjoa pilahin lahja, Kalevalaiset Joukolaiset Vaind. V:iin6, mef?i saastal Ela pient?ija pahinta! lie hiin Jo nyt sanldi heriisi! Mifi aikonevil Kalevalaiset ja joukolaiset Katsokaatte kaikki kansa, Hiin on kuulu laulajaksi Vain6. Veinit kuule meita, Missii tieto. misse hito! Onpa Joukokin ovela. S:i:lstiimeite, me hukummel Katsokaatte! Vuotelkaamme! Auta. auta Viiin?imdinen!

Veinii Jouko Jos nyt taitoni tajuat Pydrrytiijo lausehesil Taltuta vihaiset voimat Annan puneni pdahan. Vaiinainniitl loihtiessa. Viiinii Jouko Vuoren ukko, hamapafra, Annas tulla. Anna vadojen vavista: Ukko vmha? Jouko VSinit Annan kaunoisen heponil Luonto, valtavmhempani ! Nouse, niin kuin nousit emen V,iinat Tapio, Metsolan is?intlt, Minun nostatellessmil Anna honkien hajota! Tule luonto voiminesi Omm luontoni lisaksil Jouko Akka manteren alarnen. Annan kultia kypiirin. Maan tytto, manuen netl, Vaind Suman tuoda siskolleni. IEE-o-i1s4l Uklo ilmojen pir?ija, Voi sinua, voi minua, Astuos tulista tiedl Kohtalon poloista lastal S:ikehinen sailiihyfi, TOINEN NAYTOS Kalevalaiset ja joukolaiset Taivas reijiksi revita! Jo on suuttumus sulanut, Vetaiis verinen hursti tr Ensi kohtaus Jo nyt leppyi V?iinAmdinen. Taivahasta maahil asti Talttuu jo vihainen vimma. Aino Tem?in ilkiiin tuhoksi! Terve Vliiniil Terye Vaind! Vaivu suohon! Vaivu! Vaivu! Nousee metsii maftahestii. Tuli kevat, tuli toivo, Jouko Oletkin Vaind, aurinkomme! Tuli kevat, tuli kaiho. Auta, auta, Vainemiiinen, SinA mielemme alistat Tuli ikuinen ikava. Ano, pyyda, mifi mielil! Kuni piiive pitk?in talven. A-a-a-. Terve, tenel Koitti paivii, koitti riemu, Veinit Kaikki yhdymme sinuhun, Koitti piiive, koitti polte, Sinur p?iiistiinpalkiihasfi , Teemme suurcn rauhm liiton. Multa tuhoten sydamen. Jos sa amat ilmalleni TeNe, teNe! Omm siskosi sorean. Ikinuori Viiinemdinen, MinA vuotin aurinloa Jouko Tiefija ijanikuinen! Sulhokseni Ainon! Ainon! Tuli V:iincj, paivan poika. Viiinii Mina kafr in Viiinamoistii, Veinit Laula nyt kenalla, luonto! Jouko tuli tuwakseni. Suostu, suostu, niin lopetu Ala uusi, runsas kevatl Siitii taistelu kamala! Luontojen vihaisen vimman. V?iindn keviit, lemmen kevat! Jos jaiin auringon omaksi, ja joukolaiset Silloin tyydytys tulevi, Kalevalaiset Se mun polttavi tuhaksi. Sammuvi palava kaiho, Suostu!Suostul Jos jazin Viiinamdn omaksi, Rinnan polttava ikavii. Jouko Hankin polttavi tuhaksi. Kuunnelkaatte, kaikli kansa, Olenhm sun vallassasi Koko luonto on heremytl Kun ma lehdossakivelin Ota Aino! Otal Laulellen kevah?inkielin, Kalevalaiset ja joukolaiset Veinii Niin ma kaihoten uneksin Koko luonto on herannytl Jo on suuttumus sulmut, Kev:ityiista, haeilosta. Tuhkma vihainen vimma. Missa lienen ensi ydne, Tyynny, huja luonnon myrskyl Missii lienen morsiona? Taltu, taltu jo emoni! Ootko koivuni komea, Heloita helea paivel Sina minun syntypuuni, Nouse metse miittiih,ista, Taitettuna, maahan lyitty, Nouse! Lehv;it kuollehen koruna? Nouse Joukojo sinakin Ehompma entistiisi, Huokasitko, nuori koivu? Nousel Heriisimmekci molemmat Tanii kaunisna kev?ima Jouko Kuollaksenmre? Jo ma onneton osasin tr Toinenkohtaus Kuulen keen kukkuvaksi Niitr olet synkke. Haasta miesi! Toivon sulhoni tulevan. Saitko voiton? Saiko Veinii? Ainikki Lyhyt on y6ni valomnsas Aino Ainol Ainol Kuule! K?ikil Kiien kukunta-ajalla Elii raatele minua! Ensimmiiinen kiiki lehdossammel Amastmi vuotellessa. Kerol Taistelitko? Kuulel Lyhyt on ydni valonkiiyhii Ainikki Aino Kaen vaienta-ajalla Kuinka taistelun lopetit? Sinii kultainen k?ikeni! Oman kullan kainalossa. Ootko viesti uuden onnen? Aino Jouko Onko Jouko voittanunna, Sine pienest:i iloirset, Jouduin tappiolle Koska luonto on ilossa? Mine etsin suurempata. Taina Ainikki Aurinkoa, valkeutta. Tappiollel jo Tuolla toinen kukahti! Ainikki Aino Kolmas! Neljas! Aurinkoa? Jouduit tappiolle! Katso. koko laulupNi Aino Keralla heleiin paiviin Taina Hanta vuotanhan yh:iri. Meidan lehdossa laulMl Miss:i heimomme, viikemme, Ainikki Joka taistohon ehaitti? Aino Jo on sulhosi tulossa. Haasta! Virka! Kukkuos kultainen kiikenil Aurinkosi. se on Viiinii. Kuku aamuin kuku illoin, Jouko Hiille luonto on k?isisse Kenan keskip?iiviilliikinl Viiinii heimoni lumosi. Kuin on maailma auringolla. Kultainen kikeni! Oma heimoni lupasi Hiin sun niiki, h:in sun viekin. Itsensajo Viiinamdle. Ainikki Aurinlo h:im?ir:invoitti, Taina Kuku riemu rintahani, Vaind voittaa Joukahaisen. Jos on heimo Viiindn luona, Kuku lempi lemmelleni, Jos hyvallii tai pahalla. poloinen? Kuku onni Joukolallel Miksi r?i?illzisa Aino Millii maksoit lunnahasi? - Aino Vaiti! Vaili! Jouko Oma siskoni sorea, Elii lyd sa lyctdyn mielta, Minii onneton lupasin Kuuntelen iloa me(s:in S:irje slir.jetynsyd?inte. Koivussani, rinnassani. Annoitr Aino siskoseni. Viikon vuottelin k?ikeii, El Kolmas kohtaus Taina ja Ainikki Kuulin keen kukunnan - Annoit Ainon! Kuta kuuntelen enemman Taina Aino Sirii mieli raskahampi, Lapset, lapset, tuolla Jouko. Jouko! Jouko! Mieleni meni pahaksi Voitettu vai voittajana? Sano, valhettelet! Syd?lnsytta mustemmaksi. Taatto auta! Ethiin luvannut minua? Ainikki Aino Eth5n? Ethiin? Miu hupsu sa valitat? Aili! Aiti. ellds Veljyt pdka! Kiiki on naisen onnenlintu, Taina Miiitkin siskosi sydamen. Ennustaja on suvelle. Vuota. kuule Joukon viestil Jouko Aino Miksi on mieli tulta uynna, Voi siskoni, voi emoni, Miks' en kuollut kuusiiiisne, Intoaja innostusta? Mine oon heimoni tuhonnutl Miks' en onneton lepiijii Kayh:in meidan keskellemme Alla numen nukkumasssa! Peloton poika peiven. Taina Kuulematra, tuntematra - Ei oo syyta voivotella. Ainikki Ilon aika on tulossa. Ainikki Kuulel Kuulel Viela peiviisi tulevi! Mike laulu on lehossa? Aino Mike laulu kanlGhilla? Voi iiiri! Joukol Aino Kuulel P?iivepainuvi merehen, Jouko Sinne vaipunen minlikin. Taina Aina nainen iemuitsevi Tuota kuulen ja iloitsen, Voitetulle voittajasta. Ainikki Se on Viiinij joukkoinemme. Min:l oon voitettu, tuhottu, Uusi piiivesi tulevi! Toisen voiman, tahdon alla. Ainikki Taina Paloi povessa minunlin Suuri sulho on tulossa? Tassii kman hziiipukusi, Suuri kaiho ja ikzive. Tulkaatte iloisetimmet, Itse Kuuttuen kutomm. Piiat kaikli kmanolle. Aino Kun ma nuoma neitosena Sinullakin,veljytl Kuljin numia isoni, Tuli Kuutd vastahmi, tr Viideskohtaus Jouko Taikakugasta kutoen. Min,ikin tavoitin suufra. Piiat Mulle antoi sen omaksi. Veind ei minulle ma, Mikii on laulu? Mik' on riemu? Tulin siiihkyen kotihin. Mitii sieluni kysyvi. Mike raikuna salossa? Liiysin sulhoni komem. Siksi l?ihden. Veiniimdinen! Katsokaattel Pesin uhrihhtehell?i Tere, Vaind, oi, teruel Aino lmmen ruumihin sorean. Tuolta ahoa astelevi Viivy, veljyt! Hyviistit samalla heitin V:iinii kmsamme keralla. Jouko Neiden varlalon sulolle. Suuri sulho on tulossa. Miss?ion iloja muilla, Puvun kannoin ha?ipidoissa, VAiniil Siellii on suruja mulla. Olin kukkma talossa. Ainikki Anna, etsin loitommalta Nyt sen amm ma sinulle. VAind tulevi, Kaiken, jonla jo kadotin. Kalevalaiset ja joukolaiset Sulho tulevi. Kuka on sulho kulkemassa, Aino tr Neljiis kohtaus Valtaurho astumassa? Airi, paastaiminur! Sulho se ompi Vainaimdinen, aiiri, Taina Aiti, julma. Peloton poika pAivan. nyt oot mulle Sinne poikdi katosi. HeU@l Katso eessiisirukoilen. Korvanneeko Vtiinti kaiken, El:i mna Vaindmitllel Mika on laulu ilmassani Minka rydsti jo minulta? Leikkyvainen, leilft ivainen? Haet on tulossa! Sulho tulossa! Taina P?iiva veet pii:ist:inyma Oma tyttini komea, se on Lapsi raukka, Alta jaiden valloilleen. Nyt sun puen pulmuseksi Et tajua parastasi. Omm sulhosi varalle. HeUal Ainikki Heleijaal V,iinat Miksi itket, Aino sisko, Kussa seisoit, peive paistoi. Tiedatko, mite oot mulle? Kuulun sulhon saadessasi? Kussa istuit lumosit lehdot kukkimaan Selitys kysynnan kaiken, Kussa lauloit. heresi helke heilimaen. Elon selvitys ihana. Aino Sine siunattu eliime, Mina suhoksi odotin Taina Vanleus, vapaus suuri, Aurinkoa nousevata.- Terue, suuri Viiiniimdinen I Pyha atroitus, Ainikki V,iinit PyhA aavistus Kuule, katso, Vaintin tiella Tefle sullel Syvimm?istzi,korkeimmasta! Metsan suuil lintupNi Tene teille! Sinii siunattu elamel Laulaen lehahi tanne. Tene sulle. Aino nuorl. Mita olen, mite lienen? Sinii toivoni, ilonil Koko luonto on minussa, Taina Joko vuotitkin minua, Valot, varjot on minussa, Koko metsii on ilossa, Kun oot juhlavaattehissa? Heikkous, t:mo, Puut ne laulavat salossa, Kaikki suuret luonnonvoimat, Linnut Iaulavat lehossa! Taina Lausu, lapsi, laulajalle Kaikli pieninkin, mitaton, Kansa Teflehdys sydamen t;iysr. Jonka syrjehen sysaatte, Miks' on mieli riemunsorja, Se on minusta palanen. Kuin on koivu kukkalatva? Vninit NdymA seison sen edessii, Paiviin on voima innassamme, Olet vaiti. neito nuon. Maailman suuren kaikkeuden luonto Taim mahla on valloillaan. Vaiti kuin ihana Jok' on ihmisen omana. - Heijaal Ennen auringon luloa. Min?i, aina kaipaavainen, Miks on mieli tulta tliynnii, Aino Toivon keEil li,ytav?ini ja Intoa innostusta? Vaiti kuin jmoinen kukka Rinnalleni ihmislapsen, keskellemme Kayhiin meid:in Paiviin poltlavan edessa. Jonka kaiho ja ikeve paiv?in. Peloton poika Vaind! Vaindl P{asd minutl Oisi suuri kuten mulla. Ele vaadi n)1 minua Silloin silmlini osasi tr Kuudeskohtaus Omaksesil- Sinuun, Ainol Lapsi! Lapsi! Nais€t Viiinit Sina et tede, Heleijaal Lapsi, nousel Minke ikuisen ikav?in Kussa kuljet numi notkui. Oler kuin dka metsailintu, voisit teljeta minusta, Heleijml Jonka onaissa kitehen Jos sa rinnalleni suostut. Kussa seisoit paiv?ipaistoi, Tunnen sen sydiimen lydnnit. Kussa istuit lumosit lehdot kukkimau, Miksi ilkailer edessai Taina Kussa lauloit, herasi helke heilimiien. Vapauden laajan ilman, Pyhat on sanasi, Viiinit. Heleijaa! Jonla aukaisen sinulle? Janon jo heretit meissa. Jo on sulho saapumassa. Viiind, laula meille! Aino Heleijaa! Lciytiinet ehomman toisen Kansa Sulho suurin sankileista; Joka on sulle rakkahampi. Laula, laula nyt ilosi Kun oot tullut, taloon jaAnet ainiaan. Mina oisin, arka lapsi, Meille kaikille iloksi; Ku oot j?i2inyt, heratat mielet heilim:iiin. Joka unesta heresi Ole kuin suuri maaemosil Kussa kuljet. numi notkui. Ja nyi itkevi valossa. 3l Avaja riemun runsas vifra, Aino SinA liekki oot ihma Povessasilainehtiva! Miksi Eatelet minua? Murunen valosta tuosta, Koivu on sieluni Viiinb sorea! Jota kaihoni kysyvi. Laulua povi taysi. Vdinit Sinut luonnossa tapasin, Ihmisisse, ibessani. Laulu, juhlaisa eliimiin virsi, Sinun koivusi komea! Nouse nyt ylemma, nouse, Kuten taivon taikalintu, Siis on sinulla voima, Kuten aurinko merestai, Pyhat siipensa avasi, Jolla sointunsa herat:it! Valaise ihma maailma. Vuot6vi kelEan tuulen AiDo Nostavm sen korkealle, Suru on kaiken syntysma. Jolla sointunsa heratan? Josta ilmojen povelta Surusta iemu on kohonnut. Ihmisillekit iioksi? Maailman kaikkeus niikyvi. Kuule luonto, kuule luonto; Suruksi koko suvulle. - Mutta miste soitin? Mista ldyd?in Kuuntele savelu tuota, Laulun suuren soinnuttajm? Viinit Jota kaikli voi tajua. Luonto, valtavfl hempani, Anna t?innekutriasi, Soitto, sa sydiimen kieli, Osoita minulle keino, Niille soittimen rakennan. Kiruottaja, nostattaja, Vapahda, pelasta meid?it, Anna poikasi ketehen Aino Jotka tuskalla kysymme Sykkivan sydAmes soitin. Tuossa, ota, ota ota; Puhuitko minulle koivu, Anoitusta elon kaiken. Veinit Sinii kaunehin lehossa? Sydzinhelmiksi sulavi, Nyt et sa v?ilttiine minua. Sinussako, solja koivu, Kyyneleiksi kuultaviksi. Soitan sinun kielilasi Liiydzin auvon auttajani? Elon vankeus katoovi. Syd?imeesiriemun kaiken. Kuin oot sorja, lehv:irunsas, Alta tuskan puhdas sielu Jo oot soitin valmis, valmisl Kohti Kuten neitonen sorea taivoa kohoopi, MikA lie nimenii sulla? Vuottain sulhon syleilyst?i. Josta kaikkeus tr,ikyvi. Kannel, kannel on nimesi; Painu tanne puoleheni, Kaikkeusl Muuta muotoa minulle Kansa Aino Soittimeksi, Kannel! Kmnel! Kannel! Lenn?in,lennanl Maaemoni syd:imen ii:inin Vdinat Tunnen niin kuin siivet saisin. Helskyta hereille mielet. Kiidan, kiidiin Tule, kmtele, toveri, Muutu, vaihdu! Muutu, vaihdu! paiven Niin sun heriitZinunestal Kohd valkeutta Sylista emoni suuren Suuren Miksi on soitto synkan vieno? auringon sylihin! Nosta sinut luonnonlahjan. Soitto on suruista tehty, Kansa Kansa Murehista muovaeltu! Mik?i ilmassa ihastus, Teyte taika: Soita soitto, Sekii onkin s?ivelesi Suunnaton ja kuolontyyni, Anna koNin kuullakseme Luonto? - Mika rauha on minussa, Syntysiivel ! Tayte hika! Oi sina pyha ikeve, Kyynelrunsas ja loputon? Kaipaus Veinat inehmomielen, Katsokaatte, koko luonto OIet vaiti! Mine heikko Sydiintai siirkev:i savele Taalle yhtyvi yheksi Ilon suuen kynnyksella, Loyda en siloja troita, Sointuessasuuren soiton! Alku kaikelle Joilla luon sun laulmahm. ilolle. Nouse, nouse kmtelosta, Laula mun suruni soitto! Aino Me$e laulava leviihti? Kun on yd on luonto vaili, Aurinkoni ! Aurinkonil Veiniin soitossa tajusin Silloin kaiho, kumma polte, Omi suuri, tuskm t?iysil Koko rintani ikiviin. Ikuisen ik?iven ruli Tule, sulje mun syliisil Vtiiniin soitto. Veindn p:iiva, Teille dnnassa elevi. Aurinkoni! Aurinkoni! Sir?ikdodorin aina. Siit?i sointunen minakin. SitA vuotin kevatydni, Kun sen kuulet, vaiti kulje, tr Seitsemdskohtaus Seka aurinkonil Kuuntele sydAmeskielte. Ei! Se on Ainon, Ainon kieltii. Veind Vielii on paiviini tuleva MikA on sykinta maassa, Miksi soitto on samea. Tuolta auleren takoa, Ilmassaja kaikkialla. l@nut? Kuin ois riemu kesken Meren nukluvan svlista. Y[a, alla, vtue, sykel Viiinitja kansa Heriittden luonnon kaiken. Aamu jo tulevi! Aamul Aino, Aino on kadonnut! Minunlin poloisen riemut. - Tuolla ensi valonhaive Ainol Ainol Tuli Vainii. koivun lauloi. Meretr kohdusta kohosi, Ainon lauloi soittimeksi. Heriisi lavea luonto! Taina Kun hiin kielihin kajosi. Tuolta sulhoni tulevi! Ainoni! Lapsenil Minunkin rintani vririsi. Luokses rienn?in,luokses rienniinl Ainikki Kun hiin surua ylisti. Tame heiran helyt, helmet, Missa piilet, Aino sisko? Tunsin, han minusta lauloi. Kaikli kuultavat koruni. - Tuolla aivan paivan alla Viiinii Kun han riemua ylisti, Meren neitoset heriisi. Nyt ma ruskansa tajuanl Tunsin, ette siivet saisin. Joita kaiholen odotin. Auinko, ylinen ylka, Taina Lensin, lensinl Kumes hehku, Nouse jo meresti, nouse, pakoita, Ainol En sua Viiindn sielun kuuma polte Sulle aukaisen sylinil jyviini; Oma kultainen Tuhosi iloni kaiken. - Joudun! Joudunl Ainol Suku ei minua saali. Kuoro Kaikki Viiind ei minua sii;ili. Aamu amasl Ehike?imme! Rientek?i?immel Minne koito ma pakenen? Aurinkoinenl Eess:i aukea ulappa. Av@uden auvol tr Viilisoitto Ylla kuultava sinewii. Alku kaikenl Jalm aila aari maailman, tr Epilogi Jossaihmiset asuvi. - Aino Eesse loistava vapaus Polta kaik:hi rinnm kaihot, ikav:i! Aino Sylissa avdm luonnon. Sydmen sammuta Aava meril - Jos ma vaivun aallon alle, Ota minut aurinkoni; Oi sinii sydzimenpolte, Nousen sielta peiven kanssa Aurinkoni! Auilnkonil Sorasointu kesken rauhan. Oman sulhoni sylissa, Miksi ei poloisen mieli Kera aamuaudnkoisen. Tyynny, taltu kuin ulappa, Aiti, sisko, veljyt, heimo, Joka ydssa ny! kuvaapi Kun te kuljette lehossa Kalvohonsa kaikkeuden? Paivan poltlavm helossa. Miksi on levoton aalos, Kuulene valosta piiivan Rauhaton, kun ympiirillii Minun laulavm ilolla. l3 The Leitmotifs in Aino . Aizo-oopperan johtoaiheet . Die Leitmotivein Aino

Amo. . .

-. t G Veinct. .

Jouko . .

Taina . .

Ainikki.

Etemal longing / Ikuinen ikiivii / Unstillbare Sehnsucht. .

Brighr da) / Helea paivii / Heller Tag

Heat haze / Kirkas auer / Flinende Hitze

The joy of spring / KevAtilo / Friihlingsfreude ......

The sun / Aurinko / Die Sonne . . .

Exclmation /Huuto /Ausruf . . . .

Youth/Nuoruus/Jugend ...... ra-- i-F -

Kantele/Kannel/Kantele ......

Music-making / Soitto / Musizieren Binh/Syntlminen/Gebun .....

The throb of nature/Luonnon sykintd/Das Pochen der Natur

Deslruclron fumio / Zerstiirung.

A$ akening/ Herti:tminen/ Eru achen.

The birchtree/Koivu/Birke......

Luonnotar (Spirit of nature / Naturgeist).

Thesea/Meri/DasMeer......

Daybreak / Piiviin nousu / Tagesanbruch