Käyttökelpoinen Keskiaika Historiakulttuuria Nykypäivän Ulvilassa Ja Raumalla

35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Leena Valkeapää Käyttökelpoinen keskiaika Historiakulttuuria nykypäivän Ulvilassa ja Raumalla

The usable Middle Ages – contemporary history culture in Ulvila and Rauma towns

This article examines the local public history culture Julkinen ja paikallinen historiakulttuuri (Geschichtskultur) of two towns, Ulvila and Rauma, situated in south-western Finland. Although both Me kaikki tuotamme ja kulutamme historiakult- are originally medieval towns, their historical back- tuuria. Historiakulttuuri on aikansa nykykulttuu- grounds are quite different. Ulvila was re-established ria, joka muuntuu jatkuvasti ja saa erilaisia ilme- as a town in the year 2000. Rauma, on the other nemismuotoja. Historiakulttuurin menneisyys- hand, is widely appreciated for its rich and long tulkinnoilla rakennetaan käsitystä itsestä, omasta urban cultural heritage. The medieval past appears elinpiiristä ja maailmasta. Se on tärkeä osatekijä to be quite useful for these towns. Several local identiteettien ja imagojen muodostumisessa, pu- institutions such as the municipality, municipal tour- hutaan sitten yksilöistä, paikallisuudesta, valtioista ist agencies, congregations and societies produce tai kansainvälisistä ilmiöistä. Historiakulttuuri on various types of representations of the medieval myös kulttuurihistoriallinen ilmiö, jonka muutos past. This article considers web sites, leaﬂets and avaa nykyhetken lisäksi menneisyyteen suuntautu- medieval festivities as interpretations of the meaning via kysymyksiä (ks. Sivula 2002). Tutkimussuunta- and importance of the past. For example the age of uksena historiakulttuurin tarkastelulla on juurensa the town and the ﬁrst town charter are considered etenkin saksalaisessa (Geschichtskultur) ja anglosak- as important pieces of evidence of the special nature sisessa (public history) keskustelussa.1 of the place. In Ulvila, where the medieval town has Hannu Salmen historiakulttuurin jaottelu an- totally disappeared, a connection with the so-called taa kuvan ilmiön monitahoisuudesta. Hänen mu- medieval heritage is regarded as a central part of the kaansa historia näyttäytyy nykyisyydessä muistina, town’s image. It is obvious that an urban, medieval kokemuksina, käytäntöinä, artefakteina ja hyödyk- past is deemed more valuable than a rural or indus- keinä. Alue kattaa asioita muistoista maisemako- trial past. In this sense, the popular and somehow kemuksiin, seremonioista muistomerkkien kautta innocent use of the medieval past could be seen as elokuviin (Salmi 2001: 137–149). Peter Arons- “politics of the past”. sonin määritelmän mukaan historiakulttuurin muodot mahdollistavat yhteyden menneen, nykyi- Keywords: history culture, medievalism, cultural her- syyden ja tulevaisuuden välillä. Hän myös erottaa itage, medieval stone church toisistaan historiakulttuurin ja historian käytön käsitteet: ”Historiakulttuuria ovat ne menneisyyteen viittaavat lähteet, artefaktit, rituaalit, tavat ja selitykset, jotka tarjoavat mahdollisuuden sitoa yh-

79 35: 2 (2006) ss. 79–91

teen mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus. Poikkeusta- tutkimuksiin (Kalela 2000: 37–39; Sivula 2006: pauksissa tästä yhteydestä muodostuvat tulkinnat 45–47, 135, 420). Paikallisten tulkintojen kan- ovat suoria ja ehdottomia. Historian käyttöä ovat nalta varsinkin suuret paikallishistoriateokset ovat ne prosessit, joissa historiakulttuuria aktivoidaan tärkeässä asemassa. muovaamaan selviä merkitystä luovia ja toimin- Käytän ilmausta julkinen ja virallinen, vaikka taan suuntautuneita kokonaisuuksia (Aronsson kyseessä eivät ole viralliset tulkintaehdotukset si- 2004: 17, käännös Valkeapää). ten, että ne olisivat jollakin tapaa ainoiksi oikeiksi

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA Historiakulttuuri avaa näkökulman siihen, tulkinnoiksi julistettuja. Julkinen historiakulttuuri miten menneisyys tai historia hahmotetaan ja on on vain omaksuttavaksi ehdotettua, ja on vastaan- hahmotettu, miten se vaikuttaa ja missä näkyy, ottajan vastuulla, hyväksyykö hän ehdotuksen. miten sitä käytetään. Historiakulttuurin tarkaste- Katson kuitenkin, että eri tahojen ehdotuksilla lija voi ajatella nykyisyyden koostuvan kokonai- on erilainen painoarvo. Kaupungin kotisivut ovat suudessaan menneisyyden jättämistä jäljistä. Niille viralliset siinä mielessä, että niillä on ainakin jon- taas annetaan eri aikoina erilaisia merkityksiä (ks. kinlainen totuusauktoriteetti. Yksittäisen lukijan esim. Sivula 2006: 482–497). Historiakulttuurin lähtöoletukseksi voi arvioida, että julkinen ja vi- hahmottamisessa auttavat Anna Sivulan käyttämät rallinen ovat totta ja ettei esimerkiksi kaupungin käsitteet jälki ja tulkinta, joista edellinen on peräi- sivuilla syötetä tietoisesti keksittyjä asioita. Julki- sin Marc Blochilta ja jälkimmäinen on artikuloitu sen tiedon ei myöskään odoteta olevan viihdettä Paul Ricoeurin avulla (Sivula 2006: 30, 44–46, vaikka faktoilla voikin leikitellä, kuten ”Ulvilan 571–572). Historiakulttuuri jakaantuu tällöin ystäväkirja” osoittaa (kuva1). Jonkinlaiseksi mark- ihmistoiminnan säilyneiksi ja säilytetyksi jäljiksi, kinointipuheeksi kaupungin kotisivut tai matkai- jälkiin perustuvia menneisyystulkintoja tuottavak- lun informaation moni lukija toki ymmärtää. si ja ylläpitäväksi toiminnaksi, ja lopulta tulkin- Artikkeli perustuu vuosien 2005 ja 2006 ainoiksi, joita voi tarkastella jälkinä oman aikansa kana kerättyyn aineistoon. Kokosin vuoden 2005 historiakulttuurista. Tulkinnat voivat olla jo omak- Satakunnan Kansasta ja Länsi-Suomi -lehdestä Ul- suttuja tulkintoja menneisyydestä tai ehdotuksia vilan ja Rauman menneisyyteen liittyvät tekstit. omaksuttaviksi tulkinnoiksi, jäljet taas voivat olla Kaupunkien internet-sivut analysoin vuoden 2006 melkein mitä tahansa, minkä tulkitsija voi omas- alkupuolella. Samalla olen kerännyt myös paikka- sa nykyisyydessään havaita (Sivula 2006b). Samaa kuntiin liittyviä esitteitä ja lehtisiä. Kesällä 2006 kohdetta voi, ja on usein syytäkin, tarkastella kai- osallistuin Rauman Pitsiviikoille ja keskiaikajuhliin kista kolmesta näkökulmasta eli jälkenä, tulkitse- Ulvilassa. Keskityn artikkelissani erityisesti Ulvi- vana toimintana tai tulkintana. laan, jossa tietoisuus paikkakunnan keskiaikaisesta Tutkimukseni on ehdotus paikallisen historia- menneisyydestä saa aikaan runsaasti toimintaa, jäl- kulttuurin tutkimiseksi. Artikkelissa vastaan kysy- kiä ja tulkintoja, mutta tuon esille myös tilanteen mykseen, miten jo keskiajalla kaupunkioikeudet Raumalla. saaneet Ulvila ja Rauma hyödyntävät paikkakunnan omaa keskiaikaista menneisyyttä julkisessa Ulvila ja Rauma – lyhyt historia historiakulttuurissa. Kyse on siis siitä, millaista imagoa ja mielikuvaa paikkakunnalle pyritään ra- Vuonna 2000 kaupunkinimityksen ottanut Ulvila kentamaan omaksuttavaksi ehdotetulla tulkinnalla sai kaupunkioikeudet ensimmäisen kerran vuonna menneisyydestä. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät 1347 (Lehtinen 1967; Suvanto 1973). Ulvila oli paikkakuntalaisten henkilökohtaiset omaksutut ensimmäinen Satakuntaan perustettu kaupunki. Se tulkinnat menneisyydestä eli esimerkiksi se, min- oli vilkas, kansainvälinen ja sijaitsi edullisella pai- kälainen sija menneisyydellä on asukkaiden elä- kalla suuren Kokemäenjoen vesistön suulla. Vielä mässä ja onko varsinkin keskiajalla mitään osuutta kaupunkioikeuksia ja nykyistä kirkkoa aikaisempi ulvilalaisessa tai raumalaisessa identiteetissä. on Liikistön kauppapaikka ja hautausmaa, jonka Rajaudun tarkastelemaan paikallisten toimijoi- sisältö ja merkitys ovat edelleen tutkimuksen- ja den tuottamaa julkista ja virallista omaksuttavaksi keskustelunalaisia kysymyksiä (esim. Jäkärä 2003; ehdotettua historiakulttuuria, erityisesti viittauksia Haggrén 2004). keskiaikaan ja keskiajan representaatiota. Paikallis- Ulvilan asema alkoi heikentyä kun sen merikel- tasolla omaksuttavaksi ehdotettua menneisyyden poisuus huononi maan vähitellen kohotessa. Lo- tulkintaa ei aina rakenneta ammattimaisen histo- pulta Ulvila menetti kaupunkioikeutensa samalla, riantutkimuksen sääntöjä noudattaen, mutta usein kun kaupunki siirrettiin lähemmäs rantaa ja perus- tulkinta perustuu ainakin jollain tavoin historian- tettiin Björneborg eli Pori vuonna 1558. Ulvila ei

80 35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Kuva 1. Ulvilan kaupungin kotisivuilla oleva Ulvilan ”ystäväkirja” mukailee ulkonäöltään vanhaa pergamenttia mutta vastaa sisällöltään koululaisten ystäväkirjoja. Siinä mainitaan esimerkiksi, että Ulvila on ”syntynyt kaupungiksi kuninkaan käskystä 7.2.1365”, ”mieluisin oppiaine: historia” ja ”soitan: keskiaikaisia soittimia.” Kuva Ulvilan kaupunki, www.ulvila.ﬁ. Picture 1. On the Ulvila town website there is a “memory book” page designed to look like an old parchment with a content similar to the popular memory books of school girls. The page mentions, for example, that Ulvila “was born by the king’s order on 7 February 1365”, and adds things like “My favourite subject: history” and “I play: medieval instruments”.

tietenkään kadonnut mihinkään, mutta kaupungin en ja keskiajasta jääneiden jälkien perusteella. paikka autioitui vähitellen, sen rakennusten perus- Kaupunkioikeuksien menettämisestä huoli- tukset ja tieverkko hävisivät maanpinnan alle ja alue matta Ulvila oli vauras pitäjä, jonka alueella oli otettiin viljelyskäyttöön (Salminen 2000: 24, 48). monia kartanoita ja tuottoisia lohikalastusapajia. Ulvilassa on siten keskiaikaisen kaupunkikautensa Seurakunnan hallinnon kannalta Ulvilan asema peruja aivan nykyisen keskustan ytimessä koko- Poriin nähden oli jopa hallitseva, sillä Porin kau- nainen mennyt maailma, uponnut kaupunki, jon- punki- ja maaseurakunta olivat Ulvilan emäseu- ka vain mielikuvitus voi rakentaa olemassaolevien, rakunnan kappeleita 1920-luvulle asti (Innamaa maankohoamisen osittain muuttamien maamerkki- 1968: 479–480).

81 35: 2 (2006) ss. 79–91

Teollistuminen näkyi ja koettiin Ulvilassa suu- Ulvilan tapaan, eikä kaupunki myöskään palanut rena ja nopeana muutoksena 1860-luvulta eteen- 1600-luvun jälkeen. Vanhan Rauman rakenne päin. Runsas maaton väestö siirtyi töihin Ulvilan pohjautuu paitsi 1600-luvun lopun asemakaavaan, ja Porin tehtaisiin ja paikkakunnalle muutti paljon osittain myös keskiaikaiseen järjestykseen. Lopulta väkeä. 1890-luvulta lähtien alkoi Arthur Hellma- Vanha Rauma välttyi myös 1800-luvun ruutuase- nin nahkuriliikkeen ja verstaan kasvu paikkakun- makaavauudistuksilta ja 1960- ja 70-lukujen pur- nan suurimmaksi tehtaaksi eli Friitalan nahkateh- kuvimmalta. Vuonna 1992 saatu Unescon maail-

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA taaksi (Innamaa 1968: 98–101). Ulvilaan syntyi manperintökohdestatus teki Vanhasta Raumasta suuri tehdastyöväestö, samoin suurien tilojen ja ehkä Rauman kansainvälisesti tunnetuimman kartanoiden työntekijöiden määrä oli melkoinen. matkailuvaltin. Ulvila olikin nousevan työväenliikkeen vahva alue. Ulvilan väestön poliittinen jako näkyi jyrkimmil- Keskiaikaa nykyisyydessä: lään vuonna 1918, kun papiston antaman selvi- jälkiä, toimintaa ja tulkintoja tyksen mukaan valkoisten puolella taisteluihin osallistui 38 miestä, mutta punakaartiin kuului Seuraavassa tarkastelen julkisen keskiajan käytön noin 1500–2000 henkilöä (Innamaa 1968: 324). konkreettisia ilmauksia. Minua kiinnostaa erityi- Rauma sai kaupunkioikeudet vuonna 1442. sesti se, mitkä menneisyyden jäljet ovat 2000-lu- Kaupunki perustettiin paikalle, joka oli kaupanteol- vulla saaneet osakseen erityistä huomiota Ulvilassa le edullinen ja jolla siis oli jo vanhastaan kauppa- ja Raumalla. Millaista historiaa näissä kaupungeis- paikka. 1400-luvulla fransiskaanit perustivat Rau- sa ehdotetaan omaksuttavaksi ja millaisten jälkien malle luostarin, jonka Pyhän Ristin kirkko toimii perusteella? Poimin keskiajan käytöstä kolme aihe- nykyisin kaupunginkirkkona (Lähteenoja 1946; kokonaisuutta: keskiaikaisen kaupunkistatuksen Suvanto 1973). merkitys siten, kuin se ilmenee kaupunkien omilla Rauman tärkein elinkeino oli merenkulku, kotisivuilla, keskiajan havainnollistaminen juhlis- mutta kaupungin vaurauteen vaikuttivat paljon sa ja matkailussa ja lopuksi kirkon ja seurakunnan kruunun säädökset siitä, milloin kauppaa sai har- merkitys siteenä keskiaikaan. joittaa, millä tavaroilla ja miten. 1700-luvulla kau- Lähestyn aiheitta paikkakunnalle tulevan mat- pankäynti oli rajoitusten puristuksissa hyvinkin kailijan kannalta. Ensin tutustumme kaupunkien näivettynyttä ja kaupunki köyhä ja pieni. Kaupun- nettisivuihin ja muuhun informaatioon, seuraa- kia ei kuitenkaan koskaan lakkautettu ja siirretty vaksi saavumme paikalle ja katsomme mitä on toiseen paikkaan kuten Ulvilaa. Sillä oli aina oma näkyvissä, lopulta päädymme tunnistettavimmin raati, sitä ympäröi tarkasti hoidettu kaupungin tul- keskiaikaa ilmaisevaan paikkaan eli kirkkoon. Käy- liaita, siellä asuvat porvarit harjoittivat kauppaa ja tetty aineisto seuraa tätä lähestymistapaa. merenkulkua mahdollisuuksien rajoissa ja kaupungissa toimivat myös eri alojen käsityöläismestarit Kaupunkistatus (Lähteenoja 1932, 1935, 1939; Jokipii 1974). Merenkulun nousukausi Raumalla sijoittuu Ulvilan kaupunki perustettiin ensimmäisen 1800-luvulle. Vaihe näkyy Vanhan Rauman talois- kerran jo v. 1365. Keskiaikaisesta kauppakau- sa, joista monia korotettiin, laajennettiin ja koris- pungista on vuosisatojen saatossa kehittynyt teltiin varsinkin 1800-luvun loppupuolella. Vanha nykyaikainen ja viihtyisä puutarhakaupunki Rauma sai tällöin nykyisen ilmeensä. Rauma alkoi Porin kaupungin naapurissa. (Ulvila/Matkai- myös teollistua voimakkaasti. Vuonna 1912 perus- luinfo 2006) tettiin Raumalle saha ja muutamien vuosien ku- luttua selluloosatehdas. Telakka- ja konepajateol- Ulvila tunnetaan maineikkaasta ja pitkästä lisuus kasvoikin aluksi metsäteollisuuden tarpeista historiastaan. Jo keskiajalla Ulvila oli tärkeä (Heino 2002). hansakauppiaiden kauppapaikka. Ulvilan kau- Ulvilaan verrattuna Raumalla on säilynyt huo- punkioikeusasiakirja on vuodelta 1365, mut- mattavan paljon menneisyyden jälkiä. Syy löytyy ta Ulvila esiintyy asiakirjoissa kaupunkina jo luonnonhistoriasta, sillä Raumalla maankohoami- aikaisemmin. Ulvila onkin Turun ja Porvoon nen ei vaikuttanut sataman merikelpoisuuteen ohella maamme vanhimpia kaupunkeja. (Ulvi- ratkaisevasti. Raumanjoki, joka 1500-luvulla vielä la/Ulvila pähkinänkuoressa 2006) oli salmi, on toki kaventunut ja satama siirtynyt kauemmaksi alkuperäisestä kaupungin keskus- Ulvila otti kaupunki-nimityksen uudelleen tasta. Kaupunkirakenne ei kuitenkaan hävinnyt käyttöön 1.1.2000. Tällä haluttiin kunnioittaa

82 35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

kotikaupungin pitkää ja maineikasta historiaa (Rauma/Historiaa 2006). Tiiviissä historia-osuu- ja samalla korostaa kaupungin modernia ilmet- dessa kaupungin keskiaikaiset alkuvaiheet saavat tä ja kehityksen kärjessä kulkevaa yritystoimin- tilasta kolmanneksen. Kaupunkioikeuksien saanti taa. (Ulvila/Ulvilan historia lyhyesti 2006) selvitetään huolellisesti. Teksti etenee tasapainoi- sesti läpi vuosisatojen. Varhaiset kaupunkilaiset Ulvilan kaupungin kotisivuilla suorat viittauk- esitetään dynaamisina toimijoina, he ovat ”aktii- set keskiaikaan toistuvat taajaan. Lyhyistä teksteistä visia” ja jopa ”kansalaistottelemattomia” (Rauma/ keskiaika vie leijonanosan. Keskiajasta ja varsinkin Historiaa 2006). Ulvilan kaupunkistatuksen kohtalonvuodesta 1558 Molemmille kaupungeille kaupunkioikeuksien hypätään suoraan nykyhetkeen ja kaupunki-nimi- varhaisuus eli keskiajalla saadut kaupunkiprivile- tyksen käyttöönottoon. Kotisivujen pidemmässä giot ovat tärkeä osa nykyisen kaupungin imagoa. tekstissä esihistoria ja keskiaika painottuvat edel- Ikää tuotetaan puheella ja toiminnalla. Kaupun- leen, ja loikka 1500-luvulta 1700-luvulle tehdään kien kotisivuilla perustamisvuodet tuodaan näky- nopeasti. Ulvilan olemassaolo itsenäisenä pitäjänä västi ja painokkaasti esille. Mahdollisimman kor- vuosien 1558 ja 1870-luvun välillä jää hämäräksi. kean iän tuoma status näkyy siinäkin, että pelkkä Ulvila syntyy ikään kuin uudestaan 1870-luvulla, kaupunkioikeuksien myöntämisvuosi ei riitä, vaan kun kunnanhallinto alkaa muodostua. Lukijalle paikkakunnan menneisyys pyritään viemään mah- jää epäselväksi, että kyse oli valtakunnallisesta pitä- dollisimman pitkälle taaksepäin. Tällöin puhutaan jänhallintojen uudistamisesta ja maallisten toimien kauppapaikoista tai käytetään Rauman tapaan il- erottamisesta seurakunnallisesta hallinnosta. Teks- maisua ”kaupunki tai sitä vastaava yhdyskunta”. tin ansio on, että siinä käsitellään tarkasti Ulvilan Raumalla vedotaan myös kaupungin asemaan vaiheita 1800-luvun lopulta eteenpäin ja muun luostarin sijaintipaikkana: ”Jo ennen sen [kau- muassa paikkakunnan politisoitumista. Vaikka punkioikeuksien] antamista Raumasta oli muo- teksti on pitkä, se on nettitekstien tapaan anonyy- dostunut alueen kaupallinen ja kirkollinen keskus mi eikä käytettyä kirjallisuutta mainita (Ulvila/Tii- luostarinsakin vuoksi” (Rauma/Historiaa 2006). vistelmä 2006). Tämä taas perustuu luostarin tulon ajoittamiseen Ulvilan kaupunki hyödynsi nopeasti keskiajan jo 1300-luvulle (ks. Hiekkanen 2003: 223–225). historiaansa, kun lokakuussa 2004 Ulvilan kirkon Ulvilan sivuilla paikkakunnan varsinainen ku- kulmalta löydetystä 1300-luvun lopulle ajoitetusta koistus saadaan sijoittumaan jopa aikaan ennen raha-aarteesta tehtiin osa kaupungin markkinoin- kaupunkioikeuksia: ”Ulvilan keskiaikaisen his- tia ja jopa sen slogaani. Vuonna 2005 ilmestynyt torian kukoistuskaudeksi jäivät siten 1200-luvun kaupungin esite nostaa raha-aarteen avaussivulle loppu ja seuraavan vuosisadan alkupuoli” (Ulvila/ kuvana, käsittelee sitä tekstissä ja lopulta tekee aar- Tiivistelmä 2006). Ulvilassa menneisyyden venyt- teesta mielikuvan: Kullaan liittyminen Ulvilaan on tämisen taaksepäin mahdollistaa Liikistö, jossa liittymistä ”osaksi aarretta Suomen kartalla” (Ul- tehtyjen kaivausten löydöt ajoittuvat 1200-luvulta vila/Elämää 2005). Samoin Ulvila-infon aloitussi- eteenpäin (Jäkärä 2006). Korkean iän katsotaan vun kuvaksi otettiin keväällä 2006 tehdyssä sivu- tuovan etua. Ilmiö on vastaava kuin keskiaikaisten jen uusimisessa raha-aarre ja muovattiin Ulvilaa kivikirkkojen ajoitusta koskevissa keskusteluissa tarkoittava iskulause ”aarre odottaa löytäjäänsä” (Valkeapää 2000: 173; esim. Ketola 2004). (Ulvila/Ulvilainfo 2006). Molemmissa kaupungeissa kaupunkiprivilegioi- Rauman kaupungin kotisivuilla keskiaika ei ole den myöntäminen tiettynä hetkenä ja kaupungin näin toistuvasti läsnä, eivätkä kaupungin historiaa iän määrittely katsotaan niin tärkeäksi, että tapah- käsittelevät osuudet ole niin laajoja kuin Ulvilassa. tumaa ei vain todisteta lukijalle tarkalla dokumen- Rauma-infon aloitussivulla ei sanaa keskiaika mai- toinnilla, vaan sen muistamisesta tehdään käytän- nita lainkaan ja kaupungin perustaminen ilmais- tö. Tämä näkyy kaupunkien ”syntymäpäivissä” ja taan lukijalle seuraavasti: ”Suomen kolmanneksi niiden viettämisessä. Syntymäpäiväksi katsotaan vanhimmalla, 1442 perustetulla kaupungilla on ensimmäisen privilegiokirjeen allekirjoituspäi- ikää reilut puoli tuhatta vuotta.” (Rauma/Rauma vä. Esimerkiksi Ulvilassa vietettiin vuoden 2005 – kimaltelevan... 2006). Raumalla onkin käytös- helmikuussa kaupungin 640-vuotispäivää (Toik- sään asia, joka mielikuva-arvossaan kilpailee kes- ka-Haldin 2005: 3). Raumalla syntymäpäivää eli kiajan kanssa. Vanhan Rauman maailmanperin- Rauman päivää vietetään 17.4. tienoilla, vuonna töstatus nostaa sen kovaan seuraan: ”(…) se on 2006 sitä juhlistettiin julkistamalla uusi kaupun- samassa arvojoukossa kuin Egyptin pyramidit, gin tilaama kuvateos Raumasta (Rauma/Rauma Paavin Vatikaani ja Intian Taj Mahal -temppeli” sai... 2006).

83 35: 2 (2006) ss. 79–91

Varsinkin Raumalla alkuperäisen perustamis- kuin heittona ja ohimennen, ikään kuin sitä ei asiakirjan säilyminen ja hallussapito on tärkeää. tarkoitettaisi aivan todesta otettavaksi, mutta joka Asiakirja on konkreettinen jälki ja todiste omasta jätetään vaikuttamaan lukijan mieleen ja luomaan menneisyydestä. Asiakirja mainitaan usein ja sen lisäväriä tekstiin. Omaksuttavaksi ehdotetaan siis kuva toistuu julkaisuissa (Jalonen et al. 1991: 4; käsitystä tutkimattomasta, salaperäisestä mennei- Lehmuskallio & Tanhuanpää 2001: 11). Ulvilan syydestä. perustamisasiakirja ei ole kaupungin hallussa vaan Ulvilassa keskiaikaan liitettyjä juhlia on kaksi.

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA Ruotsin valtionarkistossa. Ulvilassa asiakirja otet- Elokuun alussa järjestetään Ulvilan kulttuuri- ja tiin vuoden 2005 Ulvilan kotiseutulehden kansi- matkailulautakunnan organisoimat Ulvila-päivät. kuvaksi Kullaa–Ulvila-kuntaliitoksen kunniaksi Juhlapäivien ajoitus kiinnittyy paikkakunnan kes- (Toikka-Haldin 2005: 3). kiaikaiseen historiaan, sillä niitä ”vietetään keskiai- Oman mausteensa ikäkysymykseen tuo teks- kaisen perinteen mukaisesti Olavin messun aikoi- teissä käytävä lukijaa hämmentävä kamppailu Suo- hin” (Ulvila/Kulttuuripalvelut 2006). Olavinpäivä men kaupunkien perustamisen kolmannesta sijas- on nykyisessä kalenterissa 29.7., joten juhla sijoit- ta: Rauma on nimittäin perustamisjärjestyksessä tuu elokuun alkuun. Pyhä Olavi oli Ulvilan kirkon kolmas, jos välillä lakkautettu Ulvila ja Venäjän suojeluspyhimys (Knuutila 2000: 144–148). puolelle jäänyt Viipuri jätetään pois laskuista. Tätä Ulvila-päiviin ovat 2000-luvun ajan kuulu- mahdollista tulkintaa Raumalla käytetään ahkeras- neet keskiaikamarkkinat eli Hansamarkkinat ja ti hyväksi. Ulvila taas on kolmas, mikäli mukaan Keskiaikaiset Olavin pidot. Olavin pidot on alun lasketaan kaikki keskiaikaiseen Turun hiippakun- perin Ulvilan kaupungiksitulon juhlallisuuksia taan perustetut kaupungit (Lehmuskallio & Tan- pohtineen työryhmän ja Ulvilan kulttuuritoimen huanpää 2001: 11). juhlavuoden 2000 kunniaksi ideoima tapahtuma. Myöhemmin järjestelyt otti vastuulleen Lions Keskiajan havainnollistaminen ja Club Ulvila. Sama Lions Club (LC) järjestää myös elävöittäminen ideoimaansa tapahtumaa Hansamarkkinoita, joka järjestettiin ensimmäisen kerran muutamaa vuotta Juhlat Olavin pitoja myöhemmin. Hansamarkkinat pide- tään Hansasatamaksi nimetyllä alueella Kokemä- Raumalla ei tutkittuna aikana vietetty julkisia enjoen rannalla, Siltatien Kellarinmäen puolella. keskiaikaan liittyviä juhlia. Suurin menneisyyteen Aikaisemmin Naparannaksi kutsuttua paikkaa on viittaava tapahtuma on heinäkuiset Pitsiviikot. kunnostettu LC Ulvilan tuella. Nykykäsityksen mukaan pitsinvalmistuksen al- Vuonna 2006 oli Hansamarkkinoilla markki- kuvaiheet Raumalla sijoittuvat jonnekin 1600- ja namyynnin lisäksi monenlaista ohjelmaa (kuva 2). 1700-lukujen taitteeseen. Pitsiviikot pitäytyvät- Kirkkoveneet saapuivat Hansasatamaan, mistä ve- kin menneisyysviitteissään asiallisesti uudemmissa neissä ollut väki lähti kulkueena markkinapaikalle. ajoissa. Markkinat avasi kaupunginjohtaja Arto Saarinen ja Kaikki kirjoittajat eivät sentään voi vastustaa ruoan siunasi kirkkoherra Marianne Känä. Tämän kiusausta viedä pitsin alkuperää kaukaiseen ja kieh- jälkeen ”avattiin kalapaalit” eli lohikeiton myynti tovaan menneisyyteen (Rauma/Rauman pitsi 2006): alkoi. Iltapäivällä palkittiin vielä paras asu. ”Pitsistä tuli Euroopan hovien ylellisyyskoriste Markkinoilla oli myytävänä muun muassa nu- 1500-luvulla. Mutta kuka toi eksoottisen pitsin- kenvaatteita, lampaanvillaa, graﬁikkaa, rautapans- nypläyksen taidon syrjäiselle Raumalle: fransiskaa- sareita, vihanneksia ja kortteja. Suomen kalligra- nimunkit? Birgittalaisnunnat? Merimiehet? Muuan ﬁayhdistyksen pöydästä saattoi ostaa ja lähetyttää hollantilainen aatelisnainen? Joka tapauksessa jo Ulvilan rahalöydöstä kertovan kirjeen. Myyjät 1700-luvulla nypläyksestä kehittyi raumalaisten olivat pukeutuneet erityylisiin, mutta tavalla tai yleinen ammatti.” Kiusaus on ylittämätön myös toisella keskiaikaan viittaaviin asuihin. Helsingin Sanomien toimittajalle (Aalto 2006): Samana iltana järjestettiin Keskiaikaiset Ola- ”Kuka taidon toi kaupunkiin, ei tiedetä. Ehkä se vin pidot Friitalan nahkatehtaan pohjakerroksen saapui fransiskaanimunkkien, Vadstenan nunnien, tiloissa. Tilaisuuden kaikki järjestäjät olivat pu- merimiesten tai 1600-luvulla kaupunkiin saapuneen keutuneet periodiasuihin: vieraat vastaanottanut hollantilaissyntisen aatelisnaisen kautta.” isäntä ja emäntä, jokaisen pöydän oma emäntä ja Yllä siteeratut tekstit ovat hyviä esimerkkejä tarjoilijoina toimineet miehet ja naiset. Ohjelma monissa yhteyksissä käytetystä vihjaamistekniikas- sisälsi musiikkiesityksiä, puheita, runsaasti ruokaa ta. Mahdollisimman varhainen ajoitus annetaan sekä tanssit.

84 35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

urkuri Anne-Marie Grundsténin ideoima Vanhan musiikin viikko (Toikka-Haldin 2006). Tapahtu- ma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Musiikkiviikko ei sisällöltään liity keskiaikaan, mutta sen tiedotuksessa ja markkinoinnissa viita- taan Ulvilan menneisyyteen: ”Ulvilan keskiaikaisen historian innoittamana [musiikkitapahtuma] keskittyy vanhan musiikin yhtyesoittoon.” (Ulvi- la/Kulttuuripalvelut 2006). Vuoden 2006 ohjel- maesitteen mukaan ”Keskiaikainen Ulvila kutsuu Vanhan Musiikin Viikolle”. Vanhan musiikin soit- tamista ikään kuin perustellaan Ulvilan keskiaikaisella menneisyydellä.

Matkailu

Yllättävää kyllä, keskiaikaisen menneisyyden havainnollistaminen ja hyödyntäminen matkailussa on vähäistä Ulvilassa ja Raumalla. Kummallakaan paikkakunnalla ei ole menneisyyden tai erityisesti keskiajan elävöittämiseen liittyvää yritystoimintaa. Ulvilassa keskiajan jälkiä etsivän matkaili- jan on tiedettävä, mitä hakea. Maamerkkejä ovat Kokemäenjoen nykyinen uoma, Liikistö, kirkko, Isokartanon kokonaisuus ja Kellarinmäki. Keskiai- Kuva 2. Kaupunginjohtaja avaa Hansamarkkinat Ulvilassa kaisen kaupungin paikka on peltoaukealla asutuk- 5.8.2006. Kuva Leena Valkeapää 2006. sen ja teiden välissä (Viertiö 2000: 10). Alue on Picture 2. The Mayor of Ulvila opens the medieval market fes- hankalasti lähestyttävä esimerkiksi paikkakuntaa tival in Ulvila. Photo Leena Valkeapää 2006. esittelevien oppaiden kannalta. He kokevat keskiaikaisen Ulvilan havainnollistamisen vaikeaksi, sil- lä kaupungin paikkaa on esiteltävä pellon reunalla Markkinoita ja pitoja ei ollut sidottu mihin- viittoillen, ja Liikistön parkkipaikalle ei pääse mat- kään keskiajan ajanjaksoon tai tarinaan eivätkä kailijaryhmien käyttämillä linja-autoilla (ks. kuva 3) juhlat sisältäneet esimerkiksi näytelmällisiä osuuk- (Ruohomäki 2006). sia. Markkinoihin esityksellisyyttä toi periodiasuihin pukeutuneiden ihmisten saapuminen kirkko- veneillä ja kävelevänä kulkueena markkinapaikalle. Myös pitojen kantavin keskiaikateema oli järjestä- jien pukeutuminen ja tietysti puulaudoilta tarjottu hyvin runsas ruoka. Pukeutuneet henkilöt eivät yhdistyneet erityisesti Ulvilan historiaan, vaan hyvin yleiseen mielikuvaan keskiajasta. Paikallisuu- teen markkinoiden järjestelyissä ja ohjelmassa viit- tasivat itse markkinapaikka, kirkkoveneet ja Koke- mäenjoen kalastusperinteeseen liittyvät kalapaalit. Molemmissa juhlissa kaupungin edustus oli vahva. Kaupunginjohtaja kulki keskiaikamarkkinoiden kulkueen etunenässä ja hän lausui avaussanat. Kau- Kuva 3. Ruis lainehtii oletetulla Ulvilan keskiaikaisen kaupunginjohtaja myös esitti tervehdyksensä Olavin pungin paikalla. Näkymä Siltatieltä Isokartanolle ja kirkolle pidoissa. Molemmissa puheissaan hän korosti kau- päin. Kuva Leena Valkeapää 2006. pungin näissä juhlissa jatkavan perinteitään. Picture 3. Rye ripples in the place where the medieval town Samaan aikaan Ulvila-päivien kanssa järjeste- of Ulvila is believed to have existed. View from Siltatie road tään kaupungin Kulttuuri- ja matkailulautakun- towards Isokartano manor and Ulvila church. Photo Leena nan ja Ulvilan seurakunnan järjestämä diplomi- Valkeapää 2006.

85 35: 2 (2006) ss. 79–91

Kaupungin keskiaikaa painottavat kotisivut lynyt Vanha Rauma ovat jättäneet niin runsaasti lukenut matkailija jää ihmettelemään, mihin kes- ja näkyviä jälkiä, että muu keskiaika unohtuu ja kiaika piiloutui. Nykyisen maaston ja keskiaikai- uppoaa näkymättömiin. sen kaupungin suhteen ymmärtääkseen täytyy olla asiaan perehtynyt ja kartoilla varustautunut. Kirkko Huomiota kiinnittää se, ettei keskiaikaa lainkaan representoida kuvina, esimerkiksi karttoina, pu- Kirkkoinstituution varsinainen tehtävä ei ole mark-

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA humattakaan varsinaisista kuvituksista. Ulvilassa kinoida paikkakuntaa tai luoda sen imagoa, mutta yksinkertainenkin kartta keskiaikaisen kaupungin kirkko tekee sitä joka tapauksessa. Monilla paik- oletetusta sijainnista, vedenkorkeudesta keskiajalla kakunnilla seurakunta on myös vahva identiteetin ja olemassa olevista maamerkeistä nykyiseen mai- rakentaja. Erityisesti Ulvilassa kirkkorakennuksen semaan suhteutettuna valaisisi huomattavasti asi- merkitys on korostunut. Näen tähän ainakin kolme aa. Pahitteeksi kartta ei olisi Raumallakaan, jossa syytä. Ensinnäkin kirkkorakennuksen merkitys ko- keskiaika häviää myöhempien vaiheiden jälkien rostuu, koska se on paikkakunnan ainoa keskiajas- runsauteen. ta jäljelle jäänyt rakennus. Maininta tästä toistuu Vaikutelmaksi jää, että Ulvilan kaupunki ja Ulvilaa esittelevissä teksteissä (Ulvila/Nähtävyydet sen matkailutoimi ei ole panostanut keskiaikaan 2006): ”Ulvilan kivikirkko on yksi koko maamme ja että sen korostaminen jää puheen ja tekstin as- merkittävimmistä ja arvokkaimmista keskiaikaisista teelle – aivan kuin kaupunki ei lopultakaan tietäi- muistomerkeistä. Hyvässä kunnossa oleva kirkko on si, mitä tehdä keskiaikaisella menneisyydellään ja ainoa rakennus, joka on säilynyt ajalta jolloin Ulvila kadonneella kaupungilla. Mutta jospa piiloleikki keskiajalla oli edellisen kerran kaupunki.” keskiajan kanssa lisääkin sen kiehtovuutta? Ulvilan Raumalla Pyhän Ristin kirkko niveltyy ja su- ero muihin Suomen ”keskiaikaisiin” paikkakuntiin lautuu osaksi Vanhaa Raumaa eikä korostu yksit- ei ole suuri, sillä keskiaikainen menneisyys ei juu- täisenä rakennuksena niin voimakkaasti kuin Ul- ri muuallakaan näy säilyneinä rakennuksina saati vilan kirkko. Ulvilassa kirkonseudun autiutta lisäsi sitten miljöinä. Ehkä Ulvilassa kannattaisi lähestyä 1950-luvulla loppuunsaatettu uusjako, joka hävitti omaa keskiaikaista kaupunkimenneisyyttä uudelta tiheästi rakennetun Vanhankylän (Viertiö 2000: suunnalta: kenelläkään muulla ei ole hävinnyttä 79–86). Voi myös ajatella, että jyhkeä kivikirkko keskiaikaista kaupunkia. korostaa olemassaolollaan lähistöltä kadonneen Raumalla puolestaan tuntuisi olevan käytössään keskiaikaisen kaupungin poissaoloa. kaikki mahdollisuudet hyödyntää keskiaikaista Kirkon merkitys ulvilalaisen maiseman keskei- menneisyyttään: osittain keskiaikaiseen katu- senä elementtinä tulee esille myös Ulvila maisemas- verkkoon perustuva vanha kaupunki on säilynyt, sa -kirjassa. Ulvilan kirkonseudun kulttuuriympä- kaupungissa on monta museota ja matkailutoimi ristön kehittämishankkeeseen 1990-luvun lopulla voimakkaampi ja organisoituneempi kuin Ulvi- osallistuivat Euroopan aluekehitysrahasto, Ulvilan lassa. Raumallakaan ei keskiaikaa havainnollisteta kaupunki, Satakuntaliitto, Museovirasto, Satakun- tai käytetä. Tietoa ja käsitystä kaupungin keski- nan museo ja Ulvilan seurakunta. Kirja on hank- aikaisesta menneisyydestä on jopa vaikea saada: keen loppuraportti, joka keskittyy kirkon ja sen kaupunkirakenteen keskiaikainen pohja mainitaan ympäristön historian ja nykytilanteen monipuoli- silloin tällöin, mutta sitä ei missään havainnolliste- seen selvittämiseen. Kirjan nimi Ulvila maisemassa ta sen tarkemmin. Kaupunginmuseo ja merimuseo on paljastava, sillä lukija ei voi välttyä tulkinnalta, painottavat näyttelyissään aikaa 1700-luvun lopul- jonka mukaan kirkko on yhtä kuin Ulvila. ta nykypäiviin eikä keskiajasta kerrota lainkaan. Toinen syy on, että Ulvilan kirkko restauroitiin Jopa monivuotisena projektina rakennettu ja koko vuosina 2004–2005 (Heinonen 2005). Kirkon res- Rauman seudun kattava Ajan jäljet -verkostokin taurointi on aina suuri hanke, jota suunnitellaan ohittaa esitteessään lähes kokonaan Rauman kes- vuosia ja jonka rahoittaminen on seurakunnalle kiajan ja tuo esille sen historiaa 1500-luvulta lähti- ponnistus. Restauroinnin yhteydessä kirkkoraken- en (Rauman seudun... 2006: 1–2, 9–11). nuksesta yleensä keskustellaan paikkakunnalla ta- Nykyinen kaupunginkirkko eli Pyhän Ristin vanomaista enemmän, siitä julkaistaan muisteluja kirkko, entinen fransiskaaniluostarin kirkko, on ja uutisia, pohditaan rakennuksen merkitystä ja hyvin suosittu käyntikohde. Se ikään kuin täyttää restaurointitapaa. Restaurointi on myös poikke- Rauman tarjonnan runsaudessa kaiken keskiajalle ustilanne, sillä kirkko on töiden ajaksi suljettu ja liikenevän tilan. Voi myös ajatella, että Rauman sisäänpääsyn estyminen edes tilapäisesti nostaa kir- talouden nousukausi 1800-luvulla ja hienosti säi- kon merkityksen esille.

86 35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Usein restaurointiin liittyy kirkkorakennus- vat miettimään, millaisia kirkkoja paikalla on ollut ta käsittelevän julkaisun tekeminen. Ulvilassa ja millainen keskiaikaisen kaupungin ja kirkon sellainen oli kaikkiin koteihin jaettu vihkonen suhde on ollut ennen kivikirkkoa. ”Meidän kirkko”, jossa kirkkorakennuksen res- Suhtautumistapa uuteen ajoitukseen vaihtelee. taurointia ja historiaa käsiteltiin monipuolisesti Seurakunnan nettisivuilla Hiekkasen ajoitus näh- muistojen, tapahtumien ja esineistön kannalta. dään positiivisena ja iloisena asiana – meidän kirk- Julkaisussa kirkko on vahvasti ulvilalainen, ”mei- komme on kiinnostava tutkimusongelma: dän” menneisyytemme jälki, menneisyyden ja nykyisyyden yhteen sitova symboli ja osa mennei- Hiekkanen on onnistunut avaamaan uudelleen syyden tulkintaa. keskustelun Ulvilan kirkon varhaisvaiheista ja Restaurointiin liittyi myös lokakuussa 2004 samalla herättämään kiinnostuksen sekä Ulvi- töiden yhteydessä tehty löytö, joka osoittautui lan kaupungin että seurakunnan keskiaikaiseen Suomen suurimmaksi keskiaikaiseksi rahakätköksi, historiaan, jotka toistaiseksi ovat varsin ohuesti siis harvinaisen hienoksi jäljeksi menneisyydestä. tutkittuja. (Ulvilan kirkko 2006) Löytö nosti Ulvilan kirkon valtakunnalliseen julki- suuteen heti löydön yhteydessä ja uudelleen, kun Keskiaikaisten kirkkojen tutkimus on ollut se oli analysoitu Museovirastossa (esim. Tarkka- täynnä yllätyksiä, ja tulevaisuus näyttää yhtä Tierala 2004). Keskustelu jatkui pohdintana siitä, valoisalta. (Mäkinen 2004: 37) saadaanko löytö esille Satakunnan Museoon Poriin (esim. Karhunkorpi 2005; Koivu 2005). Lopulta pieni osa rahoista ja löytöön kuuluvat tinakannu ja nahkapussi asetettiin pysyvästi esille Satakunnan Museon perusnäyttelyn keskiaikaisesta Ulvilasta kertovan osastoon (Ulvilan keskiaikainen... 2006). Myös Ulvilan kirkkoon saatiin näyte löydöstä, kun ensimmäisenä adventtina 3.12.2006 viisitoista kolikkoa asetettiin esille kirkon asehuoneen vitrii- niin (Jokiranta 2006). Keskustelu sijaintipaikasta kuvastaa hyvin konkreettisen esineen läsnäolol- le annettua merkitystä. Kun menneisyyden jälki on artefakti, tulee sen omistuksesta ja sijainnista helposti emotionaalisesti ladattu kysymys. Mei- dän menneisyyteemme liittyvän esineen tulee olla meillä. Kolmas syy kirkkorakennuksen korostettuun merkitykseen Ulvilassa on keskustelu kirkon ajoituksesta, mikä on pitänyt esillä kirkkoraken- nusta ja sen ikää. Ensimmäinen muutos ajoituk- sessa tapahtui jo 1920-luvulla, kun kirkon Juhani Rinteen vuoteen 1429 sijoittamasta ajoituksesta siirryttiin Iikka Kronqvistin ajoitukseen 1332. Seurakunta sai suunnittelemansa 500-vuotis- juhlan sijasta viettääkin 600-vuotisjuhlaa vuonna 1932 (Mäkinen 2004: 34–35). Kronqvistin ajoitus teki kivikirkosta jopa kaupunkioikeuksia vanhemman (kuva 4). Markus Hiekkasen uusi, Kuva 4. ”V. 1332 Turun piispa Pentti antoi käskyn kivikirkon vuosiin 1485–1495 tuoma ajoitus muutti kirkon rakentamisesta tälle paikalle.” Iikka Kronqvistin Ulvilan ikää taas huomattavasti nuoremmaksi (Hiekka- kirkolle antama ajoitus hakattiin kiveen ja kiinnitettiin Ul- vilan kirkon portinpylväisiin vuonna 1958, Porin 400-vuo- nen 2000: 34). tisjuhlan yhteydessä. Kuva Leena Valkeapää 2006. Uusi tutkimustulos ja sen herättämä keskustelu Picture 4. ”In AD 1332 Bishop Pentti of Turku gave an order to kirkon iästä kiinnittää ihmisten huomiota ja vaatii construct a stone church onto this place.” The stone boards were kiinnostuneita ottamaan asiaan kantaa. Hiekkasen attached to the entrance gate to the church yard in 1958, in esittämät ajatukset nykyistä kivikirkkoa edeltäneis- connection with the 400th anniversary celebration of Pori town, tä useista puukirkoista askarruttavat mieltä ja saa- noting Iikka Kronqvist’s view about the date of the church.

87 35: 2 (2006) ss. 79–91

Kaupungin internet-sivuilla sen sijaan pidetään kiinni vanhasta ajoituksesta. Kyseessä on joko tietoinen kannanotto ajoituskeskusteluun tai passiivi- nen jäänne vanhemmasta tekstistä. Aktiivisesta uuden tuloksen vastustuksesta vihjaa se, että Ulvilan kaupungin uusituilla sivuilla ajoitus 1332 on nos- tettu aikaisempaa selvemmin esille (Ulvila Nähtä-

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA vyydet 2006b). Samankaltaista kirkon ajoituksen horjuvuutta on nähtävissä Raumalla, jossa nykyisen Pyhän Ristin kirkon ajoitus seikkailee 1400- luvun alkupuolen ja vuoden 1512 välillä (Rauman seudun... 2006: 10; Pyhän ristin... 2006; Rauman seurakunta/Historiaa 2006). Mutta miksi Pyhän Ristin kirkko Raumalla ei tunnu nousevan niin korostuneesti esille kuin Ulvilan kirkko Ulvilassa? Pyhän Ristin kirkko on hyvin säilynyt, siellä on hienot seinämaalaukset ja esineistö sekä kiinnostava historia fransiskaaniluostarin kirkkona. Selitys on todennäköisesti jo edellä mainitsemani runsauden pula – Raumalla huomio jakaantuu monen rakennetun kohteen kesken. Toinen selitys saattaa löytyä Satakunnan he- rätysliikkeiden historiasta ja rukoilevaisuudesta, jonka juuret voidaan erään käsityksen mukaan johtaa suoraan keskiaikaan ja fransiskaaneihin. Ajatuskulku on seuraava: keskiajalla Raumalla sijainnut fransiskaaniluostari säteili vaikutustaan Satakuntaan. Kun luostari reformaation myö- Kuva 5. Kuvanveistäjä Jussi Vikaisen veistämä Fransiskus tä lakkautettiin, kulkivat kansan kunnioittamat Assisilaista esittävä patsas Rauman Pyhän Ristin kirkon munkit maaseudulla ja jatkoivat katolista uskon- edustalla. Kuva Leena Valkeapää 2006. harjoitustaan. Kansanuskoon ja uskonelämän Picture 5. The statue of St. Francis of Assisi in front of the Church muotoihin jäi siten vaikutteita suoraan fransiskaa- of the Holy Cross in Rauma was made by the sculptor Jussi neilta. Tästä hengellisyydestä ja henkilökohtaisen Vikainen in 1973. hartauselämän muodoista kehittyi 1700-luvulla paikkakunnilla voimakkaasti vaikuttanut ja edel- historiakulttuurissa. Näkemys fransiskaaneista ja leen vaikuttava rukoilevaisuus (Huhtala 1981: rukoilevaisista saa myös ajattelemaan, että pai- 46, 167–168). kallisseurakunnalle sidos menneeseen voi tietysti Katkeamattoman ketjun keskiajasta nykypäi- olla jokin muukin kuin kirkkorakennus, esine tai viin voi nähdä Rauman historiaa 1930- ja 40-lu- paikka. Sidos voi olla rukoilevaisuuden perinne ja vuilla tutkineen Aina Lähteenojan (1946: 217) millaisiksi sen juuret hahmotetaan. Käytännössä tavoin vaikkapa alueen ihmisten mielenlaadussa: tämä saattaisi näkyä siten, ettei kirkkoa koeta en- ”Ei siis ole mitään ihmeellistä siinä, että hänen sisijaisesti rakennuksen historian merkittävyyden [Fransiskus Assisilaisen] perustamansa munkki- kannalta vaan henkilökohtaisen hartauselämän to- kunnan henkinen vaikutus esimerkiksi Rauman teutumisen juhlallisimpana paikkana. seudulla on uhmannut vuosisatojen luomia väli- Raumalla fransiskaanien merkitystä nostetaan matkoja ja sielullista kulumista ja että vielä puolen esille teksteissä korostamalla nykyisen kaupungin- vuosituhannen perästä aito raumalainen hurskaus kirkon luostarialkuperää ja viittaamalla jatkuvasti ja mielenlaatu kuvastaa yksinkertaisuuden, vilpit- Fransiskus Assisilaiseen. Hänet on myös tuotu tömyyden ja mystillisen, hiljaisen jumalyhteyden konkreettisesti nähtäväksi. Rauman seurakunnan välittömyyttä ja siihen perustuvaa sisäistä sopu- kirkon yhteyteen vuonna 1974 pystyttämä fransis- sointua ja rauhaa.” kaanipatsas (kuva 5) toistuu edelleen seurakunnan Oli fransiskaanien ja rukoilevaisten yhteyden julkaisemissa korteissa (Knapas 1990: 16). Fran- historiallisuudesta mitä mieltä tahansa, vaikuttaa siskaanit tuovat paikallisuuteen erityisyyttä, muista käsitys joka tapauksessa osana Ulvilan ja Rauman poikkeavaa menneisyyttä.

88 35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Menneisyyden politiikkaa Kaupungin historiaan liitettynä mielikuva keskiajasta tuo paikkakunnalle positiivista mennei- Entä miksi keskiaikaa niin mielellään hyödynne- syyttä, jännittävyyttä, syvyyttä ja kiinnostavuutta. tään luotaessa julkista kuvaa paikkakuntaan tutus- Keskiaika sopii hyvin materiaaliksi paikkakunnan tuvalle kävijälle? Miksi ehdotetaan omaksuttavak- imagonrakennukseen. Varsinkin Suomessa keski- si tietynlaista menneisyyttä? Näen siihen ainakin aikaan ulottuvan kaupunkistatuksen harvinaisuus kolme toisiinsa liittyvää syytä: näkyvyys, kiinnos- kannattaa käyttää hyödyksi. tavuus ja sopivuus. Ulvilassa ja Raumalla keskiaikaa käytetään tu- Keskiaika on näkyvää – voidaan puhua myös kemaan kaupungin strategiaa. Tämä näkyy siten, mediaseksikkyydestä ja valokuvauksellisuudesta. että kaupunkien kotisivuilla mainitaan keskiajasta Sana keskiaika saa tiedotusvälineet uutisoimaan ja ja ylipäätään menneisyydestä asioita, jotka sopivat ihmiset kiinnittämään uutiseen huomiota. Visu- niiden kirjattuun strategiaan. Ulvilassa strategiaan aalisuus nousee tärkeään asemaan, sillä keskiaika- kuuluu yritystoiminnan ja kansainvälisen kaupan- juhlat tarjoavat värikkyydessään ja karnevaalimai- käynnin painottaminen ja sen perinteen näkemi- suudessaan medialle näyttävän ja hauskan jutunai- nen keskiajassa. Raumalla strategiassa painotetaan heen, valopilkun huonojen uutisten vuohon. Myös kansainvälisyyttä ja merenkulun perinnettä. Kes- keskiaikainen kirkko osuu kuvattavaksi oikeastaan kiaikaa käytetään siten nykyisyyden tukemiseen. useammin kuin lehtijuttujen aiheet vaatisivat.2 Ul- Ulvilan kaupunki ei liitä menneisyyttään esimer- vilalle keskiaika on se menneisyyteen liittyvä aihe, kiksi merenkulkuun vaikka se oli sille keskiajalla jolla päästään läpi alueen valtalehdessä Satakunnan ratkaisevan tärkeä asia (Ulvilan kaupungin strate- Kansassa ja valtakunnallisessa mediassa. ”Keski- gia 2002–2010: 2006; Rauman kaupungin visio ja aikainen uutinen” eli rahalöytö vuonna 2004 oli strategia 2012: 2006). onnenpotku Ulvilalle, jonka nimi nousi aarteen Keskiaika on edelleen sopivaksi ja poliittisesti myötä moneen kertaan valtakunnallisen uutiskyn- korrektiksi koettu menneisyys. Painottamalla kes- nyksen yli. Löytö hyödynnettiin nopeasti Ulvilan kiaikaa voidaan ohittaa nykyhetkessä vaikuttavat, kaupungin markkinoinnissa. 1800-luvun lopulta asti rakentuneet puolueet ja Keskiaika on myös myönteisellä tavalla kiin- työmarkkinajärjestöt, niitähän ei keskiajalla ollut nostava ja mielikuvitusta kiihottava aikakausi. olemassa. Samalla ohitetaan oman paikkakunnan Esimerkiksi Ulvilan rahalöydön ympärille ke- hankalat vaiheet. Keskiajasta kaikki voivat olla kiin- hittyi 1300-luvun merirosvoihin eli vitaaliveljiin nostuneita ilman jäsenkirjaa ja poliittista kantaa, liittyneitä selityksiä (esim. Karhunkorpi 2005). ottaa sen omakseen ja soveltaa sitä haluamallaan ta- Keskiajan maine on tällä hetkellä myönteinen, ja valla. Epäilen, että tämä on tilanne Ulvilassa. Näen- meille onkin jo jonkin aikaa opetettu, että kes- näisessä epäpoliittisuudessaan keskiajan käyttö on kiaika ei ollut pimeä vaan värikäs ja aistillinen, nimenomaan menneisyyden käytön politiikkaa. verevä ja harras yhtä aikaa. Mielikuvan mukaan Varsinkin Ulvilan kaupungin internet-sivujen se oli yhteisöllinen ja kansainvälinen aikakausi ja menneisyyttä pikakelauksella käsittelevät tekstit aikakausi, jolloin ihmisillä oli aikaa. Keskiaika on luovat vaikutelman, että kaupunki sanoutuu irti siten helposti kaikkea sitä, mitä nykyinen markki- ikävästä ”kaupungittomasta” välivaiheestaan. Ti- natalousaika ei ole (Aronsson 2004: 252; Valkea- lanne on ristiriitainen, koska yhtäältä korostetaan pää 2004: 254–255). jatkuvuutta ja esiinnytään vanhan kaupunkista- Ennen kaikkea keskiaika on niin kaukana, että tuksen perijänä, toisaalta katkaistaan jatkuvuus siitä voi rauhassa tehdä oman tulkintansa ja poi- hyppäämällä yli monien vuosisatojen. mia itselleen sopivat asiat, esiintyä keskiaikajuh- Keskiajan korostaminen Ulvilan menneisyytenä lassa ritarina tai linnanneitona ja unohtaa tieton- voimistui, kun Ulvila otti käyttöön kaupunki-nimi- sa rutosta, lapsivuodekuolleisuudesta ja alhaisesta tyksen. Kyseessä on tietoinen linjavalinta. Kulttuu- eliniänodotteesta. Meillä Suomessa tämä piirre risihteerin mukaan: ”Kysymys on kaupungin ima- ehkä korostuu. Keskiaikakulttuuri on kaikkialla gon luomisesta tai kehittämisestä, ja kaupunki-ni- konstruoitua, mutta meillä se on sitä vielä enem- mityksen ottaminen uudelleen käyttöön, näyttävät män, jos vertaamme tilannetta vaikka Baltiaan ja juhlallisuudet ja mediajulkisuus sekä kiinnostavaksi Keski-Eurooppaan. Suomessa fyysisen ympäristön koettu keskiaikateema tukevat kaikki toisiaan ja jatkuvuus tai säilyneet kirjalliset lähteet ja taidete- imagollista proﬁloitumista” (Toikka-Haldin 2006). okset eivät juuri aseta reunaehtoja tulkinnoille ja Ulvilalaisuudeksi yritetään tuottaa vanhan kau- mielikuviin vaikuttavat voimakkaasti populaari- pungin identiteettiä puhumalla keskiaikaisesta kulttuurin ylikansalliset mallit. perinteestä ja käyttäen menneisyydestä tulkintaa,

89 35: 2 (2006) ss. 79–91

joka perustuu tiedolle 1300–1500-luvuille sijoittu- Alaviitteet neesta kaupunkivaiheesta. Mutta mitä tarkoittaa, jos kaupungin taholta jatkettavaksi perinteeksi va- 1. Tutkimus kuuluu osana professori Maunu Häyry- litaan tietoisesti keskiaika? Perinteen ammennuksen sen johtamaan projektiin Politics of past – the post-war kohteenahan ei ole todellinen, kerran eletty ajanjak- reinterpretation of Finnish heritage (2004–2006), jota so, keskiaika, vaan mielikuva siitä. Ja kun valitaan rahoittaa Emil Aaltosen Säätiö. 2. Vuoden 2005 aikana Satakunnan Kansa uutisoi keskiaika, jääkö silloin jotain pois? Entä syntyykö Ulvilan menneisyyteen liittyvistä aiheista seurantani ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA perinne, kun vain käytetään sanaa ”perinne”? mukaan 21 kertaa. Artikkeleista 11 käsitteli keski- Mielestäni ainakin Ulvilan tapauksessa julkisesta aikaa. Raumalla ilmestyvä Länsi-Suomi käsitteli Ul- menneisyyskuvasta suljetaan pois sekä syvä ja mo- vilan menneisyyttä vain kaksi kertaa, ja molemmat nivivahteinen agraarinen menneisyys että työväen- tekstit koskivat Ulvilan rahalöytöä. luokkainen teollinen menneisyys. Epäilen, että maa- taloutta ei pidetä sopivana menneisyytenä ja imago- Lähteet na nykyiselle kaupungille ja siksi koko pitkä vaihe ”tavallisena” pitäjänä hypätään yli. Kaupunkistatuk- Aalto, Tiina (2006). Pitsien kaupunki, Rauman vetovoima sen arvon korostamisen yhteydessä unohtuu, että on vuosisatojen käsityöperinteessä. Helsingin Sanomat maaseutupitäjissä työn ja tapojen, luonnonolosuh- 21.7.2006. Rauman seudun matkailutoimisto (2006). Ajan jäljet Rauman teiden, käytännön vaatimusten ja näyttämisentar- seudulla –esite. peen yhteisvaikutuksen hioma toimintakulttuuri oli Aronsson, Peter (2004). Historiebruk – att använda det förf- vähintään yhtä monimutkaista ja hienosyistä kult- lutna. Studentlitteratur, Lund. tuuria kuin kaupungeissakin. Se vain pitäisi tuoda Haggrén, Georg (2004). Liikistö – Ulvilan linna? SKAS 4, esille. Ulvilan tapauksessa näkyy mielestäni kuvitel- 24–33. lun kaupunkikulttuurin arvostus maaseutukulttuu- Heino, Ulla (2002). Rauma, idylliä ja tehokkuutta 1875–2000. ria parempana tai sopivampana menneisyytenä. Kehityksen kirjapaino, Pori. Heinonen, Anne (2005). Ulvilan kirkon valoisampi ilme, Entä tuoko teollistumisen ja sen paikkakun- Yksityiskohdat arvossaan Ulvilan kirkon remontissa. nalla aiheuttamien muutosten tarkempi kuvaami- Satakunnan Kansa 30.5.2005. nen esille liian vaikeita asioita, puoluepoliittisia Hiekkanen, Markus (2000). Ulvilan kirkon ikä. Sarka 2000, ristiriitoja, epätasa-arvoa ja juurettomuutta? Joka 20–39. tapauksessa nykyisen yritystoiminnan yhdistämi- Hiekkanen, Markus (2003). Suomen kivikirkot keskiajalla. nen keskiaikaiseen perinteeseen vaikuttaa ontuval- Otava, Helsinki. Historiaa nykypäivässä (2006). Rauman seurakunta. 5.5.2006, ta. Uskottavamman kuvan paikkakunnan vahvasta http://rauma.seurakunta.net/?sid=27 yrittäjyydestä antaisi sen voimakkaampi sitominen Huhtala, Heikki (1981). Seurakunta on elänyt ja uskonut. 1800-lukuun eli ensimmäiseen todelliseen teollis- Ulvilalaista kristillisyyttä 750 vuoden aikana. Ulvilan tumisen vaiheeseen Suomessa ja koko maailmassa. seurakunta, Satakunnan kirjateollisuus oy, Pori. Ulvilan seurakunnalla on kiistämättömän pitkä Innamaa, Kerttu (1968). Suur-Ulvilan historia 2. Porin mlk, toiminnan perinne ja kauas ulottuva menneisyys. Ulvila, Kullaa, Nakkila. Jumalanpalveluksia on paikkakunnalla vietetty Jalonen, Kai, Lehmuskallio, Pekka, Urhonen, Esa & Halmeen- mäki, Hannu (1991). Rauma. jossakin muodossa jo yli 700 vuotta. Historiakult- Jokipii, Mauno (1974). Satakunnan historia IV. Satakunnan tuuri liittyy kirkkorakennuksen lisäksi mitä suu- talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan. Satakunnan rimmassa määrin käytäntöihin. Ulvilan kaupunki Maakuntaliitto r.y, Pori. voisi aivan hyvin ajatella katkeamattomaksi jatku- Jäkärä, Tiina (2003). Paluu Ulvilan Liikistöön – uusien tut- mokseen paikkakunnan omien asioiden hoitami- kimusten satoa. SKAS 2, 28–33. sen. Ensimmäinen varma tieto ulvilalaisten pitä- Jäkärä, Tiina (2006). Suomen varhaista keskiaikaa – Ulvilan jänkokouksesta on vuodelta 1344, siis ajalta ennen Liikistön uudet tutkimukset. Esitelmä Dies Medievales 2006 -seminaarissa 13.10.2006. kaupunkioikeuksia (Lehtinen 1967: 46). Näin Karhunkorpi, Marjaana (2005). Hän löysi aarteen. Länsi- katkeamaton perinne liittyisi silläkin käytäntöihin Suomi 1.5.2005. eli Ulvilan alueen hallinnon kokouksiin, oli nii- Ketola, Mikko (2004). Isonkyrön vanhan kirkon ikä puhuttaa den järjestäytymisen muoto ja nimitys sitten raati, jatkuvasti. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja pitäjänkokous, kunnanhallitus tai kaupunginval- 94, 161–163. tuusto. Ulvilan nykyisen kaupungin ei silloin tar- Knapas, Marja Terttu (1990). Pyhän Ristin kirkko. Teoksessa vitsisi niin tiukasti tarrautua kaukaiseen kaupunki- Hyvönen, Heikki & Knapas, Marja Terttu (toim.) Rau- man kirkot. Suomen kirkot – Finlands kyrkor 16, 16–45. menneisyyteensä ja kaupunki-nimeen, vaan se voi- Museovirasto. si seurakunnan tavoin tarkastella levollisena koko Knuutila, Jyrki (2000). Pyhä Olavi Hämeessä ja Satakunnassa. historiaansa, myös sen myrskyjä ja murroksia. Teoksessa Linder, Marja-Liisa, Saloniemi, Marjo-Riitta &

90 35: 2 (2006) ss. 79–91 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Krötzl, Christian (toim.) Ristin ja Olavin kansaa, Keskiajan avattiin perjantaina. Helsingin Sanomat 30.10.2004. usko ja kirkko Hämeessä ja Satakunnassa, 143–151. Tampe- Toikka-Haldin, Hilpi (2005). Lukijalle. Ulvilan kotiseutulehti reen museoiden julkaisuja 55. Tampereen museot. 31, 3. Koivu, Maria (2005). Ulvilan kätkö Suomen suurin keski- Ulvila: elämää, elämyksiä, elinvoimaa (2005). Ulvilan kau- aikainen raha-aarre. Kätköä ympäröineet luut tutkitaan pungin esite. Finepress Oy. keväällä. Satakunnan Kansa 28.2.2005. Ulvila/Kulttuuripalvelut (2006). Ulvilan kaupunki. 20.3.2006, Lehmuskallio, Pekka & Tanhuanpää, Asko (2001). Rikas rakas http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&menu=%7B... Vanha Rauma. WestPoint, Rauma. url=kulttuuri/kulttuuripalvelut.xml Lehtinen, Erkki (1967). Ulvila keskiaikana. Teoksessa Suur- Ulvila/Matkailuinfo (2006). Ulvilan kaupunki. 20.3.2006, http:// Ulvilan historia I. Porin mlk, Ulvila, Kullaa, Nakkila. www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&url_MatkailuInfo.xml Lähteenoja, Aina (1932). Rauman kaupungin historia II. Rau- Ulvila/Nähtävyydet (2006). Ulvilan kaupunki, kulttuuri. ma 1600–1721. Oy Länsi-Suomen kirjapaino, Rauma. 20.3.2006, http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&url= Lähteenoja, Aina (1935). Rauman kaupungin historia III. Rau- nahtavyydet.xml ma 1721–1809. Oy Länsi-Suomen kirjapaino, Rauma. Ulvila/Nähtävyydet (2006b). Ulvilan kaupunki. 2.5.2006, http:// Lähteenoja, Aina (1939). Rauman kaupungin historia IV. Rau- www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&url=nahtavyydet.xml ma 1809–1917. Oy Länsi-Suomen kirjapaino, Rauma. Ulvila/Tiivistelmä Ulvilan historiasta (2006). Ulvilan kau- Lähteenoja, Aina (1946). Rauman kaupungin historia I. Rauma punki. 20.3.2006, http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=f vuoteen 1600. Oy Länsi-Suomen kirjapaino, Rauma. i&url=ulvilanhistoria.xml Mäkinen, Katariina (2004). Kirkon kolme ajoitusta. Teoksessa Ulvilainfo (2006). Ulvilan kaupunki. 28.3.2006, http://www. Meidän kirkko. Ulvilan seurakunta. Kehitys, Pori, 34–37. ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&url=&menu= Rauma/Historiaa (2006). Rauman kaupunki, Rauma-info. Ulvila pähkinänkuoressa (2006). Ulvilan kaupunki. 29.3.2006, http://www.rauma.fi/info/historiaa/htm 20.3.2006, http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&url= Rauma – kimaltelevan meren, maailmankulttuurin, modernin ulvilapahkinankuoressa.xml teollisuuden ja koulutuksen kaupunki (2006). Rauman Ulvilan historia lyhyesti (2006). Ulvilan kaupunki. 20.3.2006, kaupunki, Rauma-info. 29.3.2006, http://www.rauma. http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&url=ulvilanhistori fi/info/default.htm alyhyesti.xml Rauman pitsi (2006). Rauman kaupunki, palvelut. 4.5.2006, Ulvilan kaupungin strategia 2002–2010 (2006). Ulvilan kau- http://www.rauma.fi/matkailu/nahtavyydet/rauma_pitsi.htm punki, strategia- ja toimintaosa, analyysiosa. 22.3.2006, Rauma sai uuden kuvateoksen (2006). Rauman kaupunki, http://ulvila.fi/asiakirjat/pub%7B[...] ajankohtaista. 25.4.2006, http://www.rauma.fi/ajankoh- Ulvilan keskiaikainen rahakätkö esille Satakunnan Museoon taiset/Kuvateoksen%20julkistaminen.htm (2006). Satakunnan Museo, kuukauden esine. 22.6.2006, Rauman kaupungin visio ja strategia 2012 (2006). Rauman http://www.pori.fi/smu/rahatmuseoon06.html kaupunki, ajankohtaista. 6.4.2006, http://rauma.fi/ajan- Ulvilan kirkko (2006). Ulvilan kaupunki. 5.5.2006, http:// kohtaiset/paastrategiat.pdf www.evl.fi/srk/ulvila/ Pyhän Ristin kirkko (2006). Rauman seutu, vierailukohteet. Ulvilan ”ystäväkirja” (2006). Ulvilan kaupunki. 28.3.2006, 7.6.2006, http://www.rsk.fi/index.php?352 http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&menu=% Salmi, Hannu (2001). Menneisyyskokemuksista hyödykkei- Valkeapää, Leena (2000). Pitäjänkirkosta kansallismonumen- siin – historiakulttuurin muodot. Teoksessa Kalela, Jorma tiksi. Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen restaurointi ja & Lindroos, Ilari (toim.) Jokapäiväinen historia, 134–149. sen tausta vuosina 1870–1920. Suomen Muinaismuisto- Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. yhdistyksen Aikakauskirja 108. Suomen Muinaismuisto- Salminen, Tapio (2000). Karttojen kertomaa. Ulvilan kir- yhdistys, Helsinki. konseudun historiallisen kartta-aineiston inventointi ja Valkeapää, Leena (2004). Historiakulttuurinen keskiaika. analyysi. Teoksessa Viertiö, Sari (toim.) Ulvila maisemassa, Tiedon ja mielikuvituksen liitto. Teoksessa Heinonen, 18–51. Ulvilan kaupunki, Satakuntaliitto. Hämeen Kir- Yrjö, Kirstinä, Leena & Kovala, Urpo (toim.) Ilmaisun japaino, Tampere. murroksia vuosituhannen vaihteessa suomalaisessa kult- Sivula, Anna (2002). Kulttuuriperinnön tutkimus – mahdol- tuurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia lisuus soveltavaan historiaan? Teoksessa Heinonen, Meri 1018. SKS, Helsinki. et al. (toim.) Dialogus – historian taito. Juhlakirja Matti Viertiö, Sari (2000). Keskiaika maassa ja maisemassa. Teoksessa Männikölle hänen täyttäessään 65 vuotta 5. joulukuuta Viertiö, Sari (toim.) Ulvila maisemassa, 9–16. Ulvilan kau- 2002. Kirja-Aurora, Turku. punki, Satakuntaliitto. Hämeen Kirjapaino, Tampere. Sivula, Anna (2006). Kysymyksiä ja voimaviivoja, Marc Viertiö, Sari (2000). Rakennettu maisema. Teoksessa Viertiö, Blochin historiantutkimuksellisen tuotannon metodologi- Sari (toim.) Ulvila maisemassa, 77–120. Ulvilan kaupunki, nen perintö. Turun yliopiston julkaisuja C, Scripta lingua Satakuntaliitto. Hämeen Kirjapaino, Tampere. fennica edita. Turun yliopisto, Turku. Tiedonannot: Sivula, Anna (2006b). Henkiset ja aineelliset todisteet ih- Aalto, Kimmo, matkailuasiamies, Ulvila. Puhelinkeskustelu misen toiminnasta ennen ja nyt – mistä puhumme kun 15.11.2006. puhumme kulttuuriperinnöstä? Julkaisematon artikkelin Jokiranta, Esko, suntio, Ulvila. Puhelinkeskustelu käsikirjoitus. 7.12.2006. Suvanto, Seppo (1973). Satakunnan historia III. Keskiaika. Ruohomäki, Marja-Terttu, matkaopas, Ulvila. Sähköposti Satakunnan Maakuntaliitto r.y. Satakunnan Kirjateollisuus 9.5.2006, 24.5.2006. Oy Offset. Toikka-Haldin, Hilpi, kulttuurisihteeri, Ulvila. Sähköposti Tarkka-Tierala, Hannele (2004). Ulvilan kirkon aarrepussi 3.11.2006.