PUNAISTEN NAISTEN TIET Valtiorikosoikeuteen Vuonna 1918 Joutuneiden Porin Seudun Naisten Toiminta Sota-Aikana, Tuomiot Ja Myöhemmät Elämänvaiheet
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
PUNAISTEN NAISTEN TIET Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet Tiina Lintunen AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi lokakuun 9. päivä 2015 klo 12 Turun yliopiston Pub 3 –luentosalissa. TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA – ANNALES UNIVERSITATIS TURKUENSIS Sarja - ser. C osa - tom. 412 | Scripta Lingua Fennica Edita | Turku 2015 PUNAISTEN NAISTEN TIET Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet Tiina Lintunen TURUN YLIOPISTON JULKAISUJATURUN YLIOPISTON – ANNALES JULKAISUJA UNIVERSITATIS – ANNALES TURKUENSIS UNIVERSITATIS TURKUENSIS SarjaSarja - ser. - ser. C osaXX osa - tom. - tom. 412 XX| Scripta | Astronomica Lingua Fennica - Chemica Edita - |Physica Turku 2015 - Mathematica | Turku 20xx Turun yliopisto Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Politiikan tutkimuksen laitos Poliittinen historia Työn ohjaaja: Professori Timo Soikkanen Poliittinen historia Turun yliopisto Tarkastajat: FT Tuomas Hoppu Dosentti Tauno Saarela Historia Poliittinen historia Tampereen yliopisto Helsingin yliopisto Vastaväittäjä: FT Tuomas Hoppu Historia Tampereen yliopisto Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-järjestelmällä. Taitto: Kimi Kärki ISBN 978-951-29-6228-0 (Painettu/Print) ISBN 978-951-29-6229-7 (Sähköinen/PDF) ISSN 0082-6995 Juvenes Print Oy – Tampere 2015 Tiivistelmä TURUN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Politiikan tutkimuksen laitos Poliittinen historia Väitöskirja TIINA LINTUNEN: Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet. Lokakuu 2015 Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiori- kosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohta- lonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden nais- ten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suo- malaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallin- neita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskei- simpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan ran- gaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä teh- tävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden läh- teiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvus- sakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollek- tiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteen- vetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin. Asiasanat: kansalaisuus, naiset, propaganda, punaiset, punakaarti, punaleski, sisäl- lissota, valkoiset, valtiorikosoikeus, äitiys Abstract UNIVERSITY OF TURKU Faculty of Social Sciences Department of Political Science and Contemporary History Contemporary History Doctoral Dissertation TIINA LINTUNEN: Red women’s paths. The wartime activity, sentences and subsequent lives of the women from the Pori area taken to political crime courts in 1918. October 2015 Finland gained its independence on December 6th, 1917, after the Russian revolu- tion. Shortly after this, the nation was divided into the socialist Reds and the bour- geois Whites. The short but raw civil war that ensued between these factions lasted only three months, but approximately 36 000 Finns lay dead in its wake, most of them Reds, who lost the war. The war also engaged women, and there were women on both sides serving in various tasks. After the cessation of hostilities, over 5500 Red women were brought to court and charged with treason or assisting in treasonous activity. For a long period, the image of a Red woman in Finnish history was dominated by those 2000 women who acted as soldiers in the Red Guard. In contrast, our knowledge of unarmed Red women has been relatively limited. The aim of this study has been to examine the characteristics of these unarmed women and scrutinize the course of their lives after the war. This study is the first collective biography of Red women in which their lives have been studied in the long term. The study consists of two parts. In the first, the focus is on the women’s back- grounds, their activities during the war and the resulting immediate consequences of these actions. The second part discusses what happened to these women after the war. Post-war Finland is outlined by the following questions: What was the zeitgeist like when the women returned from prison? Did society accept them, and how well did their entering the labour market succeed? How was the question of orphans and widows dealt with? What was expected from the former Reds as citi- zens, and how did the Whites tried to mould them into becoming socially accept- able? How did the restart of political activity function, and who was interested in it? How did the transforming Finnish society change its attitude towards the former Reds over the course of time? What were the policies with which the government sought to unify the torn nation? Eventually, attitudes changed and the women grew older. How did they relate the events of 1918 to their children? These questions are examined from a local point of view, but the results are constantly reflected in the national circumstances. The research subjects are the 267 women from Pori and Ulvila who were taken to the political crime