Rovaniemen pesimälinnusto Arktisen keskuksen tiedotteita 57 Rovaniemen pesimälinnusto
Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki (toim.)
Paikallisen ympäristötiedon hyödyntäminen maankäytön, virkistyskäytön ja luontomat- kailun suunnittelussa ja toteuttamisessa edesauttaa luonnon monimuotoisuuden sekä ympäristön viihtyisyyden ja vetovoimaisuuden säilymistä. Linnut soveltuvat ympäris- tömuutosten indikaattoreiksi helpon havaittavuuden, vankan ekologisen tietopohjan ja pitkäjaksoisten kannanseurantojen ansiosta. Linnuston on havaittu ilmentävän varsin tehokkaasti elinympäristön tilassa tapahtuvia muutoksia.
Tämä julkaisu on kattava ja ajankohtainen kuvaus Rovaniemen pesimälinnustosta. Kir- jassa esitellään 160 alueella pesivää lintulajia levinneisyyskarttoineen ja runsaustie- toineen. Lisäksi luodaan katsaus erilaisten elinympäristöjen linnustoon ja linnustossa tapahtuneisiin muutoksiin. Myös Rovaniemen seudulla tavattava uhanalainen, lintudi- rektiivissä mainittu ja muu erityisvastuu lajisto sekä linnustoltaan arvokkaimmat ja luontomatkailun kannalta mielenkiintoisimmat kohteet esitellään julkaisussa.
Kirja tuo lintutiedon osaksi Rovaniemen seudun ympäristötietoutta ja edesauttaa ekolo- gisesti kestävien suunnittelukäytäntöjen toteutumista. Tarjoamalla työvälineitä kaupun- gin luontomatkailukohteiden ekologisen tilan parantamiseen, ylläpitoon ja seurantaan, koottu lintutieto on mukana edistämässä luonnon keskellä sijaitsevan Rovaniemen kau- pungin ja laajemminkin Lapin matkailun kestävää kehitystä. Arktisen keskuksen tiedotteita 57
ISSN 1235-0583 ISBN 978-952-484-558-8 (nid.) ISBN 978-952-484-559-5 (PDF)
9 789524 845588 2012 Arktisen keskuksen tiedotteita 57
Rovaniemen pesimälinnusto
Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki (toim.)
Rovaniemen kaupunkilintuatlas EAKR-projekti Arktinen keskus, Lapin yliopisto
Studio Ilpo Okkonen Oy Oulu 2012 Julkaisija: Lapin yliopisto, Arktinen keskus Sarjan toimittaja: Jukka Jokimäki Sisällysluettelo Taitto: Studio Ilpo Okkonen Oy / Minna Hentilä Esipuhe ...... 5 Etukannen kuva: Tilhi (Bombycilla garrulus) Markus Varesvuo / Kuvaliiteri.fi Takakannen kuva: Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Markus Varesvuo / Kuvaliiteri.fi 1 Johdanto ...... 7 Muut valokuvat (sivunumero): Huhta, Esa: 19, 45, 72, 88, 103–104, 129, 141, 163, 169–170, 179 2 Tutkimusalue ja -menetelmät ...... 7 Hämäläinen, Asko / Kuvaliiteri.fi: 40, 70, 111 2.1 Tutkimusalue...... 7 Jalkanen, Juhani: 23–24, 30, 33–34, 55, 64, 89, 91, 98, 102, 106, 126, 128, 143, 147, 152, 155, 161, 181 Koli, Antti / Kuvaliiteri.fi: 92 2.2 Tutkimusmenetelmät...... 8 Lampinen, Ari / Kuvaliiteri.fi: 145 2.2.1 Atlaskartoitukset...... 8 Luhta, Jorma / Kuvaliiteri.fi: 37 Murtomäki, Eero / Kuvliiteri.fi: 57 2.2.2 Pesivän maalinnuston kannanarviot...... 9 Nieminen, Mika J. / Kuvaliiteri.fi: 41 2.2.3 Kaupunkilinnuston runsauslaskennat...... 9 Niskanen, Jari / Kuvaliiteri.fi: 32 Peltomäki, Jari / Lintukuva.fi: 58 3 Lintujen lajimäärä...... 9 Rajaniemi, Heimo / Kuvaliiteri.fi: 93 4 Lajien yleisyys...... 10 Roininen, Martti / Kuvaliiteri.fi: 43 Varesvuo, Markus / Kuvaliiteri.fi: 18, 20–22, 25–29, 31, 35–36, 38–39, 42, 44, 46–54, 5 Uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I 56, 59–63, 65–69, 73–87, 90, 94–97, 99–101, 105, 107–110, 112–125, 127, 130–140, 142, ja Suomen kansainväliset vastuulajit...... 11 144, 146, 148–151, 153–154, 156–160, 162, 164–168, 171–177 6 Pesivien maalintulajien runsaus ja runsauden muutokset ...... 13 Kuvaerottelut: Kuvatoimittajat 7 Erilaisten elinympäristöjen pesimälinnusto...... 14 Julkaisu on tuotettu osana Lapin yliopiston Arktisen keskuksen 7.1 Kaupunkilinnusto ja sen muutokset...... 14 koordinoimaa Rovaniemen kaupunkilintuatlas -projektia. Projekti on saanut Lapin ELY-keskuksen myöntämää EAKR-rahoitustukea. 7.2 Kylien pesimälinnusto...... 16 Julkaisu on saatavissa myös internetistä: www.arktinenkeskus.fi/rovaniemenlintuatlas 7.3 Rakennettujen ympäristöjen pesimälinnusto...... 16 7.4 Puistojen pesimälinnusto...... 17 8 Rovaniemellä pesivät lintulajit...... 17 9 Rovaniemen arvokkaat lintualueet ja mielenkiintoisimmat lintulajit ...... 178 10 Rovaniemen linnuston muutokset ja tulevaisuus...... 178 Yhteistyössä: 11 Yhteenveto...... 179 12 Summary...... 180 Kiitokset...... 181 Kirjallisuutta...... 182
ISSN 1235-0583 Lajihakemisto...... 183 ISBN 978-952-484-558-8 (nidottu) ISBN 978-952-484-559-5 (PDF)
Painopaikka: Joutsen Median Painotalo Oy, Oulu 2012 Esipuhe
Maankäytön, virkistyskäytön ja luontomatkailun suunnittelun daan jatkossa aikaisempaa paremmin määritellä ekologisesti ja toteuttamisen lähtökohtana tulee olla ympäristön viihtyvyy- kestävällä tavalla kaupungin kasvusuuntia, arvioida viheralu- den sekä vetovoimaisuuden parantaminen ja luonnon moni- eiden merkitystä linnuille sekä paikallistaa Rovaniemen seu- muotoisuuden säilyttäminen. Tähän tarvittavan paikallisen dun parhaat lintualueet. ympäristötiedon määrä on kuitenkin usein puutteellista. Sen vuoksi Rovaniemen kaupunki on ollut mukana Rovaniemen Koottua aineistoa voidaan hyödyntää alueiden käytön ja hoi- kaupunkilintuatlas -projektissa. Projektissa tuotettiin Rova- don suunnittelussa sekä opetuksessa ja matkailussa. Projekti niemeä koskevaa ympäristötietoa ja muokattiin se helppokäyt- edistää Rovaniemen kaupungin ja Lapin matkailun kestävää töiseen muotoon kaupunkilaisten, matkailijoiden, luontopal- kehitystä antamalla työvälineitä kaupungin ja luontomatkai- veluyritysten, virkistyskäytön suunnittelijoiden, virkamiesten lukohteiden ekologisen tilan parantamiseen, ylläpitämiseen ja ja päättäjien käytettäväksi. Projektin kohteeksi valittiin linnut, seurantaan. koska niiden ekologia tunnetaan hyvin ja ne soveltuvat erin- omaisesti ympäristömuutosten indikaattoreiksi. Monipuolisen Nyt kädessänne on Rovaniemen kaupunkilintuatlas -projektin linnuston on todettu lisäävän asuinalueiden viihtyisyyttä ja lin- lopputuote, Rovaniemen pesimälinnusto -kirja. Toivomme, nut ovat yksi luontomatkailun tärkeimmistä sektoreista. että tämä julkaisu omalta osaltaan aktivoi meitä työssämme ja vapaa-ajalla edistämään kaupunkimme kehitystä luontoarvot Rovaniemen kaupunkilintuatlas -projektissa tavoitteena oli huomioiden. selvittää Rovaniemen alueella pesivien lintulajien levinneisyys ja runsaus sekä arvioida linnustossa tapahtuneita muutoksia ja niiden syitä. Samalla on selvitetty uhanalaisten lintulajien, Rovaniemi, kaupunki luonnon keskellä. EU-direktiivilajien, Suomen kansainväliset vastuulajit sekä harvalukuisten ja lintumatkailullisesti mielenkiintoisten lajien Erkki Lehtoniemi esiintymispaikat. Projektin tuottaman materiaalin avulla voi- ympäristönvalvonnan päällikkö
4 Rovaniemen pesimälinnusto 5 1 Johdanto laskartoitukset (1974–1979, 1986–1989, Hyytiä ym. 1983; Väisänen ym. 1998) antoivat mahdollisuuden vertailla uusia Alueiden hoidon ja käytön suunnittelu, ympäristön tilan seu- atlastietoja (2006–2010, Valkama ym. 2011) aikaisempiin. ranta ja päätöksenteko tarvitsee luontotietoa työnsä tueksi. Yksityiskohtaisempaa alueiden hoidon ja käytön suunnittelua Erityisesti tarvitaan tietoa uhanalaisten, EU-direktiivilajien varten atlaskartoitus toteutettiin myös tarkemmalla, 1 km x 1 ja harvalukuisten lajien esiintymispaikoista ja runsauksista km ruudustolla kaupungin keskustaajama-alueella. Atlaskar- sekä arvokkaiden luontokohteiden sijainnista. Luontotiedon toitukset antavat tietoa lähinnä vain lintujen lajimääristä ja laji- tarve on erityisen suuri kaupunkihabitaateilla, joissa suurin en yleisyyksistä. Tämän takia projektin yhteydessä toteutettiin osa ihmisistä elää. Myös opetussektori ja kuntalaiset yleensä- yksityiskohtaisempia lintujen runsauslaskentoja erilaisissa kin kaipaavat enemmän tietoa lähialueidensa luonnosta, sen ympäristöissä. Pesivän maalinnuston runsauden arviointi to- tilasta ja muutoksista. Lintujen on todettu olevan hyviä ympä- teutettiin linjalaskentojen avulla. Kaupunkialueen lintulasken- ristön tilan indikaattoreita. Vuosien väliset erot lintujen run- nat toteutettiin kartoituslaskentojen avulla, pääosin samoilla saudessa kertovat muutoksista niiden elinympäristöissä. Use- tutkimusalueilla ja -menetelmillä kuin mitä Jokimäki (1989, at tutkimukset osoittavat, että lintujen runsaus ja hyvinvointi 1992) oli aiemmin käyttänyt. kertoo myös muiden eläinten ja kasvien tilasta. Lisäksi moni- puolisen linnuston on todettu lisäävän ihmisten viihtyisyyttä. Rovaniemen pesimälinnusto -julkaisussa esitellään tehtyjen Lintujen käyttö luonnon monimuotoisuuden indikaattoreina kartoitusten ja laskentojen tulokset. Lintuatlaskartoitusten on helpompaa ja kustannustehokkaampaa kuin muiden eliöi- avulla pystyttiin määrittämään pesivien lintujen lajimäärät eri den. Linnut ovat helposti havaittavissa, niiden ekologia tunne- alueilla sekä lajien yleisyys, mukaan lukien esimerkiksi uhan- taan verrattain hyvin ja niiden kannanmuutoksia on seurattu alaiset lajit, Rovaniemen alueella. Linjalaskentatulosten avulla jo pitkään. arvioitiin Rovaniemellä pesivien maalintulajien runsaudet ja pesimäkannoissa tapahtuneet muutokset. Kaupunkialueil- Toisin kuin muiden elinympäristöjen linnut, kaupunkilinnusto la ja kyläalueilla toteutetut lintulaskennat antoivat tietoja eri on saanut osakseen varsin vähän tutkimusta. Suomessa kau- asteisesti kaupungistuneiden alueiden linnustoista ja niiden punkilintututkimuksen pioneereja ovat olleet Kajoste (1961), muutoksista. Kaikkia kerättyjä aineistoja hyödynnettiin Rova- Tenovuo (1967) ja Nuorteva (1971). Viime vuosina tilanne niemellä pesivien lintulajisivujen tuottamisessa, arvokkaiden on kuitenkin jonkin verran parantunut. Kaupunkilinnuston lintualueiden ja lintulajien määrittämisessä sekä linnuston kartoituksia on toteutettu muun muassa Turussa (Vuorisalo tulevaisuuden arvioinnissa. Kirjassa olevat tekstit ovat kirjan & Tiainen 1993), Helsingissä (Pakkala ym. 1998), Lahdessa toimittajien kirjoittamia ellei toisin mainita. (Saikko & Loikkanen 1999), Kemissä (Rauhala & Suopajärvi 2002), Oulussa (Tynjälä 2004) ja Raumalla (Vasko ym. 2006). Rovaniemellä kiinnostus kaupunkilinnustoon heräsi 1960-lu- vun lopulla, jolloin Ahonen (1970) teki laudatur-työnsä Ro- 2 Tutkimusalue ja -menetelmät vaniemen kaupungin linnustosta. Tätä työtä on myöhemmin 2.1 Tutkimusalue jatkettu ja laajennettu 1980-luvulta lähtien (Jokimäki 1989, 1992). Rovaniemen kaupunki (66º32´N 24º12´E) sijaitsee pääosin Pohjanmaa–Kainuun kasvimaantieteellisellä alueella (Kalliola Lapin yliopiston Arktisen keskuksen luontoselvitys- ja YVA- 1973), pohjoisboreaalisella Perä-Pohjolan metsäkasvillisuus- palvelut käynnisti yhdessä Rovaniemen kaupungin kanssa vyöhykkeellä (Kalela 1961) ja keskiboreaalisella linnustovyö- Lapin ELY-keskuksen myöntämän EAKR-rahoituksen tuel- hykkeellä (Järvinen & Väisänen 1980). Rovaniemen kaupun- la vuonna 2009 Rovaniemen kaupunkilintuatlas -projektin. gin hallinnollinen pinta-ala oli 31.12.2012 yhteensä 8010,80 Yhteistyökumppaniksi projektiin tulivat mukaan Lapin lintu- km². Pääosa alueesta on metsämaan (61,4 %) ja metsäisten tieteellinen yhdistys, BirdLife Suomi ja Helsingin yliopiston soiden (25,1 %) peitossa (Kuva 1). Vesistöt peittävät alueesta luonnontieteellinen keskusmuseo. Projektin tavoitteena oli 5,4 %, avosuot 4,5 % ja avoimet metsämaat 2,3 %. Maatalo- selvittää Rovaniemen alueella pesivien lintulajien levinneisyys usmaata alueesta on 1,0 % ja taajama-alueita 0,3 %. Yli heh- ja runsaus sekä arvioida linnustossa tapahtuneita muutoksia taarin kokoisia järviä ja lampia Rovaniemen alueella on noin ja niiden syitä. Samalla selvitettiin uhanalaisten lintulajien, 1 055 kappaletta. Asukkaita Rovaniemellä oli vuoden 2011 EU:n lintudirektiivilajien, Suomen kansainvälisten vastuulaji- lopussa 60 637. Rovaniemen asutus on keskittynyt erityises- en sekä harvalukuisten ja lintumatkailullisesti mielenkiintois- ti vanhan kaupungin keskustaajama-alueelle, jossa asuu yli ten lajien esiintymispaikat sekä linnustollisesti arvokkaimmat 50 000 asukasta. Rovaniemen alueella on kaikkiaan liki 50 ky- alueet. Työ käynnistettiin osallistumalla meneillään olleeseen lää ja keskustan alueella sijaitsee liki 20 asutusaluetta. Kylien kansalliseen lintuatlakseen, joka toteutettiin 10 km x 10 km asukasmäärä on noin 10 000. Kuva 1. Rovaniemen alueen elinympäristötyypit kartoitusruuduilla. Suomessa aiemmin toteutetut lintuat-
6 Rovaniemen pesimälinnusto 7 Tutkimusaluetta voidaan kuvata myös maankäyttöluokittain. vaarassa, Ounasrinteellä, Kaartokadulla, Korkalovaarassa ja ruutua, joista 13 saatiin kartoitettua erinomaisesti, 27 hyvin Rovaniemen kaupungin 19 puiston pesimälinnusto kartoitet- Entisen Rovaniemen maalaiskunnan alueesta (tässä tutkimuk- Länsikankaalla. Rovaniemen kylien pesimälinnustossa tapah- ja 115 tyydyttävästi. Kahdelta ruudulta saatiin vain vähän tiin yhden käyntikerran kartoituksilla 30.5.–19.6.2011. Sa- sessa jotakuinkin 10 km x 10 km lintuatlasalue, pois lukien tuneita muutoksia tarkasteltiin Jaatilan, Muurolan, Hirvaan, havaintoja ko. ruuduilla olevien liikkumisrajoitusten vuoksi malla yhden käyntikerran kartoitusmenetelmällä selvitettiin vanha kaupungin alue) valtaosa kuuluu puuntuotantoon varat- Saarenkylän, Ylikylän, Tapionkylän, Marraskosken, Meltauk- (lentokenttäalue). Kansallisen lintuatlaksen kartoitukset to- myös käyttötarkoitukseltaan erilaisten alueiden sekä kylien tuihin maa- ja metsätalousalueisiin (62 %) ja muihin maa- ja sen, Jääskön ja Lohinivan kylien osalta. teutettiin vuosina 2006–2010 ja Rovaniemen kaupunkilintu- pesimälintulajien runsaudet. Näissä selvityksissä kartoitus- metsätalousvaltaisiin alueisiin (26 %). Entisen maalaiskun- atlaksen kartoitukset vuosina 2009–2011. Kartoitukset kat- alueille rajattiin 10 hehtaarin kokoiset koealat, joilta linnut nan alueella on teollisuusalueita 5 % ja erityistoiminta-alueita toivat koko pesimäkauden. Rovaniemen lintuatlaksiin ilmoitti kartoitettiin 19.–27.6.2011. Menetelmä oli sama kuin Jokimä- (pääasiassa maanpuolustuksen tarpeisiin liittyviä) 7 % alueen 2.2 Tutkimusmenetelmät havaintojaan liki 300 lintu- ja luontoharrastajaa. Tarkempi en (1989) tekemissä selvityksissä. pinta-alasta. 2.2.1 Atlaskartoitukset kuvaus lintuatlaskartoituksista löytyy osoitteesta http://atlas3. lintuatlas.fi/. Kansallinen lintuatlas ja pesivän maalinnuston linjalaskennat Atlaskartoituksissa selvitettiin lintulajien esiintyminen ja pesi- 3 Lintujen lajimäärä toteutettiin koko Rovaniemen kunnan alueella. Samoin monia mävarmuus ennalta määrätyillä ruuduilla. Atlaskartoituksissa 2.2.2 Pesivän maalinnuston kannanarviot Vuosina 2006–2010 toteutetussa kansallisessa atlaskartoituk- erityiskartoituksia tehtiin koko alueella. Pesivän maalinnus- ei selvitetty lajien runsauksia kartoitusruudulla. Selvityksen Pesivän maalinnuston kannanarviot ja muutokset parimää- sessa koko Rovaniemen kunnan alueella pesi varmasti 133, ton runsauden ja muutosten arvioinnissa käytettiin Rovanie- tarkoituksesta riippuen, kartoitusruudun koko vaihteli. Koko rissä selvitettiin linjalaskentojen avulla. Yhden laskentaker- todennäköisesti 25, mahdollisesti 13 ja epätodennäköisesti 14 men alueelle sijoittuvan 12 vakiolinjan (http://www.luomus.fi/ Rovaniemen kattavissa atlaskartoituksissa käytettiin Suomen ran linjalaskennoilla saatiin nopeasti edustava kuva seudun lintulajia, eli yhteensä kartoituksissa havaittiin 185 lintulajia seurannat/linjalaskenta/vakiolinja.htm) sekä kaupungin kes- kansallisissa lintuatlaskartoituksissa käytettyä 10 km x 10 pesimälinnustosta ja lajien runsauksista. Laskennat tehtiin (Kuva 2). Runsaslajisimmat ruudut sijoittuivat Ounasjokisuis- kustassa ja Ounasvaaralla sijaitsevien täydentävien linjojen km tutkimusruudustoa. Suomessa ja Rovaniemellä on nyt lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. ton, Paavalniemen, Niskanperän, Narkaus–Kivitaipaleen sekä (yhteispituus 234 km) aineistoja. Uusin, vuosien 2010–2011 toteutettu lintuatlaskartoitus kolmeen kertaan; ensimmäinen Laskenta tehdään noin kuusi kilometriä pitkällä linjalla, jon- Harjulampi–Ounasvaara–Oikaraisen alueille. Lajimäärät vä- aineisto kerättiin pääasiassa Rovaniemen kaupunkilintuatlas atlas 1974–1979 (Hyytiä ym. 1983), toinen atlas 1986–1989 ka varrelta kirjataan ylös kaikki lintuhavainnot. Vakiolinjojen henevät kartoitusalueella selkeästi kohti pohjoista. -projektin yhteydessä. (Väisänen ym. 1998) ja kolmas atlas 2006–2010 (Valkama ym. laskenta käynnistyi osana Suomen kolmatta lintuatlasta vuo- 2011). Kaupunkisuunnittelu vaatii kuitenkin tarkempia esiin- sina 2006–2010. Linjojen verkosto kattaa 25 kilometrin välein Rovaniemen kaupunkilintuatlastutkimuksen alue käsitti lä- tymistietoja, joten Rovaniemen kaupunkilintuatlaksen kartoi- koko Suomen. Vakiolinjalaskentojen tavoitteena on Suomen hinnä entisen Rovaniemen kaupungin alueen. Rovaniemen tuksissa käytettiin 1 km x 1 km ruutukokoa. pesivän maalinnuston parimäärien, tiheyksien ja muutosten maakuntakaavaselostuksen (Lapin liitto 2001) mukaan enti- seuranta. Menetelmä soveltuu erityisen hyvin yleisten ja run- sen Rovaniemen kaupungin alueesta (tässä tutkimuksessa jo- Lintuatlaksessa käytetään pesimävarmuusindeksejä kuvaa- saiden lajien seurantaan. Tarkempi kuvaus linjalaskentame- takuinkin 1 km x 1 km lintuatlasalue) valtaosa kuuluu joko maan lajin pesinnän varmuutta tutkimusruuduissa. Varmaksi netelmästä löytyy osoitteesta http://www.luomus.fi/seurannat/ taajamatoimintojen alueisiin (35 %), maa- ja metsätalousval- pesinnäksi tulkittiin suorat (esim. nähty pesä, jossa munia tai linjalaskenta/index.htm. taisiin alueisiin (35 %) tai virkistysalueisiin (23 %). Rovanie- poikasia) tai epäsuorat todisteet varmasta pesinnästä (esim. men kaupungissa oli vuonna 1984 yhteensä 32 368 asukasta havaittu emo kantamassa ruokaa poikasille). Todennäköises- Rovaniemen 12 vakiolinjaa on laskettu kesäkuussa kolmesti ja vuonna 2011 kuntaliitoksen myötä yhteensä 60 637. ti pesiviksi havainnoiksi luokiteltiin esimerkiksi samalla pai- tai neljästi vuosina 2006–2011. Vakiolinjalaskentojen yhteispi- kalla useana päivänä havaittu laulava koiras tai varoittelevat tuus on 233,8 km, joten Rovaniemi kuuluu Suomen parhaiten Rovaniemen alueen pesimälinnustossa tapahtuneita muutok- linnut. Mahdollisiksi pesinnöiksi tulkittiin havainnot yksittäi- laskettujen kuntien joukkoon. Lisäksi kaupungin keskustassa sia selvitettiin kolmella entisen kaupungin osa-alueella: ydin- sistä, ei varmasti tai todennäköisesti alueella pesivistä linnuis- ja Ounasvaaralla on tehty 44 km täydentäviä pesimälinnus- keskusta (81 ha), keskustaa ympäröivä alue (130 ha) ja Ran- ta. Epätodennäköisiksi pesinnöiksi luokiteltiin kaikki muut ton linjalaskentoja vuosina 2009–2010. Tuloksista saadaan tavitikan omakotitaloalue (360 ha). Keskustan alue rajoittui havainnot, esimerkiksi havainnot nuorista ja kiertelevistä pe- lajikohtaisilla havaittavuuskertoimilla lajien tiheydet (paria joen, nelostien ja rautatien väliselle alueelle. Keskustaa ympä- simättömistä linnuista. neliökilometrillä, ks. esim. Väisänen ym. 1998), joista Rova- röivät alueet käsittivät nelostien, Koskikadun, Jokkatien, Vaih- niemen maapinta-alalla (7 599 km2) kertomalla saadaan kan- dekadun ja Veitikantien rajaaman alueen. Rantavitikan oma- Atlasruutujen selvitysasteet laskettiin painotettuna pesimävar- nanarviot. kotitaloalueeseen kuului Harjulampi sekä Viirinkankaantien, muussummana ruudussa havaituista lajeista. Atlasruutujen Hirttiöntien ja joen rajaama alue. Tutkimusalueen yleiskuva- selvitysasteiden määrittely on tehty toisen atlaksen (1986– 2.2.3 Kaupunkilinnuston runsauslaskennat us ja tarkemmat rajaukset on esitetty julkaisuissa Jokimäki 1989) aikaan, ja tarkempi selvitys aiheesta löytyy kirjasta (1989, 1992). Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen ym. 1998). Rovaniemen Rovaniemen keskustan alueen pesimälinnustossa tapahtunei- Kuva 2. Kansallisessa lintuatlaksessa vuosina 2006-2010 havaittujen lin- kaupunkilintuatlaksen ruutujen selvitysaste on laskettu sa- ta muutoksia selvitettiin kuuden käyntikerran kartoituslas- tujen lajimäärät 10 km x 10 km lintuatlasruuduissa. Rovaniemen kaupungin 19 puiston pesimälinnusto kartoi- maan tapaan kuin valtakunnallisessa lintuatlaksessa ruu- kennoilla ydinkeskustassa, keskustaa ympäröivällä alueella tettiin Ruokasen, Sankarihautausmaan, 1. hautausmaan, 3. dussa havaitusta lajimäärästä ja lajien pesimävarmuuksista ja Rantavitikan omakotitaloalueella. Kartoituksissa kuljettiin hautausmaan, 4. hautausmaan, Anun ladun, Kenraalinmajan, ruudussa. Selvitysasteluokat eivät huomioi ruutujen erilaisia tutkimusalue kauttaaltaan läpi useaan kertaan pesimäkauden Rovaniemen kaupunkilintuatlaksen kartoitusalueella pesi vuo- yliopiston, Juurakkotien–Sahaperäntien, Lainaan, Karinie- biotooppijakaumia, minkä vuoksi selvitysasteita tulee pitää lä- aikana ja havainnot merkittiin käyntikartoille. Myöhemmin sina 2009–2011 varmasti 89, todennäköisesti 42, mahdolli- men, terveyskeskuksen niemen, Piisivalkeantien–Palkisentien, hinnä suuntaa-antavina. käyntikarttojen havainnot siirrettiin lajikartoille, joiden avulla sesti 14 ja epätodennäköisesti 5 lintulajia, eli yhteensä kartoi- Pohjolankadun–uimahallin, Rautatieaseman, Konttisen, Kir- määritettiin lajien reviirit ja arvioitiin alueella pesivien lintu- tuksissa havaittiin 150 lintulajia (Kuva 3). Runsaslajisimmat konjyrhämän niemekkeen, Rajajääkärintien ja Korkalovaa- Rovaniemen alueelle sijoittui 90 kansallisen lintuatlaskar- parien määrät. Tutkimusalueet ja -menetelmät olivat samat ruudut löytyivät Niskanperältä, Ounasjokisuistosta, Ylikyläs- ran pallokentän puistoista. Lisäksi selvitettiin alueiden käyt- toituksen tutkimusruutua, joista vuosina 2006–2010 saatiin kuin Jokimäen (1992) tutkimuksessa. Kartoitukset tehtiin tä, Paavalniemeltä ja Harjulammen suunnalta. tötarkoitusten mukaan erilaisten alueiden pesimälinnustoa kartoitettua erinomaisesti 22, hyvin 17 ja tyydyttävästi 51 ruu- 18.5.–13.7.2010. kymmenellä koealueella Rantavitikalla, varastoalueilla, Venni- tua. Rovaniemen kaupunkilintuatlaksen alueelle sijoittui 156
8 Rovaniemen pesimälinnusto 9 Metso 15 91 74 sa tavatut lajit olivat metsähanhi, tukkakoskelo, isokoskelo, Taulukko 1. Lintulajien yleisyys prosentteina Rovaniemen kaupun- riekko, teeri, metso, kaakkuri, kalasääski, luhtahuitti, tylli, kilintuatlaksen ruuduissa (1 km x 1 km; 90 ruutua), kansallisen lin- Teeri 10 80 83 punajalkaviklo, rantasipi, naurulokki, huuhkaja, helmipöllö, tuatlaksen Rovaniemen ruuduissa (ruutuja 156) ja koko Suomen Laulujoutsen 10 84 81 kansallisen lintuatlaksen 10 x 10 km kartoitusruuduissa (ruutuja käenpiika, niittykirvinen, sinirinta, mustaleppälintu, sirittäjä, 3 848). Taulukossa on esitetty vain lajit, joiden esiintymisprosentti kuukkeli ja punavarpunen. Näistä lajeista metsähanhi, pilk- oli joko Rovaniemen kaupunkilintuatlaksessa tai Rovaniemen kan- kasiipi, luhtahuitti, mustaleppälintu, lapinuunilintu ja sirittäjä sallisessa lintuatlaksessa vähintään 75 %. 5 Uhanalaiset, EU:n lintu- ovat Rovaniemellä vähälukuisia pesimälajeja.
Laji Rovaniemen Rovaniemen Kansallinen direktiivin liitteen I ja Suomen kaupunki- kansallinen lintuatlas Perä-Pohjolassa alueellisesti uhanalaisista lintulajeista at- lintuatlas (%) lintuatlas (%) Suomessa (%) kansainväliset vastuulajit laskartoituksissa tavattiin 16. Nämä lajit olivat silkkiuikku, Pajulintu 100 100 98 Rovaniemen lintuatlaskartoituksissa havaittiin useita varmasti härkälintu, heinätavi, ruisrääkkä, pikkutylli, tylli, töyhtöhyyp- Peippo 100 100 87 tai todennäköisesti pesiviä uhanalaisia lintulajeja (Taulukko 2; pä, punajalkaviklo, naurulokki, huuhkaja, viirupöllö, sinirin- ta, idänuunilintu, tiltaltti, töyhtötiainen ja kottarainen. Vihervarpunen 97 100 91 uhanalaisluokittelu ks. Rassi ym. 2010). Äärimmäisen uhan- alaisista lajeista Punakylkirastas 96 100 95 Rovaniemellä ei pesinyt atlaskartoitusten mukaan yksikään laji. Alueella havaittiin äärimmäisen uhan- Rovaniemen lintuatlaskartoituksissa havaittiin 39 EU:n lintu- Talitiainen 96 92 88 alaisista lajieista muuttoaikana heinäkurppa, rantakurvi, tur- direktiivin liitteen I lintulajia (Taulukko 2). Lintudirektiivin Hömötiainen 87 94 84 turikyyhky, tunturipöllö ja tunturikiuru. Edellä mainituista la- eli luonnonvaraisten lintujen suojelusta (79/409/ETY) annetun Leppälintu 86 100 91 jeista ainoastaan tunturikiuru on säännöllisesti havaittava laji, direktiivin yleisenä tavoitteena on luonnonvaraisten lintulajien Kuva 3. Rovaniemen kaupunkilintuatlaksessa vuosina 2009–2011 havait- Viherpeippo 84 71 79 suojelu, hoitaminen ja sääntely. Lintudirektiivin tärkeimmät tujen lintujen lajimäärät 1 km x 1 km lintuatlasruuduissa. etenkin kevätmuuton aikana Aronperän täytemaa-alueella. Räkättirastas 83 92 92 suojeluvelvoitteet liittyvät sen liitteen I mukaisiin erityistä suo- Kirjosieppo 81 98 88 Erittäin uhanalaisista lajeista Rovaniemen alueella havaittiin jelua edellyttäviin lintulajeihin, kosteikkoalueiden suojeluun ja ylipäätään kaikkien lintulajien elinympäristöjen suojeluun. Punarinta 81 90 83 pesimäaikana vain suokukko ja peltosirkku. Suokukko on ny- 4 Lajien yleisyys Koko Rovaniemen kunnan alueella yleisinä esiintyviä lintudi- Västäräkki 79 98 95 kyisin Rovaniemellä melko yleinen, mutta vähälukuinen pesi- Rovaniemen alueen yleisimmät (lajin esiintymisruutujen luku- mälaji. Suokukkojen väheneminen näkyy myös Rovaniemellä. rektiivi lajeja olivat sinisuohaukka, maakotka, teeri, metso, Harakka 76 70 78 määrä / tutkimusruutujen lukumäärä *100) lajit olivat uusim- Kun aiemmissa kansallisissa atlaskartoituksissa suokukkoja sääksi, suopöllö, helmipöllö, pyy, laulujoutsen, palokärki, Harmaasieppo 74 98 90 massa kansallisessa 10 km x 10 km kartoituksessa: pajulintu, havaittiin kymmenillä lintuatlasruuduilla, oli uusimmassa kuikka, kurki, uivelo, pohjantikka, kapustarinta, kalatiira, la- peippo, vihervarpunen, punakylkirastas, leppälintu, lauluras- Pikkukäpylintu 74 84 75 esiintymisruutuja enää 11. Rovaniemen kaupunkiatlaksen pintiira, hiiripöllö ja liro. Pyytä, palokärkeä, kalatiiraa ja liroa tas ja järripeippo, jotka havaittiin kaikissa kartoitusruuduissa Varis 73 89 90 kartoitusalueella suokukko pesi todennäköisesti Niskanpe- lukuun ottamatta lintudirektiivilajit olivat Rovaniemen kau- (Taulukko 1). Rovaniemen kaupunkilintuatlaksessa kahdek- Metsäkirvinen 72 99 88 rän, Jääskönlammen ja nelostien Shellin viereisellä kosteikol- punkilintuatlaksen kartoitusalueella harvinaisia. san yleisimmän lajin lista oli hiukan erilainen: pajulintu, peip- Punatulkku 72 79 75 la. Myös keväiset, kymmenien tai satojen suokukkojen parvet Rovaniemen atlaskartoituksissa havaittiin 31 Suomen kan- po, vihervarpunen, punakylkirastas, talitiainen, hömötiainen, Urpiainen 67 90 53 ovat nykyisin harvinaisia Rovaniemellä. Rovaniemen alueen pe- leppälintu ja viherpeippo (Taulukko 1). Vain harvat lajit, ku- sainvälistä vastuulajia (Taulukko 2). Suomen vastuulajien Käpytikka 63 99 87 simäaikaisista suokukkojen esiintymisalueista tulisikin pitää ten talitiainen, viherpeippo, harakka, keltasirkku, sinitiainen, erityistä huolta. Peltosirkku on havaittu Rovaniemellä viimeksi Euroopan kannoista pesii Suomessa vähintään 20 %. Vastuu Laulurastas 61 100 91 varpunen, pikkuvarpunen ja naakka olivat suhteellisesti ylei- vuonna 2008. Erittäin uhanalaisista lintulajeista lapasotkaa ja merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehos- Liro 53 93 67 sempiä kaupunkialueella kuin Rovaniemen alueella yleensä. punakuiria tavattiin Rovaniemellä vain läpimuuttajina. tettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maan- Sen sijaan monet lajit, kuten leppälintu, harmaasieppo, met- Sepelkyyhky 49 76 77 käytön suunnittelussa. Vastuulajeista Rovaniemellä yleisinä säkirvinen, urpiainen, laulurastas, liro, sepelkyyhky, järripeip- Järripeippo 48 100 58 Vaarantuneita lintulajeja havaittiin kansallisen lintuatlak- esiintyviä olivat tukkasotka, tukkakoskelo, metso, rantasipi, po, käki, valkoviklo, haarapääsky, keltavästäräkki, kalalokki, Käki 47 98 92 sen kartoituksessa 21 ja Rovaniemen kaupunkilintuatlaksen helmipöllö, kuukkeli, laulujoutsen, uivelo, kalatiira, liro, tavi, telkkä, tilhi, niittykirvinen, kulorastas, korppi ja kanalinnut Pajusirkku 44 86 87 kartoituksessa 13. Monet vaarantuneista lajeista olivat vesilin- haapana, telkkä, isokäpylintu, kuovi, pikkukuovi, leppälintu ja valkoviklo. olivat harvinaisempia kaupunkilintuatlaksen kartoitusalueella Valkoviko 43 94 63 tulajeja, kuten jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka kuin Rovaniemellä yleensä (Taulukko 1). Haarapääsky 42 82 82 ja mustakurkku-uikku. Myös monet petolintulajit, kuten me- hiläishaukka, sinisuohaukka, merikotka, hiirihaukka, kotka Rantasipi 38 88 87 Verrattaessa Rovaniemen kansallisen lintuatlaksen tuloksia ja muuttohaukka kuuluivat Rovaniemen vaarantuneisiin lin- Keltavästäräkki 38 86 66 koko maan vastaaviin, havaitaan, että jotkut lajit olivat koko tulajeihin Muita vaarantuneita pesimälajeja olivat lapinsirri, Suomessa yleisempiä kuin Rovaniemen alueella. Tällaisia laje- Kalalokki 35 80 84 selkälokki, turkinkyyhky, törmäpääsky, keltavästäräkki, virta- ja ovat esimerkiksi kuovi, rautiainen, lehtokurppa, naurulok- Telkkä 33 91 90 västäräkki, koskikara, sinipyrstö, kivitasku ja pohjansirkku. ki, lehtokerttu, punavarpunen, hippiäinen, puukiipijä, mus- Tilhi 31 86 43 Rovaniemellä pesii merkittävä osa Suomen ja Euroopan tör- tarastas, töyhtötiainen, sirittäjä ja nuolihaukka. Toiset lajit Niittykirvinen 29 82 78 mäpääskyistä, joten ko. laji tulisi ottaa erityisesti huomioon esiintyvät puolestaan Rovaniemellä yleisempänä kuin Suomes- Kulorastas 25 90 82 Rovaniemen maankäytön suunnittelussa. sa: urpiainen, liro, järripeippo, valkoviklo, tilhi, törmäpääsky, Korppi 22 92 92 kulorastas, pohjansirkku, pikkukuovi, kuukkeli, uivelo, hiiri- Silmälläpidettäviä lintulajeja havaittiin kansallisen lintu- Pikkukuovi 22 79 41 pöllö, mustaviklo, isolepinkäinen, ampuhaukka, kirjosiipikä- atlaksen kartoitusalueella 22 ja Rovaniemen kaupunkilintu- Tervapääsky 17 76 74 pylintu, lapintiainen, pikkusirkku ja monet kanalintulajit. atlaksen alueella 19. Rovaniemen alueen atlaskartoituksis-
10 Rovaniemen pesimälinnusto 11 Helmipöllö SP DIR KV 6 55 Leppälintu KV 134 90 19. Käpytikka 14 000 105 1,79 1,3 Taulukko 2. Rovaniemen kaupunkilintuatlaksen 2009–2011 (90 ruutua) ja Rovaniemen kansallisen lintuatlaksen 2006–2010 (157 Käenpiika SP 4 30 Taviokuurna KV 0 3 20. Pajusirkku 13 000 94 1,73 1,3 ruutua) kartoitusalueella varmasti tai todennäköisesti pesivi- Niittykirvinen SP 45 74 Mustaviklo KV 2 28 21. Räkättirastas 12 000 69 1,56 1,2 en uhanalaisten, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien ja Suomen Sinirinta SP AU DIR 0 8 Valkoviklo KV 67 85 22. Rautiainen 10 000 87 1,36 1,0 kansallisten vastuulajien esiintyminen Rovaniemellä. Ryhmät: EU = erittäin uhanalainen, VA = vaarantunut, SP = silmälläpidettä- Mustaleppälintu SP 1 1 23. Metso 9 500 17 1,25 0,9 vä, AU = alueellisesti uhanalainen Perä-Pohjolassa (Rassi ym. 2010); Sirittäjä SP 9 17 24. Pensastasku 9 300 52 1,22 0,9 DIR = EU:n lintudirektiivilaji ja KV = Suomen kansainvälinen vastuu- laji, lintulajien esiintymisruutujen määrät. Kuukkeli SP KV 16 53 6 Pesivien maalintulajien run- 25. Tilhi 8 500 68 1,12 0,8 Punavarpunen SP 37 34 saus ja runsauden muutokset 26. Kirjosieppo 8 200 62 1,08 0,8 Laji Ryhmä Rovaniemen Rovaniemen Silkkiuikku AU 4 2 27. Punatulkku 7 900 60 1,03 0,8 kaupunki- kansallinen Risto A. Väisänen lintuatlas atlas Härkälintu AU 0 5 28. Käpylintulaji 7 300 200 0,96 0,7 Suokukko EU DIR 3 11 Ruskosuohaukka AU DIR 3 4 Pesivän maalinnuston linjalaskentojen mukaan Rovaniemellä 29. Pyy 6 900 17 0,91 0,7 Peltosirkku EU DIR 0 4 Nuolihaukka AU 1 18 pesii noin miljoona lintuparia. Seudun valtalintu on pajulintu 30. Hippiäinen 6 100 27 0,81 0,6 Jouhisorsa VA 5 14 Ruisrääkkä AU DIR KV 3 4 230 000 parillaan, joten lähes joka neljäs pesimälintu on paju- 31. Västäräkki 6 000 24 0,80 0,6 Heinätavi VA AU 2 5 Pikkutylli AU 27 11 lintu (Taulukko 3). Viiden–kuuden prosentin runsausosuuden 32. Taivaanvuohi 5 300 78 0,69 0,5 eli 50 000 parin luokkaan yltävät kuusi lajia: peippo, järripeip- Punasotka VA 0 1 Töyhtöhyyppä AU 19 29 33. Viherpeippo 5 100 40 0,67 0,5 po, vihervarpunen, harmaasieppo, metsäkirvinen ja keltaväs- Tukkasotka VA KV 23 54 Viirupöllö AU DIR 1 13 34. Varpunen 5 100 24 0,67 0,5 täräkki (Taulukko 3). Rovaniemen pohjoisuus näkyy runsasti- Idänuunilintu AU 2 9 35. Riekko 5 100 15 0,67 0,5 Mustakurkku-uikku VA DIR 0 4 lastossa monella tavalla. Pajulintu on alueella selvästi peippoa Mehiläishaukka VA DIR 0 4 Tiltaltti AU 13 26 lukuisampi; koko Suomen aineistossa nämä kaksi valtalintua 36. Pikkukäpylintu 4 900 63 0,64 0,5 Merikotka VA DIR 0 6 Töyhtötiainen AU 10 7 ovat melko tasaväkisiä. Levinneisyydeltään pohjoinen järri- 37. Lapintiainen 4 600 12 0,60 0,4 Sinisuohaukka VA DIR 1 25 Kottarainen AU 1 5 peippo on Rovaniemellä lähes yhtä runsas kuin Etelä-Suomen 38. Pikkusirkku 3 300 22 0,44 0,3 Hiirihaukka VA 1 33 Suopöllö DIR 12 31 valtalintu peippo. Monet pohjoiset suolinnut ovat runsaita Ro- 39. Kuukkeli 3 300 13 0,43 0,3 Maakotka VA DIR 0 43 Pyy DIR 49 67 vaniemellä, kuten keltavästäräkki, pohjansirkku ja liro. 40. Kulorastas 3 000 30 0,40 0,3 Muuttohaukka VA DIR 0 17 Laulujoutsen DIR KV 15 76 41. Varis 3 000 61 0,40 0,3 Lapinsirri VA 6 2 Palokärki DIR 25 66 Taulukko 3. Rovaniemen linjalaskennoissa vuosina 2006–2011 tava- tut maalintulajit runsausjärjestyksessä (J) ja niiden pesimäkannan Ampuhaukka DIR 2 23 Rovaniemen pesivässä maalinnustossa on linjalaskentatu- Selkälokki VA KV 1 3 pariarvio, laskennoissa havaittu parimäärä (N), tiheys (pesimäpare- losten mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia (Taulukko Turkinkyyhky VA 1 3 Kuikka DIR 10 60 ja neliökilometrillä) ja runsausosuus (%) kokonaistiheydestä 133,7 p/km2. Vain lintulajit, joiden kokonaisparimäärän suuruudeksi on 4). Alueen valtalinnuista on punarinta kasvattanut kantansa Törmäpääsky VA 40 52 Varpuspöllö DIR KV 4 11 arvioitu vähintään 3 000 paria, on esitetty taulukossa. 20 vuodessa kerrassaan kymmenkertaiseksi. Nykyisin laji on Keltavästäräkki VA 57 77 Kurki DIR 12 58 Rovaniemellä 12. runsain lintulaji. Peipon, vihervarpusen ja 2 Virtavästäräkki VA 0 1 Pikkulepinkäinen DIR 3 6 J Pareja N P/km % harmaasiepon määrät ovat kaksin–kolminkertaistuneet Rova- Koskikara VA 0 5 Pikkulokki DIR KV 9 28 1. Pajulintu 230 000 2071 30,00 22,4 niemellä. Myös urpiainen, leppälintu ja hömötiainen ovat run- Sinipyrstö VA 1 2 Uivelo DIR KV 4 32 2. Peippo 64 000 508 8,43 6,3 sastuneet, mutta järripeippo, pajulintu ja metsäkirvinen ovat Kivitasku VA 22 43 Pohjantikka DIR 6 34 3. Järripeippo 56 000 551 7,39 5,5 taantuneet. Pohjansirkku VA 36 65 Harmaapäätikka DIR 2 10 4. Vihervarpunen 55 000 548 7,20 5,4 Lajien muutossuuntaukset ovat pääpiirtein samat kuin koko Metsähanhi SP KV 0 9 Kapustarinta DIR 10 44 5. Harmaasieppo 54 000 185 7,05 5,3 Suomen pesimäkannassa. Muutoksien taustalla ovat kotimai- Tukkakoskelo SP KV 23 31 Kalatiira DIR KV 24 51 6. Metsäkirvinen 53 000 519 7,01 5,2 set ja muuttolintuihin ulkomailla vaikuttavat tekijät, kuten il- Isokoskelo SP KV 6 45 Lapintiira DIR 12 30 7. Keltavästäräkki 46 000 203 6,04 4,5 maston lämpeneminen. Lintujen voimaperäinen talviruokinta Riekko SP 10 50 Lapinpöllö DIR 1 9 8. Punakylkirastas 35 000 294 4,57 3,4 on kasvattanut monien lintujen kantoja Pohjois-Suomessa, Teeri SP DIR KV 16 72 Hiiripöllö DIR 2 33 9. Leppälintu 34 000 406 4,42 3,3 parhaina esimerkkeinä talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo. Metso SP DIR KV 24 82 Liro DIR KV 83 84 10. Urpiainen 28 000 348 3,74 2,8 Kaakkuri SP DIR 0 17 Tavi KV 41 59 11. Hömötiainen 28 000 122 3,64 2,7 Sääksi SP DIR 11 43 Haapana KV 42 42 12. Punarinta 27 000 159 3,52 2,6 Luhtahuitti SP DIR 1 2 Telkkä KV 52 82 13. Pohjansirkku 23 000 79 2,97 2,2 Tylli SP AU 9 12 Isokäpylintu KV 18 43 14. Liro 20 000 203 2,59 1,9 Punajalkaviklo SP AU 7 8 Jänkäkurppa KV 0 12 15. Talitiainen 18 000 94 2,40 1,8 Rantasipi SP KV 60 79 Jänkäsirriäinen KV 0 12 16. Laulurastas 17 000 191 2,28 1,7 Naurulokki SP AU 42 34 Kuovi KV 66 53 17. Niittykirvinen 15 000 88 1,98 1,5 Huuhkaja SP AU DIR KV 1 5 Pikkukuovi KV 35 71 18. Teeri 15 000 61 1,94 1,5
12 Rovaniemen pesimälinnusto 13 Västäräkki 2 3 6 1 15 Räystäspääsky 1 3 0 0 0 Taulukko 4. Runsaimpien lintujen pesimäkannan muutokset Rova- Taulukko 7. Rovaniemen Rantavitikan omakotitaloalueen (149 ha; niemellä 1980-luvun lopusta nykyaikaan. Nykyisin runsaimmat 13 Kivitasku 0 1 0 0 0 Keltavästäräkki 5 3 3 0 0 mukaan lukien Harjulampi) pesimälintulajien parimäärät vuosina lajia on järjestetty laskentajaksojen välisen muutosprosentin perus- Räkättirastas 0 0 2 2 11 Västäräkki 14 13 10 4 20 1968–1969, 1983, 1985 ja 2010. teella eniten runsastuneista jyrkimmin taantuneisiin. Punakylkirastas 0 0 0 0 1 Leppälintu 0 0 5 0 4 Laji 1968 1969 1983 1985 2010 Tiheys paria/km2 Tiheys paria/km2 Jaksojen Pajulintu 0 0 2 0 2 Pensastasku 0 0 1 0 0 Haapana 0 0 3 0 5 vuosijaksolla vuosijaksolla välinen Harmaasieppo 0 0 0 0 1 Kivitasku 4 6 2 2 2 1986–1989 2006–2011 muutos % Tavi 0 0 2 2 4 Kirjosieppo 0 0 2 1 2 Räkättirastas 9 11 18 13 23 Punarinta 0,35 3,52 +906 Sinisorsa 6 4 2 2 4 Sinitiainen 0 0 0 0 5 Punakylkirastas 0 0 2 0 8 Peippo 2,41 8,43 +250 Jouhisorsa 0 0 1 0 1 Talitiainen 1 0 6 2 19 Tiltaltti 0 1 0 0 0 Vihervarpunen 2,47 7,20 +191 Heinätavi 0 0 0 0 1 Harakka 0 0 5 4 6 Pajulintu 10 12 23 3 9 Harmaasieppo 3,35 7,05 +110 Tukkasotka 11 14 5 3 4 Varis 0 0 2 1 2 Harmaasieppo 4 0 1 1 1 Urpiainen 2,30 3,74 +63 Telkkä 0 0 2 2 6 Kottarainen 3 1 0 0 0 Kirjosieppo 2 2 20 13 16 Leppälintu 3,30 4,42 +34 Silkkiuikku 0 0 0 0 1 Varpunen 90 88 75 48 37 Sinitiainen 0 0 0 0 24 Hömötiainen 2,74 3,64 +33 Pikkutylli 0 0 0 0 1 Peippo 0 0 1 0 3 Talitiainen 0 1 10 15 44 Pohjansirkku 2,52 2,97 +18 Töyhtöhyyppä 0 0 2 0 0 Viherpeippo 0 0 0 0 5 Harakka 1 2 4 3 20 Punakylkirastas 4,42 4,57 +3 Lapinsirri 0 2 0 0 0 Vihervarpunen 0 0 0 0 2 Naakka 0 0 0 0 6 Keltavästäräkki 5,94 6,04 +2 Suokukko 0 0 1 0 1 Pikkukäpylintu 1 0 0 0 0 Varis 0 0 2 0 5 Järripeippo 8,15 7,39 -8 Taivaanvuohi 0 0 1 0 0 Kottarainen 3 7 0 0 0 Pajulintu 39,19 30,00 -22 Kuovi 1 0 1 1 3 Rovaniemen keskustaa ympäröivällä alueella havaittiin vuoden Varpunen 63 67 52 48 45 Metsäkirvinen 11,15 7,01 -36 Punajalkaviklo 0 0 0 0 1 2010 kartoituksissa 30 lintulajia, joista runsaimpina pesivät Pikkuvarpunen 0 0 0 0 5 varpunen, talitiainen, sinitiainen, räkättirastas, västäräkki ja Valkoviklo 0 0 1 0 1 Peippo 10 12 10 6 12 harakka (Taulukko 6). Haapana, kesykyyhky, västäräkki, rä- Liro 0 0 2 1 1 Järripeippo 2 1 2 0 0 kättirastas, punakylkirastas, sinitiainen, talitiainen, harakka, Rantasipi 0 0 1 1 2 7 Erilaisten elinympäristöjen Viherpeippo 0 0 1 2 13 pikkuvarpunen, viherpeippo ja vihervarpunen ovat runsas- Pikkulokki 0 0 0 0 5 pesimälinnusto tuneet alueella. Törmäpääsky, keltavästäräkki, kottarainen Vihervarpunen 4 4 0 2 12 Naurulokki 7 5 3 0 500 ja peltosirkku ovat puolestaan vähentyneet alueella. Pesivien Urpiainen 2 1 0 0 1 7.1 Kaupunkilinnusto ja sen muutokset Kalalokki 0 0 0 1 3 lintulajien määrä on kasvanut merkittävästi. Etenkin monet Pikkukäpylintu 1 0 0 0 0 Kalatiira 0 0 0 0 1 Rovaniemen keskikaupungin alueella havaittiin vuoden 2010 vesilintulajit ovat alkaneet pesiä alueella; liekö Kirkkolammen Keltasirkku 1 2 0 0 1 kartoituksissa 19 lintulajia, joista runsaimpina pesivät törmä- Kesykyyhky 0 0 0 0 10 kesäisellä vesilintujen ruokintapaikalla osuutta asiaan? Peltosirkku 0 1 5 1 0 pääsky, varpunen, talitiainen, västäräkki, kesykyyhky ja räkät- Käpytikka 0 0 0 0 2 tirastas (Taulukko 5). Kesykyyhky, törmäpääsky, tervapääsky, Taulukko 6. Rovaniemen keskustaa ympäröivän vyöhykkeen (130 Rantavitikan omakotitaloalueella havaittiin vuoden 2010 kar- Kiuru 2 2 0 0 0 västäräkki, räkättirastas, sinitiainen, talitiainen ja viherpeip- ha; mukaan lukien Kirkkolampi) pesimälintulajien parimäärät vuo- toituksissa 45 lintulajia, joista runsaimpina alueella pesivät Törmäpääsky 53 508 0 0 0 po ovat runsastuneet alueella. Räystäspääsky ja varpunen sina 1968–1969, 1983, 1985 ja 2010. naurulokki, räkättirastas, pajulintu, kirjosieppo, talitiainen, Haarapääsky 0 0 3 0 0 ovat vähentyneet, lapinsirri ja kiuru jopa kokonaan kadonneet viherpeippo, peippo ja pikkuvarpunen (Taulukko 7). Nau- Räystäspääsky 6 13 0 0 0 keskustan alueelta. Keskustassa pesii nykyisin enemmän lin- Laji 1968 1969 1983 1985 2010 rulokki, kesykyyhky, västäräkki, punakylkirastas, kirjosiep- tulajeja kuin ennen. Viime vuosina keskustaan ovat levittäyty- Metsäkirvinen 0 0 2 0 0 Haapana 0 0 0 0 9 po, sinitiainen, talitiainen, harakka, varis, pikkuvarpunen, neet tervapääsky, punakylkirastas, harmaasieppo, sinitiainen, Keltavästäräkki 1 9 4 0 2 Sinisorsa 0 0 0 0 2 peippo ja viherpeippo ovat runsastuneet alueella. Tukkasotka, viherpeippo ja vihervarpunen. Västäräkki 7 13 5 6 22 Tukkasotka 0 1 0 0 2 törmäpääsky, räystäspääsky ja kottarainen ovat vähentyneet. Leppälintu 0 0 2 0 5 Telkkä 0 0 0 0 2 Lintulajien lajimäärä on kasvanut Rantavitikalla. Alueelle on Taulukko 5. Rovaniemen kaupungin keskustan (81 ha) pesimälintu- Kivitasku 2 3 4 0 0 lajien parimäärät vuosina 1968–1969, 1983, 1985 ja 2010. Tukkakoskelo 0 0 0 0 1 ilmestynyt uusina pesimälajeina muun muassa silkkiuikku, Räkättirastas 3 4 30 27 60 Pikkutylli 0 0 0 0 1 punajalkaviklo, kesykyyhky, sinitiainen, naakka ja pikkuvar- punen. Alueella sijaitseva Harjulampi on erittäin monipuoli- Punakylkirastas 1 1 4 3 14 Laji 1968 1969 1983 1985 2010 Tylli 0 1 0 0 0 nen ja arvokas lintuvesi. Ruokokerttunen 0 0 3 0 1 Lapinsirri 1 1 0 0 0 Lapinsirri 1 1 0 0 0 Lehtokerttu 0 0 3 2 0 Rantasipi 0 0 0 0 1 Punajalkaviklo 0 0 0 0 1 Pajulintu 13 16 48 26 35 Kesykyyhky 2 3 10 11 13 Valkoviklo 0 0 0 0 1 Harmaasieppo 1 1 3 3 6 Kiuru 0 1 0 0 0 Kesykyyhky 0 1 1 1 8 Kirjosieppo 2 2 20 13 30 Räystäspääsky 26 33 4 3 3 Kiuru 0 1 0 0 0 Hömötiainen 0 0 2 2 0 Törmäpääsky 0 20 10 0 90 Törmäpääsky 494 170 10 3 15 Sinitiainen 0 0 0 0 21 Tervapääsky 0 0 0 0 5 Haarapääsky 0 1 1 0 0
14 Rovaniemen pesimälinnusto 15 Talitiainen 2 3 17 16 30 Punarinta 0/0 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/1 0/0 0/0 Taulukko 9. Lintujen runsaus (pareja/10 ha) eri ympäristöissä Ro- Taulukko 10. Rovaniemen puistojen pesimälintulajisto yhteispari- Pikkulepinkäinen 0 0 0 0 1 Leppälintu 0/0 0/0 0/0 0/0 1/0 3/0 0/0 0/0 0/0 0/2 vaniemen keskustaajama-alueella 10 hehtaarin koealoilla. 1= kes- määrineen ja esiintymisosuuksineen (%; 19 puistoa). Harakka 4 4 9 5 18 Pensastasku 1/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 kusta, 2 = Hallitie, 3 = Varastotie, 4 = Ounasrinne, 5 = Kaartokatu, 6 = Korkalovaara, 7 = Rantavitikka, 8 = Länsikangas, 9 = Kesätie ja Naakka 0 0 0 0 5 Mustarastas 0/0 0/0 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 10 = Metsämansikka. Kohde 1 on Rovaniemen kaupungistunein Laji Parimäärä Esiintymisprosentti Varis 1 1 5 4 10 Räkättirastas 1/5 2/4 3/6 5/6 0/4 1/4 0/3 1/3 2/1 1/1 alue, kohteet 2-3 ovat teollisuus- ja varastoalueita, kohteet 4–7 Räkättirastas 42 53 kerrostaloalueita ja kohteet 8–10 omakotitaloalueita. Kottarainen 10 20 0 0 0 Punakylkirastas 0/1 0/1 1/0 0/0 1/3 0/1 0/0 0/0 0/1 0/1 Peippo 41 63 Varpunen 17 17 32 41 21 Ruokokerttunen 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 Pajulintu 28 37 Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Pikkuvarpunen 0 0 0 0 26 Lehtokerttu 1/1 0/0 0/1 0/0 0/0 0/0 9/1 0/0 0/0 0/0 Talitiainen 26 63 Kesykyyhky 0 0 5 0 0 0 0 0 0 0 Peippo 8 16 15 12 28 Pajulintu 4/5 9/5 4/4 6/0 8/3 5/3 6/3 5/3 6/2 4/2 Kirjosieppo 25 42 Haarapääsky 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 Järripeippo 3 5 2 3 0 Harmaasieppo 0/0 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/1 0/0 Punakylkirastas 22 47 Västäräkki 2 1 2 2 2 1 3 0 2 0 Viherpeippo 0 0 5 5 28 Kirjosieppo 0/0 1/3 5/1 1/1 2/5 3/0 6/0 4/2 1/0 6/0 Sinitiainen 13 32 Punarinta 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 Vihervarpunen 0 2 1 1 12 Hömötiainen 0/0 1/0 1/0 0/0 1/0 0/0 1/0 0/0 0/1 0/1 Viherpeippo 13 42 Leppälintu 0 1 0 0 1 0 1 0 1 1 Urpiainen 0 6 3 0 Sinitianen 0/1 0/3 0/1 0/2 1/1 0/1 0/2 0/1 0/1 0/1 Västäräkki 11 42 Räkättirastas 1 0 0 0 1 3 0 4 0 0 Punavarpunen 0 0 0 0 1 Talitiainen 2/2 0/1 2/1 2/1 1/2 1/1 1/2 0/2 1/0 1/2 Vihervarpunen 10 32 Punakylkirastas 0 1 0 0 2 3 0 0 2 0 Punatulkku 0 0 1 0 3 Harakka 1/1 1/3 1/3 3/1 0/0 0/2 1/0 2/2 1/1 1/1 Leppälintu 9 32 Pajulintu 0 2 0 0 0 2 0 5 2 2 Keltasirkku 1 3 4 2 3 Varis 1/2 1/1 0/0 1/0 1/1 1/1 1/0 0/0 0/1 0/0 Urpiainen 6 26 Harmaasieppo 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 Pajusirkku 2 0 7 7 Kottarainen 3/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 Harmaasieppo 5 26 Kirjosieppo 0 0 0 0 1 4 2 1 1 0 Varpunen 3/2 0/8 0/0 5/5 1/8 2/2 0/0 9/3 1/0 3/4 Varis 4 21 Hömötiainen 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 Pikkuvarpunen 0/0 0/2 0/0 0/4 0/3 0/4 0/3 0/1 0/0 0/1 Punarinta 4 11 7.2 Kylien pesimälinnusto Sinitiainen 0 1 0 0 1 2 1 0 2 0 Peippo 1/2 2/3 0/1 2/4 1/4 1/1 1/1 2/1 1/0 0/2 Harakka 3 16 Talitiainen 4 4 0 4 5 5 9 4 4 1 Rovaniemen kylälaskennoissa vuonna 2011 havaittiin yhteen- Järripeippo 0/0 0/0 1/0 0/0 0/0 2/0 0/0 2/0 0/0 1/0 Punatulkku 3 16 Harakka 1 0 0 1 0 1 0 2 1 1 sä 32 lintulajia, joista runsaimmat lajit olivat räkättirastas, Viherpeippo 1/2 0/2 0/2 1/1 1/8 0/3 0/2 1/2 0/2 0/0 Keltasirkku 3 11 varpunen, pajulintu, viherpeippo, västäräkki, peippo ja pikku- Naakka 0 0 9 0 0 0 0 0 0 0 Vihervarpunen 0/2 1/3 0/2 0/3 0/2 0/2 0/1 0/2 0/2 1/2 Hömötiainen 2 11 varpunen (Taulukko 8). Lajimäärä vaihteli kylissä 14–19 lajin Varis 0 0 0 0 1 0 0 0 1 0 Urpiainen 1/0 0/0 1/0 1/1 1/2 1/1 0/0 1/0 0/0 1/0 Lehtokerttu 2 11 välillä. Eniten lajeja havaittiin Muurolan, Tapionkylän, Jaati- Varpunen 8 0 6 8 5 1 1 1 1 0 Pikkukäpylintu 0/0 0/1 0/0 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 Käpytikka 1 5 lan ja Lohinivan tutkimusalueilla. Lajimäärässä ei ollut tapah- Pikkuvarpunen 0 0 0 0 0 0 7 0 2 0 Punavarpunen 0/1 0/1 0/1 0/0 0/0 0/1 0/0 1/0 0/0 0/0 Pikkukäpylintu 1 5 tunut muutoksia tutkimusvuosien välillä. Vuonna 2011 koe- Peippo 0 0 0 1 0 2 0 3 3 2 aloilla havaittiin runsaammin pikkuvarpusia, haarapääskyjä, Punatulkku 0/0 0/0 0/0 0/1 0/1 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 Puukiipijä 1 5 Viherpeippo 0 0 0 0 0 0 3 2 2 0 västäräkkejä, räkättirastaita, punakylkirastaita, sinitiaisia, Keltasirkku 1/0 3/0 2/0 0/0 3/1 2/1 1/0 1/0 2/0 3/0 Rantasipi 1 5 Vihervarpunen 0 0 0 0 0 1 1 1 0 1 peippoja, viherpeippoja ja vihervarpusia kuin vuonna 1988. Peltosirkku 0/0 0/0 0/0 0/0 1/0 0/0 0/0 1/0 0/0 0/0 Vastaavasti pajulintuja, kirjosieppoja ja keltasirkkuja havait- Urpiainen 0 0 0 0 0 0 1 0 1 0 tiin vuonna 2011 vähemmän kuin vuonna 1988. Punatulkku 0 0 0 1 0 1 0 0 0 0 8 Rovaniemellä pesivät lintulajit 7.3 Rakennettujen ympäristöjen Keltasirkku 0 2 0 0 0 0 0 0 5 3 Taulukko 8. Rovaniemen kylien pesimälintulajien runsaudet (pare- pesimälinnusto Osiossa esitellään Rovaniemen 2000-luvun lintuatlaksissa var- ja/10 ha) vuosina 1988 ja 2011. Taulukossa 1 = Jaatila, 2 = Muurola, masti tai todennäköisesti pesineet 160 lintulajia. Näiden laji- 3 = Hirvas, 4 = Saarenkylä, 5 = Ylikylä, 6 = Tapio, 7 = Marraskoski, Erityyppisten rakennettujen alueiden lajimäärät vaihtelivat 7.4 Puistojen pesimälinnusto en lisäksi atlaskartoituksissa todettiin mahdollisesti pesiviksi 8 = Meltaus, 9 = Jääskö ja 10 = Lohiniva. Vuoden 1998 parimäärä / koealoilla 4–15 lajiin(Taulukko 9). Eniten lintulajeja havaittiin vuoden 2011 parimäärä. Rovaniemen puistoissa havaittiin vuonna 2011 yhteensä 24 pe- lajeiksi: liejukana, suosirri, vesipääsky, merilokki, kehrääjä, Vennivaaran Kesätien omakotitaloalueella ja vähiten lajeja oli sivää lintulajia (Taulukko 10). Runsaimmat puistolinnut olivat kultarinta, pikkusieppo, mustavaris, keltahemppo ja nokka- Varastotien hallialueella ja kaupungin keskustassa. Omakoti- Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 räkättirastas, peippo, pajulintu, talitiainen, kirjosieppo ja pu- varpunen. Oletettavasti näistä lajeista vesipääsky, kultarinta taloalueilla havaittiin keskimäärin 11,3 lajia/koeala, kerros- ja pikkusieppo pesivät ainakin todennäköisesti Rovaniemen Kuovi 0/0 0/0 1/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 nakylkirastas. Peippo, talitiainen, räkättirastas, punakylkiras- taloalueilla 9,8 lajia/koeala ja varastoalueilla 6,5 lajia/koeala. tas, viherpeippo, kirjosieppo ja västäräkki esiintyivät useim- alueella. Kaupunkiatlaksen ruuduilta jäi varmistamatta toden- Rantasipi 0/0 0/1 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/1 0/0 0/1 Kaupungin keskustan lajimäärä oli kuusi. Keskustassa ei pe- missa puistoissa. Yksittäisten puistojen lajimäärä vaihteli näköinen tai varma pesintä lisäksi seuraavien lajien osalta: hii- Käpytikka 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/1 0/1 0/0 0/1 0/1 sinyt yhtään sellaista lajia, jota ei olisi tavattu muissa ympä- 0–16. Eniten lintulajeja havaittiin Korkalovaaran pallokentän rihaukka, piekana, sääksi, nuolihaukka, huuhkaja, viirupöl- Kiuru 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 1/0 0/0 0/0 ristöissä. Ainoat kesykyyhkyt ja naakat pesivät varastoalueilla. puistossa (16 lajia), Juurakkotien ja Sahanperäntien välisessä lö, lapinpöllö, sinipyrstö, idänuunilintu, isolepinkäinen, tikli, Haarapääsky 1/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/1 0/3 0/2 0/2 0/0 Punatulkkuja ja punarintoja havaittiin vain kerrostaloalueilla. puistossa (15), 4. hautausmaan puistossa (14), Viirinkankaan hemppo ja kirjosiipikäpylintu. Näistä lajeista todennäköisesti Räystäspääsky 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 2/1 0/6 Hömötiaisia ja keltasirkkuja pesi vain omakotitaloalueella. Anun ladun puistossa (13) ja Kenraalinmajan puistossa (13). Rovaniemen kaupunkilintuatlaksen kartoitusalueella pesivät Niittykirvinen 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/1 1/0 0/0 0/0 Kaupungin ydinkeskustan puistossa havaittiin vain 0–4 pesi- hiirihaukka, piekana, nuolihaukka, isolepinkäinen ja kirjo- Keltavästäräkki 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 1/1 1/2 0/0 vää lintulajia. Puistojen lajimäärään vaikuttivat puiston sijain- siipikäpylintu. Epätodennäköisiksi pesinnöiksi luokiteltiin havainnot seuraavista lajeista: merihanhi, valkoposkihanhi, Västäräkki 4/1 0/4 1/2 0/1 3/2 0/3 0/2 1/2 9/2 0/1 nin lisäksi myös puiston koko ja puiston mahdolliset hoitotoi- menpiteet. Suurissa hoitamattomissa puistoissa oli enemmän sepelhanhi, ristisorsa, lapasotka, merimetso, harmaahaikara, Rautiainen 1/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 lintulajeja kuin pienissä hoidetuissa puistossa. mustapyrstökuiri, räyskä, luotokirvinen ja pyrstötiainen.
16 Rovaniemen pesimälinnusto 17 Laulujoutsen Metsähanhi Cygnus cygnus Anser fabalis
KUVALIITERI.FI ESA HUHTA
Kansallislintumme laulujoutsen on runsastunut huomattavasti Metsähanhi pesii harvalukuisena Itä- ja Pohjois-Suomen laa- viime vuosikymmeninä suojelun ja vesistöjen rehevöitymisen joilla aapasoilla. Etelä-Lapin ja Perä-Pohjolan rimpisoilla laji myötä. Nykyisin laji pesii koko maassa suo- ja metsäjärvillä, on jo runsaslukuisempi. Metsähanhikantamme on metsästys- avosoiden lammilla sekä rehevillä lintujärvillä. Kannan paino- rajoituksista ja soiden suojelusta huolimatta taantunut viime piste sijoittuu Pohjois-Suomeen. Laulujoutsen rakentaa kook- vuosikymmeninä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kaan pesäkekonsa vesikasveista matalaan rantaveteen. Naaras mukaan Suomen metsähanhisaalis vuonna 2010 oli 5 100 munii 3–7 munaa huhti–toukokuussa ja pariuskolliset emot yksilöä. Tämä on kolmanneksen pienempi määrä kuin edel- huolehtivat poikasistaan parin kuukauden ajan. Suomen lau- täneinä viitenä vuonna keskimäärin. Lajin kevätmuutto Etelä- lujoutsenkannan kooksi arvioidaan 5 000–7 000 paria, minkä Ruotsin talvehtimisalueilta huhti–toukokuussa kohti pohjoisia lisäksi maassamme viettää kesäänsä runsaasti pesimättömiä pesimäseutuja on upeaa katseltavaa. Metsähanhen satapäiset yksilöitä. Laulujoutsen muuttaa talvehtimisalueilleen Etelä- auramuodostelmat tai jonomaiset parvet näkyvät ja kuuluvat Skandinaviaan, Pohjois-Saksaan ja Hollantiin komeissa val- kauas. Syysmuutto on kevätmuuttoa huomaamattomampi ta- keanvälkehtivissä jonoissa ja auramuodostelmissa syyskuun pahtuma; lintu on sekä pesimä- että sulkasatoaikaan erittäin lopulta joulukuun puoliväliin ulottuvana ajanjaksona. Keväällä arka ja piileskelevä. Syysmuutto etenee hitaasti ja jaksoittain, joutsen palaa pohjolaan maalis–huhtikuussa. Muuttoparvet pohjoisesta laji siirtyy ensin itään päin Venäjälle ja sieltä edel- ovat jopa kahdensadan yksilön muodostelmia, joista kajahte- leen talvehtimisalueille. Metsähanhen pesimäkannan koko lee soinnukkaita, kauaskantavia huutoja. Suomessa on 2 000–2 500 paria. Tuoreimman uhanalaisuus- arvioinnin mukaan laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Laulujoutsen on yleistynyt Rovaniemellä kuten muuallakin Suomessa. Lajin pesimäkanta alkoi elpyä 1950-luvulla. Elpy- Vetisillä aapasoilla viihtyvä metsähanhi on Rovaniemen seudun minen näkyy selvästi myös Rovaniemen linnuston kartoituk- ainoa pesivä hanhilaji. Rovaniemellä metsähanhen pesimäbio- sissa. Laulujoutsenen varmoja pesintöjä havaittiin 1970-lu- toopiksi soveltuvia soita on vähän. Lintulajin pesintä saatiin vulla neljällä ja 1980-luvun lopulla kahdeksalla atlasruudulla. uusimassa kansallisessa atlaskartoituksessa varmistettua vain Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa pesintöjä var- kolmella ruudulla. Metsähanhi tavattiin pesivänä Marrasjärven mistettiin 38 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lau- itäpuolen soilla, Ristiaavan alueella sekä Kaattasaavan alueel- lujoutsenen pesintä varmistettiin Sierijärven alueella. Linnulle la. Lajin kevätmuutto käynnistyy huhtikuun puolivälissä. Ro- soveltuvia, todennäköisiä pesimäbiotooppeja on tarjolla myös vaniemellä metsähanhen vilkkain kevätmuuton ajankohta on Niskanperän ja Souharin seutuvilla. Joutsenet saapuvat Ro- vappu. Muuton havainnointipäivän aikana voi nähdä useita vaniemelle maalis–huhtikuun vaihteessa. Syysmuuttoaikaan kymmeniä metsähanhiyksilöitä. Syksyinen päämuutto ajoittuu lokakuussa lepäilevien laulujoutsenten määrä voi esimerkiksi syyskuun loppupuolelle. Jokivarsia muuttoaikaan seurailevia Ounasjokisuistossa nousta jopa neljäänsataan yksilöön. Isoja metsähanhia voi tarkkailla esimerkiksi Paavalniemen lintutor- joutsenparvia voi nähdä myös Paavalniemellä ja Niskanperällä. nista käsin. Viimeiset yksilöt havaitaan yleensä marraskuussa.
18 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 19 Haapana Harmaasorsa Anas penelope Anas strepera
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Monentyyppisissä ympäristöissä tavattava haapana pesii koko Harmaasorsa pesii hyvin harvalukuisena Etelä-Suomen rehe- Suomessa. Laji on pohjoisessa runsaampi kuin etelässä, kaik- vimmillä lintuvesillä sekä niitty- ja ruovikkorantaisilla luodoilla. kiaan maassamme pesii 60 000–90 000 paria. Etelä-Suomessa Kevätmuuttoaikana lajia tavataan muuallakin rehevillä järvillä haapana asustaa mieluiten rehevillä lintuvesillä, Keski- ja Poh- ja merenlahdilla. Pesimäkannan kooksi arvioidaan 500–1 000 jois-Suomessa lajia tavataan myös avosoilla ja karuilla järvillä. paria. Vesien rehevöityessä harmaasorsa on runsastunut. Lin- Haapanan pesä on untuvilla vuorattu syvennys aluskasvillisuu- tu on eteläinen uudistulokas 1970-luvulta. Harmaasorsa on den suojassa rantaniityllä, ruovikossa tai rantametsän laidal- elintavoiltaan arka ja piilotteleva. Lintu viihtyy muiden sorsi- la. Sorsalintukoiraat eivät osallistu haudontaan tai poikasten en, kuten sinisorsien joukossa. Se pesii rantaniityllä, -luhdalla hoitoon, vaan voivat aloittaa sulkasatomuuton jo alkukesällä tai pienellä luodolla; usein pesä sijaitsee lokkiyhdyskunnassa. – näin myös haapanalla. Pesimäseudulleen Länsi-Euroopassa Harmaasorsa talvehtii Länsi-Euroopassa ja palaa pesimäseu- talvehtiva haapana saapuu maaliskuun lopulta toukokuun al- duilleen huhti–toukokuussa yöaikaan muuttaen. kuun ulottuvan jakson aikana. Syysmuutto ajoittuu elokuun puolivälistä lokakuun loppuun. Syksyllä haapana ruokailee Naarasharmaasorsan voi ulkonäöltään helposti sekoittaa sini- suurina parvina lintujärvillä ja matalilla, rehevillä lahdilla. Ke- sorsanaaraaseen. Valkea siipipeili on kuitenkin harmaasorsal- säisin haapana ruokailee tulvamailla ja laiduntaa heinää taaja- le lajityypillinen, helposti erottuva tuntomerkki. Rovaniemellä mien nurmikoillakin. Laji on alkanut pesiä myös kaupunkien harmaasorsa on erittäin harvalukuinen uudistulokas. Ensim- puistoissa ja pihoilla totuttuaan ihmisiin. mäisen kerran laji havaittiin Rovaniemellä, Niskanperällä ke- säkuun alkupäivinä vuonna 2000. Harmaasorsia on 2000-lu- Haapana on yleinen pesimälintulaji koko Rovaniemen alueella, vulla tavattu Rovaniemen seudulla noin 50 kertaa. Valtaosa myös kaupungin keskustassa Kirkkolammen ja Harjulammen havainnoista on tehty Paavalniemen, Kuolajoen ja Niskanpe- ympäristössä. Haapanapesyeitä voi alkukesällä nähdä laidun- rän seuduilla. Erityisen paljon, liki 20 harmaasorsahavaintoa tamassa lampien rantanurmikoilla. Runsaimmillaan Kirkko- tehtiin keväällä 2007 ja 2008. Vuonna 2009 havaintomäärät lammella on havaittu liki sata haapanaa. Haapanan pesyeko- vähenivät alle kymmeneen ja vuonna 2010 tehtiin vain yksi ha- ko vaihtelee kolmesta kymmeneenkin poikaseen. Parhaimpiin vainto. Vuonna 2011 harmaasorsahavaintoja ei tullut tietoon haapanan pesimävesistöihin kuuluu Kivitaipaleen Kivijärvi, lainkaan. Valtaosa Rovaniemen seudun harmaasorsahavain- jossa pesii kymmenkunta haapanaparia. Lajin kevätmuutto noista on tehty toukokuun loppupuolella. Harmaasorsan pe- käynnistyy huhtikuun lopussa. Vilkkaimpaan kevätmuuttoai- sintää ei toistaiseksi ole varmistettu Rovaniemeltä. Tämä voi kaan toukokuun puolivälissä Niskaperän lintutornista voi ha- paljolti johtua lajin piileskelevyydestä; harmaasorsan havaitse- vaita yli 200 lepäilevää ja ruokailevaa haapanaa. Syysmuuton miseen kaukoputki onkin lähes välttämätön apuväline. aikana, elo–syyskuussa Ounasjokisuistoon kerääntyy runsaas- ti haapanoita. Myöhäisimmät lähtijät viipyilevät joutsenten se- assa aina lokakuun puoliväliin saakka.
20 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 21 Tavi Sinisorsa Anas crecca Anas platyrhynchos
KUVALIITERI.FI JUHANI JALKANEN
Pienikokoisin vesilintumme, tavi, pesii koko maassa erittäin Sinisorsa on telkän ja tavin ohella yksi Suomen yleisimmistä ja yleisenä kaikentyyppisillä vesillä suoallikoista ja jokivarsilta runsaslukuisimmista vesilinnuista. Sinisorsa kelpuuttaa elin- järvenlahdille ja merensaaristoon. Tavi on Etelä-Suomen rehe- ympäristökseen monenlaisia vesistöjä ja laji voi esiintyä myös villä rannoilla hyvin runsaslukuinen, pohjoisen karuilla met- avosoilla runsaslukuisena. Osa sinisorsista pesii jopa kau- sä- ja suoseuduilla harvalukuisempi. Taveja tapaa myös alu- punkien ja taajamien puistoissa. Pesimäkannan koko on noin eilla, joilla muita vesilintuja ei välttämättä esiinny; esimerkiksi 200 000 paria. Sinisorsakannan koossa ei ole havaittu mer- metsäojien varsilla ja kitukasvuisilla soilla. Pesimäkannan ko- kittäviä muutoksia viime vuosina. Laji talvehtii Skandinavian konaisparimääräksi arvioidaan noin 200 000, talvehtimaan eteläosissa ja Länsi-Euroopassa, joitakin kymmeniä tuhansia Suomeen jää noin 50–200 yksilöä. Tavin levinneisyysalue ja yksilöitä jää nykyään Etelä-Suomen taajamiin ja ulkosaaris- runsaus ovat pysyneet Suomessa muuttumattomina viime toon talveksi. Pohjois-Suomessa suurimmat talvehtijamäärät vuosikymmeninä. Muuttoaikaan tavi kerääntyy reheville järvil- tavataan Oulussa ja Kajaanissa vesilintujen talviruokintapai- le, tulvaniityille ja pelloille satojen yksilöiden muodostamiksi koilla. Sinisorsan kevätmuutto ajoittuu maalis–huhtikuulle, parviksi. Talvehtimisalueilleen Länsi- ja Lounais-Eurooppaan syysmuutto elokuun alun ja marraskuun alun väliselle jaksol- tavi matkaa elokuun alkupuolen ja marraskuun alun välisenä le. Laji on suhteellisen varhainen pesijä; sinisorsa voi aloittaa aikana. Keväällä laji palaa Suomeen maalis–huhtikuussa. Lin- pesintänsä jopa maaliskuussa. Sinisorsa lentää hyvin nopeas- nun untuvilla vuorattu pesimäsyvennys sijaitsee kasvillisuuden ti, ripein siiveniskuin ja lennossa siivistä lähtee keveän kuuloi- kätköissä. nen, viuhuva ääni.
Vilkasliikkeinen tavi on Rovaniemelläkin yleinen pesimälaji. Sinisorsa, kaupunkien pullasorsa, on yleinen pesimälaji Ro- Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lajin pesintä varmistettiin vaniemellä. Lajin kevätmuutto käynnistyy huhtikuun alussa. kuudella ruudulla, muun muassa Harjulammella, Kirkkolam- Keväällä huhti–toukokuun vaihteessa saattaa Niskanperän mella sekä Saarenkylässä Saarenputaan varrella. Toisin kuin lintutornilla ja Kivitaipaleen Kivijärvellä havaita kymmeniä si- haapana, tavi ei ainakaan vielä ole kesyyntynyt ruokintapaik- nisorsia. Lintu pesii nykyään myös taajama-alueella. Kesyynty- kojen pullasorsaksi Rovaniemellä. Lajin kevätmuutto käynnis- neitä sinisorsia pääsee vaivattomimmin tarkkailemaan kesällä tyy huhtikuun lopulla. Kevätmuuttoaikaan toukokuussa suuria Kirkkolammella. Ensimmäiset sinisorsapoikueet Rovaniemen tavikerääntymiä voi havaita Niskanperän lintutornista ja Kivi- seudulla havaitaan yleensä toukokuun lopulla Harjulammella. taipaleen Kivijärvellä. Suurimmissa parvissa voi nähdä 50–100 Syys–lokakuussa varmimpia sinisorsan kerääntymispaikkoja yksilöä. Syksyiset taviparvet ovat vain parinkymmenen yksilön ovat Harjulampi ja Ounasjokisuisto. Muutamia sinisorsayksi- luokkaa. Elo–syyskuussa parhaimpia tavien seurantapaikkoja löitä yrittää silloin tällöin talvehtia Rovaniemellä esimerkiksi ovat Harjulammen lintutorni ja Ounasjokisuiston Koivusaares- Yli-Namman Raudanjoella ja Meltausjoen Välikoskella. sa sijaitseva kelluva lintutorni. Myöhäisimmät syksyn taviyksi- löt viipyilevät Rovaniemellä vielä lokakuun alkupuolella.
22 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 23 Jouhisorsa Heinätavi Anas acuta Anas querquedula
JUHANI JALKANEN KUVALIITERI.FI
Jouhisorsa pesii koko maassa; Etelä-Suomessa lintu suosii Heinätavi on Suomessa harvalukuinen, elinympäristönsä suh- reheviä lintujärviä ja Pohjois-Suomessa rimpisoita, tulvaniit- teen vaativa laji, jota tavataan lähinnä Etelä-Suomen rehevil- tyjä ja Perämeren alavia rantamaita. Jouhisorsan levinneisyy- lä lintujärvillä, merenlahdilla ja hyvin harvalukuisena Oulun den painopiste on muita puolisukeltajasorsia pohjoisempana. korkeudelle saakka. Pesivän heinätavikannan määrä vaihtelee Suomen pesimäkannan parimäärä on 8 000–15 000. Ran- vuosittain suuresti; 2000-luvulla pareja on arviolta 1 000– taniittyjen kasvaessa umpeen lajin kannankoon on havaittu 2 000. Heinätavikanta on Suomessa taantunut. Lintu on kui- taantuneen ja jouhisorsa onkin uhanalaisten lintujen listalla tenkin edelleen riistalintulaji. Heinätavi talvehtii Välimeren vaarantuneena lajina. Jouhisorsa talvehtii Länsi-Euroopassa maissa ja Länsi-Afrikassa. Puolisukeltajasorsistamme heinäta- ja Välimeren maissa. Kevätmuutto on vilkkaimmillaan vapun vi on kevään myöhäisin saapuja huhtikuun puolivälin jälkeen. tienoilla ja syysmuutto ajoittuu heinäkuun lopulta marraskuun Heinätavin voi kohtuullisen helposti tunnistaa soinnittomasta puoliväliin. Jouhisorsa on arka ja muihin sorsiin verrattuna soidinnarinastaan kevätkesällä. Syysmuutto ajoittuu elokuulta hiljainen laji. Linnun heinin ja untuvin vuorattu pesäsyvennys syyskuun lopulle, joskin syyskuussa heinätaveja näkee hyvin sijaitsee rantaniityllä, suolla tai saarekkeella. Naaras hautoo vähän. munia 22–24 vuorokautta ja huolehtii poikasista noin puolen- toista kuukauden ajan. Heinätavi on havaittu Rovaniemellä ensi kerran vasta vuonna 1948. Laji on edelleen hyvin harvinainen pesimälaji Rovanie- Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa solakan, pit- men alueella. Uusimmassa kansallisessa atlaksessa heinätavi käkaulaisen jouhisorsan pesintä varmistettiin Rovaniemen havaittiin joko varmasti tai todennäköisesti Rovaniemellä pesi- alueella vain kolmella ruudulla. Lisäksi todennäköisiä pesimä- vänä vain neljällä ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa ruutuja johisorsan kohdalla todettiin kaksi. Rovaniemen kau- laji pesi todennäköisesti Harjulammella. Heinätavi on nykyisin punkiatlaksessa lajin pesintä varmistettiin Harjulammelta ja mukana uhanalaisten lintulajien listalla vaarantuneena lajina Kuolajokisuulta. Rovaniemen soilta laji puuttuu miltei tyystin. taantuvan kantansa vuoksi. Valtaosa heinätavihavainnoista on Lajin kevätmuutto käynnistyy huhtikuun lopulla. Yli kymme- tehty toukokuussa. nen jouhisorsan parvet ovat Rovaniemen seudulla harvinaisia myös muuttokaudella. Tosin toukokuun puolivälissä vuonna 2008 tavattiin Niskanperällä peräti 64 yksilön kerääntymä. Viimeiset jouhisorsat havaitaan Rovaniemellä yleensä elokuun lopulla.
24 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 25 Lapasorsa Punasotka Anas clypeata Aythya ferina
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Latuskanokkainen lapasorsa viihtyy matalilla ja rehevillä lin- Punasotka pesii runsaslukuisena rehevillä, ruohostorantaisilla tujärvillä sekä merenlahdilla. Kanta on runsain Etelä- ja Lou- lintujärvillä ja merenlahdilla. Harvalukuisempana lajia tava- nais-Suomessa. Nykyään laji on Suomessa melko harvalukui- taan vähemmän ruohostoisilla, matalilla vesillä. Karuissa ve- nen puolisukeltajasorsa, pesimäkannan koko on noin 11 000 sistöissä lajia ei esiinny. Punasotka on 1860-luvun kaakkoinen paria. Lapasorsan untuvilla vuorattu pesä sijaitsee rantanii- tulokas Suomen linnustossa. Lintu kasaa heinäkasvillisuudes- tyllä tai luodolla ruohokasvillisuuden suojassa. Naaras munii ta kekopesän, jonka vuoraa untuvilla. Pesä sijoittuu useimmi- 8–11 munaa ja huolehtii yksin poikasistaan. Lapasorsa talveh- ten rantaluhdalle tai -niitylle kasvillisuuden kätköihin, joskus tii Länsi-Euroopassa, Välimeren maissa ja Luoteis-Afrikassa. punasotka käyttää piisamin pesää alustanaan. Punasotka tal- Lintu lähtee Suomesta heinäkuun lopulta lokakuun alkuun vehtii Itämeren eteläosissa sekä Länsi- ja Etelä-Euroopassa. ulottuvalla ajanjaksolla ja palaa takaisin huhti–toukokuussa. Suomessakin punasotkia talvehtii etelärannikolla muutamia kymmeniä yksilöitä. Lintu palaa keväällä talvehtimisalueiltaan Lapasorsa havaittiin Rovaniemellä ensimmäisen kerran vuo- maaliskuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana. Kevät- den 1950 keväällä. Vuonna 1959 lintu todennäköisesti pesi parvissa on monikertainen määrä koiraita naaraisiin verrat- Kolpeneenharjun suunnalla, Salmijärvellä. Tämä on ensimmäi- tuna ja soidinaikaan samaa naarasta kosiskelee 3–6 koirasta. nen tiedossa oleva pesimähavainto lapasorsasta Rovaniemen Punasotkan syysmuutto ajoittuu elo–lokakuulle. Punasotka on seudulla. Lapasorsa on edelleenkin harvinainen pesimälaji Ro- metsästettävä kokosukeltajasorsa. vaniemellä; uusimmassa kansallisessa atlaksessa lajin todet- tiin pesivän varmasti tai todennäköisesti seitsemällä ruudulla. Luisuotsainen ja isonokkainen punasotka havaittiin Rova- Rovaniemellä lapasorsan voi varmimmin havaita siivilöimässä niemellä ensimmäisen kerran toukokuussa vuonna 1962. Lintu vedenpinnan pieneliöstöä leveällä nokallaan Harjulammella, on edelleen erittäin harvinainen laji Rovaniemen seudulla sekä Ounasjokisuistossa, Kuolajoella tai Kivitaipaleen Kivijärvellä. pesimäaikana että pesimäajan ulkopuolella. Uudessa kansalli- Useimmat lapasorsahavainnoista on tehty toukokuussa. sessa atlaksessa punasotka havaittiin vain Ounasjokisuistossa. Kevätmuuttoaikaan punasotkan voi todennäköisimmin havaita Kuolajoella, Niskanperällä tai Ounasjokisuistossa. Punasotka on taantunut lintulaji, joka uusimmassa uhanalaisluokitukses- sa katsotaan vaarantuneeksi lajiksi. Punasotka on taantunut koko Euroopassa 1980-luvulta lähtien; kannan pienenemiseen lienevät vaikuttaneet järvien umpeenkasvu, kuivattaminen ja ankarat talviolosuhteet.
26 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 27 Tukkasotka Mustalintu Aythya fuligula Melanitta nigra
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Tukkasotka on yksi runsaslukuisimmista sukeltajasorsistam- Mustalintu on Suomessa harvalukuinen Lapin karujen, kir- me. Laji pesii koko maassa, runsaimpana alavilla, ruohostoi- kasvetisten järvien ja lampien sekä jokisuvantojen pesimälaji. silla rannoilla, mutta tukkasotka viihtyy myös sisävesillä ja Kevätmuuttoaikaan laji suuntaa rihmamaisissa jonomuodos- Lapin järvimaisemissa. Sopivilla alueilla laji muodostaa yh- telmissa Venäjän tundralle Suomenlahtea seuraillen jopa kah- dyskuntia. Keväällä tukkasotkaparvissa on koiraita 2–3 ker- den miljoonan yksilön voimin. Syysmuutto on huomattavasti taa niin paljon kuin naaraita. Useampi koiras voikin seurata vaatimattomampi. Keväällä laji palaa talvehtimisalueiltaan Itä- yhtä naarasta, joskus lennossakin. Lentäessään tukkasotka meren eteläosista ja Pohjanmereltä huhti–toukokuussa. Mus- etenee hyvin nopeasti, ripein siiveniskuin. Lennossa lajitunto- talintukoiraan ääni on pehmeä vihellys, naaraan ääni nariseva. merkkeinä toimivat vaalea vatsa ja valkoinen siipijuova. Tuk- Lintu rakentaa untuvilla vuoratun pesänsä rannan tuntumaan, kasotka pesii mielellään lokki- ja tiirakolonioissa välttyäkseen kasvillisuuden kätköihin. Syysmuutolle koiraat lähtevät jo ke- munarosvoilta. Lajin kaksi naarasta voi joskus munia samaan säkuun lopun ja elokuun välisenä aikana; naaraat ja nuoret pesään; tällöin munaluku voi nousta liki kahteenkymmeneen. linnut myöhemmin. Pesimäkannan koko Suomessa on 1 500– Pesimäkannan koko on 40 000–60 000 paria. Tukkasotkakan- 2 000 paria ja talveksi maahamme jää 50–500 yksilöä. nan koossa on havaittavissa suuria vuosienvälisiä vaihteluita; 1990-luvulla kannan koko oli 120 000 paria. Lintu muuttaa Tukevanokkainen, tummansävyinen mustalintu on Rova- talvehtimisalueilleen Itämeren eteläosiin, Länsi-Eurooppaan niemellä harvinainen pesimälaji. Lintu havaittiin uusimmassa tai lounaissaaristoon elo–marraskuussa. Kevätmuutto ajoittuu kansallisessa atlaksessa kymmenellä ruudulla. Mustalinnun maalis–toukokuulle. Muuttoaikaan voidaan rehevillä rannoilla pesintää ei Rovaniemen seudulla varmistettu. Lajille sopivia havaita suuriakin tukkasotkaparvia. pesimäalueita löytyy kuitenkin Vanttauksen Sattajärveltä ja Suopajärven suunnalta Saittajärveltä. Toukokuun loppupuo- Roikkutukkainen tukkasotka on yleinen pesimälaji Rovanie- lella jokien varsilla saattaa nähdä lepäilemässä kymmenien men seudulla. Viime vuosikymmeninä lajin on kuitenkin ha- yksilöiden mustalintuparvia. vaittu taantuneen Suomessa ja se on nostettu mukaan uhan- alaisten lintulajien joukkoon statuksenaan vaarantunut laji. Tukkasotka saapuu Rovaniemen seudulle huhti–toukokuussa. Kevätmuuttoaikaan toukokuun puolivälissä voi Rovaniemen Harjulammella, Niskanperällä, Ounasjokisuistossa tai Paa- valniemellä nähdä yli sadan tukkasotkan kerääntymiä. Syys– lokakuussa suurimmat parvet ovat alle 50 yksilön kokoisia. Tukkasotkapoikueita Rovaniemellä pääsee vaivattomimmin näkemään Kirkkolammella.
28 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 29 Telkkä Uivelo Bucephala clangula Mergus albellus
KUVALIITERI.FI
Uivelo esiintyy Suomessa edelleen melko harvinaisena vaikka laji onkin runsastunut viime vuosikymmeninä. Uivelo pesii La- pissa, Perä-Pohjolassa ja paikoitellen myös Pohjois-Karjalassa JUHANI JALKANEN ja Kainuussa. Laji viihtyy sara- ja korterantaisilla matalilla järvillä ja jokien suvantopaikoilla sekä harvalukuisempana Telkkä esiintyy äärimmäisen yleisenä koko Suomessa. Pohjois- suorantaisilla karuilla järvillä. Pesimäkannan koko on 2 000– Suomessa se on runsain vesilintulaji. Telkkä ei ole vaatelias 3 000 paria. Uivelo tekee pesänsä puunkoloon tai pönttöön, elinympäristönsä suhteen, kunhan lähistöltä vain löytyy sopi- jonne naaras munii 7–11 munaa. Pesimättömiä yksilöitä voi va pesäpaikka: pönttö tai vanha palokärjen kolo. Pesäkoloista etelän lintujärvillä nähdä läpi kesän. Muuttoaikaan tavataan voi paikoitellen olla pulaa ja samaan pesäpönttöön voi munia pieniä uiveloparvia rehevillä lintuvesillä; yksinäiset uiveloyksi- kaksikin telkkänaarasta. Telkänpöntöstä voi löytyä jopa yli 20 löt hakeutuvat mielellään telkkien joukkoon. Uivelo muuttaa munaa. Pesimäkannan koko on 170 000–220 000 paria; tal- syys–marraskuussa Itämeren eteläosiin tai Länsi-Eurooppaan vellakin lounaissaaristossa ja sisämaan sulissa tavataan telk- ja palaa maalis–toukokuussa. Suomessa talvehtii 50–300 ui- kiä, yksilömäärä talviaikaan on 5 000–30 000. Telkkä kuuluu veloa. kevään ensimmäisiin muuttolintuihin. Itämeren eteläosista ja Länsi-Euroopasta laji palaa maalis–huhtikuussa. Lajin syys- Tyylikkään valko-mustia uivelokoiraita ja vaatimattomam- muutto ajoittuu heinäkuun puolivälin ja marraskuun loppu- man ruskeanharmaita naaraita voi Rovaniemen seudulla ha- puolen aikoihin. Muuttoaikaan telkän voi havaita viihtyvän vaita huhtikuusta lähtien. Uusimmassa kansallisessa atlas- pienissä parvissa etenkin varhain sulavilla vesillä. Telkkä ui kartoituksessa uiveloita tavattiin tasaisesti koko Rovaniemen avovedessä näkyvästi, välillä sukellellen. Koiraan soidin koos- alueella. Kaupunkiatlaksessa laji esiintyi neljällä ruudulla. tuu niskojen nakkelusta selkää vasten ja kilpakosijoita se ajat- Rovaniemen alueella uivelo suosii pesimäkaudellaan reheviä taa loitommalle vesi pärskyen. Alkukesällä vesistöissä voi tava- lintujärviä ja –lampia, soilla lajia tavataan harvemmin. Kuten ta suuriakin koirastelkkien muodostamia parvia. muuallakin Suomessa, on uivelokanta vahvistunut myös Ro- vaniemen seudulla. Kevätmuuttoaikaan uivelokerääntymiä voi Kulmikaspäinen, tanakka telkkä on varsin yleinen pesimäla- havaita Paavalniemellä, Kuolajokisuulla, Souharissa ja Kivitai- ji Rovaniemen seudulla, myös taajama-alueella. Lajin kannan paleen Kivijärvellä. Lokakuussa uiveloita voi nähdä esimerkik- koko on vakaa. Suurimmat telkkäkerääntymät keväällä tava- si Ounasjokisuistossa ja Salmijärvellä. Myöhäisimmät syksyn taan Harjulammella, Niskanperällä, Kuolajoen sulassa ja Ou- yksilöt viipyvät Rovaniemen alueella lokakuun lopulle saakka. nasjokisuistossa. Paras ajankohta kevätmuuton tarkkailuun Vuonna 2011 uivelonaaras nähtiin Vikajärven luusuassa vie- on huhti–toukokuun vaihde, jolloin parvissa voi olla 50–100 lä helmikuussa. Rovaniemellä on muutaman kerran havaittu telkkäyksilöä. Syksyllä suuret telkkäparvet ovat harvinaisia. myös uivelon ja telkän risteymiä. Silloin tällöin muutama telkkä yrittää talvehtia esimerkiksi Rovaniemen keskustassa, Jätkänkynttilän sillan sulassa tai Kemijoen varrella, Olkkakoskella. Rovaniemen kuuluisin telk- käyksilö lienee lehtitalon savupiipussa 1970-luvun puolivälis- sä pesinyt naaras.
30 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 31 Tukkakoskelo Isokoskelo Mergus serrator Mergus merganser
KUVALIITERI.FI JUHANI JALKANEN
Koko Suomessa esiintyvä tukkakoskelo viihtyy parhaiten ka- Isokoskelo pesii melko runsaslukuisena Itä- ja Pohjois-Suo- ruilla, avarilla vesillä. Laji pesii yleisenä sisämaan suurilla jär- messa karuilla metsäjärvillä ja reittivesistöillä. Lajia tavataan villä ja vesireiteillä; Lapissa tukkakoskeloa tavataan niinikään runsaana myös merenlahdilla ja sisäsaaristossa; rehevillä karuilla järvillä ja jokivarsilla. Tukkakoskelokannan koko on vesillä lintu ei viihdy. Isokoskelo suosii kirkasvetisiä kivikko- nykyään 25 000–35 000 paria. Talvellakin Suomessa tavataan rantoja, joilla on tarjolla pönttöjä tai isoja puunkoloja. Lop- 200–2 000 yksilöä. Tukkakoskelo vuoraa rantakiven alle, pen- pusyksyllä isokoskelo kokoontuu suurparviksi järvenselille ja saikkoon tai rantarakennuksen suojaan rakentamansa pesän merenlahdille. Lintu on vauhdikas muuttaja ja muodostaa tai- untuvilla. Kesän edetessä muutama tukkakoskelopoikue voi vaalle näyttäviä auramuodostelmia. Isokoskelo on yksi varhai- yhdistyä suurparveksi, joka kalastaa ravintoa erilaisia parvi- simmista muuttolinnuistamme; laji palaa keväällä jo maalis- muodostelmia hyödyntäen. Tukkakoskelo lähtee talvehtimis- kuun alusta lähtien ja syyysmuutolleen se lähtee jo kesäkuulla. alueelleen elokuun alusta marraskuun puoliväliin ulottuvalla Laji muuttaa päiväsaikaan ja talvehtii Itämeren eteläosissa, ajanjaksolla. Talvehtimisalueita ovat Itämeren eteläosat sekä Pohjanmerellä ja melko runsaana lounaissaaristossa ja sisä- Länsi- ja Keski-Eurooppa. Keväällä tukkakoskelot palaavat maan sulilla. Pesimäkannan koko on 25 000 paria. Isokoske- maalis–toukokuussa. lokanta on taantunut ja uusimman eliölajien uhanalaisuusarvi- oinnin mukaan laji määritellään silmälläpidettäväksi. Solakka ja pitkärakenteinen, harittavatöyhtöinen tukkakoske- lo on suhteellisen yleinen pesimälaji Rovaniemen seudun joki- Isokoskelo on näyttävä lintulaji. Värityksestään ja niskatöyh- varsilla. Kaupunkiatlaksessa tukkakoskelon pesintä varmistet- döstään helposti tunnistettava lintu on Rovaniemen seudun tiin kuudella kaupunkia halkovien jokien varsille sijoittuvalla yleisin koskelolaji. Uusimmassa kansallisessa atlaskartoi- ruudulla. Lintu saapuu Rovaniemelle verrattain myöhään ke- tuksessa lajia tavataan pesivänä miltei kaikkialla vesistöjen väällä eli toukokuun puolivälissä. Yleensä tukkakoskelo ei Ro- äärellä, etenkin jokivarsilla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa vaniemellä esiinny suurina parvina, mutta muutaman kerran linnun pesintöjä varmistettiin vain yhdellä ruudulla Ounasjoki- Ounasjokisuistossa on havaittu naaraita, joilla on ollut mu- suistossa. Vuoden 2004 kesällä tehtiin erikoinen havainto naa- kanaan peräti 30–50 poikasta. Viimeiset tukkakoskeloyksilöt raan pesintäyrityksestä kerrostalon hormissa kaupungin kes- viipyilevät Rovaniemen seudulla vielä lokakuussa. Toistaiseksi kustassa. Isokoskelo saapuu Rovaniemelle yleensä huhtikuun tukkakoskelon ei ole havaittu yrittävän talvehtimista Rovanie- alussa. Joinakin keväinä yksittäisiä koiraslintuja voi harhailla men jokisulissa. Tukkakoskelokanta on viime vuosina taantu- Rovaniemen sulissa jo helmikuussa. Miltei joka syksy Rovanie- nut ja uusimmassa eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna men seudulla tavataan suuria isokoskeloparvia. Lokakuisten 2010 laji määriteltiin silmälläpidettäväksi. parvien koko voi olla jopa 600 yksilöä. Kerääntymiä on havait- tu muun muassa Salmijärvellä, Sierijärvellä ja Vanttausjärvel- lä. Keväiset kerääntymät ovat huomattavasti pienempiä.
32 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 33 Pyy Riekko Bonasia bonasia Lagopus lagopus
JUHANI JALKANEN KUVALIITERI.FI
Pyy pesii hyvin runsaslukuisena kuusivaltaisissa sekametsis- Metsäkanalintujen tapaan myös riekko on paikkalintu. Talvel- sä Etelä-Suomessa ja harvalukuisempana karummilla metsä- la riekkoja on Suomessa 250 000–800 000 yksilöä, pesimä- seuduilla Keski-Suomesta Etelä-Lappiin. Parimäärä vaihtelee kannan koko puolestaan on 80 000 paria. Lintu pesii hyvin rajusti, huippu- ja aallonpohjavuosien ero voi olla yli kuusin- runsaslukuisena Pohjois-Lapin tunturikoivikoissa sekä melko kertainen. Pyykannan katsotaan Suomessa taantuneen eten- runsaslukuisena Etelä-Lapin ja Perä-Pohjolan soiden, jokien ja kin 1960-luvun lopulta 1990-luvulle; nyttemmin laji kilpailee kangasmetsien pensaikkoisilla reunamilla. Etelää kohti men- yleisimmän kanalinnun asemasta teeren kanssa monilla seu- täessä riekko harvinaistuu ja puuttuu eteläisimmästä Suo- duilla. Pesimäkannan koko on 250 000–500 000 paria; talvella mesta tyystin. Riekko kerääntyy syksyllä parviin, joita näkee pyymäärä on 1 000 000–2 500 000 yksilöä. Pyy on paikkalin- pajukoissa ja varvikoissa. Lintu jättää talvella tyypillisiä ket- tu, joka viihtyy alle 10 hehtaarin kokoisella reviirillään ympä- jumaisia jälkiä hangelle pensaikoissa parveillessaan. Joinakin ri vuoden. Tiheiköissä piileskelevän pyyn havaitsee parhaiten talvina riekkoparvet voivat vaeltaa isohkoissa parvissa kym- linnun pyrähtäessä pakoon piilopaikastaan tai kuulemalla koi- meniäkin kilometrejä. Alkukeväällä riekkokoiraiden soidinrä- raspyyn soidinviheltelyä syksyllä tai keväällä. kätys kuuluu vilkkaimmillaan hämärän aikaan. Lintu vaihtaa höyhenpukunsa väritystä vuodenaikojen mukaan. Uusimman kansallisen atlaskartoituksen mukaan pikkurui- nen pyy on yleinen pesimälaji etenkin Rovaniemen eteläosissa. Riekon naurunsekainen kopeekkojen laskenta on harvinais- Rovaniemen kaupunkiatlaksessa pyitä tavattiin pesivinä erityi- tunut merkittävästi Rovaniemen alueella. Vielä vuosina 1974– sesti Ounasvaaran etelärinteen kuusikoissa. Muualla kaupun- 1979 toteutetussa kansallisessa atlaskartoituksessa riekon kiatlaksen alueella laji on harvinainen. Riista- ja kalatalouden pesintä varmistettiin 74 ruudulla, kun uusimmassa atlaksessa tutkimuslaitoksen riistanseurannan mukaan Rovaniemen seu- pesintä varmistettiin vain 18 ruudulla. Lajia voi vielä kuiten- dun pyytiheys oli vuonna 2011 noin 3 yksilöä neliökilometriä kin tavata jopa Rovaniemen kaupunkiatlaksen alueella vaa- kohden. raseuduilla. Riekko on taantunut noin kolmanneksen verran tultaessa 1980-luvulta vuoteen 2010. Uusimmassa eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväk- si. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistanseurannan mukaan Rovaniemen riekkotiheys oli vuonna 2011 noin 3 yk- silöä neliökilometrillä. Talvisia, suuria riekkoparvia ei Rova- niemen alueella ole havaittu vuosikymmeniin.
34 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 35 Teeri Metso Tetrao tetrix Tetrao urogallus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Teeri on Suomessa hyvin yleinen metsäkanalintu. Laji pesii Kookkain metsäkanalintumme on puolestatoista kuuteen ki- runsaslukuisena Keski-Suomen metsissä ja soilla, taimikois- loon painava metso. Metsoa pidetään erämaametsien symbo- sa sekä hakkuuaukeiden ja soiden reunamilla. Teeriä on run- lina. Laji pesii koko Suomessa Ahvenanmaata ja pohjoisinta saasti myös Perä-Pohjolassa ja eteläisemmässä Suomessa; Lappia lukuunottamatta. Metso on melko runsaslukuinen harvalukuisempi laji on Etelä-Lapissa. Teerikannan kooksi Keski-Suomesta Perä-Pohjolaan suurilla, yhtenäisillä metsä- arvioidaan 700 000 paria ja talvella yksilömääräksi arvioidaan alueilla, joilla kasvaa järeää vanhaa puustoa. Etelä-Suomessa 1 000 000–2 500 000. Teeren pesimäkanta on ollut lasku- laji on harvalukuisempi. Pesimäkannan koko on noin 300 000 suunnassa ja uusimmassa eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa paria ja talvella yksilömäärä on 700 000–1 500 000. Metson laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Teeren soidinpulputus näyttävä soidin on kiihkeimmillään vapun aikaan. Usein lin- ja- suhahtelu alkavat jo kevättalvella. Soidinmenot jatkuvat aa- nun soidinpaikka sijaitsee pienehköllä kalliolla tai kummulla. muvarhaiseen ajoittuvina alkukesään saakka. Koiraat kokoon- Metsokukon soidinääni on onttoa nokannäppäilyä ja suhinaa, tuvat avoimille soille, järvenselille ja pelloille ryhmäsoitimelle, naaraan eli koppelon ääni on kotkottavaa. Metso on moniavi- jonne naaraat ilmaantuvat vapun aikoihin. Kesällä, sulkasadon oinen ja poikueesta huolehtii naaras. Pesimämetsien katoami- aikana, koiraat ovat vähän aikaa ruskean- ja mustankirjavia nen ja pirstoutuminen pinta-alaltaan liian pieniksi on saanut ja erittäin piilottelevia. Syksyllä ja talvella teeret kerääntyvät metsojen määrän vähenemään huomattavasti. Talvikauden parviksi ruokailemaan koivun urvuilla. Teiden varsilta teeret ravintona metso käyttää männynneulasia, kesäravinto on mo- hakevat jauhinkiviä ruoansulatuksensa tarpeisiin. nipuolisempaa. Uhanalaisuusarvioinnissa laji on määritelty silmälläpidettäväksi. Talvipakkasella kieppiin kaivautuva lyyrapyrstöinen teeri on yleinen pesimälintu Rovaniemen alueella. Rovaniemen kau- Teeren lailla myös metso on uusimman kansallisen atlaskar- punkilintuatlaksessa lajin pesintä varmistettiin kuitenkin vain toituksen mukaan yleinen pesimälintulaji Rovaniemen alueel- kolmella ruudulla Vennivaaran ja Ounasvaaran alueella. Teeri la. Vertailtaessa eri vuosikymmeninä toteutettujen atlaskartoi- on runsain metsäkanalintulaji Rovaniemellä. Riista- ja kalata- tusten tuloksia, voidaan metsoruutujen määrän todeta miltei louden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan lajin keskitiheys puolittuneen. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa metsohavain- Rovaniemellä on yli yhdeksän yksilöä neliökilometrillä. Talvi- not painottuvat Ounasvaaran ja Pöyliöjärven suunnalle. Riis- kuukausina Rovaniemen alueella voi vielä nähdä suuriakin, yli ta- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan metsotiheys 50 yksilön teeriparvia. Tammikuussa vuonna 2007 havaittiin Rovaniemen alueella on yli viisi yksilöä neliökilometrillä. Suu- Oikaraisen ja Pekkalan välisellä tieosuudella peräti 200 teer- ria metsoparvia ei nykyään enää tavata Rovaniemen seudulla. tä useassa eri parvessa. Vuoden 2009 tammikuussa laskettiin Kookkaimmassa parvessa vuoden 2007 keväällä Marrasjärven Vanttauskoskella 120 teertä tienvarren koivuista. suunnalla havaittiin kymmenkunta koppeloa tien varrella. To- dennäköisimmin lajiin pääsee tutustumaan aamuöisellä auto- ajelulla huhti–toukokuussa. Teiden pientareilla näkee tuolloin etenkin naarasmetsoja.
36 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 37 Fasaani Kaakkuri Phasianus colchicus Gavia stellata
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Peltokanalintuihin lukeutuva fasaani ei kuulu alkuperäiseen Kaakkuri on pienehköjen tunturi- ja suolampien pesimälintu. lintulajistoomme. Fasaani on tuotu Suomeen Helsingin seu- Kaakkuri on kuikkaa huomattavasti vähälukuisempi. Kool- dulle 1900-luvun alussa itäisestä Aasiasta. Kantaa on edelleen taan kaakkuri on pienempi kuin kuikka; myös rakenteeltaan vahvistettu siirtoistutuksin ja nykyään fasaani pesii jo runsas- kaakkuri on hoikempi. Kaakkurin nokka näyttää ylöspäin lukuisena Lounais-Suomen viljely- ja asutusseuduilla. Muual- kaartuvalta linnun alanokan viiston muodon ansiosta. Lennos- la Etelä- ja Keski-Suomessa laji on harvalukuinen ja esiinty- sa kaakkurin ruumiin painopiste on taempana kuin kuikalla minen pirstaleista. Fasaani on paikkalintu, lentää harvoin ja ja sen kaula on notkolla. Ravintoa eli pikkukaloja lintu käy liikkuu vain muutamia kilometrejä. Lintu on talvella riippu- hankkimassa isommilta vesiltä, jopa yli kymmenen kilometrin vainen ihmisten harjoittamasta talviruokinnasta ja laji onkin etäisyydeltä pesimälammeltaan. Lajia tavataan koko Suomessa sopeutunut ruokailemaan peltoalueiden lisäksi omakotitalo- ja takamaiden metsä- ja suolammilla, mutta levinneisyyden pai- puistoalueilla. Fasaani ei yövy talvisin lumikiepissä vaan tiheä- nopiste on pohjoisessa. Kaakkurikannan koko on 1 500–2 000 oksaisessa kuusessa. Fasaani voi muulloinkin nousta paksuil- paria. Suomenlahden ja Kaakkois-Suomen yli kulkee muutta- le puunoksille. Fasaanikanta on nykyään vakaa, parimäärä via kaakkureita toukokuussa ja syys–lokakuussa jopa 50 000– on 15 000–20 000 ja talvinen yksilömäärä 50 000–130 000. 70 000. Nämä yksilöt pesivät Luoteis-Venäjällä. Suomesta Fasaanikoiras houkuttelee keväällä kahdesta neljään naarasta kaakkuri muuttaa talveksi Länsi-Eurooppaan ja Välimeren haaremiksi soidinkäyttäytymisellään eli soidinrääkäisyillä ja rannikolle. Talvehtivia yksilöitä voi tavata myös Ahvenanmaan siipien pärinällä. Koiras puolustaa reviiriään, mutta ei muu- vesillä. Kaakkurin soidinmenot ovat näyttävät ja kuuluvat kau- toin osallistu pesimäpuuhiin. as. Linnun pesä on vaatimaton syvennys vesirajan tuntumassa lammen rannalla tai pienessä saarekkeessa. Kaakkuri kuuluu Rovaniemellä ensimmäinen fasaanihavainto on vuodelta 1975, silmälläpidettäviin lintulajeihin. jolloin laji jopa pesi Katajarannalla. Tämän jälkeen fasaaneja on Rovaniemellä tavattu lähes vuosittain. Uusimmassa kansal- Sulavalinjainen ja väritykseltään tyylikkään sävyinen kaakkuri lisessa atlaskartoituksessa lintu havaittiin viidellä ruudulla; on uusimman kansallisen atlaskartoituksen mukaan yleistynyt aiemmissa atlaskartoituksissa lajia ei oltu havaittu lainkaan. Rovaniemen alueella. Ensimmäisessä, vuosien 1974–1979 at- Rovaniemen kaupunkiatlaksessa fasaaneja tavattiin pesimä- laksessa lintu havaittiin vain yhdellä ruudulla. Vuosina 1986– aikana etenkin Pöykkölän alueella. Fasaanihavaintoja kertyi 1989 toteutetussa kansallisessa atlaskartoituksessa kaakkuri myös Viirinkylästä, Oikaraisesta ja Kivitaipaleelta. Fasaani on tavattiin viidellä ruudulla. Uusimmassa atlaskartoituksessa levinnyt Rovaniemelle istutusten myötä ja osin myös tarhakar- lintu löytyi jo liki pariltakymmeneltä ruudulta. Viitteet lajin kulaisena. Lajin esiintymisen kannalta talvi on kriittistä aikaa; yleistymisestä voivat osittain olla paikkansapitäviä; osin ha- ilman ruokintaa fasaani ei selviä Lapin talvesta. Lisäksi ulko- vaintomäärän kasvu voi johtua aiempaa paremmasta kartoi- asultaan korea fasaani on kanahaukalle helppo saalis. tustehokkuudesta. Rovaniemen seudulla ei juurikaan ole ha- vaittu kaakkuriparvia.
38 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 39 Kuikka Silkkiuikku Gavia arctica Podiceps cristatus
KUVALIITERI.FI
Kuikka pesii melko harvalukuisena kirkasvetisillä ja karuilla reittivesillä sekä suurehkoilla järvillä Järvi-Suomessa. Muu- alla Suomessa kuikka on harvalukuisempi vaikka lajia tava- taankin myös pienikokoisemmilla karuilla metsä- ja suojärvil- lä. Kuikkakannan koko on 11 000–13 000 paria. Laji talvehtii itäisellä Välimerellä ja Mustallamerellä. Syysmuutto ajoittuu elokuun alusta marraskuun alkuun ja kevätmuutto huhti– KUVALIITERI.FI toukokuulle. Toukokuussa ja syys–lokakuussa Suomen yli suuntautuu 50 000–70 000 kuikkayksilön läpimuutto Luoteis- Venäjälle. Kuikan pesä on loiva syvennys vesirajan yläpuolella Silkkiuikun esiintymisen painopiste on selkeästi Etelä-Suo- suojaisella rannalla. Kuikan kaihoisa soidinhuuto ilmaisee la- messa. Laji pesii runsaslukuisena viljelyseutujen rehevöityneil- jin saapuneen pesimäjärvelleen. Molemmat emot osallistuvat lä suurilla järvillä ja merenlahdilla. Silkkiuikun vakituisen le- haudontaan ja liikkuvat pesälle kömpelösti ryömien. Tyypilli- vinneisyysalueen pohjoisraja ulottuu Oulun korkeudelle ja tätä nen munaluku lajilla on kaksi. Poikasistaan emot huolehtivat pohjoisempana lajia tavataan vain parhaimmilla biotoopeilla. kaakkurin tapaan yhdessä. Lintu viihtyy parhaiten rehevissä vesistöissä, joiden runsaan vesikasvillisuuden suojiin laji rakentaa kelluvan pesälauttan- Sulavasti sukelteleva kuikka on Rovaniemen alueella nykyään sa. Silkkiuikun soidinmenot ovat äänekästä ja näyttävää kat- yleinen pesimälaji. Kuten kaakkuri, myös kuikka on kansallis- seltavaa. Myös emojensa kanssa liikkuvat poikueet ovat äänek- ten atlaskartoitusten mukaan yleistynyt Rovaniemellä. Vuosi- käitä. Piiskuttaen ruokaansa kerjäävien poikasten pää ja kaula en 1974–1979 ja 1986–1989 kartoituksissa kuikkia havaittiin ovat juovikkaat ja poikaset ovat emojensa hoivissa reilut pari parillakymmenellä ruudulla ja uusimmassa atlaskartoitukses- kuukautta. Silkkiuikku ui syvällä ja kääntyilee välillä kyljel- sa jo 60 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lintu pesi leen sukimaan höyheniään. Silkkiuikkuparit voivat paikoitel- varmasti tai todennäköisesti seitsemällä ruudulla, esimerkiksi len kerääntyä kymmenien parien yhdyskunniksi ja hyödyntää Pöyliöjärven ja Sierijärven alueella. Vuonna 2010 toteutetus- lokkikolonioita suojanaan. Silkkiuikku on Suomessa yleinen sa BirdLife Suomen kuikkakartoituksessa Rovajärven alueel- vesilintu, kannan koko on 25 000–35 000 paria. Laji on yö- la kartoitetuilta 25 järveltä tai lammelta yhdellätoista asusti muuttaja ja se talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimerellä. kuikka. Rovaniemen alueelta kuikan asuttamia järviä tai lam- pia löydettiin kaikkiaan 50. Rovaniemen kuikkakannan kook- Väritykseltään ruskean ja valkean sävyinen, pitkäkaulainen ja si voidaan arvioida 100–200 paria. Kuikan kevätmuutto käyn- töyhtöpäinen silkkiuikku on tavattu Rovaniemellä ensimmäi- nistyy Rovaniemen seudulla toukokuun alussa ja huipentuu sen kerran vuonna 1948. Ensipesintä todettiin Salmijärvellä touko–kesäkuun vaihteessa. Syksyn viimeiset kuikkayksilöt vuonna 1962. Nykyään lajia tavataan säännöllisesti joka vuosi. havaitaan syys–lokakuun vaihteessa. Kansallisen atlaskartoitusmateriaalin mukaan laji on pysynyt alueella edelleen harvinaisena pesimälajina. Silkkiuikun ainoa vakituinen pesimäpaikka on kaupunkiatlaksen alueella Harju- lammella, missä laji pesii vuosittain yhden tai kahden parin voi- min. Silkkiuikku saapuu Rovaniemelle yleensä vapun tienoolla ja viimeiset yksilöt poistuvat seuduilta syyskuun puolivälissä.
40 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 41 Härkälintu Mustakurkku-uikku Podiceps grisegena Podiceps auritus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Härkälintu pesii runsaslukuisena Itä-Suomessa suurehkojen Mustakurkku-uikku viihtyy reheväkasvustoisilla lintujärvillä, järvien matalilla lahdilla, korte- ja kaislakasvustojen katvees- lammilla sekä matalakasvustoisilla merenlahdilla. Lintu py- sa. Länsi-Suomessa lajia tavataan harvalukuisena; samoin syttelee enimmäkseen rannan tuntumassa, kasvillisuuden suo- pohjoisemmilla niukkakasvustoisilla järvillä. Vesistöjen rehe- jissa eikä sen pesää ole helppo havaita. Mustakurkku-uikku vöityessä härkälintu on runsastunut ja kokonaisparimäärä on kelluu vedenpinnalla korkkimaisen kevyenä ja sen lentotyyli 6 000–8 000. Härkälintu luokitellaan Suomessa elinvoimai- näyttää epävakaan hoippuvalta. Soitimella puolisot esittävät seksi lajiksi. Merialueillemme jää vuosittain talvehtimaan 10– muun elehdinnän ohessa niin kutsuttua pingviinitanssia. Parit 50 yksilöä. Härkälintu lähtee syysmuutolleen elokuun alusta pesivät mielellään lähekkäin ja usein naurulokkikolonioiden lokakuun puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla ja laji palaa huh- suojiin. Mustakurkku-uikun pesimäkannan koko on 1 200– ti–toukokuussa. Härkälintu talvehtii Länsi- ja Keski-Euroo- 1 700 paria. Viime vuosikymmeninä kannan koko on taantu- passa. Lajin soidin on näyttävää liikehdintää sekä kovaäänistä nut; syyksi on esitetty muun muassa minkkien ja muiden pesä- mylvintää ja kiljuntaa, joka etenkin ilta- ja aamuyön aikaan rosvojen määrän kasvua. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa kantautuu kauas. Linnun pesä on kelluva, vesikasveista ra- mustakurkku-uikku katsotaan vaarantuneeksi lintulajiksi. kennettu lautta vesikasvuston suojissa. Joillakin alueilla jopa Mustakurkku-uikku on levinnyt Etelä- ja Länsi-Suomeen ja kymmenen härkälintua voi pesiä lähekkäin. Linnun voi nähdä yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee Oulun seudulla. kantavan pieniä poikasia selässään. Laji talvehtii Länsi-Euroopassa ja lähtee syysmuutolleen hei- näkuun lopulta lokakuun puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla. Tummasävyinen, vaaleaposkinen ja tanakkarakenteinen härkä- Keväällä mustakurkku-uikku palaa pesimäseudulleen huhti– lintu on arkistolähteiden mukaan pesinyt Rovaniemen alueella toukokuussa. säännöllisesti ennen vuotta 1883. Seuraavat arkistomerkinnät lajista ovat kuitenkin vasta vuosilta 1977 ja 1981. Tuolloin Pieni, palleromainen, oransseilla päänsivun koristetöyhdöillä havainnot tehtiin Kuolajoen alueella. Vuosien 1974–1979 ja varustettu mustakurkku-uikku on tavattu Rovaniemellä en- 1986–1989 kansallisissa atlaskartoituksissa härkälintua ei ta- simmäisen kerran 1930-luvulla. Seuraavaa pesimäaikaista vattu Rovaniemellä lainkaan. Uusimmassa kansallisessa atlas- havaintoa saatiin odotella aina vuoteen 1989. Kansallisissa at- kartoituksessa lintu havaittiin viidellä ruudulla, joista kahdella laskartoituksissa Rovaniemen seudulla mustakurkku-uikkuja myös varmistettiin lajin pesintä. Rovaniemen kaupunkiatlak- on havaittu vain yhdestä neljään ruudulla. Rovaniemen kau- sessa härkälintuja ei tavattu. Härkälintu on harvinainen Ro- punkiatlaksen kartoitusalueella lajia ei tavattu lainkaan. Viime vaniemen seudulla myös muuttoaikaan, sillä 2000-luvulta on vuosina mustakurkku-uikkuja on pesimäkauden aikana nähty tiedossa vain kymmenkunta havaintoa. Lintu on huomattavasti esimerkiksi Paavalniemellä, Tuomilammella ja Kivitaipaleen yleisempi esimerkiksi Kemijärvellä ja Kitkalla. Kivijärvellä.
42 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 43 Mehiläishaukka Merikotka Pernis apivorus Haliaeetus albicilla
KUVALIITERI.FI ESA HUHTA
Mehiläishaukka pesii harvalukuisena Etelä-Suomessa kuusi-, Merikotka on edelleen Suomessa vähälukuinen ja lajin levin- lehti- tai sekametsissä ja edelleen harvalukuisempana viljely- neisyyden painopiste on rannikkoalueella Ahvenanamaalla, ja järviseuduilla Peräpohjolaan tultaessa. Lintu viihtyy peltojen Turun saaristossa ja Merenkurkussa. Pesiviä merikotkapareja ja niittyjen pirstomassa metsämaisemassa, usein kylämiljöön on koko rannikkoalueella Virolahdelta Perämerelle. Sisämaas- liepeillä. Pesimäympäristölle on tyypillistä myös vesistöjen sa merikotka pesii Lapissa, Koillismaalla ja Pohjois-Karjalassa läheisyys. Kannanarvio on 3 000 paria ja uusimmassa uhan- sekä yhden parin voimin Hämeessä. Pesivien parien määrä on alaisluokituksessa mahiläishaukka katsotaan vaarantuneeksi noin 350, joista Lapissa ja Koillismaalla tavataan reilut 50 paria lajiksi. Mehiläishaukka on hiljainen ja usein huomaamatonkin ja kanta kasvaa nopeasti. Uusimmassa uhanalaisuusluokituk- petolintu. Lajin pesä on hankala löytää tiheästä, usein luon- sessa merikotka luokitellaan vaarantuneeksi. Laji ei välttämät- nontilaisesta metsästä. Soidinaikaan koiras on havaittavissa tä tarvitse reviirillään suuria vesistöjä, riittää kunhan alueella lentäessään soidinlentoaan. Kesällä lajin oleskelun metsässä on pienempiä vesistöjä, joissa on helppo saalistaa kalaravin- voi paljastaa maahan ravinnon etsinnässä kaivettu kolo ja rik- toa. Tärkein ravintokala merikotkalle on hauki. Kalojen lisäksi kirevityt ampiaiskennot. Hätäravintona laji käyttää sammakoi- lintu käyttää ravintonaan vesilintuja, haaskoja ja satunnaisesti ta, myyriä, linnunpoikasia ja –munia. Mehiläishaukka talvehtii muutakin. Merikotkan pesä on tavallisesti männyssä, mutta se Länsi-Afrikassa, jonne yksivuotiaat myös jäävät kesäksi pala- hyväksyy pesäalustakseen minkä tahansa puulajin; onpa meri- takseen Suomeen vasta toisena keväänään. Laji lähtee muutol- kotkan todettu pesivän maassa paljaalla kalliollakin. leen elo–syyskuussa ja palaa touko–kesäkuussa. Lapissa merikotkan pesintä alkaa normaalisti huhtikuun lo- Kookas, solakka ja pienipäinen mehiläishaukka on melko pulla ja poikaset kuoriutuvat toukokuun loppupuolella. Len- harvinainen pesimälaji Rovaniemen alueella. Laji havaittiin tokykyisiä poikaset ovat heinäkuun lopulla. Linnut muuttavat uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa 12 ruudul- talveksi Itämeren alueelle, osa Itä-Eurooppaan tai Etelä-Ruot- la. Mehiläishaukan yleisyys Rovaniemen seudulla on pysy- siin. Joka talvi muutama yksilö talvehtii Lapissa. Rovaniemeltä nyt muuttumattomana. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji tunnetaan 1800-luvulta maininta merikotkan pesinnästä, mut- tavattiin vain kolmelta vesistöjen läheisyydessä sijaitsevalta ta muutoin lajin ei tiedetä pesineen tällä alueella. Merikotka alueelta, Pöyliöjärven, Sierijärven ja Niskanperän suunnalta. on kuitenkin säännöllinen läpimuuttaja ja havaintoja tehdään Mehiläishaukka saapuu Lappiin yleensä verraten myöhään, sekä keväällä että syksyllä. Jonkin verran on myös kesäisiä touko–kesäkuussa. Lajista tehdään havaintoja muuttoaikana- havaintoja nuorista, kiertelevistä linnuista ja viettipä yksi sa- kin vain vähän, erityisesti syysmuuttohavaintoja on tiedossa telliittimerikotkakin kesänsä Rovaniemen kaupungin eteläpuo- niukalti. Mehiläishaukka voisikin olla entistä tarkemman seu- lella. Viimeisen parin vuoden ajalta on Rovaniemen itäosista rannan kohde. havaintoja, jotka saattavat viitata pesintään jo nyt tai ainakin lähivuosina.
Tuomo Ollila
44 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 45 Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Circus aeruginosus Circus cyaneus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Ruskosuohaukka pesii harvalukuisena Etelä- ja Länsi-Suomen Sinisuohaukka on pohjoinen petolintu Suomessa, mutta hyvi- viljelysseuduilla, lintujärvien ja merenlahtien rantaruovikois- nä myyrävuosina laji pesii myös etelässä. Pääasiallista levin- sa. Rannikolla levinneisyys ulottuu Perämeren pohjukkaan neisyysaluetta ovat Pohjanmaan, Perä-Pohjolan ja Etelä-Lapin saakka ja sisämaassa Kainuun seutuville. Levinneisyyden laa- suot, pensaikkoiset niityt, hakkuu- ja istutusalueet sekä hylä- jeneminen tällä 1920-luvun tulokaslajilla jatkuu yhä. Kannan tyt pellot. Sinisuohaukkakannan koko on noin 2 000 paria ja koko on nykyään 800–850 paria. Kookas, pitkäpyrstöinen rus- uusimmassa uhanalaisluokituksessa se luokitellaan vaaran- kosuohaukka saalistaa rantaniittyjen ja -peltojen yllä matalalla tuneeksi lajiksi. Sinisuohaukka käyttää ravintonaan myyriä, hitaasti liihotellen. Liitolennossa laji pitää siipiään suohaukoil- hiiriä ja muita pikkujyrsijöitä sekä pikkulintuja ja linnunpoi- le tyypillisessä yläviistossa, kulmalle taivutetussa v-asennossa. kasia. Laji saalistaa peltoaukean, rantaniityn tai avosuon yllä Soitimella koiras esittää näyttäviä lentonäytöksiä: lintu kaar- edestakaisin liihotellen. Sinisuohaukka käy saaliinsa kimp- taa ylös taivaalle, heittää voltteja ja kieppejä, syöksyy spiraali- puun äkkinäisellä syöksähdyksellä. Koiraan soidinlento koos- maista rataa alaspäin ja kiljuu naukuvasti. Ruskosuohaukan tuu volteista ja naarasta kohti suuntautuvista syöksylennoista. pesä on risuista ja ruo’onpalasista koottu keko. Laji käyttää Sinisuohaukkakoiras on väritykseltään tyylikkään siniharmaa; ravintonaan myyriä, sammakoita, pikkulintuja, linnunpoika- naaraat ja nuoret yksilöt ovat ruskeansävyisiä. Lintu talvehtii sia ja kookkaita selkärangattomia eläimiä. Ruskosuohaukka Länsi- ja Keski-Euroopassa ja lähtee syysmuutolleen elokuun talvehtii Afrikan keskiosissa, osa myös Etelä-Euroopassa. ja marraskuun välisenä aikana palatakseen Suomeen huhti– Ruskosuohaukka on päivämuuttaja, joka lähtee Suomesta elo– toukokuussa. syyskuussa ja palaa huhti–toukokuussa. Pitkäsiipinen ja -pyrstöinen sinisuohaukka on verrattain har- Rovaniemen seudulla ensimmäinen ruskosuohaukkahavainto vinainen pesimälaji niin Rovaniemellä kuin muuallakin Suo- tehtiin toukokuussa vuonna 1980. Lajin ensipesintä varmistui messa. Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa sini- vuonna 2007 Paavalniemellä. Kansallisissa atlaskartoituksis- suohaukka tavattiin Rovaniemen seudulla 25 ruudulla. Lajin sa ruskosuohaukkoja ei ole tavattu Rovaniemen alueella en- esiintymisessä ei ole havaittavissa pitkäaikaismuutoksia. Vuo- nen uusinta, vuosien 2006–2010 kartoitusta. Tällöin rusko- sien väliset erot sinisuohaukkahavaintojen määrissä voivat kui- suohaukka havaittiin peräti kuudella ruudulla. Rovaniemen tenkin olla suuriakin. Pikkunisäkäskantojen vaihtelu vaikuttaa kaupunkiatlaksessa ruskosuohaukkahavainnot keskittyivät sinisuohaukkatiheyksiin ja lajin pesimäseutujen valintaan. Ro- Ounasjokisuistoon. Varmimmin lajin voi Rovaniemen seudulla vaniemen kaupunkiatlaksessa sinisuohaukka havaittiin vain nähdä touko–kesäkuussa, Kivitaipaleen Kivijärvellä tai Paaval- Ounasjokisuistossa. Lintu saapuu Rovaniemelle yleensä vapun niemellä. Lapissa ruskosuohaukka on vain parhaiden lintuve- tienoilla ja viimeiset sinisuohaukkayksilöt viipyilevät seudulla sien äärellä pesivä laji. vielä elo–syyskuun vaihteessa.
46 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 47 Kanahaukka Varpushaukka Accipiter gentilis Accipiter nisus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Isokokoinen kanahaukka pesii harvalukuisena Keski-Lappia Varpushaukka on Etelä-Suomesta Metsä-Lappiin saakka suh- myöten pinta-alaltaan laajoissa havu- ja sekametsissä. Tuntu- teellisen tasaisesti levinnyt metsiemme peruspetolintu. Var- ri-Lapissakin laji pesii paikoitellen jokilaaksojen männiköissä. pushaukka viihtyy nuorissa, tiheäkasvuisissa sekametsissä ja Kanahaukkakannan koko on arviolta 5 000 paria ja etenkin kuusikoissa; kankaiden ja rämeiden reunamat tarjoavat lajille Etelä-Suomessa kanta on taantunut metsien pirstoutumisen ja sopivia saalistusympäristöjä. Linnun voikin nähdä syöksähte- vanhojen metsien vähenemisen myötä. Laji lentää melko nope- lemässä metsänreunassa saalislinnun perässä tai liitelemässä asti ja lennossa siivet näyttävät lyhehköiltä ja pyöreäkärkisiltä, peltojen ja niittyjen yllä ravintoa tähystäen. Varpushaukka elää pyrstö pitkältä ja leveätyviseltä. Kanahaukka on pesimäaikaan kesällä elinpiirillään varsin huomaamattomasti, mutta asu- piilotteleva ja saalistaa metsissä. Syksymmällä lintua näkee tuksen lähistöllä sijaitsevilta reviireiltä haukat voivat ulottaa avoimemmissa maisemissa ja talvisin kanahaukka voi pyydys- saalistusmatkansa myös taajamiin. Varpushaukan läsnäolo tää kesykyyhkyjä asutuskeskuksissakin. Kanahaukan pesä on voi paljastua pikkulintujen äänekkäästä takaa-ajolennosta tai kookas, usein puunrunkoa vasten tuettu risupesä kuusessa, varisten syöksähtelystä haukkaa kohti. Varpushaukka saattaa männyssä tai lehtipuussa. Poikue viheltelee pesänsä lähistöl- napata pikkulinnun saaliikseen myös talviselta lintulaudalta. lä yhteys- ja kerjuuääniä päästellen. Ravintonaan laji käyttää Varpushaukkakannan koko on 7 000–10 000 paria ja useita kana-, kyyhky- ja varpuslintuja, oravia, jäniksenpoikasia ja tal- tuhansia yksilöitä talvehtii Suomessa. Muuttajat suuntaavat viaikaan myös raatoja. Aikuiset kanahaukat ovat enimmiltään Keski- ja Länsi-Eurooppaan elo–lokakuussa ja palaavat maalis- paikkalintuja, mutta nuoret yksilöt talvehtivat Skandinavian kuun lopulta toukokuun puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla. eteläosissa, Itä-Euroopassa ja Luoteis-Venäjällä. Syysmuutto ajoittuu syyskuusta marraskuun alkupäiviin ja kevätmuutto Kanahaukan solakkarakenteinen ja pitkäpyrstöinen pikku- maaliskuusta toukokuun alkuun. serkku, varpushaukka on uusimman kansallisen atlaskartoi- tuksen mukaan yhtä yleinen kuin kanahaukka Rovaniemen Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa kanahaukan alueella. Varpushaukan yleisyys on hieman kasvanut Rova- pesintä varmistettiin Rovaniemen seudulla 15 ruudulla. Aiem- niemellä. Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa var- missa atlaskartoituksissa lajin pesintä varmistettiin vain paril- pushaukan pesintä varmistettiin 13 ruudulla. Vuosien 1974– la ruudulla. Kanahaukka näyttääkin yleistyneen Rovaniemellä, 1979 kartoituksessa lajin pesintä todettiin vain kahdella ja joskin myös kartoitukset ovat alueella tehostuneet. Rovanie- vuosien 1986–1989 kartoituksessa viidellä ruudulla. Osaltaan men kaupunkiatlaksessa havaintoja lajista tehtiin lähinnä Ou- lajin yleistyminen voi olla seurausta parantuneesta kartoitus- nasvaaran alueella. Osa Rovaniemen kanahaukoista muuttaa ten tehosta. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa varpushaukka keskitalven ajaksi etelämmäksi. Keskitalvella kaupunkitaaja- oli selkeästi kanahaukkaa yleisempi. Lajin varmoja pesintö- massa voi nähdä kanahaukkoja pulujahdissa. jä todettiin peräti viidellä ruudulla. Pääosa varpushaukoista muuttaa Lapista etelään, osa kuitenkin jää kaupunkialueelle varpus- ja pulujahtiin.
48 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 49 Hiirihaukka Piekana Buteo buteo Buteo lagopus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI Piekanan levinneisyys ulottuu pohjoisimmasta Lapista Perä- Hiirihaukka kuuluu varpushaukan ohella runsaslukuisimpiin Pohjolan eteläosiin saakka. Hyvinä myyrävuosina piekana petolintuihimme. Lajin levinneisyys ulottuu Etelä-Suomesta pesii esiintymisalueensa eteläosissakin; huonoina myyrävuo- napapiirin seutuville saakka. Hiirihaukka suosii järeäpuustoi- sina laji puuttuu pääosasta Lappiakin. Kannan koko on ar- sia, reheviä kuusi- ja sekametsiä, mutta viihtyy muunkintyyp- violta 500–4 000 paria. Piekana pesii purojen ja jokien kalli- pisissä metsissä peltojen, hakkuiden, avosoiden ja rantojen oisissa kuruissa, tuntureiden jyrkänteillä sekä männiköissä. lähettyvillä. Lintu saalistaa avomaan yllä rauhallisesti lentäen, Lajin pesä on kookas risupesä männyssä, tunturikoivussa tai välillä lekutellen. Ravintonaan hiirihaukka käyttää lähinnä kalliojyrkänteellä. Naaras munii 2–7 kirjavaa munaa ja emot myyriä ja muita pikkunisäkkäitä, mutta myös pikkulintuja ja ruokkivat poikasiaan lähes kaksi kuukautta. Piekana saalis- isoja hyönteisiä. Risupesänsä laji rakentaa tukevaoksaiseen taa tuulta vasten lekutellen tunturin tai aukean yllä, joskus se puuhun. Hiirihaukkakannan koko seurailee myyräkantojen väijyy saalistaan kiven päällä, tolpan nokassa tai ladon katolla. koon vaihteluja. Pesimäkannan koko on 4 000–5 000 paria Pesänsä lähistöllä piekana päästää kimeitä, naukuvia ääniä ja ja tällä hetkellä hiirihaukka katsotaan vaarantuneeksi. Hiiri- tavallisin linnun ääni on kauas kantava venytetty varoitusääni: haukka talvehtii joko Länsi- ja Etelä-Afrikassa tai Lähi-Idässä pi-äää, pi-ää-äh. Piekana talvehtii Kaakkois-Euroopassa ja läh- ja Itä-Afrikassa. Laji lähtee syysmuutolleen elo–lokakuussa ja tee syysmuutolleen syyskuusta marraskuun alkuun ulottuvalla palaa maalis–toukokuussa. ajanjaksolla. Keväällä laji palaa huhtikuun ja toukokuun alku- päivien välisenä aikana. Muutamia kymmeniä yksilöitä talveh- Hiirihaukan esiintymisruutujen määrä kansallisissa atlaskar- tii Suomessa lähinnä rannikon ja saariston alueella. toituksissa on pysynyt noin kolmessakymmenessä. Hiirihauk- ka on yleinen Rovaniemen seudun eteläosissa, mutta harvi- Isokokoinen ja harteikas piekana on Rovaniemellä hiirihauk- nainen alueen pohjois- ja itäosissa. Lajin pesintä varmistettiin kaa harvinaisempi pesimälaji. Uusimmassa kansallisessa at- uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa vain neljällä laskartoituksessa piekana tavattiin 16 ruudulla. Valtaosa esiin- ruudulla. Hiirihaukka näyttää karttavan tiheästi rakennettu- tymistä sijoittuu Ounasjokivarteen, kun taas alueen itäosissa ja alueita, sillä laji tavattiin Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lajia ei juuri ole havaittu. Rovaniemen kaupunkiatlaksen alu- vain yhdellä ruudulla. Rovaniemellä hiirihaukan kevätmuutto eelta piekana käytännöllisesti katsoen puuttuu kokonaan. Pie- käynnistyy huhtikuun lopulla, mutta laji on havaittu kerran jo kana saapuu Rovaniemelle yleensä huhtikuun puolivälissä ja aprillipäivänäkin. Viimeiset yksilöt lähtevät elo–syyskuun vaih- syysmuutto ajoittuu syyskuulle. Hyvänä myyrävuonna, vuonna teessa. Syksyllä 2006 yksi myöhäinen hiirihaukka havaittiin 2011, yksittäisiä piekanoita havaittiin Rovaniemen seudulla Rovaniemellä vielä lokakuun alkupuolella. vielä joulukuun puolivälissä.
50 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 51 Maakotka Kalasääski Aquila chrysaetos Pandion haliaetus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Maakotka on edelleen Suomessa vähälukuinen ja lajin levin- Kalasääski eli sääksi on levinnyt koko Suomeen ja pesivien pa- neisyys on keskittynyt pohjoiseen. Tunnetuista reviireistä noin rien määrä on nykyään noin 1 200. Lajin levinneisyydessä ei 80 prosenttia sijaitsee entisen Lapin läänin alueella. Eteläi- ole tapahtunut muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. simmät reviirit ovat Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa sääksi luokitellaan Varsinais-Suomessa. Pesivien maakotkaparien määrä on 318– silmälläpidettäväksi. Sääksi on muuttolintu, joka saapuu tal- 408. Uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa maakotka luo- vehtimisalueiltaan Afrikan keski- ja eteläosista huhti–touko- kitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Maakotka välttelee ihmisen lä- kuun vaihteessa ja syysmuutto alkaa elokuun lopulla. Sääksen heisyyttä ja pesät sijaitsevat normaalisti asumattomilla alueilla ravinto koostuu pelkästään kalasta. Sääksi rakentaa pesänsä kaukana asutuksesta tai muista häiriölähteistä. Lintu rakentaa kuivista risukapuloista puun, tavallisesti männyn, latvaan ja pesänsä tavallisesti mäntyyn, joskus kuuseen tai lehtipuuhun lintujen risupesistä sääksen pesä on helpoimmin havaittavis- ja pohjoisimmassa Lapissa pesii joitakin maakotkapareja kal- sa. Asutut sääksenpesät voivat joskus sijaita lähekkäinkin; liolla. Maakotka aloittaa pesintänsä maaliskuussa ja poikaset vain muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan. kuoriutuvat yleensä toukokuussa. Lentokykyisiä maakotkan poikaset ovat heinäkuun lopulla. Nuoret linnut muuttavat tal- Rovaniemen alueella pesii 30–40 sääksiparia ja näiden reviirit veksi etelärannikolle, Itä-Eurooppaan tai Etelä-Ruotsiin. Suu- keskittyvät alueille, joilla on suurempia järviä. Kaupungin itä- rin osa vanhoista linnuista viettää talven reviireillään. osissa kalasääskitiheys on jonkin verran suurempi kuin muu- alla. Kanta on ollut vakaa viimeiset vuosikymmenet eikä suuria Rovaniemen alue on maakotkan ydinaluetta Suomessa ja kan- muutoksia ole tapahtunut. Reviirit ovat varsin hyvin tiedossa, ta on täystiheä. Muutamat aukot levinneisyydessä lajille sopi- mutta koska pesät tippuvat usein myrskyissä tai lumen pai- villa alueilla kertovat ainoastaan tiedon puutteesta. Tehokkais- nosta, asuttuja kalasääskenpesiä on koko ajan hukassa. ta etsinnöistä huolimatta pesiä ei vain ole löydetty. Rovaniemen alueelta tunnetaan 32 reviiriä, joista ainakin 31 on ollut asuttu- Tuomo Ollila na ainakin kerran vuosien 2007–2011 aikana. Samaan aikaan pesintä on todettu 25 reviirillä. Maakotkan reviirit sijaitsevat asumattomilla alueilla jakaantuen tasaisesti eri puolille kau- pungin aluetta ja osa maakotkan reviireistä on yhteisiä naapu- rikuntien kanssa. Tällä hetkellä maakotkan uhkatekijöitä ovat erilaiset häiriöt, tahalliset tai tahattomat ja ihmisen toiminnan laajeneminen yhä uusille alueille.
Tuomo Ollila
52 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 53 Tuulihaukka Ampuhaukka Falco tinnunculus Falco columbarius
KUVALIITERI.FI JUHANI JALKANEN
Tuulihaukkakanta on vahvin Länsi- ja Kaakkois-Suomessa, Jalohaukkoihin kuuluva ampuhaukka on pienin päiväpeto- joskin laji pesii vaihtelevalla menestyksellä koko maassam- lintumme, hoikka ja lyhytpyrstöinen, kooltaan vain hieman me. Tuulihaukan elinympäristöksi soveltuvat pellot, hakkuu- rastasta suurempi. Laji on levittäytynyt koko Suomeen, mutta ja paloaukeat, pohjoisempana myös suot. Pesimäseudut ja on yleisimmillään pohjoisessa Lapista Oulun seudulle saakka. -menestys vaihtelevat myyräkantojen mukaan. Tällä hetkellä Ampuhaukan elinympäristöä ovat valoisat mäntymetsät ja tun- tuulihaukkakannan koko on 7 000 paria. Pienikokoinen ja turikoivikot, etelämpänä takamaiden reunarämeet, harjualu- hoikkarakenteinen tuulihaukka on tyypillinen näky peltoau- eet sekä saaret ja ranta-alueet. Lintu tähystää saalisravintoaan kean yllä lekuttelemassa siivet viuhtoen ja pyrstö levitettynä. metsän reunassa puunlatvassa tai tolpan päässä peltoaukean Tähystyspaikaksi käyvät tolpat, sähkölangat ja latojen katot. äärellä. Ampuhaukka ahdistelee saalistaan lentämällä sen pe- Pesäksi tuulihaukalle käy kolo kelopuussa, varislinnun pesä rässä koukkaillen tiheänkin metsikön läpi. Pääravintoa lajilla tai tuulihaukkapönttö. Tuulihaukka on erikoistunut pikkuni- ovatkin pikkulinnut, lisäravinnoksi ampuhaukka kelpuuttaa säkkäiden saalistamiseen; pääravintoa ovat myyrät, hiiret ja pikkunisäkkäät. Ampuhaukkakannan koko on noin 3 200 pa- muutkin pikkunisäkkäät, lisäravintoa pikkulinnut ja linnun- ria. Laji pesii varislintujen tai piekanan risupesään, tunturiseu- poikaset sekä isot hyönteiset. Laji lähtee talvehtimisseuduil- dulla pesä voi olla myös maassa tai pahdoilla. Ampuhaukka leen Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan elo–lokakuussa ja talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa ja lähtee syysmuutolleen palaa maaliskuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana. elokuun lopun ja lokakuun loppupäivien välisenä aikana. Laji Suomessa talvehtii vain muutamia yksilöitä. palaa Suomeen maaliskuun lopulta toukokuun puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla. Tuulihaukka siirrettiin vuoden 2010 uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi lajiksi. Kannan elpyminen Ampuhaukka on Rovaniemen seudulla havaittu aiemmissa näkyy selkeästi myös Rovaniemen lintuatlasaineistoissa. Laji kansallisissa atlaskartoituksissa 10–23 ruudulla. Lajin pesin- tavattiin 1970-luvun kansallisessa atlaskartoituksessa 12 ruu- tä varmistettiin uusimmassa kansallisessa atlaskartoitukses- dulla, 1980-luvun kartoituksessa 21 ruudulla ja uusimmassa sa kuitenkin vain viidellä ruudulla. Valtaosa ampuhaukkare- kartoituksessa peräti 62 ruudulla. Rovaniemen alueella tuu- viireistä sijaitsee kartoitusalueen pohjoisosissa. Rovaniemen lihaukka on yleisin haukkalaji. Linnun voi havaita kaikkial- kaupunkiatlaksessa ampuhaukka havaittiin Ylikylän ja Nis- la Rovaniemellä; pesintä varmistettiin kolmella Rovaniemen kanperän alueilla. Laji saapuu Rovaniemelle huhtikuun puo- kaupunkiatlaksenkin tutkimusruudulla. Lajin yleistymistä on livälissä ja viimeiset yksilöt havaitaan alueella syys–lokakuun edistänyt viime vuosina käynnistynyt pöntötystoiminta. Tuuli- vaihteessa. haukka saapuu Rovaniemelle yleensä huhtikuun puolivälissä; lajihavainto on myös aprillipäivältä. Viimeiset tuulihaukkayk- silöt nähdään syyskuun loppupuolella. Varmimmin laji on ha- vaittavissa Niskanperän pelloilla.
54 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 55 Nuolihaukka Muuttohaukka Falco subbuteo Falco peregrinus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Virtaviivainen lentotaituri, nuolihaukka on harvalukuinen ja Muuttohaukka oli miltei hävitä Suomen luonnosta ympäris- levinneisyydeltään eteläinen laji. Nuolihaukan levinneisyysalue tömyrkkyjen takia. Parimäärä oli matalimmillaan 1970-lu- ulottuu Etelä-Suomesta Metsä-Lapin keskiosiin saakka. Kan- vun alussa, tuolloin maassamme tavattiin ainoastaan 20–30 ta on tihein Itä-Suomen järviseuduilla rehevien ranta-alueiden paria. Tämän jälkeen muuttohaukkakanta on kasvanut ja tuntumassa. Pesimäympäristönä laji suosii korkeapuustoi- nyt pesivien parien määrä on 269–303. Lajin levinneisyyden sia, valoisia männiköitä avomaiden ja vesistöjen lähistöllä. painopiste on pohjoisessa ja entisen Lapin läänin alueella tun- Pohjois-Suomessa nuolihaukka viihtyy suomaisemissa. Nuoli- netuista reviireistä sijaitsee noin 80 prosenttia. Uusimmassa haukka muistuttaa väritykseltään muuttohaukkaa, mutta on uhanalaisuusluokituksessa muuttohaukka on luokiteltu vaa- muodoltaan sirolinjaisempi ja pitkäsiipisempi. Linnun posket rantuneeksi. Muuttohaukka on muuttolintu ja talvehdittuaan ja kurkku ovat valkeat ja vahvat viiksijuovat ovat mustat. Pääl- Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa se palaa pohjoisille tä nuolihaukka on ruskehtavanharmaa ja alapuolelta linnun pesimäseuduilleen huhti–toukokuun vaihteessa. Linnun syys- väritys on kellertävä, alaperä punainen. Laji pesii vanhoissa muutto alkaa elokuun lopulla. Suomen muuttohaukat pesivät varislintujen pesissä ja käyttää ravintonaan pikkulintuja, su- pääosin soilla ja vain vähän raavittu pesäkuoppa sijaitseee säi- denkorentoja, perhosia ja muita suurikokoisia lentäviä hyön- den armoilla mättäällä varpujen seassa. Osa haukoista pesii teisiä. Nuolihaukkakannan koko on noin 3 000 paria ja kanta kalliolla erityisesti tunturialueella, mutta myös muualla missä on viime vuosina runsastunut. Nuolihaukka talvehtii Afrikan on pesintään sopivia kallioita. Muutamat parit pesivät myös eteläosissa ja lähtee muuttomatkalleen elo–syyskuussa. Laji puissa, erityisesti kalasääskien rakentamissa pesissä. palaa Suomeen huhtikuun lopun ja kesäkuun alun välisellä ajanjaksolla. Pentti Linkolan 1950-luvulla keräämän aineiston mukaan Rovaniemen alueella oli silloin tiedossa kaksi muuttohaukan Nuolihaukka on Rovaniemen alueella suhteellisen harvinainen pesäpaikkaa. Tosiasiassa pesiä lienee ollut enemmän. Näiltä laji. Kansallisissa atlaskartoituksissa nuolihaukka on tavattu paikoilta muuttohaukka hävisi 1960-luvun alussa ja seuraavan 5–18 ruudulla. Atlaskartoitusten mukaan laji on yleistynyt myös kerran muuttohaukan varmistettiin pesivän Rovaniemellä vas- Rovaniemellä jonkin verran. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa ta vuonna 1998. Tämän jälkeen kanta on kasvanut niin, että nuolihaukka havaittiin vain Pöyliöjärven takamaaston alueella. nyt Rovaniemen alueelta tunnetaan kahdeksan muuttohaukka- Laji saapuu Rovaniemelle verrattain myöhään, yleensä vasta reviiriä. Vuosien 2007–2011 aikana näistä on ollut asuttuna toukokuun puolivälin jälkeen. Myöhäinen saapumisajankohta seitsemän reviiriä ja pesintä on samana aikana todettu kuudel- johtuu osin nuolihaukan ravinnosta, hyönteissyöjänä se kuu- la eri reviirillä. Tunnettujen reviirien lisäksi Rovaniemen alu- luu myöhäisempien muuttolintujen joukkoon. Loppukesällä eella on kahdesta kolmeen tuntematonta reviiriä. nuolihaukan voi nähdä sudenkorentojahdissa esimerkiksi Ou- nasjokisuistossa tai Kivitaipaleen Kivijärvellä. Tuomo Ollila
56 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 57 Luhtahuitti Ruisrääkkä Porzana porzana Crex crex
JARI PELTOMÄKI
Luhtahuitti pesii hyvin harvalukuisena Etelä- ja Kaakkois-Suo- messa viljelysseuduilla, umpeenkasvaneiden lintuvesien ja me- renlahtien rehevillä luhdilla. Lajin levinneisyyden pohjoisraja kulkee Pohjois-Karjalasta Oulun seutuville, Lapissa luhtahuit- KUVALIITERI.FI ti on äärimmäisen harvinainen. Luhtahuitti on rakenteeltaan tanakka, paksukaulainen ja kellertävänokkainen rantakana. Ruisrääkkä pesii Etelä- ja Keski-Suomen viljelyseuduilla, vilja- Höyhenpuku on valkopilkkuinen, rinnan ja vatsan puolelta ja heinäpelloilla, kesannoilla ja niityillä. Lajin levinneisyyden harmaansävyinen ja selän puolelta vihertävänsävyinen valkoi- ääriaja kulkee Pohjois-Pohjanmaalla ja vuosittain havaittavien sin juovin. Luhtahuitin pyrstö on pysty. Lintu on erittäin pii- yksilöiden määrä vaihtelee saapumisajankohdan sääolosuhtei- leskelevä ja tuleekin havaituksi parhaiten äänestään yöaikaan. den mukaan. Loppukeväästä ja alkukesällä ajoittain vallitse- Luhtahuitti laulaa innokkaimmillaan toukokuun ja kesäkuun vien lämpimien kaakkoisten ilmavirtausten mukana Suomeen alun öinä; hvit, hvit, hvit -vihellys kantaa parhaimmillaan pa- saapuu tavallista runsaammin ruisrääkkiä; tällöin lajin nars- rikin kilometriä. Lintu rakentaa pesänsä korsista märälle ran- kuttelua voi pelloilla kuulla yleisemminkin. Ruisrääkkä kuului taluhdalle kasvillisuuden kätköihin. Munia on 8–12 ja pesyeitä vielä 1900-luvun alussa viljelysmaiden tyypillisimpiin lintulajei- yhdestä kahteen kesän kuluessa. Ravintonaan luhtahuitti käyt- hin, mutta kanta taantui maanviljelysmenetelmien muututtua. tää hyönteisiä, äyriäisiä, nilviäisiä sekä leviä ja vesikasvien sie- Vuosisadan lopulla kanta alkoi elpyä ja nykyään pesimäkan- meniä. Lintu muuttaa elo–syyskuussa Afrikan itäosiin ja palaa nan kooksi arvioidaan 3 000–7 000 paria. Ruisrääkkä on pyö- huhtikuun lopun ja kesäkuun alun välisenä aikana. Kannan reähkö, solakkakaulainen rantakana, joka on väritykseltään koko on 500–1 000 paria ja luhtahuitti katsotaan uusimmassa päältä mustatäpläisen kullanruskea ja alapuoleltaan harmaa. uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi. Lintu on elintavoiltaan piilotteleva ja helpoimmin lajin läsnäolo paljastuu koiraan öisestä, touko–kesäkuisesta soidinäänestä. Rovaniemen ensimmäinen luhtahuittihavainto on tehty Ounas- Ruisrääkkä talvehtii Afrikan itä- ja eteläosissa. Syysmuutto jokisuistossa sijaitsevassa Koivusaaressa kesäkuussa 2003. ajoittuu elo–syyskuulle ja kevätmuutto touko–kesäkuulle. Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa laji tavattiin kahdella ruudulla, Kivitaipaleella ja Narkauksessa. Heinäkuus- Ensihavainto ruisrääkästä Rovaniemellä ajoittuu heinäkuulle sa vuonna 2006 luhtahuitti huittaili Kivitaipaleen Kivijärvellä 1956. Tällöin ruisrääkkä raksutti lettorämeellä Tennilän Kuo- useamman päivän ajan. Laji havaittiin viimeksi kesä–heinä- hunkiaavalla. Seuraava havainto lajista Rovaniemen seudulla kuun vaihteessa vuonna 2011 Ounasjokisuiston lietesaarella. onkin vasta vuodelta 1990. Aiemmissa atlaskartoituksissa ruis- rääkkiä ei ole havaittu lainkaan; uusimmassa kartoituksessa laji tavattiin neljällä ruudulla. Kaikkiaan ruisrääkän raksutusta on 2000-luvulla kuultu viidellä alueella: Viirinkylässä, Vaaralassa, Paavalniemellä, Porokarissa ja Ounasjokisuistossa. Useimmat havainnot ajoittuvat heinäkuulle. Ruisrääkkä on Perä-Pohjolan alueella luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi.
58 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 59 Kurki Pikkutylli Grus grus Charadrius dubius
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Kurkea tavataan lähes koko Suomessa; ainoastaan Ylä-Lapista Pikkutylli on yleinen pesimälaji Suomessa etelästä aina Perä- laji paikoin puuttuu. Kurki pesii kosteilla, harvapuustoisil- Pohjolaan asti. Laji viihtyy erityisen hyvin ihmisen muovaa- la tai avoimilla soilla, etelämpänä myös rantaluhdilla, -ruo- missa elinympäristöissä kuten soramontuilla, ratapihoilla, vikoissa ja metsälampien rantamilla. Kurkikanta on vahvin kaatopaikoilla ja täytemaa-alueilla. Pikkutyllin pesimäkannan Pohjanmaalla ja muilla soisilla seuduilla. Kurki onkin nimetty kooksi arvioidaan 4 000–6 000 paria. Lajin kannan kasvua Pohjois-Pohjanmaan maakuntalinnuksi. Kurkikannan koko voivat rajoittaa soramonttujen maisemointi ja umpeenkasvu. on 30 000–40 000 paria ja kanta on edelleen voimakkaassa Toisin kuin muiden kahlaajien kohdalla, pikkutyllejä ei yleensä kasvussa. Kurjen muutto on näyttävää ja kuuluvaa: kurkiau- nähdä parvissa. Laji talvehtii Välimeren ja Afrikan rannikolla. rasta kaikuu trumpettimaisia ääniä ja yksilömäärä voi parvis- Pikkutylli saapuu Suomeen tavallisesti huhtikuussa talvehti- sa kohota satoihin. Suurin osa kurkimuutosta tapahtuu päi- misalueiltaan. Levinneisyytensä pohjoisrajoilla, Perä-Pohjolas- väsaikaan, mutta etenkin syksyllä tapahtuu myös yömuuttoa. sa, laji on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Lajilla on perinteisiä levähdysalueita; ruokailualueina toimivat pellot ja yöpymisalueina matalat merenlahdet tai järvet. Kurki Rovaniemen alueella pikkutylli on uudistulokas. Ensimmäinen osaa suuresta koostaan huolimatta olla varsin huomaamaton pikkutyllihavainto on toukokuulta 1954. Vielä 1960-luvulla pesänsä lähistöllä. Poikasia on yksi tai kaksi ja ne muuttavat laji oli Rovaniemellä erittäin harvinainen. Kansallisissa atlas- ja viettävät talvensa emojen kanssa. Kurkimuutto ajoittuu syk- kartoituksissa lajin esiintymisruutujen lukumäärä on pysynyt syllä elokuun lopun ja lokakuun loppupuolen väliselle jaksol- noin kymmenessä. Valtaosa havainnoista keskittyy Rovanie- le. Keväällä linnut palaavat huhti–toukokuussa. Kurjen Länsi- men keskustaajaman läheisyyteen. Rovaniemen kaupunkiat- Suomen kanta talvehtii pääosin Espanjan ja Ranskan alueella, laksessa pikkutylli havaittiin 30 ruudulla. Pesiviä pareja alu- Itä-Suomen kurkikanta Pohjois-Afrikassa. eella lienee nykyään jopa 50. Tunnetuimpia lajin pesimäalueita ovat Ounasjokisuiston Aronperän täytemaa-alue, ratapiha ja Kurki on yleistynyt Rovaniemellä kuten muuallakin Suomes- teollisuuskylän hiekkakentät. Pikkutylli saapuu Rovaniemelle sa. Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa laji tavattiin toukokuun alkupäivinä ja viimeiset yksilöt lähtevät elokuun liki 60 ruudulla; aiemmin kurki havaittiin vain parillakymme- puolivälissä. nellä ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa kurki havait- tiin jopa 12 ruudulla, mutta lajin pesintää keskustaajaman ympäristöstä ei saatu varmistettua. Ensimmäiset kevätmuut- tajat saapuvat Rovaniemelle huhtikuun puolivälissä ja muutto huipentuu usein jo ennen vappua. Vilkkaimpina kevätmuutto- päivinä voi havaita jopa 200 muuttavaa kurkea. Syysmuutto on vilkkainta syyskuussa. Suurin havaittu parvi on 92 kurkea Jaatilan Matinmikon pelloilla.
60 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 61 Tylli Kapustarinta Charadrius hiaticula Pluvialis apricaria
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Tylli on Suomessa sekä rannikkoseutujen että Lapin laji. Ran- Kapustarinta on pohjoisten tunturinummien tyyppilintulaji, nikolla pesii oma nimirotunsa ja Lapin sisämaassa pohjantylli joka viihtyy myös eteläisemmässä Suomessa soisilla alueilla. –rotu. Suomen tyllikannan kooksi arvioidaan 3 000–6 000 pa- Paikoitellen laji pesii hakkuu- ja peltoaukeillakin. Kapustarin- ria. Viime vuosikymmeninä erityisesti lajin nimirotu on taan- takannan koko on 50 000–80 000 paria. Kapustarinta on tuke- tunut ja tylli onkin uusimmassa uhanalaisluokituksessa luo- vahko, lyhytnokkainen ja -kaulainen kurmitsalaji. Linnun höy- kiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Myös Keski-Lapissa laji on henpuku on yläpuolelta kullankeltaisten täplien kuvioima ja taantunut, joten Perä-Pohjolassa tylli luokitellaan alueellisesti alapuolelta mustan kapustakuvion värittämä. Pesäpaikallaan uhanalaiseksi. Tylli pesii yleisimmin avoimilla hiekkakentillä. tunturinummella tai avosuolla kapustarinta tähystää mättäällä Toisin kuin pikkutyllejä, tyllejä voi muuttoaikana nähdä isois- tai kivellä varoitusääniä päästellen. Välillä lintu juoksentelee sakin parvissa. Laji talvehtii Länsi-Euroopan ja Afrikan ranni- lyhyitä pyrähdyksiä ja pysähtelee niiailemaan. Säikähtäessään koilla. Kevätmuutto ajoittuu Suomessa huhtikuulle. kapustarinnat syöksähtävät pallomaisena ryppäänä taivaalle. Muuttoparvissa laji lentää auramaisessa muodostelmassa. Ka- Äännellessään omaa nimeään toistava tylli on pikkutyllin ta- pustarintaparvet levähtävät ja ruokailevat peltoaukeilla. Ravin- paan uudistulokas Rovaniemellä. Ensimmäiset lajihavainnot tonaan lintu käyttää hyönteisiä, nilviäisiä, äyriäisiä ynnä muita on tehty kevätmuuton aikana 1950-luvulla. Ensihavainto tyl- pikkueläimiä, mutta myös marjoja ja siemeniä. Kapustarinta lin pesimäyrityksestä Rovaniemellä on vuodelta 1960. En- lähtee syysmuuttomatkalleen Länsi-Eurooppaan ja Välimeren simmäisessä kansallisessa atlaskartoituksessa tylli havaittiin maihin heinäkuun lopun ja lokakuun alkupäivien välisenä ai- vain kuudella ruudulla; uusimmassa atlaskartoituksessa jo 12 kana. Keväällä laji palaa Suomeen huhti–toukokuussa. ruudulla. Valtaosa pesivistä tylleistä asustaa keskustaajaman alueella. Rovaniemen kaupunkiatlaksen alueella laji pesii to- Rovaniemen alueella kapustarinta on yleinen pesimälaji. Uu- dennäköisesti tai mahdollisesti liki kymmenellä ruudulla. Pe- simmassa kansallisessa atlaskartoituksessa laji havaittiin 44 simäaikana mutkittelevaa soidinlentoaan esittäviä tyllejä voi ruudulla eikä lajin esiintymisessä ole tapahtunut muutoksia nähdä esimerkiksi Ounasjokisuiston Aronperän täytemaa-alu- vuosikymmenten aikana. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa ka- eella. Rovaniemellä tyllin päämuutto ajoittuu toukokuun puoli- pustarintoja havaittiin kymmenellä ruudulla. Laji ei ole kovin välistä kuun lopulle, jolloin esimerkiksi Kuolajoella ja Niskan- vaatelias pesimäpaikkansa suhteen, sen on havaittu pesivän perän lietteillä voi havaita 10–20 yksilön parvia. Viimeiset tyllit jopa lentokenttäalueella. Kapustarinta saapuu Rovaniemelle nähdään Rovaniemellä yleensä syyskuun puolivälissä. huhtikuun puolivälissä ja viimeiset yksilöt havaitaan yleensä syyskuun lopulla. Toukokuun puolenvälin tienoilla Apukan ja Niskanperän pelloilla voidaan havaita jopa 100–200 yksilön kapustarintaparvia.
62 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 63 Töyhtöhyyppä Lapinsirri Vanellus vanellus Calidris temminckii
KUVALIITERI.FI
Lapinsirri esiintyy nimensä mukaisesti pesivänä Suomen Lapis- sa. Pääosa kannasta pesii Ylä-Lapissa, mutta myös Perämeren rannoilla elää pieni, eristäytynyt populaatio. Lapinsirrikannan JUHANI JALKANEN koko on arviolta 1 000–2 000 paria. Kansallisten atlaskartoi- tusten mukaan laji on harvinaistunut viime vuosikymmeninä. Töyhtöhyypän yhtenäinen pesimäalue ulottuu etelästä Rova- Erityisen voimakasta taantuminen on ollut Perämeren lapin- niemi–Kuusamo-linjalle. Laji oli Suomessa alunperin suolin- sirreillä. Uusimmassa eliölajien uhanalaisluokituksessa lapin- tu, mutta nykyisin töyhtöhyypän pesimäelinympäristöä ovat sirri katsotaan vaarantuneeksi lajiksi. Lapinsirri pesii niukka- pellot ja niityt. Pohjoisen parhailta lintusoilta löytyy kuitenkin kasvustoisissa jokisuistoissa,tunturialueella lampien ja järvien edelleen pesiviä töyhtöhyyppiä. Lintu pesii joko yksittäisinä pa- rannoilla sekä hiekkakentillä. Pesintä tapahtuu usein löyhissä reina tai löyhässä, muutaman parin koloniassa. Laji on maas- yhdyskunnissa. Laji talvehtii Itä-Afrikassa ja Välimeren itäosis- samme melko uusi tulokas; ensimmäiset pesijät tavattiin Ete- sa. Paluu Suomeen ajoittuu touko–kesäkuulle, miltei samanai- lä-Suomessa 1800-luvun lopulla. 1950-luvulla Suomessa pesi kaisesti maan eteläosiin ja Lappiin. Syysmuutolleen lapinsirri arviolta 15 000 paria. Vasta 1960- ja 1970-lukujen vaihtees- lähtee heinä–syyskuussa. sa töyhtöhyyppä yleistyi ja muuttui vakituiseksi pesimälajik- si Etelä-Lapissa. Nykyisin kannan kooksi arvioidaan 70 000– Pienikokoinen ja vaatimattoman näköinen lapinsirri on Ro- 120 000 paria. Laji talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, josta vaniemellä harvinainen pesimälaji, jonka esiintymispaikat ensimmäiset yksilöt ennättävät Suomeen maaliskuun alussa. rajoittuvat pääosin Ounasjokisuiston saarille ja jokivarren Syysmuuttokausi on pitkä, alkaen kesäkuulta ja ulottuen loka- hiekkakentille. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin kuulle. Töyhtöhyyppä on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi kuudella ruudulla. Aronperän hietikolla voi parhaimmillaan Perä-Pohjolan alueella. nähdä useita koiraslintuja soidinlennollaan siivet väristen v- asennossa. Ensimmäiset lapinsirrit tulevat Rovaniemelle tou- Rovaniemellä töyhtöpäinen, tummaselkäinen, mustalla rinta- kokuun puolenvälin jälkeen ja viimeiset havaitaan elokuun vyöllä somistettu töyhtöhyyppä havaittiin ensimmäisen kerran puolivälissä. Muuttoaikoina lajia kannattaa etsiä Kuolajoen, vuonna 1907. Linnun vaappuva soidinlento voltteineen oli har- Niskanperän ja Harjulammen lietteiltä. vinainen ilmestys vielä 1940- ja 1950-luvuilla. Vasta vuonna 1970 töyhtöhyyppä todettiin Rovaniemellä vakituiseksi pe- simälajiksi. Kansallisissa atlaskartoituksissa töyhtöhyyppiä on tavattu Rovaniemen seudulla noin 30 ruudulla. Valtaosin havainnot ovat peräisin alueen eteläosista ja jokien varsilta. Kaupunkiatlaksessa havaintoja kertyi 20 ruudulta, Niskanpe- rän pelloilta, Aronperältä ja Ounasjokisuistosta. Linnun kevät- muutto huipentuu huhti–toukokuun vaihteessa, jolloin Hirvaan Isosuvannon ja Jätkänkynttilän sillan sulan äärellä voi havaita kymmeniä yksilöitä levähtelemässä.
64 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 65 Jänkäsirriäinen Suokukko Limicola falcinellus Philomachus pugnax
KUVALIITERI.FI
KUVALIITERI.FI Jänkäsirriäinen on Lapin märkien ja upottavien avosoiden laji. Lintu on pesimäaikaan vaikeasti havaittava, mutta sirisevä soi- Suokukko pesii Perä-Pohjolan ja Etelä-Lapin heinikkoisilla dinääni suolakeuden yllä paljastaa lajin olemassaolon. Jänkä- rimpisoilla ja harvalukuisempana Tunturi-Lapissa, Perämeren sirriäinen on palleromainen, lyhytjalkainen ja pitkänokkainen rannikolla ja Keski-Suomen avosoilla. Etelä-Suomessa lajia ta- kahlaaja. Höyhenpuku on päältä kauniin ruskeankirjava, alta vataan paikallisena lintuvesien äärellä. Laji on taantunut huo- viirurintaisen valkoinen. Jänkäsirriäisen pesimäkannan kook- mattavasti ja uusimmassa uhanalaisluokituksessa suokukko si arvioidaan 25 000–35 000 paria. Uusimmassa uhanalaisluo- katsotaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kannan kooksi Suo- kituksessa jänkäsirriäinen katsotaan elinvoimaiseksi lajiksi. messa arvioidaan 5 000–8 000 paria. Suokukko on keskiko- Jänkäsirriäistä pidetään yhtenä parhaista luonnontilaisten soi- koinen kahlaaja, linnun höyhenpuku on päältä tumman suo- den ilmentäjälajeista. Jänkäsirriäinen talvehtii Itä-Afrikassa, mukuvioinen, alta vaalea ja koiraan keväisen kaularöyhelön josta se palaa Suomeen touko–kesäkuussa. Lajin syysmuutto väritys vaihtelee valkean-, ruskean- ja mustankirjavan sävyissä. ajoittuu heinä–syyskuulle. Soitimella koiraat nahistelevat, hypähtelevät ja pörhistelevät kaularöyhelöitään. Laji on varsin hiljainen, mikä on kahlaajien Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa jänkäsirri- kohdalla poikkeuksellista. Naaraat ovat kooltaan koiraita huo- äisiä tavattiin Rovaniemen alueella 12 ruudulla. Laji puuttui mattavasti pienempiä. Suokukko talvehtii Välimeren maissa ja kokonaan Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusruuduilta. Itä-Afrikassa. Lintu lähtee Suomesta kesäkuun puolenvälin ja Kemijoen tulva- ja säännöstelytilanteesta riippuen, muuttavia syyskuun lopun välisenä aikana ja palaa huhti–toukokuussa. jänkäsirriäisiä voidaan havaita lieterannoilla kymmenittäin tai ei lainkaan. Yleensä jänkäsirriäisiä tavataan lieterannoilla Suokukkojen väheneminen näkyy myös Rovaniemellä. Kun ai- touko–kesäkuun vaihteessa. Jostain syystä syysmuuttoaikaiset emmissa kansallisissa atlaskartoituksissa suokukkoja havait- havainnot puuttuvat Rovaniemen alueelta lähes kokonaan. tiin kymmenillä ruuduilla, oli uusimmassa esiintymisruutuja enää 11. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin kol- mella ruudulla. Suokukot saapuvat turnajaisiinsa toukokuun alussa, viimeiset yksilöt havaitaan elo–syyskuun vaihteessa. Vielä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa saattoi Kuolajoen liet- teillä ihailla jopa 250 suokukon soidinta. Myös suuret syksyi- set suokukkoparvet ovat kadonneet. Aiemmin Alakorkalon jä- tevedenpuhdistamon lietteillä käyskenteli elokuun puolivälissä liki 300 kukkoa. Nykyisin suurimmat kevätparvet ovat jääneet reilusti alle sadan yksilön kokoisiksi. Syksyiset suokukkoha- vainnot ovat jopa harvinaisia. Soidinmenoja pääsee helpoiten seuraamaan toukokuisten lietteiden aikaan Niskanperällä.
66 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 67 Jänkäkurppa Taivaanvuohi Lymnocryptes minimus Gallinago gallinago
KUVALIITERI.FI
Jänkäkurppa on pohjoissuomalaisten soiden tyyppilaji. Linnul- le mieluisin pesimäympäristö on vetinen aapasuo. Suomessa pesii noin 4 000–8 000 jänkäkurppaparia. Vaikka jänkäkurp- pakannassa ei ole vielä havaittavissa merkittäviä muutoksia, voi turvetuotanto parhaille lintusoille kohdistuessaan muodos- taa tulevaisuudessa uhkatekijän jänkäkurppakannalle. Laji KUVALIITERI.FI saapuu Suomeen Länsi-Eurooppaan ja Välimeren alueille si- joittuvilta talvehtimisalueiltaan huhtikuussa. Syysmuutollaan Taivaanvuohi on erittäin yleinen kahlaaja kosteikoillamme. La- jänkäkurppia nähdään vielä syys–lokakuussa. Ajoittain laji voi jia tavataan runsaslukuisena lintuvesien rantaluhdilla, märillä yrittää myös talvehtimista Suomessa. niityillä ja laitumilla sekä Pohjois-Suomen heinikkoisilla rim- pisoilla. Se tulee toimeen myös ojien varsilla, pakettipelloilla ja Rovaniemen seudulla jänkäkurpan kopsuttelua kuulee vain hakkuualueiden märissä painanteissa. Kannan koko on arviol- harvoin soilla; viime vuosina hieman useammin. Aikaisem- ta 80 000–120 000 paria. Taivaanvuohi on väritykseltään rus- missa kansallisissa atlaskartoituksissa jänkäkurppia tavattiin keankirjava, alapuoleltaan valkoinen, pyylevä ja pitkänokkai- vain 3–5 ruudulla. Uusimmassa atlaskartoituksessa lintu ta- nen. Koiraan soidinlento ajoittuu kevätkesälle iltahämärän ja vattiin jo 12 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa jänkä- yön seutuun. Soidinlennossa koiraan pyrstösulat synnyttävät kurppia ei havaittu lainkaan. Syynä jänkäkurpan vähäisyyteen vuohen mäkätystä muistuttavan äänen, maassa lintu päästelee Rovaniemellä lienee märkien, laajojen aapasoiden puuttumi- kitkuttavaa kit-kut-kit-kut-säettä. Taivaanvuohi on elintavoil- nen. Varmimmin jänkäkurpan voi kesällä kuulla Vianaavalla taan melko piileskelevä; yllätettynä se ponnahtaa siivilleen ja ja Koukkulanaavalla. Myös muuttoaikaan laji on erittäin vähä- räpistelee heittelehtien piiloon. Taivaanvuohi talvehtii Länsi- ja lukuinen. Etelä-Euroopassa. Syysmuutto ajoittuu heinäkuun lopulta lo- kakuun lopulle. Keväällä taivaanvuohi palaa Suomeen maalis- kuun lopulta toukokuun alkuun ulottuvalla ajanjaksolla.
Taivaanvuohi on yleinen pesimälaji koko Rovaniemen alueella. Uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa laji tavattiin 58 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksen alueella laji oli niin ikään yleinen, se havaittiin peräti 46 ruudulla. Taivaanvuohi on liron jälkeen Rovaniemen seudun runsaslukuisin kahlaajalaji. Pesivän maalinnuston linjalaskentaseuranta-aineiston mukaan Rovaniemellä pesii noin 5 300 taivaanvuohiparia. Laji saapuu Rovaniemelle heti huhtikuun puolivälin jälkeen. Päämuutto ajoittuu vapun tienoolle, jolloin esimerkiksi Ounasjokisuistos- sa ja Vianaavalla on havaittu useita kymmeniä taivaanvuohia. Edellä mainittujen alueiden lisäksi myös Jääskönaapa tarjoaa hyviä pesimäympäristöjä lajille. Viimeiset syysmuuttajat havai- taan syyskuun puolivälissä.
68 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 69 Lehtokurppa Pikkukuovi Scolopax rusticola Numenius phaeopus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Kookkain kurppamme, lehtokurppa, on kevätkesän tuttu Isonokkainen pikkukuovi on pohjoisesti levittäytynyt lintulaji. ilta- ja aamuhämärän soidinlentäjä. Koiraan matalalla, pui- Pikkukuovi viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä; se pesii denlatvojen yllä lentämä soikea lenkki on tarkoitettu useiden avosoilla, pelloilla, tunturinummilla ja jopa hakkuuaukeilla. naaraiden houkuttelemiseen reviirille. Lentäessään koiras ään- Suomen pikkukuovikannan kooksi arvioidaan 30 000–50 000 telee kurnuttaen. Lehtokurppa pesii Etelä-Suomen rehevissä paria eikä lajin levinneisyydessä ole viime vuosikymmeninä lehdoissa ja sekametsissä, harvalukuisempana karuilla met- havaittu merkittäviä muutoksia. Pikkukuovi tähystelee valp- säalueilla sekä Keski-Suomessa Perä-Pohjolaa myöten. Laji on paan oloisena mättäällä, kivellä tai puunlatvassa ja varoittelee runsastunut paikoin myös Etelä-Lapissa. Kannan kooksi arvi- kiihtyvällä pi-lililili-äänellä vihollisen havaitessaan. Iso, kärjes- oidaan 160 000 paria. Piileskelevän elämäntavan omaavan leh- tään kaareva nokka on kaksi kertaa linnun pään pituinen. Laji tokurpan pesä on kasviaineksilla vuorattu kuoppa metsässä saapuu keväällä Suomeen Länsi-Afrikasta huhtikuun alkupuo- aluskasvillisuuden suojassa. Pesyeitä on kesän aikana yleensä lella ja viimeiset yksilöt lähtevät syysmuutolleen elo–syyskuun kaksi. Lehtokurppa talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimeren vaihteessa. maissa, leutoina talvina myös Ahvenanmaalla. Lintu lähtee syysmuutolleen elokuun puolivälistä marraskuun puoliväliin Pikkukuovin soidinliverrys on uusimman kansallisen atlaskar- ulottuvalla ajanjaksolla ja palaa keväällä maalis–toukokuussa. toituksen mukaan yleinen koko Rovaniemen alueella. Esiinty- misruutujen määrässä on havaittavissa lievää runsastumista Lehtokurppa on Rovaniemen pesimälinnustossa varsin uusi eri atlaskausien välillä. 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituk- tulokas. Ensimerkintä lajista on tehty vuonna 1937. Seuraava sissa pikkukuoveja havaittiin noin 50 ruudulla ja uusimmassa ylöskirjattu havainto on vuodelta 1954 Viirinkylästä ja 1960-lu- kartoituksessa jo 71 ruudulla. Rovaniemen kaupunkilintuat- vultakin on vain pari havaintoa. Laji alkoi yleistyä Rovaniemel- laksen kartoitusalueella laji havaittiin 35 ruudulla, lähinnä lä vuonna 1977, minkä jälkeen lehtokurppia onkin havaittu Niskanperän peltoalueilla ja Ounasvaaran takamaiden jängillä. alueella vuosittain. Yleistyminen näkyy kansallisissa atlaskar- Pikkukuovi on maalinnuston linjalaskenta-aineistojen mukaan toituksissa: 1970-luvun puolivälissä lehtokurppia tavattiin Rovaniemen kolmanneksi runsain kahlaajalaji. Kaupungin seitsemällä ruudulla, 1980-luvun lopun atlaskartoituksessa alueella arvioidaan pesivän noin 2 700 pikkukuoviparia. En- 11 ruudulla ja uusimmassa kartoituksessa peräti 42 ruudul- simmäiset pikkukuoviyksilöt saapuvat Rovaniemelle vapun la. Laji on levittäytynyt etenkin Ounas- ja Kemijokivarteen, tienoilla ja viimeiset havaitaan elokuun lopulla. mutta lintu on yleinen kesäillan näky myös keskustaajamas- sa. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lehtokurppia havaittiin 27 ruudulla. Ensimmäiset lehtokurpat saapuvat Rovaniemelle huhtikuun lopulla ja viimeiset yksilöt havaitaan syys–lokakuun vaihteessa. Muutama kurppa on havaittu vielä marraskuunkin puolella.
70 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 71 Isokuovi Mustaviklo Numenius arquata Tringa erythropus
KUVALIITERI.FI
Mustaviklo on maamme viklolajeista levinneisyydeltään poh- joisin. Mustaviklo pesii Raahe–Ilomantsi-linjan pohjoispuolel- la. Suomen pesimäkannan kooksi arvioidaan 15 000–20 000 paria. Vaikka mustavikloa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi, ha- vaitaan lajin levinneisyydessä kansallisten atlaskartoitusten ESA HUHTA mukaan supistumista viime vuosikymmenten aikana. Musta- viklo pesii pääasiassa soilla; erityisesti märät aapasuot tarjoa- Isokuovi on levinneisyydeltään eteläinen lintulaji, joka on jo vat lajille hyviä pesimäalueita. Mustaviklolla munien haudon- Keski-Lapissakin pesimälajina suhteellisen vähälukuinen. Kuo- nasta vastaa yksinomaan koiras. Mustaviklo talvehtii Välime- vin pääelinympäristöä ovat pellot, mutta se pesii myös pohjoi- ren rannikolla ja Länsi-Afrikassa. Syysmuutolleen lintu lähtee sen hyvillä lintusoilla. Viime vuosikymmeninä isokuovikannat kesäkuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana. Mustaviklo ovat taantuneet sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa todennä- tunnetaan yhtenä nopeimmista muuttolintulajeista; lintu saa- köisesti ainakin osaksi maatalousympäristössä tapahtuneiden puu toukokuun alussa miltei samanaikaisesti niin Etelä-Suo- muutosten vuoksi. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa iso- meen kuin Lappiinkin. kuovi katsotaan edelleen elinvoimaiseksi lajiksi. Isokuovi on kookas, pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja. Linnun nokka Sirorakenteisia, pikimustia mustavikloja tavattiin pesimäai- on kolmisen kertaa pään pituinen ja se kaartuu tasaisesti alas- kaan uusimmassa kansallisessa atlaskartoituksessa liki 30 päin. Isokuovi talvehtii Länsi-Euroopan rannikkoseuduilla ja ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella laji se palaa Suomeen talvehtimisalueiltaan jo huhtikuun alussa. tavattiin todennäköisesti pesivänä Niskanperän ja Paavalnie- Kuovinaaraat jättävät poikaset koiraiden huolehdittaviksi ja men rannoilla. Mustaviklot saapuvat Rovaniemelle toukokuun lähtevät syysmuutolleen jo kesäkuussa. Viimeiset isokuovit alussa ja viimeiset yksilöt havaitaan elokuun puolivälissä. havaitaan syyskuussa. Suomen isokuovikannan kooksi arvioi- Yleensä lajin yksilöitä ei havaita kovin suuria määriä kerral- daan 50 000–90 000 paria. laan, mutta vuonna 2008 nähtiin sekä Paavalniemen että Nis- kanperän lietteillä liki 200 mustavikloa toukokuun puolenvä- Isokuovin kuoo kuoo kuui kuui kui krryyi -huutoa kuulee lin tienoilla. Syysmuuttoaikaan laji on selvästi vähälukuisempi yleisesti Rovaniemen jokivarsilla ja pelloilla. Laji on helposti muuttaja. havaittavissa esimerkiksi Jaatilansaaren ja Petäjäskosken pel- loilla. Isokuovi on yleinen myös Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella, etenkin jokisuiston ja Niskanperän pelloilla. Harjulammella pesii vuosittain kahdesta kolmeen isokuovipa- ria. Ensimmäiset kuovin äänet kuullaan Rovaniemellä huhti- kuun puolenvälin tienoilla ja viimeiset kuovit nähdään elokuun lopulla. Eniten isokuoveja havaitaan vapun aikaan, esimerkiksi Suutarinkorvan sillan sulan äärellä voi parhaimmillaan oleilla liki 100 yksilöä. Isokuovinaaraat aloittavat Rovaniemen seu- dulta muuttomatkansa etelään jo touko–kesäkuun vaihteessa.
72 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 73 Punajalkaviklo Valkoviklo Tringa totanus Tringa nebularia
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Punajalkaviklo on yleinen pesimälaji koko Suomen rannikko- Valkoviklo on kookkain ja väritykseltään vaalein viklolajim- alueella ja saaristossa. Lisäksi laji pesii Pohjois-Lapissa eten- me. Kuten monet muutkin viklot, myös valkoviklo on levinnei- kin Kilpisjärven sekä Tenojokivarren alueella, jonne punajal- syydeltään pohjoinen laji. Pääosa Suomen valkovikloista pesii kaviklo lienee levittäytynyt Jäämereltä. Muualla sisämaassa Vaasa–Lappeenranta-linjan pohjoispuolella. Suomen pesimä- laji on verrattain harvinainan pesijä. Punajalkaviklokannan kannan kooksi arvioidaan 50 000–70 000 paria. Lajin pääasi- kooksi arvioidaan 4 500–6 000 paria. Viime vuosikymmeninä allista pesimäympäristöä ovat suot, mutta lintu saattaa raken- punajalkaviklomäärät ovat vähentyneet liki puoleen aiemmas- taa pesänsä myös avohakkuulle tai pellolle. Valkoviklokannan ta ja laji onkin nyt luokiteltu silmälläpidettäväksi. Punajalka- koossa ei ole havaittu muutoksia viime vuosikymmenien ai- viklo saapuu Suomeen Länsi-Euroopan, Välimeren ja Afrikan kana. Lintu saapuu Suomeen Lounais-Euroopan ja Afrikan talvehtimisalueiltaan huhti–toukokuussa. Syysmuutolleen laji länsirannikolta huhtikuun alussa. Syysmuuttokausi on pitkä, lähtee heinä–elokuussa. alkaen kesäkuusta ja päättyen syyskuulle. Etenkin vanhojen valkovikloyksilöiden päämuutto ajoittuu heinäkuulle. Rovaniemellä punajalkaviklon tjy-hyy-lentoääntä ja liyky-liyky -soidinääntä kuultiin ensimmäisen kerran toukokuussa 1954. Hoikkarakenteinen ja kuuluvaääninen valkoviklo on yksi Ro- Samaisena keväänä tehtiin kaikkiaan kolme havaintoa lajis- vaniemen seudun yleisimmistä ja runsaslukuisimmista kah- ta. Seuraavaa havaintoa odoteltiinkin aina vuoteen 1969. Laji laajalajeista. Käytännössä laji pesii kaikilla kansallisen at- muuttui jokakeväiseksi vieraaksi vasta vuonna 1978 ja pesi- laskartoituksen tutkimusruuduilla. Valkoviklo on verrattain mäaikaisia havaintoja alettiin tehdä samoihin aikoihin. Vaikka yleinen myös Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella. pesivän maalinnuston laskennat kertovat punajalkaviklokan- Ensimmäiset yksilöt saapuvat Rovaniemelle huhtikuun viimei- nan vähenemisestä, on laji kansallisten atlaskartoitusten mu- sellä viikolla ja viimeiset viipyilevät elokuun puoliväliin saakka. kaan yleistynyt Rovaniemellä. 1970- ja 1980-lukujen atlaksissa Kevätmuuton huippu ajoittuu Rovaniemellä toukokuun puoli- laji havaittiin vain 1–2 ruudulla, uusimmassa atlaksessa kah- väliin, jolloin lietteillä voi havaita kymmeniä valkovikloja. Kah- deksalla ruudulla. Etenkin Kemijokivarsi näyttää olevan puna- laajakeväänä vuonna 2008 havaittiin toukokuun puolivälissä koipiselle viklolle soveltuvaa elinympäristöä. Lisäksi laji pesii Paavalniemen lintutornista 135 ja Niskanperän lintutornista Rovaniemen seudun parhailla lintujärvillä kuten Kivitaipaleen 90 valkovikloa. Syysmuuton aikaisia valkoviklokerääntymiä ei Kivijärvellä ja Harjulammella. Rovaniemen kaupunkiatlaksen Rovaniemeltä ole tiedossa. kartoitusalueella laji tavattiin pesivänä seitsemällä ruudulla. Punajalkaviklo saapuu Rovaniemelle toukokuun alussa ja ka- toaa huomaamattomasti yleensä heinäkuussa. Laji on edelleen alueella vähälukuinen pesijä, joka on Perä-Pohjolassa luokitel- tu alueellisesti uhanalaiseksi.
74 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 75 Metsäviklo Liro Tringa ochropus Tringa glareola
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Metsäviklo on muista viklolajeistamme poiketen eteläinen lin- Liroa tavataan yleisenä soilla ja kosteikoilla koko maassa. tulaji. Pohjois-Suomessa metsäviklo on vähälukuinen ja laji Perä-Pohjolassa ja Etelä-Lapissa laji viihtyy vetisillä avosoilla, näyttää pohjoisessa suosivan esiintymisessään reheviä kuusi- etelämpänä liro pesii myös rantaniityillä. Liro on solakka, höy- koita. Suomen pesivän metsäviklokannan kooksi arvioidaan henpuvultaan ruskean ja valkean kirjavoima lyhytnokkainen 150 000 paria. Metsäviklo asustaa useimmiten soistuneissa kahlaaja. Aluskasvillisuuden suojaan rakentamansa pesän kuusi- ja sekametsäkorvissa, metsäpurojen ja -lampien äärellä lähistöllä lintu tähystelee mättäällä tai suomännyn latvassa ja sekä rämeiden reunoilla. Linnun pesä sijaitsee puussa, yleen- varoittelee lähestyvästä vaarasta. Liro liikkuu hieman hermos- sä vanhassa rastaan pesässä. Pesivän maalinnuston seuran- tuneen oloisesti takaruumistaan keinuttaen ja päätään nyöky- tatutkimusten mukaan laji on runsastunut selvästi viimeisten tellen. Ravintonaan se käyttää hyönteisiä, nilviäisiä ja muita vuosikymmenien aikana ja lajin levinneisyys on laajentunut pikkueläimiä. Lirokannan koko on arviolta 300 000–450 000 pohjoiseen. Metsäviklo on varhainen muuttolintu ja se saapuu paria. Naaras jättää poikaset usein jo muutaman päivän ikäisi- Suomeen jo maalis–huhtikuun vaihteessa. Viimeiset yksilöt nä koiraan hoidettavaksi. Laji talvehtii Keski-Afrikassa ja läh- lähtevät talvehtimisalueilleen Länsi-Eurooppaan ja Afrikkaan tee etelää kohti kesäkuun lopulta syyskuulle ulottuvalla jaksol- yleensä elokuun puolella. la. Liro palaa Suomeen huhti–toukokuussa.
Liroa muistuttava tlyi-vit-vit-huutelija on uusimman kansal- Soitimella omaa nimeään toisteleva liro on Rovaniemen seu- lisen atlaskartoituksen mukaan nykyisin melko yleinen pe- dun yleisin ja runsaslukuisin kahlaajalaji. Uusimmassa kan- simälaji Rovaniemen lounaisosissa. Ensimmäinen merkintä sallisessa atlaskartoituksessa liroja tavattiin käytännössä kai- lajin pesinnästä Rovaniemellä on kirjattu ylös vuonna 1955, killa tutkimusruuduilla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessakin mutta oletettavasti laji on pesinyt alueella jo aiemminkin. Vie- laji esiintyy kaikkialla muualla paitsi tiiviisti rakennetuilla alu- lä 1960-luvullakin metsäviklo oli suhteellisen harvinainen eilla sekä Ounasvaaran metsäalueilla. Rovaniemellä ei havaita niin muutto- kuin pesimäaikanakin. Varmimmin metsäviklon kansallisen atlaskartoituksen tapaan esiintymisruutujen mää- Rovaniemellä tapaa Pisavaaran luonnonpuistossa, Vaattungin rän vähenemistä liron kohdalla. Pesivän maalinnuston linja- Kielosaaressa ja Kivalojen kuusikkorinteillä. Varhaisimmat laskentaseuranta-aineiston mukaan Rovaniemen alueella pesii metsäviklot havaitaan Rovaniemellä huhtikuun viimeisellä vii- noin 20 000 liroparia. Laji saapuu Rovaniemelle yleensä vapun kolla. Syysmuutto tapahtuu varsin huomaamattomasti heinä- aikaan ja viimeiset lirot nähdään elokuussa. Päämuuttokausi kuulle ajoittuen. keväällä ajoittuu toukokuun puoliväliin, jolloin lietteillä voi ha- vaita kymmeniäkin liroja kerralla. Keväällä 2008 Niskanperän, Souharin ja Kuolajoen rannoilla piiperteli jopa satoja liroja.
76 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 77 Rantasipi Naurulokki Actitis hypoleucos Larus ridibundus
KUVALIITERI.FI
Naurulokki on varsin uusi tulokas Suomen pesimälinnustos- sa. Ensimmäiset lajin pesinnät varmistettiin vasta 1860-luvun puolivälissä. Naurulokki pesii yhdyskunnissa rehevillä järvil- lä ja merenlahdilla. Siellä täällä naurulokki pesii myös soilla. Lajin yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu etelärannikolta aina Kuusamo–Kolari-linjalle saakka; pohjoisempana laji on selväs- ti vähälukuisempi. Naurulokkikannan koko on vaihdellut suu- resti vuosikymmenten aikana. Eniten naurulokkeja oli 1960- ja KUVALIITERI.FI 1970-luvuilla, minkä jälkeen laji taantui huomattavasti. Vuoden 2008 valtakunnallisessa naurulokkikartoituksessa taantuman Pienikokoinen ja lyhytjalkainen, karuilla rannoilla viihtyvä ran- todettiin olevan ohi. Nykyään Suomessa pesii 95 000–110 000 tasipi on erittäin yleinen koko maassa. Itä- ja Pohjois-Suomen naurulokkiparia. Laji saapuu Suomeen eteläisemmästä Euroo- järviseuduilla laji esiintyy runsaampana kuin läntisessä Suo- pasta huhtikuun alussa ja valtaosa muuttaa jälleen etelämmäk- messa. Kallio-, kivikko- tai soraikkorantaiset järvet ja etenkin si jo heinäkuun aikana. Viimeiset yksilöt viipyilevät Suomessa pohjoisessa myös jokivarret sopivat lajin elinympäristöiksi. aina keskitalveen saakka. Rantasipi lentää vedenpinnan yllä siivet väristen ja lajilleen tyypillisesti äännellen. Se tiitittelee ja sipisee myös maassa ja Kovaääniset naurulokit rääkyivät ensi kerran Rovaniemellä laulu kaikuu karujen rantojen äärellä yöaikaankin. Rantasipi- vuonna 1953. Ensimmäinen pesimähavainto on vuosien 1963– kannan koko on 150 000 paria ja laji kuuluu silmälläpidet- 1967 väliseltä ajanjaksolta. Uusimmassa kansallisessa atlas- täviin lintulajeihin. Rantasipi on kahlaajalajeistamme aidoin kartoituksessa naurulokkeja havaittiin liki 40 ruudulla. Myös yömuuttaja ja se talvehtii Välimeren maissa ja Afrikassa. Syys- kaupunkiatlaksen tutkimusruuduilla laji oli yleinen. Tunnetuin muutto ajoittuu heinäkuusta lokakuun alkuun ja kevätmuutto ja seuratuin naurulokkikolonia pesii Harjulammella. 1960-lu- huhti–toukokuulle. vun lopulla lammella pesi kymmenkunta paria, 1980-luvun puolivälissä alle viisi, 1990-luvulla 25–450 ja vuonna 2008 jo Rantasipi on yleinen pesimälaji Rovaniemellä. Uusimmassa 450 paria. Toinen suuri yhdyskunta asustaa Kivitaipaleen Kivi- atlaskartoituksessa rantasipejä havaittiin lähes kaikilla tutki- järvellä. Naurulokkiyhdyskunnat tarjoavat suojaa vesilintujen musruuduilla. Myös kaupunkiatlaksen tutkimusruudut olivat pesille ja poikueille. Kevätmuutto on lajin yleistymisen myötä tehokkaasti asutettuja. Toisin kuin monet muut kahlaajalajit, aikaistunut, nykyisin laji saapuu Rovaniemelle jo huhtikuun rantasipi suosii esiintymisessään virtaavia vesiä. Valtakunnalli- toisella viikolla. 1970-luvun puolivälistä lähtien Ounaskosken sen tason tarkastelussa havaittua rantasipikannan taantumis- sula on toiminut Lapin tärkeimpänä kevätmuuttoaikaisena ta ei Rovaniemen atlaskartoituksessa havaittu. Ensimmäiset levähdysalueena naurulokeille; parhaimmillaan sulalla yöpyy rantasipit saapuvat Rovaniemelle yleensä heti vapun jälkeen 4 000 yksilöä. ja viimeisiä yksilöitä nähdään vielä elokuun lopulla. Lajin syysmuutto käynnistyy varhain ja heinäkuun puolivälissä voi esimerkiksi Ounasjokisuiston rannoilla nähdä jopa 30 sipin muuttoparvia. Kevätmuuttoaikaiset havainnot koskevat useim- miten yksittäisiä lintuja.
78 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 79 Kalalokki Selkälokki Larus canus Larus fuscus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Kalalokki pesii koko maassa, lajin levinneisyydessä havaitaan Selkälokki ja etenkin sen nimirotu Larus fuscus fuscus lienee kuitenkin yllättäviä aukkoja Keski-Lapissa. Laji pesii joko yk- maailman suomalaisin lintulaji. Selkälokki pesii saaristoalu- sittäin tai pienissä yhdyskunnissa merialueilla, järvillä, joki- eillamme sekä selkävesien lintuluodoilla. Lapissa lajia tavataan varsilla ja soilla. Pesäpaikan suhteen kalalokki on erittäin so- pesimäaikana lähinnä suurilla tekoalatailla sekä Simojärvellä, peutuvainen. Ainakin Helsingissä ja Tampereella kymmenien, Inarijärvellä, Kitkalla, Kemijärvellä ja Miekojärven–Vietosen ajoittain jopa satojen parien on havaittu pesivän rakennusten alueella. Suomessa pesii nykyisin noin 7 000 selkälokkiparia, katoilla. Ensimmäinen kattopesintähavainto kaupungista on näistä valtaosa saaristossa. Vielä 1960-luvun alun lintukirjois- peräisin Helsingistä 1970-luvulta. Kansallisissa atlaskartoituk- sa lajin runsauden todettiin olevan kalalokin luokkaa. Pesimä- sissa kalalokin on havaittu yleistyneen selvästi; 1970-luvulta kanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti 1970-luvulta lähti- pesimäruutujen määrä on liki kaksinkertaistunut. Pesimäkan- en. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa selkälokki katsotaan nan kooksi arvioidaan nyt 80 000 paria. Kalalokeista suurin vaarantuneeksi lajiksi. Osasyynä selkälokin vähenemiseen osa muuttaa syksyllä Itämerelle tai Pohjanmerelle, osa viipyilee lienee harmaalokkikannan voimakas kasvu. Muutamat selkä- etelärannikolla sulien äärellä läpi talven. lokit osoittavat jo kaupunkilaistumisen merkkejä yrittämällä kettopesintöjä Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Soilla laji Pyöreäpäinen, keskikokoinen kalalokki on yleinen pesimälaji ei näytä pesivän. Selkälokki on lokkiemme joukossa todellinen Rovaniemen alueella. Kuten muuallakin Suomessa, on kalalok- kaukomuuttaja. Se odottelee pesimäluodoillaan siipisulkien ki yleistynyt myös Rovaniemellä. Aiemmissa atlaskartoituksis- kasvua täyteen kuntoonsa, jotta pääsee pitkälle muuttomatkal- sa kalalaokkeja havaittiin vain noin 30 ruudulla ja nyt kalalokit leen kohti Afrikan itäosia. Syysmuutto käynnistyy heinäkuun kailottelivat yli 70 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksen tut- lopulla ja ulottuu lokakuulle saakka. Laji palaa keväällä maa- kimusruuduilla kalalokkeja tavattiin 57 ruudulla. Toistaiseksi liskuun lopulta toukokuun alkuun ulottuvalla ajanjaksolla. Rovaniemeltä ei ole tiedossa kattopesintöjä, mutta viitteitä lajin kaupunkilaistumisesta on nähtävillä. Kalaokki pesi ensimmäi- Rovaniemen alueella selkälokki on äärimmäisen vähälukuinen sen kerran kaupungin keskustassa sijaitsevalla Harjulammella laji pesimäaikaan. Se on havaittu kansallisissa atlaskartoituk- vuonna 1985, kesällä 1988 tavattiin keskustassa kesynoloisia sissa alle 10 ruudulla. Yksi selkälokille soveltuvista, mahdol- lokkeja ja nykyään laji on varsin peloton ruokavieras Kirkko- lisista pesimäalueista sijaitsee Juotasjärven alueella. Kevään lammella vesilintujen ruokintapaikalla. Laji saapuu Rovanie- aikaisimmat selkälokkiyksilöt havaitaan Rovaniemen seudulla melle huhtikuun puolivälissä, vapun aikaan Jätkänkynttilän huhtikuun puolivälissä. Todennäköisimmin lajin pääsee näke- sulalla voi havaita yli 100 kalalokkia. Viimeiset yksilöt havai- mään huhti–toukokuun vaihteessa Jätkänkynttilän tai Hirvaan taan yleensä lokakuussa, joskus joulukuussakin. Isosuvannon sulilla. Myös Kuusiselän kaatopaikalla tavataan selkälokkeja. Viimeisimmät selkälokit havaitaan Rovaniemellä yleensä syys–lokakuun vaihteessa.
80 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 81 Harmaalokki Pikkulokki Larus argentatus Hydrocoloeus minutus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Harmaalokki pesii Suomessa yleisenä etelästä aina Muonio– Siro ja eloisa pikkulokki on Suomessa kaakkoinen uudistu- Lokka-linjalle saakka. Harmaalokki on merenrannikon, saa- lokas 1880-luvulta. Se pesii tavallisesti 20–50 parin muodos- riston ja suurten järvien sekä laajojen suoalueiden pesimälintu. tamissa yhdyskunnissa lintujärvillä ja joskus vetisillä soilla. Se pesii joko yksittäisinä pareina tai kolonioissa. Harmaalokki Pikkulokki voi pesiä myös naurulokkien ja kalatiirojen paris- runsastui Suomessa etenkin 1960- ja 1980-luvuilla; kannan sa. Lajin levinneisyys ulottuu eteläisestä Suomesta Lapin ete- koon kasvun syiksi on esitetty vainoamisen vähenemistä, kaa- läosiin saakka. Pikkulokki on varsin äänekäs käkättäjä pesä- topaikkojen tarjoamaa ravintoa sekä turkistarhauksen yleis- paikallaan ja lintujärvien yllä ravinnonhaussa lennellessään. tymistä. Harmaalokki on runsastumisensa ohella myös kau- Mustapäisen pikkulokin siiven alapuoli on tumma ja siivenkär- punkilaistunut, näin esimerkiksi Tampereella, missä katolla ki pyöreä. Viime vuosikymmeninä pikkulokki on runsastunut pesiviä pareja on jo liki 100. Suomessa arvioidaan nykyään ja lajin kannan koko on nykyään arviolta 10 000–13 000. Laji pesivän 30 000 harmaalokkiparia. Jykevärakenteinen ja iso- muuttaa heinä–syyskuussa Länsi-Eurooppaan sekä Välimeren nokkainen harmaalokki talvehtii eteläisellä Itämerellä, mutta rannikoille ja ulapoille. Kevätmuutto ajoittuu huhtikuun lopul- etenkin leutoina talvina osa harmaalokeista talvehtii Suomen ta toukokuun lopulle. rannikoilla ja Etelä-Suomen kaatopaikoilla. Pikkulokki esiintyy Rovaniemellä levinneisyysalueensa poh- Ensimmäinen merkintä harmaalokista Rovaniemen seudulla joisrajalla. Ensimmäiset pikkulokkihavainnot Rovaniemeltä on peräisin vuodelta 1944. Vielä 1970- ja 1980-luvun kansal- ovat vuodelta 1965. Vasta vuodesta 1977 laji on ollut joka- lisissa atlaskartoituksissa laji tavattiin vain noin 20 ruudulla, keväinen tuttavuus alueella. Aittajärvellä pikkulokki nähtiin uusimassa harmaalokki havaittiin peräti 66 ruudulla. Kasvava ensimmäisen kerran vuonna 1981, Pisajärvellä vuonna 1987 trendi näkyy myös koko Lapin atlasaineistossa. Rovaniemellä ja Harjulammella 1990-luvun alussa. Aiemmissa kansalli- laji esiintyy nykyään alueen koillisosia lukuunottamatta kaik- sissa atlaskartoituksissa laji havaittiin alle viidellä ruudulla, kialla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa harmaalokki tavattiin uusimmassa kartoituksessa peräti 28 ruudulla. Nykyisin Har- kahdeksalla ruudulla ja laji pesi Toramojärvellä. Harjulammel- julammella pesii useita pikkulokkipareja. Toinen vakituinen la tai rakennusten katoilla laji ei vielä pesi. Nykyisin suljetulla pesimäalue sijaitsee Kivitaipaleen Kivijärvellä. Viime vuosina Mäntyvaaran kaatopaikalla suurimmat syksyiset harmaalok- pikkulokin on havaittu kärkkyvän ihmisten tarjoamaa ruokaa kiparvet olivat 1970- ja 1980-luvuilla muutaman kymmenen Kirkkolammella naurulokkien tapaan. Pikkulokki on Rova- yksilön kokoluokkaa. Vuonna 2005 avatun Kuusiselän kaato- niemellä jäiden lähdön aikaan saapuva lokkilaji; ensimmäiset paikan luvut ovat jo aivan toista luokkaa: syksyllä 2007 liki havainnot tehdään yleensä ennen toukokuun puoliväliä. Muut- 500 ruokailevaa harmaalokkia ja 02.11.2011 laskettiin jo noin tohuippu on toukokuun lopulla, enimmillään pikkulokkeja on 3 500 yksilöä. Kevään harmaalokkikertymät ovat pienempiä, havaittu Pisajärvellä jopa 350 yksilöä. Syysmuutolleen viimei- mutta esimerkiksi Hirvaan Isosuvannolla voi huhtikuussa le- set yksilöt poistuvat jo heinä–elokuussa. vähtää liki 100 lokkia.
82 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 83 Kalatiira Lapintiira Sterna hirundo Sterna paradisaea
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Kalatiira on lapintiiraan verrattuna eteläinen lintulaji. Tuoreim- Lapintiira on Suomessa saariston ja Pohjois-Suomen lintula- man atlaskartoituksen mukaan varmojen kalatiiran pesintöjen ji. Lappia lukuun ottamatta lapintiira on vähälukuinen pesi- pohjoisraja kulkee Rovaniemen korkeudella. Suomessa pesii mälaji sisämaassa. Suomen lintuatlaskartassa onkin suuria tätänykyä arviolta 50 000 kalatiiraparia, joista noin viidennes alueita, joilla lapintiirahavaintoja ei ole tehty. Maassamme merialueilla. Kalatiiran levinneisyydessä ei ole viime vuosi- pesii noin 60 000–90 000 lapintiiraparia, joista valtaosa pesii kymmeninä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tosin Suomen saaristossa. Lintu voi pesiä joko yksittäisinä pareina tai ko- pesimäkannan koossa on havaittu suuriakin vuosikymmenten lonioissa. Pesimätavasta riippumatta, lapintiira puolustaa är- välisiä eroja. Kalatiira pyydystää pääravintoaan, pikkukaloja, häkästi pesäänsä tunkeilijoita vastaan. Pesäksi käy syvennys syöksymällä siivet supussa päistikkaa veteen ponnahtaen taas kallioluodolla tai kasvimättäällä. Lapintiiran ravintoon kuulu- heti ilmaan. Pieni ja sirokokoinen, päälaeltaan musta kalatiira vat pikkukalojen ohella hyönteiset ja äyriäiset. Suomen lapin- saapuu keväällä Suomeen huhti–toukokuussa. Laji on kauko- tiiranannoissa ei ole havaittu taantumia; saariston kannat ovat muuttaja, joka talvehtii Afrikan eteläosan rannikkoseuduilla. jopa hieman kasvaneet. Lapintiira voi elää hyvinkin vanhaksi, Syysmuutolleen kalatiira lähtee heinäkuun puolivälistä syys- rengastustietoejn perusteella ikäennätys on 28 vuotta. Muutto- kuun puoliväliin ulottuvalla jaksolla. linnuistamme lapintiira on pisimmälle matkaava kaukomuut- taja. Laji talvehtii Etelä-Afrikassa tai jopa Eteläisellä Jäämerel- Rovaniemen seudulla kalatiira on lapintiiraa yleisempi ja lä. Lapintiira lähtee syysmuutolleen heinä–elokuussa ja palaa runsaslukuisempi pesimälaji. Kansallisten atlaskartoitusten huhti–toukokuussa. mukaan laji on hieman yleistynyt alueella. 1970- ja 1980-lu- vun atlaskartoituksissa kalatiira havaittiin 22–30 ruudulla ja Pitkät pyrstöjouhet omaava lapintiira on melko yleinen, mut- uusimmassa atlaskartoituksessa jo 55 ruudulla. Rovaniemen ta kalatiiraa huomattavasti vähälukuisempi pesimälaji Rova- kaupunkiatlaksen kartoitusalueellakin havaintoja lajista teh- niemen alueella. Solakan lentotaiturin pääasiallista esiinty- tiin 24 ruudulla. Tunnetuin pesivä pari asustanee Harjulam- misaluetta ovat Kemi- ja Ounasjokivarret. Lapintiira saapuu mella. Kalatiiran kevätmuutto käynnistyy noin viikkoa aiem- Rovaniemelle yleensä vasta toukokuun puolivälissä, Kemijoen min kuin lapintiiralla eli toukokuun ensimmäisellä ja toisella ollessa jo jäistä vapaa. Syysmuuttoaikaiset havainnot ovat erit- viikolla. Viimeiset yksilöt kalastelevat Rovaniemellä vielä elo- täin harvinaisia; osin johtuen nuorten tiirojen määrittämisen kuun puolivälissä. Suurimmat, noin 30 yksilön kalatiiraparvet vaikeudesta. havaitaan yleensä heinäkuun lopulla, jolloin poikaset ovat jo lentokykyisiä.
84 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 85 Kesykyyhky Sepelkyyhky Columba livia domestica Columba palumbus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Kesykyyhkyä eli pulua tavataan Etelämannerta lukuunottamat- Sepelkyyhky on eteläinen lintulaji, jonka levinneisyysalue ulot- ta kaikkialla maailmassa. Suomen pulut polveutuvat tarhoista tuu Etelä-Lappiin saakka. Laji on runsastunut Suomessa viime karanneista tai vapautetuista keskyyhkyistä. Pohjois-Suomessa vuosikymmeninä ja samalla sepelkyyhky on yleistynyt myös pulun esiintymisessä on vielä aukkoja; valtaosa puluista elää Lapissa. Sepelkyyhky tunnetaan Suomessa vielä maaseudun kaupunkien keskustoissa, pienemmissä taajamissa ja teolli- pesimälajina, mutta 1990-luvun alusta lähtien laji on alkanut suusalueilla. Maaseudulla pulut ovat harvinaisempia. Laji te- kaupunkilaistua esimerkiksi Turussa ja Helsingissä. Pesimä- kee pesänsä rakennusten ja rakennelmien onkaloihin, talvisin kannan koko on arviolta 250 000 paria, joista vain murto-osa pulunpesiä on löytynyt jopa parkkihalleista. Pulu pesii ympäri pesii kaupungeissa. Lajin kevätmuutto ajoittuu huhtikuulle ja vuoden ja pesyeitä on kahdesta neljään. Suomessa arvioidaan syysmuutto syys–lokakuulle. Sepelkyyhky talvehtii Länsi-Eu- pesivän 30 000–50 000 puluparia. Kesykyyhky on paikkalintu, roopassa. Suomeen jää talvehtimaan vain muutamia yksilöitä. mutta etenkin jokien varsilla puluja näkee ajoittain vaeltele- Lajin kanta on elinvoimainen ja sepelkyyhky kuuluu riistalin- massa uusille pesimäseuduille. tulajeihin; vuosittainen saalismäärä on 150 000–200 000 yk- silöä. Puluja on arkistotietojen mukaan tuotu Rovaniemelle vuonna 1901. Rovaniemen kauppalassa pesi vuosina 1917–1918 usei- Hillityn harmaan, valkean ja vaaleanpunertavan sävyinen se- ta kymmeniä pulupareja. Vuonna 1944 Rovaniemellä arvioitiin pelkyyhky on Rovaniemellä uudistulokas. Linnun pöllömäistä olevan noin 150 pulua, mutta vuonna 1950 määrä oli laske- soidinhuhuilua kuultiin alueella ensikerran vuonna 1946 ja nut 30–50 yksilöön. Pulukanta pysyi samana vielä 1960-lu- ensimmäinen pesintä varmistui vuonna 1964. Sepelkyyhkyn vun alussa. Vuonna 1982 Rovaniemen keskustan pulukannan yleistyminen näkyy hyvin kansallisissa atlaskartoituksissa: kooksi arvioitiin 100 yksilöä, eikä syrjäkylille levittäytymistä 1970- ja 1980-lukujen atlaksissa laji tavattiin 25–34 ruudulla, vielä havaittu. Pulukannan kasvun myötä laji alkoi kuitenkin uusimmassa kartoituksessa havaintoruutujen määrä kaksin- levittäytyä uusille, keskustaa ympäröiville alueille kuten Pöyk- kertaistui. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji tavattiin 77 kölään, Ounasrinteelle, Saarenkylään ja Nivavaaraan. 2000-lu- ruudulla. Toistaiseksi laji ei pesi ydinkeskustassa, vaan lähim- vulla myös etäämpänä sijaitsevista kylistä kuten Vanttauskos- mät varmat pesimähavainnot tulevat Pöykkölästä ja Saarenky- kelta ja Tapionkylästä on tehty puluhavaintoja. Rovaniemen lästä. Pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan suurimmat puluparvet havaitaan tammi–helmikuussa; vanhan Rovaniemen pesivän sepelkyyhkykannan koko on noin 1 000 postitalon luona voi nähdä yli sata pulua. paria. Suurimmat sepelkyyhkyparvet nähdään Rovaniemellä syyskuun puolivälissä, jolloin Jaatilan ja Jaatilansaaren pel- loilla voi nähdä yli 200 yksilön parvia.
86 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 87 Turkinkyyhky Käki Streptopelia decaocto Cuculus canorus
ESA HUHTA
Turkinkyyhky on Euroopassa uusi, Intiasta kotoisin oleva lin- tulaji, joka on 1930-luvulta lähtien levittäytynyt Euroopan kau- punkeihin. Ensihavainto Suomessa on 1950-luvulta, mutta py- syvä turkinkyyhkykanta Suomessa on ollut vasta 1970-luvulta lähtien. Laji on yleisin länsirannikon kaupungeissa; sisämaas- JUHANI JALKANEN sa se on harvinaisempi. Lappiin laji on levittäytynyt muiden kyyhkyjen tapaan Kemijoen ja Tornionjoen varsia pitkin. Suo- messa pesii nykyisin noin 150 turkinkyyhkyparia. Pääosa pe- Käki pesii koko Suomessa valoisilla mäntykankailla, kallio- sinnöistä tapahtuu omakotitaloalueilla ja maaseutuasutuksen männiköissä, rannoilla ja rämeiden reunoilla. Piilotteleva, ha- liepeillä. Viime vuosikymmeninä turkinkyyhkykannoissa on bitukseltaan haukkamainen käki on nk. pesäloinen eli se ei esiintynyt Suomessa suurta vaihtelua. Pienet, muutaman kym- tee omaa pesää, vaan munii toisten lintujen pesiin. Yleisimmin menen yksilön pesimäkannat voivat hävitä helposti esimerkik- isäntälajeiksi joutuvat leppälintu, västäräkki, järripeippo, niit- si kanahaukan saalistuksen myötä. Tuoreimmassa uhanalais- tykirvinen ja keltavästäräkki. Harvasta käenmunasta poikanen luokituksessa turkinkyyhky on pienen pesimäkantansa vuoksi pääsee kehittymään lentokykyiseksi asti, sillä isäntälajeilla on luokiteltu vaarantuneeksi. Laji kuuluu paikkalintuihin, mutta omat puolustautumiskeinonsa. Suomessa pesii noin 120 000 nuoret yksilöt levittäytyvät herkästi uusille alueille. käkiparia. Naaraskäki on väriltään joko siniharmaa tai har- vinaisemmin ruskea. Koiras on selkäpuoleltaan harmaa ja Rovaniemellä vaalean harmaanruskea turkinkyyhky huhuili vatsastaan poikkijuovaisen kirjava. Käki on varsin piilottele- ensimmäisen kerran vuonna 1975 Hirvaalla ja Jokkatien alu- va, mutta koiraan kauaskantoinen kukunta reviirillään lienee eella. Jokkatiellä turkinkyyhkyn havaittiin tuolloin rakentavan miltei kaikille tuttu kesäinen ääni. Käki muuttaa talveksi Afri- pesää ja myöhemmin syyskuussa paikalla tavattiin kuluneen kan itä- ja eteläosiin ja laji lähtee syysmuutolleen heinäkuun kesän poikasia. 1970-luvun lopulla turkinkyyhkyhavaintoja lopulta syyskuun puoliväliin ulottuvalla jaksolla. Keväällä käki tehtiin kaksi, 1990–1995 neljä, 1996–1999 samoin neljä ja palaa touko–kesäkuussa. 2000-luvulla 18 havaintoa atlaskartoitukset mukaan lukien. Viimeisimmät turkinkyyhkyhavainnot Rovaniemellä ovat pe- Käki on Rovaniemen alueella yleinen pesimälintulaji. Laji on räisin Lapinrinteen Myllyojan asutusalueelta. havaittu käytännössä kaikilla kansallisen atlaskartoituksen ruuduilla jokaisen kartoituksen aikana. Rovaniemen seudulla käen pääisäntälajeja pesäloisinnassa ovat järripeippo ja kelta- västäräkki. Käen levinneisyydessä tai runsaudessa ei ole ha- vaittu merkittäviä muutoksia. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa käki tavattiin 75 ruudulla, mutta syystä tai toisesta laji puuttui voimakkaimmin kaupungistuneilta alueilta. Käen kukunta on yleensäkin harvinaista Suomen ja Euroopankin tiiviisti raken- netuilla alueilla. Pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemen alueella pesii noin 2 900 käkiparia. Käki saapuu Rovaniemelle toukokuun puolivälin jälkeen ja viimeiset syksyn käkihavainnot tehdään elokuun lopulla.
88 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 89 Huuhkaja Hiiripöllö Bubo bubo Surnia ulula
JUHANI JALKANEN
KUVALIITERI.FI Hiiripöllö on levinneisyydeltään pohjoinen pöllölaji, jonka yh- Kookkain pöllölajimme, huuhkaja, majailee syrjäisillä seuduil- tenäisen pesimäalueen eteläraja kulkee Kemi–Kuusamo-linjal- la kallioisessa maastossa. Laji suosii rauhallisia maisemia, la. Nimensä mukaisesti hiiripöllö on erikoistunut pikkunisäk- mutta nykyään huuhkaja on jo alkanut sopeutua pesimään käiden, kuten hiirien, myyrien ja päästäisten pyydystämiseen. ihmisasutuksenkin vaikutuspiirissä, kaatopaikoilla, soramon- Hyvinä myyrävuosina laji pesii myös Etelä-Suomessa. Huonoi- tuilla ja maaseudun rakennuksissa. Lajin levinneisyys ulottuu na myyrävuosina hiiripöllö saattaa vaeltaa pitkiäkin matkoja Ahvenanmaalta Etelä-Lappiin. Suuripäinen, oranssisilmäinen paremmille ruokamaille. Hiiripöllö pesii usein hakkuuaukeilla huuhkaja huhuilee innokkaimmin iltahämärässä helmi–huh- tai niiden laitamilla kelojen koloissa tai pöntöissä. Laji puolus- tikuun aikana ja joskus myös syys–lokakuussa. Päivisin lintu taa pesäänsä raivokkaasti etenkin poikasaikaan. Hyvänä myy- piilottelee tiheässä kuusessa tai kalliojyrkänteellä. Huuhkaja rävuotena Suomessa saattaa pesiä useita tuhansia hiiripöllöjä; saalistaa myyriä, rottia, oravia, jäniksiä, variksia, sorsia ym. viimeksi tällainen vuosi koettiin 2011. Huonoina myyrävuosi- lintuja ja nisäkkäitä hämärässä ja öisin. Huuhkaja on paikka- na pesiviä pareja lienee vain muutamia satoja. Monista muista lintu; nuoret linnut vaeltavat 20–200 kilometriä loka–jolukuun pöllöistä poiketen hiiripöllöä voidaan pitää päiväpöllönä. Suo- välisenä aikana. Suomen huuhkajakannan koko on noin 1 200 men hiiripöllökannan kooksi arvioidaan nykyään 1 000–6 000 paria ja laji kuuluu silmälläpidettäviin lintulajeihin. paria.
Huuhkaja on harvinainen pesimälaji Rovaniemen alueella. Solakka ja pitkäpyrstöinen hiiripöllö on Rovaniemellä suh- Uusimman kansallisen atlaskartoituksen mukaan Rovanie- teellisen yleinen pesimälaji vähintäänkin kohtuullisina myy- men huuhkajahavainnot keskittyvät Kemijokivarteen. Lisäk- rävuosina. Kansallisten atlasaineistojen mukaan laji näyttää si huuhkajia on kuultu ainakin Tapionkylän, Kalliosalmen ja yleistyneen Rovaniemen seudulla. 1970- ja 1980-lukujen at- Narkauksen takamailla. Yksi parhaimmista huuhkajan huhui- laskartoituksissa hiiripöllö havaittiin 15–17 ruudulla, kun uu- lun kuulostelualueista on Kivaloiden vaarajakson alue. Onpa simmassa laji havaittiin jo 33 ruudulla. Hyvän myyrävuoden huuhkaja kuultu jopa Ounasvaaran laitamilla Rovaniemen myötä hiiripöllö havaittiin myös kahdella kaupunkiatlaksen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella. 2000-luvulla Rovanie- ruudulla vuonna 2011. Toisella näistä ruuduista pesintä jopa meltä on ilmoitettu vain 11 havaintoa. Lintu onkin luokiteltu varmistettiin. Rovaniemen talvilintulaskentareiteillä hiiripöl- alueellisesti uhanalaiseksi Perä-Pohjolan alueella. Muutaman löjä tavataan harvakseltaan. Silloin tällöin hiiripöllöjä on liik- kerran on Rovaniemellä keskikaupungilla havaittu puluja saa- keellä suurempiakin määriä: talvella 1983–1984 kirjattiin 22 listavia huuhkajia keskitalven aikaan. Usein nämä huuhkajat havaintoa. Tuolloin nähtiin hiiripöllöjen jopa istuvan ydinkes- ovat olleet heikkokuntoisia ja nälkiintyneitä. kustan talojen antenneilla.
90 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 91 Varpuspöllö Viirupöllö Glaucidium passerinum Strix uralensis
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Varpuspöllö on eteläinen pöllölaji, joka harvinaistuu pesimä- Viirupöllö on melko yleinen pöllölaji laajoilla metsäalueilla. Laji lajina koillista ja pohjoista kohti tultaessa. Lajin yhtenäinen on levinnyt Pohjois-Suomen eteläosia myöten. Etelä-Suomessa pesimäalue ulottuu Oulu–Kajaani-linjalle saakka. Punatulkun viirupöllö on runsastunut pöntötyksen ansiosta. Isokokoinen, kokoluokkaa oleva pöllöjen kääpiö asustaa yleensä laajoissa pitkäpyrstöinen viirupöllö suosii aukioiden rikkomia havu- ja havupuuvaltaisissa metsissä. Pesäksi käyvät vanhat tikanko- sekametsiä; laji viihtyy lehtimetsässäkin kunhan vain pesä- lot. Pöntötystoiminnan myötä varpuspöllö näyttää yleistyvän ja paikka löytyy. Viirupöllö saalistaa öisin, päivät se viettää tiheä- samalla laajentavan esiintymisaluettaan pohjoisessa. Varpus- oksaisessa kuusessa. Kevättalvella viirupöllökoiras huhuilee pöllö on paikkalintu, mutta varsinkin nuoret yksilöt vaeltavat matalalla, haukkuvalla soidinäänellään, naaraan varoitusääni syys–marraskuussa 50–300 kilometrin matkoja, joskus jopa on hermostunutta urinaa ja nokan napsuttelua. Viirupöllö on yli Itämeren. Myyräkadon aikaan osa aikuisistakin vaeltaa, paikkalintu ja nuoret yksilöt vaeltelevat syys–marraskuussa etenkin naaraspöllöt. Varpuspöllö varautuu keskitalven mah- yleensä 50–200 kilometriä. Viirupöllökannan koko on noin dollisesti ankariin olosuhteisiin varastoimalla ravintoa puun- 3 000 paria. koloihin ja pönttöihin syksyllä. Varpuspöllökannan on havaittu runsastuneen Suomessa. Nykyisin maassamme arvioidaan pe- Rovaniemellä ensimmäiset havainnot Uralin suuresta, tumma- sivän noin 5 800 varpuspöllöparia. Uusimmassa uhanalaisluo- silmäisestä viirupöllöstä on merkitty muistiin vuonna 1952. kituksessa varpuspöllö katsotaan elinvoimaiseksi lajiksi. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan laji näyttää jonkin ver- ran yleistyneen Rovaniemen alueella kuten muuallakin Suo- Varpuspöllön punatulkkumaista viheltelyä kuulee Rovaniemel- messa. Kun 1970- ja 1980-luvun atlaskartoituksissa viirupöllö lä entistä useammin. Ensimmäisissä kansallisissa atlaskartoi- havaittiin vain 1–3 ruudulla, uusimmassa kartoituksessa laji tuksissa laji havaittiin vain enintään kahdella ruudulla, kun tavattiin jo 15 ruudulla. Rovaniemen alueella pöntötystoiminta taas uusimmassa atlaskartoituksessa esiintymisruutuja oli jo ei vielä vaikuttane havaintomääriin viirupöllön kohdalla. Laji 11. Varpuspöllökannan kokoa pohjoisessa rajoittavat talviolo- ei kuulu Rovaniemelläkään keskustaajaman pesimälajistoon. suhteet pakkasineen ja vähäinen tarjolla olevan ravinnon mää- Parhaimmat mahdollisuudet viirupöllöhavaintoihin tarjoaa rä. Lajin varastoimasta ravinnosta enin osa on myyriä, lintu- maalis–huhtikuulle ajoitettu pöllönkuunteluretki Kemijoki- ja on vähemmän. Varpuspöllöjen keräämien ruokavarastojen varressa, Vanttauskosken suunnalla. Viirupöllö katsotaan uu- koko on pohjoisessa suurempi kuin eteläisemmässä Suomes- simmassa uhanalaisluokituksessa alueellisesti uhanalaiseksi sa. Valtaosa Rovaniemen seudun varpuspöllöhavainnoista teh- Perä-Pohjolassa. dään keskitalven aikana, jolloin talviruokintapaikoilla tehdään havaintoja lajista. Useat varpuspöllön soidinaikaisista pyy pyy -vihellyshavainnoista tehdään jo maaliskuulla.
92 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 93 Lapinpöllö Sarvipöllö Strix nebulosa Asio otus
KUVALIITERI.FI
Lapinpöllö on pohjoisesti levittäytynyt havumetsävyöhykkeen pöllölaji. Suomessa lajin levinneisyyden painopistealueet sijoit- KUVALIITERI.FI tuvat Perämeren pohjukkaan ja Kaakkois-Suomeen. Laji pesii etelämpänä Suomessa vain hyvinä myyrävuosina. Lapinpöllö- kannan koko on arviolta 600 paria, mutta vuosien väliset vaih- Sarvipöllö on Suomessa eteläisesti levittäytynyt lintulaji. Sarvi- telut kannan koossa voivat olla huomattavia. Tuoreimmassa pöllön nykyisen pesimäalueen pohjoisraja kulkee Perämeren ja uhanalaisluokituksessa lapinpöllö arvioitiin elinvoimaiseksi Oulujärven pohjoisosien tasolla. Keskikokoisen ja pitkäsiipisen lajiksi. Isopäinen, rengaskuvioiset naamakiehkurat omaava la- sarvipöllön ravinto koostuu miltei yksinomaan myyristä. Lajin pinpöllö on paikkalintu, joka kuitenkin ravintotilanteesta riip- esiintymisalueet ja runsaus ovatkin riippuvaisia myyräkan- puen voi vaeltaa pitkiäkin matkoja. Isosta koostaan huolimatta noissa tapahtuvista vaihteluista. Sarvipöllö hyödyntää pesin- laji käyttää ravintonaan lähinnä myyriä ja muita pikkunisäk- nässään muiden lintulajen, esimerkiksi varislintujen, vanhoja käitä. pesimäalustoja. Sarvipöllön läsnäolo pellonreunassa paljastuu todennäköisimmin poikasten voimakkaista ravinnon kerjuu- Kansallisten atlaskartoitusten ja lintuharrastajilta saatujen tie- naukaisuista. Lintu saalistaa yöaikaan peltojen yllä muutaman tojen mukaan lapinpöllö on aina ollut harvinainen lintulaji Ro- metrin korkeudella edestakaisin lennellen. Pesimäkannan vaniemen seudulla. Atlaskartoituksissa lapinpöllö on havaittu koko on arviolta 2 000–10 000 paria. Suomessa sarvipöllö on pesimäaikaan vain 2–9 ruudulla. Silloin tällöin lajista tehdään pääosin muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa. havaintoja pesimäajan ulkopuolella varsin lähellä Rovaniemen Laji lähtee syysmuutolle syyskuun puolenvälin ja marraskuun keskustaajamaakin. Tällöin on yleensä kyse nälkiintyneistä alun välisenä aikana ja palaa maalis–huhtikuussa. yksilöistä. Erityisen paljon lapinpöllöhavaintoja Rovaniemen alueelta on tehty maalis–huhtikuussa vuosina 1984, 1990 ja Ensimmäinen havainto sarvipöllöstä ja samalla lajin pesin- 2012. Lohinivan alueella todettiin poikkeuksellinen lapinpöllö- nästä on Rovaniemellä tehty vuonna 1957. Seuraava havain- keskittymä keväällä 2012: 5–10 kilometrin matkalla Rovanie- to korvatupsullisesta pöllöstä tehtiin vuonna 1965. Toisin mi–Kittilä valtatien varrella havaittiin 5–10 pöllöä. kuin 1980-luvulla, ei lajia 1990-luvulla havaittu Rovaniemel- lä lainkaan. 2000-luvulla sarvipöllöjen havaintomäärät ovat lisääntyneet. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan laji on Rovaniemen alueella äärimmäisen harvinainen pesimälaji. Atlaskartoituksissa sarvipöllö on havaittu vain 1–3 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lajia ei havaittu lainkaan. Parhaimmat mahdollisuudet sarvipöllöhavaintoon on maaseu- tumaisilla alueilla heinäkuun alkupuolella poikasten kerjuuää- nien perusteella.
94 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 95 Suopöllö Helmipöllö Asio flammeus Aegolius funereus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Suopöllö on Suomessa melko yleinen pöllölaji; säännöllisim- Helmipöllön yhtenäinen levinneisyysalue Suomessa ulottuu min laji pesii Pohjanmaalla ja Kainuussa sekä Perä-Pohjolan etelästä Muonio–Salla-linjalle. Helmipöllö edellyttää pesimä- ja Etelä-Lapin alueella. Pesimäympäristönään suopöllö suo- alueeltaan sopivia pesäkoloja ja myyriä ravinnokseen. Ihmi- sii avoimia, kosteita niittyjä ja rantaluhtia, heinikkoisia soita, nen on kyennyt helpottamaan helmipöllön pesäpaikkapulaa hakkuuaukioita ja peltoalueita. Pitkäsiipisen, höyhenpuvul- pöntötystoiminnallaan. Tästä huolimatta helmipöllöt näyttävät taan mustatäpläisen kellanruskean suopöllön pesimäalueet petolintuseurannan mukaan harvinaistuneen viimeksi kulu- vaihtelevat ravintotilanteen mukaan. Myyräkatovuosina laji neiden vuosikymmenten aikana. Tuoreimmassa uhanalais- puuttuu laajoiltakin alueilta. Suopöllökannan koko on noin luokituksessa helmipöllö katsotaankin silmälläpidettäväksi 3 000–10 000 paria. Linnun soidinääni on hidasta, puuskut- lajiksi. Suomessa arvioidaan tätänykyä pesivän 3 000–8 000 tavaa pu pu pu -tavun toistoa. Suopöllön pesä on matala sy- helmipöllöparia. Vuosien väliset vaihtelut kannan koossa voivat vennys heinien kätköissä kosteikolla tai pellolla. Suopöllö tal- myyräkannoista riippuen olla suuriakin. Pienehkö, isopäinen vehtii Etelä- ja Keski-Euroopassa ja se lähtee syysmuutolleen ja valkohelmitäpläinen helmipöllö on elintavoiltaan huomaa- syys–lokakuussa, palatakseen taas huhti–toukokuussa. Laji maton. Se liikkuu öisin ja hämärässä; koiraan soidinpuputus muuttaa öisin. on vilkkaimmillaan maalis–huhtikuussa. Koirashelmipöllöt ovat paikkalintuja, mutta nuoret yksilöt ja naaraat vaeltelevat Suopöllö on yksi yleisimmistä ja näkyvimmistä keväisistä ja syys–lokakuussa myyräkannoista riippuen useita satojakin ki- kesäisistä pöllölajeista Rovaniemen pelto- ja jokisuistoalueilla. lometrejä. Kansallisissa atlaskartoituksissa suopöllö on havaittu muuta- malla kymmenellä ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa Helmipöllön puputus on Rovaniemen alueella yleistynyt. 1970- laji havaittiin 12 ruudulla. Todennäköisimmin suopöllön pää- ja 1980-luvun kansallisissa atlaskartoituksissa laji havaittiin see näkemään Ounasjokisuistossa touko–kesäkuussa. Suo- noin 15 ruudulla. Uusimmassa kartoituksessa helmipöllö pöllön esiintymisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia tavattiin jo 55 tutkimusruudulla. Osin yleistymistä selittää kansallisten atlaskartoitusten välillä. Pesivän maalinnuston pöntötyksen suosion kasvu ja lisääntynyt petolintuharrastus. linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemen alueella voi pesiä Rovaniemellä helmipöllö näyttää olevan alueen eteläosien ja arviolta jopa yli 700 suopöllöparia. Ensimmäiset suopöllöt ha- jokivarsien laji. Kaupunkiatlaksessa helmipöllöjä tavattiin vaitaan Rovaniemen seudulla yleensä ennen vappua, viimeiset kuudella ruudulla. Keltasilmäinen pöllö pesii ainakin Ounas- havainnot lajista tehdään elokuussa. vaaralla, Vennivaarassa ja Niskanperällä. Helmipöllön soidin- puputusta alkaa Rovaniemellä kuulla maaliskuun puolivälissä. Syysvaelluksen aikana esimerkiksi Vennivaarassa on yhden yön aikana saatu rengastettua liki parikymmentä helmipöllöä.
96 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 97 Tervapääsky Käenpiika Apus apus Jynx torquilla
KUVALIITERI.FI
Käenpiika suosii esiintymisessään runsaasti hyönteisravintoa tarjoavia elinympäristöjä; Etelä- ja Keski-Suomessa valoisia lehti- ja sekametsiä, pohjoisempana pellonreunamia, puisto- ja, puutarhoja ja pihapiirejä. Keväisenä aamuna käenpiika- naaraan ja -koiraan duettona soiva piipitys pajastaa lintujen läsnäolon elinpiirillään, muutoin laji viihtyy hiljaisena ja huo- maamattomana lehvästön suojissa. Käenpiika on ulkomuodol- taan pitkänomainen, pieni ja kirjava tikkalintu. Ympärilleen tähyilleessään lintu vääntelee kaulaansa käärmemäisesti. Kä- enpiika ei kiipeile puunrunkoa pitkin eikä hakkaa pesäkoloa puuhun. Lintu käyttää pesänään vanhaa tikankoloa, pönttöä tai puunonkaloa. Käenpiika talvehtii Afrikan keskiosissa ja lähtee syysmuutolleen heinäkuusta syyskuulle ulottuvalla jak- solla. Laji palaa Suomeen huhti–kesäkuussa. Kannan koko on 10 000–20 000 paria ja käenpiika kuuluu silmälläpidettävien JUHANI JALKANEN litulajien joukkoon.
Tervapääsky on yleinen pesimälaji koko Suomessa Ylä-Lappia Käenpiika näyttää kansallisten atlaskartoitusten perusteella lukuunottamatta. Osa tervapääskyistä on erämaassa eläviä ja yleistyneen Rovaniemen alueella. 1970- ja 1980-luvun atlas- osa viihtyy kaupunkiympäristössä. Tervapääsky pesii usein ko- kartoituksissa käenpiikoja havaittiin noin 10 ruudulla ja uu- lonioissa ja etenkin kaupungeissa tiheydet voivat olla suuria. simmassa kartoituksessa jo 30 ruudulla. Suuntaus poikkeaa Suomessa pesii noin 30 000–50 000 paria. Linnun voi saada valtakunnallisesta trendistä, sillä Suomessa lajin on todettu pesimään lajille suunniteltuun pönttöön. Laji talvehtii Afrikan vähentyneen. Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella eteläosissa ja palaa Suomeen toukokuussa. Syysmuutto ajoit- laji havaittiin vain neljällä ruudulla Vennivaaran ja Pöyliöjär- tuu elo–syyskuulle. vi–Ounasvaara-alueella. Kaupungin keskustan puistoissa tai omakotitaloalueilla laji ei toistaiseksi pesi lainkaan. Käenpiika Tervapääsky on yleistynyt Rovaniemen seudulla. 1970- ja saapuu Rovaniemelle toukokuun puolivälissä, jolloin linnun 1980-lukujen atlaskartoituksissa laji tavattiin 33–49 ruudulla; piipitystä voi käydä kuuntelemassa esimerkiksi Vennivaaran uusimmassa jo 68 ruudulla. Laji on uusi tulokas Rovaniemel- alueella. Syysmuuttoaikaisia havaintoja lajista ei ole tiedossa lä, sillä se pesi keskustassa ensi kerran vasta vuonna 1999. Rovaniemen seudulta. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin 28 ruudulla. Varmoja pesimähavaintoja tehtiin Pekankadulla, Inapolulla, Korkalonkadulla ja Valtakadun alkupäässä. Myös Ounasvaa- ran metsissä pesii tervapääskyjä. Suurimmat kerääntymät Rovaniemellä on havaittu touko–kesäkuun vaihteessa; Saitta- järvellä, Kivijärvellä ja Kemijoen lahdilla voi lennellä yli 100 yksilöä ravinnonhaussa.
98 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 99 Harmaapäätikka Palokärki Picus canus Dryocopus martius
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Piilotteleva ja hiljainen harmaapäätikka pesii Ahvenanmaan ja Havu- ja sekametsien touhukas kopistelija, palokärki, pesii lounaissaariston vanhoissa lehtimetsissä, Etelä-Suomen valoi- koko Suomessa Etelä-Lappia myöten. Palokärki suosii vanho- sissa lehti- ja sekametsissä, kylämaisemissa ja peltoalueiden ja, jykeväpuisia ja valoisia metsiä, joissa on tarjolla riittävän reunamilla. Talvisin Suomessa tavataan satoja vaeltelevia yk- isoja pesäpuita. Etenkin talvella lintu uskaltautuu myös taa- silöitä asutuksen tuntumassa aina Muoniota ja Inaria myöten. jamien lähistölle. Palokärjen soidinrummutus koostuu kau- Harmaapäätikka ääntelee vilkkaasti alkukeväällä, soidinhuuto askantavista sarjoista, joita se koputtaa nokallaan kuivaan on haikeasti laskeva kyy kyy kuu. Laji saattaa vihellellä myös puunrunkoon. Palokärjen lento on vaappuvaa ja lintu huute- syksyllä. Lintu on varsin värikäs näky: höyhenpuku on päältä lee kaikuvasti lentäessään. Myös palokärjen poikaset ovat ää- sammalenvihreä, alta kellanvihreä, pää on harmaa ja koiraslin- nekkäitä sekä pesäkolossa että pesästä lähdettyään. Lintu syö nun otsa punainen. Ravinnokseen lintu koputtelee lahopuusta muurahaisia ja muita puussa eläviä hyönteisiä ja toukkia. Palo- tai kaarnan alta hyönteisiä, kaivelee muurahaispesiä ja vierai- kärkikannan koko on arviolta 30 000–50 000 paria. Palokärki lee talvisin ruokintapaikoilla. Kannan koko on noin 2 000 pa- on paikkalintu, mutta nuoret yksilöt vaeltelevat syksyisin. ria. Laji kuuluu paikkalintuihin, mutta nuoret yksilöt vaeltavat syys–marraskuussa jopa useita satoja kilometrejä. Suurikokoinen, mustanpuhava palokärki on yleistynyt viime vuosikymmeninä niin Rovaniemellä kuin muuallakin Suomes- Harmaapäätikka on tavattu Rovaniemellä ensimmäisen ker- sa. 1970-luvun kansallisessa atlaskartoituksessa laji tavattiin ran vuonna 1949. Laji pysyi Rovaniemen alueella äärimmäi- vain 10 ruudulla, 1980-luvulla 25 ruudulla ja uusimmassa sen harvinaisena 1950-luvulta 1970-luvulle. Se alkoi yleistyä peräti 66 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitus- vasta 1980-luvun lopulla. 1990-luvulla lajista tehtiin vajaat 30 alueella palokärki havaittiin 25 ruudulla. Laji todennäköisesti havaintoa ja 2000-luvulla Rovaniemellä on tehty jo 126 har- pesi Ounasvaaran ja Pöyliöjärven alueen varttuneissa metsissä. maapäätikkahavaintoa. Yleistyminen näkyy myös kansallis- Lajin esiintymiskuvassa ei toistaiseksi ole havaittu kaupunki- ten atlaskartoitusten havaintomäärissä; 1970- ja 1980-luvun laistumiseen viittaavia muutoksia. Palokärjen rummutusta voi atlaksissa harmaapäätikkoja ei havaittu lainkaan, mutta uu- Rovaniemen seudulla kuulla jo maalis–huhtikuun vaihteessa. simmassa laji tavattiin peräti 10 ruudulla. Rovaniemen kau- Helpoimmin linnun voi havaita Ounasvaaran latuverkoston alu- punkiatlaksen kartoitusalueella harmaapäätikka pesi todennä- eelta huhtikuussa. Muista tikoista poiketen palokärkeä ei juuri köisesti Vaaralan ja Salmijärven alueella. Harmaapäätikka on nähdä talvisilla lintulaudoilla. Lintu ei näytä viihtyvän myös- Rovaniemellä edelleen vähälukuinen pesimälaji ja helpoimmin kään kaupungin puistoissa. Vaeltavia yksilöitä voi silloin tällöin sen tapaa talvella lintujen ruokintapaikoilla. tavata Rovaniemen keskustaajaman omakotitaloalueilla.
100 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 101 Käpytikka Pikkutikka Dendrocopos major Dendrocopos minor
JUHANI JALKANEN
Käpytikka on yleisin tikkamme. Laji on helppo tunnistaa mus- tavalkoisen värityksen ja punaisen alaperän perusteella. Koi- raalla on lisäksi punainen laikku takaraivossaan. Käpytikan voi ulkonäkönsä puolesta sekoittaa vain noin varpusen kokoiseen pikkutikkaan ja äärimmäisen harvinaiseen valkoselkätikkaan. Koko maan pesimäkannaksi arvioidaan 300 000–700 000 pa- ria. Uusimman kansallisen atlaskartoituksen mukaan käpy- tikka näyttää vahvistaneen kantaansa Lapissa ja se puuttuu oikeastaan vain Utsjoen ja Enontekiön lehtipuuvyöhykkeiltä. ESA HUHTA Pesänsä käpytikka tekee haapaan tai koivuun, joiden tulisi mielellään olla ainakin jonkin verran lahovikaisia. Pesäkolon paikallistaminen poikasvaiheen aikana on helppoa seuraa- Pikkutikka on pienin tikkamme. Se on taantunut maassamme malla poikasten taukoamatonta kerjuuääntä. Käpytikka on viimeisen 50 vuoden aikana, kuten moni muukin lahopuuta pe- paikkalintu, joka vaeltaa jonkin verran huonon käpytilanteen simäympäristönään suosiva metsälintulaji. Vuosina 1960–1980 vallitessa. lajin pesimäkanta on vähentynyt noin 80 prosentilla. Pikkuti- kan pesimäkannan kooksi arvioidaan 4 000–7 000 paria. Laji Rovaniemeltä on pesimähavaintoja käpytikasta käytännössä viihtyy lahopuita sisältävissä lehtimetsissä, rantalepikoissa ja kaikkialta muualta paitsi aivan ydinkeskustan alueelta ja muu- -lehdoissa, hakamailla ja tunturikoivikoissa. Uusimman kan- alta tiheimmin rakennetuilta asuinalueilta. Keväällä käpytikan sallisen atlaskartoituksen mukaan lajin taantuma saattaa olla voi kuulla rummuttavan keloja, sähköpylväiden peltisuojuksia pysähtymässä. Pikkutikan levinneisyys painottuu Etelä- ja Kes- ja jopa katulamppujen kupuja. Talvisin tikalla on pajapuita tai ki-Suomeen, Oulun pohjoispuolella laji on harvalukuinen ja sen pajapylväitä, joiden rakoihin lintu kiilaa kävyn ja aukoo sen esiintyminen paikoittaista. Pikkutikka kovertaa pesäkolonsa saadakseen siemenet esiin. Vähitellen pajan alle kertyy helposti lahoon ja pehmeään lehtipuuhun. Keväällä koiras kuuluttaa re- havaittava kasa aukaistuja käpyjä. Rovaniemelläkin käpytikka viiriään kimeällä kiikityksellä vielä lehdettömän puun latvasta. on oppinut hyödyntämään ruokintapaikkojen talipötköjä. Pesi- Monet pienet kololinnut, esimerkiksi kirjosieppo, käyttävät pik- vän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemen kutikalta vapautuvia vanhoja pesäkoloja pesimäpaikkoinaan. alueella pesii arviolta 14 000 käpytikkaparia. Rovaniemellä pikkutikka on harvinainen pesimälintu. Uusim- Juhani Jalkanen massa kansallisessa atlaskartoituksessa Rovaniemen alueelta todettiin kolme varmaa, viisi todennäköistä ja kahdeksan mah- dollista pesimäruutua. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa pik- kutikka tavattiin kahdella varmalla ja kahdella todennäköisellä pesimäruudulla. Korkeimmat pesimävarmuudet saatiin Kirk- kolammen ympäristöstä, Ounasjokisuistosta ja Vitikanpäästä.
Esa Huhta
102 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 103 Pohjantikka Kiuru Picoides tridactylus Alauda arvensis
KUVALIITERI.FI
Kiuru on levinneisyydeltään eteläinen lintulaji Suomessa. Runsaslukuisimmillaan laji on Etelä- ja Keski-Suomen suu- rilla peltoaukeilla; muilla, pienialaisemmilla avomailla kiuru on vähälukuisempi. Pohjoisimmassa Suomessa laji on hyvin harvalukuinen pesimälaji. Maamme kiurukanta kasvoi aina 1970-luvulle saakka, alkoi tämän jälkeen taantua ja kannan ESA HUHTA pieneneminen jatkui 1990-luvulle saakka. Kiurujen vähene- minen näkyy kansallisia lintuatlasaineistoja tarkasteltaessa. Pohjantikka on boreaalisen havumetsävyöhykkeen laji. Se on 2000-luvulla lajin esiintymiskarttaan on ilmaantunut aukkoja keskikokoinen, selästään valkea, isopäinen tikkalaji. Koiraan muun muassa Etelä-Lapin alueelle. Kiurun laululento on mie- päälaki on keltainen. Tikkojen tapaan pohjantikka on pesi- lenkiintoista seurattavaa: koiras nousee laulaen kohtisuoraan märeviirinsä suhteen riippuvainen lahopuusta. Pohjantikka taivaalle, kohoaa laajoin kaartein ylemmäs ja näkyy lopul- viihtyykin lahoavaa kuusta kasvavassa joki- tai purolaaksos- ta pienenä laulavana pisteenä. Lintu pudottautuu vaiheittain sa. Pesänsä lintu kovertaa useimmiten kuuseen tai haapaan, alaspäin ja syöksyy loppumatkan siivet supussa. Kiurukannan pohjoisessa monesti myös mäntyyn. Pohjantikan pesimäkan- koko on arviolta 350 000–400 000 paria. Kiuru on yksi var- nan on oletettu hieman taantuneen eteläisessä Suomessa met- haisimmista muuttolintulajeistamme; se saapuu Suomeen jo sätalouden myötä tapahtuneen metsien nuorentumisen takia. helmi–maaliskuussa. Laji palaa Keski- ja Etelä-Euroopan tal- Laji on pesimäaikaan vaikeasti havaittavissa, jollei satu kuu- vehtimisalueilleen syys–marraskuussa. lemaan pesässä metelöivien poikasten mekkalaa. Myös ravin- non etsinnässä kuoritut kuusenrungot ovat merkki pohjanti- Rovaniemellä kiurun liverrystä kuulee lähinnä Kemi- ja Ou- kan läsnäolosta. Suomessa arvioidaan pesivän 20 000–30 000 nasjokivarsien pelloilla. Yksi parhaista kiuruseuduista ovat pohjantikkaparia. Laji on paikkalintu, mutta joinakin syksyinä Jaatilan Matinmikon peltoalueet. Rovaniemen pohjoisosista ja syys–marraskuussa etenkin nuoret yksilöt vaeltelevat lähinnä metsävaltaisilta alueilta laji puuttuu. Kansallisissa atlaskaroi- etelän suuntaan. tuksissa kiuruja on havaittu noin 20 ruudulla eikä esiintymis- ruutujen määrässä ole tapahtunut muutoksia. Kaupunkiatlak- Kansallisten atlaskartoitusten mukaan pohjantikka näyttää sen kartoitusalueella kiuru havaittiin 13 ruudulla. Erikoinen yleistyneen Rovaniemellä. 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoi- kiurutihentymä asustaa lentokentän alueella. Useita kiuruja tuksissa laji tavattiin noin 10 ruudulla, kun uusimmassa kar- pesii myös Niskanperällä. Kiuru saapuu Rovaniemelle yleen- toituksessa pohjantikka havaittiin peräti 34 ruudulla. Rova- sä huhtikuun toisella viikolla ja viimeiset yksilöt havaitaan lo- niemen kaupunkiatlaksen pohjantikkahavainnot keskittyivät kakuun alussa. Suuria muuttoparvia alueella ei juuri esiinny, Ounasvaaran vanhoihin kuusisekametsiin. Pesivän maalinnus- parvet ovat alle 20 yksilön kokoisia. ton linjalaskenta-aineiston mukaan pohjantikka on selvästi kä- pytikkaa vähälukuisempi laji Rovaniemellä. Talvella pohjantik- koja voi havaita VR:n puutavaralanssilla ratapihan alueella.
Esa Huhta
104 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 105 Törmäpääsky Haarapääsky Riparia riparia Hirundo rustica
KUVALIITERI.FI
Haarapääsky on maanviljelysseutujen pihapiirilintu. Laji viih- JUHANI JALKANEN tyy viljelysseutujen lisäksi asutustaajamien laitamilla sekä saa- ristossa. Haarapääskyn yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Törmäpääsky on pienin pääskymme. Se pesii koko maassa, Suomessa etelästä aina Muonio–Sodankylä-linjalle saakka. mutta Lapissa levinneisyysalue on hajanainen. Pesimäkannan Linnun pesä on korsilla vahvistettu, savesta muurattu malja koko on 30 000–60 000 paria, joista Lapissa pesii noin 1 200 räystään alla tai ulkorakennuksessa. Koska laji pesii raken- paria. Törmäpääsky pesii yhdyskunnissa, joista suurimmat nuksissa, rajoittuu sen esiintyminen miltei yksinomaan ih- ovat kooltaan usean sadan parin ja pienimmät vain muuta- misasutuksen liepeille. Haarapääsky voi pesiä yksittäin tai man parin kokoisia. Yhdyskunnat sijaitsevat vesistöjen ranta- yhdyskunnissa. Kannan koko Suomessa on arviolta 100 000– törmissä, hiekkakuoppien rinteissä ja jopa tiiviissä multa- ja 150 000 paria. Kuten monien muidenkin maaseutuympäristön sahanpurukasoissa. Laji on ainoa Suomessa pesivä varpus- lajien, on myös haarapääskyn kannan koko taantunut viime lintu, joka kaivaa oman pesäkolonsa. Linnun pesäkäytävä on vuosikymmeninä. Haarapääsky talvehtii Afrikan eteläosissa ja 50–100 cm pitkä ja se päättyy laajempaan pesäonkaloon. Jos lajin syysmuutto ajoittuu elo–lokakuulle. Lintu palaa Suomeen mahdollista, pesät kaivetaan rinteen yläosaan petojen välttä- huhti–kesäkuussa. miseksi. Pesimäaika ajoittuu kesä–heinäkuulle ja pesintä on koko yhdyskunnassa samanaikaista. Törmäpääsky muuttaa Pitkät pyrstöjouhet omaava lentäjätaituri on Rovaniemellä ylei- heinä–syyskuussa talvehtimisalueilleen Afrikan keskiosiin ja nen pesimälaji asutuksen piirissä. Tosin aivan kaupungin ydin- palaa huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun ulottuvalla ajanjak- keskustassa haarapääsky ei pesi. Kansallisissa atlaskartoituk- solla. Törmäpääskykannat ovat Suomessa taantuneet ja laji on sissa haarapääskyjä on tavattu 51–74 ruudulla. Laji puuttuu luokiteltu vaarantuneeksi. lähinnä alueilta, joissa maataloustoimintaa ei harjoiteta. Ro- vaniemen kaupunkiatlaksessa haarapääsky havaittiin peräti Rovaniemellä törmäpääskyn pesintä keskittyy Kemi- ja Ou- 66 ruudulla. Ensimmäiset haarapääskyt ilmestyvät Rovanie- nasjokien rantatörmiin. Hajapesintöjä on muuallakin. Suurin men seudulle yleensä toukokuun toisella viikolla, mutta ensi- yhdyskunta sijaitsee Ounaskosken rantatörmässä Jätkänkynt- havaintoja on tehty huhtikuun puolivälissäkin. Kivitaipaleen tilän ja terveyskeskuksen välisellä alueella keskustan puolel- Kivijärveltä on kirjattu havainto tuhannen haarapääskyn par- la. Yhdyskunta on yksi Suomen suurimmista; alueella pesii vesta, joka pyydysti hyönteisravintoa alueella kesäkuun alussa. arviolta yli 100 paria. Aiemmin törmäpääskykoloniat ovat ol- Suurimmat syyskesän haarapääskykerääntymät havaitaan elo- leet Rovaniemellä vieläkin suurempia: vuonna 1946 laskettiin kuun puolivälin tienoilla. Rovaniemen seudulta haarapääsky 1 042 koloa 350 metrin matkalla Ounasjoen törmillä. Vuosina katoaa syyskuun puoliväliin mennessä. 1966–1969 kirkonkankaan rautatien törmillä laskettin vuosit- tain 450–500 törmäpääskyn koloa, lisäksi ratapihan soranot- topaikalla oli tuolloin liki 1 000 koloa. Veden yllä hyönteisiä saalistavien törmäpääskyparvien koko voi olla jopa 2 000 yksi- löä. Parvia voi nähdä Kirkkolammella, Harjulammella, Salmi- järvellä ja Niskanperällä.
Juhani Jalkanen
106 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 107 Räystäspääsky Metsäkirvinen Delichon urbicum Anthus trivialis
KUVALIITERI.FI
Räystäspääsky pesii koko Suomessa aina ulkosaaristosta Tunturi-Lapin erämaatalojen äärelle saakka. Laji rakentaa pesänsä rakennuksiin, yleensä räystään alle, mutta Lapista tunnetaan myös pahdoilla ja kallioilla pesiviä yhdyskuntia. Esimerkiksi Posion Korouomassa on kalliolla pesivä räystäs- pääsky-yhdyskunta. Korkeimman pesimäpaikan yhdyskunnal- leen lienee valinnut Inarin Kaunispään huipun rakennuksissa pesivä populaatio. Räystäspääskyn levinneisyydessä ei viime KUVALIITERI.FI vuosikymmeninä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lin- tulaskennoissa on kuitenkin havaittu räystäspääskykantojen Metsäkirvinen on yksi maamme runsalukuisimpia lintulajeja. pienentyneen Suomessa 1980-luvulta lähtien sekä maaseudul- Sen esiintymisalue kattaa koko Suomen Utsjoen ja Enontekiön la että kaupungeissa. Syyksi voidaan ounastella hyönteisravin- pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Metsäkirvisen mieluisinta non vähenemistä tai sopivien pesäpaikkojen puutetta. Nykyisin elinympäristöä edustavat valoisat mäntymetsät, aukkoiset havu- Suomessa arvioidaan pesivän 70 000–110 000 räystäspääsky- ja sekametsät, hakkuiden reunametsät ja Lapissa myös tuntu- paria. rikoivikot. Vaikka metsäkirviselle sopivien elinympäristöjen määrä on kasvanut, ovat metsäkirviskannat vähentyneet jopa Räystäspääsky on metallinkiiltoisen musta, lovipyrstöinen ja puoleen 1980-luvulta nykyhetkeen tultaessa. Erityisesti Lapin yläperän väritykseltään valkoinen pääskylaji. Rovaniemellä metsäkirviskanta näyttää taantuneen. Metsäkirvisen vähenemi- lintua tavataan kaikkialla asutuksen parissa. Kansallisissa at- nen johtunee muuttomatkan varrelle tai talvehtimisalueelle pai- laskartoituksissa räystäspääsky on havaittu 50–70 ruudulla. kannettavista ongelmista. Suomessa pesivän metsäkirviskannan Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji löytyi 21 ruudulta. Kallio- kooksi arvioidaan kaksi miljoonaa paria. Metsäkirvinen saapuu pesintöjä alueelta ei ole tiedossa. Nykyisin kaupungin ydinkes- Suomeen huhtikuun puolivälissä ja lajin syysmuutto ajoittuu kustassa pesii alle kymmenen räystäspääskyparia. Vielä vuosi- elo–lokakuulle. Metsäkirvinen talvehtii Afrikan keskiosissa. na 1966–1969 pesiviä pareja oli ydinkeskustassa 18–33. Yksi suurimmista kolonioista pesi Pohjanhovin lähistöllä sijain- Solakka, väritykseltään vaatimattoman mustan, ruskean ja neessa panimorakennuksessa. Ensimmäiset räystäspääskyt kellertävän sävyinen metsäkirvinen on yleinen pesimälaji kaik- saapuvat Rovaniemelle yleensä toukokuun toisella viikolla ja kialla Rovaniemellä lukuunottamatta ydinkeskustaa. Metsäkir- viimeiset yksilöt havaitaan elo–syyskuussa. Rovaniemen suu- vinen on pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan rin kerääntymä, noin 300 yksilöä, kirjattiin ylös Pisajärvellä Rovaniemen seudun kuudenneksi runsain lintulaji 53 000 pe- toukokuussa vuonna 2007. sivällä parillaan. Kuten muuallakin Suomessa, ovat myös Ro- vaniemen metsien metsäkirvismäärät vähentyneet. Koko lajis- toa tarkasteltaessa, metsäkirvisen voidaan todeta olevan eniten taantunut lintulaji Rovaniemen alueella. Vuosien 1986–1989 ja 2006–2011 välisellä jaksolla metsäkirviskanta pieneni Ro- vaniemellä 36 prosentilla. Kevätmuuton aikaan ensimmäiset metsäkirviset saapuvat Rovaniemen seudulle vapun tienoilla ja viimeiset yksilöt havaitaan yleensä syyskuun lopulla.
108 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 109 Niittykirvinen Keltavästäräkki Anthus pratensis Motacilla flava
KUVALIITERI.FI
KUVALIITERI.FI
Keltavästäräkki on Suomessa levinneisyydeltään pohjoinen Niittykirvisen levinneisyysalue kattaa koko Suomen. Runsas- lintulaji. Se on runsaimmillaan Pohjois- ja Keski-Suomen lukuisimmillaan laji on Pohjois-Suomessa, missä se viihtyy harvapuisilla rämeillä ja nevojen reunamilla, niityillä, kos- kuivahkoilla avosoilla, niityillä, pelloilla, hakkuuaukeilla ja teilla laitumilla ja pelloilla. Lapin keltavästäräkkikoiraat ovat tunturinummilla. Solakka ja pitkäpyrstöinen niittykirvinen tummapäistä pohjankeltavästäräkki eli M.f.thunbergi-alalajia. on jonkin verran kärsinyt soiden ojituksista ja turveteollisuu- Lapissa keltavästäräkki on erityisesti avosoiden lintulaji. Ete- desta; vielä 1980-luvulla niittykirviskannan kooksi arvioitiin lä-Suomessa tavataan lajin nimirotua, M.f.flava. Keltavästä- liki miljoona paria, nyt kannan koko on 400 000–700 000 pa- räkkikannan koko on arviolta 600 000 paria. Pesimäkannan ria. Vuosien väliset vaihtelut lajin kannan koossa ovat varsin koossa havaitaan suuria vuosikymmenten välisiä vaihteluja. suuria. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa niittykirvinen Soiden ojitus, tehostunut maatalous ja muutokset lajin talveh- katsotaan silmälläpidettäväksi lajiksi. Laululennossa laji on timisalueella ovat viime vuosina vaikuttaneet kannan kokoon helposti havaittavissa, muutoin lintu on varsin huomaamaton negatiivisesti. Kannan voimakkaan taantumisen vuoksi kelta- aluskasvillisuuden suojissa. Niittykirvinen talvehtii Länsi- ja västäräkki luokitellaan nykyään vaarantuneeksi lajiksi. Laji Etelä-Euroopassa ja lähtee syysmuutolleen syys–lokakuussa. talvehtii Afrikan keskiosissa ja syysmuutto on vilkkaimmillaan Keväällä ensimmäiset niittykirviset ennättävät Suomeen jo elo–syyskuussa. Keväällä keltavästäräkki palaa Suomeen huh- maaliskuussa. ti–toukokuussa.
Iist-ist-ääntä lentäessään päästelevä niittykirvinen on kansal- Hoikkarakenteinen ja pitkäpyrstöinen, nimensä mukaises- listen atlaskartoitusten perusteella yleinen pesimälaji Rovanie- ti keltavoittoinen keltavästäräkki on yleinen pesimälaji koko men alueella. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa niittykirvisen Rovaniemen alueella. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan esiintymisessä havaittiin kuitenkin paljon aukkoja; laji näyttää Rovaniemen seudulla ei ole tapahtunut muutoksia lajin esiin- karttavan ydinkeskustaa ja sitä välittömästi ympäröiviä asu- tymisessä. Kaupunkiatlaksen kartoitusalueella keltavästäräkin tusalueita sekä Ounasvaaran metsiä. Harjulammella ja Ou- esiintymiskuva on aukkoinen, laji näyttää puuttuvan ydinkes- nasjokisuistossa laji kuitenkin pesii. Pesivän maalinnuston kustasta, Ounasvaaralta, Korkalovaarasta ja Saarenkylästä. linjalaskenta-aineiston mukaan niittykirvisen parimäärä Rova- Keltavästäräkki ei ole kaupunkilaistunut västäräkin tapaan. niemellä on arviolta 15 000. Kevään ensimmäiset yksilöt havai- Harjulammella laji kuitenkin pesii. Pesivän maalinnuston lin- taan Rovaniemen seudulla huhtikuun puolivälissä ja viimeiset jalaskenta-aineiston mukaan keltavästäräkki on Rovaniemen niittykirviset viipyilevät alueella vielä lokakuun alussa. Vuoden seitsemänneksi runsain lintulaji 46 000 parillaan. Ensimmäi- 2008 syyskuussa havaittiin Ounasvaaran Tottorakalla varsin set keltavästäräkit havaitaan Rovaniemen seudulla toukokuun kiivasta syysmuuttoa, tuolloin parin tunnin kuluessa laskettiin toisella viikolla ja viimeiset yksilöt nähdään yleensä syyskuun 111 etelään matkaavaa niittykirvistä. puolivälissä. Toukokuun lopulla voi Kemijoen ja Kuolajoen liet- teillä nähdä jopa yli 100 yksilön kerääntymiä.
110 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 111 Virtavästäräkki Västäräkki Motacilla cinerea Motacilla alba
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Virtavästäräkki on Suomessa vähälukuinen pesimälintu, joka Västäräkki on yleinen pesimälaji koko Suomessa. Se pesii asustaa kirkasvetisten koskipaikkojen läheisyydessä olevia runsalukuisena kivikkoisilla ja kallioisilla rannoilla, pellon- kalliojyrkänteitä. Sopivia pesimäalueita on Suomessa melko reunoilla, puistoissa, pihapiireissä, teollisuusalueilla sekä vähän, joten maassamme arvioidaan pesivän vain muutama tienvarsilla. Pesäpaikaksi käy kivenkolo, rakennuksen onka- kymmenen paria. Näistä merkittävä osa pesii Lapissa. Tun- lo, puupino, juurakko tai muu suoja pesäkupille. Touhukkaan netuimmat pesimäalueet sijaitsevat Kuusamossa ja Ylläksellä. oloinen västäräkki ei ole vaatelias elinympäristönsä suhteen, Uusimmassa uhanalaisluokituksessa virtavästäräkki katso- kunhan vain sopiva onkalo löytyy. Ruokailualueenaan laji suo- taan vaarantuneeksi lintulajiksi. Pitkäpyrstöinen virtavästärk- sii niukkakasvisia alueita. Västäräkki piipertää kiireisen oloi- ki juoksentelee ja hypähtelee rantakivikoissa vesihyönteisiä sena ravinnon haussa, nyökyttelee päätään ja keinuttaa pysäh- poimien. Usein se tähystää kivellä, tolpalla tai muulla näkyvällä dellessään riukupyrstöään. Laji vaikuttaa melko luottavaiselta paikalla. Laji talvehtii Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ensimmäi- ihmisen suhteen, sillä se päästää kulkijan muutaman askeleen set yksilöt tulevat Suomeen huhtikuussa ja viimeiset havaitaan päähän. Suomen pesivän västäräkkikannan koko on arviolta marraskuussa. Atlaskartoitusten mukaan laji on yleistymässä 400 000–600 000 paria. Västäräkki on varhainen muuttolin- Suomessa. tu, vaikka lajin pääravintoa ovatkin hyönteiset. Ensimmäiset yksilöt havaitaan Suomessa maaliskuun lopulla ja lintu muut- Keltavästäräkkiä muistuttava virtavästäräkki on erikoinen pe- taa talvehtimisalueilleen Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan elo– simälaji Rovaniemen alueella ja se herättää mielenkiintoa Suo- lokakuussa. men lintuharrastajien parissa. Ensimmäisen kerran laji pesi Rovaniemen Auttikönkäällä kalliojyrkänteellä vuonna 1982. Pitkäpyrstöinen ja sirolinjainen västäräkki on yleinen pesimä- Tämän jälkeen Auttikönkään koskien kuohunnan seasta on laji kaikkialla Rovaniemen alueella, myös ydinkeskustassa. miltei vuosittain kuulunut virtavästäräkin metallista lauluään- Vaikka laji on näkyvä miltei kaikkialla Rovaniemellä, on se tä. Paikka lienee yksi varmimmista lajin havaintopaikoista. pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan vasta sijalla 35 parimääriä tarkasteltaessa. Rovaniemen seudulla arvioidaan olevan noin 4 700 västäräkkiparia. Heti sotien jäl- keen västäräkki oli Rovaniemellä nykyistä runsaslukuisempi, ilmeisesti runsaan pesäpaikkatarjonnan myötä. Kevään ensim- mäiset västäräkit havaitaan Rovaniemellä huhtikuun puolivä- lin tienoilla ja myöhäisimmät syksyn lähtijät viipyvät alueella vielä syyskuussa.
112 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 113 Tilhi Koskikara Bombycilla garrulus Cinclus cinclus
KUVALIITERI.FI
Tilhi on pohjoisten havumetsien lintulaji, jonka pesimäalueen eteläraja kulkee Oulu–Joensuu-linjalla. Pesimäaikaan tilhi on KUVALIITERI.FI huomaamaton laji ja sen pesimäkannan kokoa onkin vaikea arvioida tarkasti. Tilhi rakentaa pikkuoksista pesänsä nuo- Palleromaisen koskikaran esiintyminen on laikuttaista niin reen kuuseen tai männyn oksalle. Laji suosii esiintymisessään Suomessa kuin muuallakin. Lintu on mieltynyt voimakkaasti soiden pirstomia mäntykankaita, korpikuusikoita, rantamet- virtaaviin vesiin sekä talvella että kesän pesimäaikaan. Suo- siä ja ajoittain myös tunturikoivikoita. Kesäajan ravintoa til- messa koskikara on yleisimmillään Kuusamon, Itä-Lapin ja hellä ovat hyönteiset ja muut pikkueläimet, muulloin marjat. Ylä-Lapin alueella. Se pesii kalliojyrkänteillä ja koloissa, sillan Syystalvella töyhtöpäinen, kilisevä lintu on erityisen mieltynyt tai rakennuksen onkaloissa tai karapöntössä kosken partaalla. pihlajanmarjoihin, joita se syö puistoissa, pihapiireissä ja met- Koskikara syö hyönteistoukkia, äyriäisiä ja kalanpoikasia. Se sien reunamilla. Tilhi ei humallu käyneistä marjoista, koska on varpuslinnuistamme ainoa, joka sukeltaa veteen ja viettää sen maksa hajoittaa alkoholia erittäin nopeasti. Mikäli marjoja talvensakin virtapaikoilla. Suomessa pesii arviolta 300 kos- on tarjolla runsaasti, viihtyvät tilhet Suomessa yli koko talven. kikaraparia. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa koskika- Huonosatoisina pihlajanmarjavuosina tilhet voivat vaeltaa aina ra katsotaan vaarantuneeksi lintulajiksi. Talveaan Suomessa Keski-Eurooppaan saakka. Muutolle laji lähtee syyskuusta hel- viettää liki 10 000 koskikaraa, jotka ovat Ruotsin ja Norjan mikuun puoliväliin ulottuvalla jaksolla. Takaisin Suomeen tilhi Lapissa pesivää kantaa. Suomen omat koskikarat talvehtivat palaa huomaamattomasti maalis–toukokuussa. Suomessa pe- pääosin Venäjän Karjalassa. sii arviolta 20 000–90 000 paria. Noenmusta, valkoisen rintalaikun omaava koskikara pesii Ro- Tukeva, kirjavasiipinen ja päästään kauniisti kuvioitu tilhi on vaniemellä vain Auttikönkäällä. Pesimäpuuhia pääsee helposti yleinen ja melko runsaslukuinen pesimälintu Rovaniemellä. tarkkailemaan könkään uittorännin sillalta. Talvisin koskika- Alueella pesii arviolta noin 9 400 paria. Vaikka tilhen helinä rojen sukelteluun ja muuhun puuhailuun voi tutustua useilla on ydinkeskustan alueella yleistä loka–joulukuussa, ei laji alueilla. Yksi parhaimmista karojen seurantapaikoista talvella Rovaniemen kaupunkiatlaksen mukaan pesi kaupungin asu- on Vikajärven Korpikoski, joka on vaivattomasti saavutettavis- tusalueilla. Silloin tällöin marras–joulukuussa Rovaniemellä sa Kemijärventieltä. havaitaan valtavia, useiden tuhansien yksilöiden muodosta- mia tilhiparvia. Pihlajanmarjojen loputtua Rovaniemen tilhet kerääntyvät nelostien montun rinteiden orapihlaja-aitojen ää- relle.
114 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 115 Peukaloinen Rautiainen Troglodytes troglodytes Prunella modularis
KUVALIITERI.FI
KUVALIITERI.FI Peukaloinen on Suomessa eteläinen laji, jonka yhtenäisen le- vinneisyyden pohjoisraja kulkee Oulu–Kuhmo-akselilla. Mielui- Rautiaisen levinneisyys kattaa koko Suomen, mutta maamme sinta elinympäristöä peukaloiselle ovat rehevät vanhat metsät pohjoisosissa lintu on jo harvinaisempi pesimälaji. Rautiaisen ja puronnotkot. Myös hakkuuaukioden ja myrskytuhoalueiden voi tavata monenlaisissa elinympäristöissä; taimikoissa, kuu- reunamat käyvät lajin elinpiireiksi. Keski- ja Etelä-Euroopassa simetsissä, kosteikkojen reunapensaikoissa ja metsien reuna- peukaloinen pesii kaupungeissakin, mutta Suomessa laji ei vyöhykkeillä. Mäntymetsiä laji näyttää karttelevan. Suomen vielä kuulu urbaanien alueiden pesimälinnustoon. Pikkuruisen rautiaismäärissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vii- peukaloisen pesimäkanta on kasvanut aina 1940-luvulta läh- me vuosikymmenten aikana. Pesimäkannan koko on arviolta tien ja nykykannan suuruudeksi arvioidaan 50 000–120 000 500 000–700 000 rautiaisparia. Etelä- ja Keski-Euroopassa paria. Palleromainen, lyhytpyrstöinen peukaloinen puikke- rautiainen on jo kaupunkilaistunut, mutta samaa ilmiötä ei lehtii ryteikön kasvillisuuden seassa ja piiloutuu vikkelästi Suomessa ole havaittu. Yksiavioisten rautiaisten lisäksi tava- vaaran uhatessa. Linnun lauluääni on voimakas, rytmikkääs- taan myös moniavioisia lintuja, jotka pesivät ryhmissä ja ruok- ti polveilevasta säkeestä koostuva. Pesä on korsista, samma- kivat yhteisen pesän poikasia. Rautiainen talvehtii Keski- ja lista ja lehdistä rakennettu pallomainen rakennelma; koiras Etelä-Euroopassa ja laji lähtee syysmuutolleen syys–lokakuus- esittelee naaraille useita pesärakennelmia ja saattaa pariutua sa. Keväällä lintu palaa Suomeen huhti–toukokuussa. kehdenkin naaraan kanssa yhtaikaa. Peukaloinen saapuu ke- väällä Suomeen maalis–huhtikuussa Keski- ja Etelä-Euroopan Ohutnokkainen, ruskean ja mustankirjava rautiainen on kan- talvehtimisalueiltaan. Syysmuutto tapahtuu pääosin syys–mar- sallisten atlaskartoitusten mukaan yleistynyt Rovaniemellä. raskuussa. Joitakin peukaloisia talvehtii Suomessakin. 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituksissa rautiaisia tavattiin 13–18 ruudulla ja uusimmassa kartoituksessa jo 46 ruudul- Rovaniemen alueella kuultiin ensimmäisen kerran peukaloi- la. Hihittelevää lentoääntä päästelevä rautiainen on yleisempi sen kiihkeää laulua Pisavaarassa vuonna 1954. Kansallisten Rovaniemen eteläosissa kuin pohjoisoissa. Rovaniemen ka- atlaskartoitusten mukaan peukaloinen on yleistynyt Rovanie- punkiatlaksessa laji havaittiin 48 ruudulla. Rautiainen näytti men seudulla. 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituksissa peu- karttavan kaikkein kaupungistuneimpia alueita. Pesivän maa- kaloisia havaittiin vain yhdellä tai kahdella ruudulla, uusim- linnuston linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemellä pesii massa peräti 17 ruudulla. Vuodesta 2005 lähtien Rovaniemellä noin 11 000 rautiaisparia. Rovaniemen seudulla ensimmäiset on tehty kaikkiaan 63 peukaloishavaintoa. Parhaita peukalois- rautiaiset havaitaan huhtikuun lopulla ja myöhäisimmät yksi- paikkoja ovat Pisavaara, Auttiköngäs ja Kaihuanvaara. Kau- löt viipyilevät alueella vielä syys–lokakuun vaihteessa. punkilintuatlaksen kartoitusalueella peukaloisia ei havaittu lainkaan.
116 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 117 Punarinta Sinirinta Erithacus rubecula Luscinia svecica
KUVALIITERI.FI
KUVALIITERI.FI Punarinta pesii yleisenä koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Mieluisinta elinympäristöä linnulle ovat re- hevät, kuusivaltaiset sekametsät sekä purojen varret. Etelä- ja Sinirinta on Suomessa pohjoisen Lapin pesimälintu. Solakan Keski-Euroopassa valppaita ja pelottomia punarintoja pesii sinirinnan yhtenäisen esiintymisen eteläraja kulkee Kolari– yleisesti myös kaupungeissa. Punarintojen määrä on viime Kuusamo-linjalla. Laji viihtyy niin tunturikoivikoissa, vesis- vuosikymmeninä kasvanut merkittävästi Suomessa. Nykyisin töjen rannoilla kuin soiden laitamillakin. Muuttoaikaan si- maassamme arvioidaan pesivän peräti kahdesta kolmeen mil- nirinnat levähtävät rantojen ja pellonreunojen pensaikoissa, joonaa paria. Punarinta saapuu Suomeen talvehtimisalueiltaan rikkaruohokentillä ja puutarhoissa. Lintu laulaa näkyvällä Länsi- ja Etelä-Euroopasta jo maaliskuussa. Lajin syysmuutto paikalla tunturikoivun tai pensaan latvassa ja pyrähtää välillä ajoittuu pääosin elo–marraskuuhun. Muutama sisukas yksilö laululentoon. Sinirinta matkii laulun lisäksi muilta linnulta va- jää Suomeen talvehtimaan. roitusääniäkin. Koiraan sininen kurkku ja punainen rintaläis- kä ovat eksoottinen lisä linnun värityksessä, naaraan ja nuor- Englantilaisten joulukorttilintu, palleromainen punarinta on ten yksilöiden rintakuvio vaihtelee. Viime vuosikymmeninä varsin uusi tulokas Rovaniemen linnustossa. Laji tavattiin Ro- Suomen sinirintakannat ovat taantuneet jopa puoleen vuoden vaniemellä ensimmäisen kerran vuonna 1953 Pisavaarassa. 1981 tasosta. Kannan kooksi arvioidaan tätänykyä 30 000– Kansallisten atlaskartoitusten mukaan punarinta on yleisty- 80 000 paria. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa sinirinta nyt Rovaniemellä huomattavasti. 1970- ja 1980-lukujen at- katsotaan silmälläpidettäväksi lajiksi ja Perä-Pohjolassa lintu laskartoituksissa laji tavattiin alle 30 ruudulla; uusimmassa kuuluu alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Sinirinta talvehtii Aa- kartoituksessa punarintahavaintoja tehtiin peräti 81 ruudulla. sian eteläosissa ja Koillis-Afrikassa. Syysmuutto ajoittuu elo– Myös Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella laji oli lokakuulle ja keväällä laji palaa toukokuussa. yleinen, se puuttui vain aivan ydinkeskustasta. Pesivän maa- linnuston linjalaskenta-aineistojen mukaan punarinta on voi- Lapin satakieli, sinirinta on kansallisten atlaskartoitusten makkaimmin runsastunut lintulaji Rovaniemellä. Punarinta mukaan vähentynyt myös Rovaniemellä. 1970- ja 1980-luku- onkin jo kahdenneksitoista runsain pesimälaji alueella 27 000 jen atlaskartoituksissa laji havaittiin 12–17 ruudulla; uusim- parillaan. Ensimmäiset hyppivällä tyylillä lentelevät punarin- massa kartoituksessa vain kahdeksalla ruudulla. Rovaniemen nat saapuvat Rovaniemen seudulle huhtikuun puolivälissä ja kaupunkiatlaksessa sinirintoja ei havaittu lainkaan. Sinirin- viimeisiä havaintoja kirjataan ylös vielä lokakuussa. Silloin täl- nan ruskeat pyrstökuviot vilahtelevat Rovaniemellä ensimmäi- löin punarinta yrittää myös talvehtia Rovaniemen lintulautojen sen kerran yleensä toukokuun puolivälissä. Viimeiset yksilöt läheisyydessä, mutta yleensä nämä uskalikot katoavat tammi- havaitaan syyskuun puolenvälin tienoilla. Syysmuuton huippu kuun pakkasilla. ajoittuu elo–syyskuun vaihteeseen, jolloin Ounasjokisuistossa, Aronperän lintujen rengastuspaikalla voidaan aamun aikana rengastaa jopa 50 sinirintayksilöä.
118 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 119 Sinipyrstö Mustaleppälintu Tarsiger cyanurus Phoenicurus ochruros
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Sinipyrstö on yksi mielenkiintoisimmista lintulajeista Suomen Mustaleppälinnun levinneisyys Suomessa on varsin aukoittais- lintumatkailun kannalta, sillä laji esiintyy Länsi-Euroopan alu- ta johtuen lajin vähälukuisuudesta. Väritykseltään tuhkanhar- eella vain maassamme. Suomessakin sinipyrstö on uudistulo- maa mustaleppälintu alkoi yleistyä Suomessa 1970-luvulla. kas pesimälinnustossa; ensimmäiset havainnot lajista tehtiin Lapissa mustaleppälintuja on viime vuosina nähty useilla eri vasta 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Valtaosa sinipyrstöis- paikkakunnilla, muun muassa Utsjoella, Sallassa, Pellossa ja tämme pesii Kuusamon, Itä-Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan Rovaniemellä. Mustaleppälintu on yksi kaupunkilaistuneim- alueella. Lintu suosii esiintymisessään vanhoja kuusimetsiä ja mista pesimälajeistamme. Linnulle mieluisia elinympäristöjä se onkin yksi parhaista luonnontilaisten metsien indikaatto- ovat esimerkiksi teollisuusalueet. Mustaleppälintu on arka lin- rilajeista. Usein värikäs sinipyrstö havaitaan korkean vaaran tulaji, joka paljastuu usein vain laulustaan aamuyöllä. Lintu rinnekuusikossa. Normaalivuosina sinipyrstöjä pesii Suomes- rakentaa pesänsä rakennuksen onkaloon ja joskus lajilla on sa 50–90 paria. Mikäli muuttoaikaan toukokuussa on läm- kaksi pesyettä kesän aikana. Samalla kun laji on runsastunut mintä, voi parimäärä olla huomattavastikin suurempi. Näin etelässä, on sen levinneisyysalue laajentunut pohjoisemmaksi. tapahtui vuosina 2009 ja 2010; vuotuisten reviirien lukumäärä Nykyään Suomessa arvioidaan pesivän 150–300 mustaleppä- oli noin 400. Sinipyrstö talvehtii Kaakkois-Aasiassa, josta se lintuparia. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa laji katsotaan saapuu Suomeen touko–kesäkuussa. Syysmuutto ajoittuu elo– silmälläpidettäväksi vähälukuisuutensa vuoksi. Mustaleppä- syyskuulle. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa sinipyrstö lintu talvehtii Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kiireisimmät yksilöt katsotaan vaarantuneeksi lintulajiksi. saapuvat Suomeen jo maalis–huhtikuussa. Syysmuutto ajoit- tuu syyskuun ja marraskuun väliselle ajanjaksolle. Väritykseltään iloisenkirjava, mutta elintavoiltaan piileskelevä sinipyrstö havaittiin Rovaniemellä ensi kerran vuonna 1957. Rovaniemellä leppälinnun tummempi painos tavattiin ensim- Myös vuoden 1959 havainto on samalta alueelta, Pisavaaras- mäisen kerran vasta vuonna 1980. Tämän jälkeen lajista on ta. Seuraavia havaintoja odoteltiin aina vuosiin 1999 ja 2008 tehty kaikkiaan kymmenen havaintoa Rovaniemen alueella. saakka. Sinipyrstön huippuesiintymä ajoittuu vuoteen 2008, Vuosina 1985 ja 1987 laji mahdollisesti pesi Auttikönkäällä jolloin Rovaniemen seudulla tehtiin havaintoja peräti kuudesta ja vuonna 1986 mustaleppälintu tavattiin Pirttikosken voima- laulavasta yksilöstä. Parhaita alueita sinipyrstöhavainnointiin laitoksella. Seuraavakin havainto on voimalaitosympäristöstä, ovat Pisavaara, Louevaara ja Kivalojen alue Vanttauskosken Valajaskoskelta vuodelta 1996. 2000-luvulta on tiedossa kuu- suunnalla. Yksi laulava sinipyrstö sattui myös Rovaniemen si mustaleppälintuhavaintoa. Kesällä 2000 mustaleppälintu kaupunkiatlaksen kartoitusalueelle, Koskenkylän Kestinvaa- lauloi keskuskentän alueella ja vanhalla postiautovarikolla; ran etelärinteelle. Valtaosa Rovaniemen sinipyrstöhavainnoista vuonna 2010 yksi koiras viihtyi usean kesäpäivän ajan Lordin on tehty kesäkuun puolivälissä. aukiolla. Monet lajihavainnot on Rovaniemen seudulla tehty huhtikuun puolivälissä.
120 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 121 Leppälintu Pensastasku Phoenicurus phoenicurus Saxicola rubetra
KUVALIITERI.FI
Leppälintu on yleinen kolopesijä kuivilla mäntykankailla ja valoisissa aukkoisissa metsissä. Aika usein linnun tapaa pe- simässä myös kotipihalla. Leppälintutiheydet ovat kuitenkin korkeimmat vanhoissa kolopuita sisältävissä metsissä. Laji pesii kaikenlaisissa puunkoloissa ja mielellään myös isolla lentoaukolla varustetuissa pöntöissä. Kevätkesän soidinpuu- KUVALIITERI.FI hissaan koiras lennähtää valitsemalleen kololle ja esittelee sitä naaraalleen ruosteenpunainen pyrstö levällään. Naaras mu- Pensastasku pesii yleisenä miltei koko Suomessa Ylä-Lappia nii höyhenillä vuorattuun pesään touko–kesäkuun vaihteessa lukuunottamatta. Lyhytpyrstöinen ja palleromainen pensas- 5–8 sinivihreää munaa. Pesintä voi epäonnistua esimerkiksi tasku kuuluu peltolintulajeihin, mutta esimerkiksi Lapissa käkiloisinnan vuoksi. 1950-luvulta 1970-luvulle leppälinnun laji esiintyy myös soilla, avohakkuualueilla ja joutomailla. Pen- pesimäkanta väheni voimakkaasti. Yhtenä tärkeänä tekijänä sastaskukannat ovat viime vuosikymmeninä taantuneet lähes leppälintukannan vaihteluiden taustalla oli Pohjois-Afrikan tal- puoleen 1970-luvun lopun määristä. Syyksi taantumiseen on vehtimisalueiden sää; etenkin Sahelin alueen kuivuus vaikutti esitetty ongelmia talvehtimisalueilla sekä maataloustoiminnas- lajin talvehtimisolosuhteisiin. 1980-luvulta lähtien laji on jäl- sa tapahtuneita muutoksia. Pensastaskukantojen vähenemi- leen runsastunut. Leppälintukannan nykyinen koko on noin nen näyttää hidastuneen 2000-luvulla, joten laji on uhanalais- 500 000–800 000 paria. luokituksessa siirretty silmälläpidettävien lintulajien joukosta elinvoimaisten joukkoon. Nykyarvion mukaan Suomessa pesii Höyhenpuvultaan harmaan ja oranssin sävyttämiä leppälintuja 250 000–350 000 pensastaskuparia. Laji talvehtii Afrikan poh- tavattiin käytännöllisesti katsoen kaikilla uusimman kansal- joisosissa, Saharan eteläpuolisilla alueilla. Varhaisimmat pen- lisen atlaskartoituksen ja kaupunkiatlaksen ruuduilla Rova- sastaskut palaavat Suomeen huhtikuun puolivälissä ja syys- niemellä. Vain kaikkein voimakkaimmin kaupungistuneilta muutto ajoittuu pääosin elo–syyskuulle. alueilta laji näyttää puuttuvan. Pesivän maalinnuston linjalas- kenta-aineiston mukaan leppälintu on runsastunut noin 34 Väritykseltään kirjava, valppaan oloinen pensastasku on kan- prosentilla tarkastelujaksojen 1986–1989 ja 2006–2011 välise- sallisen atlaskartoituksen mukaan yleinen pesimälaji Rova- nä aikana. Leppälintu on tätänykyä yhdeksänneksi runsain lin- niemen alueella. Esiintymisruutuujen lukumäärä on pysynyt tulaji Rovaniemellä. Alueella pesii noin 34 000 leppälintuparia. jokseenkin samana eri atlaskartoituskausien aikana. Rova- Keväällä laji saapuu Rovaniemen seudulle toukokuun alussa ja niemen kaupunkiatlaksessa pensastaskuja tavattiin ydinkes- myöhäisimmät yksilöt havaitaan yleensä lintujen rengastuksen kustaa ja tiiviisti rakennettuja asutusalueita lukuunottamatta yhteydessä syyskuun puolivälissä. kaikkialla. Lajille mieluisia elinympäristöjä tarjoavat muun muassa Niskanperän ja Jaatilan peltoalueet. Pesivän maalin- Esa Huhta nuston linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemellä pesii yli 9 000 pensastaskuparia. Ensimmäiset kevään pensastaskut säksättelevät Rovaniemen seudulla toukokuun toisella viikolla. Myöhäisimmät syysmuutolle lähtijät havaitaan elo–syyskuun vaihteessa.
122 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 123 Kivitasku Mustarastas Oenanthe oenanthe Turdus merula
KUVALIITERI.FI
Mustarastas on Suomessa eteläinen laji, jonka pesimäaikainen yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee linjalla Rovanie- mi–Kuusamo. Mustarastaan voimakas levittäytyminen alkoi Suomessa vasta 1930-luvulla. 1970-luvulla laji oli yleistynyt jo KUVALIITERI.FI Etelä-Lapissakin. Mustarastas on rehevien lehti- ja sekametsien lintulaji, jota tavataan myös kaupungeissa. Asutuksen liepeillä Kivitasku ei ole erityisen vaatelias pesimäympäristönsä suhteen mustarastaita näkee etenkin talvisin. Vielä 1950-luvun puoli- ja lajia tavataankin koko Suomessa. Kivitasku pesii tunturira- välissä Suomessa arvioitiin pesivän 17 000 mustarastasparia, koilla, valoisissa mäntymetsissä hakkuuaukkoineen, teollisuus- nykykannan kooksi arvoidaan peräti 400 000–600 000 paria. alueilla, pelloilla ja pihapiireissä. Kivitaskun laulu kuulostaa Talviruokinta katsotaan yhdeksi lajin runsastumisen syistä. kireältä, naksauksia ja matkintoja sisältävältä säkeeltä; varoi- Pääosa mustarastaista muuttaa talveksi Länsi-Eurooppaan, tusääni on terävä hji tsak, hjii tsak-tsak. Suomen kivitaskukan- mutta Suomessakin talvehtii kymmeniä tuhansia yksilöitä. ta kasvoi aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Tämän jälkeen kanta pieneni liki puoleen vuoteen 2010 tultaessa; kansallisten Tummansävyinen mustarastas havaittiin Rovaniemellä ensi atlaskartoitusten mukaan kivitaskun esiintymisruutujen mää- kerran jo vuonna 1909, mutta seuraavia havaintoja saatiinkin rä on vähentynyt 3 500 ruudusta 2 500 ruutuun. Lajin pesi- odotella aina vuosiin 1953 ja 1956 asti. Laji muuttui säännölli- mäkannan koko on nykyään arviolta 50 000–100 000 paria. seksi vierailijaksi vuonna 1975. Mustarastaan yleistyminen nä- Uusimmassa uhanalaisluokituksessa kivitasku katsotaan vaa- kyy myös kansallisissa atlaskartoituksissa. 1970- ja 1980-lu- rantuneeksi lintulajiksi. Syyt kivitaskun taantumiseen löytyne- vun atlaksissa mustarastaan huilumaista laulua kuultiin vain vät sekä kotimaasta että talvehtimisalueilta. Kivitasku talvehtii 2–7 ruudulla; uusimmassa atlaskartoituksessa jo 28 ruudulla. Afrikassa ja ensimmäiset yksilöt saapuvat Suomeen huhtikuun Nykyään laji on jo melko yleinen, mutta vähälukuinen pesimä- toisella viikolla. Lajin syysmuutto ajoittuu elo–lokakuulle. laji Rovaniemen eteläosissa. Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella mustarastas havaittiin 16 ruudulla, kuiten- Tanakkarakenteinen ja lyhytpyrstöinen kivitasku on varsin kin kaupungin ydinkeskustaa lintu näytti välttävän. Varhaisim- yleinen pesimälaji Rovaniemellä. Kansallisten atlaskartoitus- mat mustarastaat saapuvat Rovaniemen seudun lintulaudoille jaksojen välillä ei Rovaniemen alueella ole tapahtunut muutok- maalis–huhtikuun vaihteessa. Syksyn viimeiset yksilöt havai- sia lajin esiintymisruutujen määrässä. Sukupuolesta riippuen taan yleensä lokakuussa. Yksittäiset mustarastaat voivat Rova- joko harmaa- tai mustaposkinen kivitasku on varsin tavallinen niemelläkin yrittää talvehtimista. lintulaji myös Rovaniemen kaupunkiatlaksen tutkimusruu- duilla, etenkin ratapihan ja teollisuuskylän alueella. Sotien jäl- keisessä raunioituneessa kaupungissa asusti selvästi nykyistä runsaampi kivitaskukanta. Linnulle oli tuolloin tarjolla run- saasti sopivia pesäkoloja. Varhaisimmat valkoisessa pyrstös- sään mustaa T-kuviota kantavat kivitaskut saapuvat Rovanie- men seudulle vapun aikaan. Myöhäisimmät yksilöt havaitaan yleensä syys–lokakuun vaihteessa.
124 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 125 Räkättirastas Laulurastas Turdus pilaris Turdus philomelos
JUHANI JALKANEN
KUVALIITERI.FI Räkättirastaan levinneisyys kattaa koko Suomen. Vanhas- taan räkättirastas on ollut metsälaji, mutta nykyisin valtaosa Laulurastas pesii koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuunotta- räkäteistä pesii maatalous- ja kaupunkiympäristöissä. Keski- matta. Lajin mieluisimpia elinympäristöjä ovat kuusisekamet- Euroopan kaupungeissa räkättirastas sen sijaan on harvinai- sät. Keski-Euroopassa laulurastas pesii myös kaupungeissa, nen pesijä. Lintu pesii sekä yksittäisinä pareina että yhdys- mutta Suomessa laji ei ole vielä kaupunkilaistunut. Pesimä- kunnissa, joita sen jäsenet puolustavat kiivaasti. Laji tuottaa kannan kooksi Suomessa arvioidaan 800 000–1 400 000 pa- usein kaksi pesyettä vuodessa. Räkättirastas on runsastunut ria. Pyöreähkö ja lyhytpyrstöinen laulurastas saapuu keväällä Suomessa merkittävästi 1940-luvulta nykypäiviin tultaessa. maaliskuussa pesimäalueilleen. Laulurastas talvehtii Länsi- Pesivän maalinnuston linjaskenta-aineiston mukaan Suomes- ja Lounais-Euroopassa ja laji lähtee syysmuutolleen pääosin sa pesi 1950-luvulla noin 850 000 räkättirastasparia. Nykyisin syys–lokakuussa. Monista muista rastaslajeista poiketen, lau- kannan kooksi arvioidaan kaksi miljoonaa paria. Räkättiras- lurastas on yömuuttaja. Hyvinä pihlajanmarjavuosina laulu- tas talvehtii Etelä-Euroopassa. Hyvinä pihlajanmarjatalvina tu- rastaita voi nähdä etelärannikolla vielä tammikuussa. hansia räkättirastaita viipyy Suomessa helmikuulle asti. Laulurastaan toistelevaa lurittelua kuulee Rovaniemen seudul- Rovaniemen alueella kookas ja pitkäpyrstöinen räkättirastas la yleisesti kevätkesällä. Kansallisten atlakartoitusten mukaan on yleinen pesimälaji. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan laji näyttää hieman yleistyneen Rovaniemen alueella. 1970- ja laji on yleistynyt Rovaniemen seudulla. 1970- ja 1980-luvun 1980-luvun atlaksissa laulurastas havaittiin noin 50 ruudulla atlaskartoituksissa räkättirastas esiintyi 38–57 ruudulla, uu- ja uusimmassa atlaskartoituksessa jo 90 ruudulla. Lauluras- simmassa jo 83 ruudulla. Vielä vuonna 1969 räkättirastas ei tas oli yleinen myös Rovaniemen kaupunkiatlaksen tutkimus- kuulunut Rovaniemen ydinkeskustan pesimälinnustoon, mut- ruuduilla. Laji näytti puuttuvan vain ydinkeskustasta ja Saa- ta 1980-luvun alussa keskustassa pesi jo useita pareja. Lajin renkylän alueelta. Laulurastas saapuu Rovaniemen seudulle kaupunkilaistuminen on jatkunut edelleen. Rovaniemen kau- huhtikuun lopulla ja viimeisiä yksilöitä alueella nähdään vielä punkiatlaksessa räkättirastas havaittiin jo erittäin yleiseksi. lokakuun loppupuolella. Keväällä räkättirastaan muuttohuippu ajoittuu vapun tienoille. Pihlajanmarjasadosta riippuen viimeiset räkätit voidaan näh- dä alueella vielä marras–maaliskuussa. Suurimmat syysparvet lennähtelevät pihlajasta toiseen syys–lokakuun vaihteessa. Hy- vänä marjatalvena, vuonna 2006–2007, Rovaniemellä havait- tiin satoja räkättirastaita vielä helmikuussa.
126 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 127 Punakylkirastas Kulorastas Turdus iliacus Turdus viscivorus
JUHANI JALKANEN
Punakylkirastas esiintyy runsaslukuisena koko Suomessa. Laji ei ole erityisen vaatelias pesimäympäristönsä suhteen. ESA HUHTA Se viihtyy monentyyppisissä metsissä ja metsänreunoilla. Tunturi-Lapissa laji pesii myös tunturikoivikoissa. Suomessa Useissa Euroopan maissa kulorastas tunnetaan puistojen ja punakylkirastas on levittäytynyt myös kaupunkeihin ja niissä puistometsien lajina. Suomessa se on metsälintu, joka ei viihdy etenkin omakotitaloalueille. Parhaimmillaan Suomessa on ar- pihapiirireissä tai puistoalueilla. Kulorastaan mieluisinta elin- vioitu pesivän liki 3 miljoonaa punakylkirastasparia. Nykykan- ympäristöä ovat valoisat, harvapuiset männiköt, mutta lajin voi nan kooksi arvioidaan 2 miljoonaa paria. Punakylkirastaalla löytää myös mäntyvaltaisesta sekametsästä tai kuusikon auk- on erilaisia laulumurteita, joten esimerkiksi Lapin rastaat lau- kopaikalta. Kulorastaan huilumainen ääni muistuttaa jossain lavat hieman eri tavalla kuin Etelä-Suomen punakylkirastaat. määrin mustarastaan laulua, mutta on kuitenkin yksinkertai- Lajin kevätmuutto ajoittuu maalis–toukokuulle ja syysmuutto sempaa. Lajin pesimäkanta taantui aina 1970-luvulle saak- elo–marraskuulle. Punakylkirastas talvehtii Länsi-Euroopassa ka. Taantuman syyksi on esitetty vanhojen, järeiden metsien ja Välimeren maissa. Satunnaisesti muutamia satoja yksilöitä hakkuita. Kanta on tämän jälkeen runsastunut voimakkaasti talvehtii myös Suomessa. etenkin Pohjois-Suomessa; runsastumisen syitä ei tunneta. Ku- lorastaskannan kooksi arvioidaan nykyisin 130 000–200 000 Nimensä mukaisesti punakylkinen, pieni ja pyöreähkö rastas paria. Kulorastas rakentaa isohkon, naavalla hyvin naamioi- on yleinen koko Rovaniemen alueella. Laji tavattiin käytännös- dun pesänsä korkealle oksan hankaan tai pökkelön kärkeen. sä kaikilla kansallisen ja Rovaniemen kaupunkiatlaksen tutki- Pesinnästä emot ilmoittavat karkealla, rätisevällä varoitusää- musruuduilla. Lajin esiintymisessä ei vuosien varrella havaita nellä. Pesällä emot ovat arkoja eivätkä päästä ihmistä lähel- merkittäviä muutoksia, mutta pesivän maalinnuston linjalas- le. Kulorastas saapuu talvehitimisalueiltaan Keski- ja Etelä- kenta-aineiston mukaan punakylkirastas on runsastunut jon- Euroopasta maalis–toukokuussa ja lajin syysmuutto ajoittuu kin verran Rovaniemellä. Nykyisin alueella arvioidaan pesivän syys–lokakuulle. 35 000 paria. Punakylkirastas onkin Rovaniemen seudun kah- deksanneksi runsain lintulaji. Vuosien myötä se on laajenta- Solakkarakenteinen, päältä harmaanruskea ja alapuoleltaan nut esiintymisaluettaan kaupungin keskustaa kohti. Vielä vuo- täplikkään valkoinen kulorastas on kansallisten atlaskartoi- sina 1967–2001 ydinkeskustan, kolmannen kaupunginosan tusten mukaan yleistynyt Rovaniemellä. 1970-luvun atlaskar- ja Rantavitikan omakotitaloalueen kartoitusalueilla pesi alle toituksessa laji tavattiin 12 ruudulla, 1980-luvulla 32 ruudulla kymmenen paria. Samoilla alueilla tavattiin 21 punakylkiras- ja tuoreimmassa atlaskartoituksessa peräti 81 ruudulla. Ro- taan reviiriä kesällä 2011. Laji saapuu Rovaniemen seudulle vaniemen kaupunkiatlaksessa kulorastas havaittiin lähinnä huhtikuun lopulla. Syksyn pimenevinä öinä taivaalta saattaa mäntyvaltaisilla metsäalueilla Vennivaarassa, Mäntyvaarassa, kuulla kymmenien muuttavien punakylkirastaiden terävän lä- Pöyliövaarassa ja Ounasvaaralla. Pesivän maalinnuston linja- pitunkevaa lentoääntä. laskenta-aineiston mukaan Rovaniemellä pesii arviolta 3 000 kulorastasparia. Laji saapuu Rovaniemen seudulle huhtikuun puolivälin jälkeen ja viimeiset yksilöt havaitaan yleensä loka- kuussa.
Esa Huhta
128 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 129 Ruokokerttunen Viitakerttunen Acrocephalus Acrocephalus dumetorum schoenobaenus
KUVALIITERI.FI
Viitakerttunen on kaakkoinen uudistulokas Suomen linnus- tossa. Laji tavattiin maassamme ensi kerran vasta vuonna 1930. Viitakerttusen yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu nyky- ään Oulu–Kuhmo-linjalle saakka. Laji pesii mielellään alueilla, joilla on tiheä aluskasvillisuus ja pensaikkoja. Viitakerttusta pidetään yhtenä maamme parhaista lintulaulajista. Laulu on vuolasta, musikaalista ja jatkuu usein läpi yön. Viitakerttunen on omaksunut lauluunsa eurooppalaisilta ja aasialaisilta lin- tulajeilta lainattuja ääniä. Pariuduttuaan viitakerttunen yleen- sä lopettaa laulunsa täysin, joten heinäkuussa laulavat yksilöt ovat todennäköisesti poikamiehiä. Suomen nykyisen pesimä- KUVALIITERI.FI kannan koko on arviolta 5 000–15 000 paria. Viitakerttunen talvehtii Aasian lounaisosissa. Ensimmäiset yksilöt ennättävät Ruokokerttunen on koko Suomessa tavattava, yleinen ranta- Suomeen toukokuun puolivälin jälkeen ja syysmuutto ajoittuu ruovikoiden ja -pensaikkojen laji. Lapissa ruokokerttunen heinä–elokuulle. viihtyy myös purojen laiteilla ja vetisillä, pensaikkoisilla soilla. Linnun pesä on korsista punottu malja aluskasvillisuuden kät- Ulkoiselta olemukseltaan vaatimaton, solakkarakenteinen vii- köissä tai pensaan tyvellä. Laji on hyönteissyöjä, myös kotilot takerttunen tavattiin Rovaniemellä ensimmäisen kerran vuon- ja muut pikkueläimet käyvät ravinnoksi. Suomessa arvoidaan na 1989. Seuraavat havainnot ovat vuosilta 1991 ja 1995. pesivän 200 000–400 000 paria. Varhaisimmat ruokokerttuset Tämän jälkeen lajia saatiinkin odottaa vuoteen 2001, jolloin tulevat Suomeen toukokuulla ja syysmuutto kohti Afrikan kes- Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemellä sijaitsevan toimin- ki- ja eteläosia alkaa jo heinäkuun lopulla. tayksikön lähistöllä lauloi koiraslintu useana päivänä. Vuonna 2011 koettiin Rovaniemellä eräänlainen viitakerttusinvaasio, Ensihavainto öisestä raksuttajasta, ruokokerttusesta, on Rova- sillä laulavia lintuja havaittiin kaikkiaan neljä: Olkkalammella, niemellä peräisin vuodelta 1949. Kansallisissa atlaskartoituk- Lapinrinteen Myllyojalla, Salmijärven rannalla ja Saarenkylän sissa ruokokerttusia on eri ajanjaksoina havaittu Rovaniemen Pannunkorvalla. Valtaosa Rovaniemen seudun havainnoista on seudulla noin 20 ruudulla, jotka keskittyvät alueen eteläosiin tehty kesäkuun loppupuolella. ja jokien varsille. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lintu ha- vaittiin 16 ruudulla. Parhaita paikkoja ruokokerttusen laulun kuuntelulle ovat Harjulampi, Paavalniemen ja Niskanperän lin- tutornit sekä Ounasjokisuisto. Aamuyöllä kesäkuun puolivälis- sä voi Koivusaaren luontopolun varrella kuulla kymmenenkin koiraan laulavan jopa vieri vieressä. Ensimmäiset kevään ruo- kokerttuset saapuvat Rovaniemen seudulle touko–kesäkuun vaihteessa, usein kesäkuun puolella. Myöhäisimpiä yksilöitä tavataan rengastusten yhteydessä esimerkiksi Aronperällä elo- kuun loppupuolella.
130 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 131 Mustapääkerttu Lehtokerttu Sylvia atricapilla Sylvia borin
KUVALIITERI.FI
Mustapääkerttu on Suomessa eteläinen lintulaji, jonka yhtenäi- sen levinneisyyden pohjoisraja ulottuu Oulu–Joensuu-linjalle saakka. Laji suosii pesimäympäristönään lehtometsiä, purojen varsia ja puistojen sekä pihojen laitamia. Keski- ja Etelä-Euroo- passa mustapääkerttu on jo kaupunkilaistunut lintulaji. Lajin kanta on kasvanut Suomessa 1950-luvulta nykypäiviin saak- KUVALIITERI.FI ka. Suomessa pesivän mustapääkerttukannan koko on tällä hetkellä noin 85 000 paria. Rakenteeltaan pyylevähkön musta- Lehtokerttu pesii runsaslukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa. pääkerttukoiraan päälaki on musta, naaraan ja nuoren linnun Lajin yhtenäisen pesimisalueen pohjoisraja ulottuu Pello–Ke- punaruskea. Mustapääkerttu talvehtii Afrikan itäosissa, mistä mijärvi-linjalle asti. Lehtokerttu suosii esiintymisessään leh- ensimmäiset yksilöt ehtivät Suomeen huhtikuun puolivälissä. tomaisia metsiä, mutta se viihtyy myös muissa lehtipuuvaltai- Syysmuutto ajoittuu elo–lokakuulle. Lajilla esiintyy niin kut- sissa metsissä, pellonreunoilla, puutarhoissa ja lintujärvien suttua esimuuttoa, jolloin osa nuorista linnuista suuntaakin rannoilla. Ruskean, kellertävän ja valkean sävyinen lehtokert- matkansa ensin etelän sijasta pohjoisen suuntaan. Joitakin tu on piilotteleva, lehvästön lomassa viihtyvä pikkulintu. Laji kymmeniä yksilöitä yrittää talvehtimista Suomessa vuosittain. runsastui Suomessa 1940-luvulta 1950-luvulle tultaessa ja kanta on tämän jälkeen pysynyt suhteellisen vakaana. Nykyisin Mustapääkerttu tavattiin Rovaniemen alueella ensimmäisen Suomessa arvioidaan pesivän 700 000–1 000 000 paria. Laji kerran syksyllä vuonna 1973. Mustapääkerttu onkin Rova- talvehtii trooppisessa Afrikassa, mistä aikaisimmat yksilöt en- niemellä syystalven lintulaji, jonka voi nähdä marjapensaissa nättävät Suomeen toukokuun puolivälissä. Syysmuutto ajoit- tai lintulaudalla. Miltei kaikki 2000-luvun liki sadasta musta- tuu heinäkuun lopusta lokakuulle. pääkerttuhavainnosta on tehty loka–marraskuussa. Ensimmäi- nen visertelevää, huilumaista lauluaan esittävä mustapääkerttu Varhaisin lehtokerttuhavainto Rovaniemen seudulta on peräi- tavattiin Rovaniemellä kesällä 1984. Kansallisissa atlaskartoi- sin vuodelta 1954. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan laji tuksissa laji havaittiin ensimmäisen kerran vasta uusimmassa, on yleistynyt Rovaniemellä; 1970- ja 1980-lukujen atlaksissa vuosien 2006–2010 atlaksessa. Rovaniemen kaupunkiatlak- laji havaittiin noin 15 ruudulla ja uusimmassa atlaksessa 34 sessa mustapääkerttu tavattiin kuudella ruudulla, muun mu- tutkimusruudulla. Laverrellen laulelevan lehtokertun esiinty- assa Korkalovaaran pallokentän puistossa, Syväsenvaarassa ja mät painottuvat Rovaniemellä alueen eteläosiin ja jokien varsil- Ojanperällä. le. Vielä 1960-luvulla laji puuttui keskustasta ja Rantavitikan alueelta, mutta 1980-luvulta lähtien Rantavitikalla on pesinyt kahdesta kolmeen paria. Vuosina 2006–2011 Rovaniemeltä ilmoitettiin havaintoja peräti 200 lehtokertusta. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin 39 ruudulla ja se puuttui vain ydinkeskustasta, teollisuusalueelta, Korkalovaarasta, Ou- nasvaaralta ja Vennivaarasta. Parhaita havainnointipaikkoja lajin kannalta ovat Koivusaari sekä Arktikumin ja Ylikylän vä- linen jokiranta. Myöhäisin syyshavainto on lokakuulta.
132 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 133 Hernekerttu Pensaskerttu Sylvia curruca Sylvia communis
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Hernekerttu on Suomessa levinneisyydeltään eteläinen lintula- Solakka ja pitkäpyrstöinen pensaskerttu on eteläinen lintulaji, ji, jonka yhtenäisen pesimisalueen pohjoisraja kulkee Rovanie- jonka yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Oulu–Kuhmo-linjalle mi–Kemijärvi-linjalla. Laji suosii esiintymisessään avoimia ja asti. Pensakerttu viihtyy peltojen reunoilla, teiden varsilla, nii- lämpimiä paikkoja, joita on tarjolla esimerkiksi hakkuuaukeil- tyillä, lehtimetsien hakkuaukoilla ja puutarhoissa. Laji ei viih- la, pensoittuneilla pelloilla ja metsien reunamilla. Pienikokoi- dy yhtenäisillä metsäalueilla. Pensaskerttukannoissa esiintyy nen, pyöreähkö hernekerttu pesii myös kaupunkien puistoissa Suomessa suuria vuosien välisiä vaihteluita, joihin osasyynä ja puutarhoissa. Laji on yleistynyt ja runsastunut Suomessa ovat olosuhteet talvehtimisalueilla Afrikan länsiosissa. Viime 1930-luvulta lähtien. Viime vuosikymmeninä Suomen herne- vuosikymmeninä kannan koko on hieman kasvanut ja Suo- kerttukanta on vakiintunut 250 000–400 000 pariin. Joinakin messa arvioidaan tätänykyä pesivän 300 000–400 000 paria. vuosina hernekerttuja esiintyy todella paljon, toisinaan selvästi Varhaisimmat kevätmuuttajat saapuvat vapun tienoilla ja syys- vähemmän. Laji talvehtii Itä-Afrikassa ja aikaisimmat yksilöt muutto ajoittuu heinäkuun puolivälistä syyskuun lopulle. palaavat Etelä-Suomeen huhtikuun lopulla. Syysmuutto ajoit- tuu pääosin elo–syyskuulle. Pensaskerttu havaittiin Rovaniemen alueella ensi kerran vuon- na 1961 Ounasjokisuistossa ja Salmijärvellä. 1970-luvulta on Ensimmäiset havainnot valkeakurkkuisesta, tummahattuises- tiedossa viisi, 1980-luvulta kuusi ja 1990-luvulta yhdeksän ta hernekertusta tehtiin Rovaniemellä vuonna 1952. Vuosina havaintoa. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan lajin esiin- 1952–1964 hernekerttu tavattiin yhdeksällä eri paikalla Rova- tymisessä ei ole Rovaniemen seudulla tapahtunut muutoksia; niemen alueella. Vielä 1970-luvullakin hernekerttu oli harvi- kussakin atlaksessa pensaskerttu on havaittu vain 3–5 ruu- nainen laji Rovaniemellä. Ensimmäinen pesintä varmistettiin dulla. 2000-luvulla laji näyttää hieman yleistyneen, sillä vuo- Oikaraisessa vuonna 1982. Vielä 1980-luvun kansallisessa at- sien 2005–2011 välisenä aikana alueella on tehty 27 pensas- laskartoituksessa hernekerttu esiintyi vain 10 ruudulla, kun kerttuhavaintoa. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji tavattiin uusimmassa kartoituksessa laji havaittiin 21 ruudulla. Rova- kuudella ruudulla. Varmimmin linnun tapaa Ylikylässä, Ark- niemen seudulla hernekerttuja tapaa etenkin alueen eteläosissa tikumin rannassa tai Oikaraisessa. Valtaosa pensaskerttuha- ja jokien varsilla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa hernekert- vainnoista on kesäkuulta, aikaisimmat havainnot toukokuun tu havaittiin 16 ruudulla, muun muassa Arktikumin rannalla puolivälistä. ja Niskanperällä. Laji saapuu Rovaniemelle toukokuun lopulla ja myöhäisimpiä yksilöitä havaitaan Aronperällä lintujen ren- gastuksen yhteydessä.
134 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 135 Idänuunilintu Sirittäjä Phylloscopus trochiloides Phylloscopus sibilatrix
KUVALIITERI.FI
Sirittäjä on levinneisyydeltään eteläinen lintulaji, jonka yhte- näinen pesimäalue ulottuu Pello–Rovaniemi–Kuusamo-linjalle. Kellanvihreän ja valkean sävyinen sirittäjä on mieltynyt varttu- neisiin lehti- ja sekametsiin. Lintu ei ole aina ollut Suomessa yleinen pesimälaji, mutta vuosina 1940–1980 sirittäjäkannat moninkertaistuivat ja runsastuminen jatkui aina 1990-luvulle KUVALIITERI.FI saakka. Tämän jälkeen lajilla on mennyt heikommin ilmeisesti talvehtimisalueiden olosuhteista johtuen. Uusimmassa uhan- Idänuunilintu on kaakkoinen uudistulokas Suomessa. Lajin alaisluokituksessa sirittäjä katsotaankin silmälläpidettäväksi yhtenäisen levinneisyysalueen luoteisraja ulottuu Pori–Kuusa- lintulajiksi. Suomessa arvioidaan nykyään pesivän 100 000– mo-linjalle saakka. Idänuunilintua toki tavataan siellä täällä 200 000 paria. Sirittäjä talvehtii trooppisessa Afrikassa, mistä myös Pohjois-Suomessa, esimerkiksi Posion Korouomassa. varhaisimmat yksilöt ennättävät Suomeen huhtikuun lopulla. Mieluisinta elinympäristöä lajille edustavat rehevät kuusi- ja Syysmuutto ajoittuu pääosin elo–syyskuulle. sekametsät. Ajoittain voi laulavia idänuunilintuja tavata myös vaatimattomammissakin elinympäristöissä. Kevään sääolois- Sirittäjän pyörivän kolikon helinään verrattua laulua kuultiin ta riippuen lajin kannanvaihtelut eri vuosien välillä voivat olla ensi kerran Rovaniemellä vuonna 1953. Lajin yleistyminen suuria. Lämpimän sään ja itätuulten vallitessa idänuunilintuja Rovaniemellä näkyy kansallisten atlaskartoitusten aineistos- tavataan normaalivuosia enemmän. Nykyisin Suomessa arvioi- sa: 1970- ja 1980-luvun atlaksissa laji havaittiin yhdeksällä daan pesivän noin 3 000–10 000 paria. Idänuunilintu on luo- ruudulla, uusimmassa 17 ruudulla. Ensimmäinen pesintä kiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi Perä-Pohjolassa. Laji varmistettiin Rovaniemellä vuonna 1979. Sirittäjän yleistymi- talvehtii Aasian eteläosissa, josta se palaa Suomeen touko–ke- nen alkoi 1980-luvulla, jolloin tehtiin yli 30 havaintoa lajista. säkuussa. Syysmuuto ajoittuu heinä–elokuuhun. Vuosina 2006–2011 raportoitiin jo 79 sirittäjähavaintoa. Rova- niemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin yhdeksällä ruudulla. Korkealla puunlatvassa peukaloismaisen nopeaa ja rytmikäs- Rovaniemen seudun sirittäjät löytyvät pääosin jokien varsilta, tä lauluaan esittävä idänuunilintu tavattiin Rovaniemellä ensi esimerkiksi Vanttauskoskelta ja Ojanperältä. Varhaisimmat si- kerran vasta vuonna 1979 Auttikönkäällä ja Ojanperällä. Kan- rittäjät saapuvat seudulle toukokuun lopulla. sallisten atlaskartoitusten mukaan laji näyttää hieman yleisty- neen Rovaniemellä. 1970- ja 1980-lukujen atlaksissa havain- toja kertyi enimmillään yhdeltä ruudulta, uusimmassa peräti yhdeksältä ruudulta. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa idänuu- nilintuja havaittiin kahdella ruudulla: Arktikumin lähistöllä ja Ylikylässä. Toistaiseksi paras esiintymävuosi oli 2010, jolloin havaintoja kertyi kuudelta paikalta. Parhaat lajin havaintopai- kat ovat Auttiköngäs, Louevaara, Pisavaara ja Vaattungin saa- ret. Kaikkiaan idänuunilintu on havaittu Rovaniemen seudulla 26 kertaa, useimmiten kesäkuussa.
136 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 137 Tiltaltti Pajulintu Phylloscopus collybita Phylloscopus trochilus
KUVALIITERI.FI
Pajulintu pesii koko Suomessa ja se on runsaslukuisin kesän lintulajeistamme. Pajulintu viihtyy varsin monenlaisissa elin- ympäristöissä: metsissä, metsän reunoilla, rannoilla, peltojen reunoilla ja pihapiireissä. Pajulintu vaatii vain jonkin verran aluskasvillisuutta maassa sijaitsevan pesänsä suojaksi. Lajin pesä on uunimainen, korsista punottu rakennelma, jonne naa- KUVALIITERI.FI ras munii 5–7 munaa. Nykyään maassamme arvioidaan pesi- vän 7–11 miljoonaa paria. Pajulintu on hyötynyt kaikenlaisesta Tiltaltti pesii runsaslukuisena Lounais- ja Etelä-Suomessa, alueiden pensoittumisesta. Ensimmäiset pajulinnut saapuvat harvalukuisempana Keski-Suomea ja Perä-Pohjolaa kohti tul- keväällä itäisestä ja eteläisestä Afrikasta huhtikuun lopul- taessa. Lajin yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Pel- la. Syysmuutto ajoittuu heinäkuun ja lokakuun alun väliselle lo–Rovaniemi–Kuusamo-linjalle, joskin esimerkiksi Ranuan ja ajanjaksolle. Pudasjärven alueella esiintyminen on laikuttaista. Lintu viihtyy kuusta kasvavissa sekametsissä, männiköissä tiltaltti ei viih- Atlaskartoitusten mukaan pajulintuja tavataan kaikkialla Ro- dy. Keski- ja Etelä-Euroopassa tiltaltti esiintyy myös suurkau- vaniemellä. Vain aivan ydinkeskustan alueelta laji puuttuu. punkien puistoissa. Suomessa pesii tiltaltin alalaji abietinus; Tosin silloin tällöin myös Valtakadun alkupään ja Kemijoen vä- Keski- ja Länsi-Euroopassa alalaji on collybita. Suomessa til- lissä sijaitsevalla puistoalueella voi kuulla pajulinnun laulua. talttikannat taantuivat 1940-luvulta lähtien aina 1990-luvun lo- Pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan pajulin- pulle asti. Nykyisin maassamme arvioidaan pesivän 250 000– tu on Rovaniemen seudun runsain pesimälaji 230 000 paril- 300 000 paria. Tiltaltti on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi laan. Vilkas ja pelottoman oloinen pajulintu on kuitenkin myös Perä-Pohjolan alueella. Pieni ja palleromainen tiltaltti talvehtii toiseksi eniten vähentynyt lintulaji Rovaniemen seudulla. La- Välimeren maissa ja Afrikassa, josta ensimmäiset yksilöt en- jin kanta on linnustonseurannan tulosten valossa vähentynyt nättävät Suomeen huhtikuun alussa. Syysmuutto ajoittuu elo– Rovaniemellä peräti 22 prosentilla ajanjaksojen 1986–1989 lokakuulle. ja 2006–2011 välillä. Varhaisimmat pajulinnut kuullaan Ro- vaniemellä yleensä toukokuun puolivälissä, viimeiset yksilöt Tiltaltin laulu on tiputtelevaa zil zil zyl -säettä; kutsuääni paino- havaitaan syyskuun puolessa välissä. kas thyit hyit. Ensimmäinen ylöskirjattu havainto Rovaniemen seudulta on vuodelta 1953. Todennäköisesti lintu oli asustellut alueella jo aikaisemminkin. Kansallisissa atlaskartoituksissa tiltaltti on havaittu liki 30 ruudulla eikä lajin esiintymisessä ole havaittu muutoksia. Pääosa havainnoista keskittyy alueen eteläosiin ja jokien varsille. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji tavattiin 13 ruudulla siellä täällä ympäri kaupunkia. Til- taltti puuttuu toistaiseksi ydinkeskustasta ja ympäristön asu- tusalueilta. Ensimmäiset tiltaltit saapuvat Rovaniemelle huh- ti–toukokuun vaihteessa ja myöhäisimmät yksilöt havaitaan elo–syyskuussa.
138 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 139 Hippiäinen Harmaasieppo Regulus regulus Muscicapa striata
KUVALIITERI.FI
Hippiäinen on levinneisyydeltään eteläinen lintulaji Suomessa. Yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Kittilä–Sodan- kylä-linjalle, joskin linjan eteläpuolellakin lajin esiintymises- ESA HUHTA sä on tyhjiä alueita. Hippiäinen suosii kuusivaltaisia metsiä ja on viime vuosikymmeninä laajentanut esiintymisaluettaan Harmaasieppoa tavataan yleisenä ja runsaslukuisena koko pohjoista kohden. Hippiäinen liikkuu vikkelästi ja vaikuttaa maassa. Laji pesii monenlaisissa ympäristöissä: pihoilla, puu- varsin energiseltä lintulajilta. Syksyllä hippiäinen liittyy mie- tarhoissa, puistoissa ja eri tyyppisissä metsissä. Pesimäalu- lellään tiaisparveen. Pikkuruinen hippiäinen on yö- ja osittais- een tulee olla riittävän avoin tai sisältää valoisia aukkopaik- muuttaja, joka talvehtii Keski- ja Etelä-Euroopassa tai Etelä- ja koja. Harmaasieppoja löytää myös hakkuualueiden, peltojen Keski-Suomessa. Hippiäisen vuotuiset parimäärät vaihtelevat ja soiden reunamilta ja rannoilta. Laji on hyötynyt metsäym- suuresti ennen kaikkea talven sääolosuhteiden mukaan. Nyky- päristöjen muuttumisesta aukkoisemmiksi, etenkin Pohjois- kannan kooksi arvioidaan 600 000–1 600 000 paria. Suomessa, missä se runsastui 1940- ja 1950-luvuilta 1970- ja 1980-luvuille tultaessa. Nykyisin pesimäkannan kooksi arvioi- Ensimmäinen havainto maamme pienimmästä lintulajista teh- daan 1,4–1,8 miljoonaa paria. Harmaasiepon levinneisyys ei tiin Rovaniemellä vuonna 1948. Talvilintulaskentareitillä lintu ole merkittävästi muuttunut Suomessa viimeisten vuosikym- havaittiin ensi kerran Rovaniemellä syyslaskennassa vuonna menien aikana. Harmaasieppo saapuu keväällä Suomeen tou- 1978. Kansallisten atlaskartoitusten tulosten mukaan hippiäi- kokuun alkupäivinä ja palaa talvehtimisalueilleen Afrikkaan nen näyttää yleistyneen Rovaniemellä. 1970- ja 1980-lukujen pääosin elo–syyskuussa. kartoituksissa hippiäisiä tavattiin 15–18 ruudulla, kun uusim- massa kartoituksessa laji havaittiin jo 54 ruudulla. Kaupun- Hoikka, harmaanruskean ja valkean sävyinen harmaasieppo kilintuatlaksessa laji tavattiin 25 ruudulla, pääasiassa Ounas- on yleinen pesimälaji niin kansallisen atlaskartoituksen kuin vaaralla. Aikaisimmat hippiäisen sirinät kuullaan Rovaniemen kaupunkiatlaksenkin tutkimusruuduilla. Laji puuttuu vain seudulla yleensä huhtikuussa. Useimmiten hippiäisen tapaa kaikkein voimakkaimmin kaupungistuneelta alueelta. Uusim- Rovaniemellä syysvaelluksen aikaan elo–lokakuussa; joskus massa kansallisessa atlaskartoituksessa harmaasieppo tavat- hippiäisiä viipyy alueella tammikuulle saakka. Helmi–maalis- tiin varmasti pesivänä 46 ruudulla ja todennäköisesti pesivänä kuussa hippiäishavainnot ovat harvinaisia. Rovaniemen talvi- 27 ruudulla. Kaupunkiatlaksen alueella vastaavat luvut oli- olosuhteet linevät lajille liian ankarat. vat 32 ja 66. Laji esiintyi melko kattavasti kaikilla kaupun- gin metsäalueilla ja omakotitaloalueilla. Pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan harmaasieppokanta on run- sastunut merkittävästi Rovaniemellä jaksojen 1986–1989 ja 2006–2011 välillä. Tätänykyä laji on Rovaniemen viidenneksi runsain laji 54 000 parillaan. Harmaasieppo saapuu Rovanie- melle vasta toukokuun puolivälin jälkeen ja viimeiset yksilöt havaitaan syyskuun alkupuolella.
Esa Huhta
140 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 141 Kirjosieppo Hömötiainen Ficedula hypoleuca Parus montanus
JUHANI JALKANEN
KUVALIITERI.FI Hömötiaisen yhtenäinen levinneisyysalue kattaa miltei koko Kirjosieppo on yksi tutuimmista pikkulintulajeistamme. Lajin Suomen, vain Ylä-Lapissa laji on hyvin harvalukuinen. Peloton, pesimäympäristöksi käyvät monenlaiset metsät. Lintu viihtyy käheästi säksättelevä hömötiainen pesii kaikenlaisissa metsis- valoisissa lehti- ja sekametsissä, mutta sen voi löytää myös va- sä, rannoilla, peltojen ja soiden reunamilla sekä jokien varsilla. loisista havumetsistä. Tärkein edellytys elinympäristöltä ovat Lintu tarvitsee elinpiirilleen puunpökkelöitä, joihin se kovertaa kolopuut pesimistä varten. Ihmisasutuksen yhteydessä kirjo- pesänsä. Pönttöön hömötianen pesii harvemmin. Ravinnok- siepon tapaa pihoilta, puistoista ja puutarhoista. Mustan ja seen se kaivelee kaarnanraosta tai jäkäläisiltä oksilta hyön- valkean kirjavat koiraat saapuvat pesimäalueille ennen naarai- teisravintoa. Hömötiainen syö myös esimerkiksi havupuiden ta toukokuun alussa. Koiraalla voi olla useitakin valtaamiaan ja pillikkeiden siemeniä. Talveksi laji myös varastoi siemeniä. pönttöjä reviirillään. Naaraat saapuvat muutolta noin viikko Talvisin hömötiainen liikkuu pikkuparvissa, joihin voi liittyä koiraiden jälkeen. Yhdellä koiraalla voi kesän kuluessa olla myös muita tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Etenkin Etelä- useitakin naaraita pesissään hautomassa. Kirjosieppokan- Suomen tiaiskannat taantuivat vanhojen metsien hakkuiden nat vaihtelevat voimakkaasti ja näitä vaihteluita selittänevät vuoksi. Viime vuosikymmeninä Suomen hömötiaiskannat ovat ainakin pesimäaikaiset sääolot. 1970-luvun lopulta Suomen pysyneet jotakuinkin vakaina; nykykannan kooksi arvioidaan kirjosieppokanta on hitaasti kasvanut ja nykykannan kooksi 600 000–1 000 000 paria. Hömötiainen on paikkalintu, mutta arvioidaan 250 000–750 000 paria. Kirjosieppo talvehtii Länsi- nuoret linnut voivat syksyisin kierrellä jonkin verran. Joskus Afrikassa ja saapuu Suomeen huhti–kesäkuussa. Syysmuutto tapahtuu suurempia hömötiaisvaelluksia syys–lokakuulla; osa ajoittuu heinä–syyskuulle. tiaisista voi lentää Itämeren ylikin.
Rakenteeltaan pyöreähkö, valkean siipilaikun omaava kirjo- Vielä 1950-luvun alussa lintuharrastajien julkaisuissa hömö- sieppo on yleinen pesimälaji koko Rovaniemen alueella, niin tiaisen kerrottiin olevat Rovaniemen seudun yleisin talvilintu. metsissä kuin kylissä ja kaupunkialueellakin. Pesivän maa- Kansallisten atlaskartoitusten ja Rovaniemen kaupunkiatlak- linnuston linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemellä pesii sen mukaan valkean, harmaan ja mustan kirjavoima hömö- noin 8 200 kirjosieppoparia. Rovaniemen ydinkeskustassa laji tiainen pesii kaikkialla Rovaniemen alueella lukuunottamatta alkoi pesiä vuonna 1983. Kaikkein kaupunkilaistunein kirjo- ydinkeskustaa ja tiheimmin rakennettuja asutusalueita. Pesi- sieppopari pesii lähes joka vuosi entisen Lääninhallituksen vän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan hömötiais- rakennusten läheisessä puistossa. Kirjosieppo saapuu Rova- kanta on Rovaniemellä kasvanut yli 30 prosentilla tarkastelu- niemen seudulle ennen toukokuun puoliväliä, mutta onpa laji jaksojen 1986–1989 ja 2006–2011 välisenä aikana. havaittu alueella huhtikuun puolellakin. Viimeisiä kirjosieppo- yksilöitä tavataan alueella syyskuun alkupäivinä.
Esa Huhta
142 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 143 Lapintiainen Töyhtötiainen Parus cinctus Parus cristatus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Lapintiainen on nimensä mukaisesti levinneisyydeltään pohjoi- Töyhtötiainen pesii runsaslukuisena Etelä- ja Länsi-Suomessa nen tiaislaji. Yhtenäisen pesimäalueen eteläraja kulkee Kolari– mäntyvaltaisissa havumetsissä ja kalliomänniköissä. Perä-Poh- Rovaniemi–Taivalkoski-linjalla. Isopäinen ja paksukaulainen, jolaa kohden mentäessä laji muuttuu harvalukuisemmaksi ja päälaeltaan harmaanruskea lapintiainen asuttaa monenlaisia yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja kulkee Kemi–Kuusamo- metsiä, kunhan niissä vain on tarjolla sopivia lahopuita pe- linjalla. Laji suosii esiintymisessään havumetsiä, pohjoisessa säpaikoiksi ja ravintoa saatavilla. Puusta toiseen pyrähtelevä erityisesti vanhoja kuusimetsiä. Töyhtöpäisellä, mustan, valke- lapintiainen kokoaa syksyisin ravintovarastoja keskitalvella an ja ruskean sävyttämällä tiaisella meni Suomessa hyvin aina käytettäväksi. Myös lapintiainen kykenee muiden tiaislajien 1960-luvulle saakka. Tuolloin töyhtötiaiskannat taantuivat tapaan laskemaan ruumiinlämpöään lämmönhukan välttämi- etenkin levinneisyysalueen pohjoisosissa. Yhdeksi vähenemi- seksi. Laji on paikkalintu, mutta osa nuorista lapintiaisista sen syyksi on esitetty muutoksia metsätalouden harjoittamises- vaeltelee syksyn ja talven aikana. Joskus tapahtuu laajempia- sa. Nykyisin Suomessa arvioidaan pesivän 400 000–600 000 kin vaelluksia, jolloin tuhansia nuoria vaeltaa syys–lokakuussa töyhtötiaisparia. Laji on paikkalintu, joka vaeltaa vain hyvin useita satoja kilometrejä etelärannikkoa myöten. Lapintiaisen harvoin. Nuoret yksilöt voivat kierrellä heinä–syyskuussa muu- levinneisyysalue ei ole merkittävästi muuttunut maassamme tamista kilometreistä muutamiin kymmeniin kilometreihin viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana. Nykyisin syntymäseuduiltaan. Töyhtötiainen voi kovertaa pesäkolonsa Suomessa arvioidaan pesivän 50 000–100 000 lapintiasparia. itse, mutta silloin tällöin se kelpuuttaa pesäpaikakseen myös pöntön. Kuten monet muutkin tiaislajit, myös töyhtötiainen va- Peloton ja uteliaan oloinen lapintiainen näyttää hieman yleisty- rastoi syksyllä ravintoa talven varalle. neen Rovaniemellä atlaskartoitusten välisenä aikana. 1970-lu- vulla lapintiainen havaittiin 16 atlaskartoituksen ruudulla; Pirteästi lauleleva, utelias töyhtötiainen on Rovaniemen alu- uusimmassa atlaskartoituksessa laji havaittiin jo 37 ruudulla. eella harvalukuinen pesimä- ja talvilintulaji. Kansallisissa at- Havainnot painottuvat tutkimusalueen pohjoisosiin. Lapintiai- laskartoituksissa töyhtötiainen havaittiin vain 7–10 ruudulla. nen on Rovaniemen seudulla selvästi hömötiaista vähälukui- Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella linnun hel- sempi lintulaji. Rovaniemen kaupunkiatlaksen tutkimusalu- meilevää viserrystä kuultiin 10 ruudulla, lähinnä Ounasvaaran eella lapintiaisia ei havaittu lainkaan, vaikka laji hyödyntääkin kuusikoissa. Töyhtötiaisesta on vuodesta 2006 lähtien tehty lintulautoja ravinnon hankinnassaan. Rovaniemellä yli 150 havaintoa, joista valtaosa ajoittuu talveen ja sijoittuu Ounasvaaran ruokintapaikoille. Töyhtötiainen on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lintulajiksi Perä-Pohjolan alueella lajin vähälukuisuuden vuoksi.
144 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 145 Kuusitiainen Sinitiainen Parus ater Parus caeruleus
KUVALIITERI.FI JUHANI JALKANEN
Kuusitiainen on levinneisyydeltään eteläinen lintulaji Suomes- Sinitiainen on lounainen uudistulokas 1850-luvulta linnus- sa. Lajin yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Oulu– tossamme. Lajin runsastuminen alkoi 1930-luvulla ja tämän Kuopio-linjalle. Pirteä ja pikkuruinen kuusitiainen suosii jälkeen sinitiainen on laajentanut esiintymisaluettaan vuosi- esiintymisessään varttuneita kuusikoita ja kuusisekametsiä. kymmenten aikana. Nykyisin lajin yhtenäisen pesimäalueen Keski-Euroopassa kuusitiainen on jo kaupunkilaistunut. Laji pohjoisraja kulkee Pello–Rovaniemi–Kuusamo-linjalla. Sini- kuuluu paikkalintuihin, mutta silloin tällöin elo–lokakuussa tiaisen runsastumiseen on erityisesti vaikuttanut talviruokin- jopa tuhansia parvia voi kuusen siemenkadon vuoksi vaeltaa nan lisääntyminen. Sinitiainen viihtyy valoisissa lehti- ja seka- lounaisiin ilmansuuntiin, osa yli Itämerenkin. Vaellusvuosina, metsissä, puistoissa ja pihapiireissä. Sinisen ja kellansävyisen esimerkiksi 1990–1991, kuusitiaisia voi tavata myös pohjoi- kirjava lintu pesii puunkoloissa ja pöntöissä. Pienipäinen ja sempana Lapissa. Päältä harmaansävyinen ja alapuoleltaan pieninokkainen tiainen hyödyntää tehokkaasti lintulautoja tal- rusehtava kuusitiainen varastoi syksyisin puiden oksankärkiin visin ravinnon hankinnassaan. Sinitiainen on paikkalintu, jolla hyönteisiä ja siemeniä. Kuusitiaisen vuosittaiset kannanvaih- esiintyy myös vaelluksia. Suomessa arvioidaan nykyisin pesi- telut ovat suuria ja pitkäaikaisen kannankehityksen arviointi vän 400 000–600 000 sinitiaisparia. näinollen haastavaa. Nykyisin Suomessa arvioidaan pesivän 30 000–100 000 kuusitiaisparia. Rovaniemellä ensimmäinen sinitiaishavainto on peräisin vuo- delta 1955. 1960-luvultakin on kirjattu vain kolme havaintoa. Valkoisen niskalaikun omaava kuusitiainen on harvinainen Lajin runsastumista havaittiin talvina 1972–1973 ja 1983– ja vähälukuinen pesimä- ja talvilintulaji Rovaniemen alueella. 1984, jolloin Rovaniemellä tehtiin useita kymmeniä sinitiais- Kansallisissa atlaskartoituksissa kuusitiainen tavattiin enim- havaintoja omakotitaloalueilla. Ensimmäinen sinitiaispesintä millään kahdeksalla ruudulla. Rovaniemen kapunkiatlaksessa varmistettiin vuonna 1981. Kansallisten atlaskartoitusten tu- kuusitiainen löytyi kuudelta ruudulta. Linnun talitiaismaista, loksissa näkyy lajin yleistyminen: 1970-luvulla sinitiainen ha- mutta nopeampaa helkytystä voi kevättalvisin kuulla esimer- vaittiin vain yhdellä ruudulla, 1980-luvulla viidellä ruudulla ja kiksi Ounasvaaran rinnekuusikoissa. Lintulautavieraana kuu- uusimmassa atlaksessa peräti 37 ruudulla. Laji valloitti ensin sitiainen on muita tiaslajeja harvinaisempi. Vuodesta 2006 omakotitaloalueet ja levittäytyi sitten jokivarsia pitkin kyliin. lähtien kuusitiaisesta on tehty noin sata havaintoa Rovaniemen Metsässä sinitiainen on edelleen harvinainen laulaja. Rovanie- seudulla. Pääosin havainnot on tehty talvella. men kaupunkiatlaksen kartoitusalueella laji on erittäin ylei- nen. Ensimmäiset Rovaniemen ydinkeskustassa pesivät parit todennettiin vuonna 2000.
146 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 147 Talitiainen Puukiipijä Parus major Certhia familiaris
KUVALIITERI.FI
Talitiainen on yleinen tiaislaji sekä asutustaajamissa että met- sissä. Vain Ylä-Lapissa laji ei ole erityisen yleinen. Talitiaisen yleisyyttä selittää sen sopeutuvaisuus; laji pesii monenlaisis- sa elinympäristöissä ja lintu osaa hyödyntää tehokkasti sekä lintulautoja että linnunpönttöjä. Suurin tiaislajimme on kau- punkilaistunut ja tämä näkyy esimerkiksi linnun laulutapo- KUVALIITERI.FI jen muutoksena. Kauniinkirjava talitiainen liittyy syyskesällä metsissä kierteleviin tiaisten sekaparviin. Talitiainen ei keräile Naskalinokkainen puukiipijä on levinneisyydeltään eteläinen talvivarastoja, vaan hyödyntää ruokintapaikkoja. Talitiainen lintulaji Suomessa. Lajin yhtenäisen pesimäaikaisen levinnei- on pääosin paikkalintu, mutta silloin tällöin voi havaita suu- syysalueen pohjoisraja ulottuu Pello–Rovaniemi–Kuusamo-lin- riakin vaeltelevia, lähinnä nuorten yksilöiden muodostamia jalle. Ylä-Lapissa laji on erittäin harvinainen. Puukiipijä viihtyy tiaisparvia. Näitä vaellusparvia voi nähdä Lapissakin ja usein iäkkäissä, kuusivaltaisissa metsissä ja vanhoissa lehtimetsis- niiden esiintyminen näyttää liittyvän säätilan äkillisiin muu- sä sekä joskus myös puistoissa. Pesänsä puukiipijä rakentaa toksiin. Nykyisin Suomessa pesii arviolta 1,5–2 miljoonaa ta- pienistä risuista puunrungosta repsottavan kaarnansuikaleen litiaisparia. alle tai erityisesti lajille suunniteltuun linnunpönttöön. Monet naaraat munivat kaksi pesyettä kesän aikana. Rakenteeltaan Rovaniemen alueella talitiainen on yleinen pesimä- ja talvi- pitkulainen, kaarnanruskean ja valkoisten pilkkujen kirjavoi- lintulaji. Kansallisten atlaskartoitusten mukaan laji näyttää ma puukiipijä on etelässa paikkalintu, pohjoisessa muutto- yleistyneen Rovaniemen seudulla: 1970- ja 1980-lukujen at- lintu. Yli puolet kannasta talvehtii Suomessa ja loppuosa ete- laskartoituksissa laji havaittiin 21–45 ruudulla ja uusimmas- lämpänä aina Keski-Eurooppaa myöten. Keski-Euroopan oma sa kartoituksessa peräti 83 ruudulla. Talitiainen oli myös puukiipijälaji, Certhia brachydactyla asustaa myös kaupun- yksi yleisimmistä lintulajeista Rovaniemen kaupunkiatlaksen geissa. Suomen puukiipijäkannan kooksi arvioidaan nykyään kartoitusalueella; käytännössä lajin voi havaita kaikkialla. 200 000 paria. Ankarat talviolosuhteet verottavat puukiipijä- Rovaniemen keskustaajaman talitiaisten laulu on lyhentynyt kantaa Suomessa, vaikka puukiipijä on viime vuosina oppinut ti-ti-tyy-säkeestä ti-tyy-säkeeksi jo suurella osalla linnuista; hyödyntämään myös lintulautoja ravinnon hankinnassaan. lyhyempi säe kuuluu kaupungissa paremmin. Kaupunkilais- tuminen näkyy talitiaisella myös keskitalven öisinä ruokailu- Hiirimäinen, puunrunkoa myöten kipuava puukiipijä on yleis- hetkinä valaisinpylväiden äärellä sijaitsevilla ruokintapaikoil- tynyt Rovaniemen alueella merkittävästi eri atlaskausien vä- la. Talitiaisen laulukausi alkaa kaupungissa aikaisemmin kuin lillä. 1970- ja 1980-lukujen kansallisissa atlaskartoituksissa maaseudulla. laji havaittiin vain 1–3 ruudulla, kun uusimmassa kartoituk- sessa se tavattiin jo 43 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlak- sessa puukiipijä havaittiin 17 ruudulla. Rovaniemen seudulla puukiipijä on syystalven lintu, valtaosa havainnoista tehdään loka–marraskuussa. Esimerkiksi vuosina 1946–1962 lajista tehtiin 40 havaintoa ja näistä vain kahdeksan oli peräisin pe- simäkaudelta.
148 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 149 Pikkulepinkäinen Isolepinkäinen Lanius collurio Lanius excubitor
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Pikkulepinkäinen on maassamme eteläinen lintulaji, jonka yh- Isolepinkäinen eli lapinharakka on asuttanut koko Suomen tenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Oulu–Lieksa-linjal- saaristoa lukuunottamatta. Laji on Lapin lintu ja sen esiinty- le. Pikkulepinkäinen pesii melko runsaslukuisena etelän ran- minen etelässä on aukkoista. Isolepinkäinen pesii monenlai- nikkoseuduilla, katajaisilla ahoilla, taimikoilla, puutarhoissa sissa elinympäristöissä, kuten hakkuuaukeiden reunamilla, ja eri tyyppisillä puoliavoimilla alueilla. Väkäpäisellä nokalla rämeillä ja tunturikoivikoissa. Pesä on risuista, sammalista ja varustettu pikkulepinkäinen on melkoinen murheenkryyni korsista tehty rakennelma esimerkiksi käkkäräisen männyn rannikon lintuasemien linnunpyyntiverkoissa. Lintu raken- latvuksessa. Ravinnoksi käyvät pikkunisäkkäät, linnunpoika- taa pesänsä katajaan, kuusentaimeen tai pensaaseen. Naaras set, sammakot ja isot selkärangattomat. Isolepinkäinen yleis- munii 5–6 munaa ja hautoo pari viikkoa. Pikkulepinkäisen tyi Suomessa vuosina 1940–1970, mutta taantui merkittävästi ravinto koostuu ampiaisista, kimalaisista ynnä muista isoista 1980-luvulla. Viime vuosina laji on jälleen yleistynyt ja nyky- hyönteisistä sekä pikkujyrsijöistä ja linnunpoikasista. Lajin pe- kannan kooksi arvioidaan 6 000–9 000 paria. Isolepinkäinen simäkannan koossa esiintyy suuria vuosien välisiä vaihteluja. talvehtii Etelä-Skandinaviassa ja Itämeren eteläpuolella, osa Nykyisin Suomessa arvioidaan pesivän 50 000–80 000 paria. Etelä-Suomessa. Se palaa talvehtimisalueeltaan maalis–huh- Lintu talvehtii Afrikan itä- ja eteläosissa, josta se palaa keväällä tikuussa ja syysmuutto ajoittuu syys–marraskuulle. Hyvinä touko–kesäkuussa. Syysmuutto ajoittuu heinä–syyskuulle. myyrätalvina voi kertyä lukuisia lapinharakkahavaintoja. Näin esimerkiksi talvella 2011–2012, jolloin tammikuussa tehtiin Pikkulepinkäiskoirailla on musta naamari ja tuhkanharmaa liki 1 000 havaintoa. päälaki, naarailla päälaki on ruskea ja poskessa tumma laik- ku. Pitkäpyrstöinen pikkulepinkäinen tavattiin Rovaniemellä Olemukseltaan pientä harakkaa muistuttava, rosvonaamarinen ensi kerran vuonna 1957. Kansallisten atlaskartoitusten mu- lapinharakka pesii harvalukuisena koko Rovaniemen alueella. kaan laji on edelleen harvinainen Rovaniemen seudulla. Uu- Kansallisten atlaskartoitusten tulosten mukaan laji näyttää simmassa atlaskartoituksessa pikkulepinkäinen havaittiin yleistyneen Rovaniemen seudulla: 1970- ja 1980-lukujen atlak- kuudella ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji tavat- sissa lapinharakka havaittiin 11–15 ruudulla, uusimmassa jo tiin kolmella ruudulla. Kaikkiaan pikkulepinkäishavaintoja on 27 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lapinharakoita kirjattu 30 vuodesta 2006 lähtien. tavattiin lentokentän alueella. Lajin esiintyminen Rovaniemellä näyttää olevan varsin vaihtelevaa; joinakin keväinä havaintoja ei kerry lainkaan, toisina havaintoja kirjataan yli 10. Rovanie- melle lapinharakka saapuu yleensä huhtikuun puolivälissä ja myöhäisimmät yksilöt havaitaan lokakuussa. Silloin tällöin la- pinharakka voi vierailla lintulaudalla keskitalvellakin.
150 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 151 Närhi Kuukkeli Garrulus glandarius Perisoreus infaustus
JUHANI JALKANEN KUVALIITERI.FI
Närhi on Suomessa eteläisesti levinnyt lintulaji, jonka yhtenäi- Kuukkeli on Pohjois-Suomen lintulaji, jonka yhtenäisen pesi- sen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Pello–Rovaniemi–Kuu- mäalueen eteläraja kulkee Kemi–Kuhmo-linjalla. Kuukkeli on samo-linjalle saakka. Närhi suosii esiintymisessään kuusi- tai havumetsien, erityisesti iäkkäiden, naavaisten kuusimetsien mäntyvaltaisia havumetsiä. Linnun tapaa usein myös maata- laji. Suomen kuukkelikanta on taantunut etenkin lajin eteläi- lousvaltaisilla alueilla. Etelä- ja Keski-Euroopassa närhet ovat sillä esiintymisalueilla. Taantuma on liitetty vanhojen metsien jo kaupunkilaistuneet, mutta Suomessa lintu ei vielä pesi kau- hakkuisiin. Tuuheahöyheninen ja pitkäpyrstöinen kuukkeli ra- punkien ydinkeskustoissa. Harmaan ja punertavan sävyinen, kentaa pienehkön risupesän nuoreen kuuseen tai mäntyyn ja kauniin sinisen kuviomat siivet omaava närhi on paikkalintu. naaras munii sinne 3–5 munaa. Nykyisin Suomessa arvioidaan Toisinaan lintu vaeltaa syksyllä ja tällöin närhiä voi havaita pesivän 40 000–50 000 paria; tämä on alle puolet 1950-luvun jopa Ylä-Lapissa. Talvella närhi vierailee usein ruokintapaikoil- kannan koosta. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa kuukkeli la. Närhikannat ovat vaihdelleet eri vuosina suurestikin, mutta katsotaan silmälläpidettäväksi lintulajiksi. pitkäaikaistrendi on suhteellisen vakaa. Uusimman kansalli- sen atlaskartoituksen tulosten mukaan laji näyttäisi levittäy- Rovaniemen alueella utelias ja peloton kuukkeli on yleinen, tyneen viime vuosina pohjoista kohden. Suomen nykykannan mutta harvalukuinen pesimälaji. Kansallisissa atlaskartoituk- kooksi arvioidaan 120 000–160 000 paria. sissa laji havaittiin yli 50 ruudulla, eikä kuukkelin esiintymi- sessä ole toistaiseksi havaittavissa muutoksia. Rovaniemen Närhi on kansallisten atlaskartoitusten mukaan yleistynyt Ro- kaupunkiatlaksen kartoitusalueella kuukkeleita havaittiin 16 vaniemellä. 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituksissa laji ha- ruudulla, lähinnä Ounasvaaran alueella. Pesivän maalinnuston vaittiin 9–15 ruudulla, uusimmassa peräti 38 ruudulla. Rova- linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemen seudulla arvioi- niemen kaupunkiatlaksen alueella närhi tavattiin 23 ruudulla. daan pesivän 3 300 kuukkeliparia. Toisin kuin muut varislin- Kaupungin ydinkeskustaa ja sen välittömässä läheisyydessä nut, kuukkeli ei ole kaupunkilaistunut. olevia asutusalueita lukuunottamatta närhen voi tavata miltei kaikkialla. Toistaiseksi närhi on kuukkelia harvinaisempi laji Rovaniemen seudulla, mutta voimakkaan vaelluksen aikaan se voi esiintyä runsaslukuisempanakin.
152 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 153 Harakka Pähkinähakki Pica pica Nucifraga caryocatactes
KUVALIITERI.FI
Harakka on ihmisen seuralainen, joka viihtyy taajamien ja ky- lien lähistöllä. Se pesii peltojen reunoilla, rantakoivikoissa, JUHANI JALKANEN nuorissa metsiköissä ja pihapiireissä. Ylä- ja Keski-Lapissa harakka on paikoitellen varsin harvalukuinen tai puuttuu ko- Pähkinähakki on eteläinen ja lounainen laji. Sen tiedetään pe- konaan. Vielä 1950 ja 1960-luvulla harakka oli ihmisen vainon sineen maassamme jo 1800-luvulla. Nimikkolajin pääravintoa kohde; sen pesiä hävitettiin ja poikasia vietiin eläteiksi. Viime ovat pähkinät ja se pesii alueilla, joilla on pähkinäpensaita. vuosikymmenten aikana harakka on saanut levittäytyä rau- Eniten havaintoja Suomessa tehdään pähkinähakin itäises- hassa myös kaupunkien ydinkeskustoihin. Tyylikkään musta- tä alalajista macrorhynchos, joka vaeltaa maahamme muun valkoinen lintu saa elellä ydinkeskustassa varsin leppoisasti, muassa Siperian huonojen siemensatojen vuoksi. Alalajit voi koska käytännössä harakalla ei ole siellä luontaisia vihollisia. erottaa toisistaan nokan paksuuden perusteella; itäisen pähki- Harakka on paikkalintu, joka siirtyy vain harvoin muutamien nähakin nokka on ohuempi. Vaellusten seurauksena Suomeen kymmenien kilomerien päähän kotipesästään. Nykyisin Suo- on syntynyt harvakseltaan laajempi pesimäkanta. 1950-luvulla messa arvioidaan pesivän 140 000–200 000 paria. pähkinähakin pesimäkannan kooksi arvioitiin 500 paria, ny- kyisin pesimäkannan koko on noin 2 400 paria. Pähkinähak- Pitkäpyrstöinen ja pyöreäsiipinen harakka on yleinen pesimä- ki on helposti tunnistettava lintulaji. Se on ruskean ja vaalean ja talvilintulaji Rovaniemen alueella. Rovaniemen kaupunkiat- kirjava lintu, joka muistuttaa suurta, isonokkaista kottaraista. laksen kartoitusalueella laji havaittiin yli sadalla ruudulla, vain Pesimäaikana lintu on piilotteleva ja vaikeasti havaittavissa. Ounasvaaran, Pöyliövaaran ja Vennivaaran yhtenäisiltä met- säalueilta harakka puuttui. Lajin kaupunkilaistuminen tulee Rovaniemellä pähkinähakki tavattiin ensi kerran pesivänä esiin kaupunkilinnuston ja harakanpesien kartoituksissa. Vie- Hirvaan metsäopistolla vuonna 1938. Syksystä 1985 lähtien lä 1960-luvun lopulla laji puuttui Rovaniemen ydinkeskustan laji on esiintynyt Rovaniemen seudulla säännöllisesti. Kan- pesimälinnustosta, 1980-luvun puolivälissä alueella oli 5 paria sallisissa atlaskartoituksissa pähkinähakkeja havaittiin vasta ja vuonna 2010 jo 10 paria. Rovaniemellä erityisesti sembra- vuosien 2006–2010 kartoituksissa. Varmimmin lajin tapaa Ou- männyt ovat harakalle mieluisia pesäpaikkoja; myös nelostien nasvaaralla, jossa pähkinähakit ovat oppineet hyödyntämään varren orapihlaja-aidoissa on useita harakanpesiä. ruokintapaikkoja. Vaellussyksyinä pähkinähakkeja kannattaa etsiä sembramäntyjen liepeiltä. Lintu täyttää kurkkukupunsa siemenillä ja vie niitä kätköpaikkoihin, jotka se ilmeisen hyvin myös muistaa. Myöhemmin pähkinähakkeja näkee ennen lu- men tuloa kaivelemassa maasta siemenkätköjään.
Juhani Jalkanen
154 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 155 Naakka Varis Corvus monedula Corvus corone cornix
KUVALIITERI.FI
KUVALIITERI.FI
Varis on koko Suomen lintulaji. Se pesii etelän viljelysseu- Harmaanmusta, vaaleasilmäinen naakka on Suomessa eteläi- duilla, taajamien liepeillä, havu- tai sekametsiköissä peltojen nen lintulaji. Sen yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu reunamilla, kylien laiteilla, soiden reunoilla ja saaristossa. La- Oulu–Kajaani–Joensuu-linjalle. Naakka on kaupunkien, kylien jin vainoamisen vähennyttyä se on alkanut asuttaa kaupunki- ja viljelysseutujen pesimälaji. Lintu esiintyy myös runsaslukui- ympäristöjä yhä enenevässä määrin. Samaan aikaan variksen sena ruokavieraana kaatopaikoilla. Kyyhkyn kokoinen naakka esiintyminen muissa elinympäristöissä on hieman taantunut. pesii rakennuksissa; savupiipuissa ja tuuletuskanavissa. Lin- Tanakka, mustan ja harmaan sävyinen varis rakentaa pieneh- nulle kelpaavat myös pöntöt ja viime aikoina laji on keksinyt kön risupesänsä puuhun tai joskus pensaaseenkin. Ravinnon pesäpaikakseen myös liikenneopasteiden poikkipalkit. Naak- suhteen laji on kaikkiruokainen ja se elää hajanaisissa parvis- ka pesii usein yhdyskunnissa ja liikkuu muutoinkin mielellään sa. Yöpymismetsiköihin varis lentää meluisina parvina. Nykyi- parvissa. Naakka on runsastunut maassamme. Kun lajin pesi- sin Suomessa arvioidaan pesivän 150 000–200 000 paria. Osa mäkannan kooksi arvioitiin 1900-luvun lopulla 50 000 paria, kannasta talvehtii Suomessa, osa Ruotsissa ja Baltian maissa. on nykyarvio peräti 110 000 paria. Smanaikaisesti naakka on laajentanut esiintymisaluettaan pohjoista kohti. Varis esiintyy kaikkialla Rovaniemellä ja se on kansallisten atlaskartoitusten mukaan yleistynyt alueella. 1970-luvun at- Naakka on havaittu Rovaniemellä ensi kerran jo vuonna 1903, laskartoituksessa varis havaittiin 52 ruudulla, 1980-luvulla seuraavat havainnot ovat vuosilta 1948, 1957 ja 1962. Lajin 63 ruudulla ja uusimmassa atlaskartoituksessa 80 ruudulla. ensimmäinen varmistettu pesintä on peräisin Pöykkölässä si- Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusalueella laji tavattiin jaitsevan saunan savupiipusta vuodelta 1971. Vielä 1980- ja 114 ruudulla. Variksen runsastuminen näkyy myös Rovanie- 1990-luvuilla naakka oli lähinnä kevätvieras Rovaniemellä. To- men kaupunkilintuseurannan aineistossa: 1960-luvun lopulla dennäköisesti lintu pesi keskustassa vuonna 1999, mutta var- 360 hehtaarin kokoisella kartoitusalueella pesi yksi varispari, sinainen naakkainvaasio koettiin vuonna 2007. Tämän jälkeen 1980-luvun puolivälissä viisi, vuonna 2001 kymmenen paria laji on runsastunut vuosi vuodelta. Aiemmissa atlaskartoituk- ja vuonna 2010 jo 16 paria. Varis alkoi talvehtia Rovaniemellä sissa naakka tavattiin vain yhdellä ruudulla, uusimmassa seit- vakituisesti vasta talvella 1956–1957. Nykyisin suurimmissa semällä. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa naakkoja havaittiin yöpymisparvissa voi olla jopa 600 yksilöä. Suuria varisparvia 20 ruudulla. Vuonna 2011 ylöskirjatuista naakanpesistä 8 si- näkee myös kaatopaikoilla. jaitsi liikenneopasteessa ja 7 rakennuksissa. Naakat saapuvat Rovaniemelle yleensä maaliskuussa. Laji talvehtii Etelä-Ruot- sissa, Tanskassa, Baltian maissa tai Etelä-Suomessa. Talvella 2011–2012 muutama naakka vietti talvensa ensi kertaa Rova- niemellä. Muuttoaikaan Rovaniemen seudulla voi havaita jopa 200 naakan parvia.
156 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 157 Korppi Kottarainen Corvus corax Sturnus vulgaris
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Kiiltävänmusta korppi pesii koko Suomessa. Lajia on vainottu Kottarainen on Suomessa eteläinen lintulaji, jonka yhtenäi- etenkin poronhoitoalueella ja korppi onkin mielletty erämai- sen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Oulu–Kajaani-linjalle den varislintulajiksi. Vainon vähenemisen myötä korpit ovat saakka. Kottaraismäärät romahtivat ja lajin levinneisyysalue uskaltautuneet pesimään entistä lähemmäksi ihmisasutusta. vetäytyi etelää kohti 1970-luvun lopulla. Kottaraiskantojen Vuodesta 1950 lähtien Suomen korppikanta on kasvanut ny- pienenemisen syyksi on esitetty karjan määrän ja laidunalan kypäiviin saakka. Nykyisin maassamme arvioidaan pesivän vähenemistä. Viime vuosina kottaraiskanta on hieman elpynyt. 21 000 korppiparia. Laji saattaa pesiä joko puussa tai vaik- Höyhenpuvultaan metallinkiiltoisen musta ja valkopilkkuinen kapa kallionjyrkänteellä. Pesä on isohko risupesä ja munia kottarainen pesii koloissa ja pöntöissä pieninä ryhminä maa- pesässä on kolmesta kuuteen kappaletta. Korppi on uskolli- seudulla, asutusalueiden pihoilla ja puistoissa sekä metsän- nen puolisolleen ja se myös pesii samalla paikalla vuodesta reunamilla. Nykyisin Suomessa arvioidaan pesivän 100 000 toiseen. Korppi on kaikkiruokainen ja se kerääntyy esimer- kottaraisparia. Lintu talvehtii Länsi-Euroopassa, josta se palaa kiksi kaatopaikoille ruokailemaan. Laji on paikkalintu, mut- maaliskuussa. Syysmuutto tapahtuu kahdessa osassa, ensin ta etenkin nuoret yksilöt voivat vaellella syys–huhtikuussa eri lähtevät nuoret linnut kesä–heinäkuussa ja sitten vanhemmat ilmansuuntiin. syys–marraskuussa. Pieni osa talvehtii Suomessa.
Kiilapyrstöinen ja järeänokkainen korppi on yleinen varislintu Rovaniemen ensimmäiset kottaraisen pesimähavainnot ovat Rovaniemellä. 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituksissa korp- vuosilta 1911–1913. Vielä 1960-luvun lopulla kaupungin 360 pi havaittiin 35–43 kartoitusruudulla ja uusimmassa kartoi- hehtaarin kokoisella linnustontutkimusalueella pesi kymme- tuksessa 83 ruudulla. Laji näyttää siis yleistyneen Rovaniemen niä pareja, mutta vuodesta 1983 lähtien ei yhtään. Kansalliset seudulla. Kaupunkiatlaksen kartoitusruuduilla korppi havait- atlaskartoitukset osoittavat myös lajin harvinaistuneen: 1970- tiin 41 ruudulla ja pesintä varmistettiin muun muassa Ounas- ja 1980-lukujen kartoituksissa kottaraisia havaittiin 10–20 vaaralla, Vennivaarassa ja Pöyliövaarassa. Entisellä Mänty- ruudulla, uusimassa enää viidellä ruudulla. Rovaniemen kau- vaaran kaatopaikalla viimeiset suuret korppiparvet havaittiin punkiatlaksessa laji havaittiin vain yhdellä ruudulla. Pesintää talvella 2008–2009. Kuusiselän kaatopaikan korpit löysivät ei Rovaniemellä ole varmistettu vuosiin.Vielä vuonna 1976 talvella 2007–2008 ja talvella 2009–2010 siellä tavattiin jo sa- Mäntyvaaran tuolloisella kaatopaikalla havaittiin yli 1 000 yk- toja korppeja. Enimmillään Rovaniemen seudun kaatopaikoilla silön kottaraisparvia. 1980-luvun alkuun tultaessa parvikoko on laskettu 300–400 korppia. Kesyt kaupunkikorpit ovat vielä oli pienentynyt muutamiin satoihin. Viime vuosilta on tiedossa erittäin harvinaisia Rovaniemellä. Talvella 1981–1982 kuiten- vain yksi 100 linnun parvi. Kottarainen saapuu Rovaniemen kin kaksi kesyä yksilöä vietti talvensa ydinkeskustassa. seudulle huhtikuun puolivälissä ja viimeiset yksilöt havaitaan loka–marraskuussa. Kottarainen on luokiteltu Perä-Pohjolassa alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi.
158 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 159 Varpunen Pikkuvarpunen Passer domesticus Passer montanus
KUVALIITERI.FI JUHANI JALKANEN
Varpusia esiintyy miltei koko Suomessa; aukkoja esiintymises- Pikkuvarpunen pesi alunperin maamme kaakkoisrajalla ja sä on lähinnä erämaisilla alueilla. Mustan, ruskean ja harmaan- 1900-luvun puolivälistä lähtien Ahvenanmaalla. 1970-luvulta kirjava varpunen on yksi maailman laajimmalle levinneistä lähtien laji on levittäytynyt kohti länttä. Nykyään pikkuvarpu- lintulajeista. Ihminen on osaltaan edistänyt lajin levittäytymis- nen puuttuu monilta alueilta Keski-Suomessa, mutta rannik- tä esimerkiksi viemällä varpusia Amerikkaan ja Australiaan. koa myöten laji on levinnyt Kemin seudulle ja sieltä edelleen Valpas ja eloisa varpunen on ihmisen seuralaislaji, joka pesii jokivarsia pitkin pohjoiseen. Pikkuvarpunen pesii mielellään pihapiireissä, ydinkeskustoissa ja maaseudulla lähinnä raken- ihmisen läheisyydessä ja pesäpaikaksi kelpaavat myös pöntöt. nuksissa, harvemmin pöntöissä. Aikoinaan varpunen oli Suo- Lintua ei juurikaan tavata kaupunkien ydinkeskustoissa. Suo- messa selvästi nykyistä yleisempi laji yli puolella miljoonalla men pikkuvarpusmäärät alkoivat kasvaa ja levinneisyys laajeta parillaan. Nykyisin maassamme arvioidaan pesivän 230 000 erittäin voimakkaasti 1990-luvun puolivälissä. Nykyisin maas- varpusparia. Lajin taantumisen syiksi on esitetty maaseudun samme arvioidaan pesivän jo 140 000–200 000 pikkuvarpus- rakennemuutosta ja kiristynyttä kilpailua pikkuvarpusen paria. Vielä 1990-luvun alussa kannan kooksi arvioitiin vain kanssa. Aivan viime vuosina varpuskannoissa on kuitenkin to- 8 000 paria. Kannan kasvun syytä Suomessa ei tarkkaan tiede- dettu elpymistä ja laji onkin siirretty uhanalaisluokituksessa tä; monissa muissa Euroopan maissa laji on taantunut. Ruske- silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi. Varpunen on paikkalintu, ankirjava, mustalla poskitäplällä varustettu pikkuvarpunen on joka vain harvoin vaeltaa kovin kauas synnyinseudultaan. paikkalintu ja se viihtyy parvissa ympäri vuoden.
Varpunen on yleinen pesimä- ja talvilintu Rovaniemen kaupun- Pikkuvarpusen voimakasta kjäksähtelevää lentoääntä kuultiin kialueella ja kylissä. Vielä 1950-luvun alussa laji puuttui kes- Rovaniemellä ensi kerran vuonna 1963. Seuraavat havainnot kustaajaman ulkopuolisten kylien talvilinnustosta. Nykyään lajista kirjattiin vuosina 1983, 1988 ja 1990. Vielä 1990-lu- joka kylällä kuultaneen varpusten tirskutusta. Kansallisissa vulla ja 2000-luvun alussakin pikkuvarpunen oli Rovaniemellä atlaskartoituksissa Rovaniemen alueella lajia on tavattu 20–33 satunnainen laji. Ensipesintä varmistettiin kuitenkin vuonna ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa varpusia havaittiin 1996. Vuonna 2006 lajista tehtiin 23 havaintoa ja sadan vuo- 79 ruudulla. Rovaniemen kaupunkilinnuston 360 hehtaarin sihavainnon raja rikkoontui vuonna 2008. Kansallisissa atlas- kokoisella tutkimusalueella varpusia pesi vielä vuosina 1967– kartoituksissa laji tavatiin ensi kerran vasta vuonna 2006. Ro- 1985 reilusti yli 100 paria, mutta vuosina 2001 ja 2010 pari- vaniemen kaupunkiatlaksessa pikkuvarpusia havaittiin peräti määrä oli selvästi alle sadan. Varpunen on kekseliäs lintulaji; 49 ruudulla ja esimerkiksi Rantavitikan alueella pesi 41 paria. ainakin Rovaniemellä se on muun muassa oppinut hakemaan Pesäpaikoista yleisimpiä olivat pöntöt, rakennukset sekä lii- hyönteisravintoa poikasilleen autojen etusäleiköistä. Suurim- kenneopaste- ja sähköpylväät. missa Rovaniemen keskustan varpusparvissa on nykyään sa- takunta lintua.
160 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 161 Peippo Järripeippo Fringilla coelebs Fringilla montifringilla
ESA HUHTA
KUVALIITERI.FI
Järripeippo esiintyy pohjoisessa Suomessa runsaampana kuin Peippo on Suomessa levinneisyydeltään eteläinen lintulaji, etelässä. Oranssin, valkean ja mustan kirjavoima lintu pesii jonka yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu Muonio– monenlaisissa metsissä tunturikoivikoista mäntymetsiin. Jär- Ivalo-linjalle asti. Kauniinkirjava peippo on Suomen toiseksi ripeipon yhtenäisen pesimäalueen eteläraja kulkee Kokkola– runsain lintulaji. Etelässä laji on runsaampi kuin pohjoisessa. Joensuu-linjalla. Järripeippo liittyy usein peippoparviin ja Ponnekkaasti laulava peippo pesii kaikentyyppisissä metsissä, niissä lintu erottuu jäkättävästä lentoäänestään. Pesäpaikal- pohjoisessa se suosii lehtimetsiä. Lintu pesii mielellään myös laan järripeippo on innokas laulaja ja parittomaksi jääneet asutusalueilla, etenkin puutarhoissa ja puistoissa. Nykyisin koiraat voivat jatkaa lauluaan viikkokausien ajan. Uusimmas- Suomessa arvioidaan pesivän 7–9 miljoonaa peippoparia. Laji sa kansallisessa atlaskartoituksessa saatiin viitteitä lajin vetäy- talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa ja syysmuutto käynnistyy tymisestä entistä enemmän pohjoista kohden. Kannan kooksi elokuun puolivälissä; päämuutto ajoittuu syys–lokakuuhun. arvioidaan 1,5 miljoonaa paria. Järripeippo talvehtii Keski- ja Keväällä peippo palaa Suomeen maaliskuun lopusta touko- Etelä-Euroopassa, mistä ensimmäiset kevätmuuttajat saapu- kuun puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla. Nykyisin pieni osa vat Suomeen maalis–huhtikuun vaihteessa. Syysmuutto ajoit- peipoista myös talvehtii Suomessa. tuu syys–marraskuulle ja jonkin verran järripeippoja talvehtii Suomessakin. Peippo on yleinen pesimälaji koko Rovaniemen alueella, myös ydinkeskustassa. Laji näyttää hieman yleistyneen alueella. Ryystävää kuorsausta muistuttavaa lauluaan esittävä järri- 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituksissa peippo tavattiin 65– peippo on yleinen pesimälaji Rovaniemellä. Laji puuttuu vain 69 ruudulla ja uusimmassa kartoituksessa 90 ruudulla. Rova- kaikkein voimakkaimmin kaupungistuneiden alueiden linnus- niemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin yhtä Ounasjokisuis- tosta. Vaikka järripeippojen määrä on pesivän maalinnuston ton vesistöruutua lukuunottamatta kaikilla ruuduilla. Pesivän linjalaskenta-aineiston mukaan hieman vähentynyt vuosijak- maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan peippo on Rova- sojen 1986–1989 ja 2006–2011 välillä, on se silti Rovaniemen niemen seudun toiseksi runsain maalintulaji 60 000 parillaan. kolmanneksi runsain lintulaji. Parimäärä alueella on arviolta Peippo saapuu Rovaniemelle normaalisti huhtikuun alussa 56 000. Käytännössä järripeippo on Rovaniemellä yhtä run- ja myöhäisimmät lähtijät havaitaan lokakuussa. Kevään pää- sas kuin peippokin. Järripeippo saapuu Rovaniemen seudulle muutto ajoittuu vapun tienoille ja syysmuutto on huipussaan yleensä huhtikuun toisella viikolla ja viimeiset yksilöt havai- syyskuun puolivälissä. Jaatilan, Petäjäskosken ja Niskanperän taan alueella lokakuun lopulla. Kevätmuuton huipentuma lajil- pelloilla saattaa havaita jopa 300 peipon parvia. Joskus peippo la ajoittuu toukokuuhun ja syysmuuton vastaavasti syyskuun yrittää Rovaniemelläkin talvehtimista lintulautojen äärellä. lopulle. Tuolloin peltoalueilla voi havaita jopa 700 järripeipon parvia. Silloin tällöin muutama uskalias järripeippo yrittää tal- vehtia Rovaniemelläkin.
162 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 163 Viherpeippo Vihervarpunen Carduelis chloris Carduelis spinus
KUVALIITERI.FI
Vihervarpusia tavataan koko maassamme Ylä-Lappia lukuun ottamatta. Vihervarpusen mieluisinta elinympäristöä ovat kuusimetsät, mutta myös muut havupuuvaltaiset metsät sekä KUVALIITERI.FI talvella lepikot ja koivikot kelpaavat linnulle. Vihervarpuskan- nan arvoidaan Suomessa kaksinkertaistuneen 1970-luvulta Viherpeippo on viime vuosina levittäytynyt lähes koko maa- 2000-luvulle tultaessa. Runsastumisen myötä laji on yleisty- hamme. Laji viihtyy ihmisasutuksen läheisyydessä. Sitä tava- nyt myös Lapissa. Suomen nykykannan kooksi arvioidaan 2 taan myös lehtipuuvaltaisilla, avoimilla metsäalueilla. Tanakan miljoonaa paria, joten vihervarpunen on yksi runsaimmista ja isonokkaisen linnun talvikanta on Suomessa moninkertais- pesimälajeistamme. Osa vihervarpusista muuttaa talveksi Län- tunut. Etenkin Lapissa laji on vahvistanut asemaansa. Yksi si- ja Keski-Eurooppaan, mistä ne palaavat Suomeen helmi– syy viherpeipon yleistymiseen on lisääntynyt talviruokinta. toukokuussa. Vihreänkellertävän vihervarpusen syysmuutto Linnun ravintoon kuuluvat siemenet, hyönteiset etenkin poi- ajoittuu syys–marraskuulle. Parvissa viihtyvä vihervarpunen kasravintona ja talvella lintulautojen antimet sekä marjat. on oppinut entistä enemmän hyödyntämään ruokintapaikkoja Etelä-Suomessa viherpeippoja vaivasi alkueläimen aiheuttama viime vuosikymmenien aikana, mutta se on tuttu näky edelleen tauti vuosina 2008–2010 ja tällöin niiden määrä romahti puo- ruokaillessaan syystalvisissa lepikoissa ja koivikoissa. leen aiemmasta. Lapin kanta pääosin välttyi epidemialta. Vi- herpeippokannan kooksi arvioidaan 1,5 miljoonaa paria. Laji Kooltaan vain pikkuisen urpiaisen kokoinen vihervarpunen talvehtii Länsi-Euroopassa, mutta merkittävä osa linnuista jää on yleinen pesimälaji Rovaniemen alueella. Kansallisten atlas- Etelä- ja Keski-Suomeen myös talveksi. Syysmuutto käynnistyy kartoitusten mukaan vihervarpunen on yleistynyt Rovaniemen syyskuun puolivälissä ja ulottuu marraskuuhun, kevätmuutto seudulla: 1970- ja 1980-luvulla laji havaittiin 52–63 ruudulla ja ajoittuu maalis–huhtikuulle. uusimmassa peräti 90 ruudulla. Vihervarpunen tavattiin myös liki kaikilla Rovaniemen kaupunkiatlaksen kartoitusruuduilla. Viherpeipon laulu muistuttaa hieman järripeipon ryystävää lau- Pesivän maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan laji on lutyyliä. Ensi kerran viherpeipon laulua kuultiin Rovaniemellä runsastunut huomattavasti Rovaniemen alueella ja on nyt nel- vuonna 1954. Seuraavat havainnot ovat vuosilta 1959, 1963 jänneksi runsain pesimälintulaji 55 000 parillaan. Muutama ja 1966. Vakituisesti viherpeippo alkoi talvehtia Rovaniemen pari pesii vuosittain myös Rovaniemen ydinkeskustassa. En- seudulla talvesta 1975–1976 lähtien. Talvehtijoiden määrässä simmäiset vihervarpuset saapuvat Rovaniemelle maalis–huhti- voidaan havaita selvä runsastuminen 1982–1983. Ensimmäi- kuun vaihteessa ja syksyn viimeiset havaitaan syys–lokakuun nen pesintä todettiin kesällä 1973. Lajin yleistyminen Rova- vaihteessa. niemellä havaitaan kansallisten atlaskartoitusten tuloksissa: 1970-luvulla viherpeippo havaittiin yhdeksällä, 1980-luvulla 19 ja uusimmassa kartoituksessa jo 131 ruudulla. Myös Ro- vaniemen kaupunkilintututkimuksen 360 hehtaarin tutkimus- alan seurannassa nähdään lajin runsastuneen: 1960-luvun lopulla viherpeipon pesintöjä ei havaittu, mutta vuonna 2010 havaintoja oli jo 46. Suurimmissa syksyn ja alkutalven viher- peippoparvissa voi havaita yli sata lintua.
164 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 165 Hemppo Urpiainen Carduelis cannabina Carduelis flammea
KUVALIITERI.FI
KUVALIITERI.FI Hemppo on harvalukuinen, lähinnä Etelä-Suomessa ja Poh- janlahden rannikolla esiintyvä pikkulintu. Hemppo pesii puo- Urpiainen pesii käytännöllisesti katsoen koko maassamme, liavoimissa kulttuuriympäristöissä ja pieni osa kannasta on jo ollen kuitenkin pohjoisessa yleisempi lintulaji kuin eteläs- kaupunkilaistunut. Peltojen reunoilla, teiden varsilla sekä ke- sä. Urpiaisen pesimäympäristöiksi käyvät pensaikkoalueet, doilla ja niityillä viihtyvän hempon pesimäkannan koko vaihte- tunturikoivikot ja avoimet metsät. Lintu on osittaismuuttaja, lee ajoittain huomattavastikin eri vuosien välillä. Vielä 1800- ja jonka yleisyyteen ja runsauteen vaikuttaa erityisesti koivun 1900-lukujen vaihteessa hemppo oli yleinen lintulaji Etelä- ja siemensato. Suomessa arvioidaan pesivän 200 000–800 000 Keski-Suomessa. 1970-luvulla Suomessa arvioitiin pesivän urpiaisparia. Vuosittaiset kannanvaihtelut ovat lajin kohdalla 30 000 hemppoparia; nykykannan kooksi arvioidaan 16 000 suuria. Pienen ja vaaleanokkaisen urpiaisen laulu on surise- paria. Myös kansallisten atlaskartoitusten tulokset osoittavat vaa visertelyä ja lintu viihtyy rupattelevissa parvissa ympäri linnun harvinaistuneen viime vuosikymmeninä. Eloisa, usein vuoden. Koiraalla on rinnassaan punertavaa väriä, naaraan pystyasennossa pensaan yläoksalla tai sähkölangalla istuskele- rinta on harmaa. Kovalla pakkasella lintu voi kaivautua yöksi va hemppo punoo pesänsä korsista. Pesä sijaitsee kuusiaidas- lumeen. Urpiainen talvehtii epäsäännöllisesti vaihtelevalla alu- sa, katajassa tai tiheässä pensaassa. Syyskesällä hempot ke- eella, Itämeren ympäristössä ja Länsi-Euroopassa sekä Länsi- rääntyvät usein parviksi rikkaruohokentille. Hemppo talvehtii ja Keski-Venäjällä. Huomattava osa urpiaisista talvehtii myös Länsi- ja Lounais-Euroopassa. Se lähtee Suomesta elokuun Suomessa. lopusta marraskuulle ulottuvalla jaksolla ja palaa maalis–tou- kokuussa. Punaotsainen ja mustalla leukalapulla varustettu urpiainen on yleinen pesimä- ja talvilintulaji Rovaniemen alueella. Laji Ensihavainto urpiaismaisesta, valkoisella siipikuviolla varus- näyttää yleistyneen: 1970- ja 1980-lukujen atlaskartoituksissa tetusta hemposta tehtiin Rovaniemellä vuonna 1937. Tuolloin urpiainen tavattiin 47–68 ruudulla ja uusimmassa peräti 81 hemppo tunnistettiin sille ominaisesta dju-duk-lentoäänestä. ruudulla. Laji oli yleinen myös Rovaniemen kaupunkiatlakses- 1950- ja 1990-luvuilla Rovaniemen seuduilla tavattiin vain kah- sa, mutta aivan ydinkeskustassa se ei pesi. Pesivän maalinnus- desta neljään hemppoa vuosikymmentä kohden. 2000-luvulta ton linjalaskenta-aineiston mukaan urpiainen on Rovaniemen on tiedossa 10 hemppohavaintoa. Vasta vuosien 2006–2010 kymmenenneksi runsain lintulaji 28 000 parillaan. Suuria, kansallisessa lintuatlaksessa saatiin Rovaniemen aineistoon useiden satojen yksilöiden muodostamia parvia voi Rovanie- havaintoja hemposta; laji tavattiin kolmella ruudulla. Rovanie- men seudulla nähdä etenkin syys–lokakuussa. Joinakin tal- men kaupunkiatlaksessa hemppo havaittiin Arktikumin puu- vina urpiaisia on Rovaniemellä paljon, toisina talvina laji on tarhassa. Hemppohavainnot on Rovaniemen seudulla tehty lähes tyystin kadoksissa. huhti–syyskuun välisenä aikana.
166 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 167 Kirjosiipikäpylintu Pikkukäpylintu Loxia leucoptera Loxia curvirostra
ESA HUHTA
KUVALIITERI.FI Pikkukäpylinnun yhtenäinen pesimäalue ulottuu Suomessa Kirjosiipikäpylintu on Suomessa itäinen lintulaji, jota Euroo- etelästä Ylä-Lappiin saakka. Lajin esiintymisen pohjoisraja passa tavataan pesivänä lisäksi lähinnä vain Venäjällä. Var- noudattaa kuusen metsärajaa, sillä kuusen simenet ovat pik- mimmin kirjosiipikäpylinnun löytää Itä-Lapista. Lajin kannan kukäpylinnun pääravintoa. Myös pikkukäpylinnun runsaus koko on pitkälti riippuvainen kuusen simensadosta; vaellus- on pitkälti riippuvainen kuusen siemensadosta, joten samal- vuosina kirjosiipikäpylintuja näkee usein lehtikuusen käpyjen la alueella voidaan pesiä yleensä kahden tai kolmen vuoden kimpussa. Laji rakentaa pesänsä risuista, sammalista ja jä- välein. Tanakkarakenteinen pikkukäpylintu voi aloittaa pesin- kälistä kuuseen tai joskus myös mäntyyn. Poikasten ravintoa nän jo helmi–maaliskuussa, mutta se voi pesiä myös kesällä ovat hyönteiset, aikuiset syövät siementen lisäksi pihlajanmar- tai alkusyksylläkin. Pikkukäpylinnut voivat vaeltaa kaikkina joja. Suomen kirjosiipikäpylintujen pesimäkannan kokoon vuodenaikoina, mutta vilkkaimmillaan vaellukset ovat yleensä vaikuttavat merkittävästi Venäjältä vaeltavat linnut. Vaeltavia pesimäajan jälkeen. Kuusen siemensadosta riippuen Suomes- kirjosiipikäpylintuja voi nähdä jo touko–kesäkuun vaihteessa. sa arvioidaan pesivän 50 000–400 000 pikkukäpylintuparia. Suomessa arvioidaan pesivän vuodesta riippuen 500–10 000 Syysvaellukset suuntautuvat yleensä Ranskaan ja Espanjaan, kirjosiipikäpylintuparia. josta linnut palailevat Suomeen helmi–maaliskuussa. Myös Suomessa talvehtivien yksilöiden määrä on riippuvainen kuu- Kirkasvärinen ja valkoisin siipijuovin varustettu kirjosiipikäpy- sen siemensadosta. lintu on Rovaniemellä harvalukuinen pesimälaji. Kansallisissa atlaskartoituksissa laji on tavattu 7–13 ruudulla. Rovaniemen Ristinokkainen siemensyöjä puree kävyn ensin poikki tyvestä kaupunkiatlaksen kartoitusalueella todettiin yksi mahdollinen ja riipii nokallaan suomuja irti. Pikkukäpylintu käyttää nok- pesintä. Hyviä kirjosiipikäpylintujaksoja Rovaniemen seudul- kaansa apuna myös puussa kiipeillessään. Metallista plitt plitt la ovat olleet vuodet 1986–1987, 1994–1996, 1997–1998 ja -lentoääntä päästelevä pikkukäpylintu on yleinen pesimälaji 2009–2010. Näiden jaksojen aikana urpiaismaista lentoääntä Rovaniemellä. Laji on selvästi isokäpylintua runsaampi. Kan- ja auton tööttäilyä muistuttavaa kutsuääntä kuultiin normaa- sallisissa atlaskartoituksissa pikkukäpylintu on havaittu 30–76 lia useammin lokakuun ja toukokuun välisenä aikana. Rova- ruudulla. Laji oli yleinen myös Rovaniemen kaupunkiatlaksen niemen seudulla hyviä kirjosiipikäpylintualueita ovat muun kartoitusalueella; se puuttui vain ydinkeskustasta ja Saarenky- muassa Hirvaan metsäopiston ja Vanttauskosken Kivaloiden lästä. Viimeksi pikkukäpylintuja on tavattu Rovaniemellä run- lehtikuusimetsiköt. Silloin tällöin kirjosiipikäpylintu eksyy lin- saammin 1970-luvun alussa, 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa tulaudallekin. sekä vuosina 2010–2011.
168 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 169 Isokäpylintu Punavarpunen Loxia pytyopsittacus Carpodacus erythrinus
KUVALIITERI.FI
Punavarpunen on Suomessa itäinen lintulaji, jonka yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja kulkee Rovaniemi–Kuusamo-linjalla. Punavarpuselle mieluisinta elinympäristöä ovat pensaikkoiset kosteikot ja peltoalueet. Myös hakkuuaukeilla, lehtimetsien reunamilla, puutarhoissa ja soilla voi tavata punavarpusia. Pit- käpyrstöinen ja kolmion muotoisella nokalla varustettu puna- varpunen runsastui voimakkaasti maassamme vuosina 1950– ESA HUHTA 1990. Nykyisin punavarpusia arvioidaan pesivän Suomessa 100 000–150 000 paria; tämä on noin neljännes 1990-luvun Isokäpylintu esiintyy miltei koko Suomessa Ylä-Lappia lu- alun määrästä. Uusimmassa uhanalaisluokituksessa punavar- kuunottamatta. Lajin levinneisyys on kuitenkin selvästi auk- punen katsotaankin silmälläpidettäväksi lajiksi. Lintu talvehtii koisempaa kuin pikkukäpylinnun. Pyylevän ja paksuniskai- Kaakkois-Aasiassa ja lähtee syysmuutolleen heinä–syyskuussa. sen isokäpylinnun nokka soveltuu etenkin männyn siementen Keväällä punavarpunen palaa Suomeen touko–kesäkuussa. syöntiin. Männyn siemensato vaikuttaakin lajin esiintymiseen ja runsauteen. Isokäpylintua tavataan erityisesti mäntymetsis- Koiraspunavarpusen rinta on kauniin karmiininpunainen, sä, aukkoisilla rämeiden reunoilla ja kalliomänniköissä. Ra- naaras ja nuoret yksilöt ovat vaatimattomamman värisiä. En- vintotilanteesta riippuen Suomessa pesii vuosittain arviolta simmäisen kerran laji havaittiin Rovaniemellä vuonna 1956. 20 000–50 000 isokäpylintuparia. Huomattava osa Euroopan 1960-luvulta on tiedossa yksi ja 1970-luvulta 14 punavarpus- isokäpylinnuista pesii nimenomaan Suomessa. Isokäpylintu havaintoa. Lajin ensipesintä varmistettiin Koivusaaressa vuon- vaeltaa yleisesti pesimäkauden ulkopuolella, mutta vaellukset na 1978. Punavarpusen kirkkaan voimakas vihellys yleistyi eivät ole yhtä voimakkaita kuin pikkukäpylinnulla. Isokäpylin- Rovaniemellä vasta vuonna 1981. 1980-luvulla reviirejä todet- tu voi vaeltaa Keski-Eurooppaan saakka. Linnun talvikannan tiin vuosittain noin 10. Huippuvuosi punavarpushavainnois- koko vaihtelee ravintotilanteen mukaan. Pesintä voi lajilla al- sa oli 2010; tällöin alueella tehtiin 57 havaintoa. Kansallisis- kaa jo helmi–maaliskuussa, kuten muillakin käpylintulajeilla. sa atlaskartoituksissa lajin on havaittu yleistyneen: 1970- ja 1980-luvuilla punavarpunen havaittiin 16–21 ruudulla ja uu- Kypyttelevästi ääntelevä isokäpylintu on Rovaniemellä yleinen, simmassa jo 34 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji mutta pikkukäpylintua vähälukuisempi lintulaji. Kansallisten tavattiin 37 ruudulla. Varmimmin punavarpusen laulua kuulee atlaskartoitusten mukaan laji näyttäisi yleistyneen Rovanie- jokivarsien pelloilla Jaatilassa, Ruikassa ja Niskanperällä sekä men seudulla. 1970- ja 1980-lukujen kartoituksissa isokäpy- Koivusaaressa. Ensimmäiset yksilöt saapuvat Rovaniemelle lintu tavattiin 9–11 ruudulla; uusimassa peräti 43 ruudulla. toukokuun puolivälin jälkeen ja viimeiset havaitaan Aronperän Rovaniemen kaupunkiatlaksessa laji havaittiin 18 ruudulla. rengastuspaikalla elokuun lopulla. Todennäköisimmin isokäpylinnun tapaa Ounasvaaran tai Ven- nivaaran männikkökankailla; parhaimmillaan parven koko voi olla 10–30 yksilöä. Talvilintulaskentojen mukaan pikkukäpy- lintu on noin kymmenen kertaa runsaampi laji Rovaniemellä kuin isokäpylintu.
170 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 171 Punatulkku Keltasirkku Pyrrhula pyrrhula Emberiza citrinella
KUVALIITERI.FI
Punatulkku on yleinen pesimälaji koko maassamme. Tunturi- Lapissa laji on hyvin harvalukuinen, esiintyen lähinnä joki- laaksoissa. Punatulkku suosii pesimäympäristönään kuusi- metsiä ja kuusivaltaisia sekametsiä. Toisin kuin talviaikaan, on punatulkku kesällä kovin huomaamaton eikä sitä tuolloin nähdä usein asutuksen piirissä. Tukevan, rakenteeltaan pallo- maisen punatulkun pesimäkanta on pysynyt Suomessa jota- kuinkin vakaana ja nykyisen pesimäkannan kooksi arvioidaan KUVALIITERI.FI 180 000 paria. Linnun talvikannan koko vaihtelee suuresti, kanta seurailee pihlajanmarjasadon suuruutta. Punatulkulla Keltasirkun yhtenäisen pesimäalueen pohjoisraja ulottuu ete- esiintyy usein vilkasta syysvaellusta loka–marraskuussa. Vael- lästä Muonio–Sodankylä-linjalle saakka. Laji suosii pesimä- lukset voivat ulottua Keski-Eurooppaan tai Venäjälle. aikaisessa esiintymisessään maatalousvaltaisia alueita, mutta se viihtyy myös esimerkiksi avoimilla metsien uudistusaloilla. Punatulkku on yleinen pesimä- ja talvilintulaji Rovaniemellä. Kirjavan keltaisten keltasirkkujen on arvioitu vähentyneen 1970- ja 1980-lukujen kansallisissa atlaskartoituksissa puna- kolmanneksella 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Nykyään tulkku tavattiin 25–36 ruudulla ja uusimmassa kartoituksessa Suomessa arvioidaan pesivän 1,1 miljoonaa keltasirkkupa- peräti 71 ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessakin lintu ria. Laji on osittaismuuttaja, jonka talvikannan koko harve- havaittiin 112 ruudulla, vaikka laji onkin erittäin harvalukui- nee pohjoiseen päin mentäessä. Muuttavat yksilöt talvehtivat nen pesimälaji keskustaa ympäröivillä asutusalueilla. Rovanie- Itämeren eteläosien ympäristössä. Syysmuutto lajilla ajoittuu men kaupunkilintututkimuksen laskenta-alueella ensimmäi- syys–marraskuulle ja kevätmuutto maalis–toukokuulle. nen punatulkkupari todettiin kesällä 1983; nykyisin alueella pesii vuosittain kolme punatulkkuparia. Ydinkeskustasta laji Tasaista tsi-tsi-tsi-tsii-tsyy-säettä lauleskeleva keltasirkku on puuttui kuitenkin kokonaan. Vielä 1940- ja 1950-luvulla puna- yleinen pesimälintulaji Rovaniemen alueella. Kansallisissa tulkkuja ei tavattu Rovaniemellä keskitalvella lainkaan, mutta atlaskartoituksissa laji on tavattu 41–61 ja Rovaniemen kau- 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa laji kuului jo kymmenen run- punkiatlaksessa 116 ruudulla. Keltasirkun pesimäkannan saslukuisimman talvilajin joukkoon. Nykyisinkin punatulkku runsaudessa ei ole havaittu muutoksia viime vuosikymmeni- on Rovaniemellä runsaslukuinen talviajan lintulaji. nä. Rovaniemen kaupunkilintututkimuksen 360 hehtaarin laskenta-alueella on vuosittain pesinyt kahdesta neljään paria, mutta ydinkeskustasta pesintöjä ei ole todettu. Vielä 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa keltasirkun talvehtiminen oli Rova- niemellä varsin epätodennäköistä. 1970- ja 1980-lukujen vaih- teessa Rovaniemen talvikannan kooksi arvioitiin 50 yksilöä. Edelleen lajin talviesiintyminen on varsin oikukasta; laskenta- reiteiltä laji saattaa puuttua, mutta ajoittain lintujen ruokinta- paikoilla, hevostalleilla ja porojen ruokintapaikoilla voi havaita 50–200 keltasirkun parvia.
172 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 173 Peltosirkku Pohjansirkku Emberiza hortulana Emberiza rustica
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Peltosirkku on Etelä-Suomen ja länsirannikon lintulaji. Lapissa Hiljainen, ruskean ja valkean kirjava pohjansirkku pesii koko laji esiintyy tai on esiintynyt lähinnä vain Perämeren pohjukas- Suomessa Tunturi-Lappia ja lounaisimpia osia lukuunottamat- sa ja Kemijokivarressa. Nimensä mukaisesti laji viihtyy pelloil- ta. Pohjansirkun elinympäristöä ovat rämeiden reunat, seka- la, josta se löytää sopivia laulupaikkoja. Joskus peltosirkkuja metsäkorvet, pensoittuneet ojitussuot sekä metsäpurojen ja löytää myös hakkuuaukeilta. Suomen peltosirkkukannat ovat -lampien soistuneet rantatiheiköt. Suomen pohjansirkkukanta taantuneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Vielä 1980-lu- väheni liki kolmanneksella 1940-luvulta 1970-luvulle tultaessa vun lopulla Suomessa arvioitiin pesivän 150 000–200 000 ja väheneminen on jatkunut samaa tahtia nykypäiviin saakka. peltosirkkuparia, kun 2000-luvun alussa määräksi arvioitiin Nopeasti, nykivin siiveniskuin lentävän pohjansirkun pesimä- 30 000 paria. Kannan vähenemisen syyt voivat aiheutua ongel- kannan kooksi arvioidaan tätänykyä 200 000 paria. Uusim- mista talvehtimisalueilla, pesimäalueilla tai muuttomatkalla. massa uhanalaisluokituksessa pohjansirkku katsotaan vaa- Uusimmassa uhanalaisluokituksessa peltosirkku katsotaan rantuneeksi lintulajiksi. Pohjansirkku talvehtii Aasian etelä- ja erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Hoikkarakenteinen peltosirkku kaakkoisosissa, josta ensimmäiset yksilöt ennättävät Suomeen talvehtii Afrikan länsiosissa Saharan etelälaiteilla. Syysmuutto huhtikuun puolivälissä. Syysmuutto ajoittuu elokuun puolivä- ajoittuu elo–syyskuulle ja kevätmuutto huhti–toukokuulle. lin ja lokakuun alun väliselle jaksolle.
Vihertävänharmaapäisen, oranssinokkaisen peltosirkun su- Terävästi tiksutellen varoitteleva pohjansirkku on melko ylei- ruvoittoinen laulusäe ja helähtelevä dsily-ääni näyttävät ka- nen pesimälaji Rovaniemen seudun korpimetsissä. Toisin kuin donneen Rovaniemeltä. Kansallisissa atlaskartoituksissa muualla Suomessa, pohjansirkku ei näytä Rovaniemellä taan- peltosirkku havaittiin 1970-luvulla 14 ruudulla, 1980-luvul- tuneen. Kansallisissa atlaskartoituksissa pohjansirkkuja ha- la kahdeksalla ja uusimmassa atlaskartoituksessa neljällä vaittiin 44–65 ruudulla eikä esiintymismäärissä ole tapahtunut ruudulla. Rovaniemen kaupunkiatlaksessa lajia ei tavattu merkittäviä muutoksia eri atlaskausien välillä. Rovaniemen lainkaan. Vielä 1970- luvun lopulla ja 1980-luvun alussa pel- kaupunkiatlaksen kartoitusalueella laji tavatiin 36 ruudulla. tosirkkuja tavattiin säännöllisesti useilla havaintopaikoilla. Asutusalueilla laji ei viihtynyt. Pesivän maalinnuston linjalas- 1990-luvulta on tiedossa yli kymmenen havaintoa ja vuosilta kenta-aineiston mukaan pohjansirkku on 23 000 parillaan 2000–2008 kaikkiaan 11 havaintoa, mutta vuosilta 2009–2011 kolmanneksitoista runsain lintulaji Rovaniemellä. Linjalasken- ei ainuttakaan. Vanhoja reviiripaikkoja peltosirkulla ovat olleet tojen mukaan laji on jopa runsastunut jaksojen 1986–1989 ja Paavalniemen, Rautiosaaren, Petäjäskosken, Jaatilan, Jaati- 2006–2011 välillä. Pohjansirkut saapuvat Rovaniemen seudul- lansaaren, Ruikan ja Koskenkylän pellot. Valtaosa havainnois- le huhtikuun lopulla ja myöhäisimpiä yksilöitä havaitaan vielä ta on tehty toukokuun lopun ja kesäkuun aikana. syyskuun puolivälissä Aronperän rengastuspaikalla. Parhaim- pina elokuun lopun aamuina saadaan rengastettua toistakym- mentä pohjansirkkua.
174 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 175 Pikkusirkku Pajusirkku Emberiza pusilla Emberiza schoeniclus
KUVALIITERI.FI KUVALIITERI.FI
Pikkusirkku on Suomessa Kaakkois-Lapin lintulaji, jonka ta- Solakkarakenteinen ja pieninokkainen pajusirkku pesii koko paa varmimmin Kuusamon, Sallan, Savukosken, Pelkosennie- maassamme. Laji on yleinen kosteilla, pensaikkoisilla alueil- men ja Ivalon vaivaiskoivurämeiltä tai muuntyyppisiltä pensoit- la kuten jokien varsilla, soiden reunoilla, peltojen ojanvarsil- tuneilta soilta. Pienikokoinen ja huomaamaton pikkusirkku la sekä järvien- ja merenrantojen ruovikoissa. Pajusirkku on on sinipyrstön ohella yksi kiinnostavimmista lintulajeista lin- pohjoisessa yleisempi kuin etelässä. Suomen pajusirkkumää- tuharrastuksen ja kansainvälisenkin lintumatkailun kannalta rät ovat vaihdelleet suuresti vuosikymmenten kuluessa. Laji Lapissa. Pikkusirkun höyhenpuku on päältä harmaanruskean runsastui vuosina 1950–1970 todennäköisesti vesien rehevöi- ja mustan juovikas, linnun vatsa on valkea ja rinta tummavii- tymisen myötä. Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana ruinen. Lajin havaitsee helpoimmin laulusta kesäkuun alku- pajusirkkumäärät ovat toistaiseksi tuntemattomasta syystä vä- puolella; muutoin lintu on hankalampi havaita sen puikkeleh- hentyneet ja nykyään Suomessa arvioidaan pesivän 200 000– tiessa maassa tai matalalla pensaikossa. Nykyään Suomessa 400 000 paria. Pajusirkku talvehtii Välimeren maissa; joskus arvioidaan pesivän 30 000 pikkusirkkuparia. Laji talvehtii Aa- jokunen yksilö myös Suomessa. Kevätmuutto käynnistyy maa- sian eteläosissa ja varhaisimmat yksilöt palaavat pesimäalueil- liskuussa ja syysmuutto pääosin syys–lokakuussa. leen touko–kesäkuun vaihteessa. Syysmuutto alkaa elokuussa ja hiljenee lokakuun alkupuolella. Yksitoikkoisen änkyttävää tsri tsri tsryi tsrisi -säettä laulava pajusirkku on yleinen pesimälaji Rovaniemellä. Kansallisissa Punaruskeaposkisesta pikkusirkusta kirjattiin Rovaniemellä atlaskartoituksissa laji on havaittu 44–72 ruudulla. Rovanie- ensihavainto vuonna 1954. Havaintoja alkoi kertyä enemmän men kaupunkiatlaksessa pajusirkku havaittiin 69 ruudulla. vasta 1980-luvun puolivälissä. Kansallisissa atlaskartoituksis- Laji havaittiin asutusalueiden ja laajojen kangasmetsien tutki- sa pikkusirkku havaittiin 1970-luvulla kolmella, 1980-luvulla musruutuja lukuunottamatta miltei kaikilla ruuduilla. Pesivän kuudella ja uusimmassa 11 kartoitusruudulla. Rovaniemen maalinnuston linjalaskenta-aineiston mukaan Rovaniemellä kaupunkiatlaksen kartoitusalueella lajia ei tavattu lainkaan. arvioidaan pesivän 13 000 pajusirkkuparia. Hyviä paikkoja Parhaimpia paikkoja pikkusirkun havaitsemiseen ovat kesä- pajusirkun havaitsemiseen ovat Koivusaaren luontopolku ja aikaan Kampsa-aapa ja Sattajärvi. Rämeeltä soiva tiksuttele- Harjulammen lintutorni. Ensimmäiset pajusirkut saapuvat va kutsu- ja varoitusääni tai epävireisen pajusirkun laulantaa Rovaniemen seudulle huhtikuun puolenvälin jälkeen ja viimei- muistuttava laulusäe paljastaa pikkusirkun läsnäolon. Syksyl- siä syysmuuttajia havaitaan vielä lokakuun alussa. Syysmuut- lä lajiin voi käydä tutustumassa Aronperän rengastuspaikalla. tokausi on pitkä; Aronperän rengastuspaikalla saadaan ren- Rovaniemen seudulle pikkusirkku ilmestyy kesäkuussa ja vii- gastettua kymmeniä pajusirkkuja aamua kohden heinäkuun meisiä havaintoja lajista tehdään elokuun lopulla. lopulta syyskuun alkuun ulottuvalla jaksolla.
176 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemellä pesivät lintulajit 177 9 Rovaniemen arvokkaat Rovaniemen alueella viime vuosikymmeninä. Erittäin uhan- 11 Yhteenveto osa Suomen törmäpääskyistä, keltavästäräkeistä ja pohjansir- alaisesta peltosirkusta on tehty Rovaniemellä viimeinen ha- kuista pesii Rovaniemen seudulla. lintualueet ja mielenkiintoi- vainto vuonna 2008. Rovaniemen pesimälinnuston koostumusta ja muutoksia simmat lintulajit tutkittiin vuosina 2009–2011 Lapin ELY-keskuksen rahoitta- Monilla Rovaniemellä tavattavista, itäisesti levinneillä lintula- massa EAKR-projektissa Rovaniemen kaupunkilintuatlas. jeilla on merkittävä lintumatkailullinen arvo. Lintumatkailijoi- Rovaniemen runsaslajisimmat alueet sijoittuvat Ylikylä–Ou- Projektia koordinoi Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ta kiinnostavia lajeja ovat esimerkiksi sinipyrstö, pikkusirk- nasjokisuiston, Niskanperän, Paavalniemen, Harjulampi- 10 Rovaniemen linnuston Luontoselvitys- ja YVA-palvelut. EAKR-rahoituksen lisäksi pro- ku, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, pöllöt, kanalinnut ja tikat. Ounasvaaran ja Kivitaipaleen alueille. Yksittäisistä kohteista muutokset ja tulevaisuus jektin rahoittamiseen osallistuivat Lapin yliopisto ja Rovanie- Mielenkiintoisia linturetkikohteita Rovaniemellä ovat Ounas- arvokkaimpia ovat aivan kaupungin keskustassa sijaitsevat men kaupunki. Projektin yhteistyökumppaneina olivat Lapin jokisuisto, Harjulampi, Ounasvaara, Niskanperä, Paavalniemi, Ounasjokisuisto, Harjulampi ja Ounasvaara. Myöskin Niskan- Rovaniemen linnusto muuttuu jatkuvasti. Eteläisten lintulaji- lintutieteellinen yhdistys, BirdLife Suomi ja Helsingin yliopis- Kivitaipaleen Kivijärvi, Vaattungin alue, Auttiköngäs, Kivalojen perän ja Paavalniemen maatalousvaltaiset alueet Kemijoen lah- en levittäytyminen napapiirille on selvästi nähtävissä. Sen si- ton luonnontieteellinen keskusmuseo. Projektin tavoitteena alue ja Louevaara. delmineen ovat hyviä lintualueita. Rovaniemen paras lintujärvi, jaan pohjoisten lajien vetäytyminen edelleen pohjoiseen mah- oli selvittää Rovaniemellä pesivien lintulajien esiintyminen ja Kivijärvi, sijaitsee puolestaan Kivitaipaleen kylässä. Rovanie- dollisen ilmastomuutoksen seurauksena on ollut vaikeammin runsaudet, määrittää parhaat lintualueet sekä arvioida linnus- Rovaniemen linnuston seurannalla on pitkät perinteet, etenkin meltä löytyy varsin vähän kunnon lintusoita, koska valtaosa todennettavissa. Yleinen havainto on, että Rovaniemen pesi- tossa tapahtuneita muutoksia eri alueilla. kaupunkilintujen osalta. Luonto muuttuu entistä nopeammin, alueen soista on ojitettu. Vianaapa, Kaattasjärvi-Mustiaapa, mälinnuston lajimäärä tulee mieluummin kasvamaan kuin joten tässä julkaisussa esitetyt lintukartoitukset olisi toivotta- Koukkulanaapa ja Ristiaapa ovat tästä poikkeuksia. Vanho- vähenemään tulevaisuudessa. Lintulajiston koostumukseen Rovaniemellä on tavattu kaikkiaan 264 lintulajia, joista alueel- vaa toistaa uudelleen viimeistään kymmen vuoden kuluttua. jen metsien lintulajeja löytyy vielä esimerkiksi Ounasvaaralta, vaikuttavat niin kotimaiset kuin muuttolinnuilla myös ulko- la pesii varmasti tai todennäköisesti 160 lajia. Talvikuukausina Kaihuavaara–Kivalojen alueelta, Louevaaralta, Kontonulkilta, maiset tekijät. Talviruokinta on edistänyt sinitiaisen ja viher- alueella on havaittu noin 80 lintulajia. Yleisimmät pesimälajit Auttikönkään alueelta sekä Vaattungin retkeilyalueelta. Maa- peipon levittäytymistä ja runsastumista napapiirillä. Uusien ovat pajulintu, peippo, vihervarpunen, punakylkirastas, taliti- talousvaltaisista alueista linnustollisesti tärkeimpiä ovat Jaati- lajien, kuten pikkuvarpusen, sinitiaisen ja närhen levittäyty- ainen, hömötiainen ja leppälintu. Rovaniemen lintulajimäärä lan, Jaatilansaaren ja Petäjäskosken peltoalueet. minen pohjoiseen voi aiheuttaa ongelmia kilpailutilanteen ki- on suuri, sillä alueella tavataan sekä eteläisiä että pohjoisia ristymisen kautta samankaltaisille lajeille, kuten esimerkiksi lajeja. Rovaniemellä arvioidaan pesivän noin miljoona maalin- Rovaniemellä pesii yli viisikymmentä lintumatkailun kannalta varpuselle, lapintiaiselle ja kuukkelille. Pohjoisten metsien ny- tuparia. Ylivoimaisesti runsain pesimälaji alueella on pajulintu kiinnostavaa lintulajia. Harvinaisuutensa ja rajoittuneen le- kytilasta antaa huolestuttavia merkkejä metsien yleislintulaji- 230 000 parillaan. vinneisyytensä vuoksi mielenkiintoisia lintulajeja ovat uivelo, en, metsäkirvisen ja järripeipon viimeaikainen vähentyminen. maakotka, pyy, riekko, teeri, metso, jänkäsirriäinen, jänkä- Rovaniemen seudun linnustossa on tapahtunut merkittäviä kurppa, hiiripöllö, varpuspöllö, viirupöllö, lapinpöllö, helmi- Kaupungit houkuttelevat yhä enenevässä määrin uusia pesi- muutoksia viime vuosikymmenten aikana. Rovaniemellä ha- pöllö, palokärki, pohjantikka, tilhi, sinipyrstö, idänuunilintu, mälintuja alueelleen. Rovaniemellä uusia kaupunkilaislajeja vaitaan vuosi vuodelta yhä useammin ja enemmän eteläisen lapintiainen, lapinharakka, kuukkeli, pohjansirkku ja pik- ovat muun muassa punakylkirastas ja vihervarpunen, siniti- levinneisyyden omaavia lintulajeja. Yleisistä lajeista etenkin kusirkku. Suomessa vähälukuisia, nimenomaan Rovaniemellä aisen ja viherpeipon jatkaessa edelleen runsastumistaan kau- punarinta, peippo ja vihervarpunen ovat runsastuneet. Huo- pesivänä tavattavia lintulajeja ovat Ounasvaaran pähkinähakit punkialueella. Näyttää siltä, että uudet kaupunkilaiset asutta- lestuttavaa on, että eniten vähentyneet lintulajit, metsäkirvi- ja Auttikönkään virtavästäräkki. Vikajärvellä sijaitsevan Rau- vat ensin omakotitaloalueet, runsastuvat siellä ja sen jälkeen nen, järripeippo ja pajulintu, ovat metsiemme runsaslukui- danjoen koskikarat ovat eloisaa katseltavaa talvikuukausina, siirtyvät yhä lähemmäs kaupungin keskustaa. Toki liikettä voi simpia lintuja. Rovaniemen alueen kaupunki- ja kylälinnuston ESA HUHTA pöllönkuunteluretket tarjoavat jännitystä kevätöinä ja teerien tapahtua myös toiseen suuntaan, esimerkiksi pulut ovat yleis- seuranta-aineistot mahdollistivat myös yksityiskohtaisen arvi- Etelä kohtaa pohjoisen, sinitiainen ja lapintiainen. sekä metsojen soidin tuo vaikuttavan luontoelämyksen nähtä- tyneet Rovaniemen omakotitaloalueilla ja jopa kylissä. Tällä oinnin lintulajien kaupunkilaistumisesta. Viime vuosikymme- väksi huhti–toukokuussa. hetkellä huolestuttavin tilanne on peltosirkulla ja kottaraisel- ninä etenkin seuraava lajit ovat alkaneet pesiä yhä lähempänä la. Molemmat olivat aikoinaan suhteellisen yleisiä pesimäla- ja runsaampina kaupungin keskustassa eli ne ovat kaupun- Rovaniemen Ounasjokisuistossa sijaitseva Aronperän täyte- jeja Rovaniemellä, mutta vuosia on kulunut siitä, kun lajien kilaistuneet: räkättirastas, punakylkirastas, sinitiainen, naak- maa-alue on yksi Suomen varmimmista äärimmäisen uhan- pesintä varmistettiin alueella. Ongelmia on myös monilla suo- ka, harakka, varis, pikkuvarpunen, viherpeippo ja vihervar- alaisen tunturikiurun tapaamispaikoista kevätmuuttoaikaan. ja vesilintulajeilla. Näiden lajien vähenemisen syyt voivat olla punen. Samanaikaisesti kottaraiset, kiurut ja räystäspääskyt Erittäin uhanalaisista lajeista suokukko on Rovaniemellä moninaisia, sillä lajit ovat muuttolintuja. Näyttää siltä, että ro- ovat kadonneet. Vainon väheneminen, talvilintujen ruokinta vielä melko yleinen pesimälaji. Kuolajokisuu ja Kemijoen lah- vaniemeläiset ja lappilaiset lintuharrastajat hyötyvät tulevasta sekä pöntötystoiminta ovat merkittävällä tavalla edesauttaneet delmat Niskanperällä ja Souharissa ovat tärkeitä suokukon muutoksesta eteläisten lintulajien levittäytyessä Lappiin. Sen lintujen kaupunkilaistumista myös pohjoisessa. Lämpimät kevätmuuttoaikaisia ruokailupaikkoja. Monet Rovaniemellä- sijaan mahdollinen pohjoisten lintulajien taantuminen ja le- keväät edistävät osaltaan eteläisten lintulajien levittäytymistä kin tavattavista vaarantuneista lintulajeista ovat vesilintuja, vinneisyysalueiden siirtyminen entistä pohjoisemmaksi olisi pohjoiseen. näitä lajeja pesii esimerkiksi Harjulammella. Rovaniemellä haitallista koko Rovaniemen linnuston monimuotoisuuden ja pesii merkittävä osa Suomen ja Euroopan törmäpääskyistä, vetovoimaisuuden kannalta. Rovaniemellä pesii monimuotoinen ja arvokas lintulajisto. joten tämä vaarantunut laji tulisi ottaa erityisesti huomioon Atlaskartoitusten mukaan Rovaniemellä pesii yli 90 uhan- Rovaniemen maankäytön suunnittelussa. Perä-Pohjolan alu- alaista, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin tai Suomen val- eella ja siten myös Rovaniemellä alueellisesti uhanalaisista tion erityisvastuulajeihin kuuluvaa lintulajia. Rovaniemen alue lintulajeista erityisesti jänkäsirriäisen, mustaviklon, tiltaltin ja on tärkeä pesimäalue monille vaarantuneille vesilintulajeille, taviokuurnan tilaan ja esiintymispaikkoihin tulisi kiinnittää kuten jouhisorsalle ja tukkasotkalle. Myös monet uhanalaiset erityistä huomiota. Ko. lajit ovat harvinaistuneet merkittävästi päiväpetolintulajit ja pöllöt pesivät Rovaniemellä. Merkittävä
178 Rovaniemen pesimälinnusto 179 12 Summary Reduced level of persecution, artificial feeding of overwintering birds, and providing of nesting boxes have significantly promot- The assemblages of breeding birds and their changes were ed urbanization by birds here in the north as well. Warm spring Kiitokset studied in Rovaniemi during the years 2009-2011 in connec- seasons also contribute to southerly distributed bird species tion with the ERDF project called Rovaniemen kaupunkilintu- expanding their distribution area northwards. Rovaniemen pesimälinnusto -julkaisun tekeminen ei olisi ollut atlas (Rovaniemi Bird Atlas) funded by the Lapland ELY Cen- mahdollista ilman suurta lintuharrastajien joukkoa. Heidän tre. The project was co-ordinated by the Nature Inventory and Rovaniemi is home to a diverse and valuable assemblage of merkityksensä oli erityisen suuri atlaskartoitustyössä. Rova- EIA Services of the Arctic Centre, a unit of the University of bird species. According to the results of the Atlas mappings, niemi on pinta-alaltaan laaja alue, joten kartoitustyön toteutta- Lapland. In addition to the ERDF funding, both the University over 90 species of birds deemed to be threatened, belonging minen ei olisi ollut mahdollista ilman palkattuja maastotyön- of Lapland as well as the Town of Rovaniemi provided financial to Annex I of the European bird directive or belonging to the tekijöitä. Lapin ELY-keskuksen myöntämä EAKR-rahoitustuki support for the project. Collaborators in the project included species under the special responsibility of the State of Finland Rovaniemen kaupunkilintualtas -projektille teki mahdollisek- the Ornithological Society of Lapland, BirdLife Finland, and nest in Rovaniemi. The Rovaniemi district is an important nest- si ahkerien tutkimusavustajien, Antti Ruonakosken, Jukka the Finnish Museum of Natural History of the University of ing area for many endangered waterfowl species, e.g. Northern Simulan, Ilkka Ruuskan ja Olli-Pekka Karlinin rekrytoinnin Helsinki. The goal of the project was to study the occurrence Pintail (Anas acuta) and Tufted Duck (Ayhtya fuligula). More- lintukartoituksiin. BirdLife Suomi ja Lapin lintutieteellinen and number of bird species nesting in Rovaniemi, determine over, many threatened raptors and owls nest in Rovaniemi. A yhdistys mahdollistivat tiira.fi havaintopalvelimen käytön ja the best local bird-watching sites, and to assess changes in significant proportion of the following species nest in Rovanie- hyödyntämisen projektissa. Helsingin yliopiston luonnontie- bird assemblages. mi: Sand Martin (Riparia riparia), Yellow Wagtail (Motacilla teellinen keskusmuseo antoi hatikka.fi ja atlasselainpalelun flava), and Rustic Bunting (Emberiza rustica). käyttöömme, siitä kiitokset. Pekka Suopajärvi on vastasi atlas- A total of 264 bird species have been encountered in Rovanie- karttojen teknisestä toteuttamista. Projekti on saanut merkit- mi, and 160 species nest in the areas for certain or probably. Many of the bird species encountered in Rovaniemi and having tävää tukea hankkeen ohjausryhmältä. Some 80 bird species have been observed in the area during eastern distribution range are of value from the viewpoint of the winter months. The most common nesting species are bird tourism. The tourists coming to Rovaniemi for the sake Willow Warbler (Phylloscopus trochilus), Chaffinch (Fringilla of observing the birdlife are attracted by species such as Red- coelebs), Siskin (Carduelis spinus), Redwing (Turdus iliacus), flanked Bluetail (Tarsiger cyanurus), Little Bunting (Emberiza Great Tit (Parus major), Willow tit (Parus montanus), and pusilla), Jack Snipe (Lymnocryptes minimus), Broad-billed Common Redstart (Phoenicurus phoenicurus). The number of Sandpiper (Limicola falcinellus), Owl species, Capercaillie bird species in Rovaniemi is large as both southernand north- (Tetrao urogallus), Willow Grouse (Lagopus lagopus), and ern species congregate here. It has been estimated that approx. Woodpecker species. Studies of the district have revealed that 1 million land bird pairs nest in Rovaniemi. Clearly the most places of interest for bird-watching in Rovaniemi are Ounas- common nesting species is Willow Warbler with its 230,000 joki River delta, Harjulampi, Ounasvaara, Niskanperä, Paaval- pairs. niemi, Kivitaipale (Kivijärvi Lake), Vaattunki, Auttiköngäs, Kivalot, and Louevaara. Some significant change shave occurred in the bird assemblage in Rovaniemi over the past decades. Year by year, an increas- Monitoring of birdlife in Rovaniemi has a tradition of long ing number of southerly distributed bird species are observed standing, especially as regards urban species. The pace of in Rovaniemi. When considering common species, especially change in the environment is constantly incrementing, which European Robin (Erithacus rubecula), Chaffinch (Fringilla is why the bird species chartings presented in this publication coelebs), and Siskin have increased in number. One concern should be renewed no later than 10 years from now, to begin is that the numbers of Tree Pipit (Anthus trivialis), Brambling in 2016. (Fringilla montifringilla), and Willow Warbler have diminished most of all, and they are among the commonest birds in the forests of Finland. The monitoring data on urban and village bird assemblages in the Rovaniemi district have also enabled a detailed assessment of the urbanization of bird species. Dur- ing the past few decades, especially the following species have begun to nest increasingly closer and in greater numbers in the town centre, i.e. they have become urbanized: Fieldfare (Turdus pilaris), Redwing , Blue Tit (Parus caeruleus), Jackdaw (Corvus monedula), Magpie (Pica pica), Hooded Crow (Corvus corone cornix), Tree Sparrow (Passer montanus), Greenfinch (Cardu- elis chloris), and Siskin. Over the same period of time, Starling (Sturnus vulgaris), Eurasian Skylark (Alauda arvensis), and House Martin (Delichon urbica) are species that have vanished. JUHANI JALKANEN
180 Rovaniemen pesimälinnusto 181 Kirjallisuutta Lajihakemisto Ahonen, P. 1970: Rovaniemen kaupungin linnustosta. – Laudatur-tut- Kaisanlahti, M.-L. 2009: Rovaniemen kaupunkilintuatlas -projekti käyn- A Accipiter gentilis 48 Falco tinnunculus 54 Käki 89 kielma, Turun yliopisto, ekologian laitos nistyy. – Kokko 2009:61–65. Accipiter nisus 49 Fasaani 38 Käpytikka 102 Acrocephalus dumetorum 131 Ficedula hypoleuca 142 Huhta, E. 1980: Havaintoja varpuspöllöstä ja viitteitä sen talviravinnosta Kaisanlahti-Jokimäki, M-L., Jokimäki, J. & Väisänen, E. 2005: Kuukkeli Fringilla coelebs 162 L Lagopus lagopus 35 Kemin seudulla. – Sirri 5(3–4):90–93. metsäluonnon muutosten indikaattorina. – Metsäntutkimuslaitoksen Acrocephalus schoenobaenus 130 tiedonantoja 939:18–33. Actitis hypoleucos 78 Fringilla montifringilla 163 Lanius collurio 150 Huhta, E. 1987: Kesykyyhkyn (Columba livia) esiintyminen Lapin läänis- Aegolius funereus 97 Lanius excubitor 151 sä. – Sirri 12:21–23. Kajoste; E. 1961: Helsingin keskikaupungin pesimälinnustosta. – Ornis Alauda arvensis 105 G Gallinago gallinago 69 Lapasorsa 26 Fennica 38:45–61 Ampuhaukka 55 Garrulus glandarius 152 Lapinpöllö 94 Huhta, E., Suopajärvi, M. & Suopajärvi, P. 1995: Varpuspöllön talviravin- Gavia arctica 40 Lapinsirri 65 nosta Kemi–Tornion seudulla. – Sirri 20:64–65 Kalela, A. 1961. Waldvegetationzonen Finnlands und ihre Paralleltypen. Anas acuta 24 Vanamo 16:65–83. Anas clypeata 26 Gavia stellata 39 Lapintiainen 144 Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinaho, J. (toim. )1983: Suomen lintuatlas. Anas crecca 22 Glaucidium passerinum 92 Lapintiira 85 – SLY:n Lintutieto Oy, Helsinki. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. – WSOY, Porvoo. Anas penelope 20 Grus grus 60 Larus argentatus 82 Anas platyrhynchos 23 Larus canus 80 Jokimäki, J. 1982: Rovaniemen seudun talvilinnusto. – Kokko 5:60–74. Kalliola, I. (toim. ) 2006: Suomen muuttolinnut. – WSOY, Porvoo. Anas querquedula 25 H Haapana 20 Larus fuscus 81 Jokimäki, J. 1987a: Kottaraiskanta romahtanut Rovaniemellä. – Kokko Koskimies, P. 2005: Suomen lintuopas. – WSOY, Porvoo. Anas strepera 21 Haarapääsky 107 Larus ridibundus 79 9–10:4. Anser fabalis 19 Haliaeetus albicilla 45 Laulujoutsen 18 Lapin liitto 2001: Rovaniemen maakuntakaava. Kaavaselostus. 73 s. + Anthus pratensis 110 Harakka 154 Laulurastas 127 Jokimäki, J. 1987b: Rovaniemen kaupungin puistolinnustosta. – Kokko 10 liitt. Anthus trivialis 109 Harmaalokki 82 Lehtokerttu 133 9–10:6–9. Harmaapäätikka 100 Lehtokurppa 70 Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuo- Apus apus 98 Jokimäki, J. 1989: Taajamalinnuston alueellinen vaihtelu ja pitkäaikais- jelussa. – Linnut 31:34–39. Aquila chrysaetos 52 Harmaasieppo 141 Leppälintu 122 muutokset keskiboreaalisella linnustovyöhykkeellä. – Pro gradu -tutkiel- Asio flammeus 96 Harmaasorsa 21 Limocola falcinellus 66 ma, Jyväskylän yliopisto, biologian laitos. Nuorteva, P. 1971: The synantrophy of birds as an expression of the eco- Asio otus 95 Heinätavi 25 Liro 77 logical cycle disorder caused by urbanization. – Annales Zoologici Fen- Aythya ferina 27 Helmipöllö 97 Loxia curvirostra 169 Jokimäki, J. 1992: Rovaniemen kaupunkilinnusto. – Lapin maakuntamu- nici 8:547–553. Hemppo 166 Loxia leucoptera 168 seon julkaisuja 6, Rovaniemi. Aythya fuligula 28 Pakkala, T., Tiainen, J. & Pitkänen, M. 1998: Helsingin lintuatlas. Pesimä- Hernekerttu 134 Loxia pytyopsittacus 170 Jokimäki, J. 2002: Onko metsien pirstoutuminen vakava uhka Pohjois- linnusto 1996–97. – Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja B Bombycilla garrulus 114 Hiirihaukka 50 Luhtahuitti 58 Suomen metsälinnustolle? – Teoksessa: Kangas, J., Kokko, A:, Jokimäki, 1/98, Helsinki. Bonasia bonasia 34 Hiiripöllö 91 Luscinia svecica 119 J. & Store, R. (toim.): Tutkimuksia ekologisen informaation liittämisestä Bubo bubo 90 Hippiäinen 140 Lymnocryptes minimus 68 metsäsuunnitteluun. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 858:33– Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. – Otava, Keruuu Hirundo rustica 107 43. Bucephala clangula 30 Rahko, P. & Jokimäki, J. 1995: Ounasjokisuiston linnustoinventointi 1995. Buteo buteo 50 Huuhkaja 90 M Maakotka 52 Jokimäki, J. & Helle, H. 1997: Kemijokivarren pesimälinnustoinventointi Rovaniemen maalaiskunta, moniste, Rovaniemi. Buteo lagopus 51 Hydrocoloeus minutus 83 Mehiläishaukka 44 välillä Sierilä–Vanttauskoski vuonna 1997. – Kemijoki Oy, moniste, Ro- Härkälintu 42 Melanitta nigra 29 vaniemi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen C Calidris temminckii 65 Hömötiainen 143 Mergus albellus 31 lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suo- Mergus merganser 33 Jokimäki, J. & Kaisanlahti, M-L. 1997: Rovaniemen maalaiskunnan Kuu- men ympäristökeskus, Helsinki. Carduelis cannabina 166 siselän alueen pesimälinnustoinventointi 1997. Lapin yhdyskuntatek- Carduelis chloris 164 I Idänuunilintu 136 Mergus serrator 32 niikka ky, moniste, Rovaniemi. Rauhala, P. 2001: Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta. – Sirri Carduelis flammea 167 Isokoskelo 33 Merikotka 45 26:48–54. Carduelis spinus 165 Isokuovi 72 Metso 37 Jokimäki, J. & Kaisanlahti, M.-L. 1998: Pohjois-Suomen asutustaajamien Carpodacus erythrinus 171 Isokäpylintu 170 Metsähanhi 19 pesimälinnusto (Summary: Effects of urbanization on the breeding bird Rauhala, P. & Suopajärvi, P. 2002: Kemin lintuatlas 1999–2001. – Kemi– Isolepinkäinen 151 Metsäkirvinen 109 community in northern Finland). – Kokko 13:37–46. Tornion lintuharrastajat Xenus ry, Kemi. Certhia familiaris 149 Charadrius dubius 61 Metsäviklo 76 Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M-L. 2008: Rovaniemen Harjulam- Räinä, P., Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M.-L. 2000: Lapin lintu- Charadrius hiaticula 62 J Jouhisorsa 24 Motacilla alba 113 men linnustoselvitys vuonna 2008. – Rovaniemen kaupunki & Arktinen vedet -linnusto, tila, suojelu. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 94. Lapin Cinclus cinclus 115 Jynx torquilla 99 Motacilla cinerea 112 keskus, moniste, Rovaniemi. ympäristökeskus, Lapin yliopistopaino, Rovaniemi. Circus aeruginosus 46 Jänkäkurppa 68 Motacilla flava 111 Jänkäsirriäinen 66 Muscicapa striata 141 Jokimäki, J. & M.-L. Kaisanlahti-Jokimäki 1999a: Varpuset kadoksissa Saikko, P. & Loikkanen, P. 1999: Lahden lintuatlas 1998–1999. – Lahden Circus cyaneus 47 (Summary: Is the House Sparrow decreasing in northern Finland?). – kaupungin valvonta- ja ympäristökeskuksen julkaisuja Sarja A4/99, Lah- Columba livia domestica 86 Järripeippo 163 Mustakurkku-uikku 43 Kokko 14:22–24. ti. Columba palumbus 87 Mustaleppälintu 121 Corvus corax 158 K Kaakkuri 39 Mustalintu 29 Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M.-L. 1999b: Suomen muuttuva Solonen, R. 1985: Suomen linnusto. – Lintutieto Oy, Helsinki. Corvus corone cornix 157 Kalalokki 80 Mustapääkerttu 132 kaupunkilinnusto (Summary: Effects of urbanization on bird assembla- Kalasääski 53 Mustarastas 125 ges in Finland). – Linnut 34 (Nro 4) 12–16. Tenovuo, R. 1967: Zur Urbanisierung der Vögel in Finland. – Annales Corvus monedula 156 Zoologica Fennici 4:33–44. Crex crex 59 Kalatiira 84 Mustaviklo 73 Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, J. 2003: Pohjois-Suomen luonnonti- Cuculus canorus 89 Kanahaukka 48 Muuttohaukka 57 laisten ja rakennettujen jokien linnuston monimuotoisuus. –Teoksessa: Tynjälä, M. (toim.) 2004: Oulun pesimälinnusto. Oulun kaupunkilintu- Cygnus cygnus 18 Kapustarinta 63 Rakennettujen vesistöjen tila ja luonnonmukaiset kunnostusmenetelt- atlaksen 1997–1999 tulokset. – Oulun kaupungin ympäristöviraston jul- Keltasirkku 173 N Naakka 156 mät: Yhteenveto Luomujoki-projektin tuloksista (Kerätär, K. toim.). – kaisu 2/2004, Oulu. Keltavästäräkki 111 Naurulokki 79 Suomen ympäristö 627:60–64. D Delichon urbicum 108 Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuat- Dendrocopos major 102 Kesykyyhky 86 Niittykirvinen 110 Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M-L. 2004. Suurjokien vesi- ja ranta- las. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. – http:// Dendrocopos minor 103 Kirjosieppo 142 Nucifraga caryocatactes 155 linnusto. –Teoksessa: M. Walls & M. Rönkä (toim.): Suomen vesiluonnon atlas3.lintuatlas.fi (viitattu [15.5.2012]) Dryocopus martius 101 Kirjosiipikäpylintu 168 Numenius arquata 72 monimuotoisuus, s. 54–59. Edita Publishing Oy, Helsinki. Kiuru 105 Numenius phaeopus 71 Vasko, V., Lampolahti, J. & Sundelin, R. 2006: Rauman seudun lintuatlas. Kivitasku 124 Nuolihaukka 56 Jokimäki, J. & Rahko, P. 1995; Ounasvaaran lintuinventointi 1995. Rova- – Rauman seudun lintuharrastajat ry, Saarijärvi. E Emberiza citrinella 173 niemen kaupunki, moniste, Rovaniemi. Emberiza hortulana 174 Korppi 158 Närhi 152 Vuorisalo, T. & Tiainen, J. (toim.) 1993: Kaupungin linnut – Stadens fåg- Emberiza pusilla 176 Koskikara 115 Järvinen, O. & Väisänen, R.A. 1980: Quantitative biogeography of Fin- lar. – Turun maakuntamuseon näyttelyesite 19, Turku. Emberiza rustica 175 Kottarainen 159 O Oenanthe oenanthe 124 nish land birds as compared with reigionality in other taxa. – Annales Emberiza schoeniclus 177 Kuikka 40 Zoologici Fennici 17:67–85. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnus- Kulorastas 129 to. – Otava, Helsinki. Erithacus rubecula 118 Kaisanlahti, M.-L. & Jokimäki, J. 1998: Rovaniemen Harjulammen linnus- Kurki 60 to. Rovaniemen kaupunki, Ympäristönsuojelu. Rovaniemen kaupungin http://atlas3.lintuatlas.fi/ F Falco columbarius 55 Kuukkeli 153 painatuskeskus, Rovaniemi. http://www.luomus.fi/seurannat/linjalaskenta/vakiolinja.htm Falco peregrinus 57 Kuusitiainen 146 http://www.luomus.fi/seurannat/linjalaskenta/index.htm Falco subbuteo 56 Käenpiika 99
182 Rovaniemen pesimälinnusto 183 P Pajulintu 139 Punarinta 118 Tavi 22 Pajusirkku 177 Punasotka 27 Teeri 36 Palokärki 101 Punatulkku 172 Telkkä 30 Pandion haliaetus 53 Punavarpunen 171 Tervapääsky 98 Parus ater 146 Puukiipijä 149 Tetrao tetrix 36 Parus caeruleus 147 Pyrrhula pyrrhula 172 Tetrao urogallus 37 Parus cinctus 144 Pyy 34 Tilhi 114 Parus cristatus 145 Pähkinähakki 155 Tiltaltti 138 Parus major 148 Tringa erythropus 73 Parus montanus 143 R Rantasipi 78 Tringa glareola 77 Passer domesticus 160 Rautiainen 117 Tringa nebularia 75 Passer montanus 161 Regulus regulus 140 Tringa ochropus 76 Peippo 162 Riekko 35 Tringa totanus 74 Peltosirkku 174 Riparia riparia 106 Troglodytes troglodytes 116 Pensaskerttu 135 Ruisrääkkä 59 Tukkakoskelo 32 Pensastasku 123 Ruokokerttunen 130 Tukkasotka 28 Perisoreus infaustus 153 Ruskosuohaukka 46 Turdus iliacus 128 Pernis apivorus 44 Räkättirastas 126 Turdus merula 125 Peukaloinen 116 Räystäspääsky 108 Turdus philomelos 127 Phasianus colchicus 38 Turdus pilaris 126 Philimachus pugnax 67 S Sarvipöllö 95 Turdus viscivorus 129 Phoenicurus ochruros 121 Saxicola rubetra 123 Turkinkyyhky 88 Phoenicurus phoenicurus 122 Scolopax rusticola 70 Tuulihaukka 54 Phylloscopus collybita 138 Selkälokki 81 Tylli 62 Phylloscopus sibilatrix 137 Sepelkyyhky 87 Törmäpääsky 106 Phylloscopus trochiloides 136 Silkkiuikku 41 Töyhtöhyyppä 64 Phylloscopus trochilus 139 Sinipyrstö 120 Töyhtötiainen 145 Pica pica 154 Sinirinta 119 Picoides tridactylus 104 Sinisorsa 23 U Uivelo 31 Picus canus 100 Sinisuohaukka 47 Urpiainen 167 Piekana 51 Sinitiainen 147 Pikkukuovi 71 Sirittäjä 137 V Valkoviklo 75 Pikkukäpylintu 169 Sterna hirdundo 84 Vanellus vanellus 64 Pikkulepinkäinen 150 Sterna paradisaea 85 Varis 157 Pikkulokki 83 Streptopelia decaocto 88 Varpunen 160 Pikkusirkku 176 Strix nebulosa 94 Varpushaukka 49 Pikkutikka 103 Strix uralensis 93 Varpuspöllö 92 Pikkutylli 61 Sturnus vulgaris 159 Viherpeippo 164 Pikkuvarpunen 161 Suokukko 67 Vihervarpunen 165 Pluvialis apricaria 63 Suopöllö 96 Viirupöllö 93 Podicepes auritus 43 Surnia ulula 91 Viitakerttunen 131 Podicepes cristatus 41 Sylvia atricapilla 132 Virtavästäräkki 112 Podicepes grisegena 42 Sylvia borin 133 Västäräkki 113 Pohjansirkku 175 Sylvia communis 135 Pohjantikka 104 Sylvia curruca 134 Porzana porzana 58 Prunella modularis 117 T Taivaanvuohi 69 Punajalkaviklo 74 Talitiainen 148 Punakylkirastas 128 Tarsiger cyanurus 120
184 Rovaniemen pesimälinnusto Rovaniemen pesimälinnusto Arktisen keskuksen tiedotteita 57 Rovaniemen pesimälinnusto
Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki (toim.)
Paikallisen ympäristötiedon hyödyntäminen maankäytön, virkistyskäytön ja luontomat- kailun suunnittelussa ja toteuttamisessa edesauttaa luonnon monimuotoisuuden sekä ympäristön viihtyisyyden ja vetovoimaisuuden säilymistä. Linnut soveltuvat ympäris- tömuutosten indikaattoreiksi helpon havaittavuuden, vankan ekologisen tietopohjan ja pitkäjaksoisten kannanseurantojen ansiosta. Linnuston on havaittu ilmentävän varsin tehokkaasti elinympäristön tilassa tapahtuvia muutoksia.
Tämä julkaisu on kattava ja ajankohtainen kuvaus Rovaniemen pesimälinnustosta. Kir- jassa esitellään 160 alueella pesivää lintulajia levinneisyyskarttoineen ja runsaustie- toineen. Lisäksi luodaan katsaus erilaisten elinympäristöjen linnustoon ja linnustossa tapahtuneisiin muutoksiin. Myös Rovaniemen seudulla tavattava uhanalainen, lintudi- rektiivissä mainittu ja muu erityisvastuu lajisto sekä linnustoltaan arvokkaimmat ja luontomatkailun kannalta mielenkiintoisimmat kohteet esitellään julkaisussa.
Kirja tuo lintutiedon osaksi Rovaniemen seudun ympäristötietoutta ja edesauttaa ekolo- gisesti kestävien suunnittelukäytäntöjen toteutumista. Tarjoamalla työvälineitä kaupun- gin luontomatkailukohteiden ekologisen tilan parantamiseen, ylläpitoon ja seurantaan, koottu lintutieto on mukana edistämässä luonnon keskellä sijaitsevan Rovaniemen kau- pungin ja laajemminkin Lapin matkailun kestävää kehitystä. Arktisen keskuksen tiedotteita 57
ISSN 1235-0583 ISBN 978-952-484-558-8 (nid.) ISBN 978-952-484-559-5 (PDF)
9 789524 845588 2012