Työväentutkimus Vuosikirja 2020 the Finnish Labour Studies Yearbook

TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020 THE FINNISH LABOUR STUDIES YEARBOOK

KATSE MUIHIN POHJOISMAIHIN NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

THE FINNISH LABOUR STUDIES YEARBOOK

The fragmentation of the labour movement´s identity P. 13 was compatible with the increase in its faith in the market and the abandonment of Marxism, even though most people of working age earned their livelihood by doing salaried work. Sami Outinen in his article about the ideological development of the social democrats in Sweden and Finland in the late 20th century

The debate on wage-earner funds was much more P. 25 intensive in Sweden, but it was also in Finland the most obvious case of channelling a concept of economic democracy into a concrete policy proposal. Ilkka Kärrylä in his article about the reception of the Swedish wage-earner fund debate in Finland

Although Finland was not to join the EEC, the anti-EEC P. 48 movement gained support especially among the anti- capitalist youth and the radical left. Finland was, after all, to sign its separate trade agreement with the EEC along with other EFTA countries remaining outside the EEC. Mikko-Olavi Seppälä in his article about the representation and agency of Sweden-Finnish immigrants in theatre, 1970–1975

Kansikuva: Kolmansien Pohjoismaisten sosialidemokraattisten naistenpäivien osanottajia Helsingin työväentalolla. Naistenpäivät järjestettiin Helsingissä 26.7.–1.8.1938. Kuva: Työväenmuseo Werstas.

Cover image: Participants of the third Nordic Social Democratic Women’s Days in the Helsinki Workers' House. The Women’s Days were held in Helsinki between 26 July and 1st August 1938. Photo: The Finnish Labour Museum Werstas. TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

THE FINNISH LABOUR STUDIES YEARBOOK

Työväenperinne – Arbetartradition ry Helsinki pääkirjoitus KATSE MUIHIN POHJOISMAIHIN

Vuosi 2020 tullaan muistamaan muun muas­sa sosialidemokraattisten puolueiden ideologinen Brexitistä, tapaus Aleksei Navalnyistä, Valko-Ve-­ kehitys sekä Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla so­ näjän tapahtumista­ ja Yhdysvaltain kaoottises-­ siali­demokraattien ja ay-liikkeen keskuudessa käy­- ta yhteiskunnalli­ses­­ta tilanteesta dramaattisine ty keskustelu ruotsalaisesta palkansaajarahasto­ presidentin­vaa­lei­neen sekä Suomen sisäpolitiikas­ mallista. Kirjoittajina ovat tohtorit Sami Outinen sa Sanna Marinin­ – maamme ensimmäisen sosiali-­ ja Ilkka Kärrylä. Ruotsin suomalaissiirtolaisten demokraattisen naispääministerin – johtaman, EEC-käsityksiä 1970-luvulla ­teatterinäytelmien il- keski­puolueilla täydennetyn punavihreän halli­ mentäminä tarkastelee puolestaan dosentti Mikko- ­ tuksen ja oikeisto-opposition­ keskinäisistä kiivais­ Olavi Seppälä. ta mielipiteenvaihdoista. Kuluvana vuonna tuli kuluneeksi sata ­vuotta Ennen muuta vuosi 2020 jää kuitenkin ko-­ sosialidemokraattien vasemmalla puolella ­olevan ko maailman muistiin murheen vuotena, jolloin­ työväenliikkeemme kotimaassa tapahtuvan toi­min- kaikkia kansakuntia kohtasi koronavirus ja sen nan alkamisesta. Niinpä tarjolla on myös dosentti aiheuttama, pandemiaksi äitynyt, pahim­mil­ Tauno Saarelan katsaus toukokuussa 1920 aloitta-­ laan tappavaksi kehittyvä covid-19-tauti. Pande­- neen Suomen sosialistisen työväen­puolueen vai- mian hillitsemiseksi maailman valtiot ovat teh­- heisiin. Tri Matias Kaihovirran kirjoittamassa artik- neet erinäisiä ratkaisuja, ja pieneltä ­osaltaan kelissa on puolestaan esillä Karl Harald Wiikin vai- ne ovat vaikuttaneet myös nyt käsillä ­ole­vaan kutus kansallisuuskysymyksen­ tarkasteluun Suo- Työväentutkimus Vuosikirjaan. Yksi kaavail­luis­- men sosialidemokraattisessa puolueessa 1900-lu- ta artikkeleista jäi pois syystä, että arkistot­ oli- vun alkupuoliskolla. ­Tutkijan luupin alla on lisäksi vat suljettuina keväällä, ja niinpä ­kir­joittajan­ vuonna 1984 säädetty työttömyysturvalaki, josta työskentely keskeytyi. Ja nyt marraskuussa­ jäi kirjoittaa FM Maija Absetz, Freelancetoimitta­ pitämättä Kööpenhaminassa ­järjestettäväk­si tar- jien työmarkkina-aseman kehitystä takavuosina koitettu pohjoismainen työväenhistoria­kongressi. tarkastelee YTM Pentti Peltoniemi. Julkaisumme Käsillä oleva julkaisu oli teemansa ­vuoksi tarkoi- artikkeleiden aiheskaala on jälleen laaja, kuten on tus esitellä myös ­kyseisessä tapah­tu­massa, minkä laita työväentutkimuksessa ylipäätään. myötä viisi ­artikke­lia ­­julkais­taan alkuperäisen Katseen muihin Pohjoismaihin ­suuntaamme tehtävänannon mukaisesti­ englan­niksi. Vuosikir- myös Keskustelua-osiossa, jossa Tanskan työväen­- jamme ­äärellä ­pohjoismaiset lukijat voivat siten museon johtaja Søren Bak-Jensen ja Norjan­ tutustua kansainvälisen­ erikoisnumeromme ”poh- työväenliikkeen arkiston ja kirjaston ­johtaja, Dr. joismaiseen antiin” puolueettomalla kielellä. Ole Martin Rønning tarkastelevat ­joh­ta­mien­sa Teemanamme on tänä vuonna ”Katse ­mui­hin laitosten tämänhetkisiä ­kuulumisia. Tavan­omai- Pohjoismaihin”. Historiallisista ja maantie­teel­li­ seen tapaan esittelemme tekijöi­densä laatimin sistä syistä Suomen työväenliikkeen yhteydet mui- abstraktein muutamia uusia pro gradu -tutkielmia hin Pohjoismaihin ovat useimmiten tarkoittaneet sekä tarjoamme laajan kattauksen kirja-ar­vioita siteitä erityisesti lähimmän naapurimme Ruotsin työväentutkimuksen piiriin kuuluvista uusista työväenliikkeeseen, vaikka eri tason kontaktit teoksista. Työväen perinnelaitokset kertovat nekin myös Norjan, Tanskan ja Islannin työväenliikkei- jälleen kuulu­misiaan. siin ovat vuosikymmenten saatossa ilahduttavasti Kiintoisia lukuhetkiä ja toivon mukaan parem- nekin tiivistyneet. Tämänkertaisen julkaisumme­ paa ensi vuotta toivottaen teemaan kytkeytyvät artikkelit kertovat siitä, miten siteet juuri Ruotsiin voivat ilmetä mitä Erkki Vasara erilaisimmissa suomalaistutkijoiden ­hankkeissa. päätoimittaja Aiheina ovat ensinnäkin Suomen ja Ruotsin [email protected] editorial NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE

The year 2020 will be remembered, among other the 1970s and 1980s on the Swedish wage-earner things, for Brexit, the case of Alexei Navalnyi, fund model. Dr. Mikko-Olavi Seppälä examines the events in Belarus and the chaotic situation in the ways in which theatre plays of the 1970s the USA with its dramatic presidential elections. reflect the conceptions that Finnish immigrants As for Finland, 2020 witnessed heated debates in Sweden had on the EEC. between the red-green government – led by Sanna Exactly 100 years ago, the labour movement Marin, the country’s first female social-democratic further left of the Social Democratic Party prime minister – and the rightist opposition. began its domestic activities here in Finland. First and foremost, the world will remember Thus, Dr. Tauno Saarela explores the history of 2020 as a year of grief as all nations were faced the Finnish Socialist Workers’ Party which was with the coronavirus pandemic. Countries have founded in 1920. Dr. Matias Kaihovirta discusses taken various measures to contain the virus, the influences of Karl Harald Wiik on how the which have had a small effect also on this journal. national question was viewed in the Finnish One of the articles could not be finished because Social Democratic Party during the first half of archives were closed in the spring. The Nordic the 20th century. Maija Absetz writes about the labour history congress planned to be held in Unemployment Security Act which was passed in Copenhagen this November had to be cancelled. 1984, and Pentti Peltoniemi discusses the labour With this year´s international theme in mind, market status of freelance journalists in the past. our journal was supposed to be introduced at Again, our articles cover a wide range of topics, as the congress and five of the articles are written in do labour studies in general, too. English. Nordic readers can acquaint themselves The Discussion section of this volume also with the “Nordic topics” of our international looks towards the other Nordic countries. The theme issue in a “neutral” language. director of the Danish Labour Museum Søren Our theme this year is “Nordic countries in Bak-Jensen and the director of the Norwegian Finnish perspective”. For historical and geographic Labour Movement Archive and Library, Dr. Ole reasons the relationship between the Finnish and Martin Rønning inform us about the current Swedish labour movement has been very close, state of their institutions. As usual, this volume even though, delightfully, in recent decades, the introduces some of the new Master’s theses in Finnish labour movement´s relationships with the field of labour movement studies and offers a the labour movements in Norway, Denmark and broad selection of reviews on new books in labour Iceland have also intensified. The theme articles movement studies. Finally, the Finnish labour of this volume show how the ties to Sweden can heritage organisations share their news. manifest themselves in the various research projects I hope you enjoy the volume and I wish of Finnish scholars. Articles by Dr. Sami Outinen everyone a better year 2021. and Dr. Ilkka Kärrylä explore the ideological development of the Finnish and Swedish Social Erkki Vasara Democratic Parties and the discussions among Editor-in-chief Finnish social-democrats and the trade unions in [email protected] sisältö – table of contents

PÄÄKIRJOITUS – EDITORIAL OPINNÄYTTEET 2 Erkki Vasara 118 Jussi Rinta-Jouppi: Työväenlehdistön Katse muihin Pohjoismaihin näkemykset Suomen luterilaisesta 3 Erkki Vasara 118 Carl-Erik Strandberg: Finlandssvensk Nordic countries in Finnish perspective kommunism eller finländsk kommunism på svenska? NORDIC COUNTRIES 119 Joakim Wennström: De åländska IN FINNISH PERSPECTIVE folkdemokraterna från 1944 till 1967 6 Sami Outinen 119 Risto Pesonen: Silloin me uskoimme From Democratic Socialism and (vai uskoimmeko?) Rational Planning to Postmodern 120 Päivi Annala: Nainen oli vain Identity Politics and Market-Orientation: paperikoneen nappula Ideological Development of the Social 120 Jetro Valtonen: Pohjoismaisen Democrats in Sweden and Finland hyvinvointivaltiomallin haasteet in the Late 20th Century 2020-luvulla 21 Ilkka Kärrylä A Cautionary Tale: KIRJA-ARVIOT Reception of the Swedish Wage-Earner 121 Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija Fund Debate in Finland ja Kirppu-Kaisa: Seksityöläiset 38 Mikko-Olavi Seppälä 1800-luvun alun Suomessa. From Guest-Workers to Settlers: (Marianne Vasara-Aaltonen) The Representation and Agency of 122 Juha Matikainen: Parlamentarismin Sweden-Finnish Immigrants kannattajasta vallankumouksen in Theatre, 1970–1975 äänitorveksi: Suomen Sosiali- demokraattisen Puolueen lehdistö OTHER ARTICLES 1917–1918. (Tauno Saarela) 55 Tauno Saarela 123 Maija Hakanen: Pakinkylän Punainen Socialist Workers’ Party of Finland, Kaarti. (Tero Tuomisto) 1920–1923 124 Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen: 70 Matias Kaihovirta Villi Itä – Suomen heimosodat ja Itä- Minority Nationalism and Socialism: Euroopan murros 1918–1921. K. H. Wiik and the National Question (Aleksi Mainio) in Finnish Social Democracy 125 Erkki Vettenniemi: Suomi terrorin tuki- from 1900s to 1940s kohtana: Kuinka Lenin tovereineen tuhosi Venäjän suomalaisten suo- SUOMENKIELISET ARTIKKELIT siollisella avustuksella. (Mia Heinimaa) 86 Maija Absetz 126 Teemu Tammikko: Vihalla ja voimalla: Sosiaaliturvan muutos vai jatkuvuus? Poliittinen väkivalta Suomessa. Työn vastaanottovelvollisuuden (Mikko Kosunen) laajentaminen vuoden 1984 127 Oleg V. Hlevnjuk: Stalin: Diktaattorin työttömyysturvalaissa uusi elämäkerta. (Tauno Saarela) 128 Tuija Sorjanen ja Annina Vainio: KATSAUKSIA Millenniaalit: Uuden vuosituhannen 105 Pentti Peltoniemi tekijät. (Reetta Laitinen) Duunarijoukko vailla turvaa 129 Erkki Tuomioja: Poliittiset päiväkirjat 1998–2000: Ei kai eilisestä jäänyt DISCUSSION vammoja. 114 Søren Bak-Jensen Erkki Tuomioja: Poliittiset päiväkirjat Thoughts on visitor development at 2001–2002: Tunnustan pelänneeni The Workers Museum in Copenhagen pahinta. (Seppo Hentilä) 116 Ole Martin Rønning 131 Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen The Labour Movement’s Archives and (toim.): Sortavala: Muutosten ja Library, Oslo, Norway muistojen kaupunki. (Erkki Vasara) SISÄLTÖ – TABLE OF CONTENTS 5

133 Sakari Siltala: Talo ja Torni – Helsingin Henrik Tala, Elina Kuorelahti ja työväenyhdistys 1884–2019. Aaro Sahari: Loputtomat kihlajaiset: (Pete Pesonen) Yritykset ja kolmikantakorporatismi 134 Risto Uljas ja Päivi Uljas: Leiväntekijät: Suomessa 1940–2020. Helsingin Leipomotyöntekijäin (Ritva Savtschenko) ammattiosaston tarina 1888–2018. 141 Katriina Järvinen ja Laura Kolbe: (Tero Tuomisto) Sopivia ja sopimattomia: 135 Marjaliisa Hentilä ja Mikko Kosunen: Lempi, luokka ja suomalainen Demokratian muisti: Työväen Arkisto parisuhde. (Reetta Laitinen) 110 vuotta. (Tauno Saarela) 136 Mikko-Olavi Seppälä: Parempi ihminen, IN MEMORIAM parempi maailma – Suomalaisen 142 Hannu Soikkanen 1930–2020 työväenteatterin päättymätön tarina. (Hannu Itkonen) TYÖVÄEN PERINNELAITOKSET 137 Timo Soukola: Itsekkyyttä jäsenistön 144 Työväenperinne ry puolesta: AKT:n historia 1990–2010. 144 Työväenliikkeen kirjasto (Aaro Sahari) 146 Työväen Arkisto 138 Pertti Alasuutari, Matti Alestalo, 148 Kansan Arkisto Harri Melin ja Oili-Helena Ylijoki 150 Työväen historian ja perinteen (toim.): Antti Eskola –­ Intellektuellin tutkimuksen seura muotokuva. (Hannu Itkonen) 152 Työväenmuseo Werstas 139 Aapo Lehtinen, Pia Paananen, Aimo Salonen, Kari Souto ja Jussi UUTISIA Virratvuori (toim.): Eino Maironiemi 155 Työväentutkimus Vuosikirja – Minua ei vieläkään ole. Helsingin kirjamessuilla (Hannu Itkonen) 140 Maiju Wuokko, Niklas Eriksen-Jensen, 156 ABSTRACTS – TIIVISTELMÄT

TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020 THE FINNISH LABOUR STUDIES YEARBOOK

Editorial Board – Toimitus: Printing – Painopaikka: Erkki Vasara (Editor-in-Chief), Newprint Oy, Raisio, Finland, 2020 Alpo Väkevä (Editorial Secretary), Subscriptions – Tilaukset: Mikko Kosunen, Janne Kuusisto, Työväenliikkeen kirjasto Pete Pesonen, Tuija Siimes, Sörnäisten rantatie 25 A 1 Marita Viinamäki 00500 Helsinki, Finland Layout: Maija Räisänen Tel. +3589 766 429 Publishers – Julkaisijat: Email: [email protected]. Kansan Arkisto, Työväen Arkisto, ISSN: 0784-1272 (Print). Työväen historian ja perinteen ISSN: 1459-7780 (Online), tutkimuksen seura, Työväenliikkeen https:// journal.fi/tyovaentutkimus/. kirjasto, Työväenmuseo Werstas Kustantaja: Työväenperinne – Arbetartradition ry. Työväentutkimus Vuosikirja is financed by Työväenperinne – Arbetartradition ry. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE

FROM DEMOCRATIC SOCIALISM AND RATIONAL PLANNING TO POSTMODERN IDENTITY POLITICS AND MARKET-ORIENTATION Ideological Development of the Social Democrats in Sweden and Finland in the Late 20th Century

Sami Outinen D.Soc.Sc., University of Helsinki

Democratic socialism and planning of term goal was a “socialist society” and “equality the economy between people”, which would be achieved by This article will deconstruct the ideological de- seeking the support of the majority of citizens. velopment of the Swedish Social Democratic Finland’s Social Democrats also favoured the ex- Party SAP (officially, “the Social Democratic pansion of public services, state companies and Workers’ Party of Sweden”) and the Social cooperatives, “democratic economic planning Democratic Party of Finland SDP. This will […] including the effective regulation of capital be done by analysing their own alternative movements” and “the societal control of com- scopes of action in relation to the concepts mercial banks and insurance companies”.1 The of major ideologies and economic theories SAP committed similarly in 1975 at its Party such as socialism, capitalism, economic plan- Conference to long-term planning of the econ- ning, market economy, postmodernism and omy (planmässig hushållning). It positioned Keynesianism as well as researching how Nor- itself as the representative of democratic social- dic social democrats redefined their conven- ism between communist planned economy and tional ideological meanings. capitalism.2 Accordingly, one of the motives for The SDP stressed at the Party Conference in stressing democratic socialism by the SDP was 1975 that democratic socialism was the basis to win the support of the radicalised post-war of its programmatic identity. The party’s long- baby boom generation, which had to some ex-

1 Pöytäkirja SDP:n XXX puoluekokouksesta 1975 (Helsinki: Sosialidemokraattinen puoluetoimikun- ta, 1975), 518–528; SDP:n teollisuuspoliittinen ohjelma, Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto, https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/473. 2 Protokoll: Sveriges Socialdemokratiska Arbetarepartis 26e kongress 27 september–5 oktober 1975, vol. 1 (Stock- holm: Socialdemokraterna, 1977), 95–154. 3 Donald Sassoon, One Hundred Years of Socialism: The West European Left in the Twentieth Century (London: Fontana, 1997), 385–390, 650–1, 670–2. 4 Sami Outinen, “From Steering Capitalism to Seeking Market Acceptance: Social Democrats and Employ- ment in Finland 1975–1998,” Scandinavian Journal of History 42, no. 4 (2017): 393, https://doi.org/10.108 0/03468755.2017.1336599; Lasse Lehtinen, Aatosta jaloa ja alhaista mieltä: Urho Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944–1981 (Helsinki: WSOY, 2002), 590. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 7

tent become attracted to the New Left ideas3 cratic politics through the parliamentary route and Communism in the previous years.4 especially after parliamentary democracy had The SDP’s and SAP’s planning idea was in- been established in Sweden after the First fluenced by Austro-Marxism, which favoured World War11. the democratic rational regulation of the The utopia of democratic socialism had economy by the state and worker organisa- become more tangible for the SAP when, as tions to optimise societal production costs in the leading coalition government party in the the 1920s5.6 period following the Great Depression in the This was in line with the SDP’s existing 1930s, it had emphasised the rational plan- Principal Programme from 19527 reflecting ning of the economy. Wartime practical plan- the SDP’s and SAP’s identity within demo- ning of a social democratic-led broad coalition cratic socialism. The latter meant not only government was followed by a formulation in a reformist relationship to capitalism8 but also the SAP’s party programme in 1944 accord- adapting to Kautskyanism and “functional ing to which public investment, planning and socialism9” without committing to the East- structural rationalisation policy was needed to ern European type of state-centred economic overcome the cyclical fluctuations caused by regulation10. capitalist economy.12 From the SAP’s perspective, the Kautskyan The SDP had committed to a government ideology stemmed from the party programme cooperation with the bourgeoisie parties in the of 1897. It included waiting for the inevita- late 1930s and during the Second World War. ble evolutionary revolution due to the inner However, state-promoted economic planning nature of capitalist economy. This waiting materialised in Finland only because of war- period could be spent practising social demo- time necessities in the early 1940s.13

5 Juha Hannikainen, ”Kohti modernia politiikkaa Itävallassa: Otto Bauerin parlamenttistrategia 1907–1923” (PhD Diss., University of Tampere, 2003). 6 Anders Isaksson, Per Albin, vol. 4, Landsfadern (Stockholm: Wahlström & Widstrand, 2000), 202; Pauli Kettunen, Globalisaatio ja kansallinen me: Kansallisen katseen historiallinen kritiikki (Tampere: Vastapaino, 2008), 105–8; Anna Friberg, ”Demokrati bortom politiken: En begreppshistorisk analys av demokratibe- greppet inom Sveriges socialdemokratiska arbetareparti 1919–1939” (PhD Diss., Mid Sweden University, 2012), 200. 7 Outinen, “From Steering Capitalism,” 393; Hannu Soikkanen, Kohti kansanvaltaa: Suomen Sosialidemokraat- tinen Puolue 75 vuotta, vol. 3, 1944–1952 (Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1991), 508– 511; Risto Kolanen, ”Turku 1899–Forssa 1903–Helsinki 1952–Helsinki 1987: Pitkittäisleikkaus SDP:n periaatekehitykseen,” Sosialistinen Aikakauslehti, no. 2 (1987): 33–7. 8 Sheri Berman, The Social Democratic Movement: Ideas and Politics in the Making of Interwar Europe (Cam- bridge, Ma.: Harvard University Press, 1998), 58–63; Jae-Hung Ahn, “Ideology and Interest: The Case of Swedish Social Democracy, 1886–1911,” Politics and Society 24, no. 2 (1996): 163, https://doi.org/10.117 7/0032329296024002005. 9 Kjell Östberg, När vinden vände: Olof Palme 1969–1986 (Stockholm: Leopard, 2009), 244–6. 10 Jonas Pontusson, The Limits of Social Democracy: Investment Politics in Sweden (Ithaca: Cornell University Press, 1992). 11 Seppo Hentilä, ”Den svenska arbetarklassen och reformismens genombrott inom SAP före 1914: Arbetark- lassens ställning, strategi och ideologi” (D.Soc.Sc. Diss., University of Helsinki, 1979), 304–8, 340. 12 Leif Lewin, Ideology and Strategy: A Century of Swedish Politics (Cambridge: Cambridge University Press, 1988), 160−173. 13 Sakari Heikkinen and Seppo Tiihonen, Kriisinselvittäjä: Valtiovarainministeriön historia, vol. 2 (Helsinki: Edita, 2009), 144–157, 205–231. 8 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

“Planhushållning” (planned economy) competitiveness and the full employment emerged in the SAP’s vocabulary for the first policy over the economic cycle. time in the social democratic magazine Tiden The SAP continued to develop rationalisa- during the First World War, when a radical tion after the need to reorganise production German political scientist named Fritz Croner to reduce wastefulness in competition, to used it to refer to German economic planning. increase specialisation and standardisation The SAP economist Gunnar Myrdal used the in production and to realise technological term in the SAP journal Tiden in 1931 when opportunities in full had been stated in its discussing the need for the rational planning Gothenburg Programme in 1919.18 The need of the economy in the form of “economic to improve workers’ material security by ra- councils”.14 The SAP leader Hjalmar Branting tional planning stemmed strongly from the had also visited company councils in England capitalist meta-ideologies of rationalisation in 1920. These councils were based on the and technocracy such as Taylorism in the ideas of the English Guild Socialists.15 early 1900s.19 The SAP’s idea of rational and Long-term economic planning (“planmäs- practical scientific engineering of society, so- sig hushållning”) had meant a parallel course cial planning through state intervention and of action in relation to socialisation for the collective representational self-regulation of Swedish Social Democrats from 1932. The people were later developed, in particular, by finance minister Ernst Wigforss argued that the scholars Gunnar and Alva Myrdal.20 “planmässig hushållning” was not necessarily The Swedish Trade Union Confederation a synonym for socialisation and could mean LO (Landsorganisationen), wanted to increase actions compatible with free market [econo- long-term industrial planning in 1975. Ac- my].16 This meant combining the concept of cording to the LO’s chairman Gunnar Nilsson, economic democracy with “the rational and this differed from both the self-purposeful so- effective organisation of production by direct- cialist planning ideal and “the invisible hand” ing the production and distribution of prod- of classical liberalism and was motivated by ucts” in SAP’s Party Programme of 1975.17 the shortage of food, raw materials and en- It was part of the SAP’s strategy to maintain ergy in the world. For Nilsson this meant im-

14 Henrik Björck, Folkhemsbyggare (Stockholm: Atlantis, 2008), 142–4. 15 Friberg, ”Demokrati bortom politiken,” 112. 16 Villy Bergström, Socialdemokratin i regeringsställning: Program och ekonomisk politik 1920–1988 (Stockholm: Fackföreningsrörelsens Institut för Ekonomisk Forskning, 1988), 18–22. 17 Program (Fastställd av [SAP’s] 1975 års partikongress), SND – Svensk nationell datatjänst, https://snd.gu.se/ sv/vivill/party/s/p/1975. 18 Margareta Oudhuis, ”Vägen till jämlikhet: En analys av den svenska arbetarrörelsens syn på effektivitet och emancipation i arbetslivet” (D.Soc.Sc. Diss., University of Gothenburg, 1998), 56‒7, 62‒7; Friberg, ”Demokrati bortom politiken,” 113‒6. 19 Björck, Folkhemsbyggare, 192–4. 20 Pauli Kettunen, “The Society of Virtuous Circles,” inModels, Modernity and the Myrdals, eds. Pauli Kettunen and Hanna Eskola (Helsinki: Renvall Institute for Area and Cultural Studies, University of Helsinki, 1997), 159‒168; Yvonne Hirdman, “Social Planning under Rational Control: Social Engineering in Sweden in the 1930s and 1940s,” in Models, Modernity and the Myrdals. eds. Pauli Kettunen and Hanna Eskola (Helsinki: Renvall Institute for Area and Cultural Studies, University of Helsinki, 1997), 62‒3. 21 Protokoll: Sveriges Socialdemokratiska Arbetarepartis 26e kongress 27 september–5 oktober 1975, vol. 3 (Stock- holm: Socialdemokraterna, 1977), 963–5: Ilkka Kärrylä, “The Contested Relationship of Democracy and the Economy: Debates on Economic and Industrial Democracy in Finland and Sweden, 1960s–1990s” (D.Soc. Sc. Diss., University of Helsinki, 2019), 201. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 9

plementing democratic economic planning YPSY “Finland’s Fabian Society”, which had (demokratiskt hushållning) which could be also been used as a derogatory term for YPSY achieved by increasing the cooperation be- by the party’s working class members.24 tween industry and the state.21 In Finland, rationalisation ideas were de- From democratic economic regulation veloped in the “O-Group” between 1955 and to the shadows of global capitalism 1962. Many future influential social democrat- The Red−Green coalition government prac- ic politicians and economists (such as Mauno tised counter-cyclical expansionist economic Koivisto, Jussi Linnamo and Pentti Viita) had policy during the Great Depression in Swe- been members of this discussion group, which den in the early 1930s. It was endorsed by the acknowledged the ideas of the logical empiri- economists of the Stockholm School and has cism of the Finnish philosopher Eino Kaila.22 been interpreted as representing ‘proto-Key- Within the SDP, the socio-political so- nesianism’25.26 The Stockholm School was not cial democratic workers’ association YPSY the only creator of the SAP’s “Keynesianism”. (Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys) Ernst Wigforss had already become acquaint- represented a natural continuation from the ed with the Yellow Books by the British Libe- O-Group’s logical empiricism after academic ral Party and J.M. Keynes’ pamphlet in the social democrats (including above mentioned late 1920s.27 O-Group social democrats) had established No signs of wider counter-cyclical eco- this association in December 1961.23 nomic policy and resuscitation emerged in This is because YPSY urged an increase in Finland during the great depression and the holistic and knowledge-based decision-making Centre–Right coalition governments in the inside the party. This was considered necessary 1930s. Furthermore, the general level of wages in a world in which the role of technological decreased when the Social Democrats had no development and social sciences including political power to hinder these developments economics had been consolidated. YPSY and with hardly any collective labour market agree- its ideas gained traction inside the SDP after ments in place in the Finnish labour market the party secretary Erkki Raatikainen had built at that time. Most of the workforce suffered a strong expert group organisation inside the from unemployment in Finland during the SDP in the late 1960s. Linnamo later called Great Depression of the 1930s.28

22 Outinen, “From Steering Capitalism,” 393. 23 Maunu Harmo, ed., YPSY 30 vuotta (Helsinki: Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys, 1993); Jussi Linna- mo, ”Asiantuntija ja puolue,” in YPSY 30 vuotta, ed. Maunu Harmo (Helsinki: Yhteiskuntapoliittinen sos. dem. yhdistys, 1993). 24 Harmo, YPSY 30 vuotta; Linnamo, ”Asiantuntija ja puolue”. 25 Margaret Weir and Theda Skockpol, “State Structure and the Possibilities for ‘Keynesian’ Responses to the Great Depression in Sweden, Britain, and the United States,” in Bringing the State Back In, eds. Peter B. Evans, Dietrich Rueschemeyer and Theda Skockpol (Cambridge: Cambridge University Press, 1985); Berman,The Social Democratic Movement, 160–4. 26 Nils Edling, “Limited Universalism: Unemployment Insurance in Northern Europe 1900–2000,” in The Nordic Model of Welfare: A Historical Reappraisal, eds. Niels Finn Christiansen, Nils Edling, Per Haave and Klaus Petersen (Copenhagen: Museum Tusculanum Press, 2006), 115‒7. 27 Erik Lundberg, “The Rise and Fall of the Swedish Model,” Journal of Economic Literature 23, no. 1 (March 1985): 6; Ashley Lavelle, The Death of Social Democracy: Political Consequences in the 21st Century (Aldershot: Ashgate, 2008), 143. 28 Jorma Kalela, Työttömyys 1900-luvun suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa (Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1989), 89–94, 102. 10 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Similarly, the Swedish and Finnish Social many aspects of the report differed from the Democrats were confronted by the conse- drafted party programme.32 A group had been quences of the global oil crisis in the mid- established in 1968 to address the inequali- 1970s. In Finland, the SDP-led Centre–Left ties and uncertainty in Swedish society.33 The government concentrated on decreasing the group stressed in 1975 that the redistribution negative trade balance and strengthening of resources was a precondition for equality, fiscal policy when both the unemployment which again was a prerequisite for human de- rate and inflation were expected to rise.29 In velopment. This meant that everyone could Sweden, however, Olof Palme stressed in the contribute to society’s economy and welfare SAP Party Conference in 1975 that the low in their own way. The group also formulated unemployment rate in Sweden was an inter- that even if social benefits may occasionally national exception. The spirit of the reformed increase unemployment, their impact would party programme was, according to Palme, to only be positive because disguised unemploy- ensure that working would remain a key factor ment would be made visible and workers’ for human existence and that the SAP would freedom to choose their jobs would slightly not tolerate permanent mass unemployment increase. This statement differs from the in the future either. The SAP would secure full supply-sided Keynesianism of the SAP’s party employment to all men and women.30 programme, even if the Equality Group stated However, the SAP’s principal commitment that the “jobs for all” principle had a major to jobs for all also seemed to be under threat impact on redistribution.34 in Sweden. Olof Palme inferred in the SAP The SDP, now in opposition after being Executive Board in May 1975 that the Swed- the main party in government in 1972‒1975, ish economy was on a knife-edge despite the decided to transform its practical short-term country’s high employment and investment policy at a meeting of the SDP Party Direc- figures in international comparisons. The torate at Siuntio Spa in early 1977. The party price for those achievements and the decent leader Kalevi Sorsa argued that the SDP had consumption level had, according to Palme, gathered “at Bad Sillanpää” to redirect its poli- meant an increase in national debt.31 cies to boost export sector profitability and The social democratic economic and em- to distance the party from its socialist image. ployment policies of the SAP were not chal- “Bad Sillanpää” refers to the 1959 Godesberg lenged from outside the party alone. The SAP Programme of the Social Democratic Party Executive Board decided that the SAP Equali- of Germany. The SDP’s meeting was also ar- ty Group report should not be discussed at the ranged at a spa (Bad) as had the SPD’s Bad Party Conference in 1975. This was because Godesberg meeting been where Germany’s

29 Outinen, “From Steering Capitalism,” 392. 30 Protokoll 1975, vol. 1, 103–4. 31 Protokoll av Social Democratic Workers’ Party of Sweden (SAP) partistyrelsen (SAP PS) [Protocols of SAP’s Executive Board], 26 May 1975, 1‒3, Archives of the SAP, Arbetarrörelsens arkiv och bibliotek (ARBARK), Huddinge [Swedish Labour Movement’s Archives and Library]. 32 SAP PS, 16 June 1975, 61–62. 33 Jenny Andersson, ”Mellan tillväxt och trygghet: Idéer om produktiv socialpolitik i socialdemokratisk social- politisk ideologi under efterkrigstiden” (PhD Diss., University of Uppsala, 2003), 57–9. 34 Protokoll av SAP verkställande utskott (SAP VU) [Protocols of SAP’s Party Directorate], attachment 55, 9–10 June 1975, Archives of the SAP, ARBARK. 35 Sassoon, One Hundred Years, 249‒251. 36 Outinen, “From Steering Capitalism,” 394. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 11

Finnish Prime Minister Kalevi Sorsa and Swedish Prime Minister Olof Palme on a visit to Scania Division in Södertälje, Sweden, on 27 August 1974. Photo: The Finnish Labour Archives.

Social Democrats disconnected themselves, if lanpää strategy and the SAP’s economic policy only in principle, from Marxism35.36 at that time. This was because the SAP also The SAP went into opposition for the first wanted to tackle the increase in national debt time in 40 years after losing votes in the parlia- despite the rise in unemployment.37 mentary elections in autumn 1976. It vetoed Sweden’s convergence with the premise of an “active cyclical policy” behind Sweden’s ris- the SDP’s Bad Sillanpää and global capital- ing employment figures in its opposition pro- ism became more obvious after Olof Palme gramme in 1977. Even if this could be seen had failed in his attempts to combine stable to represent the continuity of Keynesian type economic growth and full employment with of economic regulation in Sweden, there were the United Nations’ International Economic also similarities between the SDP’s Bad Sil- Order (NIEO) initiative.38 The scheme to

37 SAP VU, attachment 6, 17 January 1977; SAP PS, 12 September 1977, 4−12. 38 B. Vivekanadan, Global Visions of Olof Palme, Bruno Kreisky and Willy Brandt: International Peace and Security, Co-operation and Development (Basingstoke: Palgrave Macmillan, 2016), 15‒32. 12 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

establish a network of equal Keynesian na- trial development. This would guarantee full tional welfare states instead of embracing employment. Only a minority of Finland’s global financial capitalism was finally buried social democrats wanted to introduce a so- by the proponents of the ‘magic of the mar- called citizen’s wage. This was motivated by ket’ (Ronald Reagan (United States), Marga- liberating people from the burden of salaried ret Thatcher (United Kingdom) and Helmut work.42 Kohl (Federal Republic of Germany) at the Similarly, Ingvar Carlsson stressed at the North–South Summit organised in Mexico in SAP Party Conference in 1984 that the par- October 1981.39 ty’s new idea programme for the future was strongly committed to the principle of jobs Challenge of postmodernism for all instead of stressing benefits, passive eco- In 1978, the SAP’s Economic Policy Group nomic subsidies or a citizen’s wage. This was outlined that there was no grounds behind meant to give economic resources to support the idea that a zero rate of growth would ease welfare, lead to fellowships between people problems with employment, redistribution and give them an identity within society and or competitiveness.40 However, the idea that self-confidence. According to Carlsson, giving salaried work was a basic component of social up this goal would have meant creating new democratic thought was challenged partly in class divisions.43 the 1980s. André Gorz was one of the phi- However, the SDP and the SAP made con- losophers whose concept of ‘liberation’ from cessions to the post-material and individual work instead of easing or abolishing capital- values of the New Left and the 1960s genera- ist labour relations was supported by some of tion44. On its new party platform in 1987, the Finland’s social democrats in the 1980s. He SDP stressed that they represented not only analysed that the Marxian formulation of the wage earners but also everyone who shared the capitalist inner logic, which would inevitably party’s platform. Accordingly, the SDP stated lead to a proletariat majority in society, had, in the same spirit that ecological limits had for now, become false, because the working to be considered while improving the welfare class had been transformed into a privileged of people.45 In 1989, the SAP’s Programme minority.41 Commission also stressed the need to raise Most of the SDP felt that the emerging environmental issues to the same category of “post-industrialism” had to be regulated by re- importance as employment questions. This ducing working hours and controlling indus- did not mean decreasing economic growth but

39 Jennifer Bair, “Taking Aim at the New International Economic Order,” in The Road From Mont Pèlerin: The Making of the Neoliberal Thought Collective, eds. Philip Mirowski and Dieter Plehwe (Harvard: Harvard University Press, 2009), 355. 40 Attachment 22, SAP VU, 21 September 1978, 6, 9, 11, 15, 18, 22. 41 André Gorz, Farewell to the Working Class: An Essay on Post-Industrial Socialism (London: Pluto, 1982), 15, 66, 69; Christopher Pierson, Socialism after Communism: The New Market Socialism (Cambridge: Polity, 2007), 12. 42 Outinen, “From Steering Capitalism,” 397. 43 SAP kongress 1984: Protokoll A; Sverige på rätt väg! Socialdemokraterna kongress 1984 (Stockholm: So- cialdemokraterna, 1985), 103, 108. 44 Sassoon, One Hundred Years, 385–390, 650–1, 670–2. 45 Periaateohjelma hyväksytty SDP:n 34. puoluekokouksessa Helsingissä 4.–7.6.1987, Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto, http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelma?tunniste=sdpperiaate1987. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 13

investing in environmentally friendly technol- The new social democratic identity policy ogy, which should be funded by economic was built around the combination of market- growth combined with decreasing private driven and collective measures. The nostal- consumption.46 gic People’s Home rhetoric of the SAP52 was The fragmentation of the labour move- based on the freedom from markets thinking, ment’s identity47 was compatible with the in- critique towards the bureaucratic nature of crease in its faith in the market and the aban- the latter, social individualism and the con- donment of Marxism48, even though most cept of positive freedom, which was filtered people of working age earned their livelihood through the century-old labour movement’s by doing salaried work49. self-emancipatory formulation and the New The SAP’s party platform in 1990 stressed Left’s ideas53. This was motivated partly by the that neither pure planning or market economy decline of state socialism in Eastern Europe54. are favourable for production and the SDP’s The party leader Ingvar Carlsson’s interpre- new party platform in 1987 acknowledged the tation was that Per Albin Hansson’s People’s idea that markets direct the economy. Further- Home rhetoric in the 1930s had already trans- more, everyone’s right to work was included formed the SAP from a class party to a peo- in these programmes.50 ple’s party and the new platform represented This meant that the Nordic social demo- continuity with functional socialism which crats silently denied that the goal of full em- stressed decision-making power over own- ployment and identity based on salaried work ership questions stemming partly from the would be at odds with the ecological limits ideas of Nils Karleby. This was criticised by of the Planet. Instead, they adopted another the Stockholm Workers’ Association, which dimension of postmodernist interpretation, would have stressed the class society analysis in namely the idea that the emerging risk society the SAP’s new party platform, as representing entails the individualisation of identity and “social liberalism”.55 social risks51.

46 SAP VU, 18 August 1989, 10–2. 47 Pauli Kettunen, ”Työväki ja sen liike sosiaalidemokratian itseymmärryksessä,” in Ei ihan teorian mukaan: Kollegakirja Tauno Saarelalle 28. helmikuuta 2012, eds. Mikko Majander and Kimmo Rentola (Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2012), 80–81; Pauli Kettunen, ”Työväen ja historian liitto – ja sen vapauttava purkautuminen,” in Pitkänsillan tuolla puolen… Puheenvuoroja työväenliikkeen historiasta, tilasta ja tulevaisuudesta, eds. Maria Lähteenmäki and Anu Suoranta (Helsinki: Työväen Arkisto, 2010), 14–17. 48 Perry Anderson, The Origins of Postmodernity (London: Verso, 1998), 80–1; Göran Therborn,From Marxism to Post-Marxism? (London: Verso, 2010), 159–160. 49 Sassoon, One Hundred Years, 651–2. 50 Socialdemokraternas partiprogram (Antaget på socialdemokraternas 31:a kongress 1990), SND – Svensk nationell datatjänst, https://snd.gu.se/sv/vivill/party/s/p/1990; Periaateohjelma 1987. 51 Ulrich Beck, Anthony Giddens and Scott Lash, eds., Reflexive Modernization: Politics, Tradition and Aesthetics in the Modern Social Order (Cambridge: Polity, 1994); Mitchell Dean, Governmentality (London: Sage, 1999), 181; Raija Julkunen, Kuka vastaa?: Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu (Helsinki: Stakes, 2006), 148–9. 52 Nils Edling, “The Languages of Welfare in Sweden,” inThe Changing Meanings of the Welfare State: Histories of a Key Concept in the Nordic Countries, ed. Nils Edling (New York: Berghahn Books), 2019, 105–7. 53 Andersson, Origins of Postmodernity, 50–2; Andersson, “Mellan tillväxt och trygghet,” 114. 54 SAP VU, 16 March 1990, 20. 55 Socialdemokraternas partiprogram 1990, B 6–B 7, B 17–B 24; SAP PS, 15–16 June 1989, 17. 14 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

The high number of white-collar unions by combination of extreme economic liberalism international comparison, an important con- and utmost value-conservatism. According to sequence of popular movements such as the Palme, this was the reason why the SAP had to temperance movement at the birth of the Nor- take identity politics and moral questions such dic social democracy, and the emphasis put on as white-collar crimes and drugs into consid- education and workers’ self-improvement had eration, especially since the labour movement made the SAP open to the middle-classes.56 had carried strong moral demands in relation Similarly, the idea of workers’ self-educa- to its economic group interests.60 tion has been an important part of the social democratic tradition in Finland. Furthermore, Market economy after the Second World War, the social demo- The tension between the Kautskyan-orient- cratic concept of the working classes included ed identity of democratic socialism and the the middle classes and white-collar workers capitalist-oriented practice of export sector as well.57 competitiveness characterised Nordic social Social democrats in Finland and Sweden democracy in the era of globalising capitalism. had also argued against the “bureaucratic and The SAP’s Programme for the 1980s Group ineffective” dimension of the welfare state Report stated that “the new winds of the since the mid-1970s, i.e. considerably before Right” and the “neoconservative–neoliberal the third way social democracies in the UK, ideas” against the welfare state, trade unions USA and Germany in the 1990s58.59 and industrial democracy gained power dur- The SAP’s anti-bureaucratisation theme ing the growing economic crisis in the West. was motivated by Olof Palme in 1984 as a re- According to the report, neoconservatives and sponse to the “consolidated apolitical anarchy- neoliberals based their ideas on the “old and orientation of the Left” which had been ex- ordinary capitalist system”. The Group’s analy- ploited by the Right. Palme referred to Amitai sis showed that the “effective use of resources Etzioni who had concluded that the success of and basing production on demand” repre- Ronald Reagan in the USA was based on the sented the positive side of capitalism despite

56 Mary Hilson, The Nordic Model: Scandinavia since 1945 (London: Reaktion, 2008), 41–2; Gøsta Esp- ing-Andersen, Politics against Markets (Princeton, N.J: Princeton University Press, 1985), 8; Nils Elvander, Skandinaviskt arbetarrörelse (Stockholm: LiberFörlag, 1980), 333; Göran Therborn, ”Nation och klass, tur och skicklighet,” in Den svenska modellen, eds. Per Thullberg and Kjell Östberg (Lund: Studentlitteratur, 1994), 71; Francis G. Castles, The Social Democratic Image of Society: A Study of the Achievements and Origins of Scandinavian Social Democracy in Comparative Perspective (London: Routledge & Kegan Paul, 1978), 14; Lars Trägårdh, “Varietes of Völkish Identities,” in Language and the Construction of Class Identities, ed. Bo Stråth (Gothenburg: Gothenburg University, 1990). 57 Elina Hakoniemi, ”Työläiset ja kansalaiset matkalla peruskouluun: Työläisen ja kansalaisen käsitehistoriaa sosiaalidemokraattisessa koulutuspolitiikassa ja -toiminnassa n. 1890–1970,” Työväentutkimus (2017), http:// hdl.handle.net/10138/229206. 58 Christopher Pierson, Hard Choices: Social Democracy in the 21st Century (Cambridge: Polity, 2001), 12–4; Philip Arestis and Malcolm Sawyer, “Neoliberalism and the Third Way,” inNeoliberalism: A Critical Reader, eds. Alfredo Saad-Filho and Deborah Johnston (London: Pluto Press, 2005), 177. 59 Protokoll 1975, vol. 1, 95, 101, 103‒4; Protokoll: Sveriges socialdemokratiska arbetarepartis 27:e kongress 1978, vol. 1 (Stockholm: Socialdemokraterna, 1979), 116, 139‒140; Sosialidemokratian suunta: SDP:n tienviitat 1980-luvulle; Hyväksytty SDP:n 31. puoluekokouksessa v. 1978 Espoossa, Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto, http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelma?tunniste=sdpsuunta1978. 60 SAP VU, 4 March 1983, 3–7. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 15

its negative impact on workforce, nature and Similarly, the SDP’s Committee on the purchasing power.61 Party Platform separated the concepts of However, Peter Persson from Skåne com- a “capitalist market economy” and the “mar- plained at the SAP Party Conference in 1981 ket” in its draft for the party’s new platform. that the economic crisis programme Future It still opposed the former whereas the latter for Sweden for the 1980s meant the continu- was conditionally accepted. The committee la- ation of traditional politics, which would not belled its idea as “market socialism” in 1984.65 transform the base of capitalist society.62 Simi- Thus, the market economy became a posi- larly, the former party secretary Erkki Raati- tive identity to most social democrats in Fin- kainen complained, in vain, at the SDP’s Party land and Sweden in the 1980s. Something Conference in 1981 that after his party “had similar had happened to Ernst Wigforss, strongly committed to the European capitalist Kalevi Sorsa’s early 1980s role model, as he, system, the traditional demands and goals of “a reformist who favoured temporary uto- the trade unions had become secondary [for pias”66, had prioritised efficiency over worker the SDP] compared to the interests of capital influence in Sweden in 1949. This also bore and export trade”. The leading social demo- a resemblance to how other social democratic crats in Finland in 1984 pursued the societal ideologists such as Nils Karleby and Rickard control of banks and insurance companies as Sandler had found the common denomina- the most powerful alternative to complete so- tors of liberalism and socialism in the 1920s cialisation.63 This meant that the socialist iden- (Karleby) and 1930s (Sandler)67. Furthermore, tity took the back seat in the Nordic social the SDP no longer referred to capitalism in its democrats’ practical crisis and restructuring new Party Programme in 1999 even though policies, even if they simultaneously criticised it acknowledged problems in market competi- capitalism and market liberalisation policies at tion and market economy68. the start of the 1980s. The SDP committed to partial privatisa- It was analysed in the SAP’s economic cri- tion of state companies without abandoning sis programme in 1981 that companies them- state majority ownership in 1987. This was selves, not the state organisation, should have followed by the government’s decision to al- the final decision on how to perform their op- low private share issues in state companies erative functions based on market signals. The in 1988, which had been conditioned by the SAP endorsed this as long as workers would SDP’s government partner, the National Coa- have real influence on their work. This would lition Party NCP.69 In addition, the SAP-led have a positive impact on productivity invest- government started the privatisation of some ments.64 of the state-owned production. It no longer

61 Attachment, SAP PS, 16.−17 June 1981, 1/159−4/162. 62 SAP Kongress 1981: Protokoll A−B. (Stockholm: Socialdemokraterna, 1981), B 21−B 22, B 77−B 81. 63 Sami Outinen, Sosiaalidemokraattien tie kansantalouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin: Työl- lisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa 1975–1998 (Helsinki: Into Kustannus, 2015), 118, 183. 64 Attachment, SAP PS, 16.−17 June 1981, 38–41; Bergström, Socialdemokratin i regeringsställning, 44. 65 Outinen, “From Steering Capitalism,” 397. 66 Outinen, Sosiaalidemokraattien tie, 182–183. 67 Bergström, Socialdemokratin i regeringsställning, 54–55. 68 Andreas Fagerholm, ”Miten Marx näkyy nykyvasemmiston ohjelmissa?,” in Marxin pääoman ajankohtaisuus, ed. Yrjö Hakanen (Helsinki: TA-tieto, 2015). 69 Outinen, Sosiaalidemokraattien tie, 195. 16 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

wanted politicians to intervene in corporate reformist social democratic economic and decisions. The employment losses caused by employment policies in various government this new policy stirred criticism among the constellations from the 1920s onwards. The union wing of the labour movement, but the SDP’s and SAP’s economic planning idea was LO leaders accepted this policy shift.70 influenced by Austro-Marxism, Kautskyanism, This did not mean abandoning in party “functional socialism” and logical empiricism. programmes the future-oriented utopia of This meant combining the virtues of practi- democratic socialism71 in a manner of relativ- cal empirical rationalism and the horizon of ist post-modernism, but, in practice, it led to democratic economic regulation in order to surrendering to capital and clinging to indi- distil capitalist power relations and commu- vidualism and the middle-classes. Social dem- nist command economy into pure democratic ocrats also began to derive “its poetry from socialism. the past”72 by concentrating on defending the The increasing power of financial capital- premise of the welfare state instead relying on ism was recognised in the 1980s. Therefore, Marxian class-analysis73. Vartianen’s notion that strong union influence This happened after Nordic social demo- on economic policy explains the difficulties crats had failed to transform global economic of Sweden’s and the SAP’s economic policy infrastructure into a Nordic-style system of only if workers’ collective rights are consid- regulation by the early 1980s. However, some ered secondary to a successful economic per- delegates still urged the nationalisation of formance76. According to Esping-Andersen, banks at the SAP Party Conference in 1990,74 “the more heterogenous ‘post-industrial’ need and collective union action to increase indi- structure” of the citizens compelled “social viduals’ room to manoeuvre75 remained impor- democracy to depart from its traditional uni- tant in Nordic social democracy up until 1990. versalism”.77 However, this post-modernist argument to explain austerity measures and Conclusions flexibilisation through emerging postmodern- The party platform of democratic socialism ism is a circular argument. It does not take and economic democracy by the Swedish into account the impact of the deep structure and Finnish Social Democrats did not em- of economy to social development. brace “mixed economy” and “markets” until Whereas the majority of Finland’s Social the 1980s, even though they had practised Democrats surrendered to global capitalism

70 Pontusson, Limits of Social Democracy, 127–153. 71 Socialdemokraternas partiprogram 1990; Periaateohjelma 1987. 72 Terry Eagleton, Culture and the Death (New Haven, Connecticut: Yale University Press, 2015), 62. 73 Kettunen, “Työväki ja sen liike,” 80–1; Kettunen, ”Työväen ja historian liitto,” 14–7; Eagleton, Culture and the Death, 62. 74 Protokoll B: Måndag 17 september; Tisdag 18 september; Socialdemokraternas 31:a kongress 15–21 september 1990 (Stockholm: Socialdemokraterna, 1990), B 176–B 179. 75 SAP VU, 18 August 1989, 10, 12; Socialdemokraternas partiprogram 1990; Periaateohjelma 1987. 76 Juhana Vartiainen, “Understanding Swedish Social Democracy: Victims of Success?,” in Social Democracy in Neo-Liberal Times: The Left and Economic Policy since 1980, ed. Andrew Glyn (Oxford: Oxford University Press, 2001). 77 Gøsta Esping-Andersen, “After the Golden Age?: Welfare State Dilemmas in a Global Economy,” in Welfare States in Transition: National Adaptations in Global Economics, ed. Gøsta Esping-Andersen (London: Sage, 1996), 14. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 17

and underlying economic theories in the national economic interests exactly in an era 1990s78, Prime Minister Ingvar Carlsson (SAP) when increased capital power would have re- still wanted to bring back the political con- quired harder resistance, intensified state eco- trol of economic policy after capital outflow nomic activity and uncompromising global had imposed his government to introduce an labour solidarity. austerity-driven economic crisis pact in 1990. He urged the social democrats to find global Bibliography alternatives to mainstream economics79. Con- necting the need to transform global power Archival Sources relations with the future success of social de- Arbetarrörelsens arkiv och bibliotek (ARBARK), mocracy echoed, according to Carlsson, the Huddinge [Swedish Labour Movement’s Archives idea of the NIEO a decade earlier. and Library] The undeniable observation is that the Nor- Archives of the SAP dic social democrats’ turn towards the rising Protokoll av Social Democratic Workers’ Party middle-classes in the late 20th century did not of Sweden (SAP) partistyrelsen (SAP PS) [Pro- compel them to abandon attempts to expand tocols of SAP’s Executive Board], 1975–1989. Protokoll av SAP verkställande utskott (SAP democratic economic regulation and universal VU) [Protocols of SAP’s Party Directorate], welfare states. This was the case even though 1975–1990. the goal became more difficult to achieve as the power of global capitalism increased si- Published Sources and Literature multaneously with the potentially deepen- ing conflict of interests between the growing Ahn, Jae-Hung. “Ideology and Interest: The Case of Swedish Social Democracy, 1886–1911.” Politics female-dominated service sector employees and Society 24, no. 2 (1996): 153–187. (public and private) and the declining male- https://doi.org/10.1177/003232929602400200. dominated industrial workers. Anderson, Perry. The Origins of Postmodernity. Lon- Eagleton’s analysis was that losing an attrac- don: Verso, 1998. tive social vision made the Left vulnerable to Andersson, Jenny. ”Mellan tillväxt och trygghet: Idéer alternative worldviews in the hearts and minds om produktiv socialpolitik i socialdemokratisk so- cialpolitisk ideologi under efterkrigstiden.” PhD of people as had happened to German Ro- Diss., University of Uppsala, 2003. th manticism in the 19 century and fascism in Arestis, Philip, and Malcolm Sawyer. “Neoliberalism the century after80. This may be a competent and the Third Way.” In Neoliberalism: A Critical explanation in the world today after right- Reader, edited by Alfredo Saad-Filho and Deborah wing populism and its identity politics have Johnston, 177–183. London: Pluto Press, 2005. strongly challenged social democracy. One Bair, Jennifer. “Taking Aim at the New Interna- tional Economic Order.” In The Road From Mont can argue that Nordic social democrats para- Pèlerin: The Making of the Neoliberal Thought doxically adopted individual postmodernism, Collective, edited by Philip Mirowski and Dieter embraced capitalism and concentrated on Plehwe, 347–385. Harvard: Harvard University Press, 2009.

78 Outinen, “From Steering Capitalism,” 401–402. 79 SAP VU, 17 September 1992, 32‒41; SAP PS, 18 September 1992; SAP PS, 1 October 1992; SAP VU 2 October 1992, 13‒15, 31; SAP VU, 13 November 1992, 4. 80 Eagleton, Culture and the Death, 62–6. 18 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Beck, Ulrich, Anthony Giddens, and Scott Lash, eds. toriaa sosiaalidemokraattisessa koulutuspolitii- Reflexive Modernization: Politics, Tradition and kassa ja -toiminnassa n. 1890–1970.” Työväen- Aesthetics in the Modern Social Order. Cambridge: tutkimus (2017): 14–21. http://hdl.handle. Polity, 1994. net/10138/229206. Bergström, Villy. Socialdemokratin i regeringsställning: Hannikainen, Juha. ”Kohti modernia politiikkaa Itä­ Program och ekonomisk politik 1920–1988. Stock- vallassa: Otto Bauerin parlamenttistrategia 1907– holm: Fackföreningsrörelsens Institut för Ekono- 1923.” PhD Diss., University of Tampere, 2003. misk Forskning, 1988. Harmo, Maunu, ed. YPSY 30 vuotta. Helsinki: Yh­ Berman, Sheri. The Social Democratic Movement: Ideas teiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys, 1993. and Politics in the Making of Interwar Europe. Cam- Heikkinen, Sakari, and Seppo Tiihonen. Kriisinselvit- bridge, Ma.: Harvard University Press, 1998. täjä: Valtiovarainministeriön historia. Vol. 2. Hel- Björck, Henrik. Folkhemsbyggare. Stockholm: Atlantis, sinki: Edita, 2009. 2008. Hentilä, Seppo. ”Den svenska arbetarklassen och Castles, Francis G. The Social Democratic Image of reformismens genombrott inom SAP före 1914: Society: A Study of the Achievements and Origins of Arbetarklassens ställning, strategi och ideologi.” Scandinavian Social Democracy in Comparative Per- D.Soc.Sc. Diss., University of Helsinki, 1979. spective. London: Routledge & Kegan Paul, 1978. Hilson, Mary. The Nordic Model: Scandinavia since Dean, Mitchell. Governmentality. London: Sage, 1999. 1945. London: Reaktion, 2008. Eagleton, Terry. Culture and the Death of God. New Hirdman, Yvonne. “Social Planning under Rational Haven, Connecticut: Yale University Press, 2015. Control: Social Engineering in Sweden in the Edling, Nils. “Limited Universalism: Unemployment 1930s and 1940s.” In Models, Modernity and the Insurance in Northern Europe 1900–2000.” In Myrdals, edited by Pauli Kettunen and Hanna Es- The Nordic Model of Welfare: A Historical Reap- kola, 55‒80. Helsinki: Renvall Institute for Area praisal, edited by Niels Finn Christiansen, Nils and Cultural Studies, University of Helsinki, 1997. Edling, Per Haave and Klaus Petersen, 99–143. Isaksson, Anders. Per Albin. Vol. 4, Landsfadern. Copenhagen: Museum Tusculanum Press, 2006. Stockholm: Wahlström & Widstrand, 2000. Edling, Nils. “The Languages of Welfare in Sweden.” Julkunen, Raija. Kuka vastaa?: Hyvinvointivaltion rajat In The Changing Meanings of the Welfare State: His- ja julkinen vastuu. Helsinki: Stakes, 2006. tories of a Key Concept in the Nordic Countries, ed- Kalela, Jorma. Työttömyys 1900-luvun suomalaisessa ited by Nils Edling, 76–136. New York: Berghahn yhteiskuntapolitiikassa. Helsinki: Valtion painatus­ Books, 2019. keskus, 1989. Elvander, Nils. Skandinaviskt arbetarrörelse. Stock- Kettunen, Pauli. “The Society of Virtuous Circles.” In holm: LiberFörlag, 1980. Models, Modernity and the Myrdals, edited by Pauli Esping-Andersen, Gøsta. Politics against Markets. Kettunen and Hanna Eskola, 153–173. Helsinki: Princeton, N.J.: Princeton University Press, 1985. Renvall Institute for Area and Cultural Studies, Esping-Andersen, Gøsta. “After the Golden Age?: University of Helsinki, 1997. Welfare State Dilemmas in a Global Economy.” Kettunen, Pauli. Globalisaatio ja kansallinen me: Kan­ In Welfare States in Transition: National Adapta- sallisen katseen historiallinen kritiikki. Tampere: tions in Global Economics, edited by Gøsta Esping- Vastapaino, 2008. Andersen, 1–31. London: Sage, 1996. Kettunen, Pauli. ”Työväen ja historian liitto – ja sen Fagerholm, Andreas. ”Miten Marx näkyy nykyvasem- vapauttava purkautuminen.” In Pitkänsillan tuolla miston ohjelmissa?” In Marxin pääoman ajankoh- puolen… Puheenvuoroja työväenliikkeen historiasta, taisuus, edited by Yrjö Hakanen, 216–230. Hel- tilasta ja tulevaisuudesta, edited by Maria Lähteen- sinki: TA-tieto, 2015. mäki and Anu Suoranta, 11–22. Helsinki: Työväen Friberg, Anna. ”Demokrati bortom politiken: En Arkisto, 2010. begreppshistorisk analys av demokratibegreppet Kettunen, Pauli. ”Työväki ja sen liike sosiaalidemokra- inom Sveriges socialdemokratiska arbetareparti tian itseymmärryksessä.” In Ei ihan teorian mu- 1919–1939.” PhD Diss., Mid Sweden University, kaan: Kollegakirja Tauno Saarelalle 28. helmikuuta 2012. 2012, edited by Mikko Majander and Kimmo Gorz, André. Farewell to the Working Class: An Essay Rentola, 67–84. Helsinki: Työväen historian ja on Post-Industrial Socialism. London: Pluto, 1982. perinteen tutkimuksen seura, 2012. Hakoniemi, Elina. ”Työläiset ja kansalaiset matkalla Kolanen, Risto. ”Turku 1899–Forssa 1903–Helsinki peruskouluun: Työläisen ja kansalaisen käsitehis- 1952–Helsinki 1987: Pitkittäisleikkaus SDP:n NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 19

periaatekehitykseen.” Sosialistinen Aikakauslehti, Protokoll: Sveriges Socialdemokratiska Arbetarepartis no. 2 (1987): 29–43. 26e kongress 27 september–5 oktober 1975. Vol. 3. Kärrylä, Ilkka. “The Contested Relationship of Stockholm: Socialdemokraterna, 1977. Demo­cracy and the Economy: Debates on Eco- Protokoll B: Måndag 17 september; Tisdag 18 september; nomic and Industrial Democracy in Finland and Socialdemokraternas 31:a kongress 15–21 september Sweden, 1960s–1990s.” D.Soc.Sc. Diss., Univer- 1990. Stockholm: Socialdemokraterna, 1990. sity of Helsinki, 2019. Pontusson, Jonas. The Limits of Social Democracy: In- Lavelle, Ashley. The Death of Social Democracy: Po- vestment Politics in Sweden. Ithaca: Cornell Uni- litical Consequences in the 21st Century. Aldershot: versity Press, 1992. Ashgate, 2008. Pöytäkirja SDP:n XXX puoluekokouksesta 1975. Hel- Lehtinen, Lasse. Aatosta jaloa ja alhaista mieltä: Urho sinki: Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944–1981. Helsinki: 1975. WSOY, 2002. SAP Kongress 1981: Protokoll A−B. Stockholm: Social- Lewin, Leif. Ideology and Strategy: A Century of Swed- demokraterna, 1981. ish Politics. Cambridge: Cambridge University SAP kongress 1984: Protokoll A; Sverige på rätt väg! Press, 1988. Socialdemokraterna kongress 1984. Stockholm: So- Linnamo, Jussi. ”Asiantuntija ja puolue.” In YPSY 30 cialdemokraterna, 1985. vuotta, edited by Maunu Harmo, 13−19. Helsinki: Sassoon, Donald. One Hundred Years of Socialism: The Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys, 1993. West European Left in the Twentieth Century. Lon- Lundberg, Erik. “The Rise and Fall of the Swedish don: Fontana, 1997. Model.” Journal of Economic Literature 23, no. 1 Socialdemokraternas partiprogram (Antaget på social- (March 1985): 1−36. https://www.jstor.org/sta- demokraternas 31:a kongress 1990). SND – Svensk ble/2725542. nationell datatjänst. https://snd.gu.se/sv/vivill/ Oudhuis, Margareta. ”Vägen till jämlikhet: En analys party/s/program/1990. av den svenska arbetarrörelsens syn på effektivitet Soikkanen, Hannu. Kohti kansanvaltaa: Suomen So­ och emancipation i arbetslivet.” D.Soc.Sc. Diss., sialidemokraattinen Puolue 75 vuotta. Vol. 3, 1944– University of Gothenburg, 1998. 1952. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen­ Outinen, Sami. Sosiaalidemokraattien tie kansanta- Puolue, 1991. louden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin: Sosialidemokratian suunta: SDP:n tienviitat 1980-lu- Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa vulle; Hyväksytty SDP:n 31. puoluekokouksessa v. 1975–1998. Helsinki: Into Kustannus, 2015. 1978 Espoossa. Pohtiva – poliittisten ohjel­ mien­ Outinen, Sami. “From Steering Capitalism to Seeking tietovaranto. http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ Market Acceptance: Social Democrats and Em- ohjelma?tunniste=sdpsuunta1978. ployment in Finland 1975–1998.” Scandinavian SDP:n teollisuuspoliittinen ohjelma. Pohtiva – poliittis­ Journal of History 42, no. 4 (2017): 389–413. ten ohjelmien tietovaranto. https://www.fsd.tuni. https://doi.org/10.1080/03468755.2017.1336599. fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/473. Periaateohjelma hyväksytty SDP:n 34. puoluekokouk- Therborn, Göran. ”Nation och klass, tur och skick- sessa Helsingissä 4.–7.6.1987. Pohtiva – poliittisten lighet.” In Den svenska modellen, edited by Per ohjelmien tietovaranto. http://www.fsd.uta.fi/ Thullberg and Kjell Östberg, 59–74. Lund: Stu- pohtiva/ohjelma?tunniste=sdpperiaate1987. dentlitteratur, 1994. Pierson, Christopher. Hard Choices: Social Democracy Therborn, Göran.From Marxism to Post-Marxism? in the 21st Century. Cambridge: Polity, 2001. London: Verso, 2010. Pierson, Christopher. Socialism after Communism: The Trägårdh, Lars. “Varietes of Völkish Identities.” In New Market Socialism. Cambridge: Polity, 2007. Language and the Construction of Class Identities, Program (Fastställd av [SAP’s] 1975 års partikongress). edited by Bo Stråth, 25–54. Gothenburg: Gothen­ SND – Svensk nationell datatjänst. burg University, 1990. https://snd.gu.se/sv/vivill/party/s/p/1975. Vartiainen, Juhana. “Understanding Swedish Social Protokoll: Sveriges Socialdemokratiska Arbetarepartis Democracy: Victims of Success?” In Social Democ- 26e kongress 27 september–5 oktober 1975. Vol. 1. racy in Neo-Liberal Times: The Left and Economic Stockholm: Socialdemokraterna, 1977). Policy since 1980, edited by Andrew Glyn, 21–52. Protokoll: Sveriges socialdemokratiska arbetarepartis Oxford: Oxford University Press, 2001. 27:e kongress 1978. Vol. 1. Stockholm: Social- Vivekanadan, B. Global Visions of Olof Palme, Bruno demokraterna, 1979. Kreisky and Willy Brandt: International Peace and 20 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Security, Co-operation and Development. Basing- Acknowledgements stoke: Palgrave Macmillan, 2016. I would like to thank the people and funders Weir, Margaret, and Theda Skockpol. “State Struc- of the following projects and foundations, ture and the Possibilities for ‘Keynesian’ Responses which contributed to writing this article: to the Great Depression in Sweden, Britain, and the United States.” In Bringing the State Back In, Academy of Finland Project: Nationalism edited by Peter B. Evans, Dietrich Rueschemeyer and Democracy in the Welfare State (Prin- and Theda Skockpol, 107–163. Cambridge: Cam- cipal Investigator Professor Pauli Kettunen), bridge University Press, 1985. my own Postdoctoral Project: Social Demo- Östberg, Kjell. När vinden vände: Olof Palme 1969– crats and Employment in Sweden and Fin- 1986. Stockholm: Leopard, 2009. land 1975–1998 (funded by Finnish Cultural Foundation, Otto A. Malm Foundation, The Swedish-Finnish Cultural Centre, Faculty of Social Sciences/University of Helsinki) and The Institute of Contemporary History at Södertörn University (where I visited as a Re- NEW (Reimagining Norden in an Evolving World) scholar). NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 21

A CAUTIONARY TALE Reception of the Swedish Wage-Earner Fund Debate in Finland

Ilkka Kärrylä Postdoctoral Researcher, University of Helsinki

Nordic labour movements and social democra- pical political issue. In this article, I analyse tic parties have throughout their history been the reception of the wage-earner fund debate well connected with each other and exchanged in Finland and examine the process of finding ideas and experiences of social and political a Finnish alternative. As main source materials, reforms. In the conventional Finnish narrative I utilise the programmes and statements of the of building the welfare state, Sweden and its Social Democrats and trade unions. I also take social democratic government have provided a glimpse at the centre-right and employer an example in issues such as universal basic views as well as state committee reports. education, labour market policy and pension The wage-earner fund debate was one of the systems. In general, Finnish elites often sought biggest political conflicts of the 20th century inspiration from more ‘advanced’ countries in Sweden. The funds had the potential of when preparing social and political reforms.1 collectivising private ownership, which made However, there have also been issues where the employers and centre-right parties ardent op- Finnish Social Democrats have not been ea- ponents of the proposal. The debate and its ger to follow their Swedish counterparts. The outcomes have been studied extensively from question of collective wage-earner funds as a different perspectives. A common conclusion form of economic democracy and as owners is that the growing conflict in labour market of private enterprise in the 1970s and 1980s relations contributed to the transformation of is a case in point. It aggravated the conflict the ‘Swedish model’ of tripartite bargaining to- between capital and labour in Sweden, which wards a liberalised and decentralised economic made the Finnish labour movement seek more regime.2 However, the Finnish response to the moderate and cooperative solutions to this to- debate has not been studied very thoroughly,

1 Pauli Kettunen, “The Transnational Construction of National Challenges: The Ambiguous Nordic Model of Welfare and Competitiveness,” in Beyond Welfare State Models: Transnational historical perspectives on social policy, eds. Pauli Kettunen and Klaus Petersen (Cheltenham: Edward Elgar, 2011), 20–23, 30–31. 2 Ilja Viktorov, Fordismens kris och löntagarfonder i Sverige (Stockholm: Stockholm University, 2006); Lars Ekdahl, Mot en tredje väg: En biografi över Rudolf Meidner,vol. 2, Facklig expert och demokratisk socialist (Lund: Arkiv förlag, 2005); Mark Blyth, Great Transformations: Economic Ideas and Institutional Change in the Twentieth Century (Cambridge: Cambridge University Press, 2002); J. Magnus Ryner, Capitalist Restruc- turing, Globalisation and the Third Way: Lessons from the Swedish Model (London & New York: Routledge, 2002); Svante Nycander, Makten över arbetsmarknaden: Ett perspektiv på Sveriges 1900-tal (Stockholm: SNS, 2002); Bo Stråth, Mellan två fonder: LO och den svenska modellen (Stockholm: Atlas, 1998); Jonas Pontusson, The Limits of Social Democracy: Investment Politics in Sweden (Ithaca: Cornell University Press, 1992). 22 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

and a comparison of the strategies of Finnish rates; the breakdown of the Bretton Woods and Swedish Social Democrats in the 1970s currency regime in 1971; oil crisis; stagflation, and 1980s is also largely absent. The process and the failures of expansive economic policy. leading to the 1989 legislation on ‘personnel These problems gave credibility to ‘neoliberal’ funds’ in Finland has been described by labour policies, which advocated freer markets and market historians Markku Mansner and Tapio a smaller public sector, hence discrediting Bergholm3, but its connection to historical de- collectivistic solutions such as the wage-ear- bates on economic democracy, and the trans- ner funds.7 formation of social democracy has remained thin. In general, Swedish historiography has Dreaming of Democratised Ownership been more interested in political concepts and The debate on wage-earner funds in Sweden ideas such as economic democracy4, whereas was connected to a broader objective of de- Finnish research has more often concentrated mocratising the economy and working life. on actors and events.5 ‘Economic democracy’ had been discussed pe- Here, I will analyse the wage-earner fund riodically throughout the 20th century, and it debate in relation to other debates on econo- has inspired reform proposals across the politi- mic democracy and in the context of ‘third cal spectrum.8 Economic democracy was a key way’ social democracy, which was taking sha- concept especially for social democrats. It was pe in the period of global economic libera- part of a linear conception of democratisation, lisation after the mid-1970s.6 A shift towards where political democracy would be followed market-oriented economic ideas and policies by democratic decision-making in workplaces, was witnessed in most Western countries. Its the labour market and the whole economy.9 In economic roots went back to falling profit the 1960s, economic democracy re-emerged

3 Tapio Bergholm, Tulopolitiikan aika, vol. 2, Laatua ja vapaa-aikaa: Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö vuodesta 1977 (Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2018); Markku Mansner, Suomalaista yhteiskun- taa rakentamassa: Suomen työnantajain keskusliitto 1980–1992 (Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto EK, 2005), 316–345. 4 Anna Friberg, Demokrati bortom politiken: En begreppshistorisk analys av demokratibegreppet inom Sveriges socialdemokratiska arbetareparti 1919–1939 (Stockholm: Atlas, 2012); Tim Tilton, The Political Theory of Swedish Social Democracy (Oxford: Oxford University Press, 1990); Leif Lewin, Planhushållningsdebatten (Stockholm: Almqvist & Wiksell, 1967); Ekdahl, Mot en tredje väg; Stråth, Mellan två fonder. 5 As exceptions to the Finnish mainstream see e.g. Pauli Kettunen, Poliittinen liike ja sosiaalinen kollektiivisuus: Tutkimus sosialidemokratiasta ja ammattiyhdistysliikkeestä Suomessa 1918–1930 (Helsinki: Suomen Historial- linen Seura, 1986); Pauli Kettunen, Suojelu, suoritus, subjekti: Työsuojelu teollistuvan Suomen yhteiskunnallisissa ajattelu- ja toimintatavoissa (Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1994). 6 Stephanie L. Mudge, Leftism Reinvented: Western Parties from Socialism to Neoliberalism (Cambridge, MA: Harvard University Press, 2018); Sami Outinen, Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareak- tioiden ennakointiin: Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa 1975–1998 (Helsinki: Into Kustan- nus, 2015); Jenny Andersson, The Library and the Workshop (Stanford: Stanford University Press, 2010); Jenny Andersson, Between Growth and Security: Swedish Social Democracy from a Strong Society to a Third Way (Manchester: Manchester University Press, 2006). 7 Donald Sassoon, One Hundred Years of Socialism: The West European Left in the Twentieth Century (London: Fontana Press, 1996), 445–461; Johannes Lindvall, The Politics of Purpose: Swedish Macroeconomic Policy after the Golden Age (Göteborg: Göteborg University, 2004), 85–90, 94–100. 8 Jan-Werner Müller, Contesting Democracy: Political Ideas in Twentieth Century Europe (New Haven & Lon- don: Yale University Press, 2011), 3–5; John Dunn, Setting the People Free: The Story of Democracy (London: Atlantic Books, 2005), 15–20. 9 E.g. Friberg, Demokrati bortom politiken, 256–265. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 23

on the political agenda. The Swedish Social many. They had been proposed as technical Democrats began to emphasise economic tools for evening out business cycles and se- democracy as a response to the ‘New Left’10 ctoral differences.14 Profit-sharing and emp- and growing trade union militancy. Radical loyee-owned enterprises, in turn, were ideas trade unionists and young intellectuals con- born already in the 19th century and advocat- sidered Sweden a capitalistic, bureaucratic ed by many liberal thinkers and politicians.15 and unequal country, where many workers A recurring difference between leftist and li- still suffered from exploitation and alienation. beral models was that the former advocated The Social Democrats answered this critique collective and the latter individual ownership. by promoting active state-led industrial poli- Leftists argued that only collective ownership cy and workplace democracy as a new means could give workers power over the economy, of subjecting capitalism under democratic whereas liberals and conservatives spoke for control.11 In the 1970s, Sweden issued new individual stock-saving, which they called working life legislation, including laws on ‘owner democracy’ and ‘people’s capitalism’.16 work environments, employee representation Previous fund ideas had not led to signifi- in company boards, and codetermination. cant reforms in any country, but the proposal The employers interpreted this as a devia- by the Swedish Trade Union Confederation tion from the Swedish model of class com- LO for wage-earner funds in 1975 gained re- promise, which had relied on labour market latively wide support, which forced the Social agreements instead of legislation.12 In Finland, Democratic Party to consider it. The funds’ the moderate Act on Cooperation within Un- assets would have been collected by requiring dertakings was passed in 1978 after a labour all enterprises over a certain size to hand out, market agreement. Its version of ‘enterprise for example, 20% of their annual profits in the democracy’ entailed mandatory negotiations form of stock. The LO’s economists calculated in companies before major changes affecting that under certain conditions the wage-ear- the personnel.13 ner funds could gain control of major Swedish In the early 1970s, radical Swedish intel- companies within some decades. This raised lectuals and trade unionists raised profit-sha- doubts among the social democratic leaders ring and collective wage-earner ownership as and increased resistance among employers and a further means of economic democratisation. non-socialist parties, who deemed the funds Collectively owned funds had been discussed plan to socialise the Swedish economy.17 The earlier especially in Sweden and West Ger- wage-earner fund proposal was internally

10 Kjell Östberg, 1968 – när allting var i rörelse (Stockholm: Prisma, 2002). 11 E.g. Stråth, Mellan två fonder, 118–122; Pontusson, Limits of Social Democracy, 16. 12 Nycander, Makten över arbetsmarknaden, 337–353; Stråth, Mellan två fonder, 104–107. 13 Ilkka Kärrylä, “Kansallinen etu demokratian rajoituksena: Suomalaisten työnantajien retoriikka 1960- ja 1970-lukujen yritysdemokratiakeskustelussa,” Historiallinen aikakauskirja 114, no. 4 (2016): 445–457; Bergholm, Tulopolitiikan aika, 19–49; Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 316–345. 14 Ekdahl, Mot en tredje väg, 101–104. 15 Herman Knudsen, Employee Participation in Europe (London: Sage, 1995), 14–21; Christer Lundh, Den svenska debatten om industriell demokrati 1919–1924, vol. 1, Debatten i Sverige (Lund: Studentlitteratur, 1987), 47–54. 16 Stig-Björn Ljunggren, Folkhemskapitalismen: Högerns programutveckling under efterkrigstiden (Stockholm: Tidens förlag, 1992), 130–132, 136–143. 17 See footnote 3. For the original proposal see Rudolf Meidner, Anna Hedborg and Gunnar Fond, Löntagar- fonder (Stockholm: Landsorganisation LO, 1975), 78–79. 24 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

difficult for the Social Democrats because it the counter-campaigning of employers and challenged the principle of ‘functional socia- centre-right parties was strong, especially be- lism’, which had been dominant in the party fore elections. The Swedish Social Democratic since the 1920s. According to it, the owner- Party SAP did not let go of the fund idea but ship of enterprises was not decisive for creating began to justify its benefits for capital forma- a socialist society, but different rights or ‘fun- tion and wage restraint instead of portraying ctions’ associated with ownership just needed it as a redistribution of economic power.21 Af- regulation.18 ter returning to power, the Social Democrats Swedish employers and centre-right parties established five regional wage-earner funds in began a fierce campaign against wage-earner 1984, where companies had to pay 20% of funds, claiming they would jeopardise freedom, their profits exceeding one million SEK. The democracy and economic growth in Sweden. funds did not give wage-earners significant This was connected to their general campaigns power over the economy. Their share of ow- for economic liberalism since the crises in the nership in single enterprises was limited to 8%, 1970s.19 Before turning to oppose all types of and they had to pay a 3% annual return on funds, the Swedish Employers Association equity into the pension system, which restrict- SAF had designed its own alternative in the ed their growth.22 Like pension funds, they so-called Waldenström report. It was volunta- were passive portfolio investors that pursued ry, company-specific and based on individual healthy profits instead of steering investment stock-saving instead of collective ownership. toward social and structural goals.23 The assets would be collected by a payroll tax Centre-right parties promised that, if they instead of profit-sharing, investments could be were to form a government, wage-earner funds made freely in the stock market, and personal would be abolished and their assets used for shares could be withdrawn after a certain pe- education and R&D.24 Some social democrats riod.20 The proposal resembled earlier ideas of were disappointed in the funds’ moderate people’s capitalism, and would under normal realisation, whilst others noted positively that circumstances have been a desirable model for they were compatible with a market economy. employers and centre-right parties. Leftist commentators pointed out that the new The destiny of the wage-earner funds was stock-saving models had increased the wealth affected by the political conflict and the -So of many citizens but not promoted economic cial Democrats’ period in opposition in 1976– democracy.25 Later analyses have made similar 1982. According to polls, the majority of Swe- conclusions on wage-earner funds: their pro- dish people did not support the funds, and fitability was good, but they did not fulfil the

18 Gunnar Adler-Karlsson, Funktionssocialism: Ett alternativ till kommunism och kapitalism (Stockholm: Prisma, 1967); Ekdahl, Mot en tredje väg, 13–14, 304–306. 19 Viktorov, Fordismens kris, 220–224; Stråth, Mellan två fonder, 173. 20 Företagsvinster, kapitalförsörjning, löntagarfonder: Rapport från en arbetsgrupp inom näringslivet (Stockholm: Sveriges Industriförbund & Svenska arbetsgivareföreningen, 1976); Viktorov, Fordismens kris, 217–219. 21 Framtid för Sverige (Stockholm: Sveriges Socialdemokratiska Arbetareparti, 1981), 124–128. 22 Philip Whyman, “An Analysis of Wage-Earner Funds in Sweden: Distinguishing Myth from Reality,” Eco- nomic and Industrial Democracy 25, no. 3 (2004): 411–414; Pontusson, Limits of Social Democracy, 201–216. 23 Viktorov, Fordismens kris, 108–109; Ekdahl, Mot en tredje väg, 304–306, 313–314. 24 Valmanifest 1985: Framtid i frihet (Stockholm: Moderata samlingspartiet, 1985), http://snd.gu.se/sv/vi- vill/party/m/v/1985; Ny kurs för Sverige (Stockholm: Folkpartiet, 1985), http://snd.gu.se/sv/vivill/party/ fp/v/1985. 25 Lennart Hagman, “Årtiondet då vi gick med +++++,” Aftonbladet, 9 December 1989, 16–17. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 25

initial goals of economic democracy, macroe- in enterprises was an important democratic conomic stability and solidaristic wage policy reform, and wage-earner funds were now port- very well.26 rayed as a viable tool for this goal. The SDP decided to investigate the fund idea, leaving Wage-earner funds turn into open the possibility for a collective model that cooperation funds in Finland was discussed in Sweden. 29 In the late 1970s, Wage-earner funds were the most controver- interest towards wage-earner funds gradually sial issue in the field of economic democrati- increased. They were viewed, for example, as sation. They challenged prevailing principles answers to the problems of technological deve- regarding the ownership of capital and the lopment. If wage-earners gained more influen- distribution of economic power. The debate ce over automatisation, it could be harnessed on wage-earner funds was much more inten- to serve their interests instead of increasing sive in Sweden, but it was also in Finland the unemployment and monotonous work.30 most obvious case of channelling a concept of In 1981, the Social Democratic congress economic democracy into a concrete policy received a report on wage-earner funds, con- proposal. Many began to consider new fund centrating especially on the developments in systems even a necessity for the democratisa- other European countries.31 Instead of the tion of ownership. At the same time, ideas of Swedish model of nationwide or regional other forms of democratic steering of capital trade-union-governed funds, the congress and investment were gradually left in the back- advocated company-specific ‘cooperation ground. Economic liberalisation, which began funds’. Funds of this type had the risk of un- in the 1970s after the dissolution of the Bret- dermining wage-earner solidarity by favouring ton Woods currency regime and the first oil those working in profitable firms, but they crisis, restricted the possibilities to steer and were nevertheless believed to increase emplo- plan national economies. The development yee influence. In order to achieve this, they prompted social democrats to adopt more were to be collectively owned by the emplo- market-oriented Third Way policies, which yees and their assets were to be used only for focused on competitiveness and inflation job-creation investments as well as research containment rather than full employment.27 and development. The report argued that In Finland, the debate on wage-earner individual stock-saving schemes and bonus funds began in 1978, after the question of systems advocated by employers would only enterprise democracy had been momentarily increase inequality and undermine collective solved. In their 1978 congress, the Social De- wage agreements.32 mocratic Party (SDP) presented a roadmap for The replacement of ‘wage-earner funds’ the 1980s. It stated the party’s traditional ob- with a new term was based on strategic con- jective of extending democracy into the eco- siderations. The developments in Sweden nomy.28 The diffusion of power and ownership and other Western European countries were

26 Whyman, “An Analysis,” 429–430, 439–440; Pontusson, Limits of Social Democracy, 216–219. 27 Andersson, Between Growth and Security; Outinen, Sosiaalidemokraattien tie. 28 Sosialidemokratian suunta: SDP:n tienviitat 1980-luvulle (Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP), 1978), https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/462. 29 Ibid. 30 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 166–178. 31 SDP Congress 1981, Motions, 67–70. 32 SDP Congress 1981, Motions, 74–75; Bergholm, Tulopolitiikan aika, 179–181. 26 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

closely followed33, and when the fund issue arguing that dispersed ownership could give took wind in Finland, the Swedish initiatives wage-earners an incentive to increase profita- had already been geared in a more moderate bility instead of demanding immediate wage direction. Opposition to the LO’s proposal of increases. He concluded by stating that fund wage-earner funds made the Finnish Social solutions could be built only on a consensual Democrats want to manoeuvre the issue into basis.36 This shows that the SDP wanted to a scheme which could be negotiated with the avoid confrontation, even if it meant stepping employer side. As the ruling party in Finland, back from their initial objectives and advo- the SDP wanted to safeguard a consensus and cating a less ambitious model than had been cooperation with the private sector on econo- realised in Sweden. mic policy, which was based on export sector competitiveness.34 The Central Organisation Trade unions propose of Finnish Trade Unions SAK, in turn, wanted various fund models to secure labour market cooperation, which The SAK was not persuaded immediately to had been damaged in Sweden when the SAF get behind the SDP’s idea of cooperation began to withdraw from centralised bargai- funds. At its congress of 1981, the SAK did ning and tripartite bodies during the 1980s. not advocate any specific fund model but Tripartite cooperation provided a significant commissioned a report on different options. means for the SAK to exercise its power, and Communist members criticised the wage- was not to be risked for short-term gains.35 earner funds in general as a lukewarm version The objective of avoiding conflict is evi- of people’s capitalism, which did not repre- dent in the SDP’s statements. Prime Minis- sent ‘true’ democracy.37 In general, however, ter Kalevi Sorsa gave a conciliatory speech at Finnish communists were rather silent on the Finnish Business and Policy Forum EVA’s wage-earner funds. The Finnish People’s Dem- meeting in 1983. Sorsa said that good rela- ocratic League SKDL, the joint party of com- tions between interest groups and the govern- munists and left-wing socialists, discussed the ment should not be ruined as had happened issue at the beginning of 1981 and preferred in Sweden, but wage-earner funds should not the Swedish proposals of collective nationwide be made taboo, either. According to Sorsa, the funds.38 However, later discussion on wage- SDP’s cooperation funds aimed at a model of earner funds was scarce among the far left. capital formation within the market economy, It took the SAK’s working group nearly which would promote employee influence as four years, until February 1985, to prepare well as economic redistribution. Sorsa tried to a report on wage-earner funds.39 The report legitimise cooperation funds to business rep- also discussed other means of promoting eco- resentatives with their economic benefits by nomic democracy, such as nationalisations

33 E.g. Palkkatyöläinen (PT), 18 April 1982, 13–14; PT, 13 September 1982, 8; PT, 27 September 1982; PT, 1 August 1983, 2. 34 Outinen, Sosiaalidemokraattien tie, 81–90. 35 Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 322–336, 344–345. 36 Prime Minister Kalevi Sorsa: National economic, business economic and agreement policy starting points for Cooperation funds, EVA autumn meeting 19 December 1983, 4, Meeting minutes 1983–1986, EVA Archive, The National Archives of Finland (KA), Helsinki. 37 SAK congress protocol 1981, 96–98; Bergholm, Tulopolitiikan aika, 181. 38 Suggested measures for increasing economic democracy, 5 February 1981, Hde, Wage-earner fund working group 1980–1981, 1D1 SKDL Administrative division, SKDL archive, The People’s Archives, Helsinki. 39 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 182–183; PT, 21 January 1985, 6; PT, 4 February 1985, 7. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 27

and codetermination practices.40 The SAK’s its concept of efficiency from a capitalist one. research secretary Peter J. Boldt explained to Wage-earner funds were viewed as a means of the SAK’s board that this was an attempt to channelling profits to productive investments avoid the polarisation of the debate by push- instead of financial speculation, therefore pro- ing one specific model of wage-earner funds. moting ‘true’ efficiency.44 Sweden was viewed as an alarming example in The SAK refrained from advocating any this respect, and the SAK wanted to initiate specific model of wage-earner funds; it merely a broader debate on economic democracy.41 presented different options to inspire further The strategy was in line with that of the SDP, debate. The SAK acknowledged that the SDP which was evident in the report itself, despite had endorsed company-specific funds, and the radical calls for the redistribution of power the report emphasised the benefits of trade and wealth. union-governed funds, especially their better The SAK’s report echoed the principle of contribution to employment and solidaristic functional socialism by arguing that work, not wage policy.45 The SAK showed an ideologi- ownership, should be the ultimate source of cal inclination toward the Swedish model of democratic rights. In Norway, the trade union wage-earner funds, but overall focused prag- movement had even refused to promote wa- matically on what was considered achievable. ge-earner funds because it would have meant The most viable method was to reach a colle- accepting ownership as a source of rights. ctive agreement on the funds, which, due to However, since working life democratisation employer opposition, significantly restricted was progressing slowly, the SAK was willing the possible models.46 Peter Boldt also explain- to utilise the right of ownership to improve ed this to the SAK’s board: company-specific the status of wage-earners. As with the SDP’s funds were not considered the best option, but programmes, the report stated that ownership they were “from certain points of departure was an unevenly distributed and concentrated the only option.”47 The report ended in a con- source of power. Its redistribution was justi- sensus-seeking tone. It argued that “economic fied by the values of equality, security and the realities” spoke in favour of wage-earner funds right to participate in decisions concerning and economic democracy, but “political atti- oneself.42 However, the SAK emphasised that tudes” were true obstacles.”48 it did not propose a transition to socialism or Economic legitimation for the funds and replacing the market economy but advocated the practical obstacles in their realisation con- a mixed economy between socialism and ca- tinued to play a large role in the SAK’s rhe- pitalism.43 The SAK acknowledged the impor- toric.49 In the SAK congress of 1986, many tance of economic efficiency but distinguished participants were willing to pursue an exten-

40 Taloudellinen demokratia ja palkansaajarahastot (Helsinki: Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö (SAK), 1985), 3. 41 SAK board meeting minutes, 4 February 1985, 19, SAK Archive, The Labour Archives (TA), Helsinki. 42 Ibid., 1, 11, 13. 43 Ibid., 3, 6, 30. 44 Ibid., 2. 45 Ibid., 5–7, 20–21. 46 Ibid., 23, 80–82. 47 SAK board meeting minutes, 4 Mar 1985, 41, SAK Archive, TA. 48 Ibid., 82. 49 SAK congress protocol 1986, 183–184. 28 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

sive reform more in tune with the Swedish “Funds would not solve the problem” model. They pointed out that company-spe- Many Finnish employers and centre-right cific funds could lead to wage-earners tur- politicians in the early 1980s remained fa- ning against each other.50 Instead of concrete vourable towards certain forms of economic actions, the congress statement obliged the democracy, but they generally opposed wage- SAK to “develop and promote economic de- earner funds.55 As in Sweden, they strongly mocracy through collective agreements and disliked the idea of modifying ownership legislation.”51 The proposals of the SDP and structures in private companies and equated trade unions had now consolidated around this with socialism. The Employer Confedera- the idea of company-specific but collectively tion STK’s stance on wage-earner funds was owned cooperation funds. The SAK also came based on the right of private ownership and up with a new idea of nationwide education the principle: “we do not negotiate on the and training funds, but the employer side did ownership of our member companies.”56 In not welcome this proposal.52 public debate, employers had certain standard Finnish white-collar confederations were criticisms against too extensive or wrongly im- also in favour of creating new funds, and plemented employee influence: it would either they suggested concrete models earlier than fail to motivate employees and increase their the SAK. The 1981 congress of the Finnish efficiency, or it would in fact be detrimental Confederation of Professionals STTK advo- to efficiency. The rhetoric resembled that of cated company-specific cooperation funds as Swedish employers but lacked their strong ap- proposed by the SDP.53 The Confederation of peal to the threat of socialism and their ideo- Salaried Employees TVK, which represented, logical defence of Western liberal democracy. for example, public officials, was more radi- In 1978, the STK’s chair Stig Hästö argued cal in its statements and strongly supported that work motivation and efficiency were the the Swedish fund proposals. In 1984, the main objectives of economic democracy. He TVK accepted company-specific funds, but said that new solutions could be considered a nationwide or regional model like the one “if they serve the common good.” However, implemented in Sweden was considered a Hästö wondered why wage-earner funds had more desirable option. The TVK stated that become the main solution in public debate, as company-specific funds were not solidaristic they would be remote for individual employ- and placed employees of different companies ees and thus poor for motivation.57 in different positions.54

50 SAK congress protocol 1986, 198–199. 51 Ibid., 286. 52 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 447–448; Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 213–216. 53 STTK Congress Statement 1981, Cb:5, STTK congress protocol 1981, STTK archive, The Archives of Salaried Employees, Helsinki. 54 Palkansaajarahastoista puheenollen! (Helsinki: TVK, 1984); Planning chief Iikko B. Voipio: Wage-earner funds, Report for TVK congress 1978, He 8, Documents on the wage-earner fund question 1978–1992, TVK archive, The Archives of Salaried Employees, Helsinki. 55 E.g. PT, 1 June 1981, 12. 56 STK board meeting, 10 September 1981, appendix 4, 1969, Board meeting minutes 1981–1983, STK Archive, Central Archives for Finnish Business Records (ELKA), Mikkeli. 57 Teollisuus, 9/1978, 12–13. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 29

Instead of binding legislation on economic Social Democratic Party supported wage-ear- democracy, employers’ strategy was to empha- ner funds.62 sise flexible and company-specific solutions. Employers criticised Swedish plans by cont- Hästö believed that these provided the best rasting wage-earner funds with ‘economic way for increasing both profitability and in- facts.’ The STK newspaper Teollisuusviikko dividual motivation. According to him, new talked about the “Swedish disease” and ar- organisational arrangements were not necessa- gued that wage-earner funds were an example ry, but “by making communication and parti- of tightening norms and expanding the public cipation more efficient, the personnel would sector in a way that ignored economic reali- learn to understand better economic causes ties.63 The newspaper also argued, following and effects.”58 This was the broader strategy of the rhetoric of Swedish employers, that the Finnish businesses: focusing the debate on the growth of the public sector had resulted in a good objectives of the funds and proposing growing tax burden and the diminishing of already existing means for achieving them. For entrepreneurial activity.64 When the Swedish example, motivation for work could be more Social Democrats had returned to office and efficiently promoted with performance-based were about to realise the wage-earner funds remuneration, and corporate finance by deve- in autumn 1983, Teollisuusviikko reported on loping the stock markets.59 employers’ demonstrations on 4 October.65 The development of wage-earner funds in The STK director Heikki Konkola repeated Sweden was closely followed by employers that organisations could not bargain about the and their publications.60 In employer rhetoric, ownership of companies but assured that Fin- Sweden was not the ideal society but a cauti- nish employers remained willing to promote onary tale of the overstretched aspirations of the reasoned development of cooperation in trade union power, which had damaged la- working life.66 bour market relations.61 The articles pointed Finnish centre-right parties assumed a po- out that Swedish employers believed the funds sitive attitude to solutions along the lines of made the country unattractive to private in- ‘people’s capitalism’. Key words in their models vestments and would, thus, be destructive to were voluntary basis and individualism, and Sweden’s economy and employment. They they resembled the proposals of the Swedish also referred to survey results showing that centre-right parties and the Waldenström only a minority of Swedish people in general report. The National Coalition Party NCP and even members of trade unions and the first suggested share issues to personnel and

58 “‘Palkansaajarahastot Ruotsissa mahdollisia aikaisintaan 1982,’” Suomen Sosialidemokraatti (SSd), 3 March 1981. 59 Tapani Saukkonen, “The work of the working group investigating economic democracy”, Meeting of the Central Committee of Finnish Industry, 20 December 1984, 16, Meeting minutes 1981–1985, Archive of the Central Committee of Finnish Industry, ELKA. 60 Ibid. 61 Yritystalous, 11/1982, 3. 62 E.g. Teollisuus, 7–8/1979, 7; Teollisuusviikko (TV), 22 October 1981, 9; TV, 25 March 1982, 8; TV, 3 June 1982, 8. 63 “‘Palkansaajarahastot ja ‘Ruosin tauti’’,” TV, 24 September 1981. 64 “‘Julkisen kasvun vaarat’,” TV, 29 October, 1981. 65 TV, 8 September 1982, 10; TV, 22 September 1982, 16. 66 TV, 13 October 1983, 12. 30 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

establishing company-specific funds where not pose a threat to the employers. The STK’s employees could acquire personal holdings.67 board was informed that the committee chair The Centre Party was along the same lines Matti Pekkanen would emphasise voluntary and called for company-specific and volunta- basis and treat the participation systems as an ry economic participation systems for emplo- issue broader than wage-earner funds.72 yees. The party explicitly denied support for The Participation Systems Committee collective wage-earner funds.68 The economic favoured the concepts of participation and viewpoint was the standard legitimation for cooperation instead of economic democracy. funds in the rhetoric of the centre-right par- In line with the ongoing structural change de- ties. Employee participation and motivation bate, the committee was supposed to consi- were usually mentioned but appeals to de- der the effects of technological change, which mocracy were scarce. required improved cooperation to promote adaptation.73 As usual, international com- “Productive participation” parison was central in the committee’s work, through voluntary personnel funds and the common beliefs of Finland being In March 1986, Kalevi Sorsa’s government a latecomer in employee participation were appointed a committee to examine “new expressed.74 forms of cooperation to promote economic The committee’s first report was entitled democracy and competitive production.” The Productive Participation in a Renewing Wor- committee named itself as the Participation king Life.75 The committee concentrated on Systems Committee (Osallistumisjärjest- the ‘micro level’ of economic democracy, par- elmäkomitea).69 The committee was chaired ticipation in the workplace. This had become by Matti Pekkanen, an experienced labour dominant during the 1980s, when calls for market negotiator and employer union lead- democratic macroeconomic steering were fa- er. Members included corporate CEOs and ding. The committee assessed different fund managers as well as social democratic econo- and profit-sharing models mostly with regard mists.70 The STK initially opposed appointing to their effects on economic efficiency, not a “wage-earner fund committee” but found it from the viewpoint of democracy. Other mo- better to participate than remain outside.71 It dels than company-specific funds were not soon became clear that the committee would seriously discussed, probably because they

67 National Coalition Party’s Labour and trade union policy program 1984, https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ ohjelmalistat/KOK/92. 68 Center Party Target Program 1980, https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/234. 69 Komiteanmietintö, 1987: 40, Tuottava osallistuminen uudistuvassa työelämässä (Helsinki 1987), 1–2; Ville Yliaska, Tehokkuuden toiveuni: Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle (Helsinki: Into kustannus, 2014), 223. 70 Tuottava osallistuminen uudistuvassa työelämässä, 2; Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 329– 331. 71 STK board meetings, 28 August and 1 October 1985, 1970, Board meeting minutes 1984–1986, STK Archive, ELKA; Yliaska, Tehokkuuden toiveuni, 223. 72 STK board meeting, 15 October 1987, 1971, Board meeting minutes 1987–1988. STK Archive, ELKA. 73 Appointment of a committee to investigate the prospects of new forms of cooperation to promote economic democracy and competitive production, I.1, Participation Systems Committee’s Archive, KA. 74 Heikki Oksanen, “Wage-earner participation in decision-making within enterprises,” 24 January 1987, I.3, Sent letters, Participation Systems Committee’s Archive, KA. 75 Tuottava osallistuminen uudistuvassa työelämässä, I. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 31

were considered politically impossible.76 The wing wage differences and inequality.81 All committee noted that the Swedish model of wage-earner organisations stressed that new regional funds had been unpopular and had practices should not undermine collective not really increased employee participation.77 wage agreements.82 The TVK still preferred The committee report proposed voluntary, nationwide funds but was prepared to support company-specific ‘personnel funds.’ This re- company-specific ones if they did not increase sembled the centre-right and employer mo- income differences.83 dels in other countries, such as the SAF’s Wal- The Social Democrats were more receptive denström report in Sweden. The funds were to to the committee’s ideas, even though they be financed from profits and employees could were considered a compromise far from the acquire individual holdings, which were to party’s original objectives.84 The SDP want- be reimbursable after a waiting period. The ed to proceed with the matter in the newly funds were to make investments in the stock formed coalition government with the NCP, market and use their assets for collective pur- which had become a strong advocate for per- poses, such as education.78 The reforms were sonnel funds. The SDP had already got its way believed to improve employees’ motivation in other working life reforms, such as strengt- and promote their awareness of the compa- hening the protection against dismissal.85 The ny’s interests, which were the key to success- result nevertheless exemplifies SDP’s pragma- ful structural change.79 The funds’ democratic tic attitude. It had become customary after aspect was that they would allow personnel less than satisfactory reforms to remind that to participate in decision-making and balance the SDP could not reach its ambitious goals power and responsibility. They would enable with any quick solutions. This was becoming altering ownership structures but not change common within European left-wing parties. the prevailing economic system.80 As electoral support was becoming more pre- The wage-earner side was not pleased with carious, reforms had to be conducted within the committee’s proposals. The SAK found the limits acceptable to centre-right parties.86 that they required thorough examination but Employers and non-socialist parties con- did not dismiss them outright. It insisted that sidered personnel funds suitable for topical the framework was to be negotiated between challenges, especially because of their vo- the labour market organisations to avoid gro- luntary and company-specific nature that al-

76 E.g. appendices from committee meetings, 2 and 19 December 1986 and 5 January 1987, I.2, Participation Systems Committee’s Archive, KA. 77 Tuottava osallistuminen uudistuvassa työelämässä, 9–11. 78 Tuottava osallistuminen uudistuvassa työelämässä, 18–22, 40, 90–101; Yliaska, Tehokkuuden toiveuni, 225– 226; Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 331–332. 79 Tuottava osallistuminen uudistuvassa työelämässä, 40. 80 Ibid., 88. 81 SAK’s statement on the report of the Participation Systems Committee, STK managing group meeting, 9 February 1988, appendix 3, STK Archive, ELKA. 82 Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 333–334. 83 Statement on the Personnel fund law draft of 25 August 1988, 29 September 1988, He 8, Documents on the wage-earner fund question 1978–1992, TVK archive, The Archives of Salaried Employees, Helsinki. 84 SSd, 4 December 1987; PT, 16 January 1989; Heikki Oksanen, ”Mietintö taloudellisesta demokratiasta ja tuottavasta osallistumisesta,” Sosialistinen Aikakauslehti, 4/1987, 30–35. 85 Outinen, Sosiaalidemokraattien tie, 218–220. 86 Sassoon, One Hundred Years of Socialism, 731–742. 32 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

lowed for flexibility.87 Unlike in the case of Some Social Democratic MPs were pes- many other reforms, the STK now argued that simistic about the progressive nature of the the proposals of the committee were not to personnel funds. Jukka Gustafsson argued that be made issues of negotiation but be carried only time could tell the significance of the vo- through in parliament as everyone agreed on luntary law. Gustafsson considered it impor- their objective.88 tant that part of the fund capital would be collective, as otherwise the system would me- People’s capitalism instead of rely represent people’s capitalism.91 The most collective ownership critical stances were heard from Communist The law proposal on personnel funds was MPs, who argued that personnel funds were given to the parliament in April 1989. The a “smokescreen of democracy,” which only NCP minister Ilkka Kanerva presented it introduced a form of profit-related pay and by appealing to the demands of the current weakened the trade union movement.92 era, which required constructive cooperation. The Act on Personnel Funds gave compa- Kanerva anticipated a move toward more de- nies with at least 30 employees the possibility centralised bargaining and local agreements. to establish a fund after negotiating with their He thus presented a historic picture, which personnel. The assets were to be collected from had been common to employers for some dec- profits and invested in the stock market or ades: flexibility and harmonious cooperation the home company. It was possible to reserve as the characteristic of progress in the labour some for collective purposes, such as training. market.89 The idea of economic democracy Against the wish of the wage-earner organi- thus gave way to flexible cooperation between sations, however, this was not made manda- employers and employees. The Centre Party’s tory.93 Personal holdings could be withdrawn Eeva Kuuskoski-Vikatmaa called the person- from the funds after 10 years. The trade union nel funds a form of “direct participation” in movement still believed that this risked the workplaces.90 However, the funds did not ac- funds becoming only a means for bonus pay- tually increase direct participation in decision- ments, which undermined the collective wage making. Their governance was representative, policy. This fear had also been expressed in so the most ‘direct’ aspect for employees was the LO’s initial proposal for wage-earner funds the share of profit that was saved in the fund. in Sweden. The Finnish fund model followed Like the concept of people’s capitalism, par- the German and Danish proposals the LO ticipation in this case referred primarily to the wanted to avoid, but its collective element distribution of wealth and income instead of was even weaker. In theory, personnel funds economic power. gave the possibility to raise collectively own- ed capital and increase wage-earner ownership in private companies, but practice was quite

87 STK board meeting, 10 December 1987, 1972, Board meeting minutes 1987–1988, STK Archive, ELKA. 88 STK managing group meeting, 8 December 1987, Managing group minutes, STK Archive, ELKA; “‘Suuntaa osallistumiselle’,” TV, 4 February 1988. 89 Records of the Finnish parliament 1989, 1067–1068. 90 Ibid., 1125. 91 Ibid., 1069­–1070. 92 Social committee statement (SoVM) 15/1989, Finnish parliamentary documents 1989, 8–11. 93 Act on Personnel Funds, Säädös 814/1989, Henkilöstörahastolaki, http://finlex.fi/fi/laki/alkup/1989/19890814?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpi- ka%5D=henkil%C3%B6st%C3%B6rahastolaki. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 33

different. As Teollisuusviikko wrote, for emp- Conclusion and discussion loyers, the system was mainly a new means The Finnish working life reforms of the late of employee remuneration.94 However, some 1980s were much more moderate than the social democratic commentators were opti- wage-earner funds realised in Sweden. The mistic. Aimo Kairamo believed that person- reforms were adapted to the demands of the nel funds promoted employee influence and market economy and global competition, and could serve as the “first step toward economic they remained mostly acceptable to Finnish democracy.”95 The same metaphor had been businesses. The voluntary nature of personnel used already after the Cooperation Act over funds was a case in point. They were in line 10 years earlier. with what business and employer representa- The committee chair Matti Pekkanen en- tives had already proposed for decades under couraged employers to establish personnel labels such as owner democracy and people’s funds. He wondered why Finnish companies capitalism. The concept of economic democ- were so cautious, as for him, economic parti- racy did not figure strongly in the final debates cipation would be “the most important event concerning personnel funds, even though they in our working life since the adoption of the realised practical applications of the concept collective bargaining system.”96 Despite Pek- that had been discussed for over ten years. kanen’s visions, employees never experienced This shows that increasing employee influence the funds as a significant participation system, in workplaces or their collective ownership and interest was also modest on the employer had become politically difficult in other than side. In 1991, there were 40 personnel funds consultative and voluntary forms. The trend with 100,000 affiliated employees. They paid was similar in other countries: in Denmark, out profit bonuses amounting to half a week’s the last social democratic proposals for even salary on average, and part of the profits were voluntary profit-sharing through certain types invested for longer periods. However, as the of funds were declined by the conservatives Finnish economy soon faced a severe crisis, and liberals.98 profit-sharing mostly stopped for a few years, During the 1980s, collective ownership and for the next two decades the number of thus became less viable as a form of economic personnel funds remained on the level of the democracy. In Sweden, Carl Bildt’s bourgeois early 1990s. Employers began to favour indi- government appointed in 1991 fulfilled the vidual performance bonuses, and in 1994, as promise to abolish the wage-earner funds. Sin- many as one-fifth of industrial employees had ce then, using collective ownership to other received them.97 ends than maximising capital accumulation has not been a viable political objective. In Sweden, there has been the occasional debate

94 TV, 23 November 1989, 9. 95 Aimo Kairamo, Tärkeintä on liike: Demokraattisen sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian uudet tehtävät (Helsinki: Tammi, 1989), 107–108. 96 TV, 7 September 1989, 4. 97 Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa, 335–336; Matti Vartiainen and Christina Sweins, Henki­ löstörahastot Suomessa: Toimivuus ja kannustevaikutukset (Helsinki: Työministeriö, 2002), 12–17, 48–51, 63–65; Kauppinen, Liisa, ”Yrityksissä yleistyy nyt vanha palkitsemistapa, joka tekee työntekijöistä sijoittajia,” Helsingin Sanomat, 1 July 2019, https://www.hs.fi/talous/art-2000006159032.html. 98 Niels Dalgaard, Ved demokratiets grænse: Demokratisering af arbejdslivet i Danmark 1919–1994 (Copenhagen: Selskabet til Forskning i Arbejderbevægelsens Historie, 1995), 247–252. 34 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

on the active use of pension funds for social and the nation in the context of a globalising purposes, but the fear of endangering future economy and structural renewal, where only pensions has effectively silenced the conver- the most efficient and profitable industries, sation.99 The left has encouraged small-scale employees and nations would prevail.102 worker ownership, such as cooperatives, but Comparing Finland and Sweden during thus far they have not been a significant for- the transition toward a more liberal econo- ce of transforming capitalism.100 The private my is interesting because the latter experien- sector has addressed social and environmen- ced a major political struggle on wage-earner tal issues and emphasised the importance of funds that concerned both the economy and considering all stakeholders along with share- ideology. In Finland, by contrast, the right- holders. However, the rise of concepts such as ward shift in politics and ideology took place ’corporate social responsibility’ and ’corporate without such conflict. The Finnish Social -De citizenship’ has mostly meant introducing vo- mocrats modified their economic policy in the luntary means of business self-regulation.101 same direction due to the economic crisis, but To a certain degree, the wage-earner fund they did so before their Swedish counterparts debates in Sweden and Finland were a victory and in cooperation with business organisa- for the ‘functional socialist’ interpretation of tions.103 Finnish post-war political culture and economic democracy, which avoided interve- its tradition of coalition governments can in ning with private ownership. However, even general be regarded as less ideological and po- the functional socialist ideas were transformed, larised than the Swedish one, especially since as the room for state intervention in the eco- the inclusion of communists and the begin- nomy became smaller and as the extension of ning of incomes policy in the 1960s. However, workplace democracy meant mostly consulta- the countries’ paths were not predestined. The tive cooperation. Democracy became a less re- context and process of political change were levant concept in the context of the economy different in Finland and Sweden for many rea- and working life. Actors across the political sons, but the ideological and political results spectrum were adopting a mode of thought, were similar: the democratic steering of the where apolitical enterprises would be govern- economy was relaxed, and the expansion of ed by competent managers, while employees the public sector halted. In this light, it seems could be given operational power in their own that the conflict over wage-earner funds was work and possibly a share of the economic not a necessary factor in the Swedish change results without strategic power. Asymmetric either even though it gave the development power relations were not perceived as a ma- distinct features. As Bo Stråth has put it, the jor problem. Instead, there was strong belief wage-earner fund debate was not a cause for in the converging interests of capital, labour deep changes in society, but rather a “sym-

99 Anders L. Johansson and Lars Magnusson, LO – 1900-talet och ett nytt millennium (Stockholm: Atlas, 2012), 374–378. 100 Mary Hilson, The International Co-operative Alliance and the Consumer Co-operative Movement in Northern Europe, c. 1860–1939 (Manchester: Manchester University Press, 2018). 101 Teivo Teivainen, Yritysvastuun umpikuja (Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö, 2013); Pauli Kettunen, Globalisaa­ tio ja kansallinen me: Kansallisen katseen historiallinen kritiikki (Tampere: Vastapaino, 2008), 183–208. 102 Luc Boltanski and Ève Chiapello, The New Spirit of Capitalism (London & New York: Verso, 2005), 365– 372, 499–506. 103 Outinen, Sosiaalidemokraattien tie. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 35

bol and a catalyst.”104 For Finnish Social De- Published Sources mocrats, trade unions and employers, it was Act on Personnel Funds. Säädös 814/1989. Hen- a symbol that served as a cautionary tale of kilöstörahastolaki. http://finlex.fi/fi/laki/alkup/1 political conflict. For its part, this example 989/19890814?search%5Btype%5D=pika&sear improved the prospects of cooperation and ch%5Bpika%5D=henkil%C3%B6st%C3%B6r consensus in economic and labour market po- ahastolaki. Center Party Target Program 1980. https://www.fsd. licy along the market-oriented lines adopted uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/234. throughout the developed world. Finnish parliamentary documents 1989. Finnish parliamentary records 1989. Framtid för Sverige. Stockholm: Sveriges Socialdemo- Bibliography kratiska Arbetareparti, 1981. Hagman, Lennart. “Årtiondet då vi gick med +++++.” Aftonbladet, 9 December 1989, 16–17. Primary Sources Företagsvinster, kapitalförsörjning, löntagarfonder: Rap- port från en arbetsgrupp inom näringslivet. Stock­ Archival Sources holm: Sveriges Industriförbund & Svenska arbets­ Central Archives for Finnish Business Records givareföreningen, 1976. (ELKA), Mikkeli Kairamo, Aimo. Tärkeintä on liike: Demokraattisen Archive of the Central Committee of Finnish In- sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian uudet dustry tehtävät. Helsinki: Tammi, 1989. 16, Meeting minutes 1981–1985. Komiteanmietintö. 1987: 40, Tuottava osallistuminen STK Archive uudistuvassa työelämässä. Helsinki 1987. 1969, Board meeting minutes 1981–1983. Meidner, Rudolf, Anna Hedborg, and Gunnar Fond. 1970, Board meeting minutes 1984–1986. Löntagarfonder. Stockholm: Landsorganisation 1971, Board meeting minutes 1987–1988. LO, 1975. National Coalition Party’s Labour and trade union The Archives of Salaried Employees, Helsinki policy program 1984. https://www.fsd.uta.fi/ STTK Archive pohtiva/ohjelmalistat/KOK/92. Cb:5, STTK congress protocol 1981. Ny kurs för Sverige. Stockholm: Folkpartiet, 1985. TVK archive. http://snd.gu.se/sv/vivill/party/fp/v/1985. He 8, Documents on the wage-earner fund Oksanen, Heikki. ”Mietintö taloudellisesta demokra- question 1978–1992. tiasta ja tuottavasta osallistumisesta.” Sosialistinen Aikakauslehti, 4/1987, 30–35. The Labour Archives (TA), Helsinki. SAK Archive. Palkansaajarahastoista puheenollen! Helsinki: TVK, Board meeting minutes. 1984. SAK Congress Protocol 1981. The National Archives of Finland (KA), Helsinki SAK Congress Protocol 1986. EVA Archive SDP Congress 1981, Motions. Meeting minutes 1983–1986 Sosialidemokratian suunta: SDP:n tienviitat 1980-lu- Participation Systems Committee’s Archive vulle. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP), 1978. https://www.fsd.uta.fi/ The People’s Archives, Helsinki pohtiva/ohjelmalistat/SDP/462. SKDL archive. 1D1, SKDL Administrative di- Taloudellinen demokratia ja palkansaajarahastot. Hel- vision. Hde, Wage-earner fund working group sinki: Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö, 1985. 1980–1981. Valmanifest 1985: Framtid i frihet. Stockholm: Mode- rata samlingspartiet, 1985. http://snd.gu.se/sv/vivill/party/m/v/1985.

104 Stråth, Mellan två fonder, 207–209. 36 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Newspapers and Magazines yhdistysliikkeestä Suomessa 1918–1930. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1986. Palkkatyöläinen (PT) Kettunen, Pauli. Suojelu, suoritus, subjekti: Työsuojelu Suomen Sosialidemokraatti (SSd) teollistuvan Suomen yhteiskunnallisissa ajattelu- ja Teollisuus toimintatavoissa. Helsinki: Suomen Historiallinen Teollisuusviikko (TV) Seura, 1994. Yritystalous Kettunen, Pauli. Globalisaatio ja kansallinen me: Kan­ sallisen katseen historiallinen kritiikki. Tampere: Secondary Sources Vas­tapaino, 2008. Kettunen, Pauli. “The Transnational Construction Adler-Karlsson, Gunnar. Funktionssocialism: Ett alter- of National Challenges: The Ambiguous orN - nativ till kommunism och kapitalism. Stockholm: dic Model of Welfare and Competitiveness.” In Prisma, 1967. ­Beyond Welfare State Models: Transnational histori- Andersson, Jenny. Between Growth and Security: cal ­perspectives on social policy, edited by Pauli Ket- Swedish Social Democracy from a Strong Society to tunen and Klaus Petersen, 16–40. Cheltenham: a Third Way. Manchester: Manchester University Edward Elgar, 2011. Press, 2006. Knudsen, Herman. Employee Participation in Europe. Andersson, Jenny. The Library and the Workshop. Stan- London: Sage, 1995. ford: Stanford University Press, 2010. Kärrylä, Ilkka. “Kansallinen etu demokratian ra- Bergholm, Tapio. Tulopolitiikan aika. Vol. 2, Laatua joituksena: Suomalaisten työnantajien retoriikka ja vapaa-aikaa: Suomen ammattiliittojen keskusjär­ 1960- ja 1970-lukujen yritysdemokratiakeskuste- jestö vuodesta 1977. Helsinki: Suomalaisen kirjalli­ lussa.” Historiallinen aikakauskirja 114, no. 4 suuden seura, 2018. (2016): 445–457. Blyth, Mark. Great Transformations: Economic Ideas Lewin, Leif. Planhushållningsdebatten. Stockholm: and Institutional Change in the Twentieth Century. Almqvist & Wiksell, 1967. Cambridge: Cambridge University Press, 2002. Lindvall, Johannes. The Politics of Purpose: Swedish Boltanski, Luc, and Ève Chiapello. The New Spirit Macroeconomic Policy after the Golden Age. Göte- of Capitalism. London & New York: Verso, 2005. borg: Göteborg University, 2004. Dalgaard, Niels. Ved demokratiets grænse: Demokrati­ Ljunggren, Stig-Björn. Folkhemskapitalismen: Högerns sering af arbejdslivet i Danmark 1919–1994. programutveckling under efterkrigstiden. Stockholm: Copenhagen: Selskabet til Forskning i Arbejder­ Tidens förlag, 1992. bevægelsens Historie, 1995. Lundh, Christer. Den svenska debatten om industriell Dunn, John. Setting the People Free: The Story of demokrati 1919–1924. Vol. 1, Debatten i Sverige. ­Democracy. London: Atlantic Books, 2005. Lund: Studentlitteratur, 1987. Ekdahl, Lars. Mot en tredje väg: En biografi över Ru- Mansner, Markku. Suomalaista yhteiskuntaa rakenta- dolf Meidner. Vol. 2, Facklig expert och demokratisk massa: Suomen työnantajain keskusliitto 1980–1992. ­socialist. Lund: Arkiv förlag, 2005. Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto EK, 2005. Friberg, Anna. Demokrati bortom politiken: En be- Mudge, Stephanie L. Leftism Reinvented: Western Par- greppshistorisk analys av demokratibegreppet inom ties from Socialism to Neoliberalism. Cambridge, Sveriges socialdemokratiska arbetareparti 1919– MA: Harvard University Press, 2018. 1939. Stockholm: Atlas, 2012. Müller, Jan-Werner. Contesting Democracy: Political Hilson, Mary. The International Co-operative Alliance Ideas in Twentieth Century Europe. New Haven & and the Consumer Co-operative Movement in North- London: Yale University Press, 2011. ern Europe, c. 1860–1939. Manchester: Manches- Nycander, Svante. Makten över arbetsmarknaden: Ett ter University Press, 2018. perspektiv på Sveriges 1900-tal. Stockholm: SNS, Johansson, Anders L., and Lars Magnusson. LO 2002. – 1900-talet och ett nytt millennium. Stockholm: Outinen, Sami. Sosiaalidemokraattien tie talouden Atlas, 2012. ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin: Työl- Kauppinen, Liisa: ”Yrityksissä yleistyy nyt vanha pal- lisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa kitsemistapa, joka tekee työntekijöistä sijoittajia.” 1975–1998. Helsinki: Into Kustannus, 2015. Helsingin Sanomat, 1 September 2019. https:// Pontusson, Jonas. The Limits of Social Democracy:In - www.hs.fi/talous/art-2000006159032.html. vestment Politics in Sweden. Ithaca: Cornell Uni- Kettunen, Pauli. Poliittinen liike ja sosiaalinen kollektii­ versity Press, 1992. visuus: Tutkimus sosialidemokratiasta ja ammatti­ NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 37

Ryner, J. Magnus. Capitalist Restructuring, Globalisa- rahastot Suomessa: Toimivuus ja kannustevaikutuk- tion and the Third Way: Lessons from the Swedish set. Helsinki: Työministeriö, 2002. Model. London & New York: Routledge, 2002. Viktorov, Ilja. Fordismens kris och löntagarfonder Sassoon, Donald. One Hundred Years of Socialism: The i Sverige. Stockholm: Stockholm University, 2006. West European Left in the Twentieth Century. Lon- Whyman, Philip. “An Analysis of Wage-Earner Funds don: Fontana Press, 1996. in Sweden: Distinguishing Myth from Reality.” Stråth, Bo. Mellan två fonder: LO och den svenska mo- Economic and Industrial Democracy 25, no. 3 dellen. Stockholm: Atlas, 1998. (2004): 411–445. Teivainen, Teivo. Yritysvastuun umpikuja. Helsinki: Yliaska, Ville. Tehokkuuden toiveuni: Uuden julkisjoh­ Kalevi Sorsa -säätiö, 2013. tamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvul­ Tilton, Tim. The Political Theory of Swedish Social De- le. Helsinki: Into kustannus, 2014. mocracy. Oxford: Oxford University Press, 1990. Östberg, Kjell. 1968 – när allting var i rörelse. Stock- Vartiainen, Matti, and Christina Sweins. Henkilöstö­ holm: Prisma, 2002. 38 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

FROM GUEST-WORKERS TO SETTLERS The Representation and Agency of Sweden-Finnish Immigrants in Theatre, 1970–1975

Mikko-Olavi Seppälä Docent, University of Helsinki

As migration continues to shape the modern Finns (Ruotsinsuomalainen) and in Finland world and migrant literature gains attention (Helsingin Sanomat). in the West, this article picks up a historical While Finnish migration to and immi- case and turning point in northern Europe grants in Sweden have been studied a great in the early 1970s. Focusing on theatre and deal, the theatrical activity by and for im- plays on Finnish migration to Sweden, this migrants remains to be under-researched.2 article discusses how the issues regarding Sweden-Finnish literature, however, has been Sweden-Finnish migrants’ agency and repre- researched by Satu Gröndahl, Eila Rantonen, sentation became politicised, problematised Marja-Leena Pynnönen and Erkki Vallenius. and reworked in the beginning of the 1970s. While Pynnönen and Vallenius mapped the The aim is to trace and consider larger ideo- field and analysed the typical themes,3 Ran- logical and minority political shifts in the un- tonen and Gröndahl have studied Sweden- derstanding of migration and the debate on Finnish literature in the wider contexts of the agency and the cultural needs of Sweden- migrant and working-class literature.4 Grön- Finnish migrant workers. dahl has remarked how migrant literature is The empirical material of the article con- traditionally linked with the question of the sists of play manuscripts, the archives of the representativeness of a minority: “the works National Association of Finns in Sweden1 are understood within an ‘ethnic’ context that (RSKL) and the main newspapers of Sweden- is liable to exclude wider interpretations.”5 It is

1 The name of the RSKL was originally the Central Association of Finnish Societies in Sweden. 2 For overviews, see Laila Lehén-Astala, ”Suomenkielinen teatteri Ruotsissa,” in Suomen kieli Ruotsissa, ed. Sulo Huovinen (Stockholm: Finn-kirja, 1980); Maijaliisa Jokinen, ”Sverigefinska kultursträvanden,” in Finnarnas historia i Sverige, vol. 3, Tid efter 1945, ed. Jarmo Lainio (Jyväskylä: Finnish Historical Society & Nordiska Museet, 1996); Jouni Korkiasaari, ”Suomalaiset Ruotsissa 1940-luvulta 2000-luvulle,” in Suomalaiset Ruot- sissa, by Jouni Korkiasaari & Kari Tarkiainen (Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2000). 3 Marja-Liisa Pynnönen, Siirtolaisuuden vanavedessä: Tutkimus ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kentästä vuosi­ ­ na 1956–1988 (Helsinki: SKS, 1988); Erkki Vallenius, Kansankodin kuokkavieraat: II maailmansodan jälkeen Ruotsiin muuttaneet suomalaiset kaunokirjallisuuden kuvaamina (Helsinki: SKS, 1998). 4 Eila Rantonen, ”Maahanmuuttajat ja kirjallisuus Suomessa ja Ruotsissa,” in Vähemmistöt ja monikulttuuri- suus kirjallisuudessa, ed. Eila Rantonen (Tampere: Tampere University Press, 2010); Satu Gröndahl, ”Swe- den-Finnish Literature: Generational and Cultural Changes,” in Migrants and Literature in Finland and Sweden, eds. Satu Gröndahl & Eila Rantonen (Helsinki: SKS, 2018). 5 Satu Gröndahl, ”Sweden-Finnish Literature,” 53. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 39

evident that the question of representativeness among the Sweden-Finns, the novel depicted turned out to be critical in the reception of the migrants as class-conscious workers and their Sweden-Finnish migrant plays. children as tormented outsiders.8 The mediatised representations – social re- It should be noted that in Ylitalo’s novel, ports, television and radio reportages, pam- Finnish migrant workers are seen as “humble phlets and novels – depicting Finnish migrant and obedient labour reserve” of global capital- workers in Sweden became popular in Finland ism in a similar way as they are regarded in the at the turn of the 1970s. Journalists visited three plays analysed here, which were written mine workers or went to work at factories in immediately after the novel. In Ylitalo’s book, order to collect material and interview work- however, the very character who contextual- ers.6 In the popular consciousness, the Stock- ises Finns in this way is actually a Swedish holm harbour area Slussen became notorious communist, Börje. From his Marxist anti- for its Finnish drink and drug addicts, “the capitalist position, Börje prophesies that large Slussen rangers” (Slussenin sissit). The stereo- flocks of labour will wander like lemmings type was reinforced in popular entertainment.7 all over Europe from one country to another. It must be stressed that literature depict- Ylitalo’s novel also stresses the cultural needs ing Finnish migrants in Sweden from the late of Finnish migrants and claims that there is 1960s and early 1970s was largely created and a full house every time when a theatre com- published in Finland for the popular demand pany from Finland comes to perform.9 of Finnish-speaking audiences mainly in Fin- Migration turned out to be a topical theme land. It can be coined as Sweden-Finnish mi- in the Finnish theatre as well. I will take grant literature because of its themes. Finnish a closer look at the theatrical representation of publishing houses actively searched for manu- Finnish migration to Sweden and discuss three scripts on the topic. Hannu ­Ylitalo, who was notable Finnish plays with migrant protago- to become the leading novelist among Swe- nists introduced in 1971–1972, namely Yrjö den-Finns, was a teacher of Finnish language Nipanen (1971) by Lauri Sipari, Matti Väkevä in Sweden. Having been asked by a Finnish (1972) by Jussi Kylätasku, and Ku Ite-Romp- publisher to write a migrant novel, he went to panen Ruohtiin läksi ja perreensäki vei (1972) work at a car factory in order to trace migrant by Pekka Lounela. As I am merely interest- workers’ experiences. His realist novel Saatan- ed in looking at how migration was framed an suomalainen (“Fucking Finn”, 1971) be- and interpreted in the plays and what kind came a success and was translated into Swed- of migrant characters were created, I will not ish and Russian and was followed by two other analyse the plays in detail. How did the plays novels. According to Pynnönen, the grim and contribute to and mirror the ongoing discus- pessimistic tone of the novel aligned well with sions on migration, assimilation and integra- the Finnish authorities’ efforts to restrain tion? Why did they rouse critical opinions emigration. Controversial and yet influential and controversy among Sweden-Finnish au-

6 Books include Esko Tommola, Suomalaisia Ruotsissa (1969); Heikki Kekkonen & Erkki Lepokorpi, Hatkat (1969); Sara Lidman, Kaivos (1970); Heikki Kekkonen, Ruotsin priha (1971); Margareta Keskitalo, Liu­ku­ hih­naballadi (1971); Toivo Kareketo, Reijo Ventola, ruotsinsuomalainen (1971). Pynnönen, Siirtolaisuuden va­navedessä, 66–67. 7 E.g. Juha Vainio’s comic song “Slussenin sissit” (1968) and Aarre Haunia’s crime novel Slussenin sissit (1974). 8 Pynnönen, Siirtolaisuuden vanavedessä, 67–69. 9 Hannu Ylitalo, Saatanan suomalainen (Helsinki: Kirjayhtymä, 1971), 147, 187; On theatre, see also Osmo Hormia et al., Ruotsin suomalaiset: Nykyhetki ja tulevaisuus (Porvoo & Helsinki: WSOY, 1972), 95. 40 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

diences? After that, I will take a closer look at from 95,000 in 1956 to 1.3 million in 1966 how Sweden-Finnish communities and advo- and to 2.6 million in 1973.10 cacy organisations started to support migrants’ As one of the most industrialised countries own creations based on their own experiences. in Europe, Sweden’s mining, metal and textile Before considering these questions, I will industries as well as the service sector had a first provide a wider context of Finnish mi- high demand for unskilled workers. Sweden gration to Sweden and a description of the turned to Finland and southern Europe to cultural activities among the Sweden-Finnish recruit young workers. From the 1950s on- settlement. wards, Finns constituted the largest group of foreign workers in Sweden. The devaluation Economic integration and in the Swedish krona in 1967 increased wages Finnish migrant workers in Sweden by 30 % and tempted young people from un- The two neighbouring countries, Sweden and deremployed and often underdeveloped rural Finland, had close historical ties even if the regions to migrate to the higher-wage econo- Finnish and Swedish languages differ signifi- my. The mass migration to Sweden led to the cantly. As the Swedish-speaking minority in regulation of work and residence permits in Finland was protected by the bilingual consti- 1968 which cut the influx of Southern and tution from the 1920s, the Finnish-speaking non-European immigrants.11 minority in Sweden was forced to assimilate. However, Finnish citizens were not affected After the Second World War, the industrial- by the new regulations as the Nordic coun- ised Sweden absorbed Finnish manual workers tries (Denmark, Finland, Iceland, Norway who were looking for higher wages and better and Sweden) had agreed on a common labour social security. market already in 1954 in order to encourage This was part of a larger post-war develop- cultural and social interaction and economic ment. Several Western European countries cooperation. This meant that for Finnish recruited foreign ‘guest-workers’ who contrib- citizens, there was no need for residence and uted as low-skilled and low-wage labour to the work permits in Sweden. Finnish migration expanding industrial mass production. Mi- to Sweden peaked in 1969 and 1970 with grant manual workers were regarded as tempo- ca 40,000 people migrating to Sweden an- rary labour units, which could be utilised and nually and causing a decline in the country’s then sent away. The prevalent policy was to population. The majority of the immigrants leave them without social security, citizenship came from the underdeveloped rural northern and political rights. The migrants’ permanent Finland whose small farms had suffered as a settlement and the entry of their family mem- result of the mechanisation of the local forest bers were discouraged. In, for example, West industry.12 Germany, the number of foreign workers grew The mass migration from Finland to Swe-

10 Stephen Castles, Hein De Haas & Mark J. Miller, The Age of Migration: International Population Movements in the Modern World, 5th ed. (London: Palgrave Macmillan, 2014), 106–107. 11 Kirk Scott, The Immigrant Experience: Changing Employment and Income Patterns in Sweden, 1970–1993 (Lund: Lund University Press, 1999), 3–4, 38–40; Vilho A. Koiranen, Suomalaisten siirtolaisten sulautumi- nen Ruotsissa: Sosiologinen tutkimus Ruotsiin vuosina 1945–1959 muuttaneiden suomenkielisten siirtolaisten kulttuurin muuttumisesta (Porvoo & Helsinki: WSOY, 1966), 86–87. 12 Jouni Korkiasaari, ”Suomalaiset Ruotsissa,” 146, 156–158; Scott, Immigrant Experience, 37–40; Riitta Hjerppe, Kasvun vuosisata (Helsinki: VAPK, 1990), 48–58. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 41

The author Pekka Lounela (in the middle) joined the Ykspihlaja Workers’ Theatre in the Swedish tour of his play in 1974. Photo: Theatre Museum, Finland.

den coincided with the 1968–1970 NOR- sured Finland to abjure the agreement in 1970. DEK plan of expanding Nordic cooperation In 1972, Denmark decided to join the EEC from the common labour market to a customs whereas in Norway a referendum rejected the union and an economic community. At the membership agreement and forced the gov- same time, the prolonged question of opening ernment to resign. the membership of the European Economic As the 1973 oil crisis led to global reces- Community (EEC) to the UK, Ireland, Den- sion, the rapid growth of the Swedish econ- mark and Norway remained unanswered. omy halted.13 Even before that, the Finnish The western countries outside the EEC had authorities had tried to encourage migrants established the European Free Trade Associa- to return to Finland. In 1973, Finland and tion (EFTA) in 1960. Aspiring to a Western Sweden signed a mutual agreement on the orientation whilst being under pressure from channelling of the labour force between the the Soviet Union, even Finland became an as- two countries. From now on, the Swedish in- sociate member of the EFTA in 1961. dustry was not allowed to recruit workers in The 1968–1970 NORDEK plan was sup- Finland. However, it turned out to be diffi- ported by the Nordic social democrat govern- cult to regulate migration with dictates. It has ments. As NORDEK was supposed to pave been estimated that, throughout the 1970s the way for the future EEC memberships, it and the beginning of the 1980s, there were was objected by the Soviet Union which pres- over 100,000 Finnish citizens in the Swedish

13 Scott, Immigrant Experience, 4, 43. 42 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

labour force. The permanent settler numbers cultural mission in their aim to support art amount to some 250,000 people.14 education, community-building and the pres- In the course of the 1970s, Sweden adopted ervation of the Finnish language and culture. progressive immigrant policies stressing the There were two main policies: on the one hand, pluralist and multicultural nature of Swedish cultural organisations strived to offer immi- society. Immigrant participation in Swedish grants a chance to attend professional theatre society and minorities’ access to cultural ser- performances in Finnish. On the other hand, vices in their mother tongue was supported. the Sweden-Finnish societies were encour- aged to develop their own amateur theatres Theatre among with the help of professional instructors. The Sweden-Finnish migrants Finnish amateur activities would contribute The Central Association of Finnish Societies in to maintaining the mother tongue and sup- Sweden (RSKL) was founded in 1957. Since porting immigrant families’ self-esteem. From some of the Finnish immigrants would settle the 1960s onwards, the RSKL coordinated the in Sweden and others return to Finland, the workshops together with the Workers’ Educa- association had a twofold task in promoting tional Association in Sweden (ABF). Invited the assimilation of Finns into Swedish so- from Finland, the instructors and guest direc- ciety on the one hand and helping them to tors represented two national amateur theatre maintain their Finnishness on the other. In organisations (the agrarian SHTL and the addition, the association sought to coordi- socialist TNL). From 1969 onwards, several nate cultural work among the local societies Sweden-Finnish amateur theatres even be- and contribute to creating special Sweden- came members of these Finnish organisations Finnish traditions.15 Organised from the and took part in festivals and workshops in 1960s onwards, the annual cultural festivals Finland.16 brought Sweden-Finns together to enjoy and As for professional theatre, there were sev- rate amateur performances. The immigrants eral organisations involved in inviting and competed in several performance categories financing guest performances and tours from such as singing, poetry reading, sketches, and Finland to Sweden. In addition to its own tour- plays. At the beginning, there were strong ties ing companies, the National Touring Theatre between the RSKL and the nationalistic Asso- of Sweden (Riksteatern, led by Hans Ullberg) ciation of Finnish Culture and Identity in Fin- organised and financed tours by other com- land. Towards the end of the 1960s and during panies. Having invited the Swedish-speaking the 1970s, however, the RSKL’s cooperation Lilla Teatern from Finland to perform al- with the Swedish authorities, and labour and ready in 1960, Riksteatern started to import cultural organisations both in Finland and Finnish-speaking theatres for small tours in Sweden strengthened. 1966. From 1970, Riksteatern imported an- Although social dancing remained the nually two theatre productions from Finland. most popular form of leisure activity among As touring required flexible productions and Sweden-Finns, theatre activities had a strategic an easy-going attitude, most of the guest

14 Korkiasaari, ”Suomalaiset Ruotsissa,” 156, 174. 15 The annual report of the RSKL 1958-59, Coll. “Kirjeenvaihto ja asiakirjat 1957-1960”, The Archive of the Central Association of Finnish Societies in Sweden, National Association of Finns in Sweden (RSKL), Stockholm. 16 Mikko-Olavi Seppälä, Parempi ihminen, parempi maailma: Suomalaisen työväenteatterin päättymätön tarina (Helsinki: Vastapaino, 2020), 297–303. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 43

performers were independent group theatres direction and became immensely popular at without permanent performance spaces.17 eastern and northern Finnish theatres.19 Al- In addition to Riksteatern, some other though the events occur in Finnish country- Swedish theatres were also active in invit- side, rapidly becoming desolate, some of the ing guest performances from Finland. As characters are young people planning to move the North Bothnia area had a large Finnish- to Sweden having heard rumours of the high speaking settlement, the regional theatre of living standards in the neighbouring country.20 North Bothnia (Norrbottens bygdeteater) In November 1970, the Joensuu production hosted tours from Finland, especially by the guested at the Stockholm City Theatre and Kemi and Kajaani City Theatres. Led by performed in front of an enthusiastic Finnish Finnish-born Vivica Bandler, the Stockholm immigrant audience.21 Other productions of City Theatre was active in inviting Finnish the play also visited the Finns in Sweden.22 theatres to give guest performances from 1970. It turned out that the Finnish-speaking Lauri Sipari: Yrjö Nipanen audiences in Sweden were unaccustomed to theatre.18 Even the RSKL and other organisa- In October 1971, an independent Finnish tions would coordinate theatre tours if they group theatre KOM launched a tour among managed to receive target funding from the the Finns in southern Sweden. Founded bilateral Swedish-Finnish Cultural Founda- by young theatre practitioners in 1969, the tion (founded in 1960) or some private Nor- KOM Theatre specifically approached social- dic foundations. ist and communist organisations. The tour was booked by the National Touring Theatre Finnish plays of Sweden (Riksteatern) which requested the about migration to Sweden group to create a fresh new play for the occa- Although rapid urbanisation transformed sion. The performanceIltamat (“Soirée”) was Finnish society in the 1960s, the Swedish emi- especially tailored for the local working-class gration was not discussed in theatre until the audience and based on documentary mate- 1970s. The first notable drama depicting the rial.23 Combining songs and poems with crucial change of rural life in Finland, Jouko a drama performance and concluding with Puhakka’s Hyvästi Mansikki (1969) premiered a dance ball among the audience, the per- at the Joensuu City Theatre as Jouko Turkka’s formance took its entertaining cabaret form

17 Claes Englund, Världens största teater: Riksteatern 1958–1976 (Stockholm & Jönköping: Entré, 2003), 224–265. 18 A. P. [Aarno Peltokoski], ”Helsingin kaupunginteatteri kävi valloitusmatkalla Tukholmassa,” Ruotsinsuoma- lainen, 3/1970, 26; Jorma Häll, ”KOM-teatterin Tukholmanvierailu,” Ruotsinsuomalainen, 46/1974, 8. 19 Pentti Paavolainen, Teatteri ja suuri muutto: Ohjelmistot sosiaalisen murroksen osina 1959–1971 (Helsinki: Teatteri, 1992), 191. 20 Jouko Puhakka, “Hyvästi Mansikki,” 1969, 70–71, The Manuscript Library of the Theatre Academy (TeaK), Helsinki. 21 Raila Toukola, ”Hyvästi Mansikki: Ajankohtainen näytelmä yhteiskunnan muutoksesta,” Ruotsinsuomalainen, 18/1970, 9. 22 For instance, Mahlu youth club’s amateurs toured with Hyvästi Mansikki in Southern Sweden in February 1972. Ruotsinsuomalainen, 4/1972, 8. 23 The performances took place in Stockholm, Eskilstuna, Örebro, Finnspång, Ludvika, Västerås, Skövde, Troll- hättan, Borås and Göteborg. “KOM-teatteri kiertueelle Ruotsiin,” Helsingin Sanomat, 26 October 1971, 14; Anneli Ollikainen, ”Avantgardea ja aatteen paloa: KOM-teatterin alkuvuodet 1969–1984,” in KOM-kirja, eds. Anneli Ollikainen & Katri Tanskanen (Helsinki: Like, 2013), 48. 44 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

from working-class festival culture in order to terlands of Europe”, composed by Kaj Ch- discuss migrant issues.24 According to a Stock- ydenius) summarised the moral of the play. holm critic, the show managed to touch the Migration was promoted by the expanding migrant audience on an emotional level and markets and industry. People should consider speak out and illuminate the disadvantages of why we work and make an effort and whether the migrant labour politics of the time.25 it is the fraternity of capital or nations we TheIltamat performance contained a short should strive for. Although the protagonist, play, Yrjö Nipanen, written by Lauri Sipari (b. Nipanen, remains indifferent to labour un- 1945). The protagonist of the play, Nipanen, ions, the play ends with a song that stresses is a young Finnish guy without plans for the the importance of workers’ organisation in the future. He decides to go and work in Sweden, attempts to improve working conditions and meets a girl, ends up in various situations and change the world.27 returns to Finland. While Nipanen does not Pekka Milonoff and Tytti Oittinen, seen in change or grow in the course of the play, the the lead roles, had contributed to collecting wider socio-political context and moral com- material for the play. During their studies at mentary of his journey is provided by a nar- the Finnish Theatre School, they had toured rator, interrupting the songs and caricature- in Sweden with the school’s own Tikapuuteat- like characters. The tendency to assimilate in teri (“The Ladder Theatre”) and used the -op Swedish society is ridiculed in the character portunity to collect migrant guidebooks and of a snobbish Finnish woman. One of the meet workers’ in their barracks.28 Since Yrjö characters, a cabinet minister, interrupts the Nipanen on the 1971 tour was a success, the plot with lectures on capitalist economy and KOM Theatre was booked to continue its tour labour market: “See Nipanen, we Swedes did in Sweden the following spring. At the same not want you here. It is the economy that time, Yrjö Nipanen was adapted as a radio wants you.” According to the cabinet minister, play. Although the touring venues were inad- unemployed people from the underdeveloped equate and marketing was insufficient,Yrjö areas of Europe are pushed to Sweden to do Nipanen and Riksteatern’s bookings kept the the heavy, monotonous and underpaid work. theatre group going financially during those Hard-working migrants are a good deal for early years.29 As the KOM Theatre continued Sweden, “like a ripe fruit from a neighbour’s its frequent visits to Sweden, Yrjö Nipanen re- garden”.26 mained in the touring repertoire. According The KOM Theatre’s ensemble combining to the theatre’s musician Eero Ojanen, local actors and musicians was exceptional, and audiences had a special connection to the play many of the songs subsequently became iconic and sympathised with it. Audience members as recordings. Presented in Yrjö Nipanen, the could even interrupt the performance with sentimental song Euroopan syrjäkylät (“Hin- their comments as happened once in Stock-

24 Lauri Sipari, ”En muista juuri mitään,” in KOM-kirja, eds. Anneli Ollikainen & Katri Tanskanen (Helsinki: Like, 2013), 53–54. 25 Raila Toukola, ”KOM-teatterin iltamissa siirtolaisuus esillä mielenkiintoisella tavalla,” Ruotsinsuomalainen, 22/1971, 4. 26 Lauri Sipari, ”Yrjö Nipanen,” 1972, 5, 21, TeaK. 27 Sipari, ”Yrjö Nipanen,” 6, 24; Sipari, ”En muista juuri mitään,” 57. 28 Häll, ”KOM-teatterin Tukholmanvierailu,” 8. 29 Ollikainen, ”Avantgardea ja aatteen paloa,” 51; Jukka Kajava, ”Tiivistystä kaivataan,” Helsingin Sanomat, 27 May 1972, 51. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 45

holm. While Nipanen, in the opening of the was directed by Chydenius’ partner Kaisa Ko- play, was reading his friend’s letter describing rhonen. In 1979, even a television drama was the great conditions of workers in Sweden, an directed by Laura Jäntti. Each of the directors audience member shouted a warning: “Don’t belonged to the radical New Left generation, believe him! He is lying!”30 born in the 1940s. Yrjö Nipanen was also staged by the regio- The protagonist of the play, Matti Väkevä, is nal Kajaani City Theatre which toured across a stereotypical hard-working and sincere Finn northern Finland. of mythical and gigantic proportions. Obsti- nate and individualist, he comes to Sweden Jussi Kylätasku: Matti Väkevä and works at the assembly line but refuses to organise with other workers. Taking a walk on Although not performed in Sweden, Jussi the wild side, Matti meets Slussen’s colourful Kylätasku’s (1943-2002) play Matti Väkevä characters and becomes a swindler. One of his (“Matti Strong”) gathered a wide audience as companions turns out to be the Devil who has a radio drama and a stage play in 1972. Boldly been replaced by the modern evil, capitalism. combining the national Kalevala epic, verse Searching for capitalism in order to defeat and songs with the current social topic and it, Matti and the Devil only find the Banker anti-capitalist ethos, Kylätasku’s experimen- who guides them to look into production. As tal drama or “popular opera” was praised by the mines of Sweden are already closing, Matti critics. For them, the play was about tradi- witnesses his fellow worker’s suicide while the tional mythical Finnishness revolting against other migrants are heading for Central Eu- modern global windmills, or it was a poetic rope in pursuit of better living standards. The yet analytical description of workers’ exploita- Finnish workers have no fatherland. The mys- tion.31 A couple of years later, Kylätasku evalu- terious capitalism seems to escape: “Its shape ated his own work: “I wrote an operetta that keeps on transforming and its plot chang- assessed our Kalevala heritage and objected to ing. It has a thousand branches and a million the EEC. It was accepted as such although names, but its core and origin are to be found the EEC was too big for me to handle. I had in the darkest corner of the human soul.”33 a solid world view with its phrases written by In the final scene, Matti returns to Finland history itself.”32 and loses his temper at the sight of boarding A radio play of Matti Väkevä was directed ships. The national riches are taken; people by Jouko Turkka for the Finnish Broadcasting are becoming slaves. Matti kills a policeman, Company (Yleisradio) in 1972. The musical attacks the cranes and dies a beaten man. His score was composed by the KOM Theatre’s fiancé, Aino, regrets: “If only you were given a Kaj Chydenius. In December, a stage version new life, you would not rage alone. We would premiered at the Theatre School’s Tikapu- march side by side with comrades against the uteatteri in Helsinki. The theatre production masters’ authority and determine the price of

30 Häll, ”KOM-teatterin Tukholmanvierailu,” 8. 31 Kirsikka Siikala, ”Kylätaskun Matti Väkevä eli Suomalainen sankarimyytti hullujussin teräskidassa,” Helsingin Sanomat, 8 December 1972, 26; Sole Uexküll, ”Näytelmä työvoimasta,” Helsingin Sanomat, 10 December 1972, 32; Jukka Kajava, ”Palkintojenjako jätti vuoden kuunnelman toiseksi,” Helsingin Sanomat, 2 February 1973, 43. 32 Jussi Kylätasku, Revari (Porvoo: WSOY, 1975), 51–52. 33 Jussi Kylätasku, ”Matti Väkevä,” 1972/1979, 43–50, TeaK. 46 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

human life ourselves.34 in its fractured Brechtian cabaret form. Each of the plays had satirically depicted national Pekka Lounela: Ku Ite-Romppanen Ruohtiin leaders contextualising the individual fates läksi ja perreensäki vei and opening up the macrolevel of the labour market. In Lounela’s play, the caricature-like Titled as ‘a play about labour’, Pekka Lounela’s statesmen are named after the then leaders (1932-2002) Ku Ite-Romppanen Ruohtiin läksi of Finland (Urho Kekkonen), Sweden (King ja perreensäkin vei (“As Romppanen went to Gustaf VI Adolf) and West Germany (Kon- Sweden and took his family along”) premiered rad Adenauer). While the two earlier plays at the small stage of the Tampere Theatre in had concentrated on young male workers, November 1972. The chairman of the Finnish Lounela’s play described a whole migrant fam- Dramatists’ Association and chief of the Radio ily with eight members. This enabled him to Theatre of the national broadcasting company discuss a variety of aspects and social problems Yleisradio Pekka Lounela was in a key position regarding the assimilation and lifecycle of im- on the Finnish theatre field. As his brother, migrants. The rural dialect of the Romppanen a Stockholm-based priest and social worker family underlined the difficulty of tackling a Paavo Lounela was a member of the Finnish foreign language, which leads to more severe immigrant committee, the author was well problems.36 aware of migrant problems. Touring regularly among the Finns in In October 1971, at the time when the North Bothnia, the Kemi City Theatre took KOM Theatre was touring Sweden with Ilta- Ku Ite-Romppanen in its repertoire in 1973. mat, Pekka Lounela visited Stockholm-based The play was also staged by the amateur-based Finns and gave a lecture on Finnish theatre Ykspihlaja Workers’ Theatre from the harbour at a local club. Criticising the grim picture district of Kokkola, Finland. In February of Sweden-Finnish migrants in Finnish televi- 1974, the Ykspihlaja Workers’ Theatre was sion documentaries, the audience – chaired invited to give guest performances in Stock- by Osmo Hormia (1926-1983), the professor holm, Gustavsberg and Södertälje. The tour of Finnish language and culture at Stockholm was organised by the theatre’s former member University – emphasised the need for a perma- Arvo Latvanen who now worked at the Finn- nent Finnish-speaking theatre in Sweden and ish Society of Stockholm. The author of the more tours by Finnish theatres across Sweden. play, Lounela, also joined the tour.37 Lounela admitted that the Finnish settlement Upset about the representation of mi- in Sweden had been ignored in Finnish theatre grants in the play, professor Hormia strongly politics and promised to explore prospective criticised the upcoming tour. According to manuscripts by immigrants.35 Hormia, Lounela’s play was designed to cam- A year later, Lounela was ready to intro- paign against migration and affect the atti- duce his own migration play to the public. tudes back in Finland. Bringing this negative The musical tragicomedy Ku Ite-Romppanen representation of migrant life to the Sweden- resembled the earlier Finnish migration plays Finnish settlement was both inappropriate

34 Kylätasku, ”Matti Väkevä,” 55. 35 M. T. [Manu Teittinen], ”Miten käy Suomen teatterielämän?,” Ruotsinsuomalainen, 22/1971, 4–5. 36 Pekka Lounela, ”Ku Ite-Romppanen Ruohtiin läksi ja perreensäki vei: Näytelmä työvoimasta,” 1972, TeaK; Uexküll, ”Näytelmä työvoimasta,” 32. 37 Allan Laitala, Ykspihlajan Työväen Näyttämö 70 vuotta (Kokkola: Ykspihlajan Työväen Näyttämö, 1977), 19–20. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 47

and harmful. In Hormia’s reading, the play migration with millions of guest-workers. was a catalogue of cautionary tales as one of Squeezed by historical and structural forces, the family members gets alienated; another migrants are seen as passive fools and forced loses her mind; the third one becomes an al- labour in service of the great man-eater, capi- coholic; the fourth gets pregnant with a non- talism. Whilst both Yrjö Nipanen and Matti Finnish immigrant, and the fifth one becomes Väkevä end in support of trade unions and the a Swede.38 working-class movement, the final song of Ku Defending the theatre tour, Latvanen criti- Ite-Romppanen criticises the global market and cised Hormia for his prejudices. As the presi- the future EEC. Although Finnish migration dent of the Sweden-Finnish advocacy organi- to Sweden was of economic nature, the plays sation (RSKL), was Hormia trying to launch concentrated on pointing out the setbacks a censorship and decide what is suitable for in the migrants’ quest for a better life. Both the Finnish settlement? Did the RSKL con- Matti Väkevä and Ku Ite-Romppanen can be sider that it was better for immigrants to have described as tragedies of migrants on their way a vapid cultural programme that would leave down. them indifferent, or would it be preferable to As the Stockholm-based social democrat activate the audiences and tease out discussion intellectual Seppo Isotalo moved back to Fin- about the problems of migration?39 land in 1973, he was struck by the popularity Lounela also joined the conversation to and nature of the representations of Sweden- explain the main points of the play. Having Finnish guest-workers. According to him, adapted the Brechtian methods of alienation, Finnish radio and television were bursting he did not want the audience to identify with with grim social reports depicting Sweden- the characters but to make observations. He Finns as alienated alcoholics. The progressive was by no means mocking migrants. The only theatres were swarming with offensive migrant grotesque caricatures in the play were the per- caricatures like Yrjö Nipanen, Matti Väkevä sonifications of the authorities who regulated and Ite-Romppanen. Isotalo suggested that the labour market. Lounela pointed out: “The the denigration of Sweden-Finnish immi- forced relocation of labour, according to the grants and their circumstances served in fact demands of the automated, rationalised and as concealed criticism of the EEC. He mocked economised production, can be seen as the the leftist theatre practitioners for being care- modern Migration Period.”40 ful not to openly criticise President Kekkonen for the drawbacks of capitalism in Finland. The sending country: pessimistic view Entertaining as they were, these plays failed of the mechanisms and to communicate with the Sweden-Finnish set- outcomes of migration tlement. According to Isotalo, a housing engi- Although empathetic to their migrant pro- neer by occupation, immigrants did not wish tagonists and softened by humour and caba- to be depicted as ‘surplus humans’ who live ret songs, the three plays shared a pessimistic in barracks, stick to the Finnish language and view of migration. They examined Finnish turn down the trade unions. On the contrary, migration to Sweden in the wider framework the present-day Finns in Sweden lived in large of European economic integration and global apartments, learned Swedish and affiliated

38 O. H. [Osmo Hormia], ”Synkkää pilaa siirtolaisista,” Ruotsinsuomalainen, 9/1974, 5. 39 Arvo Latvanen, ”Romppaset – aktivoiva siirtolaisnäytelmä,” Ruotsinsuomalainen, 10/1974, 4. 40 Pekka Lounela, ”Romppaset – näytelmä työvoimasta,” Ruotsinsuomalainen, 11/1974, 3. 48 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

with the Swedish working-class movement. was concretised by the fact that two of them However, their position remained difficult as took part in the public anti-EEC movement. long as capitalism was leading the way.41 Along with an impressive number of cultural Isotalo’s notion of the Euroscepticism in workers and intellectuals of the New Left, these three plays seems apt. The anti-EEC sen- Jussi Kylätasku and Lauri Sipari (alongside timents were strong across the Nordic coun- the whole Yrjö Nipanen ensemble) signed tries in the early 1970s. As stated above, after a the petition for Finland not to ratify the free popular referendum in 1972, Norway turned trade agreement with the EEC. Published on down the EEC membership. The origins of 19 September 1973, the petition highlighted the grassroot independent theatre movement the harmful impact of the EEC agreement in Norway was entangled with the anti-EEC on the Finnish-Soviet relations. The trade movement and the communist youth organi- agreement was regarded as a Trojan Horse sations. New theatre groups sought to cater to that would lead to further restrictions on working-class and rural audiences.42 sovereignty and integration with the West, Although Finland was not to join the EEC, including the standardisation of legislation the anti-EEC movement gained support es- and politics. According to the petition, the pecially among the anti-capitalist rural youth benefits of Western trade or capitalist market and the radical left. Finland was, after all, to economy were uncertain whereas the new bi- sign its separate trade agreement with the lateral trade agreements with the Eastern bloc EEC along with the other EFTA countries could be based on mutual benefit and would remaining outside the EEC. Founded in the improve employment. Economic competition autumn of 1971, the Finnish anti-EEC com- threatened domestic agriculture and the envi- mittee gathered support from the political ronment. Aligned with the ethos of the migra- youth organisations and especially the radical tion plays, the signers of the petition worried left. Decisive votes took place in the autumn about the fate of the underdeveloped areas in of 1972 inside the leading government party, eastern and northern Finland, the periphery the Social Democrats (SDP). A clear majority of Europe, which had nothing but manpower of the party assembly (83%), party council to supply.44 (75%) and the party committee supported For these Finnish theatre dramatists, the the EEC-agreement despite its “political and EEC question presented a larger conflict be- economic risks to the small non-aligned coun- tween international capitalism and national tries”.43 employees or the machine and man, as the The Euroscepticism of the three playwrights final scene ofMatti Väkevä depicted. In the

41 Seppo Isotalo, ”Ruotsin siirtotyöläisten kuvaus kiertotie EEC-arvostelulle,” Ruotsinsuomalainen, 14/1973, 8. 42 Anna Watson, “‘A Good Night Out’: When Political Theatre Aims at Being Popular, Or How Norwegian Political Theatre in the 1970s Utilized Populist Ideals and Popular Culture in Their Performances,”Nordic Theatre Studies 29, no. 2 (2018): 89–94, https://doi.org/10.7146/nts.v29i2.104615. 43 Tapani Paavonen, Vapaakauppaintegraation kausi: Suomen suhde Länsi-Euroopan integraatioon FINN-EFTAsta EC-vapaakauppaan (Helsinki: SKS, 2008), 230–233. 44 “EEC-vapaakauppasopimus torjuttava,” Helsingin Sanomat, 19 September 1973, 20. Despite the demon- strations, President Kekkonen signed the trade agreement after having balanced the treaty with similar arrangements with the Eastern Bloc in the autumn of 1973. Paavonen, Vapaakauppaintegraation kausi, 311–317; Juhana Aunesluoma, Vapaakaupan tiellä: Suomen kauppa- ja integraatiopolitiikka maailmansodista EU-aikaan (Helsinki: SKS, 2011), 271–279, 345. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 49

popular emotional representation, guest- 1970s, the Finnish sociologist Magdalena Ja- workers were seen as tragic human casualties akkola noticed that long-term settlers tended of capitalism. to deny the problematic circumstances of Considering the Sweden-Finnish critique migrant communities or at least objected to towards the plays as a whole, it is evident that the public discussion due to a fear of stigma- the Finnish immigrants to Sweden rejected tisation. They had created a Sweden-Finnish the negative representation of migrant life double identity.47 produced in Finland, their country of origin. They refused to be seen as guest-workers and Settlers: in search for agency preferred to be regarded as settlers. This leads and authentic representation to larger questions of the mechanisms and Since there was a popular demand for posi- outcomes of migration. Each of the plays un- tive migrant representations among the Swe- derstood migration predicted by a straightfor- den-Finnish settlement, Sweden-Finns were ward push–pull dynamics, stressing top-level encouraged to strengthen their own cultural authorities and larger power structures. How- agency and produce their own self-represen- ever, a more nuanced understanding of migra- tations. tion was on its way, along with new migration Especially active in this regard was the policies, acknowledging migrants’ own agency Finnish Club of the Stockholm Social Demo- and networks. As Castles, De Haas and Miller crats.48 By 1970, the social democrats had tak- have stressed, migration processes have their en over the Chair of the Central Association own internal dynamics based on social net- of Finnish Societies in Sweden (RSKL). The works and other feedback mechanisms which RSKL had grown rapidly and was now trans- leave them undefined by rational policies. forming to an advocacy group of Sweden- They suggest that migration should be seen Finnish industrial workers. The new chairman “as an intrinsic part of the broader processes of of the RSKL, professor Hormia, stressed social development, social transformation and glo- politics and the smooth integration of Finns balisation” which drive migration by increas- into Swedish society.49 As the majority of the ing the facilities and aspirations to move.”45 new immigrants were politically inactive rural Indeed, although the first migrants to arrive youth, trade unions paid a lot of attention to were typically young ‘target-earners’, starting their organisation and political mobilisation.50 a family or bringing family members from As for cultural needs, according to the so- home tended to create a more permanent and cial democrats, Sweden-Finnish workers did mature settlement.46 As for Finnish emigra- not want to cherish the traditional national tion to Sweden, chain migration based on values. Emphasising static ‘Finnishness’ would migrant networks played a considerable role. prevent them from organising for their rights. During her field work in Sweden in the early They should struggle for equality, collaborate

45 Castles, De Haas & Miller, Age of Migration, 51. 46 Ibid., 56. 47 Magdalena Jaakkola, Siirtolaiselämää: Tutkimus ruotsinsuomalaisista siirtolaisyhteisönä (Helsinki: University of Helsinki, 1984), 26, 50. 48 In Finnish, Tukholman suomenkielisen sosialidemokraattisen ammattiyhdistysväen kerho. 49 Osmo Hormia, ”Suomalaiset Ruotsin yhteiskunnassa,” in Ruotsin suomalaiset: Tutkimuksia, puheenvuoroja, kannanottoja (Stockholm: Tiden, 1972), 68–78. 50 Erkki Tammenoksa, ”Ruotsinsuomalaisten poliittinen toiminta,” in Ruotsin suomalaiset: Tutkimuksia, puheen- vuoroja, kannanottoja (Stockholm: Tiden, 1972), 47–67. 50 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

and eventually integrate with the Swedish tango and pop concerts.54 working class in order to pave a way for a plu- The RSKL stressed that the cultural activi- ralistic multicultural and multilingual Swed- ties carried out within the Sweden-Finnish ish society. It was essential to avoid the pro- communities were to be defined as working- letarisation of Sweden-Finns. Cultural work class culture since 98 % of its members were among migrant workers should be based on a industrial workers and their families. The participatory debate with the workers them- RSKL aspired to plan and control the theatre selves.51 tours and workshops from Finland in order These views aligned well with the new mi- to ensure the suitability of the programme gration policy of Sweden in the 1970s. Along content and its regional coverage. However, with the Netherlands, Canada and Australia, the independent cultural activity of amateur Sweden was adopting a pluralist or multicul- groups and study circles were of key impor- tural approach to the social organisation of tance. In the autumn of 1973, the RSKL’s society.52 The traditional and new ethnic set- cultural secretary Manu Teittinen described tlements were to be supported based on their Sweden-Finnish culture as self-expression distinctive needs. Criticising the prevalent as- that not only depicted the workers but was similating policy, sociolinguistic researchers also based on their own experiences and was argued that children should be taught in their shaped, practised and performed by them- mother tongue for their first six school years.53 selves.55 Swedish and Finnish sociologists launched The quest for original and unique Sweden- several research projects among the Sweden- Finnish culture was pushed further by the Finnish settlement. The goal of cultural poli- RSKL and the Finnish-speaking broadcasting tics was to activate immigrants and increase staff Swedish National Radio (Sveriges Riksra- their participation in society and both Swed- dio). In the autumn of 1973, the RSKL set an ish and Finnish culture. In 1974, one of the ambitious goal to create a professional theatre reports revealed that there was only limited by and for Sweden-Finns. The larger cultur- interest in highbrow culture among immi- opolitical aim was to guide workers to appre- grants. The most attended events were musi- ciate and create culture of their own.56 While cal entertainment, e.g. comedians’ shows and the Sweden-Finnish radio launched writing

51 Hormia, ”Suomalaiset Ruotsin yhteiskunnassa,” 73–76; Isotalo, ”Ruotsin siirtotyöläisten kuvaus kiertotie EEC-arvostelulle,” 8. 52 Castles, De Haas & Miller, Age of Migration, 67. 53 Pynnönen, Siirtolaisuuden vanavedessä, 55–58; Nils Erik Hansegård, Kaksikielisiä vai puolikielisiä (Helsinki: SKS, 1979), 95–98. 54 Hannu Huppunen, Allmänkulturell verksamhet för finska invandrare: Rapport från försöksverksamheten i Västerås 1973/74 (Västerås: Stifts- och landsbibliotek i Västerås, 1974). The importance of music and dance for immigrant identity has been emphasised by Pekka Suutari and Kai Latvalehto. See Pekka Suutari, Götajoen jenkka: Tanssimusiikki ruotsinsuomalaisen identiteetin rakentajana (Helsinki & Stockholm: Suomen etnomusikologinen seura & Ruotsinsuomalaisten arkisto, 2000); Kai Latvalehto, ”Musiikki ruotsinsuoma- laisuuden heijastajana ja toisen sukupolven ihme,” in Monta oksaa: Tarinoita ruotsinsuomalaisten elämästä ja kulttuurista 1960-luvulta nykypäivään, eds. Marianne Haapoja & Saijaleena Rantanen (Valkeakoski: Työväen Musiikkitapahtuma, 2019), 127–141. 55 Manu Teittinen, ”Vielä kerran Ruotsinsuomalainen kulttuuri,” Ruotsinsuomalainen, 43/1973, 8; ”Kulttuu­ ria,” Ruotsinsuomalainen, 46/1973, 2. 56 “Kulttuuria,” 2. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 51

competitions in order to find original voices, Finn’s two sets of clothes”). Describing the the RSKL created a regional network of thea- double identity of migrants and pinpointing tre circles and coordinated local workshops. recognisable problems within the settlement, The number of local Sweden-Finnish jour- the performance was met with enthusiasm nals published by immigrant communities even outside the immigrant community. The increased rapidly in the early 1970s. The production toured in the national Sweden- first short story competition in 1973–1974 Finnish cultural festival in Örebro (Sweden), searched for depictions of migrant life and re- in the annual festival of Finnish Expatriates sulted in 186 texts from over 100 writers. The in Kurikka (Finland) and in the national ama- jury included Hormia, the playwright Esko teur theatre festival in Seinäjoki (Finland). In Korpilinna and the radio journalist behind the October 1974, the Stockholm-based Sweden- initiative, Liisa Paavolainen. In January 1974, Finnish theatre group was invited as an ob- Martta Matinlompolo and Kalervo Kujala server to the international amateur theatre were declared the winners.57 festival Inter-Drama in West Berlin.60 In January 1974, the Finnish theatre circle During the same year, Kujala finished in Stockholm organised a workshop in order another one-act play, Valssi tangon tahdissa to encourage the group to improvise and pro- (“A Valse to the Rhytm of Tango”). Hormia duce their own material. Although the drama praised how the play, despite its didactic tones, and music instructors came from Finland, the described the Sweden-Finns as rational, active idea was to make the group materially inde- citizens and their local societies as stimulating pendent. The director of the theatre circle, social hubs. Hormia stressed the importance Eikku Lahti, explained: “You do not have to of breaking the stereotype of the passive and call to Finland in order to find plays for the resigned migrant workers and their social theatre club. Your own group definitely has and cultural degradation. “Circulating in the great ideas that can be developed through Sweden-Finnish communities, there are mi- improvisation. In this way, the texts about us, gration plays describing circumstances from the Sweden-Finns, become more truthful. The the outsider’s point of view.” Hormia bid the writers have experienced the incidents them- Sweden-Finnish theatre circles to favour plays selves and the performers contribute to the that observed migrant reality with a positive production and analyse and adjust the text migrant outlook.61 throughout the process.”58 1975 meant crucial progress for Swedish It was Kalervo Kujala (1927-1998) whose migration and minority policies which led drama texts met the new demands best. The to the further consolidation of the Sweden- 47-year old storage worker Kujala had moved Finnish settlement. Immigrants in Sweden to Sweden already in 1943 and had previously were given political citizenship i.e. the right worked in textile and metal factories.59 In April to vote in municipal elections. The Swedish 1974, the Stockholm theatre circle performed government agreed to fund minority literature his cabaret Suomalaisen kahdet vaatteet (“The and theatre activities from the government

57 Pynnönen, Siirtolaisuuden vanavedessä, 61, 74. 58 The teachers Kaarina Lampinen Jukka Jarvola came through the Finnish Union for Workers’ Theatres (TNL). Eija-Irmeli Lahti, ”Erilainen teatterikurssi,” Ruotsinsuomalainen, 7/1974, 4. 59 Pynnönen, Siirtolaisuuden vanavedessä, 117–119. 60 Entries in Ruotsinsuomalainen, 15/1974, 10; 17/1974, 7; 24/1974, 5; 33/1974, 3; 46/1974, 6. Unfortunately Kujala’s original plays were not available. 61 O. H. [Osmo Hormia], ”Siirtolaiselämää näytelmänä,” Ruotsinsuomalainen, 39/1974, 2. 52 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

culture budget.62 In the same year, Sweden- was crucial to replace the negative representa- Finnish writers founded their own association tion of the passive and resigned guest-worker and the publishing house Finn-Kirja. As the with a positive image of an active and sociable cultural ties to Finland loosened, the cultural settler. ties between Sweden-Finnish and Swedish Mirroring a larger shift in the more nu- institutions tightened. Guest-workers had be- anced understanding of migration processes come settlers. and in Swedish minority politics, the migrant settlement now claimed the right to define Conclusions and express their own identity and create In the popular emotional representation of their own self-representation evolving from the early 1970s Finnish theatre, the migrant community-based cultural activity. worker was seen as a tragic human casualty of Collaborating with the Swedish labour inhuman capitalism. The representation was movement and cherished by the Swedish emotionally relevant both to the radical left cultural policy (Kulturrådet) from 1975 on- with its strong anti-capitalist sentiments and wards, the local Sweden-Finnish societies were to the rural population in northern and eastern encouraged to launch spontaneous cultural Finland that had been hit by structural change creation, including collective performances and migration. The Finnish plays discussed based on their everyday migrant experiences. in the article were all directed by progressive- However, considering this new phase in full minded theatre directors and performed either will need further study. by class-conscious group theatres or northern Finnish theatres. The controversies occurred when the productions were brought to tour Bibliography in Sweden among the Sweden-Finnish immi- grant communities. Archival Sources The tragic migrant characters and pessimis- National Association of Finns in Sweden (RSKL), tic understanding of migration, predominant Stockholm. The Archive of the Central Associa- in Finnish theatre, was problematised by the tion of Finnish Societies in Sweden. Coll. ”Kir- Sweden-Finns. Immigrants did not want to jeenvaihto ja asiakirjat 1957–1960”. be victimised as exploited guest-workers op- pressed by capitalism. This stereotype was cre- The Manuscript Library of the Theatre Academy ated in Finland and was considered to be more (TeaK), Helsinki Kylätasku, Jussi. ”Matti Väkevä.” 1972/1979. connected to Finnish politics and debate on Lounela, Pekka. ”Ku Ite-Romppanen Ruohtiin expanding economic integration in Western läksi ja perreensäki vei: Näytelmä työvoimasta.” Europe than the immigrants’ own experiences 1972. and cultural demand. Puhakka, Jouko. ”Hyvästi Mansikki.” 1969. As the Sweden-Finnish institutions Sipari, Lauri. ”Yrjö Nipanen.” 1972. strengthened in the beginning of the 1970s, active cultural politics sought to increase the Newspaper Articles immigrants’ agency or social capital, their par- “EEC-vapaakauppasopimus torjuttava.” Helsingin Sa- ticipation and involvement in society, politics nomat, 19 September 1973, 20. and culture. As part of this larger project, it “KOM-teatteri kiertueelle Ruotsiin.” Helsingin Sano-

62 Finsk teater i Sverige: Suomalainen teatteri Ruotsissa (Stockholm: Statens kulturråd, 1977). NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 53

mat, 26 October 1971, 14. 1958–1976. Stockholm & Jönköping: Entré, 2003. ”Kulttuuria.” Ruotsinsuomalainen, 46/1973, 2. Finsk teater i Sverige: Suomalainen teatteri Ruotsissa. O. H. [Hormia, Osmo]. ”Synkkää pilaa siirtolaisista.” Stockholm: Statens kulturråd, 1977. Ruotsinsuomalainen, 9/1974, 5. Gröndahl, Satu. ”Sweden-Finnish Literature: Gen- O. H. [Hormia, Osmo]. ”Siirtolaiselämää näytelmänä.” erational and Cultural Changes.” In Migrants and Ruotsinsuomalainen, 39/1974, 2. Literature in Finland and Sweden, edited by Satu Häll, Jorma: ”KOM-teatterin Tukholmanvierailu.” Gröndahl & Eila Rantonen, 37–56. Helsinki: SKS, Ruotsinsuomalainen 46/1974, 8. 2018. Isotalo, Seppo: ”Ruotsin siirtotyöläisten kuvaus kierto- Hansegård, Nils Erik. Kaksikielisiä vai puolikielisiä. tie EEC-arvostelulle.” Ruotsinsuomalainen 14/ Helsinki: SKS, 1979. Originally published as 1973, 8. Originally published in Suomen Sosiali-­ Tvåspråkighet eller halvspråkighet (Stockholm: Al- demokraatti, 16 March 1973. dus/Bonnier, 1968). Kajava, Jukka. ”Palkintojenjako jätti vuoden kuun- Hjerppe, Riitta. Kasvun vuosisata. Helsinki: VAPK, nelman toiseksi.” Helsingin Sanomat, 2 February 1990. 1973, 43. Hormia, Osmo, Jaakko Launikari, Paavo Lounela, Kajava, Jukka. ”Tiivistystä kaivataan.” Helsingin Sano- Martti Pöysälä, & Erkki Tammenoksa. Ruotsin mat, 27 May 1972, 51. suomalaiset: Nykyhetki ja tulevaisuus. Porvoo & Lahti, Eija-Irmeli. ”Erilainen teatterikurssi.” Ruotsin- Helsinki: WSOY, 1972. Originally published suomalainen, 7/1974, 4. as De finska invandrarnas problem (Stockholm: Latvanen, Arvo. ”Romppaset – aktivoiva siirtolaisnäy- Prisma, 1971). telmä.” Ruotsinsuomalainen, 10/1974, 4. Hormia, Osmo. ”Suomalaiset Ruotsin yhteiskunnassa.”­ Lounela, Pekka. ”Romppaset – näytelmä työvoimasta.” In Ruotsin suomalaiset: Tutkimuksia, puheenvuoroja, Ruotsinsuomalainen, 11/1974, 3. kannanottoja, 68–78. Stockholm: Tiden, 1972. A. P. [Peltokoski, Aarno]. ”Helsingin kaupunginteat- Huppunen, Hannu. Allmänkulturell verksamhet för teri kävi valloitusmatkalla Tukholmassa.” Ruotsin- finska invandrare: Rapport från försöksverksamheten suomalainen, 3/1970, 26. i Västerås 1973/74. Västerås: Stifts- och landsbib­ ­ Siikala, Kirsikka. ”Kylätaskun Matti Väkevä eli Suo- lio­tek i Västerås, 1974. malainen sankarimyytti hullujussin teräskidas sa.” Jaakkola, Magdalena. Siirtolaiselämää: Tutkimus ruot- Helsingin Sanomat, 8 December 1972, 26. sinsuomalaisista siirtolaisyhteisönä. Helsinki: Uni- M. T. [Teittinen, Manu]. ”Miten käy Suomen teatte ri- versity of Helsinki, 1984. elämän?” Ruotsinsuomalainen, 22/1971, 4–5. Jokinen, Maijaliisa. ”Sverigefinska kultursträvanden.” Teittinen, Manu. ”Vielä kerran Ruotsinsuomalainen In Finnarnas historia i Sverige. Vol. 3, Tid efter 1945, kulttuuri.” Ruotsinsuomalainen, 43/1973, 8. edited by Jarmo Lainio, 379–423. Jyväskylä: Finn- Toukola, Raila. ”Hyvästi Mansikki: Ajankohtainen ish Historical Society & Nordiska Museet, 1996. näytelmä yhteiskunnan muutoksesta.” Ruotsinsuo- Koiranen, Vilho A. Suomalaisten siirtolaisten sulautu­ malainen, 18/1970, 9. minen Ruotsissa: Sosiologinen tutkimus Ruotsiin Toukola, Raila. ”KOM-teatterin iltamissa siirtolaisuus vuosina 1945–1959 muuttaneiden suomenkielisten esillä mielenkiintoisella tavalla.” Ruotsinsuomalai- siirtolaisten kulttuurin muuttumisesta. Porvoo & nen, 22/1971, 4. Helsinki: WSOY, 1966. Uexküll, Sole. ”Näytelmä työvoimasta.” Helsingin Sa- Korkiasaari, Jouni. ”Suomalaiset Ruotsissa 1940-luvul­ nomat, 10 December 1972, 32. ta 2000-luvulle”. In Suomalaiset Ruotsissa, by Jouni Korkiasaari & Kari Tarkiainen, 135–496. Turku: Literature Siirtolaisuusinstituutti, 2000. Kylätasku, Jussi. Revari. Porvoo: WSOY, 1975. Aunesluoma, Juhana. Vapaakaupan tiellä: Suomen Laitala, Allan. Ykspihlajan Työväen Näyttämö 70 vuot- kauppa- ja integraatiopolitiikka maailmansodista ta. Kokkola: Ykspihlajan Työväen Näyttämö, 1977. EU-aikaan. Helsinki: SKS, 2011. Latvalehto, Kai. ”Musiikki ruotsinsuomalaisuuden Castles, Stephen, Hein De Haas, & Mark J. Miller. heijastajana ja toisen sukupolven ihme.” In ­Monta The Age of Migration: International Population oksaa: Tarinoita ruotsinsuomalaisten elämästä ja Movements in the Modern World. 5th ed. London: kulttuurista 1960-luvulta nykypäivään, edited by Palgrave Macmillan, 2014. Marianne Haapoja & Saijaleena Rantanen, 127– Englund, Claes. Världens största teater: Riksteatern 141. Valkeakoski: Työväen Musiikkitapahtuma, 54 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

2019. ja, edited by Anneli Ollikainen & Katri Tanskanen, Lehén-Astala, Laila. ”Suomenkielinen teatteri Ruot- 51–59. Helsinki: Like, 2013. sissa.” In Suomen kieli Ruotsissa, edited by Sulo Suutari, Pekka. Götajoen jenkka: Tanssimusiikki ruot­ Huovinen, 1–10. Stockholm: Finn-kirja, 1980. sinsuomalaisen identiteetin rakentajana. Helsinki & Ollikainen, Anneli. ”Avantgardea ja aatteen paloa: Stockholm: Suomen etnomusikologinen seura & KOM-teatterin alkuvuodet 1969–1984.” In Ruotsinsuomalaisten arkisto, 2000. KOM-kirja, edited by Anneli Ollikainen & Katri Tammenoksa, Erkki. ”Ruotsinsuomalaisten poliitti­ Tanskanen, 13–266. Helsinki: Like, 2013. nen toiminta.” In Ruotsin suomalaiset: Tutkimuksia, Paavolainen, Pentti. Teatteri ja suuri muutto: Ohjel­ puheenvuoroja, kannanottoja, 47–67. Stockholm: mistot sosiaalisen murroksen osina 1959–1971. Hel- Tiden, 1972. sinki: Teatteri, 1992. Vallenius, Erkki. Kansankodin kuokkavieraat: II maail- Paavonen, Tapani. Vapaakauppaintegraation kausi: mansodan jälkeen Ruotsiin muuttaneet suomalaiset Suomen suhde Länsi-Euroopan integraatioon FINN- kaunokirjallisuuden kuvaamina. Helsinki: SKS, EFTAsta EC-vapaakauppaan. Helsinki: SKS, 2008. 1998. Pynnönen, Marja-Liisa. Siirtolaisuuden vanavedessä: Watson, Anna. “‘A Good Night Out’: When Politi- Tutkimus ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kentästä cal Theatre Aims at Being Popular, Or How Nor­ vuosina 1956–1988. Helsinki: SKS, 1988. wegian Political Theatre in the 1970s Utilized Rantonen, Eila. ”Maahanmuuttajat ja kirjallisuus Populist Ideals and Popular Culture in Their Suomessa­ ja Ruotsissa.” In Vähemmistöt ja moni- Performances.” Nordic Theatre Studies, 29, no. 2 kulttuurisuus kirjallisuudessa, edited by Eila Ranto­ (2018): 87–119. nen, 163–191. Tampere: Tampere University Press, https://doi.org/10.7146/nts.v29i2.104615. 2010. Ylitalo, Hannu. Saatanan suomalainen. Helsinki: Kir- Scott, Kirk. The Immigrant Experience: Changing Em- jayhtymä, 1971. ployment and Income Patterns in Sweden, 1970– Ylärakkola, Arvo. Vertaileva tutkimus Ruotsin Suoma- 1993. Lund: Lund University Press, 1999. laisseurojen Keskusliiton hallituksen ja hallituksen Seppälä, Mikko-Olavi. Parempi ihminen, parempi työvaliokunnan toimenpiteistä vuosina 1970–1977. maailma: Suomalaisen työväenteatterin päättymätön Handen: RSKL, 1978. tarina. Helsinki: Vastapaino, 2020. Sipari, Lauri. ”En muista juuri mitään.” In KOM-kir- other articles SOCIALIST WORKERS’ PARTY OF FINLAND, 1920–1923

Tauno Saarela Docent, Political History, University of Helsinki

On 13 May 1920, 82 people sent by various party of ‘secret and half-communists’ and the organisations from all over Finland entered eagerness of the critics to separate from the the Helsinki labour hall to establish a new par- SDP led to the foundation of the SSTP.2 ty, Suomen sosialistinen työväenpuolue SSTP The political line of the SKP did not appeal (Socialist Workers’ Party of Finland). They felt either. The party was founded in Moscow in the need for a new party, even though there August 1918 by those leaders and functiona- already were two active workers’ parties in Fin- ries of the 1918 revolutionary government land; Suomen sosialidemokraattinen puolue who had escaped to Soviet Russia. There they SDP (Social Democratic Party of Finland) and were seized by the notion of world revolution Suomalainen kommunistinen puolue SKP and other Bolshevik ideas. Accordingly, they (Finnish Communist Party).1 decided to reject all the traditional forms of The eagerness to establish a new workers’ the Finnish labour movement and concentrate party indicated disappointment with the on propagating the armed revolution and the existing ones. The dissatisfaction with the establishment of a strict dictatorship of the politics of the SDP, re-founded by people proletariat. However, the SKP functionaries who had not participated in the attempts who came to work underground in Finland to create Red Finland, had started growing realised over summer 1919 that the ideas of in summer 1919. The condemnation of the the SKP founding congress did not work in attempt to seize power in 1918; focusing on Finland and started supporting the critics of work by the representational organs; the reje- the SDP leadership. Nevertheless. that did not ction of extra-parliamentary actions, and the mean that the SKP would entirely give up on willingness to cooperate with centre parties the ideas of the founding congress. In spite of led many within the SDP to criticise the par- that, the SKP also contributed to the establish- ty leadership for forsaking the strict line of ment and character of the SSTP.3 class struggle exercised by the pre-Civil War The police under the leadership of the Hel- labour movement. These critics were united sinki police commissioner forced an entry to in the failed attempt to secure a majority at the congress; although, according to the law, the SDP Congress in December 1919. The the police had the right to be present only in readiness of the SDP leadership to rid the public meetings. The presence of the police,

1 Tauno Saarela, Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 (Helsinki: KSL, 1996), 158–161. 2 On the re-foundation of the SDP, e.g. Pauli Kettunen, Poliittinen liike ja sosiaalinen kollektiivisuus: Tutkimus sosialidemokratiasta ja ammattiyhdistysliikkeestä Suomessa 1918–1930 (Helsinki: SHS, 1986), 89–104; on the formation of the critics, Saarela, Suomalaisen kommunismin, 120–139, 142–157. 3 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 37–58, 132–140. 56 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

however, did not prevent the delegates from meeting was dissolved. The provisional party making a decision on founding the Socialist committee, which had organised the founding Workers’ Party of Finland at the beginning of congress, was imprisoned. At the beginning of the meeting and accepting the party platform, June, the Helsinki socialist municipal organi- agricultural programme, rules, and the policy sation took the initiative to resolve the con- principals. The congress, however, could not fusion. After coming to the conclusion that be concluded. As it was decided that the new the decisions of the founding congress gave a party would join the Third International, the basis for all practical matters, the meeting of police commissioner dissolved the meeting. the municipal organisation decided to declare He ignored the arguments that the socialist itself as the Socialist Workers’ Party, accept the parties in many countries had joined the In- documents of the founding congress, and elect ternational and that the SSTP would also do a party leadership.6 so based on its own party platform.4 The readiness of the municipal organisation When dissolving the meeting, the police de- to continue the political line of the founding clared all the participants arrested but let the congress indicated that the actions of the aut- majority go. All those who had taken part in horities were not a reason to forsake the con- the preparations of the founding congress and cept of a new socialist party. The success of the who had spoken in the meeting were detained left in the Finnish Trade Union Federation SAJ for questioning. Although the interrogations (Suomen ammattijärjestö) congress encoura- did not bring out any association with the ged the municipal organisation to continue SKP or the Soviet Union, which was regarded the process7. The attempts by the left faction as criminal activity, the attorney general urged of the SDP to change the SDP’s political line to press charges at the beginning of June, be- to prevent the separation of the associations cause, according to its party platform, the par- from the party probably sped up the decision ty attempted to overthrow the state by illegal of the municipal organisation to declare itself means. In February 1921, the Turku Appeal as the Socialist Workers’ Party8. The promises Court condemned all the accused to prison of the Finnish labour organisations in America charged with the preparation to commit high that they would collect “a million-mark fund” treason with sentences varying in length.5 for a labour party that would assume a strong The interruption of the founding congress class struggle approach, provided further en- left the supporters of the new party in confu- couragement. The SSTP received the fund as a sion. The party had programme documents, Christmas present in December 1920.9 but they did not include much about practical Despite the initial difficulties, the SSTP political work. Besides, the practical organisa- quickly took its place among the Finnish po- tion of the party was left for the party com- litical parties. In 1922, it had 24,400 members mittee, which had not been elected before the and 700 associations compared to the 31,800

4 Ibid., 160–161. 5 Ibid., 161–162. 6 Ibid., 164–165. 7 On the SAJ congress, Pirjo Ala-Kapee & Marjaana Valkonen, Yhdessä elämä turvalliseksi: SAK:laisen ammatti­ yhdistysliikkeen kehitys vuoteen 1930 (Helsinki: SAK 1982), 497–521. 8 On the declaration of the SDP left, Hannu Soikkanen, Kohti kansanvaltaa: Suomen Sosiali­demokraattinen Puolue 75 vuotta, vol. 1, 1899–1937 (Helsinki: SDP, 1975), 386–389. 9 Auvo Kostiainen, The Forging of Finnish-American Communism, 1917–1924: A Study in Ethnic Radicalism (Turku, Turun yliopisto, 1978), 99–100. OTHER ARTICLES 57

members and 1,000 associations of the SDP. wanted by the means of enlightenment and The party became strong especially in nort- organisational activity to contribute to the hern and north-eastern Finland but also in achievement of socialism peacefully and in an Helsinki and Turku and their neighbouring orderly fashion. The course of the revolution areas. It was successful in summoning trade was, nevertheless, dependent on the methods union activists, especially workers in sawmills the bourgeoisie employed. If the bourgeoisie and harbours and on logging and construction resorted to violence, it would be difficult to sites. The SSTP also had an official organ, at achieve socialism peacefully.12 Suomen Työmies newspaper in Helsinki, estab- The party platform included the principle lished largely with the “million-mark fund”, as of the dictatorship of the proletariat, though well as, Finnish newspapers in Kuopio, Vaasa, the concept was not explicitly mentioned. The Oulu and Kajaani and a Swedish newspaper programme, however, introduced the idea of in Vaasa.10 The party enjoyed a great success in the temporary state machine, which would the parliamentary elections in summer 1922; discourage the opposition of exploiters. The it achieved 128,121 votes, 14.8 % of all votes connection with the Bolsheviks was more evi- and 27 seats out of 200, while the result of the dent in the description of socialist society as a Social Democrats was 216,861 votes, a 25.1% society of soviets. That part was copied from share and 53 seats. Its 27 members of the par- the programme of the Russian Communist liament included six women. Party, and the soviets were seen only as a body of future socialist society and not as active par- Guidelines ties in starting a revolution.13 The party platform was the main attempt to The SSTP party platform suggested that clarify the identity of the new group. On one the power was situated within the machine- hand, the programme wanted to demonstrate ry of violence. In the post-Civil-War Finland, that the SSTP continued the traditions of that was demonstrated by the existence of the the Finnish labour movement. Therefore, it Detective Central Police (Etsivä Keskuspoliisi, was important to declare that the SDP had EK), dedicated to the surveillance and perse- abandoned the politics of the old Finnish la- cution of the members of the labour move- bour movement. The SSTP wanted to unite ment, and the paramilitary organisation Suo- the workers as an independent movement jeluskunnat. The importance of the control of opposing bourgeois groups. Contrary to the the police authorities had also become evident re-established SDP, it would not accept coop- in 1917 and 1918. However, the programme eration with the bourgeois parties.11 also spoke of enlightenment and the organisa- On the other hand, the programme inclu- tional work of the party, and thus expressed an ded expressions of solidarity with the Russian interest in fighting for ideas, behaviour, and revolution and the example of the Bolsheviks. organisation within society typical of the pre- However, it drew a line at the declarations of Civil-War SDP. the SKP and emphasised that the SSTP did The latter aspect characterised the speech not urge workers “into anarchist violence, di- and practical work of the SSTP and was pro- sorder, rioting or rebellion”. Instead, the party minent in questions concerning the Civil War.

10 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 198, 309–318, 334. 11 Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen ohjelma (Helsinki: SSTP, 1920), 17–19. 12 Ibid., 19–21. 13 Ibid., 25–27. 58 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Showing a positive attitude to the Reds’ acti- of bourgeois democracy. The SSTP, however, vities in 1918 and the concern for those who rejected the idea that power could be obtained had died in battles and executions or been via parliament. Nevertheless, the parliament arrested after the war had been an important could be used to repair the gravest shortco- issue for the critics within the SDP in 1919. mings and injustices. It was, nonetheless, These questions remained an essential part more important to use bourgeois institutions of the SSTP’s identity, and the party and its as agitation forums for exposing the treachery members were actively involved in demanding of bourgeois democracy and the false premise the release of those imprisoned, commemora- of the Social Democrats. These institutions ting the dead and collecting aid for orphans should be employed as platforms for genera- and widows. They also rejected the habit of ting extra-parliamentary mass actions.16 the Whites to call the Civil War as “the war The idea to use the parliament for the pur- of liberation”.14 poses of agitation was launched by the leftists By presenting a society based on soviets as in the Second International in the first deca- its goal, the SSTP wanted to remind that new de of 20th century.17 The concept was known administrative units would be created in the in Finland, and the SDP had, accordingly, revolution. That indicated criticism towards used parliamentary agitation to promote class the representative institutions of bourgeois struggle in the 1910s.18 The idea became re- society. The parliament, however, had been cognised again in 1920, when the Communist an important body for the SDP before 1918, International included it in its instructions for although its decision-making power was limit- working in parliament.19 ed as the czar had had the ultimate power to By highlighting how municipalities were approve decisions. In the founding congress, part of the bourgeois state apparatus, the SSTP participation in parliamentary elections had followed the ideas of the Communist Inter- been postponed to the next congress or to par- national. The tradition of pursuing self-go- ty vote. The municipal organisations gained vernment and the desire to achieve practical the right to make a decision on the participa- advantages for workers were stronger at a lo- tion in municipal elections.15 cal level. The aim to exercise influence within The party, however, soon switched from municipalities had stayed alive, although in criticism of the representative institutions to general the labour associations had boycott- outlining instructions to work within them. ed municipal elections in the 1910s because In December 1920, the party council conside- of their undemocratic nature. In 1917–1918 red it possible to participate in the institutions that aim took shape in workers’ local activi-

14 On this in detail, Tauno Saarela, ”To Commemorate or Not: The Finnish Labor Movement and the Memory of the Civil War in the Interwar Period,” in The Finnish ivilC War 1918: History, Memory, Legacy, eds. Tuomas Tepora & Aapo Roselius (Leiden & Boston: Brill, 2014), 340–355. 15 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 173. 16 Ibid., 176–177. 17 See, e.g. Hans Manfred Bock, “Zur Geschichte und Theorie der Holländischen Marxistischen Schule,” in Organisation und Taktik der proletarischen Revolution, by Anton Pannekoek & Hermann Gorter, ed. Hans Manfred Bock (Verlag Neue Kritik: Frankfurt, 1969), 16–18. 18 Jouko Heikkilä, Kansallista luokkapolitiikkaa: Sosiaalidemokraatit ja Suomen autonomian puolustus 1905– 1917 (Helsinki: SHS, 1993), 128–129, 200–203, 271–281, 294–298, 357–358. 19 Jane Degras, ed. and comp., The Communist International 1919–1943: Documents, vol. 1, 1919–1922 (London: Oxford University Press, 1956), 150–155. OTHER ARTICLES 59

The parliamentary group of the Socialist Workers’ Party of Finland in 1923. Photo: The People’s Archives.

ties concerning food and employment.20 After SSTP, however, contributed to the SKP chang- the Civil War, municipal participation offered ing its orientation towards Finland instead of workers an opportunity to rise from their les- Soviet Russia and the Finnish refugees in its ser position and have some influence21. area. That was not an easy process and led to disputes between those SKP members who The SSTP and the SKP had come to Finland and those in Petrograd. The foundation and development of the SSTP The SKP leaders who had been in Finland was related to the disengagement of the SKP but had moved to Stockholm during the and the international communist movement spring and summer of 1920, considered that from the idea of an immediate revolution, after the foundation of the SSTP and the suc- which was present in the documents of the cess of the left in the SAJ congress, it would be SKP founding congress. This disengagement possible to establish a communist party within was easier for those of the SKP leadership who the SSTP and its key organs to include com- had come to Finland to work underground rades living in the country. That would secure and had to adjust to the Finnish conditions the joint direction of legal and illegal activities. after the Civil War. The relationship with the After the foundation of the communist party

20 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 177–179. 21 E.g., Pertti Haapala, Tehtaan valossa: Teollistuminen ja työväestön muodostuminen Tampereella 1820–1920 (Hel­­sinki: SHS, 1986), 319–320. 60 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

in Finland, the party in Soviet Russia should the party congress in Petrograd also gave the be dissolved. The SKP leadership in Petrograd SKP a home advantage, and the questions of was not pleased with the idea of dissolving the the SKP quarrels formed the main agenda of SKP and instead wanted to preserve its status the congress.24 as the communist party of Finland. The SKP’s Why did the SSTP leadership accept a clo- party congress in August 1920 decided that se relationship with the SKP and decide to the SKP should strengthen the communist in- participate in the SKP congress, although it fluence and leadership in the SSTP. The aim endangered the existence of the whole party? was to develop the SSTP as a party educating The SSTP members had relatives and friends candidates for the SKP.22 among those exiled in Soviet Russia, and it The central committee in Petrograd achieved was easy to feel that they belonged political- an upper hand as its connections into Finland ly to the same group. That was evident in its improved, and they could replace those in willingness to include those in exile in the am- Stockholm as the advisers for the SSTP. The nesty of 1918. For the inexperienced SSTP SKP in Petrograd also created contacts with the leadership, the SKP leaders represented expe- SSTP leadership and started giving advice for rience in the Finnish and the international public activities and offering financial support labour movement as well as the Finnish revo- to the SSTP newspapers. The SKP, however, lution. Besides instructions based on experien- gave priority to the development of its own ce, the SKP was also willing to give financial illegal organisation. That meant channelling assistance to the SSTP. The participation also resources to the creation of an underground gave an opportunity to see the country where organisation, which in no way served the pur- workers were said to be in power and to see poses of the SSTP and its aim to gather as many how the Communist International, which the labour associations as possible into its sphere. SSTP had discussed over the winter, worked. Besides, the secret cells dealt mainly with ques- Furthermore, the young delegates found the tions of which it would have been more fruit- secrecy of the trip and the meeting exciting.25 ful to speak in public. The secret organisation In November 1920, the SKP had decided could also endanger the public as the arrests for to create a Finnish Bureau, which would lead instance in Oulu district indicated.23 and guide public revolutionary activities in Attempts were made at the fourth party accordance with the instructions of the SKP. congress of the SKP in the summer of 1921 Initially, the central committee sent two to find a solution to the problems between people to Finland, who then chose an SSTP the SSTP and the SKP and operating in two committee member as the third person for the countries. The participation, however, indicat- Bureau. Later, the Finnish Bureau consisted of ed the end of the discussion on the SSTP party people appointed by the SKP and members congress. It also suggested the acceptance of a of the SSTP leadership, but their relationship procedure in the election of delegates which became equal, and as the involvement of the differed from the traditional process in the SSTP in the Finnish political life increased, Finnish labour movement and was closer to those working in public became more impor- an appointment than an election. Organising tant than those working underground.26

22 Ibid., 210–221. 23 Ibid., 203–206. 24 Ibid., 228–230. 25 Ibid. 26 Ibid., 195–197, 318–319. OTHER ARTICLES 61

The creation of a joint body, however, did According to the Conditions, the centra- not make the different conditions in Finland lisation of activities was important. Thus, the and Soviet Russia disappear. In Soviet Russia, joining parties were requested to have their where communists were in power, it was easier programme, agitation and propaganda in to follow communist instructions than in Fin- harmony with the programme and decisions land, where the SSTP sought to overcome the of the Communist International. In addition, losses of the Civil War and was fighting for its they would have to obey the decisions of the existence. Therefore, the SKP had a tendency International. The principles of centralisation to overlook the practical difficulties faced by should be the rule also in the member parties; the SSTP and regard the constant persecution the press, publishing companies and parlia- of ‘communist’ organisations and members as mentary groups should obey the decisions of a sign of the regime’s weakness and imminent the central committee. The parties were also to collapse. Therefore, they urged the SSTP to have regular purges, and they were to create an vehemently challenge the existing system. illegal organisation and link it with the legal The SKP thought that the instructions should organisation.29 The conditions ruined the idea be immediately implemented. For the SSTP, of joining based on the programme proclai- those guidelines were principal statements, med by the SSTP and its newspapers after the the implementation of which lacked practical founding congress.30 preconditions in Finland. Thus, they did not The question of internationalism was relat- have much to do with the day-to-day politics. ed to the relationship between the SSTP and The hostile attitude of the Finnish bourgeoisie the SKP, and the party vote was implemented to communism nourished the willingness of on the initiative of the SKP. From the SKP the SSTP to accept instructions from the SKP. point of view, the arrangement was conve- nient; if the SSTP rejected the 21 Conditions, Internationalism it could be branded as centrist. However, if Although the International question had the SSTP were to accept them, it would have proved to be dangerous, the SSTP party to submit itself to the instructions and orders council decided in December 1920 to or- of the International but also to the SKP as a ganise a party vote on it by the end of March section of Comintern. The SSTP leadership and recommended the acceptance of the 21 may have nurtured the idea that the party in Conditions of Admission to the Communist Finland would be the real member of the In- International.27 The recommendation was not ternational. That was what had happened in hindered by the fact that the second World the youth movement. When the Social De- Congress of the International in summer 1920 mocratic Youth Union of Finland had decided had made admission more difficult. The -con to enter the Communist Youth International, gress had wanted to protect the purity in its the underground Finnish organisation in So- ranks and had set conditions for the admis- viet Russia had been dissolved.31 sion.28

27 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 187. 28 Kevin McDermott & Jeremy Agnew, The Comintern: A History of International Communism from Lenin to Stalin (Basingstoke, Macmillan Press Limited, 1996), 17–18. 29 Degras, Communist International, 168–172. 30 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 161, 164. 31 Ibid., 190–192. 62 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

The conditions were presented in Finnish in ly due to the decision of the Turku Appeal a booklet Kapitalistinen maailma ja Kommu- Court on the case of the SSTP founders on nistinen Internatsionale (Capitalist world and 8 February. According to the Appeal Court, communist International) in January 1921, the decision to join the Communist Interna- but the authorities confiscated the booklet. tional was a criminal act. The SSTP leaders The party’s main body,Suomen Työmies, did must have considered whether the whole par- not publish the conditions, but the local new- ty would be banned because of this decision. spapers made them known to their readers. Accordingly, the party decided to postpone That did not imply that the party members the party vote because it would stir too much and newspapers would have considered their attention. In public, the postponement was significance. Hardly anybody paid attention justified by explaining that the party had not to the 17th condition, which stated that the had enough time to discuss the principles of member party of the International would have the Third International. The party also start- to change its name to the “Communist party ed to re-emphasise that the founding congress of such and such country (section of the Com- had decided to join the International on its munist International)”. Nobody pondered on own programme and that the party did not the statement that every country could only yet fulfil the conditions for the admission into have one united communist party. It was also the International.35 more common to speak about the Third Inter- Despite the danger of being banned, many national than the Communist International.32 of the district congresses discussed the Inter- Only the Työväen Lehti newspaper in Ka- national question and made a decision on it jaani picked up on the contradiction inherent in March. The decisions mostly condemned in the 21 Conditions and the SSTP joining the Second International and considered the based on its own programme. The newspaper Third International as the only organisation even presented a model which made joining standing up for the working classes. They also “based on the party’s own programme” pos- promised to make decisions of the Second sible: the Third International could admit Congress and the conditions for the admission sympathising parties that supported its goals. known among their members and arrange a There was an example of this; the executive vote later. The district congresses accepted the committee of the International had accepted conditions.36 the Kommunistische Arbeiterpartei Deutschland Thus, the SSTP arrived at a different so- (KAPD) as such, even though the Kommunis- lution concerning the 21 Conditions than tische Partei Deutschlands (KPD) was a mem- parties in many other countries. The German ber33. The Norwegian Labour Party had also Unabhängige Sozialdemokratische Partei Deut- proposed that it would take a position of a schlands (USPD) was split because of the Con- sympathiser.34 ditions, as were the French and Italian socialist The article in the Työväen Lehti newspaper parties and the Swedish Sveriges Socialdemo- was in a slight discrepancy with the decision of krtiska vänsterparti. The Norwegian Labour the party council but did not arouse any dis- Party eventually rejected them in November cussion in other newspapers. That was main- 1923. In the other countries, the discussion for

32 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 188; Degras, Communist International, 172. 33 Pierre Broué, German Revolution, 1917–1923 (Leiden & Boston: Brill Academic Publishers, 2005), 463–468. 34 Åsmund Egge, Komintern og krisen i Det norske Arbeiderparti (Oslo: Universitetsforlaget, 1995), 13–14. 35 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 189. 36 Ibid. OTHER ARTICLES 63

and against the Conditions was livelier than The attempt was inspired by the ideas of the in Finland where the fear of the involvement Third Congress of the Communist Internatio- of the authorities hindered the discussion.37 nal40, but it also had a domestic origin. In 1917, For the SSTP members, the acceptance questions of unemployment and food had been was above all an expression of solidarity with connected to the question of local power, and the Russian revolution and an attempt to find they had also affected politics on national le- shelter and support. In the name of solidarity, vel.41 Unemployment surfaced again in 1920, they, however, were willing to resign themsel- and the unemployed had held meetings in ves to a centralised leadership and accept that many cities during the winters in 1920–1922. the decision-making powers moved further. It People were worried about the taxation reform was unexpected coming from people who had in the fall of 1921 and tenants in the spring recently objected to the control of the central of 1922. These meetings had, as per tradition, leadership within the SDP and the centralised presented demands to the parliament and mu- decision-making concerning strikes within the nicipal councils for arranging jobs and paying trade union movement. They were also prepa- benefits, a reform of the taxation system and red to accept a party concept which was diffe- arranging housing for the homeless.42 rent from the older one and instructions that The unemployment, taxation and housing were meant for the sections of the Communist issues did not turn into important national International.38 questions, although the SAJ organised na- tional meetings for the unemployed in 1921 Extra-parliamentary activities and 1922. The SSTP accepted a document In the winter and spring of 1922, the SSTP on the principals of taxation policy and of- attempted to set in motion and direct move- fered advice on promoting a movement and ments concerning unemployment, taxation, encouraged tenants to organise themselves. and housing. The general aim was to get peo- Employment did not become a similar ques- ple to stand up for their interests. The party tion of power as it had done in 1917. At a local believed that participation in the movements level, the SSTP members followed previous would increase people’s knowledge about so- practices; local labour associations had in the ciety and its development and when pursuing past presented demands on problems to local their interests, people would eventually be- bodies, and that continued in the early 1920s. come aware of the fact that their living condi- In addition, the interest in moving away from tions would not improve in capitalist society. extra-parliamentary activities within the poli- The SSTP’s assessment, however, was domi- tical bodies to promoting issues was greater at nated by declarations of principles, not an local level than on leadership level.43 analysis of the political situation in Finland.39

37 Åsmund Egge, “Comintern and the communist movements in the Nordic countries,” in Red Star in the North: Communism in the Nordic Countries, eds. Åsmund Egge & Svend Rybner (Oslo: Orkana Akademisk, 2015), 89–94; Robert E. Wheeler, USPD und Internationale: Sozialistischer Internationalismus in der Zeit der Revolution (Frankfurt/M: Verlag Ullstein, 1975), 213–268. 38 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 189–190. 39 Ibid., 245–246. 40 Degras, Communist International, 241–243, 248–254. 41 E.g., Anthony F. Upton, The Finnish Revolution 1917–1918 (Minneapolis: University of Minnesota Press, 1980), 31–32, 56–69. 42 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 254–261. 43 Ibid. 64 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Involvement in these questions, however, at the sawmills and harbours of Northern Fin- guided the SSTP leadership into more prac- land. For the authorities that was preparation tical policies, although the principles of the for high treason, and although Väisänen, as taxation policy was a programmatic declara- the chair of the SAJ, had attempted to prevent tion trying to convince people that the fight the strike, he was imprisoned and sentenced to had to be directed at the capitalist system as it jail. By voting for Väisänen, the SSTP group was no longer possible to fulfil demands wi- wanted to demonstrate against political op- thin capitalism. The work carried out in the pression and the imprisonment of the mem- representative bodies increased the SSTP’s bers of labour organisations.45 commitment in Finnish society. The SSTP group chose interpellations as the way to highlight injustices in the Finnish Within the representative bodies society. From autumn 1922 to the spring of Practice soon proved that the programmatic 1923, the party made seven interpellations, guidelines concerning the work carried out in which mainly dealt with civil rights viola- the representative bodies were not particularly tions and the conditions of political prisoners. useful. The motions the members of the SSTP group The SSTP stated well before the parliamen- presented in the parliament concerned the tary election of 1922 that its participation did deeds of the White victors of the Civil War in not mean agitation to revolution. The electoral 1918, especially the enactments of the rump platform, however, challenged the existing or- parliament in 1918. In other occasions, for der by presenting a list of issues needing repa- instance in sessions dealing with budget pro- ration. A number of them involved decisions posal, the SSTP representatives spoke of civil made by the White victors after the Civil War, rights violations and brought forward their especially the civil rights of workers and their interpretation of the events in 1918. The in- organisations. They demanded the release of terpellations and other acts were attempts to all the prisoners; the repeal of all the laws exe- demonstrate the injustices of bourgeois society cuted by the rump parliament in 1918-1919; and not efforts to overthrow the government the end of political and judicial persecution; or to agitate workers into immediate action.46 the disbandment of Suojeluskunnat, the right- The speeches of the SSTP group irritated wing paramilitary organisation, and “ohrana”, the representatives of bourgeois parties, who the political police. They also had demands on considered those questions closed. The spee- workers’ economic position.44 ches, interpellations, and motions, however, In the parliament, the SSTP was loyal to did not have much influence on parliamentary its electoral platform, and civil rights were the work. Government bills were the chief subject most important issue for the SSTP. That beca- for sessions, and the SSTP group had to take me evident immediately in the election of the a stand on them. At times that was difficult speaker of the parliament. The SSTP group because there was not always an existing posi- voted for Matti Väisänen, who had been ele- tion to assume, or it was not easy to unite the cted into the parliament but had been impri- various standpoints.47 soned soon after the elections because he had An example of such a case was the bill on attended a meeting that had declared a strike conscription, which was to replace the bill ac-

44 Ibid., 269–270. 45 Ala-Kapee & Valkonen, Yhdessä elämä, 642–647; Saarela, Suomalaisen kommunismin, 280. 46 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 281–282. 47 Ibid., 282–283. OTHER ARTICLES 65

cepted by the rump parliament in February ship between workers and rural population 1919 and which aimed to shorten the term and considered that by supporting the bill the of service from 18 months to 12 months. party could say that it had done something The SSTP group came to the conclusion that for the rural population. The implementati- the bill would have to be rejected – but the- on of the reform could also demonstrate that re were two differing viewpoints within the bourgeois reforms were not enough. The par- party. Those who followed the communist liamentary group accepted the position of the conception and, thus, considered military party committee.49 education necessary for the future revolution, In parliament, which became a very im- defended the role of the army and the long portant forum for the SSTP, it was easier for term of service. On the other hand, the old its representatives to follow the traditions of pacifist attitude of the labour movement was the Finnish labour movement than the SKP still alive, although the labour youth in Fin- instructions, which did not always relate to land, which had advocated pacifism during the political situation in Finland and were not, the World War, was also moving towards ac- therefore, regarded as safe or reasonable. cepting military service as a place for agitation among the youth. The pacifist stance, howe- The SSTP and the Social Democrats ver, contained the idea that the army was an The differing interpretations of the events in organisation which strengthened the existing 1917–1918 made the cooperation between order and prevented the aims of the labour the labour parties difficult. The re-founders movement. It was also costly and increased of the SDP gave priority to cooperation with the tax burden of workers.48 the bourgeois centre and thought that the It was also difficult for the SSTP to recon- united activities of the entire labour move- cile the principal and tactical approaches to ment would only strengthen the unity of the the resettlement legislation, which aimed to bourgeois parties, and especially so, if the co- make those without land into small holders. operation concerned the results of the Civil For the SSTP, the cause of the landless had War. The representatives of the SSTP tended been important from the very beginning, and to regard this as the Social Democrats’ com- its founding congress had accepted the idea mitment to the existing social order. In addi- of giving cultivated land to the actual farmers. tion, the struggle to control and direct com- According to the SSTP parliamentary group, mon labour organisations, especially the trade the governmental bill did not fulfil these con- union movement, sustained the antagonism ditions, as the future small holders would have between the SSTP and the SDP. to pay for the land on which they had worked The question of amnesty for those con- for years. In addition, the bill excluded many demned for participating in the Civil War groups of rural people and those who had lost was important to both labour parties, but they their civic confidence, and the redemption did not have much cooperation concerning it. prices were high. Thus, the intention of the Not even in parliament did their representa- new bill was to chain landless people to debt tives work together, but both parliamentary slavery, and the bill was, thus, unacceptable. groups made their own motions regarding the The party committee, however, studied the release of the imprisoned Reds, the support of question from the perspective of the relation- Red orphans and other matters. Thus, their

48 Ibid., 283–285. 49 Ibid., 285–288. 66 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

proposals produced rather than reduced com- Finland and Soviet Russia. East Karelia was, petition between the parties.50 according to the Dorpat Peace Treaty between The SDP and the SSTP did not try to or- Finland and Soviet Russia, regarded as part ganise workers’ demonstrations in support of of Soviet Russia. The Treaty, however, referred their demands of amnesty, but local labour to self-determination in the area. Soviet Rus- associations arranged mass meetings on the sia interpreted that Karelia’s working people’s amnesty question. In January 1921, the SAJ, commune founded in 1920 would fulfil the however, proposed to the labour parties that demands of self-determination while the a day’s general strike should be declared in Finns thought that self-determination would March in order to put pressure on the amnes- be established later. After receiving a rejection ty demand. The SSTP accepted the proposal from the SDP, revealing the SDP stand beca- but the SDP turned it down because it would me priority for the SSTP.53 only strengthen the views against the amnesty. Before the parliamentary elections in 1922, The SAJ, however, urged labour organisations the SSTP proposed an electoral pact to the to participate in demonstrations for the libe- SDP in order to secure its participation in ration of the political prisoners. In order to the election. Although the Social Democrats challenge the views of the victors of the Civil considered the SSTP’s electoral programme War, demonstrations took place all over the acceptable, they, however, rejected the offer. country on 16 May when the Whites celeb- They obviously suspected that the cooperation rated their victory; however, the labour parties would unite the bourgeois parties.54 did not officially participate.51 After the parliamentary elections, the SSTP The willingness of the SSTP to propose became more active and the parliamenta- cooperation with the SDP increased in 1922. ry group made proposals on united actions That was partly due to the threats to its existen- concerning the amnesty of political prisoners. ce, and partly due to the launch of the ‘united At first, the Social Democrats turned the pro- front’ slogan by the Communist International. posals down, but in January 1923, they pub- According to it, the united front was suppo- lished a joint manifest urging workers to take sed to be an offensive tactic, through which part in demonstrations for amnesty but also communists propagated demands related to for the reduction and abolition of customs workers’ day-to-day interests.52 In Finland, duties. The latter items were included at the the SSTP’s proposals were mainly different in request of the Social Democrats who thought nature. that the amnesty question alone would rep- In an open letter to the SDP at the end of roduce the polarisation of 1918. Both parties December 1921, the SSTP proposed the for- regarded the demonstrations as satisfactory, al- mation of a united front to prevent the so-cal- though they had to be arranged in the vicinity led popular uprising in East Karelia from of labour halls instead of central squares. The escalating into an armed conflict between cooperation did not continue, although the

50 Saarela, ”To Commemorate,” 340–342. 51 Ala-Kapee & Valkonen, Yhdessä elämä, 536–537; Saarela, Suomalaisen kommunismin, 186. 52 On the launch of the united front, McDermott and Agnew, Comintern, 27–33. 53 On the East Karelia question, Toivo Nygård, Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen: Aatteellinen heimo- työ itsenäisessä Suomessa (Helsinki: Otava, 1978), 86–94; on the SSTP proposal, Saarela, Suomalaisen kom- munismin, 249–251. 54 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 268–269; Soikkanen, Kohti kansanvaltaa, 407–408; Kettunen, Poliittinen liike, 292–295. OTHER ARTICLES 67

SSTP made new cooperation proposals. The SSTP and its associations should be forbid- Social Democrats considered the advantages den, and the members of its national and local of the cooperation fewer than the disadvanta- leaderships prosecuted for the preparation of ges of the reaction it created among the bour- treason. The bourgeois press and parties ex- geois parties.55 pressed similar ideas. According to them, it The SSTP did not like the idea of expos- was inconsistent that the party, whose found- ing Social Democrats as the workers’ enemies ers had been sentenced for the preparation to because they had rejected the united front pro- commit high treason by the Supreme Court, posals, a manoeuvre advocated by the SKP. It was allowed to continue its activities, despite only attacked the Social Democrats in January the fact that its programme remained the same. 1922 for rejecting the cooperation proposal.56 The majority in the government, however, did Not everyone within the SSTP was inter- not support the idea.58 ested in the united front proposals. In the The authorities, however, were interested northern parts of the country, where the party in silencing the SSTP press, and started legal was strong and the Social Democrats enjoyed actions against the newspapers, which had only limited support, the joint proposals were published articles dealing with the events of regarded as unnecessary: a united front with 1917–1918 and printed criticism of the ac- the Social Democrats would not increase the tivities of the authorities. For the members strength of workers and would only help the of the bourgeois parties, the interpretations Social Democrats to survive in the area. The regarding the events in 1917–1918 that dif- youth movement had similar thoughts, and fered from their own were only paying tribute it was reluctant to follow the instructions of to treason and advocated and prepared for the the Communist Youth International or the violent overthrow of the existing social system. SKP. In addition, the former functionaries of That indicated that those in power wanted to the SSTP in the Tammisaari prison did not silence the critics of dominant thoughts and support the proposals of the united front. institutions by claiming them to be “commu- However, the SSTP members in areas where nists”. The attempts of the Finnish authori- their support was weak welcomed the coop- ties to silence the SSTP newspapers were at its eration.57 highest in 1921 and 1922 when there were 82 and 38 cases against the SSTP press. The cases The end usually resulted in fines or one to four months The operations of the police in the SSTP in prison for the chief editors but also the clo- founding congress in May 1920 and the deci- sure of the newspaper for three months.59 sions of the courts in February and April 1921 Besides the imprisonment of the active indicated that the authorities disapproved of members in the founding congress, the party a workers’ party that did not accept the exist- endured arrests in other occasions too. In ing society and spoke of overthrowing it. The January 1922, the members of the party com- chief of the Detective Central Police suggested mittee and the chief editors of the newspapers in February 1921 that all the activities of the which had published a statement in the acute

55 E.g., Kettunen, Poliittinen liike, 295–298. 56 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 250, 296–300. 57 Ibid., 305–307. 58 Ibid., 351–352. 59 Saarela, ”To Commemorate,” 346–348; Saarela, Suomalaisen kommunismin, 352. 68 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Karelia question with the hope that the inci- ganisation. Earlier a practical deed was needed dent would lead to the toppling of capitalism to commit treason.63 were arrested and prosecuted for the prepa- In March 1925, the Supreme Court con- ration of an armed rebellion on the Russian firmed the decision, but added the contacts side.60 of the SSTP with the Communist Interna- In the spring of 1923, the right-wing press tional in the reasoning.64 As the local courts and organisations pushed the authorities into declared the municipal organisations of the action against the SSTP. They were obviously party disbanded in the same year, the Socialist encouraged by their success with the Social Workers’ Party of Finland became history. Its Democratic Youth Union, which had cooper- idea, though, stayed alive in the Sosialistisen ated with the SSTP. They had demanded its työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestö STPV suspension since the summer of 1922 and (Socialist workers’ and smallholders’ electoral were rewarded in April 1923, as the Helsinki organisation) in the 1920s and was revived in lower court made the decision to suspend it. 1944 in the foundation of the Suomen kansan In May 1923, the chief of the Detective Cen- demokraattinen liitto SKDL (Finnish People’s tral Police decided to take action in order to Democratic League). end the public activities of the “communist party”.61 In the beginning of August, the Detective Bibliography Central Police, by order of the acting minister of the interior, started the arrests of the SSTP Ala-Kapee, Pirjo & Marjaana Valkonen. Yhdessä elämä national and local leaderships and its members turvalliseksi: SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen ke- hitys vuoteen 1930. of the parliament. In addition, the newspa- Helsinki: SAK 1982. Björne, Lars. ”… syihin ja lakiin eikä mielivaltaan …”: pers of the SSTP and the printing houses were Tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeuden- confiscated, and their editors arrested. After käynneistä vuosina 1918–1939. Helsinki: Lakimies-­ the arrests, the government gave a declaration, yhdistys, 1977. which attempted to prove that the SSTP was Bock, Hans Manfred. “Zur Geschichte und Theorie the Finnish body of the Russian Communist der Holländischen Marxistischen Schule.” In Or- ganisation und Taktik der proletarischen Revolution Party and the Communist International.62 , by Anton Pannekoek & Hermann Gorter, edi- In June 1924, the Appeal Court in Turku ted by Hans Manfred Bock. Verlag Neue Kritik: concluded that the characterisation of the Frankfurt, 1969. prosecutor on the SSTP was right and con- Broué, Pierre. German Revolution, 1917–1923. demned 189 people to prison with sentences Leiden & Boston: Brill Academic Publishers, 2005. of varying lengths and declared the party Degras, Jane, ed. and comp. The Communist Interna- tional 1919–1943: Documents 1919–1922 organisations disbanded. Thus, the Appeal . Vol. 1, . London: Oxford University Press, 1956. Court introduced into the legal praxis a new Egge, Åsmund. “Comintern and the Communist indication of preparation for treason: a partici- Movements in the Nordic Countries.” In Red Star pation in the activities of a public labour or- in the North. Communism in the Nordic Countries, edited by Åsmund Egge and Svend Rybner. Oslo: Orkana Akademisk, 2015.

60 Saarela, Suomalaisen kommunismin, 252. 61 Ibid., 353–354. 62 Ibid. 63 Lars Björne, ”… syihin ja lakiin eikä mielivaltaan …”: Tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeuden- käynneistä vuosina 1918–1939 (Helsinki: Lakimiesyhdistys, 1977), 80–92, 101–107. 64 Ibid., 92, 102. OTHER ARTICLES 69

Egge, Åsmund. Komintern og krisen i Det norske Arbei- Saarela, Tauno. Suomalaisen kommunismin synty derparti. Oslo: Universitetsforlaget, 1995. 1918–1923. Helsinki: KSL, 1996. Haapala, Pertti. Tehtaan valossa: Teollistuminen ja Saarela, Tauno. ”To Commemorate or Not: The Finn- työväestön muodostuminen Tampereella 1820–1920. ish Labor Movement and the Memory of the Civil Helsinki: SHS, 1986. War in the Interwar Period.” In The Finnish Civil Heikkilä, Jouko. Kansallista luokkapolitiikkaa: Sosiaa­ War 1918: History, Memory, Legacy, edited by Tuo- li­demokraatit ja Suomen autonomian puolustus mas Tepora & Aapo Roselius. Leiden & Boston: 1905–1917. Helsinki: SHS, 1993 Brill, 2014. Kettunen, Pauli. Poliittinen liike ja sosiaalinen kollek- Soikkanen, Hannu. Kohti kansanvaltaa: Suomen tiivisuus: Tutkimus sosialidemokratiasta ja ammatti­ Sosialidemokraattinen Puolue 75 vuotta. Vol. 1, yhdistysliikkeestä Suomessa 1918–1930. Helsinki: 1899–1937. Helsinki: SDP, 1975. SHS, 1986. Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen ohjelma. Hel- Kostiainen, Auvo. The Forging of Finnish-American sinki: SSTP, 1920. Communism, 1917–1924: A Study in Ethnic Radi- Upton, Anthony F. The Finnish Revolution 1917– calism. Turku, Turun yliopisto, 1978. 1918. Minneapolis: University of Minnesota Press, McDermott, Kevin, and Jeremy Agnew. The Comin- 1980. tern: A History of International Communism from Wheeler, Robert E. USPD und Internationale: Soziali- Lenin to Stalin. Basingstoke, Macmillan Press Lim- stischer Internationalismus in der Zeit der Revolution. ited, 1996. Frankfurt/M: Verlag Ullstein, 1975. Nygård, Toivo. Suur-Suomi vai lähiheimolaisten aut- taminen: Aatteellinen heimotyö itsenäisessä Suomessa. Helsinki: Otava, 1978. 70 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

MINORITY NATIONALISM AND SOCIALISM K. H. Wiik and the National Question in Finnish Social Democracy from 1900s to 1940s

Matias Kaihovirta Postdoctoral researcher, Political History, University of Helsinki

Introduction: Ethnic identification of the cruellest genocides in human history and Swedish minority nationalism that would take place at the heart of Europe. in Finnish social democracy The question of the future role of the Swedish- speaking minority in Finland was one of many First, we must abandon the notion that eve- national issues in which the role of minori- rything concerning national issues would be ties in the post-First World War nationalising nationalism and therefore unworthy for a so- 2 cialist.1 nation states became a political question. As this article will demonstrate, the future role of These were the words used by the Swedish- the Swedish-speaking minority would have a speaking Finnish social democratic politician decisive impact on both Finnish domestic and Karl Harald Wiik (1883–1946) in a speech foreign policy according to the Finnish Swed- he gave in 1921 in Helsinki for the Finnish ish-speaking socialist politician K. H. Wiik. Swedish-speaking social democrats. Wiik was, By studying Wiik and his role as a politi- at the time, regarded as an expert on national cal and ideological foreground figure of the issues within the Finnish Social Democratic Swedish-speaking labour movement in Fin- Party (SDP). National issues were extremely land, this article aims to study the relationship relevant throughout Europe after the First between national issues, class and socialism in World War, especially with the fall of the the history of the Finnish social democratic multinational Eastern- and Central-European labour movement. This article problematises empires. The rise of national issues lay in the the language issue (in Finnish “kielikysymys” ideological currents of nationalism and so- or in Swedish “språkfrågan”) generally under- cialism, which had emerged during the 19th stood as a mere practical matter concerning century and would considerably accelerate the spoken language of the members and ac- democratic developments in Europe during tivists of the labour movement. In this article, the 20th century. But national and ethnic is- language is connected to ethnic identity and sues also created new conflicts, wars and one nationalism. How was the question of ethnic

1 Karl H. Wiik, ”Den svenska befolkningen i Finland: Vår nationalitetsfråga och socialdemokratins ställning till densamma,” Arbetarbladet, 8 April 1921. 2 Rogers Brubaker, Nationalism Reframed: Nationhood and the National Question in the New Europe (Cambridge University press, 1996), 55–60. OTHER ARTICLES 71

identity connected to social democracy and were, as Wiik points out, not unworthy for a socialist politics? What were the underlying socialist; on the contrary, they were considered conflicts and ideological solutions for linking as extremely important for socialist politics. In national questions and socialism in the early existing research on the relationship between 20th century Finnish labour movement? My socialism and nationalism, it has been pointed focus is on the politics dealing with ethnic out that a nation and nation state have been identification and issues concerning national the framework for the labour movement on identity and the role it played not solely for which to realise their political goals, e.g. the the Swedish-speaking labour movement but welfare state.4 for the historical development of Finnish so- However, the nation was not just instru- cial democracy and the multinational societal mental for waging the class struggle for so- history of Finland. cialists, as some labour historians such as Eric Wiik was a significant individual and his Hobsbawm have wished to assert.5 Another uniqueness as a theoretically oriented politi- more recent point of view is that the labour cian and socialist internationalist and his con- movement’s class struggle has managed to viction in the supremacy of Marxist thought, include the struggle for national sovereignty are issues which have been the focus of numer- whilst also contributing to the ideological con- ous historical studies of K. H. Wiik.3 In my tent of nationalist movements and projects. research, the focus on Wiik illuminates the The labour movement’s relationship with na- complexity of the relationship between social- tion and nationalism has at times in Marxist ism and nationalism. Wiik’s involvement in history been narrowly defined based on the issues concerning the Swedish-speaking mi- words “the working men have no country” nority within the Finnish labour movement from the Communist Manifesto. This state- reveals on a close reading how social democ- ment would, nevertheless, lead to a demand racy handled national issues, questions con- for popular democratic rights and freedoms cerning ethnic minorities and the relationship for the working classes within the existing na- between socialist internationalism and the tion states in the 19th and 20th centuries. For nation state. In a comparative historical per- some Marxists, the consolidation of the na- spective, Wiik was in good company among tion was regarded as a necessary step towards many other contemporary socialist politicians, socialist internationalism. But, as some labour who were spending much time thinking and historians have demonstrated, the use of the re-thinking the role of nation in working-class concept of the nation fell in the multi-ethnic and socialist politics. For them, national issues and multi-national social reality of the work-

3 Kalevi Pihanurmi & Aimo Poutiainen, ”Teoreetikko K. H. Wiik,” in Tiennäyttäjät: Suomen työväenliikkeen merkkimiehiä Ursinista Tanneriin, vol. 3, ed. Hannu Soikkanen (Tammi: Helsinki, 1968); Erkki Tuomioja, K. H. Wiik, vol. 1, Itsenäisyysmies ja internationalisti: Elämäkerta vuoteen 1918 (Helsinki: Tammi, 1979); Sep­po Hentilä, Veljeyttä yli pohjanlahden: Suomen ja Ruotsin työväenliikkeen kosketuskohtia suuresta Sundsvallin lakosta Suomen kansalaissotaan (Gaudeamus: Helsinki, 1980), 75–105; Erkki Tuomioja, K. H. Wiik, vol. 2, Puoluesihteeri ja oppositiososialisti: Elämäkerta 1918–1946 (Helsinki: Tammi, 1982). 4 Stefan Berger & Angel Smith, ”Between Scylla and Charybdis: Nationalism, Labour and Ethnicity Across Five Continents, 1870–1939,” in Nationalism, Labour and Ethnicity 1870–1939, eds. Stefan Berger & Angel Smith (Manchester: Manchester University Press, 1999), 1–30; John Schwarzmantel, ”Nationalism and Socialist Internationalism,” in The Oxford Handbook of the History of Nationalism, ed. John Breuilly (Oxford University Press, 2013), 639–646. 5 John Breuilly, ”Eric Hobsbawm: Nationalism and Revolution,” Nations and Nationalism 21, no. 4 (2015): 630–657, https://doi.org/10.1111/nana.12138. 72 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

ing classes in most European countries in the linguistic rights among the Finnish-speaking early 20th century, where ethnic divisions and majority.8 conflicts restricted the practice of socialist in- This also opens up a perspective on social ternationalism in the everyday lives of work- and minority national rights, which were ers. Therefore, socialists have not only applied at the centre of the political struggle of the civic but also ethnic understanding of the na- Swedish-speaking labour movement, as a dis- tion and how the working classes represent the tinct form of what can heuristically be ana- “true” people of the nation.6 lysed as socialist minority nationalism. The Wiik’s significance for the Swedish-speaking significance of using minority nationalism as labour movement cannot be underestimated. an analytical tool is to delineate a clear divi- Both during his lifetime and after his death, he sion between the concepts of the nation (as an was celebrated and held a special place of ad- ethnic-linguistic community) and the nation miration among Swedish-speaking socialists. state (as a civic community including or ex- For example, the dispute over Wiik’s political cluding one or multiple nations). In Finland, heritage would lead to a severe divide in the the nation state construction was character- Finnish-Swedish labour movement, which in ised by the ethno-lingual conflict between the turn threatened to have a serious impact on Finnish and Swedish. However, a third catego- the entire SDP and its future during the post- ry marking the bi-nationalist and civic charac- war years in the late 1940s.7 However, the terisation of Finnishness (“suomenmaalaisuus” Swedish-speaking labour movement must not or “finländskhet”) would develop as the offi- be reduced to a personality cult around K. H. cial status for the bi-national ethnolinguistic Wiik; it was more the ideas he put forward that neutral norm of citizenship in the Finnish na- the members listened to and which they could tion state. These conflicting nationalisms in relate to in their social and political reality. It Finland are also a universal phenomenon in has been claimed that the Swedish-speaking the history of nationalism, and, for example, labour movement and working class faced a Belgium and Canada have a similar history of dual exclusion: as an ideological minority in bi-nationalism.9 the bourgeoisie dominated Finland-Swedish In previous research, the SDP has been por- ethnic group and as a linguistic ethnic minor- trayed as neutral with regards to the “language ity in the Finnish labour movement. Whilst issue”, a perspective that lies partly in the par- Swedish-speaking socialists were undertaking ty’s own official language policy of Finland as a a socialist class struggle against their bourgeoi- bilingual country and partly in the reconcilia- sie counterparts within the Swedish-speaking tory attitudes of prominent party leaders, such minority, they had to also stand up for their as Väinö Tanner, during the language conflict.

6 Håkan Blomqvist, Nation, ras och civilisation i svensk arbetarrörelse före nazismen (Carlssons: Stockholm, 2006), 105–129; Jakub S. Benes, Workers and Nationalism: Czech and German Social Democracy in Habsburg Austria, 1890–1918 (Oxford: Oxford University Press, 2017); Maarten van Ginderachter, The Everyday Nationalism of Workers: A Social History of Modern Belgium (Stanford University Press, 2019). 7 Matias Kaihovirta, Jonas Ahlskog & Mats Wickström, ”Minority Nationalism and Visions of Socialist Unity in the Post-War Finnish Labour Movement, 1944–1949,” Labor History, Published online 22 September 2019, https://doi.org/10.1080/0023656X.2019.1666975. 8 Anna Bondestam & Alf-Erik Helsing, Som en stubbe i en stubbåker: Finlands svenska arbetarförbund 1899– 1974 (Helsingfors, 1978), 12–13, 164; Jan Sundberg, Svenskhetens dilemma: Finlandssvenskarnas samling och splittring under 1900-talet (Helsinki: The Finnish Society of Sciences and Letters, 1985), 88–93. 9 Jonas Ahlskog, Matias Kaihovirta & Mats Wickström, ”Nationen i klasskampen: Minoritetsnationalism inom den socialistiska arbetarrörelsen,” Historisk Tidskrift, no. 3 (2018): 458–466. OTHER ARTICLES 73

The Finnish historian Niko Kannisto has, with in Finnish national historiography are exam- the help of contemporary theoretical national- ined within the aforementioned theoretical ism research, discussed the SDP’s relationship framework of socialist minority nationalism, with the Finnish nation state nationalism in represented through Wiik and the Swedish- 1918–1930. However, his perspective takes a speaking labour movement. The source mate- cautious – if not dismissive – approach to the rial for this article includes texts written by ethnic dimension in the Social Democrats’ at- Wiik, both speeches and articles, and they are titude to and use of nationalism.10 Kannisto analysed as a form of political action through does not pay any notice to the Swedish-speak- speech acts11. ing labour movement in his study or its im- pact on the Finnish labour movement and in Constituting Swedish-speaking extension on the Finnish nation state. socialist minority nationalism in 1906 The methodological approach for this ar- ticle is based on political history that analy- Swedish people have domiciliary right in this country, where Swedish has been spoken for as ses discourses used in political processes and long as, and probably longer than, Finnish, and events in history. My aim is to illuminate, this principle must be adhered to. We have no through the biographical and historical case obligation to sacrifice our Swedish language and of K. H. Wiik, the concepts of nationalism our Swedish character for the sake of strayed na- and socialism and to demonstrate how po- tionalism; we are not even entitled to that. The litical discourse is used in a specific histori- importance of our Swedish workers in the fu- cal context. In other words, the biographical ture reform work is acknowledged among Finns, and personal history of Wiik is not the focus but we have also heard the request made that of study, rather his use of political ideas in we should abandon our language in order to interact more intimately with Finnish-speakers. relation to their historical context is. There- We will never accept such a claim […]. If a lan- fore, I have chosen four case-studies, which guage dispute arises – and it can only become can be regarded as the decisive years in the defensive and justified on our part – Swedish history of the Finnish labour movement and workers have a place of priority among the other Finnish history in general. From the perspec- defenders of Swedishness.12 tive of Wiik and the Swedish-speaking labour movement, which he at the time represented This statement by the young Swedish-speaking or was regarded as one of its forefront figures, social democratic politician Karl H. Wiik, was the decisive years are 1905–06 (the general published under the title “A Swedish social strike in November 1905 which led to the in- democratic party in Finland?” as the editorial troduction of universal suffrage in Finland); article in the Swedish-speaking socialist news- 1918 (Finnish Civil War); 1926–27 (the first paper Arbetaren (The Worker). It was a direct Social Democratic government in independ- call for defending the rights of the Swedish- ent Finland), and 1940–41 (the time-period speaking population in Finland from the between the two wars Finland fought against threat of Finnish nationalism. Wiik’s editorial the Soviet Union). These important landmarks was a contribution to the newly arisen debate

10 Niko Kannisto, Vaaleanpunainen tasavalta? SDP, itsenäisyys ja kansallisen yhtenäisyyden kysymys vuosina 1918– 1924 (Tampere: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2016). 11 Pasi Ihalainen, The Springs of Democracy: National and Transnational Debates on Constitutional Reform in British, German, Swedish and Finnish parliaments, 1917–1919 (Helsinki: Finnish literature society, 2017), 37–41. 12 Karl H. Wiik, ”Ett svenskt socialdemokratiskt parti i Finland?,” Arbetaren, 26 May 1906. 74 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Poster of K. H. Wiik’s lecture event. The text at the bottom of the poster reads: “Meet in large numbers, Swedish workers and small farmers!” The poster was printed in 1931. Photo: The Finnish Labour Archives.

to establish a Swedish social democratic party he pointed out that the Swedish labour or- in Finland, an idea which Wiik at the time ganisations were currently too weak both fi- seemed to support, in order to defend the nancially and in terms of active membership rights of Swedish-speaking workers. compared to the Finnish ones. Secondly, he It was Filemon Tiderman, Wiik’s friend and emphasised the class differences among Swed- editorial colleague in the newspaper Arbetaren, ish-speaking Finns, which prevented the social who presented, in his editorial article on 19 and economic rise of the Swedish proletariat May 1906, the proposal to establish a Swedish and highlighted the Swedish upper class’s low social democratic party. Tiderman advocated interest in workers’ universal access to edu- a separation from the Finnish Social Demo- cation. But above all, Tiderman emphasised cratic Party to strengthen social democratic the differences in the character of the two mobilisation in Swedish in Finland. Firstly, nationalities, the Finns and the Swedes, and OTHER ARTICLES 75

Tiderman compared the situation with the and national identities, but also, in terms of developments in Austria and Russia where which ethnic group took precedence in the different nationalities and minorities had ini- national social democratic labour movement, tially worked in a joint party but because of which could ultimately determine its ideo- “differences in character and the obligation to logical direction. This led to schisms tinted defend their own language, a separation had by nationalism, notedly in Austria-Hungary become necessary.”13 between German and Czech workers.15 The Swedish-speaking Social Democrats, In Finland, the conflicts were not as harsh organised in Finlands svenska arbetarförbund as, for example, in Austria-Hungary, but in FSA (The Swedish Confederation of Work- the Helsinki Swedish Workers’ Association in ers in Finland) and founded in 1899, reacted the spring of 1906 against the alleged schisms between Finnish- and Swedish-speaking workers, especially in [S]everal members of the Association an- nounced how, in factories and workshops, the bilingual social surroundings such as grow- Finnish-speaking workers in every way showed ing industrial towns and communities. The their disdain for the Swedish, for the language conflict had a long and complicated history, and its speakers, who are considered as foreign- partly associated with language strives and the ers rather than Finns.16 ethno-linguistic mobilisation of Finnish- and Swedish-speakers.14 But, in the early 20th cen- Wiik recalled a year later, how the Swedish- tury, nationalist antagonism and ethnic rivalry speaking workers were mocked for their lan- were universal phenomena in the everyday guage, how their meeting notices in Swedish lives of workers working and living in mul- were destroyed by Finnish speakers and how tinational social contexts. Helsinki and other they were not allowed to speak in bilingual industrial surroundings in Finland at the workers’ associations, which were dominated turn of the twentieth century resembled the by Finnish-speaking workers.17 In addition, industrial settings of multinational empires in there were reports of increased anti-Swedish Central and Eastern Europe, where workers of behaviour and Finnish nationalist verbal at- different ethnic and regional origin were com- tacks on Swedish-speakers in connection to peting against each other in the local labour major labour meetings held in Eastern Finland. markets. A nation and national identity were Thus, it was obvious that Swedish-speaking so- perceived as something concrete, which pro- cial democrats felt exposed by Finnish nation- vided material benefits and resources to work- alism spread among Finnish-speaking work- ers competing against migrants and workers ers which aimed to remove Swedish-speakers’ of other regional, linguistic, religious, ethnic right to their own language and culture.18

13 Filemon Tiderman, ”I frågan om bildandet af ett svenskspråkigt socialdemokratiskt parti,” Arbetaren, 19 May 1906. 14 Max Engman, Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922 (Helsingfors: Svenska litteratursäll- skapet, 2016), 316–319. 15 Robert Stuart, Marxism and National Identity: Socialism, Nationalism, and National Socialism During the French Fin de Siécle (Albany: State University of New York Press, 2006), 49–50; Benes, Workers and Nation- alism. 16 ”Språkstrid inom Arbetarpartiet,” Arbetaren, 21 April 1906. 17 K. H. Wiik, ”Socialdemokratin bland Finlands svenskar,” written in 1906 or 1907, Folder 7 FSA 1901–1914, K. H. Wiik’s archive, The National Archives of Finland (KA), Helsinki. 18 Hannu Soikkanen, Sosialismin tulo Suomeen: Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti (Helsinki: WSOY, 1961), 291–293. 76 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

For Wiik and the FSA leadership, the anti- During the heated debate on the Swedish- Swedish nationalism being expressed by some speaking social democrats forming their own Finnish-speaking social democrats after the party, Wiik had also emphasised the impor- national strike in 1905 was extremely wor- tance of “Swedish character” as a key factor rying, because it threatened to weaken the for a successful social democratic movement spread of social democracy among Swedish- in Finland. In his editorial article on 26 May speakers, especially when the Swedish-speak- 1906, he pointed out the differences in char- ing anti-socialist bourgeois opinion could eas- acter that he felt existed between Finnish- and ily depict the SDP and the social democrats Swedish-speaking workers. In the editorial, as anti-Swedish and aspiring for the Finnifica- Wiik highlighted that “Swedish workers are tion of Finland.19 more considerate and less impressionable; they Simultaneously, however, Wiik’s editorial are better at exercising critical consideration was under scrutiny by both Finnish-speaking rather than making hasty decisions” [...] whilst social democrats and the leaders of the FSA. “among Finns” there was, according to Wiik, “a Wiik was accused of being a language dema- strong affection for ideas” which often stood gogue and his statement was regarded as more in “a parade of poor judgements”.21 According suitable for the Swedish-speaking bourgeois to this critical outlook on the Finns, the differ- press. The debate continued during the sum- ence in the character of the two nationalities mer of 1906 and culminated in the FSA’s could be understood on the basis of the dif- first confederational conference held in July ferent levels of cultural evolution based on the in Helsinki, when the Swedish-speaking so- Eurocentric ideas of scientific racism and social cial democrats would decide whether to start Darwinism, which was not at all uncommon their own party or join the SDP. The deci- in contemporary orthodox Marxist thinking. sion was a unanimous rejection of the party Wiik further pointed out that especially Finn- plans, and Wiik also supported the proposal ish majority nationalism represented by the for the FSA to join the SDP – but with the Finnish conservative party and referred to by demand that the position of Swedes as one the Swedish minority nationalists as “suometar- of Finland’s nationalities be recognised by ianism” (“Fennomania”) and later “äktfinskhet” the Finnish-speaking party majority. At the (“true Finnishness”), was of Eastern origin, and SDP’s fifth party conference in Oulu, just over the “servitude of the powerful and the oppres- a month later, the party was reformed as a sion of the weaker” was characteristic of it. This multinational party based on the principles of characterisation of Finnish nationalism was a socialist internationalism that recognised the typical demarcation among Swedish minority right of every nation to exist. Finnish, Swed- nationalists and activists in their opposition to ish and Russian were recognised as Finland’s the ruling Finnish party and its loyalism to the three official nationalities and would have Russian emperor. Social democracy, however, their own representation in the party, partly was considered to be of Western origin and, through their own district organisations and according to Wiik, more representative of the with permanent representation on the party more “reflective” Swedish-speaking workers board and other decision-making bodies.20 than the socio-culturally inferior Finns.22

19 Wiik, Arbetaren, 26 May 1906. 20 Soikkanen, Sosialismin tulo Suomeen, 293; Kannisto, Vaaleanpunainen tasavalta?, 587–588. 21 Wiik, Arbetaren, 26 May 1906. 22 Ibid.; See also: Engman, Språkfrågan, 330–333. OTHER ARTICLES 77

Despite the fact that Wiik’s Eurocentric Swedish-speaking Reds and cultural evolutionist views of the differ- as victims of double oppression ences between Swedish- and Finnish-speaking after the Civil War, 1918 workers were met with strong opposition from K. H. Wiik rejected the Social Democratic both Finnish- and Swedish-speaking social Party leadership’s decision to initiate a revo- democrats, the Oulu party conference would lution in the newly independent Finland in nevertheless comply with Wiik’s ideas. The January 1918. Wiik’s attitude to the Reds SDP’s newly elected party chairman Edvard after the Civil War was, at first, a complete Valpas, who at first criticised Wiik for his dis- rejection. In his book Kovan kokemuksen sident opinions and who Wiik in turn saw as opetuksia: sananen Suomen työväelle (Lessons one of the Finnish nationalists in the SDP23, on hard experiences: a few words to Finnish echoed Wiik’s cultural evolutionist approach workers), published in November 1918 in in his speech at the conference in relation to Finnish, he employed a rhetoric reminiscent the party’s newly adopted position on the lan- of the words he had used against those who guage issue: had acted with violence during the national strike in 1905. He claimed in 1918 that “the Swedish is necessary for the Swedish popula- masses” had been “seduced by their hidden tion’s improvement and also of great importance for the spread of Western culture and social instincts”, while accusing the then party lead- democratic ideas in Finland, which is why the ers, which after the failed revolution went in meeting proposes that Swedish culture should exile, of lack of leadership for being attracted be maintained and promoted in Finland.24 by the “inferior elements” among workers.25 In his book, Wiik was convinced of the The statement at the party conference un- economic and social certainties that would al- doubtedly pleased the Swedish minority na- low society’s gradual transition into socialism. tionalist Wiik. It expressed where he stood Wiik was at the time highly influenced by the with the rebellion and corresponded with his Orthodox Marxist thoughts of Karl Kautsky, a demands, thus allowing the Swedish-speaking personal friend to Wiik. In the Second Inter- social democrats to accept the cooperation national, historical materialism and the ideas with the Finnish-speaking social democrats of Darwin were closely linked and comparing in a joint party. This statement, however, re- the ideas of Marx with recent scientific discov- inforced the idea that social democracy was eries became extremely popular in theoretical a Western cultural movement and that the socialist debates. However, Kautsky’s influen- Swedes and Swedish culture played an im- tial views on scientific Marxism were embed- portant role in the establishment of its ideas ded in the Eurocentric view of the capitalist in Finland. In addition to consolidating the developments in Western Europe and the idea role of the Swedish minority nation, it also of the superiority of Western civilisation in recognised its role as a kind of Western avant- the late 19th and early 20th centuries.26 The garde that would contribute to the successful way Wiik saw it too, socialism developed in dissemination of (Western) social-democratic western European industrialised societies, and ideas in Finland. Wiik would position Finland in the gap be-

23 Soikkanen, Sosialismin tulo Suomeen, 293–294. 24 Citation from the congress protocol in: Bondestam & Helsing, Som en stubbe i en stubbåker, 48. 25 Karl H. Wiik, Kovan kokemuksen opetuksia: Sananen Suomen Työväelle, 2nd ed. (Helsinki: Kansa, 1919), 12, 60, 63. 26 Blomqvist, Nation, ras och civilisation, 139–140. 78 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

tween the socio-culturally undeveloped East minority nationalist Mörne, who had openly and the developed West. The social democrat- sympathised with the Whites during the Civil ic class struggle that took place in the new bor- War, when Wiik had sought refuge with his der states between Western Europe and Soviet former friend and mentor as he was hiding Russia was the outpost of the civilised West from the White authorities. However, this against the wildness and cruelty of the East. statement was much in line with Wiik’s exist- As with some other western social democrats, ing image of the Swedish-speaking social dem- Wiik envisaged the social democratic class ocrats as the more sensible ones who would struggle as part of the ongoing conflict be- not commit such brutal, uncivilised deeds as tween two different civilisations that was tak- the Finnish-speaking workers had done. ing place in the aftermath of the First World If Wiik had been dismissive and expressed War and the Bolshevik revolution. This was an extremely critical view of the Reds shortly a struggle in which, according to the western after the Civil War, it might have changed social democrats, the western enlightened peo- as he became increasingly familiar with the ples and nations would prevail. According to horrors of the “White terror”, which also hit Wiik, Finns possessed the cultural experiences hard on the Swedish-speaking labour move- that allowed the country to follow the western ment. Returning to politics in the Spring of path because of its historical and cultural ties 1919 and visiting the local Swedish-speaking to Sweden – but the country’s recent shared labour associations and taking part in the ter- history with the authoritarian Czarist Russia ror statistics, which the SDP was collecting at had prolonged the social development, and the time, seemed to have opened his eyes to the consequences had been fatal and resulted the horrors “ordinary” social democrats had in the tragic events and outcomes of the failed been facing during and after the Civil War, Red revolution in 1917–18.27 with murders, executions, prison camps and Simultaneously, in a personal letter to the full humiliation the members of the labour Arvid Mörne in August 1918, Wiik expressed movement and their families were facing after the views he was drawing on in his book on the war.29 Twenty years later, in 1938, Wiik the failed Red uprising and emphasised in the made the headlines in the Swedish-speaking letter (which was not apparent in the book) press, when presenting for the very first time the ethnic aspect of the uprising by stating the terror statistics on the Swedish-speaking that Red victims in 1918 and pointing out the fact that, among Finland-Swedes, the majority of Regarding the time of the uprising, it is evident the victims of the war had belonged to the Red that Swedish workers committed murders in very few cases, and at that time, things were side and been killed by Whites. Furthermore, fairly calm in the Swedish countryside, exclud- most of them had died in prison camps or ing the non-locals. However, this testifies to the been executed rather than dying in combat. integrity of the Swedish character.28 In other words, the Civil War had statistically affected Finland-Swedes in a similar way as Of course, this statement can be viewed as Finnish-speakers, a fact that has long been Wiik attempting to ingratiate himself with the denied in Finland-Swedish historiography.30

27 K. H. Wiik, ”Österns och västerns princip,” Arbetarbladet, 13 July 1919; K. H. Wiik, ”Den sociala kampen i Estland,” Arbetarbladet, 19 August 1920; Blomqvist, Nation, ras och civilisation, 318–325. 28 Letter to Arvid Mörne, 14 August 1918, 28 Manuscripts 1838–1944, K. H. Wiik’s archive, KA. 29 Bondestam & Helsing, Som en stubbe i en stubbåker, 112–152, 162–183. OTHER ARTICLES 79

However, already in a Finnish-speaking SDP. He sought to counteract the image that party publication celebrating the 25th an- emerged in the Finnish social democratic view niversary of the SDP, Wiik stated that the of Finland-Swedes as homogenous and as re- “reign of terror” had been more brutal in actionary anti-democrats, by enlightening the Swedish-speaking Finland during 1918, “be- party comrades of the double oppression expe- cause the Swedish-speaking upper classes were rienced by the Swedish-speaking working class. more brutal than the Finnish-speaking ones”. This coincided with the language debate in the The “destruction” exercised by the Swedish- Finnish parliament and its decision to adopt speaking “slavers” had in many places been the Language Act of 1922. Wiik and the FSA more thorough among the Swedish-speaking opposed the plans of the bourgeoisie Swedish- working-class minority. Therefore, according speaking minority nationalist Swedish People’s to Wiik, the Swedish-speaking workers faced Party (SFP) to preserve the Swedish minor- a much tougher struggle to “liberate them- ity nation by implementing self-governing selves from the leashes held by their upper- Swedish areas on mainland Finland akin to classes” than the Finnish-speakers.31 the Åland Islands, and implementing a model For Wiik and the Swedish-speaking social based on the Swiss cantons. Wiik reminded democrats, a strong identification with the them of the SDP’s decision on the national is- Swedish minority-nation was still important. sue that was taken as early as 1906 and which As a Swedish-speaking social democrat, Anna in practice was laid down in the Constitution Bondestam (born Elfving) remembered how, in 1919, when the status of Finnish and Swed- in the years shortly after the Civil War, the ish as Finland’s two national languages was Swedish-speaking social democrats had found confirmed. For the FSA and Wiik, the SFP’s it hard to identify themselves as accepted devolution idea was a major threat to the civil members of the newly born (White) Finn- rights of the Swedish-speaking working class, ish nation state. Some felt that they had an because in these proposed self-governing areas, even stronger bond to Sweden and Scandina- workers would be completely subordinate to via rather than to Finnish Finland.32 Finnish the domination of the Swedish-speaking up- ethnonationalism, which also appeared with- per classes.34 in the Finnish labour movement, prevented In a cohesive bi-national Finland, the posi- Swedish-speakers from integrating in the new tion of both Finnish- and Swedish-speaking Finnish nation state. Especially the social workers could develop equally. Both the Con- democratic newspaper editor Yrjö Räisänen stitution in 1919 and later the 1922 Language aka Sasu Punanen was considered to be one Act were a great disappointment to those who of the “Fennomans” expressing critical anti- had promoted the Finland-Swedish autonomy Swedish opinions.33 and self-government, while the bi-nationalist Wiik took it as his primary task to counter line advocated by Wiik, among others, was the threat of Finnish nationalism within the victorious. Swedish-speaking workers, who,

30 ”På sanningens bekostnad,” Svenska Pressen, 8/1 1938; K. H. Wiik, ”Våra svenska arbetare och inbördeskri- get,” Svenska Pressen, 12 January 1938. 31 Karl H. Wiik, ”Sosialidemokratia Suomen ruotsalaisten keskuudessa,” in. Sosialidemokraattinen puolue 25 vuotta: Muistojulkaisu (Helsinki: Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, 1924), 268–270. 32 Anna Bondestam, ”Jag lever i republiken Finland,” in Eldsjälar: Personporträtt ur finlandssvensk arbetarrörelse (Schildts: Esbo, 2000), 43–47. 33 Kannisto, Vaaleanpunainen tasavalta, 603–604. 34 ”Socialdemokratin och nationalitetsfrågan,” Arbetarbladet, 24 March 1926. 80 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

despite their minority status, received equal provided an opportunity for the SDP to start civil status in the new Finnish nation state, cooperating with the SFP, since the SDP was were among the winners, according to Wiik. formally a bilingual party and supported When the language issue was considered re- Swedish minority rights. The conservative solved, it was time for Wiik and the FSA to right-wing within the SFP was challenged by progress in national affairs to promoting the a group called the Swedish Left, which formed status of the bi-national Finnish working class an independent party faction after the Civil and the defence of the democratic bi-national War, and its leading figures included Georg nation state. Schauman and Max Hanemann, both of whom had been acquainted with Wiik during Defending the democratic bi-national their radical student years in the early 1900s. nation state, 1926–1927 The relationship between the SFP and the SDP In 1926, Wiik assumed a leadership role undoubtedly improved as the party secretary within the SDP as he was elected the party was well acquainted with the prominent rep- secretary, a position he would hold for a dec- resentatives of the SFP’s left faction, which ade (1926–36) during a very turbulent period shared many views on Swedish minority rights in the history of both Finland and Europe. and the need for social reform for the Finland- This was also the highlight of Wiik’s political Swedes. But Wiik and the Finland-Swedish career and the first time a Finland-Swedish social democrats were, as mentioned earlier, social democrat managed to assume a role critical of the idea of self-government which of leadership within the SDP (excluding bi- was advocated by the Swedish left.35 lingual Edvard Gylling, who briefly held the On 22 November 1926, the cooperation position of the vice-chair in 1917–18 ). Dur- between the SDP and the SFP was consoli- ing Wiik’s time as the party secretary, the SDP dated when the Finnish bourgeois govern- would also enter the government for the first ment led by the agrarian Kyösti Kallio was time during Finland’s independence, form- overthrown as a result of an interpellation ing a social democratic minority cabinet un- in parliament by the SFP with the Swedish der the former party chairman Väinö Tanner, left’s Schauman as the first signatory. Tan- who, thus, became the prime minister. The ner’s government, formed shortly after, also social democratic cabinet was short lived. It had the support of the Communist Party and held office only for a year, but its significance the Liberal Progress Party in parliament.36 in constructing a “democratic front” against During Tanner’s reign, Wiik maintained an the right-wing anti-socialist reaction and the active correspondence with the Socialist La- threat of fascism was an important milestone bour International’s (SAI) secretary-general in Finnish political history. Friedrich Adler from Austria. Wiik presented The backbone of the Finnish right had since the ideological and political positions behind 1918 been the Finnish conservative National the Finnish social democratic government Coalition Party (NCP) and the SFP. How- policies. He emphasised that Tanner’s govern- ever, the position of the Swedish minority ment was characterised by the Finnish right as in Finland created a rift between these two “the unpatriotic coalition”, the right’s pejora- leading right-wing conservative parties, which tive term for the government and its support-

35 Bondestam & Helsing, Som en stubbe i en stubbåker, 34; Göran von Bonsdorff & Frank Jernström,Svenska folkpartiet, vol. 2, 1917–1929: Från självständighet till Lappo (Svenska folkpartiet, 1984), 155–158. 36 Sven Lindman, De homogena partiregeringarna i Finland 1926–1928, vol. I, Det socialdemokratiska regerings- experimentet 1926–1927 (Åbo: Åbo Akademi, 1940), 11–21. OTHER ARTICLES 81

parties, which Wiik with great irony seemed At first, the Swedish Social Democratic to embrace. Wiik described to Adler the gov- Party Secretary was in the firing line for his ernment as “a defence against the chauvinistic outspoken socialist internationalism. In the tendencies found in the Finnish bourgeoisie.” Finnish political right, the SDP was criticised As an argument for this, Wiik cited the kind of for letting the Finnish social democrats choose aggressive policies the Finnish bourgeois par- a “Swedish man” to its leadership, while news- ties had brought against not only the working papers mocked the appearance of Wiik who, classes but also the Swedish minority in Fin- with “his narrow face and gloomy and sharp land with discriminatory legislation in recent eyes behind glasses, evokes images of Fin- years against the Finland-Swedes.37 land’s eastern neighbour’s famous agitators”. In July 1927, parliamentary elections were The fierce criticism the true Finns directed organised in Finland, which resulted in an at Wiik and the Finland-Swedes from an election victory for the government and its ethno-nationalistic true Finnish perspective support parties. The Social Democrats’ cam- was reminiscent of anti-Semitic rhetoric as it paign had urged Swedish-speaking voters to compared Finland-Swedes to Jews and their cast their vote for either the SDP or the SFP alleged world conspiracy and anti-nationalism. to prevent the “True Finnish crusade” against Just as the Jews were claimed to rule the “inter- the Swedish minority.38 After the election, a national proletariat dictatorship” in the Soviet satisfied Wiik reported to the SAI that de- Union, the Finland-Swedes had apparently spite the “Finnish-national” NCP’s attempts undermined the unity of the Finnish people to overthrow the government, the turnout through the Finnish labour movement. 41 of the election had “ensured a painful defeat Interestingly enough, when Finnish fas- for the Finnish bourgeoisie.” The defence of cism through the Lapua Movement and the the Swedish minority was so far secured with Patriotic People’s Movement (Isänmaallinen the positive result for the government, Wiik kansanliike) rose in the 1930s, the FSA open- wrote, and the support of the SFP would stave ly warned that Finland-Swedes were under off “the Finnish bourgeois reaction” attacking a fascists threat along with other vulnerable democracy.39 But, at the same time, Wiik ac- minorities, especially the Jews.42 However, knowledged the challenges of the “democratic Wiik and the FSA also underlined that un- front”, admitting it was weak, because, in the der the threat of fascism it was important to prevailing class interests, the bourgeois faction cooperate beyond class boundaries within the of the SFP had more in common with the Swedish-speaking minority to safeguard the “chauvinistic” Finnish-bourgeois parties than Swedish language in Finland and to maintain with the working-class parties of the SDP and the country within the cultural sphere of the the Communists.40 Nordic countries and the democratic Western world.43

37 Letter to Friedrich Adler, 11 May 1927, K. H. Wiik’s correspondence 1923–1937, SDP Archive, The Labour Archives (TA), Helsinki. 38 Arbetarbladet, 29 June 1927. 39 Letter to SAI, 1927, K. H. Wiik’s correspondence 1923–1937, SDP Archive, TA. 40 Letter to Friedrich Adler, 11 May 1927, SDP Archive, TA. 41 ”Parlamenttipakinaa,” Karjala, 18 February 1926; ”Ruotsalainen mies sosialidemokraattienkin johtoon,” Aitosuomalainen, no. 3 1926, 49. 42 ”Svensk dag med dissonanser,” Arbetarbladet, 11 November 1938. 43 ”En svensk resolution mot Lappo,” Arbetarbladet, 19 September 1930; ”Lappo och vänstern i Sverge,” Åbo Underrättelser, 21 September 1930. 82 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

The great unpatriotic war and under Tanner. Interestingly, he did not reject questioning the concept of Fatherland, the concept of Fatherland as such but pointed 1940–1941 out the fallacy of the bourgeoisie’s use of the concept as an argument for the rearmament You shall love your country so that no patriotic of the Finnish army in the late 1930s. K. H. speeches can stifle your love. 44 Wiik and his wife Anna Wiik, who was also After his resignation as the party secretary in an active member of FSA and an outspoken 1936 and before the outbreak of the Second Swedish-speaking social democratic antifas- World War in 1939, Wiik was regarded as cist, opposed defence spending approved by one of the prominent figures in the SDP’s the social democratic and agrarian coalition left-wing opposition, and he became a lead- government. According to K. H. and Anna ing critic of Finland’s wartime political leader- Wiik rearmament was not, as the party lead- ship. Wiik and the left-wing opposition were ers of SDP had claimed, to build up a defence particularly critical of Väinö Tanner and the for democracy against the threat of fascism fact that, before the war, the SDP endorsed a “because Finland was not a fully democratic defence budget increase and actively cooper- state”. K. H. Wiik pointed out that the army ated with the right in wartime state leader- officer corps consisted of fascist elements, and ship. Wiik’s resistance and role as a kind of he paid much attention to the recruitment of socialist opposition leader would lead to his new army officers. According to him, the army arrest among many other left-wing activists needed a cleansing of fascist elements in order and communists following the outbreak of the to strengthen the democratic values of the of- Continuation War, when Finland fought as ficer corps. A cleansing of fascist elements in a co-belligerent with Nazi-Germany against the Finnish army would reduce the suspicion the Soviet Union in 1941–44. Wiik was sen- of the sincere neutrality of the Finns in the tenced to high treason and imprisoned. After eyes of the Soviet Union and improve the rela- Finland entered into separate peace with the tions with neighbouring democratic Sweden.46 Soviet Union in September 1944, Wiik was Wiik’s argument was based in part on inter- released, and, together with other opposition nationalist socialist ideas from the early 1900s, socialists and the Social Democrats and the which claimed that proletarian international- re-legalised Communist Party, he founded the ism was the true safeguard for the salvation new Suomen Kansan Demokraattinen Liitto of the Fatherland rather than the bourgeois- SKDL (Finnish People’s Democratic League), chauvinistic nationalism and militarism. He which became a sort of anti-fascist leftist um- also argued that the task of the social demo- brella organisation under communist domi- crats was to enlighten the working classes, the nance with the aim to build a new socialist petty-bourgeoisie and the peasant-class of the Finland after the war.45 capitalist interests that lay behind the war, Wiik challenged the bourgeois concept which he had advocated ever since the threat of the Fatherland before the outbreak of the of war was within sight in Europe towards Second World War which, according to him, the end of the 1930s: “many of us also fear had also been accepted by the SDP leadership the false patriotic demagoguery, and our most

44 Karl H. Wiik, ”Några tänkespråk: Nedskrivna i fängelserna i Riihimäki och Åbo hösten 1943,” Arbetarbladet, 8 July 1946. 45 Tuomioja, Puoluesihteeri ja oppositiososialisti, 189–202, 211–213, 233–244, 264–334, 352–358. 46 ”Efterskörd från FSA 21 kongress,” Arbetarbladet, 16 April 1938. OTHER ARTICLES 83

important task is to expose it.”47 In the social- Democratic movement.49 Wiik’s legacy in the ist newspaper Vapaa Sana (Free Word), which Finland-Swedish labour movement, but also Wiik had launched and edited with the so- among some leading Finland-Swedish bour- called group of six (“kuutoset”) in 1940–41, geois post-war politicians50, was connected to he emphasised that true patriotism and devo- Wiik’s antifascism shortly before the outbreak tion to the Fatherland was in keeping with of the Second World War and his opposition socialist proletarian internationalism and not of the war, especially his resistance to the al- bourgeois capitalism that sought to oppress leged morally dubious Continuation War. the working classes and other nations.48 This included the oppression of smaller nations and Conclusion: minorities, which had made fascism, especially Socialist minority nationalism and for the socialist Swedish-speaking minority, so internationalism in the history of repulsive and why, at the early stages, the FSA Finnish social democracy had demonstrated to their supporters the link Studying the Swedish-speaking socialist politi- between true-Finnish ethnonationalism and cian Karl H. Wiik and his role in four selected fascism. periods in the history of the Finnish labour The antifascist rhetoric Wiik, but mostly movement has highlighted the Swedish-speak- the FSA, had employed before the outbreak of ing working class minority’s role and perspec- the Second World War, had enabled the fur- tive in the historical development of the Finn- ther democratisation of Finland-Swedishness, ish socialist labour movement in the first half meaning that the Swedish-speaking minority of the 20th century. The key outcome of the was regarded as a sort of guarantee for democ- study is to link the commonly discussed “lan- racy against the totalitarian threat of Stalinism, guage issue” with matters of ethnic identifica- Nazism and Fascism. This somewhat echoed tion and socialism and to show how these two the criticism Wiik had directed earlier at “au- were interconnected in the Swedish-speaking thoritarian” Finnish majority nationalism and labour movement, which K. H. Wiik rep- the alleged role Swedishness had in defending resented. As the Austrian social democratic the values of Western civilisation and (social) politician and theorist Otto Bauer stated in democracy in Finnish society, which in turn his great study “The Question of Nationali- was considered to be the ultimate defence of ties and Social Democracy”, national character ethnic minorities and the working class. The was something real, a distinctive part of social Finland-Swedish labour movement became reality. By recognising national differences and divided as a result of the war. Some Swedish- accepting national sovereignty (which was not, speaking grassroot social democrats later stat- in the Austro-Marxian perspective, the same ed that Wiik’s exclusion from the SDP in the as the sovereignty of nation states), working fall of 1940 had given them a particular rea- classes of different national origin could be son to follow in his footsteps and subsequently, bound together in international solidarity. after the war, join his newly formed People’s

47 K. H. Wiik, ”Eriävä mielipide,” 8 January 1939, 16 1939, K. H. Wiik’s archive, KA; Tuomioja, Puoluesihteeri ja oppositiososialisti, 280–284. 48 K. H. Wiik, ”Oikeaa ja väärää isänmaallisuutta,” Vapaa Sana, 16 August 1940; K. H. Wiik, ”Internationalism och fosterlandskärlek”, manuscript for ”Nyårshälsning till Finlands svenska arbetare och bönder,” 1940, 10 Vapaa Sana 1940–41, K. H. Wiik’s archive, KA. 49 ”Atomkriget måste förhindras säger 90-åriga Artur Eklöv,” Ny Tid, 10 November 1983. 50 Jan-Magnus Jansson, Tidiga möten: Litteratur och politik från 30-tal till 60-tal (Esbo: Schildts, 1996), 123. 84 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

While the Austro-Marxists referred to the Bibliography multi-ethnic and multi-national reality of the Habsburg empire, Wiik used this frame- Archival Sources work for the multi-national (or later after the National Archives of Finland (KA), Helsinki. K. H. Finnish independence bi-national) reality in Wiik’s Archive. Finland. Swedish-speaking workers were to The Labour Archives (TA), Helsinki. SDP Archive. be recognised as a distinctive nation with its own ethnic and cultural identity, which dif- Newspapers fered from the Finnish-speaking majority. By Aitosuomalainen giving the Swedish-speaking minority identity 1926 Arbetaren 1906 progressive and socialist content and by com- Arbetarbladet 1919, 1920, 1921, 1926, 1927, 1930, bining ethnic and cultural understandings of 1938, 1946 Swedishness and linking it to contemporary Karjala 1926 cultural understandings of the superiority of Ny Tid 1983 the Western European civilisation, the Swedes Svenska Pressen 1938 Åbo Underrättelser in Finland could, according to Wiik, have a 1930 greater influence on the character of the Finn- ish bi-national society as a whole and on build- Articles and Books ing a (social)democratic Finnish bi-national Ahlskog, Jonas, Matias Kaihovirta, & Mats Wick- nation state. Wiik showed that between the ström. “Nationen i klasskampen: Minoritetsna- Finnish majority and Swedish minority there tionalism inom den socialistiska arbetarrörelsen.” Historisk Tidskrift were ethnic tensions leading to political con- , no. 3 (2018): 452–479. Benes, Jakub. Workers and Nationalism: Czech and flicts that could emerge in severe ideological German Social Democracy in Habsburg Austria, disagreements, but that assuming Internation- 1890–1918. Oxford: Oxford University Press, alism as the guiding principle could bridge na- 2017. tional conflicts and create unity in the com- Berger, Stefan, & Angel Smith. “Between Scylla and mon socialist class struggle. Charybdis: Nationalism, Labour and Ethnicity Nation- Using the analytical concept of minor- Across Five Continents, 1870–1939.” In alism, Labour and Ethnicity 1870–1939, edited by ity nationalism, this article has shown how Stefan Berger & Angel Smith, 1–30. Manchester: the agents of the socialist labour movement Manchester University Press, 1999. could effectively combine socialist politics Blomqvist, Håkan. Nation, ras och civilisation i svensk with (minority) nationalist projects, which is arbetarrörelse fore nazismen. Stockholm: Carlssons, a contribution to the research on the history 2006. of the relationship between nationalism and Bondestam, Anna. “Jag lever i republiken Finland.” In Eldsjälar: Personporträtt ur finlandssvensk arbetar- socialism. On a more general level, concepts, rörelse, 43–47. Esbo: Schildts, 2000. such as minority nationalism or nations with- Bondestam, Anna, & Alf-Erik Helsing. Som en stub- out states, problematise the theology of nation be i en stubbåker: Finlands svenska arbetarförbund state nationalism, which has also dominated 1899–1974. Helsingfors, 1978. much of previous labour historical research Von Bonsdorff, Göran, & Frank Jernström. Svenska folkpartiet 1917–1929: Från självständighet on the relationship between socialism and . Vol. 2, till Lappo. Svenska folkpartiet, 1984. nationalism. Breuilly, John. “Eric Hobsbawm: Nationalism and Revolution.” Nations and Nationalism 21, no. 4 (2015): 630–657. Brubaker, Rogers. Nationalism Reframed: Nationhood and the National Question in the New Europe. New York: Cambridge University Press, 1996. OTHER ARTICLES 85

Engman, Max. Språkfrågan: Finlandssvenskhetens Pihanurmi, Kalevi, & Aimo Poutiainen. “Teoreetikko upp­komst 1812–1922. Helsingfors: Svenska litte­ K. H. Wiik.” In Tiennäyttäjät: Suomen työväen- ratursällskapet i Finland, 2016. liikkeen merkkimiehiä Ursinista Tanneriin. Vol. 3, Van der Ginderachter, Maarten. The Everyday Na- edited by Hannu Soikkanen, 265–311. Helsinki: tionalism of Workers: A Social History of Modern Tammi, 1968. Belgium. Stanford: Stanford University Press, 2019. Schwarzmantel, John. “Nationalism and Socialist In- Hentilä, Seppo. Veljeyttä yli pohjanlahden: Suomen ternationalism.” In The Oxford Handbook of the ja Ruotsin työväenliikkeen kosketuskohtia suuresta History of Nationalism, edited by John Breuilly, Sundsvallin lakosta Suomen kansalaissotaan. Hel- 635–654. Oxford: Oxford University press, 2013. sinki: Gaudeamus, 1980. Soikkanen, Hannu. Sosialismin tulo Suomeen: Ensim- Ihalainen, Pasi. The Springs of Democracy: National mäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti. and Transnational Debates on Constitutional Reform Helsinki: WSOY, 1961. in British, Swedish and Finnish parliaments, 1917– Sundberg, Jan. Svenskhetens dilemma i Finland: 1919. Helsinki: Finnish Literature Society, 2017. Finlandssvenskarnas samling och splittring un- Jansson, Jan-Magnus. Tidiga möten: Litteratur och der 1900-talet. Helsinki: The Finnish Society of politik från 30-tal till 60-tal. Esbo: Schildts, 1996. ­Sciences and Letters, 1985. Kaihovirta, Matias, Jonas Ahlskog, & Mats Wick- Stuart, Robert. Marxism and National Identity: Social- ström. “Minority Nationalism and Visions of ism, Nationalism, and National Socialism During Socialist Unity in the Post-War Finnish Labour the French Fin de Siécle. Albany: State University Movement, 1944–1949.” Labor History, Published of New York Press, 2006. online 22 September 2019. Tuomioja, Erkki. K. H. Wiik. Vol. 1, Itsenäisyysmies https://doi.org/10.1080/002365 ja internationalisti: Elämäkerta vuoteen 1918. Hel- 6X.2019.1666975. sinki: Tammi, 1979. Kannisto, Niko. Vaaleanpunainen tasavalta? SDP, itse­ Tuomioja, Erkki. K. H. Wiik. Vol. 2, Puoluesihteeri ja näisyys ja kansallisen yhtenäisyyden kysymys vuosina oppositiososialisti. Helsinki: Tammi, 1982. 1918–1924. Tampere: Työväen historian ja perin- Wiik, Karl H. Kovan kokemuksen opetuksia: Sananen teen tutkimuksen seura, 2016. Suomen työväelle. Helsinki: Kansa, 1919. Lindman, Sven. De homogena partiregeringarna i Fin- Wiik, Karl H. “Sosialidemokratia Suomen ruotsalais­ land 1926–1928. Vol. 1, Det socialdemokratiska ten keskuudessa.” In Sosialidemokraattinen puolue regeringsexperimentet 1926–1927. Åbo: Åbo Aka- 25 vuotta. Muistojulkaisu, 261–272. Helsinki: So­ demi, 1940. sia­lidemokraattinen puoluetoimikunta, 1924. suomenkieliset artikkelit SOSIAALITURVAN MUUTOS VAI JATKUVUUS? Työn vastaanottovelvollisuuden laajentaminen vuoden 1984 työttömyysturvalaissa

Maija Absetz FM, Helsingin yliopisto

Työttömyysturva ja hyvinvointivaltio däntöprosessin viralliset osapuolet – hallitus ja Vuoden 1984 työttömyysturvalaki on erityi sen eduskunta – vaikuttivat lainsäädäntöön. antoisa lähtökohta suomalaisen hyvinvointi-­ ­­ Laajoissa sosiaaliturvaa koskevissa yleisteok- valtion tutkimiselle, sillä se uudisti työttömyys- sissa on korostettu sitä, että sosiaaliturvapalve- turvaa perusteellisesti. Tässä yli vuosikymme- lujen kasvukausi jatkui aina 1990-luvulle asti. 2 nen verran valmistellussa merkittävässä uudis- Toisaalta sosiaalimenojen osuus bruttokansan- tuksessa työttömyystuista tuli verotettavaa tuotteesta kasvoi laman ja työttömyyden kas- tu loa, tuet jaoteltiin perusturvaan ja ansiotur- vun seurauksena tämänkin jälkeen.3 Minna vaan ja nämä tuet sisällytettiin saman lain alle. Van Gerven esittää väitöskirjassaan, että 1980- Käsittelen tässä artikkelissa sitä, miksi ja miten luku edustaa työttömyysturvalainsäädännön työn vastaanottovelvollisuutta laajennettiin osalta työttömyysturvan tason nousua ja pa- vuoden 1984 ty öttömyysturvauudistuksessa rempaa­ saatavuutta.4 Hän tuo esille myös sen, (602/84)1. Keskityn tarkastelemaan lakiin liit- että vuoden 1984 työttömyysturvalaki koros- tyviä valtasuhteita kolmikantamallin näkökul- taa aiempia lakeja voimakkaammin vaatimusta masta. Kysyn, miten työmarkkinoiden keskus- tehdä työtä ja että se uhkaa työttömiä sankti- järjestöt – Suomen Työnantajien Keskusliitto oilla.5 Tämä artikkeli keskittyy G ervenin esiin (STK) ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjär- nostamiin huomioihin työssäoloehtojen kiris- jestö (SAK) – sekä parlamentaarisen lainsää- tymisestä vuoden 1984 laissa ja analysoi tar-

1 Työttömyysturvalaki 602 (1984), https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1984/19840602. 2 Ks. esim. Anu Suoranta, Halvennettu työ: Pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkina - käytännöissä (Tampere: Vastapaino, 2009), 13; Minna Gerven, The Broad Tracks of Path Dependent Benefit Reforms: A Longitudinal Study of Social Benefit Reforms in Three European Countries, 1980-2006 (Helsinki: Kela, Research Department, 2008), 175–188; Kyösti Urponen, ”Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointival- tioon,” teoksessa Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva: Suomalaisen sosiaalisen turvan historia, kirjoittanut Jouko Jaakkola, Panu Pulma, Mirja Satka ja Kyösti Urponen (Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1994), 257; Raija Julkunen, Suunnanmuutos: 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa (Tampere: Vastapaino, 2001), 37, 57. Julkunen tosin huomauttaa, että instituutioiden uudelleenmuotoilu aloitettiin jo 1980-luvun puolivälissä, 1987 Holkerin (Kok.) hallituksen aikana. 3 Julkunen, Suunnanmuutos, 145. 4 Gerven, Broad Tracks. 5 Ibid., Luku 5.2.1. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 87

kemmin työssäoloehtojen kiristymisen muo­- täydennystä. Artikkelini täydentää tätä näkö- toja ja syitä. kulmaa käsittelemällä hyvinvointivaltion koh- Vuoden 1984 työttömyysturvalakia on tut- taamaan kritiikkiä 1980-luvulla. kinut aiemmin myös Kari Vähätalo.6 Hänen Suomen hyvinvointivaltio on liitetty poh- tutkimuksensa ei kuitenkaan ota juuri kantaa joismaiseen malliin ja sosialidemokraattiseen valtapoliittisiin näkökulmiin tai siihen, miksi hyvinvointivaltioon, vaikka Suomen mallissa lakiuudistus tehtiin ja miksi se oli sellainen on myös omat erityispiirteensä.9 Työmarkki- kuin oli. Lain tarkasteluun jää myös aukkoja noiden valtiollinen säätely tehdään pohjois- työttömyysturvan historiaa koskevissa yleis- maisen mallin mukaisesti yhteistyössä työ- teoksissa.7 markkinajärjestöjen kanssa ja keskitettyjen Vuoden 1984 työttömyysturvalain ymmär­ neuvottelujärjestelmien avulla.10 Erityisesti tämisen kannalta mielenkiintoinen on työmark­- työllisyyskysymyksiä koskevissa poliittisissa kinajärjestöjä poliittisina voimina tarkasteleva päätöksissä on yleensä kuultu myös työmark- Niklas Jensen-Eriksenin, Henrik Talan, Elina kinajärjestöjä. Työmarkkinoihin liittyviä val- Kuorelahden, Aaro Saharin ja Maiju Wuokon tasuhteita tarkasteltaessa on syytä kiinnittää teos Loputtomat kihlajaiset: Yritykset ja kolmi- huomiota kolmikantamalliin, joka perustuu kantakorporatismi Suomessa 1940–2020 (Hel- yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen ja val- sinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2020). Se tion välillä.11 Hallitus on ollut keskeisemmässä on kuitenkin yleisteos, eikä syvenny työmark- roolissa korporatistisessa päätöksenteossa, ja kinajärjestöjen toimintaan yksittäistapauksissa. eduskunta on toiminut kolmikantaisen mallin Tämän artikkelin lähtökohtana on päinvastoin reunamilla. Eduskunnalla oli kuitenkin mer- työmarkkinajärjestöjen toiminnan tarkastelu kittävä rooli vuoden 1984 työttömyystur­valain yksittäistapauksessa, vuoden 1984 työttömyys-­ muodostamisessa, ja se kuuluu siksi tämän ar- turvalain muodostamisen yhteydessä. tikkelin tutkimuskohteisiin. Valtakamppailu Tuoreissa väitöskirjoissa on tutkittu hyvin- näiden osapuolien välillä ja sisällä näkyi koko vointivaltion kohtaamaa kritiikkiä 1980-lu- työttömyysturvalainsäädäntöprosessin ajan. vulla ja uusliberalismin vaikutuksia suoma- Vuoden 1971 työllisyyslaki on vuoden 1984 laisessa yhteiskunnassa.8 Työttömyysturvan lakia edeltänyt työttömyysturvaa koskeva laki, arviointi tästä näkökulmasta kaipaa kuitenkin joten aloitan tarkastelun siitä. Käsittelen myös

6 Kari Vähätalo, Työttömät ja työttömyysturvauudistus: Tutkimus vuoden 1985 työttömyysturvauudistuksen työvoi­ ma- ja sosiaaliturvapoliittisista vaikutuksista (Helsinki: Työvoimaministeriö, 1988). 7 Ks. esim. Urponen, ”Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon,” 252–257; Olli Kangas ja Tapani Paavonen, Suomen eduskunta 100 vuotta, vol. 8, Eduskunta hyvinvointivaltion rakentajana (Helsinki, Edita, 2006), 240–245. 8 Maiju Wuokko, ”Markkinatalouden etujoukot: Elinkeinoelämän valtuuskunta, Teollisuuden keskusliitto ja liike-elämän poliittinen toiminta 1970–1980-lukujen Suomessa” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2016); Ville Yliaska, Tehokkuuden toiveuni: Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle (Helsinki: Into, 2014); Sami Outinen, Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin: Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa 1975–1998 (Helsinki: Into-Kustannus, 2015); Ilkka Kärrylä, ”The Contested Relationship of Democracy and Economy: Debates on Economic and Industrial Democracy in Finland and Sweden, 1960s–1990s” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2019). 9 Pertti Koistinen, Työ, työvoima ja politiikka (Tampere: Vastapaino, 2014), 74–75. Pohjoismainen malli edus- taa liberaalin markkinatalouden mallia enemmän koordinoidun markkinatalouden ideaalia. Koistinen, Työ, 72–73. 10 Koistinen, Työ, 75. 11 Markku Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa: Suomen työnantajain keskusliitto 1980–1992 (Hel- sinki: Elinkeinoelämän keskusliitto, 2005), 22. 88 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

olennaisia vuosien 1971 ja 1984 välillä synty- lukien Suomessa, ja Yhdysvalloissa hy­vinvoin­ neitä lakiuudistuksia ja komiteanmietintöjä. tivaltioiden ja keynesiläisen talouspolitiikan Täydennän­ kuvaa Helsingin Sanomien uuti- kritiikki sai uutta pontta öljykriisien aloitta­ soinnilla ja työmarkkinajärjestöjen arkistojen masta myllerryksestä.13 Tämä ilmeni myös Suo- asiakirjoilla. Pidempi ajanjakso mahdollistaa men sosialidemokraattisen puolueen (SDP) syvemmän ymmärryksen aikakaudesta. Artik- toiminnassa, sillä se alkoi pitää kilpailukyvyn­ kelia voi kutsua pitkittäistutkimukseksi. Lisäk- turvaamista ensisijaisena vuodesta 1975 eteen- si kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, päin.14 Tämä SDP:n näkemys levisi suurem­man jonka tarkoituksena on täydentää tietämystä yleisön tietoisuuteen vuonna 1977 pidetyn­ ns. tarkasteltavan ajankohdan aatemaailmasta. Korpilammen konferenssin seurauksena.­ 15 Liike-elämä ja poliittinen oikeisto myön­si­vät Työmarkkinajärjestöt sosiaaliturvan tarpeellisuuden ja hyvin­vointi- työttömyysturvaa säätämässä palvelujen kasvun, kun taas poliittinen vasem- Kolmikantamalliin vaikuttivat kylmän sodan misto ja ammattiyhdistysliikkeet hyväksyivät ilmapiiri ja yleinen vasemmistovirtaus, joka taloudelliset välttämättömyydet.16 Hyvinvoin- maassa vallitsi vuoden 1984 työttömyysturva- tivaltion kohtaamasta kritiikistä huolimatta lain säätämisen aikoihin. Kokoomus oli pidet - julkisten menojen osuus bruttokansantuot- ty oppositiossa vuoden 1970 suuresta vaalivoi- teesta kasvoi Suomessa vuosien 1982 ja 1986 tostaan huolimatta ja sen jälkeenkin saavut- välillä 4 prosenttiyksikköä.17 Jul­ki­set menot tamistaan eduskuntavaalimenestyksistä riip- kasvoivat säästämistoiveista huolimatta suu- pumatta aina vuoteen 1987 asti. Sosiali de mo - rien sosiaalipoliittisten uudistusten, kuten pe- kraatit puolestaan pitivät tiukasti kiinni päämi- ruskoulu-, terveys- ja päivähoitojärjestelmien nisterin paikasta. Lisäksi tasavallan presiden - luomisen takia.18 tin puoluetausta vaihtui vuonna 1982 Urho Öljykriisien taloudelliset vaikutukset heijas- Kekkosen keskustapuoluelaisuudesta Mauno tuivat Suomessa aina vuoteen 1982 asti, jonka Koiviston sosialidemokratiaan. Erityisesti juu- jälkeen alkoi vahva talouskasvu.19 Työttömyys ri sosialidemokraattien asema näytti vahvalta. laski parhaimmillaan kolmen prosentin­ tasolle 1970-luvun öljykriisit12 jättivät jäljet vasem- 1980-luvulla, mutta työllisyys ei kuitenkaan mistolaisiin aatteisiin. Euroopassa, mukaan palautunut öljykriisiä edeltäneelle tasolle.20

12 Läntinen maailma kohtasi toisen maailmansodan jälkeen pahimman talouskriisinsä, kun arabimaiden kaup- pasaarto Israelia tukevia maita vastaan nosti öljyn hintaa reilusti vuonna 1973. Maiju Wuokko, ”Riitaisa liitto 1956–1991,” osa 2 teoksessa Loputtomat kihlajaiset: Yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940–2020 (Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2020), 200. 13 Yliaska, Tehokkuuden toiveuni, 70–77. 14 Sami Outinen, “From Steering Capitalism to Seeking Market Acceptance: Social Democrats and Employ- ment in Finland,” Scandinavian Journal of History 42, no. 4 (June 2017): 392–395, https://doi.org/10.108 0/03468755.2017.1336599. 15 Ibid. 16 Maiju Wuokko, “The curious compatibility of consensus, corporatism, and neoliberalism: The Finnish business community and the retasking of a corporatist welfare state,” Business History (April 2019): 7, https://doi.org/10.1080/00076791.2019.1598379. 17 Outinen, From Steering, 397. 18 Ibid. 19 Wuokko, ”Riitaisa liitto,” 238. 20 Maija Absetz ja Lotta Pirhonen, ”Tilastoaineisto: Työllisyys ja työttömyys Suomessa 1900–2017” (julkaise­ maton käsikirjoitusluonnos, 12.2.2019), Excel-tiedosto. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 89

Öljykriisien aikaan 1970-luvulla oli myös pia. Lisäksi SAK jakaantui voimakkaasti sosia- käynnissä rakennemuutos, mikä ilmeni siinä,­ lidemokraatteihin ja kansandemokraatteihin, että väestö kouluttautui, kaupungistui ja työl­ joilla oli osin erilaiset päämäärät ja keinot. lis­tyi.21 Automaation lisääntyessä ja koulutuk- Yksi suurimmista käytännön eroista näiden sen yleistyessä tarjolla olevat työpaikat olivat kahden SAK:n siiven välille syntyi siitä, ­millä aikaisempaa vaativampia ja erikoistuneem- tavoin ne suhtautuivat työehtosopimusten pia.22 Osa työttömistä ei päässyt mukaan uu- aikana tapahtuviin lakkoihin neuvottelujen teen talouskasvuun ja heistä tuli pitkäaikais- painostuskeinona. 1970- ja 1980-luvuilla Suo-­ työttömiä. messa lakkoiltiin erityisen paljon, mikä hiersi Työttömyyden muuttunut rakenne oli vah- neuvottelujärjestelmän uskottavuutta ja sen vistanut usean vuosikymmenen ajan tarvetta osapuolien keskinäisiä välejä.26 muuttaa lainsäädäntöä muun muassa työttö- STK oli samaan aikaan tyytymätön tulo­ myysturvan osalta.23 Eduskunnan päätöksen- poliittisiin kokonaisratkaisuihin. Se olisi ha­- tekovaikeuksien takia aloite oli siirtynyt sosi- lunnut enemmän liittokohtaista ­sopimista. aalipoliittisissa asioissa työmarkkinajärjestöille Kokonaisratkaisujen etu oli kuitenkin työnan- jo 1950-luvun lopussa.24 Työttömyysturvalain tajien näkökulmasta se, että ne pitivät palkan­ ­ uudistus onnistui vasta kolmikantaisen sopi- korotukset maltillisina. Toisaalta kokonaisrat- misen myötä 1980-luvun alussa. kaisujen toimivuutta murensivat teollisten Kolmikantainen sopiminen houkutteli alojen vetämät palkkaliukumat eli palkanko- kaik­kia korporatistisen järjestelmän osapuolia, rotusten ylittäminen yli sopimusten, liittojen mutta ei tasapuolisesti. SAK koki olevansa vah- irtautuminen kokonaisratkaisuista sekä lait- voilla kolmikantaisessa sopimisessa1980-lu- tomat lakot sopimusten jälkeen. Keskustelu vun alussa, ja sillä olikin tällöin paljon tavoit- työmarkkinajärjestöjen pelisäännöistä ja eri- teita työelämän laadulliseksi parantamiseksi.25 tyisesti villien lakkojen hillitseminen oli työn- Toisaalta SAK:n asenne keskitettyihin tulopo- antajien tavoitelistalla koko 1970-luvun. STK liittisiin kokonaisratkaisuihin ei ollut ongel- tavoitteli korkeita lakkosakkoja, jotta lakkoilu maton. Kun SAK muutti sääntöjään vuonna­ vähentyisi.27 1969, sen jäsenliittojen ei tarvinnut enää pyy­- Sitä, että työttömyysturvasta tuli iso kysy- tää siltä erikseen lakkolupaa. Jäsenliitot saat- mys vuoden 1984 tulopoliittisella kierroksella, toivat ottaa myös entistä itsenäisemmän linjan selittää SAK:n toive uudistaa työttömyysturva­ työehtopolitiikassa sääntömuutoksen jälkeen. lainsäädäntöä.28 STK sen sijaan kritisoi sosiaa­ Keskitettyihin ratkaisuihin perustuva tulopo- lipoliittisten päätösten ottamista mukaan ko- litiikka sopi huonosti yhteen sen kanssa, että konaisratkaisuihin, mutta halusi kuitenkin ammattiliitoista alkoi tulla riippumattomam- vaikuttaa niitä koskevaan lainsäädäntöön.29

21 Wuokko, ”Markkinatalouden etujoukot,” 84. 22 Arla Marttila, ”Aktivointipolitiikka yhteisöreaktiona” (Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, 2016), 24. 23 Hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 38/1984, 14. Jatkossa HE 38 (1984). 24 Kangas, Eduskunta, 241. 25 Tapio Bergholm, Tulopolitiikan aika, vol. 2, Laatua ja vapaa-aikaa: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö vuodesta 1977 (Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018), 352. 26 Ritva Savtschenko, Kompuroiden korporatismissa: Eheytyneen SAK:n ristipaineet suomalaisessa korporatismissa 1968–1978 (Omakustanne, 2015), 142. 27 Ibid., 141. 28 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 356. 29 Wuokko, ”Riitaisa liitto,” 256–258. 90 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Työnantajakeskusjärjestön pyrkimys vaikuttaa tämä mietintö on selvästi yhteneväinen SAK:n tulevaan työttömyysturvalakiin näkyi jo en- tavoitteiden kanssa, mutta on silti vaikea ar- nen tulopoliittisia neuvotteluja. STK:n muis- vioida, kumpi järjestö vaikutti enemmän sen tio ”Sosiaalipolitiikan suuntaviivat 1980-lu- sisältöön. Molemmilla oli toimijoita komitean vulla” ja työttömyysturvakomitean mietintö avaintehtävissä. Ilmeistä silti on, että kummal- vuodelta 197930 ajoittuvat samoille ajoille ja lakin keskusjärjestöistä oli vaikutusvaltaa työt- ovat sisällöltään samankaltaisia. Omavastuun tömyysturvalain valmisteluvaiheessa. kehittäminen, työnteon kannattavuuden Vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksen korostaminen ja työmotivaation säilyttämi- suuntaviivat määrittyivät saman vuoden tulo- nen olivat molemmissa keskeisiä tavoitteita poliittisissa neuvotteluissa, joiden tunnustelut työttömyysturvan osalta.31 STK:lla vaikuttaa alkoivat SAK:n kanssa vuoden 1983 lopulla.35 olleen SAK:ta enemmän valtaa kyseisessä työt- Vuoden 1984 alussa tuloneuvottelut olivat jä- tömyysturvakomiteassa, sillä yksi mietinnön mähtäneet paikoilleen, ja saman vuoden hel- kirjoittajista oli työnantajien jäsen, kun taas mikuussa SAK ja sen jäsenliitot toimittivat työntekijöiden puolelta mukana oli vain yksit- suunnitelmat työnseisauksia koskevat suun- täisten liittojen jäseniä asiantuntijoina. nitelmat sen varalta, ettei neuvotteluissa pääs- Seuraava työttömyysturvakomitea seurasi täisi tulokseen maaliskuun alkuun mennessä.36 yleisellä tasolla vuoden 1979 mietintöä mutta Toisin kuin SAK olisi toivonut, tulopoliittinen otti enemmän kantaa yksityiskohtiin ja käy- selvitysmies Matti Pekkanen ”melkein puh- tännön toteutukseen. Komitean puheenjohta- taan matemaattisesti halkaisi riidan keskeltä” ja Pekka Morri oli siirtynyt vuonna 1977 Kan- keskusjärjestöjen vaatimusten väliltä.37 saneläkelaitoksen johtajaksi SAK:n sihteerin Vuoden 1984 tulopoliittinen kokonaisrat- paikalta.32 Työmarkkinajärjestöjen ja valtion kaisu, joka oli voimassa vuoteen 1986 asti, toiminnan yhteys näkyi niin asiantuntijois- hyväksyttiin työmarkkinajärjestöjen kesken sa kuin komiteanmietinnön kirjoittajissakin, Pekkasen ehdottaman ratkaisun mukaisesti. mutta vielä selkeämmin Morrin siirtymisessä Palkkoja korotettiin yhteensä 6,8 %, työaikaa merkittävästä asemasta SAK:ssa Kelan joh- lyhennettiin ja lakkosakkoja korotettiin työn- toon. Toimikunnan työskentely johti vuoden antajien eduksi reilusti. Sosialidemokraattien 1982 työttömyystoimikunnan mietinnän syn- eduskuntaryhmän puheenjohtaja Olli Helmi­ tyyn.33 Sen kirjoittajat ilmaisivat suoraan, että nen summasi tulosta Helsingin Sanomissa seu- mietintö on pitkälti Morrin käsialaa.34 Myös raavasti:

30 Jatkossa KM 27 (1979). 31 KM 27 (1979); Suomen työnantajien keskusliiton pöytäkirja 448/78, liite 2, Sosiaalipolitiikan suuntaviivat 1980-luvulla, 28.9.1978, Suomen työnantajain keskusliitto (STK), Elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA), Mikkeli. 32 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 56. 33 Jatkossa KM 34 (1982). 34 KM 34 (1982), 170. 35 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 362–363. 36 SAK toi neuvotteluihin mukaan vaikeat kysymykset työajan lyhennyksestä, työttömyysturvan uudistuksesta ja matalapalkkamallista. SAK:n ja STK:n puolelta mukaan tulivat kysymykset työajan joustoista, liikku- vuudesta ja laittomien lakkojen hyvityssakoista. Näkemyksistä pidettiin tiukasti kiinni molemmin puolin. Bergholm, Tulopolitiikan aika, 376, 386. 37 ”Pekkanen varasti laakerit,” Muut lehdet, Helsingin Sanomat (HS), 7.5.1984, Päivälehden Arkisto (PA), Helsinki; Bergholm, Tulopolitiikan aika, 390. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 91

SKDL esitti välikysymyksen työttömyysturvasta vuonna 1984. Kuvassa sos.dem. eduskuntaryhmän puheen- johtaja Olli Helminen ja pääministeri Kalevi Sorsa eduskunnassa välikysymyksen käsittelyn aikaan. Kuva: Kalevi Keski-Korhonen / Työväen Arkisto.

Lakkosakkojen nostaminen oli työnantajien Työttömyysturvan perusturvan summaksi ehto keskitetyn ratkaisun syntymiselle. Emme sovittiin 70 markkaa päivässä ja ansio-osan kat- ole tyytyväisiä hyvityssakkojen korotukseen, tavuudeksi 45 % palkasta.39 Perusturvan nou- mutta ymmärrämme sitä koskevan päätöksen su oli suurimmillaan 28,50 markkaa.40 Siinä olevan osan kokonaisuutta, jonka purkaminen missä aiemman kassalain mukaan ansio-osan vaarantaa työväenliikkeen kannalta tärkeiden tavoitteiden toteutumista.38 kattavuus oli enimmillään kolme neljäsosaa ja kattona oli 53 markkaa perheettömälle, SAK sai merkittävän laadullisen uudistuksen katto nousi uudistuksen myötä 90 prosent- läpi, mutta hintana oli se, että työnantajat tiin aiemmasta tulotasosta.41 Absoluuttinen­ saivat­ mukaan sopimukseen oman pitkän markkamääräinen katto katosi ansioturvasta aikavälin tavoitteensa – lakkosakkojen lähes kokonaan.42 Ansioturva sidottiin aikaisempaa kymmenkertaisen korotuksen. vahvemmin tulotasoon, mutta taso myös heik-

38 ”SDP:n Olli Helminen: Lakkosakon vaativat työnantajat ja porvari,” Kotimaa, HS, 17.3.1984, PA. 39 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 392. 40 HE 38 (1984), 7. Laskettu perheettömän saamasta työttömyysturvasta. Aiemmassa laissa perusturvan tasoon vaikutti myös asuinpaikkakunta. Sitä ei otettu enää huomioon uudistetussa perusturvassa. 41 HE 38 (1984), 7. Laskettu perheettömän saamasta työttömyysturvasta. 42 Työttömyysturvalaki 602 (1984), luku 6, 23§. 92 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

keni työttömyyden jatkuessa. Perusturva nousi ta koskeva ehto muutettiin lievemmäksi kuin prosentuaalisesi suhteessa vanhaan. mitä Pekkanen oli ehdottanut, jotta muut hal- Vuoden 1983 eduskuntavaalit niukasti voit- lituspuolueet saataisiin esityksen taakse.50 STK tanut SDP piti pääministerin paikkansa Ka- väitti, että muutokset vesittävät Pekkas-pape- levi Sorsan johdolla, vaikka porvaripuolueet rin, ja varoitti siitä, että sopimuksesta lipeämi- – Keskustapuolue, Suomen Maaseudun Puo- nen aiheuttaa särön hallituksen ja etujärjestö- lue (SMP) ja Ruotsalainen kansanpuolue jen yhteistyöhön.51 Muutokset eivät myöskään (RKP) – muodostivat hallituksen enemmis- hiljentäneet työmarkkinajärjestöjä kritisoivia tön.43 Yksi yllätysvoittajista oli SMP, joka sai kansanedustajia, vaikka työttömyysturvaan 10 paikkaa lisää eduskuntaan. Se vei ne lähin- liittyvää hallituksen esitystä muutettiin en- nä Suomen Kansan Demokraattisen Liiton nen eduskuntaan saapumista ja myöhemmin (SKDL) edustajilta.44 Sorsan johtaman hal- eduskuntakäsittelyssä. lituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet olivat inflaation hillitseminen, kilpailukyvyn Työn vastaanottovelvollisuutta turvaaminen ja työttömyyden supistaminen.45 laajennetaan (vai laajennetaanko?) Tulopoliittinen sopiminen näytti hallitukselle Työn vastaanottovelvollisuus ei ollut uusi aja- keinolta päästä talouspoliittisiin tavoitteisiin.46 tus vuoden 1984 työttömyysturvalain syntyes- Hallituksella oli omia sisäisiä riitojaan tulo- sä. Työttömällä oli myös edellisten lakien mu- politiikasta neuvoteltaessa. Ongelmia aiheut- kaan velvollisuus ottaa vastaan töitä ollakseen tivat erityisesti Keskustapuolueen ja SDP:n oikeutettu työttömyysturvaan. Eduskunnassa eroavat käsitykset työttömyysturvan hoidos- väiteltiin vuoden 1984 valtiopäiväkeskuste- ta.47 Keskustapuolue, RKP ja SMP julistivat luissa siitä, pitäisikö velvollisuutta lisätä, pitää yhdessä ohjelman, jossa ne vastustivat SDP:n ennallaan vai jopa supistaa. tukemaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa.48 Työn vastaanottovelvollisuuden laajentami- Ne olisivat lähteneet ennemmin perusturvan sesta puhuttiin julkisessa keskustelussa alueel- kehittämisen kannalle kuin vahvistamaan am- lisen ja ammatillisen liikkuvuuden lisäämise- mattiliittoihin pohjautuvaa kassajärjestelmää. nä. Jo 1940-luvulla työttömyyskomitea oli Hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ehdottanut, että työvoiman maantieteellistä jatkoi parikymmentä vuotta jatkunutta so- liikkuvuutta lisättäisiin.52 Tällöin ratkaisuksi siaalisen korporatismin linjaa, jossa työmark- ehdotettiin suuria keskitettyjä työmaita, joi- kinajärjestöt sopivat aluksi asioista, minkä jäl- hin työtä vailla olleet vietäisiin. Tätä ei uskal- keen tulos vietiin eduskunnan päätettäväksi.49 lett u toteuttaa ennen 1950-luvun puoliv äliä, Hallituksen esityksessä työvoiman liikkuvuut- jolloin suuret siirtotyömaaprojektit alkoivat

43 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 356; Valtioneuvosto, ”Hallituksen ja ministerit raportti,” viitattu 11.11.2019, https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/m1/63. 44 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 355. 45 Ibid., 357. 46 Ibid. 47 ”Esitys ehkä viikonvaihteessa,” HS, 1.3.1984, PA. 48 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 372. 49 Kangas, Eduskunta, 241. 50 Ibid. 51 ”Työnantajat napisevat: Hallitus vei pohjan työttömien liikuttelulta,” Kotimaa, HS, 3.4.1984, PA; ”Kuka petti ketä,” Pääkirjoitukset, HS, 7.4.1984, PA. 52 Marko Nenonen, Lapiolinjalla: Työttömät pakkotöissä 1948–1971 (Jyväskylä: Atena, 2006), 18. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 93

ja Itä- ja Pohjois-Suomen työttömiä siirrettiin muuttovelvoite puuttui vielä vuoden 1971 Etelä-Suomen tieprojekteihin.53 Työttömyys- laista ja sen jälkeisistä asetuksista.60 Liikku- töistä saatu avustus tuli palkan muodossa. vuutta pyrittiin edistämään vanhassa laissa Vasta 1960-luvun työllisyyslain myötä toteu­- avustuksilla, ei pakotteilla.61 Käyttämieni läh- tui mahdollisuus raha-avustukseen ilman teiden valossa ensimmäinen maininta velvolli- töitä, vaikka ajatus oli ollut vireillä vuosisa­ suudesta muuttaa työn perässä löytyy vuoden dan alusta lähtien.54 Vielä 1960-luvulla työt-­ 1979 komiteanmietinnöstä. Siinä ehdotetaan tömäksi ilmoittautunut voitiin määrätä töihin työttömyyskorvauksen epäämistä, jos hakija kotikunnan ulkopuolelle, vaikka siirto­työ­ ei suostu muuttamaan työn perässä toiselle maajärjestelmä romahti isossa ­mittakaavassa paikkakunnalle.62 1960-luvun alkuun mennessä.55 Vuoden 1971 Tulopoliittisten neuvottelujen aikana Kes- työllisyyslaki lopetti työttömyystyöt ja siirto­- kustapuolue vaati voimakkaasti, että alueelli- työmaat lopullisesti. Rahakorvaus korvasi täl- nen liikkumisvelvoite ei saa poiketa suuresti löin työttömyystyöt työttömyysturvan muo- vanhasta lainsäädännöstä.63 Työnantajat eivät tona.56 Pyrkimys työvoiman alueellisen ja olisi kuitenkaan hyväksyneet Matti Pekkasen ammatillisen liikkuvuuden lisäämiseen sisältyi tulopoliittiseen ratkaisuun sisältyvää työttö- vuoden 1971 työllisyyslakiin, mutta lakiin ei myysturvaa ilman liikkuvuuspykälää.64 Hal- kuitenkaan sisältynyt ehdotuksia konkreetti- lituksen sisäisen kitkan takia pääministeri sista toimista asian suhteen.57 Vuoden 1982 Sorsa pyysi neuvotteluvaraa liikkuvuuspykä- komiteanmietinnössä ehdotettiin alueellisen lään työmarkkinaosapuolilta.65 Hallitus pääsi ja ammatillisen liikkuvuuden laajentamista, keskenään sopuun vasta, kun liikkuvuudelle jos työtä ei löydy.58 asetettiin enemmän rajoituksia kuin työnan- Hallituspuolueiden välillä vuoden 1984 uu- tajat olivat toivoneet.66 Hallitus lievensi muut- distuksessa herätti kaikista eniten kiistaa aja- topakkoa lisää Pekkasen esityksestä, kun se tus alueellisen ja ammatillisen liikkuvuusvel­ vaati, että oman alueen työttömiä tulee pyrkiä voitteen lisäämisestä.59 Näistä velvoitteista sai hyödyntämään ennen kuin työntekijöitä siir- eniten huomiota alueellisen liikkuvuuden vel-­ retään alueelle muualta.67 Työvoimaministeri voite, millä tarkoitettiin velvollisuutta muut- Urpo Leppänen (SMP) esitti, että käytännössä taa toiselle paikkakunnalle työn perässä työt- hallituksen edellyttämien rajoitusten mukaan tömyysturvan menettämisen uhalla. Suora­ ketään ei voi pakottaa muuttamaan hallituk-

53 Ibid., 28. 54 Jorma Kalela, Työttömyys 1900-luvun suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa (Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1989), 48–49. 55 Nenonen, Lapiolinjalla, 21. 56 Ibid., 35–36. 57 Työllisyyslaki 906 (1971), 3§. 58 KM 34 (1982), 52. 59 Kangas, Eduskunta, 241. 60 Suomen asetuskokoelma, 44/1980, 1004/1981; Suomen Säädöskokoelma 575/1983. 61 Suomen asetuskokoelma, 949/1971, 1§. 62 KM 27 (1979), 31; KM 34 (1982), 54. 63 ”Kepu aikoo pitää Sdp:tä lujilla,” Kotimaa, HS, 8.3.1984, PA. 64 ”Työttömyysturvan viimeistely jatkuu yksityiskohdista,” Kotimaa, HS, 27.3.1984, PA. 65 Bergholm, Tulopolitiikan aika, 389. 66 Ibid., 372; ”Ministerit sopuun pikavauhtia,” Kotimaa, HS, 5.3.1984, PA. 67 ”Hallitus pehmensi työttömien muuttopakkoa,” HS, 30.3.1984, PA. 94 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

sen esityksen perusteella.68 Vain suurissa kau- puolustavat puhuivat työmarkkinoiden jous- pungeissa oli toivoa hyödyntää ensin omia tavuudesta. Työnantajat sanoivat, että tavoit- työttömiä. Työttömien liikuttelua vaikeutti teena ei ole pakkomuuttojärjestelmä vaan esimerkiksi se, että Helsinkiä vaivasi huutava saada aikaan joustavuutta työmarkkinoille.74 asuntopula. Oman haasteensa neuvotteluihin SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinanen totesi, toi myös se, että työnantajien mukaan pyrki­ että ay-liike ei hyväksy pakkomuuttoa, mutta mys hyödyntää vain paikallisia työttömiä ve­- tukee alueellista liikkuvuutta ”silloin kun se sittäisi koko liikkuvuuspykälän.69 Keskusta- johtaa turvattuun työpaikkaan ja parantunei­ puolueen Mauri Pekkarinen valitteli, että työ- siin elinoloihin”.75 Työmarkkinajärjestöt siis markkinajärjestöjen ja kokoomuksen johto yrittivät kiinnittää huomion pois muuttovel­ vastusti jopa selkeitä parannuksia liikkuvuus- vollisuudesta­ puhumalla joustavuudesta ja liik- asetuksiin.70 kuvuudesta. SDP:n edustajat toimivat lähes Keskustelu alueellisesta liikkuvuudesta kyt­- samoin, sillä he kutsuivat pakkomuuttoa työ- keytyi keskusteluun työmarkkinajärjestöjen voiman liikkuvuudeksi. Heidän mukaansa kri-­ vallasta. SDP:ta lukuun ottamatta hallituspuo­ tiikille ei ollut aihetta, sillä he pitivät uutta lueissa valiteltiin SKDL:n tapaan, että alueel- lakia vain vanhan käytännön jatkona.76 Tämä lisen liikkuvuuden lisääminen on puhtaasti tulkinta jäi hallituksen esitykseen.77 Tulkinta työnantajan etu. Mielenkiintoista on, että ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, sillä laki hallituspuolueidenkin jäsenet kritisoivat val- muuttui merkittävästi alueellisen ­liikkuvuuden tiopäiväkeskusteluissa hallituksen esitystä. osalta. Myös Helsingin Sanomissa tunnistettiin, Hallituspuolueiden edustajat katsoivat lain että ”voimassa olevissa säädöksissä tällaista epäkohtien olevan työnantajien sanelemia.71 muuttokehotusta ei ole.”78 Uudistuksen myö- Keskustapuolueen Hannele Pokan mukaan tä työstä kieltäytyminen johti työttömyystur- hallitus joutui ostamaan rauhan työmarkki- van menettämiseen. Tämä poikkesi selvästi noilla ja hyväksymään työttömyysturvauu- vanhasta laista. Sinikka Hurskaisen (SDP) distuksen osana kokonaisratkaisua.72 Sosia- mukaan pelko siitä, että työttömän on ­pakko lidemokraattinen ministeri Vappu Taipale muuttaa paikkakunnalta toiselle, on turha, muistutti, että laki ei ole pelkästään työmark- sillä aikaisempikaan laki ei pakottanut ketään kinajärjestöjen sanelema: olihan hallitus tie- muuttamaan, vaikka laki olisi sallinut sen.79 toisesti poikennut Pekkas-sopimuksesta liik- Muuttamispakko oli työvoimaviranomaisten kuvuuden osalta jo hallituksen esityksessä.73 päätöksen varassa eikä lukenut laissa. Lainsää- Pykälän vastustajat ja kriitikot puhuivat däntöä muutettiin, mutta SDP:n retoriikka työttömien pakkomuutosta, kun taas pykälää­ pyrki häivyttämään muutoksen osaksi aikai-

68 Valtiopäivät (Vp) 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 765. 69 ”Työnantajat napisevat: Hallitus vei pohjan työttömien liikuttelulta,” Kotimaa, HS, 3.4.1984, PA. 70 Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1646. 71 Keskustalta muun muassa Sirkka-Liisa Anttila, Kauko Juhantalo, Mauri Pekkarinen ja Hannu Kemppainen, SMP:lta Timo Laaksonen, Vieno Eklund, Pentti Skön, RKP:lta Håkan Nordman ja Ole Norrback. 72 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 758. 73 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Esittely, 6.4.1984, 714. 74 ”Työnantajat napisevat: Hallitus vei pohjan työttömien liikuttelulta,” Kotimaa, HS, 3.4.1984, PA. 75 ”Viinanen: työttömyyskorvauksen uudistusta ei saa lykätä,” Kotimaa, HS, 14.4.1984, PA. 76 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 750, 759, 762, 767, 783. 77 HE 38 (1984), 21. 78 ”Työttömien tulot nousevat,” Kotimaa, HS, 10.3.1984, PA. 79 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 783. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 95

sempaa käytäntöä. Epävirallisen käytännön vuus kotipaikkakunnan ulkopuolelle on vel- siirtäminen viralliseen lakiin oli toisaalta van- voitettu silloin, kun toinen vanhemmista voi han toiminnan jatkoa, toisaalta konkreettinen käydä kotona päivittäin ja toisella on mahdol- askel käytännön sementoimiseksi. lisuus käydä kotona viikoittain.83 Esitys edel- Pakkomuuton vastustajat vetosivat työttö- lyttää osittaista asumiseroa työttömyysturvan män perusoikeuksiin, jotka piti turvata kus- menettämisen uhalla siinä tapauksessa, että tannuksista huolimatta. Velvollisuus muuttaa toinen puoliso on töissä ja toinen saa töitä ko- työn perässä työttömyysturvan menettämisen tipaikkakunnan ulkopuolelta. SDP:n Kerttu uhalla oli heidän mielestään hyväksyttävä pe- Törnqvist varoitti, että perheiden hajottami- ruste kutsua alueellista liikkuvuutta pakko- nen voi vähentää työttömyyttä, mutta ”jonot muutoksi. SKDL:n Pekka Leppäsen mukaan mielenterveystoimistoissa ja sosiaalitoimistois- ”[r]ahaa meillä on hoitaa nämä kysymykset”.80 sa kasvavat”.84 Keskustapuolueen Juhani Ala- SKDL, Keskustapuolue ja SMP kyseenalais- rannan mukaan liikkuvuuden lisäämät sosiaa- tivat muuttovelvollisuuden perustuslaillisuu- liset ongelmat voivat osoittautua kalliimmaksi den.81 SMP:n Pentti Skön ja keskustapuo- hoitaa kuin työttömyys.85 lueen Hannele Pokka vetosivat myös YK:n Kysymysten ryöppy eduskunnassa johti ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistuk- muuttovelvollisuuden tarkennukseen sosiaali- seen, jossa puhutaan oikeudesta työhön, sen valiokunnassa. Tämän seurauksena perheellis­ vapaaseen valintaan ja suojaan työttömyyttä ten muuttovelvollisuutta selkeästi lievennet- vastaan.82 Hallitusmuodon mukaan Suomen tiin.86 Heidän osaltaan pidettiin huolta siitä, kansalaisella oli oikeus valita ­asuinpaikkansa. että ”perhesuhteet eivät estä muuttamista”. Täten velvollisuus muuttaa työn perässä oli Toisin sanoen hallituksen esityksessä mainittu perustuslaillinen kysymys. Juuri kysymys rajaus viikoittaisesta mahdollisuudesta käydä muuttovelvollisuudesta johti lakiesityksen kotona poistettiin esityksestä. Lisäksi perheet- viemiseen myös perustuslakivaliokuntaan, tömien tilaa parannettiin siten, että henkilö mikä ei ollut vakiokäytäntö lakiehdotusten saattoi kieltäytyä työstä toisella paikkakunnalla,­ kä­sittelyssä. Perustuslakivaliokunnan mukaan jos hänellä on siihen ”painava henkilökohtai­ muuttovelvollisuus todella oli ristiriidassa pe- nen syy”.87 Tämä määritelmä on niin ­laaja, rustuslain kanssa, mutta siitä huolimatta sitä että perheiden muuttovelvollisuus katosi käy- ei poistettu lopullisesta laista. tännössä. Keskustapuolueen eduskuntaryh­ Kaikkien hallituspuolueiden piirissä esitet- män puheenjohtaja Kauko Juhantalo otti kun-­ tiin näkemyksiä siitä, että laki oli liian tiukka nian perheellisten aseman parantamisesta it- perheellisten osalta. Esityksen mukaan liikku- selleen eikä nähnyt rajoitusten jälkeen ongel-

80 Ibid., 757. 81 Ibid., 758; Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1628; Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 791. Keskusta ilmaisi vuoden 1982 periaateohjelmassaan, että jokaiselle on turvattava mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia toimeentulo kotiseudullaan. ”Keskustapuolueen periaateohjelma, 1982,” viitattu 8.5.2020, https://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=822283f3-c2cd-4580-a756-6a17758a6373. 82 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 748, 758. 83 HE 38 (1984), 37. 84 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 750. 85 Ibid., 794. 86 SoVM 8/1984. 87 Työttömyysturvalaki 602 (1984), 7 §, 5mom. 96 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

mia muuttovelvollisuudessa.88 Perheiden yhte- mät asuivat syrjäseuduilla, ja työvoimapulasta näisyys oli lakia säätäville tahoille tärkeämpää kärsivä Etelä-Suomi jäi ilman kaipaamiaan kuin työttömyyden vähentäminen liikkuvuut- teiden kunnostushankkeita.94 Vuoden 1984 ta lisäämällä. keskustelussa sama ristiriita on yhä läsnä. La- Liikkuvuuskysymys nosti esiin alueelliset pin lääniä edustaneen SDP:n kansanedusta- erot suurten kaupunkien, lähinnä Helsingin,­ jan Aimo Ajon mukaan esimerkiksi Lapin ja ja pohjoisten syrjäseutujen välillä. Jälkiteollis­ ­- Oulun lääneissä asuvat eivät voi lakiesityksen tuneessa Suomessa alkutuotanto laski 1960-lu- perusteella käydä riittävän usein kotona.95 Ko- vun jälkeen jatkuvasti, kun taas palvelujen koomuksessa taas ajateltiin, että vanha työt- työllisyysosuus nousi.89 Työn rakenteen muut- tömyysturvalaki oli epätasa-arvoinen helsin- tuessa ongelmat heijastuivat työttömyyteen. kiläisiä kohtaan. Saattoihan pohjoisemmassa Maaseudun alkutuotanto- ja jalostusalueiden saada työttömyysturvaa helpommin kuin pää- työpaikkojen huvetessa työpaikkoja löytyi kaupungissa, koska pohjoisemmassa oli vaike- eniten palvelusektorilta kaupunkien kasvu- ampi löytää työtä.96 Keskustelu alueellisesta keskuksista. Jo vuoden 1982 komiteanmietin- epätasa-arvosta toi esiin sen, että pohjoisen ja nössä pelättiin liikkuvuuspykälien muutosten eteläisen Suomen ongelmat olivat eriytyneet korostavan maan eri osien eriarvoisuutta.90 toisistaan ja osin ristiriitaisia. Sekä työvoimaministeriössä että sosiaali- ja Tulopoliittisten neuvottelujen aikaan Hel- terveysministeriössä ennustettiin, että ilmiö singin Sanomien toimitus arvioi, että vasten- aiheuttaa köyhissä kunnissa muuttotappiota.91 mielisyys pakkomuuttoa kohtaan johtuu Helsinki oli usein muuton kohde, ja poh- 1960-luvun kokemuksista valtion ­järjestämis­sä joiset syrjäseudut usein alkupiste. Työttömyys työttömyystöissä ja siirtotyömaiden parakki­ -­ oli jo 1950-luvulta lähtien Itä- ja Pohjois-Suo- asumisesta.97 Siirtotyömaiden parakit joudut- messa keskimääräistä pahempaa.92 Vaikuttaa­ tiin rakentamaan kiireessä, majoitus ja muoni- kin siltä, että lain tavoite lisätä alueellista liik- tus ontuivat ja työntekijöiden oli mahdoton- kuvuutta vastasi eniten kaupunkien työvoiman­ ta ennustaa töiden jatkumista. Työntekijöitä tarpeisiin. Keskustalaisten ­mielestä työpaikat saatettiin irtisanoa ja palkata uudestaan mieli­ olisi pitänyt viedä sinne, missä työntekijät valtaisesti – ainakin jos asiaa katsoo heidän nä- ovat eikä toisin päin.93 Ennen siirtotyömaiden kökulmastaan.98 kautta työttömyyttä korjaamaan tarkoitetut Kumpaakin työttömyysturvakomiteanmie- työllisyystyöt sijoitettiin tarkoituksellisesti tintöä kirjoittamassa ollut sosiaali- ja terveysmi­ korkean työttömyyden alueille. Siirtotyömaat nisteriön hallitussihteeri Sakari Heikkilä väitti, syntyivät kuitenkin epäsuhdasta, jossa työttö- että erityisesti kommunistit ja keskustalaiset­

88 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 760. 89 Markus Kari, Suomen rahoitusmarkkinoiden murros 1980-luvulla (Helsinki: Into, 2016), 108. 90 KM 34 (1982), Vastalauseet IV, Laine, Anttila. 91 KM 34 (1984), Vastalauseet III. 92 Nenonen, Lapiolinjalla, 11. 93 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 758; Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1628; Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset 10.4.1984, 763; ”Työttömyysturva ei saa rasittaa liikaa perheitä,” Kotimaa, HS, 8.4.1984, PA. 94 Nenonen, Lapiolinjalla, 23. 95 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 759. 96 Ibid., 781. 97 Jorma Korhonen, ”Muuttopakko pelottaa pohjoisen työttömiä,” Sunnuntai, HS, 8.4.1984, PA. 98 Nenonen, Lapiolinjalla, 38, 50. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 97

ovat verranneet liikkuvuusvelvoitetta epärei­ Vaikka myös ammatillisen liikkuvuuden lusti 1960-luvun siirtotyömaihin.99 Näin ehtoja kiristettiin, se sai paljon vähemmän teki muun muassa Keskustapuolueen Hanne­ ­le huo­miota kuin alueellinen liikkuvuus. Työttö­- Pokka.100 Myös kokoomuksessa oli halua var- myysturvaan kuuluva ammattisuoja ­tarkoitti mistaa, että uudistus ei johtaisi paluuseen mahdollisuutta kieltäytyä ammattia vastaamat-­ 1960-luvun siirtotyömaajärjestelmään.101 Siir- tomasta työstä menettämättä työttömyystur- totyömaihin liittyneet kokemukset ­vaikuttivat vaa. Koulutetulla ja työssä kokeneella työttö- lähimuistissa vielä 1980-luvulla. Sopivan asun­- mällä oli kolmen kuukauden ajan suurempi non löytymistä lienee korostettu perusteluissa,­ oikeus olla vastaanottamatta oman alan ulko-­ jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi ero 1960- puolisia töitä kuin kouluttamattomalla työt- luvun malliin. tömällä riippumatta siitä, kuuluiko työtön Lopulliseen lakiin kirjattiin velvollisuus vas-­ ansioturvan piiriin vai ei. Vuoden 1984 työttö-­ taanottaa työtä ”työssäkäyntialueen” eli koti­ myysturvalain mukaan ammattisuojan sai jo-­ paikkakunnan ulkopuolelta, jos hakija on per­- ko riittävän pitkällä työkokemuksella tai kou- heetön alle 50-vuotias, jos työnhakijalle voi­ lutuksen ja työkokemuksen yhdistelmällä. Työ­- daan löytää asunto ja jos työtä tarjotaan työ- tön sai lain mukaan ”kolmen ensimmäisen ehtojen mukaisesti.102 Perheellisten osalta esi-­ työttömyyskuukauden aikana kieltäytyä työs- tettiin, että perhesuhteet eivät estä muuttamis­ tä, jota ei voida pitää hänen ammattitaitonsa ta. Huomioon otettiin sekä muut henkilö­koh­- huomioon ottaen hänelle sopivana”.104 taiset syyt että asuinpaikkakunnan työllisyys- Ennen 1970- ja 1980-lukujen vaihdetta am-­ tilanne. Lakiin lisättiin liikkuvuusehto työttö- mattisuojaa oli rajoitettu ajallisesti vain silt­ ä myysturvan menettämisen uhalla, jota ei van- osin, että perusturvaa koskeva työllisyysase­ hassa laissa ollut. Mutta lakiprosessin aikana tus oli rajannut ammattisuojan kolmeen työt-­ ehtoon lisättiin useita poikkeuksia, jotka esti- tömyyskuukauteen.105 Ammattisuojaan halut­ vät ehdon toteutumisen käytännössä. Eduskun­- tiin kuitenkin muutoksia jo vuoden 1979 ko- nassa ei kyetty tai haluttu täysin luopua liikku­ miteanmietinnössä, jossa ehdotettiin ammatti­- vuusehdosta. Suuria työnantajien toivomia suojan yhtenäistämistä.106 Yhtenäistämisen joustoja työmarkkinoille liikkuvuuspykälällä varjolla ammattisuojan aikarajoitusta alettiin ei saatu aikaan. Jos mikään ei käytännössä tulkita tiukemmin: kolmen kuukauden aika- muuttunut, miksi pykälä ylipäänsä piti jättää raja, joka oli aiemmin koskenut vain perustur­ lakiin? Keskustapuolueen Hannu Kemppai- vaa, katsottiin nyt koskevan kaikkia työttö- nen ilmaisi, että liikkuvuuspykälästä ei voitu myysturvamuotoja. Ansioturvajärjestelmään täysin luopua, koska ”joidenkin arvovallalle se kuuluvien laissa rajoittamatonta ammattisuo­ olisi ollut liian kova pala”.103 Joillakin hän tar- jaa nauttineiden työttömien oikeudet kaven­ koitti tietenkin työnantajien keskusjärjestöä. tuivat aiemmasta. Ammattisuojaan liittyi­

99 ”Hallitussihteeri Sakari Heikkilä: Työttömyysturva ei mullista työvoiman liikkuvuutta,” Kotimaa, HS, 20.4.1984, PA. 100 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 758. 101 Ibid., 781. 102 HE 38 (1984), 37. 103 Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 1632. 104 Työttömyysturvalaki 602 (1984), 7 §, 3mom. 105 Työllisyysasetus 948 (1971), 9§, 2 mom. Rajoitusehdotus: KM 34 (1982), 15; 53. 106 KM 27 (1979), 31. 98 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

myös liikkuvuusehto. Hallituksen esityksessä lääkäri tuli työllistää koulutusta vaatimatto- sanottiin vuonna 1984, että työttömän tulisi mampaan ammattiin, vaikkapa siivoojaksi, jos ammattisuojasta huolimatta olla valmis otta- oman alan töitä ei ollut tarjolla. Lain myötä maan vastaan oman alan töitä muualta Suo- nimenomaan hyvin koulutettujen ja hyväpalk- mesta tai muita töitä kotipaikkakunnalta, jos kaisten ammattisuojaan tuli merkittäviä hei- viranomainen arvioi, että oman alan töitä ei kennyksiä. Kokoomus puolusti voimakkaasti­ löydy kotipaikkakunnalta.107 Ammattisuojasta ammatillista liikkuvuutta. Helge Saarikosken huolimatta työttömän oli valittava kotipaikka- (Kok.) mukaan on parempi olla toisen alan kunta tai ammattia vastaava työ työttömyys- töissä kuin oman alan työtön.113 Hänen puolue-­ turvan menettämisen uhalla. Pykälä kirjattiin toverinsa olisivat sisällyttäneet ammattisuojan työttömyysturvalakiin hallituksen esittämällä piiriin koulutetut ilman työkokemusta, mut- tavalla.108 ta kokoomuksessa ei kyseenalaistettu kolmen SKDL:n edustajat kutsuivat vuoden 1984 kuukauden aikarajaa.114 Eduskunnan toimin- valtiopäiväkeskusteluissa ammattisuojan aika- taa tutkineen Olli Kankaan mukaan ammatti­ rajan rajoittamista kolmeen kuukauteen rai- suojan edustama oletus suomalaisen ammat- voisasti työttömyysturvan romuttamiseksi.109 tirakenteen staattisuudesta ei enää vastannut Kansandemokraattien mukaan ammattisuojan työmarkkinoiden todellisuutta. Erilaistuvat tuli olla ajallisesti rajoittamaton niin ansiope- ja epätyypilliset työsuhteet olivat yleistymään rustaisen työttömyysturvan kuin perusturvan päin jo 1980-luvulla: Kuten Kangas kirjoittaa: osalta.110 SKDL:n eduskuntaryhmä jäi yksin ”[n]opea ammattirakenteen muutos merkitsee mielipiteensä kanssa. Toisaalta sen edustama sitä, että sellaiseen ammattiin, josta jäädään näkemys olisi tarkoittanut eri sääntöjä koulu- työttömäksi, ei yksinkertaisesti ole enää pa- tetulle ja ei-koulutetulle väestölle, mikä sopi luuta.”115 huonosti yhteen SKDL:n tasa-arvolla kan- Kaikista eniten työttömyysturvalakia kriti- taansa perustelevan linjan kanssa. soivat SKDL:n edustajat. Heidän mukaansa Liikkuvuuskysymyksen perustuslaillisuu- laki heikensi ammatti- ja asuinpaikkasuojaa ja desta puhunut Hannele Pokka sanoi, että am-­ toi uusia velvollisuuksia jo olemassa olevien matin valintaa ei koske sama perustuslain päälle. He myös kritisoivat voimakkaasti yh- turva kuin asuinpaikan valintaa.111 Keskusta­ dessä SMP:n ja Keskustapuolueen edustajien puolueessa ammattisuojakin sai tosin kritiik- kanssa työmarkkinajärjestöjen osallistumista kiä. Esimerkiksi Hannu Kemppainen piti am- lain valmisteluun.116 Erityisen purevaa SKDL:n matillista liikkuvuutta sinänsä hyvänä asia­na, kritiikki oli SAK:ta kohtaan. Sen mielestä SAK mutta kritisoi ammatin vaihtoon liittyvää toimi porvariston jatkeena ajaessaan työmark- pakkoa: hänen mukaansa ”ei lääkäriä voi mää- kinasopimuksen piiriin kuuluville kohtuutto­ rätä papiksi”.112 Mutta uuden lain perusteella man hyviä ehtoja ja muille kohtuuttoman huo­-

107 HE 38 (1984), 37. 108 Työttömyysturvalaki 602 (1984), 7 §, 4mom. 109 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 752; Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1613. 110 Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1613. 111 Ibid., 1628. 112 Ibid., 1632. 113 Vp 1984, Pöytäkirjat 1, Ehdotukset, 10.4.1984, 789. 114 Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1619. Myös Moisander (Kok.), Vp 1984, Pöytäkirjat 2, 1K, 21.6.1984, 1646. 115 Kangas, Eduskunta, 245. 116 Ibid., 243. SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 99

noja.117 Toisaalta SKDL tuli samalla hyväksy- Liian suuri kaatuakseen neeksi perusturvan ja ansioturvan välisen kui- Työn vastaanottovelvollisuutta laajennettiin, lun. Se vastusti myös niitä muutoksia, jotka koska työttömyysturvalaki ratkaistiin v aikeassa olisivat heikentäneet ansioturvan tasoa ja kes- työmarkkinatilanteessa osana vuoden 1984 toa eli tuoneet molempien työttömyysturvien tulopoliittista kokonaisratkaisua. Oleellinen saamisen ehtoja lähemmäksi toisiaan. tekijä tässä oli työnantajien vaatimus alueelli- RKP oli työttömyysturvakysymyksissä hal- sen liikkuvuuden lisäämisestä ehtona työttö- lituspuolueista kaikista hiljaisin, mutta myös myysturvauudistukselle. Työttömyysturvalakia­ sen mielestä perusturvan ja ansioturvan väli- ei ollut onnistuttu uudistamaan ilman työ- nen kuilu oli liian suuri.118 markkinajärjestöjä. Riitaisat hallitukset eivät Keskustapuolueen suhde muuttovelvoittee­ olleet päässeet yksimielisyyteen lain toteutta- seen oli jatkoa puolueessa jo pitkään kannatus­ misesta, vaikka uudistuksia oli valmisteltu ta saaneelle käsitykselle siitä, että työ on vie-­ pitkään. Työttömyysturvauudistus tuli osaksi tävä sinne missä työttömät ovat eikä toisin- vuoden 1984 tulopoliittista kierrosta SAK:n päin.119 Maatalousväestö jäi suurelta osin työt­- aloitteesta, mutta asiakirjoissa näkyy myös tömyysturvan ulkopuolelle, eikä ansiosidon­ STK:n tavoite päästä vaikuttamaan työttömyys- nainen työttömyysturva tukenut heidän etu-­ turvaan jo paljon ennen tulopoliittisen kier- jaan. Tämä selittää Keskustapuolueen ja SMP:n roksen alkua. Kolmikantaisen sopimisen ja pyrkimykset vahvistaa perusturvaa ansiotur- tulopoliittisen mallin takia olemassa oli pai- van sijaan. Kokoomus ja SDP pyrkivät sen netta saada laki läpi. Lain kaatumisella olisi sijaan SAK:n tuella parantamaan ansioturvan ollut huomattavat seuraukset eduskunnan, korvaustasoa, mikä johti turvan tasojen eriy- hallituksen ja koko kolmikantaisen sopimisen tymiseen. Tämän lisäksi ne tukivat työmark- uskottavuudelle. Kukaan ei halunnut ottaa vas - kinajärjestövetoista lainsäädäntöä. tuuta tulopoliittisen sopimuksen kaatumises- Puolueet jakaantuivat samalla tavoin kysy- ta, sillä yhteiskunnan toimivuuden kannalta myksessä työttömien liikkuvuudesta. Aluksi olennaisia palasia oli sidoksissa sopimuksen Keskustapuolue ja SMP olivat SKDL:n kanssa syntyyn: palkankorotukset, työajan lyhentä- samoilla linjoilla siinä, että muuttovelvollisuus minen, lakkosakkojen nosto ja työttömyys- on perustuslain vastainen, mutta ollessaan hal- turvan uudistaminen. Eduskunnan käsittely litusvastuussa samaiset kaksi puoluetta taipui- sai kuitenkin aikaan muutoksia työttömyys- vat ainakin periaatteellisella tasolla liikkuvuus- turvalakiin. velvollisuuden laajentamisen puolelle. SKDL Työn vastaanottovelvollisuuden laajentami- puolestaan pysyi loppuun asti lain suurimpana nen herätti vastustusta niin hallituksessa kuin kriitikkona ja äänesti sitä vastaan.120 Kun ky- oppositiossakin. Liikkuvuuden lisäämistä vas- seessä oli uudistuksen voimaan saattaminen tustivat oppositio ja hallituspuolueet SDP:tä ja samalla tulopoliittisen sopimisen toteutu- lukuun ottamatta. Hallituksen keskiryhmien minen, oli lain hyväksyminen lopulta myös eripura SDP:n kanssa johtui keskiryhmien kriitikoiden mielestä parempi vaihtoehto kuin kannanotosta SDP:n ty öttömyysturvamallia se, että laki hylätään ja uutta lakia joudutaan vastaan. Erityisesti Keskustapuolueen ja SMP:n odottamaan kymmeniäkin vuosia. esittämä kritiikki työttömyysturvauudistusta

117 Ibid. 118 Ibid., 241. 119 Ibid., 244. 120 Myös kolme sosialidemokraattia äänesti lakia vastaan. Ibid., 133. 100 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

kohtaan hallituksen esityksen jälkeen lienee kaan saatu kompromissi kolmikantaisessa so- osoitus hallituksen sisäisestä valtataistelusta pimisjärjestelyssä, jotta siitä olisi täysin voitu sekä pyrkimyksestä pelastaa kasvoja. Työmark­ luopua edes eduskunnassa. Toisaalta se oli sii­ kinajärjestöt vaikuttivat olleen sopivia synti- nä määrin radikaali muutos vanhaan nähden,­ pukkeja. Niitä saattoi syyttää lain epäkohdista. ettei sitä olisi voitu hyväksyä sellaisenaan. Työttömyysturvauudistuksen kritisointi edus- Lopputuloksena oli periaatteellinen muutos, kuntakäsittelyssä johti sellaisiin lain muutok- jolla oli vain vähän välittömiä seurauksia. siin, joihin työnantajat eivät olleet tyytyväisiä. Työttömyysturvauudistusprosessin tarkas- Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallituspuoluei- telu osoittaa, että työmarkkinajärjestöt olivat den esittämän kritiikin ei ollut tarkoitus kaa- mukana lainvalmistelussa paljon voimakkaam­ taa koko uudistusta. min kuin mitä julkisuuden perusteella on Vastaanottovelvollisuutta laajennettiin li- saattanut luulla. Huomionarvoista on se, että säämällä ammatillista ja alueellista liikkuvuut- molemmat työttömyysturvauudistusta käsit- ta. Vastaanottovelvollisuuden laajentamisen televät komiteanmietinnöt pitivät sisällään kannattajat käyttivät tässä yhteydessä sanaa lausunnot työn vastaanottovelvollisuuksien ”liikkuvuus”. Sanaa käytettiin neutraalina il- laajentamisesta liikkuvuutta lisäämällä. Mo- maisuna, ja sillä hämärrettiin sitä, että kyseessä nivuotinen komiteatyöskentely edelsi vuoden oli työntekijöiden oikeuksia kaventava uudis- 1984 tulopoliittista ratkaisua, mikä kertoo tus. Ammatillisen liikkuvuuden ehdot eivät siitä, että pyrkimyksiä laajentaa vastaanotto- muuttuneet aiemmasta laista muuten kuin velvollisuutta oli ollut jo pidempään olemassa. kestonsa puolesta. Keston yhtenäistäminen Työnantajat puhuivat kaikista äänekkäimmin kolmeen kuukauteen tarkoitti, että oikeutta liikkuvuuden lisäämisestä, mutta se ei yksin se- ansioturvaan kavennettiin. Oikeuksien kaven- litä sitä, miksi heidän mielipiteensä päätyi lo- tamista voitiin peitellä esittämällä, että laki on pulliseen lakiin. Vaikuttaminen komiteatyös­ jatkoa edeltäville laeille. kentelyyn ja julkinen painostus tulopolitiikan Alueellisen liikkuvuuden ehdot vietiin pe­ avulla ovat selittäviä tekijöitä tässä asiassa. Se, rustuslakivaliokunnan käsittelyyn, ja käytäntö että SAK ja SDP eivät vastustaneet liikku­ todettiin perustuslain vastaiseksi. Tästä huoli­ vuuden lisäämistä, osoittaa kuitenkin, että matta alueellisen liikkuvuuden vaatimus jäi työttömyysturvauudistusta kohtaan oli hy- lakiin, mutta sitä kuitenkin lievennettiin otta­- väksyntää myös muissa kuin työnantajien pii- malla huomioon asuinolosuhteet. Lisäksi huo- reissä. Yleinen asenneilmapiiri oli kääntynyt mioitiin perhetilanne sekä työttömän henki- varaukselliseksi sosiaalimenojen kasvamista lökohtaiset syyt, jotka saattoivat estää muut- kohtaan sekä oikeistossa että vasemmistossa. tamisen työn perässä. Laki otti työttömän ti­- Työttömyysturvan velvollisuuksien lisääminen lanteen joustavammin huomioon kuin mitä oli kompensaatio sille, että turvan tasoa ei ha- alun perin Pekkasen ratkaisussa sovittiin tai luttu madaltaa. hallituksen esityksessä ehdotettiin. Perheiden Vuoden 1984 työttömyysturvauudistuk- yhtenäisyys oli lopputulosta tarkastellessa la- seen liittyvät keskustelut sopivat yhteen aiem- kia säätäville tahoille tärkeämpää kuin työttö- man tutkimuksen kanssa. Edeltävässä tutki- myyden vähentäminen liikkuvuutta lisäämällä. muksessa on tuotu esiin, että sosiaaliturva oli Lisäksi kunkin kunnan työttömät piti saada Suomessa 1980-luvulla uudelleenmäärittelyn töihin ennen kuin kuntaan siirrettiin työttö- kohteena. Vastaanottovelvollisuuden lisäämi- miä muualta. Nämä ehdot estivät alueellisen sestä käyty keskustelu oli osa pitkää jatkumoa, liikkuvuuden toteutumista, vaikka lakiin sisäl­- joka liittyi työttömän oikeuksien ja velvolli- tyi velvoite muuttaa työn perässä. Arvioin, että suuksien tasapainon hakemiseen osana sosiaa­ liikkuvuuspykälä oli liian suurella ­vaivalla ai- lipolitiikkaa. Eduskunnassa oli tahoja, jotka SUOMENKIELISET ARTIKKELIT 101

pyrkivät lisäämään työttömän velvollisuuksia, ”Keskustapuolueen periaateohjelma, 1982.” Viitattu ja tahoja, jotka pyrkivät vähentämään velvolli­ 8.5.2020. https://www.keskusta.fi/loader.aspx?i- suuksia entisestään. Suomalaisessa työttömyys­- d=822283f3-c2cd-4580-a756-6a17758a6373. turvassa päädyttiin ratkaisuun, jossa velvolli­ suuksia lisänneet voimat voittivat. Turvan Lehdistö tason­ nosto ja velvollisuuksien lisääminen Päivälehden arkisto (PA), Helsinki. Helsingin Sanomat oli kompromissi, jonka avulla saatiin kaikki (HS). ­lakiin vaikuttaneet tahot mukaan. Vaikka työttömyysturvassa oli siirrytty työl­ Tutkimuskirjallisuus lisyystöistä raha-avustuksiin ­1960-luvulta läh- Absetz Maija ja Lotta Pirhonen. ”Tilastoaineisto: tien, ajatus työvelvollisuuden ja työttömyys­ Työllisyys ja työttömyys Suomessa 1900–2017.” turvan yhteydestä säilyi vielä vuoden 1984 Julkaisematon käsikirjoitusluonnos, 12.2.2019, työt­tömyysturvauudistuksessa. Vuosien 1971– Excel-tiedosto. 1984 välisenä aikana työttömyysturva ei ollut Bergholm, Tapio. Tulopolitiikan aika. Vol 2, Laatua sidottu työllisyystöihin eikä turvan saaminen ja vapaa-aikaa: Suomen Ammattiliittojen Keskusjär- jestö vuodesta 1977. Porvoo: Suomalaisen Kirjalli- edellyttänyt liikkumista työn luokse. Vuoden suuden Seura, 2018. 1984 työttömyysturvalakia voi pitää paluuna Gerven, Minna van. The Broad Tracks of Path Depen- vanhaan työlinjaan, mutta toisaalta laki ilmen- dent Benefit Reforms: A Longitudinal Study of Social tää yleiseurooppalaista mallia, joka korosti Benefit Reforms in Three European Countries, 1980– sosiaaliturvan vastikkeellisuuden merkitystä. 2006. Helsinki: Kela, Research Department, 2008. Lisätutkimuksen avulla olisi mahdollista sel- Jaakkola, Jouko. Armeliaisuus, yhteisöapu, ­sosiaaliturva: Suomalaisen sosiaalisen turvan historia. Helsinki: vittää, kuinka paljon muutoksessa oli vanhoja Sosiaaliturvan keskusliitto, 1994. ja kuinka paljon uusia aatteita. Jensen-Eriksen, Niklas, Henrik Tala, Elina Kuorelahti, Aaro Sahari ja Maiju Wuokko. Loputtomat Lähteet kihlajaiset: Yritykset ja kolmikantakorporatismi Suo- messa 1940–2020. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Alkuperäislähteet Siltala, 2020. Julkunen, Raija. Suunnanmuutos: 1990-luvun sosiaali- Arkistolähteet poliittinen reformi Suomessa. Tampere: Vastapaino, 2001. Elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA), Mikke li. Kalela, Jorma. Työttömyys 1900-luvun suomalaisessa Suomen työnantajain keskusliitto (STK). Pöytä- yhteiskuntapolitiikassa. Helsinki: Valtion painatus- kirjat hallitus. keskus, 1989. Kangas, Olli ja Tapani Paavonen. Suomen eduskunta Painetut lähteet 100 vuotta. Osa 8, Eduskunta hyvinvointivaltion rakentajana. Helsinki: Edita, 2006. Valtiopäivät 1984. Pöytäkirjat 1, istunnot 1–46, 1.2.– Kari, Markus. Suomen rahoitusmarkkinoiden murros 9.5.1984. 1980-luvulla. Helsinki: Into, 2016. Valtiopäivät 1984. Pöytäkirjat 2, istunnot 47–89, Koistinen, Pertti. Työ, työvoima ja politiikka. Tampere: 10.5.–27.9.1984. Vastapaino, 2014. Suomen asetuskokoelma. Kärrylä, Ilkka. “The Contested Relationship of De- Suomen säädöskokoelma. mocracy and Economy: Debates on Economic and Industrial Democracy in Finland and Swe- Elektroniset lähteet den, 1960s–1990s.” Väitöskirja, Helsingin ylio- pisto, 2019. Valtioneuvosto. ”Hallitukset ja ministerit -raportti.” Mansner, Markku. Suomalaista yhteiskuntaa rakenta- Viitattu 11.11.2019. https://valtioneuvosto.fi/tie- massa: Suomen työnantajain keskusliitto 1980–1992. toa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/ Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto, 2005. v2. 102 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Marttila, Arla Helena. ”Aktivointipolitiikka yhteisö- Wuokko, Maiju. ”Markkinatalouden etujoukot: Elin­ reaktiona.” Pro gradu -tutkielma, Helsingin yli­ keinoelämän valtuuskunta, Teollinen keskusliitto­ opisto, 2016. ja liike-elämän poliittinen toiminta 1970–1980-lu- Nenonen, Marko. Lapiolinjalla: Työttömät pakkotöissä kujen Suomessa.” Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 1948–1971. Jyväskylä: Atena, 2006. 2016. Outinen, Sami. ”From Steering Capitalism to Seek- Wuokko, Maiju. ”The curious compatability of con- ing Market Acceptance.” Scandinavian Journal of sensus, corporatism, and neoliberalism: The Finn- History 42, no 4 (June 2017): 389–413. ish business community and the retasking of a http://doi.org/10.1080/03468755.2017.1336599. corporatist welfare state.” Business History (April Outinen, Sami. Sosiaalidemokraattien tie talouden 2019): 1–18. ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin: työl- https://doi.org/10.1080/00076791.2019.1598379. lisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa Wuokko, Maiju. ”Riitaisa liitto 1956–1991.” Osa 2 1975–1998. Helsinki: Into-Kustannus, 2015. teoksessa Loputtomat kihlajaiset: Yritykset ja kolmi- Savtschenko, Ritva. Kompuroiden korporatismissa: kantakorporatismi Suomessa 1940-2020, 147–284. Eheytyneen SAK:n ristipaineet suomalaisessa korpo- Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2020. ratismissa 1968–1978. Omakustanne, 2015. Vähätalo, Kari. Työttömät ja työttömyysturvauudistus: Suoranta, Anu. Halvennettu työ: Pätkätyö ja sukupuoli Tutkimus vuoden 1985 työttömyysturvauudistuksen sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytän- työvoima- ja sosiaaliturvapoliittisista vaikutuksista. nöissä. Tampere: Vastapaino, 2009. Helsinki: Työvoimaministeriö, 1988. Urponen, Kyösti. ”Huoltoyhteiskunnasta hyvinvoin- Yliaska, Ville. Tehokkuuden toiveuni: Uuden julkisjoh- tivaltioon.” Teoksessa Armeliaisuus, yhteisöapu, tamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvul- sosiaaliturva: suomalaisten sosiaalisen turvan histo- le. Helsinki: Into, 2014. ria, kirjoittanut Jouko Jaakkola, Panu Pulma, Mir- ja Satka ja Kyösti Urponen, 163–260. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1994. NORDIC COUNTRIES IN FINNISH PERSPECTIVE 103

Pieni, muttei sydämeltään.

Turvan sydän sykkii sille, että asiakkaidemme elämän tärkeät asiat ovat meillä turvassa. Tutustu liittosi sinulle neuvottelemiin etuihin osoitteessa: turva.fi/etusi

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva turva.fi • 01019 5110

Antaako ammattiliiton jäsenyys turvaa?

200821_Työväentutkimus_70x105+5mm-CMYK.indd 1 21.8.2020 12.05.43 104 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Suomalaisen rakentamisen ja RAKENTAJIEN EDUNVALVOJA lähes 100 vuoden ajan

Rakennusperinteitä arvostaen.

Liitossa on hyvä olla! katsauksia DUUNARIJOUKKO VAILLA TURVAA

Pentti Peltoniemi YTM, Helsingin yliopisto

”Älä sano olevasi freelancer!”, opasti runsaan kemuksensa perusteella kriittinen. Kyseessä 14 000 jäsenen Suomen Journalistiliiton (SJL) on ”perustavaa laatua oleva etujen ristiriita. freelancer-asioihin perehtynyt lakimies vuon- Työsuhteiset eivät seiso riittävästi yhteisessä na 2016 liiton freelancer-jäseniä työttömyys- rintamassa”.4 turvalain muutoksesta.1 Lakimuutos oli johta- Tarkastelen tässä artikkelissa journa­ listista nut siihen, että freelancereita alettiin luokitella työtä tekevien freelancereiden työmarkkina-­ työ- ja elinkeinotoimistoissa yrittäjiksi. SJL:n aseman ja ammattiyhdistystoiminnan muu- jäsenistä useampi kuin yksi kymmenestä oli toksia 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun tuolloin freelancer. Vain osa heistä halusi tulla alkuun. Aikakaudella järjestäydyttiin, neuvo-­ luokitelluksi yrittäjäksi.2 teltiin ja solmittiin ensimmäiset työehtosopi- Kuinka oli mahdollista, että vapaa toimit- mukset. Sitten oli takaiskujen aika. Lainsäädän-­ taja3, kuvaaja tai graafikko ei voinut kertoa tö, ennakkopäätökset ja etujä­ rjestötulkinnat olevansa freelancer menettämättä oikeuttaan johtivat lopputulokseen, missä siinsivät 2000- työttömyyspäivärahaan? Lakimies oli opastuk­ luvun alun pakkoyrittäjyys sekä pätkätöiden­ sessaan oikeassa: parempi välttää katsetta kuin läpimurto. Lähdeaineistona käytän freelance-­ menettää sosiaaliturvasta maksettavaa tukea. järjestöjen historiikkeja ja kokousaineistoja Entä se kollektiivinen tuki, joukkovoima, sekä vuoden 1975 freelancerlakkoa käsittele- oman ammattiyhdistyksen tuki, koko amma- vää valtakunnansovittelijan toimiston aineis- tillisen liikkeen tuki? toa. Lisäksi hyödynnän viittä luottamushen- Työmarkkina-aseman muutosta kuvannut kilöhaastattelua sekä kirjeenvaihtoa vuosilta luottamushenkilö oli taustahaastattelussa ko- 2015–2017.5

1 ”Älä sano olevasi freelancer!,” Journalisti, 1/2016, Journalistiliiton freelance-asioihin erikoistunut lakimies Jussi Salokangas. 2 Pirkko Leino-Kaukiainen ja Leena Riska-Campbell, Ei mikään yhden illan juttu. Journalistien järjestäytymisen vuosisata (Helsinki: Edita, 2018), 219–225. 3 ”Lehtimies” ja ”toimittaja” käsitetään synonyymeiksi. ”Journalisti” viittaa niitä laajemmin journalistista työtä tekeviin. 4 Maria Markus, haastattelu tekijän kanssa 8.12.2015. 5 Haastattelut tekijän kanssa: Seppo Metso, 29.10.2015; Maria Markus, 8.12.2015; Ingrid Svanfeldt, 12.4.2016; Kari Varvikko, 12.5.2016; Jukka Väyrynen, 15.9.2015; Sähköpostikirjeet tekijälle: Telle Virta­ nen, 15.9.2020 ja 16.9.2020 sekä Jorma Hyvönen 15.9.2020; Airi Leppänen & Pirjo Munck, toim., RTTL 1961–2011: 50 vuotta (Helsinki: Edita, 2011); Kauko Ainasoja et al., toim., Vuosisata sitoutunutta journalis­ mia 1907–2007: Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL ry (Turenki: SSSL ry, 2007); Kyös- ti Suonoja, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia, vol. 2, Suomen Kirjatyöntekijäin liiton sopimuspolitiikka, ammattiyhdistystoiminta ja suhteet muihin organisaatioihin 1915–1973 (Jyväskylä: SKL-FBF ry, 1977); Taimi Torvinen, Herraskaisklubista ammattiyhdistystoimintaan, teoksessa HSY-HJF 60: Helsingin Sanomalehtimies­ yhdistys – Helsingfors Journalist Förening 1920-1980 (Helsinki: HSY, 1980); Erkki Wiksten, ”SSSL:n seitsemäs kymmenvuotistaival,” teoksessa Sanan vapaus, toim. Jyrki Pietilä et al. (Tampere: SSSL, 1978); Pirjo Munck, ”Valistajista ammattimiehiksi: Toimittajien ammattilaistumisen pitkä tie 1771–1921” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2016), http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1983-4. 106 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Sanomalehtimiesten ja SAK:n hajoamisen myötä syntyi ”skogilais- ammatillinen järjestäytyminen ten” etujärjestöksi Toimittajaliitto vuonna Sanomalehtimiesten organisoituminen ”herras- 1959, joka liittyi YLL:n tavoin SAK:hon. SSSL kaisklubeista” a mmattiyhdistystoiminnan al- puolestaan jätti tuolloin SAK:n ja vaihtoi kioiksi alkoi 1800- ja 1900-lukujen vaihtees- ”kääpiökeskusjärjestöön”, uuteen SAJ:hin.10 sa. Ensimmäiset järjestöluonteisiksi perustetut Nykyisin poliittiset sanomalehtimiesyhdis- ”poliittiset lehtimiesyhdistykset” liittyivät tykset hoitavat pääosin jäsentensä sosiaalisen, vuoden 1905 suurlakon jälkeiseen eduskunta- aatteellisen ja koulutuksellisen tarpeen. Varsi­ uudistukseen, joka johti nykymallisen puolue- nainen edunvalvonta on keskittynyt vuonna kentän ja sen tarpeita palvelevan lehdistön pe- 1921 perustettuun Sanomalehtimiesten Liit- rustamiseen. Äänenkannattajien palveluksessa toon (SSL), jonka nimi on ollut vuodesta olleet lehtimiehet perustivat omia yhdistyk- 1993 lähtien Suomen Journalistiliitto (SJL). siään.6 Oikealle laidalle perustettiin Suoma- ­Munckin mukaan merkittävin syy valtakun­nal­- lainen Sanomalehtimiesliitto vuonna 1905, lisen ammattiliiton perustamiselle oli palkko­ keskemmälle Nuorsuomalainen Sanomalehti- jen ostovoiman romahtaminen sisällissodan miesyhdistys vuotta myöhemmin ja ruotsin- jälkeen. Mallia palkkatason parantamiseen kielisen toimittajakunnan järjestöksi Finlands saatiin Suomen Kirjatyöntekijäin Liitolta, ­joka Svenska Publicistförbund vuonna 1907. Näi- vuonna 1919 onnistui neuvottelemaan jäse­ den porvarillisten järjestöjen yhteiselimeksi nilleen kalliin ajan korotuksen – palkkoja nos- perustettiin Suomen sanomalehtimiesjärjes- tettiin vuoden lopulla 245–290 prosenttia.11 töjen keskusvaltuuskunta vuonna 1911.7 Työnantajien järjestäytyminen noudatti Vuonna 1907 perustettu Suomen Sosialide- pitkälti samaa kaavaa. Vuonna 1900 perustet- mokraattinen Sanomalehtiliitto (SSSL) liittyi tiin kirjapainonomistajain Suomen Kirjanpai- heti samana vuonna perustettuun Suomen najayhdistys, jota seurasi kuutta vuotta myö- Ammattijärjestöön. Pirjo Munck arvioi, että hemmin Suomen Graafillisen Teollisuuden porvaripuolen lehtimiesten omaseuraisuuteen Harjoittajain Liitto ja vihdoin vuonna 1993 saattoi vaikuttaa se, että sos.dem. lehdissä työs- Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto. Sit- kentelevät ”lehtimiehet olivat jo neuvotelleet temmin syntyi fuusioiden myötä Viestinnän työnantajapuolen kanssa palkkatariffit kaikille Keskusliitto vuonna 2002 sekä vuonna 2017 työväenlehtien toimittajille” pian SSSL:n pe- Medialiitto. rustamisen jälkeen, vuonna 1908.8 Kustantajat puolestaan perustivat vuonna Poliittinen neliapila täydentyi, kun Maalais- 1910 Suomen Lehdenjulkaisijat, Finlands liiton lehdistössä työskennelleet organisoitui- Tidningsutgivare -yhtymän, josta muotoutui vat vuonna 1919 omaan etujärjestöönsä, Maa- kuutta vuotta myöhemmin Suomen Sanoma- laisliiton Sanomalehtimiesyhdistykseen.9 lehdenkustantajain Liitto, Finlands Tidnings- Kansandemokraatit perustivat oman lehtikent- förläggareförbund. Suureen yhteislevikkiin ja tänsä toimittajajärjestöksi Yleisen Lehtimies- laajaan poliittiseen kannatukseen pohjanneen liiton (YLL) vuonna 1947. Sos.dem. puolueen työväenlehdistön merkittävimmäksi etujärjes-

6 Torvinen, Herraskaisklubista, 12–13. 7 Munck, Valistajista, 179–180. 8 Munck, Valistajista, 180–182. 9 Torvinen, Herraskaisklubista, 12. 10 Torvinen, Herrasklubista, 12–13; Tapio Bergholm, Sopimusyhteiskunnan synty, vol. 2, Hajaannuksesta tulo­ politiikkaan: SAK 1956–1969 (Keuruu: Otava, 2007), 98–99; ks. myös Wiksten, SSSL:n seitsemäs, 14–15. 11 Leino-Kaukiainen ja Riska-Campbell, Ei mikään, 26–29; Munck, Valistajista, 201; 56–60. KATSAUKSIA 107

töksi kehittyi Työväen Kustannusliikkeiden Yleisradion suljettu saareke Liitto, joka perustettiin vuonna 1917. Yleisradion toimittajat järjestäytyivät ammatil- Lehtimiesten keskuudessa muodostivat lisesti 35–50 vuotta printtikollegoitaan myö- poikkeuksen työväenlehtien toimittajat, joi- hemmin. Toki oli media itsekin graafista alaa den ammattijärjestö SSSL onnistui laajenta- nuorempi. Yleisradion ensimmäiset herraklu- maan palkkatariffisopimuksensa työehtosopi- bit aloittivat 1930-luvun puolivälissä. Yksi mukseksi lokakuussa 1936.12 Palkka- ja muut niistä oli vuonna 1936 perustettu Suomen Ra- työehdot olivat talokohtaisia: tariffeja, hen- dioselostajat, Finlands Radioreportrar (SRS). kilökohtaisia palkkoja, joillakin eläkeoikeus. Lähemmäksi työmarkkinatoimintaa päästiin SSL ylsi samaan vasta vuonna 1967.13 Hella Wuolijoen pääjohtajakaudella. Vuonna Silti jo keväällä 1956 graafisen alan työnan- 1947 perustettiin Yleisradion Henkilökunnan taja- ja työntekijäjärjestöt olivat neuvotelleet Ammattiyhdistys (YHA). Kun yhdistys liittyi Arbetarbladetin pitkäaikaisen päätoimittajan, 1950-luvun alussa teollisuusliittoperiaatteella pääministeri K.-A. Fagerholmin ­ehdottomasta toimivaan SAK:laiseen Liiketyöntekijäin Liit- työrauhavelvoitteesta. Hanke kaatui, koska toon, eivät toimittajat katsoneet kuuluvansa työnantajajärjestöissä pelättiin, että se avaa joukkoon.16 tien ”toimittajien työehtosopimuksiin. Niitä Oman yhdistyksen puutetta eivät myöskään työnantajat olivat vastustaneet johdonmukai- korvanneet vuonna 1950 perustettu Yleisra - sesti”.14 dion ammattiyhdistysten yhteistyövaliokun- Järjestö- ja sopimustoiminnan ulkopuolelle ta ja vuosikymmenen puolivälissä perustettu jäivät sekä lehdistön että Yleisradion freelan- Yleisradion virkailijat -yhdistys. Toimittajien cerit. Työmarkkinatasolla journalistikunnan oma ammattiyhdistystoiminta alkoi toden järjestäytyminen oli 1960-luvulle tultaessa ha- teolla vasta 1960-luvun alussa, kun Radio- ja jallaan: SSL kuului TVK:hon, kaksi vasemmis- televisiotoimittajat – Radio och television re- tolaista liittoa SAK:hon ja yksi SAJ:hin. Myös daktörerna r.y. (RTTY, myöh. RTTL) perus- SSL:ssä oli useita kertoja esitetty liittymistä tettiin. RTTL teki ensimmäisen työehtosopi- SAK:hon: jo perustamisvaiheessa, 1930-lu- muksensa 29.4.1964.17 vulla, 1941, jatkosodan jälkeen, 1950-luvulla, Ajatus muodostaa jonkinlainen yhteistyö- 1960-luvun puolivälissä ja vielä 1970-alussa. elin joko SSL:n tai vuonna 1949 aloittaneen Keskusjärjestökysymys on mielenkiintoinen Suomen Aikakauslehdentoimittajien liiton elementti tarkasteltaessa freelancereiden jär- (SAL:n) kanssa ei toteutunut. Yksikään keskus- jestäytymistä sekä heidän ammattiyhdistys- järjestö ei tullut kyseeseen.18 Mainos-TV:n oh- toimintansa saavutuksia hieman edempänä.15 jelmatyöntekijät järjestäytyivät vuonna 1966

12 Suonoja, Suomen Kirjatyöntekijäin, 62–63; Torvinen Herrasklubista, 12–13. 13 Torvinen, Herrasklubista, 38; Leino-Kaukiainen ja Riska-Campbell, Ei mikään, 163. Torvisen allekirjoitus pvm. 4.4.1967, Leino-Kaukiaisen 6.4.1967. 14 Markku Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa: Suomen Työnantajain Keskusliitto 1956–1982 (Jyväskylä: Teollisuuden Kustannus Oy, 1990), 146–148. 15 Leino-Kaukiainen ja Riska-Campbell, Ei mikään, 49–50, 147, 152–153, 211–213; Torvinen, Herrasklubista, 46–47. Torvisen mukaan HSY:n toimittaja Toivo Vitikka esitti vuonna 1941 ”vastavetona” harkittavaksi liittymistä” SAK:hon SDP:n suositeltua jäsenilleen suojeluskuntia. 16 Leppänen & Munck, RTTL 1961–2011, 9–10. Sosiaalisesta samaistumisesta, ks. Leino-Kaukiainen ja Riska-­ Campbell, Ei mikään, 14, 22–24. 17 Leppänen & Munck, RTTL 1961–2011, 10. 18 Ibid. 108 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

omaan, Akavaan liittyneeseen Mainos-TV:n Radio- och TV-reportrar (SRTVS).22 Ärhä- ohjaajat ja toimittajat -yhdistykseensä, kunnes kät ”herraklubilaiset” purkivat närkästystään vuonna 1972 he vaihtoivat RTTL:ään.19 radikaalista tulokkaasta. Esimerkiksi Markus Freealancerien osuus koko toimittajakun- Similä kritisoi Helsingin Sanomissa lokakuussa nasta oli vajaat 10 prosenttia, eikä SSL:sta, 1971 yhdistyksen puheenjohtajana toimineen SAL:sta ja RTTL:sta ollut heidän etujensa Tuula Sarrolan lausuntoja: ajajiksi. Ammattiyhdistykset etsivät edelleen toimintamuotojaan. Ammattimaisena freelancerina en tietenkään ha- lua olla vastustamassa etujemme parantamista, Ensimmäisenä freelancereiden asemaa läh- päinvastoin. Kysymys onkin menettelytavois­ tivät parantamaan Yleisradiolle työskennel­ ta, julkisesta käyttäytymisestä, josta varjo nyt leet kokeneet freelancetoimittajat. Viisi ”van- aiheettakin lankeaa jokaiseen Yleisradion avus-­ haa” ja 48 ”nuorta” toimittajaa kokoontui tajaan. Julkisen kritiikin paineessa työskente­ 16.5.1968 Vanhan kellarin Karhu-kabinettiin. lemiseen tottuneille tämä seikka ei ole suinkaan Perusteilla oli radion ja TV:n freelancer-yhdis- merkityksetön. 23 tys. Mukaan tulisi ”vain tunnetusti ammatti­ taitoisia free lance-toimittajia radion, tv:n ja Toinen huolestunut oli RTTL:n puheenjohta- Mainos-tv:n piiristä”.20 Radioselostajista poi- jana vuosina 1974–1975 toiminut Arne Wess- keten ajatus oli korostaa enemmän edunval- berg, joka kertoi RTTL-historiikissa: vontaa kuin sosiaalista yhdessäoloa. Uuden yhdistyksen tärkeät määreet olivat ammatti- Kyllähän talossa oli aika voimakas stalinistinen ydin, toveripiiri, joka omine julkaisuineen koetti taito ja ammattiyhdistys. monin tavoin vaikuttaa myös liiton sisällä. Se ei Ammattiyhdistystä olivat valmistelleet ”van- suinkaan aina tapahtunut avoimen poliittisesti hat”, muun muassa Paavo Einiö, Jaakko Jah- […]. Mutta kyllä se oli taistolaisten kovaa aikaa.24 nukainen, Seppo Jylhä ja Kauko Saarentaus. Nuorten joukossa oli sekä toimittajia, näytte- Laajat tulopoliittiset ratkaisut sekä yhteiskun- lijöitä että opiskelijoita. Mukana oli henkilöitä, nallinen progressiivisuus näkyivät freelan- jotka suuntautuivat muutamassa vuodessa esi- cer-osastojen toiminnassa. Myös SRTVS alkoi merkiksi tiedotustutkimukseen, elokuvasekto- nuorentua ja muuttua ”klubista” ammattiyh- rille ja muihin viestinnän töihin.21 distykseksi. Puolestaan SSL:n vuonna 1967 Perustava kokous järjestettiin 5.6.1969 solmimalla TES:lla oli käänteentekevä merki- Insinööritalon kerhohuoneessa. Nimeksi tuli tys: sanomalehdissä perustettiin toimitusosas- Radio ja tv-free lancerit ry – Radio och tv- toja, minkä vuoden 1971 sääntömuutos mah- free lancers rf (RTFL). Selostajaklubin rinnalla dollisti, ja koska freelancerit eivät kuuluneet RTFL oli tuore ja vahva kilpailija. Haastettu työpaikkaosastoihin, heille tuli tarve perustaa reagoi. Ensi töiksi klubin nimeen lisättiin maa- oma osasto. giset kaksi kirjainta, ”T” ja ”V”. Nimeksi tuli Anne Kähkönen on kuvannut sitä, miten Suomen Radio- ja TV-selostajat – Finlands lehdistön freelancerit järjestäytyivät SAL:n suo-

19 Riska-Campbell, Sanomalehtimiehistä kasvoi, 412; Leppänen & Munck, RTTL 1961–2011,129. 20 Valmistelukokouksen ptk., 16.5.1968, FOT C:1, Työväen Arkisto (TA), Helsinki. 21 Ibid.; ks. myös Erkki Tuomioja, Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan (Jyväskylä: Tammi, 1993), 25. 22 Perustavan kokouksen ptk., 5.6.1968, FOT C:1, TA. 23 Markus Similä, ”Vapaa toimittaja, piiloporvari: Kaikki emme ole vasemmistolaisia,” Helsingin Sanomat, Mielipidekirjoitus, 17.10.1971. 24 Leppänen & Munck, RTTL 1961–2011, 18–19. KATSAUKSIA 109

jiin omaksi yhdistyksekseen vuonna 1972.25 RTFL pyrki omaan TES:een Yleisradion Osaston perustaminen tapahtui TVK-talon kanssa ja onnistui. Sopimus allekirjoitettiin juhlasalissa 8.6.1972 – SSL oli vielä tuol loin 13.6.1974. Työnantajan puolesta työehtoneu- TVK:n jäsen. Lehdistön freelancerit aloitti - vottelut hoiti keskusjärjestö STK:n jäsenliitto, vat heti osastonsa perustamisen jälkeen mää - Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä. rätietoisen toiminnan. Tavoite oli selkeä: an- Sopimusta oli edeltänyt lakkovaroitus. Ta-­ sioiden kohentaminen, horisontissa vakituis- pahtumakulku nosti esille ”liittorajakysymyk­ ten ansiotaso. Parannettavia asioita olivat palk- sen”. Vaikka RTTL ei hyväksynyt määräai­kai­- kiot, sosiaaliturva ja kirjanpito. Verottajan sia edes jäsenikseen, lakkouhan edessä vaki- vaihteleva, jopa ristiriitainen suhtautuminen naisten hallitus päätti 3.5.1974 äänin 8–2, oli oikaistava. Jäsenyyden edellytyksenä oli, ettei lakko koskisi kesätoimittajia eikä työeh- että noin 75 prosenttia tuloista kertyy ”alan tosopimuksensa mukaisen määräaikaisen sopi- töistä”. Tästä tasosta voitiin joustaa, mikäli muksen tehneitä. Näin RTTL antoi mahdolli- ansiot jäivät alhaisiksi työtilaisuuksien vähäi- suuden rikkurityövoiman käytölle.27 Lakko ei syyden tai sairauden vuoksi. Jäsenyyttä hake- alkanut, joten rikkureita ei tarvittu. neella ei saanut olla vakinaista kuukausipalk- Lakkouhalla saatu sopimus oli merkittävä, kaista työsuhdetta. Jäseneksi hyväksyttiin sillä siitä alkoi Yleisradion ja SAK:laisten free- toimittajat, kuvaajat, kustannustoimittajat ja lancetoimittajien työehtosopimusyhteistyö, käsikirjoittajat. Ansiot saattoivat koostua sekä mihin liittyi myös SRTVS. Oli saatu läpi­ painetun että sähköisen median töistä. mur­to. Järjestäytyneet freelancerit olivat ylpeitä SAK:n eheytyksen yhteydessä oli perustettu ammatistaan. Mukaan ei haluttu pr- ja mainos - uusi kokoomaliitto, Teknisten- ja Erikoisam- tekstien tekijöitä. Freelancetoimittajat sijoi- mattien liitto Tekeri. Neuvotteluvoimaansa tettiin kuuteen kategoriaan, joista esim. todel - parantaakseen RTFL liittyi Tekerin jäseneksi lisella freelancerilla oli ”avustussuhteita useam - vuonna 1971, mitä RTFL korosti jäsenhan- piin, usein myös eri kustantajien lehtiin. Käy- kinnassaan, muun muassa lähestyessään ul- tännössä 2–5 pääasiallista työnantajaa. Ei komailla toimivia radio- ja TV-uutisten free- mitään sosiaalisia etuja”. Työt olivat ennalta lancer-kirjeenvaihtajia. Tavoitteena oli saada sovittuja, yleisesti tilaustöitä.26 kaikki 10 SAK:laista ammattiryhmää neuvo- telluksi ”periaatteessa samanmuotoisen työeh- Ensimmäiset freelancer-sopimukset tosopimuksen piiriin”.28 Sääntönsä uudistanut Vuodesta 1972 freelancetoimittajilla oli kol- SRTVS huolehti omiensa sopimusasioista liit- me omaa ammattiyhdistystä, SRTVS, RTFL tymättä keskusjärjestöihin. sekä lehdistön FLO (SSL:n freelance-osasto). Lehtipuolella SAL liittyi SSL:n jäseneksi FLO-lyhenne ei juurtunut. Vuonna 2005 vuonna 1971. Lehtimarkkinat olivat kohtalai- FLO:n työtä jatkamaan muodostettiin Suo- sen lyhyessä ajassa mullistuneet. Iso tekijä oli men freelance-journalistit ry (SFJ). valoladonnan, offsetin ja muun uuden teknii-

25 Anna Kähkönen, ”Ei väkisin vaan väsyttämällä,” teoksessa Lehdistön freet 30 vuotta 1972–2002, toim. Tuula Stenberg (Loimaa: Suomen Journalistiliiton Freelancer-osasto ry, 2002),19–20. 26 Kähkönen, Ei väkisin, 44–46; Perustavan kokouksen ptk. 8.6.1972, SSL:n Freelancer-osaston (FLO) arkis­ to, Suomen freelance-journalistit ry (SFJ), Helsinki; Kevätkokouksen ptk. 24.5.1973 (liitteet 1-4), SSL:n Freelancer-osaston (FLO) arkisto, Suomen freelance-journalistit ry (SFJ), Helsinki. 27 Hallituksen kokouksen pöytäkirja 3.5.1974, RTTL Järjestötoiminta 1.2.1. Radio- ja televisiotoimittajien liitto - Radio- och televisionsredaktörernas förbund r.y., RTTL:n arkisto, Helsinki. 28 Kari Lempisen ja Veikko Lappalaisen päiväämätön Terve ystävä -kirje syyskesällä 1974, FOT F:16 Kirjeen- vaihtoa 1968-1991, TA. 110 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

kan nopea kehittyminen.29 Lehtien ulkoasut GTT, minkä työnantajaliitto toi selvästi esil- mullistuivat, ja vuositilauksista siirryttiin en- le.32 tistä enemmän irtonumeromyyntiin. 1980-lu- Sopimuskentällä alkoi tapahtua, kun sähköi­- vulle tultaessa iltapäivälehdet ottivat kasvavan sellä puolella työskentelevät freelancerit löy- osan irtonumeromyynnistä. sivät toisensa vuonna 1974. Syksyn 1974 Perinteisten perhelehtien levikit saavuttivat aikana neuvoteltiin RTFL:n ja Radio- ja tv- huippunsa ja alkoivat hiipua. Sekä vanhat että selostajien SRTVS:n fuusio allekirjoitusta uudet lehdet vaihtoivat omistajia. Merkittävin vaille valmiiksi. Mutta fuusioyritys kariutui kauppa oli Lehtimiehet-konsernin siirtyminen kalkkiviivoilla. Vaikuttaa siltä, että yhtenäisen vuonna 1988 Yhtyneet kuvalehdet -konsernin ammattiosaston kaatoivat RTFL:n vaatimuk- omistukseen. Murros oli alkanut jo 1970-lu- set uuden järjestön hallintopaikkojen jaosta. vulla. Ullamaija Kivikurun mukaan toimitta- RTFL vaati, että se saa hallituksesta puheen- ja oli tällöin illalla nukkumaan mennessään johtajan paikan sekä kahdeksan jäsenpaikkaa työssä yhden kustantajan lehdessä ja aamulla ja SRTVS neljä jäsenpaikkaa. Neljä paikkaa ei herätessään toisen.30 riittänyt, ja lakkautuskokouksessaan marras- Lehtipuolen FLO neuvotteli oman sopimuk­ -­ kuussa 1974 SRTVS päätti vastoin neuvotte- sensa, kun ”suositus ­freelance-tehtäviin liitty- luissa sovittua olla lakkauttamatta itseänsä.33 vistä kysymyksistä astui voimaan 1.4. 1975” Myös keskusjärjestökysymys vaikutti. SSL:n ja työnantajien GTT:n kesken. Sopi- RTFL kuului SAK:hon, ja SRTVS oli villi mukseen oli tarkoitus liittää myös suositukset vakinaisten järjestön RTTL:n tavoin. Wess- minimipalkkioista, mutta hanke jäädytettiin bergin johtaman yhdistyksen silmissä RTFL jäsenäänestyksen jälkeen. Osapuolet päättivät tuli sitä hankalammaksi tapaukseksi, mitä vah- hankkia tarkemmat luvut freelancereiden an- vemmaksi freelancereiden neuvotteluvoima siotasoista sekä ammatinharjoittamiseen liit- kasvoi. Lakkovuoden 1975 alkaessa RTTL:n tyvistä kuluista.31 jäsenmäärä oli noin 600, RTFL:n noin 500 Kähkösen mukaan pyrkimykset saada free- ja selostajien SRTVS:n toistasataa.34 RTTL lancereiden asema kirjatuksi GTT:n ja SSL:n edusti siten vähemmistöä kaikista Yleisra­ työehtosopimukseen omaksi freelancer-liit- diossa työskentelevistä journalisteista. Ilmisel- teeksi kaatuivat, kun GTT paalutti nä­ke­myk­ västi liitossa pelättiin, että freelancerit saavat sekseen, että freelancer-suhde oli kauppa- eikä oman työehtosopimuksensa. Siinä tilanteessa työsuhde. Vuonna 1979 korvikkeeksi tuli liit­- RTTL:n olisi ollut vaikea pitää yllä entistä totasolla neuvoteltu ”yhteinen avustaja­sopi­ asemaansa.35 muksissa käytettävä kaavake” sekä toimi­tus­- Sen lisäksi, että fuusion kaatumiseen vai- ehdot. SSL postitti ”kaavakkeen” sekä jäsen­- kutti kysymys hallituspaikoista, siihen vaikut­ tiedustelujen tuloksena laaditut palkkiosuosi- tivat politiikka, sopimusrajat sekä pelko osaa- tukset FLO:n jäsenille. Niiden takana ei ollut vasta freelance-yhdistyksestä. Vaikeinta ajatus

29 Markku Rautonen, Apu: Sanan voimalla 1933–83 (Helsinki: A-lehdet Oy, 1983), 67, 130–133. 30 Kähkönen, Ei väkisin, 21. 31 FLO toimintakertomus 1975; Kähkönen, Ei väkisin, 27, 31–33. 32 Kähkönen, Ei väkisin, 27, 31–33. 33 Hallituksen ptk:t 7.10.1974, 1.11.1974, 12.11.1974, 26.11.1974, 3.12.1974 ja 13.12.1974; RTTL:n ope­ raatio, ptk:t 7.10.1974 ja 12.11.1974, FOT C 1 Pöytäkirjat, TA. 34 Kalervo Kannisen lakkokokouspuhe, 30.6.1975, FOT H:13 Lakkoaineisto, TA. 35 Hallituksen ptk. 12.12.1974, 4 §, RTTL:n arkisto 1.2.1.; Muistio toukokuu 1975, Valtakunnansovittelijan toimisto, käsiarkisto. KATSAUKSIA 111

fuusiosta oli ei-vakinaiset journalistit diskan- että freelancer-asioiden kuulumiselle FOT:n neelle RTTL:lle. Rikkoakseen freelance-osas- sopimuksen piiriin ei ollut laillista estettä. So- tojen yhteistyörakennelman liitto suunnitteli vittelijan toimistossa ”merkattiin, että Wess- kilpailevaa freelancer-jaostoa syksyllä 1974. berg poistui neuvottelutilaisuudesta”. RTTL:n hallitus totesi kuitenkin pian, että se RTTL yritti selvittää, olivatko lakon alkaes- ”pitää ilahduttavana freelancejärjestöjen yh- sa työhön tulevat rikkureita vai eivät. Hallituk-­ distymiseen johtavaa kehitystä” ja että ”tässä sen työvaliokunta muotoili lakon varalle neli­ tilanteessa ei ole syytä harkita oman freelan- kohtaisen suhtautumis- ja toimenpidepää- cerjaoston perustamista”.36 tösesityksen: ”RTTL ei tue lakkoa siltä osin, kuin freelancerjärjestöjen vaatimukset ulottu- Vuosi 1975: lakko ja rikkurit vat RTTL:n tes:n 2 §:n alueelle, joka tarkoit- Lehtipuolen freelancereiden ay-toiminta oli taa 3 kk tai sitä pitempiä työsopimuksia.” selvästi tasaisempaa. Jäsenkehitys kuvaa muu- Proseduuri oli toisinto edelliskeväältä. tosta: 1980-luvun alkuun mennessä FLO:n Tuolloin liitto oli lakkouhan edessä äänin 8–2, jäsenmäärä oli noussut noin 150:een. Säh- yhden jäsenen pidättäytyessä äänestyksestä, köisellä puolella jäseniä oli noin 600, joista hylännyt ehdotuksen, jossa muun muassa esi- valtaosa kuului Freelance-ohjelmatyöntekijöi- tettiin, että ”RTTL:n jäsenten tulee noudattaa hin eli FOT:iin. (RTFL:n nimi oli muuttunut lakossa olevien yhdistysten määrittelemiä lak- vuodenvaihteessa 1975 FOT:ksi.)37 Kaikkiaan korajoja”. Nyt, vuotta myöhemmin, Christian ammattimaisia freelancetoimittajia oli koko Sundgren esitti Airi Valkaman kannattamana maassa runsaat tuhat. Myötätuulta oli, jäse- hallituksen kannaksi, että RTTL:n tuli tukea nistön määrä kasvoi. Yleisradiossa edellisenä toimittajakollegoita lakkorajojen määrittämis- vuonna oman sopimuksensa tehneet free- sä puitteissa. Sundgrenin esitys kaatui äänin lancerit valmistautuivat huolella ja yhdessä 7–2. Päätökseen jätettiin eriävä mielipide: kevään 1975 sopimusneuvotteluihin. Niissä ”Hallituksen enemmistön tekemä päätös on ei edetty. RTTL ”murehti yksinoikeudestaan” työnantajamielinen mutta ei tuki oikeuksien- edustaa yksin Yleisradion journalistista hen- sa puolesta taitelevalle veljesjärjestölle”. Väite, kilökuntaa. että RTTL myötäili työnantajan kantaa, joka FOT ja SRTVS antoivat lakkovaroituksen oli ”uusien apulaisjohtajanimitysten myötä” 13.5.1975. Valtakunnansovittelijan toimis- muuttunut, perustui tietoon: yhtiö oli jo ker-­ ton muistion mukaan lakkouhkaa purkavissa taalleen ottanut kannan, jonka mukaan määrä­- neuvottelussa RTTL:n puheenjohtaja ”Wes- aikaissopimukset kuuluivat FOT:n sopimuk- sberg lausui, että sopimukset, jotka on tehty sen piiriin. Viittaus apulaisjohtajiin oli piikki: kolmeksi kuukaudeksi tai pitemmäksi ajaksi toinen uusista johtajista oli Veikko Helteen kuuluvat RTTL:n sopimuksen piiriin […]. työministeriaikainen avustaja Ilmo J. Kolamo Jos siis on kolme kuukautta tai sitä pitempi (sittemmin von Bell), joka oli juuri siirtynyt sopimus, noudatetaan RTTL:n sopimusta Yleisradioon VN:n kanslian tulopoliittista jäsenyydestä riippumatta”.38 Tähän FOT:n neuvottelevaa virkamiestä avustavan lakimie- puheenjohtaja Börje J. Mattsson huomautti, hen tehtävistä.39

36 Leppänen & Munck, RTTL 1961–2011, 42; hallituksen ptk:t 4.11.1974 ja 12.12.1974, RTTL:n arkisto 1.2.1.; Aiemmin ko. henkilö oli haikaillut SAK-jäsenyyttä, RTFL:n vk:n 8.12.1969 ptk., FOT C:1, TA. 37 Freelance-ohjelmatyöntekijät FOT hyväksyttiin 13.12.1974, kirjattiin yhdistysrekisteriin vuonna 1990. 38 Hallituksen ptk. 24.5.1974, RTTL:n arkisto 1.2.1. 39 Kolamo palasi sukunsa von Bell -nimeen. 112 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Valtakunnansovittelija Paavolan toukokuus­ Lopettamissopimukseen liittyi muutamia sa 1975 tekemä sovintoesitys hylättiin, ja ehtoja: joitakin määräyksiä alettiin noudattaa FOT sekä SRTVS aloittivat lakon 29.5.1975. “soveltuvin osin myös freelance-kirjeenvaihta- RTTL osallistui lakon murtamiseen. Ajatuk- jiin ja -kuvanvaihtajiin”, jotka uusina ryhmi- sellisesti vastaavaa oli käytetty vuosien 1948– nä lisättiin sopimuksen soveltamisalaan. Oy 1949 lakkoja murrettaessa neljännesvuosisata Yleisradio Ab sitoutui ”kohtelemaan työnsei- aiemmin.40 Lakko oli julistettu koskemaan saukseen osallistuneita radio- ja Tv-freelancer-­ töitä, joita freelancerit tekivät. Eli lakonalaista ohjelmatyöntekijöitä täysin tasavertaisesti työtä tekevä oli rikkuri. Lakosta tuli pitkä. Se muiden hakijoiden kanssa”. Tämä tuotti run- jatkui heinäkuun lopulle. saasti päänvaivaa työnteettäjätaholle. Päättä- Lakon aikana SRTVS hajosi. Selostajajär- missopimuksen allekirjoitti Yleisradion puo- jestön sisällä kulki jakolinja. Vasta työelämässä lesta Kolamo.42 aloittaneet nuoret haastoivat Markus Similän Lakon loppua edisti SAK. Tekerillä oli kaltaiset ansioituneet ”porvaritoimittajat” ja muitakin Yleisradion henkilökuntaa koskevia SDP:n puolueriidan oikeistosiiven järjestö- sopimuksia, jotka olivat lähiaikoina ­katkolla. pukarit. Lakon kahdeksantena päivänä, tors- Työnantaja ymmärsi, ettei ensimmäiseksi kan­- taina 5.6.1975, SRTVS:n jäsenkokoukseen nattanut allekirjoittaa sopimuksia lakkorin- saapui kuutisenkymmentä jäsentä. Kokouk- tamasta livenneiden kanssa. Selostajien ”lii- sen puheenjohtajaksi valittiin äänin 32–15 tyntäsopimuksen” pykälään 24 tuli maininta, järjestöammattilainen Kauko-Aatos Leväaho. että ellei mahdollisessa riitatapauksessa sovin- Vastaehdokas oli yhdistyksen puheenjohtaja toa synny, niin ”voidaan asia siirtää Suomen Pertti Lampinen. Similän ja Leväahon tueksi Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja tulleet jäsenet päättivät 32:lla äänellään, että Erikoisammattien Liitto r.y:n neuvoteltavaksi. yhdistys irrottautuisi lakosta perjantaiaamu- Liittojen välisissä neuvotteluissa on voimassa, na. Kaappaus onnistui. Raastupaa vilauteltiin. mitä STK:n ja SAK:n välillä tehdyssä yleisso- Käytännössä SRTVS:n parivuotinen työmark- pimuksessa on määrätty”.43 kinataival päättyi tuohon kesäkuun iltaan.41 Lakko tuli, samoin sopimus, aikaa kului Sovittelija Paavolan parannettu välitysesi- kahdeksan viikkoa. Matti Santajärvi muiste- tys valmistui heinäkuun puolivälissä. FOT:n lee RTTL:n historiassa episodia, joka tuntuu 549 äänioikeutetusta freelancerista 291 (53 %) solidaarisuudessaan uskomattomalta: äänesti. Heistä hyväksymistä kannatti 145 (49,8 %) ja vastusti 143 (49,1 %). Tyhjiä Taisi olla 1975, kun FOT:n lakon lopettamis- vaihe oli käsillä […]. Ylen hallitus piti pääjohta- ääniä oli kaksi ja hylättyjä yksi. Lakko päätyi ja Raatikaisen johdolla kokousta. Vein paperin 23.7.1975. […], sanoin herroille: ’älkää sitten olko mitään

40 Vuoden 1948 ns. Leino-lakot sekä kesän 1949 lakkoliikehdintä, ks. Tapio Bergholm, Sopimusyhteiskunnan synty, vol. 1, Työehtosopimusten läpimurrosta yleislakkoon: SAK 1944–1956 (Keuruu: Otava, 2005), 210–218, 242–255. 41 Lampinen saattoi sovittelijan tiedoksi kokoustapahtumat. Käsiarkiston aineisto vuoden 1975 lakosta, Val- takunnansovittelijan toimisto 42 Kolamo kehotti lakkolaisia palaamaan Yleisradioon työnhakijaksi vuosikymmenen kuluttua. Yhtiössä oli jo 1970-luvun alussa ollut käytössä n. 80 nimen ”musta lista”, hall. ptk. 29.4.1970, FOT C:1, TA. Lakon jälkeen vuonna 1975 muun muassa Marina Sundström ja Leif Salmén olivat liipasimella. Tuki-ilmauksia muun muassa 2.10.1975 Finlands Svenska Skådespelarförbund (Leif Wager & Martin Kurtén) ja 24.10.1975 Yleisradion Tekniset (Pekka Siren & Jukka Pilli). FOT F:16, TA. 43 Yleisradion ja SRTVS:n sopimus 28.7.1975 (RTTL 2.5.1. YLE/MTV:n muiden järjestöjen tes-asiat). KATSAUKSIA 113

saatanan luistelijoita’. Ei kestänyt kuin pari ma koheni sekä ansiotaso ja sosiaaliturva para- sekuntia, kun Erkki Raatikainen tuli perässäni ni. Mutta tarvittiin vielä toinen lakko – kolme käytävään ja kysyi: ’Oletteko nyt tosissanne’. vuotta myöhemmin – ennen kuin Yleisradio Vastasin kyllä, ja lopputulos oli se minkä RTTL vakinaisti 300 pitkäaikaista freelanceria. 44 halusi. Freelancereita alettiin määritellä 1980-luvul-­ Muistelossaan Matti Santajärvi sijoittaa ay-jy- la yrittäjiksi, joille ei kuulu samanlainen sosiaa- räyksensä freelancer-lakon loppuvaiheeseen. liturva kuin palkansaajille. Freelancereiden Osaltaan FOT erotti RTTL:n tien v alinneet ammattiyhdistysten palkkiosuositukset kiel- kymmenkunta rikkurijäsentään elokuussa lettiin kilpailua vääristävinä kilpailulain muu- 1975.45 toksella. Muiden pätkä- ja pakkoyrittä­jien tavoin freelancerit on kuitenkin hyväksytty Epilogi ammattiyhdistysten jäseniksi. Sanan ”solidaa- risuus” he ovat kuulleet, kun heiltä on ­haettu Vuoden 1975 lakko oli työntekijöiden voitto, tukea ja sympatiaa vakituisten työriitojen ja mihin vaikutti se, että he saivat tukea Suomen joukkoirtisanomisten yhteydessä. He ovat Ammattiliittojen Keskusjärjestöltä. Keskusjär- olleet 2000-luvulla halpatyövoiman, pakko- jestön tuella freelancereiden työmarkkina-ase- yrittäjyyden ja pätkätyökauden prototyyppejä.

44 Leppänen & Munck, 1961–2011, 42. RTTL:n historiikin perusteella kahdeksan viikon lakko kesti vain viisi viikkoa. 45 FOT erotti kymmenkunta rikkurijäsentään, erottamispäätös ja kirjeet 15.8.1975. Lisäksi FOT:n rikkurilis- toissa on parikymmentä muuta nimeä. Heistä jokunen toimi myöhemmin muun muassa RTTL:n luotta- mustehtävissä. Yksi jäi valitsematta Sosialistisen nuorisointernationaalin IUSY:n pääsihteeriksi vuonna 1979 rikkuruuden vuoksi. Osa teki huomattavan journalistiuran myöhemmin, FOT H:13, TA.

jhl.fi discussion

THOUGHTS ON VISITOR DEVELOPMENT AT THE WORKERS MUSEUM IN COPENHAGEN

SØREN BAK-JENSEN Director of The Workers Museum

The Workers Museum in Copenhagen (Ar- undermines the claim that museums enhance bejdermuseet) was closed for more than two communality and citizenship. months in Spring 2020 due to the COVID-19 Therefore, we have tried to make The Work- pandemic. While we are relieved that the lock- ers Museum relevant to new target groups in down seems to have put the country in control a number of ways. One way has been to place of the spreading of the disease, the lack of rev- great emphasis on the educational programs enues from tickets, gift shop, café, and venue that are mainly aimed for children and young hire has left the museum in serious economic people. The Workers Museum is among the difficulties. 25 most visited museums in Denmark. But As a consequence, we are watching visitor when it comes to visits from schools, we are flow very closely at the moment. But rather in the top five. This contributes to a greater -di than focusing on general visitor numbers, the versity in visitors. Through cooperation with museum has focused on the composition of schools, we may help to foster and strengthen the visitors. The main reason for this is our people’s familiarity with museums, and we reach concern over demographic inequalities in mu- a very broad audience in terms of socio-cul- seum visitors in Denmark. A national study tural backgrounds. from 2018 found that 56 % of the adult popu- Another approach is related to The Workers lation in Denmark visit museums infrequently Museum’s public programs and to the ways we and almost 40 % do not visit museums at all. develop them. Our most ambitious example Infrequent users and non-users form a diverse so far of this is the ongoing project “Clever group if age, sex, and geography are taken into Hands” which involves an exhibition, a teach- account. However, members of this group ing program, and a series of events and work- usually share one characteristic – short edu- shops. The project takes its starting point in cational background. This national pattern the need for more young people to choose vo- also applies to the visitors of The Workers cational education, and it aims to give insight Museum. into the daily life and working conditions of Inequalities reflected in the visitor profile craftsmen during recent decades. The project of The Workers Museum raises serious ques- was developed with trained craftsmen and, tions about the appeal of the museum and our also, with young people about to make their understanding of the target groups. And for choice of education. All with the intention of the museum sector in general, failing to be making the project relevant and attractive to relevant to a specific part of the population people with short educational backgrounds. DISCUSSION 115

Young bricklayers from technical schools in Copenhagen conduct workshops at The Workers Museum. Photo: Arbejdermuseet.

Due to unusually generous support by pri- difficult to findesources r – or the courage to vate foundations, we have been able to put a allocate resources. Still, I believe that especial- lot of resources into the project. And we do ly for labour history museums, rooted as many have noticed that the composition of the visi- of them are in a radical democratic tradition, tors to the museum is evolving for the better. it is especially important today to prioritize The massive effort that has been made in order inclusion. If museums have fewer visitors in to form ties with new user groups has been an the future because of the COVID-19 restric- important lesson to us. And in a crisis like the tions, it is more important than ever that they one brought about by COVID-19, it may be are for everyone. 116 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

THE LABOUR MOVEMENT’S ARCHIVES AND LIBRARY, OSLO, NORWAY

OLE MARTIN RØNNING Director of The Labour Movement’s Archives and Library, PhD

The Labour Movement’s Archives and Library It is also worth noting that the institution is (Arbeiderbevegelsens arkiv og bibliotek) has equally committed to both archive contem- been in operation since 1909. It was originally porary, digital-born information and preserve founded by the Confederation of Trade Un- the institution’s historical collection. ions (Arbeidernes faglige landsorganisasjon / The digital development proceeds along LO) and the Labour Party (Arbeiderpartiet) two different tracks. The first track is to make and given the task of collecting material re- parts of the collection accessible through the lated to the labour movement. Subsequently, internet. Several series of protocols, reports the institution has developed into a modern and photographs have already been digitized centre of documentation. and published at national portals and the La- In 2020, there are 18 employees in the La- bour Movement’s Archives and Library’s own bour Movement’s Archives and Library. The homepage, arbark.no. The institution is also institution is primarily funded by the Norwe- planning to digitize selected records that will gian labour movement, which provided 58 % be published in the new national internet of its income in 2019. In the same year, public portal for digitized material, digitalarkivet. financing consisted 35 % of its income, while no. The second track is to determine new and the remaining 7 % came from sale of services innovative methods to harvest and preserve and other income related to publicly funded digital-born records of the labour movement. projects. To gain extensive knowledge in this area, The The offices and reading room of the institu- Labour Movement’s Archives and Library has tion are located in downtown Oslo, in the Peo- participated in development projects, which ple’s House. The institution’s historical collec- have been financially supported by the LO tion represents not only the labour movement, and the National Archives. These have been but also the feminist movement, peace and executed in close co-operation with the Na- disarmament movement and organisations of tional Archives and municipal archival institu- international solidarity. The library’s collec- tions. The projects gain a better understanding tion holds about 130 000 volumes, while the on how to handle unstructured data such as depository contains around 8000 meters of text files stored in Windows folders, or semi- records and more than 4 million photographic structured data such as e-mails. In addition, prints and negatives. the institution has focused on collecting and The institution is obligated to preserve the preserving professional record management cultural heritage of the Norwegian labour systems and retrieving structured metadata. movement. This heritage includes records, The institutions advancements in the publications, photographs, posters, banners field of digital records have led to additional and audio-visual and digital-born material. grants from the Ministry of Culture in 2019 DISCUSSION 117

Archivist Trine Søreide Jansen in the storeroom of the The Labour Movement’s Archives and Library. Photo: Stein Marienborg.

and 2020. Most recently, the institution has of new methods of collecting contemporary started a new project about digital-born docu- digital-born material, the Labour Movement’s mentation of the political parties at central, Archives and Library aims to meet the expec- regional and local level. The project includes tations that are forwarded by its owners and cooperation with two regional museums that public authorities. This is of utmost impor- work with non-public records. tance, shall the institution continue to thrive By taking into account the digitizing of and be able to uphold its performance and the historical collection and the development function in the years to come. opinnäytteet

Työväenlehdistön näkemykset Suomen luterilaisesta kirkosta ja uskonnonvapaudesta sisällissodan jälkeen

Tutkielmani käsittelee työväenlehdistön näke- lankäytön välineinä ja rahanahneina reliikkei- myksiä Suomen luterilaisesta kirkosta ja us- nä menneisyydestä. Usko nähtiin sosialidemo- konnonvapaudesta vuosina 1918–1922. Tut- kraattisissa lehdissä tärkeänä osana ihmisten kimani lehdet ovat Eteenpäin, Hämeen Kansa, elämää, mutta niissä paheksuttiin kuitenkin Kansan Lehti, Pohjan Kansa, Sosialisti, Suomen uskontopakkoa. Uskonto nähtiin yleisesti Sosialidemokraatti, Työn Voima, Uusi Aika, yksityisasiaksi, vaikka SSTP:n linjaan liittyi Vapaa Sana ja Vapaus. Niistä Pohjan Kansa ja myös uskonnonvastaisuutta. Uskonnonvapaus­ Vapaa Sana olivat aluksi Suomen Sosialidemo- liittyi tavalla tai toisella lähes kaikkeen kirkkoa kraattisen Puolueen (SDP) äänenkannattajia koskevaan kirjoitteluun. mutta päätyivät vuonna 1920 Suomen Sosia- listisen Työväenpuolueen (SSTP) lehdiksi. Jakautunut työväenlehdistö aktivoitui kir- Jussi Rinta-Jouppi joittamaan kirkosta, uskonnonvapaudesta ja Kirkko punaisessa julkisuudessa: Työväenleh­ uskonnonvapauslaista toden teolla vuonna distön näkemykset Suomen luterilaisesta kir- kosta ja uskonnonvapaudesta sisällissodan 1920. Työväenlehdistö suhtautui yleensä us- jälkeen vuosina 1918–1922. Pro gradu -tutkiel­- kontoon eri tavoin kuin kirkkoon ja ­papistoon. ma. Itä-Suomen yliopisto, läntinen ­teologia, Kirkkoa ja papistoa pidettiin porvariston val- kirkkohistoria, 2019.

Finlandssvensk kommunism eller finländsk kommunism på svenska?

Min avhandling kunde kort sammanfattas och firandena av första maj då både teori och med frågan ”Vad är finlandssvensk kommu- praktik sammansmälte. I dessa manifestation- nism?” Genom en mikrohistorisk studie av er kunde deltagarna visa att klasskampen och Vasa svenska arbetarförening och tidningen klassolidariteten var viktigare än språktillhö- Folkbladet under åren 1918–1923 kunde av- righeten. handlingen gå in på denna fråga. I detta fe- Att låta denna arbetarförening tala för hela nomen blandades minoritetsidentitet, extre- svenskfinland var motiverat på så vis att fören- mideologi och klassolidaritet på ett sätt som ingen var, bland sina jämlikar, störst och bland kunde beskrivas som unikt för Finland och de mest välorganiserade för sin samtid. I bot- finlandssvenskar. ten för detta låg inte endast medlemsantalet, Genom den mikrohistoriska studien kom- utan även att Folkbladets redaktion och de mer avhandlingen åt hur vänstersocialism och lokala fackföreningarna utnyttjade de lokaler kommunism skiljer sig i praktik och retorik som Vasa svenska arbetareförening förvaltade. hos Vasa svenska arbetareförening och Folk- bladet med övriga Finlands finsktalande mot- svarigheter. Som exempel på praktisk tillämp- Carl-Erik Strandberg ning av kommunism följer avhandlingen två ”Under hela 20-talet kom Vasa att förbli ett av vasabördiga finlandssvenskar som avreste till de starkaste fästena för den kommunistiska rörelsen i vårt land...”: Den finlandssvenska Mäntysaari för att delta i en kurs organiserad kommunismen studerad genom en lokalhis- av FKP. Ett annat exempel värt att nämna är torisk fallstudie på Vasa svenska Arbetare- hur föreningarna och fackavdelningarna or- förening 1918–1923. Pro gradu-avhandling. ganiserade sig i demonstrationståg, strejker Åbo Akademi, historia, 2019. OPINNÄYTTEET 119

De åländska folkdemokraterna från 1944 till 1967

I min pro gradu-avhandling studerade jag den Forskningsresultat visar att de åländska åländska folkdemokratiska rörelsen från 1944 folkdemokraterna trots sina få mandat i lands- till 1967. Folkdemokraterna var aldrig särskilt tinget spelade en större roll än vad tidigare stora på Åland, men ämnet har inte studerats forskning har kommit fram till. Utan folkde- tillräckligt. De åländska folkdemokraterna mokraterna hade till exempel partipolitiken hade flera föreningar och ställde upp i både på Åland inte utvecklats på samma sätt som landstingsval och riksdagsval. Av de övriga den gjorde under 1950- och 1960-talet. Det åländska politiska organisationerna sågs folk- som dock stämmer är att rörelsen aldrig blev demokraterna inte med blida ögon. Folkde- den massrörelse som de åländska folkdemo- mokraterna satt i Ålands landsting från 1945 kraterna hoppades, och detta berodde bland till 1968 och under den perioden hade mellan annat på bristande motivation i föreningarna ett till två mandat av 30 stycken. och att de som röstade på folkdemokraterna Avhandlingen tar upp flera centrala frågor helt enkelt dog. kring folkdemokraterna på Åland, till exempel olika folkdemokratiska föreningar, relationen Joakim Wennström med andra politiska grupperingar, utveckling- Den åländska folkdemokratins uppgång och en i organisationer, kontakterna med folkde- fall: En studie över folkdemokratin på Åland mokraterna i riket och vad som hände efter år 1944–1967. Pro gradu-avhandling. Åbo folkdemokraterna föll ut ur landstinget. Akademi, Nordisk historia, 2019.

Silloin me uskoimme (vai uskoimmeko?)

Suomalaisessa poliittisessa diskurssissa taisto- eli numinoosi voidaan havaita nuortaistolai- laisuudella ja sen nuorisoliikkeellä nuortaisto- sessa diskurssissa eräänlaisena oman ideolo- laisuudella on pitkään ollut kokoaan suurempi gian ja Neuvostoliiton varsin kritiikittömänä painoarvo. Ideologialtaan nuortaistolaisuus ihailuna. Liikkeeseen sopii kuitenkin parem- pyrki olemaan uskollinen marxismi-leninis- min määritelmä kvasiuskonnollinen yhteisö mille, mikä näkyi myös suhteessa uskontoon. – eli näennäisuskonnollinen ilmiö. Vallanku- Liikettä itsessään ja siihen liittymisen motiive- mousromantiikka ei ehkä sittenkään kanta- ja voidaan kuitenkin lähestyä kuin perinteisiä nut yhtä pitkälle kuin perinteiset uskonnot.­ uskontoja ja narratiiveja. Tutkimukseni primäärilähteinä ovat SKS:n Kiinnitän huomiota tutkimuksessani sii- keräys ”Kenen joukossa seisoin”, Kulttuurivih- hen, että nuortaistolaisuuteen liittymisen syyt kot-lehti ja muutama haastattelu. heijastavat Ninian Smartin uskontoja koskevia jaotteluja. ”Kääntymiskokemukset”, oman pai- Risto Pesonen Silloin me uskoimme: Liittyminen, identifikaa­ kan hahmottaminen osana ”maailmanselitystä” tio ja liikkeen maailmankatsomuksellinen sekä dogmaattisen oikeauskoisuuden korosta- struktuuri nuortaistolaisliikkeessä vuosina minen olivat osa nuortaistolaisuutta. Klassi- 1968–1976. Pro gradu -tutkielma. Helsingin sille uskonnoille tyypillinen ”pyhän kokemus ” yliopisto, talous- ja sosiaalihistoria, 2019. 120 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Nainen oli vain paperikoneen nappula

Pro gradu -tutkielmani otsikkoon kiteytyy suo- Naiset eivät päässeet Yhtyneiden Paperiteh- malaisen metsäteollisuuden palveluksessa ol- taiden johtopaikoille, vaikka monet työtehtä- leiden naisten työn arvostus menneinä vuosi- vät tulivatkin heille mahdolliseksi vuosikym- kymmeninä. Selvitän tutkielmassani sitä, menten aikana. Missään kohtaa ei nostettu miten työelämän muutoksia käsiteltiin Yhty- esiin esimerkiksi ajatusta naiskiintiöistä joh- neiden Paperitehtaiden Työn Äärestä -henkilös-­ topaikoilla. Naiset eivät pystyneet murtamaan tölehdessä naisten näkökulmasta ajanjaksolla lasikattoa Yhtyneillä Paperitehtailla, kuten ei- 1970-luvulta 1990-luvulle. Naisten työolois- vät naiset muuallakaan tuona aikana. sa tapahtui tällöin monia muutoksia. Osa-aika - Naisille myös puhuttiin alentavaan sävyyn. työ, perheen ja työn yhdistäminen, naisten Naisten kohtaamaa tytöttelyä työpaikoilla on palkkaus, tasa-arvo ja naisjohtajuus puhutti- selvitetty varsin vähän, ja tietoa siitä ei juuri vat tuolloinkin. löydy. Kirjoitukset kuitenkin paljastavat, että Sitten on asioita, joita tuntuu olevan vaikea miesvaltaisen paperitehtaan naiset saivat sitä muuttaa. Keskeisimpinä nousivat esille palk- osakseen. kaus, uralla eteneminen sekä naisten kohtaa- ma alentava puhuttelu paperiteollisuudessa. Päivi Annala Nainen oli vain paperikoneen nappula: Yhty­ Paperitehtaan parhaiten palkatut vakanssit py- neiden Paperitehtaiden henkilöstöpolitiikka syivät miesten hallussa. Naisten kehnompiin naisten kokemana Työn äärestä -lehden valos-­ palkkoihin ei tullut korjausta. Palkkaero mies- sa vuosina 1973–1996. Pro gradu -tutki­ elma. ten ja naisten välillä oli rikkomaton. Oulun yliopisto, historia, 2019.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin haasteet 2020-luvulla

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Pohjois- nen rooli pohjoismaisen hyvinvointivaltiomal- maiden sosialidemokraattien ideologista suun- lin hengissä pitämisessä. Tämä tulee kuitenkin tautumista 2020-luvulle tultaessa poliittisen edellyttämään niiltä entistä aktiivisempaa ja historian valossa. Tarkastelu pohjautuu työväen - suoraviivaisempaa vaikutustyötä. Erityisenä liikkeen pohjoismaisen yhteistyökomitean edellytyksenä tavoitteissa onnistumiselle on (SAMAK) NordMod2030-tutkimushankkeen kaikkien väestöryhmien osallistaminen poliit­- loppuraporttiin. tiseen toimintaan. Pohjoismainen hyvinvoin­ti- Esitän, että sosialidemokraattien pohjois- valtio saattaa perinteisessä muodossaan rapis- mainen hyvinvointivaltiomalli on suurten tua, mikä voi aiheutua esimerkiksi kyvyttö- haasteiden edessä 2020-luvun kynnyksellä. myydestä mukautua työmarkkinoiden suu- Haasteista suurimpia tulevat olemaan työmar k - reen rakennemuutokseen, muuttuvan väestön kinoiden kolmikantayhteistyön merkityksen kasvaviin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin tai säilyttäminen, yhtenäisen ­ Eurooppa-politiikan­ ­ ­ kansainväliseen kapitalistiseen talouskehityk- hahmottaminen, maahanmuuttopolitiikan seen. uudelleenmäärittely, tasa-arvon tavoitteen kir- kastaminen, eriarvoisuuskehityksen katkaise - Jetro Valtonen Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin haas- minen ja hyvinvointivaltion palvelujen rahoi- teet 2020-luvulla – työväenliikkeen näkökul­ tuksen turvaaminen. ma: Ideologia-analyysi NordMod2030-raport-­ Pohjoismaiden sosialidemokraattisilla puo- tiin pohjautuen. Pro gradu -tutkielma. Helsin- lueilla ja ammattiyhdistysliikkeellä on keskei- gin yliopisto, poliittinen historia, 2019. kirja-arviot

Seksityötä 1800-luvun alun Turussa

Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa: Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2018. 283 s. ISBN 978-952-222-967-0

Vuoden työväentutkimus 2019 -palkinnon kastusnaisista päätyi avioliittoon taustastaan saa­nut Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksi­ huolimatta. Toisaalta osa ­tarkastusnaisis­ta työ­­läiset 1800-luvun alun Suomessa vie luki­ kärsi monenlaisista ongelmista ja joutui pi- jansa suoraan keskelle 1800-luvun Turun elä-­ dätetyksi esimerkiksi juopumuksesta ja irto-­ mänmenoa. Turun yliopiston Suomen histo­ -­ laisuudesta. Vajaa viidennes heistä kärsi yhden rian professori Kirsi Vainio-Korhonen syven- tai useamman kehruuhuonetuomion irtolai­- tyy tutkimuksessaan 1800-luvun alkupuolen­ suudesta. Puolet naisista oli potilaina Turun seksityöläisiin ja käsittelee heidän elämän- veneerisellä kuurihuoneella, jossa kuppatar- vaiheitaan monipuolisesti ja ­vivahteikkaasti. tuntoja hoidettiin elohopealla. Teoksen kiintopisteenä on Turun poliisikama­ Jo työn alussa Vainio-Korhonen pohtii ai-­­ rin veneeristen tautien tarkastuskirja vuo­ ­sil­ta neistoaan koskevia eettisiä haasteita ja to­ teaa­ 1838–1848. Siihen kirjattiin tie­toja 164 naises-­ haluavansa tehdä tutkimuksellaan oike­ utta ta, jotka alistettiin ­säännölli­siin sukupuoli­tau­- tarkastusnaisille. Rankoista olosuhteista­ an titarkastuksiin. Näitä ns. tar­kastus­ naisi­ a epäil- huolimatta he ovat yhtä arvokkaita kuin muut- tiin ­”kevytmielisestä ja ­irs­taas­ta elämästä”, kin aikalaiset ja ansaitsevat esimerkiksi tul­- joka altisti heidät suku­puolitaudeille. Seksi- la käsitellyiksi omilla nimillään. Tämä lähes­tymis- työläisten säännöllisten tarkastusten taus- tapa näkyy läpi kirjan. ­Teki­jä ha­luaa antaa tut­- talla oli nimenomaan huoli kuppatartuntojen kimuskohteilleen äänen ja esi­tellä monipuo­ leviämisestä. Seksin myyminen itsessään ei lisesti heidän elämänvaiheitaan, joissa seksi-­ saattanut naisia poliisin käsiin, sillä maksun työ oli vain yksi osa. Vainio-Korhonen­ nostaa­ pyytäminen seksistä ei ollut rikos. Seksin esille muun muassa sen, että kohdatessaan maksullisuudesta ei olekaan tietoja asiakirjois- ongelmia esivallan kanssa monet tarkastus-­ sa, mutta seksityö on luonteva selitys naisten naiset pitivät vahvasti puoliaan. Irtolaisuustuo- toistuville kuppatar­tunnoille. mion saaneet valittivat senaatin oikeusosas- Vainio-Korhonen tutkii näiden turkulaisnais­ ­- toon saakka ja jättivät vielä armonanomuksia ten elämänvaiheita monelta kantilta: missä­ keisarille. he asuivat, mitä töitä he tekivät, ­saivatko­ he Vainio-Korhosen jouhevaa kirjoitustyyliä lapsia ja menivätkö naimisiin, paljonko he sai-­ täydentää erinomainen kuvitus. Lähes joka rastivat ja miten he kuolivat. Näin piirtyy mo- au­keamalta löytyy kuvia, jotka herättävät hen­- nisyinen kuva naisista, ­joiden elämä piti sisäl- kiin tarkastusnaisten moninaiset elämänvai- lään paljon muutakin kuin seksityötä. Samal- heet. Seksityöläisiä ei voi typistää yhteen muot- la lukijalle näyttäytyy laajemminkin, millaista tiin: aikana, jolloin seksin myymiseen ei liitty-­ köyhän turkulaisnaisen elämä 1800-luvun al- nyt vielä samanlaista stigmaa kuin myöhem­ kupuolella oli. Monilta osin tarkastusnaisilla min, eivät sen harjoittajatkaan aina poiken- oli samanlaisia elämänvaiheita kuin kanssa-­ neet niin paljoa muista köyhistä turkulaisnai­ si­sarillaan: he asuivat samoilla alueilla ja sista. Kuten Vainio-Korhonen lopuksi ­tii­vis­tää: tekivät seksityön ohella monia muitakin ”Seksityö oli näissä perheissä yksi monista töitä. Kirjoittaja osoittaa, kuinka seksityö arjen toimeentulokeinoista, ei ensisijaisesti ei 1800-luvun alkupuolella ollut vielä yhtä kauhistelun, moralisoinnin tai häpeilyn kohde.” leimaavaa kuin vuosisadan lopulla. Suku- puolitautitarkastukset eivät välttämättä hai- Marianne Vasara-Aaltonen tanneet työnantajia, ja noin kolmannes tar- OTT, tutkija, Helsingin yliopisto 122 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Työväenlehdet 1917–1918

Juha Matikainen: Parlamentarismin kannattajasta vallankumouksen äänitorveksi: Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen lehdistö 1917–1918. Jyväskylä Studies in Humanities 338. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2018. 321 s. ISBN 978­951­39­7321­6, https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/56552.

Juha Matikainen on tehnyt kunnioitettavan Matikainen on toki tarkastellut myös paikal- työn tutkiessaan väitöskirjassaan kuudentois­ listen tekijöiden merkitystä linjan muotoilemi- ta sosialidemokraattisen puoluelehden pää- sessa, mikä näkyy hienosti, kun hän analysoi kirjoitusten, pakinoiden ja alakerta-artikkelien lehtien eroja ja yhtäläisyyksiä suhteessa kun- näkemyksiä keskeisistä tapahtumista vuosi-­ nalliseen demokratiaan. Silti tutkimuksen läh- na 1917–1918. Lehtien kantoihin on vii­tat­tu töasetelmat ovat ohjanneet tarkastelemaan monissa ajankohdan tutkimuksissa ja lehti- lehtiä tapahtumiin reagoijina. Matikainen on historioissa, mutta yhtä kattavasti työväen- onneksi irrottautunut ajoittain lähtöasetelmas­ ­- lehtiä ei ole aiemmin tarkasteltu. Eikä kukaan taan ja nähnyt lehdet myös tulevan suun- ole aiemmin haastanut laajalla aineistolla taajina. Hän on myös pohdiskellut hyvin sitä, valkoisten voittajien väitettä siitä, että työ- että useiden toimittajien asema kansanedus- väenlehtien kiihotus oli saanut työväestön tajana tai puoluejohdon jäsenenä vaikutti leh- ryhtymään aseelliseen vallanottoon. den kirjoitteluun. Matikainen on tavanomaiseen tapaan mää­- Kun Matikainen on ryhmittänyt tutkimuk- rittänyt vuosien 1917–1918 keskeisiksi asioik- sensa eri tapahtumien mukaan, kysymys val- si Tokoin senaatin muodostamisen, maatalous­ ­- lasta on hukkunut muiden asioiden sekaan. lakot, elintarvikepolitiikan, joukkovoiman käy­- Hänen työnsä pohjalta saa vaikutelman siitä, tön kunnallishallinnon demokratisoimisessa, että työväenlehdet tarttuivat vallan määritte­ valtalain, syksyn eduskuntavaalit, ­marraskuun lyyn kovin vähän. Tutkimuksen ­perusteella suurlakon, vallankumouksen syyt ja tavoit­ teet lehdissä ei etsitty ohjenuoria käsityksille val­ sekä elintarvikepulan. Kysymys vallasta­ olisi lasta esimerkiksi vallankäytöstä ­Suomessa, varmaan kytkenyt asioita selkeämmin yhteen. Ranskan vallankumouksesta tai Pariisin kom­ Matikainen on tarkastellut lehtien kirjoit­ muunista. Matikaisen päätelmät liittyvät to­ ­ki telua­ suhteessa puolueen ideologiaan ja me­ val­taan, sillä ne antavat ymmärtää, että työ- nettelytapoihin. Niillä oli epäilemättä merki­ väenlehdet olivat koko ajan enemmän tai vä- tystä, kun lehdet ottivat kantaa, mutta kyse hemmän altavastaajina porvarillisen lehdis- oli myös helmikuun vallankumouksen avaa- tön syytöksille, ja että työväenlehdet alistui- masta uudesta tilanteesta, jossa vanhat näke­- vat tai eivät löytäneet kunnollisia vastauksia mykset eivät välttämättä olleet hyödyksi. porvarillisen lehdistön laillisuuspuheille ke- Ma­tikainen on korostanut sattuvasti, että vään 1917 jälkeen. SDP:n ideologisena oppi-isänään pitämän Juha Matikainen on osoittanut väitöskirjas­ Karl Kautskyn kirjoitukset antoivat kovin ­vä­- saan vakuuttavasti, että työväenlehdet eivät hän konkreettisia ohjeita. Muuten hän on tul­ kiihottaneet työväestöä aseelliseen toimintaan kinnut niitä kovin kapeasti parlamentaarisek- tai vallankumoukseen vuosina 1917–1918. si toiminnaksi. Työväestön radikalisoituminen ei liioin vaikut- Karl Kautsky antoi ymmärtää, että politiik­ tanut työväenlehtien väkivaltaa vastustanee- ka riippuu paljon tilanteesta, ja ­Matikainenkin seen asenteeseen. on huomannut tilanteen merkityksen. Hän olisi kuitenkin voinut nostaa selvemmin tut- kimusta ohjaaviksi teemoiksi kansallisen ja Tauno Saarela paikallisen suhteen sekä paikallistason erot. dosentti, Helsingin yliopisto KIRJA-ARVIOT 123

Palanen punaisen Suomen historiaa

Maija Hakanen: Pakinkylän Punainen Kaarti. Kustannusyhtiö TA-Tieto, Pakilan demokraattinen kulttuurisäätiö. Helsinki 2019. 279 s. ISBN 978-952-68705-3-3

Suomalainen kansakunta muisti vuosina Mielenkiintoinen yksityiskohta onkin, että 2017–2018 sadan vuoden takaisia tapahtu­ kartanon omistaja Jakob Kavaleff pyysi ja mia monin arvokkain muodoin ja sanoin. Vä- sai järjestyskaartilaisia yön ajaksi vahtiin ve- hänlaisesti esiintyi menneiden vuosikymme­ näläissotilaiden käynnin jälkeen. nien kiihkeimpiä asenteita, suuntaan tai Kaarti muuttui punaiseksi kaartiksi ilmeises­ ­toiseen,­­ joskin sitkein perusmiehitys tuntui ti jo 26.1.1918. Aseita ja elintarvikkeita taka- pysyvän asemissaan vanhojen taisteluhau- varikoitiin. Havainnollinen kuvaus punakaar- tojen äärimmäisissä poteroissa. tista ”paikallisyhteisönä” kertoo, mitä kaikkea­ Kaikkea ei ole vieläkään kerrottu. Maija Ha- kaartin ja sen esikunnan vastuulla Pakinky- kanen on tarttunut yhteen ­paikallisesti rajat- lässä oli, arkisesta elintarvikehuollosta ja tuun joukkoon ja tapahtumasarjaan. Hän tar- vartioinnista alkaen. Tammi-helmikuun vaih- kastelee Pakinkylän punakaartin vaiheita pe- teessa kaartilaiset syyllistyivät neljään mur- rustamisesta aina viimeisiin hetkiin ja valkois- haan, viidennen tekijät jäivät selvittämättä. ten ankariin kostotoimiin saakka. Tut­ki­­jalle on Kaarti oli paikallisesti enemmänkin hallin­ ollut harmillista se, että kaartin paperit­ ovat nollinen kuin sotilaallinen yksikkö. Maija Ha­ likimain kaikki kateissa. Yksityiskohtia ja ai- ka­sen sanoin oli suuri ja ”tuskallinen hyp- van perustietojakin on jouduttu kokoamaan päys” lähteä sotaan, muuttua sotajoukoksi. kiertoteiden kautta ja kuulustelupöytäkirjois- Jo tammikuussa pakinkyläläisiä osallistui ta. Osa tekstistä onkin yleisempää sodan ja Sipoon sotaretkeen, myöhemmin taisteltiin vankileirien historiaa. Kaikkiaan 295 nimen muun muassa Hämeen rintamalla ja ­lopuksi mittaisen, hyödyllisen mat­ rikkelin kokoami- etelämpänä saksalaisia vastaan. Tarkoin koo- nen on varmasti teettänyt työtä. Lähteitä­ on tut tilastot ikä- ja ammattitietoineen kuvaa- runsaasti. vat kaartilaisia ja menetyksiä. Ihan äkkiseltään eivät useimmille tule Hel- Laaja osa tutkimuksesta paneutuu vangit- singin Pakilan seudusta mieleen punakaartilai­ tujen punaisten kuulusteluihin, teloituksiin ja set ja sisällissodan väkivalta, eivät ainakaan muihin tuomioihin. Karmeita ajankuvia ovat oman aikamme vaalitilastoja katsellessa. Haka­- lainaukset naapuritaajaman, keskiluokkaisen nen kuvaa tarkoin vanhan Baggbölen eli Pa-­ Oggelbyn eli Oulunkylän suojeluskunnan lau- kinkylän eli Pakilan muodostumisen Helsingin sunnoista. Taisteluissa kaatui 15 kaartilaista, maalaiskunnassa ja etenkin työväen asunto-­ sama määrä teloitettiin ja vankileireillä kuoli osuuskuntien perustamisen sinne kymmeni- 28. Kolme kuoli kotiin päästyään, ja kolme ne palstoineen. Työväenyhdistys Salama­ oli katosi jäljettömiin. vahva ja monipuolinen vaikuttaja. Kiintoisaa on lukea myös siitä, ­miten työ- Vuoden 1917 levottomuuksien kuvauksen väen järjestötoiminta pääsi ­Pakinkylässä uu- jälkeen Hakanen kertoo, kuinka järjestyskaarti delleen alulle jo vuoden 1918 lopulla.­ Pian Sa-­ perustettiin työväenyhdistyksen koolle kutsu- lama ­siirtyi ­vasemmistososialistien ­riveihin. massa kokouksessa 7. tai 8.11.1917. Pian ta­ Jonkin verran­ hämmentyneenä lukee yhtäkkiä kavarikoitiin Tuomarinkartanosta aseet. Myö- parin sivun valtavan aikaharppauksen jäl- hemmin kaartilaiset panivat venäläisten so- keen nykyhetkestä:­­ toiminta jatkuu nykyisen tilaiden syyksi kartanon muun ryöväämisen. SKP:n nimis­sä. 124 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen tumakarttoineen avuksi sukuhistoriankin har­ kuvaus pääkaupungin tuntumasta, mutta silti rastajille. kuitenkin maaseudulta.­ Se tarjoaa hyödyl­lis­ tä kotiseutuhistoriaa Helsingin maalaiskun­ Tero Tuomisto nan ajalta ja on henkilötietoineen sekä tapah- VTM, kotiseutuneuvos, Helsinki

Suur-Suomi Venäjän keisarikunnan haaskalla

Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen: Villi Itä – Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918–1921. Tammi, Helsinki 2019. 366 s. ISBN 978-951-31-7549-8

Paradigmaa mullistavaa historiaa voi kirjoittaa sallisaarretta, tekijät käsittelevät aihetta kriit­- kahdella tavalla. Tutkija voi kaivaa esiin arkis­ tisesti ja haluavat tehdä siitä normaalin tutki­ tosta uusia lähteitä ja kahlata niitä tarkasti läpi. muskohteen. Tai hän voi valita vähemmän työlään lähes­­ -­ Jouko Vahtolan, Pekka Nevalaisen, ­Martti ty­mistavan, jossa ennestään tunnettuja aineis-­ Ahdin ja eräiden muiden tutkijoiden heimo­ toja tarkastellaan tuoreen, oivaltavan näkö- sota- ja Suur-Suomi-teoksista on helppo löy- kulman poltteessa. Aapo Roseliuksen ja Oula tää samaa purevan kriittistä asennetta kuin Silvennoisen heimosotatutkimus edustaa vä- Roseliuksen ja Silvennoisen kirjasta. Uutta on kevästi jälkimmäistä lähestymistapaa. kuitenkin se, että kaksikko tähtää aiempaa Juuri heimosotien historia on ka­ ivannut korkeammalle, uuteen kokonaisesitykseen pitkään ravistelua. Nuoressa 1920- ja 1930- heimosodista ja Itä-Euroopan mullistuksista. lukujen Suomessa aiheesta kirjoittivat varsin­ Laaja tulkinnallinen kehikko tiivistyy kirjan kin ne, jotka olivat aikalaisina kokeneet hei- avauslauseeseen: ”Ensimmäinen maailman- mosodat. Näiden historiankirjojen ja muistel-­ sota ei päättynyt kello 11.00 marraskuun mien henki oli usein herooinen, sodan sadis- 11. päivänä vuonna 1918.” ­Länsirintamalla tista todellisuutta ja terroria sievistelevä. solmitun aselevon jälkeen ”maailmansota Paasikiven ja Kekkosen Suomessa ei hei- pirstaloitui muualla sekavaksi joukoksi pai- mosoturiudella juuri elämöity, mutta Neu- kallisia sisällissotia. Adrianmeren rannan vostoliiton romahdus ja 1990-luku avasivat Fiumesta aina Jäämeren rannan Petsamoon taas padot: nyt ääneen palasivat ne, jotka repesi valtaisa laittomuuden ja sodan vyöhy- lumoutuivat heimosoturien ja -veljien sankari­ ke, sekasortoinen välitila, sotamaa, jossa laki eepoksista. Tälle uusnationalistiselle koulu- oli pistimen kärjessä – –.” kunnalle tuntui riittävän yksinkertainen nyrkki­ Maailmansota jatkuikin idässä aina 1920- sääntö: se, mikä oli ollut suursuomalaista ja luvun alkuvuosiin saakka ja päättyi monenkir- antibolševistista, oli hyvää; se, mikä oli ol­- javiin paikallisiin rauhansopimuksiin, sellaisiin lut sovittelevaa ja sosialistista, oli pahaa. Hel-­ ”häpeärauhoiksikin” pilkattuihin sopimuksiin, singin yliopiston dosentti ja tuleva puolustus­ joista Tarton rauha on kelpo esimerkki. Heimo­- ministeri Jussi Niinistö nousi suunnan keula­ sodat olivat erottamaton osa maailmanso- kuvaksi. taa, Venäjän sisällissotaa ja eurooppalaista Heimosotien historiografiassa Roselius ja vapaajoukkoliikehdintää. Silvennoinen edustavat neljättä historioitsija­ Suomen takapihalle koilliseen, itään, kaak- sukupolvea, jonka voi määritellä uusisänmaal­ koon ja etelään aukesi sotamaa. Kirjailija lisen koulukunnan antiteesiksi. Siinä, missä Kyösti Wilkunan ilmausta lainaten se oli Ve- niinistöläiset palvoivat heimosotia kuin kan- näjän keisarikunnan ”valtava haaska”, jonka KIRJA-ARVIOT 125

löyhkä veti puoleensa raadonsyöjiä Euroopan ovat sopusoinnussa yleisemmän tason kans­ eri kolkista. sa, mikä tekee kirjasta universaalisti ymmär­ Roselius ja Silvennoinen käyvät läpi Vienan­ rettävää,­ verevää historiaa. Adjektiiveja teok- Karjalan ja Aunuksen heimosotien sekä Viron sessa on ehkä liikaakin, ja paikoittain eksy- vapaussodan pääpiirteet, samoin eteläisem- tään kerronnallisille sivupoluille, mutta ne män Baltian ja erityisesti Kuurinmaan sotata- ovat pieniä kauneusvirheitä. Sellainen on pahtumat. Kirja päättyy kesän ja syksyn 1919 myös nimihakemiston puuttuminen. sotakuumeeseen, ”hullun vuoden” loppunäy­ Näin käänteentekevää kirjaa ei kuka tahan-­ tökseen­ Pietarin metropolin eteläpuolella Pol- sa osaa tehdä. tovan mäillä. Teos kulkee yksittäisestä yleiseen ja toi- Aleksi Mainio sinpäin. Konkreettinen ja ­ihmisenkokoinen historiantutkija, Helsingin yliopisto

Suomi ja Venäjän terroristit

Erkki Vettenniemi: Suomi terrorin tukikohtana: Kuinka Lenin tovereineen tuhosi Venäjän suomalaisten suosiollisella avustuksella. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2019. 304 s. ISBN 978-951-858-049-5

Kirjassaan Suomi terrorin tukikohtana Erkki kistien tekemisistä. Ilmeisesti Hjalmar Front Vettenniemi ”kartoittaa Suomen kamaralla ei kuitenkaan voinut olla Popovin poika, sillä viritettyä vallankumousterroria ja suomalais- Popov oli syntynyt Moskovan kuvernemen- ten vuoroin suoraa, vuoroin epäsuoraa roolia tissa vuonna 1892, ja Hjalmar Front tiettä- bolševikkikomennon pohjustajina ja turvaaji- västi Mäntsälässä vuonna 1900. na”. Kirjan nimi on hyvin valittu. Se herättää Hyvin monet kirjan kuvista on otettu Wiki- heti huomion ja mielenkiinnon ­tutkia aihet- pediasta, YouTubesta tai muista vastaavista ta lähemmin. Teksti on vetävää ja pai­ ­koin palveluista. Kuvat ovat pieniä ja laadultaan voimakkaasti kantaa ottavaa. Kirjan alaotsi­ erittäin huonoja. kossa tekijä esittää ajatuksen siitä, miten suo- Miksi sitten Venäjän radikaalit voimat sai- malaiset onnistuivat omalla ­niskuruudellaan­ vat vapaasti ”rellestää” Suomen kamaralla ja keisarivallan määräyksiä kohtaan ja ­yhdessä perustaa tänne ”pommikouluja”? Maailman- bolševikkien kanssa tuhoamaan ­Venäjän­ val- poliittinen tilanne oli muuttumassa, ja keisari takunnan. Hän pohdiskelee myös suomalais- Aleksanteri III ryhtyi vaatimaan Suomen yhte- ten moraalista vastuuta bolševikkien rikoksis- näistämistä keisarikunnan kanssa. Koulutet­ ta ihmisyyttä vastaan. Kirjoittaja kehottaakin tu suomenkielinen nuoriso oli kokenut ns. suomalaisia ”kohtaamaan oman osuutensa kansallisen heräämisen, ja uudet eurooppa- Venäjän hajottaneesta hävityksestä”. laiset aatteet olivat ristiriidassa vanhoilliseksi Kirjassa on neljä päälukua ja monia alalu- koetun Venäjän kanssa. Terroritekoihin ajoi kuja. Viitteitä on todella paljon, mutta lukijan­ vaara ja jännitys sekä oikeutetuksi koettu on välillä todella vaikea hahmottaa, mikä yhteiskuntaeliitin vastustaminen. Vanhempi niistä kuuluu mihinkin tekstin osaan. Välillä väki tyytyi usein passiiviseen vastarintaan ja heräsi kysymys, kuinka luovasti tekijä lähde­ tarjosi venäläisryhmittymille turvallisen ma- aineistoa tulkitsee. Hän esimerkiksi lainaa so- joituksen. Maksin Gorki, sorretun työväen- sialistivallankumouksellisen Dmitri Popovin luokan puolestapuhuja, sai Suomesta sekä ”pojan” Hjalmar Frontin muistelmia, kun hän rahaa että kunnioitusta. Vettenniemi mainit- kirjoittaa Bolšaja Lubjankalla vuonna 1918 seekin, että ”aatteellisten ristiriitojen repi- sijainneen Tšekan ja sen suomalaisten tše- mässä maassa kyettiin kunnioittamaan yhtä 126 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

ja samaa miestä kielestä, sivistyskannasta, lue on tunnustanut tämän [Venäjästä eroami- yhteiskunnallisesta asemasta, puolueista ja sen vapaus] oikeuden vuonna 1903 hyväksy- mielipiteistä huolimatta”. Kirjoittaja määritte- mässään ohjelmassa, sen 9§:ssä. […] vasta lee suomalaiset ”hyväuskoisiksi maailmanpa- eroamisvapauden omaava Suomi voi ­todella rantajiksi”, jotka jättivät ilmoittamatta viran- sopia Venäjän kanssa siitä, pitääkö sen omaisille tietojaan suunnitelluista murhista ja erota”. Vettenniemi esittää tämän pohjalta maanpetoksen valmisteluista. kysymyksen: ”Missä määrin suomalaiset so­- Vaikuttaa siltä, että Vettenniemi kuuluu sialistit olivat perillä bolševikkien kansallisuus- niiden historioitsijoiden koulukuntaan, ­joiden politiikan viekkaudesta?” Kansankomis­saa­- mielestä Lenin allekirjoitti Suomen itsenäi- rien neuvosto kuitenkin allekirjoitti 31.12. syyttä koskevan asiakirjan ketunhäntä kai- 1917 asiakirjan, joka johti Suomen irtautumi­ nalossa. Hän spekuloi Leninin kirjoittaman seen Venäjästä. Suomi ja Venäjä -artikkelin sisällöllä, joka jul- kaistiin Pravdassa toukokuussa 1917. Lenin Mia Heinimaa kirjoittaa siinä: ”Sosialidemokraattinen puo- erikoistutkija, Lenin-museo

Poliittinen väkivalta nyky-Suomessa

Teemu Tammikko: Vihalla ja voimalla: Poliittinen väkivalta Suomessa. Gaudeamus, Helsinki 2019. ISBN 978-952-345-021-9

Teemu Tammikon tuoreessa tutkimuksessa puukotusisku vuonna 2017. Jihadismin tor- tarkastellaan terrorismin ja muun poliittisen juminen on vaikeaa, koska se on sidoksissa väkivallan historiaa ja nykytilaa Suomessa. Lähi-idän, Keski-Aasian ja Pohjois-Afrikan 1900-luvun alun poliittiseen väkivaltaan ei konflikteihin. Suomen toiminta Irakin sotilai­ enää palata. Näkökulma ulottuu aina vuoden den kouluttamisessa ja suomalaisten sotilai- 2019 tapahtumiin saakka. den toiminta Afganistanissa Naton alaisuu- Tammikon mukaan poliittinen väkivalta ei dessa kertovat jihadisteille, minkä puolen rajoitu pelkästään fyysiseen väkivaltaan ku-­ Suomi on valinnut. ten pahoinpitelyihin ja terrorismiin, vaan sel-­ Äärioikeiston toiminta on aktivoitunut eri-­ laisena voidaan pitää myös sosiaalista ja tyisesti vuoden 2015 jälkeen. Esimerkki sen taloudellista vahingoittamista. Kirjoittajan käyttämästä fyysisestä väkivallasta on Helsin-­ mukaan tavoitteena on hahmottaa poliittista gin rautatieasemalla vuonna 2016 tapahtu- väkivaltaa kokonaisvaltaisesti, huomioimalla nut, uhrin kuolemaan johtanut pahoinpitely. sen eri muodot ja siihen vaikuttavat tekijät. Myös muukalaisvastainen toiminta on entis- Teoksessa mielletään poliittiseksi väkivallaksi tä organisoidumpaa. Aiemmin pakolaisiin ja toiminta, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskun- maahanmuuttajiin kohdistuneet väkivallan nallisiin ja poliittisiin asioihin vahingoittamalla teot olivat lähinnä yksilöiden tekemiä. Tammi-­ tai uhkaamalla vahingoittaa kohdettaan. Väki-­ kuussa 2016 Pohjoismaisen vapautusrinta- vallalla on selkeä poliittinen tavoite, ja sen man jäsenet tekivät pommi-iskun pakolaisten tekijänä on tunnistettava yksilö, ryhmä tai vastaanottokeskukseen, jonka yksi työntekijä­ organisaatio. menetti iskussa jalkansa. Äärioikeisto myös Tammikon mukaan maailmanlaajuisesti hyödyntää Internet- ja sosiaalisen median ka- vaarallisin fyysisen poliittisen väkivallan oi- navia kohteiden maalittamisessa ja painosta- keuttava ideologia on verkostonsa Suomeen- misessa. Omaa ideologiaa tuodaan esille eri kin ulottanut jihadismi. Tämän osoitti Turun keskustelufoorumeilla. KIRJA-ARVIOT 127

Tammikon mukaan äärivasemmistolaisten den lisääminen ovat hyviä ehkäisykeinoja. toiminta on vähentynyt sitten 1990-luvun. Avainasemassa on luottamus yhteiskuntajär- Anarkistinen toiminta ja eläinaktivismi saa- jestelmän ja viranomaisten oikeudenmukai- vat tosin ajoittain väkivaltaisia muotoja. Kyse suuteen. Tekijän mielestä erityisesti Suomes- on lähinnä vahingonteoista, jotka saattavat sa asuvat muslimit tulee saada luottamaan aiheuttaa vaaratilanteita myös ihmisille. Esi- tähän. Tasa-arvoiseksi koetussa yhteiskun- merkkinä mainitaan Eläinten vapautusrinta- nassa ääriliikehdintää esiintyy vähemmän, man vuonna 2016 tekemä isku linja-autoyh- minkä vuoksi hyvinvointivaltion säilyttämi- tiö Pohjolan Matkan varikolle, jossa poltettiin nen ja kehittäminen kannattaa. viisi bussia. Antifasistit ovat puolestaan olleet Teemu Tammikon tutkimus on tasapuoli­ valmiita käyttämään fyysistä väkivaltaa eri- nen, kiihkoton esitys vaikeasta aiheesta. Teos tyisesti äärioikeistolaisia vastaan. Tekijä kat- on jaettu viiteen päälukuun sekä loppupäätel- soo, että myös #metoo -liikkeessä on äärim-­ miin. Pääluvut ovat omia kokonaisuuksiaan, mäisiä puolia, jotka saattavat joissain tapauk- joten niiden välillä on hiukan toistoa. Se ei sissa heijastua väkivaltaan ja vainoamiseen. kuitenkaan ole kovin häiritsevää. Kirjan aihe Poliittinen väkivalta on monimutkainen on todella ajankohtainen. yhteiskunnallinen ilmiö, joten sen torjuminen ja vähentäminen on vaikeaa. Tammikon mu- Mikko Kosunen kaan eriarvoistumisen torjunta ja osallisuu- FM, erikoistutkija, Työväen Arkisto

Diktaattori-Stalin

Oleg V. Hlevnjuk: Stalin: Diktaattorin uusi elämäkerta. Otava, Helsinki 2019. 465 s. ISBN 978-951-1-34795-8

Stalin on ollut hyvin suosittu hahmo tunnet- kin talouspolitiikkaan, joten kirjassa on käsi­tel­- tujen historioitsijoiden parissa 2000-l­ uvulla: ty laajasti maatalouden kollektivisointia ja sen häntä ovat tulkinneet uusien aineistojen poh-­ seurauksia. Sen sijaan maan teollistaminen jalta Dmitri Volkogonov, Robert Service, ­Simon jää mainintaan tehottomuudesta. Stalinin toi- Sebag Montefiore, Oleg V. Hlevnjuk, Sheila mintaa sotavuosina käsitellään muiden Sta- Fitzpatrick ja Stephen Kotkin. Viimeaikaisesta lin-elämäkertojen tapaan laveasti. Hlenvju­ k Stalin-tuotannosta suomeksi ovat päätyneet on myös eritellyt sodanjälkeisen ajan kurinpi- Montefioren Nuori Stalin ja nyt moskovalai- to- ja taloudellisia kampanjoita. Stalinin vallan sen Hlevnjukin Stalin: Diktaattorin uusi elä- keskukset – Kremlin toimisto, elokuvateatteri mäkerta, jonka venäjänkielinen versio ilmestyi ja lähidatsa – tulevat nekin selkeästi esille. vuonna 2015. Oli jo aikakin saada päivitystä Kirjassa kerrotaan myös Stalinin lapsuu- Isaac Deutscherin poliittiseen elämäkertaan desta, nuoruudesta, vallankumoukselliseksi ja Edvard Radzinskin ”arkistopaljastukseen”. tulosta sekä puolueurasta ennen vuotta 1917 Hlevnjukin kirja keskittyy ajanjaksoon 1920- ­ – varsinkin karkotukset on kirjattu tarkkaan. luvun lopusta Stalinin kuolemaan maaliskuun Sen sijaan siinä ohitetaan lyhyesti Stalinin toi- alussa 1953, Stalinin valtakauteen. ­Pääpaino minta heti vallankumouksen jälkeen samoin on Stalinin toiminnassa vallan saamiseksi it­ kuin Leninin kuoleman jälkeiset valtakamppai­ selleen ja pitämisessä omissa käsissään. lut. Myös Stalinin arviot kansainvälisestä ti- Hlevnjukin mukaan tämä ohjasi kaikkia muita­ lanteesta ovat jääneet kotimaisen toiminnan Stalinin toimia. Valtaan nousu kytkeytyi kuiten­- varjoon. Kirjassa ei ole mitään Stalinin suh- 128 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

teesta Kommunistiseen internationaaliin eikä hän toki viittaa siihen, miten politbyroon muut sodanjälkeiseen Kominformiin. jä­senet pystyivät hoitamaan asioita ­kes­ke­- Hlevnjuk ei ole innostunut selityksistä, nään. Hän ei kuitenkaan mene niin pitkälle joiden mukaan ankara ja julma lapsuus tai kuin Sheila Fitzpatrick, joka piti Stalinia ja kaukasialainen kulttuuri synnyttivät diktaat- hänen lähipiiriään ”tiiminä”. Hlevnjuk ei liioin tori Stalinin. Sen sijaan hän korostaa Venäjän tarkastele ulkoisia vaikutuksia Stalinin toi- autoritaarisuuden, imperialismin ja väkivallan mintaan yhtä selkeästi kuin esimerkiksi Ste- kulttuurin merkitystä. Toisaalta Hlevnjuk kat- phen Kotkin. soo Stalinin omaksuneen itsepäisen ja häikäi- Se, että Hlevnjuk sijoittaa kronologisesti lemättömän toimintatavan Leniniltä ja tottu- etenevän tarkastelun lomaan kertomuksen neen sisällissodan aikana sumeilemattomuu- Stalinin persoonallisuudesta ja valtajärjestel- teen. Hlevnjukin mukaan myös teoreettinen mästä viimeisten päivien taustaa vasten, ei dogmatismi oli olennainen tekijä Stalinin hal- tunnu kovin hyvältä ratkaisulta. Sen avulla linnon harjoittaman väkivallan taustalla. Hal- toki välittyy myös kuvaa Stalinin terveydenti- linnon väkivaltatoimien mekanismien ja tulok- lasta ja lomista, nais- ja lapsisuhteista, mutta sien erittelyssä Hlevnjuk on vahvimmillaan. ne olisi kannattanut kytkeä osaksi hänen toi- Samalla käy ilmi, miten aktiivisesti Stalin oh-­ miaan vallan pitämiseksi omissa käsissään. jasi eri puhdistustoimien täytäntöönpanoa. Hlevnjuk pitää kirjassaan vahvasti kiinni Tauno Saarela aja­tuksesta Stalinin yksinvallasta. Ajoittain dosentti, Helsingin yliopisto

Muuttuvan tulevaisuuden äänet

Tuija Sorjanen ja Annina Vainio: Millenniaalit: Uuden vuosituhannen tekijät. Into Kustannus, Helsinki 2020. 208 s. ISBN 978-952-351-071-5

Millenniaalit viittaa nykyisten noin kolme- Haastattelut on toteutettu vuosina 2018– kymppisten ikäryhmään, joka tunnetaan 2019, ja kirja on ilmestynyt alkuvuodesta myös Y-sukupolvena. Tuija Sorjasen ja Anni­ 2020, parahiksi koronapandemian alla. Sanna­ na Vainion Millenniaalit rajaa määritelmän Marinin (s. 1985) valinta pääministeriksi ehti vuosina 1985–1995­ syntyneisiin. Haastatel­ vielä maininnaksi mukaan. tavana on 22 henkilöä, jotka edustavat su- ”Älyttömiä asioita tapahtuu”, kiteyttää teat- kupolvensa sitä osaa, jolla menee ainakin teriohjaaja Ruusu Haarla osuvasti maailman- näennäisesti hyvin. Mukana on useita nuoriso­ ­- politiikan nykyhetken ja tulevaisuudennäky- järjestöjen puheenjohtajia sekä esimerkiksi mät. Suurinta mörköä, ilmastonmuutosta, yrittäjiä, taiteilijoita ja urheilijoita. käsitellään ensimmäisessä luvussa. Monet Kirja toteaa jo heti kättelyssä olevansa millenniaalit kertovat kokeneensa jonkinlai­ synkkä. Tulevaisuudennäkymät on poimittu sen heräämisen maailman ja ympäristön ti-­ suoraan haastatelluilta, ja lista on tosiaan loh- laan. Joillekin se oli vuoden 2011 jyt­ky­vaalit, duton: ilmastonmuutos, työelämän epävar- toisille suon puolustaminen ylikansalliselta muus, hyvinvointivaltion alasajo, horjuva maa- kaivosyhtiöltä. ilmanpolitiikka, eriarvoisuuden kasvu, ääriliik- Valtaosa teoksesta tarkastelee kuitenkin keiden nousu. Valonpilkahduksiakin on, mut- ilmastonmuutosta pienempiä ja henkilökoh- ta ne ovat harvassa ja pieniä. Sukupolvea lei- taisempia uhkakuvia. Työelämän muutos on maa tunne siitä, että tulevaisuus on peruttu. yksi niistä. Millenniaalin uraputki kulkee perus-­ KIRJA-ARVIOT 129

koulusta ja lukiosta suoraan korkeakouluun,­ Me too -liike ja intersektionaalinen feminismi ensimmäiseen pätkätyöpaikkaan ja uupumuk­ ovat lisänneet ihmisten tietoisuutta sukupuol- sesta johtuvalle sairaslomalle, kaikki ennen ten ja seksuaalisuuden monimuotoisuudesta 30 ikävuotta. Ikäryhmää on kutsuttu jopa sekä vähemmistöjen oikeuksista. Erilaisten burnout-sukupolveksi. Vanhemmat ikäpolvet vähemmistöryhmien edustajat eivät silti koe suhtautuvat millenniaalien työuupumukseen maailman muuttuvan riittävän nopeasti. Trans- vähättelevästi tai jopa ivallisesti. tai muunsukupuolisille ja rodullistetuille ihmi- Kasvava joukko millenniaaleja on ­yrittäjiä, sille Suomi on yhä, 2020-luvulle tul­taessa freelancereita, pätkätyöläisiä tai Woltin kal­- monella­ tavalla vaarallinen maa. taisissa alustatalousyrityksissä itsensä työllis-­ Teoksen suurin puute on, että se jää lopul­ -­ täviä. 40 vuoden yhtäjaksoinen, nousujohtei­ ta melko yksiääniseksi. Muutamia poikkeuk- nen työura on yhä harvemman saavutettavis­ sia lukuun ottamatta kirja luotaa tekijöidensä­ sa. Työtä ei myöskään pidetä enää itseisarvo­ ­- viiteryhmää: keskiluokkaisia, ­akateemisia, na, vaan sen halutaan olevan myös merkityk- alallaan menestyneitä yksilöitä. Tämän myön­- sellistä. Samaan aikaan vallalla on voimakas tävät kirjoittajatkin. He toteavat, että sukupol­- menestymisen eetos ja ”olet oman onnesi ven äänen tiivistäminen yhteen kirjaan oli- seppä” -aate. si mahdoton tehtävä. Päätavoite on esittää Kahtiajako menestyjiin ja putoajiin on voi- kysymyksiä, jotka olisivat poliittisesti ratkais- mistunut entisestään keskiluokan supistues- tavissa. Ehkä kirja kuitenkin vaatisi vastapai- sa. Suomi on jakautunut myös esimerkiksi nokseen teoksen, jossa esiteltäisiin sukupol- maaseutuun ja kaupunkiin tai konservatiivei- vesta sitä suurta osaa, joka on tavalla tai hin ja liberaaleihin. Erilaiset ääriliikkeet vetoa­ toisella­ tippunut kartalta. vat etenkin niihin millenniaaleihin, jotka koke- vat tavalla tai toisella osattomuutta. Yksi käsiteltyjä tendenssejä on yhteiskun- Reetta Laitinen nallisen moniäänisyyden ja tasa-arvon kasvu. FM, tutkija, Kansan Arkisto

Tuomiojan piruilusta tulee kulttuuriteko

Erkki Tuomioja: Poliittiset päiväkirjat 1998–2000: Ei kai eilisestä jäänyt vammoja. Tammi, Helsinki 2018. 710 s. ISBN 978-951-31-9852-7

Erkki Tuomioja: Poliittiset päiväkirjat 2001–2002: Tunnustan pelänneeni pahinta. Tammi, Helsinki 2019. 480 s. ISBN 978-951-04-0722-3

Suomessa ilmestyy jatkuvalla syötöllä toinen päiväkirjoja ovat myös esimerkiksi Santeri Al- toistaan tärkeämpien poliitikkojen muistelmia, kion, Lauri Kr. Relanderin ja Tekla Hultinin, mutta päiväkirjaa jaksaa nykyään pitää kovin mut­­ta myöhemmältä 1900-luvulta ei löydy harva. Päiväkirjojen lähdearvo on kaikissa ta- mitään vastaavaa. pauksissa suurempi kuin muistelmien, joita Erkki Tuomioja on vaikuttanut valtakunnan­ häiritsee usein se, että ne on kirjoitettu joko politiikan huipulla jo puoli vuosisataa. Päivä- oman hännän kohottamiseksi tai toisten hän- kirjaa hän kertoo pitäneensä säännöllisesti tien alas painamiseksi. Järeimmän luokan po- vuodesta 1974. Tähän häntä motivoi kenelle liittisista päiväkirjoista tulevat ensimmäiseksi tahansa sopiva ohje: kun ihmisen muisti on mieleen J. K. Paasikiven päiväkirjat vuosilta vajavainen, vielä pirun valikoivakin, on paras- 1944–1956. Poliittista ajankuvaa heijastavia ta kirjoittaa tärkeät asiat paperille. Muistiin 130 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

merkitsemiseen häntä on kannustanut var- Tuomiojan tuntien olen varma siitä, ettei­ masti myös historioitsijan luonto ja ymmärr­ ys vät sisäpiiripaljastukset tai tovereiden toilaus-­ alkuperäislähteen arvosta tutkimukselle. ten tuskailu ole olleet hänen tärkein ponti­ Tuomioja on julkaissut päiväkirjoistaan mensa sille, että hän on saattanut päiväkirjan­- vuodesta 1991 vuoteen 2002 neljä paksua sa julkisuuteen. Niin paljon Tuomiojassa on nidettä, yhteensä lähes 3 000 sivua. Kun sa­- historioitsijan vikaa, että hän halua jättää tut- ma tahti jatkunee 2020-luvulle, tutkijoilla kimuksen käyttöön mahdollisimman kaunis- on toivottavasti aikanaan käytössään toista- telemattoman dokumentin siitä, miten huippu-­ kymmentä nidettä ja 9 000 sivua käsittävä politiikkaa Suomessa tehdään. Tämä jää var- alkuperäislähde Suomen poliittisesta kult- masti päiväkirjojen pysyväksi arvoksi, sillä tuurista valtakunnan politiikan korkeimmalta pik­kupolitikointi ja vähän isompikin painuu huipulta. Päiväkirjojen toimitustyön viimeis- yksityiskohdissaan aikanaan unholaan. Tästä telystä on vastannut Helsingin Sanomista syystä haluan nimetä Erkki Tuomiojan päivä­ tuttu Veli-Pekka Leppänen, itsekin poliittisen kirjasarjan kulttuuriteoksi, josta poliittisen historian tohtori ja ammattimies. Vain omaan historian tutkimus saa nauttia vielä pitkään. perhehistoriaansa liittyviä asioita Tuomioja ei Päiväkirjojen kolmas ja neljäs nide käsitte­ ole julkistanut. Tyylilleen uskollisena hän ei levät vuosia 1998–2002. Tämä jakso on Tuo- ole toisaalta myöskään ryhtynyt ­jälkeenpäin miojan poliittisen uran yksi tärkeimmistä: hä-­ kaunistelemaan alkuperäisiä, hyvinkin ärhä­ nestähän tuli ensimmäisen kerran valtioneu­ köitä kommenttejaan. Mainittakoon tässä, voston jäsen vuonna 1999 – kauppa- ja teolli­ -­ että Paasikivellähän oli tapana korjailla päivä­ suusministeri Paavo Lipposen toiseen halli­tuk­- kirjaansa, muun muassa oikoa vuosien varrel­ seen, ja Tarja Halosen tultua valituksi seuraa- la huomaamiaan asiavirheitä. vana vuonna tasavallan presidentiksi Tuomi- Tuomiojan kaunistelematon ja suorapuhei­ oja sai häneltä vapautuneen ulkoministerin nen tyylilaji on ollut herkkua sensaatioita salkun. metsästäville skuuppimaakareille. He ovat Tuomioja tuskaili pitkään, lähteäkö Lippo- saaneet aikansa mässäillä demarien sisäpiirin sen johtamaan hallitukseen vai ei. Tulisiko sisäisillä kähinöillä ja Tuomiojan tuskailulla hänestä periaatteensa myynyt ”ministeriso- siitä, miten Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen tai sialisti”? Tuomioja perusteli valintaansa sillä, Martti Ahtisaari ovat olleet vuorollaan rau- että ministerinpesti kestäisi korkeintaan vuo- nioittamassa hänen puolustamiaan suomalai­ den pari, joiden aikana hän voisi pätevöityä sen sosiaalidemokratian pyhimpiä arvoja. kiinnostaviin kansainvälisiin tehtäviin, joihin Skuuppimaakareilla en tarkoita Unto Hämä- hänen mielensä oli palanut jo pitempään. läisen ja Jukka Tarkan kaltaisia kirjoittajia, Suunnitelmat menivät sikäli myttyyn, että jotka­ ovat esitelleet Tuomiojan päiväkirjoja Tuomioja palveli maataan ulkoministerinä asiallisesti­ ja syvemmässä kontekstissa. kaikkiaan kymmenen vuotta, ensin Lipposen Ymmärrän hyvin sen, että politiikan vilpit- (II), Jäätteenmäen ja Vanhasen (I) hallituksis­ tömyyteen luottanut päiväkirjojen lukija saat- sa vuosina 2000–2007 ja vielä hieman tyn- taa menettää uskonsa ja vajota kyynisyyteen. gäksi jääneessä Kataisen hallituksessa vuo- Esimerkkejä pelin raadollisuudesta löytyisi sina 2011–2013. Minulle Tuomiojan palava­ vaikka kuinka paljon, mutta otan malliksi halu puhdistaa Suomen politiikan pölyt saap- vain yhden, ehkäpä kaikkein herkullisimman. paistaan oli yllätys. Hän pohti joka ­iki­sen edus- Ulkoministeri Tuomioja meni 27.12.2002 kuntavaalin alla sitä, jatkaisiko ­politiikassa­ Mäntynimeen, jossa hänellä oli puolitoistan- vai ei. Päiväkirjojen mukaan Tuo­miojalla oli tuntinen palaveri presidentti Halosen ja pää- alituisesti tuntosarvet ojossa, kun riittävän ministeri Lipposen kanssa: ”Tuskin kukaan arvostettu suurlähettilään paikka tai tehtävä uskoisi, jos tietäisivät, millaisia ovat nämä ns. kansainvälisessä järjestössä oli vapautumas- ulkopoliittisen johdon harvat yritykset kes- sa. Presidentti Ahtisaarikin sitä ihmetteli ja kustella keskenään ulkopolitiikan linjauksista. kysyi, oliko Tuomioja valmis kärsimään na- Lipposesta aistii, että hän olisi mieluummin hoissaan myös suurlähettilään virkatehtäviin muualla kuin puhumassa (tai vaikenemassa) keskeisesti kuuluvan edustuspönötyksen. tällaisten häiriötekijöiden kuin presidentin ja Presidentti osoitti tuntevansa varsin hyvin ulkoministerin kanssa, eikä tämä ole herkkua Tuomiojan maineen turhina pitämiensä kut- meillekään.” sujen vieroksujana. KIRJA-ARVIOT 131

Erkki Tuomiojalla on suoraan puhujan mai- valtiovarainministerinä toiminut Arja Alho ja ne. Hän on saattanut luottaa osaamiseensa kokoomuksen puheenjohtaja, Lipposen­ halli-­ ja rautaiseen asiantuntemukseensa niin pal- tusten valtiovarainministeri Sauli ­Niinistö. jon, ettei hänen ole tarvinnut ­kaunistella eikä Viimeksi mainitun kanssa ­Tuomioja iski hal- kompromissailla. Hänellä ei ole ollut tarvetta lituksen sisäisissä neuvonpidoissa jatkuvasti pyydellä keneltäkään anteeksi. Tätä ­taustaa yhteen, ja toisinaan kipunat lentelivät vielä vasten huomiota on herättänyt se, että hän kovemmin kuin konsanaan Tuomiojan ja Lip- on kertonut muuttaneensa käsityksiään kol­ posen välillä. Tämä yhteydenpito oli enem- mesta henkilöstä, joiden kanssa hän oli, ku- mänkin murahtelua, murjotusta ja mykkäkou- ten hän itse sanoo, joutunut ”monesti anta- lua. gonistiseen suhteeseen”. Nämä kolme ovat SDP:n entinen puheenjohtaja ja pääministeri Seppo Hentilä Kalevi Sorsa, Lipposen I hallituksessa toisena professori emeritus, Helsingin yliopisto

Kiehtovaa historiaa Laatokan rannan helmestä

Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen (toim.): Sortavala: Muutosten ja muistojen kaupunki. Kirjokansi 240. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2020. 443 s. ISBN 978-951-858-153-9

Suomalais-venäläisenä tutkijayhteistyönä to- joiden osana se on ollut. Tekijät taustoittavat- teutettu, seitsemän kirjoittajan laatima his-­ kin tältä osin oivasti tutkimuskohteensa vai- toriateos Sortavalan kaupungista, tuosta­ tal-­ heita, mutta liiat sivupolut tarkasti välttäen. visodan rauhanteossa Neuvostoliitolle luovu­ Tehdäkseen ymmärrettäväksi ne yhteiskun­ -­ tetusta ja jatkosodan rauhanteossa itänaapu- nalliset pitkospuut, joita pitkin elämä Sorta- rille lopullisesti menetetystä Laatokan Kar- valassakin on edennyt, he käsittelevät siten jalan keskuksesta on kiehtovaa luettavaa. niin autonomisen Suomen, 1920- ja 1930-lu- Kirja on äkkiseltään ajateltuna yksi historia- kujen itsenäisen Suomen kuin Neuvostoliiton teos suomalaisen kaupungin vaiheista mui- ja Venäjän Federaationkin yleistä kehitystä. den vastaavien joukossa, mutta tarkemmin Sortavala-teoksen kirjoittajat tarkastelevat asiaan paneutuen – ja sattuneesta syystä – kaupungin vaiheita erittäin laaja-alaisella ot- teos näyttäytyy kaikkea muuta kuin tavallise­ ­ teella 1800-luvulta 2000-luvulle ja tarjoavat­ na paikallishistoriana. Kyseessä on teos, joka perusteellisen kuvauksen elämästä ja kehi- yhden kaupungin vaiheiden näkökulmasta tyksestä ihmiselämän kaikilla osa-alueil­la. valottaa elämää niin Suomen suuriruhtinas- Kirjassa kuvataan maanviljelysalueen keskel-­ kunnassa, Suomen tasavallassa, Neuvosto- lä sijainneen paikkakunnan vähittäistä nyky­ liitossa kuin Venäjän Federaatiossakin. Har- aikaistumista sekä kansalaisyhteiskunnan eri vassa ovat paikallishistoriat, joiden kohteena tekijöiden muodostumista, ja niinpä myös olevan paikkakunnan vaiheet antavat mah- pai­kallisen työväenliikkeen synty ja kehitys dollisuuden moiseen. saavat oman tarkastelunsa. Sortavalan työ- Tekijät muistuttavat myös siitä, miten Sor­- väenyhdistys perustettiin 24. helmikuuta tavala on ollut keskeytyneiden kehityskulku­ ­ 1899. jen ja uusien ponnistusten – suurten muutos- Syksyn 1917 ja kevään 1918 tapahtumat ten – näyttämönä. Suomalaiskaupungista tuli koskettivat luonnollisesti myös Sortavalaa, neuvostokaupunki ja sen jälkeen venäläis- mutta paikallisten erityispiirteiden sävyttä­ kaupunki. Elämä Sortavalassa on ilmentänyt minä: ”Mittaviin sotatoimiin ei ryhdytty, ­mikä­ elämää yleisemminkin niissä yhteiskunnissa, johtui osittain osapuolilta puuttuneista ampu- 132 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

ma-aseista.” Silti väki oli jakautunut kahteen šokin, jotka saapuivat tänne asumaan esi- leiriin. ”Myös mielialat kävivät niin kuumina,­ merkiksi Valko-Venäjältä, missä he olivat että edellytykset väkivallantekoihin olivat ole- asuneet savimajoissa. He saapuivat asuntoi- massa.” Sisällissodan jälkeisessä Suomessa hin, joissa oli toimiva keskuslämmitys, ha- Sortavalankin työväenliikkeen kehitys nou- nasta tuli lämmin vesi, joissakin taloissa oli datti yleistä linjaa, ja niinpä sen järjestökent- jopa pesutuvat ja kaikkialla oli valaistus: ta- tä jakautui 1920- ja 1930-luvuilla poliittisiin, loissa, kaduilla, rappukäytävissä. Ennen heitä ammatillisiin ja muihin työväenjärjestöihin. kukaan ei käyttänyt rappukäytäviä huussina. Suomalaisen Sortavalan poliittinen ­elämä Sellaisena Sortavala luovutettiin, kaikki oli ennen talvisotaa tuodaan selkeästi esiin – korjattu jatkosodan aikana.” kaupunki oli kokoomuksen valtakenttää ja Juri Shikalov, yksi teoksen venäläiskirjoit­ maalaiskunta maalaisliiton. Työväenliikkees­ tajista, toteaa: ”On kulunut yli 70 vuotta sii-­ sä puolestaan sosialidemokraateilla oli vahva tä, kun suomalaiset poistuivat Sortavalasta.­ valta-asema. Myös moninainen järjestötoi- Uudisasukkaille he jättivät kauniita asuintalo- minta urheiluelämää ja kulttuuririentoja unoh- ja, toimivia teollisuuslaitoksia sekä hyvin va- tamatta, opetustoimi, uskonnollinen elämä, rustettuja kulttuuri- ja urheilupaikkoja. Neu-­ niin luterilainen kuin ­ortodoksinenkin, huo- vostoliitto sai kaupungin, jolla oli loistavat mattava taloudellinen kehitys, maatalouselin-­ kehityksen ja kasvun edellytykset. Mahdolli­ keinon merkitys, liikenne, arkielämä ja maan- suuksia ei kuitenkaan pystytty hyödyntä- puolustusriennot suojeluskuntineen saavat mään.” Kommunistisen puolueen ideologi- runsaan ja elämänmakuisen kuvauksen. So- sissa kehyksissä pyrittiin toki kehittämään siaaliset ongelmat – kieltolailla esimerkiksi ei uudet asukkaat saaneesta Sortavalasta kelpo ollut juurikaan käytännön merkitystä – ovat neuvostokaupunki, mutta kaikki ei mennyt­ nekin esillä. suunnitelmatalouden luomien kehysten mu- Suomalaisen lukijan näkökulmasta oleelli­ kaisesti. Vaikeuksia riitti, sillä se, mikä ken- sin toteamus lienee teoksen toimittajien yh­- ties toimi paperilla, ei toiminut elävässä elä- dessä Arto Nevalan kanssa kirjoittaman ykkös-­ mässä. luvun tiivistys 1930-luvun lopun ­tilanteesta Kirjoittajien suhde Sortavalaan on ymmär- kaupungissa: ”Suomalaisajan Sortavala oli tävä ja empaattinen. Myönteiset kehityspiir- kehittymässä vilkkaaksi liike-elämän, koulu-­ teet niin suomalaisesta kuin itänaapurinkin tuksen ja kulttuurin keskukseksi. Sortavalas- Sortavalasta tuodaan selkeästi esiin kieltei- ta oli rakentunut Laatokan Karjalan merkittä- siäkään seikkoja kaihtamatta. Oleellisinta vin kaupunki, jonka vaikutus koko aluetalou- teoksessa on sen monialaisuus ja rakenne, dessa ja -kulttuurissa oli kiistaton. Sortavalan joka mahdollistaa lukijan perehtymisen eri modernisoitumisprosessi oli hyvässä vauhdis­- lukuihin kuin itsenäisinä, kutakin elämänalaa sa sotavuosien lähestyessä. Sodat ja kaupun­ käsittelevinä kokonaisuuksina. Sortavala-kirja gin siirtyminen Neuvostoliiton hallintaan kui- on erinomainen, lähdeviittein varustettu ja laa-­ tenkin muuttivat kaiken.” jaan arkisto- ym. aineistoon pohjautuva histo-­ Jatkosodan jälkeisen, itänaapurin hallin- riateos, jonka oivaltavaa, analyyttistä ja sa- taan joutuneen Sortavalan vaiheet saavat malla jouhevan lukijaystävällistä, elämänma- kiintoisan tarkastelun. Tilannetta jatkosodan kuista tekstiä elävöittää loistava, monipuoli- jälkeisessä uudessa neuvostokaupungissa nen kuvitus. valottaa Sortavalassa 1990-luvulla kaupun- gin johtotehtävissä vaikuttanut venäläispo- liitikko vuonna 2012 antamassaan haastat- Erkki Vasara telussa: ”Voi vain kuvitella niiden ihmisten dosentti, Helsingin yliopisto KIRJA-ARVIOT 133

”Liikkeen talo vai liiketalo?” – Helsingin työväenyhdistyksen historia

Sakari Siltala: Talo ja Torni – Helsingin työväenyhdistys 1884–2019. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki 2019. 278 s. ISBN 978-952-234-548-6

Sakari Siltalan kirjoittaman Helsingin Työväen- helpottamiseksi. Erinomaisesti oikoluetun kir-­ yhdistyksen 135-vuotishistorian näkökulma jan suurimmat virheet löytyvät lähdeluet­te­- keskittyy yhdistyksen rakentamaan graniitti­ losta. Erityisesti Työväen Arkiston (TA) erilai­ seen työväentaloon. Työväenyhdistyshisto­rii­- set kirjoitusasut pistivät työni puolesta sil- keista poiketen teos on suunnattu työväen- mään. liikkeen toimintaan vihkiytymättömälle ylei- Siltalan teoksen koukkuna ovat työväenta­ sölle, kuten työväenliikkeen ulkopuolinen tut­- loon liittyvät vastakkainasettelut. HTY:n his- kija esipuheessaan korostaa. Liikkeen ulko-­ toriasta nousee esille kolme yhdistyksen ja puolisuus on eduksi asioiden ja tapahtumien talon hallintaan perustuvaa jännitettä. Ensin­ ­- kontekstualisoimisessa suurelle yleisölle. näkin, työväenliikkeen jakautumisesta sisällis-­ Helsingin Työväenyhdistys perustettiin sodan jälkeen alkoi sosialidemokraattien ja vuonna 1884 Viktor Julius von Wrightin toi- kommunistien taistelu yhdistyksen vallan käy-­ mesta. Huonekalutehtailija Wrightin tavoit- töstä. Pitkään alakynnessä olleet sosiali­de­ teena oli padota radikaalin työväenaatteen mokraatit onnistuivat 1950-luvulla junttaa- leviäminen ja ohjata niitä ”rauhallisempien uu- maan yhdistyksen sääntöuudistuksen, joka distusten uomiin”. Muista työväenyhdistyk-­ sementoi yhdistyksen vallan sosialidemokraa- sistä poiketen HTY on yhdistysten ­yhdistys, teille. Seuraava jännite syntyi punapääoman eikä sillä ole omia henkilöjäseniä. Niin sanot- kaatumisen jälkeisessä lama-Suomessa, jos- tu wrightiläinen kausi päättyi jo ennen 1900- sa emopuolue SDP yritti eräiden tulkintojen luvun taitetta, kun HTY Eetu Salinin mukaan mukaan kaapata arvokiinteistön ja -tontin ”kirkastui” sosialistisen fraktion myötä. Työ-­ Helsingin piirin sosialidemokraateilta. Vastak- väenliike paisui vuoden 1905 suurlakon­ jäl-­ kainasettelun osapuolien tulkinnat kiistasta keisen yhdistymisvapauden ansiosta, ja HTY:n poikkeavat toisistaan. Viimeinen, ja mieles- vanha tila, Yrjönkadun Torppa, kävi ahtaaksi. täni myös osin ratkaisematon jännite syn- Yhdistys järjesti arkkitehtuurikilpailun, jonka tyy 2000-luvun muuttuneessa poliittisessa voittajaksi valikoitui ruotsalaisen Karl Lindah- ilmastossa, jossa HTY:n silmäätekevät poh- lin suunnittelema jugendia edustava linna. tivat, onko suuntaansa etsivään työväenliik- Vetävästi kirjoitettu ja väliotsikoitu kirja keeseen lukeutuva, Paasitorni-nimiseksi kong- jakautuu kolmeen päälukuun: ”Työväen lin­ ressikeskukseksi brändätty työväentalo ­liik-­ na 1884–1984”, ”Liikkeen talo vai liiketalo? keen talo vai liiketalo. 1984–1995” ja ”Paasitorni nousee 1995– Kaikista vastoinkäymisistä ja kiistoista huo­- 2019”. Kirja painottuu viimeisimpään 35 vuo- limatta HTY on onnistunut säilyttämään ta­ teen, jotka ovat aiemmin jääneet vähemmälle lonsa ja muokkaamaan siitä menestyvän huomiolle. Teoksen aineistona Siltala käyttää kongressikeskuksen. Talon rakentaminen oli yhdistyksen arkiston lisäksi runsaasti yhdis- nuoren työväenliikkeen voimanosoitus, ja sen tyksen toimintaan osallistuneiden muistitie- säilyttäminen helsinkiläisellä työväenliikkeel- toa. Haastatteluaineiston käyttö on moni­puo­- lä yli 110 vuotta on vaatinut ponnisteluja. lista, ja supliikit lainaukset rikastavat kirjan muutenkin värikästä kieltä. Teoksen lähdeviit- teet on merkitty jokaisessa luvussa yhteen lop- Pete Pesonen puviitteeseen. Viitteiden tarkista­misen kan- Työväen muistitietotoimikunnan sihteeri; nalta hankala ratkaisu on tehty luettavuuden­ tohtorikoulutettava, Turun Yliopisto 134 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Pullan tuoksua ja työn tekoa

Risto Uljas ja Päivi Uljas: Leiväntekijät: Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosaston tarina 1888–2018. Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto, Helsinki 2019. 403 s.

Ne meistä, jotka mielellään nautimme kahvin valtaisesti helsinkiläisosaston jäseniä. Myö- yhteydessä pullansiivun, emme useinkaan hemmin osasto lakkautettiin lapualaispaineen tule ajatelleeksi tämän terveellisen herkun alla säädettyjen kommunistilakien seuraukse- pitkää taivalta viljapellolta kahvipöytään. na. Rinnakkaisjärjestö perustettiin, ja vuonna ­Päivi ja Risto Uljas ovat yhdessä kirjoittaneet 1932 myös Suomen elintarviketyöläisten liit- kookkaan ja värikkäästi kuvitetun teoksen, to. Raskaiden sotavuosien jälkeen ­vahvistui jossa kerrotaan sekä kahvipullan tiestä että ammattiyhdistystoiminta aivan uusista lähtö- sen valmistajien työstä ja paljon muustakin. kohdista. Paljon on tapahtunut osaston vai­ Teos on ammattiosaston 130-vuotisjuhla- heissa viime vuosikymmeninäkin. kirja, mutta kurkottaa – kirjoittajiensa näkö- Uskottavuutta syövät paikoin yleiseen po­- kulmasta – leivän, pullan ja leiväntekijöiden litiikan kuvaukseen liittyvä sensaatiolehtimäi­ parista laajalti koko suomalaiseen yhteiskun- nen, räväkkä otsikointi sekä monimutkaisten taan, sen kehitykseen, poliittisten voima- prosessien populistiset kiteytykset: ”itsenäi­ suhteiden ja kamppailujen tuoksinaan. Kirja syys Leninin kädestä”; SDP joutui joulukuussa­ antaa monipuolisen pitkittäisleikkauksen lei- 1918 ”vieraisiin käsiin”; kesän 1930 la­puan- pomotyöntekijöiden ammatillisesta osaami- liikkeen marssijoita kuvataan ”fasistilaumaksi”, sesta ja osaston toiminnasta, leivontateknii- Suomi ”syöstiin” sotaan eli ”suursodan syöve-­ kan, laitteiden, koneiden ja yritystoiminnan reihin”. Aika moni jo tietää, ettei koko ­totuus sekä työsuojelunkin kehityksestä. Lukuisat ole tällainen, ei punamultahallituksesta varsin-­ osaston jäsenten muistelukset matkan varrel- kaan: ”Valtaapitävät kiihdyttivät sotapropa- ta elävöittävät nekin kuvausta niin raskaasta gandaa Suomessa 1930-luvun loppua kohti.” arkisesta työstä kuin myös ammattiyhdistys- Kannessa on valloittavia hymyjä. Kuvitus liikkeen kamppailuista yli vuosisadan matkal- on oivallisen havainnollista ja runsasta. Li- la. Osaston huvitoimintaakaan ei unohdeta. sääkin olisi mahtunut nyt tyhjiksi jääneisiin Sillä on ollut oma merkityksensä yhteenkuu- aukkopaikkoihin. Kuitenkin tuntuvat kaukaa luvuuden lujittamisessa. haetuilta esimerkiksi kuva ensimmäisen maa- Kaukaa alkaa: ammattikuntalaitoksen juu-­ ilmansodan länsirintaman juoksuhaudoista ret kuvataan 1000-luvun Euroopasta, sittem­ tai saksalaislentäjistä sota-ajan Malmilla. min Suomestakin. Keisarivallan aikaisen Hel- Onpa kätevä Wikimedia Commons kyennyt singin ääriviivat hahmotellaan. Leipä piti sil- tarjoamaan myös aidonnäköistä, mutta feik- loinkin ihmisen tiellä. Helsinkiläisten leipurien kikuvitusta markkeeraamaan ammattiosas- ammattikunta astui esiin vuonna 1839. Am- ton vuoden 1894 liikehdintää: puseromiehiä mattiosasto perustettiin toukokuussa 1888, peräti amerikkalaismallisine savukkeineen. ja se liittyi neljävuotiaan Helsingin työväen- Marx, Lenin, Hitler, Ryti ja Mannerheim esiin­- yhdistyksen alaosastoksi. Tästä alkoi toden tyvät kuvissa kerran, mutta Helsingin työväen­- teolla pitkä työsarka alan ammattilaisten ka- yhdistyksen perustaja, käsityöläisammattien rujen työolosuhteiden parantamiseksi. edistäjä V.J. von Wright on ehkä ansioistaan Ammattiosaston vaiheita kuvataan ja sa- saanut saman kuvansa kirjaan kahteen koh- malla seurataan yhteiskunnallisia tapahtumia, taan. onnistumisia lainsäädännön parantamisessa sekä yleisemmin työväen järjestäytymistä. Tero Tuomisto Sisällissodan tapahtumat koskettivat väki- VTM, kotiseutuneuvos, Helsinki KIRJA-ARVIOT 135

Työväen Arkiston vuodet

Marjaliisa Hentilä ja Mikko Kosunen: Demokratian muisti: Työväen Arkisto 110 vuotta. Työväen Arkiston julkaisu 9. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2019. 393 s. ISBN 978-952-5976-79-3

Työväen Arkisto on Euroopan vanhimpia työ- 1948. Vuonna 1976 alkanut jäsenyys työ- väestön arkistolaitoksia. Se perustettiin väenhistoriainstituutioiden kansainvälisessä vuonna 1909, samoihin aikoihin kuin vastaa- järjestössä IALHIssa on ollut merkittävä asia vat laitokset Norjaan ja Tanskaan. Ruotsiin arkistolle. Kansainvälisen toiminnan hieman arkisto oli syntynyt jo vuonna 1902. Ensim- luettelomaiseen esittelyyn on pujahtanut pie- mäisten kuudenkymmenen vuoden aikana ni virhe: pohjoismaisten työväenarkistojen Työväen Arkiston keskeistä toimintaa olivat kokouksessa vuonna 2010 pidetyt esitelmät arkistoaineiston tallentamisen ohella puolue- on sijoitettu vuoden 1997 kokoukseen. toimitsijoita ja toimittajia auttanut kirjalai- Arkistoa on tarkasteltu ennen kaikkea si- naus ja lehtileikkeiden kokoaminen. Työväes- sältäpäin, mutta yhteiskunnallisten tapahtu- tön ja sen liikkeen tutkimisen yleistyminen mien vaikutus pilkahtaa esiin muun muassa 1970-luvulta lisäsi tarvetta saattaa aineistoja aineiston karttumista käsittelevissä kohdis- tutkijoiden luettaviksi. Resursseja siihen toi sa. Esimerkiksi ns. kommunistilait vaik­ uttivat valtionapujärjestelmän synty vuonna 1974. huomattavasti aineistojen karttumiseen. La- Arkistonhoitaja Matti Niemisen ideoimalla jär- kien seurauksena lakkautettujen työväenjär- jestelmällä oli huomattava merkitys arkiston jestöjen aineistoja luovutettiin Työväen Ar-­ kehittymiselle. Toiminnan digitalisoituminen kistoon 1930-luvulla. Kenties jo Turun, Oulun puolestaan muutti aineiston tarjoamistapaa ja Kotkan työväenyhdistysten suuret arkisto- 2000-luvulla. luovutukset vuonna 1932 liittyivät järjestöjen Työväen Arkiston ja SDP:n suhde on vaih- pelkoon aineistojen tuhoutumisesta oikeisto- dellut värittömästä sujuvuudesta värikkäi­ laisen liikehdinnän aikana. SDP:n hajaannus siin appelsiinien ja norsujen myyntitapahtu- puolestaan synnytti ammattiyhdistysliikkees- miin. Alkuvaiheissa keskinäinen kytkös oli sä haluttomuutta luovuttaa aineistoja Työ- vahva, kun arkistonhoitajat olivat tärkeitä väen Arkistoon. Aineistoja kartuttivat myös puoluehenkilöitä. Sodan jälkeisiä ratkaisuja ammattiliittojen ja osuusliikkeiden fuusiot säätiöineen ja kannatusyhdistyksineen voisi sekä punapääoman konkurssit 1990-luvulla. tulkita puoluejohdon pyrkimykseksi ­hankkia 1970-luvulla aineistot karttuivat esimerkiksi etuja arkiston yleishyödyllisen luonteen avul- Työväen Sivistysliitossa alkaneen muistitie- la. SDP:n etäisyyttä arkistoon ­1990-luvulla don keruun siirtyessä arkistoon. osoittaa se, että SDP oli tällöin haluton avus­ Demokratian muisti -kirja valottaa moni- tamaan sitä. Värikkyyttä suhteisiin ovat tuo-­ puolisesti kansalaisyhteiskuntatasoisen ar- neet myös arkistonhoitajan erottamiset vuo- kistotoiminnan historiaa ja nykypäivää Suo- sina 1941 ja 1959 SDP:n sisäisten erimieli- messa. Se osoittaa vakuuttavasti Työväen syyksien takia. Arkiston ja muiden vastaavien arkistojen Työväen Arkisto on hakenut kansainvälisiä merkityksen ja tarpeellisuuden. Teos kertoo yhteyksiä alusta alkaen. Anna Wiik osallistui elävästi, miten työteliäitä, motivoituneita ja jo vuonna 1928 Tukholmassa pidettyyn poh- asiaansa paneutuneita henkilöitä arkistoissa joismaisten työväenarkistojen ensimmäiseen on työskennellyt ja työskentelee. kokoukseen. Osallistuminen jatkui vuonna 1943 ja 1950-luvun alussa. Ennakkoluulotto- muutta osoitti Ruotsin työväenarkiston kans- Tauno Saarela sa toteutettu työntekijöiden vaihto vuonna dosentti, Helsingin yliopisto 136 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Suomalaisen työväenteatterihistorian perusteos

Mikko-Olavi Seppälä: Parempi ihminen, parempi maailma – Suomalaisen työväenteatterin päättymätön tarina. Vastapaino, Tampere 2020. 408 s. ISBN 978-951-768-778-2

Teatterilla on ollut ja on edelleen merkittä- nen ja kytkeytyminen paikallisiin konteksteihin. vä asema suomalaisessa kulttuurielämässä Pääsääntöisesti Seppälä on selvinnyt haas­ ja yhteiskunnassa yleisemminkin. Teatteria teista hyvin. Historiateos on tuhti ja hyvin tehdään niin vapaaehtoisena harrastuksena kirjoitettu perusteos suomalaisen työväente- kuin julkishallinnon ja yrityselämän organisoi- atterin vaiheista. mana. Teatteritoiminta on ollut jatkuvassa Työväenteatterihistorian aikaansaaminen muutoksen tilassa, joten tämän laaja-alaisen on kulttuuriteko. Julkaisun kirjoittamista ovat ilmiökokonaisuuden tutkiminen on perustel­ tukeneet Riihi-säätiö ja Suomen Tietokirjaili- tua. Mikko-Olavi Seppälä on suunnannut tut- jat. Työväen Näyttämöiden liitto on tukenut kimuskatseensa työväenteattereiden värikkää­- teoksen julkaisemista, sillä juhliihan vuonna seen maailmaan. 1920 perustettu järjestö satavuotista taival- Seppälä jakaa ­työväenteatteritoimin­nan taan. Lukijalle olisi voinut kertoa juhlateok- Suomessa neljään eri kauteen: Työväenliikkeen­­ sen valmistamisen organisoinnista. Tämä oli- teattereiden synty 1800-luvulta ­vuo­teen 1939, si ollut hyödyllistä myös sikäli, että ajoittain Työläisistä kansalaisiksi 1940–1967, Ammat- tutkimuskatseet kohdistuvat suoranaisesti tilaiset ja harrastajat 1967–1991 ja Henkilö- järjestön tilaan ja toimiin sekä muuttuvaan kohtainen on yhteiskunnallista 1992–2020. asemaan teatterikentällä. Kausien nimet herättävät kysymyksiä. On­- Työväen teatteritoiminta on kokenut mitta- ko ensimmäisen kauden nimi sikäli liian ka- via muutoksia. Työväen Näyttämöiden liiton­ pea, että kyseisenä aikana työväen teatteri- merkittävää asemaa todistaa se, että sen jä- toiminta oli omaleimaisimmillaan ja kiinteim- senkuntaan lukeutui 2010-luvun lopussa 25 min kytkeytyneenä työväenliikkeen muihin ammattiteatteria ja 160 vakiintunutta har­ras-­ rientoihin? Kausi ei ollut pelkästään syntymi- tajateatteria. Tämäkin osoittaa teatterin elä- sen aikaa. Kyseisen ja myös muiden kausien vän olennaisena osana suomalaista kulttuu- nimet eivät kiinnitä kovin paljon huomiota rielämää. institutionaalisiin näkökulmiin. Se, että tällai­ Seppälän teoksen kuvitus ja taitto ansait- sia näkökulmia ei painoteta, on kuitenkin ym- sevat kiitokset. Kuvitus ja kuvatekstit valai- märrettävää, koska työväenteatteritoiminta sevat herkullisesti teatteriesitysten kulttuu- on muuttunut ajan myötä entistä vaikeam- rista muutosta. Hyvä tietokirja virittää myös min hahmotettavaksi. jatkopohdintoihin. Kiinnostavaa olisi tutkailla Seppälällä on riittänyt haasteita teoksen- syvällisemmin suomalaiseen työväenteatte- sa laadinnassa. Teatteritoiminnan ja myös riin vaikuttaneita kansainvälisiä vaikutteita. muiden kulttuuritoimintojen institutionaaliset Myös lukuisat yksittäiset teatterit sekä niissä kytkennät ovat yleisesti uudistuneet. Tämä vaikuttaneet henkilöt ansaitsisivat omat tar- näkyy muun muassa kansalaistoimijaperus- kastelunsa. Haastattelututkimuksellekin löy- teisten näyttämöaktiviteettien siirtymisenä tyisi oma tilauksensa. Kyseisenlaisiin hank- julkishallinnon piiriin. Myös ­teatteriesitysten keisiin ryhtyvien kannattaa lukea Seppälän sisältöjen ja yhteiskunnallisten fun­ ktioiden perusteos huolellisesti. muuttumisen jäljittäminen on yhdessä teokses­- sa mahdotonta. Lisäksi tuottavat päänvaivaa Hannu Itkonen työväenteattereiden alueellinen levittäytymi- professori, Jyväskylän yliopisto KIRJA-ARVIOT 137

Logistiikan kärkevää työmarkkinahistoriaa lamasta rakennemuutokseen

Timo Soukola: Itsekkyyttä jäsenistön puolesta: AKT:n historia 1990–2010. Otava, Helsinki 2018. 457 s. ISBN 978-951-1-32740-0

Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT:llä julkaistuja muistelmia kattavasti, edellyttää oli merkittävä rooli 1990- ja 2000-luvun työ-­ kirja lukijalta kriittistä otetta ja hyvää työmark-­ markkinakamppailuissa. 1990-luvun alun la­ kinajärjestelmän tuntemusta. AKT:n rooli man jälkeen työnantajajärjestöt ovat pyrki- SAK:n ärhäkkäänä esitaistelijana olisi ansain­ neet purkamaan keskitettyä työehtosopimus- nut tulla tulkituksi yksityiskohtaisemmin osa- mallia. Harva työntekijäjärjestö on ollut yhtä na koko korporatiivista työmarkkinajärjestel- valmis käyttämään lakkoa neuvotteluvälinee- mää. nä kuin AKT. Siksi Timo Soukolan vuonna Kirja on tietoisesti ensi sijassa järjestöhis- 2018 julkaistu järjestöhistoria on tervetullut toria, ei AKT:n jäsenten työn sosiaalihistoria. lisäys ammattiyhdistysliikkeen laajaan tutki- Valinta on perusteltu, mutta saattaa ­herättää muskirjallisuuteen. Soukola on tutkinut työ- avoimia kysymyksiä aihetta vähemmän tunte- markkinakamppailuja aiemmin muun muassa valle lukijalle. Jäsenistön ääni tulee kuitenkin Merimies-Unionia käsitelleessä väitöskirjas- kiitettävästi esiin kokouksista ja mielipidekir- saan. Hänen tutkimuksensa on myös jatkoa joituksista nostetuista kannanotoista. AKT:n Tapio Bergholmin laajalle järjestötrilogialle sisäiset keskustelut ovat kirjan parasta antia, Kovaa peliä kuljetusalalla I–III. sillä niiden avulla tulee kuulluksi työläisten Soukolan kirjan erityisenä vahvuutena on moniääninen historia. ammattiyhdistyshistorioille tyypillinen läh- Olisin toivonut, että teoksessa olisi käsi- delähtöisyys. Suokola on paitsi käynyt AKT:n telty hieman enemmän AKT:n suhtautumista arkistot läpi myös saanut haastatella monia siihen, miten autoliikenne ja logistiikka ovat järjestön keskeisiä toimijoita. ­Jatkossa teos kytkeytyneet osaksi kansainvälistä logistiikan toiminee tarpeellisena väylänä AKT:n aineis- ja tiedon verkostoa digitalisoituvassa maail- toihin. Kirjassa saavat tilaa työtaistelut, jär- massa. Ehkä teknologinen muutos tulee kä- jestötyön kehitys, SAK:n sisäiset suhteet, sitellyksi kuljetustyötä tarkastelevassa tutki- kansainväliset verkostot ja poliittisen ­kentän muksessa myöhemmin. muutokset. Tutkimus on jaettu kuuteen pää- Timo Soukolan AKT:n historia 1990–2010 osin kronologiseen päälukuun, joiden alla on tervetullut jatko tarkkaan tutkitun ja pitkä- tekstiä on jäsennetty lukuisilla, usein lyhyillä ikäisen järjestön uusimpiin vaiheisiin. Souko- temaattisilla alaluvuilla. Otsikointi on lyyristä­ la on onnistunut varsin hyvin ylittämään lähi- muttei valitettavasti aina informatiivista. Tari-­ historialle tyypilliset lähdeongelmat ja tehnyt naa olisi voitu tähdentää tehokkaammin ala- valtavan työn käydessään läpi AKT:n aineis- otsikoilla. tot. Teoksen ongelmat ovat työmarkkinahis-­ Tutkimus keskittyy tiukasti AKT:n näkökul­ to­rialle yleisiä. Perustutkimus on tehty pietee­ maan tapahtumista, eikä se aina onnistu an­ tillä, mutta kokonaiskuva järjestelmästä jää tamaan niistä tasapainoista kuvaa. ­Erityisesti lukijan vastuulle. tutkimuskohteen ääni värittää kuvausta 1990- luvun alun laman tapahtumista. Vaikka Sou- Aaro Sahari kola on käyttänyt tutkimuskirjallisuutta ja FT, Helsingin yliopisto 138 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Kunnianosoitus professorille

Pertti Alasuutari, Matti Alestalo, Harri Melin ja Oili-Helena Ylijoki (toim.): Antti Eskola – Intellektuellin muotokuva. Vastapaino, Tampere 2019. 126 s. ISBN 978-951-768-748-5

Suomalaisen yhteiskuntatieteen suuri vaikut­ Vasen laita lavea (1969) ja Yhteisiä asioita taja Antti Eskola menehtyi syksyllä 2018. Jo (1972) olivat aikanaan sangen luettuja, yhteis-­ seuraavana vuonna ilmestyi Vastapainon­ kus- kunnallisia liikkeitä paikantavia teoksia. tantamana 13 kirjoittajan katsaus Esko­lan te- Klaus Helkama vertailee analyyttisesti hel- kemisiin ja teksteihin. Teoksen kirjoittajat­ ovat sinkiläisen ja tamperelaisen sosiaalipsykolo- edesmenneen oppilaita ja yhteistyökumppa­ gian eroja ja saumakohtia. Vilma Hänninen ja neita. Takakannessa kirjaa luonnehditaan Es- Oili-Helena Ylijoki kirjoittavat teoksesta Vuo- kolan akateemisen ja yhteiskunnallisen vai- rovaikutus, muutos, merkitys (1982). Kirjoit- kuttamisen esittelyksi, eikä se tule jäämään tajat tulkitsevat kirjan olleen tamperelaisen viimeiseksi. sosiaalipsykologian tärkeä pohjarakennelma Teoksen kymmenessä luvussa valaistaan ja identiteetin muovaaja, seuraajille kuin ”ilma­ Eskolan ajattelua ja teoksia syvällisesti, mikä jota hengitämme”. Eskolan asemaa suomalai­ osoittaa hänen vaikuttaneen kyseisiin kirjoit- sen sosiaalipsykologian vaikuttajana tarkas- tajiin merkittävästi. Eskolaa voidaankin pitää telee myös Anja Riitta Lahikainen. Eskolan suomalaisen modernin sosiologian ja sosiaa- uskontopohdintoja esittelee Simo Huhta. lispsykologian perustanluojana. Hän oli myös Eskolan vanhuusteokset ovat Marja Jylhän­ innokas keskustelija elävöittäen useiden yh- suurennuslasin alla. Osoitetuksi tulee se, teiskuntatieteilijäsukupolvien ajattelua. miten Eskola kytki henkilökohtaiset elämän- Kirjan avaa Pertti Alasuutarin ja Matti Ales-­ tapahtumat yhteiskuntatieteilijän ajatteluun. talon katsaus Eskolan elämäntyöhön. Artikke­ Jylhän mukaan Vanhuus-kirja kävisi vanhuus­- lissa kuvataan kronologisesti kohdehenkilön poliittiseksi pamfletiksi, joka kelpaisi geron- tekemisiä 1962 ilmestyneestä sosiologian tologian oppivaatimuksiin. menetelmäoppaasta aina vuonna 2019 pos- Pertti Alasuutari asemoi Eskolan Erik Al- tuumisti ilmestyneeseen Vanhanakin voi aja- lardtin rinnalle modernin suomalaisen yhteis- tella –teokseen. Teksti osoittaa oivallisesti kuntatieteen perustajaksi. Alasuutari nostaa paitsi Eskolan ajattelun syvällisyyttä myös esiin Eskolan tilannetaidon eli sen, miten sen, miten hän kykeni tieteenalojen rajoja ylit­- tämä kykeni aina löytämään suomalaisia täen avaamaan uusia keskusteluja. Varttu- kiinnostavia teemoja. Juha Suoranta nostaa neemmat yhteiskuntatutkijat voivat teosesit- puolestaan keskustelukirjoista kirjoittaessaan telyjen myötä palauttaa mieliin Eskolan vai- esiin Eskolan ohjeet yhteiskuntakirjoittajalle. kutuksen omaan ajatteluunsa. Tutkijan olisi ”palattava vanhaan” – eli kat- Seuraavissa luvuissa paneudutaan perus- sottava, mitä on tullut tehdyksi – ja muotoil-­ teellisemmin Eskolan tuotantoon. Anssi Perä- tava sen perustalta uusia kysymyksiä. Toi- kylä ja Johanna Ruusuvuori esittelevät 1960- seksi tutkijan tulisi analysoida sitä elämänti- luvulla ilmestyneitä Sosiologian tutkimusme- lannetta ja yhteiskuntaa, missä hän kulloin- netelmiä summaten, että erityisesti ykkös- kin vaikuttaa, ja kolmanneksi ”poimia päivä” osan ensimmäinen laitos osoittaa hallitulla eli harjoittaa älyllistä valppautta ja ajatusten ja selkeällä kuvauksellaan sen, mitä tietoa päivittäistä työstämistä. yhteiskunnasta voi saada ja miten. Risto Ala- puro esittelee kolme 1960-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa ilmesty- Hannu Itkonen nyttä pamflettia.Suomi sulo Pohjola (1968), professori, Jyväskylän yliopisto KIRJA-ARVIOT 139

Kirjan arvoinen mies

Aapo Lehtinen, Pia Paananen, Aimo Salonen, Kari Souto ja Jussi Virratvuori (toim.): Eino Maironiemi – Minua ei vieläkään ole. Kirjokansi, Joensuu 2020. 380 s. ISBN 978-952-7344-23-1

”Savolaiset luokitellaan useimmiten kuuteen piin. Kuten hän itse kerran kirjoitti, keskuste­ luonnetyyppiin: ötkäleet, kutaleet, viäk­ ylät, leminen on kirjallisesti ja suullisesti ynnä hökkäsimot, kutjakkeet ja vehnästelijät. ­Jot­- kansantanssien perin ylösrakentavaa puuhaa. kut käyttävät myös termiä völokkerehtijät,­ Jatkakaamme sitä aina, kun voimme.” mutta se viitannee enemmänkin runnakon Kirjassa keskustelua jatkavat 25 Einon eri liikehtimistapaan kuin varsinaiseen luonteen- aikoina tuntenutta ystävää ja yhteistyökump- piirteeseen. Tämä seikka käynee konkreetti­ pania. Otsikot puhuvat puolestaan ja kuvaa- sesti ilmi Potoskavaaran tienoilla käytettä- vat kohdehenkilön värikästä elämää: Villi poi- västä vieraan tervehdyksestä; etopa ötkäle ka Vihtarista; Tutorointia, puolidekadenssia sieltä völokkerehtää. Niin ikään joskus – var- ja aatteellista mentorointia; Mairo tuli rajan- sinkin iisalmelaisten parissa – on tapana las- kin takaa pyytämään Oginskin poloneesia; kea kutjakkeet kutaleiden alalajiksi.” Visailijamestari Mairo; Noheva noske; Miten Eino Maironiemi oli loistava kirjoittaja, oi- Mairo, eli otteita einomenologin retrospektiii­ vallinen ajattelija ja ketterä keskustelija. Heinä-­ sestä muistikirjasta; Änkyrä ukko Yritysmaa- veden Vihtarissa keväällä 1957 syntynyt ja ilmassa; Kissan pesu; Niin äkkiä tuli ilta.” Joensuussa maaliskuussa 2019 äkillisesti Maironiemen omissa teksteissä helskähte­ menehtynyt Mairo on ansainnut kirjan, joka lee heleä suomen kieli syvällä sivistyksellä­ täyttyy sekä muistelukirjoituksista että Einon maustettuna. Lukeneisuuttaan kirjoittaja osoit- omista teksteistä Joensuun ylioppilaslehteen taa mahduttamalla kirjoituksiinsa sekä filoso­ ­- (1980–1995) ja Karjalan Heili -kaupunkileh- fisia pohdintoja että yhteiskunnallisia kannan- teen (2016–2019). Lisäksi kansien väliin ottoja. Vaalien alla Maironiemen kynä muotoi­- on koottu Einon muita kirjoituksia, puheita, li seuraavan satiirin ja kehotuksen: ­”Kristillisen­ julkaisemattomia käsikirjoituksia ja ­ajatelmia.­ elämän edustajia eivät ole Suomessa van- Lähes 400-sivuinen kirja kuljettaa Mairo­ hurskaat kirkon palvelijat, oppineet teologit niemen Heinäveden Vihtarista Joensuun kor-­ tai siivot, Jumalan pelossa elävät seurakun- keakoulun kirjallisuuden opiskelijaksi, sosiali- talaiset. Täällä hilluvat väärät profeetat. Etu- demokraattiseksi opiskelijapoliitikoksi ja toi- riuhan hurskas- ja jeesustelijoita ovat Timo mittajaksi. Eino havainnollistuu myös teksti- Soini, Juha Sipilä ja Laura Huhtasaari, ­joiden nikkariksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. puheista ja teoista ei tule ensimmäisenä Maironiemen tekemisiin johdattelevat Jumala mieleen. Eivät oikeudenmukaisuus, teksteillään Aimo Salonen ja Kari Soutu. Sa- laupeus, uskollisuus tai lähimmäisenrakkaus. losen mukaan Eino rakasti hyviä tarinoita, ja Niin. Seurakuntalaiset. Käynemme äänestä- kuulijat hänen tarinankerrontaansa. Mairon mässä. Nämä vaalit järjestetään.” tarinoinnissa ei turhaan niuhotettu faktojen Erityisen antoisaa luettavaa kirja on kaikil- pitävyyden kanssa, jos pilkuntarkkuus olisi le Maironiemen tunteneille. Ulkopuolisetkin pilannut hyvän tarinan. Tekstin tekemisessä saattavat nauttia ajattelijan jälkeenjääneis- ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa Mairo- tä teksteistä ja tekemisistä: ”No nyt, sano niemi oli sen sijaan, mitä faktoihin tuli, jo ­Mairo kun karhu veneeseen tuli.” paljon perusteellisempi. Kari Souto kirjoittaa: ”Jos saamme siirrettyä itsellemme edes snap- silasillisen verran Mairon mieltä, voimme Hannu Itkonen keskustella hänen kanssaan maailman tap- professori, Jyväskylän yliopisto 140 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

Kahdeksan vuosikymmentä kihlajaisia

Maiju Wuokko, Niklas Eriksen-Jensen, Henrik Tala, Elina Kuorelahti ja Aaro Sahari: Loputtomat kihlajaiset: Yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940–2020. Siltala, Helsinki 2020. 448 s. ISBN 978-952-234-670-4

Keskitetyt työmarkkinasopimukset ovat työn- tumisessa tulopolitiikkaan. Sen jälkeen työn­an­- antajaleirin mielestä mennyttä maailmaa. Nyt tajat alkoivat vaatia joustavampia sopimuksia on linjana tavoitella jälleen yritystason sopi- ja päätöksenteon siirtämistä ­yritystasolle.­ Eu- muksia. Loputtomat kihlajaiset -teos palaa roopan integraation häämöttäessä työmark- keskitetyn työmarkkinajärjestelmän juurille kinakorporatismi alkoi tuntua vuorineuvoksis­ ja piirtää kaaren talvisodan aikaisesta tam- ta aikansa eläneeltä. Kommunismin luhistumi­ mikuun kihlauksesta nykyaikaan ja arvioihin nen Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa heitti työmarkkinakorporatismin tulevaisuudesta viimeistään kommunismin pelon roskiin. yritysten näkövinkkelistä. Aaro Sahari, Niklas Jensen-Eriksen ja Elina Tammikuun kihlaus oli kovin vaatimaton: Kuorelahti pohtivat tulopolitiikan lähihistoriaa työnantajat sitoutuivat siinä vain neuvottelui- ja tulevaisuutta. Esko Aho yritti 1990-luvun hin SAK:n kanssa. Ajanjaksosta 1940–1956 alussa muuttaa korporatistista systeemiä kirjoittanut Henrik Tala toteaa, että kihlauk- työreformillaan, joka sai vastaansa SAK:n kol- sen taustalla oli tarve korostaa kansan yhte­ me laajaa lakkouhkaa. Sen jälkeen tehtiin vie- näisyyttä tilanteessa, jossa työväestö soti lä kolme keskitettyä sopimusta, raamitupo, rintamalla ja Ruotsin työnantajat loivat pai- työllisyys- ja kasvusopimus sekä kilpailukyky-­ netta sille, että STK kääntyisi kokonaisvaltai- sopimus kiky. Varmistaakseen ­keskitettyjen sen työmarkkinajärjestelmän taakse. sopimusten lopun EK muutti sääntönsä vuon- Seuraava tärkeä etappi oli SAK:n ja STK:n na 2016. Tekijät toteavat aiheellisesti, että lu-­ yleissopimus järjestäytymisvapaudesta, työn- kuisista valekuolemistaan huolimatta kolmikan­ -­ tekijöiden oikeudesta valita luottamusmiehet takorporatismi on pysynyt sitkeästi elossa. sekä työnantajien direktio-oikeudesta. Talan Tekijäviisikon katsaus elinkeinoelämän 80 mukaan vuoden 1945 palkkapäätös raken- vuotta kestäneeseen kolmikantayhteiseloon si normitetun instituution, jossa työnantajat­ ay-järjestöjen ja valtiovallan kanssa viittaa sii- neuvottelevat keskitetysti valtiovallan johdol­ hen, että viimeistä sanaa työmarkkinakorpo- la. Se merkitsi käytännössä kolmikantaisen ratismista ei ole vieläkään sanottu. Teoksen työmarkkinakorporatismin syntyä. nimi on hauska viittaus 80-vuotiseen yhteise- Kommunismin pelko kiritti kolmikantakor- loon, joka on ollut ajoittain tiiviistä ja johon on poratismin vahvistumista sodan jälkeisestä liittynyt epäonnistuneita pyrkimyksiä saada tilanteesta aina 1980-luvulle asti. Elinkeino- kihlaus puretuksi. Teos luo asiallisen kaaren elämän kannalta epämieluisat kompromissit yritysjohdon eri aikojen suhtautumisesta kol- olivat kuitenkin parempia kuin työmarkkina­le­- mikantakorporatismiin. Työnantajien keskuu- vottomuudet lakkoineen. Maiju Wuokko ­toteaa, dessa asenteet kolmikantaiseen keskitettyyn että STK omaksui pienemmän pahan politii­ kan. sopimiseen ovat vaihdelleet. Työnantajaleirin STK pysytteli kolmikannassa tulopolitiikan heterogeenisuutta olisi voinut hieman valot- kulta-aikana 1970-luvulla, vaikka sopimusten taa varsinkin sen vuoksi, että Suomen Yrit- heikko kattavuus ja vahva lakkoliikehdintä ai- täjät on ottanut tienraivaajan roolin työnlain- heuttivat vuorineuvoksissa kritiikkiä. STK piti säädännön heikentämisessä. Erityiskiitoksen ongelmista huolimatta kiinni tulopolitiikasta, ansaitsee lukijaystävällinen keskitetty johda- mihin vaikutti arvio siitä, että keskitetyissä tus kuhunkin lukukokonaisuuteen. sopimuksissa palkankorotukset ovat mata- lampia ja muut tekstikysymykset vaatimat- tomampia kuin liittokohtaisissa sopimuksissa. Wuokko pitää vuotta 1986 työajan lyhentä-­ Ritva Savtschenko mis­ohjelmineen vedenjakajana STK:n suhtau­- FT, Helsinki KIRJA-ARVIOT 141

Luokkaretkellä ihmissuhteissa

Katriina Järvinen ja Laura Kolbe: Sopivia ja sopimattomia: Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde. Kirjapaja, Helsinki 2019. 223 s. ISBN 978-952-354-072-9

”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun Kirjoittajat ja haastateltavat esittävät muu- saakka.” Meille kerrotaan rak­ kaustarinoita tamia herkullisia esimerkkejä suomalaisista ensitapaamisista ja yhteen päätymisistä. Köy-­ mentaliteettieroista. Loppupeleissä harva kui- hä nuorukainen saa prinsessan ja puoli valta-­ tenkaan tunnistaa omaa heimoaan Topeliuksen­ kuntaa. Mutta mitä tapahtuu tarinan lopun Maamme-kirjasta, ja yksilöiden väliset erot jälkeen? Kumppanit törmäävät Rakkaushuu- ovat heimoeroja suuremmat. ­Monikulttuurisia man jälkeen monenlaisiin kielimuureihin ar- pariskuntia kirjassa on vain kaksi – suomalais-­ jessa. Yksi näistä on luokkaerot. bulgarialainen ja suomalais-beniniläinen. Sopivia ja sopimattomia on temaattista Kolbe ja Järvinen yhdistelevät tosielämän jatkoa Katriina Järvisen ja Laura Kolben aiem­- esimerkkejä sujuvasti sosiologiseen tutkimus- malle yhteiselle teokselle Luokkaretkellä hy- tietoon. Avioliitto ja parisuhde ovat monelta vinvointiyhteiskunnassa (2007). Kirjailijat sai­- osin samanlaisia käytännöllisiä järjestelyitä kuin vat palautetta, jossa lukijat kertoivat havahtu­- ennen vanhaan. Suhde muuttuu alkurakkau-­ neensa parisuhteidensa luokka-asetelmiin den jälkeen parhaimmillaan kumppanuussuh­ vasta teoksen myötä. teeksi, jossa osapuolet pitävät toisistaan huol­- Useimmat suomalaiset pariutuvat edelleen ta taloudellisesti ja ehkä kasvattavat lapsia. tuttuun ympäristöön: samalta pai­ kkakunnalta Sukujen yhdistämisen merkitys on sen sijaan ja samaa luokkataustaa olevien kanssa. Muut­- aikojen saatossa vähentynyt. toliike, kaupungistuminen ja globalisaatio ovat Kirjasta käy ilmi rivien välistä ja suoraan, kuitenkin tämän vuosituhannen trendejä­ ja että monissa parisuhdekonflikteissa on kyse sekoittavat pakkaa. Samaan aikaan on varsi-­ sukupuolten välisistä eroista, joihin liittyvät nainen luokkanousu muuttunut harvinaisem- osin myös luokka- ja heimoerot. ­Esimerkiksi maksi. Vanhempien koulutustaso periytyy työväenluokkainen miespuhe on erilaista kuin lapsille. Vanhempien mielipiteet painavat akateeminen, ja Pohjanmaalla poikia pidetään­ myös usein parinvalinnassa. korkeammassa arvossa kuin tyttöjä. Järvinen ja Kolbe aloittavat kirjan avaamal­ Eri tekijät olisivat tuoneet ehkä mukaan eri- la lukijoille omia lähtökohtiansa luokan ja pari- laisen kattauksen parisuhteita: useamman suhteiden osalta. Kolben juuret ovat helsinki­ kulttuurin kasvatteja, sukupuoli- ja seksuaali­ läisessä monikulttuurisessa kaupunkikeskiluo- vähemmistöjä ja poikkeavia suhdemalleja. kassa. Tamperelaislähtöisellä Järvisellä puo- Suomalainen parisuhde näyttääkin kirjassa hy-­ lestaan on työväenluokkainen ja helluntailai- vin valkoiselta ja heteronormatiiviselta. Sek- nen tausta. suaalivähemmistöjä edustaa yksi naispari, jon- Alun omakohtaisuuden jälkeen kirjoittajat ka suhde vaikuttaa teoksen tasa-arvoisimmil- antavat tilaa neljälletoista, vuosien 1946– ta, vaikka pariskunnan luokkataustat ovat ko­- 1990 välillä syntyneelle haastateltavalleen. vin erilaiset. Heidän tarinansa ovat kiinnostavia ja vaihte- Sopivia ja sopimattomia on kirjoittajiensa levia – sekä onnellisia että onnettomia. Suh- näköinen, suorastaan leppoisa lukukokemus, teen onnistuminen ei ole kenelläkään ollut ja antaa parisuhteista pahimmillaankin melko suoraan yhteydessä pariskunnan osapuolten tutun ja turvallisen kuvan. Suhteet eivät aina taustojen yhtäläisyyksiin tai eroavaisuuksiin. kestä, mutta usko rakkauteen säilyy! Kulttuurisia konflikteja syntyy syntyperäis­ ten suomalaistenkin välille. Itä- ja ­Länsi-Suomen Reetta Laitinen välillä on edelleen raja, jonka yli moni ei astu.­ FM, tutkija, Kansan Arkisto in memoriam

Hannu Soikkanen 1930–2020

Tehdessään väitöskirjaansa Soikkanen kuului ns. Tannerin seminaariin, nuorten histo­- rioitsijoiden ryhmään, joka kokoontui Elannon­ kahvilassa Valtionarkiston lähellä. He ottivat etäisyyttä vanhemman historioitsijapolven kansalliseen paatokseen ja luottivat viileän lähdekriittisen tutkimuksen voimaan. Soikka- selle tämä ei tarkoittanut, että historiantut- kimus etenisi täyttämällä aiemmin tutkimat- tomia aukkoja uusilla lähdetiedoilla. Hänelle oli tärkeätä tavoittaa, miten ihmiset olivat kokemustensa pohjalta ymmärtäneet ja muo- vanneet todellisuuttaan. Väitöskirja Sosialismin tulo Suomeen (1961) edisti tätä linjaa ”valaisemalla sosia­lis­mia suomalaisessa kentässä ja pyrkimällä kartoit­ tamaan sosialismin leviämistä sekä myös sen laajojen kannattajajoukkojen piirissa saa-­ Professori Hannu Soikkanen vuonna 1993. Kuva: Arja Jokiaho / Työväen Arkisto. maa sisältöä”, kuten Soikkanen tiivisti tutki­ mustehtävänsä. Esimerkiksi se, miten hän tutki sosialismin ja kristinuskon suh­teut­ta­- Kun professori Hannu Soikkanen täytti 60 vuot- mista, tarjoaa edelleen kestävän lähtökohdan ta hellepäivänä 4.8.1990, Soikkasten kotiin Hel-­ tämän teeman tarkastelulle. singin Korkeavuorenkadulle ilmaantui onnit- Toimijoiden omat tilanteen- ja tehtävänmää-­ telukäynnille kaksi ryhmää juhlakirjan luovut- ritykset olivat pääosassa myös kaksiosaises- tajia. Kirjoja oli valmistunut kaksin kappalein. sa teoksessa Kansalaissota dokumentteina. Kokemuksemme juhlittavalta saadusta tues- Ensimmäinen osa valmistui itsenäisyyden ta ja opastuksesta olivat kannustaneet kirjoit- juhlavuodeksi 1967, toinen osa kaksi vuotta tamaan. Juhlakirjojen otsikot ”Arki ja murros” myöhemmin. Vuosien 1917–1918 lehtikirjoi- sekä ”Jännittävä työväenhistoria” kuvasivat tuksia ja muita julkaisuja sekä eduskunta- ja tutkimuskenttiä, joita hän oli raivannut ja joil- puoluekeskustelujen puheenvuoroja esitte- le hän oli nuorempiaan innostanut. lemällä ja tulkitsemalla Soikkanen toi esille Hannu Veli Soikkanen kuoli Helsi­ ngissä molempien osapuolten motiiveja. Hän halusi 9.5.2020. Hän oli syntynyt pulavuonna 1930 myös osoittaa, että se, miten tapahtumista työläisperheeseen Kuusankosken tehdasyh- kerrottiin, vaikutti siihen, miten omia kokemuk-­ teisössä. sia tulkittiin ja miten siltä pohjin toimittiin. Kirjoitettuaan vuonna 1949 ylioppilaaksi Nämä olivat tärkeitä näkökohtia Kuusankos­ Kou­volan lyseosta Hannu Soikkanen lähti Tu- kella kasvaneelle ja toista sisällissodan kat- run yliopistoon opiskelemaan historiaa. Hän keria kokemuksia ja muistoja kantanutta väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1961 ja tehdasyhteisöä, Varkautta, tutkineelle (Var- toimi sittemmin Suomen historian dosenttina kauden historia, 1963). Turun yliopistossa ja talous- ja sosiaalihisto- Hannu Soikkanen oli niitä historioitsijoita, rian dosenttina Helsingin yliopistossa. Free jotka rakensivat 1960-luvulla uutta kansallis­ lance -historioitsijan elämänvaihe päättyi, ta historiaa. Siinä sisäiset ristiriidat sisällytet­ kun Soikkanen vuonna 1976 nimitettiin sosi- tiin kansakuvaan. Virikkeitä ja haasteita tuli aalihistorian henkilökohtaiseksi ylimääräisek- his­torioitsijapiirien ulkopuolelta, Väinö Linnan si professoriksi Helsingin yliopistoon. Tästä historiallisista romaaneista sekä Erik Allardtin tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1993. sosiologiasta, jonka mukaan tunnustettuina IN MEMORIAM 143

ristiriidat vahvistavat kansakunnan kiinteyt- kuului savolainen paikallishistoria. Varkaus tä. Soikkanen ei tyytynyt purkamaan vuoden oli tehdasyhteisönä läheinen, Sulkavan maa­ 1918 valkoista ja punaista totuutta, vaan piti laispitäjään hänellä oli sukusiteitä isän puolel-­ tärkeänä ymmärtää niiden syntyä ja myöhem­- ta. Kaksi eläköitynyttä professoria, sulkava- pää merkitystä. Totuudet eivät olleet tasavah- laislähtöinen sosiologi Paavo Seppänen ja so- voja, vaan voittajien totuus oli hallinnut. Soik­- siaalihistorioitsija Soikkanen, yhdisti voiman- kanen jatkoi voimallisesti linjaa, jota eri­tyi­sesti sa Sulkavan historiassa 1–2 (1999, 2002). Juhani Paasivirta oli 1940- ja 1950-luvuilla­ Älyllinen uteliaisuus oli keskeistä Hannu avannut. Työväenliikettä tutkimalla hän nosti Soikkasen tavassa suhtautua maailmanme- sen tärkeäksi osaksi kansallista historiaa. noon ja sen tutkimukseen. Hän oli avoimen Tiennäyttäjät, Soikkasen toimittama kolmi­ kiinnostunut myös teorioista ja tulkinnoista, osainen kokoelma Suomen ­työväenliikkeen joita ei hyväksynyt. Tämä näkyi esimerkiksi merkkihenkilöiden pienoiselämäkertoja, jul- hänen kritisoidessaan vuonna 1976 julkais- kaistiin vuosina 1967–1968. Vuonna 1970 tua, lähestymistavaltaan marxilaista Suomen Soikkaselta ilmestyi Luovutetun Karjalan työ­- työväenliikkeen historiaa. Hän seurasi Suo- väenliikkeen historia, josta hän sai valtion tie-­ messakin 1980-luvulla virinnyttä ­keskustelua donjulkistamispalkinnon. Hänen suurtyönsä arjen historiasta, historiasta alhaalta, mikro- on sosialidemokraattisen puolueen historia. historiasta ja uusista sosiaalihistorioista sekä Kolmiosainen Kohti kansanvaltaa julkaistiin pohti näitä erittäin suosituilla luennoillaan vuosina 1975, 1987 ja 1991. Se antaa vuo- omien havaintojensa valossa. Uusille kysymyk- teen 1952 ulottuvan monipuolisen kuvan suo- senasetteluille ja tutkimusotteille hän antoi malaisen sosialidemokratian sosiaalisista tukea erityisesti professorivuosinaan monien edellytyksistä, aatteellisesta suuntautumises­ tutkimusprojektien johtajana ja johtoryhmien ta, organisaation ja kannatuksen kehityksestä,­ jäsenenä. Virkavuosien jälkeen Hannu ja Vuok­- asemasta poliittisessa järjestelmässä ja saavu­- ko Soikkasen saattoi usein tavata ajankohtai­ tuksista. Teoksesta näkyy sekä kansainväli­siin sia tutkimuskysymyksiä käsittelevissä tilai- suhteisiin että paikallistasoon yltävä ­syväl­li-­ suuksissa. nen tietämys. Se on mahdollistanut esimer- Hannu Soikkasta arvostivat laajasti myös kiksi poliittisten näkemyserojen ja niiden muut kuin tutkijat ja opiskelijat. Työväentutki- taustojen vivahteikkaan tunnistamisen. musta hän edisti paitsi omalla tutkimustyöl- Yhteiskunnalliset muutokset toteutuivat lään, opetuksellaan ja esitelmillään myös usei- eri tavoin erilaisissa paikallisyhteisöissä, mut- den tilaustutkimusten historiatoimikuntien jä- ta paikallisuus oli myös yhteiskunnallisten ra- senenä ja käsikirjoitusten arvioijana. ­Muilla­kin kenteiden olennainen ulottuvuus. Soikkanen lienee tästä samanlaisia kokemuksia kuin teki tutkimusta molemmista näkökulmista.­ nuorella Veturimiesten liiton historian kirjoit­ Paikallisen itsehallinnon merkitykseen suo- tajalla 1970-luvun puolivälissä. Hannu Soikka­- malaisen kansanvallan kehityksessä hän sy­- nen tunnettiin, häntä kunnioitettiin, ja hänen ventyi maalaiskuntien itsehallinnon historias- arvioonsa luotettiin. sa. Maalaiskuntien liiton tilaama teos Kunnal­- linen itsehallinto kansanvallan perusta julkais­- tiin vuonna 1966. Soikkasen aktiivisen tutki­ Pauli Kettunen mustyön alkuvaiheeseen ja loppukauteen professori emeritus, Helsingin yliopisto työväen perinnelaitokset

TYÖVÄENPERINNE RY Työväentutkimus 2019 -palkitut tutkivat yhteiskunnan muutosta

Vuoden Työväentutkimus 2019 -palkinto huumorin merkitystä yhteisössä. Molemmat myönnettiin professori Kirsi Vainio-Korho- teokset kommentoivat työprosessien jatku- selle teoksesta Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa vaa tehostamista. Samalla ne tuovat esiin, mi-­ (SKS 2018). Kirja valaisee työläisnaisten ten työntekijät hakivat mielekkyyttä ja vaiku- marginaalin, seksityöläisten, elämää 1800-lu- tusvaltaa työhönsä. Nämä teemat olivat läs- vun alun Suomessa. Vainio-Korhonen kertoo nä muissakin noin 70 tutkimuksessa, joiden naisten elämänkulusta sekä syistä, jotka joh- joukosta voittajat valittiin. tivat seksityöhön. Tekijä tuo esiin eri elämän- Työväenperinne – arbetartradition ry palkit­- kohtalot valo- ja varjopuolineen. Hän käyttää see vuosittain erityisen ansiokkaita teoksia, aiemmin tuntemattomia lähteitä ja tarjoaa jotka käsittelevät työväestöä, sen elämää, hyvän esimerkin siitä, miten tutkia kunnioitta- kulttuuria, historiaa, järjestöelämää ja ­muuta vasti menneisyyden vähäosaisia. toimintaa. Palkintoa tukevat ajatuspajat Kale- Palkintotoimikunta jakoi myös kaksi kun- vi Sorsa -säätiö ja Vasemmistofoorumi. Pal- niamainintaa. YTT Timo Ahon etnografinen kinnot julkistettiin ja luovutettiin Työväenliik- väitöskirja Tuhansia töitä, valvottuja öitä (JY keen kirjastossa torstaina 5.3.2020. 2019) käsittelee rekkamiesten työn muuttu- mista. FT Niina Naarminen puolestaan tutkii väitöskirjassaan Naurun voima (HY 2018) Anu Lahtinen Tikkakosken tehtaan paikallisyhteisöä ja apulaisprofessori, palkintoraadin puheenjohtaja

TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTO

Kirjasto etänä

Työväenliikkeen kirjaston vuotta sävytti koro- ti näkyvillä; palvelevatko elektroniset aineis- navirus, joka pakotti sulkemaan kirjaston tomme; unohtavatko asiakkaat meidät, kun 18.3.2020–11.5.2020 väliseksi ajaksi. Sen olemme kuukausia kiinni. jälkeen kirjasto avattiin asteittain. Sulkemi- Työyhteisömme siirsi viikkokokoukset Micro- sen vuoksi kirjaston laina-aikoja pidennettiin, softin Teamsiin, ja ne toivat piristystä yksinäi - minkä myötä opiskelijoiden sekä muiden asi- sempiin etätyöhetkiin. Huomasimme, että etä- akkaiden oli vaikea saada kirjoja. töissä saa usein omat asiakokonaisuutensa Kirjaston henkilökunta oli uuden edessä: tehokkaasti hoidetuiksi. Toisaalta, vapaa-aik a siirryttiin etätöihin. Työhömme kuuluu paljon tai perhe-elämä ja työaika sekoittuivat uudel- tietotyötä, joka tapahtuu verkossa: tiedon kä- la tavalla. sittelyä, luokittelua, arviointia ja kuvailua, me ta- Uudistimme verkkosivumme uuden lain datatyötä, aineiston hankintaa, viestintää ja mukaan saavutettaviksi. Samalla lisäsimme kommunikointia sidosryhmien kanssa. Siviili- niihin sisältöjä. Vanha kirjastojärjestelmä vaih- palvelusmiehemme pyöritti paikan päällä hoi- dettiin kesän aikana modernimpaan Alma- dettavat asiat, kuten postin ja sä hköpost ei hin palvelualustaan. Sieltä löytyvät toiminnot eri vastaamisen sekä palautuvien kirjojen hylly- aineistotyyppien kuvailulle kansainvälisten tyksen. standardien mukaisesti ja kansallisten nimi- Piti miettiä, millainen on kirjasto ilman fyy - ja asiasana-auktoriteettien sekä monikansal- sisiä asiakkaita; olemmeko verkossa riittäväs- listen tietokantojen käytölle luetteloinnin poh- TYÖVÄEN PERINNELAITOKSET 145

jana. Ei sovi myöskään unohtaa palvelualus- rahat Suomen tiedekustantajien liitolta ja Kan­ tasta löytyviä monipuolisia asiakastoiminnal- san Sivistysrahastolta. ­Palkansaajasäätiön lisuuksia, elektronisten aineistojen hallintaa ja rahoituksella aloitettiin uusi ­Työväenliikkeen työnkulkujen automatisointia. Almaan siirty-­ talousajattelu -bibliografia ja jatkettiin työväen­- minen teetti paljon tietueiden muokkaus- lehtien digitointia. Riihi säätiö tuki työväen­ työtä ja vaati henkilökunnalta paljon koulut- jär­jestöjen varhaisten julkaisujen ­digitoin­tia. tautumista. Asiakkaat saavat uudistuneesta Kirjaston yleisötilaisuuksia varten saatiin uut- Helsingin yliopiston kirjaston Helka-tieto- ta esitystekniikkaa Työväen ­Opintorahaston­ kannasta (http://www.helsinki.fi/helka) niin avustuksella. Opetus- ja kulttuuriminis­teriö elektroniset kuin painetut tiedonlähteet nyt myönsi toiminta-avustuksen tieteen edistä- samalta tarjottimelta entistä helpommin. miseksi. Ministeriön erityisavustus käytettiin Työväenkirjaston ystävät ry koki myös hy- Työväen Arkiston, Kansan Arkiston ja Työväen­- vin erilaisen vuoden kuin aikaisemmat, kun liikkeen kirjaston yhteiseen kuvaprojektiin. monet jo valmistellut yleisötapahtumat piti peruuttaa. Tilakustannussyistä päätettiin luo- pua myös Punanurkka-divarista vuoden lop- puun mennessä. Työväentutkimus Vuosikirjan ensimmäisen­ Tuija Siimes kansainvälisen numeron tueksi saimme apu- kirjastonjohtaja, Työväenliikkeen kirjasto

Siviilipalvelusmies Ossi Rummukainen hoitaa asiakaspalvelua suojapleksien takana. Kuva: Martti Niura / Työväen - liikkeen kirjasto. 146 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

TYÖVÄEN ARKISTO

Muistitietokeruu työelämän muutoksesta viimeisen 50 vuoden aikana

Vuonna 2020 Työväen muistitietotoimikun- työntekoa. Keruu on valtakunnallisestikin mer- nan perustamisesta tulee kuluneeksi 60 vuot- kittävä, sillä vastaavaa teollisuustyön muu- ta. Toimikunta juhlistaa tasavuosiaan järjestä-­ ­ ­ tosta koskevaa muistitietoaineistoa ei ole mällä yhteistyössä Teollisuusliiton kanssa tässä mitassa aiemmin kerätty. juhlakeruun Yhteen hitsattu porukka. Sen ta- Keruu on saanut innostuneen vastaanoton voitteena on tallentaa työntekijöiden kokemuk - koronan aiheuttamista vaikeuksista huolimat- sia työelämän ja työnteon muutoksesta viimei- ta. Haastatteluja on tehty ennen syksyn al- sen 50 vuoden aikana. Keruun keskiössä ovat kua jo yli 70. Keruu on tuottanut yhteistyö- työntekijöiden kokemukset uudesta tek no- hankkeen Helsingin yliopiston kulttuurien tut- logiasta ja automatisaatioon lisääntymisestä. kimuksen kandiohjelman ja kulttuuriperinnön Koko vuoden 2020 jatkuvan keruun kohde - maisteriohjelman kanssa. ryhmänä ovat Teollisuusliiton ja sen edeltäjä - Työväen muistitietotoimikunta on hank- liittojen eri aloilla toimineet eläkeläisjäsenet keen myötä mukana toteuttamassa Helsin- sekä 1960–1970-luvuilla työnuransa aloitta- gin yliopistolle kolmen kurssin kokonaisuut- neet yhä työelämässä mukana olevat van- ta Muuttuvan teollisuustyön kulttuuriperintö. hemmat jäsenet. Keruu jakautuu kirjoituskil- Kurssikokonaisuuden tavoitteena on pereh- pailuun ja muistitietohaastatteluihin. dyttää opiskelijat muuttuvaan teollisuustyö- Hankkeen tarkoitus on tallentaa työnteki- hön sekä johdattaa heitä pohtimaan kulttuu- jöiden näkökulmia työelämän muutoksista riperintöalojen ja muuttuvan teollisuustyön ja tehdä näkyväksi Teollisuusliiton jäsenten tavoitteiden ja näkökulmien vuorovaikutusta.

Korona-ajan kokemuksia

Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellista aikaa. konferenssit ja seminaarit koti- ja ulkomailla Kor onavirus on aiheuttanut maailmanlaajui- siirrettiin pidettäväksi myöhemmin syksyllä sen pandemian, joka on tavalla tai toisella vai- tai peräti seuraavana vuonna. Sidosryhmä- kuttanut meidän kaikkien elämään. Hallitus aset - ja yhteistyötapaamiset muuttuivat videoko- ti kevään aikana rajoitustoimia, jotka aiheut- kouksiksi. ti vat muun muassa sen, että kulttuuriperintö - Poikkeusolojen työtehtäviä pyrittiin järjes- laitokset sulkivat ovensa asiakkailta, ja niiden tämään yhteistyössä henkilökunnan kanssa työntekijät siirtyivät vaihtelevassa määrin niin, että mahdollisimman moni pystyisi teke­ etätöihin. mään etätöitä. Arkistoissa etätyöskente­ly Työväen Arkisto ennakoi valmiuslain toi- ei aina ole kuitenkaan mahdollista, sillä ana- meenpanoa ja sulki tutkijapalvelunsa 16.3. logista­ arkistoaineistoa on käytännössä erit- ”toistaiseksi”. Arkistossa otettiin käyttöön täin vaikea järjestää muualla kuin arkiston­ henkilökunnan etätyösuositus ja laadittiin tiloissa. Käytännössä tämä johti siihen, että henkilökuntaa varten korona-ajan ohjeet, kohtuullisen matkan päässä arkistosta asuvat jotka ovat edelleenkin voimassa. Niihin voi työntekijät työskentelivät pidempiä jaksoja tutustua arkiston kotisivuilla. Sähköiset pal- arkistossa järjestämässä aineistoa ja lyhyem- velut kuitenkin toimivat, ja asiakkaiden säh- piä jaksoja kotona kuvailemassa järjestettyä köpostilla ja puhelimella tekemiin tiedustelui- aineistoa tietokantaan. Pidemmällä asuvien hin pyrittiin vastaamaan normaaliin tapaan. työtehtäviä pyrittiin sopeuttamaan vallitse- Digitoituja aineistoja pystyi tilaamaan enti- vaan tilanteeseen muilla tavoin. Käsiteltävän seen tapaan Yksa-arkistojärjestelmän avulla. aineiston painopiste muuttui kevään aikana Koronapandemian laajeneminen ja rajoi- siten, että arkistoaineiston järjestämisen si- tusten toimeenpano vaikuttivat myös koti- ja jaan Työväen muistitiedon haastatteluaineis- ulkomaiseen yhteistyöhön. Kaikki laajemmat toa litteroitiin normaalia enemmän. Näin siksi,­ TYÖVÄEN PERINNELAITOKSET 147

että haastatteluaineistojen litterointia oli mah- kytilanteessa huomioon ottaen. ”Vanhaan nor- dollista tehdä kotoa käsin pidemmänkin aikaa. maaliin” ei varmaankaan tulla enää täysin pa- Loppukevään ja alkukesän aikana korona- laamaan. Lisääntyneestä etätyöskentelystä rajoituksia alettiin purkaa, ja myös kulttuuripe- on tullut myös arkistoissa ”uusi normaali”. rintölaitokset alkoivat avata oviaan. Työvä en Mutta kuten olen todennut, kaikkea ei voi Arkisto avautui asiakkaille rajoitetusti 1.6. E n- tehdä etätyönä tällä alalla. nen avautumista asiakaspalvelupisteeseem- Korona-aika on aiheuttanut omat haasteen- me hankittiin suojapleksit ja työntekijöille suo - sa, paitsi henkilökunnan töiden uudelleen or- jamaskeja ja käsineitä. Henkilökunnan etätyö- ganisoinnin, myös keskinäisen yh teydenpidon suositus on edelleenkin voimassa, ja pyrimme osalta. Paikan päällä arkistossa tapahtunut palvelemaan asiakkaitamme ensisijaisesti säh - spontaani vuorovaikutus on vaihtunut viikoit- köisesti tai muilla tavoin etänä. Turvallisuus- taisiin videopalavereihin ja kahdenkeskiseen­ ­ ­ syistä voimme ottaa tutkijasaliimme vain nel- yhteydenpitoon puhelimella tai sähköpos til- jä asiakasta kerrallaan. la. Johtajan näkökulmasta se on tuntunut syö- Henkilökunnan edustajien kanssa käymissä - vän aikaa muilta työtehtäviltä. Mutta säännöl- ni keskusteluissa tuli ilmi, että etätyö oli toi- linen yhteydenpito henkilökunnan ja erityises- sille tervetullutta vaihtelua ja toisille lähestul- ti niiden kanssa, jotka tekevät ­pidempiä­ etä- koon ahdistusta aiheuttava työn muoto. Ym- työjaksoja, on erittäin tärkeää. Korona-ajan märrän hyvin molemmat näkökannat. Yleises- uhkana ja pelkona koen sen, että työpaikan ti ottaen etätyöskentely on parhaimmillaan hyvä yhteishenki ja kollektiivisuus rapautu- erittäin tehokasta ja tuloksellista, koska ul- vat. Onneksi tästä ei kuitenkaan vielä ole nä- koisia ärsykkeitä on siinä vähemmän. Pidem- kynyt merkkejä. Koronapandemia näytti hel- män päälle, kuten nyt koronapandemian ai- pottuvan Suomessa kesän aikana, mutta uu- kana, etätyöskentely saattaa kuitenkin aiheut- sien koronatapausten määrän kääntyminen taa työ- ja vapaa-ajan rajojen hämärtymistä. nousuun elokuun aikana ei tuone muutosta ti- Työasioista ei kyetäkään irrottautumaan yhtä lanteeseen lähiaikoina. Nähtäväksi jää, tiuken - helposti kuin aiemmin. Korona-aikana onkin netaanko koronarajoituksia loppusyksyn ai- ollut tärkeää ylikuormittumisen estämisek- kana uudelleen ja palataanko keväällä vallin- si irrottautua työstä esimerkiksi liikkumalla neeseen tilanteeseen myös muistiorganisaa- luonnossa tai harrastamalla jotain muuta mie- tioiden osalta. lekästä. Itse kaipaan etätyön vastapainoksi työtovereiden näkemistä ja suoraa vuorovai- Petri Tanskanen kutusta kasvokkain – kuitenkin turvavälit ny- arkistonjohtaja, Työväen Arkisto

Erikoistutkija Mikko Kosunen Työväen Arkiston päivystyksessä. Kuva: Työväen Arkisto. 148 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

KANSAN ARKISTO

Kansantalojen arkistot talteen Kansantalojen Liitto ja Kansan Arkisto käyn- toimintaa varten. Sen päätehtävä on jäsenta- nistivät syksyllä 2020 yhteisprojektin, jossa lojen edunvalvonta ja neuvonta. Liitto on tu- kartoitetaan järjestötalojen vinteillä ja kella- kenut ja ohjannut tilojen suunnittelua, raken- reissa sijaitsevat aineistot sekä toimitetaan ne tamista, ylläpitoa, remontointia ja käyttöä mo- parempaan talteen arkistoon. Talojen olosuh- nin tavoin. Parhaimmillaan toimitiloja oli teet eivät ole usein suotuisat pitkäaikaisella useampia satoja. Tietoa edelleen toimivista ta- säilyttämiselle, ja niissä säilytettävät aineis - loista löytyy seurantalot.fi­palvelusta. tot ovat alttiita tuhoutumiselle. Taloilla arkis- Monet Kansan Arkiston suurimmista luo- tot ovat myös tutkijoiden ulottumattomissa. vutuseristä ovat saapuneet arkistoon silloin, Kansantalojen Liitto on saanut Museoviras - kun järjestötalojen ullakoita, komeroita ja kella - tolta avustuksen yhteisöjen k ulttuuriperintöön reita on tyhjennetty remonttien, purkujen, ja kulttuuriympäristöön liittyviin hankkeisiin. muuttojen tai yhdistysten toiminnan loppumi- Projektityöntekijänä on Anu Järveläinen (anu. sen myötä. Keruutyön ja luovutuksen ovat hoi- [email protected]) ja Kansan Arkis­ taneet monissa tapauksissa ensisijaisesti pai- tossa yhteyshenkilönä Kari Määttänen (kari. kalliset aktiivit, mutta myös arkiston henkilö- [email protected]; 044-721 0308). kunta on osallistunut tarvittaessa aineistojen Kansantalojen Liittoon kuuluu nykyisin siirtämisen suunnitteluun ja toteutukseen. noin 120 järjestötaloa, joista vanhimmat on Viimeisen parin vuoden aikana arkistoon on rakennettu 1800-luvulla. Osassa on ollut his- luovutettu aineistoja esimerkiksi Oulun järjes- toriansa aikana myös muuta kuin työväenliik- tötalolta, Kansan Uutisten toimituksen tilois- keen toimintaa. Liitto perustettiin 1950-luvul - ta, Tornion järjestötalolta, Havinkin Kerho- la kiinteistöjä omistavien yhdistysten yhteis- lasta ja Karhulan keskustalolta.

Muhoksen työväentalo 1907. Kuva: Kansan Arkisto.

Paluu Gibraltarille kattonsa alla vuosikymmenien varrella kym- meniä vasemmistolaisia järjestöjä sekä Kansan­ Vuonna 1913 valmistunut Oulun Järjestötalo, Tahdon toimituksen. Talolta on toimitettu­ ai-­ ”Pohjolan työväen Gibraltar”, on majoittanut neistoja­ useaan otteeseen Kansan Arkistoon. TYÖVÄEN PERINNELAITOKSET 149

Vuosina 2017–2018 talossa alkoivat laajat­ remontti- ja purkutyöt, joiden alta yhdistyk-­ set muuttivat evakkoon. Uudet saneeratut ti-­ lat otettiin käyttöön vuoden 2020 alussa. Kun yhdistykset muuttivat takaisin taloon, Kansan­ Arkistoon lähetettiin väistötiloissa ollutta ja remontin aikana eri järjestöiltä ­kertynyttä ai- neistoa Oulusta ja Kiimingistä. Lähes sadan­ kansion laajuinen luovutus sisälsi suur­ en mää- rän Kansan Tahdon valokuvia 1970–1990-lu- vuilta. Lisäksi joukossa oli muun muassa puo- lueosastoja, naisia, nuoria, pioneereja, yhtiöi- tä sekä ammatti- ja muita yhdistyksiä käsitte- levää aineistoa 1950-luvulta alkaen. Oulun järjestötalo 1958. Kuva: Kansan Arkisto. Oulun Järjestöyhdistyksen toiminnanjoh- taja ja oululainen järjestöaktiivi Tapani Sillan- pää on organisoinut useita luovutuksia Kan- siirto- ja muita hyllyjä. Niiden asentamista ar- san Arkistoon. Järjestötalo on ollut luonteva kiston tiloihin tuki Yrjö Sirolan Säätiö.­ Lehden­ paikka koota ja säilyttää paikallistoimijoiden asiakirjojen ohella aineistossa on jonkin ver- aineistoja ennen päätearkistoon toimittamista. ran myös muuta vasemmistoliittolaiseen tie- – ”Minun aikanani” eli vuodesta -77, kun dotustoimintaan liittyvää aineistoa. Ouluun tulin ja olen Järjestötalolla ”majaillut”, Luovutus sisälsi kymmenien hyllymetrien tiedän, että ihmiset ovat tuoneet sinne jär- laajuisen aiheittain ja ajan mukaan lajitellun jestöjensä arkistoitavia papereita ollen siinä valokuvakokoelman. Kansan Uutisen omien vahvassa uskossa, että ne sieltä toimitetaan kuvaajien – kuten Pekka Pajuvirran ja Jarmo­ Kansan Arkistoon – niin kuin on toimitettukin! Lintusen – vedosten ja negatiivien ohella ko- koelma sisältää kuvatoimistojen välittämiä otoksia, joita arkisto ei voi kuitenkaan välittää Muutto Hermanniin eteenpäin – tekijänoikeuksista johtuen. Ko- koelmasta löytyy kuvia kaikista niistä aihepii­ Kansan Uutiset muutti Sörnäisistä Hermanniin reistä, joita lehti on käsitellyt: politiikan lisäk- helmikuussa 2020. Muuton yhteydessä suo- si siis paljon muutakin. Kuvat ovat pääosin ritettiin laaja arkistosiirto. Asiakirjojen ohella 1970–1990-luvuilta. Lehden vanhempia ku­ via­ arkistoon saatiin toimituksen käytössä olleita oli arkistossa runsaasti jo aiemminkin.

Kansan Uutisten valokuvakokoelman kansioita. Kuva: Kansan Arkisto. 150 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

TYÖVÄEN HISTORIAN JA PERINTEEN TUTKIMUKSEN SEURA

Aatteet, normit ja siveyskäsitykset työväen seksuaalisuutta määrittämässä Työväen historian ja perinteen tutkimuksen­ masta, muun muassa sosiaalisesta ja talou- seuran kesäseminaari Työväki ja seksi – Aat-­ dellisesta perspektiivistä. Seminaarin toinen teet, normit ja siveyskäsitykset ­järjestettiin plenaristi Andrés Brink Pinto luennoi omassa perinteiseen tapaan Tampereella 17.–18.8. esityksessään Panopticon in the urinal – the 2020 Työväenmuseo Werstaan Bertel-salis- policing of public sex between men in Stock- sa. Kaikista perinteistä ei kuitenkaan voitu pi- holm 1945–1964 Tukholman poliisin suo- tää kiinni, sillä korona-ajasta johtuen paikan rittamasta ”rikollisen homoseksualisuuden” päällä osallistuvien määrä oli rajattu 50:een, valvonnasta. Kolmas kutsuttu esitelmöitsijä jotta riittävät turvavälit pystyttiin takaamaan. Tuula Vuolle-Selki kertoi Voikkaan ”pillulak- Seminaari kuitenkin striimattiin, joten sitä oli kona” tunnetusta maanlaajuista huomiota mahdollisuus seurata etänä. Etäyhteyksiä herättäneestä työtaistelusta vuonna 1904, hyödynnettiin myös esityksien pitämisessä. jossa Voikkaan paperitehtaan työläisnaiset Tästä seura saikin myönteistä palautetta, ja saivat tarpeekseen salimestarin seksuaalises- etäseurannan tarjoamista on syytä harkita ta lähentelystä, ja jonka seurauksena suljet- myös jatkossa, normaaliaikojen palattua. tiin kolme paperitehdasta. Kaksipäiväisessä seminaarissa paneudut- Seminaarin muissa esitelmissä käsiteltiin tiin työväestön seksuaalisuuden tarkasteluun muun muassa suhtautumista seksityöhön, 15 esityksen voimin. Esitelmissä ­perehdyttiin ehkäisyyn ja aborttiin eri aikoina. Lisäksi esi- erityisesti erilaisiin ympäröivän yhteisön aset- telmissä pohdittiin yhteiskunnan asettamia tamiin normeihin ja siveyskäsityksiin. Keskei­ normeja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että siä kysymyksiä olivat: Miten seksuaalisuut­ ta­ hyväksytty toiminta erilaisissa yhteisöissä on koskevat käsitykset ja normit ovat ­ohjailleet­ vaatinut seksuaalisuuden ja rakkaussuhteiden työväestön arkea ja ilmenneet erilaisis­ sa­ työ- piilottelua. Esitykset kytkeytyivät erinomaises-­ väenyhteisöissä ja yhteiskunnassa?­ Miten ti yhteen, ja niistä syntyi vilkasta keskustelua.­ käsitykset seksuaalisuudesta ja seksistä ovat Seminaarin antiin on mahdollis­ta tutustua sy­ olleet läsnä työelämässä ja työväenkulttuuris­ vällisesti ensi vuonna, kun esitelmistä työste-­ sa? Mistä on puhuttu ja mis­tä taas vaiettu liit­- tään artikkelit THPTS:n seuraavaan vuosikir- tyen työväkeen, luokkaan, seksiin ja seksuaali­ ­- jaan. suuteen? Seminaarin ensimmäisessä kutsutussa Tiina Lintunen luennossa Antti Häkkinen käsitteli suomalai- THPTS:n varapuheenjohtaja; poliittisen sen prostituution historiaa monesta näkökul- historian yliopistonlehtori, Turun yliopisto

Älä tuhlaa aikaa

Aloita yliopistosi Akatemiassa

akatemia.org Kauniainen TYÖVÄEN PERINNELAITOKSET 151

Valvottu ja kuritettu työläinen

Leena Enbom, Pete Pesonen, Sami Suodenjoki (toim.): Valvottu ja kuritettu työläinen. Väki voimakas 33. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020. 294 s.

Vuosikirjan kahdeksan artikkelia tarkastele­vat vasemmistolaisuutta, koska kirjailijoiden nä- kuria ja valvontaa työpaikoilla, paikallisyhtei- kökulma ei ollut maskuliininen. Mirja Mänty­ sössä, viranomaisasioinnissa ja poliittisissa lä puolestaan tarkastelee artikkelissaan tilan- verkostoissa. Samalla artikkelit kuvaavat ta­po-­ omistajien pyrkimyksiä kontrolloida työväes-­ ja, joilla kuri ja kontrolli operoivat.­ Klassisen tön asumista Tampereen seudulla 1800– kurinpitovallan ohella artikkeleissa analysoi- 1900-lukujen vaihteessa. Työväestön hygienia- daan ohjailun, suostuttelun ja itsekontrollin ja terveyskäsityksiä pyrittiin muok­kaamaan mekanismeja sekä työntekijöiden keinoja muun muassa puutarha- ja kotitalousneuvon­ vältellä ja vastustaa itseensä kohdistuvaa nan avulla. Asumisen kontrollilla oli biovallan kontrollia. ulottuvuus: sillä koulittiin työläisistä tehok- Teoksen artikkelit jakautuvat kolmeen tee- kaita, hyvin käyttäytyviä ja tuottavia yksilöi­ maan: poliittiseen valvontaan, sukupuoleen tä. Kaisa-Riitta Aho analysoi työelämää ja työ­- ja luokkaan liittyviin normeihin sekä kurin ko­ markkinoita tänä päivänä. Hänen artikkelin­- kemukseen­ ja vastarintaan. sa valaisee naisten liikunta-ammattilaisuu­ teen­ 1900-luvun alun poliittista valvontaa kä­- ja työruumiiseen kytkeytyviä merkityk­ siä­ alan sitellään kolmessa teoksen artikkelissa. Mar- aikakausilehtiaineiston pohjalta. Ahon käyttä-­ ko Tikka perehtyy sisällissodan jälkeiseen ”val­- mä lehtiaineisto kehottaa liikunta-alalla toimi­ koisen Suomen” viranomaisten ja suojelus­kun­- via naisia omaksumaan uusliberalistisen työn-­ tien väliseen tiedonkeruuseen ja yhteistoimin­ tekijyyden sekä heteronormatiivisen naiseu- taan, jonka kohteena ovat sodan hävinneen den ihanteita. osapuolen valtiollisesti epäluotettavina koe- Kurin kokemukseen ja vastarintaan pereh- tut kansalaiset. Ulla Aatsinki analysoi sitä, mi­- tyy kaksi haastatteluaineistoihin perustuvaa ten vapaussodan arvoille rakentunut, työväe­ s- artikkelia. Näistä Pete Pesosen artikkeli avaa ­tön yhteiskunnalliseen toimintaan ­kohdistet­tu näkökulman työntekijöiden kokemuksiin teol- kulttuurinen, poliittinen ja sosiaali­ ­nen kontrol-­ lisesta järjestyksestä. Pesonen käsittelee li toteutui Pohjois-Suomessa 1920- ja 1930- teollista kuria työntekijöiden omaan kä­ yttöön luvuilla. Piia Vuorinen puolestaan tutkii­ valtiol-­ työpaikalla valmistamien oheistöiden, firabeli­ lisen poliisin esittämiä perusteita he­ nkilöi­den töiden, näkökulmasta. Teoksen päättää Jaa- turvasäilöön sulkemiselle talvi- ja ­jatkosodan­ na Lähteenmaan työttömien nuorten kontrol- aikana. Vuorisen tarkastelun ­kohteena on liin liittyvä artikkeli. Lähteenmaa käsittelee 162 turvasäilöön suljettua suomalaista naista. nuorten kokemuksia Suomessa vuonna 2013 Sukupuolen ja luokan normeja käsittelevät­ käyttöön otetusta nuorisotakuusta. kirjassa muun muassa Minna Henriksson, Työväen historian ja perinteen tutkimuk- Christine Langinauer ja Martta Tuomaala. He sen seuran jäsenille kirja postitetaan jäsen- analysoivat artikkelissaan taiteilijayhdistys­ maksun hinnalla. Kirjan hinta on 20 euroa. Kiilan piirissä toimineiden naiskirjailijoiden Kirjaa voi ostaa ja tilata Tiedekirjasta (https:// Iris Uurron ja Tyyne-Maija Salmisen teoksia www.tiedekirja.fi). Se tulee myös loppuvuo- sekä (mies)kriitikoiden reaktioita niihin. Artik­ desta avoimesti kaikkien saataville Helda-jul- keli osoittaa, että kriitikot ja kirjailijatoverit kaisuarkistoon (https://helda.helsinki.fi/hand- eivät tunnistaneet naiskirjailijoiden teosten le/10138/166711). 152 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

TYÖVÄENMUSEO WERSTAS Ajankohtaisia hankkeita ja näyttelyitä Werstaalla

Keväällä myös Werstaalla elettiin erikoista puolilla maailmaa järjestetyissä työpajoissa. aikaa, kun koronapandemia sulki museokoh- Näyttely liittyy kansainväliseen kasvatustie- teiden ovet kokonaan kahden ja puolen kuu- teiden tutkijaverkoston hankkeeseen, jonka kauden ajaksi. Poikkeuksellisessa tilanteessa aineistosta on tehty myös kiertonäyttely. Le- henkilökunnan työpanosta suunnattiin koko- nin-museon keväällä vaihtuvan teemaosion elmatyöhön. Asiakaspalvelun henkilökunta aiheena on Neuvostoliiton hajoaminen vuon- syötti aiemmin paperilomakkeilla olleiden na 1991 ja sen vaikutus Suomen talouteen noin 6 600 kuvan tiedot tietokantaan. Korona - ja politiikkaan. kevään myönteisenä vaikutuksena oli digitoi- Kuurojen museon näyttelytoimintaan Hel-­ tujen valokuvien määrän huikea nousu. singin Valkeassa talossa vaikuttaa ensi vuon- Pandemia-ajassa eläminen heijastuu edel- na talon remontti, jonka myötä näyttelyt siir- leen museon toimintaan monella tavalla, tyvät eri tilaan. Alkuvuodesta esillä on urhei­lu­- mutta tulevia näyttelyitä ja hankkeita suun- teemainen vaihtuva näyttely HERO sekä Carl nitellaan silti. Vuoden 2021 suurin panostus Oscar Malmin museohuone. Kuurojen museo on yhteistyössä Tampereen kaupungin muse- on aktiivisesti mukana valtioneuvoston käyn-­ oiden kanssa toteutettava Teollisuusmuseo . nistämässä sovintoprosessissa kuuroihin koh­- Se avautuu yleisölle 11.6.2021 nykyisen Va- distuneista oikeudenloukkauksista ja tukee pauden museon tiloihin. Vapauden museoon prosessia pohjustavaa selvitystyötä asian- ehtii tutustua loppiaiseen saakka. tuntemuksellaan. Näyttelyt Kuljetusväen matkassa ja Muis- Työelämän silmät -hankkeessa etsitään toja Finlaysonilta ovat nekin esillä 6.1.2021 uudenlaisia tapoja tallentaa nykypäivän työ- saakka. Mestari-salissa avautuu 29.1.2021 elämää. Hanke kartoittaa sosiaalisen median valokuvanäyttely Tauon paikkoja ja juhlan ja yhteisöllisen tallentamisen keinoja hankkia hetkiä, joka esittelee valokuvia työn sivusta museon kokoelmiin uudenlaista materiaalia. ja työyhteisöjen toiminnasta. Näyttely on esill - Werstas on myös mukana monissa kansain- ä 29.8.2021 saakka. Samassa tilassa avau- välisissä hankkeissa. Nijmegenin Rad­boud- tuu 24.9.2021 Etsitkö töitä? -näyttely, joka yliopiston vetämässä Heritages of Hunger toteutetaan yhteistyössä elokuvataiteilija Ju- -tutkimushankkeessa (2019–2024) tutkitaan hani Haukan ja esitystaiteilija Lauri Antti Mat- nälän kokemuksia ja nälänhätiä eri puolilla tilan kanssa. Taiteilijat toteuttivat projektin, Eurooppaa. Hankkeessa myös selvitetään, jossa seitsemän ihmistä sai työskennellä apu- miten nälästä ja siihen liittyvästä historiasta rahalla unelmatyössään kahden kuukauden on opetettu ja kerrottu kouluissa ja museois­ ajan. Näyttely on monimediallinen kokona i- sa. Werstas on mukana hankkeessa suoma- suus projektista. laisena museopartnerina yhdessä Kuopion Kisälli-salin Kaleidoskooppi-näyttelyssä, kulttuurihistoriallisen museon kanssa. joka on avoinna 26.2.–24.10.2021, käsitel- lään lapsuutta kylmän sodan vuosina. Se Marita Viinamäki pohjaa lapsuusmuistoihin, joita on kerätty eri tutkija, Työväenmuseo Werstas TYÖVÄEN PERINNELAITOKSET 153

Teollisuusmuseo 2021 Englannista liikkeelle lähtenyt teollinen val- Tänä päivänä teollisuustuotanto pitää sisäl- lankumous saavutti Tampereen 1800-luvun lään yhä enemmän automaatiota ja huomiota alkupuolella. James Finlaysonin perustama kiinnitetään erityisesti ekologisuuteen, vas- puuvillatehdas oli malliesimerkki globaalista tuullisuuteen ja laatuun. Nykypäivän tuotteet­ kaupankäynnistä. Asiantuntijat, koneet ja tek- valmistuvatkin yhä useammin tietokoneen niikka tulivat Britanniasta sekä muualta Eu- ääressä koneen tehdessä varsinaisen tehdas­ roopasta ja raaka-aine Yhdysvalloista. Venä- työn. Tampereelta ja lähikunnista löytyy­ edel-­ jällä avautuivat sen sijaan valmiiden tuottei- leen useita yrityksiä, joiden juuret ulottuvat den markkinat. 1900-luvun alkuun tai jopa kauemmaksi. Teollinen vallankumous muokkasi yhteis- Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta kuntaa, ympäristöä ja ihmistä ennennäkemät- siitä, kun keisari Aleksanteri I uudisti Tampe­ tömällä tavalla. Tampereelle virtasi maaseudul - reen vapaakaupunkioikeudet. Merkkivuoden ta ja muualta Suomesta työvoimaa jatkuvasti kunniaksi Työväenmuseo Werstaalla avautuu laajentuvien tehtaiden tarpeisiin. Uusi työväen- Teollisuusmuseo kesäkuussa 2021. Finlayso­ ­- luokka muokkasi elämisen rytmiä ja tapoja. nin vanhaan Pumpulisaliin sijoitettava näytte­ Ruoka ostettiin päivittäin toreilta ja vaate- ly kertoo Tampereen teollisuuden 200-vuoti-­ kankaat – ja myöhemmin vaatteet – valmiina sesta historiasta osana kansainvälistä teol- sen sijaan, että ne olisi kudottu tai ommeltu lista vallankumousta. Näyttelyssä on mielen- itse. Työ tehtiin aikataulun mukaisesti. Vaik- kiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa niin ka työpäivät olivat pitkiä, ero työn ja kodin perheen pienimmille kuin teollisuuskaupungin välillä synnytti vapaa-ajan käsitteen; tehtaas- tarinoista ja teknologian historiasta kiinnos- ta poissa vietetty aika oli työläisen omaa ai- tuneille kävijöille. kaa, jolloin saattoi harrastaa tai opiskella. Näyttely toteutetaan Tampereen kaupun­ Teollisen vallankumouksen ytimen muo- gin museopalveluiden ja Työväenmuseo Wers- dosti koneistettu tehdastyö. Teollisuudessa taan yhteistyönä. Suurin osa näyttelyn esineis-­ käytetyt koneet kehittyivät huimaa vauhtia, tä tulee Tampereen museoiden ­kokoelmista, ja ihmisen piti pysyä tahdissa mukana. P ienet joissa on runsaasti aiheeseen liittyvää esi- sepänpajat kasvoivat konepajoiksi, joissa val - neistöä. Teollisuusmuseo toteutetaan Suo- mistui höyrylaivoja, turbiineja ja vetureita. men Kulttuurirahaston myöntämän Museo- Värjäreiden valkit vaihtuivat tekstiilitehtaisiin, visio-apurahan turvin. Lisäksi Tampereen kau­- joissa tuhannet kehräimet valmistivat lankaa punki ja Työväenmuseo Werstas osallistuvat ja kankaita niin Venäjän kuin oman maan mark- näyttelyn rahoitukseen. kinoille. Teollisuuskaupunki veti puoleensa myös muuta, pienempää teollisuutta. Tampe- reella valmistettiin muun muassa urkuharmo- neja ja kassakaappeja sekä mitä erilaisimpia arjen esineitä: nauloja, hevosenkenkiä, saip- Marja Lähteenmäki puaa, kynttilöitä, aterimia. projektitutkija, Työväenmuseo Werstas Tradeka sijoitti nuorten syrjäytymistä ehkäisevään hankkeeseen.

”Perustaisitteko nyt työperäiseen maahanmuuttoon perustuvan ramen-ketjun?”

Mitä tehtäis seuraavaksi?

Me Tradekassa uskomme, että omistaminen tekee ihmisille hyvää. Inhimillinen omistajuus vie maailmaa eteenpäin ja palauttaa hyvää yhteiskuntaamme. Jotta jäsenemme voisivat kanssamme parantaa maailmaa ja omistaa omaa tulevaisuuttaan, olemme ottaneet käyttöön Jäsenaloitteet. Tee omasi ja vaikuta. tradeka.fi/jasenaloite uutisia

TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Tekniikka luo kuitenkin mahdollisuuden Kultti ry:n jäsenjulkaisuna Työväentutkimus hätäratkaisuihin, jollainen tällä kertaa oli mes- Vuosikirja oli osana Kultin osastoa mukana sujen järjestäminen verkossa. Ju­ lkaisumme Helsingin kirjamessuilla, jotka kor onaviruksen otti mielihyvin vastaan Kultti ry:n jäsenjulkai­ aiheuttamissa poikkeusoloissa järjestettiin tänä suilleen tarjoaman mahdollisuuden olla mu- vuonna verkossa. kana messuilla sitä kautta. Vuosikirjamme Perinteisestihän messutapahtuma on järjes- osuudessa esiintyivät maisteri Maija Absetz ja tetty Helsingin messukeskuksessa, jossa esi- dosentti Mikko-Olavi Seppälä, jotka keskus- merkiksi viime vuonna tutustui runsaaseen telivat tämänvuotiseen numeroomme kirjoit- kirja- ja kulttuuritarjontaan neljän päivän ai- tamistaan artikkeleista. kana 92 000 kävijää. Nyt tällaisen tapahtuman järjestäminen oli mahdottomuus. Erkki Vasara

Työväentutkimus Vuosikirja Kultin osastolla Helsingin tämänvuotisilla, poikkeuksellisesti verkossa järjestetyillä kirjamessuilla. Kuvassa vasemmalta päätoimittaja Erkki Vasara, maisteri Maija Absetz ja dosentti Mikko-Olavi Seppälä. Kuva: Alpo Väkevä. abstracts – tiivistelmät

From Democratic Socialism and Rational Planning to Postmodern Identity Politics and Market-Orientation: Ideological Development of the Social Democrats in Sweden and Finland in the Late 20th Century

This article deconstructs the ideological de- men Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) velopment of the Swedish Social Democratic aatehistoriaan. SAP:lle ja SDP:lle oli leimal- Party (SAP) and the Social Democratic Party lista suunnittelu-usko, joka sai vaikutteita of Finland (SDP). The SDP and SAP favoured austromarxismista. Suunnittelu-usko merkitsi democratic rational regulation of the economy niiden kohdalla pyrkimystä optimoida tuotan- by the state and worker organisations to opti- nollisen toiminnan yhteiskunnalliset kustan- mise societal production costs from the 1920s nukset talouden demokraattisen rationaalisen onwards. This was in line with their identity sääntelyn avulla. Tällainen pyrkimys alkoi saa- as democratic socialists. It did not mean only da kannatusta SAP:ssä ja SDP:ssä 1920-luvul- a reformist relationship to capitalism, but also ta lähtien. Suunnittelu-usko oli sopusoinnussa adapting to Kautskyanism, Austro-Marxism, demokraattisen sosialismin idean kanssa, joka “functional socialism” and logical empiricism. oli myös osa SDP:n ja SAP:n identiteettiä. These ideas were complemented with a posi- Demokraattinen sosialismi ei merkinnyt puh- tive attitude towards “mixed economy” and taasti reformistista suhdetta kapitalismiin vaan “markets” in the 1980s. The postmodern frag- yhdistelmää kautskylaista sosialidemokratiaa, mentation of the labour movement’s identity funktionaalista sosialismia ja loogista empi- was compatible with the rise in its faith in the rismiä. Tämä täydentyi 1980-luvulla ohjel- market and the abandonment of Marxism by matasolla positiivisella asenteella sekataloutta the SAP and the SDP by the end of the 20th ja markkinoita kohtaan. Työväenluokkaisen century. This happened after they had failed to identiteetin jälkimoderni hajaantuminen introduce a New International Economic Or- 1900-luvun lopulla näkyi SAP:n ja SDP:n der based on Keynesian democratic economic politiikassa markkinauskon vahvistumisena ja regulation. marxismin hylkäämisenä.

Artikkelissa pureudutaan Ruotsin sosialide- mokraattisen työväenpuolueen (SAP) ja Suo- Sami Outinen

A Cautionary Tale: Reception of the Swedish Wage-Earner Fund Debate in Finland

This article examines how the Swedish idea Social Democrats were influenced by the pro- of collective wage-earner funds was received posal but devised a more moderate idea for and discussed in Finland in the 1970s and company-specific ‘cooperation funds’. The 1980s, especially by the Social Democrats Swedish debate was interpreted in Finland as a and the trade union movement. The initial cautionary tale of too radical demands causing proposal entailed profit-sharing with work- severe political and labour market conflicts. ers and would have made the trade unions In negotiations with Finnish employers and co-owners of private enterprise. The Finnish bourgeois parties, the idea was further modi- ABSTRACTS – TIIVISTELMÄT 157

fied into voluntary ‘personnel funds,’ which in yrityskohtaisista yhteistoimintarahastoista. effect meant a possibility for personal bonus Ruotsalainen keskustelu tulkittiin Suomessa payments and stock-saving for employees in varoittavaksi esimerkiksi liian radikaaleista profitable firms. The outcome was closer to vaatimuksista, jotka olivat aiheuttaneet vaka­ traditional bourgeois and employer ideas of via ristiriitoja politiikkaan ja työmarkkinasuh- people’s capitalism than to social democratic teisiin. Keskusteluissa työnantajien ja porva- ideas of ‘economic democracy,’ which had jus- ripuolueiden kanssa sosialidemokraattien tified the wage-earner fund proposal. ehdotus muuttui lopulta vapaaehtoisten hen- kilöstörahastojen muotoon. Käytännössä ne Artikkeli tarkastelee sitä, miten ruotsalainen tarkoittivat mahdollisuutta tulospalkkaukseen ajatus kollektiivisista palkansaajarahastoista ja edulliseen osakesäästämiseen niiden voittoa otettiin vastaan Suomessa ja millaista keskus­ ­- tekevien yritysten työntekijöille, joissa rahas- ­telua siitä käytiin 1970–1980-luvuilla eri­tyi­- tot päätettiin ottaa käyttöön. Lopputulos oli sesti sosialidemokraattien ja ammatti­yhdistys­ lähempänä porvaripuolueiden ja työnantajien liikkeen keskuudessa. Alkuperäinen­ ruotsalai- perinteisiä näkemyksiä kansankapitalismista nen ehdotus olisi merkinnyt yritysten voiton- kuin sosialidemokraattien ajatusta taloudelli- jakoa työntekijöille ja ammattiliittojen tuloa sesta demokratiasta, jolla palkansaajarahastoja yritysten osaomistajiksi. Suomessa sosialide- oli alun perin perusteltu. mokraatit ottivat vaikutteita ehdotuksesta mutta laativat maltillisemman ehdotuksen Ilkka Kärrylä

From Guest-Workers to Settlers: The Representation and Agency of Sweden-Finnish Immigrants in Theatre, 1970–1975

Focusing on theatre, the article reveals how active cultural politics sought to increase the issues regarding Sweden-Finnish migrants’ immigrants’ agency and their participation in agency and representation became politicised, society, politics and culture. It was crucial to problematised and reworked in the beginning replace the negative representation of a pas- of the 1970s. In the popular emotional repre- sive and resigned guest-worker with a posi- sentation of the early 1970s’ Finnish theatre, tive image of an active and sociable settler. the migrant worker was seen as a tragic human Mirroring a larger shift in the more nuanced casualty of inhuman capitalism. The represen- understanding of migration processes and in tation was emotionally relevant both to the the Swedish minority politics, the new and radical left with its strong anti-capitalist senti- positive self-representation was to evolve from ments and to the rural population in northern community-based cultural activity. The local and eastern Finland that had been affected by Sweden-Finnish societies were encouraged to structural change and migration. The tragic launch spontaneous cultural creation, includ- migrant characters and the pessimistic view ing collective performances based on their of migration, predominant in Finnish drama, everyday migrant experiences. was problematised by the Finnish immigrants to Sweden who did not want to be victim- Artikkeli käsittelee ruotsinsuomalaisten siir­ ised as exploited guest-workers oppressed by tolaisten toimijuutta ja representaatiota 1970- capitalism. As the Sweden-Finnish institutions luvun alussa teatteria ja teatteritoimintaa kos- strengthened in the beginning of the 1970s, kevan aineiston pohjalta. Suomessa tuotettu 158 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

negatiivinen, politisoitunut ja tunteisiin vetoa - mista. Samaan aikaan Ruotsin siirtolais- ja va siirtolaisrepresentaatio, jossa passiivinen vähemmistöpolitiikan­ multikulturalistinen siirtotyöläinen nähtiin kapitalismin ja Länsi-­ käänne tuki ruotsinsuomalaisten järjestöjen Euroopan taloudellisen integraation traagisena puitteissa tapahtuvaa omaehtoista yhteisöl- uhrina, vetosi sekä antikapitalistiseen uusva- listä kulttuuritoimintaa. Vallitseva passiivisen semmistoon että rakennemuutoksen koette- ja alistuneen siirtotyöläisen negatiivinen rep- lemaan Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutuväes- resentaatio pyrittiin korvaamaan siirtolaisten töön. Tätä representaatiota kyseenalaistettiin itsensä kollektiivisesti tuottamalla, heidän ruotsinsuomalaisten piirissä 1970-luvun alku- omiin kokemuksiinsa perustuvalla aktiivisen puolella, jolloin massajärjestöksi kasvaneen ja sosiaalisen maahanmuuttajan positiivisella Ruotsin Suomalaisseurojen Keskusliiton aja- representaatiolla. ma aktiivinen kulttuuripolitiikka pyrki vahvis- tamaan ruotsinsuomalaisten työläisten yhteis- kunnallista, poliittista ja kulttuurista osallistu- Mikko-Olavi Seppälä

Socialist Workers’ Party of Finland, 1920–1923

The Socialist Workers’ Party of Finland Suomen sosialistinen työväenpuolue (SSTP) (SSTP) was a unique case in the division of oli erikoistapaus työväenliikkeiden jakautumi­ the labour movements during and after the sessa ensimmäisen maailmansodan aikana ja First World War. In many European countries, sen jälkeen. Monissa Euroopan maissa vasem­ a left-wing social democratic or socialist group mistososialidemokraattinen tai sosialistinen or party was established during the war, while ryhmä tai puolue syntyi jo sodan aikana, in Finland the division took place only after kun Suomessa työväenliikkeen jakautuminen the Civil War in 1918. The fact that a socialist tapahtui vasta sisällissodan jälkeen vuonna party was only established after the division 1918. Suomessa sosialistinen puolue syntyi into social democrats and communists had vasta sosialidemokraatit–kommunistit-jaon taken place was also particular to Finland. The jälkeen. SSTP:n läheinen yhteistyö Neuvosto-­ close cooperation of the SSTP with the illegal Venäjällä päämajaansa pitäneen maanalaisen communist party residing in Soviet Russia and kommunistipuolueen kanssa ja torjuva asenne the party’s rejection of the Social Democrats sosialidemokraatteihin kumpusi sisällissotatul- were due to their differing interpretations of kinnoista, ei maailmansodan aikaisesta käyt- the Civil War and not their positions on the täytymisestä. Suomessa se, että SSTP hyväksyi First World War. In Finland, the acceptance of monia Kommunistisen Internationaalin peri- many of the principals of the Communist In- aatteita, ei aiheuttanut sisäistä hajaannusta ternational did not cause internal splits within kuten Saksassa, Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa the SSTP as it did in Germany, France, Italy, ja Norjassa. Sisällissodan voittajien tiukan ar- Sweden and Norway. However, in addition vostelun ohella se kuitenkin vaikeutti SSTP:n to the rigorous criticism of the victors of the toimintaa ja johti sen lakkauttamiseen. Puolue Civil War, it contributed to the difficulties lakkautettiin paradoksaalisesti hetkellä, jolloin the SSTP faced in its work and to the party’s sen kytkeytyminen suomalaisen yhteiskunnan ultimate dissolution. Paradoxically, the party asioihin oli voimistumassa. was dissolved at a time when its involvement in the issues of Finnish society became more significant. Tauno Saarela ABSTRACTS – TIIVISTELMÄT 159

Minority Nationalism and Socialism: K. H. Wiik and the National Question in Finnish Social Democracy from 1900s to 1940s

What has been the relationship between na- Mikä on nationalismin ja sosialismin suhde tionalism and socialism in the history of the suomalaisen sosialidemokraattisen työväenliik­ Finnish social democratic labour movement? keen historiassa? Tämä artikkeli käsittelee tätä This article explores this question by focusing kysymystä 1900-luvun alkupuolen suomen- on the Swedish-speaking socialist politician ruotsalaisen työväestön näkökulmasta. Artik- Karl H. Wiik (1883–1946), who was a central keli keskittyy ruotsinkieliseen sosialistiseen figure both in the Swedish-speaking and in the poliitikkoon Karl H. Wiikiin (1883–1946), national Finnish labour movement. joka oli keskeinen henkilö sekä ruotsinkieli- By examining Wiik’s role as a political and sessä että kansallisessa suomalaisessa työväen- ideological foreground figure of the Swedish- liikkeessä. speaking labour movement in Finland, the Artikkeli tarkastelee Wiikiä suomenruotsa- article discusses the relationship between na- laisen työväenliikkeen poliittisena ja ideologi­ tional issues, class and socialism in the his- sena johtohahmona sekä samalla kansallisky- tory of the Finnish social democratic labour symysten, luokan ja sosialismin merkitystä movement. The article asks how language was sosialidemokraattisen työväenliikkeen histo- connected to ethnic identity. Also, the article riassa. Artikkeli kysyy, miten kieli yhdistyi et- examines how both nationalism and ethnic niseen identiteettiin ja etninen identiteetti identity was connected to social democracy as sosialidemokratiaan sekä sosialistiseen poli- well as to socialist politics. tiikkaan. On a more general level, the article contrib- Yleisemmällä tasolla artikkeli käsittelee et­ utes to the study of nationalism and especially nisten ja kielivähemmistöjen toimintaa työ- to the study of the engagement of ethnic or väenliikkeessä. Enemmistöjen historiallisia linguistic minorities in the history of the la- narratiiveja on mahdollista kyseenalaistaa kes- bour movement. By focusing on the minori- kittymällä vähemmistöihin työväenliikkeessä. ties in the labour movement, it is possible to Artikkeli yhdistää suomalaisen työväenliik- problematise the historical narratives of the keen monikansallisen historian kansainvälisen majority. The article links the multinational työväenliikkeen historiaan, jossa sosialismia ja history of the Finnish labour movement to that nationalismia koskevat kysymykset ovat olleet of the international labour movement, where tärkeitä. the questions about socialism and nationalism have been high on the political agenda. Matias Kaihovirta

Sosiaaliturvan muutos vai jatkuvuus? Työn vastaanottovelvollisuuden laajentaminen vuoden 1984 työttömyysturvalaissa

Tarkastelen tässä artikkelissa kolmikannan ja Käytän lähteinä työttömyysturvauudistuk- siihen liittyvien valtasuhteiden näkökulmasta seen vaikuttaneita asiakirjoja vuosien 1971 ja sitä, miten ja miksi työn vastaanottovelvolli- 1984 väliltä. Täydennän kuvaa Helsingin Sa- suutta laajennettiin vuoden 1984 työttömyys- nomien uutisoinnilla ja työmarkkinajärjestöjen turvalaissa Suomessa. arkistojen asiakirjoilla. Kyseessä on laadullinen 160 TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020

tapaustutkimus pitkittäistutkimuksellisella ot- efits was expanded under the 1984 Unemploy- teella. ment Reform. This is a longitudinal case study Työttömyysturvassa siirryttiin aiempaa vel- starting with the 1971 Employment law. The voittavampaan tulkintaan alueellisesta liikku- political context is analysed from the point of vuudesta ja ammattisuojan kesto yhtenäistet- view of the conventional parties of the Finnish tiin lyhyemmän keston mukaisesti työttömien corporatist system (the Central Organisation aktiivisen työn vastaanottamisen varmistami- of Finnish Trade Unions (SAK), The Employ- seksi. Vuosien 1971–1984 aikana työttömyys- ers Organisation (STK) and the government) turva ei ollut sidottu työllisyystöihin eikä tur- and the role of each organisation in the legisla- van saaminen edellyttänyt liikkumista työn tive process is discussed. luokse. Vuoden 1984 työttömyysturvalakia Compared with old legislation, the rights voi pitää paluuna vanhaan työlinjaan. Toisaal- of the unemployed were tightened in order to ta se sopii yleiseurooppalaiseen malliin, jossa increase employment. A stricter interpretation sosiaaliturvan vastikkeellisuutta ryhdyttiin of regional and professional mobility was cho- lisäämään. Esitän, että työttömyysturvalain sen. Changes were phrased as a continuation of lopullista muotoa selittävät työmarkkinajär- the old legislation to avoid negative publicity. jestöjen vaikutusvalta lakiin ja kasvava sosiaa- The change is explained by the influence of the liturvan kritiikki. labour market organisations and the rise of the welfare state critique. The article answers why and how the obliga- tion to accept work for unemployment ben- Maija Absetz

Duunarijoukko vailla turvaa

Suomalaiset vapaat toimittajat järjestivät Eu- journalists. The strike action was specific to roopan ensimmäisen freelancerlakon vuonna the Finnish Broadcasting Company YLE, and 1975. Lakko koski Yleisradio-yhtiötä ja kesti lasted for eight weeks. It was a turning point kahdeksan viikkoa. Se oli käännekohta free- for the freelance journalists. After the strike, lancertoimittajille. Heidän ammattiyhdistyk- their trade union grew as large as the union sestään tuli jäsenmäärässä mitattuna yhtä suu- for the journalists working on permanent ri kuin vakinaisten toimittajien yhdistyksestä. contracts.

The first European freelancer strike took place in 1975, organised by Finnish independent Pentti Peltoniemi TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA THE FINNISH LABOUR STUDIES YEARBOOK

TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020 – Th TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA 2020 Työväentutkimus Vuosikirja on työväestöä, työväen- A Posti Oy ThE FINNISh LAbOUR STUdIES YEARbOOK kulttuuria ja yhteis kun nallisia aiheita käsittelevä tie- Posti Green teellinen aikakausi kirja. Se sisältää artikkeleita, joista Työväenmuseo Werstas / The Finnish Labour Museum Werstas Julkaisijatahojen yhteystiedot / Publishers’ contact information E FINNISh Väinö Linnan aukio 8 Kansan Arkisto / The People’s Archives 33210 Tampere Tel. +358 10 420 9220 Vetehisenkuja 1 [email protected] 00530 helsinki osa vertais arvioidaan, sekä keskustelupuheenvuoroja, www.tyovaenmuseo.fi Tel. +358 44 721 0320 tutkijapalvelu LAb (research service) Tel. +358 50 308 3252 kuva-arkisto Lenin-museo / The Lenin Museum OUR STUd (photo archive) hämeenpuisto 28 [email protected] 33200 Tampere www.kansanarkisto.fi Tel. +358 10 420 9222 opin näyte-esittelyjä ja kirja-arvioita. Vuosikirja on [email protected] Työväen Arkisto / www.lenin.fi The Finnish Labour Archives IES YEARb Sörnäisten rantatie 25 A Kuurojen museo / 00500 helsinki The Finnish Museum of the deaf Tel. +358 40 455 6972 Näyttelyt (exhibitions): Valkea talo, arvioitu julkaisufoorumin tasolle 1. [email protected] Ilkantie 4, 00400 helsinki www.tyark.fi [email protected] OOK www.kuurojenmuseo.fi tradition ry / Työväen muistitietotoimikunta / age Association, The Commission of Finnish Labour Tradition Työväenperinne – Arbetar Tel. +358 40 455 3198 The Finnish Labour herit [email protected] Työväenliikkeen kirjasto / Library of the Labour Movement Työväen historian ja perinteen Sörnäisten rantatie 25 A tutkimuksen seura / 00500 helsinki The Finnish Society for Labour history Tel. +358 9 766 429 KATSE MUIhIN POhJOISMAIhIN [email protected] Kanslerinrinne 1, huone Pinni b 3094 www.tyovaenperinne.fi 33014 Tampereen yliopisto NORdIC COUNTRIES IN FINNISh PERSPECTIVE Tel. +358 50 4377 347 [email protected] www.thpts.fi 12 € Lähettäjä / Sender Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25 A, 00500 helsinki

ISSN: 0784-1272 (painettu) ISSN: 1459-7780 (pdf) TARJOA ARTIKKELIA JULKAISTAVAKSI Työväentutkimus Vuosikirjaan voi tarjota julkaistavaksi työväestöön tai työelämään liittyviä tieteellisiä artikkeleita: ohjeet kirjoittajalle (https://journal.fi/tyovaentutkimus/about/submissions)

TILAA TYÖVÄENTUTKIMUS VUOSIKIRJA Tilaamalla Työväentutkimuksen kestotilauksena varmistat, että voit tutustua ajankohtaiseen työväentutkimukseen ja saat tuoreen numeron postitse joka vuosi.

Ilmoita tilatessa seuraavat tiedot: tilaaja, postiosoite, laskutusosoite (myös sähkö­ posti- tai verkkolaskuosoite), jatkotilaus vai yksittäinen vuosikerta. Tilaukset [email protected]

Tilaamalla annat valtuudet tallentaa tilaajan tiedot tilausrekisteriimme, jota käyte- tään tilausten hallinnointiin, vuosikirjan postitukseen ja laskutukseen. Postitusta ja laskutusta varten tilaustiedot välitetään painolaitokseen ja tilitoimistoon. Tietoja ei luovuteta muualle.

ILMOITUKSET JA TUKIOSTOTILAUKSET Näy valtakunnallisesti ilmoittamalla Työväentutkimus Vuosikirjassa tai tilaa vuosikirjaa nippuostona organisaatiosi jäsenille tai työyhteisöösi!

Lisätietoja, ilmoitukset ja tukiostotilaukset: toimitussihteeri Alpo Väkevä, [email protected]

Julkaisijat: Kansan Arkisto, Työväen Arkisto, Työväenmuseo Werstas, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Työväenperinne ry / Työväenliikkeen kirjasto. Kustantaja: Työväenperinne ry Hinta: 12€ (sis. postituskulut) Ilmestyy: marraskuussa Painosmäärä: 1 100 kpl

www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus A Posti Oy

Posti Green

Julkaisijatahojen yhteystiedot / Publishers’ contact information

Kansan Arkisto / The People’s Archives Työväenmuseo Werstas / Vetehisenkuja 1 The Finnish Labour Museum Werstas 00530 Helsinki Väinö Linnan aukio 8 Tel. +358 44 721 0320 tutkijapalvelu 33210 Tampere (research service) Tel. +358 10 420 9220 Tel. +358 50 308 3252 kuva-arkisto [email protected] (photo archive) www.tyovaenmuseo.fi [email protected] Lenin-museo / The Lenin Museum www.kansanarkisto.fi Hämeenpuisto 28 33200 Tampere Työväen Arkisto / Tel. +358 10 420 9222 The Finnish Labour Archives [email protected] Sörnäisten rantatie 25 A www.lenin.fi 00500 Helsinki Kuurojen museo / Tel. +358 40 455 6972 The Finnish Museum of the Deaf [email protected] Näyttelyt (exhibitions): Valkea talo, www.tyark.fi Ilkantie 4 Työväen muistitietotoimikunta / 00400 Helsinki The Commission of Finnish Labour Tradition [email protected] Tel. +358 40 455 3198 www.kuurojenmuseo.fi [email protected] Työväenperinne – Arbetartradition ry / Työväen historian ja perinteen The Finnish Labour Heritage Association, tutkimuksen seura / Työväenliikkeen kirjasto / The Finnish Society for Labour History Library of the Labour Movement Kanslerinrinne 1, Huone Pinni B 3094 Sörnäisten rantatie 25 A 33014 Tampereen yliopisto 00500 Helsinki Tel. +358 50 4377 347 Tel. +358 9 766 429 [email protected] [email protected] www.thpts.fi www.tyovaenperinne.fi

Lähettäjä / Sender Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25 A, 00500 Helsinki

ISSN: 0784-1272 (Print) ISSN: 1459-7780 (Online) 12 €