Päihdepalvelut Kymenlaaksossa

PÄIHDEPALVELUT KYMENLAAKSOSSA

A-klinikan laitoshoidon asiakkaiden kokemuksia uudistetussa palvelukokonaisuudessa

LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosionomi (AMK) Syksy 2019 Irma Jäppinen

Tiivistelmä

Tekijä Julkaisun laji Valmistumisaika Jäppinen, Irma Opinnäytetyö, AMK Syksy 2019 Sivumäärä 36 + 5 liitesivua Työn nimi Päihdepalvelut Kymenlaaksossa – A-klinikan laitoshoidon asiakkaiden kokemuksia uudistetussa palvelukokonaisuudessa Tutkinto Sosionomi (AMK) Tiivistelmä Opinnäytetyön aiheena olivat Kymenlaakson alueen päihdepalveluiden muutokset käyttäjäasiakkaiden kokemina. Muutokset ajoittuivat pääosin vuodenvaihteeseen 2018–2019, jolloin koko Kymenlaakson kattava sosiaali- ja terveyspalveluiden kunta- yhtymä, Kymsote, aloitti toimintansa. Muutoksen yhteydessä maakunnan päihde- ja mielenterveyspalveluista tuli yksi kokonaisuus, ja Kymsote tuottaa nyt nämä palvelut pääosin itse. Poikkeuksen tekevät päihdehuollon laitospalvelut, joiden ostamisesta A- klinikalta Kymsotella on sopimus vuoden 2019 loppuun.

Työn toimeksiantajana oli Kymenlaakson A-klinikka, ja työn tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle tietoa hyödynnettäväksi sen kehittäessä palveluihinsa liittyvää tiedottamista ja viestintää.

Tutkimusmenetelmänä olivat A-klinikan laitospalveluiden asiakkaiden haastattelut, ja ne toteutettiin teemahaastatteluina. Tutkimuksessa nousi esille, että päihteiden ongel- makäyttäjien tavoittaminen ei välttämättä ole helppoa sen enempää perinteisin tiedot- tamisen keinoin kuin nykyteknologiaa hyödyntäenkään. Kun pitkään samankaltaisina pysynyt palvelurakenne muuttuu, se voi tuntua palvelujen käyttäjistä hämmentävältä ja jopa herättää ennakkoluuloja.

Varsinkin hauraimmassa asemassa olevien päihteiden ongelmakäyttäjien tavoitta- miseksi palveluiden järjestäjien olisi hyvä tulla asiakkaita vastaan. Palveluohjauksen rinnalle tarvitaan etsivää työotetta, ja palveluista kannattaa tiedottaa monikanavaisesti ja selkeää sanastoa käyttäen.

Asiasanat päihdepalvelut, Kymsote, A-klinikka

Abstract

Author Type of publication Published Jäppinen, Irma Bachelor’s thesis Autumn 2019 Number of pages 36 + 5 Title of publication Addiction care services in Kymenlaakso The newly arranged service organization experienced by clients Name of Degree Bachelor of Social Services Abstract The topic of the thesis was the changes within the addiction care services in Ky- menlaakso region from the perspective of the clients. The changes took place mainly at the turn of the years 2018-2019 as all the municipalities of Kymenlaakso con- structed a joint council called Kymsote, which is responsible for arranging the addiction and mental care services for the whole area.

Kymsote is now producing all these services for Kymenlaakso with the exception of detoxification as well as drug and alcohol rehabilitation, all of which Kymsote is still buying from A-klinikka. The contract is signed until the end of the year 2019. A-klinikka was the commissioner for this work, and the target of the process was to produce useful information A-klinikka could possibly use trying to find ways to share information about its services and reach potential clients.

The research method was theme interview. The interviewees were conducted among the clients of A-klinikka. Based on the results of the interviews, catching the intoxicant abusers and sharing information to them can be challenging. Not all these people read newspapers, and not all of them have the access to the internet. Even when the information reaches these people, prejudices may exist just because the services are arranged in a different way.

Especially the most outcast substance abusers need guidance and counseling, and some of them may even benefit from detective work.

Keywords Addiction care services, Kymsote, A-klinikka

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ...... 1 2 TUTKIMUSSUUNNITELMA ...... 3 3 PÄIHDEPALVELUT VALTAKUNNALLISESTI ...... 6 3.1 Lainsäädäntöä ...... 6 3.2 Palveluiden sisältöjä ...... 7 4 PÄIHDEPALVELUT KYMENLAAKSOSSA ...... 8 4.1 Palvelut ennen – A-klinikan historiaa ...... 8 4.2 Kumppanuussopimuksesta kilpailutukseen ...... 9 4.3 Päihdepalvelujen nykytila ...... 10 4.3.1 Kymsoten alku ...... 10 4.3.2 Avopalvelut ...... 11 4.3.3 Laitospalvelut...... 13 5 PALVELUOHJAUS JA PALVELUJEN SAAVUTETTAVUUS...... 15 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ...... 17 6.1 Haastattelujen toteutus ...... 17 6.2 Aineiston käsittely ja analysointi ...... 18 6.3 Opinnäytetyön toteutunut aikataulu ...... 18 7 TULOKSET – ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA ...... 21 7.1 Ohjautuminen palveluihin ...... 21 7.2 Palveluohjauksesta ...... 22 7.3 Palveluiden saatavuudesta ja niissä asioimisesta ...... 23 7.4 Tiedottamisesta ...... 25 7.5 Asiakkaiden kehitystoiveita ...... 25 8 TUTKIMUKSEN EETTISYYDEN JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTIA ...... 28 8.1 Eettisyys ...... 28 8.2 Luotettavuus ...... 28 9 POHDINTA ...... 30 9.1 Muutokset jatkuvat ...... 30 9.2 Johtopäätöksiä ...... 31 9.3 Toimenpide-ehdotuksia ...... 32 LÄHTEET ...... 33 LIITTEET ...... 37

1 JOHDANTO

Tämän luonteeltaan tutkimuksellisen opinnäytetyön aiheena ovat A-klinikan laitospalveluiden käyttäjäasiakkaiden kokemukset päihdepalveluista Kymenlaakson alueella. Asiak- kaita haastattelemalla haetaan vastauksia muun muassa kysymyksiin, mistä avun tarpeessa oleva asiakas löytää tietoa tarjolla olevista palveluista, miten palveluiden piiriin pääsee ja miten asiakkaat kokevat tulleensa kohdatuiksi palveluissa.

Työn toimeksiantajana on A-klinikka, ja työn tavoitteena on tuottaa toimeksiantajalle tietoa, jota se voi hyödyntää kehittäessään palveluihinsa liittyvää tiedottamista ja viestintää.

Tarve tutkimukselle nousee alueen päihdepalveluissa toteutetuista muutoksista ja niihin liittyvistä haasteista toimeksiantajalle. Viimeisimmät ja suurimmat niistä liittyvät sote-uudistukseen, jossa on määrä uudistaa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Pitkään työstetyn uudistuksen tavoitteena on ollut kaventaa kansalaisten välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä suitsia kustannuksia. (Valtio- neuvosto 2019.)

Tätä opinnäytetyötä työstettäessä sote-uudistus koki takaiskun. Uudistuksen toimeenpa- non valmistelulle pantiin piste 8.3.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos piti kuitenkin sel- vänä, että uudistusta on jatkettava, koska sen eteen on tehty jo suuri määrä valmistelu- työtä. (Thl 2019.) Kymenlaaksoon sote-uudistuksen kaatuminen ei vaikuttanut akuutisti millään tavalla, sillä maakunta on valmistautunut uudistukseen etupainotteisesti: koko Ky- menlaakson maakunnan kattava sosiaali- ja terveyspalvelut tarjoava kuntayhtymä

Kymsote on aloittanut toimintansa vuoden 2019 alusta. (Kymsote 2019a.)

Päihdepalvelujen osalta keskeinen ero entiseen vuodenvaihteen jälkeen on se, että päihde- ja mielenterveyspalvelut muodostavat nyt Kymenlaaksossa yhden kokonaisuuden, sekä se, että Kymsote tuottaa itse maakunnassa niin alle 18-vuotiaiden perustason mielenterveys- ja päihdepalvelut kuin myös aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen avopalvelut.

Toimeksiantajan näkökulmasta muutos on merkinnyt monopoliin verrattavissa olevan aseman menettämistä päihdehuollon avopalveluissa. Vaikka A-klinikka edelleen tuottaa laitospalveluita ja Kymsote ostaa niitä siltä, toimeksiantajalla on huoli asiakkaistaan ja tule- vasta.

Yhteistyö sai alkunsa otettuani yhteyttä Antti Immoseen, joka on A-klinikka Oy:n laitoshoidon aluepäällikkö Kouvolan, Kotkan ja Lahden kattavalla alueella. Yhteistyökumppani oli minulle entuudestaan tuttu sosionomiopintoihin kuuluvan harjoittelun perusteella, ja 2 päihdetyö on ollut minulle opintojen alusta lähtien kiinnostavin aihealue. Yhteydenoton tarkoituksena oli tunnustella, olisiko Immosella ehdottaa päihdetyön alalta aihetta, jonka tut- kimisesta olisi toimeksiantajalle hyötyä.

Tunnustelu johti tapaamiseen tammikuussa 2019, jolloin läsnä oli myös laitosyksikön palveluesimies Riikka Viitala. Kolmenkeskisessä keskustelussa nousi esille A-klinikan tarve hahmottaa omaa asemaansa ja etsiä keinoja tiedottaa omista palveluistaan Kymenlaak- son päihdepalvelujen muuttuvalla kentällä. Toimeksiantosopimus allekirjoitettiin helmi- kuussa, ja työ pääsi alkamaan. 3

2 TUTKIMUSSUUNNITELMA

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite

Opinnäytetyön tavoitteena on kerätä A-klinikan laitospalveluiden käyttäjäasiakkaiden kokemuksia palveluohjauksesta ja päihdepalvelujen saatavuudesta Kymenlaakson uudistu- neessa palvelujärjestelmässä.

Tarkoituksena on tuottaa toimeksiantajalle tietoa, jota se voi hyödyntää kehittäessään palveluihinsa liittyvää tiedottamista ja viestintää.

Tutkimustehtävät

Tutkimuksen avulla pyritään hakemaan vastauksia kysymyksiin:

• Millaisia kokemuksia A-klinikan laitospalveluiden käyttäjäasiakkailla on pal-

veluohjauksesta.

• Millaisia kokemuksia A-klinikan laitospalveluiden käyttäjäasiakkailla on päihdepalvelujen saatavuudesta ja palveluissa asioinnista Kymenlaakson

alueella.

• Miten he kokevat saaneensa tietoa alueen päihdepalveluista.

• Miten he toivoisivat tiedotettavan palveluista.

Tutkimuksen luonne

Opinnäytetyö on luonteeltaan tutkimuksellinen ja laadullinen. Kanasen (2014, 16, 18–19) mukaan laadullisella tutkimuksella ei tavoitella yleistämistä, vaan pyritään ymmärtämään ilmiötä, eli etsitään vastausta kysymykseen, mistä tässä on kysymys. Tavoitteena on pyr- kiä kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä sekä ymmärtää ja tulkita sitä. Tässä työssä tiedon ke- rääjänä ja analysoijana on sen tekijä, joka siis menee tutkittavan ilmiön pariin – päihdepal- veluiden asiakkaiden luokse – tekemään haastatteluja.

Tutkimuksen kohdejoukko

Tutkimushaastateltavat ovat henkilöitä, joilla on kokemusta laitosmuotoisista päihdepalve- luista Kymenlaaksossa. Haastateltavia etsitään A-klinikka Kouvolan laitosyksikön asiakkaiden joukosta. Mahdollisuutta osallistua tutkimukseen tarjotaan kaikille tutkimusaikana kyseisessä yksikössä asiakkaana oleville.

Aineiston hankinta

Asiakkaiden kokemuksia päihdepalveluista kerätään teemahaastatteluilla (Hirsjärvi ym. 2009, 208–209; Kananen 2014, 70–71). Haastattelujen aihepiirit ovat ennakkoon tie- dossa, mutta kysymykset eivät välttämättä ole ennalta tarkkaan muotoiltuja, eikä niitä esi- tetä tiukasti etukäteen päätetyssä järjestyksessä. (LIITE 1).

Hirsjärven ym. (2009, 205) mukaan haastattelun valttina muihin tiedonkeruutapoihin verraten on, että haastattelu sallii aineiston keruun säätelemisen joustavasti sen mukaan kuin tilanne vaatii. Haastattelu mahdollistaa myös saatavien tietojen syventämisen lisäkysy- myksiä esittämällä.

Aineiston analysointi

Haastateltaville esitettäviä taustakysymyksiä käytetään ilmiön ymmärtämiseen. Tarkoituk- sena on hahmottaa esimerkiksi sitä, vaikuttavatko ikä, koulutustausta tai päihdeongelman luonne asiakkaan kokemuksiin palveluohjauksesta, hoidon saavutettavuudesta, tai siihen, miten tiedotus uudistuneista palveluista on saavuttanut palveluiden tarvitsijoita. (Kananen

2014, 75.)

Kerätty haastatteluaineisto litteroidaan, ja sitä analysoidaan aineistolähtöisesti. Pyrkimyk- senä on tutkia haastateltavien vastauksia ja löytää niistä yhteisiä sanoja, lauseita, ilmai- suja ja ajatuskokonaisuuksia liittyen tutkimuskysymyksiin. Samaa ilmiötä kuvaavat sanat tai ilmaisut ryhmitellään ja yhdistellään. Luokittelemalla käsitteitä päädytään lopulta löytä- mään vastauksia tutkimustehtäviin. (Kananen 2014, 108–109; Tuomi & Sarajärvi 2018,

122–127.)

Aikataulu

Alustavan suunnitelman mukaan opinnäytetyöprosessi sijoittuu väljästi vuoden 2018 mar- raskuun ja vuoden 2019 toukokuun väliselle ajanjaksolle seuraavasti:

• 11–12/2018 alustavia tunnusteluja sähköpostitse toimeksiantajan edustajan (Antti Immonen). Suullinen sopimus yhteistyöstä periaatteella ”jotakin,

joka hyödyttää aidosti myös yhteistyökumppania”.

• 1/2019 aiheen valinta, hyväksyttäminen ja opinnäytetyöprosessiin ilmoittau-

tuminen.

• 1–3/2019 aineistojen keruu.

• 3–4/2019 aineistojen purku, jäsentäminen ja analysointi.

• 4–5/2019 opinnäytetyön kirjoittaminen. 5

• 5/2019 opinnäytetyön julkaiseminen. 6

3 PÄIHDEPALVELUT VALTAKUNNALLISESTI

3.1 Lainsäädäntöä

Päihderiippuvuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö käyttää alkoholia, huumetta tai muuta päihdyttävää ainetta jatkuvasti, usein toistuvasti tai pakonomaisesti riippumatta siitä, seuraako käytöstä sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja. Kysymyksessä on vakava sairaustila ja keskeinen kansanterveysongelma. (Huttunen 2018a; Huttunen 2018b.)

Päihderiippuvaisen palveluista säädetään päihdehuoltolaissa (41/1986). Lain 1–2§:n mukaan päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttä- jän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihteellä tarkoitetaan laissa alko- holijuoman ohella muitakin aineita, joita käytetään päihtymistarkoituksessa.

Päihdehuoltolaki (41/1986, 3§) velvoittaa kunnat järjestämään omalla alueellaan päihde- huollon palvelut niin, että tarjonta vastaa tarvetta sekä sisällön että laadun puolesta. Kun- tia velvoittaa myös laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015).

Päihdetyötä ohjaa myös joukko muita lakeja, tärkeimpinä niistä sosiaalihuoltolaki (1301/2014, 24§) ja terveydenhuoltolaki (1326/2010, 28§) (Päihdetyön lainsäädäntö

2019).

Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai useamman kunnan yhteistyönä. Kunnat voivat myös ostaa palveluita toisiltaan tai yksityisiltä palveluntuottajilta, jotka voivat olla esimerkiksi jär- jestöjä tai yrityksiä. Palvelujen kehittämisen suuret linjat vetää sosiaali- ja terveysministe- riö. Se myös valmistelee lait ja ohjaa uudistusten toteuttamista. Palvelujen laadun valvon- tavastuun jakavat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira, ja aluehallinto- virastot, joista käytetään lyhennettä AVI. (Päihdepalvelut 2019.)

Vireillä on mielenterveys- ja päihdepalvelulainsäädännön kokonaisuudistus. Sen yhtenä tavoitteena on, että mielenterveys- ja päihdekuntoutujat olisivat jatkossa entistä yhdenver- taisempia niin palvelujen kuin hoidonkin saajina. Uudistus esittelee mielenterveys- ja päih- dehoidon perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyönä. Kokonaisuuden osia ovat tutkimus ja hoito, jotka tarvittaessa tuodaan potilaan luo tai ainakin häntä lähelle, katkaisuhoito ja muu kiireellinen päihdehoito monimuotoisena sekä hoidon jatkuvuus riippumatta siitä, tarvitaanko jatkohoitoa laitosmuotoisena vai riittääkö avohoito. (Hämeen-Ant- tila & Vorma 2018.)

Terveydenhuollon hoitotakuu koskee myös päihdehuoltoa. Kokonaisuudistuksessa tähdä- tään siihen, että hoitoon tulee päästä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua nykyisen 7 kuuden kuukauden asemesta. Poikkeuksen tekevät raskaana olevat päihteiden käyttäjät, joilla on sosiaalihuoltolain (24.3 §) mukaan oikeus saada tarvitsemansa päihteettömyyttä tukevat palvelut heti. Uudistuksessa halutaan ottaa myös kokemusasiantuntijat elimel- liseksi osaksi hoitojärjestelmää. Uudistuksen säännökset on määrä saattaa voimaan pää- osin vuonna 2020. (Hämeen-Anttila & Vorma 2018.)

3.2 Palveluiden sisältöjä

Päihdepalvelujen kokonaisuuteen kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön (Päihdepalvelut

2019) määritelmän mukaan:

• sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaus ja neuvonta

• päihteettömyyttä tukevat tai ongelmakäytön haittoja vähentävät sosiaalipalvelut

• päihteiden aiheuttamien sairauksien tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspalvelut

• päihdehuollon erityispalvelut.

Avopalvelut ovat päihdepalveluissa ensisijaisessa asemassa. Palvelut voivat olla käytän- nössä esimerkiksi sosiaalista tukea, katkaisuhoitoa, ryhmäterapiaa, perheterapiaa tai kuntoutusta. Palveluissa selvitetään myös toimeentuloon ja asumiseen liittyviä kysymyksiä.

(Päihdepalvelut 2019.)

Laitoskuntoutus voi tulla kysymykseen silloin, kun avohoidon palvelut eivät riitä tai ne eivät ole yksilölle tarkoituksenmukaisia. Katkaisuhoito tähtää – kuten nimikin jo viittaa – päihtei- den käytön katkaisemiseen. Samalla annetaan hoitoa vieroitusoireisiin ja muihin päihtei- den aiheuttamiin haittoihin. Palvelukokonaisuuteen kuuluvat vielä hoitoa ja kuntoutusta tukevat palvelut, kuten asumispalvelut, sosiaalinen kuntoutus ja päiväkeskustoiminta. (Päih- depalvelut 2019.)

Alkoholiongelmaisen hoidon Käypä hoito -suosituksessa (Alkoholiongelmaisen hoito 2018) nostetaan hoidon ja kuntoutuksen keskeisiksi tekijöiksi jatkuvuus, hyvä yhteistyö sekä potilaan motivoiminen ja sitouttaminen hoitoon. Myös potilaan sitouttaminen lääke- hoitoon voi olla tavoitteena. Suosituksen mukaan potilasta tulee kuulla, kun hoitomuotoa valitaan.

Hoitojärjestelmä perustuu vapaaehtoisuuteen ja luottamuksellisuuteen. Asiakas voi hakeutua avopalvelujen piiriin itse kotikuntansa sosiaalitoimiston tai terveysaseman kautta. Myös hakeutuminen suoraan erityistason päihdepalveluja tuottavaan yksikköön, kuten A- klinikalle, on sosiaali- ja terveysministeriön mukaan mahdollista. Laitoshoitoon pääsee yleensä vain lähetteellä. (Päihdepalvelut 2019.) 8

4 PÄIHDEPALVELUT KYMENLAAKSOSSA

4.1 Palvelut ennen – A-klinikan historiaa

Kaakkois-Suomessa sijaitseva Kymenlaakso on noin 175 000 asukkaan maakunta, jossa on kaksi lähes yhtä vahvaa kaupunkikeskusta, Kouvola ja Kotka, niitä väkiluvultaan pienempi kaupunki Hamina sekä neljä muuta kuntaa: Iitti, Virolahti, Pyhtää ja Miehikkälä. Näistä neljästä Iitti ei ole mukana Kymsotessa, vaan se on jo aiemmin liittynyt Päijät-Hä- meen hyvinvointikuntayhtymään. (Kymenlaakson Liitto 2019; Iitti 2019.)

Kymenlaakson päihdepalvelujen historia on pitkältä ajalta käytännössä A-klinikan historiaa. A-klinikkasäätiö ehti toimia Kymenlaaksossa vuosikymmeniä käytännössä ainoana erityistason päihdepalvelujen tuottajana. (Immonen 2019.)

A-klinikkasäätiö on kotimainen järjestö ja palveluntuottaja, jonka erikoisalaa on päihdetyö (A-klinikkasäätiö 2016). Kohdeorganisaation juuret ulottuvat aina 1950-luvulle, jolloin Oy Alkoholiliike Ab perusti Väkijuomakysymyksen Tutkimussäätiön selvittämään alkoholiin liit- tyviä ongelmia tieteen keinoin. Suomen ensimmäiset A-klinikat avattiin kokeiluluonteisesti Vaasaan ja Helsinkiin vuosina 1953–54. Kun kokeilun tulokset olivat rohkaisevia, Tutki- mussäätiö ehdotti, että klinikkatoiminnan hoitamista varten perustettaisiin uusi järjestö. Näin sai alkunsa A-klinikkasäätiö vuonna 1955. A-klinikoita avattiin seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä eri puolille maata. Kouvola sai omansa vuonna 1973, ja se oli silloin jär- jestyksessä viidestoista. (Ahonen 2005, 11, 176.)

A-klinikan toiminta kasvoi ja monipuolistui vuosikymmenten kuluessa. Kouvolan A-klinikan yhteyteen perustettiin katkaisuhoitoasema, ja 1980-luvun alkupuolella perustettiin Anjalan- kosken ja Kuusankosken toimintayksiköt. Kun Kymenlaaksossa toimi ennestään Kymen A-klinikka, ja Haminaan perustettiin huoltokoti, maakunnassa oli lopulta kaikkiaan kahdek- san A-klinikkasäätiön toimintayksikköä, ja niiden yhteenlaskettu asiakasmäärä oli noin nel- jännes säätiön kaikkien eri puolilla maata toimivien A-klinikoiden asiakkaista. Myöhemmin palveluvalikoima laajeni Kouvolassa ja Kotkassa myös muun muassa Vinkki-terveysneu- vontapisteillä. Kouvolaan perustettiin myös huumevieroitusyksikkö. (Ahonen 2005, 199,

283, 339, 345.)

Vuoden 2009 alusta kuusi Pohjois-Kymenlaakson kuntaa – Kouvola, Kuusankoski, Anja- lankoski, Valkeala, Elimäki ja Jaala – yhdistyivät yhdeksi suureksi kaupungiksi, jonka ni- meksi tuli Kouvola. Kaupungin perustason päihdepalvelut järjestettiin sosiaalitoimistoissa ja terveysasemilla aluevastuuperiaatteen mukaisesti, ja toimintaa koordinoi päihdetyönte- kijä. Ehkäisevästä ja korjaavasta päihdetyöstä vastasivat kaikki kaupungin toimialat 9 yhteistyössä seurakunnan ja kolmannen sektorin kanssa. Erityistason palvelut kaupunki osti A-klinikkasäätiöltä kumppanuussopimuksen nojalla. (Kuljukka ym. 2013, 50.)

Kouvolan A-klinikan avopalveluiden valikoimaan kuuluivat avokuntoutus, sosiaaliterapia, sairaanhoitajan palvelut ja päihdeneuvonta. Nuorille oli oma ohjaaja. Laitosyksikkö koostui katkaisuhoitoasemasta ja selviämisyksiköstä. A-klinikkatoimella oli lisäksi kolme päiväkes- kusta. Kouvolan A-klinikan yhteydessä toimi suonensisäisten huumeiden käyttäjille suunnattu Vinkki-terveysneuvontapiste. A-klinikan huumevieroitusyksikkö Piikkisiili tarjosi huu- mevieroitus- ja kuntoutushoitoa. Opioidiriippuvaisten korvaushoito oli keskitetty Kouvolan Kuusankosken kaupunginosassa sijaitsevalle K-klinikalle. Terveysasemat osallistuivat hoitojen tuottamiseen ja seurantaan yhteistyössä A-klinikan kanssa. Potilaat, joiden psyykki- set oireet eivät helpottaneet sen jälkeen, kun päihdeongelma oli saatu hallintaan tai joiden diagnoosi oli epäselvä, ohjattiin kaupungin aikuispsykiatrian avopalveluihin (psykiatrian poliklinikalle). (Kuljukka ym. 2013, 50.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (Thl 2013, 3) mukaan päihdepalvelujen kokonaisuus oli Kymenlaaksossa aiemmin verrattain laitospainotteinen. Thl kartoitti Kymenlaakson mielenterveys- ja päihdepalveluita osana Suomen REFINEMENT-hankkeen (Research on Fi- nancing Systems’ Effects on the Quality of Mental Health Care in Europe, 2011–2014) en- simmäistä vaihetta. Tarkastelun kohteena olivat aikuisväestön palvelut Helsingin yliopis- tollisen sairaalan (Hyks) erityisvastuualueella (erva-alue), johon myös Kymenlaakso kuuluu. Raportissa verrataan Kymenlaakson ja muiden alueiden palvelujärjestelmää Hyksin erva-alueella. Tiedot kerättiin vuonna 2012, ja raportti julkaistiin seuraavana vuonna. (Thl

2013, 3.)

Thl:n kartoituksen tulos on ainakin Kouvolan osalta ristiriidassa saman toimijan vieläpä sa- moihin aikoihin julkaiseman toisen selvityksen kanssa (Kuljukka ym. 2013, 51), jossa tarkasteltiin päihdepalveluihin pääsyä suurissa kunnissa vuosina 2011 ja 2012. Sen mukaan päihteiden käyttäjiä kuntoutettiin Kouvolassa enimmäkseen avohuollon terapian ja kurs- sien keinoin samalla kun laitoskuntoutuksen tarjonta oli vähäistä.

4.2 Kumppanuussopimuksesta kilpailutukseen

Viime vuosiin saakka kuntien ja A-klinikan yhteistyö perustui Kymenlaaksossa kumppa- nuussopimukseen, jonka nojalla kunnat ostivat A-klinikkasäätiöltä päihdehoidon avo- ja laitospalveluja. Kumppanuussopimus tarkoitti käytännössä sitä, että kunta sitoutui osta- maan määrätyn määrän päihdepalveluita vuositasolla, ja palveluntuottaja sai sovitun suu- ruisen korvauksen riippumatta siitä, toteutuiko kiintiö kokonaisuudessaan. (Immonen

2019; Kainulainen 2019.) 10

Vuonna 2016 Kotkan kaupunki lakkasi ostamasta päihdehoidon avopalveluita A-klinikalta ja alkoi sen sijaan tuottaa niitä omana toimintanaan. Perässä seurasi seuraavana vuonna Kouvolan kaupunki kilpailuttamalla avopalveluiden osuuden. Kilpailutuksen tuloksena avopalveluiden ostopalvelukakkua jakamaan tuli A-klinikan rinnalle Kouvolaan uusi toimija, vasta muutaman vuoden ikäinen turkulaisyritys Addiktum. Samaan vuoteen ajoittuu myös

A-klinikan yhtiöittäminen. (Addiktum 2019a; Addiktum 2019b; Immonen 2019.)

A-klinikkasäätiön tie kohti yhtiöittämistä alkoi virallisesti syyskuussa 2016, jolloin säätiön hallitus päätti perustaa A-klinikka Oy:n siten, että uuden yhtiön toiminta alkoi 1. lokakuuta 2016. Prosessi toteutettiin siten, että säätiön koko palvelutuotanto siirtyi osakeyhtiöön vä- hin erin vuoden 2017 loppuun mennessä. A-klinikkasäätiökin jäi henkiin, ja toiminnan jär- jestölähtöinen osuus jäi säätiön vastuulle. Siihen kuuluvat Raha-automaattiyhdistyksen ra- hoittama valtakunnallinen päihdetyö kehittäminen ja viestintä. Yhtiöittämisprosessin luvat- tiin toteutuvan niin, ettei se aiheuttaisi muutoksia säätiön asiakkaille. A-klinikkasäätiön työntekijät siirtyivät yhtiöön vanhoina työntekijöinä. (A-klinikkasäätiö 2016.)

4.3 Päihdepalvelujen nykytila

4.3.1 Kymsoten alku

Kymenlaakson päihdepalvelujen tilanne on jälleen muuttunut kuntien siirrettyä sosiaali- ja terveyspalvelunsa koko maakunnan kattavalle kuntayhtymälle. Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä, Kymsote aloitti toimintansa vuoden 2019 alusta. Samalla alueen mielenterveys- ja päihdepalvelut yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi. (Mielenter- veys- ja päihdepalvelut 2019.)

Kymsoten palvelukuvauksen (Mielenterveys- ja päihdepalvelut 2019) mukaan

mielenterveys- ja päihdepalvelut tarjoavat tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta psykiatrista erikoissairaanhoitoa ja päihdehuoltoa tarvitseville kymenlaakso- laisille. Mielenterveyspalvelut on suunnattu erilaisissa psyykkisissä ongelma- tilanteissa olevien ihmisten tukemiseen. Päihdepalveluiden tavoitteena on

ennaltaehkäistä ja hoitaa päihteiden ongelmakäytön haittoja.

Uusi palvelurakenne noudattaa alkoholiriippuvuuden Käypä hoito -suosituksen (Alkoholi- ongelmaisen hoito 2018) henkeä. Suosituksen mukaan alkoholi- ja mielenterveyden on- gelmat kietoutuvat usein yhteen. Osa potilaista pyrkii lääkitsemään masennusoireitaan al- koholilla, ja toisaalta juomisesta voi seurata mielenterveyden ongelmia, ja ongelmien hoidossa käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta. 11

4.3.2 Avopalvelut

Kymenlaakson alueen aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden vastaanotto tapahtuu ensisijaisesti terveysasemilla, joista asiakas ohjataan tarvittaessa mielenterveys- ja päih- depoliklinikalle. Alkuvuosi 2019 oli maakunnan pohjoisosassa siirtymävaihetta, jonka aikana Kymsote vielä osti oman palveluntuotannon rinnalla päihdehuollon avopalveluita Kouvolassa A-klinikalta ja Addiktumilta. Käytännössä asiakkaat saattoivat valita kahden yksityisen palveluntuottajan ja Kymsoten omien palvelujen välillä. Maaliskuun lopussa sopimukset A-klinikan ja Addiktumin kanssa päättyivät (kuva 1). Yksityiset palveluntuottajat voivat kuitenkin edelleen tarjota päihdepalveluitaan yksityisesti siten, että palvelujen käyt- täjät maksavat niistä itse. (Kainulainen 2019; Kymsote 2019b; Mielenterveys- ja päihde- palvelut 2019.)

Kuva 1. Valokuva A-klinikka Kouvolan avopalveluiden ovesta palvelujen muutosta koske- vine tiedotteineen

Addiktum ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi tarjoa Kouvolassa mitään palveluita (Mikko- nen 2019). A-klinikka jatkaa voimassa olevien sopimusten mukaisesti laitospalveluiden 12 tuottamista Kouvolassa ja Kotkassa (Immonen 2019). Laitospalveluista kerrotaan tarkem- min luvussa 4.3.3.

Terveysasemille hakeudutaan Kymenlaaksossa nyt päihteisiin liittyvissä asioissa samalla tapaa kuin muissakin terveysongelmissa: soittamalla ajanvaraukseen. Asiakkaan ensikon- takti on aina terveysaseman työntekijä, joka tekee alkukartoituksen. Malli on sama, josta on jo kokemusta Kotkan seudulla parin vuoden ajalta: Lievissä tapauksissa asiakas voidaan ohjata terveysasemalla kenen tahansa hoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Erityis- osaamista edellyttävät potilaat ohjataan mielenterveys- ja päihdesairaanhoitajan (nk. miepä-hoitajan) vastaanotolle tai vaativimmissa tapauksissa mielenterveys- ja päihdepoli- klinikalle. Haminassa hoitoketjussa on Kymenlaakson muista kunnista poiketen edelleen mukana myös A-klinikka avopalveluineen. Myös Haminassa asiakkaat voivat hakeutua päihdeasioissa ensin terveysasemalle, mutta hoitoa varten heidät ohjataan A-klinikalle.

(Kainulainen 2019; Mielenterveys- ja päihdepalvelut 2019; Salonen 2019; Ukkola 2019.)

Maakunnan alueella on myös viisi päihde- ja mielenterveysasiakkaille tarkoitettua matalan kynnyksen palvelupistettä. Niissä asiakas pääsee hoitajan vastaanotolle aikaa ennalta va- raamatta. (Mielenterveys- ja päihdepalvelut 2019.) Palvelupisteet toimivat terveysasemien yhteydessä. Niistä kolme sijaitsee Kotkassa, yksi Haminassa, ja uusin, vasta huhtikuun alussa avattu palvelupiste on Kouvolassa. Palvelupisteiden aukioloajat vaihtelevat kah- desta viikoittaisesta tunnista kahdeksaan. Kainulaisen mukaan (2019) matalan kynnyksen palvelupisteiden rooli päihdepalveluiden kokonaisuudessa vastaa pääosin A-klinikoiden aiemmin tarjoamia päivystysvastaanottoja. Keskeinen ero on se, että Kymsoten palvelu- pisteissä ei enää toteuteta A-klinikalta tuttua valvottua lääkehoitoa. Myös viikoittaisten päi- vystystuntien määrä on pienempi.

Riippumatta siitä, mihin palvelupisteeseen potilas on hakeutunut, arvioinnin jälkeen hä- nelle laaditaan hoitosuunnitelma mahdollisine jatkohoitoineen. Hoitojaksot pyritään pitä- mään lyhyinä siten, että ne sisältäisivät yleensä yhdestä kymmeneen tapaamiskertaa. (Mielenterveys- ja päihdepalvelut 2019.) Kainulaisen mukaan (2019) hoitojaksojen keston rajaamisen takana on ajatus kuntalaisten vastuuttamisesta oman elämänsä suhteen. Ta- voitteena on myös aktivoida järjestöjä yhteistyöhön Kymsoten kanssa alueen väestön hyvinvoinnin edistämiseksi. Hoitojen keston rajaamisella pyritään myös varmistamaan, että palvelujärjestelmässä on tilaa uusillekin asiakkaille. Kainulainen sanookin olevansa enem- män huolissaan hoidon ulkopuolella olevista kuntalaisista kuin niistä, jotka eivät ehkä enää voi pysytellä yhtä pitkässä ja kannattelevassa suhteessa hoitajaansa kuin aiemmin,

A-klinikan tuottaessa avopalveluita. 13

Kymsoten järjestämiin avopalveluihin kuuluu myös opioidiriippuvaisten korvaushoito, jota tarjotaan kahdella K-klinikalla, jotka sijaitsevat Kotkassa ja Kouvolan Kuusankosken kaupunginosassa, sekä suonensisäisten huumeiden käyttäjille tarkoitetut Piste-nimiset sosiaali- ja terveysneuvontapisteet Kotkassa ja Kuusankoskella. (Kainulainen 2019.) K-klinikka on myös Haminassa, mutta siellä se on A-klinikan toimintaa. Myös Haminan K-klinikan yhteydessä on terveysneuvontapiste. (Salonen 2019.)

4.3.3 Laitospalvelut

Kymsote ostaa edelleen vuonna 2019 kaikki päihdehuollon laitospalvelut sekä selviämis- aseman palvelut A-klinikalta. A-klinikalla on Kouvolassa vieroitushoitoyksikkö ja selviämis- asema, vieroitushoitoyhteisö ja A-klinikkayhteisö (kuva 2). Kotkassa A-klinikalla on vieroi- tushoitoyksikkö ja selviämisasema, A-klinikkayhteisö ja K-klinikka. Lisäksi A-klinikalla on Kotkassa ja Pyhtäällä tuetun ja palveluasumisen yksiköitä. (Immonen 2019; Turunen

2019.)

Vieroitushoitoon on mahdollista hakeutua joko omatoimisesti tai lähetteellä. Selviämisase- malle voi tulla itsenäisesti tai ammattilaisen ohjaamana, eikä lähetettä tarvita. Vieroitushoi- toyhteisö – aiemmalta nimeltään Piikkisiili – on tarkoitettu huumeidenkäyttäjille, ja sinne tullaan lähetteellä. A-klinikkayhteisö – aiemmalta nimeltään Neppari – tarjoaa arviointia ja hoitoa erilaisissa päihdeongelmissa. Hoitojaksot ovat pituudeltaan noin kuukaudesta nel- jään. Myös sen asiakkaaksi tullaan lähetteellä. (A-klinikka 2019; Immonen 2019.) 14

Kuva 2. A-klinikan Kymenlaakson palveluja esittelevä lentolehtinen

5 PALVELUOHJAUS JA PALVELUJEN SAAVUTETTAVUUS

Neuvonta ja ohjaus ovat elimellinen osa sosiaalihuoltoa. Käsitteinä ne ovat sukua palveluohjaukselle. Sitä mukaa kuin palvelujärjestelmä on laajentunut ja monipuolistunut, neuvonnan ja ohjauksen tarve on tullut ajankohtaiseksi myös monille sellaisille kansalaisille, joilla ei ole sosiaalisia ongelmia. (Kananoja & Marjamäki 2017, 208–210).

Neuvonnan ja ohjauksen tulee olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla riippumatta siitä, onko heillä rajoituksia kommunikointikyvyssä, liikkumisen esteitä tai oppimisvaikeuksia. Vaikka tietotekniikka auttaa osaltaan ylittämään palveluiden saavutettavuuden esteitä, neuvontaa ja ohjausta tulee voida saada myös kasvotusten. (Kananoja & Marjamäki 2017, 212.)

Suomen Palveluohjausyhdistys (2019) määrittelee palveluohjauksen asiakaslähtöiseksi sosiaali- ja terveysalan asiakastyöksi, jonka tarkoituksena on vahvistaa asiakkaan itse- näistä elämänhallintaa ja yksityistä verkostoa. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi hyödynne- tään asiakkaan omia voimavaroja. Palveluohjausta tarvitaan paitsi asiakkaan eduksi myös karsimaan mahdollista eri ammattilaisten saman asiakkaan kanssa tekemää päällekkäistä työtä. Palveluohjaus on asiakkaalle maksutonta.

Palveluohjaukselle on Suomen Palveluohjausyhdistyksen (2019) mukaan kysyntää silloin, kun vaikeassa tilanteessa olevan asiakkaan elämänhallinnan ja toiminnanohjauksen taidot eivät riitä palveluverkostossa luovimiseen. Tällaiseen tilanteeseen voidaan päätyä tyypillisesti esimerkiksi ongelmalliseksi karanneen päihteiden käytön seurauksena.

Palveluohjauksen tarve päihdepalveluihin liittyen nousi esille myös Valtioneuvoston Yh- dessäMielin-hankkeessa. Hankkeen kansalaiskyselyn vastaajien mielestä perustervey- denhuollossa pitäisi olla kattava tieto siitä, mitä paikallinen palvelutarjonta sisältää ja miten kokonaisuuden osat liittyvät toisiinsa, jotta asiakkaita voitaisiin ohjata päihdepalvelui- hin tarkoituksenmukaisesti. Hankkeen johtopäätöksiin kuuluu havainto siitä, että tarvittaisiin puolueettomasti tuotettu paikallinen tietopankki, johon olisi koottu palvelujen kokonaisuus. (Wahlbeck ym. 2018, 35.)

Suomen Palveluohjausyhdistyksen (2019) mukaan palveluohjauksen tarve voi syntyä myös siitä, että palvelujärjestelmä on hajanainen, eikä järjestelmän edustajista kenellä- kään ole kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta ja tarpeista. Ohjausta voidaan tarvita myös siksi, että tarjolla olevat palvelut eivät vastaa sitä, mitä asiakas tarvitsee. Silloin ohjauksen tavoitteena on muotoilla palveluista asiakkaan tarpeisiin mahdollisimman tarkoituksenmu- kainen kokonaisuus. 16

Päihdepalvelujen saavutettavuutta Rovaniemellä, Porissa ja Pohjois-Karjalassa selvittänyt Heidi Poikonen (2018, 37–38) toteaa, että nyt kun päihde-ehtoisissa kysymyksissä asioi- daan nykyisin yhä useammin terveyskeskuksissa erityispalvelujen sijaan, on entistä olen- naisempaa, miten peruspalvelut on kunnassa järjestetty, miten ne ovat saavutettavissa ja miten ne vastaavat asiakkaiden tarpeisiin.

Poikonen tähdentää (2018, 38), että ei vielä riitä, että palvelut ovat olemassa. Niiden on lisäksi oltava aidosti saavutettavissa. Hän viipaloi saavutettavuuden kolmeen osaan: infor- matiiviseen, taloudellisteen ja fyysiseen saavutettavuuteen. Informatiivinen saavutettavuus tarkoittaa sitä, että palveluista on tarjolla riittävästi tietoa ymmärrettävällä tavalla. Ta- loudellisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että palveluiden hinta ei saa olla esteenä avun piiriin hakeutumiselle. Fyysinen saavutettavuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että myös pyörätuolin käyttäjä pääsee tiloihin, joissa palveluita tarjotaan.

Poikonen (2018, 90) havaitsi myös, että tietämys päihdepalveluista on peruspalveluiden työntekijöiden keskuudessa usein vähäistä. Hän kysyykin, miten asiakkaalle voidaan an- taa tietoa tai ohjata häntä eteenpäin palveluissa, jos ei itsekään tunneta palveluiden koko- naisuutta.

Koska päihdeasiakkailla on usein merkittäviä vajeita toimintakyvyssään, Poikonen näkee välttämättömänä, että palvelujen järjestäjä ikään kuin tulee niiden tarvitsijoita vastaan. Sen lisäksi, että järjestäjätaho selvittää perusteellisesti alueen palvelutarpeen, sen kuuluu myös tehdä etsivää työtä varmistaakseen, että asiakkaat pääsevät tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Palveluita koskevan informaation tulee olla helposti löydettävissä, ymmärrettä- vässä muodossa ja kattavasti esiteltynä niin, että asiakas voi hahmottaa eri vaihtoehtoja jo ennen kuin ottaa yhteyttä mihinkään. Tiedon äärelle pääseminen ei saa olla kiinni siitä, onko asiakkaalla pääsyä internetiin tai onko hänellä varaa jonottaa puhelinlinjoilla. Asiak- kaalta ei myöskään ole kohtuullista edellyttää, että hän osaisi vaatia jotakin tiettyä palve- lua. Kun asiakas on ilmaissut, että tarvitsee päihdepalvelua, järjestelmän edustajien tehtä- vänä on selvittää, miten häntä on viisainta auttaa. (Poikonen 2018, 39–40, 42) 17

6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

6.1 Haastattelujen toteutus

Asiakkaiden kokemuksia päihdepalveluista kerättiin teemahaastatteluilla A-klinikan Kou- volan-laitosyksiköstä toukokuussa 2019, Kymsoten vastattua Kymenlaakson mielenterveys- ja päihdepalvelujen kokonaisuudesta vajaan viiden kuukauden ajan. Haastattelujen tekemiseen haettiin tutkimuslupa A-klinikkasäätiöltä (LIITE 2).

Mahdollisuutta osallistua tutkimukseen tarjottiin kaikille laitosyksikössä kyseisenä ajankoh- tana asiakkaana olleille. Asian esitteli asiakkaille alustavasti joku laitoksen henkilökuntaan kuuluvista, ja henkilökunta saattoi tutkimuksen tekijän yhteen haastatteluun halukkaiden kanssa.

Ennen jokaisen haastattelun aloittamista tutkimuksen tekijä kertoi haastateltaville suulli- sesti

• nimensä, asemansa ja edustamansa oppilaitoksen

• tutkimuksen tarkoituksen ja tavoitteen

• tutkimukseen liittyvän vaitiololupauksen.

Haastateltaviksi saatiin yhdeksän henkilöä. Osa haastateltavista oli asiakkaana vieroitus- hoitoyksikössä eli niin sanotussa katkaisuhoidossa, osa A-klinikkayhteisössä, josta aiemmin käytettiin nimeä Neppari, ja osa vieroitusyhteisössä, joka aiemmin toimi nimellä Piikki- siili.

Suurimalla osalla tutkimukseen osallistuneista oli runsaasti kokemusta alueen päihdepal- veluista, mutta joukossa oli myös ensimmäistä kertaa palvelujen piiriin hakeutunut henkilö. Osa oli käyttänyt ainoana päihteenään alkoholia, ja toiset olivat käyttäneet päihtymistar- koituksiin lisäksi erilaisia huumaus- ja lääkeaineita.

Haastateltavat olivat iältään noin 30–65-vuotiaita. Heidän koulutustaustansa vaihtelivat peruskoulusta toisen asteen koulutukseen.

Haastattelut tehtiin A-klinikan laitosyksikön tiloissa yksitellen ja kasvotusten. Haastatte- luissa käytettiin kysymysrunkoa (LIITE 1), mutta haastateltaville annettiin myös tilaa ker- toa vapaasti omasta päihteidenkäytöstään, hoitohistoriastaan ja muista aiheeseen liitty- vistä aiheista. Haastatteluihin käytettävää aikaa ei rajattu etukäteen, vaan aikaa käytettiin joustavasti tarpeen mukaan. Haastatteluihin kului aikaa noin 20 minuutista noin 40 mi- nuuttiin. 18

6.2 Aineiston käsittely ja analysointi

Haastateltavien vastaukset kirjoitettiin muistiin käsin. Muistiinpanot litteroitiin tietokoneelle, ja tekstit tulostettiin käsin suoritettavaa jatkokäsittelyä varten.

Haastattelujen antia analysoitiin aineistolähtöisesti (Kananen 2014, 108–109; Tuomi & Sa- rajärvi 2018, 122–123). Teemahaastatteluilla saatu aineisto litteroitiin propositiotasolla, minkä jälkeen se tiivistettiin koodaamalla. Koodaaminen tehtiin käsin siten, että tekstiai- neistosta merkittiin eri värein tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä teemoja. Tämän jäl- keen näitä teemoja tarkasteltiin ja ryhmiteltiin tutkimuskysymyksiin peilaten, ja näin pää- dyttiin tiivistämään opinnäytetyön tulokset. (Kananen 2014, 102–104; Tuomi & Sarajärvi

2018, 122–125.)

A-klinikan laitospalveluiden asiakkaiden haastattelujen avulla pyrittiin keräämään heidän kokemustensa perustella toimeksiantajalle viitteitä siitä, miten palveluohjaus toimii Kymen- laakson päihdepalveluiden uudessa kokonaisuudessa, miten asiakkaat ohjautuvat palveluiden piiriin ja millaisia kokemuksia heillä on palveluita koskevasta tiedotuksesta. Tarkoi- tus on, että toimeksiantaja voi hyödyntää tätä tietoa kehittäessään omia palvelujaan koskevaa viestintää sekä alueen väestön että yhteistyökumppaneiden suuntaan.

6.3 Opinnäytetyön toteutunut aikataulu

Opinnäytetyön aikataulu venyi reilusti suunnitellusta. Viivästymiseen johtaneita syitä oli useita, niistä painavimpana perheessäni sattunut vakava sairastuminen ja siitä seurannut toimintakykyni tilapäinen heikentyminen.

Työn etenemistä viivästyttivät myös ohjaukseen liittyvät syyt; minun olisi pitänyt ymmärtää hyödyntää ohjausta huomattavasti enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Nyt työpro- sessi pääsi etenemään pitkälle epätarkoituksenmukaiseen suuntaan, mistä seurasi, että kohtuuttoman paljon voimavaroja ja aikaa kului suunnan oikaisemiseen ja virheiden kor- jaamiseen.

Prosessia vaikeutti myös toimeksiannon väljyys. Minun olisi kannattanut olla tiiviimmin yh- teydessä toimeksiantajaan ja käydä täsmällisempää keskustelua työn rajauksesta ja ta- voitteista.

Työn viimeistelyvaiheessa alkoivat kesälomat, ja prosessi seisahtui käytännössä koko- naan. Lomien jälkeen tuli vielä yksi viivytys, kun sain tietooni, että myös Kymsote edellytti tutkimusluvan hankkimista. Tutkimusluvan (LIITE 4) hakeminen oli onneksi mahdollista vielä taannehtivasti, toisin sanoen vaiheessa, jossa työ oli käytännössä viimeisiä tarkistuk- sia vaille valmis. 19

Työprosessin toteutunut aikataulu:

• 11–12/2018 alustavia tunnusteluja sähköpostitse toimeksiantajan edustajan (Antti Immo- nen). Suullinen sopimus yhteistyöstä periaatteella ”jotakin, joka hyödyttää aidosti myös yhteistyökumppania”.

• 21.1.2019 tapaaminen A-klinikan laitosyksikössä Kouvolassa. Läsnä Antti Immonen ja palveluesimies Riikka Viitala. Keskustelua yhteistyökumppanin tarpeista ja opiskelijan toi- veista.

• 22.1.2019 opinnäytetyön aiheen ja alustavan suunnitelman hyväksyttäminen yhteistyö- kumppanilla. Ilmoittautuminen opinnäytetyöprosessiin Lahden ammattikorkeakoulun säh- köisellä lomakkeella.

• 1–4/2019 tutustumista valmiisiin saman alan ja sitä lähellä oleviin opinnäytetöihin Theseuksessa. Aiheeseen liittyvän tausta-aineiston etsintää, lukemista ja keruuta. Työn hahmottelua, suunnittelua ja teoriaosuuden kirjoittamista.

• 18.2.2019 tieto opinnäytetyön ohjaajasta (Kari Malin). Tapaamisen sopiminen Lahteen

(21.2.)

• 21.2.2019 osallistuminen opinnäytetyön aloitusinfoon Lamkissa. Ohjauskeskustelu Mali- nin kanssa.

• 22.2.2019 toimeksiantosopimuksen tekeminen yhteistyökumppanin kanssa.

• 7.3.2019 Antti Immosen haastattelu A-klinikan laitosyksikössä Kouvolassa.

• 29.3.2019 Heli Kainulaisen haastattelu Kymsoten tiloissa Kotkassa.

• 25.4.2019 ohjauskeskustelu Kari Malinin kanssa Lahdessa.

• 17.5.2019 osallistuminen Kari Malinin ryhmäohjaukseen Lahdessa

• viikot 21–22/2019 asiakkaiden haastatteluja A-klinikan laitosyksikössä Kouvolassa

• viikot 22–23/2019 haastatteluaineiston analysointia ja tutkimusosion kirjoittamista sekä tekstikokonaisuuden viimeistelyä

• 11.6.2019 opinnäytetyön lähettäminen kielenarviointiin

• 12.6.2019 palaute opinnäytetyön kielestä

• 8.8.2019 viesti Heli Kainulaiselta: opinnäytetyöhön tarvitaan tutkimuslupa Kymsotelta; luvan haku vireille 20

• 15.8. opinnäytetyön palauttaminen Turnitiin ja palauteraporttiin tutustuminen

• 20.8.2019 tutkimuslupa Kymsotelta; päätös päivätty 15.8.2019.

7 TULOKSET – ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA

7.1 Ohjautuminen palveluihin

Kun haastateltavien kuvauksia omasta hoitoon ohjautumisestaan analysoitiin yhteisiä ja erottavia piirteitä tarkastellen (Tuomi & Sarajärvi 2018, 124–125), hahmottui jako neljään ryhmään:

• omatoimiset tyytyväiset (4 henkilöä)

• omatoimiset tyytymättömät (2)

• korvaushoidosta tulleet tyytyväiset (2)

• korvaushoidosta tullut tyytymätön (1).

Omatoimisten tyytyväisten ryhmässä yhteistä oli kokemus oman päihdeongelman tunnis- tamisesta ja tunnustamisesta sekä itseohjautuvuudesta hoitoon hakeuduttaessa. Haasta- teltavia yhdisti myös alkoholi ainoana päihteenä sekä kokemusperäinen tieto siitä, mistä ja miten apua on saatavissa.

Palvelu toimii hienosti. Tänne [A-klinikan laitoshoidon yksikköön] kun soittaa,

niin antavat ajan, että milloin pitää tulla.

Omatoimisten tyytymättömien yhteisiä nimittäjiä olivat vaikeudet löytää etsimäänsä palve- lua. Yhdellä haastateltavalla kysymys oli tarpeesta saada apua juomisputken katkaisemiseen. Toisella avun hakemisen aiheena oli kokonainen vyyhti, johon kietoutui sekä moni- naisten päihteiden käyttöä, psykiatrisia ongelmia että asumiseen liittyviä haasteita. Jälkim- mäisessä tapauksessa avun piiriin pääsemistä vaikeuttivat puutteelliset tiedot uudistu- neesta palvelujärjestelmästä. Myös vaikeaan päihdeongelmaan tyypillisesti liittyvillä elä- mänhallinnan ongelmilla näyttäisi olleen osuutta. (Suomen Palveluohjausyhdistys 2019.)

Menin Kuusaalle Addiktumiin, mutta siellähän onkin nykyään korvaushoito- paikka, ja ne käskivät mun mennä terveysasemalle. Meninkin, mutta ei se ollut auki, kun oli lauantai. Luulin torstaiksi. Menin sitten kriisipäivystykseen, ja sieltä neuvottiin päivystykseen. Koputtelin siellä kaikille oville, ja lopulta

joku sanoi, ettei katkolle tartte lähetettä.

Korvaushoidosta laitosyksikköön tulleiden tyytyväisten haastateltavien kuvauksista välittyi kokemus hoitoon ohjautumisen helppoudesta. Laitosyksikkö ja sen tarjoamat palvelut olivat heille entuudestaan tuttuja. 22

Kymsoten kanssa asiat toimivat nyt ihan yhtä hyvin kuin A-klinikan kanssa

ennen, hoitajat vain ovat vaihtuneet.

Korvaushoitoklinikalta laitosyksikköön tullut tyytymätön piti hoitoon ohjautumista työläänä. Vaikka mielsikin tietäneensä aiemman kokemuksen perustella, millaisen hoidon tarpeessa oli, hän koki joutuneensa ponnistelemaan päästäkseen hoitoon.

Ennen apua tarjottiin, nyt sitä joutuu tinkimään. Maksaria [maksusitoumusta]

ei meinata myöntää.

7.2 Palveluohjauksesta

Haastateltavien kokemukset palveluohjauksesta vaihtelivat suuresti. Lähemmässä tarkas- telussa (Tuomi & Sarajärvi 2018, 124–125), he jakautuivat neljään ryhmään suhteessa palveluohjaukseen:

• itseohjautuvat konkarit (3)

• ohjausta pyytänyt ja saanut (1)

• ohjatut konkarit (3)

• eksyneet (2).

Itseohjautuvia konkareita yhdistivät muihin haastateltaviin verraten keskimääräistä korke- ampi ikä, alkoholi ainoana päihdyttävänä aineena ja useat, joissakin tapauksissa jopa kymmenet, aiemmat asioinnit samassa päihdepalvelussa (katkaisuhoito). Tämän ryhmän edustajat eivät mieltäneet sen enempää tarvinneensa kuin saaneensakaan ohjausta omaan elämänhallintaansa tai sosiaali- ja terveyspalveluissa asioimiseen liittyvissä kysy- myksissä.

Ohjausta pyytäneeksi ja saaneeksi luokiteltu haastateltava erottui itseohjautuvien konka- rien ryhmästä sillä, että hän kuvaili omaa aktiivisuuttaan erilaisiin sosiaali- ja terveyspalve- luihin hakeutumisessaan. Lisäksi hän raportoi hyvästä ja pitkäaikaisesta yhteistyöstään oman sosiaalityöntekijänsä kanssa.

Tullaan hyvin toimeen. Se [sosiaalityöntekijä] on auttanut mua monta kertaa, esimerkiksi silloin, kun sain häädön, ja asunto piti siivota ja järjestää muutto-

palvelu.

Ohjattuja konkareita yhdistäviä tekijöitä olivat monipäihteisyys ja verrattain nuoreen ikään nähden pitkä ja monipuolinen kokemus päihde- sekä muista sosiaali- ja 23 terveyspalveluista. Ohjattujen konkareiden kuvaukset omasta asiointihistoriastaan välitti- vät kuvaa pääosin hyvin sujuneista palveluohjaustilanteista.

K-klinikalta sanottiin, että ei tosta tule mitään, ja sitten mut ohjattiin tänne

[vieroitushoitoyhteisöön].

Eksyneistä toinen oli alkoholin liikakäyttäjä ja päihdehoidossa ensikertalaisena. Hänen tä- hän asti ainoa kokemuksensa palveluohjauksesta oli hyvin kielteinen: Tietoisena nykyi- sestä palvelujärjestelmästä hän oli hakeutunut omalle terveysasemalleen. Sieltä ei kuitenkaan ollut osattu ohjata häntä katkaisuhoitoon.

Sanoin siinä luukulla istuneelle ihmiselle, että pitäisi päästä katkolle, ja ky- syin, että miten toimitaan. Hän sanoi, ettei tiedä, kun nyt on tämä sote, ja

kaikki on sekaisin.

Toisella eksyneeksi luokitellulla oli erittäin runsaasti kokemusta sosiaali- ja terveyspalveluista lapsuusiässä alkaneiden päihde- ja mielenterveysongelmien takia. Hänen puheis- taan välittyi yhtäältä tyytyväisyys siihen, että laitoshoitopaikka (A-klinikkayhteisö) oli jäl- leen järjestynyt, sekä siihen, että luvassa oli nyt ohjausta muun muassa asumisen järjes- tämiseen laitoshoitojakson päätyttyä. Toisaalta mukana oli myös huolta siitä, että hänen oma ongelmavyyhtinsä on liian monimutkainen, jotta kukaan hoito- ja palvelujärjestelmän edustajista voisi hahmottaa kokonaisuuden ja auttaa häntä saamaan elämänsä kokonais- valtaisesti hallintaan.

7.3 Palveluiden saatavuudesta ja niissä asioimisesta

Kun haastateltavien kokemuksia päihdepalvelujen saatavuudesta ja sote-palveluissa asioimisesta tarkasteltiin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä etsien (Tuomi & Sarajärvi 2018, 124–

125), havaittiin viidenlaisia ilmiöitä:

• epäluottamusta (14 mainintaa)

• luottamusta (8)

• sopeutumista muutoksiin (2)

• kaipuuta entiseen (2)

• itsekritiikkiä (1).

Luottamusta haastateltavat ilmaisivat suhteessa A-klinikan laitoshoidon palveluihin ja asiakkaiden kohteluun niiden yhteydessä. Varsinkin katkaisuhoito sai monta luottamuksen osoitukseksi luokiteltavissa olevaa mainintaa. Se, että selviämisasemalle ja 24 vieroitushoitoon voi hakeutua omatoimisesti ilman lähetettä, koettiin hyvin tärkeäksi. Myös laitosyksikön asenneilmapiiriä kiitettiin; haastateltavat pitivät tärkeänä, ettei asiakasta syyl- listetä, vaikka hän tulisi hakemaan apua samaan ongelmaan viidettäkymmenettä kertaa.

Kaipuuta entiseen palvelujärjestelmään edustivat haastateltavien puheissa toiveet A-klinikan avopalveluihin kuuluneiden ryhmätoimintojen ja päiväkeskustoiminnan palauttami- sesta. Sopeutumiseksi muutoksiin tulkittiin arviot siitä, että palvelujen laatu on pysynyt sa- mana, vaikka sen tarjoaja onkin vaihtunut A-klinikasta Kymsoteen.

Epäluottamusta koettiin uudistunutta päihdepalvelujärjestelmää kohtaan ylipäätään ja erityisesti suhteessa sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palveluihin. Kai- killa haastateltavilla ei ollut epäluottamuksen perusteeksi omaa kokemusta. Kuitenkin yh- deksästä haastateltavasta kuusi koki tulleensa muita huonommin kohdelluksi päivystys- vastaanotolla päihdetaustansa takia. Huonon kohtelun ilmentymiksi nimettiin ylipitkät jo- nottamiset, somaattisten oireiden vähätteleminen ja vartijoiden kutsumisen paikalle ilman perusteltua syytä. Esille nousivat myös haastateltavien omat tai heitä lähellä olevien tois- ten henkilöiden kokemukset siitä, että päihteiden ongelmakäyttäjiltä oli evätty asiallinen kivunlievitys vammojen ja sairauksien hoidossa sekä kivuliaiden toimenpiteiden yhtey- dessä.

Jos ne siellä päivystyksessä haistaa alkoholin, ne lyö pillin suuhun, ja jos on

promilleja, niin muita hoidetaan, mutta ei sua. Se kohtelu on julmaa.

Joka kerta pitää todistaa, että säkin olet ihminen.

Edellä kerrotun kaltaisiin kokemuksiin vedoten osa haastateltavista ilmaisi, ettei suostu asioimaan terveysasemilla myöskään päihteisiin liittyvissä asioissa. Toisaalta osa haastateltavista koki, ettei heidän päihdetaustansa ollut koskaan vaikuttanut heidän terveydenhuollon toimipisteissä samaansa kohteluun tai palveluun.

A-klinikalta – ja Addiktumilta – Kymsotelle siirtyneen korvaushoitoklinikan palvelu sai haastateltavilta sekä luottamusta että epäluottamusta kuvaavia mainintoja. Uutta, entistä nopeampaa korvaushoitolääkkeen jakamismenettelyä sekä kiitettiin että kritisoitiin. Yksi haastateltavista koki esimerkiksi, ettei hoitotaho kanna riittävästi vastuuta asiakkaistaan.

Sieltä annetaan mulle neljäksi päiväksi lääkkeet mukaan, vaikka ne tietää, että olen asunnoton, eikä ne edes soittele perään. Me ollaan niille prosent-

teja, ei ihmisiä.

Itsekritiikkiäkin esitettiin. Yhden haastateltavan mielestä uudistuneeseen palvelujärjestel- mään kohdistuva arvostelu kertoo enemmän asiakkaista kuin palveluista. 25

Narkkarit on joustamattomia. Kun joku asia on ollut kymmenen vuotta jollakin tavalla

ja sitten muuttuu, nistit ei kestä sitä muutosta.

7.4 Tiedottamisesta

Haastateltavien vastaukset kysymyksen siitä, miten he ovat kokeneet päihdepalveluiden muutokseen liittyvän tiedotuksen, johtivat heidän ryhmittelemiseensä (Tuomi & Sarajärvi

2018, 124–125), kolmeen joukkoon:

• kanta-asiakkaat (4 henkilöä)

• muutoksen yllättämät (4)

• noviisi (1).

Kanta-asiakkaiksi nimettyjen ryhmää yhdistivät toistuvat ja lukuisat asioinnit päihdepalve- luissa myös viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tiiviin asiakassuhteen ansiosta tieto palve- lujärjestelmässä toteutettavista muutoksista oli tavoittanut heidät jo etukäteen edellisten asiointien yhteydessä.

Muutoksen yllättämilläkin oli kokemusta päihdepalveluista, mutta pitemmän ajan takaa, ajalta ennen uudistuksen valmistelua ja toteutusta. Julkinen informaatio sanomalehtien tai internetin kautta ei ollut tavoittanut heitä.

Vasta täällä [katkaisuhoidossa] kuulin, että A-klinikka on lopetettu.

Muutosta koskeva joukkotiedotus ei ollut tavoittanut myöskään noviisia. Lisäksi hän ei yri- tyksistään huolimatta ollut onnistunut löytämään tietoa alueen päihdepalveluista interne- tistä eikä oman terveysasemansa ilmoitustaululta.

7.5 Asiakkaiden kehitystoiveita

Kysymystä siitä, missä ja miten päihdepalveluita koskevaa tiedottamista voitaisiin kehit- tää, haastateltavat pitivät vaikeana. Tehokkaimmaksi viestintäkanavaksi nimettiin:

• internet (2 henkilöä)

• printtimedia/ilmaisjakelulehdet (2)

• muut päihteidenkäyttäjät/puskaradio (2)

• televisio (1)

• etsivä työ (1)

• ilmoitustaulut (1). 26

Internetin parhaaksi viestintäkanavaksi nimenneet toivat esille, että hoitojärjestelmästä käytettävä sanasto on heistä vierasta ja hankalaa. Esimerkiksi asiakkaille tuttu sana katkaisuhoito ei esiinny Kymsoten palveluiden kuvauksessa, vaan siellä puhutaan selviämis- ja vieroitushoidosta.

Palveluita koskevan tiedon toivottiin olevan löydettävissä verkosta kansankielisenä.

Tieto pitäisi voida löytää esimerkiksi hakusanoilla ”tahdon lopettaa juomi-

sen”.

Printtimedian tehokkaimmaksi informaation välittäjäksi nimenneet painottivat ilmaiseksi ja- ettavien paikallislehtien roolia. Lisäksi toivottiin riittävän isojen kirjasimien käyttöä päihde- palveluista kerrottaessa.

Muut päihteidenkäyttäjät parhaaksi tietolähteeksi nimenneet haastateltavat perustelivat vastaustaan viiteryhmänsä moniongelmaisuudella: internet-yhteyksiä heillä ei välttämättä ole, sanomalehtiä he tuskin tilaavat, eikä moni lue edes ilmaisjakelulehtiä. Vastauksissa nousikin esille jonkinlaisen etsivän työotteen tarve.

Tietoa kannattaisi jakaa siellä, missä moniongelmaiset liikkuvat, esimerkiksi

leipäjonoissa.

Lisäksi ehdotettiin tietoiskuja päihdepalveluista televisioon ja suurikokoisia tiedotteita terveysasemien ilmoitustauluille.

Palvelujärjestelmää koskevia kehitysehdotuksia kysyttäessä kaikki haastateltavat nostivat tavalla tai toisella esille toiveen päihdeasiakkaiden tasavertaisesta ja ihmisarvoisesta koh- telusta terveydenhuollon toimipisteissä.

Kaikilla haastateltavilla ei ollut esittää minkäänlaisia toiveita palveluiden kehittämisen suhteen. Kehitystoiveita saatiin kuudelta vastaajalta, ja ne olivat jaettavissa kolmeen ryhmään

(Tuomi & Sarajärvi 2018, 124–125):

• paluu entiseen (4 henkilöä)

• lisää resursseja (1)

• vertaistukea (1).

Paluu entiseen -ryhmän vastauksissa esiintyi toive A-klinikan avopalveluiden palauttami- sesta tai vähintään vastaavanlaisen palvelun järjestämisestä. Keskeistä näiden vastaajien mielestä oli joka tapauksessa, että päihdeongelmaisille tarkoitetut palvelut olisi keskitetty yhteen paikkaan, erilleen muista sosiaali- ja terveyspalveluista. 27

Nyt on sekavaa, kun Kymsote hoitaa osan ja A-klinikka osan.

Yksi haastateltava toivoi lisää hoitohenkilöstöä ja lääkäreitä terveydenhuollon kokonaisuuteen sekä lisää päihdehuollon koulutusta ja osaamista kaikille terveydenhuollon toimipis- teissä asiakastyötä tekeville ammattilaisille.

Yhden vastaajan toiveissa oli vertaistuen nykyistä laajempi hyödyntäminen päihdepalve- luissa. 28

8 TUTKIMUKSEN EETTISYYDEN JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTIA

8.1 Eettisyys

Sosiaalialan eettisten ohjeiden mukaan (Talentia 2017, 25) eettinen harkinta on osa am- mattikäytäntöä, ja sosiaalialan ammattihenkilöllä on henkilökohtainen vastuu työnsä yh- teydessä tekemistään eettisistä valinnoista ja ratkaisuista. Tätä sääntöä voidaan soveltaa myös opinnäytetyöhön.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012, 6) mukaan eettisesti hyväksyttävää ja luotetta- vaa tutkimusta voi syntyä vain siinä tapauksessa, että työssä noudatetaan hyvää tieteel- listä käytäntöä. Sama edellytys koskee tulosten uskottavuutta.

Hyvän eettisyyden noudattaminen tutkimustoiminnassa tarkoittaa myös muun muassa sitä, että opinnäytetyön tekijä karttaa kaikenlaista piittaamattomuutta ja vastuutonta me- nettelyä. Tässä työssä viimeksi mainittuun voisi syyllistyä esimerkiksi tekemällä huolimat- tomia tulkintoja joko kirjallisista aineistoista tai haastateltavien lausumista. (Tutkimuseetti- nen neuvottelukunta 2012, 8–9.)

Koska tässä tutkimuksessa kohteena oli haavoittuvassa asemassa olevia yksityishenki- löitä, heidän suojansa pyrittiin varmistamaan mahdollisimman hyvin. Haastatteluja varten hankittiin A-klinikkasäätiöltä tutkimuslupa (LIITE 2), ja tutkimuksen tekijä allekirjoitti A-kli- nikkasäätiön vaitiolosopimuksen (LIITE 3). Ennen haastattelujen aloittamista tutkimuksen tekijä selosti siihen osallistuville tutkimuksen tarkoituksen, tavoitteet ja menettelytavat. Haastateltaville kerrottiin, ettei heidän nimiään merkitty muistiin mihinkään, vaan heidät kirjattiin haastattelumuistiinpanoihin numeroin, ja että heidän vastauksiaan käsitellään siten, etteivät yksittäiset vastaajat ole tunnistettavissa tutkimusraportista. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 155–156.)

8.2 Luotettavuus

Laadulliselle tutkimukselle on ominaista pyrkimys kuvata todellista elämää, ja taustalla on ymmärrys sen moninaisuudesta. Tutkimuksen luotattavuutta arvioitaessa keskeistä on pohtia totuutta ja objektiivisuutta, mutta samalla joudutaan kenties kysymään, voidaanko objektiivisuutta saavuttaakaan laadullisessa tutkimuksessa sanan tavanomaisessa merki- tyksessä. (Hirsjärvi ym. 2009, 161.)

Tässä opinnäytetyöprosessissa kysymykset luotettavuudesta liittyvät keskeisesti riippu- mattomuuteen; työllä oli toimeksiantaja (LIITE 1), jonka intresseissä oli saada omaa toi- mintaansa hyödyttävää tietoa. 29

Käyttäjäasiakkaista haastateltaviksi hyväksyttiin kaikki vapaaehtoiset niistä henkilöistä, jotka olivat A-klinikan Kouvolan-laitosyksikön asiakkaina tutkimuksentekoaikana. Yksikön henkilökunta toimi asian alustavana esittelijänä sen sijaan, että tutkimuksen tekijä olisi it- senäisesti etsinyt haasteltavia asiakkaiden joukosta. Tämä menettelytapa jättää avoimeksi tutkimuksen luotettavuuteen liittyvän teoreettisen kysymyksen, oliko tutkimukseen mukaan päätyneiden henkilöiden joukko valikoitunut toimeksiantajaa suosivalla tavalla. (Tuomi &

Sarajärvi 2018, 163–165.)

Tässä tutkimuksessa ehdotonta objektiivista totuutta ei ole eikä voikaan olla. Kun tutkimuksen kohteena ovat haastateltavien kokemukset, olennaista on, että tutkija pyrkinyt aidosti kuulemaan ja ymmärtämään haastateltaviaan sen sijaan, että olisi suodattanut kuu- lemaansa oman näkemyksensä tai arvomaailmansa läpi. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 158–

160.)

9 POHDINTA

9.1 Muutokset jatkuvat

Tätä kirjoitettaessa Kymenlaakson päihdepalvelut ovat edelleen muutoksessa, eikä mi- kään takaa, että A-klinikan rooli kokonaisuudessa säilyisi ennallaan. Varmalta näyttää vain, että päihdepalvelujen avopalveluosuuden tuottaa ensi vuonnakin Kymenlaaksossa Kymsote itse. Laitospalvelujen tuottaja sen sijaan on vielä avoinna, ja sen ratkaisee syk- syllä toteutettava kilpailutus. (Kainulainen 2019.)

Samalla kun Kymsotessa valmistellaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen laitososuuden kilpailutusta, tekeillä on myös alueen kaikkien palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta koskeva selvitys. Sen yhteydessä arvioidaan palveluverkkoa, ja vaikka tarkastelun kohteena ovat ensisijaisesti Kymsoten omat palvelut ja toimipisteet, samalla arvioidaan osto- palveluja – päihdelaitoshoito mukaan lukien. Selvityksen taustalla vaikuttavat selkeästi säästötavoitteet. Jäsenkunnat edellyttävät kuntayhtymältä kustannustehokasta toimintata- paa, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkia toimintoja ja hankintoja on tarkasteltava kriittisesti.

(Kainulainen 2019; Värjä 2019.)

Päihdehoidon palveluverkkoa tarkasteltaessa otetaan Kainulaisen (2019) mukaan huomi- oon yleinen trendi, jonka mukaan päihdeasiakkaita – samoin kuin psykiatrista hoitoa tarvit- sevia henkilöitä – yhtäältä pyritään auttamaan mahdollisimman pitkään avopalveluiden keinoin ja toisaalta myös kotiuttamaan laitosmuotoisesta hoidosta avopalveluiden piiriin mahdollisimman nopeasti. Saman periaatteen tuo esille myös sosiaali- ja terveysministe- riö (Päihdepalvelut 2019.)

Palveluverkkoselvityksen yhteydessä on Kainulaisesta (2019) järkevää tarkastella toteutu- neiden käyttöasteiden valossa muun muassa sitä, tarvitaanko Kymenlaaksossa kahta päihdehuollon laitosyksikköä vai pärjättäisiinkö yhdellä. Yksiköiden toteutumien seurantaa vaikeuttaa tosin se, että Kouvolan ja Kotkan laitosyksiköiden kanssa tehdyt sopimukset ovat keskenään erilaiset. Laitosyksiköiden palveluvalikoima on lisäksi erilainen; huume- vieroitusta annetaan laitosmuotoisena ainoastaan Kouvolassa. Käyttömääriin vaikuttaa kummassakin yksikössä vielä se, että Kymsote ostaa jonkin verran laitospalveluja myös Kymenlaakson ulkopuolella sijaitsevilta palveluntuottajilta. Sama käytäntö on ollut voimassa ennenkin, sillä osalle asiakkaista päihdekuntoutus on tarkoituksenmukaista järjes- tää hieman etäämmällä heidän kotiseudultaan.

Kainulainen (2019) pitää epätodennäköisenä, että Kymsote lähtisi tuottamaan päihdehoi- don laitospalveluita omana toimintanaan. Hänestä on rikkautta, että palveluita on tuotta- massa muitakin toimijoita kuin kuntayhtymä. Kuitenkin hän pitää mahdollisena, että 31

Kymsote voisi harkita selviämishoidon sijoittamista päivystyksen yhteyteen ja siten omaksi toiminnakseen. Tällainen muutos tietäisi A-klinikan reviirin kapenemista Kymenlaaksossa.

9.2 Johtopäätöksiä

Kymsotessa vireillä olevat suunnitelmat merkitsevät mitä todennäköisimmin sitä, että päih- depalveluita käyttävien Kymenlaakson asukkaiden on vastakin sopeuduttava muutoksiin palveluverkostossa.

Tätä opinnäytetyötä varten tehdyt haastattelut puhuvat paljolti samaa kieltä kuin päihde- palveluiden saavutettavuutta tutkinut Poikonen (2018, 39–40, 42). Päihdeasiakkailla on usein vajeita toimintakyvyssään. Siksi olisi tärkeää, että palvelujen järjestäjät tulisivat niiden tarvitsijoita vastaan. Ei vielä riitä, että palveluita on tarjolla riittäväksi arvioitu määrä, vaan järjestäjätahon olisi syytä myös tehdä etsivää työtä varmistaakseen, että asiakkaat pääsevät tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Palveluita koskevan informaation tulisi myös olla helposti löydettävissä, ymmärrettävässä muodossa ja kattavasti esiteltynä niin, että asiakas voi hahmottaa eri vaihtoehtoja jo ennen kuin ottaa yhteyttä mihinkään.

Vaikka Kymenlaakson päihdepalveluverkon muutoksista on pyritty tiedottamaan monia kanavia käyttäen, näyttäisi siltä, ettei informaatio on saavuttanut kaikkia palveluiden tarpeessa olevia. Ajankohtaisen ja asianmukaisen informaation rinnalla on epätietoisuutta ja vanhentunutta tietoa palveluista. Varsinkin hauraimmassa asemassa olevat, moniongelmaiset henkilöt voivat helposti jäädä tavoittamatta perinteisin tiedonvälityskeinoin.

On myös huomattava, ettei kaikilla kansalaisilla edelleenkään ole pääsyä internetiin tai osaamista tiedon etsimiseen sieltä. Tutustuessaan Kymsoten internet-sivuihin tämän opin- näytetyön tekijä päätyi toteamaan, että tie päihdepalveluita koskevan tiedon lähteille on Kymenlaaksossa mutkikas ja hankalalla sanastolla kivetty. Palveluiden kuvaus näyttää syntyneen pikemminkin organisaatiolähtöisesti kuin asiakkaiden tarpeita ajatellen.

Näyttäisi myös siltä, että joillakin päihteiden ongelmakäyttäjillä on vahvoja ennakkoluuloja terveydenhuollon palveluja kohtaan jopa niin, että ne muodostavat heille esteen niissä asi- oimiselle. On lisäksi huomattava, että pitkään päihdepalveluja käyttäneille pelkkä palvelu- pisteen vaihdos voi olla yllättävän suuri muutos. Asiakas, joka on tottunut turvautumaan kenties kymmenienkin vuosien aikana A-klinikkaan, voi vierastaa ajatusta terveysase- masta niin, että jättää hakeutumatta sinne. Palveluiden hakemista voi vaikeuttaa sekin, että matalan kynnyksen palvelupisteiden aukioloajat ovat nyt entistä lyhyemmät.

Myös se, että terveysasemien puhelimiin soittaminen on maksullista, voi estää palveluihin pääsemistä. 32

9.3 Toimenpide-ehdotuksia

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa toimeksiantajalle tietoa hyödynnettäväksi sen palveluita koskevassa tiedotuksessa ja viestinnässä.

Tutkimusta varten tehdyt haastattelut eivät suppean määränsä takia (9 palveluiden käyttä- jäasiakasta) anna oikeutta tehdä yleistyksiä alueen päihdepalveluista. Niiden pohjalta nousee kuitenkin ehdotuksia palveluita koskevasta tiedotuksesta:

• Päihdepalveluihin liittyvää tiedottamista on tarpeen lisätä ja tehostaa.

• Väestölle tiedottamista ei voi jättää internetin varaan. Tieto on oltava saavutettavissa myös heille, joilla ei ole omaa päätelaitetta, rohkeutta mennä käyttämään kaikille vapaasti tarjolla olevia tietokoneita esimerkiksi kirjastoon – tai joilla ei ole kykyä etsiä tietoa interne- tistä. Myös etsivälle työlle näyttäisi olevan tilausta.

• Päihdepalveluista kannattaa käyttää väestölle tiedotettaessa mahdollisimman yksinker- taista, selkokielimäistä sanastoa.

• A-klinikan kannattaa omista palveluistaan tiedottaessaan hyödyntää entistä vahvemmin omaa asiakaskuntaansa. Vertaistiedolla on kysyntää erityisesti siellä, minne nykyaikainen tiedonvälitys ei yletä.

• Kymenlaaksoon tarvittaisiin alueellinen tietopankki, johon koottaisiin kattava tieto päihde- palvelutarjonnasta ja siitä, miten kokonaisuuden osat niveltyvät yhteen Tietopankista kan- nattaisin tehdä sekä sähköinen että paperille painettu versio.

LÄHTEET

Lait

Päihdehuoltolaki 41/1986. Viimeisin muutos voimaan 1.4.2015.

Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015. Viimeisin muutos voimaan

1.3.2018.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Viimeisin muutos voimaan 1.4.2019.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Viimeisin muutos voimaan 1.1.2019.

Muut lähteet

Addiktum 2019a [viitattu 21.2.2019]. Saatavissa: http://www.addiktumkouvola.fi/

Addiktum 2019b [viitattu 8.3.2019]. Saatavissa: http://www.addiktum.fi/addiktum-oy/

Ahonen, J. 2005. Päihdehuoltoa rakentamassa. A-klinikkasäätiö 1955-2005. A- klinikkasäätiön raporttisarja nro 51. Jyväskylä: Gummerus.

A-klinikka 2019. A-klinikka Kouvola [viitattu 2.4.2019]. Saatavissa: https://www.a- klinikka.fi/toimipisteet/kouvola/a-klinikka-kouvola

A-klinikkasäätiö 14.9.2016. A-klinikkasäätiön palvelutuotanto siirtyy vaiheittain yhtiöön [viitattu 19.2.2019]. Saatavissa: https://a-klinikkasaatio.fi/arkisto/a-klinikkasaation- palveluntuotanto-siirtyy-vaiheittain-yhtioon

Alkoholiongelmaisen hoito 2018. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä [viitattu 1.2.2019]. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028

Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, 9. 2009. Tutki ja kirjoita. 15., uudistettu painos.

Helsinki: Tammi.

Huttunen, M. Alkoholiriippuvuus (alkoholismi) 2018a. Duodecim Terveyskirjasto [viitattu 1.2.2019] Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00196

Huttunen, M. Päihde- ja huumeriippuvuus 2018b. Lääkärikirja Duodecim [viitattu 1.2.2019]

Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00414

Hämeen-Anttila, L. & Vorma, H. 2018. Mielenterveys- ja päihdepalvelulainsäädännön kokonaisuudistus. Sosiaali- ja terveysministeriö 12.6.2018 [viitattu 12.3.2019]. Saatavissa: https://stm.fi/documents/1271139/1376272/Mielenterveys- 34

+ja+päihdepalvelulainsäädännön+kokonaisuudistus+120618.pdf/4a1a8cfd-74de-4970- bc80-14ba8af60b71

Iitti 2019. Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, Iitti [viitattu 9.6.2019] Saatavissa: https://www.phhyky.fi/fi/terveyspalvelut/terveysasemat/iitti/

Immonen, A. 2019. Aluepäällikkö Antti Immonen, A-klinikka Oy. Haastattelut 21.1.2019 ja

7.3.2019.

Kainulainen, H. 2019. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Heli Kainulainen,

Kymsote. Haastattelu 29.3.2019.

Kananen, J. 2014. Laadullinen tutkimus opinnäytetyönä. Miten kirjoitan kvalitatiivisen opinnäytetyön vaihe vaiheelta. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja.

Kananoja & Marjamäki 2017. Kananoja, A. & Marjamäki, P. Neuvonta ja ohjaus yleisinä sosiaalipalveluina. Sosiaalityön käsikirja. 4. uudistettu laitos. Helsinki: Tietosanoma.

Kuljukka, L., Niskala, M., Partanen, A., Kuussaari, K., Vorma, H. 2013. Päihdepalveluihin pääsy suurissa kunnissa vuosina 2011 ja 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 38/2013 [viitattu 15.3.2019]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116123/URN_ISBN_978-952-302-026-

9.pdf?sequence=1

Kymenlaakson Liitto 2019 [viitattu 9.6.2019] Saatavissa: https://www.kymenlaakso.fi/tietopalvelu/kymenlaakso-fast-facts

Kymsote 2019a. Tietoa Kymsotesta [viitattu 22.3.2019] Saatavissa: https://www.kymsote.fi/fi/tietoa-kymsotesta

Kymsote 2019b. Kymsote tuottaa 1.4. alkaen Kymenlaakson alle 18-vuotiaiden nuorten perustason mielenterveys- ja päihdepalvelut ja Kouvolan alueen mielenterveys- ja päihdepalvelujen avopalvelut [viitattu 2.4.2019] Saatavissa: https://www.kymsote.fi/fi/kymsote-tuottaa-1-4-alkaen-kymenlaakson-alle-18-vuotiaiden- mielenterveys-ja-paihdepalvelut

Mielenterveys- ja päihdepalvelut 2019. Kymenlaakson sosiaali- ja terveyskuntayhtymä Kymsote [viitattu 2.4.2019]. Saatavissa: https://www.kymsote.fi/fi/Palvelut/Mielenterveys-- ja-päihdepalvelut/c/mielenterveys-ja-paihdepalvelut

Mikkonen, A. 2019. Toimitusjohtaja, Addiktum Oy. Puhelinhaastattelu 3.4.2019.

Poikonen, H. 2018. Peruspalvelujen saavutettavuus ja oikeusturva päihdehuollossa. Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry [viitattu 21.3.2019]. Saatavissa: http://www.ehyt.fi/sites/default/files/tiedostot/peruspalveluiden_saavutettavuus_verkkoon.p df

Päihdepalvelut 2019. Sosiaali- ja terveysministeriö [viitattu 22.1.2019] Saatavissa: https://stm.fi/paihdepalvelut

Päihdetyön lainsäädäntö 2019 Sosiaali- ja terveysministeriö [viitattu 22.1.2019]

Saatavissa: https://stm.fi/lainsaadanto/paihdetyo

Salonen, E. 2019. Palveluesimies, A-klinikka Hamina. Puhelinhaastattelu 4.4.2019.

Suomen Palveluohjausyhdistys ry. 2019 [viitattu 14.5.2019]. Saatavissa: https://www.palveluohjaus.fi/mita-palveluohjaus-on/

Talentia 2017. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet [viitattu

9.6.2019]. Saatavissa: https://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/

Thl 2013. Kymenlaakson aikuisväestön mielenterveys- ja päihdepalvelut vuonna 2012.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 11.5.2013 [viitattu 22.1.2019] Saatavissa: https://thl.fi/documents/10531/1449887/kymenlaakso.pdf/9f57175a-792b-441f-b542- a9e9ec020844

Thl 2019. Sote-uudistus. Ajankohtaista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 8.3.2019 [viitattu

2.6.2019]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/ajankohtaista

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Turunen, J. 2019. Kouvolalaiset päihdeongelmaiset siirtyvät huhtikuussa hoidettavaksi terveysasemalle – Avopalveluiden toiminta loppuu Addiktumilta ja A-klinikalta. Kouvolan Sanomat 6.3.2019 [viitattu 6.3.2019]. Saatavissa: https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/028816e6-85e7-4adb-9d66- cdaba4fd245e?fbclid=IwAR2RdgwdGseOwiWKuUjnCYc2jevbBswqu1oDNRFF8T1dX0Olu slFB9vII9U

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa [viitattu 9.6.2019]. Saatavissa: https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

Ukkola, S. 2019. Mielenterveys, ja päihdepalvelujen palvelupäällikkö Satu Ukkola.

Kymsote. Sähköpostihaastattelu 12.4.2019. 36

Wahlbeck, K., Hietala, O., Kuosmanen, L., McDaid, D., Mikkonen, J., Parkkonen, J., Reini, K., Salovuoro, S., Tourunen, J. 2018. Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2017 [viitattu 29.1.2019]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160554/89-2017-

YhdessaMielin_valmis.pdf

Valtioneuvosto 2019. Sote-uudistuksen tavoitteet [viitattu 21.2.2019]. Saatavissa: https://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet

Värjä, J. 2019. Kouvolan sosiaali- ja kriisipäivystys saamassa jatkoajan ympärivuorokautiselle toiminnalle. Kouvolan Sanomat 15.3.2019 [viitattu 2.4.2019]. Saatavissa: https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/80a55f91-6bf6-49e3-b939- a8bd822d15db 37

LIITTEET

LIITE 1

Haastattelukysymykset

A-klinikan laitoshoidon asiakkaiden haastatteluissa käytettiin seuraavaa kysymysrunkoa:

A. Taustakysymykset:

Ikäsi?

Koulutuksesi ja ammattisi?

Minkä A-klinikan yksikön/yhteisön/palvelun asiakkaana olet juuri nyt?

Mihin ongelmaan haet apua/hoitoa?

Oletko ollut aiemmin päihdehoidon asiakkaana? Missä, milloin?

Palveluohjausta koskevat kysymykset:

Kuvailisitko kokemustasi päätymisestäsi päihdepalvelun asiakkaaksi?

Miten päihdeongelmaasi tarjolla olevista hoito- tai palveluvaihtoehdoista keskusteltiin kanssasi?

Miten koit tulleesi kohdatuksi ihmisenä palveluohjauksen yhteydessä?

Miten koet palveluohjauksen toimineen omalla kohdallasi?

Palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta sekä kehitystoiveita koskevat kysymykset:

Miten arvioit päihdepalvelujen tarjontaa Kymenlaaksossa?

Miten arvioit oman kokemuksesi perusteella päihdepalveluiden saavutettavuutta/palveluihin pääsyä?

Millaisena koet päihdepalveluihin liittyvän tiedotuksen Kymenlaaksossa?

Miten toivoisit päihdehoidon palveluja kehitettävän Kymenlaaksossa?

LIITE 2

LIITE 3

LIITE 4