Indoor Radon Measurements and Radon Prognosis for the Province of Kymi, Southeastern Finland; Huoneilman Radonmittaukset Kymen L

Home , Anjalankoski, Jaala, Joutseno, Kuusankoski, Lauritsala, Parikkala

H (ftoooM STUK-A136 JOULUKUU 1996

F19700029

Huoneilman radonmittaukset Kymen laanissa: Tilannekatsaus ja radonennuste

M. Pennanen, I. Makelainen ja A. Voutilainen

SATEILYTURVAKESKUS PL 14, 0081 HELSINKI Puh. (09) 759881

P c'

n ISBN 951-712-158-X ISSN 0781-1705

Edita Oy Helsinki 1996

Myynti: Sateilyturvakeskus PL 14 00881 HELSINKI Puh. (09) 759 881 STUK-A136 SATEILYTUR VAXES KUS

PENNANEN M, MAKELAINEN I ja VOVTILAINEN A. Huoneilman radonmittaukset Kymen laanissa: Tilannekatsaus ja radonennuste. STUK-A 136, Helsinki 1996, 55 s. + liitteet 41 s.

ISBN 951-172-158-X ISSN 0781-1705

Avainsanat: Huoneilman radon, radonennuste, rakennuspaikka, maapera

tiivistelmA

Radonennusteessa on tarkoitus luokitella rakennusmaa sen perusteella, kuinka suuressa osassa uusista pientaloista on odotettavissa, etta radonpitoisuus 200 tai 400 Bq/m3 ylittyy. Ennusteessa oletetaan, ettei radonin torjuntaan mitenkaan varauduta rakennusvaiheessa.

Kymen laanin radonennustetta laadittaessa kaytettiin hyvaksi noin 5900 pientalon radonmittaustuloksia. Mittauskohteista tiedettiin niiden tarkka sijainti kartalle merkittyna, rakennuspaikan maapera, talon valmistumisvuosi ja perustamistapa. Naiden tietojen ja kaytettavissa olevan geologisen tiedon perusteella Kymen laanin rakennusmaa jaettiin kolmeentoista alueeseen. Alueille arvioitiin odotettavissa ole- vat radonpitoisuudet ja enimmaisarvqjen (200, 400 ja 800 Bq/m3) ylitysprosentit. Ennusteen radonpitoisuudet ja ylitysprosentit on laskettu radonkriittisimmille perustamistavoille. Niihin kuuluvat talot, joissa on sokkelin sisaan valettu laatta seka rinne- ja kellaritalot, joissa on avoin yhteys alakerran ja ylakerran valilla.

Radonennusteet ovat Kymen laanin lansiosissa korkeampia kuin itaosassa. Kor- keimmat pitoisuudet ovat odotettavissa soravaltaisille pitkittaishaijuille rakennettaessa Pyhtaalla, Kotkassa, Anjalankoskella, Iitissa, Valkealassa ja Taipalsaarella. Seuraavaksi korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa joillakin kallio- ja moree- nialueilla, niinikaan alueen lounas- ja lansiosissa. Nailla alueilla 200 Bq/m3 ylitetaan 80%:ssa uusista pientaloista, ellei radonia mitenkaan toijuta rakennusvai heessa. Lisaksi nailla alueilla noin puolessa uudisasunnoista tullaan ylittamaan 400 Bq/m3.

Alhaisimmat pitoisuudet ovat odotettavissa Kymen laanin itaosissa riippumatta siita, minkalaiselle maaperalle talot rakennetaan. Nailla alueilla 200 Bq/m3 tullaan ylittamaan noin 30%:ssa ja 400 Bq/m3 alle 10%:ssa uudistaloista.

3 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

PENNANENM, MAKELAINENI andVOUTILAINEN A. Indoor radon measure ments and radon prognosis for the province of Kymi, southeastern Finland. STUK-A 136, Helsinki 1996, 55 p. + 41 app.

ISBN 951-172-158-X ISSN 0781-1705

Key words: Indoor radon, radon prognosis, geology, esker, Finland

ABSTRACT

Hie purpose of the regional radon prognosis is to classify areas with different levels of radon risk. The radon prognosis gives the percentages of future homes expected to have indoor radon concentrations exceeding the levels of 200 and 400 Bq/m3. It is assumed that no protection against the entry of radon is used in construction.

In this study about 5900 indoor radon measurements made in single family houses, semi-detached houses and row houses were used. Data on the location, geology and construction of buildings were determined from maps and questionnaires. An empirical statistical model, the adjusted indoor radon measurements and geological data were used to assess the radon risk from soil and bedrock in different areas. The building sites of the province of Kymi were divided into thirteen sub-areas. The radon prognosis are calculated for the most radon-prone foundation types including 1) houses with a slab-on-grade and 2) houses with a basement or hillside houses with open stairwells between basement and first floor.

The radon levels are generally greater in the western part of the area. The radon risk is highest in gravel-dominated esker areas in southwestern, western (in Pyh- taa, Kotka, Anjalankoski, Iitti, Valkeala) and central (Taipalsaari) parts of the area. The radon risk is also high in some bedrock and till areas, also in southwestern and western parts of the area. In these areas the level of 200 Bq/m3 will be excee ded in 80 % of new houses. About half of the future houses in these areas will have indoor radon concentrations exceeding 400 Bq/m3. The radon risk is lowest in the eastern part of the province of Kymi in every soil type. In this area the level of 200 Bq/m3 will be exceeded in 30 % of new houses. Below 10 % will exceed 400 Bq/m3.

4 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

ALKUSANAT

Taman tyon on tehnyt mahdolliseksi monien henkildiden tyopanos viimeisen 16 vuoden aikana. Kuntien ja kansanterveystyon kuntayhtymien terveystarkastajat ovat jakaneet radonmittauspurkkeja asuntoihin vuodesta 1986 lahtien. He ovat merkinneet talojen sijainnit kartoille ja toimittaneet kartat Sateilyturvakeskukseen. Sita ennen tyon olivat aloittaneet vuonna 1980 Sateilyturvakeskuksen tutkijat. Sateilyturvakeskuksessa on maaritetty talojen koordinaatit ja rakennuspohjan maalajit. Tyota ovat tehneet vuosien varrella monet eri henkilot. Radonmittauspur- kit on analysoitu Sateilyturvakeskuksen radonmittauspalvelussa, ja mittausten tuloksista vastaa apulaistutkija Heikki Reisbacka. Sateilyturvakeskuksen erikois- tutkija Laina Salonen on mitannut porakaivovesien radonpitoisuuden. Kiitamme heita kaikkia.

5 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

SISALLYSLUETTELO Sivu

THVISTELMA 3 ABSTRACT 4 ALKUSANAT 5 SISALLYSLUETTELO 6

1JOHDANTO 9

2 AINEISTO 10

2.1 Huoneilman radonmittaukset 10 2.2 Maankamaran radonpitoisuus 11 2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus 11

3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS 12

3.1 Kallio 12 3.2 Moreeni 13 3.3 Savi ja siltti 13 3.4 Sora ja hiekka jaatikkojoki- ja reunamuodostumissa 13 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa 14 3.6 Taytemaa 14

4 ENNUSTEMENETELMA 15

5 RADONTILANNE 16

6 RADONENNUSTEET JA YLITYSPROSENTIT 27

7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET 29

7.1 Kallioalueet 29

7.1.1 Alueet K1 29 7.1.2 Alueet K2 31 7.1.3 Alueet K3 32

7.2 Moreenialueet 33

7.2.1 Alueet Ml 33

6 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

7.2.2 Alueet M2 34 7.2.3 Alueet M3 35

7.3 Savi- ja silttialueet 36

7J.1 Alueet SI 36 7.3.2 Alueet S2 38

7.4 Haijualueet ja Salpausselat 40

7.4.1 Alueet HI 41 7.4.2 Alueet H2 41 7.4.3 Alueet H3 44

7.5 Muut hiekka-alueet 45

7.5.1 Alueet HI1 45 7.5.2 Alueet HI2 47

8 JOHTOPAATO KSET JA SUOSITUKSET 49

9 USATETOA RADONIN TORJUNNASTA 50

KIRJALLISUUSVIITTEET 51

Lilte 1. Koko Kymen laani. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 57 Liite 2. Kotka, Pyhtaa. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 59 Liite 3. Kotka, Pyhtaa. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 61 Liite 4. Kotka, Pyhtaa. Talot hiekalla tai soralla. 63 Liite 5. Anjalankoski, Elimaki. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 65 Liite 6. Anjalankoski, Elimaki. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 67 Liite 7. Anjalankoski, Elimaki. Talot hiekalla tai soralla. 69 Liite 8. Kouvola, Kuusankoski. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 71 Liite 9. Kouvola, Kuusankoski. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 73 Liite 10. Kouvola, Kuusankoski. Talot hiekalla tai soralla. 75 liite 11. Iitti, Jaala. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 77 liite 12. Iitti, Jaala. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 79 Liite 13. Iitti, Jaala. Talot hiekalla tai soralla. 81 Liite 14. Valkeala. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 83 liite 15. Valkeala. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 85 Liite 16. Valkeala. Talot hiekalla tai soralla. 87 Liite 17. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkala, Ylamaa. Kaikki asuntojen radomnittaukset. 89

7 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Liite 18. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkala, Ylamaa. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 91 Liite 19. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkala, Ylamaa. Talot hiekalla tai soralla. 93 Liite 20. Luumaki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 95 Liite 21. Luumaki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 97 Liite 22. Luumaki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Talot hiekalla tai soralla. 99 Liite 23. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Kaikki asuntojen radon mittaukset. 101 Liite 24. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 103 Liite 25. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Talot hiekalla tai soralla. 105 Liite 26. Imatra, Ruokolahti, Rautjarvi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 107 Liite 27. Imatra, Ruokolahti, Rautjarvi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 109 Liite 28. Imatra, Ruokolahti, Rautjarvi. Talot hiekalla tai soralla. Ill Liite 29. Parikkala, Saari, Uukuniemi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 113 Liite 30. Parikkala, Saari ja Uukuniemi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltilla. 115 Liite 31. Parikkala, Saari, Uukuniemi. Talot hiekalla tai soralla. 117 Liite 32. Kymen laanin lansiosa. Talot kalliolla, osa-aluejako. 119 Liite 33. Kymen laanin itaosa. Talot kalliolla, osa-aluejako. 121 Liite 34. Kymen laanin lansiosa. Talot moreenilla, osa-aluejako. 123 Liite 35. Kymen laanin itaosa. Talot moreenilla, osa-aluejako. 125 Liite 36. Kymen laanin lansiosa. Talot savella tai siltilla, osa-aluejako. 127 Liite 37. Kymen laanin itaosa. Talot savella tai siltilla, osa-aluejako. 129 Liite 38. Kymen laanin lansiosa. Talot haijuilla tai Salpausselilla, osa-aluejako. 131 Liite 39. Kymen laanin itaosa. Talot haijuilla tai Salpausselilla, osa-aluejako. 133 Liite 40. Kymen laanin lansiosa. Talot haijujen lievealueilla tai muilla hiekkamuodostumilla, osa-aluejako. 135 Liite 41. Kymen laanin itaosa. Talot haijujen lievealueilla tai muilla hiekkamuodostumilla, osa-aluejako. 137

8 STUK-A136 SATEILYTUR VAKESKU S

1 JOHDANTO

Rakentamattoman alueen yleispiirteinen radonluokitus voidaan tehda kayttaen hyvaksi geologisia karttoja ja huoneilman radonmittauksia asunnoissa, joiden tarkka sijainti ja rakennuspohjan maalajit tunnetaan. Taliaista selvitysta kutsutaan radonennusteeksi.

Radonennuste pyrkii havainnollisella tavalla antamaan kunnan paatoksentekijoille tietoa siita, milla alueiUa radon on otettava huomioon rakentamisessa. Luotetta- vimraan tuloksen radonennuste antaa silloin, kun kyse on taydennysrakentamisesta vanhan asutuksen sekaan, mutta siita on hyotya myos uusia rakennusalueita kaavoitettaessa. Rakennusmaan radonriskia voidaan arvioida myos kaava-alue- tai tonttikohtaisesti maastossa tehtavin mittauksin tai analysoimalla maanaytteita laboratoriossa. Yksittaisen tontin radontutkimus voi kuitenkin tulla kalliimmaksi kuin radonin toijuntaan varautuminen jo rakennusvaiheessa.

Kunnat ja kansanterveystyon kuntayhtymat ovat tehneet huoneilman radonmittauk sia vuodesta 1986 alkaen, jolloin Laakintohallitus antoi radonia koskevan ohjekirjeen. Ohjekirjeen tarkoitus oli saada kunnat etsimaan radonpitoisuuden enimmaisarvon (tuolloin 800 Bq/m3) ylittavat asunnot ja maarittamaan radonhaitta- alueet yhteistyossa Sateilyturvakeskuksen kanssa. Vuonna 1992 sosiaali- ja terveysministerio alensi enimmaisarvoa. Nykyisen paatoksen mukaan huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittaa arvoa 400 Bq/m3. Uusi asunto tulisi suunnitella ja rakentaa siten, etta radonpitoisuus ei ylittaisi arvoa 200 Bq/m3. Radonpitoisuu- della tarkoitetaan vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella maaritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtajaksoisena aikana.

Tama Sateilyturvakeskuksen ja kuntien yhteistydna tekema suunnitelmallinen radonkartoitus on tuottanut tahan mennessa kymmenia tuhansia mittaustuloksia eri puolelta Suomea. Nama mittaukset yhdessa Sateilyturvakeskuksen muiden tutki- musten kanssa muodostavat perustan Sateilyturvakeskuksen laajalle radontiedos- tolle. Mittauskohteista on tiedossa talojen tarkka sijainti kartoille merkittyna. Lisaksi Sateilyturvakeskus on suorittanut radonmittauksia yksityishenkiloiden tilauksesta, mutta tarkan sijaintitiedon puuttuessa naita tuloksia ei yleensa voi kayttaa ennusteiden laadinnassa. Enimmaisarvon ylittavien radonpitoisuuksien etsinta tuottaa nain ollen arvokasta tietoa myos uudisrakentajia varten.

Sateilyturvakeskus on tahan mennessa laatinut yhdeksalle eri alueelle radonennusteen. Ensimmainen radonennuste koski Janakkalaa (Voutilainen ym. 1987). Kuusi radonennustetta on tehty kuntien tai kuntayhtymien tilauksesta, ja ne ovat jul- kaisemattomia tutkimusraportteja (Helsinki 1988, Orimattilan seutu 1989, Tampere

9 SATEILYTUR VAKES KUS STUK-A136

1989, Vantaa 1990, Espoo 1990 ja Karkkila 1991). Sateilyturvakeskus laatii nykyisin radonennusteita, jotka koskevat laajempia alueita, esim. seutukaavaliiton kokoisia alueita. Paijat-Hameen alueen radonennuste esiteltiin esimerkkitapaukse- na kansainvalisessa sisailmakokouksessa vuonna 1993. Toistaiseksi se on julkaistu ainoastaan englanniksi (Voutilainen ja Makelainen 1993), mutta se tullaan jul- kaisemaan myos suomeksi. Lisaksi on tahan mennessa laadittu Ita-Uudenmaan radonennuste (Voutilainen ja Makelainen 1995).

Tassa selvityksessa Kymen laanin alue on jaettu osa-alueisiin, joille voidaan antaa samanlaiset rakentamista koskevat object. Alueita rajattaessa kaytettiin hyvaksi huoneilman radonmittaustuloksia ja alueelta saatavissa olevaa geologista tietoa. Radonennustetta varten selvitettiin, mitka tekijat alueen ja rakennuspohjan maalajien lisaksi vaikuttavat huoneilman radonpitoisuuteen.

2 AINEISTO

2.1 Huoneilman radonmittaukset

Sateilyturvakeskus on tutkinut huoneilman radonpitoisuuksia Kymen laanissa vuodesta 1982 alkaen. Kymen laanin kunnat ovat tehneet radonmittauksia Sateily- turvakeskuksen laatimien radonmittaussummitelmien mukaisesti vuodesta 1986 lahtien. Seka kuntien kartoitusmittauksista etta Sateilyturvakeskuksen tutkimusmit- tauksista tunnetaan talon tarkka sijainti kartalle merkittyna. Kymen laanin koko tutkimusaineisto sisaltaa 6461 mittausta, jotka on tehty omakotitaloissa, paritalois- sa, rivitaloissa tai kerrostalojen ensimmaisten kerrosten asunnoissa. Kerrostalojen ylemmat kerrokset, koulut, paivakodit ja muut julkiset rakennukset jatettiin pois. Kymen laanin kaikista kunnista on esitetty radonpitoisuuden mukaan luokitellut mittaustulokset ruutukartoilla liitteissa 1 - 31.

Lopullisesta aineistosta jatettiin pois porakaivoasunnoissa tehdyt mittaukset (559 kpl). Taloissa, joissa oli varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa, radonpitoisuudet eivat poikenneet mitenkaan Kymen laanin yleisesta tasosta, joten ne pidettiin mukana. Radonkorjatuista taloista valittiin ennen korjausta tehty mittaustulos. Nain radonennusteen laatimiseen kelvollisia mittauksia jai 5902 kpl.

Mittausaj ankohdan vaikutus huoneilman radonpitoisuuden vaihteluihin on otettu huomioon muuntamalla talviajan mittaustulokset vuosikeskiarvoksi (Arvela ja Winqvist 1989).

10 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Mittauskohteista saatiin kyselylomakkeilla mm. talon valmistumisvuosi, perustamistapa, kaivotyyppi ja tietoa rakennuspohjatyypista. Osasta lomakkeita ei kaikkia tietoja saatu.

Kaikista tutkimuskohteista maaritettiin niiden rakennuspohjan maalaji kyselylo- makkeen tietojen ja geologisten karttojen avulla. Asukkaiden oletettiin tuntevan rakennuspohjatyypeista kallion varmuudella, ja tama tieto otettiin kyselylomak- keesta. Muut rakennuspohjatyypit selvitettiin Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemilta maapera- seka hiekka- ja soravarakartoilta. Mittauskohteeseen liittyva kivilajitieto maaritettiin kallioperakartoilta, jotka ovat myos Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemia. Tarkemmat tiedot geologisista kartoista loytyvat kirjallisuusviiteosasta.

Radonennusteen laatimiseen kaytetyn tutkimusaineiston 5902 asunnosta oli perus- tettu kalliolle 22 %, moieenille 25 %, savelle tai siltille 14 %, harjuille 32 % ja harjujen liepeille tai muille hiekkaesiintymille 10 %.

22 Maankamaran radonpitoisuus

Kivilajien uraani- ja radiumpitoisuudet antavat viitteita maankamaran radon- tuotosta. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut Kymen laanin alueelta vain muutamia yksittaisia aeroradiometrisia uraanisateilykarttoja. Sateilyturvakeskus on selvittanyt vuosina 1982 - 1985 asuntojen radontutkimusten yhteydessa otetuista maapera- ja kivilajinaytteista radiumpitoisuuksia (Voutilainen 1995). Moreenin uraanipitoisuudesta saadaan tietoa Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisesta geokemiallisesta kartoituksesta (Koljonen, toim., 1992).

23 Porakaivoveden radonpitoisuus

Radonpitoinen porakaivovesi voi joissain tapauksissa olla merkittava huoneilman radonin lahde. Sateilyturvakeskus on tehnyt jo 70-luvulta alkaen radioaktiivisuus- maarityksia Kymen laanin kaivojen vesista. Vesinaytteita on tutkimusalueella mitattu 402 porakaivosta ja niiden keskiarvo on 612 Bq/1. Korkein mitattu pora kaivoveden radonpitoisuus alueella on 17 000 Bq/1. Vaikka Kymen laanissa on tehty runsaasti kaivovesien radonpitoisuusmittauksia, niin asuntoja, joissa olisi mitattu seka huoneilman etta porakaivoveden radon Idytyi koko aineistossa vain 63 kappaletta. Tassa aineistossa porakaivoveden radon ei nostanut merkittavasti radonpitoisuuksia huoneilmassa. Tulos johtunee siita, etta aineiston porakaivoissa veden radonpitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia: kaikki olivat alle 2000 Bq/1. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu veden radonin nostavan huoneilman

11 SATEILYTUR VAKES KUS STUK-A136 pitoisuutta maaralla, joka on noin 2-10 x 10-5 kertainen veden radonpitoisuuteen verrattuna. Talloin veden pitoisuus 1000 Bq/1 nostaa huoneilman pitoisuutta noin 20-100 Bq/m3.

3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS

Seuraavassa tarkastellaan eri rakennuspohj atyyppej a yksity iskohtaisemmin. Tekstin ymmartamista helpottavat Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemat maapera-, hiekka- ja soravara- seka kallioperakartat. Tarkempi geologinen kuvaus loytyy karttalehtiselityksista. Kiijallisuusviiteosa sisaltaa erillisen luettelon tutkimusalueen geologisista kartoista ja niihin liittyvista karttalehtiselityksista.

3.1 Kallio

Kymen laanin lansi- ja keskiosien kalliopera muodostuu laajasta, yhtenaisesta rapakivigraniitista. Tahan ns. Viipurin rapakivimassiiviin liittyy Suomenniemella pienempi rapakivialue. Tutkimusalueen muiden osien kalliopera on koostumuksel- taan vaihteleva. Se muodostuu rapakivia vanhemmista, ns. svekokaijalaisista kivista, joihin kuuluu granitoideja, gneisseja, liuskeita, amfiboliitteja ja gabroja. Rapakivimassiivia reunustavat alueen luoteis- ja pohjoislaidalla granitoidivaltaiset kivet. Muualla eli Kymen laanin itaosissa tavataan runsaammin gneisseja ja lius keita. Lisaksi koko svekokaij alaisella alueella tavataan satunnaisesti amfiboliitteja ja gabroja.

Kymen laanissa, kuten muuallakin Suomessa, kalliopera on lukuisten murrosten ja siirrosten rikkomaa. Alueella esiintyy eri suuntaisia murrosvyohykkeita, mm. Salpausselat ovat syntyneet tallaisiin laaksoihin. Murrosten ja siirrosten alueella kalliopera on rikkonaista.

Kymen laanin lansiosassa kallioperan uraanipitoisuus on selvasti suurempi kuin itaosassa. Sateilyturvakeskus on analysoinut kivilajinaytteiden radiumpitoisuuksia rapakivialueella (Voutilainen 1995). Tulosten perusteella rapakivialueella Virolah- ti-Valkeala linjan lansipuolella viborgiittien ja pyterliittien radiumpitoisuus on keskimaarin noin 100 Bq/kg, mika vastaa uraanipitoisuutta 8 ppm. Tasarakeisen rapakiven radiumpitoisuus on selvasti korkeampi, keskimaarin noin 14 ppm. Kymen laanin puolella tasarakeisia rapakivia esiintyy mm. Iitin Perheniemessa, Anjalankosken ja Elimaen raj alia Villikkalassa, Kymissa ja Pyhtaalla.

12 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Virolahti-Valkeala linjan itapuolella viborgiitin ja pyterliitin uiaanipitoisuus on noin 5 ppm, mika vastaa suunnilleen graniittien keskipitoisuutta. Lappeenrannan tasarakeisen rapakiven uraanipitoisuus on suunnilleen samaa luokkaa.

32 Moreen:

Moreeni on lajittumaton maalaji, jossa esiintyy vaihtelevia maaria kaikenkokoisia kallioperan murskaantumistuotteita savilajitteesta suuriin lohkareisiin saakka. Moreeniaines on yleensa melko paikallista ja vastaa suunnilleen alia olevan kal lioperan koostumusta.

Moreenin ilmanlapaisevyys ja siten myds radonin lapaisevyys voi vaihdella melko paljon. Tiivis moreeni on radonin suhteen turvallisempi rakennusmaa kuin parem- min ilmaa lapaisevat sora- ja hiekkamoreenit.

Moreenissa uraani on tasaisemmin jakautunut kuin kallioperassa. Uraanipitoisuus on keskimaarin suurempi Kymen laanin lansiosassa (6 ppm) ja pienenee itaan pain mentaessa (3 ppm) (Koljonen toim. 1992).

33 Savi ja siltti

Savi ja siltti ovat tiiviita, joten ne eivat yleensa juurikaan lapaise ilmaa eivatka siten myoskaan radonia. Saven pinnan kuivakuori voi kuitenkin halkeilla ja se saattaa lisata radontuottoa. Kuivakuorikerroksen paksuus vaihtelee paikallisista olosuhteista riippuen yleensa siten, etta se on aurinkoisilla rinteilla suurempi ja tasanteilla seka pohjoisrinteilla pienempi.

3.4 Sora ja hiekka jaatikkojoki- ja reunamuodostumissa

Haijumuodostumat syntyivat jaatikkojokien lajitellessa soraa ja hiekkaa ja kasates- sa niita mannerjaatikon railoihin ja jaatikkdtunnelien edustalle. Nama ns. glasiflu- viaaliset muodostumat esiintyvat ikaan kuin haaroittuneena jokikuviona. Yleensa ne muodostuvat useiden kilometrien pituisesta harjanteesta, joka koostuu hiekasta ja sorasta vaihtelevissa suhteissa. Paikoin taas esiintyy pienempia kumparemaisia muodostumia, joista syntyy pitka ketju. Harjualueet on kuvattu 1 : 100 000 - mittakaavaisissa maaperakartoissa tummanvihrealla varilla.

Kymen laanin alueella esiintyy runsaasti lajittuneen hiekan ja soran muodostumia. Alueen lapi kulkevat suuret reunamuodostumat, I ja II Salpausselka (SSI ja SSII).

13 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Ne oval syntyneet manneijaatikon reunaan sen pysahtyessa pidemmaksi aikaa peraantymisvaiheessa. Lisaksi alueella esiintyy lukuisia, Salpansselkiin nahden suurin partein poikittaisia haijujaksoja. Maiden haijujen suuntaus on laanin lansiosissa noin kiunaasta koilliseen ja muuttuu itaan pain mentaessa luode-kaakko- suuntaisefcsi.

Sora- ja hiekka-alueiden radonkriittisyyteen nayttaa vaikuttavan aineksen lapaise- vyyden lisaksi se, missa osassa Kymen laania ne sijaitsevat. Kymen laanin lansiosassa, missa maankamaran uraanipitoisuus yleisestikin on korkeampi, nayttavat harjut otevan radonkriittisempia kuin itaosassa.

3.5 Hlckka ja karkea hieta muissa muodostumissa

Jaakauden jalkeen eri meri- ja jarvivaiheiden aallot huuhtoivat haijujaksoista ja reunamuodostumista hiekkaa ja hietaa ja kenostivat ne uudelleen rantakerrostu- miksi. Haijualueilla rantakerrostumat ovat yleisimmin harjuja ymparoivia hiekka- terasseja. Aines on rakeisuudeltaan hienompaa kuin vastaavassa ydinhaijussa. Myds moreenikumpareiden alarinteilla voi olla rantakerrostumia. Yleensa ranta- kenostumien paksuus on noin metrista muutamaan metriin.

Muiksi hiekkamuodostumiksi luokiteltiin muodostumat, jotka sijaitsevat 1 : 100 000 -mittakaavaisilla maaperakartoilla vaaleanvihrealla alueella ja 1 : 20 000 - mittakaavaisilla maaperakartoilla hienon hiekan alueella (GEO-luokituksen mukaan).

3.6 Taytemaa

Taytemaa voi olla myds merkittava asunnon huoneilman radonin lahde. Raken- nuksen alia kaytetty salaojasora ja rinnetonttien alaosan tayttomateriaalina kaytetty moreeni tai kalliomurske ovat aina lapaisevampia kuin alkuperainen perusmaa.

Ohutkin taytemaakerros voi lisata huoneilman radonpitoisuutta muodostamalla laatan alle tilan, johon perusmaa tuottaa radonia. Jos taytemaakerros on paksu, se voi jo itse tuottaa radonia niin paljon, etta suositellut arvot ylittyvat. Alhaisenkin radontuoton alueilla taytemaa voi lisata radonriskia lapaisevyytensa, radiumpitoi- suutensa ja / tai kerrospaksuutensa takia.

14 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

4 ENNUSTEMENETELMA

Kymen laanin alue jaettiin suhteellisen homogeenisiin osiin siten, etta kullakin osa-alueella voidaan antaa rakentajille samat radonin toijumista rakentamisessa koskevat object.

Koska tarkoitus oli selvittaa nimenomaan maankamarasta erittyvan radonin alueel- lista jakaumaa, jatettiin porakaivoasunnot pois aineistosta ennustetta laadittaessa. Porakaivoasunnoissa osa radonista voi olla peraisin talousvedesta.

Kun tutkittiin eri tekijoiden vaikutusta huoneilman radonpitoisuuteen, havaittiin rakennuspohjatyypin ja perustamistavan olevan tilastollisesti merkitsevia. Raken- nuspohjatyyppi tarkoittaa tassa talon alia olevaa maaperaa.

Maaperan osuuden selvittamiseksi pyrittiin eliminoimaan talon perustustavan vaikutus. Taman aineiston, kuten myos aikaisempien havaintojen mukaan (Arvela ym. 1993), radonpitoisuudet ovat uudemmissa taloissa selvasti korkeampia kuin van- hemmissa. Tama johtuu uusista rakennustavoista ja materiaaleista. Lisaksi uudet talot on energian saastamiseksi rakennettu tiiviimmiksi, ja usein ilmanvaihto toimii huonosti.

Radonin kannalta vahemman haitalliset ryomintatilaiset perustukset ovat ajan myota vahentyneet uudisrakentamisessa. Toisaalta taas radonalttiit ratkaisut, kuten rinnetalot ja kellarilliset talot, joissa on avoin kulkuyhteys alakerran ja ylakerran valilla, ovat lisaantyneet. Myos kevytsoraharkon kaytto sokkelissa ja maanvastai- sissa rakenteissa on yleistynyt. Nain ollen osa radonpitoisuuden alueellisesta vaihtelusta johtuu rakennuskannan ikajakauman eroista eri alueilla. Tama osa radonpitoisuuden vaihtelusta voidaan korjata kayttamalla tilastollista mallia.

Perustamistavaltaan talot jaettiin kolmeen luokkaan kayttaen hyvaksi aiempaa selvitysta eri rakennustapojen radonkriittisyydesta (Arvela ja CastrSn 1994). Ra- donkriittisyydeltaan korkeimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oli 1) alakerrassa maanvastaisia seinia ja avoin portaikko alakerrasta ylakertaan tai 2) perusmuurin sisaan valettu laatta ja jotka oli rakennettu vuoden 1980 jalkeen. Matalimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oli joko 1) reunajaykistetty laatta tai 2) rydmintati- lainen perustus tai 3) talossa oli kellari ja se oli rakennettu ennen vuotta 1968. Muut talot seka ne joista ei ollut riittavasti tietoja, jotta ne olisi voitu luokitella jompaan kumpaan edellisista, jaivat luokkaan ‘muut*.

Aluerajat perustuvat tilastollisen mallin avulla koijattuihin huoneilman radonmit- tauksiin eivatka suoriin mittaustuloksiin. Rajoja vedettaessa otettiin huomioon

15 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136 myos eri kivilajialueet seka tieto maa- ja kallioperan uraanipitoisuudesta. Aluejaot ovat paallekkaisia siten, etta kullakin rakennuspohjatyypilla (kallio, moreeni, savi, harju, muut hiekkamuodostumat) on oma aluejakonsa. Rakentajille annettavat object saattavat saman alueen sisalla vaihdella rakennuspohjan laadusta riippuen.

Ennustetut radonpitoisuudet alueille laskettiin radonkriittisyydeltaan korkeimmalle perustustapaluokalle.

5 RADONTILANNE

Kuvassa 1 on vertailtu radonpitoisuuksia eri tavoin perustetuissa taloissa eri osa- alueilla. Osa-aluejako on samalla myos maalajijako. Alueet K1-K3 kuvaavat kallioalueita, M1-M3 moreenialueita, S1-S2 savi- ja silttialueita, H1-H3 harju- alueita seka Salpausselkia ja HI1-HI2 harjujen liepeita seka muita, vahaisia hiek- kamuodostumia. Ryhmaan P kuuluvat asunnot, joissa kaytetaan talousvetena porakaivovetta ja se sisaltaa kaikki rakennuspohjatyyppeja. Korkeimmat keskiarvot esiintyvat osa-alueilla H3 ja M3. Radonpitoisuudeltaan alhaisimpia alueita ovat HI1, Kl, HI, SI ja Ml.

Perustamistavan radonkriittisyysluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Korke- aan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seinia ja avoin portaikko alakerran ja ylakerran valilla seka uudet, vuoden 1980 jalkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisaan valettu maanvarainen laatta. Matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajaykistetty maanvarainen laatta tai ryomintatilainen perustus seka vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut, kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu.

Korkeimmat keskiarvot esiintyvat perustamistapaluokassa ’korkea* ja matalimmat luokassa ’matala* (kuva 1). Tosin joillakin osa-alueilla korkean ja matalan luokan valinen ero on pieni. Esimerkiksi osa-alueella H3 tama voi johtua siita, etta harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuuteen vaikuttaa enemman talon sijainti harjulla kuin talon perustamistapa. Luokan ’muut’ keskiarvot sijoittuvat yleensa ’matalan ’ ja ’korkean* luokan v5liin.

Liitteissa 1 - 31 on esitetty Kymen laanin kaikki mittaustulokset ruutukarttamuo- dossa radonpitoisuuden mukaan luokiteltuna. Liitteissa 1 - 11 on kasitelty kaikkia, eri maalajeille perustettuja taloja. Muissa rautukarttaliitteissa tarkastellaan erikseen tiiviille ja lapaiseville maalajeille perustettuja taloja. Liitteissa 12 - 21 on kasitelty kalliolle, moreenille ja savelle tai siltille perustettuja taloja ja liitteissa 22-31

16 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS haijuille seka muille hiekka- ja soramuodostumille perustettuja taloja. Mitattuja asuntoja on vahintaan yksi/ruutu. Taulukoissa I - VII on esitetty tilastotietoa eri maalajien ja osa-alueiden radontilanteesta. Taulukoista selviaa mittausten maara, aritmeettinen ja geometrinen keskiarvo seka 200,400,800 ja 2000 Bq/m3 ylittavien talojen prosentuaaliset osuudet. Aluejaot on esitetty yleispiirteisesti kuvissa 2 - 7 ja yksityiskohtaisemmin liitteissa 32-41.

Joskus samalla alueella moreenille perustettujen talojen radonpitoisuus on hiukan korkeampi kuin kalliolle perustettujen. Tama johtuu moreenin suuremmasta la- paisevyydesta. SuurimmiUaan ero on litin koillisosassa, Jaalan etelaosassa ja Valkealan etelaosassa. Talla alueella on moreenille perustetuissa taloissa keskimaarin yli 2 kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin kalliolle rakennetuissa.

Harjumuodostumia ja Salpauselkia voidaan pitaa selvasti radonkriittisimpina rakennuspaikkoina koko alueella. Toiseksi radonkriittisimpia ovat harjujaksojen liepeet ja muut vahaiset hiekkamuodostumat.

Kaikki sora- ja hiekka-alueet eivat vaikuta yhta radonkriittisilta. Esimerkiksi Lappe enrannassa Salpausselan itaosassa ja Rautjarvella koko Salpausselan alueella radonpitoisuudet ovat pienemmat kuin muualla. Tama johtunee siita etta mitatut asunnot eivat sijaitse aivan haijun lakialueilla. Toisaalta taas Taipalsaaren Sai- maanharjulla on mitattu paljon taloja, jotka sijaitsevat haijun laella ja sen ylaosissa ja Saimaanhaiju onkin yksi Kymen laanin radonkriittisimpia asuinalueita.

Kymen laanissa alhaisimpien radonpitoisuuksien alueilla ovat radontasot joko hieman matalampia (Kl, HI1) tai suurin piirtein samalla tasolla (Ml, SI, HI) kuin koko maan pientaloasimnoissa keskimaarin, 145 Bq/m3. Radontasot muilla alueilla ovat selvasti korkeampia.

17 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

□ MAT

■ KOR

□ MUU

Keskiarvo Bq/m3

Kuva 1. Asuntojen radonpitoisuudet eri osa-alueilla Kymen liianissa. Osa-alueilla K1 - K3 talot on rakennettu kalliolle, osa-alueilla Ml - M3 moreenille, osa-alueilla SI - S2 savelle tai siltille, osa-alueilla HI - H3 varsinaisille har— jumuodostumille ja Salpausselille sekii osa-alueilla Hll - H12 harjujen reuna- alueille tai muille hiekkamuodostumille. Ryhmadn P kuuluvat asunnot,joissa kay- tetdanporakaivovettd talousvetena. Talot on jaettu kolmeen eri perustamistapa- luokkaan: korkea, matalaja muu. Radonkriittisyydeltdankorkeaan luokkaan kuu luvat talot,joissa on alakerrassa maanvastaisia seinid sekd avoinportaikko alakerran ja ylakerran vdlilld. Lisaksi korkeaan luokkaan kuuluvat talot, jotka on rakennettu vuoden 1980jalkeen ja joissa on perusmuurin sisdan valettu maanvarainen laatta. Radonkriittisyydeltdan matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajaykistetty maanvarainen laatta tai ryomintatilainen perustus. Lisdksi siihen kuuluvat ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu

18 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Taulukko /. Tilastotietoa asuntojen radonpitoisuudesta Kymert laanissa. Aineisto sisaltad omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmdisten kerrosten asunnot. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin.

Kunta kpl aka gka '' yiiwyn'4to ywmymm Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % Anjalankoski W” 310 223 56 20 5 1 Elimaki 130 317 260 75 21 5 0 Hamina 52 238 165 44 12 4 0 Iitti 170 316 220 51 17 4 2 imatra 443 235 145 33 13 4 1 Jaala 212 400 246 59 22 9 3 Joutseno 280 229 160 35 11 2 <1 Kotka 900 354 254 67 30 7 <1 Kouvola 177 274 202 51 18 5 0 Kuusankoski 969 295 235 62 21 3 0 Lappeenranta 336 163 122 24 6 1 0 Lemi 36 230 182 47 17 3 0 Luumaki 111 255 192 51 15 3 0 Miehikkala 49 264 225 67 22 0 0 Parikkala 71 249 152 34 21 6 0 Pyhtaa 307 488 304 67 36 12 5 Rautjarvi 47 99 77 6 0 0 0 Ruokolahti 145 259 149 37 14 4 1 Saari 15 123 101 13 0 0 0 Savitaipale 161 319 207 45 22 9 1 Suomenniemi 19 133 88 26 0 0 0 Taipalsaari 701 507 332 73 44 17 2 Uukuniemi 8 196 137 38 13 0 0 Valkeala 472 327 229 57 23 7 <1 Vehkalahti 149 347 244 64 24 8 1 Virolahti 73 310 244 59 21 7 0 Ylamaa 65 256 208 48 20 0 0 Kaikki 6461 -"325 219 55 23 6 1

19 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko II. Tilastotietoa kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen Idanissa. Aineisto sisaltaa omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmdisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa kdytetdan porakaivovettdtalousvetend. K1 = Kl.l - K1.4, K2 = K2.1- K2.14 ja K3= K3.1 - K 3.6. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja liitteissd 32 ja 33. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin.

osa-alue kpl aka gka ylTW yli 400 yIW yinomr Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % K1 kaikki T5B™ 119" % 13 1 0 0 Kl.l 64 137 108 20 2 0 0 K1.2 57 113 98 11 0 0 0 K1.3 32 85 70 3 0 0 0 K1.4 13 137 109 15 8 0 0 K2 kaikki - 2W" " 192 50 17 3

20 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Taulukko III. Hlastotietoa moreeniUe perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen Idanissa.Aineisto sisaltda omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmaisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa kaytetddn porakaivovettd talousvetend. Ml = Ml.l - M1.7, M2 = M2.7 - M2.10 ja M3 = M3.1 - M3.4 Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteissd 34 ja 35. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen kesldarvo. < = pienempi kuin.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % Ml kaikki 321 "752 118 23 7 1 0 Ml.l 19 144 118 26 0 0 0 M1.2 29 134 101 17 3 0 0 M1.3 83 211 161 33 12 2 0 M1.4 47 124 105 15 0 0 0 Ml.5 90 185 129 28 11 1 0 Ml.6 33 90 68 9 0 0 0 Ml.7 20 116 94 10 0 0 0 M2 kaikki 864 308 243 53 14 4 0 M2.1 32 227 188 50 13 0 0 M2.2 195 371 292 72 36 7 0 M2.3 116 248 190 45 17 1 0 M2.4 65 248 202 51 12 2 0 M2.5 35 254 193 46 17 3 0 M2.6 242 319 258 72 24 4 0 M2.7 25 247 219 52 12 0 0 M2.8 82 339 255 66 26 5 0 M2.9 27 324 272 70 26 7 0 M2.10 45 280 251 62 20 0 0 M3 kaikki W~ 469 329 "78----- 37 12 1 M3.1 28 408 363 96 32 4 0 M3.2 146 516 370 80 43 14 1 M3.3 30 403 302 83 27 13 0 M3.4 63 418 250 64 30 10 2 M1-M3 kaikki mo- 1452 305 219 57 22 5 <1 reeni-alueet

21 SATEILYTUR VAKESKU S STUK-A136

Taulukko IV. Tilastotietoa savelle ja siltille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen laanissa. Aineisto sisaltaa omakotitalot, partialot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmaisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa kdytetaan porakaivovetta talousvetena. SI = Sl.l - S1.2 ja S2 = S2.1 - S2.12. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 4 ja liitteissa 36 ja 37. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % SI kaikki 125” 140 110 19 2 0 0 Sl.l 78 114 95 9 0 0 0 S1.2 147 153 120 25 3 0 0 S2 kaikki 583 233 195 5l 11 1 0 S2.1 19 240 207 47 21 0 0 S2.2 67 235 188 52 10 0 0 S2.3 39 165 143 33 0 0 0 S2.4 47 281 219 53 17 0 0 S2.5 23 197 186 61 0 0 0 S2.6 24 346 282 71 33 4 0 S2.7 34 244 214 65 9 0 0 S2.8 215 233 199 50 10 <1 0 S2.9 49 210 177 47 4 2 0 S2.10 37 243 203 57 16 0 0 S2.ll 10 144 137 10 0 0 0 S2.12 19 213 176 53 11 0 0 S1-S2 kaikki savi- 808 207 166 42 8 <1 0 ja silttialueet

22 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Taulukko V. Tilastotietoa hatjuille ja Salpausselkdmuodostumille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen ladnissa. Aineisto sisaltaa omakotitalot, parita - lot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmaisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa kdytetdan porakaivovettd talousvetend. HI = HI 1.1 - HI.4, H2 = H2.1 - H2.24 jaH3 = H3.1 - H3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvissa 5 ja 6 sekd liitteissd 38 ja 39. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.

osa-alue TcpI aka gka linr yli 400 "yli 800" yIT2OO0 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % HI kaikki 119 139 ----- 106 14 3 1 0 Hl.l 39 166 123 18 5 3 0 HI .2 58 117 89 12 2 0 0 HI.3 12 130 120 8 0 0 0 HI .4 10 167 139 20 0 0 0 WHHT 1096 343 231 17------"24 " 8 1 H2.1 11 298 223 64 18 9 0 H2.2 21 329 246 67 24 10 0 H2.3 26 310 242 50 27 4 0 H2.4 97 345 286 72 31 5 0 H2.5 52 370 246 62 33 12 0 H2.6 16 368 294 75 38 6 0 H2.7 13 336 262 62 23 8 0 H2.8 53 291 216 64 21 6 0 H2.9 18 242 181 56 17 0 0 H2.10 72 244 188 44 14 3 0 H2.ll 15 426 289 47 27 20 0 H2.12 125 234 179 45 11 2 0 H2.13 49 422 292 61 29 6 2 H2.14 22 416 285 64 46 9 0 H2.15 85 297 199 54 18 5 1 H2.16 59 211 163 41 14 0 0 H2.17 72 512 258 56 35 18 7 H2.18 30 403 252 57 43 13 0 H2.19 96 491 318 73 27 13 3 H2.20 44 238 185 52 14 0 0 H2.21 64 426 284 61 28 14 2 H2.22 55 314 205 49 27 9 0 H2.23 13 551 268 54 15 15 8 H2.24 5 389 249 40 40 20 0

23 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko V. jatkuu sivulta 24. Tilastotietoa hatjuiUe ja Salpausselkamuodostu- miUe perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen laanissa. Aineisto sisaltda omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmaisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja,joissa kaytetaan porakaivovetta talousvetend. H3 = H3.1 - H3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvissa 5 ja 6 seka liitteissa 38 ja 39. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.

osa-alue TPI---- aka gka jumjum"ju"mryirmr Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % H3 kaikki "57T™ 664 418 82 52 22 T H3.1 7 670 528 86 71 29 0 H3.2 52 966 530 75 64 37 15 H3.3 22 1118 590 86 55 46 14 H3.4 14 457 312 64 36 21 0 H3.5 4 1064 669 100 75 25 25 H3.6 9 1162 501 78 56 33 22 H3.7 14 667 570 100 64 29 0 H3.8 533 540 401 83 50 19 1 H3.9 7 798 465 71 71 43 14 H1-H3------kaikki haijut 1894 423 272 63 32 12 2 ja Salpaus- selat

24 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Taulukko VI. Tilastotietoa harjujen liepeille tai muffle hiekkamuodostumffle perustettujen talojen radonpitoisuudestaKymen liianissa. Aineisto sisaltad omakotitalot, paritalot, rivitalot jakerrostalojen ensimmaisten kerrosten asunnot. HI1 = Hl.l - HI.3 jaHI2 = H2.1 - H2.16. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa kayte- tadn porakaivovetta talousvetena. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 7 ja liitteissa 40 ja 41. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.

osa-alue aka gka irar yli 400 “yK'SOO yU 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % HI1 kaikki 66 110 SO 9 2 0 0 Hill 14 105 81 7 0 0 0 mi .2 44 102 89 7 0 0 0 mi .3 8 159 98 25 13 0 0 H12 kaikki "5%T 362 ' — 60 23 6 2 HI2.1 13 310 230 54 8 8 0 HI2.2 56 547 311 66 32 13 7 HI2.3 43 312 267 74 30 0 0 HI2.4 52 307 230 71 25 4 0 HI2.5 33 306 216 58 21 6 0 HI2.6 21 299 201 62 19 5 0 HI2.7 42 294 171 48 14 5 0 HI2.8 49 331 269 76 29 4 0 HI2.9 60 246 195 47 10 5 0 HI2.10 10 216 188 50 10 0 0 HI2.11 31 275 227 60 23 0 0 HI2.12 27 328 264 67 22 7 0 HI2.13 13 495 353 69 46 15 0 HI2.14 25 1060 314 56 32 16 12 HI2.15 35 280 171 37 17 6 3 HI2.16 10 215 159 40 10 0 0 HirHTS ' kaikki muut 586 333 208 54 20 5 1 hiekkamuod.

25 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko VII. Vertailu porakmvovetta kayttavien asuntojen ja maiden asuntojen radontilanteesta Kymen ladnissa. Aineisto sisaltdd omakotitalot, paritalot ja rivitalot.

Osa-alue ja aritmeett. keskiarvo yli 200 Bq/m' yli 400 Bq/m' rakennus- % % % % pohja porakaivo- muut pora- muut pora- muut asunnot asunnot kaivo- asunnot kaivo- asunnot Bq/m3 Bq/m3 asunnot Bq/m3 asunnot Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 talot kalliolla KAIKKI 270 277 46 50 18 20 K1 131 119 15 13 3 1 K2 254 259 52 50 19 17 K3 632 382 67 67 43 35 talot moreenilla KAIKKI 274 305 54 57 20 22 Ml 136 162 20 23 3 7 M2 309 308 64 63 25 24 M3 444 469 92 78 46 37 talot savella tai sihilli KAIKKI 204 207 35 42 10 8 SI 116 140 0 19 0 2 S2 234 233 47 51 13 11 talot haijuilla KAIKKI 450 423 69 63 42 32 HI 168 139 33 14 0 3 H2 301 343 57 57 24 24 H3 652 604 88 82 68 52 talot muilla hiekkamuodostumilla KAIKKI 325 333 58 54 25 20 HI1 85 110 0 9 0 2 m2 331 362 60 60 25 23 KAIKKI TALOT 302 327 53 55 23 23

26 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKU S

6 RADONENNUSTEET JA YLITYSPROSENT1T

Jos rakennetaan radonia huomioon ottamatta, on Kymen laanissa kullakin eri alueella odotettavissa taulukossa Vm esitetyt radonennusteet ja eri pitoisuuksien ylitysprosentit. Ennuste on radonpitoisuus, joka ylittyy puolessa tapauksista ja joka on laskettu radonkriittisyydeltaan korkeimmalle perustustapaluokalle. Siihen kuuluvat uudet talot, joissa on perusmuurin sisaan valettu maanvarainen laatta tai maanvastaisia seinia alakerrassa seka avoin yhteys alakerran ja ylakerran valilla. Kun talo perustetaan muulla tavoin, jaavat ennusteet ja ylitysprosentit alhaisem- miksi. Kymen laanin radonennusteet on esitetty myos kuvissa 2-7.

Radonennusteet ovat pienimpia Kymen laanin itaosassa useimmille maalajeille rakennettaessa (kts. taulukko VIII ja kuvat 2-7). Ainoastaan Salpausselat ja harjumuodostumat seka pieni kallioalue, joka ulottuu Imatrankoskelta Ruokolahden kirkonkylaan, ovat radontasoltaan muuta osaa korkeampia. Alhaisen radonpitoisuuden alueilla tullaan ylittamaan 200 Bq/m3 noin 20 - 30 %:ssa uusista taloista. Radonkriittisinta on rakentaa pitkittaishaijuille laanin luoteis-, lansi- ja keskio- sissa, esim. Pyhtaalla, Kotkassa, Iitissa ja Taipalsaarella seka osissa Vehkalahtea, Anjalankoskea, Elimakea ja Valkealaa. Suurin piirtein samoilla alueilla, Taipal- saarta lukuunottamatta ovat kallio- ja moreenialueet lahes yhta radonkriittisia kuin pitkittaisharjut. Korkean radontason alueilla 80 %:ssa uusista taloista tullaan ylittamaan 200 Bq/m3, noin puolessa (40 - 60 %) ylitetaan 400 Bq/m3 ja 15 - 30 %:ssa 800 Bq/m3. Ennusteessa oletetaan, ettei radonia mitenkaan toijuta rakennusvaiheessa.

27 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko VIII. Radonennusteet eri rakennuspohjatyypeUle perustettaville taloille Kymen laanissa. Ennusteet on laskettu radonin kannalta epaedullisimmille penis- tustavoille: pemsmuurin sisaan valettu maanvarainen laatta tai penistus, jossa on maanvastaisia seinid alakerrassa ja avoin yhteys alakerran jaylakerran valilla.

rakennuspaikan alue ennuste yli 200 Bq/m3 yli 400 Bq/m3 yli 800 Bq/m3 maalaji Bq/m3 % % % kallio K1 120 30 6 1 K2 240 60 30 6 K3 360 80 40 15 moreeni Ml 130 30 7 1 M2 280 70 30 8 M3 380 80 50 16 savi tai siltti SI 130 20 4 <1 S2 220 60 17 2 harjut, Salpausselat HI 130 30 10 2 H2 260 60 30 10 H3 470 80 60 30 harjujen liepeet ja HI1 120“ 20 6 i muut hiekkamuo- HI2 310 70 40 12 dostumat

28 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET

Seuraavassa tarkastellaan eri osa-alueita yksityiskohtaisemmin. Osa-aluejako on samalla myos maalajijako. Vaikka osa-alueet on rajattu kuvissa 2-7 yhtenaisiksi alueiksi, niin todellisuudessa alueet ovat mosaiikkimaisia muodostuen kyseisen osa-alueen sisalla olevasta maalajista.

Tekstin ymmartamista helpottaa, jos tarkastellaan radonennustekarttojen ohella myos geologisia karttoja.

7.1 Kallioalueet

Kallioalueilla tarkoitetaan kaikkia niita rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan kalliolle.

Kallioalueiden K1 - K3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa II ja niiden tarkemmat rajat liitteissa 32 - 33. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa VIII ja kuvassa 2.

7.1.1 Alueet K1

Alueet K1 koostuvat kallioalueista Kymen laanin itaosissa. Nailla alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, etta noin 30 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 6 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja noin 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 120 Bq/m3.

K1 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin moreenialue Ml seka savi- ja silttialue SI. Nama kattavat suurelta osin samat alueet.

Ylamaa: kunnan pohjois- ja koillisosat (Rumpu, Villala, Hyttila) kuuluvat alueeseen K1

Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta luoteisreunaa (Uus-Lavo- la, Kivisalmi) kuuluu alueeseen K1

Savitaipale: kunnan pohjois- ja koillisosat mukaanlukien kirkonkyla kuuluvat alueeseen K1

29 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taipabaari: suurin osa kunnasta lukuunottamatta lounaislaitaa (Merenlahti) kuuluu alueeseen K1

Jontseno: koko kunta kuuluu alueeseen K1

Imatra: suurin osa kaupungista lukuunottamatta keskustaa (Tainionkoski, Imat- rankoski, Vuoksenniska) kuuluu alueeseen K1

Ruokolahti: suurin osa kunnasta lukuunottamatta kirkonkylaa, Rasilaa ja Suurky- laa kuuluu alueeseen K1

Rautjarvi: koko kunta kuuluu alueeseen K1

Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen K1

Snarl: koko kunta kuuluu alueeseen K1

Uukunleml: koko kunta kuuluu alueeseen K1

KYMEN LAA.NI Huoneilman radonennuste Rakennuspohja kallio

Parikki

Ruokolahti uomennii

Taipalsaari Tniatrj Joutseno Yli 200 Bq m3 K1 301, Lappeenranta Luumflki K3 80 %

Anjalankosld Yli 400 Bq m3 Vehkalahti. K1 6% Virolahtil Q K2 30 K3 40 "o i—i 5 km

Kuva 2. Rakennusmaan radonluokitus kalliolle rakennettaville taloille Kymen ladnissd.

30 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

7.1.2 Aluect K2

Alueet K2 koostuvat kallioalueista Kymen laanin lansiosissa. Nailla alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, etta noin 60 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 30 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja noin 6 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 240 Bq/m3.

K2 on radontasoltaan suurin piirtein samaa luokkaa kuin moreenialue M2 seka savi- ja silttialue S2. Nama kattavat suurelta osin samat alueet.

Pyhtaa: suurin osa kunnasta lukuunottamatta lansiosaa kuuluu alueeseen K2

Kotka: suurin osa kaupungin alueesta lukuunottamatta Kotkan keskustaa, Mussa- loa ja Kyminlinnaa seka Karhulaa, Otsolaa ja Saksalaa kuuluu alueeseen K2

Aqjalankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2

Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2

Knusankoski: suurin osa kaupungista lukuunottamatta keskiosaa (Kuusaa) kuuluu alueeseen K2

Iltti: kunnan lansi- ja pohjoisosat (Vuolenkoski, Kymentaka, Sitikkala) kuuluvat alueeseen K2

Jaala: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Valkeala: kunnan lansiosa (Oravala, Selanpaa, Vuohijarvi) ja aivan itareuna (Rautjarvi, Immanen) kuuluu alueeseen K2

Lunmald: suurin osa kunnasta lukuunottamatta itaosaa (Jurvala, Haudankyla, Suo-Anttila) kuuluu alueeseen K2

Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2

Miehikkala: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen K2

31 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Ylamaa: human etela-, lansi- ja keskiosat mukaanlukien kirkonkyla kuuluvat alueeseen K2

Lappeenranta: kaupungin luoteisosa (Uus-Lavola, Kivisalmi) kuuluu alueeseen K2

Lemi: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Savitaipale: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koillisosaa (Kirkonkyla, Parta- koski) kuuluu alueeseen K2

Suomenniemi: suurin osa kunnasta lukuunottamatta Laamalaa itaosassa kuuluu alueeseen K2

Imatra: kaupungin keskusta (Tainionkoski, Imatrankoski, Vuoksenniska) kuuluu alueeseen K2

7.1.3 Alueet K3

Alueet K3 koostuvat kallioalueista Kymen laanin lansiosissa, vydhykkeessa, joka ulottuu Pyhtaalta ja Kotkasta Elimaen kautta Iitin kaakkoisosiin. Myos Kuusan- kosken keskiosa ja Valkealan itaosa kuuluvat alueeseen K3. Nailla alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, etta noin 80 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 40 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja noin 15 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 360 Bq/m3.

Alue K3 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin moreenialue M3 ja nama kattavat lahes samat alueet.

Pyhtaa: human lansiosa (kirkonkyla, Kangas, Ahvenkosh ja Alakaupunki) kuuluu alueeseen K3

Kotka: Kotkan keskusta, Mussalo ja Kyminlinna seka Karhula, Otsola ja Saksala kuuluvat alueeseen K3

Elimaki: koko kunta kuuluu alueeseen K3

Kuusankoski: kaupungin keskiosa (Kuusaa) kuuluu alueeseen K3

Iitti: human kaakkois- ja keskiosat (kirkonkyla, Kausala, Haapa-Kimola, Saaks- jarvi) kuuluvat alueeseen K3

32 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Valkeala: kxmnan itainen puolisko (kirkonkyla, Utti, Pasi, Tuohikotti) kuuluu alueeseen K3

12 Moreenialuect

MoreenialueiUa tarkoitetaan kaikkia niita rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan moreenille.

Moreenialueiden Ml - M3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa HI ja niiden tarkemmat rajat liitteissa 34 - 35. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa VIII ja kuvassa 3.

KYMEN LAAM Huoneilman radonennuste Rakennuspohja: morceni

V Pankkali

uomenmel Ruokolahti

Taipalsaari ' ■ imatra > Sa vital pale Joutseno Jaala : Yli 200 Bq m3 :: Lemi MI 30 M2 70 M3 80 % Ylfimaa Yli 400 Bq m3 Vehkalahti- Ml 7».;

i •. Virolahti . Hamii M3 50 °,o

Kuva 3. Rakennusmaan radonluokitus moreenille rakennettaville taloille Kymen laamssa.

12.1 Alueet Ml

Alueet Ml koostuvat moreenialueista Kymen laanin ita- ja pohjoisosissa. Nailla alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, etta noin 30 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 7 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3

33 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136 ja noin 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 130 Bq/m3.

Alue Ml on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue K1 seka savi- ja silttialue SI. Nama kattavat suurelta osin samat alueet.

Jaala: kunnan pohjoisosa (Hartola, Huhdasjarvi, Ansalahti) kuuluu alueeseen Ml

Valkeala: kunnan pohjoisosa (Hillosensalmi, Voikoski) ja aivan itaisin reuna (Rautjarvi, Korjankyla, Haukisaari) kuuluvat alueeseen Ml

Luumaki: kunnan pohjoisosa (Kannuskoski, Inkila, Jurvala) kuuluu alueeseen Ml

Lappeenranta: koko kaupunki kuuluu alueeseen Ml

Lemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Savitaipale: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Suomennieml: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Taipalsaari: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Imatra: koko kaupunki kuuluu alueeseen Ml

Rnokolahti: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Rautyarvi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Saar*: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Uukuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

12.2 Alueet M2

Alueet M2 koostuvat moreenialueista Kymen laanin ita— ja pohjoisosissa. Nailla alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, etta noin 70 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 30 % uusista taloista ylitetaan 400

34 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Bq/m3 ja noin 8 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 280 Bq/m3.

Alue M2 on radontasoltaan lahes samaa luokkaa kuin kallioalue K2 ja nama kattavat lahes samat alueet.

Pyhtaa: suurin osa kunnasta lukuunottamatta lansiosaa kuuluu alueeseen M2

Kotka: suurin osa kaupungista paitsi Karhula ja Otsola kuuluu alueeseen M2

Aqjalankoski: lahes koko kaupunki paitsi Kaipiainen pohjoisosassa kuuluu aluee seen M2

Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2

Knusankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2

Iitti: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Jaala: kunnan etelapuolisko (kirkonkyla, Kimola, Siikava, Uimila, Siikaniemi) kuuluu alueeseen M2

Valkeala: kunnan lansiosa (kirkonkyla, Utti, Selanpaa ja Vuohijarvi) kuuluu alueeseen M2

Luumald: kunnan etelaosa (Taavetti ja kirkonkyla) kuuluu alueeseen M2

Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2

Miehikkala: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Ylamaa: koko kunta kuuluu alueeseen M2

7.2.3 Alueet M3

Alueet M3 koostuvat moreenialueista Kymen laanin lansiosissa, vyohykkeessa, joka ulottuu Pyhtaalta Elimaen kautta Valkealaan. Lisaksi Karhula ja Otsola Kotkassa kuuluvat alueeseen M3. Nailla alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, etta noin 80 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3.

35 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Noin 50 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja noin 16 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 380 Bq/m3.

Alue M3 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue K3 ja nama kattavat lahes samat alueet.

Pyhtaa: kunnan lansiosa (kirkonkyla, Kangas, Jonakorpi, Ahvenkoski ja Alakau- punki) kuuluu alueeseen M3

Kotka: Karhula ja Otsola kuuluvat alueeseen M3

Elimakl: koko kunta kuuluu alueeseen M3

Anjalankoski: Kaipiainen kaupungin pohjoisosassa kuuluu alueeseen M3

Valkeala: kunnan itaosa (Pasi, Tuohikotti) kuuluu alueeseen M3

73 Savi-ja silttialuect

Savi- ja silttialueilla tarkoitetaan kaikkia niita rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan savelle tai siltille.

Savi- ja silttialueiden SI - S2 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa IV ja niiden tarkemmat rajat liitteissa 36 - 37. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 4.

7.3.1 Alueet SI

Alueet SI koostuvat savi- ja silttialueista Kymen laanin itaosissa. Nailla alueilla on savelle tai siltille rakennettaessa odotettavissa, etta noin 20 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 4 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja alle 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 130 Bq/m3.

Alue SI on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue K1 ja moreenialue Ml ja se kattaakin suurin piirtein samat alueet.

36 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Kuva 4. Rakennusmaan radonluokitus savelle tai siltille rakennettaville taloille Kymen ladnissd.

Ylamaa: koillisosa kunnasta (Villala, Rumpu) kuuluu alueeseen SI

Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta lansiosaa (Vilkjarvi) kuuluu alueeseen SI

Lemi: kunnan koillisosa (Salmenkyla, Lieslahti) kuuluu alueeseen SI

Savitaipale: kunnan koillisosa mukaanlukien kirkonkyla kuuluu alueeseen SI

Suomenniemi: Laamala kunnan itaosassa kuuluu alueeseen SI

Taipaisaarl: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen SI

37 sAteilyturvakeskus STUK-A136

Imatra: koko kaupunki kuuluu alueeseen SI

Raokolahti: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Rauljarvl: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Saar*: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Unkuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen SI

73.2 Alueet S2

Alueet S2 koostuvat savi- ja silttialueista Kymen laanin lansiosissa. Nailla alueilla on savelle tai silttille rakennettaessa odotettavissa, etta noin 60 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 17 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja 2 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 220 Bq/m3.

Alue S2 on radontasoltaan lahes samaa luokkaa kuin kallioalue K2 ja nama katta- vatkin lahes samat alueet.

Pyhtaa: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Kotka: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Anjalankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Elimakl: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Kuusankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

litti: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Jaala: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Valkeala: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Luumaki: koko kunta kuuluu alueeseen S2

38 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Miehikkala: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Ylamaa: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koilliskulmaa (Villala, Rumpu) kuuluu alueeseen S2

Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta lansiosaa (Vilkjarvi) kuuluu alueeseen S2

Lend: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koillisosaa (Salmenkyla, Lieslahti) kuuluu alueeseen S2

Savitaipale: kunnan lansi-, etela- keskiosat lukuunottamatta kirkonkylaa kuuluvat alueeseen S2

Snomenniemi: suurin osa kunnasta lukuunottamatta Laamalaa itaosassa kuuluu alueeseen S2

39 sAteilyturvakeskus STUK-A136

7.4 Haijualueet ja Salpausselat

Harjualueilla ja Salpausselilla rakennuspaikan maalaji on hiekkaa tai soraa.

Harjualueiden ja Salpausselkien HI - H3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa V ja niiden tarkemmat rajat liitteissa 38 - 39. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvissa 5-6.

Uukuniemi KYMEN LAANIN ITAOSA Huoneilman radonennuste Rakennuspohja: haijut ja Salpausselat

Parikkala

Ruokolahti

Jaipalsaari Joutseno Yli 200 Bq/m3

H2 60 °z H3 80 % • Lappeenranla

Yli 400 Bq/m3 HI 10 %

Ylamaa H2 30 % m H3 60 %

Kuva 5. Rakennusmaan radonluokitus harjuille ja Salpausselille rakennetta - ville taloille Kymen ladnin itdosassa.

40 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

7.4.1 Alneet HI

Alueet HI koostuvat sora- ja hiekkamuodostumista pitkittaishaijuissa ja I Sal pausselan alueella Kymen laanin itaosissa. Nailla alueilla on odotettavissa, etta noin 30 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 10 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja 2 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 130 Bq/m3.

Alue HI on radontasoltaan samaa luokkaa kuin hiekka-alue HI1 ja se kattaa paapiirteissaan lakes samat alueet.

Lappeenranta: I Salpausselasta itaosa (keskusta, Lauritsala, Kaukas, Pontus, Mustola, Muukko) seka SSI:n etelapuoliset harjut (Simola, Hytti-Kemppila, Kaipia, Hanhijarvi-Kasukkala, Antamoinen, Kaharila-Rapattila ja Nuijamaa)

Joutseno: I Salpausselan etelapuoliset haijut (Anola-Ravattila-Marttila/Lpr ja Patila-Suokumaa)

Ruokolahti: I Salpausselasta Tarkkola, pieni harju Suikkalassa seka haijualue Aitsaaressa (Savilahti, Hannila) ja Niska-Pietilassa.

Rautjarvi: koko I Salpausselka (Rautjarven kirkonkyla-Laikko-Ankila-Simpele) ja kaikki haijut (Latvajarvi, Pumujarvi ja Miettila)

Parlkkala: I Salpausselka Koitsanlahden alueella ja pienet haijut Tiviassa, Kau- kolassa ja Rautalahdessa

Saari: pienet haijut Pitkapohjassa, Kesusmaalla, Tonkivaaiassa ja kiikonkylan denoilla

Uukuniemi: haijujakso, joka ulottuu Korpijarvella Niukkalan kautta Anttosenma- elle ja haijualue kiikonkylan lansipuolella

7.4.2 Alneet H2

Alueet H2 koostuvat soia- ja hiekkamuodostumista pitkittaishaijuissa seka I ja II Salpausselan alueella. Nailla alueilla on odotettavissa, etta noin 60 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 30 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja 10 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 260 Bq/m3.

41 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Alue H2 on radontasoltaan lakes samaa luokkaa kuin hiekka-alue HI2 ja se kattaa paljolti samoja alueita.

KYMEN LAANIN LANSIOSA

Huoneilman radonennuste

Rakennuspohja: haijut ja Salpausselat

Yli 200 Bq/m3 Yli 400 Bq/m3

H2 60 °/ H2 30 %

H3 80 % H3 60

Suomenmemi

VehkalahU

Hamm a Virolahti Kotka

Kuva 6. Rakennusmaan radonluokitus harjuille ja Salpausselille rakennettaville taloille Kymert laanin lansiosassa.

42 STUK-A136 S ATEILYTURV AKES KU S

Aitfalankoski: SSI Kaipiaisissa, pieni harju Saaramaassaja Vehkalahdelta ulottuvien haijujen jatkeet Metsakulmalla ja Sippolassa seka Hirvelassa

Elimakl: katkonainen haijujakso, joka ulottuu kirkonkylasta Hevossuolle

Konvola: koko I Salpausselka (keskusta, Kapyla, Tomionmaki ja Tykkimaki)

Knnsankoski: SSI ja kaikki kaupugin haijumuodostumat (mm. Voikkaalla, Kuu- saalla ja Maunukselassa)

Iitti: koko SSI Mahkalassa, Sitikkalassa ja Kausalassa, koko SSII Vuolenkoskella ja Koskenniskalla seka haiju Saynasmaalla ja Sayhteessa

Jaala: koko SSII, joka kulkee kirkonkylan ja Verlan kautta seka haijujakso, joka ulottuu Siikavasta Hartolan ja Huhdasjarven kautta Pokolaan, pieni haiju Ansalah- dessa

Valkeala: koko SSI, joka kulkee Utin kautta, koko SSII, joka kulkee Selanpaan ja Tuohikotin kautta seka haijujaksot Hilloseniemella, Voikoskella, Pahkajarvella ja Vekarajarvella.

Luumaki: koko SSI (Kaitjarvi-Taavetti-Jurvala), haijut Kannuskoskella, Uitossa, Pukkilassa ja Suuri-Urpalon itapuolella seka Miehikkalasta ja Ylamaalta ulottuvien haijun jatkeet Niemenkylassi, Hermusessa ja Heikkilassa

Vehkalahti: haijujaksot, jotka ulottuvat Anjalankoskelle Summasta Reitkallin ja Metsakylan kautta, Myllykylasta Kannusjarven kautta seka Pyhallosta, haijualue Vilniemessa

Hamina: haiju Summassa

Miehikkala: haiju kirkonkylassa seka haijut, jotka ulottuvat Virolahdelta Pitka- koskelle, Muurolasta Luumaelle ja Muurikkalasta Ylamaalle jatkuva haiju

Virolahti: haijujakso, joka ulottuu kirkonkylasta Sakajarven kautta Pitkakoskella Miehikkalaan seka pieni haiju Vaalimaalla ja Kotolassa

Ylamaa: Miehikkalasta Luumaelle ulottuva haijujakso kunnan lansiosassa seka haiju, joka ulottuu Lahnajarvelta kirkonkylan itapuolitse Sirkjarvelle

Lappeenranta: SSI:n lansiosa (Uus-Lavola, Sammonlahti, Huhtiniemi, lento- aseman seutu)

43 sAteilyturvakeskus STUK-A136

Leml: haijujakso, joka ulottuu Nuppalasta Kuukanniemen ja Huttulan kautta Tevaniemelle seka pienemmat haijut mm. kirkonkylassa, Kaarmeenniemella ja Urolassa, Kaidanpaassa ja Peuhkurissa seka Kotalahdessa.

Savllaipale: koko SSU (mm. Heituinlahti ja kirkonkyla) ja siihen liittyva Hepo- haiju seka haijut Viisarissa ja Sakniemessa

Taipabaari: koko SSII laajoine kankaineen Solkeissa, Ponnialassa ja Kylaniemes- sa seka pieni haiju Mielakassa

Joutseno: koko SSI (Karjalaisenkyla, Pulp, kirkonkyla, Karsturanta, Janhiala, Rauha)

Imatra: koko SSI (Tainionkoski, Imatrankoski, Vuoksenniska, Kaukopaa ja Immola) seka haijut Meltolassa, Savikannassa, Teppanalassa ja Pelkolassa seka Saarlammen-Koivuniemen alueella

Ruokolahti: SSII (Utula, Lahdenpohja, Jukajarvi, Torsantaka, Valikyla ja Perus- pohja), haijujakso, joka ulottuu Imatran Saarlammelta kirkonkylan kautta Virmut- joelie ja Kalpiviitaan, haiju Salosaaren Suurkylassa

Rautjarvi: n Salpausselka mm. Lahdenkylassa ja Torsansalossa

Parikkala: I Salpausselka (Lahdenkyla, Tyija, Matarmaki), haiju kirkonkylassa seka n Salpausselka (Lahdenpohja, Suurkyla, Oronmylly, Tarvaslampi)

Saarl: n Salpausselka Pohjasuolla, Ratilassa ja Kankaassa

7.4 J Alueet H3

Alueet H3 koostuvat haijualueista Kymen laanin lounaisosissa ja Taipalsaarella. Nailla alueilla on haijuille rakennettaessa odotettavissa, etta noin 80 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3- Noin 60 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja 30 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelie on noin 470 Bq/m3.

Alue H3 on radontasoltaan selvasti korkeampi kuin muut alueet. Se kattaa osin samoja alueita kuin radontasoltaan korkein kallio-alue K3 ja korkein moreenialue M3.

Pyhtaa: Munapirtista kirkonkylan itapuolitse Haijunkylaan ulottuva haiju seka haijut Kankaassa, Siltakylassa, Huhdasjarvella ja Heinlahdessa

44 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Kotka: haijut Karbulassa, Laajakoskella ja Hurukselassa

Anjalankoski: Kotkasta ulottuvien harjujen jatkeet Ahviossa ja Korven kylassa seka Inkeroisissa, Matarojalla, Rautakorvessa ja Metsakulmalla

Elimaki: Kotkasta ulottuvan haijun jatkeet Hameenkylassa ja Raussilassa

Iitti: haijut Perheniemessa ja Saaksjarvella seka kirkonkylassa, Lyottilassa, Nappi- lassa ja Kymentakana

Valkeala: Multamaesta Sopaseen ulottuva haiju Salpausselkien valissa

Vehkalahti: pieni haiju Neuvottomassa

Taipalsaarl: haijujaksot, jotka ulottuvat Lappeenrannan Voisalmesta Saimaanhar- jun kautta Taipalsaaren kirkonkylaan ja Vehkataipaleesta Kirvesniemen ja Rehulan kautta Kuhalaan, lisaksi pieni haiju Meienlahdessa

7.5 Muut hiekka-alueet

Muilla hiekka-alueilla tarkoitetaan kaikkia niita rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan haijun liepeelle tai muulle vahaiselle hiekkamuodostumalle. Tallaisia muodostumia ovat esim. rantakerrostumat. Rakennuspaikan maalaji voi talldin olla hiekkaa tai hietaa.

Muiden hiekka-alueiden HI1 - HI2 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa VI ja niiden tarkemmat rajat liitteessa 40 - 41. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 7.

7.5.1 Alueet HU

Alueet HI1 koostuvat haijujen liepeista ja muista vahaisista hiekka-alueista Ky- men laanin itaosissa. Nailla alueilla on hiekalle rakennettaessa odotettavissa, etta noin 30 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 6 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 120 Bq/m3.

HI1 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin haijuaiue HI ja se kattaa paapiirteissaan lahes samat alueet.

45 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Uukurut KYMEN LAANI Huoneilman radonennuste Rakennuspohja: harjujen lievealueet ja muut vahaisemmat hiekkamuodostumat

Suomennieim

Jouiscno

Yli 200 Bq m3 HI1 30 «-c H12 70

HI1 6 % HI2 40 %

Kuva 7. Rakennusmaart radonluokitus harjujen liepeille tai muille vahaisille hiekkamuodostumille rakennettaville taloille Kymen laanissa.

Lappeenranta: I Salpausselan liepeet mm. Uus-Lavolassa, keskustassa, Lauritsa- lassa, Kaukaallaja Mustolassa seka sen etelapuolisten harjujen liepeet mm. Hytis- sa, Kasukkalassa, Rapattilassa ja Nuijamaalla

Joutseno: I Salpausselan liepeet mm. Karjalaisenkylassa, kirkonkylassa, Janhialas- sa ja Rauhassa seka sen etelapuolisten harjujen liepeet mm. Anolassa, Ravattilassa, ja Suokumaalla

Imatra: I Salpausselan liepeet Tainonkoskella, Imatrankoskella, Vuoksenniskalla, Kaukopaassa ja hnmolassa seka sen etelapuolisten harjujen liepeet Meltolassa, Savikannassa, Teppanalassa ja Pelkolassa seka Saarlammen Koivuniemen alueella

Ruokolahti: I Salpausselan liepeet Tarkkolassa seka harjujen liepeet mm. Niska- Pietilassa, kirkonkylassa, Virmutjoella, Salosaaressa ja Aitsaaressa

46 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Rautjarvi: I Salpausselan liepeet kirkonkylassa, Laikosssa, Ankilassa ja Simpe- leella seka haijujen liepeet Latvajarvella, Pumujarvella ja Miettilassa

Parikkala: I Salpausselan liepeet Koitsanlahdessa seka Salpausselkien valisten haijujen liepeet kirkonkylassa, Tiviassa, Kaukolassa ja Rautalahdessa

Saarl: haijujen liepeet Pitkapohjassa, Kesusmaalla, Tonkivaarassa ja kirkonkylassa

Uukuniemi: haijujen liepeet Korpijarvella, Niukkalassa, Anttosenmaella ja kirkonkylan lansipuolella

7.5.2 Alueet HI2

Alueet HI2 koostuvat haijujen liepeista ja muista vahaisista hiekka-alueista etu- paassa Kymen laanin lansiosissa. Nailla alueilla on hiekalle rakennettaessa odotettavissa, etta noin 70 % uusista taloista ylitetaan radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 40 % uusista taloista ylitetaan 400 Bq/m3 ja 12 % tapauksista 800 Bq/m3. Radon- pitoisuuden ennuste alueelle on noin 310 Bq/m3.

HI2 on radontasoltaan lahes samaa luokkaa kuin haijualue H2 ja se kattaa paljolti samoja alueita.

Pyhtaa: kaikki kunnan hiekka-alueet (Munapirtti, kirkonkyla, Harjunkyla, Kangas, Siltakyla Huhdasjarvi ja Heinlahti)

Kotka: kaikki kaupungin hiekka-alueet (keskusta, Mussalo, Kymi, Karhula, Laajakoski, Huruksela)

Anjalankoski: I Salpausselan ja sen etelapuolisten haijujen liepeet (Kaipiaisissa, Saaramaassa ja Metsakulmalla ja Sippolassa seka Hirvelassa)

Elimaki: haijujen liepeet (kirkonkylassa, Hevossuolla, Korialla, Hameenkylassa ja Raussilassa)

Kouvola: I Salpausselan liepeet (keskusta, Kapyla, Tomionmaki ja Tykkimaki)

Kuusankoski: I Salpausselan ja haijujen liepeet (mm. Voikkaalla, Kuusaalla ja Maunukselassa)

Iittl: I Salpausselan liepeet (Mahkalassa, Sitikkalassa ja Kausalassa), II Salpausse lan liepeet (Vuolenkoskella ja Koskenniskalla

47 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Jaala: n Salpausselan liepeet (kirkonkylassa ja Verlassa) ja haxjujakson liepeet (Siikavassa, Hartolassa ja Huhdasjarvella).

Valkeala: I Salpausselan ja II Salpausselan seka haijujen liepeet

Luumaki: I Salpausselan (Kaitjarvi-Taavetti-Jurvala), ja haijujen liepeet (Kan- nuskoskella, Uitossa, Pukkilassa ja Suuri-Urpalon itapuolella Niemenkylassa, Hermusessa ja Heikkilassa)

Vehkalahti: kaikki hiekka-alueet (mm. Neuvottomassa, Reitkallissa, Metsakylas- sa, Myllykylassa, Kannusjarvella, Pyhallossa, Vilniemessa)

Hamina: hiekka-alue Summassa

Miehikkala: kaikki haijujaksojen liepeet mm. kirkonkylassa, Pitkakoskella, Muu- rolassa ja Muurikkalassa

Virolahti: haijujaksojen liepeet mm. Virojoella, Sakajarvella, Vaalimaalla ja Kotolassa seka muut hiekka-alueet mm. kirkonkylassa, Ravijoella ja Klamilassa

Ylamaa: kaikki haijujaksojen liepeet mm. Lahnajarvella, kirkonkylan itapuolella ja Sirkjarvella

Lend: kaikki haijujen liepeet mm. Nuppalassa, Kuukanniemella, kirkonkylassa, Kaarmeenniemella, Urolassa, Kaidanpaassa ja Kotalahdessa.

Savitaipale: kaikki haijujen liepeet mm. Hepohaijulla, Viisarissa ja Sakniemessa seka II Salpausselan liepeet mm. Heituinlahdessa ja kirkonkylassa

Taipabaari: kaikki haijujen liepeet mm. Saimaanharjulla, kirkonkylassa, Vehka- taipaleessa ja Rehulassa seka n Salpausselan liepeet Solkeissa, Ponnialassa ja Kylaniemessa

Ruokolahti: II Salpausselan liepeet mm. Utulassa, Lahdenpohjassa, Syyspohjassa, Jukajarvella ja Torsantakana

Rau(jarvi: n Salpausselan liepeet mm. Lahdenkylassa ja Torsansalossa

Parikkala: II Salpausselan liepeet mm. Lahdenpohjassa, Suurkylassa, Oronmyllyl- la ja Tarvaslammella

Saari: II Salpausselan liepeet mm. Pohjasuolla, Ratilassa ja Kankaassa

48 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

9 JOHTOPAATOKSET JA SUOSITUKSET

Suuressa osassa Kymen laania voi radonalttiiden rakennuspaikkoj en valttaminen olla vaikeaa, koska kaikki rakennuspohjatyypit ovat enemman tai vahemman radonkriittisia. Korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa laanin lantisella puolis- kolla, jossa rakentaminen on myos vilkkainta. Radonalttiille rakennuspaikoille voidaan kuitenkin rakentaa turvallisesti, mikali radonteknisin toimenpitein estetaan radonin knlkeutuminen maaperasta asuntoon.

Alhaisimman radonpitoisuuden alueilla on odotettavissa, etta savelle tai siltiUe rakennettaessa joka viidennessa ja muille maalajeille rakennettaessa lahes joka kolmannessa uudisrakennuksessa ylittyy enimmaisarvo 200 Bq/m3, mikali radonia ei toijuta jo rakennusvaiheessa. Lisaksi nailla alueilla tavataan satunnaisesti 400 Bq/m3 ja 800 Bq/m3ylittavia pitoisuuksia. Vaikka nama alhaisemman radonpitoi suuden alueet kattavat kohtalaisen osan Kymen laanista, niin ne sijoittuvat har- vemmin asutulle alueelle laanin itaosiin. Suurin osa Kymen laanin rakennusmaasta eli lantinen puolisko on niin radonkriittista, etta noin kolmessa neljasta (60 - 80%) uudisrakennuksista tullaan ylittamaan arvo 200 Bq/m3. Pahimmilla alueilla lahes joka kolmannessa asunnossa ylittyy 800 Bq/m3. Tama merkitsee sita, etta kaikessa rakentamisessa tulisi Kymen laanissa varautua radonin toijuntaan.

Korkean radontason alueiden paikallistaminen, asuntojen radonpitoisuuden mittaa- minen ja onnistuneet radonkorjaustoimenpiteet pienentavat asukkaiden radonaltis- tusta. Kuntien ja kansanterveystyon kuntayhtymien tulisikin jatkaa suunnitelmallis- ta radonkartoitusta alueillaan ja kohdentaa mittaukset ensisijaisesti pahimmille radonalueille seka neuvoa asukkaita radonkoijauksiin liittyvissa kysymyksissa yhdessa rakennusvalvontaviranomaisten kanssa.

Myos tyopaikoilla radonpitoisuus voi ylittaa ohjearvon 400 Bq/m3, etenkin kor- keimman radonpitoisuuden alueilla. Toiminnan harjoittajat ovat velvollisia selvit- tamaan tyopaikan radonaltistuksen (ST-ohje 1.2).

Rakennusten taytemaana kaytetyn haijusoran tai louhintamurskeen radiumpitoisuus voi olla niin suuri, etta ne voivat lisata merkittavasti huoneilman radonpitoisuutta. Oikeilla radonteknisilla toimenpiteilla voidaan estaa seka taytemaan etta alkuperai- sen rakennusmaan aiheuttama huoneilman radonpitoisuuden kasvu (Ymparistomi- nisterid 1994). Sateilyturvakeskus on antanut sateilyturvallisuusohjeen, joka koskee rakennusmateriaalien radioaktiivisuutta, taytemaa mukaan lukien (ST-ohje 12.2).

Kaavoittajien ja rakennuslupia myontavien viranomaisten tiedossa tulisi olla rakennuspaikkojen radonalttius koko Kymen laanin alueella. Taman radonennus-

49 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136 teen antaman tiedon avulla voidaan eri alueilla ja eri maalajeilla valita riittavan tehokas toimenpide radonin torjuntaan.

10 LISATIETOA RADONIN TORJUNNASTA

Uudisrakentaminen:

Clavensjo B & Akerblom G. Radonboken. Atgarder mot radon. Byggforsknings- r&det, Ljunglofs Offset Ab, Stockholm: 1992: 1 - 131.

Kettunen A-V, Bergman J ja Viljanen M. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Rakennuspohjan tuuletuksen suunnittelu. Teknillinen korkeakoulu, Raken- netekniikan laitos, julkaisu n:o 106, Espoo: 1990: 1 - 164.

Viljanen M, Lehtoviita T, Kanerva P ja Slunga E. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Radontekninen suunnittelu. Teknillinen korkeakoulu, Rakennetek- niikan laitos, julkaisu n:o 88, Espoo: 1987: 1 - 135.

Ymparistdministerid. Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa. Maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2/1993. Ymparistdministerid, Aluei- den kayton osasto, Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 32.

Radonkorjaaminen:

Arvela H. Asuntojen radonkorjauksen menetelmat. STUK-A127. Sateilyturvakes- kus, Helsinki: 1995: 1 - 42.

Arvela H ja Castr6n O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. STUK-A114. Helsinki: 1994: 1 - 39.

Clavensjo B & Akerblom G. Radonboken. Atgarder mot radon. Byggforsknings- r&det, Ljunglofs Offset Ab, Stockholm: 1992:1 - 131.

Ravea T & Arvela H. Radonturvallinen rakentaminen Suomessa. STUK-A137. Sateilyturvakeskus, Helsinki: 1996: 1 - 42.

Ymparistdministerid. Pien- ja rivitalojen radontekninen korjaus. Imupiste- menetelma. Ymparisttiopas 4. Helsinki: Edita Oy, 1996: 1 - 41.

50 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Radonin ja maiden radionaklidien poistaminen vedesta:

Jokela P. Radionaklidien poistaminen pohjavedesta. Vesi- ja ymparistohallituksen monistesarja, n:o 461, Vesi- ja ymparistohallitus, Helsinki: 1993: 1-8.

Salonen L ja Sax6n R. Talousvesien radioaktiivisuus ja sen poistomahdollisuudet. Helsinki: Suomen kuntaliitto, (valmisteilla).

Talousveden radioaktiiviset aineet. Sateily- ja ydinturvallisuuskatsaus(LS/6.1994). Sateilyturvakeskus, Helsinki: 1994: 1 -8.

KIRJALLISUUSVHTTEET

Arvela H ja Castrdn O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. STUK-A114. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 39.

Arvela H, Makelainen I ja Castrdn O. Otantatutkimus asuntojen radonista Suomes sa. STUK-A108. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1993: 1 - 49.

Arvela H ja Winqvist K. A model for indoor radon variations. Environment International 1989; 15: 239 - 246.

Kivekas L. Prospecting for geothermal energy in Finland. Nordic Symposium on geothermal energy in Finland. Chalmers University of Technology and University of Goteborg, 1978: 112 - 119.

Koljonen T (toim). Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni. Geologian tutkimuskeskus, Espoo, 1992: 1 - 218.

Laakintohallituksen ohjekirje nro 2/1986. Terveydenhuoltolain (469/65) ja asetuk- sen (55/67) nojalla annetut huoneilman radonia koskevat ohjeet. Helsinki: Paina tuskeskus Oy, 1986.

Sosiaali- ja terveysministerion paatos asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmaisarvoista. nro 944,1992.

Sateilyturvakeskus. Sateilyaltistuksen enimmaisarvojen soveltaminen ja altistuksen seuranta, ST-ohje 1.2. Helsinki: 1992: 1 - 16.

Sateilyturvakeskus. Rakennusmateriaalien, polttoturpeen ja turvetuhkan radioaktii visuus, ST-ohje 12.2. Helsinki: 1993: 1 -6.

51 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Voutilainen A. Kallioperan vaikutus huoneilman radonpitoisuuteen Suomessa. Helsingin yliopisto, geologian ja mineralogian osasto, julkaisematon pro gradu - tutkielma, 1985: 1 - 145.

Voutilainen A, Helin M, Torppa T, Holkko J, Lehtoviita T, Vanhanen A ja Vilja- nen M. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Moreenipohjaisen pientaloalu- een radontutkimus. Teknillinen korkeakoulu, Rakennetekniikan laitos, julkaisu n:o 97, Espoo: 1987: 1 - 122.

Voutilainen A and Makelainen I. Huoneilman radonmittaukset Ita-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste. STUK-A119. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1995: 1 - 78.

Voutilainen A and Makelainen I. Radon risk mapping using indoor monitoring data - a case study of the Lahti area, Finland. Indoor Air 1993; 3: 369 - 375.

Ymparistoministerio. Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa. Maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2/1993. Ymparistoministerio, Aluei- den kaytdn osasto, Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 32.

Geologiset kartat ja karttalehtiselitykset

Maaperakartat, mittakaavassa 1 : 100 000

Lehti 3022 Lapinjarvi, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1968. Lehti 3023 + 3014 Kotka, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1963. Lehti 3024 Karhula, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1965. Lehti 3041 + 3043 Haapasaari, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1983. Lehti 3042 Hamina, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1958. Lehti 3044 Vaalimaa, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1986. Lehti 3111 Lahti, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1969. Lehti 3112 Heinola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1975. Lehti 3113 Kouvola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1970. Lehti 3114 Vuohijarvi, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1986. Lehti 3131 Luumaki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1989. Lehti 3132 Savitaipale, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1982. Lehti 3133 + 4111 Ylamaa, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1978. Lehti 3134 Lappeenranta, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1962. Lehti 4112 + 4114 Imatra, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1980.

52 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Maaperakartat, mittakaavassa 1 : 400 000

Lehti D2 Savonlinna, Geologinen tutkimuslaitos, 1903. Lehti C2 Mikkeli, Geologinen tutkimuslaitos, 1903.

Kallioperakartat, mittakaavassa 1 : 100 000

Lehti 3022 Lapinjarvi, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1962. Lehti 3023 + 3014 Kotka, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1970. Lehti 3024 Karhula, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1965. Lehti 3041 + 3043 Haapasaari, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1972. Lehti 3042 Hamina, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1973. Lehti 3044 Vaalimaa, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1979. Lehti 3111 Lahti, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1964. Lehti 3112 Heinola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1970. Lehti 3113 Kouvola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1963. Lehti 3114 Vuohijarvi, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1969. Lehti 3123 Mantyharju, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1978. Lehti 3131 Luumaki, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1975. Lehti 3132 Savitaipale, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1965. Lehti 3133 Ylamaa, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1979. Lehti 3134 Lappeenranta, Geologinen tutkimuslaitos Karttakeskus, 1964. Lehti 4112 + 4111 Imatra, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1966. Lehti 4121 Virmutjoki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1987. Lehti 4123 + 4114 Parikkala, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1982. Lehti 4124 + 4142 Punkahaiju, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1980.

Maaperakartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3023 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3024 1 -6, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3044 1 - 3, 5, 6, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3112 7, 9,10, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3113 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3131 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3134 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus.

Sora- ja hiekkaesiintymakartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3023 5, 6, 9,12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3024 2 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3042 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus.

53 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Lehdet 3044 1 - 3, 5, 6 + 9, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3111 10 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3112 10,12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3113 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3114 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3131 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3132 1, 2, 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3133 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3134 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4111 3 + 6, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4112 1 - 6, 8, 9,12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4121 1 - 2, 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4123 1 - 3, 5, 6, 9, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4124 1, 4, 5, 7 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehti 4142 3, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus.

Maataloudelliset maaperakartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3024 7 - 12, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus.

Aeroradiometriset uraanisateilykartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3141 1, 4, 7,10, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 4112 8, 9,11, Geologian tutkimuskeskus. Lehti 4114 3, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 4121 1, 2, 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus.

Maaperakarttojen selitykset

Tynni R, Hyyppa J ja Valovirta V. Maaperakartan selitys. Lehti 3022 Lapinjarvi. Suomen geologinen kartta 1 :100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo: Kartta keskus, 1976: 1 - 41.

Valovirta V. Maaperakartan selitykset. Lehdet 3023 + 3014 Kotka, 3024 Karhula, 3041 + 3043 Haapasaari ja 3042 Hamina. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Otaniemi: Karttakeskus, 1972: 1 -46.

Kallioperakarttojen selitykset

Laitakari I ja Simonen A. Kallioperakartan selitys. Lehti 3022 Lapinjarvi. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Helsinki: Karttakeskus, 1963: 1 - 48.

54 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Lehijarvi M. Kallioperakartan selitys. Lehti 3111 Lahti. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Otaniemi: Karttakeskus, 1964: 1 - 39.

Tyrvainen A. Kallioperakarttojen selitykset. Lehti 3114 Vuohijarven kartta-alueen kalliopera. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1986: 1 - 35.

Simonen A. Kallioperakarttojen selitykset. Lehdet 3123 ja 3142, Mantyharjun ja Mikkelin kartta-alueiden kalliopera. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo: Karttakeskus, 1982: 1 - 36.

Simonen A ja Tyrvainen A. Kallioperakarttojen selitykset. Lehti 3132 Savitaipa- leen kartta-alueen kalliopera. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo: Karttakeskus, 1981: 1 -30 + 1 liite.

Vorma A. Kallioperakartan selitys. Lehti 3134 Lappeenranta. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Helsinki: Karttakeskus, 1965: 1 - 72.

Tyrvainen A. Kallioperakarttojen selitykset. Lehti 3141 Ristiinan kartta-alueen kalliopera. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1991: 1 -36.

Simonen A. Kallioperakarttojen selitykset. Lehdet 3023 + 3014,3024,3041,3042, 3044, 3113, 3131, ja 3133, Kaakkois-Suomen rapakivimassiivin kartta-alueiden kalliopera. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1987:1 - 49.

Nykanen O ja Merilainen K. Kallioperakarttojen selitykset. Lehti 4112 + 4111 Imatran kartta-alueen kalliopera. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Geologi an tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1991: 1 -44.

Nykanen O. Kallioperakarttojen selitykset. Lehti 4121 Virmutjoen kartta-alueen kalliopera. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1988: 1 -64.

(SlaOVd J.X1S8

SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136 Vi VO y::iVT§e i#»i AX3BS KOTKA Ruudun Kaikki PYHTAA 1207

asuntoa

huoneilman

koko:

2x2

radonmittaukset

Keskiarvo, <

100

Bq/m3

N I

S SATEILYTURVAKESKU STUK-A136 * . . . m »#® a i OS (8)10Vd 4X358

w I

S VAKESKU SATEILYTUR STUK-A136 KOTKA PYHTAA Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle Keskiarvo, Bq/m3 266 asuntoa Ruudun koko: 2x2 k < 100

2 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

NEXT PAOE(S) le f tBLANK STUK-A136 SATEILYTUR VAKESKU S CT> I km

Bq/m3 5

300 200 400

i - - -

100

100 >400 200 300 <

} Keskiarvo, VI

, siltille

tai

savelle

moreenille,

kalliolle,

2x2

koko:

asunnoissa

rakennettu

asuntoa

ELIMAK1 Radon Ruudun Talot 393 ANJALANKOSKI n $E X TPAGE(S) O o le ft BLAMK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS I

$£EXT PAGE(S) le ft BLAMK STUK-A136 SATEILYTURVAKES KU S

Liite 8

KOUVOLA KUU S ANKOSKI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 1146 asuntoa Ruudun koko: lxl km

Keskiarvo, Bq/m3

NEXT PAGE(S) 71 left BLANK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 9

KOUVOLA KUU SANKOSKI Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 932 asuntoa

i—i 1 km

NEXT PACIE(S) 73 left BLANK STUK-A136 SATEILYTUR VAKESKU S

Liite 10

KOUVOLA KUUSANKOSKI Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 214 asuntoa Ruudun koko: lxl km

Keskiarvo, Bq/m3

NEXT PAGE(S) 75 left BLANK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 11

IITTI JAALA Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 382 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

EXT PAGE(S) 77 left Bl •''< STUK-A136 SATEILYTURVAKESKU S

Liite 12

IITTI JAALA Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 183 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

NEXT PAGE(S) 79 left BLA-'.X STUK-A136 SATEILYTTJRVAKESKU S

Liite 13

IITTI JAALA Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 199 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

81 SSEXT PAGE(S) left BLAMK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 14

VALKEALA Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 472 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km Keskiarvo, Bq/m3

cakoski

losensalmi

'uohikotti

£2EXT PAOE(S) 83

left U'l STUK-A136 SATEILYTUR VAXES KUS

Liite 15

VALKEALA Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 280 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km Keskiarvo, Bq/m3

jllosensalmi

Vekarajan t

Tuohikotti,

S2EXT PAGE(S) left BLAi;X IWStBSKi STUK-A136 SATEILYTUR VAXES KUS

Liite 16

VEHKALAHTI HAMINA VIROLAHTI

SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136 STL7K-A136 SATEILYTURVAKESKUS H* 00 E

km Bq/m3

300 200 400 5

- - -

1 100

100 >400 200 300 < Keskiarvo, ------i siltille

tai

savelle

mqreenille,

kalliolle,

2x2

asuntoa

LAHTI

koko:

237 asunnoissa

rakennettu

mitattu Ruudun MIEHIKKALA Talot YLAMAA Radon VEHKA VIROLAHTI HAMINA

n e x t PAGE(S)

left BLANK VO STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS El VO

km Bq/m3

200 300 400

- - -

1 100

100 >400 200 300 < Keskiarvo, ------i soralle

tai

hiekalle

2x2

asuntoa

koko: 151

asunnoissa

rakennettu

MIEHIKKALA YLAMAA mitattu Ruudun VEHKALAHTI VIROLAHTI Radon HAMINA Talot

BSEXT PAOE(S) left BLAMK 5 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 20

LUUMAKI LEMI SAVITAIPALE SUOMENNIEMI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 327 asuntoa Ruudun koko: 5x5 km

S8EXT PAGE(S) left BL.*' -C 95 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 21

LUUMAKI LEMI SAVITAIPALE SUOMENNIEMI Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 130 asuntoa Ruudun koko: 5x5 km

97 STUK-A136 SATEILYTTJR VAKESKU S

Liite 22

LUUMAKI LEMI SAVITAIPALE SUOMENNIEMI Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 197 asuntoa Ruudun koko: 5x5 km

MEXT PAGE(S) 99 left !C STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 23

LAPPEENRANTA JOUTSENO TAIPALSAARI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 1317 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

NEXT PAOE(S) 101 left BLANK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKU S

Liite 24

LAPPEENRANTA JOUTSENO TAIPALSAARI Asuntojen radon Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 320 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

< 100

100 - 200 200 - 300 300 - 400 i------1 5 km >400

NEXT PAGE(S) 103 left BLANK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 25

LAPPEENRANTA JOUTSENO TAIPALSAARI Asuntojen radon Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 997 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Suuri J&nkasalo.

Levanei Mietinss

Honkalahti

ivattila Mustola

^Mattila

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200 200 - 300 300 - 400 >400

105 MEXT PAGE(S) left BLANK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 26

IMATRA RUOKO LAHTI RAUTJARVI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 635 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km P* —Jukajarvi

107 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 27

IMATRA RUOKOLAHTI RAUTJARVI Asuntojen radon Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle mitattu 350 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Keskiarvo, Bq/m3

< 100 ■ ;-D 100 - 200

200 - 300

300 - 400

>400

$EXT PAGE(S) left BLAMK 109 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 28

IMATRA RUOKOLAHTI RAUTJARVI Asuntojen radon Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 285 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Keskiarvo, Bq/m3 Q<100 P7] 100 - 200

200 - 300

300 - 400

>400

J^EXT PAOE(S) left BLA X 111 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 29

PARIKKALA SAARI UUKUNIEMI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 94 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Keskiarvo, Bq/m3 Vuoriniemi,

NEXT PAOE{S) left BLANK 113 STUK-A136 SATEILYTUR VAXES KXJS

Elite 30

PARIKKALA SAARI UUKUNIEMI Asuntojen radon Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 48 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km .

TamaJa

Vuoriniemt; Keskiarvo, Bq/m3

4 5 km

UEXJ PAOEfS) left BLA\K 115 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 31

PARIKKALA SAARI UUKUNIEMI Asuntojen radon Talot rakennettu hiekalle ja soralle mitattu 46 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200

200 - 300

300 - 400

>400 STUK-A136 SATEILYTUR VAKESKU S

Liite 32

KYMEN LAANIN LANSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: kallio

Osa-alueen raja

Kunnanraja osa-alueen sisalla

NEXT PAG£(S) 119 left BLANK NJ (S)30W d1 X 3 Osa-aluejako KYMEN Rakennuspohja: K2.10 iuomenmel

LAANIN Savitaipale K2.13

LuumSki

kallio

K2.12 ITAOSA Tsdpalsaari Ruokolahti K2.14 Osa-alueen Mitattu Osa-alueet osa-alueen Kunnanraja asunto

sisalla raja Pankkala' K2.I0, K1.1-K1.4 K1.4

K2.12-K.2.14

...

S AKESKU SATEILYTURV STUK-A136 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 34

KYMEN LAANIN LANSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: moreeni

Osa-alueen raja Kunnanraja osa-alueen sisdlla Osa-alueet M1.1-M1.4 M2.l-M2.10 M3.1-M3.4 Suomenniemi Mitattu asunto

Savitaipale

Ml.2

Lappenranta Luumaki

M2.7x

,^-^Anj alankoski *■ ‘ \ ***** M2.10 r M21|fcT Xf •• Vehkalahti i? \ X M2.9

Virolahti

Hamina Kotka

##EXT PAOEIS) left BLANK 123 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Lute 35

KYMEN LAANI Osa-aluejako lukunjemi Rakennuspohja: moreeni Ml.7,

Ml.6 Ruokolahti

Taipalsaari

Ml.2 >...M1.3’ Imatra Joutseno

leenranta

Osa-alueet M1.2-M1.7 M2.10 M2.10

Milattu asunto

125 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 36

KYMEN LAANIN LANSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: savi tai siltti Osa-alueen raja Kunnanraja osa-alueen sisalla Osa-alueet S2.l-S2.12 Mitattu asunto

Savitaipale

S2.12 S2.10 x

Valkeala S2.ll Kuus< Luumaki * Lappi enranta

S2.12 Vehkalahli S2.6 *

Xotka Virolahti

Hamina

SIEXT PAGE(S) left BLAMX 127 STUK-A136 SAIEILYTURVAKESKUS

Liite 37

KYMEN LAANIN ITAOSA Osa-aluejako lukunii Rakennuspohja: savi tai siltti

Parikkala •

Ruokolahti

Taapalsaari

Joulseno

Imatra

Osa-alueen raja

Luumflki Kunnanraja osa-alueen sis alia Osa-alueet S1.1-S1.2 YlSmaa S2.ll-S2.12

Mitattu asunto

NEXT PAGE(S) left BLANK 129 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 38

KYMEN LAANIN LANSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: haijut ja Salpausselat Noin 750 asuntoa

Osa-alueen raja Kunnanraja Osa-alueet H2.1-H2.9, H2.ll H2.19-H2.24 H3.1-H3.7 Suomenniemi Mitattu asirnto

r Savitmpali H2.24 H2.24 H2.23 'H2.24 ,H2.24 >/

%Z2^—: '“’"Valkeala

AnjalankosKi H3.4

Miehikkali Vehkalahti

'■Xm.:

iPyhiaa

Hamina Virolahti Kotka

131 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 39

Uukimiemi KYMEN LAANIN ITAOSA H2.22 Osa-aluejako Rakennuspohja: harju Noin 1230 asuntoa H2.22

H2.18 H2.18 H2.22 Parikkala

H2.22

H2.22 'f RnokolahtiUH2. 17 ■H2.22 aipalsaari H3.9 •• Joutseno '■■H2.i2/tgs?cx1<

rH2.14 HL1 >

Lappeei

Osa-alueen raja Kunnanraja H2.2 \ ' Osa-alueet H1.1-H1.4 H2.9-H2.18, H2.22 \ YlSmaa H3.8-H3.9 Milattu asunto STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 40

KYMEN LAANIN LANSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: haijujen liepeet ja muut vahaiset hiekkamuodostumat Noin 670 asuntoa

Osa-alueen raja —------Kunnaraaja ...... osa-alueen sisalla Osa-alueet HI1.1-HI1.3 ffl2.l-HI2.16 Mitattu asunto X

NEXT PAGE(S) 135 left BLANK STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

Liite 41

KYMEN LAANI Uukunien Osa-aluejako Rakennuspohja: haijujen liepeet ja muut vahaiset hiekkamuodostumat Noin 100 asuntoa m21

Osa-alueen raja ------Kunnanraja ...... osa-alueen sis alia Osa-alueet HI 1.1-HI 1.3 HI2.1-HI2.16 Mitattu asunto X

&EXT PAGE(S) left BLMtK 137 STUK-A136 SATEILYTURVAKESKUS

STUK-A -sarjan julkakqja

STUK-A137 Arvela H, Ravea T. Radonturvallinen rakentaminen Suomessa. Helsinki 1996.

STUK-A136 Pennanen M., Makelainen I. & Voutilainen A. Huoneilman radonmittaukset Kymen laanissa: Tilannekatsaus ja radonennuste. Helsinki 1996.

STUK-A135 Hyvarinen J. On the fundamentals of nuclear reactor safety assess ments. Inherent threads and their implications. Helsinki 1996.

STUK-A134 Ylatalo S. (ed.) Doserate Mapping and Search of Radioactive Sources in Estonia. Helsinki 1996.

STUK-A133 Rantavaara A. Puutavaran radioaktiivisuus. Helsinki 1996.

STUK-A132 French S, Finck R, Hamalainen RP, Naadland E, Roed J, Salo A, Sinkko K. Nordic Decision Conference: An exercise on clean-up actions in an urban environment after a nuclear accident. Helsinki 1996.

STUK-A131 Mustonen R, Koponen H. Sateilyturvakeskuksen tutkimushankkeet 1996 - 1997. Helsinki 1996.

STUK-A130 Honkamaa T, Toivonen H, Nikkinen M. Monitoring of airborne contamination using mobile units. Helsinki 1996.

STUK-A129 Saxdn R, Koskelainen U. Radioactivity of surface water and fresh water fish in Finland in 1991-1994. Helsinki 1995.

STUK-A128 Savolainen S, Kairemo K, Liewendahl K, Rannikko S. Radioim- munoterapia. Hoidon radionuklidit ja annoslaskenta. Helsinki 1995.

STUK-A127 Arvela H. Asuntojen radonkoijauksen menetelmat. Helsinki 1995.

STUK-A126 PoBanen R, Toivonen H, Lahtinen J, Bander T. OTUS-reactor inventory management system based on ORIGEN 2. Helsinki 1995.

STUK-A125 Pollanen R, Toivonen H, Lahtinen J, Bander T. Transport of large particles released in a nuclear accident. Helsinki 1995.

STUK-A124 Arvela H. Residential radon in Finland: Sources, variation, model ling and dose comparisons. Helsinki 1995.

139 SATEILYTURVAKESKUS STUK-A136

STUK-A123 Aaltonen H, Laaksonen J, Lahtinen J, Mustonen R, Rantavaara A, Reponen H, Rytomaa T, Suomela M, Toivonen H, Varjoranta T. Ydinuhkat ja varautuminen. Helsinki 1995.

STUK-A122 Rantavaara A, Sax6n R, Puhakainen M, Hatva T, Ahosilta P, Ten- hunen J. Radioaktiivisen laskeuman vaikutukset vesihuoltoon. Helsinki 1995.

STUK-A121 Ikaheimonen TK, Klemola S, Hus E, Sjoblom K-L. Monitoring of radionuclides in the vicinities of Finnish nuclear power plants in 1991-1992. Helsinki 1995.

STUK-A120 Puranen L, Jokela K, Hietanen M. Altistumismittaukset suurtaajuus- kuumentimien hajasateilykentassa. Helsinki 1995.

STUK-A119 Voutilainen A, Makelainen I. Huoneilman radonmittaukset Ita- Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste. Askola, Lapinjarvi, Liljendal, Loviisa, Myrskyla, Mantsala, Pemaja, Pomainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtaa ja Sipoo. Helsinki 1995.

STUK-A118 Reiman L. Expert judgment in analysis of human and organiza tional behaviour in nuclear power plants. Helsinki 1994.

STUK-A117 Auvinen A, Castr6n O, Hyvdnen H, Komppa T, Mustonen R, Paile W, Rytomaa T, Salomaa S, Servomaa A, Servomaa K, Suomela M Sateilyn lahteet ja vaikutukset. Helsinki 1994.

STUK-A116 Sateilyturvakeskuksen tutkimushankkeet 1994-1995. Mustonen R, Koponen H (toim.). Helsinki 1994.

STUK-A115 Leszczynski K. Assessment and comparison of methods for solar ultraviolet radiation measurements. Helsinki 1995.

STUK-A114 Arvela H, Castrdn O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. Helsinki 1994.

Taydellisen listan STUK-A -saijan julkaisulsta saa

Sateilyturvakeskus Julkaisutoimikunta/Sihteeri PL 14 00881 Helsinki puh. (09) 759 881

140 SATEILYTURVAKESKUS Stidlsalerhelscentralen Finnish Centre For Radiation and Nuclear SoFet,«

ISBN 951-712-158-X ISSN 0781-i705

OY EDITA AB Helsinki 1996

My vnti Sateiiy lurvakesKu s PL 14 00881 HELSINKI Puh.. (09) 759 881