Tapaustutkimus Laivanrakennus- Ja Autoteolli- Suusalan Yritysten Kriisiratkaisuista Ja Ohjaus- Toimenpiteistä ______Summary
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Seppo Ristilehto LIIKETOIMINTASHOKKI Tapaustutkimus laivanrakennus- ja autoteolli- suusalan yritysten kriisiratkaisuista ja ohjaus- toimenpiteistä ________________________________________________________ Summary BUSINESS SHOCK A case study of solutions to crises experienced by firms in the ship- building and automobile industries and of measures taken to manage them Sarja / Series Ae-2:2004 (pdf) A-2:2004 (sid.) ISBN: 951-564-172-1 (pdf) 951-564-162-4 (sid.) ISSN: 1459-4870 (pdf) 0357-4652 (sid.) Tekijän kiitokset Kauppatieteen alaan lukeutuva väitöskirjani on monia vuosia kestäneen har- jaantumisen ja kirjoitusprosessin kautta syntynyt raportti. Pitkäkestoisuuteen on vaikuttanut osin se, että tein tutkimusta muiden toimieni ohella ja osin se, että minun oli täydennettävä kauppatieteessä opintoja, koska olen lähtökoulu- tukseltani teknologi. Tästä vuonna 1992 saamastani mahdollisuudesta ja luot- tamuksesta samoin kuin raporttini julkaisemisesta kiitän Turun kauppakor- keakoulua sekä sen Johtamisen laitosta, henkilökuntaa ja antoisia Johtami- sen ja organisoinnin tutkimusseminaareja, joihin osallistuminen vahvisti hank- keeni etenemistä. Väitöskirjan lopullinen sisältö on monelta asiantuntijalta saatujen komment- tien, rakentavan kritiikin ja opastusten viitoittamaa. Lausun kunnioittavan kii- toksen opintojeni ja tutkimustyöni ohjaajalle, professori Raimo Nurmelle, jo- ka on jaksanut olla myötäkävijä kaikki nämä vuodet. Eräs keskeisistä ohjeis- tuksista on liittynyt työn rajaamiseen ja aiheessa pysymiseen. Varsinkin alun kunnianhimoiset suunnitelmat tuottivat runsaasti tietoainesta ja tekstejä, jotka eivät esiinny lopullisessa versiossa, mutta joita jalostamalla saisi omia raport- tikokonaisuuksia. Tämän, välillä vaikealtakin tuntuvan asian oppii vuorovai- kutuksessa kokeneiden tutkijoiden kanssa. Tästä kanssakäynnistä kiitän erityi- sesti dosentti Arto Suomista, joka on ollut koko kirjoittamisen ajan tukenani. Vaikka tutkijalle välttämätön tiedon hakeminen on välillä jopa hyvinkin vaativaa, toisinaan suorastaan tuskaista, olen näinä vuosina saanut turvautua alan osaajiin. Tästä erityisen kiitosmaininnan ansaitsee kirjastosihteeri Olavi Suominen, jonka kanssa käydyt lukuisat mieltä kohottavat keskustelut eivät rajoittuneet vain tutkittavaan aihepiiriin, vaan ajatustenvaihdon kaari ulottui moniin elämänaloihin, aina näyttämömusiikkiin asti. Myös informaatikko Marjatta Jokinen on opastanut minua pääsemään eteenpäin tiedonhakuviida- kossa. Kiitokseni osoitan myös työni esitarkastajille professori Matti Koiraselle ja dosentti Visa Huuskoselle. Varsinkin viimeksi mainitun kommentit ohjasivat merkittävästi sanottavani viimeistelyä. Vähäinen ei ole ollut myöskään dosent- ti Kirsti Mannisen apu ja vaivannäkö kielenhuollon kysymyksissä ja tekstin oikolukemisessa. Olen kiitollisuuden velassa lisäksi lukuisille muille minua auttaneille: Pro- fessori Tarmo Koskiselta sain kaltaiskuva-käsitteen lisäksi arvokkaita innoit- teita tutkimuksen teon alkutaipaleellani ja tutkimusapurahaa hakiessani. Jenny ja Antti Wihurin rahaston tukipäätös vuonna 1996 oli lisäpontimena projek- tin käyntiinlähtöön ja auttoi puoli vuotta kestäneen kokoaikaisen tutkimustyö- periodin rahoittamisessa. Lehtori David Miller saattoi tiivistelmän englannin- kieliseen asuun, ja humanististen tieteiden kandidaatti Sirkka-Liisa Virtanen- Lohtaja suomensi saksankieliset tekstilainaukset. Lisäksi diplomikielenkään- täjä Anneli Sonck auttoi minua ranskankielisen lähdemateriaalin läpikäynnis- sä. Tekstin- ja kuvankäsittelyssä olen voinut turvautua erityisesti vävyyni Markus Mäkelään. Hänen kärsivällisyytensä on maininnan arvoinen. Skeno- grafi Juha Lukala, ATK-päällikkö Jarmo Kareisto sekä hallintosihteeri Mari- ta Hanssen ovat antaneet apuaan tekstiasua koskevissa teknisissä pulmatilan- teissa. Tätä työtä ei olisi voitu suorittaa ilman avainjohtajia. Heidän kanssaan tehdyt haastattelut ja käydyt kiintoisat keskustelut antoivat tutkimustyölleni keskeisimmän aineiston. Avainjohtajien lisäksi haastattelu- ja keskusteluapua antoivat useat asiantuntijat. Arvostan kaikkien heidän halukkuuttaan ja vai- vannäköään osallistua tutkimukseeni ja osoitan heille suuren kiitokseni. Ta- paamiseen kulutettujen tuntien määrä oli jo yksinäänkin heiltä melkoinen uh- raus. Ao. henkilöt on mainittu tutkimusraportin lopussa. Perheyhteisöni tulee saada osakseen myös suuri kiitos. Sille ei ole ollut helppoa ymmärtää varttuneen miehen intomielisyyttä tutkimuksen tekemiseen. Varsinkin, kun tekemisistä ei ole ollut puutetta. Usein onkin lapsille ja lapsen- lapsille vastattu: pappa kirjoittaa. Sanottava on kiteytynyt lähes päivittäisillä kävelyretkillä kansallismaisemissa: enimmät suuntautuneina Turun linnan ja Tuomiokirkon ympäristöön ja viimeisen vuoden aikana myös Helsingin Töö- lönlahden ympäri maisemia ihaillen. Eittämättä tutkimustyöhön on kulunut melkoinen määrä vuosia. Väitöskirja on jo kauan sitten heränneen toiveen täyttymys. Kiitos kaikille työhöni myötävaikuttaneille! Helsingissä / Turussa 5.1.2004 Seppo Ristilehto ESIPUHE Insinööri ja modernin murros Rohkenen tunnustautua niihin, jotka elivät siinä naiivin yksinkertaisessa, aris- toteelisen kulttuuriperinteen luoman utopian odotuksessa, että tosioleva ja ympäröivä todellisuutemme olisi tajuttavissa tieteen metodein perusteltavina ilmiöinä, joiden perusrakenteissa olisi suhdeinvarianttisuutta, ja että harmoni- nen, universaali kokonaisuus olisi ymmärrettävissä suuren synteesin muodos- tavan teorian kautta. Rationaalisen järjestyksen tai havaittavan epäjärjestyksen voisi rikkoa vain ihmisen vapaa tahto. Tämänkaltainen maailma olisi insinöö- ritietieteen edustajille, jollainen perustutkinnoltani olen, mitä toivottavin. Luonnontieteet, varsinkin fysiikka, kehittyi vapaana tutkimuskohteensa tie- toisuuden ja intention taakasta newtonilaisen, mekanistisen maailmankäsityk- sen tukemana kolmesataa vuotta, kunnes peruspostulaatit muuttuivat täydelli- sesti. Juuri taaksejääneen vuosituhannen viimeiset vuosikymmenet ovat vain vahvistaneet aistiemme tuottavan summittaista kuvaa todellisuudesta. Tieteen kannalta tämä suuri murros toteutui kuitenkin tyylikkäästi; tieteenala muunsi itse oman aikaisemman tieteellisen tietonsa selitysperustan. Koettiin myös jo- tain sellaista, jota luonnontieteeltä, varsinkin fysiikalta viimeksi osattiin odot- taa: aineen ja ei-aineellisen kontaktipinta hämärtyi. ”Se mitä havaitaan ei ole sitä mitä havaitaan ennen kuin se havaitaan.” (Krohn 1993, 58) Klassisen fy- siikan totuudet ovat normaalielämään riittäviä likiarvoja ja selittyvät kvanttify- siikassa rajatapauksina. Eksaktin tieteen tutkimusihanteista ammennettu ihmistieteisiin kohdistunut reduktionismin paine helpotti ainakin hetkeksi, koska todellisuuden ykseys katosi, positivistisen todentamisen odotettiin riu- tuvan ja henkiset ontologiat saivat suhteellisuudesta uutta ymmärtämystä. Kuorikerrokset näyttävät olevan yhtä oleellisia kuin alta kaivettu ydin – vai redusoituisivatko ihmismielen aivoitukset sittenkin tosiolevan porteilla vain hiukkasfysiikan sidoksin ymmärretyiksi sähkökemiallisiksi tapahtumiksi (vrt. Enqvist 1998). Todellisuus ymmärretään rakentuvaksi ainakin yhteisön toiminnan tasolla voittopuolisesti sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Ihminen käyttäytyy pi- kemminkin hahmottamiensa asioiden merkitysten kuin absoluuttisten ulkois- ten ärsykkeiden perusteella. Tämä näkemys terävöityi viime vuosisadan lopul- la myös yrityksen toimintaa ja yritysorganisaatioita käsittelevässä liiketalous- tieteen kirjallisuudessa. Etenkin ns. toimija-näkökulma, johon sisältyvät tavat nähdä yritys kulttuuriareenana ja sosiaalinen todellisuus tulkintoina, merkitse- vät melkoista etääntymistä siitä todellisuuden kuvasta, joka perustuu objektii- viseen, rationaaliseen ja teoreettiseen viitekehykseen ja joka noudattaa yleisiä lainalaisuuksia. Teknologian välittämä virtuaalitodellisuus luo näkökulman sellaisiin elämänkokemuksiin, jossa ajan ja paikan jatkuvuus hämärtyvät. Vaikka tiedon huima edistys tuottaa kiehtovia kokemuksia ja elämän apuvä- lineitä, ei ihminen psyykkisenä eikä biologisena olentona silti irtaudu ilmiku- vasta, kuten toimilleen välttämättömistä terveellä järjellä tajuttavista selkeistä syysuhteista ja aistein havaittavista normaalikokoisista objekteista. Tervettä elämää voi elää täysin tietämättömänä aika-avaruuden kaareutumisesta nopeu- den myötä. ~ Arkipäivän liike-elämässä yrityksen johtamiseen ja organisointiin lukeutuvat enimmät toimenpiteet muistuttavat mielleyhtymän tasolla yllä mainittua liki- määräisyyttä. Erilaiset kokemukseen perustuvat peukalosäännöt ovat yleensä täysin riittäviä ilman yksityiskohtaisesti punnittuja syy- ja seuraussuhteita; onnistuneen toimenpiteen tavanomaisuus tekee menettelystä jopa rutiinin. Uu- teen ja entistä vivahteikkaampaan tietoon liike-elämästä kuitenkin pyritään, niin tässäkin tutkimuksessa. Siihen ajaa paitsi tiedon hankinta sen itsensä vuoksi myös yritysorganisaation olemassaolollekin perusteen tarjoava hyödyn yllyke. SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE........................................................................................................... 5 Insinööri ja modernin murros ........................................................................ 5 SISÄLLYSLUETTELO .................................................................................... 7 KUVIOLUETTELO ........................................................................................ 11 TAULUKKOLUETTELO............................................................................... 11 1. JOHDANTO ...............................................................................................