Kovakuoriais- ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004: Mätäoja- Vaskivuori, Pitkäkoski ja Vehkalanmäki

Espoo 2005 Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 1

Sisällysluettelo

Tiivistelmä 3 1. Johdanto 4 2. Kohteet 4 2.1. Mätäoja ja Vaskivuori 4 2.2. Pitkäkoski 4 2.3. Vehkalanmäki 5 3. Tulokset 7 3.1. Kovakuoriaiset 7 3.1.1. Mätäoja-Vaskivuori 8 3.1.2. Pitkäkoski 9 3.1.3. Vehkalanmäki 9 3.2. Perhoset 10 3.2.1. Mätäoja-Vaskivuori 10 3.2.2. Pitkäkoski 10 3.2.3. Vehkalanmäki 11 3.2.3.1. Esiselvitys 11 3.2.3.2. Malikaapuyökkönen 11 3.2.3.3. Viheryökkönen 11 3.2.3.4. Ruttojuuriyökkönen 13 3.2.3.5. Ahdepikkumittari 13 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 13 4.1. Kohteiden merkitys kovakuoriaislajistolle 13 4.1.1. Mätäoja-Vaskivuori 13 4.1.2. Pitkäkoski 14 4.1.3. Vehkalanmäki 15 4.2. Kohteiden merkitys perhoslajistolle 16 4.2.1. Mätäoja-Vaskivuori 16 4.2.2. Pitkäkoski 16 4.2.3. Vehkalanmäki 16 4.3. Pitkäkosken hoito 17 4.4. Mätäoja-Vaskivuoren alueen hoito 17 4.5. Vehkalanmäen hoito 18 5. Kirjallisuus 18 Liite 1. Menetelmät kovakuoriaisselvityksissä 24 Liite 2. Havaitut uhanalaiset, silmälläpidettävät ja muut huomionarvoiset kovakuoriaislajit 28 Liite 3. Menetelmät perhosten esiselvityksissä ja Vehkalanmäen perhosselvityksessä 46 Liite 4. Havainnot uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 2

tunnetuista perhoslajeista Vehkalanmäellä 49 Liite 5. Vehkalanmäeltä havaittujen uhanalaisten, silmälläpidettävien ja puutteellisesti tunnettujen perhoslajien esittelyt 54 Liite 6. Perhosten esiselvitysten tulokset 56 Liite 7. Lehtohabitaattien (Mätäoja, Pitkäkoski) esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit 66 Liite 8. Paahdehabitaattien (Vehkalanmäki) esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit 67 Liite 9. Esiselvityksen perusteella kohteissa mahdollisesti elävät uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit sekä lajikuvaukset 68

Kannen kuva: Pitkäkosken kuviolla 6 oli joitakin luontaisesti syntyneitä melko valoisia aukkoja, jotka ovat tärkeitä useille alueen huomionarvoisille kovakuoriaisille ja perhosille.

Kuvat © Faunatica Oy; kuva 26 © Petri Martikainen

Karttakuvat © Vantaan kaupunki

Kirjoittajat: Marko Nieminen, Kari Nupponen, Pekka Robert Sundell (Faunatica Oy) ja Pertti Rassi (kovakuoriaiset).

Kiitokset: Jaakko Vähämäki ja Jukka Luokkala (Vantaan kaupunki); Ilpo Mannerkoski (kovakuoriaisselvitys); Karl-Erik Lundsten (perhosselvitys); Essi Lind (kovakuoriaispyydysten koenta); Kimmo Silvonen (toukkien määrityksen varmentaminen); Tero Koskinen, Tomi Salin, Pasi Sihvonen ja Jaakko Vähämäki (viheryökköshavaintoja); Jyrki Muona (kovakuoriaisyksilön määritys).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 3

Tiivistelmä

Vantaalla selvitettiin Mätäoja-Vaskivuoren, Pitkäkosken ja Vehkalanmäen alueiden luontoarvoja kovakuoriais- ja perhoslajiston perusteella vuonna 2004. Työn tilaajana oli Vantaan kaupungin ympäristötoimisto ja toteuttajana Faunatica Oy.

Kaikissa kohteissa selvitettiin kovakuoriaislajistoa runkoikkuna- ja/tai kuoppapyydyksillä sekä aktiivihavainnoinnilla. Lisäksi kohteissa tehtiin uhanalaisten ja pääkaupunkiseudulla huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys, jossa paikallistettiin näiden lajien esiintymisen kannalta merkittävimmät osa-alueet sekä sopivat ravintokasvit ja elinympäristöt. Vehkalanmäellä selvitettiin myös neljän alueelta aiemmin tavatun perhoslajin esiintyminen.

Raportti sisältää: • kuvauksen tutkimusmenetelmistä ja havainnoinnista • listat ja kuvaukset suojelun kannalta arvokkaimmista havaituista kovakuoriaislajeista • kuvauksen havaitun kovakuoriaislajiston yleis- ja erityispiirteistä • kuvauksen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista, joilla on kohteissa elinmahdollisuuksia • kuvauksen Vehkalanmäellä havaituista uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista • kuvauksen kohteiden merkityksestä kovakuoriais- ja perhoslajistolle • arviot Mätäoja-Vaskivuoren alueen, Pitkäkosken ja Vehkalanmäen hoitotarpeista.

Selvitysalueiden kovakuoriaislajisto on monipuolista ja sisältää merkittäviä lajeja. Mätäoja- Vaskivuorelta löytyi yksi hävinneeksi luokiteltu kovakuoriaislaji (haapasepikkä) ja 23 muuta huomionarvoista lajia; Pitkäkoskelta yksi uhanalainen, kolme silmälläpidettävää ja 23 muuta huomionarvoista lajia; Vehkalanmäeltä kaksi uhanalaista (keisarilyhytsiipi ja lehtipuupääkkö), kaksi silmälläpidettävää ja 31 muuta huomionarvoista lajia. Haapasepikän, keisarilyhytsiiven ja lehtipuupääkön esiintymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä.

Esiselvityksen perusteella Mätäoja-Vaskivuorella voisi elää kaksi vaarantunutta ja viisi silmälläpidettävää perhoslajia; Pitkäkoskella yksi vaarantunut ja viisi silmälläpidettävää lajia; Vehkalanmäellä kaksi vaarantunutta ja kuusi silmälläpidettävää lajia.

Vehkalanmäellä on havaittu seitsemän uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua perhoslajia, joista kuudella on siellä pysyvä populaatio. Viheryökkösen esiintymä on valtakunnallisesti merkittävä.

Mätäojan ja Pitkäkosken tärkeimpiä hoitotarpeita ovat kuusettumisen estäminen ja alueiden pitäminen osittain valoisina. Vaskivuoressa lahojen kuusien määrä on oleellista. Vehkalanmäki kannattaisi säilyttää nykyisellään ja siellä pitäisi saada säilymään myös kasvittomia tai niukkakasvustoisia alueita.

Kohteille olisi suotavaa laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 4

1. Johdanto

Vantaalla selvitettiin kolmen kohteen (Mätäoja-Vaskivuori, Pitkäkoski ja Vehkalanmäki) luontoarvoja kovakuoriais- ja perhoslajiston avulla vuonna 2004. Kohteissa tehtiin kovakuoriaisselvityksiä sekä uhanalaisten ja pääkaupunkiseudulla huomionarvoisten perhoslajien esiselvityksiä. Lisäksi Vehkalanmäellä tehtiin selvitys neljän alueelta aiemmin tavatun perhoslajin esiintymisestä. Kohteet esitellään jaksossa 2 ja menetelmien yksityiskohdat liitteissä 1 & 3. Selvitysten ja esiselvitysten tilaajana oli Vantaan kaupungin ympäristötoimisto ja toteuttajana Faunatica Oy.

Raportti sisältää listat ja lyhyet kuvaukset suojelun kannalta arvokkaimmista havaituista kovakuoriaislajeista sekä kuvauksen lajiston yleis- ja erityispiirteistä. Raportissa kuvataan myös kohteiden merkitys perhoslajistolle ja listataan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, joilla on kohteissa elinmahdollisuuksia. Lisäksi esitämme arviot Mätäoja-Vaskivuoren alueen, Pitkäkosken ja Vehkalanmäen hoitotarpeista. Raportti sisältää myös yksityiskohtaisen kuvauksen tutkimusmenetelmistä ja havainnoinnista.

2. Kohteet

Tässä luvussa esitellään selvityskohteiden sijainnit ja kussakin kohteessa tehdyt selvitykset yleisesti. Menetelmät kuvataan tarkasti liitteissä 1 & 3.

2.1. Mätäoja ja Vaskivuori

Selvitysalueena oli Mätäojan kosteikko Helsingin rajalta Hämeenlinnanväylälle sekä Vaskivuoren metsäalue, yhteensä n. 40 ha (kuva 2). Selvitysalue rajoittuu ympäröivään asutukseen ja peltoihin.

Kohteessa selvitettiin maassa liikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä uhanalaista ja silmälläpidettävää lahopuilla elävää kovakuoriaislajistoa ikkunapyydyksillä ja aktiivihavainnoinnilla. Lisäksi tehtiin uhanalaisten ja huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys. Esiselvityksen kuvaus on esitetty liitteessä 3.

2.2. Pitkäkoski

Selvitysalueena oli Pitkäkosken luonnonsuojelualue sekä siihen suunniteltu laajennusosa, joka jatkuu suojelualueelta länteen peltoihin asti, yhteensä n. 20 ha (kuva 1).

Kohteessa selvitettiin maassa liikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä uhanalaista ja silmälläpidettävää lahopuilla elävää kovakuoriaislajistoa ikkunapyydyksillä ja aktiivihavainnoinnilla. Lisäksi tehtiin uhanalaisten ja huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 5

2.3. Vehkalanmäki

Selvitysalueena oli Vehkalan täyttömäki ja sen länsipuolella oleva kosteikko- ja niittyalue, yhteensä n. 35 ha (kuva 3). Selvitysalueen länsirajana on Petikon teollisuusalue ja metsä, muualla rajan muodostavat ympäröivät metsät ja pellot.

Kohteessa selvitettiin maassa liikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa aktiivihavainnoinnilla. Kohteessa tehtiin myös uhanalaisten ja huomionarvoisten perhoslajien esiselvitys. Lisäksi selvitettiin alueelta aiemmin havaittujen kahden uhanalaisen, yhden silmälläpidettävän ja yhden harvinaisen perhoslajin mahdollisen esiintymisen laajuus ja arvioitiin niiden runsaus.

Kuva 1. Pitkäkosken selvitysalueen rajaus (keltaiset viivat), esiselvityskuvioiden rajaukset (kuviot 4-7; erotettu mustalla katkoviivalla) sekä kuoppapyydyslinjojen (E & F) ja runkoikkunapyydysten (10-14) sijainnit.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 6

Kuva 2. Mätäojan-Vaskivuoren selvitysalueen rajaus (keltaiset viivat), esiselvityskuvioiden rajaukset (kuviot 1-3) sekä kuoppapyydyslinjojen (C & D) ja runkoikkunapyydysten (1-7) sijainnit.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 7

Kuva 3. Vehkalanmäen selvitysalueen rajaus (keltainen viiva), esiselvityskuvioiden rajaukset (kuviot 8-14; erotettu mustilla katkoviivoilla) sekä kuoppapyydyslinjojen (A & B) sijainnit.

3. Tulokset

3.1. Kovakuoriaiset

Kovakuoriaisia määritettiin pyydysaineistoista 26.431 yksilöä ja aktiivihavainnoinnin yhteydessä ilmeisesti joitain tuhansia yksilöitä. Määritettyjen kovakuoriaisten määrä oli siis yhteensä lähes 30.000 yksilöä. Näistä noin 1800 yksilöä preparoitiin tarkempaa määrittämistä varten. Uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja muista huomionarvoisista lajeista on koottu havaintotiedot ja lajikuvaukset liitteeseen 2.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 8

Mätäoja: ikkunapyydykset Pitkäkoski: ikkunapyydykset 2 2

1,5 1,5

1 1

0,5 0,5 Yksilömäärä Yksilömäärä

0 0 6.-29.5 29.5-19.6 19.6-11.7 11.7-1.8 31.7-23.8 23.8-12.9 12.9-3.10 6.-29.5 29.5-19.6 19.6-11.7 11.-31.7 31.7-23.8 23.8-12.9 12.9-3.10 Koentajaksot Koentajaksot

Vehkalanmäki: kuoppapyydykset Pitkäkoski: kuoppapyydykset

1800 2000 1600 1400 1500 1200 1000 800 1000 600

400 Yksilömäärä 500 Yksilömäärä 200 0 0 21.4-9.5 9.-29.5 29.5-20.6 20.6-11.7 11.-31.7 31.7-23.8 23.8-12.9 12.9-3.10 21.4-8.5 8.-29.5 29.5-19.6 19.6-11.7 11.-31.7 31.7-23.8 23.8-12.9 12.9-3.10 Koentajaksot Koentajaksot

Kuva 4. Mätäojan ja Pitkäkosken runkoikkunapyydysten yksilömäärät (yksilöitä/pyydys/vrk) eri koentajaksoilla sekä Vehkalanmäen ja Pitkäkosken kuoppapyydysten yksilömäärät eri koentajaksoilla. Koska pyynnissä olleiden pyydysten määrä vaihteli hieman eri jaksoina Pitkäkoskella, ikkunapyydysten saalismäärien vaihtelut on esitetty yksilöinä pyydystä kohden vuorokaudessa.

3.1.1. Mätäoja-Vaskivuori

Kuoppapyydykset oli keskitetty yhdelle alueelle (kuva 2), mutta kahdelle hieman toisistaan poikkeavalle elinympäristötyypille, jotka ovat Mätäojan alueella esiintyvistä yleisimmät: kuivempi koivu- ja haapa-alue sekä kosteampi pajuvaltainen alue. Niiden lajistoissa olikin selviä eroja. Tästä huolimatta tuloksia ei voi yleistää koko laajaa, yli 2 km pitkää aluetta koskeviksi.

Mätäojan alueella kuoppapyydyksiin kertyi paljon kariketta, joka vaikeutti kovakuoriaisten erottelua ja aiheutti saaliin osittaisen hajoamisen etenkin loppukesästä. Tästä syystä tarkan yksilömäärän laskeminen ei ollut mahdollista. Otosluonteisten laskentojen perusteella yksilömäärä oli n. 10.900 eli noin 1,3 yks. pyydystä kohden vuorokaudessa. Mätäojan saalismäärä oli siten selvästi suurin tutkituista kolmesta alueesta. Näytteen koko on hyvin edustava.

Runkoikkunapyydysten saalis, yhteensä 1.133 yks. eli 1,1 yks. pyydystä kohden vuorokaudessa, oli huomattavasti suurempi kuin Pitkäkoskella (kuva 4). Mätäojalla onkin suuressa määrin lahoja lehtipuita, joskin pääsääntöisesti läpimitaltaan varsin pieniä. Niistä oli löydettävissä runsaasti kääpiä kasvavia runkoja pyydysten kohteiksi.

Mätäojalla kovakuoriaisten lentokausi jatkui hieman pidempään kuin Pitkäkoskella (kuva 4). Kovakuoriaisten havaitsemisen kannalta tärkeä syysparveilu jäi kuitenkin huonojen säiden

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 9

vuoksi tälläkin alueella merkityksettömäksi.

Uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja löytyi Mätäojalta vain yksi eli haapasepikkä (ks. liite 2 & kuva 26). Havainto on erityisen arvokas, sillä haapasepikkä on luokiteltu hävinneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Kun hävinneeksi arvioitu laji löytyy uudelleen, se katsotaan arviointiperusteiden mukaan kuuluvaksi uhanalaisuuden korkeimpaan luokkaan eli äärimmäisen uhanalaiseksi, ellei havainnon laatu edellytä muuta. Tässä tapauksessa kyse on erittäin todennäköisesti paikallisesta esiintymästä, joka on siis ainoa Suomesta ja siksi valtakunnallisesti erittäin merkittävä. Haapasepikän lisäksi alueelta havaittiin 23 huomionarvoista lajia (liite 2).

3.1.2. Pitkäkoski

Pitkäkosken monipuolisen alueen kovakuoriaisfaunasta saatiin suhteellisen suppealla pyydysmäärällä tietoja vain osasta aluetta. Näidenkin tulosten perusteella alue vaikuttaa kovakuoriaisten kannalta mielenkiintoiselta.

Pitkäkoskelta tuli kuoppapyydyksiin yhteensä 5.483 kovakuoriaisyksilöä. Saalista kertyi pyydystä kohden keskimäärin vuorokaudessa noin 1,1 yks., mikä on korkea määrä alueen luonne ja vuoden 2004 sääolot huomioon ottaen. Näytteen koko on siis edustava. Eri koentakertojen saalismäärät vastasivat Vehkalanmäen tuloksia (kuva 4). Kostean viileässä lehdossa jäi kuitenkin keväthuippu pois.

Ikkunapyydysten saalis jäi odotettua vähäisemmäksi. Pyydysten kohteiksi ei juuri ollut tarjolla suuriläpimittaisia lahoja lehtipuita. Sateiden vuoksi myös sopivat kovakuoriaisten parveilusäät jäivät vähäisiksi. Suuremman yksilö- ja samalla lajimäärän saamiseksi olisi tullut käyttää suurempaa määrää runkoikkunapyydyksiä tai huomattavasti tehokkaampia parvekelaatikkopyydyksiä. Näiden käyttö ei kuitenkaan ilkivaltavaaran vuoksi ollut mahdollista.

Ikkunapyydyksistä tuli yhteensä 548 yksilöä eli noin 0,7 yks. pyydystä kohden vuorokaudessa. Kuvasta 4 on nähtävissä, että kovakuoriaisten lentokausi päättyi Pitkäkosken alueella käytännössä jo elokuun puolivälin jälkeen vuonna 2004.

Pitkäkosken alueelta havaittiin yksi uhanalainen (vaarantunut) ja kolme silmälläpidettävää sekä 23 muuta huomionarvoista lajia (liite 2).

3.1.3. Vehkalanmäki

Vehkalanmäeltä tuli kuoppapyydyksiin yhteensä 7.614 kovakuoriaisyksilöä. Pyydystä kohden keskimäärin vuorokaudessa tullut yksilömäärä (n. 0,9 yks.) on kohtalaisen suuri, etenkin kun otetaan huomioon vuoden 2004 sateisuus. Vehkalanmäeltä kuoppapyydyksillä kerätty näyte antaa siten edustavan kuvan kohteen kovakuoriaislajistosta.

Yksilöiden jakautuminen eri tyhjennyskerroille oli vuonna 2004 poikkeuksellinen (kuva 4). Sääoloiltaan keskimääräisenä vuotena, kuten esim. 2003, kuoppapyydysten yksilömäärä

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 10

kasvaa aluksi huhtikuusta kesäkuun alkupuoliskolle saakka ja laskee sitten suhteellisen tasaisesti marraskuuhun asti. Vuonna 2004 touko-kesäkuun ja elokuun lopun sekä syyskuun huonot sääjaksot vähensivät huomattavasti saalista.

Vehkalanmäen alueelta havaittiin kaksi uhanalaista (vaarantunutta) lajia: keisarilyhytsiipi ja lehtipuupääkkö. Molempien lajien esiintymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Lisäksi havaittiin kaksi silmälläpidettävää ja 31 muuta huomionarvoista lajia (liite 2). Näistä huomattavan merkittäviä olivat mm. hietavakosonkiainen, martikaslaji Xantholinus audrasi ja kalmistokaarniainen.

3.2. Perhoset

Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja puutteellisesti tunnetuiksi luokiteltujen perhosten lajihavainnot esitetään yksityiskohtaisesti liitteissä 4 ja 5 sekä esiselvitysten tulokset liitteessä 6. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit, joilla on elinmahdollisuuksia eri kohteissa, esitellään liitteessä 9. Monen lajin mahdollista esiintymistä ei kuitenkaan voida arvioida pelkän esiselvityksen perusteella (moniruokaiset tai elintavoiltaan huonosti tunnetut lajit), vaan lajisto tulisi selvittää monipuolisesti erilaisia menetelmiä käyttämällä, erityisesti valopyydyshavainnoinnilla.

3.2.1. Mätäoja-Vaskivuori

Mätäojan alue on tyypillistä tuorepohjaista eteläsuomalaista lehtoa. Perhosten kannalta alueen merkittävyyttä laskevat lehtometsävyöhykkeen kapeus sekä toisaalta umpeenkasvu ja metsän sisällä olevien aukkojen puuttuminen. Lahon puuaineksen runsaus ja metsän reunalla kasvavat vanhat lehtipuut lisäävät kohteen monipuolisuutta.

Vaskivuori on melko umpeutunut ja aluskasvillisuus kulutuksen vuoksi niukkaa, mutta lakiosan avokalliolla ja sen eteläpuolisella lehdolla kalliojyrkänteineen saattaisi olla merkitystä joidenkin harvinaisten perhoslajien elinpaikkana.

Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää kaksi vaarantuneeksi luokiteltua ja viisi silmälläpidettävää perhoslajia (liite 9). Lisäksi kohteesta löytyy sopivaa elinympäristöä joillekin harvinaisille lahopuilla eläville koiperhoslajeille.

3.2.2. Pitkäkoski

Pitkäkosken esiselvityskohde on rehevä jokivarsilehto. Alue on paikoin melko umpeutunut kuusten vallattua alaa, ja metsän sisällä on aukkoja vain vähän. Vanhan jokitörmän yläpuolinen istutuskuusikko on supistanut perhosten kannalta merkittävän elinympäristön pinta-alaa. Myöskään lämpimiä metsänreunoja alueelta ei löydy, mutta sen sijaan lahopuuta on kohtalaisesti.

Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää yksi vaarantuneeksi luokiteltu ja viisi

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 11

silmälläpidettävää perhoslajia (liite 9). Lisäksi kohteesta löytyy sopivaa elinympäristöä joillekin harvinaisille lahopuilla eläville koiperhoslajeille sekä eräille vaateliaita lehtokasveja ravintonaan käyttäville lajeille, kuten konnanmarjamittarille (Eupithecia actaeata) ja usvapikkumittarille (Eupithecia immundata).

3.2.3. Vehkalanmäki

3.2.3.1. Esiselvitys

Vehkalanmäki on laaja, avoin ja monipuolinen ruderaattialue, jonka parhaissa osissa etelä- ja lounaisrinteillä on runsaasti paahdekasvillisuutta ja kohtalaisen paljon myös paljasta maanpintaa. Kohde on perhosten kannalta merkittävä monipuolisen kasvillisuutensa ja laajan avoimen alueen vuoksi.

Alueelta on havaittu seitsemän uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua perhoslajia, joista kuudella on siellä pysyvä populaatio. Paikalla esiintyy myös harvinainen lupiineilla (Lupinus spp.) elävä Agonopterix nervosa –koiperhonen, jolla tunnetaan vain kymmenkunta elinpaikkaa Suomesta.

Esiselvityksen perusteella paikalla voisi lisäksi elää kaksi vaarantunutta ja kuusi silmälläpidettävää lajia (liite 9).

3.2.3.2. Malikaapuyökkönen

Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) on Suomessa luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Lajia on löydetty yleensä vain saaristosta ja aivan merenrannan tuntumasta. Sisämaasta tunnetaan vain muutama vanha löytö, mutta Vantaalta sitä ei aiemmin ole löydetty. Tässä selvityksessä havaittiin yhteensä viisi toukkaa pujoilta. Toukat olivat eri puolilla aluetta. Koko Vehkalanmäen avoin alue on lajille sopivaa esiintymisaluetta. Toukkien ravintokasvia pujoa esiintyy alueella lajille riittävästi, kunhan alue pidetään jatkossakin avoimena. Malikaapuyökkösen leviämistä sisämaahan rajoittanevat ilmastolliset tekijät, ja äärialueilla lajin populaatiot ovat yleensä niukkoja. Tämä lienee syynä siihen, miksi Vehkalanmäeltä löytyi vain vähän toukkia hyvälaatuisen elinympäristön laajuudesta huolimatta.

3.2.3.3. Viheryökkönen

Koska vuoden 2004 havainnointi tuotti havaintoja vain neljästä vaarantuneeksi (VU) luokitellusta viheryökkösestä (Calamia tridens), päätettiin tähän raporttiin koota myös aikaisempia havaintoja lajin esiintymisestä, jotta lajin elinpaikasta saataisiin parempi käsitys. Havaintoja kerättiin haastattelemalla, ja tietoja kertyi yhdeksän henkilön 14 käynnistä ja noin 550 yksilöstä. Näiden tietojen perusteella Vehkalanmäellä saattaa hyvinkin olla viheryökkösen runsain esiintymä Suomessa (liite 4), joka on myös valtakunnallisesti merkittävä.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 12

Suurin osa viheryökköhavainnoista tehtiin aktiivihavainnoinnilla, jossa lajin kasvillisuudessa istuvia yksilöitä etsittiin yöllä taskulampun valossa. Yksilöt istuivat usein melko korkealla ruohovartisissa kasveissa ja ne näkyivät helposti voimakkaan lampun valossa yli 10 m päähän. Erityisesti perhosten silmät loistivat valossa. Samanaikaisesti tehdyn valvontavalohavainnoinnin tuloksena havaittiin useimmiten (Sihvonen & Salin) vain yksi yksilö, vaikka taskulampun valossa kasveilta istumasta löytyi kymmeniä. Vain yhdellä kerralla valvontavalolla havaittiin illan aikana noin 15 yksilöä, mutta näistäkin useimmat laskeutuivat kasvillisuuden sekaan monen metrin päähän valvontavalopisteestä. Sihvonen kertoo kirjoituksessaan, että lajin yksilöt ruokailivat timotein ja apilan kukilla (Sihvonen 2001). Asiasta käydyssä keskustelussa Sihvonen totesi, ettei ollut varma, oliko viheryökkösten imukärsä ulkona, mutta ainakin samanaikaisesti kukilla runsaana havaituilla kalvassekoyökkösillä (Amphipoea fucosa) näin tapahtui (Pasi Sihvonen, suull. tieto). Muut havainnoitsijat eivät nähneet kukilla ruokailevia viheryökkösyksilöitä, vaikkakin joitakin muita lajeja niillä oli erittäin runsaasti. Havainnot Keski-Euroopasta tukevat Sihvosen havaintoa (Steiner & Ebert 1998). Kirjallisuuden perusteella laji tulee jonkin verran syötille (Mikkola & Jalas 1979, Sundell ym. 2002).

Lajin havaintoalue oli kaikilla haastatelluilla avoin maastonkohta, jossa kasvoi harvahkoa heinikkoa, puna-apilaa ja pietaryrttiä. Korkeamman kasvillisuuden alueilla, pohjoisrinteessä tai etelärinteen alaosassa lajia ei etsinnöistä huolimatta kukaan havainnut. Tosin eri henkilöiden havainnoimien alueiden välillä oli melkoisia eroja, ja havainnointi myös keskittyi niille alueille, joissa lajia esiintyi runsaimmin.

Viheryökkönen oli vielä 1970-luvulla melko laajalle Etelä-Suomessa levinnyt laji. Pääosa sen elinpaikoista oli aurinkoisia kuivahkoja hiekkapohjaisia alueita, mutta sitä tavattiin myös rehevämmissä tuorepohjaisissa elinympäristöissä (Mikkola & Jalas 1979). Vielä vuoden 1991 uhanalaismietinnössä sitä ei pidetty edes silmälläpidettävänä harvinaisena lajina (Rassi ym. 1992). Vasta vuoden 2001 mietinnössä se arvioitiin vaarantuneeksi (Rassi ym. 2001). Lajin romahdus onkin ollut nopea: se havaittiin 252 10 x 10 km2 ruudussa ennen vuotta 1988, vuosina 1988-1997 72 ruudussa, joista 49 oli yhteisiä vanhojen ruutujen kanssa (Huldén ym. 2000). Nykyisin tunnettuja lajin elinpaikkoja Suomessa lienee enää kymmenkunta: tiedossamme ovat Maarianhaminan lentokenttä, Dragsfjärdin Örö, Helsingin Vuosaaren maantäyttöalue, Vantaan Vehkalanmäki, Tampere ja Kangasalan Pohtiolampi.

Viheryökkösen kantojen romahduksen syistä tehdyt päätelmät perustuvat olettamuksiin, koska aiheesta ei ole julkaistuja tutkimuksia. Lajin tarkat elinpaikat voidaan kuitenkin päätellä myös aikuishavainnoista, koska vastakuoriutuneita yksilöitä löytää helposti kuoriutumispaikaltaan kasvillisuuden seasta. Vertailemalla elinpaikkojen tilan kehitystä viime vuosikymmenien aikana voidaan habitaattien umpeenkasvu tulkita todennäköisimmäksi taantumisen syyksi. Monien vanhojen paahdeympäristöjen muuttuminen umpeutumisen seurauksena on tunnettu ilmiö, mutta myös kosteapohjaisemmilla paikoilla, kuten vanhoilla pakettipelloilla, näyttäisi nykyään olevan selvästi vähemmän paljasta maanpintaa kuin vielä 1970-luvulla. Kaikki havainnot viheryökkösen elinpaikkavaatimuksista Suomessa viittaavat siihen, että laji vaatii menestyäkseen nimenomaan sellaisia avoimia alueita, joissa on paljasta maanpintaa matalan kasvillisuuden lomassa. Vastaavia havaintoja on tehty myös Saksassa (Steiner & Ebert 1998) ja Etelä-Uralilla (K. Nupponen, julkaisematon).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 13

3.2.3.4. Ruttojuuriyökkönen

Vehkalanmäeltä on havaittu silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu ruttojuuriyökkönen (Hydraecia petasitis; 1 yksilö 30.7.2002, Pekka Sundell leg.). Esiselvityksessä lajin ravintokasvia, etelänruttojuurta (Petasites hybridus) ei havaittu, joten lajilla ei voi olla populaatiota selvitysalueella. Ruttojuuriyökkösen on usein havaittu harhautuneen kauas elinympäristöstään, ja myös Vehkalanmäen havainto koskee harhautunutta yksilöä.

3.2.3.5. Ahdepikkumittari

Ahdepikkumittari (Eupithecia millefoliata) on Suomessa luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Viime vuosina laji on runsastunut ja tietoja sen elintavoista on saatu tarkennetuiksi. Toukan ravintokasveja ovat siankärsämö (Achillea millefolium) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare), joiden kuivia kukintoja se syö syys-lokakuussa. Lajin parhaita elinympäristöjä ovat kedot ja avoimet, niukkakasvuiset ruderaattialueet. Tällaisten ympäristöjen uhkatekijöitä ovat umpeenkasvu ja kaupunkiympäristöissä rakentaminen. Tässä selvityksessä havaittiin kaksi aikuista yksilöä sekä noin 40 toukkaa. Lisäksi siitä on Vehkalanmäeltä havaintoja yhdeksästä yksilöstä vuodelta 2002 (liite 4).

4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset

4.1. Kohteiden merkitys kovakuoriaislajistolle

4.1.1. Mätäoja-Vaskivuori

Mätäojan alue on pitkä ja kapea kosteikkoalue, jonka reunamilla on reheviä niittyjä ja tuorepohjaisia lehtimetsiä, joissa on myös vanhoja lehtipuita (etenkin haapoja ja koivuja; kuvat 5 & 6). Kosteikko on erittäin märkää ja vaikeakulkuista, lähinnä tiheäkasvuista pajukkoa. Avoimia metsänreunoja ja aukkoja on niukalti. Paikoin on pieniä avovesilampareita. Reuna-alueilla lehtokasvillisuus on melko monipuolista, mutta niukkaa, ja umpeenkasvu (mesiangervo, nokkonen, vadelma) on todennäköisesti tukahduttanut vaateliaita kasveja laajoilla aloilla. Lahopuuta on paikoin kohtalaisia määriä. Metsävyöhyke on erittäin kapea, ja sen parhaat osat sijaitsevat kuvion pohjoisosassa Jokiuomanpuiston eteläpuolella.

Kosteikon eteläosan itäreunalla sijaitseva Vaskivuori on eteläosiltaan lehtomainen ja pohjoisesta kuusikkoinen mäki. Itäosassa on suppeahko avokallioalue (kuva 8). Vaskivuoren alue näyttää toimivan lähivirkistysalueena ja on osin pahoin kulunut (kuva 7) ja myös roskaantunut.

Mätäojan kaltaiselta alueelta ei ole julkaistuja vertailuaineistoja. Tällaisissa kohteissa on harrastettu kovakuoriaisten keräilyä muutenkin varsin vähän. Tämän selvityksen yhteydessä

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 14

kertyneen aineiston valossa tämä on vahinko, ja vastaavat alueet ansaitsisivat laajempia selvityksiä.

Mätäojan alue on saatujen tulosten perusteella mielenkiintoinen kovakuoriaisten suhteen. Lajisto on monipuolista ja joukossa on harvinaisuuksia (mm. Mycetoporus debilis ja Rhizophagus parallelocollis; liite 2). Erityisen merkittävää on hävinneeksi luokitellun haapasepikän löytyminen, ja Mätäoja on siis lajin ainoa tunnettu elinpaikka Suomessa.

Vaskivuoren alueella on kohtuullisen paljon, tosin suurelta osin melko pieniläpimittaista kuusilahopuuta. Lähivuosina tilanne paranee kovakuoriaisten kannalta, sillä ikääntyvät isot kuuset alkavat kuitenkin todennäköisesti yhä suuremmassa määrin kuolla. Alueen lahokuusiin liittyy jo nyt merkittäviä lajeja (havuliekokeiju ja isolymylaakanen; liite 2). Tarkemmissa tutkimuksissa arvokasta lajistoa löytyisi todennäköisesti lisää.

4.1.2. Pitkäkoski

Pitkäkosken luonnonsuojelualue on jokivarsilehto (kansikuva, kuvat 10 & 13), jossa paikoin kasvaa vaateliaita lehtokasveja, kuten mustakonnanmarjaa (Actaea spicata), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja pähkinäpensasta (Corylus avellana). Yksittäin esiintyy myös suuria haapoja, koivuja ja raitoja sekä jonkin verran lahopuuta. Valtaosa alueesta on kuusettumassa ja kasvamassa tai jo kasvanut umpeen.

Suomessa on jonkin verran tutkittu lehtojen kovakuoriaislajistoja, esimerkiksi Bromarvin Framnäsin luonnonsuojelualue, Espoonlahden Fiskarsinmäen luonnonsuojelualue sekä Kangasalan Suoramanjärven luonnonsuojelualue (P. Rassi, julkaisemattomat aineistot). Suurimman mielenkiinnon kohteina ovat olleet hemiboreaalisen vyöhykkeen lehdot jaloine lehtipuineen, jotka eivät erilaisen luonteensa vuoksi kelpaa Pitkäkosken aineiston vertailukohdaksi. Muualta Etelä-Suomesta on vain julkaisemattomia aineistoja. Vertailukohtien puuttuessa Pitkäkosken lajiston rakennetta ei voida verrata muihin alueisiin, mutta havaittuja lajeja toki voidaan arvioida niiden yleisyyden perusteella.

Pitkäkosken suojelualueen kovakuoriaislajisto osoittautui ehkä yllättävänkin mielenkiintoiseksi. Jo melko pienellä pyydysmäärällä saatiin esiin joukko harvinaisuuksia (ks. liite 2). Erikoiseen lajistoon on todennäköisesti syynä alueen luonne. Kyseessä on melko jyrkästi etelään viettävä lämmin rinnelehto.

Pitkäkosken lehtoalue näyttää kuitenkin olevan nopeasti heikkenemässä. Kuuset valtaavat alaa lehtipuilta ja vaikka eräiltä paikoilta pähkinäpensaiden ympäriltä onkin raivattu hieman kuusia, toimet ovat riittämättömiä. Osa alueella tavatuista harvinaisista kovakuoriaislajeista vaatii nimenomaan melko avointa paahteista metsää. Nämä lajit tulevat väistymään, jos alueen kuusettuminen jatkuu.

Pitkäkosken suojelualueen toinen vakava puute on kuolleiden suuriläpimittaisten lehtipuiden, erityisesti haapojen puuttuminen. Vantaalla Vantaanjoen varrella, Pitkäkoskelta kymmenkunta kilometriä pohjoisluoteeseen sijaitsevalla Linnan kartanon alueella oli 1950- luvulla yksi Suomen merkittävimmistä uhanalaisten kovakuoriaisten keskittymistä, joka perustui nimenomaan suuriin lahoaviin haapoihin. Osa siellä tavatuista lajeista (kuten esim.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 15

nyt löydetty poppelinnorkkokärsäkäs) voisi aivan hyvin elää myös Pitkäkoskella.

Mäen yläpuolella olevalla istutuskuusikolla (kuva 11) ei havaittu, kuten odottaa saattoikin, mitään merkitystä kovakuoriaisten suojelun kannalta.

4.1.3. Vehkalanmäki

Vehkalanmäki on laaja ja avoin ruderaattialue, jonka parhaissa osissa etelä- ja lounaisrinteillä on runsaasti paahdekasvillisuutta (kuvat 15 & 16). Pohjoisosassa jatkuva maanläjitys, itäreunan varastoalueet ja paikan yleinen kulutus ovat muokanneet kohteesta mosaiikkimaisen, erityyppisiä kasvillisuuslaikkuja sisältävän alueen, jossa on kohtalaisen paljon myös paljasta ja niukkakasvistoista alaa. Vastaavia yhtä laajoja ja pitkään avoimena säilyneitä ruderaattialueita on pääkaupunkiseudulla vain muutama.

Ruderaattialueiden kovakuoriaispyynneistä ei ole vertailuaineistoksi sopivia julkaistuja yhteenvetoja. Vehkalanmäen lajiston vertailukohtana on käytetty Pertti Rassin vuosina 2001- 2003 keräämää laajaa aineistoa Kaakkois- ja Etelä-Suomen paahdealueiden kovakuoriaisista. Vertailumahdollisuuden tarjosi myös samanaikaisesti suoritettu laaja pyynti Helsingissä Vuosaaren maantäyttöalueella (Faunatica 2005a).

Erilaiset maanläjitysalueet vastaavat tietyissä kehitysvaiheissaan vanhan kulttuurin luomia paahdealueita. Niissä voi olla runsaasti avointa niukkakasvistoista alaa. Elinympäristön yksityiskohdat muuttuvat kuitenkin varsin nopeasti. Läjitysten loputtua alueet kasvavat varsin nopeasti umpeen ja paahdelajisto joutuu väistymään. Nopeiden muutosten vuoksi ruderaattialueiden kovakuoriaislajisto ei määrällisesti näytä yltävän parhaiden vanhaan kulttuuriin liittyvien paahdealueiden tasolle. Lajisto voi kuitenkin olla erikoislaatuista ja muualla hyvinkin harvinaiset lajit voivat olla runsaita.

Ruderaattialueilla on usein erikoislaatuinen kasvillisuus. Sen myötä mm. kovakuoriaislajistossa voi olla hyvinkin erikoisia lajeja. Hyvistä kovakuoriaiskasveista mainittakoon mm. valkomesikkä (Melilotus albus) ja rohtomesikkä (M. officinalis), jotka ovat runsaita Vehkalanmäen alueella.

Vehkalanmäen kovakuoriaislajisto on melko edustava. Lajisto ei silti yllä parhaiden ruderaattialueiden tasolle, vaikka huomionarvoisiksi tulkittuja vähintään frekvenssipisteluokkaan 30 kuuluvia lajeja tavattiin yhteensä 35, joista uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja oli kumpiakin vain kaksi. Toisaalta mäestä näyttää puuttuvan tai olevan ainakin hyvin niukkoja melkoinen joukko vastaavilla paikoilla yleensä esiintyviä huomionarvoisia lajeja (mm. kolokkaat [Colon spp], multapallokkaat [Leiodes spp.], monet suurlyhytsiivet, jne.).

Mäen lounaispuolella olevan kosteikkoalueen arvo kovakuoriaisten kannalta ei tässä yhteydessä selvinnyt riittävässä määrin. Pajukkoalue on suurelta osin käytännössä mahdotonta liikuttavaksi. Lisäksi osa alueesta oli etenkin vuonna 2004 liian märkää liikkumisen kannalta.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 16

4.2. Kohteiden merkitys perhoslajistolle

4.2.1. Mätäoja-Vaskivuori

Vastaavien Etelä-Suomen lehtoalueiden perhoslajistoa on tutkittu jonkin verran, mutta vertailukelpoisia julkaistuja tutkimustuloksia on hyvin niukalti (Faunatica 2005b). Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää seitsemän uhanalaista tai silmälläpidettävää perhoslajia. Lehdoissa elää myös monia uhanalaisia ja harvinaisia perhoslajeja, joiden esiintymistä ei voi päätellä kasvillisuuden perusteella. Tällaisia ovat esimerkiksi lahopuulla elävät Tineidae- ja Oecophoridae-heimojen koiperhoset, kuten siniaitokoi (Stenoptinea cyaneimarmorella, DD; lajia on ehdotettu vuonna 2003 luokkaan EN ja erityisesti suojeltavaksi), jota tavataan erittäin paikoittaisena Lounais-Suomen ja Uudenmaan lehdoissa (ks. Nupponen 2003). Koska siis monen lehdoissa elävän uhanalaisen perhoslajin mahdollista esiintymistä ei voi arvioida pelkän esiselvityksen perusteella, lajisto tulisi selvittää monipuolisesti erilaisia menetelmiä käyttämällä, erityisesti valopyydyshavainnoinnilla.

Mätäojan vaikeakulkuisten kosteikkoalueiden merkitystä perhosten elinpaikkana on vaikea arvioida, koska alue on suurelta osin mahdotonta liikuttavaksi, eikä perhostutkimuksia vastaavilta alueilta ole julkaistu.

4.2.2. Pitkäkoski

Pitkäkosken paras osa perhosten kannalta on vanha jokitörmä ja sen alapuolella oleva rehevä rantalehto (kuviot 5 ja 6), mutta senkin tila on huonontunut kuusettumisen seurauksena. Lisäksi luontaisesti syntyneitä aukkoja on liian vähän ja ne ovat pienialaisia. Esiselvityksen perusteella alueella voisi elää kuusi uhanalaista tai silmälläpidettävää perhoslajia. Sopivaa elinympäristöä on myös muutamille harvinaisille lehtolajeille, esimerkiksi mustakonnanmarjalla eläville usvapikkumittarille (Eupithecia immundata) ja konnanmarjamittarille (Eupithecia actaeata) sekä eräille lahopuilla eläville koilajeille (heimot Tineidae & Oecophoridae).

Vanhan jokitörmän yläpuolella oleva istutuskuusikko (kuvio 7) on nykyisellään sopimaton minkään uhanalaisen tai muulla tavoin merkittävän perhoslajin elinpaikaksi.

4.2.3. Vehkalanmäki

Vehkalanmäen perhoslajisto on edustava ja monipuolinen. Alueelta on havaittu seitsemän uhanalaiseksi luokiteltua perhoslajia, joista kuudella on siellä pysyvä populaatio. Esiselvityksen perusteella paikalla voisi lisäksi elää useita muitakin uhanalaislajeja.

Vertailuaineistoa vastaavien elinympäristöjen lajistosta pääkaupunkiseudulla on julkaistu Helsingin Vuosaaren maantäyttöalueesta (Faunatica 2005a), ja näiden tietojen perusteella voidaan arvioida Vehkalanmäen olevan Vuosaaren maantäyttöalueen veroinen paahde- ja ketoperhosten esiintymispaikka ja yksi seudun merkittävimmistä avoimista ruderaattikohteista.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 17

Mäen lounaispuolella olevan kosteikkoalueen arvoa perhosten kannalta on vaikea arvioida. Vaikeakulkuisen alueen inventointi on vaativaa ja lajiston kattava selvitys vaatisi pyydysten käyttöä. Vastaavissa kosteikoissa elävistä lajeista valtaosa ei vaadi mitään erityistä ravintokasvia, joten pelkästään kasvitietojen perusteella näiden lajien esiintymistä ei voi arvioida. On täysin mahdollista, että yksi tai useampia harvinaisia kosteikkolajeja elää myös Vehkalanmäellä, mutta esiintymisen toteaminen vaatisi siis erillistä selvitystä.

4.3. Pitkäkosken hoito

Pitkäkosken lehtoalueen hoitosuositukset ovat hyvin samanlaisia sekä kovakuoriaisten että perhosten kannalta. Tarkempia kuviokohtaisia suosituksia esitetään liitteessä 6. Kuusettumisen aiheuttama varjostuminen ja maaperän happamoituminen tulisi estää eli alue tulisi pitää lehtipuuvaltaisena ja osittain valoisana. Pieniläpimittaiset kuuset tulisi poistaa koko eteläiseltä rinnealueelta. Suuriakin kuusia voisi vähitellen kaataa tai ainakin tappaa pystyyn paikoilta, joissa ne eivät ole vaaraksi ulkoilijoille. Myös vanhaa jokitörmää varjostavia suuria kuusia tulisi poistaa, jolloin aukkojen määrä kasvaisi ja lehdon paahteisuus lisääntyisi. Puut tulee jättää maastoon lahoamaan.

Alueella mahdollisesti elävän haavan kovakuoriaislajiston tarpeisiin tulisi alueella mahdollisimman pian kaulaamalla tappaa pystyyn isoja haapoja. Myös muiden lahojen lehtipuiden määrää tulisi merkittävästi lisätä.

Pohjoisreunan istutuskuusikko tulisi poistaa mahdollisimman pian. Kuusten istutus on osaltaan heikentänyt alueen tilaa arvokkaana lehtoalueena, ja kuusikon ennallistaminen lehdoksi olisi jatkossa tärkeää. Kuusikon seassa kasvaa vielä hieman monen lehtokasvin yksilöitä ja lehtipuiden taimia. Raivauksen jälkeen oksa- ja neulaskarike tulisi polttaa happamoittavan vaikutuksen minimoimiseksi.

4.4. Mätäoja-Vaskivuoren alueen hoito

Mätäojan alue tulisi kovakuoriaisten kannalta säilyttää koskemattomana, sillä sen arvo hyönteisten kannalta perustuu lähinnä lahopuun määrään ja vanhojen lehtipuiden säilyttämiseen. Myöskään perhoslajiston kannalta alueella ei ole erityistä hoitotarvetta. Tarkempia kuviokohtaisia suosituksia esitetään liitteessä 6.

Kaatuneet puut ja pudonneet oksat tulee jättää paikoilleen. Mahdollista kuusettumista tulee seurata ja tarvittaessa poistaa kuusentaimet ennen kuin ne alkavat tukahduttaa muuta kasvillisuutta.

Haapasepikän esiintymä tulisi paikallistaa alueelta ja sille tulisi laatia suojeluohjelma, jossa otetaan kantaa esiintymän ympäristön hoitotarpeeseen. Lajin esiintymiä tunnetaan Itä- Karjalasta (ks. liite 2), joten niiden pohjalta hoitosuosituksia voidaan perustellusti antaa.

Vaskivuoren alueelle olisi suotavaa laatia hoitosuunnitelma, jonka mukaisesti kulutusta

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 18

voitaisiin ohjata niin, että se ei uhkaisi lahopuita. Erityisesti eteläosan kalliojyrkänteen ja sen alapuolisen lehdon kulutusta tulisi rajoittaa.

4.5. Vehkalanmäen hoito

Sekä kovakuoriais- että perhoslajiston perusteella mäki kannattaisi säilyttää nykyisellään tai mieluummin pyrkiä muuttamaan vielä avoimemmaksi varsinkin luoteisosistaan, koska kaikki kohteessa toistaiseksi havaitut uhanalaislajit elävät paahdeympäristöissä. Tämä edellyttäisi aika ajoin liian tiiviiksi kasvavan kasvillisuuden raivaamista, erityisesti korkean heinikon ja lupiinikasvustojen niitto sekä puiden ja pensaiden taimien poisto lisäisi paahteisuutta. Niitto tulisi suorittaa laikuittain ja keskittää polunvarsien matalakasvuisten kohtien lähelle. Varsinkaan lupiineja ei pidä niittää samanaikaisesti koko alueella, koska selvitysalueella esiintyy harvinainen Agonopterix nervosa -koiperhonen, jonka toukka elää kesäkuussa lupiinin kukinnoissa.

Mäessä pitäisi saada säilymään myös kasvittomia tai niukkakasvustoisia alueita. Tämä voisi olla mahdollista mm. jatkamalla läjitystä hiekkapitoisilla aineilla. Tarkempia kuviokohtaisia suosituksia esitetään liitteessä 6.

Mäelle olisi suositeltavaa laatia yksityiskohtainen hoito- ja käyttösuunnitelma.

5. Kirjallisuus

Faunatica Oy 2005a: Vuosaaren maantäyttöalueen hyönteis- ja kasvillisuuskartoitus 2003- 2004. – Raportti Helsingin kaupungille.

Faunatica Oy 2005b: Vantaan Viinikanmetsän perhosselvitys. – Raportti Vantaan kaupungille.

Huldén, L. (toim.), Albrecht, A., Itämies, J., Malinen, P. & Wettenhovi, J. 2000: Suomen suurperhosatlas. – Suomen Perhostutkijain Seura & Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen perhoset. Yökköset 2. – Otava, Helsinki.

Nupponen, K. 2003: Siniaitokoin (Stenoptinea cyaneimarmorella) esiintyminen Suomessa. – Raportti Perhostensuojelutoimikunnalle.

Rassi, P. 1993: Suomen kovakuoriaisten (Coleoptera) frekvenssipisteet 1.1.1960-1.1.1990. – Maailman Luonnonsäätiön WWF Suomen rahaston raportteja Nro 6, Helsinki.

Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I. & Ståhls, G. (toim.) 1992: Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. – Komiteanmietintö 1991:30. Valtion painatuskeskus.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 19

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Sihvonen, P. 2001: Calamia tridens runsaana timotein kukinnoilla. – Baptria 26:86.

Steiner, A. & Ebert, G. 1998: Die Schmetterlinge Baden-Württembergs. Band 7, Nachtfalter V. – Verlag Eugen Ulmer, Stuttgart.

Sundell, P. R., Nieminen, M., Salokannel, J. & Perhostensuojelutoimikunta 2002: Perhoslajiston selvitysten periaatteet ja ohjeisto. – Baptria 27:60-66.

Weigt, H.-J. 1991: Die Blütenspanner Mitteleuropas (Lepidoptera, Geometridae: Eupitheciini). Teil 4: Eupithecia satyrata bis indigata. – Dortmunder Beiträge zur Landeskunde Heft 25:5-106.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 20

Kuvat 5 & 6. Eräs Mätäojan avovesilammikko sekä lehtomaista kasvillisuutta kuviolla 1.

Kuva 7. Vaskivuoren kuusikossa on Kuva 8. Vaskivuoren kallioketoa. kulutuksen voimakkuuden vuoksi niukka aluskasvillisuus.

Kuva 9. Pitkäkosken kuvio 4. Alueella ei ole Kuva 10. Pitkäkosken kuvion 6 harmaa- nykyisellään merkitystä uhanalaisille kova- lepikkoa, johon osa alueen kovakuoriais- kuoriaisille tai perhosille. pyydyksistä sijoitettiin.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 21

Kuvat 11 & 12. Luonnonsuojelualueen kyltti Pitkäkosken istutuskuusikon (kuvio 7) reunassa. Kuusikko tulisi raivata ja palauttaa alueelle lehtometsä.

Kuva 13. Pitkäkosken kuviolla 6 oli joitakin Kuva 14. Malikaapuyökkösen (Cucullia luontaisesti syntyneitä aukkoja, joissa lehto- absinthii) toukka pujolla (kuvassa keskellä) kasvillisuus uudistuu. Vehkalanmäen tien reunassa.

Kuvat 15 & 16. Vehkalanmäen kuviota 11: vasen kuva alarinteestä ja oikea kuva ylempää viheryökkösen (Calamia tridens) elinalueen alareunalta.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 22

Kuva 17. Kuoppapyydykset suojattiin katolla Kuva 18. Kuoppapyydyslinjan 3 asennus mm. estämään pyydysnesteen haihtumista huhtikuussa Vehkalanmäellä. sekä toisaalta sadeveden valumista purkkiin.

Kuva 19. Ilmeisesti supikoiran ylöskaivama Kuva 20. Kuoppapyydyslinja A kuoppapyydys Mätäojalla. Vehkalanmäellä

Kuvat 21 & 22. Ikkunapyydykset 13 ja 14 Pitkäkosken kuviolla 6.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 23

Kuva 23. Lahopuurungon tutkimista keväällä Kuva 24. Ikkunapyydyksen asennus Vaskivuoressa. keväällä Mätäojalla.

© Petri Martikainen

Kuva 25. Runkoikkunapyydys 7 Mätäojalla. Kuva 26. Haapasepikän (Hylochares cruentatus) aikuinen yksilö ja toukan tekemä kuoriutumisaukko (halkaisijaltaan n. 3 mm).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 24

Liite 1. Menetelmät kovakuoriaisselvityksissä.

Kaikissa kohteissa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa katollisilla kuoppapyydyksillä (kuvat 17-20). Uhanalaista ja silmälläpidettävää erityisesti lahopuilla elävää kovakuoriaislajistoa selvitettiin asettamalla runkoikkunapyydyksiä tärkeimpiin lahopuupaikkoihin (kuvat 21-25).

Pyydyksille sopivat kohdat valittiin pyydyksiä maastoon sijoitettaessa elinympäristötyypin kovakuoriaislajiston erityispiirteiden mukaisesti. Tallennusnesteenä käytettiin suolavettä, jossa oli loraus Fairya. Kuoppapyydykset vietiin maastoon (kaikkiin kohteisiin) 21.4.2004 ja runkoikkunapyydykset (Mätäojalle ja Pitkäkoskelle) 6.5.2004. Pyydykset koettiin noin kolmen viikon välein eli yhteensä kahdeksan kertaa. Ne poistettiin maastosta 3.10.

Kuoppapyydyksiin tulevien yksilöiden määrä riippuu monista tekijöistä. Yksi sateisena kesänä 2004 tärkeäksi muodostunut tekijä on, että suolaliuos laimenee kovissa sateissa liiaksi ja saalis alkaa pilaantua. Tämä sekä kuoppapyydyksiin toisinaan kuolevat ja mätänemään alkavat päästäiset houkuttelevat suuressa määrin tiettyjä kovakuoriaislajeja, mikä oli erityisesti huomattavissa loppukesän lajistossa.

Pyydysten lisäksi kovakuoriaisia etsittiin erilaisilla aktiivihavainnointimenetelmillä (tarkemmin ks. alla). Näiden maastokäyntien aikana kovakuoriaisasiantuntija kävi mielenkiintoiset kohteet läpi ja etsi kovakuoriaisia erilaisista mikrohabitaateista. Valikoidut yksilöt otettiin talteen ja määritettiin myöhemmin. Aktiivihavainnointi on lajiston löytymisen kannalta tehokasta sekä merkittävästi taloudellisempaa kuin pelkästään pyydyksillä kattavasti tehtävä selvitys. Aktiivihavainnointi vaatii kuitenkin lajiston erittäin hyvin tuntevia asiantuntijoita. Sen tekivät Ilpo Mannerkoski ja Pertti Rassi.

Kovakuoriaisten aktiivihavainnointia voidaan tehdä useilla menetelmillä. Yksinkertaisin niistä on visuaalinen etsintä ja nähtyjen yksilöiden poiminta talteen. Tähän voidaan yhdistää mm. kuolleiden puiden kaivaminen tai kuoriminen. Etsinnässä löydettyjä kovakuoriaistoukkia ja -koteloita voidaan ottaa kasvatukseen.

Kenttähaavi on kovakuoriaishavainnoinnin perusväline. Sitä käytetään mm. lyöntihaavina, jolloin haavilla piestään puiden oksia, pensaita tai kenttäkerrosta. Haaviin voidaan myös karistaa esim. puiden rungoilta ja oksilta, kasvien lehdiltä ja kukilta sekä kääviltä ja muilta sieniltä kuoriaisia. Haavilla voidaan siepata lentäviä hyönteisiä. Monille kuoriaislajeille tunnusomaista on iltaparveilu. Tällöin umpimähkäinenkin haaviminen jollakin avoimella, tyynellä alueella voi tuottaa hyvän tuloksen.

Hyönteisseula on yksi tärkeimmistä havainnointivälineistä. Se on erityisen käyttökelpoinen syksyllä, kun suuri osa kuoriaisista hakeutuu talvehtimaan maahan karikkeen joukkoon. Seula on rakenteeltaan verkko, jonka alla on pussi. Erilaista orgaanista materiaalia, kuten kariketta, lahopuuta, sieniä, lantaa jne. voidaan kasata verkon päälle. Kun verkkoa ravistetaan kuoriaiset putoavat alla olevaan pussiin ja pääosa karikkeesta jää verkolle.

Aineistosta määritettiin uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä muut erityisen mielenkiintoiset lajit. Hankalia ja vähemmän merkityksellisiä ryhmiä jätettiin määrittämättä lajilleen ajan ja

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 25

kustannusten säästämiseksi.

1. Mätäoja-Vaskivuori

Kohteessa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä lahopuilla elävää uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa aktiivihavainnoinnilla ja runkoikkunapyydyksillä. Kohteeseen asetettiin kaksi kuoppapyydyssarjaa (50 pyydystä). Kuoppapyydykset olivat Mätäojan pohjoisosassa (kuva 2), jossa sijaitsivat parhaat kuoppapyydyksille sopivat paikat. Kesä 2004 oli hyvin sateinen ja Mätäojan alue oli hyvin vetistä. Kuoppapyydyksiä ei kannata asettaa paikkoihin, joissa on suuri tulvariski, sillä tulvan sattuessa materiaali menetetään. Märkyyden vuoksi luhtaisimmilta alueilta ei saatu kerättyä näytteitä. Vaskivuoren alueelle ei asetettu kuoppapyydyksiä, sillä Mätäojan reunoilla elää oletettavasti huomattavasti mielenkiintoisempi maassaliikkuva kovakuoriaislajisto.

Aktiivihavainnointikäynnit

Ilpo Mannerkoski keräsi näytteitä kenttähaavilla 20.6. Pertti Rassi otti seulontanäytteitä 25.9. alueen keskiosan kosteikoilta ja 29.10. Vaskivuoren alueelta (yht. 330 yks.). Havaintoja tehtiin myös pyydysten asettamisen yhteydessä 21.4. ja 6.5.

Kuoppapyydyslinjat

Linja C: 25 pyydystä. Pyydykset 2-3 m välein puronvarsikosteikon pohjoispuolella olevassa lehdossa, jossa järeämmän puuston (koivu, haapa, harmaaleppä) lisäksi melko runsaasti lahopuuta sekä runsaasti tuomia ja kuusamia.

Linja D: 25 pyydystä. Pyydykset 2-3 m välein. Elinympäristö vastaava kuin linjalla C.

Koennat 8.5., 29.5., 19.6., 11.7., 1.8., 23.8., 12.9. & 3.10.2004.

Ongelmat 6.5. linjasta C nostettu ylös (supikoira?) 5 kpl ja linjasta D 1 kpl Æ pyydykset asennettiin uudestaan. 8.5. linjasta D hävinnyt 1 kpl ja 2 kpl täynnä lehtiä. 29.5. linjasta D hävinnyt 1 kpl. 11.7. linjasta C nostettu ylös 2 kpl ja kansi nostettu ylös 2 kpl. 1.8. linjasta C nostettu ylös 8 kpl; linjasta D kansi nostettu ylös 2 kpl. 23.8. linjasta C nostettu ylös 3 kpl; linjasta D nostettu ylös 8 kpl ja kansi nostettu ylös 7 kpl. 12.9. linjasta D kansi nostettu ylös 2 kpl. 3.10. linjasta C nostettu ylös 3 kpl; linjasta D nostettu ylös 1 kpl.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 26

2. Pitkäkoski

Kohteessa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä sekä lahopuilla elävää uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa aktiivihavainnoinnilla ja runkoikkunapyydyksillä. Kohteeseen asetettiin kaksi kuoppapyydyssarjaa (30 pyydystä). Pyydysten sijainnit näkyvät kuvasta 1.

Aktiivihavainnointikäynnit

Ilpo Mannerkoski keräsi näytteitä kenttähaavilla 9.7. Pertti Rassi otti seulontanäytteitä 25.9. alueen länsiosasta ja pohjoisreunan kuusikosta ja 24.10. itäosan lepikosta sekä keski- ja länsiosan haavikoista (yht. 239 yks.). Havaintoja tehtiin myös pyydysten asettamisen yhteydessä 21.4. ja 6.5.

Kuoppapyydyslinjat

Linja E: 10 pyydystä. Pyydykset 2-3 m välein jyrkässä eteläkaakkoon suuntautuvassa rinteessä (vanha joenrantatöyräs). Paikka on puolivarjoinen lehtorinne, jossa lahopuuta (esim. koivuja, harmaaleppiä ja pähkinäpensaita). Rinteen ja joen välissä kosteikkolaikku rinteen alla ja kookkaita kuusia joenrannassa. Rinteen pohjoispuolella tasaisella maalla tiheä, n. 15 m korkea istutuskuusikko.

Linja F: 20 (15 + 5) pyydystä. Pyydykset 2-4 m välein jyrkässä etelärinteessä (vanha joenrantatöyräs): 15 pyydystä luontopolun portaikon länsi- ja 5 itäpuolella. Elinympäristö on samanlainen kuin linjalla E, mutta valtapuuna harmaaleppä ja pähkinäpensaita vain muutama. Rinteen alla on kosteikon sijasta umpeutunutta lehtimetsää ja joenrannassa kookkaita kuusia.

Koennat 8.5., 29.5., 19.6., 11.7., 31.7., 23.8., 12.9. & 3.10.2004.

Ongelmat 29.5. linjasta F muutamasta kannet nostettu ylös. 19.6. linjasta F kansi nostettu ylös 4 kpl ja kansi hävinnyt 1 kpl. 11.7. linjasta F kansi nostettu ylös 1 kpl. 31.7. linjasta F kansi nostettu ylös 1 kpl. 23.8. linjasta F kansi nostettu ylös 1 kpl.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 27

Runkoikkunapyydykset

Pyydys 10: Ei löytynyt koennassa 29.5., mutta löytyi taas 19.6. Pyydys 13: Purkki irrotettu ja jätetty maahan pystyyn; kertynyt näyte tallessa. Pyydys 14: Purkki irrotettu ja näyte kaadettu maahan.

3. Vehkalanmäki

Kohteessa selvitettiin maassaliikkuvaa kovakuoriaislajistoa kuoppapyydyksillä. Kohteeseen asetettiin kaksi kuoppapyydyssarjaa (50 pyydystä). Pyydysten sijainnit näkyvät kuvasta 3. Muuta uhanalaista ja silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa selvitettiin aktiivihavainnoinnilla (kenttähaavilla ja seulomalla). Koska alueella on hyvin vähän lahopuuta, niin lahopuulajistoa ei selvitetty ikkunapyydyksillä.

Aktiivihavainnointikäynnit

Ilpo Mannerkoski keräsi näytteitä kenttähaavilla 11.7. Pertti Rassi otti seulontanäytteitä mäen lounaispuolella olevalta kosteikkoalueelta 24. & 29.10. (yht. 336 yks.). Havaintoja tehtiin myös pyydysten asettamisen yhteydessä 21.4.

Kuoppapyydyslinjat

Linja A: 20 pyydystä. Pyydykset n. 2 m välein korkeimman huipun viereisessä etelärinteessä. Elinympäristö ketomainen, osin heinikkoinen

Linja B: 30 (19 + 11) pyydystä. Pyydykset n. 2 m välein lounaisrinteessä: 19 pyydystä ylärinteessä korkeamman heinikon alueella ja loput 11 pyydystä alempana erittäin matalakasvuisessa paahderinteessä. Ylä- ja alarinteiden osien välissä n. 5 m väli.

Koennat 9.5., 29.5., 20.6., 11.7., 31.7., 23.8., 12.9. & 3.10.2004.

Ongelmat 12.9. ajoneuvo ajanut linjan B yli Æ kansi painunut maahan kiinni n. 10 kpl. 3.10. ajoneuvo ajanut linjan B yli Æ kansi painunut maahan kiinni n. 5 kpl.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 28

Liite 2. Havaitut uhanalaiset, silmälläpidettävät ja muut huomionarvoiset kovakuoriaislajit.

Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokiteltujen (Rassi ym. 2001) lajien lisäksi esittelemme myös muut huomionarvoisiksi katsottavat lajit. Näitä ovat tässä yhteydessä lajit, joita voidaan pitää harvinaisina (frekvenssipisteet 30 tai enemmän). Lajiston yleisyyden arviointiperusteena on siis Suomen kovakuoriaisten frekvenssipisteluettelo (Rassi 1993), jossa lajiston yleisyys on arvioitu 12 luokkana ajanjaksolta 1.1.1960-1.1.1990. Luettelo on jo joiltakin osin vanhentunut, mm. monet parhaillaan etenkin ruderaattialueilla leviämässä olevat lajit on katsottu aivan liian harvinaisiksi nykytilanteeseen nähden. Frekvenssiluokka on mainittu lajinimen jälkeen. Se on suluissa, jos nykyinen yleisyys poikkeaa huomattavasti luettelossa olevasta.

Frekvenssipisteluokat (100, 80, 60, 40, 30, jne.) on laskettu seuraavasti: luokkaan 100 kuuluvan lajin on tiedetty esiintyvän Suomessa vain 0-3:n 10x10 km:n ruudun alueella, luokassa 80 ruutuja on 4-6, luokassa 60 7-12, luokassa 40 13-25, jne. Varsin harvinaisen lajin rajana voidaan pitää luokkaa 30, johon kuuluvilla lajeilla on Suomessa 25-50 havaintoruutua. Frekvenssipisteet kuvaavat siis vain lajien yleisyyttä, eivätkä lainkaan runsautta.

Ilpo Mannerkosken tekemät havainnot on merkitty kirjaimin IM. Kohteittaisista havainnoista on yhteenveto taulukossa 1.

1. MÄTÄOJA-VASKIVUORI

Hävinneet lajit (RE)

Haapasepikkä (Hylochares cruentatus) (100* fr.) (kuva 26) Kuoppapyydyksillä haapametsiköstä 11.7.-1.8. 1 yks. Haapasepikän arvioitiin hävinneen Suomesta jo vuosikymmeniä sitten, sillä siitä tunnettiin Suomesta ennen tätä vain kaksi havaintoa. Molemmat ovat Varsinais-Suomesta: Paimiosta jo ennen vuotta 1823 (2 yks.) ja Mynämäeltä 1920-luvulta. Itä-Karjalassa sillä on ollut elinvoimaisia esiintymiä viime vuosiin saakka. Näyttää siltä, että haapasepikän levinneisyys on rajoittunut Suomessa aivan eteläisimpään rannikkoalueeseen. Haapasepikän elintavat tunnetaan hyvin Itä-Karjalassa tehtyjen havaintojen perusteella. Sitä pidetään pääasiassa ikimetsäkuoriaisena. Se elää valoisissa rehevissä kangasmetsissä tai lehdoissa kasvavissa haavoissa (Populus tremula), usein jättiläispuissa. Toukka elää sekä kaatuneissa että pystyissä kuorettomissa tai irtokuorisissa, pinnaltaan yleensä rikkinäisissä ja puuainekseltaan jo pehmeissä rungoissa. Itä-Karjalasta tunnetaan löytöjä myös kuorettomista, järeähköistä raidan (Salix caprea) haaroista (Petri Martikainen, suull. tieto). Haapasepikkä näyttää suosivan avoimia paikkoja, kuten metsänreunoja. Se on löydetty myös hakkuuaukolle jätetyistä puista. Lajin aikuiset parveilevat yleensä kesäkuussa. Edellä kerrottu kuvaus ei suoraan sovi Mätäojan löytöpaikkaan. Siinä on kyllä melko kookkaitakin haapoja ja muutamia raitoja, mutta pääasiassa hyvin elinvoimaisia. Kuoppapyydyksiä oli asetettu myös näiden juurille. Todennäköisenä ei kuitenkaan pidetä, että kuoppapyydykseen eksynyt yksilö olisi peräisin Mätäojan alueen ulkopuolelta (Jyrki Muona, suull. tieto).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 29

Lajin esiintymispaikan etsinnät tulisi käynnistää heti tulevalla maastokaudella. Sopivia haapametsiköitä ja isoja raitoja tulisi tarkastaa myös muualla Mätäojan alueella. Jos esiintymä löytyy, sitä tulee hoitaa niin, että kuolevia haapoja on jatkuvasti tarjolla. Alueella tulee muutenkin säästää haapoja ja raitoja sekä avartaa niiden ympäristöjä.

Muut huomionarvoiset lajit

Maakiitäjäiset Carabidae

Kolokätkökiitäjäinen (Trechoblemus micros) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 2 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Leukakiitäjäinen (Stomis pumicatus) (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 9 yks. Leukakiitäjäinen on kulttuurin suosija ja käyttää avoimia lehtimetsiä, puistoja, puutarhoja ja niittyjä. Se on usein löydetty pikkujyrsijöiden pesistä. Laji on Suomessa suhteellisen uusi tulokas. Ensimmäinen löytö on vuodelta 1945. Havaintoja tunnettiin pitkään vain etelärannikolta etenkin Helsingin seudulta, mutta levinneisyysalue on kuitenkin laajentumassa ja havaintoja tunnetaan jo myös idästä, Parikkalaan saakka pohjoisessa.

Rääpikkäät Cholevinae

Pikkupuistorääpikäs (Ptomaphagus sericatus) (100 fr.) Kuoppapyydyksillä n. 440 yks. Pikkupuistorääpikäs on Suomessa uudistulokas. Se löydettiin ensi kerran vuonna 1985 Helsingistä. Levinneisyysalue on 1990-luvulla laajentunut jo Etelä-Hämeen eteläosiin. Laji tunnetaan myös kaakosta, Parikkalaan saakka pohjoisessa. Mahdollisesti se on levinnyt meille myös idästä Suomenlahden ympäri. Pikkupuistorääpikäs suosii valoisia metsiköitä ja karttaa täysin avoimia paikkoja. Se voi olla hyvin runsas, kuten havaittu yksilömääräkin osoittaa.

Choleva sturmii 40 fr. Kuoppapyydyksillä 2 yks. Laji on meillä levinneisyydeltään kaakkoinen. Se viihtyy lehdoissa, pensaikoissa, niityillä ja ruderaattialueilla. Suvun Choleva lajit elävät yleensä pikkujyrsijöiden koloissa ja käytävissä. Ne ovat lisäksi aikuisvaiheessa talvella, minkä vuoksi niiden levinneisyydestä on ollut aiemmin niukasti tietoja. Kuoppapyydysten käytön laajennuttua tietoja on alkanut kertyä enemmän. Parhaat tulokset saataisiin, jos purkkeja pidettäisiin jyrsijäkolojen liepeillä talven yli. Kesäkaudella yksilöitä jää purkkeihin hyvin satunnaisesti. Choleva sturmiilla on todennäköisesti vankka kanta Mätäojan alueella.

Lyhytsiipiset Staphylinidae

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 30

Proteinus atomarius 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Suvun Proteinus lajit elävät mätänevissä sienissä, lannassa, petolintujen pesissä, jne. Ne ovat aikuisina syksyllä, kun sieniä on eniten. Laji P. atomarius on harvinaisin suvun kolmesta eteläisestä lajista ja levinnyt Kuusamoon saakka pohjoisessa. Pienen kokonsa (1,0-1,2 mm) vuoksi se tosin jäänee helposti huomaamatta.

Isolymylaakanen (Xylostipa monilicornis) 30 fr. Vaskivuoren alueelta 1 yks. kuolleen kuusen kuoren alta seulomalla. Isolymylaakanen elää Etelä-Suomessa kaarnakuoriaisten käytävissä usein kuusissa (Picea abies), toisinaan männyissä (Pinus sylvestris) ja eri lehtipuissa. Se on tyypillinen talvikuoriainen, joka kuoriutuu vasta syksyllä. Sen harvinaisuus saattaa siten ainakin osin olla väärin arvioitu.

Mycetoporus debilis 40 fr. Kuoppapyydyksillä 4 yks. Laji on levinneisyydeltään itäinen. Se puuttuu esim. Ruotsista. Meillä se tunnetaan etelärannikolta ja Keski-Suomen itäosista. Se on harvinainen ja elintavoista on ristiriitaisia tietoja. Mätäojan alue lienee useista havainnoista päätellen sen tyypillistä elinympäristöä.

Bryoporus cernuus 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Sukaslyhytsiipi (Habrocerus capillaricornis) (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks. Sukaslyhytsiipeä on pidetty meillä hyvin harvinaisena. Havaintoja on vain etelärannikolta. Se on kuitenkin ilmeisesti viime aikoina runsastunut. Se elää rehevissä lehtimetsissä ja pensaikoissa sienettyvässä aineksessa, toisinaan myös komposteissa.

Oxypoda acuminata (40 fr.) Kuoppapyydyksillä 12 yks. Tämä suikuvilistäjälaji elää harvinaisena erilaisilla paikoilla komposteissa, sienillä sekä pikkujyrsijöiden, mäyrän ym. pesissä, jne. Purkkilinjan lähellä oli ilmeisesti supikoiran pesä. Laji on aikuisena myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä. Sen voi löytää maan eteläpuoliskosta

Oxypoda praecox 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Myös tämä suikuvilistäjälaji elää eläinten pesissä ja käytävissä, meillä Kainuuseen saakka pohjoisessa. Elinympäristöiksi kelpaavat niin avoimet hiekkamaat kuin lehdotkin.

Ilyobates bennetti (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 6 yks. Melko tavallinen laji vesistöjen rantaniityillä, joskus myös ruohokomposteissa Hämeeseen saakka pohjoisessa. Se lienee Mätäojan alueella runsaslukuinen.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 31

Cadaverota cadaverina 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Tätä sirkeislajia on löydetty sieltä täältä eteläisimmästä Suomesta. Sen voi löytää raadoista, lannasta, sienistä, komposteista, jne.

Atheta benickiella (60 fr.) Vaskivuori, seulomalla kariketta ja sieniä 8 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Atheta dubiosa (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 2 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Gyrophaena angustata 30 fr. Runsaasti sekä karistamalla koivun kääviltä (IM) että seulomalla sienistä. Tämä sienivilistäjälaji elää yleensä käävillä, toisinaan myös suursienten itiöemissä. Varmimmin sen löytää tammen sokkelokäävältä (Daedalea quercina). Siitä on havaintoja etenkin hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä, mutta myös sieltä täältä muualta Etelä-Suomessa.

Kiiltomadot Lampyridae

Tuikemato (Phosphaenus hemipterus) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 79 yks., ikkunapyydyksillä 1 yks. Tuikemato on tavallisen kiiltomadon pienempi ja harvinaisempi, kokonaan lentokyvytön serkku. Se on meillä varsin harvinainen ja tunnetaan vain etelärannikolta. Se voi täällä kuitenkin olla sopivilla paikoilla, kuten lehdoissa ja rehevissä, osin avoimissa pensaikoissa hyvinkin runsas. Mätäojan alueella näyttää olevan hyvin vankka kanta.

Kaarniaiset Rhizophaginae

Kalmistokaarniainen (Rhizophagus parallelocollis) 40 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Luihukuoriaiset Cryptophagidae

Cryptophagus confusus (60 fr.) Ikkunapyydyksillä 2 yks. Tämä salasyöjälaji elää lahoissa lehtipuissa niiden sienettyneessä puuaineessa. Se on uusien aineistojen perusteella yleisempi kuin on aiemmin otaksuttu ja sen voi löytää miltei koko maasta, tosin harvinaisena. Mätäojan alue runsaine lahoine lehtipuineen on lajin kannalta ihanteellinen.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 32

Atomaria fimetarii (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Leppäpirkot Coccinellidae

Tuomenpisarpirkko (Halyzia sedecimguttata) (30 fr.) Kenttähaavilla 20.6. 1 yks. (IM), seulomalla kosteikosta 1 yks. Tämä pirkkolaji elää avoimissa lehtimetsissä, puistoissa ja pensaikkoalueilla. Sillä on pitkäaikaisia kannanvaihteluja. Se oli aiemmin hyvin yleinen maan eteläosissa. Se katosi 1980- ja 1990-luvuilla lähes kokonaan ja joutui uhanalaislistalle. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana kanta on ripeästi palautunut ja laji on taas paikoitellen yleinen. Se on myös poistettu uhanalaisluettelosta. Mätäoja on tuomenpisarpirkon kannalta erinomaista aluetta.

Mustakeijut Melandryidae

Havuliekokeiju (Zilora ferriginea) (30 fr.) Vaskivuori, seulomalla kuolleista kuusista 1 yks. Havuliekokeijun voi tavoittaa kuolleista männynrungoista tai etenkin rivikäävän (Antrodia serialis) lahottamista kuusenrungoista lähes koko maasta. Se on kuitenkin hyvin paikoittainen ja lajistoltaan monipuolisen alueen ilmentäjä.

Lehtikuoriaiset Chrysomelidae

Ketokirppa (Chaetocnema aerosa) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

2. PITKÄKOSKI

Vaarantuneet lajit (VU)

Puunkaivajat Anobiidae

Takkutiera (Dorcatoma substriata) (80 fr.) Todennäköisesti käävältä karistamalla 1 yks. (IM). Takkutiera tunnetaan harvinaisena Keski-Suomeen saakka pohjoisessa. Siitä on kymmenkunta tuoretta löytöä, eikä sitä ilmeisesti ole syytä enää pitää uhanalaisena. Takkutiera elää ainakin koivun pakurikäävällä (Inonotus obliquus) ja leppien lepänkäävällä (I. radiatus), mahdollisesti muillakin kääpälajeilla. Sen sijaan sitä ei tiedetä koskaan löydetyn taulakäävältä (Fomes fomentarius), jolla elää kolme yleisempää tieralajia. Pitkäkosken alueen itäosan lepikko on takkutieralle hyvin sovelias alue.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 33

Silmälläpidettävät lajit (NT)

Lehtikuoriaiset Chrysomelidae

Mustakirppa (Phyllotreta atra) 15 fr. Kuoppapyydyksillä 3 yks. Mustakirppa oli aiemmin eteläisessä Suomessa kohtuullisen yleinen, mutta 1990-luvulla siitä tehtiin vain muutamia havaintoja. Sen kanta saattaa olla palautumassa takaisin, sillä samanaikaisesti vuonna 2004 havaittiin Vuosaaren maantäyttöalueelta yli 50 yks. (Ilpo Mannerkoski, suull. tieto). Mustakirpan esiintyminen Pitkäkosken alueella oli yllättävää, sillä sitä ei pidetä lehtolajina. Se elää erilaisilla ristikukkaisilla yleensä avoimilla alueilla. Etelämpänä Euroopassa sitä pidetään jopa ristikukkaisviljelmien tuholaisena.

Kärsäkkäät Curculionidae

Lehtokuonokärsäkäs (Tropiphorus elevatus) 80 fr. Kuoppapyydyksillä 8 yks. Lehtokuonokärsäkäs on uusmaalainen harvinaisuus, jota ei tunneta muualta Suomesta. Se on tyypillinen lehtolaji, jonka pääravintokasviksi mainitaan kirjallisuudessa lehtosinijuuri (Mercurialis perennis). Suomessa sitä on kuitenkin tavattu useimmiten haavimalla vuohenputkelta (Aegopodium podagraria). Lehtokuonokärsäkkäät ovat yleensä liikkeellä heti keväällä, kun ravintokasvien lehdet ilmestyvät maan päälle. Pitkäkosken alueen kanta on ilmeisen vankka, sillä yksilöitä löytyi purkeista vielä heinäkuussa.

Poppelinnorkkokärsäkäs (Dorytomys dejeani) 80 fr. Seulomalla haapojen juurilta sekä keskiosan että länsiosan haavikoista kummastakin 1 yks. Poppelinnorkkokärsäkäs on Suomessa ensiluokan harvinaisuus. Siitä tunnetaan pääkaupunkiseudulta muutamia havaintoja ja yksi löytö Ahvenanmaalta. Poppelinnorkkokärsäkäs löydettiin maalle uutena vuonna 1933 Linnan kartanon alueelta Vantaalta. Se elää haavalla (Populus tremula). Sen tavoittaa parhaimmin myöhään syksyllä, kun aikuiset yksilöt hakeutuvat puiden juurille talvehtimaan.

Muut huomionarvoiset lajit

Maakiitäjäiset Carabidae

Leukakiitäjäinen (Stomis pumicatus) (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 9 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Sienipallokkaat Leiodinae

Ruskokeräpallokas (Agathidium badium) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 9 yks. Tämä sienipallokaslaji tulee maan eteläpuoliskossa yleensä vastaan tuoreissa metsissä.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 34

Elintapojen yksityiskohdat ja harvinaisuuden syy eivät ole tiedossa. Pitkäkosken lehdossa sillä lienee vankka kanta.

Rääpikkäät Cholevinae

Pikkupuistorääpikäs (Ptomaphagus sericatus) (100 fr.) Kuoppapyydyksillä n. 410 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Choleva sturmii 40 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Lyhytsiipiset Staphylinidae

Bryoporus cernuus 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Kiiltohaaskavaajakas (Tachinus rufipennis) 40 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Kiiltohaaskavaajakas elää kosteissa metsissä maaperässä, usein myyrien käytävissä, mäyrän pesissä ym. paikoitellen Keski-Pohjanmaalle saakka pohjoisessa.

Sukaslyhytsiipi (Habrocerus capillaricornis) (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Aleochara villosa 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Tämä loisvilistäjälaji elää varsin monenlaisissa metsissä, välistä avoimillakin alueilla lannalla, lahoavilla kasvijätteillä, petolintujen pesissä, ym. Se on löydetty Pohjois-Hämeestä saakka pohjoisessa

Oxypoda acuminata 40 fr. Kuoppapyydyksillä 6 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Ilyobates bennetti 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Dilacra vilis 40 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Tämä sirkeislaji elää erilaisissa kosteissa metsissä, etenkin lehdoissa ja rannoilla. Se tunnetaan muutamasta eteläisestä luonnonmaakunnasta.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 35

Atheta dubiosa (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Gyrophaena congrua 30 fr. Seulomalla haavikon sieniltä 1 yks. Laji elää erilaisissa kosteissa metsissä useimmiten lehtipuiden sienillä. Löytöjä on eripuolilta Etelä-Suomea.

Rahtukuoriaiset Clambidae

Purorahtukuoriainen (Clambus nigrellus) Jokirannan heinikosta kenttähaavilla 4 yks. (IM). Purorahtukuoriainen on uusi laji Suomen lajistossa. Se löydettiin vasta 1990-luvun lopulla. Syynä ovat ilmeisesti sen elintavat. Rahtukuoriaiset elävät kosteissa lahoavissa kasvijätteissä usein rannoilla. Purorahtukuoriaisia on tavattu jopa purojen rantavesien kivikosta sammalten joukosta. Löytöjä on puolenkymmentä aivan eteläisimmästä Suomesta.

Nuppokuoriaiset Byrrhidae

Isonuppo (Byrrhus pilula) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Ks. Vehkalanmäki.

Kiiltomadot Lampyridae

Phosphaenus hemipterus 30 fr. Kuoppapyydyksillä 29 yks. Ks. Mätäoja-Vaskivuori.

Kiiltokuoriaiset Nitidulidae

Meligethes brunnicornis 60 fr. Kuoppapyydyksillä 3 yks. Tämä teriökiillokaslaji elää lehdoissa ja lehtokorvissa kasvavalla lehtopähkämöllä (Stachys sylvatica). Havaintoja on vain eteläisimmistä luonnonmaakunnista.

Luihukuoriaiset Cryptophagidae

Atomaria turgida 40 fr. Kenttähaavilla 5 yks. (IM). Tämä hilvekuoriaislaji elää yleensä havumetsien karikkeessa ja maahan pudonneiden oksien

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 36

alla. Siitä on löytöjä aivan eteläisimmästä Suomesta.

Lukkakuoriaiset Byturidae

Kellukkakuoriainen (Byturus ochraceus) (100 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks., kenttähaavilla 5 yks. (IM). Kellukkakuoriainen on Suomessa uudistulokas. Ensimmäinen löytö tehtiin Etelä-Espoosta Elfvikin alueelta 1980-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen uusia löytöjä on tehty vähitellen laajenevana kehänä tämän paikan ympäriltä. Kellukkakuorianen muistuttaa suuresti tavallista vattukuoriaista (B. tomentosus). Se kuitenkin elää kyläkellukalla (Geum urbanum).

Mustakeijut Melandryidae

Pikkukääpäkeiju (Orchesia minor) 40 fr. Ikkunapyydyksillä 1 yks. Pikkukääpäkeiju elää useiden lehtipuiden, useimmiten leppien ja pajujen käävillä sekä toisinaan myös kuolleiden runkojen kuoren alla. Siitä tunnetaan löytöjä Etelä-Lappiin saakka pohjoisessa, mutta se on kaikkialla hyvin paikoittainen ja harvinainen. Pitkäkosken alueen itäosan lepikko on sille ilmeisen suotuisa paikka.

Sarvijäärät Cerambycidae

Saikurahaapsanen (Saperda scalaris) 30 fr. Kaatuneen harmaalepän (Alnus incana) kuoren alta 6.5. kotelo, joka aikuistui muutamassa päivässä (IM). Tämä jäärälaji elää koko maassa harvinaisena useimmilla lehtipuulajeilla, ei kuitenkaan nimestään huolimatta haavalla. Se suosii avoimilla paikoilla hiljan kuolleita puita.

Kärsäkkäät Curculionidae

Mahdollinen lounaanokakärsäkäs (Trachyphloeus rectus) 60 fr. Kuoppapyydyksillä 2 yks. Suurimpia yllätyksiä koko Vantaan pyydysmateriaalissa olivat kaksi Pitkäkoskelta saatua okakärsäkäsyksilöä (Trachyphloeus sp.). Ne eivät varmuudella kuulu kumpaakaan yleisemmistä okakärsäkäslajeistamme. Kolmas mahdollisuus on lounainen lounaanokakärsäkäs, jota ei tunneta aiemmin Uudeltamaalta. Tuntomerkit eivät kuitenkaan sovi oikein tähänkään lajiin, joten kyseessä voi olla myös maalle uusi laji. Määritys on vielä kesken. Pitkäkosken alue ei oikein sovi okakärsäkkäiden elinpaikaksi. Sieltä tuli kuoppapyydyksiin vain pari yksilöä yleistä piikkiokakärsäkästä (T. bifoveolatus). Okakärsäkkäät ovat useimmiten paljaan hiekka- ym. maan asukkaita. Pitkäkoskella ne ilmeisesti elävät valuvan sadeveden avoimina pitämissä savikoissa.

Kaarnakuoriaiset Scolytinae

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 37

Pikkutikaskuoriainen (Trypodendron domesticum) 30 fr. Ikkunapyydyksillä 4 yks. Pikkutikaskuoriainen elää leppien (Alnus spp.) ohella joskus myös jaloilla lehtipuilla. Sen voi löytää Etelä-Suomessa vahingoittuneista tai äskettäin kuolleista puista. Sillä on Pitkäkosken alueen itäosan lepikossa ilmeisesti hyvin vahva kanta, sillä 6.5. asetetut ikkunapyydykset olivat tämän, hyvin aikaisin keväällä parveilevan lajin kannalta auttamatta liian myöhässä.

3. VEHKALANMÄKI

Vaarantuneet lajit (VU)

Lyhytsiipiset Staphylinidae

Keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 69 yks. Keisarilyhytsiipi oli aiemmin yleinen avoimilla ruohopeitteisillä paahdealueilla Oulun korkeudelle saakka pohjoisessa. Tällaisten alueiden häviämisen myötä se harvinaistui selvästi ja oli viimeksi kuluneella vuosikymmenellä tavallinen enää etelärannikolla. Yksittäisiä havaintoja on edelleen tehty kuitenkin Keski-Suomea ja Pohjois-Karjalaa myöten. Uusien pyydysaineistojen myötä on käynyt ilmi, että keisarilyhytsiipi ei ehkä sittenkään ole niin harvinainen kuin on otaksuttu ja sitä ei ole ilmeisesti syytä pitää uhanalaisena lajina. Se näyttää monesti tyytyvän jopa esim. isojen teiden paahteisiin ja leikkaamalla lyhyenä pidettäviin pientareisiin. Vehkalanmäen esiintymä on runsain tällä hetkellä Suomesta tunnettu. Tämän lajin kannalta havainnointikausi oli liian lyhyt: varhain keväällä ja myöhään syksyllä olisi todennäköisesti havaittu vielä useita kymmeniä yksilöitä lisää. Merkille pantavaa ja vankasta kannasta kertovaa oli myös yksilöiden esiintyminen jokaisella pyydysten koentakerralla. Suuret lyhytsiipislajien yksilöt pitänevät hallussaan reviirejä. Hyvältä paikalta katoavan, esim. pyydyspurkkiin kuolevan yksilön tilalle hakeutuu huonommilta syrjäpaikoilta nopeasti uusi. Näin suhteellisen suppealtakin hyvältä pyydystysalueelta, kuten Vehkalanmäellä, voidaan havaita huomattavan suuria yksilömääriä. Keisarilyhytsiiven ohella hyvillä paahde- ja ruderaattialueilla voi elää neljä-viisikin muuta suurlyhytsiipislajia (Staphylinus, Platydracus, Ocypus & Tasgius spp.). Näistä oli Vehkalanmäellä runsas vain Ocypus fulvipennis. Lisäksi yleisimpiä lajeja, kangaslyhytsiipeä (P. stercorarius) ja ruskolyhytsiipeä (O. fuscatus) havaittiin kumpaakin vain yksi yksilö. Mahdollisesti keisarilyhytsiiven runsaus on vaikuttanut muihin suurlyhytsiipislajeihin.

Lehtikuoriaiset Chrysomelidae

Lehtipuupääkkö (Labidostomis tridentata) 40 fr. Mäestä kenttähaavilla 1 yks. (IM). Lehtipuupääkkö elää paahteisilla pensaikkoalueilla koivuilla (Betula spp.) ja pajuilla (Salix spp.). Se oli aiemmin melko yleinen Varsinais-Suomesta Pohjois-Karjalaan saakka. Kokoelmissa on useita kymmeniä vanhoja havaintoja, mutta tuoreita havaintoja tunnetaan

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 38

vain kourallinen. Lehtipuupääkkö on Vehkalanmäen merkittävin kovakuoriaislaji. Sen kannan tila olisi tarpeen selvittää tarkemmin.

Silmälläpidettävät lajit (NT)

Lahopoukot Eucinetidae

Ketolahopoukko (Eucinetus haemorrhoidalis) 40 fr. Kuoppapyydyksillä 3 yks. Ketolahopoukon levinneisyys ulottui pitkään etelärannikolta Kaakkois-Suomeen ja idässä Pohjois-Karjalaan. Pääkaupunkiseudulla se oli aikaisemmin hyvin harvinainen. Viime vuosina ketolahopoukko on selvästi runsastunut ja levinneisyysalue on alkanut laajentua. Se on löytynyt uutena lajina mm. Etelä-Hämeestä. Ketolahopoukon sijoittamiselle silmälläpidettävien luokkaan ei ole enää perusteita. Se on tyypillinen paahdealuelaji, jolle näyttävät kelpaavan myös muunlaiset lämpimät paikat, kuten kompostit. Vehkalanmäellä se oli yllättävänkin vähälukuinen.

Kärsäkkäät Curculionidae

Karhiaiskärsäkäs (Cleonis pigra) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 10 yks. Karhiaiskärsäkäs elää paahteisilla alueilla karhiaisilla (Carduus spp.) sekä ilmeisesti myös ohdakkeilla (Cirsium spp.). Se oli aikaisemmin varsin yleinen eteläisessä Suomessa. Yksittäisiä havaintoja tunnetaan Kainuusta saakka. Karhiaiskärsäkäs on viime vuosikymmeninä selvästi harvinaistunut. Lajista on yleensä löydetty vain yksittäisiä yksilöitä, mutta joitain melko runsaitakin esiintymiä tunnetaan nykyisin, pohjoisimpana Parikkalassa. Karhiaiskärsäkäs oli Vehkalanmäellä varsin runsas. Helsingissä Vuosaaren maantäyttöalueella se oli samaan aikaan poikkeuksellisen runsas. Mahdollisesti vuoden 2003 erinomainen sää on kasvattanut lajin kantoja.

Muut huomionarvoiset lajit

Maakiitäjäiset Carabidae

Kolokätkökiitäjäinen (Trechoblemus micros) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 8 yks. Kolokätkökiitäjäinen ei ole paahdelaji, vaan se esiintyy mieluimmin kosteilla rantaniityillä erityisesti pikkujyrsijöiden koloissa. Sitä tulee kuitenkin toisinaan pyydyksiin myös erilaisista paahdeympäristöistä, jonne se on varmaan hakeutunut jyrsijöiden houkuttelemana. Levinneisyysalue käsittää vain etelärannikon. Kolokätkökiitäjäinen saattaa olla runsastumassa, sillä tuoreita havaintoja on myös Etelä-Hämeestä ja Etelä-Savosta.

Peltokurekiitäjäinen (Anchomenus dorsalis) 60 fr. Kuoppapyydyksillä 3 yks.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 39

Peltokurekiitäjäinen on vanhastaan tunnettu Helsingin seudun erikoisuus. Tämän alueen ulkopuolella se on hyvin harvinainen. Se on tyypillinen ruderaattilaji, joka elää avoimilla niityillä. Vehkalanmäen kanta on ilmeisen niukka, toisin kuin esim. Vuosaaren maantäyttöalueella.

Mäkiloimukiitäjäinen (Badister bullatus) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 48 yks. Kirjallisuustiedoista poiketen mäkiloimukiitäjäinen näyttäisi olevan Suomessa selväpiirteinen paahdelaji. Se esiintyy siellä täällä parhailla paahdealueilla eteläisimmässä ja kaakkoisessa Suomessa. Nyt suoritetuissa pyynneissä sitä ei tavattu yhtään yksilöä metsistä (Pitkäkoski ja Mätäoja), joissa samoin kuin Vehkalanmäellä esiintyi melko niukkana sisarlaji lehtoloimukiitäjäinen (B. lacertosus). Vehkalanmäellä mäkiloimukiitäjäisellä on huomattavan runsas kanta.

Pikkuharvekiitäjäinen (Harpalus luteicornis) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 4 yks. Pikkuharvekiitäjäinen esiintyy harvinaisena Suomen eteläisimmissä osissa avoimilla alueilla ja valoisissa lehtimetsissä. Se ei ole useimpien muiden kurekiitäjäisten tapaan paahteisten hiekkamaiden laji. Paahdealuepyynneissä sitä on tavattu sieltä täältä melko runsaskasvistoisilta paikoilta.

Sienipallokkaat Leiodinae

Xanthosphaera minuta 30 fr. Kuoppapyydyksillä 5 yks. Xanthosphaera minuta on Etelä-Suomen hyvien paahdealuiden peruslajeja, joka suosii hiekkapohjaisia alueita. Merkillepantavaa oli, että saaliissa ei ollut yhtään multapallokkaita (Leiodes spp.), joista useimmat ovat tyypillisiä paahdealueiden asukkaita.

Lyhytsiipiset Staphylinidae

Bryoporus cernuus 30 fr. Kenttähaavilla 1 yks. (IM). Laji esiintyy etenkin kosteilla niityillä ja metsissä. Se on innokas lentäjä ja löytyy tästä syystä muunlaisistakin ympäristöistä.

Bolitobius castaneus (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks. Elää hyvin harvinaisena erilaisissa ympäristöissä Etelä-Suomessa. Toisinaan sitä tavataan myös paahdeympäristöistä. Itä-Suomesta olevassa uudessa paahdealueaineistossa se havaittiin vain yhdeltä paikalta.

Muurahaisvaajakas (Lamprinodes saginatus) (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 3 yks. Muurahaisvaajakas elää yhdessä muurahaisten, useimmiten viholaisten (Myrmica spp.), kanssa hiekkapohjaisilla, mutta monesti kosteilla avoimilla alueilla Etelä-Suomessa. Sitä on

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 40

pidetty harvinaisena, mutta Itä-Suomen aineiston valossa se näyttää olevan paahdealueiden peruslajeja.

Oxypoda brachyptera (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 17 yks. Laji esiintyy Etelä-Suomen parhailla hiekkaisilla paahdealueilla. Se on Itä-Suomen aineiston valossa aiemmin otaksuttua yleisempi. Hyvin pienenä (1,5-2 mm) sekä runsaimmin aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä esiintyvänä se jää helposti havaitsematta ilman kuoppapyydyksiä.

Atheta benickiella (60 fr.) Lounaisosan kosteikosta seulomalla 2 yks. Lajia pidetään havumetsiin erikoistuneena. Se esiintyy kuitenkin yleensä niin myöhään syksyllä, että tiedot esiintymisestä ovat jääneet vajavaisiksi. Sitä on tavattu toistuvasti myös lehdoista sekä kosteista pajukoistakin, kuten tässä tapauksessa. Tärkeintä sille ilmeisesti ovat sopivat sienirihmastot.

Atheta dubiosa (30 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks. Laji on levinneisyydeltään itäinen ja melko tavallinen Etelä- ja Kaakkois-Suomessa reheväkasvuisilla niityillä.

Gyrophaena joyi 40 fr. Lounaisosan kosteikosta seulomalla 55 yks. Laji esiintyy useimmiten lahoavien puunrunkojen sienillä, monesti haavoilla (Populus tremula) kasvavilla vinokkailla. Se voi esiintymispaikallaan olla hyvinkin runsas. Nyt se löytyi maassa, mahdollisesti lahoavilla koivuilla kasvavilta mesisieniltä.

Hietavakosonkiainen (Anotylus insecatus) 40 fr. Kuoppapyydyksillä 46 yks. Hietavakosonkiainen elää kuivilla savi-, hiekka- ja soramailla. Se on yksi Vehkalanmäen merkittävimmistä lajeista. Se tunnetaan Suomesta vain neljästä eteläisestä luonnontieteellisestä maakunnasta. Itä-Suomen laajassa paahdealueaineistossa sillä oli vain yksi esiintymispaikka: Lappeenrannan linnoitus, joka on todella merkittävä vanhan kulttuurin paahdealue lukuisine uhanalaisine kuoriaislajeineen.

Xantholinus audrasi (Suomelle uusi laji) Kuoppapyydyksillä 7 yks. Syksyn viimeisillä kuoppapyydysten koentakerroilla löytyi rankokartukaslajia, joka muistuttaa suuresti Xantholinus longiventristä, mutta on tätä huomattavasti pienempi. Myös koiraan genitaalit eroavat. Kyseessä osoittautuikin olevan Suomelle kokonaan uusi laji. Määritys on varmennettu, mutta lajin hyväksyminen Suomen lajiluetteloon edellyttää vielä tarkistustyöryhmän käsittelyä. Laji tunnetaan entuudestaan mm. Baltian maista ja Etelä- Ruotsista. Se on saattanut olla pitkäaikainenkin asukas etelärannikolla, mutta on jäänyt vaikeasti määritettävänä havaitsematta.

Philonthus pseudovarians (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 1 yks.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 41

Kyseinen mantukuntikaslaji elää komposteissa, mätänevillä sienillä, lannalla, ym. Se tunnettiin aiemmin vain Uudeltamaalta ja Hämeestä, joissa se on paikoitellen melko yleinen. Laji on vastikään löydetty Oulusta saakka pohjoisessa ja on aivan ilmeisesti laajentamassa levinneisyysaluettaan.

Ocypus fulvipennis 30 fr. Kuoppapyydyksillä 46 yks. Kyseessä oleva suurlyhytsiipislaji oli paikalla merkittävän runsas (vrt. keisarilyhytsiipi edellä). Se on levinneisyydeltään itäinen (tunnetaan Ruotsista vain Öölannista). Uudellamaalla se on varsin harvinainen ja esiintyy vain parhailla paahdealueilla. Se suosii metsänreunoja tai valoisia puistomaisia metsiä. Se on runsaimmillaan hyvin aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä.

Quedius longicornis 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Tämä liskokuntikaslaji tunnetaan sieltä täältä eri puolilta Etelä-Suomea. Se saattaa olla arvioitua yleisempi, sillä sitä on vaikea tavoittaa edes kuoppapyydyksillä, koska se elää pääsääntöisesti maan alla kontiaisen ja pikkujyrsijöiden käytävissä.

Nuppokuoriaiset Byrrhidae

Isonuppo (Byrrhus pilula) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 15 yks. Isonuppo on sukunsa harvinaisin ja yllättäen ainoa Vehkalanmäeltä tavattu nuppolaji. Nupot ovat pääsääntöisesti paahdealuelajeja. Isonuppo suosinee kuitenkin reheväkasvuisia alueita. Sitä ei esim. tavattu lainkaan Itä-Suomen laajassa paahdealuepyynnissä. Laji oli merkittävän runsas Vehkalanmäellä.

Kaarniaiset Rhizophaginae

Kalmistokaarniainen (Rhizophagus parallelocollis) 40 fr. Kuoppapyydyksillä 5 yks. Kalmistokaarniainen elää ilmeisesti useimmiten maan alla lahoavalla puuaineksella. Sitä on melko usein tavattu hautausmailta, joissa sen on arvioitu elävän ruumisarkuissa, joskaan ei ruumiissa. Vehkalanmäellä on oletettavasti melko paljon maan alle hautautunutta puutavaraa.

Luihukuoriaiset Cryptophagidae

Atomaria fimetarii (60 fr.) Kuoppapyydyksillä 2 yks. Kyseinen hilvekäslaji elää avoimilla alueilla kasvavien mustesienten itiöemien tyvillä. Se kuulunee ruderaattialueiden tyyppilajistoon.

Helysieniäiset Erotylidae

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 42

Pulskahelysieniäinen (Triplax rufipes) (40 fr.) Runsaasti maassa olevilla puupaloilla kasvavilla vinokkailla (IM). Pulskahelysieniäinen katsottiin aiemmin jopa uhanalaiseksi, kun se useimmiten elää isoilla kuolevilla haavoilla kasvavilla vinokkailla. Sen ei kuitenkaan ole havaittu viime aikoina taantuneen, vaan pikemminkin runsastuneen ja se poistettiin uhanalaisluettelosta. Siitä on havaintoja kaikista maan eteläpuoliskon luonnontieteellisistä maakunnista Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Leppäpirkot Coccinellidae

Ketopikkupirkko (Scymnus frontalis) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 2 yks. Ketopikkupirkko on monien muiden pikkupirkkojen tapaan hyvin tunnusomainen paahdealuelaji. Sitä tunnetaan laajalti Etelä-Suomesta, mutta se on kaikkialla harvinainen ja paikoittainen.

Hyperaspis pseudopustulata 30 fr. Kuoppapyydyksillä yht.13 yks. Laji ei ole tyypillinen paahdealueiden asukas, vaan se suosii lehtimetsiä ja niissä sammalikkoja. Sitä ei esim. tavattu lainkaan Itä-Suomen paahdealuepyynneissä. Laji oli merkittävän runsas Vehkalanmäellä.

Lehtikuoriaiset Chrysomelidae

Cryptocephalus octopunctatus (30 fr.) Kenttähaavilla mäeltä (IM). Piilopäät (Cryptocephalus spp.) ovat tunnusomaisia pensaikkoisille paahdealueille. Lukuisat suvun lajit ovat tuntuvasti taantuneita ja uhanalaisia. C. octopunctatus ei kuitenkaan kuulu niihin, vaan se on edelleen melko yleinen ja useimmin vastaantulevia suvun isoista lajeista.

Kannusruohokuoriainen (Chrysomela sanguinolenta) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 3 yks. Kannusruohokuoriainen oli vielä 50 vuotta sitten hyvin harvinainen. Se on vähitellen runsastunut kannusruohoa (Linaria vulgaris) kasvavilla Etelä-Suomen paahdealueilla. Kannan kasvu näyttää pysähtyneen ilmeisesti sopivien elinpaikkojen häviämisen myötä.

Ketokirppa (Chaetocnema aerosa) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 1 yks. Keskieurooppalaisten kirjallisuustietojen mukaan ketokirppa eläisi kaisloilla (Scirpus spp.) ja siten melko kosteilla paikoilla. Sitä kuitenkin tapaa silloin tällöin paahdealueiden pyydysaineistoista. Lajilla on varsin suppea eteläisimpään Suomeen rajoittuva levinneisyysalue.

Nirput Apionidae

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 43

Mesikkänirppu (Apion meliloti) (60 fr.) Kenttähaavilla runsaasti mesiköiltä (Melilotus spp.) etenkin etelästä mäelle nousevan tien varrelta (IM); kuoppapyydyksillä 8 yks. Mesikkänirppu on eteläisimmän Suomen mesikkäkasvustoissa parhaillaan nopeasti runsastumassa oleva laji.

Kärsäkkäät Curculionidae

Liperikorvakärsäkäs (Otiorhynchus ligustici) 30 fr. Kuoppapyydyksillä 4 yks. Liperikorvakärsäkäs on harvinainen ja usein hyvin niukka aivan eteläisimmän Suomen paahdealueilla. Se on nimestään huolimatta polyfagi (moniruokainen).

Mesikkähernekärsäkäs (Sitona cylindricollis) (40 fr.) Muutamia yks. kuoppapyydyksillä. Kuoppapyydyksiin tullutta pääasiassa yleisten hernekärsäkkäiden suurta määrää ei määritetty yksilökohtaisesti. Mesikkähernekärsäkäs on ainakin aikaisemmin ollut selvästi yleisin mesiköillä (Melilotus spp.) elävistä runsastuvista lajeista. Sen on saattanut löytää eteläisimmän Suomen melko pienistäkin kasvustoista.

Mesikkäpalkokärsäkäs (Tychius meliloti) (80 fr.) Kenttähaavilla runsaasti mesiköiltä (Melilotus spp.) etenkin etelästä mäelle nousevan tien varrelta (IM); kuoppapyydyksillä 3 yks. Aiemmin vain muutamista etelärannikon mesikkäkasvustoista löydetty mesikkäpalkokärsäkäs on viime vuosina nopeasti laajentanut levinneisyysaluettaan.

Tychius breviusculus (100 fr.) Kenttähaavilla mesiköiltä (Melilotus spp.) etenkin etelästä mäelle nousevan tien varrelta (IM). Tämä uusin mesiköillä elävä, runsastuva laji löydettiin Suomesta etelärannikolta 1980-luvun lopussa, mutta vasta aivan viime vuosina se on runsastunut ja alkanut levittäytyä uusille alueille.

Taulukko 1. Merkittävien lajien yksilömäärät eri koentakerroilla Mätäojan kuoppa- ja ikkunapyydyksistä, Pitkäkosken kuoppa- ja ikkunapyydyksistä sekä Vehkalanmäen kuoppapyydyksistä (lajien järjestys on frekvenssipisteiden ja aakkosjärjestyksen mukainen). Mätäoja Frekv. 21.4.- Laji pisteet 8.5. -29.5. -19.6. -11.7. -1.8. -23.8. -12.9. -3.10. Yht.

Hylochares cruentatus RE 100 1 1 Atomaria fimetarii 60 1 1 Cryptophagus confusus 60 1 1 2 Habrocerus capillaricornis 60 1 1 Choleva sturmii 40 1 1 2 Mycetoporus debilis 40 1 1 2 4 Oxypoda acuminata 40 12 12

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 44

Rhizophagus parallelocollis 40 1 1 Atheta dubiosa 30 1 1 2 Bryoporus cernuus 30 1 1 2 Cadaverota cadaverina 30 1 1 Chaetocnema aerosa 30 1 1 Ilyobates bennetti 30 1 4 1 6 Oxypoda praecox 30 1 1 Phosphaenus hemipterus 30 18 72 90 Proteinus atomarius 30 1 1 Stomis pumicatus 30 3 5 1 9 Trechblemus micros 30 1 1 2 Pitkäkoski Frekv. 21.4.- Laji pisteet 8.5. -29.5. -19.6. -11.7. -1.8. -23.8. -12.9. -3.10. Yht. Byturus tomentosus 100 1 1 Tropiphorus elevatus NT 80 2 2 2 1 1 8 Habrocerus capillaricornis 60 1 1 Meligethes brunnicornis 60 1 2 3 Trachyphloeus rectus ? 60 1 1 2 Choleva sturmii 40 1 1 Dilacra vilis 40 1 1 Orchesia minor 40 1 1 Oxypoda acuminata 40 2 4 6 Tachinus rufipennis 40 1 1 Agathidium badium 30 1 1 2 Aleochara villosa 30 1 1 Atheta dubiosa 30 1 1 Bryoporus cernuus 30 2 2 Byrrhus pilula 30 1 1 Ilyobates bennetti 30 1 1 Phosphaenus hemipterus 30 1 28 29 Stomis pumicatus 30 1 2 4 2 9 Trypodendron domesticum 30 2 1 1 4 Phyllotreta atra NT 15 2 1 3 Vehkalanmäki Frekv. 21.4. Laji pisteet -9.5 -29.5. -20.6. -11.7. -31.7. -23.8. -12.9. -3.10. yht. Tychius meliloti 80 1 2 3 Anchomenus dorsalis 60 1 1 2 Apion meliloti 60 5 2 1 8 Atomaria fimetarii 60 1 1 2 Bolitobius castaneus 60 1 1 Oxypoda brachyptera 60 2 1 4 5 5 17 Philonthus pseudovarians 60 1 1 Anotylus insecatus 40 14 6 10 7 7 1 1 46 Eucinetus haemorrhoidalis NT 40 1 2 3 Rhizophagus parallelocollis 40 4 1 5 Atheta dubiosa 30 1 1 Badister bullatus 30 18 25 1 4 48 Byrrhus pilula 30 1 4 2 1 5 1 1 15 Chaetocnema aerosa 30 1 1 Chrysomela sanguinolenta 30 3 3 Cleonis pigra NT 30 4 4 1 1 10

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 45

Harpalus luteicornis 30 1 2 1 4 Hyperaspis pseudopustulata 30 6 3 1 1 1 1 13 Lamprinodes saginatus 30 2 1 3 Ocypus fulvipennis 30 1 3 9 12 21 46 Otiorhynchus ligustici 30 1 1 1 1 4 Quedius longicornis 30 1 1 Scymnus frontalis 30 2 2 Staphylinus caesareus VU 30 13 1 6 9 2 1 11 26 69 Trechoblemus micros 30 1 1 3 3 8 Xanthosphaera minuta 30 5 5 Xantholinus audrasi 1 6 7

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 46

Liite 3. Menetelmät perhosten esiselvityksissä ja Vehkalanmäen perhosselvityksessä.

ESISELVITYS

Esiselvityksessä paikallistetaan maastokäynneillä perhosten esiintymisen kannalta alueiden merkittävimmät osat sekä erityisesti uhanalaisille perhoslajeille sopivat ravintokasvit ja elinympäristöt. Esiselvitysten lähtökohtana on se, että monet perhoslajit käyttävät toukkana vain yhtä tai muutamaa kasvilajia ravinnokseen. Esiselvitys tehdään ajankohtana, jolloin oleelliset ruohovartiset kasvit ovat näkyvissä. Kun ravintokasvien esiintymät tiedetään, varsi- naiset laji- ja lajistoselvitykset voidaan kohdistaa tarkasti juuri niihin maastonkohtiin, joissa nämä perhoslajit voivat elää. Joillakin lajeilla lähtökohtana on sopivien elinympäristöjen löytyminen, sillä näille lajeille kelpaavat monenlaiset ravintokasvit (ns. polyfagit lajit), mutta vain tietynlaisessa elinympäristössä (esim. useat hietikkoalueiden lajit).

Esiselvityksen jälkeen on sitten mahdollista rajata selvitettävät lajit sekä paikat, joita varsinaisessa selvityksessä tulisi painottaa. Esiselvityksen avulla voidaan siis nopeasti katsoa alueiden potentiaalinen lajisto ja selvitystarve. Samalla selviää myös, onko varsinainen selvitys ylipäätään tarpeellinen. Esiselvitystyö on kuitenkin vaativaa, sillä tutkittavan elinympäristötyypin lajisto ja lajien elintavat pitää tuntea perusteellisesti.

Esiselvityksessä selvitettiin siis uhanalaisten ja harvinaisten perhoslajien ravintokasvien esiintyminen sopivissa elinympäristöissä (liitteet 7 & 8) sekä tehtiin kohteiden potentiaalisista lajeista lista. Lisäksi metsäisillä kohteilla kirjattiin eräiden umpeenkasvua kuvaavien kasvilajien runsaudet sekä alueiden valoisuutta kuvaavia muuttujia eli aukkojen runsaus ja lämpimien reunojen määrä. Esiselvitetyt kuviot luokiteltiin perustuen niiden nykyiseen laatuun ja tärkeyteen perhosille.

Esiselvitys tehtiin kaikissa kohteissa (ks. liite 6).

LAJISELVITYKSET

Selvitimme Vehkalanmäeltä tunnettujen kahden uhanalaisen ja yhden puutteellisesti tunnetun perhoslajin esiintymisen laajuutta ja arvioimme niiden runsautta. Lajit ovat viheryökkönen (Calamia tridens; luokka VU), malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii; VU) ja ahdepikkumittari (Eupithecia millefoliata; DD). Kunkin lajin selvittämiseksi tehtiin vähintään kaksi maastokäyntiä (ks. alla). Alueelta on havaittu myös silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu ruttojuuriyökkönen (Hydraecia petasitis). Suunnitelman mukaan myös ruttojuuriyökkösen esiintymisen laajuus ja runsaus olisi arvioitu, jos esiselvityksen yhteydessä havaittaisiin ruttojuurta esiintyvän alueella. Lajin selvittämiseksi olisi tehty ainakin kaksi maastokäyntiä elokuussa, jolloin olisi havainnoitu koteloiden esiintymistä. Ruttojuurta ei kuitenkaan löytynyt esiselvityksessä.

21.-22.7. klo 20:30-00:20 (Marko Nieminen) Tavoite: Ahdepikkumittarin (Eupithecia millefoliata) aikuisten etsintä. Sää: 22-18°C, 1-0 m/s SW, pilvisyys 5-6/8

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 47

Olosuhteet: Hyvät lentävien perhosten etsintään, perhosia oli kohtalaisesti liikkeellä. Paikka: Täyttömäen huippu sekä lounais-, etelä- ja kaakkoisrinteet ja tienvarret. Tapa: Lentävien ja kukilla istuvien perhosten etsintä otsalampun valossa.

6.-7.8. klo 23:40-01:20 (Marko Nieminen) Tavoite: Viheryökkösen (Calamia tridens) ja ahdepikkumittarin (Eupithecia millefoliata) aikuisten etsintä. Sää: 18-16°C, 0-1 m/s SW, pilvisyys 4-5/8 Olosuhteet: Hyvät kohdelajien etsintään, perhosia oli hyvin runsaasti liikkeellä. Paikka: Täyttömäen huippu sekä lounais-, etelä- ja kaakkoisrinteet ja tienvarret. Tapa: Lentävien (molemmat kohdelajit), ruohovartisten kasvien varsilla istuvien (viheryökkönen) ja kukilla ruokailevien (ahdepikkumittari) perhosten etsintä otsalampun valossa.

9.8. klo 00:15-02:20 (Pekka Sundell) Tavoite: Viheryökkösen (Calamia tridens) aikuisten etsintä. Sää: 15-13°C, 1-4 m/s N, pilvisyys 4/8 Olosuhteet: Hyvät kohdelajin havainnoimiseen, perhosia oli paljon liikkeellä. Paikka: Selvitysalueen kuivemmat osat. Tapa: Perhosia havainnoitiin lennosta, ruokailemasta kukilla ja kastikoilla sekä istumasta ruohovartisten kasvien varsilta (ks. Sihvonen 2001).

Elokuun puoliväli (10.-18.8.; Jari Junnilainen) Tavoite: Perhosten havainnointi ilman erityistä kohdelajia.

21.8. klo 00:20-02:00 (Pekka Sundell) Tavoite: Viheryökkösen (Calamia tridens) aikuisten etsintä. Sää: 14°C, 2-4 m/s S, pilvisyys 0/8 Olosuhteet: Hyvät kohdelajin havainnoimiseen, perhosia oli kohtalaisesti liikkeellä. Paikka: Selvitysalueen kuivemmat osat. Tapa: Perhosia havainnoitiin lennosta, ruokailemasta kukilla ja kastikoilla sekä istumasta ruohovartisten kasvien varsilta.

27.-28.8. klo 21:15-01:15 (Karl-Erik Lundsten) Tavoite: Viheryökkösen (Calamia tridens), kirjomaayökkösen (Opigena polygona), lattamaayökkösen (Spaelotis ravida) ja vajayökkösen (Standfussiana simulans) aikuisten sekä malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkien havainnointi. Sää: 16-15°C, 2-4 m/s SE, pilvisyys 4/8→8/8; kastetta muodostui ennen puoltayötä, utua alarinteessä Olosuhteet: Hyvät kohdelajien havainnoimiseen. Paikka: Täyttömäen huippu sekä lounais-, etelä- ja kaakkoisrinteet ja tienvarret. Tapa: Malikaapuyökkösen toukkia etsittiin haavimalla pujolta ja katselemalla otsalampun valossa mäen itäisemmältä laelta ja sen rinteistä. Yökkösiä havainnoitiin valolla houkuttelemalla (valopisteessä 300 W aurinkolamppu, 160 W kirkas sekavalolamppu sekä kaksi vaaleanvihreää 20 W putkivaloa) itäisemmän laen länsirinteessä. Lisäksi lattamaayökkösiä ja vajayökkösiä havainnoitiin syöteillä houkuttelemalla (6 kpl 1 m pitkiä syöttinaruja, syöttinesteenä punaviini) itäisemmän laen länsirinteessä. Viheryökkösiä havainnointiin lennosta, ruokailemasta kukilla ja kastikoilla sekä istumasta ruohovartisten

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 48

kasvien varsilta koko etärinteen alueelta.

5.-7.9. klo 22:30-00:10 (Pekka Sundell) Tavoite: Viheryökkösen (Calamia tridens) aikuisten ja malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkien havainnointi. Sää: 16-15°C, 4-6 m/s SW, pilvisyys 7/8 Olosuhteet: Erittäin hyvät kohdelajien havainnoimiseen, perhosia oli vuodenaikaan nähden kohtalaisesti liikkeellä. Paikka: Täyttömäen yläosat. Tapa: Perhosia havainnoitiin lennosta, ruokailemasta kukilla sekä istumasta ruohovartisten kasvien varsilta. Malikaapuyökköstä etsittiin pujoilta katselemalla ja haavimalla toukkia.

6.9. klo 18:00-19:30 (Kari Nupponen & Timo Nupponen) Tavoite: Malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkien havainnointi. Sää: 16°C, 2 m/s SW, pilvisyys 5/8 Olosuhteet: Erittäin hyvät malikaapuyökkösen toukkien havainnointiin. Paikka: Koko selvitysalue lukuun ottamatta luoteisrinteen alaosaa ja lounaiskulman kosteikkoa. Tapa: Malikaapuyökkösen toukkia etsittiin pujoilta katselemalla.

29.9. klo 20:00-21:50 (Kari Nupponen, Pekka Sundell & Jaakko Vähämäki) Tavoite: Ahdepikkumittarin (Eupithecia millefoliata) toukkien havainnointi. Sää: 9-8°C, 2-4 m/s NE, pilvisyys 3/8 Olosuhteet: Erittäin hyvät ahdepikkumittarin toukkien havainnointiin. Paikka: Selvitysalue käytiin läpi luoteis-pohjoisreunaa ja lounaiskulman kosteikkoa lukuun ottamatta. Tapa: Ahdepikkumittarin toukkia etsittiin katselemalla pääasiassa siankärsämön ja pietaryrtin sekä jonkin verran pujon kuivuneita kukintoja. Samalla etsittiin lentäviä, kukilla ruokailevia tai ruohovartisten kasvien varsilla istuvia perhosia.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 49

Liite 4. Havainnot uhanalaisista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti tunnetuista perhoslajeista Vehkalanmäellä.

21.-22.7.2004 Pilkkukoisa (Myelois circumvolutus) NT, 1 yks. Paikka: Lounaisrinne huipun lähellä.

Ahdepikkumittari (Eupithecia millefoliata) DD, 1 yks. Paikka: Lounaisrinne kuoppapyydyslinja B:n yläosan kohdalla.

6.-7.8.2004 Viheryökkönen (Calamia tridens) VU, 1 koiras lennossa. Paikka: Lounaisrinne huipun lähellä.

9.8.2004 Ahdepikkumittari (Eupithecia millefoliata) DD, 1 yks. pietaryrtin kukalla. Paikka: Lounaisrinteen keskiosa tien lähellä.

Elokuun puoliväli (10.-18.8.2004) Viheryökkönen (Calamia tridens) VU, iltapäivällä haavimalla 2 vastakuoriutunutta yksilöä. Paikka: Täyttömäen yläosa.

21.8.2004 Kohdelajia ei havaittu.

27.-28.8.2004 Viheryökkönen (Calamia tridens) VU, 3 yks. Kaikki yksilöt olivat hyväkuntoisia. Paikka: 1 koiras lennossa huipulle johtavan polun alkupäässä apilaa kasvavalla paikalla (klo 21:40); 1 naaras lennossa apilakasvustossa huipulle johtavan polun varressa 10 m huipulle päin ensimmäisen yksilön havaintopaikasta (klo 22:26); 1 naaras lähellä edellistä paikkaa istumassa kuivalla pietaryrtillä (klo 23:08).

Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) VU, 1 toukka haavimalla pujolta (klo 22:10) (kuva 14). Paikka: Täyttömäen huippu. Lähialueelta ei etsinnästä huolimatta löytynyt lisää toukkia.

Vajayökkönen (Standfussiana simulans) VU, 1 yks. valvontavalolle. Kirjomaayökkönen (Opigena polygona) NT, 2 yks. valvontavalolle. Agonopterix nervosa, 1 yks. valvontavalolle Paikka: Itäisemmän laen länsirinne.

Ahdepikkumittarin (Eupithecia millefoliata) yksilöitä ei havaittu.

Syöteille ei tullut perhosia.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 50

5.-6.9.2004 Kohdelajeja ei havaittu.

6.9.2004 Neljä malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkaa pujolta. Paikka: Yksi toukka alhaalla tien varressa portin länsipuolella ja kolme toukkaa ruderaatin reunoilla huipun itäpuolisella varastointialueella.

29.9.2004 Pikkumittarien toukkia löytyi koko selvitetyltä alueelta yhteensä noin 80 yksilöä ja näistä noin 40 yksilöä oli ahdepikkumittarin toukkia (Weigt 1991). Muut toukat olivat joko kärsämöpikkumittarin (Eupithecia icterata) tai lautumapikkumittarin (Eupithecia succenturiata). Näiden lajien toukkia ei voi varmuudella erottaa toisistaan (Kimmo Silvonen, kirjall. tieto). Kimmo Silvonen varmisti toukkien määrityksen. Aikuisia perhosia havaittiin vain yksi Agonopterix ocellana. Paikka: Koko selvitysalue luoteis-pohjoisreunaa ja lounaiskulman kosteikkoa lukuun ottamatta.

Aikaisemmat havainnot viheryökkösestä ja ahdepikkumittarista

Tässä yhteydessä aktiivisella havainnoinnilla tarkoitetaan lajien kasvillisuudessa istuvien tai lentävien yksilöiden etsimistä yöllä otsa- tai taskulampun valossa. Kartalle merkityt alueet (kuva 27), joilla viheryökkösiä havaittiin, ovat muistinvaraisia, joten alueiden rajauksissa saattaa olla epätäsmällisyyksiä.

Vuosi 2000

Tero Koskinen & Matti Rantanen (Tero Koskinen, suull. tieto) 30.7.-4.8. välisenä aikana kolmena iltana n. 3-4 h aktiivista viheryökkösen havainnointia puomin ja itähuipun väliseltä alueelta. Yhteensä havaittiin noin 170 yks. (30.7. n. 40 yks., 2.8. n. 100 yks., 4.8. n. 30 yks.), joista osa saattoi olla samoja. Valvontavalolla havaittiin 30.7. risteyksen kohdalla yksi viheryökkösyksilö.

Pasi Sihvonen & Kari Ojala (Pasi Sihvonen, suull. tieto) 3.-15.8. välisenä aikana yhtenä iltana n. 4 h aktiivista viheryökkösen havainnointia puomin ja itähuipun väliseltä alueelta, myös pohjoisrinteestä. Kaikki havainnot lajista olivat n. 50 x 50 m:n kokoiselta teiden rajoittamalta alueelta; joitakin yksilöitä oli lakialueella, mutta ei tien y- haaran alapuolella eikä pohjoisrinteessä. Lajia havaittiin noin 30 yks. (puolet naaraita).

Vuosi 2001

Pasi Sihvonen & Kari Ojala (Pasi Sihvonen, suull. tieto) 1.-15.8. välisenä aikana yhteensä n. 3 h aktiivista viheryökkösen havainnointia samalta alueelta kuin edellisenä vuonna. Lajia havaittiin noin 50 yks. (2 naarasta).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 51

Kuva 27. Viheryökköshavainnot Vehkalanmäeltä. Viivoitetut alueet = eri havainnoitsijoiden ilmoittamat löytöalueet; katkoviivalla rajattu alue = maansiirtotöissä havaintojen jälkeen muuttunut alue; kolmiot, neliöt & ympyrät = havainnot yksittäisistä yksilöistä.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 52

Vuosi 2002

Tero Koskinen (Tero Koskinen, suull. tieto) 30.7. noin ½ h aktiivista viheryökkösen havainnointia samalla alueella kuin havaitut yksilöt olivat vuonna 2000. Sen jälkeen tarkistettiin etelärinteen ylempiä osia y-risteyksen kohdalla. Lajia havaittiin kolme yksilöä y-risteyksen alueella. Vuoden 2000 havaintopaikalla oli tehty maanrakennustöitä, jotka tuhosivat suurimman osan esiintymästä.

Tomi Salin & Jari-Pekka Kaitila (Tomi Salin, suull. tieto) 19.-25.7. välisenä aikana kolmena iltana n. 3 h aktiivista viheryökkösen havainnointia koko etelärinteen ja molempien lakien alueilla, myös pohjoisrinteessä. Kaikki havainnot lajista olivat noin 70 m matkalla muodoltaan pitkulaiselta alueelta tien molemmin puolin siten, että ensimmäiset yksilöt olivat puomilta noustessa hieman ennen kuin tie haarautuu, ei kuitenkaan enää laella. Lajin havaintoalue oli avoin maastonkohta, jossa kasvoi harvahko heinikko. Yhteensä havaittiin 55 yks. (19.7. 3 yks., 22.7. 18 yks., 25.7. 34 yks.), joista osa saattoi olla samoja. Valvontavalolla havaittiin yhtenä iltana (22.7.) tehdyssä havainnoinnissa yksi viheryökkösyksilö.

Jaakko Vähämäki, Jari-Pekka Kaitila & Tomi Salin (Jaakko Vähämäki, suull. & kirjall. tieto) 5.-6.8. klo 22:30-01:30 viheryökkösen aktiivista havainnointia koko etelärinteen, molempien lakien ja pohjoisrinteen avoimella alueella. Yhteensä havaittiin noin 50 yksilöä matalamman kasvillisuuden alueilta, tien länsipuolella kuitenkin vain 2-3 yksittäistä yksilöä. Itäisemmän laen korkeimmalle kohdalle sijoitetulla valvontavalolla ei havaittu yhtään yksilöä.

Pekka Sundell 30.7.-14.8. välisenä aikana viitenä iltana n. 3-5 h aktiivista viheryökkösen ja ahdepikkumittarin havainnointia klo 22-03 välisenä aikana koko etelärinteen ja molempien lakien alueilla. Havaitut yksilöt olivat kaikki itäisemmän laen etelä- ja kaakkoisrinteen yläosassa n. 150 m:n matkalla. Viheryökkösiä havaittiin yhteensä 190 yks. (30.7. n. 40 yks., 31.7. n. 50 yks., 2.8. n. 50 yks., 8.8. n. 30 yks., 14.8. n. 20 yks.), joista jokaisena iltana osa oli vastakuoriutuneita ja osa haaleamman vihreitä, siis ilmeisesti jo jonkin aikaa lentäneitä. 30.7. perhosia havainnoitiin myös valolla, jolloin valolle tulleista n. 15 yksilöstä useimmat laskeutuivat kasvillisuuden sekaan monen metrin päähän valopisteestä. Ahdepikkumittareita havaittiin yhteensä 9 yks. (30.7. 1 yks., 31.7. 2 yks., 2.8. 4 yks., 8.8. 1 yks., 14.8. 1 yks.) muuten samalla alueella kuin viheryökkösiä, mutta niiden havaintoalue ulottui alemmas etelärinteeseen alkaen heti mäelle nousevan tien puomin jälkeen. Yksilöt havaittiin joko lennossa tai pietaryrtin kukilla.

Vuosi 2003

Tero Koskinen & Timo Lehto (Tero Koskinen, suull. tieto) Elokuun alussa (havainnointiaika noin 2 h) aktiivista viheryökkösen havainnointia koko etelärinteen ja molempien lakien alueilla, myös pohjoisrinteessä. Kaksi yksilöä havaittiin, ja toinen havaituista yksilöistä oli samalla alueella kuin vuonna 2002 ja toinen huippujen välistä nousevan tien länsipuolella noin 20 m tiestä.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 53

Aikaisempia havaintoja muista lajeista

Jaakko Vähämäki piti Vehkalanmäellä mäen alaosan länsipuolella kolmea syöttipyydystä vuonna 2003. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista kertyi seuraavat havainnot: Vajayökkönen (Standfussiana simulans; VU), 21.8.-5.9., 1 yks. Häiveperhonen (Apatura iris; NT), 29.7.-5.8., 1 naaras Maltsayökkönen (Trachea atriplicis; NT), 5.9.-24.9., 1 yks.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 54

Liite 5. Vehkalanmäeltä havaittujen uhanalaisten, silmälläpidettävien ja puutteellisesti tunnettujen perhoslajien esittelyt.

Vaarantuneet lajit (luokka VU)

Viheryökkönen (Calamia tridens) Avoimilla ja lämpimillä, etenkin hiekkapohjaisilla alueilla elävä laji, joka lentää elokuussa. Toukka on moniruokainen heinäkasveilla (Poaceae). Viheryökkönen on taantunut erittäin nopeasti Suomessa ja suurin osa sen esiintymistä on hävinnyt 1970-luvun jälkeen. Lajilla tunnetaan esiintymä lähialueilta ainakin Helsingin Vuosaaresta.

Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) Malikaapuyökkönen on viime vuosikymmeninä taantunut kuivien ketojen, hietikoiden ja ruderaattialueiden laji. Kannanvaihtelut ovat voimakkaita. 2000-luvulla lajia on taas tavattu kohtalaisesti. Useimmat tunnetut esiintymät ovat erilaisissa kulttuuriympäristöissä ja siksi uhattuja rakentamisen, umpeenkasvun ym. vuoksi. Toukan ravintokasveja ovat mali (Artemisia absinthium), pujo (A. vulgaris) ja ainakin satunnaisesti ketomaruna (A. campestris). Aikuinen lentää heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin.

Vajayökkönen (Standfussiana simulans) Kuivilla, avoimilla ja lämpimillä etenkin hiekkapohjaisilla alueilla elävä laji, joka on levinnyt Oulun korkeudelle asti. Laji on viime vuosina selvästi taantunut. Toukka on moniruokainen. Perhonen lentää heinä-elokuussa.

Silmälläpidettävät lajit (luokka NT)

Häiveperhonen (Apatura iris) Häiveperhonen on vaihtelevakantainen laji, jolla on ajoittain kanta Suomessa. Laji on taas esiintynyt vakituisena Etelä-Suomessa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Häiveperhosen elinympäristöjä ovat vanhat puistomaiset lehtimetsät sekä kosteikkojen pajukasvustot. Toukka elää pajulajeilla, useimmiten raidalla (Salix caprea). Havainnointi: Syöttipyydyksillä havainnointi ja näköhavainnointi heinäkuun alkupuolelta elokuun keskikolmannekselle.

Pilkkukoisa (Myelois circumvolutus) Viime vuosina runsastunut Lounais- ja Etelä-Suomen laji, jonka elinympäristöjä ovat erilaiset paahteiset ympäristöt, kuten ruderaattialueet, kuivat niityt ja kedot. Toukka elää karhiaisilla (Carduus spp.) ja ohdakkeilla (Cirsium spp.). Perhonen lentää kesäkuun jälkipuoliskolta elokuun alkupuolelle.

Kirjomaayökkönen (Opigena polygona) Kirjomaayökkönen elää kuivilla, hiekkapohjaisilla kedoilla ja niityillä sekä myös kulttuuriympäristöissä. Laji esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta on selvästi taantunut viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Toukka on moniruokainen. Perhonen lentää elokuussa.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 55

Maltsayökkönen (Trachea atriplicis) Maltsayökkönen on Etelä-Suomen laji, joka taantui voimakkaasti 1970-80–luvuilla, mutta on viime vuosina taas runsastunut. Elinympäristöjä ovat monenlaiset tuorepohjaiset paikat, kuten metsänreunat, niityt, rannat ja kulttuuriympäristöt. Toukka elää maltsoilla (Atriplex spp.), tatarlajeilla (Polygonum spp.) ja hierakoilla (Rumex spp.). Havainnointi: Valolla ja syötillä houkuttelu öisin kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun.

Puutteellisesti tunnetut lajit (luokka DD)

Ahdepikkumittari (Eupithecia millefoliata) Laji elää kuivilla, usein hiekkapohjaisilla kedoilla ja joutomailla. Ahdepikkumittarilla on ajoittain kanta Suomessa ja runsaus on vaihdellut voimakkaasti. Tällä hetkellä laji on runsas ja aikaisempaa laajemmalle levinnyt Suomessa. Toukan ravintokasveina ovat siankärsämö (Achillea millefolium) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare). Perhonen lentää kesäkuun lopulta elokuun alkuun.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 56

Liite 6. Perhosten esiselvitysten tulokset.

Vehkalanmäen esiselvitys tehtiin 11.8.2004 sekä Mätäojan ja Pitkäkosken esiselvitys 20.8.2004. Tekijöinä olivat Faunatican omat konsultit Marko Nieminen, Kari Nupponen ja Pekka Robert Sundell. Esiselvitys tehtiin Vehkalanmäellä klo 11:00-14:10, Mätäojalla klo 15:00-17:00 ja Pitkäkoskella klo 17:30-19:45.

Säätila 11.8.2004: Lämpötila 19ºC, pilvisyys 6/8, tuuli pohjoisesta 2 m/s. Paikallisia sadekuuroja esiintyi, mutta Vehkalanmäellä ei satanut klo 11-14 välisenä aikana. 20.8.2004: Lämpötila 17ºC, pilvisyys 3/8, tuuli lounaasta 3-4 m/s.

Luokittelu Kukin elinympäristökuvio on luokiteltu nykyisen laadun ja tärkeyden mukaan luokkaan I-IV. Luokitus perustuu vain perhoslajistoon. Mikäli hoitotoimet oletettavasti parantaisivat kuvion laatua, on tämä kuvion mahdollinen luokka esitetty suluissa nykyisen luokan jälkeen. I = Erittäin hyvälaatuinen ja valtakunnallisesti arvokas kuvio II = Hyvälaatuinen ja alueellisesti arvokas kuvio III = Kohtalainen kuvio, joka ei kuitenkaan nykyisellään ole arvokas IV = Huonolaatuinen kuvio, joka on nykyisellään arvoton

Kuvioihin liittyvät tiedot Kuvioiden rajaukset näkyvät kuvista 1-3. Esiselvitykseen sisältyi lehtomaisilla paikoilla kasvavia kasvilajeja, joilla elää jokin uhanalainen, silmälläpidettävä tai puutteellisesti tunnettu perhoslaji. Näiden lajien lisäksi arvioimme eräiden umpeutumista kuvaavien kasvilajien runsauksia sekä kohteen valoisuutta kuvaavia muuttujia eli aukkojen runsautta ja lämpimien reunojen määrää. Esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit on listattu liitteissä 7 ja 8. Mukaan on otettu myös joitain elinympäristönsä indikaattorikasvilajeja, joilla ei elä uhanalaisia perhosia (esim. karvahorsma [Epilobium hirsutum]). Kasvilajien runsaustieto kuvaa kuvion sisäistä suhteellista runsautta asteikolla 1-5 (1 = yksitellen, 5 = hyvin runsas). Mätäojaa ja Pitkäkoskea arvioitiin lehtokohteena ja Vehkalanmäkeä paahdekohteena. Siksi esiselvitykseen sisältyneiden kasvilajien listat poikkeavat toisistaan. Kuvion tila: Kuvaus kuviosta sekä perhosten kannalta olennaisesta tilasta. Suosituksia: Perhosten toimeentuloa edistäviä toimenpide-ehdotuksia sekä erityisiä lajiselvitystarpeita. Havainnointi: Havainnoinnin päivämäärä ja kellonaika.

1. MÄTÄOJA-VASKIVUORI

Kuvio 1: Alueen pohjoisosa Vaskivuorentiestä pohjoiseen Luokka: III (II) Laji Runsaus Huom!

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 2

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 57

Herukat (Ribes spp.) 2 punaherukka Koiranheisi (Viburnum opulus) 1 Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) 1 Paatsama (Rhamnus frangula) 1 Pihlaja (Sorbus aucuparia) 2 Raita (Salix caprea) 1 Ruusut (Rosa spp.) CR-LC 1 Saarni (Fraxinus excelsior) 1 Tervaleppä (Alnus glutinosa) 2 Vaahtera (Acer platanoides) 1 vain pieniä yksilöitä

RUOHOVARTISET KASVIT Jänönsalaatti (Mycelis muralis) 1 Mustakonnanmarja (Actaea spicata) 1 Orvokit (Viola spp.) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 1 Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 4 Nokkonen (Urtica dioica) 3 Vadelma (Rubus idaeus) 2 AUKOT 2 LÄMPIMÄT REUNAT 2

LISÄKSI Halava (Salix pentandra) 2 Karvahorsma (Epilobium hirsutum) 3 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 2 Purtojuuri (Succisa pratensis) 1 Virmajuuret (Valeriana spp.) 3

Kuvion tila: Pitkä ja kapea kosteikkoalue, jonka reunamilla on kosteita niittyjä ja tuorepohjaisia lehtimetsiä. Koillisnurkassa kosteikko rajoittuu rinnekuusikkoon. Kosteikko on erittäin märkää ja vaikeakulkuista, lähinnä tiheäkasvuista pajukkoa. Koillisosassa on muutaman aarin kokoinen saraikkoinen ja mm. osmankäämiä kasvava upottava suoniitty. Avoimia alueita on niukalti, ja avovettä vain kapeana ja matalana purona uoman keskellä (yksi särki havaittiin). Reuna-alueilla lehtokasvillisuus on melko monipuolista, mutta niukkaa. Umpeenkasvu (mesiangervo, nokkonen, vadelma) on tukahduttanut vaateliaita kasveja laajoilla aloilla. Metsässä on hyvin vähän aukkoja. Myös lämpimiä metsänreunoja on melko vähän, lähinnä keskiosan itäreunalla peltojen kohdalla. Lahopuuta sen sijaan on paikoin kohtalaisia määriä. Metsävyöhyke on erittäin kapea; sen parhaat osat sijaitsevat kuvion pohjoisosassa Jokiuomanpuiston eteläpuolella. Suosituksia: Kuvion arvo hyönteisten kannalta perustuu lahopuun määrään kosteikon reunaosien lehtimetsissä. Kaatuneet puut ja pudonneet oksat tulee jättää paikoilleen, ja koko alueen pitäminen luonnontilaisena on suotavaa. Varsinaisten hoitotoimien tuottama hyöty kohteen hyönteislajistolle on kyseenalainen. Lahopuiden suosimisen ohella lehtojen mahdollista kuusettumista tulee seurata ja tarvittaessa poistaa kuusentaimet ennen kuin ne alkavat tukahduttaa muuta kasvillisuutta. Kohteella on merkitystä myös asutuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevana viheralueena.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 58

Havainnointi: 20.8.2004 klo 15:00-15:50.

Kuvio 2: Alueen eteläosa Vaskivuorentiestä etelään Luokka: III Laji Runsaus Huom!

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 2 Herukat (Ribes spp.) 1 punaherukka Jalavat (Ulmus spp.) VU 1 Juuri alueen ulkopuolella Koiranheisi (Viburnum opulus) 1 Juuri alueen ulkopuolella Pihlaja (Sorbus aucuparia) 2 Raita (Salix caprea) 1 Saarni (Fraxinus excelsior) 1 Tervaleppä (Alnus glutinosa) 3 Vaahtera (Acer platanoides) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 2 Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 5 Nokkonen (Urtica dioica) 3 Vadelma (Rubus idaeus) 1 AUKOT 1 LÄMPIMÄT REUNAT 2

LISÄKSI: Kultapiisku (Solidago virgaurea) 2 Peltokierto (Convolvulus arvensis) 2 Virmajuuret (Valeriana spp.) 1

Kuvion tila: Pitkä ja kapea kosteikkoalue, jonka reunamilla on kapealti kosteita niittyjä ja tuorepohjaisia lehtimetsiä. Kosteikko on vaikeakulkuista, lähinnä tiheäkasvuista pajukkoa. Avoimia alueita on niukalti, mutta avovettä on uoman keskellä enemmän kuin selvitysalueen pohjoisosassa. Reuna-alueiden lehtokasvillisuus on niukkaa, ja monin paikoin umpeenkasvu (mesiangervo, nokkonen, vadelma) on tukahduttanut vaateliaammat lehtokasvit. Metsässä on hyvin vähän aukkoja ja lämpimiä reunoja. Lahopuuta on vähemmän kuin alueen pohjoisosassa. Metsävyöhyke on erittäin kapea, ja seisova vesi on paikoin tappanut koivuja pystyyn kuvion keskiosassa. Suosituksia: Suositukset samat kuin kuviolla 1.

Havainnointi: 20.8.2004 klo 15:50-16:35.

Kuvio 3: Vaskivuori Luokka: III Laji Runsaus Huom!

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 59

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 3 Herukat (Ribes spp.) 1 punaherukka Metsälehmus (Tilia cordata) 1 Paatsama (Rhamnus frangula) 3 Pihlaja (Sorbus aucuparia) 5 pääosin varjoisissa kohdissa Raita (Salix caprea) 1 Saarni (Fraxinus excelsior) 1 Tammi (Quercus robur) 1 Vaahtera (Acer platanoides) 1

RUOHOVARTISET KASVIT Jänönsalaatti (Mycelis muralis) 1 Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 4 Nokkonen (Urtica dioica) 1 Vadelma (Rubus idaeus) 1 AUKOT 3 vain kalliolla LÄMPIMÄT REUNAT 2

LISÄKSI: Ahomansikka (Fragaria vesca) 1 Isomaksaruoho (Sedum telephium) 1 Keltamaksaruoho (Sedum acre) 1 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 3 Mäkitervakko (Lychnis viscaria) 1 Siankärsämö (Achillea millefolium) 1 Suolaheinät (Rumex acetosa/acetosella) 4

Kuvion tila: Metsäinen mäki, joka länsiosassa rajoittuu kosteikkoon. Pohjoisosa on tiheää, vanhaa kuusikkoa, joka mäen keski- ja yläosassa vaihtuu männiköksi. Eteläosassa kuusikko on harvempaa ja metsässä kasvaa paljon nuoria lehtipuita, lähinnä pihlajaa. Mäen laki on avokalliota, jossa esiintyy laikuittain paahdekasveja. Avoin osa on melko karu ja siellä on kohtalaisesti kulutusta sekä useita nuotiopaikkoja. Avokallion lounaisreunassa on usean metrin korkuinen pystysuora, sammaleinen kalliojyrkänne. Pohjoisosan metsäalue on perhosten kannalta liian umpeutunut ja aluskasvillisuus köyhää. Alue saattaisi kuitenkin soveltua joidenkin harvinaisten kovakuoriaislajien elinpaikaksi. Kuvion arvokkain osa on etelään – lounaaseen viettävä metsäinen rinne ja sen yläpuolella oleva avokallion paahteinen eteläpuolisko. Suosituksia: Ei toimenpidesuosituksia. Joidenkin laikkujen kulutusta pitäisi rajoittaa, erityisesti eteläosan kalliojyrkänteellä ja alapuolisessa lehdossa. Kohteella on merkitystä useiden harvinaisten kovakuoriaislajien elinpaikkana. Uhanalaisperhosten ravintokasveja ei kohteessa esiinny merkittävässä määrin, mutta muuta perhoslajistoa kuvion alueella ei ole tutkittu, ja useille lahopuilla eläville harvinaisille koiperhosille (Tineidae ja Oecophoridae) on sopivan näköistä elinympäristöä. Kohteella on merkitystä myös asutuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevana viheralueena.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 60

Havainnointi: 20.8.2004 klo 16:35-17:00.

2. PITKÄKOSKI

Kuvio 4: Metsäalue kävelytien pohjoispuolella Luokka: IV Laji Runsaus Huom!

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 2 Pihlaja (Sorbus aucuparia) 1 Pähkinäpensas (Corylus avellana) 1 Tammi (Quercus robur) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 5 Vadelma (Rubus idaeus) 1 AUKOT - LÄMPIMÄT REUNAT -

LISÄKSI: Kultapiisku (Solidago virgaurea) 1

Kuvion tila: Metsäalue, jossa on äskettäin suoritettu hakkuita (kuva 9). Suuret lehtipuut ja kuuset on kaadettu. Rungot on viety pois, mutta oksat jätetty maastoon. Maa on hapanta ja melko kosteaa, ja paikoin esiintyy suomaisia laikkuja. Merkittäviä kasvilajeja ei juuri esiinny: havainto tammesta perustuu yhteen pieneen yksilöön, ja pähkinäpensasta löytyi kolme nuorta yksilöä. Suosituksia: Kohteella on merkitystä lähinnä virkistysalueena. Maastoon jätetyt oksat tulee poistaa, koska ne vaikeuttavat maastossa kulkemista merkittävästi. Uhanalaisperhosten tai kasvillisuuden kannalta alue ei nykyisellään ole arvokas, ja hakkuiden jälkeen kohteen alkuperäistä tilaa on vaikea arvioida. Lahopuilla eläville kovakuoriaisille kaadetusta metsästä saattaisi muodostua hyvä elinympäristö, mikäli puunrunkoja jätetään maastoon riittävästi.

Havainnointi: 20.8.2004 klo 17:30-17:50.

Kuvio 5: Jokivarsilehto kävelytien länsipuolella Luokka: III (II) Laji Runsaus Huom!

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 3 Herukat (Ribes spp.) 1 Koiranheisi (Viburnum opulus) 1 Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) 2 Paatsama (Rhamnus frangula) 2 Pihlaja (Sorbus aucuparia) 3 Pähkinäpensas (Corylus avellana) 2

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 61

Raita (Salix caprea) 1 Vaahtera (Acer platanoides) 1

RUOHOVARTISET KASVIT Mustakonnanmarja (Actaea spicata) 2 Orvokit (Viola spp.) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 4 Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 1 Nokkonen (Urtica dioica) 1 Vadelma (Rubus idaeus) 2 AUKOT 1 LÄMPIMÄT REUNAT 1

LISÄKSI: Kultapiisku (Solidago virgaurea) 2

Kuvion tila: Joenvarsilehto, jossa kasvaa suuria haapoja, koivuja ja raitoja. Keski- ja eteläosa on paikoin umpeutunut nuoren, tiheän kuusikon vaikutuksesta. Kuvio rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa leveään sähkölinjaan, mutta metsänreuna ei ole paahteinen. Aukkoja on vähän, ne ovat pieniä ja sijaitsevat polkujen varressa. Vanhan kuusikon alla kasvaa paikoin kohtalaisesti mustakonnanmarjaa ja pähkinäpensasta, mikä viittaa maaperän rehevyyteen ja potentiaalisesti arvokkaaseen lehtokohteeseen. Umpeenkasvu (kuusi) ja metsässä olevien aukkojen puute ovat tämän kuvion keskeiset ongelmat. Suosituksia: Nuoret kuuset tulee poistaa koko kuviolta, jolloin metsään muodostuu pieniä aukkokohtia. Kuvion keskiosan itä-länsisuuntaisen polun eteläpuolella rinteessä oleva nuori, tiheä kuusikko tulisi poistaa kokonaan. Lahopuilla ja käävillä sekä rehevissä rantalehdoissa elävien uhanalaisten perhoslajien esiintyminen kohteessa tulisi selvittää.

Havainnointi: 20.8.2004 klo 17:50-18:30.

Kuvio 6: Jokivarsilehto kävelytien itäpuolella Luokka: III (II) Laji Runsaus Huom!

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 2 Herukat (Ribes spp.) 2 Koiranheisi (Viburnum opulus) 1 Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) 3 Paatsama (Rhamnus frangula) 1 Pihlaja (Sorbus aucuparia) 3 Pähkinäpensas (Corylus avellana) 3 Raita (Salix caprea) 1 Tammi (Quercus robur) 1 Vaahtera (Acer platanoides) 1

RUOHOVARTISET KASVIT

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 62

Mustakonnanmarja (Actaea spicata) 3 Orvokit (Viola spp.) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 3 Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 2 Nokkonen (Urtica dioica) 2 Vadelma (Rubus idaeus) 2 AUKOT 2 LÄMPIMÄT REUNAT -

LISÄKSI: Kultapiisku (Solidago virgaurea) 2 Peltokierto (Convolvulus arvensis) 1

Kuvion tila: Vantaanjoen ja vanhan jokitörmän välissä oleva kapea, rehevä lehto. Kohde ei ole yhtä umpeenkasvanut kuin kuvio 6, mutta aukot ovat pieniä. Muutama suuri, kaatunut puu on lisännyt tai ainakin ylläpitänyt avoimuutta. Paras lehtokasvillisuus (konnanmarja ym.) on törmän alapuolella vanhassa jokipohjassa, jossa myös lahopuuta on kohtalaisesti. Maaperä on paikoin sammaloitunut, ja joissakin kohdissa kuusenneulasmassa happamoittaa maata. Joenrannan luontopolku on osaltaan vaikuttanut kulutuksen lisääntymiseen, mikä on ylläpitänyt avoimuutta. Suosituksia: Nuoret kuuset ja osa lehtipuiden taimista tulee poistaa aukkoisuuden lisäämiseksi ja umpeenkasvun estämiseksi. Lahopuilla ja käävillä sekä rehevissä rantalehdoissa elävien uhanalaisten perhoslajien esiintyminen kohteessa tulisi selvittää.

Havainnointi: 20.8.2004 klo 18:30-19:15.

Kuvio 7: Metsäalue vanhan jokitörmän yläpuolella Luokka: IV (II) Laji Runsaus Huom!

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) 1 Herukat (Ribes spp.) 1 Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) 1 Pihlaja (Sorbus aucuparia) 1 Pähkinäpensas (Corylus avellana) 1 Raita (Salix caprea) 1 Tammi (Quercus robur) 1 Vaahtera (Acer platanoides) 1

RUOHOVARTISET KASVIT Mustakonnanmarja (Actaea spicata) 1 Orvokit (Viola spp.) 1

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) 5 Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 1

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 63

Nokkonen (Urtica dioica) 1 Vadelma (Rubus idaeus) 2 AUKOT 1 LÄMPIMÄT REUNAT -

LISÄKSI: Kultapiisku (Solidago virgaurea) 1

Kuvion tila: Vanhan jokitörmän yläpuolella oleva osa luonnonsuojelualuetta (kuavt 11 & 12). Lähes koko alue on tiheää istutuskuusikkoa, joka on tukahduttanut lehtokasvit ja happamoittanut maaperän. Rippeitä lehtokasvillisuudesta on vielä kuvion länsiosassa ja vanha jokitörmän reunamilla. Nykyisellään kohteen luontoarvot ovat vähäiset, eikä sillä ole merkitystä uhanalaisten tai edes paikallisesti merkittävien lajien elinpaikkana. Suosituksia: Koko istutuskuusikko tulisi poistaa välittömästi. Happamoituneen maaperän vuoksi alkuperäisen lehtokasvillisuuden palautuminen on hidasta, mutta avoimuuden lisäyksellä olisi myönteinen vaikutus joenrantalehdon ja pohjoispuolisen niittyalueen eliöstöön.

Havainnointi: 20.8.2004 klo 19:15-19:45.

3. VEHKALANMÄKI

Kuvio 8: Alakosteikko Luokka: III

Kuvion tila: Laaja kosteikkoalue täyttömäen lounaispuolella. Valtaosa kohteesta on tiheää pajukkoa ja nuoria koivuja kasvavaa kosteaa niittyä, jonka aluskasvillisuus on korkeaa (mesiangervo, nokkonen, vadelma, maitohorsma). Lisäksi korkea heinikko peittää laajoja alueita. Luoteisnurkka on kuivempi, mutta heinittynyt. Merkittäviä paahdekasveja kuviolla ei havaittu, eikä sillä ole merkitystä paahdelajien elinpaikkana. Koko kosteikkoalue on melko tai täysin umpeutunut ja hyvin vaikeakulkuinen. Täyttömäeltä havaitun ruttojuuriyökkösen (Hydraecia petasitis, NT) ravintokasvia etelänruttojuurta (Petasites hybridus) ei havaittu kosteikkoalueella, eikä muuallakaan selvitysalueella. Vaikka perhosten kannalta erityisiä kasvilajeja ei havaittu, kuviolla saattaa olla merkitystä kosteikoissa elävien perhos- ja kovakuoriaislajien elinpaikkana. Suosituksia: Ei suosituksia.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 13:40-14:10.

Kuvio 9: Vanha tienpohja alueen kaakkoisreunalla Luokka: III (II) Laji Runsaus Huom! Siankärsämö (Achillea millefolium) 1 Ukontulikukka (Verbascum thapsus) 1

Kuvion tila: Vanha tienpohja, jonka reunoilla kasvaa melko korkeaa pensaikkoa, lähinnä pajua. Paljasta maanpintaa on kohtalaisesti, mutta ruderaattikasveja esiintyy harvakseltaan (pietaryrtti, pujo, sauniot). Lisäksi tiepohjalla kasvaa muutama ukontulikukka. Luoteisreuna

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 64

tienpohjan yläpuolen rinteessä on melko avoin ja paahteinen. Pensaat ja kaakkoispuolen metsänreuna varjostavat jonkin verran vähentäen kuvion paahteisuutta. Suosituksia: Tienpohjaa varjostavien pensaiden poisto. Myös läheisen metsänreunan korkeimpien varjostavien puiden kaatamista tulisi harkita paahteisuuden lisäämiseksi.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 11:00-11:15.

Kuvio 10: Tien ja rinteen välinen pensaikko Luokka: IV

Kuvion tila: Pääosin tiheää pajukkoa kasvava tasainen kaistale tien ja etelärinteen välissä. Kuvion luoteisnurkassa on suppea haapaa ja koivua kasvava metsikkö. Kuvion keskiosa on avoimempi, mutta valtaosin heinittynyt. Avoimella alueella ja tienvarressa kasvaa virmajuurta (Valeriana sp.) ja pujoa. Kuviolla ei esiinny paahdekasveja, eikä sillä ole merkitystä paahdelajien elinpaikkana lukuun ottamatta tienpenkkoja. Suosituksia: Ei suosituksia.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 13:25-13:40.

Kuvio 11: Etelärinteen ketoalue Luokka: II (I) Laji Runsaus Huom! Ahdekaunokki (Centaurea jacea) 5 Ahomansikka (Fragaria vesca) 1 Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) 1 Huopakeltano (Hieracium pilosella) 1 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 1 Puna-apila (Trifolium pratense) 5 Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) 1 Siankärsämö (Achillea millefolium) 5 Särmäkuisma (Hypericum maculatum) 1

Kuvion tila: Laaja ja avoin, etelään – lounaaseen avautuva ketoalue. Etelärinteet ja huippu ovat melko paahteisia. Paikoin korkea heinikko, lupiinit ja pensaat (koivu, paju) varjostavat. Siankärsämö, puna-apila ja ketokaunokki ovat erittäin runsaita, ja avoimissa laikuissa esiintyy mm. kannusruohoa (Linaria vulgaris). Huipun luoteisreunalle on läjitetty turvetta, mikä on tukahduttanut kasvillisuutta. Tien ja polkujen reunat ovat kuvion paahteisimpia kohtia ja niissä on paikoin paljasta maanpintaa. Lievästä heinittymisestä ja alkavasta umpeenkasvusta huolimatta ketoalue on kokonaisuutena hyvälaatuinen ja selvitysalueen arvokkain osa. Suosituksia: Alkava umpeenkasvu tulee estää poistamalla puuntaimet. Korkean heinikon ja erityisesti lupiinikasvustojen niitto lisäisi paahteisuutta. Niitto kannattaa suorittaa laikuittain ja keskittää polunvarsien matalakasvuisten kohtien lähelle. Koko alueen lupiineja ei pidä niittää samanaikaisesti, koska selvitysalueella esiintyy harvinainen (ei uhanalainen) Agonopterix nervosa –koiperhonen, jonka toukka elää kesäkuussa lupiinin kukinnoissa.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 11:15-12:30. 21.4. pyydysten asentamisen yhteydessä havaittiin kyy (Vipera berus).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 65

Kuvio 12: Ruderaatti alueen koillisnurkassa Luokka: III (II) Laji Runsaus Huom! Ahdekaunokki (Centaurea jacea) 2 Puna-apila (Trifolium pratense) 1

Kuvion tila: Ruderaatti, jossa on paljon kasvitonta sorapintaa. Paikoin on läjitetty maa- ainesta kuvion reunamille (soraa, asfalttia, multaa). Alueella säilytetään myös runsaasti romua sekä erilaisia rakennus- ym. tarvikkeita (työmaakoppeja, liikennemerkkejä jne.). Kuvion reuna-alueilla kasvaa pensaita (paju, koivu) ja laikuittain myös joitain ruderaattikasveja, kuten pujoa, pietaryrttiä ja saunioita. Kohde on melko paahteinen. Suosituksia: Maa-aineksen läjityksen lopettaminen kohteessa. Työmaakoppien ja muiden korkeampien esineiden varastointi tulee keskittää itä- ja eteläreunoille kasvillisuuden varjostumisen estämiseksi.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 12:30-12:50.

Kuvio 13: Täyttömäen luoteisrinne Luokka: III Laji Runsaus Huom! Ahdekaunokki (Centaurea jacea) 1 Puna-apila (Trifolium pratense) 1

Kuvion tila: Valtaosin heinittynyt luoteeseen avautuva rinne. Heinikko on melko korkeaa, ja paikoin kasvaa myös pensaikkoa (koivu, paju). Laikuittain esiintyy myös pujoa, ohdakkeita ja lupiinia sellaisissa kohdissa, joissa heinikko on matalampaa. Kuvio on melko avoin, mutta ei paahteinen. Lisäksi se on liian umpeutunut (heinät, puuntaimet) sopiakseen paahde- ja ketolajien elinpaikaksi. Suosituksia: Heinikon niitto ja puuntaimien poisto lisäisi kuvion paahteisuutta ja loisi elintilaa ketokasvillisuudelle.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 13:00-13:25.

Kuvio 14: Pohjoisosan täyttömaa-alue Luokka: IV (III)

Kuvion tila: Maan- ja lumenkaatopaikka selvitysalueen pohjoisreunalla. Kuvio on lähes kasviton, eikä siinä havaittu myöskään merkittäviä paahdekasveja. Laaja ja yhtenäinen paljas maanpinta lämpiää voimakkaasti auringonpaisteessa, ja siksi kuviolla saattaa olla merkitystä paahdelajien esiintymiselle selvitysalueella. Suosituksia: Käytön loputtua annetaan kehittyä luontaisesti, mutta säilytetään avoimena.

Havainnointi: 11.8.2004 klo 12:50-13:00.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 66

Liite 7. Lehtohabitaattien (Mätäoja, Pitkäkoski) esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit.

PUUT JA PENSAAT Haapa (Populus tremula) Herukat (Ribes spp.) Jalavat (Ulmus spp.) Koiranheisi (Viburnum opulus) Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) Metsälehmus (Tilia cordata) Näsiä (Daphne mezereum) Orapaatsama (Rhamnus cathartica) Orapihlajat (Crataegus spp.) Oratuomi (Prunus spinosa) Paatsama (Rhamnus frangula) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Pähkinäpensas (Corylus avellana) Raita (Salix caprea) Ruusut (Rosa spp.) Saarni (Fraxinus excelsior) Tammi (Quercus robur) Tervaleppä (Alnus glutinosa) Vaahtera (Acer platanoides)

RUOHOVARTISET KASVIT Haavayrtti (Sanicula europaea) Humala (Humulus lupulus) Imikkä (Pulmonaria obscura) Isolinnunruoho (Polygala vulgaris) Jänönsalaatti (Mycelis muralis) Kevätesikko (Primula veris) Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) Kevättähtimö (Stellaria holostea) Lehtopalsami (Impatiens noli-tangere) Lehtopähkämö (Stachys sylvatica) Lehtotähtimö (Stellaria nemorum) Lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum) Mustakonnanmarja (Actaea spicata) Mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum) Mäkimeirami (Origanum vulgare) Mäkiminttu (Satureja vulgaris) Orvokit (Viola spp.) Punalatva (Eupatorium cannabinum) Pystykiurunkannus (Corydalis solida) Rantahirvenjuuri (Inula salicina) Velholehti (Circaea alpina) Ängelmät (Thalictrum spp.)

UMPEUTUMISEN INDIKAATTORIT Kuusi (Picea abies) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Nokkonen (Urtica dioica) Vadelma (Rubus idaeus) AUKOT LÄMPIMÄT REUNAT

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 67

Liite 8. Paahdehabitaattien (Vehkalanmäki) esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit.

RUOHOVARTISET KASVIT Ahdekaunokki (Centaurea jacea) Ahomansikka (Fragaria vesca) Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Heinäratamo (Plantago lanceolata) Hietaneilikka (Dianthus arenarius) Hietikkonata (Festuca polesica) Hiirenvirna (Vicia cracca) Huopakeltano (Hieracium pilosella) Idänkeulankärki (Oxytropis campestris) Isomaksaruoho (Sedum telephium) Jäkkärät (Gnaphalium sp.) Kanervisara (Carex ericetorum) Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) Kangasraunikki (Gypsophila fastigiata) Karvaskallioinen (Erigeron acer) Keltamaite (Lotus corniculatus) Keltamatara (Galium verum) Ketokaunokki (Centaurea scabiosa) Ketomaruna (Artemisia campestris) Ketoneilikka (Dianthus deltoides) Kissankäpälä (Antennaria dioica) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Mali (Artemisia absinthium) Masmalo (Anthyllis vulneraria) Mäkikuisma (Hypericum perforatum) Mäkimeirami (Origanum vulgare) Mäkiminttu (Satureja vulgaris) Mäkitervakko (Lychnis viscaria) Neidonkieli (Echium vulgare) Niittyhumala (Prunella vulgaris) Nuokkukohokki (Silene nutans) Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) Puna-apila (Trifolium pratense) Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) Päivännouto (H. nummularium) Ruusuruoho (Knautia arvensis) Siankärsämö (Achillea millefolium) Sikoangervo (Filipendula vulgaris) Särmäkuisma (Hypericum maculatum) Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) VARPUKASVIT Hanhenpaju (Salix repens) Kanerva (Calluna vulgaris) Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) Variksenmarja (Empetrum nigrum)

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 68

Liite 9. Esiselvityksen perusteella kohteissa mahdollisesti elävät uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit sekä lajikuvaukset.

Esiselvityksemme (liite 6) perusteella Vehkalanmäellä, Pitkäkoskella ja Mätäojan- Vaskivuoren alueella voisi elää yhteensä ainakin kymmenen sellaista uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua perhoslajia (Rassi ym. 2001), joita kohteista ei vielä ole havaittu. Alla esitetään kohteittain potentiaaliset lajit (ks. myös taulukko 2 alla), ja lisäksi lyhyt kuvaus kunkin lajin esiintymisestä ja elintavoista Suomessa sekä tiedot siitä, miten ja milloin lajeja tulisi etsiä mahdollisten esiintymien löytämiseksi. Lajit esitetään uhanalaisuusluokittain tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Vaarantuneet lajit (luokka VU)

Tuomiyökkönen (Acronicta strigosa) Ilmeisesti 1900-luvulla Suomeen levinnyt laji, jonka kannat saavuttivat huippunsa 1950- luvulla. Tämän jälkeen laji harvinaistui voimakkaasti ja luultavasti katosi Suomesta 1980- luvulla. 1990-luvun lopussa perhonen runsastui jälleen ja nykyisin sitä tavataan monin paikoin etelärannikolla ja Itä-Suomessa. Laji elää lämpimillä ja rehevillä lehtimetsäalueilla. Toukan ravintokasveja ovat ainakin tuomi (Prunus padus) ja paatsama (Rhamnus frangula). Havainnointi: Syöttipyydyksillä kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.

Haapatyttöperhonen (Archiearis notha) Lounainen laji, joka taantui 1940-luvun jälkeen ja jolla on nykyisin muutamia tunnettuja esiintymiä. Lajin elinympäristöjä ovat lämpimät ja valoisat haapaa kasvavat metsänreunat. Toukan ravintokasvi on haapa (Populus tremula), mutta Keski-Euroopassa se elää muillakin lehtipuilla. Havainnointi: Haavinta ja näköhavainnointi huhtikuun jälkipuoliskolta toukokuun alkupuolelle.

Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) Virnasinisiipi on taantunut Etelä- ja Keski-Suomen laji, jonka elinpaikkoja ovat kedot, hiekkakuopat ja tieleikkaukset. Nykyisin lajin esiintymiä tunnetaan vain muutamia, mm. Paraisilla, Hämeessä ja Joutsenon seudulla. Toukan ravintona ovat erilaiset hernekasvit (Fabaceae), etenkin virnat (Vicia spp.). Havainnointi: Haavinta ja näköhavainnointi toukokuun lopulta juhannuksen tienoille.

Silmälläpidettävät lajit (luokka NT)

Häiveperhonen (Apatura iris) Häiveperhonen on vaihtelevakantainen laji, jolla on ajoittain kanta Suomessa. Laji on taas esiintynyt vakituisena Etelä-Suomessa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Häiveperhosen elinympäristöjä ovat vanhat puistomaiset lehtimetsät sekä kosteikkojen pajukasvustot. Toukka elää pajulajeilla, useimmiten raidalla (Salix caprea).

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 69

Havainnointi: Syöttipyydyksillä havainnointi ja näköhavainnointi heinäkuun alkupuolelta elokuun keskikolmannekselle.

Kärsämölaikkukääriäinen (Epiblema graphanum) Paikoittainen Etelä- ja Keski-Suomen laji, jonka elinpaikkoja ovat kuivat, hiekkaiset kedot, tienpenkat, hiekkakuopat ja ratavarret. Toukan ravintokasvi on siankärsämö (Achillea millefolium). Havainnointi: Haavinta juhannuksesta heinäkuun puoliväliin.

Tulimittari (Eulithis pyropata) Paikoittainen etelärannikon ja Kaakkois-Suomen laji, jonka elinympäristöjä ovat toukan ravintokasvia kasvavat lehtometsät. Toukka elää mustaherukalla (Ribes nigrum). Havainnointi: Valolla houkuttelu öisin heinäkuun alkupuolelta elokuun alkuun.

Isomykerökoi (Metzneria neuropterella) Etelä-Suomen kuivien niittyjen ja ketojen sekä erilaisten ruderaattialueiden laji, joka on voimakkaasti taantunut 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Lajin toukka elää ahdekaunokilla (Centaurea jacea). Havainnointi: Valolla houkuttelu öisin heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle. Toukkia voi etsiä syksyllä ravintokasvin kukinnoista.

Pajukkokoisa (Sciota fumella) Etelärannikolla esiintyvä harvinainen ja levinneisyydeltään itäinen laji, joka on ilmeisesti leviämässä länteen. Lajin elinympäristöjä ovat kosteikkojen reunapajukot. Toukan ravintokasvia ei tunneta, mutta laji elää mahdollisesti pajuilla (Salix spp.). Havainnointi: Valolla houkuttelu öisin kesäkuun alkupuolelta heinäkuun jälkipuoliskolle.

Kaakonkoisa (Sciota lucipetella) Levinneisyydeltään itäinen laji, joka on leviämässä länteen. Sen elinympäristöjä ovat kosteikkojen reunapajukot. Toukan ravintokasvia ei tunneta, mutta laji elää mahdollisesti pajuilla (Salix spp.). Havainnointi: Valolla houkuttelu öisin kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoliväliin.

Maltsayökkönen (Trachea atriplicis) Maltsayökkönen on Etelä-Suomen laji, joka taantui voimakkaasti 1970-80–luvuilla, mutta on viime vuosina taas runsastunut. Elinympäristöjä ovat monenlaiset tuorepohjaiset paikat, kuten metsänreunat, niityt, rannat ja kulttuuriympäristöt. Toukka elää maltsoilla (Atriplex spp.), tatarlajeilla (Polygonum spp.) ja hierakoilla (Rumex spp.). Havainnointi: Valolla ja syötillä houkuttelu öisin kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun.

Kovakuoriais‐ ja perhosselvityksiä Vantaalla vuonna 2004 70

Taulukko 2. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit, joilla on sopivaa elinympäristöä eri esiselvityskohteissa (osa lajeista on havaittu Vehkalanmäeltä). Laji Vehkalanmäki Pitkäkoski Mätäoja VAARANTUNEET Tuomiyökkönen (Acronicta strigosa) X X Haapatyttöperhonen (Archiearis notha) X X Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) X

SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT Häiveperhonen (Apatura iris) X X Kärsämölaikkukääriäinen (Epiblema graphanum) X Tulimittari (Eulithis pyropata) X X Isomykerökoi (Metzneria neuropterella) X Pajukkokoisa (Sciota fumella) X X X Kaakonkoisa (Sciota lucipetella) X X X Maltsayökkönen (Trachea atriplicis) X X

Lansantie 3 D 02610 Espoo puh. 09 – 420 9200 fax. 09 – 420 9201 http://www.faunatica.fi/

Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p. 0400 – 783 355 [email protected]

Marko Nieminen Dosentti, tutkimussuunnittelija p. 0400 – 628 328 [email protected]

Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p. 0400 – 333 688 [email protected]

Kari Vaalamo Ekonomi, konsultti p. 040 – 831 7439 [email protected]