Vol. 40 2015, nro 3

ISSN 0355-4791

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 (Huom. loka–maaliskuussa kuitenkin vain parittomien viikkojen tiistaisin) • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki. Puheenjohtaja — Ordförande Puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, TOIMINNANJOHTAJA — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, VERKSAMHETSLEDARE e-mail: [email protected] Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Varapuheenjohtaja Pikkuapolloa (Parnassius mnemosyne) käsit- puh. 050 586 8531, Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. televä aiempi Baptria-artikkeli numerossa e-mail: [email protected] Puh. 040 709 0987, e-mail: [email protected] 3/2013 saa nyt jatkoa – tässä lehdessä esitte- TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Muut hallituksen jäsenet: lemme pikkuapollon siirtoistutuksia Uudelle- Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Juha Lemström, Takilatie 18 A, 00850 Helsinki maalle ja Lounais-Suomeen. Lue lisää sivuilta Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Puh. 040 550 0847, e-mail: [email protected] 80–94. Kuvassa pikkuapollokoiras mäkiterva- Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Timo Leponiemi, Kultapiiskuntie 13, 05810, Hyvinkää kon kukalla. Kuva: Peter von Bagh Petri Hirvonen, Jari Kaitila, Hannu Koski (siht.), Puh. 0400 939939, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Juha Pöyry, Tatu Sallinen, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Baptria 3/2015 Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Vol. 40 Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Julkaisija — Utgivare Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Esko Tuomisto Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. KOKOUKSIA 2015 – TALVI 2016 Osoitteenmuutokset seuran toimistoon.

Ilmoitukset — Annonser █ KESKIVIIKKO 9.12.2015 18:30–21:00 1/1 sivu – sida 250 euroa Paikka: Tieteiden talo, sali 505. Kirkkokatu 6, HELSINKI. 1/2 sivu – sida 150 euroa • Sääntömääräinen vuosikokous: tilinpäätösasiat (virallinen kutsu edellisessä Baptriassa). 1/4 sivu – sida 80 euroa • Muu ohjelma: Harjusinisiiven nykytila (Heliölä). Baptrian toimitus █ KESKIVIIKKO 6.2.2016 12:30–16:00 Päätoimittaja Paikka: Tieteiden talo, sali 505. Kirkkokatu 6, HELSINKI. Panu Välimäki • Ohjelma avoinna. Simeonintie 3, 90410 Oulu, puh. 040 716 8516, Muista hyönteisviikonloppu Helsingissä LA–SU 16.–17. huhtikuuta 2016. e-mail: [email protected]

Toimittajat: Hyönteistarvike TIBIALE Oy ja tarvikevälitys Jari-Pekka Kaitila Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana puh. 050 586 8531, tiistaisin klo 15.30–20.00. (Huom. loka-maaliskuussa kuitenkin vain e-mail: [email protected] parittomien viikkojen tiistaisin). Jaakko Kullberg • OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki puh. 050 328 8886, • TILAUKSET: [email protected] – www.tibiale.fi e-mail: [email protected] tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (arki-iltaisin klo 17–19). Timo Lehto (taitto) puh. 050 338 3725, e-mail: [email protected] Microlepidoptera of Timo Leponiemi Tilaamme yhteistilauksena Apollo Booksilta puh. 0400 939939, , Vol 7 – Tineidae I e-mail: [email protected] The Geometrid Moths of (Dryadaulinae, Hapsiferi- Tomi Mutanen Europe, Vol 5 – Ennominae I nae, Euplocaminae, e-mail: [email protected] Peder Skou & Pasi Sihvonen Scardiinae, Nemapogo- ninae and Meessiinae) Magnus Östman, (ruotsinnokset) • 657 sivua, 141 lajia, Reinhard Gaedike tel. 040 768 5526, 16 kuvataulua e-mail: [email protected] • 308 sivua, 179 lajia, Hinta 180 € postitse 6 värikuvataulua, 85 Paino — Tryckeri: toimitettuna mustavalkokuvataulua Painotalo Plus Digital Oy Hinta 140 € postitse Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto ▶ Tilaa viimeistään 28.11.2015 mennessä [email protected] toimitettuna ISSN 0355-4791 ▶▶ Lue TIBIALEn ajankohtaisista kirjauutuuksista ja tarjouksista lehden takasivulta. 66 Baptria 3/2015 Baptria PÄÄKIRJOITUS

Näkökulman vaihtamisen taito

iime keväänä törmäsin otsikon teokseen aivan peille. Kulttuuribiotooppi ei sisällä aikakäsitettä ja eri yhteydessä. Teoksessa esitetyt näkökulmien kulttuuri tarkoittaa ihmistoimintaa sen kaikissa ilmenemis- taustavaikuttimet ovat monilta osin sovelletta- muodoissa. Myös nykyajan kulttuuriympäristöt ovat lajis- vissa myös kysymykseen miten luontoa arvote- tollisesti arvokkaita kohteita, mutta yleisen luontokäsityksen Vtaan. Arvot syntyvät kasvatuksen tai laajemmin ympäröivien mukaan kohteina arvottomia, koska ne eivät ole luontaisia ihmisten johdattelemasta ennakkoasenteesta, mikä lopulta tai perinteisten maanmuokkaustapojen synnyttämiä. Täytyy- ei edes tarvitse tuekseen kokemusperäisiä havaintoja. Pe- kö tässäkin tilanteessa odottaa vuosisata ennen kuin niiden rinnebiotoopit ja -maisemat kuuluvat tähän viitekehykseen, luontoarvot tunnustetaan? Haittaisiko, jos antaisimme lajien sillä ne sisältävät termeinä melkoisen arvolatauksen – histo- itsensä arvottaa luontokohteet ja noudattaisimme itse tätä riallinen, nostalginen, romanttinen, arvokas ja ilman muuta arvoasteikkoa. Tällöin monet nyky-yhteiskunnan sivutuot- säilyttämisen arvoinen. On totta, että ns. perinnebiotoopeilla teet – lentokentät, ratapihat, tienpientareet jne. – näkyisivät esiintyy runsas joukko lajeja, jotka ovat monilla vanhoilla aivan eri valossa. Parhaimmillaan ne hyväksytään toissijaisi- esiintymispaikoilla taantuneet Suomen hiljalleen muuttuessa na ns. korvaavina elinympäristöinä, mutta tosiasiassa ne ovat maatalousyhteiskunnasta post-teolliseksi urbaaniksi palvelu- monen lajin ensisijaisia esiintymispaikkoja nykyisin. Jos tämä yhteiskunnaksi. huomioitaisiin jo nyt, niin 100 vuoden päästä ei ehkä tarvit- Keskustelin 2000-luvun alussa edeltävän vuosisadan al- sisi nostalgisesti muistella 2000-luvun alun avainbiotooppeja kupuolelta saakka perhosia harrastaneen Einari Vallealan ja niiden erityistä lajirikkautta tai uniikkeja lajeja. kanssa useampaan kertaan perinnebiotoopeista ja niiden Muuttuvatko elinympäristöt arvokkaaksi postuumisti? luontoarvoista. Mielipiteemme olivat monilta osin ristiriitai- Rohkenen esittää, että nykyiset kulttuuribiotoopit eivät ole set. Oman käsitykseni mukaan arvokkaiden perinnebiotoop- menneiden aikojen vastaavia vähäpätöisempiä. Aivan kuten pien pinta-ala oli pienentynyt ja jäljellä olevien hajanaisten edellisen sukupolven maatalousyhteiskunnan edustajat, me laikkujen laatu heikentynyt vuosisadan takaisesta aivan rat- emme arkipäiväisyyden takaa kykene näkemään niiden ar- kaisevasti. Hänen mukaansa minun tarkoittamani elinympä- vokkuutta tai merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyt- ristöt olivat aikalaisnäkökulmasta yliromantisoituja lähinnä täjinä. Tarkoituksenani ei ole aliarvioida ns. perinnebiotoop- puoliavoimia hoitamattomia risukoita, pusikoita ja pieni- pien alennustilaa tai suojelullista arvoa, vaan nostaa nykyiset alaisia niukkatuottoisuuden seurauksena avoimena pysyneitä kulttuuriympäristöt näihin rinnastettaviksi avainbiotoopeik- pellonlaiteita ja maatalojen pihapiirien vierustoja. Tämän nä- si. Tässä ajassa pitäisi todenteolla herättää sekä harrastajat kemyksen mukaan kuivat niityt, kedot, ahot ja muut arvok- että eri ympäristötahot tunnustamaan nykyaikaisten kulttuu- kaiksi mielletyt perinnebiotoopit olivat siis aikansa ruderaat- ribiotooppien luontoarvot. Tämäkään ei riitä, vaan ne pitäisi teja – hoidon ulkopuolelle jääneitä tuotantoon kelpaamatto- huomioida käytännön suojelutoimissa ja päätöksenteossa mia joutomaita. ”JOUTOMAA” – voiko epänostalgisempaa osana nykyistä biotooppikirjoa, ei ainoastaan ympäristöinä, tai -romanttisempaa termiä edes keksiä? jotka toissijaisesti toimivat suojapaikkana ns. perinnebio- Onko perinnebiotooppien määrässä tai laadussa tapahtu- tooppien lajistolle. Kulttuuribiotoopit ovat kulttuuribiotoop- nut muutosta ei tässä yhteydessä ole yhtä ratkaisevaa kuin peja riippumatta siitä, milloin ja millä menetelmillä ja väli- perinnebiotoopin määritelmän pohtiminen. Kulttuuribio- neillä ihmistoiminta on ne synnyttänyt. tooppi on yleistetty ja arvolataukseton termi perinnebiotoo- Panu Välimäki

Kuvassa nykykulttuurin muokkaama avainbiotooppi. Kuva: Timo Lehto 67 Baptria 3/2015 Baptria 60-VUOTISTAPAHTUMASSA Tekstit Timo Leponiemi

Pirteä kuusikymppinen juhli Helsingissä SPS:n tulevaisuus on tutkimusta, suojelua ja monipuolista perhosharrastusta

jia, vaikka edellisvuoden määrästä (122 la- Viron Emajoella. Suomesta on nyt tavattu Suomen Perhostutkijain Seu- jia) jäätiinkin nyt jälkeen. Uusien lajien löy- 62 sudenkorentolajia. ra (SPS) juhli isolla porukal- tämistä avitti Dinotrema-lajeista ilmesty- la 60-vuotisjuhliaan Helsingis- nyt kirja, jonka avulla Koponen määritti 38 Kahdeksan maalle uutta sä 18.–19.4.2015. Perinteiseen, Suomelle uutta lajia. Esitelmöitsijä mainitsi perhoslajia mutta tavallista juhlavampaan myös suunnitteilla olevan pistiäiskirjan. hyönteisviikonloppuun otti Suomelle uusia perhoslajeja vuosi 2014 osaa yli 200 perhosten ja mui- Kaksisiipisistä uusi check list toi esille kaikkiaan kahdeksan. Tataariko- den hyönteisten harrastajaa. hokkipussikoi (Coleophora silenella) löytyi Kaksisiipisten puolella merkittävää oli vii- Keväisessä kokoontumisessa ta- jo muutamia vuosia sitten Ks: Kuusamosta me syyskuussa ilmestynyt uusi Jere Kahan- Oulankajokivarresta. Elokuussa 2013 lajin vataan muita harrastajia ja siel- pään ja Jukka Salmelan kokoama check toukkapusseja löytyi runsaasti tataarikoho- tä saadaan tuoreimmat vinkit list, joka pitää sisällään 3 989 kärpäslajia kilta (Silene tatarica) Lkor: Kemijärveltä. Niis- käynnistyvän hyönteiskauden ja 2 932 sääskilajia. Edelliset lajilistaukset tä on kuoriutunut muutamia kymmeniä yk- kynnyksellä. on julkaissut Richard Frey (1941) ja Walter silöitä. Kiinansukkulakoi (Scythris sinensis) Hackman (1980). Kaj Winqvist totesi, että havaittiin Virolahdelta. Sen ravintokasveja tuoreimman listauksen jälkeen on jo löyty- ovat savikat (Chenopodium) ja maltsat (At- ämänkertaisen hyönteisviikonlo- nyt 20 maalle uutta kärpäslajia, mutta jou- riplex). pun alkajaisiksi harrastajakunta hil- kossa ei ole yllättäen yhtään uutta kukka- Okrarullakääriäinen (Ptycholomoides ae- jentyi muistelemaan edesmennyt- kärpästä. Liekö kukkakärpäset jo niin hyvin riferanus) tavattiin aivan heinäkuun lo- tä seuran kunniapuheenjohtajaa, selvitetty hyönteisryhmä, että uusien lajien pussa sekä N:Vantaan Hakunilasta että Tprofessori Kauri Mikkolaa. Mikkolan merki- alkaa olla vaikeaa? Ab:Salosta. Lajin ravintokasveja ovat leh- tys niin suomalaiselle perhosharrastukselle Suomen korentolajiston tuntemus on tikuuset (Larix decidua ja L. sibirica). Lehti- kuin laajemminkin on ollut merkittävä. Hä- harpponut 2000-luvulla vahvasti eteen- kuusenkäpykääriäinen (Retinia perangusta- net muistetaan muun muassa Suomen yök- päin. Vuosi 2014 toi kaksi maalle uutta ko- na) saatiin toukokuun jälkipuoliskolla fero- köset ja Suomet mittarit -kirjasarjoista, sekä rentolajia. Hanna Järvinen, Reijo Vikman ja monipyydyksillä N:Vantaan Hakunilasta ja Luontoiltojen kansantajuisena hyönteis- Pekka Salmi tapasivat kulku-ukonkorennon N:Kirkkonummelta. Erkki M. Laasonen ke- asiantuntijana. (Anax ephippiger) toukokuussa Paimiosta. hotti sijoittamaan feromonin niin korkealle Varsinaisen ohjelman käynnistivät katsa- Tämä vaeltajalaji on ainoa Islannissa tavattu kuin mahdollista. Samaan aikaan ei lennos- ukset maalle uusiin lajeihin. Ilpo Manner- (1941, –64 ja –71) sudenkorentolaji. Jouko sa ole juuri muita samannäköisiä lajeja. koski esitteli vuoden 2014 aikana löydetyt Rantanen tapasi syyskuun alussa Savitaipa- Halkiokiiltokääriäinen (Grapholita fissa- kahdeksan uutta kovakuoriaislajia ja kolme leella idänjokikorennon (Gomphus flavipes). na) kartutti maamme lajistoa Al: Maarian- uutta ludelajia. Kaskaita maalle uutena löy- Sami Karjalainen kertoi, että tämä on myös haminasta heinäkuun puolivälissä löydet- tyi kolme lajia, samoin kirvoja. lajin ensimmäinen havainto Pohjoismaista. tyjen kahden naarasyksilön voimin. Lähin- Martti Koposen kattaus uusista pistiäisla- Pietarin seudulta lajista on sata vuotta van- nä meitä Ruotsissa ja Pietarin eteläpuolella jeista oli jälleen runsas – 72 uutta pistiäisla- ha havainto ja sillä lienee vakituinen kanta tavattavan lajin ravintokasvi on hiirenvirna

Viikonlopputapahtuman esitelmissä mainitut Suomelle uudet perhoslajit: • Halkiokiiltokääriäinen (Grapholita fissana) • Tataarikohokkipussikoi (Coleophora silenella) [jo 2013] • Uraniidae-heimoon kuuluva luhtalumosiipi • Kiinansukkulakoi (Scythris sinensis) (Eversmannia exornata) • Okrarullakääriäinen (Ptycholomoides aeriferanus) • Hämyruokoyökkönen (Archanara neurica) • Lehtikuusenkäpykääriäinen (Retinia perangustana) • Clepsis peritana – toistaiseksi tulkintana importtilaji

68 Baptria 3/2015 TIMO LEPONIEMI Viikonlopputapahtumaan osallistuneet saivat tietoa myös Itärajamme takaa. Kuvassa Arkangelin hyönteistutkimuksesta esitelmöi- neet Natalia Zubrij ja Boris Filippov. Kuvassa vasemmalla Jaakko Kullberg.

(Vicia cracca). Suomelle kokonaan uuteen Suomalaisella Reima Leinosen näkökulmana oli harras- Uraniidae-mittariheimoon kuuluva luhtalu- perhostutkimuksella tus, jossa jokaisella harrastajalla on muun mosiipi (Eversmannia exornata) tuli Virolah- on vahva pohja muassa velvoite suojeluun, hyviin muistiin- della 12.7. Ari ja Arto Tervosen valolle. Pa- panoihin, havaintojen ilmoittamiseen, uu- jukkojen, korkeita ruohoja kasvavien kos- Seuraavassa esitelmäosuudessa katset- sien esiintymien etsimiseen ja julkisten ko- teapohjaisten paikkojen lajia oli jo ehditty ta suunnattiin tulevaisuuteen, suojeluun koelmien kartuttamiseen. Jokaisen harras- odottaa Suomeen, sillä tämä keskikesän laji ja harrastukseen. Lauri Kaila pohjusti ai- tajan on syytä myös muistaa, että samalla on tavattu muun muassa Virossa ja Latvias- hetta katsauksella suomalaiseen perhos- me kaikki edustamme omaa seuraamme. sa. Muita saman suvun lajeja odottelevan tutkimukseen, joka alkoi faunistisena tut- Vaikka perusharrastus jatkuu, harrastus optimistin on tähyiltävä pitkälle idän suun- kimuksena 1800-luvulla. Jo tuohon aikaan myös monipuolistuu. Valokuvaus on siitä taan, jossa esiintyvät muun muassa E. era- J. F. Tengström teki useita yhteenvetoja ja yksi esimerkki. Samalla naisten osuus har- saria, E. illotata ja E. plagifera. oli kiinteässä yhteydessä keskieurooppalai- rastajista kasvaa. Uusissa harrastajissa on Hämyruokoyökköstä (Archanara neurica) siin tutkijoihin. Faunistinen tutkimus oli pit- myös paljon keski-iän ylittäneitä. Lisäksi on sitäkin odoteltu Suomeen. Ensiesiinty- kään meillä valtavirtana ja se jatkuu edel- Leinonen huomautti, että tarve harrasta- misen laji maassamme teki N: Raaseporin leen. jien keräämälle tiedolle kasvaa, samoin li- Hästö-Busössä valorysäjaksolla 28.7.–20.8. 1900-luvulla perinnöllisyystiede nosti sääntyy yhteistyö ympäristöviranomaisten Sen toukka syös järviruokoa (Phragmites) päätään, kun Esko Suomalainen tutki par- kanssa. ja ruokohelpiä (Phalaris arundinacea). Laji tenogeneesiä. Ekologinen tutkimus lähti elää Etelä-Ruotsissa ja Baltian maissa. Hä- nousuun 1970-luvulla Kauri Mikkolan me- Itärajan tuolla puolen myruokoyökkösen siiven etureuna on suo- lanismi- ja vaellustutkimusten myötä. Aihe- – perhosten perässä tietenkin ra, kun hentoruokoyökkösellä (Archanara piiristä ei sovi unohtaa Jouko Kaisilan per- dissoluta) se on kaarevampi. Hentoruoko- hosten ekspansiota koskevaa väitöskirja- Lauantain iltapäivässä ylitettiin maamme yökkösellä on siiven alapuolella selvät kes- työtä (1962), Lapin tunturimittaritutkimuk- itäraja Hannu Saarenmaan esitellessä per- kipilkut, jotka hämyruokoyökköseltä puut- sia ja Ilkka Hanskin metapopulaatiodynaa- hostieteellisiä tutkimusmatkoja Itä-Karja- tuvat. miikan tutkimusta täpläverkkoperhosella laan vuodesta 2009 lähtien. Kuvissa ja ker- Perhosesitelmässään Jaakko Kullberg (Melitaea cinxia). tomuksissa avautui rehevä karjalainen mai- luokitteli amerikanaamukääriäisen (Clepsis Systematiikassa lajisuhteita ja perhos- sema joskus (LUE: aika usein) varsin huono- peritana) vielä importiksi, mutta tällä Ame- ten sukupuuta rakennetaan nykyisin muun kuntoisten teiden varrella. Mitä pidemmäl- rikasta kotoisin olevalla uustulokkaalta on muassa DNA-menetelmillä. Uudempaa tut- le matka maamme rajalta jatkuu, sitä myö- Euroopassa jalansija jo Espanjassa ja Tans- kimusta edustavat myös luonnonsuojelu- ten myös perhoslajistossa alkaa löytyä uu- kassa, miksei jatkossa myös Suomessa. La- biologia ja ravintoverkkotutkimus. Lauri sia, meiltä puuttuvia tai ainakin harvinaisia jilla on useita sukupolvia vuodessa ja sen Kaila totesikin, että tulevaisuudessa uusia lajeja. toukka on tuholainen mansikalla syöden il- avauksia voi syntyä melkein mistä vaan. Arkangelin seudulla tehtävää hyönteis- meisesti myös kuivia lehtiä. tutkimusta hyönteisviikonloppuun oli saa- Aiemmin uutena lajina ilmoitettu pyök- Lajisuojelusta elinympäristöjen tu esittelemään Boris Filippov ja Natalia kilovimittari (Ennomos quercinarius) on to- suojeluun Zubrij. Karuista olosuhteista huolimatta dettu olevan sittenkin vain oudon näköi- alueelta on tallennettu 11 vuoden aikana nen koivulovimittari (Ennomos autumna- Suojeluosuutta Petri Ahlroth esitteli ”rak- 56 000 yksilöä maakiitäjäisiä (Carabidae). rius). Asia on varmistettu DNA-tutkimuk- kaudesta byrokratiaan”. Lajisuojelun voi- Perhosista meikäläisille eksoottisia lajeja sella. Pyökkilovimittaria tavataan Venäjällä, mavarat elävät jatkossakin jatkuvaa muu- ovat muun muassa harmoyökköslaji Xestia jossa on tavattu myös oudon näköisiä En- tosta. Tätä nykyä havainnoista 96 prosent- liquidaria ja siilikäs Pararctia subnebulosa nomos-yksilöitä. Meilläkin on siis syytä olla tia saadaan harrastajien toimesta ja jatkos- tundrana. varuillaan näiden lovimittareiden kanssa – sa osuus jopa kasvaa. Lajisuojelun toimin- Keski-Aasiaan saakka kokousväen vei varmuuden vuoksi. taohjelman on tarkoitus turvata lajien elin- Aleksander Potoski, joka kertoi perhos- ja ympäristöjä, huomautti Ahlroth. biotooppikuvien kera muun muassa alueel-

69 Baptria 3/2015 la tavatuista apollo-lajeista, kuten Kailasius Xylomoia-suvun salat Reima Leinonen, Timo Lehto, Kari Nuppo- nen ja Panu Välimäki. Hopeisella ansiomer- autocrator. Sen ensilöytö sai liikkeelle aika- alkavat aueta naan jopa retkikunnan etsimään lajia lisää. killä palkittiin Jari Junnilainen, Hannu Kos- Mystisen Xylomoia-yökkössuvun salat ovat ki, Timo Leponiemi, Markus Rantala, Jukka Salmela ja Heikki Vuorinen. DNA-käsiskanneria odotellessa alkaneet aueta Risto Haverisen uutteruu- den ansiosta. Hankoniemeltä löydettiin Seuran vuosipalkinnon kotimaisesta jul- Tänä vuonna Hyönteisviikonlopun yhtey- vuonna 1974 outo yökkönen, jota ei aika- kaisusta vuonna 2014 pokkasi maastokäsi- dessä järjestettiin myös DNA-tekniikkaan naan saatu määritetty. Kun Latviasta löytyi kirjan tekijä Kimmo Silvonen ja joka toinen liittyvä FinBOL-seminaari. Sen yhteydessä toinen yksilö, Kauri Mikkola kuvasi sen tie- vuosi jaettavan Lankiala-palkinnon Risto esiteltiin DNA-viivakoodien käyttöä muun teelle uutena lajina Xylomoia strix. Pöllöyök- Haverinen. muassa kasvilajiston, kaksisiipisten ja sam- kösen elintavat pysyivät kuitenkin piilossa. Juhlailta jatkui hyvän ruoan lisäksi pikku- malpunkkien määrittämisessä. Ratkaisun jäljille päästiin toden teolla tunneille saakka jatkuneissa keskusteluissa Laajemmalle yleisölle Marko Mutanen Latvian Siguldassa vuonna 2004, kun Ris- vaihtelevissa pikkuryhmissä vaihtelevin ja esitteli tähänastisia saavutuksia. Kolmes- to Haverinen oli siellä valottamassa yhdes- värikkäin, pääosin hyönteisiin liittyvin ai- sa vuodessa on BAR-koodattu 15 000 suo- sä 7-vuotiaan Inna-tyttärensä kanssa. Inna hein. malaista lajia. DNA-viivakoodien käyttö halusi välttämättä laittaa oman lamppunsa on edelleen melko tuore menetelmä, jon- ”majavametsään”, paikkaan, johon kukaan Sunnuntaina silmäiltiin ka Paul D.N. Hebert esitteli vuonna 2003. normikerääjä ei lamppuaan olisi laittanut. perhoskesää 2014 DNA-koodauksen hyötyjä on se, että se Tuloksena oli 15 pöllöyökköstä. Seuraavana toimii huonokuntoisillakin yksilöillä ja kai- yönä paikka kelpasi myös Isä-Ristolle ja saa- Sunnuntaina tehtiin katsaus menneeseen kissa elinkierron vaiheissa. Lisäksi koodaus liina oli 149 pöllöyökköstä. kesään niin meillä kuin lähialueillakin. Lat- voidaan pitkälti automatisoida ja sillä pys- Paikassa erikoista oli vain kangaskorte viassa kesä 2014 tarjosi kymmenen uutta tyy jo nyt määrittämään massa-aineistoja. (Equisetum hyemale). Nyt tiedetään, että perhoslajia. Näistä mainittakoon Synanthe- DNA-viivakoodi paljastaa myös ”piilolajeja”, kolme Xylomoia-lajia on sidoksissa kangas- don vespiformis -lasisiipi (23 yksilöä feromo- jotka ulkoisesti ovat hyvin samankaltaisia. kortteeseen. Eteisaulaan Risto Haverinen nilla), Evergestis limbata -koisa ja Platyperi- Kansainvälisen iBOL-hankkeen kautta on olikin tuonut kasvatuksiaan näistä lajeista gea montana -yökkönen. Latviassa tuliku- tuotettu jo liki neljä miljoonaa viivakoodia (X. strix, X. retinax ja X. stangelmaieri). Laji- kalla elävä kaapuyökkönen Shargacucul- 350–400 000 lajista. en toukat talvehtivat toiseksi viimeisessä lia verbasci on runsastunut selvästi ja sen DNA-tekniikka on kymmenessä vuodes- nahassa, vaihtavat keväällä viimeiseen nah- toukkia on löydetty ukontulikukalta (Ver- sa edennyt niin pitkälle, että jo tuhannella kaan ja koteloituvat varren sisälle. Kuoriu- bascum thapsum). dollarilla kuka tahansa voi määrityttää tu- tumista varten toukka ohentaa kortteen Virossa kesä 2014 ei ollut paras mahdolli- man genominsa eli 23 kromosomiparissa varren ja tekee siihen ohjaimen, jotta per- nen, sillä vain viisi uutta lajia löytyi. Harpyia olevat noin 3,2 miljardia emäsparia. DNA- honen tulee oikeasta kohdasta ulos. Paras milhauseri -nirkko löytyi 25.5. kahden yksi- barkoodauksen kannalta näin suuri emäs- aika toukkien etsimiseen on elokuun lop- lön voimin ja reilun viikon sisällä sitä saatiin parien määrä on epäkäytännöllinen ja sen pu, mutta toukkia tai koteloita voi etsiä useita yksilöitä lisää. Sananjalkayökkösen sijaan koodauksessa käytetäänkin rengas- myös keväällä. Toukat ja kotelot näkyvät (Callopistria juventina) ensimmäiset yksilöt maisesta mitokondrion genomista (ihmi- ohuiksi syötyjen varsien läpi. löytyivät heinäkuun puolivälissä ja muuta- sellä 16 600 emäsparia) tiettyä 658 emäs- man päivän sisään sitä saatiin lisääkin. parin jaksoa. Euxoa temera Uusien lajien kisassa Ruotsi jätettiin vuonna 2014 armotta viimeiseksi, sillä län- – mikä se näistä on? Linnunpaskastakin sinaapuristamme löytyi vain yksi uusi laji, Venäjältä mahdollisesti puutavaran muka- lajit selville Perhostietokilpailu on vakiintunut osa hyönteisviikonloppua ja tällä kertaa Jaak- na kulkeutunut Dryadaula caucasica. Ruot- DNA-viivakoodit auttavat myös ymmärtä- ko Kullbergin laatimassa kisassa kärkeen sin mielenkiintoisista havainnoista suoma- mään ravintoverkkoja. Tomas Roslin esit- nousivat tutut tietäjät. Lukuisat Euxoa te- laisille vinkiksi voi nostaa vaikkapa ome- teli Koillis-Grönlannissa tehtyä tutkimusta, mera -kysymykset ja muut mystisyydet sel- natarhoissa elävän Eupithecia insigniata jossa on päästy merkittävällä tavalla selville vitti parhaiten tasapistein (38) Lauri Kaila ja -pikkumittarin, joka on levinnyt jo Tukhol- siitä, kuka syö kenet. Karu alue valittiin tut- Marko Mutanen. Seuraaville sijoille tulivat man ja Uppsalan seuduille. Laji lentää tou- kimuskohteeksi sen vuoksi, että sen ravin- Nikolai Savenkov (35), Nils Ryrholm (34) ja kokuun puolivälistä kesäkuun alkupuolelle. toverkko olisi yksinkertainen. Seudulla elää Kimmo Silvonen (32). Ennen kotiinlähtöä Jari Kaitila loi vielä noin 400 niveljalkaista, 20 lintua ja 7 nisä- Kilpailutulosten jälkeen olikin saunan katsauksen Suomen mielenkiintoisimpiin käslajia, mutta jo tällaisellakin lajimäärällä vuoro ja valmistautuminen Suomen Per- perhoshavaintoihin vuonna 2014. ■ ravintoverkosta tulee melkoinen vyyhti. hostutkijain Seuran 60-vuotisjuhlaillallisel- Tutkimuksen kannalta ratkaisevaa on le. se, että syödyksi tulleiden lajien DNA säi- lyy linnunpaskassakin. Kun ennen oli vai- Uusi kunniapuheenjohtaja ja kea selvittää vaikkapa pistiäisiä ja niiden muita palkitsemisia isäntälajeja, voidaan loisitusta isännästä nyt löytää jälkiä pistiäisen DNA:sta ja saa- Lauantai-illan 60-vuotisjuhlassa seuran uu- da selville senkin laji. Jotta homma toimii deksi kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin hyvin, tarvitaan viitekirjasto, jossa on la- Erkki M. Laasonen. Seura sai myös kuusi jin nimi ja vertailukoodi. Yhteenvetona To- uutta kunniajäsentä: Erkki Franssila, Ilkka mas Roslin totesi, että nyt on mahdollista Hanski, Martti Kuisma, Magnus Landtman, Suomen löytää uudenlainen kuva ravintoverkkojen Vesa Lepistö ja Risto Martikainen. Perhostutkijain Seura ry muodostumisesta. Kultaiset ansiomerkit sai Jaakko Kullberg, — 60 vuotta

70 Baptria 3/2015 Erkki M. Laasonen seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi TIMO LEPONIEMI

Suomen Perhostutkijain Seura kutsui 60-vuotisjuhlakokouk- sessaan Erkki M. Laasosen uu- deksi kunniapuheenjohtajak- seen. Baptria haastatteli uut- ta kunniapuheenjohtajaa tuo- reeltaan yhden yön jälkeen. Uusi haaste tuli Erkki M. Laaso- selle melkoisena yllätyksenä.

Miltä kunniapuheenjohtajuus tuntuu? Kyllä tämä aika hämmentävä tilanne on. Minä ymmärrän, että seuran profiilin kan- nalta on hienoa, että on kunniapuheenjoh- taja. Mutta kunniapuheenjohtajan kannal- ta tämä on jännittävä tilanne.

Mitä aiot tehdä kunniapuheenjohtajana ja millä tavalla vaikuttaa seuraan? toimintaan. Se tulee varmasti onnistumaan maan pitkän ketjun sellaisia asioita, vaik- Luulen, että olen enemmän tai vähemmän tulevaisuudessa. Onhan meillä siihen ihan kapa perhosjulkaisuja, joita olen tehnyt ja keulakuva, joka tarjoaa uusia ideoita tai uu- toiset tekniset mahdollisuudet tänään kuin toisaalta onnistunut hyödyntämään lääke- sia vaihtoehtoja. En usko, että minusta kos- seuran aloittaessa. tieteen puolelta opittua tutkimustraditiota. kaan saadaan sellaista henkilöä, joka kiskoo Minusta koko perhos- ja hyönteistutkimus porukkaa johonkin tiettyyn suuntaan. Minä Vaikka tulee naisia tai valokuvaajia mu- on mennyt valtavan hienosti eteenpäin näi- tarjoan vaihtoehtoja. Tämä varmaan on se kaan, se ei kuitenkaan vie uskottavuut- nä vuosikymmeninä. On hienoa nähdä, mi- tulevaisuudenvisio, mitä ryhdyn toteutta- ta varsinaiselta perinteiseltä ja niin sa- ten laajalle maailmalle tällä hetkellä per- maan. notulta kovalta perhostenkeräilyltä? hos- ja hyönteisjulkaisut Suomesta leviävät. Se on varmasti sellainen ongelma, joka tu- Sitä vertaa aikaan, jolloin me kirjoitimme Seura täytti nyt 60 vuotta, mikä merki- lee vastaan joka kerta, kun valokuvaajilta Baptriaan melkeinpä amatöörimäisiä juttu- tys seuralla on? ja muualta tulee uusia havaintoja. Kyllähän ja. Baptriakin on jo tällä hetkellä juttuinen- Seura on jo aika pitkään, varmaan parikym- siihenkin on mahdollista tottua ja oppia. sa ihan toinen kuin aikoinaan. mentä vuotta mennyt lähemmäs tavallista Kyllä sekin on mahdollista ottaa mukaan ihmistä, joka ei ole kauhean pitkällä harras- seuramme toimintaan sillä tavalla, että pro- Mitä odotat tulevaisuudelta ja esimer- tuksessa. Se on hyvä idea. Me näytämme, fiili ei suinkaan heikkene, vaan se vahvistuu. kiksi DNA-tekniikalta? kuinka paljon iloa ja jopa hyötyä seurasta DNA-tekniikasta ennustan, että kohtuulli- on ihan tavalliselle maallikolle. Tätä työtä Millä tavalla seuran pitäisi näkyä laajal- sen nopeasti tulee jonkinlainen vasta-aalto, on hyvä syventää. le yleisölle? jossa ruvetaan kriittisesti miettimään sitä, Mukana olo sellaisissa paikoissa, missä ih- mitä ensi-innostuksessa ollaan saatu lävit- Mitä seura on sinulle itsellesi merkinnyt? miset muutenkin on, kuten messut on hyvä se. Sen jälkeen se on varmasti ainakin yhtä Olen ollut jäsen 60-luvun alusta lähtien. Ei- esimerkki esilläolosta. Luonnonsuojelujär- vahva työkalu kuin se meillä tällä hetkellä köhän se ole enemmän merkinnyt vasta- jestöt tekevät valtavat määrät kaikenlai- on. Tähän asti me olemme katsoneet per- painoa normaalille virkatyölle, sitä, että on sia retkiä ympäri luontoa ainakin Helsingin hosten ulkonäköä tai mikroskoopilla ge- voinut jättää lääkärin tehtävät ja tieteelliset seudulla, varmasti muuallakin, sellaiseen nitaaleja. DNA-tekniikassa meillä on aivan hommat syrjään ja miettiä hyvien ystävien kaikkeen pitää lähteä mukaan. Jos on le- uusi työkalu ja aivan uusi työalusta. Eihän kanssa ihan toisia asioita. pakkoretkiä, niin miksei perhosretkiäkin. kukaan enää kirjoittele A4:lle muistiinpa- noja, vaan kaikki pannaan johonkin tiedos- Minkälainen yhteisö SPS on? Seuran on siis mentävä kansan pariin? toon, tietokantaan. Meillä on paljon miehiä ja paljon hyvinkin Kyllä kai se näin on, vaikkei tässä nyt olla syvää, vakavaa tutkimusta. Joukkoamme vielä politiikassa mukana, niin kuitenkin. Millainen tulevaisuus seuralla on? pitäisi saada värikkäämmäksi ja monipuo- Seura ja kansa lähemmäksi toisiansa. Uskon, että meillä on hyvä tulevaisuus. lisemmaksi. Kaikki luontoseurat tulevat menestymään. Mitä itse omasta perhosharrastuksesta Tavallinen ihminen ei ole enää luonnostaan Eli seuran toiminta pitäisi päivittää tä- ja tästä seurasta kohokohdaksi vuosien niin lähellä luontoa, etteikö se ilomielel- hän aikaan? varrelta, niin että oma harrastus on pa- lä voisi ottaa vastaan sellaista, joka lähen- Ehkä tämä on aika hyvä yhteenveto siitä rantunut? tää häntä luontoon päin. Tällä perusteella ajatuksesta, että me koittaisimme löytää En osaa poimia mitään yksittäistä havain- 60 vuotta lisää seurallemme ei ole mikään useampia värejä tai vaihtoehtoja seuran toa tai tapahtumaa. Mutta pystyn poimi- suoritus. ■ 71 Baptria 3/2015 Seura on harrastajien palvelija ja yhdysside

yleisöön ovat tärkeitä. Harrastus on ilman lli Pihlajamaa, Suomen Perhostutkijain muuta monipuolistunut ja ammattimais- mitä SPS tarjoaa sinulle? Seuran kokoukset ja muu tunut. Liityin SPS:ään vasta äskettäin, toiminta ovat osoittaneet, olen ollut Entomologisen seu- Mitä ajattelet niistä harrastajista, jot- ranO jäsen, etten oikeastaan vielä tiedä. mikä merkitys harrastajien ka tulevat mukaan esimerkiksi valoku- Tämä tilaisuus yksinään tarjoaa valtavan yhteydenpidolla ja vauksen kautta? määrän ihmisiä, joihin voi tutustua. tapaamisilla on. Juhani Ymmärrän sen hyvin, sillä kuvaus on tullut Itämies on ollut mukana helpoksi. Ongelmia tulee silloin, kun per- Mitä odotat seuralta? seurassa jo vuosikymmeniä, hosesta on ilmoitettu vain näköhavainto, il- Aika paljon sitä, mitä täällä viikonloppuko- Olli Pihlajamaa liittyi mukaan man valokuvaa tai muuta dokumenttia yk- kouksessa nyt on, kokeneemmilta jäseniltä vasta äskettäin. silöstä. Niitä ei pysty mitenkään varmista- vinkkejä, mitä tehdä silloin kun harrastus maan ja niissä voi olla paljon vääriä ilmoi- alkaa mennä syvemmälle joissakin lajiryh- tuksia. missä. Harrastajana olen generalisti, perho- uhani Itämies, mitä sinulle Perinteistä kokoelmaa ei voi mitenkään set, muut hyönteiset, hämähäkit, nilviäiset, 60-vuotias Perhostutkijainseura unohtaa, eikä sivuuttaa. Sen näkee jopa kaikki menee. Uskon, että saan seuralta sitä on merkinnyt? meidän tietokilpailuista. Esimerkiksi itse mitä haluan, koska olen jo täälläkin saanut. Se on merkinnyt todella paljon, kos- olen ihan toivoton valokuvista tunnistaja. Jka aika pikkupojasta saakka olen perhos- Uskon, että jos näkisin ne otukset livenä, Entä seuran jäsenmaksu 40 euroa, sii- ten kanssa värkännyt. Jouko Kaisilalle lä- pärjäisin vähän paremmin. hen tulee jäsenlehti ja pääsee kokouk- hetin ensimmäisen kerran kirjeen omista Tappamista moni karsastaa. Valokuvauk- siin ja tarvikehankintoihin, onko se riit- havainnoistani. Hänestä jäi hyvin mieleen sen kautta moni pääsee harrastukseen mu- tävästi? samantapainen suhtautuminen kuin oli kaan niin, ettei tarvitse tappaa. Tottakai mo- Pelkästään se vuoden lehtisetti, jonka sain Kauri Mikkolalla – ensimmäiset havaintoni net lajit pystyy kuvastakin tunnistamaan ja uutena jäsenenä, on jo sen arvoinen, pu- olivat ihan tavallisia löytöjä, mutta silti hän joku, joka on katsonut kuvia enemmänkin, humattakaan kaikesta muusta. Esimerkiksi piti niitä hyvinä. Toisaalta, kun oli ilmisel- tunnistaa lajeja hyvinkin valokuvista. Huo- Lapin perhoset kiinnostavat ja siellä tietyil- vä väärinmääritys, hän hyvin hienoin sana- no asia on, jos tulee jonkinlaista kahtiaja- le alueille luvat saa vain seuran jäsenenä. kääntein kehotti tarkistamaan asian vielä koa niiden välillä, jotka harrastavat kerää- Olen sitä mieltä, että hyvää toimintaa kan- uudestaan. Hänen kauttaan pääsin tähän mistä ja niiden, jotka vihaavat tappamista. nattaa tukea, vaikkei vastineita laskisi edes seuraan kiinni. Aika kauan olen ollut jäse- euroissa. nenä. Tärkeää on, että tätä kautta voi tava- Tarjoaako seura kaikilla tavoilla harras- ta muita harrastajia ja keskustella heidän taville riittävästi? Mihin suuntaan toivot seuran kehitty- kanssaan. Minulla on se käsitys, että siihen ainakin py- vän? ritään. Minä olen täysin tyytyväinen siihen, Nämä tilaisuudet, joissa huippuammattilai- Millaista harrastus olisi ollut ilman seu- mitä seura minulle tarjoaa. set tukevat aloitteleviakin harrastajia, ret- raa? ket, joissa saa harrastukseen vihjeitä, kikko- Vaikea sanoa. Rauman suunnalla, missä ja ja tekniikoita, ovat tärkeitä. Keskinäisen aloitin harrastamisen, olin aika yksin. Tie- kilpailun sijasta toisten tukemista ja aut- tysti naapurin muut pikkupojat innostui- tamista, koska kai me kaikki teemme tätä vat hetkellisesti, mutta eivät samalla tavalla luonnon eteen. kuin minä, joka jatkoi hommaa. Ilman seu- raa homma olisi voinut lopahtaa kokonaan. Ainakin hyvin erityyppisestä se varmaan olisi ollut. Seuran kiertokirjeet ennen jäsen- lehteä olivat sellaisia, että niitä odotti jänni- tyksellä. Tiettyä kipinää tuli, kun näki, mitä Suomen muut olivat saaneet. Perhostutkijain Seura ry — 60 vuotta Millä tavalla seura on näiden vuosien ai- kana kehittynyt? Kehitys on ollut valtava. Se tuli esille juh- laillassakin. Tutkimuksellinenkin puoli on tullut vahvasti mukaan. Pidän tärkeänä, ettei harrastus ole pelkkää ”postimerkkei- lyä”, vaan että siihen liittyy biologiaa, kan- nanvaihtelua, lajien leviämistä ja lajikysy- myksiä. Kirjo on todella laaja. Yleisöpuolta- kaan ei passaa unohtaa. Kontaktit suureen Lehmuskiitäjä ja luontoharrastaja Olli Pihjalamaa, tuoreehko Suomen Perhostutkijain Seuran jäsen.

72 Baptria 3/2015 Jäkkäräverkkokoin [ reticulella (Hübner, 1796)] ja sen ravintokasvin ahojäkkärän (Gnaphalium sylvaticum) esiintyminen Kuusamon Rukalla 2014–2015

Panu Välimäki & Marko Mutanen NETTA KERET

Laskettelurinteille voi tietyissä olosuhteissa syntyä uhanalaisille perhosille soveliasta korvaavaa elinympäristöä.

Kirjoittajien osoitteet laisiksi (Kittamaa ym. 2009). Erityisesti kui- Paahdeympäristöjen uhanalaistumiskehi- – Authors’ addresses: vissa ja karuissa kangasmetsissä (esim. tys on johtanut myös käytännön luonnon- harjumetsät) suhteellisen tiheästi esiin- suojelutoimenpiteisiin. Useiden ympäris- Panu Välimäki, Simeonintie 3, 90410 Oulu, [email protected] tyneet kulot takasivat avoimien elinym- tötahojen yhteistyönä toimitetussa Har- päristölaikkujen säilymisen luontaises- jumetsien paahdeympäristöjen nykytila Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki, ti metsäisillä alueilla ja siten edesauttoi- ja hoito 2006–2008 -hankkeessa etsittiin [email protected] vat tiettyjen erikoistuneiden perhoslaji- jäljellä olevia, hoitotoimin parannettavia en elinolosuhteiden säilymistä. Elintilan paahdeympäristöjä ja käynnistettiin niillä kaventuessa monet ns. perinne- ja paah- sekä hoitotoimia että erilaisia koejärjeste- Johdanto deympäristöihin sidonnaiset perhoslajit lyjä hoitotoimien vaikutusten arvioimi- ovat taantuneet. Kedot ja muut avoimet seksi (Kittamaa ym. 2009). Hankkeen aikana voimet ympäristöt ovat viime hiekkapohjaiset alueet ovatkin merkittä- inventoitiin noin 30 000 hehtaaria harju- vuosisadan puolivälistä alkaen vimpiä uhanalaisten perhosten elinympä- metsää, mistä yhteensä noin 120 hehtaa- kokeneet merkittäviä muutok- ristöjä, sillä niissä elää yli puolet Suomen ria arvioitiin soveltuvan hoitokohteiksi. sia. Esimerkiksi ketojen ja niit- uhanalaisista perhoslajeista (Somerma 1997, Luonnontilaisten tai lähes luonnontilais- tyjenA määrä on vain murto-osa vuosisa- Pöyry ym. 2004, From 2005, Kaitila ym. 2010). ten paahdekohteiden osuus oli hyvin pie- dan takaisesta määrästä. Yhtenä keskei- Avoimien ympäristöjen huolestutta- ni, sillä lähes kaikki inventoinneissa löy- simpänä syynä on maatalouden rakenne- van vähenemisen ja laadullisen heikke- detyt kohteet olivat enemmän tai vähem- muutos, minkä vuoksi laidunnusta ja niit- nemisen seurauksena Suomen Perhos- män umpeenkasvaneita ja niiden tilaa on toa harjoitetaan huomattavasti aiempaa tutkijain Seura ry:n alaisuudessa toimiva perusteltua parantaa hoitotoimin. Ihmis- vähemmän (Perinnemaisemien hoitotyöryhmä perhosten suojelutoimikunta on keskitty- toiminnan kautta syntyneet ympäristöt, 2000). Samanaikaisesti tehostunut kulojen nyt avoimien alueiden esiselvityksiin ja kuten lentokentät, hiekkakuopat, erilaiset torjuntakäytäntö on sekä vähentänyt met- näillä alueilla elävien erityisesti suojelta- joutomaat, ratapihat sekä teiden ja rauta- säpalojen esiintymistiheyttä että rajoit- vien perhoslajien esiintymisselvityksiin teiden penkereet muodostavat nykyään tanut syttyneet metsäpalot hyvin pienia- (ks. esim. Anonyymi 2005, Leinonen ym. 2009). suuren osan jäljellä olevista kasvillisuu-

73 Baptria 3/2015 Human-made habitats as sanctuaries Norsknoppemalen [Digitivalva reticulella of threatened : a case study (Hübner, 1796)] och förekomsten av dess of Digitivalva reticulella (Hübner, 1796) värdväxt skogsnoppa (Gnaphalium sylvati- and its host plant Gnaphalium sylvaticum cum) i Ruka i Kuusamo 2014–2015. at Ruka ski resort in Kuusamo

The main factors threatening lepidopteran species in Finland in- Igenväxningen av öppna habitat är ett av de största hoten mot fjärils- clude the overgrowing of open habitats. As a consequence of chang- arter i Finland. Som en följd av förändringar bland annat inom jord- es for example in agricultural practices, quality and coverage of xe- bruket har torrängarnas och de öppna gräsbevuxna sandmarkernas ric meadows and leas on sandy soils have substantially degraded. kvalitet och utbredning minskat dramatiskt. Vi visar här hur viktiga We aim at illustrating the importance of human-made secondary av mänskan skapade sekundära habitat kan vara för arter som tidiga- habitats for lepidopteran species formerly associated with tradition- re var associerade med traditionellt jordbruk. Som exempel använder al agriculture using Digitivalva reticulella and its host plant Gna- vi Digitivalva reticulella och dess värdväxt Gnaphalium sylvaticum. phalium sylvaticum as examples. Digitivalva reticulella has severe- D. reticulella har minskat dramatiskt och är klassad som akut hotad ly decreased and considered as critically endangered by IUCN crite- (CR) i Finland enligt IUCN:s kriterier. Arten återupptäcktes vid Ruka ria in Finland. The species was re-discovered at the Ruka ski resort skidcenter för några år sedan, och dess förekomst har studerats inten- a few years ago, and its occurrence has been intensively studied in sivt under 2014 och 2015. Populationen i Ruka är fördelad fläckvis 2014 and 2015. Patchy population in Ruka is undoubtedly the most och den är utan tvekan den mest livskraftiga i Finland; arten konsta- viable population of the species in Finland; presence of the spe- terades finnas i 29 olika bestånd av G. sylvaticum. Dessutom fann vi cies was detected in 29 discrete growths of G. sylvaticum. Moreo- över 20 koloniserbara lediga G. sylvaticum-bestånd i området. Så- ver, we found >20 colonisable vacant G. sylvaticum patches in the lunda kan av mänskan förorsakad försämring eller förlust av naturli- area. Thus, anthropogenic degradation or loss of pristine habitats ga habitat leda till uppkomsten av sekundära habitat för hotade arter, may create secondary habitats for threatened species, especially for speciellt sådana som är knutna till naturtyper i tidiga successionssta- those that are associated with habitats of early successional stages. dier. Skidcenter erbjuder mycket lovande sekundära habitat så länge Ski resorts serve as very promising secondary habitats as long as skidbackar och vägkanter sköts på ett ändamålsenligt sätt. Istället för ski runs and road banks are being managed in an appropriate way. att gå in för intensiv landskapsvård är en lätt bearbetning av markens Instead of intensive landscaping, only moderate disturbance of field ytskikt och gynnande av de naturliga tidiga vegetationsskedena att layer and natural early succession of vegetation should be preferred. föredra. Förutom att vara ekologiskt hållbar kan en sådan praxis även Such a practice may not only turn out ecologically sustainable but visa sig vara kostnadseffektiv. Vi lärde oss även en praktisk läxa: is- also cost effective. We also learnt a practical lesson: instead of adult tället för att fånga adulta exemplar med håv visade det sig att efter- netting, searching for the larvae soon after the snowmelt is an effec- sökning av larver genast efter snösmältningen är en effektiv metod tive way to map the occurrence of D. reticulella. The whitish mines för att kartlägga förekomsten av D. reticulella. De vita minorna som of the larvae are easily detectable when surrounding vegetation has larverna producerar är lätta att upptäcka då den omgivande vegetatio- not yet properly developed. nen inte ännu utvecklats i högre grad.

deltaan ja abioottisilta ominaisuuksiltaan maan useammin omilla pyyntialueillaan en toimesta vuosina 2014 ja 2015 ja tässä perinteisiä ketoja ja harjujen paisterintei- sijaitsevilla korvaaviksi elinympäristöik- yhteydessä kertyneet havainnot toimivat tä vastaavista ympäristöistä. Näistä tei- si luokiteltavilla alueilla. Ensimmäistä tämän artikkelin lähdeaineistona. den pientareet (Valtonen 2007), ratapihat (Vä- kertaa esitämme, että myös laskettelu- limäki ym. 2008) ja etenkin lentokentät (Ano- keskukset oheispalveluineen voivat tuot- Maastohavainnointi nyymi 2005, From 2005, Leinonen ym. 2009) ovat taa uhanalaisille perhoslajeille kelvolli- osoittautuneet lupaaviksi ns. korvaaviksi sia elinympäristöjä, vaikka tuntureiden Vuonna 2014 Rukalla havainnoitiin sekä ympäristöiksi aiemmin kuiviin hiekka- rakentaminen on toisaalta nähty yhdeksi ahojäkkärän että D. reticulellan esiinty- pohjaisiin niittyihin ja ketoihin sidoksis- merkittävimmistä uhkatekijöistä pohjois- mistä kolmella maastokäynnillä touko- sa olleille perhoslajeille. painotteiselle perhoslajistolle Suomes- kuun lopulta heinäkuun loppupuolelle Korvaavien elinympäristöjen käsitteen sa (Kaitila ym. 2010). Käytämme esimerk- 2–5 henkilön voimin. Toukokuun lopulla selkeyttäminen edesauttaa näiden ympä- kinä Suomen tehokkaimmin rakennet- (29.05.2014, 4h) viisi henkilöä etsi touk- ristöjen arvon tunnustamista ja rohkaisee tuihin kuuluvaa laskettelukeskusta Ks kia eturinteen keskiosan luoteeseen ja niiden huomioimiseen käytännön luon- Kuusamon Rukalla ja siellä ahojäkkäräl- länteen viettävillä rinteillä. Ravintokas- nonsuojelutyössä. Tämä artikkeli julkais- lä (Gnaphalium sylvaticum) elävää jäk- via etsittiin kulkemalla laskettelurintei- taan ihmistoiminnasta syntyneitä elin- käräverkkokoita (Digitivalva reticulella) tä ja niiden laiteita edestakaisin sahaten. ympäristöjä käsittelevän sarjan neljänte- (ks. tietolaatikko 1). Jäkkäräverkkokoista on Löydetyt ravintokasviesiintymät ja niistä nä osana täydentäen tienpientareita (Val- vanhoja havaintoja Kuusamosta, Rukan tehdyt toukka-/syöntijälkihavainnot mer- tonen 2007), ratapihoja (Välimäki ym. 2008) ja alue mukaan lukien. Kun D. reticulel- kattiin karttapohjalle. Lajimäärityksen lentokenttiä (Leinonen ym. 2009) käsitellei- la vuonna 2011 pitkän tauon jälkeen löy- varmistamiseksi osa toukista otettiin kas- tä artikkeleita, joiden tavoitteena on ol- tyi uudelleen Rukalta, SPS:n perhosten vatukseen istuttamalla miinallisia kasve- lut korostaa korvaavien elinympäristöjen suojelutoimikunta päätti toimittaa lajin ja 10 l sankoon. merkitystä uhanalaisten perhoslajien suo- esiintymisselvityksen kyseisellä alueella. Heinäkuun alussa (01.–02.07.2014, jelussa ja innostaa harrastajia havainnoi- Esiintymisselvitys toimitettiin kirjoittaji- 7h) ja puolivälin jälkeen (24.–25.07.2014,

74 Baptria 3/2015 kuva MARKO MUTANEN

TIETOLAATIKKO 1 yhdistetty ketotuulenlentoon, mikä myöskin on talo) sekä vuonna 2014 myös Taivalkoskelta (Ks yksivuotinen kasvi. Taivalkoski, Lamminaho, 728:354, 06.07.2014, 1 Digitivalva reticulella on avoimien niittyjen ex., Pekka Sarvela) (http://hyonteiset.luomus.fi/ ja ketojen laji, joka kärsii elinympäristöjen um- /main/EntDatabase.html). Lajin asemaa peenkasvusta (Somerma 1997, Välimäki & Mu- ei tietääksemme ole Taivalkoskella selvitetty, tanen 2009, Kaitila ym. 2010). Suomessa laji on mutta harhautuneen yksilön mahdollisuus on on äärimmäisen uhanalainen (CR) (Kaitila ym. pieni ja todennäköisimmin alueella on paikalli- 2010), erityisesti suojeltava (http://www.ym.fi/ nen populaatio. ■ fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotepalvelu/Uhanalais- ten_ja_erityisesti_suojeltavien%2816885%29) 12 mm ja kiireellisesti suojeltava (http://www.ymparis- Rukan historia ja maankäyttö to.fi/download/noname/%7B3AB3CDC7-EBF3- 437F-A85A-D5423E52A274%7D/59618). Lajin Ruka sijaitsee 20 kilometriä Kuusamon kes- levinneisyys on Suomessa kattanut eteläiset kustaajaman pohjoispuolella (73400:85970; Digitivalva reticulella maakunnat Ahvenanmaalta (Al) Etelä-Savon ETRS-TM35FIN). Rukatunturi on noin 500 met- — jäkkäräverkkokoi (Sa) kautta Itä-Suomen puolella pohjoisessa riä korkea vaara, minkä yhteyteen on raken- aina Kuusamoon (Ks), mutta läntisissä maakun- nettu laaja laskettelu-, hiihto- ja mäkihyppy- Digitivalva reticulella elää toukkana jäkkäröil- nissa lajia ei ole havaittu (Kullberg ym. 2002). keskus oheisrakenteineen (http://kansalaisen. lä (Gnaphalium spp.), vaikka yksityiskohtaista Lajin taantuminen voimistui 1960-luvulla ja karttapaikka.fi/). Rukan luontainen kasvilli- elintapakuvausta ei ainakaan uudempi kirjalli- 1980-luvulla lajia havaittiin vain N Espoosta ja suus muistuttaa vähäpuustoisia varpunum- suus esitä. Suomessa laji on yhdistetty nimen- Al Jomalasta. 1990-luvulta tunnetaan vain yksi mia, mutta nykyisin laskettelurinteiden ruoho- omaan ahojäkkärään (Gnaphalium sylvaticum). havainto Ab Dragsfjärdistä (Reijo Teriaho det.). valtainen kasvillisuus hallitsee aluetta laajasti. Bengtsson & Johansson (2011) mainitsevat ra- Nämä kaikki ovat mahdollisesti muualta har- Rukan hyödyntäminen talvimatkailussa juon- vintokasviksi Ruotsissa norjanjäkkärän (G. nor- hautuneita yksilöitä, sillä paikallisia kantoja ei taa juurensa 1940-luvun loppupuolelta. En- vegicum). Bengtssonin (in litt.) mukaan lajia ei ole todettu. Digitivalva reticulella esiintyy Suo- simmäinen raivattu laskettelurinne (ns. eturin- ole koskaan Ruotsissa kasvatettu, vaan käsitys men eteläpuolella Baltiassa kahtena vuotuise- ne) avattiin 1955 ja vuonna 1964 toiminta laa- ravintokasvista perustuu yksinomaan aikuisten na sukupolvena ja voi olla, että kaksipolvisuus jeni Rukan itäpuolen rinteille (Vuosseli) (http:// perhosten havainnointiin norjanjäkkärää kasva- rajoittaa sen esiintymistä Etelä-Suomessa. Sa- fi.wikipedia.org/wiki/Ruka). vilta paikoilta. Aho- ja norjanjäkkärä ovat lähisu- masta syystä otollisimmat esiintymisalueet ovat 1980-luku oli runsaan mökkirakentamisen kuisia ja perhosen eläminen molemmilla tuntuu pohjoisempana vain yhden sukupolven kehit- aikaa ja 2000-luvulle tultaessa hahmottui Ru- mahdolliselta. Sen sijaan savijäkkärä (G. uligin- tymisen mahdollistavilla paksulumisilla alueil- kakylän keskus, jonka kehittäminen on jatku- osum) ei mielestämme tule kysymykseen, sillä la (Kari Nupponen & Erkki M. Laasonen, henk. nut 2010-luvulle saakka. Nykyisellään Ruka on yksivuotisena se ei soveltune keskenkasvuise- koht. komm.) [ks. myös ”the lost generation laajalti rakennettu ja muokattu. Vaaran rinteet na toukkana talvehtivalle perhoslajille. Muual- hypothesis” (Van Dyck ym. 2015)]. Monen vuo- ovat suurimmaksi osaksi laskettelurinteinä (31 ta havaittuina ravintokasveina mainitaan myös den tauon jälkeen lajin kotimainen niukka pai- rinnettä), mutta kesäisin rinteiden käyttö muo- kultakäpälä () ja ketotuu- kallispopulaatio löytyi Kb Ilomantsin Hyttivaa- dostuu lähinnä retkeilystä ja kesäkelkkaradas- lenlento ( arvensis) (Bengtsson & Johans- rasta vuonna 2007 (Välimäki & Mutanen 2009). ta (http://ski.ruka.fi/). Ihmistoiminta alueella on son 2011). Edellinen ei kasva Suomessa, mutta Myöhemmin laji löytyi harrastajavalokuvaa- hyvin vilkasta, kaudella 2013–2014 yksistään jäkkäröiden lähisukulaisena voisi tulla kysee- jan toimesta Kuusamon Rukalta (Ks Kuusamo, laskettelurinteissä kävi 127 000 eri asiakasta seen. Sen sijaan lajia ei ole Suomessa koskaan 734:359, 07.2011, 1 ex., valokuva, Pekka Ales- (http://www.ruka.fi/faktat). ■

7h) kaksi henkilöä keskittyi ravintokas- ta ja pilvetöntä, >20 ºC). nin paikoin Rukakylän tienpientareilla vin kartoittamiseen laajemmalla alueel- Vuoden 2015 kahdella erillisellä käyn- (kuva 1). Eturinteellä kasvia esiintyy ylei- la (Eturinteet ja Vuosseli) sekä aikuis- nillä keskityimme pelkästään toukkien sesti laajalla alueella, mutta vain paikoin ten perhosten havainnointiin. Ajankoh- etsintään 2–6 henkilön voimin. Kesä- runsaina kasvustoina. Eturinteen run- ta määräytyi aikuisten oletettavan lento- kuun alkupuolella (08.06.2015, 4h) kuu- saimmat ahojäkkäräkasvustot sijaitsevat ajan mukaan [Kb Ilomantsi, Hyttivaara, si henkilöä etsi ahojäkkärää ja kohdelajin noin rinteen puolivälissä kesäkelkkara- 21.06.–11.07.2007, 20 exx. (Välimäki & Mu- toukkia Rukakylän tienpientareilta ja mä- dan ympäristössä sekä kumparelasku- tanen 2009)], jolloin ravintokasvikin on ai- kihyppy- / hiihtostadionin alueelta. Toi- rinteen yläosassa (kuva 1). Eturinteen poh- kaisempaan ajankohtaan verrattuna hel- sella käynnillä (16.–17.06.2015, 7h) kak- joispuolisilla lännensuuntaan laskevilla pommin löydettävissä (kesäkuun alus- si henkilöä tarkasti vielä tutkimattomat rinneosuuksilla ahojäkkärää oli yksittäin sa osa rinteistä oli vielä lumipeitteisiä). länsirinteet (Kelo) ja Rukan eteläiset itä- tai ei lainkaan (selvät kasvustot puuttui- Aikuisia perhosia havainnointiin illasta rinteet (Masto), jotka jäivät vuonna 2014 vat). Itäpuolen rinteellä (Vuosseli) jäkkä- myöhään yöhön (klo. 20.00–03.15), jol- kartoittamatta. Lisäksi tarkistettiin vuon- rää kasvoi harvempikasvuisena rinteen loin lajin tiedetään olevan aktiivinen ja na 2014 eturinteiltä ja Vuosselin rinteiltä ala- ja yläkolmannesta lukuun ottamatta. helpoimmin havaittavissa (Välimäki & Mu- löytyneet kasvustot, joista tällöin ei löy- Itärinteiden parhaat yksittäiset kasvustot tanen 2009). Aikuisia havainnointiin sekä tynyt toukkia tai aikuisia perhosia. löytyivät Vuosselin hissilinjan tukitoppi- haavimalla kasvillisuutta että tarkasta- en tyviltä, rakennetun lumikourun ulko- malla lupaavan näköisiä lentäviä perhosia Ahojäkkärä Rukalla töyräältä sekä ko. laskettelurinteen poh- ravintokasviesiintymiltä. Olosuhteet ai- joisreunalta. Vuonna 2015 tarkastetuilla kuisten havainnointiin olivat heinäkuun Ahojäkkärä esiintyy suhteellisen run- uudemmilla itärinteillä (Masto) ahojäk- käynneillä erittäin hyvät (lähes tuuleton- saana Rukan laskettelurinteillä sekä mo- käräkasvustoja oli harvakseltaan ja ne-

75 Baptria 3/2015 KUVA 1. Asuttujen (mustat ympyrät) ja asumattomien (ruskeat ympyrät) ahojäk- käräkasvustojen sijainti Rukalla. | FIG. 1. Spatial distribution of occupied (black points) and vacant (brown points) Gnapha- lium sylvaticum growths in Ruka. PANU VÄLIMÄKI

2a PANU VÄLIMÄKI

KUVA 2. Ahojäkkärä suosii harvakasvuis- ta ympäristöä, missä avointa mineraalimaa- ta on näkyvissä. Sopivaa ympäristöä löytyy erityisesti (a) Rukakylän tienpientareilta, (b) luontaisen maapohjan rinneosuuksilta ja (c ) laskettelurinteiden muokkauskohdista. | FIG. 2. Gnaphalium sylvaticum prefers habitats characterized by a mosaic of sparse vegetation and bare soil. In the area Ruka ski resort, such habitat is found on (a) road banks, (b) on ski runs with natural ground layer and (c) on construction sites of ski runs.

kin suhteellisen pienialaisia. Suurin yk- sittäinen kasvusto löytyi rukantakaisille itärinteille (Vuosseli) johtavan maantien hiekkaisesta luiskasta. Lakialueella har- vat ahojäkkärät eivät muodostaneet sel- viä kasvustoja. Rukakylässä sekä hiih- to- ja mäkihyppystadionin ympäristössä ahojäkkärää kasvaa paikoin selvinä riit- tävän suurina kasvustoina, paras yksit- täinen kasvusto löytyi pääparkkipaikan penkalta. Pääosa laskettelurinteistä ja muista talviurheilualueista sekä Rukakylän tien- pientareet tulivat kartoitettua kohtalai- sella tarkkuudella. Erillisiä selvärajaisia ahojäkkäräkasvustoja löytyi rajaustavas- ta riippuen kaikkiaan noin 50. Selvityk- sen ulkopuolelle jäivät edelleen rukanta- kaiset koilliseen laskevat itärinteet (Saa- rua ja Pessari, kuva 1). Havaintojen mu- kaan ahojäkkärä näyttää suosivan luon- taisen maapohjan rinneosuuksia ja tien- 2b pientareita, missä avointa mineraalimaa- ta on näkyvissä (kuvat 2a–c), mutta ei juuri

76 Baptria 3/2015 PANU VÄLIMÄKI

2c PANU VÄLIMÄKI

esiinny heinittymään taipuvaisilla ”mul- litetuilla” rinteillä (kuva 3) eikä aivan la- kialueella maapohjan näennäisestä sopi- vuudesta huolimatta. Jyrkät rinneosuudet vaikuttavan olevan ahojäkkärälle loivia edullisempia, joskin tämä voi olla seura- usta myös jyrkkien rinneosuuksien suu- remmista mineraalimaan paljastumis- ta. Rukan luontaisella laskettelurinteiden välisellä varpunummella ahojäkkärä lä- hes puuttuu.

Digitivalva reticulella Rukalla

Vuonna 2014 jäkkäräverkkokoin toukkia löytyi toukokuun lopulla noin 40 yksi- löä Rukan eturinteeltä neljästä erillises- tä ahojäkkäräkasvustosta. Toukka tekee keväällä pienen, mutta kohtuullisen hy- vin erottuvan valkean miinan ahojäkkä- rän lehteen (kuva 4), jonka jälkeen se ku- too kehittyviä ruusukelehtiä yhteen ja KUVA 3. Maisemoiduilla heinäisillä rinneosuuksilla ahojäkkärä esiintyy vain yksittäin. | FIG. 3. jatkaa syömistä vapaana seitin suojassa Gnaphalium sylvaticum is rare in ski runs dominated by grasses used for landscaping.

77 Baptria 3/2015 MARKO MUTANEN täin hyvät. Mahdollisesti heinäkuun en- simmäinen käynti ajoittui liian aikai- seen ajankohtaan, sillä ahojäkkärät oli- vat poikkeuksellisen kylmän kesäkuun jäljiltä vielä eturinnettä lukuun ottamat- ta varsin pieniä (itärinteellä oli vielä lu- mikasaumia). Vastaavasti keskimääräistä lämpimämpi heinäkuu saattoi edistää la- jin lentoa siinä määrin, että myöhäisempi käynti ajoittui jo lajin huippulennon jäl- keen. Lisäksi kymmenet tuhannet kaa- likoit (Plutella xylostella) häiritsivät ai- kuisten perhosten havainnointia merkit- tävästi.

Johtopäätökset

(kuva 5). Yksittäisessä kasvissa voi par- Vuosien 2014–2015 selvitys kattoi suu- haimmillaan olla useita miinoja. Touk- rimman osan Rukan alueen potentiaali- ka koteloituu harvaan seittikehtoon leh- sista ahojäkkäräympäristöistä. Digitival- tien pinnalle tai karikkeeseen. Vuonna va reticulella -esiintymisselvitys ei ai- 2015 toukkia tai niiden syöntijälkiä löytyi kuishavainnoinnin osalta onnistunut par- runsaasti sekä Rukakylän tienpientareilta haalla mahdollisella tavalla, koska kum- että mäkihyppy- ja hiihtostadionilta. Li- mallakin käyntikerralla jäi epäselväksi säksi toukkia havaittiin Rukan itärinteillä oliko laji ylipäätään lennossa havainnoin- sekä jo vuonna 2014 löydetyiltä että uu- tihetkellä. Erittäin todennäköisesti selvi- silta ravintokasviesiintymiltä. Kaikkiaan tyskäynnit osuivat lajin lentoaikaan, mut- uusia Digitivalva reticulella -lajin asutta- ta suhteellisen laiskana lentäjänä ja sik- mia ahojäkkäräkasvustoja löytyi 29 kap- si vaikeasti havaittavana (erityisesti tu- paletta. hansien kaalikoiden seasta) aikuiset jäi- Yhtään aikuista D. reticulella -yksi- vät löytymättä. Joka tapauksessa kohde- löä ei havaittu heinäkuun 2014 käynneil- lajin esiintyminen on huomattavasti hel- lä. Olosuhteet havainnointiin olivat erit- pompi ja varmempi todeta toukkien tai niiden syöntijälkien kuin aikuisten per- hosten perusteella. Toukkien syöntijälki- en havainnointi ole erityisen herkkää aj- KUVA 4. Keskenkasvuisten Digitivalva reticulella -toukkien valkeita miinoja ahojäkkärällä. | oituksen (vuoden- tai vuorokaudenaika) FIG. 4. Whitish mines of small Ditigivalva reticulella larvae on Gnaphalium sylvaticum. tai sääolosuhteiden suhteen verrattuna ai-

PANU VÄLIMÄKI kuishavainnointiin. Aikuiset lentävät ak- tiivisesti vain tyyninä öinä ja päivälevolla olevien yksilöiden haaviminen ei ole tu- loksekasta (Välimäki & Mutanen 2009). Lajin elintapoihin on liittynyt epäsel- vyyttä. Bengtssonin ja Johanssonin (2011) ylimalkaisen kuvauksen mukaan toukat elävät ravintokasvin lehdessä, varressa ja kukinnoissa.. Havaintojemme mukaan lajin keskenkasvuinen toukka talveh- tii, mutta kokemukset toukan elintavois- ta ennen talvehtimista puuttuvat. Talveh- timisen jälkeen toukka aloittaa koverta- malla lehteen yhden melko pienen, mutta valkeana hyvin erottuvan miinan. Lyhyen miinavaiheen jälkeen toukka elää vapaa- na kasvavan verson sekaan tekemässään seitissä. Tässä vaiheessa kasvissa ei ole kukkia, joskin toukka syö lehtien ohella myös kehittyvää kukkavanaa. Toukka ke- hittyy koteloitumisvalmiiksi nopeasti ja KUVA 5. Täyskasvuisen vapaasti elävän Digitivalva reticulella -toukan seittiä ja ulostepapa- kutoo vaalean seittikehdon karikkeeseen noita ahojäkkärällä (huomaa pikkutoukan vanha miina oikeanpuoleisessa lehdessä). | FIG. 5. tai ainakin kasvatuksissa melko usein ra- Webbing and excrement of a Digitivalva reticulella larva at its free-living phase on Gnaphalium vinkasvin alalehdelle. Kotelovaihe on ly- sylvaticum (note an old mine of a small larva on a leaf on the right). hyt. Molempina vuosina kasvatuksissa

78 Baptria 3/2015 kuoriutuneista perhosista alle kolmasosa si. Ahojäkkärän menestystä ja leviämistä Kiitokset on ollut koiraita, mikä ei selity myöhästy- edistäisi avoimien mineraalimaan pirsto- neellä toukkien keruulla, vaan ilmeises- mien alueiden suosiminen rinteiden hei- Kiitämme selvityksen maastotöissä avus- ti sukupuolijakauma on oikeasti vinoutu- nikoitumista edistävän ”mullittamisen” taneita (Emmi Virsula, Jonna Hänninen, nut. Laji on Kuusamossa melko varmasti sijasta. Rinteiden maisemointi täytemaal- Mikko Pentinsaari, Sami Haapala, Netta säännöllisesti yksipolvinen, joskin touk- la lisää rikkakasvien runsautta vaateli- Keret, Paula Kvist, Heikki Pöykkö, Jenni kien ajoittuminen vaihtelee esiintymis- aamman kasvillisuuden ja siihen sidon- Orreveteläinen, Atsalea Mutanen ja Mee- laikkujen välillä suuresti johtuen mm. naisen hyönteislajiston kustannuksella. lika Mutanen) ja ensimmäisen vuoden rinteiden lumetuksesta. Etelämpänä laji Parhaimmassa tapauksessa maisemoin- havaintoraportin sisältöön tarkennuksia on kaksipolvinen ja ilmeisesti kukinto- nin vähentäminen koituisi myös kustan- antaneita henkilöitä (Kari Nupponen ja jen syömisellä viitataan nimenomaan ke- nustehokkaaksi vaihtoehdoksi laskette- Erkki M. Laasonen). Perhostensuojelu- säsukupolven vapaasti elävään toukka- lurinteiden ylläpitäjälle tai ainakin perin- toimikunta rahoitti Rukan ahojäkkärä- ja vaiheeseen. teisen maisemoinnin vähentämistä voi- jäkkäräverkkokoiselvitykset. Toukkahavaintojen ja ravintokasvin si markkinoida ”ekologisesti kestävänä” runsauden perusteella etenkin Rukan etu- toimintamallina. rinteen ja suurimman itärinteen (Vuosse- Aikaisemmin on esitetty, että ratapi- Kirjallisuus li) D. reticulella -populaatiot vaikuttavat hat (Välimäki ym. 2008), tienpientareet (Valto- elinvoimaisilta – syöntijälkiä löytyi lyhy- nen 2007) ja etenkin lentokentät (Anonyymi Anonyymi 2005: Perhostensuojelutoimikunnan toiminta essä ajassa kymmenittäin. Laskettelurin- 2005, From 2005, Leinonen ym. 2009) ovat kas- vuonna 2004. — Baptria 29: 92–96. teiden ja kesäkelkkaradan hoito ylläpitää viyhteisöjen ja ympäristön abioottisten Bengtsson, B.Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till ahojäkkärälle sopivaa häiriötä ja mahdol- tekijöiden seurauksena myös perhosla- Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingema- lar. Lepidoptera: Roeslerstammidae – Lyonetiidae. ArtData- listaa D. reticulella -esiintymien pitkäai- jistollisesti arvokkaita kohteita. Vastaa- banken, SLU, Uppsala. kaisen säilymisen. Lukumääräisesti run- vasti sekä D. reticulella (Somerma 1997, Väli- saat pienemmistä ahojäkkäräkasvustois- mäki & Mutanen 2009, Kaitila ym. 2010) että sen From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhan- alaiset lajit. Suomen ympäristö, luonto ja luonnonvarat nro. ta löytyvät esiintymät edesauttavat per- ravintokasvi ahojäkkärä (Hämet-Ahti ym. 774, Vammala. 86 s. hoslajin selviämistä alueella, vaikka toi- 1998) on luokiteltu umpeenkasvusta kär- saalta pienten osapopulaatioiden tai kas- siviksi lajeiksi, jotka luontaisesti esiinty- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. — Luonnontieteellinen keskusmuseo, vustojen häviämistodennäköisyys on vä- vät lähinnä kuivilla niityillä ja kedoilla. Kasvimuseo. Helsinki. 656 s. hintään kohtalainen. Rinteiden jatkuva Ahojäkkärän lisäksi Rukan ympäristös- Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. 2010: muokkaus ja hoitaminen saattaa hävit- sä esiintyy muitakin perhosmielessä mer- Perhoset. — Julkaisussa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & tää yksittäiset ahojäkkäräkasvustot koko- kityksellisiä ja/tai kulttuurivaikutteisten Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punai- naan ja sama koskee osin myös tienpien- niitty- tai ahoympäristöjen kasveja, ku- nen kirja 2010. — Ympäristöministeriö & Suomen ympäristö- tareita. ten peltokanankaali (Barbarea vulgaris), keskus, Helsinki. s. 430–470. Laskettelurinteiden ja tienpientareiden kultapiisku (Solidago virgaurea), päivän- Kittamaa, S., Ryttäri, T., Ajosenpää, T., Aapala, K., Hallman, E., rutiininomaiset hoitotoimet estävät um- kakkara (Leucanthemum vulgare), puls- Lehesvirta, T. & Tukia, H. (toim.), 2009: Harjumetsien paahde- ympäristöt – nykytila ja hoito — Suomen ympäristö 25: 1–88. peenkasvua, rikkovat maanpintaa, muok- kaneilikka (Diathus superbus), siankär- kaavat kasvilajistoa ja edesauttavat si- sämö (Achillea millefolium) ja sianpuo- Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2002: Checklist of ten alueiden säilymistä avoimia paikkoja lukka (Arctostaphylos uva-ursi). Näillä Finnish Lepidoptera. — Sahlbergia 6: 45–190. vaativien perhoslajien kannalta edullisi- kasveilla mahdollisesti eläviä perhosla- Leinonen, R., Itämies, J., Välimäki, P. & Mutanen, T. 2009: na. Vaikka ”hoitotoimet” pahimmillaan jeja ei tässä yhteydessä kartoitettu, mutta Lentokentät uhanalaisen perhoslajiston korvaavina elinympä- hävittävät kokonaisia ahojäkkäräkasvus- ne kertovat kuitenkin laskettelurinteiden ristöinä. — Baptria 34: 89–102. toja, Digitivalva reticulella -lajin esiinty- potentiaalista korvaaviksi elinympäris- Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000: Perinnebiotooppien minen on juuri seurausta Rukan ympä- töiksi laajemmalle perhoslajijoukolle. hoito Suomessa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietin- tö. — Suomen Ympäristö 443. ristön aktiivisesta ja pitkäkestoisesta ih- Rukan esimerkkitutkimus osoittaa, mistoiminnasta. Alueen luontaiset elin- että laskettelukeskukset oheispalvelui- Pöyry, J., Heliölä, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. 2004: Perinnebio- tooppien lajiston uhanalaistuminen. — Teoksessa: Tiainen, ympäristöt alarinteillä (kuusivaltaiset ha- neen tuottaa elinympäristöjä, jotka ai- J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.), Elämää vumetsät) ja puurajan yläpuolinen puoli- nakin joissain olosuhteissa voivat kehit- pellossa — Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus: paljakka (varpunummi) eivät havaintojen tyä erinomaisiksi korvaaviksi elinympä- ss. 220–233. Edita, Helsinki. perusteella ole hyviä ahojäkkäräympäris- ristöiksi eriasteisilla niityillä, kedoilla ja Somerma, P. 1997: Suomen uhanalaiset perhoset. – Ympäris- töjä. Toisaalta hyvin pienialaisetkin auk- luontaisissa paahdeympäristöissä elävil- töopas 22. — Suomen Ympäristökeskus ja Suomen Perhos- kopaikat metsän sisällä voivat toisinaan le perhoslajeille. Esitetyt havainnot kos- tutkijain Seura, Tampere, 336 s. tulla kysymykseen D. reticulella habi- kevat kuitenkin vain yhtä perhoslajia ja Valtonen, A. 2007: Tienpientareet perhosten elinympäristönä taattina (Kari Nupponen, omat havain- sen ravintokasvia tietyssä paikassa. Eri- — Baptria 32: 86–89. not Uralilta). Vaaran yläosan nummilla tyisesti Etelä-Suomen pienet laskettelu- Van Dyck, H., Bonte, D., Puls, R., Gotthard, K. & Maes, D. 2015: kasvaa yksittäisiä ahojäkkäröitä (erityi- keskukset voivat osoittautua arvokkaik- The lost generation hypothesis: could climate change drive sesti rapautumilla), minkä perusteella ra- si luontokohteiksi laajemman tarjolla ole- ectotherms into a developmental trap? — Oikos 124: 54–61. vintokasvin säilyminen lienee mahdollis- van kasvi- ja perhoslajimäärän johdosta. Välimäki, P. & Mutanen, T. 2009: Digitivalva reticulella (Hüb- ta myös luontaisesti. Kuitenkin vaikuttaa Näiden kohteiden lajistoselvitykset oli- ner, 1796)(Plutellidae) – havaintoja lajin käyttäytymisestä ja väistämättömältä, että nummilla esiinty- sivat ensiarvoisen tärkeitä, jotta lasket- elinympäristöstä. — Baptria 34: 69–71. viä ahojäkkäröitä on turhan hajanaisesti telukeskusten arvosta uhanalaisten laji- Välimäki, P., Mäkinen, T., Kronholm, H. & Mutanen, T. 2008: ja niiden kasvustot kokonaisuudessaan en elinympäristöinä saataisiin yleistettä- Ratapihat uhanalaisen ketolajiston korvaavina elinympäris- aivan liian pieniä elinvoimaisten D. re- vämpi käsitys. töinä – Kaipiaisten ratapiha-alueen perhoshavainnot 2002– 2004. — Baptria 33: 12–19. ticulella -populaatioiden ylläpitämisek-

79 Baptria 3/2015 Pikkuapollon siirtoistutukset Uudellemaalle ja Lounais-Suomeen

Mikko Kuussaari, Risto K. Heikkinen, Janne Heliölä, Miska Luoto, Marianne Mayer, Reijo Myyrä, Susu Rytteri & Peter von Bagh SUSU RYTTERI

Pikkuapollokoiraita koiranputken kukilla.

Siirtoistutuksista voi olla paljon apua lajien suojelus- ti sanoa onnistuneen. Vaateliaan lajin onnistunee- sa. Uhanalaisen pikkuapollon siirtoistutuksista on seen siirtoon liittyy isoja haasteita, joista suurin on saatu rohkaisevia kokemuksia, mutta myös petty- riittävän hyvälaatuisen ja laajan istutusalueen löyty- myksiä. Viidestä siirrosta vain yhden voidaan varmas- minen.

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: Johdanto että vain suppeilla alueilla eläviä eteläisiä lajeja siirrettäisiin sopiviksi muuttuneille Mikko Kuussaari, Risto K. Heikkinen, iinnostus siirtoistutuksiin laji- pohjoisemmille alueille, jotta lajit kyke- Janne Heliölä, Marianne Mayer en suojelukeinona on kasvanut nisivät paremmin sopeutumaan ilmaston ja Susu Rytteri; viime vuosikymmeninä, sillä lämpenemiseen (Thomas 2011). Suomen ympäristökeskus, Luontoympäristökeskus, PL 140, 00251 Helsinki siirtäminen uudelle paikalle on Perhosilla on tehty siirtoistutuksia E-mail: [email protected] Kkäytännöllinen keino auttaa lajia seuraa- enemmän kuin muilla hyönteisillä. Vii- me vuosikymmeninä luonnonsuojelutar- Miska Luoto maan muutoksia sopivien elinpaikkojen Geotieteiden ja maantieteen laitos, esiintymisessä (Seddon ym. 2014). Monilla koituksessa tehdyt suunnitelmalliset siir- PL 64, 00014 Helsingin yliopisto elinympäristön suhteen vaateliailla lajeil- toistutukset ovat yleistyneet niin maa- (Schultz ym. 2008) Reijo Myyrä la on suuria vaikeuksia asuttaa uusia tai ilmalla kuin Suomessa Haltiantie 157, 31450 Häntälä. paikallisen sukupuuton jälkeen tyhjäksi (Pöyry ym. 2001, Välimäki & Itämies 2002, Fred & jääneitä alueita, koska ne sijaitsevat liian Brommer 2015). Kokemukset siirtoistutuk- Peter von Bagh Lohentie 16, FI-06150 Porvoo kaukana niiden nykyisistä esiintymistä. sista vaihtelevat suuresti. Iso-Britannias- Ihmisen aiheuttamat maankäytön muu- sa ennen vuotta 1990 tehdyistä siirtois- tokset ja ilmaston lämpeneminen vaikeut- tutuksista yli 70 % epäonnistui kolmen tavat lajien leviämistä samassa tahdissa ensimmäisen vuoden aikana istutuksen sopivien elinalueiden muutosten kanssa jälkeen (Oates & Warren 1990). Tärkeimpinä (Hoegh-Guldberg ym. 2008). Onkin ehdotettu, syinä epäonnistumisiin olivat kohdealu-

80 Baptria 3/2015 MIKKO KUUSSAARI ▶ Siirretyn pikkuapollon vapautus Rekijoen itäiselle istutusniitylle. Pikkuapollojen siirtois- tutukset toteutettiin Suomen ympäristökes- kuksen ja Metsähallituksen yhteistyönä.

een elinympäristön heikko laatu ja sopi- van hoidon puute. Sen sijaan siirrettyjen perhosyksilöiden määrällä ei havaittu ole- van vaikutusta istutuksen onnistumiseen. Kokemuksia uhanalaisten perhosten siirroista on raportoitu melko vähän. Eu- rooppalaisia esimerkkejä onnistuneista siirroista on julkaistu harmo- ja kanelisi- nisiivestä (Phengaris teleius ja P. nausit- hous) Hollannista (Wynhoff 1998, van Lange- velde & Wynhoff 2009) sekä keltaverkkoper- hosesta (Euphydryas aurinia; Porter & Ellis 2011) ja muurahaissinisiivestä (Phengaris arion; Thomas ym. 2009, Andersen ym. 2014) Englannista. Vuonna 1983 aloitettu muu- rahaissinisiiven palauttaminen Englantiin ruotsalaista kantaa käyttäen on ollut suuri menestys (Thomas ym. 2009). Pitkäjänteinen paahde-elinympäristöjen kunnostus lajil- le sopivaksi on siirtoistutusten avulla joh- tanut yli 30 muurahaissinisiipipopulaati- on syntymiseen. Parhailla kunnostetuilla istutuspaikoilla aikuisia muurahaissini- siipiä on tavattu jopa 1000–5000 yksilöä hehtaarilla (Thomas ym. 2009). Suomessakin siirtoistutuksia on teh- ty usealla perhoslajilla. Baptrian sivuil- la on julkaistu katsaus ennen vuotta 2001 tehdyistä siirroista (Pöyry ym. 2001). Huo- mattavin onnistuminen Suomessa teh- dyissä perhosistutuksissa on ollut täplä- verkkoperhosen siirto Sottungan saarelle nassius apollo; Fred & Brommer 2015) ja api- lajin suotuisan suojelun tasoa Lounais- vuonna 1991 (Hanski ym. 2004). Siirron jäl- lakirjokääriäisellä (Capricornia boisdu- Suomessa. Esittelemme ensin istutusten keen täpläverkkoperhonen on elänyt Sot- valiana; Välimäki & Itämies 2002) tehdyistä taustaa ja käytettyjä menetelmiä, ja sen tungassa metapopulaationa saaren reilun siirtoistutuksista saatu kokemus on lin- jälkeen tuloksia istutusten vuosittaisista 20 kedon verkostossa jo 24 vuoden ajan jassa aiempien havaintojen kanssa: yleen- seurannoista sekä lajin levittäytymisestä (I. Hanski, suull. tieto). Se, mitkä kedot ovat sä siirtoistutuksilla ei ole helppoa saada Porvoossa. Lopuksi arvioimme istutus- olleet perhosen asuttamia, on kuitenkin perustettua pysyvää populaatiota uudelle ten onnistumiseen vaikuttaneita tekijöi- vaihdellut huomattavasti. Yksikään saa- esiintymispaikalle. tä. Uudenmaan istutusten tuloksia on esi- ren kedoista ei ole ollut perhosen asutta- Tämän kirjoituksen tarkoitus on esi- telty aiemmin astetta perusteellisemmin ma koko ajanjaksoa. Tulos kertoo ympä- tellä uhanalaisen pikkuapollon Uudel- toisaalla (Kuussaari ym. 2015). röivän maiseman laadun tärkeydestä is- lemaalle vuonna 2000 ja Lounais-Suo- tutuksen onnistumiselle, kuten myös se, meen vuonna 2012 tehtyjä siirtoistutuk- Istutusten tausta että kaikki eristyneille niittylaikuille teh- sia. Istutusten tavoitteena oli palauttaa ja kohdepaikkojen valinta dyt täpläverkkoperhosistutukset epäon- pikkuapollo Uudellemaalle, josta se hävi- nistuivat ja hävisivät viimeistään muu- si noin 50 vuotta aikaisemmin, sekä pa- Pikkuapollo on vaatelias tuoreiden niit- tama vuosi istutuksen jälkeen (Hanski ym. rantaa tämän Euroopan unionin habitaat- tyjen päiväperhoslaji. Se esiintyy runsas- 2004). Viimeaikaisista isoapollolla (Par- tidirektiivissä listatun (van Swaay ym. 2010) kukkaisilla niityillä, joilla kasvaa run- 81 Baptria 3/2015 Five reintroduction attempts of the Fem försök att återinföra mnemosyne- Clouded Apollo (Parnassius mnemosyne) fjärilen Parnassius( mnemosyne) i södra in southern Finland Finland

We report results of five reintroduction attempts of the threatened Vi rapporterar resultat från fem försök att återinföra den hotade Clouded Apollo butterfly Parnassius ( mnemosyne) in southern mnemosynefjärilen (Parnassius mnemosyne) i södra Finland. Två Finland. Two reintroductions were conducted in summer 2000 försök gjordes sommaren 2000 på två lokaler (Sibbo och Borgå) i in two locations (Sipoo and Porvoo) in Eastern Uusimaa region, östra Nyland, där fjärilen dog ut på 1940-talet. Ytterligare tre för- where the butterfly had gone regionally extinct in 1940’s. Three sök gjordes sommaren 2012 som en del av ett EU LIFE-projekt i additional reintroductions were conducted in summer 2012 as a sydvästra Finland (Salo och Pemar) med avsikten att förbättra ar- part of European Union’s LIFE Nature project in southwestern tens situation även i denna del av landet. Alla utplanteringar gjor- Finland (in Salo and Paimio) in order to improve the favourable des genom att släppa ut 20, i naturen fångade, parade honor på de conservation status of the species also in this part of the country. aktuella lokalerna. All reintroductions were conducted by releasing 20 wild-caught, Endast vid ett av de två försöken i Nyland lyckades man åter- mated females in the reintroduction sites. införa arten. Det här kan ha berott på ogynnsamt väder under det Only one of the two reintroductions in Uusimaa was success- första året efter utplanteringen. Endast sex mnemosynefjärilar sågs ful, which may have been due to the unfavourable weather con- sommaren 2001, men populationen överlevde och växte stadigt un- ditions during the first year following the reintroduction. Only der de följande 10 åren. Fjärilen lyckades även kolonisera 11 andra six Clouded Apollos were seen in the successful site in Porvoo gräsmarksytor inom två kilometer från utplanteringsplatsen. Me- in summer 2001, but the population managed to persist and grew tapopulationen som bildats på området överskred 1000 individer steadily during the next ca 10 years. The butterfly also managed under toppåren 2011 och 2013. Ytterst ogynnsamma väderförhål- to colonize 11 other grassland patches within 2 km distance from landen under åren 2014 och 2015 förorsakade en brant nedgång för the original reintroduction site so that the size of the established metapopulationen; sommaren 2015 noterades endast ca 110 mne- metapopulation exceeded 1000 Clouded Apollos in the peak years mosynefjärilar. 2011 and 2013. However, extremely unfavourable weather in the Alla tre utplanteringar i sydvästra Finland resulterade i adulta two successive years 2014 and 2015 caused a steep decrease of mnemosynefjärilar (29, 12 och 4 individer märkta på de tre loka- the metapopulation, down to ca 110 Clouded Apollos in the sum- lerna) under det första året efter utplanteringen (2013). Men un- mer of 2015. All the three reintroductions in southwestern Fin- der de två följande åren drabbades de återinförda populationerna land produced adult Clouded Apollos (29, 12 and 3 individuals av mycket ogynnsamma väderförhållanden och fram till sommaren marked in the three sites) in the first year 2013 following the re- 2015 hade två av populationerna dött ut. Resultaten indikerar att det introduction, but during the next two years the reintroduced pop- lokala habitatets kvalitet för fjärilen var hög på en lokal (Salo, Re- ulations suffered from very unfavourable weather and two of the kijoki, öster), medelhög på en lokal (Salo, Rekijoki, väster) och för reintroductions went extinct by the summer of 2015. The results låg på den tredje lokalen (Pemar). Omgivningen kring Rekijoki by suggest that local habitat quality for the butterfly was high in one verkar vara lämplig för fjärilen eftersom flera lämpliga gräsmarker (Salo, Rekijoki, eastern), intermediate in another (Salo, Rekijoki, finns nära varandra och lyckad fortplantning hos arten observera- western) and too low in the third (Paimio) reintroduction site. The des även utanför utplanteringsplatserna redan under det andra och reintroduction landscape around the Rekijoki village seems suit- tredje året efter utplanteringen. able for the butterfly, because several suitable grassland patches Resultaten indikerar att utplanteringsplatsens storlek och kva- occur close to each other and successful Clouded Apollo breeding litet samt de årligen varierande väderförhållandena är de faktorer was observed also outside the reintroduction sites already during som mest påverkar hur återinförandet lyckas. Det är av högsta vikt the second and third year after the reintroductions. att välja ut en så lämplig utplanteringslokal som möjligt, eftersom The results suggest that the size and quality of the reintroduc- hög kvalitet och en stor yta av lämpligt habitat tenderar att möj- tion site and annually varying weather conditions are the most liggöra en snabb populationstillväxt och hålla emigrationsraten på important factors affecting the reintroduction success. Selection en låg nivå, vilket gynnar populationens fortlevnad under de första of a highly suitable reintroduction site is of utmost importance, åren efter utplanteringen. Under de följande åren blir även habi- because high quality and large area of suitable habitat tend to tatkvaliteten på landskapsnivå viktig, eftersom den kan möjliggöra enable rapid population growth and keep emigration rate at low kolonisering av andra lämpliga habitatytor och uppkomsten av me- level, thus facilitating population persistence during the first crit- tapopulationer. Därigenom ges den återinförda populationen ökade ical years following reintroduction. In later years also the land- möjligheter att fortleva på lång sikt. Den dramatiska nedgången i scape-level habitat quality becomes important, as it may enable populationsstorlek som observerades under år med otjänlig väder- colonizations of other suitable habitat patches and metapopula- lek belyser hur viktig god habitatkvalitet är för snabb populations- tion establishment, thereby enhancing long-term persistence of tillväxt efter utplanteringen. Det kan även vara värt att på ett habitat the reintroduced population. The dramatic decreases observed in av hög kvalitet försöka sig på en utplantering en andra gång, om det population sizes during the years of unfavourable weather high- första försöket misslyckats på grund av dåligt väder. light the importance of high quality habitat and the potential for rapid population growth of reintroductions. Moreover, it may be justified to attempt a reintroduction on a high quality site for a second time, if the first attempt becomes terminated due to unusually bad weather.

82 Baptria 3/2015 saasti sen toukan ravintokasvia, pysty- A kiurunkannusta (Corydalis solida). Se on PIKKUAPOLLO kärsinyt niittyjen vähenemisestä erityi- Ennen 1991 sesti maatalouden muutosten seuraukse- Alkaen 1991 na (Konvička & Kuras 1999, Luoto ym. 2001, van Swaay ym. 2010). Lajin häviäminen Uudel- tamaalta on suurella todennäköisyydellä seurausta sopivien elinympäristöjen vä- henemisestä ja umpeenkasvusta, joiden taustalla on perinteisen laidunnuksen ja niiton väheneminen sekä taajama-aluei- den leviäminen. 0 50 100 km Niittyjen laajamittaisesta vähenemi- sestä huolimatta Etelä-Suomesta löytyy B Somero myös alueita, joilla niittyjen perinteis- PAIMIO tä laidunhoitoa on viime aikoina aloitet- Halikonjoki REKIJOKI tu uudelleen maatalouden ympäristötuen avulla. Tällaisilla alueilla olosuhteet ovat voineet kehittyä pikkuapollolle suotui- SIPOO PORVOO saan suuntaan. Lisäksi on todennäköis- tä, että viime vuosikymmeninä ilmasto Helsinki on muuttunut lajille aiempaa suotuisam- maksi Pohjois-Euroopassa. Tähän viittaa erityisesti lajin voimakas levittäytyminen Virossa viimeisten 30 vuoden aikana (Lii- 0 20 40 km vamägi ym. 2013). Myös Someron Häntälän laajan pikkuapolloesiintymän reunamilla KUVA 1. (A) Pikkuapollon historiallinen ja nykyinen levinneisyysalue Suomessa perustuen on havaittu jonkinasteista perhosen leviä- Huldénin ym. (2000) ja valtakunnallisen päiväperhosseurannan (NAFI; Saarinen & Jantunen mistä viimeisten 20 vuoden aikana (Luoto 2013) raportoimiin havaintoihin. (B) Pikkuapollon viiden istutusalueen sijainnit Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa (keltaisella). Kuvaan on merkitty (vihreällä) myös lajin sisämaaesiintymien ym. 2001, 2002, Kuussaari ym. 2013 ja julkaisemat- sijainnit Rekijoen yläjuoksulla Someron Häntälässä sekä Halikonjoen varrella Salossa. tomat havainnot). Lajille aiempaa suotui- sampi ilmasto on saattanut parantaa kiu- runkannusta kasvavien niittyjen laatua perhosen näkökulmasta. Pikkuapollon laajempi luontainen le- meron Häntälässä (Luoto ym. 2001, Salminen Suomessa. Kaksi kolmesta Lounais- vittäytyminen Suomessa on kuitenkin ym. 2001, Kuussaari ym. 2013). Aloite siirtoon Suomen istutuspaikasta valittiin Rekijo- epätodennäköistä, koska sopivat elinym- tuli Metsähallitukselta, joka rahoitti so- en kylän ympäristöstä, alueelta (Kuva 1b), päristöt sijaitsevat tyypillisesti sekä lii- pivien siirtoistutuspaikkojen etsinnän ja jonka niittyverkosto oli aiemmassa tutki- an kaukana toisistaan että lajin nykyi- siirtojen käytännön toteutuksen vuosina muksessa arvioitu hyvin potentiaalisek- sistä esiintymisalueista. Jo noin viiden 1999–2000. Perhosen istutusta edeltävät si lajin esiintymiselle (Heikkinen ym. 2008). kilometrin etäisyys olemassa olevasta viimeiset havainnot Uudeltamaalta oli- Tuon tutkimuksen tilastollisten mallien esiintymästä alentaa hyvälaatuisenkin vat 1940-luvulta. Yhteensä pikkuapolloa perusteella pikkuapollon esiintymisto- elinympäristölaikun asuttamisen toden- havaittiin viime vuosisadan alkupuolella dennäköisyys oli Rekijoen kylän ympä- näköisyyttä huomattavasti. Esimerkik- noin 15 paikalla eri puolilla Uuttamaa- ristössä jopa suurempi kuin Halikonjoen si Rekijoen kylää ympäröivällä, paikoin ta (Huldén ym. 2000; Kuva 1a). Noin kymme- alueella, jossa lajin tiedetään esiintyneen runsaasti kiurunkannusta kasvavalla niit- nen potentiaalisen istutuspaikan joukos- jo pitkään laajalla alueella. Kolmas per- tykeskittymällä pikkuapollo ei esiintynyt ta valittiin kaksi erityyppistä kohdetta: hoselle sopivan näköinen istutuspaikka ennen vuonna 2012 tehtyä istutusta, vaik- aktiivisesti laidunnettu niittyalue Sipoon löytyi Paimionjoen varrelta (Kuva 1b), noin ka matkaa Rekijoen yläjuoksun hyvin Hindsbystä ja pitkään ilman laidunnusta 17 km Halikonjoen pikkuapolloesiinty- suureen esiintymään Häntälässä oli vain ollut, metsän keskellä sijaitseva kiurun- mästä luoteeseen. noin yhdeksän kilometriä. Uudellemaalle kannusniitty Porvoon Stensbölestä (Kuva ja Lounais-Suomeen tehdyillä siirtoistu- 1b). Vanhoja havaintoja oli molempien Istutusten toteutus tuksilla testattiin siten hypoteesia, jonka istutuspaikkojen 10 × 10 km² ruuduista, ja seuranta mukaan monilta lajille sopivannäköisiltä mutta tarkempia tietoja pikkuapolloesiin- kiurunkannusta kasvavilta niityiltä per- tymien sijainneista näillä alueilla ei ole Kaikki viisi istutusta toteutettiin samal- honen puuttuu vain siksi, että lähimmät tiedossamme. la tavoin vapauttamalla kohdeniitylle 20 nykyesiintymät sijaitsevat liian kaukana. paritellutta naarasta kahdessa erässä (10 Lounais-Suomi. Porvoon onnistuneen naarasta kerrallaan) noin viikon välein la- Uusimaa. Ajatus pikkuapollon palaut- istutuksen innoittamana pikkuapollon jin parhaaseen lentoaikaan kesäkuun puo- tamisesta Uudellemaalle siirtoistutuksen siirtäminen uusille elinpaikoille sisälly- livälin aikoihin. Naaraat kerättiin siirto- avulla heräsi vuonna 1999, kun merkin- tettiin yhdeksi Metsähallituksen koordi- päivää edeltävänä päivänä Someron Hän- tä-jälleenpyyntitutkimuksessa selvisi la- noiman Luonnonhoito-LIFE-hankkeen tälän suuren esiintymän alueelta. Siirre- jin metapopulaation hyvin suuri koko So- (2011–2016) tavoitteeksi myös Lounais- tyn kannan geneettisen monimuotoisuu- 83 Baptria 3/2015 MIKKO KUUSSAARI PETER VON BAGH VON PETER

Kohtuullinen laidunpaine estää pikkuapolloniittyjen umpeenkasvun, Paritellut pikkuapollonaarasras puna-ailakin kukalla. mutta voimakas laidunpaine etenkin alkukesällä on perhoselle haitallista.

TAULUKKO 1. Viiden istutuspaikan pikkuapollolle tärkeiden ominaisuuksien vertailua. Istutusalueet jaettiin 50 × 50 m2 ruutuihin, joista kustakin arvioitiin avoimen niityn pinta-ala sekä kiurunkannuksen peittävyys niityllä.

den varmistamiseksi perhoset kerättiin istutuspaikat olivat kooltaan melko suu- ki, itäinen) oli perinnebiotooppien hoito- Häntälän metapopulaation eri osista. Ke- ria, useamman hehtaarin kokoisia tuorei- sopimus, ja ne olivat aktiivisen karjanlai- rätyt naaraat säilytettiin viileässä kylmä- ta niittyjä, joiden voitiin olettaa pystyvän dunnuksen piirissä. Näistä Paimion alue laukussa, jotta ne pysyivät liikkumatto- elättämään yli 200 perhosen populaation. oli voimakkaasti, Sipoon niityt normaa- mina, kunnes ne vapautettiin istutusnii- Sipoon ja Paimion kohteet muodostui- listi ja Rekijoen paikka astetta kevyem- tyille seuraavana aamuna. Istutusniityillä vat useasta puustoisen hakamaan toisis- min laidunnettu. Rekijoen toisella (länti- siirretyt perhoset käyttäytyivät normaa- taan erottamasta lähekkäisestä niittylai- sellä) paikalla laidunnus oli loppunut alle listi kukilla käyden. Joidenkin yksilöiden kusta, kun taas muilla kohteilla istutus- viisi vuotta ennen pikkuapollon siirtoa. nähtiin munivan maahan kiurunkannus- alue oli selkeämmin yksi iso yhtenäinen Porvoon Stensbölessä laidunnuksen lop- ten kasvupaikoille jo lyhyen seurannan niitty. Kohteet oli valittu siten, että kai- pumisesta oli kulunut jo noin 30 vuotta, aikana istutuksen jälkeen. killa niityillä kasvoi keväällä runsaasti mutta kesällä 2014 osalla Stensbölen istu- Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto toukan ravintokasvia ja perhosen lento- tusniitystä aloitettiin lammaslaidunnus. viiden istutusniityn tärkeimmistä ominai- aikaan runsaasti mesikasveja. Kolmella Kaikkia viittä istutusta on seurattu suuksista pikkuapollon kannalta. Kaikki istutusniityllä (Sipoo, Paimio ja Rekijo- perhosten siirron jälkeisinä vuosina sa-

84 Baptria 3/2015 MIKKO KUUSSAARI SUSU RYTTERI

▲ Osalla Porvoon istutusniittyä aloitettiin varovainen lammaslaidunnus kesällä 2014. Sen aloit- tamisen jälkeen pikkuapollojen esiintymisen painopiste on siirtynyt laidunnetulle niitylle.

▶ Ahvenanmaan saaristolampaat ovat laiduntaneet osaa Porvoon istutusniitystä kahden viime kesän ajan. Lampaat on tuotu paikalle kesäkuussa melko pieninä karitsoina. Näin laidunnuspai- ne on alkukesällä alhainen, mutta kasvaa syksyä kohti karitsoiden kasvaessa.

malla tavoin merkintä–jälleenpyyntime- Porvoon na eri päivänä ja vain yksi neljästä naa- netelmällä. Kohteilla on käyty vuosittain pikkuapollokannan kehitys raasta oli merkittäessä parittelematon (il- useita kertoja lajin lentoaikaan ja kaikki man parittelutulppaa eli sphragista). kiinnisaadut yksilöt on merkitty yksilöl- Istutusniitty. Istutusta seuraavana kesä- Kesän 2001 seurantatulosten perus- lisellä numerolla takasiiven alapinnalle. nä kesäkuussa 2001 sää oli pitkään vii- teella Porvoon pikkuapollokannan tule- Perhosten kiinniottopaikat on merkitty leä ja epävakainen. Kesäkuun puolivälis- vaisuus ei näyttänyt lupaavalta. Pienes- muistiin 50 × 50 m² ruudun tarkkuudella. sä tehdyllä ensimmäisellä tarkastuskäyn- tä kannasta huolimatta perhosen lisään- Tämä on mahdollistanut myös perhosten nillä ei havaittu yhtään pikkuapolloa. Sää tyminen kuitenkin onnistui hyvin. Seu- liikkuvuuden tutkimisen. lämpeni vasta juhannuksena, jolloin läm- raavana kesänä istutusniityllä merkittiin pötila Porvoossa ylitti 20°C ensimmäisen viitenä päivänä jo 35 perhosta, ja koko Tulokset kerran kesäkuun aikana. Juhannuksen kesän kannan kooksi arvioitiin noin 75 jälkeisellä viikolla istutuspaikalla käytiin pikkuapolloa (Kuva 2a). Seuraavien kuu- Tulokset ovat vaihdelleet huomattavasti kuutena päivänä sään ollessa optimaali- den vuoden (2003–2008) aikana populaa- eri istutuspaikkojen välillä. Jokaisella is- nen. Näistä ensimmäisenä päivänä 25.6. tion koko istutusniityllä kasvoi hitaasti, tutuspaikalla kannan kehitys on ollut eri- merkittiin kaksi koirasta ja kaksi naa- mutta pysyi alle 200 yksilössä. Vuosina lainen. Paikallisten olosuhteiden lisäk- rasta. Kahtena seuraavana päivänä saa- 2009–2013 säät suosivat pikkuapolloa ja si vuosittaisilla sääoloilla on ollut suuri tiin merkittyä vielä kaksi naarasta lisää, istutusniityn kanta nousi uudelle tasolle, merkitys istutettujen populaatioiden ke- mutta kesän kokonaisyksilömäärä jäi vain parhaimmillaan vuonna 2011 yli 600 yk- hitykselle. Kahden viimeisen vuoden, kuuteen pikkuapolloon. Merkityt yksilöt silöön neljän hehtaarin kokoisella niityllä 2014 ja 2015, sääolot ovat olleet pikkua- kuitenkin pysyttelivät hyvin istutusnii- (Kuva 2a). Samaan aikaan laji onnistui le- pollolle erittäin epäedullisia ja muodosta- tyllä ja niistä saatiin runsaasti jälleen- vittäytymään melko laajalle alueelle istu- neet ankaran testin siirrettyjen kantojen pyyntejä. Viisi kuudesta merkitystä yksi- tusniityn ympäristöön. selviytymiselle. löstä havaittiin niityllä vähintään kolme-

85 Baptria 3/2015 A A Kiurunkannusniityt B Niittyjen asutusvuodet 1200 o k o

k 1000

n

a 800 n n a

k 600 o l l

o 400 p a u

k 200 k i

P 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 B 12

10

8

6

4

2

0 Istutusniitty 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 C 30000 o k o k

n 20000 o i t

a C Kannan koot 2013 D Kannan koot 2015 a l u p

o 10000 3

p 0 a t e M 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 Vuosi

23 0

▲ KUVA 2. Pikkuapollon (A) istutetun kannan (harmaat ympyrät = istutusniit- ty, mustat pallot = koko Stensbölen meta- 6 4 6 2 populaatio) ja (B) asuttamien niittylaik- 12 0 kujen määrän kehitys Porvoon Stens- bölessä vuosina 2001–2015. (C) Vertai- luna on esitetty lajin kannan kehitys 238 9 Someron Häntälän suuressa lähtöpopu- 23 0 laatiossa perustuen linjalaskentaseuran- taan. Someron metapopulaation kokoa on 97 arvioitu karkeasti perustuen vuonna 1999 41 0 Häntälän vakiolinjalta lasketun yksilömää- rän ja samana vuonna kerätyn merkintä- 84 0 0 0 jälleenpyyntiaineiston perusteella arvioidun 15 0 populaatiokoon väliseen suhdelukuun (ks. tarkemmin Kuussaari ym. 2013). Häntä- KUVA 3. (A) Pikkuapollolle sopivien kiurunkannusniittyjen esiintyminen Porvoon Stensböles- lästä ei ole seurantatietoja vuodelta 2007. sä. Neljän hehtaarin kokoinen istutusniitty on merkitty ilmakuvaan nuolella. (B) Niittylaikku- Arviot Porvoon istutetun kannan koosta eri jen asutusvuodet (= vuosi, jolloin niittylaikulla havaittiin ensimmäinen pikkuapollo, jota ei ollut vuosina pohjautuvat merkintä-jälleenpyyn- merkitty muilla laikuilla). (C) Pikkuapollokannan merkintä–jälleenpyyntien perusteella arvioidut tiin ja Kuussaaren ym. (2015) esittämään minimikoot eri niittylaikuilla huippuvuonna 2013 ja (D) kahden sääoloiltaan epäedullisen laskutapaan kannan minimikoosta. vuoden jälkeen kesällä 2015. Muokattu Kuussaaren ym. (2015) pohjalta.

Levittäytyminen ympäröiville alueil- den koko vaihteli huomattavasti kapeista, tystä sijaitsevaa, metsän toisistaan erotta- le. Pikkuapollolle sopivat elinympäris- avoimista rantakaistaleista yli hehtaarin maa niittylaikkua (Kuva 3b). Sääoloiltaan töt kartoitettiin istutusniityn ympäristös- kokoisiin niittyihin. suotuisina kesinä 2009–2012 laji onnistui tä systemaattisesti vuonna 2004 tehdyn Pikkuapollon levittäytyminen istu- levittäytymään pohjoiseen ja asutti muu- opinnäytetyön yhteydessä (Mayer 2005). tusniityn ulkopuolelle oli hidasta. Kes- tamassa vuodessa kaikki sille soveliaat Kahden kilometrin säteellä istutusniitys- ti seitsemän vuotta (2000–2007) ennen niittylaikut kahden kilometrin säteellä is- tä löytyi yhteensä 11 kiurunkannusta kas- kuin perhonen sai asutettua viisi lähin- tutusniitystä (Kuva 3b). Vaikka useille nii- vavaa avointa niittylaikkua (Kuva 3a). Nii- tä, vain 10–200 metrin päässä istutusnii- tyille muodostui selkeitä, itsenäisesti li-

86 Baptria 3/2015 A B C

201 5 10 . . 1

60 2001–2003 60 2004–2009 60 2010–2013

50 50 50

40 40 40 määrä määrä määrä e n e n 30 30 e n 30 i d i d i d 20 20 20 ikk e ikk e ikk e L i L i 10 10 L i 10

0 0 0 0 500 1000 1500 0 500 1000 1500 0 500 1000 1500 Liikkeiden pituus (m) Liikkeiden pituus (m) Liikkeiden pituus(m)

KUVA 4. Eri niittylaikkujen välillä havaittujen pikkuapollon liikkeiden määrät ja pituusjakaumat Porvoon Stensbölessä vuonna60 2000 tehdyn siir- toistutuksen jälkeen: (A) vuosina 2001–2003 (n = 0), (B) 2004–2009 (n = 113) ja (C) 2010–2013 (n = 222). Nuolien leveydet kuvaavat kahden laikun nts 50 välillä havaittujen liikkeiden määrää: kapein nuoli < 10 havaittua liikettä, hieman leveämpi nuoli 10–30 ja levein nuoli > 30e liikettä. Muokattu Kuussaaren ym. (2015) pohjalta. 40 movem r o f mb e N u sääntyviä paikallispopulaatioita, alkupe- olevan huomattavaa laatuvaihtelua per- että perhosella on suuri riski hävitä niiltä räisen istutusniityn paikalliskanta pysyi hosen elinalueena. jo ensi kesänä. Paljon riippuu kuitenkin selvästi muita suurempana (Kuva 3c). Silti talven ja seuraavan kesän sääoloista. Ai- vuonna 2013 jo 45 % alueen pikkuapol- Vuosien 2014–2015 romahdus. Vuo- emmat vuodet ovat osoittaneet, että kanta loista kuoriutui istutuslaikun ulkopuo- sina 2014–2015 sääolosuhteet kääntyivät voi myös kasvaa nopeasti, jos olosuhteet lella. Istutusniittyä ympäröivälle laajem- lajille epäsuotuisiksi. Kaksi peräkkäistä ovat edulliset. malle alueelle näytti siten syntyneen elin- hyvin vähälumista talvea ja samaan ajan- voimainen metapopulaatio. jaksoon osuneet kaksi poikkeuksellisen Istutus Sipooseen Pikkuapollojen liikkuminen eri niitty- viileää ja sateista perhosen lentokautta ei onnistunut jen välillä vilkastui sitä mukaa, kun laji romahduttivat pikkuapollon kannat Por- valtasi uusia elinalueita yhä kauempaa is- voossa kymmenen vuoden takaiselle ta- Useista parhaaseen lentoaikaan tehdyis- tutusniitystä. Tämä näkyy hyvin verrat- solle ja noin kymmenesosaan vuosien tä seurantakäynneistä huolimatta Sipoon taessa eri ajanjaksoina merkittyjen per- 2011 ja 2013 huippuluvuista (Kuvat 2 ja 3). Hindsbyssä ei havaittu yhtään pikkua- hosten havaittuja liikkeitä (Kuva 4). Vuosi- Molempina vuosina Porvoon lajin kanta polloa istutusta seuraavana kesänä 2001. na 2010–2013 pikkuapolloja havaittiinkin putosi noin kolmasosaan edellisvuodesta. Varmuuden vuoksi etsintöjä jatkettiin usein myös niiden varsinaisten lisäänty- Kesällä 2015 metapopulaation koko oli vielä kesäkuussa 2002. Sen jälkeisinäkin misniittyjen ulkopuolella. Paikallispopu- vain hieman yli 100 pikkuapolloa, ja lajia kesinä perhosia havainnoitiin säännölli- laatioiden koot ovat vaihdelleet suuresti tavattiin enää neljällä 12:sta sille sopivas- sesti Hindsbyn istutusalueen halki kul- Porvoon metapopulaation eri kiurunkan- ta niitystä (Kuva 3d). Ylivoimaisesti suurin keneella päiväperhosten laskentalinjalla, nusniittyjen välillä, mutta yllättäen kan- osa kesän 2015 yksilöistä (86 %) merkit- mutta pikkuapollosta ei saatu yhtään ha- nan koko ei ole ollut suorassa suhteessa tiin istutusniityllä, jossa oli edelleen mel- vaintoa. sen asuttaman niittylaikun pinta-alaan ko vahva kanta. Muilla niityillä yksilö- Todennäköisesti tärkeä syy istutuk- (Kuva 3c). Eri niittyjen välillä näyttäisikin määrät olivat jo niin vähäisiä (Kuva 3d), sen epäonnistumiseen Sipoossa oli lajil-

87 Baptria 3/2015 MIKKO KUUSSAARI MIKKO KUUSSAARI

Porvoon pikkuapolloniittyjä on viime vuosina kunnostettu Metsä- hallituksen järjestämillä talkoilla mm. kaulaamalla niittyjen reunoilta levittäytyvää lehtipuustoa. MIKKO KUUSSAARI MIKKO KUUSSAARI

Kapea ruoikkoon rajautuva metsän- reunalaikku on erottunut Porvoossa muita selvästi parempana lisään- tymisympäristönä. Aurinkoisen rinteen mikroilmasto lienee toukille erityisen suotuisa, sillä paikalla arvi- oitiin kuoriutuneen kesällä 2013 yli 200 pikkuapolloa vain 0,2 hehtaarin Porvoon istutusniitty toukokuussa 2015. Niityn reunoilta levittäy- kokoisella alueella. Silti kiurunkannus- tyvän vadelmakasvuston hävittäminen on niityn hoitotoimien ta paikalla kasvaa suhteellisen vähän. tärkeimpiä tavoitteita.

le epäedullinen sateinen alkukesä vuonna duntamalla sekä laajentamalla avoimia Alkuvuosien kehitys 2001, sillä ensimmäisen kesän tulos ei ol- niittyalueita puustoa ja pensaikkoa rai- Lounais-Suomessa lut kovin paljoa parempi myöskään Por- vaamalla. Kiurunkannus on samaan ai- voon onnistuneella istutuspaikalla. Sää- kaan runsastunut ja levittäytynyt avoi- Lounais-Suomen istutusten ajoituksessa oloiltaan suotuisampana vuonna istutus mella niityllä huomattavasti aiempaa ei ollut onnea sään suhteen, sillä yksikään olisi saattanut onnistua myös Sipoossa. laajemmalle alueelle. Pikkuapollolle so- istutusta seuraavista kolmesta kesästä ei Valitettavasti uuteen yritykseen Hinds- pivan alueen pinta-alan ja elinympäris- ollut sääoloiltaan pikkuapollolle suotui- byssä ei kuitenkaan ollut mahdollisuuk- tön laadun paranemisen myötä edelly- sa. Kesäkuu 2013 oli Paimionjoen ja Re- sia. tykset istutuksen onnistumiselle Hinds- kijoen alueilla varsin epävakainen, mut- Viidentoista viime vuoden aikana byssä olisivat siten nyt paremmat kuin ta ei kuitenkaan lajin kannalta niin heik- Hindsbyn niittyaluetta on hoidettu lai- 15 vuotta sitten. ko kuin kesäkuu vuosina 2014 ja 2015.

88 Baptria 3/2015 KUVA 5. Kartta pikku- apollolle sopivien niittyjen (vaaleanpu- N naisella väritetyt laikut) esiintymisestä Salon 0 250 500 m Rekijoella. Itäinen (A) ja läntinen (B) istu- tusniitty on merkitty kirjaimin ja istutus- niittyjen ulkopuolel- la vuosina 2014–2015 havaitut yksilöt punai- sella *-merkillä.

Kahdella Rekijoen istutuspaikalla tilanne dunnuspaine oli päiväperhosten kannalta kesänä. Kahdeksantoista tarkastuskäyn- näyttikin lupaavalta ensimmäisenä kesä- liian voimakas. Kahtena istutusta seuran- nin aikana alueella merkittiin yhteensä 21 nä istutuksen jälkeen. Rekijoen itäisellä neena kesänä karjan laidunnuksen aloit- yksilöä (14 koirasta ja 7 naarasta). Vain istutuspaikalla merkittiin yhteensä 29 ja tamista siirrettiin 2–3 viikkoa normaalia yksi naaraista oli merkittäessä parittele- kahden kilometrin päässä läntisellä pai- myöhemmäksi perhosen selviytymisen maton. Edellisen kesän tapaan perhoset kalla 12 pikkuapolloa kesäkuussa 2013. edistämiseksi. Silti istutus epäonnistui pysyttelivät istutusniityllä pitkään. Län- Itäisellä paikalla perhoset pysyttelivät ja paikalla ei havaittu kesän 2013 jälkeen tisellä istutusniityllä kanta pieneni jyr- päivästä toiseen melko pienellä alueella enää yhtään pikkuapolloa monista kesien kemmin edelliskesästä. Paikalla merkit- istutusniityn kiurunkannusta kasvavas- 2014 ja 2015 tarkastuskäynneistä huoli- tiin enää vain yksi koiras ja kaksi naaras- sa etelärinteessä ja 67 % yksilöistä saa- matta. ta, joista toinen oli parittelematon. Kesän tiin uudelleen kiinni merkintää seuraavi- Vuonna 2014 seurantaa hankaloitti 2014 ilahduttavimmat havainnot Reki- na päivinä. Kymmenestä kiinni saadusta touko–kesäkuun vaihteleva, enimmäk- joelta saatiin kahden istutusniityn väli- naaraasta yhtä lukuun ottamatta kaikki seen kylmä ja sateinen sää. Lämpimän maastosta, sillä kiurunkannusta kasva- olivat paritelleita. Rekijoen läntisellä is- kevään ansiosta pikkuapollojen kuoriutu- vilta rinneniityiltä havaittiin kolme pik- tutuspaikalla havaintoja kertyi sieltä tääl- minen alkoi poikkeuksellisen aikaisin ja kuapolloa 900–1100 m päässä itäisestä is- tä suuren istutusniityn eri osista ja jäl- ensimmäiset neljä koirasta merkittiin Re- tutusniitystä (Kuva 5). Kiinni saadut kak- leenpyyntiprosentti oli heikompi (33 %) kijoella jo 23.5.–25.5. Tämän jälkeen seu- si yksilöä olivat hyväkuntoisia merkitse- kuin itäisellä paikalla. Silti molemmilla rasi noin viikon hyvin kylmä jakso, jol- mättömiä koiraita. Havainnot viittaavat paikoilla näytti olevan hyvät mahdolli- loin lento oli pysähdyksissä. Päälentokau- siihen, että laji olisi lisääntynyt jo mel- suudet kannan kasvulle. si osui kesäkuun ensimmäiselle kolman- ko kaukana istutusniittyjen ulkopuolella Paimion istutuspaikalla käytiin ke- nekselle. Kesäkuun 11. päivän jälkeen sää vain kaksi vuotta istutuksen jälkeen. säkuussa 2013 kahdeksan kertaa, mutta muuttui pysyvästi niin kylmäksi ja epä- Kesään 2015 osui toinen peräkkäinen pikkuapolloa havaittiin vain kolme yksi- vakaiseksi, että päiväperhosille sopivaa pikkuapollolle sääoloiltaan erittäin epä- löä, kaikki koiraita. Näistä kaikista saa- lentosäätä oli seuraavien kolmen viikon edullinen lentokausi. Jälleen perhosil- tiin jälleenpyyntejä istutusalueelta mer- aikana todella niukasti, yhteensä korkein- le sopivaa lentosäätä oli kovin niukasti. kintäpäivän jälkeen ja yksi merkityistä taan muutamia tunteja. Lento alkoi poikkeuksellisen myöhään, koiraista pysytteli alueella jopa 15 päivän Alkukesän 2014 heikoista säistä huo- sillä Someron Häntälässä ensimmäiset ajan. Kannan tulevaisuus näytti kuiten- limatta pikkuapolloja kuoriutui Rekijoen perhoset havaittiin vasta 13.6. Kymme- kin huolestuttavalta pienen yksilömäärän itäisellä istutusniityllä kohtalaisen hyvin, nen kilometriä etelämpänä Rekijoen istu- takia ja erityisesti siksi, että alueen lai- vain hieman vähemmän kuin edellisenä tusalueilla kannat olivat pudonneet rajus-

89 Baptria 3/2015 HENNA KETTUNEN

Perhosten suojelu ja siirtoistutukset kiinnostavat suurta yleisöä. Pikkuapollon istutuksista on tiedotettu useaan kertaan. Kuva tiedotusretkeltä Rekijoen itäiseltä istutusniityltä.

ti edellisvuodesta. Kesä–heinäkuun ai- 5). Kesän 2015 tulosten perusteella näyt- myös ympäröivän maiseman laatu on tär- kana tehdyillä 23 tarkastuskäynnillä itäi- täisi todennäköiseltä, että Rekijoen pik- keä tekijä, koska hyvälaatuisessa maise- sellä istutusniityllä havaittiin vain yksi kuapollokanta on pienentynyt jo liian pie- massa laji kykenee levittäytymään muille pikkuapollo (koiras, joka pysytteli istu- neksi selviytyäkseen alueella hengissä il- sopiville elinpaikoille ja lajin esiintymi- tusniityllä 12.–13.6.) ja läntisellä istutus- man täydennysistutuksia. nen useammalla paikalla toimii pidem- alueella ei ainoatakaan. Kahden istutus- män ajan puskurina lajin alueellista su- niityn välimaastossa havaittiin kuitenkin Tulosten tarkastelu kupuuttoa vastaan (Hanski ym. 2004). Alla edellisvuoden tapaan kaksi yksilöä (Kuva keskitymme ensin pikkuapollon elinym- Tulokset pikkuapollon siirtoistutuksista päristön laadun keskeisiin ominaispiir- viidelle paikalle nostivat esiin kolme kes- teisiin ja samalla arvioimme tärkeimpiä

IIRO IKONENIIRO keistä istutusten onnistumiseen vaikut- lajin selviytymiseen eri istutuspaikoilla tavaa seikkaa: istutuspaikan koko ja laa- vaikuttaneita tekijöitä. Lopuksi tarkaste- tu sekä istutusta seuraavien vuosien sää- lemme vaihtelevien sääolojen vaikutuk- olot. Perhosten siirtoistutusten suunnitte- sia perhoskannan kehitykseen. lun kannalta tärkein yksittäinen onnistu- miseen vaikuttava tekijä näyttäisi olevan Istutusalueen laadun merkitys. Istu- elinympäristön laatu itse istutuspaikalla. tuspaikoiksi pyrittiin valitsemaan mah- Laadukkaalla ja pinta-alaltaan suurella dollisimman hyvälaatuisia niittyjä. Tär- istutuspaikalla perhoset pysyvät hyvin ja keimmät valintaperusteet olivat niityn kannan koko voi lähteä nopeaan kasvuun, suuri koko ja toukan ravintokasvin suu- mikäli sääolot ovat suotuisat. Istutuskan- ri määrä avoimella niityllä, joiden tiedet- nan säilymiselle populaation nopea kasvu tiin olevan keskeisiä pikkuapollon esiin- on tärkeää, koska riittävän suuren paikal- tymiseen vaikuttavia tekijöitä (Luoto ym. liskannan koon saavuttaminen nopeasti 2001, Heikkinen ym. 2005). Lisäksi valittiin Siirrettävät perhoset kuljetettiin istutusniityil- auttaa selviämään sääoloiltaan heikkojen vain niittyjä, joilla ei ollut merkittävää le kylmälaukussa, jotta ne pysyivät matkan vuosien yli (Heikkinen ym. 2015). Siirrettävän umpeenkasvun uhkaa. Silti istutusniitty- ajan rauhallisina. Paimio. lajin pitkäaikaisen säilymisen kannalta jen välillä näytti olevan perhosen kannal-

90 Baptria 3/2015 MIKKO KUUSSAARI MIKKO KUUSSAARI

Porvoon istutusniitty on keväällä suureksi osaksi violetin kiurunkan- Rekijoen läntisellä istutuspaikalla rinneniittyjen avautumissuunnat eivät nuskasvuston peittämä. ole yhtä lämpimiä kuin itäisellä paikalla.

ta melko suurta laatuvaihtelua. Osittain pi kuin Häntälän notkoissa keskimäärin. maiseman laatu osoittautui Porvoon is- tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että Ongelmana oli myös se, että Paimion alu- tutuspaikan vahvuudeksi. Peräkkäisi- isokokoiset ja hyvälaatuiset pikkuapol- eella karja piti päästää laitumelle jo kesä- nä suotuisina vuosina perhonen onnistui lolle sopivat niityt ovat Suomessa harvi- kuussa pikkuapollon lentoaikana, minkä perustamaan useita kymmenien tai jopa naisia. Valinnanvaraa istutuspaikoiksi ei johdosta mesikasvitkin olivat laitumella satojen yksilöiden paikalliskantoja istu- siis ollut paljoa. vähissä etenkin perhosen lennon loppu- tusniityn ulkopuolelle. Tässä vaiheessa Lounais-Suomen kolmanneksi istutus- puoliskolla. Porvoon metapopulaatiossa oli kahtena paikaksi valittu Paimion Episin laidun- Porvoon Stensbölen istutusniitty oli vuonna yli tuhat pikkuapolloa. Näin suu- alue näytti jo etukäteen ajatellen jossain selvästi pikkuapollolle laadukas elin- ren yksilömäärän ansiosta laji olisi peri- määrin muita heikkolaatuisemmalta. Sen paikka. Niityn suuren koon ja kiurunkan- aatteessa voinut levitä huomattavasti laa- heikkoutena oli toisaalta kiurunkannuk- nuksen runsauden ohella tärkeänä tekijä- jemmallekin alueelle. Kaukaisin pikkua- sen verrattain vähäinen määrä ja sopivi- nä istutuksen onnistumiselle oli niittyä pollohavainto saatiin kesäkuussa 2011 en niittyjen jakaantuminen melko pienik- lähes täydellisesti ympäröivä tiheä kuu- Emäsalosta asti noin 15 kilometrin pääs- si hajallisiksi laikuiksi metsälaitumen eri simetsä. Metsä muodosti tehokkaan le- sä Stensbölen niityistä lounaaseen päin. osiin, ja toisaalta melko voimakas laidun- viämisesteen, minkä ansiosta perhosten Näyttää siltä, että leviämisen esteeksi nuspaine, jonka tiedetään olevan ongel- pysymisajat synnyinniityllä olivat paljon muodostui liian monen kilometrin katkos ma monille päiväperhosille (Pöyry ym. 2005, pidempiä kuin aiemmin tutkituilla Some- sopivien kiurunkannusniittyjen esiinty- 2006). Someron Häntälässä vuonna 1999 ron Häntälän niityillä (Kuussaari ym. 2015). misessä perhosen asuttamien laikkujen tehdyissä tutkimuksissa laidunnuksel- Etenkin alkuvuosina, kun istutettu kanta ympärillä. Lajille sopivia kiurunkannus- la ei havaittu selkeitä negatiivisia vaiku- oli vielä pieni, perhosten poikkeukselli- niittyjä on sisämaassa siellä täällä usei- tuksia pikkuapollon esiintymiseen (Luo- sen hyvä pysyminen istutusniityllä oli to- den Itä-Uudenmaan jokien varsilla (esi- to ym. 2001). Häntälän perhoslinjan eräillä dennäköisesti tärkeä kannan säilymistä ja merkiksi Porvoonjoen varrella Porvoon laskentalohkoilla voimakkaan laidunnus- kasvua edistänyt tekijä. Kaarenkylässä ja Sipoonjoen varrella Si- paineen on kuitenkin havaittu vähentä- Istutusniityn kannan kasvettua suu- poossa ja Pornaisissa), mutta toistaiseksi vän lajin yksilömääriä (R. Myyrä, omat reksi perhoset siirtyivät asuttamaan myös pikkuapollon leviäminen Porvoon kau- havainnot). Paimion istutuspaikalla lai- lähiympäristön muita lajille sopivia niit- pungin pohjoispuolelle ei ole onnistunut. dunnuspaine oli selvästi voimakkaam- tyjä. Tässä vaiheessa myös ympäröivän On mahdotonta varmuudella sanoa,

91 Baptria 3/2015 miksi istutus onnistui Porvoossa mutta 1985, Marttila ym. 1990; omat havainnot). Tässä maan tapaan kuin Porvoon populaatio. ei Sipoossa, koska istutus vuonna 2000 suhteessa vuosien 2014 ja 2015 kesät oli- Johtopäätöksemme on, että riittävän osui sääoloiltaan pikkuapollolle epäedul- vat lajille katastrofaalisen huonoja, sillä suuren, hyvälaatuisen istutuspaikan löy- liseen aikaan. Todennäköisesti Sipoon is- pääosa lentokaudesta oli perhosten aktii- dyttyä istutusta voi olla mielekästä yrit- tutusniitty oli laadultaan Porvoon niittyä viselle liikkumiselle sopimatonta pilvistä tää samalle paikalle useammin kuin vain heikompi (vähemmän kiurunkannusta ja viileää säätä, mikä ei voinut olla hei- kerran, näin esimerkiksi Sipoon Hinds- ja hieman avoimempi ympäröivä maise- jastumatta naaraiden munintamenestyk- byssä ja Rekijoen itäisellä istutuspaikal- ma). On myös mahdollista, että istutuk- seen. Kahden peräkkäisen huonon kesän la Salossa. Tässä suhteessa uhanalaisil- sen epäonnistuminen Sipoossa oli vain 2014 ja 2015 vaikutus pikkuapolloon nä- la perhoslajeilla tyypillisesti suurena ra- sattumaa. Ensimmäisen kesän tulos oli kyi kantojen jyrkkänä pienenemisenä jo joitteena on siirrettävien yksilöiden saa- Porvoossakin niin heikko (vain kuusi samoina vuosina (Taulukko 2), mutta on pe- tavuus lähtöpopulaatiota vaarantamatta. pikkuapolloa), että huonommalla onnella lättävissä, että kesän 2015 kehnot lento- Pikkuapollon siirtoistutukset on tähän kanta olisi voinut hävitä sieltäkin nopeas- säät aiheuttavat kantojen laskua vielä ensi asti mahdollistanut lajin hyvin suuri me- ti. kesänäkin. tapopulaatio Someron Häntälässä (Kuus- Lounais-Suomen istutuspaikkojen On mahdollista, että sää aiheuttaa saari ym. 2013), josta on saatu vuosittaista kolmen vuoden tulosten vertailu kertoo huomattavaa vuosien välistä vaihtelua seurantatietoa Reijo Myyrän laskemalta astetta varmemmin paikkojen välisis- pikkuapollon selviytymiselle myös sen Maatalousympäristön päiväperhosseu- tä laatueroista. Tulosten perusteella Re- nuoruusvaiheissa. Nuoruusvaiheista ei rannan laskentalinjalta jo vuodesta 1999 kijoen itäinen istutuspaikka oli laaduk- kuitenkaan ole tehty tarkempia tutkimuk- lähtien (Kuva 2c, Taulukko 2; Heliölä ym. 2010). kain ja Paimion paikka heikkolaatuisin. sia lukuun ottamatta Välimäen & Itämie- On tärkeää huomata, että onnistuessaan Ennen istutusten toteuttamista sekä Re- hen (2005) tutkimusta toukkien esiintymi- siirtoistutuksilla voidaan huomattavas- kijoen itäinen että läntinen istutusniitty sestä ja koteloiden kehittymisestä kevääl- ti parantaa lajin suojelutilannetta jopa näyttivät perhoselle yhtä potentiaalisilta lä. He havaitsivat koteloiden kehittyvän koko maan mittakaavassa. Tästä hyvänä lisääntymisalueilta. Tulosten perusteel- aikuiseksi nopeammin sekä selviytyvän esimerkkinä on pikkuapollon onnistunut la itäisen niityn sijainti osin hyvin läm- paremmin avoimella kuin viileämmällä palauttaminen Uudellemaalle. Siirtoistu- pimässä etelärinteessä näyttäisi olleen tä- varjoisella paikalla. Pikkuapollo viettää tukset tarjoavat hyvän, riskittömän mah- män niityn vahvuus, sillä pikkuapollo- suurimman osan vuodesta munana ja esi- dollisuuden lajin suotuisan suojelutason jen kuoriutumista näytti tapahtuvan ni- merkiksi talven jää- ja lumiolosuhteilla parantamiseen silloin, kun uhanalaisen menomaan tällä alueella. Läntisellä nii- saattaa olla suuri merkitys munien selviy- lajin siirtoistutus voidaan tehdä sen läh- tyllä kiurunkannusta kasvavien rinteiden tymiselle seuraavaan kevääseen. Kaksi töpopulaatiota vaarantamatta. avautumissuunnat olivat pienilmastol- viime talvea ovat voineet olla lajille vai- lisesti viileämpiä ja siten lajille vähem- keita, koska suojaava lumikerros on pit- Kiitokset män edullisia. Kokonaisuutena Rekijoen kälti puuttunut Etelä-Suomesta. Porvoon kylän jokivarsinotkojen arvoa pikkuapol- Stensbölen meren rannalla sijaitsevilla Lämpimät kiitokset Hannu Ormiol- lon istutusalueena kasvattaa kiurunkan- kiurunkannusniityillä veden korkeuden le aloitteesta pikkuapollojen siirtämi- nusniittyjen esiintyminen melko tiheästi vaihtelut ovat välillä hukuttaneet suuret seksi takaisin Uudellemaalle. Kiitämme siellä täällä joen pääuoman ja sivuhaaro- osat rantaniityistä pitkäksi aikaa veden Svenska Litteratur Sällskapetia, Metsä- jen varsilla (Kuva 5). Vuosina 2014 ja 2015 pinnan alle. Näin tapahtui muun muassa hallitusta, Uudenmaan ja Varsinais-Suo- istutusniittyjen ulkopuolelta saadut pik- viime talvena, jonka jälkeen pikkuapol- men ELY-keskuksia sekä muita istutus- kuapollohavainnot viittaavatkin perho- lo hävisi kokonaan kahdelta alavimmalta alueiden maanomistajia myönteisestä sen lisääntymiseen myös istutusniittyjen rantaniityltä. suhtautumisesta sekä ystävällisestä lupi- ulkopuolella ja samalla koko alueen po- en myöntämisestä pikkuapollon siirtois- tentiaaliin lajin metapopulaation synty- Siirtoistutukset perhosten suojelu- tutuksiin ja niiden seurantaan. Kiitämme miselle. keinona. Vuosien välillä voimakkaasti Iiro Ikosta avusta Lounais-Suomen istu- vaihtelevat sääolot muodostavat suuren tuspaikkojen valinnassa ja Esko Hyvä- Sääolojen suuri merkitys. Vuosittai- haasteen siirtoistutuksille uhanalaisten ristä, Jussi Päivistä, Kati Salovaaraa sekä set sääolot vaikuttivat voimakkaasti pik- perhosten suojelukeinona. Kokemukset Mikko Tiiraa avusta rahoituksen järjes- kuapollon kannan kehitykseen (Taulukko 2). seuratuista viidestä pikkuapolloistutuk- tämisessä Lounais-Suomen istutuksille Sopivan aurinkoisen sään määrä lajin len- sesta osoittavat, että huonot sääolot voivat ja niiden seurannoille. Haluamme myös toaikana vaikuttaa epäilemättä suuresti murentaa siirtoyritykset. Vuosituhannen kiittää Hanna Ahoa, Annika Harliota, perhosen lisääntymismenestykseen. Au- alun Uudenmaan istutukset olivat lähellä Markus Haveria, Soili Huttusta, Elina rinkoisten kesien myönteinen merkitys epäonnistua kokonaan, kun istutusta seu- Karhua, Henna Kettusta, Eeva-Liisa Kor- ylipäätään päiväperhosten kannankehi- rasi sääoloiltaan lajille epäedullinen vuo- pelaa, Marika Kuokkasta, Marko Saare- tykselle on perhosseurantojen perusteella si. Lounais-Suomen istutukset näyttivät laa, Elina Uotilaa ja Tea von Bonsdorffia hyvin tiedossa (Roy ym. 2001, Heliölä ym. 2010, ensimmäisen vuoden tulosten perusteella avustamisesta maastotöissä sekä Metsä- Saarinen & Jantunen 2013), mutta pikkuapol- lupaavilta, mutta sen jälkeen kaksi peräk- hallitusta, Ympäristöministeriötä, Suo- lo on päiväperhostenkin joukossa poikke- käistä sääoloiltaan poikkeuksellisen huo- men Biologian Seura Vanamoa, Suomen uksellisen vaativa hyville sääolosuhteille. noa vuotta romahduttivat kannat lähelle Hyönteistieteellistä Seuraa ja Euroopan Monista muista päiväperhosista poiketen sukupuuttoa. Jos istutukset olisi tehty pa- Unionia (EU LIFE project titled ‘Impro- se ei juuri lainkaan lennä pilvisellä sääl- ria vuotta aiemmin, Rekijoen pikkuapol- ving the Conservation Status of Species- lä, vaikka olisi hyvinkin lämmintä, vaan lokanta olisi hyvinkin saattanut kasvaa jo rich Habitats’ LIFE10 NAT/FI/0048) siir- vaatii pidemmän ajan täyttä auringon niin suureksi, että se olisi kestänyt kak- toistutusten ja niiden seurannan rahoitta- paistetta lentääkseen (Väisänen & Somerma si sään suhteen katastrofaalista vuotta sa- misesta.

92 Baptria 3/2015 TAULUKKO 2. Yhteenveto pikkuapollon viime vuosien kannan kehityksestä neljällä istutuspaikalla Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa. Kultakin istutuspaikalta on raportoitu vuosittainen merkittyjen pikkuapollojen, perhosen 50 x 50 m2 esiintymisruutujen sekä havainnointipäivien luku- määrät. Vertailuna on esitetty vuosittaiset Someron Häntälän 3200 metrin mittaiselta vakiolinjalta lasketut yksilömäärät. PETER VON BAGH VON PETER PETER VON BAGH VON PETER

Rantaniittyjen pikkuapollot käyvät innokkaasti kurjenmiekan kukilla. Toisinaan pikkuapolloja jää hämähäkkien saaliiksi. Usean yksilön joutuminen samaan seittiin on kuitenkin poikkeuksellista.

93 Baptria 3/2015 ▶ Kirjallisuus Porter, K. & Ellis, S. 2011: Securing viable metapopulations of Kiitäjän the Marsh Fritillary butterfly,Euphydryas aurinia, (Lepidop- tera: Nymphalidae) in Northern England. — Journal of Insect Andersen, A., Simcox, D.J., Thomas, J.A. & Nash, D.R. 2014: As- Conservation 15: 111–119. sessing reintroduction schemes by comparing genetic diversi- kuolema ty of reintroduced and source populations: A case study of the Pöyry, J., Wahlberg, N. & Nieminen, M. 2001: Perhosten istu- globally threatened large blue butterfly (Maculinea arion). — tukset lajien suojelussa. — Baptria 26: 18–28. Pertti Nupponen Biological Conservation 175: 34–41. Pöyry, J., Lindgren, S., Salminen, J. & Kuussaari, M. 2005: Re- Fred, M.S. & Brommer, J.E. 2015: Translocation of the endan- sponses of butterfly and moth species to restored cattle graz- gered apollo butterfly Parnassius apollo in southern Finland. ing in semi-natural grasslands. — Biological Conservation — Conservation Evidence 12: 8-13. 122: 465–478.

Hanski, I, Ehrlich, P.R., Nieminen, M., Murphy, D.D., Hellmann, Pöyry, J., Luoto, M., Paukkunen, J., Pykälä, J., Raatikainen, K. & Kirjoittajan osoite – Author’s address: J.J., Boggs, C.L. & McLaughlin, J.F. 2004: Checkerspots and Kuussaari, M. 2006: Different responses of plants and herbi- Pertti Nupponen conservation biology. — Julkaisussa: Ehrlich, P.R. & Hanski, vore insects to a gradient of vegetation height: an indicator Vuokon Luonnonsuojelusäätiö I. (toim.): On the wings of the checkerspots. A model system of the vertebrate grazing intensity and successional age. — [email protected] for population biology. Oxford University Press, Oxford, ss. Oikos 115: 401–412. 264–287. Roy, D.B., Rothery, P., Moss, D., Pollard, E. & Thomas, J.A. 2001: Heikkinen, R.K., Pöyry, J., Virkkala, R., Bocedi, G., Kuussaari, Butterfly numbers and weather: predicting historical trends in yyskuun ensimmäinen päivä M., Leikola, N., Schweiger, O., Settele, J. & Travis, J.M.J. 2015: abundance and the future effects of climate change. — Jour- on kääntymässä illaksi Kirk- Modelling potential success of conservation translocations of nal of Ecology 70: 201–217. a specialist grassland butterfly. — Biological Conservation konummella. Olin päivällä huo- 192: 200–206. Saarinen, K. & Jantunen, J. 2013: Ilmasto lämpenee – lajisto mannut netistä, että kiertokiitä- muuttuu. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen. — Hyönteis- Sjiä oli liikkeellä sen verran, että muuta- Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: Maatalousympä- tarvike Tibiale Oy, Helsinki. ristön päiväperhosseuranta 1999–2008. — Suomen ympäris- man oli jo raportoitu kohdanneen per- tö 2/2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 65 s. Salminen, J., Kuussaari, M., Luoto, M. & von Bonsdorff , T. hosharrastajan. Säät ovat vielä lämpi- 2001: Havaintoja pikkuapollosta (Parnassius mnemosyne) So- mät, joten arkiaskareet taakse, koira ta- Hoegh-Guldberg, O., Hughes, L., McIntyre, S., Lindenmayer, merolta ja Halikosta. — Baptria 26: 88–89. D.B., Parmesan, C., Possingham, H.P. & Thomas, C.D. 2008: kapenkille, luonto kutsuu! Mökillä odot- Assisted colonization and rapid climate change. — Science Schultz, C.B., Russell, C. & Wynn, L. 2008: Restoration, rein- tivat vaimon huhtikuussa rakkaudella 5887: 345–346. troduction, and captive propagation for at-risk butterflies: a kylvämät valko- ja narsissitupakat. review of British and American conservation efforts. — Israel Iltapäivällä olimme tehneet metsä- Huldén, L., Albrecht, A., Itämies, J., Malinen, P. & Wettenhovi, Journal of Ecology and Evolution 54: 41–61. J. 2000: Suomen suurperhosatlas (Atlas of Finnish Macrolepi- lenkin. Koira etsi namipalkalla kantta- doptera). — Suomen Perhostutkijain Seura ja Luonnontie- Seddon, P.J., Griffiths, C.J., Soorae, P.S. & Armstrong, D.P. 2014: relleja, joita olikin noussut mukavasti teellinen keskusmuseo. Viestipaino, Tampere. Reversing defaunation: Restoring species in a changing world. sateen jälkeen. Kurjen huutoja kuului, — Science 345: 406–412. Konvička, M. & Kuras, T. 1999: Population structure, behaviour Peuramaan pellolla katselimme sata- and selection of oviposition sites of an endangered butterfly, Thomas, C.D. 2011: Translocation of species, climate change, päistä joukkoa tankkaamassa. Ne olivat Parnassius mnemosyne, in Litovelske Pomoravi, Czech Repub- and the end of trying to recreate past ecological communities. lähdössä etelään, samoin kuin puskis- — Trends of Ecology and Evolution 26: 216–221. lic. — Journal of Insect Conservation 3: 211–223. sa hyittailevat pajulinnut ja pakoon tör- Kuussaari, M., Luoto, M., Heikkinen, R.K., Lehtomäki, J., Mayer, Thomas, J.A., Simcox, D.J. & Clarke, R.T., 2009: Successful männyt käki. Mutta meillä oli suunnitel- M., Salminen, J. & von Bonsdorff, T. 2013: Pikkuapollon esiin- conservation of a threatened Maculinea butterfly. — Scien- missa tapaaminen perhosen kanssa, joka ce 325: 80–83. tyminen sisämaan jokilaaksoissa. — Baptria 38: 70–83. muuttaa päinvastaiseen suuntaan. Kuussaari, M., Heikkinen, R.K., Heliölä, J., Luoto, M., Mayer, M., van Langevelde, F. & Wynhoff, I. 2009: What limits the spread Kiertokiitäjä oli tamperelaiselle kou- Rytteri, S. & von Bagh, P. 2015: Successful translocation of the of two congeneric butterfly species after their reintroduction: lupojalle taruolento, joka komeili Gul- quality or spatial arrangement of habitat? — Animal Conser- threatened Clouded Apollo butterfly Parnassius( mnemosyne) landerin mustakantisessa kirjassa en- and metapopulation establishment in southern Finland. — vation 12: 540–548. Biological Conservation 190: 51–59. simmäisellä sivulla pääkallokiitäjän van Swaay, C., Cuttelod, A., Collins, S., Maes, D., Munguira, kanssa. Totta siitä tuli, kun 1970-luvun M.L., Šašic´, M., Settele, J., Verovnik, R., Verstrael, T., War- Liivamägi, A., Kuusemets, V., Luig, J. & Kask, K. 2013: Changes alussa Tampereen Lyseon vieressä ole- in the distribution of Clouded Apollo Parnassius mnemosyne ren, M., Wiemers, M. & Wynhoff, I. 2010: European Red List (Lepidoptera: Papilionidae) in Estonia. — Entomologica Fen- of Butterflies. — Publications Office of the European Union, vasta urheilukentän aidasta löytyi suuri nica 24: 186–192. Luxembourg. perhonen istuskelemassa. Lyseossa toi- mi perhoskerho. Ensimmäisten joukossa Luoto, M., Kuussaari, M., Rita, H., Salminen, J. & von Bons- Väisänen, R. & Somerma, P. 1985: The status of Parnassius dorff, T. 2001: Determinants of distribution and abundance in mnemosyne (Lepidoptera, Papilionidea) in Finland. — Notu- välitunnilla paikalle tuli Erkki, joka tun- the Clouded apollo butterfly: a landscape ecological approach. lae Entomologicae 65: 109–118. si koulusta kolme asianharrastajaa: mi- — Ecography 24: 601–617. Välimäki, P. & Itämies, J. 2002: Occurrence and experimental nut kansakouluajoilta, hyvän ystävänsä Luoto, M., Kuussaari, M. & Toivonen, T. 2002: Modelling but- introduction of Capricornia boisduvaliana (Duponchel, 1836) Juhan samalta lyseoluokalta ja isoveljen- terfly distribution based on remote sensing data. — Journal (Lepidoptera : Tortricidae) in Finland. — Entomologica Fen- sä Hannun. Hän valitsi luokkatoverinsa of Biogeography 29: 1027–1037. nica 13: 89–97. Juhan, joka korjasi kiertokiitäjän talteen Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H. & Ojalainen, P. 1990: Suo- Välimäki, P. & Itämies, J. 2005: Effects of canopy coverage on vieressä sijainneeseen kotiinsa. Siellä men päiväperhoset. — Kirjayhtymä, Helsinki. the immature stages of the Clouded Apollo butterfly Parnas[ - kävimme sitä myöhemmin ihailemassa. sius mnemosyne (L.)] with observations on larval behaviour. Hannu kiitti valinnasta kippaamalla äm- Mayer, M. 2005: Pikkuapollon (Parnassius mnemosyne) palaut- — Entomologica Fennica 16: 117–123. taminen Uudellemaalle ja kannan elinvoimaisuuden arvioin- pärillisen vesiväriä pikkuveljen niskaan. ti, Pro gradu -tutkielma. — Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Wynhoff, I. 1998: Lessons from the reintroduction ofMaculi - Pilvinen sää on muuttunut aurinkoi- Helsingin yliopisto. nea teleius and M. nausithous in the . — Journal seksi. Pihalla olevassa syötissä pyörii of Insect Conservation 2: 47–57. Oates, M.R. & Warren, M.S. 1990: A Review of Butterfly Intro- vielä amiraaleja ja yksi vasta lentoon ductions in Britain and Ireland. — World Wide Fund for Na- päässyt suruvaippa. Haravoin viikon- ture, Godalming. loppuna niitetyn rantakedon heinät ka- soihin. Harmaahaikara istuu karilla seu-

94 Baptria 3/2015 raten kanssani merihanhien vaeltamista pian esillä uusi kiertokiitäjä. Niitähän oli katsomassa talon toisella puolella olevat yöpymispaikoille. pöydän alla laatikollinen reservissä! Koto- pari tupakkapuskaa ja kauempana ole- Kukkivat tupakat ovat ruukuissa talon na perhoskokoelmiin lisätty ulkomainen, van kasvipenkin leimukukat. Pettymys. edustalla. Kun ilta alkaa hämärtää, lai- toisen pyytämä perhonen lässähti henget- Keräilijä kiroaa. Silloin kuistilla heilah- tan niiden kohdalla olevat ulkovalot pääl- tömäksi täytteeksi. Siitä puuttui oma ko- taa taas musta varjo. Askel tihenee ja ote le ja otsalampun päähäni. Sää huolestut- kemus ja seikkailu. Koko vaihtoharrastus haavista kiristyy. Olen mielestäni tyyni, taa, ennustetun pilvisen ja sopivasti tuu- jäi lyhyeksi. mutta mukana oleva koira vaistoaa intoni lisen kelin sijasta taivas on kirkas. Ilma Ensimmäisen oikeasti oman kiertokii- kuin vain koirat osaavat. Se ryntää kylki- kylmenee, ja haavassa ei liiku lehtikään täjäni sain vasta pari vuotta sitten. Mö- myyryriemujuoksuun pihakuusen ympä- - leviääkö kukkien haju? Pekka Pouta killä vieraiden kanssa myöhäissyksyistä ri. Kuusi on onneksi kaukana tupakoista, kehuu sadealueen saapuvan odotettua hi- iltaa istuessa pöllähti kuistilla olleen tu- joten jätän koiran omaan onneensa ja pa- taammin ja kuivuneen. pakan kukalle yllättäen kulunut kiertokii- laan kukkien luo. Odotukset laskevat – ei tullut yhteis- täjä. Hässäkkä: missä haavi, syöksy ulos, Kiitäjä jatkaa arvokkaana juhliaan, kuntasopimustakaan. Soitan vaimolle il- perhonen suoraan haaviin ja purkkiin. törmäilyt on unohdettu. On se hieno! taraportin. Mutta kaunista on, ja hiljais- Riemu oli suuri. Kaikki kävi vain liian- Se hypähtää viereiseen kukkaan. Pörinä ta. Sirkat ja hepokatit pääsevät vauhtiin. kin nopsasti. muuttaa pärinäksi haavissa. Purkissa sy- Mustarastaan varoitusääniä ja iltavirkku Nyt tunnelma on erilainen, iltaa on ankalium tekee tehtävänsä. Kiertokiitä- palokärki. Mutta kello on jo yli yhdek- valmisteltu. Kun pörinä voimistuu, ha- jään liitetään aina maininta sen teelauta- sän eikä mitään näy. Viikko sitten oli sen- vahdun kuitenkin heikkoon asemaani. sen kokoisista silmistä. Ne katsovat mi- tään myöhäinen matarakiitäjä testaamas- Unelias ja rento puutarhuri pikkusaksien nua nyt lasin läpi. Pitikö tämä ihmeelli- sa imukärsänsä pituutta. Leimukukalla kanssa tupakoiden keskellä, haavi kym- nen perhonen tappaa? Hempeilyt pois, se käy gammayökkönen. Ajan tappamiseksi menen metrin päässä kuistilla. Kierto- on vain hyönteinen! Eikä lisäänny Suo- ryhdyn leikkaamaan tupakoista vanhoja kiitäjä lipuu valoihin ja suoraan minua messa eikä selviä talvesta! kukkia pois. Terapeuttista puuhaa, rauha kohti. Valtava otus, hienot äänitehosteet Lupaan luonnonsuojelijaitselleni: seu- valtaa mielen. – näin otetaan tila haltuun. Koko olemus raavaa en pyydä, vaan yritän kuvaamista. Kuulen matalaa ja voimakasta pöri- viestii: nämä ovat minun tupakoitani. Laitan kameran kuntoon. Uutta kiitäjää nää... Nöyränä haavia hakemaan ja äkkiä ta- odotellessa somettamista, whatssappeja Kiertokiitäjiä kokoelmissani on jo kak- kaisin. Kiitäjä tanssii kukilla. Se pouk- perheelle ja tautia ymmärtäville ystävil- si. Ensimmäisen vaihdoin koulupoikana koilee kukalta toiselle pysyen vain pari le. Voittajan olo. Toista kiitäjää ei kuiten- vuonna 1974 Tampereen Hyönteistutki- sekuntia paikallaan. Ihailen sitä. Missä kaan ilmaannu kuvattavaksi. Myöhem- jain Seuran perhosten vaihtotilaisuudessa. lie Keski-Euroopassa kasvanut yksilö, min illalla levitän perhosen. Siipien väli Olimme veljeni Mikon kanssa olleet ke- joka on lentänyt satoja kilometrejä tänne, 118 mm, suuri ja hyväkuntoinen naaras. sällä Utsjoella, ja saamillamme perhosilla, ja putkahtaa nyt pimeydestä suomalaisen On se komea levityslaudassakin. Seuraa- kuten paljakkakylmänperhosella, puroho- kesämökin pihaan. Luonto on ihmeelli- vana päivänä ilmoitus Hatikka-tietokan- peatäplällä, ja pikkukultasiiven pohjoisel- nen ja tämä perhonen varsinkin. Pyyn- taan. Kiitäjän kuolema palvelee keräilijän la alalajilla näytti olevan kysyntää. Paikal- tivietti hellittää. Onhan näitä jo. Tätä on lisäksi tiedettäkin. la ollut vanhempi harrastaja näytti meil- hauska katsella, otan sen vain, jos tulee le hänellä olevan aarteen, Egyptistä juuri niin lähelle että on varma nakki. Enkä * * * pyydetyn kiertokiitäjän. Komea otus oli usko sen mihinkään tästä mesikeitaas- PS. Kaksi iltaa myöhemmin kukille tuli koi- vastustamaton ja kaupat syntyivät. Ilom- ta heti lähtevän. Kiitäjä törmää valkeaan ras, josta sivulla olevat kuvat. Luonnonsuo- me vaihdosta väljähtyi tosin pian. Veljeni seinään ja katoaa yöhön. jelija piti lupauksensa, kiertolainen sai jat- huomasi, että kauppakumppanillamme oli Odottelen pörinää palaavaksi. Käyn kaa matkaansa.

95 Baptria 3/2015 Baptria 3/2015 Vol. 40 s. 67 Pääkirjoitus s. 68 Pirteä kuusikymppinen juhli Helsingissä Leponiemi T. — SPS:n tulevaisuus on tutkimusta, suojelua ja monipuolista perhosharrastusta — Erkki M. Laasonen seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi — Seura on harrastajien palvelija ja yhdysside s. 73 Jäkkäräverkkokoin [Digitivalva reticulella (Hübner, 1796)] ja sen ravintokasvin ahojäkkärän (Gnaphalium sylvaticum) esiintyminen Kuusamon Rukalla 2014–2015 Välimäki P. & Mutanen M. s. 80 Pikkuapollon siirtoistutukset Uudellemaalle ja Lounais-Suomeen Kuussaari M., Heikkinen R.K., Heliölä J., Luoto M., Mayer M., Myyrä R., Rytteri S. & von Bagh P. s. 94 Kiitäjän kuolema Nupponen P.

ILMOITUKSEN HINNAT Oppaat luontoon Tibialesta JÄSENHINTOJA

Southeast Asia Uutuudet Osa I Kaakkois-Aasia • Part I Tarjouksessa

Tari Haahtela Perhoskompassi ■ Päiväperhoset matkalla pohjoiseen. The Butterfly Compass Avainteos Suomen lajistoon ja ilmaston 298 sivua, Avustava toimittaja /Associate editor 120×200 mm Tom Nygaard Kristensen vaikutuksiin. 25 € (32,-) 25,– ■ Hämikki ja seitsemän seittiä. 30 € (34,-) ■ Suomen luteet. Lajiopas luteiden elinta- poihin ja tunnistamiseen. Runsas ja tarkka kuvitus. 30 € (44,-) 304 sivua, 175×242 mm ■ Lennä, safiirisoturi, osa 1. Maailman päiväperhosten suomenkielinen 33,– Päiväperhosia luontomatkailijalle • Butterflies for a Nature Traveller nimistö upeasti kuvitettuna. 35 € (49,-)

Seuran 60-vuotis- Muita kirjoja juhlakirja. Ennakkotilaa Perhoskompassi omasi jo nyt. Osa 1, Kaakkois-Aasia ■ Suomen päivä- Luonnontutkijan Uusi kenttäopas päiväperhosis- ja yöperhoset ta kiinnostuneille luontomatkai- -maastokäsikirja 95 € matkassa lijoille. Noin 750 pääasiassa Kaak- kois-Aasian mutta osin myös laa- ■ Suomen kotilot ja Lähde tutkimusmatkalle pohjoisen etanat 40 € pallonpuoliskon äärille; Siperian jemman Indo-Australian alueen

taigalle, vuoristoihin sekä Pohjois- lajia on valokuvattu ja nimetty. ■ Suomen verkkosiipiset 40 € kotilot ja etanat ja kotilot Amerikkaan. KAURI MIKKOLA Mukana tietoiskuja ja tari- Suomen Suomen avaa kirjassa retkiensä salaisuuksia noita perhosten kohtaamisesta. Oppaan tekijä TARI HAAHTELA kotilot perhosista, linnuista ja kasveista. ja etanat Tekijän laaja-alainen kokemus on pitkän linjan perhosmies, joka Tilaa 2 kirjaa Opas maanilviäisten maailmaan ja tieto antaa paljon vastauksia per- avaa kiehtovalla ja käytännöl- tästä mainoksesta hosharrastajan ja luontomatkaa- lisellä tavalla perhosmaailmaa ja saat toimituksen jan moniin haastaviin kysymyksiin. myös Suomen ja Euroopan ul- kotiisi ilmaiseksi! Runsas kuvitus. kopuolelle. Hyödynnä ja tilaa Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta Ilmestyminen 12/2015. Ilmestyy marraskuun puolivälissä. samaan lähetykseen myös muita Tibialen Tutustu myös netissä: tarvikkeita. Tarjoukset voimassa www.tibiale.fi 30.12.2015 asti.

96 Baptria 3/2015 ▶ Tilaukset: [email protected] tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (arki-iltaisin klo 17–19).