Markiisi De Sade Tänään
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
”Absoluuttisen optimistin mukaan jotkin hyvät asiat osoittautuvat Timo Airaksinen olevan pahoja, mutta vain näennäisesti, ja luonnon kuvat toimivat kuvan kaunistamiseksi – edellyttäen että ne ovat varsinaisia vajavaisuuksia, joiden varjot ovat samanaikaisesti sekä pysyviä että ohimeneviä mitä sopivammalla esteettisellä tavalla”, kirjoittaa asiaa syvällisesti tutkinut filosofi Timo Airaksinen kirjassaan ”Markiisi de Saden filosofia” vuonna 1995. Markiisi de Sadea loukkasi Airaksisen mukaan tällainen valheellinen ajattelu ja siitä tehdyt virheelliset johtopäätökset. Sade tuli vihaiseksi ajatelles- MARKIISI DE SADE TÄNÄÄN MARKIISI DE SADE saan, että minkä tahansa paheen tyydyttämiseen hän vain tähtäsi tai mihin tahansa vahingolliseen yritykseen ryhtyikin loukatakseen ihmisoikeuksia, lopputulokset olivat hyviä tällaisen ajattelutavan mukaan. Kun Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian profes- sori Timo Airaksinen kirjoitti englanniksi kirjan Markiisi de Saden filosofiasta, se sai paljon kiitosta ja huomiota maailmalla. Yhdys- valloissa se julkaistiin vuonna 1991 nimellä "Of Glamour, Sex and Sade, Longwood Academic" ja uutena laitoksena Englannissa vuonna 1995. Samana vuonna kirja käännettiin suomeksi. Saden vaikutus nykyihmisen elämään ja kulttuuriin on ehkä paljon suurempi kuin ensinäkemältä uskoisimme. Tänään pelottavan ajankohtainen Markiisi de Sade (1740-1814) on merkittävin pahuutta pohtineista kirjoittaneista, joka on vaikuttanut mm. Dostojevskiin sekä Nietzscheen. Tunnetuissa teoksissaan "Justine" Timo Airaksinen sekä "Sodoman 120 päivää", Sade luo kuvan maailmasta. jossa Kulttuuriklubi ISBN 978-952-6668-18-5 pahuus johtaa onneen ja menestyk- seen. Sade suosittaa pahuutta ja MARKIISI DE SADE TÄNÄÄN luo kuvaa sankarista, yli-ihmisestä, - esipuhe queerkirjailija Harald Olausen joka kykenee ylittämään kaikki moraalin luomat esteet. Kulttuuriklubi 9 789526 668185 1 2 Markiisi de Saden elämä Timo Airaksinen Kulttuuriklubi ISBN: 978-952-6668-18-5 Timo Airaksinen Markiisi de Saden elämä Alkuperäisteos: ”The Philosphy of the Marquis de Sade” (Routledge, London, 1995) Suomennos Manu J.Vuorio ”Markiisi de Saden filosofia (Gaudeamus 1995)” Gaudeamuksen luvalla Kulttuuriklubin pokkariversion toimittanut: Harald Olausen Julkistettu Helsinki Pride-viikon kunniaksi 27.6 Vallilan kirjastossa ja Kolmen sepän patsaan Rosebud-kirjakaupassa www.kulttuuriklubi.com 2019 ISBN: 978-952-6668-18-5 Paino Riika-Latvia Kansi ja taitto Mika Jyrylä Oikoluku Minna Jyrylä Train2GOAL Raahe ”Omistus: H. G.” Sisällys Esipuhe pokkariversioon Johdanto Filosofian kääntöpuoli Saden filosofia ja sen tausta Tosiasiat Aiheet Optimismin kumoaminen Perverssiyden määritelmä Luonto ja tyhjyys Kaksi käsitystä luonnosta Luonto ja arvo Haaskaeläin Tuuri ja transgressio Hedonismi psykologiassa Persoonallinen identiteetti Naiset Mielihyvä vai aivot Kostaja Paheen etiikkaa Elämänsuunnitelmat Inversion parodia Paheellisuuteen kouluttaminen Rakkaus Yhteiskuntasopimuksen ivaelma Yhteiskuntakritiikki Utopiassa ja sen tuolla puolen Tuskan ja nautinnon teatteri 4 Fallokratian kumoaminen Kypsä ja vapaa saalistaja Tyyli ja paheellisuuden moniselitteisyys Toisto Väkivallan kielioppi Lukija Moniselitteisyys Metaforat Hyvän ensisijaisuus Pintatason hyvä Syvätason hyvä Pelastusveneessä Sade peilin läpi Likaisten asioiden kanssa askartelu Hyve ja kontrolli Narsismin tappio Perversion merkitys Moraalisen minän vahingoittuminen Harkitsematon preferenssinmuodostus Heikkous ja perverssiyden ydin Tosiasioita vai kuvitelmia? Jälkipuhe pokkariversioon 2019: Paha rakkaus, Sade Rakkaus ja väkivalta Nautinnoista suurin Luonto, moraali ja luonnon lait: Kant ja Sade Pitäisikö Sade polttaa? Miksi lukea Sadea? Muistoja Pohjolasta. Professor Timo Airaksinen: personal information 5 Esipuhe pokkari- versioon ”Meidät kaikki on tehty tilkuista, jotka on yhdistetty niin epämuotoiseksi ja moninaiseksi kudokseksi, että jokainen pala vaikuttaa joka hetki omaan suuntaansa. Ero meidän ja oman itsemme välillä on yhtä suuri kuin ero meidän ja muiden vä- lillä.” -Michel de Montaigne Professori Timo Airaksinen kirjoittaa tässä kirjassa siitä miten absoluuttisen optimistin mukaan jotkin hyvät asiat osoittautuvat olevan pahoja, mutta vain näennäisesti, ja luonnon kuvat toimivat kuvan kau- nistamiseksi – edellyttäen että ne ovat varsinaisia vajavaisuuksia, joiden varjot ovat samanaikaisesti sekä pysyviä että ohimeneviä mitä sopivammalla esteettisellä tavalla, yhtä profeetallisesti totuuden 6 jälkeisen ajan ihmiskuvasta samaan paljastavaan tyyliin kuin filosofi Georg Henrik von Wright en- nusti osuvasti kirjassaan ”Humanismi elämänasen- teena” (Otava 1981 ) nykyisen totuuden jälkeisen ajan 2010-lukulaisuuden mahdollistaneesta ensin 80-lukulaisesta juppikaudesta ja sitten 90-lukulai- sesta valistuneen itsekkyyden lisääntymisestä ihmis- ten mielissä ja maailmassa. Samana vuonna Airaksinen, joka edustaa maas- samme harvinaista anglosaksista retorista perin- nettä uusretoriikan hengessä, rohkeilla julkisilla avauksillaan ja esiintymisillään, valittiin Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professoriksi. Airaksinen väittää yhden optimismin anarkistisista ja siksi ihmisille ja moraalille vahingollisista seu- rauksista olevan se, että kun ihmisen kerran on hy- vään absoluuttisesti uskovan mielestä mahdotonta tehdä väärin, hän voi hyvin pyrkiä johonkin, jonka hän näkee joukkona pahoja seurauksia – jos nämä miellyttävät vain häntä. ‘ Näin hän saa Airaksisen mukaan vapaasti yrittää vahingoittaa muita ja hyödyttää vain itseään, sillä tuleehan kaikki kuitenkin kääntymään hyväksi lo- pussa, kuten hänelle ja koko maailmalle on hyvän nimissä pahaa vastaan uskoteltu, sillä olivatpahan hänen aikomuksensa sitten hyviä tai pahoja, ne kui- tenkin hyödyttävät myös muita viime kädessä. Täs- sä katsannossa Airaksisen mukaan ihmisen aikeilla 7 ei ole mitään merkitystä. Vapaus on ollut usein yhtä väärinkäytettyä kuin kristillinen rakkaus. Mutta se on ehdottomasti yh- teiskunnallisista hyveistämme suurin ja tärkein. John Stuart Mill julkaisi melkein sata vuotta mar- kiisi de Saden jälkeen vuonna 1859 teoksessaan ”Vapaudesta” ajatuksen siitä, ettei ketään sivis- tyneistön jäsentä vastoin hänen tahtoaan saanut kohdella voimakeinoin; tämä oli oikeutettua vain silloin, kun tavoitteena oli suojella muita vahingoil- ta. Hänen oma etunsa, oli se fyysistä tai moraalista, ei riittänyt oikeutukseksi. Ideologia esittää niitä mielikuvia, joita yksilöllä on omista todellisista elinehdoistaan, todellisuuden jäädessä kuitenkin aina piiloon. Alexis de Tocque- villelle pehmeä despotia oli sitä, ettei tyrannia ei enää perustu terroriin ja sortoon, vaan valtio on lempeä ja holhoava. Asiaa, kuten markiisi de Sa- den perverssiyteen piilotettu sarkastista kritiikkiä voi tarkastella myös läpi Nietzschen ja Foucaultin edustaman tradition, mikä palauttaa kaikki eetti- set arvot valtavaateiksi, ja tulkitsee kaiken eettisen argumentoinnin tarkoituksenmukaiseksi mani- puloinniksi. David Humella kummitteli ajatus siitä, että yksi vaikuttavimmista ideologioista, kristinusko kaikki- ne sovelluksineen oli yrittänyt ohjailla ihmistä aina 1700-luvulle saakka ilman että monikaan muu kuin 8 pari hurjaa uskalikkoa uskalsivat kyseenalaistaa sen instituutioiden hirmuvaltaa ja ideologian totuudel- lisuutta oman vapautensa hinnalla. Airaksisen Sade on omalla tavallaan moralisti, mutta hänen pääteemansa on haudattu syvälle viet- tikerrostumaan vaikeaselkoiseen ja näkyvistä pois- saolevaan piiloon. Saden maailma on täynnä nurin päin käännettyjä objekteja, jotka ovat kaukana tut- tujen asioiden, kuten hyve, seksi ja rakkaus, sievästä peilipinnasta Airaksinen kirjoittaa ja yrittää tarjota Sade-tulkinnassaan lukijalle metodin, jolla välttää tällainen Saden luoma inhon ja kauhun viidakko, sillä Sade on jotain paljon muuta kuin meidän päihimme iskostettu kuva sairaasta ja perverssistä julmurista, joka antoi nimensä seksuaalisille kama- luuksille ja kidutukselle. Airaksisen mukaan eräs perverssin päämäärän olemassaolon yhteiskunnallinen seuraus on, että alistajat ovat kaiken sosiaalisen kontrollin ulko- puolella. Rankaiseminen, vaino ja jopa kidutus luovat miellyttävän käsikirjoituksen. Ja koska aika ei ole lineaarista, tuloksena oli vain paluu alkuti- laan tai toiselle näyttämölle, jossa tuska aiheuttaa uuden purkautumisen. Ihminen asetetaan luontoa vastaan, joka on yhtä majasteettinen kuin käsittä- mätön ja valloittamaton vihollinenkin. Airaksinen valaisee läpi kirjassaan voimakkaas- ti eritteille haisevan, ja 1960-luvulta lähtien syn- 9 tyneen uuden postmodernin nautiskelijatyrannin henkilökuvan sadelaisia juuria, jossa myytti nor- mien ja arvojen loukkaamisesta on keskeistä, toisin kuin Tom of Finlandin edustamille koppalakkisille saappaannuolijaunelmoitsijoille. Yhteistä heille ja sadelaiselle perversiolle voi kuitenkin löytää per- versioiden luonteesta vaatia jyrkkää itsekontrollia, suunnittelua ja järkeilyä sitä suunnitellessaan niin, että siitä tulee osittain jopa älyllistä, perversioiden paheellisuudesta taas teon suorittamisen motiivi eikä vain pelkästään jonkin hämmennyksen tulosta. Tästä syntyy Airaksisen mukaan ensimmäinen askel yli säädyllisyyden ja häpeän rajojen ja lupaa vain pelkoa ja vavistusta. Se muuttaa rajat. Perver- sion todellisen olemuksen on määrä kumota kaikki tunnetut säännöt ja periaatteet, jotta sisäpuolella olevasta, haudatusta, näkymättömissä olevasta, voitaisiin johtaa mielihyvä. Airaksisen mielestä molemmat perversiot tarvitsevat näyttämön, jolla erilaiset elämänalat voidaan yhdistää “petomaisek- si käyttäytymiseksi”. Airaksiselle seksuaalisuus