Kävelyn Lupaukset Kaupungissa Acta Universitatis Tamperensis 2147

JENNI KUOPPA Kävelyn lupaukset kaupungissa JENNI KUOPPA Acta Universitatis Tamperensis 2147 JENNI KUOPPA Kävelyn lupaukset kaupungissa Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta AUT 2147 AUT JENNI KUOPPA Kävelyn lupaukset kaupungissa Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtokunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere, 18. päivänä maaliskuuta 2016 klo 12. TAMPEREEN YLIOPISTO JENNI KUOPPA Kävelyn lupaukset kaupungissa Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta Acta Universitatis Tamperensis 2147 Tampere University Press Tampere 2016 AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti. Copyright ©2016 Tampere University Press ja tekijä Kannen suunnittelu Mikko Reinikka Myynti: [email protected] https://verkkokauppa.juvenes.fi Acta Universitatis Tamperensis 2147 Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1646 ISBN 978-952-03-0062-3 (nid.) ISBN 978-952-03-0063-0 (pdf) ISSN-L 1455-1616 ISSN 1456-954X ISSN 1455-1616 http://tampub.uta.fi Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print 441 729 Tampere 2016 Painotuote Tiivistelmä Käveltävyys on viime vuosina noussut yhä voimakkaammin esiin keskusteluissa siitä, kuinka kaupunkeja voitaisiin kehittää kestävämmiksi, terveellisemmiksi ja viihtyi- sämmiksi paikoiksi elää. Käveleminen voi tuottaa kaupunkiin elävyyttä, ihmisten välisiä kohtaamisia ja julkisempia elämänmuotoja. Kävelijät kiinnittyvät erityisin tavoin kaupungin kudokseen ja ympäristön tapahtumiin. Kävelemisen ja siihen sopi- vien ympäristöjen kehittämisen ajatellaan siis saavan aikaan hyviä vaikutuksia, jotka ulottuvat kaupunkiympäristöjen ja yksilöiden tulevaisuuteen. Muutokset arkikäytäntöjen konkreettisissa muodoissa ja merkityksissä ovat näi- den kävelemiseen liitettyjen lupausten toteutumisen tärkein edellytys. Arjessa myös syntyy kävelyn potentiaaleja ilman, että suunnittelu on niitä ennakoinut eivätkä käveltävyyden mittarit tai hallinnon diskurssit välttämättä tavoita niitä. Tutkimukses- sani tarkastelen kaupungissa kävelemistä − siihen liittyviä moninaisia kokemuksia ja käytäntöjä arjessa sekä niiden suhdetta kaupunkiympäristöön. Pohdin, kuinka kaupunkisuunnittelu voisi rikkaammin ja laajemmin hyödyntää kävelemisen lupauksia kestävämpiä kaupunkielämän tulevaisuuksia etsittäessä. Tutkin kävelemisen arkikäytäntöjä ja kokemuksia kolmessa tapauksessa käyttäen aineistona asukkaiden kävelyhaastatteluja. Tutkimuskohteeni eivät keskity suurten kaupunkien keskusta-alueille ja perinteisesti ihanteelliseksi kävely-ympäristöksi aja- teltuihin kaupunkitiloihin, vaan ne edustavat pikemminkin tyypillisiä suomalaista kaupunkimaisia elinympäristöjä. Hämeenlinnan Kaurialan ja Hirsimäen kaupungi- nosat, Helsingin Herttoniemen kaupunginosa sekä pääkaupunkiseudun kauppakeskukset Ison Omena ja Jumbo muodostavat kolme tapausta, joissa kussakin nousee esiin oma (erilainen, toinen toistaan täydentävä) tutkimuksellinen näkökulma käve- lyyn ja sen lupauksiin. Hämeenlinnan tapaus kontekstoi kävelemisen osaksi arki- ja hyötyliikkumisen mahdollisuuksien ja kulkumuotojen muotoutumista. Analyysissa hyödynsin ensi- sijaisesti tarjouman käsitteeseen ja rutinoitumiseen liittyviä analyyttisia näkökulmia. Herttoniemen aineisto nostaa vahvasti esiin kävelemisen kokemuksellisuuden ja kävelijän käytännöllisen, aistimellisen suhteen ympäristöön ja paikkaan. Herkkyyden ja yhteisyyden käsitteet auttoivat hahmottamaan kävelijän ympäristösidosten muo- vautumista hetkittäisiä kävelyitä pitemmillä aikajänteillä. Kauppakeskusten tapaus Tiivistelmä 3 tarkentuu siihen, miten kauppakeskukset rakentuvat kävely-ympäristöinä niiden lähialueiden asukkaille. Millaisia ehtoja kaupunkisuunnittelu luo kävelijöiden arki- käytännöille, kokemuksille ja toimijuudelle? Suunnittelu näyttäytyy kauppakeskus- tapauksen analyysissa tulevaisuuteen vaikuttavana tarinankerrontana. Käytän asia- kirja-aineistoja selvittämään kaupunkisuunnittelun ja sen prosesseissa kilpailevien tulevaisuuskuvien rooleja kävely-ympäristöjen tuottajana. Haastattelut osoittavat kuitenkin, että myös kävelijöillä on toimijuuden hetkensä ja he ottavat syntyvän ympäristön haltuunsa suunnittelulle ennakoimattominkin tavoin. Tutkimuksen teoreettinen tausta kiinnittyy arjen käytäntöjen sekä suunnittelun ja hallinnan suhdetta käsittelevään kirjallisuuteen. Kysymys siitä, kuinka arjen käy- tännöt muovaavat ihmisten ympäristösuhdetta ja kaupungin muotoutumista suunnittelun ja hallinnan luomien ehtojen puitteissa on työni keskiössä. Tutkimuksessa käy ilmi, että kaupunkisuunnittelun asettamat ehdot ja rajat liikkumiselle ovat jous- tavia, sidoksissa arjen kokonaisuuteen ja prosessuaalisesti kehittyviä. Rutinoituessaan arkeen tietynlaiset liikkumisen tavat ja kulkumuodot myös muuttavat omia mahdollisuuksien ehtojaan. Käveleminen saa aikaan myönteisiä vaikutuksia yksilöiden arjessa ja hyvinvoinnissa, ja kävelyn on tätä kautta mahdollista tulla osaksi sään- nöllistä arkea ja liittyä tulevaisuutta koskeviin tavoitteisiin. Kävelijät tavoittelevat ja tuottavat hyviä kokemuksia erilaisissa ympäristöissä aktiivisesti ja taitavasti ja heidän taidoillaan, toimijuudellaan ja kokemuksillaan voi olla poliittista potentiaalia. Tun- nistan tutkimuksessani tilanteita, joissa arkisissa käytännöissä tapahtuu muutoksia tai syntyy kokemuksia, jotka voisivat toimia katalyytteina myös laajemmille liikeh- dinnöille ja kaupungin muutokselle. Kävelyn kokemukset ovat rikasta, jatkuvaa, kaksisuuntaista vuorovaikutusta niiden ympäristöjen kanssa, joissa kävellään. Kävelijän kehittyvä herkkyys ympäristöl- leen, kävellessä vahvistuvat kokemukset paikkaan kiinnittymisestä sekä syntyvät idut huolenpidolle niin ympäristöstä kuin toisista ihmisistä muodostavat merkittävän kävelemisen lupauksen – myös käveltävien keskusta-alueiden ulkopuolella. Kävele- misen kaksisuuntaisesti yksilön arkea ja kävelyn ympäristöä rikastuttava potentiaali tulisi huomioida sen kehittämistä ohjaavana argumenttina siinä missä terveyshyödyt tai hiilidioksidipäästöjen vähenemä. Kävelijän suhde maailmaan voi asettua vastavoi- maksi suunnittelun rationalistiselle katsannolle. Suunnittelun tulisi huolehtia siitä, että koko arkea kehystävä infrastruktuuri tukee kävelyn ja sitä tukevien kulkumuotojen rutinoitumisen mahdollisuuksia. Ket- juun suunnittelun ihanteista suunnittelun tavoitteisiin, syntyvään ympäristöön ja asukkaiden käytäntöihin ja kokemuksiin liittyy kuitenkin olennaista ennakoimat- tomuutta. Tutkimuskohteissa toteutui kävelemisen maailmoja, joiden moninaista kytkeytymistä ihmisten elämään on vaikea etukäteen ennustaa. Siksi käveltävän 4 Kävelyn lupaukset kaupungissa ympäristön fyysisten piirteiden mittaaminen, joka perustuu siirrettävyyteen ja uni- versaaliin yleistettävyyteen, ei riitä. Tunnistan suunnittelun dilemmaksi kaksi tärkeää tavoitetta: sekä ohjata kehitystä käveltävämpiin kaupunkiympäristöihin että jättää tilaa kävelemisen arjesta versovien uusien ja ennakoimattomien potentiaalien kas- vulle kaupungissa. Typologiat ja tapaustutkimuksellinen ote tarjoavat vaihtoehtoisia vastauksia dilemmaan. Abstract 5 Abstract - The Promises of Walking in the City. Three case studies on everyday experiences of walking and urban planning in Finnish cities Walking in cities is loaded with great expectations regarding its potential to improve sustainability, liveability and public life of cities. Walking creates health benefits for individuals, increases social encounters and enlivens urban spaces. Experiences of pedestrians are tightly embedded in urban living environment. Thus, walking enriches the relationships between urban dwellers and their environment. Recognizing these future-oriented potentials of walking, urban planning has adopted the concept of walkability to improve and evaluate walking conditions in cities. However, only urban dwellers and pedestrians can actualize these promises. This means that walking in cities must be interwoven into everyday life of dwellers in meaningful ways. Everyday life may also function as a site for novel, emerging potentials of walking. These experiential aspects often escape the scope of urban planners. In this dissertation I study everyday experiences and practices of walking and the relationships they form with their urban surroundings. My aim is to consider how urban planning could discover and support diverse promises of walking in everyday life. Analysis is based mainly on walking interviews. Using case study approach, I focus on everyday situations and phenomena of walking in three different places. The case study areas are not located in urban city centres or areas typically seen as ideal pedestrian environments. Instead, they represent typical Finnish urban environments: Suburban and residential neighbourhoods in cities of different sizes (Herttoniemi in Helsinki, Kauriala and Hirsimäki in Hämeenlinna), shopping centre environments locating both within urban structure (Iso Omena in Espoo) as well as in an “edge city” (Jumbo in Vantaa). Each case introduces specific problems and perspectives on walking and its promises in urban environments. In Hämeenlinna walking is contextualized as being a part of everyday mobility practices, travel choices and utility trips of a dweller and her/his family. Concepts

Load more