Naisten Ensimmäinen Aalto Helsingin Sanomien Toimituksessa Sotien
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XLIV KEVYT JA PIRTEÄ KYNÄ? Naisten ensimmäinen aalto Helsingin Sanomien toimituksessa sotien välisenä aikana Reetta Hänninen AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Porthania-rakennuksen salissa PIII lauantaina 14.9.2019 klo 10. © Reetta Hänninen 2019 ISBN: 978-951-51-5392-0 (nid.) ISBN: 978-951-51-5393-7 (PDF) ISSN: 2342-0138 Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 44. Kannen kuva: Vappu Roosin lehdistökortti. SKS KIA, Vappu Roosin arkisto. Unigrafia Helsinki 2019 Abstract LIGHT AND LIVELY? The first wave of female journalists at Helsingin Sanomat in the interwar period This doctoral dissertation studies female journalists at the Finnish newspaper Helsingin Sanomat in the interwar period. Helsingin Sanomat was, and still is, the largest newspaper in Finland. The main focus is on the years 1927–1939. Even before the late 1920s the newspaper was aimed at the general public. However, from 1927 Helsingin Sanomat began to provide even more popular and reader- friendly content with the arrival of its new owner and manager Eljas Erkko. In my thesis I show how the number of female journalists started to increase as Eljas Erkko reshaped the newspaper and its editorial staff. In 1926 there was not a single woman in the editing office, yet in 1939 before the outbreak of the Winter War there were 11 women. The main research questions are: who were these women, why were they hired and what was it like to work in a male-dominated working environment? The study is based on various archive materials and formerly unexamined correspondence and brings forth forgotten figures and the hidden work that women performed. I argue that the number of female journalists started to grow earlier than previous studies have recognized. It was not the Second World War that brought women to the editing office, but commercialization and the aim of increasing circulation. As writers, women were considered to be lively, light and approachable. Therefore, they were beneficial to a newspaper trying to reach a wider audience. Seere Salminen, an industrious writer who was famous for her amusing columns, took advantage of these expectations and was the highest paid woman in the editing office. What is more, female journalists were essential when targeting female readers. Women “held the markets in their hands”, as a Finnish advertisers’ journal put it in 1934, and as consumers they were crucial to advertisers, their clients and to news- papers. This is why some of the female journalists were supposed to produce material, for example fashion columns, specifically addressed to female readers. In the newsroom, there was also room for a female reporter who was writing so- called hard news. For reporter and arts critic Vappu Roos, the journalistic work opened doors that were normally closed. It also gave Roos the power to raise awareness of topics she felt to be meaningful, such as the importance of family planning and the availability of contraceptives. 1 Esipuhe ”Luuletko että voisit löytää kiinnostavia kulmia Hesarin naisiin?” kysyi professori Markku Kuisma keväällä 2014. Pari kuukautta myöhemmin liityin Kuisman johta- maan Päivälehti-Helsingin Sanomat 1889–2019 -projektiin ja aloitin perehtymisen aiheeseen, joka tuntui huimaavan rannattomalta. Tätä työtä ei olisi syntynyt ilman Markku Kuismaa. Hän antoi mahdollisuuden, jonka olen toivoakseni osannut käyt- tää oikein. Olen saanut valaistusta silloin, kun asiat ovat vaikuttaneet hämäriltä ja rohkaisua, kun eteenpäin meno on ollut raskasta. Markku osaa harvinaisella tavalla yhdistää elämän arkisimpien realiteettien ymmärtämisen ja näitä realiteetteja kor- keamman tason tavoittelun. Markku Kuisman jäädessä eläkkeelle pelkäsin joutuvani tuuliajolle. Toinen ohjaa- jani Niklas Jensen-Eriksen otti projektin haltuunsa ja osoitti pelon turhaksi. Niklas pitää ohjattaviensa puolta opastaen rauhalliseen tapaansa vaikeiden vaiheiden ja hal- linnollisten hetteiköiden yli. Yhteistyö kirjaprojektissa on näyttänyt, miten luotettava työtoveri Niklas on. Hän vaatii hyvää jälkeä muilta, mutta eniten kuiten- kin itseltään. Lukuisat ja useimmiten perjantai-iltapäivänä postitetut ovat ne sivut, jotka Niklas on jaksanut kahlata läpi. Kiitos avustasi. Esitarkastajiani kiitän tarkoista huomioista. Emeritusprofessori Raimo Salokankaan kommentit tutkimuksen merkittävyydestä antoivat voimia viimeistelyvaiheessa. Yliopistonlehtori, dosentti Maarit Leskelä-Kärki auttoi tarkentamaan argumenttejani vielä työn loppusuoralla. Leskelä-Kärki on lupautunut myös vastaväittäjäkseni. Helsingin Sanomain Säätiö on rahoittanut projektin, jossa olen työskennellyt. Työtä on riittänyt, mutta olen saanut keskittyä siihen kokopäiväisesti. Projektin tukiryhmän jäsenet, yliasiamies Ulla Koski, professori Kai Häggman, professori Seppo Zetter- berg, Antti Blåfield, Janne Virkkunen, Reetta Meriläinen ja Heleena Savela, ovat tukeneet myös väitöskirjatyössä. Päivälehden arkiston eläkkeelle jäänyt johtaja Pekka Anttonen ja tutkijat Tenho Kokkonen, Kirsi Kolari ja Kyösti Lamminpää pitivät huolen siitä, että löysin arkis- ton laajoista aineistoista niitä kiinnostavia kulmia, mitä lähdin etsimään. Tutkimusaineistojen suhteen suurimmassa kiitollisuudenvelassa olen kuitenkin Ulla Güntherille. Günther lähetti nipuittain äitinsä, reportteri Vappu Roosin, kir- jeitä Saksasta Suomeen ja osoitti valtavaa luottamusta niin aloittelevaa väitöskirjantekijää kuin postilaitosta kohtaan. Tutkijayhteisö Helsingin yliopistolla ansaitsee lämpimät kiitokset. Professori Anu Lahtinen on ollut tärkeä kuuntelija, kollega ja kommentoija, hän on sekä historioit- sijana että ihmisenä mitä parhain. Professorit Juha Siltala ja Laura Kolbe ovat olleet kiinnostuneita työstäni ja auttaneet sitä eteenpäin huomioillaan. Dosentti Panu 2 Pulma oli aikanaan ensimmäisiä kosketuksiani akateemisen historiantutkimuksen maailmaan, ja hänen asiantuntemuksensa ja se lämmin tapa, jolla hän ihmiset kohtaa, tekivät suuren vaikutuksen. Taitava tutkija ja kirjoittaja Aleksi Mainio on ollut kollegani projektissa ja löytänyt aikaa myös tämän työn kommentointiin. Kiitos siitä ja sujuvasta yhteistyöstä. Elina Kuorelahden kanssa olemme jakaneet työhuoneen vuosien ajan. Työrauha on aina ollut taattu, mutta tukeakin saanut tarvittaessa. Elina on pelottavan tarkkanäköinen ja juuri siksi niin tärkeä. Maiju Wuokon kanssa olen saanut keskustella tutkimuksen tekemisestä ja tutkijaa kannattelevan yhteisön merkityksestä. Kiitos kahvihuone- keskusteluista Elise Garritzen, Markku Kekäläinen, Anna Koivusalo, Mirkka Lappalainen, Henrika Tandefelt ja kaikki muut historiakäytävän ihmiset. Kiitos myös Mirkka Danielsbacka, Kati Katajisto, Anitra Komulainen, Samu Nyström, Sakari Siltala ja Sinikka Selin. Johanna Harjua ja Leena Viitaniemeä kiitän kärsi- vällisyydestä lukuisten viestien suhteen, joista puolet olisi varmasti pitänyt lähettää jonnekin aivan muualle. Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijaseminaarin entiset ja nykyiset seminaari- laiset Aaro Sahari, Henri Hannula, Veijo Åberg, Jyrki Vesikansa, Ahto Apajalahti, Katja Weiland-Särmälä, Katja Tikka ja Jaakko Björklund ovat opettaneet paljon 1600-luvun Itämeren kaupasta, jäänmurtajista ja lihateollisuudesta sekä palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta. Virva Liskin kanssa keskustelut ovat jatkuneet seminaarin ulkopuolella pitkissä ja aina liian lyhyissä istunnoissa. Korvaamatonta vertaistukea ovat tarjonneet tutkijatoverit Saara Hilpinen, Eeva Kotioja ja Kati Toivanen. Saara on lojaaleimpia tuntemiani ihmisiä, lounashetket Eevan kanssa tarjonneet virkistäviä katkoja ajoittain loputtoman pitkältä tuntuvan urakan keskellä ja Kati on antanut esimerkin huimasta työmoraalista. Kiitos myös historiaan liittymättömille ystäville, joiden kanssa on voinut jakaa muita tärkeitä asioita, niitäkin on. Toisenlaisen yhteisön ovat tarjonneet sukulaiset. Joulut, juhannukset ja muut riennot Trivial Pursuitin ja sananmuunnosten äärellä ovat olleet elvyttäviä. Vanhempiani kiitän vuosikymmeniä jatkuneesta tilan antamisesta, olen saanut vapaasti möyriä sekä mitä erilaisemman kirjoitetun sanan parissa että muutenkin maailmassa. Ja pikkuveli, olet minulle tärkeä. Perhe on kaikkein lähimpänä ja siksi sanatkin löytyvät vaikeimmin. Kiitos luottamuksesta Severi, kiitos siitä, että olette maailman ihaninta seuraa, Alma ja Emma. Topeliassa eräänä elokuun perjantaina 2019 Reetta Hänninen 3 Sisällys ABSTRACT 1 ESIPUHE 2 JOHDANTO 6 Sanomalehtiä, naisia ja sanomalehtinaisia 7 Tutkimustehtävä, työn rakenne ja rajaus 11 Lähteet ja metodit 15 Tutkimuksen viitekehykset ja keskeiset käsitteet 18 1. TOIMITTAJAT RYHMÄKUVASSA 25 1.1. Kasvavan lehden kasvava toimitus 26 Helsingin Sanomat suomalaisessa sanomalehtikentässä 26 Erkkojen lehdeksi 30 Ainokaisista naistoimittajien aikaan 33 Toimitus kasvaa 38 Rekrytoituminen 41 1.2. Toimittajien koulutustaustat ja työurat 47 Tekemällä opittu ammatti 47 Kandidaatit, maisterit, pudokkaat – koulutus ennen toimittajakoulutusta 51 Opintomatkat ja työkokemus meritoitumisen välineenä 55 Työura ja elämä työn jälkeen 60 1.3. Tehtävät eriytyvässä toimituksessa 67 Muuttuva lehdistö, muuttuva sisältö, uudet tekijät 67 Sukupuolittuneet työtehtävät 70 Avustajista toimittajiksi 75 Matkanaiset toimituksen ulkojäseninä 77 Yhteenveto: Uusia tehtäviä, uusia tekijöitä 82 2. SANOMALEHDEN TÄRKEÄT NAISET 83 2.1. Kuluttava nainen, kaupallistuva lehti 84 Kehittyvä kulutusyhteiskunta 84 Mainostajia kiinnostavat naiskuluttajat 88 Päivälehden perillisestä ”Erkon