Antti-Ville Kärjä: Alkusoittoja
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Antti-Ville Kärjä Alkusoittoja Musiikin menneisyydet monikulttuurisessa Suomessa SUOMEN ETNOMUSIKOLOGINEN SEURA, HELSINKI 2020 Kannen kuvat: Roolihahmoja Richard Straussin oopperassa Salome, 1900-luvun alku (HK19850504:3752), Historian kuvakokoelma, Museovirasto (CC BY 4.0). Áilu Valle, kuvaaja Ppntori, Wikimedia Commons (https://upload.wikimedia.org/ wikipedia/commons/6/61/Ailu_Valle.JPG; CC BY-SA 3.0). Sivunvalmistus: Tieteellisten seurain valtuuskunta Teoksen kirjoittamista ovat tukeneet Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö. Teos perustuu Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimustyöhön hankkeissa Populaarimusiikki jälkikoloniaalisessa Suomessa (129066) sekä Musiikki, monikulttuurisuus ja Suomi (265668, 282844, 304206). Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja 23. ISBN 978-952-99945-2-6 (nid.) ISBN 978-952-99945-3-3 (PDF) ISSN 0785-2746 Painettu: Grano, Vantaa 2020. Sisällys Aluksi ......................................................... 5 1 Johdanto .................................................... 7 Kansalaisten määrä ja laatu ...................................... 10 Etnomusikologia ja musiikinhistoria .............................. 15 Musiikin metahistoria ja jälkikoloniaalinen musiikinhistorian poliittisuus .................................................... 22 Suomen musiikin historia ja musiikinhistoria Suomessa Suomesta Suomelle ............................................. 30 2 Suomen musiikin historia ja musiikillinen orientalismi .......... 39 Orientti musiikissa ............................................. 41 Orientaalisen eksotiikan kokeilut Suomessa ........................ 46 Sibelius, orientalismin mestari ...................................50 Ulkokohtaisen eksotismin ja postikorttifolkloren epäaitous . .56 Pohjoisuus orientalismin lähteenä ................................60 Musiikillisen orientalismin aivopesukerrostumat . .67 3 ”Mustan musiikin” suomalaiset histori(oitsij)at ................. 72 Mustan musiikin metahistoria ...................................80 Juuret ........................................................88 Afrikka ....................................................... 91 Piru .......................................................... 93 Veri ..........................................................97 Suomalainen ..................................................99 Suodin ......................................................102 4 Suomirapin (esi)historia ....................................105 ”Kiipinit riil”: varhaisen suomiräpin aitoudet ja oikeudet . .111 Moninkertainen epäaitous ja kansallinen rap-musiikkiliittoutuma . .115 Historiallista huumorihäpeää ...................................121 Ensimmäinen, ensimmäisempi, ensimmäisin .....................124 Naurettavaa omimista, jälleen kerran ............................130 Luonnonnerojen ja loponuorten niskanikamavauriosalaliitto . 133 ”Funlandisaation” kulttuuriset valtasuhteet .......................138 Puutteellista eheyttä ja muuta parodista nurinkurisuutta . 142 Ensimmäisimmät, suomalaisimmat ja jälkikoloniaalinen maailmanjärjestys ............................................. 145 Vitsikkään kansan jälkikoloniaalinen syyllisyydentunto . .149 Suomirapin yhtäaikaiset alkuperät ja kaiho niiden perään . 153 5 Vaiettu menneisyys: suomalaisten ”n-laulujen” historia .........159 ”Rasismi” musiikinhistoriallisena kirosanana .....................163 Suomalaiset ”n-laulut” .........................................169 Me halutaan olla… salil eka, salil vika ............................ 172 Huippukaudet ja uudelleenjulkaisut .............................176 Kupletteja ja muita hassuja hittejä – sekä soulia, tietysti . 179 Naamioinnin kerrostumia musiikkikulttuurin kehitysmaassa nimeltä Suomi ................................................ 182 Suomireggaen sukupolvi- ja rotupolitiikkaa ....................... 186 Rotestin rahtusia ja omakehun oireita ............................ 190 Poliittiset porot savannilla ...................................... 193 Ratkiriemukkaat punkkarit ..................................... 196 Uskottavaa sikailua ja huonoa huumoria .........................199 Lapsellista museoitua nostalgiaa ................................202 Haitarijatsin irvokkuus ........................................204 Humppanostalgian monimielisyys ............................... 208 Kulttuuriperinnön roskaläjiä penkomassa ........................211 6 Lopuksi ...................................................215 Lähteet ............................................................. 225 4 Aluksi Leia: ”Milloin sinä kirjoitat toisen kirjan?” Vader: ”Mitäh?” Leia: ”Minä muistan kun kirjoitit sen keltaisen kirjan. Se mikä on mummilla.” Vader: ”Ai väitöskirjan. Tuossahan se on sama, tuossa hyllyssä.” Leia: ”Niin mutta milloin?” Vader: ”Pitäisihän minun saada yksi valmiiksi tässä piakkoin.” Leia: ”Okei.” Yllä oleva keskustelu ei ole kaukaisesta galaksista, mutta se käytiin koh- tuullisen kauan sitten. Alkuperäiset suunnitelmat olivat lisäksi tavalliseen tapaan suurempia etenkin mitä tulee käsiteltäviin aihepiireihin, ja työs- kentelyn edetessä maailman yksityiskohtien runsaus yhdistettynä omaan uteliaisuuteen tuotti matkaan muutaman ennakoimattoman ja yllätyksel- lisenkin mutkan. Ensi kertaa jäsentelin kokonaisuutta 2012 Helsingin yli- opistossa pitämälläni kurssilla ”Musiikki, monikulttuurisuus ja Suomi”, ja pari vuotta sen jälkeen minulla oli mahdollisuus keskittyä aiheeseen aka- temiatutkijana Musiikkiarkistossa. Tuona aikana suurena apuna työssäni oli tutkimusavustajani, arkiston digitointivastaava Jouni Eerola. Hank- keen edetessä myös Taideyliopiston Historiafoorumin seminaarit ovat olleet arvokkaita, vaikken varsinaisena musiikinhistorioitsijana itseäni pidäkään. Olen päässyt keskustelemaan metahistoriallisista ajatelmistani myös Grifthin yliopistossa Australiassa. Erityisen kiitollinen olen vielä Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuvastaavalle Janne Mäkelälle, ystävälle, kollegalle ja oikolukijalle vailla vertaa. Kirjan sisältö niveltyy useisiin aikaisempiin ja samaan aikaan valmis- telemiini muihin julkaisuihin ja esitelmiin. Johdannossa olen päivittänyt 5 Musiikki kulttuurina -kirjassa julkaistua ”Musiikkia jälkikoloniaalisesta Suomesta” artikkeliani (2013) sekä hyödyntänyt Confronting the National in the Musical Past -konferenssissa pitämääni esitelmää ”Te prepositio- nal politics of music historiography” (2014) sekä Te Oxford Handbook of Popular Music in the Nordic Countries -kokoomateoksessa julkaistua artik- keliani ”A Metahistorical Inquiry into Historiography of Nordic Popular Music” (2017). Luku 3 on suomennettu ja laajennettu versio Decanonising Music History -konferenssissa pitämästäni esitelmästä ”Te importance of the history of ’black music’ in Finland” (2007). Luvun 4 sisältämiä asioi- ta on julkaistu Migrating Music ja Hip-hop Suomessa -kokoomateoksissa otsakkeilla ”Ridiculing rap, funladinzing Finns? Humour and parody as strategies of securing the ethnic other in popular music” (2011) ja ”Suo- miräppiä ennen suomiräppiä: suomalainen rap ja historian poliittisuus” (2019). Luku 5 on päivitetty ja täydennetty kooste artikkeleistani ”Suo- malaiset n-laulut” (Musiikin suunta 1/2014), ”Yxi tarpelinen neger-laulu: Neekerin kehtolaulu monikulttuurisessa Suomessa” (Säännellyt vapaudet kirjassa, 2014) ja ”’N-songs in Multicultural Finland” (Researching Music Censorship kirjassa. Helsingissä, joulun alla 2019 Antti-Ville Kärjä 6 1 Johdanto ”Musiikin historia on ahtokulkua.” (Ranta 1950: 9.) Kevättalvella 2014 julkaistiin Olen suomalainen -kappaleesta uusi versio ja musiikkivideo, jolla esiintyy tusinan verran maahanmuuttajataustaisia laulajia. Monet esiintyjistä ovat syntyperäisiä suomalaisia, mutta kukaan heistä ei ole sinisilmäinen blondi. Tämä on saanut jotkut harmistumaan, koska iskelmälaulaja Kari Tapion tunnetuksi tekemä kappale on yksi mo- nista epävirallisista kansallislauluista Suomessa. Videoprojektin ideoinut toimittaja Pekka Mykkänen (2014) kirjoittaa, kuinka yksi laulua karaoke- ravintolossa laulanut videolla esiintyvä henkilö oli saanut osakseen sol- vauksia ”epäsuomalaisuutensa” takia. Samassa yhteydessä hän huomaut- taa, että jotkut laulajista ovat suomalaisempia kuin laulu itse, joka on suomenkielinen versio italialaisesta iskelmästä L’ It a l i a n o (säv. Toto Co- tugno, 1983). Laulu ja sen ihonväriltään vaihtelevat esiintyjät havainnollistavat suo- malaisen musiikin maantieteellisiä ja sukupolvien välisiä suhteita ja jän- nitteitä. Toisin sanoen sillä, mikä on määrittynyt ja määrittyy suomalai- seksi musiikiksi, on paikallis-ajalliset reunaehtonsa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että italialaiset iskelmät eivät ole kääntyneet suomalaisiksi sattumalta, vaan erityisissä historiallisissa, kulttuurisissa, poliittisissa ja yhteiskunnal- lisissa olosuhteissa. Kappale ja siihen liittyvä keskustelu osoittavat lisäksi, miten melkeinpä mikä tahansa musiikillisen ja yleisemminkin kulttuuri- sen ilmaisun muoto voidaan omaksua kansallisen identiteetin ilmaisuksi. Vastaavaan tapaan kalevalainen runolaulu, Jean Sibeliuksen sävellykset, Toivo Kärjen tangot, Juice Leskisen ja Eppu Normaalin rock sekä erilai- 7 set metallimusiikin muodot ovat vuorollaan edustaneet sitä suomalaisista suomalaisinta musiikkia – riippumatta siitä, että kaikkien ”juuret” on on- gelmitta palautettavissa nykyisen Suomen rajojen ja toistuvasti myös aa- vojen merten tuolle puolen. 2000-luvulla myös sellaiset aiemmin vieraina pidetyt musiikinlajit kuin rap ja reggae ovat nousseet arvoon arvaamat- tomaan – jopa siinä