Perusta 1 | 2014 1 Pääkirjoitus

Menkää ja kysykää Herralta, mitä meidän on nyt tehtävä, kun tämä kirja on löytynyt.

2. Kun. 22:13

Tässä numerossa

perusta 1 | 2014 1 Pääkirjoitus

Perustan linjana luottamus Ylioppilaslähetys ja Kansanlähetys jat- Raamattuun ja ristin koivat Teologia ja kirkko -lehden perinnettä evankeliumiin perustamalla vuoden 1969 alussa Raamat- tu ja seurakunta -lehden. Sen ensimmäi- ”Aikakauskirjamme erityisenä päämäärä- sessä numerossa päätoimittaja Per Wal- nä on toimia raamatullisen herätyskristil- lendorff kertoi, että vaikka lehden nimi lisyyden hengessä ja olla kirkkomme pii- muuttuu, vanha perustus säilyy. Perus- rissä vaikuttavien hengellisten liikkeiden tuksella tuo persoonallinen Kristus-mys- ja muiden herätyskristillisyyttä kansan- tikko tarkoitti itse Vapahtajaa. kirkossamme edustavien toimintamuo- Raamattu ja seurakunta -lehdestä ei tul- tojen yhdyssiteenä. Lähimmän sysäyksen lut pitkäikäistä. Sisäinen kriisi koetteli tämän julkaisun perustamiseen on anta- Kansanlähetystä jo pian 1970-luvun alus- nut maahamme levinnyt teologinen suun- sa, oltiin taas tilanteessa, jossa kustanta- taus, jonka piirissä on väitetty herätys- ja – toinen niistä – koki, että lehden pää- kristillisyyttä epäluterilaiseksi.” asialliset tekijät olivat siirtyneet toiseen Näin esitteli professori Osmo Tiili- leiriin. Kansanlähetys irtisanoutui lehdes- lä perustamansa Teologia ja kirkko -lehden tä vuoden 1973 lopussa. tarkoituksen lehden ensimmäisessä nu- Ylioppilaslähetys päätti jatkaa yksin. merossa vuoden 1954 alussa. Taustana oli Se perusti vuoden 1974 alussa Perusta-leh- sodan jälkeinen muutos kirkossa ja jän- den. Sen ensimmäisessä numerossa leh- nite uuskansankirkollisuuden ja herätys- den päätoimittaja Juhani Lindgren mää- kristillisyyden välillä. Tiililä oli ottanut ritteli huolellisesti Perustan tehtävän ja voimakkaasti kantaa Niinivaaran kirjaan tarkoituksen. Hän lähti liikkeelle wallen- Maallinen ja hengellinen, josta oli tullut uu- dorfﬁ laiseen tapaan: ”Perustan ensim- den tämänpuoleiseen keskittyvän kan- mäinen tehtävä on viitata Kolmiyhteiseen sankirkollisuuden kärkiohjus. Tiililä ha- Jumalaan ja hänen sovitustyöhönsä Jee- lusi koota herätysliikeväen puolustamaan suksessa Kristuksessa uskomme ainoana klassista raamatullista kristillisyyttä, jon- lähteenä ja perustuksensa.” Tältä pohjal- ka keskuksena oli Jeesuksen sovitustyö- ta lehden tuli rohkaista ja tukea yksityisiä hön perustunut pelastussanoma. Tiililän kristittyjä uskossa ja kristillisessä elämäs- lehdestä sanottiin, että kaikki lukivat sitä, sä. Tarkoitus oli välittää ”sovituksesta ja vaikka vain harva sitä tilasi. Erityisesti Tii- vanhurskauttamisesta avautuvan uskossa lilän ajankohtaiskatsaukset kiinnostivat. harjoitetun teologian hedelmää Jumalan Evankelisluterilainen Sisälähetyssää- kansan ulottuville ja sen omaisuudeksi”. tiö (nykyinen Suomen Raamattuopiston Lehti ei olisi ”kapea-alainen ammatti- Säätiö) jatkoi lehden julkaisemista muu- teologien lehti eikä myöskään hartauslu- taman vuoden senkin jälkeen, kun Tiililä kemisto” vaan sen tehtävä oli ”tunnustuk- ei enää vastannut lehdestä, mutta lopetti sellisen herätyksen hengessä” harjoittaa ja sen julkaisemisen Kansanlähetyksen pe- tehdä tunnetuksi uskon perusteita ja käy- rustamisen jälkeen. Lehti oli tullut on- täntöön soveltamista koskevaa teologiaa. gelmalliseksi kustantajalleen, kun lehden Lindgrenin mukaan teologian tehtävänä tärkeimmät tekijät olivat lähinnä Ylioppi- on rakentaa Kristukseen uskovien seura- laslähetyksen ja Kansanlähetyksen väkeä. kuntaa, joka jatkuvasti tarvitsee teologiaa.

2 pääkirjoitus perusta 1 | 2014 Perusta-lehti on osoittautunut edeltä- prosentista alle 80. Taisteleva ateismi nos- jiään sitkeähenkisemmäksi ja aloittaa siis taa ennennäkemättömällä tavalla päätään, nyt jo 41. vuotensa. Jos mukaan otetaan ja kirkkolaiva tuntuu ajelehtivan myrs- edeltäjät, lehti täyttää jo 60 vuotta. Tiililän, kyssä ilman kapteenia ja peräsintä. Herä- Wallendorfﬁ n ja Lindgrenin linjaukset ovat tysliikkeiden kirkoksi kutsutussa kirkos- osoittautuneet kestäviksi ja tuntuvat yhä sa vaikeutetaan herätysliikkeiden työtä, vähintään yhtä tarpeellisilta ja ajankohtai- ja jotkut pyrkivät määrätietoisesti tuhoa- silta kuin niitä kirjoitettaessa. Ajankoh- maan kristillistä lähetystyötä. Suurin on- taisuuttaan ei ole menettänyt vetoomus gelma ei ole kirkon jäsenkato, vaan se, jos raamatullisen pelastussanoman ja herätys- kirkko on ilman Jumalan sanaa. kristillisyyden puolesta, puhumattakaan Tämän myllerryksen keskellä Perusta Kristus-keskeisyydestä. Sovituksesta ja haluaa rohkaista luottamaan Raamattuun vanhurskauttamisesta avautuvaa teologiaa ja välittää ristin sanomasta nousevaa us- tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. kon teologiaa. Uskomme että sanoma ris- Tässä yhteydessä on syytä sanoa kiitos tiinnaulitusta, joka kerran muutti ihmi- Raimo Mäkelälle, joka ei ole ainoastaan set ja maailman, voi tehdä sen uudelleen. erittäin uutteralla tavalla vienyt Perustaa Kutsumme kysymään, mitä Kristukseen viime vuosina eteenpäin, vaan joka itse sitoutuminen merkitsee tässä ajassa. Pe- asiassa on ollut tärkein lenkki tuossa em. rusta tahtoo tulla uskon ja ajattelun avuk- pitkässä historiassa aina Teologia ja kirkko si kaikille, jotka näkevät sekä ajan haas- -lehden ajoista alkaen. teet että varsinkin sen, mihin Jumalan Moni asia on Tiililän ajoista muuttu- sana meitä nyt kutsuu. • nut. Kirkon jäsenmäärä on pudonnut 95 Timo Junkkaala Perustalla

Oikea parannus alkaa synnin tuntemisella taa sen kokonaan pois ja vuodattaa sydä- ja synnin totisella tunnustamisella. Tätä meen uskalluksen Jumalan laupeuteen. synnin tuntemista ei voi olla ilman suur- Pyhä Henki opettaa meille, että vaikka Ju- ta kipua. – – Tämä on Pyhän Hengen työ. mala vihaa syntiä, ei hänellä kuitenkaan Luonnostaan ilman Pyhää Henkeä ihmi- ole mieli kadottaa syntisiä. Sillä Jumala nen ei vihaa vaan rakastaa syntiä. – – on lahjoittanut maailmalle Poikansa ja Jos tunnemme synnin ja kadumme si- luvannut, että hänen kauttansa saadaan tä, on parannus jo alettu. Se tulee täydelli- toivoa syntiä anteeksi ja iankaikkista elä- seksi, jos tässä katumuksessa tulee lisäk- mää. si usko Jumalan laupeuteen ja profeetan Jos nyt sydän Pyhän Hengen armon opetuksen mukaan sydän kääntyy Jumalan avulla katsoo tätä taivaallisen Isän tahtoa, puoleen ja pyytää syntiä anteeksi. Tämä niin saa se kivusta toivon ja näkee juuri usko ei myöskään ole meidän, vaan Pyhän kuoleman pimeydessä elämän valkeuden. Hengen työ, sillä luonnostaan ihminen pa- Sillä vaikka synti sydäntä pelottaa, niin ei kenee Jumalaa nähdessään että vaivoja tu- se kuitenkaan ole epätoivossa, sillä’ se nä- lee häneltä. Ihminen ei voi toivoa lunas- kee kalliin lunastushinnan syntien edestä, tusta häneltä, jolta näkee vihan tulevan. Jumalan Pojan veren. Mutta tämän ”luonnon mielen” Py- Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, 18. hä Henki parantaa evankeliumilla ja ot- viikko kolminaisuudesta, perjantai. • perusta 1 | 2014 pääkirjoitus 3 Artikkelit

5 | Kaste, usko ja kääntymys Miten luterilaisen kirkon tulisi opettaa, toimia ja elää, jotta kirkosta vieraantunut, uskonsa menettänyt tai kirkkoon pettynyt voisi löytää uskon Jumalaan? Piispa Jari Jolkkonen käsitteli aihetta Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä tammikuussa.

14 | Herätyskristillisyys Suomessa viimeisen 250 vuoden aikana Millaisesta maastosta Suomen herätykset nousivat? Millainen kasvualusta niillä oli? Mikä on niiden paikka ja imago kirkossa? Entä kansainväliset yhteydet? Myös professori Jouko Talosen luento pidettiin teologisilla opintopäivillä.

26 | F. W. Krummacherin asema eurooppalaisesa herätyskristillisyydessä Eri puolilla Eurooppaa ja Saksassa alkoi 1800-luvun alkupuolella esiintyä hengellistä uudistusta, josta saksalaisen F. W. Krummacherin elämä ja toiminta on edustava esimerkki. Julkaisemme Simo Kivirannan aikaisemmin painamattoman luennon, jossa on uutta tietoa suomalaiselle lukijalle.

4 artikkelit perusta 1 | 2014 Kaste, usko ja kääntymys

Jari Jolkkonen uskoon tulemisesta. Heidän kohdallaan se kyllä tarkoitti myös ”järkiinsä tulemista”. Kirjoittaja on teologian tohtori ja Kuopion Tuskin kovapintaisinkaan jumalan- hiippakunnan piispa. Tämä artikkeli pe- kieltäjä rohkenee kieltää, että näiden rustuu esitelmään, jonka hän piti Perusta- monien vankien kohdalla muutos on lehden teologisilla opintopäivillä Kauniai- empiirinen, se on radikaali, se on koko- sissa 3.1.2014 naisvaltainen ja se on muutos parempaan. Vaikka olisin agnostikko, tukisin tällais- Tarjoaako kirkko jäsenetuja vai ta muutosta tukka putkella jo pelkäs- kutsuuko kääntymykseen tään yhteiskunnallisista syistä: tuleehan se nyt veronmaksajille halvemmaksi, jos Vieraillessani eräässä vankilassa tapasin huumediileri ja murhamies tulevat jär- raskaista rikoksista tuomittuja vankeja, kiinsä tulemalla uskoon! On pakko antaa jotka kertoivat oman osastonsa toimin- tunnustusta niille ihmisille, jotka ovat nasta. Olisi kuvitellut, että vangit tekevät auttaneet näitä raskaista rikoksista tuo- sitä, mitä ennen vapauden menetystäkin: mittuja löytämään uskon ja sen kautta punovat juonia hoitaakseen huumebis- tasapainoisen, ehjän elämän – ja myös neksiään tai suunnittelevat seuraavia katkaisemaan inhimillisesti ja yhteis- henkirikoksia. Sitä vastoin he kertoivat kunnallisesti erittäin raskaan vankila- leppoisasti, että melkein koko konnaosas- kierteen. Joskus he ovat oman kirkkom- to kokoontuu omaehtoisesti lukemaan me työntekijöitä tai vapaaehtoisia. Mutta Raamattua, keskustelemaan uskosta ja usein nämä ihmiset, nämä uskon kätilöt hyvästä elämästä ja välillä vähän rukoile- tai ”konnantädykkeet” eivät edusta lu- maankin. Hymy oli herkässä ja väriä näy- terilaista kansankirkollisuutta, vaan he tettiin vaatetuksella: entinen jengiliivi oli kuuluvat erilaisiin vapaakirkollisiin liik- vaihtunut erilaisiin Jesus is my President keisiin. Ei se ole kansankirkolta pois, jos -paitoihin. sisarkirkolla sujuu. Silti herää kysymys, Kriittisen kuulijan mieli alkaa ehkä täs- onko herätys kanavoitumassa kirkkomme sä vaiheessa salaisesti epäillä: hartautta ulkopuolelle. Miten kirkko vastaa niiden vai harhautusta? Entä jos kyseessä onkin tarpeeseen, jotka kaipaavat kokonaisval- vain pinnallinen kääntymys erityiskohte- taista elämänmuutosta? lun saamiseksi? Teologisten opintopäivien yleisteema- Kriittinen pitää tietysti ollakin. Joskus na on herätys. Siihen liittyen minulle on hengellinen herätys voi vapauttaa ihmi- annettu aiheeksi kaste, usko ja käänty- sen kertalaakista rikollisuuden tai päih- mys. Kysymys kasteen ja uskon suhteesta teiden kierteestä, mutta usein tarvitaan kuuluu klassisen teologian ytimeen: syn- pitkä prosessi ja monien ihmisten tuki, nyttääkö kaste uskon vai onko kaste pi- jotta muutos parempaan elämään voisi ol- kemminkin uskon seuraus? Ovatko kaste- la kestävä. Vanginvartijat kuitenkin vah- tut pelastuksesta osallisia vai osattomia? vistivat sen, minkä oma intuitiokin sanoi: Jos osattomia, eikö Kristuksen asettama kovan luokan rikollisista oli tullut kun- kaste käy turhaksi? Jos taas osallisia, eikö non miehiä ja uskon miehiä. He puhuivat kääntymyksen julistaminen käy turhaksi? perusta 1 | 2014 artikkelit 5 Miten Jumala jakaa pelastusta objektiivises- Albert Lunden johtamassa kirkkoillassa ti, ulkopuolellamme, ja miten se vaikuttaa Helsingin Johanneksenkirkossa. subjektiivisesti, sisäpuolellamme? Muroman kääntymykseen liittyy ni- Samalla nämä kysymykset ovat myös menomaan ratkaisun tekeminen: on teh- pastoraalisesti erittäin ajankohtaisia. En tävä tietoinen valinta siitä, että antaa elä- tarkoita vain vankeja vaan myös uskostaan mänsä Kristukselle ja ryhtyy seuraamaan vieraantuneita vapaita kansalaisia. Miten häntä. Tähän ratkaisuun kuului vahva ko- luterilaisen kirkon pitäisi opettaa, toimia kemus, jota voi kutsua mystiseksi tai hur- ja elää, jotta kirkosta vieraantunut, us- mokselliseksi. Ratkaisun jälkeen Muro- konsa menettänyt tai kristinuskoon petty- ma kertoi kotiin kävellessään kokeneensa nyt ihminen voisi löytää ”uskon Jumalaan ”ennen aavistamatonta rauhaa” ja ”mer- elämää kannattelevaksi voimaksi”, kuten killistä lämpöä”. Ratkaisuun ja kokemuk- kirkon keskeisin painopiste kirkkomme seen liittyi myös pelastusvarmuus. Tuo ilta strategiassa määritellään? Tarjotaanko jä- muutti hänen elämänsä niin, että hänestä senetuja vai kehotetaanko kääntymykseen? tuli 1900-luvun ehkä merkittävin herätyk- sen julistaja Suomessa. Muroman perintö ja Muroman herätys tapahtui luterilaisen avoimet kysymykset sessa kirkkorakennuksessa ja luterilaisen seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa, Koska olemme rovasti Urho Muroman mutta teologisesti hän oli joutunut koske- perustaman opiston tiloissa, rohkenen lä- tuksiin amerikkalaisen evankelikaalisuu- hestyä kysymystä kasteen, uskon ja kään- den kanssa. Entisenä merimiehenä Lunde tymyksen suhteesta pohtimalla aluksi oli kokenut herätyksen Pohjois-Amerikas- hänen tietään ja julistustaan. Heti aluksi sa ja myös antanut kastaa itsensä uudel- haluan sanoa, että mielestäni hän jätti se- leen. Julistuksessaan hän edusti erityisesti kä vaalimisen arvoisen herätyskristillisen Chicagossa vaikuttaneen Dwight L. Moo- perinnön että avoimia kysymyksiä, joihin dyn herätyskristillisyyttä. meidän tulisi yrittää etsiä ratkaisuja. Se on protestanttista, mutta tunnustus- Muroma eli nuoruuttaan 1910-luvul- kuntarajat ylittävää ja niitä vieroksuvaa. la teollistumisen ja kaupungistumisen Se korostaa Raamatun ehdotonta arvo- aikana, jolloin osa kaupunkilaisista ja valtaa, henkilökohtaisen uskonratkaisun työväestöstä vieraantui kirkosta. Myös merkitystä, pyhityselämää, kiireellistä uskontokritiikki voimistui varsinkin äly- evankeliointia ja Kristuksen toista tule- mystön piirissä. Sekä ekumeeniset vaikut- mista. Ihminen tulee kristityksi ja pelas- teet että ﬁ losoﬁ set muotivirtaukset levi- tuksesta osalliseksi vasta, kun hän katuu sivät tehokkaasti yli valtakunnan rajojen. syntiään, hylkää vanhan elämänsä ja tekee Biblisismin rinnalle syntyi saksalainen tietoisen uskonratkaisun. Tähän kuuluu liberaaliprotestantismi (Schleiermacher, uudestisyntymisen kokemus, rauha ja ilo Ritschl, von Harnack) yhdeksi apolo- sekä pelastusvarmuus. Tätä kääntymistä geettiseksi yritykseksi puolustaa kristin- seuraa – sitä tulee seurata – halu lukea Raa- uskoa nousevien luonnontieteiden pu- mattua säännöllisesti, rukoilla, elää puh- ristuksessa. Elettiin siis monella tavalla taasti ja esittää kääntymyskehotus toisille samantyyppisiä aikoja kuin tänään. ihmisille. Pappisvirka, liturgia, sakramen- Kuten tunnettua, Urho Muroma ko- tit, kirkkojärjestys, ekumenia ja valmiit ki voimakkaan hengellisen herätyksen rukoukset eivät sitä juurikaan kiinnosta. 18.10.1912 norjalaisen herätyssaarnaajan Elävän kristillisyyden pahimpina esteinä

6 artikkelit perusta 1 | 2014 pidetään usein meitä piispoja ja varsinkin on siis ekumeeninen. Toisaalta luterilai- paavia. Käytäväpuheiden perusteella Suo- set ovat aina halunneet muistuttaa, et- messa tälle mustalle listalle on päässyt – tä vain Jumala tuntee sydämet ja siksi on ehkä oikein pyrkinytkin – helsinkiläisen oltava erittäin pidättyväinen piirtämään seurakuntalehden päätoimittaja. empiirisiä demarkaatiolinjoja konkreet- Urho Muroma on auttanut tuhansia us- tisten ihmisten välillä.2 Ei kuulu meidän kosta vieraantuneita, erityisesti kaupunki- toimivaltaamme jakaa ihmisiä ylös hää- laisia ja työväestöön kuuluvia, löytämään aterialle ja alas hiilihanko-osastoon. Vitsit uskon Jumalaan ja rakkauden lähimmäi- apostoli Pietarista taivasten valtakunnan seen elämää kannattelevaksi voimaksi. Sil- portsarina ovat hauskoja mutta myös har- ti on voitava arvioida myös teologisesti haoppisia. Ei semmoinen kuuluu Pietarin hänen julistustaan, halusihan hän itsekin virkaan. olla tarkka oikeasta opetuksesta. Muroma ei voinut hyväksyä oppia kas- Luterilaisen uskonkäsityksen näkökul- teessa tapahtuvasta uudestisyntymises- masta Muroman julistukseen liittyy kaksi tä. Se oli hänen mielestään ”saatanallis- ongelmaa. Ensiksi siinä Kristuksen aset- ta valhetta” ja ”katolilaista harhaoppia” tamien sakramenttien, varsinkin kasteen, – mikä oli sama asia. ”Hylkäsin ehdotto- pastoraalinen merkitys näyttää jäävän masti opin kasteessa tapahtuvasta uudes- taka-alalle. Toiseksi voimakas kääntymis- tisyntymisestä”, hän kirjoitti.3 ”Raamat- vaatimus johtaa siihen, että julistukses- tu ja Luther eivät ole milloinkaan tällaista sa ajaudutaan käytännössä synergismiin, oppia opettanut”, hän saarnasi ja jatkoi: siis sellaiseen käsitykseen, jossa vanhurs- ”Luterilaiseen kirkkoon ei kuulu tämä kauttamisen katsotaan perustuvan Juma- maagillinen riitus.”4 Muroman mukaan lan ja ihmisen yhteistyöhön. uudestisyntyminen on tietoinen kokemus Muroma oli huolissaan siitä, että monet ja voi tapahtua vasta, kun ihminen tekee kastetut eivät näytä elävän uskoaan todek- tietoisen uskonratkaisun. Vesikasteen ja si. Sekä pelastusvarmuus että sen tuoma ilo puuttuvat. Monet kirkon jäsenet näyt- 2 Tämä käy ilmi vaikkapa Augsburgin tun- tävät suhtautuvan uskoon välinpitämättö- nustuksen VII artiklasta, jonka mukaan ”täs- mästi. Hän epäili, että kastetta käytetään sä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalat- ihmisten ”nukuttamiseen”. tomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien Huoli uskon menettämisestä, elävän joukkoon”. Edelleen reformoiduista tunnus- uskon kuolemisesta, ei ole Muroman eikä tuskirjoista poiketen kirkkokuria ei pidetä edes pietismin keksintöä. Kuten edesmen- CA:ssa tosi kirkon tuntomerkkinä. nyt professori Heikki Kotila on muistut- 3 Näin Muroma myöhäiskauden kirjas- tanut, oppi siitä, että kirkko on corpus per- saan Kristus-kaste (1950). Timo Junkkaala mixtum, jossa on sekä eläviä että kuolleita on osoittanut, että tällä kannalla Muroma oli jäseniä, kuuluu Augustinuksen ja Lut- myös toimintansa alkuvaiheessa. herin oppeihin ja tunnetaan normaaliope- 4 Viittaan tässä You Tubessa kuultavana ole- tuksena niin luterilaisissa, katolilaisissa vaan Urho Muroman kasteen ja uudesti- kuin anglikaanisissakin katekismuksissa.1 syntymisen suhdetta käsittelevään opetus- Huoli uskonnollisesta vieraantumisesta puheeseen. Saman saarnan mukaan kastetut mutta uudestisyntymisen kokemattomat kir- 1 Ks. Kotilan artikkeli ”Liturgian suunta” kon jäsenet ovat ”luontojumalisia kristillis- synodaalikirjassa Minä uskon? – Jumala- mielisiä fariseuksia”, jotka Kristus torjuu vii- usko 2010-luvulla. meisellä tuomiolla. perusta 1 | 2014 artikkelit 7 henkikasteen erottaminen näyttää perus- ja voimaa.” Sairasvuoteensa vierelle hän tuneen Muroman omaan kokemukseen, kertoo usein toivovansa ihmistä, jolla on ja vahvistusta sille hän sai englantilaisen mukanaan ehdollisen evankeliumin si- W.P. Mackayn kirjan Grace and Truth ruot- jasta ”täydellisen anteeksiantamuksen sinnoksesta ja ehkä yllättäen myös entisen evankeliumi”.6 Kuopion piispan ja myöhemmin arkkipiis- Olen esittänyt yllä kaksi kriittistä pis- pan Gustav Johanssonin kirjasta Pyhä Us- tettä Muroman korostuksissa. Huomiot komme. Tällainen kastekäsitys Muroman eivät ole uusia tai omaperäisiä, sillä vas- julistuksessa suututti suuresti erityisesti taavaan johtopäätökseen tullaan nähdäk- evankelisen liikkeen pappeja (E. Hakala, seni myös teologian tohtori Timo Junk- K. E. Salonen, K. R. Kares), jotka tunsivat kaalan ammattitutkijan tarkkuudella tunnustuskirjat ja jotka olivat sisäistäneet tekemässä Muroma-elämänkerrassa Herä- sakramenttien pelastusopillisen ja sielun- tyssaarnaaja (1990). Myös Kansanlähetyk- hoidollisen merkityksen.5 sen entinen johtaja Matti Väisänen on Tämä korostus johti käytännössä se- analysoinut terävästi uuspietistisen kaste- kä sakramenttien sivuuttamiseen että käsityksen ongelmia ja eroja luterilaiseen synergistisiin korostuksiin. Kun varoitet- teologiaan verrattuna Uuras Saarnivaa- tiin luottamasta kasteen armoon, oli tur- ran kastekäsitystä koskevassa väitöskir- vattava johonkin muuhun. Tämä muu oli jassaan. ihmisen oma ratkaisu, oma valinta, oma Muroma jätti vaalittavaksi perinnön, teko. Kun lähdetään sutta pakoon, tulee joka voitaisiin muotoilla näin: Luterilai- usein karhu vastaan. Kun halutaan välttää senkin kirkon tehtävänä on kutsua uskon- kuollutta sakramentalismia, ajaudutaan sa menettäneitä takaisin uskoon, kehottaa helposti spiritualismiin ja/tai synergis- katumattomia kääntymykseen ja julistaa miin. Teologisella munkkilatinalla sa- hengellisesti kuolleille herätystä. nottuna Muroma halusi välttää keskiajan Edelleen Muroma jätti ratkaistavak- katolista ex opere operato -oppia niin pal- si kysymyksen, joka voitaisiin muotoil- jon, että ajautui lähelle keskiajan katolista la näin: Miten tämä uskon omistamiseen facere quod in se est -oppia. Tässä ei ole mi- kutsuva julistus voidaan tehdä tavalla, tään yllättävää, sillä sama ongelma koskee joka a) sopii yhteen luterilaisen sakra- myös Muroman ulkomaalaisia esikuvia menttiopin kanssa ja saa voimaa armon- (Lunde, Moody, Mackay). välineistä ja joka b) välttää vääränlaisen Toisaalta on sanottava, että Muroma synergian ja säilyttää Jumalan yksinvai- osasi myös lohduttaa. Tuskin missään ar- kuttavuuden eli monergian? mo on niin alhaalla ja niin edellytyksetön kuin Muroman sairauden keskellä sanele- Kohti luterilaista massa kirjassa Lohdutuksen Jumala. ”Sinä evankelioimisen teologiaa et jaksa paljoa, eikä sinun tarvitse jaksaa- kaan. Kyllä Herra tuntee sinun väsymyk- Ensiksi on selvää, että Lutherin ja lute- sesi ja heikkoutesi. Ei hän sinulta mitään rilaisten tunnustuskirjojen mukaan uu- vaadi. Päinvastoin hän tulee nyt vuotee- destisyntyminen tapahtuu nimenomaan si ääreen antaakseen sinulle jotakin. Hän kasteessa.7 Tämä käy selväksi Lutherin tahtoo antaa sinulle lohdusta, rohkaisua 6 Urho Muroma: Lohdutuksen Jumala (6. 5 Tästä lähemmin ks. Junkkaala 1990, 34-39 painos 1976, 9). 7 ja 132-141. Tästä lähemmin ks. esim. Jolkkonen: ”Lu-

8 artikkelit perusta 1 | 2014 kastesaarnoista, katekismuksista ja vaik- nimenomaan erityisesti Gabriel Bielin kapa hänen Kasteen toimittaminen -kaavas- korostamaa facere quod in se est -oppia, taan, jonka esipuheessa hän kirjoittaa: jonka mukaan Jumala ei kiellä armoaan ”Emme saa antaa tätä korkeaa sakra- ihmiseltä, joka ”tekee voitavansa”. Täs- menttia Perkeleen pilkattavaksi emmekä sä opissa nimenomaan ihminen näyt- saa häpäistä Jumalaa, joka kasteessa an- tää olevan aloitteen tekijä. Julistus, jossa taa äärettömän ja pohjattoman armonsa vanhurskauttamisen ehtona on se, että rikkauden tulvia ylitsemme ja joka on itse ihmisen pitää ensin katua syntejä, ensin antanut sille nimeksi ’uudestisyntyminen’ tehdä tahdollaan tietoinen uskonratkai- (lat. regeneratio, saks. Neue Gepurt), kos- su, ensin valita Jumala, jotta Jumala voi- ka me siinä pääsemme kaikesta Perkeleen si antaa hänelle armonsa, näyttää tule- himuvallasta vapaiksi, eroon synnistä, van kiusallisen lähelle facere quod in se est kuolemasta ja helvetistä, elämän lapsik- -oppia ja teologista synergismiä.9 si ja kaikkien Jumalan aarteiden perilli- Miten Lutherin ja tunnustuskirjojen siksi, Jumalan omiksi lapsiksi ja Kristuk- teologiassa tämä ongelma ratkaistaan? sen veljiksi.” Kasterukouksessa pyydetään Käsite-erotteluja pidetään helpos- kasteen lahjana ”hengellistä uudestisyn- ti hiustenhalkomisena, mutta ne ovat tymistä”, ja päätössanoissa pappi pukee hyödyllisiä ja välttämättömiä, jos yli- lapsen kastepukuun ja puhuttelee kastet- päänsä halutaan ymmärtää yhtään mi- tua sanoen: ”Kaikkivaltias Jumala, joka on tään. Erityisen välttämättömiä ne ovat, sinut uudestisynnyttänyt veden ja Pyhän kun kysymys on vanhurskauttamis- Hengen kautta ja antanut sinulle kaikki oppiin, puhtaaseen evankeliumiin, syntisi anteeksi, vahvistakoon nyt sinua pelastukseen ja sielun rauhaan liittyvis- armollaan iankaikkiseen elämään.” Aivan tä asioista. selvää on, että tässä Jumalan lupausten Kun kehitetään luterilaista evankelioi- perustella ja Jumalan sanan voimasta kas- misen teologiaa, kaksi Lutherin käsite- teen katsotaan vaikuttavan tehdyn teon erottelua voisi palvella asiaa. Ensiksi perustella (ex opere operato).8 Luther puhuu vuonna 1518 julkaisemas- Toiseksi on selvää, että luterilaisen saan saarnassa ”Kahdesta vanhurskaudesta uskonkäsityksen mukaan pelastuksen ta” (sermo de duplici iustitia) otsikon asiassa aloite ei kuulu ihmiselle, vaan Ju- mukaisesti kahdesta vanhurskaudesta.10 mala on pelastuksen asiassa ensimmäi- Lutherin mukaan ensimmäinen van- nen, varsinainen ja ainoa aloitteen teki- hurskaus (iustitia prima) on ”vierasta” ja jä. Uskonpuhdistus syntyi vastustamaan ”ulkoapäin vuodatettua”. Se on vanhurs- kautta, jonka kautta ”Kristus itse on terilainen kasteteologia ja sen liturgiset seu- vanhurskas ja jolla hän vanhurskauttaa raukset” (TA 4/2000) ja Huovinen: ”Fides meidät uskossa”. Miten tämä ensimmäinen infantium – Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta” (STKSJ 175). 9 Facere quod in se est -opista ja sen lute- 8 Lutherin kastekaavan suomennos ks. Tun- rilaisesta kritiikista ks. esim. Gassmann & nustuskirjat (SLEY 1990). Lutherin opus ope- Hendrix: Johdatus luterilaiseen tunnustuk- ratum -opin kritiikistä ks. Huovisen artikke- seen (Kirjapaja, 2005). li ”Opus operatum. Onko Lutherin käsitys 10 Lutherin saarna WA 2, 145–152 (StA 1, 221– sakramentin vaikutuksesta ymmärretty oi- 229). Tässä on käytetty Anja Ghisellin hyvää kein?” kirjassa Tutkimuksia Lutherin ajattelu- suomennosta kirjassa Iloinen kärsimys (Kirja- muodoista (STKSJ 154). neliö 1996). perusta 1 | 2014 artikkelit 9 vanhurskaus annetaan? Luther vastaa syntymisen (regeneratio) ja uudistumisen näin: ”Tämä vanhurskaus annetaan ih- (renovatio, vivifi catio) välillä. Uudestisyn- miselle kasteessa ja jokaisena aidon katu- tyminen (regeneratio), jota Uudessa tes- muksen hetkenä, jotta ihminen voisi luot- tamentissa käytetään melko harvoin (lä- tavaisesti kerskata Kristuksessa ja sanoa: hinnä Joh. 3:5 ja Tiit. 3:5), liitetään niin ’Minun omaani on Kristuksen elämä, teot, luterilaisessa kuin katolisessa, ortodok- sanat ja kärsimys – yhtä läheisesti kuin jos sessa ja anglikaanisessa raamatuntulkin- itse olisin elänyt hänen elämänsä.” Kuten nassa kasteeseen. Kuitenkin kastettu tar- sulhanen omistaa kaiken, mikä on mor- vitsee jatkuvaa uudistusta (renovatio), siamen, siten myös kastettu omistaa kai- jotta hän ei menettäisi uskoa Jumalaan ei- ken, mitä Kristus on ja mitä hän on teh- kä ajautuisi elämässään ”paatumukseen”, nyt. ”Kaikki, mikä on Kristuksen, on myös vaan jotta hän vahvistuisi uskossa ja saisi meidän.” voimaa rukoilla, rakastaa ja taistella syn- Koska tämä vanhurskaus on vierasta tiä vastaan. Uudistuksen synonyyminä eli Kristuksen, siksi se on myös täydellis- tunnustuskirjoissa puhutaan usein myös tä. Mitään ei puutu. Siksi myös synergis- ”eläväksi tekemisestä” (vivifi catio). Tässä mi voitetaan. Luther kirjoittaa: ”Tämä on elämän kestävässä uudistuksessa ihminen siis vieras vanhurskaus, joka on vuodatet- ei ole pelkkä sivustakatsoja, puupölkky tai tu meihin yksin armosta ilman omaa myö- objekti, vaan uudistuksen tulee koskettaa tävaikutustamme ja jonka avulla Isä vetää ihmisen koko persoonaa.11 meidät Kristuksen puoleen.” Vieras van- Kolmas hyödyllinen käsite-ero voisi ol- hurskaus on vastapainona perisynnille, jo- la kasteen lahjan (donum) ja käytön (usus) ta myös voidaan kutsua ”vieraaksi”, koska välillä. Voisiko Muroman huoli väärään se on periytynyt meille ilman omaa myötä- varmuuteen ja velttouteen ajautumisesta vaikutustamme. Tämä ensimmäinen van- saada vastauksen, jos ymmärtäisimme ny- hurskaus on myös toisen vanhurskauden kyistä paremmin, että luterilaisen uskon- eli oman ja tämänhetkisen vanhurskau- käsityksen mukaan kaste ei ole vain lahja temme ”perusta, syy ja alkulähde.” vaan myös tehtävä? Se kyllä synnyttää uu- Toinen vanhurskaus (iustitia secunda) on desti, mutta kutsuu myös uuteen elämään. ”meidän oma vanhurskautemme, ei siksi Se kyllä antaa lahjan, mutta kutsuu myös oma, että me yksin saisimme sen aikaan, tehtävään. Se kyllä tekee osalliseksi pe- vaan siksi, että me toimimme yhteistyössä lastuksesta, mutta myös velvoittaa tielle. tuon ensimmäisen ja vieraan vanhurskau- Niinhän jo Vähässä katekismuksessa sa- den kanssa.” Lutherin mukaan se ilmenee notaan: ”Kaste merkitsee, että meissä ole- mielenmuutoksena ja uutena elämäntapa- va vanha ihminen on jokapäiväisessä kana, josta seuraavat hyvät teot. Näitä ovat tumuksessa ja parannuksessa upotettava ja itsessä olevaa syntiä vastaan taistelu, lä- surmattava kaikkine synteineen ja pahoi- himmäisen rakastaminen, nöyryys Juma- ne himoineen, ja sen tilalle pitää joka päi- lan edessä, rukous ja niin edelleen. Täs- vä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, sä siis puhutaan yhteistyöstä, synergiasta joka elää iankaikkisesti jumalalle van- eli ko-operatiosta, mutta ei hereettisessä hurskaana ja puhtaana.” merkityksessä, sillä yhteistyö perustuu en- simmäiseen vanhurskauteen, joka on vierasta, ulkoa annettua ja riittävää. 11 Käsite-erottelut regeneration, renovation ja Toinen hyödyllinen käsite-ero voisi ol- vivifi cation välillä tehdään muun muassa Yk- la Yksimielisyyden ohjeen erottelu uudesti- simielisyyden ohjeessa.

10 artikkelit perusta 1 | 2014 Lapsikastekäytäntö edellyttää myös aja- Olen edellä pyrkinyt tekemään lute- tusta kristillisestä vanhemmuudesta. Lap- rilaisen teologian pohjalta kaksi korrek- sia kastavan kirkon on myös ohjattava van- tuuria anglo-amerikkalaiseen herätys- hempia ohjaamaan lapsiaan ja antamaan julistukseen, jotka mielestäni tarvitaan heille kristillistä kasvatusta. Tätähän mei- sekä teologisista että pastoraalisista syis- dän kastekaavassammekin kysytään. ”Tah- tä. Aito herätysjuhlistus on kirkon tun- dotteko yhdessä seurakunnan kanssa huo- nustuksen mukaista, ja se johtaa ihmisen lehtia siitä, että lapsenne saa kristillisen iloon, sielunrauhaan ja vastuun kantami- kasvatuksen?” Valitettavasti kastekaavan seen kirkossa ja yhteiskunnassa. Herätys- kysymyksessä ”kristillisen kasvatuksen” julistukseen tulee yhdistyä kirkkaana sekä sisältö jää kokonaan sanoittamatta. Toisin Jumalan yksinvaikuttavuus että Kristuk- on esimerkiksi Amerikan Luterilaisen kir- sen asettamien sakramenttien merkitys. kon (ELCA) kastekaavassa. Sen johdanto- Nämä kuuluvat yhteen. Juuri ulkoiset sanoissa ilmaistaan kyllä kasteen lahja, armonvälineet varmistavat sen, että van- mutta sen jälkeen terästyy myös kristitty- hurskaus tulee meihin ulkopuolelta, yksin jen vanhempien tehtävä kysymällä: Jumalan armosta. Jotta Augsburgin tunnus- ”Kun pyydätte lapsellenne kasteen lah- tuksen neljäs eli lahjavanhurskautta kos- jaa, teille annetaan myös velvollisuuk- keva pääartikla voisi olla mahdollinen ja sia: elää lasten kanssa osana Jumalan per- sisäisesti johdonmukainen, se edellyttää heväkeä, tuoda heidät Jumalan sanan ja vahvaa käsitystä sanasta ja sakramenteis- pyhän ehtoollisen äärelle, opettaa heille ta uskon synnyttävinä ja Pyhän Hengen Isä meidän, uskontunnustus ja kymme- lahjoittavina armonvälineinä, mikä V ar- nen käskyä, asettaa heidän käteensä py- tiklassa ilmaistaan. hä Raamattu ja kasvattaa heitä uskossa ja Jotakin on kuitenkin sanomatta. Palaan rukouksessa, jotta lapsenne oppivat luot- vankilaan, joista aloitin. Empiirinen tosi- tamaan Jumalaan, julistamaan Kristusta asia on se, että kastettuun jää syntiä ja että sanoin ja teoin, pitämään huolta toisis- hän voi myös syystä tai toisesta menettää ta ihmisistä ja Jumalan maailmasta sekä uskonsa, siis kuolla hengellisesti. Tämä taistelemaan oikeudenmukaisuuden ja on tunnustuskirjojen oppi, ekumeeninen rauhan puolesta. Tahdotteko siis auttaa konsensus ja empiirinenkin fakta, josta lapsianne kasvamaan kristillisessä uskos- voi lukea vaikkapa kirkon nelivuotiskerto- sa ja elämässä?”12 muksista, varsinkin tästä viimeisestä. 12 “As you bring your children to receive the On itsestään selvää, että tunnustuskir- gift of baptism, you are entrusted with re- jojen mukaan kastettuun jää syntiä ja et- sponsibilities: to live with them among God’s tä hän voi kieltää uskonsa sanoin ja teoin. faithful people, bring them to the word of ”Meitä kiusaavat oma synti, maailma ja God and the Holy Supper, teach them the Perkele”, Luther sanoo selityksessään Isä Lord’s Prayer, the Creed, and the Ten Com- meidän -rukoukseen. Usko voi hiipua ja mandments, place in their hands the ho- kääntyä välinpitämättömyyteen. Vilpitön- ly scriptures, and nurture them in faith and kin kristitty voi ”alkaa suosia syntiä elä- prayer, so that your children may learn to mässään”, kuten edellisen kirkkokäsikir- trust God, proclaim Christ through word jan synnintunnustus lausuu. Kastettukin and deed, care for others and the world God tarvitsee jatkuvasti Jumalan sanaa uskon made, and work for justice and peace. Do you promise to help your children grow in CA) ja Kanadan (ELCIC) luterilaisten kirkkojen the Christian faith and life?” Ks. USA:n (EL- kirkkokäsikirja Evangelical Lutheran Worhip. perusta 1 | 2014 artikkelit 11 vahvistamiseksi, synninpäästöä syntien Artiklassa torjutaan myös kasteenuusi- anteeksiantamiseksi ja ehtoollista näitä joiden perseverantia santorum -oppi, jonka molempia varten. mukaan kerran vanhurskautetut eivät voi Edelleen ihminen voi syystä tai toisesta menettää Pyhää Henkeä tai että jotkut täs- menettää uskonsa. Oma syyllisyys voi ajaa sä elämässä saavuttavat pysyvän synnit- ihmisen epäuskoon ja epätoivoon. Kristit- tömyyden tilan. Käänteisesti artikla edel- tyjen loukkaavat sanat, painostava ilma- lyttää, että kastettu voi menettää uskon ja piiri ja tekopyhyys voivat vieroittaa toiset siten myös Pyhän Hengen ja osallisuuden Kristuksesta ja saada hänet näyttämään pelastukseen. Tästä taas seuraa, että evan- pelottavalta. Kastettu voi myös ajautua kelioinnilla tai herätysjulistuksella on hengelliseen välinpitämättömyyteen tai paikka myös luterilaisessa kirkossa. Sii- aktiiviseen ateismiin. tä ei kuitenkaan seuraa, että mikä tahansa Eikö tässä ole herätysjulistuksen paik- herätysjulistus olisi hyväksyttävää. ka myös tänään? Eikö kääntymykseen kutsuvalle julistukselle ole tilausta juuri Kriittisiä kysymyksiä tänään ja juuri niiden keskuudessa, jotka syystä tai toisesta ovat vieraantuneet us- Rohkenen esittää joitakin kysymyksiä it- kosta tai pettyneet kirkkoon? Eikö silloin selle ja hengellistä heräämistä rukoileville tarvita uudelleen kastamisen sijasta uu- ja julistaville ihmisille. delleen uskomista? Miten huolehditaan siitä, että herätys ja Yksinkertainen teologinen perustelu ilo pysyvät yhdessä? Istuin kerran Haka- löytyy esimerkiksi Augsburgin tunnus- niemessä raitiovaunussa, kun vanha mies tuksen parannusta ja kääntymystä koske- karjaisi uhkaavalla ja vihaisella äänellä: vasta XII artiklasta: ”Tehkää parannus!” Ihmisissä se herät- ”Parannuksesta seurakuntamme opetti lähinnä vastenmielisyyttä ja ahdistus- tavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen ta. Jos tarkoitus oli auttaa ihmisiä uskoon langenneet, voivat saada syntien anteek- tai parannukseen, keino toimi täydelli- siantamuksen milloin tahansa, kun he sen kontraproduktiivisesti. Mikään tus- kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa syn- kin vieroittaa Kristuksesta ja hänen evan- ninpäästö niille, jotka näin palaavat teh- keliumistaan paremmin, kuin se, että däkseen parannuksen. Parannus näet si- umpimieliset uskovaiset jakavat uhkaavia sältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. käännytyslehtisiä, suhtautuvat ahdistu- Toinen on katumus eli synnintunnos- neen tosikkomaisesti kulttuuriin, vahti- ta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa vat toisten vikoja ja valittavat maailman omaatuntoa. Toinen on usko, joka syn- turmiollisuutta. tyy evankeliumista eli synninpäästöstä Kyllä Jeesus puhui kadotuksesta, mut- ja joka luottaa siihen, että synnit anneta viimeistä tuomiota koskeva kuvaus on taan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa vasta Matteuksen evankeliumin lopus- omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sa, 25. luvussa. Kannattaa muistaa, miten sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata Matteuksen mukaan Jeesuksen julkinen hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen toiminta alkoi: ”Autuaita ovat hengessään hedelmiä.”13 köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Rakastettu kirjailija C.S. Lewis kirjoittaa omakohtaisessa kirjassaan Ilon yl- 13 Olen kiitollinen tästä yksinkertaisesta oival- lättämä, että juuri elämän perimmäinen luksesta professori Jouko Taloselle. hyvyys ja siihen liittyvä ilo johtivat häntä

12 artikkelit perusta 1 | 2014 aikanaan ateismista anglikanismiin, elä- Miten huolehditaan siitä, että herätys män arvon kieltävästä epäuskosta elävän ja sakramentit pysyvät yhdessä? Luterilai- Jumalan luo.14 sessa perinteessä sana ja sakramentit täh- Miten huolehditaan siitä, että herätys täävät samaan: ne jakavat samaa Kristuk- ja sielunhoito pysyvät yhdessä? Urho Mu- sen armoa, ne synnyttävät ja vahvistavat romaa saattaa moni ulkopuolinen pitää yhtä ja samaa uskon luottamusta Kristuk- kovapintaisena konservatiivina. Tätä ku- seen. Miten julistamme niin, että kaste ei vaa rikkoo kuitenkin tehokkaasti Muro- sammuta vaan tekee eläväksi, ei latista in- man osin sairasvuoteella kirjoittama kirja toa vaan herättää sen? Miten julistamme Lohdutuksen Jumala, johon viittasin. Yhtä niin, että emme vieroita ihmisiä ehtoollis- herkkää, lempeää ja sydäntäsärkevää loh- yhteydestä vaan kutsumme heitä siihen? dutusta saa etsiä. Armo kulkee alhaalla, Eivätkö käsikirjan kutsusanat ”tulkaa, ot- lattian raossa, ainakin yhtä alhaalla kuin takaa vastaan Kristuksen ruumis” ja pää- körttiseurojen parhaimmissa puheissa. Il- tössanat ”olemme vastaanottaneet Herran man sielunhoidollista tähtäyspistettä he- Jeesuksen Kristuksen?” ole luterilainen rätysjulistus näyttäytyy kovana ja ilman vastine anglo-amerikkalaisille herätys- järjestettyä jälkihoitoa vierailut jättävät kokouksille? Eikö juuri vahva sakrament- paikkakunnalle jälkeensä hämmennystä tien asema suojaa vääränlaiselta synergis- ja irrallisuutta. miltä? Miten huolehditaan siitä, että herätys Miten huolehditaan siitä, että kirkko ja diakonia pysyvät yhdessä? On varmasti ja herätys pysyvät yhdessä? Tämä on suu- mahdollista, että kirkossa on heitä, jotka ren luokan kysymys, jossa on syytä kat- sivuuttavat sanoman laista ja evankeliu- soa peiliin sekä herätystä julistavien että mista tai synnistä ja armosta ja latistavat kirkon johtajien. Jos kirkon johto asettuu kirkon työn pelkkään diakoniaan tai hu- aitoa herätystä vastaan, eikö kirkko sil- manitaariseen auttamiseen. Mutta oikein loin näivety ja kuole? Saman kysymyksen ei ole sekään, että todistetaan Kristuksesta voi esittää myös toisin päin: Jos herätys- vain sanoin. ”Älkäämme rakastako sanoin tä julistetaan kirkkoa vastaan, eikö silloin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa”, ke- herätysliike ajaudu kirkon ulkopuolelle, hottaa Uusi testamentti. Kirkon työssä us- näivety ja kuole? 1920-luvulla Suomeen ko ja rakkaus kuuluvat yhteen. Alussa ku- perustettujen luterilaisten vapaakirkkojen vaamani Vapaakirkon menestyksekkään ja 2000-luvulla syntyneen Nokia-mission vankilatyön taustalla on vahva sosiaalinen kohtalot osoittavat, että jos liike ajau- toiminta vankien tukemiseksi. tuu kirkon ulkopuolelle, siellä tulee pian kylmä. Näistä liikkeistä e i tullut suuria 14 Myös uskonnottomassa kodissa kasvanut menestyskertomuksia. esseisti Antti Nylen kirjoittaa Tunnustuskir- Siksi on toimittava niin, että seurakun- jassaan (Kirjapaja 2012), että uuden lapsen nat saavat voimaa herätysliikkeistä ja he- syntymään liittynyt hämmästys ja ilo johtivat rätysliikkeet saavat voimaa seurakunnis- hänet sellaisen ilmiön äärelle, jota sanotaan ta. • luomiseksi.

perusta 1 | 2014 artikkelit 13 Herätyskristillisyys Suomessa viimeisen 250 vuoden aikana

Jouko Talonen mää ”suruttomuudessa”, ”maailmassa”, sen jälkeen ”elävässä uskossa”. Itse asiassa Kirjoittaja on teologian ja ﬁ losoﬁ an tohto- tässä asetelmassa ilmenee konkreettises- ri ja valtiotieteiden maisteri sekä Helsingin ti Augsburgin tunnustuksen kaste- ja pa- yliopiston kirkkohistorian professori. Hän rannusartiklojen välinen suhde (CA 9. ja piti tämän esityksen Perustan teologisilla 12. artiklat). Kastetta ja kääntymystä ei siis opintopäivillä 3.1.2014. irroteta toisistaan. Luterilaiset isät tunsivat kasteen armosta luopuneen tuhlaaja- Johdanto lapsen. Luterilaisen herätysjulistuksen ja evankelioimisen oikeutus avautuu juuri Tarkastelen suomalaista luterilaista herä- tästä ”paluukutsusta” käsin. tyskristillisyyttä ja Suomessa vaikuttanei- ”Mielenmuutos tarkoittaa kääntymistä ta uskonnollisia herätysliikkeitä pääasiassa vanhalta tieltä pelastuksen tielle, synnistä kolmesta näkökulmasta. Aiheeseen joh- armoon, pahan vallasta Jumalan valtakun- dattelevan yleiskatsauksen jälkeen pohdin, taan. Tämä kääntyminen ei ole mahdollis- millaisesta maastosta Suomen herätykset ja ta ilman iankaikkista evankeliumia, ilman herätysliikkeet nousivat. Millainen kasvu- Pyhää Henkeä, ilman taivaallista tulta alt- alusta niillä oli? Toiseksi käsittelen muuta- tareillamme”, totesi Helsingin yliopiston min pikapiirroin herätysliikkeiden paikkaa teologisen tiedekunnan dekaani, käytän- ja imagoa Suomen evankelisluterilaisessa nöllisen teologian professori Martti Parvio kirkossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. tiedekunnan publiikkipuheessa nuorille Lopuksi pohdin suomalaiskansallisina pi- vasta valmistuneille teologeille 22.11.1982. dettyjen 1800-luvun herätysliikkeiden kan- Luterilaisen tunnustuksen herätys- sainvälistä ulottuvuutta. julistukselle suomasta ”tilasta” huolimat- Käsittelemäni aihepiiri on siis varsin ta juuri kastettuihin seurakuntalaisiin laaja. Siksi joudun vain raaputtelemaan kohdistunut ja kääntymystä edellyttävä jäävuoren pintaa. parannusjulistus on monesti aiheuttanut jännitteen herätysväen ja kirkkoinstituu- Mikä on herätysliike? tion kesken. Erityisesti herätysliikkeiden innoittavaan alkuvaiheeseen tämä jännite Mitä on herätys? Mikä on uskonnollinen näyttää kuuluvan olennaisena osana. herätysliike? On muistettava, että Euroo- Käsite herätyskristillisyys on kirkkohis- passa esiintyi 1800-luvulla sekä kansallista toriallisessa mielessä avoin monille tul- että uskonnollista herätystä. kinnoille. Yleisesti ottaen voimme lukea Uskonnollisten herätysliikkeiden ja he- protestanttiseen herätyskristillisyyteen rätyskristillisyyden lähtökohtana on ollut pietismin, herrnhutilaisuuden, Euroo- yksilön uskonnollinen kokemus: herätys, pan ja Yhdysvaltojen 1800-luvun herä- kääntymys, parannus. Tämä herätyskoke- tysliikkeet, lähetyskenttien herätykset ja mus jakaa ihmisen elämänkaaren kahteen 1900-luvun monimuotoiset uskonnolli- osaan. Aika ennen kääntymystä oli elä- set herätysilmiöt, erityisesti uuspietis-

14 artikkelit perusta 1 | 2014 min sekä evankelikaaliset (evangelical) ja tyskristilliset ilmiöt (uuspietismi, evan- karismaattiset virtaukset. Näitä ilmiöitä kelikaalisuus, karismaattinen liike) ovat voidaan pitää pitkässä kirkkohistorialli- muovanneet omalla tavallaan länsimaista sessa jatkumossa uusina uskonnollisina kirkkoa 1700-luvulta alkaen. Herätyskris- innovaatioina. Samalla ne ovat edustaneet tilliset virtaukset ovat olleet kirkkohisto- tavalla tai toisella niin sanottua klassis- riallisia tekijöitä eri puolilla Eurooppaa. ta kristinuskoa, kristikunnan kivijalkaa. Pohjoismaiden lisäksi niillä on ollut Teologinen premissini tälle määrittelyl- vaikutusta useissa maissa kuten Alanko- le on, että kristinuskolla on tietty pitkä- maissa, Baltiassa, Saksassa, Unkarissa, kestoinen jatkuvuus. Se ei luo itse itseään Slovakiassa, Ranskassa ja Isossa-Britan- eikä sitä voi verrata historiassa havaitta- niassa. Pohjois-Amerikka toistuvine herä- vien aatteiden ja ideologioiden syntypro- tysaaltoineen on kokonaan oma lukunsa. sessiin. Erityislaatuisena uskon ja pelas- Esimerkiksi Norjan ja Suomen evanke- tuksen yhteisönä kristillisellä kirkolla on lis-luterilaisten kirkkojen tilannetta on toisaalta ”ylhäältä” annettu lähtökohta ja tänäkin päivänä vaikea ymmärtää ilman pysyvät tuntomerkit (notae ecclesiae), toi- herätysliikeproblematiikan tuntemista. saalta se on vaeltava Jumalan kansa, jo- Herätysliikkeet ovat uskonnollisia liikkei- ka matkallaan kohtaa reagointia vaativia tä, jotka ovat vastanneet yksilön uskon- uusia asioita ja ilmiöitä. Reformaation nolliseen ja eksistentiaaliseen kyselyyn. prinsiippi semper reformanda on monessa Niiden vaikutus on koskettanut ensi sijas- suhteessa haastava. Mikä on kristillises- sa uskonnollista elämää ja kirkkoja, mutta sä uskossa muuttuvaa ja mikä muuttu- liikkeiden välillinen vaikutus on tuntunut matonta? Viime kädessä on muistetta- myös ihmisten eettisessä käyttäytymises- va, ettei kirkolla ole oikeutta (ius ecclesiae) sä, kulttuurissa, poliittis-yhteiskunnalli- muuttaa oman olemuksensa perustavia sissa, jopa taloudellisissa kysymyksissä. lähtökohtia, jos se haluaa teologisessa Herätysliikkeitä on tutkittu Suomessa mielessä olla kristillinen kirkko. lähinnä teologisesti, erityisesti kirkkohis- Herätysliike-termi on saksalaisella maa- torian, kirkkososiologian ja dogmatiikan perällä erweckunsbewegung. Anglosaksi- näkökulmasta. Niitä voidaan tutkia myös sessa maailmassa käytetään termiä revival eksegetiikassa, esimerkiksi Raamatun movement tai awakening movement. Skan- tulkinnan historian ja Raamatun käytön dinaviassa puhutaan herätysliikkeistä perspektiivistä. Lisäksi liikkeitä voidaan (ruotsiksi väckelserörelse, norjaksi vekkel- selvittää uskontotieteen, sosiologian, po- sesbevegelse, tanskaksi vækkelsesbevægelse). litiikantutkimuksen, kansatieteen ja kir- Viron kielessä termi on äratusliikumine, jallisuudentutkimuksen oppiaineissa. latviaksi atmodas kust ba. Herätysliikkeiden kieli on ollut esillä suo- Kysymys on siis herätyksestä tai herää- men kielen, erityisesti kirjasuomen kehi- misestä (väckelse, awakening, erweckung, tyksen selvittelyssä. Jopa käsityötieteessä äratus, atmoda). on Helsingin yliopistossa valmistunut pro Herätysliike on siis uskonnollisesta gradu -tutkielma Laestadiuksen käyttä- herätyksestä – joka on lähtökohdaltaan mistä pukeutumistermeistä 2001.1 yksilön subjektiivinen, uskonnollinen kokemus – liikkeelle lähtenyt ryhmän- 1 Päivi Räsänen: Koreuden ryysyt ja valkeat muodostus, liikehdintä, liike. vaatteet. Pukeutumisnormit Lars Levi Laesta- Pietismi, herrnhutilaisuus, 1800-luvun diuksen saarnoissa vuosilta 1845–1860. HY: herätysliikkeet ja viime vuosisadan herä- kasvatustieteellinen tiedekunta. 2001. perusta 1 | 2014 artikkelit 15 Suomalaisten herätysten ja ”tavallisten pappien” puurtamista arki- herätysliikkeiden kasvualusta sessa seurakuntatyössä, siis jumalanpal- veluksissa, kirkollisissa toimituksissa, Suomen kirkkohistorian tutkimukses- rippikoulussa ja lukukinkereillä. Turun sa ovat vakiintuneet jo käsitteiksi 1700- ja piispana 1664–1690 toimineen Johannes 1800-luvun herätysliikkeet (rukoilevai- Gezelius vanhemman katekismus Yxi pa- suus, herännäisyys, evankelisuus, lesta- ras Lasten tawara (1666) tähtäsi juuri kris- diolaisuus) ja 1900-luvun viides herätys- tillisen tiedon juurruttamiseen kovapäi- liike eli uuspietismi. On muistettava, että sille suomalaisille. Uppsalan arkkipiispa 1800-luvulla evankelis-luterilaisessa kir- Olaus Swebiliuksen (1624–1700) kate- kossa vaikuttanut uskonnollinen liikeh- kismus oli merkittävä kristillisen tiedon dintä oli paljon monimuotoisempaa kuin lähde maassamme vuodesta 1745, jolloin myöhempi kirkkohistoriankirjoitus on Skaran piispa Daniel Juslenius käänsi tätä kuvannut. Suomalaisen herätyslii- sen suomeksi. Tällä katekismuksella oli ketutkimuksen uranuurtajan Matthias maassamme johtava asema 1800-luvulla. Akianderin (1802–1871) lähdejulkaisu, Simo Kivirannan mukaan Swebiliuksen seitsemänosainen teossarja Historiska katekismuksen vaikutus näkyi Suomen upplysningar om religiösa rörelserna i Fin- herätysliikkeissä, jotka ”elpyvänä luteri- land i äldre och senare tider ilmestyi vuosi- laisuutena valloittivat kirkon neologialta”. na 1857–1863. Hän luokitteli keräämäänsä Kiviranta korosti, että Suomen herätys- aineistoa aivan eri tavalla kuin myöhem- liikkeillä on juuri tässä katekismuksessa pi tutkimus. Akianderin luokittelussa yhteinen pohja. on yhdeksän pääryhmää: hurmahenki- Kolmas kansan kristillisen tiedon lähde syys (svärmeri), separatismi, mystisismi, oli Johan Möllerin katekismus, joka oli herrnhutilaisuus, evankelismi, hurmok- lähtökohtaisesti Swebiliusta pietistisempi sellisuus (extatism), swedenborgilaisuus, sisällöltään. Tämä Autuuden oppi lyhykäi- baptismi ja pietismi. Tämän ryhmittelyn sesti edespandu Lutheruxen Catechismusen lisäksi Akiander löysi joukon muita us- yxinkertaisexi selityxexi ilmestyi tiettävästi konnollisia virtauksia, ”epäkirkollisia op- ensimmäisen kerran 1793. On syytä muis- pisuuntia ja lahkoja” (wallenbergiläisyys, taa myös, että Vanha Biblia, vuoden 1776 Inkerinmaan lahkot ym.). Pietisteihin hän raamatunkäännös, sisälsi apokryﬁ kirjoja luki muun muassa Abraham Achreniuk- myöten Lutherin esipuheet. Reformaat- sen, Antti Björkqvistin, Paavo Ruot- tori avasi siis tulkintahorisontin Raamat- salaisen, Juhana Lustigin, Jonas La- tuun. Näistä lähteistä ja laajasta muusta guksen, Henrik Renqvistin, Johann uskonnollisesta kirjallisuudesta muodos- Wegelius vanhemman ja nuoremman, tui se ortodoksis-pietistinen kirkollinen Matti Paavolan, Gustaf Wilhem Niska- ”kansankulttuuri”, joka loi pohjaa sitten sen ja Fredrik Gabriel Hedbergin. Ilkka yksilöiden subjektiivisille uskonkoke- Huhta on oikeassa muistuttaessaan, et- muksille. tä 1800-luvulla herätyksiä oli joko paljon Otan vain esimerkin siitä, mitä Swebi- enemmän kuin neljä tai sitten oli kysymys lius opetti. Kysymykseen Mikä Pyhä Raa- yhdestä ja samasta ilmiöstä. mattu on Swebilius vastasi: Herätysten ja herätysliikkeiden kasvu- alustana oli luterilaisen ortodoksian ai- Se on Jumalan Sana, jonka Pyhän Hen- kana 1600-luvulla kiinteytynyt kirkolli- gen vaikutuksesta ja ilmoituksesta pro- nen kansanopetus. Emme voi väheksyä feetat, evankelistat ja apostolit ovat

16 artikkelit perusta 1 | 2014 kirjoittaneet ja julistaneet meille ope- si Suomessa alkoi 1700-luvun loppupuo- tukseksi, lohdutukseksi ja iankaikki- lella Länsi-Suomen kansanherätys Liisa seksi autuudeksi (kohta 10). Eerontyttären herätyksestä 1756. Iisalmen Savojärvellä 1796 puhjennut kansanherä- Pietismin ensimmäinen julkinen ilmen- tys on taas nähty herännäisyyden kasvu- tymä Suomessa oli Lars Ulstadiuksen alustana. Seuraavan vuosisadan kansan- ja Per Schäferin radikaalipietismi, jo- herätykset rakensivat monessa suhteessa ka tuli näkyviin Turun kirkkohäiriössä edellisen vuosisadan ”vanhan pietismin” 1688. Johannes Gezelius nuoremman yh- ja herrnhutilaisuuden perinnölle, mutta teys Philipp Jacob Speneriin on syytä niihin tuli myös uusia keskieurooppalai- myös panna merkille. Suuren Pohjan so- sia ja anglosaksisia vaikutteita erityisesti dan (1700–1721) kirkkohistoriallinen jäl- uskonnollisen kirjallisuuden välityksel- kikaiku oli merkittävä Itämeren alueen lä. Myös 1900-luvun uuspietismi voidaan kirkkohistoriassa. Tuhotun Liivinmaan nähdä osittain samana jatkumona, toki ja Vironmaan alueella puhkesi voimakas muutettavat muuttaen. herrnhutilainen herätys. Jos hyppäys Bal- tiaan sallitaan tässä yhteydessä, on syy- Mitä kirjallisuutta 1800-luvun tä muistaa, mitä maailmansotien välisen herätysliikkeissä luettiin? ajan Viron johtava kirkkohistorioitsija professori Olaf Sild totesi. Hänen mu- Osmo Tiililä on käsitellyt klassikossaan kaansa vasta ”veljien” toiminnan kautta Rukoilevaisten kirjoja (1961) Länsi-Suomes- tavallinen virolainen rahvas omaksui kris- sa käytettyä uskonnollista kirjallisuut- tinuskon ja evankeliumin. Herrnhutilau- ta. Hän selvittelee noin parinsadan van- suus teki kristillisyydestä heille sydämen han suomenkielisen kirjan syntyvaihetta asian. Tunnettu Viron herrnhutilaisuuden ja sisällystä. Rukoilevaisuuden kirjalli- myöhempi tutkija Voldemar Ilja painotti sia auktoriteetteja ovat olleet esimerkiksi samaa asiaa. Andreas Hasselqvist, Johann Gerhard, Sildin kanssa samaan aikaan vaikutta- Johann Arndt, Arthur Dent, Johann nut Latvian kansallisen kirkkohistorian Philipp Fresenius, Johan Jacob Ram- luoja, professori Ludvigs Adamovi s to- bach, Anders Nohrborg, Joh. Quirsfeld, tesi, että juuri herrnhutilaisuus toi kristil- August Hermann Francke, Gerhard lisen uskon tavallisen kansan ulottuville Tersteegen, Nils Hamnerin, Lorens Liivinmaalla. Se, mitä baltiansaksalainen Retzius, Christian Scriver, P. O. Bug- yläluokkainen papisto ei ollut onnistunut ge, Tuomas Kempiläinen, Nils Grubb, saamaan läpi, meni jakeluun herrnhuti- Stephan Praetorius, Karl Heinrich laisissa kansanherätyksissä. Nyt rahvas Bogatzky . alkoi tajuta, että Kristus oli myös latvia- Rovasti Jaakko Haavio julkaisi 1983 laisten Vapahtaja. Pietismin ja herrnhuti- kirjan Ukko Paavon eväät. Tähän teokseen laisuuden myötä maassa tapahtui kasva- hän keräsi tekstejä Paavo Ruotsalaisen minen kristillisyyteen. (1777–1852) hengellisistä käyttökirjoista. Niitä Suuren Pohjan sodan suoma- Pyhän Raamatun ja Lutherin lisäksi Savon laisia sotavankeja, jotka kokivat pietis- talonpoikien herättäjän uskonnollisia auk- tisen herätyksen Venäjällä, on kutsuttu toriteetteja olivat John Bunyan, Thomas heränneiksi karoliineiksi (Erkki Kansan- Wilcox, Thomas Gouge, Johan Philipp aho). Kartanopietismin ja 1734 alkaneen Fresenius, David Hollatz, Peter Topp, herrnhutilaislähettien toiminnan lisäk- Kristian Zieguerer, Eric Pontoppidan, perusta 1 | 2014 artikkelit 17 Antti Björkqvist, Anders Nohrborg ja taan johti sitten 1840-luvulla hänen teos- Juhana Wegelius. Voimme siis päätellä, tensa suomennostyöhön. Herännäispap- että Ruotsalainen ammensi toisaalta van- pien Luther-harrastus ja kiinnostus muun hasta ortodoksis-pietistisestä kirjallisuu- muas sa Saksan tunnustuksellisia luterilai- desta, toisaalta reformoidun ja anglosak- sia piirejä kohtaan liittyy juuri tuohon vai- sisen kristillisyyden aineksista. Professori heeseen. Fredrik Gabriel Hedbergin (1811– Tuija Laine on tutkinut englantilais- 1898) irtiotto herännäisyydestä 1840-luvun peräistä hartauskirjallisuutta Suomessa alkupuolella haki teologiset perustelun- Ruotsin vallan aikana. Laineen tutkimus sa Lutherilta ja tunnustuskirjoista. Tie- nostaa esille juuri Dentin, Bunyanin ja dämme myös, miten merkittävä rooli 1873 Wilcoxin, mutta myös vähemmän tunnet- perustetulla Suomen luterilaisella evan- tuja auktoreita kuten Richard Boxterin, keliumiyhdistyksellä (SLEY) on ollut Lut- William Cowperin, James Jarewayn. herin kirjojen julkaisijana ja levittäjänä. Tässä yhteydessä on syytä todeta myös Laestadiuksen työtoveri katekeetta Karjalan herättäjän Henrik Renqvistin Juhani Raattamaa (1811–1899) löysi tu- (1789–1866) rooli uskonnollisen kirjalli- kea 1853 käyttöön ottamalleen avainten suuden levittäjänä ja julkaisijana. Ren- vallalle juuri Lutherin kirkkopostillasta. qvist oli 1830- ja 1840-luvuilla maamme Hänellä oli myös Hedbergin toimittamat suurin suomenkielisen kirjallisuuden jul- tunnustuskirjat käytössään. Lestadiolai- kaisija. Hän painatti noin 60 kirjaa. suuden suuressa hajaannuksessa vanhoil- Myös pohjoiskalotin herättäjä Lars lislestadiolaisten oli helppo perustella Levi Laestadius (1800–1861) jatkoi Ruot- ”avaraa” synninpäästön ja evankeliumin sin lukijaliikkeen perinnettä uskonnolli- julistusta juuri Lutherilla. On kuitenkin sen kirjallisuuden levittäjänä. Seppo Leivo pantava merkille, että liikkeen hajaan- ja Ilpo Harjutsalo ovat tehneet havainto- nuksen jälkeen tapahtui myös kirjallista ja Laestadiuksen käyttämästä kirjallisuu- jakoa. Näyttää siltä, että vanhoillislesta- desta ja hänen kirjatilauksistaan. Yksi esi- diolaisten ja esikoistenkin piirissä Laesta- merkki väkevän alkuheräyksen ajalta. diuksen aikainen pietistishenkinen kirjal- Pajalan kirkkoherra tilasi 24.11.1850 lisuus jäi yhä vähemmälle käytölle. Luther seurakuntaansa suuren kirjalähetyksen. ja herätysliikkeen ”omat” kirjat nousivat Lista oli seuraava: ”200 Abc böcker, 100 entistä enemmän esille. Johtaviin van- Spörsmåler (Svebilii), 50 Psalmböcker, 50 hoillislestadiolaisiin saarnaajiin kuulunut huutavan Ääni, 50 st. kääädymyxen harj., opettaja Heikki Jussila (1863–1955) suh- 50 st. Armon järjestys, – – st. Lyhy arva- tautui esimerkiksi Arndtin Totiseen kris- matoin armon aika, – – Thomas Gog. Hän tillisyyteen torjuvasti. Muistellessaan 1948 totesi, että kirjat maksaa Moses Olofs- julkaisemassaan Kutsujan armo -kirjassa son. Laestadius antoi myös ohjeet kirja- omaa kääntymistään Jussila totesi, ettei lastin kuljetukseen: ”– – jämte en låda af Arndt ollut pystynyt häntä auttamaan. bräder, hvaruti Böckerna inläggas.” Nousevassa herännäisyydessä alkoi jo Siinä oli sopivaa ”possun ruokaa”, jo- 1830-luvulla esiintyä kiinnostusta Lutheria ta koetin ahmia ja siihen liittyviä pit- kohtaan. Eino Murtorinne toteaakin, et- kiä rukouksia rukoilla. Mutta mieleeni tä reformaattori nähtiin taistelevana us- tuli pahoja ajatuksia ynnä pahan hi- konsankarina ja väljähtyneen rationalis- mon ”porsaita”, joita koetin paimentaa. tisen uskonnollisuuden tinkimättömänä Kyllä siinä touhua riitti. Koetin kiivetä vastustajana. Kiinnostus Lutheria koh- oman pyhyyden tikapuita taivaaseen.

18 artikkelit perusta 1 | 2014 Mutta oman pahuuden voima painoi Ilmari Salomies julkaisi 1936 toisen pai- yhä syvemmälle epäilyksen suohon, noksen herätysliikkeiden yleisesitykses- jossa ei ääriä näkynyt eikä keinojakaan, tään Jumalan tulet, hän ei kirjoittanut siel- miten yli päästä. lä täällä vaikuttaneista palopesäkkeistä tai ”hiipuvista hiilloksista” vaan roihuis- Kittilästä liikkeelle lähteneen uuden ta. ”Suomen kirkon herätysliikkeet” oli- heräyksen vaatimuksen yksi alulle pani- vat niin kirkollisesti kuin kansallisesti tär- joista oli körttipietistisestä taustasta lesta- keässä roolissa maailmansotien välisen diolaisuuteen tullut metsänhoitaja Frans ajan Suomessa. Suomen kirkko oli tuol- Silen. Kun jotkut Kittilän evankelishenki- loin pietistinen kansankirkko. simmistä lestadiolaisista puolustivat ava- Rukoilevaisuus, herännäisyys, evan- ran synninpäästön julistamista Lutherin kelisuus ja lestadiolaisuus olivat vakiin- postillan avulla, kerrotaan Silenin heitä nuttaneet asemansa kirkon uskonnollisen kiusatakseen vieneen Lutherin postillan elämän peruspilareina ja itsenäistyneen tallin akkunalle hevossukan viereen. kansakunnan kansallista identiteettiä vah- vistavina tekijöinä. Erityisesti tämä ase- Herätysliikkeiden paikka ja ma suotiin herännäisyydelle. Ilkka Huh- imago kirkossa sekä dan väitöskirjan otsikko Täällä on oikea suomalaisessa yhteiskunnassa Suomenkansa nousee Aura Jurvan Suo- men Kuvalehteen kirjoittamasta raportis- Suomen kirkkohistoria tuntee 1800-lu- ta vuoden 1917 herättäjäjuhlista Lapualla. vun perinteiset kansalliset herätysliik- Viimeisimpänä kirkollisen hyväksyn- keet Suomen evankelis-luterilaisen kir- nän saavutti lestadiolaisuus viimeistään kon elämään merkittävästi vaikuttaneina 1930-luvun porvarillisessa Suomessa. Jo- tekijöinä. Tässä yhteydessä ei ole mah- pa askeettis-rigoristisia piirteitä omaksu- dollista analysoida tarkemmin niitä eri nut ja kirkkopoliittisessa periferiassa vai- tekijöitä, jotka johtivat 1800-luvun ”alku- kuttanut esikoislestadiolaisten ryhmä sai herätysten” organisoitumiseen ja kirkol- korkean tason tunnustusta 1931. Herätys- listumiseen. Tähän liittyviä sosiologisia, liikkeen lähetystö vieraili tasavallan presi- kirkkohistoriallisia ja teologisia syitä ei dentti P. E. Svinhufvudin luona Naantalin ole mahdollista eritellä lyhyesti. Viittaan Kultarannassa kesäkuun lopussa 1931. Lah- vain suomalaisen yhteiskunnan yleiseen ti-lehden selostuksen mukaan Svinhufvud historialliseen kehitykseen 1800-luvulla, – porvarillisen Suomen toivo – oli vakuut- vuoden 1869 kirkkolakiin sekä samanai- tanut hyvin tuntevansa lestadiolaiset ja pi- kaiseen konventikkeliplakaatin kumoa- tävänsä heitä valtakunnan vakavimpana ja miseen. Jälkimmäinen askel merkitsi parhaimpana kansanosana. maallikoille uusia mahdollisuuksia us- Herätysliikkeiden kirkollistuminen ja konnollisessa toiminnassa. Suomen suu- sopeutuminen suomalaiseen yhteiskun- riruhtinaskunnan aseman muutokset osa- taan jatkui toisen maailmansodan jälkeen. na Venäjän keisarikuntaa kulkevat tässä Ei siksi ihme, että 1960-luvun uusi herä- muutoksessa mukana. tysaalto, uuspietismi, kohtasikin eräiden Herätysliikkeiden sisäiseen kehityk- kirkon johdossa olleiden herännäisvai- seen vaikuttivat useat tekijät. Erityises- kuttajien vastustusta. Herätysliikkeiden ti 1840-luvulla virinnyt uusi mielenkiin- ja evankelis-luterilaisen kirkon suhteisiin to Lutheriin vaikutti merkittävästi myös on toki tullut – herännäisyyttä lukuun ot- niiden dogmaattiseen kehitykseen. Kun tamatta – muita jännitetekijöitä viime perusta 1 | 2014 artikkelit 19 vuosikymmeninä, mutta tietty peruskaa- Suomen evankelis-luterilaisen kirkon va on säilynyt samana. Herätysliikkeiden ja herätysliikkeiden vuorovaikutuksen ja asema on kirkon ”ylärakenteessa” ja kirk- toisaalta liikkeiden oman sisäisen dyna- kopoliittisessa vaikuttamisessa heikenty- miikan kehitys on haudannut alleen sen nyt, mutta maakunnissa, erityisesti Kuo- historiallisen tosiasian, että lähes kaik- pion, Lapuan ja Oulun hiippakunnissa kien herätysliikkeiden ”alkuheräykset” sekä Porvoon hiippakuntaan kuuluvalla tai taustalla olleet kansanherätykset eivät Pohjanmaalla (svenska Österbotten) ne ovat aikanaan tulvahtaneet kirkolliselle ken- edelleenkin tärkeä osa ”ruohonjuurikirk- tälle ”dogmatiikan oppikirjat kainalos- koa”. Lisäksi on muistettava se, että Mik- saan” tai edustaneet sisäsiistiä kirkollis- kelin ja Tampereen hiippakunnissa uus- ta julkisivua. On näet muistettava, että jo pietismi on vaikuttava tekijä kirkollista 1700- luvun kansanherätykset olivat erikoi- hallintoa myöten. sia ilmiöitä, mutta samanlaista dynaamis- Eurooppalaisen kirkkohistorian näkö- ta alkuvoimaisuutta ja hurmoksellisuutta kulmasta on todettava, että ajan saatos- tulvii tutkijaa vastaan 1800-luvulla synty- sa herätysliikkeistä näyttää usein tulevan neissä liikkeissä. Viljo Remes on kutsu- kasvatuskristillisiä perinneliikkeitä. Jot- nut herätysliikkeiden alkuvaiheiden hur- kut niistä saattavat muovautua traditiok- moksellisuutta karismaattiseksi ilmiöksi. si, perinteeksi, jota vaalitaan ja siirretään seuraavalle uudelle sukupolvelle. Toi- Kansallisia ja kansainvälisiä set herätysliikkeet voivat kokea taas uu- liikkeitä den innoituksen ja löytää uudelleen vanhan alkuperäisen näkynsä. Koska toisen Mielestäni yksi olennainen asia, jonka maailmansodan jälkeisestä ajasta Suomen suomalainen herätysliiketutkimus on jät- kirkossa on vähän yksityiskohtaista tut- tänyt vähemmälle huomiolle, on se, mi- kimusta, on puhuttava varovaisesti, kun ten maamme 1800-luvun uskonliikkeet Suomen herätysliikkeiden kehityshisto- kytkeytyvät kansainväliseen kontekstiin. riaa luonnehditaan. Professori Eino Murtorinne kiinnitti tä- Körttiläisyys saavutti ajan nationalis- hän asiaan huomioni 1980-luvun alussa. tisen aallon siivittämänä maailmansotien Hän oli vierailevana tutkijana Münche- välisenä aikana niin sanotun suomalaisen nin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kristillisyyden aseman. Toisen maailman- 1981–1982 laatiessaan yleisesitystä maam- sodan jälkeen se on halunnut myös ottaa me autonomian ajan teologiasta. Itse sain etäisyyttä herätyskristilliseen kysymyk- kirkon ulkomaanasian toimikunnan jär- senasetteluun. Evankelinen liike, joka jestämänä ja Baijerin luterilaisen maa- 1980-luvulla alkoi yhä enemmän palata kirkon stipendin avulla tutustua Saksan hedbergiläisiin herätyskristillisiin ja sa- 1800-luvun herätysliikkeiden (Erweckungs- manaikaisesti tunnustuksellisiin juuriin- bewegung) historiaan kahtena kesänä Er- sa, on taas esimerkki liikkeen paluusta langenissa 1984 ja 1986. ”alkulähteilleen”. Lähivuodet tai -vuosi- 1700-luvun pietismin ja herrnhutilai- kymmenet näyttävät, mihin suuntaan nyt suuden sekä toisaalta 1900-luvun uuspie- voimakkaassa turbulenssissa ja media- tismin kansainvälisyys on yleisesti tie- julkisuudessa oleva SRK- lestadiolaisuus dossa. Mutta 1800-luvun herätysliikkeet kehittyy. Uudet sukupolvet muuttavat on nähty vahvasti suomalaiskansallisina monesti herätysliikkeitä; joskus myös sel- ilmiöinä ja sellaisina jopa omaperäisinä laiseen suuntaan, jota ei voi ennakoida. ”vientituotteina”. Viittaan vain 1920- ja

20 artikkelit perusta 1 | 2014 1930-luvun kirkollisiin heimo yhteyksiin. yhteisö. Tanskan Sisälähetys (Indre Unkarin evankelis-luterilainen kirkko Mission), jonka perushahmo Tanskassa oli sai vaikutteita erityisesti herännäisyy- Wilhelm Beck, rantautui saarille 1895. Ply- destä ja vanhoillislestadiolaisuudesta mouth-yhteisöön kuuluu 10 % saarten vä- 1920–1940-luvulla. Viron ”kirkollisen he- estöstä, ja Sisälähetysliikkeen vaikutus on rätyksen” äänenkannattaja Ärätaja-lehti ollut lähes yhtä suurta. Pienessä ja maan- oli todellinen pietismin silta Suomenlah- tieteellisesti osittain eristäytyneessä yhtei- den yli 1935–1940; siksi paljon suomalai- sössä tällä on oma merkityksensä. nen körttipietismi oli siinä esillä, myös Vähemmän tunnemme myös keski- historiallisina kuvauksina. eurooppalaista 1800-luvun herätyshisto- Herätysliiketutkimuksen vahva nou- riaa. Mielestäni edelleen käyttökelpoinen su itsenäisyytemme kahdella ensimmäi- yleisesitys Saksan 1800-luvun herätys- sellä vuosikymmenellä edisti kansallista liikkeistä on tunnetun kirkkohistorioitsi- tulkintaa herätysliikkeistä. Itsenäistyneen jan professori Friedrich Wilhelm Kant- Suomen henkisiä juuria löydettiin niin zenbachin teos Die Erweckungsbewegung 1800-luvun kansallisesta kuin uskonnol- vuodelta 1957. Saksassa on viime vuosi- lisesta herätyksestä. Tilanne oli sama Bal- kymmeninä melko vähän tutkittu juuri tiassa. Esimerkiksi 1918 itsenäistyneessä 1800-luvun herätysliikkeitä, siis myöhäis- Latviassa Liivinmaan vanha herrnhutilais- pietismin jälkeen syntynyttä uutta uskon- perintö nousi arvoon arvaamattomaan. nollista liikehdintää. Sen sijaan pietismin Siitä haluttiin löytää esikuvia kansallisen tutkimus on viime vuosikymmeninä elä- talonpoikaisen kulttuurin, Venäjän kon- nyt aivan uutta nousukauttaan. Herrn- sistoriaalisesta kirkkohallinnosta itsenäi- hutilaisuus on niin ikään ollut jatkuva tut- seksi kuoriutuneen latvialaisen kansan- kimuskohde. kirkon ja jopa oman kansallisen teologian Rationalismi oli jättänyt oman jälkensä luomiselle. Riian teologipiireissä niin libe- Saksan kirkkojen uskonnolliseen elämään raalit kuin konservatiivit arvostivat maan 1700-luvun jälkipuoliskolla. ”Järjen uskon- vanhaa herrnhutilaisperinnettä. non” teologia oli levinnyt laajalti kirkollis- Millä tavalla sitten Suomen 1800-luvun teologisessa maastossa Hallen yliopiston herätysliikkeitä voidaan pitää myös kan- pietistislähtöistä teologista tiedekuntaa sainvälisinä liikkeinä? Ensiksi täytyy myöten. Vain pienet pietistiset ja herrn- muistaa, ettei suomalainen herätysliikeh- hutilaiset ryhmät elivät siellä omaa hil- dintä ollut suinkaan ainutlaatuista Euroo- jaista elämäänsä. Saksalainen kirkkohisto- passa. Kautta Euroopan kulki erityisesti riankirjoitus tunteekin käsitteen Stillen im 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla he- Lande (maan hiljaiset); tänä päivänä voisi rätysten aalto, joka ulotti vaikutuksensa ei ehkä puhua ”ruohonjuurikirkosta”. vain luterilaiseen ja reformoituun vaan jo- Kun Napoleonin sotien jälkeen pa katoliseen maailmaan. 1800-luvun alkupuoliskolla alkoi uskon- Ruotsin, Norjan ja Tanskan herätysliik- nollinen herätys, se koettiin virkistävä- keet ovat meille varsin tuttuja. Sen sijaan nä kevätsateena. Herätys vaikutti – ei vain Islannissa herätysliikkeiden vaikutus on luterilaisissa seurakunnissa – vaan myös ollut varsin vähäistä. Färsaaret edustaa taas reformoidussa ja jopa katolisessa kirkos- Tanskan ”raamattuvyöhykettä”. Alueen sa. Kysymyksessä oli eräänlainen ”epide- luterilainen kirkko on muutama vuosi sit- mia”, joka levisi eri puolilla Saksaa. ten itsenäistynyt Tanskan kirkosta. Färsaa- Baltian herrnhutilaisuuden vahva eks- rilla alkoi 1800-luvulla vaikuttaa Plymouth- pansio tapahtui 1800-luvun ensimmäisellä perusta 1 | 2014 artikkelit 21 puoliskolla. Niinpä liikkeen kannatus että jopa uuspietistinen Ev.lut. Herätys- saattoi yltää 70–90 prosenttiin Al ksnes- seura Suolahdessa on 1960-luvulta asti sa 1839. Raunan seurakunnassa oli 1856 kustantanut vanhaa hartauskirjallisuutta kuusi veljesseurakunnan rukoushuonet- Pontoppidanista ja Dentistä alkaen. Sak- ta. 1850-luvulla lukeutui kymmenen pro- san 1800-luvun herätysliikkeiden kirjalli- senttia yli 14-vuotiaista virolaisista herrn- suutta luettiin maassamme runsaasti toi- hutilaisiin. Viron Saarenmaalla liikkeellä seen maailmansotaan asti. Viittaan vain oli merkittävä asema. lyhyesti württembergiläisen hartauskir- Voimme siis ajatella, että suomalai- jallisuuden suomennoksiin ja Johannes nen herätysliikehdintä oli osa Euroo- Gossnerin teoksiin. Friedrich Wilhelm pan laajuista virtausta, joka tapahtui sa- Krummacher oli tärkeä auktoriteet- maan aikaan romantiikan aallon kanssa ti körttiläisille sata vuotta sitten. Krum- 1800- luvun alkupuolella. Suoria kansain- macheriun pääteoksen Elija Tisbiläinen välisiä yhteyksiä oli toki vähän. Carl Olof kustansi Herättäjä 1900-luvun alkuvuosi- Rosenius tunnettiin Suomessa. Hed- na. Wilhelmi Malmivaaralle se oli tär- bergillä oli kontakteja Ruotsiin. Lesta- keä kirja. Krummacheria luettiin kaikissa diolaisuus oli jo lähtökohtaisesti koko herätysliikkeissä, hajaantuneessa lesta- pohjoiskalotin valtakuntien rajat ylittävä diolaisuudessa lähinnä uudenheräyksen herätysliike. Saksan herätysliikkeisiin oli piirissä. Rukoilevaiset kustansivat Elija myös suoria vaikutussuhteita. Toi mies- Tisbiläisen uuden painoksen 1982. saan Pietarin ruotsalaisen seurakunnan Fredrik Gabriel Hedbergin teologi- kirkkoherran apulaisena sai silloinen teo- seksi auktoriteetiksi nousi yhä enemmän logian ylioppilas N. G. Malmberg rat- reformaattori Martti Luther 1840-luvulta kaisevia vaikutteita gossnerilaisuudesta. alkaen. Raamatun tulkinnan ohjeeksi as- Johannes Gossner toimi 1820-luvun alus- tuivat luterilaiset tunnustuskirjat, joiden sa muutaman vuoden pappina Pietaris- suomenkielisen laitoksen hän toimitti sa. Gossnerilainen ystäväpiiri vaikutti sit- 1878. Lauri Koskenniemen luonnehdin- temmin myös Tampereella. ta Hedbergin kehityksestä pietistipapis- Württembergin pietismin akateeminen ta sanan ja sakramenttien teologiksi pitää muoto beckiläinen teologia vaikutti Suo- epäilemättä paikkansa. messa varsin merkittävästi 1850-luvulta Vaikka körttipietismistä irtautuneen pitkälle viime vuosisadalle asti. Nuori he- Hedbergin tärkeimmät saksalaiset vai- rännäisteologi Alfred Kihlman ihastui kutteet tulivat niin sanotusta uuslute- Tübingenin luentosaleissa J. T. Beckin teo- rilaisuudesta, on mielenkiintoista, että logiaan. Kihlmannin kirje ystävälleen Carl ”pietistisistä” vanhoista auktoriteeteis- Gustaf von Essenille 15.2.1852 on kiintoi- ta säilyttivät asemansa hänen teologiassa ajan kuva. ”Hän [Beck] on Saksan suola”, saan myöhäisortodoksian Johann Arndt kirjoitti Kihlman. ”Ukkoihin” turhautuneet sekä Saksan 1800-luvun Erweckungs- herännäispapit löysivät nyt uuden suun- bewegung-liikkeiden eri haaroja edusta- nan. Beckiläisyys oli toista sataa vuotta sit- neet Johannes Gossner, Martin Boos ja ten kirkkomme johtava teologinen virtaus. Friedrich Wilhelm Krummacher. Lute- Vaikka siis suomalaisten herätysliikkei- rilaisen ortodoksian ajan vahva teologi den välittömät kosketukset muihin vas- Johann Gerhard ja evankelisessa liikkeessä taavan ajan herätysilmiöihin Euroopassa myöhemmin suosittu Stefan Prätorius olivatkin rajalliset, oli kirjallinen vaiku- nousivat nyt uusina vaikuttajina hänen tus sitäkin merkittävämpi. Kuvaavaa on, hengelliseen lukemistoonsa.

22 artikkelit perusta 1 | 2014 Hedbergin saksalaisten pietististen nittämisestä herätysliikkeiden osuuteen auktoriteettien ja hänen 1840-luvulla suomen kielen ja kirjallisuuden tutki- omaksumansa ”puhdasoppisen luterilai- muksessa. • suuden” välinen dilemma on kiintoisa. Pöytyällä kesällä 1844 kirjoittamassaan lähteitä ja kirjallisuutta ”vilpittömässä” uskontunnustuksessaan Hedbergin siteeraa ihailemaansa Baijerin Internet-lähteet katolisen herätysliikkeen vahvaa vaikutta- Wikipedia/wiki/ Henrik Renqvist. Katsottu jaa Martin Boosia. Koskenniemikin myön- 12.12.2013. tää Hedbergin arvostaneen Boosin voimakasta evankelista julistusta. Painetut lähteet Reininlaakson herätysliikkeen perus- Akiander, Matthias: Historiska upplysningar hahmon, reformoidun papin Friedrich om religiösa rörelserna i Finland i äldre och Wilhelm Krummacherin ensimmäiset senare tider I–VII. Helsingfors 1857–1963. suomeksi käännetyt tekstit toimitettiin Jussila, Heikki: Kutsujan armo laestadiolai- nimenomaan evankelisen liikkeen piirissä sessa kristillisyydessä. Oulu 1948. 1850-luvulla. Esimerkiksi Krummacherin Möller, Johann: Autuuden oppi lyhykäisesti pienimuotoinen kirjanen Etsijä oli julkais- edespantu, Lutheruksen Katekismuksen tu alun perin Kristillisissä Sanomissa 1852. yksinkertaiseksi selitykseksi. Helsinki 1882. Osmo Tiililä arvelee Etsijä-kirjasen vai- Parvio, Martti: Usko tässä ajassa. Dekaanin kuttaneen Hedbergin kastekäsitykseen. puheita valmistuville teologeille 1978–1984. On paradoksaalista, että ”luterilaistunut” Porvoo & Helsinki & Juva 1984. Hedberg sai keskeisimmille opinkäsityk- Olaus Svebilius: Katekismuksen yksinkertai- silleen – siis uskonvanhurskauden koros- nen selitys kysymysten ja vastausten avulla. tukselleen ja kastekäsitykselleen – vaikut- Rauma 1985. teita kahdelta saksalaiselta ”pietistiltä”, jotka eivät olleet edes luterilaisia. Kirjallisuutta Esittämäni problematisointi ei tie- Haavío, Ari: Suomen uskonnolliset liikkeet. tenkään muuta aikaisemman tutkimuk- Porvoo & Helsinki 1965. sen antamaa kokonaiskuvaa Hedbergin Huhta, Ilkka: ”Täällä on oikea Suomenkan- saamista ratkaisevista vaikutteista juu- sa.” Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880–1918. ri Lutherilta, luterilaisesta ortodoksi- SKHS toim. 186. Diss. Helsinki 2001. asta ja Saksan 1800-luvun alkupuolen Huhta, Ilkka: ”Menneisyyden tulevaisuus uus luterilaisuudesta. Herätysliikkeiden us- herätysliikkeissä.”– Kristinusko Suomessa. konnollisten mentaliteettien ja teologian- STKS julk. 249. STKS:n vuosikirja 2006. Hel- historian osalta on kuitenkin monia yksi- sinki 2006. tyiskohtia syytä pohtia ja toisaalta jättää Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet avoimiksi, koska juuri Saksan 1800- luvun tänään. Pieksämäki 1981. herätysliikkeiden vaikutuksesta Suomeen Hansen, Gerhard: Vækkelsesbevaegel- on olemassa vasta vähän tutkimusta. ses møde med Færingernes enhedskultur. En analyse ca. 1850–1918. Annales societa- Kiitän Ilpo Harjutsaloa, joka on ystäväl- tis scientiarum Færoensis supplementum X. lisesti antanut käyttööni muistiinpanot Diss. Torshavn 1984. Laestadiuksen kirjatilauksesta vuodelta Hörmander, Oskar: Schartauanismen och 1850. Niin ikään kiitän professori (eme- samhället. En studie I religiösa och politiska idé- rita) Aila Mielikäistä huomioni kiin- motsättningar 1890–1933. Diss. Uddevalla 1980. perusta 1 | 2014 artikkelit 23 Jaatinen, Tuija: Württembergiläisen hartaus- Laasonen, Pentti: Suomen kirkon historia 2. kirjallisuuden suomennosten julkaiseminen Vuodet 1593–1808. Helsinki & Porvoo & Ju- 1850–1917. Suomen ja Skandinavian kirkko- va 1991. historian pro gradu-tutkielma 1988. HYK. Laato, Antti (toim): Karismaattisuuden haas- Juva, Mikko: Protestiliikkeet Suomen kirkko- te kirkolle. Helsingin kristillisen opiston se- historiassa. – TA 1962. minaari 5.2. 2007. Studier i exegetik och juda- Karjalainen, Jouko: Lars Stenbäckin ”pietis- istik utgivna av Teologiska fakulteten vid Åbo min” puolustus 1838–1848. Suomen ja Skan- Akademi nr 4. Åbo 2007. dinavian kirkkohistorian lisensiaatintutkimus Laine, Tuija: Ylösherätys suruttomille. Eng- 1988. HYK. lantilaisperäinen hartauskirjallisuus Suomes- Juva, Mikko: Rukoilevaisuuden sukupuu. – sa Ruotsin vallan aikana. Diss. SKS:n toim. Haik 1978. 775. Helsinki 2000. Kansanaho, Erkki: Heränneitä karoliineja. Laine, Tuija: Ylösherätys suruttomille. Eng- Pietismin soihdunkantajia Kaarle XII:n armei- lantilaisperäinen hartauskirjallisuus Suomes- jassa. Helsinki 1950. sa Ruotsin vallan aikana. Bibliograﬁ a. English Kansanliikkeiden Pohjanmaa. Tutkielmia Devotional Literature in Finland during the joukkoluonteisista liikkeistä Etelä-Pohjan- Swedish Era. Bibliography. SKS:n toim. 778. maalla Ylistaroa koskevan aineiston pohjalta. Helsinki 2000– Toim. Kalervo Ilmanen. Helsinki 1981. Leivo, Seppo: Jeesuksen nimessä ja veres- Kantzenbach, Friedrich Wilhelm: Die Er- sä. Synninpäästön käyttöönotto lestadiolai- weckungsbewegung. Studien zur Gesichte suudessa. – Lestadiolaisuuden monet kasvot. ihrer Entstehung und ersten Ausbreitung in Iustitia 14 / 2001. Helsinki: STI. Deutschland. Neuendettelsau 1957. Lindhardt, P.G.: Vækkelser og kirkelige ret- Kiviranta, Simo: Esipuhe toiseen painok- ninger i Danmark. København 1951. seen. – F. W. Krummacher: Elija Tisbiläinen. Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys. Lestadio- Suom. Otto Rosendahl. 2. korjattu painos. laisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899. Rauma 1982. Diss. Oulu. Jyväskylä 1997. Kiviranta, Simo: Olaus Svebilius ja hänen ka- Miettinen, Martti: Lestadiolainen herätyslii- tekismuksensa. – Olaus Svebilius: Katekis- ke I. Perustajan aika. Diss. Helsinki 1942. muksen yksinkertainen selitys kysymysten ja Murtorinne, Eino: Suomalainen teologia vastausten avulla. Rauma 1985. autonomian kautena (1828–1918). Helsin- Kjellberg, Knut: Folkväckelse I Sverige un- ki 1986. der 1800-talet. Uppkomst och genombrott. Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia 3. Vårgårda 1994. Autonomian kausi 1809–1899. Porvoo & Hel- Kokkonen, Kerttu: Krummacherin Elija Tis- sinki & Juva 1992. biläinen. Körttiläisten kirja 1900-luvun alussa. [Niemelä], Kati: Kirkolliset herätysliikkeet ja – Hengellinen Kuukauslehti 11 / 2010. järjestöt. – Kirkko muutosten keskellä. Suo- Koskenniemi, Lauri: Oikea ja väärä kristilli- men evankelis-luterilainen kirkko vuosina syys. Esipuhe. – Hedbergin testamentti. Neljä 2000–2003. KTK:n julk. 89. Tampere. kultajyvää uskon salaisuuden etsijälle. Toim. Raittila, Pekka: Lestadiolaisuuden matrikkeli Sakari Korpinen. SLEY-kirjat: Helsinki 1993. ja bibliograﬁ a. FKSH 74. Helsinki. Forssa 1967. Koskenniemi, Lauri: Johdanto. – Fredrik Raittila, Pekka: Lestadiolaisuus 1860-luvulla. Gabriel Hedberg: Autuuden tie. Suom. Lauri Leviäminen ja yhteisönmuodostus. Diss. Hel- Koskenniemi. SLEY-Kirjat Oy: Helsinki 1985. sinki. Loimaa 1976. Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia. Raittila, Pekka: Ensimmäisen lestadiolaispol- Tikkurila 1979. ven suhde Lutheriin ja kirkon tunnustukseen.

24 artikkelit perusta 1 | 2014 – Ecclesia reformanda. Professori Lennart Pi- Talonen, Jouko: Herrnhutian religious-cul- nomaan juhlakirja. Toim. Pentti Lempiäinen. tural, socio-political, and national infl uence STKS julk. LXXXVI. Helsinki 1971. in the Baltic area during the 18th–20th cen- Remes, Viljo:Herännäisyyden nousu ja ha- turies. Esitelmä Tübingenissä Protestantis- joaminen. Lapua 1995. mus in den baltischen Ländern -konferens- Remes, Viljo: Paavo Ruotsalainen. Viisas sissa 21.–23.11.2013. Tekijänsä hallussa. neuvoja, vaikea lähimmäinen. Helsinki. Osmo Tiililä: Kaste ja usko. Piirteitä Fr. G. Salomies, Ilmari: Jumalan tulet. Piirteitä he- Hedbergin kristillisyydestä. WSOY: Helsin- rännäisliikkeittemme menneisyydestä ja ny- ki 1947. kyisyydestä. Neljäs painos. Porvoo & Helsin- Tiililä, Osmo: Rukoilevaisten kirjoja. SKST ki 1964. 270. Helsinki 1961. Salomäki, Hanna: Herätysliikkeisiin sitoutu- Wallmann, Johannes: Totinen kääntymys ja minen ja osallistuminen. KTK:n julk. 113. Diss maailmanparannus. Pietismi kirkkohistorial- [Jyväskylä]. Porvoo 2010. lisena ilmiönä. Suomennos Esko Laine. Hel- Santakari, Esa: ”Niin se tapahtui”. F. G. Hed- sinki. Pieksämäki 1997. bergin teologisen omaleimaisuuden raken- tuminen hänen Oulun ja Raippaluodon aikanaan vuosina 1840–1842. SLEY-kirjat: Helsinki 1996. Setälä, Osmo: Johannes Gossnerin vaikutus Suomen uskonnolliseen elämään ennen vuotta 1860. Kirkkohistorian laudaturtyö 1965. HYK. Straube, Gvido: Latvijas brāļu draudzes Tervetuloa juhlimaan kanssamme! diārijs (Jaunākais noraksts) jeb herntūtiešu 9.2. Kuusankoski, 16.2. Turku, brāļu draudzes vēsture Latvijā. Rīga 2000. 2.3. Kuhmo, 16.3. Pori, 16.3. Raahe, Suolinna, Kirsti: Uskonnollisten liikkeitten 4.5. Vaasa, 9.8. Oulu, Kellonkartano, asema sosiaalisessa muutoksessa. Diss. Hel- 23.8. Helsinki, pääjuhla, sinki 1975. 14.9. Vuokatinranta, 28.9. Lapua, Taipale, Pentti: Alkusana. – Niilo Kustaa 12.10. Kokkola, 5.10. Jyväskylä, Malmbergin kirjeet. Toim. Pentti Taipale. La- 19.10. Valkeala, 19.10. Joensuu, pua 1986. 25.10. Mikkeli, 26.10. Kuopio, Talonen, Jouko: Suomen perinteisten herä- 8.11. Kauniainen, 16.11. Lappeenranta, tysliikkeiden raamattukäsityksestä. Esitelmä 16.11. Siilinjärvi ja 23.11. Rauma. Kuhmon seurakuntatalolla 15.4.1984. Paina- maton esitelmä tekijänsä hallussa. Osallistu juhlavuoden keräykseen! Talonen, Jouko: Esikoislestadiolaisuus ja Soita 0700 91560 (21,86 € + pvm) suomalainen yhteiskunta 1900–1944. SKHS www.neikolehti.fi 163. Helsinki. Jyväskylä 1993. Danske Bank FI40 8000 1100 0684 11 Talonen, Jouko: Herätysliikkeet Euroopan Viite: 13 00098 03518 kirkkohistoriassa. – Perusta 1 / 1998. Talonen, Jouko: Hedberg ja Laestadius – lu- Kiitos lahjastasi! terilaisen ortodoksian ja pietismin leikkaus- Rahankeräyslupa: 2020/2013/3190. pisteessä? – Reijo Arkkila & Teemu Kakkuri: Fredrik Gabriel Hedberg 1811–2011. Juhlakir- www.sro.fi/75vuoa ja. Vaasa 2011. perusta 1 | 2014 artikkelit 25 F. W. Krummacherin asema eurooppalaisessa herätyskristillisyydessä

Simo Kiviranta G. Chr. Knapp, joka oli myös F. W. Krum- macherin merkittävin opettaja hänen Kirjoittaja (1937–2004) oli rovasti ja teolo- opiskeluaikanaan Hallessa. Muista mai- gian lisensiaatti. Hän teki elämäntyönsä nittakoon Berliinin böömiläisen Bethle- Helsingin yliopiston teologisessa tiede- hem-seurakunnan pastori J. Jänicke, jo- kunnassa, jossa toimi assistenttina. ka tuli herätykseen 1767 ja toimi Lontoon Lähetysseuran Saksan johtajana. Hänet Hengellistä uudistusta Krummacher esittää Elia-teoksessaan esi- Euroopassa 1800-luvun alussa merkkinä julistajista, jotka ovat vaikutta- neet paljon kuolemansa jälkeenkin. Eri puolilla Saksaa ja laajemminkin Eu- Samassa yhteydessä Krummacher viit- roopassa alkoi 1800-luvun alkupuolella taa myös kölniläiseen G. Krafftiin, joka ilmaantua hengellistä uudistusta, josta oli herätyksen uranuurtajana tunnetun F. W. Krummacherin elämä ja toiminta Krafft-suvun ensimmäisiä herätyksen lap- on edustava esimerkki. (Hyvä yleiskat saus sia. Suvun edustajia toimi monilla Saksan on E. Beyreutherin artikkeli julkaisussa seuduilla. Keskeinen asema tuli olemaan Die Religion in Ge schichte und Gegenwart = myös sleesialaisella paroni H. von Kott- RGG 2, 3. painos, s. 621–631.) Tutkijat näyt- witzilla, joka tuli herätykseen 1773. tävät olevan tosin eri mieltä herätyksen al- Yhteiskunnallisella ja poliittisella alal- kukohdasta ja varsinkin sen syntyyn vai- la valistuksen haaveet ja optimismin tu- kuttaneista tekijöistä. E. Beyreuther pitää hosivat Ranskan vallankumous ja sitä mahdollisena, että herätyksen alku on si- seuraavat veriset Napoleonin sodat, jot- joitettava jo 1700-luvun puoliväliin, jol- ka syöksivät koko Euroopan sekasortoon. loin sillä olisi hyvin kiinteä side myöhäis- Aatehistoriallisesti tilalle tuli romantiik- pietismiin, herrn hutilaisuuteen ja muihin ka, jossa ihailtiin kaukaista menneisyyttä, 1700-luvun vastaaviin ilmiöihin. luontoa, yksilön sisäistä maailmaa, tun- Varmaa on, että erilaisia ”maan hil- netta ja kaikenlaista mystiikkaa. Teolo- jaisten piirejä” eli eri puolilla Saksaa ja gisesti haluttiin palata luonnollisesta us- kaikkialla Euroopassa, mutta ne olivat si- konnollisuudesta yliluonnollisuuteen ja säänpäin kääntyneitä ja niissä esiintyi tunteeseen vetoavaan uskonnollisuuteen. omalaatuisia ja kirjavia opinkäsityksiä. Teologisesti 1700–1800-luvun vaihde on hy- Kirkot taas olivat etäällä kansasta, toimi- vin sekava ja vaikeasti ymmärrettävä. Yli- vat valistuksen ns. luonnollisen uskonnon luonnollisuutta korosti ns. supranatura- pohjalla ja saarnasivat hyvettä, moraalia lismi. sekä hyödyn ja edistyksen tavoittelua. Tunneuskonnollisuutta ja panteismiin Hyvä esimerkki herrnhutilaisen ja van- eli kaikkeuden palvontaan taipuvaa suun- hauskoisen (altgläugig) teologian säilymi- taa edusti F. Schleiermacher. Ns. uus- sestä hajanaisesti järkeisopin valtaamis- teologia eli neologia yritti yhdistää valis- sa yliopistotiedekunnissa on hallelainen tuksen ja historian harrastuksen. Näitä

26 artikkelit perusta 1 | 2014 selvittää E. Hirsch (Geschichte der neueren syvimmän laman ja poliittisen sekasorron evangelischen Theologie 5, 3. p., s. 70–.) keskellä ja sen jälkeen, ovat seuraavat. Mainitut aatevirtaukset jäivät yliopistoihin ja sivistyneistön piireihin. Kirkot Baijerin alueen herätykset ja seurakuntaelämä pysyivät yleensä alen- nustilassa. Mutta yllättävästi melkein sa- Yllättävää ja merkille pantavaa on, että maan aikaan alkoi eri puolilla Saksaa, ku- varhaisin herätysliikehdintä syntyi Baije- ten muissakin maissa ja Suomessakin, rin roomalaiskatolisella seudulla. Herää ilmetä kansanherätyksiä. Saksassa, jos- kysymys, olivatko protestanttiset kirkot sa luterilaiset, reformoidut ja roomalais- jo niin kuoleman kohmeessa, että kipi- katoliset olivat eläneet rinnakkain uskon- nän oli tultava ulkopuolelta. Joka tapauk- puhdistuksesta saakka, nämä herätykset sessa katolinen herätys ei ollut vahvasti kulkivat tunnustuskuntien poikki ja ko- uskonpuhdistuksen ja raamatullis-evan- kosivat ihmisiä kaikista ryhmistä. Tätä on kelisen painotuksensa takia virallisen selitetty sillä, että valistus ja rationalismi katolisen kirkon suosiossa vaan sen val- olivat hävittäneet niin perin pohjin kan- vonnan ja suoranaisen vainon kohteena. san tietoisuudesta opin ja tunnustuksen. Alkusysäyk sen antoi katolinen piispa J. Luterilainen pappi H. Wangemann kir- M. Sailer, jota elähdytti syventyminen joittaa tästä kirjassaan ”Hengen sadetta ja Raamattuun ja sisäinen, mystissävyinen taisteluita Itämeren rannoilla” (1861): hurskaus. Mutta hänen johtamassaan katolisten pappien piiristä Seegissa ja Jumalan Henki, joka noina päivinä pu- Allgäussa (ns. Seeger Kreis) alkoi kansanlii- halsi seutujen halki, ei ollut sidottuna ke, joka vyöryi yli tunnustusrajojen. Sen tunnustuskuntiin. Sellaiset miehet kuin johtavat henkilöt olivat L. M. Feneberg, Gossner, Boos, Sailer, Feneberg, Lindl M. Boos, J. Gossner ja Ignaz Lindl. ja Wessenberg todistavat tästä Juma- Liike keskittyi Raamattuun ja varsinkin lan antamasta elämästä yhtä hyvin kuin Paavalin vanhurskauttamisoppiin. Tun- Menken, Geibel, Riquet ja Metger refor- nuslauseina olivat: ”Kristus, meidän pe- moitujen keskuudessa. (Kantzenbach: lastuksemme.” ”Vain Kristus, tai niin kuin Die Erweckungsbewegung 1957, s. 7.) Paavali sanoo, Jumala Kristuksessa, sovi- tettuaan maailman itsensä kanssa, voi si- Yhteisenä piirteenä oli kuitenkin us- nut pelastaa!” (Krug 1983, s. 72–73; Kantzen- konpuhdistuksen sanoman synnistä ja bach 1957, s. 27–31.) armosta löytäminen uudelleen. Herä- Kun liikkeen hallitsevana teemana oli tysliikkeiden kehitys johti myös tunnus- ”yksin Kristus” ja julistuksen sisältönä tuskysymyksen tiedostamiseen ja koko keskitetysti luterilaistyyppinen vanhurs- liikehdinnän siirtymiseen protestant- kauttamisoppi, oli välirikko roomalais- tisiin kirkkoihin (Beyreuther RGG 2, s. katolisen hierarkian ja jesuiittojen kanssa 621). Luterilaisen herätyskristillisyyden väistämätöntä. kannalta merkkipaaluksi tunnustusky- Ensimmäinen ja varsinainen johtaja oli symyksen korostumisessa muodostui Martin Boos, joka tuli evankeliseen herä- Augsburgin tunnustuksen juhlavuosi tykseen 1789 ja jonka saarna Kristuksesta 1830 (Beyreuther: Die Erweckungsbewegung Jumalan edessä kelpaavana vanhurskaute- 1977, s. 23). na herätti närkästystä ja katolisen kirkon Yleisesti ja lyhyesti luonnehdittuna Sak- tuomion. Boos joutui joksikin aikaa pap- san herätysliikkeet, jotka virisivät kirkon pien rangaistuslaitokseen, minkä jälkeen perusta 1 | 2014 artikkelit 27 hän toimi Augsburgissa, joka oli tilapäi- on eräänlainen hengellinen testamentti, sesti Ranskan valvonnassa. Tämä antoi hän on ottanut motoksi seuraavat Boosin Boosille vapaan työjakson. Mutta täältä- sanat : kin katoliset opinvalvojat karkottivat hä- net ja hän siirtyi Itävaltaan Linziin, jossa Sanot minun aina olleen marttyyrin ja hänellä oli hyvin paljon kannattajia. Tääl- siinä olet oikeassa. Sellainen minä olen. tä hän siirtyi professoriksi Düsseldorfi in Nuoruudessani minua rääkkäsivät syn- ja sittemmin papiksi Saynin seurakun- tini, joista vapahtamaan en tiennyt ke- taan Reinin rannalle. tään muuta kuin itseni. Kun sittemmin Boos pysyi elämänsä loppuun katolisena löysin Vapahtajan ja uskoin häneen syn- mutta hyvin luterilaisesti suuntautuneena neistä päästäjänäni ja sydämeni vapaut- pappina. Hän kertoo löytäneensä Lutherin tajana, minua rääkkäsivät konsistorit ja 1811 ja tunsi voimakasta samastumista tä- juutalaishenkiset pietistit pyrkien repi- hän. Hänen rakkain kirjansa oli Lutherin mään rikki, väittelemään hajalle ja aja- Huonepostilla. (Kantzenbach 1957, s. 33–38; maan maanpakoon uskoni ja Lunasta- Kantzenbach: RGG 1, 3. p., s. 13–64.) jani. Tämä tragedia on jatkunut tähän Toinen kansainvälisesti kuuluisaksi päivään asti. Lisään tähän vielä syntini, tullut liikkeen johtaja oli Johannes Evan- perkele ja oma epäuskoinen, paha, yli- gelista Gossner. Hän oli aluksi luunkova herkkä, turmeltunut ja masentunut sy- rationalisti, mutta ajautui kriisiin ja sai dämeni! (F. G. Hedberg: Vilpitön tunnus- elävän uskon Kristukseen ja lähetysnäyn tus. Julk. Autuuden tie. Helsinki 1985. L. 1797. Hän joutui Boosin tavoin kirkolli- Takala: Suomen evankelisen liikkeen his- seen arestiin ja jesuiittojen vainoamaksi, toria I 1929, s. 331–332; II 1933, s. 83, 587, lähti Düsseldorfi in ja täältä Venäjän kei- 609, 619; III 1948, s. 290, 427.) sarin Aleksanteri I:n kutsumana Pieta- riin (1820–1824). Täällä hän vaikutti ratkai- Eino Murtorinne toteaa mielenkiintoi- sevasti Venäjän protestantismiin ja solmi sen seikan Baijerin katolislähtöisen he- vaikutusyhteydet Suomeen. Sittemmin rätysliikkeen vaikutuksesta herännäis- hän siirttyi Pommeriin ja Sleesiaan, jossa johtaja Nils Gustaf Malmbergiin tämän hän 1826 liittyi protestanttiseen kirkkoon. ollessa Pietarissa Pyhän Katariinan seura- Perustamalla oman lähetysseuran (Goss- kunnan apulaisena: ”Varsinkin mainitun ner Mission) 1836 hänestä tuli koko aika- herätyksen keskeisten vaikuttajien Mar- kautensa Euroopan merkittävimpiä us- tin Boosin, Johannes Gossnerin ja Lindlin konnollisia vaikuttajia. teokset vaikuttivat syvästi Malmbergiin ja Gossnerin välittämänä tulivat myös M. tekivät hänestä jo Pietarin kautena sytyt- Boosin julistus ja työ laajalti tunnetuk- tävän julistajan.” (E. Murtorinne: Suomen si. Hän julkaisi Berliinissä Boosin kaksi- kirkon historia 3. Porvoo 1992, s. 136.) osaisen postillan (Predigten) sekä Boosin Baijerin alkuherätys säteili sittemmin omaelämäkerran (päiväkirjan) antaen sil- vaikutuksiaan kaikkialle. Erityinen merki- le paljon puhuvan otsikon ”Jumalan edes- tys sillä oli Reininmaan herätykselle ja siten sä kelpaavan vanhurskauden saarnaaja” välillisesti Krummacherille. Olihan Boos III (1826). Teos on julkaistu myös ruotsiksi sekä Düsseldorfi ssa että Saynissa Reinin- 1839 ja ollut useiden herätysliikepappiem- maalla. Lisäksi hänen voimakas rajankäyn- me käytössä. F. G. Hedberg käytti ahke- tinsä vapaan armon evankeliumin julista- rasti Boosia ja gossnerilaista kirjallisuut- jana ja myöhäispietististen lakihenkisten, ta. Omaelämäkerrallisessa kirjasessa, joka mystis-spiritualististen ja pyhityspainot-

28 artikkelit perusta 1 | 2014 teisten katsomusten kriitikkona tulee sel- edustajia. Side pohjoisen ja etelän liikkei- västi lähelle Krummacherin julistusta. den välillä oli varsin kiinteä. Toinen Baijerin alueen herätys sijoittuu Mukaan liittyi varsin paljon myös aate- pohjoiselle Frankenin alueelle Erlangeniin lisia, kuten esim. Gustav von Below. Hei- ja Nürnbergiin. Sen johtavana maallikko- dän maakartanoistaan Pommerissa tuli na oli kauppias J. T. Kiessling, joka toi- herätyksen kiintopisteitä. Myös hovipiirit mi puuhamiehenä Nürnbergin Raamattu- joutuivat herätyksen vaikutuspiiriin. Von seuran perustamisessa. Erlangenissa taas Thaddenin talossa nuori Otto von Bis- toimi teologian professorina kuuluisan marck sai siitä vaikutteita. Samoin keisa- Krafftien herätysliikesuvun edustaja Chr. ri Wilhelm IV noustuaan valtaistuimelle Krafft. Nürnbergissä vastaavanlainen 1840 kutsui – ei ainoastaan Krummacheria Raamattua ja tunnustusta kohtaan näl- – vaan monia muitakin herätyspappeja ja kää tuntevien ”hengelliseksi isäksi” kut- teologeja seurakuntiin ja yliopistoihin. suttu oli K. von Raumer, jota tuki dekaa- Jakavaksi tekijäksi tähän liikehdin- ni Th. Lehmus. Korostetusti luterilaista tään tuli kysymys unionista eli luterilais- kirkollista herätystä edusti Neuendettel- ten ja reformoitujen kirkollisesta yhtey- saun kuuluisien laitosten perustaja ja Chr. destä Preussin maakirkoissa. Luterilaisen Krafftin oppilas Wilhelm Löhe sekä ns. ryhmän johtajaksi tuli tässä vaiheessa W. Erlangenin teologian luterilainen perus- Hengstenberg. Tämän alueen itäosissa taja A. Harless. (Beyreuther RGG 2, s. 624; syntyi myös voimakas luterilais-tunnus- Kantzenbach 1957, s. 63–64, 74–78.) tuksellinen liike (Pommeri, Breslau, Slee- sia), josta lähti runsaasti liikkeen kannat- Berliinin ja Pohjois- tajia siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan, Saksan liikkeet missä he muodostivat 150 vuotta sitten voimakkaan luterilaisen kirkon, ns. Mis- Berliinissä ja sen ympäristössä oli Jänicken souri-Synodin. laskemalle pohjalle ja säilyneiden herrnhutilais-herätyskristillisten piirien perintö- Würtemberg, Reininmaa nä muodostunut toinen Saksan keskeisistä ja Bremen herätysalueista, jonka piiriin F. W. Krum- macherkin elämäntyönsä loppukaudella Württemberg on pietististen ja raamattu- joutui. Jo 1810-luvulla siellä sanotaan olleen uskollisten liikkeiden varsinainen kehto. yli 20 vanhapietististä piiriä. Paroni Kott- Siellä näkyy selvimmin jatkuvuus vanhan witzin ja hänen hengellisen isänsä, herrn- pietismin ja 1800-luvun herätysten kes- hutilaisen A. G. Spangenbergin, vaikutus ken. Siellä oli säilynyt elävänä J. A. Ben- muodostui johtavaksi. Täältä olivat saaneet gelin ja hänen oppilaittensa Fr. Roosin vaikutteita monet myöhemmät teologit., ja Ph. Burkin perintö. Raamatun sanan jotka tosin loittonivat sen piiristä kuten A. keskeisen aseman korostaminen armon- Tholuck, R. Rothe ja R. Stier. välineenä yhdistää F. W. Krummacherin Voimakkaaksi Berliini-Brandenburgin Württembergin liikkeisiin. Samalla on liike tuli yhdistyessään Pommerin ja Itä- huomattava, että alueelle oli syntynyt mo- Preussin herätyksiin. Hyvin keskeinen nenlaisia epäraittiita ja spiritualistisiakin johtaja oli upseeri Adolf von Thadden. ryhmiä, jotka olivat viemässä Saksan län- Hänen johdollaan varsin suuri ryhmä pii- tistä herätysaluetta moneen ja joskus ky- rin jäseniä teki 1817 matkan Etelä-Saksaan seenalaiseen suuntaan (Kantzenbach 1957, tavaten Boosin ja muita Baijerin liikkeen s. 137–138). perusta 1 | 2014 artikkelit 29 Vuosisadan vaihteessa oli vielä elävä- lista sovitusoppia, jonka mukaan Kris- nä talonpoikaissaarnaaja Johann Michael tus ei sovittanut Jumalaa, koska hän on Hahnin liike, jota kutsuttiin ”hartaushet- ikuinen rakkaus, vaan sovitus tapahtuu kiväeksi” (Studenleute) ja ”Michelianek- vain subjektiivisesti ihmisen sydämessä. si”. Se toimi lähinnä herttuatar Fransis- Hän käsitti Paavalin puheen vihollisuu- kan suojeluksessa ja oli perustanut kaksi desta vain ihmisen vihamielisyydeksi Ju- keskusta, Korntalin ja Wilhelmsdorﬁ n, malaa kohtaan ja kielsi näin Jumalan vi- estääkseen kaikkia kannattajia lähtemäs- han ja Kristuksen rangaistuskärsimyksen. tä siirtolaisiksi Amerikkaan tai Etelä-Ve- Krummacher sanoutuu selvästi irti tästä näjälle. Voimakkain herätyssaarnaaja oli opetuksesta ja seuraa objektiivisen sovi- L. Hofacker, joka tuli herätykseen 1818 ja tuksen linjaa sekä kirjassaan Kärsivä Kris- vaikutti lyhyen elämänsä ajan Stuttgartis- tus että Elia Tisbiläisessa esim. s. 369–371. sa saavuttaen valtavan tuhansiin nouse- Toinen saarnaaja oli J. W. Rautenbach van kuulijakunnan ja kannattajajoukon. Hampurissa, mutta hänkin suostui alli- Häntä tuki hänen veljensä W. Ho- anssikristillisyyteen mm. baptistien kans- facker ja kuuluisa hengellinen ru- sa. Hänen työtään jatkoi mm. pyhäkoulu- noilija Albert Knapp, jota kutsuttiin ja diakoniatyön osalta J. H. Wichern. ”1800- luvun Klopstockiksi”. Heidän ys- tävänsä S. K. Kapf, joka toimi Korntalin F. W. Krummacherin lähitausta pappina, perusti sisälähetyksen ja toimi saksalaisissa herätysliikkeissä ns. Evankelisen allianssin johtajana. Hä- nen toimestaan saatiin perustetuksi myös F. W. Krummacherin pääteoksena on kirk- Baselin lähetysseura, jonka välityksel- kohistoriassa kiistattomasti pidetty hä- lä luotiin kiinteät suhteet mm. Englan- nen raamatuntutkistelusarjaansa Elia Tis- tiin ja Sveitsiin. Hyvin erikoislaatuinen biläinen. On sanottu, että Krummacher ilmiö täällä olivat myös kaksi saarnaa- itse oli ”Elian tulella kastettu”. Kirja on jaa, sielun hoitajaa ja parantamisliikkeen koko oman aikansa herätyskristillisyy- edustajaa isä Johan Christoph Blum- dessä uranuurtava ja edustaa herätysliik- hardt ja tämän poika Christoph (Bad keiden tuottaman runsaan kirjallisuuden Boll), jotka loivat omaperäisen Jumalan huippuja. (R. Kögel: Krummacher, F. W. valtakunta -teologian. julkaisussa Realencyklopädie für protestan- Ala-Reinin alue oli tiiviissä yhteydessä tische Theologie und Kirche = RPTK 11, s. 152.) toisaalta Würtembergiin toisaalta Breme- Teos on omaa luokkaansa jo muodon nin alueeseen. Siellä myöhemmin käsiteltä- ja puhetaidon tasolla. Krummacherin sa- vien Krummacherien vaikutus oli johtava. nankäyttö on elävää ja täynnä värikkäitä Heidän rinnallaan ja työn jatkajana toi- kielikuvia. Se tempaa kuulijat mukaansa mi H. Fr. Kohlbrügge. Tällöin herätyslii- ja kulkee kuin väkevä ja vaikuttava näytel- keseurakuntien luku kasvoi ja keskuksek- mä. On väitetty, että Krummacher ns. dra- si muodostui Wuppertal. (Krug 1983, 77.) maattisella tyylillään pyrki tietoisesti luo- Hansakaupunkien Bremenin ja Ham- maan vastakohdan sen ajan sovinnaiselle, purin alueella vaikutti F. W. Krummache- muodolliselle ja ontolle saarnatyylille. (D. rin isän lisäksi kaksi suurta saarnaajaa Rössler: RGG 4, 3. p., s. 83.) Tämän myönsi G. Menken, joka kuitenkin oli sidoksis- omalla tavallaan sen ajan kulttuurin suu- sa lääkäri Samuel Collenbuschiin ja ns. ri auktoriteetti Johann Wolfgang von Hasenkampin ryhmään Ala-Reininmaalla Goethe, joka kiinnitti kirjoittajaan huo- ja edusti harhautunutta ja epäraamatul- mionsa ja julkaisi 1830 hänen pääteokses-

30 artikkelit perusta 1 | 2014 taaan arvioinnin. Uskonnollinen herätys saanut, mutta sen järkeisopin kylmäksi jät- sekä yksilöllisen kokemuksena että kan- tämä koulumies ja teologi, joka toimi mm. sanliikkeenä oli kuitenkin hänelle vieras kymnaasin rehtorina Morsissa sekä teolo- ja käsittämätön. Sen tähden hän nimittää gian professorina Duis burgin teologises- Krummacherin saarnoja ”sivistymättö- sa tiedekunnassa. Teologian professuurin mien massojen huumaamiseksi” (Rössler, rinnalla hän antiikin ja klassisen kirjalli- RGG 4, s. 83). suuden erityistuntijana oli myös kaunopu- Oman aikansa herätyskristillisyyden heisuuden opettaja (professor eloquentiae), edustajaksi Krummacherin varsinaises- mikä antanee viitteitä hänen saarnaajapoi- ti tekee puheiden sisältö. Samalla kun hän kansa retoriseen taitavuuteen. Napoleonin rikkoo kylmän ja kuolleen rationalismin sotien aiheuttama levottomuus ja seka- ”vanhat alttarit”, hän esittää uuden liik- sorto tuhosi myos Duisburgin mahdolli- keen ohjelmajulistuksen (Kögel, RPTK 11, suudet. Isä Krummacher siirtyi saarnaa- s. 153). On keskityttävä Raamattuun, jonka jaksi Ruhrin alueelle Kettwigiin ja täältä sanalla on vaikuttava voima. On tähdättä- maakirkon johtajaksi (Superintendent) An- vä siihen, että ihmisen sydämessä todel- halt-Bernburgiin. Kaikkein vaikuttavimmak- la tapahtuu jotain. Sanoma on suunnatta- si muodostui kuitenkin hänen toimintan- va todelliselle kansalle, jonka keskuudessa sa Bremenissä Pyhän Ansgariuksen kirkon eletään. saanaajana ja kirkonjohtajana. Krummacherin aseman ja vaikutuk- Herätyksiin isä Friedrich Adolf oli suh- sen saksalaisessa herätyskristillisyydes- tautunut alusta alkaen myötämielisesti, sä selittää jo silmäys hänen lähitaustaan- ja hänellä oli ollut yhteyksiä ”maan hiljai- sa ja sukuperintöönsä. Krummacherien siin” eli edelliseltä vuosisadalta periyty- laaja suku jätti aikanaan syvän jäljen neen myöhäispietismin ja herrnhutilai- Ala-Reininmaan herätysliikkeeseen, ja suuden edustajiin. Mutta ennen kaikkea heidän vaikutuksensa ulottuvat osak- hän oli voimakkaasti innostunut roman- si Ranskan ja Alankomaiden puolelle ja tiikasta ja varsinkin J. G. Herderin kieh- Württembergiin, Baadeniin ja Etelä-Sak- tovasta historiannäkemyksestä. Mutta san baijerilaisiin liikkeisiin samoin kuin Kettwigin aikana hän oli kokenut uuden pohjoisemmas yhtäältä Bremeniin ja luo- voimakkaan herätyksen. Yhdessä yliopis- teisrannikolle, toisaalta Preussin alueil- toajan professoritoverinsa ja myöhemmin le Berliiniin ja Branderburgiin sekä aina lankonsa A. W. P. Möllerin kanssa hän Pommeriin ja Itä-Preussiin asti. (Bey- asettui voimakkaasti vastustamaan jo kan- reuther 1977, s. 40–41; Krug 1983, s. 77–78; sankin keskuuteen levinnyttä rationalistis- Horst Stephan & Hans Leube: Handbuch ta henkeä. Hän kirjoitti kaksi kuuluisaksi der Kirchenge schichte 4. Neuzeit. Tübingen tullutta kirjaa Parabeli eli ’Vertaukset’ se- 1931, s. 311–313; F. W. Krummacher [nuo- kä ”Evankeliumikertomuksen hengestä ja rempi]: Gottfried Daniel Krummacher und muodosta historian ja estetiikan valossa”, niederrheinische Erweckungs bewegung jul- jotka ilmestyivät lukuisina painoksina ja kaisussa Arbeiten zur Kirchen Geschichte 17. käännettiin monille kielille (Kantzenbach, Berlin 1935.) s. 150; H. Mallet: Krummacher Friedrich F. W. Krummacherin isä Friedrich Adolf, RPTK 11, s. 150–151 ). Adolf Krummacher (1767–1845) oli van- Vielä näkyvämpi ja selvästi johtava hapreussilaista, monta sukupolvea West- asema Reininmaan herätyksen varhais- falenissa asunutta kreivillistä sukua. Fried- vaiheessa oli isä Friedrich Adolﬁ n nuo- rich Adolf oli Hallessa koulutuksensa remmalla veljellä ja F. W. Krummacherin perusta 1 | 2014 artikkelit 31 sedällä Gottfried Danielilla (1774–1837). si hän ei halunnut tietää mitään Collen- Hän ei veljensä tavoin lainkaan mennyt buschin kummallisista pyhitysasteista. Halleen, vaan opiskeli Duisburgissa, jon- Setä Krummacher julisti aina syntisen ja ne rationalismi ei ollenkaan päässyt. Hän jumalattoman, ei suinkaan hurskaan ja kasvoi pietistisen erityisryhmän piirissä, pyhittyneen vanhurskauttamista. jota johti rehtori J. G. Hasekamp ja johon F. W. Krummacherin kirkollinen ohjaa- vuosien mittaan olivat olleet kosketuksissa ja ja kenties eniten hänen julistukseensa monet Württembergin ja Reininmaan hen- vaikuttanut pappi oli hänen mainittu se- gelliset avainhenkilöt, kuten lääkari S. Col- tänsä. Isänsä perintönä hän luki Herderiä lenbusch, saarnaaja G. Menken, mystikko ja ihannoi Raamatun heprealaista runout- G. Terssteegen, omalaatuinen spiritualisti ta. Hän tutustui tarkoin J. F. Kleukersin G. Jung-Stilling, runoilija J. Lavater ym. kuuluisiin apologeettisiin kirjoituksiin ja Tässä piirissä esiintyi kuitenkin myöhäis- isänsä teokseen ”Evankeliumikertomusten pietismiin pesiytyneitä mystis-harhaoppisia henki ja muoto” (Kantzenbach 1957, s. 154). ja suorastaan okkultistisia piirteitä. Setänsä innoittamana hän taas syventyi Krummacherien erityinen merkitys Lutherin teoksiin ja keskusteli niistä lute- nähdään siinä, että he pitäytyivät raittii- rilaisen työtoverinsa ja läheisimmän ystä- seen raamatullisuuteen, jonka Gottfried vänsä, pastori Fr. Sanderin kanssa. Danielin sanotaan säilyttäneen jo lap- Myös F. W. Krummacherin nuorempi suuden kodistaan saakka. Samoin kuin veli Emil Wilhelm Krummacher oli sa- hän torjui villin ja epäraittiin spiritualis- man hengen lapsia. Hänen huomattavin min, hän ei myöskään lähtenyt toiseen kirjallinen työnsä oli Lutherin kirjoituk- suuntaan, joka reformoidun vaikutuksen sista koottu kirja ”Päivittäinen sydämen alaisella seudulla oli yleinen. Tässä ko- laiduntaminen Lutherin teosten parissa” rostettiin kovaa kääntymisvaatimusta ja (H. Mallet, RPTK 11, s. 152). Krummacher pitkälle vietyjä pyhitysmenetelmiä. Hän- joutui käymään rajun hengellisen rajan- tä luonnehditaan ”vapaan armon saar- käynnin kahteen suuntaan yhtäältä ratio- naajaksi”, joka tältä pohjalta näki myös nalismiin ja toisaalta villiin ja spiritua- predestinaation yksin Jumalan vaikutta- listiseen pietistimin muotoon. Edellistä misena ihmisen pelastuksessa. Henkilö- edusti parhaimmillaan hänen Bremenis- kohtaisesti hän koki tämän herätyksen ja sä isänsä kirkossa pitämänsä vierailusar- uskonnäkemyksen kirkastumisen 1798. ja, joka 1840 herätti papiston keskuudessa Gottfried Daniel varoitti luottamasta valtaisan kritiikin ja vastahyökkäyksen. tunteisiin ja torjui ajatuksen, että predes- Siihen Krummacher vastasi vielä vah- tinaatiota käytettäisiin jonkinlaisen koke- vemmin kirjallaan ”Tekopyhä rationa- musperäisen omassa sydämessä asuvan lismi Pyhän Raamatun tuomioistuimen pelastusvarmuuden ja lankeamattomuu- edessä” (1841). Epäraamatulliseen spri- den perusteluna, minkä pohjalta muka tualismiin päin rajanveto tapahtui toisin, voitaisiin keskittyä vain pyhitysharjoituk- mutta on silti täysin selvä. Krummacher siin. Samoin hän torjui ankarasti ns. apo- on raamattukeskeinen, luterilaistyyppi- katastasis- eli kaikkien ihmisten ja jopa sen lain ja evankeliumin sekä objektiivi- paholaisenkin pelastumisopin korostaen, sen sovituksen ja vanhurskauttamisen että on uskottava Raamatun mukaan sekä saarnaaja. Samealle mystiikalle hän antaa Jumalan viha että Jumalan rakkaus. Sik- selvät jäähyväiset. •

32 artikkelit perusta 1 | 2014 perusta 1 | 2014 sananselitystä 33 Tässä ja nyt

35 | Arkkipiispa Põder: On yhä vastattava kommunistisen ateismin väitteisiin Viron luterilaisen kirkon arkkipiispan mukaan kommunistien uskontokritiikki jäi elämään vaikka kommunismi kaatui.

37 | Hyvän tahdon ilmaus Keväällä 2009 julkaistiin silloisten piispojen ja perinteisellä virkakannalla olevien herätysliikejohtajien yhdessä laatima ja hyväksymä ns. tahdonilmaus. Teksti on yhä ajankohtainen.

38 | Kristillinen usko Mandelan voimana Pitkinä vankisellin vuosina Nelson Mandelan ainoa sallittu kirja oli Raamattu. Hän ei ujostellut sanoa, kuinka suuri merkitys kristillisellä opetuksella ja uskolla oli hänen elämässään ollut.

39 | Menkää pois melkein kaikki Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua seurakuntien tuesta lähetysjärjestöille. Keskusteltuaan Johanna Korhosen ja Sari Roman- Lagerspetzin kanssa kirkon ulkomaan osaston johtaja Kimmo Kääriäinen kirjoitti Kotimaa24:ssä asiasta.

40 | Seuraavaksi kielletään Kristuksen ainutlaatuisuus Ruotsissa keskustellaan islamista. Median viesti on, ettei Jeesus ole ainoa tie Jumalan luo.

34 tässä ja nyt perusta 1 | 2014 Arkkipiispa Põder: On yhä vastattava kommunistisen ateismin väitteisiin

Viron arkkipiispan Andres Põderin tee- läpitunkeva kaksiteräinen miekka. Näin on, ma teologisilla opintopäivillä oli moni- vaikka aikamme ihmisiin sopiikin 2. Timo- sanaiseksi muotoiltu: ”Miten julistaa he- teuskirjeen varoitus: ”Tulee näet aika, jolloin rättävästi ihmisille, joista kommunismi ja ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia.” ateismi ovat tuhonneet paljon?” Kirkossa on kuitenkin nähtävä vaivaa ja löydettävä uusissa yhteiskunnallisissa tilan- Menneisyyden traumat teissa ihmisiin se kosketuspinta, joka avaa tietä sanomalle. Tässä Viron kirkon haas- Põderin esityksissä tuli ilmi Viron kirkon teena on ollut se, miten kohdata sukupolvi, historian traumoja pitkältä ajalta. Lähes jolle kommunismin aika onnistui luomaan sata vuotta sitten etsittiin luterilaisen kir- kristinuskosta stereotyyppisen irvikuvan. kon omaa itsenäisempää tietä suhteessa Saksan luterilaiseen kirkkoon ja pyrittiin Ateismin jättämät stereotypiat irti saksalaisen papiston liiallisesta vaiku- tusvallasta. Toisesta maailmansodasta al- Põder muisteli, miten jo kommunistisen koi 50 vuoden neuvostomiehitys ja kom- kauden loppupuolella joku puolueen jäsen munismin ankara kristinuskon ja kirkon saattoi vitsailla: ”Olemme kuin retiisejä – vastainen taistelu, joka tyhjensi kirkkoja ja päältä punaisia, mutta sisältä valkoisia.” pyrki ”vapauttamaan” ihmisten ajattelun Kun yhteiskunnan poliittinen käänne sit- uskonnon kahleista. Viron miehityksen ten tuli – ”takinkäännös” oli monille pie- päättyessä 1990-luvun alussa luterilaisen ni askel vapauteen entisestä ideologisesta kirkon jäsenmäärä oli romahtanut ja kirk- pakkopaidasta tai marxilaisesta talousajat- ko oli monessa mielessä raunioitettu kirk- telusta. Se, mikä monen kohdalla ei lain- korakennusten ja taloudenkin suhteen. kaan kääntynyt, oli suhde kristinuskoon. Arkkipiispan esityksissä oli myös sar- Kommunismin luomia ajatuksia ja asen- kastisia pohdintoja siitä, missä kohden teita vain harva rupesi kyseenalaistamaan. kommunismin aika oli kirkolle siunaus tai Siksi virolaisille evankeliumia välitettäessä kirous. Opiskelijan kysymykseen: ”Onko on vastattava 50 vuoden aikana iskostettui- kirkossanne paljon ateistisia pappeja kuten hin stereotyyppisiin ennakkokäsityksiin. Suomessa?” Põder hymähti: ”Kirkossam- Näitä stereotypioita Põder listasi tähän me on ollut niin alhaiset pappien palkat, tapaan: 1. Uskovat ovat tyhmiä, koska us- ettei se juuri ole ateisteja houkutellut.” kovat, vaikka tiedämme, ettei Jumalaa ole. 2. Uskonto on ennen ollut pappien ja kir- Jumalan annettava toimia kon väline hankkia rikkauksia. 3. Usko on sanansa kautta heikkojen lohdutus. 3. Kristinusko on virolaisille vierasta tuontitavaraa, saksalaisen Põderin mukaan evankeliumi on muut- ritarimiekan oheistuote. 4. Uskonto voi- tumaton kaikkina aikoina. Siksi on ennen maannuttaa (kapitalistisia) vallanpitäjiä. kaikkea annettava Jumalan toimia Raama- 5. Kristinusko kieltää nautinnon. 6. Usko tun sanan välityksellä. Se on yhä Heprea- ja uskominen ovat henkilökohtaisia asioi- laiskirjeen sanoin sydämiin vaikuttava, ta eikä niillä tule olla sijaa julkisuudessa. perusta 1 | 2014 tässä ja nyt 35 7. Uskonto ja valtio on pidettävä täysin kirkko 30 000 jäsentä). Vapaakirkot ovat erillään, kirkolla ei saa olla julkisia vaiku- kasvattaneet jäsenmääräänsä. tuskanavia. 8. Se, mikä on oikeaa uskoa, Kristillisyyden ulkopuolella ilmenee ei tarvitse tuekseen kirkkoa tai kirkollisia New Age -uskonnollisuutta, uutta henki- rakenteita. syyttä, jolla voi olla yhtymäkohtia ateisti- (Kirjoittajan reunahuomautus: Lista seen animismiin ja vanhaan Viron kansan- kuulostaa aika tutulta. Suomessa ”erkko- uskoon. Põderin mukaan kommunismi loi lainen medialiberalismi” on yltänyt sa- välillisesti pohjaa näille ilmiöille. maan vaikutukseen kansan parissa ehkä Todettuaan, että nykyisin kristityt ko- lyhyemmässäkin ajassa.) kevat olevansa vähemmistönä, Põder ky- Kaikista stereotypioista huolimatta syy, onko se rajoite vai mahdollisuus. evankeliumilla on tartuntapintoja virolais- Demokratian piirissä on oikeus olla toi- ten elämään. Peruskysymykset ovat yhä senlainen, yksilöllisyyttä arvostetaan ja tallella: Kuka meitä todella rakastaa? Onko kirkolla on nyt tilaisuus olla ”kunnialli- ikuista rakkautta, onko oikeudenmukai- sesti toisenlainen” – edustaa vastakulttuu- suutta, elämän tarkoitusta tai perimmäis- ria. ”Vain elävät kalat uivat vastavirtaan!”. tä arvoa, onko vastausta kuoleman nos- tamiin kysymyksiin? Nämä kysymykset Minne katosi vapautumisen eivät jätä ihmisiä rauhaan ja evankeliumis- ajan herätys? sa kirkko tarjoaa kaikille vastauksia. Tämän kysymyksen kohdalla virolaiset lu- Viron uskonnollisuuden ennoitsijavieraat (Põder, Luhamets) pa- uudet ilmiöt ja tilastot lauttivat mieliin 1990-luvun alun tilanteen. Kasvava kiinnostus kirkkoa kohtaan Uuden itsenäisyyden ajan uskonnollisuu- oli alkanut jo edellisellä vuosikymmenel- desta tai virolaisten suhteesta kristinus- lä. Vapautumisen myötä kirkkoihin, kas- koon ei ole Põderin mielestä helppo luo- teelle ja rippikouluihin oli tungosta siinä da selkeää kuvaa. Tilastollista tutkimusta määrin, että se ylitti papiston kyvyn vas- haittaa esimerkiksi se, että monet eivät tata kaikkiin haasteisiin. ”Me kysymme koe tarpeelliseksi vastata sitä koskeviin ky- samaa: mihin se into katosi parissa vuo- selyihin, koska ”uskonto on yksityisasia”. dessa?” Yhden vastauksen he antoivat he- Tilastojen tuloksissa on ainakin näen- rätyksen laantumisen syyksi: ”Sitten alkoi näistä ristiriitaisuutta. Virolaiset edusta- kapitalismin herätys ja ihmisten juoksu vat EU-tasolla alhaisinta prosenttia jumala- rahan ja elintason perässä.” uskon kohdalla (16 %; EU:n keskiarvo 52 %). Toisaalta 54 % virolaisista sanoo uskovan- Tallinna ja Turku 2014 sa johonkin korkeampaan elämänvoimaan – eri suunta? (EU:n keskiarvo 27 %). Puolet virolaisista toivoo yhteiskunnan perustuvan kristilli- Arkkipiispa Põderiä ja muita Viron lu- selle arvopohjalle ja 68 % kannattaa sitä, et- terilaisen kirkon vieraita kuunnelles- tä koulu tarjoaisi uskonnonopetusta. sa suomalainen kuulija tulee väistämät- Kuitenkin vain kolmasosa virolaisista tä tehneeksi vertailuja. Paljolta olemme kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon. kirkossakin säästyneet, kun Suomi vältti Yhteenlasketulta jäsenmäärältään suurin Viron kohtalon 75 vuotta sitten. Ja jos vion ortodoksikirkko (Viron venäläinen or- rolaisvieraita on uskominen, niin paljon todoksikirkko 180 000, Viron ortodoksi- on oma kirkkomme rikastunut herätys-

36 tässä ja nyt perusta 1 | 2014 liikkeistä, joita Viron kirkossa on ollut vä- jutaan, että kirkon kohtalonkysymys on hemmän. uskollisuus Lähettäjälleen ja hänen sanal- Mutta toisaalta taloudellisissa vaikeuk- leen ja se sanotaan ääneen! sissa kamppaileva sisarkirkkomme näyt- Muuan viime kesän Viron turisti kertoi tää kadehdittavalta. Siinä missä Suomen käyneensä Saarenmaalla jumalanpalveluk- Turussa kirkon johto aika ajoin päivittää sessa, paljonkaan saarnasta ymmärtämät- medialle Raamatusta irtautumisensa ny- tä. Sen hän oli tajunnut että pappi rukoili kykoordinaatteja ja kääntää kirkon perä- Suomen kirkon puolesta, että se ei hukkai- sintä eri kysymyksissä yleisen mielipiteen si Raamattuaan. Pitäisikö sanoa Halleluja ja postmodernin arvotyhjiön suuntaan vai eläköön Itämeren ekumenia!? • – siinä Toompeanmäen konsistorissa ta- Martti Ylinen

Hyvän tahdon ilmaus

Luterilaisen kirkon piispat ja perinteisellä 2. Tunnustamme sen, että kirkos- virkakannalla olevien herätysliikejärjestö- samme on jäseniä, jotka eivät vakau- jen edustajat tapasivat säännöllisesti ark- muksensa vuoksi pidä oikeana kirkon kipiispa Jukka Paarman aikana vuodes- hyväksymää päätöstä avata pappisvirka ta 1999 alkaen. Keväällä 2009 julkaistiin naisille, ja toivomme, että hekin voivat yhteisesti hyväksytty teksti, ns. tahdon- edelleen kokea kirkon omakseen. ilmaus. Se tarkoituksena oli varmistaa, et- 3. Haluamme yhdessä toimia sen tä perinteisellä virkakannalla olevilla olisi puolesta, ettei ketään kirkossa syrjitä yhä tilaa kirkossa. Vaikka tämä tahdon- hänen sukupuolensa, vakaumuksensa ilmaus ei velvoita seurakuntia tai järjestö- tai virkanäkemyksensä tähden. jä ja vaikka sen vaikutus on valitettavasti 4. Pidämme tärkeänä, että herätyslii- ollut suhteellisen vähäinen, se lienee pa- kejärjestöjen toiminta muodostaa pai- rasta, mitä tässä asiassa on saatu aikaan. kallisseurakuntien sisällä sellaista yh- Se antaa edelleen mahdollisuuden järke- teisöllisyyttä, joka vahvistaa kaikkien vään toimintaan niille, joilla on halua an- seurakuntalaisten sitoutumista Kris- taa tilaa perinteiselle näkemykselle. tukseen ja kirkkoon. Julkaisemme tahdonilmaisun uudel- 5. Kun herätysliikejärjestöt ovat yh- leen, koska sitä on pyydetty. teistyössä paikallisseurakuntien kans- Piispat ja herätysliikejärjestöjen edus- sa, ne toimivat kirkkomme vuonna 1986 tajat julkistivat siis 4.3.2009 yhteisen tah- tekemän virkaratkaisun ja paikallisseu- donilmaisunsa seurakuntien ja herätyslii- rakuntien käytäntöjen mukaisesti. kejärjestöjen yhteyksistä ja yhteistyöstä. 6. Seurakunta voi tehdä yhteistyö- Teksti kuului näin: tä herätysliikkeen kanssa ja antaa tilo- ja herätysliikkeen kirkkopyhiä ja muita 1. Haluamme edistää sitä, että herätys- tilaisuuksia varten. liikkeet ja niiden muodostamat yhtei- 7. Vetoamme kaikkiin seurakuntalai- söt ovat entistä selvemmin osa kirkon siin, että erilaisista näkemyksistä ja seurakuntien toimintaa ja siten tuo- huolimatta pysymme ja toimimme yh- vat oman panoksensa seurakuntaelä- dessä ja samassa kirkossa. män uudistamiseen. perusta 1 | 2014 tässä ja nyt 37 Arkkipiispa Jukka Paarman lisäksi työsken- anneta tilaa perinteisen kannan messulle, telyyn osallistuivat piispat Eero Huovinen, vierailija on luonnollisesti se, joka väis- Samuel Salmi, Simo Peura ja Matti Re- tyy. Koska koko tekstin tavoite on antaa ti- po. Muut piispat ilmaisivat yhtyvänsä tah- laa perinteiselle virkanäkemykselle, kohta donilmaisuun. Herätysliikejärjestöjen puo- ei voi merkitä sitä, että vanhalla kannalla lesta tekstin hyväksyivät toiminnanjohtaja olevien tulisi luopua vakaumuksestaan tai Timo Junkkaala Suomen Raamattuopis- toimia sitä vastaan. Kirkolliskokouksen ton Säätiöstä, pääsihteeri Jussi Miettinen päätökseen vuonna 1986 liittyi ponsi, jos- Suomen Evankelis luterilaisesta Opiskeli- sa taattiin perinteisellä kannalla oleville ja- ja Koululaislähetyksestä, lähetysjohta- kotipaikkaoikeus kirkossa. ja Pekka Mäkipää Evankelis-luterilaisesta Kun vuodet em. tekstin hyväksymisen Lähetysyhdistys Kylväjästä, toiminnanjoh- jälkeen ovat osoittaneet, että kirkossa elä- taja Lasse Nikkarikoski Suomen Luteri- vät rinnakkain perinteinen ja uusi virka- laisesta Evankeliumiyhdistyksestä, pääsih- kanta, tahdonilmauksella olisi yhä käyttöä. teeri Henrik Perret Suomen teologisesta Mikkelin piispa Seppo Häkkinen kir- instituutista ja lähetysjohtaja Timo Rämä joittaa uudessa paimenkirjeessään: ”Kirk- Suomen Evankelisluterilaisesta Kansan- kona emme ole kyenneet hoitamaan lähetyksestä. virkakysymystä tyydyttävällä tavalla. Pap- Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteen pisvirka on kirkossamme avattu naisille jo mukaan arkkipiispa Paarma piti yhteistä yli neljännesvuosisata sitten, mutta asia kannanilmaisua hyvänä perustana keski- hiertää yhä. Ongelma ei ratkea kieltämäl- näiselle kunnioitukselle, kuuntelemiselle, lä tai kurinpitotoimin. Kirkossa on oltava keskustelulle ja yhteistyölle. tilaa virkakysymyksessä eri tavalla ajatte- Eniten keskustelua herätti viides kohta. leville. Uskon että yhteisellä tahdolla olisi Sen viesti on, että seurakunnat luonnolli- löydettävissä kaikkia osapuolia tyydyttä- sesti itse päättävät omasta toiminnastaan. vä ratkaisu. Siksi olisi käynnistettävä tätä Vierailijat eivät voi määrätä, miten seura- koskeva keskustelua.” • kunnissa toimitaan. Jos seurakunnassa ei Timo Junkkaala

Kristillinen usko Mandelan voimana

”Teiltä olemme saaneet kaiken, ilman tei- mimaan rauhan niiden kanssa, jotka olivat tä meillä ei olisi mitään.” Näin sanoi Nel- pitäneet häntä vankilassa neljännesvuosi- son Mandela kirkoille ekumeenisessa sadan ajan. Hän ei halunnut kostoa vaan kokouksessa. Heikki Huttusen mukaan maalleen uutta, yhteistä tulevaisuutta. Mandela tarkoitti paitsi vapautumista Pitkinä vankivuosina Mandelan ainoa rotusorrosta, ennen muuta koulutusta. sallittu kirja oli Raamattu. Hän ei ujos- Mandela kertoi aloittaneensa koulutien- tellut sanoa, kuinka suuri merkitys kris- sä metodistikirkon lähetysasemalla ja ko- tillisellä opetuksella ja uskolla on hänel- rosti, kuinka ratkaiseva merkitys hänen ja le ollut. Uskosta nousi sisäinen vahvuus monen muun afrikkalaisen elämässä kris- ja sellainen uskottavuus ja johtajuus, jota tillisellä lähetystyöllä on ollut. kenelläkään toisella aikamme poliitikolla Nelson Mandela muistetaan miehenä, ei ole, pääsihteeri Heikki Huttunen arvioi joka kykeni sovintoon. Hän oli valmis sol- Seurakuntalaisen uutisissa 9.12.2013. •

38 tässä ja nyt perusta 1 | 2014 Menkää pois melkein kaikki

Viime aikoina on käyty vilkasta keskuste- Lähetysjärjestöt ovat yksityisoikeudelli- lua seurakuntien tuesta lähetysjärjestöil- sia toimijoita eikä niiden kanssa solmitulla le. Keskusteltuaan Johanna Korhosen ja perussopimuksella puututa sopijajärjestön Sari Roman-Lager spetzin kanssa kirkon yksityisoikeudelliseen asemaan. Työnan- ulkomaan osaston johtaja Kimmo Kää- tajalla on oikeus valita tehtävään kelpoi- riäinen kirjoitti Kotimaa24:ssä 20.12.2013 suusehdot täyttävä sopiva henkilö. Syrjin- asiasta mm. seuraavaa: täkielto sitoo työnantajaa kaikissa oloissa. ”Parisuhdelakia koskevassa selvitykses- Erityisesti kutsumenettelynä tapahtuvassa sään piispainkokous ei ottanut erikseen rekrytoinnissa syrjintää on kuitenkin vai- periaatteellista teologista kantaa parisuh- kea osoittaa eikä kirkolla ole toimivaltaa teensa rekisteröineiden mahdollisuuksiin ratkaista tuomioistuimelle kuuluvaa asiaa. toimia kirkon työntekijänä, mutta totesi Rekrytoitaessa ulkomaisiin tehtäviin asian oikeudellisen nykytilan. Olemassa on otettava huomioon kohdemaan olo- olevan lainsäädännön mukaan rekisteröi- suhteet ja lainsäädäntö. Homoseksuaa- dyn parisuhteen solmiminen ei ole este lisuus on edelleen kriminalisoitu vali- kirkon työlle. Tämä ei ollut ”kirkon rat- tettavan monessa maassa – samoin kuin kaisu”, vaan toteamus olemassa olevasta Suomessa aiemmin. Lisäksi on muistet- lainsäädännöstä. Sen mukaan kirkossa tu- tava perustevaliokunnan esille nostama lee luonnollisesti toimia. näkökulma: ”Tasaveroinen kumppanuus

6XRPHQWHRORJLQHQLQVWLWXXWWL ZZZVWLIL >ƵĞŶƚŽũĂǀŝĚĞŽŝŶĂ ^d/͗ŶŶĞƫƐŝǀƵŝůůĂ ^d/͗ŶůƵĞŶƚŽũĂǀŽŝŶǇƚƐĞƵƌĂƚĂƟĞƚŽŬŽŶĞĞŶ ƌƵƵĚƵůƚĂ͘<ŽƟƐŝǀƵůůĂŵŵĞŽŶƐĞŬćŶćŬǇŵć ƵƵƐŝŵŵĂƐƚĂůƵĞŶŶŽƐƚĂĞƩćǀŝĚĞŽŝĚĞŶůŝƐƚĂ͘ EćŝŶĞƌŝƉƵŽůĞůůĂ^ƵŽŵĞĂŽůĞǀĂƚƚĞŽůŽŐŝƚũĂ ƚǇƂŵŵĞǇƐƚćǀćƚǀŽŝǀĂƚƐĞƵƌĂƚĂũƵƵƌŝŶŝŝƚć ůƵĞŶƚŽũĂ͕ũŽƚŬĂŬŝŝŶŶŽƐƚĂǀĂƚŚĞŝƚć͘KůĞŵŵĞ ũŽŶǇƚƐĂĂŶĞĞƚŵǇƂŶƚĞŝƐƚćƉĂůĂƵƚĞƩĂƚćƐƚć ƉĂůǀĞůƵƐƚĂ͘KƉĞƚƵŬƐĞŵŵĞƚĂǀŽŝƩĂĂůĂĂũĞŵŵĂŶ ǇƐƚćǀćũŽƵŬŽŶŬƵŝŶǀĂŝŶƉĂŝŬĂŶƉććůůć ŽƉŝƐŬĞůĞǀĂƚŶƵŽƌĞƚ͘

>ƵĞŶƚŽƚĂůůĞŶƚĞĞƚůƂǇƚǇǀćƚŶĞƫƐŝǀƵŝůƚĂ ǁǁǁ͘ƐƟ͘ĮǀĂƐĞŵŵĂŶƉƵŽůĞŝƐĞƐƚĂǀĂůŝŬŽƐƚĂ ŬŽŚĚĂƐƚĂsŝĚĞŽƚ͘

perusta 1 | 2014 tässä ja nyt 39 etelän kasvavien luterilaisten kirkkojen ja tuomiolle olisivat joutuneet myös mo- kanssa edellyttää niiden teologisen argu- net muut kirkot. Näin ollen käsitys virasta mentaation huomioonottamista ja vas- ei muuttunut. tavuoroista kuuntelemista. Paikallinen Naispappeuspäätöksen yhteydessä hy- kirkko ei yksinään edusta koko kristillisen väksyttiin ponsi, jonka mukaan ”eri ta- uskon täyteyttä, vaan on riippuvainen toi- voin ajattelevien tulee kunnioittaa toi- sista kirkoista.” siaan ja toimia yhteistyössä. – – Kun Kirkolliskokouksen lähetekeskustelus- toimitaan ulkomailla, noudatetaan ulko- sa (toukokuu 2010) vallitsi yksimielisyys maisten kirkkojen virkaratkaisuja eikä li- siitä, että Raamatussa homoseksuaalisuus sätä jännitteitä.” torjutaan. Käyty keskustelu samalla osoit- Tunnen kohtuullisen hyvin herätysliik- ti, että kirkossa vallitsee vastakkaisia Raa- keitä ja myös niitä muutoksia, joita liik- matun tulkintalinjoja. Perustevaliokunta keiden opetuksessa on vuosikymmenien totesi, että vaikka kirkossa vallitsee laaja aikana tapahtunut. Tämänkin vuoksi tu- yksimielisyys kristillisestä avioliittokä- tustun mielelläni siihen materiaaliin, jo- sityksestä sekä kaikkien ihmisten ihmis- ta nyt kutsutaan ”viralliseksi” ja joka on arvosta ja lähimmäisenrakkauden peri- muokannut käsityksiä järjestöjen linjasta aatteesta, rekisteröityihin parisuhteisiin – ettei pääsisi tapahtumaan lisää saman- suhtautumisesta on olemassa vastakkaisia laisia virheitä kuin Medialähetys Sanan- teologisia tulkintoja. Samalla tavalla lähe- saattajien osalta, jossa Roomalaiskirjettä tysjärjestöjen suhtautumisessa homosek- koskeva opetusjakso tulkitaan järjestön suaalisuuteen ja rekisteröityihin parisuh- ”viralliseksi” linjaksi. teisiin on erilaisia teologisia tulkintoja. Kiitän Johanna Korhosta ja Sari Roman- Kun kirkolliskokous hyväksyi naispap- Lagespetziä työstä tasa-arvon ja yhden- peuden vuonna 1986, päätöksen yhteydes- vertaisuuden puolesta! Sävyksi toivoisin sä todettiin, ettei kumpikaan kanta nais- enemmän Tulkaa kaikki -liikkeen otetta: pappeuteen ole harhaoppinen. Muussa tulkaa kaikki! Eikä: menkää pois melkein tapauksessahan olisi tuomittu kirkkom- kaikki!” • me koko aiempi historia harhaoppiseksi

Seuraavaksi kielletään Kristuksen ainutlaatuisuus

Jyrki Anttinen kertoi kuulleensa Ruot- Jeesus ei ole ainoa tie Jumalan luo. On siis sissa käydessään, että siellä on lakattu tultu siihen, että keskustelu koskettaa keskustelemasta homoseksuaalisuudes- kristinuskon ydintä. ta. Siihen on väsytty, eikä enää ole aihet- Ehkä pahinta ei olekaan kansankirkon takaan puhua, kun kirkko on hyväksynyt jakaantuminen tai sortuminen vaan sen sukupuolineutraalin avioliiton. säilyminen ilman evankeliumia. • Nyt keskusteluun on nostettu islam. Media myllyttää viestiä, jonka mukaan

40 tässä ja nyt perusta 1 | 2014

perusta 1 | 2014 tässä ja nyt 41 Kirjat

Tässä numerossa esitellään seuraavat kirjat:

43 | Bo Giertz: Suuri valhe ja suuri totuus (Arno Toivanen) 44 | Antti Kylliäinen & Wille Riekkinen: Epäuskon kintereillä (Anita Ojala) 45 | Seppo Häkkinen: Rohkeasti luterilainen (Timo Junkkaala) 46 | Asko Sahlberg: Herodes (Timo Junkkaala) 48 | Paavo Castrén: Pakinoita antiikin Roomasta: Horatiuksen satiirit | Paavo Castrén: Uusi antiikin historia | Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja (Raimo Mäkelä) 50 | Hannah Arendt: Totalitarismin synty (Olli-Pekka Vainio) 52 | Gerhard O. Forde: On Being a Theologian of the Cross: Reﬂ ections on Luther’s Heidelberg Disputation, 1518 (Ville Kettunen)

42 kirjat perusta 1 | 2014 Teologisia ydinkysymyksiä ihmisten kielellä

Bo Giertz: Suuri valhe ja suuri totuus. sessa. Se tekee tämän hyvin vakuuttavasti Perussanoma 2013. 238 s. Alkuteos Den ja hengellistä elämää ohjaavalla ja raken- stora lögnen och den stura sanningen, tavalla tavalla. Raamattusitaattien käyttö 1945. Ensimmäinen suomenkielinen on runsasta, mutta ne eivät jää irrallisik- käännös 1946. si vaan jäsentyvät elimellisesti itse teks- tiin. Kirkastaessaan oikeaa tietä se väistä- Göteborgin pitkäaikainen piispa Bo Giertz mättömästi torjuu niitä harhateitä, joita kirjoitti kirjan Suuri valhe ja suuri totuus avautuu kahteen suuntaan, toisaalta la- muutamaa vuotta ennen piispaksi tulo- kihenkiseen tai hurmahenkiseen kristil- aan. Tekstistä voi päätellä, että tuolloin toi- lisyyteen sekä tulkintaan, jota nyt voisi nen maailmansota ei ollut vielä loppunut. kutsua vaikka äärifundamentalismiksi, ja Vaikkakaan Giertz ei kommentoi kirjoitus- toisaalta liberaaliin Raamatun syrjäyttä- ajankohtaa, se muodostaa taustaa kirjan miseen ja sen perustotuuksien ja moraali- sanomalle. Nykylukijalle teos on mielen- opetuksen kieltämiseen. kiintoinen esimerkki tuon ajan parhaas- Sisältörakenteeltaan Giertzin kirja on ta julistuksesta. Samalla kirjan sanoma on jonkinlainen kristinuskon kokonaisesi- kuitenkin historiallisesta tilanteesta riip- tys, kuin laaja katekismus. Sen keskei- pumatonta, ja siksi kirja sopii hyvin uudel- siä käsittelyyn otettuja kysymyksiä ovat leen julkaistavaksi nyt, lähes seitsemän- luominen, synti, sovitus ja lunastus, ih- kymmentä vuotta myöhemmin. misen pelastuminen (se, mitä ihmiselle Pienet taustaa avaavat viitteet ovat mie- tapahtuu ja mitä ihmisessä tapahtuu), ar- lenkiintoisia, näin esimerkiksi Hitlerin monvälineet, oppi Jumalan maallisesta ja totalitarismi ja maailmansodan tilanne, hengellisestä hallinnasta sekä lopullinen joka ilmeisesti vaikutti kristillisissä pii- maailman uudeksi luominen ja ihmisen reissä ennustelua tilanteen kehittymises- ylösnousemus. tä. Giertz suhtautui näihin ennusteluihin Erityisen keskeisesti kirjassa paneudu- hyvin kriittisesti. Kirja ei viittaa suoraan taan siihen, mitä on parannuksen teke- Saksan kirkkotaisteluun ja siihen kysy- minen ja mikä on sen suhde armonväli- myksenasetteluun, jota natsi-ideologiaa neisiin. Sana, kaste ja ehtoollinen ja niitä myötäilevän evankelisen kirkon ja tunnus- esillä pitävä kirkko ovat perustus, jonka tuskirkon välinen konﬂ ikti ilmensi. Kui- varaan rakentuu niistä kiinni pitävä Kris- tenkin se lienee taustalla regimenttioppia tukseen, sovitukseen ja anteeksiantamuk- käsittelevässä luvussa, jossa Giertz koros- seen kohdistuva usko. taa, että kirkon tulee ensimmäisenä nous- Vaikka armonvälineitä korostetaan hy- ta vastustamaan valtiota, joka irtautuu Ju- vin voimakkaasti, ei kuitenkaan ihmisen malan sanan moraaliperustasta tai asettaa omaa tahdon pyrkimystä ja toimintaa syr- esteitä kirkon vapaalle toiminnalle. jäytetä. Yhtä tasapainoisesti ja yksipuoli- Kirja ei otsikostaan huolimatta ole suuksia välttävällä tavalla on mielestäni luonteeltaan varsinaisesti poleeminen. ihmisen tahdon osuudesta pelastuksessa Se päinvastoin viitoittaa sitä perinteistä kirjoittanut Osmo Tiililä Systemaattisessa kristinuskon sisältöä, joka nousee Raama- teologiassaan. Giertz ei pura paradokseja, tusta ja joka on saanut kirkkaan ilmene- vaan antaa niiden olla voimassa täydesti. mismuotonsa luterilaisessa tunnustuk- Siksi kirjan äärellä joutuu Jumalan perusta 1 | 2014 kirjat 43 puhutteluun, ikään kuin tilille vedettä- koulutuksen saaneille avautuvaa. Koke- väksi synneistä ja annettavan lahjan vas- mukseni mukaan yli viisikymmentä vuot- taanottajaksi sen sijaan, että vain näkisi ta näihin asioihin paneutuneena ja neljä- tietopuolisesti, mikä on hänen näke- kymmentä vuotta pappina toimineenakin myksensä. Kirja käsittelee syviä teologi- kirjasta saa tuoretta, omaa uskonelämää sia ydinkysymyksiä ihmisten kielellä, ei ohjaavaa opetusta. Oma jumalasuhde voi teologikiinaksi. Siksi teologisten ydinky- saada uutta virikettä. • symysten perusteellinen käsittely ei tee Arno Toivanen kirjasta vaikeatajuista, vain teologisen

Epäuskon kintereillä

Antti Kylliäinen & Ville Riekkinen: Kun ei hyväksytä sitä, mitä Raamattu Epäuskon kintereillä. Art House 2013. itse sanoo olevansa, eli ainoa todellisen 176 s. Jumalan ilmoitus, päädytään lopulta siihen, että Jumalasta ei voida mitään ym- Sain joululahjaksi Antti Kylliäisen ja Ville märtää. Siksi hänestä on ”syytä joko ko- Riekkisen vuoropuhelukirjan Uskon kin- konaan vaieta tai sitten puhua jokainen tereillä. Kylliäinen totesi saaneensa pappis- sitä, mitä oma sydämemme sanoo. Inhi- vihkimyksessä piispalliselta taholta keho- millisistä edellytyksistä käsin ei muu- tuksen käyttää arvostelemisen armolahjaa. hun tulokseen voi tullakaan. Mutta Jeesus Se tuntuu olevan varsin yleinen armolahja. neuvoo paremman tien: ”Poikaa ei tun- Itsellänikin se on, joten käytän siis sitä. ne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan Kirjasta löytyy melkoista hybristä: ”Jee- muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo sus oli oman aikansa lapsi”, ”pääsiäisaa- hänet ilmoittaa.” mu osoitti Jeesuksen erehtyneen pahan Toinen seuraus Raamatun arvovallan kerran”. ”Saattaa olla, että (tuomiopäivä- hylkäämisestä on, ettei uskonnollisissa ky- saarnassani) päästän kaikki taivaaseen, symyksissä ole yhtä totuutta, vaan kaikkea sanoitte sinä tai Jeesus mitä tahansa. Us- on pidettävä yhtä totena. Sisältääkö tämä koisin nimittäin Jumalankin kallistuvan vaatimus myös ääri-islamilaisuuden pyhän lopulta sille kannalle.” sodan ja hindujen kastilaitoksen? Kylliäi- Kuinka kukaan oman aikamme lapsi nen perustelee väitettään sillä, että kristi- voisi olla lopullisen totuuden löytäjä, joka tytkään eivät tunnu löytävän yhteistä tul- näkee niin pitkäperjantain kuin pääsiäi- kintaa ilmoituksesta. Hän unohtaa, että senkin tapahtumat Jeesusta kirkkaammin onhan meillä apostolinen uskontunnustus, ja jonka kanssa Jumalakin päätyy lopulta josta kaikki Raamattuun uskonsa perusta- yksimielisyyteen? vat kristityt ovat yhtä mieltä. Yhteinen tul- Kirjoittajat vaativat sola scriptura -pe- kinta on kateissa vain nykyteologeilta. riaatteesta luopumista: ”Jos kerran kaikki Kylliäisen mukaan Jumalan pitäisi koo- ihmismielen kuvat Jumalasta jäävät valo- ta kaikki kansat uskontotunnille ja vään- vuosien päähän Jumalan perimmäisestä tää lopullinen totuus sellaiseen rauta- todellisuudesta, kuinka ihmisten kirjoit- lankamalliin, että yksinkertaisinkin sen tama Raamattu voisi päästä häntä yhtään ymmärtää. Näinhän on tapahtunutkin, ja lähemmäksi?” tulos on talletettu Raamattuun kaikkien

44 kirjat perusta 1 | 2014 tutkittavaksi ja kaikille kerrottavaksi. On- kirjassa jo uutta uskontoa varten muotoil- gelma on vain siinä, ettei malli kelpaa ny- tu uskontunnustuskin: ”Jumala on suuri kyteologeille. ”Me soitimme huilua, mut- ja Jeesus on hänen profeettansa.” ta te ette karkeloineet, me veisasimme Joissakin asioissa olen samaa mieltä. itkuvirsiä, mutta te ette itkeneet.” Oli kiinnostava ehdotus, että papit jat- Kirjoittajien rohdot uskon tervehdyt- kossa olisivat vain puolipäiväpappeja ja tämiseksi ovat hyvin tavanomaisia ja mo- tekisivät puolet ajastaan jotain maallista neen kertaan vuosisatojen varrella kuul- työtä. Siinä tuntuisi olevan ideaa! Olen sa- tuja: ihmisen järki, eettinen ymmärrys maa mieltä myös siinä, että kirkossa oli- ja viisaus yhdistettynä raamatullisuuden si kiireesti tehtävä uudistuksia. Aikansa periaatteeseen ja ympäröivän maailman elänyt messukaava olisi laitettava uusiksi, todesta ottamiseen. Niiden avulla ei en- jotta se kiinnostaisi muitakin kuin muu- nenkään ole pitkälle päästy. Ja mikä on raa- tamaa aktiiviseurakuntalaista. Ja lopulta- matullisuuden periaate? Uskonnollinen kin olisi ryhdyttävä laatimaan ja toteutta- fraasi, jonka merkitys ei kirjasta selviä. maan ideoita, miten sanomaa voitaisiin Riekkisen mukaan Raamattu on kui- viedä kirkkosalien ulkopuolelle. Myös hal- tenkin ”paras työkalupakki” opettaa jo- linnossa lienee uudistettavaa, mutta sii- tain Jumalasta. Millä ihmeen perusteella hen en ole perehtynyt. se olisi Koraania tai Veda-kirjoja parempi, Ehkä olisi hyvä lopuksi vilkaista, mitä jos sitä ei pidetä muuna kuin ihmismielen ”paras työkalupakki” sisältää: erehtyvänä tai peräti tietoisesti vääristel- ”Pitäkää varanne, ettei kukaan houkut- tynä tuotteena? tele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä vii- Ihmettelen, että Kylliäinen yhä pysytte- sauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten lee näin harhaisen kirkkolaitoksen palve- perinnäisiin käsityksiin ja maailman al- luksessa. Ainoa mielekäs johtopäätös olisi kuvoimiin, eivätkä Kristukseen. Hänessä etsiä uusi foorumi ajatuksilleen. Miksi va- on jumaluus ruumiillistunut koko täytey- listuneet nykyteologit eivät perusta uutta dessään.” Kol. 2:8,9. • uskontoa ja jätä tätä luutunutta kirkkolai- Anita Ojala tosta konservatiivien käsiin, jotka kaikes- Eläkkeellä oleva luokanopettaja, free ta sydämestään ja ymmärryksestään yh- lancer -kuvittaja, -toimittaja ja -kirjailija, tyvät sen uskontunnustukseen? Onhan Kuhmoinen

Rohkeasti piispana

Seppo Häkkinen: Rohkeasti luterilai- 10:9). Jeesusta ja ristiä haluaa piispakin nen. Paimenkirje. Kirjapaja. Helsinki työllään kirkastaa. Tälle piispalle Raamat- 2013. 175 s. tu on Jumalan sanaa ja hengellisen elämän hoitaminen kaiken toiminnan perusta. Mikkelin piispa on kirjoittanut hiippa- Tärkeät asiat otetaan kirjassa esiin hy- kunnalleen ns. paimenkirjeen. Se alkaa vien lainauksien saattelemana. Eikä piis- tärkeällä sisustusarkkitehtuuriin liittyväl- puus estä huumorinkaan käyttöä. Kun lä tiedolla. Keskiaikaiset puusepät halu- uuden uskonnon perustaneelta isännäl- sivat ns. ovipeilien muodostavan ristiku- tä kysyttiin, pääseekö taivaaseen muita vion, joiden viesti oli: Jeesus on ovi (Joh. kuin hän ja hänen kotiapulaisensa, isäntä perusta 1 | 2014 kirjat 45 vastasi: ”Totta puhuakseni en ole ihan var- Kirkon vaikeista kysymyksistä Häkki- ma Maijasta.” Saarnasta kirjoittaessaan nen sivuaa naispappeutta ja toteaa, että Häkkinen lainaa Lauri Viitaa: ”Mitä, pu- kirkossa tulisi olla tilaa virkakysymykses- huiko hän viittä kieltä? Entä oliko hänellä sä eri tavoin ajatteleville. Sen sijaan samaa asiaa?” Kalevi Lehtistä lainaten kirjoit- sukupuolta olevien parisuhteista hän ei taja toteaa, että seurakunta on kuin jalka- kirjoita. Se on vahinko, koska sillä alueel- pallo-ottelu: on 22 pelaajaa, jotka kipeästi la vallitsee nyt suuri epätietoisuus ja häm- tarvitsevat lepoa, ja 50 000 katsojaa, jotka mennys, joka on suureksi osaksi piispojen kipeästi kaipaisivat liikuntaa. aiheuttama. Kirjassa on myös henkilökohtaisia Muutaman kysymysmerkin kirjaan lai- muistoja. Omaa rippikouluaan muistel- toin. Kirkon jäsenyyden yhteydessä pu- lessaan Häkkinen toteaa, että hänen suo- hutaan välillä vain kasteesta. Mihin us- sikkilaulunaan oli Pro Fide -yhtyeen Hän ko unohtui? Kirjassa toistetaan vanha muutti kaiken. Hän kertoo hankkineensa väite herätysliikkeiden maallistumista T-paidan, jossa tuo lause oli. edistävästä vaikutuksesta, mikä ei aina- Kirkon jäsenyydestä väitöskirjansakin kaan Suomessa näytä pitävän paikkaan- tehnyt Häkkinen toteaa, että kirkon suu- sa – kirkkoon kuulumisen prosentit ovat rin haaste ei ole kirkosta eroaminen eikä korkeimmat siellä, missä herätysliikkeillä talouden heikkeneminen vaan luopumus on vahvin vaikutus, kuten professori Jou- Jumalasta ja välinpitämättömyys Jumalan ko Talonen on osoittanut. Myös kliseis- sanaa kohtaan. Koko kirja kehottaa palaa- tä väitettä, jonka mukaan herätysliikkeet maan Raamattuun, Jumalan sanaan, hen- nostaisivat uskovaisen riman liian kor- gellisen uudistuksen lähteille. kealle, olisi syytä tarkistaa. Kun Kristuk- Mieluista oli lukea piispan sanoja herä- sen sovitustyötä julistetaan, otetaan rimat tysliikkeistä. ”Ne ovat osa seurakuntaelä- pois kokonaan. mää.” Pääosa herätysliikkeiden kritiikistä Seppo Häkkistä on syytä kiittää hyvästä on hänen mukaansa aiheetonta. Herätys- paimenkirjasta. Jos tämä on kirkon ääni, liikkeiden arvostelu on kirkon arvostelemis- hengellisellä uudistuksella on vielä mah- ta. ”Kirkon ja herätysliikkeiden asettami- dollisuutensa tässä kirkossa. Valitetta- nen vastakkain on tarpeetonta.” Hän lainaa vasti muutamista muista hiippakunnista piispa Olavi Kareksen aforismia: ”Samassa kuuluvat epämääräiset soraäänet tahtovat suhteessa kuin kirkon sisäisen, rakentavan peittää alleen tämän kirjan viestit. • opposition merkitys vähenee, kasvaa ulkoa Timo Junkkaala tulevan opposition iskuvoima.”

Johannes Kastaja ja Jeesus Herodeksen silmin

Asko Sahlberg: Herodes. WSOY. Hel- sijoittuva laaja kirja on vaatinut paljon sinki 2013. s. 680. taustatyötä. Hyvin käy ilmi, että Rooman historia ja Raamatun evankeliumitkin on Göteborgissa asuva suomalainen kirjailija tutkittu huolellisesti. Kirjailija ei peittele Asko Sahlberg astui uudelle alueelle ot- aikakauden kauheutta: Ihmishenki ei ole taessaan uusimman romaaninsa aiheek- minkään arvoinen, ei myöskään avioliitto. si Herodes Antipaan. Antiikin aikaan Ja lapset jäävät heitteille. Moraalinen rap-

46 kirjat perusta 1 | 2014 pio ulottuu jumalaksi julistautuneisiin Sahlberg osaa kuvata ihmissuhteiden Rooman keisareihin saakka, joita kuva- vaikeutta. ”Voisi luulla, että olemme kah- taan tavalla, joka saa rakastamaan nykyai- den, mutta meidän seurassamme ovat kaa ja demokratiaa. kaikki meidän yhteiset vuotemme, niiden Päähenkilö, Herodes Suuren poika He- riemu ja vimma, niiden kiroukset, nii- rodes Antipas, tekee hänkin hirveyksiä, den hulluus.” ”Hän jäi minulle ikuiseksi mutta hänestä annetaan kuitenkin suh- arvoitukseksi, mutta mitäpä muutakaan teellisen myönteinen kuva. Omastatun- ihmiset, jopa kaikkein lähimpinä pidetyt nosta on jotain jäljellä, mikä sitten aiheut- lopulta toisilleen ovat.” taakin hänelle ongelmia. Kyse on siis siitä Vaikka kirjailija on antanut mielikuvi- Herodeksesta, joka hallitsi Galileassa Jo- tuksensa lentää ja Johannes Kastaja ja Jee- hannes Kastajan ja Jeesuksen julkisen toi- sus saavat hekin osansa omalaatuisista tul- minnan aikana ja joka on jäänyt histo- kinnoista, on kristinuskon synty kuitenkin riaan erityisesti siksi, että hän surmautti kuvattu pääosin uskottavasti. Jerusalemin Johanneksen. papisto saa Herodekselta ja kirjailijalta ko- Sahlbergin kirjaa on verrattu Mika vaa kritiikkiä. ”En haluaisi kokea kuvotusta Waltarin klassikoihin eikä ihan syyttä. ylpeytensä sokaisemien ihmisten vuoksi, Vanheneva Herodes pohtii elämän tarkoi- mutta minkäs teet.” Herodeksen palveli- tusta kuin Sinuhe ikään. Johannes Kastaja jat sen sijaan kuvataan varsin myönteises- ja Jeesuskin oppilaineen tulevat kirjassa ti. ”Kaikki sinun murheesi ovat murheita- vastaan kuin Valtakunnan salaisuudessa tai ni, ruhtinas. En kuitenkaan luopuisi niistä, Ihmiskunnan vihollisissa. sillä ilman niitä elämäni olisi tyhjää.” Päähenkilö, Galilean neljännesruhtinas, Mutta varsinaiseksi Herodeksen kohta- on kyllästynyt ”kaikkeen tähän, josta me loksi koitui siis Johannes Kastaja, ”poik- hamasta syntymästä hautakiven vierityk- keuksellisen vakaumuksen karaisema seen kilvoittelemme – tähän päivästä päi- mies”, jonka sisällä roihusi palo, jumalai- vään jatkuvaan irvokkaaseen ilvehdintään, nen tuli. ”Hänen vankka uskonsa arvelutti jota elämäksi kutsutaan”. ”Tässä on me- minua, sillä se tuntui kaikkiin minun jär- netetty nuoruus ja kivulloinen vanhuus, keilyihini nähden ylivoimaiselta”. Traa- vuosien säälimätön kuohu, ihmisen lakas- gisten vaiheiden jälkeen kirjan suureksi tuminen loppuaan kohti.” ”Olenko minä kysymykseksi nousee: ”Jospa sinua kui- tosiaan saanut aikaiseksi jotakin? Minus- tenkin soimaa jokin, ruhtinas.” ta tuntuu nykyisin, että olen vain sattunut Myös Jeshua, kuten Sahlberg Jeesusta olemaan elämässäni läsnä. Se ei ole kenties kutsuu, ja hänen seuraajansa on kuvattu rikos, mutta ei myöskään ansio.” varsin myönteisesti. Jeshua opettaa ja pa- Teksti ei muistuta vain Sinuhea vaan rantaa sairaita, mutta jää kirjassa Johan- myös Vanhan testamentin Saarnaajaa. neksen varjoon. ”En halunnut sekaantua ”On sattunut, että kun kuuntelen kyl- toista kertaa ympäriinsä vaeltavan saar- lin tarkkaavaisesti, kuulen hiljaisuudes- namiehen puuhiin. Minulle riitti, että Jo- sa elämäni vapauttavan mitättömyyden. hannes kiusasi minua öisin.” Mitään sen lohdullisempaa en tiedä, ja ”Omantunnon tuskat voivat viedä ym- kaikki huolet siirrän huomiseen, sillä sitä märryksen keneltä hyvänsä.” Mutta apu- varten huominen on.” ”Ihminen kuvitte- kin olisi olemassa. Jeshua saa sanoa He- lee omistavansa kaikenlaista, vaikka hän rodekselle: ”Minulle on annettu ihmisten ei itse asiassa omista mitään. Hän ei omis- syntien lunastamisen ja niiden vuoksi ta edes aikaansa.” kuolemisen taakka.” Ja hänen oppilaansa perusta 1 | 2014 kirjat 47 sanoivat: ”Ihminen on kovin erehtyväi- Mutta kyllä Herodes Finlandia-ehdokkuu- nen, mutta meille on annettu mahdolli- den ansaitsi. Kirjassa on kaunista kieltä, suus saada syntimme anteeksi.” antiikin historiaa, huumoria ja elämän- Aivan kaikki ei kirjassa minua miel- viisautta hyvinkin yhden romaanin ver- lyttänyt. Jotkin Sahlbergin heitot olivat ran. Johannesta ja Jeesusta lukija sai kyl- asiattomia – ikään kuin Johannes Kastaja lä odottaa turhan kauan, ja vaikka heidän olisi voinut olla Salomen lapsen isä –, pai- kuvauksensa ei ollut kaikin osin onnis- koin lukija ei ihan helposti pääse selvil- tunut, heidän sanomansa ja kohtalonsa le, mihin ajankohtaan mikin takauma vie, kruunasivat kirjan. • ja kirjassa olisi ollut tiivistämisen varaa. Timo Junkkaala

Antiikin aika elää

Paavo Castrén: Pakinoita antiikin Roo- paljon enemmän todellista ja tilapäistä masta: Horatiuksen satiirit. Otava 2013. tietoa, joka tosin muuttuu koko ajan. Ih- 241 s. misen perusolemuksen samuus tekee an- Paavo Castrén: Uusi antiikin historia. tiikkisten tekstien kääntämisen ja tulkit- Otava 2011. 639 s. semisen mielekkääksi. Paavo Castrén & Leena Pietilä- Castrén on papin poika, veli ja pojan- Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. poika. Vanhojen tekstien tulkitseminen 644 s. on hänelle tuttua lapsuudesta asti. Uu- simman kirjan käännöksiä latinasta seu- Viime vuosikymmeninä tapahtunutta raa selitys vastauksena kysymykseen ”Mi- Suomen vaurastumista heijastavat osal- tä se on?” – katekismuksen tapaan, niin taan antiikin aikaan ja keskiaikaan koh- kuin hän itsekin toteaa. Hän ei nykyai- distuvan tutkimuksen laajeneminen ja kaista vanhoja tekstejä, saati kirjoita nii- tuonaikaisen kirjallisuuden runsas julkai- tä uudelleen, niin kuin nykyään tapahtuu seminen. Sitä suomennettiin aikaisemmin teatterissa ja jonkin verran kirkossakin, suhteellisen vähän toisin kuin englannin-, vaan tekee ne niiden omassa kehyksessä saksan- ja skandinaviankielisillä alueilla. mahdollisimman eläviksi. Juuri sellaisina Merkittävän panoksen tähän on antanut ne puhuttelevat nykylukijaa. Helsingin yliopiston klassillisen ﬁ lologian Uusin teos on Horatiuksen satiirit, jol- emeritusprofessori Paavo Castrén. le on annettu selittävä pääotsikko Pakinoi- Tutkimusten lisäksi Castrén on esit- ta antiikin Roomasta. Yrjö Hosiaisluoma tänyt niiden tuloksia suurelle yleisölle määrittelee Kirjallisuuden sanakirjassaan kirjallisesti ja suullisesti. Etäisyys antii- satiiria näin: ”Pilkka; kirjallisuudenlaji tai kin kirjoitusten ja meidän aikamme vä- esitystapa, jonka kärki kohdistuu yksilön lillä on niin suuri, että niitä on kääntä- tai yhteiskunnan paheisiin, heikkouksiin misen lisäksi tulkittava. Voimme löytää ja narrimaisuuksiin. Siinä saatetaan koh- niistä aikamme ihmisiä ja itseämmekin, de – henkilö, yhteiskuntaluokka, instituu- jos haluamme. Olemme muuttuneet hy- tio, kansakunta, jopa ihmiskunta – naurun vin vähän tai emme lainkaan siinä, mikä alaiseksi, halveksituksi tai vihatuksi. Hyök- meille on olennaista, vaikka meillä on nyt käävyydestään huolimatta useimmat satii- maailmasta ja ihmisestä vertaamattoman rikot ovat tosiasiassa maailmanparantajia,

48 kirjat perusta 1 | 2014 jotka vetoavat ihmisiin hyveellisyyden ja Maalaiselämän ja kaupunkilaiselämän järkiperäisen käyttäytymisen puolesta.” erilaisuutta Horatius kuvaa mukaillen Ai- Vapautetun orjan hyvin koulutettu poi- sopoksen satua maalaishiirestä ja kau- ka Quintus Horatius Flaccus (65–68 eKr) punkilaishiirestä ja päättää sen maalais- on merkittävimpiä latinaksi kirjoittaneita hiiren kauhistuneeseen toteamukseen runoilijoita. Hänen tuotteliain aikansa si- ”ylellisen” kaupunkielämän vaaroista: ”En joittuu keisari Augustuksen kauden alku- kaipaa tällaista elämää, jää siis hyvästi. puoliskolle. Tunnetuimpia teoksia ovat ru- Metsä ja turvallinen luolani korvaavat sen, not, joita on suomennettukin muutamaan että ateriani ovat niin vaatimattomia.” otteeseen. Horatius julkaisi myös runokir- Meillä tarina on tullut tunnetuksi Lauri jeitä, epodeja, jotka ovat lähinnä ajankoh- Pohjanpään runossa 1933. taisiin tapahtumiin liittyviä pilkkarunoja, Horatiuksen asenne seksuaalisuuteen ja satiireja. Hän luonnehti niitä sanalla ser- oli varsin vapaamielinen. Hän ei ollut mo ’keskustelu, pakina, puhe, kieli’. kiinnostunut seurustelusta naimatto mien Ahneudesta Horatius kirjoittaa: ”An- naisten kanssa vaan ainoastaan naimi- natko mitään arvoa maineelle, joka on ih- sissa olevien tai prostituoitujen kanssa. miskorvalle musiikkiakin mieluisampi? Hätä tilassa hän saattoi tyydyttää suku- Suuret merianturat ja ylelliset ruokavadit puolisen tarpeensa orjatytön tai orjapo- tuottavat kalleutensa lisäksi myös paljon jan kanssa. Hänen luotto-orjansa arvosteli häpeää. Saat vielä päällesi tapojasi tark- häntä hänen yhdessä satiirissaan suorasu- kailevien sukulaisten ja naapurien vihat kaisesti siitä, että hän antoi seksikumppa- ja sen, että itsekin kadut etkä saa tehdyksi niensa ja intohimonsa hallita itseään kuin edes itsemurhaa, kun olet tuhlannut ko- orjaa. Hän ei siis ollut viisas eikä vapaa likonkin, jolla ostaisit hirttonuoran.” Ny- vaan kuin puunukke, jonka lankoja muut kyään ihmisen maine voidaan tahrata te- liikuttelivat. Nykyinen yleinen asenne hokkaammin ja nopeammin kuin koskaan seksuaalisuuteen on hyvin samantapai- aikaisemmin. nen kuin antiikin Roomassa. Saituudesta Horatius kertoo esimer- Martti Luther ja Philipp Melanch- kin: ”Hopeansa ja kultansa keskellä köy- thon, kreikan kielen professori, oli- hänä elävä Opimius (’Rikas’) joutui niin vat sillä tavoin renessanssi-ihmisiä, että ankaran uupumuksen valtaan, että hänen he tunsivat antiikin kirjallisuutta hyvin perillisensä juoksenteli jo iloisena ja juh- ja käyttivät sitä hyväkseen. Esimerkki lamielellä hänen komeroittensa ja arkku- Lutherilta: jos kaikki saisivat heittää yh- jensa ympärillä. Hänen lääkärinsä käski teen kasaan raskaat vaivansa ja heitä sit- tuoda paikalle pöydän, kaataa sille säkeit- ten käskettäisiin hakemaan siitä omansa, täin rahaa ja komensi useita miehiä laske- koska jokaisella on oltava joitakin vaivoja, maan kolikoita. Tällä hän sai potilaan taas kukin ottaisi kasasta – omat vaivansa! Tä- jaloilleen ja lisäsi vielä: ’Ellet pidä huolta mä ajatus on Horatiuksella. Se on satiiri- aarteistasi, ahnas perillisesi vie ne sinul- nen mutta voi toimia myös sielunhoitona, ta.’” Lääkäri vaati kuitenkin Opimiusta joka helpottaa vaivojen kantamista. muuttamaan elintapojaan ja nauttimaan Castrénin täysin omaa tuotantoa on kallista terveysjuomaa. Tämä kauhisteli Uusi antiikin historia. Se on ensimmäinen sen hintaa: jos hän käyttäisi sitä, hän kuo- koskaan suomeksi kirjoitettu esitys ko- lisi taudin sijasta köyhyyteen! Opimiuk- ko kreikkalais-roomalaisesta antiikin his- sen ilmeinen rinnakkaishahmo on Roope toriasta ja etenee kronologisesti pronssi- Ankka – ja moni todellinen nykyihminen. kaudesta Kreikan kukoistukseen ja kertoo perusta 1 | 2014 kirjat 49 myös, miten Italia ja Rooma kehittyivät juuri koskaan toteamaan, ettei etsimää- alkeellisesta paimentolaisuudesta keisari- ni asiaa ole mainittu. Uusi antiikin histo- ajan loistoon ja valtakunnan tuhoon. Kir- ria ja Antiikin käsikirja ovat verraton väli- ja on erittäin hyvin jaksoteltu ja otsikoitu, ne noista ajoista kiinnostuneille ja noilla niin että siitä helposti löytää etsimänsä alueilla nyt turistina vierailevalle. asian. Henkilöt esitellään keskitetysti ja Antiikin ajan päättymistä on ymmär- laajuuden kannalta merkityksensä mu- rettävästi mahdoton määrittää täsmäl- kaisesti, monet keisarit esimerkiksi vain lisesti. Mielenkiintoisesti yhdeksi rajak- muutamalla rivillä, mutta se riittää. Kirk- si teoksissa esitetään vuosi 529. Silloin koisät ja kristillispohjaiset harhaopit saa- Itä-Rooman keisari Justinianus I sulki vat tilaa suhteellisen paljon. Ateenassa lähes 1000 vuotta toimineen Yhdessä Leena Pietilä-Castrénin Platonin Akatemian, ja Benedictus Nur- kanssa Paavo Castrén julkaisi Antiikin kä- sialainen perusti Monte Cassinon luosta- sikirjan. Olen käyttänyt sitä aktiivises- rin. Keskiaika oli ”alkanut”. • ti sen ilmestymisestä saakka joutumatta Raimo Mäkelä

Totalitarismin synty

Hannah Arendt: Totalitarismin synty. helppo, mutta fi losofi n tarkkuudella hän Suom. Matti Kinnunen. Tampere: Vas- purkaa osiin sen absurdin pahuuden, jon- tapaino 2013. 730 s. ka moderni maailma on, vieläpä varsin ly- hyessä ajassa, loihtinut esiin. Juutalainen fi losofi Hannah Arendt Suomennos on kerrassaan loistava. (1906–1975) kuului sukupolveen, joka sai Teoksen saattaminen suomalaisten luki- lähietäisyydeltä todistaa hirviömäisten joiden käsiin on kulttuuriteko vailla ver- järjestelmien valtaannousun eri puolilla taa. Sisällöltään teos on edelleen järkyt- maailmaa. Ennen toista maailman sotaa tävän ajankohtainen. Vaikka sitä leimaa hän opiskeli Saksassa aikansa akatee- kylmän sodan aiheuttama pelko uudesta misten tähtien Karl Jaspersin, Rudolf maailmanpalosta, Arendtin analyysi mo- Bultmannin ja Martin Heideggerin op- dernin ihmisen patologisesta tilasta ei ole pilaana. Hänellä oli rakkaussuhdekin Hei- vanhentunut vähääkään. deggeriin. Kansallissosialistien noustua Arendt lähtee analyysissään liikkeel- valtaan 1933 hän valitsi nopeasti aktivis- le paradoksaalisesta tilanteesta, jossa hy- min ja joutui 1941 pakenemaan Yhdysval- vä ja paha ovat kietoutuneet toisiinsa. toihin. ”Edistys ja Tuho ovat saman mitalin kak- Kylmän sodan vuosina Arendt kirjoitti si puolta.” Modernilla ihmisellä on valta kolmiosaisen tutkielman totalitarismista. tehdä mitä tahtoo, mutta häneltä ”puut- Ensimmäinen osa käsittelee antisemitis- tuu kyky elää ja ymmärtää maailmaa, jon- miä, toinen imperialismia, kolmas totali- ka he ovat omin voimin aikaansaaneet” taarista valtiota. Tuloksena on syvällinen, (10–11). Totalitarismi pyrkii hyvään mutta yllättävä, esteettisesti kaunis ja samalla saa aikaan vain absoluuttista pahaa. Se on sydäntä kylmäävä mestariteos. Arendt ei absoluuttista, koska se ei enää ole johdet- tyydy vain listaamaan hirmutekoja, hän tavissa mistään arkijärjellä selitettävistä haluaa ymmärtää niitä. Tehtävä ei ole motiiveista. Mikä siis voi selittää sen?

50 kirjat perusta 1 | 2014 Arendtin mukaan 1930-luvun globaalia ihmeeseen ihmisoikeudet perustuvat sen poliittista kriisiä edelsi hierarkioiden pois- jälkeen, kun transsendenssi on pyyhitty taminen. Eri puolilla tapahtuneita mul- pois? Siinä totalitarismin ydin alkaa hil- listuksia helpotti, että aristokraatit olivat jalleen avautua. ”Ihmisoikeuksien menet- menettäneet erityisasemansa. Sillä oli yh- tämiseen liittyy paradoksi, että menetys teiskuntaa stabiloiva vaikutus (383). Vaikka ajoittuu tarkalleen samaan hetkeen, kun kyseessä oli jossain mielessä hyvä asia ja yksilöstä tulee ylimalkaan ihminen – il- askel kohti tasa-arvoa, sillä oli varjopuolia: man ammattia, ilman kansalaisuutta, il- se oli askel kohti järjestelmää, jossa jokai- man mielipidettä, ilman toimintaa, johon nen on se, joka on, yksilönä, ei osana jota- samastua ja jolla määritellä itsensä – ja kin hierarkiaa tai muuta yhteisöä. ylimalkaan olla erilainen, joka ei edus- Totalitaarisille järjestelmille tyypilli- ta muuta kuin omaa täysin ainutlaatuista senä piirteenä Arendt pitää juuri hierar- yksilöllisyyttään”(374). kioiden, ryhmien ja identiteettien pois- 1800-luvun lopun ﬁ n de siècle -menta- tamista: jokainen on valtion edessä vain liteetti yhdistettynä ensimmäisen maail- paljaana yksilönä. Näin ihmisiä on paljon mansodan kauhuihin sai aikaan naksah- on helpompi hallita. Kyseessä on kuiten- duksen eurooppalaisessa mielessä. Arendt kin erikoinen silmänkääntötemppu, jo- huomauttaa, että tuolloin ei luettu Darwi- hon ihminen itse haluaa uskoa. Kun yksi- nia vaan Markiisi De Sadea. Aikansa ih- lö tulee ”vapaaksi” yksilöksi siinä mielessä misistä hän toteaa: ”He tyytyivät sokeaan kuin totalitarismi tahtoo, hän menettää uskollisuuteen mille tahansa minkä sovin- kaikki olennaiset piirteensä ja minuuten- nainen yhteiskunta oli kieltänyt, teoriasta sa. Hänestä tulee pelkkä numero. tai sisällöstä riippumatta, ja he kohottivat Äärimmäisen individualismin seurauk- julmuuden suureksi hyveeksi, koska se so- sina ovat paradoksaalisesti kollektivismi ti heidän ympäristönsä humanitaarista ja ja absoluuttinen hierarkia – ja dualismi. vapaamielistä teko pyhyyttä vastaan” (402). Tästä seuraakin sitten mielivalta. Arendt Omaan rooliinsa kyllästynyt eliitti katsoi erottaa diktatuurin/tyrannian ja totalita- kuin Nero Rooman paloa, kun ”roskaväki rismin siten, että diktaattori vainoaa vain teki lopun säädyllisyydestä”. Jos historian- vihollisiaan mutta jättää muut rauhaan. kirjoitus oli joka tapauksessa kuvitelmaa ja Totalitaarinen järjestelmä vainoaa kaikkia kontingenttia valtapeliä, miksi emme hu- tasa-arvoisesti. Siksi Neuvostoliitossa lei- vittuneena seuraisi vierestä, kun jo mie- rille saattoi joutua kuka tahansa, myös ne, lensä menettänyt absurdi yhteiskunta repii jotka itse toimeenpanivat puhdistuksia. itsensä palasiksi? Jos historian lopulla mi- Totalitaarinen valtio perustui täydelli- kään ei tasaa vaakoja, miksi vaivata it seään seen ihmisten välisten, luonnollisten re- sellaisilla asioilla kuin oikea ja väärä? laatioiden purkamiseen. Ei ollut mitään Tällaisessa tilassa ihminen on altis ni- väliä edes sillä, oliko sinulla suhde johon- menomaan totalitaariselle ideologialle. kin kiellettyyn asiaan tai ideaan vai ei. Si- Normaali mieli ei kestä ajatusta, että maa- nun tuli tunnustaa olemattomat pahat ilma olisi sattuman ohjaama. Tätä vas- tekosi siitä riippumatta, koska tämä tun- ten on helpompaa uskoa mihin tahansa nustusakti korjasi suhteesi valtioon, joka ideaan, joka tuo järjestyksen, onpa se mion ainut merkittävä tekijä. ten kauhea tahansa. ”Ihmismassojen ka- Loisteliaassa jaksossa Arendt kartoit- pina ’realismia’, tervettä järkeä ja ’kaikkea taa modernia ihmisoikeusdiskurssia ja tässä maailmassa uskottavaa’ – – vastaan siihen liittyviä omituisia piirteitä. Mihin johtuu niiden atomisoitumisesta, että ne perusta 1 | 2014 kirjat 51 ovat menettäneet sosiaalisen asemansa Järjestelmän hyväksikäyttäjät uskovat ja samalla sen osan yhteisösuhteita, jossa omaan tarpeettomuuteensa yhtä vankasti terve järki voi toimia mielekkäästi”(424). kuin kaikkien muidenkin tarpeettomuu- ”Jatkuvasti muuttuvassa, käsittämättö- teen, ja totalitaariset murhaajat ovat vielä mässä maailmassa ihmismassat olivat tul- vaarallisempia, etenkin kun he eivät väli- leet pisteeseen, jossa ne voivat uskoa yhtä tä, ovatko itse elossa vai kuolleet, ovatko aikaa kaiken eivätkä mitään, ajatella, että he koskaan eläneet tai syntyneet.” (527.) kaikki on mahdollista eikä mikään ole tot- Arendtin mukaan maailma oli jo valta” (451). Totalitarismi on puhdasta hul- miiksi suurelta osin tässä tilassa 1900-lu- luutta. Siksi sitä ei voi järjellä ymmärtää. vun alkupuolella. Stalinin ja Hitlerin Se onkin ”järkevää” vain siellä, missä usko tarvitsi vain avittaa kehitystä pikkuisen. järkeen on muuttunut hulluudeksi. Pohjimmiltaan kriisi kulminoitui kysy- Järjestelmän päämääränä ei ole tuottaa myksiin: ”Mikä on ihminen? Miksi ih- kiiluvasilmäistä, barrikadeilla lippua hei- minen on arvokas?” Tähän 1900-luku ei luttavaa idealistia vaan ihminen, jolle fak- osannut vastata. Emme kaiketi osaa vie- tan ja ﬁ ktion suhde on lakannut olemasta läkään. Siksi Arendtkin mukaan on ”– – ja jolle oikea ja väärä ovat vain hintalap- pelättävissä, että keskitysleirit ja kaasu- puja. Tähän tilaan päästään ”yksinäisyy- kammiot jäävät paitsi varoituksiksi myös den”, suhteiden katkomisen, kautta. Kun esimerkeiksi. Totalitaariset ratkaisut voi- ihminen on irrotettu lähiverkostoistaan, vat vielä totalitaaristen järjestelmien ku- tehty juurettomaksi ja lopulta tarpeetto- kistuttuakin houkutella vahvasti aina kun maksi, vapaaksi kaikesta, mikä voisi mää- poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen rittää häntä jotenkin, hän on kypsä hedel- kurjuuden lievittäminen ihmisarvoisella mä Suuren Johtajan poimittavaksi. tavalla näyttää mahdottomalta.” (528.) • ”Voimme sanoa, että perimmäistä pa- Olli-Pekka Vainio huutta syntyy järjestelmässä, jossa kaikis- TT, ekumeniikan dosentti Helsingin ta ihmisistä on tullut yhtä tarpeettomia. yliopistossa

Tätä on ristin teologia

Gerhard O. Forde: On Being a Theo- Lutheria oli pyydetty puolustamaan ja se- logian of the Cross: Reﬂ ections on littämään ”uutta teologiaansa”. Heidel- Luther’s Heidelberg Disputation, bergin disputaatiosta on Forden mukaan 1518. Yhdysvallat 1997, Wm. B. Eerd- saksankielisiä selitysteoksia, mutta eng- mans Publishing Co. 115 s. lanniksi ei ole ollut tätä ennen aihetta se- littävää teosta, joka sopii myös tavalliselle Forden teos on jo 17 vuotta vanha, mut- lukijalle, ei vain ammattiteologeille. Suo- ta sitä ei ole julkaistu suomeksi. Sen sano- menkielistä kirjallisuutta sekä Heldelber- ma on edelleen täysin ajankohtainen. Kirja gin väittelystä että ristinteologiasta kyllä on vuonna 1518 pidetyn Lutherin Heidel- löytyy. bergin disputaation selitystä. Se tuo hy- Kirjoittajan mukaan lain ja evanke- vin esille vähän aikaa sitten reformatori- liumin erottamisen kyky tekee teologiksi, sen murroksen kokeneen Lutherin ristin ei niinkään kyvykkyys asioiden teoreetti- teologian. Disputaatio järjestettiin, koska seen pyörittelyyn. Teologiaa on kahden-

52 kirjat perusta 1 | 2014 laista: ristin teologiaa ja kunnian teolo- Ristin teologia ja kunnian teologia ovat giaa. Ristin teologiassa Jumala ei ilmoita Forden mukaan jopa kaksi eri uskontoa. itseään kirkkaudessa ja kunniassa, vaan Kunnian teologia näkee pahan hyvänä ja vastakkaisuudessa: vähäpätöisessä ja hal- hyvän pahana, mutta ristin teologia pu- veksitussa – siinä mikä ei mitään ole – huu asioista niiden oikeilla nimillä. Hy- tehdäkseen tyhjäksi viisaiden viisauden vät teotkin voivat olla kuoleman syntejä, (ks. 1. Kor. 1:28). jos turvaamme omiin saavutuksiimme Usein on väitetty, että ristin teologia Jumalan edessä, vaikka luulisimme näi- on ristiinnaulitsemisen teologiaa ja kun- den tekojen olevan Jumalan armon avulla nian teologia ylösnousemuksen teologiaa, tehtyjä. Hyvät työt seuraavat uskoa ja nä- mutta ristin teologia on Forden mukaan mä molemmat ovat Jumalan työ. Kaikki sekä ristiinnaulitsemisen että ylösnou- on jo tehty. Ristinteologiaa ei saa ymmär- semuksen teologiaa. Teologi on ristin teo- tää väärin antinomismiksi, vaan tulee ym- logi, kunnian teologit eivät varsinaisesti märtää että Kristuksen ristinkuolema ja ole teologeja, mutta heistä voidaan puhua ylösnousemus ovat lain loppu. teologeina ”kunnian” etuliitteenä. Forden mestariteos on tiivis paketti Kirja johdattaa siihen, miten tullaan laista ja evankeliumista, uskonvanhurs- ristin teologeiksi. Jokaisen, joka kutsuu it- kaudesta sekä ristinteologiasta. Mielestä- seään teologiksi, tulisi antaa tämän kirjan ni tämä upea teos ansaitsisi tulla suomen- haastaa itseään ja omaa ajatteluaan. Meis- netuksi, jotta sen vaikuttava sanoma olisi sä kaikissa on taipumus olla kunnian teo- Suomen teologien ja maallikoiden ulottu- logeja, sitä vastaan on taisteltava. Emme villa heidän omalla äidinkielellään. • ole nöyriä, vaan Jumala tekee meitä nöy- Ville Kettunen riksi vieraan työnsä kautta.

Teologinen linja 2014–2015 www.sro.fi/teologinenlinja

Tule opiskelemaan Raamauopistolle teologiaa. Saat vahvan teologisen sivistyksen ja hengelliseen työ- hön tarviavia valmiuksia – ja toki myös innostavan opiskeluympäristön hyvässä seurassa. Mahdollisuus perusopintojen ja kieliopintojen suoriamiseen avoimen yliopiston opintoina. Kolme tapaa opiskella: kansanopisto-, monimuoto- tai verkko-opinnot. Vastaava opeaja Veli-Mai Kujala. HAE NYT! Suomen Raamauopisto, Helsingintie 10, 02700 Kauniainen, p. 09 5123 910, info@sro.ﬁ, www.sro.ﬁ

perusta 1 | 2014 kirjat 53 Sananselitystä

Sananselityksissä käsitellään kirkkovuoden kunkin pyhäpäivän yhtä evankeliumikirjan tekstiä. Selitykset on tarkoitettu sekä sanankuulijoille että sananjulistajien avuksi. Tämä jakso alkaa 1. paastonajan sunnuntaista ja päättyy palmusunnuntaihin.

54 sananselitystä perusta 1 | 2014 Jeesus, kiusausten voittaja keää ja avointa. Kaikkien, meidänkin, on matt. 16: 21–23 tiedettävä totuus siitä, että synti on va- 1. paastonajan sunnuntai 9.3. kava asia. Kaikenlaiset toiveet ja luulot- telut siitä, että me itse pystyisimme kor- Suhteessa omiin opetuslapsiinsa Jeesuk- jaamaan tilanteemme Jumalan edessä, sella oli alkamassa uusi vaihe hänen täyt- on syytä heittää menemään. Jumalanpal- täessään tehtäväänsä maan päällä. Yhdek- veluksen synnintunnustusrukous sanoo si taitekohdaksi muodostui hetki, jolloin asian suoraan: ”Tiedän, että syntini täh- Pietari tunnusti Jeesuksen Kristukseksi. den olen ansainnut ikuisen kadotuksen, Aikojen alusta oli odotettu Messiaan tu- jos tuomitset minut pyhyytesi ja vanhurs- loa, koska koko ihmiskunta oli joutunut kautesi mukaan.” syntiinlankeemuksen tähden synnin ja Ainoa, joka voi meitä auttaa ja pelas- kuoleman orjuuteen. Sen vakavin seuraus taa, on Jumala itse. Hän tuli ihmiseksi. on ikuinen ero Jumalasta. Hän ei kuiten- Messiaan, Kristuksen, tehtävänä oli kärsiä kaan halua yhdenkään ihmisen joutuvan meidän puolestamme. Vaimon jälkeläi- kadotukseen. Siksi hän lupasi jo alussa nen, Jeesus, on ainoa maailmassa koskaan ”vaimon jälkeläisen” pelastukseksi jokai- ollut synnitön ihminen. Hän oli kelvol- selle, joka häneen uskoo. Kun aika oli tul- linen Jumalan edessä synnittömyytensä lut, lähetti Jumala Poikansa. Tärkeässä tähden. Siksi hän saattoi voittaa kuole- tehtävässä Jeesuksen rinnalla olivat hä- man, vaikka joutuikin kärsimään kado- nen opetuslapsensa, jotka vähitellen op- tuksen vaivan, sen, mikä olisi muuten pivat tuntemaan hänet entistä paremmin. tullut meidän osaksemme. Kuolema ei Apostoleina he jättivät meille todistuk- saanut pitää häntä otteessaan. Sen todisti sen Jeesuksesta, joka Jumalan lupaamana ylösnousemus. Samalla se todisti meidän Messiaana kärsi, kuoli ja nousi ylös mei- syntiemme olevan sovitetut. Velkakirja, dän pelastuksemme tähden. joka kaikkine määräyksineen rasitti mei- Pietarin tunnustus antoi Jeesukselle tä, on kumottu, sanoo Paavali (Kol. 2:14). mahdollisuuden viedä opetuslapsiaan yhä Jokainen Jeesukseen uskova on vapaa tuo- syvemmälle ymmärtämään Jumalan pelas- miosta ja saa kerran nousta Vapahtajansa tusajatuksia. Messias ei tullut hankkimaan tavoin iankaikkiseen kirkkauteen. He ovat maallista kunniaa ja kirkkautta. ”Sen, mi- siirtyneet kuolemasta elämään, sillä he kä on hulluutta maailmalle, sen Jumala va- ovat Kristuksessa, joka on ylösnousemus litsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen ja elämä. mikä on heikkoa maailmassa, sen Juma- Ollakseen pelastettu ihmisen tulee syn- la valitsi saattaakseen sen, mikä väkevää tyä uudesti Jumalan lapseksi. Uusi testa- on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on mentti puhuu Pyhän Hengen uudistavas- halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala ta työstä. Siihen sisältyy sekä ulkonaisen valitsi, sen joka ei mitään ole, tehdäkseen elämän uudistuminen että ennen kaikkea mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mielenmuutos suhteessa Jumalaan, jo- mikään liha voisi kerskata Jumalan edes- ka on kaiken uudistumisen alku. Uskovat sä.”(1. Kor. 1.) Jeesus ei käyttänyt maallista ovat osallisia Jumalan Hengestä ja hänen valtaa ja voimaa kukistaakseen kuoleman, luonnostaan. Kristityssä oleva uusi ihmi- vaan hän kärsi, kuoli ja nousi ylös haudas- nen hyväksyy Jumalan toimintatavan ja ta voittaen kuoleman. uskoo, että vaikka hänen toiminnassaan Jeesus valmisti opetuslapsiaan tulevan on paljon arvoituksellista, se on kuiten- kuolemansa kohtaamiseen. Puhe oli sel- kin aina oikein ja meidän parhaaksemme. perusta 1 | 2014 sananselitystä 55 Hän rukoilee luottaen Jumalaan: ”Tapah- taa vastuulleen tärkeän tehtävän. Hän oli tukoon sinun tahtosi.” yksi alkuseurakunnan keskeisistä opetta- Tämän päivän evankeliumissa koh- jista ja johtajista. Hän ei olisi ollut sitä, el- taamme kirvelevän tosiasian kaikista kris- lei Jumalan Henki olisi saanut viedä häntä tityistä. Pietari edustaa meitä. Uudesti- lankeemuksista ja heikkouksista huoli- syntyminen ei vielä tässä ajassa johda matta entistä syvempään Kristuksen tun- synnittömyyteen. Raamattu sanoo uu- temiseen. • destisyntyneistä, että he ovat aluksi pie- Antti Herkkola niä lapsia Kristuksessa. He horjuvat kuin Kirkkoherra, Kalvolan seurakunta pienet lapset ja lankeavat. Siksi heitä täy- tyy kehottaa osoittautumaan siksi, mitä he todellisuudessa ovat, eli uusia ihmisiä. Minkä lajin henkiä? Vanha ihminen on tosin jäljellä niin kauan mark. 9: 17–29 kuin uskova elää maan päällä, mutta van- 2. paastonajan sunnuntai 16.3. ha ihminen tulee kuolettaa samalla, kun uuden ihmisen tulee kasvaa ja saavuttaa Takana on kokemus kirkastusvuorelta. Jee- kypsyys Kristuksessa. sus on hetken jo lähellä taivasta ja itsen- Kuultuaan Jeesuksen joutuvan kärsi- sä puolesta olisi ollut varmaan valmis läh- mään Pietari vastasi siihen voimakkaasti: temään kotiin. Mutta meidän tähtemme ”Sellaista ei saa tapahtua sinulle, Herra!” hän jää vielä saattamaan tehtävänsä lop- Mies, jota juuri äsken oli sanottu autuaak- puun asti. Jeesus on selvästi turhautunut si, joutui kuulemaan Jeesuksen sanat: epäuskoisiin ihmisiin. Hänellä on 30 vuot- ”Väisty tieltäni, Saatana!” Äsken vielä ta takana tässä langenneessa maailmassa. Pietari sai kuulla olevansa kallio, koska Maistettuaan jälleen hetken kotoista kirk- se, mitä hän tunnusti Jeesuksesta, oli Ju- kautta, hän ei jaksaisi enää tätä maailmaa. malasta. Nyt hänen ajatuksensa eivät ol- Aadamin valinnan jälkeen asiat ovat olleet leet Jumalasta vaan ihmisestä. Jumalan maailmassa huonolla tolalla. Saatanan ta- ajatuksia ei voi vaihtaa toiseksi. Kaikkein voitteena oli vääristää Jumalan totuudet ja kauneinkaan ja hyvää tarkoittava ajatus ei tuhota se, minkä Jumala on luonut. Saata- edistä hänen työtään, jos se ei ole Jumalas- na tappaa siellä, missä Jumala luo elämää. ta. Jeesus sanoi hätkähdyttävästi, että se Saatana varastaa sen, mikä kuuluu Juma- on hänen vastustajansa työtä. Se tulee nä- lalle. Jeesus katselee kaikkea tätä ja tun- kyviin juuri luonnollisen ihmisen tavas- tee murhetta. Hän onkin ainoa, joka nä- sa nähdä asioita. Riippumatta siitä kuinka kee tilanteen kirkkaasti, sillä hänellä on sivistys, kulttuuri tai vieläpä uskonto ke- kokemus siitä, mitä on olla täydellisessä hittävät sielunelämää, vanha ihminen on sopusoinnussa Jumalan kanssa. Hän osaa hengellisesti sokea ja suhtautuu Jumalan verrata ja näkee, miten epänormaalissa ti- tahtoon itsepäisesti ja niskuroiden, niin lassa tämä maailmamme on. kuin tunnustuskirjamme sanovat. Jeesuksen tehtävänä oli käyttää lyhyt Lihallisen ja luonnollisen ihmisen vas- aikansa opetuslasten kouluttamiseen ja takohta on hengellinen ihminen, puhdis- sitten kuolla ristillä meidän syntiemme tettu ja uudistettu ihminen, jonka Pyhä tähden. Mutta näiden päätehtävien si- Henki on johtanut hengelliseen elämään. vussa hän katseli tätä kärsivää maailmaa Sellaisena hän voi palvella Herraansa ja ja tunsi sääliä ihmisiä kohtaan. Kun hän kantaa Hengen hedelmiä, jotka liittyvät kohtaa perheen, jossa on riivattu poi- kristityn elämään täällä. Pietarikin sai ot- ka, hän pyytää, että poika tuodaan hänen

56 sananselitystä perusta 1 | 2014 luokseen. Jeesus, joka muutoin oli hiljai- Me tässä pienessä länsimaisessa nurkassa nen – se joka ”ei korota ääntään kaduilla” olemme vieraantuneet tästä todellisuuden – ottaa nyt komennon käsiinsä. osa-alueesta. Eräs afrikkalainen piispa Väkijoukko alkoi virrata paikalle. Ihmis- kertoi minulle, että he ovat kyllä oppineet joukko vaistoaa, että nyt tapahtuu jotain ajamaan omat riivaajansa ulos ihmisis- jännittävää. Jeesus ei jää odottamaan mak- tä, mutta kun heidän seurakuntalaisen- simaalista yleisöä vaan nopeasti hoitaa ti- sa ovat asuneet jonkin aikaa Euroopassa, lanteen käskien riivaajahenkeä. Tarkoitus heihin tarttuu sellaisia riivaajia, joita af- ei ole järjestää näytöstä vaan auttaa poikaa. rikkalaiset pastorit eivät osaa ajaa ulos. Oireet muistuttavat varmaankin epi- Piispa kyseli, olemmeko me oppineet aja- lepsiaa. Monet ovat arvelleet että siihen maan eurooppalaiset riivaajat ulos? Täs- aikaan ihmiset tietämättömyydessään sä on aika hyvä kysymys. Olemmeko edes luulivat epilepsiaa pahojen henkien ai- tunnistaneet nämä riivaajat? heuttamaksi. Olisihan se ollut yhtä lailla Opetuslapset eivät tunnistaneet eivät- hieno ihme, että Jeesus olisi parantanut kä kyenneet ajamaan tätä riivaajaa ulos. epilepsian. Olisi kuitenkin kovin kum- Ehkä ei ole yllättävää, että meilläkin on mallista, että Jeesus olisi ollut niin oman heikkouksia tällä alueella. Meidän tulee aikansa lapsi, ettei olisi osannut erottaa siis kuulla Jeesuksen ohje rukoilla entis- fyysistä sairautta riivaustilasta. Tai että tä vakavammin ja etsiä Herran viisautta hän olisi antanut ihmisten luulla kyseessä ja voimaa näissä taisteluissa ajan henkeä olevan riivaajan vastoin omaa parempaa vastaan. tietoaan. Jos hän on Jumalan Poika, on hä- Tärkeintä on kuitenkin se, mikä oli nellä varmasti ollut parempi diagnoosi tä- myös Jeesuksen päätehtävä; julistaa Ju- män pojan tilasta kuin meillä. malan sanaa ja seurata Jeesusta ristiä kan- Jeesus ei ensinkään puhuttele poikaa, taen. • vaan hänessä asuvaa henkeä. Riivaajahen- Timo Keskitalo ki puolestaan reagoi Jeesuksen läsnäoloon ja alkaa välittömästi riuhtoa poikaa. Ta- pahtuu henkien kohtaaminen ja henkien Herran palvelijatar taistelu. luuk. 1: 39–45 Jeesus kyselee isältä pojan tilasta. Näin marian ilmestyspäivä 23.3. Jeesus tutkii tarkemmin, miten syvästi poika on riivaajan kahleissa ja miten pal- Elämän punos rakentuu keskeisesti valin- jon vahinkoa on jo ehtinyt tapahtua. Poika noista, kohtaamisista ja tapahtumista. Va- on menettänyt kykynsä kommunikoida. linnat muotoutuvat sisimmässämme ja Riivaajahenki on lisäksi ajanut poikaa it- tulevat näkyviin ulkonaisissa, kohtaami- setuhoiseen käyttäytymiseen. Näillä kysy- sissa ja tapahtumissa – vaikka luonnolli- myksillä Jeesus kartoittaa tilanteen. Sitten sesti nämä ulkonaiset seikat vaikuttavat hän päättäväisesti käskee riivaajahenkeä osaltaan sisimmän valintoihin. Kohtaami- lähtemään pojasta. Poika itse on melkein set tapahtuvat välillämme, ihmisten kes- sivussa tapahtumasta. Poika on vain tais- ken, ja vaikuttavat kumpaankin suuntaan, telutanner. Jeesus puhuttelee riivaajaa ni- itseen ja toiseen. Tapahtumat ovat puoles- mellä ”kuuro ja mykkä henki”. Käsky on taan kahtalaisia: sellaisia, joihin osallistu- tulla ulos, ja paluu on kielletty. misellamme voimme vaikuttaa, ja niitä, Suurin osa kristikunnasta elää luonte- joihin meillä ei ole ollut mahdollista aluk- vasti henkivaltojen todellisuuden kanssa. si vaikuttaa mutta joiden vaikutus voi perusta 1 | 2014 sananselitystä 57 olla elämällemme käänteentekevä ja joi- ma. Syntymättömistä lapsista toisen osa- hin elämämme siitä eteenpäin liittyy. na on panna piste vanhan liiton ajalle sen Käsillä olevassa Luukkaan evanke- viimeisenä profeettana. Toisen osana on liumin katkelmassa ovat läsnä ja toisiin- puolestaan täyttää tuon liiton vaatimuk- sa kietoutuneina kaikki nämä elämän set, ennustukset, esikuvat ja lupaukset ja punokset. Ja enemmänkin. Näissä todel- asettaa ja aloittaa uusi. lisuuden, ihmisten valintojen, kohtaa- Näin Jumala toimii: ajassa ja paikassa, misten ja tapahtumien yhteen liittävinä valitsemissaan ja kutsumissaan ihmisis- tekijöinä ovat pohjimmiltaan Jumalan sä. Jumalan valinta oli kohdannut Marian olemassaolo, valinta, läsnäolo ja vaikutus. yllättävästi ja hämmentävästi, kun enke- Jumalallinen kohtaa inhimillisen ja vai- li ilmestyi hänelle ja ilmoitti sanomansa. kuttaa siinä. Ei syrjäyttämällä inhimil- Siihen kutsuun ja tehtävään hän oli vas- lisen elämän puitteita vaan asettumalla tannut myöntävästi. Uskon luottamuk- niihin ja tuoden niihin sellaista, mikä ylit- sessa Jumalan valinnasta – että Marias- tää inhimilliset edellytykset ja mahdolli- ta tulisi Israelin Messiaan, Jumalan Pojan suudet. Samalla tämä antaa elämälle kes- ja maailman Vapahtajan äiti – oli tullut keisimmän sisällön. Sen vaikutus on niin myös hänen valintansa. Hän oli suostunut suuri, että se ei rajoitu vain näitä ihmi- Herran palvelijattareksi. Sen myötä elämä siä kohdanneiksi tapahtumiksi ja niiden ei ollut enää entisensä. Tehtävä oli suuri, seurauksiksi. Sen vaikutus ulottuu läpi se tiesi monenlaisia ongelmia suhteessa aika kausien meihin saakka. Kyse on siitä, ympäristöön ja huolia sisimpään. Mutta miten Jumala on meidän kanssamme toi- siihen sisältyi myös Jumalan johdatusta ja minut, kenet ja miksi hän on valinnut, ke- lohdutusta, joita Marialle välittivät toiset net hän on kohdannut tahtonsa mukaan, Jumalan valitsemat henkilöt. ja miten hän yhä toimii tässä maailmassa Nuorelle Marialle avioliiton ulkopuoli- näiden tapahtumien, kohtaamisten ja va- nen raskaus merkitsi suunnatonta sosiaa- lintojen pohjalta meidän ajalliseksi ja ian- lista painetta ja jopa kuoleman uhkaa. kaikkiseksi parhaaksemme tässä rikkinäi- Kuinka raskasta olisikaan jäädä näiden sessä ja katoavassa maailmassa. Kyse on tapahtumien ja ihmisten puristukses- siitä, että Jumala antaa pelastustekojensa sa aivan yksin. Jumala ei jättänyt Mariaa tapahtua ja valmistaa meille pelastuksen siihen yksinäisyyteen. Kuinka helpotta- tien. Pelastus saa sen sisällön ja muodon, vaa ja huojentavaa oli saada tietää Juma- joka muovautuu hänen valitsemassaan ja lan suunnitelmien koskevan ja toteutu- valmistamassaan muotissa historian, ajan van myös hänen sukulaisensa Elisabetin ja ihmiselämän keskellä. kohdalla – ja saada omaan tervehdykseen Kuinka voisimme ymmärtää ja vas- tuollainen vastaus: ”Siunattu olet sinä, taanottaa oikein tämän valtavan lahjan, naisista siunatuin, ja siunattu sinun koh- että kaikkeuden luoja ja valtias, herrojen tusi hedelmä!” Eihän Elisabet voinut tie- Herra, haluaa kohdata meidät ja on teke- tää hänen raskaudestaan. Mutta Jumala misissä kanssamme? Että hän toimii siinä tiesi ja vaikutti ymmärryksen Elisabetis- hyväksemme? Ulkoapäin katsoen kaikki sa. Jumala oli läsnä naisten kohtaamisessa näyttää arkiselta ja inhimilliseltä, tutul- ja siunasi sen erityisellä tavalla kummal- ta. Kaksi naista kantamassa sisällään uut- lekin. ta elämää, joista toisen raskaus jo näkyy, Jumalan läsnäolo ja tahto Marian ja toisen vielä ei. Mutta samalla heidän elä- Elisabetin elämässä loi heidän välilleen mässään täyttyy ikiaikainen suunnitel- ainutlaatuisen yhdyssiteen. Heidän ta-

58 sananselitystä perusta 1 | 2014 paamisensa ja yhdessä viettämänsä ai- voittavat Jeesuksen Kapernaumista, koh- ka oli näin enemmän kuin vain kahden taaminen antaa Jeesukselle tilaisuuden sukulaisnaisen mukavaa yhdessäoloa. Tä- palata leipäihmeeseen. Johanneksen 6. lu- mä tuli selväksi jo kohtaamisen ensivai- vussa on Jeesuksen neljäs peruskurssi: elä- heessa. Jumalan Henki täytti Elisabetin män leipä. Ensimmäinen peruskurssi on odottaman Johanneksen, ja näin Jumalan 3. luvun ”uudestisyntyminen”, toinen 4. lupaus tämän miehelle kävi toteen. Elisa- luvun ”elämän vesi” ja kolmas peruskurs- bet ja Maria saivat kokea olevansa keskellä si uskosta, 5. luvun 38 vuotta sairastaneen ja osa Jumalan tekoja. Mekin saamme ol- parantaminen. la osalliset Jumalan teoista tänään ja elää Ylösnousemuskertomusten ohella osaltamme hänen palvelijoinaan. Marian ruokkimisihme on kaikilla evankelistoil- Poika Jeesus on elämällään, opetuksil- la. Se teki kaikkiin suuren vaikutuksen. laan, teoillaan, sovituskuolemallaan, ylös- Mutta ihmiset eivät ymmärtäneet ruokki- nousemuksellaan tämän mahdollisuuden misihmeen merkitystä sydämellään vaan meille valmistanut sekä Pyhä Henki läsnä- vatsallaan. Jeesuksesta tulisi hieno hallit- olollaan tehnyt mahdolliseksi. Jumala ha- sija, joka huolehtisi kansan terveydestä ja luaa tänäänkin antaa meille sen kunnian, toimeentulosta. Kaanan häät (Joh 2) olivat että hän tulee elämäämme ja on kanssam- osoittaneet, että juomapuolikin hoituu, ja me. • parantumisihmeet lupasivat sairauksien Ilkka Rytilahti hoitumista. Ajatelkaa, ei enää työtä eikä Pastori, SROS:n Uudenmaan raatamista, janoa eikä nälkää vaan hyvin- aluejohtaja, Suomen Raamattuopisto vointia ja ikuista terveyttä! Jeesus saa ai- heen 4. peruskurssiinsa. Hän ei tullut pelastamaan soluja maail- Elämän leipä maan – nälkä ja sairaudet palaavat – vaan joh. 6: 24–35 sieluja taivaaseen. Jokainen sairaus, jano 4. paastonajan sunnuntai ja nälkä muistuttavat ikuisesta elämästä. 30.3.2014 Jeesuksella tuntuu olevan koko ajan mie- lessään, kuinka saisi mahdollisimman On kulunut noin vuosi Jeesuksen julki- monta ikuiseen elämään (Joh. 6:27, 40, 68). sen toiminnan ajasta. Tuohon noin kol- Siellä, missä on tunnustekoja, ihmeitä ja men vuoden ajanjaksoon sisältyi kolme kokemuksia, puuttuu usein sitä ruokaa, pää siäis tä, joista tekstikohdassa eletään joka antaa ikuisen elämän, ja siellä, mis- toisen aikoja. (Ensimmäisestä pääsiäises- sä on ruokkivaa elämän leipää, puuttuvat tä kerrotaan Joh. 2:13 ja kolmannesta Joh. usein ihmeet ja tunnusteot. 11:55.) Nyt toisen pääsiäisen aikaan suuri Jos nälkä, jano ja sairaus aina uudes- joukko galilealaisia on säästänyt Jerusale- taan palaavat ja siten muistuttavat ikui- min matkan ja lähtenytkin Jeesuksen pe- sesta elämästä, missä ei enää ole nälkä rään. Pääsiäisen kynnyksellä luettiin syna- ja jano, kuinka sitten voi saada katoa- gogissa niitä tekstejä Mooseksen kirjoista, matonta ruokaa, joka antaa ikuisen elä- joissa Jumala ruokki erämaan vaeltavaa män? Juutalainen ymmärsi taivaallisen kansaa mannalla. Nyt ruokkii hän, johon ruoan tarkoittavan Tooraa eli Jumalan la- Vanta testamentti viittaa. Siunaamalla kia Mooseksen kirjoissa. Katoamattoman erään pojan eväät Jeesus ruokki tuhansien ruoan nauttimista oli Jumalan lain nou- joukon ja poistui paikalta. Mielialat olivat dattaminen eli Jumalan tahtomien tekojen innostuneet ja kiihtyneet. Kun ihmiset ta- tekeminen. Etsimättä tulee kuulijoiden perusta 1 | 2014 sananselitystä 59 mieleen: mitä meidän tulee tehdä, että te- mattomankin. Jumala on antanut kaikille komme olisivat Jumalan tekoja? ja kaikiksi ajoiksi riittävän ikuisen elämän ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lä- leivän. Elämän leipä on Jeesus Kristus. Sa- hettänyt. Se on Jumalan teko.” Mutta he marian nainen sanoi: ”Anna minulle sitä eivät kuule tai kuuntele, sillä he ovat juu- vettä.” Nyt ihmiset pyytävät: ”Anna meille talaisia ja me heidän kaltaisiaan, yrittäjä- aina sitä leipää.” Rukouspyynnöstä on hy- kansaa uskossakin (Gal. 2:15). Syntyy aja- vä alkaa. Rukoilijaa koskee lupaus: ”Anova tus siitä, että yksi teko, nimittäin usko saa, etsivä löytää, kolkuttavalle avataan.” Jeesukseen, korvaa kaikki muut teot. Ih- Jeesus jatkaa: ”Joka tulee minun luok- minen yrittää tuottaa uskon suorituksen seni.” He tulivat, niin kuin mekin olem- ja uskoo uskoonsa. Usko ei kuitenkaan ole me tulleet kasteessa, sanan kuulossa, eh- ihmisen teko, valinta ja ratkaisu. Jeesus toollisen vietossa. Miksi sitten kaikki eivät sanoo: ”Usko on Jumalan teko.” usko? Ne, jotka Jumala antaa Jeesukselle, Pitäisi siis olla usko Jeesukseen. Kuin- tulevat. Ne uskovat, joille Jumala antaa ka sellaisen saisi? Jospa nähtäisiin joku ih- uskon. Johanneksen evankeliumissa ko- me! Kansa haluaa näytöksiä ja odotukset rostuu Jeesuksen opetus Jumalan yksin- siirtyvät taas ihmeisiin, vaikka ruokkimis- vaikuttavuudesta uskossa, ja silti jää tila ihme on juuri nähty. Mutta minkä ihmeen ja kutsu ihmisen tulemiselle (Joh. 6:37). tänään saamme? Anna meille meidän jo- Hänelle, joka tulee, on vastaanotto ai- kapäiväinen ihmeemme. Ja kun ruoasta on na lämmin. Jeesus ottaa täyden vastuun puhe, he muistavat esi-isien mannan erä- luokseen tulevan syntisen pelastuksesta. maassa. He elivät 40 vuotta joka päivä ih- Näin saa uskossa heikko ja epävarmakin meestä. Mutta siitä oli yli tuhat vuotta ja pelastusvarmuuden. Pois ei estetä lähte- toistuessaan ihme lakkaa olemasta ihme. mästä, mutta pois ei ketään ajeta. • Autiomaassakin kansa unohti Jumalan Keijo Rainerma huolenpidon. Heidän hajuja makuaistin- Rovasti, kirkkoherra, sa oli parempi kuin heidän muistinsa, vat- Kankaanpään seurakunta sa herkempi kuin sydämensä. Emme mekään pidä lounasta pöydäl- lämme ihmeenä, ruoansulatuksen ana- Kärsimyksen sunnuntai tomisista hienouksista puhumattakaan. luuk. 13: 31–35 Sanomme, että tuoksuu, maistuu ja kuu- 5. paastonajan sunnuntai 6.4. luu hyvältä tulematta ajatelleeksi aisteja ja sitä, mihin hajuja, makuja ja musiikkia Mielikuva fariseusten ja Jeesuksen välises- tarvitaan. Ihmisen erottaa eläimestä ruo- tä suhteesta on, että he olivat aina napit karukous. Kenelle sanomme kiitos? Ih- vastakkain. Kaj Munkin luonnehtima- meet eivät kuitenkaan synnytä ja pidä yllä na heidän keskustelunsa olivat aina kään- sellaista uskoa, josta Jeesus puhuu. Vaik- tymäisillään suukovusta käsikähmään. ka Jeesus peruskursseillaan on toistuvasti Kuitenkin evankeliumit kertovat Jeesuk- opettanut siitä, kuinka usko syntyy, ihmisen tulleen silloin tällöin kutsutuksi jon- set haluavat uskon omilla ehdoillaan. Mitä kun fariseuksen kotiin aterialle. Suhde ei me pelkäämme? Jumala asettaa pelastuk- voinut olla aina kyräilyä. Puhuvin tämän sen ehdot, emme me. Jeesus kertaa jälleen suuntaisista tapahtumista oli keskustelu nämä ehdot. lain suurimmasta käskystä. Ei Mooses vaan Jumala antoi ja antaa Tässä tekstissä muutamat heikäläiset taivaan leivän, niin katoavan kuin katoa- halusivat huolehtia Jeesuksen turvallisuu-

60 sananselitystä perusta 1 | 2014 desta. He tiesivät Galilean ja Perean nel- nattu olkoon hän, joka tulee Herran ni- jännesruhtinaan Herodes Antipaan suun- messä.” Tämä Psalmin rukous toteutui nitelmasta surmata Jeesus. ennakoivasti jo Jeesuksen pian ratsastaes- Jeesuksen vastaus osoittaa suuruut- sa temppelialueelle, mutta sen lopullinen ta ja vapautta. Hän ei tunne pelkoa vaan toteutuminen tapahtuu hänen paluussaan halveksuntaa mitätöntä ja kieroluonteis- lopun aikana. Vasta sitä edeltää pitkä jak- ta Herodes Suuren poikaa kohtaan. Van- so, jolloin kansa on karkotettu ja temppeli gitsemisensa jälkeen hänet vietiin myös hajotettu. Herodeksen eteen, joka halusi nähdä hä- Jeesus viittaa vielä syvemmälle tuo- neltä ihmeen, mutta Jeesus ei edes vas- mion syynä olevaan asiaan: ihmiset eivät tannut hänen kysymyksiinsä. Tämä osoit- tahtoneet vastata Jeesuksen kutsuun tulla ti täydellisen hylkäämisen. Herodes oli jo Jumalan armahtavan rakkauden suojaan. tehnyt ratkaisunsa, eikä muutokselle ol- Tähän liittyy selkeä ihmisen vastuul- lut enää sijaa. Jeesus oli myös tietoinen lisuuden korostus. Lutherin Sidotun rat- tulevasta kohtalostaan. Ivaa käyttäen hän kaisuvallan yksipuolisia tulkintoja vas- huomauttaa, että vain Jerusalemilla on oi- taan Jeesus sanoo selkein sanoin, että keus hänen vereensä. Hän on yläpuolella, Jumala tahtoo jotakin, mikä ei pääse to- ei alistuva tai pakeneva uhri. Hän kulkee teutumaan siksi, että ihmiset eivät sitä eteenpäin valitsemaansa ja hänelle annet- tahdo. Ja se mitä Jumala tahtoo, mutta tua tietä, jonka päämääränä on joka ta- jonka ihmiset omalla ratkaisullaan ja vas- pauksessa kuolema. Mutta se kuuluu Ju- tuullisella päätöksellään voivat torjua, on malan suunnitelmaan. usko, tuleminen Jeesuksen luo, pelastu- Päämääränä on maailman syntien so- minen. vitus ristillä, mutta myös ylösnousemus Tästä pelastumiseen kuuluvasta vas- ja lopulta täyden vallan vastaanottaminen tuullisuudesta meidän tulisi saada kuul- ja toteuttaminen niin maan päällä kuin la selkeämpää julistusta kirkoissamme ja taivaassa. Kuolemisen paikan tulee saa- seurakunnissamme. • da olla Jerusalem. Siellä myös useimmat Arno Toivanen vanhan liiton aikana surmatut profeetat Rovasti, Iisalmen olivat tavanneet kohtalonsa. Ja silloinkin, seurakunnan emerituskirkkoherra kun heidät oli surmattu muualla, oli käs- ky yleensä lähtenyt Jerusalemista, joko kuninkaan tai ylimmäisen papin kantaes- Kunnian kuninkaan alennustie sa tapahtumasta päävastuun. joh. 12: 1–8 Tämä johti Jeesuksen myös lausumaan palmusunnuntai 13.4.2014 Jerusalemille tuomion ja valituksen sen tulevasta kohtalosta. Sen toisinto tapah- Päivän evankeliumissa Jeesus on Betanias- tui Jeesuksen kulkiessa Öljymäen rin- sa läheisten ystäviensä Martan, Marian ja nettä alaspäin mennäkseen temppeliin, Lasaruksen luona. Ys tävät ovat yhteisellä jonka hän nyt ilmoittaa jäävän tuhotta- aterialla, jolloin Maria ryhtyy voitelemaan vaksi, koska Jerusalem ei tuntenut etsik- kalliilla nardusöljyllä Jeesuksen jalkoja. koaikaansa. Tässä hän viittaa Jerusalemin Voideltuaan hän vielä kuivaa hiuksillaan osuuteen sekä kaikkien profeettojen että Jeesuksen jalat. Tämän nähtyään Juudas hänen itsensä surmaamiseen. Mutta hän Iskariot pahoittelee tätä sanoen: ”Miksei viittaa myös siihen, että kerran Jerusale- tuota voidetta myyty kolmestasadasta de- min asukkaat tulevat rukoilemaan: ”Siu- naarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” perusta 1 | 2014 sananselitystä 61 Nuhdellessaan Mariaa kalliin nardus- kein asia?” Ihmisen todellinen Jumala on voiteen käytöstä Juudas ei ajattele niin- se, mikä on hänelle tärkeää ja mitä hän kään köyhiä, vaan hän himoitsee rahoja rakastaa. Valitettavasti monen ihmisen itselleen. Rahanhimo on tullut Juudaksel- todellinen jumala on raha. Toisille taas le Jeesusta tärkeämmäksi. Juudaksen toi- kaikkein tärkeintä on menestys ja kunnia. minta osoittaa, että synti ja pimeyden val- Jumalan tahto on, että Jeesus olisi kaikki ta eivät rajoitukaan ulkopuolisiin, vaan ne kaikessa. Raamattu todistaa, että pelastet- ovat löytäneet tiensä Jeesuksen lähipiiriin tuja ovat ne, jotka panevat perimmäisen ja apostolien joukkoon. toivonsa Jeesukseen. ”Sillä jokainen, joka Synti ei ole seurakunnan ulkopuolella, huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” vaan jokainen kristitty on samaan aikaan (Room. 10:13). syntinen ja vanhurskas. Kuitenkaan syn- Maria voiteli Jeesuksen kalliilla nardus- nin ei tule antaa hallita. Juudas Iskariot öljyllä, joka maksoi 300 denaaria. Yksi de- antoi periksi synnille ja kiusaajan hou- naari vastasi siihen aikaan työmiehen päi- kutuksille. Hän lankesi rahanhimoon ja vän palkkaa. Nykyrahassa arvioiden 300 lopulta mitä julmimmalla tavalla kaval- denaaria on noin 50 000 euroa. Kyseessä si mestarinsa. Päinvastoin kuin myöhem- ei ollut mikään pieni summa rahaa. Maria min Pietari, Juudas ei katunut syntejään, käytti valtavasti rahaa Jeesuksen voitele- vaan jäi lankeemukseensa. Jumalan tah- miseen. Maria halusi omaisuudellaan teh- to on, että päivittäin käännymme hänen dä hyvää Jeesukselle. Hän halusi näyttää, puoleensa, pyydämme rikkomuksiamme että Jeesus oli hänelle erittäin rakas. Jee- anteeksi ja otamme Jeesuksen sovitustyön sus arvosti suuresti Marian tekoa. Jeesus tähden vastaan Jumalan anteeksiannon. näki Marian sydämeen ja kertoi: ”Anna Päivän evankeliumi varoittaa siitä, et- hänen toimittaa tämä minun hautaamis- tä seurakunnan vastuu- ja paimenteh- päivääni varten.” Maria jää voitelutapah- tävissäkin olevat ihmiset voivat langeta tumassa yksin. Kukaan muu ei tule häntä mitä suurimpiin synteihin. Synti voi saa- puolustamaan kuin Jeesus, jonka hän on da yliotteen seurakunnan keskuudessa juuri voidellut. Yhteisön tuen puutteesta ja tuhota seurakuntaa sisältä käsin mitä huolimatta Maria voitelee Jeesuksen. Ma- kauheimmalla tavalla. Tämä seurakun- ria toimii Jumalan johdatuksessa, hän toi- nan sisäinen vaara tulee tiedostaa, siitä mii Jumalan tahdon mukaan puhtaasta tulee opettaa ja varoittaa. Seurakunnan sydämestä ja puhtaista motiiveista käsin. vastuunkantajien langetessa heitä tulee Maria voiteli Jeesuksen jalat. Tämä nuhdella, ohjata parannukseen ja syntien viestittää palvelemista, nöyrtymistä ja anteeksiantamuksen omistamiseen. Lä- kunnioitusta. Yleensä vieraiden jalat pes- hetystyössä moni nuori seurakunta on tu- tiin vedellä, mutta Maria voiteli jalat kal- houtunut, kun seurakunnan johtaja on liilla nardusvoiteella. Maria kunnioitti langennut syntiin eikä ole tunnustanut ja Jeesusta, joka oli tullut palvelemaan ihmi- katunut syntejään. Samoin on tapahtunut siä. ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosano- valitettavasti monelle hengelliselle yhtei- man tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan sölle Suomessa. Synti on aina vakava asia. tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pe- Sitä ei pidä väheksyä, eikä sen kanssa saa lastuksen sanoman ja sanoo Siionille: Si- leikkiä. nun Jumalasi on nyt kuningas!” (Jes. 52:7.) Juudakselle raha tuli Jeesusta tärkeäm- Jeesuksen voitelemisella voidaan näh- mäksi. Meiltäkin kysytään: ”Rakastatko dä useita eri merkityksiä. Israelissa oli ta- rahaa vai Jeesusta? Mikä on elämäsi tär- pana voidella ihminen kuoleman jälkeen.

62 sananselitystä perusta 1 | 2014 Maria vihki Jeesuksen kuolemaan ja voite- voitelivat Salomon kuninkaaksi (1. Kun. li puhdistaen hänet etukäteen hautaamis- 1:34, 39). Voitelua seurasi riemullinen kul- ta varten (Joh. 12:7). Juutalaisilla oli tapana kue Jerusalemiin. Jeesuksenkin voitelua puhdistautua ennen pääsiäisjuhlia (Joh. seuraa pian hänen ratsastamisensa juh- 11:55), tässä Jeesus puhdistautuu kuole- littuna sankarina Jerusalemiin. Salomon maansa varten, joka oli Jumalan tarkoitta- voitelu on yksi Vanhan testamentin esiku- man todellisen pääsiäisen profeetallinen vista, jonka Jeesus tässä elämällään täyt- huipentuma. Juutalainen pääsiäisjuhla tää. Jeesus ei ollut maanpäällisen valta- viittasi tähän Jeesuksen pääsiäisuhriin, kunnan kuningas, vaan hänet voideltiin jolla hän lopullisesti voitti synnin vallan Jumalan valtakunnan Messias-kuninkaak- ja vapautti ihmisen uhrillaan. si. Lopullisesti kuolema ja ylösnouse- Marian toimitus voidaan nähdä myös mus ylensivät Jeesuksen tähän virkaan Jeesuksen voitelemisena kuninkaan vir- (Hebr.2:9). • kaan. Vanhassa testamentissa on joitakin Pentti Marttila kertomuksia kuninkaiden voiteluista. Esi- Pastori, koulutuspäällikkö, merkiksi pappi Sadok ja profeetta Natan Lähetysyhdistys Kylväjä

Totuus ja sen etsiminen kuuluvat elämän suurien kysymysten joukkoon. Ne koskettavat jokaista. Käsitys totuudesta sekä yhdistää että kipeällä tavalla erottaa myös saman kirkon jäseniä. Raa- mattupäivässä poraudutaan vaikeisiin, ajankoh- taisiin teemoihin, mutta ennen kaikkea etsimme uskollemme vahvistusta Jumalan sanasta.

Totuus ja valhe 10.15 Totuus ja valhe kirkossa, Timo Junkkaala 11.00 Totuus ja valhe Jeesuksesta, Leif Nummela Kirkkokansan raamattupäivä 13.00 Totuus ja valhe eettisissä kysymyksissä, Ville Auvinen 1.3.2014 13.45 Totuus ja valhe lähetystyössä, Helsingin Kallion kirkko Pekka Mäkipää 15.15 Totuus ja valhe mediassa, Vuokko Vänskä 16.00 Viisikielisen julkistamisjuhla Mukana mm. Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Simojoki

Lapsille omaa ohjelmaa ja lastenhoito. Kirjamyynti. Tapahtuma lähetetään suorana lähetyksenä Radio Deissä.

Järjestäjät ja lisätiedot: www.kylvaja.fi | www. sansa.fi | www.sekl.fi | www.opko.fi | www.sro.fi

perusta 1 | 2014 sananselitystä 63 Pohjalla Uskon ja ajattelun avuksi 41. vuosikerta Ilmestyy kuudesti vuodessa. Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: – Uskotko syntymän jälkei- Julkaisijat Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- seen elämään? ja Koululaislähetys ry | OPKO – Miten niin? Totta kai uskon. Synty- Suomen Raamattuopiston Säätiö | SROS män jälkeen täytyy olla jotain. Ehkä me Suomen teologinen instituutti ry | STI Vastaava päätoimittaja 2014–2016 täällä valmistaudumme siihen. Timo Junkkaala | timo.junkkaala@sro.fi i – Tuo on ihan puppua, toinen vasta- 09 5123 9110, 050 545 8446 Toinen päätoimittaja 2014–2016 si. – Mitä se elämä syntymän jälkeen mu- Timo Eskola | timo.eskola@sti.fi ka olisi? 09 668 9550 – En minä tiedä, mutta ainakin siellä Toimitussihteeri ja taittaja Paula Eskola | paula.eskola@sro.fi on enemmän valoa kuin täällä. Ehkä me 050 361 4099 kävelemme jaloillamme ja syömme suul- Ulkoasun suunnittelu Teemu Junkkaala | teemu@gstj.fi lamme. Toimitus 2014–2016 Toinen sanoi: – Ihan hullua. Vai ”käve- Soili Haverinen | soili.haverinen@opko.fi Ville Kettunen | ville.kettunen@helsinki.fi lemme” jaloillamme. Naurettava ajatus. Markus Korri | markus.korri@opko.fi Ja miksi käyttäisimme suuta syömiseen? Leif Nummela | [email protected] Napanuora on sitä varten, että saamme Elina Rowland | [email protected] Arno Toivanen | arno.toivanen@meili.fi ravintoa. Syntymän jälkeen elämä ei voi Lauri Vartiainen | lauri.vartiainen@sro.fi mitenkään jatkua, koska napanuora on lii- Neuvottelukunta 2014–2016 Keijo Rainerma (puheenjohtaja), Juha Auvinen, an lyhyt. Ville Auvinen, Ruth Franzén, Markku Ihonen, – Kyllä minä ajattelen, että syntymän Sammeli Juntunen, Lauri Melamies, Jussi jälkeen on jotakin, varmaan erilaista kuin Miettinen, Pekka Mäkipää, Olavi Peltola, Tapio Puolimatka, Erkki Ranta, Teuvo V. Riikonen, täällä, toinen vastasi. Niilo Räsänen, Matti Sartonen, Jouko Talonen, – Ei kukaan ole palannut tänne. Synty- Mauri Tervonen, Lauri Thurén, Juha Vähäsarja Toimituksen osoite mä on elämän loppu, eikä syntymän jäl- PL 15, 02701 Kauniainen keen ole muuta kuin hetki pimeyttä ja Kustantaja tuskaa, jonka jälkeen ei ole mitään. Siinä Perussanoma Oy Tilauspalvelu ja osoitteenmuutokset kaikki. Yap | tilaajapalvelu@yap.fi – Enpä tiedä, toinen sanoo. – Kyllä me 0303 9778 Tilaushinnat 2013 varmasti näemme äidin. Äiti huolehtii Opiskelijatilaus 15 €/vuosi, kestotilaus 38€/ meistä. vuosi, määräaikaistilaus 41 €/vuosi, irtonumero 7 €. – Äidin? Uskot äitiin? Missä hän muka Ilmoitushinnat nyt on? 1/1 sivu: 130 mm (lev.) × 193 mm (kork.) 250 €, – Hän ympäröi meitä. Me elämme hä- ½ sivu: vaaka 130 mm × 96,5 mm 140 €, pysty 62,5 mm × 193 mm 140 €, nen sisällään. Ilman häntä ei olisi koko tä- muut: 0,80 €/pmm, palstaleveys 62,5 mm. tä maailmaa, missä me nyt olemme. Hintoihin lisätään alv. (23 %). Ilmoitusten vastaanotto – Minä en näe häntä. Loogisesti siitä aineistot.perusta@perussanoma.fi | seuraa, ettei häntä ole. 050 361 4099 Tähän taas toinen vastasi: – Joskus kun Kirjapaino Kirjapaino Uusimaa. Perusta-lehti olet ihan hiljaa, voit kuulla ja aistia hä- painetaan ympäristöystävällisesti. net. Minä uskon, että syntymän jälkeen on Aikakauslehtien liiton jäsen. muutakin ja me olemme täällä valmistau- ISSN 0355-7111 tumassa sitä varten. •

64 pohjalla perusta 1 | 2014