1Panu Välimäki, 2Kalle Männistö & 3Jari-Pekka Kaitila

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: 1Simeonintie 3, 90410 Oulu, e-mail: [email protected] [email protected] 3Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, e-mail: jari.kaitila@ perhostutkijainseura.fi

Tunturiperhosseuranta hahmottui vuosina 2008–2010 MÄNNISTÖKALLE

nnustetusti toteutuessaan laaja-alainen ilmaston tenkin hyvin ylimalkaista, eikä se riitä lajikohtaisten suo- muutos on merkittävimpiä luontoon vaikuttavis- jeluohjelmien tuottamiseen eikä lajien suotuisan suoje- ta tekijöistä. Talven 2010–2011 päinvastaisesta ti- lutason täyttymisen arviointiin. Suomessa tunturiperhos- E lanteesta huolimatta ilmaston muutoksen ennus- ten seuranta on toteutettu pitkään pelkästään Suomen tetaan pitkällä aikavälillä mm. nostavan talvilämpötiloja, Perhostutkijain Seuran (SPS) koordinoiman havaintotie- lopettavan kylmät sääjaksot ja lyhentävän lumipeiteaikaa tojen keräämisen kautta. Vuosina 1992–1994 Enontekiön Suomessa (Ilmatieteen laitos 2008). Ilmaston muuttuessa yleisle- Annjalonjille ja Saanalle perustettiin paiväaktiivisten per- vinneisyydeltään eteläisten hyönteislajien odotetaan le- hosten vakioidut laskentalinjat systemaattisen seuranta- viävän kohti pohjoista, kun taas pohjoisiin olosuhteisiin aineiston keräämiseksi (Somerma & Väisänen 1993, Somerma 1995), sopeutuneiden lajien odotetaan vetäytyvän yhä pohjoi- mutta käytännössä seuranta kuihtui muutaman vuoden semmaksi (Viidalepp & Mikkola 2007). kuluttua osin hallinnollisten muutosten seurauksena. Eräiden laskemien mukaan ennakoitu 2 °C nousu vuo- Edellä mainituista lähtökohdista SPS käynnisti yhteis- den keskilämpötilassa vuoteen 2100 mennessä johtai- työssä Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen si Suomessa tilanteeseen, missä tunturipaljakkaa säilyisi kanssa pilottihankkeen tunturiperhosten runsaudessa vain Enontekiön suurtuntureilla (Norokorpi & Mäkelä 2008). Le- ja esiintymisessä tapahtuvien muutosten seurannaksi, vinneisyydeltään pohjoispainotteisten ja erityisesti puut- minkä tarkoituksena oli arvioida voidaanko seuranta to- tomalla paljakka-alueella esiintyvien perhosten seuranta teuttaa vapaaehtoisvoimin, ja missä muodossa (Välimäki ym. on siis ajankohtaista. Perhoshavaintoaineisto tunturilajis- 2009a, Välimäki ym. 2009b). ton runsaudesta ja todellisista esiintymisalueista on kui-

Seurannan tavoitteet aluemuutosten todentamisessa ja tutki- ja toimintatavat musalueiden suojelutarpeen arvioinnissa. Yksilömääräseurannan tarkoituksena on Tavoitteena oli etsiä seurantamenetelmä, tuottaa yksilömääriin perustuvaa lajikoh- jolla voitaisiin havainnoida ja dokumen- taista runsaustietoa mahdollisimman mo- toida Suomessa levinneisyydeltään poh- nesta lajista. Tieteellinen näkökulma huo- joispainotteisten perhoslajien esiintymi- mioitiin sisällyttämällä seurannan piiriin sessä tai runsaudessa tapahtuvia muutok- kattavasti luonteeltaan erityyppiset elin- sia. Seuranta jaettiin suunnitteluvaihees- ympäristöt toistettuina riippumattomina sa tavoitteiden mukaisesti kahteen osioon. havaintoruutuina. Esiintymisalueseurannan tarkoituksena Seurannassa on keskitytty Enontekiön on selvittää erityiseksi kohdelajeiksi va- suurtuntureille – erityisesti Kilpisjärven littujen perhosten nykyiset esiintymisalu- kylän läheisyyteen sekä Kuonjarvarrin ja

KALLE MÄNNISTÖ eet, mitä voidaan hyödyntää esiintymis- Tuelljehuhputin väliselle alueelle. Enon- 26 Baptria 1/2011 Monitoring scheme for subarctic butterfl ies Moniteringen av fj ällfj ärilar tog form and — notes from the pilot program under 2008–2010 2008–2010 The global climate change threatens fauna especially at the north- Den globala klimatförändringen hotar faunan speciellt på nordli- ern latitudes. In 2007, Lepidopterological Society of made ga breddgrader. År 2007 tog Lepidopterologiska Sällskapet i Fin- an initiative to recreate a monitoring scheme for subarctic lepidop- land initiativ till att återskapa ett moniteringsprogram för subark- tera. A three-year pilot program aimed to test new ideas and moni- tiska fjärilsarter. Ett treårigt pilotprogram för testning av nya idéer toring methods was launched in collaboration with Finnish Forest och uppföljningsmetoder startades tillsammans med Forststyrelsen and Park Service and Finnish Environment Institute in 2008. Dur- och miljöcentral år 2008. Inom ramarna för pilotprogram- ing the pilot program, monitoring has taken place in Le Enontekiö met har monitering av fjärilar utförts i Le Enontekis i närheten av in the vicinity of Kilpisjärvi and fjelds Kuonjarvarri and Tuelljehuh- sjön Kilpisjärvi och fjällen Kuonjarvarri och Tuolljehuhtput. Dag- put. Butterfl ies and moths have been monitored in two ways. In oc- fjärilar och övriga har moniterats på två sätt. Arternas currence monitoring, each observation of the 49 specifi ed subarctic förekomst har följts upp genom att varje observation av de 49 på- species (see Table 2) is plotted on a map. Abundance monitoring con- träffade subarktiska arterna (se tabell 2) noterats på en karta. Uppfölj- cerning mainly diurnal species takes place on standardized 50×50 ningen av fjärilarnas abundanser har följts med inom standardisera- m squares, where an observant spends 30 minutes and counts all in- de 50×50 meters rutor, där observatören vistades i 30 minuter och dividuals that (s-)he identifi es defi nitely. räknade alla exemplar han eller hon säkert kunnat identifi era. The most prominent changes made in monitoring practices in År 2010 genomfördes en ändring av metodiken så att även några 2010 were inclusion of some easily identifi able Microlepidopteran lätt identifi erbara småfjärilsarter (Tabell 1) togs med i moniteringen. species (Table 1) as minimum requirements to basic monitoring and Dessutom byttes några av de standardiserade moniteringsrutorna replacement of some formerly used standardized squares. These ut. Förändringarna gjordes för att öka moniteringens taxonomiska were done to increase the taxonomic coverage of the monitoring täckningsgrad och för att inkludera sådana replikatrutor som repre- scheme and to fi nd such replicate squares that have the highest rich- senterar den högsta artrikedomen på de fyra huvudsakliga habitat ness of subarctic species to represent each of the four main habitat som omfattas av undersökningen. Moniteringen utfördes för första types under survey. Monitoring was conducted for the fi rst time by gången nu också av frivilliga observatörer i naturreservaten på fjäl- volunteers also in the nature reserves of Malla and Saana. len Malla och Saana. The modifi cations turned out to be benefi cial. Of course, the Ändringarna visade sig vara lyckade. En hel del intressanta fynd monitoring yielded some interesting fi ndings such as 13 observa- gjordes. Bland annat påträffades 13 exemplar av den akut hotade tions of the critically endangered Loxostege ephippialis (see Fig. 2) arten Loxostege ephippialis (se Fig. 2). Talrika fynd av andra hotade and numerous fi ndings of other endangered species outside the cur- arter gjorde dessutom utanför de nuvarande naturskyddsområdena rent nature reserves (Figs. 3 and 4). Most importantly, however, the (se Fig. 3 och fi g. 4). Det viktigaste var emellertid att antalet frivilliga number of volunteers remained high all along, which ensured that observatörer förblev stort, vilket gjorde det möjligt att både före- both occurrence and abundance monitoring could be carried out ac- komst- och abundansmoniteringen kunde utföras planenligt. Som cording to a plan. As a consequence of improvements during the en följd av fl era förbättringar under pilotprogrammets genomföran- pilot program, the number of surveys conducted on standardized de ökade antalet inventeringar av de standardiserade rutorna enligt squares kept increasing (2008: 22; 2009: 31; 2010: 65). Also the följande: (2008: 22; 2009: 31; 2010: 65). Dessutom ökade antalet numbers of recorded species and individuals in abundance moni- observerade arter och exemplar från år till år (2008: 33 arter, 223 toring increased from year to year (2008: 33 species, 223 individu- exemplar; 2009: 39, 582; 2010: 87, 2541). Den ökande trenden gäll- als; 2009: 39, 582; 2010: 87, 2541). The positive trend applies also de också för förekomstmoniteringen, som resulterade i totalt 706 to occurrence monitoring, which yielded a total of 706 reports on rapporterade observationspunkter av fördelade på 43 arter (Tabell 2). exact fi nding spots distributed among 43 species under monitoring Den allmänna nyttan av moniteringsprogrammet när det gäller att ta (Table 2). The overall importance of the monitoring scheme in pro- fram viktig information syns tydligt i den fi nländska entomologis- viding valuable data refl ects nicely to data in the Finnish entomo- ka databasen (http://www.fmnh.helsinki.fi /insects/main/EntDataba- logical database (http://www.fmnh.helsinki.fi /insects/main/EntDa- se.html). Här ökade fjärilsobservationerna från Lapponia enonte- tabase.html). The number of Lepidoptera observations recorded in kiensis (Le) dramatiskt sedan programmet startade, medan mer eller Lapponia enontekiensis (Le) has increased dramatically since the mindre det motsatta skett i provinsen Lapponia inarensis (Li) (Fig. scheme was launched, whereas almost the opposite has happened in 1). Lapponia inarensis (Li) (Fig. 1). Moniteringsprogrammets pilotfas är nu avslutad. Sammanfatt- The pilot phase of the monitoring scheme has ended. To con- ningsvis kan vi konstatera att det verkar vara möjligt att insamla sto- clude, it seems possible to gather large and detailed enough data set ra mängder tillräcklig detaljerad information med hjälp av ett mo- by a volunteer-based monitoring scheme to evaluate the implica- niteringsprogram baserat på frivillig arbetskraft, med avsikten att tions of the climate change in subarctic lepidopteran communities. utvärdera klimatförändringens inverkan på subarktiska fjärilssam- There appear no needs for drastic changes in the current monitoring hällen. Det verkar inte fi nnas behov för större ändringar i den nuva- practices. The monitoring scheme will continue in 2011… rande metodiken. Moniteringen kommer att fortsätta under 2011…

Tunturiperhosseuranta suojeltavia lajeja (17 pikku- ja • Yhdistetty pistelaskenta- ja koostuu kahdesta rinnakkai- 32 suurperhoslajia) kenttähaavintamenetelmä sesta kokonaisuudesta: • Havaintopisteet dokumentoidaan • Saana (6 ruutua), Malla (3), Jehkas + karttapohjalle Skirhasjokilaakso (3), Tuelljehuhput ESIINTYMISALUESEURANTA: (2) ja Kuonjarvarri (2) • Esiintymisalueet ja niissä YKSILÖMÄÄRÄSEURANTA: • Kattaa koko perhoslajiston tapahtuvat muutokset • Lajistossa ja lajien runsaussuhteissa ja olennaisimmat elinympäristöt • Toteutetaan normaalin retkeilyn tapahtuvat muutokset (ravinteikkaat ja keskiravinteikkaat yhteydessä • Toteutetaan vakiomittaisilla tunturikankaat, tunturi- ja puronvarsi- • Koskee ennalta määriteltyjä havainnointijaksoilla 2500 m2 niityt sekä tunturikivikot) lähinnä uhanalaisia ja erityisesti vakioruuduilla • Kaikki lajit ja yksilöt dokumentoidaan

27 Baptria 1/2011 tekiön suurtunturit katsottiin soveltuvim- si suojelualueiden seuranta tukee seuran- tuksenmukainen laskemiseksi on vaikea miksi kohteiksi, sillä alueella elää suu- nan toissijaisia tavoitteita, kuten uhan- toteuttaa ”etätyöskentelynä” eikä mah- ri joukko perhoslajeja, joiden uhanalai- alaisten elinympäristöjen seurantavelvoit- dollisiin ongelmiin pystytä tällöin puuttu- suuskehitys on luokiteltu huolestuttavaksi teen tarpeita. Suojelualuesuunnitelma to- maan riittävän nopeasti. (Rassi ym. 2010) ja jotka yksinomaan tuntu- teutettiin asteittain yhteistyössä metsähal- Kysymyksessä on lajistokattavuusta- riylängöillä elävinä ovat oletettavasti her- lituksen kanssa. Vuoden 2008 suojelualu- voitteiltaan laajin perhosten seurantahan- kimpiä ilmastollisista syistä tapahtuville eiden ulkopuolella suoritettujen kokeilu- ke Suomessa. Havainnoitsijoiden välillä suorille ja välillisille muutoksille. Enonte- jen rohkaisemana suojelualueilla tapahtu- on luonnollista vaihtelua, eikä kaikilta voi kiön suurtunturialueen soveltuvuutta lisää va seuranta käynnistyi seuraavana kesänä edellyttää koko lajistoa kattavaa havain- osaltaan myös eteläistä faunaelementtiä seurantakoordinaattorin toimesta ja laaje- nointia. Kahtena ensimmäisenä vuote- edustavat lajit, joiden vaste ilmastomuu- ni 2010 koskemaan kaikkia seurantaan va- na minimivaatimuksena pidettiin kaikki- tokselle on oletettavasti joko neutraali tai paaehtoisena osallistuneita. Kokeilu osoit- en suurperhoslajien luotettavaa tunnista- positiivinen. Alueella toimii lisäksi Suo- tautui ehdottoman hyväksi, sillä havainto- mista. Tuntureiden perhosyhteisöt koostu- men ilmatieteen laitoksen sää- ja ilmas- aineistokertymä suojelualueilta moninker- vat kuitenkin suurelta osin pikkuperhosis- toseuranta, mikä mahdollistaa perhosha- taistui sekä laji- että yksilömäärinä lasket- ta (Krogerus 1972, Väisänen & Somerma 1988, Väli- vaintoaineiston mahdollisten pitkäaikaist- tuna eikä lupaehtojen väärinkäytöksiä il- mäki 2005). Tästä johtuen vuonna 2009 pe- rendien peilaamisen tarkkaan säähavain- mennyt. Lisäksi kokeiluvaiheen havainto- russeurantaan sisällytettiin muutamia suh- toaineistoon. Käytännössä aluerajaus on ruuduista saatiin valittua tavoitteiden mu- teellisen helposti tunnistettavia, mutta ta- osoittautunut onnistuneeksi, sillä molem- kaisesti käyttökelpoisimmat ja elinympä- voitteiden toteutumisen kannalta informa- pien kohderyhmien lajeja on havaittu ai- ristötyyppinsä perhosrikkaimmat kohteet. tiivisia pikkuperhoslajeja. Listaa tarkistet- nakin ”näppituntumalta” riittävän suurel- Lisääntynyt havaintoruutujen määrä kas- tiin uudelleen vuodelle 2010 käytännöl- la tiheydellä, jotta aineiston yksityiskoh- vatti luonnollisesti myös koordinaation lisistä syistä, sillä osa lajeista osoittautui taisen tarkastelu tulee jatkossa mahdolli- tarvetta ja yksi merkittävimmistä avoimis- vaikeaksi tunnistaa maastossa (Taulukko 1). seksi. ta kysymyksistä tällä hetkellä onkin seu- Valitut pikkuperhoset luokiteltiin kolmeen Lähtökohtana oli suojelualueiden si- rantakoordinaation järjestäminen pidem- ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuulu- sällyttäminen seurannan piiriin, koska mällä aikavälillä. Koordinaattorista luo- vat lajit soveltuvat erityisesti esiintymis- monen kohdelajin pääesiintymät sijaitse- puminen ei ole ajankohtaista, koska käy- alueseurantaan, sillä ne ovat sekä harva- vat nimenomaan suojelualueilla. Lisäk- tännön ohjausta seurantaruutujen tarkoi- lukuisia että tunnetulta levinneisyydel-

Pikku-Malla on perhoslajistoltaan Saanan veroinen tunturi. Pikku-Mallalla esiintyvät esim. Argyroploce aquilonana, Stenoptilia islandica, Loxostege ephippialis, Pyrgus andromedae, Colias hecla, Colias tyche, Plebeius glandon ja Sympistis nigrita. KALLE MÄNNISTÖKALLE

28 Baptria 1/2011 Hepialidae Hepialus fuscoargenteus Argyroploce aquilonana Adelidae Argyroploce noricana Nemophora bellela Eucosma guentheri Cauchas breviantennella Epiblema simplonianum Douglasiidae Grapholita aureolana Tinagma dryadis Pterophoridae Plutellidae Stenoptilia islandica Plutella hyperboreella Pyralidae Rhigognostis senilella Catastia marginea Polopeustis altensis heliacella Catoptria furcatella Sophronia gelidella Metaxmeste schrankiana Zygaenidae Loxostege ephippialis Zygaena exulans ⚫ = 2010 = suojelualue TAULUKKO 1. Tunturiperhosseurannan perushavainnoinnissa 2 huomioitavat pikkuperhoslajit. Loxostege ephippialis -koisan havaintopaikat vuonna 2010. tään hyvin rajoittuneita ja/tai vaihtele- lineestä seurasi pikkuperhosten osuuden lanteesta tekee se, että sääolosuhteet oli- vasti havaittavia (Hepialus fuscoargente- lupaava kasvaminen havaintoaineistossa, vat vuonna 2010 pitkäaikaista keskiarvoa us, Cauchas breviantennella, Rhigognos- minkä perusteella käytäntöä on syytä jat- heikommat ja etenkin kahteen edelliseen tis senilella, Zygaena exulans, Stenop- kaa. Uuden uhanalaistarkastelun (Rassi ym. vuoteen verrattuna selvästi haastavammat tilia islandica, Metaxmeste schrankiana, 2010) perusteella aiemmin valittuun laji- (Ilmatieteen laitos 2011, omat havainnot). Posi- Loxostege ephippialis). Toisen ryhmän joukkoon ei ole muutostarvetta. tiivinen yleisilme näkyy myös hyönteis- muodostavat sekä esiintymisalue- että tietokannassa (http://www.fmnh.helsinki. runsausseurantaan soveltuvat lajit. Nämä Seurannan pilottivaiheen fi /insects/main/EntDatabase.html), minne lajit ovat levinneisyydeltään rajoittuneita, tunnuslukuja tunturiperhosseurannan aineistoa on tal- mutta paikallisesti vähintään kohtalaisina letettu tarkoituksenmukaisen epätarkka- määrinä tavattavia (Tinagma dryadis, Plu- Seurannan kolmivuotisen historian aikana na. Enontekiön Lapin (Le) vuosittaiset ha- tella hyperboreella, Aristotelia heliacella, osallistuneiden vapaaehtoisten perhoshar- vaintomäärät ovat nousseet moninkertai- Sophronia gelidella, Argyroploce aqui- rastajien määrä on kiitettävä (19–21/vuo- siksi seurannan aikana, kun taas vastaa- lonana, Argyroploce noricana, Eucos- si), mikä on näkynyt lupaavina havainto- vaa ilmiötä ei Inarin Lapin (Li) puolella ma guentheri, Epiblema simplonianum, tuloksina niin runsaus- kuin elinalueseu- ole koordinoidun seurannan puuttuessa ta- Catastia marginea). Kolmanteen ryhmään rannassakin. pahtunut (kuva 1). kuuluvat lähinnä runsausseurantaan sovel- Havainnoitsijoiden määrä on pysy- tuvat lajit, jotka ovat levinneisyydeltään nyt vuosien välillä samankaltaisena, mut- Poimintoja vuoden 2010 pohjoispainotteisia ja joita tavataan edel- ta muut havainnointiin liittyvät tunnus- havainnoista listä ryhmää laajemmin ja usein paikal- luvut ovat kehittyneet toivottuun suun- lisesti runsaana (Grapholita aureolana, taan. Koealahavainnoinnissa laskentaker- Sääoloiltaan kesä 2010 ei Kilpisjärven Polopeustis altensis, Catoptria furcatella). tojen määrä on kasvanut vuosittain: 2008 alueella ollut Etelä-Suomen kaltainen. Pi- Kahtena ensimmäisenä vuotena pikkuper- (22 laskentakertaa), 2009 (31) 2010 (65). dempiaikaisia lämpöjaksoja ei ollut ja yk- hosten havainnointi koettiin osin hanka- Laskentakertojen vanavedessä myös ha- sittäisetkin aurinkoiset päivät olivat vähis- laksi, mutta vuodelle 2010 toimitettu ku- vaittujen perhoslajien määrä on kasva- sä. Tämä ei kuitenkaan lannistanut harras- vakooste sai positiivista palautetta. Pääl- nut vuosittain, mutta numeerisesti suurin tajia, vaan tuloksena oli seurantahistori- limmäisenä huomiona käytännön apuvä- muutos runsausseurannassa on tapahtu- an aktiivisin vuosi. Sääolot haittasivat ha- nut havaituissa yksilömäärissä: 2008 (33 vainnointia kuitenkin siinä määrin, että lajia, 223 yksilöä), 2009 (39, 582), 2010 Tuelljehuhputille ja Kuonjarvarrille vuon- 1200 Le (87, 2541). Laji- ja yksilömäärää lisäsi na 2009 perustetut koealat jäivät vuonna 1000 erityisesti pikkuperhoshavaintojen koros- 2010 laskematta ja alueella tehtiin ainoas- tuminen mahdollisesti vuodelle 2010 laa- taan elinaluehavainnointia. Vuosina 2008 800 ditun kuvakoosteen seurauksena. Oli syy ja 2009 alueella tavattu Boloria impro- 600 mikä tahansa, pikkuperhosten sisällyttä- ba ssp. improbula jäi vuonna 2010 havait- minen seurantaan nykyisessä laajuudes- sematta. Sen sijaan edellisvuosien tapaan 400 sa on selvästi toteuttamiskelpoista ja tu- havaintoja alueella elävästä Loxostege ep- Li 200 loksellista. Vastaava kehityssuunta on ta- hippialis -koisasta saatiin jälleen runsaas-

Perhoshavaintojen lukumäärä Perhoshavaintojen pahtunut myös elinalueseurannassa. Tark- ti. Tuelljehuhputin lisäksi L. ephippialis 0 koja löytöpaikkatietoja on kertynyt yh- havaittiin myös Kilpisjärven alueella niin 2005 2006 2007 2008 2009 2010 teensä 706 kappaletta 43 lajista (Tauluk- koealalaskennassa kuin elinaluehavain- KUVA 1. Seurantalajien vuosittaiset havain- ko 2, s. 31). Huomattava suotuisa harppaus noinnissa useasta eri paikasta (Kuva 2). Laji tomäärät Inarin Lapissa (Li) ja Enontekiön seurannan tunnusluvuissa tapahtui pilotti- on siis vuosia kestäneen hiljaiselon jäl- Lapissa (Le). vaiheen viimeisenä vuotena. Erityisen ti- keen todenteolla tullut takaisin. Vaihtoeh-

29 Baptria 1/2011 toisesti kyse on oikeanlaisten ympäristö- sään, sillä vuosina 2008 ja 2010 havait- havaintotietoja on saatu koottua vähin- jen entistä tarkemmasta ja aivan eritoten tiin vuosilukuja vastaavasti noin 40 ja rei- tään kohtalaisesti ja lisääntyvissä määrin aikaisemmasta havainnoinnista, sillä var- lut 20 yksilöä, mutta vuonna 2009 vain jo kolmen ensimmäisen vuoden aikana. sinkin hyväkuntoisia yksilöitä tapaa vain kaksi, vaikka havainnointiaktiivisuudes- aivan alkukesällä ja siten myöhäinen ke- sa ei vastaavaa vuosivaihtelua ollut. Vas- Seurannan tulevaisuus säntulo saattoi vaikuttaa positiivisesti L. taavasti käsitys lajien lennon ajoittumises- ephippialis -havaintojen määrään. Vuon- ta tarkentuu systemaattisen ja käytännös- Tunturiperhoseurantaa on tarkoitus jat- na 2010 Pyrgus andromedae -kirjosiives- sä päivittäisen seurannan kautta (ks. Välimä- kaa vuoden 2010 mallilla myös jatkossa. tä kertyi edellisvuosien tapaan runsaas- ki ym. 2009b). Tätä tietoa voitaneen käyttää Suojelualueilla tapahtuvan seurannan jat- ti uusia elinaluehavaintoja, niin Saanalta, mahdollisen ilmastonmuutoksen vaiku- kamiseksi ja aineistonhallinnan selkeyttä- Korkea-Jehkakselta kuin Pikku-Mallalta, tusten arviointiin jo lähitulevaisuudessa, miseksi pyritään entistä tiiviimpään tutki- mutta Tuelljehuhputilta laji jäi havaitse- sillä oletettavasti muutokset fenologiassa musyhteistyöhön Metsähallituksen kans- matta (kuva 3). Muita mielenkiintoisia ha- (lentoaikataulu) tulevat muita mahdollisia sa, mikä helpottaisi monia käytännön toi- vaintoja olivat muun muassa Metaxmes- seurauksia nopeammin näkyviin. mia ja lisäisi seurannan uskottavuutta. te schrankiana ja Plebeius glandon ssp. Käytännön tasolla huomattavimpia ha- Päällimmäisenä kysymyksenä on talo- aquilo Pikku-Mallalta, Colias hecla ssp. vaintoja edustavat useiden uhanalaisten udellisten resurssien hankkiminen seuran- sulitelma ja Colias tyche ssp. werdandi lajien esiintymien dokumentointi nykyis- takoordinaation rahoittamiseksi. Lopul- sekä Pikku-Mallalta että Korkea-Jehkak- ten suojelualueiden ulkopuolella. Esiin- lisena tavoitteena on käytännön koordi- selta. Cauchas breviantennella havaittiin tymisalueseurannan avulla pystytään jo naation vähentäminen Kilpisjärvellä, mut- sen elinympäristöön Saanan länsirintee- muutamassa vuodessa saamaan huomat- ta – kuten jo aiemmin todettiin – tämä ei seen perustetulta koealalta ja sen välittö- tavasti aiempaa kattavampi käsitys seu- ole vielä ajankohtaista. Seurantalupakysy- mästä läheisyydestä. rannan piirissä olevien lajien todellisista myksessä korostamme edelleen jäsenistön esiintymisalueista. Hyvänä esimerkkinä yhteisvastuullista toimintaa – lupaehtorik- Jo pilottivaiheesta nopeasta tiedon tarkentumisesta ovat suh- komuksiin ei yksinkertaisesti ole varaa. sovellettavaa tietoa teellisen helposti havaittavat lajit, kuten Pyrgus andromedae ja Sympistis nigrita, Kiitokset Kolmivuotisen tunturiperhosseurannan joista on kertynyt runsaasti havaintotieto- aikana kerätty havaintoaineisto osoittaa, ja Pikku-Mallan, Saanan, Korkea-Jehkak- Vuokon luonnonsuojelusäätiö on rahoit- että käyttökelpoista tietoa tuntureilla elä- sen ja Tuelljehuhputin ympäristöistä (kuva tanut seurantaa koko pilottivaiheen ajan. vistä perhoslajeista voidaan epäilyksettä 4). Esiintymisalueseurannassa on mukana Suurin kiitos kuuluu seurantaan osallis- kartuttaa vapaaehtoisvoimin. Sekä elin- yhteensä 49 lajia, joista Rhigognostis se- tuneille henkilöille: Tero Aaltonen, Sami alue- että koealahavainnointi antavat erit- nilella, Coleophora svenssoni, Pararctia Haapala, Jouni Hukkanen, Juha-Pekka täin yksityiskohtaista ja siksi aiempaa so- lapponica, Acerbia alpina, Hesperia com- Hukkanen, Heli Jokela, Janne Jokinen, vellettavampaa tietoa muun muassa lajien ma ssp. catena, Oeneis bore ovat tähän Jari Junnilainen, Marko Koskimies, Tero esiintymisalueista, runsausvaihteluista ja saakka jääneet kokonaan havaitsemat- Koskinen, Erkki M. Laasonen, Leena Laa- lentoajoista. ta. Näistä ensimmäinen on aikuistalvehti- sonen, Mika Laitinen, Jyrki Lehto, Juha Seurannan havaintojen pohjalta ar- ja ja siksi harvoin tavattavissa keskimää- Lemström, Harry Lonka, Lauri Luukko- velut lajien Tinagma dryadis ja Xestia räiseen havainnointiaikaan, kun taas kaksi nen, Jussi Murtosaari, Marko Mutanen, lyngei ssp. lankialai vuorovuotisuudes- jälkimmäistä eivät välttämättä edes esiin- Petri Mäntynen, Jarno Pursiainen, Juha ta on vahvistunut. Edellisestä lajista ha- ny nykyisillä seuranta-alueilla. Toisaal- Pöyry, Markus Rantala, Markku Ratinen, vaintoja on vain vuosilta 2008 (200 exx.) ta myös vaikeammin havaittavien lajien, Jusa Saralehto, Heikki Seppälä, Juha Sor- ja 2010 (749 exx). Jälkimmäinenkin laji kuten Cauchas breviantennella, Loxoste- munen, Reijo Teriaho, Marko Tähtinen, osoittaa vuorovuotisuutta esiintymises- ge ephippialis ja Argyroploce aquilonana, Olavi Valta & Jaakko Vähämäki.

⚫ = 2010 ⚫ = 2010 ⚫ = 2008–2010 ⚫ = 2008–2010 = suojelualue 3 = suojelualue 4 Pyrgus andromedae (tunturikirjosiipi) -havaintopaikat. Sympistis nigrita (pörhönopsayökkönen) -havaintopaikat.

30 Baptria 1/2011 KALLE MÄNNISTÖKALLE

Hepialidae Hepialus fuscoargenteus (1+0) Adelidae Cauchas breviantennella (5+2) Douglasiidae Tinagma dryadis (3+35) Plutellidae Plutella hyperboreella (6+10) Rhigognostis senilella (0+0) Coleophoridae Coleophora svenssoni (0+0) Gelechiidae Aristotelia heliacella (0+2) Sophronia gelidella (1+3) Zygaenidae Zygaena exulans (2+3) Tortricidae Apotomis lemniscatana (2+0) Argyroploce aquilonana (4+15) Argyroploce noricana (4+1) Epiblema simplonianum (0+2) Pterophoridae

KALLE MÄNNISTÖKALLE Stenoptilia islandica (3+1) Pyralidae Catastia marginea (0+1) Metaxmeste schrankiana (0+1) Loxostege ephippialis (8+13) Hesperiidae Pyrgus andromedae (26+25) Hesperia comma ssp. catena (0+0) Pieridae Colias hecla (12+14) Colias tyche (15+33) Lycaenidae Lycaena phlaeas ssp. polaris (1+0) Plebeius glandon (4+16) Nymphalidae Boloria chariclea (9+5) Boloria thore ssp. borealis (31+19) Boloria improba (23+0) Boloria napaea (34+3) Euphydryas iduna (9+29) Oeneis norna (30+13) Oeneis bore (0+0) Useat Tunturi-Lapin erikoisuudet saattavat harvinaistua, jos ilmasto muuttuu. Geometridae Psychophora sabini (5+6) Entephria fl avicinctata (4+1) Lähteet Somerma, P. & Väisänen, R. 1993: Annjalonjin Entephria nobiliaria (3+2) luonnonsuojelualueen perhoslinjalaskenta kesällä 1994. Entephria polata (5+2) — Baptria 18: 81–90. Entephria punctipes (21+10) Ilmatieteen laitos 2008: Miten Suomen ilmasto muuttuu? [HTML Perizoma minoratum (7+8) dokumentti], Päivitetty 8.8.2008. [viitattu 1.1.2009]. http:// Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Eupithecia fennoscandica (12+0) www.fmi.fi /ilmastonmuutos/suomessa.html Lepidoptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change? — Baptria 32: 90–99. Arctiidae Ilmatieteen laitos 2011: Terminen kasvukausi 2010. Pararctia lapponica (0+0) [HTML dokumentti], [viitattu 14.3.2011]. http://ilmatieteenlai- Väisänen, R. & Somerma, P. 1988: Kaksi uutta perhosten Acerbia alpina (0+0) tos.fi /707 kannalta merkittävää suojelualuetta – Saana ja Annjalonji. Grammia quenseli (1+6) — Baptria 13(4): 75–89. Noctuidae Krogerus, H. 1972: The invertebrate fauna of the Kilpisjärvi area, Finnish Lapland. 14. Lepidoptera. — Acta Societas pro Fauna Välimäki, P. 2005: Porolaidunnuksen vaikutus perhosten Syngrapha parilis (3+0) et Flora Fennica 80: 189–222. (Lepidoptera) yhteisörakenteeseen kahdella Pohjois-Fenno- Syngrapha hochenwarthi (11+11) skandian tunturilla. — Julkaisussa: Jokinen, M. (toim.). Sympistis lapponica (9+7) Norokorpi, Y. & Mäkelä, K. 2008: Pohjoinen tunturiluonto Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistos- Sympistis nigrita (22+38) – suojeltunakin uhattu. [www-dokumentti], Julkaistu sa. Metsäntutkimuslaitos, Kolari. s. 182–230. Polia richardsoni (2+3) 24.9.2008. [viitattu 28.11.2008]. http://www.environment.fi / Lasionycta leucocycla (2+1) default.asp?contentid=297058&lan=fi Välimäki, P., Kaitila, J.-P. & Männistö, K. 2009a: Suomalaista Lasionycta secedens (2+7) tunturiperhosseurantaa pyritään elvyttämään SPS:n, Xestia lyngei (6+3) Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) SYKE:n ja Metsähallituksen yhteistyönä. — Baptria 34: 8–9. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010 [The 2010 Red List Xestia lorezi (2+5) of Finnish Species]. — Ympäristöministeriö & Suomen Välimäki, P., Männistö, K. & Kaitila, J.-P. 2009b: Ympäristökeskus, Helsinki. Huomioita ja havaintoja tunturiperhosseurannan TAULUKKO 2. Kaikki elinalueseurannas- kokeiluvuosilta 2008–2009. — Baptria 34: 126–134. Somerma, P. 1995: Perhosten linjalaskentaan Saanatunturilla. sa mukana olevat perhoslajit. Vuosien — Baptria 20: 31–33. 2008–2009 + vuoden 2010 löytöpaikkatieto- jen lukumäärä suluissa lajinimen jälkeen.

31 Baptria 1/2011