Kullervo Rainio
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Kullervo Rainio POLKUJA JA RISTEYKSIÄ KIRJAILIJA-PSYKOLOGI-POLIITIKKO-FILOSOFIN OMAELÄMÄKERTA Kullervo Rainio POLKUJA JA RISTEYKSIÄ KIRJAILIJA-PSYKOLOGI-POLIITIKKO-FILOSOFIN OMAELÄMÄKERTA © 2019 Libera-säätiö Liberan julkaisusarja Heinäkuu 2020 Ajatuspaja Libera Sepänkatu 9, 00150 Helsinki www.libera.fi Julkaisija: Libera-säätiö Taitto ja ulkoasu: Lea-Maija Laitinen www.leamaija.works Kannen kuvat: Vastavalo / Janne Liuski Shutterstock / Michal Bellan iStockphoto / BlackJack3D Paino: Star Offset ISBN 978-952-280-073-2, nidottu ISBN 978-952-280-074-9, pdf Sisällys Lukijalle selitykseksi................................................................................................ 8 Kiitokset ....................................................................................................................... 9 Osa 1. I Mikä minusta tulee isona… ....................................................................11 II Tykkimies .....................................................................................................30 III Leppoisaa maailmansotaa Kannaksella ............................................45 IV Kun maailma repesi ..................................................................................61 V Upseerikoulussa ja -kokelaana ..............................................................78 Osa 2. VI Tulisiko toimittaja? ...................................................................................98 VII Kulttuurinnälkä ja nälkä .......................................................................111 VIII Kehrään niin kuin kiltti kissa ..............................................................129 IX Epäpätevä ...................................................................................................136 X Opiskelijana ja ”olfaktorikkona” .........................................................151 XI Ystäviä. Hypnoosia. Kulttuuria............................................................168 Osa 3. XII Täyttä työtä. Tohtoriksi ..........................................................................186 XIII USA ...............................................................................................................200 XIV Tieteen irtolaisena ...................................................................................215 XV Professorina Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa ................237 XVI Nuoret kiipijät ja vanhat narrit...........................................................248 XVII Kiitos kysymästä – ihan hyvin ............................................................258 XVIII Taistoja ja taistolaisia..............................................................................274 Osa 4. XIX Eduskunnassa ...........................................................................................298 XX Jääräpäät ja poikkeuslaki ......................................................................307 XXI Vaaran vuosikymmen ............................................................................331 XXII Oppositiossa. Tukea idästä ...................................................................337 XXIII Pirkkalan moniste ...................................................................................351 XXIV Rämpijä poliittisessa suossa .................................................................361 Osa 5. XXV Viimeiset yliopistovuodet .....................................................................376 XXVI Promootio ...................................................................................................387 XXVII Ensimmäiset eläkevuodet .....................................................................397 XXVIII Edelleen elossa ..........................................................................................412 XXIX Hyvässä seurassa – Luonnonfilosofian Seurassa ..........................423 XXX Eihän se lautta kiivaasti kulje ..............................................................433 XXXI Tulkittu maailma – ja tulkitsematon ................................................436 Osaan 5 liittyvää kirjallisuutta ........................................................................454 Henkilöhakemisto ................................................................................................455 Lukijalle selitykseksi En oo suuruuvehhullu, vaekka aehetta olis. – savolainen sanonta Miksi tähän puuhaan ryhdyn? – Olenhan 93-vuotias ja jo kirjoittami- sessakin on omat vaikeutensa. Se on hidasta ja vielä hidastuu alitui- sista virheistä. Asiaan paneutumisen hetket ovat lyhyitä. Suunnitelmat unohtuvat. Eino Kaila sanoi luennollaan: ”On pelastettava ilmiöt”. Onko liikaa, jos katson, että elämäni juoksu voisi olla yksi sellainen ”pelastettava il- miö”? Mutta mitä siitä olisi pelastettava – kaikki rojuko? Sen jälkeen, kun olin kirjoittanut lapsuudestani ja nuoruudestani kol- me ”muistikuvakirjaa” – aina 26:nteen ikävuoteeni saakka – monetkin sanoivat mieluusti odottavansa niille jatkoa. Se merkitsee, että olisi ol- lut kirjoitettava yksityiselämästä, sattumuksista yliopistolla ja – ennen kaikkea – poliitikoista ja politiikasta. Olen vastannut, että vain suur- miesten, taiteilijoitten ja kirjailijoiden yksityiselämällä voi olla yleistä merkitystä – siksi se jääköön sivuun tästä kirjoitelmasta. On kuitenkin asioita, joiden kokoon kehrääminen kirjoitukseksi on puolustettavissa niiden mahdollisen yleispätevyyden vuoksi, ts. se osa elämästäni, joka liittyy tieteelliseen ja filosofiseen etsintään – etten sanoisi: harhailuun – voi tarjota jossakin määrin kiinnostavaa tarinaa erään minän valinnoista, kulttuurista hänen ympäristössään ja hänen saamistaan vaikutteista ja valitsemistaan poluista. Modernin, hektisen maailman viidakoissa tietään etsivän saattaa olla terveellistä huomata, millaisessa – ehkei viidakossa, niin kuitenkin tiheässä pensaikossa – ih- minen ennenkin on joutunut tietään tähyilemään ja elämän tarkoitusta etsimään. Koetan kertoa asiat aikajärjestyksessä, mutta joskus on asiayhtey- 8 den vuoksi hypättävä yli rajan. Tämä voi luoda sen harhakuvan, että ihminen on päätöstä tehdessään jo tarkkaan selvillä siitä, mitä tuleman pitää. Kaukana siitä. Päinvastoin: itse tekemikseni luulemani oman elä- mäni valinnat ovat olleet kuin arpajaisvoittoja – Lakhesiksen mielen- ailahteluja. Olen syntynyt vuonna 1924, kun itsenäinen Suomi oli 6-vuotias. Mitä korkeaan ikääni tulee, kysyn: Eikö vanhuuden matkassa tuleva muistin heikkeneminen ole muistelijalle suorastaan etu. Vanhan on pakko kes- kittyä oleellisiin asioihin, kun ei muuta muista. Kiitokset Kiitän poikiani Vesaa ja Anttia ja muita läheisiäni, kuten Liisaa ja Sirk- kaa sekä pojanpoikaani Tuomoa, jotka ovat kommentoineet, tukeneet ja rohkaisseet minua kirjoituspuuhassani. Työni julkisuuteen saattamisesta olen syvästi kiitollinen kahdelle henkilölle: filosofian tohtori Riku Keski-Rauskalle, joka on aikaansa uh- raten, riuskasti toimien etsinyt tekstilleni julkaisutien, ja kansanedus- taja Elina Lepomäelle, joka on avannut mahdollisuuden saada työni julkisuuteen ajatuspaja Liberan julkaisujen joukossa. Se on minulle suuriarvoinen asia. – Kiitollinen olen myös Liberan toiminnanjohtaja Lasse Pipiselle, joka on huolehtinut teokseni lopulliseen julkaisumuo- toon saattamisesta. Helsingissä 18.5.2020 tekijä 9 OSA 1. LUVUT I–V LUKU I Mikä minusta tulee isona… 1. Kaikki äidit ja isät ovat kiinnostuneita lastensa tulevaisuudesta ja pyr- kivät näkemään näiden harrastuksissa ja innostuksen kohteissa enteitä siitä, mitä heistä tulee ”suurena”. Minun lapsuudessani vakiovastauk- sia olivat ”poliisi” ja ”veturinkuljettaja”, mutta eivät ”laivan kapteeni” ja ”posteljooni” jääneet haaveissa paljon jälkeen. Monet olivatkin näkevi- nään sitten lasten leikeissä selvää suuntautumista annetun vastauksen mukaan. Olen kuvannut omaa lapsuuttani ja nuoruuttani sellaisenaan yksi- tyiskohtaisesti muistikuva-kirjoissani ”Liikana syntynyt” ja ”Tytöt, tykit ja runot”, mutta tässä on ehkä syytä tuoda vielä pääpiirteissään esiin niitä seikkoja, joissa joku saattaisi nähdä tulevaisuuden enteitä – nyt, kun tuo tulevaisuus on menneisyyttä… kaukana, miltei sadan vuoden päässä. Uittelin 3-vuotiaana purossa kepin päässä narussa kuljetettavia laivo- ja, mutta minusta ei tullut laivan kapteenia – ehkä siksi, että putosin pu- roon ja olisin hukkunut, ellei äitini olisi ennättänyt pelastamaan minut. Tosin minut juhlahetkinä puettiin merimiespukuun ja otsassani ko- meili ”Suomi”-laivan nimi, mutta sisimmässäni vallitsi veden pelko ja hukkumisen kauhu. Viisivuotiaana liikuttelin väsymättömästi tulitikkulaatikoista ja lanka- rullista rakentamiani ”junia” puhkuen uutteran veturin äänellä, mutta sittenkään minusta ei tullut kaikkien ihailemaa veturinkuljettajaa. Kouluvuosinani ahersin kesät Sumiaisten pitäjässä Syvälahden kylässä Lassilan talossa, jonka omisti tätini mies Kalle Sormunen. Kuitenkaan minusta ei tullut maatyöläistä, sen enempää kuin agrologia tai agrono- miakaan. Tosin opin siinä määrin hyvän viikatteella niittämisen tai- don, että 50 vuotta myöhemmin uskalsin haastaa Johannes Virolaisen 11 niittokilpailuun, mutta varovaisena poliitikkona hän lupauksestaan huolimatta jätti minut kutsumatta kilpailuun Vironperälle. 2. Jos jostakin, olin innoissani kirjoittamisesta. Jo kolmen ja neljän vuo- tiaana – kun piirtelin tikku-ukoista sarjakuvia, olin tutustunut kum- mallisiin kuvioihin: Kun vaarin luona katselin Helsingin Sanomista sarjakuvaa nerokkaasta kissasta, näin ensimmäisessä ruudussa aina sa- mat oudot ja kummalliset kuviot. Sanottiin, että se oli sarjakuvan nimi, ”Felix-kissa”. Siispä minunkin