Valokuvallistettu Luonto : I. K. Inhan Tuotanto Luonnon Merkityksellistäjänä
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
VALOKUVALLISTETTU LUONTO I. K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä Kati Lintonen Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Arppeanumin auditoriossa perjantaina 4. marraskuuta 2011 klo 12. 2 Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Taidehistoria © Kati Lintonen Jäljennöskuvat Suomen valokuvataiteen museo ja Kati Lintonen, kuvankäsittely Virve Laustela ja Harri Tahvanainen /Suomen valokuvataiteen museo ISBN 978-952-10-7195-9 (nid.) ISBN 978-952-10-7196-6 (PDF) http://ethesis.helsinki.fi Unigrafia Oy Helsinki 2011 3 SISÄLTÖ Kiitokset JOHDANTO 1. Tutkimuksen lähtökohtia – valokuva maailman omakuvana 7 2. Luonto, valokuva ja valokuvallistaminen – pääkäsitteiden tarkastelua 11 3. Tutkimuskysymykset, tutkimuskohteen rajaus ja tutkimuksen metodinen kehys 16 4. Tutkimuskenttä ja -kirjallisuus 23 5. Alkuperäislähteet ja arkistot 29 6. I. K. Inhan tuotanto ja luontoympäristö 31 7. Väitöskirjan rakenne 34 I SUOMALAISKANSALLINEN NÄKÖKULMA 1. Inhan ensimmäinen maisemakuvausmatka 1892 – pittoreskia ja ylevää etsimässä 38 1.1.Vuosisadan vaihteen luontokäsityksistä – pittoreski näky ja ylevä näkeminen 38 1.2. Pittoreski ja ylevä varhaisessa luontomaisemavalokuvassa 44 1.3. Inhan kuvausmatkan odotukset 48 1.4. Hirveäkallio (1892), pimeästä kirkkauteen 56 2. Finland i bilder. Suomi kuvissa -valokuvateos (1895–1896) Valokuva kanonisoi luonnonkauneuden kansalliskuvastoon 61 2.1. Lähtökohtana vues pittoresques -kirjallisuus ja topeliaaninen perinne 64 2.2. Luonnonkauneutta, rahvasta ja töllipahasia etsimässä – Finland i bilder -kirjaa edeltäneet odotukset 67 2.3. Isänmaan kolme ilmettä: historiallinen, luonnonkaunis ja moderni 73 2.4. Finland i bilder -teoksen moniaatteellinen kansi 81 2.5. Luonto modernisaation kehyksenä ja hyödykkeenä – snellmanilainen luontonäkemys 85 2.6. Finland i bilder -teos osana 1970-luvulla alkavaa suomalaisen valokuvataiteen legitimaatiota 89 3. Valokuva maisemakuvaston kaanonin jatkajana ja uudistajana 95 3.1. Imatrankosken kuvahistoriaa 95 3.2. Inhan Imatra – unelma ja pettymys 99 3.3. Välittyneisyys ja moniaistisuuden illuusio valokuvassa 101 3.4. Valokuvallistaminen kansallisaatteellisena luontomaiseman arvottajana 105 II LUONNON SUOJELEMISEN NÄKÖKULMA 1. Valikoivaa luonnon suojelua – kaskimaiden idylli ja metsänraiskiot 111 1.1. Metsänkäytön ja tukkiliikkeen kritiikki 111 1.2. Kiistellyt kaskimaat – puolesta ja vastaan 116 4 1.3. Metsänraiskioiden keskellä, Sortunut sävel -artikkeli 123 1.4. Reservaattien ja vesakkojen puolesta 127 2. Erämaa ideaalin luonnon kuvana 132 2.1. Luonnon syvin olemus: jylhä ja synkkä erämaa 132 2.2. Erämaan romanttinen malli 135 2.3. Murtuva erämaa-idylli: kansanrunon vai raatajan katse 140 2.4. Välineellisistä arvoista kohti luonnon itseisarvoa 143 3.Valokuvallistaminen argumentaationa ja ihmettelynä 147 3.1. Valokuva luonnon suojelun argumenttina 147 3.2. Kasken valokuvallistaminen ja valokuvan osoittamisen ele 149 3.3. Sortunut sävel -artikkelin valokuvat ja kasvun ihme 158 3.4. Pyhät puut – Lohjan tammilehtojen valokuvat 161 III MAAILMAN YMMÄRTÄMISEN NÄKÖKULMA 1. Luontoympäristöstä ihmisen luontoon – valokuva ja laulaja-tietäjän luonto 170 1.1. Kareliaanimatkalla 1894 muinaisuskon maassa 170 1.2. Itseä etsimässä sankaruuden ja luonnonnostatuksen kautta 174 1.3. Vienan Karjalan valokuvat 179 1.4. Miihkali, sokea runonlaulaja (1894) 187 1.5. Myyttinen sokeus ja suljetut silmät -motiivi sisäisen näkemisen ilmentäjinä 193 2. Metsän valokuvallistaminen maailmassa olemisena ja maailman ymmärtämisenä 200 2.1. Sulkeutuva ja virtaava metsätila 200 2.2. Metsän kaaos ja metsän huone: Kuopion Laivonsaari (n. 1893) ja Sortavalan Haavuksen saari (n. 1893–1895) 204 2.3. Moniaistinen ja uppouttava metsän sisus -kokemus 208 2.4. Kasvokkain puiden kanssa – Vuoritammia Karjalohjan Puujärvellä (1903–1904) 214 3. Vesielementti ja veden valokuvallistaminen maailman ymmärtämisessä 220 3.1. Vesielementin kuvittelu ja veden kolme bachelardilaista arkkityyppiä 220 3.2. Puro-valokuvaessee (1914–1915, 1925) 228 3.3. Valokuvien kertomaa melankoliaa 234 3.4. Veden valokuvallistaminen, moniaistisuuden kuvittelu ja valokuvan kajahtelu 238 3.5. Melankolian väistöliike ja valokuvallistaminen fenomenologisena reduktiona 241 LOPUKSI 246 Tutkimusaineistona käytetyt I. K. Inhan julkaistut kirjoitukset 250 Lähteet ja kirjallisuus 252 Kuvaliite 287 5 KIITOKSET Siirtyessäni työelämästä valmistelemaan väitöskirjaani tärkeäksi kysymykseksi nousi kohdallani aluksi, mikä erottaa taidehistorian väitöskirjan kirjoittamistyön journalistisesta tai esseistisestä kirjoittamisesta. Vuosien kuluessa asia selkeytyi monelta kantilta, mutta ratkaisevaksi tekijäksi osoittautui asia, jota en ollut osannut aluksi nähdä koko sen merkittävyydessä. Tiedeyhteisön ja kollegoiden moninainen rooli avautui yliopiston tohtorikoulutettavalle, kuten virallinen tittelini tuolloin kuului, vähitellen. Nyt, vuosien työrupeaman jälkeen tiedän vastauksen: tieteellisen työn ensimmäinen edellytys on tieteentekemisen kenttä – se yhteisö, jolle työtäni kirjoitan ja jossa se saa palautteensa. Ehkä siksi tätä kirjoittaessa sana kiitos tuntuu jopa riittämättömältä. Lukuisat seminaarit, tapaamiset ja keskustelut kannattelevat työtäni ratkaisevasti. Jokainen väitöstyöni johdattamana kohtaamani ihminen on osaltaan edistänyt työn kehittymistä ja valmistumista. Kiitos teille kaikille, olette mielessäni, vaikka tässä on mahdoton mainita nimeltä jokaista! Väitöstyölläni on ollut monta kotia, joista yksi tärkeä on tämänhetkinen työpaikkani, Suomen valokuvataiteen museo, jossa jo vuoden 2005 aikana perehdyin Börje ja Dagmar Söderholmin apurahan turvin varhaiseen suomalaiseen luontomaisemavalokuvaan. Tärkeää aiheeni täsmentymiselle oli museon sen aikaisen johtajan, Asko Mäkelän, kutsu kuratoida näyttely I. K. Inhan tuotannosta. 2006 avattu Hymyilevät rannat – I. K. Inhan luonnon hurmaus ja melankolia -näyttely sekä - julkaisu loivat pohjan, jolta näkökulmani ja tutkimuskysymykseni vähitellen tarkentuivat. Näyttelyä kootessani sain myös hienon mahdollisuuden tutustua Aamu Nyströmin I. K. Inhan lukuisia valokuvia käsittävään yksityiskokoelmaan sekä Tuomo-Juhani Vuorenmaan arkistomateriaaleihin. Ratkaisevaa koko väitöstyöni valmistumiselle on ollut kolmivuotinen osallistuminen professori Kirsi Saarikankaan johtamaan Suomen Akatemian projektiin. Luonnon, maiseman ja sukupuolen esittäminen ja aistiminen -tutkimusprojekti tarjosi taloudellisen turvan ohella inspiroivan työympäristön Kristiina-instituutissa. Kiitokset Kirsi ja projektikollegat Hanna Johansson, Venla Oikkonen ja myöhemmin joukkoon liittynyt Eva-Maria Korsisaari monista idearikkaista ja antoisista keskusteluista. Hannalle erityiskiitos koko väitöstyöni ajan jatkuneesta tuesta ja avusta. Eva-Marialle kiitos tekstini huolellisesta lukemisesta ja tärkeästä palautteesta. Kiitos myös Kirsi Saarikankaan vetämälle Kristiinan monitieteiselle tutkijaseminaarille, muiden muassa Aino-Maija Hiltuselle, Kirsi Kinnariselle, Topi Lappalaiselle, Mianna Meskukselle, Anna Moringille, Maija Urposelle, Anne Soroselle ja Maria Svanströmille avartavista näkökulmista ja avoimen keskustelun ilmapiiristä. Kirsi Kinnarista kiitän vielä huonetoveruudesta, monista lämpimistä juttuhetkistä, jotka helpottivat ja auttoivat eteenpäin. Kirsi Saarikangas on toiminut työni ohjaajana, jonka salliva ja kuunteleva ote sopi minunlaiselleni kirjoittajalle loistavasti. Helsingin yliopiston taidehistorian alalta työni innostavina ohjaajina ovat aluksi olleet professorit Riitta Nikula ja Riitta Konttinen. Taidehistorian tutkijaseminaarissa tuolloin vallalla ollut 6 prosessikirjoittamisen ote ja seminaarien tuki ja palaute edesauttoivat kirjoittamistyön mutkissa ja vastamäissä. Kiitos professori-Riitat, Tutta Palin, Renja Suominen- Kokkonen sekä muiden muassa Susanna Aaltonen, Anna-Maria von Bonsdorff, Julia Donner, Mia Hipeli, Marja-Leena Ikkala, Elina Räsänen, Hanne Selkokari ja Juha- Heikki Tihinen. Vielä kiitos professori Ville Lukkariselle tärkeistä kommenteista. Merkittävä apu väitöstyön kirjoittamisessa on kohdallani ollut kahdella teemaseminaarilla. Dosentti Harri Kalhan ohjauksessa syntyi ainutlaatuinen keskustelupiiri, jossa uskalsimme kohdata tutkimustyön kiperimpiäkin kysymyksiä. Kiitos rohkeudestanne ystävät Harri, Leevi Haapala, Kati Kivinen, Patrik Nyberg, Riitta Ojanperä, Tiina Purhonen ja Anna-Kaisa Rastenberger. Anna-Kaisalle vielä erityiskiitos pitkään jatkuneesta tutkijantyön nousu- ja laskukausien jakamisesta. Toinen teemaseminaari syvensi dosentti Kari Kotkavaaran vetämänä nationalismitutkimuksen tuntemustani ja tarjosi oivan keskustelutilan. Kiitos siitä Karin ohella kollegoille: Petja Hovinheimo, Hanna Kemppi, Marja-Terttu Kivirinta, Hanna-Leena Paloposki, Anne-Maria Pennonen, Anna Ripatti ja Maria Vainio- Kurtakko. Jyväskylän yliopistossa väitöstyötään samaan aikaan valmistelleelta Virpi Mäkiseltä sain myös työhöni arvokasta apua. Loppuvaiheen tarkistustyön äärellä haluan kiittää väitöstyöni esitarkastajia, professori Pauline von Bonsdorffia ja professori Maunu Häyrystä, tärkeistä ja rakentavista ehdotuksista, joiden pohjalta saatoin selventää ja korjata tekstiäni. Kiitän myös Maunu Häyrystä suostumisesta vastaväittäjäkseni ja Kirsi Saarikangasta kustoksen tehtävän hoitamisesta. Koko kirjoitusprosessini ajan olen saanut nauttia viisaan ja syvällisesti läsnä olevan ystävän tuesta: kiitos väitöstyöni salaohjaaja, Suomen valokuvataiteen museonjohtaja Elina Heikka! Kiitos koko museon väki; ennen kaikkea