Tallinmäki–Virojoki-Tie, Hamina, Virolahti Museotien Hoito- Ja Ylläpitosuunnitelma

RAPORTTEJA 60 | 2015

Tallinmäki–Virojoki-tie, Hamina, Virolahti Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

MARTTI PILTZ | LAURA SOOSALU

Tallinmäki–Virojoki-tie, Hamina, Virolahti Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

MARTTI PILTZ LAURA SOOSALU RAPORTTEJA 60 | 2015

TALLINMÄKI–VIROJOKI-TIE, HAMINA, VIROLAHTI MUSEOTIEN HOITO- JA YLLÄPITOSUUNNITELMA Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Kansikuvat ja valokuvat: Laura Soosalu (LS) ja Martti Piltz (MP) Taitto: Mervi Koivula

Kartat: © Maanmittauslaitos lupa nro 10/MML/15 © Karttakeskus, Lupa L4377 © Liikennevirasto 2015 © Suomen ympäristökeskus 2015

ISBN 978-952-314-285-5 (PDF)

ISSN-L 2242-2846

ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu)

URN URN:ISBN:978-952-314-285-5 www.ely-keskus.fi/julkaisut | www.doria.fi/ely-keskus Sisältö

1 Lähtötiedot...... 8 1.1 Tallinmäki–Virojoki-tien sijainti ...... 8 1.2 Tallinmäki–Virojoki-tien nimeäminen museotieksi ...... 10 1.3 Tallinmäki–Virojoki-tien historialliset vaiheet ...... 11 1.3.1 Liikennetarve ...... 11 1.3.2 Kulkuyhteyden synty ...... 12 1.3.3 Tallinmäki–Virojoki-tie Liikenneviraston museokohdekokoelmassa ...... 13 1.3.4 Kulttuurikohteet ja kiinteät muinaisjäännökset...... 17 1.3.5 Tallinmäki–Virojoki-tien museaalinen arvo ...... 18 1.3.6 Tallinmäki–Virojoki-tie Liikenneviraston museokohdekokoelmassa ...... 18

2 Alueen nykytilan kuvaus ...... 21 2.1 Maankäytön nykytila ...... 21 2.1.1 Kaavatilanne ...... 21 2.1.2 Maanomistus ...... 25 2.1.3 Museotien ympäristön nykyinen maankäyttö...... 25 2.1.4 Liikenneturvallisuus ...... 25 2.2 Maisema ja kulttuuriperintö ...... 27 2.3 Taajamakuva ja museotien jaksottelu ...... 28 2.4 Luonnonympäristö ...... 36 2.5 Museotien tekniset tiedot ...... 36 2.5.1 Museotien perustiedot ...... 36 2.5.2 Tien nykyinen kunnossapito ...... 37 2.6 Matkailu ...... 38

3 Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma ...... 39 3.1 Tavoitteet ...... 39 3.1.1 Museotie ...... 39 3.1.2 Kulttuuriperintö ...... 39 3.1.3 Maisema ja luonto ...... 40 3.1.4 Maankäyttö ...... 40 3.1.5 Liikenne ...... 40 3.2 Museotien ja sen ympäristön hoito ...... 40 3.2.1 Tieympäristön hoito- ja ylläpitotoimenpiteet tiejaksoittain ...... 40 3.3 Opastusalueiden kunnostustoimenpiteet ...... 43 3.3.1 Viitoitus kohteeseen ...... 46 3.4 Alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet ...... 47 3.4.1 Kohteen perustiedot ...... 47 3.4.2 Kertaluonteiset toimenpiteet ...... 47 3.4.3 Vuosittaiset toimenpiteet ...... 47 3.5 Pitkän aikavälin tieympäristön kunnostustoimenpiteet ...... 48 3.6 Talvihoito ...... 48

Lähdeluettelo ...... 49

Analyysikartat ...... 50

5 Esipuhe

Tallinmäki–Virojoki-museotien hoito- ja ylläpitosuunni- Tilaajan edustaja työssä on ollut Marketta Hyvärinen telma on laadittu Pirkanmaan ELY-keskuksen toimek- Pirkanmaan ELY-keskuksesta. Pääkonsulttina on ol- siannosta. Se on Liikenneviraston museotie- ja -sil- lut konsultti Martti Piltz Mobiliasta, avustajana ama- takokoelmaan pysyvästi tallennetun museokohteen nuenssi Anniina Salminen. Konsulttina työssä on ol- ympäristönhoidon ja kehittämisen suunnitelma. lut Destia Oy, jossa suunnitelman laatimisesta ja työn Arvokkaiden tiealueiden, museoteiden ja -siltojen raportoinnista on vastannut maisema-arkkitehti Laura säilyttäminen kuului aikaisemmin Tiehallinnon ja sen Soosalu. Avustajana on toiminut suunnitteluassistentti edeltäjävirastojen tavoitteisiin. Tehtävä on siirtynyt Lii- Mervi Koivula. kennevirastolle. Liikenneviraston museotiet ja -sillat muodostavat perinne-esineistön ja niiden tietoarvoa tukevien arkisto-, kirjasto- ja kuva-aineistojen kanssa Tampereella elokuussa 2015 valtakunnallisen tieliikenteen perinnekokoelman. Museotie- ja -siltakokoelman pitkäjänteiseksi hoita- Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus miseksi ja säilyttämiseksi käynnistettiin vuonna 2006 projekti, jossa laadittiin perusselvitys museokohteiden Liikenne ja infrastruktuuri tilasta, historiasta, merkityksestä, alkuperäisyydestä ja pitkäjänteisen säilyttämisen edellytyksistä sekä var- mistettiin kohteisiin liittyvien dokumenttien tallentumi- nen. Kohteiden arviointiin käytettiin museoteitä ja -siltoja varten kehitettyä kokoelmapolitiikkaa. Selvityksen pohjalta päätettiin, että kaikille pysyvästi tallennetuille museokohteille tehdään jatkotoimenpidesuunnitelmat kohteiden pitkäaikaista kunnossapitoa varteni. Aikaisemmin on laadittu vastaavat suunnitelmat seitsemälle museosillalle ja seitsemälle museotielle. Suunnitelmien näkökulmaksi on kehittynyt paikallinen asiantuntemus. Työ aloitettiin maastokatselmuksella Tallinmäki–Virojoki-tiellä. Maastokatselmuksessa Tal- linmäki–Virojoki-tiellä kyläaktiiveja edustivat Klamilan kylätupa Ronkulissa pidetyssä keskustelussa Heikki Lommi, Marjatta Malmi ja Heli Varjakoski Klamilan Seutu ry:stä, Tero Viljasuo Pyterlahden kulttuuriky- läyhdistys ry:stä sekä Timo Ristola Pihlajan kylävas- taavan edustajana. Maastokatselmukseen osallistui- vat lisäksi konsultit Martti Piltz ja Laura Soosalu sekä Kymenlaakson museon rakennustutkija Timo Lievo- nen. Työn aikana on keskusteltu useiden asiantunti- joiden kanssa, joiden nimet on mainittu lähdeluette- lossa.

6 K U V A I L U L E H T I

Julkaisusarjan nimi ja numero Raportteja 60/2015

Vastuualue Liikenne ja infrastruktuuri

Tekijät Julkaisuaika Martti Piltz Elokuu 2015 Laura Soosalu Kustantaja /Julkaisija Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Hankkeen rahoittaja / toimeksiantaja

Julkaisun nimi Tallinmäki–Virojoki-tie, Hamina, Virolahti Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

Tiivistelmä

Tallinmäki ̶ Virojoki-museotie sijaitsee Haminan ja Virolahden kunnissa. Museotiejakson pituus on noin 35 kilometriä. Museotieksi poikkeuksellisesti tie 3513 (Tallinmäki ̶ Virojoki) on koko pituudeltaan museotie. Se on osa Suurta Rantatietä, joka johtaa Turusta historiallisesti Viipuriin, nykyisin Vaalimaalle. Suuren Rantatien historia ulottuu Turun lähiympäristössä jopa 800-luvulle saakka. Viipurin linnan rakentamisen aloittaminen vuonna 1293 on ollut ajankohta, jolloin yhtenäistä maakulkureittiä Ruotsin itärajan rajalinnaan on tarvittu. Tie on syntynyt valtakunnalliseksi maantieksi hallinnollisista ja sotilaallisista tarpeista.

Suuri Rantatie on yksi harvoista Suomen historiallisista teistä, jotka on inventoitu. Tallinmäki ̶ Virojoki-museotie on säilynyt linjaukseltaan ja korkeussuhteiltaan melko samanlaisena, mitä se on ollut 1700-luvulla. Tie kaartelee laajoja maanviljelysmaisemia, mutta sen varrella on myös metsäisiä jaksoja. Tallinmäki ̶ Virojoki-tie on liitetty Liikenneviraston (silloin Tie- ja vesirakennuslaitoksen) museokohdekokoelmaan vuonna 1982 ensimmäisten kohteiden joukossa. Liikenneviraston museokohdekokoelmassa Tallinmäki ̶ Virojoki-museotie edustaa kokoelmapolitiikassa mainit- tua tieliikennehistoriallista ajanjaksoa, ”Tien varhaisvaiheet 800-1400-luvulla, Jaakko Teitin luettelon keskiaikaiset tiet”. Museotie kuuluu Museovi- raston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY) osana Suurta Rantatietä.

Tallinmäki ̶ Virojoki-museotiejakso on ollut vuoteen 1966 osana valtatietä 7. On luonnollista, että noin 800 vuotta vanhoja tien tunnusmerkkejä ei enää löydy. Tie on säilynyt museointihetkensä (1982) asussa melko hyvin. Autoliikenteen vaatimukset ovat muokanneet tietä 1930-luvulta alkaen. Tiehen keskeisesti liittyy edelleenkin havaittava sotilaallinen rakennelma, Salpa-linja, mikä jatkaa tien syntyhistorian perinnettä. Museokohdeko- koelmassa Tallinmäki ̶ Virojoki-museotien keskeinen arvo on sen ajallinen ja ilmiöllinen kerrostuneisuus. Tallinmäki ̶ Virojoki-museotien kunto on museaalisesta näkökulmasta hyvä. Myös tien ympäristö vastaa historiallista arvoa.

Museokohteena Tallinmäki ̶ Virojoki-tie on helposti saavutettava ja helposti löytyvä. Maisemallisesti kohde on merkittävä, koska tien linjaus ja mä- kisyys sekä maa- ja metsätalousmaisema ovat säilyneet toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Erikoisuutena ovat 1900-luvun alussa rakennetut kivisillat. Niiden kunnon tarkkailu ja kunnossapito ovat tien historialliselle arvolle tärkeitä.

Museotien opastaulut ovat uusia ja siistissä kunnossa. Hoito- ja ylläpitosuunnitelmassa esitetään yhtä lisätaulua Klamilan kylään perusteella, että sillä kohdalla on säilynyt tien alkuperäistä linjausta muutaman sadan metrin matkalla maantienä. Klamilan kaupan ja kylätalon pihan kulmasta lähtee ja palaa myöhemmin museotielle (3513) Uuno Klamin tie, jonka tienumero on 14709.

Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Tallinmäki ̶ Virojoki-tie todisteena Suomen teiden varhaisvaiheista kerrostuneena valtatieksi vuosina 1938-1966. Tien säilyneisyys museointihetken (1982) asussa edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon tien liittyminen ympäristöönsä. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta.

Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnos- tustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle.

Asiasanat (YSA:n mukaan) Museotie, museosilta, hoito, ylläpito, suositukset

ISBN (PDF) ISBN (painettu) ISSN-L ISSN (verkkojulkaisu) ISSN (painettu) 978-952-314-285-5 2242-2846 2242-2854 www URN Kieli Sivumäärä www.ely-keskus.ﬁ /julkaisut | www.doria.ﬁ URN:ISBN:978-952-314-285-5 Suomi 56

Julkaisun tilaukset

Kustannuspaikka ja -aika Painotalo - -

7 1 Lähtötiedot

1.1 Tallinmäki–Virojoki-tien sijainti

Tallimäki–Virojoki-tie, tienumero 3513, sijaitsee Kaak- kois-Suomessa Haminan kaupungin ja Virolahden kunnan alueella. Etäisyys Virojoen taajamasta Venä- jän rajalle Vaalimaalle on n. 10 kilometriä. Museotie liittyy länsipäässä Tallinmäen kohdalla ja itäpäässä Virolahden taajaman keskustan kohdalla valtatiehen 7 (E18). Museotien pituus on 35 kilometriä.

Museotien opaste Virojoella valtatien 7 tuntumassa. LS

Museotien linjaus mukailee kauniisti maastonmuotoja ja tieltä avautuu vaihtelevia näkymiä. LS

8 Tallinmäki–Virojoki museotien sijainti Haminan ja Virojoen taajaman välillä.

Museotien itäpää on Virojoen taajamassa. LS Museotie liittyy länsipäässä Tallinmäen kohdalla valtatielle 7 johtavaan Vaalimaantiehen.LS

9 1.2 Tallinmäki–Virojoki-tien nimeäminen museotieksi

Tallinmäki ̶ Virojoki-tie on osa Suurta Rantatietä. Suuri rassa. Koska Viipuri kehittyi tärkeäksi hallinnolliseksi, Rantatie on Hämeen Härkätien ohella Suomen tärkein kaupalliseksi ja erityisesti sotilaalliseksi keskuspai- historiallinen maantieyhteys. Vanhimmat maininnat kaksi, johtivat sieltä tiet Käkisalmeen, Olavinlinnaan Rantatiestä ovat lähdetiedoissa Varsinais-Suomesta ja Kannakselle. Tietä Käkisalmeen tarvittiin 1300-lu- 800-1000-luvuilta. Yhtenäisen maakulkureitin muodos- vun alussa, jolloin ruotsalaiset valloittivat sen. Olavin- tuminen Suomenlahden pohjoisrannalle liittyy Ruot- linnaan johtavaa tietä on tarvittu 1400-luvun lopussa, sin valtion laajenemiseen. Tien varhaisimmat linjauk- kun linnaa alettiin rakentaa. Vuonna 1595 Täyssinän set ovat syntyneet yhdistämällä paikallisen asutuksen rauhassa vahvistui Käkisalmen, Savon ja Pohjois- käyttämiä kulku-uria. Linjaukselle on tyypillistä, että Suomen kuuluminen Ruotsiin. Suomen ensimmäisen, se kulkee melko kaukana rantaviivasta, mutta sivuaa 1638 perustetun, säännöllisen postilinjan jälkeen Suu- merenlahtia ja potentiaalisia satamapaikkoja monessa ri Rantatie oli merkittävä osa Tukholman, Baltian ja kohdassa. Tien inventointiselvityksen mukaan Rantatie Venäjän välistä postireittiä, josta kehittyi 1700-luvulla on ollut kaukoliikenneväylänä 1300-luvun lopulta. Pohjoismaiden merkittävin maantieyhteys. Ruotsin valtio voimistui suhteessa naapurivaltioi- Ruotsin suurvalta-asema romahti 1700-luvulla käy- hinsa 1200-luvulla. Valtio lähti laajentumaan erityises- tyjen sotien seurauksena. Raja siirtyi vuonna 1721 ti itään, jossa Novgorod oli johtava kaupunki. Nykyi- Uudenkaupungin rauhassa länteen Kannakselta ja sen Suomen alue oli Ruotsin ja Novgorodin tasavallan Viipuri siirtyi Venäjän keisarikunnalle. Vuonna 1743 (1136–1478) rajavyöhykettä, jossa oli myös katolisen Turun rauhassa raja siirtyi Kymijoen läntisimpään ja ortodoksisen kirkon vallan raja. haaraan ja vuonna 1809 Haminan rauhassa Tornion- Ruotsin vallan ajan alku nykyisen Suomen alueella jokeen. Rajamuutokset ovat vaikuttaneet Rantatien on perinteisesti ajoitettu noin vuoteen 1150 Pyhän Ee- itäpään, mukaan lukien nykyisen Tallimäki–Virojoki- rikin legendan mukaan. Tähän tulkintaan liittyy epä- museotiejakson, liikenneolosuhteisiin merkittävästi. selvyyttä ja kiistanalaisuutta. Historiallisia todisteita Suomen teistä on tutkittu vain vähäinen osa histori- Ruotsin vallan vakiintumisesta Suomessa on vuodes- an näkökulmasta. Tässä Suuri Rantatie on poikkeus. ta 1249 alkaen, jolloin suoritettiin toinen ristiretki Suo- Se on inventoitu koko pituudeltaan. Rantatiellä on teh- meen. Ruotsin valtioon liitettiin alueita Turun seudulta, ty myös arkeologisia kaivauksia, joskaan ei Tallimäki- samalla myös katolinen kirkko vakiinnutti jalansijan- Virojoki-museotiellä, mutta melko lähellä sitä. Ranta- sa sieltä. Turun linna ja kaupunki ovat 1200-luvulta. tie on kokonaisuudessaan ja museotiejakso erikseen Myös katolinen piispanistuin siirtyi Turkuun viimeis- arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi tään vuonna 1300, kun Turun tuomiokirkko valmistui. kulttuuriympäristöksi (RKY). Ruotsi pystyi laajentamaan alueitaan sekä sisä- maahan että Suomenlahden ja Pohjanlahden ran- nikkojen suuntaan. Hämeenlinnan rakentaminen on aloitettu 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa. Ruotsa- laisten kolmannen Suomeen tekemän ristiretken jäl- keen vuonna 1293 Pähkinäsaaren rauha solmittiin 12.8.1323. Ruotsin itäraja siirtyi Karjalan kannakselle. Viipurin linnan rakentamisen aloittaminen vuonna 1293 on ollut ajankohta, jolloin yhtenäistä maakulku- reittiä itärajan rajalinnaan on tarvittu. Rantatie on siis syntynyt ensisijaisesti hallinnollisista ja sotilaallisista tarpeista. Tietä on käytetty kaukoliikenteessä 1300-luvun lopulta alkaen ja yleisenä tienä 1400-luvun alusta. Rantatie on kuvattu koko matkaltaan Jaakko Teitin luettelossa vuosilta 1555–1556. Jaakko Teitin luettelon mukaan laadittu kartake yleisistä teistä vuosina 1555-1556. Sotilaalliset tarpeet ovat ohjanneet teiden Ruotsin keskushallinto tarvitsi linnoja yhdistäviä linjauksia. Tiet yhdistävät nykyisen Suomen alueella sijaitsevat teitä. Viipurin linnaan johti Tukholmasta Turun kautta linnat, jotka samalla olivat lääniensä keskuksia. Linnojen ja teiden kuusikulmiossa Hämeenlinna on keskipiste ja strate- kaksi tietä: Alinen Viipurintie eli Suuri Rantatie Suo- gisesti tärkeään Viipurin linnaan on suora yhteys kaikkialta. menlahden rannikon tuntumassa ja Ylinen Viipurin tie Tiestö kattoi keskiajan loppuun mennessä asutun alueen, joten väestö saattoi käyttää hyödykseen hallinnon tieverkkoa. Lähde: Salpausselkiä pitkiä. Tiet yhtyivät Viipurin Tienhaa- Viertola, 1974, s. 107

10 Suurella Rantatiellä on poikkeuksellisen monta Lii- Geometrialtaan tie on säilynyt vuosisatoja suunnilleen kenneviraston museokohdekokoelman museokoh- ennallaan. Maisemallisesti se on kaunis, mutkainen ja detta: 1. Halikon vanha silta, 2. Fagervikintie, 3. Es- mäkinen. Tien ympäristö on poikkeuksellinen, kos- poonkartanon Sågbron silta, jota on pidetty Suomen ka tien eteläpuoli on Suomenlahden rannikkoaluetta vanhimpana tai toiseksi vanhimpana kiviholvisiltana, ja pohjoispuoli maanviljelysaluetta. Tien siirtyminen 4. Savukosken silta, 5. Salmen silta Haminassa ja 6. valtiolle vuonna 1918 ja muuttuminen yleiseksi tieksi Tallinmäki ̶ Virojoki-tie. vuonna 1921 eivät ole muuttaneet sitä merkittävästi. Tie on päällystetty öljysoralla vuonna 1962. Tien vanhaa ilmettä korostavat sille palautetut valtatien 7 kilo- metripylväät. Tie- ja vesirakennuslaitoksen (TVL) Kymen pii- ri esitti Tallinmäki ̶ Virojoki-tietä museotieksi vuonna 1979 ensimmäisen museokohdevalinnan yhteydes- sä. Perusteluina olivat tien ikä, tietä silloin pidettiin Suomen vanhimpana, pitkäaikainen sekä moninainen sotilaallinen tarve ja kestikievarit. Pyydetyissä lau- sunnoissa toistettiin nämä perustelut. Tien pituudeksi esitettiin heti aluksi nykyistä 35 kilometriä, jota kaikki lausunnon antajat tukivat. Tallinmäki ̶ Virojoki-tie otettiin museotieksi vuonna 1982 ensimmäisten museokohteiden joukossa. Valintapäätöksen asiakirjoja ei enää löydy, joten on epäselvää, mitä tieliikenteen ilmiötä edustamaan Tal- linmäki ̶ Virojoki-tie otettiin museokohdekokoelmaan. Suomen inventoidut hallinnolliset tiet ovat harvassa. Kar- takkeella on seitsemän nimettyä tietä, jotka on inventoitu Tähän ei anna vastausta myöskään Museokohdesel- viimeistään vuonna 1992. Sen jälkeen on yksittäisiä tiekoh- vitys vuonna 2007. teita varmasti inventoitu, mutta ei yhtään pidempää tielinjaa. Kartakkeella näkyvät numerot 1–12 osoittavat arkeologisten kaivausten sijainteja. Lähde: Salminen, 1993, s. 56 1.3 Tallinmäki–Virojoki-tien Inventoinnin perusteella voidaan arvioida luotettavasti historialliset vaiheet Tallinmäki ̶ Virojoki-tien säilyneisyyttä ja ajoittaa tien muutoksia. Haminan Tallinmäen ja Virolahden Virojo- en välinen 35 kilometrin mittainen Suuren Rantatien 1.3.1 Liikennetarve museotiejakson linjaus noudattelee 1700-luvun kartoista löytyvää linjaa mäkineen ja mutkineen. Tallin- Turusta Virolahden kautta Viipuriin johtavaa rantatietä mäki ̶ Virojoki-museotiejakso oli käytössä osana val- on pidetty keskiajan tärkeimpänä maantienä. Tutki- tatietä 7 vuoteen 1966. Tiehen on jouduttu tekemään muskirjallisuudessa on yleisesti esitetty asutushistori- liikenteen vaatimia muutoksia. Muutokset alkoivat allisin perusteluin, että Turun seudulla tie on syntynyt maantieliikenteen yleisen kasvun myötä jo 1850-lu- jo ennen Viipurin linnan rakentamista (1293). Tie on vulla ja myöhemmin sitä on oiottu ja paranneltu. syntynyt jo rautakaudella asuttuja alueita ja varhais- Koko matkaltan Suurella rantatiellä on sotilaallis- keskiaikaisia kirkkoja yhdistäneistä reiteistä. Koko ta merkitystä ja sotilaskäyttöön tehtyjä rakennelmia. Suomenlahden rannikon yhdistänyt maakulkureitti sii- Museotiejakson ilmeeseen vaikuttaa viime sotien ai- tä on voinut tulla 1200-luvulla, kun Uusimaa on asu- kainen Salpalinja. Salpalinja alkaa Virolahdelta. Ra- tettu. vijoella tielinja leikkaa Harjun maatalousoppilaitoksen Rantatie, nimestään huolimatta, kulkee suurimman tuntumasta Ravijoelle ulottuvan betonikorsujen ja osan matkastaan melko kaukana rantaviivasta. Esi- panssariesteiden rintaman. Merkittäviä linnoitekoko- merkiksi se nykyisen Helsingin kohdalla kaartaa Es- naisuuksia Virolahdella ovat lisäksi Ylä-Pihlajan bunk- poosta Tikkurilaan ja sieltä kohti Porvoota sekä ennen kerimuseoalue sekä Säkäjärven linnoitteet. Virolah- Helsingin kaupungin perustamista ennen että sen jäl- delta Salpalinja jatkuu useassa tasossa linnoitettuna keen. Nykyinen Kehä III noudattaa tätä linjausta. kokonaisuutena kohti Miehikkälää ja edelleen kohti Savukoskea.

11 Rantatie sivuaa merta vain harvoissa kohdissa. Joki- 1.3.2 Kulkuyhteyden synty suistoissa tien tie on käynyt merenrannassa. Jokisuis- toissa on myös usein ollut satama ja kauppapaikka. Rantatie on kehittynyt viimeistään 1300- ja 1400-luku- Maan kohoaminen on siirtänyt nykyisen tien pois ran- jen vaihteessa rannikon vesiväylän kilpailijaksi. Kes- taviivasta. Tallinmäen ja Virojoen välillä tie kohtaa me- keistä ovat olleet hallinnolliset ja sotilaalliset järjestelyt renrannan melko lyhyellä jaksolla useassa kohdassa: 1300-luvun puolimaissa. Viipurin linnan perustaminen Haminan itäpuolella, Mäntlahdessa, Klamilassa, Ala- vuonna 1293 on aikaisin mahdollinen ajankohta yhte- Pihlajassa, Pyterlahdessa ja Virojoella. Kaikkialla maa näisen tien syntymiselle. Tiestä on satunnaisia mai- on kohonnut tien perustamisen jälkeen niin paljon, et- nintoja 1300-luvun lopusta, lähinnä silloista ja raja- tä satamapaikat ovat madaltuneet, mutta merellistä paikoista. Näistä on voitu päätellä, että Rantatiellä on toimintaa on yhä näissä kohteissa. ollut jo keskiajalla verraten vilkasta liikennettä ja tietä Kulku-urat ovat siis syntyneet paikallisista liikenne- on pyritty kunnostamaan ratsutieksi. Tie ylittää useita tarpeista. Paikalliset reittit ovat yhdistyneet tai yhdis- suuriakin jokia, joiden siltojen rakentaminen ja kun- tetty valtakunnalliseksi maantieksi. Valtakunnallisen nossapito ovat olleet aina kalliita ja siksi aiheuttaneet kulkuväylän tarve on syntynyt Ruotsin hallinnollisen ja erimielisyyttä kustannuksista. sotilaallisen vallan lisääntymisen myötä, minkä osoi- Tien inventointi on osoittanut, että tielinjaus voi- tuksena Ruotsi rakensi Viipurin linnan rajalinnakseen daan yhä löytää maastosta silmämääräisesti. Ha- vuonna 1293. vaintojen mukaan tien linjaus on melko muuttumaton. Tallinmäki–Virojoki-jaksolla inventoinnissa on käytetty autonomian aikaisia karttoja.

Georg Biurman julkaisi useita matkailukartan luonteisia tiekarttoja Ruotsin valtakunnasta. Hänen karttansa vuodelta 1747 esittää maantieverkon selkeästi. Hamina–Virojoki tie on ainakin suurissa piirteissään nykyisellä paikalla. Karttaan on myös piirretty uusi Lappeenranta–Hamina-tie, koska Venäjä halusi rajanylityksen tapahtuvan Lappeenrannassa. Karttaan on merkitty Venäjän ja Ruot- sin rajat Uudenkaupungin rauhan (1721) ja Turun rauhan (1743) jälkeen. Lähde: Aarno Piltzín karttakokoelma, Kansallisarkisto.

12 1.3.3 Tallinmäki–Virojoki- Haminan kaupunkia linnoitettiin, mutta jo vuonna tie Liikenneviraston 1743 Turun rauhassa raja siirtyi edelleen länteen, Ah- museokohdekokoelmassa venkoskelle. Kesti kuitenkin 1700-luvun loppupuolel- le, ennen kuin liikenne palasi Tallinmäki–Virojoki-tiel- Pietarin kaupungin perustaminen vuonna 1703 muut- le. Haminan linnoituksen rakentaminen on muuttanut ti koko Ruotsin itärajan tilanteen. Venäjän raja siirtyi tien linjausta, mutta muutoskohta on nykyisen museo- Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1723 Virolahden tien länsipuolella. länsipuolelle. Entinen ruotsalainen maantie menet- Teiden uusi kukoistuskausi Ruotsissa osui Kustaa ti alkuperäisen merkityksensä. Ruotsalaiset antoivat III:n hallituskaudelle 1700-luvun lopussa. Teitä oiottiin vuonna 1723 Vehkalahden kaupungille menetetyn ja niitä muutettiin vaunuilla ajettaviksi. Venäjän puo- Viipurin entisen aseman ja tapulioikeudet. Kaupunki lelle siirtyneelle tiejaksolle ei luonnollisestikaan kus- sai nimen Fredrikshamn, Hamina. Ruotsin ja Venäjän tavilainen tienparannus ulottunut, mutta yleinen liikku- välisen liikenteen pääsuunta muuttui Kaakkois-Suo- misen ja liikenteen lisääntyminen edellytti parempia messa, kun Haminan ja Viipurin välinen liikenne oh- teitä. Ilmeisestikään kovin merkittäviä muutoksia ei jattiin strategisista ja taloudellisista syistä kulkemaan museotiejaksolle ole tehty 1700-luvun aikana. Lappeenrannan kautta. Pääsuunta valikoitui Venäjän Tie- ja vesirakennuslaitoksen (TVL) Kymen piirin postijärjestelyjen mukaan. Haminan ja Ylisen Viipurin tietojen (1981) mukaan museotiejaksoa on linjattu tiellä olleen Marttilan välille valmistui tie 1720-luvul- uudelleen 1850-luvulla. Näiden linjausten kohteita tai la ja 1730-luvulla se parannettiin vaunuilla ajettavaan muita vaikutuksia ei ole tiedossa. Myöskään inven- kuntoon. tointivaiheessa muutoksia ei ole havaittu tai kirjattu.

Vuonna 1772 laaditussa sotilaskartassa toistuvat samat piirteet kuin Biurmanin kartassa noin 30 vuotta aikaisemmin. Karttojen näin pitkä uusiutumisaika oli ja osittain vielä nykyisinkin on normaalia. Liikenteellinen tilanne vuonna 1772 on alkanut palata Ruotsin vallan aikaiselle linjalle eli Tallinmäki–Virojoki-tielle, kun raja on siirtynyt Pyhtään Ahvenkoskelle. Lähde: www.vanhakartta.ﬁ

13 Parooni von Rosenin kartta vuodelta 1747 näyttää hyvin yhtäpitävältä sekä Biurmanin että sotilaskartan kanssa, mikä ei aikakau- den kartoissa ollut lainkaan itsestään selvää. Toisaalta on luonnollista, että sekä Ruotsi että Venäjä kartoittivat rajaseutunsa poikkeuksellisen perusteellisesti, koska ne olivat jatkuvasti sotilaallisesti uhattuna kummaltakin puolelta ja kumpikin osapuoli käytti samoja karttapohjia. Lähde: www.vanhakartta.ﬁ

Rautatie Pietariin rakennettiin vuosina 1867–1870. Etelä Suomenmaan Rautatie- ja Matkakartta vuodelta 1875 näyttää, kuinka har- va liikenneverkko on Rantatien ympäristössä ja varsinkin sen suuntaisena. Museotiejaksolla kestikievarit näkyvät olevan kyseisenä ajankohtana Klamilan Grönvikissä ja Pyterlahdella. Varhaisemmillakin kartoilla tien varteen on nimellä merkitty kestikievarit. Lähde: Aarno Piltzin karttakokoelma, Kansallisarkisto

14 Autonomian ajan lopulla liikenne lisääntyi. Siltoja alet- osuus Säkkijärven ja Viipurin maalaiskunnan rajalta tiin muuttaa kestorakenteisiksi. Kymen läänin vanhin tuli valtion välittömään hoitoon vuonna 1933. Koko Rantatiellä inventoitu siltarakenne on Sutelan kylän Haminan ja Viipurin välinen tie numeroitiin Helsingin ja Isosilta, jonka kiviset maatuet ja virtapilari on toden- Viipurin väliseksi valtatieksi 7 vuonna 1938. Haminan näköisesti rakennettu vuosina 1876–1877, mutta ja Vaalimaan väliä suunniteltiin oikaistavaksi vuodes- saattavat olla huomattavasti vanhempiakin. Museo- ta 1933 alkaen. Suunnitelma toteutui vasta vuosina tiejaksolla on kolme 1900-luvun alussa rakennettua 1960–1966, kun nykyinen valtatie 7 rakennettiin valta- yksiaukkoista kiviholvisiltaa: Klamilan silta (rakennettu kunnan rajalle saakka Vaalimaalle. Nykyinen museo- todennäköisesti vuonna 1909, myös mainitaan vuo- tiejakso on ollut osa valtatietä 7 vuosina 1938–1966. si 1902), Ravijoen silta (rakennettu todennäköisesti 1907, mainitaan myös vuosi 1902) sekä Pihlajajoen Myllysilta (rakennusvuodet 1910–1911). Klamilan silta sijaitsee nykyisin Uuno Klamin tiellä (14709) syrjässä maantieltä 351, joka on museotienä. Ravijoen sillassa oli kiviset maatuet jo vuonna 1896, mutta siinä oli pui- nen palkkisilta. Lisäksi Virojoella on kaksiaukkoinen kiviholvisilta vuodelta 1912. Mäntlahden Rantajoen ylittää nykyisin vuonna 1956 rakennettu teräsbetoni- nen laattasilta. Sen edeltäjästä ei ole säilynyt tietoja. Inventoitaessa sillan luoteispuolella oli havaittavissa kivisten maatukirakenteiden jäänteitä. Maantie Helsingistä Viipuriin ja itärajalle oli itse- näisessä Suomessa tärkeä väylä erityisesti maan- puolustuksen näkökulmasta. Koko matkalle pyrittiin rakentamaan kantavuudeltaan autoliikenteen tarpei- Museotiellä on useita suomalaiselle maantielle tyypillisiä nä- den mukaisia siltoja ja tietä linjattiin suoremmaksi ja kymiä. Ravijoen itäpuolella tie kulkee etelärinteessä pellon ja korkeuseroja tasattiin. Maan itsenäistyttyä Rantatien metsän rajassa, mikä on perinteinen tapa linjata maantie. Tie on kaunis katsoa ja luonteva ajaa. MP

Kun Suomen Matkailijayhdistyksen koeajajat ajoivat arvioimassa Suomen tieverkon soveltuvuutta autoille vuonna 1913, Tallinmä- ki–Virojoki-tie kuului parhaimmistoon (tunnuksena paksu punainen viiva). Toisaalta tämä ei ollut ihme, koska tien sillat olivat uusia kiviholvisiltoja ja useat tierummut olivat kivisiä. Lähde: Autoilijan tiekartta 1913, Suomen Matkailijayhdistys ry, Mobilian arkisto

15 Klamilan kylän ohi oikaiseva 2,5 kilometriä pitkä jakso Nykyisin tie näyttää olevan melko vilkkaan paikallisen nykyistä museotietä poikkeaa selvästi muusta osas- liikenteen käytössä. Museotiejakson kolmesta kyläs- ta tietä. Oikaisu on rakennettu vuosina 1955–1958. tä, Klamilasta, Ravijoelta ja Ala-Pihlajasta, johtaa suo- Vanhaa tielinjaa on jäänyt Uuno Klamin tienä käyttöön raan valtatielle 7 yhteys. Nämä poikittaistiet vähentä- muutaman sadan metrin matka. Toinen osittain käy- vät museotien pitkittäissuuntaista paikallisliikennettä. tössä oleva noin 200 metrin jakso on Klamilanlahden Museotie tunnetaan jokseenkin koko Suomessa ”hie- luoteispään pohjoispuoleisella mäellä oleva sorapin- nona moottoripyörätienä”. Paikalliset asukkaat kertoi- tainen kaarre nykyisen tien eteläpuolella. Klamilan vat jopa sadan moottoripyörän joukoista, jotka ovat kylän länsipuolella on vanhempien oikaisujen jättämiä tiellä huviajelulla. tierauniota useampiakin Muurmannin ja Grönvikin kie- varitalojen läheisyydessä. Niistä nk. Koukin mutkan oikaisu Muurmannin talosta itään on tehty jo 1930-luvun alussa, oikaisusuunnitelma vahvistettiin vuonna 1931. Oikaisuja suunniteltiin vuonna 1931 myös Ravijo- ella, mutta oikaisu tehtiin vasta vuosina 1955–1958. Myös tämä oikaisu erottuu perinteisestä tielinjasta. Vanhan tien rauniota voi havaita Ravijoen Huovinmä- en päällä, jos tietää etsiä. Ravijoella tien risteää Salpalinja, jonka rakenteet erottuvat vieläkin selvästi maastosta. Huovinmäessä on konekivääri- ja majoituskorsu aivan tien vieressä helposti havaittavissa. Salpalinjan kiviset panssaries- telinjat näkyvät selkeästi Ravijoen viljelyaukealla. Silmämääräisesti Tallinmäki–Virojoki-tiellä on suhteellisen Kun tie on valittu museotieksi vuonna 1982, sille on vilkas liikenne sen ominaisuuksiin nähden. Erityisesti Klamilan asetettu valtatieajan kilometripylväät takaisin. kylän kohdalla liikenne näyttää vaaralliselta, koska kyläkoulu- laiset joutuvat ylittämään tien. MP

Salpalinjan kantalinnoitteet on maastoutettu Ravijoen kallioihin. Luionto on parantanut naamiointia. Konekiväärikorsun ampuma- aukko on vain muutaman metrin päässä tiestä. Näiden rakenteiden ja laitteiden sotilaallinen arvo on nykyisin olematon. Niitä voitaisiin nostaa näkyviin nykyistä enemmän kulttuurimuistomerkkeinä. MP

16 1.3.4 Kulttuurikohteet ja kiinteät Vaikuttavimmat RKY-kohteet museontien varressa muinaisjäännökset ovat Salpalinja ja Harjun oppimiskeskus, joka alun- perin on ollut maan ensimmäinen maamieskoulu. Se Tallinmäki–Virojoki-tien tie voidaan arvottaa ensisijai- on perustettu 1890-luvulla. Alueen vanhin rakennus sesti esimerkkinä kulttuurikokonaisuudesta. Se edus- on lahjoitusmaahovin päärakennus vuodelta 1816. taa vuosisadat samanlaisena säilynyttä maantietä, Poikkeuksellisen komea on myös 55 metrin pituinen jonka kerrostumat ulottuvat 1300-luvulle ja voimistu- kivinavetta vuodelta 1899. Oppilaitoksen alueella on van Ruotsin valtion hallinnollisiin ja sotilaallisiin tavoit- historiallisesti hyvin kerroksinen rakennuskanta. Mu- teisiin. Toisaalta se perustuu talonpoikaiseen tien- ja seotie kulkee Harjun alueen sivuitse. Tieltä avautuu sillanrakennustaitoon ja tienvarsiasutuksen ja kirkon- useita hienoja näkymiä oppilaitoksen alueelle. Siellä kylät yhdistävään maaliikenneväylään. on myös Salpalinjan linnoituslaitteita. Tallinmäki–Virojoki-tie on jakso erästä Ruotsin val- Salpalinja on yksi merkittävimmistä II maailman- tion tärkeimmistä teistä. Myös itsenäisen Suomen ai- sodan aikana rakennetuista linnoitusketjuista. Se on kana se on ollut tärkeä hallinnon, sodankäynnin se- rakennettu talvi- ja jatkosodan välillä vuosina 1940– kä talouden näkökulmista. Se on yksi ensimmäisistä 1941. Sitä on verrattu ranskalaiseen Maginot-linjaan, Suomen nimetyistä valtateistä. Valtatienä se on pal- saksalaiseen Atlantin valliin ja Länsivalliin, kreikkalai- vellut vuoteen 1966 saakka. seen Metaxas-linjaan tai Pohjois-Afrikan Marethin lin- Tallinmäki–Virojoki-tiellä on myös erittäin suuri mer- jaan. Suomenlahdelta Lappiin ulottuva Salpalinja ja- kitys paikallisen väestön liikkumiselle, koska se on kautuu valtakunnallisesti kolmeen puolustukselliseen muodostanut vuosisatoja ainoan merkittävän maakul- painopistealueeseen. Museotiejakson linnoitteet kuu- kureitin seudullaan. Myös rautatie on kiertänyt seudun luvat eteläisimpään yhtenäiseen puolustusasemaan kaukaa. Sinänsä tienvarren kylillä on ollut merenran- Suomenlahden rannalta Luumäen Kivijärvelle. Linnoi- tasijainti ja omia kauppayhteyksiä merta pitkin sekä tusketju on suojeltu muinaismuistona. Salpalinjasta Viroon että Pietariin. Tien pitkän historian vuoksi sen on museoitu useita kohteita ja siitä on kehitelty myös keskeisiä arvoja on kerrostuneisuus. Tie yhdistää lä- matkailupalvelutuotteita. hes tuhat vuotta historiaa. Virolahti on maamme merkittävin historiallinen ki- Tietä on jouduttu parantelemaan 1960-luvulle vilouhimoalue. Graniittilouhoksia on Virolahdella kaik- saakka valtatienä. Tien säilymiselle onneksi nykyinen kiaan yli 70. Vesiteitse kuljetettua punasävyistä ra- valtatie 7 oikaisee tien Tallinmäeltä Virojoelle poikke- pakivigraniittia on käytetty Pietarin rakentamiseen. uksellisen kaukaa entisestä linjauksestaan. Valtatien Tunnetuimmat Pyterlahden graniitista tehdyt kohteet rakentaminen moottoritieksi todennäköisesti rauhoit- lienevät Aleksanteri I:lle pystytetty voitonpylväs ”maa- taa museotiejaksoa edelleen. Museotiellä on säilynyt ilman suurin monoliitti” sekä Iisakin kirkon pylväät. sen ilme 1930-luvun valtatienä. Koko mitaltaan Turus- Graniitin louhinta Virolahdella alkoi laajamittaisena ta Vaalimalle Suuri Rantatie on arvotettu valtakunnalli- 1700-luvulla. Erityisen aktiivista kautta oli 1800-luvun sesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi alkupuoli, jolloin Pietaria rakennettiin voimakkaasti. (RKY). Kaavoituksessa museotie on myös huomioitu. Itä-Suomen Graniitti Oy:n louhos toimi vielä 1902– Haminan kaupunki ei kuulu suoranaisesti museo- 1913, mutta toiminta louhoksilla loppui 1910-luvulla. tiejaksoon. Kuitenkin se muodostaa käytännössä läh- Louhoksia ei ole tien läheisyydessä. tö- tai loppupisteen museotielle. Puuttumatta Haminan Tien varrella on kaksi maisemallisesti arvokkaiksi historiaan tarkemmin, se on arvotetu valtakunnalli- luokiteltua aluetta. Suomenlahden rannikkoseudul- sesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi le Pyölinjoen savikkoalangolle sijoittuva Kattilainen- (RKY) nimellä Haminan linnoitus- ja varuskuntakau- Klamilan alue on valtakunnallisesti arvokas kulttuu- punki. Hamina on puhdaspiirteinen historiallinen lin- rimaisema. Maisema-alueen läpi virtaava Pyölinjoki noituskaupunki, jolla on ainoalaatuinen asemakaaval- on alueen suurin vesiuoma. Kyläasutus on sijoittunut linen ratkaisu ja linnoitusjärjestelmä. Haminan historia museotien varteen. Sydänkylä muodostaa pienen liittyy olennaisesti Suuren Rantatien historiaan. kulttuurimaisema-alueen tien eteläpuolella, merellistä Ala-Pihlajan kylässä on Uudenkaupungin rajan kulttuurimaisemaa edustaa Kelviikin kalasatama. Mai- (1723) rajakivi. Virojoelta on inventoitu 10 rajakiveä, seman säilymisen kannalta merkittävää on pitkään joista yksikään ei ole aivan museotiejakson varrella, jatkunut maatalous. mutta Ala-Pihlajan kivi on lähinnä sitä.

17 Harju–Ravijoen maakunnallisesti arvokas kulttuuri- tehdyt muutamat oikaisut, jotka on tehty 1700-luvulta maisemakokonaisuus koostuu kapeasta Ravijoen vil- säilyneeseen tielinjaukseen. Tien runkoa on oletetta- jelyalangosta, jonka museotie ylittää Ala-Pihlajan ky- vasti korjailtu päällystystyön yhteydessä. Vaikka tiel- län kohdalla. Maisemakokonaisuuden ytimessä virtaa le palautetut kilometripylväät museologisesti lienevät pohjois-eteläsuuntainen Pihlajajoki, joka laskee Poro- hieman ongelmallisia, ne sopivat paikalleen ja helpot- lahden poukamaan. tavat tien tulkintaa. Museotiejakson varressa on useita muinaismuis- Tallinmäki–Virojoki-tien suurin arvo valtakunnalli- toksi luokiteltuja asuinpaikkoja. sen tieliikenteen historian näkökulmasta lienee sen kerrostuneisuus. Pitkäikäisyys on tuottanut kerrostu- neisuutta myös tieympäristöön. Tunnusmerkkejä on 1.3.5 Tallinmäki–Virojoki-tien kivikauden asuinpaikoista toisen maailmansodan lin- museaalinen arvo noituslaitteisiin ja nykypäivän elämän ilmiasuihin. Kla- milan kylässä on esimerkiksi vastavalmistunut koulu. Tallinmäki–Virojoki-tien museaalinen merkitys tielii- Ravijoella toimii saha. Peltoja viljellään ja merellisiä kenteen historiassa ulottuu ainakin 1200-luvulle ja matkailupalveluita tarjotaan. varhaisimpaan tunnettuun Ruotsin historiaan. Paikal- lisen väestön liikkumisen synnyttämillä ja rakentamilla kulkuyhteyksillä kirkollisiin, hallinnollisiin ja taloudelli- 1.3.6 Tallinmäki–Virojoki- siin keskuksiin on ollut osittain vaikutusta tien syntyyn, tie Liikenneviraston mutta keskeisesti se on hallinto- ja sotilasväylä. Kes- museokohdekokoelmassa keistä museotiejakson museaaliselle arvolle on se, että siitä on tehty inventointi. Inventoinnin avulla tien Liikenneviraston museoteiden ja -siltojen kokoelma- muutoksia voidaan tarkastella ainakin 200 vuoden ai- politiikassa Tallinmäki–Virojoki-tie sijoittuu tiehisto- kaperspektiivillä taaksepäin. rian valtakunnalliseen ilmiöön: ”tien varhaisvaiheita Museotiejakso kuuluu Suomen alueen vanhimpiin 800-1400-luvuilta, Jaakko Teitin luettelon (1555-1556) tunnettuihin maanteihin. Tie on ollut tärkeä maaliiken- keskiaikaiset tiet”. Tiellä ei ole kokoelmassa ole toisin- neväylä vuoteen 1966 saakka. Varmasti tiedetään, toa. Toinen Suuren rantatien tiekohteista, Fagervikin että tien linjaus museotiejaksolla on säilynyt 1700-lu- tie, edustaa tien varren ruukkimiljöötä. Myöskin Tal- vulta saakka suurissa piirteissään nykyisenä. Tietä on linmäki–Virojoki-tien museotiejakson pituus, 35 kilo- paranneltu aikojen saatossa. Näistä parannustoimista metriä, tekee siitä poikkeuksellisen. Elämyksenä siinä keskeisiä ovat siltojen muuttaminen kiviholvisilloiksi. siirrytään Haminasta Virojoelle samaa linjausta kuin Sillat muodostavat yhden keskeisen museaalisen ar- kulkijat ovat tehneet ainakin 700 vuotta. votekijän tielle. Edellä on viitattu siihen, että tielle voi antaa useita Liikenneviraston museokohdekokoelmassa Tallin- tulkintoja, koska siitä tiedetään poikkeuksellisen pal- mäki–Virojoki-tie edustaa tiehistorian valtakunnallista jon ansiokkaan inventoinnin ja tieteellistä tasoa edus- ilmiötä: ”tien varhaisvaiheita 800-1400-luvuilta, Jaak- tavan historiateoksen takia. ko Teitin luettelon (1555–1556) keskiaikaiset tiet”. Samaan ilmiöön kuuluu myös Fagervikin tien museo- Tietoarvo tie Suurella Rantatiellä. Määritelmä on muodollisesti pätevä, koska kuvaus Jaakko Teitin luettelossa tulki- Tietoarvolla tarkoitetaan tässä Tiehallinnon museo- taan perinteisesti arvokkaaksi. Mutta mitä Tallinmä- kohdekokoelman kokoelmapolitiikan käsitettä. Sillä ki–Virojoki-tie todellisuudessa ensisijaisesti edustaa? selvitetään, onko kohdetta, tässä Tallinmäki-Virojoki- Se epäilemättä sijaitsee Turku-Viipuri maantiellä eli museotiejaksoa, tutkittu tai onko siitä vain mainintoja Suurella Rantatiellä ja edustaa Ruotsin varhaisimpia kirjallisuudessa ja dokumentteja. Tietoarvo pisteyte- maanteitä Itämaakunnassa. Tien nykyinen olomuoto tään pisteillä yhdestä kolmeen, kuten muutkin kaksi eniten muistuttaa aikajaksosta, jolloin se on ollut osa arvioitavaa kriteeriä. Näistä yksi on paras arvo, joka valtatietä 7. Jos vielä tarkemmin arvioi sen edusta- edellyttää tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta. vuutta, niin se edustaa 1960-luvun valtatietä, joka on perustettu vuonna 1938 silloiselle tärkeäksi arvioidulle liikenneyhteydelle sen aikaiselle tielinjaukselle. Tun- tomerkkejä ovat silloin kestopäällyste ja 1950-luvulla

18 Museokohdekokoelmassa Tallinmäki–Virojoki-tien Tieliikennehistoriallinen arvo kokoelmapolitiikan pisteytyksen mukaan tietoarvo on ”tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus” eli paras arvo. Tieliikennehistoriallisen arvon avulla selvitetään, liit- Tämän hoito- ja ylläpitosuunnitelman historiaosuuden tyykö kohde Suomen tieliikenteen historian kannalta valossa tutkimustieto on ollut varsin korkeatasoista, keskeiseen ajanjaksoon ja/tai rakennustekniikkaan. mikä käy ilmi jo sen lähdeluettelosta. Poikkeuksellista Valtakunnallinen tieliikennehistoriallinen arvo on ensi- on se, että Tallinmäki–Vironjoki-tiestä on tehty inven- sijainen peruste valita tiemuseokohde. Tallinmäki–Vi- tointi ja tieteellinen tutkimus. rojoki-tie edustaa tiehistorian valtakunnallista ilmiötä: Kohteen tietoarvon määrittely yksinomaan siitä kir- ”tien varhaisvaiheita 800-1400-luvuilta, Jaakko Teitin joitetun tekstin tasolla on osoittautunut ongelmallisek- luettelon (1555-1556) keskiaikaiset tiet”. si. Jo se, että kohde on tutkittu niin perusteellisesti, Arvotuksen mukaan tiellä on siten valtakunnallista että siitä on tieteellisen tason kriteerit täyttävä inven- tieliikennehistoriallista arvoa eli se saa epäilemättä par- tointi, lisää tietoarvon käytännössä omaan luokkaan- haan arvosanan. Nämä molemmat parhaat arvosanat sa. Siltikin itse tiehen jää vielä paljon selvittämätöntä tie on saanut museokohdeselvityksessä vuonna 2007. tietoarvoa potentiaalisesti. Tallinmäki–Virojoki-tiellä ei Tallinmäki–Virojoki-tien valtakunnallista tieliikenne- ole tehty arkeologisia selvityksiä. Niiden avulla voitai- historiallista arvoa voisi arvottaa monesta muustakin siin ilmeisesti melko helposti selvittää tien rakenne- näkökulmasta. Tietä on paikallisesti kutsuttu Sotatiek- kerrokset eri aikakausilla käytöstä hylättyjen tierauni- si. Esimerkiksi tien sotilaallinen käyttö ja käytön suun- oden kohdalla. nittelu ovat valtakunnallista tieliikennehistoriaa. Valta- kunnallisen liikenneväylän käyttö paikallisliikenteen tarpeissa voi olla tiehistoriassa erittäin merkityksellis- tä. Eräs poikkeuksellinen näkökulma voisi olla Tallin- mäki–Virojoki-tiejakson sijoittuminen vaihettumisvyö- hykkeelle Suurella Rantatiellä, jossa liikenne jakautuu Viipurin ja Kotkan suuntiin.

Viipurin linja-autoasema otettiin käyttöön vuonna 1932. Se oli silloin Pohjoismaiden suurin linja-autoasema. Reittikartan mukaan vuonna 1932 Virojoelle on ajettu kaksi vuoroa päivässä, mutta siitä eteenpäin vain yksi. Virojoelle liikennöitiin Viipuri-keskeisen liikenteen lisäksi myös Helsingin suunnastaa. Lähde: Hakala-Rahko, s. 147.

19 Säilyneisyysarvo museoimista. Tiestä kiinnostuneelle jää harmiksi, että kylän viehättävin osa ja yksi kiviholvisilta jäävät nä- Säilyneisyysarvon avulla selvitetään, onko kohtees- kemättä. Museotietä esitettiin aikoinaan kiertämään sa säilynyt historiallisesti olennaisia rakenteellisia ja/ tämän vanhan linjauksen mukaisesti Uuno Klamin tie- tai toiminnallisia ominaisuuksia aikakaudesta tai ilmi- tä. Se ei tietenkään ole turvallisuuden tai tien käyttö- östä, jota sillä halutaan tai voidaan dokumentoida. mukavuuden kannalta perusteltua. Sen sijaan oli hyvä Vuonna 2007 tehdyssä museokohdeselvityksessä viitoittaa tämä kohde. Tallinmäki–Virojoki-museotien säilyneisyys luokiteltiin Museologisesti keskeistä on tien museointihetken parhaimpaan luokkaan ja samat päätelmät voidaan kunto ja säilyneisyys. Koska tie on normaalin liiken- tehdä nytkin. teen käytössä, on pakko hyväksyä, että nykyisten Museokohdeselvityksessä esitettiin epäilys, että määräysten mukaiset turvarakenteet, esimerkiksi 1850-luvun muutoskorjaukset ehkä voisivat alentaa siltojen uudet kaiteet, voidaan rakentaa. Se, että ki- säilyneisyysarvoa. Inventointiaineisto tai maastokat- lometripylväät eivät ole aidot, tielle alun perin raken- selmus eivät anna mitään vihjeitä siitä, että säilynei- netut valtatien kilometripylväät, voidaan hyväksyä syys olisi kärsinyt. helpottamaan tien tunnelman ja historiallisuuden tul- Todennäköisesti jokainen tiellä kulkija huomaa kinnan helpottamiseksi. Sitä paitsi jo vuoden 1938 Klamilan kylän oikaisun kohdalla, ”ettei tämä kuulu valtatiepylväät ovat syrjäyttäneet varhaisemmat etäi- joukkoon”. Muutos on tehty tien valtatieajanjakson syyspylväät, joista nyt ei näy paikkaakaan. loppupuolella ja kuuluu siis muutoksiin ennen tien

Museotien varrella ilman ennakkotietojakin erottuu maastosta Tieaunioksi jäänyttä varhaisempaa museotien uraan erottu tien entisiä linjauksia. Selkeimmin vanhat linjaukset erottu- selvästi Hietsillann mäen ahteessa hieman itään Ravijoen laak- vat Klamilan kylässä Uuno Klamin tiellä ja tässä Vanhatie- sosta ja Harjun oppimiskeskuksesta. Vanhan ja uuden tielinjan nimisessä oikaistussa kaarteessa Klamilanlahden luoteispään risteyskohdassa on vanha hieman vaurioitunut kivipalkkirumpu. pohjoispuoleisella mäellä Klamilan kappelin kohdalla. Kaarteen Näitä oikaisuja on vaikea pitää tien säilyneisyyttä alentavina, varrella on vanhoja huvilamaisia rakennuksia ja yksi museotien koska ne on dokumentoitu inventoinnin yhteydessä. Molemmat varren useista kivikautisista asuinpaikoista. MP muutokset on suunniteltu 1930-luvulla ja toteutettu 1950-luvulla. MP

20 2 Alueen nykytilan kuvaus

2.1 Maankäytön nykytila

2.1.1 Kaavatilanne

Maakuntakaava Yleiskaava

Kymenlaakson maakuntakaavan, Maaseutu ja luonto, Suunnittelualueen länsipää sisältyy Haminan keskeis- keskeisiin asiakokonaisuuksiin kuuluvat mm. kulttuuri- ten alueiden oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan. ja luonnonarvojen edellyttämät kaavaratkaisut ja vir- Museotien varsi on pääosin maa- ja metsätalous- kistys-, loma-asutus- ja matkailu. Museotien varteen käyttöön varattua aluetta. Tien pohjoispuolella on li- sijoittuu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen säksi laaja puolustusvoimien käytössä oleva alue. kannalta tärkeitä alueita. Kaava on saanut lainvoiman 5.11.2008.

Ote Kymenlaakson vahvistetusta maakuntakaavasta, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 14.12.2010.

21 Ote keskeisten alueiden yleiskaavasta, Haminan kaupunki. Museotie on esitetty kaavamerkinnällä s-3 seuraavasti: Historiallinen tielinja, osa kulttuurihistoriallista valtakunnallisesti arvokasta suurta rantatietä. Suunnittelussa tulee varmistaa tien linjauksen sekä maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä.

Rakilan, Mäntlahden ja Pyötsaaren osayleiskaavan muutos ja laajennus, joka on tullut vireille 3.6.2013. Museotien ympäristö on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta ja kyläaluetta. Kyläympäristön rakennusten sijoittelussa, mitoituksessa, rakentamisessa ja ulkovärityksessä tulee noudattaa perinteistä rakentamistapaa sopusointuisen ja omaleimaisen kyläkuvan säilyttämiseksi.

22 Virolahdella on voimassa Virojoki–Vaalimaa yleiskaava, joka on kunnanvaltuuston vahvistama 20.6.2011. Museotien itäpää sijoittuu yleiskaava-alueelle.

Ote vahvistetusta Virojoen-Vaaliman yleiskaavasta.

Klamilan 19.2.2007 kunnanvaltuuston hyväksymä osayleiskaava on saanut lainvoiman 2.5.2007.

23 Ote Klamilan kaavakartasta, tielinjaus on esitetty vaalean sinisellä värillä.

Klamilan kaavassa on esitetty valtakunnallisesti mer- kittävän historiallisen suuren rantatien linjaus, joka on nykyisen museotieksi merkityn tien ulkopuolella. Kaa- vamerkinnöissä on mainittu, että tietä ja sen rinnalle rakennettavia kevyenliikenteenväyliä koskevista suun- nitelmista on pyydettävä Museoviraston lausunto.

Asemakaava

Virojoen keskustaajamassa on useita asemakaavoja. Virojoen asemakaavan ajantasaistuksen 3-vaiheen toisen osan luonnos on päivätty 6.8.2014. Virojoen asemakaavan muutos 1:2000, jonka Viro- lahden kunnanvaltuuston on hyväksynyt 10.4.2012, on tullut voimaan 30.5.2012 Valtatien liittymän ympäristöä koskeva asema- kaavamuutos on kunnanvaltuuston hyväksymä 16.12.2013. Alueella on sijainnut Virojoen historialli-

nen kyläalue, joten alueelta saattaa löytyä muinais- A muistolailla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä.

B C

Kuvat:A, B ja C Virojoen taajamaa koskevat asemakaavat. Valtatien päässä on varaus liike- ja toimistorakennusten kortteleille.

24 2.1.2 Maanomistus

Museotien länsipään opastusalueen kiinteistö on melko laaja, ja ulottuu rannan yhteiseen alueeseen saakka.

2.1.3 Museotien ympäristön nykyinen maankäyttö

Museotien ympäristön maankäyttö koostuu maa- ja metsätalousmaasta sekä kyläasutuksesta ja Virojoen taajama-asutuksesta. Tien varressa on myös vähän pienteollisuustoimintaa, mm. Ravijoella. Merkittävimmät uudet maankäyttövaraukset sijoittuvat taajama-alueelle.

2.1.4 Liikenneturvallisuus

Museotien liikennemäärät vaihtelevat paljon, keski- vuorokausiliikenne (KVL 2013) on Ravijoen kohdalla 400 ja Virojoen taajaman päässä 2631 ajoneuvoa vuorokaudessa. Koko museotiellä on viimeisten vii- den vuoden aikana (2010–2014) tapahtunut yhteensä 47 poliisin tietoon tullutta onnettomuutta, joista mer- kittävä osa, 21 kpl (45 %) on johtanut loukkaantumi- Museotien itäpäässä opasteet ovat piha-alueella talousraken- nuksen seinään kiinnitettynä. Kiinteistön 935-421-1-260 omis- seen. Onnettomuuksia on melko tasaisesti koko tie- taa Virolahden kunta. osuudella.

25 Museotien onnettomuustilanne 2010–2014. Lähde Destia iLiitu.

Liikenneturvallisuustilanne Klamilan kohdalla vv. 2009–2013. Lähde Destia Oy iLiitu. Onnettomuuksia ei ole lukumääräisesti paljon, mutta ne ovat olleet vakavia. Kuudesta onnettomuudesta yksi on johtanut kuolemaan ja kolme loukkaantumiseen.

Klamilan kyläyhdistyksen edustajat ovat yhteistyös- simerkin sijoittamiseksi koulun kohdalle. Klamilan ja sä poliisiin ja pelastusasiantuntijan kanssa arvioineet Mäntlahden kohdille lisätään myös ajoratamerkinnät Klamilan liikenneturvallisuustilannetta ja järjestäneet 40 km/h. Kesällä 2015 käynnistyy Etelä-Kymenlaak- mm. turvallisuuskävelyn kesäkuussa 2014. Kaakkois- son liikenneturvallisuussuunnitelmatyö, jossa tullaan Suomen ELY-keskus on tehnyt toukokuussa 2015 käsittelemään myös museotien liikenneturvallisuusti- päätöksen nopeusrajoituksen laskemiseksi Klamilan lannetta. kohdalla 40 km/h:ssa n. 400 metrin matkalla sekä lap-

26 2.2 Maisema ja kulttuuriperintö

Tallinmäki–Virojoki tiejakso sijoittuu Eteläisen ranta- Harju–Ravijoen maakunnallisesti arvokas kulttuuri- maan maisemamaakuntaan. Maasto on pääosin ala- maisemakokonaisuus koostuu kapeasta Ravijoen vaa, muinaista merenpohjaa, mutta yksityiskohdis- viljelyalangosta, jonka museotie ylittää Ala-Pihlajan saan hyvin vaihtelevaa ja monimuotoista. Maiseman kylän kohdalla. Maisemankokonaisuuden ytimessä perusrungon muodostavat pohjois-eteläsuuntaiset jo- virtaa pohjois-eteläsuuntainen Pihlajajoki, joka laskee kilaaksot ja laajat viljelytasangot sekä niiden väliset Porolahden poukamaan. kallioiset metsäselänteet. Järvialtaat ovat pieniä ja nii- tä on vähän. Alue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhyk- keeseen, jossa kasvillisuus on rehevää ja metsät ovat pääosin kuusivaltaisia. Maisemamaakuntaan sisältyvä Suomenlahden rannikkoseutu on tätä kallioisempaa ja karua. Pääpuulaji on monin paikoin mänty ja maastos- sa on avokallioiden lisäksi suuria siirtolohkareita. Suunnittelualueella on kaksi maisemallisesti arvokkaiksi luokiteltua aluetta. Suomenlahden rannik- koseudulle Pyölinjoen savikkoalangolle sijoittuva Kattilaisen–Klamilan valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema rajautuu Suomenlahden Klaminlahteen. Näkymä museotieltä Poronlahdelle maakunnallisesti arvokkaa- Pohjoisessa alue rajautuu valtatiehen 7. Maisema- seen Harju-Ravijoen kulttuurimaisemaan Ala-Pihlajan kylässä. alueen läpi virtaava Pyölinjoki on alueen suurin ve- LS siuoma. Kyläasutus on sijoittunut Vanhan Viipurintien eli Suuren Rantatien varteen. Sydänkylä muodostaa pienen kulttuurimaisema-alueen tien eteläpuolella, merellistä kulttuurimaisemaa edustaa Kelviikin kalasatama. Maiseman säilymisen kannalta merkittävää on ollut pitkään jatkunut maatalous.

Museotie sijoittuu Eteläisen rantamaan maisemamaakuntaan. Museotie rajaa toisistaan pohjoispuolen Kaakkois-Suomen viljely- seudun ja eteläpuolen Suomenlahden rannikkoseudun. Kuva: Maisema, Destia paikkatietoportaali, Ympäristötiedot © Valtion ympäristöhallinto 2015, Pohjakartta © Karttakeskus Oy, Lupa L4377

27 2.3 Taajamakuva ja museotien jaksottelu

Museotie on jaksotettu osakokonaisuuksiin maise- Tien länsipää on metsäinen. Tie kulkee osin rannan man, maankäytön ja ympäristöarvojen pohjalta. Kai- tuntumassa ja tieltä avautuu näkymiä Lupinlahdelle. killa jaksoilla on omat erityispiirteensä, joista osaa on Järvi on luonnonsuojelualuetta ja Natura 2000 -ver- tarpeen korostaa. Jaksottelu ohjaa myös tieympäris- koston kohde. Tien pohjoispuolella on laaja puo- tön hoitoa ja kehittämistä. lustusvoimien käytössä oleva harjoitusalue. Tie- jaksolle sijoittuu museotien opastusalue (tieosoite Tallinmäki–Mäntlahti järvi-metsäjakso mt 170– 3513/1/2560), josta on pääsy myös järvenrantaan. Tie 3513/2/3100 nousee ylös Rankinvuoren rinteeseen, josta avautuu komea maisema. Metsät ovat rannan tuntumassa lehtipuuvaltaisia ja reheväkasvuisia. Ylemmäksi noustessa tieympäristö muuttuu karummaksi ja puusto on mäntyvaltaista. Rakilan kylän kohdalla on muutamia avoimia pelto- kohtia, jotka tuovat vaihtelua metsäjaksolle. Pistooliki- ventien liittymässä on komea siirtolohkare.

Museotien länsipään opastusalue. LS

Näkymä museotieltä Lupinlahdelle. LS

28 Mäntlahden kyläjakso 3513/2/100–3513/3/625 Mäntlahden kylä on rakenteeltaan tiivis ja kokonaisuudessaan viehättävä. Kylän keskustassa on Pyötsaa- Reiviikintienhaaran jälkeen tienvarressa on hajanai- rentien liittymä, jonka ympäristöä voisi kehittää. Nä- sesti asutusta. Tievarsimetsät ovat mäntyvaltaisia ja kemäongelmia on pyritty helpottamaan peilin avulla. avokalliot paikoitellen näkyvillä. Maastohavaintona yksittäisten autojen nopeudet olivat liian suuria kylän kohdalla. Nopeusrajoitus kylän kohdalla on 40 km/ h.

Pieni punainen, ilta-auringossa loistava talousrakennus ilahdut- LS taa tien varressa ohikulkijaa. LS

Kylän rakennuskantaa ja opastaulu. Pihojen kasvillisuus ulottuu paikoin hyvin lähelle tietä ja saattaa haitata näkemiä.LS

29 Sulinvuoren metsäjakso 3513/3/625–3513/3/4680

Sulinvuoren metsäjakso on pääosin maisemaltaan tavanomaista. Selännealueen metsät ovat mäntyval- taisia ja maasto karua ja kaunista, avokalliota on monin paikoin näkyvillä. Metsäjakson itäpäässä on tehty hakkuita, minkä ansiosta tieltä avautuu pitkiä näkymiä Sydänkylän viljelymaisemaan.

Tiealue on kylän keskeisellä kohdalla lavea ja jäsentymätön. Uuden koulun kohdalta puuttuu turvallinen suojatie. LS

Näkymä selänteeltä hakkuualueen yli Sydänkylän viljelymaisemaan LS

Kouki–Klamilan kyläjakso 3513/3/4680–3513/4/740

Kylätalo sijaitsee kaupan yhteydessä. Rakennuksen ja tien vä- Koukilan ja Klamilan kylät sijoittuvat valtakunnallises- lissä on pysäköintialue. Viherkaistalla on muutamia istutuksia. ti arvokkaalle Kattilaisen–Klamilan kulttuurimaisema- LS alueelle. Kylät ovat vireitä ja kehittyviä.

Lännestä kylän kohdalle saavuttaessa erkanee maantiestä Uuno Klamin tien liittymä museotielle kaupan kohdalla. Tieym- vanha alkuperäinen tielinjaus, jonka varressa on muutamia päristö on maantiemäinen. Rakennukset museotien varressa vanhoja asuintaloja. LS ovat jääneet osittain tietä matalammalle. LS

Tien laki sijoittuu kylälle saavuttaessa juuri ennen kirkon ja Vanha miljöö on säilynyt Uuno Klamin tien varressa. Tietä reu- koulun liittymän kohtaa. LS nustavat puut sijoittuvat vanhan kivisillan tuntumaan. LS

30 Klamin metsäjakso 3513/4/740–3513/4/2370 Kääriänmäen metsäjakso 3513/4/3080–3513/4/5380

Metsäinen tiejakso sijoittuu Klamilan ja Järvenkylän Metsäjakso on pääosin karua, mäntyvaltaista metsä- välille. Tienvartta reunustavat paikoin komeat männyt. maastoa. Tieympäristö on kaunista, varvikoiden, jäkä- lien ja avokallioiden kuvioimaa.

Kylän itäpuolella museotien tuntumassa sijaitsee puurakentei- Metsäjakson tienvarsimaiseman vaihtelevaa maastoa ja yksi nen lintutorni, josta avautuu laaja maisema Suomenlahdelle. lukuisista kilometripylväistä. LS Tornin kohdalla on sijainnut talvi- ja jatkosodan aikana Klamilan ilmavalvonta-asema tunnuksella 53B7. LS

Näkymä Klamilasta itään. Tietä reunustavat maisemallisesti komeat männyt. LS

Järvenkylän kyläjakso 3513/4/2370–3513/4/3080

Järvenkylän kyläjakso on pieni peltojen reunustama kokonaisuus metsäselänteiden välillä. Tien varressa on muutamia rakennuksia, pääosa taloista on sijoittunut peltoaukealla sijaitseville kumpareille.

Uskin tienhaaran tuntumassa on liikenteellisesti erikoinen ratkaisu. Museotie on kallioleikkauksessa, ja kallion laella sijaitsee kierrätyspiste, josta on liittymä museotielle. Näkemät liittymässä ovat puutteelliset. Uskintien liittymässä on tapahtunut yksi loukkaantumiseen johtanut onnettomuus v. 2012. LS

Järvenkylän kohdalla on useita muinaisjäännösalueita. LS

31 Ravijoen kyläjakso 3513/4/5380–3513/5/1470

Harjun maatalousoppilaitos on maan ensimmäinen, 1890-luvulla perustettu maamieskoulu. Oppilaitok- sen alueella on historiallisesti hyvin kerroksinen rakennuskanta vanhan lahjoitusmaahovin 1800-luvun alussa rakennetusta päärakennuksesta eri ikäisiin opistorakennuksiin, joista erityisen merkittäviä ovat Maanviljelystoimikunnan tyyppipiirustusten mukaiset rakennukset sekä arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema funktionalistinen ruokalarakennus. Suuri rantatie Turusta Viipuriin kulkee Harjun alueen sivuitse. Maatalousoppilaitoksen alueella on myös Salpalinjan puolustuslinjaan kuuluvia linnoituslaitteita. (Lähde: Museovirasto rekisteriportaali) Näkymä idästä kohti Ravijokea, tielinja sijoittuu metsän reu- naan. LS

Tie laskeutuu metsäselänteeltä Ravijoen laaksoon. Näkymä Näkymä museotieltä Harjun maatalousoppilaitoksen suuntaan. tieltä idän suuntaan ulottuu kauas. LS LS

Järvenvuoren metsäjakso 3513/5/1470–3513/5/3380

Tie sivuaa Järvenvuoren metsäistä selännettä sen eteläreunalla. Maisema tien eteläpuolella avautuu osin peltomaisemaan. Tiejaksolla on kunnostettu puu- kaide.

Tien varressa on näkyvillä vanhoja puolustuslinjan linnoituslaitteita, jotka ovat mielenkiintoinen yksityiskohta tieympäristössä. LS

Ravijoen siltapaikka sijaitsee tien notkelmassa. Tien vieressä Tien korkea penger osoittaa, että se on yksi tien 1960-luvulla on yritystoimintaa, mm. saha, jonka toiminta on käynnistynyt v. tehdyistä oikaisuista. LS 1926. LS

32 Ala-Pihlajan kyläjakso 3513/5/3380–3513/6/240 Kaseksenmäen metsäjakso 3513/6/240–3513/7/800

Pitkä metsäjakso sijoittuu Ala-Pihlajan kylän ja Pyter- lahden välille. Tien geometria on paikoin vaihteleva ja hieno.

Ala-Pihlajan kyläjakso on maisemallisesti ja taajamakuvallisesti kaunis kokonaisuus, jossa tieltä avautuu vaihtelevia näkymiä. Ympäristö on pääosin hyvin hoidettua. LS

Karua ja helppohoitoista tienvarsimaisemaa. LS

Yksi tiejakson maisemapuista, joka korostaa tien mutkakohtaa. LS

Virolahden kirkolle johtavan tien liittymä. Keskisaareke on ki- vetty seulanpääkivin. LS

Pihlajajoen Myllysillan kaide on korotettu. LS

Ala-Pihlajan kylämaisemaa LS

33 Pyterlahden kyläjakso 3513/7/800–3513/7/3620

Pyterlahden kohdalla tieympäristö on taajamakuvallisesti erittäin hienoa. Tieltä avautuu vaihtelevia näkymiä avoimeen ja kumpuilevaan viljelymaisemaan, ja tien varrella on komeita yksittäispuita ja rakennuskantaa. Pyterlahdessa sijaitsee Heponiemen louhos, josta on irrotettu Pietarissa sijaitseva Aleksanteri I:n monoliitti. Kylä tuli tunnetuksi vuonna 1830 alkaneen maailman suurimpana kivipilarina tunnetun 25 metrisen Tiejaksolle sijoittuu museotien itäpään opastusalue, jonne on monoliitin louhinnasta. Virolahden graniitista on lou- viitoitus museotieltä. LS hittu myös Iisakin kirkon pylväät.

Tie polveilee kumpuilevassa maisemassa Pyterlahdella. LS Opastaulu sijaitsee Virolahden kotiseutumuseon pihan talousra- kennuksen seinällä. Viipurilaisen arkkitehdin Fredrik Odenvallin suunnittelema museorakennus on alun perin tyttöjen kansakoulu. LS

Tiemaiseman kohokohta, uljas männikkö. LS Komea kuusiryhmä ja maitolaituri reunustavat museotietä Pyterlahdessa. LS

Tienvarren kaunis pihapiiri maitolaitureineen. LS Pyterlahden kaivos sijaitsee museotien eteläpuolella. LS

34 Virojoen taajamajakso 3513/7/3620–VT 7

Virojoen taajamassa on pientalovaltaisen asutuksen lisäksi julkisia ja kaupallisia palveluja. Tieympäristöä reunustavat kookkaat pihapuut ja hoidetut pihapiirit. Taajaman keskustassa tiealue on leveä, ajorataan rajautuvat jalkakäytävät ja asfaltoidut pihat.

Torialue taajaman keskustassa. Tieympäristö on jäsentymätön. LS

Näkymä Virojoen keskustan eteläpuolelta, museotietä rajaavat Virolahden kivisillan holvikaaret. LS kookkaat lehti- ja havupuut. LS

Näkymä sillalta Virojoen rantapuistoon. LS

35 2.4 Luonnonympäristö

Pohjavesialueet, Natura-alueet ja arvokkaat kallioalueet, Destia paikkatietoportaali. Ympäristötiedot © Valtion ympäristöhallinto 2015 Pohjakartta © Karttakeskus Oy, Lupa L4377

Museotien varren luonnonarvoiltaan merkittävin koh- Tien leveys ja päällyste de on tien itäpäähän sijoittuva Lupinlahden Natura 2000 -verkoston alue, joka kuuluu lintuvesien suoje- Tien päällyste on pehmeä asfalttibetoni Klamilan ky- luohjelmaan. Natura-alueen länsipuolelle sijoittuu Ra- lää ja Virojoen taajamaa lukuun ottamatta, joissa se kinvuoren arvokas kallioalue. on kova asfalttibetoni. Päällysteen leveys on Tallinmä- Museotien varressa on kolme vedenhankinnan en ja Klamilan välillä alle 6 metriä, Klamilasta Virojo- kannalta tärkeää pohjavesialuetta; Klamilan pohjave- elle välillä 3513/7/4109–3513/7/4587 6–6,5 metriä ja sialue Klamilassa, Harjun pohjavesialue Ravijoella ja Virojoen taajamassa 6,5–7,5 metriä. Härmänkankaan pohjavesialue Pyterlahdessa. Pientareiden leveys on Tallinmäen ja Klamilan välillä Aluetta koskevissa kaavoissa on lisäksi luonnon 21–25 cm, Klamilasta Pyterlahteen 46–50 cm, Pyter- monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita, mm. lahdesta Virojoen taajamaan 21–25 cm, ja taajamassa liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. vaihteleva jalkakäytäväosuudet huomioon ottaen. Tien kunto on paikoin huono, siinä on pitkittäis- ja poikittaispainumia. Päällystettä Haminan päässä on 2.5 Museotien tekniset tiedot uusittu n. 10 vuotta sitten.

Nopeusrajoitukset ja liikennemäärät 2.5.1 Museotien perustiedot Yleisrajoitus museotiellä on 80 km/ h. Alemmat nope- Museotien tienumero on 3513. Museotien länsipää liittyy usrajoitukset ovat Klamilan kohdalla 40 km/h ja Viro- Vaalimaantiehen, tienumero 170, ja itäpää Vaalimaantie- joen taajamassa 40–50 km/ h. hen, valtatiehen 7/ E18. Museotien kokonaispituus on 35 Liikennemäärät vaihtelevat paljon tieosuuksittain, kilometriä. tiedot ovat vuodelta 2013. Tien länsipäässä keskivuo- rokausiliikenne ja raskaan liikenteen määrä siitä on KVL 863/ 49, Klamilan kohdalla KVL 562/ 21, Ravijoen kohdalla KVL 400/ 22, Ala-Pihlajan kohdalla KVL 412/ 27, Pyterlahdessa KVL 959/ 39, Virojoen taajamassa KVL 1495/ 57 ja valtatien 7 liittymässä KVL 2632/ 87. Linja-autopysäkkipareja museotien varressa on 34 kappaletta.

36 Valaistus Tien hoito

Tie on valaistu länsipään liittymässä n. 100 metrin Tien talvihoitoluokka on II, eli tie on pääosin lumipin- matkalla, valaistuksesta vastaa ELY-keskus. Mänt- tainen. lahdessa Pyötsaarentien liittymän läheisyydessä on Tie kuuluu viherhoitoluokkaan N3 lukuun ottamatta valaistus n. tieosalla 3513/2/4750–3513/3/5, valais- Virojoen taajaman keskeistä osaa, joka kuuluu hoito- tuksesta vastaa Haminan kaupunki. Klamilan kylän luokkaan T2/ luonnonmukainen. kohdalla valaistus ulottuu Purovaarantien liittymästä Länsikyläntien liittymään noin välille 3513/3/4805– 3513/4/1294 ja valaistuksesta vastaa ELY-keskus. 2.5.2 Tien nykyinen kunnossapito Uuno Klamin tie kylän keskustassa on myös valaistu, ja siitä vastaa Virolahden kunta. Mt 3513 Tallinmäki–Virojoki-tie kuuluu Kotkan alu- Ravijoen kohta on valaistu välillä n. 3513/4/1294– eurakkaan 2013–2020. Urakka-aika on 1.10.2013– 3513/4/1294, valaistuksesta vastaa Virolahden kunta. 1.10.2020. Virojoen taajama on valaistu Hevostien liittymästä (n. Urakoitsijana toimii YIT, jossa urakasta vastaa Mika 3513/7/4109) valtatielle 7, valaistuksesta vastaa myös Blom. kunta. Museotien varren puukaiteet on uusittu. Tien kunto on urakoitsijan mukaan paikoitellen erittäin huono, ti- Sillat essä on pitkittäis- ja poikittaishalkeamia ja painumia. Ravijoella on löytynyt tien alta vanhoja holveja, joita Museotien varressa on useita vesistösiltoja, jotka si- on kunnostettu. joittuvat Mäntlahteen, Koukiin, Klamilaan, Ravijoelle, Kesällä 2014 on tehty vesakonraivauksia ja nor- Ala-Pihlajaan ja Virojoen taajamaan. Sillat ovat seu- maalia niittotyötä. Näiden lisäksi on vaihdettu 1 rumpu raavat: ja korjattu Pihlajajoen Myllysiltaa. • KaS-20 Pitkänojan silta, tieosoite 3513/003/05451, Urakoitsija on ollut yhteydessä Klamilan kylän valmistumisvuosi 1958, teräsbetoninen laattasilta, asukkaisiin kylän liikenneturvallisuusasioista. yleiskunto hyvä (yleistarkastus 2012) • KaS-5218 Suursilta, tieosoite 3513/003/00242, valmistumisvuosi 1966, teräksinen holvisilta, yleiskunto hyvä (yleistarkastus 2011) • KaS-23 Ravijoen silta, tieosoite 3513/005/00631, valmistumisvuosi 1907, kivinen holvisilta, yleiskun- to hyvä (yleistarkastus 2011) • KaS-24, Myllysilta, tieosoite 3513/005/04687, valmistumisvuosi 1910, kivinen holvisilta, yleiskunto hyvä (yleistarkastus 2014) • KaS-27, Virojoen silta, tieosoite 3513/007/05020, valmistumisvuosi 1912, kivinen holvisilta, yleiskun- to välttävä (yleistarkastus 2011) • KaS-75, Klamilan silta II, tieosoite 3513/004/00528, valmistumisvuosi 1958, teräsbe- toninen laattasilta, yleiskunto hyvä (yleistarkastus 2013) • Tulkin kevyen liikenteen silta keskustassa

Uuno Klamin tiellä, alkuperäisen tielinjan varressa oleva silta: • KaS-21, Klamilan silta, tieosoite 14709/001/00350, valmistumisvuosi 1909, kivinen holvisilta, yleiskun- to hyvä (yleistarkastus 2013)

Kunnostettua tiekaidetta. LS

37 2.6 Matkailu Museotien varressa sijaitsevan Klamilan kylän satama oli vuosina 2010–2012 Suomenlahden suosikkisa- Matkailukohteena Tallinmäki–Virojoki-museotie on tama. Virojoen Santion kautta kulkee myös Venäjälle helposti saavutettavissa. Museotien länsipää on lä- suuntautuva venematkailu. Klamilan satamassa jär- hellä Haminan kaupunkia ja löytyy helposti. Haminan jestetään Silakkamarkkinat. Tunnetuin Virojoen mat- kaupunki sinänsä on hyvä kaiken palvelun matkailu- kailu on keväisestä lintubongauksesta, jota on tuot- keskus. Merkittävä osa suomalaisista miehistä pitää teistettu Arktika-nimellä. Virolahdella on kohtuullisen ja arvostaa Haminaa Reserviupseerikoulun entisinä laaja tarjonta majoituspalveluja hotellitasosta alkaen oppilaina. lomamökkeihin ja leirintäalueisiin. Myös kalastus-, ja Museotie muodostaa helposti ajettavan rinnakkais- hevospalveluita on tarjolla. Matkailupalveluita markki- tien nykyiselle valtatielle 7 tai tulevalle moottoritielle noidaan Kaakko 135°- Hyvän tuulen rannikko brän- E 18. Museotieksi poikkeuksellisesti Tallinmäki–Viro- dillä. Yhteistyössä ovat mukana Virolahden kunnan joki-tien kulkee paikkakunnalta toiselle, mikä tekee lisäksi Hamina, Miehikkälä, Pyhtää ja Kotka. ajamisesta mielekkään tuntuista. Opastus on museo- Tallinmäki–Virojoki-tie kuuluu Museoviraston val- tien molemmista päistä. Opastus on selkeän yksise- takunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen litteinen kummassakin päässä. Tien itäpää on Viro- luetteloon (RKY) osana Suurta Rantatietä. Perus- joen taajamassa. Myös sen palvelut ovat vähintään teena mainitaan, että Haminan Tallinmäen ja Virolah- tyydyttävät. Ravitsemusliikkeiden lukumäärä on suuri. den Virojoen välinen 35 kilometrin mittainen Suuren Tuleva moottoritie saattaa hiljentää kunnan keskus- Rantatien osuus on valittu museotieksi, koska linjaus taajamaa. noudattelee yhä 1700-luvun kartoista löytyvää linjaa Museotie voi olla ja onkin vaihtoehtoinen perin- mäkineen ja mutkineen. Ravijoella tielinja leikkaa Sal- nemaisemien katselureitti jopa Venäjän matkailulle, pa-linjan asemat ja ohittaa Pyterlahden kivilouhokset. mutta harvalla on aikaa pitkällä matkalla maisemia Tie on säilyttänyt perinteisen mäkisen ja mutkaisen katsella. Tie vetää moottoripyöräilijöitä ilmeisesti koko linjauksensa ja tieltä avautuu kauniita näkymiä. maan alueelta vain nauttimaan ajamisesta luontevasti Tien vaikutelma on hoidettu ja tien varren asukkaat kaartelevalle reitille. Museotiejakson normaali liikenne selvästikin vaalivat ainakin paikoitellen tien vanhaa näyttää melko vilkkaalta. Tien varrella on vielä täyden maalaismaisemaa. Paikallisen aktiivisuuden esimerk- toiminnan tuntu. Tien säilymiselle matkailuliikenne ei kinä ovat Pyterlahden joulun ulkotulet tien varrella ole mikään uhka, tie kestäisi nykyistä suuremman- monien muiden tapahtumien joukossa. Matkailupo- kin liikenteen. Museotiejaksolla erityisiä nähtävyyk- tentiaaliltaan museotien puitteet ovat mielenkiintoiset. siä kauniiden metsä- ja maanviljelysmaisemien lisäk- Varsinaista matkailuliikennettä tielle ei varmastikaan si ovat kivisillat ja ehkä ensisijaisesti Salpa-asema. paljoa tule, koska nykyisinkin valtatie 7 ohjaa kulkijat Salpa-asema on tuotteistettu melko laajalle asiakas- ohi museotien ja moottoritie tulee imemään enemmän- joukolle. Kesällä 2015 järjestettiin esimerkiksi 22. Sal- kin liikennettä pienemmiltä väyliltä. Tie ja sen lähiympä- pavaellus. Virojoella on Bunkkeri-museo, joka tosin ei ristö kestäisi hyvin kotiseutuaktiivien tai historiaharras- ole museotien varressa. tajien järjestämiä tapahtumia huomattavasti nykyistä enemmän.

Moottoripyöräilijät ovat löytäneet museontien ajelukohteekseen. Maastokatselmuksenkin aikana lokakuun riitti tiellä moottoripyö- räilijöitä. Luontevasti maaston mukaan kaarteleva ja korkeuserot säilyttänyt tie on mukava, mielenkiintoinen ja kuitenkin joutuisa ajettava myös autolla tai polkupyörällä. MP

38 3 Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

3.1 Tavoitteet Koska tien historia kuitenkin on pitkä ja se on luoki- teltu merkitykseltään tärkeäksi tieksi, se on osittain muinaismuistolain piirissä. Muinaismuistolaki suojelee 3.1.1 Museotie tien vanhat linjaukset, jotka ovat joko nykyisen tierun- gon sisällä tai sen läheisyydessä olevina tieraunioina. Tallinmäki–Virojoki-tie edustaa Liikenneviraston mu- Lain mukaan näihin kajoaminen ilman asianmukaista seokohdekokoelmassa Suomen vanhimpia teitä, jot- lupaa on kiellettyä ja rangaistavaa. Jos museotiellä ka viimeistään keskiajan lopulla (1500-luvulla) ovat tehdään suurempia korjauksia tai yleensä muokataan yhdistäneet Suomen alueen linnat Turun kautta Tuk- maata, se edellyttää asianomaisen luvan hankkimis- holmaan. Tiet ovat olleet ratsu- tai kävelypolkuja. vau- ta. Jos kilometripylväät olisivat alkuperäiset, nekin oli- nuilla ajettaviksi nämä polut muuttuivat 1700-luvulla sivat muinaismuistolain piirissä. Tienvarren nykyiset tai myöhemmin. On melko luonnollista, että on epäre- kilometripylväät ovat osa tien elämyksellistä kokonai- alistista asettaa tavoitteeksi tien säilyttäminen näissä suutta ja niiden säilymistä tulee vaalia. Salpa-linjan varhaisissa olomuodoissaan. Tallinmäki–Virojoki-tie rakenteet on erikseen suojeltu muinaismuistolailla. on säilynyt melko hyvin 1700-luvun linjauksellaan. Tie Kaikki toimenpiteet, jotka kohdistuvat näihin tai niiden oli vuoteen 1966 valtatie. Vaikka henkilöautot alkoivat läheisyyteen, täytyy toteuttaa pieteetillä. yleistyä vasta 1950-luvun alkupuolella, on selvää, et- Museotien erikoisuutena ovat kiviholvisillat, joiden tä tietä on täytynyt parantaa autoliikenteen tarpeiden joukkoon voi laskea myös Pitkäojan betoniholvisillan- mukaisesti. Jo 1930-luvulla tehtiin useita suunnitel- kin. Ne kuuluvat olennaisesti tien kokonaisuuteen. Nii- mia tien liikennöitävyyden parantamiseksi oikaisemal- den säilyttäminen aitoina kivisiltoina on ensisijaisesti la pahimpia mutkia tai loiventamalla jyrkimpiä mäkiä. toivottavaa. Ne ovat nyt hyväkuntoisia, mutta niiden Muutama oikaisu tehtiin jo 1930-luvulla, mutta suurin kuntoa pitää erityisesti seurata. On erittäin toivotta- osa muutoksista on tehty 1950-luvulla. Myös tien kes- vaa, että jos siltojen kantavuus käy riittämättömäk- topäällystäminen sijoittuu 1960-luvulle. si tai niiden kunto muuten heikkenee, ne voitaisiin Museokohteiden hoito-ohjeiden mukaisesti museo- säästää kevytliikenneväylän siltoina. On toivottavaa, kohteet pyritään säilyttämään niiden museoimisajan- että kivisiltojen vanhoja puukaiteita voidaan säästää, kohdan mukaisessa asussa. Tallinmäki–Virojoki-tiellä missä ne eivät uhkaa turvallisuutta. Pihlajajoen Mylly- museoimisajankohta oli vuosi 1982. Silloin tie käytän- sillan korotetut kaiteet muuttavat sillan ulkonäköä ja nössä edusti suomalaista ensimmäisen sukupolven alentavat säilyneisyyttä, mutta turvallisuuden näkökul- valtatietä. Valtatienä se on ollut vuodet 1938-1966. masta ovat välttämätön muutos. Tien linjaus ja tasaus ovat säilyneet, huolimatta pa- rannuksista ja muutoksista, suurin piirtein samoina kuin 1700-luvulla. Tässä mielessä tien säilyneisyys 3.1.2 Kulttuuriperintö on erittäin hyvä. Tien keskeisimmät vaalittavat omi- naisuudet ovat sen linjaus ja tasaus. Tiealueen poik- Tallinmäki–Virojoki-tie ja tiealue ovat nykyiselläänkin keuksellisen huolellinen vesakointi ja niitto kuuluvat edustavia näytteitä perinteisestä kulkuväylästä. Tien- museokohteiden hoito-ohjeisiin. Tie näyttää pysyneen varren näkymät muuttuvat ja elävät jatkuvasti, mut- hyvässä kunnossa nykyisillä hoitotoimilla. ta maatalousmaisema on säilynyt poikkeuksellisen Museon opastus tien molemmissa päissä on sel- edustavan ja toimivan näköisenä. Tien varren met- keä. Selvimmin erottuva tienoikaisu on Klamilan kylän sätalouden aiheuttamat muutokset voidaan katsoa kohdalla. Koska vanha linjaus on jäljellä ja käytössä kulttuuritoiminnaksi. Hakkuuaukeat näyttävät melko maantienä, se voitaisiin opastaa esimerkiksi Klamilan suppeilta, eivätkä ne ole avanneet merkittäviä uusia kylätalon pihalta erityisellä opasteella. Sen löytäminen näkymiä. ja näkeminen edistäisi mahdollisuuksia tulkita museo- tietä. Tien vanha linjaus on säilyttänyt 1930-luvun ja jopa sitä varhaisemman luonteen ja mittasuhteet.

39 Museotien varren asutus on keskittynyt kyliin. Asutus- 3.1.5 Liikenne ta on melko vähän kylien välillä. Valtaosa museotien ympäristöstä tullee säilymään metsä- ja maatalous- Liikenteellisenä tavoitteena on turvata tien liikennöi- alueen näköisenä. Perinteisen maatalouden, kuten tävyys ja edistää liikkumisen turvallisuutta. Ympäris- karjan pidon, säilymisellä on suuri merkitys tien kult- tönhoitotoimenpitein varmistetaan riittävät näkemät. tuuriarvojen säilymiselle. Tien varren kaavoituksen tu- Nopeusrajoitusten ja liikennemerkein viestitään oi- lisi suosia maiseman säilymistä. Näin varsinkin mai- keista, maankäytön ja ympäristön huomioon ottavista semansuojelualueilla tuleekin tapahtumaan. Voidaan ajonopeuksista, erityisesti kylien ja koulujen kohdilla. myös olettaa, että Harjun oppimiskeskus alan yrittä- Liikenneturvallisuussuunnitelmassa paneudutaan tar- jävetoisena toimijana vaalii omaa maatalousmaise- kemmin tarvittaviin toimenpiteisiin. maansa. Tien molemmissa päissä, Haminassa ja Virojoel- la, taajamien kehittyminen ja uudet liikennejärjestelyt 3.2 Museotien ja sen saattavat aiheuttaa muutospaineita museotiellekin. ympäristön hoito Toivottavaa kuitenkin on, että museotie voi edelleen kulkea Virojoen taajaman läpi. Museotie on ollut alun perin hallinto- ja sotatie. 3.2.1 Tieympäristön hoito- Näkyvin sotilaallisen käytön merkki ovat Salpa-linjan ja ylläpitotoimenpiteet varustukset Ravijoella. Linnoituslaitteet eivät ole suo- tiejaksoittain ranaisesti tiealueella ja esterakennelmat on poistettu tiealueelta. Ne ovat kuitenkin erottuva ja kiinnostava Tieympäristön hoidon tarve vaihtelee tiejaksoittain. yksityiskohta tieympäristössä. Niiden avaaminen pa- Karuilla metsäisillä osuuksilla tieympäristö tarvitsee remmin näkyviin olisi toivottavaa. harvemmin niittoa ja vesakointia. Ranta-alueet ja ky- läympäristöt ovat reheväkasvuisempia ja vaativat ti- heämmin niittoa ja näkemäraivausta. 3.1.3 Maisema ja luonto Tallinmäki–Mäntlahti järvi-metsäjakso mt 170– Museotien tiealueen maisemanhoidon tavoitteena 3513/2/3100 on tuoda esille ja ylläpitää alueen valtakunnallisia ja maakunnallisia maisema- ja kulttuuriympäristöarvo- Tiejaksolle sijoittuu museotien opastusalue, jonka ja, sekä säilyttää ja kehittää osaltaan alueen luonnon ympäristön kunnostustoimenpiteet on kuvattu kappa- monimuotoisuutta. Tie sijoittuu monin paikoin karuun leessa 3.2.2. Muilta osin tieympäristön hoito on viher- kasvuympäristöön, joka on potentiaalinen elinympä- hoitoluokan N3 mukaista. ristö monille harvinaisille kasvi- ja eläinlajeille, mm. mahdolliset paahdeluiskat.

3.1.4 Maankäyttö

Museotien varressa on osayleiskaava-alueita Hami- nassa, Klamilassa ja Virojoella. Museotietä sivuaa myös merenranta-alueiden osayleiskaava. Virojoen keskustassa on lisäksi asemakaavoja. Kaavoissa on huomioitu museotien ja sen ympäris- tön merkitys ja kuvattu suunnittelun tavoitteita. Yksi- tyiskohtaisessa suunnittelussa ja rakentamisessa on huomioitava, että ratkaisut soveltuvat arvokkaaseen ympäristöön. Uudisrakennusten tulee sopia kyläku- vaan massoittelultaan ja sijoittelultaan. Uudet liittymät ja muut tien parantamistoimenpiteet toteutetaan museotien arvoja kunnioittaen, mm. tasauksen ja mitoi- Näkymä opastusalueen länsipuolelta MP tuksen osalta.

40 Mäntlahden kyläjakso 3513/2/100–3513/3/625

Tiejaksolla on tapahtunut viimeisen 5 vuoden aikana (2010–2014) 7 poliisin tietoon tullutta onnettomuutta, joista 5 on johtanut loukkaantumiseen. Sallittuja ajo- nopeuksia ei noudateta. Mäntlahden kohdalle on tehty päätös ajoratamerkintöjen lisäämisestä 40 km/h. Tä- män lisäksi tulee harkita myös muita liikennettä rau- hoittavia toimenpiteitä.

Pihojen kasvillisuutta tulee raivata, pensaat ulottuvat osittain tielle ja haittaavat näkemiä. LS

Museotien ja Pyörtsaarentien mutkaan sijoittuvassa liittymässä Pihlajajoen siltaa on kunnostettu ja kaide korotettu. Siltaym- olevassa valaisinpylväässä on peili näkyvyyden parantamisek- päristö tulee siistiä vesakosta, jotta kauniit kivimuurit tulevat si. Kylän molemmin puolin tulisi vähintään olla kyläkeskukseen paremmin näkyville. MP saapumisesta varoittava liikennemerkki tai esimerkiksi yksin- kertainen kylän nimikyltti. LS

Sulinvuoren metsäjakso 3513/3/625–3513/3/4680

Tiejaksolla tehdään tavanomaisia tieympäristön hoi- totoimenpiteitä. Liittymäalueilla huolehditaan näke- märaivauksista. Tieympäristön metsätyyppi vaihtelee rehevästä kuivaan kangasmetsään, karuilla alueilla tieympäristön niiton tarve on vähäinen.

Ideapiirros kylän nimikyltistä. Sydänkylän liittymän ympäristöä. LS

41 Kouki–Klamilan kyläjakso 3513/3/4680–3513/4/740 Tieympäristön hoito on pääosin tavanomaista vesakointia ja niittoa. Tien ja vanhalle koululle johtavan ke- Valtakunnallisesti arvokkaalle kulttuurimaisema-alu- vyen liikenteen väylän välinen alue peltojen kohdalla eelle sijoittuva tiejakso kulkee Koukin ja Klamilan kyli- on vesakoitunut. Alue kaipaa siistimistä esim. kylvä- en kautta. Vanha tielinja on näkyvissä museotien ete- mällä se niityksi ja istuttamalla muutamia yksittäispui- läpuolella kahdessa kohdassa, Vanhatienä ja Uuno ta koulun ympäristön tapaan. Klamin tienä, jotka ovat taajamateitä.

Vesakoitunut välialue ja poistettava lapsimerkki. LS

Uuden koulun kohdan tien ylityksen turvallisuus tulee varmistaa tarvittaessa esimerkiksi rakentamalla suo- jatiesaareke. Toimenpiteet ratkaistaan liikenneturvalli- suussuunnitelman yhteydessä. Työ käynnistyy kesällä 2015. Nopeusrajoitus on alennettu Klamilan kohdalla 40km/h:ssa (tieosoite 3513/3/5100–3513/4/200).

Vanhatie itäinen liittymiskohta museotiehen. MP Vanhatien varren asutusta MP

Koulun kohdan laaja ja jäsentymätön liittymäalue, jonka ylityksen turvallisuutta on parannettava. Välialueelle olisi toivottavaa istuttaa muutamia runkopuita kylän keskustan kohdalle, jotta ne rajaisivat tietilaa. LS

Uuno Klamin tien varren miljöötä ja vanha kivisilta LS, MP Liittymä Koukin suunnasta katsoen, LS

42 Klamin metsäjakso 3513/4/740–3513/4/2370 3.3 Opastusalueiden kunnostustoimenpiteet Tiejakson tieympäristön hoitotoimenpiteet ovat viherhoitoluokan N3 mukaiset, tavanomaista vesakointia ja niittoa. Tien läheisyydessä vaalitaan komeita mäntyjä, Museotiellä on kaksi opastusaluetta, joiden opastau- jotka ovat tärkeitä maisemapuita. lut on jo uusittu ohjeiden mukaisiksi. Lisäksi Klamilan kylälle esitetään lisättäväksi uusi opastaulu liikeraken- Järvenkylän kyläjakso 3513/4/2370–3513/4/3080 nuksen yhteyteen. Toimenpide-ehdotukset ovat pieniä, mutta alueiden saavutettavuutta ja viihtyisyyttä parantavia.

Toimenpide-ehdotukset länsipään opastusalueelle

Länsipään opastusalue koostuu päällystetystä pysä- köintialueesta, sen ja tien väliin jäävästä kapeasta vi- heralueesta ja rannan puolen istutuksista. Varusteina ovat opastaulu, roska-astia, katos ja rantaan vievät portaat. Rannassa on lisäksi laituri. Kiinteistö ulottuu vesialueeseen saakka. Siltapaikka Järvenkylässä LS

Nykyinen museotien länsipään opastusalue. Syksyllä, kun puissa ei ole lehtiä, avautuu alueelta hieno näkymä lahdelle, kesällä kookkaat pensaat ja lehtipuusto peittävät näkymää. LS

Rannassa on Lupinlahden Natura 2000 Välialueella on kaksi pensasmaisena kasvavaa pihlajaa, jotka poistetaan. Tilalle istu- -alueesta ja lintuvesien suojeluohjelman tetaan kolme pylväspihlajaa, jotka eivät risuunnu yhtä helposti ja ovat kapeakasvuisia kohteesta kertova taulu, joka kaipaa uusi- sekä ilmeeltään luonnonympäristöön sopivia. Oikealla näkyvät pensaat peittävät näkö- mista. MP alan, joten ne poistetaan myös, ja korvataan nurmetuksella ja puuistutuksilla. LS

43 Näkymä rannasta levähdysalueelle. Katos on siistikuntoinen, sen sisällä on kuitenkin pidetty avotulta. Pensaikon poisto tuo Portaiden reunoilla sekä polun reunoil- katoksen näkyville, mikä todennäköisesti vähentää ilkivaltaa. MP la kasvava heinä niitetään parin metrin leveydeltä. LS

Välialueen huonokuntoiset pihlajat ja rannan puolella, Välialueella istutetaan 3 pylväspihlajaa (Sorbus au- alueen reunassa kasvavat näkymiä peittävät pensaat cuparia Fastigiata) ja reunalle 3 metsämäntyä (Pinus poistetaan. Pensaiden lomassa kasvavat puut säily- sylvestris). Suositeltava taimiko on pihlajille vähintään tetään. Poistettava pensasalue korvataan M2 nurme- rungon ympärys 8/10, jolloin puut kestävät paremmin tuksella. aurauslunta ja männyille 100–125 cm. Puut tuetaan istutuksen yhteydessä.

Uusi opastaulu ja roska-astia, jonka ympäristö puhdistetaan heinästä ja risukosta. LS

44 Edustalla kasvava heinikko ja vatukko raivataan pois ja pihan sorastus ulotetaan rakennuksen seinustalle siten, että taulun äärelle on esteetön pääsy. Klamilan keskustassa sijaitsevan kaupparakennuk- sen pihaan, Uuno Klamin tien risteykseen ehdotetaan sijoitettavaksi opastaulu, joka täydentää museotien päissä sijaitsevia opastustauluja. Tavoitteena olisi saada matkailijat kävellen tutustumaan Uuno Klamin tien ympäristöön ja käyttämään kylän kaupallisia palveluja. Viheralueiden täydennysistutuksilla kohenne- taan kyläkuvaa puistomaisemmaksi. Puulajeiksi esi- tetään rauduskoivun lisäksi kukkivaa ja syysväreiltään hehkuvan punaista pilvikirsikkaa.

Periaatepiirros alueen kunnostuksesta, ei mittakaavassa

Toimenpide-ehdotukset itäpään opastusalueelle

Museotien itäpäässä sijaitseva opastusalue sijoittuu museorakennuksen pihaan. Opastaulu on kiinnitetty ulkorakennuksen seinään.

935-895-0-3513 935-4

935-895-1-4709

K36517

935-426-7-37 K31194

935-426-21-0 935-426-7-153

426-2-62

935-426-7-93 935-426-22-12

Opastaulu rakennuksen seinustalla. LS Ote kiinteistörekisteristä. Liiketontin (tila 935-426-7-37) omistaa Kiinteistö Osakeyhtiö Klamilan Liikekeskus.

Näkymä piha-alueelle LS

Pihan jäteastiat ovat näkyvästi heti sisääntulonäkymän päät- teenä. Ne tulisi sijoittaa joko vähemmän näkyvästi tai suojata aitauksella tai istutuksilla. LS

45 3.3.1 Viitoitus kohteeseen

Opastus museotielle on ajan tasalla. Kohde on viitoi- tettu Vaalimaantieltä (vt 27) molemmista suunnista.

Kaupan pihalle mahdollisesti sijoitettavassa opastaulussa voidaan alkuperäistä tielinjausta kuvata esimer- Vaalimaantiellä sijaitseva opastus museotien länsipäässä LS kiksi seuraavasti: Vuosina 1955–1958 tie oikaistiin 2,5 kilometrin matkalta Klamilan kylän ohi nykyiselle museotien linjaukselle. Alkuperäisen tielinjan varteen (nykyinen tie 14709) jäivät Uuno Klamin asuinrakennus ja Pyölinjo- en kiviholvisilta. Tekstin lisäksi opastaulussa esitetään kartta alku- peräisen tielinjan sijainnista nykyiseen museotien lin- jaukseen nähden.

Museotien länsipään opastus LS

Vaalimaantiellä sijaitseva opastus museotien itäpäässä. LS

46 3.4 Alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet 3.4.1 Kohteen perustiedot 3.4.2 Kertaluonteiset toimenpiteet

Yleistiedot Kertaluonteiset toimenpiteet tieympäristössä ovat: • Museotien tienumero on 3513 ja tien kokonaispi- • Läntisen opastus- ja pysäköintialueen kunnos- tuus on 35 kilometriä. tustoimenpiteet; raivaus, istutukset, roska-astian • Yleisrajoitus tiellä on 80 km/h. Klamilan ja Virojoen kunnostus tai uusiminen, levähdyskatoksen kun- kohdilla nopeusrajoitus on 40–50 km/ h. nostus ja maalaus tarpeen mukaan • Liikennemäärien vaihtelu on suurta (2013); • Itäisen opastusalueen taulun edustan esteettö- alimmillaan Ala-Pihlajan kohdalla KVL 412, josta myyden parantaminen raskaan liikenteen määrä 27 kpl. Virojoen taaja- • Uuden opastaulun pystytys Klamilan kohdalle massa KVL 2632/ 87. Uuno Klamin tien yhteyteen • Liikenneturvallisuuden parantamistoimenpiteet. Rakenteet ja varusteet Sovitaan erikseen liikenneturvallisuussuunnitel- • Tien päällyste on pehmeä asfalttibetoni Klamilan man toteuttamisen pohjalta. kylää ja Virojoen taajamaa lukuun ottamatta, jois- Vastuu ELY-keskus, uusi taulu yhteistyössä kiinteis- sa se on kova asfalttibetoni tönomistajan, Klamilan liikekeskuksen kanssa • Päällysteen leveys vaihtelee 6-7,5 metriin ja Virojoen taajamassa on lisäksi jalkakäytävät. Pien- • Tiealueen ulkopuolisten alueiden vesakonraivaus tareiden leveys vaihtelee 21–50 cm • Pihapiirien, rakennusten ja rakenteiden kunnos- • Tien kunto on paikoin huono, siinä on pitkittäis- ja sapito ja pihojen pensaskasvillisuuden ja puuston poikittaispainumia. näkemäraivaus • Linja-autopysäkkipareja museotien varressa on 34 Vastuu kiinteistönomistajat kappaletta. • Tie on valaistu länsipäässä liittymän läheisyy- dessä (ELY-keskus), Mäntlahdessa Pyötsaaren 3.4.3 Vuosittaiset toimenpiteet liittymän kohdalla (Haminan kaupunki), Klamilan keskustassa (ELY-keskus), Uuno Klamintiellä Vuosittainen viherhoito toteutetaan viherhoitoluokan (Virolahden kunta), Ravijoen kohdalla (Virolahden N3 mukaan huomioon ottaen alueen erityispiirteet. kunta ja Virojoen taajamassa (Virolahden kunta). Erityiskohteena Y (matkailu, kulttuuri) määritellään • Museotien varressa on 8 siltaa, joista 3 kivisiä hoidettavaksi museotien läntinen opastusalue. Itäisen holvisiltoja, lisäksi Uuno Klamintiellä on 1 kivinen opastusalueen ympäristön hoidosta sovitaan kiinteis- holvisilta. Kivisillat on rakennettu 1900-luvun tönomistajan, Virolahden kunnan kanssa. alkupuolelta • läntisen opastusalueen näkemäraivaus meren suuntaan, portaiden ympäristön niitto Tien hoito • siltojen ympäristön niitto, siistiminen vesakosta ja • Tien talvihoitoluokka on II, eli tie on pääosin lumi- reunapalkkien puhdistus pintainen. • Tie kuuluu viherhoitoluokka N3 lukuun ottamatta Virojoen taajaman keskeistä osaa, joka kuuluu hoitoluokkaa T2/ luonnonmukainen.

47 Museotien sillat Tien korjaaminen teräsverkolla on todettu kustannus- tehokkaaksi ja kaivutyön määrä jää tällöin myös vä- Pitkänojan sillan (KaS-20), Suursillan (KaS-5218), Ra- häiseksi. Teräsverkko ei poista vaurioitumisen syytä, vijoen sillan (KaS-23), Myllysillan (KaS-24) ja Klamilan mutta estää halkeaman muodostumisen ja on näin sillan II yleiskunto on viimeisimmän yleistarkastuksen ollen uudelleen päällystystä kestävämpi toimenpide. mukaan hyvä ja Virojoen sillan (KaS-27) välttävä. Perusperiaate on seuraava: vanha päällyste jyrsi- Ravijoen silta, Myllysilta ja Virojoen silta ovat kivi- tään ja sekoitetaan osaksi alla olevaa kantavaa ker- siltoja. Siltojen reunapalkin päälle kertyvä maa-aines rosta. Tämän päälle asennetaan teräsverkko, jonka tulee poistaa ja heinä kitkeä tarvittaessa. päälle levitetään kantava kerros, sitomaton murske. Murskeen päälle levitetään lopullinen päällystekerros. Painumien kohdalla päällyste sekoitusjyrsitään, oi- kaistaan kantavalla kerroksella ja päällystetään. Teräverkon tulisi jäädä n. 20 cm syvyyteen päällys- teen pinnasta, jolloin sekoitusjyrsintä on mahdollista tehdä uudelleen. Tien pinnan noston vaikutus, n. 20 cm nykyisestä, tulee arvioida tapauskohtaisesti, onko sillä esimerkiksi esteettistä merkitystä tien ilmeen kannalta. Rakenteen parantamisen suunnitteluun on käytös- sä ohje TIEH 2100035-v-05, kohta 6.1.2.2. Kun päällysteen uusiminen on ajankohtaista, toimi- Ravijoen sillan reuna on puhdistettava. Muut kivisillat ovat siis- timmässä kunnossa. LS tetaan kopio työselostuksesta Mobilian arkistoon liitet- täväksi museotien kohdetiedostoon. 3.5 Pitkän aikavälin Vastuu ELY-keskus tieympäristön kunnostustoimenpiteet 3.6 Talvihoito

Pitkän aikavälin toimenpiteet ovat tarvittaessa: Tien talvihoito toteutetaan talvihoitoluokan II mukaan, • päällysteen parantamistoimenpiteet eli tie on pääosin lumipintainen. Risteysalueet, kaar- • opastusalueiden rakenteiden ja opastustaulujen teet ja mäet hiekoitetaan niin, että normaali liikkumi- uusiminen nen on turvallista. • siltojen kuntotarkastus ja kunnostustoimenpiteiden Mikäli maankäytön kehittyminen ja kevyen liiken- suunnitteu teen määrien lisääntyminen sitä edellyttävät, arvioi- daan toimenpidetarpeet ja toimenpiteiden ajoitus uudelleen taajamien kohdalla. Museotien päällysteen kunnostus

Museotien päällysteen kunnostuksessa on huomioitava sekä mahdolliset muinaisjäännöksiksi luettavat tien rakenteen osat että nykyiset tien liikennemäärät. Tietä pyritään kaivamaan mahdollisimman vähän. Paranta- mistoimenpiteet erityisesti hiljaisilla tieosuuksilla kan- nattaa tehdä täsmätoimenpiteinä rajoittaen ne vain vaurioalueille. Toimenpiteiden tarve ja määrä arvioi- daan erillisessä maastokatselmuksessa. Tierakenteen alusrakenteen vauriot näkyvät pitkit- täishalkeamina ja painumina. Poikittaishalkeamat joh- tuvat useimmiten päällysteen bitumin huonosta elas- tisuudesta.

48 Lähdeluettelo Arkistolähteet:

Mobilia, kohdekansiot 19: KaS, Tallimäki–Virojoki-tie Mobilia, maantiekartat

Kaavat ja rekisteriaineisto:

Destia Oy, paikkatietoportaali Liikennevirasto: Siltarekisteriaineisto Kiinteistötietojärjestelmä Uski, Markku, tekninen johtaja, Virolahti

Internet: Museoviraston kulttuuriympäristö rekisteriportaali www.ymparisto.fi www.vanhakarttat.fi http://www.doria.fi /handle/10024/103694 (Aarno Piltzin karttakokoelma) http://kulttuuriymparisto.nba.fi /netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=116002&ttyyppi =pdf&kunta_id=935 (Tutkimusraportti: Mestarmäentien Uistesuon ylittävän osan koekaivaus 13.–15.10.2014) https://www.google.fi /webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=Liite+3b+Suuri+rantatie+ kaivaus+luonnos+2015+05+25+20+1+pdf (Virolahti Vaalimaa Suuri Rantatie Pirunpesänvuori Mestarmäentien koekaivaus 11.-.15.5.2015)

Haastattelut:

Blom, Mika, YIT, Kotkan alueurakka Huuskonen, Oiva, kehittämispäällikkö, Destia Oy Hämäläinen, Risto, aluevastaava, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Lehtonen, Sonja, liikenneturvallisuusvastaava, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Lievonen, Timo, rakennustutkija, Kymenlaakson museo Lommi, Heikki, puheenjohtaja, Klamilan Seutu ry Malmi, Marjatta, Klamilan Seutu ry Ristola, Timo, Pihlajan kylävastaava Roimola, Marjatta, perinneyhdyshenkilö, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri Varjakoski, Heli, Klamilan Seutu ry Viljasuo, Tero, puheenjohtaja, Pyterlahden kulttuurikyläyhdistys ry

Kirjallisuus ja selvitykset: Ahokas, Hannu, 2015, Aikaisemmin tuntemattomia muinaistaidekuvia, hieroglyﬁ , petroglyfejä, ja kalliomaalauk- sia Kaakkois-Suomesta ja helsink-nimien alkuperäistä, Helsinki Hakala-Rahko, Ilmo, 2010, Viipurissa–Viipurista–Viipuriin. Viipurin vaikutusalueen julkisen liikenteen historiaa Ruotsin vallan ajalta kesään 1944, Tampere Mauranen, Tapani, (toim.), 1999, Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta, Helsinki Mettänen, Osmo, 1997, Rapakivigraniittia Pietaria koristamaan, teoksessa Väellä, voimalla, taidolla, Forssa Salminen, Tapio, 1993, Suuri Rantatie–Stora Strandvägen, Helsinki Viertola, Juhani, 1974, Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana. Teoksessa Suomen teiden historia I. Lahti Renkaat kohti rannikkoa, 2013, Lahti

RAPORTTEJA 60 | 2015

TALLINMÄKI–VIROJOKI-TIE, HAMINA, VIROLAHTI MUSEOTIEN HOITO- JA YLLÄPITOSUUNNITELMA

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

ISBN 978-952-314-285-5 (PDF) ISSN-L 2242-2846 ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu) URN URN:ISBN:978-952-314-285-5