IRTONUMERO 9,90 EUROA 33. VUOSIKERTA NUMERO 4–5/2005

MitenMiten sodastasodasta tulituli pornoa?pornoa?

MATTIMATTI ROSSIROSSI kertoo kaiken 4 0 0 5 0 5 4 5 6 0 1 4 8 8

KUUBA | TAIDEKASVATUS | PIENET TEATTERIT 4 1 4 410654-0504 pal.vko 2005-47 6

KANNESTA: TEEMA: Taidekasvatus TEEMA: Teatteri Sotaporno, sotapunk! Kulttuurivihkot luotasi suomalaisen taide- Tarkastelussa erityisesti pienet teatterit, ”Sotapunk on laivue B52-koneita, jotka vis- kasvatuksen nykytilaa koulujen perustyöstä joissa on tekemisen vapautta. Kurkistam- kovat libidinaalisia pommeja ja radikaale- kirjoittajakoulutukseen ja Turun taideaka- me myös kulissien taakse, valosuunnitteli- ja kuvia läntisen kuvaston sydämeen.” temian nukketeatterilinjaan. jan työhön. Lisäksi haastattelussa nuori Kulttuurivihkot julkaisee ensimmäisenä Lue artikkelit sivuilta 34–51 liettualainen näytelmäkirjailija. Suomessa italialaissyntyisen mediafilosofin Artikkelit sivuilla 22–33 Matteo Pasquinellin esseen sotapropagan- dan uusista muodoista. Sivut 58–63

35 Äidinkielenopettajien näkökulma Minkälaisen painon taide ja kulttuuri

saavat äidinkielen opetuksen arjessa? HELINÄ KUUSELA

40 Kulttuuria kouluihin Annantalolla räätälöidään eri oppiainei- siin nivoutuvia kulttuurikursseja helsinki- läisille koululaisille.

42 Lastenkulttuuri tutuksi Porin lastenkulttuurikeskuksessa tehdään tärkeää työtä lasten ja nuorten kulttuuri- palvelujen hyväksi. KANSIKUVA: SAMI MAKKONEN 44 Nukeilla on asiaa Nukketeatteri on muutakin kuin lasten juttu.

48 Kirjoittaminenkin vaatii ARTIKKELIT koulutusta Neljä luovan kirjoittamisen opettajaa Matti Rossin haastattelu sivulta 18. 18 Ritari Siniparta vastasi Kulttuurivihkojen kyselyyn. Erikoishaastattelussa kirjailija Matti Rossi. 82 Kirjailijan rakkaus 52 Opettaja on kätilö Mukkulassa pohdittiin kirjoittamista 22 Intohimoa uraputkien sijasta Pertti Julkusen filosofinen essee taiteen rakkauden tekona. Itsenäisyys on pienten teatterien tekijöille opettamisesta. tärkeämpää kuin taloudellinen varmuus. KAUNOKIRJALLISUUS Katsaus pienteatteritoiminnan näkymiin 64 Kulttuurimatkalla Kuubassa Suomessa. Esittelyissä Kokoteatteri, Suomalaista teatteri- ja tanssialan delegaa- 85 Runoja Nälkäteatteri ja Oranssin koiran teatteri. tiota johtanut Maiju Tawast raportoi Mika Terho Kulttuurivihkoille kuubalaisesta teatterista 30 Esiin pimennosta ja taidealan kasvatuksesta. 87 Menestyvä uusioperhe Valosuunnittelija Mia Kivinen kertoo Tuomas Kärkkäisen sarjakuva työstään. 70 Musiikin ytimeen Laura Naukkarinen liikkuu teoksissaan PALSTAT 32 Liettualaista teatteria vapaan harhailun ja suunnittelun välissä. Nuori näytelmäkirjailija Marius Ivaske- 5 Pääkirjoitus vicius uskoo teatterin voimaan. 73 Raja-ilmiöitä kartoittamassa 6 200 sanaa Tim Hodgkinsonin essee improvisoidusta 17 Kirahvi 37 Sanataidekasvatusta musiikista ja samanismista. 86 Mielipide vapaassa ilmapiirissä 88 Jokisalo Espoolaisessa lasten taidetalossa oma- 80 Tohtori Esperanto 90 Kirja-arviot peräisyys on sääntöjä tärkeämpää. Suunnitelmakielen harrastajat kokoontui- 97 Lehtiverkko vat festivaaleille Helsingin Kallioon. 98 Soikkeli

KULTTUURIVIHKOT 3 Tämän numeron kirjoittajia

33. vuosikerta Tim Hodgkinson Matteo Pasquinelli Julkaisija Samanismiin erikoistunut ant- Bolognassa, Italiassa, syntynyt Domirola Oy ropologi ja Henry Cow’n perus- media-aktivisti ja vapaa kirjoitta- Toimituksen jäsenten työnjako on osoitettu nimen jälkeen. tajajäsen, joka on siirtynyt prog- ja. Työskentelee tällä hetkellä Asioissa, joissa työnjakoa ei ole osoitettu, ottakaa ystävällisesti ressiivisesta rockista vapaaseen Lontoossa mediafilosofiaan kes- yhteyttä toimitussihteereihin. improvisaatioon ja nykymusiik- kittyvänä kouluttajana ja kriitik- Päätoimittaja kiin. kona. Kirjoittanut teoksen Me- Elias Krohn (politiikka, filosofia, mielipide) -aktivismi (Derive Approdi, Toimituspäällikkö, kehitys Pertti Julkunen Rooma 2002). Toimittaa vai- Ari Lahdenmäki (kehitystehtävät) Kierkegaardin filosofiasta kiin- kutusvaltaista italiankielistä Toimitussihteerit nostunut vapaa tamperelainen Rekombinant-sivustoa (www. Jouni Avelin (esseet, filosofia, kirja-arviot, kolumnit) journalisti ja opettaja. rekombinant.org), joka käsitte- Heidi Laine (kaunokirjalliset tekstit) lee media-aktivismia, kulttuuria Hanna Kuusela (teatteri, kirjallisuusaiheet, 200 sanaa) Heidi Laine ja radikaalia filosofiaa. Valokuvaaja Kulttuurivihkojen uusi toimi- Helinä Kuusela (valokuvat) tussihteeri on filosofian maiste- Turkka Ylinen Vt. ulkoasupäällikkö ri, jonka elämästä kirjallisuus Helsinkiläinen viestinnän opis- Johan Alén (valokuvat, kuvitukset, pilapiirrokset) vie suuren lohkon. Nenänsä kelija ja krooninen kulttuurin- Toimittajat hän pyrkii kuitenkin työntä- kuluttaja. Rakkauden ja intohi- Aleksi Ahtola (historia), Reeta Heino, Eero J. Hirvenoja mään mahdollisimman mo- mon kohteita omaehtoinen, (elokuva), Pia Hyttinen (Tampere), Heini Oikkonen, neen paikkaan. Runous, eloku- näkemyksellinen ja tunteva elo- Tuuli Vattulainen, Turkka Ylinen, Marianne Zitting vat, teatteri ja kirjallisuusterapia kuva, musiikki ja kirjallisuus. Kustantaja ovat kestosuosikkeja. Johan Alén (ideologiat, kansantalous) Toimituksen yhteystiedot Juuso Paaso http://www.kulttuurivihkot.fi Helsinkiläinen musiikinharras- Sähköpostiosoitteet: [email protected]. taja, intoilija ja aloitteleva Puhelin: (09) 4114 5369 (vastaaja) sosiaalipummi. Osoite: Lönnrotinkatu 25 A, 00180 Helsinki Osoitteenmuutokset ja tilaukset Kulttuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoittee- MAKKONEN http://www.samimakkonen.com seen kirjeitse tai sähköpostitse [email protected] tai käyttäen WWW-asiakaspalveluamme osoitteessa http://www.kulttuurivihkot.fi/asiakas/. Kuuden numeron kestotilaus 34 euroa, määräaikainen tilaus 40 euroa.

Ilmoitushinnat SAMI MAKKONEN Koko sivu 800 euroa (nelivärinen 850 e), puoli sivua 500 euroa (nelivärinen 550 e) sekä arvonlisävero 22 prosent- tia. Katso: http://www.kulttuurivihkot.fi/mediakortti.html. Ilmoitukset force majeure -varauksin; lehden vastuu rajoittuu maksettuun ilmoitushintaan. Kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavak- si tarkoitettua materiaalia. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format- tai ASCII- eli tekstitiedostoina sähköpostitse toimitussihteereille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Ks. työnjako yltä. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhen- nuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Kirjapaino Ykkös-Offset, Vaasa ISSN 0356-3367

4 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 PÄÄKIRJOITUS

Sivistysvaltion loppu?

jan henki on sellainen, että Suomen valtiota ajetaan alas. Julkisen sek- torin supistukset alkoivat 1990-luvun alussa laman nimissä. Monia A tuolloin tehtyjä leikkauksia ei ole talouden tilan kohennuttua perut- tu. Kuntien rahoitusta eriväriset hallituksemme ovat leikanneet vuodesta 1991 lähtien lähes 30 miljardin entisen markan edestä, mikä on merkinnyt muun muassa koulutus-, terveydenhuolto- ja kirjastopalvelujen heikennyksiä. Terveys- menot ovat Suomessa OECD:n mittauksen mukaan EU-maiden neljänneksi pienimmät ja sairastamisen omavastuu on kolmanneksi korkein. Valtionyhtiöi- tä, tuottavaa kansallisomaisuuttamme, on yksityistetty ennätystahtia. Muka IDA PIMENOFF/HELSINGIN YLIOPISTO edullisiksi tulevat pätkätyöt ovat kaikkialla julkisella sektorilla yhä useammin korvanneet pysyvät työsuhteet. Yliopistotkaan eivät tietenkään ole säästyneet juustohöylältä. Tehokkuusvaa- timukset ovat kovat, ja rahoitusta joudutaan hakemaan yksityiseltä sektorilta. Uusi palkkausjärjestelmä (UPJ) sinetöi akateemiselle maailmalle vieraan tuot- tavuusajattelun osaksi yliopistojen henkilökunnan arkea. Uusin uhka on hallituksemme kehyspäätös, jonka mukaan vuoteen 2011 mennessä vapautuvista valtion viroista täytetään vain puolet. Yliopistoissa tämä merkitsisi mekaanisesti toteutettuna 6 000 viran vähennystä ja ainakin pienem- missä yliopistoissa kokonaisten tieteenalojen lakkauttamista. Samaan aikaan hallitus haluaa panostaa yliopistotutkimuksen laatuun ja vaatii yliopistoilta lisää tuottavuutta, mihin epäilemättä tarvittaisiin henkilöstöresurssejakin. Kun korkeakoulutus ja huippututkimus esitetään tärkeinä nimenomaan kil- pailukyvyn, talouskasvun ja muiden aikamme pyhien arvojen näkökulmasta, pahiten uhattuina saattavat olla sellaiset alat, joista ei voida osoittaa olevan hyö- tyä niin sanotulle elinkeinoelämälle. Koulutusta arvostetaan välineenä, mutta sivistyksellä itseisarvona on vähemmän puolestapuhujia. Samoihin aikoihin yliopistojen henkilöstövähennysuhan kanssa julkisuuteen tuli tieto toisen sivistyslaitoksen, Yleisradion, suunnitelmista vähentää väkeään yli 400:lla vuoteen 2008 mennessä. Irtisanomisia tämä merkinnee 100–200:lle työntekijälle. Mitä se merkitsee Ylen julkisen palvelun ja sivistystehtävän kannal- ta, sitä emme vielä tiedä. Ainakaan ei ole syytä luottaa yhtiön johtajien lausun- toihin, joiden mukaan vähennykset eivät näkyisi juuri missään. Yleisradionkin taloudellisten ongelmien taustalla on julkisen sektorin heik- kous suhteessa yksityisiin voitontavoittelijoihin: ongelmat johtuvat paljolti kau- pallisten kanavien Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun puolittamisesta vuonna 2002 ja sen tulevasta poistamisesta vuonna 2007. Poliitikoillamme ei ol- lut riittävästi selkärankaa ja sivistystahtoa pitää yllä maksua, jonka poistamisek- si tv-kanavien omistajat SanomaWSOY ja Almamedia kävivät aggressiivista kam- panjaa – myös omistamiensa Suomen keskeisimpien sanomalehtien kautta. Mihin valtiota sitten tarvitaan, jos ei sivistyksen ja tasa-arvon turvaamiseen? Nykymenolla siitä uhkaa tulla pikemmin (globalisoituvan) pääoman kuin kan- salaisten työkalu. Sellainen valtio ei valittele rahapulaa silloin, kun on kyse kan- salaisten valvonnan lisäämisestä tai sotajoukkojen varustamisesta tuleviin taiste- luihin maapallon hupenevista luonnonvaroista. Helsingin yliopiston päärakennuksen sisäpiha Vaikka hyvältä ei näytäkään, epätoivoon ei kannata vajota. Jokainen voi teh- dä jotakin kurssin kääntämisen tai edes tilanteen paremman ymmärtämisen puolesta. Kansanliikkeitä sivistyksen puolesta tarvitaan, ja sellaisia on noussut jo aiemmin muun muassa yliopistoissa ja Ylessäkin.

Elias Krohn

KULTTUURIVIHKOT 5 200 SANAA Miksi Hiroshima ei ollut 1900-luvun suurin uutisaihe?

Atomipommi- tietoisuuteen pitkälläkin aikavä- toin asiaa käsiteltiin tiuhaan. presidentti Harry S. Trumanille hyökkäykseen liittyviä lillä”, González sanoo IPS:n ”Päivä pommin pudottamisen 11.6.1945. ”Franck-raportti” – tietoja pimitettiin niin haastattelussa. jälkeen pelkästään New York Ti- jonka tuotti seitsemän tiede- mes käytti sanoja ’atom’ ja ’ato- miehen raati johtajanaan vuon- Yhdysvaltojen kuin mic’ 209 kertaa”, Gonzálezin na 1925 fysiikan Nobel-palkin- Japanin mediassa. Washington salasi tiedemiesraportin tutkimus paljastaa. non voittanut James Franck – Yhdysvalloissa oli jo koettu vi- suositteli, että pommin muser- Kello 08.12 kuudentena päivänä rallisesti ohjeistettu vaikenemi- tava tuhovoima havainnollistet- CARACAS (IPS) elokuuta 1945, kun toinen maail- nen, kun atomipommia kehit- taisiin Japanin pelottamiseksi mansota oli päättymässä, Yhdys- tänyt Manhattan-projekti käyn- ”koko YK:n edustajien silmien Atomipommi, joka pudotettiin valtojen B-29-pommittaja Enola nistettiin vuonna 1942. Yhdys- edessä autiomaalla tai autiolla Hiroshiman kaupunkiin Japa- Gay pudotti Little Boy -nimisen valtojen hallituksen sensuuritoi- saarella”. nissa 60 vuotta sitten, 6.8.1945, uraanipommin, joka räjähti noin misto lähetti 28.6.1943 viesti- ”Menestys, jonka olemme saattoi olla 1900-luvun merkittä- 300 metriä Hiroshiman yläpuo- mille luottamuksellisen asiakir- saavuttaneet atomivoiman ke- vin tapahtuma. Se ei kuiten- lella ja tuotti räjähdyksen, joka jan, jossa kiellettiin tiedon levit- hittämisessä on täynnä äärettö- kaan ollut suurin uutisaihe. Wa- vastasi voimakkuudeltaan 12 000 täminen sellaisista sotilaallisista mästi suurempia vaaroja kuin shingtonin ja Tokion ohjailema tonnia dynamiittia. kokeista, jotka liittyvät ”atomin mitkään menneisyyden keksin- traagisen tapahtuman sensu- Hiroshiman 250 000 asuk- hajottamiseen, atomienergiaan, nöt”, raportissa varoitettiin. rointi ja taitava käsittely medias- kaasta 80 000:n arvioidaan atomifissioon, atomin halkaise- González kuitenkin osoittaa, sa vaimensi merkittävästi katast- kuolleen tuona päivänä, ja aina- miseen tai mihinkään niitä vas- että ”raportti ei ollut kongres- rofin saamaa huomiota ja teki kin 60 000 kuoli seuraavina viik- taavaan”. Politiikkaa kuitenkin sin, ei median, ei yhteiskunnan, lehdistöstä rikoskumppanin so- koina jouduttuaan pommin ai- muutettiin 6.8.1945, jotta me- eikä edes vallanpitäjiä lähellä dassa. Näin voi päätellä vene- heuttaman säteilyn ja tulipalo- dia saataisiin tukemaan ponnis- olleiden poliittisten piirien saa- zuelalaisen journalistin ja Mek- jen uhreiksi. Kolme päivää myö- teluja, joilla varmistettiin Japa- tavilla”, ja Truman antoi Enola sikon yliopiston tutkijan Silvia hemmin tapahtui toinen ydin- nin antautuminen. Gaylle käskyn pudottaa pom- Gonzálezin kirjasta Hiroshima, räjähdys, kun Yhdysvallat pu- Gonzálezin mukaan ennen min. Hän ”teki päätöksensä ot- la noticia que nunca fue (”Hiro- dotti plutoniumpommin – lem- atomipommihyökkäystä tiedon tamatta huomioon osallistumi- shima, uutisraportti jota ei kos- pinimeltään ”Fat Manin” – ete- levittämistä rajoitettiin. Tuol- sen periaatetta, jonka oletetaan kaan ollut”). Pommitusta ja sen läjapanilaiseen Nagasakin sata- loin pelotteena toimivat Yhdys- olevan perustavanlaatuinen jälkivaikutuksia käsittelevä makaupunkiin. Se vaati toiset valtojen lait, jotka tarjosivat an- arvo missä tahansa demokraat- osoittaa, kuinka konfliktien ai- 80 000 ihmishenkeä ja pakotti karia rangaistuksia niille, jotka tisessa valtiossa”. kana uutisia sensuroidaan ja Japanin antautumaan ehdoitta. julkaisivat raportteja, valokuvia manipuloidaan. Sanomalehdet Japanissa jul- tai muuta informaatiota, joka Japani sensuroi ”Vallanpitäjien manipuloivat kaisivat 7. elokuuta 1945 vain ly- saattaisi vahingoittaa Yhdysval- lehtiä käytännöt jatkuvat yhä. Media hyitä artikkeleja, joissa kerrot- tojen etuja. Tämän ansiosta Wa- levittää epätarkkoja, hätäisiä, lii- tiin B-29-lentokoneiden pudot- shington pystyi pitämään tietyt Japanin johtava ydinfyysikko oittelevia tai vääristyneitä kerto- taneen palopommeja Hiroshi- tapahtumat tiukasti salassa, Yoshio Nishina ilmoitti nopeas- muksia, tai vain pelkkiä huhuja, maan aiheuttaen jonkinlaista muun muassa ehdotuksen, jon- ti, että Hiroshiman räjähdys oli jotka voivat vaikuttaa yleiseen tuhoa. Yhdysvalloissa sitä vas- ka eräs tiedemiesryhmä osoitti atomihyökkäys. Japanin sotilaal-

6 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 linen johto kuitenkin kielsi me- elokuviin ja mainoksiin. Lehtiä 180 japanilaista ja 40 muun kerrottu, henkilökohtaisia tili- diaa käyttämästä tuota käsitettä sensuroitiin sekä ennen että jäl- maalaista. 1900-luvun 15 avain- tyksiä, joita ei koskaan kirjoitettu ja käski yksinkertaisesti väittä- keen julkaisemisen. Journalis- tapahtuman listasta 78 prosent- ja joita yhä haudataan uhrien mään, että tuhon oli aiheutta- teilta ei ainoastaan riistetty hei- tia toimittajista valitsi Hiroshi- mukana. Uutinen tapahtunees- nut ”uudenlainen pommi”. dän oikeuttaan saada tietoa – man pommituksen ratkaisevim- ta kätkettiin päiviksi, kuukausik- Japanin antautumisen jäl- tässä tapauksessa atomipom- maksi tapahtumaksi. si ja lopulta vuosiksi ennen kuin keen ja Yhdysvaltojen joukko- meista ja niiden vaikutuksista – Samanlaisia tuloksia on saatu se vaiennettiin täydellisesti.” jen miehitettyä maan kaikki vaan myös sananvapautta rajoi- aiemmissa Newseumin (Wa- Gonzálezin mielestä journa- lehdistöraportit, joissa viitattiin tettiin, kun toimittajien ei sallit- shingtonissa sijaitsevan vuorovai- listien täytyy ”tutkia tietääkseen, atomienergiaan, atomipom- tu julkaista löytämäänsä tietoa. kutteisen uutismuseon) ja uutis- tietää raportoidakseen ja rapor- meihin tai niiden vaikutuksiin ”Toimittajat olivat kykene- toimisto AP:n tutkimuksissa. Nii- toida luodakseen tietoa” – eri- siviiliväestölle, sensuroitiin an- mättömiä tyydyttämään yleisön den mukaan Hiroshiman trage- tyisesti nyt YK:n julistamalla karasti. oikeutta tietoon. He olivat sekä dia on saattanut olla 1900-luvun kansainvälisellä rauhankulttuu- Kesällä 1946 Japanin sensuu- uhreja että rikoskumppaneita”, merkittävin uutistapahtuma. rin vuosikymmenellä (2001– rivirasto työllisti jo 6000 ihmis- González sanoo. Gonzálezin mukaan ongel- 2010). tä, jotka tutkivat ja salakuunteli- Kirjaansa varten González lä- ma on kuitenkin siinä, että se ei vat kaikenlaista viestintää, kir- hetti kyselyn 400 journalistille, ollut merkittävin. ”On niin mo- Humberto Márquez jeistä ja puhelinkeskusteluista joukossa 180 yhdysvaltalaista, nia tarinoita, joita ei koskaan Käännös englannista: Elias Krohn.

KULTTUURIVIHKOT 7 Intian rannikkokaupunki Nagappattinam kolme päivää tsunamin jälkeen 29. joulukuuta 2004. Kuvasta erottuu rantaviivan tuhoutuneita koteja, rannalle ajelehtineita veneitä ja pieniä laivoja, murtunut pato ja tulipaloista nousevaa savua. Nagappattinam sijaitsee vain 260 kilometriä etelään Chennaista. Kuva: Space Imaging.

8 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 KIRJE INTIASTA

Köyhyyden tsunami

Luonnonkatastrofi kaaksi, sillä kaupungissa on val- ihmisten keskuudessa. muurahaiset rikkoutuneessa ei juuri hetkauttanut tavia slummeja aivan vesirajan Oloni oli täysin epätodelli- pesässä. Mutta ranta oli jo rau- hyväosaisten ihmisten tuntumassa. Mietin slummeissa nen, kun vielä samana päivänä hallinen. Silloin tällöin katuja käydessäni, mitä vastaava vesi- menin kuuntelemaan konsert- pitkin kulki köyhän väen hauta- elämää Intian massan liike olisi saanut aikaan tia, jossa tuntui siltä kuin ku- jaissaattueita, joissa miehet tans- Chennaissa. Helsingissä, ja tulin siihen tu- kaan ei olisi edes huomannut, sivat ruumiin ympärillä ja heit- lokseen, että tuskin ainakaan mitä aamulla tapahtui. Sain telivät räjähteitä ilmaan. Viime joulukuussa Intian Chen- suurkatastrofia. Olisikohan vai- Yleisradiolta sähköpostia, jossa Tragedian aiheuttama myö- naissa (entisessä Madrasissa) kutus ollut kaukana siitä Tans- ilmoitettiin Chennain musiikki- tätunnon aalto oli tietenkin Sumatran maanjäristyksen aihe- kan salmista tulleen vesi-impuls- festivaaleista kertovan doku- lohdullinen asia, mutta toisaal- uttama hyökyaalto iski kaupun- sin aiheuttamasta vedennousus- menttini peruuntuneen trage- ta se kertoi myös oireellisesti ih- gin rantaan. Vaikka talomme ta, joka sai Senaatintorin tulvi- dian takia; samalla itse festivaa- misten moraalisesta likinäköi- on aivan rannan tuntumassa, maan pari viikkoa myöhem- lit jatkuivat ilman häiriöitä. Suo- syydestä. Jos maanjäristyksiä ta- tsunami tuntui mentaalisesti min? men ulkoministeriö lähetti nau- pahtuisi joka päivä, ei kukaan olevan kuin toisessa maailmas- Aalto pyyhkäisi Chennain rettavia tekstiviestejä, joissa jaksaisi kiinnittää niihin huo- sa. Kokemus sai minut näke- slummien jätelaudasta ja aalto- kaikkia suomalaisia kehotettiin miota, aivan niin kuin kukaan mään konkreettisemmin kuin pellistä kyhätyt majat helposti pysymään vähintään kahden ja ei kiinnitä huomiota kaikkiin koskaan ennen, miten eri todel- pois. Niiden asukkaat kuolivat puolen kilometrin päässä ranni- niihin, jotka päivittäin kuolevat lisuuksissa maailman köyhät ja siis köyhyyteen. kosta. Minulle jäi arvoitukseksi, nälkään tai helposti hoidetta- rikkaat elävät. miten juuri tähän etäisyyteen viin tauteihin. Kello 6.30 aamulla harjates- Keskiluokan oli päädytty. World Food Projectin tiedo- sani hampaita tunsin, kuinka vilpitön sokeus Samanaikaisesti talomme tuskampanjassa nälkää kutsu- 2 500 kilometrin päässä oleva portinvartija, jonka perhe sel- taan ”tsunamiksi, joka tappaa järistys vavisutti rakennusta. Ku- Intian rikkaampi kansanosa ei viytyi onnettomuudesta mutta 24 000 ihmistä päivässä”. Eten- vittelin sitä pieneksi paikallisek- jaksa kiinnittää kaikkeen ympä- menetti kotinsa ja omaisuuten- kin Intian kohdalla vertaus on si järistykseksi. Kaksi ja puoli rillään olevaan kärsimykseen sa, sanoi etteivät varoitukset täydellisen osuva, sillä tämän tuntia myöhemmin katu täyttyi paljoa huomiota. Maassa, jossa enää jaksa kiinnostaa häntä. luonnonkatastrofin aiheutta- hätääntyneistä ihmisistä. Kat- asuu lähes puolet koko maail- ”Minä menen takaisin rannalle man tuhon laajuus johtui suu- soin ihmeissäni parvekkeelta, man nälkää näkevistä ja jota jat- ja nukun vaimoni kanssa patjal- relta osin siitä, että sen uhrit kun alhaalla ihmiset itkivät, kuvasti riivaavat luonnonkata- la. Jos toinen tsunami tulee ja elivät jo valmiiksi surkeissa juoksivat lapsi tai televisio sylis- strofit, ihmisille kehittyy väistä- vie, niin vieköön.” Hän oli viet- oloissa. Saman asetelman takia sään, huusivat, tönivät toisiaan. mättä psyykkisiä defenssejä, joil- tänyt ensimmäisen yön kodit- pyörremyrsky Katrina onnistui Tamil Nadun osavaltiossa tsu- la tämän kaiken saa pidettyä tomaksi jääneille rakennetussa valikoimaan uhreikseen lähin- nami vahingoitti lähes yksin- poissa mielestä. Olen itsekin ko- leirissä, jossa olosuhteet olivat nä New Orleansin mustaa väes- omaan köyhiä – seikka, jota län- kenut tämän Intiassa asuessani. ilmeisesti sietämättömät. töä. simainen media ei kovin selväs- Paikallisen keskiluokan tyy- Tämä kokemus sai minut Oli silmiä avaava kokemus ti viestittänyt. Täällä katastrofiin neys ja välinpitämättömyys oli laittamaan myös uutiset uuteen nähdä Chennain katastrofi kuoli noin 3 000 ihmistä ja lu- kuitenkin minulle sokki. Kata- perspektiiviin. Kävellessäni kau- näin läheltä. Minulle se näyttäy- kemattomat jäivät kodittomiksi. strofia seuranneena päivänä pungin katuja mikään ei tuntu- tyi paniikkina, jota saatoin seu- Mutta aalto ei Chennain koh- eräs tuttavamme tuli käymään nut muuttuneen, mutta BBC:n rata parvekkeeltani, kotitalosta- dalla ollut samanlainen massii- ja kysyi: ”Minkälainen päivä teil- lähetyksistä sai sellaisen käsityk- ni, jonka kaikkia palvelijoita tra- vinen vesimuuri kuin Sri Lan- lä oli eilen?” Vastasin kummissa- sen kuin Chennai eläisi jatku- gedia oli koskettanut tavalla tai , jossa se sysäsi kokonaisen ni: ”Sehän oli kamalaa!” ”Niin- vassa sotatilassa. Yhä uudestaan toisella, mutta jossa me asuk- junan pois raiteiltaan. Meren kö, mitä tapahtui?” hän kysyi ruutuun ilmestyi sama karmiva kaat ja kaikki läheisemme saa- pinta nousi monin paikoin vain kohteliaan huolestuneesti. Täl- kuva, jossa pikkupoikien ruu- toimme elää niin kuin mitään hetkeksi tavallista korkeammal- lainen täysin vilpitön sokeus asi- miita pinotaan rekka-auton la- ei olisi tapahtunut. le ja laski sitten takaisin. Tämä alle oli ennemminkin sääntö valle ja ihmiset juoksevat hä- osoittautui kuitenkin kohtalok- kuin poikkeus varakkaampien tääntyneinä ympäriinsä kuin Ilari Kaila

KULTTUURIVIHKOT 9 Elämän kukka – taidepuisto pienimmille

Pikku Huopalahden rantapuis- sanoo Karlsson-Sutisna. vas. Teos Maailma näyttäytyy vä- mismyyttiä: neito ui ruohome- toon, Tilkanniitylle on raken- Taidepuistoon ovat tehneet reissä muodostuu värikkäistä la- ressä sotkan muna polvellaan. nettu taidepuisto perheen pie- omat teoksensa kuvanveistäjä siruuduista orgaanisissa puuke- Eri maanosien eläimet suoje- nimmille, erityisesti 0–3-vuo- Johanna Häiväoja (s. 1960) ja hyksissä. Johanna Häiväojan levat Pyramidia, joka on rauhan tiaille. Puiston pääsuunnittelija Rosegarden-tiimi eli taiteilija Maan säteet -veistos nousee ja hiljentymisen paikka lapselle. Sanna Karlsson-Sutisna (s. Jan-Erik Andersson (s. 1954) maasta kuin kivi, mutta lähem- Makuulaavulla on päänalusena 1965) on halunnut tuoda taide- sekä arkkitehti Erkki Pitkäranta pi tarkastelu paljastaa hienova- kengurun häntä. Puiston klassi- iloa pienokaisille ja heidän van- (s. 1950). Puiston teoskokonai- raisen betoni-kuparityön. sinta kuvanveistoa edustava vyö- hemmilleen. suudet muodostavat maanlähei- Rosegarden-tiimin Koivis- tiäinen johdattaa kulkijoita Elä- ”Lapset ovat elämän kukkia, sen ja värikkään elämyksen vau- puun vartija on elävän puun män Kukka -labyrintille. Laby- pyhää ja koskematonta aluetta. vaikäisille. Alueen maamerkki- ympärille rakentuva naivistinen rintin keskellä on Satria Sutis- Taidepuisto ilmentää osaltaan nä toimii Portilla-teos, jossa isä- jättiläishahmo, jonka takki toi- nan (12 v.) tekemä mosaiikki. uutta lapsikäsitystä, jonka mu- ja äitihahmot piileksivät puun- mii leikkimökkinä. Lähistöllä Elämän Kukka -puisto tuo kaan lapsilla on ylin kyllin kapa- runkojen sisällä, kuin kutsuen puiden suojassa on Aurinkokei- lasten elämään esteettisiä, toi- siteettia ottaa vastaan myös am- leikkiin ja samalla aluetta varti- nu, jonka äärellä lapsia tarkkai- minnallisia ja henkisiä arvoja. mattitaiteilijoiden taidetta. Tai- oiden. lee puinen keiju. Pylväikön to- Juhlikaamme yhdessä lapsen teen kautta aivan pieni lapsikin Portin vierellä on kolmiosai- teemiolennot pitelevät instru- pyhyyttä, me olemme kaikki voi työstää tunteitaan ja kokea nen Äiti Maa, isä ja koira. Prons- mentteja, joita kävijät voivat vain hetken pieniä! elämän syvyyttä. Taide ruokkii sikoira odottaa rapsutusta, ja soittaa. Kalevalainen teos Ilmo- aivan jokaisen mielikuvitusta”, pyöreistä peileistä heijastuu tai- jen impi kuvaa suomalaista luo- Tristan Trefoil Ruusunen Taiteiden yössä

ELIAS KROHN otettiin kantaa

Toistasataa ihmistä marssi Hel- singin Taiteiden yössä Kiasman edestä Johanneksen kirkon puistoon Yhdysvaltojen lipun perässä. Kyse ei kuitenkaan ol- lut Yhdysvaltojen isänmaallisen oikeiston marssista vaan PAND – Taiteilijat rauhan puolesta ry:n järjestämästä kulkueesta ih- misoikeuksien puolesta. Yhdys- valtojen lippuun liitettiin totu- tusta poikkeavia mielikuvia, kun mielenosoituksessa muistu- tettiin kidutuksesta ja muista ih- misoikeusloukkauksista Guan- tánamon, Abu Ghraibin ja Baghran vankiloissa. Kulkuetta seuranneessa performanssissa muun muassa tanssittiin Chris- tina Aguileran musiikin tahdis- sa. Juuri Aguileran soittaminen tauotta on yksi kidutuksen muoto Yhdysvaltojen hallinnoi- missa vankiloissa. Kulkueessa otettiin myös laajemmin kantaa maailman tilanteeseen ja muis- tutettiin, että köyhyys tappaa.

Elias Krohn

10 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 HELINÄ KUUSELA

Kurkkulaulaja Imre Peemot soittaa igiliä ja Roosa Marttiini laulaa aasialaista pitkälaulua Cedip Tur -yhtyeessä. HELINÄ KUUSELA

kalliset soittimet igilistä doshpu- ja siinä pyritään saamaan ai- van nuotion ääreen. Igilin eli Kurkku luuriin. kaan hyvin kimeän ja korkean kaksikielisen hevosenpääviulun Kurkkulaulussa käytetään kuuloinen lauluääni. ja kielisoitin doshpuluurin ää- soikoon! kahdenlaista perustekniikkaa, net korostavat tunnetta siitä, joiden päälle tuotetaan ylä-ää- Traktorist on että ollaan siirrytty aivan toi- Kurkkulauluyhtye niä suun onteloita muokkaa- kaunista höminää seen aikaan ja paikkaan. Cedip Tur on julkaissut malla. Nämä kaksi perustek- Cedip Turin musiikki ei kui- Traktorist-nimisen niikkaa ovat nimeltään höömei Cedip Turin tänä vuonna jul- tenkaan ole vaikeasti omaksut- ja kargyraa. kaisema ensilevy Traktorist on tavaa vaan se imee taikapiiriinsä debyyttilevyn. Keski- Höömei muodostetaan jän- jotain erikoista ja harvinaista. ennestään etnomusiikkia tunte- Aasiassa sijaitsevan nittämällä sopivasti kurkun ylä- Soittajien mukaan se on vas- mattomankin. Kurkkulaulun Tuvan kansanmusiikista osaa, mikä saa äänen kuulosta- ta toinen tuvalaista kansanmu- melodinen ”höminä” muistut- innostuneet muusikot maan yleensä hyvin tiukalta. siikkia esittelevä levy, joka Eu- taa luonnon ja eläinten ääniä, mörisevät levyllä Kargyraa taas muodostetaan roopassa on julkaistu. Kuukausi ja perimätiedon mukaan kurk- miehekkäästi. kurkun alaosassa käyttäen hy- ennen Traktoristia Imre nimit- kulaulu onkin saanut alkunsa väksi taskuäänihuulia. Niiden täin ehti julkaista soololevynsä luonnonäänten matkimisesta. hitaan värähtelyn avulla saa- Dük ortuluktung ünü – The Kurkkulaulua pääsee kokei- ”Kurkkulaulu on kuin urheilua. daan aikaiseksi hyvin matala Sound of Wool Island. Tuva sijait- lemaan Suomen kurkkulaulajat Se on rankkaa ja fyysistä. Kur- ääni. Näiden perusäänten pääl- see Mongolian naapurissa Kes- ry:n järjestämillä kursseilla. kun lihaksia pitää koko ajan le voidaan laulaa sygyt-tekniikal- ki-Aasiassa, ja idän arojen ratsas- Kursseja ja työpajoja järjeste- treenata, muuten tulee taka- la korkeita vihellysmäisiä ylä-ää- tus- ja paimentolaiskulttuuri tään yleensä kerran vuodessa ja pakkia”, kertoo Imre Peemot. niä kieltä eri tavoin käyttämällä. lyökin voimakkaasti läpi Trakto- niihin pyritään saamaan opetta- Imre, 26, tietää, mistä pu- Myös naiset laulavat kurkku- rist-levyltä. Muusikko Eero jaksi kansainvälinen kurkkulau- huu, sillä hän on harjoitellut laulua, mutta naisten ääniala Turkka soittaa levyllä muun luartisti. Myös Cedip Turin jä- kurkkulaulua jo nelisen vuotta on puolesta yhteen oktaaviin muassa hevosen kavioita. Levyl- senet antavat yksityisopetusta ja ollut mukana suomalaisessa korkeampi. Imren tyttöystävä lä soittavat ja laulavat myös Sau- kurkkulaulusta kiinnostuneille. kurkkulauluyhtyeessä Cedip Roosa Marttiini kuuluu myös li Heikkilä ja Sami Jansson. Turissa vuodesta 2003. Cedip Turin muusikkokaartiin. Levyn kappaleista välittyy rei- Reeta Heino Cedip Tur soittaa tuvalaista Roosa, 22, ei ainakaan vielä pas matkanteon ja kulkemisen Levyjä Traktorist (2005) ja Dük kansanmusiikkia, ja bändin kurkkulaula vaan on keskittynyt tunnelma. Korkeat yläsävelet ortuluktung ünü (2005) voi ostaa sointiin kuuluu perinteinen tu- aasialaiseen pitkälauluun. Pitkä- vievät kuulijan ajatukset ruoho- levykauppa Digeliuksesta (Hki) sekä valainen kurkkulaulu sekä pai- laulua lauletaan Keski-Aasiassa arolla jurtan edessä leimahtele- yhtyeen keikoilta.

KULTTUURIVIHKOT 11 Syyskuun huijaus oikeutti sodat Kun nykypop Suomeen hiihti Helsingin kaupungin taidemu- rikulttuurista, ”Puolueetonta selvitystä syys- seo tekee rohkeaa kansanvalis- ja kuten muut kuun 11:nnen päivän terrori-is- tustyötä. Keväällä se maahantoi nykypopin alala- kuista ei ole tehty. Yhdysvaltojen yhdysvaltalaisen Jeff Koonsin. jit, se eroaa 1960- hallinnon osallisuutta iskuun ei Näyttelyn painopiste ei ollut te- luvun aallosta kolmiulot- voida suoraan todistaa, mutta kijän kultavuosissa, mutta saa- teisuudellaan. ”Roskakult- aihetodisteet viittaavat siihen.” tiinpa herätettyä paikallista tai- tuuria” ei myöskään kuvata Näin sanoi Saksan entinen deväkeä: pop ei ole vain ulkoapäin: siitä tehdään teknologiaministeri ja liittopäi- 1960-luvun ilmiö. 1990-luku- yhä suurikokoisempia ja häi- väedustaja, oikeustieteen tohtori laista Koonsia ryöpytettiin ritsevämpiä kiteytyksiä. Andreas von Bülow suomalaisen kaksinaamaisella kapitalis- Sivussa esitellään mangaa 11.9.-toimintaryhmän tilaisuu- min kritiikillä. Kun ke- (japanilaista piirros- ja sarja- dessa Helsingissä terrori-iskujen tään ei Suomessa häirit- kuvatraditiota) Hokusain nelivuotispäivänä. Hänen ar- se hyväveli-apurahajärjes- 1800-luvun klassikoista ai- vionsa mukaan Yhdysvaltojen telmä tai se, millä hinnoilla kamme sarjakuviin. hallinto uhrasi kolmetuhatta myydään harmaata käsitetaidet- kansalaistaan hankkiakseen oi- ta, Koonsin vihaajia voi tuskin Max Ryynänen keutuksen mahdollisesti suku- häiritä muu kuin se, että hänen Japan pop -näyttely Taidemuseo polvia kestävälle sodalle niitä val- teoksena ovat värikkäitä ja kiil- Tennispalatsissa (Salomonkatu 15, tioita vastaan, jotka se on julista- täviä. Ehkäpä ne olisi pitänyt Helsinki) 27.11. saakka. Avoinna ti–su nut terroristien suojelijoiksi. esitellä pennsylvanialaisena ”ite- klo 11–20.30. Von Bülow kävi tilaisuudessa taiteena”? seikkaperäisesti läpi terrori-is- Tennispalatsin Japan pop kuihin liittyvää salailua ja epä- -näyttelyssä on vuosituhan- johdonmukaisia selityksiä. nen vaihteen helmiä, muun ”Videokuvissa ei näy yhtään muassa Takashi Murakamil- arabikaapparia nousemassa ko- ta kaksi värikästä lapsen- neeseen, eikä arabinimiä ole omaista veistosta ja Yoshito- matkustajaluetteloissa. Kukaan mo Naralta syvällisen kosmi- ei tiedä, kuka löysi Mohammed sen teeman ja mustan kiiltävän Attan passin. Attan matkalauk- pinnan jännitteellä pelaava sei- ku, jossa oli hänen testament- nälautanen. ”Kiki”. Takashi Murakamin (s. 1962) veistos vuodelta 2000. Öljyväri, akryyli tinsa, ei ehtinyt lennolle, joten Japanilainen nykypop am- synteettiset hartsit, lasikuitu ja rauta. se jäi sopivasti todisteeksi.” mentaa japanilaisesta populaa- Mitat 190 x 96 x 46 cm. Von Bülowin kaksi vuotta vanha kirja Die CIA und der 11. September käsittelee salaisten pal- velujen roolia kansainvälisessä terrorismissa. Se on Saksassa bestseller. Myös monet muut yhteiskunnallisen eliitin jäsenet ovat kyseenalaistaneet terrori-is- Suvi-Anne Siimes on avoimesti ginaalilla syntynyttä äänestys- kujen virallisen selityksen – Yh- Täsmennys puolustanut perustuslakia. päätöstä – siirtynyt vihreiden dysvalloissa jopa eräät republi- Tämä ei pidä aivan täysin ryhmään. kaanipoliitikot. Kyseenalaistajat Kulttuurivihkojen viime nume- paikkaansa, sillä Tanskan Sosia- Myönteisen perustuslakikan- ovat yleensä eläkeikäisiä, joten ron (3/2005) pääkirjoituksessa listinen Kansanpuolue (SF) on nan ottamisen jälkeen puo- heidän ei tarvitse pelätä urake- kirjoitin, että ainoa kummajai- ottanut myönteisen kannan pe- lueen kannatus laski helmi- hityksensä vaarantumista. nen EU:n perustuslakiin kieltei- rustuslakiin. Puolueen edustaja kuun parlamenttivaaleissa sa- sesti suhtautuvien EU-maiden ei kuitenkaan enää kuulu Eu- malla kun EU-kriittinen pie- Elias Krohn vasemmistopuolueiden joukos- roopan Parlamentin Yhtyneen nempi vasemmistopuolue sai Terrori-iskujen virallisen selityksen sa on Suomen Vasemmistoliit- vasemmiston ryhmään, vaan on lisäpaikkoja. kritiikkiä esiteltiin Kulttuurivihkojen to, joka ei ole ottanut siihen omasta tahdostaan – vastoin numerossa 1/2005. kantaa ja jonka puheenjohtaja puolueensa yhden äänen mar- Elias Krohn

12 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Fuller on yhä ykkönen

Ranskankielinen ta kuria. Kuvitellusta syntyy Tunisiassa syntyneen, lapse- nuuttia alkuperäistä pidempi ja elokuva näytti jälleen ikään kuin pieni kuvaus todelli- na Ranskaan muuttaneen Ab- saatavana myös dvd:nä. kynsiään Sodankylässä. suudesta. Tiivistys saa aikaan il- dellatif Kechichen (s. 1960) Fuller oli ensimmäisten elo- luusion. kaksi ensimmäistä hyvää eloku- kuvajuhlien vieraana, ja hän on Vaikka Le Filskin käyttää pe- vaa oli syystä poimittu ohjelmis- jäänyt monien mieleen legen- Monipuolisen uran niin Titani- rinteiset draaman kaaren ele- toon. La Faute à Voltaire (Syyttä- daarisena hahmona. Muisteluk- cin tarinan kuin eroottisten mentit tyhjiin ja sen teemat ja kää Voltairea, 2000) palkittiin 20 vuodelta on koottu tä- vampyyrien parissa tehnyt vete- tilanteet ovat kertomusten ai- Venetsian elokuvajuhlilla par- män kesän ohjelmakirjaan. raaniohjaaja Roy Ward Baker heista ikuisimpia, Dardennejen haana esikoispitkänä elokuva- Vuoden 2005 Canal plus -pal- (s. 1916) ja belgialaiset ohjaaja- uusin L’Enfant (Lapsi, 2005) on na. Se käsittelee ranskalaisen kinto annettiin Sodankylän Kiti- veljekset Jean-Pierre (s. 1951) ja paljon perinteisempi elokuva. yhteiskunnan muuttumista ja senrannan koulun rehtorille Luc Dardenne (s. 1954) olivat Sen esikuvina voidaan hyvinkin ihmisen vastarintaa; miten kas- Lauri Yli-Tepsalle, joka on työs- Sodankylän elokuvajuhlien pää- nähdä Jean Vigon L’Atalante voton valta yrittää selittää muu- sään edistänyt elokuvakasvatusta. vieraat. Festivaaleilla katsotaan (1934), Jean-Luc Godardin A toksen pois ja säilyttää vanhan. Festivaali järjestettiin 15.–19. elokuvia yötä päivää ja herätään bout de souffle (Viimeiseen hen- L’Esquive (Väistö, 2004) sai kesäkuuta. Ensi vuonna päivät aamuksi kuuntelemaan tekijä- genvetoon, 1959) ja ehkä vielä tänä vuonna pinon Ranskan ovat 14.–18.6. vieraiden ja taiteellisen johtajan François Truffaut’n Jules et Jim César-palkintoja. Elokuvan hen- Peter von Baghin keskusteluja. (Jules ja Jim, 1961). kilöt ovat teini-ikäisiä siirtolais- Johan Alén Kesä oli jo elokuvajuhlien kah- Mutta L’Enfant panee enem- lähiön lapsia, joiden elämän Videoreportaasi: Mitä vieraat sanoivat? deskymmenes. män tai vähemmän vastuutto- täyttää toisaalta periranskalai- Millainen oli Sodankylän tunnelma? Dardennen veljesten fiktiivi- mien tai elämän heittelemien sen koulusivistyksen omaksumi- http://www.kulttuurivihkot.fi set elokuvat ammentavat heidän ihmisten kuvauksen askelen nen, toisaalta oma vahva yhtei- kokemuksestaan dokumentinte- rakkautta raadollisempaan suun- söllisyys ja sen piirissä syntyvät kijöinä. He siirtyivät sepitteiden taan iskemällä kaluttujen tee- ristiriidat. Virheet ovat ihmisen pariin vain, koska halusivat mojen keskelle sokkiefektin: rakennusainesta. JOHAN ALÉN enemmän vapauksia. lapsikauppaa. Miten parisuh- Juhlien kohokohta oli Sa- Le Fils (Poika, 2002) on pie- teen käy, kun mies myy vauvan? muel Fullerin (1911–1997) The nieleinen kertomus opettajasta, Kunnoton, elämän roskapus- Big Red Onen (Voittamaton ykkö- oppilaasta ja kuolemasta. Ker- seista elävä mies, hulttio. nen, 1980/2004) restauroidun ronta on pelkistettyä, kamera- Elokuva on erittäin hyvin to- ohjaajan version esitys. Ensim- työskentely selkeää, ja näytteli- teutettu, mutta aiheen käsittely mäinen teatteriversio oli leikattu Jean-Pierre (vas.) ja Luc Dardenne jät noudattavat lähes turkkalais- on konservatiivista. raa’asti. Rekonstruktio on 40 mi- esittelivät yhteistä ohjaajanuraansa. JOHAN ALÉN

KULTTUURIVIHKOT 13 Espoo Cinén satoa

Nyt 16:nnetta kertaa joku alkaa lähetellä heille ni- Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja Elokuva osoittaa, että ennakko- järjestetyn Espoo Ciné mettömästi salaperäisiä video- sen demokratiaan pakottamista luulot ovat syvään juurtuneita, -festivaalin monipuo- nauhoja sekä piirustuksia. Lo- vastaan. Toisaalta jotkut eloku- ja että niitä on vaikea, muttei pulta perheen salaisuudet revi- van kannanotot viittaavat myös mahdotonta murtaa. Epätoivoi- lisesta ohjelmistosta tään esille, ja porvarillinen ku- vanhaan orjuutta puoltavaan set tilanteet johtavat epätoivoi- luultavasti vain murto- lissi luhistuu. Vaikka kerronta propagandaan, jonka mukaan siin tekoihin, ja murhenäytel- osa pääsee maassam- on seesteistä, osaa Haneke edel- tyhmät mustat eivät vapaina saa miltä ei voida välttyä. Dialogissa me laajempaan leen hätkähdyttämisen taidon, itse mitään aikaan. Manderlay on sellaista suorapuheisuutta, levitykseen. kuten eräs varmasti kaikkien herättää ristiriitaisia tunteita, joka ehkä kuulostaa nykymaail- elokuvan nähneiden mieliin niin kuin von Trierin elokuvat massa epäkorrektilta, mutta Etukäteen festivaaliohjelmiston jäävä kohtaus osoittaa. aina. Se ei ole kuitenkaan aivan joka laittaa katsojan tekemään kenties odotetuinta antia edus- Lars von Trierin Manderlay ohjaajansa parhaimmistoa. itsetutkiskelua. tivat Michael Haneken ja Lars jatkaa siitä, mihin Dogville Espoo Cinéssä on perintei- von Trierin uutuustyöt, ja eivät (2003) jäi, joskin päähenkilö sesti keskitytty eurooppalaiseen Afrikkalaisena ne ainakaan kylmäksi jättäneet. Gracena nähdään Nicole Kid- elokuvaan, ja yhdysvaltalaista Israelissa Haneken edellinen työ, Suden manin sijaan nuorempi painos, elokuvaa on ollut vähemmän aika oli pienoinen pettymys, Bryce Dallas Howard. Lavasteet näytillä, sitä kun näkee muual- Espoo Cinén tunnetuin ulko- mutta nyt esitetty Caché on jäl- ovat edelleen riisuttuja, teatteri- lakin. Festivaalin ehdottomaan mainen tekijävieras oli roma- leen lähes täysosuma. Tarina maisia. Grace ajaa gangsteri- parhaimmistoon kuului kuiten- nialais-ranskalainen ohjaaja porvarillisen perheyhteyden isänsä seurassa läpi Yhdysvalto- kin aikaisemmin lähinnä televi- Radu Mihaileanu, jonka uu- murenemisesta ei ehkä ole jen 1930-luvun lama-aikaan, siolle ohjanneen ja Million Dol- tuuselokuva Va, vis et deviens esi- kaikkein omaperäisin, mutta kunnes he pysähtyvät tilalle ni- lar Babyn käsikirjoittaneen Paul tettiin festivaaleilla. Elokuva pe- ohjaukseltaan elokuva on Ha- meltä Manderlay. Siellä Grace Haggisin ohjaama Crash. Tarina rustuu kahdenkymmenen vuo- neken hallituin. Daniel Auteuil tapaa mustia orjia, jotka hän va- liittää toisiinsa useita ihmiskoh- den takaisiin tapahtumiin, jol- ja Juliette Binoche esittävät pauttaa, ja alkaa saarnata näille taloita, joita yhdistää arkipäivän loin Israel kuljetti Yhdysvaltojen avioparia, joiden elämä on tun- demokratian oppeja. Jutun rasismi noin yhden vuorokau- tuella maahan Etiopian nälän- tunut rikkumattomalta, kunnes piikki on suunnattu tietenkin den aikana Los Angelesissa. hädän keskeltä sikäläisiä falas- ha-juutalaisia. Kuvitteellisessa tarinassa äiti pakottaa pikkupoi- kansa esiintymään falashana, jotta tämä pääsisi pois kurjuu- desta. Poika matkustaa Israeliin äiti- nään esiintyvän naisen mukana, joka antaa tälle nimen Schlo- mo, jotta huijaus onnistuisi. Si- jaisäiti kuolee pian, ja poika si- joitetaan ranskalaisperäiseen kotiin. Schlomon tarinan kaut- ta huomataan, että mustalla miehellä ei ole helppoa maassa, jossa jotkut uskovat vanhoihin oppeihin vedoten mustaihois- ten tulleen maailmaan Jahven kirouksen johdosta. Va, vis et de- viens on koko kahden ja puolen tunnin kestossaan ymmärtäväi- nen ja monikulttuurinen eloku- va monikulttuuriselta ohjaajal- ta. Tarinasta löytyy myös yhteyk- siä Mihaileanun omaan suku- taustaan, sillä juutalaisvainojen pelossa suvun nimi muutettiin Caché perijuutalaisesta Buchmanista

14 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Va, vis et deviens nykyiseksi. Toiset siis joutuvat taan aivan mukiinmenevästi. vastustajat. Riemastuttavinta an- piin. Se antaa monipuolisem- vaihtamaan nimensä todellisista Marjan rakkaus on hyvä näyttö tia mustassa huumorissaan man kuvan yhden maan musiik- syistä, eivät saadakseen myyvem- myös Malmivaaran taidoista, edustavat rasistisilla stereotypi- kielämästä kuin Wim Wendersin män nimen. joskaan elokuva ei ole ainakaan oita hyödyntävät tekomainokset kuubalaista tai Mika Kaurismäen Festivaalin vieraita oli myös vielä poikinut hänellä muita töi- sekä filminpätkät mukamas ai- brasilialaista musiikkia esitelleet italialais-suomalainen Anne tä ulkomailta. kanaan tehdyistä orjuutta puo- elokuvat. Oppaana Istanbulin Riitta Ciccone, jonka lapsuus- ja lustaneista elokuvista. Tosiasia turuilla ja toreilla käyskentelee nuoruusajan kokemuksiin pe- Korkeatasoisia on, että tämän valedokumentin saksalaisen kulttiyhtye Einstür- rustuva Marjan rakkaus on vuo- dokumentteja kuvaama maailma ei itse asiassa zende Neubautenin jäsen Ale- delta 2002. Elokuva sai Suomen ole kovin kaukana nykypäivien xander Hacke. Musiikkiaihei- ensiesityksensä vasta nyt. Laura Festivaalin dokumenttiohjel- Yhdysvalloista. Historiallisesti nen on myös Jeff Feuerzeigin Malmivaaran tulkitsema suoma- mistosta erottui muun muassa kiintoisaa taas on, että aikanaan The Devil and Daniel Johnston, laisnainen muuttaa italialais- historiaa ja musiikkia. Elokuva orjuutta vastustivat nimen- joka kertoo Kurt Cobainin ihai- miehensä ja kahden tyttärensä CSA: Conferedate States of America omaan republikaanit, kun taas lemasta laulaja-lauluntekijästä, kanssa Sisiliaan. Iloluonteinen leikitellee ajatuksella, mitä olisi orjuuden kannalla olivat demo- jonka mursivat huumeet ja skit- hippityttö ei kuitenkaan viihdy tapahtunut, jos etelävaltiot olisi- kraatit. sofrenia. Cobainista poiketen tiukkapipoisessa yhteisössä, ja vat voittaneet Yhdysvaltojen si- Turkin nykyelokuvan tunne- Johnston jäi henkiin ja on pysty- mielenterveyskin on vähitellen sällissodan. Dokumentin mu- tuimman ohjaajan Fatih Akinin nyt tekemään uusia laulujakin, vaarassa. Kahden kulttuurin kaan orjuus olisi edelleen laillis- dokumentissa Crossing the Bridge: mutta on muusikkona enää vain törmäystä ja perheen kahden ta, ja kylmää sotaakin olisi aika- The Sound of esitellään varjo entisestään. tytön – vanhempi on Cicconen naan käyty Kanadaa vastaan, turkkilaista musiikkia perintei- omakuva – varttumista kuva- sinne kun muuttivat orjuuden sestä viihdemusiikista hip-ho- Eero J. Hirvenoja

KULTTUURIVIHKOT 15 Lasten oikeuksien puolesta Kaija Juurikkala on ohjannut taiteilija ja kasvatustieteilijä Aleksanteri Ahola-Valon (1900–1997) lapsena kirjoittamien päivä- kirjojen pohjalta sykähdyttävän lasten- elokuvan Valo, jossa puolustetaan lasten oikeutta koulunkäyntiin ja omatoimisuuteen. Elokuva esitettiin ensim- mäistä kertaa julkisesti Espoo Ciné -elokuva- festivaaleilla.

Kaija Juurikkala kertoo idean elokuvaansa Valo syntyneen jo viitisen vuotta sitten, jolloin hän ensin näki Mikkelissä Aleksan- teri Ahola-Valon Koulupojan päi- väkirjoihin perustuvan teatteri- esityksen ja sen jälkeen itse luki neljässä osassa painetut päivä- kirjat. ”Kun olin viisikymmentä sivua lukenut, niin silloin mä tein päätöksen.” Juurikkala tun- si kirjojen maailman läheiseksi, ja niin lähti liikkeelle prosessi, jonka seurauksena lokakuussa ensi-iltaan tuleva Valo on nyt val- mis. Matkassa oli kuitenkin monta mutkaa. ”Ilman tuottaja Outi Rousun apua olisin itse luovuttanut.” Valo on Periferia Production- sin ensimmäinen tuotanto, ja se on saanut myös pohjoismaista rahoitusta. Muutamilta rahoit- kuva perustuu lapsen omiin kir- kaan, joskin Valo on tämän vuo- suuntauksesta poikkeavan lin- tajatahoilta tukea ei kuitenkaan joituksiin, ei aikuisen muistel- den ainoa pitkä kotimainen las- jan tekemällä realismin keinoin herunut, sillä tarinan teemojen miin. tenelokuva. Jo se, että Juurikka- kulkevan elokuvan. ”Mä halusin syvällisyyden sekä muutamien lalle myönnettiin 2003 elokuva- tehdä jotain ehkä uraauurtavaa- tummasävyisten kohtauksien ta- Jotain uutta taiteen valtionpalkinto, kertoo kin, ainakin jotain uutta tällä kia sitä ei pidetty lasten eloku- lapsikuvauksen alalla asenteiden muutoksista lapsille alalla”, kertoo Juurikkala, joka vaksi soveltuvana. Valossa on suunnattuja elokuvia kohtaan. on tottunut ottamaan elokuva- kuitenkin onnistuttu tavoitta- Sekä lasten- että nuorten eloku- Monissa lastenelokuvissa ohjaajan työssään riskejä. Hän maan lasten maailma ja heidän vat ovat olleet Suomessa muuta- maailmaa on kuvattu fantasian on ohjannut lapsille jo noin vii- tarpeensa harvinaisen onnistu- mia vuosia nosteessa. Niitä teh- tai sadun keinoin. Juurikkala dentoista vuoden ajan, eli pal- neesti, ehkä juuri siksi, että elo- dään nyt enemmän kuin kos- kuitenkin valitsi tietoisesti tästä jon ennen kuin siitä tuli muodi-

16 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 KIRAHVI Kulttuurivihkot, Kirahvi, Lönnrotinkatu 25 A, 00180 Helsinki [email protected] kasta. Juurikkala pitää lasten halutaan pitää lapset lapsuuden ymmärryksen aliarvioimisena lokerossa, koska me ei haluta sitä, että heille ei voisi kertoa ta- heitä tähän yhteiskuntaan tasa- rinoita todellisesta elämästä vertaisiksi”, hän täräyttää. Juu- Lukijakirjeitä savannille suoraan vaan ainoastaan kierto- rikkalalla on sanottavaa myös ilmaisuin. ”Perinteinen lasten- koululaitoksestamme, sillä hä- Arvoisa Kirahvi! kulttuuri on sellainen, että se nen mukaansa se ei vieläkään, Olen lukenut Kultturivihkoja salaa isännältäni ja pitä- ottaa lapset objekteiksi. Se pitää muutoksista huolimatta, suostu nyt kovasti pakinoistanne, jotka kuvaavat Savannin elä- heidät ikään kuin lastenhuo- muuttumaan sellaiseksi, että mää. Omassa elämässäni kysymys vallankumouksesta neessa, ja tekee heille tietynlais- oppilaiden ja opettajien suhde on myös oleellinen, mutta pelkään, että epäonnistun ta viihdettä.” toimisi vuorovaikutuksellisesti. ystävieni kanssa. Kennelini isäntä on todellinen ääliö. ”Lapsilla ei oikeasti ole koulus- Hän on vuoden aikana vähentänyt ruoka-annoksimme Kapinaa aikuisten sa sanavaltaa omaan oppimi- 20 prosentilla ja myynyt useita ystävistäni orjiksi muille sääntöjä vastaan seensa, vaikka heillä pitäisi olla, isännille. Lisäksi hän antaa kuvottavan ylimielisiä käsky- ja heillä totta vieköön on edelly- jä kuten ”istu”, ”paikka”, ”puskii”, eikä vaivaudu kos- Elokuvassa lapset nousevat Valo tykset siihen.” Juurikkala myös kaan pyytämään, vaikka ”voisitko istua”. Olen kiltin Aholan johdolla vastustamaan tietää mistä puhuu, sillä hän on seurakoiran maineessa, mutta välillä sielussani palaa. aikuisten sortovaltaa, kun viran- alkujaan koulutukseltaan luo- Vinkkaanko parille karskille karhukoiralle ja kukistan- omaiset ovat sulkeneet koulun, kanopettaja. ko tyrannin, joka kenneliämme hallitsee, vai tyydynkö jossa pelkäävät levitettävän kapi- Valosta on löydettävissä useita elämään leppoisaa mutta käskytettyä elämääni. nallisia ajatuksia. Lapset eivät eri teemoja, ja yksi niistä avau- Taisteluterveisin! lannistu, vaan he perustavat tui Juurikkalalle kuvausten aika- Musti (koira) oman koulun. Kaikki tarinan ai- na. ”Yksi keskeinen teema on kuishahmot eivät toki ole ilkeitä myös se, että jos näkee epäoi- *** lapsille. Sortoa edustavat erityi- keudenmukaisuutta, niin alis- sesti omasta vallastaan juopu- tuuko ja pysyykö vaiti, vai onko Hei Kirahvi! neet viranomaiset ynnä muut rohkeutta nousta sitä vastusta- Sä olet kiva ja söpö! Isi lukee mulle vihkoista aina Ki- tärkeilijät. maan.” rahvin ja se on kivointa koko vihkoissa! Jos tulet Kirah- Juuri lasten kapina aikuisten Valo Aholalta tätä rohkeutta vi Taipalsaarelle niin tule tervehtimään Jennaa! sääntöjä vastaan tuo Valolle ver- löytyy. Hän uskaltaa uhmata Jenna (9v.) tailukohdan yli seitsemänkym- auktoriteetteja ja taistella oi- menen vuoden takaa. Kyse on keiksi katsomiensa asioiden *** Jean Vigon klassikkofilmistä puolesta, eikä luovu periaatteis- Nolla käytöksessä (1933), jossa si- taan vielä senkään jälkeen, kun Arvoisa vihkojen väki! säoppilaitoksen poikalauma hänet suljetaan koulukotiin. Voisitteko lopettaa n.k. pakinasarjan ”Kirahvi” se edus- nousee kapinaan opettajien Elokuvaa on esitetty ennen taa n.k. ”huonoa huumoria”. Jos haluatte säilyttää mi- harrastamaa oligarkiaa vastaan. sen ensi-iltaa ala-asteilla ympäri nut lukijananne korvaatte kirahvin jollain oikealla ko- Koulunkäynti on kyllä tavoitte- Suomea, ja ohjaajan mielestä lumnistilla kuten Jukka Parkkari, Riku Siivonen tai lemisen arvoinen asia, ja sen on hienoa, että lapset saavat Tomi Kontio. puolesta kannattaa jopa taistel- nähdäkseen myös vakavia aihei- Kunnioittavasti la, mutta asiassa on toinenkin ta käsitteleviä elokuvia. Voidaan Ermei Eräsuo puoli. Siitä muistutetaan myös toivoa, että Valo onnistuu muis- (fil. maist. lehtori, laillistettu kalastuksen valvoja) Pink Floydin kappaleessa Anot- tuttamaan nuoria koululaisia her Brick in the Wall Part 2 heidän oikeuksistaan ja siitä, *** (”We don’t need no education, että koulunkäynti ei ole vain we don’t need no thought cont- velvollisuus, vaan suuri etuoi- Parahin Kirahvi, rol”), eli valtion kouluissa lap- keus. Kaikilla maailman lapsilla olen lukenut mielenkiinnolla kirjoituksianne. Vasem- siin istutettavasta perinteisestä kun ei suinkaan tuota mahdolli- mistoliiton puolueohjelmatyötä läheltä seurattuani ja arvomaailmasta. suutta vielä tänä päivänäkään siihen syvästi petyttyäni toivoisin, että Te voisitte kirjoit- Juurikkalan mielestä aikuiset ole. taa kohti tuhoa kulkevalle puolueellemme ohjelman, suhtautuvat yhteiskunnasamme joka vastaisi aikamme kovuuteen ja muuttaisi puolueen usein ylenkatsovasti lapsiin. Eero J. Hirvenoja toimimaan paremman tulevaisuuden kätilönä. ”Mun mielestä on niin, että me Valon ensi–ilta on 7.10. Teidän A. T.

KULTTUURIVIHKOT 17 18 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Ritari Siniparran vieraana

TEKSTI Aleksi Ahtola puutun hänen yksityisyyteensä. opiston Stratfordissa toimivaan Shake- KUVAT Helinä Kuusela Olit sota-ajan lapsi. Kerro vanhemmista- speare-intituuttiin. Kyllästyin tieteen te- si. koon ja menin Lontooseen BBC:n toimit- Kirjailija Matti Rossi, ritari Sini- ”Isäni, jääkärikapteeni Mikko Rossi, tajaksi.” parta, kertoo Kulttuurivihkoille kuoli infarktiin toukokuussa 1940, kun ”Vuonna 1966 suuntasin Pariisiin. Muis- tuotannostaan, elämästään ja olin kuusivuotias. Hän oli kotipitäjänsä tan Collège de Francen mainiot ilmaiset Rautalammin ensimmäinen suojeluskunta- luennot ja loputtomat väittelyt roomalais- estetiikastaan. Lopuksi hän päällikkö ja hoiti tehtävänsä niin sopuisas- katolisen kirkon kansainvälisessä keskuk- esittää oman versionsa ti, ettei kenellekään jäänyt mitään ham- sessa sosialismista, kommunismista, revisio- Unkarilaisesta rapsodiasta. paankoloon. Hän oli köyhän suuriperhei- nismista, Marxista, Stalinista, Maosta, sen pienviljelijän vanhin poika ja tunsi Trotskista, Tshekkoslovakian kriisistä… onella on vahva ennakkokäsitys maaseudun maattomien ongelmat. Hän Meillä ei ollut Hannu Taanilaa neuvomas- Matti Rossissa, vaikka harva tun- oli kiivas ja tuittupäinen, mutta myös rakas- sa, että marxilaisuuden paras auktoriteetti M tee hänen tuotantonsa ja vielä tettava vitsiniekka, joka hallitsi seurustelun on Marx itse… Grundrisse jäi silloin tutki- harvempi itse miehen. Rossissa on monta ja ryyppäämisen taidon. Häntä muistivat matta. Pariisin jälkeen, vuonna 1969, pur- särmää. Hän aloitti Englannin 1500-luvun lämpimästi kaikki, jotka olivat hänet tunte- jehdin Buenos Airesiin ja aloitin tutustumi- kirjallisuuden tutkijana, innostui kirjoitta- neet, varsinkin naiset. Minä muistan häntä sen riiston ja köyhyyden todellisuuteen. maan runoja ja siirtyi 1980-luvulla proo- rakkaudella ja kunnioituksella. ” Matka Argentiinasta Meksikoon kesti toista saan ja 1990-luvulla näytelmiin. Hän on Jäätyään isättömäksi Matti Rossi vaelsi äi- vuotta.” suomentanut sekä klassikkonäytelmiä että tinsä, ”urhoollisista urhoollisimman pie- ”Kirjoitin matkastani paksun pamfletin modernia runoutta ja proosaa: William nen naisen”, Veera Rossin opettajantyön nimeltä Väkivallan vuosi. Se ei ole mikään Shakespearea, Friedrich von Schilleriä, perässä ympäri Suomea. ”Äidillä oli kyky hauska kirja, mutta monet analyysit pätevät Gotthold Ephraim Lessingiä, Aleksandr suututtaa mahtailijat ja pompottajat. Hän yhä. Vuonna 1972 liityin Suomen kommu- Pushkinia, Gabriel García Márquezia, Jor- sanoi takaisin. Rutivanhoillisen Räyringin nistiseen puolueeseen.” ge Luis Borgesia, César Vallejoa, Pablo kansakoulusta hänet savustettiin pois tupa- Nerudaa, Ernesto Cardenalia, Federico koinnin takia. Salmissa hän joutui vaihta- Keskiajan ja renessanssin lumo Garcia Lorcaa ja Juan Rulfoa. Rossi on maan koulua kun hänen pinnansa ei kestä- myös matkakirjailija, joka kolusi latinalai- nyt kunnan pomojen komentelua. Minä 1960-luvun lopulla Rossi joutui tekemisiin sen Amerikan päästä päähän. Hänen töi- olen tullut äitiini. En voi sietää määräilyä. klassikon kanssa, josta tuli hänen kohtalon- tään, kuten myös häntä itseään, on koris- Veera kuoli nuorena 1951. Hukkui. Minä sa. Tuo klassikko oli William Shakespeare. teltu monilla leimoilla ja nimilapuilla. Hän kirjoitin ylioppilaaksi seuraavana vuonna ”Minä en keksinyt ryhtyä suomenta- kuvaa itseään lyyris-groteskiksi humoristik- Kuopion lyseossa.” maan Shakespearea”, Rossi kertoo. ”Näy- si ja fantasioivaksi satiirikoksi. Rossi on jul- telmien runomitat tuntuivat hirmuisen vai- kaissut kuusi dekkaria nimellä Olavi Kok- Kieliä, kirjallisuutta, matkoja keilta. En olisi uskaltanut tarjoutua suo- ko. Minkälainen mies tämä 71 vuotta täyt- mentajaksi. Mutta sitten Kalle Holmberg tänyt monipuolinen kirjailija ja Kulttuuri- Miten päädyit kieliin ja kirjallisuuksiin? pyysi minulta suomennosta Rikhard III:sta vihkojen entinen päätoimittaja oikein on? ”Minä opin kieliä helposti kuin lapsi”, Ros- ja heitti kallemaisen toiveen: kielen piti ko- ”Millaiseksi koet itsesi, Siniparta?” kysyn. si naurahtaa. ”Ja lukutoukka olen ollut lista. Kehitin oman runorytmin. President- ”Pelottavaksi”, Rossi vastaa ja hymyilee pi- aina. Vuonna 1957 sain Fulbright-stipen- ti Kekkonen piti sen kolinasta ja sanoi, että rullisesti. ”Olen karkea, ilkeä, töykeä, tyly. din Yhdysvaltoihin, opiskelin Pennsyl vani- ensimmäisen kerran hän ymmärsi mitä Julma. Se pitää loitolla uteliaat. Juorutoi- an yliopistossa. Professoreistani mieleen Shakespearen näytelmissä sanotaan. Teksti mittajat ja sen sellaiset. Yksityisyys on kallis on jäänyt kuuluisa Shakespeare-tutkija sopii hyvin näyttelijöiden suuhun.” asia.” Mathias Shaaber. Suoritin kiireellä MA-tut- Mitä keskiaika ja renessanssi ovat sinulle Rossi tarjoaa vieraalle grillattua broile- kinnon ja vuoden 1958 joulukuussa to- antaneet? ria, tomaatteja, espanjalaista punaviiniä ja teutin unelmani: matkustin peukalokyydil- ”El Doradon, suunnattomasti rikkautta”, leipää ilman voita. Hän pahoittelee, ettei lä Meksikoon oppimaan espanjaa. Innos- Rossi innostuu. ”Olen varakas mies. Koko lounasta vieraan seurassa, hänellä on tapa- tuin vuorikiipeilyyn. Vietin viikonloput tu- Eurooppa, antiikkia myöten, on minun. na aterioida eteläeurooppalaiseen tapaan livuorilla. Opin espanjan.” Shakespearen maailma. John Donnen illalla. ”Vuonna 1960 suoritin Helsingin yli- maailma. Cervantesin maailma. Henrik Psykohistorioitsija Juha Siltalan oppilaa- opistossa filosofian kandidaatin tutkinnon, Merenkulkijan maailma. Kataarien maail- na minusta on luonnollista udella Rossilta sain British Councilin tutkimusstipendin ja ma, Rabelaisin maailma. Pyhän Fransis- hänen lapsuudestaan senkin uhalla, että hautauduin vuodeksi Birminghamin yli- kuksen ja Pyhän Teresan maailma. Boccac-

KULTTUURIVIHKOT 19 cion maailma. Olen kirjoittanut kaksi näy- ”Olen tarjonnut”, Rossi hymähtää. ”En telmää, satiirista fantasiaa, joista toinen, kelpaa. En ole vain pelottava. Olen turval- Peuraneito ja Sarvikuono, sijoittuu varhais- lisuusriski.” keskiaikaan, mytologiseen frankkien keisa- rikuntaan ja mytologiseen Suomeen. Toi- Tappelua ja hyvää ruokaa nen on fantasia myytistä, Lallin ja Henrikin taru.” Kerron Rossille, että moni edelleen Hel- singin kapakoissa viihtyvä vanhempi her- Saduista ja fantasioista rasmies muistaa hänet kovana kapakkatap- pelijana. Rossi kertoo, että voimakkaimmin hänen ”On totta että nuorempana olin kiivas ja kirjalliseen ilmaisuunsa ovat vaikuttaneet veri kuohahti helposti”, Rossi myöntää. lapsuudessa ahmitut lukemattomat sadut ”Jos olen vahingossa joutunut tappeluun, ja Aleksis Kiven mestarillinen fantasian ja se on johtunut siitä että kimppuuni on käy- todellisuuden punos, Seitsemän veljestä. Lä- ty, fyysisesti tai verbaalisti. Kerran kollega heisiksi kirjailijoikseen hän mainitsee Ki- Arto Paasilinna yritti poistaa minut ravinto- ven ohella Katri Valan ja P. Mustapään eli lan pöydästä, ja minun oli pakko rauhoit- Martti Haavion sekä suomalaisen kansan- taa hänet. Mies kävi kuumana. Puhe ei te- runouden lukemattomat nimettömät mes- honnut.” tarit. Rossi toi Suomeen herkun nimeltä Kirjassasi Laulu tummana tulevi aloit ”Pierna de cordero à la chilena” eli karit- käyttää ”suomalaista mittaa”, kuten kutsut sankoipi chileläiseen tapaan. Mikä on kuu- kalevalaista poljentoa. Hioit sitä kokoelmis- luisan lampaanpaistin salaisuus? sa Palava lintu ja Kurosawan tuuli. Mikä oli ”Riittävä riiputus ja tieteellinen mari- sen löydön anti? nointi. Kuivaa sherryä tai portia, valkosipu- ”Mittaamaton”, Rossi sanoo hartaasti. lia, vihanneksia, timjamia, rosmariinia ja ”Ei ole asiaa, ei vivahdetta, ei konkreettista, paljon karkeaksi rouhittua mustaa pippu- ei abstraktia, jota suomalaisella mitalla ei ria. Jos haluat siitä villisian makuisen, lisää voisi ilmaista.” pekonia ja kahdeksan katajanmarjaa. ” Entä poliittinen runous ja laulut, varsin- Matti Rossi toimi Kulttuurivihkojen pää- kin laulut solidaarisuudesta ja taistelusta? toimittajana vuosina 1978–1979. Mitä on Etkö enää arvosta niitä? jäänyt mieleesi tuolta ajalta? ”Ne edustavat yhtä tekemisen tyyliä. Kir- ”Liian paljon töitä, liian vähän aikaa töi- jailija luo nahkaansa koko ajan.” den tekemiseen eikä rahaa palkkioiden Teit kymmenen vuotta, 1985–1995, ro- maksamiseen. Ja unohtumaton tähtihetki: maanisarjaa Nuorallatanssijat. Siitä kasvoi vuonna 1978 paljastimme graafikko Tee- seitsenosainen järkäle. Mitä lähdit etsi- mu Lipastin kanssa pääministeri Kalevi mään? Mitä löysit? Sorsan (SDP) ja hänen renkinsä opetusmi- ”Tragikoomisen ilmaisun. Sen, jota nisteri Kalevi Kivistön (SKDL) kähminnät Shakespeare käyttää omalla tavallaan. Löy- demokraattisen hallintomallin romuttami- sin uudestaan itseni kirjailijana. Sarjan vii- seksi Taideteollisessa korkeakoulussa. Pal- meisen osan, Matka rajalle, kirjoitin kuin jastimme virkakiellon, opettajien painosta- Mozart sävellyksensä: yhtä soittoa.” misen, valehtelun julkisessa sanassa, poliit- Samanaikaisesti olit tuntematon Olavi tisen vainon ja laittomat erottamiset, joi- Kokko ja teit kuusi originellia, erinomai- den kohteeksi joutuivat eivät vain kommu- sen hauskaa ja kulinaarista dekkaria. Miksi nistit, vaan kaikki jotka eivät hyväksyneet lopetit kirjoittamisen? Sorsan hallituksen röyhkeää puhdistusta. ”En ole lopettanut”, Rossi ärähtää. ”Jou- Se oli Kulttuurivihkojen velvollisuus, ja me duin riitaan Tammen silloisen johdon piru vieköön teimme sen, mitä kukaan kanssa ja minut tönittiin ulos. En suostu- muu ei halunnut tai uskaltanut tehdä.” nut kirjoittamaan niin kuin herra [Olli] Arrakoski ja neiti [Sirkka] Kurki-Suonio Unkarilainen rapsodia vaativat. Arrakoski jopa osoitti minulle kir- jallisesti, miten muuan käsikirjoitus olisi pi- Vuonna 1975 teit virheen, Siniparta. Lähe- tänyt kirjoittaa. Sille olisi voinut nauraa el- tit Unkarin kirjailijaliitolle kirjeen, jossa lei herra johtaja olisi ollut tosissaan.” moitit Suomessa vierailleen kirjailija Miksi et tarjoa töitäsi muille kustantajil- Denés Kissin puheita, tämä kun oli rinnas- le? tanut sosialismin ja fasismin nimittäen

20 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 edellistä punaiseksi ja jälkimmäistä mus- kuvaa verrattomassa satiirissaan Piispa Hen- taksi fasismiksi. Tämän seurauksena Kiss rikin sormi mustat listat, takinkääntäjät, tun- joutui eroamaan Unkarin kirjailijaliitosta nustajat, katujat ja flagellantit, jotka ruoski- ja puoleksi vuodeksi ruumiillisiin töihin. vat itsensä ja muut. Kylävaara-ressukasta Miten kommentoit? voin vain todeta, että jolle on lusikalla an- ”Olet disinformaation uhri”, Rossi sa- nettu, siltä ei voi kauhalla ottaa. Kommu- noo lauhkeasti. ”Ensinnäkään Kiss ei joutu- nistijahdissa vaaditaan meidän aikanamme nut eroamaan Unkarin kirjailijaliitosta, toi- enemmän tietoa, taitoa ja tyyliä kuin 1930- seksi häntä ei pantu puoleksi vuodeksi ruu- luvulla. Jahtaajien taustapiruista Jutta miillisiin töihin. Ja kolmanneksi kaikki Zilliacus tuo mieleen paroni von Münch muutkin median pallottelemat toinen tois- hausenin itsestään soivan metsästystorven. taan hurjemmat huhut hänen rangaistuk- Ben Zyskowicz taas on vakiinnuttanut ase- sistaan olivat valheita, jotka keksittiin Bu- mansa julkisuudessa hieman infantiilina dapestissa ja pantiin levitykseen Suomessa. mutta seksiin menevänä ekshibitionistina, Tässä levityksessä auttoi joukko suomalai- joka kehuu saavansa orgasmin joka kerran sia kirjailijoita, jotka eivät ole välittäneet il- kun Sinikka Sokka päästää suustaan taiste- moittautua.” lulaulun.” ”Minun kirjeestäni voi jokainen ajatella ”Uruguaylainen kollegani Mario Bene- mitä haluaa, mutta jokaisella on oikeus tie- detti sanoi kerran flagellanttien parveilus- tää totuus. Koko totuus. Faktat. Huhut Kis- ta: ’Takinkäännön markkinoilla katumus sin rangaistuksista ammuttiin alas jo kesäl- ei ole vahvinta valuuttaa. Mitä enemmän lä 1975. Suomen Kirjailijaliitto julisti minut sitä tarjotaan, sitä nopeampi on sen inflaa- valehtelijaksi. Olin valehtelija aina vuoteen tio.’” 2000, jolloin Kiss, kirjailija Robert Alftanin ”Kun ajattelen tuon operetin kuoroa, pyynnöstä, lähetti Alftanille tapahtumista Helsingin Sanomien toimittajia, ja Erkon Pi- oman selvityksensä julkaistavaksi Suomen meyden Ytimestä pursuavaa antikommu- Kuvalehdessä. Alftan toimitti selvityksen ko- nistista mölyä, tulee mieleen Mark Twainin pion minulle. Selvitystä ei julkaistu, koska kuolematon juttu raitiovaunujen älyttö- se olisi virallisesti pudottanut pohjan val- mästä rahastajarallista ’Punch, brothers, heilta. Se osoittaa valheeksi Suomen Kirjai- punch’, joka kerran kuultuna kaivautuu lijaliiton silloisen johtokunnan väitteen, et- kuulijan korviin kuin punkki.” tei Kiss ollut puhunut niin kuin minä olin häntä siteerannut.” Conductor, when you receive your fare, ”Selvityksessään Kiss vahvistaa puhu- Punch in the presence of the passenjare! neensa juuri niin. Hän vahvistaa myös sen, A blue trip slip for an eight-cent fare, mikä oli tiedetty jo vuodesta 1975, että A buff trip slip for a six-cent fare, minkäänlaisia sanktioita ei ollut seurannut A pink trip slip for a three-cent fare, vaan koko juttu oli painettu villaisella. Mi- Punch in the presence of the passenjare! tään periaatteellista keskustelua ei Unka- CHORUS rissa käyty. Suomessa käyty keskustelu oli Punch, brothers! Punch with care! kuin minun ja koiralauman vuoropuhe- Punch in the presence of the passenjare! lua.” ”Mutta vielä vuonna 2003 kirjailija Pirk- • ko Saisio herätti henkiin joitakin valittuja valheita näytelmässään Baikalin lapset, jon- Konnariveljet, tarkkuuden tähden ka KOM-teatteri esitti ja media sulki suo- reikää pilettiin maksajan nähden! sioonsa. Saisiolle avautui markkinarako, Sininen piletti, kahdeksan senttiä, joka pian poiki hänelle Finlandia-palkin- ruskea piletti, kuusi senttiä, non, ei taiteellisista ansioista vaan poliitti- vaaleanpunainen, kolme senttiä. sesta opportunismista. Ja Saisio tietää sen.” Tarkkuuden tähden, maksajan nähden Entä miten koet Ilkka Kylävaaran Taisto- reikää pilettiin naks naks naks! laisuuden mustan kirjan ja muun keskuste- lun taistolaisuudesta? KUORO ”Keskustelun?” Rossi naurahtaa ironises- ti. ”Se on avutonta kommunistijahtia, jossa Reikää pilettiin, veljet, naks! jahtaajat kärkkyvät palkintoja. On kiinnos- Maksajan nähden, tarkasti naks! tavaa seurata mitä kukin saa. Suuressa tas- kussa on paljon jaettavaa. Aulikki Oksanen (Matti Rossin vapaasti riimittelemänä.)

KULTTUURIVIHKOT 21 PienissäPienissä teattereissateattereissa onon tekemisentekemisen vapauttavapautta

TEKSTI Katri Pietarinen KUVA Helinä Kuusela

1990-luvun lama ja siitä seuranneet kulttuuri- poliittiset mullistukset synnyttivät Suomeen liudan pieniä, itsenäisiä teattereita. Ne pinnis- televät rahallisissa vaikeuksissa, mutta itsenäisyys tarjoaa mahdollisuuksia, joista teatterintekijät eivät luopuisi mistään hinnasta.

22 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 nsimmäisen kerran Suomeen syntyi kumouksesta, halusta tehdä asioita toisin. ta”, Kokoteatterin Anna Veijalainen tietää. pieniä teattereita ja itsenäisiä teatte- Keskeistä on demokraattisemman työyhtei- Kun laitosteatterin keskivertokävijä on kes- E riryhmiä 1960- ja 1970-luvuilla. Laa- sön kehittäminen sekä se, ettei pienissä ki-ikäinen rouva, joka saapuu teatteriin siis- jemman yhteiskunnallisen liikehdinnän teattereissa ole samalla tavalla tulosvastuu- tisti puetun rouvabussilastillisen kanssa ja myötä myös teatterialalla havahduttiin vaa- ta kuin isoissa. On mahdollista ottaa riske- herkuttelee väliajalla konjakilla ja leivospa- timaan demokratiaa ja uudistuksia. Itsenäi- jä. Esityksiä voi tehdä myös vaikeista aiheis- lalla, pienen teatterin tyyppikävijä on kym- set teatterit tarjosivat mahdollisuuden toi- ta. Ylipäänsä saa tehdä esityksiä aiheista, meniä vuosia nuorempi – parikymppinen mia vähemmän muodollisesti ja ottaa kaik- joita itse pitää kiinnostavana”, Veijalainen kaupunkilainen. ki teatterin jäsenet mukaan päätöksente- summaa. koon. Seitsemän ihmisen voimin pyörivän Suljetun kulttuuripolitiikan uhrit Pienteattereiden tulemisen toinen aalto Teatteri Takomon taiteellinen johtaja oli 1990-luku. Alalle oli valmistunut entistä Miko Jaakkola on samoilla linjoilla. ”Pie- Pienten teattereiden toimeentuloon ja enemmän ihmisiä, joille ei löytynyt isoista nessä ryhmässä suurimpana etuna on rea- mahdollisuuksiin vaikuttaa ratkaisevasti teattereista töitä. Samalla teatterialan kou- gointiherkkyys ja nopeus tehdä sellaista teatterin sijoittuminen valtion ja kuntien lutus koki muutoksen: nykyään koulute- ajankohtaista teatteria, joka puhuttelee ny- rahoitusmekanismiin. Valtion jakamista taan itsenäisiä taiteilijoita, jotka pystyvät ai- kyajassa elävää katsojaa. Tuotannot voivat kulttuuriapurahoista noin puolet menee empaa laajemmin ottamaan vastuun omis- olla myös isoja teattereita vapaampia, ko- Kansallisoopperalle. Jäljelle jääviä teatteri- ta tekemisistään. Luonnollinen seuraus on keilevampia ja ennakkoluulottomampia te- apurahoja jakaa hieman alle 60 teatteria, ollut monien pienten teattereiden syntymi- kotapojen ja esityksien muodon suhteen.” jotka kuuluvat teatteri- ja orkesterilain pii- nen. Monet pienteatterintekijät tekevät töitä riin. Nämä ovat suurimmaksi osaksi isoja Vuonna 2001 Teatterikeskus, 1970-luvul- rinnakkain useissa teattereissa ja eri pro- laitosteattereita. la perustettu teattereiden yhteistyöjärjestö, duktioissa – myös isoissa laitosteattereissa. Parisenkymmentä pienempää teatteria tarjoutui pienten teattereiden vallattavaksi. Pienteatterityötä pidetään henkireikänä. saa vuodesta toiseen opetusministeriöltä Teatterikeskuksen ansiosta pienet teatterit Se ei ole tavallista päivätyötä, vaan tekijät harkinnanvaraista tukea – näitä teattereita ovat saaneet yhteisen puhetorven kulttuu- ovat mukana intohimosta. kutsutaan ”pienen teatterilain” piirissä ole- ripolitiikassa. Lisäksi pienteattereiden väli- Pienessä teatterissa työt jaetaan jousta- viksi. nen yhteistyö ja avunanto on kehittynyt vasti, eikä ammattinimikkeitä pidetä eh- Erityisen ongelmallisen tilanteesta tekee huimasti. dottomina tai toimintaa rajoittavina. Jokai- se, että tuet menevät vuodesta toiseen sa- Nykyään Suomessa on yli neljäkymmen- nen pääsee halutessaan kokemaan teatte- moille teattereille, eikä joukkoon pääse tä pientä ammattiteatteria. Lisäksi on suu- rinteon monia puolia. enää muita. Viimeisin ”ison teatterilain” ri määrä harrastajateattereita ja yksittäisiä ”Kaikkein pienimmissä teattereissa ei piiriin päässyt teatteri on Komediateatteri produktioita varten koottuja ryhmiä. ole olemassa jakoa näyttelijöihin ja muu- Areena 1990-luvun puolivälissä. Sen jäl- hun henkilökuntaan”, perinteikkään hel- keen laki on ollut suljettu. Myös harkin- Mahdollisuuksia ja vapautta sinkiläisen harrastajateatteri Kultsan pu- nanvaraista tukea nauttivien teattereiden heenjohtaja Jorma Hellström huomauttaa. ryhmä on käytännössä umpinainen. ”Euroopan mittakaavassa – suhteutettuna ”Jokainen on vastuussa esityksen onnistu- ”Tilanne on absurdi niiden teattereiden väestöön – pienten teattereiden määrä on misesta, markkinoinnista lähtien.” näkökulmasta, jotka on perustettu lain sul- Suomessa aika keskivertoa”, ammatillisten Jo vuonna 1959 Kulttuuritalon Teatteri- kemisen jälkeen – eivätkä pääse tämän ta- teatteri- ja tanssiryhmien asemaa ajavan na toimintansa aloittaneessa Kultsassa esi- kia osaksi yhteisestä kakusta. Molempien Teatterikeskuksen puheenjohtaja ja helsin- tyksiä tehdään intohimosta teatteriin – ku- tukityhmien ulkopuolelle jää Suomessa kiläisen Kokoteatterin taiteellinen johtaja kaan kuudestakymmenestä jäsenestä ei saa noin kaksikymmentä teatteria. Nämä teat- Anna Veijalainen kertoo. ”Silti olen aivan työstään palkkaa. Moni toimii siviilissä ai- terit elävät suurelta osin omista tuloista vihreä kateudesta aina kun käyn esimerkik- van muulla alalla. Teatterissa näyttelee niin sekä säätiöiden myöntämistä apurahoista”, si Berliinissä tai Riikassa. Siellä tehdään kielenkääntäjiä, opettajia ja tutkijoita kuin Teatterikeskuksen puheenjohtaja Anna paljon todella omaperäistä, jännittävää rakennusmiehiä ja työttömiä. Veijalainen kertoo. teatteria. Suomessa kaikki erilaisemmat Pienissä teattereissa esiintyjien ja yleisön Teatterikeskus vaatiikin muutoksia tuki- esitykset leimataan automaattisesti ’kokeel- suhde on läheinen – sen takaavat jo pienet politiikkaan. Ensinnäkin teatterilain piiriin liseksi teatteriksi’. Täällä suurin osa myös teatterisalit. olisi välittömästi päästettävä ainakin pari itsenäisistä teattereista tekee aika perinteis- ”Näytteleminen on pienessä tilassa tar- teatteria lisää – seurauksena olisi myös pa- tä teatteria – ero ei ole niinkään ohjelmis- kempaa ja aistittavampaa, koska katsomo rin ilman tukia olevan teatterin nousemi- toissa, vaan taustalla, tavoissa tehdä teatte- on niin lähellä. Katsojat eivät pääse helpol- nen harkinnanvaraisen tuen piiriin. Pitkän ria.” la seuratessaan esitystä, eivätkä myöskään aikavälin vaatimus on valtiollisen ja kun- Veijalaisen mukaan tärkein syy pienteat- näyttelijät”, Jorma Hellström toteaa. nallisen kulttuuripolitiikan kokonaisvaltai- tereiden syntymiseen oli turhautuminen Tunnelma on isoja laitosteattereita ren- nen uudistaminen. isojen teattereiden ennalta määrättyyn nompi eikä teatteri-iltaa varten tarvitse ”Tällä hetkellä tukisummat lasketaan työnjakoon ja vähäisiin omiin vaikutus- välttämättä pukeutua juhlatamineisiin. täysin mekaanisesti edellisen vuoden toi- mahdollisuuksiin. ”Pienteatteriyleisö eroaa laitosteattereiden minnan perusteella. Kun esimerkiksi Q- ”Kyllähän tässä on kyse pienestä vallan- kävijöistä voimakkaimmin ikänsä puoles- teatteri teki suuren remontin teatterisaliin-

KULTTUURIVIHKOT 23 sa, eikä siellä siksi ollut esityksiä, tuet pie- tämään oman ratkaisunsa ongelmaan tai Valtavirralle tarvitaan vaihtoehtoja, he pai- nenivät roimasti seuraavana vuonna”, Vei- voi pyytää näyttelijöitä esittämään sen hä- nottavat. Moni myös tekee lähtökohtaises- jalainen kertoo. ”Tukimatematiikka on nen puolestaan. ti yhteiskunnallista teatteria. muutenkin nurinkurista. Nykyjärjestelmä Forumteatterin aiheet ovat yhteiskun- Anu-Helena Pitkänen pitää yhtenä ryh- suosii suhteettomasti isoja laitosteattereita, nallisia, vaikka matkalla Brasiliasta Suo- mänsä julkilausumattomana tavoitteena erityisesti isoimpia kaupunginteattereita.” meen teemat ovatkin muuttuneet. ”Esityk- maailman parantamista – vaikka fraasi Epävarmuus rahoituksesta ja tulevista set tehdään aiheista, joita itse pidämme kuulostaisikin kuluneelta. ”Forumteatteri apurahoista luo yleistä epävarmuutta koko tärkeinä. Joskus tarve tulee myös kentältä – on hirveän konkreettinen tapa yrittää etsiä teatterin toimintaan, kun joka vuosi on koulu- tai sosiaalialalta pyydetään esitystä vastauksia ongelmiin yleisön kanssa”, hän jännitettävä uudelleen, miten paljon tukia tietystä aiheesta – näin oli esimerkiksi päih- pohtii. tulee. Tulojen rajallisuus syö lähinnä mark- deteeman kanssa. Viime vuosina on esityk- ”Teatteri on yhteiskunnan peili, joka kinointimahdollisuuksia. Viidakkorumpu siä ollut lisäksi rasismista, seksuaalisuudes- nostaa esille aiheita ja tunnelmia, jotka ei- on pienteattereiden tärkeimpiä markki- ta, syömishäiriöistä ja koulukiusaamisesta. vät vielä ole saavuttaneet järjellisen diskurs- nointiväyliä, kun ei ole varaa ostella bussin Uusimman näytelmän, Fillarin, teemana sin tasoa”, Takomon Miko Jaakkola muo- kylkiä. Rahan puute johtaa siihen, että työ- on kuolema – siinä idea lähti Konginkan- toilee. ”Meillä pyrkimyksenä on tehdä inhi- tä tehdään omasta selkänahasta. ”Jos jos- kaan suuronnettomuudesta”, DraamaRää- millisesti koskettavaa yhteiskunnallista teat- tain tingitään, niin se on ehdottomasti täleiden Anu-Helena Pitkänen kertoo. teria, jossa ajankohtaiset kysymykset nousi- oma palkka”, Veijalainen tietää. Pienteatte- ”Käsikirjoitamme kaikki esitykset itse, sivat esiin hyvin valittujen ihmiskohtaloi- rintekijä elää kädestä suuhun – purjeve- mikä takaa myös sen, että jokainen saa juu- den kautta.” • neistä ja omakotitalosta omenapuilla on ri sellaisia rooleja, mitä itse haluaa”, Pitkä- turha haaveilla. nen kehuu. Esityksiä DraamaRäätäleillä on Pienet teatterit kärsivät näkyvyyden vuodessa viitisenkymmentä ja koko ohjel- puutteesta. Vaikeinta mediahuomion mistoa esitetään rinnakkain. DraamaRäätä- hankkiminen on harrastelijateattereille, lit on ensimmäisiä suomalaisia soveltavaan joiden ensi-illoissa lehtikriitikot harvem- teatteriin keskittyviä ryhmiä – eikä erikoistu- min käyvät. Omaa yleisöpohjaa tai kanta- minen kouluyleisöönkään ole kovin yleistä. jengiä on vaikea luoda, kun moni eksyy ”Meillä on kaikilla vilpitön kiinnostus Ensi-iltoja pienteattereihin vain yksittäisiin esityksiin, sitä ikäluokkaa kohtaan”, Pitkänen selittää. esityksen teeman takia. ”Nuortenteatteria tehdään Suomessa aivan syksyllä 2005 hirvittävän vähän. On lastenteatteria, ja sit- Erikoisalana pipopäät ten on aikuisille suunnattuja esityksiä. Kokoteatteri: Meistä on todella tärkeätä saada käsitellä 16.9. Naapurit Positiivisena kehityskulkuna voi pitää sitä, teini-ikäisten kanssa olennaisia aiheita teat- Hämmästyttävä tarina murhasta, naapureista ja että pienten teattereiden määrän kasvun terin avulla.” Australiasta. Liettualaisen nykydramaatikon, Marius myötä teatterit ovat alkaneet myös erikois- Ryhmä esiintyy yleensä yhdelle koululuo- Ivashkeviciuksen näytelmän maailman kantaesitys. tua. On yhä enemmän ryhmiä, jotka kes- kalle kerrallaan – forumteatterissa sekä 26.9. lähtien Luontosopimus kittyvät syventämään tiettyä tapaa tehdä näyttelijöitä että yleisöä on oltava vähän, jot- Monologi kolmelle näyttelijälle teatteria. ta vuorovaikutus olisi todellista. Esitykset ti- 7.12 No-one (työnimi) Helsingissä päämajaansa pitävä teatteri- lataan koulutunneille, ja ryhmä esiintyy Esitys itsensä tuntemisesta, rajojen rikkomisesta, osuuskunta DraamaRäätälit on mainio esi- useimmiten liikuntasalien koripallotelinei- rakkauden ja seksuaalisuuden tabuista. merkki erikoistumisesta. Kahdeksan juuri den katveessa. Vaativan yleisön palaute on teatteri-ilmaisun ohjaajiksi valmistuneen ollut innostunutta. Vain yksi tarkkailuluok- Takomo: opiskelukaverin vuonna 1998 perustama ka ei ole suostunut tulemaan lavalle koko 3.11. Algoritmi ryhmä keskittyy soveltavaan teatteriin ja kuuden vuoden esiintymisten aikana – ja se- Esitys käsittelee islamia ja kysymyksiä, joihin islam esiintyy lähinnä yläasteluokille. kin luokka sentään osallistui keskusteluun. nykypäivänä joutuu vastaamaan. Soveltavaa teatteria on muun muassa Huumoripitoiset esitykset muistetaan brasilialaisen Augusto Boalin kehittämä fo- yläasteluokilla, Pitkänen tietää. ”Tämä on Kultsa: rumteatteri, jota kehittäjä itse luonnehti sellaista ruohonjuuritason työtä elämän Kultsalaisten kirjoittamat kolme pienoisnäytelmää. harjoitteluksi elämää varten. Ideana on, jumppasaleissa. Me tehdään sen verran Näytelmissä pohditaan äidin ja tyttären suhdetta, että näyttelijät esittävät lyhyehkön, noin omaa juttua, että teatteripiireissä harva on työpaikan kieroja suhteita ja rahan himoa. puolen tunnin pituisen valmiiksi harjoitel- kuullut meistä. Meidät tunnetaan kaduilla Marraskuussa ensi-iltaan tulee koko perheelle lun ja käsikirjoitetun näytelmän, joka päät- ja busseissa – reppuselkäiset pipopäät tun- suunnattu Keisarin uudet vaatteet. tyy kriisitilanteeseen. Suurin osa ajasta käy- nistavat ja moikkailevat. ” tetäänkin sitten kriisin ratkaisemiseen yh- DraamaRäätälit: dessä yleisön kanssa. Jokeriksi kutsuttu Teatteri yhteiskunnan peilinä Fillari. esiintyjä toimii välittäjänä näyttelijöiden ja Lämminhenkisesti kuolemaa ja ihmissuhteita yleisön välillä: provosoi, haastattelee, väitte- Pienten teattereiden edustajat pitävät itse- käsittelevä esitys, johon sisältyy työpaja. Myös muut lee ja kyselee. Katsoja saa tulla lavalle esit- näisiä teattereita yhteiskunnalle tärkeinä. ohjelmistossa olevat esitykset tilattavissa.

24 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Teatteria oluesta HELINÄ KUUSELA

TEKSTI Katri Pietarinen

Kokoteatterissa syksyn esitykset rahoitetaan kesän kaljanmyynnillä.

aikki lähti kouluaikojen haa- veesta. Ideoin teatterin, jossa ”K olisi kaksi tanssijaa, kaksi näyttelijää ja kaksi muusikkoa. Jokainen lähtisi työssä samalta viivalta. Sitä sitten pohdittiin oman lopputyöporukkani kans- sa. Ja yhtäkkiä hirveän moni oli innostu- nut”, Kokoteatterin taiteellinen johtaja Anna Veijalainen muistelee teatterin perus- tamista edeltäneitä tunnelmia. ”Sitten meitä oli kolmekymmentäkolme kaveria Villa Kiven pihalla keväällä 1997 – näyttelijöitä, tanssijoita, muusikoita, ko- reografeja, ohjaajia, teknikoita, kaikkea. Jot- kut siitä porukasta ovat edelleen aktiivisesti mukana teatterin toiminnassa. Alusta saak- ka keskeistä oli usko siihen, ettei määritel- mien ja ammattinimikkeiden tarvitse rajoit- taa toimintaa. Aivan konkreettisessa tekemi- sessä kaikki lähtevät samalta viivalta. Se on tuottanutkin toisenlaisia esityksiä, kuin mitä sellaisissa näkymättömien raja-aitojen teatte- rissa näkee”, tanssijan ja koreografin koulu- tuksen saanut Veijalainen iloitsee. Kokoteatterissa on joka vuosi näytelmä- ensi-iltojen lisäksi ainakin yksi tanssiensi-ilta. ”Meillä tanssi on teatterillisempaa kuin yleensä. Muutenkin olemme pyrkineet murtamaan eri taidetyyppien raja-aitoja.” Baari on tärkeä osa Kokoteatterin toimintaa. Teatterissa on vain yksi vakituinen työn- tekijä, tuottaja. Myös Veijalainen painaa sä baari. Baarin tulot kattavat ison osan hua”, taiteellinen johtaja hymyilee. Kokoteatterissa täyttä päivää – mutta ilman teatterin kuluista – jopa sen verran, että Uuden esityksen aihe lähtee aina yleises- palkkaa. Elanto tulee henkilökohtaisista kesän olutmyynnillä on suora yhteys syksyn tä keskustelusta. Teatterissa mietitään, mitä apurahoista ja tuista. Muut tekevät työnsä esitysten budjettiin. Ainutlaatuista baarissa halutaan seuraavaksi tehdä. Olennaisinta freelance-pohjalta. Esiintyjiä Kokoteatteril- on eriparikalusteiden ja olohuonemaisen on tekijöiden oma kiinnostus. Viime kä- la on kymmeniä. Käytännössä alle kymme- tunnelman lisäksi se, että baarissa olutta dessä päätöksen uusista produktioista te- nen hengen sisäpiiri on enemmän muka- myyvät itse näyttelijät. kee Veijalainen. na. Kaikki tekevät töitä myös muille teatte- ”Meillä kaikki tekevät todellakin kaikkia ”Parhaillaan työn alla on liettualainen reille. mahdollisia töitä. Joskus on ollut tilanne, näytelmä”, Veijalainen intoilee. ”Se on että ensin olen ollut lipunmyynnissä, sitten mainiota, koska yleensä teattereissa uudet Kaikki tekevät kaikkea salin ovella repimässä lippuja, ponkaissut tekstit saapuvat englannin- tai saksankieli- sieltä stagelle ja päättänyt illan baarin tiskil- sistä maista.” Yhteistyö liettualaisten kanssa Ehdotonta lisäarvoa – niin rahallisesti kuin lä. Siinä syntyy aivan erilainen fiilis, kun alkoi Itämeren maiden Baltic Circle -teat- tunnelman puolesta – Kokoteatterille an- näyttelijä ei olekaan mystisen etäinen hah- terifestivaaleista, jossa Kokoteatteri on ol- taa teatterin oma, poikkeuksellisen viihtyi- mo, vaan ihminen, jonka kanssa voi pu- lut mukana vuodesta 2001. •

KULTTUURIVIHKOT 25 Volter Kilpi taipui näyttämölle

TEKSTI Elias Krohn

Nälkäteatteri esittää sekä järeitä klassikkoja että räkäistä nyky- teatteria.

älkäteatteri, alkuperäiseltä nimel- tään Yövieraat, on tullut tunnetuk- N si ennen kaikkea suomalaisten klassikkokirjailijoiden, Aleksis Kiven ja Vol- ter Kilven tekstien dramatisoinneista. Sen esityksiä voi nähdä muun muassa Kilven kotiseudulla Kustavissa järjestettävässä Vol- ter Kilpi -kirjallisuustapahtumassa, jossa on vuodesta 1999 lähtien joka kesä saanut ensi-iltansa yksi uusi Kilven tai Kiven teks-

teihin perustuva näytelmä. ELIAS KROHN Nälkäteatterin ohjaaja Juha Hurme ker- Härkäniemi (Matti Simola) piippuhyllyn äärellä Nälkäteatterin näytelmässä Härkäniemen piiput. too, että Volter Kilven Saaristolaissarjan tekstien dramatisoiminen oli alun perin toon siltä varalta, että Kilpi yksinään kävisi ja avantgarde-leimasta haluttiin eroon, ti- vitsi. Tuntui mahdottomalta ajatukselta, liian raskassoutuiseksi. Kivi on Kilven ainoa lalle perustettiin Nälkäteatteri. Kustavin että Kilven sivun mittaiset virkkeet ja lopu- esikuva suomalaisessa kirjallisuudessa. Kilpi-tapahtumassa ryhmä esiintyy yleisön ton päänsisäinen maailma voisivat toimia tottumuksen vuoksi kuitenkin edelleen ni- näyttämöllä. Raha korruptoi mellä Yövieraat. ”Halusin huvin vuoksi yrittää sellaista, Nälkäteatterin repertuaariin kuuluu mikä ei voi onnistua. Mutta tehdessä Nälkäteatterin juuret ovat kuitenkin muu- Hurmeen sanoin edelleen myös ”räkäistä aloimme ymmärtää, että tämähän toimii.” alla kuin suomalaisten klassikkojen drama- nykyteatteria”. Uusinta tuotantoa edustavat Ensimmäinen teos oli Albatrossin tarina, tisoinneissa. Taustalla on vuonna 1988 Jy- akustinen rock-musikaali Tommi sekä John Alastalon salissa -romaanin merenkulkuai- väskylässä perustettu avantgarde-henkinen Miltonin Kadotettu paratiisi -teoksen nykyai- heinen sisäkertomus. Kaikkiaan Kilven Yövieraat-teatteri, joka koostui virallisen kaan sijoittava dramatisointi Kadotetut. Saaristolaissarjan dramatisointeja on nyt teatteri-instituution ulkopuolelle syystä tai Nälkäteatteri sijoittuu Hurmeen mu- kasassa kahdeksan. Uusin, Härkäniemen pii- toisesta jääneistä nuorista vihaisista miehis- kaan korkeatasoisen harrastamisen ja va- put, sai ensi-iltansa Kustavissa tänä kesänä. tä ja naisista. Hurmeen lisäksi mukana oli paan ammattilaistyön väliin. Mukana on Siinä on ”actionia” vieläkin vähemmän muun muassa nykyään elokuvaohjaajana ja viitisenkymmentä teatterintekijää. Työtä kuin aiemmissa näytelmissä: pohjatekstinä kirjailijana toimiva Auli Mantila ja Jumalan tehdään palkattomasti iltaisin, viikonlop- on Alastalon salissa -romaanin kuuluisa kol- teatteri -skandaalin vuoksi Teatterikorkea- puisin ja lomilla, eikä omia tiloja ole. mas luku, jossa päähenkilö Härkäniemi koulusta erotettu Jari Hietanen. Yövieraat- Hurme ei murehdi resurssien niukkuut- jahkailee piipunvalinnassaan. teatterin kautta marginaaliin joutuneet te- ta. ”Olemme marssittaneet näyttämölle yh- kijät saivat uskottavuutta teatteripiireissä ja ”Raha korruptoi kaikki hyvät ryhmät. 17 den miehen päänsisältöjä. En olisi 5–6 vuot- lopulta ammattiteatteritkin avasivat heille vuotta tällaista epämääräistä teatterityötä ta sitten voinut ajatellakaan tällaista, mutta ovensa. on ollut mahdollista vain, koska organisaa- pikku hiljaa rohkeus on kasvanut. Olen al- ”Ne osoittautuivat kuitenkin äärimmäi- tio on ajettu aivan alas. Tällaista epäorgani- kanut ymmärtää, millä tavalla Kilpi kertoo sen tylsiksi paikoiksi tehdä teatteria. Rupe- saatiota on mahdoton tappaa. Se ei ho- ja jakelee pakettejaan”, Hurme sanoo. simme saamaan palkkaa teatterityöstä, mehdu eikä asetu paikalleen, vaan on kiin- Näytelmät ovat olleet yleisömenestyksiä. mutta kaipasimme edelleen vapaata fooru- nostavalla tavalla elinvoimainen. Välillises- Niiden kautta ”vaikeana” kirjailijana pidet- mia, ja Yövieraat-teatteri säilyi”, Hurme ti se myös työllistää, antaa ihmisille meriit- ty Kilpi on tullut ihmisille tutuksi. Aleksis muistelee. tejä ja tekee nuoria näyttelijöitä tunnetuk- Kiven näytelmiä otettiin mukaan ohjelmis- Kun Yövieraat tuntui aikansa eläneeltä si.” •

26 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Hengentärkeää teatteria

TEKSTI Sonja Vialva KUVAT Helinä Kuusela

Oranssin Koiran teatteri pyrkii luomaan uudenlaista elävyyttä ja tunneyhteyttä.

uonna 2002 Kristiina Haapasalo (s. 1967) toteutti unelmansa. Hän pe- V rusti kotikulmilleen Helsingin Kal- lioon Oranssin Koiran teatterin.

Kulttuurivihkot: Mitä päämääriä sinulla on teatterityössä? Kristiina Haapasalo: Teatterin tekeminen on minulle etuoikeus. Saan tutkia sellaisia asioita, jotka minua ovat aina kiinnosta- neet. Saan jakaa. Melkein kaikki muu tai- dehan, musiikkia lukuun ottamatta, on hir- veän yksinäistä työtä. Teatteri ei koskaan. Siinä ollaan koko ajan kosketuksissa toisiin ihmisiin.

KV: Tiesitkö, että tulet elämässäsi työsken- telemään juuri teatterin alueella? KH: Olisin halunnut jonkin sellaisen hä- märän kirjallisen salongin pitäjäksi, ja sit- ten ajattelin pyrkiä Teatterikouluun, mutta muutuin ujoksi. Aloin opiskella kotimaista kirjallisuutta ja filosofiaa Helsingin yliopis- tossa. Kotimaisen kirjallisuuden laitos oli ihan loistava koulu tämän ohjaajan työn- kin suhteen. Erityisesti professori Auli Vii- kari opetti näkemään asioita uudella taval- la, katsomaan myös viereen. Sitten on pu- toillut vastaan näitä kulttuuriharrastuksia ja kaikenlaisia yhdistyksiä. Ero yliopiston teoreettisten taideopintojen ja tämän itse tekemisen välillä on ollut huikea.

Teatteri yhdistää KV: Mikä mielestäsi on teatterin suhde to- dellisuuteemme? Onko teatteri ajassamme edelleenkin luonteva taidemuoto? Täytyy- kö sitä puolustaa? – Teatterin tekeminen on minulle etuoikeus, sanoo Kristiina Haapasalo. KH: Sanoisin, että teatteri on ajassa. Siitä- hän aina puhutaan, onko joku ajassa vai ei. ihmiset. Mielestäni siinä on sama ongelma kuin mihin minä pyrin. Pyrimme pitä- Ja kyllä teatterin täytyykin olla ajassa. Sen kuin kaikkialla muuallakin tällä hetkellä, mään lippuhinnat alhaisina, tämä on kir- täytyy näyttää jotakin tästä todellisuudesta, eli tuntuu että mitään muuta kuin rahaa ei jattu meidän ryhmämme sääntöihinkin. jossa me elämme. Tai en minä teatterille arvosteta. Sitten tuodaan bussilasteittain Lippujen hinta ei saa olla este sille, että mitään tehtäviä anna, mutta kyllähän sen – ihmisiä katsomaan esityksiä. Mutta silloin joku tulee teatteriin. Henkinen pääoma niin kuin kaiken taiteen – täytyisi tavoittaa puhutaankin viihteestä. Viihde on eri asia kuuluu kaikille. Kulttuuri kertoo maan ti-

KULTTUURIVIHKOT 27 lasta, se miten kulttuuria arvostetaan. taas on aivan päinvastaista. Teatteri on ku- la. Lähtikö sieltä joku oma taidekäsitys, Tämä ei ole ollenkaan helppo asia käsittää. rilaji, improissa hypätään tyhjään. Ne ruok- joku oma linja? Sehän oli taiteessakin aika Meidänkin ryhmä on ollut nyt kaksi vuot- kivat toisiaan. Tämä kaikki ryhmässä teke- radikalisoitunutta aikaa? ta kodittomana: tiloja on maa täynnä, mut- minen on merkinnyt lisääntynyttä luotta- KH: Oli, oli. Eri asia sitten on, mitä näille ta niitä ei meinaa millään saada käyttöön. musta ihmiseen, koko meidän teatteriryh- meidän vallankumouksellisille sitten on ta- Silti ihmiset tarvitsevat taidetta, eläytymis- mällä. Kääntyminen ulos on mielettömän pahtunut. tä, sitä että jokin koskettaa. Teemme kai- ihanaa. Tällä hetkellä suunnitelmissamme ken itse ja todella pienellä budjetilla. on alkaa työstää Lewis Carrollin teosta Lii- KV: Tästä 1960-luvun vastarinta-ajattelusta Emme ehdi samaan aikaan markkinoida ja sa Ihmemaassa. Carroll pystyi ensimmäisen taisi jäädä meidänkin sukupolvelle jotakin tehdä teatteria. kerran näyttämään asiat lapsen näkökul- masta. Kirjassa näkyy lapsen konkreetti- KV: Toisessa näytelmässäsi Mirdja tutkit suus ja rehellisyys ja lapsen kokemistavan L.Onervan ja Eino Leinon suhdetta. Val- eräänlainen mielettömyys. mista näytelmätekstiä ei ollut, kuten ei en- simmäisessä näytelmässäsikään Kohtauksia, Tienviittoja ja omia mutkia vaan dramatisoit ja kirjoitit Mirdjan itse eri- laisia lähteitä apuna käyttäen. Puhuttele- KV: Mikä se sinun oma juttusi tämän kai- vatko klassikot mielestäsi edelleen? ken keskellä oikein on? Olet nainen ja tai- KH: Kyllä, mutta niissä täytyy olla se ”clue”, teilija. Mistä ammennat energiaa? Taustal- vahva näkemys siitä, mitä aletaan hakea. la on varmasti aika sitkeä intohimon kipi- Siis että mitä klassikon kautta oikein halu- nä. taan näyttää. Itse koen tärkeänä sellaiset KH: Kai sitä on aika kimurantti ja hankala asiat kuin myötätunto ja rakkaus, mielestä- pakkaus. Luovuudesta kuitenkin ajattelen ni elämme narsismin aikakautta. Kun ih- niin yksinkertaisesti, että toisissa ihmisissä miset ovat jotenkin aika yksinäisiä, niin ha- tuntuu olevan sitä niin sanottua luovuutta. luaisin näyttää sellaista, joka synnyttäisi kat- Sana luovuus vain on niin hankala, sitähän somossa edes hetkeksi tunteen siitä, että se käytetään niin monissa yhteyksissä. Luo- mitä esitetään jotenkin yhdistää. Että olisi vuus on hurjaa energiaa. Sitä voi käyttää hetken sellainen aivan kuin tunneyhdisty- yhteisesti. minen. KV: Joseph Beuysin slogan oli aikoinaan, Vapaus valita näkökulma että jokainen on taiteilija. Onko mielestäsi taiteilija kuitenkin jotenkin erityinen ihmi- KH: Olen vakuuttunut siitä, että teatteri- nen? työssä pitää olla arvoja, on oltava jotakin, KH: Kyllä mielestäni on. Taiteilijalla on mitä haluaa saada sanotuksi. halu ja tarve muokata todellisuutta yhtei- sesti jaettavaan muotoon. Luovuudessa, KV: Eikö ole vaikeaa heittää oma olemuksen- taiteilijana olemisessa on myös pakkoa. sa ja henkilökohtaisuutensa mukaan? Kui- Maailmaa ei kestä, ellei sitä pysty jäsentä- tenkin sitä vaistomaisesti suojelee itseään. mään. On välillä mietittävä tärkeitä asioi- KH: On myös etuoikeus, että saa työsken- ta, maailma on niin kova paikka. En nellä oman itsensä kautta. Oranssin Koi- usko, että kaikki ovat taiteilijoita. Esimer- ran viimeisin, keväällä esitetty näytelmä kiksi runoutta lukiessa näkee joskus hel- Majakka (Suomi Pulp) kertoi tunteettomuu- posti, että toisinaan tehdään vain itsestä desta. Minua kiinnostaa tällainen sairaus. ja itselle, ollaan liian subjektiivisia. Hyvä Ihmisten kohtaamattomuus mietityttää. teatteri pyrkii näyttämään olennaista täs- Kaikkialla näkee, että ihmiset eivät ymmär- tä ajasta. Usein se tarkoittaa sitä, mikä rä toisiaan. Charles Chaplin sanoi, että elä- tässä ajassa on vialla. Hyvä teatteri pystyy mä näyttää läheltä katsottuna traagiselta olemaan tämän ajan peili. Esimerkiksi mutta kaukaa koomiselta. Me päädyimme Kaisa Korhonen on puhunut sellaisista näytelmässä kuitenkin nauruun. Oli pak- asioista kuin työ, leipä, arvot ja maail- ko. Halusimme katsoa asioita kauempaa. man kivikovuus. Korhonen lainasi Elvi Sinervoa: ”Olemme kaikki Raskolnikove- KH: Teemme myös improja, esimerkiksi ja. Kaikki mitä tapahtuu näinä päivinä ja ravintoloissa. Yleisö ehdottaa aiheita. Yri- näiden jälkeen menköön lävitseni kuin tämme ottaa heidät mukaan. Improja tu- virta, niin että en koskaan puhuisi muu- lemme jatkossakin tekemään. Teatterissa ta kuin mikä on totta”. pysytään tiukasti käsikirjoituksessa, tämä KV: Me molemmat synnyimme 1960-luvul-

28 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 piilevää perintöä – arvoja ainakin, vaikka rauhoittavaa puhua. Ovathan ne sitä Lisätietoja: meistä ei fanaatikkoja tullutkaan. Ja nyky- paitsi olemassaolon kannalta ensisijai- http://www.oranssinkoiranteatteri.net ään ei ole kovin muodikasta puhua työstä sia. Työ ja leipä. Ja sitten tarvitaan vielä Oranssin Koiran teatterin improvi- ja leivästä, ainakaan tällaisin suoraviivaisin se ”virginia woolfilainen” oma huone. Ja saatiota keskiviikkoisin klo 19. käsittein. Kukaan ei ääneen tunnusta niitä täytyyhän elämässä muitakin ulottu- Esityspäivät 28.9., 12.10. ja 26.10. tarvitsevansa, mutta kyllähän näitä molem- vuuksia olla. Onneksi on teatteri! Teat- Ravintola Sävel, Helsinki. pia kaikille kaivattaisiin kaksituhatluvulla- teri on hullun kaunis systeemi, kuin rak- Vapaa pääsy. kin. kaus. Se saa syttymään aina uudestaan ja KH: Minun mielestäni niistä on aina uudestaan. •

KULTTUURIVIHKOT 29 Rosenthalin jalanjäljissä

TEKSTI Maria Säkö teoreetikoista suuret nimet, kuten sveitsi- no asia. Jo valosuunnittelun pioneeri Ro- läinen Adolphe ja saksalainen Max senthal määritteli aikoinaan valosuunnitte- Valosuunnittelija jää usein Reinhardt, pyrkivät 1800–1900-lukujen lun teoksessaan The Magic of Light seuraa- yleisöltä pimeään. vaihteessa ratkaisemaan kaksiulotteisten la- vanlaisesti: ”Katsojan ei tule kiinnittää va- Mia Kivinen kertoo työstään. vasteiden ja kolmiulotteisten näyttelijöiden loon mitään huomiota.” Rosenthal lähestyi välisen ristiriidan. Ensimmäisen maailman- valoa syvällisen analyysin kautta, mutta piti sodan jälkeen Yhdysvalloissa vaikutti New valoa teatterin visuaalisista elementeistä yyskuun 16:ntena Teatterimu- Stagecraft -ryhmä, joka kehitteli Appian ja eniten riippuvaisena muista. Mian mielestä seossa avautuu pelkästään valo- Reinhardtin ideoita käytännössä ja löysi va- valosuunnittelu on tätä nykyä itsenäisem- S suunnitteluun keskittyvä näyttely losuunnittelun viitteellisyydessä piilevät pää. Välähdyksiä valosta. Näyttely esittelee aja- voimat. Samalla he tekivät pesäeroa realis- Teatterikriitikot saavat Mialta heikoh- tuksia valosuunnittelun takana. Näyttelyn miin. Teoksen tunnelma ja idea nousivat kon arvosanan, vaikka parannusta onkin kuraattorina toimiva Mia Kivinen on pyytä- avainasemaan. tapahtunut. ”On totta, ettei jokainen krii- nyt kymmeneltä valosuunnittelijalta vapaa- Pitääkö valon vain näyttää näyttelijöiden tikko voi olla valosuunnittelun asiantunti- valintaisen kuvan yhdestä suunnitelmasta kasvot? Pitääkö valon olla realistista? Pitää- ja, mutta välillä näkee aivan luokatonta kir- ja sen taustaa tai teemaa valottavan lyhyen kö valon olla kaunista? Määrääkö ohjaaja joittelua. Kun kriitikon mielestä lavasteet tekstin. Mia Kivisen mielestä on aika avata teoksensa valot? ”Nämä kysymykset ovat vaihtavat kivasti väriä, pitäisi hälytyskello- valon merkitystä esityksessä yleisölle laa- vieläkin esillä, vaikka niihin on etsitty vasta- jen soida. Ehkä ne on kuitenkin ne valot, jemminkin. uksia ainakin sata vuotta, siitä lähtien kun jotka vaihtavat väriä.” Suomalaisissa teattereissa pitkään muu- alettiin nähdä valosuunnittelun itsenäinen hun taiteelliseen työryhmään verrattuna ja erottamaton osa esityksen kokonaisuu- Vähemmän näyttävyyttä, heikommassa asemassa olleet valosuunnit- dessa. Kuitenkin jo tuolloin teatterin visu- enemmän ideaa telijat ovat löytäneet nykytanssin, ympäris- aaliset uudistajat tekivät työtä marginaalis- tö- ja tilataiteen sekä kuvataiteen työskente- sa, valtavirtateatterissa näkyi lähinnä valais- Mia Kivinen on tehnyt jo useamman pro- lykentikseen. Nyt kotimainen valosuunnit- tusta, näkyvyyden varmistamista.” duktion koreografi Liisa Pentin kanssa. telu niittää kansainvälistä mainetta erityi- Eniten häntä on koulun jälkeen työllistä- sesti uuden tanssin vanavedessä. Uusi tanssi antoi uusia nyt Zodiak – Uuden tanssin keskus. Aluksi Mia Kivinen, freelance-pohjalta jo usean mahdollisuuksia jo 30-luvulla tanssi oli hänelle vierasta, mutta tutustuttu- vuoden ajan toiminut suunnittelija, valmis- aan uuteen tanssiin hän oli pian täysin tui viime keväänä Teatterikorkeakoulun Valosuunnittelijan ammattikuvan muotou- myyty. Tanssipuolelta on myös löytynyt hy- Valo- ja äänisuunnittelun laitokselta (VÄS) tumiseen tutustuessaan Mia Kivinen keskit- viä työpareja, joiden kanssa ajatukset ovat teatteritaiteen maisteriksi. Lopputyötään tyi erityisesti Jean Rosenthalin (1915– sopineet yhteen. Modernin tanssin abst- varten valosuunnittelun historiaan pereh- 1969) töihin ja elämään. Jean Rosenthalia raktius kiehtoo Miaa samoin perustein tyessään Mia huomasi kirjottavansa itse asi- pidetään ensimmäisenä ammattivalosuun- kuin jo aikoinaan kiinteässä yhteistyössä assa kolmea eri historiaa, valoteknisten löy- nittelijana, joka sai aikaan uudistuksia eri- koreografi Martha Grahamin kanssa työs- töjen, taiteellisen kehityksen ja itse valo- tyisesti tanssivalaistuksessa. Tanssi tarjosi kennellyttä Rosenthalia. suunnittelijan ammattikuvan historiaa. Va- Rosenthalin mukaan mahdollisuuden Viime syksyn Zodiakin tuotanto Wall- losuunnittelu on aina kuulunut esittävään abstraktiin, symboliseen ja visuaaliseen va- painted Abstractions saa tänä syksynä jatkoa taiteeseen, jo keskiajalla kirkkospektaakke- loon paremmin kuin teatteri. tanssiteoksesta 1-0 matériel du coeur. Liisa lien valoefektit ja renessanssiajan linssi- ja Teatterin rivikatsojalta jää valosuunnitte- Pentin kanssa Kivinen kehitteli jo Wall- värikokeilut olivat vaikuttavia ja kiinnosta- lun hienoudet helposti noteeraamatta. Se painted Absractions -teoksesta alkanutta es- via. ei välttämättä Mia Kivisen mukaan ole huo- teettistä linjaa ainakin jossain määrin ”Pohdin lopputyössäni, oliko niissä jo niin, että teosten valosuunnittelussa tulee kyse kokonaisvaltaisesta valosuunnittelusta olemaan yhteneväisyyttä. Erityisesti Mia vai vain valaistuksesta ja yksittäisistä tekni- piti Wallpainted Abstractionsin eräänä lähtö- sistä ratkaisuista. Rajojen vetäminen on täl- kohtana pidetystä paikan ideasta. Teokses- laisissa tapauksissa kuitenkin vaikeaa, mut- sa tärkeänä teemana oli tila, tietynlainen ta yrittäminen kannattaa.” epäpaikka, ajaton tila. Wallpainted Abstrac- tions -teokseen valosuunnittelua tehdes- Valosuunnittelua vai sään Mia tutustui arabialaisiin kuvioihin ja valaistusta? niiden historiaan. Arabialaisessa kulttuuris- sa merkkien arvo on erilainen kuin länsi- Varsinainen valosuunnittelijan ammatti maisessa kulttuurissa, joka on kuvien kyl- syntyi vasta viime vuosisadalla. Teatterin Valosuunnittelu on osa kokonaisuutta. lästämää. Samaa teemaa jatketaan myös

30 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 yleensä tuomaan esitykseen jotain lisää, vaikka valot ovatkin samalla erottamatto- masti osa esityksen maailmaa.” Mia mainit- see esimerkiksi Tülay Schakirin valosuun- nittelut sellaisiksi. Mian mukaan yksi kompastuskivi valo- suunnittelussa saattaakin joskus olla se, että valosuunnittelija haluaa hienojen valo- jensa näkyvän eikä suostu vaatimattomaan, vähemmän näyttävän ratkaisuun, joka kui- tenkin olisi kokonaisuuden kannalta pa- rempi. Mia on saanut oivalluksia pitkin va- losuunnittelijan uraansa siitä, miten ruma ja perinteisesti katsottuna huono valo voi ollakin paikallaan. Nykytanssissa Jenni Kivelän koreografi- oissa on Heikki Paasosen valosuunnittelu ja Salla Salinin lavastus yhdessä Karoliina Koiso-Kanttilan pukusuunnittelun kanssa luonut tunnistettavan ja omintakeisen visu- aalisen kokonaisuuden, joka ei yritäkään peittää tilaa, vaan käyttää sitä hyväkseen. Natasha Katzin valosuunnitelma Aida-mu- sikaaliin viehätti yksinkertaisella näyttävyy- Kokonaisuus on taidetta. dellään, sekä tarkkuudellaan ja tiukalla täs- mällisyydellään. 1-0 matériel du coeur -esityksessä, jonka teko- eleiseen ja realismin rajoilla kulkeneeseen Joskus valosuunnittelu voi olla harkitus- prosessi on jo täydessä käynnissä. Koreo- ilmaisuun, joka toi Mian mieleen Jaqcues ti sattumanvaraisen oloista. Sellainen vaatii grafi on näyttänyt työryhmälle virikkeenä Tatin tyylin. Mia käytti valaistuksessa loiste- Mian kokemuksen mukaan valtavaa am- Viime vuonna Marienbadissa -elokuvaa, josta putkia ja muutti alussa ankealta näyttä- mattitaitoa. jotain tarttuu lopulliseen esitykseen, vaikka neen, kylmällä väripaletilla operoineen va- ”Valosuunnittelu on harvoin jonkun kukaan ei vielä tiedä mitä. Ensi-ilta on mar- lon hiljalleen lämpimäksi. Teoksessa hen- teoksen peruslähtökohtana. Sellainen ko- raskuussa. kilöt ja valo vapautuivat samanaikaisesti. keilu on vielä tekemättä, jossa valosuunnit- Wallpainted Abstractions -teoksen valojen telu olisi jollain lailla määräävä tekijä. Olisi suunnittelun Mia aloitti miettimällä ajatto- Millaista on hyvä kiinnostavaa, millainen esitys sellaisesta man paikan merkitystä valoon. Hän pyörit- valosuunnittelu? lähtökohdasta syntyisi.” teli mielessään kysymystä siitä, voisiko teok- Onko valosuunnittelu taidetta? ”Ei ole – sessa olla koko ajan sama valotilanne, jos Usein koreografi on tanssiteoksessa ylin niin kuin ei ole lavastus, teksti, koreografia paikka kerran on ajaton. Arabialaisista auktoriteetti, mutta ei tämäkään ole mi- tai muukaan esityksen osa yksinään. Valo- merkeistä lähtenyt teoksen estetiikka ei kään ehdoton totuus. Aluksi Mia Kivinen suunnittelu on osa kokonaisuutta, koko- kuitenkaan Mian mukaan saanut jyrätä te- seuraa harjoituksia ja tekee muistinpanoja, naisuus on taidetta. Siksi esittelemmekin osta alleen. Eräissä harjoituksissa Mia sai kirjoittaa ylös hulluimmiltakin tuntuvat näyttelyn valokuvissa yksittäisiä valotilantei- oivalluksen harjoitustilan seinään ohiaja- ideat. Harjoituksia seuraamalla hän näkee ta ja niiden taustalla olevia ajatuksia. Tek- van auton ikkunasta heijastuneesta aurin- teoksen kaikki vaiheet ja saa kiinni esityk- nistä jargonia vältämme, jotta valosuunnit- gonvalosta. Hän alkoi tarkkailla päivänva- sen hengestä. Äänimaailma on tärkeää, telijoiden ideat välittyvät muillekin kuin loa ja sen eri sävyjä eri aikoina ja sommit- etenkin tanssiteoksissa. Joskus äänen vaiku- ammattilaisille.” • teli lopulta teoksen valotilanteesta no- tus voi ainakin jollain tasolla olla tärkeäm- peutetun auringonkierron kaltaisen valo- pää kuin koreografian. Lavastus ja puvut Välähdyksiä valosta on esillä Teatterimuseolla 16.9.– jen ja varjojen liukuvan vaihtelun. Koska ovat myös osittain valon armoilla ja materi- 23.10. 2005. Näyttelyn järjestäjä on Suomen valo- ja paikka oli ajaton epäpaikka, saattoi aurin- aalit on hyvässä valosuunnittelussa otettu äänisuunnittelijoiden liitto SVÄL. gonkiertokin kulkea nopeammin, oikeasta tarkasti huomioon. ajasta välittämättä. Mia Kivinen huomaa törmäävänsä sei- Toinen teos, jonka valosuunnittelua Mia nään aina, kun yrittää määritellä hyvää va- piti haastavana ja onnistuneena, oli viime losuunnittelua. syksynä Helsingin Juhlaviikoilla esitetty työ- ”Ei ole olemassa sääntöjä, vaikka kui- elämää kriittisesti kommentoinut Huo- tenkin on olemassa hyviä ja huonoja valo- maatko minut, Manuela E? Vera Kiiskisen ja. Suomesta löytyy muutamia valosuunnit- Lähde: Mia Kivisen lopputyö ”Nollasta Rosenthaliin”. ohjaama sanaton teatteriesitys luotti pieni- telijoita, jotka pystyvät valoillaan vielä Teatterikorkeakoulun opinnäyte (kevät 2005).

KULTTUURIVIHKOT 31 Teatteri valitsi Marius Ivaskeviciuksen

TEKSTI Maria Säkö nia yksittäisiä kertomuksia löytyy myös ve- Marius Ivaskeviciuksen näkemys teatte- näjäksi, sloveniaksi, ranskaksi ja saksaksi. rin elinvoimasta kumpuaa omakohtaisista Nuori liettualaiskirjailija vieraili Näytelmistä ensimmäinen, Naapuri (1998), kokemuksista, sillä valtio ei tue teatteria Tampereen Teatterikesässä. voitti liettualaisessa näytelmäkilpailussa Liettuassa samassa määrin kuin Suomessa. pääpalkinnon. Toinen näytelmä, 8–230 It’s Hän ihailee Suomen kaupunginteatterijär- me (2000), sai ensi-iltansa Ivaskeveciuksen jestelmää. Vaikeuksista huolimatta teatteri o 70- ja 80-luvuilla, kun Liettua vielä omana ohjauksena Liettuassa, ja Malysh/ elää Liettuassa. Se on yksinkertaisesti pysy- kuului Neuvostoliittoon, tulivat ihmi- Sweet Kid (2001), hänen kolmas näytelmän- nyt niin korkeatasoisena. Suomalaisesta te- Jset pitkienkin matkojen takaa katso- sä, löysi tiensä mm. Ruotsin maineikkaalle atterista Marius tuntee ohjaaja Kristian maan liettualaista draamaa. Kirjailija Ma- Elverket-näyttämölle. Smedsin töitä. Nykyään yhteistyötä teh- rius Ivaskeviciuksen sanoin Liettua on tun- dään vilkkaasti. Liettuasta ja muista Baltian nettu teatteristaan oikeastaan aina. Ivaske- Historiatonta historiaa maista käydään ohjaamassa Suomessa ja vicius kertoo tositarinan eristetyssä vuoris- päinvastoin. tossa vaeltaneista liettualaisista, jotka löysi- Tällä hetkellä Liettuasta voi Marius Ivaske- Ivaskevicius työskentelee myös journalis- vät uutispimennossa eleleviä paikallisia pai- viciuksen mielestä nimetä kolme tai neljä tina ja kolumnistina, onpa hän käsikirjoit- mentolaisia. Liettualaisen teatterin maine suurta teatterintekijää, jotka vievät eteen- tanut kaksi elokuvaakin. Tällä hetkellä hän oli toki kiirinyt paimentolaisten korviin. päin liettualaisen teatterin mainetta. Pitkiä viimeistelee tilaustyötä, scifi-kertomusta ”Liettualaisuutta kannattelee kolme perus- ja kunniakkaita teatteriperinteitä tunne- düsseldorfilaiselle teatteriryhmälle. Kirjal- pilaria: koripallo, katolinen kirkko ja teat- tuimmin jatkaa tällä hetkellä ohjaaja Oska- lisuuden merkityksestä teatterikäsitykseen- teri.” ras Korsunovas. Korsunovasin ohjaukset sä Marius puhuu mielellään. Hän painot- Tampereen Teatterikesässä (8.8.–14.8. ovat vierailleet Suomessa useamman ker- taa, että hyvä teksti on onnistuneen teatte- 2005) vieraillut Ivaskevicius (s. 1973) on ran. Tampereen Teatterikesään teatteri toi riesityksen perusta. Lisäksi Ivaskevicius liettualaisen nuoren polven paljon tunnus- Ivaskeviciuksen käsikirjoittaman ja ohjaa- mainitsee heti ainakin muutamia keskeisiä tusta saanut kirjailija. Filologiaa opiskellut, man draaman Malysh/Sweet Kid. proosakirjailijoita, jotka vaikuttivat ja vai- Vilnan yliopistosta 1997 valmistunut Mari- Teatterin tulevaisuudesta nuori näytel- kuttavat vieläkin hänen kirjoittamiseensa. us aloitti lyhytproosalla. Hänen ensimmäi- mäkirjailija ja ohjaaja puhuu luottavaisesti: ”Ainakin Jurgis Kuncinasin ja Sigitas Pa- nen teoksensa For Whom Children ilmestyi ”Teatterin kuolemasta puhuttiin jo silloin rulskisin proosaa pitäisi teidänkin saada lu- 1996. Seuraava kokoelma Novel history from kun elokuva keksittiin, mutta ei teatteri ka- kea. Liettualaisella nykylyriikalla olisi myös the Cloud (Istorija nuo debesies) julkaistiin donnut. Tietysti se tuntee television ja elo- paljon annettavaa.” 1998, ja se käännettiin heti puolaksi. Mo- kuvan kilpailun jatkuvasti.” ”Minä piirsin aidan, kun piti piirtää talo” Malysh/Sweet Kid -näytelmän alkutilanne juontaa juurensa kaukaa Mariuksen lap- DIMIRTIJ MATVEJEV suudesta. Noin kolmen vanhana hänelle annettiin tarhassa tehtäväksi piirtää talo. Hän piirsi aidan. Sama tapahtuma avaa ja sulkee Malysh/Sweet Kid -näytelmän ja aset- taa raamit päähenkilölle Lionialle. Näytel- mä on runollinen, yhtä aikaa sekä histori- allinen että ajaton kertomus ihmisistä, jot- ka kokevat kodittomuuden maailmassa ja itsessään. Liettuan kulttuuriministeriö pal- kitsi näytelmän vuonna 2003. Näytelmän lähtötilanteessa liettualai- nen, yksin tytärtään Silviaa kasvattava mies saa häädön Siperiaan. Siperiassa mies sol- mii suhteen Nastiaan, naiseen, joka kasvat- taa niinikään yksin poikaansa Lioniaa. Ele- tään toisen maailmansodan kynnyksellä.

32 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 DIMIRTIJ MATVEJEV

Kun Lionia saa kutsun sotaan, hän tapaa vanhempi sukupolvi herkemmin Liettuassa miehen tyttären Silvian. Syntyy nähnyt siinä liettualaisten venä- monimutkainen verkosto erilaisia yksinäis- läisvihan ilmentymän, koston ten ihmisten välisiä suhteita. Näytelmä tar- kuvauksen. Vanhempi polvi saat- kastelee aitoja ihmisten välissä ja rajoja ih- taa luulla myös tuota teloitusta misissä. Teatterikesässä nähdyssä esitykses- koko näytelmän kulminaatiopis- sä olivat Jurate Paulekaiten lavastus ja rek- teeksi. En ole tarkoittanut sitä visiitta minimissään, mutta ne puhuivat niin. Viha tuossa kohtauksessa merkityksistä raskasta kieltä, joka avautui perustui yhden henkilön koke- vaivattomasti myös liettuaa ja venäjää taita- mukseen. Halusinkin kuvata ta- mattomillekin katsojille. Äänimaailman oli vallisten ihmisten monimutkai- teokseen suunnitellut Gintaras Soleika. sia tuntoja, jotka saattavat poike- Malysh/Sweet Kid kuljettaa pinnan alla ta siitä, mitä keskivertoihminen DIMIRTIJ MATVEJEV

Artikkelin kuvat ovat Marius Ivaskeviciuksen kolmannesta näytelmästä Malysh/Sweet Kid. DIMIRTIJ MATVEJEV

lohdutonta ja raastavaa tragediaa. Silti Ma- virallisten tulkintojen mukaan rius Ivaskeviciuksen ilmaisu säilyy koko koki.” ajan kauniina ja symboliikka tuttuna, klas- Tampereen esityksessä käytet- sisenakin. Talo minuuden ilmentäjänä ja tiin suomenkielistä ja englannin- vesi elämän ja surun symbolina ovat käytet- kielistä tekstitystä. Tekstityksen tyjä metaforia, mutta niiden yhdistäminen onnistuminen lienee tämänkal- henkilöiden raakaan ja juurettomaan elä- taisten näytelmien yhteydessä mään antaa aluksi kuluneeltakin tuntu- sula mahdottomuus. Ilahdutta- neille, jopa kliseisille kuville uuden sisäl- vasti jo tänä syksynä Koko-teatte- lön. Marius Ivaskeviciuksen esitys artikuloi rin ohjelmistosta löytyy Marius erilaisia tunnelmia ja näkökulmia kritisoi- Ivaskeviciuksen Naapuri Anna matta mitään. Teatterikesässä Oskaras Kor- Veijalaisen ohjauksena. Se ilmes- sunovas -teatterin näyttelijäryhmä koostui tyy myös Kirja kerrallaan -kustan- eri-ikäisistä ja erilaisista taustoista tulleista tamon julkaisemana syyskuussa. esiintyjistä. Kääntäjä on Jussi Lehtonen. Bal- Mariuksen mukaan nuoret katsojat ym- tialaista ja pohjoismaista teatteri- märtävät Liettuassa näytelmän juuri sillä yhteistyötä esitellään Helsingissä tavalla, kuin hän on tarkoittanutkin, yleis- syksyllä laajemminkin Baltic pätevänä. ”Kun näytelmän lopussa Silvia Circle -teatterifestivaalilla 18.11. katkaisee Lionian kaulan viikatteella, on –26.11. 2005. •

KULTTUURIVIHKOT 33 Taidekasvatus äidinkielen opettajien silmin

TEKSTI Turkka Ylinen luittain ja opettajittain, mutta tiettyjä pe- ikinä sillä sitten tarkoitetaankaan.” Perus- KUVAT Helinä Kuusela ruspilareita taide- ja kulttuurikasvatuksen koulun opetussuunnitelman perusteiden alalla on olemassa. Kirjallisuuden klassikot mukaan äidinkielen ja kirjallisuuden ope- Koululaitos on yhteiskunnan kuuluvat tietenkin yleissivistykseen, mutta tuksen perustehtävänä on kiinnostuttaa olennainen taide- ja kulttuuri- mitkä kirjat lasketaan klassikoiksi? Opetus- oppilas kielestä, kirjallisuudesta, kulttuuris- kasvattaja, mutta miten äidin- hallituksen julkaisemissa peruskoulun ope- ta ja vuorovaikutuksesta. Sitä, miten tämä tussuunnitelman perusteissa mainitaan ni- parhaiten tapahtuu, ei määritellä. Mitään kielen opetuksessa huomioidaan meltä vain yksi teos, jonka tulisi olla muka- patenttiratkaisuja taiteen opettamiseen ei taiteen ja kulttuurin merkitys? na opetuksessa: Kalevala. Jäljelle jäävä va- ole. ”Vuosien varrella olen huomannut, linnan vapaus ja vastuu jätetään koulujen että oppilaat keksivät itse kaikista parhaim- yypillinen muisto peruskouluajoilta: ja opettajien harteille. mat ja kiinnostavimmat toteutustavat”, ker- äidinkielen opettaja ilmoittaa, että Helsingin normaalilyseossa peruskou- too Lange. ”Peruskoulu saattaa olla myös T kaikkien pitäisi lukea yksi kirja. lun oppilaat lukevat noin kuusi kirjaa luku- ainoa paikka, jossa jokaisella oppilaalla oli- Tämä ilmoitus saa aikaan hillittömän vasta- vuodessa. ”Koulussamme on verrattain si mahdollisuus soittaa jotakin instrument- lauseiden myrskyn; tehtävä tuntuu nuoris- erinomaiset kirjakokoelmat, jotka mahdol- tia, näytellä, maalata ja niin edelleen. Siksi ta oppilaista mahdottomalta ja vastenmieli- listavat saman kirjan luetuttamisen koko esimerkiksi koulujen kerhotoiminta pitäisi seltä. Ehdotuksia luettavaksi kaunokirjalli- luokalle”, kertoo äidinkielen opettaja Kat- todella elvyttää.” seksi teokseksi tulee Aku Ankasta Harald ri Niemi normaalilyseosta. ”Tämä on opet- Lienee kuitenkin selvää, että taiteen te- Hirmuiseen. Subjektiivisten muistikuvien tajalle helpoin tapa toimia. Toinen mah- kemisen kautta oppilaat voivat oppia ym- mukaan kaikille yhteisesti pakkoluetetta- dollisuus kirjojen valitsemiseen on antaa märtämään taidetta varsin käytännöllisestä vaksi peruskirjaksi valitaan kuitenkin ala- jokin temaattinen viitekehys tai lista, josta näkökulmasta. Runojen kirjoittaminen on luokilla yleensä, Jean-Jacques Sempén Nik- oppilaat saavat itse valita mieleisensä kir- oiva tapa opettaa runoutta, jos vain saat- ke ja kaverit, yläluokilla Anna-Leena Härkö- jan, jolloin keskustelua saadaan aikaan ni- teeksi käydään läpi myös muiden kirjoitta- sen Häräntappoase tai William Goldingin menomaan jonkin teeman ympäriltä. Jos- mia runoja. ”Itse tekemisellä on taidekas- Kärpästen herra ja lukiossa Albert Camus´n kus annan oppilaiden myös valita luke- vatuksessa usein eri funktio kuin pelkällä Sivullinen. Miksi kirjojen lukeminen usein mansa kirjat täysin vapaasti”, Niemi kertoo. sivustakatsomisella”, sanoo Niemi. ”Esimer- tuntuu lapsista ja nuorista niin inhottaval- Langella on yksinkertainen periaate kirjo- kiksi erilaiset näytelmä- ja juhlakurssit ovat ta ja raskaalta? Miksi koulut luetuttavat op- jen valitsemiseen: ”Puolet luettavista kir- omiaan kohottamaan luokkahenkeä ja op- pilailla juuri ne tietyt kirjat? Millainen vai- joista valitsen minä, puolet annan oppilai- pilaiden itsetuntoa. Olen nähnyt monen kutus kouluilla ja erityisesti äidinkielen- den itse valita. Peruskoulussa valinta usein syrjäänvetäytyvän oppilaan heräävän eloon opetuksella on lasten ja nuorten haluun kohdistuu sellaisiin, joiden ajattelen kiin- näyttämöllä.” kohdata kulttuuria nyt ja myöhemmin elä- nostavan mahdollisimman monia ja olevan mässä? kuitenkin hyvää kirjallisuutta – kirjoja, jois- Taidekasvatuksellista yhteistyötä ”Peruskoulun suuri merkitys on siinä, ta saa irti paljon monella tasolla. Luetan että se tavoittaa jokaisen nuoren”, toteaa melko lailla samat teokset läpi vuosien: Si- Kulttuurilaitokset suhtautuvat usein varsin Helsingin normaalilyseon äidinkielen ja vullisen, 1984:n ja Nuoren Wertherin kärsi- suopeasti yhteistyöhön koulujen kanssa – kirjallisuuden lehtori Kaisa Lange. ”Koulu mykset.” ovathan koululaiset tulevia asiakkaita. tukee kotien ja yhteiskunnan muiden or- Usein erityisesti pienet teatterit ja muut ganisaatioiden taidekasvatusta, mutta on Taiteilijoita vai kuluttajia? kulttuurilaitokset ottavat luokkia mielihy- tietysti paljon tapauksia, joissa koulu saat- vin seuraaman harjoituksia ja esitysten val- taa olla ainoa paikka, jossa nuori joutuu ja Opettajia ja kasvattajia usein jakava kysy- mistelua. Niemi kertookin vievänsä oppi- pääsee kohtaamaan tietoisesti taidetta”. mys on, pitäisikö lasten ja nuorten kokea laita mieluiten erilaisiin pienteattereihin: Näin ollen ei ole lainkaan yhdentekevää, taide ja kulttuuri ensisijaisesti itse tekemäl- ”Pienissä ja riippumattomissa teattereissa minkälaisen taiteen pariin koululaisia oh- lä ja luomalla vai taiteen historian ja klas- ollaan usein vastaanottavaisempia suhtees- jataan, ja millä tavalla tämä ohjaaminen ta- sikkojen kautta. ”Pyritäänkö kasvattamaan sa kouluryhmiin. Liputkin ovat yleensä pahtuu. taiteen kuluttajaa, ymmärtäjää vai tuottajaa halvemmat ja ohjelmisto usein nuorille an- Koululaitoksen perustavanlaatuisena – nähdäänkö taide välineenä tai itseisarvo- toisampaa tai ainakin avartavampaa.” tehtävänä on tarjota yleissivistystä kasvaval- na”, kysyy Lange. ”Usein sanotaan, että Helsingin kaupunki on kunnostautunut le kansalaiselle. Se, mikä lasketaan kuulu- koulun tarkoitus ei ole kasvattaa taiteilijoi- esimerkillisesti tarjoamissaan yhteistyö- vaksi yleissivistyksen piiriin, vaihtelee kou- ta, vaan luoda pohja yleissivistykselle, mitä mahdollisuuksissa koulujen kanssa. Esi-

34 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 KULTTUURIVIHKOT 35 merkiksi Helsingin kaupunginkirjasto jär- teuttaa omana valinnaisena kurssinaan tai nemmillä paikkakunnilla. Vaikka kulttuu- jestää koululuokille paljon esittelytilaisuuk- sen sisältöjä voidaan ottaa mukaan pakol- ritarjontaa ei olisikaan huimia määriä sia, joiden yhteydessä oppilaat saavat myös lisillekin kursseille. Jonkin yleisen teeman omalla paikkakunnalla, kannattaa sitä läh- kirjastokortin, jos sellaista ei vielä ole. (rakkaus, pahuus, moraali) ympärille ra- teä etsimään suuremmista asutuskeskuk- Helsingin kaupungin kulttuuriasiain- kentuvaan kurssiin kuuluu muun muassa sista. keskus puolestaan järjestää yhdessä ope- teatteri- ja elokuvanäytöksiä ja taidenäyt- ”Suurin osa oppilaista tuntuu nauttivan tusviraston ja kulttuuri- ja taidelaitosten telyitä. kulttuuriannista. Narinaa kuuluu lähinnä kanssa erityisen kulttuurikurssin, joka tuo Helsingissä mahdollisuudet viedä oppi- ennen itse tapahtumaa, kun ei jaksettaisi kulttuurisisältöä yläasteen ja lukion äidin- laita erilaisiin kulttuuritapahtumiin ovat lähteä, mutta tapahtuman jälkeen harva kielen kursseille. Kulttuurikurssin voi to- tietysti täysin eri mittakaavassa kuin pie- valittaa, että olisi ollut tylsää”, kertoo Nie- mi. ”Yhteisillä retkillä taidelaitoksiin on myös luokkahenkeä kohottava vaikutus; yhteinen kulttuuriretki on aina elämys suuntaan tai toiseen.”

Arvoja ja painotuksia Äidinkielen opettajan koulutus ei anna täy- siä valmiuksia taiteen ja kulttuurin opetta- jaksi. Ainoastaan kirjallisuus kuuluu opin- tojen pakolliseksi kulttuurisisällöksi. Näin ollen koulussa tarjottava taide- ja kulttuuri- kasvatus on usein opettajan oman kiinnos- tuksen ja harrastuneisuuden varassa. Paitsioasemaan jäävät usein marginaali- semmat taiteet, kuten teatteri ja erityisesti elokuva, jota ei mainita lainkaan äidin- kielen valtakunnallisessa opetussuunnitel- massa. ”Aikapulahan on erityisesti lukiossa ja myös peruskoulussa aivan krooninen. Jos- kin opettaja kyllä voi mielestäni tehdä kai- kenlaista, mutta kaikkea ei kuitenkaan voi koskaan opettaa, vain pienen sirun, joten on turha voivotella, että sekin jäi nyt käsit- telemättä jonkin muun toiminnan takia”, Kaisa Lange toteaa. ”Opettajalta ei voida myöskään vaatia koko kulttuuri- ja taidesektorin täydellistä tuntemusta”, sanoo Niemi. ”Opettaja tie- tenkin painottaa itse arvostamiaan asioita ja taiteita. Usein on parempi keskittyä laa- jemmin yhteen kokonaisuuteen tai taitee- seen kuin käydä hätiköiden ja pintapuoli- sesti läpi kaikki maailman taiteet.” Kuten muuallakin yhteiskunnassa, myös kouluissa vallitsee valitettavan usein lyhyt- näköinen mentaliteetti, joka suosii kovia luonnontieteitä ja välittömän tuloksen ja tyydytyksen tarjoavia aiheita. ”Liian vähän tunnutaan antavan arvoa tunteille ja kokemuksille. Kaikkia maail- man asioita ei voida selittää kylmän loogi- sesti ja analyyttisesti, joskus täytyy mennä yksilön tunteisiin”, Lange toteaa. Taiteen avullahan päästään edes hetkel- lisesti kosketuksiin tunteiden kanssa. •

36 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005

Loruttelua ja vireämpää vuorovaikutusta

TEKSTI Johanna Mitjonen kuuttumaan sanataiteen merkityksellisyy- sittelyyn ja suvaitsevuuteen. KUVA Helinä Kuusela destä. ”Kieli on ihmiselle hyvin primääri asia”, hän aloittaa keskustelun. Kieli onkin Kuka sanataidetta Sanataidetalo Pikku-Aurora sanataiteen ydin. Käytämme kieltä ajatte- opettaa? vaatii sanataiteelle sijaa luun, ilmaisuun, hahmottamiseen ja oppi- kulttuurin kentällä. miseen. Sanataide on kielellistä ilmaisua, Ohjaajien puutteen voi nähdä yhtenä seik- sekä kirjoitettua että puhuttua. Sanataide- kana, joka on hidastanut sanataidekasva- kursseilla panostetaan ilmaisuun. tuksen laajenemista 1990-luvulla. Hannele ehtipuiden siimeksessä Espoon Jär- Harjoitukset ovat hyvin moninaisia. Ne Krohn kertoo, että Suomessa ei ole varsi- venperässä sijaitsee tunnelmallinen ovat luovia, kaunokirjallista ilmaisua kehit- naista sanataideopettajan koulutusta. Sana- L taidetalo Pikku-Aurora. Miljöö on täviä sekä asiakirjoittamista harjoittavia. taidepajoissa opettavat ovat usein kirjaili- kaunis ja hieman rapistunut. Rakennukset Lapset viihtyvät ja pysyvät ryhmissä. Pojat joita. Espoolaisissa sanataideryhmissä opet- Pikku-Auroran ympärillä odottelevat res- ovat kursseilla vähemmistönä, mutta tajana on ollut esimerkiksi Arja Puikko- tauroinnin edistymistä. Pikku-Auroran tilat Krohn ei näe sitä ongelmana. Hän kertoo, nen. Krohnin mielestä parhaassa sanatai- sijaitsevat 1860-luvulla rakennetussa meije- että päiväkirjan pitäminen on tytöille hyvin deopettajassa yhdistyisivät sekä pedagogi- rikoulussa, jonka rakennutti Träskendan tavallista. Kirjoittaminen onkin monelle ty- set taidot että taiteelliset ambitiot. kartanon omistaja Aurora Karamzin. tölle keskeinen tapa prosessoida asioita. Krohn nostaa esille sen mielenkiintoi- Taidetalon toiminta on alkanut vuonna Lapsen ilmaisulle, etenkin lukihäiriöi- sen seikan, että monet kuvataiteilijat ja 2003. Espoossa on pidetty jo 1980-luvulla sen lapsen, sanataidekasvatuksen vapaa il- muusikot tiedostavat, että pelkkä taiteen kirjoittajakursseja nuorille kirjoittajille, mut- mapiiri tekee varmasti hyvää. Kerrankin tekeminen ei elätä, joten opettaminen on ta kulttuuritoimen pitkäaikainen tekstiä saa tuottaa ilman pelkoa lyttäämi- luonnollinen uravaihtoehto. Kirjailijoiden hanke, lasten taidekeskuksen perustaminen sestä virheiden vuoksi. Sanataiteessa oma- kohdalla näin ei juurikaan ajatella. Suo- on nyt päässyt ensimmäiseen vaiheeseensa. peräisyys on tärkeämpää kuin säännönmu- messa elää edelleen vahvasti myytti siitä, Pikku-Aurorassa espoolaiset päiväkodit kaisuus. Täysin normittamatonta tai tavoit- että kirjoittamista ei voi opettaa – tai oppia. ja koululaisryhmät voivat tutustua ja ko- teetonta se ei ole, vaan esimerkiksi syventä- Meillä on Sibelius-Akatemia, jossa koulute- keilla eri taidelajeja taidepajoissa ja kurs- vien harjoitusten kautta haetaan parempaa taan muusikkoja, mutta kirjailijoiden toivo- seilla. Esimerkiksi kulttuurikursseilla tutki- ilmaisua. taan nousevan edelleen pystymetsästä. taan taiteen avulla jotakin tiettyä teemaa Sanataiteella on paikkansa kuvien kylläs- Usein sanataideopettajilla on esimerkik- tai tutustutaan taidelaitosten toimintaan. tämässä maailmassa. Krohn ilmaisee huo- si suomen kielen opintoja taustalla. Jyväs- Talon toimintaperiaatteisiin kuuluu vuoro- lestumisensa kuvan suoranaisesta ylivallas- kylän ja Turun yliopistoissa annetaan kir- vaikutus tekijöiden ja kokijoiden välillä. ta. Lapset ovat nykyään jatkuvassa visuaali- joittajaopetusta, mutta esimerkiksi Helsin- Kulttuuritoimi ja eri yhteisöt järjestävät ta- sessa ryöpytyksessä. Kirjat kilpailevat tv:n ja gin yliopistossa tilanne on toinen. Suomen lossa myös kaikille avoimia näyttelyitä, ker- videopelien kanssa. Hän tuo esille kuinka kielen laitos Helsingin yliopistossa näyttää hoja ja tapahtumia. Kuuluisin tapahtumis- sanataidekasvatus varmistaa lapsen sanava- unohtaneen täydellisesti sanataideopetuk- ta on jokavuotinen kesän lopulla järjestet- raston kehittymisen ja monipuolisen kie- sen. Opinnot antavat valmiuksia kieliopin- tävä Meijerirock, jonka järkeistämisessä on lenkäytön. Kun lapselle luetaan heti päivä- opetukseen: lauseopin ja äänne- ja muoto- mukana paljon nuoria. koti-ikäisestä asti, häntä lorutetaan ja sadu- opin kurssit löytyvät kyllä kurssitarjonnasta, tetaan, ilmaisutaito kehittyy. mutta kirjoittajakoulutusta järjestetään Omaperäisyys voittaa Krohn painottaa sanataidekasvatuksen vain satunnaisesti. Kursseille on vaikea säännönmukaisuuden olevan hyvin merkityksellistä, koska se päästä. Kun niitä järjestetään, paikoista kil- kehittää lasten vuorovaikutustaitoja. Hän paillaan ja pyrkijöitä riittää. Sanataiteile- Taidetalo Pikku-Auroran intendentti Han- esittää, että vuorovaikutustaitojen syven- vaksi äidinkielenopettajaksi haluavan pitää nele Krohn saa kuuntelijan hetkessä va- täminen on avain omien tunteiden kä- siis olla itse aktiivinen. •

38 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Vapaata tanssia marssimisen sijaan

Tällä hetkellä sanataidekasvatuksen suo- paikkakunnilla. sio on nousussa. Suomen sanataiteen Jopa ajatus sanataiteen ja äidinkielenopetuksen opetuksen seura perustettiin vuonna eriyttämisestä koulussa kestää lähemmän tarkaste- 2004, ja sanataidekursseja on tarjolla lun. Sanataiteen intohimoinen puolestapuhuja, ympäri Suomen. Miksi sanataide kirjailija Risto Ahti totesi osuvasti 3.4.2005 Helsin- on ollut paitsiossa pitkään? Miksi gin Sanomissa: ”Ajatelkaa, miltä tuntuisi, jos ku- se on jäänyt vähemmälle huomi- vaamataide olisi geometrian opetuksen apuväli- olle kuin esimerkiksi lasten mu- ne ja kaikki kuvaaminen vain realistista ja pers- siikki- ja kuvataidekasvatus? pektiivioppia, ja musiikki aritmetiikan opetuk- Sanataide on lakisääteisesti sen alalaji, oktaavien matematiikkaa. Itse muis- samanarvoinen taiteenala kuin tan, että kieliopin opetus oli minulle kuin minut musiikki tai kuvataide. Yhtenä syynä olisi vapaasta tanssimisesta pakotettu marssi- sen näkymättömyyteen saattaa olla se, maan.” että sanataidetta opetetaan koulussa Hannele Krohnin mukaan sanataiteen tulevai- äidinkielen yhteydessä, jolloin suus Suomessa näyttää hyvältä. Ainakin sanatai- se on vain yksi pieni osa- teen puolesta on alettu nyt liikehtiä. Risto alue opetuksessa. Toisin Ahti julisti kesäkuun 2005 Kiiltomadon on kuvaamataidossa ja pääkirjoituksessa sanataideakate- musiikissa, joilla on mian tarpeellisuutta: ”Haluan omat tuntinsa. Myös Suomeen sanataiteen akate- kuvataidekoulut ja mian. En siksi, että kuvitteli- musiikkiopistot sin, että se suoraa päätä alkai- ovat aikoja sitten si toimia kirjailijakouluna, vakiinnuttaneet mutta siksi kyllä, että olen asemansa ja nähnyt ala- ja yläasteilla ja rahoituksensa. lukioissa niin paljon tor- Pienet sanatai- juttua kirjallista lahjak- deyhdistykset kuutta, että mieleni on kärvistelevät miltei järkkynyt.” • rahoituksen puutteessa ja jopa taistelevat olemassaolos- taan joillakin

KULTTUURIVIHKOT 39 Kurssimuotoista taidekasvatusta

TEKSTI Heidi Laine vat, että tulevaisuudessa kulttuurikurssit si- Kriitikot, näyttelijät ja muut asiantuntijat KUVA Helinä Kuusela sältyisivät opetussuunnitelmaan ja koulut voivat tulla koululle kertomaan työstään ja ottaisivat entistä enemmän vastuuta niiden järjestämään työpajoja. Myös ajankohtaisia Annantalon taidekeskuksen järjestämisestä. ”Se, mitä olemme saaneet kulttuuritapahtumia hyödynnetään. järjestämät kulttuurikurssit aikaan näinä vuosina, ajaa optimismiin”, Kurssien koordinaattorit näkevät, että tuovat taiteet lähemmäs nuoria. Hahtomaa sanoo. Naiset eivät kuitenkaan kulttuurikurssin ensisijainen tehtävä on kiellä mediaattorin roolinsa tärkeyttä. Heil- tarjota kokemuksia. Viihdyttäminen ei ole lä on opettajia paremmat mahdollisuudet mikään itseisarvo. Myös ikävä teatterikoke- ouluilla on edelleen ensisijainen ottaa tulevasta kulttuuritarjonnasta ennalta mus voi jäädä muhimaan ja tuottaa uusia asema kulttuuriperinnön siirtäji- selvää ja suunnitella sisältöjä ja teemoja. ideoita ja näkemyksiä. K nä, mutta käytännössä koulujen Kulttuurikurssin voi yhdistää useaan eri mahdollisuudet taidekasvatukseen eivät oppiaineeseen. ”Ei ole mikään mahdotto- Hyödyksi taidelaitoksille aina ole parhaat mahdolliset. Vähenevät muus räätälöidä kokoon kurssia, joka so- opetustuntimäärät, kasvavat ryhmäkoot ja veltuisi esimerkiksi biologian opetukseen”, Osa taiteen tarjoajista on jo tajunnut kasva- suppeat resurssit laittavat liian usein ni- Hahtomaa vakuuttaa. ”Se voisi käsitellä tukselliset mahdollisuutensa. Museoilla on menomaan taideaineet kouluissa ahtaalle. vaikkapa lisääntymistä tai seksuaalisuutta.” jo pitkään ollut omat pedagoginsa. ”Taide- Kiireinen tai uupunut opettaja ei vie oppi- ”Tai käyttäytymistä”, Susiluoto lisää. Käytän- laitosten asenteissa on kuitenkin vielä työ- laitaan elämyksien äärelle. Luokkahuo- nössä kurssit ovatkin monenlaisten osien tä”, Hahtomaa kertoo. Esimerkiksi teatteri- neen neljän seinän sisällä kulttuuri voi ku- summia. Kursseilla paitsi käydään esimer- kuraattoreista on pulaa. Hahtomaan mie- tistua vieraaksi latteudeksi, jolla ei tunnu kiksi teatterissa, elokuvissa ja museoissa, lestä taiteen tekijöiden kannattaisi tulla kou- olevan mitään tarjottavaa television äärellä myös tavataan kulttuurialan työntekijöitä. luja vastaan kasvatuksellisissa tehtävissä. iltojaan viettävälle teinille. Kulttuurikurssit saattavatkin avata taide- Vuodesta 2000 lähtien Helsingin kau- laitoksissa työskentelevien silmiä ja innos- pungin kulttuuriasiainkeskus ja opetusvi- taa uudenlaiseen yhteistyöhön. Uudenlai- rasto ovat rahoittaneet helsinkiläisille pe- sella toiminnalla on myös taiteilijoita työl- ruskoululaisille ja lukiolaisille suunnattuja listävä vaikutus: jo nykyiselläänkin kaikesta kulttuurikursseja, joiden tarkoituksena on maksetaan kurssien esiintyjille ja muille pa- tuoda koulut, nuoret ja taidelaitokset lä- noksensa antaneille. Yleisötyö voi myös hemmäs toisiaan. Annantalolla majaansa kasvattaa taidelaitosten saamia avustuksia. pitävät kulttuurituottaja Kikka Hahtomaa Voimien yhdistämisestä on etua. Kult- ja projektisihteeri Tiina Susiluoto kuuluvat tuurikurssitkin ovat osa laajempaa koko- siihen ydinporukkaan, joka juonii joka ke- naisuutta, Taikalamppua, joka on suoma- vääksi ja syksyksi sisällöiltään mitä erilaisim- laisten lastenkulttuurikeskusten verkosto. pia kursseja. Hei. Verkoston tavoitteena on kehittää kulttuu- Miksi näytät niin kärsivältä? Rikoit pallosi? ripalveluita ja synnyttää niitä myös sinne, Työkalu opettajalle Näytät pitävän sitä suuressa arvossa. Miten missä niitä ei vielä ole. Marraskuun loppu- se rikkoontui? Oliko se joku tovereistasi, puolella Helsingissä järjestettävä monitai- Syksyn ohjelma näyttää mielenkiintoiselta. niistä joiden kanssa leikit? Mikset vain teinen yleisötyöseminaari Himo tutustut- Luvassa on japanilaista mangaa ja animea, hankkisi uutta? Ai, se on ainutlaatuinen. taa yhteistyön mahdollisuuksiin. uutta sirkusta, Leonardo da Vincia sekä Tiedätkö, sinä voit korjata sen, se vaatii Voiko kulttuurikursseista nauttia pää- ”Jätkästä äijäksi” -kokonaisuus, joka sisältää sinulta vain aikaa ja vaivaa. Haluaisitko kaupunkiseudun ulkopuolellakin? ”Var- muun muassa miehuutta käsittelevää teat- korjata sen? masti ainakin Vantaalla, Espoossa ja Poris- teria, elokuvaa ja kirjallisuutta. ”Syksyn Hei, ehkä minä voisin auttaa sinua kor- sa”, luettelevat koordinaattorit. Myös muu- kurssit ovat auttamattomasti täynnä”, Hah- jaamaan sen. Ei, tiedän ettet sinä näe minua. alla on alkanut kyteä, mutta toiminta kai- tomaa kiirehtii tarkentamaan. Kevätpuolel- Olen täällä, pallon päällä. Huomaatko? paa tietenkin resursseja ja innokkaita ihmi- le hän lupaa sellaisia teemoja kuin kateus, Ole kiltti äläkä riko sitä palloa kokonaan, siä. Pienellä paikkakunnalla kekseliäisyys anteeksianto, muisti, muoti ja miehuus se olisi tärkeää minulle. nousee kunniaan, koska kaikkialla ei ole sekä toinen maailmansota. Lisäksi doku- Helsingin kulttuuripaljoutta. Susiluoto ja menttifestivaali DocPointin yhteyteen kaa- Kirjeen kirjoittanut lukiolainen osallistui Hahtomaa tuntuvat kuitenkin luottavan vaillaan ”Mä rakastan mua” -kurssia, jolla keväällä 2005 Maailmankaikkeuden lumo kulttuurinrakastajien intohimoon tehdä oppilas saa tehdä dokumentin itsestään. -kulttuurikurssille ja muovaili oman töitä itselle tärkeiden asioiden eteen. Hei- 38-tuntisille kursseille tullaan opettajan jumalkuvansa. dän omat intonsa ja visionsa antavat aina- aloitteesta. Susiluoto ja Hahtomaa toivo- kin toivoa. •

40 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Annantalon Kikka Hahtomaa ja Tiina Susiluoto räätälöivät nuorille kursseja, joilla kulttuuri tulee tutuksi.

KULTTUURIVIHKOT 41 Lastenkulttuuria ja uudenlaista yhteistyötä Porissa

TEKSTI Outi Lähteenlahti Laaja-alainen yhteistyö on tuonut lasten- Lastenkulttuurikeskus on Porissa raken- kulttuurin parissa työskenteleville uusia tanut yhteistyötä jo olemassaolevien pori- Porin lastenkulttuurikeskus – kontakteja ja työllistymismahdollisuuksia. laisten ja satakuntalaisten lastenkulttuurin Satakunnan lastenkulttuuri- Keväällä 2005 järjestettiin Merikarvialla las- parissa työskentelevien välille. Tavoitteena verkosto aloitti toimintansa 2003. tenkulttuuritoimijoiden tapaaminen, jossa on tuottaa lapsille ja nuorille laadukkaita esiteltiin lastenkulttuurin tekijöitä ja löy- kulttuuripalveluita ja kehittää alueen las- Sen tavoitteena on lisätä lasten- dettiin kontakteja sekä toisiin tekijöihin tenkulttuurin osaamista ja tutkimusta. Yh- kulttuurin saamaa huomiota ja että työnantajiin. teistyötä tehdään koulujen, taiteen perus- arvostusta. opetusta antavien yksiköiden, yhdistysten Verkosto luo yhteyksiä ja muiden tahojen kanssa. astenkulttuuri on kulttuuritoi- minnassa edelleen se tuntemat- Porin lastenkulttuurikeskus on osa Taika- Ajankohtaista Porissa ”L tomampi sarka. Alueella tai me- lamppu-verkostoa. Taikalamppu on ope- diassa ei välttämättä edes huomata, että nyt tusministeriön vuonna 2003 perustama las- Syksyllä Porissa järjestetään muun muassa tehdäänkin jotain ainutlaatuista”, Porin tenkulttuurikeskusten verkosto. Tavoittee- Merkkejä lapsista -viikko, joka on syntynyt lastenkulttuurikeskuksen toiminnanjohta- na on kehittää lasten ja nuorten taide- ja lastenkulttuurikeskuksen taiteilijatyöryh- ja Päivi Setälä sanoo. Lastenkulttuuria on kulttuuritarjontaa koko Suomessa. Taustal- män ideoimana. Päivi Setälän mukaan eri pyritty tuomaan esiin monin eri tavoin. Po- la on ajatus siitä, että myös lapsilla ja nuo- alojen taiteilijoista koostuva ideointiryhmä rissa syksyllä 2004 järjestetyt Lastenkulttuu- rilla on oikeus omaan kulttuuriin. on ollut erittäin aikaansaava. Merkkejä lap- rin vauvaviikot olivat yksi tavoista. Kokonai- Opetusministeriö valitsi vuosiksi 2003– sista -viikon tavoitteena on tuoda lapset ja suudessaan viikot olivat ainutlaatuiset Suo- 2005 Taikalamppu-verkostoon kuusi jäsen- lasten maailman mittasuhteet Porin katu- messa, ja niiden aikana esiteltiin eri tai- tä: helsinkiläisen Annantalon taidekeskuk- kuvaan erilaisten teosten, tapahtumien ja teenalojen tarjontaa. Viikkojen aikana to- sen yhdessä Vantaan kaupungin kulttuuri- tempausten avulla. teutettiin esimerkiksi Tanssiva maalaus palveluiden kanssa, Porin lastenkulttuuri- Lastenkulttuuria kuljettava Lakukärry -työpaja alle yksivuotiaiden vauvaperheille, keskuksen – Satakunnan lastenkulttuuri- jatkaa kulkuaan maakunnassa. Lakukärry jossa yhdistettiin tanssia ja maalaamista ti- verkoston, Arkkitehtuuri- ja ympäristökult- tarjoaa pienemmillekin kouluille mahdol- lan luomiseen. Idean takana oli kuva- ja tuurikoulu Lastu ry:n Lapinlahdelta, ARX- lisuuden työskennellä taiteilijan kanssa. tanssitaiteilija Sanna Karlsson-Sutisna. Po- lastenkulttuurikeskuksen Hämeenlinnasta, Lakukärrystä saa lastenkulttuuriesityksiä ja rin lastenkulttuurikeskuksessa oli jo aiem- Jyväskylän kulttuuriaitan ja Oulun nuoriso- työpajoja eri taiteenaloilta. min järjestetty Vauvojen värikylpy -työpajo- ja kulttuurikeskuksen. Jokaiselle Taika- Opetusministeriö valitsee uudet Taika- ja, joissa vauvamaalarit tutustuvat värien lamppu-kaupungille opetusministeriö on lamppu-kaupungit tammi–helmikuussa maailmaan. Värikylpy -työpajan innoitta- antanut oman tehtävän ja toimialueen. 2006. Porin lastenkulttuurikeskuksessa aio- mana tanssija loi pienille suunnatun esityk- Taikalamppu-verkostossa Porin tehtävänä taan painottaa tulevaisuudessa nyky- ja ku- sen, jonka jälkeen vauvaperheet saivat työ- on lastenkulttuurikeskusten kehittäminen vataidetta. Satakunnassa lastenkulttuuri- pajassa kokeilla tanssin liikeratoja ja tilaan paikallisesti ja alueellisesti. keskuksen takia moni asia on saatu aluil- maalaamista. Taikalamppu-verkostoon kuuluvat eri leen, mutta esimerkiksi kuntien välinen Vauvaviikkojen aikana tutustuttiin myös taiteenalojen taitajat ovat vaihtaneet keske- yhteistyö ei ole vielä lähelläkään sitä, mitä vauvojen sanataiteeseen. Sanataideopettaja nään lastenkulttuuriin liittyviä kokemuk- kaikkea se voisi olla. Maarit Heikkinen Oulun sanataidekoulu sia, ideoita ja malleja. Porin lastenkulttuu- Verkostomaisesti toimivalla keskuksella Nukusta piti luennon ja työpajan vauvojen rikeskuksen toiminnanjohtaja Päivi Setä- on Porissa ja Satakunnassa selkeä tilaus ja sanataiteesta. Vauvojen sanataide on lorut- län mukaan erityisesti kokemusten vaihto tarve. Esimerkiksi kouluyhteistyötä, tapah- telua ja sanoilla leikkimistä, jossa toisto ja yhteistyöstä koulujen kanssa on ollut he- tumien järjestämistä ja tiedottamista hel- vuorovaikutus ovat tärkeitä asioita. Maarit delmällistä. pottaa se, että on olemassa välittäjä, joka Heikkisen vierailu Porissa kuului Taika- kokoaa kaikkien tapahtumien ja kurssien lamppu -verkoston työpajavaihtoon. yhteystiedot. Lastenkulttuurikeskuksen laa- Tapahtumien, työpajojen ja seminaarien ja-alaisen yhteistyön kautta lastenkulttuuri

järjestämisen lisäksi Porin lastenkulttuurikes- PÄIVI SETÄLÄ on tullut näkyvämmäksi. • kus jakaa tietoa ajankohtaisesta lastenkult- tuuritarjonnasta esitteiden ja nettisivujen kautta. Koulujen opettajat, vanhemmat sekä Lastenkulttuuria on Porissa tehty näkyväksi muun muassa Lastenkulttuurin vauvaviikkojen avulla lapset ja nuoret löytävät näin helposti itseään syksyllä 2004. Tässä alle yksivuotiaiden vauva- kiinnostavat kurssit, työpajat ja tapahtumat. perheet touhusivat Tanssiva maalaus -työpajassa.

42 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005

Nukeilla on asiaa

TEKSTI Heidi Laine KUVAT Helinä Kuusela

Nukketeatteri on elävä taiteen- laji, jota tehdään sekä lapsille että aikuisille.

Annamari Ahonen (vasemmalla) ja hänen opiskelijaystävänsä Maiju Puupponen ovat kesän töissä Linnanmäellä, jossa he viihdyttävät perheen pienimpiä kymmenminuuttisilla nukketeatteriesi- tyksillään.

44 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 KULTTUURIVIHKOT 45 i mikä hieno hepene sillä on! ria alettiin opettaa 1990-luvulla Taiteen ja honkielensä mahdollisuuksin. Puupposen Tuo mun on kyllä pakko saa- viestinnän oppilaitoksessa. esityksessä Possu Urhea seikkailevat kukko ja ”Oda! Mä nappaan, mä nap- Nukketeatteria pääsee opiskelemaan 16 kissa, joilla on ainoastaan päät. Puuppo- paan”, rääkyy musta varis nähdessään mu- henkilöä joka toinen vuosi. Koulutus kes- nen on kuitenkin kuin luonnollinen jatke sikaalin pääesiintyjän käveleskelevän huvi- tää neljä vuotta. Suomessa vielä varsin mar- eläimille. Kun kissa Kurnauskis puhuu, puiston alueella. Pian variksella on nokas- ginaalinen esittävän taiteen laji elää pieni- Puupposen lantio heilahtaa kissamaisesti. saan vaaleanpunainen huivi, ja linnun en, usein yhden ihmisen nukketeatterien Kun kukolla on hätä, sen ilmeen voi lukea suusta pääsee tyytyväinen ”kruu”. Varis ei voimin. Jotkut valmistuneista pääsevät nuk- Puupposen hätääntyneiltä kasvoilta. Kun ole mikä tahansa varis. Sen helmojen alta keteatteri Mukamaksen kaltaisiin isompiin Puupponen muuttuu karhuksi, hän sujaut- löytyy Annamari Ahosen käsi, ja rääkynäkin yrityksiin ja toiset toimivat kouluttajina. taa käteensä karhun tassun ja alkaa ärjyä ja purkautuu itse asiassa Ahosen suusta. Lin- ”Nukketeatteria luullaan Suomessa yhä tömistellä pelottavasti. Kenellekään tuskin nanmäen varasteleva varis onkin käsinuk- pelkästään lasten jutuksi”, Ahonen kertoo. jää epäselväksi, että kanalle ja kissalle on ke, jota monet silmäparit tarkkaavat. Ol- ”Jo sana nukke on ongelmallinen. Englan- nyt käydä huonosti. laan Linnanmäen Satuteltassa. nin kielessä teatterinukke ja nukkenukke, Yksinkertaisuudessaan nukketeatteri on Annamari Ahonen ja hänen opiskelija- puppet ja doll, ovat erikseen.” Usein ihmi- mielikuvitusta ruokkiva laji. ”Ihmisellä on ystävänsä Maiju Puupponen ovat kesän set myös luulevat, että nukketeatterilla tar- jokin luontainen taipumus mennä leikkiin töissä Linnanmäellä, jossa he viihdyttävät koitetaan heiluvia käsinukkeja, joita ver- mukaan. Vaikka nukketeatterissa ei luoda- perheen pienimpiä kymmenminuuttisilla hon taakse piiloutuneet nukettajat liikutte- kaan suurta illuusiota, ihminen, aikuinen- nukketeatteriesityksillään. Kesätyö ei ole levat. Nukketeatteri on kuitenkin paljon kin, haluaa silti hetken uskoa, että puhuva hatusta temmattu: talvisin naiset opiskele- muutakin, ja tämän nukketeatterin asian- nukke on todellinen”, Ahonen ja Puuppo- vat Turun taideakatemiassa nukketeatte- tuntijat haluaisivat ihmisten käsittävän. nen luonnehtivat. ria. Lastenkulttuuriin osallistuminen on nuk- ketaiteilijoille luonnollisesti ensisijaisen Esineellistä Nukketeatteri ja tärkeää, sillä lapsista rakentuu kiitollinen runoutta luutuneet uskomukset yleisö, joka parhaiten takaa edes jonkinas- teisen taloudellisen toimeentulon alalla ”Joskus nukketeatteri lähentelee oikeas- Suomalainen taidekoulutus sai alkusysäyk- kokopäiväisesti työskentelevälle. Ahosen taan performanssia. Se voi olla paljon lä- sensä vuonna 1830, kun Turun piirustus- mukaan lapset ovat upea ja arvokas kohde- hempänä kuvataidetta, se voi olla kuin liik- koulu perustettiin. Ajan myötä opinahjo ryhmä, mutta nukketeatteria ei tarvitsisi kuvia maalauksia tai eläviä kuvia”, Puuppo- on nimetty uudestaan useaan otteeseen ja välttämättä karsinoida pelkästään lasten- nen kuvailee. ”Usein puhutaan myös visu- sen koulutustarjonta on monipuolistunut. kulttuuriksi. aalisesta teatterista”, kollega lisää. Nykyisellään Turun Taideakatemia on osa ”Nukketeatterin sijaan puhutaan joskus Ahonen mainitsee taustoistaan sen ver- Turun ammattikorkeakoulua. Akatemian objektiteatterista, esineteatterista tai figuu- ran, että on aiemmin ollut kiinnostunut suojissa valmistuu kaikenlaisia taiteen asi- riteatterista”, Puupponen luettelee. Nuk- muun muassa kirjallisuudesta. Hänelle antuntijoita perinteisistä kuvataiteilijoista kejen liikuttelijat eivät välttämättä piilou- nukketeatteri on väljänä esittävän taiteen media- ja sirkustaiteilijoihin. Nukketeatte- du, vaan osallistuvat esitykseen kaikin ke- muotona lähellä runoutta, se on lyriikkaa esineellisessä muodossa. Nukkeen kerään- tyykin monenlaisia merkityksiä. Nuket he- rättävät lähes kaikissa jonkinlaisia ajatuksia ja muistoja. Nukketeatterin mahdollisuudet tarinan kertojana ovat tarkemmin ajatellen miltei rajattomat. Välineistöön ei tarvita suuria summia rahaa, mikäli näin päätetään. Esiintymispaikallekaan ei yleensä aseteta kovia vaatimuksia. Nukkeja ja lavasteita ei ole hankalaa siirtää paikasta toiseen, min- kä takia nukketeatteriyrittäjän tunnistaakin usein hänen pakettiautostaan. Kun oikeil- le ihmisille annetaan rajattomat mahdolli- suudet yhdistellä materiaaleja, luoda tarina ja esiintyä sellaiselle yleisölle, joka suostuu lähtemään leikkiin mukaan, ollaan haasta- massa jo sellaistakin valtavirtalajia kuin elo- kuvaa. Vaikka ainakin Hollywood-kerron- taan pohjaavan elokuvan todellisuusilluu- sio on eräällä tapaa vahvempi kuin esittävi- en taiteiden, on nukeilla ja näyttelijöillä ai-

46 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 nakin yksi yhteinen ominaisuus: molem- mat voivat tehdä mitä vain. Kuten Puuppo- nen asian ilmaisee, nukketeatterissa on mahdollisuus tehdä pienellä isoa. Lisäksi taiteilija on suhteellisen riippumaton teke- misissään. Ahonen ja Puupponen kertovat, että nukketeatteri on lajina liikkeessä. Esimer- kiksi ulkomaiset opettajat tuovat inspiraa- tiota Turun opiskelijoille. Kokeileva nuk- keteatteri ja modernit metodit innostavat. Erityistä kiitosta saa nukketeatteriopiskeli- joiden oppiemo Anna Ivanova, joka jaksaa vuodesta toiseen iskostaa kunnianhimoa opetuslapsiinsa. Marioneteilla ja nukeilla on pitkät pe- rinteensä. Ne ovat viihdyttäneet ihmisiä to- rien ja katujen kulmilla jo kauan, ja usein ne ovat olleet jonkinlaisia vastakulttuurin äänitorvia. ”Nuket ovat aina voineet sanoa sellaisia asioita, joita ihmiset eivät saa sa- noa”, Puupponen sanoo. ”Nukkejen suus- ta on kuultu paljon poliittista ja yhteiskun- nallista kritiikkiä. Kukaan ei laittaisi nuk- kea lankulle, koska se on jollain tapaa koo- mista kulttuuria”, Ahonen täsmentää. Linnanmäki on naisten mukaan luonte- va paikka tehdä nukketeatteria, onhan se huvipuistona jonkinlainen karnevaalikult- tuurin perijä. ”Nukketeatteri kuuluu tällai- siin paikkoihin”, hän painottaa. Kokemuk- set ovat olleet myönteisiä, ja suurin kan- nustin ovat tietenkin olleet silmät napil- laan kymmenen minuutin esityksiä seuran- neet lapset. Taiteilijat kertovat myös saa- neensa vapaat kädet tehdä esityksistä oman näköisensä. Nukketeatterikoulutus jatkuu näiden opiskelijoiden kohdalla vielä kaksi vuotta. ”Me olemme perustamassa opiskelijakave- reiden kanssa Six Fingers -nukketeatteria, josta kuullaan vielä”, sanoo Puupponen ja hymyilee arvoituksellisesti. Syksyn alkuun asti Linnanmäen Satuteltasta kuitenkin rai- kaa monenkirjava eläimellinen säksätys.

Kuinka Linnanmäen varastelevalle varik- selle sitten kävikään? Se kohtasi vahvem- pansa: Lydia-täti ei antanutkaan varastaa kenkänsä koristetta vaan pelotteli linnun korkealle puuhun. Näpistelijä joutui totea- maan, että sen tulee elää luonnonvaraise- na lintuna kuten muiden kaltaistensa. ”Mitä mä sitten teen, eihän mulle jää muu- ta kuin nuo oksat”, valitti varis. Lopulta se keksi ja rakensi itselleen pesän. Variksesta tuli iloinen lintu, kun se ymmärsi, että va- rastelun sijaan voi tehdä itsekin. •

KULTTUURIVIHKOT 47 Sanataideohjaajien

Mitä virkaa on kirjoittaja- koulutuksella? Neljä luovan kirjoittamisen opettajaa vastasi IRMELI JUNG Kulttuurivihkojen kyselyyn.

Kysymykset 1. Mitä vastaisit niille, joiden mieles- tä luovaa kirjoittamista ei voi opet- taa? 2. Maailmankirjallisuuden klassikko- jen kirjoittajista harva lienee saanut luovan kirjoittamisen koulutusta. Minkä tyyppiset kirjoittajat hyötyvät kirjoittajakoulutuksesta eniten? 3. Miten luonnehtisit suomalaisen kirjoittajakoulutuksen nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä? 4. Miten kirjoittajakoulutusta tulisi kehittää? 5. Haluatko vielä sanoa jotakin sana- taidekoulutuksesta?

Risto Ahti

Risto Ahti kätkössä. Ihmisellä saattaa olla näkemys sii- altaan niin vanha ja mielenkiintoinen, että runoilija ja taiteilijaprofessori tä, että hän on kirjailija. Pitäisi riittävän voi- siihen pitäisi syventyä kunnolla. Siitä pitäi- makkaasti ja pitkän aikaa tukea sitä kirjal- si tehdä jotakin koko maailman kulttuuri- 1. Vastaisin, että olisi syytä olla pikkuisen lista näkemystä, joka ihmisellä itsellään on. kenttä huomioon ottaen, jotakin sellaista avoimempi ja rehellisempi. Jokaisella kir- Jos se on todella poikkeava ja erilainen, mikä osoittaa, että Suomi on olemassa. Me jailijalla on ollut kouluttajana joko kustan- niin silloin tarvitaan lähestulkoon vuosi- voimme tajuta jotakin intiaanikulttuuria, taja, kollega tai näiden yhdistelmä. Myös kausia kestävää tukea. Jos kirjailija on kes- käsittää, että sillä on jokin merkitys, mutta kuolleita opettajia löytyy, sillä kirjojenkin kitasoinen, hän voi oppia kirjoittamisen tällä hetkellä suomalainen kirjallisuus ei kautta luovaa kirjoittamista on opiskeltu. taidon lukemalla toisten tekstejä, mutta jos edes pohdi ajatusta siitä, että sillä olisi täl- Puhe jostakin tyhjästä on tyhjää puhetta. henkilöllä on jotakin omaa, poikkeavaa, laista merkitystä. Olisi hauskaa kuulla enemmänkin kirjaili- erikoista itsessään, niin silloin hän tarvitsee Mitä me tarvitsisimme suomalaisessa kir- joilta itseltään, ketkä heitä ovat opettaneet. jonkun, joka ylläpitää sitä rohkeutta ja us- joittajakoulutuksessa olisi se, että meillä 2. Puuttuisin kysymyksen alkuosaan sillä koa. Vaikka hän sitten menisi täyteen vasta- olisi tarpeeksi eväitä pysyä omassa ja tar- tavoin, että meillä ei ole kovin paljon tietoa virtaan, niin juuri tällainen ihminen tarvit- peeksi intohimoa mennä kaikkialle. Ei ole asiasta. Esimerkiksi kreikkalaiset kirjailijat see uskoa taiteeseen ja kirjallisuuteen ihan mikään ihme, että monessa yhteydessä tu- ovat saaneet hyvinkin pitkän koulutuksen. toisella tavalla kuin sellainen, joka kirjoit- lee sellainen mielikuva, että onko Suomes- Sellaisesta henkilöstä kuin William Shake- taa myydäkseen. Eihän siinä ole mitään jär- sa kirjallisuutta. En tiedä, onko kysymys speare väittäisin, että hänen opettajansa keä, ei sellaista tarvitse opettaa. kustantajien intohimojen puutteesta, mut- ovat olleet erittäin ankaria ja tarkkoja, ja 3.–4. Tällä hetkellä meiltä puuttuu ko- ta vaikuttaa ilmiselvästi siltä, etteivät sen siitä on jo jonkin verran tietoa. konaan korkean tason ajattelu. Me olem- kummemmin opetusministeriö kuin kus- Nerokkaimmat [hyötyvät eniten], koska me kulttuurina erikoinen maailman mitta- tantajatkaan ole kiinnostuneita sellaisesta kaikkein vaikeinta on säilyttää rohkeutensa kaavassa. Meidän kielemme on loppujen ajatuksesta, että Suomessa synnytettäisiin ja uskonsa siihen, mikä on lähestulkoon lopuksi kuitenkin rakenteeltaan ja filosofi- maailmankirjallisuutta. Ihmetellään vain,

48 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 parhaat puolustukset

että miksei kirjoiteta tästä suomalaisen yh- ”Tällä hetkellä meiltä mala – jos te luulette, että tällä tavoin sel- teiskunnan ongelmasta ja miksei ajeta tätä puuttuu kokonaan viätte hengissä, niin minä aion puhua kyl- asiaa ja miksei tehdä viihdekirjallisuutta ja korkean tason ajattelu. lä lopun elämääni. muuta. Kirjallisuus taiteena on ihan jota- Me olemme kulttuurina kin muuta. Opetusministeriö rahoittaa voi- Lasse Koskela makkaasti popmusiikkia, koska sillä saa- erikoinen maailman Hiidenkivi-lehden päätoimittaja ja daan veromarkkoja, mikä tietysti jo sinäl- mittakaavassa.” kirjastoamanuenssi lään on kulttuuripoliittisesti banaali ajatus. – Risto Ahti Taloudellisesti ajatellen se mahdollisuus 1. Paskapuhetta. Luovaa kirjoittamistahan olisi valtava, että olisi pari kirjailijaa, joita opetetaan, vaihtelevin tuloksin. Kirjoitta- myytäisiin ympäri maailmaa. ta, että kirjallinen sivistys on sivistyksen minen on harjoitus- ja taitolaji ihan niin On olemassa loistava runo, jonka on kir- pohja, suhtautuu asioihin kuten se suhtau- kuin halonhakkuu, aitajuoksu ja viulun- joittanut Jaakko Juteini. Runo puhuu suo- tuu. Tuomiojan Erkki on ainoa lukenut soitto. Jos jotakin asiaa harjoittelee viisi men kielen marssista ulkomaille. Siitä löy- mies, ja mielessäni huvittelen ajatuksella, vuotta, niin kyllä se asia paremmin sujuu. tyvät peruselementit: onko kieli omaksu- että vaikka Paavo Lipponen on saanut kir- Tietynlainen verbaalinen lahjakkuus aut- nut liikaa vieraita elementtejä, onko se tar- jallista koulutusta, niin hän silti suhtautuu taa, mutta sellainen useimmilla on. peeksi kypsä rakastamaan omaa itseään ja tällaiseen sivistykseen vähän samoin kuin Kirjailijaksi tuleminen on paljossa moti- haluaako se todella mennä kaikkeen suu- Juhani Jukola Eero Jukolaan. Paavo Lippo- vaatiokysymys. Jos jotakin asia kovasti tah- reen maailmaan. sen voi hyvin kuvitella katsovan Tuomi- too ja sen vuoksi on valmis tekemään pal- Jos ajattelen ketä tahansa yksinäistä ru- ojaan ja sanovan: ”Kas kas, pikku Eero ta- jon töitä, sen yleensä myös saavuttaa. Eri noilijaa tai kirjailijaa, niin ajattelen, että vaa jo”, sillä lailla pilkallisesti, että ”jaahas, asia sitten on, kannattaako kirjailijaksi vuo- sen intohimon täytyy olla valtava. Sitten sä kuvittelet olevas joku kun sä oot niin si- sitolkulla hampaat irvessä pyrkiä. Ei elämä opetan häntä mielelläni. Tuen häntä, eikä vistynyt”. Tällainen on Suomessa tällä het- välttämättä muutu autuaalliseksi kirjailija- se intohimo saa päättyä mihinkään rajoi- kellä ihan luonnollista. Todella typerää. na. Ja yksi kirja on vasta uran alku. Kirjaili- hin. Ei sovi ajatella, että olen nyt tämän Ihmisten pitäisi olla ylpeitä sivistyksestä, jaksi pyrkivän kannattaa muistaa, että kir- tunkion kukko. Pitää ottaa esikuvakseen nimenomaan kirjallisesta sivistyksestä. Kie- jailijuus on kestävyyslaji. Siinä pitäisi pystyä niitä ihmisiä, joita koko maailma lukee ja lihän on kaikki, mitä meillä oikeastaan on, tuottamaan laadukas kirja ainakin joka toi- heti lähteä liikkeelle sillä tavalla. Haluan, se, mitä voimme kuljettaa mukana. Ope- nen vuosi. että kaikki ihmiset maailmassa lukevat hei- tusministeriölle terveisiä, että herran ju- Nobelistiklubissa annan niin sanotun tä. Ei sillä tavoin että ihanaa, mä olen suo- nobelistitakuun. Jos a) olet klubissa viisi men tunnetuin kirjailija, jota kukaan ei vuotta, b) luet koko ajan huolellisesti mui- tunne missään muualla. Se on ihan idioot- den tekstit ja kommentoit niitä, c) kirjoitat timaista. Maineeseen ei kannata pyrkiä, koko ajan uusia tekstejä ja d) teet niin kuin vaan ajatella, että haluaa kirjoittaa kaikille, SINIKKA SIPOLA minä sanon, niin sinusta tulee kirjailija. löytää itsestään kirjailijan, joka on niin ai- Kuulosta komealta, mutta tämmöinen ta- nutlaatuinen ja erilainen, että kuuluu kai- kuu on helppo antaa – kannattaa nimittäin kille. Tätä meillä jokin himmentää ja häm- huomata tuo ”jos”. mentää. Ajattelemme lasten leikkiä ”polt- 2. Klassikoista useimmat ovat kuitenkin taa polttaa” – pitäisi päästä paljon lähem- kirjallisesti sivistyneitä ihmisiä, he ovat lu- mäksi sitä, mikä on itsessään kätketty, niin keneet ja kirjoittaneet paljon. Tuskin ku- että oikein polttaa, eikä vaan tunnu aika kaan on ihan pystymetsästä tullut. Siksi lämpimältä. Meillä on Tampereella hyviä useimpien klassikoiden tuotanto on laaja esikuvia. Ennen kaikkea Eeva-Liisa Man- ja epätasainen. Yhdellä kirjalla ei kukaan ner on sellainen kirjailija, jota luetaan ole klassikoksi tullut. kaikkialla. Kirjoittajakoulutus opettaa lukemaan 5. Minusta on hämmentävää, miten nui- paremmin omia ja toisten tekstejä. Se – toi- vasti ja vastentahtoisesti suomalaiset suh- vottavasti – myös pakottaa lukemaan pal- tautuvat lukemiseen ja millainen on ylei- jon jo julkaistua kirjallisuutta. Siitä oppii nen suhtautuminen, jota valtaeliitti tällä ainakin sen, että pyörää ei kannata keksiä hetkellä jopa lisää. Minusta on huvittava uudelleen. Ja toisaalta: pyörän voi keksiä ajatella, että eliitti, jonka tulisi ainakin taju- Lasse Koskela uudelleen, jos se on ihan uudenlainen

KULTTUURIVIHKOT 49 ”Ei kannata jäädä taus: totta kai toivoisin, että luovan kirjoit- vartoilemaan tamisen perus- ja aineopintoja seuraavat sy- inspiraatiota, sitä ventävät opinnot saataisiin lähivuosina Tu- run yliopiston luovan kirjoittamisen oppi- voi joutua odottamaan aineeseen. vanhainkotiin saakka. KUVA-ARKISTO WSOY:N 5. Sekä kirjallisuudentutkimus että luo- Kirjoittaminen on va kirjoittaminen tarkastelevat kirjallisuut- etupäässä persetyötä.” ta, toinen vain teoreettisemmasta, toinen – Lasse Koskela käytännöllisemmästä näkökulmasta. Näi- den kahden lähestymistavan mahdollinen vuorovaikutus yliopistoissa voisi parhaassa tapauksessa jopa höllätä sitä teoriatrendeil- lä ratsastamisen ja näkemyksettömyyden pyörä. umpisolmua, josta kärsii koko kirjallisuus- Koulutuksen paras anti on ehkä se, että instituutio kaunokirjallisuudesta erityisesti se parhaimmillaan lopettaa höpöttämisen kirjallisuudentutkimukseen. luovuudesta. Se opettaa tekemään työtä. Ei kannata jäädä vartoilemaan inspiraatiota, Taija Tuominen sitä voi joutua odottamaan vanhainkotiin kirjailija saakka. Kirjoittaminen on etupäässä perse- työtä. 1. Ei enää paljon huvita edes vastata, koska 3. Kirjoittajakoulutusta on aika paljon, Joni Pyysalo on vuosi 2005 ja jatkuvasti, vuodesta toi- mutta sen taso ja tavoitteet vaihtelevat. Osa seen on jauhettava samasta asiat. Jo pelkät kirjoittajakursseista tai -piireistä sortuu kes- faktat osoittavat, miten esikoiskirjailijat ny- kustelukerhoiksi, joilla voi olla terapeuttis- mutta koulutuksesta voi olla hyötyä – mik- kyisin ovat hankkineet kirjoittajakoulutus- ta merkitystä. Mutta määrätietoista ja am- sei myös haittaa – kaunokirjallisuuden kir- ta. Lisäksihän kirjoittamisen taito kuuluu mattimaiseen kirjoittamiseen opettavaa joittamista harrastaville ja jopa ammattikir- jo elämänhallintaan ja siitä on kaikille hyö- koulutusta on vähän. Ei se kyllä kaikille so- jailijoiksi aikoville. tyä ja apua. Kirjoittajakoulutuksen tarve ja vikaan. Toisaalta myös taivasteleva harras- 2. Luovan kirjoittamisen opetus tarjoaa merkitys on osoitettu moneen kertaan, ja telu on sallittua, kunhan sitä ei erehdy luu- sekä määrätietoista tutustumista kirjallisuu- on suorastaan koomista, että edelleen lemaan vakavaksi työksi. teen ja jopa sen teorioihinkin että palautet- vuonna 2005 joka ainoassa seminaarissa pi- Kirjoittajakoulutusta halutaan nykyään ta oppilaiden yksityisestä kirjoittamisesta – tää aina käydä lävitse tämä pakollinen myös yliopistoihin, joihin se ei kerta kaikki- ja keskustelua kummankin puitteissa. Kun aihe, että voiko opettaa vai eikö voi. Joskus aan kuulu. Yliopisto on tiedekorkeakoulu, oppiaineessa opetetaan kirjallisuuden laje- voisi muuten jatkaa siitä mihin edellisellä jossa voi kyllä opettaa tutkimaan kirjalli- ja runoudesta tietokirjoittamiseen, draa- kerralla päästiin. suutta. Taidekorkeakoulut ovat eri asia; maan ja proosaan, kunkin kirjoittajille voi Luovan kirjoittamisen opetusta moitti- semmoisen saa kyllä perustaa, jos hinkua opetuksesta olla hyötyä. Näiden lisäksi ope- vat käyttävät usein argumentteja, kuten ja rahaa on. Mutta ei niin kauan, kun yli- tuksesta voivat hyötyä esimerkiksi kustan- hengetöntä tekstiä, koulutus tasapäistää ja opistot kituvat rahanpuutteessa. nustoimittajan, tutkijan, opettajan, tiedot- putken päästä putkahtaa ihmisiä, jotka kir- 4. Harrastelu pois, tavoitteellisuutta ja tajan, toimittajan jne. töihin päätyvät opis- joittavat samalla tavalla. Ei pidä paikkaansa ammattimaisuutta tilalle. Vaikka en tiedä, kelijat, joiden suunnitelmiin ei kuulu itsen- muuten. Koulutuksessa juuri lajien tunte- tarvitaanko sitä ylipäänsä ollenkaan. Kirjo- sä elättäminen kirjailijana. muksen, eri rakenneasioiden, kielen ja jahan näyttää ilmestyvän muutenkin ihan 3. En tunne kovin yksityiskohtaisesti suo- materiaalin hankinnan ohella korostetaan tarpeeksi. Vai oletko jo lukenut kaikki? malaisen kirjoittajakoulutuksen nykytilaa, kirjoittajan oman persoonallisen tyylin löy- mutta uskon, että yliopistopohjainen kir- tymistä. Pitkään kirjoittajia kouluttanut Joni Pyysalo joittajakoulutus on hyvä monestakin syystä. Kari Levola on korostanut omaa ääntä ja runoilija Muun muassa siksi, että kirjoittajat kohtaa- sen löytymistä. Ja on aina parempi lähteä vat myös vastaanoton, kirjallisuustieteen, - rikkomaan sääntöjä sen jälkeen kun ne 1. Kyllä luovaa kirjoittamista sinänsä voi historian ja -kritiikin näkökulmia ja joutu- ovat hallussa. opettaa, toinen asia on, onko oppilaiden vat alkamaan miettiä omia tavoitteitaan kir- Jos koulutuksen hankkineet mukamas kirjoittaminen opetuksen jälkeen yhtään joittajana hieman niidenkin näkökulmas- kirjoittavat persoonatonta tekstiä, niin sa- luovempaa. En usko, että kirjoittajia voi ta. malla logiikalla voisi tutkia, että miten Si- opettaa sen kummemmin luoviksi kuin 4. Edellisen kysymyksen tulevaisuuden- belius-Akatemia tai Kuvataideakatemia maailmankirjallisuuden klassikoiksikaan, näkymiin ja tähän kysymykseen sama vas- ovat aiheuttaneet tuhoja luovuudelle.

50 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 2. Maailmakirjallisuuden klassikkojen kirjoittajat ovat lukeneet ja kirjoittaneet, ja luovan kirjoittamisen koulutusta on ol- lut jo mestari–kisälli-suhde, joka on aina ollut olemassa. Sitä paitsi, kuten John Ciard on todennut, jokainen kirjailija on kautta aikojen myös ollut jonkun ryhmän VEIKKO SOMERPURO jäsen. Oli kyseessä sitten kreikkalainen kokouspaikka, roomalainen kylpylä, parii- silainen kahvila tai englantilainen yliopis- to. Vaikka tekstin kirjoittaa yksin, mikään teksti ei synny tyhjiössä. Sosiaalinen tuki kirjoittamisessa on erittäin tärkeää. Suotta on elänyt myyttinen kuva yksinäisestä kir- joittajasta, joka yön tunteina veripisarat ot- salla taistelee tekstinsä kanssa ja ennem- min kävelee valtamereen kuin näyttää muille keskeneräisiä tekstejään tai suostuu muuttamaan niistä sanaakaan. Kysymys ”minkä tyyppiset kirjoittajat hyötyvät kirjoittajakoulutuksesta eniten” vaatii tietenkin tarkennuksen, että mikä on lähtötaso ja tavoite. Kaikki hyötyvät, mutta etenkin kirjoittamisensa kanssa alussa ole- vat, koska koulutus oikoo mutkia, nopeut- taa kehitystä. Riippuu aina tapauksesta. Ja toisaalta jotkut hyvin pitkällä olevat kirjaili- jat esimerkiksi käyttävät ateljeekriitikoi- naan kustannustoimittajiaan, työstävät yh- dessä. 3. Tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä. Nykyisin Suomessa on hyvin eripituista, monenlaista ja monentasoista koulutusta. On terapiakirjoittamista, on elämänkerta- kirjoittamista, on romaani-, novelli- ja ly- riikkapajoja ja on yliopistotasoista kirjoitta- jakoulutusta. Valoisat näkymät, ja siksi on- kin niin koomista edelleen pohtia, että voi- Taija Tuominen ko opettaa, mutta ohjaaja Kristian Smedsiä lainatakseni kaikella pitää olla oppositio. Ei ole mitään merkitystä, onko oppositio ammattilaisia tarvitaan monessa. Mielestä- Risto Ahti on todennut, että ei ole sellaista oikeassa vai väärässä. Tärkeintä on, että se ni sanataideakatemia ei ole keneltäkään mestaruutta, johon harjoitus ja virheet ei- on olemassa. Pelkkä hegemonia on seisova pois eikä se eriarvoista. Jos joku näin ko- vät kuljettaisi. Risto sen sanoi. • vesi, joka ei johda mihinkään. Yksimielisyy- kee, niin voi hiukan miettiä asiaa nimeltä den kautta ei ole vaivuttu mihinkään Ruu- “itsetunto-ongelma”. Muistan kyllä vallan susen uneen. hyvin kun 80–90 -lukujen taitteessa tuli sa- ”Tilanne on tällä hetkellä 4, Sanataideakatemia, aivan kuten muil- nataiteen approbatur, ensimmäinen kir- erittäin hyvä. Nykyisin lakin taiteen aloilla on omat korkeakou- joittamisen yliopistollinen arvosana, Kirja- Suomessa on hyvin lunsa. Ei sieltä tarvitse valmistua välttämät- lijaliitto vastusti tätä kiivaasti Jarkko Lai- eripituista, monenlaista tä kirjailijaksi, yhtälailla kustannustoimitta- neen johdolla. Eriarvoisuudesta silloinkin jaksi, kriitikoksi, kulttuuritoimittajaksi jne. valitettiin. ja monentasoista koulu- Pelkkä perinteinen paperijäljenne on vain 5. Entinen opettajani, sanataideakatemi- tusta.” yksi kirjoittamisen muoto, ja kirjoittamisen an tarpeellisuudesta paljon kirjoittanut – Taija Tuominen

KULTTUURIVIHKOT 51 Kierkegaard ja Sokrates olemisen unohtumisen pedagogisesta merkityksestä

TEKSTI JA KUVAT Pertti Julkunen on kätilö, joka avustaa esiin sellaista, joka sullinen tapahtuma on pikemminkin eh- on jo omin voimin tulossa maailmaan. dollinen. Kätilö tai opettaja voi vaikuttaa Søren Kierkegaardille onnistumiseen. Muu on ehdollista, siitä opettaminen on sokraattista Opettaja ratkaisee riippuvaa, miten äiti tai oppilas on elänyt kätilöntoimintaa. Opettaja äkkiä muiden kanssa ja muodostanut sen, ”min- kä hän jo tietää”. Kätilön ponnistukset ovat kunnioittaa ihmisen toiseutta Kierkegaard tarttuu Sokrateen ratkaisuun toivottomia, jos äiti ei ole raskaana. ja outoutta. yllättävällä tavalla. Mieleen palauttamisen jatkokäsittely on johtanut usein syntymää Opettaja auttaa øren Kierkegaard (1813–1855) tar- edeltävään olemiseen tai sielunvaellukseen synnytyksessä koitti opettamisella kaikkea ihmis- tai muihin sameisiin ja epäkäytännöllisiin S ten välistä kanssakäymistä ja samal- prosesseihin. Kierkegaard sen sijaan kehit- Kierkegaard pilkkaa opetusta, joka tapah- la ihmisen ja Jumalan suhdetta. Filosofisia tää sokraattista ajatusta tervehenkiseen tuu ”puolinaisilla ajatuksilla, tinkimisellä ja muruja ja Päättävää epätieteellistä jälkikirjoi- suuntaan. Oppiminen on tietyllä hetkellä tinkaamisella, vaatimuksilla ja myönnytyk- tusta voidaan kuitenkin pitää myös ammat- tapahtuva konkreettinen tapahtuma, jon- sillä” (2004, 11). Kaikki tapahtuu ”tietyssä tiopettajan menetelmällisten ja asenteellis- ka pohja on oppilaan ja yhteiskunnan suh- määrin”. Kukaan vain ei voi tietää, mikä ten valintojen taustatutkimuksina. Kierke- teessa. Oppiminen ei ole yksilöllistä sisäis- tuo ”tietty määrä” on, joten mitään ei ta- gaard ei tyydy spekulatiiviseen pohdiske- tämistä vaan yhteisöllistä ulkoistamista (vrt. pahdu. Juututaan lörpöttelemään. luun, vaan antaa opettajille suorapuheisia Kallinen 2001, 319). Mittaamisiin ja arvoasteikkoihin perus- suosituksia. Ne syntyvät keskustelussa Sok- Oppiminen on Kierkegaardin mukaan tuvan opetuskäytännön taustalla on teko- rateen (469–399 eKr.) kanssa. Taustalla absoluuttinen tapahtuma. ”Absoluuttinen” pyhä ajatus tavoittamattoman ihanteen ta- ovat huumorin, kristinuskon, minuuden ja on tässä yhteydessä ymmärrettävä ”äkkirat- voittelemisesta. Kukaan ei pääse koskaan olemisen mielekkyyden teemat. kaisulliseksi”. Vaikka oppimisen taustalla perille, mutta tavoittelijoiden paremmuus- Kierkegaard aloittaa opettamista koske- onkin prosesseja (kuten synnytyksen taus- järjestyksiä tarkkaillaan koko ajan. Kierke- van pohdintansa tunnetusta paradoksista, talla on raskaus, hedelmöitys, isän ja äidin gaardin esittämä kätilövertaus havainnol- jonka mukaan oppiminen on oikeastaan tapaaminen ja yhteiselo, vanhempien syn- listaa asiaa lukijan mielikuvituksessa. Ver- mahdotonta. Ihmisen on mahdotonta et- tyminen jne.), itse oppiminen on tapahtu- tailuasteikkojen maailmassa lapsi syntyy siä sellaista, minkä hän jo tietää, ja yhtä ma, joka ei ole aina käynnissä, vaan tapah- vain tietyssä määrin. Yhden kätilön avusta- mahdotonta hänen on etsiä sellaista, mitä tuu silloin kuin se tapahtuu, onnistuneesti ma lapsi on syntyneempi kuin toisen käti- hän ei tiedä. tai epäonnistuneesti. lön avustama lapsi. Tieteellisen kätilön lap- Sokrates kuitenkin sanoo, että paradok- Kätilövertaus käy mielekkääksi, kun si on äärettömän pitkä; äiti ponnistaa ja si on ratkaistavissa, sillä ensimmäinen väite Kierkegaard sitoo sen oppimisen ratkaise- ponnistaa, mutta lapsi ei lopu koskaan. on väärä: etsijä etsii nimenomaan sellaista, viin hetkiin. Mieleemme palautuu, että Kätilökielikuva poistaa oppimisesta sitä mikä hänellä jo on. Kaikki oppiminen ja synnytyksessähän synnytetään. Se, mikä pimentävän tekosyvällisyyden. Oppiminen etsiminen on mieleen palauttamista: opet- Sokrateen mukaan palautuu oppimisessa ei ole hämärä, tavoitteitaan asteittain lähes- taja vain muistuttaa oppilasta, jotta tämä mieleemme, on sittenkin myös uutta. tyvä projekti, vaan tapahtuma, joka tapah- huomaisi jo tietävänsä sen, mitä yrittää op- Kierkegaardin ”absoluuttinen” ei tarkoi- tuu tai ei tapahdu. Hyvä opettaja ei ole ta- pia. Tai dynaamisemmin sanoen: opettaja ta tässä yhteydessä ”ehdotonta”. Äkkiratkai- voitteitaan ikuisesti lähestyvä Kierkegaar-

52 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Toisen ihmisen koskemattoman outouden herättämä intohimomme syntyy Jumalan kosketuksessa. (Novgorod 2004.) din pilkkaama ”projektimaakari”, vaan he- taja on tietysti myös Jeesus Kristus. Kierke- Kenkien jalkaan laittaminen ei ole turha rätteiden antaja ja kätilö, joka yrittää toi- gaard on kristillinen ajattelija ja hän tietää, sivuhuomautus. Kierkegaardille tuo toimi- mia oikealla hetkellä. että Raamatun tapahtumat ovat asettaneet tus on varma merkki opettajan ihmisyydes- Jeesuksen mielemme sisäiseen henkilögal- tä. Hän voi olla täysin varma siitä, että Opettaja on leriaan, jossa hän silloin tällöin opettaa, opettaja on ihminen, kun näkee tämän Toinen Ihminen olipa oma tunnustuksemme millainen hy- laittavan kengät jalkaansa. Meille kenkä- vänsä. Ja jälleen edellisestä näkökohdasta huomio on varma merkki siitä, että Kierke- Vanha sokraattinen juttu lapsenpäästäjästä johtuen ja äsken mainitun opettajan opet- gaard arvostaa huumoria. Jumala on hä- synnyttää kummastuneita kysymyksiä. Mitä tamana: kuka tahansa ihminen, jonka koh- nen ajattelussaan humoristien mesenaatti. on se lapseen verrattava, joka jo on oppi- taamme, on opettajamme. Samalla kengät ovat merkki kierkegaardi- laassa ja jonka synnyttämisessä opettaja laisen humanismin rajoituksista. Jalolla vil- avustaa? Myös kätilövertauksen rajat askar- Opettaja panee lillä ei ole kenkiä, eikä niitä tunnetusti ole ruttavat. Millainen tapahtuma opetusta- kengät jalkaansa suutarin lapsillakaan. pahtuma tarkemmin sanoen on? Entä kei- Se, minkä Kierkegaardin mukaan oppi- tä ovat Kierkegaardin ”opettaja” ja ”oppi- Pedagogisen keskustelun kannalta on laina aina jo tiedämme, mutta jota emme las”? onni, että Kierkegaard tarkoittaa ”opetta- saa ilman apua synnytetyksi turvallisesti Opettajalla Kierkegaard tarkoittaa ih- jalla” myös varsinaista opettajaa, siis sellais- elämään, on tunto jostakin sellaisesta asias- mistä. Tämä ei ole tyhjää sanahelinää, vaan ta ihmistä, joka panee kengät jalkaansa, ta, joka toimii ihmisten ihmisyyden tunto- osa Kierkegaardin humanistista pyrkimys- menee kouluun, opettaa lapsia tai nuori- merkkinä jopa kenkiäkin osuvammin. Kyse tä. Humanismin historiasta johtuen opet- ja nauttii kuukausipalkkaa. on ihmisten universaaleista yhteydenpito-

KULTTUURIVIHKOT 53 mahdollisuuksista, sellaisista mahdolli- erot ja kaikki tuo auktoriteetti sovittuvat me on lähtöisin tästä tilanteesta. suuksista, jotka ovat virittyneet meihin elä- yhteen yhteisessä hulluudessa ja commune Kierkegaard haluaa herättää meidät mämme sattumuksissa, mutta joita emme naufragiumissa” (Kierkegaard 2004, 11– muistamaan, että ajatteleminen voi olla saa soimaan ilman opettajaa. 12). Yhteinen julkinen haaksirikko on ti- joskus metka tapahtuma. Näin on varsin- Mitä se on? Miten se opetetaan? Kierke- lanne, jossa oppiminen on mahdotonta. kin silloin, kun aatoksen lennon käyttövoi- gaard ei vastaa, sillä hänelle opettaminen Synti on auktoriteetissa. Joka toinen on mana on paradoksi. ”Ajattelija ilman para- on välillinen tapahtuma. Opettaminen ei joka toisen auktoriteetti, joten kukaan ei doksia on kuin rakastaja ilman intohimoa: ole esimerkiksi sitä, että opettaja siirtäisi ole oman itsensä vastuullinen auktoriteet- keskinkertainen kaveri” (Kierkegaard oppilaisiin tiedon, jonka mukaan toisten ti. Synti on kilpailussa. Jokainen haluaa 2004, 43). Korkeimmassa potenssissaan ihmisen kunnioittaminen on tärkeää. olla hieman toisen yläpuolella, josta seu- ajatteleminen tahtoo löytää jotakin, jota se Opettaja antaa sen sijaan jonkin elävässä raa, että jokainen haluaa tehdä jokaisesta itse asiassa ei kykene ajattelemaan. Tämä oppimistilanteessa sattuvan sattumuksen toisesta hieman itseään huonomman. Täs- intohimo on omalla tavallaan läsnä kaikes- yhteydessä herätteen, joka herättää huo- sä tarkoituksessa luodaan kaikille yhteinen sa ajattelussa, sillä ajattelija ei ole vain oma maamaan, että toisissa ihmisissä on sellais- vertailuasteikko ja puretaan toisen koske- itsensä vaan osa toisen tuntemattomuutta. ta salaperäisyyttä, jonka huomaaminen te- maton toiseus. Kilpailun kyynistämässä Ajatellessamme asetumme aina toisten ih- kee elämästä elämisen arvoista ja oppimi- maailmassa mikään ei ole salaperäistä tai misten asemaan. Jos ajattelumme on kun- sesta kiinnostavaa. Hyvässä opettajassa siis mielenkiintoista eikä missään ole ylipää- nollista, se tunnustaa noiden toisten ihmis- asuu pieni taiteilija, mutta ei minkään ko- tään mitään mieltä. ten tuntemattomuuden. koista tieteilijää. Taiteellinen heräte herät- Kierkegaard herättää meidät sanomaan Kunnollisen ajattelu käyttövoimana on tää oppilaan, jos hän jo tietää sen, minkä ääneen, että mittauksiin, arvoasteikkoihin koko maailman outouden taiteellinen oppimiseen häntä herätellään. Omien viri- ja kilpailuun perustuva moderni koululai- tunnustaminen. Opettaja ottaa varovai- tysten muistaminen tekee oppimiskäytän- tos on yksi ihmiskunnan historian pahim- seen käteensä sipulin ja sanoo: ”on muu- nöt eläviksi. mista synnin pesistä. ten kaunis sipuli.”

Opettaja kiskoo Opettaja ottaa Opettaja kunnioittaa kivirekeä sipulin kauniiseen käteen toisen outoutta Kierkegaard ei kerro kovinkaan paljon sii- Epätoivon voittaminen ja synnistä vapautu- ”Mutta mikä sitten on tuo Tuntematon, jo- tä, miten hyvä opettaminen tapahtuu käy- minen on sitä, että ihminen tulee siksi, hon ymmärrys paradoksaalisen intohi- tännössä. Hän rajaa kuitenkin asiaa puhu- mitä hän itse on, siis luopuu auktoriteetis- monsa vallassa törmää ja joka saa ihmisen malla siitä, miten se ei tapahdu. Opettami- ta ja lopettaa kilpailemisen. Tähän hän tar- käsityksen omasta itsestäänkin hämmenty- nen ei ole sitä, että opettaja siirtäisi tieto- vitsee herätteen ja herätteen hän voi saada mään”, kysyy Kierkegaard (2004, 46). Ih- jaan ja näkemyksiään oppilaille. Päättelem- vain toiselta ihmiseltä. Herätteitä antavaa minen se ei voi olla, sikäli kuin ihminen me Kierkegaardin opetuksesta päinvas- ihmistä hän kutsuu opettajaksi. tuntee ihmisen. ”Kutsukaamme tätä Tun- toin, että opettaja voi opettaa sellaista, mitä ”Opettaja on siis jumala”, sanoo Kierke- tematonta siis jumalaksi. Se on vain nimi, ei itse osaa. Hento ajuri voi opettaa tuhtia gaard (2004, 17). ”Kutsukaamme häntä va- jonka sille annamme” (emt., 46). hevosta vetämään raskaita rattaita, vaikka pahtajaksi, sillä hänhän vapahtaa oppilaan Kierkegaard tietää, että emme tiedä, ei itse osaa vetää niitä. Filosofi voi opettaa epävapaudesta, vapahtaa oppilaan tämän mikä ihminen on. Niinpä hän itse asiassa tahdikasta lähimmäisen kanssa elämistä ja omasta vallasta” hän jatkaa (mt., 19). sanoo tässä, että Jumala on toisissa ihmisis- kypsää toisen kunnioittamista, vaikka olisi Kierkegaardin puhetapa tuntuu meistä sä olevaa vierautta ja toiseutta. Toisen ih- itse ikuiseen murrosikään juuttunut häijy oudoksuttavalta ja ylisanaiselta. Se johtuu misen koskemattoman outouden herättä- kiukkupussi. huonosta jumalasuhteestamme. Kulttuuri- mä intohimomme syntyy Jumalan koske- Panemme merkille, että opettaja ei ole sessa muistissamme elää yhä Jumala, joka tuksesta. oppilaan ylä- eikä alapuolella. Molemmilla on korkea, kostoa ja nöyryytystä harrastava ”Jumala” on nimi toisessa ihmisessä asu- on omia pätevyyden alueita, jotka onnellis- auktoriteetti (ks. esim. Kalemaa 2001, 15– valle tuntemattomuudelle. ”Huumori” on ten olosuhteiden sallimissa sattumuksissa 16). Tuollainen rivo pahantekijäjumala on puolestaan kierkegaardilaisessa katsannos- sekoittuvat sopivan luovasti toisiinsa. väistynyt pois monilta elämänalueilta, mut- sa nimi sille tilanteelle, jossa kohtaamme Millaiset sattumukset sitten aiheuttavat ta mielekäs oleminen ei ole välttämättä al- Jumalan. ”Taide” on elävän Jumalan tapaa- Kierkegaardin mielestä opetuksen epäon- kanut vapautetuilla alueilla. misessa syntynyt liikutuksen tunne. nistumisen? Opetus epäonnistuu, jos Jumalan kuoleman jälkeen kaikki on Humoristisessa sattumuksessa me näem- olemme synnin vallassa ilman synnintun- meille viestinnällistä tai välineellistä. Kaik- me kaksi eri asiaa äkkiratkaisullisesti yhdes- toa. Synti on Kierkegaardin mukaan epä- ki tapahtuu jossakin muualla tai jotakin sä. On ensinnäkin ihminen, joka on ”oma toivoa Jumalan edessä. Epätoivo taas on muuta varten. Kukaan ei ole huomannut itsensä” jollakin satuttavasti tutulla ja meil- sitä, että emme ole oma itsemme, vaan ha- opettaa meille, että kokemisen arvoisia ta- le ymmärrettävällä tavalla. Samalla väläh- luamme olla joku muu kuin olemme (ks. pahtumia tapahtuu siellä missä olemme ja tää jotakin ääretöntä ja tuntematonta, jon- Kierkegaard 1998). Synnissä ”pappi on että asiat voivat olla arvokkaita sellaisinaan ka valossa omana tuttuna itsenään esiinty- hieman lukkarin yläpuolella, joka toinen eivätkä vain toisten asioiden saavuttamisen vä ihminen saa hauskan arvokkuuden. ihminen on auktoriteetti ja kaikki nämä välineinä. Kyyninen ajattelemattomuutem- Kierkegaard heittelee huumoria koske-

54 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 via huomioitaan herättääkseen lukijansa että oppilas Kierkegaard ajattelee vakavis- ongelmat liity paljon arkisempiin näkö- huomaamaan, että Jumala ei ole kuollut saan menneensä pitemmälle kuin herät- kohtiin? Entä mitä virkaa huumorin koros- eikä hänen elossa olemisensa ole joutavaa teen antanut opettaja Sokrates. Näin siitä- tamisella on, jos huumoria ei voi kuiten- kulkupuhetta. Jumala on jotakin sellaista, kin huolimatta, että Kierkegaardin mu- kaan opettaa? Ja eikö taidekasvatus ole syn- joka aina silloin tällöin tulee tuntematto- kaan hän on sanonut vain samaa kuin Sok- neistä suurimpia, siinähän opetetaan otta- man ihmisen hauskassa hahmossa meitä rates, ja vieläpä paljon huonommin kuin maan vastaan saavuttamattomien nerojen vastaan. Taide on tuntemattomuuden tun- tämä! tuotoksia? temista, olemisen keskellä tunnettua liiku- Panemme puolitoista vuosisataa myö- Itse asiassa Kierkegaard ei juhlallista asi- tusta siitä, että ”tuokin yrittää”. hemmin merkille, että Kierkegaard ei ole oitaan vaan päinvastoin tämänpuoleistaa Kierkegaard (2004, 136) sanoo Filosofis- menettänyt lainkaan ajankohtaisuuttaan. niitä, tekee ne ymmärrettäviksi. Hän karsii ten murusiensa päätteeksi rauhallisesti, Synnintunto ei ole vallannut alaa, vaan au- pois valheellisen, auktoriteettiin nojaavan että hänen kehitelmänsä menee kiistatta toritaarisuus ja kilpailu toimivat yhä yhteis- tuonpuoleisen juhlavuuden. Usko on var- pidemmälle kuin sokraattinen ajattelu. kuntaan sosiaalistumisen tärkeimpinä ka- maa tietoa siitä, että tuntemattomuutta on Tämä käy ilmi joka kohdassa. Murusissa navina kaikessa rauhassa. Koululaitos tuot- olemassa. Muu olisi pöyhkeyttä ja tyhmyyt- otettiin käyttöön uusi orgaani: usko, uusi taa autoritaarikkoja ja kyynikkoja, siis pa- tä. Synnintunto on sitä, että tunnustamme edellytys: synnintunto, uusi ratkaisu: hetki, hantekijöitä. Yliopisto ja lehdistö viimeiste- autoritaarisuutemme ja kyynisyytemme hä- uusi opettaja: aikaan tullut jumala. Humo- levät ilkityön. peällisyyden. Muu olisi kuolleena elämistä. risti Kierkegaard astuu näiden eväiden Kyynikkoina me esitämme Kierkegaar- Ratkaiseva hetki on sitä, että oppimista ta- kanssa kautta vuosisatojen ihaillun ironi- dille flegmaattisia vastalauseita. Eivätkö pahtuu toisinaan, toisinaan sitten taas ei. kon tarkasteltavaksi ”sydän innostuksesta usko, synti, ratkaiseva hetki ja Jumala ole Muu olisi tekopyhää tavoittamattoman ta- lyöden”. Hauskuus ja innostus johtuu siitä, liian juhlavia asioita? Eivätkö opetuksen voittelemista ja lörpöttelyyn juuttumista.

Filosofi opettaa tahdikasta lähimmäisen kanssa olemista. (Tampere 2004.)

KULTTUURIVIHKOT 55 Aikaan tullut Jumala on sitä, että Jumala olemisensa vastuun toisille. Kilpailun tuot- että hän on olemassa ihan itse. Toiset taas vaikuttaa maailmassa. Muuten hän vaikut- tama kyynikko taas haluaisi olla joku sellai- ovat olemassa aivan omalla, leppymättö- taisi vain auktoriteettien meille antamissa nen, joka on menestynyt kilpailussa pa- män tutkimattomalla tavallaan. ilmoituksissa. Niissä hän vaikuttaa aina remmin kuin hän itse. Yhteisen vertailuas- Ymmärrämme helposti mitä Kierke- huonoon suuntaan. teikon luominen vaatii häntä purkamaan gaard tarkoittaa, jos muistamme jotakin Hauskuuden ja maanpäällisyyden arvos- muista ihmisistä toiseuden. Purkamisen hyvää, mitä meille on sattunut. Jos olemme tamisestaan huolimatta Kierkegaard myön- jälkeen kaikki on yhtä ja samaa eikä mis- joskus törmänneet herätteelliseen opetta- tää, että opettamisesta puhuminen on va- sään ole mitään mieltä. Toiseuden purka- jaan, huomaamme yhä silloin tällöin, että kava paikka: siinä on kyse ei-olemisen minen on synnistä syntyvää elämän mitä- elossa olemista kannattaa harrastaa. Joka- muuttumisesta olemiseksi. Autoritaarinen töintiä. päiväiset käytännöt voivat olla hauskoja ja ihminen ei ole varsinaisesti olemassa, sillä Opettajan tehtävänä on herättää autori- arvokkaita, jos emme tavoittele tavoittama- hän siirtää ajattelemisen ja sen myötä koko taarinen ja kyyninen oppilas muistamaan, tonta, vaan annamme arvoa sille sipulille, jonka tunnemme kämmenellämme. Sipu- lin tuntu on taiteen synty. Kierkegaard herättää ajattelemaan, että maailma tuntuu kiinnostavalta ja oppimi- nen innostavalta, jos hyväksymme Jumalan sellaisena kuin hän huumorin hetkillä vas- taamme tulee. Taide on sellaisten hetkien tuotetta. Taideteoksessa liikuttaa toisen yritteliäisyys, se, että huomaamme, että ou- dosti tutuntuntuinen tuntematon on ym- märtänyt jotakin, ollut hassusti avoin ja yrittänyt... tehdä jotakin. •

KIRJALLISUUS

Kalemaa, Kalevi. (2001) Eino Salmelainen – elämä ja teatteri. Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Kallinen, Timo. (2001) Näyttämötaiteilijasta teatterityöntekijäksi. Miten moderni tavoitti suomalaisen teatterikoulutuksen. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. Acta Scenica 7.

Kierkegaard, Søren. (1998) Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus filosofian muruihin. Miimis-pateettis- dialektinen kehitelmä, eksistentiaalinen kirjoitelma. Kirjoittanut Johannes Climacus. Julkaissut S. Kierkegaard. Suomentanut Torsti Lehtinen. Kolmas painos. Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Kierkegaard, Søren. (2004) Filosofisia muruja. Suomentanut, esipuheen kirjoittanut ja selityksin varustanut Janne Kylliäinen. Helsinki: Kustannus- osakeyhtiö Summa.

Kaikki on meille viestinnällistä. (Pieksämäki 1971.)

56 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005

ESSEE Sotaporno, sotapunk! Autonominen videoluominen sota-aikana

TEKSTI Matteo Pasquinelli rismin, teknologioiden, tavaroiden ja ku- gandasodat ovat menneisyyden juttu. Uusi KUVITUS Sami Makkonen vien narkotisoinnin jälkeen. Näytämme media on synnyttänyt sissitaistelun avaten Suomennos Markus Termonen hampaamme, kuten apinat tekevät, kun ylösalaisin käännetyn vastarinnan moleku- niiden aggressiivinen irvistys näyttää kau- laarisen rintaman. Siviilien hallussa olevat ”Sotapunk on laivue B52-konei- histuttavasti ihmisen hymyltä. Nykyaikaiset videokamerat, itsenäisten journalistien päi- ta, jotka viskovat libidinaalisia ajattelijat kuten Baudrillard ja Zizek tiedos- vittämät weblogit, amerikkalaisten sotilai- pommeja ja radikaaleja kuvia tavat läntisen kulttuurin sisäisen pimeän den Abu Ghraibin vankilassa käyttämät ke- puolen. Jos 9/11 oli shokki läntiselle tietoi- hittyneet puhelimet: kukin edustaa hallit- läntisen kuvaston sydämeen.” suudelle, Baudrillard esittää paljon shokee- sematonta muuttujaa, joka voi mullistaa raavamman teesin: meidän länsimaisten ih- propagandakoneiston. Television tuotta- misten oli määrä haluta 9/11-tapahtumaa, ma videokuvasto punotaan nyt yhteen digi- Irvistävät apinat supervallan kuolemanviettinä, vallan, joka taalisen, verkostoituneen median anarkisti- luonnolliset rajansa saavutettuaan ei tunne sen, itseorganisoituneen infrastruktuurin Kuinka kuvittelette voivanne lopettaa so- ja halua mitään muuta niin paljon kuin itse- kanssa, josta on tullut pelkoa herättävä ja- dan ilman aseita? Sodanvastainen julkinen tuhoa ja sotaa. Suuttumus on tekopyhyyttä, kelun väline (minkä todistaa Nick Bergin mielipide, joka täyttää aukioita maailman- videokuvaruudun takana puhuu aina eläin. mestaamisvideon kapillaarinen leviämi- laajuisesti, ja kansainvälisten oikeusistui- nen). Tämän päivän propagandaa käyte- mien kosmeettinen demokratia seisovat Videosodan taistelutantereella tään pikemminkin kollektiivisen kuvaston voimattomina raivoavan Yhdysvaltain ar- kuin kollektiivisen spektaakkelin hallitse- meijan edessä. Järki ei voi vallita suurvallan Ennen kuin apina vedetään ulos tv-vastaan- miseksi, ja tiedustelupalvelut lavastavat eläinvaistoja vastaan: surmaavan voiman ottimesta, meidän on keskityttävä taistelu- näennäisiä kuvia totuudesta verkostoitu- voi pidättää vain toinen voimakkaampi voi- tantereeseen, jolla mediakamppailu käy- misteknologioihin perustuen. ma. Joka päivä todistamme darvinilaista dään. Mitä enemmän todellisuus on mas- näytöstä: historiaa toistamassa itsessään voi- satasoisten, henkilökohtaisten ja verkostoi- Sivilisaatioiden mien julman kohtaamisen kautta, samalla tuneiden laitteiden lisäämistä, sitä enem- videoyhteentörmäys kun se, mikä lepää, on olohuoneissa har- män sodista tulee mediasotia, vaikka ne ta- joitettava sananvapaus. Myös pasifistit ovat pahtuvatkin aavikolla. Ensimmäinen Glo- Horisontaalisen ja vertikaalisen median vä- vaistomaisten voimien rikoskumppaneita, baali Sota alkoi 9/11-katastrofin suorasta lisen teknokonfliktin rinnalla kaksi maallis- sillä eläimellinen aggressiivisuus on mei- lähetyksestä ja jatkui videosissi-episodein: ta kuvakulttuuria on vastakkain kansainvä- dän kaikkien sisällä. Radikaalille vasemmis- saamme joka päivä Irakin rintamalta mie- lisessä mediamaisemassa. Yhdysvallat il- tolle (eikä ainoastaan konformistiselle hittäjien, aseistautuneiden ryhmittymien mentää videokratian viimeistä vaihetta, oli- enemmistölle) kuuluvan itsesensuurin pin- ja journalistien kuvaamia videoita. Jokai- garkkista teknokratiaa, joka perustuu liika- nan alla olisi myönnettävä julkisesti, ettei nen toiminta tällaisessa mediasodassa kasvuiseen mainostukseen ja infoviihdyk- Abu Ghraibin pornografisten kidutuskuvi- muotoillaan etukäteen sopimaan spekta- keeseen sekä maailmanlaajuisen kuvaston en katsominen skandalisoi meitä, vaan kulaarisiin seurauksiinsa. Terroristit ovat kolonisaatioon Hollywoodin ja CNN:n väli- päinvastoin se pikemminkin kiihottaa mei- oppineet kaikki spektakulaarisen konflik- tyksellä. 1900-luvun ideologiat kuten nat- tä, täsmälleen samalla tavalla kuin pakko- tin säännöt, samalla kun imperiumin pro- sismi ja stalinismi olivat läheisesti kytköksis- mielteinen tirkistely, joka vetää meitä 9/11- paganda, paljon asiantuntevampi, ei koe sä idea-kuvan fetisismiin (kuten kaikki län- videoiden pariin. Sellaisten kuvien kautta tunnonvaivoja pelaamisesta väärennöksillä tinen ajattelu periytyy platonilaisesta idea- tunnemme tukahdutettujen vaistojen il- ja huijauksilla (esimerkiksi asiakirjoilla lismista). Islamilainen kulttuuri sen sijaan maisua, nautintoa, joka nousee konsume- joukkotuhoaseista). Byrokraattiset propa- on perinteisesti ikonoklastista: Jumalan

58 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 sekä Profeetan ja yleensä ylipäätään min- sellä (joilla paradoksaalisesti ei ollut samaa nen raivo, joka pursuaa vastaiskuin seuraa- kään elävän olennon kuvien esittäminen kohtelua kuin maalaamisella), ikonoklasti- vien sukupolvien ajan. Sellaisessa videokra- on kiellettyä. Vain Allah on Al Mussawir, nen perusta pysyy aktiivisena ja hyökkää tian ja videoklasmin välisessä yhteentörmä- hän, joka synnyttää muodot: hänen luo- läntisiä symboleita vastaan, kuten tapahtui yksessä kolmas toimija, globaali like, yrittää miseleensä jäljittely on synti (vaikka sellais- World Trade Centerin tapauksessa. Länti- avata aukon ja kehittää siinä paikassa auto- ta määräystä ei koskaan esiinny Koraanis- seen epäjumalanpalvontaan iskemiseksi nomisen videoluomisen (videopoiesis). sa). Islamilla, toisin kuin kristinuskolla, ei pseudoislamistisesta terrorismista tulee vi- Vaihtoehtoisen kuvaston valmistaminen ei ole ikonografista keskusta. Moskeijoissa deoklasmi, joka valmistelee suoraan lähe- perustu ainoastaan itseorganisoituvaan it- Kiblah on tyhjä syvennys. Sen voima ei ole tykseen suunniteltuja iskuja sekä käyttää senäiseen mediaan vaan myös myytin ja peräisin kuvan kieltämisestä vaan sen kes- satelliittikanavia propagandansa kaikupoh- ruumiin ulottuvuuden takaisinvoittami- kittävän roolin kieltämisestä, kehittäen täl- jana. Al-Jazeera lähettää kuvia kuoliaaksi seen. Videoluomisen tulisi puhua – saman- lä tavoin materiaalisen, antispektakulaari- ammutuista irakilaissiviileistä, samalla kun aikaisesti – apinoiden vatsalle ja aivoille. sen ja horisontaalisen kultin. Tuomiopäi- läntinen massamedia poistaa nämä kuvat vänä taidemaalareiden on tarkoitus kärsiä sotilaallisen esityksen eduksi. Idän ja Län- Globaalit video-aivot enemmän kuin syntisten. Vaikka moderni- nen välille on kehittymässä epäsymmetri- saatio etenee television ja elokuvien välityk- nen kuvasto, ja sitä seuraa epäsymmetri- Läntisen median ja tietoisuuden herätti

KULTTUURIVIHKOT 59 suorana lähetettyjen kuvien fyysinen voi- pystyttää kollektiivisia kertomuksia, jotka misesta yhteen Lajiin, joka on metaorga- ma, eivät uutiset kidutuksista Abu Ghrai- edustavat omaan lajiin kuulumisen vaistoa. nismi, johon me kaikki kuulumme. Kulla- bin vankilassa tai Nick Bergin mestaukses- Kutsuttakoon niitä eläintarinoiksi. Tästä kin geopoliittisella areenalla on oma vi- ta. Televisio on media, joka opetti massat syystä televisio on ”luonnollinen” media, deo-makropuoleensavetäjä (CNN, BBC reagoimaan kuviin pavlovilaisesti. Se on sillä se vastaa tarpeeseen luoda yksi kerto- jne.), johon loput mediat ovat suhteessa. myös media, joka tuotti kollektiivisen ta- mus miljoonille ihmisille, yksittäinen eläin- Makropuoleensavetäjien rinnalla ovat me- junnan globalisaation (joka on jotakin mo- tarina kokonaisille kansakunnille, samalla tapuoleensavetäjät, jotka esittävät niiden nimutkaisempaa kuin ajatus julkisesta mie- tavalla kuin toiset kerrontagenret, kuten vastaisen kriittisen tietoisuuden roolia, lipiteestä). Massojen tunteet ovat aina ol- eepos, myytti, Raamattu ja Koraani, tekivät funktiota, jota usein pitävät hallussaan leh- leet matelijamaisia: se, minkä medialisään- ja tekevät yhä. Televisio edustaa, ennen distö ja nettimediat (esimerkiksi Guar- tyminen vakiinnutti, on tunteiden video- kaikkea, esi-isiltä perittyä tunnetta kuulu- dian). Tietenkin malli on paljon monimut- mutaatio, kollektiivisten aivojen ja kollek- tiivisen kerronnan videoksi-tuleminen. Tässä ei ole kyse teorian työstämisestä vaan kykyjemme luonnollisen laajentuman tie- dostamisesta. Elektroniset ja taloudelliset kehityskulut liikkuvat liian nopeaa vauhtia, jotta kollektiivisella tajunnalla olisi aikaa kommunikoida ja kehitellä viestejä pu- heessa, on aikaa vain visuaalisiin stimulant- teihin reagoimiseen. Kollektiivinen kuvas- to ilmaantuu, kun mediainfrastruktuuri il- maisee ja toistaa samoja kuvia miljoonissa kopioissa tuottaen yhteisen tilan; yksimieli- sen hallusinaation saman objektin ympäril- le (josta jälkikäteen tulee sana-suu tai elo- kuvateollisuus). Tv-median tapauksessa sel- lainen miljoonien kuvien sarjakommuni- kaatio on paljon kuolettavampaa, koska se on äkillistä. Toisaalta verkostoitunut kuvas- to toimii vuorovaikutuksellisesti ja ei-äkilli- sesti, tästä syystä kutsumme sitä yhdistäväk- si kuvastoksi. Kuvasto on saman kuvan kol- lektiivista sarjalähetystä eri medioissa. Goebbelsin mukaan miljoona kertaa tois- tetusta valheesta tulee julkista diskurssia, osa jokapäiväisiä keskustelua, ja sitten hy- väksytty totuus. Kollektiivinen kuvasto on paikka, jossa media ja halu kohtaavat, jos- sa sama toistettu kuva muovaa miljoonia ruumiita samanaikaisesti ja kirjaa nautin- toa, toivoa ja pelkoa. Kommunikaatio ja halu, mediasfääri ja psykosfääri, ovat kaksi napaa, jotka kuvailevat sotaa globaalille massalle, tapa, jolla sota saavuttaa ruu- miimme kaukana todellisesta konfliktista ja jolla kuva kirjaa itsensä lihaan.

Eläintarinoita Miksi todellisuus on olemassa vain voimak- kaan tv-verkoston kehystämänä? Miksi ilta- uutiset vaikuttavat tapahtumien kulkuun? Kollektiiviseen tajuntaan ei vaikuta ainoas- taan massateknologioiden video-evoluutio, vaan siihen vaikuttavat myös ihmiskunnan luonnolliset vaistot. Poliittisena eläimenä (Aristoteles) ihmisellä on taipumuksena

60 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 kaisempi: lista voisi jatkua ja päättyä blogei- Uusi digitaalinen media näyttää luoneen syyn jättää tästä eteenpäin huomiotta Ge- hin, jotka voimme määrittää ryhmä-mikro- arvaamattoman digitaalisen anarkian, jos- neven sopimus. Mutta hän myös laski näky- puoleensavetäjiksi, pienimmän mittakaa- sa videopuhelin voi taistella Imperiumia vän sietotasoa pakottaen meidät hyväksy- van sellaisiksi, mutta riittäköön, kun sano- vastaan. Kuvat kidutuksesta Abu Ghraibissa mään sen, että asumme yhdessä Kauhun taan tässä, että yleisön ja pääpuoleensave- ovat koneiden sivilisaation sisäinen kostaja, kanssa. Englanninkielinen journalismi täjän voiman varmistaa luonnollinen eläin- sivilisaation, jolta loppuu sen luojien ja de- määrittää sotapornoksi suosittujen iltapäi- vaisto. Tämä massamedioiden määritelmä miurgien kontrolli. On olemassa konekos- välehtien ja hallituksen talk show -ohjelmi- saattaa tuntua oudolta, koska ne eivät enää taja mutta myös kuvakostaja: kuten Baud- en viehätyksen suurikokoisiin aseisiin ja ole työntömedioita, jotka kommunikoivat yk- rillard toteaa, spektaakkelin Imperiumi hyvin kiillotettuihin univormuihin, hi-tech- sisuuntaisin tavoin (yhdestä-monille), vaan alistetaan nyt spektaakkelin itsensä liika- tankkeihin ja infrapunaohjaimin varustet- vetomedioita, jotka vetävät puoleensa ja ryh- kasvulle, sen omalle himolle kuvien pe- tuihin pommeihin, kuvien sota-asuun, jon- mittävät yhteen, medioita, joihin sijoitam- rään, autoeroottiselle pornografialle. Digi- ka jotkut määrittävät oikean pornografian me halumme (monilta-yhteen). Lainaten taalisen teknologian äärettömästi toistetta- bakteerittomaksi korvikkeeksi. Nimetäk- Reichin huomautusta fasismista voimme va luonne mahdollisti tekijänoikeuskult- semme erään esimerkin, Ridley Scottin sanoa, että sen sijaan, että mediavalta aivo- tuurin kuoleman P2P-verkostojen kautta, Black Hawk Down oli sota-hardcorea. Ad- pesisi massoja, johonkin kuulumisen ha- mutta se salli myös digitaalisen roskapostin busters määritti puhtaaksi sotapornoksi lun perversio pitää yllä ja haluaa mediaval- sekä verkon taustakohinan lisääntymisen. Time-lehden kannen, jossa amerikkalai- taa. Videopuhelimet ovat luoneet verkostoitu- nen sotilas valittiin vuoden henkilöksi: neen megakameran, superkevyen panopti- ”Kolme amerikkalaista sotilasta seisomassa Digitaalista anarkiaa. konin, horisontaalisen Ison Veljen. Valkoi- ylväästi, puolittaisten hymyjen välkehtiessä Videopuhelin vs. Imperiumi nen talo takertui tähän verkkoon. Digitaa- heidän kasvoillaan, kiväärit heidän käsivar- linen toisto ei enää luovuta meitä postmo- siensa suojassa.” Sotaporno on myös ala- Perinteinen mediasota liittää kokonaisuu- dernin heikon ajattelun peilien pelille – genre roskapornosta – joka on vielä suhteel- teen Internetin, ja verkostoitunut kuvasto kuvalle itsereferentiaalisena näennäiskuva- lisen tuntematonta, tullen verkon pimeältä (televisio, Internet, matkapuhelimet ja di- na – vaan pikemminkin keskinäiskytköksi- puolelta. Se simuloi sotilaiden välisiä väki- gitaalikamerat) muuttuu taistelutantereek- seen maailmankaikkeuteen, jossa video- valtaisia seksikohtauksia tai siviilien raiska- si: henkilökohtaiset mediat kuten digitaali- luominen voi liittää kaukaisimmat pisteet uksia (yleensä Itä-Euroopassa kuvattuja kamerat tuovat sodan julmuuden suoraan ja aiheuttaa kuolettavia oikosulkuja. pseudoamatöörielokuvia, jotka pannaan olohuoneeseen, ensimmäistä kertaa histo- kiertämään oikeina). Sotaporno vapaute- riassa Internet-imuroimisen vauhdilla ja Sotaporno taan nettialakulttuurin statuksestaan: sen kaikenlaisen virallisen kontrollin ulkopuo- sairaalloisesta kiinnostuksesta ja fetissistä lella. Tätä verkostoitunutta kuvastoa ei voi- Todellakin, se, mikä tuli päivänvaloon Abu sotakuvaston perään tulee poliittisia aseita, da pysäyttää, kuten ei voida myöskään tek- Ghraibin mediaskandaalin myötä, ei ollut tirkistelyä ja massojen painajaisia. Onko nologista evoluutiota. Absoluuttinen läpi- väliaikainen oikosulku vaan imploosio so- sattumaa, että sotaporno ilmaantuu Irakin näkyvyys on väistämätön kohtalo meille dan, median, teknologian, ruumiin ja ha- rämeistä juuri tähän aikaan? kaikille. Videopuhelinaikakausi vähentää lun kuolettavaan pyörteeseen. Filosofit, merkittävästi yksityisyyttä kuten myös kai- journalistit ja kommentaattorit ovat kaikki- Digitaalisen ruumiin hylkääminen kenlaista salassapitoa, mukaan lukien val- alta kiiruhtaneet esittämään erilaisia näkö- tiollista salassapitoa. Donald Rumsfeldin kulmia analyysin uudeksi rungoksi. Abu Sodan metaforinen yhdistäminen seksiin, raivonpurkaus Yhdysvaltain senaatin ase- Ghraibin ja Nick Bergin kuvien uutuus yhdistäminen, joka pönkittää suurta osaa palveluskomitean (US Senate Committee on (fiktiota tai ei, se ei ole keskeistä) koostuu angloamerikkalaisesta journalismista, Armed Services) edessä Abu Ghraibin skan- siitä tosiseikasta, että ne takoivat kollektiivi- osoittaa johonkin syvempään, jota ei kos- daalista on äärimmäisen groteski: ”Me toi- sen kuvaston uuden kerrontagenren. En- kaan aiemmin tehty niin eksplisiittisesti: li- mimme [...] rauhanajan rajoituksin, laillisi- simmäistä kertaa snuff-elokuva heijastettiin bidoon, joka vaurauden vieraannuttamana ne vaatimuksineen, sota-ajan tilanteessa, globaalin kuvaston kuvaruudulle, ja Inter- odottaa sodan antavan vapaan vallan esi- informaatioaikakaudella, jolloin ihmiset net-alakulttuurit, tottuneena sellaisiin ku- isiltä perityille vaistoille. Sota on yhtä van- juoksevat ympäriinsä digitaalikameroineen viin, tulivat lopulta ulos kaapista: rotten.com ha kuin ihmislaji: luonnollista aggressiivi- ja ottavat näitä uskomattomia valokuvia ja saavutti lopulta massat. Sen sijaan, että oli- suutta ilmennetään kollektiivisissa ja insti- laittavat sitten ne eteenpäin, vastoin lakia, sivat tehneet selkoa traumaattisesta koke- tutionaalisissa muodoissa, mutta teknolo- medialle, yllätykseksemme, kun ne eivät – muksesta, sanomalehdet ja weblogit maail- gian lukuisat tasot ovat erottaneet tämän ne eivät ole saapuneet edes Pentagoniin.” manlaajuisesti omistautuivat uuden kuva- päivän sodan sen eläinperustasta. Me tar- Muutaman päivän kuluttua Rumsfeld kiel- genren kauaskantoisten poliittisten, kult- vitsimme Abu Ghraibin kuvia tuodaksem- si kaiken kameran tai videopuhelimen käy- tuuristen, sosiaalisten ja esteettisten seura- me pinnalle eläinenergian ruokottoman tön Irakissa palvelevilta amerikkalaissoti- usten kuvaamiselle, kuvagenren, joka pa- taustan, joka sijaitsi demokraattisen raken- lailta. Rumsfeld itse oli kuuluisan videon kottaa meidät parantamaan immuniteetti- teen alapuolella. Tapahtuiko tämä tukah- Internetlevityksen ”uhri”, videon, joka järjestelmäämme ja kommunikaatiostrate- dutetun historiallinen pinnalle tuleminen näyttää hänet kättelemässä kohteliaasti gioitamme. Kuten Seymour Hersh totesi, yksinkertaisesti digitaalikameroiden ja vi- Saddam Husseinin kanssa vuonna 1983. Rumsfeld tarjosi maailmalle hyvän teko- deopuhelinten massaleviämisen vuoksi?

KULTTUURIVIHKOT 61 Vai onko ruumiin ja teknologian välillä sy- orwellilaista videokameroiden lisääntymis- delleen. Sota pelastaa mainostuksen orgas- vempi yhteys, jonka on määrä osoittautua tä, joka jää kauas apollonisen läpinäkyvyy- min lopulliselta tuholta, kulutuksen nirva- kuolettavaksi ennemmin tai myöhemmin? den maailman tuottamisesta, painostavat nalta, arvojen inflaatiolta ja yhdentekevyy- Samalla kun massamediat ovat täynnä traa- väkivalta, veri ja seksi. Seuraava Endenmo- deltä. Sota tuo uuden talouden takaisin van- gisia ja sairaita uutisia, digitaalisten medioi- lin Isoveli muistuttaa Battle Royalia, jossa Ta- haan talouteen, perinteisiin ja lujittuneisiin den muodostumisesta näyttää puuttuvan keshi Kitano pakottaa opiskelijoiden ryh- hyödykkeisiin, se hankkiutuu eroon imme- jotain sen alusta saakka. Tämä voisi olla se män saarelle ja kuolemanpeliin, jossa voit- riaalisista hyödykkeistä, joiden riskinä on intohimo reaaliseen (Alain Badiou), joka, ku- taja on viimeinen henkiinjäänyt. Olemme hajaannuttaa talous suureksi omaisuuden varuudulle maanpakoon ajettuna, räjähtää aina pitäneet mediaa ihmisrationaalisuu- lahjoittamisen festivaaliksi sekä Internetin pois kontrollista. Uudet henkilökohtaiset me- den proteesina ja teknologiaa logoksen uu- edustaman lahjan epätaloudeksi. Sodan diat ovat suoraan yhteydessä jokapäiväisen tena ilmentymänä. Mutta myös uudet me- ”positiivisena” vaikutuksena on luovuttaa elämän psykopatologiaan, voisimme sa- diat ilmentävät läntisen maailman pimeää meidät uudelleen ”radikaalille” ajattelulle, noa, että ne luovat sille uuden formaatin ja puolta. Sotapornosta löydämme tämän libi- representaation poliittiselle vastuulle, ”hei- uuden kommunikaatiogenren, mutta en- dosta ja mediasta, halusta ja kuvasta teh- kon ajattelun”, semiotiikan ja postmoder- nen kaikkea ne vakiinnuttavat suhteen dyn siamilaisen ruumiin. Kaksi radikaalia nismin (jossa postmodernismi tarkoittaa ruumiin kanssa, suhteen, jota televisiolla ei liikettä, jotka ovat sama liike: sota uudel- läntistä kuvaa etsimässä alibia voimattom- koskaan ollut. Sotaporno näyttää antavan leenvarustaa vieraantuneen libidon, henki- uudelleen), tulkinnallisia pakenemisia vas- merkin alitajuisten voimien teknologian lökohtaiset mediat ovat niiden vieraannutta- taan. Kuten sanoimme, sodan pornografi- hylkäämisestä, voimien, jotka ilmaisevat it- man, epätoivoisen libidon täyttämiä. Alita- set kuvat ovat taloudellisen ja sosiaalisen seään saman median kautta, joka tukah- juinen ei voi valehdella, ja luurangot alka- järjestyksemme tukahduttaman eläinvais- duttaa niitä: tämä hylkääminen saattaisi vat ennemmin tai myöhemmin koputtaa ton takaisinvirtaamista. Mutta me tavoitte- osoittaa ruumiin jatkuvaa digitaaliseen kaapin oveen. lemme libidinaalisen energian ”fyysisen” mukautumista. Digitaalisen proteesin li- analyysin suorittamista pikemminkin kuin sääntyminen ei ole yhtä rationaalista, bak- Kuvaston uudelleenkäynnistys psykoanalyysia, joka oikeuttaa reaktiivisesti teeritonta ja immateriaalista kuin miltä se uudet tavat ja muodot. Sota-aikana näem- näyttää. Elektroninen media näyttää tuo- Sota johtuu kyvyttömyydestä nähdä unta, me kuvien ilmaantuvan uudestaan uudella neen ihmissuhteisiin teknologisen ratio- kaiken libidinaalisen energian proteesien, autonomisella ja itseluovalla voimalla. On naalisuuden ja viileyden, silti digitaalisen hyödykkeiden ja kuvien virtaan tyhjentämi- olemassa erilaisia kuvia: sotaporno-kuvat ei- varjot tulevat uudelleen pinnalle. Tulee sen jälkeen. Sotaväkivalta pakottaa meidät vät ole representaatioita, ne puhuvat suo- piste, jolloin teknologia poistaa fyysisesti uskomaan jälleen jokapäiväisen elämän raan ruumiille, ne ovat julma, kirkas ja af- rajoitteet vastakohdaltaan. Internet on pa- kuviin, ruumiin kuviin kuten myös mai- firmoiva voima, kuten Artaudin teatteri, ras esimerkki: immateriaalisen ja ruumiista nonnan kuviin. Sota on kuvaston uudel- ne ovat uudelleenmagnetisoituja kuvia, jot- vapautuneen teknologian pinnan alla si- leenkäynnistys. Sota tuo mainostusta kos- ka eivät aiheuta epäuskoisuutta, ne ovat jaitsee pornosisällön liikenne, joka käyttää kevan huomion ja kiihokkeen takaisin nol- selkärangan moottoriteillä juoksevia her- puolet kaistanleveydestä. Samanaikaisesti la-asteeseen, josta mainostus voi alkaa uu- moikoneja, kuten Ballard sanoisi. Radikaa-

62 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 lit kuvat luovuttavat ruumiin uudelleen ge Bushin ja Hollywoodin haastamiseen sismia ja tarjoaa puolustusta ja oikeutusta meille, radikaalit kuvat ovat ruumiita, eivät myytin tasolla, videoluomiseksi uusia iko- minkälaiselle väkivallalle tahansa, meidän näennäiskuvia. Niiden vaikutus on ensin neja ja formaatteja varten, kuten esimer- vastauksemme voi olla vain vastarinnan ja fyysinen, sitten kognitiivinen. Liike-kuva ja kiksi netissä levitettävät William Gibsonin toiminnan puolustus, toisin sanoen sota- virta-aines ovat rigorisesti yksi ja sama asia Patter recognitionin videopätkät. Videoluo- punk. Sotapunk ei ole houraileva alakult- (Deleuze). Kuvan kirottu perinne on pa- minen ei tarkoita kameroiden lisääntymis- tuuri, joka omaksuu aseet esteettisessä lannut Artaudin teatterin psyykkisen ja tä aktivistien käsissä vaan videokertomus- eleessä. Päinvastoin se käyttää radikaaleja tarttuvan voiman kera, konemainen kuva, ten luomista, uutta lajityyppien ja formaat- kuvia oikeutetun puolustuksen aseina. Lai- joka liittää yhteen materiaalisen ja immate- tien muotoilua pikemminkin kuin vaihto- natakseni japanilaista sanontaa, sotapunk riaalisen, ruumiin ja unelman. Fiktio on ehtoista informaatiota. Haaste sijaitsee varastaa sodalta ja Imperiumilta kuoleman neurologian haara (Ballard). Libidinaalises- ruumis-kuvassa. Videoluomisen kautta koristelun taiteen. Sotapunk käyttää sota- sa räjähdyksessä sotaporno vapauttaa länti- meidän on toivotettava tervetulleiksi glo- pornoa traagisesti, voittaakseen läntisen sen yhteiskunnan eläinenergiat kuin pom- baalin liikkeen tukahdutetut halut ja avat- kulttuurin ja sen vastakulttuurin itsesen- mi. Sellaisia energioita voidaan ilmaista fa- tava puolikatolilaisen ja kehitysapuretorii- suurin. Ennen kaikkea pelkäämme ame- sistisissa reaktioissa kuten myös vapauttavis- kan alle haudattu kysymys ruumiista. Sa- rikkalaisten sotaherrojen röyhkeää ylpeyt- sa kapinoissa. Radikaalit kuvat ovat kuvia, malla kun läntistä kuvastoa täyttävät sanka- tä, tapaa, jolla he kohtaavat minkä tahansa jotka pystyvät yhä olemaan poliittisia, sanan reiden paloitellut ruumiit, globaali liike on esteen astumalla kaikkien kirjoitettujen ja voimakkaassa mielessä, ja niillä voi olla yhä vaivautunut haluistaan. Sotaporno on kirjoittamattomien sääntöjen yli. Mitä jär- massoihin vaikutus, joka on samanaikaises- haaste liikkeelle, tuottaa kauhun yhtäläistä- keä on asettua vastakkain tämän uhan ti poliittinen, esteettinen ja lihallinen. misen sijasta kuvia, jotka herättävät ja joi- kanssa uhrin kuvastolla, joka nostaa ylös den kohteena on nukkuva ruumis. Kautta valkoiseksi maalatut kädet? Uhrius on huo- Videoluominen: ruumis-kuva historiansa televisio on tuottanut makro- no neuvonantaja: se on natsismin lopulli- ruumiita, mediavallan suurentamia myytti- nen oikeutus, lampaan ”bää”, joka tekee Kuinka voimme käyttää televisiota älyk- siä, valtavia ruumiita, yhtä vaikeasti käsitel- suden vielä välinpitämättömämmäksi. Glo- käästi? Ensimmäinen älykäs reaktio on täviä kuin Ikivanhat Jumalat. Televisiojär- baali liike on varsin hyvä esimerkki ”hei- panna se pois päältä. Aktivistikollektiivit jestelmä tuottaa hirviöitä, liikakasvuisia kosta ajattelusta” ja reaktiivisesta kulttuuris- kuten Adbusters.org (Canada) ja ruumiita kuten Yhdysvaltain presidentin ta. Ehkä tämä johtuu siitä, että, toisin kuin Esterni.org (Italia) organisoivat vuosittain kuva, Al-Qaida-brändi ja elokuvatähdet, sa- sotaherrat ja terroristit, se ei koskaan kehit- tv-lakkoja edistäen päivän tai viikon pidät- malla kun verkko ja henkilökohtainen me- tänyt tapaa ajatella traagista, sotaa, väkival- tymistä televisiosta. Voiko läntinen yhteis- dia yrittävät pilkkoa niitä ja tuottaa uusia taa ja kuolemaa. Traaginen ajatus on katse, kunta ajatella ilman televisiota? Ei voi. ruumiita niiden raadoista. Videoluomisen joka voi tanssia minkä tahansa pohjattoman Vaikka lopettaisimme tv:n katselun maail- on eliminoitava tiedostamaton itsesensuu- syvyyden kuvan päällä. Chris Kordan I like to manlaajuisen pimennyksen tai ydinsodan ri, jonka löydämme yhteiskunnan useim- watch -videossa (imuroitavissa osoitteesta vuoksi, kuvastomme, toiveemme ja pel- mista liberaaleista ja radikaaleista osista ja http://www.churchofeuthanasia.org/) suu- komme jatkaisivat ajattelemista televisioi- joka, salakatolilaisen kuvaston takaa, piilot- seksin ja masturbaation pornokohtaukset dussa aivokehyksessä. Tässä ei ole kyse riip- taa apinan irvistyksen. Kun salauskonnolli- sekoitetaan amerikkalaisen jalkapallon ja puvaisuudesta, video on yksinkertaisesti nen itsesensuuri kerran on tuhottu, video- baseball-otteluiden kohtauksiin sekä tun- ensisijainen kollektiivinen kielemme: ker- luominen voi aloittaa paloiteltujen ruumii- nettuihin NY911-kuviin. Fallinen kuvasto ran olivat uskonto, mytologia, eepos ja kir- den luovan uudelleenkokoamisen. saavuttaa kliimaksin: Pentagoniin törmää jallisuus. Voimme tukahduttaa rituaalin siemensyöksy, lukuisat erektiot muuttuvat (tv:n katsomisen) mutta emme myyttiä. Sotapunk. Pidän katsomisesta! NY911-siluetiksi, kaksoistorneista itsestään Voimme panna tv:n pois päältä mutta tulee arkkitehtuurifellaation kohde. Video emme kuvastoamme. Tästä syystä autono- Julmien kuvien katsominen on terveellistä. on projektio amerikkalaisen yhteiskunnan misen videoluomisen ideassa ei ole kyse Se, mitä läntisen maailman on tarpeen kat- alhaisimmista vaistoista, yhteisestä perus- vaihtoehtoisesta informaatiosta vaan kol- soa, ovat sen omat varjot. Ballardin teok- tasta, joka sitoo spektaakkelia, sotaa, por- lektiivisen kuvaston uusista myyttisistä lait- sessa The Atrocity Exhibition sotauutiset ja vä- nografiaa ja urheilua. Se on kuvien orgia, teista. Täydellisen Kuvan – siis kuvan, joka kivaltaiset kohtaukset parantavat aikuisten joka osoittaa lännelle sen todellisen taus- pystyy lopettamaan Sodan, kumoamaan seksuaalista aktiviteettia ja psykoottisten tan. Sotapunk on laivue B52-koneita, jotka Imperiumin ja aloittamaan Vallankumouk- lasten tilaa. Sotaherrat täyttävät kollektiivi- viskovat libidinaalisia pommeja ja radikaa- sen – etsinnässään globaali liike on teoreti- sen kuvaston raa’alla voimalla. Miksi antaa leja kuvia läntisen kuvaston sydämeen. • soinut ja harjoittanut videoaktivismia (In- niiden tehdä se rauhassa? Jos todellisessa dymediasta katutelevisioon) sekä myytin maailmassa olemme aina väkivallattomuu- luomista (Luther Blissettistä San Precari- den kiristyksen uhreja, kuvaston ja mieli- oon). Se ei kuitenkaan koskaan yrittänyt kuvituksen valtakunnassa voimme lopulta Matteo Pasquinelli ([email protected]) sulauttaa noita strategioita videoluomisek- ruokkia märkiä uniamme. Jos amerikkalai- Bologna, toukokuu 2004 si, joka kykenee Osama bin Ladenin, Geor- nen kuvasto sallii ajelehtimisen kohti nat- www.rekombinant.org

KULTTUURIVIHKOT 63 Conjunton tanssinopettaja.

64 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Kuubalainen teatteri kukoistaa

TEKSTI JA KUVAT Maiju Tawast meniä draama-, komedia- ja musiikkiteatte- kuulusta Gulliverin matkoista sovitettu esitys reita ja kolmisenkymmentä tanssiteatteria. Gulliver. Teatro Nacional de Cuba aivan Taloudellisesta niukkuudesta Lasten- ja nuortenteattereitakin on yli 70 Havannan keskustassa on suuri draama- huolimatta Kuubassa panoste- eri puolilla maata. Kaikki nämä toimivat teatteri, jonka kahdessa pienemmässä salis- taan kulttuuriin ja taiteisiin. valtion täydellä rahoituksella, eikä työttö- sa esitetään muun muassa musiikki- ja kah- myyttä kuulemma ole. vilateatteria. Teatro Buendían perustivat Suomalainen delegaatio sai Kuubassa on myös lukuisia eri taidealo- vuonna 1986 Kuuban Taidekorkeakoulus- matkallaan monipuolisen kuvan jen museoita ja gallerioita, elokuva- ja valo- ta valmistuneet näyttelijät, jotka esittävät Kuuban teatteri- ja tanssi- kuvakeskuksia sekä kulttuurin tutkimuslai- latinalais-amerikkalaisia ja Karibian mai- elämästä. Matka poiki myös toksia. Puhumattakaan musiikkitaloista, den näytelmiä. Kokeellisen teatterin seu- vastavierailuja Suomeen. orkestereista, kabareeseurueista ja jopa raava ensiesitys on tuore sovitus näytelmäs- rap-artisteista. Kuvataiteen tarjonta ulottuu tä Marat-Sade. Yksi maineikkaimmista katu- perinteisestä nykytaiteeseen, digitaiteeseen ja ilveilijäteatteriryhmistä on Havannassa uba, que linda es Cuba…” sekä julistavaan taiteeseen. Lukuisat poliit- toimiva El Ciervo Encantado. Vuonna (”Kuinka kaunis on Kuu- tiset seinämaalaukset, banderollit ja isku- 1996 perustetun teatterin nuoret näytteli- ”C ba…”) Laulun sanat saivat lauseet ovat aivan oma taidelajinsa kaik- jät tekevät voimakasta visuaalista teatteria. vahvistuksen vieraillessani Kuubassa suo- kialla Kuubassa. Havannan Vedadon kaupunginosassa si- malaisen teatteri- ja tanssialan kulttuuride- jaitsevassa Centro Cultural Bertolt Brecht - legaation vetäjänä vuodenvaihteessa 2004/ Monipuolista teatteritarjontaa kulttuurikeskuksessa näkee pienimuotoista 2005 tutustumassa Kuuban kulttuuriin ja ja kokeellista teatteria sekä kahvilateatteri- taidekoulutukseen. Laululla on mielen- Maassa on yli 200 valtion rahoittamaa tai- esityksiä. Talossa järjestetään myös muun kiintoinen, yllättäväkin yhteys Suomeen ja teilijaprojektia: eri alojen taiteilijat mene- muassa seminaareja ja näyttelyitä. Tammi- kuubalaiseen taidekasvatukseen: Cuba, que vät syrjäkyliin kolmeksi kuukaudeksi sekä kuussa 2005 tilassa vieraili VI-TAL-teatteri, linda es Cuba esitettiin ensimmäisen kerran esiintymään että tekemään yhteisö- ja tari- jonka kantaesitykseen Triangulo delegaa- ulkomailla juuri Suomessa, vuonna 1962 nateatteria paikallisten asukkaiden kanssa. tiomme sai kutsun. Näytelmässä nostetaan Maailman Nuorisofestivaaleilla, missä sitä Esimerkkinä tästä näimme Havannassa vie- esiin Kuubassa ajankohtaisia teemoja lauloivat 40 Helsinkiin saapunutta Kuuban railleen Estro de MonteCallado -teatteri- maastamuutosta, perinteisiin sitoutuvan Taideohjaajien koulun oppilasta. Yli 40 ryhmän tekemän, maaseudulla kolmen naisen asemasta, poliittisten iskulauseiden vuotta myöhemmin kulttuuridelegaatiom- vuoden kuluessa koostamiinsa kylä- ja su- värittämästä elämästä, alkoholismista ja ih- me kuunteli, kun katusoittajat esittivät tätä kutarinoihin perustuvan esityksen Lagarto missuhteista. Tekstissä on myös lainauksia laulua Havannan lempeässä illassa. Pisabonito. kuubalaisilta ajattelijoilta ja viittauksia san- Kolmiviikkoisen vierailumme paikallise- Teatteritarjonta Havannassa kattaa kaik- tería-uskontoon, jotka edellyttävät syvem- na järjestäjänä oli Kuuban kulttuuriminis- ki näyttämöilmaisun alueet monologiteat- piä tietoja monikulttuurisesta Kuubasta teriö, jonka näyttämötaidetoimikunnan terista avantgardeen, klassikoista nykynäy- ennen ja jälkeen vallankumouksen. edustaja Barbara Oviedo Brito kuljetti telmiin. Ohjelmistoissa on myös afrokuu- Kuubassa on myös 6–7 eri puolilla maa- meitä aamuin illoin monenlaisiin tilaisuuk- balaisia tarinoita, kokeellista teatteria, visu- ta sijaitsevaa Guignol-nukketeatteria, jotka siin ja tapaamisiin. Majoitus-, matka- ja ruo- aalista teatteria, nukketeatteria ja tanssi- perustettiin jo 1960-luvun alussa neuvosto- kailukulumme Havannassa maksoimme teatteria. Esimerkiksi Teatro el Puente on liittolaisen mallin mukaisiksi lastenteatte- itse, sillä Kuubassahan on taloudellisesti nuori draamateatteriryhmä, jonka ohjel- ritaloiksi. Useimmat kunkin talon kymme- todella tiukkaa jo 1990-luvulla alkaneen ta- mistossa on nykynäytelmien (kuten Vagina- nistä nukketeatterintekijöistä ovat ansioitu- louskriisin sekä vuosikymmeniä kestäneen monologeja ja Play The Game) rinnalla aikui- neita taiteilijoita, jotka ovat olleet työssään kauppa- ja liikennesaarron vuoksi. Kulttuu- sille ja nuorisolle suunnattuja nukketeatte- vuosikymmeniä. Nuorta polvea rekrytoi- riministeriö tarjosi seurueellemme Havan- riesityksiä, muun muassa Jonathan Swiftin daan teatterialan oppilaitoksista. Kuubassa nassa runsaasti kulttuuriohjelmaa: vierai- on myös valtakunnallinen lasten- ja lapsi- limme useissa taideoppilaitoksissa ja mo- teatteriprojekti La Colmenita eli Mehiläis- nenlaisissa kulttuuritilaisuuksissa. Näimme pesä, joka tarjoaa lapsille mahdollisuuden konkreettisesti, että Kuuban valtio panos- tehdä teatteria leikin ja näyttelemisen kei- taa vaikeasta taloudellisesta tilanteesta noin. Projektin toiminta ulottuu myös eri- huolimatta voimakkaasti kaikkeen koulu- tyislapsiin: teatteria tehdään muun muassa tukseen ja kulttuuriin. cp-vammaisten, psyykkisesti häiriytyneiden Kuubassa on todella runsaasti kulttuuri- ja Down-lapsien kanssa. Kuubassa lasten Barbara laitoksia: 12 miljoonan asukkaan maassa Oviedo taidekasvatuksessa ja kaikessa muussakin toimii parikin oopperaa ja balettia, kym- Brito kasvatuksessa periaatteena on mehiläis-

KULTTUURIVIHKOT 65 pesä, jossa kaikilla on oma tehtävänsä ja vuonna Kuubassa vieraili useita huomatta- kaikki työskentelevät yhteisön hyväksi. via taiteilijoita, muun muassa radikaali yh- Valtio turvaa rahoituksellaan Kuuban dysvaltalainen näytelmäkirjailija Howard teattereiden toiminnan, joskin materiaali- Zinn. pula koettelee lavastusten, puvustusten ja Elokuva-alalla on yhä enemmän liikettä tarpeistojen tekemisessä. Laitosteattereissa Suomen ja Kuuban välillä. Havannassa oli valtio maksaa kaikkien teatterintekijöiden viime vuonna Kaurismäki-festivaali, ja Arto palkat. Teatteria tekevät myös useat soolo- Halonen kuvasi Kuubassa hienon doku- taiteilijat, jotka suuntaavat esityksensä vä- menttielokuvan Kuuban valloittajat, joka sai hempiosaisille lapsille ja aikuisille lähiöis- viime helmikuussa ensiesityksensä Helsin- sä, kylissä, sairaaloissa ja muualla syrjäyty- gissä. Tänä keväänä kuubalaiset dokumen- neiden ihmisten keskuudessa. Myös katu- tintekijät vierailivat Tampereen filmifesti- taiteilijoita on runsaasti. He toimivat omal- vaalilla, ja syksyllä Suomessa järjestetään la riskillään ja toisaalta tekevät opetuskeik- kuubalaisen elokuvan viikot. koja sekä kiinnittyvät projekteihin. Kulttuurivaihto toki painottuu Karibian Klassisen ja nykytanssin sekä tanssiteatte- alueelle ja latinalaisen Amerikan maihin reiden esityksiä nähdään Havannassa run- maantieteellisistä, historiallisista, kielellisis- sain mitoin. Kansantanssin, afrokuubalai- tä ja kulttuurisyistä. Päätoimijana tässä yh- sen tanssin, huomattavin tapahtuma on teistyössä on Casa de las Americas, Malecó- Folkcuba, joka kokoaa kaksi kertaa vuodes- nin rantabulevardin tuntumassa sijaitseva sa Havannaan sekä tanssijoita, koreografe- kulttuurikeskus. Joka toukokuussa kulttuu- ja, tutkijoita että kriitikoita työpajoihin ja rikeskus järjestää suuren Mayo Teatral -fes- seminaareihin. tivaalin, jonne saapuu kansainvälisiä vierai- ta kaikkialta maailmasta. Vilkasta kulttuurivaihtoa Musiikin alueella kulttuurivaihto on pe- rinteisesti hyvin vilkasta. Kuubalaiset salsa-, Kulttuuritietoinen, värikäs ja ilmaisuvoi- son- ja boleroyhtyeet vierailevat maailmalla mainen kuubalainen kansakunta ammen- solisteineen. Toisaalta Havannassa on taa nykykulttuurissaan voimallisesti afro- myös järjestetty vuodesta 1995 alkaen rap- kuubalaisesta tanssista, laulusta ja musiikis- festivaaleja, joilla uusi nuorisokulttuuri ta, jonka afrikkalaiset orjat aikoinaan toivat MusicTV-ihanteineen kukkii. Kuuban val- mukanaan sokeriruoko- ja kahviplantaa- tio yrittää rahoittaa kaikkea tätä kansainvä- seille. Afrikkalaiset ja katoliset pyhimykset listä toimintaa resurssiensa mukaisesti. kultti- ja ylistysmenoineen sulautuvat surut- Kysyntää kuubalaiselle kulttuurille on ta santería-uskonnossa, johon tutustuim- Suomessakin. Teatteri- ja tanssikentän kult- me Trinidadissa käydessämme merenju- tuurivaihto on nyt alkamassa uudelleen, malatar Yemayaalle omistetussa temppelis- mistä merkkeinä ovat matkallamme ensi sä. Vuosisataisen espanjalaisen siirtomaa- kevääksi sovitut vierailut: El Ciervo En- vallan aikana Kuubaan juurtui toisaalta eu- cantado -teatteriryhmä vierailee pääkau- rooppalaisen yläluokan kulttuuri ooppe- punkiseudulla maaliskuussa 2006 pidettä- roineen ja draamateattereineen sekä myös villä Bravo-teatterifestivaaleilla, ja tanssipe- kansanteatteri, joka ammentaa aineksensa dagogi Laura Alonso saapuu Suomeen ke- paikallisista tarinoista ja tapahtumista. väällä 2006 opettamaan Oopperan Baletti- Havannan teatterikoululaisia. Kuubaan saapui vuosisatojen kuluessa oppilaitoksessa. myös kymmeniätuhansia maahanmuutta- Odotamme sinnikkäästi myös Suomen jia ja onnenonkijoita Euroopasta, Latina- valtion panostusta. Toivottavasti Kuuban ja TEKSTI JA KUVAT Maiju Tawast laisesta Amerikasta ja Pohjois-Amerikasta, Suomen välille saadaan lähiaikoina jälleen jotka kaikki jättivät jälkensä kuubalaiseen virallinen kulttuurivaihtosopimus. Se edes- Katsaus taidealan elämään, kulttuuriin ja uskontoihin. Esi- auttaisi kulttuurisuhteiden ja hankkeiden koulutukseen sosialistisessa merkiksi amerikkalaiset toivat mukanaan hoitamista valtioiden sitoutuessa niihin ta- saarivaltiossa. kevyen musiikin ja revyyn, kabareen, toista- loudellisestikin virallisella tasolla. Sopi- sataa vuotta sitten. muksen uudelleensolmimisen esteenä ovat Kansainvälinen vuorovaikutus on nyky- viime vuosina olleet Kuuban ihmisoikeus- ulttuuridelegaatiomme tammi- äänkin vilkasta: kuubalaiset teatteriseuru- kysymykset ja taiteilijoiden ilmaisu- kuisella matkalla tutustuimme eet vierailevat erityisesti Latinalaisessa vapaus. • K perusteellisesti kuubalaiseen tai- Amerikassa ja Etelä-Euroopassa. Esimer- dekasvatukseen. Taidekasvatus on tärkeä kiksi Teatro Buendía esitti vuonna 2004 Kuubalaisen kulttuurin nettisivusto: osa sikäläistä koulutusjärjestelmää. Pe- Kreikassa Euripideen Bakkantit. Viime http://www.cubarte.cult.cu ruskouluissa se toteutuu läpäisyperiaat-

66 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Taidekasvatusta kuubalaisittain

teella eri oppiaineissa sekä erityiskursseina Escuela Nacional de Bellas Artes, joka pe- toksissa opiskeli lukuvuonna 2004–2005 baletin, tanssin ja kuvataiteiden alueilla. rustettiin Havannaan jo 1800-luvulla. Jo yhteensä 15 362 oppilasta. Peruskoulutuk- Kansallinen taidekoulutusjärjestelmä kat- tuolloin Kuuban edistykselliset taiteilijat sessa musiikin, baletin ja tanssin alueilla taa kaikki taiteen alueet ja koulutustasot kokoontuivat Kuvataideakatemian suojiin opiskelee lähes 6 000 nuorta. Keskiasteen taiteen peruskoulutuksesta korkeakoului- keskustelemaan kuubalaisen taiteen tilasta, oppilaitoksissa lähes 4 800 oppilasta keskit- hin sekä alan täydennyskoulutuksen. Am- poliittisesta tilanteesta ja tulevaisuudesta. tyy musiikin, baletin, tanssin, kuvataiteen, mattikoulutusta annetaan taideakatemiois- Kuuban varakulttuuriministerin Vivian teatterin, musiikkiteatterin, sirkuksen ja sa, konservatorioissa, kansallisissa taide- Velunzan mukaan taidekoulutuksessa on kirjastoalan opintoihinsa. Valtion koulutus- kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, edetty desentralisaatiovaiheeseen: aiem- ja työllistämispolitiikan mukaisesti kaikille joita on Kuuban eri maakunnissa yhteensä min pääkaupunkiin Havannaan keskitty- taideoppilaitoksista valmistuville taataan lähes 100. Useimmat on perustettu vallan- nyt taideopetus on nyt hajautettu onnistu- työpaikka. kumouksen jälkeen 1960-luvun alkupuo- neesti kaikkiin maakuntiin. Kuuban taidekoulujen keskus järjestää lella. Vanhimpia on kuvataideakatemia eli Kaikissa maan kymmenissä taideoppilai- lisäksi erilaisia kursseja ja työpajoja läpi

KULTTUURIVIHKOT 67 vuoden sekä myös kesäkursseja, joille ulko- maisun oppilaitoksissa on yli 1 200. Maa- maalaisetkin alan opiskelijat ja ammattilai- kunnallisista oppilaitoksista valmistuvat tai- set voivat osallistua. deohjaajat lähtevät useimmiten syrjäseu- Havannassa sijaitsee taidekorkeakoulu, duille toteuttamaan paikalliskulttuuriin Instituto Superior de Arte (ISA), jolla on perustuvia projekteja. myös neljä opetuskeskusta muualla Kuu- Kävimme tutustumassa Havannan taide- bassa. Vuonna 1976 perustetun korkea- ilmaisuohjaajien oppilaitokseen Boyerosin koulun opintolinjoja ovat teatteri, tanssi, kaupunginosassa. Se on suuri sisäoppilai- musiikki, visuaaliset taiteet ja audiovisuaali- tos, jossa opiskelee 2 000 nuorta teatteri-, nen viestintä. Taidekorkeakoulussa voi tanssi-, musiikki- ja kuvataideohjaajalinjoil- opiskella tohtorintutkintoon asti, ja se on la. Teatteriopetukseen sisältyy myös nukke- avoin myös ulkomaalaisille opiskelijoille. teatteriopintoja ja perehtymistä commedia Vuosittain sieltä valmistuu noin 175 oppi- dell’arteen. Tanssiopiskelijat opiskelevat lasta, jotka sijoittuvat töihin eri kulttuurilai- muun muassa afrokuubalaista tanssia, eu- toksiin. rooppalaisia kansantansseja ja modernia Havannan yliopiston taiteiden ja kirjalli- tanssia. suuden tiedekunnassa voi syventyä taide- Tulevat taideohjaajat käyvät opintojensa historian oppiaineessa esimerkiksi teatteri- kuluessa työharjoittelussa ja osallistuvat eri opintoihin. Muita oppiaineita ovat latina- kulttuuritapahtumiin ja taidefestivaaleille. laisen Amerikan taidehistoria, taideteolli- Taiteellisen lopputyönsä he tekevät omalta suus ja audiovisuaalinen taide. Taiteiden erikoistumisalueeltaan. Kuvataideohjaajik- maisterit sijoittuvat taidekentälle muun si valmistuvat pitävät oman taidenäyttelyn- muassa tutkijoiksi ja taidekriitikoiksi. sä, teatteri-ilmaisun ohjaajat tekevät pro- Kulttuurin täydennyskoulutuskeskus pe- duktion ja niin edelleen. Oppilaitoksen ta- rustettiin vuonna 1973 Kuuban kulttuuri- voitteena on kuitenkin kasvattaa taiteen ministeriön aloitteesta kehittämään alan edistäjiä, ei varsinaisia taiteilijoita. Taideil- toimijoiden koulutustasoa. Täydennys- maisun ohjaajat perehtyvät erityisesti las- koulutukseen osallistui vuonna 2004 lähes ten kehityspsykologiaan. He sitoutuvat ne- 6 500 kulttuurialalla toimijaa, joista oli am- livuotisen koulutuksen jälkeen työskentele- mattimuusikoita yli 600, kirjasto- ja doku- mään vuosien ajan koulujen, kerhojen ja mentointialan työntekijöitä vajaat 400 ja kulttuuritalojen taideohjaajina omilla taideohjaajia lähes 1 200. Opetusministe- asuinalueillaan. Taideilmaisun ohjaajat voi- riön alaisuudessa toimivalla Täydennys- vat myös jatkaa opintojaan korkeakouluta- koulutuskeskuksella on useita yksiköitä solla erikoistuen vaikkapa audiovisuaali- Kuuban eri maakunnissa. Se tekee kan- seen taiteeseen. sainvälistä pedagogista yhteistyötä eri mai- den vastaavien koulutuskeskusten kanssa. Runsasta teatteri- ja Kuuban valtio tarjoaa kaikille opiskeli- tanssikoulutusta joille ilmaisen koulutuksen. Vieraillessam- me taideoppilaitoksissa huomasimme, että Näyttämötaiteiden opetusta annetaan tans- Ilmaisuohjaajaoppilaita tanssitunnilla. tilat ovat karuja ja välineistöt puutteellisia, si-, teatteri- ja sirkusoppilaitoksissa, jotka sillä Kuubassa on pulaa kaikesta kouluvih- ovat ammatillisia keskiasteen kouluja. Kä- ria sekä maatyöläisille että sotilaille Joven koja myöten. Oppilaat vaikuttivat kuiten- vimme Havannassa sijaitsevassa Kansallises- teatro (Nuori teatteri) -ryhmänä, jolla oli kin hyvin keskittyneiltä ja kurinalaisilta – sa teatterikoulussa, jossa opetuslinjoja ovat suuri merkitys Kuuban nykyisellekin teatte- opettajien auktoriteetti on avainsana taide- näyttelijäntyö, teatteritekniikka, skenogra- rielämälle. Maakuntiin suuntautunut teat- koulutuksessa. fia, puvustus, maskeeraus, valaistus, ääni- teriliike synnytti paikallisia teatteriryhmiä, suunnittelu ja maskeeraus. Myös akroba- jotka kehittivät oman ohjelmistonsa ja dra- Taideohjaajat edistävät tiaa, tanssia, musiikkiteatteri-ilmaisua ja maturgiansa. paikalliskulttuuria nukketeatteria opiskellaan suuntautumis- Teatteriopetuskin perustuu opettajan vaihtoehtoina. Oppiaineena on myös tele- auktoriteettiin, nuoret oppilaat seuraavat Yksi vahva panostuksen kohde on ilmaisu- visio- ja elokuvatyö, koulusta valmistuvia opetusta hiljaisen kurinalaisesti. Näke- ohjaajien taidekoulutus. Sitä annetaan Tai- näyttelijöitä tarvitaan näillekin aloille. Oh- mämme kolmannen vuosikurssin oppilaat deohjaajien oppilaitoksissa, jotka ovat suo- jaajantyötä ja dramaturgiaa taas opiskel- analysoivat Lope de Vegan tekstiä La Bella raan Kuuban Opetusministeriön alaisia. laan korkeakoulutasolla Kuuban Taidekor- Aurora luokkatilassa, jossa kolme oppilasta Taideilmaisun ohjaajia toimii maassa jo yli keakoulussa. demonstroi improvisaation pohjalta yhtä 30 000, vuosittain heitä opiskelee eri maa- Ensimmäiset Kansallisesta teatterikou- kohtausta. Muut oppilaat analysoivat näke- kunnissa sijaitsevissa 15 oppilaitoksessa yli lusta valmistuneet opiskelijat lähtivät 1960- määnsä ja kuulemaansa yksityiskohtaisesti. 4 000. Vakinaisia opettajia Taideohjaajail- luvun alussa maakuntiin esittämään teatte- Sirkustaidetta opiskellaan Playan kau-

68 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 punginosassa Havannassa sijaitsevassa Kan- kiintiön mukaisesti). Baletin ja karaktääri- estämiseen suuntautuvissa tanssiprojek- sallisessa Sirkuskoulussa neljä vuotta, joi- tanssin vaativa ammattiopetus Kansalllisba- teissa. den kuluessa voi erikoistua sirkustaiteilijak- letin balettioppilaitoksessa kestää kolme ja Kansallinen tanssikoulu puolestaan on si, ilveilijäksi (payaso comediante), musiik- puoli vuotta, jona aikana voi erikoistua perustettu vuonna 1965 modernin tanssin kikoomikoksi (excéntrico musical) tai tai- tanssijaksi tai pedagogiksi. Balettioppilaitos ja kansantanssin oppilaitokseksi. Sen oppi- kuriksi (mago). Kansallisessa musiikkiteat- tarjoaa myös tanssin perusopetusta 5–16- laat ovat valmistuttuaan vaikuttaneet lu- terikoulussa erikoistutaan puolestaan kol- vuotiaille lapsille ja nuorille. Lahjakkuuk- kuisten tanssiteattereiden ja -ryhmien syn- men ja puolen vuoden opinnoissa esimer- siksi todetuille tarjotaan mahdollisuus siir- tymiseen Kuuban tanssikentälle. Yksi niistä kiksi musiikkiteatterin tai varieteen tanssi- tyä varsinaisen ammattiopetuksen piiriin. on Kuuban kansantanssikeskus (Conjunto jaksi. Tanssipedagogi Laura Alonso, kuului- Folclórico Nacional). Tammikuisella mat- Tanssitaiteen perusopetusta lapsille ja san koreografin Alicia Alonson tytär, on kallamme osallistuimme sen joka lauantai nuorille tarjoaa Kuuban kansallinen balet- perustanut vuonna 1988 oman ProDanza- järjestämään Sabado de la Rumba -tapah- tikoulu iltakursseina. Lapset tuodaan ti- koulutuskeskuksen Marianaon alueelle tumaan, jossa afrokuubalaisten kokoonpa- lausbusseilla monilla eri asuinalueilla sijait- Havannassa. Ammattiopetuksen ohella nojen seassa esiintyi myös paikallisia rap- seviin balettikouluihin. Klassisen tanssin il- siellä on muutakin koulutustoimintaa: sa- artisteja. Osittain improvisoiduissa rumba- taopetusta järjestetään kaikkiaan parilletu- doille köyhien perheiden lapsille anne- sessioissa meno oli suorastaan ekstaattista hannelle lapselle (Fidel Castron asettaman taan tanssitaiteen opetusta syrjäytymisen yltyessään iltaa kohti. •

KULTTUURIVIHKOT 69 Loikka musiikin ytimeen

TEKSTI Juuso Paaso ystäviensä kanssa improvisoi. Taurpis Tulan ja Virgin Eye Blood Brot- Tiipiin hallitsemasta pihapiiristä henkii hersin kanssa. Vain Lontoossa yhtyeet Laura Naukkarisessa yhdistyy pyrkimys tehdä elämästä omin käsin hallit- soittivat perinteisellä musiikkiklubilla – monia nykyisen musiikkielämän tavaa. Muuttamalla pois kaupungista on ir- muuten esiintymispaikoiksi oli valikoitu- kiinnostavimmista juonteista: rottauduttu sen perinteistä ja malleista, yri- nut muutama teatteri, pubin yläkerta ja tetty saada toimeentulo lähemmäksi omia jopa keskiaikainen torni. liike vapaan harhailun ja käsiä. Samoin voi todeta musiikin suhteen: suunnittelun välissä, uuden viimeisen kahdeksan vuoden aikana Laura Epäortodoksista toimintaa löytäminen irrottautumalla on ollut jäsenenä muun mussa yhtyeissä annetuista totuuksista. Nämä Chamellows/Sleeping Bags, Roope and Brittein saarilla seikkaillessaan Laura tapa- saavat soivan muodon helmi- the Rockets, Kiila, Päivänsäde ja Avarus, si myös Blood Stereon Karen Constancen kuussa ilmestyneen Kuutarha- joille tyypillistä on ollut musiikkiteollisuu- ja Double Leopardsin Marcia Bassettin, levyn raukeassa polveilussa. den tavanomaisten promootio- ja esiinty- joiden kaltaiset omaperäiset naisartistit jää- miskanavien ohittaminen ja kytkeytyminen vät yhä helposti huomiotta valtavirtamedi- Internetin ja pienlehtien kautta suoraan it- assa. Siksi hänestä onkin hiukan sääli, että emiön saarella valkoisen puutalon selleen sopivaan kansainväliseen margi- Nyt-liitteen toimittaja esitteli Avaruksen parvekkeelta aukeaa näkymä puu- naalimusiikkiyhteisöön. Näin yhtyeet ovat ryhmänä ”hyvin persoonallisesta musiikista K tarhaan, jossa tasaisissa riveissä ko- päässeet irti demontyrkytyksestä ja kapa- innostuneita nuoria miehiä” unohtaen hoaa kolmisensataa omenapuuta. Niiden kannurkkien koluamisesta – ja päässeet tyystin yhtyeen naisjäsenet, jotka voisivat takaa pilkottaa tiipii, jonka taloon heinä- suoraan asian ytimeen, kappaleiden esittä- tarjota identiteettiään etsiville naismuusi- kuun alussa muuttanut Laura Naukkari- miseen otolliselle yleisölle. koille Tiktakista ja Jonna Tervomaasta nen on avomiehensä, freejazz-yhtye Rau- Esimerkiksi Hertta Lussu Ässä, trio, poikkeavia esikuvia. han orkesterissa saksofonia soittavan Antti jonka Laura muodostaa Islajan eli Merja Musiikkibisneksessä – kuten levy-yhtiöis- Tolvin kanssa pystyttänyt. Tyyninä iltoina Kokkosen ja Kuupuun eli Jonna Karan- sä, keikkojen järjestämisessä ja mediassa – tiipiistä leviää maalaismaisemaan oudon kan kanssa, kävi huhtikuussa Englannissa miehillä on yhä suurin valta, mutta Laura kauniisti sulautuvia ääniä, joita pariskunta seitsemän keikan mittaisella kiertueella on onnistunut koettelemaan jalkaansa kai- MIKKO KUORINKI

70 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 kissa näissä vesissä: hän on toimittanut edellytä soittimien ”luonnollisen soinnin” Lauluosuudet syntyvät yleensä vasta kun Hindupyöräilijä-fanzinea, perustanut avo- tallentamista. Usein mikrofoni lepää tuo- kappaleiden perusta on valmiina. Onkin miehensä kanssa Pohjoisten kukkaisten ää- lin selkämyksellä, ja kun musiikki kaipaa yllättävää, miten vahvasti Lauran kuulas net-levymerkin ja järjestänyt tänä kesänä välillä lisäkohinaa, hän lisää sitä sanelunau- ääni jäsentää äänten vapaista yhteenliitty- kiertueen oopperakoulun psykedeeliseen hurista tai radiosta. ”Tykkään sellaisesta vä- mistä lähes laulelmia – niistä tulee niin folkrockiin vaihtaneelle Josephine Fosteril- hän rätisevästä – kuohkeasta, rätisevästä, ”biisimäisiä”, että hän pystyy esittämään le. muhevasta äänestä”, Laura toteaa. ”Se ei niitä keikoilla lauluina akustisen kitaran Ennen kaikkea hän on koko ajan ää- mielellään saisi olla liian kliinistä eikä liian säestyksellä. nittänyt omaa musiikkiaan Lau Nau -ni- kuivaa.” ”Olen uusilla keikoilla yrittänyt edes vä- mellä. Kuitenkin vasta muutama vuosi hän karsia sitä, että voin vain soitella kap- sitten hän alkoi järjestelmällisemmin Tilaa improvisaatiolle paleet läpi. Haluaisin, että livenäkin jou- työstää digitaalisella moniraiturilla teke- tuisi etsimään erilaisia osia ja ratkaisuja, miään nauhoituksia, kunnes kesällä 2004 Voisi ehkä sanoa, että punkmainen pyrki- jotka ei välttämättä mene joka kerta sa- niitä oli kylliksi EP-levyä varten. Ystäville mys muodostaa oma suhde ääniin ja soitti- malla lailla – että olisi enemmän varaa lahjaksi jaettu CD-R onnistui sen verran miin yhdistää Lauran soittoa eri yhtyeissä, improvisaatiolle, kuten äänityshetkelläkin hyvin, että Laura lähetti sen kuunnelta- vaikka punkin raivosta onkin Kuutarhalla on ollut.” vaksi myös muutamille amerikkalaisille yhtä vähän jäänteitä kuin lapsuuden pia- Toukokuun lopussa Laura esiintyi Lon- julkaisijoille. notunneista. Jännittävintä levyllä on eri ää- toossa Homefires-minifestivaalilla. Muun Kun chicagolainen, marginaalimusiik- nilähteistä – joita riittää sähkökitarasta viu- yhtyeen puuttuessa laulujen tekijä ei joutu- kia monipuolisesti freejazz-uudelleenjul- lun kautta Etolasta ostettuun megafoniin – nut kantamaan vastuuta niiden etenemi- kaisuista uuteen psykedeliaan tarjoava Lo- nousevien tekstuurien pakoton yhteen liu- sestä, vaan saattoi vapaasti kompuroida ra- cust Music innostui kuulemastaan, Laura kuminen. kenteiden kanssa ja pysähtyä kehittele- päätti vielä viimeistellä levyn – äänittää uu- ”Usein minulla on jokin kuva siitä, mitä mään kiinnostavaa motiivia. ”Minulla oli sia kappaleita ja lisätä kerroksia aiemmin haluaisin tehdä, mutta harvoin se toteutuu paljon varaa improvisoida, koska ei ollut aloitettuihin. Moniraiturin zip-levyiltä hän sellaisenaan. Päädyn räpläilemään kauhe- sellaista tunnetta, että pitäisin koko biisiä siirsi raidat tietokoneelle, jossa niiden lo- asti, valmistelemaan äänityksiä – ei siten, kasassa. Saatoin ikään kuin törttöillä kes- pullinen yhteen leikkaaminen ja masteroi- että miettisin mitä soitan, vaan kokeilen ken biisin, tehdä kaikennäköistä mitä en minen tapahtui. erilaisia ääniä. Lopuksi laitan yleensä ääni- olisi odottanutkaan.” • Lauran tavat äänittää ovat perinteisen tetyn soimaan taustalle ja soitan siihen studiotyöskentelyn kannalta epäortodoksi- päälle puoli-improvisaationa,” Laura kuvai- sia, sillä häntä kiinnostava äänen kudos ei lee kappaleiden syntyä. Lau Nau: Kuutarha. Locust Music locust 66 cd/lp. KATRI NAUKKARINEN KATRI

KULTTUURIVIHKOT 71

Improvisoitu musiikki ja samanismi

TEKSTI Tim Hodgkinson KUVAT Ira Mikkonen Ranskasta ja englannista suomentanut Juuso Paaso

Rituaali ja taide paikallistavat inhimillisten merkkijärjestelmien saumakohdat, joissa kokemuksen tukahdutetut muodot pääsevät hetkellisesti purkautumaan esille. Filosofian, antropologian ja musiikkitieteen välisiä rajoja kulkevassa esseessään Tim Hodgkinson erittelee näitä ristiriitaisia kulttuurisia ilmiöitä, joista parhaita esimerkkejä ovat improvisoitu musiikki ja samanismi.

Johdanto

Koska olen sekä muusikko että antropolo- gi, minua on luonnollisesti houkuttanut yhteyksien hahmotteleminen taiteellisen toimintani ja muiden kulttuurien erityisen huomion kohteena olevien rituaalisten käytäntöjen välille. Ajan mittaan nämä yh- teydet ovat vahvistuneet, ja nykyisin tun- nen, että taiteen ja rituaalin läheisyys sekä se, mikä erottaa nämä kaikesta muusta kulttuurisesta toiminnasta, on paljon sy- vempää ja johdonmukaisempaa kuin alku- jaan otaksuin. Näkökulmaani aiheeseen ovat rikastuttaneet yhtäältä perehtymiseni improvisaatioon muusikkona, toisaalta sa- manismiin antropologina. Voisi silti sanoa, että päädyin vertaile- maan näitä kahta alaa aivan sattumalta. Eräänä iltapäivänä vuonna 1989 tapoin ai- kaa moskovalaisessa teatterissa, kun eräs yleisön jäsen huomasi minun lukevan mu- siikkijulkaisua ja ilmoitti sitten minulle ho- tellihuoneensa numeron pienellä paperi- lapulla. Tämä lappunen osoittautui Amur- joen lähistöllä silloisessa Neuvosto-Kau- koidässä järjestetyn musiikkifestivaalin mai- nokseksi. Kyseinen herra, Boris Podkosov, organisoi pian Siperian-kiertueen duolle, jonka muodostin Ken Hyderin kanssa. Vuosien mittaan olemme useaan otteeseen matkustaneet yhdessä Siperiaan soitta- maan improvisoitua musiikkia, tekemään yhteistyötä paikallisten muusikoiden kans- sa ja tapaamaan samaaneja Burjatian, Tu- van, Altain ja Jakutian (nykyisen Sahan) ta-

KULTTUURIVIHKOT 73 savalloissa. Tämän taustalla oli Neuvostolii- maatioprosesseja, jotka inhimillisessä kult- Jos hahmottelee tätä jatkuvan kokemuk- ton nopea ”liberalisoituminen”, kansallis- tuurissa eroavat muista informaatioproses- sen sisäistä elämää olemisemme eläimelli- ten etnisten kulttuurien kehittyminen, jota seista. sessä tai biologisessa puolessa, sen voisi ku- ruokki menneiden perinteiden uudelleen- Perusväitteeni voisi siten tiivistää seuraa- vitella eläväksi järjestelmäksi, johon tauot- löytäminen ja lopulta valtion monopolia vasti: ihminen on biologisen ja kulttuurilli- ta virtaavaa informaatiota tulkitaan jatku- seurannut itsenäisten musiikkipromootto- sen järjestelmän välinen törmäys. Nämä vasti uudelleen eri tasoilla. Tämä jatkuva reiden verkoston lyhyt kukoistuskausi. kaksi maailmaa toimivat kahdella erilaisel- virta antaa kokemuksen prosessille sen pe- Improvisoidulle musiikille ja samanis- la ja perustavasti ristiriitaisella tavalla. Täs- rustavan luonteen. Itse asiassa tulkinta ei mille on yhteistä se, että molemmat ovat sy- tä seuraavat repeämät painavat jälkensä ih- ole millään tasolla koskaan kattava eikä lo- vällisessä yhteydessä hallinnan ja enna- misen ajattelukyvyn perustaan ja pääsevät pullinen. Koskaan ei voida sanoa: ”tässä on koinnin rajoihin. Molempia voi pitää ikään kulttuurin alueella esiin rituaaliksi ja tai- täydellinen ja kattava tuntemukseni siitä ja kuin alueensa keskustassa kohoavina tiivis- teeksi tunnistettavissa erillisissä jaksoissa. siitä”. Tulkinta on aina valmis vastaanotta- tyneinä muotoina, jotka muissa yhteyksissä maan uutta havaintomateriaalia muodos- ilmenevät laimennetussa muodossa. Sa- Kokemus taakseen siitä uusia tulkintoja. Koska koke- manismi voi väittää olevansa ensimmäinen muksella on siten oma, luonnollinen elin- uskonto aivan kuten improvisaatiokin voi Biologinen ihmisluontomme on meissä voimansa, kaikessa havaitsemassamme ka- vaatia tunnustusta kaiken musiikin lähtee- läsnä erityisesti kun syömme, juomme, jastaa mahdollisuus siittää uusia tulkintoja. nä, jopa kaikkien inhimillisten kokemus- naimme, nukumme, synnymme, vanhe- Maailmalle tällä tavoin avoimena koko jär- ten mallina. Aion kehitellä kanssanne seu- nemme, uuvumme, sairastamme, kuolem- jestelmä siis ikään kuin hengittää meissä. raavaa ajatusta: rituaali ja taide – sellaisina me ja niin edelleen. Mutta se on läsnä Kuvitelkaamme itsemme kuuntelemassa kuin ne ilmenevät samanismissa ja impro- myös kokemuksen jatkuvan prosessin sisäi- jotakin ääntä, vaikkapa klarinetilla soitet- visaatiossa – ovat itse asiassa erityisiä infor- sen, psykosomaattisen elämän muodossa. tua säveltä. Olettakaamme, että kuunnel- lessamme tätä säveltä olemme klassisen musiikin konsertissa. Tässä viitekehyksessä vallitsee sanaton oletus sen tulkitsemisesta sävelkorkeutensa mukaan. Kuulemme kui- tenkin samalla, olematta siitä varsinaisesti tietoisia, vähäisiä heilahteluja sävelkorkeu- dessa. Tulkintakehikkomme tukahduttaa nämä heilahtelut ja ilmoittaa selkeästi, että tämä on klarinetin soittama B ja se siitä! Tästä huolimatta pienet heilahtelut jatku- vat, ja vähä vähältä, ilman, että olisimme siitä varsinaisesti tietoisia, meidät valtaa vai- kutelma tämän äänen elinvoimasta. Siten joudumme toteamaan, että tulkintamme tästä sävelestä on riittämätön ja epätäydel- linen, että tässä sävelessä on meille vielä paljastumattomia mahdollisuuksia. Kommunikaatiotieteille ominaisin ter- mein voitaisiin todeta, että sitä, mikä aluk- si koetaan häiriönä tai määrittämättömänä elementtinä signaalissa, aletaan eneneväs- sä määrin käsittää lisäkompleksisuutena ja informaation asteen kasvuna signaalin ko- konaishavainnossa. Esittämäni kuvaus etenee peräkkäisenä tietenkin vain selkeyden vuoksi. Todelli- suudessa kaikki tasojen väliset liikkeet ko- kemuksen prosessissa tapahtuvat samanai- kaisesti. Tällä vivahteella: ylemmät tasot toimivat ensisijaisesti hitaammin kuin alemmat tasot. Toisaalta, mikäli huvittelee laskemalla kuvien synteesin nopeuden ih- misaivoissa ja heijastaa filmin kankaalle täl- lä nopeudella, on kuin kuvat nykisivät. Kyetäkseen säännöllisempään palauttee- seen kuvasynteesin järjestelmä vaatii, että

74 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 havaintomateriaalia syötetään kiihkeäm- sen. Sillä samalla kun käyt- mässä tahdissa. tämällä kieltä suuntaudum- me kohti ilmaisemista ja ja- Merkki kamista, tässä samassa liikkees- sä kieli tukahduttaa oman luon- Seuraavaksi on syytä tarkastella merkin ko- teensa johdosta osan siitä, mitä kemuksen prosessia. Merkkien käyttö on tahtoisimme ilmaista ja jakaa. kulttuurisen ja biologisen elämän välisen Kokemuksen luonnollinen elin- eron ensisijainen perusta. Muiden lajien voima kajastaa asioissa mahdollisuute- käyttämät merkit viittaavat ennen kaikkea na olla toisin kuin miten havaintoky- läsnäolevaan – siihen, mihin ollaan välittö- kymme ne meille joka hetki antaa. Näin mässä yhteydessä. Ihmiset puolestaan ovat ne hengittävät kanssamme. Representaatio kehittäneet merkkien tekniikkaa pystyäk- katkaisee veitsen lailla tämän elävän pro- seen representoimaan poissaolevia asioita. sessin. Jotta representaation abstrakti maa- Eivätkä merkit vain representoi poissaole- ilma tulisi mahdolliseksi ja avautuisi meille, via asioita, vaan merkkien suhde sekä pois- sen elementit eivät enää sijoitu tilaan eivät- sa- että läsnäoleviin asioihin rakentuu tälle kä aikaan. Tiedollinen käsitteleminen ei mutta pit- poissaololle. Jopa viitatessaan johonkin läs- ole enää jatkuvassa vuorovaikutuksessa vä- kän aikaa näolevaan merkki tuottaa vaikutuksensa littömän kokemuksen kanssa. suosien koodien suhteessa täysin poissaolon varaan raken- Suurin osa tietoisesta elämästämme sijaan viestejä. On ky- nettuun järjestelmään. Merkki kertoo aina suuntautuu kohden tätä abstraktia maail- sytty ”mitä tarkoittaa ruo- poissaolostaan. Ärsykkeiden ja signaalien maa – uutta sosiaalista maailmaa, jossa ko- an antaminen hengille?” pi- väliset yksilölliset suhteet, jotka luonnehti- kemus kahlehditaan epäsosiaalisena sanan kemminkin kuin ”miten hengil- vat eläinten kieliä, korvautuvat objektien ja varsinaisessa merkityksessä, ja sen täytyy le annetaan ruokaa?” Näkökulmas- merkkien välisten suhteiden joukolla. kamppailla löytääkseen vapaata liikkumati- ta, jota voisi pitää sosiologian vastaisena, Tämä joukko toimii kokonaisuutena, jota laa. Tämän tilan se löytää nimenomaan rituaali on inhimillisenä toimituksena näh- Ferdinand de Saussuren ja Roland Barthe- kulttuurisen tietoisuuden heikkouksissa, däkseni keino aktivoida välittömän koke- sin mukaan kutsumme kielijärjestelmäksi. murtuma-alueilla. muksen prosessi, joka on ollut torjuttuna Mitä siis on kokemus merkistä? Tämä siitä lähtien kun ihmisyys alkoi suuntautua omituinen kysymys meidän on nähdäkseni Rituaali ja taide merkkien maailmaan. Siten mikäli – kuten esitettävä. Merkki vaatii ennen kaikkea, et- aiemmin huomattiin – merkki kuolee sa- tei sitä pidetä elävänä ja elettynä objektina. Tarkastelkaamme nyt rituaalia ja taidetta malla hetkellä kun se sellaiseksi tunniste- Se tahtoo irrottaa huomiomme itsestään ja kulttuurisina ilmiöinä kybernetiikan näkö- taan, rituaali ei lainkaan liity viestien tulkit- kääntää sen kohti merkittyä. Merkki ilmoit- kulmasta, jotta selviäisi miten ne eroavat semiseen vaan siihen käänteentekevään taa meille, että havaintomme merkistä on muusta sosiaalisesta elämästä. Kybernetii- hetkeen, jona merkki tunnistetaan itsek- kattava, että se ehtyy ja kuolee silloin kun kalla tarkoitan, että näitä ilmiöitä tarkastel- seen, sen kuolemaan elävänä objektina, merkki tunnistetaan merkiksi – se kieltää laan annetun havaintomateriaalin muun- kokemuksen mahdollisuuksien menetyk- kaikki muut itseensä kohdistuvan huomi- noksina sääntöjoukkojen funktioina. Näitä seen. on muodot. sääntöjoukkoja kutsutaan koodeiksi ero- Huolimatta etusijasta, jonka etnografia Huomatkaamme siis, että ensi kertaa tuksena viesteistä, jotka ovat koodien on historiallisesti antanut viesteille, voim- elämän historiassa eläin on taipuvainen muokkaamaa havaintomateriaalia. me poimia siltä kaksi yleistä huomiota ritu- olemaan huomioimatta sitä, mitä sillä on Kaksi esimerkkiä valottaa hahmotustani. aalin muuntavasta koodista. Ensinnäkin, ri- edessään – se on oppinut elämään poissa- Ruokaa laitetaan päivittäin ei-rituaalisessa tuaalia leimaa liioittelu, stereotypia ja tois- olevassa maailmassa. Huomiomme kään- yhteydessä. Rituaalissa, jossa tarjotaan hen- to, joka tuntuu ilmaisevan ylenpalttista jär- netään pois maailmasta. Tämä vaikutus ko- gille ruokaa, tämän toimituksen ritualisoi- jestystä ja muodollisuutta verrattuna arki- rostuu, kun tottumus ja riippuvuus mer- minen edellyttää määrättyjä muodollisia siin ei-rituaalisiin toimintoihin. Toinen keistä toimivat ihmispsyykessä johtoperi- muunnoksia. Millaisia? Millaisia eroja huomio on ensimmäisen täsmällinen vas- aatteena, jonka luomat tavat tulkita havain- voimme odottaa tarkastellessamme hengil- takohta: rituaali on aukeama kaaokseen, toa antavat valheellisen vaikutelman katta- le tarjotun lounaan valmistelua, jos sitä ver- hulluuteen ja epäjärjestykseen. Eikö sa- vuudesta. Näin merkkien käytön seurauk- rataan perheelle tarjottuun lounaaseen? maaneja nimitetäkin ”epäjärjestyksen her- sena on kokemuksen yleinen köyhtymi- Tai toisaalta: miten maisema, jonka nä- roiksi”? Kyberneettisin termein tämä tar- nen. emme päivittäin, muuttuu maalaustaiteen koittaa valtavaa hälyn vyöryä. Niin puuttu- Tästä harppaan kohti ajatusta, jonka määrittelemien muunnossääntöjen myötä va kuin liioiteltukin muodollisuus ovat re- mukaan ihmislajimme tuntee tarvetta esit- tullakseen tauluksi, esimerkiksi Paul Cé- peämiä normaalien kommunikaatiomuo- tää, jakaa ja löytää uudelleen tämä tukah- zannen maalaamaksi? Mitkä ovat ne muun- tojen selvärajaisella pinnalla. dutettu ja ulossuljettu kokemus, ja että tä- nossäännöt, joita noudattaen taiteilijan si- Samaten voimme väittää, että samalla män tarpeen tyydyttymättömyys asettaa vellin antaa sille uuden ilmiasun? kun taide alistuu ylenpalttiselle muodolli- olemisemme sydämeen tärkeän innoituk- Sosiologia on toki analysoinut rituaaleja, suudelle hyödyntäessään elementtien itse-

KULTTUURIVIHKOT 75 näistä järjestäytymistä, se alistuu myös ylen- te täytyy aina esittää yksilössä sijaitsevaksi. ten kieltäydyn”. palttiselle määrittämättömyyden asteelle, Suuret kulttuuriset ahdistukset palautuvat Tätä perustavaa näkökohtaa en hah- joka syntyy idean ja materiaalin välisestä vihdoin kohti yksilöä siitä syystä, että ruu- mottanut kiinnostuessani ensi kertaa sa- ristivedosta. Taideteoksen luomisen erot- mis on syntymän, seksin ja kuoleman paik- manismista. Oletin ennalta, että rummun- taa käyttöesineen valmistuksesta se, että tai- ka, ja nämä ovat kulttuurijärjestelmien ka- soitto ja laulu muodostavat taiteellisen esi- teilija ei käsittele materiaaliaan elottomana tegorioita kyseenalaistavia alueita. Yksilöä tyksen länsimaisessa mielessä. Ajattelin, ja vapaasti muovailtavana, vaan täydellistä ahdistaa kulttuurin luontoa kohtaan tunte- että samaanit tekevät olennaisessa mielessä omistautumista vaativien ominaisuuksien ma viha. samaa asiaa kuin John Coltrane ja Albert kätkönä. Siten maalarin täytyy kohdata Todellisuudessa järjestyksen jatkuva Ayler.1 Tosiasiassa emme samanistisen is- maaliputkiensa materiaaliset ominaisuu- kenttä ja kulttuurin heijastama merkitys tunnon aikana näe emmekä kuule todellis- det ja elokuvantekijä törmää filmikelojen katkeavat määrätyissä kohdissa, joita voim- ta esitystä, sillä se tapahtuu samaanin pään kemiallisiin ominaisuuksiin. Materiaali on me nimittää kulttuurisen tietoisuuden sisällä. Se koostuu pyhään tunkeutumises- aina idean suhteen vastahakoista, mikä murtuma-alueiksi. Niihin keskittyvät väistä- ta, sen kanssa puhumisesta, siinä liikkumi- johtaa määrittämättömän esiintuloon tul- mättömät epäjatkuvuudet. Väitän, että kai- sesta ja sen näkemisestä. Rummun soittoa kintamalleissa. kissa kulttuureissa ja kaikkina aikakausina ei ole suunnattu ulkoisuuteen, yleisölle, Rituaali ja taide voidaan siis ymmärtää löydämme juuri näistä paikoista erillisiä vaan sisäisyyteen ja pyhän henkiseen esityk- muodollisina koodeina, jotka vaikuttavat kulttuurisia jaksoja, jotka vastaavat rituaa- seen – rummun ääni ja sen lyöminen he- arkielämässä rituaalin ja taiteen ulkopuo- lin ja taiteen jaksoja. Nähdäkseni ne tun- rättävät samanistisen ”näkemisen”. lella esiintyviin ilmiöihin (käyttäytymis- nistetaan rituaalin ja taiteen kyberneetti- Tästä syystä en puhu tässä samanistisesta muotoihin, esineisiin, ja niin edelleen). sestä leimasta ilmaisuiksi kokemuksen ta- musiikista. Periaatteessa se olisi ristiriitai- Jos kaikille inhimillisille kulttuureille py- sosta, jonka kulttuuristen merkkien järjes- nen ilmaus. On tosin olemassa tiettyjä yh- ritään määrittämään yksi yhteinen piirre, telmä on sulkenut ulkopuolelleen, mutta teyksiä, joissa sen käyttö on itse asiassa pe- voidaan todeta, että ne eivät ole lainkaan joka tunkee sinnikkäästi esiin. Vesi etsii rusteltua. Näin esimerkiksi Koreassa, jossa neutraaleja, vaan esiintyvät alati ideologia- heikkoudet muurista. samanismista on tehty valtionuskonto, na ja pakottavana voimana. Jokainen kult- mutta myös Tiibetissä, missä Bon-samaani- tuuri esiintyy täydellisenä ja johdonmukai- Samanismi en ja buddhisti-lamojen välinen kilpailu sena kokonaisuutena, joka ilmoittaa pitä- auttoi sekamuotojen syntyä. Näitä muotoja vänsä hallussaan ainutlaatuista ja täydellis- Samanismin myötä siirrymme käsittele- lähetystyötä tekevät lamat ovat sitten kuljet- tä käsitystä inhimillisestä olemassaolosta. mään rituaalin ja taiteen välistä eroa. Mo- taneet kohti pohjoista, jossa ne ovat joutu- Kulttuurit eivät ole onttoja vastaanottajia, lemmat ovat keinoja murtaa tilapäisesti neet tekemisiin Mongolian ja Etelä-Siperi- joihin kumota raakaa elettyä elämäämme. merkin hirmuvalta, nostaa esiin tukahdu- an kotoperäisten samanismin muotojen Pikemminkin päinvastoin: ne muovaavat ja tettu kokemus ja panna se liikkeelle. Siten kanssa. rakentavat subjektiivisuutemme. Niiden molemmat pysyttelevät erillään arkisesta Mitä siis tarkkaan ottaen tapahtuu, kun materiaalia olemme me! Eikä pelkkä alis- rajaamalla moniselitteisyyksien ja epäröin- samaani harjoittaa samanismia? Rituaalin- tuminen tietenkään riitä, vaan se täytyy tien kentän, joka lykkää merkityksenan- sa avulla samaani valmistautuu, virittää it- tehdä innolla. Lapselle toistellaan kulttuu- non varmuuksia. Tämä kenttä sijoittuu sensä näkemisen tilaan. Kun näyt saapuvat, rista mantraa: ”puhu, tee ja ole kuten kummassakin tapauksessa eri tavoin. Ritu- ne eletään aivan kuin kaikki tapahtuisi sa- minä, ja kaikki käy hyvin”. aalit ovat konkreettisia toimituksia, joiden maanin ulkopuolella. Tämän edellytykse- Mutta kaikki ei käy hyvin. kohteena on mielikuvituksessa tilapäisesti nä ei kuitenkaan ole, että objektivoinnin Sen lisäksi, että merkkien käyttö torjuu todellistunut pyhä maailma, joka muina ai- eli ulkoistamisen kautta kaikki saataisiin ta- suoran kokemuksen, on otettava huomi- koina pysyttelee ”etäällä” kulttuurisen pahtumaan ulkoisessa maailmassa. Se, oon kulttuurin paine, joka ajaa yksilöä va- muistin jaetussa tilassa. Taideteokset puo- mitä nähdään, sijaitsee pyhässä maailmas- pautumaan tästä torjunnasta. Tämä paine lestaan tuovat moniselitteisyyksien ja vaih- sa. Tämä edellyttää sitä, mitä antropologia ottaa useita muotoja. Kokemus merkistä teluiden kentän konkreettisesti esiin ideoi- kutsuu ”autonomiseksi kuvittelukyvyksi”. on ensiksikin kokemus edeltävästä sosiaali- den ja materiaalin välisen avoimen vuoro- Kuten kuvittelukyky yleensä, autonominen sesta vallasta, johon vastasyntynyt heitetään vaikutuksen tuloksena. Samaani kuvittelee, kuvittelukyky muodostaa kuvia ulkoisista ja jossa sen täytyy tulla toimeen merkin val- taiteilija muovaa. esineistä, jotka eivät ole läsnä aisteille. Mut- lan kanssa. Tässä mielessä Jacques Derrida Samaanin ja taiteilijan välistä eroa voi- ta erona muuhun kuvittelukykyyn se kuvit- puhuu merkin väkivallasta, joka irrottaa daan korostaa käyttämällä esimerkkinä telee olevansa jollekin toiselle kuuluva mielenliikutuksien ja tunteiden merkityk- Alexander Saltshakia. Tämä samaanien kyky: pyhälle itselle, joka usein ottaa sa- sen ruumiista. Termin ”väkivalta” sosiaali- roolihahmoihin erikoistunut Tuvan teatte- maanin auttajahengen muodon. Jokaisella set sivumerkitykset vaikuttavat minusta oi- riyhdistyksen näyttelijä kertoo, miten yh- samaanilla on hyvin läheinen oma henki, keutetuilta. Toiseksi on olemassa juuri mai- distyksen esiintyessä syrjäisissä kylissä häntä joka on hänelle läsnä jokaisen samanisti- nitsemani aina ja kaikkialla vallitseva ide- on pyydetty esityksen päätteeksi vieraile- sen toimituksen alussa ja joka auttaa häntä ologinen paine palauttaa havainnot merk- maan jurtassa parantamassa sairasta. Hän muodostamaan yhteyden muihin, vähem- kijärjestelmän muottiin. Lisäksi joka kerta on aina kieltäytynyt. Oikealla samaanilla män tuttuihin henkiin. Auttajahenki ilmes- kun sosiaalinen järjestys horjuu, yhteiskun- täytyy hänen mukaansa olla sisäisen näke- tyy aina samassa muodossa, esimerkiksi su- ta heijastaa syyllisyyden yksilöön, sillä puu- misen kyky, ”ja minulla ei ole sellaista, jo- tena, myrskynä tai äskettäin kuolleena setä-

76 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 nä, joka oli myös samaani ja tahtoi siirtää kaamme, että psykosomaattisessa eletyssä na, joka ajattelee, puhuu ja jonka velvolli- voimansa verisukulaiselle. kokemus läpäisee useita tulkinnan tasoja suus on jäsentää yksilön psykosomaattinen Pyhät maailmat rakentuvat jaetun kult- matkallaan meitä kohti, että jokainen taso elämää kulttuurin sääntöjen mukaisesti. tuurin ja yksilön autonomisen kuvitteluky- ottaa vastaan uutta havaintomateriaalia, ja Sillä on oma tyylinsä ja omat retoriset kei- vyn välisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen siten jokainen havainto hengittää eletyn ja nonsa. Ennen kaikkea se sensuroi tietoi- samaani ruokkii näyillään yhteisenä pidet- välittömän maailman mahdollisuuksien suuden mikrolapsuksia, joita syntyy hypyis- tyä pyhää maailmaa. Samaan aikaan henki- myötä. Tätä vasten olemme nähneet, mi- tä tulkinnan tasolta tai tavalta toiselle. Se lökohtaiset näyt ammentavat kulttuurin ten merkki halkaisee tämän järjestelmän, naamioi ne ja saa jälkikäteen kontrollin symbolisesta maastosta, tarkemmin ottaen sillä se riippuu tulkintamalleista, jotka saa- näyttämään jatkuvalta. Sillä täyttääkseen sen pyhästä maailmasta. vuttavat pätevyyden yksinomaan poissaole- velvollisuutensa meidän ”itsemme” täytyy Se, mitä samaani näkee istunnon aika- vien esineiden ja esineiden poissaolon esiintyä yhtä lailla itselleen kuin yhteisön na, osoittautuu yleensä epälineaariseksi ja kautta. jäsenille jatkuvan narratiivin ”minuna”, jos- kaoottiseksi tietoisuuden arkisen narratii- On syytä noteerata ohimennen tämä sie- sa kaikki sen kokemukset saavuttavat yhte- vin näkökulmasta. Se järjestyy usein ei-sa- vä vastaavuus: merkille, joka tahtoo jäh- näisen ja aukottoman merkityksen. nallisille ja aistienvälisille tasoille, jotka mettää meidät poissaoloon, tehdään vasta- Samanistisen istunnon aikana tämä ovat sidoksissa kaikkein syvimpiin tunnera- rintaa kuvittelukyvyllä, jonka avulla voim- ”itse” joutuu tilapäisesti hylätyksi ja sen nar- kenteisiin. Suuri samanistinen työ on aina me nähdä, aistia ja kuulla poissaolevan. ratiivinen jatkuvuus pidätetyksi. Samaani samaanille uuvuttavaa tunnetasolla. Tässä kohden on sanottava, että kaikki- kiinnittää tunteensa pyhään ”itseen” eli Palatkaamme nyt inhimillisen olemassa- en merkkien joukossa yksi on kuningas: auttajahenkeen, joka ilmaisee tarpeitaan ja olon ehtoihin merkin kannalta. Muista- ”itse”! ”Itse” esittää itsensä merkkien herra- impulssejaan itsenäisellä äänellä. Samaa-

KULTTUURIVIHKOT 77 nin tähän toiseen kohdistamat sanat ja aja- suuden jatkuvuuden rekonstruoinnin mik- Alaas tarkoittaa ”olen valmis!” tai ”aivan tukset ovat samaan aikaan sekä syvällisesti ro-episodeista tulee äärimmäisen muodol- pian!” – Bronislaw Malinowski olisi kutsu- henkilökohtaista kanssakäymistä normaa- lisuuden makro-episodeja, jotka vastaavat nut sitä ”faattiseksi” sanaksi, taikasanaksi, listi saavuttamattomissa olevien psyyken istuntoa edeltäviä ja seuraavia riittejä. Näi- joka tekee jotakin pikemminkin kuin tar- alueiden kanssa että istuntoon osallistuval- den kahden elementin, äärimmäisen muo- koittaa jotakin, sanaksi, joka saa henget le apulaiselle jälkikäteen rekonstruoitu dollisuuden ja määrittämättömälle altistu- saapumaan. narratiivi, joka kutoo yhteen mahdollisen misen, yhteisvaikutuksesta inhimillisen ko- Ratsun selkään nouseminen ja takkiin ja mahdottoman, unen, näyn ja profaanin. kemuksen jaksojen väliset tavalliset suhteet pukeutuminen tarkoittavat rummun hak- Istunto ottaa usein muodokseen mat- järjestyvät uudestaan. Riitti, joka kehystää kaamista ja samaaniasuun pukeutumista. kan henkien maailmaan, ja tämä matka ja- transsin, laittaa arkielämän mikrojaksojen Takin olalta pauloista tavallisesti riippuvat kautuu useisiin jaksoihin. Jokaisen jakson sijaan liikkeelle makrojaksot. eerenit ovat esineitä, joissa henget asuvat. välissä samaani lepää ja kertoo näkemäs- Toisinaan ne ovat karkeita ihmishahmoja, tään. Häntä avustaneet henget pitävät Tilanne ja algish toisinaan eläinten hampaita tai käpäliä. myös taukoa. Orba on rumpukapula ja rummun lail- Tämän kertomuksen esitti burjaattisa- Rituaali kehystää samanistisen transsin hy- la se on pyhän voiman kantaja, joka täytyy maani Nikolai, kun tapasimme hänet koto- vin kouriintuntuvasti. Se rajaa transsin tä- valmistaa erityisistä materiaaleista ja akti- naan pienessä kylässä Baikal-järven tienoil- hän paikkaan ja nyt-hetkeen. Osanottajat voida spirituaalisesti ennen käyttöä. la eräänä iltana kesällä 1992. Nikolain aut- sijoitetaan ja palautetaan aina takaisin sii- Azat ovat synkkiä henkiä, ja Erlik on tajahenki otti hänen kauan sitten kuolleen hen täsmälliseen aikaan ja paikkaan, jossa alempi maailma, josta henget tulevat. isoisoäitinsä hahmon. Näin Nikolai puhui: rituaali suoritettiin, ikään kuin heillä olisi Tämän algishin viesti on tässä osittain ”Hän alkaa manata. Hän on jurtassa. houkutus paeta merkkien abstraktilta kaik- tulkittuna, mutta kun vain kiinnitämme Hän pyörii. Hän lähtee lentoon neliön kivallalta. huomiomme koodiin, havaitsemme tois- muotoisesta reiästä – sauvan selässä. Hän Yhtä lailla kouriintuntuvasti samaani ton ja liioittelun tuottaman äärimmäisen lentää tiettyyn suuntaan ja laskeutuu sitten suunnistaa algishin avulla pyhään ”itseen” muodollisuuden. En pysty sanomaan, mis- sinne, missä taudin lähde sijaitsee. Joku on ja palauttaa sen mieleensä. Algish on tuva- tä algishien sävelkulut tulevat, mutta siirty- kätkenyt sinne lähteen. Neljä nuorta mies- lainen sana, joka tarkoittaa samaanin lau- mä puhutusta laulettuun on siirtymä sa- tä seuraa häntä ja yrittää anastaa taudin lua. Jokaisella samaanilla on oma algish, noista itsestään sanoihin, jotka limittyvät häneltä. Jos he eivät onnistu siinä, hän jota hän käyttää joka tilanteessa ja jonka motiiveiksi seuraten ei-kielellisiä sääntöjä. murtaa sen, syö sen, palaa kotiinsa, oksen- muoto muuttuu tuskin lainkaan hänen Tämä kuuluu juuri siihen kyberneettiseen taa sen ja polttaa oksennuksen. Hän lähtee elämänsä aikana. Laulut vaihtelevat koti- muuntamiseen, jonka kautta poistumme katolta lentoon kevyesti kuin pääskynen. paikan ja samaanin aseman mukaan. Ylei- arkisesta siirtyäksemme rituaaliin. Hän suuntaa kohti sairasta. Hänellä on sesti ottaen algish kertoo, mistä samaani mukanaan erityinen sauva. Ihmiset pake- tulee tai missä hän on syntynyt – johon Improvisaatio nevat jurtasta juosten ja 300 metriä kauem- usein kuuluu kotiseudun esiin manaami- pana hän laskeutuu kuin lentokone. Hän nen – ja minkä esi-isien henkien kanssa Jättäkäämme Siperia ja siirtykäämme länsi- laskeutuu sinne missä paha on, minne hän on tekemisissä. Algish voi yhtä lailla maisen estetiikan viitekehykseen, jossa ”va- joku on sen kätkenyt. Neljä nuorta miestä kertoa samaanin erityisistä voimista tai ritu- paasti” improvisoitu musiikki syntyy. Tämä juoksee vain... Minun täytyy vain lausua hä- aaliin liittyvistä esineistä ja asusteista. musiikki on hyvin omalaatuinen ilmenty- nen nimensä (läimäyttää kätensä yhteen) Seuraavana tuvalaisen samaani Arapta- mä periaatteesta, joka pyrkii luomaan ja hetkessä hän on luonani.” nin algish siinä muodossa kuin sen kirjasi kompleksisuutta määrittämättömän avulla. Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan Kenin-Lopsan Mongush, sillä hetkellä van- Tätä Henri Atlan nimittää ”hälyn komplek- sekä kaukaisessa menneisyydessä että Niko- hin tuvalaisista samaaneista. sisuudeksi”. lain kuvittelukyvyn nykyhetkessä. Toimet ”Alaas. Alaas. Ooi. Ooi. Ooi. Ooi. / Aza- Muistakaamme, että taiteellisessa työssä ovat samalla sekä hänen isoisoäitinsä että laiset talismaanit! / Kuun noustessa, aurin- määrittämätön tai häly kohoavat materiaa- hänen psyykensä toisen osan. gon noustessa, / kiipeän ratsuni selkään ja lin ja ideoiden välisestä avoimesta vuoro- Istunnon aikana samaani ammentaa kietoudun takkiini. // Hartioilleni painau- vaikutuksesta. Tässä on myös palautettava useita kertoja autonomisesta kuvitteluky- dutte / te, olkapaulojen henget! / Orbaa mieleen eräs seuraus merkkien käytöstä: vystä. Tapaamisesta henkien kanssa seuraa pitelevät esi-isäni! / lukemattomat samaa- tottumus merkkeihin toimii johtoperiaat- murtuma arkisen, yhtenäisen narratiivin nit rumpuineen! // Lapaluita ja päätäni teena toisille tulkinnallisille malleille jatkuvuudessa. On hyvin mahdollista, että painavat / paulojeni Eeren-isäntä! / olka- (skeemoille), joilla on siten taipumus itse- samanistinen riitti on järjestetty jaksottai- paulojeni isäntähenget! / esineet, joilla on näistyä suhteessa välittömästi elettyyn ja vä- seksi, jotta narratiivin jälkikäteisen rekonst- samaanijuuret! // Kara-Kholin Kaidargar, hentää uusiutumiskykyään. Voimme nimit- ruoinnin tavanomainen rytmi murtuisi – / Aldyn-Kholin samaaninsyöjät! / maan- tää näitä riippumattomia malleja ”tulkin- ja siten myös ”itsen” näennäinen jatku- mieheni Altaissa ja lännessä, / jotka pite- nan säännöiksi”. vuus. Istunnon aikana arkitietoisuudelle lette rumpua! // Otin laikukkaan hevose- Seuraavassa esimerkki suuresta taiteili- näkymättömistä mikrolapsuksista tulee ni. / Pukeuduin eerentakkiini. / Manat- jasta haistattamassa pitkät taiteenlajinsa va- makrolapsuksia, jotka vastaavat jaksoja kaamme Azain tie. / Manatkaamme Er- kiintuneille tulkinnan säännöille. Sitee- matkassa pyhään. Sitä vastoin tämän tietoi- likin tie.” raan:

78 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 ”Ensimmäinen poika jatkoi matkaansa. mistä sen ”hiljaisuuksiin, joita kuljetaan ratkaiseva näkökohta improvisoidun musii- Hänen paljaat jalkansa eivät aiheuttaneet maailmoissa ja enkelissä” (suomentanut kin esteettisessä projektissa. mitään ääntä, vaan laskeutuivat ohueen to- Einari Aaltonen). Useiden häilyväisten ja moniarvoisten muun pehmeämmin kuin lehdet. Hedel- Kun musiikkitieteilijät puhuvat tonaalis- tulkintojen välinen liike on esteettisen mätarhassa mehiläisten ääni oli kuin he- ten järjestelmien ehtymisestä, he (tietämät- energian lähde. Improvisoidun musiikin räävä tuuli, jähmettyi hiukan alle crescen- tään) tarkoittavat, että ponnistus, jonka kohdalla liike ei liity niinkään varsinaiseen don ja jatkui siinä. Kuja kulki muurin sivua vaatii äänen suurimman osan tukahdutta- muusikoiden väliseen vuorovaikutukseen ja sen ylle kaartui kukkaholvi, se peittyi minen tonaalisen järjestelmän perustan kuin kaikkien mahdollisuuksien elinvoi- kukkiin ja liukeni puiden joukkoon. Sille luomiseksi, on muuttunut sietämättömäk- maan. Tässä mahdollisuuksien verkossa lankesi viisto auringonpaiste niukkana ja si. Kenties yhä absurdimmaksi ilmenevän soittajat ja kuuntelijat ottavat perustavalla uhkeana. Varjossa lepatteli keltaisia perho- porvarillisen ideologian kerskailu konsert- tasolla osaa kokemuksen muotojen uudis- sia kuin auringonvalon läikkiä.” (suomen- tisalissa on alkanut luhistaa itseään musii- tamiseen sekä kankeuksien kumoamiseen. tanut Kai Kaila.) kin kokemista. Nykymusiikissa on tällä het- Tämä perustava taso on kokemus itse. • Pierre Bourdieu sanoo William Faulkne- kellä vahva pyrkimys palauttaa äänelle rin Äänestä ja vimmasta: ”Faulkner ei niin- mahdollisimman paljon sen tukahdutetus- kään kerro tarinaa kuin asettaa kyseenalai- ta totaliteetista. Sävelletyssä musiikissa Hel- KIRJALLISUUTTA seksi jaetun doxan, jolle perustuvat doksinen mut Lachenmann, Iancu Dumitrescu ja kokemus maailmasta ja sen representaati- Richard Barrett ovat eri tavoin työskennel- Atlan, Henri: Entre le Cristal et la Fumée. Seuil, Paris osta romaanissa.” leet tämän kysymyksen kanssa. Improvisoi- 1979. Voi helposti havaita, että tulkinnan sään- dussa musiikissa kohonnutta määrittämät- Barba, Eugenio: The Paper Canoe. Translated by nöillä on ollut asemansa länsimaisen mu- tömyyden tasoa on puolestaan pidetty yllä Richard Fowler. Routledge, London 1995. siikin historiassa – että ne ovat tukeneet tukeutumalla äänen epätarkimpiin puoliin Bateson, Gregory: Steps to an Ecology of Mind. tiettyjä kuuntelun tapoja, jotka suosivat – hälyyn, epävakauksiin, pehmeisiin siirty- Paladin, London 1973. osaa äänestä sulkien ulos loput äänen ko- miin. Bourdieu, Pierre: The Rules Of Art. Translated by konaisuudesta. Kuuntelijat ovat toden tot- Improvisoivat muusikot ovat valinneet Susan Emanuel. Polity, Cambridge 1996. ta harhan vallassa mitä tulee heidän aisti- altistumisen määrittämättömälle kollektii- Clastres, Pierre: Society against the State. mellisen tulkintaansa, jota he pitävät ob- visessa vuorovaikutuksessa. Partituurin Translated by Robert Hurley. Zone, New York 1989. jektiivisena ja kattavana. Kun heidän kor- poissaolo ei tarkoita vain ennalta suunni- Castro, Eduardo Vivieros de: From the Enemy’s vansa yhtäkkiä kohtaakin perinteisen japa- tellun muodon esiintuomisen puuttumis- Point of View. Translated by Catherine V. Howard. nilaisen musiikin, he osoittautuvat täysin ta, vaan se tarkoittaa myös, ettei mikään University of Chicago, Chicago 1992. kyvyttömiksi ymmärtämään edes vähim- säätele tai tahdita muusikoiden intentioita. Dennett, Daniel C.: Tietoisuuden selitys. Suom. Tiina mässä määrin tämän perinteen arvostamia Toisin sanoen: jos tuotan äänen tarkoituk- Kartano. Art House, Helsinki 1999. äänen ominaisuuksia. senani päättää musiikillinen fraasi, mikään Hamayon, Roberte: La Chasse à l’Âme. Société Niinpä taiteella on taipumuksena tukeu- ei estä toista kuulemasta sitä seuraavan d’ethnologie, Nanterre 1990. tua muutamiin vakiintuneisiin tulkinnan fraasin aloituksena, eikä mikään estä kol- Herdt, Gilbert & Stephen, Michele: The Religious sääntöihin, joiden avulla se saa aikaan vaih- matta tulkitsemasta sitä ensimmäisen fraa- Imagination in New Guinea. Rutgers University, New toa ja virtausta suhteessa toisiin tulkinnan sin jatkona. Se, mitä soitat tai et soita, hei- Brunswick 1989. muotoihin. Ei tule myöskään unohtaa, että jastelee tulkintaasi intentioistani ja niitä Hell, Bertrand: Possession et Chamaneisme: Les historiallisen todellisuuden tasolla kamp- mahdollisuuksia, jotka se on avannut. Joka Maîtres du Désordre. Flammarion, Paris 1999. pailu torjutun kokemuksen ilmaisun puo- hetki muuttuvia intentioitamme ohjaavat Kenin-Lopsan, Mongush: Shamanic Songs & Myths lesta on aina kamppailua sekä yhteiskun- tulkintamme siitä, mitä tapahtui edeltävä- of Tuva. Istor, Budapest 1997. taa että yhteiskunnan ja sosiaalisten ryhmi- nä hetkenä. Puhe intentioista ei pyri tässä Maturana, Humberto & Varela, Francisco: Autopoei- en harjoittamaa merkityksen haltuunottoa korostamaan tietoisuuden tilaa, vaan pyrki- sis and Cognition. Reidel, Dordrecht 1980. vastaan – jonka päämääränä on määritellä mystä kohti tiettyä tulosta välittömässä tule- Ratté, Michel: l’Expressivité de l’Oubli. La lettre yksiselitteiset tulkinnan säännöt. Sitä vas- vaisuudessa. Joka hetki se, mitä soitetaan, volée, Bruxelles 1999. toin runoilijoiden, kuvataiteilijoiden ja on ”ikään kuin” sillä olisi välttämättömiä Schutz, Alfred: Phenomenology of the Social World. muusikoiden päämääränä on saada merk- seurauksia. Yleisesti ottaen kollektiivisessa Heinemann, London 1972. ki paljastumaan, kääntää se itseään vas- improvisaatiossa nämä seuraukset tulevat Sylvester, David: Interviews with Francis Bacon. taan. tai eivät tule tuotetuiksi, tai muuttuvat jok- Thames and Hudson, London 1993. ”A musta, E valkoinen, U vihreä, O sini- sikin muuksi. Uskoisin, että jokaisen musii- nen, / vokaalit, teidät aion vielä salaa syn- killisen teon toteutumattomat seuraukset Artikkeli pohjautuu Brassyssa (Nièvre, Ranska) nyttää: / A on karvainen kimaltavanmusta ovat havaintomateriaalia, jolla on merkitys Fruits de Mhère -festivaalin yhteydessä 7.8.2004 kärpänen / joka julmassa löyhkässä pör- yleisvaikutelmassa. On siis kyse hyvin rik- pidettyyn esitelmään. rää” kaan mahdollisuuksien kentän aukeami- Jos voimme Arthur Rimbaud’n lailla aja- sesta, joka ei käsitä vain sitä, mikä soitet- 1 John Coltrane ja Albert Ayler olivat Ornette tella, että merkkien syntymä vastaa ruu- tiin, vaan myös sen, mitä olisi saatettu soit- Colemanin ohella 60-luvun keskeisiä free jazz miin kuolemaa, ymmärrämme myös vai- taa. -saksofonisteja. Molempien musiikissa oli vahvoja eta: ruumis odottaa vain Omegaa ja yhty- Ei liene liioiteltua väittää, että tämä on spiritualistisia painotuksia. (Käänt. huom.)

KULTTUURIVIHKOT 79 Tohtori Esperanto kummittelee

TEKSTI Tomi Toivio tonsa, jonka kautta matkustava esperanton na vallanpitäjien kynsissä. Hitlerin mielestä harrastaja saa yösijan toisen harrastajan esperanto oli juutalaisten salajuoni ja Stali- Esperanto syntyi etnisten riitojen luona. Erilaiset konferenssit ja festivaalit nin mukaan vakoojien salakieli. Esperanto- välttämiseksi. Koska kieli on ovat merkittävä osa kielen ympärillä tapah- kirjoja poltettiin ja harrastajia vietiin keski- vallan väline, esperanto on jäänyt tuvasta toiminnasta. Eräs esperanton tär- tysleirille. keimmistä käyttötavoista on alusta alkaen Esperanto ei ehkä ole saavuttanut apu- maailmanlaajuiseksi ollut kirjeenvaihto, ja nykyisin Internetistä kielen asemaa, esperantoksi syntynyt kult- harrastukseksi. löytyy esimerkiksi ilmaisia esperantokursse- tuuri on hämmästyttävän laajaa. ”Suomen ja. Kansainvälisen puolueettoman apukie- esperantokulttuurista voidaan huomioida räät tunnetuimmista suunnitelma- len asemaa ei kuitenkaan ole saavutettu. esimerkiksi esperantoliiton omalla Nobelil- kielistä liittyvät mielikuvitusmaail- Esperantoa Helsingin yliopistossa opet- la palkittu kirjailija Anja Karkiainen, sekä E moihin, esimerkiksi Star Trek tava Hämäläinen ei ole apukielihankkeen myös lehdistön noteeraama Dolchmar- -maailmankaikkeuden klingonin kieli ja suhteen kovinkaan optimistinen. ”Moni es- bändi”, kertoo Hämäläinen. Lisäksi espe- J. R. R. Tolkienin luomat haltiakielet. Tai- perantoharrastaja toivoo, että esperantosta rantoa on myös mahdollista opiskella Hel- teita ja viihdettä varten kehiteltyjen kielien tulisi virallinen kieli jollekin taholle, mutta singin yliopistossa. lisäksi on monia suunnitelmakieliä, jotka itse en oikein usko siihen. Olisihan se kau- Helsingissä järjestettiinkin elokuussa on tarkoitettu kansainväliseen viestintään. nis ajatus, mutta maailmanpolitiikassa kie- kansainvälinen esperantokulttuurin festi- Kansalliset kielet sisältävät vaikeita ja epä- li on valtaa.” vaali. Hämäläinen, kertoo, että ”festivaali- loogisia kielioppisääntöjä. Yksinkertaistet- Esperanto onkin ollut historiansa aika- en ideana on nimenomaan se, että kaikki tua apukieltä olisi helpompi oppia. Sa- festivaaleilla esitettävä kulttuuri on alun moin apukieli on tasa-arvoisempi. Se ei perin syntynyt nimenomaan esperantoksi. aseta puhujia eriarvoiseen asemaan, sillä Ensimmäiset esperantokulttuurin festivaa- kukaan ei puhu sitä äidinkielenään. lit järjestettiin vuonna 1986 Ruotsissa. Todennäköisesti suosituimman apukie- Joukko nuoria ruotsalaisia esperanton har- len kehitti puolalainen tohtori Zamenhof, rastajia oli kyllästynyt kielipolitiikkaan, eli joka julkaisi kielensä vuonna 1887 salani- keskustelemaan siitä, tuleeko esperantosta mellä Doktoro Esperanto, tohtori Toivova. YK:n kieli vai eikö tule, ja ylipäänsä erilai- Tästä kieli sai nimensä. Zamenhof inhosi siin esperanto kaikille -keskusteluihin. Aja- kotikaupungissaan vallitsevia etnisten ryh- teltiin että halutaan nauttia esperantokult- mien välisiä riitoja, ja uskoi puolueetto- tuurista, pitää hauskaa.” man apukielen ratkaisevan väärinkäsityk- set. Underground-sarjakuvaa ”Suomeen esperanto tuli hyvin nopeas- ti ensimmäisen oppikirjan ilmestyttyä Eräs festivaalien vieraista oli espanjalainen vuonna 1887. Suomi–esperanto-sanakirja- Arnau Torras, joka piirtää esperantonkieli- kin oli olemassa jo vuonna 1905. Näihin ai- siä underground-sarjakuvia. Sarjakuvat koihin Suomessa alkoi olla järjestäytynyttä muistuttavat esimerkiksi Robert Crumbin toimintaa ja Suomen esperantolehden en- tuotantoa. Torras valitsi tyylikseen nimen- simmäinen vuosikerta ilmestyi”, kertoo omaan undergroundin, koska sitä ei aiem- Suomen esperantoliiton tiedottaja Riitta min ollut esperantomaailmassa. Hämäläinen. ”Vaikutteeni tulivat espanjalaisesta un- Suomessa Esperantoliiton jäseniä on derground-sarjakuvalehdestä, jonka nimi noin 500, mutta varsinaista harrastajien oli El Vivo. Se ilmestyi Francon kuoleman määrää on vaikea laskea, koska itseopiske- aikoihin, kun Espanjassa tapahtui tärkeitä lijoiden määrää ei tiedetä. Noin kymme- poliittisia muutoksia. Lehti oli tärkeä, kos- nen tuhatta ihmistä on käynyt esperanton ka se stimuloi luovuutta ja puolusti vapaut- peruskurssin. Koko maailmassa lienee ta, siinä puhuttiin paljon seksistä ja muista noin sata tuhatta sujuvasti kieltä käyttävää piilossa olevista asioista. Mielestäni suurin henkilöä, noin miljoona kohtalaisen hyvää osa parhaista sarjakuvapiirtäjistä tekee juu- esperantoa puhuvaa ja arvion mukaan ri undergroundia.” kymmenen miljoonaa on tutustunut espe- Torrasin mukaan eri puolilta maailmaa Näyte esperantonkielisestä Arnau Torras i ranton alkeisiin. Tutusausin laatimasta sarjakuvasta La vivo löytyy muutama underground-piirtäjä, ja Esperantisteilla on oma matkailuverkos- simplas, temas pri amo! heidän juttujaan julkaistaan Kancerkliniko-

80 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Helsingin yllä

lehdessä. Lisäksi on ironinen nettilehti Vo- käännöksiä. Etsin runoutta, joka elää kään- matkailivat esperantistien luokse ja tah- lapugo. tämisen jälkeen. Kääntämisen ongelmalta doin oppia esperantoa tavatakseni ihmisiä ”Volapük on esperantoa edeltänyt suun- vältytään, kun kirjoitan runon samaan ai- maailmalla.” nitelmakieli, jota oli kuitenkin äärimmäi- kaan kahdella kielellä. Runo toimii mo- ”Minulle esperanto on tavallaan tapa il- sen vaikea ääntää. Niinpä esperantopiireis- lemmilla kielillä. En tiedä muita samalla maista itseäni toisella tavalla ja toisessa sä kutsutaan volapükiksi kaikenlaista käsit- tavalla toimivia runoilijoita.” kontekstissa kuin ruotsiksi. Jokin kirjoitus tämätöntä puhetta. Samaan aikaan volapu- Suomalaisen korvaan esperanto voi voi sopia molemmille kielille, mutta toiset go tarkoittaa halukasta persettä.” kuulostaa hieman espanjalta tai italialta, voivat toimia paremmin esperantoksi kuin Torras näkee esperanton kansainvälisen koska suurin osa sanoista tulee romaanisis- ruotsiksi. Joitain asioita on helpompi il- apukieliroolin toteutuvan siten, että se an- ta kielistä. Zamenhof otti kuitenkin espe- maista ruotsiksi, koska ne ovat niin ruotsa- taa mahdollisuuden matkustaa, tutustua ranton äänteet slaavilaisista kielistä, ja ro- laisia, etteivät muut ihmiset ymmärtäisi nii- ihmisiin ja pitää hauskaa. ”Sarjakuvien le- maanisia kieliä puhuvat ihmiset tuntuvat tä. Jotkin asiat toimivat paremmin esperan- vittämisessä toimivin tapa on myydä niitä usein kuulevan esperantossa hieman slaa- toksi.” kongresseissa. Suora kontakti lukijaan on vilaisen vivahteen. Eräs yleisimmistä espe- Johanssonin mukaan esperantodekka- hirveän tärkeää.” rantoon kohdistetuista kritiikeistä on se, reista puuttuvat kaikkein julmimmat ja ve- ”Kaikkien ekologisten ja poliittisten on- että kieli ottaa liikaa vaikutteita eurooppa- risimmät tyylilajit. Muita keskeisiä lajeja gelmien vuoksi olisi hyvä muistaa esperan- laisista kielistä, eikä se ole siksi niin help- ovat fantasiakirjallisuus, tieteiskirjallisuus, ton alkuperäinen kansainvälisen yhteisym- poa esimerkiksi aasialaisille kuin euroop- tavalliset psykologiset romaanit, runous, märryksen viesti”, muistuttaa Torras. palaisille. Camacho on kuitenkin eri miel- rakkausromaanit, erilaiset filosofiset ja us- ”Suosittelisin kaikille tutustumista espe- tä. konnolliset teokset. Kaikki tärkeimmät ro- rantoon. Sitten voi mennä festareille, joilla ”Noin 60 prosenttia esperanton sanoista maanit Sadan vuoden yksinäisyydestä Sormus- saa paljon uusia ystäviä. Kielioppi on kiin- tulee romaanisista kielistä, mutta samat sa- ten herraan on käännetty esperantoksi. Ai- nostavaa ja esperanton avulla voi harrastaa nat esiintyvät usein myös muissa kielissä, noa selkeästi puuttuva genre on romantti- mitä erilaisimpia asioita.” esimerkiksi suomessa. Vaikka sana ’linja’ nen kioskikirjallisuus, mikä antaisi hyviä tulee latinasta, sama sana on myös espe- mahdollisuuksia esperantokirjailijaksi pyr- Esperantorunoutta rantossa. Sanat ovat useimmiten kansainvä- kivälle kynäniekalle. lisiä sanoja. Näitä sanoja on esimerkiksi Esperanto on poliittisesti ja uskonnolli- Espanjalainen Jorge Camacho on eräs es- arabiassa ja japanissa, ei pelkästään italias- sesti neutraali kieli. Zamenhof kehitti kui- perantomaailman kuuluisimmista kynänie- sa tai espanjassa. Voitaisiin ajatella suunni- tenkin myös oman uskontonsa, homana- koista. Päivätyönään hän on Euroopan telmakieltä, jossa on esimerkiksi prosentin rismon, joka on eräänlainen hengellisiä unionin tulkki. Miehen kielivalikoimaan lainaus jokaisesta suuresta maailman kie- elementtejä sisältävä humanistinen filoso- sisältyy monien muiden kielien lisäksi lestä. Prosentti sanoista tulisi kiinasta ja toi- fia. Homanarismo ei kuitenkaan näytä le- myös suomi. Nykyisin Camacho viettää nen prosentti arabiasta, mutta siitä tulisi vinneen esperanton mukana, ei ainakaan osan ajastaan Taiwanilla ja opiskelee kii- absurdi kieli, se olisi äärimmäisen vaikea kovinkaan laajalle. naa. Hänet tunnetaan erityisesti runokoko- kaikille.” Sten Johanssonin mukaan esperantokir- elmistaan. Eräs Camachon töistä on satiirinen ver- jallisuus myy maailmalla noin 20 000 kap- Camacho oppi esperantoa jo 14-vuotiaa- sio Mihail Bulgakovin kirjasta Saatana saa- paletta vuodessa. Varsinaisia lukijamääriä na ja pitää sitä toisena äidinkielenään. ”Es- puu Moskovaan. Parodian kohteena on es- on mahdoton arvioida, koska suuri osa es- peranto on ainoa aito kansainvälinen kult- perantoliikkeen Raumalla syntynyt suunta- perantokirjoista menee erilaisille esperan- tuurikieli. Jos tahdon kommunikoida, pu- us, joka painottaa identiteettiä. ”Loppujen tokerhoille, joissa niitä lukee useampi hen- hun suomea, englantia, ranskaa, jopa vä- lopuksi esperantomaailma on melko pieni. kilö. Lisäksi monet levittävät kirjojaan il- hän kiinaa, mutta jos tahdon tehdä sitä il- Jotkut pitävät esperantoa identiteettinään. maiseksi Internetissä. man diskriminaatiota, olen kokenut, että Minusta se on kuitenkin absurdia, koska Johansson pohdiskelee suhdettaan espe- esperanto on ihan erilainen, erikoinen kie- inhoan käsitettä identiteetti. Ei identiteet- rantoon: ”Miksi kirjoitan esperantoksi, li. Esperanto ei ole koskaan ollut kolonia- ti voi riippua kielestä.” miksi yleensä kirjoitan? Kirjoittaminen on listinen kieli. Koskaan ei esimerkiksi ole ol- tutkimista ja jostain syystä minun täytyy lut esperantonkielistä valtiota. Dekkareita tehdä sellaista. Käytän esperantoa ja saan Camachon kaksikielinen Saturno-runo- jännittävän tunteen siitä, että on lukijoita kokoelma kulkee rinnakkain esperanton ja Sten Johansson on ruotsalainen kirjailija ja ympäri maailmaa, vaikka niitä ei olisikaan espanjan kielellä. ”Suosikkirunoilijoitani kääntäjä, joka on keskittynyt erityisesti sala- paljon. Se pysyy koko ajan päässä siellä ta- ovat esimerkiksi kreikkalainen Kavafis, poliisitarinoihin. ”Synnyin esperantistiper- karaivossa ja myös vaikuttaa kirjoittami- persialainen Omar Khayyam, mutta en voi heeseen, joten olen aina tiennyt esperan- seen. Tuskin lukijoita olisi ruotsiksi sen lukea niitä alkuperäiskielellä, siksi luen tosta. Kun olin 16-vuotias, vanhempani enempää.” •

KULTTUURIVIHKOT 81 Kirjoittaminen on rakkauden teko

TEKSTI Kari Jyrkinen kastaako hän vain itseään? Onko kirjoitta- sanoista ja niiden soinnista sekä merkityk- minen rakkauden tekona vain seksuaalista sistä kumpuavasta ilosta ja mielihyvästä. Mukkulan kirjailijakokouksessa nautintoa, hyväilyn, himon, penetraation, Latvialaissyntyisen näytelmäkirjailijan ja pohdittiin tänä vuonna masturbaation, ekshibitionismin, prosti- kriitikon Pauls Bankovskisin johdolla poh- kirjoittamista tekona, tuution ja geneettisten siirtojen pelikenttä? dittiin rakkautta ja kirjoittamista uuden Kirjoittaminen rakkauden tekona ei kielen keksimisenä ja luomisena. Hänelle rakkauden tekona. myöskään aina ole myönteinen asia. Se voi rakastumista ja kirjoittamista luonnehtii olla tukahduttava ideologinen veruke, val- tarve ilmaista sanomaton ja ilmaisematon akkaudesta on tullut tämän vuosi- lan muoto, pakkomielle, ilkeyttä tai pa- – nimetä nimeämätön. Pietarilainen Mari- tuhannen alun hallitsevimpia tee- huutta. na Ljudvigova toi alustuksessaan ”Guten- R moja. Se on näytellyt suurta roolia bergin uhrit” mukaan taidehistoriallisen viihdeteollisuuden tuotteissa mutta myös Rakkaudesta kieleen näkökulman. erilaisissa ohjelmissa, seminaareissa ja ta- Hänen mukaansa vallalla olevan post- pahtumissa. Rakkaus oli myös teemana Useille kirjailijoille kirjoittaminen on rak- modernistisen käsityksen mukaan kaikki Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouk- kautta kieleen. Esimerkiksi Laitilan mur- on jo sanottu, eikä aikakautemme ihminen sessa, jonka otsikkona oli ”Kirjoittaminen retta käyttävälle runoilijalle, Heli Laakso- voi ilmaista rakkauden tunteitaan toista- rakkauden tekona”. selle, kirjoittaminen on rakastumista sekä matta jonkun jo aiemmin lausumia sanoja. Jo 22. kerran järjestetyssä kokouksessa suomen kieleen että omaan äidinkieleen, Oikeiden tunteiden ilmaiseminen ilman keskustelu ei keskittynyt niinkään rakkau- lounaismurteeseen. toistoa, latteuksia ja väljähtyneisyyttä on ny- teen kirjallisuuden sisältönä vaan kirjoitta- Laaksonen totesi, että hän lumoutuu kykirjallisuudessa yhä vaikeampaa. miseen rakkauden tekona: rakastaako kir- usein sanoista ja haluaa kehittää kieltä ja Ljudvigova olikin sitä mieltä, ettei kirjal- jailija vastaanottajaa, ihmiskuntaa, totuut- säilyttää sitä kansallisromanttisesti, mutta lisuus voi saavuttaa nollapistettä venäläisen ta, kieltä, teoksiaan ja hahmojaan, vai ra- pääasiallinen kirjoittamisen riemu syntyy avantgardistin Kasimir Malevitshin Mustan

82 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Vasemmalla: Kirjailijakokous vieraili Lahden kaupungintalossa. Alla: Runoilija Heli Laaksonen.

neliön (1914) tai ranskalaisen dadaistin taisi sellaisen yksilöllisen kielen luomista, mentillisen Jumalan rakkautta, jossa ruu- Marcel Duchampin Pisuaarin (1917) ta- joka ilmaisisi tarkoituksenmukaisemmin miillistuu näkemyksen omalaatuisuus, paan. Siinä missä Malevitshin ja Ducham- nykymaailman realiteetteja. Tässä mielessä tuhoamisen halu ja taipuvuus uhrata toi- pin teokset perustivat uuden kuvataiteen kirjoittamisen teko voisi olla hyvin saman- set. kielen, suurin osa kirjailijoista on juuttu- lainen kuin luomisen teko, joka ei eroa Esimerkkinä tuhoamisen halusta ja nut 1800-luvun kielenkäyttöön. Syy kirjaili- rakkauden teosta. Uusia sanoja ja ilmaisu- toisten uhraamisesta Welsh käytti Mary joiden melko konventionaaliseen kieleen ja kieleen tuova kirjailija muuttaisi maail- Shelleyn Frankensteinia (1818), jossa hir- on siinä, että kaikki kirjailijat ovat Johan- maa enemmän kuin politiikka, ideologia viön luoja jättää olentoraukan selviyty- nes Gutenbergin, kirjapainotaidon keksi- tai tiede. mään itsekseen. Olennon hirviömäinen jän, uhreja. Heidän on kirjoitettava kirjoja, puoli syntyy vasta, kun Frankenstein ei joita massayleisö ostaa, lukee ja mahdolli- Kirjallisuus tuhoavana, suostu tunnustamaan omaa luomustaan. sesti ymmärtää. uhraavana ja itsekkäänä tekona Welsh kysyikin, voiko kirjailijoiden kiih- Ljudvigovan mukaan suuret painosmää- koa luoda kirjallisuutta kuvata näin tuhoi- rät pitävät huolen siitä, että kielen radikaa- Rakkaudella on myös Januksen kasvot. Se silla tavoilla. li muuttuminen ei ole mahdollista. Näin voi olla hyvyyttä, etsimistä ja antamista Welshin mukaan tekijän ja teoksen väli- kirjallisuuden kieli on tuomittu palvele- mutta myös itsekästä, kateellista ja mani- nen suhde on aina myös vastuun kantamis- maan esineiden, muiden taiteiden ja kult- puloivaa. Se voi olla helvetillinen katastro- ta. Vastuun lisäksi kirjoittamiseen liittyy tuurin kuvailua sekä epäonnistumaan uu- fi kuten skotlantilainen kirjailija Louise myös uhraamista. Uhraaminen voi ilmetä den ilmaisun luomisessa. Welsh totesi. Hän muistutti, että kirjalli- esimerkiksi oman perheen laiminlyömise- Puheenvuorossaan Ljudvigova vaatikin suuden käyttövoima voi olla myös tuhoava nä. Kirjailijoita on myös vangittu, he ovat kirjailijoita luomaan kirjallisuuden ”mus- monien poliittisten väitteiden tapaan. lähteneet maanpakoon ja he ovat kuolleet taa neliötä”, joka auttaisi kirjailijoita puhu- Welshin mukaan kirjailijan rakkauden taiteensa takia. Sellaiset kirjailijat ovat teh- maan aivan uudella kielellä. Tämä tarkoit- teko voi olla myös vihaisen vanhatesta- neet äärimmäisen uhrauksen. ”Onko se sit-

KULTTUURIVIHKOT 83 Alla: Latvialaissyntyinen näytelmäkirjailija ja kriitikko Pauls Bankovskis.

ten äärimmäinen rakkauden teko”, Welsh le. Hämeen-Anttila painotti, että kirjoitta- jailijoiden pitäisi tehdä parhaansa ollak- kysyi. minen on aina rakkauden teko, jossa teki- seen lukijoiden rakkauden arvoisia. jä, teksti ja lukija kohtaavat. Narsismia ja ekshibitionismia Kirjoittajan on muistettava lukija, sillä Kirjoittaminen totuuden tekona tekijän ja tekstin liian intiimi suhde muut- Mukkulassa kirjoittamista verrattiin myös taa kirjoittamisen helposti narsistiseksi lei- Realismin mukaan taiteellisen teoksen tar- itserakkauteen. Esimerkiksi Valko-Venäjäl- kiksi. Tällöin tekijä tuijottaa itseään tekstis- koituksena on kuvata todellisuutta objektii- lä syntyneen ja nykyään Helsingissä asuvan tä eikä päästä lukijaa rinnalleen. Hämeen- visesti ja totuudenmukaisesti ilman arvos- runoilijan ja kääntäjän Eleanora Joffen Anttilan mielestä tällainen narsistinen leik- telmia, tunteita, tulkintoja ja ratkaisuehdo- mukaan kirjoittamisen takana on ennen ki näkyy muun muassa nykylyriikassa, josta tuksia. Tosiasioiden annetaan puhua puo- kaikkea rakkaus itseen – oli se sitten subli- osa pyrkii tietoisesti vaikealukuisuuteen lestaan. Realismin ajatus ilmeni esikoiskir- maatiota tai ekshibitionismia. Jonkinlainen hermeettistä tekstiä tuottamalla. jailija ja elokuvaohjaaja Auli Mantilan alus- narsismi ja egosentrisyys ovat välttämättö- Hämeen-Anttila kyllä muistutti, että kir- tuksessa. Hänelle kirjoittaminen on teko, miä kirjailijalle. Varsinkin runoilijalle itsen- jallisuuden pitää olla vaikeaa tiettyyn ra- jonka kautta voi tutkia ihmisiä, yhteisöjä ja sä paljastaminen on väistämätöntä, sillä ru- jaan asti. Sen tarkoituksena on pysäyttää vallitsevia asioita ilman arvottamista tai ver- nossa ei ole piilopaikkaa. Proosakirjailija lukija miettimään lukemaansa ja sen kaut- taamista. Kirjoittaminen rakkauden teko- taas voi piiloutua sanojen taakse kuin met- ta maailmaa. na on sitoutumista näkökulmaan ja totuu- sään. ”Prosaisti hallitsee sanaa, runoilija on Hämeen-Anttilan mukaan kirjallisuu- den löytämiseen. itse sanan hallitsema”, Joffe huomautti lei- den olisi syytä nostaa lukija entistä kor- Kirjailijakokouksen aikana kirjoittami- killisesti. keampaan arvoon, sillä ilman lukijoita ei nen rakkauden tekona muodostuikin pit- Narsismiin ja ekshibitionismiin viittasi olisi kirjallisuutta eikä kirjallisuuden arvos- kälti sellaiseksi, miksi kirjoittaminen miel- myös esikoisrunoilija Jaakko Hämeen-Ant- ta voisi puhua. Hämeen-Anttila sanoikin, lettiin. Ainoa tosiseikka, joka puheenvuo- tila, jonka mukaan kirjoittamisessa on aina että kaikki kunnia kuuluu lukijalle, joka rojen aikana ilmeni, oli se, että rakkaudet- mukana tietty annos ekshibitionismia. Kir- epäitsekkäällä rakkaudellaan tekee kirjoit- ta kirjoittaminen ei ole mahdollista. Rak- joittaja paljastaa aina itsestään myös toisil- tamisen mahdolliseksi. Tämän vuoksi kir- kaus on aina kirjallisuuden edellytys. •

84 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Kulttuurivihkot, Kaunokirjallinen osasto, Lönnrotinkatu 25 A, 00180 Helsinki [email protected] RUNOUS

Mika Terho: Pilvet tummina etenevät

Etsin lausetta, säettä Luojan kämmenellä tai edes yhtä sanaa, elämäni paras jolla lyhentää tätä pöyristyttävää suojatyöpaikka. varhaisen keski-iän hotellilaskua.

Kaipuuta äkkisyvään innostukseen, kuolevan tiikerin viimeisen huokauksen kuuntelua suudelmat, jotka painoit Auringon huulille. Mitä yksinäisyys opettaa? Hitaasti rakastamaan Ja sielu: Kenen nielaisu se on?

Pilvet mustina etenevät, tuutulaulun tunne takaraivossa.

Hääkuvien vieressä Ongelmani on aina ollut erokuvien negatiivit. samanaikainen halu olla palomies ja palo.

Ulkosaaristossa sanon lokille, että elekieli ei auta, Nyt on uusia merkkejä ilmassa, maassa on oltava kalan lailla vapaa. seinän takaa kuuluu vienoa pianomusiikkia hajoavien lautasten sijaan, ja jopa minä tajuan mitä tarkoitetaan vivahde-erolla.

Kellä korvat on se kuulkoon, että me halutaan lisää hiljaisuutta ja heti. Olen Jeesuksen juoksupoika, erikoisosaamisalueenani Hyvä Tahto ja täysjyväleipä. Avioliitot, pysykää kasassa. Vavahduttava kauneuden kaipuu Avioero, ei se mitään. kun kaikki maailman vauvat Opettelen ompelemaan nappia kiinni takkiin. samanaikisesti nostetaan Olen menevä mies ikuisuuden perspektiivissä. äitiensä syliin.

Mika Terho julkaisee syksyllä kokoelman Kunnes taivas tulee esiin (Enostone).

KULTTUURIVIHKOT 85 Kulttuurivihkot, Mielipide, Lönnrotinkatu 25 A, 00180 Helsinki MIELIPIDE [email protected]

Ruotsalainen kristillinen päi- Käräjäoikeuden mukaan Usein äärimmäisyydet kohtaa- Ateistin ja välehti Dagen on raportoinut Green oli pyrkinyt saamaan vat, niin tälläkin kertaa. Molem- Greenin tapauksen eri vaiheista saarnalleen mahdollisimman milla tarkoitus pyhittää keinot: fundisten liitto tunnollisesti ja referoinut myös suuren julkisuuden kutsumalla fundiksilla halu hyökätä kult- saarnan sisältöä. Mitä Green siis kuulijoiksi joukon toimittajia – tuurishistoriallista raamatuntul- Kalmarin käräjäoikeus antoi ke- sanoi? ketään ei kylläkään tullut – ja ja- kintaa vastaan ja Niskasella kris- sällä 2004 pienen öölantilaisen Åke Greenin mukaan Raa- kamalla tekstiä poliisille, toimit- tinuskoa ja ylipäänsä uskontoa helluntaiseurakunnan papille mattu opettaa ”seksuaalisista tajille ja RFSL:lle (Setaa vastaa- vastaan. Åke Greenille kuukauden van- poikkeavuuksista”, että ne ovat va järjestö), jotta joku tarttuisi keustuomion kiihottamisesta ”syvä syöpäkasvain koko yhteis- siihen. Jorma Hentilä kansanryhmää vastaan. Syynä kuntaruumiissa. Herra tietää, Götan hovioikeus kumosi toimittaja, Helsinki oli hänen pitämänsä saarna että seksuaalisesti vääristyneet tuomion äänestyspäätöksellä. ”Onko homoseksuaalisuus ihmiset jopa raiskaavat eläi- Se katsoi Åke Greenin tuomin- myötäsyntyinen taipumus vai miä”. Hänen mukaansa ”poi- neen raamattunäkemyksensä pahojen voimien peliä ihmisil- kainraiskaajat” ovat niitä ”per- mukaisesti homoseksuaalisuu- Kiitos ja korjaus lä?” Götan hovioikeus kumosi verssejä ihmisiä, joista Raamattu den synniksi. Hänen raamatun- tuomion helmikuussa 2005. puhuu”. Tähän hän lisäsi, ettei- kohtiin liittämänsä lisäykset ja Kiitos Kulttuurivihkojen toimi- Korkein oikeus käsittelee asian vät kaikki homot ole perversse- tulkinnat voi kyseenalaistaa, tukselle Karl Marx -seuran puo- syksyn aikana. jä eivätkä pedofiilejä. mutta ne eivät sisällöltään lesta, että lehti antoi (numeros- Pentti Niskanen kirjoittaa Homouden Green katsoi mene asianomaisia kohtia pi- sa 3/2005) palstatilaa Karl asiasta Kulttuurivihkojen edelli- olevan ”jotakin sairasta”. Terve temmälle. Vaikka hänen näke- Marxin esittelylle. Tässä ollaan sessä numerossa (3/2005) ja ky- ja puhdas ajatus on vaihdettu myksensä ovat vieraita väestön ajan hermolla, sillä Marx on selee, ”onko homoseksuaalisuu- saastuneeseen ajatukseen, terve enemmistölle, hänellä on hovi- selvästi tekemässä jonkinlaista den kutsuminen synniksi rikos”. sydän vaihdettu sairaaseen sydä- oikeuden mukaan ollut oikeus comebackia – tällä kertaa tietys- Niskasen mukaan Åke Green meen. Hän kysyi, ”onko homo- esittää ne julkisesti. ti toisessa muodossa kuin aikai- oli ”saarnannut kirkossa puhdas- us jotakin joka valitaan – vastaus Valtakunnansyyttäjä ei ollut semmin – ja kansainvälinen kes- ta Jumalan sanaa”. Green oli pi- kyllä”. Asia on ehdottomasti tyytyväinen hovioikeuden pää- kustelu Marxin perinnöstä on tänyt ”raamatunlauseisiin lujasti näin, koska ”muutoin se olisi tökseen, vaan vei asian kor- viime vuosina vilkastunut. tukeutuvan saarnan homoseksu- petos ihmisiä kohtaan”. keimpaan oikeuteen. Marx-numeron saatteeksi aalisuuden syntiä vastaan”. Edel- Kahden samaa sukupuolta Tapaus Åke Green kirvoitti kirjoittamassani johdannossa leen Niskasen sanoin ”se synti, olevan henkilön parisuhteen Ruotsissa keskustelua uskonnol- oli harmillinen lyönti- tai paino- jota vastaan saarna on suunnat- laillistaminen aiheuttaa Gree- lisen julistuksen ja sanavapau- virhe sivulla 26: kirjoitan, että tu, on – – ehditty lailla suojata”. nin mielestä vertaansa vailla den keskinäisestä suhteesta ja ”jo 1980-luvun alkuun tultaes- Kirjoittaja päätyy arvioon, jonka olevia katastrofeja. Aidsin leviä- rajoista. Jotkut johtavat journa- sa” Tutkijaliiton lehti Tiede & mukaan ”uskonnonvapaus pai- minen on yksi niistä. Hän katsoi listit katsoivat, ettei Greeniä oli- Edistys oli lopettanut lähes tyys- noi tällä kertaa oikeuden sairauden ja homoseksuaalisuu- si pitänyt rangaista, vaikka pitä- tin marxilaisen aineiston julkai- vaa’assa vähemmän kuin sodo- den liittyvän toisiinsa. Nyt ”syyt- vätkin hänen puheitaan tuomit- semisen ja keskittyi ranskalai- miaan syyllistyneiden suojelu sa- tömät ihmiset”, joilla ei ole mi- tavina. Toiset taas kyselivät, mi- seen postmodernistiseen dis- nallisilta loukkauksilta, ja Juma- tään tekemistä homouden ten uskonnonvapauden ja sa- kurssiin”. Olisi tietysti pitänyt lan mies tuomittiin uskonsa ta- kanssa, voivat ”sairastua tähän nanvapauden rajoja tulkittaisiin olla: 1990-luvun alkuun men- kia kuukaudeksi kiven sisään”. kauheaan sairauteen”. tilanteessa, jossa Green olisi ho- nessä. Jokainen Tiede & Edistyk- Pentti Niskanen tulkitsee Kalmarin käräjäoikeus totesi, mojen sijasta puhunut mustista. sen 1980-luvun vuosikertoja lu- prosessia samoin argumentein ettei Raamatun siteeraaminen Monet teologit, myös eräät keva voi panna merkille, että kuin fundamentaaliset kristityt. eikä sitaateista keskusteleminen helluntailaisuuden johtohenki- vielä vuosikymmenen alussa Nämä ovat levittäneet tulkin- ole rangaistavaa. Åke Green on löt, pitivät Greenin teologiaa Marx ja marxilaisuus olivat esil- tansa ympäri maailmaa, ja se kuitenkin saarnaansa sisällyttä- kelvottomana ja katsoivat, että lä lehdessä: 1983 julkaistiin elää muun muassa katolisilla millään omilla tulkinnoillaan ja asiaa pitäisi lähestyä teologisin Marxin kuoleman satavuotis- nettisivuilla. Pisimmälle on väitteillään selvästi pyrkinyt hal- eikä juridisin argumentein. Mo- muistonumerokin. Siinä muu- menty erään amerikkalaisen ventamaan homoja ryhmänä. net varoittivat tekemästä Gree- ten äskettäin edesmennyt Sep- saarnamiehen sivuilla, joilla kii- Käräjäoikeus mainitsi yhtenä esi- nistä marttyyria. Varsin yleinen po Toiviainen arvosteli varsin tetään Jumalaa tämän kristittyjä merkkinä lausuman, etteivät käsitys on, että Green tietoisesti voimakkaasti postmodernistisia vainoavalle Ruotsille antamasta kaikki homot ole pedofiilejä, ja pyrki saamaan rangaistuksen, virtauksia, jotka tuolloin alkoi- rangaistuksesta, kun tsunami totesi, ettei sitä ”voi järkeenkäy- jotta – erään helluntailaispapin vat jo tuntua suomalaisessakin tappoi satoja ruotsalaisia, ja toi- västi ymmärtää muulla tavalla sanoin – hänestä ”tulisi sankari”. sivistyneistössä. votaan, että ruotsalaisia uhreja kuin että se (pedofilia) on hänen Totuus on siis kovin toinen olisi ollut vielä enemmän. mukaansa yleisesti esiintyvää”. kuin Pentti Niskasen kuvaama. Vesa Oittinen

86 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005

JOKISALO Saksan vasemmiston uusi nousu?

”Vasemmiston uusi valta”, julistaa laajale- listiseksi yhtenäisyyspuolueeksi (SED), jon- välttämätöntä, koska pääomille ei ole enää vikkinen Der Spiegel elokuun lopun nume- ka johdolla ja neuvostomiehityksen tuella riittävästi ulkoisia laajentumismahdolli- rossaan. Kansikuvassa Karl Marx osoittaa rakennettiin valtiososialismia. Sen kohta- suuksia. Itä-Euroopan ja Kiinan markkina- voitonmerkkiä. Itäisen Saksan alueella loksi tuli stalinistinen ihmisoikeuksia ja de- alueet ovat hyödynnetty nykyvauhdilla 15 hämmästyttävät 73 prosenttia ja lännessä mokraattisia vapauksia rajoittava politiikka. vuoden sisällä. Rothin mukaan ”silloin ka- vieläkin hämmästyttävämmät 50 prosenttia Berliinin muurin murtuminen vuonna pitalistinen maailmanjärjestelmä on lopul- katsovat Marxin kapitalismikritiikin olevan 1989 ja valtiososialismin romahtaminen itäi- lisesti törmännyt ulkoisiin rajoihinsa, ja si- oikeansuuntainen. 56 prosenttia kaikista sessä Euroopassa veivät kommunistisen ja ten se on menettänyt sen historiallisen dy- saksalaisista on sitä mieltä, että ”sosialismi marxilaisen politiikan täydelliseen kriisiin. namiikan yhden ratkaisevimmista edelly- on hyvä idea, joka on tähän asti toteutettu SED:n rauniolle syntyi demokraattisen sosi- tyksistä.” huonosti”. alismin puolue (PDS), jolla itäisen Saksan Agenda 2010:n ydin on HARTZ IV -lain- Onko Saksan vasemmisto kokemassa alueella on lähes 30 prosentin ja lännessä säädäntö, joka merkitsee työttömyys- ja so- uuden nousun? Yhtenä testinä ovat syys- 0,5 prosentin kannatus. Saksan sosiaalide- siaaliturvan olennaista alasajoa, matala- kuun 18. päivän ennenaikaiset vaalit. Liit- mokraattinen puolue (SDP) on toisen maa- palkkasektorin laajentamista ja voimistuvaa tokansleri Gerhard Schröderin sosiaalide- ilmansodan pahimmassa kriisissä, jonka repressiota työttömiä kohtaan. Se merkit- mokraattinen puolue on eroosion tilassa ja taustalla on antautuminen uusliberalistisen see yli vuoden työttömänä olleille nopeaa uusi vasemmistopuolue (Linkspartei) on globalisaation edessä. Ay-liikettä lähellä ol- ajautumista köyhyysloukkuun ja alistumista nousemassa yli 10 prosentin kannatuksella leet vasemmistososiaalidemokraatit perusti- valtiokoneiston täydelliselle läpivalaisulle maan kolmanneksi suurimmaksi puo- vat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaih- sekä joutumista oikeudettomaksi halpatyö- lueeksi. toehdon (WASG), joka nyt on yhdistynyt voimaksi. Kehitys on menossa kohti Man- Saksan vasemmistolla on historia, joka PDS:n kanssa vasemmistopuolueeksi. chester-kapitalismia. 1800-luvulla syntyi muistuttaa vuoristorataa. Ennen ensim- teollistumisen myötä omistamaton ”vaaral- mäistä maailmansotaa Saksan työväenliike Ryysyköyhälistön linen luokka”, joka toisen maailmansodan oli läntisen Euroopan voimakkain. Bis- paluu reformien myötä katosi kehittyneistä teolli- marck yritti nujertaa sen sosialistilaeilla ja suusmaista kokonaan. Nyt joukkoköyhyys sosiaalisella lainsäädännöllä. Saksan sosiaa- Nykykehityksen taustalla on sosiaalidemo- on palaamassa metropoleihin ja on synty- lidemokraattisen puolueen johto antautui kraattisen liittokanslerin Schröderin puna- mässä uudelleen työväestö ja ryysyköyhälis- nationalismille ja militarismille ensimmäi- vihreän hallituksen epäonnistunut talous- tö. sen maailmansodan kynnyksellä. Suhtautu- politiikka, jonka ydin on ”Agenda 2010”. Se Tämä on mahdollistanut vasemmisto- minen ensimmäiseen maailmansotaan ja on laaja terveys-, työmarkkina- ja eläkerefor- puolueen rakettimaisen nousun. Sen poli- vuoden 1918 marraskuun vallankumouk- mipaketti, jonka perustana on Yhdysvalto- tiikan perusta on uusliberalismin vastusta- seen jakoi Saksan vasemmiston sosiaalide- jen ja Ison-Britannian kaltainen uusliberalis- minen sekä sosiaalivaltion puolustaminen. mokraattiseen ja kommunistiseen puolu- tinen talouspolitiikka. Vasemmistolaisen tut- Puolueen kritiikin kohteena on erityisesti eeseen. Weimarin tasavallan aikana (1918– kijan Karl-Heinz Rothin mukaan punavih- ”Agenda 2010” -ohjelma, jota vaaliohjel- 1933) Saksan vasemmiston ja sosialismin reän hallituksen ”Agenda 2010”-ohjelma on massa kuvataan ”sosiaalisen julmuuden ja vetovoimaa työväestön piirissä kuvaa hyvin osa maailmanlaajuisesti käynnissä olevaa so- kansantaloudellisen järjettömyyden ohjel- natsi-Saksan propagandaministerinä tun- siaalipoliittisten saavutusten murentamista. maksi”. Uusliberalistisen talouspolitiikan netun Joseph Goebbelsin toteamus vuo- 1980-luvulta lähtien pääoma- ja finanssiryh- vaihtoehdoksi vasemmistopuolue esittää delta 1926. Hänen mukaansa natsit tulisi- mät ovat valloittaneet sosiaalivaltion solmu- pitkän listan vasemmistokeynesläisiä, edis- vat saavuttamaan kannatusta työläisten pii- kohtia. Tavoitteena on kääntää olemassa tyksellis-reformistisia vaatimuksia. rissä ”ainoastaan ja yksistään kansallisen oleva jakokoneisto yhteiskunnan vähävarais- sosialismin” propagandan avulla. ten sosiaalisen turvan takaamisesta päinvas- Reformeista systeemin Hitlerin valtakauden terrori ja työväes- taiseksi. Kansallisvaltiot pakotetaan vero- uudistamiseen tön osallistuminen natsi-Saksan sotapoli- alennuksiin ja sosiaalivaltion ylläpitämisen tiikkaan jättivät nykypäivään ulottuvan sijaan valtion rahoja ohjataan repressioko- Vasemmistopuoluetta on kritisoitu siitä, trauman. Toisen maailmansodan päättymi- neiston kasvattamiseen. että siltä puuttuu näkemys uudesta tilan- sen jälkeen lännessä sosiaalidemokraatit Agenda 2010 -politiikan olennainen ele- teesta. Kapitalismin uusliberalistinen vaihe liittyivät kylmän sodan rintamaan Yhdysval- mentti on yksityistäminen. Uusliberalisti- on muuttanut laadullisesti ”luokkakomp- tain rinnalle ja kommunistien toiminta nen kasvumalli edellyttää yhteiskunnan romissin” ehtoja. 1970-luvulla yritysten voi- kiellettiin vuosikymmeniksi. Idän puolella avaamista pääomille. Yksityistäminen ulot- ton kasvu perustui pitkälti sisämarkkinoi- Saksan kommunistinen ja sosiaalidemo- tuu sosiaalisiin turvajärjestelmiin, infra- den kehitykseen. Nykyisin yritysten toimin- kraattinen puolue yhdistyivät Saksan sosia- struktuuriin ja koulutukseen. Tämä on ta on globaalia. Tämä luo painetta kansal-

88 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 lisen kilpailukykyvaltion luomiseen, työvoi- makustannusten ja verotuksen keventämi- seen. Vasemmistopuolueen edustaman ”luokkakompromissin” edistyksellis-refor- mistisine vaatimuksineen nähdään ylittävän huomattavasti ne raamiehdot, joita ylikan- sallisella pääomalla on käytettävissään. Kyse ei ole enää reformipolitiikasta, vaan vasem- mistopuolueen nostamat vaatimukset kul- minoituvat ”systeemikysymykseen”. Kritiikin mukaan vasemmistopuolueen vaatimukset ovat toteutettavissa vain, jos yli- kansallisen pääoman poliittis-taloudellinen valta ei ole enää määrittävä yhteiskunnalli- nen tekijä. Kritiikin mukaan sen, joka ha- luaa vastustaa uusliberalismin ja uuslibera- listisen globalisaation vaikutuksia, on haas- tettava hyvin perustavanlaatuisesti mono- polipääoma. Globaalin kapitalismin ongelmaan liit- tyy myös ajatus uusprotektionismista ja kansallisesta eristäytymisestä. Vasemmisto- kansallinen sosiaalivaltioprotektionismi tu- keutuu uusnationalismiin ja on potentiaa- lisesti ulkomaalaisvihamielinen. Rasismin vaara on tullut esille vasemmistopuolueen toisen johtohahmon Oskar Lafontainin puheissa. Hänen mukaansa valtiolla on vel- vollisuus suojella saksalaisia ”perheenisiä ja -äitejä” siltä, että ”vierastyöläiset” eivät vie heiltä työpaikkoja alhaisten palkkojen avul- la. Saksan kansalaisuus pitäisi evätä kaikil- ta, jotka eivät hallitse Saksan kieltä, eivätkä maksa veroja tulostensa mukaan ja siten kustanna sosiaalivaltiota. Samassa yhteydes- sä Lafontaine on puhunut Saksan kansasta ”kohtalonyhteisönä”. Vasemmistopuolueen ympäristö- ja rau- hanpoliittiset kannanotot ovat merkittäviä. Puolueen vaaliohjelmassa vaaditaan ener- giakäännettä vuoteen 2050 mennessä. töjä puolue vaatii vähennettäväksi vuoteen lue vaatii YK:n voimistamista ja asevelvolli- Tuolloin energiatuotannon on kokonaan 2020 mennessä 50 prosentilla ja vuoteen suudesta luopumista. Se vastustaa EU:n perustuttava uusiutuviin energialähteisiin. 2050 mennessä 90 prosentilla. Puolue nopean toiminnan joukkoja, joiden sijaan Energiapolitiikan suunnanmuutos näh- edellyttää myös ydinenergiasta luopumista se esittää katastrofiapua. dään osana turvallisuus- ja rauhanpolitiik- ja ydinenergiateknologian viennin lopetta- Saksan vasemmistolla on historiallinen kaa: ”Vasemmistopuolue vaatii, että Saksa mista. Ekologiset vaatimukset sisältävät val- tilaisuus uuteen nousuun. Marxin ja Engel- edistää uusiutuvien energialähteiden kehi- takysymyksen. ”Haluamme muuttaa vähi- sin Kommunistinen manifesti (1848) alkaa tystä, energiahuollon hajauttamista ratkai- tellen omaisuus- ja valtarakenteita, jotka kuuluisilla sanoilla: ”Aave kummittelee Eu- sevana eurooppalaisena panoksena maail- ovat ekologisen muutoksen tiellä”, tode- roopassa – kommunismin aave.” Spiegelin man rauhanomaiselle kehitykselle, sen si- taan puolueen vaaliohjelmassa. mukaan aave on palaamassa takaisin. jaan että osallistuisi Naton ja EU:n nopean Vasemmistopuolueen ohjelmassa milita- toiminnan joukkoihin.” Hiilidioksidipääs- rismia vastustetaan johdonmukaisesti. Puo- Jouko Jokisalo

KULTTUURIVIHKOT 89 KIRJA-ARVIOT Väkivallan lähteillä

René Girardin pääteoksena pi- ja Shakespeare: A Theater of Envy mutta toisaalta myös sen mah- ja eläimet olivat sopivia uhreja, detty Väkivalta ja pyhä (1972) (1991). Kaikki teokset ovat saa- dollistava ehto ja sitä ylläpitävä koska he eivät olleet täysivaltai- on viimein suomennettu. Tutki- tavilla myös englanniksi. Suo- voima. Toisin sanoen ihmiskun- sia, vaan yhteisönsä marginaalis- jaliitto paikkasi näin huomatta- messa Girardista ei ole kirjoitet- ta ei koskaan pääse väkivallasta sa. Samasta syystä myös sotavan- van kulttuuriaukon. Girard (s. tu paljoakaan, mutta Tutkijalii- eroon, koska sillä on paitsi ha- git, muualta tulleet, orjat, vam- 1923) on Ranskassa syntynyt, ton aiheesta järjestämä keväi- jottava myös kokoava funktio. maiset ja vähäosaiset ovat olleet mutta akateemisen uransa lä- nen seminaari osoitti osaltaan, Girard käsittelee väkivaltaa yh- suosittuja uhreja. hinnä Yhdysvalloissa tehnyt mo- että mielenkiintoa ajattelijaa teisöllisenä ilmiönä, ei yksilön Uhraaminen antaa yhteisölle nitieteinen tutkija ja kulttuuri- kohtaan löytyy täältäkin. aggressiona. Primitiiviset yhtei- immuniteetin sisäistä väkivaltaa teoreetikko. Nykyisin hän vai- söt kokivat että, väkivalta tart- kohtaan tiivistämällä kaiken vi- kuttaa Ranskan kirjallisuuden Väkivalta on tuu kulkutaudin tavoin ja siksi han uhriin. Samalla se kääntää ja kulttuurin emeritusprofesso- välttämätöntä pahaa tarvittiin puhdistumisrituaaleja. aggressiot yhteisön ulkopuolisia rina Stanfordin yliopistossa. Puhdistumisrituaalien avulla vihollisia kohti. Girardin mu- Häntä on vaikea sijoittaa mihin- Nimensä mukaisesti Väkivalta ja ihmiset antavat toisilleen anteek- kaan sijaisuhri poistaa yhteisön kään yksittäiseen tieteeseen tai pyhä keskittyy väkivallan ase- si, luopuvat keskinäisestä kau- sisäiset, läheisten väliset riidat ja tutkimussuuntaan. Osin tästä maan kulttuuriperinnössämme. nasta ja vihasta. Väkivalta ja pyhä kateuden. Uhraaminen puhdis- syystä hänet on liitetty sellaisten Girard etenee rituaalien kautta käsittelee suureksi osaksi primi- taa yhteisön keskinäisestä vihas- maanmiestensä kuin Derridan, myyttien tarkasteluun ja pyrkii tiivisiä rituaaleja, joissa yhteisö ta ja säästää energian ulkomaa- Lacanin, Foucault’n ja Kriste- todistamaan, että kulttuurin puhdistautuu vihan tunteista. ilmaa vastaan. Girard näyttää van joukkoon. Girardin työt muotoutumisen edellytyksenä Tässä puhdistautumisessa välte- pitävän sijaisuhria välttämättö- poikkeavat kuitenkin huomat- ja moottorina on väkivalta. Sek- tään yhteisön sisäinen väkivalta mänä pahana, jolla yhteisön tavasti näistä ajattelijoista, joi- suaalisuuskin on Girardille eräs suuntaamalla se ulospäin rituaa- keskinäinen sopusointu pide- den yhteen liittäminen on väkivallan esiasteista, joka joh- liseen uhriin eli syntipukkiin. tään yllä. Väkivallassa ja pyhässä usein muutenkin varsin väki- taa aggressiiviseen purkautumi- Usein puhdistautumisrituaali Girard ei vielä ole edennyt kris- näistä. Girard onkin kriittisillä seen. Seksuaalinen halu on epäonnistuu, väkivalta pääsee tilliseen tematiikkaan, joka lei- kommenteillaan usein tehnyt luonteeltaan jäljittelevää ja pe- valloilleen ja kohdistuu omaan maa hänen myöhempiä teoksi- pesäeroa muihin ranskalaisiin rustuu piiloaggressiiviseen yri- perheeseen. Girardin mukaan aan. Niissä hän näkee kristinus- nykyajattelijoihin, joiden kysy- tykseen kaapata toisen tavoitte- syntipukki, -vasikka tai -lammas kon tienä vapautua uhraamisen myksenasettelu kuitenkin jos- lema hyvä itselle. Girardille vä- sai niskoilleen sen kätketyn vi- kulttuurista. sain määrin on samanlainen kivalta on toisaalta kulttuurisen han, jota yhteisön jäsenet koki- kuin Girardilla. Suurin ero on järjestyksen ikuinen vihollinen, vat toisiaan kohtaan. Myös lapset Antiikista kuitenkin Girardin tieto-opilli- moderniin sessa lähestymistavassa, sillä hän ei jatkuvasti kyseenalaista tie- Väkivalta ja pyhä esittää tieteelli- don perusteita. sen analyysin tueksi värikkäitä Girard on nimittänyt ajatte- esimerkkejä antiikin tragediois- luaan fundamentaaliantropolo- ta, Vanhasta testamentista ja giaksi, koska se pureutuu ihmis- Shakespearen draamoista. Antii- kunnan yhteisiin juuriin ja kult- kin tragedioita analysoidessaan tuuriperintöön ottaen ja antaen Girard asettuu Dionysosta vas- vaikutteita useille tieteenaloille, taan Oidipuksen puolesta. kuten uskontotieteelle, sosiolo- Dionysos edustaa hänen mu- gialle, antropologialle, kirjalli- kaansa julmuutta ja raakuutta, suustieteelle ja filosofialle. joka on uhrikriisin yhteydessä Vuonna 1972 julkaistun Väkival- päässyt vapaaksi. Sen ihailemi- lan ja pyhän lisäksi hänen tär- nen Nietzschen tavoin on vaaral- keimpiä teoksiaan ovat Menson- lista. Girardin tulkinnat tragedi- ge romantique et vérité romanesque oista ja katharsiksesta ovatkin hy- (1961), Dostoievski:du double à vin erilaisia kuin Nietzschellä. l’unite (1963), Des choses cachées Girardille tragedia on eräänlai- depuis la fondation du monde nen epäonnistunut uhrirituaali, (1978), Le bouc émissaire (1982), René Girard jossa puhdistuminen menee pie-

90 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 leen ja väkivalta purkautuu. käsin, liittäen sen useisiin mui- vana muistutuksena väkivallan kan yhteisöllisen järjestyksen yl- Oidipus johdattaa Girardin hin insestitarinoihin eri kulttuu- hallitsemattomasta purkautu- läpitäjinä. Väkivallan hallitse- mielenkiintoisiin Freud-tulkin- reissa. Insesti ja isänmurha ovat misesta. Väkivalta itsessään on maton purkautuminen kuuluu toihin. Girard ei näe Oidipusta kaikille kulttuureille yhteisiä tuomittavaa, mutta kun se sijai- lainsäädännön lisäksi yhä niinkään rikoksentekijänä vaan piirteitä, joilla on taipumus levi- suhrin kautta tukahduttaa ag- enemmän terveydenhuoltoon, uhrina ja yhteisön syntipukkina, tä ja periytyä. Näitä ja muita väit- gressioiden purkautumisen yh- jolloin väkivalta ja sairaus sulau- jota ei sovi syyttää tietämättömyy- teitä Girard todistelee useilla vä- teisössä, se muuttuu pyhäksi. tuvat toisiinsa. Tartunnan saa- destään. Girard tulkitsee Oidi- rikkäillä esimerkeillä, jotka teke- Girardin mukaan uhrirituaalit neet pyritään eristämään puh- puksen tarinan teemat uhrikrii- vät Väkivallasta ja pyhästä nautit- jäljittelevät aina väkivaltatilan- taista kansalaisista, jotta kulku- siksi eli epäonnistuneeksi puh- tavaa luettavaa. teita. Niissä toistetaan aikoi- tauti ei leviäisi. distumisrituaaliksi. Oidipuksen naan yhteisön sisällä tapahtu- Girard pitää nykyaikaista oi- tehtävänä on olla uhrikuningas, Pyhä väkivallan nutta väkivaltaista kaaosta. Tä- keuslaitosta uhrirituaalin perin- joka imee itseensä yhteisön pa- jälkenä hän kaaokseen on ollut pakko nönjatkajana, joka osoittaa syn- huuden. Hän kuitenkin epäon- saada aikaan järjestys. tipukkeja ja pitää yllä pelotteita. nistuu, mikä synnyttää tragedi- Väkivallan ohella Girardin ajat- Hän ei kuitenkaan kytke uhraa- an. Girardin mukaan Oidipus- telussa uskonnolla on keskei- Nykyaika ja misen mekaniikkaa suoraan tragedian juuret ovat insestiritu- nen osa, sillä nimenomaan us- väkivalta moderniin maailmaan, sillä ny- aaleissa, joissa yhteisö saa yhden konnon kautta yhteisöt pyrkivät kyaikainen oikeusjärjestelmä hahmon edustamaan pahuutta. torjumaan väkivallan kierrettä. Girard näkee primitiivisestä uh- on lannistanut verikostot ja Hän käsittelee Oidipusta myös Girardin mukaan moderni tie- rirituaalissa yleismaailmallisia muut ylilyönnit. Hän katsookin primitiivisen kulttuurin sisältä de on ollut kyvytön ajattele- piirteitä, jotka ovat sovellettavis- uhrirituaalien olevan enem- maan primitiivistä uskontoa pi- sa kaikkiin kulttuureihin ja si- mänkin oikeusjärjestelmän täessään sitä vain taikauskoise- ten myös nykyaikaiseen yhteis- edeltäjiä: Niiden tehtävänä oli na ja irrationaalisena jääntee- kuntaan. Hänen mukaansa mo- päättää koston kierre. Moder- nä. Uskonnolliseksikin ajatteli- derni tiede ja yhteiskunta ovat nin oikeuslaitoksen synty ajoit- jaksi luokiteltu Girard katsoo menettäneet otteensa itsensä tuukin aikaan, jolloin rangais- pyhän kokemusten olevan alun perustana olevaan väkivaltaan tusta ei enää pidetty kostona, perin kätkettyä väkivaltaa ja us- sulkemalla sen häirikköyksilöi- vaan yhteisöllisenä hoitokeino- konnon ytimessä on aina väki- den ylläpitämäksi marginaali-il- na. Olemme siis kehittyneet valtainen teko, joka muokataan miöksi. edes jossain suhteessa. yhteisölle käyttökelpoiseksi py- Girard katsoo modernin yh- häksi. teiskunnan kätkevän väkivaltaa Leif Sundström Uhrirituaalien kautta väkival- verhojen taakse, jolloin pide- René Girard ta ohjataan yhteisön ulkopuoli- tään yllä yhteisöllistä puhtautta. Väkivalta ja pyhä seen sijaisuhriin, syntipukkiin. Väkivaltaa silotellaan instituu- Tutkijaliitto 2004 Se tukahduttaa yhteisön jäsen- tionaalisilla mekanismeilla, jot- Suomentanut Olli Sinivaara ten aggressiot ja toimii pelotta- ka ovat ottaneet uskonnon pai- 428 sivua

KULTTUURIVIHKOT 91 Paniikkikohtauksia arkitiloissa

”Opin puhumaan asioista niin tulee odottamaton kohtaami- sen lapsen synnyttämisestä. No- jokaisessa novellissa mystisen kuin on korrektia ja vaikene- nen tuntemattoman keski-ikäis- vellissa Kuusi tuntia unta välittyy mustahattuisen naisen hahmos- maan niistä, jotka aiheuttavat tyvän perheenisän kanssa, kun vaivihkainen kysymys: saako äiti sa. Positiivista kyllä, ainakin ker- hämmennystä tai pilkallisia kat- ostaja ja myyjä jäävät hissiin ju- olla joskus väsynyt äitiyteen. toja uskaltaa antaa itsensä kas- seita. Opin, miten käyttäytyä miin pelkojensa ja täyttymättä Mäki osoittaa, kuinka turha vaa uusiin mittoihin. missäkin tilanteessa.” jääneiden odotustensa kera. pelkääminen on inhimillistä. Osa novelleista on selvästi si- Novellikokoelma Suljetun pai- Aina kun novellien päähenkilöt Omiin tai muiden asettamiin säkkäisiä, jatkoa toisilleen eri kan lumo on Anna Maria Mäen yrittävät toimia oikein, jokin toimintamalleihin ei pidä ju- näkökulmista. Traagisen kaunis (s. 1976), espoolaisen esikois- heidän kohtaamassaan arkito- miutua, vaan ottamalla riskejä novellipari Merimerki‘ ja Milonga kirjailijan debyyttiteos. Novel- dellisuudessa särkyy. Ahdistusta voi päästä epäonnistumisen pe- en re tavoittaa koskettavasti on- leissa korostuvat minäkertojien herättävät tunteet ja tilat myös loistaan. Jos antaa itsensä uskal- nen ja surun symbioosin toisen kokemat ulkopuolisuuden tilat lumoavat pelkääjänsä, kuten taa, on mahdollista löytää jotain ihmisen rakastamisessa. Yllättä- ja jatkuva ympäristön tarkkailu. novellissa Vapaamatkustaja. uutta. Tällaisenaan tekstejä vai- vä auto-onnettomuus voi muut- Kokijoina ja näkijöinä ovat nuo- Mäen novellien henkilöille vaa hiipivä melankolia, joka uh- taa hetkessä kaiken. ”Ikinä ei ret aikuiset, lähes poikkeuksetta jokainen päivä on täynnä uh- kaa tarttua myös lukijaan. Pai- kannattaisi kiintyä, ettei luopu- naiset. Mäki purkaa arjen tur- kia. ”Pahinta elämässä on se, koin Mäen kerronta viettää jo minen sattuisi. Sillä se sattuu vallisuutta kuvaamalla jokaiselle että kaikki minkä voi kuvitella liiaksi minäkertojien sisäiseen aina. Siksi jokainen rakastami- tutut päivittäiset kohtaamiset ul- tapahtuvaksi, voi todella tapah- maailmaan. Yksityisten koke- sen hetki sisältää surua.” komaailman kanssa kauhistutta- tua. Ei pitäisi kuvitella mitään. musten kuvailu ei siten kutsu Anna Maria Mäki uskaltaa vina kuin paniikkikohtauksissa. Mutta kun ajatukset vain ryn- mukaansa. Tämä tuo novelliko- novellikokoelmassaan kyseen- Minäkertojat asettavat itsensä ja täävät kohti putoamisia, hukku- koelmaan lukukokemuksena alaistaa suoritusyhteiskunnan muut alituisen suurennuslasin misia ja rutistuvia autonpeltejä, hienoista poissaolon tuntua. rytmin. Onnistuneimmillaan alle. Osaanko minä toimia oi- eikä mihinkään uskalla kiintyä, Kokoelman novellit on jäsen- novellit pysäyttävät olennaisim- kein, herätänkö liikaa ei-toivot- koska seuraavassa hetkessä sen netty temaattisiin lukuihin. Lu- man äärelle. Elämää ei tarvitse tua huomiota? Oma hätäilevä voi menettää. Ei edes elämään kijaa ohjeistavat lukujen väliset suorittaa täsmällisesti pikajuok- ruumis on intensiivisesti läsnä voi kiintyä: se johtaa kuoleman- aforistiset johdannot. Mäen rat- suna. Poluilla voi viipyillä ja as- pelkotilojen kuvailussa. pelkoon.” Päähenkilöiden su- kaisu selkeyttää kokoelmaa tua harhaan. Niminovellissa Suljetun pai- kupuolen kautta novellikokoel- muttei ole tekstin sisällön kan- kan lumo nuori äiti lähtee osta- man keskiössä ovat naisen elä- nalta tarpeen. Nyt välikatkel- Johanna Stenroos maan myynti-ilmoituksen pe- mään kuuluvat suuret siirtymä- missa kiteytyvä kertojan ääni saa Anna Maria Mäki rusteella lastenrattaita. Tavalli- tilat, kuten raskaus ja vaikeat ky- tehosteen aseman. Sama ulko- Suljetun paikan lumo sesta kaupankäyntitilanteesta symykset abortista tai vammai- puolinen kertoja viivähtää myös Teos 2005 Huonosti käyttäytyvät miehet

Feminismin ansiosta tiedämme, tuntevan olonsa epämukavaksi. tavuudesta. On aivan sama, kir- huonoon valoon. että patriarkaatin pahat teot Hän on kirjoittanut aiheesta joittaako hän prostituoidun Parhaat asiat Suomessa ovat kostetaan pojille ties monen- sarjan satiireja. Satiiri on yksi hinnasta, venäläismafian tappa- venäläisiä: masennus, suola- teenko polveen saakka. Siksi vaikeimmista tekstilajeista, ehkä jista vai Jevtushenkosta. Hän kurkku ja käännöskirjallisuus. miehenä oleminen onkin tätä vaikein, sillä totuudellisuus on kirjoittaa yksinkertaista, totea- Ja kun tiedetään, että Venäjällä nykyä saakelin tukalaa. Saa olla satiirin onnistumisen ehdoton vaa lausetta, joka on hervotto- joka kolmas kuolema johtuu todellinen rautakylki. Yhtäältä edellytys. Jokaisen sanan on ol- man totta. Ei ole hänen vikan- suoraan tai välillisesti alkoholis- on varottava loukkaamasta mo- tava taivaan tosi. Satiiri ei kestä sa, että satiiri on realismin kor- ta, tiedetään myös, etteivät asiat niarvoisuutta, toisaalta on valheellisuutta tai sitoutumista. kein muoto. Hänen ei tarvitse ainakaan ole selviämään päin. kuunneltava naisten oikeutettu- Jos satiirikko yrittää tuoda jota- karrikoida kuvatessaan lannis- Se on satiirikolle siunattu tilan- ja vaatimuksia, kolmaalta on kin alaslyömänsä tilalle, hänen tuneita miehiä tai voitonriemui- ne. Venäläisen kirjallisuuden vältettävä sopimatonta himok- tekstinsä näivettyy. Hän muut- sia naisasianaisia. Myös hänen tulevaisuus on turvattu. kuutta jututtaessaan tyttöjä. tuu julistajaksi. Satiirikon täytyy itseironiansa on aivan muuta Vaikka missäpä noita tyttöjä ta- keskittyä ivaamaan ja pilkkaa- kuin Derridansa lukeneiden Tapani Kilpeläinen paisi. Eivät nuo näytä viettävän maan. Se ei ole kiitollinen teh- kirjallisuusteoreetikoiden ruti- Viktor Jerofejev aikaansa divarissa tai Alkossa. tävä. Siinä hommassa on tahrat- noitu itseironia; Jerofejev ei Miehet (Mushinyi) Miehen ongelmat ovat kan- tava hyvää tarkoittavien kans- käytä itseironiaa pönkittääk- suom. Jukka Mallinen sainvälisiä, sillä venäläiskirjailija saihmisten kauniit aikomukset. seen älyllistä itsetyytyväisyyttään Like 2005 Viktor Jerofejev näkyy hänkin Jerofejev ei jää kiinni raken- vaan saattaakseen itsensäkin 217 sivua

92 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Esseistiikan kaipausta

Ilona Reiners on vakiinnuttanut kannibalismia on kirja, jonka lu- sotismista, Välimeren alueen gelma on kirjallinen tyyli. Es- asemansa kotimaisen eurooppa- kemista ei kadu, mutta josta jää pittoreskiudesta sekä miehisten seistisesti kirjoitetun filosofian laisen filosofian etujoukoissa. kuitenkin puuttumaan jotakin myyttien hallitsemasta viettelyn hallitseminen ei vie automaatti- Vuonna 1998 hän toimitti Anita oleellista. kulttuurista puhuttaessa. Ken- sesti kirjalliseen esseistiikkaan – Sepän kanssa Etiikan ja estetiikan Kirjan teemoissa ja juonen- ties kyseessä on tietoinen valin- vaikka ehkä juuri Reinersin ta- (Gaudeamus) ja vuotta myö- kuljetuksissa ei ole mitään vi- ta, halu kirjoittautua täysin ulos paiselta monilahjakkuudelta hemmin yhdessä Jussi Kotkavir- kaa. Toisaalta Reinersin rohke- kyynisyydestä. Jos tarkoitus on olisi voinut odottaa jopa tätä. ran kanssa Adorno-kirjan Kons- an filosofoinnin tuntien ne vie- jättää lukijalle vapaus, lähtö- Kieli ei oikein pysy kuosissa ja tellaatioita (Vastapaino). Viimeis- vät kenties yllättäenkin juuri kohta on epäonnistunut. Teksti esseet loppuvat töksähdellen. tään elokuvaan ja kansallissosia- sinne mihin humanistinen es- ohjaa väkevästi ottamaan tai jät- Reinersin tapaisen lukeneen, listien hirmutekoihin painottu- seistiikka usein vie, kuten filoso- tämään kirjan arvot, tunteet ja ajatuksiltaan syvällisen ja tarkan nut Adorno-tutkielma Taiteen fien kirjeenvaihtoon, Etelä-Eu- ajatukset. kirjoittajan kyytiin on silti nau- muisti (Tutkijaliitto 2001), joka roopan historiallisiin kaupun- Henkilökohtaisesti en usko, tinnollista istua, vaikka nojatuo- edustaa yhä harvinaisemmaksi keihin ja nostalgiaan – samalla että Reiners on halunnutkaan limatka on paikoin niin intiimi, käyvää elämäntyöväitöskirjan la- kun kaiken läpäisee asiaankuu- jättää lukijalle yllä mainittuja va- että haju pistää nenään. Mikäli jityyppiä, sekä Reinersin lukuisat luvasti laaja-alainen lukenei- pauksia. Kirjaa voi lukea henki- Välimeri, kuivaharjattu kuollut kuvataidetta käsittelevät kirjoi- suus. Descartes, Venetsia, kuo- lökohtaisena manifestina – jopa iho tai antikvaaristen kirjojen tukset ovat luvanneet muutakin lema, Tournier, Kafka ja Don intiiminä sellaisena, jolloin se painomuste eivät tunnu aivan – esseistikon syntyä. Quijote ovat yllätyksettömiä ai- palkitsee lukijansa mikäli tämä mahdottomilta aistimuksilta, Odotukset olivat siis korkeal- heita, joihin Reiners vaivatta sattuu pitämään Reinersin sisäi- Kaipausta ja kannibalismia pal- la, kun WSOY julkaisi Reinersin puhaltaa tuoreita, esseistiikan sestä maailmasta. Minä pidän, kitsee takuuvarmasti. Kirjan julkaisemattomista esseistä traditiolle tyypillisesti banaaleja- mutta sulattelua kirja vaati, eikä heikkouksista huolimatta Rei- koostuvan kokoelman, löyhän kin näkökulmia. Samalla kirjas- se tule yllätyksettömästi palkit- ners säilyy yhtenä tulevan essee- temaattisesti yhteen nivotun sa on yllättävää se, ettei sitä semaan ainakaan niitä odotuk- taivaamme tähtiehdokkaista. Kaipausta ja kannibalismia. Si- luonnehdi humanistiselle es- sia, joita filosofit ja esseistiikan monsuurten ja Blomstedtien seistiikalle luonteenomainen harrastajat siihen kohdistavat. Max Ryynänen hallitsemalle sekä kirjoittaja- kriittisyys, ei eksplisiittinen eikä Toivottavasti oikeat lukijat, ku- Ilona Reiners että lukijamääriltään keskenkas- myöskään asioiden metafyysisiä ten lämminhenkisesti kirjoite- Kaipausta ja kannibalismia – esseitä vuiseksi jääneelle suomalaiselle puolia ymmärtäväisesti valaiseva tun sivistyneen asiatekstin ystä- mielenliikutuksista. esseetaivaalle ei kuitenkaan syn- kriittisyys. Tämä pistää silmään vät löytävät teoksen. WSOY 2005 tynyt uutta tähteä. Kaipausta ja ennen kaikkea kotimaisesta ek- Reinersin teoksen suurin on- 157 sivua Sukuvihaa villissä pohjolassa?

Kirja-arvostelua ei yleensä pitäi- silti hyvinkin olla Suomen ja saatavilla rajoitetusti. niinkään suomalaisia ajatellen. si aloittaa meta-arvostelulla, Ruotsin EU-suhteita käsittele- Kirjassa Finland och Sverige i Lisäksi Suomi lähti EU:hun sä- mutta tässä tapauksessa se lie- vän kirjan kirjoittajaksi. Hän EU Brander onnistuu ainakin häkästi juuri Ruotsia seuraten, nee motivoitua. Unto Hämäläi- hallitsee molempien valtioiden osittain kumoamaan yhden joten tästä kehityksestä voitai- nen esitteli taannoin Richard viralliset kielet. Hän on katta- myytin; sen, että ruotsalaiset oli- siin jopa kiittää (tai syyttää) naa- Branderin Finland och Sverige i vasti verkottunut kummankin sivat salakavalasti pantanneet purivaltiotamme. EU -kirjaa Helsingin Sanomissa maan poliittiseen elämään ja EU-jäsenyytensä hakemista, ja Kirjassa käydään läpi koko seuraavin sanoin: ”Toimittaja mediakenttään, ja omaa laaja- näin ollen tahallisesti aiheutta- maiden välisten suhteiden kirjo Richard Brander on varmasti alaisen kokemuksen aiheesta neet suomalaisten hetkellisen Suomen paremmasta EU-ko- paras suomenruotsalainen poliittisena journalistina. putoamisen kärryiltä kilpajuok- missaari -menestyksestä Hornet- mies, joka voi kirjoittaa Suo- Unohtaa ei sovi myöskään kult- sussa Brysseliin. Kirjassa selvite- kauppoihin. Eniten keskitytään men ja Ruotsin suhteista. Hä- tuurista kompetenssia, jota ai- tään, miksi suomalaisten olisi ”taistelupariin” Göran Persson nen kirjansa (…) on niin suju- heen käsittely vaatii – ja joka syytä arvioida uudelleen histo- ja Paavo Lipponen, ja Suomen vaa ruotsin kieltä, että koulu- Branderilla on hallussaan. Har- riaa tältä osin. Ruotsissa Euroo- ja Ruotsin viimevuotisten suh- ruotsillakin sen voi lukea.” Toi- va suomalainen, ja sitäkin har- pan unioniin lähdettiin paikoin teiden henkilöitymiseen näihin vottavasti tätä kriteeriä käytet- vempi ruotsalainen ymmärtää salamyhkäisesti siksikin, että kahteen. tiin maan valtalehdessä viimei- suomalaisen ja ruotsalaisen dis- EU-äänestyksestä odotettiin Teos on hyvä johdanto sii- sen kerran vähemmistökielen kurssin eroja. Suomen ja Ruot- Suomea tiukempaa. Näennäi- hen, miten Suomi nousi Neu- käytön tasoa tarkasteltaessa. sin suhteista puhutaan paljon, nen jarruttelu oli siis strategista vostoliiton varjosta eurooppalai- ”Paras mies” Brander saattaa mutta tasokasta aineistoa on ennen kaikkea äänestäjiä, ei seksi vaikuttajaksi ja miten ruot-

KULTTUURIVIHKOT 93 salaisten käsitys itsestään Poh- joismaiden itseoikeutettuina johtajina ja puhetorvina sekä Toimihenkilöiden kapina? ennen kaikkea suomalaisten isoveljenä kärsi kipeän kolauk- ”Ne jotka tietävät, mitä suuryritys on, vaikenevat visusti”, väittää taloustieteilijä ja psykoanalyy- sen. Brander tiivistää: ”Ruotsa- tikko Corinne Maier eurohitiksi nousseessaan pamfletinomaisessa kirjassaan Tervetuloa laiskuus. laisilla on ollut vaikeampaa so- Kirja on käännetty jo yli kahdellekymmenelle kielelle, ja se kertoo suuryrityksestä, firmasta, peutua niihin vaatimuksiin, joi- tuosta hahmottomasta laitoksesta, jossa toimihenkilöt tekevät työtä – ja olevat. ta jäsenyys asetti. Voi sanoa, että Tervetuloa laiskuudesta tulee mieleen enemmänkin hiljainen, hyväksytty katolinen rippi kuin Ruotsi on kutistunut todelli- toimihenkilöiden kommunistinen manifesti, jollaiseksi sitä on mainostettu. Uskon ja toivon seen kokoonsa.” useimpien toimihenkilöiden ja virkamiesten tajuavan pohjimmaisen jujun, jota Maier selkeäs- Kuten Max Jakobson on ti alleviivaa: suuryritys ei ole mikään pyhimys, jota palvella. usean kirjan voimin erilaisin si- Teoksen idea on yksinkertainen. Tekijänsä mukaan se pyrkii demoralisoimaan suuryrityksen vuhuomautuksin painottanut, työntekijää. Kirja palauttaa esiin työntekijän ja -antajan klassisen suhteen perustan. Yritys ei toi- Ruotsi ei ole ikinä täysipainoi- mi humaanina yksikkönä, joka on työntekijöitä varten. Voidaankin kysyä, onko työssäkäyvä sesti tukenut meitä tai pitänyt luokka unohtanut tämän perusfaktan. Manipuloidaanko meidät jo tuttipullosta lähtien menes- meitä tasavertaisena liittolaisen- tystarinaan, jonka puolesta työntekijän on uhrauduttava? aan. Tämä näkyy monin tavoin Pidän huolestuttavana ajatusta, että tämä kirjanen on tarpeen, ja jos se todellakin on tar- Branderin kirjassa. peen, se on liiankin tarpeen. Sen verran ahtaana, vaikeana ja turhauttavana Maier pitää toimi- Branderin seikkaperäinen henkilön tilaa ja asemaa. Historiallisesti ajatellen toimihenkilön ennuste on heikkenevä. Uran poliittinen analyysi auttaa poliit- luominen vaikeutuu ja varmasta työstä on tullut epävarma asia. tisten rakenteiden analyysin li- Parhaimmillaan Tervetuloa laiskuus on kuvatessaan käsitettä yritys. Maier osoittaa kuinka vai- säksi ymmärtämään Suomen ja keasti yritys käsitteenä aukeaa. Maier avaa lukkoa tutkimalla yrityksen kieltä. Paljastuu kieli, Ruotsin suhteiden psykologista joka jargonissaan ei sano mitään, ja jos sanookin, sen tarkoitus on yleensä tuntematon. Yrityk- ja kulttuurista perustaa. Meidän sen kieli on ei-kieltä, josta Maierin esimerkkien mukaan puuttuvat subjekti, predikaatti ja ob- olisi tosiaankin ryhdyttävä ajat- jekti, siis suora ilmaisu. Yritys tekee itsestään epäselkeän kielen avulla. Maier kertoo olleensa telemaan ruotsalaisia psykologi- oman yritysuransa alussa aivan ulkona, koska ei ymmärtänyt yrityksensä slangia. Suuryhtiöiden sesti – kuten olemme tottuneet veteraanina Maier kehottaakin olemaan välittämättä tästä ei-kielestä. tekemään venäläisistä puhut- taessa. Lievästi näsäviisas teos Jos Ruotsi ei karjahtele vaa- rallisesti, vaan enemmänkin Suuryritys on Maierille sekä mystifikaatio että selviö. Yrityksen idea, sen itseään peittelevä ja marisee tai kieltäytyy toisinaan naamioiva kieli pitävät sen kuvan hämäränä. Toisaalta Maier kuvaa yrityksen itsekkääksi, voit- kateudesta leikkimästä stipen- toa janoavaksi yksiköksi, jossa voitto päämääränä kumoaa matkan eli työntekijät. Tässä yhtey- din saaneen pikkuveljensä kans- dessä mainitaan 1980-luvun lopulla alkanut suuri rakennemuutos. Vakaus on kadonnut. Pät- sa, on sekin ulkopoliittinen on- kätyöt luovat epävarmuutta eikä elinikäistä työuraa voi enää rakentaa muualla kuin isän fir- gelma – mikäli haluamme toi- massa. mivat naapurisuhteet. Heitä ei Tervetuloa laiskuus ei ole mikään sensaatio, vaan lievästi näsäviisas teos. Maier on kertojana tule jättää yksin ongelmansa ja julistajana melko vakuuttava, mutta silti falski. Voisiko tämä johtua siitä, että hän työskente- kanssa. Isoveli-aseman menettä- lee suurenergiayhtiö EDF:ssä? Ehkäpä Maierin ongelma on sama kuin arvostelun alussa lainat- minen meihin nähden on ollut tujen yrityksiä tutkineiden konsulttien: vaikka hän sohaiseekin omaan pesään, hän ei kerro psykologisesti tuskallinen pro- miksi tai minne. Maier antaa kuitenkin viitteitä yrityksestä, sen itsemystifikaatiosta, jonka se luo sessi, jota monet ruotsalaiset ei- sekavan kielen avulla. Kielikulissin murtuminen synnyttää naurua – yrityksen kuva hajoaa. vät ole vieläkään pystyneet itsel- Tervetuloa laiskuus on piristävä ja miellyttävä vastarinta-asenteinen leen tunnustamaan. lukukokemus, muttei kuitenkaan mikään suuri kapinakirja. Mitä me suomalaiset voisim- me tehdä kääntääksemme tä- Pekka Pakarinen män voitoksemme, tehdäk- Corinne Maier semme Ruotsista meitä hyö- Tervetuloa laiskuus dyttävän tasavertaisen kump- suom. Erkki Jukarainen panin? Tammi 2005 144 sivua Max Ryynänen Richard Brander Finland och Sverige i EU. Tio år av medlemskap Schildts 2004 174 sivua

94 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 Nuoret kapinalliset

Winston Chuchill lausui joskus Akateemista Karjala-Seuraa kä- dosta. Harvoja poikkeuksia tä- kunnan täysivaltaisina jäseninä. jotain sentapaista, että sillä, joka sittelevän artikkelin verran käsi- hän sääntöön on Helsingin Roi- Tämä tuntuu kuitenkin olevan ei ole nuorena radikaali, ei ole tellään 1930-luvun nuorisoa, huvuoren kasvatti Asa (aikaisem- enemmän poikkeus kuin sään- sydäntä, ja sillä, joka ei ole van- mutta entä esimerkiksi 1950- min Avain), jonka tekstejä Suo- tö. Vanhemmalla iällä ihmisillä hana konservatiivi, ei ole jär- luku? Näihin aikoihin on sen- ranta vertailee kiinnostavasti 60- kun on usein saavutettuna jo- keä. Tämä toteamus, joka vas- tään tullut kuluneeksi pyöreät luvun vasemmistolaisen laulu- kin tietty status, jota ei haluta taa hyvin herran itsensä elä- puoli vuosisataa rock-kulttuurin liikkeen sanoituksiin. Kriittisiä vaarantaa ravisuttamalla yhteis- mänkaarta boheemista opiskeli- tulosta Suomeen. Kenties tähän ”rap-skenen” edustajia löytynee kunnan perustuksia. Nuorten januorukaisesta konservatiivien 50-luvun sivuuttamiseen on syy- maastamme muitakin, mutta ai- yhteiskunnallisen kapinan on antikommunistiseksi johtomie- nä se, että tuon aikainen nuori- nakaan radioasemien soittolis- usein tulkittu kumpuavan kapi- heksi, muistuu moneen ottee- sokapina ei ollut taustaltaan toilta heitä ei yleensä kuule. noinnista omia vanhempia vas- seen mieleen lukiessa Loki-Kir- akateemista. Pohdinta kotimaisen musii- taan. Toisaalta vanhemmilta jojen kustantamaa, ilmeisen kin yhteiskuntakriittisyydestä tunnetusti omaksutaan ajattelu- kunniahimoista teosta Mitä on Nykynuorison (aihetta käsittelee kirjassa myös tapoja, ja usein iän karttuessa tehtävä? Ovatko kapina ja radi- radikalismi – onko sitä? Jaana Lähteenmaa) liittyy laa- vanhempien näkökantoja ale- kalismi vain nuorten asioita, ja jemmin kysymykseen populaa- taan ymmärtää enemmän, vaik- tuleeko meistä kaikista vanhem- Usein on kuultu, että 60- , 70- ja rikulttuurin olemuksesta. Onko ka nuorempana olisikin taistel- malla iällä vain yhteiskunnassa vielä 80-luvunkin nuorison oma se pohjimmiltaan kapinallista ja tu niitä vastaan. saavuttamiemme asemien kon- jälkikasvu on asenteiltaan vä- edustaako se ”vastakulttuuria” Poliittisen radikalismin kit- servatiivisia puolustajia? hemmän radikaalia kuin van- verrattuna elitistiseen korkea- kee yleensä parhaiten siirtymi- Teoksessa valotetaan useiden hempansa. Löytyykö nykynuori- kulttuuriin, kuten varsin ylei- nen mukaan parlamentaari- kirjoittajien, niin alojensa asian- sosta sitten yhteiskuntakriittistä nen mielipide kuuluu. Länsi- seen toimintaan. Tämä nähtiin tuntijoiden kuin harrastajien- ajattelua? Asia käsitellään maisella kulttuurikoneistolla on 70-luvulla, jolloin tuon ajan ra- kin, tekstien kautta suomalai- muun muassa Juha Suorannan kuitenkin kyky suodattaa kriitti- dikaalit rauhoittuivat kummasti sen nuorisokapinan ja nuoriso- kirjoituksessa kotimaisesta setkin äänenpainot osaksi kau- saadessaan korkeita virkanimi- toiminnan taustoja sekä teorioi- hiphop-kulttuurista. Tämän 80- pallista ”valtakulttuuria”. Lopul- tyksiä, ja samanlaista kehitystä ta lähivuosikymmenten osalta, ja 90-luvuilla syntyneen ”lökä- ta käykin useimmiten niin, että on nähty esimerkiksi kotimai- näkökulman ollessa ikään kuin pöksysukupolven” toimet saat- populaarikulttuuri enemmän- sen vihreän liikkeen kehityskaa- itsestään selvästi vasemmistolai- tavat herättää tiettyä huolestu- kin myötäilee hallitsevaa valta- ressa Koijärven (1979) ajoista nen, mikä tosin maamme por- neisuutta nuorten henkisestä ti- koneistoa kuin kyseenalaistaa nykyiseen Vihreään liittoon. varillisen historian valossa on si- lasta. Toisaalta, varmaankin läpi sitä. Onko näissä edellä mainituissa nänsä perusteltua (vaikka ehkä ihmiskunnan historian on ar- tapauksissa sitten kyse elämäko- 70-luvulla oli ainakin opiskelija- vosteltu nuorempia ikäluokkia Mihin kaikki kauniit kemuksen karttumisen muka- ja kulttuuripiireissä radikaalim- kelvottomiksi. Tämä on suoras- ajatukset häviävät? naan tuomasta viisastumisesta, paa olla oikeistolainen kuin va- taan ollut vanhempien ikäpolvi- kuten ainakin Churchill tuntui semmistolainen). en velvollisuus. Ja kuten kirjas- Usein myös nuorisokulttuuri ajattelevan, vai iän mukana Osa teksteistä on tieteellisiä sakin osoitetaan, on nykyään joutuu pikemminkin vähitellen usein kasvavasta konservatismis- ja pohtivia, ja kuten arvata saat- toki olemassa muitakin nuor- sopeutumaan osaksi aikuisten ta? taa, Karl Mannheim ja hänen ten itseilmaisun muotoja kuin kulttuuria sen sijaan, että valit- Monet ihmiset taipuvat joka klassinen sukupolviajattelunsa vain hiphop. On ympäristöakti- seva järjestelmä ottaisi virikkeitä tapauksessa lopulta viettämään on hyvin edustettuna näissä kir- visteja, ”streittareita”, reppu- nuorten ajattelusta ja toimin- yhteiskunnan normien mukais- joituksissa. Osa artikkeleista on matkailijoita, ”metsäbilettäjiä”, nasta. Tällaista kehitystä (van- ta elämää. Syynä tähän tuntuu sen sijaan kuvauksia omista ko- ja paljon muita. Ja jos nämä hemmat sukupolvet omaksuvat olevan paitsi ympäristön paine kemuksista, mikä ei suinkaan kaikki eivät edusta suoranaista nuoremmilta) sentään tapah- myös systeemin vahvuus. Kuten tee niistä vähempiarvoisia. Mo- kapinaa, niin ainakin vaihtoeh- tuu, mutta se on suorastaan nä- myös nuorisotutkija Helena nissa artikkeleissa joko muistel- toisia elämänmuotoja. Nykyai- kymättömän hidasta, niin kuin Helve huomauttaa artikkelis- laankin omaa nuoruutta tai kana jos koskaan elämän moni- kaikenlainen muutos demo- saan, on markkinataloussystee- muita oman ajan aktiiveja ”mis- muotoisuus edustaa henkistä kraattisen järjestelmän puitteis- mimme osoittautunut niin voi- sä hän on nyt” -tyylisesti, mutta rikkautta. sa yleensä on. Muutos olisi tältä makkaaksi, että se on onnistu- mistään varsinaisesta tunnustus- Mitä tulee itse kotimaiseen osin nopeampaa, jos useammat nut nielaisemaan siihen kriitti- kirjallisuudesta ei voi tämän hiphop-musiikkiin, ei sitä voita- ihmiset säilyttäisivät nuoruuden sesti suhtautuneet liikkeet ja jär- teoksen kohdalla puhua. ne pitää kovinkaan yhteiskunta- ihanteensa myös vanhemmalle jestöt. Lisäksi siihen ei tunnu Vanhemmat ajat ovat esillä kriittisenä, vaan enemmänkin iälle, jolloin he voisivat parem- todella purevan mikään arvos- vain niukasti. Matti Virtasen kyse tuntuu olevan hauskanpi- min edistää näitä arvoja yhteis- telu. Nykymaailmassa kaiken-

KULTTUURIVIHKOT 95 laista kritiikkiä kyllä tulee peri- kiinnostuneita kuin Vietnamin tyyn ideologiaan tai liikkeeseen. päätänsä on olemassa. aatteessa joka tuutista, jopa sodasta ja vapaasta seksistä. Ti- Toimintatavatkin ovat muuttu- Tekstien paikoittaisesta epä- niin, että se on kokenut inflaati- lanne on usein muulloinkin ol- neet. Muinainen työväenluok- tasaisuudesta huolimatta Mitä on. Suuren maailman päättäjiin lut samankaltainen eli joku si- kainen ”Rage against the ma- on tehtävä? on ilman muuta suo- ei tunnu vaikuttavan mikään nällään tärkeä teema kokoaa chine” -mentaliteetti pahoja ko- siteltavaa luettavaa kaikille niin laajakaan kansainvälinen pro- joksikin aikaa suuria massoja neita vastaan on kääntynyt nykyisille kuin entisillekin nuo- testi, ja voisikin pessimistisesti taakseen ja muut ongelmat jää- ikään kuin päälaelleen, kun val- rille. Itsetutkiskeluunkin se var- todeta, että elämme jonkinlai- vät lapsipuolen asemaan. 2000- taosa nykyisistä aktivistiliikkeistä masti antaa aihetta. sessa näennäisdemokratiassa. luvun alussa aktivistipiirien mie- välittää itsestään tietoa netin vä- Silti vastarinta pitää päätöksen- lenkiinnon kohteena oli erityi- lityksellä ja muutenkin käyttää Eero J. Hirvenoja tekijät ainakin valppaina. Heille sesti globalisaation vastustus, uusinta tietotekniikkaa apu- Tommi Hoikkala, Sofia Laine, välittyy viesti, etteivät he voi teh- kun 90-luvulla se oli pääsääntöi- naan. Tämä on toisaalta avan- Jyrki Laine (toim.) dä mitä tahansa ilman, että se sesti ollut eläinten oikeudet. nut mahdollisuuksia nopeam- Mitä on tehtävä? Nuorison kapinan johtaa vastareaktioihin. Niin Arto Lindholm arvioi artikkelis- paan, maailmanlaajuiseenkin teoriaa ja käytäntöä. kauan kuin vastaäänillä on edes saan juuri näitä protestiaaltoja, vaikuttamiseen. Pääasia on kui- Loki-Kirjat, Helsinki 2005 mahdollisuus päästä kuuluviin, joita ovat lähihistoriassamme tenkin se, että vastarintaa yli- 466 sivua on toivoa. Vastarintaa tarvitaan, olleet myös kiinnostus luon- eikä tilanne koskaan voi olla nonsuojeluun Koijärven tapah- niin hyvä, että siitä olisi tarvetta tumien myötä sekä suurhakkui- kokonaan luopua. Todella synk- ta vastustanut liike 80-luvun lo- Kaikki Kulttuurivihkojen kä tilanne on vasta sitten, kun pulla. Kuten Lindholm sanoo, mitään näkyvää vastarintaa ei näiden protestiaaltojen aktiivi- numerot vuodesta 2004 ole. Voidaankin todeta vanhaa sin vaihe on kestänyt vain mel- viisautta lainaten, että vastarinta ko lyhyen aikaa, korkeintaan alkaen ovat netissä. on toivottavaa, jopa hyväksyttä- muutamia vuosia. Yleensä aktii- vää. Tosin Jaana Lähteenmaa visen toiminnan kärki lopahtaa, Uusin numero julkaistaan artikkelissaan kritisoi ajatusta, kun huomataan, ettei toimin- aina irtonumeromyyntiajan että vastarinta tai kapinallisuus nalla ole ollut ainakaan näkyvää olisi arvo sinänsä. Hänen kom- vaikutusta, tai harvemmissa ta- päätyttyä. menttinsa kalskahtavat samoil- pauksissa, kun toiminnalla to- ta, joita nykypäivänä julkisuu- della on ollut selkeä vaikutus Lehdet indeksoidaan dessa usein esitetäänkin, eli jos asioiden kulkuun, tai on aina- ei ole tarjota mitään konkreet- kin saatu vastapuolen kanssa ai- Internetin hakukoneisiin. tista vaihtoehtoa nykymenolle, kaan tyydyttävä kompromissi. Kulttuurivihkot on osa ei ole lupa kapinoida, sillä tuol- Leo Stranius taasen toteaa loin kyse on vain päämäärätie- kirjassa yhteiskunnallisten pro- suomalaista kulttuuri- dottomasta anarkismista. testien luonteen muuttuneen perintöä. viime aikoina. Kansalaisliikeh- Yhteiskunnallinen dintää esiintyy nimittäin nyky- Kerro kaverillekin. protesti muutoksessa ään useimmiten vain yksittäis- ten projektien ja tapahtumien Pentti Saarikoski arvosteli nuo- muodossa, ja yhä harvempi no- http://www.kulttuurivihkot.fi risoa siitä, että nämä eivät ole jautuu ajattelussaan enää tiet-

96 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005 LEHTIVERKKO

Kulttuurintukkija telmää vaan tuottaa siihen uusia element- kään draaman esitykset, jolloin ilman hei- markkinavoimien juoksupoikana tejä, jotka se sulattaa itseensä. ”Kapina” tä ammottaisivat aitiotkin tyhjinä. Toisaalta tuotteistetaan nopeasti. Yksilöllisyys, he saattavat pitäytyä musikaaleissa ja muis- ”Taiteen kapinahenki – todellista kritiikkiä yhdenmukaisuuden vastustaminen ja vaih- sa kevyissä hupailuissa, jolloin vähälukui- vai markkinointistrategia?” Näin kyselee toehtoinen juoksukenkämallisto sulautu- nen eliitti saa nauttia väljissä tiloissa taide- Jani Leinonen Taide-lehdessä (3/05). vat osaksi konsumerismia, jossa yritykset luomistaan ”tavallisen kansan” rahoilla. ”Kulttuurin tukkiminen” (culture jamming) yrittävät erottautua toisistaan. Joka tapauksessa teatterin johto, henkilö- sai alkunsa 1960-luvulla merirosvoradioista kunta, älykkään draaman kirjoittajat ja oh- ja massamediaa häirinneistä situationisteis- Itkeäkö vaiko nauraa? jaajat sekä draaman ystävät esittänevät ta. Alan Sokalin täydestä mennyt huijaus- hurskaan toiveen, ettei koskaan saavu se artikkeli ja The Yes Menin valeluennot Teatteri-lehdessä (5/05) toimittaja Eija Mä- päivä, jolloin kansan nauru katkeaa. tunnetaan Suomessakin. kinen haastattelee kolmea suomalaista Kulttuurin tukkimisen poliittisena idea- teatterinjohtajaa ja kysyy, mistä johtuu suo- Laadustaan kustantaja na on ujuttautua vakavamielisiin mutta eet- malaisen teatterin yhä selvempi mutta hie- tunnetaan? tisesti arveluttaviin piireihin ja tilaisuuk- man häpeällinen nojaaminen komediaan. siin. Myötämielisen hölynpölyn tai räikei- Tampereen Teatterin johtajan Heikki Vihi- Palstanpitäjän hataran muistin mukaan den mutta yhtä lailla myötämielisten yli- sen kommentit kertovat, että naurukin on suuren kustantamon kustannuspäällikkö lyöntien keinoin näiltä aatteilta, tilanteilta vain taloutta. lausahti taannoin samaan konserniin kuu- ja kulttuureilta viedään arvovalta ja uskot- Irtokaljuhuumorilla kuuluisuuteen ka- luvassa suuressa kotimaisessa päivälehdes- tavuus. rauttaneessa Kummelissa kannuksensa an- sä, etteivät pienet kustantamot pysty tuotta- The Yes Menin Tampereen-tempaukses- sainnut Vihinen toteaa, että Tampereen maan riittävän laadukasta jälkeä. Kaisa sa valeluennoitsija houkutteli tekstiilimes- Teatterin farssi Alivuokralainen on tuotta- Neimala hämmästelee Parnassossa (4/05) sujen luentoyleisön myötämieliseksi orjuu- nut ”riihikuivaa voittoa” 580 000 euroa. tähän liittyvää mediakuplaa oikolukiessaan delle, virolainen Esto TV vei Irakin sotaa Markkinointibudjetti on 0 euroa. Edes ju- kirjakauppoihin asti päässeitä Peter Eng- kannattaneen mielenosoituksen farssin as- listetta ei ole tehty. Sana kiertää ja huuto lundin esseekokoelmia. Niin myyntipon- teelle. Yleisesti ottaen erilaisia kulttuurin kantaa; TT:n 120 ihmisen palkat on mak- nistelijat kuin arvostelijatkin ovat kilvan kii- tukkijoita yhdistää kapitalismin ja kulutus- settu, eikä pankinjohtajan edessä ole tar- telleet Englundin eloisia ja oivaltavia kirjoi- yhteiskunnan vastustaminen ja vaihto- vinnut madella. tuksia. Suuri hiljaisuus sen sijaan vallitsee ehtoisen kuluttamisen suosiminen. Nauru on myös ahdistuksen tae ja taus- suomenkielisten laitosten virheistä, joita Tanskalainen taiteilija Jakob Boeskov ta, sillä juuri Vihisen ja Timo Kahilaisen hyökyy teosten sivuilta. ”Juran aikakaudes- organisoi Danes for Bush -ryhmän, joka yhteistyönä syntyneen Alivuokralaisen voi- ta” tarinoidaan jurakauden sijaan, ”kou- kampanjoi Bushin valinnan puolesta. Yltiö- tolla Tampereen Teatteri on kestänyt Lee- kut, jotka he asetettiin kuolleitten ihmisten ääliömäinen ryhmä kutsuttiin jopa Yhdys- na Klemolan Kokkolan tyhjät penkkirivit. suihin” luulisi pysäyttävän rutinoituneen valtoihin edustamaan Tanskaa liittolais- Kiinnostavat kotimaiset teatterinimet teke- lukijan, samoin tilanne, jossa ”ei ollut ky- maana. Danes for Bush sai Yhdysvalloissa vät juuri draamaa, ja heitä Vihinen haluaa seessä välineitten saamisesta”. valtavasti huomiota ja kiinnitti siten huo- myös Tampereen Teatteriin. Reko Lun- Taivutusmuodot heittelehtivät (”kan- mion Tanskan oikeistohallituksen politiik- dánia, Kristian Smedsiä ja Mikko Roihaa nusti jättämään vanha ja totuttu”) ja sano- kaan ja mukanaoloon Irakin sodassa. Kier- hän kutsuu kiinnostaviksi ”älykkään teatte- ja puuttuu (”Isleron äiti Islera haettiin tais- tueesta tehtiin elokuva, joka esitettiin Tans- rin tekijöiksi”, mutta hänelläkään ei ole telun jälkeen teurastettiin”). Kuplan ulko- kan kansallisessa televisiossa. Televisionkat- ”varaa ottaa heitä kaikkia samalla kaudel- puolinen lukija saa siis oikolukea tekstinsä sojat ottivat valekampanjan tosissaan ja al- la”. Näiden älykköjen jäljiltä box officeen itse, ja vähän editoidakin. Lisäksi kyse ei koivat suhtautua varsin kriittisesti Tanskan kurkistaminen on nimittäin silkkaa kau- ole yksittäistapauksesta, sillä virheitä löytyy hallituksen politiikkaan. hua, sillä pitkä miinus jatkuu kuitin kään- kahdesta Englundin suomennoksesta. Tutkijat Joseph Heath ja Andrew Potter töpuolellekin. Kustannuspäällikön mainitsema ”laatu” kuitenkin esittävät, että kulttuurin tukkimi- Vihinen kuitenkin uskoo, että Alivuokra- voi tietenkin tarkoittaa jotakin muuta, vaik- nen pikemminkin kannustaa ihmisiä ku- lainen on vetänyt Tampereen Teatteriin kapa markkinointia, jolloin teksti on puh- luttamiseen. Kapitalistinen järjestelmä ei myös uutta yleisöä, joka tulee toistekin. taasti sivuseikka. perustu yhdenmukaisuudelle vaan erottau- Tämä mahdollistanee kaksi tulkintaa: tumiselle. Tukkiminen ei siis kaada järjes- puskafarssin ystävät kansoittavat myös älyk- Jouni Avelin

KULTTUURIVIHKOT 97 SOIKKELI

Japani on eilisen tulevaisuutta

Länsimaiset journalistit käyvät Japanissa Zizekin mielestä oikeistolais-konservatii- tosiasiassa ovat korvanneet uskonnon koh- kuin vieraalla planeetalla. Jutuissa rinnas- vinen ja vasemmistolais-emansipatorinen teliaisuudella ja itsekkyyden markkinat ig- tetaan moraalisääntöjen ja fyysisten paik- myytti ovat kuitenkin riittämättömiä selittä- noraation taiteella. kojen vieraus: länsimainen turisti eksyy jul- mään länsimaisten intellektuellien kiinnos- Joka tapauksessa tehokkuus japanilaises- kisessa tilassa matkallaan ei-mihinkään. Ja- tusta Japaniin. sa kapitalismissa on ilmiselvästi jotain muu- pani esitetään paikkana, joka on turistin Saarivaltio voidaan nähdä myös kapita- ta kuin läntiset, hyödyn maksimoinnille kannalta absoluuttisen turvallinen paikka lismin valtaamana ja alkuperäisyytensä hu- perustuvat käsitykset tehokkuudesta. Tämä eksyä. Saarivaltio saa edustaa metafyysistä kanneena, mutta vähitellen järkytyksistään näkyy esimerkiksi suhtautumisessa robot- umpikujaa, jonka taustalla on ääneenlau- selvinneenä yhteiskuntana. Kapitalismin teihin: amerikkalaiset visioivat niille sovel- sumaton, hienoisen rasistinen kuvitelma omaperäisenä soveltajana Japani muodos- luksia sotakavereina, japanilaiset lemmik- historiansa nujertamasta kansakunnasta. taa myyttisen uhan kansainvälisten eli yh- keinä. Toisaalta Japanista on tullut länsimaisen dysvaltalaisten markkinoiden sisälle. Näissä Zizekin mielestä japanilaiset eivät ota elämäntavan etuvartio idässä, ainakin jour- edelleenkin kukoistavissa kauhukuvitelmis- omia myyttejään kovin vakavasti. He eivät nalismin näkökulmasta. Toisaalta Japanissa sa muutaman superyhtiön johtama Japani suhtaudu itseensä jenkkien tai serbien ta- yhdistyvät kaikkein yleisimmät ja latteim- pyrkisi valtaamaan Yhdysvallat, sen tehtaat voin valtakuntana, joka toimii mittana mat kuvitelmat orientaalisen elämäntavan ja teatterit, unelmatkin. Yhdysvaltojen vas- kaikkien muiden määrittelylle. Zizek jättää henkistyneisyydestä. Japanin monitulkin- tareaktiona on nähty välillä hyvinkin rasis- pohtimatta, miten japanilaiset ovat vaipu- tainen toiseus esitetään lehtijutuissa sekä tisia ja uhittelevia elokuvia, joskin viime neet itse-eksotisaatioon aivan kuten muut- kiehtovana että pelottavana. Epävarmuus vuosina jenkkien taktiikka on ollut pikem- kin kansat, ja siten vahvistaneet länsimai- ja monitulkintaisuus pelkistetään japanilai- minkin vaieta hyvästä vihollisestaan. den luomia myyttejä. siin kasvoihin: hymy voi olla aito, kohtelias Barthesin tavoin länsimaiset intellektu- Lisäksi, huomautetaan tuoreessa suo- tai pilkallinen. ellit ovat nähneet Japanissa sen mitä ovat malaistutkimuksessa (2004), japanilaista Mitä Japani merkitsee eurooppalaisessa halunneet kuvitella oman yhteiskuntansa yhteiskuntaa analysoitaessa unohdetaan tajunnssa? Sitä sopii kysyä filosofi Slavoj Zi- vaihtoehdoksi. Bertolt Brecht korosti Japa- useimmiten naisten osuus. Naistutkimus zekiltä. Zizek puhuu ja kommentoi eu- nia uhrautumisen ja auktoriteetin valta- on osaltaan tuonut esille myyttien moneu- rooppalaisen tajunnan, älymystökontinen- kuntana, mutta esitti nämä ominaisuudet den ja sen, että Japani ei suinkaan ole kai- tin keskipisteessä. positiivisina vasemmistolaisina arvoina. Fi- kessa erilainen kuin länsi, vaan pikem- Zizek on todennut, ei sinänsä yllättäväs- losofi Alexandre Kojéve näki Ranskan val- minkin hämmentävän tuttu ja tunnistetta- ti, että eurooppalaisten Japani-lumossa on lankumouksesta alkaneen kehityksen ko- va. kyse useammasta myytistä. Vanha konser- keneen loppunsa sekä Venäjällä että Yhdys- Mitä meillä olisi ilman Japania? Ehkä vatiivinen myytti esittää Japanin samuraiee- valloissa, mutta Japanin edustavan jotakin, me Euroopassa emme enää tarvitse Japa- toksen valtiona, joka on valmis taistele- joka kellui positiivisella tavalla historian jäl- nia koskevia myyttejä niin hanakasti kuin maan kuolemaansa saakka. Lisäksi löytyy keisessä maailmankaikkeudessa. amerikkalaiset. Eurooppalaisten katseet vasemmistolais-emansipatorinen myytti, Japani-myyteistä löytyy tietysti liberaali- ovat kääntymässä lähemmäksi itseään. Zi- kuvitelma Japanista omana semiosfääri- demokraateille kelpaava dekadentti versio. zek ennustaa – vuonna 1995 tehdyssä haas- nään: käsitys ”merkkien valtakunnasta” ki- Se on kuvitelma yhteiskunnasta, jossa kapi- tattelussa – että Balkanin alueesta tulee teytyi Roland Barthesin samannimisessä es- talistinen tehokkuus ei vaaranna perintei- meille tärkeämpi peili kuin eilispäivän tu- seessä (1970). Tämä myytti korostaa Japa- siä autoritatiivisia rakenteita ja moraalisia levaisuutta edustavasta Japanista. Balkanin nin elämänalueiden visuaalista estetisoitu- arvoja: unelma kapitalismista ilman protes- alueen tapahtumista tulee varoittava enne mista, älykästä pinnallisuutta, jossa merkit tanttista etiikkaa. Tällaisen fantasian kieh- siitä, mitä meillekin voisi tapahtua yli- ovat vapautuneita syvemmistä merkityksis- tovuus perustuu sekin monitulkintaisuu- huomenna. tä. Tämä lienee se Japani, josta Lacan pu- delle. Ehkä japanilaiset vain teeskentelevät huu kansakuntana vailla tiedostamatonta. toimivansa kapitalismin säännöillä, kun he Markku Soikkeli

98 KULTTUURIVIHKOT 4–5/2005