Aino-Tripyykki Teksti Tuija Wahlroos

Akseli Gallen-Kallelan Aino-tripyykki Teksti Tuija Wahlroos

Akseli Gallen-Kallela maalasi Aino- triptyykkinsä ensimmäisen version Pariisissa vuosina 1888 ja 1889. Museonjohtaja Tuija Wahlroos Gallen- Kallelan Museosta kuvaa tässä esitteessä Ainon syntyä Pariisissa, Aino-myytin taustoja sekä eroja Suomen Pankin Ainon ja myöhemmin maalatun Ateneumin taide museon kokoelmiin kuuluvan toisinnon välillä. Sisältö

Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki...... 4 Suomalaisuus ja boheemius yhdistyvät...... 6 Miksi Aino?...... 8 Aino-myytin taustaa...... 10 Kuvallistettu Aino...... 12 Aino Suomen Pankin kokoelmissa...... 16 Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela Osallisuus eurooppalaiseen taide- alkupäähän sijoittuva traaginen runo (1865–1931, vuoteen 1907 saakka elämään oli Gallen-Kallelan aikalai- saa alkunsa vanhan tietäjä Väinä- Axel Gallén) on yksi Suomen taiteen sille itsestäänselvyys. Gallen-Kallela möisen ja nuoren Joukahaisen kilpa- keskeisiä vaikuttajia. Luonnon- ja opiskeli taidetta Pariisissa. Lisäksi laulannasta, jonka Väinämöinen kansankuvauksen ohella hänet hän osallistui näyttelyihin erityisesti voittaa. Suohon laulettuna Joukahai- tunnetaan Kalevalan aiheiden kuvit- Ranskassa, Saksassa ja Unkarissa nen lupaa epätoivossaan sisarensa tajana. Maalaustaiteen lisäksi hän – unohtamatta omaa osastoa sekä Ainon Väinämöiselle vaimoksi. antoi panoksensa maamme graafi Venetsian biennaalissa vuonna 1914 Ainon äitikin suhtautuu tähän selle taiteelle, taideteollisuudelle ja että San Franciscon Panama Pacific lupaukseen myönteisesti, mutta arkkitehtuurille. Taiteilijan tuotan- -näyttelyssä vuonna 1915. Ennakko- Ainolle se on järkytys. Hän juoksee nossa keskeisellä sijalla ovat myös luulottomuus ja impulsiivisuus pur- epätoivoissaan järven rannalle ja rii- 1880-luvulla Pariisissa syntyneet kautuivat eri taiteenaloille suuntau- suuntuu aikomuksenaan mennä teokset, mallitutkielmat, katu tuvien kokeilujen lisäksi eksotiikan uimaan Vellamon neitojen kanssa. näkymät ja muotokuvat sekä näläksi ja pitkiksi matkoiksi Afrik- Aino istuu kivelle, joka uppoaa, ja 1890-luvun symbolistinen kausi. kaan (1909–1910) ja Yhdysvaltoihin Aino hukkuu. Hän ei kuitenkaan Kotimaiset aiheet ja Gallen-Kallelan (1923–1926). kuole vaan jatkaa elämäänsä Vella- tavoite kehittää maamme taide- Akseli Gallen-Kallelan ensimmäi- mon neitona – veden haltijana. Myö- ja kulttuurielämää ydistyivät kan- nen suuri Kalevala-aiheinen maalaus hemmin Väinämöinen kalastaa sainvälisiin vaikutteisiin ja kontak- esittää Aino-myyttiä, Ainon ja Väinä- Ainon ahvenena veneeseensä. Kun teihin. möisen tarinaa. Kalevala-eepoksen Väinämöinen ei tunnista kuollutta

4 morsiantaan, Aino pakenee ilkkuen Gallen-Kallelassa eli vannoutuneen kirjoissa oli hahmoteltuna Kalevalas- veneestä naisen hahmossa. realistin rinnalla muinaisuudesta, ta tuttuja henkilöitä ja tapahtumia. Gallen-Kallela päätyi maalaa- myyteistä ja saduista kiinnostunut Nuoren miehen mielikuvitukseen maan monivaiheisen runon kolmi- romantikko, joka tahtoi tulkita vedonneet seikkailijat, Lemminkäi- osaisena triptyykkinä. Teoksesta tun- Kalevalaa suomalaisen arkitodelli- nen ja Kullervo, saivat rinnalleen netaan kaksi lopullista versiota, jois- suuden kautta. Suomeen paluuta kuvia Ainosta, jota taiteilija luonnos- ta ensimmäinen valmistui Pariisissa suunnitteleva taiteilija oli saavutta- teli milloin veteen loiskahtavana tai vuonna 1889 ja kuuluu nykyään maisillaan päämääränsä uudistaa koruja rinnaltaan riipivänä, milloin Suomen Pankin kokoelmiin. Toinen, rohkeasti maamme taiteen tasoa ja kosinnan yllättämänä. Samanaikaisia vuonna 1891 Suomessa valmistunut sisältöjä: ”Aina voin päästä niin pit- aiheita olivat muut haaveelliset toisinto on osa Ateneumin taide källe, että minun maani on tyytyväi- aiheet merenneitoineen ja satuolen- museon kokoelmia. Pariisissa valmis- nen siihen, mutta pitemmälle toki toineen. Kalevalaisen kansanrunou- tunut Aino-triptyykki oli nuoren kantaa kunnianhimoni. Kaikki tai ei den myytit rinnastuivat luontevasti Axel Gallénin pääteos, hänen tuon mitään, ensimmäinen tai viimeinen. tarujen ja satujen fantasiamaail- aikainen taiteellinen manifestinsa, Siinä minun tunnussanani, jonka maan. joka ilmensi Ranskan-opintojen tahdon säilyttää koko elämäni ajan.” aikana kypsyneitä tavoitteita, ajan- Kalevalan kuvittaminen tuli kohtaisten kansainvälisten vaikuttei- Gallen-Kallelan keskeiseksi päämää- den ja maalaustekniikan sekä suo- räksi varhaisessa vaiheessa. Jo 16–17 malaisen aihepiirin yhteen nivomista. vuotiaan taideopiskelijan luonnos-

5 Suomalaisuus ja boheemius yhdistyvät

Aloitettuaan taideopinnot vuonna na maisemina, joiden luonnontieteel- 1884 Pariisissa 19-vuotias taiteilija liset ja etnografiset yksityiskohdat joutui suurkaupunkielämän pyörtei- voitiin paikantaa. Tätä tarkoitusta siin ja uusien vaikutteiden pariin. varten taiteilija kuljetti mukanaan Akatemiaopinnoista ja vilkkaasta Pariisiin jopa ahvenen nahkoja todel- kahvila- ja katuelämästä ammen lisuutta vastaavan kuvauksen saavut- tavien boheemielämän kuvausten tamiseksi. rinnalla kulki yhä voimistuva kiin- Aiheen päämäärätietoinen toteut- nostus ja tahto keskittyä kotimaisiin taminen käynnistyi vuonna 1888 ja aiheisiin, joista Ainon kuvittaminen jatkui aina kevääseen 1889. Suomes- nousi yhdeksi keskeisimmistä. Aino- sa kesällä 1887 Mary Slöörin kanssa luonnosten ohella taiteilija maalasi salakihlautunut taiteilija ei antanut lomillaan suomalaista maaseutua ja itselleen lupaa palata kotimaahan sen asukkeja harjoitellen samalla ennen kuin siihenastisen taiteellisen illusorisen suurteoksen toteuttamista. uran pääteos olisi valmis. Aino-trip- Realismin oppien mukaisesti Gallen- tyykin herättämällä huomiolla Kallela havainnoi arkielämän ympä- Gallen-Kallela aikoi osoittaa olevan- ristöä: asumuksia, tarvekaluja ja sa vakavasti otettava taiteilija myös pukeutumista. Aino-tarun tapahtu- Maryn isälle, joka oli suhtautunut mapaikat hän näki aitoina, todellisi- penseästi avioliittosuunnitelmiin. Aino-triptyykki Kuparikanta-salissa Suomen Pankissa © Suomen Pankki

6 7 Miksi Aino?

Ei ole yksiselitteistä vastausta kysy- koko 1880-luvun ajan vahvistunut sensä, mutta hänen kotimaansa met- mykseen, miten Ainon traaginen kiinnostus menneisyyttä romantisoi- sät ja järvet tulevat inspiroimaan tarina valikoitui Gallen-Kallelan vaan otteeseen sekä voimistuva var- häntä oikein käsittämään tarun. Kalevala-aiheiden avausteokseksi. haiskristillisyyden ja keskiajan ihan- Tarun Ainon on oltava suomalainen Taideopintojen sisällöstä sekä ajan- nointi. taiteen Juno.” Kun Mathilda Gallén kohtaisten vaikutteiden ja henkilö- Aino-triptyykissä Gallen-Kallela vertasi Ainoa antiikin myyttiseen kohtaisten mieltymysten kautta voi- pystyi hyödyntämään oppimaansa ja naisten suojelushenkeen, hän tuli vii- daan kuitenkin hahmottaa edellytyk- huomioimaan ajankohtaisia taide- tanneeksi Kalevala-taiteemme klassi- siä aiheen toteuttamiselle. Ihmis maailman virtauksia. Keskiaikaisesta siin lähtökohtiin ja Kalevala-eepok- vartalon kuvaus oli akatemiaopinto- kirkkotaiteesta lainattu kolmiosai- sen rinnakkaisuuksiin maailman jen keskiössä. Koulutuksen tavoittee- nen triptyykkimuoto kehysti koh mytologisten perinteiden kanssa. na oli oppia hallitsemaan anatomi- tauksia, joissa Ainon kehonkieli Maamme varhaisempaan, selvemmin nen kuvaus mallimaalausta harjoitta- yhdistyi realistiseen ulkoilma antiikin kuvastosta ammentavaan malla. Ajan keskieurooppalainen maalaukseen. Erityisesti triptyykin Kalevala-aiheiden esittämistapaan taide-elämä, jonka ytimessä Gallen- keskiosa vertautuu ajan näyttämölli- verrattuna uutta oli mytologisen Kallela opiskeli, tunsi lukuisia esi- seen, illusoriseen ja jopa sensaatio- kohtauksen esittäminen realismin merkkejä niin antiikin, Raamatun maiseen salonkitaiteeseen. keinoin kotoisessa, jopa vaatimatto- kuin eri kansojen legendojen myytti- Gallen-Kallelan äiti Mathilda massa maisemassa. sistä ja kohtalokkaista naisista. Näi- Gallén ennusti pojalleen ja Ainolle hin aiheisiin pohjautuvissa dramaat- Suomesta käsin menestystä: ”Aino- tisissa maalauksissa oli nähtävissä tarusta tulee hänen suuri menestyk-

8 Aino menossa uimaan Vellamon-neitojen kanssa.

9 Aino-myytin taustaa

Ainoa voi kutsua hyvällä syyllä Kale- Näin Väinämöisen osuus Ainon koh- ”näyttämöllä”, toinen toistaan luo- valan kokoajan Elias Lönnrotin luo- talossa pehmenee Uudessa Kaleva- den ja täydentäen. Tässä tapauksessa mukseksi.Lönnrot keksi jopa Ainon lassa. on kyse ainakin feminiinisen ja mas- nimen, joka on muunnos sanasta Verrattuna taiteilijan myöhem- kuliinisen sekä nuoruuden ja van- ainoa. Ainon tarinaa ei tunnetakaan piin maskuliinisen uljaisiin Väinä- huuden maailmaa jakavista ja selittä- sellaisenaan kansanrunoudessa, möisestä tekemiin kuviin on Aino- vistä aineksista. mutta itse perusteemalle, vastoin tah- triptyykin tietäjä pikemminkin hau- toaan naitetun nuoren naisen kohta- ras vanhus, mikä korostaa ristiriitaa lolle, löytyy variantteja maailman hänen ja nuoren Ainon rinnalla. eepoksissa ja mytologioissa. Aino on taruolento, välähdyksen- Vanhan (1835) ja Uuden Kaleva- omaisen kaunis ja etäinen näky, lan (1849) Aino-taruissa on kiinnos- Väinämöisen haavekuva. Hänen epä- tava ero, joka koskee Joukahaisen ja toivoinen tekonsa himmenee kauniis- Väinämöisen neuvottelua Ainosta. sa kesäaamuisessa maisemassa. Myy- Vanhemmassa versiossa Väinämöi- tille tyypillinen ristiriitainen aines nen sanelee suohon lauletulle Jouka- nousee kuoleman läsnäolosta, joka haiselle voittonsa ehdot, joihin myös kätkeytyy kesän elämänvoimaan. Ainon luovutus kuuluu. Uudemmas- Eepos-runouden draamanlait täytty- sa versiossa Joukahainen tarjoaa vät Gallen-Kallelan kuvauksessa, oma-aloitteisesti sisartaan Ainoa. jossa kaksi vastavoimaa kohtaa

10 Aino pakenee Väinämöisen veneestä

11 Kuvallistettu Aino

”Mitä vaikeuksia minulla onkaan sitä vastoin naiivimpana, keveämpä- ta kieltään. Nuoret koivut kehystä- suuren tauluni kanssa! Koko jutusta nä ja jopa primitiivisempänä. vät Ainoa, kun taas Väinämöinen on näyttää tulevan pannukakku, mutta Henkilöhahmoista etenkin saanut taustalleen vanhoja mäntyjä. minä työskentelen vain eteenpäin, Väinämöinen tuo vuoden 1889 trip- Triptyykin kolme kuva-aihetta raapustan pois ja maalaan uudelleen tyykissä mieleen ennemmin kansan- ovat Aino ja Väinämöinen kohtaavat taas. Se käy kuitenkin kalliiksi, sillä satujen tonttuhahmon. Ainossa on metsässä (vasemman puoleinen mallit maksavat paljon. Vaikka ei naiivia viattomuutta ilmeitä myöten. kuva), Aino menossa uimaan taulusta tulisikaan mitään, se on Taiteilija nimitti itse varhaisempaa Vellamon-neitojen kanssa (oikean minulle kuitenkin hyödyksi, jos maa- veriotaan luonnokseksi – seikka joka puoleinen kuva) ja Aino pakenee laan sen uudestaan siellä kotona.” on epäilemättä vaikuttanut teoksen Väinämöisen veneestä (keskikuva). Saman aiheen kaksi versiota myöhempään arviointiin, etenkin Reuna-aiheita suurempi keskipaneeli tarjoavat mielenkiintoisen mahdolli- kun alkuperäinen teos siirtyi jo var alleviivaa myytin draamallista loppu- suuden vertailuun, etenkin kun erot haisessa vaiheessa yksityisomistuk- huipennusta, tarkkaamattomalta varsinaisen asettelun, henkilöhahmo- seen ja maamme rajojen ulkopuolel Väinämöiseltä karkuun luiskahta jen ja maiseman välillä ovat pieniä. le. Molemmilla versioilla on kuiten- nutta Ainoa. Ainon suru ja sitä Jälkimmäisessä, vuoden 1891 kin oma itsenäinen taideteoksen sta- seurannut kuolema on korvautunut Ainossa on maalauksen tasolla huip- tuksensa ja yhteistä runon kautta yliluonnolliseen todellisuuteen siirty- puunsa vietyä realismia ja kouriin- avautuntu mahdollisuus ylistää suo- neellä Ainolla, joka tosin näyttäytyy tuntuvan todellista luonnon tuntua. malaisen luonnon kauneutta. Metsä maalauksessa kaikessa realistisuu- Varhaisempi triptyykki näyttäytyy puhuu kuvissa myös vertauskuvallis- dessaan. Varhaisissa luonnoksissa eri

12 Aino ja Väinämöinen kohtaavat metsässä Aino pakenee Väinämöisen veneestä. Aino menossa uimaan Vellamon- neitojen kanssa.

13 tavoin laineisiin katoava neito on levämpänä ajatuksena aiheen kierto keytyvästä pyhyyden näkökulmasta: kuvattu katsojalle mahdollisimman – ns. myytin ikuinen paluu – saa sym- ”Kalevalan runot ovat minulle niin kokonaisena nähtynä, korostetun bolista tukea kehyksen koristelusta. pyhät, että esim. niitä laulaessa vaaleana ja valoisana hahmona. Myös kuvapaneelien väliin jäävien tuntuu kuin johonkin vahvaan, Taiteilija lisäsi vielä Ainon dramaat- kolmiosaisten pintojen siipiratasaihe kumoamattomaan tukeen nojaisi tista, kierteistä asentoa vuoden 1891 korostaa myytin moniulotteisia, väsynyttä päätään levoksi.” versiossa vaihtamalla käsien asentoa. elämänkiertoon liittyviä merkityksiä. Maalausten välinen erilaisuus Huomiota herättävä ero kahden Vuoden 1891 kauttaaltaan kullattu syntyy myös kansatieteellisten, eri version välillä on kehysten koriste- kehys on puolestaan eheämpi ja pukuihin ja veneeseen liittyvien lussa. Gallen-Kallelan itse suunnittele- sirompi karjalaisvaikutteisilla koriste yksityiskohtien, henkilöiden ja mai- mia vuoden 1889 version kehyksiä aiheilla ja Kalevalan tekstiotteilla tar- seman välisten mittasuhteiden sekä hallitsevat tummalta pohjalta nouse- kennettu suomalaistettu versio. valaistuksen muutoksesta. Pariisissa vat kullatut svastikat, hakaristit. Molempien versioiden kehysten Ainoa maalattiin työhuoneessa, mikä Ennen kuin merkki valjastettiin nat triptyykkimuodon juuret ovat peräi- sai taiteilijan kaipaamaan toisen sien käyttöön, tätä ikivanhaa symbo- sin keskiaikaisesta kirkkotaiteesta, laisia olosuhteita: ”Ajatella vain lia pidettiin ikuisuuden ja hyvänonnen jossa sitä oli käytetty alttarikaapeis- mikä ero, kun saan ’luonnollisia’ merkkinä, ja se on yhdistetty muun sa. Kirkollinen aines sulautuu malleja siellä kotona ulkoilmassa.” muassa pyörään, pyörimiseen ja kansanrunouden maailmaan aivan Pariisissa Gallen-Kallela ei ollut tyy- auringonpyörään. Näillä merkityksillä kuten Kalevalassakin ja korostaa tyväinen käyttämiinsä ammattimal- tarinan kulku illasta aamuun sekä pii- taiteilijan näkemystä aihepiiriin kät- leihin ja pohti kirjeitse kihlatulleen:

14 ”Suomessa kyllä löytyisi sopivia malleja, mutta ne ovat mahdottomia sei- somaan alastonmallina.” Lopulta sopivin Ainon malli löy- tyi läheltä. Pariisilaismalli vaihtui Suomessa omaksi vaimoksi, jota ei kuitenkaan maalattu erityisen tun- nistettavana muotokuvana. Omaa nuorikkoaan myyttisenä Ainona kuvatessaan Gallen-Kallela jätti mielenkiintoisen vihjeen katsojalle. Oikeassa paneelissa Ainon ranteessa näkyy hopeinen rengas, taiteilijan huomenlahja vaimolleen. Tätä korua ei maalauksen Aino ole itseltään rii- sunut – taiteilija ei malttanut päästää vaimoaan menemään edes maalauksessa.

15 Aino Suomen Pankin kokoelmissa

Tullessaan Suomeen vuonna 1889 vei Ainon ensimmäisen version Teoksen huutamista järjestelivät Aino-triptyykki herätti suurta mukanaan. Teoksen myöhempi Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan innostusta. Kun Gallen-Kallelan arviointi muodostui taiteilijan omien, Kööpenhaminan toimiston esimies ystävä ja useiden muotokuvien jopa vähättelevien lausuntojen, ja Edvard Preisler ja Pohjolan toimitus- tilaaja professori Edvard Neovius myöhemmin Gallen-Kallelan johtaja Tauno Angervo. Teoksen osti taulun, päätti Suomen senaatti mittavan elämäkerran kirjoittaneen maksamista järjestellessään Angervo tilata siitä toisinnon. Vuonna 1891 professori Onni Okkosen taiteilijan oli yhteydessä Suomen Pankin valmistunut Aino oli esillä 1892 milipiteiden kanssa samassa linjassa pääjohtaja Sakari Tuomiojaan ja Pariisin salongissa, missä sen saama olevien kirjoitusten mukaan: pyysi lupaa käyttää valuuttatiliä vastaanotto oli taiteilijalle suuri ”Ensimmäinen Aino-taulu on taulun ostoon. Hän sai luvan, pettymys. Euroopan taide-elämässä tosiaankin vain epävarma luonnos- mutta pääjohtaja Tuomioja totesi puhalsivat uudet tuulet, ja valoisaa, telma, jolle ei voi antaa valmiin kuitenkin Angervolle, että pankin naturalistisesti kuvattua tarua ei taideteoksen nimeä.” Gallen-Kallela- johtokunnan ruokasali olisi Aino- ymmärretty. Seuraavina vuosina tutkimusta kirjoittaessaan Okkosella taululle edustavampi ja julkisempi Gallen-Kallela etsi Kalevala-taiteel- ei ollut mahdollisuutta tutustua sijoituspaikka kuin Pohjolan tilat. leen uutta suuntaa, joka löytyi 1890- alkuperäiseen teokseen, sillä teos Angervo suostui hieman vastahakoi- luvun lopun dramaattisissa ja pelkis- palasi Suomeen vasta vuonna 1950 sesti Tuomiojan ehdotukseen, ja niin tetyissä Kalevala-kuvissa. Neoviuksen tyttären Saima Neovinin pankki osti taulun. Tuomioja osti Professori Neovius muutti kuolinpesän huutokaupan yhtey Pohjolalta lisäksi samaisessa huuto- vuonna 1905 Kööpenhaminaan ja dessä. kaupassa Suomeen myydyn Albert

16 Edelfeltin maalauksen Pariisilainen malli. Suomeen palattuaan on kuva varhaisemmasta Aino-triptyykistä tarkentunut tutkimuksessa. Siitä ei puhuta enää luonnoksena, vaan teoksen itsenäinen arvo ymmärre- tään. Sen lisäksi myös suuri yleisö on päässyt tutustumaan nuoren Gallénin suurteokseen ja osalliseksi siihen liittyvän työn ja taiteellisen tekoprosessin ymmärtämiseen.

Aino ja Väinämöinen kohtaavat metsässä.

17 Lähteet

Gallen-Kallela, Kirsti 1964: Isäni Okkonen, Onni 1935: A. Gallen- Akseli Gallen-Kallela, osa I. WSOY. Kallelan Kalevala-taidetta. WSOY.

Ilvas, Juha 2000: Kalevala – taiteen Okkonen, Onni 1961: Akseli Gallen- vaiheita. Riitta Ojanperä (toim.), Kallela. Elämä ja taide. WSOY. Tuntematon horisontti. Suomen taidetta 1870–1920. Ateneumin Piela, Ulla 1999: Aino-myytti. Ulla julkaisut no. 20. Piela, Seppo Knuuttila, Tarja Kupiainen (toim.), Kalevalan hyvät Kleibrink, Marianne 2003: The ja hävyttömät. Suomalaisen Myths of Womankind. Femmes kirjallisuuden Seura. fatales 1860–1910. Groeninger Museum. BAI, Wommelgem, Seppovaara, Juhani 1985: Gallen- Belgium. Kallelan Aino-taulut. Pankko 1/1985. Eripainos. Knuuttila, Seppo 1999: Sankarien varjot. Ulla Piela, Seppo Knuuttila, Wennervirta, Ludwig 1932: Akseli Tarja Kupiainen (toim.), Kalevalan Gallen-Kallela muistiinpanojen hyvät ja hävyttömät. Suomalaisen varassa. Okkonen, Sailo, Väisänen kirjallisuuden Seura. (toim.), Gallen-Kallelan muisto. Kalevalaseuran vuosikirja 12. WSOY.

Suomen Pankki Snellmaninaukio PL 160, 00101 Helsinki Puhelin 09 1831 (keskus) Puhelin 09 183 2626 (viestintä)

Suomenpankki.fi Eurojatalous.fi Rahamuseo.fi Euro.fi Kansankunnanomaisuutta.fi