Televisionhistoria
Radio- ja televisiotoiminta Suomessa Radiotoiminnan alku Suomessa • ”Langaton lennättäminen ilmatelegraafilla” Kotkan ja Suursaaren välillä (vuosisadanvaihde) • Radioamatööritoimintaa Helsingissä ja Tampereella salassa venäläisiltä viranomaisilta • Sisällissodan aikana suojeluskuntajärjestöt ottavat haltuunsa Venäjän armeijan radiolaitteet • Kipinälennätinlaitos (1919) • Vuoden 1919 radiolaki: – oikeus rakentaa ja käyttää radiolähettimiä kuului yksinomaan valtiolle – yksityinen taho saattaa anoa tätä oikeutta enintään 10 vuodeksi kerrallaan – viranomaisten myöntävät radiotoimiluvat ja valvovat toimintaa
• Suojeluskuntien yliesikunta alkaa lähettää ohjelmaa Helsingissä • Nuoren Voiman Liitto aloittaa lähetykset 1921 • Eri puolille maata syntyy radioyhdistyksiä: 1924 jo 1254 lähetintä. Kuuluvuusalueet ovat yleensä pienet. • Suomen Radioyhdistys toteaa pyydetyssä lausunnossaan, että ”on terveen kehityksen nimissä vastustettava kaikkia sellaisia pyrkimyksiä, jotka tähtäävät yleisradio monopolisoitumiseen.” Kokous ”yleisradiokysymyksen ratkaisemiseksi” 10.10.1924
• Järjestäjät : radiotoimintaa rahoittaneet radiokauppiaat ja radioamatöörit yhdessä sanomalehtimiesyhdistyksen kanssa • Todettiin yksimielisesti yleisradiotoiminnan aloittaminen välttämätttömäksi • Perustettiin laaja toimikunta, jossa oli mukana myös eri ministeriöiden edustajia • Toimikunta teki vuoden kuluttua ehdotuksen yleisradiotoiminnan järjestämisestä Toimikunnnan ehdotus • Valtio luo tekniset edellytykset • Ohjelmatoiminnasta vastaa monopoliaseman omaava yhtiö • Ohjelmayhtiön tulee edustaa laajasti eri yhteiskunnallisia tahoja • Ohjelmien tulee olla puolueettomia ja valistuksellisia • Ohjelmien tulee sekä teknisesti että sisällöllisesti tavoittaa koko kansa • Erityisesti on otettava huomioon maaseudun tarpeet
• Uutisvälitys on järjestettävä läheiseen yhteyteen sanomalehtien uutisjärjestöjen kanssa, samoin kuin STT:n ja ulkoasiain- ministeriön sanomalehtiosaston kanssa • Kuuntelijoilta peritään kohtuullinen tilaus- maksu, joka pitää jakaa sopivassa suhteessa valtion ja toimiluvan omistajan välillä • Sodan ja luonnonmullistusten sattuessa valtio voi ottaa toiminnan käsiinsä • [Radio]liikkeet antavat valtiolle tietoja myydyistä koneista ja niiden ostajista – perusteluna yleisradion työn valvominen ja standardisoidun toiminnan aikaansaaminen
O.y. Yleisradio A.b. perustetaan 1926
• Radio-ohjelmatoiminnan valmistamisessa ja järjestämisessä on yhtiön päämääränä kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen, jalostavan ja viattoman ajanvietteen hankkiminen varsinkin etäällä liikekeskuksista asuvien tarpeita silmälläpitäen sekä yleensä sivistyskeskuksiin kerääntyneen tiedon ja taiteen levittäminen kansamme laajoille piireille. Ohjelmia järjestettäessä maamme molempien kieliryhmien tarpeet on otettava huomioon. Hallintoneuvosto • 1926 lähtien tehtävänä ohjelmapolitiikan perusteiden määrittely • Ohjelmien sisältöä koskevat esitykset oli jätettävä suullisesti johtokunnan tai sen nimeämän henkilön tarkastettavaksi kaksi viikkoa ennen ohjelman lähettämistä • Oli oltava kuuliainen ohjeet valtion antamille ohjeille • Radiossa ei saanut esittää mitään epäpätevää, hyvin tapojen vastaista tai muuten loukkaavaa • ”Liikereklaami” oli kielletty • Edustettuna monet tahot • Ei tunnustettu poliittiseksi elimeksi ennen vuotta 1948 Monopoliasema vakiintuu • Vuoden 1934 radiolain perusteella Yleisradio sai omistukseensa maan kaikki lähetyslaitteet • Valtion osuus yhtiön osakkeista 90 % • Toimilupia voitiin periaatteessa myöntää muillekin toimijoille, mutta valtion ja YLE:n välisessä sopimuksessa valtio sitoutui olemaan myöntämättä niitä muille • Vuosien 1935-39 sopimuksessa YLE sai käyttöönsä lupamaksut kokonaisuudessaan Toiminta laajenee ja yhteiskunnallistuu • 1939 kuuntelulupia yli 333 000 • ”Äänen talteenottolaitteita” käyttöön 1935 • Magnetofonit käyttöön 1939 • Ensimmäinen ”ääniauto” 1937 → ulkolähetystoiminta alkaa • Lapuanliikkeettä johtanut Vihtori Kosola pääsi esittämään eduskuntavaalijulistuksensa STT:n uutisten jälkeen – vasemmisto protestoi ankarasti • Presidentti Svinhufvudin radiopuheen 2.3. 1932 katsotaan lopettaneen Mäntäsälän kapinan • Sodan aikana radiolla on tärkeä rooli kansallisena tiedottajana ja mielialan ylläpitäjänä Sodan jälkeen • Hella Wuolijoki Yleisradion johtoon • ”Hellaradion” vasemmistosympatia herättävät ärtymystä • 1948 ”Lex Jahvetin” määrää YLE:n Eduskunnan alaisuuteen, perusteluna tarve kansanvaltaistaa YLE:n hallinto • ”Ensimmäinen suuri normalisointi”: Wuolijoki erotetaan, uudeksi johtajaksi sitoutumaton Einar Sundström • Ohjelmiston piti olla hyvin neutraalia ja tarjota valistusta, viihdettä sekä uutisia. Ennakkoluuloja ja kannustimia televisiota kohtaan
• YLE halusi välttää suuria kustannuksia ja estää ”yleisön piirissä helposti leviävien harhakuvien syntymisen” • Todettiin, ettei YLE voisi aloittaa toimintaa, joka ei palvelisi koko kansakuntaa • Epäiltiin television kiinnostavan vain vauraampaa väestönosaa • Vastareaktio: 140 suurinta mainostajaa teki esityksen mainosrahoitteisesta TV-toiminnasta • Tallinnan television pelättiin lähettävän propagandaa Televisiotoiminta alkaa • Ensimmäinen televisiokokeilu 1950 Stockmannilla. • Radioinsinööriseuran televisiokerhon koelähetys 1955 • Tekniikan Edistämissäätiön (TES) säännölliset, mainosrahoitteiset lähetykset 1956. Toiminta yhtiöitetään perustamalla 1959 Oy Tesvisio Ab • TES-TV:n toimiluvan turvin aloitetaan pienimuotoinen toiminta myös Tampereella ja Turussa • Tampereella toiminta yhtiöitetään 1961 perustamalla Tamvision Tuki Oy • Suomen Televisio (STV) tekee koelähetyksiä 1957 ja aloittaa vakituisen ohjelmatoiminnan heti seuraavana vuoden alussa • 1957 perustetaan myös Oy Mainos-TV-Reklam Ab, joka alkaa vuokrata lähetysaikaa Suomen Televisiolta • STV aloittaa uutistoiminnan 1959 • Vuodesta 1962 ohjelmaa viikon joka päivänä vuoden ympäri • Tesvisio häviää kilpailun mainosrahoista, eikä sillä ole varaa laajentaa toimintaansa • YLE ostaa Tesvision tammikuussa 1964 samoin kuin Tampereella toimineen Tamvision. Jälkimmäisestä muodostuu YLE:n toisen kanavan perusta • Ei enää ohjelmakilpailua Uutisia televisiossa • STV aloitti uutistoiminnan 1959 lukemalla STT:n uutisia • Lisänä ”kamerakierroksia”, joissa päästiin näkemään toimintoja eri paikoissa • Syksyllä 1962 aloitettiin uutismakasiinit, • TV2 perustamisen jälkeen 1964 pääuutislähetys 20.30 molemmilla kanavilla. • Vuodesta 1965 kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen uutislähetys päivässä. • Suunnitelmia uutisten lähettämiseksi ”erityisesti tyylitellystä lavastetusta uutistoimituksesta.” • Ulkomaista materiaalia filmillä vähintään kolmen päivän viiveellä Varhaiset ohjelmistot • STV:n lähetysajaltaan suurin ohjelmatyyppi oli lastenohjelmat (15,5%) • Ulkomainen fiktio ja asiaohjelmat (molemmat 14, 4%), • Tesvisio: viihdeohjelmat 23.9%:a, ulkomainen fiktio ja asiaohjelmat molemmat 15,2% • Tesvisiolla ensimmäiset lifestyle ohjelmat, Tupla tai kuitti visailu ja Levyraati (siirtyivät aikanaan MTV:lle) • Televisioteatteri miellettiin kulttuuritarjontaa demokratisoivaksi tarjonnaksi Ohjelmatoiminta vakiintuu • Pertti ’Spede’ Pasanen tuottaa sketsiviihdettä MTV:lle: yhteensä 300 jaksoa ensin vuosina 1964-1974 ja 1984-1987 ja vielä 1990-luvulla Speden Spelit -kilpailuohjelma • Hannes Häyrinen sarjoissa Kaverukset (MTV 1962-63) ja Hanski (MTV 1966-1973) – edellisen mallina Hancock’s Half Hour (BBC). • Me Tammelat (MTV 1963-1969), Naapurilähiö (MTV, 1969 alkaen) • TV2:n ”viihteellistä sarjadraamatuotantoa”: Heikki ja Kaija (1961-1976) Rintamäkeläiset (1972-1978) • Sisä- ja ulkopolitiikkaan liittyviä sarjoja kuten Sodan ja rauhan miehet (1978-79)
Timo Bergholmin Televisioteatteri • Televisioteatterin tulee olla riippumatonta, puolueetonta, monipuolista ja kaikkia katselijoita palvelevaa • Tämä ei saanut merkitä ”passiivista syrjästä katsomista” • ”Televisioteatterin velvollisuus on käydä vääriin tietoihin ja ennakkoluuloihin perustuvia asenteita vastaan ja aktivoida katselijoita omakohtaisiin, itsenäisiin ja oikeille tiedoille perustuviin johtopäätöksiin.” • ”Niissä ohjelmakokonaisuuksissa, joissa TV-teatteri on mukana, tulee olla selkeä suunta, tendenssi, jos niin halutaan, joka toimii porvarillisen hegemonian vaikutusta vastaan… TV- teatterin tulee olla piikkinä vallitsevan järjestelmän lihassa, olipa tällä järjestelmällä mikä väri ja mitkä tunnusmerkit tahansa.”
“Reporadio” • Eino S. Repo YLE:n johtoon 1965 • YLE:n hallinto vasemmistolaistui • “Informatiivinen ohjelmapolitiikka”, tavoitteena yleisön älyllinen aktivoiminen • Marginalisoituneita kansalaisryhmiä tuli käsitellä heidän omilla ehdoillaan. • Yhteiskuntakriittisyys nähtiin monilla tahoilla vasemmistolaisena propagandana. • Oikeiston epäluottamuslause Revolle koska ohjelmistossa oli ollut ”siveellisesti ja moraalisesti ala-arvoista ohjelmaa”, oli heikennetty yhteiskunta-järjestystä ja ”häväisty pyhiä arvoja ja tekoja” • Samansisältöinen välikysymys Eduskunnassa YLE tekee PTS:n • Pitkän tähtäyksen suunnitteluryhmään kuuluvat mm Kaarle Nordenstreng, Yrjö Ahmavaara ja Pertti Hemánus • Informatiivisen radiotoiminnan tulee olla kriittistä, ts. tuoda esille ”edistyksellisiä aatteita” • ”Agenda setting” -ajattelu: media voi määrätä siitä, millaisista asioista ylipäätään keskustellaan • Nordenstreng: ”Joukkotiedotus toimii yhteiskunnassamme ohjailun ja manipulaation välikappaleena, uutisista mainoksiin saakka.” • Syntyy ohjelmatoiminnan säännöstö (OTS), jonka mukaan ohjelmiston – tulee olla puolueetonta – perustua ”oikeisiin tietoihin ja tosiasioihin” – ei saa edustaa vain jotakin tiettyä maailmankatsomusta. – olla irrallaan sekä kaupallisista että puoluepoliittisista intresseistä Viestintäpoliittinen taistelu • 1970 vaaleissa Kokoomus ja Suomen maaseudun puolue saavat suuren voiton ”radiovaaleissa”. Eduskunta ja sen myötä Yleisradion hallintoelimet vaihtuivat porvarienemmistöiseksi • Yleisradion uudeksi johtajaksi tulee SDP:n puoluesihteeri Erkki Raatikainen – YLE:n toinen suuri normalisointi • Perustetaan ohjelmaneuvostoja, joita on enimmillään 17. Niiden samoin kuin hallintoneuvoston paikat ovat poliittisia mandaatteja • Ulkopoliittinen oikeaoppisuus nousee lyömäaseeksi • 1971 radiovastuulaki ja radiovastuuasetus: ohjelmatoimittajat ovat vastuussa siitä, että ohjelmat ovat tasapuolisia eivätkä luonteeltaan rikollisia • Viestintäpoliittisen komitean (1973-74) myötä syntyvät useimpien puolueiden viestintäpoliittiset kannanotot
Viestintäpoliittisen komitean mukaan: • Sananvapaus on parhaiten toteutettavissa, kun niin kohde- kuin joukkoviestintä tapahtuu taloudellisista eturyhmistä vapaana yhteiskunnan omistamilla viestintävälineillä • Erityisesti kaapelilähetystoiminnan tulee tapahtua Yleisradion tai sen tyyppisen organisaation toimesta ja sen edellyttämän viestintäverkon rakentaminen ja ylläpitäminen posti- ja lennätin hallituksen toimesta • Kaapelilähetystoiminta tulee rinnastaa perinteiseen yleisradiotoimintaan • Satelliittiviestinnän tulee tapahtua ”kokonaisvaltaisen viestintäpolitiikan lähtökohdista” • Visio ”integroidusta tietoverkosta” Murtuma monopolissa • Osa viestintäpoliittisen komitean jäsenistä Osmo A. Wiion johdolla jättää eriävän mielipiteensä vedoten yksilökeskeiseen sananvapauden käsitteeseen, kansalaisvapauksiin ja moniarvoisuuteen • Wiio valmistelee oman mietintönsä (1973), jossa esittää mahdollisimman laajan sananvapauden totuttamista radio- ja televisiotoiminnassa: vaikka yleisradiotoiminnan valtiolliseen säätelyyn on perusteltuja syitä, ne eivät päde kaapeliviestintään • Juhani Perttusen komitea (1979-83) ehdottaa paikallisradiotoiminnan kokeilemista sekä uutisoikeuden myöntämistä MTV:lle kokeiluluonteisesti. • Kaapelitelevisiolaki (1987) määrää toiminnan luvanvaraiseksi, mutta ei anna mahdollisuutta tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Vakavaraisuus ja toiminnallinen uskottavuus riittivät kriteereiksi. Kaapelitoiminnan vahvistettiin kuuluvan vapaan yrittäjyyden piiriin
Kaapelitelevision murtaa monopolin
• Helsingin Kaapelitelevisio aloitti toimintansa jo 1975, taustavoimina vakuutuslaitoksia, pankkeja, keskusliikkeitä, Taloudellinen Tiedotustoimisto, Elinkenoelämän Valtuuskunta • ”Villi suurpääoman kaapeli-tv” • Lähetyksiä kolmella kanavalla: H(elsinki), T(ieto), V(iihde). Kolmatta kanavaa varten tarvitaan ns. mustarasia • HTV:n uutiset olivat pääasiassa paikallisia ja niitä nähtiin ma-pe. Viikonloppuisin lähetettiin uutis- ja ajankohtaiskoosteita • Mainosrahoitus ei kasva odotetulla tavalla, joten oma tuotanto uutiset mukaan lukien lopetetaan 1980 Kympin uutiset • Perttusen komiteaan vedoten MTV vaati oikeutta lähettää uutisia • 1981, Keskustan muutettua kantansa YLE:n hallintoneuvosto antoi äänin 12-9 MTV:lle luvan uutistoimintaan kahden vuoden koeajalla • 1.9.1981 syntyvät Kymmenen uutiset • 10 paikallista uutistoimistoa kaupungeissa, joissa on lentokenttä • Luvataan korkeampi kotimaisuusprosentti (75) kuin YLE:ssä (60%) • YLE estää MTV:a pääsemästä EBU:n jäseneksi • Vuoteen 1988 saakka vain vähintään 24h vanhoja uutisia Paikallisradiotoiminta alkaa • Perttusen komitea esitettyä paikallisradiotoiminnan kokeilemista perustetaan Suomen Paikallisradioliitto – Taustavoimina lähinnä joukko paikallislehtiä sekä EVA ja Taloudellinen Tiedotustoimisto – Puheenjohtajaksi kutsutaan OPM:n kansliapäällikkö Jaakko Numminen • Selviää, että Suomelle on varattu keskimäärin kaksi taajuutta / kunta, eli tilaa olisi noin1000 radiokanavalle • 1989 myönnetään toimiluvat 42 radioasemalle Kolmostelevision synty • YLE:n, MTV:n ja Nokian piirissä pohditaan erillisen kaupallisen kanavan perustamista (1984-5) tarkoituksena lujittaa Yleisradion ja MTV:n asemaa sekä torjua taivaskanavien uhkaa • Myös suuret lehtitalot havittelevat omaa televisiokanavaa. Sanoma Oy perustaa Kanava Kolme Oy:n (→ Uusvisio Oy → Ruutunelonen Oy) • YLE hyväksyy Kolmostelevision perustamissuunnitelman 1985. Omistussuhteiksi määrättiin YLE 50 %, MTV 35 & ja Nokia 15 %. • YLE:n toimilupaa muutetaan niin, että se mahdollisti Kolmostelevision käyttämisen apuyhtiönä samaan tapaan kuin MTV • 1989 YLE:n hallintoneuvosto hyväksyy yksimielisesti päätöksen, jonka mukaan Kolmostelevisiosta tulee MTV:n tytäryhtiö • MTV sitoutui toimimaan 10 v Yleisradion toimiluvan varassa – tämä avaa sille pääsyn Euroopan yleisradioliitto EBU:n jäseneksi. • Suomeen syntyy aitoa kanavakilpailua • Katsojamittauksessa otettiin käyttöön mittarimenetelmä ja kohderyhmäperusteinen ohjelmistosuunnittelu • ”Televisiotoiminnan liberalisoinnin koelaboratorio” (Hellman) • ”Suuren kanavauudistuksen” yhteydessä 1993 syntyy itsenäinen MTV3 – lehtitalot ovat tässä vaiheessa yhtiön merkittäviä osakkaita, YLE lisää osuuttaan • MTV3 maksaa yhä ”julkisen palvelun maksua” • Toimilupa voidaan ottaa uudelleen harkintaan, mikäli omistussuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia
YLE:n uusi asema • Joulukuussa 1993 YLE määritellään julkisen palvelun yhtiöksi eikä se enää tarvitse toimilupaa • Yhtiöstä tulee aikaisempaa riippumattomampi valtioneuvostosta vaikka se säilyykin ”eduskunnan radiona” • YLE:n tulee tukea kansanvaltaa monipuolisilla ohjelmilla, joita tulee suunnata myös vähemmistöille ja eri kieliryhmille • Mukana on oltava myös kansalaisten opiskelua tukevia ohjelmia sekä tietysti hartausohjelmia • On myös näytettävä itse hankittua viihdettä yhteistyön MTV:n kanssa päätyttyä PTV:stä Ruutuneloseen • Jouni Mykkäsen 1995 tekemän selvityksen mukaan MTV:llä tulisi olla valtakunnallinen kaupallinen kilpailija. • Sanoma Oy, Aamulehti-yhtymä, ja Turun Sanomat perustavat Suomen paikallis-tv kanavat Oy:n (PTV, 1989) harjoittamaan kaapelitelevisiotoimintaa. Sanoma OY:n omistama Helsinki Media saa haltuunsa sen osake- enemmistön 1994. • PTV lopettaa toimintansa kun Sanoma-yhtiön omistamalle Oy Ruutunelonen Ab -yhtiölle myönnetään kovan kilpailun jälkeen toimilupa 1996. Ohjelmatuotanto ulkoistetaan kutakuinkin kokonaisuudessaan Muita uusia kanavia • 1997 syntyvät yksityisin voimin lyhytikäiset Moon-tv sekä Helsingin Aluetelevisio (ATV) • 1997 Aamulehti ja MTV3 fuusioituvat Alma Mediaksi, jonka pääosakas tuli pian olemaan ruotsalainen Bonnier. • 1999 perustetaan Alma Mediaan kuuluva TVTV! kaapelikanava ja digitaalinen City-tv, jotka paria vuotta myöhemmin yhdistettiin Alma Median omistamaksi Subtv:ksi – kanava ylpeilee tarjoavansa pelkästään viihdettä. • YLE-teema 2001 • Jim (Jotain ihan muuta), SanomaWSOY-konserniin kuuluva Nelonen Media, 2007 ... jne. Omaa vai ulkopuolista tuotantoa? • Vielä 1980-luvun alkupuolella TV-yhtiöt tuottivat itse lähes koko kotimaisen tuotannon. • 1990-luvun lopulla YLE asetti työryhmän pohtimaan ulkopuolisten tuottajien käytön lisäämistä (vrt. Channel 4) • Vuosituhannen vaihteeseen tilaaja-tuottajamalli, jossa YLE järjestää vuosittain tilauskierroksen tuottajayhtiöille • Nykyisin Suomessa toimii kymmenkunta suurehkoa itsenäistä tuottajaa, joista merkittävä osa on ulkomaisessa omistuksessa Ohjelmisto runsauden aikakaudella • 1980-luvun lopulla n.1/5 kokonaistarjonnasta ulkomaista fiktiota, MTV:llä yli 1/3, YLE1:llä vähän yli 1/10, YLE 2:lla n. 1/5 • Informatiivisten ohjelmien osuus YLE:n ohjelmistossa 2000-luvun lopulla 55 % , MTV3:lla 31 % ja Nelosella 17 % • TV2:n dokumenttiprojekti • Suurtuotantoja: Holmbergin Rauta-aika (1984), Turkan Seitsemän veljestä (1989) • 1980-luku sketsiviihteen kulta-aikana: Hukkaputki (1981-83), Velipuolikuu (1983-84), Hymyhuulet (1987-88) • Poliittiset satiirit: Iltalypsy (1993-2001), Itsevaltiaat (2001-2008) ja Uutisvuoto (1998-); TV2:n Tuttu juttu ja Hyvät herrat (MTV 1990-1996), • Lähinnä MTV/Sub:n Kilpailuohjelmat: Suuri Seikkailu (2001), Idols (2003), Big Brother (2005). Pienten maiden televisiotoiminnan problematiikkaa
• Kaksi televisiokanavien määrän lisäämisstrategiaa: – tasapainottelu: toinen kanava on kaupallinen – Kiinteyttäminen: kaksi tai useampi julkisen palvelun kanava ennen toimilupien myöntämistä kaupallisille kanaville • Julkisen palvelun kanavien määrä ennen kaupallisia toimilupien myöntämistä: UK:1955 (1), Ranska: 1987 (3), Saksa: 1984 (3), Suomi: 1989 (2), Ruotsi: 1992 (2) • Kaupallisten kanavien määrän lisääntyessä tuotantoa ulkoistetaan enenevässä määrin kustannusten pitämiseksi kurissa • Erot yleisön ja resurssien suuruudessa johtavat vääristyneeseen kilpailutilanteeseen ja vaikeuttavat sijoittamista omaan tuotantoon • Tunti Beverly Hills:a saattoi maksaa $ 14,000; vastaavan tasoinen tanskalaissarja $ 550,000 → • Julkinen rahoitus on Eurooppalaisen sisältötuotannon kulmakivi • Amsterdam protokolla (1997): “jäsenvaltioiden julkisen palvelun lähetystoiminta liittyy suoraan kunkin yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin” • Lupa- ja käyttömaksut takaavat vakaan tulolähteen mahdollistaen paremman taloudellisen suunnittelun ja tuotantokustannusten jakamisen koska keskimääräinen tulo katsojaa kohden pysyy samana • Pienten maiden televisiokanavat joutuvat reagoimaan ohjelmiin ja formaatteihin, jotka on suunniteltu ja toteutettu suuria markkinoita silmällä pitäen → kanavien on joko sovitettava ne korkeine kuluineen omia toimintaolosuhteitaan vastaaviksi tai ostettava valmista materiaalia ulkomailta • Satelliitti- ja digitaaliteknologian mahdollistamilla uusilla kanavilla on taipumus vastata pienten osayleisöjen tarpeisiin halvalla saatavilla olevan ohjelmiston turvin pikemminkin kuin tuottaa kotimaisia sisältöjä tai uutis- & ajankohtaisohjelmaa Lähde: Small Among giants – Television Broadcasting in Smaller Countries (Nordicom 2011)
Country Expenditure on Expenditure on originate content originated content in gross millions of per capita Euros (2007) (2006/2007) Latvia 11 4.8 Lithuania 13 3.4 Estonia 14 10.4 Finland 262 49.6 Sweden 343 37.6 Denmark 469 86.1 France 2524 41.1 UK 4140 68.2 Germany 4512 54.8