Televisionhistoria Radio- ja televisiotoiminta Suomessa Radiotoiminnan alku Suomessa • ”Langaton lennättäminen ilmatelegraafilla” Kotkan ja Suursaaren välillä (vuosisadanvaihde) • Radioamatööritoimintaa Helsingissä ja Tampereella salassa venäläisiltä viranomaisilta • Sisällissodan aikana suojeluskuntajärjestöt ottavat haltuunsa Venäjän armeijan radiolaitteet • Kipinälennätinlaitos (1919) • Vuoden 1919 radiolaki: – oikeus rakentaa ja käyttää radiolähettimiä kuului yksinomaan valtiolle – yksityinen taho saattaa anoa tätä oikeutta enintään 10 vuodeksi kerrallaan – viranomaisten myöntävät radiotoimiluvat ja valvovat toimintaa • Suojeluskuntien yliesikunta alkaa lähettää ohjelmaa Helsingissä • Nuoren Voiman Liitto aloittaa lähetykset 1921 • Eri puolille maata syntyy radioyhdistyksiä: 1924 jo 1254 lähetintä. Kuuluvuusalueet ovat yleensä pienet. • Suomen Radioyhdistys toteaa pyydetyssä lausunnossaan, että ”on terveen kehityksen nimissä vastustettava kaikkia sellaisia pyrkimyksiä, jotka tähtäävät yleisradio monopolisoitumiseen.” Kokous ”yleisradiokysymyksen ratkaisemiseksi” 10.10.1924 • Järjestäjät : radiotoimintaa rahoittaneet radiokauppiaat ja radioamatöörit yhdessä sanomalehtimiesyhdistyksen kanssa • Todettiin yksimielisesti yleisradiotoiminnan aloittaminen välttämätttömäksi • Perustettiin laaja toimikunta, jossa oli mukana myös eri ministeriöiden edustajia • Toimikunta teki vuoden kuluttua ehdotuksen yleisradiotoiminnan järjestämisestä Toimikunnnan ehdotus • Valtio luo tekniset edellytykset • Ohjelmatoiminnasta vastaa monopoliaseman omaava yhtiö • Ohjelmayhtiön tulee edustaa laajasti eri yhteiskunnallisia tahoja • Ohjelmien tulee olla puolueettomia ja valistuksellisia • Ohjelmien tulee sekä teknisesti että sisällöllisesti tavoittaa koko kansa • Erityisesti on otettava huomioon maaseudun tarpeet • Uutisvälitys on järjestettävä läheiseen yhteyteen sanomalehtien uutisjärjestöjen kanssa, samoin kuin STT:n ja ulkoasiain- ministeriön sanomalehtiosaston kanssa • Kuuntelijoilta peritään kohtuullinen tilaus- maksu, joka pitää jakaa sopivassa suhteessa valtion ja toimiluvan omistajan välillä • Sodan ja luonnonmullistusten sattuessa valtio voi ottaa toiminnan käsiinsä • [Radio]liikkeet antavat valtiolle tietoja myydyistä koneista ja niiden ostajista – perusteluna yleisradion työn valvominen ja standardisoidun toiminnan aikaansaaminen O.y. Yleisradio A.b. perustetaan 1926 • Radio-ohjelmatoiminnan valmistamisessa ja järjestämisessä on yhtiön päämääränä kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen, jalostavan ja viattoman ajanvietteen hankkiminen varsinkin etäällä liikekeskuksista asuvien tarpeita silmälläpitäen sekä yleensä sivistyskeskuksiin kerääntyneen tiedon ja taiteen levittäminen kansamme laajoille piireille. Ohjelmia järjestettäessä maamme molempien kieliryhmien tarpeet on otettava huomioon. Hallintoneuvosto • 1926 lähtien tehtävänä ohjelmapolitiikan perusteiden määrittely • Ohjelmien sisältöä koskevat esitykset oli jätettävä suullisesti johtokunnan tai sen nimeämän henkilön tarkastettavaksi kaksi viikkoa ennen ohjelman lähettämistä • Oli oltava kuuliainen ohjeet valtion antamille ohjeille • Radiossa ei saanut esittää mitään epäpätevää, hyvin tapojen vastaista tai muuten loukkaavaa • ”Liikereklaami” oli kielletty • Edustettuna monet tahot • Ei tunnustettu poliittiseksi elimeksi ennen vuotta 1948 Monopoliasema vakiintuu • Vuoden 1934 radiolain perusteella Yleisradio sai omistukseensa maan kaikki lähetyslaitteet • Valtion osuus yhtiön osakkeista 90 % • Toimilupia voitiin periaatteessa myöntää muillekin toimijoille, mutta valtion ja YLE:n välisessä sopimuksessa valtio sitoutui olemaan myöntämättä niitä muille • Vuosien 1935-39 sopimuksessa YLE sai käyttöönsä lupamaksut kokonaisuudessaan Toiminta laajenee ja yhteiskunnallistuu • 1939 kuuntelulupia yli 333 000 • ”Äänen talteenottolaitteita” käyttöön 1935 • Magnetofonit käyttöön 1939 • Ensimmäinen ”ääniauto” 1937 → ulkolähetystoiminta alkaa • Lapuanliikkeettä johtanut Vihtori Kosola pääsi esittämään eduskuntavaalijulistuksensa STT:n uutisten jälkeen – vasemmisto protestoi ankarasti • Presidentti Svinhufvudin radiopuheen 2.3. 1932 katsotaan lopettaneen Mäntäsälän kapinan • Sodan aikana radiolla on tärkeä rooli kansallisena tiedottajana ja mielialan ylläpitäjänä Sodan jälkeen • Hella Wuolijoki Yleisradion johtoon • ”Hellaradion” vasemmistosympatia herättävät ärtymystä • 1948 ”Lex Jahvetin” määrää YLE:n Eduskunnan alaisuuteen, perusteluna tarve kansanvaltaistaa YLE:n hallinto • ”Ensimmäinen suuri normalisointi”: Wuolijoki erotetaan, uudeksi johtajaksi sitoutumaton Einar Sundström • Ohjelmiston piti olla hyvin neutraalia ja tarjota valistusta, viihdettä sekä uutisia. Ennakkoluuloja ja kannustimia televisiota kohtaan • YLE halusi välttää suuria kustannuksia ja estää ”yleisön piirissä helposti leviävien harhakuvien syntymisen” • Todettiin, ettei YLE voisi aloittaa toimintaa, joka ei palvelisi koko kansakuntaa • Epäiltiin television kiinnostavan vain vauraampaa väestönosaa • Vastareaktio: 140 suurinta mainostajaa teki esityksen mainosrahoitteisesta TV-toiminnasta • Tallinnan television pelättiin lähettävän propagandaa Televisiotoiminta alkaa • Ensimmäinen televisiokokeilu 1950 Stockmannilla. • Radioinsinööriseuran televisiokerhon koelähetys 1955 • Tekniikan Edistämissäätiön (TES) säännölliset, mainosrahoitteiset lähetykset 1956. Toiminta yhtiöitetään perustamalla 1959 Oy Tesvisio Ab • TES-TV:n toimiluvan turvin aloitetaan pienimuotoinen toiminta myös Tampereella ja Turussa • Tampereella toiminta yhtiöitetään 1961 perustamalla Tamvision Tuki Oy • Suomen Televisio (STV) tekee koelähetyksiä 1957 ja aloittaa vakituisen ohjelmatoiminnan heti seuraavana vuoden alussa • 1957 perustetaan myös Oy Mainos-TV-Reklam Ab, joka alkaa vuokrata lähetysaikaa Suomen Televisiolta • STV aloittaa uutistoiminnan 1959 • Vuodesta 1962 ohjelmaa viikon joka päivänä vuoden ympäri • Tesvisio häviää kilpailun mainosrahoista, eikä sillä ole varaa laajentaa toimintaansa • YLE ostaa Tesvision tammikuussa 1964 samoin kuin Tampereella toimineen Tamvision. Jälkimmäisestä muodostuu YLE:n toisen kanavan perusta • Ei enää ohjelmakilpailua Uutisia televisiossa • STV aloitti uutistoiminnan 1959 lukemalla STT:n uutisia • Lisänä ”kamerakierroksia”, joissa päästiin näkemään toimintoja eri paikoissa • Syksyllä 1962 aloitettiin uutismakasiinit, • TV2 perustamisen jälkeen 1964 pääuutislähetys 20.30 molemmilla kanavilla. • Vuodesta 1965 kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen uutislähetys päivässä. • Suunnitelmia uutisten lähettämiseksi ”erityisesti tyylitellystä lavastetusta uutistoimituksesta.” • Ulkomaista materiaalia filmillä vähintään kolmen päivän viiveellä Varhaiset ohjelmistot • STV:n lähetysajaltaan suurin ohjelmatyyppi oli lastenohjelmat (15,5%) • Ulkomainen fiktio ja asiaohjelmat (molemmat 14, 4%), • Tesvisio: viihdeohjelmat 23.9%:a, ulkomainen fiktio ja asiaohjelmat molemmat 15,2% • Tesvisiolla ensimmäiset lifestyle ohjelmat, Tupla tai kuitti visailu ja Levyraati (siirtyivät aikanaan MTV:lle) • Televisioteatteri miellettiin kulttuuritarjontaa demokratisoivaksi tarjonnaksi Ohjelmatoiminta vakiintuu • Pertti ’Spede’ Pasanen tuottaa sketsiviihdettä MTV:lle: yhteensä 300 jaksoa ensin vuosina 1964-1974 ja 1984-1987 ja vielä 1990-luvulla Speden Spelit -kilpailuohjelma • Hannes Häyrinen sarjoissa Kaverukset (MTV 1962-63) ja Hanski (MTV 1966-1973) – edellisen mallina Hancock’s Half Hour (BBC). • Me Tammelat (MTV 1963-1969), Naapurilähiö (MTV, 1969 alkaen) • TV2:n ”viihteellistä sarjadraamatuotantoa”: Heikki ja Kaija (1961-1976) Rintamäkeläiset (1972-1978) • Sisä- ja ulkopolitiikkaan liittyviä sarjoja kuten Sodan ja rauhan miehet (1978-79) Timo Bergholmin Televisioteatteri • Televisioteatterin tulee olla riippumatonta, puolueetonta, monipuolista ja kaikkia katselijoita palvelevaa • Tämä ei saanut merkitä ”passiivista syrjästä katsomista” • ”Televisioteatterin velvollisuus on käydä vääriin tietoihin ja ennakkoluuloihin perustuvia asenteita vastaan ja aktivoida katselijoita omakohtaisiin, itsenäisiin ja oikeille tiedoille perustuviin johtopäätöksiin.” • ”Niissä ohjelmakokonaisuuksissa, joissa TV-teatteri on mukana, tulee olla selkeä suunta, tendenssi, jos niin halutaan, joka toimii porvarillisen hegemonian vaikutusta vastaan… TV- teatterin tulee olla piikkinä vallitsevan järjestelmän lihassa, olipa tällä järjestelmällä mikä väri ja mitkä tunnusmerkit tahansa.” “Reporadio” • Eino S. Repo YLE:n johtoon 1965 • YLE:n hallinto vasemmistolaistui • “Informatiivinen ohjelmapolitiikka”, tavoitteena yleisön älyllinen aktivoiminen • Marginalisoituneita kansalaisryhmiä tuli käsitellä heidän omilla ehdoillaan. • Yhteiskuntakriittisyys nähtiin monilla tahoilla vasemmistolaisena propagandana. • Oikeiston epäluottamuslause Revolle koska ohjelmistossa oli ollut ”siveellisesti ja moraalisesti ala-arvoista ohjelmaa”, oli heikennetty yhteiskunta-järjestystä ja ”häväisty pyhiä arvoja ja tekoja” • Samansisältöinen välikysymys Eduskunnassa YLE tekee PTS:n • Pitkän tähtäyksen suunnitteluryhmään kuuluvat mm Kaarle Nordenstreng, Yrjö Ahmavaara ja Pertti Hemánus • Informatiivisen radiotoiminnan tulee olla kriittistä, ts. tuoda esille ”edistyksellisiä aatteita” • ”Agenda setting” -ajattelu: media voi määrätä siitä, millaisista asioista ylipäätään keskustellaan • Nordenstreng: ”Joukkotiedotus toimii yhteiskunnassamme ohjailun ja manipulaation välikappaleena, uutisista mainoksiin saakka.” • Syntyy ohjelmatoiminnan säännöstö (OTS), jonka mukaan ohjelmiston – tulee olla puolueetonta – perustua ”oikeisiin tietoihin ja tosiasioihin” – ei