Tavoitteena Koko Kansan Elokuvakerho Julkisen Palvelun Elokuvapolitiikka Yle Teema -Kanavalla 2001–2013
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Tavoitteena koko kansan elokuvakerho Julkisen palvelun elokuvapolitiikka Yle Teema -kanavalla 2001–2013 Maria Vera Kristina Pirkkalainen Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Poliittinen historia Pro gradu -tutkielma Joulukuu 2014 Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Laitos – Institution – Department Valtiotieteellinen tiedekunta Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Maria Vera Kristina Pirkkalainen Työn nimi – Arbetets titel – Title Tavoitteena koko kansan elokuvakerho. Julkisen palvelun elokuvapolitiikka Yle Teema -kanavalla 2001–2013 Oppiaine – Läroämne – Subject Poliittinen historia Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and year Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages Pro gradu Joulukuu 2014 111 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten Yleisradion ohjelmapolitiikka on kehittynyt historiallisesta lähtökohdastaan digitalisoitumisen myötä 2000-luvulla. Tutkimus selvittää, millä tavalla Yleisradion televisiotoiminta vastasi tarjonnan lisääntymiseen ja pirstoutumiseen runsauden aikakaudella, ja millaisia uudistuksia muuttunut tarjonta tarkoitti julkisen palvelun tavoitteissa ja ohjelmistoissa. Tarkemmin tutkittavaksi tapauskohteeksi on valittu Yle Teema -kulttuurikanavalla vuosina 2001– 2013 esitetyt pitkät fiktioelokuvat. Television elokuvapolitiikan lisäksi Yle Teema on paljolti aikaisemmin tutkimatonta maaperää Yleisradion virallisen yhtiöhistoriikin päättyessä vuoteen 1996. Tutkimus käy myös läpi, miten elokuvien merkitys on muuttunut kanavan ohjelmistosuunnittelussa tutkimusajankohtana. Yleisradion asema elokuvan ja siihen liittyvän sivistyksen suhteen on monella tapaa ainutlaatuinen ja tarkastelun arvoinen Suomen televisiokentällä. Samoin 2000-luvun digitaalinen aika ja internet ovat muuttaneet elokuvien kulutusrakennetta ja roolia television ohjelmistosuunnittelussa merkittävästi. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään Liikenne- ja viestintäministeriön määritelmää elokuvista viihteelliseksi ohjelmistoksi luettavina pitkinä fiktioelokuvina, jotka on tehty elokuvateatterilevitystä varten. Tämä mahdollistaa hedelmällisemmän vertailun kaupallisten televisiotoimijoiden ohjelmapolitiikkaan. Tutkielman historiallisena ja teoreettisena viitekehyksenä on viestintätutkijoiden Daniel C. Hallinin ja Paolo Mancinin määritelmä läntisten demokratioiden viestintäjärjestelmämalleista, joista Suomi on muiden perinteisten hyvinvointivaltioiden tavoin kuulunut demokraattis-korporatistisiin maihin. Työ tarkastelee onko Suomen julkinen palvelu liukunut pois historiallisesta eetoksestaan ja hyödyntää tässä mediatutkija Ien Angin näkemystä yleisöstä kansalaisina tai kuluttajina sekä Heikki Hellmanin rakentamia julkisen palvelun ja kaupallisen televisiotoiminnan legitimaatiostrategioita. Tutkimuksen historiallinen kehys sijoittuu myös televisiotutkija John Ellisin jaotteluun televisiohistorian kolmesta aikakaudesta: niukkuudesta, saatavuudesta ja runsaudesta. Tutkimuksen strategiana on historiallinen tapaustutkimus, jonka lähdeaineisto on muodostettu aineistotriangulaation avulla. Lähdeaineistona käytetään aikaisemmin tutkimattomia asiakirjoja ja dokumentteja Yleisradion arkistoista sekä yksityiskokoelmista, lehtileikkeitä, kirjallisuutta ja ohjelmatietoja. Lisäksi työhön on haastateltu 15 Yle Teema -kanavan elokuvaohjelmistoihin vaikuttanutta henkilöä vuosilta 2001–2013. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on lähdekritiikki, minkä lisäksi haastatteluja tulkitaan puolistrukturoitujen asiantuntijahaastatteluiden analyysikeinoin. Yle Teemasta rakennettiin Yleisradion pääelokuvakanava 2000-luvulla, ja fiktioelokuvien osuus sen ohjelmistoista kasvoi huomattavasti. Tutkimustulosten perusteella Yle Teeman elokuvaohjelmistot nuorentuivat, ja uuden elokuvan lisäksi suomalaisen ja eurooppalaisen elokuvan määrä ja merkitys vahvistuivat. Haastatteluista ja asiakirja-aineistosta käy ilmi, kuinka elokuvaohjelmiston rakentaminen digitaalisena aikana on ollut haastavaa niin sisäisten kuin ulkoisten paineiden vuoksi: budjetit ovat olleet pieniä, kysymys viihteellisen valtavirtaelokuvan esittämisestä on noussut ristiriidaksi, ja fiktioelokuvan paikka television ohjelmistosuunnittelussa on murroksessa. Kilpailu yleisön ajankäytöstä on lisääntynyt ja vaikuttanut julkisen palvelun kulttuurikanavan ohjelmapolitiikkaan. Yleisradion historiallisen elokuvasivistystehtävän puolestapuhujiksi nousevat ohjelmistoihin vaikuttaneet yleisradiolaiset asiantuntijavaltansa kanssa. Tutkimuksen perusteella on tulkittavissa, kuinka suomalainen viestintäjärjestelmä on liukunut digitaalisen television aikana valtiokeskeisestä demokraattis-korporatismista kohti markkinoita tarkkailevaa liberaalia mallia. Yleisö nähdään 2000-luvulla julkisen palvelun ohjelmapolitiikassa niin perinteiseen paternalistiseen tapaan sivistettävinä kansalaisina kuin populistiseen tapaan asiakkaina, kuluttajina. Yhtä lailla Yle Teeman kaltainen erityisyleisöille suunnattu julkisen palvelun kanava ei olisi itsessään ollut mahdollinen ennen runsauden aikakautta. Lisäksi elokuvat ovat olleet Yle Teeman keino ylläpitää television perinteistä roolia kansallisena yhdistäjänä kanavan tavoittamille yleisöille. Keinoja tähän ovat olleet tapahtumallisuus, teemallisuus, sosiaalisen median hyödyntäminen ja elokuvakerhomaisuus. Televisiotoiminnan nopeasta murroksesta ja epävakaasta tulevaisuudesta huolimatta pitkistä fiktioelokuvista halutaan pitää kiinni osana Yleisradion julkista palvelua ja Yle Teemaa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Yleisradio, viestintäpolitiikka, ohjelmapolitiikka, elokuvapolitiikka, digitaalinen televisio, televisiohistoria Sisällysluettelo 1. Johdanto......................................................................................................................1 1.1 Aikaisempi tutkimus...........................................................................3 1.2 Tutkimuskysymys ja -rajaukset..........................................................6 1.3 Aineisto...............................................................................................7 1.4 Strategia ja menetelmät.....................................................................10 1.5 Keskeiset käsitteet ja teoreettinen viitekehys...................................15 1.6 Tutkielman rakenne..........................................................................22 2. Paternalismista populismiin – julkisen palvelun ohjelmapolitiikan kehitys............ 23 2.1 Historiallisena tavoitteena kansansivistys.........................................24 2.2 1980-luvun kanavakilpailu korosti viihteellisyyttä...........................27 2.3 Digitaaliajan sirpaloitunut katsojakunta 2000-luvulta lähtien..........31 3. Yle Teeman elokuvaohjelmistojen päättäjärakenne.................................................34 3.1 Elokuvaohjelmistojen päättäjärakenne vuosina 2001–2010.............34 3.2 Elokuvaohjelmistojen päättäjärakenne vuosina 2011–2013.............37 4. Digitaalisen teemakanavan ensiaskeleet 2001–2004................................................39 4.1 Lähtökohta digitaaliajan murroksessa ja toiveissa............................40 4.2 Elokuvaohjelmisto luottaa klassikoihin ja kulttielokuviin................42 4.3 Ohjelmistoanalyysi...........................................................................47 5. Uudet linjaukset täysdigitalisoitumisen ovella 2005–2007......................................50 5.1 Yle Teemasta Yleisradion pääelokuvakanava..................................50 5.2 Erottautumiskeinoina maailmanelokuva ja arthouse........................54 5.3 Ohjelmistoanalyysi...........................................................................59 6. Tulevaa elokuvasuuntaa määritellään 2008–2011....................................................62 6.1 Kanavaeroja kirkastetaan entisestään...............................................62 6.2 Uudet ja vanhat elokuvapaikat etsivät muotoaan..............................65 6.3 Valttikortteina kerhomaisuus ja teemasarjat.....................................70 6.4 Ohjelmistoanalyysi...........................................................................74 7. Elokuvapaikat vakiintuvat 2012–2013.....................................................................78 7.1 Vuoden 2012 kanavaprofiiliuudistus selkeyttää tilanteen................78 7.2 Tapahtumallisuudella uusia elokuvahaasteita vastaan......................84 7.3 Ohjelmistoanalyysi...........................................................................86 8. Lopuksi.....................................................................................................................89 8.1 Yle Teeman elokuvapolitiikan tavoitteiden kehitys 2001–2013......89 8.2 Yleisradion ohjelmapolitiikka runsauden aikakaudella....................95 8.3 Fiktioelokuvan merkitys julkisen palvelun televisiotoiminnalle......97 8.4 Tulevaisuusnäkymiä.......................................................................100 9. Lähdeluettelo..........................................................................................................103 Liitteet: I. Luettelo ohjelmistoanalyysissä käytetystä elokuva-aineistosta II. Luettelo Yle Teeman katsotuimmista elokuvista 2007–2013 1. Johdanto Yleisradioon1 ja sen ohjelmiin liittyviä mielipiteitä on yhtä paljon kuin Suomessa kansalaisia. 2000-luvulla kansallista julkisen palvelun tarjoajaa koskevan kriittisen keskustelun voi nähdä kiihtyneen