Vieraita Vaikutteita Karsimassa Helene Schjerfbeck Ja Juho Rissanen Sukupuoli, Luokka Ja Suomen Taiteen Rakentuminen 1910-20
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Vieraita vaikutteita karsimassa Helene Schjerfbeck ja Juho Rissanen Sukupuoli, luokka ja Suomen taiteen rakentuminen 1910–20 -luvulla Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi pienessä juhlasalissa perjantaina 21. helmikuuta 2014 klo 12. !"# $ %& ' () * "! Väitöskirja on prosessi – ”art as existence”, taidehistoriaa ja elämää. Vuosia sitten muuan ystävä esitti, että vasta akateeminen kirjoittaminen on oikeaa kirjoittamista. Päätin testata väitteen. Prosessi ainakin on ollut antoisa, ja sen aikana olen saanut myös tukea ja ymmärrystä: kollegoilta Helsingin yliopistossa ja muissa yliopistoissa, ystäviltä ja perheeltä. Tutkimuksen alkuun en olisi kuitenkaan päässyt ilman taidehistorian emeritoja, kiitos heille. Silloinen taidehistorian professori Riitta Nikula vastaanotti mutkattomasti vuosien jälkeen takaisin yliopistolle, samoin kuin hänen kaimansa, professori Riitta Konttinen. Jälkimmäisestä Riitasta tuli väitöskirjan toinen ohjaaja. Upean tilaisuuden tutkimustyölle tarjosi toinen ohjaaja, dosentti, yliopistonlehtori Renja Suominen-Kokkonen kutsumalla johtamaansa ”Taidehistorian omakuva” -projektiin, jossa työskentelin kolme vuotta Suomen akatemian rahoituksella. Projekti on ollut melkoinen tutkijakoulu. Sen kautta olen tavannut monia eteviä taidehistorioitsijoita ja visuaalisen kulttuurin tutkijoita. Heitä on ollut Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Britanniasta, Itävallasta, Saksasta ja USA:sta, kun projektimme oli neljä vuotta osa pohjoismaista Nordforsk-verkostoa +, ) -)-& . ) /0% ))' ) - 1(- 1 )2 . ' ) -3-& 4 ' ) -3+/ Verkostomme tapaamisiin osallistuivat mm. professorit Margaret Iversen, Elisabeth Edwards, Steve Edwards, Carol Mavor, Rebecca Schneider. Projektin puitteissa kirjoitin kolme tutkimukseeni kytkeytyvää artikkelia ja esittelin työtä projektin symposiumissa Ateneum-salissa, verkostotapaamisissa, konferensseissa, seminaareissa. Renjalle siis kiitos arvokkaasta kehystämisestä. Muistan myös tiukkuudessaan antoisat ohjaustapaamiset lounailla Il Sicilianossa Aleksilla. Palaute oli napakkaa. Riitta Konttiselta sain ohjausta aamukahveilla Akateemisen kirjakaupan Café Aallossa. Riitta on alan ekspertti, joka on tuntenut suuren osan käyttämästäni aineistosta, jopa auttanut sen saavuttamisessa. Yhdessä teimme aikoinaan ison siirron, päätöksen ottaa hänenkin tutkimuskohteensa, Helene Schjerfbeck mukaan tutkimukseen, jota ensin olisin halunnut laajentaa marginaaleihin. Riittaa kiitän johdattelusta ja neuvoista. Myös professori Kirsi Saarikangasta kiitän erinomaisena opettajana ja taidehistorian tutkijaseminaarista, jossa esimerkillistä on ollut professorin epähierarkkisen taitava tapa pitää ryhmä koossa ja vaatimustaso korkealla. Tiiviissä ryhmässä olemme lukeneet toistemme tekstejä, kommentoineet ja keskustelleet sekä ennen kaikkea, opetelleet tekemään kysymyksiä. Kirsi on saattanut luettavaksi monia tärkeitä tutkimustekstejä. Erityiskiitollinen olen väitöskirjan esitarkastajille, professori Anu Koivuselle Tukholman yliopistosta ja akatemiatutkija, dosentti Tutta Palinille Turun yliopistosta. Molemmat ovat lukeneet käsikirjoituksen tarkasti ja tehneet tärkeitä huomioita. Kulttuurintutkijana Anu Koivunen on paneutunut työhön erityisellä huolella niin, että kriittisiä kommentteja lukiessani käsitin, että tutkimuksen aukkojen kautta hän on ymmärtänyt hyvin sen tavoitteet. Myös muutamassa kongressissa esityksiäni seurannut Tutta Palin antoi arviossaan käsikirjoituksesta työn viimeistelyn kannalta oivaa palautetta. Hän vinkkasi vielä parista tärkeästä taidehistoriallisesta tutkimuskirjasta. Ne olivat erittäin tarpeeseen. Anu Koivusta kiitän, että hän suostui tutkimuksen vastaväittäjäksi. Kirsi Saarikankaalle kiitokset kustokseksi ryhtymisestä. Kiitos Suomen akatemian projekti, Renjan ohella Visa Immonen, Rakel Kallio, Susanna Pettersson, Minna Törmä ja Johanna Vakkari. Olen ylpeä julkaisustamme (Taidehistoriallisia tutkimuksia 46), johon kirjoittivat projektilaisten ohella Michael Viktor Schwartz, Tutta Palin, Yvonne Eriksson, Kari Kotkavaara, Hanne Selkokari ja Riitta Ojanperä. Projektirahoituksen jälkeen työn etenemistä auttoi Alfred Kordelinin säätiön tutkimusapuraha, kiitos siitä, samoin kuin Helsingin yliopistolta saamastani viimeistelyrahasta. Tutkimusprosessin alkuetappeja olivat Taidehistorian valtakunnalliset kesäkoulut; ensin elokuussa 2008 Tuusulan Kallio-Kuninkaalassa, jossa professori Anne Wagner Berkeleyn yliopistosta USA:sta luotsasi kunkin työtä perusteellisen kriittisesti. Seuraava kesäkoulu Åbo akademissa tutustutti professoreihin Janet Wolff Lontoosta ja Lars Gustavsson Upsalasta. Heidän kaikkien tutkimuksilla on ollut vaikutuksia työhöni. Työssä vertaistukea olen saanut monilta opiskelutovereilta. Kiitos! Olemme kyselleet ja väitelleet monissa yhteyksissä verrattomine ohjaajinemme. Dosentti Kari Kotkavaara matkusti kerran viikossa Turusta Helsinkiin vetämään nationalismi-piiriä ja kutsui meidät Turkuun, jossa tuomiokirkko avautui toisin kuin ennen. Retken huipensi ateria Turun parhaassa pizzeriassa. FT Juha-Heikki Tihinen järjesti biografia-luentosarjan, josta jatkanut lukupiirimme nautti kirjoista, artikkeleista ja keskustelusta, Juha-Heikin leipomuksista myös. Osallistuin Kristiina-instituutin monitieteiseen tutkijaseminaariin pohtien sukupuolentutkimuksen näkökulmasta tieteenalojen välillä liikkuvia käsitteitä. Meitä eri tiedekunnista olleita doktorandeja ohjasi paneutuneesti vt. yliopistonlehtori Minna Uimonen, jonka kanssa olen keskustellut problematiikasta sen jälkeenkin. Suurkiitos Minnalle – hän on lukenut ja kommentoinut käsikirjoituksen osia. Lapsuudenystävää, suomenopettaja FM Kirsti Kalliota kiitän käsikirjoituksen pilkunviilauksesta ennen esitarkastusta. Virheistä otan vastuun itse. Lämpimät kiitokset Kansallisgalleriaan, siis entiseen Valtion taidemuseoon niin monelle. Etenkin taannoiseen Kuvataiteen keskusarkistoon. Sinne kärsivällisyydestä erityismaininta FT Hanna-Leena Paloposkelle, ehdimme olla jatko-opiskelutovereitakin tovin. Kiitos Gallen-Kallelan museoon Tuija Wahlroosille ja Minna Turtiaiselle ideasta tilata artikkeli Akseli Gallen-Kallelasta museon julkaisuun. Laura Gutmanin kanssa olen saanut jakaa hänen Juho Rissasta koskevan tutkimuksensa tuloksia. Merçi beaucoup Laura. Kiitos ex-kollegalle, New Yorkin instituutin nykyiselle johtajalle, Leena-Maija Rossille Kipinä-hetkistä, joista osa liittyi yhdessä kuratoimaamme Kiasman ”Luontoa ja luonnotonta” -näyttelyyn. Leena-Maijaa olen oppinut tuntemaan nyt myös tiedeyhteisön kantilta, erinomaisena yliopisto-opettajana Kristiina-instituutissa. Kipinöintiä oli myös tutkija, dosentti Hanna Johanssonin kanssa, samoin kuin saunaa ja omenoita Malmilla, lounaita päärakennuksen opettajien kahvilassa tai käytäväkeskusteluja. Yliopistonlehtori Kai Mikkosta kiitän saman käytävän päässä olevan työhuoneen hiljaisesta jakamisesta neljä vuotta. Dosentti Anita Seppää kiitän antoisista kahvilakeskusteluista sekä tilaisuuksista luennoida työni käsitteistä sen varhaisvaiheissa Helsingin yliopistossa ja Kuvataideakatemiassa. Muitakin hyviä keskustelukumppaneita on ollut, niin monia, etten voi nimetä kaikkia. On elokuvia, musiikkia, taidetapaamisia. Ovat olleet opettajien kuppilan lounasseurueet. Ikimuistoisia ovat syvämietteiset taidekeskustelut Hannele Rantalan kanssa Helsingissä tai Pariisissa. Keskustelukumppaneita ovat olleet taiteilijat, joiden kanssa olen työstänyt kirjoja, katalogeja, juttuja: Jan-Erik Andersson, Elina Brotherus, Kalle Hamm & Dzamil Kamanger, Jaakko Heikkilä, Rita Jokiranta, Kaarina Kaikkonen, Jouni Kujansuu, Catarina Ryöppy, Kari Soinio, Maaria Wirkkala perheineen ja niin moni. Suurkiitokset Mari Rantaselle, jonka luo olen voinut vetäytyä Tukholman konferenssimatkoilla. En voi unohtaa entistä työpaikkaani Helsingin Sanomia ja pitkäaikaista toista kotia, kulttuuritoimitusta ja kutsuja kesätapaamisiin, kirjajuhliin tai pikkujouluihin. Kiitos toimituksen sihteeri Kirsi Mattila + siellä vielä olevat ja jo lähteneet kollegat ja pomot. Aina iloitsen monilahjakkuudestanne. Kiitos myös ooppera- ja teatteriseurasta tai illanistujaisista. Merçi les amis à Paris, Henni Alftan, Marja Sakari, Ludovic Kerfendal et Laurent Fièvet. On myös syntynyt julkaisuyhteisö, facebookin Kulttuurilehti AKKU ja neuvosto, jonka kanssa on tavattu ja myös avattu aamuja verkossa. Tunnustus ”bäkkärille” – Eeva-Kaarina Aronen, Marika Keckskémeti, Markus Leikola, Kirsikka Moring ja Tarleena Sammalkorpi. Muitakin ystäviä – Alppilassa, Käpylässä, Kumpulassa, Kalliossa, Kruununhaassa – kiitän, samat sanat myös Våtskärin veneilevät saarinaapurit tai Porvoon ja Puistolan perhetutut. Opiskeluun kannustaneet vanhempani Sirkka ja Artturi Kivirinta eivät ole enää näkemässä työtäni. Aina se ei ole niin helppoa perheelle. Suurkiitos siis klaanille joustavuudesta ja rakkaudesta ”huonetoveri” Julius Heikkilä ja tytär Karoliina Kivirinta. Työn omistan ilahduttajilleni, nyt viisivuotiaalle lapsenlapselle Nyytille sekä Lucifer-kissalle, valontuojalle. Helsingin Puistolassa loppiaisen jälkeen 2014 Marja-Terttu Kivirinta !!&!# "" "!YYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYr !!&!# "" YYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYu YYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYpp 556744 8494//////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 49664:8 ////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////