Sauli Niinistö – Tasavallan Presidentti Risto Uimonen Sauli Niinistö

sauli niinistö – tasavallan presidentti Risto Uimonen sauli niinistö – tasavallan presidentti

werner söderström osakeyhtiö helsinki © Risto Uimonen ja WSOY 2018 ISBN 978-951-0-43107-8 Painettu EU:ssa Lapsenlapsilleni Lotalle (4 v.) ja Nupulle (3 v.) Sisällys

11 | LUKIJALLE

17 | SISÄÄNAJO UUTEEN TYÖHÖN Valtarakenteet murtuvat 19 Symboliikkaa eduskunnan portailla 24 Suomen vähävaltaisin presidentti 27 Presidentin tulkintaoikeus 35 Valtionpää arvojohtajana 43 Sammon ryöstö 49

55 | ULKOPOLITIIKAN JOHTAJA Idänsuhteiden painoarvo 57 Niinistö paljastaa karvansa 65 Juhannus Pietarissa 74 Kovaa substanssia yllin kyllin 81 Presidentti hakee ja löytää linjan 89 Ikävyyksiä itänaapurin kanssa 95 Tappio Luxemburgille 101 Islannin ilmavalvontakiista 108 Isännän ote lujittuu 117 Kylmä todellisuus vastassa 127 Yllätysmatka Sotshiin ja Kiovaan 137 Niinistöstä kypsyy ulkopoliitikko 142 151 | LISÄTURVAA ULKOMAILTA Poliittista Nato-retoriikkaa 153 Tekoja puheiden takana 164 Avunanto ja vastaanotto 175 Onttoja eurooppalaisia sitoumuksia 182 Suomalais-ruotsalaista veljeilyä 189

201 | VENÄJÄ – KOLMAS PILARI Suoraa puhetta Putinille 203 Puun ja kuoren välissä 215 Merkillinen vuoto itärajalla 223 Presidentit Punkaharjulla 228

235 | PRESIDENTTI JA EDUSKUNTA Tiivistä yhteydenpitoa valiokuntien kanssa 237 Taiten junailtu isäntämaasopimus 247 Puoluejohtajat hienovaraisessa ohjauksessa 258

269 | KOLME HALLITUSTA Pääministerit ulkopolitiikan johtajina 271 Korkean tason moitteita 279 Puheenjohtajan etuotto-oikeus 287 Keskustajohtajasta pääministeri 293 Täs siul on sellane tukimies 300 Yhteentörmäys Juha Sipilän kanssa 305 313 | MÄNTYNIEMEN ISÄNTÄ Hyvä herraonni jatkuu 315 Media roolin kirkastajana 323 Kolhunkestävä imago 331 Vanhat kaverit ja uudet 341 Puolison tuoma lisäarvo 354

369 | KUUDEN VUODEN KAMPANJA Hidastettu liikkeellelähtö 371 Jatkuvan kampanjoinnin ylivoimaa 374 Tragedioiden vaikutus suosioon 385

393 | EPILOGI 401 | TEKIJÄN KIITOKSET 405 | henkilöhakemisto Lukijalle

auli Väinämö Niinistö aloitti toisen kautensa tasavallan pre- sidenttinä 1.2.2018 historiallisen vaalivoiton turvin ja arvos- tettuna poliittisena johtajana – sekä tuoreena isänä päivää Smyöhemmin. Kun toinen kausi päättyy vuonna 2024, Niinistö on 75-vuotias, yhtä vanha kuin Juho Kusti Paasikivi oli silloin, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran tasavallan presidentiksi vuonna 1946. Niinistö on omistanut vuonna 2024 yli 50 vuotta elämästään työlle, melkein kaiken sen julkisissa tehtävissä. Presidentistä ei ole tapana puhua kansan palvelijana kuten kansanedustajista, mutta niitäkin piirteitä työhön liittyy ainakin kansan silmissä. Siitä ker- too omalta osaltaan presidentin vuosittain saaman postin valtava määrä. Presidentin puoleen ei käännytä vain lähettämällä terveisiä ja onnitteluja, vaan myös toiveissa saada häneltä apua. Suomessa elää yhä vahva uskomus, että hallitsija on oikeuden- mukainen ja auttaa, jos vain saa tietää epäkohdista. Ajattelutapa juontaa juurensa Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Presidentin mahdollisuudet antaa apua ovat kuitenkin rajalliset, vaikka hän on valtaoikeuksiensa vähennyksistä huolimatta yhä Suomen virallinen valtionpää ja henkilö numero yksi valtiollisessa protokollassa. Presidentti-instituutio edustaa jatkuvuutta. Hallitukset tulevat ja menevät, pääministerit vaihtuvat. Niinistö on satavuotiaan Suo- men historiassa vasta kahdestoista presidentti. Juha Sipilä on jo 47. henkilö pääministerin tehtävässä.

11 Niinistöstä olisi voinut tulla presidentti jo vuonna 2000. Kokoo- muslaiset olisivat halunneet asettaa hänet puolueen puheenjohtajana presidenttiehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi. Kokoomuksen Riitta Uosukainen sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella vain 12,9 prosenttia äänistä. Helsingin Sanomien ennen Niinistön kieltäytymistä tekemän mutta salaiseksi määrätyn gallupin mukaan hän oli selvä ykkönen kyselyssä mukana olleiden henkilöiden keskuudessa, paljasti toimittaja Unto Hämäläinen kolumnissaan Ylen Ykkösaamussa 24.1.2018. Presidentiksi valittiin SDP:n Tarja Halonen. Niinistön perustelut kieltäytymiselleen ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Muistiin tuolta ajalta on jäänyt etenkin se, ettei hän kokenut presidentin tehtävää luontevaksi puolivallattomalle poikamie- helle. Hän halusi säilyttää vapautensa. Ajankohta oli huono myös siksi, että hän oli jäänyt kahden pojan yksinhuoltajaksi vaimonsa kuoltua auto-onnettomuudessa. Niinistö lisäsi Iltalehdessä 5.10.2013 kieltäytymisen syihin sihteerinsä Ilse Mattlinin kysymyksen, halu- atko tehdä pojistasi pikkuprinssejä. Niinistön kommenteista voi päätellä, ettei hän kokenut olevansa henkisesti valmis presidentti-instituution edustajaksi vuonna 1999, jolloin ehdokkaat asetettiin. Kuusi vuotta myöhemmin miehen mieli oli kypsynyt, ja hän suostui Kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Kypsymistä edisti se, että hän oli muuttanut töihin Luxemburgiin vuonna 2003. Siellä hän sai olla sivussa julkisuuden valokeilasta, mutta hän huomasi potevansa yksinäisyyttä. Vuoden 2006 presidentinvaaleista jäi hänelle hyvä mieli ja nälkää, panihan hän ennakkosuosikin, presidentti Tarja Halosen ahtaalle. Halonen voitti Niinistön toisessa vaalissa 51,8‒48,2.

12 Presidenttiehdokkuus oli vaalien hyvän tuloksen jäl- keen muille kuin Niinistölle itsestäänselvyys vuoden 2012 lähesty- essä. Niinistö pitkitti kuitenkin ilmoitustaan ja puhui ehdokkuu- desta arvoituksellisesti. Osaltaan siihen vaikuttivat näkemyserot Kokoomuksen johdon kanssa presidentin valtaoikeuksista. Kokoo- mus halusi muuttaa presidentin viran edustukselliseksi tehtäväksi. Presidentille jäi kuitenkin 1.3.2012 voimaan tulleessa perustuslaki- uudistuksessa niin paljon ulkopoliittista valtaa, että Niinistö katsoi voivansa asettua ehdolle. Ratkaisua helpotti myös se, että hän oli avioitunut Jenni Haukion kanssa vuonna 2009. Hänen ei tarvitsisi asettua Mäntyniemen väl- jiin ja valoisiin tiloihin vain henkilökunta seuranaan. Niinistö ilmoittautui kolmannen kerran presidenttiehdokkaaksi 29.5.2017. Hän oli nyt niin varma itsestään, että päätti lähteä vaalei- hin valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Päätöstä oli odotettu pitkin kevättä, mutta viime vaiheessa Niinistön ulostuloa viivästytti presidentti Mauno Koiviston kuolema. Koivisto siunattiin helatorstaina 25.5.2017. Niinistö kertoi jatkohaluistaan heti seuraavana maanan- taina. Viivyttelyyn sisältyi myös aitoa pohdintaa elämän suurista kysy- myksistä. Niinistö mietti ikäänsä ja työn vastuita, jotka olivat osoit- tautuneet kansainvälisen jännityksen lisääntymisen takia odotettua raskaammiksi. Kiehtovaa olisi myös ollut vapautuminen jatkuvasta silmätikkuna olosta ja virkavelvollisuuksista. Niinistö olisi alkanut kirjoittaa, jos olisi tyytynyt yhteen kauteen. Mutta myös vastuu painoi. Noin kaksi kolmasosaa gallupeissa haastatelluista halusi hänen jatkavan valtionpäänä. Ratkaisuun vaikutti epäilemättä sekin, että Niinistö tiesi onnistuneensa työssään. Hän oli luonut presidentille selkeän ja näkyvän roolin ulkopolitiikan johtajana, vaikka EU-asiat eivät hänelle kuuluneetkaan. Nii- nistö on muodollisesti Suomen historian vähävaltaisin presidentti. Käytännössä hän otti ensimmäisellä kaudellaan itselleen aseman

13 suvereenina ulkopolitiikan johtajana. Sen lisäksi hän osoittautui erittäin vahvaksi mielipidevallan käyttäjäksi.

Monet muistavat kommentin, että Niinistö on tyypillinen yhden kauden kansanedustaja. Arvio perustui edustajakollegan havaintoihin. Uusi salolainen juristikansanedustaja joutui vuonna 1987 istumaan takariviin eduskunnan vanhan ”nokkimisjärjestyk- sen” mukaan. Siellä oli vaikea profiloitua, jos oli Niinistön tavoin asiapoliitikko eikä populistinen humpuukimaakari. Niinistön nousu salolaisesta kuntapoliitikosta arvostetuksi val- tionpääksi on tarina huikeasta henkisestä kasvusta. Hänen kun- nianhimonsa kasvoi sitä mukaa, kun hän sai lisää vastuita perus- tuslakivaliokunnan vetäjänä, kokoomusjohtajana, ministerinä, Euroopan Demokraattisen Unionin puheenjohtajana, eduskunnan puhemiehenä sekä lopulta tasavallan presidenttinä. Niinistö paneu- tui vakavasti jokaiseen uuteen poliittiseen tehtäväänsä, mutta ei ole omistautunut millekään niistä yhtä syvällisesti ja perinpohjaisesti kuin ulkopolitiikan johtamiseen presidenttinä. Niinistön pitkältä poliittiselta uralta on vaikea löytää pahoja huteja. Pieniä virheitä on toki osunut hänen tielleen. Joku pitää suurena virheenä hänen panostaan Suomen viemisessä eurojärjes- telmään, mutta toiset laskevat sen hänen ansiokseen. Monien mie- lestä Niinistön suurin poliittinen virhetikki on ollut kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta syksyllä 1999. Kokoomus jäi pulaan, kun puheenjohtajalla ei ollut esittää tilalleen presidenttiehdokasta eikä hän ollut antanut etukäteen edes pientä vihjettä kieltäytymisaikeis- taan. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Ilkka Suominen tulkitsi puolueen tuntoja heti tuoreeltaan Brysse- lissä 21.9.1999: ”Kokoomus on tullut puheenjohtajansa taholta nyt pahasti petetyksi.” Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Kaksi voittoa presidentinvaaleissa, huippusuosio presidenttinä sekä kaikkien aikojen

14 suurin äänimäärä eduskuntavaaleissa vuonna 2007 ovat olleet bal- samia kokoomuslaisten haavoihin. Niinistö katkaisi SDP:n 30-vuo- tisen valtakauden presidentinlinnassa. Kaiken huippuna hänestä tuli 28.1.2018 ensimmäinen presidenttiehdokas, joka on voittanut suorassa kansanvaalissa jo ensimmäisellä kierroksella. Presidentin tärkein tehtävä ulkopolitiikan johtajana on turvata Suomen itsenäisyys ja pitää maa erossa sodasta. Siinä ja muussakin ulkopolitiikan johtamisessa Niinistö on onnistunut. Niinistö on kertonut olleensa nuorena ujo. Hänen kasvutari- naansa kuuluu sekin, että hän on tottunut huomion keskipisteenä oloon. Sen on voinut panna merkille etenkin maakuntamatkoilla. Niinistöstä on näkynyt jo kauas, että hän on tuntenut mielihyvää tavatessaan puolisonsa kanssa tai ilman tätä toreilla, turuilla ja muissa tilaisuuksissa ympärillään parveilevia ihmisiä ja nähdessään ihailevia katseita. Kukapa ei pitäisi sellaisesta.

Tämä kirja on jatkoa vuonna 2012 ilmestyneelle Puolival- lattomalle presidentille, joka kertoi Niinistön pitkästä kiristä Män- tyniemeen. Kun WSOY pyysi minua kirjoittamaan uuden kirjan Niinistöstä presidenttinä, olin epäröivä. Toivoin, että hänet saatai- siin projektiin mukaan vaikka vain tarkistamaan, ettei kirjaan jää virheitä. Auktorisoitu kirja ei ollut tavoitteenamme. Niinistö jätti tarkistamisen huolenkin tekijälle. Hän kaiketi varautuu kirjoittamaan itse elämästään ja työstään. Jos niin käy, hän sijoittuu koulukuntaan, joka noudattaa Winston Churchillin tunnettua periaatetta: ”En pelkää historian tuomiota, koska aion kirjoittaa sen itse.” Niin ovat toimineet monet muutkin valtiomiehet Suomessa ja muualla. Tosin kirjoitti kuka hyvänsä Niinistön ensim- mäisestä presidenttikaudesta, hänen ei tarvitse pelätä historian tuomiota. Kausi oli tuloksiltaan positiivinen, kuten kirjassa esitettävät faktat ja vuoden 2018 vaalitulos osoittavat.

15 Hyväksyin aikani harkittuani WSOY:n pyynnön. Tietokirjailijan työ on kirjoittaa kirjoja, ja sananvapauden mallimaassa niitä saa julkaista vapaasti. Sekin vaikutti, että olin seurannut tarkkaan Nii- nistön toimintaa presidenttinä ja kerännyt häntä koskevaa aineistoa systemaattisesti. Olisi ollut ikävä heittää hukkaan vuosien uurastus.

Espoon Haukilahdessa 29.5.2018 Risto Uimonen

16 Sisäänajo uuteen työhön

Perustuslakivaliokunta on useassa yhteydessä korostanut, että muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin valtioneuvoston tulee toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa Suomen ulkopolitiikan yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta (HE 60/2008) Valtarakenteet murtuvat

eskiviikko 1.3.2012. Eduskuntatalon eteen keskellä tal- vipäivää oli pysähtynyt aikamoinen määrä lämpimästi pukeutuneita ihmisiä. He halusivat todistaa omin silmin Khistoriallista tapahtumaa, vallanvaihtoa presidentin virassa. Suora televisiointi ei heille riittänyt. Sisällä eduskuntatalon lämmössä tasavallan presidentti Tarja Halonen ja varatuomari Sauli Väinämö Niinistö astuivat suureen saliin tasan kello 12. Tummiin pukeutuneet kansanedustajat sekä täyteen ahdetuilla lehtereillä tapahtumaa seuranneet kutsuvieraat ja median edustajat nousivat seisomaan. Tuolla seisoivat Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari puolisoineen. Tuolla näkyi entisiä eduskunnan puhemiehiä ja pääministereitä, tuolla diplomaatteja ja tuolla korkeita virkamiehiä. Lehteriltä pistivät silmään myös harmaatukkainen mies ja nuori nainen hänen vierellään. Mies oli Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi, nainen Jenni Haukio, kohta juhlallisen vakuutuksen antavan uuden presidentin vaimo. Vain yksi arvohenkilö näytti puuttuvan arvovieraiden joukosta: entinen pääministeri, puhemies ja kansanedustaja Paavo Lipponen. Hän oli ollut Sdp:n presidenttiehdokas vaaleissa, mutta menestynyt kehnosti. Lipponen lähti pitkään vastaan pantuaan mukaan vaalei- hin, mutta etukäteen oletettua titaanien taistelua hänen ja Niinistön välillä ei nähty. Lipponen sai vain 6,7 prosenttia äänistä ja putosi toiselta kierrokselta. Poissaolo eduskunnasta paljasti, kuinka ras-

19 kaasti hän otti tuloksen. Lipponen totesi 26.11.2017 yllättäen Turussa eräässä seminaarissa, että hänen ehdokkuutensa oli ollut ”hölmö päätös”. Elettiin valtiollisen elämän yhtä tähtihetkeä. Edellisestä vallan- vaihdosta presidentin tehtävässä oli kulunut 12 vuotta. Tarja Halonen toimi presidenttinä perustuslain salliman maksimiajan, kaksi kautta. Halonen kuten hänen kaksi edeltäjäänsä, Koivisto ja Ahtisaari, olivat taustaltaan sosiaalidemokraatteja. SDP:n ehdokkaina valittujen presidenttien 30-vuotinen valtakausi päättyi, kun Niinistö oli lausunut eduskunnan edessä presidentin juhlallisen vakuutuksen: ”Minä Sauli Väinämö Niinistö, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presi- dentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.” Niinistö ja Halonen vaihtoivat paikkaa eduskunnan edessä puhemiehen korokkeella vallanvaihdon merkiksi. Niinistö siirtyi puhemies Eero Heinäluoman ja presidentti Halosen väliin. Kokoo- mukselle tämä hetki oli pitkäaikaisten unelmien täyttymys, olihan puolueen edellisen presidentin, Juho Kusti Paasikiven, valtakauden päättymisestä kulunut jo 56 vuotta. Niinistö oli kolmas kokoomuslainen presidentti Suomessa. Ensimmäinen oli ollut Pehr Evind Svinhufvud vuosina 1931–1937. Vaikka presidentin valtaa oli vähennetty, virkaanastujaisseremo- nian juhlavuus, presidenttien kunniamerkit sekä nauhat ja käädyt, suora televisiointi sekä median tapahtumalle omistama valtava huomio takasivat presidentille yhä korkean statuksen kansan sil- missä. Valtiollisessa elämässä presidentti on yhä valtionpää ja puo- lustusvoimien ylipäällikkö. Hän sijoittuu virallisessa protokollassa kaikkien muiden edelle – pääministeri mukaan lukien. Vanhat perinteet heijastuivat virkaanastujaisseremoniaan niin, että kansanedustajat kuuntelivat seisten, kun Niinistö luki juhlalli-

20 sen vakuutuksensa. Puhemies Heinäluoma esitti uudelle presidentille eduskunnan kunnioittavan tervehdyksen ja kunnioituksen vakuutuksen, vaikka eduskunta oli ylimmän valtiollisen vallan haltija1, jolle presidentti antoi perustuslain 56. pykälässä säädetyn juhlallisen vakuutuksen. Toki presidentin asemaan vaikutti kohot- tavasti sekin, että kansa oli valinnut hänet niin kuin se oli valinnut eduskunnankin. Niinistön kasvoilla oli ollut vakava ilme siitä lähtien, kun hän saapui presidentti Halosen kanssa leijonakilvin varustetussa mustassa Mercedes Benzissä eduskunnan ja heidän näkemistään odottaneiden ihmisten eteen. Vasta kun puhemies Heinäluoma viittasi juhlallisen vakuutuksen jälkeen ruotsiksi Niinistön vaaleissa saamaan luottamukseen, hymynkare häivähti hänen kasvoillaan. Niinistö näytti hetken onnelliselta mieheltä. Sen jälkeen hän veti nopeasti ilmeensä perusvakaville lukemille.

Kokoomus nousi ensimmäisen kerran historiansa aikana eduskunnan suurimmaksi puolueeksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, ja Jyrki Katainen ryhtyi johtamaan pääministerinä kuuden puolueen hallitusta. Kokoomus oli voittanut Kataisen johdolla myös kunnallisvaalit vuonna 2008. Presidentinvaalien voiton jälkeen Kokoomus oli valtansa huipulla vaalitulosten perusteella. Edellinen kokoomuslainen pääministeri oli ollut Harri Holkeri, joka aloitti tehtävässä vuonna 1987. Hän ei kuitenkaan noussut tähän asemaan vaalivoiton turvin, vaan presidentti Mauno Koiviston valitsemana vuonna 1987. SDP oli sen vuoden eduskuntavaaleissa suurin puolue. Niinistö oli valittu presidentiksi toisen kierroksen parhaalla ääniosuudella suoran kansanvaalin aikana. Hän sai 62,6 prosenttia äänistä, Pekka Haavisto 37,4 prosenttia. Niinistön valinta presi-

1 ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Ote Suomen perustuslain toisesta pykälästä.

21 dentiksi mursi vanhat valtarakenteet Suomen politiikassa. Sdp oli menettänyt jo aiemmin pitkäaikaisen asemansa lähes takuuvarmana pääministeripuolueena. Nyt SDP joutui luopumaan myös symboli- sesti tärkeästä presidentin virasta. Ulkoministerinä toimi toki yhä sosiaalidemokraatti, Erkki Tuomioja. Niinistö ja Katainen eivät olleet ylimpiä ystäviä keskenään, mutta he tulivat toimeen ja pystyivät työskentelemään yhdessä. Katainen luonnehti Yleisradion A-studiossa suhdettaan Niinistöön päivä ennen virkaanastujaisia. Asiaa kysyi häneltä toimittaja Katri Makko- nen, jonka Niinistö palkkasi myöhemmin linnaan tiedottajakseen. Näin Katainen vastasi: ”Edelleenkin ihan hyvät välit. Työkavereita ollaan, ei kokkailla yhdessä eikä metsästetä, mutta muuten tullaan hyvin juttuun.” Miesten suhteet olivat olleet ajoittain hyvin jännitteiset Kataisen puheenjohtajakaudella, eikä Kataista nähty Niinistön ja Jenni Hau- kion häissä. Pelkoa täydellisestä takalukosta uuden presidentin ja pääministerin välillä ei ollut silti odotettavissa. Kummankin intres- seissä oli Kokoomuksen valta-asemien säilyttäminen. Perustuslaki edellytti lisäksi, että presidentti ja pääministeri puhaltavat yhteiseen hiilleen ja toimivat kansakunnan parhaaksi.

Moni oli kysynyt huolestuneena, mitä siitä seuraa, kun Kokoo- mus johtaa hallitusta ja presidentti tulee Kokoomuksesta sekä on puolueen entinen puheenjohtaja. Pannaanko nyt köyhiä kyykkyyn? Niinistö, joka oli kampanjoinut vuoden 2006 presidentinvaaleissa työväen presidenttinä, teki selväksi omat mieltymyksensä puhees- saan eduskunnalle. Omaperäinen sanankäyttö viittasi siihen, ettei puhe ollut syntynyt normaalina virkatyönä, vaan siinä näkyi vah- vana hänen oma kynänjälkensä. Niinistö vakuutti mieliä rauhoittavasti, että presidentti on sekä talouden että eheyden toimija ja että hän halusi rakentaa ehyttä Suomea, jossa jokainen ihminen on tärkeä ja jossa jokaisella on

22 arvokas paikkansa. ”Eheys voidaan taata vain, jos oikeudentunto vallitsee”, Niinistö sanoi. ”Toisinaan on kuultu epäilyjä, ettei tämä pohjoisen malli ole kestävä, koska sen julkisen sektorin osuus on liian korkea. Täällä

on kuitenkinTasavallan kestetty huonot ajat paremminpresidentti kuin läntisissä maissa kivistö © aino-kaarina keskimäärin niin talouden kuin eheydenkin suhteen. Yhteisen hyvänSauli luominen Niinistö maksaa, mutta mitä lähikuvassa ilmeisemmin siitä kannattaa maksaa”, uusi presidentti linjasi. Niinistö lupasi kiinnittää huomiota syrjäytymiseen erityisesti nuorten näkökulmastarimin valtaus, ja aikoi pakolaiskriisi, asettaa ongelman Suomen tuntijoita poh- timaan, miten yhdistää parhaiten nuorten oma vastuuntunto, hallituksen kriisit, Yhdysvaltain presidentin- vanhempien vastuu ja ulkopuolinen apu. Hän oli sanonut puhe- miesaikanaanvaalit… pitävänsä Presidentti lasten ja Sauli nuorten Niinistön syrjäytymistä ensimmäi- Suomen Kselle kaudelle on mahtunut dramaattisia tapahtumia ja suurimpana ongelmana. käänteitä”Mutta ennen niin maailmanpolitiikassa kaikkea ongelman ratkaiseminen kuin kotimaassa. edellyttää, että kukaanMiten meistä Niinistö ei katso on ohi suoriutunut ja ajattele, että näistä asia on ja jonkun muista muun vas- kautensatuulla. Jokainen haasteista? meistä on Entä näkijä, mitkä jokainen periaatteet on tekijä. hänenJokaista ajatte-lähellä risto uimonen (s. 1947) on työskennellyt muun muassa Julkisen luaanvoi olla ja joku, toimintaansa joka on putoamassa ovat ohjanneet? ulkopuolelle. Näistä nuorista meidän on pidettävä kiinni. Vastuu on jokaisen, sinun ja minun.” sanan neuvoston puheenjohtajana, Kokenut toimittaja ja tietokirjailija Risto Uimonen Kalevan päätoimittajana sekä Helsingin Suhteestaan perustuslakiin uusi presidentti totesi, että Sanomien pääkirjoitustoimittajana ja piirtäävirkaanastujaispäivänä kuvan taitavasta voimaan strategista tulleen perustuslain ja ulkopolitiikan keskeisin viesti kolumnistina. Tällä hetkellä hän toimii johtajasta, joka puhuu arvoituksellisesti, mutta toimii on sujuva yhteistyö. ”Sen mukaisesti tulen toimimaan”, hän lupasi. vapaana tietokirjailijana ja kolumnistina. määrätietoisesti.Niinistö tähdensi jatkuvuuden Tuoreesta merkitystä perheenisästä, ulkopolitiikassa joka varjelee vakau - Uimonen julkaisi vuonna 2012 kirjan tiukastiden takia jayksityisyyttään totesi Suomen suhteen ja käyttää Venäjään vähäeleisen säilyvän ulkopolitiikan taidokkaasti Puolivallaton presidentti, joka käsitteli mediaakeskiössä. hyväkseen. Velvollisuudentuntoisesta miehestä, Niinistön tietä valtakunnan ykkös- paikalle. Lisäksi hän on kirjoittanut joka pitää tiukasti kiinni vallankahvasta. muun muassa paljon luetut kirjat Iiro Viinasesta, Esko Ahosta, Juha Sipilästä sekä Per-Erik Lundhista. *9789510431078*

www.wsoy.fi 99.1 ISBN 978-951-0-43107-8

23 päällyksen kuva Roni Rekomaa / Lehtikuva päällys Martti Ruokonen