sauli niinistö – tasavallan presidentti Risto Uimonen sauli niinistö – tasavallan presidentti werner söderström osakeyhtiö helsinki © Risto Uimonen ja WSOY 2018 ISBN 978-951-0-43107-8 Painettu EU:ssa Lapsenlapsilleni Lotalle (4 v.) ja Nupulle (3 v.) Sisällys 11 | LUKIJALLE 17 | SISÄÄNAJO UUTEEN TYÖHÖN Valtarakenteet murtuvat 19 Symboliikkaa eduskunnan portailla 24 Suomen vähävaltaisin presidentti 27 Presidentin tulkintaoikeus 35 Valtionpää arvojohtajana 43 Sammon ryöstö 49 55 | ULKOPOLITIIKAN JOHTAJA Idänsuhteiden painoarvo 57 Niinistö paljastaa karvansa 65 Juhannus Pietarissa 74 Kovaa substanssia yllin kyllin 81 Presidentti hakee ja löytää linjan 89 Ikävyyksiä itänaapurin kanssa 95 Tappio Luxemburgille 101 Islannin ilmavalvontakiista 108 Isännän ote lujittuu 117 Kylmä todellisuus vastassa 127 Yllätysmatka Sotshiin ja Kiovaan 137 Niinistöstä kypsyy ulkopoliitikko 142 151 | LISÄTURVAA ULKOMAILTA Poliittista Nato-retoriikkaa 153 Tekoja puheiden takana 164 Avunanto ja vastaanotto 175 Onttoja eurooppalaisia sitoumuksia 182 Suomalais-ruotsalaista veljeilyä 189 201 | VENÄJÄ – KOLMAS PILARI Suoraa puhetta Putinille 203 Puun ja kuoren välissä 215 Merkillinen vuoto itärajalla 223 Presidentit Punkaharjulla 228 235 | PRESIDENTTI JA EDUSKUNTA Tiivistä yhteydenpitoa valiokuntien kanssa 237 Taiten junailtu isäntämaasopimus 247 Puoluejohtajat hienovaraisessa ohjauksessa 258 269 | KOLME HALLITUSTA Pääministerit ulkopolitiikan johtajina 271 Korkean tason moitteita 279 Puheenjohtajan etuotto-oikeus 287 Keskustajohtajasta pääministeri 293 Täs siul on sellane tukimies 300 Yhteentörmäys Juha Sipilän kanssa 305 313 | MÄNTYNIEMEN ISÄNTÄ Hyvä herraonni jatkuu 315 Media roolin kirkastajana 323 Kolhunkestävä imago 331 Vanhat kaverit ja uudet 341 Puolison tuoma lisäarvo 354 369 | KUUDEN VUODEN KAMPANJA Hidastettu liikkeellelähtö 371 Jatkuvan kampanjoinnin ylivoimaa 374 Tragedioiden vaikutus suosioon 385 393 | EPILOGI 401 | TEKIJÄN KIITOKSET 405 | henkilöhakemisto Lukijalle auli Väinämö Niinistö aloitti toisen kautensa tasavallan pre- sidenttinä 1.2.2018 historiallisen vaalivoiton turvin ja arvos- tettuna poliittisena johtajana – sekä tuoreena isänä päivää Smyöhemmin. Kun toinen kausi päättyy vuonna 2024, Niinistö on 75-vuotias, yhtä vanha kuin Juho Kusti Paasikivi oli silloin, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran tasavallan presidentiksi vuonna 1946. Niinistö on omistanut vuonna 2024 yli 50 vuotta elämästään työlle, melkein kaiken sen julkisissa tehtävissä. Presidentistä ei ole tapana puhua kansan palvelijana kuten kansanedustajista, mutta niitäkin piirteitä työhön liittyy ainakin kansan silmissä. Siitä ker- too omalta osaltaan presidentin vuosittain saaman postin valtava määrä. Presidentin puoleen ei käännytä vain lähettämällä terveisiä ja onnitteluja, vaan myös toiveissa saada häneltä apua. Suomessa elää yhä vahva uskomus, että hallitsija on oikeuden- mukainen ja auttaa, jos vain saa tietää epäkohdista. Ajattelutapa juontaa juurensa Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Presidentin mahdollisuudet antaa apua ovat kuitenkin rajalliset, vaikka hän on valtaoikeuksiensa vähennyksistä huolimatta yhä Suomen virallinen valtionpää ja henkilö numero yksi valtiollisessa protokollassa. Presidentti-instituutio edustaa jatkuvuutta. Hallitukset tulevat ja menevät, pääministerit vaihtuvat. Niinistö on satavuotiaan Suo- men historiassa vasta kahdestoista presidentti. Juha Sipilä on jo 47. henkilö pääministerin tehtävässä. 11 Niinistöstä olisi voinut tulla presidentti jo vuonna 2000. Kokoo- muslaiset olisivat halunneet asettaa hänet puolueen puheenjohta- jana presidenttiehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi. Kokoomuksen Riitta Uosukainen sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella vain 12,9 prosenttia äänistä. Helsingin Sanomien ennen Niinistön kieltäytymistä tekemän mutta salaiseksi määrätyn gallupin mukaan hän oli selvä ykkönen kyselyssä mukana olleiden henkilöiden keskuudessa, paljasti toimittaja Unto Hämäläinen kolumnissaan Ylen Ykkösaamussa 24.1.2018. Presidentiksi valittiin SDP:n Tarja Halonen. Niinistön perustelut kieltäytymiselleen ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Muistiin tuolta ajalta on jäänyt etenkin se, ettei hän koke- nut presidentin tehtävää luontevaksi puolivallattomalle poikamie- helle. Hän halusi säilyttää vapautensa. Ajankohta oli huono myös siksi, että hän oli jäänyt kahden pojan yksinhuoltajaksi vaimonsa kuoltua auto-onnettomuudessa. Niinistö lisäsi Iltalehdessä 5.10.2013 kieltäytymisen syihin sihteerinsä Ilse Mattlinin kysymyksen, halu- atko tehdä pojistasi pikkuprinssejä. Niinistön kommenteista voi päätellä, ettei hän kokenut olevansa henkisesti valmis presidentti-instituution edustajaksi vuonna 1999, jolloin ehdokkaat asetettiin. Kuusi vuotta myöhemmin miehen mieli oli kypsynyt, ja hän suostui Kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Kypsymistä edisti se, että hän oli muuttanut töihin Luxemburgiin vuonna 2003. Siellä hän sai olla sivussa julkisuuden valokeilasta, mutta hän huomasi potevansa yksinäisyyttä. Vuoden 2006 presidentinvaaleista jäi hänelle hyvä mieli ja nälkää, panihan hän ennakkosuosikin, presidentti Tarja Halosen ahtaalle. Halonen voitti Niinistön toisessa vaalissa 51,8‒48,2. 12 Presidenttiehdokkuus oli vaalien hyvän tuloksen jäl- keen muille kuin Niinistölle itsestäänselvyys vuoden 2012 lähesty- essä. Niinistö pitkitti kuitenkin ilmoitustaan ja puhui ehdokkuu- desta arvoituksellisesti. Osaltaan siihen vaikuttivat näkemyserot Kokoomuksen johdon kanssa presidentin valtaoikeuksista. Kokoo- mus halusi muuttaa presidentin viran edustukselliseksi tehtäväksi. Presidentille jäi kuitenkin 1.3.2012 voimaan tulleessa perustuslaki- uudistuksessa niin paljon ulkopoliittista valtaa, että Niinistö katsoi voivansa asettua ehdolle. Ratkaisua helpotti myös se, että hän oli avioitunut Jenni Haukion kanssa vuonna 2009. Hänen ei tarvitsisi asettua Mäntyniemen väl- jiin ja valoisiin tiloihin vain henkilökunta seuranaan. Niinistö ilmoittautui kolmannen kerran presidenttiehdokkaaksi 29.5.2017. Hän oli nyt niin varma itsestään, että päätti lähteä vaalei- hin valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Päätöstä oli odotettu pitkin kevättä, mutta viime vaiheessa Niinistön ulostuloa viivästytti presi- dentti Mauno Koiviston kuolema. Koivisto siunattiin helatorstaina 25.5.2017. Niinistö kertoi jatkohaluistaan heti seuraavana maanan- taina. Viivyttelyyn sisältyi myös aitoa pohdintaa elämän suurista kysy- myksistä. Niinistö mietti ikäänsä ja työn vastuita, jotka olivat osoit- tautuneet kansainvälisen jännityksen lisääntymisen takia odotettua raskaammiksi. Kiehtovaa olisi myös ollut vapautuminen jatkuvasta silmätikkuna olosta ja virkavelvollisuuksista. Niinistö olisi alkanut kirjoittaa, jos olisi tyytynyt yhteen kauteen. Mutta myös vastuu painoi. Noin kaksi kolmasosaa gallupeissa haastatelluista halusi hänen jatkavan valtionpäänä. Ratkaisuun vai- kutti epäilemättä sekin, että Niinistö tiesi onnistuneensa työssään. Hän oli luonut presidentille selkeän ja näkyvän roolin ulkopolitii- kan johtajana, vaikka EU-asiat eivät hänelle kuuluneetkaan. Nii- nistö on muodollisesti Suomen historian vähävaltaisin presidentti. Käytännössä hän otti ensimmäisellä kaudellaan itselleen aseman 13 suvereenina ulkopolitiikan johtajana. Sen lisäksi hän osoittautui erittäin vahvaksi mielipidevallan käyttäjäksi. Monet muistavat kommentin, että Niinistö on tyypillinen yhden kauden kansanedustaja. Arvio perustui edustajakollegan havaintoihin. Uusi salolainen juristikansanedustaja joutui vuonna 1987 istumaan takariviin eduskunnan vanhan ”nokkimisjärjestyk- sen” mukaan. Siellä oli vaikea profiloitua, jos oli Niinistön tavoin asiapoliitikko eikä populistinen humpuukimaakari. Niinistön nousu salolaisesta kuntapoliitikosta arvostetuksi val- tionpääksi on tarina huikeasta henkisestä kasvusta. Hänen kun- nianhimonsa kasvoi sitä mukaa, kun hän sai lisää vastuita perus- tuslakivaliokunnan vetäjänä, kokoomusjohtajana, ministerinä, Euroopan Demokraattisen Unionin puheenjohtajana, eduskunnan puhemiehenä sekä lopulta tasavallan presidenttinä. Niinistö paneu- tui vakavasti jokaiseen uuteen poliittiseen tehtäväänsä, mutta ei ole omistautunut millekään niistä yhtä syvällisesti ja perinpohjaisesti kuin ulkopolitiikan johtamiseen presidenttinä. Niinistön pitkältä poliittiselta uralta on vaikea löytää pahoja huteja. Pieniä virheitä on toki osunut hänen tielleen. Joku pitää suurena virheenä hänen panostaan Suomen viemisessä eurojärjes- telmään, mutta toiset laskevat sen hänen ansiokseen. Monien mie- lestä Niinistön suurin poliittinen virhetikki on ollut kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta syksyllä 1999. Kokoomus jäi pulaan, kun puheenjohtajalla ei ollut esittää tilalleen presidenttiehdokasta eikä hän ollut antanut etukäteen edes pientä vihjettä kieltäytymisaikeis- taan. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Ilkka Suominen tulkitsi puolueen tuntoja heti tuoreeltaan Brysse- lissä 21.9.1999: ”Kokoomus on tullut puheenjohtajansa taholta nyt pahasti petetyksi.” Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Kaksi voittoa presi- dentinvaaleissa, huippusuosio presidenttinä sekä kaikkien aikojen 14 suurin äänimäärä eduskuntavaaleissa vuonna 2007 ovat olleet bal- samia kokoomuslaisten haavoihin. Niinistö katkaisi SDP:n 30-vuo- tisen valtakauden presidentinlinnassa. Kaiken huippuna hänestä tuli 28.1.2018 ensimmäinen presidenttiehdokas, joka on voittanut suorassa kansanvaalissa jo ensimmäisellä kierroksella. Presidentin tärkein tehtävä ulkopolitiikan johtajana on turvata Suomen itsenäisyys ja pitää maa erossa sodasta. Siinä ja muussakin ulkopolitiikan johtamisessa Niinistö on onnistunut. Niinistö