Broman & Kuusisto

MELLERSTA ÖSTERBOTTENS KAMMARORKESTER

pe / fre 12.2.2021 klo / kl. 19.00 Snellman-sali, Kokkola / Snellmanssalen, Karleby BROMAN & KUUSISTO striimattu konsertti / streamad konsert

Malin Broman, viulisti-johtaja / violinist-dirigent Pekka Kuusisto, viulu / violin 2 3 CARIN MALMLÖF-FORSSLING (1916–2005) ‘Release’ jousiorkesterille / för stråkorkester I Andante II Allegro con spirito III Adagio funèbre

ROBERT KAJANUS (1856–1933) Berceuse ‘Huutolaistytön kehtolaulu’

FRITZ KREISLER (1875–1962) Viulukonsertto Vivaldin tyyliin / Violinkonsert i Vivaldis stil, C Allegro morderato e maestoso Andante doloroso Allegro assai

*******

FELIX MENDELSSOHN (1809–1847) Sinfonia nro 1 / Symfoni nr 1 c, op. 11 Allegro di molto Andante Minuetto – Allegro molto – Trio Allegro con fuoco – Più stretto

3 Carin Malmlöf-Forssling: ’Release’ jousiorkesterille

Pioneerien osa on usein vaikea. He joutuvat raivaamaan tiensä läpi ennakkoluulojen viidakon ja saavat arvostusta kenties vasta myöhään urallaan – jos silloinkaan. 1900- luvun ruotsalaisessa musiikissa tällainen osa lankesi Carin Malmlöf-Forsslingille, ei tyylillisistä tai yleisemmin esteet- tisistä syistä vaan suurelta osin siksi, että hän oli nainen.

Malmlöf-Forssling kuului samaan sukupolveen kuin toisen maailmansodan jälkeen ruotsalaista musiikkia uudistaneen ns. maanantairyhmän jäsenet kuten Karl-Birger Blomdahl, Sven-Eric Bäck ja Ingvar Lidholm. Hän opiskeli samaan aikaan heidän kanssaan pianonsoittoa, kontrapunktia ja sävellystä Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkea- koulussa, mutta ryhmän jäseneksi hän ei päässyt, ja 1952 hän asettui pianonsoitonopettajaksi Faluniin. Jotain hänen säveltäjänsuuntautumisensa vakavuudesta kertoo kuitenkin se, että hän teki 1957 opintomatkan Pariisiin aikansa kenties legendaarisimman sävellyspedagogin Nadia Bou- langerin oppilaaksi.

Pianonsoitonopettajan työn rinnalla Malmlöf-Forssling sävelsi jatkuvasti ja alkoi vähitellen saada nimeä. Vuonna 1970 hänet valittiin ensimmäisenä naisena Ruotsin säveltä- jäyhdistykseen Föreningen Svenska Tonsättare. Arvostus kasvoi kuitenkin hitaasti, mikä aiheutti harmillista viivettä hänen säveltäjänuralleen; esimerkiksi ensimmäisen varsi- naisen sinfoniaorkesteriteoksensa hän pääsi säveltämään vasta lähes 70 vuoden iässä, kun Tukholman konserttitalo- säätiö tilasi teoksen Flowings (1984-85). Myöhempinä vuo- sinaan hän sai vihdoin kokea sitä huomiota, jonka hän olisi jo paljon aiemmin ansainnut.

Malmlöf-Forsslingin tuotantoon sisältyy monipuolisesti kamari- ja vokaalimusiikkia sekä orkesteriteoksia. Hän sovelsi teoksissaan monenlaisia tyyliaineksia perinteisestä melodisuudesta modernistisiin elementteihin. Asuminen Falunissa sai hänet tutustumaan ympäröivän Taalainmaan paikalliseen kansanmusiikkiperinteeseen ja ammenta- maan siitäkin virikkeitä teoksiinsa.

Malmlöf-Forsslingin jousiorkesteriteos Release valmistui ensin yksiosaisena 1973 Falunin konservatorion orkeste- ria varten. Sittemmin hän ryhtyi kaavailemaan sen poh- jalle laajempaa kokonaisuutta, ja vuonna 1992 hän sävelsi syvän henkilökohtaisen surun koskettamana teokseen

4 5 Adagio funebre –osan ja seuraavana vuonna vielä eloisam- man väliosan erottamaan kahta hidasta osaa.

Pitkän ja monivaiheisen syntyprosessin tuloksena on kol- mesta ilmaisultaan erilaisesta mutta toisiaan tasapainotta- vasta osasta rakentuva kokonaisuus. Avausosaa hallitsee karhean riitasointinen, ekspressionististyylinen melodi- suus. Lyhyessä toisessa osassa ollaan lähempänä Ligetin sointikenttien maailmaa, kun tiiviisti kuhisevan, vailla varsinaista temaattista sisältöä olevan soinnillisesti hahmottu- van tekstuurin ylle piirtyy lyhyitä melodiafragmentteja. Pää- tösosa on alistunutta ja koskettavaa surumusiikkia, jossa aavemaisesti leijuvat sävellinjat saavat taustakseen pizzi- catojen kulkuemaisen askelluksen.

Carin Malmlöf-Forssling: ’Release’ för stråkorkester

Det är ofta svårt att vara pionjär. De är ofta tvungna att bana väg genom en djungel av fördomar och får ofta upp- skattning först senare under sin karriär – om ens då. I det svenska musiklivet under 1900-talet föll denna roll på Carin Malmlöf-Forssling, inte på grund av stilistiska eller allmänt estetiska orsaker, utan främst för att hon var kvinna.

Malmlöf-Forssling tillhörde samma generation som den efterkrigstida s.k. Måndagsgruppens medlemmar, såsom Karl-Birger Blomdahl, Sven-Eric Bäck och Ingvar Lid- holm. Hon studerade piano, kontrapunkt och komposition vid Kungliga musikhögskolan i Stockholm samtidigt som dem, men kom aldrig att bli medlem i gruppen, och 1952 bosatte hon sig i Falun där hon verkade som pianolärare. Om allvaret i hennes kompositionsplaner vittnar att hon år 1957 gjorde en studieresa till Paris till dåtidens kanske mest legendariska kompositionspedagog Nadia Boulanger.

Malmlöf-Forssling komponerade ständigt vid sidan om pia- noundervisningen, och kom så småningom att skapa sig ett namn. År 1970 valdes hon som första kvinna in i Före- ningen Svenska Tonsättare. Uppskattningen växte ändock långsamt, vilket skapade en beklaglig fördröjning på hennes karriär; hon hade möjlighet att komponera sitt första egentliga verk för symfoniorkester först vid närmare 70 års ålder, då Stockholms Konserthusstiftelse beställde verket Flowings (1984-85) av henne. Under senare år kom hon att äntligen få uppleva den uppmärksamhet som hon hade förtjänat att uppleva redan mycket tidigare.

5 Malmlöf-Forsslings produktion innehåller mångsidigt med kammar- och vokalmusik samt orkesterverk. I sina verk anammade hon många olika stilingredienser från tradi- tionell melodiskhet till modernistiska element. Eftersom hon bodde i Falun kom hon att bekanta sig med Dalarnas folkmusiktradition och i sina verk använda sig av influen- ser därifrån.

Malmlöf-Forsslings stråkorkesterverk Release färdigställ- des till en början som ett ensatsigt verk för orkestern vid Faluns musikkonservatorium år 1973. Därefter började hon arbeta på en större helhet med denna som grund, och år 1992 komponerade hon den djupt personliga, sorgtyngda Adagio funebre -satsen och därpåföljande år den mera liv- fulla mellansatsen att skilja de två långsamma satserna åt.

Resultatet av en lång kompositionsprocess i flera faser är en helhet bestående av tre till uttrycket olika satser som ändå fungerar balanserande sinsemellan. Öppningssatsen domineras av en grov, dissonant, expressionistisk melodiskhet. I den korta andra satsen är vi närmare Ligetis klang- fältsvärld, då hon över den tätt brusande, utan egentligt tematiskt innehåll gestaltande texturen ritar korta melodi- fragment. Avslutningssatsen är resignerat berörande sor- gmusik, där spöklikt flytande melodilinjer backas upp av en processionsaktig gångrytm, bestående av pizzicaton.

Robert Kajanus: Berceuse ”Huutolaistytön kehtolaulu”

Robert Kajanus perusti v. 1882 Helsingin Orkesteriyhdis- tyksen, joka oli Pohjoismaiden ensimmäinen vakinainen ja täysilukuinen sinfoniaorkesteri ja josta myöhemmin tuli Helsingin kaupunginorkesteri. Kapellimestarina Kaja- nus suosi erityisesti Jean Sibeliusta. Tajuttuaan jo varhain tämän nerouden hän luopui lähes kokonaan omista sävel- täjänhaaveistaan ja omistautui Sibeliuksen musiikin tunnetuksi tekemiseen: ”Minä toimin ainoastaan taiteen issik- kana, pääasia on, että neroille on vaunut valjastettuina.”

Kajanus oli kuitenkin myös itse huomionarvoinen sävel- täjä. Kajanuksen omista sävellyksistä merkittävimmät ovat Suomalaiset rapsodiat nrot 1 ja 2, sinfoninen runo Aino ja ‘Kalevala-episodi’ Kullervo sekä Sinfonietta. Ehkä useim- min Kajanuksen nimi kuitenkin liitetään Porilaisten mars- siin, jonka hän sovitti sinfoniaorkesterille.

6 7 Berceuse (Huutolaistytön kehtolaulu) on herkkätunnelmai- nen, lyyrisyydessään paikoin melkein hauras kappale, jota hallitsee ilmeikkään surumielinen viulusoolo.

Robert Kajanus: Berceuse (Vaggsång)

Robert Kajanus grundade år 1882 Helsingfors Orkesterfö- rening, som var den första ordinarie och fulltaliga symfoni- orkestern i Norden och som senare skulle bli Helsingfors stadsorkester. Som kapellmästare favoriserade Kaja- nus speciellt Jean Sibelius. Han förstod redan tidigt den- nes genialitet och avstod nästan helt från sina egna ton- sättardrömmar för att i stället ägna sig åt att göra Sibelius musik känd: ”Jag verkar bara som en konstens droskkusk, huvudsaken är, att vagnarna är spända för genierna.”

Kajanus var dock själv en beaktansvärd kompositör. Bland Kajanus’ egna kompositioner är de mest betydande Finska rapsodierna nr 1 och 2, den symfoniska dikten Aino och ‘Kalevala-episoden’ Kullervo samt Sinfonietta. Oftast an- knyts Kajanus namn emellertid till Björneborgarnas marsch, som han arrangerade för symfoniorkester.

Berceuse (Vaggsång) är ett stämningsmättat, lyriskt och ställvis nästan skört stycke, som domineras av ett expres- sivt sorgmodigt violinsolo.

Fritz Kreisler: Viulukonsertto C-duuri Vivaldin tyyliin

"Musiikilla on kaikki paheen ominaisuudet: sen välitön vie- hätysvoima, sen salainen hekumallisuus, sen omalaatui- nen pakkomielle itsekieltäymykseen... sen vuoksi muusikot ovat ainoita ihmisiä, joiden paheita kunnioitetaan, arvostetaan ja joille siitä jopa maksetaan."

Tämä Fritz Kreislerin kommentti kuvastaa ilkikurisuudes- saan paitsi musiikkia myös häntä itseään muusikkona ja persoonana. Hän oli yksi aikansa loistavimmista viulis- teista, jonka soitto hehkui välitöntä viehätysvoimaa ja jolle musiikista myös maksettiin. Ja olihan hänellä musiikin alalla omat veijarimaiset paheensakin.

Kreisler syntyi Wienissä, opiskeli Wienin ja Pariisin konser- vatorioissa ja suoritti loppututkintonsa vain 12-vuotiaana. Hän teki ensimmäisen Amerikan-kiertueensa 13-vuotiaana 1888, mutta lopullinen läpimurto koitti vasta vuosisadan

7 vaihteessa. Hän toi sekä ihmisenä että taiteilijana synnyin- kaupunkinsa Wienin vanhan Habsburgien ajan nautiskele- van eleganssin pitkälle 1900-luvun puolelle vaikka asuikin pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, jonne hän asettui lopullisesti toisen maailmansodan sytyttyä.

Paitsi rakastettu viulisti Kreisler oli myös säveltäjä. Hän kirjoitti suuren määrän viehättäviä pienimuotoisia kappaleita, joita hän esitti usein konserteissaan ylimääräisinä. Monia teoksia hän kirjoitti tietoisesti menneisyyden säveltäjiä jäl- jittelevään tyyliin ja jopa ilmoitti nämä usein myös teosten tekijöiksi. Kun hän sitten 1935 ilmoitti, että nämä vanho- jen mestarien nimissä esitetyt kappaleet olivatkin todelli- suudessa hänen omia luomuksiaan, syntyi pienimuotoi- nen myrsky, ei vähiten siksi, että moniin kriitikoihin hänen mukaelmansa olivat menneet täydestä. Kreisler oli tyyty- väinen, sillä teokset oli otettu hyvin vastaan, ja hän saat- toi todeta, että teosten tekijänimi vaihtui, mutta arvo pysyi samana.

Yksi näistä Kreislerin tietoisesti vanhaan tyyliin säveltä- mistä teoksista on viulukonsertto C-duuri vuodelta 1905. Kyseessä on perinteisen kolmisosainen, barokkimusiikin tyylielementeillä vapaasti operoiva teos, ja aikanaan sitä saatettiin uskoa Vivaldin teokseksi lähinnä siksi, ettei tämä ollut tuolloin vielä säveltäjänä kovin tunnettu. Viehkeä teos kyseessä toki silti on. Teoksen avaa reipas ja valoisa osa, joka ei noudata Vivaldille ominaista ritornello-muotoa, vaan viulisti hallitsee osaa ilman varsinaisia orkesterin vapaasti kertautuvia välisoittoja (eli ritornelloja). Hitaassa osassa syttyy soimaan rauhallisesti hengittävä sointutausta, jonka ylle viulu laulaa koskettavan kaunista melodiaansa. Teok- sen päätöksenä on eloisa, ikiliikkujamaisen vilkkaasti kuvioiva finaali.

Fritz Kreisler: Violinkonsert C-dur i Vivaldis stil

”Musiken har alla lasters egenskaper: dess omedelbara attraktionskraft, dess hemlighetsfulla liderlighet, dess ori- ginella besatthet om självuppoffring… därför är musiker de enda människor, vars laster högaktas och som dessutom får betalt för dem.”

Denna kommentar av Fritz Kreisler beskriver i sin skälmsk- het förutom musiken även honom själv som musiker och

8 9 person. Han var en av sin tids mest storslagna violinister, vars musicerande utstrålade direkt attraktionskraft, som även fick betalt för sin musik. Och visst hade han inom musikens gebit även sina egna rackartyg och laster.

Kreisler föddes i Wien, studerade vid konservatorierna i Wien och Paris och genomgick slutexamen endast som 12-åring. Han gjorde sin första Amerikaturné som 12-åring år 1888, men det slutliga genombrottet skedde först i sekelskiftet. Han tog sin födelsestad Wiens gamla habs- burgska njutningsfulla elegans långt in på 1900-talet fastän han bodde långa perioder i USA, där han slutligen bosatte sig efter att andra världskriget brutit ut.

Kreisler var, förutom en älskad violinist, även kompositör. Han skrev en stor mängd charmerande småstycken, som han ofta framförde som extranummer under sina konser- ter. Många verk skrev han med avsikt i en stil som efter- liknade äldre tiders kompositörers, och han uppgav ofta dessa till och med som kompositörer till verken. Då han år 1935 meddelade att dessa stycken som han framfört i de äldre mästarnas namn egentligen var egna verk, skapade han ett mindre ramaskri, inte minst därför, att många kriti- ker trott att verken varit autentiska. Kreisler var nöjd, eftersom många av verken tagits väl emot och han samtidigt kunde konstatera att fastän kompositörsnamnen ändrade bibehölls ändå värdet på verken.

Ett av dessa verk som Kreisler medvetet komponerade i gammal stil var violinkonserten i C-dur från år 1905. De är frågan om ett traditionellt tresatsigt verk, som opererar med barockmusikens stilelement. Tidigare kunde man tro att det var Vivaldis verk närmast på grund av att denne inte då ännu var så känd. Verket är i vilket fall som helst elegant förtjusande. Verket inleds med en hurtig och ljus sats, som inte följer den för Vivaldi typiska ritornello-formen, utan violinisten bemästrar satsen utan egentliga orkestermel- lanspel (dvs. ritornellon). I den långsamma satsen väcks en lugn klangbakgrund, över vilken violinen sjunger sin rörande vackra melodi. Verket avslutas med en livfull, per- petuell, käckt figurerande final.

Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 1 c-molli, op. 11

Felix Mendelssohn kuului romantiikan kauden säveltä- jistä varhaiskypsimpiin; suotta ei hänen ystävänsä Robert

9 Schumann luonnehtinut häntä "1800-luvun Mozartiksi". Hänen varhaisimmat säilyneet teoksensa ovat vuodelta 1820, jolloin hän oli 11-vuotias, ja muutamina seuraa- vina vuosina hän loi laajan nuoruudenkauden tuotannon yksityisen sävellyksenopettajansa Carl Friedrich Zelterin kannustamana.

Eräänlaisena Mendelssohnin varhaistuotannon päätök- senä ja kypsän kauden nivelenä on hänen esikoissinfo- niansa. Se valmistui lyhyessä ajassa maaliskuussa 1824, jolloin hän oli juuri täyttänyt 15 vuotta. Hän ei tuolloin aloit- tanut sinfonista uraansa tyhjältä pöydältä, sillä teosta oli edeltänyt 12 vuosina 1821-23 sävellettyä sinfoniaa jousille. Itse asiassa c-molli-sinfoniankin kansilehdelle Mendels- sohn kirjoitti alun perin järjestysluvun 13, mutta kun teos julkaistiin 1831, se sai nykyisen järjestysnumeronsa, sillä hän oli alkanut pitää varhaisia jousisinfonioita epäkypsinä nuoruudenteoksina. Sinfonia c-molli sai julkisen kantaesi- tyksensä Leipzigissä helmikuussa 1827.

Tyylillisen itsenäisyyden vaatiminen vasta 15-vuotiaalta säveltäjältä ei tietenkään ole kohtuullista, eikä olekaan yllä- tys, että c-molli-sinfonia on Mendelssohnin viidestä nume- roidusta sinfoniasta lähimpänä suuria esikuvia, heistä kes- keisinä Mozart, Beethoven ja Carl Maria von Weber. Silti siellä täällä pilkahtaa jo esiin hänen oma äänensä, esimerkiksi paikoin tiheäsykkeisissä jousitekstuureissa. Ja vaikka on kyseessä Mendelssohnin ensimmäinen suuri orkeste- riteos, sen orkesterinkäsittely on ihailtavan luontevaa ja varmaotteista.

Ensiosa alkaa dramaattisesti koko orkesterin kuohuvalla pääteemalla, jolle solistisemmin hahmoteltu sivuteema luo lyyrissävyisen vastakohdan. Kehittely on tiivis ja kontrol- loitu, ja rakenteen täydentää käyrätorvien pitkällä äänellä alkava huipentava kooda.

Es-duurissa oleva hidas osa rakentuu romanttisen läm- pimästi laulavan ja osan aikana erilaisiin orkesteriasuihin pukeutuvan pääaiheensa varaan. 6/4-tahtilajissa keinuva menuetti on olemukseltaan lähempänä scherzoa kuin van- hahtavaa menuettia. Osan keskellä on levollinen trio, jossa jousten murtosoinnut säestävät puhaltimien laveaa koraa- lisävelmää. Siitä Mendelssohn rakentaa salaperäisen siirty- mätaitteen pääjakson kertaukseen.

Finaali purskahtaa ensiosan tavoin esiin täynnä kuohuvaa

10 11 draamaa. Energistä pääteemaa ja sen ilmaisua jatkavaa siirtymää seuraa yllättävä pizzicato-jakso, joka osoittautuu klarinetin laulaman sivuteeman säestykseksi. Kehittelevänä keinona Mendelssohn käyttää fugatoa, ja myöhemmin ker- tauksen lopussa toinen fugato vie teoksen mahdikkaaseen duuripäätökseen.

Felix Mendelssohn: Symfoni nr 1 c-moll, op. 11

Felix Mendelssohn hörde av romantikens kompositörer till de brådmogna; det var inte utan anledning som hans vän Robert Schumann karaktäriserade honom som "1800-talets Mozart". Hans tidigast bevarade verk är från år 1820, då han var 11 år, och under de närmaste åren skapade han en bred ungdomstidsproduktion, påhejad av sin privata kom- positionslärare Carl Friedrich Zelter.

Som en slags avslutning på sin tidiga produktion och länk till den mogna perioden fungerar hans första symfoni. Den färdigställdes under en kort tid i mars 1824, då han nyss hade fyllt 15 år. Han påbörjade inte denna symfoni helt från tomt bord, då verket föregicks av 12 stycken symfonier för stråkar, komponerade åren 1821-23. I själva verket hade Mendelssohn själv tecknat ordningstalet 13 på symfonins pärmblad, men då verket gavs ut år 1831 fick den sitt nuva- rande nummer, då han börjat hålla sina tidiga stråksymfo- nier som omogna ungdomsverk. Symfoni c-moll fick sitt offentliga uruppförande i Leipzig i februari 1827.

Att kräva stilistisk självständighet av en 15-åring är förstås inte rimligt, och det är ingen överraskning att c-moll-sym- fonin är den av hans fem numrerade symfonier som ligger närmast de stora förebilderna, av vilka centrala är Mozart, Beethoven och Carl Maria von Weber. Trots det skymtar redan hans egna röst på vissa ställen, som i de tätt flö- dande stråktexturerna. Och fastän det är frågan om Men- delssohns första stora orkesterverk, är dess orkesterbe- handling beundransvärt naturligt och säkert.

Den första satsen inleds dramatiskt med ett för hela orkestern gemensamt, stormande huvudtema, mot vilken det mera solistiskt karaktäriserade sidotemat skapar en lyrisk motpol. Utvecklingen är tät och kontrollerad, och upp- byggnaden kompletteras av valthornens kulminerande coda, som inleds med en lång ton.

Den långsamma satsen i Ess-dur grundar sig på ett roman-

11 tiskt varmt sjungande tema, som under satsens gång iklär sig olika orkesterroller. Den i 6/4-taktart böljande menuet- ten är till sin gestalt närmare ett scherzo än en gammal- dags menuett. I satsens mitt finns ett rofyllt trio, där stråkar- nas arpeggion ackompanjerar blåsens breda koralmelodi. På detta bygger Mendelssohn en mystisk mellansekvens till huvudavsnittets repris.

Finalen brister ut likt den första satsen, full av böljande drama. Det energiska huvudtemat och övergången som fortsätter på dess uttryck följs av ett överraskande pizzica- to-avsnitt, som visar sig vara ackompanjemanget till kla- rinettens sjungande sidotema. Som utvecklande medel använder Mendelssohn fugatot och senare i slutet av repri- sen leder det andra fugatot verket till ett mäktigt avslut i dur.

Kimmo Korhonen

Viulisti Malin Broman on paitsi kysytty viulusolisti, taiteellinen johtaja, kamarimuusikko ja opettaja myös suosittu viulisti-johtaja (’orchestral leader’).

Malin Broman on saavuttanut menestystä sekä solistina että kamarimuusikkona. Hän on perustajajäsen nimek- käässä Kungsbacka-pianotriossa, jonka esiintymisaree- noina ovat olleet muun muassa New Yorkin Carnegie Hall, Amsterdamin Concertgebouw, Wienin Konzerthaus, Kölnin ja Berliinin Philharmonie -salit. Vuosina 2004–2010 hän oli niin ikään nimekkään ja paljon levyttäneen Nash Ensem- blen jäsen. Yhtyeen riveissä hän myös debytoi BBC:n Promseilla. Bromanin tuorein kokoonpano on Euroopan parhaimmista kamarimuusikoista koostuva Stockholm Syndrome Ensemble, jonka perustajiin hän kuuluu. Pia- nistimiehensä Simon Crawford-Phillipsin kanssa Broman esiintyy säännöllisesti duona.

Broman on vuodesta 2008 työskennellyt Ruotsin radion sinfoniaorkesterin 1. konserttimestarina, jossa hänen vah- vuutensa sekä solistina että kamarimuusikkona yhdistyvät. Tämän tehtävän menestyksekkään hoitamisen myötä Bro- mania onkin nähty vierailevana konserttimestarina usei- den nimekkäiden orkestereiden riveissä, joista mainitta-

12 13 koon London Symphony Orchestra, Chamber Orchesta of Europe sekä Mahler Chamber Orchestra.

Vuonna 2002 Malin vastaanotti palkinnon Hallandin kun- nan akatemialta työstään musiikin saralla ja vuonna 2008 hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi. Tällä hetkellä hän toimii alttoviulunsoiton profes- sorina Edsbergin musiikki-instituutissa Tukholmassa.

Malin Broman on levyttänyt yli 30 albumia, muun muassa levymerkeille Hyperion, NAXOS, BIS ja Channel Classic. Hän soittaa Järnåker-säätiön ystävällisesti lainaamalla Stradivarius-viululla vuodelta 1709 sekä Bajoni-alttoviululla vuodelta 1861.

Broman on toiminut ruotsalaisen Musica Vitae -kamariorkesterin taiteellisena johtajana vuodet 2015–2020. Hän aloitti Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin taiteellisena johtajana syksyllä 2019.

Violinisten Malin Broman är efterfrågad förutom som solist, konstnärlig ledare, kammarmusiker och lärare även som violinist-ledare (’orchestral leader’).

Broman är meriterad både som solist och kammarmusiker. Hon är grundande medlem i ansedda Kungsbac- ka-pianotrion, som uppträtt bl.a. i Carnegie Hall (New York), Konzerthaus (Wien) och Philharmonie-salarna i Köln och Berlin. Under åren 2004–2010 var hon även medlem av Nash Ensemble, med vilken hon gjorde sin BBC Proms -debut. Broman är även grundande medlem av Stockholm Syndrome Ensemble, som består av några av de främsta kammarmusikerna i Europa. Med sin pianistmake Simon Crawford-Phillips uppträder Broman regelbundet som duo.

Sedan januari 2008 är Malin Broman anställd som 1:e kon- sertmästare i Sveriges Radios Symfoniorkester, där hennes styrkor som solist och kammarmusiker enas. Till följd av detta har hon även inbjudits att leda ansedda orkestrar som t.ex. London Symphony Orchestra, Chamber Orchestra of Europe och Mahler Chamber Orchestra.

År 2002 mottog hon pris av Hallands Akademi för sina upp- märksammade insatser inom musiken och 2008 valdes hon in som ledamot i Kungliga Musikaliska Akademien. Sedan hösten 2008 är Malin violaprofessor vid Edsbergs Musikinstitut i Stockholm.

13 Malin Broman har spelat in över 30 album bl.a. för skivbo- lagen Hyperion, NAXOS, BIS och Channel Classic. Hen- nes instrument är en Stradivarius-violin från år 1709 och en Bajoni-altviolin från år 1861, bägge vänligen utlånade av Järnåker-fonden.

Broman fungerade som konstnärlig ledare för den svenska kammarorkestern Musica Vitae åren 2015–2020. Hon inledde sitt arbete som Mellersta Österbottens Kammaror- kesters konstnärliga ledare hösten 2019.

Pekka Kuusisto on tullut tunnetuksi harvinaisen moni- puolisena ja avarakatseisena muusikkona, joka on yhtä kotonaan niin viulukonserttojen solistina kuin vaikkapa elektronisen musiikin maailmassa. 2008 Pekka Kuusisto palkittiin Väinö Tannerin säätiön Tanner-palkinnolla. Pal- kitsemisen perusteluna mainittiin Kuusiston ”rajojen ylittä- minen, avoin ja ennakkoluuloton suhtautuminen kaikkeen hyvään musiikkiin sekä kirkas näkemys musiikista ihmisiä, kulttuureja ja kansakuntia yhdistävänä voimana”. Saman- laisin perustein Kuusisto sai myös Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon 2013.

3-vuotiaana aloitettu viulunsoiton opiskelu kuljetti Kuu- siston Itä-Helsingin musiikkiopistosta Sibelius-Akatemian kautta Indianan yliopistoon. Tärkeimmät opastajat olivat Géza Szilvay, Tuomas Haapanen, Miriam Fried ja Paul Biss. Vuonna 1995 Pekka Kuusisto voitti ensimmäisenä suoma- laisena Jean Sibelius -viulukilpailun.

Pekka Kuusisto aloittaa Norjalaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana 2021 oltuaan orkesterin päävierailija vuodesta 2018. Kuusisto on toiminut vuodesta 2016 läh- tien ACO (Australian kamariorkesteri) Collectiven taiteellisena johtajana sekä minnesotalaisen Saint Paul Chamber Orchestran taiteellisena partnerina. Hän on ollut Mahler Chamber Orchestran taiteellinen partneri 2019 alkaen, sekä Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin ”Artistic Best Friend” vuodesta 2017. Kuusiston taiteellisen työs- kentelyn keskiössä onkin kamarimusiikillinen yhtyesoitto kamariorkestereiden kanssa ilman varsinaista kapellimes- taria. Tällaista solistin ja orkesterinjohtajan tehtävät yhdis- tävää työtä hän tekee vakituisten orkestereidensa lisäksi säännöllisesti myös mm. Lontoon kamariorkesterin, Irlan- nin kamariorkesterin, Britten Sinfonian, Ruotsalaisen kama-

14 15 riorkesterin sekä Tapiola Sinfoniettan kanssa.

Viime kausilla Pekka Kuusisto on palannut solistiksi mm. Birminghamin ja Toronton sinfoniaorkestereihin, Skot- lannin kamariorkesteriin sekä Helsingin kaupunginor- kesteriin, soittanut New Yorkin Filharmonikoiden ja Los Angelesin Filharmonisen orkesterin solistina sekä soolo- konsertteja mm. Amsterdamin Concertgebouw’ssa ja Lon- toon Wigmore-salissa.

Kuusisto on tehnyt menestyksekästä yhteistyötä mm. nyky- sirkustaiteilija Jay Gilliganin, taiteilija Aamu Songin sekä tanssiteatteri Richard Alston Dance Companyn kanssa. Kuusistolla on myös joukko musiikillisia kokoonpanoja ja yhteistyötä mm. lauluyhtye Rajattoman, Don Johnson Big Bandin, Rinneradion ja yhdysvaltalaisen Salsa Duran kanssa. Säännöllisiin kamarimusiikkipartnereihin kuulu- vat mm. Anne Sofie von Otter, Bengt Forsberg, Mark Pad- more, Olli Mustonen, Ismo Eskelinen ja Nicolas Altstaedt. Kuusisto tekee läheistä yhteistyötä myös monien nykysä- veltäjien kanssa. Heistä mainittakoon Nico Muhly, Thomas Adès, Daniel Bjarnason ja Andrea Tarrodi, sekä suomalai- sista Uljas Pulkkis, Sauli Zinovjev ja Sebastian Fagerlund.

Syksyllä 2015 Pekka Kuusisto nousi ensimmäistä kertaa myös suurelle teatterilavalle. Suomen kansallisteatterissa esitettiin Kristian Smedsin ohjaama TABU, johon Kuusisto sävelsi musiikin ja toimi yhtenä esiintyjistä. Vuonna 2018 Kuusisto sävelsi, soitti ja nauhoitti yhdessä Samuli Kosmi- sen kanssa musiikkia uuteen animaatiosarjaan Tove Jans- sonin Muumeista.

Pekka Kuusisto oli kesään 2018 saakka, lähes 20 vuotta, Järvenpäässä toimivan Meidän festivaalin taiteellinen johtaja. Hän suunnitteli konserttisarjat myös Hämeenlinnan Verkatehtaaseen 2009-2011, sekä kamariorkesteri Avantin Suvisoiton 2011.

Pekka Kuusisto har blivit känd som en ovanligt mångsi- dig och vidsynt musiker, lika hemma som solist i violinkon- serter som till exempel i den elektroniska musikens värld. År 2008 belönades han med Väinö Tanner -stiftelsens ansedda Tanner-pris. Han har även erhållit Nordiska rådets musikpris år 2013.

Kuusisto inledde sina violinstudier som 3-åring och fortsatte studierna sedan vid Östra Helsingfors musikinstitut, Sibe-

15 lius-Akademin och vidare vid universitetet i Indiana. Hans viktigaste lärare har varit Géza Szilvay, Tuomas Haapanen, Miriam Fried och Paul Biss. År 1995 vann Pekka Kuusisto Jean Sibelius -violintävlingen som första finländare.

Pekka Kuusisto inleder sitt arbete som konstnärlig ledare för Det Norske Kammerorkester år 2021. Kuusisto har fungerat som konstnärlig ledare för Australian Chamber Orchestra Collective och konstnärlig partner för Saint Paul Cham- ber Orchestra, Minnesota sedan år 2016. Han har varit Mahler Chamber Orchestras konstnärliga partner sedan år 2019 samt Deutsche Kammerphilharmonie Bremens ”Artistic Best Friend” sedan år 2017. I centrum av Kuusis- tos konstnärliga arbete ligger kammarmusikaliskt ensem- blemusicerande tillsammans med kammarorkestrar, utan någon egentlig dirigent. Han innehar solistiska uppdrag som kombineras med orkesterdirigering förutom med sina egna orkestrar regelbundet även med bl.a. London Cham- ber Orchestra, Irish Chamber Orchestra, Britten Sinfonia, Svenska Kammarorkestern samt Tapiola Sinfonietta.

Senaste säsonger har Kuusisto återvänt som solist till bl.a. Birmingham och Toronto Symphony Orchestra, Scottish Chamber Orchestra, Helsingfors stadsorkester samt New York och Los Angeles Philharmonic. Han har även gett solokonserter vid bl.a. Concertgebouw, Amsterdam och Wigmore Hall, London.

Kuusisto har samarbetat framgångsrikt med bl.a. nycir- kuskonstnären Jay Gilligan, konstnären Aamu Song samt Richard Alston Dance Company. Kuusisto samarbetar även med bl.a. sångensemblen Rajaton, Don Johnson Big Band, Rinneradio och amerikanska Salsa Dura. Hans regel- bundna kammarmusikaliska samarbetspartners består av bl.a. Anne Sofie von Otter, Bengt Forsberg, Mark Padmore, Olli Mustonen, Ismo Eskelinen och Nicolas Altstaedt. Kuu- sisto har även ett nära samarbete med många nutida kom- positörer såsom Nico Muhly, Thomas Adès, Daniel Bjarna- son och Andrea Tarrodi samt finländska Uljas Pulkkis, Sauli Zinovjev och Sebastian Fagerlund.

Hösten 2015 steg Pekka Kuusisto för första gången upp på en stor teaterscen, då finska nationalteatern gav TABU i regi av Kristian Smeds, som Kuusisto komponerat musiken till och även spelade en av rollerna i. År 2018 komponerade, framförde och spelade Kuusisto in musik till den nya animationsserien om Tove Janssons Muminfigurer till-

16 17 sammans med Samuli Kosminen.

Pekka Kuusisto fungerade närmare 20 år, fram till somma- ren 2018, som konstnärlig ledare för Vår Festival vid Tusby Träsk. Han har även planerat konsertserierna till Verka- tehdas i Tavastehus åren 2009-2011 och programmet för Avantis Suvisoitto i Borgå år 2011.

Vuonna 1972 perustettu Keski-Pohjanmaan Kamarior- kesteri (KPKO) kuuluu kansainvälisesti tunnetuimpiin suo- malaisorkestereihin. Perustajansa, kapellimestari Juha Kankaan johdolla orkesteri loi kunnianhimoisen profiilin, jonka tavaramerkkejä ovat herkästi reagoiva, dynaami- nen yhteissointi ja laaja ohjelmisto barokista tähän päi- vään. Juha Kangas toimi orkesterin taiteellisena johtajana vuoden 2008 loppuun saakka ja on nykyisin sen kunniakapellimestari.

Monikymmenvuotinen yhteistyö säveltäjä Pehr Henrik Nordgrenin (1944–2008) kanssa on yksi esimerkki yhteis- työkumppanuuksista, joille KPKO:n menestys on raken- tunut. Orkesterin aktiivinen rooli oman aikansa musiikin tekijänä on tuottanut yli 170 kantaesitystä, joista monet ovat orkesterin tilauksia. Kotimaisten säveltäjien lisäksi tii- viitä yhteyksiä on luotu Pohjoismaiden ja Baltian säveltä- jiin. Laajaa kansainvälistä arvostusta nauttivalle orkesterille on myönnetty muun muassa Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto vuonna 1993.

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on tehnyt lähes 70 äänitettä, jotka ovat herättäneet kansainvälistä huomiota ja levittäneet orkesterin mainetta maailmalla. Kotipaikkansa Kokkolan lisäksi KPKO vierailee säännöllisesti kotimaassa ja ulkomailla. Kesällä 2019 orkesteri teki uusintavierailun maineikkaille Mozart-festivaaleille Saksan Würzburgissa. Euroopan lisäksi orkesteri on konsertoinut Japanissa ja New Yorkissa.

Sakari Oramon kauden (2013–2019) päätyttyä Keski-Poh- janmaan Kamariorkesterin taiteelliseksi johtajaksi kutsuttiin ruotsalainen viulutaiteilija Malin Broman. Solistina, kamarimuusikkona ja musiikin johtajana ansioitunut Broman aloitti kautensa syksyllä 2019.

Mellersta Österbottens Kammarorkester (MÖK), grun- dad år 1972, hör till våra internationellt mest kända fin-

17 ländska orkestrar. Under ledning av dess grundare, kapell- mästare Juha Kangas, skapade orkestern sig en ambitiös profil med en reaktionssnabb, dynamisk samklang och en bred repertoar från barock till nutida musik som varu- märken. Juha Kangas fungerade som orkesterns konst- närliga ledare t.o.m. år 2008 och är nuförtiden orkesterns hederskapellmästare.

Samarbetet med tonsättaren Pehr Henrik Nordgren (1944– 2008) spände över flera decennier och är ett gott exempel på de samarbeten på vilken MÖK:s framgång grundar sig. Orkesterns aktiva roll inom nutida musik har resulte- rat i över 170 uruppföranden, varav många är egna be- ställningsverk. MÖK har skapat nära kontakter med såväl inhemska som med baltiska och nordiska tonsättare. Orkestern är ansedd även internationellt, och har belönats med bl.a. Nordiska rådets musikpris år 1993.

Mellersta Österbottens Kammarorkester har gjort närmare 70 skivinspelningar, som bidragit till orkesterns internatio- nella status. MÖK konserterar förutom i hemstaden Karleby även regelbundet runtom i Finland och utomlands. Som- maren 2019 uppträdde orkestern igen på den berömda Mozart-festivalen i Würzburg, Tyskland. Utöver Europa har orkestern även turnerat i Japan och i New York.

Efter att Sakari Oramos konstnärliga ledarskap kommit till ända (2013–2019) bjöd Mellersta Österbottens Kammaror- kester in den svenska violinisten Malin Broman till konst- närlig ledare. Broman, meriterad som solist, kammarmusiker och musikledare, inledde sin säsong hösten 2019.

18 19 Muusikot / Musiker

I Viulu / I Violin Huilu / Flöjt Reijo Tunkkari Salla Knif Reetta Kataja Maria Besis Matti Vanhamäki Kati Niemelä Oboe Andrei Sytchak Maria Seppä Aila Hettula II Viulu / II Violin Teija Pääkkönen Klarinetti / Klarinett Annica Brännkärr Noora-Kaisa Saana Parviainen Salo-Peltokoski Sanna Kokko Elina Pyykönen Maria Pulakka Fagotti / Fagott Alttoviulu / Altviolin Visa Jämsä Hanna Pakkala Michael Ford Ari Hanhikoski Inkeri Halmio-Hanhikoski Käyrätorvi / Valthorn Anna-Leena Kangas Jukka Harju Marian Strandenius Sello / Cello Lauri Pulakka Trumpetti / Trumpet Ulla Lampela Jukka-Pekka Peltoniemi Antto Tunkkari Sami Ihajoki

Kontrabasso / Kontrabas Patarummut / Pukor Oskari Hannula Mikael Sandström Eero Marttila

19 20 20