Mikkelin Luonto Ja Arvokkaat Luontokohteet

MIKKELIN LUONTO JA ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET

Mikkelin kaupungin julkaisuja 2009 ISBN 978-952-5691-10-8 ISSN 1459-1790

Tilaukset Mikkelin Seudun Ympäristöpalvelut Kiiskinmäenkatu 5-7, 50130 Mikkeli [email protected] tai (015) 194 4700

Painopaikka: Savilahden Kirjapaino Ky

Kannen valokuva: Kurjenmiekka Hanhilammen luonnonsuojelualueella; Timo J. Lehtonen

2 SISÄLLYSLUETTELO

ESIPUHE...... 5

1 JOHDANTO ...... 6

2 YLEISPIIRTEITÄ MIKKELIN LUONNOSTA...... 6

2.1 Korkeussuhteet sekä maa- ja kallioperä...... 7

2.2 Vesistöjen syntyhistoriasta...... 7

2.3 Vesistöt ...... 8

2.4 Veden laatu...... 8

2.5 Suot...... 14

2.6 Harjut...... 15

2.7 Metsät...... 15

2.8 Kasvillisuuden ja eläimistön yleispiirteitä ...... 15

3 IHMISEN VAIKUTUS KASVILLISUUTEEN JA ELÄIMISTÖÖN...... 16

3.1 Ihmisasutuksen leviäminen ja pitäjän historia...... 16

3.2 Metsästys...... 16

3.3 Kaskeaminen ja tervanpoltto...... 17

3.4 Nykyaikainen maanviljely...... 18

3.5 Metsätalous...... 19

4 KASVILLISUUS ...... 20

4.1 Harvinaisten ja uhanalaisten kasvien esiintymät ...... 20

4.2 Kasvierikoisuuksia...... 22

5 ELÄIMISTÖ...... 22

5.1 Luontodirektiivin liitteen IVa) lajit ...... 22

5.2 Linnut...... 24 5.2.1 EU:n lintudiretiivin lajien esiintyminen...... 24

5.3 Kalat...... 27

5.4 Selkärangattomat...... 28

5.5 Muita Mikkelissä esiintyviä uhanalaisia ja harvinaisia lajeja...... 28 5.6 Muita kiinnostavia eläinlajeja ...... 28

6 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET...... 29

6.1 Valtion maille perustetut luonnonsuojelualueet...... 29 6.1.1 Asetuksella perustetut kohteet...... 29

6.2 Lääninhallituksen tai Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksellä suojellut kohteet ...... 29

6.3 Luonnonsuojelulain 29 §:n perusteella annetut päätökset suojelluista luontotyypeistä...... 42

6.4 Muut luonnonsuojelualueet ...... 43

6.5 Luonnonsuojelulain 26 §:n perusteella rauhoitetut luonnonmuistomerkit ...... 44

6.6 Natura 2000 -kohteet...... 50

6.7 Valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet...... 56 6.7.1 Soidensuojeluohjelma...... 56 6.7.2 Rantojensuojeluohjelma ...... 56 6.7.3 Vanhojen metsien suojeluohjelma...... 57 6.7.4 Lehtojen suojeluohjelma...... 58 6.7.5 Lintuvesien suojeluohjelman kohteet ...... 58

6.8 Vahvistettavana olevan maakuntakaavan suojelualuevaraukset...... 60

6.9 Maakuntakaavasta poisjätetyt seutukaavan suojelualuevaraukset...... 64

6.10 Kunnan osayleiskaavoihin sisältyvät kohteet...... 66

7 ARVOKKAAT MAISEMAKOHTEET ...... 73

7.1 Arvokkaat maisema-alueet...... 73

7.2 Arvokkaat perinnemaisemat ...... 74

7.3 Valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet ...... 77

7.4 Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat ...... 80

LÄHTEET:...... 82

LIITE 1 Lista Mikkelin kaupungissa havaituista kasvilajeista ...... 88

LIITE 2 Mikkelin perhoslajisto...... 99

LIITE 3 Mikkelissä havaitut matelijat, sammakkoeläimet ja kalalajit...... 111

LIITE 4 Mikkelissä havaitut lintulajit ...... 112

LIITE 5 Mikkelin nisäkäslajisto...... 116

4 ESIPUHE

Mikkelin kaupungin alue on 2000-luvulla tapahtuneiden kuntaliitosten seurauksena kasvanut suuresti. Nyt oli mielestäni oikea aika koota entisen Anttolan, Haukivuoren, Mikkelin maalaiskunnan ja Mikkelin kaupungin luontotieto yhteen julkaisuun.

Julkaisussa on ensin kuvaus Mikkelin luonnon yleispiirteistä; kallio- ja maaperän yleispiirteistä, vesistöistä, metsien rakenteesta, kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Sen jälkeen on kuvattu kaikki virallisesti perustetut suojelualueet ja esitelty eri suojeluohjelmiin kuuluvat kohteet. Julkaisuun on otettu mukaan myös mielenkiintoinen, pää- osin Wirilandereiden teksteihin perustuva historiallinen kuvaus ihmisen toiminnan vaikutuksista Mikkelin seudun kasvillisuuteen ja eläimistöön.

Julkaisun on laatinut Joensuun yliopistossa biologiaa opiskeleva Julia Hämäläinen, jolle esitän lämpimät kiitokset mittavasta ja perusteellisesta työstä. Kuten julkaisun lähdeluettelostakin ilmenee, on työtä varten käyty läpi kymmenittäin erilaisia luon- toselvityksiä ja tietokantoja. Linnustotiedot perustuvat lintuharrastajien ylläpitämään Tiira-tietokantaan, josta Oriolus ry:n Harri Okkonen on ystävällisesti selvittänyt kaikki Mikkelissä havaitut lajit. Kasvillisuustiedot perustuvat pitkälti aiempiin Mikkelistä, Anttolasta ja entisestä Mikkelin maalaiskunnasta laadittuihin raportteihin. Julkaisuun on saatu arvokkaita tietoja myös Etelä-Savon ympäristökeskukselta, metsähallituksel- ta, Etelä-Savon riistanhoitopiiriltä, maakuntaliitolta, Helsingin yliopiston kasvi- ja eläinmuseoilta sekä Savolab Oy:ltä ja Enviro Oy:ltä. Lämmin kiitos heille kaikille.

Toivon, että julkaisu innostaa yhä useampia mikkeliläisiä luontoharrastuksen pariin.

Lokakuussa 2009

Timo J. Lehtonen ympäristöpäällikkö Mikkelin Seudun Ympäristöpalvelut

5 1 JOHDANTO

Mikkelin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto Julkaisun alussa on yleispiirteinen kuvaus alu- ja sen seuraajat Mikkelin seudun ympäristökes- een luonnosta, jonka jälkeen esitellään alueen kus ja nykyinen Mikkelin Seudun Ympäristö- kiinnostavimpia eläin- ja kasvilajeja sekä nii- palvelut ovat 1980-luvun lopusta alkaen teh- den suojelutilannetta ja esiintymiä. Luontokoh- neet/teettäneet toimialueensa luonnon perussel- teista esitetään kaikki luonnonsuojeluohjelmiin vityksiä. Mm. Mikkeliin liittyneiden Anttolan ja luonnonsuojelualueisiin kuuluvat tai varatut ja Mikkelin Maalaiskunnan kuntien alueelta alueet. Lisäksi esitellään lyhyesti yleiskaavoi- laadittiin 1990-luvun puolivälissä yhteenveto- jen luontoselvityksissä esiintulleet arvokkaat raportit kuntien luonnosta ja arvokkaista luon- luontokohteet. Kohteiden suuren määrän vuoksi tokohteista. Viimeisen reilun kymmenen vuo- selvityksessä on keskitytty maakunnallisesti den aikana on myös yleis- ja asemakaavojen arvokkaisiin luontokohteisiin, myös rakennus- laadinnan yhteydessä tehty kultakin kaava- historiallisesti arvokkaat kulttuurimaisemakoh- alueelta luontoselvitys. Merkittäviä muutoksia teet on rajattu pois selvityksestä. on tapahtunut myös luonnonsuojelulainsäädän- nössä. Suomen liityttyä vuoden 1995 alussa Euroopan Unioniin aloitettiin myös lainsäädän- 2 YLEISPIIRTEITÄ MIKKELIN nön yhdenmukaistaminen. Suomen, 1920- LUONNOSTA luvulta peräisin ollut luonnonsuojelulaki uusit- tiin täysin vuonna 1996. Lailla pannaan täytän- Mikkeli sijaitsee Itä-Suomen läänissä, Etelä- töön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen Savon maakunnassa. Alueelle leimallisia luon- eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Eu- toelementtejä ovat metsäinen, kumpuileva roopan neuvoston direktiivi 92/43/ETY eli maasto sekä ranta- ja vesialueet (Maanmittaus- luontodirektiivi sekä luonnonvaraisten lintujen hallitus 1987, Etelä-Savon maakuntaliitto suojelusta annettu neuvoston direktiivi 2009). Mikkeli on metsien ja vesistöjen kau- 79/409/ETY eli lintudirektiivi. Lakiin kirjattiin punki. Kaupungin kokonaisalasta noin viiden- uusina käsitteinä mm. suotuisan suojelun taso, nes on vesien peitossa ja kaikkiaan kaupunki- määriteltiin suojeltavat luontotyypit sekä uhan- alueelta löytyy peruskartoista tehdyn laskennan alaiset ja erityisesti suojeltavat lajit. EU:iin liit- mukaan n. 770 järveä ja lampea (Mikkelin tymisen seurauksena on laadittu myös Natura Seudun Ympäristöpalvelut 2009). Suurjärvistä 2000-suojelukohdeohjelma. kaupungin alueella sijaitsee osia Saimaasta. Puulasta ja Kyyvedestä. Maa-alasta taas 87 % Tähän raporttiin on koottu yhteenveto Mikkelin on metsän peitossa. luonnosta ja arvokkaista luontokohteista. Ai- neistoa hankittiin useilta eri tahoilta, kuten Ete- Mannerjään vetäytyessä Savon seudulta noin lä-Savon maakuntaliitosta, ympäristökeskuk- 8400–7600 ea. sulamisvedet kasasivat enem- sesta, TE-keskuksesta, kaupungin ympäristö- män tai vähemmän lajittunutta maa-ainesta har- palveluilta sekä yksittäisiltä harrastajilta ja yh- janteiksi, joiden välisiin notkoihin muodostui distyksiltä. Tärkeänä lähteenä voidaan mainita luode-kaakkosuuntaisesti pitkänomaisia järviä vuonna 1997 tehty yhteenveto entisen Mikkelin ja soita (Wirilander 1982, Leino 1994). Mikke- Maalaiskunnan luonnosta ja arvokkaista luon- lin kaupunkikeskusta on syntynyt reilut 30 ki- tokohteista (Mustonen 1997). Muita lähteitä lometriä pitkän harjujakson keskiosaan, mui- olivat muun muassa seutukaavan aluevaraus- naisen jäätikköjoen suistoalueen tasaiselle kortit, useat erilliset luontoselvitykset, suoje- hiekkakentälle, yhden Saimaan lahden pohjuk- luohjelmia koskevat raportit sekä karttatiedot. kaan. Pitkänomaisia ovat myös kallioperän murroslaaksoihin muodostuneet suot ja järvet.

6 niittia, kordieriittia ja sillimaniittia, sisältävät Mikkeli on Etelä-Savon maakunnan suurin gneissit ovat yleisiä (Rankama 1964). kunta. Kaupungin pinta-ala on 2127 km2, josta Kasvillisuuden kannalta kiillerikkaat gneissit veden peittämiä alueita on 411 km2 eli 19,3 %. eivät ole kovin edullisia (Kalliola 1973, Ratia Mikkelin väkiluku oli vuoden 2008 lopussa 48 et al. 1987). Kasveille tärkeintä on kalkin mää- 676. Kaupungin väkiluku on kasvanut kuntalii- rä maaperässä, koska kalkki vähentää maaperän tosten myötä. Kuntaliitoksissa kaupunkiin liit- happamuutta. Lisäksi runsas kalkkipitoisuus tyivät vuonna 2001 Mikkelin maalaiskunta ja kuohkeuttaa maata. Mikkelin seudun gneissit Anttola sekä vuonna 2008 Haukivuori. ovat tyypillisesti happamia ja sisältävät vähän rapautuvia kalsiumpitoisia mineraaleja. Myös 2.1 Korkeussuhteet sekä maa- ja kalliope- kvartsidioriitti, graniitti, sillimaniitti ja kor- rä dieriitti ovat kalkkivaikutukseltaan varsin köy- hiä mineraaleja. Siellä täällä esiintyy pieninä Valtaosa Mikkelistä kuuluu Sisä-Suomen ve- määrinä diopsidiamfiboliittia, jonka kalkkivai- denkoskemattomiin alueisiin, joilla jääkauden kutus on jo huomattavasti voimakkaampi. Täl- jälkeinen muinainen Itämeri ulottui vain ala- laisia pieniä esiintymiä löytyy erityisesti kau- vampiin paikkoihin ja pääosa alueesta oli maata pungin eteläosista. Merkittävin, useita kilomet- (Maanmittaushallitus 1987). Tämä näkyy maa- rejä pitkä kalkkikivijakso, on Hiirolassa Savon lajikoostumuksessa ennen kaikkea niin, että radan itäpuolella (Simonen 1982). Kyyveden syvän veden kerrostumia, hiesuja ja savia, on eteläpuolella on myös muutama ultraemäksis- vain alueen alavassa kaakkoisosassa ja sielläkin ten kivilajien esiintymä (Geologisen tutkimus- niukalti. Mannerjäätikön kerrostama sekalajit- laitoksen julkaisemat kallioperäkartat 1982). teinen moreeni on Mikkelin yleisin maalaji; yleensä noin puolet karttalehtien pinta-alasta on 2.2 Vesistöjen syntyhistoriasta moreenia. Paikoin moreeni on kasautunut drumliineiksi. Pohjoisosassa drumliinit ovat osa Mannerjään vetäytyessä maa alkoi nousta, ja Pieksämäen drumliinikenttää. Haukivuoren Etelä-Savoon muodostui nykyistä Saimaata alueen maaperäkartasto täydentyy vuoden 2009 huomattavasti laajempi muinais-Saimaa. Kor- lopussa. Näitä tietoja ei valitettavasti saatu mu- keimmillaan veden pinta oli heti jäätikön sula- kaan tähän selvitykseen. misen jälkeen, ns. Yoldia-merivaiheen aikana noin 30 metriä nykyistä Saimaan pintaa korke- Topografialtaan vaihtelevinta maasto on kau- ammalla. Vuoden 6500 e.Kr. tienoilla muinais- pungin kaakkoisosassa, jossa maastoa hallitse- Saimaa laski silloiseen muinais-Päijänteeseen, vat suuret järvet, kuten Syysjärvi. Suhteelliset ja ulottui pohjoisessa aina Iisalmen tienoille korkeuserot ovat huomattavia, yleisesti 30–60 saakka. Molempien vesistöjen yhteinen lasku- m. Neitvuoren huippu kohoaa 110 metriä Luon- joki laski Pohjanlahteen (Wirilander 1982). terin pintaa korkeammalle. Mikkelin korkein kohta sijaitsee kuitenkin keskustasta luotee- Maankohoamisen myötä Päijänne kääntyi vir- seen, Vanhanmäen Ollanmäellä, jonka huippu taamaan Kymijoen kautta Suomenlahteen ja on 187,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Lä- samoihin aikoihin Saimaan yhteys Päijäntee- hes yhtä korkealle yltää myös Neitvuoren huip- seen katkesi. Saimaasta muodostui laskujoeton pu (184,7 m mpy) (Väisänen 2009). sisäjärvi, ja sen vedenpinta alkoi kohota, kunnes se mursi laskuojan Kymijokeen 4000–3100 Mikkelin seutu sijaitsee karjalaisen liuskealu- e.Kr. Muutamia satoja vuosia myöhemmin een ja Etelä-Savon liuskevyöhykkeen rajalla avautui uusi laskujoki hieman etelämmäs, mut- (Rankama 1964; Väyrynen 1954), missä pääki- ta yhä Kymijokeen. Saimaan nykyinen laskujo- vilajeja ovat kiillerikkaat gneissit. Nämä ovat ki syntyi n. 3000–3100 e.Kr., jolloin veden- täysin metamorfoituneita biotiittigneissejä, jot- pinta laski pari metriä.. (Wirilander 1982). ka sisältävät runsaasti kvartsia ja maasälpää. Kaikkiaan Saimaan pinta on Mikkelin seudulla Yhtenäinen kvartsimaasälpäesiintymä löytyy laskenut Vuoksen synnyn jälkeen 4-4,5 m. kaupungin ydinalueilta, Pitkäjärven itäpuolelta. Myös alumiinirikkaita mineraaleja, esim. gra- 7 Saimaan vedenkorkeutta on seurattu vuodesta Pesäjärvi 167 1847 saakka, ja ero korkeimman ja alimman vedenpinnan välillä on peräti 3,33 metriä. Jär- Iso-Vuolinko 165 ven erikoisiin vedenkorkeuden vaihteluihin Alajärvi 160 vaikuttavat osaltaan vesistön suuri valuma-alue Kallajärvi 159 ja virtaamia tasaavat isot järvenselät. Vuoksi on padottu vuonna 1929, ja nykyisin järven ve- Keskimmäinen-Alimmainen 153 denkorkeutta säädellään. Juoksutusten tarkoi- Hirvijärvi 153 tuksena on pitää Saimaan vedenpinta korkein- Vehvaa 1) 147 taan 50 cm ajankohdan keskimääräistä veden- Pitkäjärvi 144 korkeutta ylempänä tai alempana (Mutanen Oulanki 143 1994b). Saimaa on Euroopan neljänneksi suurin järvi. Ihastjärvi 142 Keihäsjärvi 139 2.3 Vesistöt Valkiajärvi 1) 138 Kääkönlampi 137 Mikkeli on Etelä-Savon järvisin kunta, yhteen- Ylimmäinen 136 sä järviä ja lampia on noin 770 (Mikkelin kau- Loukeinen 132 punki 2009). Järvien yhteispinta-ala on 411 km2. Laavus 132 Suuri-Vahvanen 132 Taulukko 1. Lista Mikkelin yli 100 hehtaarin Levälampi 1) 124 suuruisista järvistä ja niiden kokonaispinta-alat. Kolmipohja 120 (Suomen ympäristöhallinto 2009) Iso-Tylönen 112 Harjujärvi 108 Koko järven 1) vain osa Mikkelin alueella Vesistön nimi pinta-ala (ha) 2.4 Veden laatu Saimaa 1) 440.000 Puula 1) 33.076 Vain osasta Mikkelin alueen vesistöistä on tut- Kyyvesi 1) 12.995 kittua tietoa veden laadusta. Tutkittujen vesis- Kangasjärvi 1) 1.969 töjen käyttökelpoisuus on laadultaan pääasiassa erinomaista, mihin vaikuttavat erityisesti Mik- Korpijärvi-Verijärvi 1.185 kelin laita-alueilla sijaitsevien Puulan ja Luon- Rauhajärvi 1) 1.127 terin vesistöjen laatu (Etelä-Savon ympäristö- Syysjärvi (Asila) 1) 1.146 keskus 2003). Useat Mikkelin alueella sijaitse- 1) vat pienemmät vesistöalueet ovat laadultaan Iso-Naakkima 1.117 hyviä tai tyydyttäviä. Mikkelin alapuolisen Saarijärvi (Koskentaipale) 1) 1.018 Saimaan veden laatu on edelleen tyydyttävällä Härkäjärvi 1) 590 tasolla. Vesistöjen tila on kuitenkin merkittä- Hanhijärvi 445 västi parantunut vuosien 1994 ja 1997 tasosta. Myös uudessa vuosien 2000–2007 seurantojen Ylänne 347 1) perusteella tehdyssä ekologisessa järviluokituk- Saarijärvi (Taaveli) 260 sessa valtaosa Mikkelin järvistä on laadultaan 1) Hietanen 251 erinomaisia tai hyviä (Etelä-Savon ympäristö- Toplanen 217 keskus 2008) (taulukko 2). Tässä luokituksessa Lylyjärvi 203 on otettu erityisesti huomioon biologiset laatu- tekijät. Vuosina 2004-2009 Etelä-Savon ympä- Suojärvi 1) 184 ristökeskuksen toteuttamaan vesistöjen kunnos- Syysjärvi (Vatila) 175 tushankkeeseen kuului Mikkelin kaupungin Santaranjärvi 170 alueelta kahdeksan järveä ja lampea.

8 Taulukko 2. Mikkelin vesistöjen käyttökel- tarvike- ja ympäristölaboratorio 1990). Vuo- poisuus vuosina 2000–2003 (Etelä-Savon den 2002 tutkimuksen lammista kuusi oli ympäristökeskus 2009) happamoituneita ja kahdeksan lampea hap- pamoitumassa (Tikka 2003b). Heikoin tilanne Mikkeli ent. oli Kyllösenlammessa, jossa ei ollut pusku- (%) Haukivuori (%) rointikykyä lainkaan ja pH oli alle 5. erinomainen 47,8 0 hyvä 19,4 34,8 Seuraavassa on kuvattu suurimpien järvien veden laatua ja kuormitusta: tyydyttävä 14,1 52,6 välttävä 0,18 4,5 Vuoksen vesistö: luokittelemattomia 18,5 8,1 Hanhijärvi 445 ha Etelä-Savon vesistöjä uhkaa eniten rehevöi- Hanhijärvelle on ominaista saarien suuri lu- tyminen (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). kumäärä ja pirstaleisuus (Etelä-Savon ympä- Happamoituneita vesistöjä ei ole löytynyt, ristökeskus 2005, Lehtonen & Tikka 1996). joskin pieniä happamoituneita ja happamoi- Saarijärven ja Hanhijärven vesistöalueesta 2 tumassa olevia lampia on löydetty Mikkelistä. (62,4 km ) vesistöä 28 %, suota vajaat 5 %, Hyvä tilanne johtuu osittain ilmanpäästöjen peltoa 10 % ja metsää 60 %. Rantaviivan ko- vähenemisestä, lisäksi valuma-alueilta tulevat konaispituus on jopa 57 kilometriä. Järvi on vedet ovat puskuroineet ja neutraloineet vesis- ruskeavetinen ja runsashumuksinen. Hanhi- töjen happokuormaa. järven yläpuolisissa järvissä haukien elohopeapitoisuudet ovat olleet suuria. Hanhijärven Maa- ja metsätalouden sekä paikallisesti myös suurehkon humuspitoisuuden perusteella voi asutuksen ravinnekuormitukset ovat suurin olettaa, että myös täällä kalojen elohopeapi- syy pienempien vesistöjen laadun huonontu- toisuudet ovat koholla. Happitilanne on talvi- miseen (Mustonen 1997). Kyyveden pohjois- aikaan ajoittain huono syvänteissä. Rehevä osissa veden laatua ovat heikentäneet myös järvi kuuluu virkistyskäyttöluokkaan tyydyt- turvetuotannon ravinne- ja kiintoainepäästöt. tävä. Järvialue on kuitenkin luonnoltaan mo- Pahimmillaan rehevöityminen voi aiheuttaa nimuotoinen ja erityisesti eteläosistaan mai- happikatoja kalakuolemineen ja runsaita levä- semallisesti arvokas. Pohjoisosan lahdenpoh- kukintoja, jolloin vesistöjä ei voida hyödyntää jukat ovat rehevöitymisen myötä kasvamassa normaalissa virkistyskäytössä. Vesistöjen re- umpeen. hevöityessä toiset lajit runsastuvat ja toiset taantuvat. Muutokset näkyvät nopeiten leväs- Iso-Vuolinko 165 ha 2 tössä ja eläinplanktonissa sekä pohjaeläimis- Iso-Vuolingon lähivaluma-alue (11,7 km ) tössä ja kalalajistossa. Rantojen suurkasvilli- koostuu metsästä (70%) ja vesistöistä (15%). suuden muutokset ovat sen sijaan hitaita. Re- Peltoja valuma-alueella on vain 4 % ja suo- hevöityneessä vesistössä runsastuvat muun alueita 8 %. Iso-Vuolinko on melko kirkasve- muassa kurjenmiekka, osmankäämi, kiehku- tinen järvi (Tikka 2005). Ravinne- ja klorofyl- raärviä, vesitatar, kilpukka, isosorsimo, ul- lipitoisuuksien perusteella järvi on alkanut pukka, järvikorte ja –ruoko sekä limaskat. rehevöityä. Kerrostuneisuuskausina päällys- Kaloista lohensukuiset kärsivät eniten rehe- veden happipitoisuus on hyvä, mutta alusve- vöitymisestä; sen sijaan särkikalat, hauki ja dessä on havaittu voimakasta happivajausta. kuha muodostavat runsaimmat kantansa rehe- mutta veden puskurointikyky happamuutta vöityneessä järvessä (Salonen ym. 1992). vastaan on erinomainen. Veden laadun puo- lesta järvi sopii hyvin virkistyskäyttöön. Happamoitumiselle herkimpiä ovat pienet kirkasvetiset metsäjärvet ja – lammet (Elin- 9 Kallajärvi 159 ha jasedimenteistä on alkanut liueta ravinteita, Kallajärvi on lievästi rehevöitynyt, kirkasve- mikä on kiihdyttänyt järven rehevöitymistä. tinen, tyypiltään keskihumuksinen järvi (Ete- lä-Savon ympäristökeskus 2009). Järvi on Pitkäjärvi 144 ha luokiteltu virkistyskäyttöluokkaan hyvä. Pitkäjärven lähivaluma-alueesta valtaosa on metsää (65 %). Peltoja valuma-alueella on 9 Loukeinen 132 ha % ja suoalueita 6 %. Pitkäjärvi on karuhko ja Lylyjoen valuma-alueeseen kuuluva Loukei- melko kirkasvetinen vesistö, jossa on havaittu nen on matala, ruskeavetinen ja runsashu- lieviä rehevöitymisen merkkejä (Tikka 2005 muksinen järvi (Etelä-Savon ympäristökeskus ja 2008). Rehevöityneisyys on hieman lisään- 2009). Rehevyydestä huolimatta järven happi- tynyt 2000-luvun aikana. Järven happitilanne tilanne on ollut melko hyvä. Veden laadun on hyvä ja puskurointikyky happamoitumista perusteella järvi soveltuu virkistyskäyttöön vastaan erinomainen. Pitkäjärvi sopii hyvin tyydyttävästi. virkistyskäyttöön.

Lylyjärvi 203 ha Saarijärvi 1018 ha Lylyjoen valuma-alueeseen kuuluva Lylyjärvi Mikkelin ja Juvan kunnan rajalla sijaitseva on matala, erittäin ruskeavetinen ja run- Saarijärvi on kirkasvetinen ja melko humuk- sashumuksinen järvi (Etelä-Savon ympäristö- sinen järvi. Järvi on lievästi rehevä, mutta keskus 2005). Hapettomuutta järvessä ei ole happipitoisuus on hyvä. Järvi soveltuu hyvin havaittu, mutta ajoittain happipitoisuus on virkistyskäyttöön. vähäinen. Lylyjärven kuormitus on peräisin lähinnä haja- ja vapaa-ajan asutuksesta, maa- Saarijärvi 260 ha ja metsätaloudesta sekä turvetuotannosta. Ly- Mikkelin ja Ristiinan kunnan rajalla sijaitse- lyjärvi kuuluu Hanhijärven Lylylahteen las- vasta Saarijärvestä valtaosa on Mikkelin kau- kevien vesireittien vesien suojelusuunnitel- pungin puolella. Valuma-alueesta peltoa on maan (Lähteenmäki 1997). Rehevyytensä noin 31 % (Tikka 2008). Kirkasvetinen ja vuoksi järvi kuuluu virkistyskäyttöluokkaan niukkahumuksinen järvi on luokiteltu syvän- tyydyttävä. teistä otettujen näytteiden perusteella virkis- tyskäyttöluokkaan erinomainen. Oulanki 143 ha Oulangin valuma-alueen pinta-ala on 11,6 Saimaa km2, josta kaksi kolmasosaa on metsää, 8 % Saimaa on ulapoiden ja lahtien muodostama peltoa ja 3 % pienialaisia soita. Oulangin ve- järvisokkelo. Mikkelin alueelle sijoittuvat den laatu vaihtelee hieman järven luoteisosan Mikkelin alapuolisen Saimaan osa-alue sekä ja muun vesialueen välillä (Etelä-Savon ym- Luonteri. Mikkelin alapuolisen Saimaan vesi- päristökeskus 2005). Alueella on kaksi sy- aluetta kuvaa suuri rikkonaisuus ja pirstalei- vännettä joista toinen (19 m) on luoteisosassa suus (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). ja toinen eteläosassa (11 m) järveä. Suurim- Alueella ei ole varsinaisia selkävesiä. Ka- massa osassa vesialuetta vesi on kirkasta ja peikoista johtuen veden virtaus on hidasta ja väriltään ruskeaa. Järvi on lievästi rehevöity- koska valuma-alueella ei ole suuria vesistöjä, nyt. Virkistyskäyttöluokitukseltaan järvi kuu- kuormituksen haitat näkyvät alueella pitkään. luu kuitenkin pääasiassa luokkaan erinomai- Veden laatu on ollut reheville vesille tyypil- nen tai hyvä. Vuoden 2005 järven pohjois- linen aina Päähkeenselälle saakka (Mustonen osista tehdyt tutkimukset osoittavat rehevöi- 1997). Vesistön alusvedessä on ollut ajoittain tymisen lisääntyneen ja laadun heikentyneen voimakastakin hapen vajausta ja vesi on ollut lähelle tyydyttävää (Tikka 2005). Pohjaveden runsasravinteista. Hapettamalla vettä alus- huonon happitilanteen johdosta järven poh- vesien happipitoisuus on saatu pysymään tyy- dyttävällä tasolla (Etelä-Savon ympäristökes-

10 kus 2009). Vasta Ristiinan Louhiveden itä- osan veden ja pohjan laatu ilmentää karua ja lähes luonnontilaista vesistöä. Käyttökelpoi- suudeltaan vesistö on ollut välttävää tai kor- keintaan tyydyttävää aina Päähkeenselälle asti ja vasta Louhivedellä hyvä.

Mikkelin alapuolisen Saimaan veden laatua on pyritty kohentamaan jäteveden puhdistuk- sen tehostamisella sekä alusveden hapetuksel- la (Mikkelin seudun ympäristökeskus 2000). Nykyisin vesistöä hapetetaan Lamposaaren-, Kuva 1 Luonterin vesistö- ja saaristoalue. Launialan-, Annilan- ja Kyyhkylänselillä. Veden laatu on parantunut etenkin Launialan- Syysjärvi 1146 ha selän ja Annilansekän välisellä alueella vii- Osittain Mikkelin kaupungin ja Juvan kunnan meisen kahdenkymmenen vuoden aikana. alueille sijoittuva Syysjärvi on melko karu, Vuoden 1994 pohjaeläintutkimuksissa oli jo kirkasvetinen ja niukkahumuksinen järvi (Ete- havaittavissa selvä muutos pohjaeläinlajistos- lä-Savon ympäristökeskus 2009). Happitilan- sa vuodesta 1987 (Mikkelin seudun ympäris- ne on ollut järvessä hyvä. Järvi sopii erin- tökeskus 1995). Lyhyellä aikavälillä vuosit- omaisesti virkistyskäyttöön. taiset säätilojen vaihtelut aiheuttavat kuitenkin suuria muutoksia vesistöjen tilassa. Muilla Syysjärvi 175 ha alueilla veden laadun parantuminen on ollut Urpolanjoen valuma-alueeseen kuuluva Syys- hitaampaa. Vuoden 2008 tutkimuksissa kas- järvi on puhdas ja karu, kirkasvetinen ja mel- viplanktonin biomassan perusteella rehevyys- ko vähähumuksinen järvi (Lehtonen & Tikka taso kasvoi mesotrofisesta eutrofiseen Lam- 1998). Veden happitilanne on ollut hyvä, mut- posaarenselältä Kyyhkylänselälle ja pieneni ta järven puskurointikyky happamoitumista vesistössä alaspäin mentäessä (Palomäki vastaan on ollut tyydyttävällä tasolla. Virkis- 2009). Myös vesikasvillisuusinventoinnin tyskäyttölaadultaan järvi on erinomainen perusteella Kyyhkylänselkä oli tarkastelluista (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). vesistöalueista rehevin (Juutilainen ym. 2009). Karuimmat olosuhteet olivat Louhive- Toplanen 217 ha dellä, mutta biomassan perusteella sekin oli Toplanen on melko karu, kirkasvetinen ja rehevä. keskihumuksinen järvi (Etelä-Savon ympäris- tökeskus 2009). Happitilanne on ollut hyvä. Luonteri on 1400 hehtaarin suuruinen allas Järvi sopii erinomaisesti virkistyskäyttöön. sivussa Saimaan päävirtauksesta (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009) (kuva 1). Luonterin Ylimmäinen 136 ha veden laatu vaihtelee alueen eri osissa. Kirk- Ylimmäisen valuma-alueesta 807 hehtaaria on kailla selkävesillä happipitoisuus on hyvä. peltoa ja 17 % vesistöjä. Ylimmäinen on puh- Luonterin luoteisosassa, Syysjärven vesistö- dasvetinen, melko karu ja kirkasvetinen järvi alueella, on sen sijaan runsaasti soita ja maa- (Mikkelin kaupunki 2005). Päällysveden hap- ja metsätalouden hajakuormitusta. Näillä alu- pitilanne on ollut hyvä sekä vuoden 2004 että eilla on humuspitoisempia ja rehevämpiä lah- 1991 tutkimuksissa (Tikka 1991, Mikkelin tia. Suurin osa Luonterin vedestä on käyttö- kaupunki 2005). Keväisin syvänteissä esiintyy laadultaan kuitenkin erinomaista. kuitenkin voimakastakin happivajausta. Myös veden puskurointikyky happamoitumista vastaan on todettu hyväksi. Järven ympäristö on topografialtaan jyrkkäpiirteistä. Järven rannat

11 vaihtelevat hiekkaisista sorarannoista kallio- nainen osa Kangasniemen kunnan aluetta. ja luhtarantoihin. rantakasvillisuus on melko Kyyveden keskeisillä selkäalueilla veden laa- niukkaa. Laadultaan järvi sopii erinomaisesti tu ja käyttökelpoisuus on ollut hyvä (Musto- virkistyskäyttöön. nen 1997, Vaikkinen 2004). Sen sijaan järven pohjois- ja eteläosien kapeissa lahdissa vesi Kymijoen vesistö: on ollut laadultaan tyydyttävää ja osin jopa välttävää. Virkistyskäyttöarvoa alentavat ve- Alajärvi 160 ha den suuri humuspitoisuus, happiongelmat se- Alajärven ranta- ja vesikasvillisuus on niuk- kä paikoin lievä rehevöitymien. Kalastusta on kaa: Yleisimmät lajit ovat järviruoko ja –korte haitannut rihmamaisen viherlevän (Hy- sekä siimapalpakko ja jouhisara (Lehtonen & alotheca dissilens) aiheuttama verkkojen li- Tikka 1998). Paikoin esiintyy myös suomyrt- moittuminen, jonka runsaan esiintymisen pe- tiä. Parkonniemen kasvillisuus on mustikka- rimmäistä syytä ei vielä ole selvitetty. Uima- puolukkatyyppiä. Pesimälinnustoon kuuluvat reita haittaavan limalevän (Gonyostomum se- muun muassa selkälokki ja kuikka. Lisäksi men) esiintyminen on viime vuosina selvästi alueella tavattavia lajeja ovat isokoskelo, ka- harvinaistunut verrattuna 1980-luvun alku- lalokki ja rantasipi. puolen tilanteeseen.

Harjujärvi 108 ha Korpijärvi-Verijärvi 1185 ha Harjujärvi on runsas humuksinen ja rehevä Korpijärvi muodostaa Verijärven kanssa jär- järvi (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). viparin. Korpijärven valuma-alueesta 6 % on Järven alusvedessä on ajoittain voimakas peltoa, 9,8 % soita, 10 % vesistöjä ja loput happivajaus, vaikka hapettomuutta järvessä ei metsää. Korpijärvi on ollut kirkasvetinen ja ole ollut. Vuosien 2000–2001 tutkimusten melko niukka humuksinen järvi, mutta vuo- perusteella järven käyttökelpoisuus on tyydyt- den 2004 tutkimusten perusteella järvi on al- tävän ja välttävän välillä. kanut rehevöityä ja vesi sameutua (Mikkelin kaupunki 2005). Lähellä pohjaa on havaittu Hirvijärvi 153 ha voimakasta happivajausta ja elokuussa jopa Korpijoen valuma-alueeseen kuuluva Hirvi- happikatoa. Huonon happitilanteen vuoksi järvi on karu, kirkasvetinen ja niukkahumuk- ravinteita ja rautaa vapautuu pohjasedimen- sinen järvi, jonka happitilanne on ollut hyvä teistä, mikä lisää järven rehevöitymistä. Re- (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). Käyttö- hevässä ja runsashumuksisessa Verijärvessä kelpoisuudeltaan järvi on erinomainen. on myös ajoittain happivajausta. Molemmat järvet kuuluvat viimeisimpien luokituksien Ihastjärvi 142 ha mukaan virkistyskäyttöluokkaan tyydyttävä. Ihastjärven lähivaluma-alueella on pääosin metsiä ja soita, eteläosissa peltoa (Tikka Kääkönlampi 137 ha 2003c). Järvi on samea ja ruskeavetinen järvi. Kääkönlampi on samea, ruskeavetinen ja kes- Päällysveden klorofylli- ja fosforipitoisuuksi- kihumuksinen järvi (Etelä-Savon ympäristö- en perusteella järvi on karuhko. Talvisin jär- keskus 2009). Järvi on lievästi rehevä, eikä vessä on havaittu happiongelmia sekä pinta- siinä ole havaittu happiongelmia. Järven käyt- että pohjavedessä. Alusvedessä on ollut hap- tökelpoisuus on hyvän ja tyydyttävän välillä. pikatoa myös heinäkuussa. Laadultaan järvi sopii hyvin virkistyskäyttöön. Laavus 132 ha Itäjoen valuma-alueeseen kuuluvan laavuksen Kyyvesi 12 995 ha vesi on runsashumuksista, sameaa ja väriltään Kyyvesi sijoittuu Mikkelin kaupungin ja ruskeaa (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). Kangasniemen kunnan alueille. Järvestä reilu Järvi on rehevä, mutta happiongelmia ei ole puolet on Mikkelin kaupungin aluetta ja lou-

12 havaittu. Käyttökelpoisuudeltaan järvi on tyy- eella, vaikka jätevedet johdetaankin nykyisin dyttävä. Mikkelin Kenkäveronniemen puhdistamolle. Purkualueen alusvedessä on ollut suhteellisen Levälampi 124ha suuret ravinne-, sähkönjohtavuus- ja kolibak- Runsashumuksinen ja ruskeavetinen Levä- teeriarvot sekä happikatoa. Pohjan happikato lampi kuuluu Kyyveden lähialueen valuma- lisää myös sisäistä kuormitusta nostaen osal- alueeseen (Etelä-Savon ympäristökeskus taan varsinkin fosfori- ja ammoniumtyppi- 2009). Järven happipitoisuus on talvisin aika pitoisuuksia. Satunnaisesti lievää Kotalahdel- ajoin melko vähäinen, mutta happikatoa ei ole ta tulevaa jätevesivaikutusta on ulottunut sup- havaittu. Käyttökelpoisuudeltaan veden laatu pealle alueelle Heposelän puolelle. Otavan on tyydyttävä. lähialueella vedenlaatu on käyttökelpoisuu- deltaan tyydyttävä. Pesäjärvi 167 ha Pesäjärvi on karu ja kirkasvetinen vesistö Santaranjärvi 170ha (Tikka 2000). Puskurikyky happamoitumista Santaranjärvi on melko humuksinen ja lievästi vastaan oli tyydyttävä. Järven happitilanne on rehevä järvi (Etelä-Savon ympäristökeskus ollut hyvä. Vuosien 1998 ja 1999 tutkimusten 2009). Talvisin järvi on kirkasvetinen, mutta perusteella vesi on uimavetenä hyvälaatuista sameus lisääntyy kesän aikana. Kesäisin jär- (Tikka 2000). ven happitilanne on ollut hyvä, mutta talvella pintavedessä on ollut voimakastakin happiva- Puulavesi 33076 ha jausta. Väriltään vesi on lievästi ruskeaa, mut- Puulan järvestä valtaosa sijaitsee Hirvensal- ta kemiallisen hapenkulutuksen arvot viittaa- men ja Kangasniemen kuntien alueilla. Näi- vat suurempaan humuspitoisuuteen. Käyttö- den kuntien alueille sijoittuvat myös kaikki kelpoisuudeltaan veden laatu on hyvä. Ajoit- rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet. tain järvessä on kuitenkin esiintynyt melko Mikkelin kaupungin puolelle sijoittuu ainoas- runsaasti sinilevää (Lehtonen & Tikka 2001). taan itäisin osa, josta puuttuvat suuret selkä- vedet. Puulan veden laatu on ollut selkäalueil- Vehvaa 147 ha la käyttökelpoisuudeltaan erinomaista. Vesi Mikkelin ja Pieksämäen kaupunkien rajalle on vähähumuksista (väri 15–30 mg Pt/l) ja sijoittuva Vehvaa on runsashumuksinen ja happitilanne on ollut pääosin hyvä, paikallista ruskeavetinen järvi (Etelä-Savon ympäristö- heikkenemistä on havaittu Syvälahdessa (Ym- keskus 2009). Järvi on rehevä, mutta hap- päristöministeriö 1991). Vesi kirkasta nä- piongelmia ei ole havaittu. Järven vesi sopii kösyvyys on usein välillä 4 - 5 m. Veden pus- virkistyskäyttöön tyydyttävästi. kurikyky happamoitumisen suhteen on ollut tyydyttävä. Fosforipitoisuudet ovat olleet 3 - 8 Ylänne 347 ha ȝg/l eli tyypillisiä karuille ja vähätuottoisille Korpijoen valuma-alueeseen kuuluva Ylänne vesistöille. Lahtialueilla veden laatua heiken- on karu, kirkasvetinen ja niukkahumuksinen tää usein huonomman vedenvaihtuvuuden järvi (Etelä-Savon ympäristökeskus 2009). lisäksi paikoin maa- ja metsätalouden haja- Virkistyskäytöltään veden laatu on erinomai- kuormitus ilmentyen lähinnä suurempina ra- nen. vinteiden ja orgaanisen aineen (väri ja kemiallinen hapenkulutus) pitoisuuksina, mutta Kalojen elohopeapitoisuudet: useimmiten sielläkin veden laatu on ollut eri Elohopeakuorimitus Etelä- ja Keski- käyttötarkoituksia varten erinomainen. Suomessa johtuu ilmeisesti pääosin ilmape- räisestä laskeumasta. Lisäksi valumavedet Otavan jätevedenpuhdistamon jätevesivai- kuljettavat maaperässä olevaa elohopeaa ve- kutus näkyy edelleen Kotalahdessa purkualu- sistöihin (Tikka et al. 1993). Suurin osa een lähistöllä ja lievemmin koko lahden alu- (86 %) Suomen elohopeapäästöistä on peräi-

13 sin metalliteollisuudesta ja energiantuotannos- Taulukko 3. Vakiopainoisten (1 kg) haukien ta. Vaikka elohopeapäästöt ovat vähentyneet elohopeapitoisuus tutkimusjärvissä vuosina Suomessa, kuormitusta tulee edelleen lähialu- 1981–2002 (Tikka 2003a). Suluissa tulokset, eilta ja aiemmista elohopealaskeumista peräi- jotka eivät perustu tilastollisesti merkitsevään sin olevaa elohopeaa on edelleen maaperässä aineistoon, 1980-luvun tutkimusten tilastolli- (Tikka 2003a). Nykyisin metsä- ja suo- sesta tarkastelusta ei ole tietoa. ojitukset lisäävät merkittävästi vesistöjen elo- hopeapäästöjä. Suurimmat elohopeamäärät Vesistö 1981(1 1995 2002 ovat yleensä petokaloissa. Etelä- ja Keski- Suomessa haukien elohopeapitoisuuksien on Lylyjärvi 1,3 0,89 1,10 arvioitu olevan kaksi-kolme kertaa luonnonti- Kangasjärvi 0,86 (0,40) - laista (0,05 - 0,45 mg/kg) suurempia (Verta & Kyyvesi (0,52)(2 0,50 (0,43) Rekolainen 1985). (1 1980-luvun tiedot: Manninen 1992 (2 Vuosi 1983 Mikkelin seudun vesistöissä kalojen elohopeapitoisuudet eivät ole olleet hälyttävän kor- 2.5 Suot keat (Mustonen 1997). Vuonna 1993 tehdyssä Pääosa suoalueista sijaitsee kaupungin poh- tutkimuksessa (Tikka et al. 1993) ainoastaan joisosissa, entisen Haukivuoren alueella, jossa kolmen Mikkelin maalaiskunnan järven hau- lähes kolmannes maa-alasta on yli metrin kinäytteestä löydettiin syöntirajoituksia aihe- paksuisen turvekerrostuman peitossa (Maan- uttava määrä elohopeaa (0,5 mg/kg). Järvet mittaushallitus 1987). Muilla alueilla suot olivat Lylyjärvi, Loukeinen ja Kangasjärvi. ovat usein pienialaisia ja niiden osuus maa- Saimaan, Puulaveden ja Kyyveden näytteissä alasta on keskimäärin alle 5 %. pitoisuudet olivat alhaisia. Kalan syöntiä on suositeltu rajoitettavan, jos veden väriluku on Mikkelin alue kuuluu Järvi-Suomen keidas- yli 70 mg Pt/l. Kyyveden väriluku on 30–70 soiden esiintymisalueeseen (Maanmittaushal- mg Pt/l (Alaja ym. 2004). Muiden ent. maa- litus 1987). Keidassoille on ominaista, että laiskunnan alueella tutkittujen vesistöjen suon keskusta kohoaa vain vähän tai ei ollen- (Syysjärvi, Siilinjärvi, Ylä-Säynätjärvi, Kor- kaan reunaosia korkeammalle. Useimmat alu- pijärvi, Orijärvi, Sammallampi, Rauhajärvi, een suot ovat syntyneet jääkauden muodosta- Tintolanlampi ja Kolmisoppi) kalojen eloho- miin notkoihin mineraalimaan soistumina, ja peapitoisuudet olivat suurin piirtein luonnon- ovat siten muodoltaan pitkiä ja kapeita (Leino tilaa vastaavat. 1994). Niiltä puuttuvat ohutturpeiset reuna- alueet. Reunavaikutteisia suotyyppejä on lä- Vuonna 1996 tehtyjen jatkotutkimusten mu- hinnä kapeina juotteina soiden laitamilla. Sa- kaan Lylyjärven ja Loukeisen elohopeapitoi- ranevoja ja sararämeitä esiintyy soiden poik- suudet olivat lähes kolminkertaisia verrattuna kikulkevissa valuvesijuoteissa. Soiden keski- arvioituun luonnontasoon 0,2 - 0,3 mg/kg. osat ovat yleisimmin karuja isovarpu-, tupas- Sen sijaan Kangasjärven haukien elohopeapi- villa- ja rahkarämeitä, mutta paikoin myös toisuudet lienevät vain lievästi kohonneet kehittyneitä eksentrisiä keidasrämeitä. luonnontilaisesta tasosta (Tikka 1996b). Vuo- den 2002 tutkimusten perusteella Lylyjärven Useimmat suoalueista ovat karuja ja puustoi- elohopeapitoisuudet ovat pysyneet korkealla, sia rämeitä, jotka on ojitettu tai otettu turve- kun sen sijaan Kyyveden pitoisuudet ovat hi- tuotantoon. Maakuntakaavassa turpeenottoon taasti laskeneet 1980-luvun pitoisuuksista varattuja soita on Mikkelin alueella yhteensä (Tikka 2003a). 11. Laajimmat luonnontilaiset suot ovat Suu- renaukean-Joenpolvensuo, Kakrialansuo, Vänkkäänsuo, Kurjenlamminsuo, Suurisuo ja Tuhkaa.

14 2.6 Harjut Tuoreet kankaat 48 Harjut ovat olleet vesistöjen ohella tärkeitä Kuivahkot kankaat 11,9 kulkureittejä sekä kasvillisuuden ja eläimistön Kuivat kankaat 0,8 leviämisreittejä (Itä-Suomen instituutti 1981, Karukkokankaat 0,04 Mustonen 1997). Mikkeli kuuluu Sisä- Korvet 6,8 (5,4) Suomen harjuvyöhykkeeseen. Maisemallisesti kauneimpia harjujaksoja ovat Saksalanharju, Rämeet 6,8 (4,7) Rantokangas, Porrassalmenharju, Kaihunhar- 2.8 Kasvillisuuden ja eläimistön yleispiir- ju, Kalevankangas ja Pikku Punkaharju sekä teitä Valkojärven harju ja Syysjärven länsirannan harju. Lisäksi harjut ovat merkittäviä pohja- vesi- sekä virkistysalueita. Mikkelin seudulle on ominaista kasvi- ja eläinlajiston välimuotoisuus. Alue sijaitsee 2.7 Metsät mantereisen ja mereisen ilmastonalueen välil- Painetussa julkaisussa on metsätiedoissa vir- lä. Täällä yhdistyvät myös idän ja pohjoisen he. Oikeat tiedot ovat: korkeat sekä lännen ja luoteen alavat maat Mikkeli on metsäinen kaupunki. Metsätalo- (Kalliola 1973). Eliölajistoon kuuluu sekä usmaan osuus Mikkelin maa-alasta on noin 87 syrjäisten, erämaisten seutujen lajistoa että % ja pinta-ala on noin 145 100 ha. Tästä 97,4 rehevien eteläisten lehtomaiden lajeja. Lajis- % on metsämaata, 1,2 % kitumaata ja 1,5 % ton välimuotoisuuden vuoksi alueella on mo- joutomaata. Puustoa on kaupungin alueella nenlaisten elinympäristöjen lajeja, mutta puut- yhteensä 20,3 milj. m3, josta 45,5 % on män- tuu vaativin ja erikoistunein lajisto. tyä, 31,3 % kuusta, 20,4 % koivua ja 2,8 % muita puulajeja. Metsistä 0,9 % on aukeita Kasvimaantieteellisesti Mikkeli kuuluu etelä- aloja, 22,7 % taimikoita, kasvatusmetsiä 58,9 boreaaliseen vyöhykkeeseen, jota luonnehti- % ja uudistuskypsiä metsiä 17,5 %. Metsien vat mereiset ja mantereiset piirteet (Kalliola vuotuinen kasvu on noin 840 000 m3 ja vuo- 1973). Eliömaantieteellisesti kaupunki kuuluu tuinen hakkuumäärä on noin 570 000 m3 Etelä-Savon eliömaakuntaan ja luonnonmaan- (Hakkuutieto on vuosien 2006-2008 keskiar- tieteellisesti Järvi-Suomen alueeseen (Hämet- vo). (Lähde: Etelä-Savon Metsäkeskus) Ahti ym. 1973, Kalliola 1973). Alueen kasvil- Noin neljännes metsistä on nuorta, alle 40- lisuudessa näkyy myös ihmisen pitkäaikainen vuotiasta metsää ja neljännes 60–100- vaikutus. Vanhat metsät ovat hävinneet jo vuotiasta, vajaa 5 % metsien puustosta on yli kauan sitten, ja kaskikulttuurin mukana tilalle 100-vuotiasta. tuli nuoria lehti- ja sekametsiä (Mustonen 1997). Nykyaikaisen metsätalouden vaikutuk- Metsätalousmaiden kasvupaikkatyypeistä lä- sesta alle satavuotiaat, tasaikäiset ja puulajis- hes puolet on tuoreita kangasmetsiä (taulukko toltaan yksipuoliset talousmänniköt ja – 2). Myös lehtomaiset ja kuivahkot kankaat kuusikot ovat yleistyneet. Lehtoja on kaupun- ovat yleisiä. Varsinaisia lehtoja on vain 0,6 % gin alueella melko vähän. metsäalasta. Järvi-Suomelle on ominaista eri alueiden la- Taulukko 4. Erilaisten kasvupaikkatyyppien jistojen sekoittuminen. Itäisiä ja mantereisia osuus metsä-alasta. Suluissa luonnontilaisten lajeja ovat muun muassa vaivero, siperian- alueiden osuudet korvista ja rämeistä (E-S sinivalvattti, ruusuruoho, hirvenkello ja pu- Metsäkeskus sähköposti 28.5.2009) kinjuuri. Taigalajisto on osin levinnyt alueelle myöhäisjääkaudella, jolloin ilmasto oli ny- Kasvupaikkatyyppi % kyistä lämpimämpää. Mikkelin alueella tava- Lehdot 0,6 taan toisaalta myös eteläisen vaahteravyöhyk- Lehtomaiset kankaat 24 keen kasveja, kuten vuohenputki, kivikkoal-

15 vejuuri, keto-orvokki ja ukontulikukka (Kal- turkisten kysyntää. On arveltu, että ensimmäi- liola 1973). set suomalaisasukkaat olivat hämäläisiä, myöhemmin alueen valtaväestönä olivat kar- jalaiset. Rautakauden lopulla, 800–1300 j.Kr., 3 IHMISEN VAIKUTUS KASVILLI- asutus oli jo vakiintunut (Wirilander 1982). SUUTEEN JA ELÄIMISTÖÖN Rautakauden lopulla Savo kuului vielä Karja- 3.1 Ihmisasutuksen leviäminen ja pitäjän laan, eroaminen tapahtui vasta Pähkinäsaaren historia rauhan jälkeen 1323. Tällöin Novgorod luo- vutti Ruotsille kolme aluetta: Savon eli Savi- Ihminen saapui Mikkelin seudulle ensimmäi- lahden, Jääsken ja Äyräpään. Tämä on myös sen kerran lämpimän Litorina-kauden puoli- ensimmäinen kerta kun Savilahden pitäjä välissä, noin vuonna 3700 e.Kr (Wirilander mainitaan asiakirjoissa (Wirilander 1982). 1982). Asutus levisi ilmeisesti vesistöjä pitkin - tällöin Saimaa oli vielä runsasvetinen ja laa- Pähkinäsaaren rauhasta lähtien, jolloin Savi- ja. Tämän kansan alkuperä on tuntematon, lahti liitettiin Ruotsiin, Savilahti oli sadan heitä on arveltu sekä lappalaisiksi että jonkin vuoden ajan Savon ainoa pitäjä. Pitäjän itäosa suomalais-ugrilaisen heimon jälkeläisiksi. irrotettiin 1442 ja siitä muodostettiin Juvan Varmoja ollaan vain siitä, että he eivät olleet pitäjä. Lopullisesti Savilahti hajosi pienem- nykyisten asukkaiden esi-isiä, ja että heidän miksi kunniksi vasta 1865, jolloin annettiin pääelinkeinonsa olivat metsästys ja kalastus. asetus kunnallishallinnosta maaseudulla. Ilmeisesti heitä houkuttelivat juuri alueen ka- Mikkelin Maalaiskunta voidaan katsoa synty- laisat vesistöt ja hyvät metsästysmaastot. neeksi 1868, jolloin alkoivat kuntakokoukset Mikkelin pitäjän alueella (Wirilander 1982). Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua ilmasto alkoi jälleen kylmetä, ja pitkien pak- Asutuksen levittyä Savoon ihmisen vaikutuk- kastalvien myötä jalot lehtipuut vetäytyivät set ympäristöön olivat pitkään vähäisiä. Met- etelään. Mänty ja kuusi valtasivat alaa metsis- sästykseen perustuva talous ei juuri vaikutta- sä. Näihin aikoihin loppuvat myös seudun nut kasvillisuuteen, vaikkakin metsästys saat- asukkaista kertovat esinelöydöt.. Seuraavat toi jo tuolloin muuttaa alueen eläinlajien run- esinelöydöt ajoittuvat vasta 1000-luvulle j.Kr saussuhteita. Vasta kaskikulttuurin yleistyessä (Wirilander 1982), joka katsotaan esihistorial- alkoi ihminen jättää näkyviä jälkiä ympäröi- lisen ja historiallisen ajan taitteeksi Suomessa vään maisemaan, ja kaskeamisen yhteydessä (Itä-Suomen instituutti 1981). Löytöjä on teh- muutokset olivat hyvinkin suuria ja näkyviä. ty mm. Kyyhkylässä, Porrassalmella ja Lai- Muiden viljelymenetelmien, kaupungistumi- tialassa. Tällöin Mikkelin seutu oli lappalais- sen ja teollistumisen vaikutukset ovat alkaneet ten riistamaita, ja nykyisten suomalaisten esi- suuremmassa mitassa vasta viimeisen sadan isät alkoivat saapua alueelle. Satojen vuosien vuoden aikana. ajan lappalaiset ja suomalaiset asuttivat seutua rinnan, viimeiset tiedot lappalaisista ovat 3.2 Metsästys 1500-luvulta. Luultavasti lappalaiset osin su- lautuivat väestöön, osin vetäytyivät yhä kau- 1300-luvun alussa oli läntisessä Suomessa emmas pohjoiseen (Wirilander 1982). peltoviljely jo syrjäyttämässä kaskiviljelyä, mutta Savossa oltiin siirtymässä turkismetsäs- Uudisasukkaita vetivät Savoon paitsi kalave- tyksestä kaskenpolttoon (Wirilander 1982). det ja riistamaat, myös kaskimaat. Heillä oli- Turkismetsästyksen ohella olivat alueen vien- kin täysin kehittynyt kaskiviljelytekniikka. tituotteita olleet myös muu riista ja metsätuot- Tärkein houkutin olivat kuitenkin turkikset, teet, mutta riistan vähetessä ja väestön lisään- sillä vilkastunut kaupankäynti oli lisännyt tyessä maanviljelys ja karjanhoito kävivät yhä

16 tärkeämmiksi. Peltoviljelyyn senaikaisin me- lat olivat pirstaleisia, ja kaukana sijaitsevia netelmin sopivia maita oli Savossa ja Karja- maapalstoja ei voitu käyttää viljelyyn muuten lassa vähän, mutta sopivia kaskimaita oli run- kuin kaskeamalla (Wirilander 1960). saasti. Koska kruunu ei myöskään rajoittanut Kaskikierron nopeus vaikutti alueen puus- näiden alueiden käyttöönottoa, tuli kaskenpol- toon. Kaskimetsät syntyivät kaskeen jätetyistä tosta Itä-Suomessa yleinen elinkeino (Itä- siemenpuista - ns. linnunlaulupuista - tai kas- Suomen instituutti 1981).) kenlaitametsästä siementymällä, tai kaskeen jätetyistä juurista ja kannoista vesoittumalla. Kaskikulttuurin levitessä metsästys rajoittui Eri puiden siemennysajat vaihtelevat, ja ne pääasiassa riistalintuihin, suurpetoihin ja tur- lajit, jotka eivät ehtineet siementävään ikään kiseläimiin. Viimeksi mainituista majava il- ennen uutta kaskeamista, väistyivät nopea- meisesti tapettiin sukupuuttoon jo 1600- kasvuisempien tieltä. Tämä tarkoitti havupui- luvulla. 1700- ja 1800-luvuilla metsästys oli den ja erityisesti kuusen vähenemistä lehtipui- lähinnä vain karjaa ahdistelevien petojen met- den kustannuksella. 20–30 vuoden kierto riitti sästystä ja kotitarpeiksi metsästämistä. Viime tavallisesti männylle, mutta lyhyemmässä vuosisadan puolivälin tienoilla itään suuntau- kierrossa valtapuiksi jäivät koivu ja leppä. tuvan kaupankäynnin vilkastuessa kasvoi Lehtipuiden siemenet ovat myös vähemmän metsälintujen - teeren, pyyn ja metson - met- arkoja tuhkapitoiselle maalle (Wirilander sästys (Itä-Suomen instituutti 1981). 1960). Kasken metsittyminen polton jälkeen oli Lähes kaikki suurpedot tapettiin Mikkelin yleensä melko hidasta. Laiduntava karja söi seudulta sukupuuttoon jo lähes parisataa vuot- lehtipuiden taimia ja joskus myös havupuiden ta sitten. Karhu ja ilves ovat viime vuosina latvakasvaimia, ja lisäksi kaskimailta niitettiin vakiinnuttaneet kantansa, mutta alueen van- heinää eläinten talvirehuksi. Leppä ja kataja hoista asukkaista susi ja ahma tulevat tuskin eivät kelvanneet karjalle, mikä vaikutti osal- koskaan asettumaan näille seuduille pysyväs- taan uuden metsän puulajistoon. Heikoilla ti. Riistaeläimistä hirvikannat metsästettiin kaskimailla laiduntaminen saattoi jopa muut- niin ikään lähes loppuun, ja kantojen elpymi- taa kasvillisuuden kanervikoksi, jolloin uuden nen nykyisiin lukemiin on tapahtunut vasta metsän kasvu viivästyi entisestään (Wirilan- varsin hiljakkoin tämän vuosisadan loppupuo- der 1960). lella. Myös useimmat kanalinnut ovat olleet Ahkerasti kasketut rintamaat muuttuivat lehti- suruttoman verotuksen kohteena, ja nykyisin puuvaltaisiksi ennen syrjäisiä takamaita, mut- viiriäinen on hävinnyt koko maasta. Nykyiset ta jo 1700-luvun puolivälissä koivu ja leppä uudet riistanseurantamenetelmät ja huolelli- olivat valtapuina isossa osassa Savoa. Kaski- nen riistakantojen verotuksen suunnittelu ovat maisemassa oli tyypillisesti asutuksen liepeil- parantaneet useimpien lajien tulevaisuuden- lä harvapuustoisia ahoja, lehtomaista metsää näkymiä, ja mahdollistaneet sekä eläinten riit- ja katajikkorinteitä, kauempana puustoa hal- tävän lisääntymisen että kohtuullisen metsäs- litsi mänty, ja kauimpana asutuksesta kuusi. tyksen. Kaskikaudella metsät hupenivat tasaiseen tah- tiin, ja 1750-luvulla alkoi huoli metsien ka- 3.3 Kaskeaminen ja tervanpoltto toamisesta nostaa päätään. Lähinnä huolestut- tiin vanhojen tukkimetsien häviämisestä. Näi- Merkittävin metsänkäytön muoto Savossa hin aikoihin Savossa oli jo laajoja metsättö- aina 1800-luvun puoliväliin saakka oli kas- miä alueita, ja vaikkakin Pohjois-Savossa ha- kenpoltto (Korpijärven kylätoimikunta 1994). vupuut olivat yhä valtapuina, Etelä-Savosta ei Puutavaralla sinänsä ei ollut myyntiarvoa tukkimetsiä juuri löytynyt. Kaskeamisen ohel- huonojen kulkuyhteyksien vuoksi ja sahojen la puustoa verottivat polttopuun sekä raken- puuttuessa, ja toisaalta alueen erityispiirteet nus- ja muun tarvepuun kysyntä. Myös met- tekivät peltoviljelyn kannattamattomaksi. Ti- säpalot olivat yleisiä (Wirilander 1960). Vielä

17 1800-luvun puolivälissä oli yli puolet Mikke- määrin aina tämän vuosisadan alkuun saakka lin läänin alueesta kaskimaina. Kaskeaminen (Korpijärven kylätoimikunta 1994). myös lisäsi eroosiota, joka puolestaan vaikutti vesistöihin (Mutanen 1994a). Tervanpoltto oli kaskikaudella kuusen tärkein hyötykäyttö, mäntyä käytettiin tervanpolton 1700-luvun alkupuolella valtio kannusti soi- lisäksi mm. rakentamiseen (Wirilander 1960). den kydöttämiseen, joka voidaan katsoa osak- Yleisimmillään tervanpoltto oli 1700-luvun si kaskiviljelyä. Kydöttäminen oli työlästä, alussa. Tynnyrilliseen tervaa tarvittiin jopa 15 sillä normaaliin kaskiviljelyyn kuuluvien työ- järeää mäntyä, joten tervatalouden merkitys vaiheiden lisäksi suo oli ojitettava. Ensim- vanhojen metsien hupenemiselle ei suinkaan mäinen ruissato saatiin tavallisesti neljäntenä ollut vähäinen. Juuri metsien vähenemisen vuonna raivauksen aloittamisesta. Tämän jäl- vuoksi kaupallinen tervanpoltto loppui 1800- keen suo kydötettiin joka vuosi, kunnes tur- luvun alussa, mutta kotitarpeiksi poltto jatkui vekerros oli kokonaan palanut; loppuun käy- aina 1940-luvulle saakka (Korpijärven kylä- tetty suo hylättiin kasvamaan vesakkoa (Itä- toimikunta 1994) Suomen instituutti 1981). Suoviljelyn yleis- tymistä hidastivat myös soiden laikuttainen sijainti ja soiden kuuluminen jakokunnille; 3.4 Nykyaikainen maanviljely jakokunta ei tavallisesti suhtautunut suopeasti, mikäli yksi omistajista alkoi hankkia lisäansi- Nurmiviljely alkoi vasta 1800-luvulla kääntö- oita yhteistä suota viljelemällä (Wirilander auran myötä (Rämälän perinnepiiri 1995). 1960). Viljelty heinäsato oli luonnonheinää run- saampi vasta vuonna 1920, minkä jälkeen Työläästi raivattuja kaskimaita ei juuri liien- heinän viljely yleistyi nopeasti (Itä-Suomen nyt heinän kasvattamiseen, joten talvirehu instituutti 1981). Peltoviljelyn myötä myös eläimille kerättiin niityiltä, vanhoilta kaski- lannoituksesta tuli tärkeä kysymys. Ennen mailta, ojanpientareilta yms. Mikkelin seudun keinolannoitteiden tuloa lannoitteina käytet- niityt olivat vähäisiä ja huonolaatuisia, joten tiin karjanlantaa ja mutahaudoista nostettua niityistä raivattuja peltoja oli varsin vähän. suomutaa kangasjäkälään tai kuusenhavuihin Myös järvitulvat haittasivat rantaniittyjen vil- sekoitettuna (Rämälän perinnepiiri 1995; Wi- jelyä (Wirilander 1960). Niittyheinä korjattiin rilander 1960). Jo 1930–40 luvuilla väkilan- viikatteella ja jätettiin niitylle kuivumaan use- noitteiden käyttö oli yleistä (Heiskanen 1994). aksi päiväksi (Rämälän perinnepiiri 1995). Uusia peltoalueita hankittiin myös järviä kui- Tällä oli suuri merkitys niittykasvien siemen- vaamalla. Tämä toiminta oli voimakkainta tämiselle, sillä siemenet ehtivät karista kui- viime vuosisadan puolivälissä (Itä-Suomen vumisen aikana, ja taata seuraavan sukupol- instituutti 1981). ven kasvun. Samaa pyritään nykyisin jäljitte- lemään niittyjen ja perinnemaisemien hoi- Etelä-Savon pellot ovat tyypillisesti kivisiä ki- dossa. vennäismaapeltoja, ja seudun mäkisyydestä johtuen usein rinteessä ja siten arkoja eroosi- 1700-luvun lopulla toteutettu isojako, kaski- olle. Runsaiden rikkonaisten vesistöjen vuoksi maiden köyhtyminen liian nopeiden kiertoai- useat pellot ovat luonnollisesti vesien äärellä. kojen vuoksi, ja puun arvon nousu saivat lo- Tyypillistä on myös peltojen ojittamattomuus pulta peltoviljelyn yleistymään ja kaskivilje- tai ainakin ojittaminen salaojilla pikemmin lyn vähenemään. Muutos oli kuitenkin hidas, kuin avo-ojilla. Kaikki nämä tekijät muok- ja vaikka jo 1850-luvulla suurin osa viljasa- kaavat maatalouden ympäristövaikutuksia dosta saatiin peltoja suoviljelmiltä (Wirilan- (Heiskanen 1994). der 1960), harjoitettiin kaskeamista jossakin

18 Ravinteiden valumiseen ojien kautta vesistöi- ja muikku ovat arkoja vesien pilaantumiselle, hin vaikuttavat paitsi pinnanmuodot ja vesis- kun taas särki, ahven, hauki, kiiski ja lahna töjen läheisyys, myös avo-ojien runsaus. Sa- viihtyvät rehevöityvissä vesissä. laojat pidättävät ravinteita avo-ojia paremmin, ja keräävät vähemmän pelloilla käytettäviä 3.5 Metsätalous lannoitteita sadevesien mukana. Toisaalta avo-ojat ovat perinteisesti rikastuttaneet pel- Puun perinteisin käyttömuoto oli käyttö tarve- tomaiseman lajistoa tarjoamalla kasvupaikkoja polttopuuna. Kaupallinen hyväksikäyttö oli ja lukuisille kasvilajeille, ja ravinto- ja suoja- vähäistä aina höyrysahojen yleistymiseen paikkoja useille pienille selkärankaisille ja saakka viime vuosisadan lopulla. Vuosisadan hyönteisille. Tämä puolestaan on lisännyt laji- vaihteessa tyypillisessä puun myyntisopimuk- rikkautta myös laajemmalla alueella, sillä sessa ostaja sai luvan kaataa rajatulta alueelta esimerkiksi useat hyönteisiä syövät pikkulin- kaikki sovitun koon ylittävät puut. Metsien nut ja pikkunisäkkäitä metsästävät pedot ovat käyttöön toivat rajoituksia vasta vuoden 1928 riippuvaisia perinteisenkaltaisten pelto- yksityismetsälaki ja vuoden 1950 laki met- maisemien tarjoamasta ravinnosta. Tuuli- sänhoitoyhdistyksistä (Rämälän perinnepiiri haukan vähenemisenkin on arveltu johtuvan 1995). Samalla puun arvo nousi, mikä aiheutti osittain tehomaatalouden vuoksi vähentyneis- asennemuutoksen - metsänhoidossa alettiin tä ruokamaista. pyrkiä mahdollisimman suureen puuntuotan- toon (Korpijärven kylätoimikunta 1994). Suomen lajien uhanalaisuus -arvioinnin (2000) mukaan reilut 1500 kasvi- ja eläinlajia Nykyaikaisen metsätalouden myötä puun on luokiteltu uhanalaisiksi. Erilaiset maatalo- määrä metsissä on puolitoistakertaistunut, ja us- ja kulttuuriympäristöt ovat toiseksi tärkein puuston ikäjakauma tasaantunut. Myös metsi- uhanalaisten lajien elinympäristö metsien jäl- en puulajisuhteet ovat muuttuneet; männyn ja keen. Niityt, kedot, hakamaat, viljelymaat, kuusen määrä on kasvanut koivun ja lepän pihamaat jne. ovat ensisijainen elinympäristö kustannuksella. Metsänhoidossa on käynnissä 28 prosentille uhanalaisista lajeista (n.490 jatkuva muutos metsänkäsittelyn käydessä lajia) ja kaikkiaan 36 % lajeista on riippuvai- yhä koneellisemmaksi ja metsänomistussuh- sia näiden ympäristöjen säilymisestä. Avoim- teiden muuttuessa. ten perinne- ja kulttuurimaisemien sulekutu- minen käytön ja hoidon loputtua on merkittä- Suomen lajien uhanalaisuus -arvioinnin vin yksittäinen tekijä lajien häviämisessä. Ar- (2000) mukaan uhanalaisten lajien tärkein vion mukaan tämä syy on ollut vaikuttamassa elinympäristö on metsät. Ne ovat ensisijaisena 59 lajin häviämiseen maastamme (Rassi ym. elinpaikkana 37 prosentilla ja yhtenä elin- 2001). paikkana 46 prosentilla uhanalaisista lajeista. (Rassi ym. 2001). Itsestään selviä luontoon vaikuttavia tekijöitä maataloudessa ovat torjunta-aineet ja lannoit- Vuonna 2008 julkaistussa Suomen luonto- teet, joiden vaikutusten rajaaminen ainoastaan tyyppien uhanalaisuus-raportissa arvioitiin peltoalueelle on usein mahdotonta. Mikkelissä koko maan tasolla yhteensä 73 metsäluonto- maatalouden ongelmat näkyvät lähinnä pelto- tyypin uhanalaisuutta. Etelä-Suomen metsä- alueilta tulevien ravinnehuuhtoumien sekä tyypeistä uhanalaisiksi arvioitiin 75 %. (Rau- asutuksen ja karjatalouden jätevesien kertymi- nio ym. 2008). senä vesistöihin ja sen aiheuttamana vesien Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovat ylei- rehevöitymisenä. Tämä vaikuttaa luonnolli- simmin mainittujen uhanalaistumisen syiden sesti vesien lajistoon vähentämällä puhtaiden joukossa luonnollisesti metsäluontotyypeillä vesien lajeja jätevesiä ja rehevöitymistä sietä- ja myös monilla suoluontotyypeillä, joissa vien lajien lisääntyessä. Kaloista ainakin siika metsänkäsittely vaikuttaa paitsi suopuustoon

19 myös suon hydrologiaan. Metsien uudistamis- ton. Työn tuloksena syntyi myös varsin laaja ja hoitotoimet on arvioitu uhanalaistumisen kasvikokoelma. Viimeisten kahden kymme- syyksi myös monilla pienvesi- sekä kallio- tai nen vuoden aikana Mikkelin kaupunki ja Ete- kivikkoluontotyypeillä. Erityisesti lehtojen lä-Savon ympäristökeskus ovat tehneet kym- laadun arvioidaan heikenneen voimakkaasti menkunta kasvillisuusselvitystä eri puolilta viimeisten 50 vuoden aikana. Vaikka useat kaupunkia (esimerkiksi Kommelinluolien alu- metsätalouden toimenpiteet, kuten arvokkai- eelta, Urpolanjoen luonnonsuojelualueelta ja den elinympäristöjen säästäminen, säästöpui- Vanhalta Kasarmialueelta). Lisäksi kasvilajis- den jättäminen ja lehtipuusekoituksen suosi- toa on selvitetty muiden luontoselvitysten minen ovat luontotyyppien säilymisen kannal- yhteydessä. Metsäkasvillisuutta ovat selvittä- ta oikean suuntaisia, niistä monia pidetään neet myös Metsäkeskus, Metsähallitus sekä edelleen riittämättöminä sekä eliölajiston että Metsäntutkimuslaitos. Putkilokasvien koko- luontotyyppien rakenteen ja toiminnan säily- naislajimäärä Mikkelissä on arviolta 500 lajia misen kannalta (Raunio ym. 2008). (liite 1).

Metsälain 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä 4.1 Harvinaisten ja uhanalaisten kasvien elinympäristöjä on kartoitettu yksityismetsissä esiintymät metsäsuunnittelun yhteydessä ja erilliskartoi- Lajien suojelulla pyritään säilyttämään alku- tuksella, jonka Etelä-Savon metsäkeskus to- peräisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimai- teutti vuosina 1998-2004. Keskimäärin tärkei- set kannat ja levinneisyysalueet (Suomen ym- tä elinympäristöjä on 0,7 % metsämaan pin- päristökeskus 2009a). Luonnonsuojelulain taalasta. Mikkelissä kohteita luetteloitiin yh- perusteella laji voidaan rauhoittaa tai se voi- teensä 771 kpl (Seppänen ym 2006). daan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Euroopan yhteisön lajisuojelua Valtaosa Mikkelissä valtion ja yksityisten koskevat säännökset, lintudirektiivi ja luon- maille perustetuista luonnonsuojelualueista nonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua sisältää suojelullisesti arvokasta metsämaata, koskeva niin sanottu luontodirektiivi, edellyt- mutta metsien monimuotoisuuden turvaami- tävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suo- seksi tarvitaan myös uusia keinoja. Niinpä jellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyö- valtionneuvosto teki vuonna 2008 periaate- dyntämistä säädellään. päätöksen Etelä-Suomen metsien monimuo- toisuusohjelmasta (Metso) vuosille 2008– Suomen lajien uusimmassa (2000) uhanalai- 2016. Suojelu ja metsäluonnon hoito toteute- suusarvioinnissa on sovellettu Kansainvälisen taan joko määräaikaisilla tai pysyvillä sopi- luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuus- muksilla kohteiden ekologisten arvojen mu- luokitusta (Suomen ympäristökeskus 2009a) kaan. Alueita voidaan myös ostaa valtion (Taulukko 5). Tässä luokituksessa lajien omistukseen suojelualueiksi. uhanalaisuutta arvioidaan määrällisten kritee- rien avulla. Uhanalaisuutta arvioitaessa ote- taan myös huomioon ihmisestä riippumaton 4 KASVILLISUUS uhka, kun aiemmin uhanalaisuuden ratkaiseva Kasvimaantieteellisesti Mikkelin alue kuuluu tekijä oli ihmisen aiheuttama uhka. Suomen sekä mereisten että mantereisten piirteiden noin 43 000 eliölajista vain 15 000 tunnetaan luonnehtimaan etelä-boreaaliseen vyöhyk- riittävän hyvin, että niiden uhanalaisuus on keeseen (Kalliola 1973). voitu arvioida. Uhanalaisia ovat luokkiin ää- rimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja Tuomikoski on selvittänyt melko kattavasti vaarantuneet kuuluvat lajit. Näihin luokkiin Mikkelin kasvilajistoa vuonna 1948. 1980- kuuluu vuoden 2000 selvityksen mukaan joka luvun lopulla Mikkelin ympäristönsuojelu- kymmenes arvioiduista lajeista. Uuden uhan- toimisto kartotti silloisen Mikkelin kasvilajis-

20 alaisuusarvioinnin on määrä valmistua vuon- kesällä 1994 (Mikkelin seudun ympäristökes- na 2010. kus 1995). Näissä oli yhteensä noin 80 ruusuketta, mutta ei kukkivia yksilöitä. Luonterin Keljunniemen etelärannan kangasvuokko- Taulukko 5. Uhanalaisuusluokat ja uhanalai- esiintymään kuuluu kolme kasvustoa, joista suusluokituksen perusteita (Rassi ym. 2001). suurimmassa selvitysten yhteydessä laskettiin 18 lehtiruusuketta. Uhanalaisuus luokka Luokituksen peruste Arvioimatta jätetyt NE (Not Evaluated) Puutteellisesti tunne- tut DD (Data Deficient) Hävinneet RE Lajin viimeinen yksilö on (Regionally Extinct) kuollut Laji on säilynyt ainoastaan viljeltynä, vankeudessa tai luontoon palautettuna sel- Luonnosta västi alkuperäisen levin- Kuva 2 Kangasvuokko. Timo J. Lehtonen hävinneet EW neisyysalueensa ulkopuo- (Extict in the Wild) lella Hirvenkello (Campadula cervicaria) VU Äärimmäisen uhan- Hirvenkellosta on tehty havainto mm. Kär- alaiset CR Lajiin kohdistuu äärim- mesuon alueella vuonna 1995 (9 yksilöä) (Critically Endange- mäisen suuri välitön uhka ( Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2007). red) hävitä luonnosta Lajiin kohdistuu suuri Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) NT Vaarantuneet VU uhka keskipitkällä aikavä- Ketonoidanlukko on harvinaistunut hiekkais- ( Vulnerable) lillä hävitä luonnosta ten laidunmaiden ja ahojen vähentyessä. Mik- kelin havaintopaikkoja ovat Anttolantie, Kari- Lehtoängelmä (Thalictrum aquillegiifolium) la, Naisvuori, Ollinvalkama, Rantala ja Pysty- CR län laidun. Äärimmäisen uhanalaista lehtoängelmä on havaittu yhdeltä alueelta Mikkelissä, jossa on Ketoneilikka (Dianthus deltoides) NT 0,5 hehtaaria lajille soveliasta aluetta. Uhkana Ketoneilikan kasvupaikkoja ovat kedot, kivi- on avoimen alueen pensoittuminen (Suomen set mäenrinteet, rinneniityt, pientareet ja tien- ympäristöhallinto 2009). varret. Suomessa ketoneilikka on taantumassa oleva kasvi ketojen vähenemisen vuoksi. Laji Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) VU esiintyy esimerkiksi Mikkelin kasarmialueella Vuoden 2004 kangasvuokkoinventointien ja Mikkelipuiston P-alueen reunalla. perusteella kangasvuokkopopulaatiot ovat erityisesti Kalevankankaan alueella taantuneet huomattavasti (Laitinen 2004) (kuva 2). Syy- nä on varjostuksen lisääntyminen. Parhaim- millaan 1980- ja 1990-luvun taitteessa Kale- vankankaan alueella havaittiin n. 350 kangasvuokon ruusuketta ja kukkiviakin yli 100. Luonterin Metiäissaaresta on löydetty yhteen- sä kuusi erillistä kangasvuokon esiintymää

21 ten elinympäristöjen lajeja, mutta puuttuu vaativin ja erikoistunein lajisto. Tietoja Mik- kelin eläinlajistosta on koottu mm. aiemmista julkaisuista, Etelä-Savon riistanhoitopiiriltä ja paikallisilta riistanhoitoyhdistyksiltä, metsä- hallituksen, ympäristökeskuksen ja maakuntaliiton tiedoista, ympäristöhallinnon Hertta- tietokannasta, lintuja muilta luontoharrasta- jilta jne.

5.1 Luontodirektiivin liitteen IVa) lajit Kuva 3 Ketoneilikka. Timo J. Lehtonen Luontodirektiivi (92/43/ETY) on Euroopan Alueellisesti uhanalaiset (RT) talousyhteisön neuvoston vuonna 1992 sää- Valtakunnallisesti silmälläpidettävien (NT) ja tämä direktiivi, jonka perusteella Euroopan elinvoimaisten (LC) lajien alueellista uhan- talousyhteisö määritteli arvokkaita luontokoh- alaisuutta on arvioitu metsäkasvillisuus- teita. Liitteessä IV(a) on lajeja, jotka ovat tiu- vyöhykkeisiin perustuvilla kriteereillä (Suo- kasti suojeltuja myös luonnonsuojelualueiden men ympäristökeskus 2009a). Selkeyden ulkopuolella. Niiden lisääntymis- ja leväh- vuoksi alueellisesti uhanalaiset kuuluvat dyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen kaikki samaan luokkaan (RT). on kielletty ilman erillistä suojelupäätöstäkin. Hirssisara (Carex panicea) Nisäkkäät Hirssisara kuuluu sarakasvien heimoon. Sen kasvupaikkoja ovat letot sekä rehevät ja kos- Mikkelissä on arviolta 42 nisäkäslajia (liite 5), teat niityt. Mikkelissä hirssisaraa kasvaa joista seuraavassa esiteltävät 11 ovat luontodi- muun muassa Natura 2000-verkoston koh- rektiivin liitteen IV a) lajeja. Tiedot ovat kui- teessa Pohjolan laidun sekä Myllyjoen varrel- tenkin puuttellisia monista lajeista. Erityisesti la. lepakkolajistosta ja piennisäkkäistä on vähän 4.2 Kasvierikoisuuksia tietoa. Toisaalta suurpetojen liikkuvuuden vuoksi niiden kannan arvioiminen Mikkelin kokoiselta alueelta on hankalaa. Alla olevat Albiinomustikka suurpetotiedot perustuvat ilmoitettujen ha- Korpijärven Lehmoniemen kosteassa mustik- vaintojen lukumääriin. Niiden perusteella katyypin kuusikossa kasvaa tavallisten musti- suurpetojen määrä on moninkertaistunut vii- koiden joukossa albiinomustikkaa (Lehtonen meisen kymmenen vuoden aikana. & Vanhanen 2003). Kasvusto on yhden kuu- 2 sen ympärillä 6-7 m :n laajudella, joukossa on Ilves (Lynx lynx) NT myös havaittu marjovia varpuja. Koko Suomessa ilveksiä on noin 920. Samalla kun metsäkauriit ovat yleistyneet, myös ilves on runsastunut Etelä-Savon alueella (Pekkari- 5 ELÄIMISTÖ nen 1998). Aiemmin Mikkelin seudun ilves- Välimuotoisuus on ominaista myös Mikkelin kanta on käynyt lähes sukupuuton partaalla eläinlajistolle. Alueella esiintyy sekä syrjäis- (Mustonen 1997). Vuonna 2008 on Riista- ja ten, erämaisten seutujen lajistoa että rehevien kalatalouden tietokantaan on ilmoitettu noin eteläisten lehtomaiden lajeja. Alue on myös 150 ilveshavaintoa Mikkelistä (Riista- ja kala- mantereisen ja mereisen ilmaston välimailla talouden tutkimuskeskus 2008b). Suurin osa sekä idän ja pohjoisen korkeiden ja lännen ja havainnoista on Mikkelin länsi- ja pohjois- luoteen alavien maiden välillä. Lajiston väli- osista. muotoisuuden vuoksi alueella on monenlais-

22 Karhu (Ursus arctos) NT Suomessa on vähintään 800 karhua (Riista- ja Pohjanlepakko, Eptesicus nilssonii kalatalouden tutkimuskeskus 2008). Mikkelin Pohjanlepakkoyhdyskunta on havaittu mm. läänin viimeinen karhu ammuttiin vuonna Lampelassa, entisen maalaiskunnana alueella 1911, mutta 1970-luvulla uusi kanta alkoi (Mikkelin maalaiskunnan lajitiedot). Toden- levitä idästä (Itä-Suomen instituutti 1981). näköisesti lajia esiintyy myös muualla. Vuonna 2008 on ilmoitettu yhteensä noin 20 karhuhavaintoa Mikkelistä. Suurin osa havainnoista on tehty Mikkelin pohjoisosissa, entisen Haukivuoren alueella (Riista- ja kala- Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) talouden tutkimuskeskus 2008b). VU Vuonna 2008 saimaannorppakannan talvikan- Koivuhiiri, Sicista betulina naksi arvioitiin Luonterilla 5 yksilöä (Lasse Esiintyy Mikkelissä, mutta esiintymäalueista Hyytinen suul. tied. anto 21.7.2009). Pesintää ei ole tietoa. ei ole todettu vuosiin.

Korvayökkö, Plecotus auritus Saukko (Lutra lutra) NT Esiintyy Mikkelissä, mutta esiintymäalueista Saukko elää vesistöjen varsilla koko maassa ei ole tietoa. (Mikkelin kaupunki 1988, Enviro Oy 1997). Sen elinpiiri voi olla hyvinkin laaja, jos ravin- Liito-orava (Pteromys volans) VU toa on niukasti. Mikkelissä saukkoa esiintyy Liito-orava on koko maassa voimakkaasti kaupungin puroissa ja joissa, kuten Hanhi- vähentynyt kolopuiden ja lehtimetsien vähe- lammessa, Urpolanjokilaaksossa, Kalevan- nemisen vuoksi (Rassi ym. 2001). Mikkelissä kankaan Sirkkapurossa, Anttilan tilalla, Naa- lajia on havaittu noin 150 alueelta. rajoessa ja Kokkosenlahdella. Läsäkoskessa- kin saukko on vakiovieras. Vuonna 1997 entisen Anttolan alueella on elänyt arviolta 5-6 saukkoa.

Susi (Canis lupus) EN Viimeisten kymmenen vuoden aikana susien lukumäärä on Suomessa yli kaksinkertaistu- nut (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2008b). Vuonna 2008 Mikkelissä on tehty noin 20 susihavaintoa, joista suurin osa entisen Haukivuoren ja Anttolan alueilta (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2008b). Mikke- lissä havaitut sudet ovat todennäköisesti läpi- kulkumatkallaan olevia liikkuvia laumoja (Samuli Kojola suul. tied. anto 10.8.2009). Mikkelin läänistä susi tapettiin sukupuuttoon vuosisadan alussa eikä lisääntyvää kantaa ole tämän jälkeen muodostunut (Itä-Suomen instituutti 1981, Mustonen 1997).

Vesisiippa, Myotis daubentonii Esiintyy Mikkelissä, mutta esiintymäalueista Kuva 4. Liito-oravan esiintyminen Mikkelis- ei ole tietoa. sä (Suomen ympäristöhallinto 2009)

23 Viiksisiippa, Myotis mystacinus (www.tiira.fi) Mikkelissä vuosina 2008 ja Esiintyy Mikkelissä, mutta esiintymäalueista 2009 kirjatuista havainnoista. ei ole tietoa. Ampuhaukka (Falco columbarius) Sammakkoeläimet Sekä vuonna 2008 että 2009 ampuhaukasta on Luontodirektiivissä mainituista sammak- Mikkelin alueelta 41havaintoa pariltakymme- koeläimistä Mikkelissä esiintyy viitasammak- neltä eri paikalta. Yleisimmin ampuhaukkaa ko (Rana arvalis). Lisäksi uhanalainen rupi- on nähty Visulahden lentokentän ja Otavan lisko (Triturus cristatus) (VU) mahdollisesti Akkalan alueilla. Pesivän kannan arviointi on elää Mikkelissä. vaikeaa.

Perhoset Heinäkurppa (Gallinago media) Luontodirektiivin liitteen IVa) seitsemästä Heinäkurpasta on ainoastaan yksi havainto perhoslajista ei ole tehty havaintoja Mikkelis- Visulahden lentokentällä 3.4.2008. sä. Helmipöllö (Aegolius funereus) Mikkelin kovakuoriais- ja korentolajistoista ei Helmipöllöstä on 167 havaintoa (1-6 yksi- saatu tietoja tähän selvitykseen. löä/havainto) useilta eri paikoilta. Yleisimmin helmipöllöjä on tavattu Visulahden Heikka- 5.2 Linnut lassa. Muita havaintopaikkoja ovat muun mu- Mikkelissä esiintyvistä linnuista on saatavilla assa Pohjalahti, Valkeajärvi sekä Kovalan ja tietoa mm. Tiira-tietokannassa ja Etelä-Savon Metsä-Sairilan alueet. lintutieteellisellä yhdistyksellä. Näiden lähtei- den lisäksi tässä selvityksessä on hyödynnetty Hiiripöllö (Surnia ulula) ympäristöhallinnon Hertta-tietokantaa, Met- Vuosina 2008 ja 2009 hiiripöllöjä on havaittu sähallituksen ja luonnontieteellisen keskus- neljästi (1 yksilö/havainto), Ihastjärven, Sär- museon tietoja sekä aiempia julkaisuja. Mik- kiniemen ja Purunsuon alueilta. Havainnot on kelissä on havaittu yhteensä 255 lintulajia, pääosin tehty loka-marraskuussa ja kaikki joista varmasti tai todennäköisesti pesiviä la- vuonna 2008. jeja on 143 (liite 4). Harmaapäätikka 5.2.1 EU:n lintudiretiivin lajien esiintymi- Havaintoja on yhteensä 107 (1-2 yksi- nen löä/havainto) useilta eri paikoilta. Havaintojen lukumäärän perusteella hyviä havaintopaikko- Euroopan neuvosto on vuonna 1979 hyväksy- ja näyttäisivät olevan Otavan alueella Koulu- nyt luonnonvaraisten lintujen suojelusta anne- tila, Akkala ja Riiskantie. Muita paikkoja ovat tun direktiivin (79/409/ETY) eli lintudirektii- muun muassa Tiusala ja Vatila. Muutamia vin. Lintudirektiivin liitteessä I luetellaan yh- havaintoja on pesinnästä. teisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemi- seksi on osoitettava erityissuojelualueita (Na- Huuhkaja (Picus canus) tura 2000 -verkosto). Vastaava velvoite kos- Huuhkajahavaintoja on yhteensä 18 (1-2 yksi- kee Suomessa säännöllisesti esiintyviä muut- löä/havainto), noin 15 eri paikalta. Useimmat tolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Lintu- havainnot ovat Otavan kaupunginosasta ja direktiivin I liite sisältää 181 luonnon lintula- kaikki havainnot on tehty tammi- jia, joista Suomessa esiintyy 63 lintulajia. maaliskuussa. Näistä 41 on havaittu Mikkelissä. Seuraavassa on esitelty yhteenveto valtakunnalliseen lin- Kaakkuri (Gavia stellata) NT tuhavaintojärjestelmään eli Tiiraan Kaakkuria on havaittu Mikkelissä 17 lammella (Suomen ympäristöhallinto 2009). Vuoden

24 1999 seurannassa kaakkureiden pesimärevii- Iso-Surnuilta. Valta osa havainnoista on tehty rejä havaittiin Mikkelin maalaiskunnassa ja huhti-toukokuussa. Anttolassa yhteensä 11. Tiira tietokannan mukaan kaakkuria on havaittu vuosina 2008- Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) 2009 10 kertaa (1-4 yksilöä/havainto), kaikki Havaintoja neljä, kuusi yksilöä. Vatilan alu- havainnot on tehty eri paikoilta. Yksi poika- eella on havaittu molempina vuosina kaksi nen on havaittu lokakuussa 2008. yksilöä touko-kesäkuusssa. Muita havaintopaikkoja on Korpikosken Mustaniemi sekä Mustalammit-Pohjukkavuori-alue. Kalasääski (Pandion haliaetus) LC Tiira- tietokannan mukaan kalasääskiä on ha- Kuikka (Gavia arctica) vaittu 57 (1-4 yksilöä/havainto) kertaa noin Suurin osa 112 havainnosta (1-34 yksi- pariltakymmeneltä eri paikalta. Erityisen löä/havainto) on tehty kevät- ja syysmuuton usein lintua on tavattu Otavan Akkalassa, aikaan, noin 40 eri paikalta. Yleisimmin ha- Korpikosken Mustaniemessä sekä Haukivuo- vaintoja on ilmoitettu mm. Tiusalan alueelta, ren Hirviniemessä ja Hulkonniemessä. Eläin- Otavan Akkalasta ja Salosaaren sillanalueelta. museon tietojen perusteella vuosina 2006– Yleiskaavojen luontoselvitysten havintojen 2008 on löydetty 18 pesäpuuta 15 eri reviiril- mukaan kuikka pesii lähes jokaisella yli 100 tä. Pesiviä kalasääskiä on mm. Suurenaukean- ha:n järvellä. suolla ja Suurisuolla. Vuosien 1991–1996 pesäpuukartoituksissa löydettiin 17 puuta en- Kurki (Grus grus) tisen Maalaiskunnan alueelta. Havaintoja 134 (1-83 yksilöä/havainto) yli 40 eri paikalta. Useimmin kurkia on havaittu Kalatiira (Sterna hirundo) Hirviniemessä, Otavan Akkalassa, Hujaksella Kalatiirahavaintoja on 49 (1-54 yksi- ja Tiusalassa sekä Tuukkalan alueella. lö/havainto) noin 15 eri paikalta. Eniten havaintoja on tehty huhtikuussa Tiusalan ja Pur- sialan alueilla.

Kangaskiuru (Lullula arborea) Viisi havaintoa (1 yksilöä/havainto) neljältä eri paikalta, esimerkiksi lentokentältä ja Ota- van alueelta.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Suurin osa havainnoista (131 kappaletta) on tehty huhti-toukokuun vaihteessa. Havaittujen yksilöiden määrä on vaihdellut yhdestä jopa Kuva 5 Kurkia, laulujoutsenia ja metsähanhia Hir- viniemessä. Timo J. Lehtonen noin 650 yksilöön. Havaintopaikkoja on noin kymmenen. Yleisimmin lintua on nähty entisen Haukivuoren Hirvenniemessä, Otavan Lapinpöllö (Strix nebulosa) Akkalassa ja Tuukkalan alueella. Hirvennie- Lapinpöllöhavaintoja ei ole ilmoitettu Tiiraan messä ja Akkalassa on havaittu myös kapusta- 1.1.2008–9.7.2009 välisellä ajanjaksolla. rinnan poikasia (neljä yksilöä). Viimeisten kymmenen vuoden aikana lapin- pöllöhavaintoja on ilmoitettu Tiiraan vain Kaulushaikara (Botaurus stellaris) yksi (3.7.2007) Haukivuorelta. Havaintoja 81 (1-2 yksilöä/havainto) noin 20 eri paikalta; mm. Naistingilta, Visulahdesta ja Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

25 Laulujoutsenhavaintoja on ilmoitettu 217 (1- lä. Toinen havainto on yhdestä yksilöstä Rau- 125 yksilöä/havainto). Runsaasti havaintoja hasalmella 17.6.2009. on tehty mm. Hirviniemestä, Naistingilta, Otavan Akkalasta, Visulahdesta ja Tuukkalas- Niittysuohaukka (Circus pygargus) ta. Myös pesimäkanta on vahva. Niittysuohaukka havaintoja Mikkelistä ei ole ilmoitettu Tiiraan viimeisen kymmenen vuo- Liro (Tringa glareola) den aikana. Havaintoja 83 (1-140 yksilöä/havainto) noin kymmeneltä eri paikalta. Eniten havaintoja on tehty Hirviniemen Lauslahdesta, Pellos- Palokärki (Dryocopus martius) niemestä ja Pynnönsaaresta sekä Visulahden Havaintoja 81 (1-3 yksilöä/havainto) noin 30 leirintäalueella. eri paikalta. Yleisimmin palokärkiä on havaittu Tiusalassa, Otavan Akkalassa ja Visulah- Luhtahuitti (Porzana porzana) den alueella. Kuudelta eri paikalta on tehty 12 havaintoa (13 yksilöä). Eniten havaintoja on tehty Visu- Peltosirkku (Emberiza hortulana) lahden leirintäalueella. Muita havaintopaikko- Vuosina 2008-2009 on yksi havainto (koottu ja ovat Hirviniemi, Pynnönsaari ja Sairila. havainnoista 19.5.2008 ja 20.5.2008) Otavan Akkalasta. Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Havaintoja 32 (havaittuja yksilöitä 52) 16 eri Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) paikalta. Eniten havaintoja on tehty Otavan Yksi pikkujoutsen on havaittu 8.10.2008 Akkalassa ja entisen Haukivuoren Hulkon- Mikkelin Tornimäessä kahdeksan laulujout- niemessä. senen kanssa.

Metso (Tetrao urogallus) NT Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Metso tarvitsee laajoja metsäalueita elinym- Havaintoja 36 (1-7 yksilö/havainto) noin 10 päristökseen, joten metsien voimaperäiset eri paikalta. Suurin osa havainnoista on tehty hakkuut sekä tiheä metsäautotieverkosto vai- Tiusalassa. Lisäksi pikkulepinkäisiä on ha- keuttavat sen selviytymistä (Riista- ja kalata- vaittu mm. Visulahden Heikkalassa, Otavan louden tutkimuslaitos 2008a). Muiden metsä- Akkalassa ja Hirviniemessä. kanalintujen tavoin metsokanta on koko maassa ollut laskussa viimeisen vuosikym- Pikkulokki (Larus minutus) menen aikana. Etelä-Savossa suunta näyttää Havaintoja 34 (1-200 yksilöä/havainto) noin samankaltaiselta. Parina viime vuonna metso- 15 eri paikalta. Yleisimmin pikkulokkeja on kanta on kärsinyt epäonnistuneesta pesinnästä havainnoitu entisen Haukivuoren Hirvinie- Havaintoja 17 (yksilöitä 18) 15 eri paikalta. messä. Muita havaintopaikkoja ovat mm. Oi- Yksi havainnoista oli soidinpaikalta. ninginlampi Tervalahdessa ja Naistinki. Pää- osa havainnoista on tehty huhti-toukokuussa. Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Syksyllä pikkulokkeja ei ole havaittu lain- Kuudella eri paikalla on tehty yhteensä 29 kaan. mustakurkku-uikkuhavaintoa (57 yksilöä). Eniten havaintoja on Naistingin ja Hirvinie- Pikkusieppo (Ficedula parva) men alueilta. Havaintoja 15 (1-2 yksilöä/havainto), joista 11 on tehty kesäkuussa 2009. Suurin osa ha- Mustatiira (Chlidonias niger) vainnoista on vuoden 2009 Jukolan viestin Havaintoja kaksi. Ensimmäinen havainto maastosta raviradan ja Karkialammen välisel- (10.6.2008) on kahdesta mustatiirasta lente- tä alueelta, joiden lisäksi on seitsemän muuta lemässä kalatiirojen joukossa Päähkeenseläl-

26 havaintopaikkaa. Kovalassa on havaittu pik- Suopöllöjä on havaittu kahdeksan kertaa (yh- kusieppopariskunta. teensä 8 yksilöä) seitsemällä eri paikalla, mm lentokentän alueella, Haapaniemessä ja Kal- Pohjantikka (Picoides tridactylus) NT vitsassa. Pääosa havainnoista on tehty huhti- Pohjantikka on pääasiassa vanhojen kuusival- toukokuussa. taisten metsien laji. Metsien rakenteen muutos ja luonnontilaisten metsien pirstoutuminen ja Teeri (Lyrurus tetrix) häviäminen ovat todennäköinen syy lajin vä- Havaintoja 45 (enimmillään noin 40 yksi- henemiseen. Mikkelissä pohjantikasta on Tii- löä/havainto), joista suurin osa Tiusalasta, ra-tietokannan mukaan vuosina 2008 ja 2009 Kalvitsasta tai Hujakselta. Viisi havainnoista tehty 11 havaintoa (1-2 yksilöä/havainto), on soidinääniä (Hujaksella, Kyyhkylässä ja kaikki eri paikoilta. Mustaniemessä). Urpolassa on havaittu kolme poikasta vuonna 2008. Pyy (Tetrastes bonasia) Havaintoja 41 (1-4 yksilöä/havainto) noin Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) parilta kymmeneltä eri paikalta. Eniten ha- CR vaintoja on Tiusalasta. Kaituenmäellä ja Valkoselkätikka on saimaannorpan ohella Manninkirkolla on havaittu pyypariskunta. Etelä-Savon vastuulaji. Vuonna 2009 Mikke- lissä on varmistettu yksi pesintä, yksi parire- Ruisrääkkä (Crex crex) viiri ilman varmistettua pesintää ja lisäksi ha- Havaintoja 35, noin 20 eri paikalta. Eniten vaintoja kolmelta paikalta pesimäaikaan havaintoja on Haukivuoren Hirviniemestä ja (Heikkilä suul. tied. anto 2009). Vuosittain Visulahden Heikkalasta. Kaikki havainnot on kaupungin alueella on 1-3 reviiriä. Tiira- tehty touko-heinäkuun aikana. tietokannan mukaan syys-lokakuussa 2008 on tehty kolme havaintoa, kolmelta eri paikalta. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Havaintoja 108 noin 25 eri paikalta. Hyviä Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) havaintopaikkoja ovat mm. Visulahden leirin- Havaintoja 36 (41 yksilöä). Kesäkuussa 2009 täalue, Haukivuoren Hirviniemi, Porrassal- on kuultu kahdella paikalla kaksi poikasääntä. men lintutorni ja Tiusala. Muut havainnot on tehty syyskuun puolivälis- tä maaliskuun puoliväliin. Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Havaintoja 51 noin 25 eri paikalta. Eniten Viirupöllö (Strix uralensis) havaintoja on Hirviniemestä, Otavan Akkalas- Havaintoja 90, joista valta osa (noin 72) tehty ta, Tornimäestä ja Visulahden pellolta. Noin kevättalvella. Vanhalanmäellä on syyskyyssa 25 havainnoista on kevätmuuton aikaan huh- 2008 havaittu merkkejä poikasista. tikuussa ja noin 15 havaintoa syysmuuton aikaan. 5.3 Kalat

Suokukko (Philomachus pugnax) Mikkelin yleisimpiä kalalajeja ovat rehevien Suurin osa havainnoista (75 kappaletta) on vesien kalalajit kuten ahven, hauki ja särki tehty Hirviniemessä (entisen Haukivuoren (Mustonen 1997, Liikanen 2004, Vaikkila alueella) muuttoaikaan. Muita havaintopaik- 2004, Jääskeläinen 2009). Eri kalalajien esiin- koja ovat muun muassa Oininginlampi, Por- tymiseen vaikuttavat muun muassa vesistön rassalmen Pellosniemi, Launiala, Pynnönsaa- tyyppi, veden laatu ja tehdyt kalaistutukset. ri, Visulahti ja Hanhijärvi. Suurimmassa ha- Myös kirkasvetisempien järvien lajeja kuten vaitussa parvessa oli arviolta 130 yksilöä. muikkua ja siikaa tavataan etenkin Luonterin vesistöalueilla. Harvinaisista lajeista ainoas- Suopöllö (Asio flammeus) taan taimenta esiintyy luonnonvaraisena ja

27 saimaannieriää yritetään palauttaa Luonterin alueelle (Lasse Hyytinen suul. tied. anto Pikkutikka (Dendrocopus minor) VU 21.7.2009). Mikkelin alueen vesistöissä elää Tiiran-tietokannan mukaan Mikkelissä on mahdollisesti myös mm. pikkunahkiaisia. vuosina 2008 ja 2009 tehty pikkutikasta ha- Muut harvinaiset lajit, kuten järvilohi ja anke- vaintoja n. 25 eri kohteesta. rias elävät Mikkelin vesistöissä istutettuina. Ankeriaat on istutettu jo 60–70 -luvuilla. Ka- Naurulokki VU lalajeja on havaittu Mikkelissä yhteensä 23 Tiira-tietokantaan on vuosina 2008–2009 il- (liite 3). moitettu 56 havaintoa noin 20 eri paikalta. Havaituista naurulokkiparvista noin kymme- 5.4 Selkärangattomat nessä oli nuoria yksilöitä. Eniten havaintoja on tehty Pursialan voimalan ja Naistingin alu- Tiedot Mikkelin matelijoista ja sammak- eilta. Suurin pesivä naurulokkikolonia on ai- koeläimistä ovat puutteelliset (Suomen Ym- van keskustan tuntumassa ns. Veturitallinluh- päristöhallinto 2009). Uhanalainen rupilisko dalla, jossa vuisttain pesii useita satoja nauru- (Triturus cristatus (Laurenti)) mahdollisesti lokkeja. esiintyy Mikkelissä. Myös luontodirektiivin liitteen IV mukaan suojeltavasta viitasamma- Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) NT kosta on viime vuosilta muutama havainto; Rauhoitettu kuhankeittäjä on Kaakkois- mm. Hujaksen lintutornin lähivesialueelta Suomessa viihtyvä lintulaji ja se onkin Etelä- (Timo Lehtonen suul. tied. anto 9.7.2009). Savon maakuntalintu. Mikkelissä on Tiira- tietokannan mukaan tehty 10 havaintoa (12 Mika Laitinen ja Juha Pöyry ovat koonneet yksilöä) seitsemässä eri kohteessa vuosina kesällä 1988 luettelon Mikkelin kaupungin 2008 ja 2009. Yleisimmin lintu on tavattu perhosfaunasta. Pääosa näistä lajeista on ha- Anttolan alueella. vaittu 1980-luvulla. Suurperhoslajeja on luetteloitu yhteensä 448 ja pikkuperhoslajeja 29. Metsäkanalinnut Luettelo lajistosta liitteessä 2. Kaikki metsäkanalinnut ovat vähentyneet sel- västi koko maassa. Etelä-Savossa kanalinnut ovat kärsineet parina vuotena epäonnistunees- 5.5 Muita Mikkelissä esiintyviä uhanalai- ta pesinnästä. sia ja harvinaisia lajeja

Selkälokki (Larus fuscus) VU 5.6 Muita kiinnostavia eläinlajeja Selkälokin taantumisen syynä pidetään har- maalokkikannan kasvua ja ihmisen aiheutta- Hirvi (Alces alces) maa pesimäaikaista häirintää (Rassi ym. Vuoden 2008 kanta Etelä-Savossa oli 4168 2001). Mikkelissä Luonterin saaristoalueilla yksilöä, mikä on Suomen maakunnista vii- on vuonna 2006 tehty viisi selkälokkihavain- denneksi suurin (Etelä-Savon riistonhoitopiiri toa (yhteensä noin 15 yksilöä) (Suomen ym- 2009). Mikkelin osalta ei ole yksilöityä tietoa, päristöhallinto 2009). Vuosien 2006-2009 mutta pinta-alan perusteella Mikkelissä olisi Atlastietojen mukaan pesintä on varmistettu reilu 10 % Etelä-Savon hirvistä eli 500-600 Porrassalmen eteläpuolella, Juvan rajalla ole- yksilöä. Hirvelle on eduksi metsien nuoren- villa järvillä (Saarijärvi ja Syysjärvi) sekä taminen ja vesoittuminen sekä kantaa rajoitta- Luonterilla. Vuoden 2000 selkälokkiseuran- vien petoeläinten lähes täydellinen puuttumi- noissa silloisten Mikkelin maalaiskunnan ja nen (Mustonen 1997). Anttolan alueilla laskettiin yhteensä 61 selkä- lokkia ja 20 pesintähavaintoa (Meriläinen Kanadanmajava (Castor canadensis) 2000).

28 Euroopanmajava kuoli Mikkelin läänistä su- Asetuksella vanhojen metsien suojelusta kupuuttoon jo yli sata vuotta sitten (Mustonen (1115/1993) on perustettu seuraavat suojelu- 1997). Nykyinen Mikkelin majavakanta muo- kohteet, joista osa sijaitsee Mikkelin alueella. dostuu vuosisadan alussa istutetuista kana- danmajavista. Etelä-Savon riistanhoitopiirin Revonsaarten alue 66 ha kanta-arvion mukaan Etelä-Savossa on noin Kangasniemen ja Mikkelin rajalla sijaitsevas- 3500 - 4000 kanadanmajavaa. Mikkelissä yk- ta alueesta on asetuksella vanhojen metsien silömäärä on muutamia satoja. Majavien kaa- suojelusta rauhoitettu 66 ha, josta noin 12 tolupia tai padon purkuluvan myöntää riistan- hehtaaria koskee Mikkelin puolella sijaitsevaa hoitopiiri. Pieni-Nokkosen eteläkärkeä sekä Poro- ja Mustasaarta. Mustikkasaaren itäosassa on Metsäkauris (Capreolus capreolus) laajoja vesijättömaita, joilla kasvaa tiheitä Etelä-Savon metsäkauriskanta on 2000- pajukkoja ja saraikkoja (Mustonen 1997). luvulla moninkertaistunut (Pekkarinen 2008). Länsiosan matalalla rannalla on saraikkoa ja Koko Etelä-Savon riistanhoitopiirissä metsä- vihvilää kasvava rantaniitty. Rantametsien kauriita oli vuosien 2008–2009 talvella run- tulvakoivikoissa kasvaa myös tervaleppiä, saat puolitoistatuhatta ja Mikkelissä vastaa- haapoja ja mäntyjä. Lahopuuta on runsaasti. vasti 119 – 187 yksilöä. Porosaaren lehtimetsän valtapuu on koivu, jonka lisäksi metsässä kasvaa haapoja ja yk- Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) sittäisiä mäntyjä. Koivua on kohtalaisen pal- Valkohäntäkauris (ent. –peura) on vakiintunut jon myös maapuuna ja pökkelöinä. Saaren 2000-luvulla Etelä-Savon metsästykseen käy- sisäosa on koivuvaltaista, muita puulajeja tetyillä alueilla noin 300 yksilöön (Pekkarinen ovat mänty, pihlaja ja harmaaleppä. Lehtimet- 2008). Tähän asti talvi on rajoittanut lajin le- sän ranta saaren länsiosassa on osin soistunut. vinneisyyttä, mutta ennustettu ilmastonläm- Eteläisessä lahdenpohjukassa sijaitsee pienia- peneminen voi muuttaa tilannetta. Mikkelin lainen saraluhta ja hiekkarantaa. Alue sisältyy alueella valkohäntäkauriita lienee muutama Natura 2000-kohteeseen Kyyvesi kymmenen yksilöä. (FI0500017).

Villisika (Sus scrofa) Pyysaarten alue 50 ha Mikkelissä tavataan villisikoja silloin tällöin Kyyvedellä Mikkelin ja Kangasniemen alu- läpikulkumatkalla, mutta lisääntyvää kantaa eella sijaitsevista Pyysaarista suurin osa on alueella ei ole. Kangasniemen puolella. Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Kyyvesi (FI0500017). 6 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 6.2 Lääninhallituksen tai Etelä-Savon 6.1 Valtion maille perustetut luonnonsuo- ympäristökeskuksen päätöksellä suojellut jelualueet kohteet Luonnonsuojelulain mukaan valtion mailla Yksityismaalle luonnonsuojelualueen perus- olevia luonnonsuojelualueita ovat: kansallis- taa maanomistajan hakemuksesta tai suostu- puisto, luonnonpuistot ja muut luonnonsuoje- muksesta alueellinen ympäristökeskus (ai- lualueet. Kansallispuistot ja luonnonpuistot emmin lääninhallitus). perustetaan lailla ja muut luonnonsuojelualu- Vuoden 2008 loppuun mennessä entinen eet asetuksella. Mikkelin lääninhallitus sekä Etelä-Savon ym- päristökeskus olivat yksityisten maanomista- 6.1.1 Asetuksella perustetut kohteet jien hakemuksesta tehneet Mikkelin kaupungin alueella 90 luonnonsuojelualueen perus- tamispäätöstä. Päätökset koskevat 68 eri aluetta ja niiden yhteispinta-ala on 1618,15 heh-

29 taaria eli vajaa 0,8 % kaupungin maapinta- alasta. Seuraavassa päätökset on lueteltu ikä- järjestyksessä.

Porrassalmen harju ja Surmasalmen niemi 4,62 ha Mikkelin lääninhallitus E. 877 L/14.3.1947 Porrassalmen harju ja Surmasalmen niemi ovat tunnetuja luonnonkauneudestaan ja his- toriallisista muistoistaan. Alueella on muun muassa kololinnustolle tärkeä koivu- haapametsikkö. Kuva 7 Vänkkäänsuo, Timo J. Lehtonen Osa Launinsuota 84 ha Mikkelin lääninhallitus N. 1225/26.10.1973 Osa Vänkkäänsuosta 2,1 ha Merkittävä soiden suojelukohde. Alueella Mikkelin lääninhallitus N. 1916/1.12.1977 kasvaa pääasiassa lyhytkorsinevaa. Alue on Ks. kuvaus edellisestä päätöksestä. myös riittävän laaja pesimispaikaksi lukuisille Rakokallio 5 ha suoalueiden lintulajeille. Alue sisältyy Natura Mikkelin lääninhallitus N. 48/9.1.1981 2000-kohteeseen Launinsuo (FI0500094). Rakokallio on paikallisesti merkittävä kasvillisuuden ja geologian suojelukohde. Alueella on yleisesti tunnettu kalliohalkeama. Kallio- metsät ovat hakkaamattomia. Rauhoituksen tarkoituksena on turvata Rakokallion geolo- gisten muodostumien säilyminen ja kalliokas- villisuuden luontainen kehittyminen.

Kuva 6 Launinsuo, Timo J. Lehtonen

Osa Vänkkäänsuosta 1,7ha Mikkelin lääninhallitus N. 1915/1.12.1977 Suo on osa eksentristä keidassuota, jonka reunamilla on ruoho- ja heinäkorpia, reunaluisuilla rahkarämettä sekä keskustan kermeillä Kuva 8 Rakokallio, Timo J. Lehtonen rahkarämettä ja väliköissä lyhytkorsinevaa. Pesimälinnustoon kuuluu muun muassa kurki. Osa Harmaistensuosta, n. 1,6 ha. Rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää suo Mikkelin lääninhallitus N. 419/11.2.1981 mahdollisimman luonnontilaisena ja vesita- Harmaisten suo on merkittävä suoluonnon loudeltaan muuttumattomana. Alue kuuluu suojelukohde, jossa tavataan pienellä alueella Natura 2000-verkostoon kohteeseen Vänk- useita suotyyppejä. Pohjoisosassa on ruoho- käänsuo FI0500156. turvekangasta ja nevarämemuuttumaa, jolla esiintyy kuusta, mäntyä, harmaalepää, hieskoivua, virpapajua ja paatsamaa. Luonnonti- laisessa osassa kasvillisuus on pääasiassa sa- rarämettä, mutta metsäkortekorpea, muurain-

30 korpea, ruoho- ja heinäkorpea, ruohoista ne- Rauhoitus käsittää Pitkäjärven ja Urpolan- vakorpea, isovarpuista rämettä ja saranevarä- lammen välisen joen pohjoisrannan sekä Ur- mettä tavataan alueella. Rauhoituksen tarkoi- polanlammen ja Ristiinan tien välisen joen tuksena on säilyttää alue ojittamattomana sille molemmat rannat. Pitkäjärvestä Urpolanlam- ominaisen kasvillisuuden ja eläimistön men kautta Kattilanlahteen laskevat joet ovat elinympäristönä. viehättäviä ja niitä ympäröi pääosin luonnon- mukainen varjoisa lehtokasvillisuus. Suojelun Mietiäinen n. 3 ha tarkoituksena on puroluonnon ja biologian Mikkelin lääninhallitus N. 423/12.2.1981 opetuskohteen säilyttäminen. Alueella on Mietiäisen tila rakennuksineen ja peltoineen luontopolku ja lähistöllä Urpolan luontokes- edustaa perinteistä savolaista maalaismaise- kus. maa. Pihapiirin hirsitalo, kivinavetta, aitta ja vanhat omenapuut luovat tunnelmallisen kokonaisuuden. Tila rauhoitettiin vuonna 1981. Kiviaidat ja kaksi lampea rajaavat villiinty- neet ja kivisiä peltoja, jotka ovat olleet luon- nontilassa jo 14 vuotta ennen alueen rauhoi- tusta. Alueen omaleimaiseen lajistoon kuuluvat muun muassa ritariperhonen, amiraali, huuhkaja, palokärki, korppi, kurki, lepakot, useat matelijat ja sammakko-eläinlajit sekä kulttuurilajit kuten koiran-, vuohen- ja karhunputki, purtojuuri, tyräkki ja kumina. Kuva 10 Urpolanjoki, Timo J. Lehtonen

Konijärvi maa-ala 51 ha, vesipinta-ala 20 ha Hanhilampi 25 ha Mikkelin lääninhallitus N.1605/13.2.1981 Mikkelin lääninhallitus N. 465/17.2.1981 Rauhoitus koskee pääosaa Konijärvestä ja sen Kalevankankaan monipuolisesta harju- ja jo- rantametsistä. Alue on järvi- ja metsäluonnon kiluonnosta on kaikkiaan noin 30 hehtaarin sekä geologian suojelukohde. Konijärven alu- suuruinen osa rauhoitettu kolmella eri päätök- eella esiintyy useita eri metsätyyppejä kuivis- sellä. Alueen omistaa Mikkelin kaupunki. ta kangasmaista tuoreisiin lehtoihin. Puusto Siihen sisältyy Pankajoki, Hanhilampi sekä on vanhimmillaan 150-vuotiasta. Alueen eri- Hanhijoki reunametsineen ja osa Tampinjoen koisuus on Mikkelin seudun suurin kuusi. etelärantaa. Hanhilampi on maisemallisesti hyvin kaunis. Rehevässä lammessa kasvaa runsaasti kurjenmiekkaa ja joenmutkassa on n. 5 hehtaarin suuruinen aukea, luhtanevatyy- pin suo. Suojelualueelta on luetteloitu 18 eri kasvillisuustyyppiä ja noin 350 kasvilajia. Harvinaisuuksista mainittakoon suovalkku, ketotyräruoho ja kangasvuokko. Pesimälin- nustossa on noin 35 lajia, joista vesi- ja ranta- lajeja 10, mm. tavi, haapana, tukkasotka, telk- kä, taivaanvuohi, kuovi ja ruokokerttunen. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. majava, pii- Kuva 9 Konijärvi, Timo J. Lehtonen sami, kärppä, lumikko, vesimyyrä ja minkki. Myös saukko on vakiovieras puronvarsilla. Urpolanjokilaakso 5,3 ha Hanhilammen kalalajistoon kuuluvat ahven, Mikkelin lääninhallitus N. 464/17.2.1981 hauki, särki, lahna, sorva, salakka, kiiski ja made sekä kirjolohi. Rauhoituksen tarkoituk-

31 sena on puroluonnon ja biologian opetuskoh- Alueeseen sisältyy Mustalampi sekä Pieni- teen säilyttäminen. Alue sisältyy Natura- Mietiäinen ja siihen laskevan puron rajaama kohteeseen Hanhilampi (FI0500093). Alueel- metsäalue. Lampien rantakallioilta avautuu la on opastauluin varustettu luontopolku, jon- komeat näkymät ja pohjoisimman kallion ka lähtöpiste on Hanhikankaankadun pohjois- laella on erikoinen tuulenpesä. Mustalampi pään P-alueella. on maisemallisesti ja kasvillisuudeltaan arvokas alue Mikkelin Vuolingon kylässä. Alue on ollut erityisesti hirvien suosiossa, lisäksi siellä ruokailee kanalintuja. Rauhoituksen tarkoituksena on turvata kallioisen metsän luontainen kehitys.

Osa Harmaistensuosta n. 3,6 ha Mikkelin lääninhallitus N. 2021/28.9.1981 Ks. kuvaus edellä.

Matkutsaaret 22 ha Mikkelin lääninhallitus N. 2321/16.11.1981 Kuva 11 Hanhilampi, Timo J. Lehtonen Rauhoitettu alue sijaitsee keskellä Saimaan Luonteria Pitkälahden kylän Korvensaaren Raviradan säästömetsä 13 ha tilalla. Alueeseen kuuluu yhteensä 19 Saarta Mikkelin lääninhallitus N. 466/17.2.1981 ja luotoa. Makutsaaret ja Halkoluodot lähi- Alue on kuusisekametsää kasvava tuore kan- luotoineen ja komeine rantakallioineen ovat gas. Puustoon kuuluu erittäin vanhoja kilpi- keskeinen osa Luonterin selän maisemaa. kaarnaisia mäntyjä ja suurehkoja kuusia. Met- Suurehkojen Matkutsaarten varttuneessa se- sän pääpuulaji on kuusi . Alueelta voidaan kametsässä kasvaa muun muassa kookkaita erottaa 150 kasvillisuustyyppiä. Alue linnus- haapoja. Kallioisilla Halkoluodoilla ja Myh- tossa on kuusimetsän lajeja, kuten tiltaltti, kyräsaarella kasvaa korkeita käkkyrämäntyjä. hippiäinen, peukaloinen ja kirjosieppo. (Mik- Lajistoon kuuluu saimaannorppa, lokkeja, kelin ympäristönsuojelulautakunta 1986). tiiroja sekä muuta selkävesien linnustoa (kuva Rauhoituksen tarkoituksena on metsäluon- 10). nonsuojelu- ja biologianopetuskohteen säilyt- täminen.

Kuva 13 Luonterin Halkoluodot, Timo J. Lehtonen

Myllyjoensuu 0,4 ha Kuva 12 Raviradan säästömetsä, Timo J. Lehtonen Mikkelin lääninhallitus R. 426/27.9.1982 Myllyjoensuu sijaitsee Sairilan kylässä Myl- Mustalampi n. 5 ha lylahden tilalla. Myllyjoessa on rauniot van- Mikkelin lääninhallitus N. 1604/13.7.1981 hasta myllypadosta, jonka patoamasta lam- mesta on jäljellä pieni suovehkaa kasvava

32 lammikko aivan padon yläpuolelle. Lammi- kiviyrtti, ahomansikka, mäkitervakko, kallio- kon lähiympäristössä on rehevää leppälehtoa kielo ja isomaksaruoho. Lehtoisilla alueilla ja alapuolella kivikkoinen koski. Alueen rau- esiintyviä lajeja ovat muun muassa koiranhei- hoituksen tarkoituksena on ollut puroluon- si, terttuselja, humala, hiirenporras ja nuok- nonsuojelu ja biologian opetuskohteen säilyt- kuhelmikkä. Lisäksi alueella esiintyy joitakin täminen. kulttuurilajeja kuten viinimarja, pölkkyruoho, litukka ja voikukka sekä rantakasvillisuutta kuten kurjenmiekkaa ja syyläjuurta. Rauhoi- Metsä-Erolan lähde 0,04 ha tuksen tarkoituksena on lehtoja rantaluonnon Mikkelin lääninhallitus R. 83/23.3.1982 suojelu ja koulujen biologian opetuskohteen Rauhoituksen kohteena on luonnonlähde ja säilyttämi- sen alapuolinen kosteikko Vuolingon kylässä. nen. Lähteen ympäristössä on melko luonnontilaista mustikkatyypin kuusikkoa. Kosteikossa kasvaa karhunsammalta ja rahkasammalta.

Luonterin pikkusaaret 5,4 ha Mikkelin lääninhallitus R. 122/25.2.1983 Saimaan Luonterin keskellä sijaisevat 36 pikkusaarta ja luotoa ovat maisemallisesti keskeinen osa Luonteria. Näiden välittömässä läheisyydessä on Matkutsaarten- Halkoluotojen luonnonsuojelualue. Kohteet vaihtelevat pienistä silokallioisista luodoista Kuva 14 Kalliokieloja Pursialan lehdossa. yli hehtaarin laajuisiin kitumännikköä kasva- Timo J. Lehtonen viin saariin. Eläinlajistoon kuuluvat muun muassa saimaannorppa sekä harmaa-, kala-, ja Hanhilampi n. 1,1 ha selkälokkeja, kalariitoja ja isokoskeloita. Alue Mikkelin lääninhallitus R. 862/28.9.1987 kuuluu Natura 2000-kohteeseen (Luonteri Luonnonsuojelualueen laajennus Tampinjoen FI0500021). suuntaan. Alueella on tiheää kuusivaltaista tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää. Alus- Hanhilampi n. 3,5 ha kasvillisuus on niukkaa lukuun ottamatta pai- Mikkelin lääninhallitus R. 156/14.2.1986 koin yhtenäistä sammalmattoa. Puron varressa Suojeltu alue on Kalevankankaan harjumaas- kasvaa haapaa ja koivua. Hanhilampi on met- toa Kalevankoulun länsipuolella, jossa sijait- säluonnon ja puroluonnon suojelukohde sekä sevat Kalevankankaan arvokkaimmat, hyvin koulujen biologian opetuskohde. Alue sisältyy säilyneet suppakuopat. Rinteillä kasvaa run- Natura-kohteeseen Hanhilampi (FI0500093). saasti kangasvuokkoja ja alueen männikkö on Ks tarkempi kuvaus edellä N. 465/17.2.1981. yli 100-vuotiasta. Alue sisältyy Natura- kohteeseen Hanhilampi (FI0500093). Ks. tar- Urpolanjokilaakso 1,7 ha kempi kuvaus edellä (N. 465/17.2.1981). Mikkelin lääninhallitus R. 49/26.1.1988 Alue käsittää Pitkäjärven ja Urpolanlammen Pursialan lehto 1 ha välisen Urpolanjoen etelärannan reu- Mikkelin lääninhallitus R. 157/14.2.1986 nametsineen. Alueen pensaslajistoa ovat Pursialan lahteen rajoittuvaa aluetta luonneh- muun muassa koiranheisi, paatsama, metsä- tivat jyrkät rinteet ja kalliopaljastumat (kuva ruusu ja punakoiso. Lintulajeista voidaan 12). Kallion rikkonaisuuden vuoksi lehtoja mainita satakieli, lehtokerttu ja kottarainen. kalliokasvillisuus vuorottelevat alueella. Kal- lioiden lajistoa ovat mm. kallioimarre, karva- Kotasaari n. 1,1 ha

33 Mikkelin lääninhallitus R. 475/14.10.1988 koiranheisi, koiranvehnä, mustakonnanmarja, Vehmaskylässä Hietajärven tilalla sijaitsevan siperiansinivalvatti, kevätlinnunherne, lehto- Kotasaaren metsä on luonnontilaista, tiheäh- arho, syyläjuuri, lehtotähtimö sekä lehtoja köä hieskoivua, haapaa, kuusta ja mäntyä kaiheorvokki. kasvavaa puolukkatyypin metsää. Alueella on runsaasti pökkelöitä ja maapuita. Lisäksi se on linnustollisesti arvokas.

Osa Vänkkäänsuota, 19,7 ha Mikkelin lääninhallitus R. 115/16.3.1989 Alue sijaitsee Vanhamäellä Mangonmaan tilalla. Alue kuuluu Natura 2000-verkostoon kohteeseen Vänkkäänsuo (FI0500156). Ks. tarkempi kuvaus edellä (N. 1915/1.12.1977).

Osa Kurjenlammensuosta, 32 ha Mikkelin lääninhallitus R. 397/24.10.1989 Kurjenlamminsuo on Sisä-Suomen keidas- suoyhdistymä, jonka keskustassa on rahkanevoja, rahkarämeitä, laajoja silmäkenevoja ja lyhytkortisnevoja sekä paikoin saranevoja. Lisäksi suojelualueella sijaitsee Kurjenlammit ja muutamia kallioisia metsäsaarekkeita (kuva 12). Kuva 16 Varsasaaren lehto. Timo J. Lehtonen

Suurin osa Kyyveden Partasensaaresta n. 1,6 ha Mikkelin lääninhallitus R. 474/28.11.1990 Suojelukohteena on Kyyveden Partasaari lukuun ottamatta sen lounaisosassa sijaitsevaa lomatonttia. Saaressa kasvaa lähes puhdasta koivikkoa. Maaperä on kivistä. Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Kuva 15 Kurjenlamminsuo, Timo J. Lehtonen Osa Luonterin Kotimussaarta ja Hirssaar- ta 24,8 ha Osa Varsasaaren lehdosta n. 1,9 ha Mikkelin lääninhallitus R. 46/29.1.1993 Mikkelin lääninhallitus R.51/26.1.1990 Alue sijaitsee Saimaan Luonterilla, Pitkälah- Kaipiala, Varsasaari den kylän Kotimuksen tilalla. Alue sisältyy Lehtoalue sijaitsee Kaipialan kylässä ja se on Natura 2000-kohteeseen Luonteri osa valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjel- (FI0500021). maan kuuluvaa Varsasaaren lehtoa. Kasvilli- suus on kosteaa, sanias- ja suurruoholehtojen Lamposaari, Haikonsaari ja Paskosaari mosaiikkia. Puustossa on yksittäisiä kuusia ja lähi luotoineen 57,4 ha * kookkaita lehtipuita, kuten lehmuksia, har- Mikkelin lääninhallitus R. 106/22.3.1993 maaleppää ja koivuja (kuva 13). Vaateliasta Alue sijaitsee Luonterilla Pitkälahden kylän kasvilajeista esiintyy lehtokuusama, näsiä, tilalla ja siihen sisältyy kolme Lamposaaren

34 ryhmää, Haikonsaari ja Paskosaari sekä sen kuusta, harmaaleppää ja useita eri pajulajeja koillisrannalla oleva luoto. Rantaviivan pituus sekä katajaa ja paatsamaa esiintyy. Kenttäker- on 6,1 km. Rauhoituksen tarkoituksena on roksen lajeja ovat isokarpalo, luhtakastikka, säilyttää ranta-alueet luonnonmukaisina ja pullo-, riippa- ja harmaasara. Melko vaatelias- rakentamattomina. Alue sisältyy Natura 2000- ta lajistoa (meso-eutrofia) edustaa alueelta kohteeseen Luonteri (FI0500021). löytynyt suovalkku.

Saukonsalon pohjoisosan Laivaniemi ja Petranmäki, Varpusaaren eteläosa, Nuot- tasaari ja pohjoisempi Ruissaari 157 ha Mikkelin lääninhallitus R 122/14.4.1993 Suojelualue sijaitsee Pitkälahden kylän Pelto- lammen ja Varpusaaren tiloilla. Alueeseen sisältyy Saukonsalon pohjoisosan rantoja, Nuottasaari ja pohjoisempi Ruissaari. Ranta- viivan pituus on 8 km. Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luonteri (FI0500021).

Mäntyniemen kärki 0,7 ha Kuva 17 Luurankomäensuota, Timo J. Lehtonen Mikkelin lääninhallitus R. 192/22.6.1993 Mäntyniemen kärki sijaitsee Pitkälahden ky- Tornimäentien rinnelehto 0,2 ha lässä Luonterin pohjoisosassa. Niemessä kas- Mikkelin lääninhallitus R. 105/31.3.1994 vaa varttunutta männikköä hiekkapohjaisella Rinnelehto sijaitsee Tornimäentien hiihtokes- maalla. Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen kukseen vievän tien varressa. Puustossa on Luonteri (FI0500021). kymmenkunta runkolehmusta ja nuorempia vesoja sekä muutama 30–40 –vuotias kuusi, Laajaluodon ja Rahkosaarten ryhmä, 23 pari tukkimäntyä, muutama hieskoivu sekä saarta ja luotoa 4,1 ha yksi iso haapa ja nuorta haapa- ja koivu- Mikkelin lääninhallitus R. 289/6.10.1993 vesaikkoa. Rinteessä on myös runsaasti kata- Laajaluodon ja Rahkosensaarten ryhmä, yh- jaa. Alueella kasvaa myös lehtokuusamaa ja teensä 25 pikkusaarta ja luotoa. Alue sisältyy näsiää. Tavanomaisimpien lehtolajien, kielon Natura 2000-kohteeseen Luonteri ja oravanmarjan lisäksi ruohoissa on muun (FI0500021). muassa keväisin kasvavaa linnunhernettä.

Rupakonvirran ranta Luonterilla 1 ha Mikkelin lääninhallitus R. 304/19.10.1993 Kallioinen niemeke Luonterin Rupakonvirran rannalla Pitkälahden kylän tilalla. Alue sisäl- tyy Natura 2000-kohteeseen Luonteri (FI0500021).

Luurankomäensuo 1,5 ha Mikkelin lääninhallitus R. 101/31.3.1994 Launialan kaupungin osassa sijaitseva avosuo, joka on urheilukentän rakentamisen yhteydes- Kuva 18Keväinen linnunherne, Timo J. Lehtonen sä supistunut itäosasta. Suon keskellä on sil- mäkkeitä, joita ympäröi luhtaneva (kuva 14). Markontien lehto 0,23 ha Reunamilla suotyyppi on heinäkorpea, jossa Mikkelin lääninhallitus R. 107/31.3.1994 pääpuulajeina ovat koivu ja mänty. Myös

35 Markontien lehto on tienvieressä sijaitseva ja Verkkosaari. Haapaniemen haka on vanhaa rinnelehto, jonka puustossa on kymmenkunta vesijättöä ja on laidunkäytössä. Maisemalli- runkolehmusta ja useita vesoja, muutama 30– sesti ja biologisesti monipuolinen alue käsit- 40 –vuotias kuusi, pari tukkimäntyä, muutama tää rantaniittyä, järeää kaskikoivikkoa, terva- hieskoivu sekä iso haapa ja nuorta haapa- ja lepikkoa sekä avointa, kivikkoista niittyä ja koivuvesakkoa. Pensaslajistoon kuuluvat leh- hakaa. Koivikossa on suuria muurahaispesiä, tokuusama ja näsiä. Vaateliaimmista ruohois- maapuita ja pökkelöitä. Alue sisältyy Haapa- ta alueella tavataan mm. lehto-orvokkia, mus- niemen (FI0500104) Natura-kohteeseen takonnanmarjaa ja keväistä linnunhernettä. Osa Luonterin Petäjä- saarta ja läntinen Pikarit-saari 58,15 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 22.1.1996 Suojelualueeseen kuuluu osa Luonterin Petä- jäsaarta ja kahdesta Pikarit -saaresta läntinen. Alueella on muunnettua rantaviivaa 3750 ki- lometriä. Alue sisältyy Natura 2000- kohteeseen Luonteri (FI0500021).

Luonterin Lehessaari 63,8 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 22.1.1996 Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- teri (FI0500021).

Osa Suurenaukeansuosta 55,3 ha Kuva 19 Mustakonnanmarja, Timo J. Lehtonen Etelä-Savon ympäristökeskus 20.9.1999 Suurenaukensuo on laaja keidassuo, joka ra- Luonterin Hirsisaari 32,5 ha joittuu koillisosastaan Naarajokeen. Joen var- Mikkelin lääninhallitus R. 194/1.7.1994 ressa on luhtaisia korpia. Suurenaukean suon Alue sijaitsee Pitkälahden kylässä entisen vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme, Anttolan alueella. Rauhoitus koskee rantojen- oligotrofinen sararäme. Alue on myös maise- suojeluohjelmaan kuuluvaa Luonterin Hirssi- mallisesti arvokas. Pesimälinnustoon kuuluu saaren Eteläosaa lukuun ottamatta loma- monipuolisesti kahlaajia ja varpuslintuaja. asuntotontteja. Alue sisältyy Natura 2000- Naarajoki on saukon elinaluetta. Alue kuuluu kohteeseen Luonteri (FI0500021). Natura 2000-kohteeseen Suurenaukeansuo- Isosuo-Pohjalampi (FI0500018) ja valtakun- Kyyveden Kupparinsaari, Lehtosensaari nalliseen soidensuojeluohjelmaan. sekä niiden lähellä olevat kaksi pikkusaarta ja kuusi luotoa 14 ha Osa Neitvuorta 32 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 10.4.1995 Etelä-Savon ympäristökeskus 3.6.1997 Kupparinsaaressa rantaviivaa on 2100 metriä Päätöksellä toteutetaan valtakunnallista rantoja Lehtosensaaressa 750 metriä. Alue sisältyy jen suojeluohjelmaa. Lisäarvoa alueelle tuo Natura 2000-kohteeseen Kyyvesi siellä elävä uhanalainen liito-orava. (FI0500017).

Kyyveden Haapaniemi, Pyykki- ja Verkko- saari 13 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 7.6.1995 Suojelualueeseen kuuluvat lehtipuuvaltainen Haapaniemi sekä sen itäpuoliset Pyykkisaari

36 tyy Natura 2000-kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Osa Luonterin Vierunselän itärantaa 9 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 13.10.1998 Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- teri (FI0500021).

Luonterin Kapustaveden Kapritsaari 4,55 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 3.12.1998 Kuva 20 Näkymä Neitvuorelta , Timo J. Lehtonen Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- Osa Luonterin Vatasensaarta 12,4 ha teri (FI0500021). Etelä-Savon ympäristökeskus 3.6.1997 Rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää alu- Osa Hiidenvuorta 11,8 ha eella sijaitsevan luontotyypin suotuisan suoje- Etelä-Savon ympäristökeskus 19.4.1999 lutaso. Alueella elää myös uhanalainen laji. Hiidenvuori on maisemallisesti ja metsäluon- Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- noltaan maakunnallisesti merkittävä kohde. teri (FI0500021). Korkea, jyrkkärinteinen vuori yhdessä Hii- denlammen kanssa muodostavat monipuoli- Kyyveden Uusaarten eteläkärki 3,6 ha sen kokonaisuuden. Alueella on erityyppisiä Etelä-Savon ympäristökeskus 3.7.1997 metsiä, jotka vaihtelevat puulajisuhteiltaan ja Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Kyyve- iältään vuoren laen ja lammen rannan nuo- si (FI0500017). remmista metsistä ja rämeistä alempana rin- teillä oleviin vanhempiin mänty- ja sekamet- Kyyveden Emäsalo 169 ha siin. Alueella elää liito-orava. Etelä-Savon ympäristökeskus 3.11.1998 Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Kyyve- Osa Luonterin Avokkaansaarta 22 ha si (FI0500017). Etelä-Savon ympäristökeskus 6.8.1999 Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- Osa Luonterin Petäjäsaarta n. 41 ha teri (FI0500021). Etelä-Savon ympäristökeskus 7.8.1997 Petäjäsaarella on hakkuuaukkoja, joista osa Osa Luonterin Kotimussaarta 25.5 ha on lähellä rantaa ja näkyvät selvästi. Alueella Etelä-Savon ympäristökeskus 12.8.1999 sijaitseva suoalue on ojitettu. Maisemallisesti Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- arvokkainta on alueen koillisosa, jossa on ta- teri (FI0500021). vattu uhanalainen laji. Alueen lähivesissä elää myös saimaannorppa. Alue sisältyy Natura Osa Luonterin Korvensaarta, Varteussaari 2000-kohteeseen Luonteri (FI0500021). ja Kapasaari 111,7 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 24.11.1999 Osa Luonterin Akonniemeä 6,8 ha Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- Etelä-Savon ympäristökeskus 12.6.1998 teri (FI0500021). Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- teri (FI0500021). Valtaosa Luonterin Härönsaarta 12,1 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 22.12.1999 Osa Kyyveden Porosaarta 4,9 ha Rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää alu- Etelä-Savon ympäristökeskus 24.6.1998 eella sijaitsevan luontotyypin suotuisan suoje- Kyyveden Porosaari on lehtipuuvaltainen ja lutaso. Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen linnustollisesti arvokas metsikkö. Alue sisäl- Luonteri (FI0500021).

37 Luonterin Piskolansaaren pohjoisosa 35,3 Luonterin Ukonvirran itäranta 1,07 ha ha Etelä-Savon ympäristökeskus 9.2.2000 Etelä-Savon ympäristökeskus 4.6.2001 Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- teri (FI0500021). seen Luonteri (FI0500021).

Osa Luonterin Koloniemestä 11,3 ha Mustalammen-Nurmilammen purolehto Etelä-Savon ympäristökeskus 17.2.2000 1,53 ha Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luon- Etelä-Savon ympäristökeskus 22.8.2001 teri (FI0500021). Mustalammesta Nurmilampeen virtaavan puron varrella sijaitsee runsaslajinen ja kapea Luonterin Vuohisaari 5,84 ha saniaislehto (Komiteanmietintö 1988). Ylä- Etelä-Savon ympäristökeskus 23.2.2000 juoksulla kasvillisuus on saniaislehtoa ja ala- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- juoksulla saniaislehtokorpea. Saniaslehdossa seen Luonteri (FI0500021). metsäalvejuuri on hiirenportaan ohella valtalajina. Puusto on pääasiassa koivua, harmaa- Osa Luonterin Pesäniemen tilasta Risti- leppää ja kuusta, vaateliaita lehtolajeja ovat lampi 19,5 ha lehtokuusama, koiranheisi, näsiä ja koiran- Etelä-Savon ympäristökeskus 26.7.2000 vehnä. Kenttäkerroksen lajistossa on myrkky- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- keisoa, ruohokanukkaa, aitovirnaa, nuokku- seen Luonteri (FI0500021). helmikkää, kieloa, mesiangervoa, suo- orvokkia, tesmaa ja valkolehdokkia. Osa Kyyveden Murtoniemestä 19,4 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 15.12.2000 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Luonterin Paajalansaaren Kiukuanvuoren itäosa 15,2 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 15.12.2000 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Luonteri (FI0500021).

Valtaosa Luonterin Vattusaarista 7,4 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 19.12.2000 Kuva 21 Lehtokuusama, Timo J. Lehtonen Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Luonteri (FI0500021). Mustalammen-Nurmilammen purolehto 0,2 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 12.9.2001 Määräala Jousanniemen tilasta Luonterin Saukonsalossa 5 ha ks. kuvaus yllä (Etelä-Savon ympäristökeskus Etelä-Savon ympäristökeskus 28.3.2001 22.8.2001). Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Luonteri (FI0500021). Palavaniemen kaakkois-osa Kyyvedestä 12 ha Luonterin Aittasaari 3 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 16.1.2002 Etelä-Savon ympäristökeskus 22.5.2001 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017). seen Luonteri (FI0500021). Luonterin Rupakon pohjoisranta 14,8 ha

38 Etelä-Savon ympäristökeskus 28.1.2002 suojelukohde (Pakarinen 1995, Mustonen Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- 1997, seutukaavan aluevarauskortit). Pihapii- seen Luonteri (FI0500021). rin rakennukset, humalasalko, vinssikaivo sekä tietä vasten oleva vinssikaivo muodosta- Luonterin Heinäsaari 1,6 ha vat rakennushistoriallisesti arvokkaan koko- Etelä-Savon ympäristökeskus 26.4.2002 naisuuden. Viljakanvuorella kasvaa vanhaa Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- metsää ja sieltä avautuu näkymä Tiusalanlah- seen Luonteri (FI0500021). delle. Tilan lajistoon kuuluu muun muassa pohjanlepakko, neljä pöllölajia, nuolihaukka ja idänuunilintu. Myös koivuhiiri ja valkosel- Luonterin Kotimussaaren luoteisosa 15,9 kätikka on tavattu tilalla. Tiusalanlahti on ha lahnan kutupaikka. Etelä-Savon ympäristökeskus 16.2.2004 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- Valtaosa Hujas-lintuvedestä 40 ha seen Luonteri (FI0500021). Etelä-Savon ympäristökeskus 30.12.2004 Hujas on valtakunnallisesti arvokas lintujärvi Kyyveden Laussaari 33,8 ha (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006) (kuva Etelä-Savon ympäristökeskus 6.5.2004 15). Se on umpeen kasvava järvi, jossa on Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- kaksi avovesialuetta ruohoisen ja tulvaisen seen Kyyvesi (FI0500017). nevan ja nevakorpien sekä ruoho- ja heinä- korpien ympäröiminä. Järvi on yhä Mikkelin Osa Tuhkaata 15,3 ha seudun ainoa ja hyvä lintusuo ja –järvi, vaik- Etelä-Savon ympäristökeskus 25.8.2004 kakin sen valtakunnallinen arvo viimevuosi- Tuhkaa on pienten metsäsaarekkeiden pilk- kymmenien aikana heikentynyt (Julkunen koma suoalue, jonka keskellä on myös lam- 1991, Mustonen 1997). Lammella on runsaan pia. Suurin osa alueesta koostuu erilaisista pesimälinnuston lisäksi suuri määrä levähtäjiä nevatyypeistä, joista suursaraneva on vallitse- muuttoaikoina. Alue on myös teerien soidin- va. Alue kuuluu Natura 2000-verkoston koh- aluetta. Suomen erityisvastuulajeista teeren teeseen Tuhkaa (FI0500047). lisäksi Hujaksen alueella esiintyy valkoviklo (Tringa nebularia) ja isokoskelo (Mergus Kyyveden Haapasaaren eteläosa 11,6 ha merganser). Kosteikkolajien lisäksi alueella Etelä-Savon ympäristökeskus 7.10.2004 ruokailee myös nuolihaukka sekä haara-, tör- Luonnonsuojelualue on pääasiassa lehtomai- mä- ja räystäspääskyt. Myös pohjantikka ja sen ja tuoreen kankaan vanhaa lehtipuuval- eräs uhanalainen laji on havaittu ruokailemas- taista metsää, jossa on kohtalaisesti lahopuus- sa alueella. Alueelle on rakennettu lintutorni. toa. Alue koostuu kuudesta määräalasta käsit- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- täen Haapasaaren eteläosan, kaksi pientä luo- seen Hujas (FI0500042) ja valtakunnalliseen toa, kaksi niemekettä saaren länsiosassa sekä lintuvesiensuojeluohjelmaan (Vnp 3.6.1982). mantereella sijaitsevan pienen erillisen pals- tan. Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Tiusala ja Viljakanvuori 15 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 29.11.2004 Kulttuurimaiseman, rakennusten, kasvillisuuden ja eläimistön suojelukohde. Perinteisesti hoidettu Tiusalan maatila on maakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema, rakennusten, kasvillisuuden ja eläimistön

39 Etelä-Savon ympäristökeskus 14.9.2005 Alue sijaitsee Hälväsen suolla. Sen kasvillisuus edustaa monipuolisesti räme-lajistoa Alue kuuluu Natura 2000-kohteeseen Kak- rialansuo (FI0500166).

Osa Tuhkaata 27,3 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 4.4.2006 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Tuhkaa (FI0500047). ks. tarkempi kuvaus edellä (E-S ympäristökeskus 25.8.2004). Kuva 22 Hujaksen umpeenkasvava järvi, Timo J. Lehtonen Riuttasaaren suojelualue 30,4 ha Osa Kakrialansuota 45,45 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 22.11.2006 Etelä-Savon ympäristökeskus 13.5.2005 Suojeltava alue on ollut tavanomaisessa met- Alue sijaitsee Hälväsen suolla. Sen kasvilli- sätalouskäytössä ja on rakentamaton. Riutta- suus edustaa monipuolisesti räme-lajistoa. saaren viereiset saaret ovat myös rakentamat- Alue kuuluu Natura 2000-kohteeseen Kak- tomia ja suojeltuja. Alue kuuluu Natura 2000- rialansuo (FI0500166) ja valtakunnalliseen verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017). soidensuojeluohjelmaan. Osa Kakrialansuota 37,69 ha Miekkaniemi ja Riuttasaaret, Pienriutta Etelä-Savon ympäristökeskus 13.5.2005 25,7 ha Alue sijaitsee Hälväsen suolla. Sen kasvilli- Etelä-Savon ympäristökeskus 22.11.2006 suus edustaa monipuolisesti räme-lajistoa. Suojeltava alue on ollut tavanomaisessa met- Alue kuuluu Natura 2000-kohteeseen Kak- sätalouskäytössä ja on rakentamaton. Alue rialansuo (FI0500166) . kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Osa Kyyveden Karkea- niemestä 19,3 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 13.12.2006 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Kyyveden Keronniemi 6,3 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 12.2.2007 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017).

Hiidenvuoren eteläosa 8,7 ha Kuva 23 Kakrialansuo, Timo J. Lehtonen Etelä-Savon ympäristökeskus 28.3.2007 Osa Kakrialansuota 4,79 ha Hiidenvuoren luonnonsuojelualueeseen. Etelä-Savon ympäristökeskus 18.5.2005 Luonnonsuojelualue on havupuuvaltaista tuo- Alue sijaitsee Hälväsen suolla. Sen kasvilli- reen ja lehtomaisen kankaan sekametsää. suus edustaa monipuolisesti räme-lajistoa. Puustossa on luonnonmetsän rakennepiirteitä Alue kuuluu Natura 2000-kohteeseen Kak- ja alueella esiintyy keskimääräistä enemmän rialansuo (FI0500166). lahopuustoa sekä kookkaita kolohaapoja. Osalla aluetta näkyy metsätaloustoimien jäl- Osa Kakrialansuota 2,09 ha kiä, mutta myös tällä alueella on puustossa monijakoisuutta sekä sekapuustoa ja kolo-

40 puustoa. Alue kuuluu Etelä-Suomen metsien Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- monimuotoisuusohjelmaan (METSO). seen Tuhkaa (FI0500047) ja valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Ks. tarkempi kuvaus päätöksestä Etelä-Savon ympäristökeskus 25.8.2004.

Osa Hujas-lintuvedestä 6,1 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 31.7.2008 Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Hujas (FI0500042) ja valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Vnp 3.6.1982). Ks. tarkempi kuvaus edellä (E-S ympäristö- keskus 30.12.2004). Kuva 24 Näkymä Hiidenvuorelta, Timo J. Lehtonen Ukonsalon luonnonsuojelualue 6,4 ha Osa Ritasuota 6,1 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 5.11.2008 Etelä-Savon ympäristökeskus 26.9.2007 Suojelualue sijaitsee Saimaalla, Luonterin Ritasuo on luonnontilainen erilaisista suoyh- Kukassalon saaren itäosassa. Alue kuuluu ditymätyypeistä koostuva suoalue. Suon kers- Natura 2000-verkoston kohteeseen Luonteri kellä on vetistä raate- ja järvikortevaltaista (FI0500021) ja valtakunnalliseen rantojensuo- nevarämettä ja korpirämettä. Kaakkoisosassa jeluohjelmaan. on eri korpityyppejä ja korpirämettä. Onttoin- vuorensuo on kapea lounaaseen viettävä suo, Osa Ritasuota 0,8 ha jota reunustaa kallioiset rinteet. Etelä-Savon ympäristökeskus 19.8.2008 Suojeltualue käsittää kaksi vierekkäistä mää- Suojelualueeseen sisältyvät suota reunustavat räalaa, joissa on puustoista rämettä ja korpea kapeat, puustoiset vaihettumisvyöhykeet sekä sekä suon vaihettumisvyöhykettä. Alue kuu- Helpan tilan itäosassa sijaitsevat suolle viettä- luu Natura 2000-verkoston kohteeseen Ri- vät jyrkät rinteet. Puusto on pääosin eriraken- tasuo-Onttoinvuorensuo (F10500221). Ks. teista vanhaa havupuuvaltaista sekametsää ja Ritasuon yleiskuvaus edellä (E-S ympäristö- kuusivaltaista korpea. Alue kuuluu Natura keskus 26.9.2009). 2000-verkoston kohteeseen (F10500221) Ri- tasuo-Onttoinvuorensuo. Osa Onttoinvuorensuota 1 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 1.9.2008 Kyyveden Taavitsaisensaari ja Laussaaren Alue käsittää Huttulan tilasta Onttoinvuoren- Kiviniemi 26 ha suohon liittyvän määräalan. Alue on avosuota, Etelä-Savon ympäristökeskus 19.12.2007 suota reunustavaa puustoista vaihettumis- Suojelualueeseen kuuluu Kyyveden Honka- vyöhykettä ja suolle viettävää Kaitoinvuoren lahdenselän itäosan Taavitsaisensaari ja Laus- jyrkkää rinnettä. Avosuohon rajoittuvan alu- saaren Kiviniemi sekä pieniä luotoja saarten een puusto on vanhaa kuusivaltaista havumet- itäpuolella. Ranta-alue on pääosin loivahkosti sää. Kaitoinvuoren rinne on vanhaa mäntyval- nousevaa kangasmaata, jossa on rehevämpiä taista sekametsää, missä on runsaasti haapaa. osa-alueita. Alue on metsätalouskäytössä ja Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- puusto on vaihtelevaa, havupuuvaltaista. Alue seen Ritasuo-Onttoinvuorensuo (F10500221). kuuluu Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi (FI0500017). Puustellin suojelualue, osa Ritasuota 1,4 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 5.9.2008 Tuhkaanpohjan luonnonsuojelualue 2,9 ha Alue käsittää kaksi vierekkäistä määräalaa, Etelä-Savon ympäristökeskus 31.1.2008 joissa on puustoista rämettä ja korpea sekä

41 suon vaihettumisvyöhykettä. Alue kuuluu lualueesta. Alue kuuluu Natura 2000- Natura 2000-verkoston kohteeseen Ritasuo- verkoston Kyyveden kohteeseen (FI0500017). Onttoinvuorensuo (F10500221). Ks. Ritasuon yleiskuvaus edellä (E-S ympäristökeskus Pohjoislammen luonnonsuojelualue 1,9 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 22.12.2008 Sydänmaanlammen luonnonsuojelualue Suolla esiintyy vaihettumis- ja rantasuota sekä 10,7 lettoa. Suota reunustaa paikoitellen jyrkät kal- Etelä-Savon ympäristökeskus 17.11.2008 lioiset rinteet Alueeseen sisältyy Minnilän Sydänlammen ympärillä on lyhytkorsinevaa, tilasta avosuo, sitä reunustava puustoinen tupasvillarämettä ja isovarpurämettä. Tilan korpi ja vaihettumisvyöhyke sekä pienehkö pohjoisrajan tuntumassa sijaitsee kaksi run- alue suolle viettävää rinnettä. Puusto on luon- saspuustoista koivuvaltaista korpialuetta. Sy- nonsuojelullisesti arvokasta vanhaa sekamet- dänlammelta lähtevä oja pitää lammen veden- sää. Kohde kuuluu Natura 2000-verkostoon pinnan tasaisena. Vanhoilla, umpeen kasva- kohteeseen Pohjoislampi (FI0500145). villa ojilla ei ole vaikutusta vesitasapainoon. Metsät ovat 100–130 vuotta vanhaa, luonnon- Ritasuon luonnonsuojelualue 0,7 ha tilaista havupuuvaltaista metsää. Koivua on Etelä-Savon ympäristökeskus 7.4.2009 runsaasti. Myös koivulahopuuta on paikoitel- Alue käsittää Kyyhkylän tilasta Ritasuohon len runsaasti. Alue kuuluu Natura 2000- kuuluvan määräalan. Alue on puustoista rä- verkostoon kohteeseen Vänkkäänsuo mettä ja korpea sekä suon vaihettumisvyöhy- (FI0500156). kettä. Kohde kuuluu Natura 2000-verkostoon kohteeseen Ritasuo-Onttoinvuorensuo Pohjoislammen luonnonsuojelualue 3,4 ha (F10500221). Ks. Ritasuon yleiskuvaus edellä Etelä-Savon ympäristökeskus 19.11.2008 Etelä-Savon ympäristökeskus 26.9.2007 Alue käsittää Kuuselan tilasta Pohjoislampeen rajoittuvat kaksi luonnontilaista suoaluetta. Pohjoislammen luonnonsuojelualue 0,44 ha Lammen rannassa on märkää lyhytkorsinevaa, Etelä-Savon ympäristökeskus 20.2.2009 jota reunustaa tupasvillaräme ja isovarpurä- Alue käsittää Salmentalon tilasta puustoisen me. Suohon rajoittuvat kivennäismaat ovat korven ja rämeen sekä niihin liittyvän kapean korpea. Puusto on pääosin luonnontilaisen vaihettumisvyöhykkeen. Puusto on pääosin kaltaista rämemännikköä. Korpialueet tiheää vanhaa tai ikääntyvää havupuuvaltaisa turve- sekametsää. Alue kuuluu Natura 2000- maan sekametsää. Kohde kuuluu Natura verkostoon kohteeseen Pohjoislampi 2000-verkostoon kohteeseen Pohjoislampi (FI0500145). (FI0500145).

Vänkkäänsuon luonnonsuojelualue 20,6 ha 6.3 Luonnonsuojelulain 29 §:n perusteel- Etelä-Savon ympäristökeskus 27.11.2008 la annetut päätökset suojelluista luonto- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston Vänk- tyypeistä käänsuon kohteeseen (FI0500156). Ks. tar- Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit kempi kuvaus edellä (vuoden 1977 päätös). ovat harvinaisia, usein pienialaisia ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä koh- Eteissaaren luonnonsuojelualue 8,9 ha teita. Etelä-Savossa suojellut luontotyypit Etelä-Savon ympäristökeskus 3.12.2008 ovat useimmiten jalopuumetsiköitä, tervalep- Alue on pääosin lehtomaisen ja tuoreen kan- päkorpia ja hiekkarantoja. Lehmusmetsiköt kaan vanhaa koivuvaltaista sekametsää, jossa ovat alueella yleisimpiä jalopuumetsiköitä ja on kohtalaisesti ja paikoin runsaasti lahopuus- ne ovat pääasiassa jäänteitä metsälehmuksen toa. Alueen sisällä oleva noin hehtaarin ko- aiemmasta, laajemmasta esiintymisestä Etelä- koinen viljelykuusikko on rajattu pois suoje- Suomessa. Alueella on myös hiekkarantoja, mutta tämän luontotyypin valintaperusteiden

42 määrittely on toistaiseksi vielä kesken, eikä Huhtilampien lähes luonnontilainen ja edus- hiekkarantoja ole voitu vielä kattavasti selvit- tava tervaleppäkorpi sijaitsee Norolan kyläs- tää. Suojeltaviin kuuluvia maisemapuita tava- sä. taan myös maakunnan alueella. Etelä-Savon ympäristökeskus on Mikkelin alueella antanut Kauvosaaren lehmusmetsikkö 0,4 ha kuusi suojeltua luontotyyppiä koskevaa pää- Etelä-Savon ympäristökeskus 17.5.2006 töstä. Kauvosaaren lehmusmetsikkö on saaren pohjoisosassa rinteen päällä, loivasti kumpuile- Koivusaaren jalopuumetsikkö 0,5 ha vassa maastossa sijaitseva yli 50 runkoleh- Etelä-Savon ympäristökeskus 16.8.2004 muksen metsikkö. Koivusaaren itäosassa olevan kivikkoisen kumpareen itärinteellä sijaitseva lehmusmet- Niinisaaren lehmusmetsikkö 0,66 ha sikkö. Puustossa on myös osin järeää haapaa, Etelä-Savon ympäristökeskus 9.12.2008 raitaa, koivua, lisäksi kuusta ja mäntyä lähin- Huttulan kylän Saariston tilalla oleva metsik- nä yksittäin. Paksuimmat lehmukset ovat hal- kö, jossa on istutuskuusikon seassa 21 koo- kaisijaltaan 20-30 cm, suurin osa on ohutta kasta runkolehmusta. (7-15 cm). Kasvillisuus on suurimmaksi osaksi lehtomaista kangasta (OMT. Rinteen päällä ja alla kasvillisuus vaihettuu tuoreeksi kankaaksi (MT).

Naulasaaren lehmusmetsikkö 0,8 ha Etelä-Savon ympäristökeskus 19.10.2004 Naulasaaren lehmusmetsikkö on loivalla itä- rinteellä sijaitseva 30 runkolehmuksen met- sikkö. Muu puusto on pääosin haapaa, har- maaleppää, rinteen päällä myös mäntyä, lisäk- si pihlajaa, koivua, kuusta ja raitaa.

Rinteen kasvillisuus on suurelta osin kuivaa puolukka-lillukkatyypin lehtoa (VRT). Rin- teen päällä kasvillisuus vaihtuu lehtomaiseksi kankaaksi (OMT), rinteen alla esiintyy mustikkatyypin kangasta (MT) ja osin soistunutta käenkaali-mustikkatyypin kangasta (OMT). Kuva 25 Asetuksella (LSA) ja lääninhallituk- sen/ympäristökeskuksen päätöksellä perustetut luon- Ahvenlammen tervaleppäkorpi 0,8 ha nonsuojelualueet ja suojellut luontotyypit (LSL 29 §) Etelä-Savon ympäristökeskus 27.12.2004 15.8.2009 Korpialue sijaitsee notkelmassa Ahvenlam- men laskupuron varressa. Puron varren edus- 6.4 Muut luonnonsuojelualueet tavammat tervaleppävaltaiset korpialueet vaihtelevat kuusivaltaisen korpipuron kanssa. Hirvivuoren ja Kommelinluolien perintö- Kasvillisuustyyppi on hiirenporras- metsät vehkavaltainen. Alueen eteläosissa on kuusi- Kunnanhallitus 7.8.2000 Khall § 259 valtaista saniaskorpea (SaK), jonka seassa on Hirvivuori on seudun korkeimpia paikkoja tervaleppää yksittäin ja ryhminä. (171m) ja kyläläisten kokoontumispaikka. Kommelinluolat on kasvillisuudeltaan, mai- Huhtilampien tervaleppäkorpi 0,5 ha semaltaan ja geologialtaan arvokas ja mielen- Etelä-Savon ympäristökeskus 19.8.2005 kiintoinen kokonaisuus. Rantakylän osayleis-

43 kaavassa Kommelinluolat on määritelty pai- jatkuu tästä nykyisin 8-10cm paksuna haara- kallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi. na.

Tarsalan Mänty Mikkelin lääninhallitus E. 2374/3.9.1959 Kovalan kylässä Tarsalan tilalla sijaitseva leveälatvuksinen mänty. Hakemuksen mukaan puun korkeus on 14 m, rungon ympä- rysmitta 150 cm:n korkeudelta 245 cm ja latvuksen läpimitta 13-15 m.

Sokkalantien tammikuja Mikkelin lääninhallitus E. 1845/16.5.1962 Rantakylän Sokkalantien tammikujan pituus on noin 130 metriä. Kujaan kuului alun perin Kuva 26 Kommelinluolat, Timo J. Lehtonen 37 puuta, nykyisin näistä yksi näistä on pois- tettu lahonneena. Rauhoitus velvoittaa myös 6.5 Luonnonsuojelulain 26 §:n perusteel- huolehtimaan puukujan hoidosta, kuten uusi- la rauhoitetut luonnonmuistomerkit en puiden istuttamisesta. Yksityismailla sijaitsevia puita, puuryhmiä, siirtolohkareita ja muita luonnonmuodostumia voidaan maanomistajan hakemuksesta rauhoittaa luonnonsuojelulain 26 §:n nojalla (Suomen ympäristökeskus 2008). Rauhoituk- sen perusteena on kohteen kauneus, harvinai- suus, maisemallinen merkitys tai tieteellinen arvo. Rauhoituksella estetään luonnonmuis- tomerkin vahingoittaminen ja turmeleminen. Aiemmin rauhoittamisesta päätti yksityismaiden osalta lääninhallitus; nyt kunta – Mikke- lissä päätösvalta on annettu ympäristölauta- Kuva 27 Sokkalantien tammikuja. kunnalle. Valtion maiden osalta päätökset on tehnyt se taho, jonka hallinnoimalla maalla Pursialan hiidenkirnu kohde on sijainnut. Tie- ja vesirakennushallitus C 1.8.1966 Noin kahdeksan metriä syvä, Suomen kol- Mikkelissä on rauhoitettu yhteensä 24 puuta manneksi suurin hiidenkirnu sijaitsee Pur- ja puuryhmää sekä Otavan kirkkokivet ja hii- sialan teollisuusalueella. denkirnu. Näistä merkittävimmät esitellään seuraavassa:

Helppanan kataja Mikkelin lääninhallitus E. 1337/9.5.1951 Kyyhkylänniemessä kasvava noin 10 metriä korkea, leveä ja tylppälatvainen vanha, ns. Helppanalan kataja sekä sitä neljän metrin leveydeltä ympäröivä maa. Aikoinaan runko on karsittu noin 190 cm korkeudelta, ja latva on katkennut noin 225cm korkeudelta. Latvus

44 Kuva 28 Pursialan hiidenkirnu, Timo J. Lehtonen

Kerolan kuusi Mikkelin lääninhallitus N. 138/15.1.1974 Kookas kuusi juuristoineen (kuva 21). Kero- lan kuusi mainitaan Porrassalmen taistelusta kertovassa runossa. Runossa sovitaan tavatta- van Kerolan kuusen luona, jos joudutaan pe- rääntymään (Mikkelin maalaiskunnan kansa- laisopiston Rämälän perinnepiiri 1995).

Kuva 30 Etelätien kuusi, Timo J. Lehtonen

Hilkkaorvokin kuusi Mikkelin lääninhallitus N. 1771/9.12.1975 Valtatie 13 varrella As. Oy Hilkkaorvokin omistamalla maalla kasvava tuuheaoksainen, suurikokoinen kuusi.

Kuva 29 Kerolan kuusi, Timo J. Lehtonen

Etelätien kuusi Mikkelin lääninhallitus N. 495/3.4.1975 Tuppuralan kaupunginosassa, Etelätie 10:n pihassa kasvava suuri kuusi.

Kuva 31 Hilkkaorvokin kuusi, Timo J. Lehtonen

Kangastalon haapa Mikkelin lääninhallitus N. 421/11.2.1981 Norolan kylässä Kangastalon tilalla sijaitsee suurikokoinen haapa (ympärysmitta 150cm, halkaisija 80cm), jonka rungossa on useita koloja. Metsikössä on asunut aiemmin liito- orava.

45 Kivikallion mänty Mikkelin lääninhallitus R. 358/18.7.1983 Rauhoituksen kohteena on Suonsaaressa sijaitseva suurikokoinen, noin 200 vuoden ikäi- nen kilpikaarnamänty juuristoineen. Puun ympärysmitta rinnankorkeudelta on 225 cm ja pituus 23 metriä.

Kotiahon männyt ja kuuset Mikkelin lääninhallitus R. 815/18.12.1984 11 mäntyä ja 2 kuusta juuristoineen. Lähes 100-vuotiaat, järeät ja tuuhealatvaiset puut kuuluvat oleellisesti läheisestä Rantakylän - Sokkalan taajamasta Orijärven yli avautuvaan maisemaan. Kuva 33 Pesun mänty, Timo J. Lehtonen

Hietasen koivu Louhikkorannan kuusi Rautatiehallituksen päätös Rto Mikkelin lääninhallitus R. 355/18.9.1990 7/089/10.11.1987 Kääriälässä Louhikkorannantilalla sijaitseva VR:n mailla sijaitseva suuren pahkan kasvat- 32 metrinen kuusi tanut hieskoivu juuristoineen.

Otavan kirkonkivet Mikkelin mlk:n kh:n päätös § 210 13.4.1992 Erikoisen korkeat kivipaadet, joita on kutsuttu Otavan kirkkokiviksi. Yhden kiven alla on suuri luola.

Kuva 32 Hietasen pahkakoivu, Timo J. Lehtonen

Pesun mänty Mikkelin lääninhallitus R. 3/4.1.1990 Noin 170-vuotias kaksihaarainen, käkkyräok- . sainen mänty sijaitsee Liukkolassa. Kuva 34 Otavan kirkonkivet, Timo J. Lehtonen

Haahkalantien kuusi Mikkelin kaupungin ymp.suoj.ltk:n päätös 18.8.1992 § 68. Haahkalan kylässä kasvava

46 suuri, noin 20 metriä korkea ja ympärysmital- taan metrin korkeudelta noin 3,2 metriä oleva kuusi .

Olkkolan kataja Mikkelin mlk:n kh:n päätös § 210 13.4.1992 Noin yhdeksän metsiä korkea pylväskataja kasvaa Olkkolan koulun vieressä. Kataja on merkitty Saimaan osayleiskaavaan luonnon muistomerkiksi.

Kuva 36 Kirjalan mänty, Timo J. Lehtonen

Brahenkujan monihaarainen mänty Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayh- tymän ympäristöltk:n päätös 28.4.1993 § 58 Maisemallisesti erikoinen, suurikokoinen ja monihaarainen Brahenkujan mänty sijaitsee kevyenliikenteen väylän varressa ennen rauta- tien ylikulkusiltaa keskustasta Urpolaan men- täessä. Mänty on iältään 130 vuotta. Sen lä- Kuva 35 Olkkolan kataja, Timo J. Lehtonen pimitta- ja ympärysmitta rinnankorkeudella Itärinteen kuusi ovat 83/260cm. Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayh- tymän ympäristöltk:n päätös 28.4.1993 § 58 Maisemallisesti komea kuusi sijaitsee Tuppu- ralassa Saimaan rantapolun varrella Savon- Visulahden käärmekuusi lahden kylän Juholan tilalla. Kuusi on 95 – Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayh- vuotias. Sen pituus on 24 metriä ja 1,3 metrin tymän ympäristöltk 28.4.1993 § 58 korkeudella läpimitatta on 81 cm ja ympä- Visulahden käärmekuusi on luontoa rikastut- rysmitta 255 cm tava, ulkonäöltään erikoinen kuusi pitkine käärmemäisine oksineen. Kuusi sijaitsee Kirjalan mänty Heikkalantien varressa Mikkelin kaupungin Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayh- Visulahden kylässä. Puun ikä on 90 vuotta. tymän ympäristöltk:n 28.4.1993 § 58 Iältään 210–vuotias, kaupungin suurin mänty Ylä-Säynätin kuusi sijaitsee Kirjalan kartanon pihalla Yrittäjän- Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayh- kadun varressa (kuva 28). Pituudeltaan puu tymän ympäristöltk 28.4.1993 § 58 3. on 21 metriä ja tilavuudeltaan 7,8 m Rinnan Kuusi sijaitsee Ylä-Säynätjärven länsirannalla korkeudella (1,3 m) läpimitatta on 97 cm ja noin 200 m Kaunisniemestä pohjoiseen Sairi- ympärysmitta 305 cm. lan kylän tilalla. Se on ympäristön puustoa huomattavasti suurempi, jyhkeä ja 115 - vuotias puu.

Alvarinteen mänty

47 Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayh- koinen. Sen runko on muodostunut siten, että tymän ympäristöltk 30.6.1993 § 95 oksahaaroja on kasvanut yhteen varsinaisen Maisemallisesti komea 110 –vuotias, rauhoi- rungon kanssa jostain erityisestä syystä. tettu mänty sijaitsee Savonlahden kylällä. Se Ikääntymisestä kertoo latvuksen yläosan le- on halkaisijaltaan 76cm ja ympärysmitaltaan viäminen. rinnankorkeudelta 240 cm. Puun pituus on 24 metriä.

Parikkalan uhrikivipihlaja Mikkelin seudun terveydenhuollon ky:n ym- päristölautakunnan päätös 5.3.1998 § 28 Laajalle levittäytyvä sateenvarjonmuoinen pihlaja kasvaa entisellä laidunmaalla Salmen- kylän parikkalan tilalla. Pihlaja on iältään noin 180-vuotias, halkaisija rinnankorkeudelta on 60 cm ja rungon ympärysmitta 190 cm. Pihlajan vieressä on noin 4x2x1,5 metrin suuruinen siirtolohkare, jota on käyetty uhrikive- nä. Uhrikivi on suojeltu muinaismuistolain nojalla. Samalla päätöksellä on rauhoitettu myös tilan pihapiirissä kasvava pylväskataja. Kuva 38 Kihlin mänty, Timo J. Lehtonen

Moision koivu Mikkelin kaupungin ympäristölautakunnan päätös 21.8.2003 Koivu sijaitsee Moision koulun kohdalla n. 20 metrin etäisyydellä kevyenliikenteen väylästä. Koivu on Mikkelin metsäoppilaitoksen mitta- uksen mukaan 110-vuotias, halkaisijaltaan 75 cm ja ympärysmitaltaan rinnankorkeudelta 240 cm. Puun pituus on 26 metriä ja tilavuus Kuva 37 Parikkalan uhrikivipihlaja, Timo J. Lehto- 5,2 m3. nen

Parikankankaan siperianpihta Mikkelin seudun terveydenhuollon ky:n ym- päristölautakunnan päätös 5.3.1998 § 28 Rauhoitushetkellä puun rungon ympärysmitta 1,3 metristä mitattuna on noin 260 cm ja ikä n. 130 vuotta.

Kihlin mänty Mikkelin kaupungin ympäristölautakunnan päätös 22.1.2003 Puun rungon ympärysmitta 1,3 metristä mitattuna on noin 280 cm ja ikä arviolta jopa 300 vuotta. Kasvutavaltaan kyseinen puu on eri-

48 Kuva 39 Moision koivu, Timo J. Lehtonen

49 6.6 Natura 2000 -kohteet

Euroopan Unionin Natura 2000- Maakunnan eri osissa suojelun painopisteet suojeluverkoston tavoitteena on suojella luon- kuitenkin eroavat selvästi toisistaan. Mikkelin todirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja alueella verkostoon kuuluu pääasiassa metsi- lajien elinympäristöjä. Etelä-Savon Natura- en ja soidensuojelualueita sekä muutamia ve- 2000-verkostossa on pääasiassa järvi- ja ran- sistöalueita. Myös linnuston kannalta merki- taluontokohteita sekä muutamia luonnontilai- tyksellisiä alueita ja perinnebiotooppien koh- sia metsä ja keidassoita. Näillä luontotyypeil- teita on mukana verkostossa. Natura- lä on merkitystä muun muassa uhanalaisille kohteiden suojelutavoitteet voidaan alueesta lajeille ja saimaannorpalle, jonka suojelusta riippuen turvata esim. maankäyttö- ja raken- Etelä-Savon alueella on alueellinen vastuu. nuslain, maa-aineslain, vesilain tai luonnon- Kohteiden valinnassa on huomioitu myös suojelulain mukaisin ratkaisuin. luontodirektiivissä mainittuja kasveja. Mikkelin alueella on seuraavat 17 Natura 2000-kohdetta: 1. Luonteri 2. Kyyvesi 3. Hujas 4. Pahalamminvuori 5. Hanhilampi 6. Launinsuo 7. Anttilan tila 8. Pohjoislampi 9. Vänkkäänsuo 10. Pohjolan laidun 11. Kakrialansuo 12. Taloahon metsä 13. Viljakkalan metsät 14. Ritasuo-Onttoivuorensuo 15. Suurenaukeansuo-Isosuo-Pohjalampi 16. Tuhkaa 17. Haapaniemi

Kuva 40. Mikkelin Natura-kohteet

FI0500021 Luonteri 4779 ha Luonteri on valtakunnallisesti merkittävä ve- tavataan vain siellä täällä (Einbork 1992). sistön suojelukohde (kuva 31). Luonterin pik- Alueen uhanalaiseen eläinlajistoon kuuluvat kusaaret sijaitsevat valtakunnalliseen ranto- saimaannorppa ja selkälokki. Osa saarista jensuojeluohjelmaan kuuluvalla Luonterin (noin 77 saarta) on rauhoitettu lääninhallituk- rantojensuojelualueella. Luonterin alue on sen ja ympäristökeskuksen päätöksillä vuosi- karua ja rehevämpien paikkojen kasvillisuutta en 1981–2004 välillä.

50 FI0500042 Hujas 45 ha Hujas on umpeen kasvava järvi, jossa on kaksi avovesialuetta ruohoisen ja tulvaisen nevan ja nevakorpien sekä ruoho- ja heinäkorpien ympäröiminä (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006). Järvi on yhä Mikkelin seudun ainoa ja hyvä lintusuo ja – järvi, vaikkakin sen valtakunnallinen arvo viimevuosikymmenien aikana heikentynyt (Julkunen 1991, Mustonen 1997). Lammella on pesimälinnuston lisäksi merkitystä myös muutonaikaisena lehvädys- Kuva 41 Luonterin saaristoa, Timo J. Lehtonen paikkana. Alue on myös teerien soidinaluetta. Suomen erityisvastuulajeista teeren lisäksi FI0500017 Kyyvesi 5096 ha Hujaksen alueella esiintyy valkoviklo (Tringa Kyyvesi on valtakunnallisesti merkittävä ve- nebularia) ja isokoskelo (Mergus merganser). sialue (kuva 32). Mäntyharjun reitin latvave- Kosteikkolajien lisäksi alueella ruokailee siin kuuluvasta Kyyvedestä reilu puolet on myös nuolihaukka sekä haara-, törmä- ja räys- Mikkelin kaupungin puolella ja lounainen osa täspääskyt. Myös pohjantikka ja eräs uhan- on Kangasniemen kunnan aluetta (Etelä- alainen laji on havaittu ruokailemassa alueel- Savon ympäristökeskus 2006). Vuosina la. Alueelle on rakennettu lintutorni. Alueesta 1869–70 järven pintaa laskettiin yhteensä lä- on Etelä-Savon ympäristökeskuksen kahdella hes kaksi metriä. Tämä näkyy nykyisin ranta- rauhoituspäätöksellä (30.12.2004 ja luhtina, somerikkoina, pienten saarten suure- 31.7.2008) suojeltu noin 46 hehtaaria. na määränä ja vesialueen huomattavana kivi- syytenä. Vanhat metsät tarjoavat elinympäris- FI0500077 Pahalamminvuori 57 ha tön mm. uhanalaisille lintulajeille. Saariston Pahalamminvuori on valtakunnallisesti mer- rikkonaisuus, loivahkot ja vesijättöjen reunus- kittävä metsä- ja suoluonnon suojelukohde tamat rannat ovat tehneet Kyyvedestä myös (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006). Alue on vesilinnuston kannalta edullisen pesimäalu- tiheää ja synkkää luonnontilaista kuusimetsää, een. Saarten kasvillisuudessa on sekä karuja jossa kenttäkerros on heikosti kehittynyt var- että reheviä piirteitä, jotka pitävät yllä moni- jostuksen takia. Alueelta löytyy myös kallio- muotoista kasvi- ja eläinlajistoa. Kyyveden metsää, korpia ja Pahalammin ympärillä avo- keskeisillä selkäalueilla veden laatu ja käyt- naisempaakin suota. Suotyyppejä ovat sa- tökelpoisuus on ollut hyvä (Mustonen 1997, ranevakorpi, kangaskorpi, ruoho- ja heinäkor- Vaikkinen 2004). Sen sijaan järven pohjois- ja pi, saraneva, lyhytkortisneva sekä pienialaisi- eteläosien kapeissa lahdissa vesi on ollut laa- na muurainkorpi ja isovarpuräme. Kasvilajeja dultaan tyydyttävää ja osin jopa välttävää. ovat mm. alueellisesti uhanalainen suovalkku Alueella tavaan 21 lintudirektiivin liitteen II ja metsälehmus; lintulajeja pohjantikka, kala- lajia. Näihin kuuluvat muun muassa selkälok- sääski, korppi ja huuhkaja. Alueen linnusto - ki, pohjantikka, kurki ja palokärki. Lettosii- kuten muukin eläimistö - kuvastaakin voi- pisammal (Fissidens adianthoides) ja pussi- makkaasti erämaisuutta. Pahalamminvuorelle kämmekkä (Coeloglossum viride) ovat alueel- on perustettu metsähallituksen päätöksellä lisesti uhanalaisia lajeja. Teeri (Tetrao tetrix) luonnonhoitometsä vuonna 1972. Se on arvo- on Suomen erityisvastuulaji ja riistaeläin. kas pienvesiensä, rehevien korpien ja vanhan Kyyveden alueelle on perustettu suojelualuei- metsän piirteitä omaavien metsien vuoksi. ta valtion neuvoston asetuksella ja Etelä- Pahalammen laskupuro on pääosin luonnonti- Savon ympäristökeskuksen päätöksillä (16 lainen puro, joka on arvioitu Etelä-Savon ym- kpl) vuosina 1990–2007. päristökeskuksen pienvesi-inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaaksi. Puron pituus

51 on 600 m ja putouskorkeus 11 metriä. Puron R. 156/14.2.1986, ja R. 862/28.9.1987. varsilla kasvaa hakkaamatonta kuusivaltaista metsää. Kausikuivan purouoman kasvillisuus on tyypillistä. Suon laidassa on tie, ja uomaa on osin ojitettu (Etelä-Savon ympäristökes- kuksen pienvesi-inventoinnit).

Kuva 43 Tampinjoki Hanhilammen Natura- alueella, Timo J. Lehtonen

Kuva 42 Pahalampi, Timo J. Lehtonen

FI0500093 Hanhilampi 30 ha Hanhilampi on sekä joki- että harjuluonnon- suojelukohde (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006, seutukaavan aluevarauskortit). Suojelu- alueen muodostavat kuuluvat pääosin Panka- joki ja Hanhilampi reunakasvustoineen. Poh- joispuolella alueeseen kuuluvat Tampinjoki ja Hanhijoki. Alueella on merkitystä myös kou- Kuva 44 Hanhilammen kurjenmiekkakasvustoa. Timo J. Lehtonen lujen biologian opetuskohteena.

Kasvillisuustyyppejä alueella on 18 ja kasvilajeja noin 350. Metsät vaihtelevat rehevistä puronvarsilehtoista kuviin harjukankaisiin. Jokivarressa kasvaa laajalti kurjenmiekkaa (kuva 31). Hanhilammen länsipuoli on luh- tanevatyypin suota. Harvinaisista kasvilajeista alueella esiintyy esimerkiksi tyräruoho, alueellisesti uhanalainen suovalkku ja kangasvuokko, mikä on harvinainen harjukasvi. Har- jualueella maasto on paikoin kulunut. Alueen Kuva 45 Keltainen kurjenmiekka, Timo J. Lehtonen pesimälinnustoon kuuluu 35 lajia, esimerkiksi tavi, haapana, tukkasotka ja telkkä. Lammella FI0500094 Launinsuo 106 ha elää majavia ja piisameita. Minkki, saukko, Launinsuo on maakunnallisesti edustava lin- kärppä ja lumikko saalistavat hanhilammen tujen pesimäsuo (Etelä-Savon ympäristökes- alueella. Luontodirektiivin liitteen IV lajeista kus 2006, seutukaavan aluevarauskortit). Suo alueella esiintyy saukko ja liito-orava ja lintu- on Sisä-Suomen keidassuoyhdistymä, ja sen direktiivin lajeista palokärki. Alue on koko- keskeiset osat ovat lyhytkortista nevaa, osin naan suojeltu luonnonsuojelulain nojalla lää- silmäkenevoja. Reunoilla on ruoho- ja heinä- ninhallituksen päätöksillä N. 465/17.2.1981, korpia, isovarpurämeitä ja tupasvillarämeitä.

52 Launinsuolla on myös melko runsas pesimä- piirteet ovat luonnontilaisuus ja harvinaistuva linnusto, mm. kalasääski, töyhtöhyyppä, pen- lettoräme. Lampi on mainittu Mikkelin vesi- sastasku, ruokokerttunen, keltasirkku ja pa- ja ympäristöpiirin inventoinnissa valtakun- jusirkku. Alueella esiintyy seitsemän lintudi- nallisesti arvokkaana pienvetenä. (Horppila rektiivin lajia, esimerkiksi kapustarinta, liro, 1993, Etelä-Savon maakuntaliitto 2009). Alu- palokärki, metso, viirupöllö sekä yksi uhan- eesta on Etelä-Savon ympäristökeskuksen alainen laji. Launinsuosta 84 hehtaaria on kahdella vuonna 2008 annetulla rauhoituspää- suojeltu Mikkelin lääninhallituksen päätöksel- töksellä) suojeltu 5,3 hehtaaria. lä 26.10.1973. FI0500156 Vänkkäänsuo 88 ha Mikkelin ja Hirvensalmen rajalle sijoittuvasta Vänkkäänsuoalueesta valtaosa on Mikkelin kaupungin puolella. Suo on eksentrinen keidassuo, jonka laiteilla on ruoho- ja heinäkor- pia, reunaluisuilla ja keskustan kermeillä rah- karämettä sekä väliköissä lyhytkortista nevaa (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006). Alueel- la on myös pienempiä, erillisiä keidassoita ja suojeltuun alueeseen kuuluvat luonnonlähde sekä lähteen alapuolinen kosteikko. Vänk- Kuva 46 Launinsuo, Timo J. Lehtonen käänsuosta on suojeltu yhteensä 42,4 hehtaaria Mikkelin lääninhallituksen päätöksillä FI0500133 Anttilan tila 42 ha vuosina 1977 ja 1989 sekä Etelä-Savon ympä- Anttilan tila on valtakunnallisesti merkittävä ristökeskuksen päätöksellä vuonna 2008. ja monipuolinen perinnemaisema- ja vanhan- metsän suojelukohde (Maisema-aluetyöryhmä FI0500158 Pohjolan laidun 1992, Etelä-Savon ympäristökeskus 2006). Pohjolan laidun on edustava perinnemaisema- Tilalla on runsaasti niitty- ja metsälaitumia alue ja merkittävä perinnebiotooppikasvien sekä vanhaa kaskimetsää. Alueen peltoja on kasvupaikka (Etelä-Savon ympäristökeskus viljelty viimeksi 1950 luvulla, mutta niitty ja 2006). Alue koostuu avoimista ja osittain pen- hakamaa ovat laidun käytössä. Alueen kas- soittuneista runsaslajisista tuoreista pien- vierikoisuuksia ovat runsaat valkolehdokki- ruohokuvioista sekä saniaislehdosta. Vuosi- kasvustot. Eläimistöön kuuluvat muun muassa kymmeniä laidunnetun niityn lajisto on moni- käenpiika, lehtokurppa ja saukko. Pääraken- puolista. Jäkkiä kasvaa useilla paikoilla. Län- nus ja sen ympäristö on arvioitu arvokkaaksi siosan soistuneella, kostealla niittykuviolla perinnemaisemaksi. Anttilan tila siirtyi valti- kasvaa kelta- ja tähtisaraa. Kohteessa on myös on omistukseen vuonna 1986. tuore pienruohoniitty, joka on Suomessa voimakkaasti harvinaistunut kasvillisuustyyppi. FI0500145 Pohjoislampi 23 ha Jäkin lisäksi alueella esiintyviä lajeja ovat Pohjoislampi on kokonaisuudessaan koske- muun muassa uhanalainen turrisammal, ahde- mattomana säilynyt rämereunainen suolampi, kaunokki ja keltasara. jonka reunoja kiertää lähes katkeamaton suomyrtti-vyöhyke. Suotyyppejä ovat mm. lyhyt- FI0500166 Kakrialansuo 141 ha korsinevaräme, nevaräme, lyhytkortinen kal- Kakrialansuo on Sisä-Suomen keidassuoyh- vakkaneva ja mesotrofinen lettoräme. Vii- distymä (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006). meksi mainitulla kasvaa mm. rimpisirp- Keskustan mättäillä on rahkanevoja ja rah- pisammalta ja lettolierosammalta. Kalvakka- karämeitä, väliköissä lyhytkortisnevoja ja nevan valtalajeja ovat kalvakkarahkasammal silmäkenevoja, laiteilla ruoho- ja heinäkorpia. ja valkopiirtoheinä. Lammen arvokkaimmat Erityisesti Puulan puoleisissa osissa isovarpu-

53 rämeet ovat laaja-alaisia. Suon pinta-alasta FI0500203 Viljakkalan metsät 86 ha 100 ha on puustoista suoalaa, avosuota on 51 Viljakkalan metsät on monipuolinen, erityyp- ha. Lintulajistoon kuuluu muun muassa kaak- pisiä metsiä ja soita käsittävä laaja ja melko kuri. Alue kuuluu valtakunnalliseen soiden- luonnontilainen kokonaisuus (Etelä-Savon suojeluohjelmaan ja siitä noin 90 hehtaaria on ympäristökeskus 2006). Metsä koostuu neljäs- suojeltu Etelä-Savon ympäristökeskuksen tä erillisestä alueesta, iäkkäästä mäntyvaltai- neljällä päätöksellä vuonna 2005. sesta metsästä, paikoin soistuneesta ja vanhas- ta koivuvaltaisesta alueesta, eteläisemmässä osassa on mäntyvaltaista metsä ja kalliomän- nikköä ja Tulisaari on yleispiirteiltään hyvin kallioinen (kuva 34). Alueella esiintyviä lintulajeja ovat muun muassa pyy, kuhankeittäjä sekä yksi uhanalainen laji.

FI0500221 Ritasuo-Onttoinvuorensuo 15 ha Ritasuo-Onttoinvuorensuo on kahden lähek- käisen, lähes luonnontilaisen suokohteen muodostama kokonaisuus (Etelä-Savon ym- Kuva 47 Kakrialansuo, Timo J. Lehtonen päristökeskus 2006). Alueella on edustettuna monipuolisesti erilaisia suotyyppejä, joista FI0500201 Taloahon metsä 12 ha merkittävimpiä ovat erilaiset korpityypit ja Taloahon vanha metsä on edustava luonnonti- yhdistelmätyypit sekä nevat. laisen vanhan metsän kohde (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006) (kuva 33). Metsä on Ritasuo sijaitsee kivennäismaa-alueiden väli- varttunutta ja tiheää kuusi-mänty -sekametsää. sessä painanteessa. Suoyhdistelmätyyppien Alueen erityispiirre ovat järeät kuusen maa- runsaus ja märkyys ovat ominaisia tälle pie- puut. Keloutuvia mäntyjä on jonkin verran. nialaiselle suolle. Alueella esiintyy sekä luh- Lajistoa on tutkittu vähän, mutta siitä voidaan taisuutta että nevaisuutta ilmentäviä lajeja. mainita pohjantikka ja aarnisammal. Alue Puustossa on mäntyä ja sekapuuna on koivua. kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjemaan. Onttovuoren suo on kapea-alainen paikoin jyrkkien kallioseinämien välissä oleva suo, jossa on useita erilaisia korpityyppejä kuten ruoho-, heinä-, mustikka- ja metsäkortekor- pea. Puustoon kuuluvat hieskoivu ja kuusi, joiden seassa kasvaa myös mäntyä. Korpialu- eiden välissä on myös erilliset suursaraneva- ja luhtaneva-alueet. Suoalueiden lajistossa esiintyy muun muassa virpapajua, harmaalep- pää, maariankämmekkää, raatetta, suo- orvokkia ja punakämmekkää (seutukaavan aluevarauskortit). Alueesta on Etelä-Savon ympäristökeskuksen neljällä rauhoituspäätök- sellä (2007 ja 2008) suojeltu noin 9,3 hehtaaria.

Kuva 48 Sammaloitunut maapuu Taloahon metsässä, Timo J. Lehtonen

54 FI0500018 Suurenaukeansuo-Isosuo- Pohjalampi 725 ha Alue on valtakunnallisesti merkittävä suo-, metsä- ja jokiluonnon sekä kasviston ja linnuston suojelukohde. Laaja keidassuo rajoittuu koillisosastaan Naarajokeen. Pieksämäen maalaiskunnan ja Mikkelin kaupungin rajalla sijaitsevasta suurenaukeansuosta valta osa on Mikkelin kaupungin alueella. Isosuo on Piek- sänmäen puolella. Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillarämeet, oligotrofinen lyhytkor- siräme, oligotrofinen rimpinevaräme ja oligotrofinen sararäme. Joenvarsi ja ojittamattomat Kuva 49 Tuhkaan saraista nevaa, Julia Hämäläinen alueet ovat maisemaltaan arvokkaita. Pesimä- linnustossa on monipuolisesti kahlaajia ja FI0500104 Haapaniemi 13 ha suomalaista suoalueiden varpuslintulajistoa. Kyyveteen rajautuva Haapaniemi on lehti- Linnustoa ovat muun muassa kapustarinta, puuvaltainen, maisemallisesti ja biologisesti pikkukuovi, riekko, mehiläishaukka ja musta- monipuolinen alue, jota on laidunnettu pit- kurkku-uikku sekä yksi uhanalainen lintulaji. kään (seutukaavakortit, Etelä-Savon kaava- Naarajoki on merkityksellinen saukon elin- suunnittelu Oy 1996). Laidunalue käsittää alueena (Etelä-Savon kaavasuunnittelu Oy rantaniittyä, järeää kaskikoivikkoa, tervale- 1996). Suurenaukeansuosta 55,3 ha on rauhoi- pikkoa sekä avointa kivikkoista niittyä ja ha- tettu Etelä-Savon ympäristökeskuksen pää- kaa (Hänninen-Valjakka 1998). Alueella töksellä 20.9.1999. esiintyy uhanalainen lintulaji. Maisema- aluetyöryhmä on maininnut alueen arvokkaa- FI0500047 Tuhkaa 55 ha na maisema-alueena. Alueelle on perustettu Tuhkaa on valtakunnallisesti arvokas suoalue. luonnonsuojelualue Etelä-Savon ympäristö- Suo on pienten metsäsaarekkeiden pilkkomaa keskuksen päätöksellä 7.6.1995. aukeaa lyhytkortista ja saraista nevaa, jonka keskellä on muutama pieni lampi. Nevatyypit ovat edustavia ja suokokonaisuuden arvoa lisää alueen luonnontilaisuus. Metsäsaarek- keet lisää alueen monipuolisuutta ja maisemallista arvoa. Kasvilajistoon kuuluvat muun muassa alueellisesti uhanalainen hoikkavilla. Linnustoon kuuluvat lajit, kuten haapana, valkoviklo, kurki, mehiläishaukka, mustakurkku- uikku ja pyy. Tuhkaa on rauhoitettu kolmella Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätökellä; 25.8.2004 (15,3 ha), 4.4.2006 (27,5 ha) ja 31.1.2008 (2,9 ha).

55 6.7 Valtakunnallisten suojeluohjelmien lukohde. Alue kuuluu soiden suojeluohjelman kohteet ohella Naarajoen kansallispuistoon. Jokivar- 6.7.1 Soidensuojeluohjelma ressa rämemättäistä tupasvillanevaa. Alueella esiintyy myös lyhytkortisnevaa, suursarane- Vuosina 1979 ja 1981 valtioneuvoston vah- vaa sekä isovarpurämettä. Suurenaukeansuos- vistamaan soidensuojeluohjelmaan sisältyy ta 55,3 hehtaaria on rauhoitettu Etelä-Savon yhteensä 600 suojelukohdetta. Suojeluohjel- ympäristökeskuksen päätöksellä 20.9.1999. man tavoitteena on säilyttää kaikkien suoyh- Alue kuuluu myös Natura 2000-kohteeseen distymätyyppien alueilta riittävästi luonnonti- Suurenaukeansuo-Isosuo-Pohjalampi laisia suoyhdistymiä. Suojelun perusteena (FI0500018). ovat muun muassa suoalueen vesitalouteen ja pinnanmuodostukseen liittyvät erityispiirteet SO3 Launinsuo 84 ha sekä erilaisten suotyyppien ja suolintujen Alueesta 84 hehtaaria on suojeltu Mikkelin määrä ja jakauma. Lisäksi alueella esiintyvät lääninhallituksen päätöksellä N. uhanalaiset eliölajit, kohteen tutkimus- ja ope- 1225/26.10.1973. Alue sisältyy myös Natura tuskäyttö sekä maisemallinen merkitys huo- 2000- kohteeseen Launinsuo (FI0500094). mioidaan. Osa suojelluista suoalueista Tarkempi kuvaus alueesta edellä Natura (200 000 ha) sisältyy kansallis- ja luonnon- 2000-kohteiden kohdekuvauksissa (Launin- puistoverkon kehittämisohjelmaan (Suomen suo FI0500094). ympäristökeskus 2009b). Mikkelissä on neljä soidensuojeluohjelman kohdetta. SO4 Tuhkaa, Haukivuori 37,0 ha Tuhkaa on rauhoitettu kolmella Etelä-Savon SO1 Kakrialansuo 151 ha ympäristökeskuksen päätökellä: 25.8.2004 Alueesta noin 90 hehtaaria on suojeltu Etelä- (15,3 ha), 4.4.2006 (27,5 ha) ja 31.1.2008 (2,9 Savon ympäristökeskuksen päätöksillä ha). Alue kuuluu myös Natura 2000- (13.5.2005, 13.5.2005, 18.5.2005 ja kohteeseen Tuhkaa (FI0500047). Lisäksi 14.9.2005). Alue kuuluu Natura 2000- Tuhkaa on lintuvesiensuojeluohjelman maa- kohteeseen Kakrialansuo (FI0500166). ks. kunnallinen kohde. ks. tarkempi kuvaus Natu- tarkempi kuvaus Natura-alueiden kohdekuva- ra 2000-kohteiden kohdekuvauksista. uksista, Kakrialansuo (FI0500166). 6.7.2 Rantojensuojeluohjelma

Valtionneuvoston vuonna 1990 rantojensuoje- luohjelmasta tekemän periaatepäätöksen mukaan maamme arvokkaimmat rannat säilyte- tään rakentamattomina luonnonalueina (Suo- men ympäristökeskus 2009b).

Ohjelmaan sisältyy 127 suojelun kannalta valtakunnallisesti arvokasta ranta-aluetta. Näistä järviluonnon alueita on 98 ja niillä on rantaviivaa 6500 km. Mikkelissä rantojensuo- Kuva 50 Kakrialansuo, Timo J. Lehtonen jelukohteita on kaksi.

SO2 Suurenaukensuo-Joenpolven suo RO1 Kyyvesi Kyyvedellä rantojensuojeluohjelmaan kuuluu Valtakunnallisesti merkittävä suo-, metsä- ja noin 70 km2, josta noin puolet 36 km2 on jokiluonnon sekä kasviston ja linnuston suoje Mikkelin kunnan alueella ja loput Kangas-

56 niemen kunnan alueella. Kyyveden alueelle VO1 Revonsaaret 66 ha (12 ha) on perustettu luonnon suojelualueita 16 eri Revonsaaret ovat maisemallisesti ja eliöstölli- päätöksellä vuosina 1990–2007. Alue kuuluu sesti arvokas kohde. Alueen saaria ovat Lih- myös Natura-2000- kohteeseen Kyyvesi vasaaret, Multasaaret (itäisempi), Mustikka- (FI0500017). saari, Porosaari ja Leikkaansaari. Saaret ovat kivisiä ja suurelta osin vesijättöä. Niillä on RO2 Luonteri merkitystä muun muassa linnuston pesimis-, Luonterin rantojensuojeluohjelmaan sisältyviä suoja- ja ravintoalueena sekä lahopuusta riip- ja valtakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat puvaisen eliöstön elinympäristönä. Melko Mäntyniemi, Huuhtisaaret (Iso Huuhtisaari, luonnontilaisten metsien puustoon kuuluvat Pieni Huuhtisaari, Virtasaari ja Leskenluoto), haapa, pihlaja, harmaja tervaleppä sekä Petäänsaari ja Rupakonvirta. Nämä alueet mänty. Siellä täällä on myös pieniä lehmuk- kuuluvat myös Natura-aluerajauksiin (ks. Na- sia. Lisäksi saarilla on lahopuuta, maapuina tura-2000-kohteet, Luonteri (FI0500021)). sekä pökkelöinä. Poro- ja Leikkaansaaressa Alueet on merkitty seutukaavaan SL-alueeksi. on myös soistuneita alueita. Kangasniemen ja Alueella eläviä uhanalaisia lajeja ovat muun Mikkelin rajalla sijaitsevasta alueesta on ase- muassa selkälokki ja saimaannorppa (Einbork tuksella vanhojen metsien suojelusta rauhoi- 1992). Osa saarista (noin 77 saarta) on rauhoitettu 66 ha, josta noin 12 hehtaaria koskee tettu lääninhallituksen ja ympäristökeskuksen Mikkelin puolella sijaitsevia Poro- ja Musta- päätöksillä vuosien 1981–2004 välillä. Alue saarta. Revonsaaret on suojeltu asetuksella sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luonteri (Vnp N:o 1115) ja ne kuuluvat vanhojen met- (FI0500021). sien suojeluohjelmaan sekä Kyyveden rantojensuojeluohjelmaan. Kyyvesi on myös Natu- . ra 2000 kohde (FI0500017). Lehtojensuoje- luohjelmassa saaret on mainittu maakunnallisesti arvokkaana lehtokohteena. Revonsaaren suojelualue on suojeltu asetuksella.

VO2 Taloahon metsä 12 ha Taloahon metsä on valtion omistukseen han- kittu, edustava luonnontilaisen vanhan metsän suojelukohde. Runsas lahopuusto ja vaihteleva puustorakenne ovat sen merkittäviä piirtei- tä. Maastoltaan alue on melko tasaista, varttunutta ja tiheää kuusi- mäntysekametsää. Ojite- tut korvet halkovat pohjois-eteläsuunnassa Kuva 51 Luonterin saariston kallioista rantaa, Timo J. Lehtonen tuoreita kangasmetsiä. Yläosissa kankaita ikääntyvä mänty muodostaa ylispuuston, mutta kuusi on vaihtelevan kokoista. Koivua on 6.7.3 Vanhojen metsien suojeluohjelma vain vähän, kun taas alavammilla alueilla koivua on kuusen seassa melko runsaasti. Laho- Suojeluohjelman tarkoitus on turvata läntises- puuta on runsaasti ja se on osin järeää. Iäk- tä Fennoskandiasta katoamassa olevan taiga- käässä ja jo harventuneessa mänty- eliöstön säilyminen (Vanhojen metsien suoje- ylispuustossa on kohtalaisen runsaasti kelou- lutyöryhmä 1994). Yksityismaiden suojelu on tuvia mäntyjä kuolleina pystypuina. Laho- jo lähes kokonaan toteutunut (Suomen ympä- puustoon kuuluu myös järeitä kuusimaapuita. ristökeskus 2009b). Mikkelissä on kaksi van- Alueen länsilaidalla on tiheää nuorta koivik- hojen metsien suojeluohjemaan kuuluvaa koa, jossa on kuusialuspuustoa. Tilan vanhat kohdetta. rakennukset ja metsittyvä pelto sijaitsevat

57 koivikon länsipuolella. Alueella esiintyy alu- on hiirenporras; suurruoholehdossa mesian- eellisesti uhanalainen aarnisammal (Schistos- gervo, vuohenputki, hiirenporras ja kielo ovat tega pennata). valtalajeja. Yksittäiset kuuset ja kookkaat lehtipuut, kuten lehmus, harmaaleppä ja hies- 6.7.4 Lehtojen suojeluohjelma koivu muodostavat alueen puuston. Runsaana esiintyvän tuomen lisäksi pensaskerroksessa Lehtojensuojeluohjelman tavoitteena on tur- on paatsamaa, terttuseljaa ja pohjanpunahe- vata maan eri lehtokasvillisuusvyöhykkeille rukkaa. Alueen kasvilajistossa on useita vaa- ominaisten lehtojen ja lehtokokonaisuuksien teliaita lajeja, kuten näsiä, koiranheisi, koi- säilyminen. Näillä alueilla pyritään estämään ranvehnä, mustakonnanmarja, siperian- avohakkuut, ojitus ja rakentaminen sekä muut sinivalvatti, kevätlinnunherne, lehtoarho, syy- suojelua vaarantavat toimet. Alueiden perin- läjuuri, lehtotähtimö sekä lehtoja kaiheor- teisiä käyttömuotoja ei kuitenkaan normaalisti vokki. Siellä täällä on kasvaa isomaksa- rajoiteta. Valtioneuvosto teki periaatepäätök- ruohoa. Alueen runsaaseen pesimälinnustoon sen valtakunnallisesta lehtojen suojeluohjel- kuuluvat muun muassa satakieli, punavarpu- masta vuonna 1989. Ohjelmassa on mukana nen ja harmaasieppo. Alueesta 1,9 hehtaaria yhteensä 436 kohdetta, joista kolme on Mik- on rauhoitettu Mikkelin lääninhallituksen pää- kelissä (Suomen ympäristökeskus 2009b). töksellä 6.1.1990. Lisäksi Konnunsuo-Isosormun tervaleppäleh- to, Keronsalon lehdot ja Myllyjoensuu on leh- LO3 Mustalammen-Nurmilammen puro- tojensuojelutyöryhmänmietinnössä mainittu lehto 1.5 ha maakunnallisesti merkittävinä kohteina. Alueelle on perustettu luonnonsuojelualue Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksillä LO1 Hierainniemen lehto 6,6 ha 22.8.2001 (1,53 ha) ja12.9.2001 (0,2 ha) ks. Hierainniemen saniais- ja rinnelehtokokonai- kuvaus luonnonsuojelualueet (Etelä-Savon suus sijaitsee Ukonniemen pohjoispuolella ympäristökeskuksen päätös 22.8.2001). (Mustonen 1997). Sen itäosassa on kivikkoinen saniais- ja suurruoholehtorinne, länsiosas- 6.7.5 Lintuvesien suojeluohjelman kohteet sa vanhaa kuusivaltaista käenkaali- oravanmarjatyypin lehtoa (OMaT). Alueella Valtioneuvosto teki 3.6.1982 päätöksen valta- on myös soistuneita, kivikkoisia lehtipuukor- kunnallisesta lintuvesien suojeluohjelmasta. pipainanteita, joissa kasvaa muun muassa kur- Sen tavoitteena on suojella kosteikkoalueita ja jenmiekkaa. Hierainniemen lehdon lajistoa säilyttää ohjelmaan sisältyvät 287 kohdetta ovat muun muassa tervaleppä, näsiä, lehto- mahdollisimman luonnontilaisina (Lehtojen- kuusama, mustakonnanmarja, tuomi, koiran- suojelutyöryhmä 1989; maastokäynti J. Yli- heisi, humala, kotkansiipi, kalliokielo, syylä- maunu 1986). Mikkelissä kohteita on kaksi. juuri, metsävirna ja siperiansinivalvatti. Lin- nustoon kuuluvat lajit, kuten satakieli, musta- LV1 Hujas 39 ha pääkerttu, pikkutikka, lehtokurppa ja kuhan- Hujasten lampi ja sitä ympäröivästä suoalu- keittäjä. Alueella on myös maisemallista ar- eesta on suojeltu Etelä-Savon ympäristökes- voa, ja se sisältää kaskiviljelyn merkkejä. kuksen päätöksellä 30.12.2004 (40 ha) ja heh- Alue on merkitty Saimaan rantayleiskaavaan taaria 31.7.2008 (6,1 ha). Alue kuuluu Natura suojelualueeksi ja Maakuntakaavaan SL- 2000-verkoston kohteeseen Hujas kohteeksi. (FI0500042). Ks. tarkempi kuvaus edellä (luonnonsuojelualueet, E-S ympäristökeskus LO2 Varsasaaren lehto 6,6 ha 30.12.2004) Lehtoalueen kasvillisuus on kosteaa sanias- ja suurruoholehtojen mosaiikkia (Komitean mie- tintö 1988). Saniaislehdossa yleisin saniainen

58 LV2 Suuraukeansuo-Pohjalampi lampi on arvokas lintuvesi. Pohjalammella Koillisosastaan Naarajokeen rajoittuva Suu- pesivät monet päälevinneisyysalueeltaan poh- renaukeansuo on laaja keidassuo. Joen varrel- joiset lajit. Rikkaan pesimälinnuston lisäksi la on edustavia luhtaisia korpia. Suon itäosis- Pohjalampi tarjoaa tärkeän ruokailu- ja leväh- sa on laajoja ojitettuja alueita, jotka harvasta dysalueen myös Suurenaukeansuon pesimä- ojituksesta johtuen eivät ole kovin voimak- linnustolle. Suurenaukeansuosta 55,3 ha on kaasti kuivuneita. Tupasvillaräme, oligotrofi- rauhoitettu Etelä-Savon ympäristökeskuksen nen lyhytkorsiräme, oligotrofinen rimpineva- päätöksellä 20.9.1999. Alue kuuluu Natura räme ja oligotrofinen sararäme ovat vallitse- 2000-kohteeseen Suurenaukeansuo-Isosuo- via suotyyppejä. Joenvarsi ja ojittamattomat Pohjalampi (FI0500018). alueet ovat maisemaltaan arvokkaita. Pohja-

Kuva 52. Valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet Mikkelissä

59 6.8 Vahvistettavana olevan maakuntakaavan suojelualuevaraukset

Etelä-Savon maakuntavaltuusto on hyväksy- SL 8.423 Suuraukeansuo-Pohjalampi 725 nyt 29.5.2009 Etelä-Savon maakuntakaavan. ha Maakuntahallituksen esityksen mukainen Osa Suurenaukeansuosta (55,3 ha) on rauhoi- maakuntakaava oli tämän julkaisun kirjoitu- tettu Etelä-Savon ympäristökeskuksen pää- hetkellä ympäristöministeriössä vahvistetta- töksellä 20.9.1999. Alue kuuluu Natura 2000- vana. Vahvistuspäätös kumoaa Etelä-Savon kohteeseen Suurenaukeansuo-Isosuo-Pohja- seutukaavat. Maakuntakaavassa on Mikkelin lampi (FI0500018). Ks. tarkempi kuvaus Na- alueella seuraavat suojelualuevaraukset: tura 2000-kohteiden kohdekuvauksista.

SL 8.420 Kyyvesi 5096 ha SL 8.424 Hujas 45 ha Kyyvesi sijoittuu Mikelin ja Kangasniemen Alue rauhoitettu Etelä-Savon ympäristökes- alueille. Suurinosa alueesta on Mikkelin puo- kuksen päätöksillä 30.12.2004 (40 ha) ja lella. Kyyveden alueelle on perustettu luon- 31.7.2008 (6,1 ha). Alue kuuluu Natura 2000- non suojelualueita Valtionneuvoston asetuk- verkoston kohteeseen Hujas (FI0500042) ja sella, Mikkelin lääninhallituksen ja Etelä- valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjel- Savon ympäristökeskuksen päätöksillä (16 maan. Ks. tarkempi kuvaus Natura 2000- kpl) vuosina 1990–2007. Alue kuuluu myös kohteiden kohdekuvauksista. Natura-2000- kohteeseen Kyyvesi (FI0500017) ja valtakunnalliseen rantojensuo- SL 8.425 Kakrialansuo 141 ha jeluohjelmaan. Ks. tarkempi kuvaus Natura Alueesta noin 90 hehtaaria on suojeltu Etelä- 2000- kohteet, Kyyvesi (FI0500017). Savon ympäristökeskuksen päätöksillä (13.5.2005, 13.5.2005, 18.5.2005 ja SL 8.421 Luonteri 4779ha 14.9.2005). Alue kuuluu Natura 2000- ks. Natura 2000- kohteet Luonteri kohteeseen Kakrialansuo (FI0500166) ja val- (FI0500021) ja vanhojen metsien suojelu oh- takunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Ks. jelma. Osa saarista (noin 77 saarta) on rauhoi- tarkempi kuvaus Natura-alueiden kohdekuva- tettu lääninhallituksen ja ympäristökeskuksen uksista. päätöksillä vuosien 1981–2004 välillä. Alue sisältyy Natura 2000-kohteeseen Luonteri SL 8.426 Anttilan tila 42 ha (FI0500021) ja valtakunnalliseen rantojensuo- ks. Natura 2000-kohteet; Anttilan tila jeluohjelmaan. FI0500133

SL 8.422 Hanhilampi, 30 ha SL 8.427 Launinsuo 106 ha Alue on kokonaan suojeltu luonnonsuojelu- Alueesta 84 hehtaaria on suojeltu Mikkelin lain nojalla lääninhallituksen päätöksillä N. lääninhallituksen päätöksellä N. 465/17.2.1981, 1225/26.10.1973. Alue sisältyy Natura 2000- R. 156/14.2.1986, ja R. 862/28.9.1987. Ks. kohteeseen Launinsuo (FI0500094) ja valta- tarkempi kuvaus Natura 2000-kohteet, Hanhi- kunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Tar- lampi (FI0500093). ks. tarkempi kuvaus Na- kempi kuvaus alueesta Launinsuon tura 2000-kohteiden kohdekuvauksista. (FI0500094) Natura 2000-kohteen kohdeku- vauksessa.

SL 8.428 Haapaniemi 13 ha Alueelle on perustettu luonnonsuojelualue Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksellä

60 7.6.1995 ja se kuuluu Natura 2000-kohteeseen lin lääninhallituksen päätöksillä vuosina 1977 Haapaniemi (FI0500104). Ks. tarkempi kuva- ja 1989 sekä Etelä-Savon ympäristökeskuksen us edellä Natura 2000-kohteiden kohdekuva- päätöksellä vuonna 2008. Ks. Natura 2000 – uksista. kohdekuvaus.

SL 8.429 Pahalamminvuori 57 ha SL 8.436 Varsasaaren lehto 2 ha Ks. tarkempi kuvaus, Natura 2000-kohteet, Alueesta 1,9 hehtaaria on rauhoitettu Mikke- Pahalamminvuori (FI0500077). lin lääninhallituksen päätöksellä 6.1.1990. Ks. lehtojensuojeluohjelma, LO2. SL 8.430 Pohjoislampi 23 ha Alueesta vajaa 8 hehtaaria on suojeltu SL 8.437 Kotasaari 1 ha Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksillä Vuonna 1988 rauhoitettu Kotasaari on luon- (19.11.2008, 22.12.2008 ja 20.2.2009) Ks. nontilaista, tiheähköä hieskoivua, haapaa, tarkempi kuvaus, Natura 2000-kohteet, Poh- kuusta ja mäntyä kasvavaa puolukkatyypin joislampi (FI0500145). metsää. Alueella on runsaasti pökkelöitä ja maapuita. Lisäksi se on linnustollisesti arvo- SL 8.431 Ritasuo-Onttoinvuorensuo 15 ha kas. Alueella on Mikkelin lääninhallituksen Alueesta yhdeksään hehtaaria on suojeltu Ete- perustama (R. 475/14.10.1988) luonnonsuoje- lä-Savon ympäristökeskuksen päätöksillä lualue (1,1 ha). (26.9.2007, 19.8.2008, 5.9.2008 ja 7.4.2009). Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- SL 8.438 Hierainniemen lehto 7 ha seen Ritasuo-Onttoinvuorensuo (F10500221). Ks. Lehtojensuojeluohjelma, LO1.

SL 8.432 Taloahon metsä 12 ha SL 8.439 Mustalammen-Nurmilammen Alue kuuluu natura 2000-ohjelma kohteeseen purolehto 2 ha Taloahonmetsä (FI0500201) ja vanhojenmet- Alueelle on perustettu luonnonsuojelualue siensuojeluohjelmaan. Ks. tarkempi kuvaus Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksillä Natura-alueiden kohdekuvauksista. 22.8.2001 (1,53 ha) ja12.9.2001 (0,2 ha). Alue kuuluu myös valtakunnalliseen lehtojen- SL 8.433 Tuhkaa 55 ha suojeluohjelmaan. Ks. kuvaus luonnonsuoje- Tuhkaa on rauhoitettu kolmella Etelä-Savon lualueet. ympäristökeskuksen päätökellä: 25.8.2004 (15,3 ha), 4.4.2006 (27,5 ha) ja 31.1.2008 (2,9 SL 8.440 Haapasaari, Eteissaari ja Hais- ha). Alue kuuluu myös Natura 2000- saari 38 ha kohteeseen Tuhkaa (FI0500047) ja valtakun- Valtakunnallisesti merkittävä Haapasaaren nalliseen soidensuojeluohjelmaan. Lisäksi tilan suojelualue sijaitsee Sikosaaren kylässä Tuhkaa on lintuvesiensuojeluohjelman maa- pääosin Haapasaaren eteläosassa. Haapasaa- kunnallinen kohde. Ks. alueen tarkempi ku- ren eteläosa (11,6 ha) ja Eteissaaren luonnon- vaus Natura 2000-kohteiden kohdekuvauksis- suojelualue (8,9 ha) on rauhoitettu Etelä- ta. Savon ympäristökeskuksen päätöksillä 7.10.2004 ja 3.12.2008. Alue kuuluu myös SL 8.434 Viljakkalan metsät 86 ha Natura 2000-verkoston kohteeseen Kyyvesi Ks. alueen tarkempi kuvaus Natura 2000- FI0500017. kohteiden kohdekuvauksista, kohde Viljakka- lan metsät (FI0500203). SL 8.441 Raviradan säästömetsä 15 ha Ks. lääninhallituksen päätöksellä perustetut SL 8.435 Vänkkäänsuo 88 ha suojelualueet (N. 466/17.2.1981). Vänkkäänsuosta on suojeltu yhteensä 42,4 hehtaaria (2,1 ha + 19,7ha + 20,6 ha) Mikke-

61 SL 8.442 Urpolanjoki 9 ha Alue on rauhoitettu lääninhallituksen päätök- sillä N. 464/17.2.1981 (5,3 ha) ja R. 49/26.1.1988 (1,7 ha). Ks. tarkempi kuvaus

Kuva 54 Porrassalmen harjutie, Timo J. Lehtonen

SL 8.447 Hiidenvuori 21 ha Hiidenvuori (11,8 + 8,7 ha) on rauhoitettu Kuva 53 Urpolanjokilaaksoa, Timo J. Lehtonen Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksillä 19.4.1999 ja 28.3.2007. Ks. kuvaus luonnon- SL 8.443 Konijärvi 70 ha suojelualueiden esittelyn yhteydestä. Konijärven alue (71 ha) on rauhoitettu Mikke- lin lääninhallituksen päätöksellä SL 8.448 Harmaistensuo 6 ha N.1605/13.2.1981. Ks. kuvaus luonnonsuoje- Harmaistensuosta yhteensä 5,2 hehtaaria on lualueiden esittelyn yhteydestä. suojeltu lääninhallituksen päätöksillä N. 419/11.2.1981 ja N. 2021/28.9.1981. Ks. ku- SL 8.444 Pursialan lehto 1 ha vaus uonnonsuojelualueiden esittelyn yhtey- Ks. Lääninhallituksen päätöksellä perustetut destä. suojelualueet (R. 157/14.2.1986). SL 8.449 Myllyjoensuu 3 ha SL 8.445 Luurankomäen suo 1 ha Alueesta 0,4 ha on rauhoitettu (Mikkelin lää- Ks. Lääninhallituksen päätöksellä perustetut ninhallitus R. 426/27.9.1982). Myllyjoensuun suojelualueet (R. 101/31.3.1994). lehtoalue on mainittu Lehtojensuojelutyöryh- män mietinnössä maakunnallisesti arvokkaana SL 8.446 Porrassalmi 32 ha lehtona. Ks. kuvaus luonnonsuojelualueiden Maisemallisesti ja geologisesti arvokas Por- esittelyn yhteydestä. rassalmen harju on tärkeä myös historiallisena tapahtumapaikkana (seutukaavan aluevaraus- SL 8.450 Mustalampi 8 ha kortit, Arkkitehtitoimisto Juhani Karilas Alueesta viisi hehtaaria on rauhoitettu läänin- 1993). Alueesta 4,62 hehtaaria on suojeltu hallituksen päätöksellä N. 1604/13.7.1981. lääninhallituksen päätöksellä (E. 877 Ks. kuvaus luonnonsuojelualueiden esittelyn L/14.3.1947). Ks. kuvaus luonnonsuojelualu- yhteydestä. eiden esittelyn yhteydestä. SL 8.451 Kurjenlamminsuo 33 ha Alueesta 32 hehtaaria on suojeltu Mikkelin lääninhallituksen päätöksellä R. 397/24.10.1989. Ks. kuvaus luonnonsuojelualueiden esittelyn yhteydestä.

SL 8.452 Tiusala 16 ha Perinteisesti hoidettu Tiusalan maatila on maakunnallisesti merkittävä kulttuurimaise-

62 ma, rakennusten, kasvillisuuden ja eläimistön suojelukohde Tiusala ja Viljakansuori on perustettu suojelualueeksi Etelä-Savon ympäris- tökeskuksen päätöksellä 29.11.2004. Ks. tarkempi kuvaus luonnonsuojelualueiden yhtey- dessä.

SL 8.453 Suurisuo 97 ha Maakunnallisesti merkittävä suoluonnon suojelukohde, joka näkyy Mikkeli-Pieksämäki – tieltä kauniina maisemana (Mustonen 1997). Suo on Sisä-Suomen keidassuoyhdistymä, sen Kuva 55 Kippuramänty Rakokallion alueella, Timo J. Lehtonen keskustassa on tupasvillarämettä, lyhytkorsinevaa ja silmäkenevoja, reunoilla isovarpu- rämettä. Suon länsireunaa rajaa saraturveval- tainen ja dysoligotrofinen Suurisuonlampi. Suon lajistoa ovat muun muassa vaivaiskoivu, mänty, kurjenjalka, leväkkö ja maariankäm- mekkä sekä kurki, keltavästäräkki ja liro. Suolla on myös kalasääsken tekopesä.

SL 8.454 Orjuu 77 ha Maakunnallisesti merkittävä lintujärvi, jota ympäröi paikoin laaja järviruokokasvusto (seutukaavan aluevarauskortit). Kuva 56 Rakokallion kalliohalkeama, Timo J. Leh- tonen SL 8.455 Aslahti 79 ha Aslahti on maakunnallisesti merkittävä lintu- SL 8.458 Tarpoinlahti 14 ha järven ja ruovikkolahden muodostama koko- Linnuston suojelukohde. naisuus, jota ympäröi saraiset ja vetiset neva- juotit. SL 8.459 Kaarnavuori-Kuvavuori 53 ha Jylhien vuorien ja kalliopahtojen luonnehtima SL 8.456 Hudinsuo 152 ha Kaarnavuoren ja Kuvavuoren alue on linnus- Valtakunnallisesti merkittävä suoluonnon ton ja maisemansuojelukohteena maakunnal- suojelukohde. Kangasmaiden notkelmissa ja lisesti merkittävä sekä tärkeä osa Luonteria. suonlaiteilla tavataan ruoho- ja heinäkorpia sekä nevakorpia. Kangasmaa-alueiden välissä SL 8.460 Kyyhkyränlampi 10 ha on useita pienempiä keidassuoyhdistymiä, Kyyhkyränlampi on pieni lintujärvi, jossa lin- joissa esiintyy rahkarämeitä ja rahkanevoja nusto on rehevän kasvillisuuden ansiosta yl- sekä lyhytkortisnevoja. lättävän runsas.

SL 8.457 Rakokallio 5 ha SL 8.461 Tujunlampi 75 ha Rakokallio on kasvillisuuden ja geologian Paikallisesti merkittävä kohde. Lammen ran- suojelukohde (kuvat 41 ja 42). Alueella sijait- nan kalliot ovat maisemallisesti merkittäviä. see yleisesti tunnettu kalliohalkeama. Kallio- metsät ovat hakkaamattomia. Alue on rauhoi- SL 8.462 Pitkäniemi-Leveäniemi 11 ha tettu lääninhallituksen päätöksellä N. Alue on metsäluonnon ja maisemansuojelun 48/9.1.1981. kohde, johon kuuluu kaksi Saarijärven rehe-

63 viä rantametsiä kasvavaa niemeä (Mustonen SL 8.467 Metsä-Erolan lähteen suojelualue 1997). Alueella on kalasääsken tekopesä. Alueesta 0,04 hehtaaria on rauhoitettu Mikke- lin lääninhallituksen päätöksellä R. SL 8.463 Myllyjoki 26 ha 83/23.3.1982. Ks. kuvaus luonnonsuojelualu- Myllyjoki on yksi Mikkelin alueen parhaista eiden esittelyn yhteydestä. puroista ja valtakunnallisesti arvokas pienvesi (Horppila 1993). Se laskee noin kaksi kilo- Maakuntakaavan Natura-kohteet metriä Kaatronlammesta Saimaan Pitkälahden Myllyjoen selälle ja luonnonsuojelullisesti nat 8.400 Kyyvesi 5191 ha arvokasta osuutta joessa on jopa noin 1,5 ki- nat 8.401 Luonteri 4815 ha lometrin pituudelta. Puro on maisemallisesti nat 8.402 Hanhilampi 29 ha monipuolinen ja sen varsilla on useita eri kas- nat 8.403 Hujas 44 ha villisuustyyppejä. Alueellisesti uhanalaiset, nat 8.404 Kakrialansuo 140 ha nuijasara ja hirssisara esiintyvät myös joen nat 8.405 Anttilan tila 42 ha varrella. Lisäksi lajistoon kuuluu muun muas- nat 8.406 Launinsuo 107 ha sa vaateliaita lajeja, kuten keltasara, koiran- nat 8.407 Haapaniemi 13 ha heisi ja röyhyvihvilä. nat 8.408 Pahalamminvuori 57 ha nat 8.409 Pohjoislampi 23 ha SL 8.464 Markontien lehto 2 ha nat 8.410 Pohjolan laidun 6 ha Alueesta 0,23 hehtaaria on suojeltu Mikkelin nat 8.411 Ritasuo - Onttoinvuorensuo 15 ha lääninhallituksen päätöksellä R. nat 8.412 Suurenaukeansuo - Isosuo - Poh- 107/31.3.1994. Ks. kuvaus luonnonsuojelu- jalampi 725 ha alueiden esittelyn yhteydestä. nat 8.413 Taloahon metsä 12 ha nat 8.414 Tuhkaa 55 ha SL 8.465 Oininginlampi 26 ha nat 8.415 Viljakkalan metsät 86 ha Oininginlampi on entinen Kyyveden lahti nat 8.416 Vänkkäänsuo 82 ha (seutukaavan aluevarauskortit). Kasvillisuus lammessa on rehevää ja alue on linnustollisesti arvokas. Joutsen on pesinyt lammella sään- 6.9 Maakuntakaavasta poisjätetyt seutu- nöllisesti vuodesta 1976. kaavan suojelualuevaraukset Voimassa oleva seutukaava korvautuu maa- SL 8.466 Turvesuo 149 ha kuntakaavalla, kun ympäristöministeriö hy- Turvesuo on todettu ympäristövaikutusten väksyy maakuntakaavaehdotuksen. Seuraavat arvioinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi seutukaavan suojelukohteet on jätetty pois suoalueeksi (Suo Oy 2000). Alueen suotyyp- maakuntakaavaehdotuksesta tai merkitty jol- pejä ovat muun muassa erilaiset turvekankaat, lain muulla kuin suojelumerkinnällä. rämeet, kahdeksan erilaista nevatyyppiä, mus- tikkakorpi sekä luhtainen lähteikkö. Ihmis- SL 01.34 Salosaaren korvet 2 ha toiminta näkyy eniten suon itäosissa, jossa Alue käsittää kaksi metsäalan ja muiden kou- laaja suoalue on tiheään ojitettua. Linnuista lujen opetuskäyttöön hyvin soveltuvaa, pie- alueella pesii muun muassa teeri, kurki, ka- nialaista ja monipuolisia suotyyppejä sisältä- pustarinta, liro ja pikkulepinkäinen sekä riek- vää suoaluetta. ko. Turvesuolla kasvaa muun rauhoitetut valkolehdokki ja suovalkku. Suovalkku ja alueel- SL 01.37 Pirlammen lehto 2 ha la myös esiintyvä lettosiipisammal ovat Etelä- Pirlammen länsipuolella jyrkähkön rinteen ja Savossa alueellisesti uhanalaisia. kalliojyrkänteen alla sijaitseva lehto. Lehdon pohjoisosa on lehtipuuvaltaista ja eteläosassa kasva varttunutta kuusikkoa. Kasvilajistoon kuuluvat muun muassa lehtokuusama,

64 mustakonnanmarja, näsiä, kevätlinnunherne ja tervaleppälehdoksi, vaikka lepistä valtaosa on lehto-orvokki (seutukaavan aluevarauskortti). harmaaleppää ja valtapuulajina on koivu.

SL 01.38 Säynätinsaari 3 ha SL 13.39 Revonsaaret 209 ha, Mikkelissä 92 Säyntinsaaren on metsäluonnonsuojelukohde, ha jonka eteläosan puusto lehtipuuvaltaista Sisältyy maakuntakaavassa Kyyveden laajaan taimikkoa ja osin rämettä (seutukaavan SL-alueeseen 420. Ks. tarkempi kuvaus edellä aluevaraukskortit). Ylispuuna on 100- vanhojen metsien suojeluohjelman kohdeku- vuotiaita mäntyjä. Pohjoisosassa kasvaa 80- vauksesta, VO1. vuotiasta kuusikkoa. Säynätin ulkoilualueella kulkee opastauluin merkitty retkeilypolku. SL 04.36 Neitvuori 25 ha Neitvuoren alue on maakuntakaavassa liitetty laajaan Luonterin suojelualueeseen SL 8.421. Neitvuoren alueesta 32 hehtaaria on rauhoitettu Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätök- sellä 3.6.1997.

Kuva 57 Säynätin retkeilypolku, Timo J. Lehtonen

SL 01.40 Rantalan puronvarsilehto 1 ha Paikallisesti merkittävä kasvillisuuden suojelukohde. Lehtotyypeistä esiintyy saniaslehtoa, Kuva 58 Näkymä Neitvuorelta, Timo J. Lehtonen lehtokorpea ja metsäkortekorpea. Lajistoon kuuluvat muun muassa näsiä, koiranheisi, SL 04.43 Ruutanalampi 2 ha kotkansiipi ja hiirenporras. Ruutanalampi on maakunnallisesti merkittävä suoluonnon suojelukohde. Pieni suoalue si- SL 15.56 Konnunsuo 19 ha jaitsee sähkölinjan, tien ja peltojen välissä. Maakuntakaavassa yhdistetty kohteeseen SL Suossa oleviin vanhoihin turvehautoihin on 446 Porrassalmi. Konnunsuo on vanhan pel- syntynyt laikuittain mesotrofista ja eutrofista tomaiseman, arvokkaan muinaismuistoalueen suokasvillisuutta. Alueen suotyyppejä ovat –Tuukkalan kalmisto – ja Iso-Surnu -lammen muun muassa mesotrofinen rimpineva, rimpi- ympäröimä kosteikkoalue, jonka läpi virtaa letto ja varsinainen letto. Suon keskellä on oikaistu puro. Alueella kasvaa saniaislehtoa paikoin myös isovarpurämettä. Lajistoon kuu- sekä leppä- ja heinikkokorpea. Kosteikko on luvat esimerkiksi villapääluikka, keltasara, maakunnallisesti merkittävä eläimistön ja rätvänä, isokarpalo, rimpivesiherne ja lie- kasvillisuuden suojelukohde, alueella on eri- rosammal. tyisesti merkitystä yölaulajien ja kosteikkolajien elinympäristönä. Lajistoon kuuluvat kau- SL 04.45 Kurkilammen ja Vuorijärven pu- lushaikara, luhtakana, satakieli, luhtakerttu- ro 1 ha nen. ruokokerttunen, lehtokerttu, mustapää- Kurkilammesta Vuorijärveen laskeva puro on kerttu, pensassirkkalintu ja lehtokurppa. Alue valtakunnallisesti arvokas pienvesi. Kapeau- on mainittu myös lehtojensuojelutyöryhmän omainen puro on lähes luonnontilainen lu- mietinnössä maakunnallisesti merkittäväksi kuun ottamatta sen yli kulkevaa metsäauto-

65 tietä. Puron pituus on noin 350 metriä ja sen putouskorkeus on noin 24 metriä. Puron ym- päristössä on kuusivaltaista mustikkatyypin 6.10 Kunnan osayleiskaavoihin sisältyvät metsää sekä pienialaisesti käenkaalimustikka- kohteet tyyppiä. Alajuoksulla olevien korkeiden kallioiden päällä on puronvarressa soistumia, jotka Annilan osayleiskaava (KV 20.1.1992) 218 ovat kangas- ja mustikkakorpea. Korpialuei- ha den puustossa on kuusen lisäksi tervaleppää, Alue käsittää Anttolantien eteläpuolisen alu- koivua ja haapaa ja kosteikoissa valtakasvina een Porrassalmentien ja Saimaanrannan välis- on vehka. Myös majava esiintyy alueella sä sekä pääosan Annilan tilasta ja maa-alueita (Horppila 1993, Enviro Oy 1998, seutukaavan Porrasalmentien länsipuolella. Annilan pu- aluevarauskortit). ronvarsilehto on merkitty yleiskaavassa luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaksi alueeksi. SL 06.39 Keronvuori 8 ha Muita arvokkaita kohteita on Konnunsuo, jo- Alue sisältyy maakuntakaavassa laajaan Ke- ka sisältyy maakuntakaavaehdotuksessa Por- ronsalon virkistysalueeseen VL 60. Alueen rasalmen SL-alueeseen. Lisäksi alueella on kasvillisuudessa on reheviä korpia ja lehtoja. kolme arvokasta kulttuurimaisemaa. Yleis- Kerovuoren juurella on kotkansiipilehto. Alue kaavaan ei liity luontoselvitystä, mutta myö- on mainittu lehtojensuojelutyöryhmän mietin- hemmissä asemakaavavaiheissa luontoselvi- nössä ja alueella on metsähallituksen perus- tykset on tehty. tama aarnialue (24 ha). Salosaari- Häyrylän osayleiskaava (YMP SL 06.40 Pappilan tervalepikko 1 ha 22.2.1993) (KV 14.6.2004) 1922 ha Kohde sisältyy maakuntakaavassa laajaan Jyrkkien metsäisten kallioiden ja pitkien jär- kulttuuriympäristö- ja maisema-alueeseen vien lahtien luonnehtima kaava-alue sijaitsee maV 8.550 Saksalanharju - Haukivuoren kir- vajaa 10 kilometriä Mikkelin kaupungista konkylä. Lehtokasvillisuuden ja maiseman itään ja vajaa kaksi kilometriä Anttolantien suojelukohde. Valtavia tervaleppiä ja muuta- pohjoispuolella. Alueesta 260 hehtaaria on mia suuria mäntyjä kasvava tienvarsilepikko vesistöjä. Moreeni on alueen yleisin maalaji, Kyyveden rannassa. Muita puulajeja ovat mutta vesistöjen rannoilla esiintyy pienialai- rauduskoivu, tuomi ja pihlaja. Pensaskerrok- sesti hietaa, hiesua sekä saraturvetta. Linnus- sessa on kuusi lajia, joista kaksi villiintyneitä toon kuuluvat muun muassa tiltaltti, huuhkaja, koristepensaita. Kenttäkerroksessa tavallisia metsäviklo ja taivaanvuohi (Enviro Oy 2002). lehtolajeja sekä joitakin koriste- ja kulttuuri- Metsä-Sairilan alueella on tehty myös liito- kasveja. oravahavaintoja. Alueen maisemallisesti ar- vokkaimpia alueita ovat taustastaan erottuvat SL 06.45 Pieni Vehvaa 8 ha kalliokohoumat. Pieni Vehvaa on äärimmäisen karun ja suuren rämeen ympäröimä dystrofinen suolampi Arvokkaita luontokohteita alueella on 9 kap- (seutukaavan aluevarauskortit). Lammen ym- paletta. Näistä on lääninhallituksen päätöksil- pärillä kasvaa tupasvillan luonnehtimaa ly- lä suojeltu Markontien lehto (0,2 ha) hytkorsinevaa ja ulompana isovarpurämettä. 31.3.1994, Tornimäen rinnelehto (0,2 ha) Tupasvillan lisäksi nevalla kasvaa muun mu- 31.3.1994 ja Konijärven alue (71 ha) assa suokukkaa, vaiveroa, leväkköä, suoput- 13.2.1981. Markontien lehto ja Konijärven kea sekä muta-, rahka-, harmaa- ja jouhisaraa. alue ovat maakuntakaavaehdotuksen SL- Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri on inventoi- alueita. Salosaaren korvet, Pirlammen lehto nut kohteen luonnonsuojelullisesti arvokkaana sekä Rantalan puronvarsilehto olivat mukana pienvetenä (Horppila 1993). seutukaavassa, mutta eivät enää maakuntakaavassa (Luontotutkimus Enviro Oy 1992b).

66 Graanin osayleiskaava (KV 5.4.1993) 42 ha Osayleiskaavan luontoselvityksessä löytyneet paikallisesti merkittävät luontokohteet on jä- tetty rakentamisalueiden ulkopuolelle. Graa- nin alueelta on tehty myös liito-oravaselvitys (Enviro Oy 2006). Alueelta ei löydetty liito- oravia.

Visulahden osayleiskaava-alue (KV 15.11.1993) (KV 6.10.2008) 509 ha Kaava-alue käsittää Visulahden ja Tupalan alueet ja se sijoittuu valtatie 5 ja kantatie 72 Kuva 59 Laulujoutsenia Naistingilla keväällä 2009, Timo J. Lehtonen molemmin puolin. Alueiden yhteispinta-ala on 267 hehtaaria (Enviro Oy 2007b). Valtatie Otavan osayleiskaava (E-S ympäristökeskus 5:n eteläpuolella on noin 5,8 hehtaarin metsä- 6.11.1995) 7028 ha alue. Alueen kasvillisuus on pääasiassa käen- Otavan alue sijaitsee entisen maalaiskunnan kaalimustikkatyypin tai mustikkatyypin met- länsirajalla suuren Puulaveden ja Rantakylän sää. Kosteimmilla alueilla on lehtokorven ja välissä. Asukkaita alueella on noin 1800. Ar- saniaiskorven lajistoa. Puusto on harvahkoa vokkaita kohteita ovat muun muassa Hiiden- männikköä, nuorta kuusikkoa ja sekametsää. vuori, Kyyhkyränlampi ja Linnavuori (Niro- Alueella on kuusi arvokasta luontokohdetta, nen 1990). Hiidenvuoresta yhteensä 20,5 heh- joista neljä on liito-oravan asuttamia metsiä. taaria on suojeltu Etelä-Savon ympäristökes- Lisäksi Visulahden alueella on Mikkelin seu- kuksen päätöksillä 19.4.1999 ja 28.3.2007. dun kansanterveystyön kuntayhtymän ympä- Alue sisältyy myös maakuntakaavaehdotuk- ristölautakunnan 28.4.1993 rauhoittama seen SL-kohteena. Lisäksi kaava-alueella on käärmekuusi. kuusi paikallisesti arvokasta kohdetta. He- poselän luodot Vattusaaren ympäristössä ovat Rantakylän osayleiskaava (E-S ympäristö- potentiaalisia lintuluotoja (Virtanen 1990). keskus 6.11.1995) 3942 ha Rantakylän alue sijaitsee Mikkelin kaupungin Ihastjärven osayleiskaava (KV 13.11.1995) länsipuolella. Asukkaita on koko alueella noin 1071 ha 3600. Osayleiskaava-alueella sijaitsee Har- Alueen metsät ovat pääosin havupuustoisia, maistensuon luonnonsuojelualue sekä yhdek- valtapuuna on enimmäkseen kuusta (Ympä- sän paikallisesti arvokasta luonto- tai maise- ristonsuojelutoimisto 1995). Männikköä kas- makohdetta, kuten Kivilahden itärannan rak- vaa keskiosan harjualueella ja koivikoita Hie- kakivikko ja Naistinki (kuva 46). Rantakylän tajärven itä- ja koillispuolella. Arvokkaat kartanon osa-alue on arvokas kulttuurimaise- luontokohteet (14) ovat metsäalueita (rinne- ma-alue. Kallajärvi on ollut vesilintujen ja lehtoa ja järeitä kuusia), lintukohteita, puroja selkälokin pesimäpaikka (Virtanen 1990). ja soita sekä yksi lähde. Lisäksi alueella on kaksi maisemakohdetta sekä yhdeksän huo- mattavaa lohkaretta tai kalliota. Hietajärven kaakkoisrannan kumpareelta avautuu laajoja järvinäköaloja. Saarijärven länsirannan Kark- kikalliolta näkyy myös komeita järvimaise- mia. Siirtolohkareita on Hietajärven ja Palko- lammen välisellä vyöhykkeellä. Alueella elää mm. taantunut naurulokki sekä teeriä, haapanoita, taveja ja telkkiä. Kasvilajeista esiintyy

67 mustakonnanmarjaa, näsiää, koiranheittä eri- Kyyveden ja lähivesistöjen rantaosayleis- tyisesti lohkareikon ja rinnelehdon alueilla kaava (YMK 21.11.1997) (KV 5.9.2005) sekä Etelä-Savossa melko harvinaista ve- 4700 ha sisaraa suoalueella. Kaava-alue sijaitsee entisen Mikkelin maalaiskunnan pohjoisosissa. Kyyvettä on alueel- Anttolan Luonterin rantayleiskaava (KV la 2400 hehtaaria ja rantaa noin 15 kilometriä. 10.6 1996) 14157 ha Kyyvedelle on ominaista rikkonaisuus, pien- Alue on rikkonaista, karua ja kallioista saaris- tensaarien ja karien runsaus sekä saraisten ja toa, jossa on suuria korkeusvaihteluita (Antto- somerikkoisten vesijättöjen runsaus. Kyyvesi lan kunta 1995). Rannoilla on paikoin jopa 50 on tunnettu myös hyvänä lintuvetenä. Veden metriä korkeita kalliojyrkänteitä. Alueen kor- laatu on hyvä, mutta vesi on ruskeaa valuma- kein kohta ja näköalapaikkana tunnettu Neit- alueella sijaitsevien soiden takia. vuoren huippu kohoaa jopa 110 metriä merenpinnan yläpuolelle. Alueen uhanalaisia Kyyveden kaava-alueeseen sisältyvällä alu- lajeja ovat muun muassa saimaannorppa, lii- eella on yhteensä 22 arvokasta luontokohdetta to-orava ja alueellisesti uhanalainen isonieriä. sekä Harjujärven ja Ala-Aittaroisen alueilla Lisäksi saaristossa on useita mahdollisia val- viisi (Luontotutkimus Enviro Oy 1992a). koselkätikan pesimäalueita ja vanhoja metsiä Näistä 15 on erityisen arvokkaita. Kaava- suosivia uhanalaisia lajeja. Myös kaakkuri alueen luonnoltaan arvokkaita kohteita ovat esiintyy alueella. Alueella tavataan myös ka- muun muassa rantaluhdat, vanhat lehtimetsät, lasääskiä, nuolihaukkoja, pikkutikka ja kuikka ruovikot ja lintujen pesimäluodot. Suurimmal- (Mikkelin seudun ympäristökeskus 1995). la osalla kohteista (20) on maisemallista arvoa. Kasvillisuudeltaan arvokkaita kohteita on Arvokkaita luonto- ja maisemakohteita on 14 ja linnustollisesti arvokkaita kolme. Alu- yhteensä 104 (Anttolan kunta 1995). Kaava- eella elää muun muassa valkoselkätikka ja alueeseen kuuluu yhteensä 27 kasvillisuudel- selkälokki. Alueella sijaitseva, vanhojen met- taan arvokasta ja 21 eläimistöltään arvokasta siensuojeluohjelmaan kuuluva Revonsaaren kohdetta. Lisäksi alueella on 17 sekä kasvilli- suojelualue on suojeltu asetuksella N:o 1115. suudelta että eläimistöltään arvokasta kohdet- Lisäksi suurin osa Partasaarta (n. 1,6 ha) on ta ja maisemallisesti arvokkaita kohteita jopa suojeltu lääninhallituksen päätöksellä (R. 39. Arvokkaista elinympäristöistä erityis- 474/28.11.1990). Se kuuluu myös rantojen- maininnan arvoinen on kalastoltaan ja kasvil- suojeluohjelmaan. Kyyvesi on Natura 2000- lisuudeltaan arvokas Ukonvirran – Leikkaan- kohde (FI0500017). vuoren alue. Luonterin alueelle on tehty yli 30 suojelupäätöstä lääninhallituksen ja ympäris- Metsähallituksen rantaosayleiskaava tökeskuksen päätöksillä vuosina 1981–2009. (YMK 9.6.1998) 1372 ha Luonteri on myös Natura 2000-kohde. Rantayleiskaavaan sisältyy 17 järveä ja lampea. Vesistöjen osuus alueen pinta-alasta on noin 360 hehtaaria ja rantaviivan pituus on yhteensä 30,7 kilometriä (noin 22,3 kilometriä metsähallituksen omistuksessa) (Metsähalli- tuksen rantaosayleiskaava). Luonnonolosuh- teiltaan ja linnustoltaan arvokkain alue on Puulan Pälväsaari sekä sen länsipuoliset luodot.

Alueella on yhteensä kuusi arvokasta luonto- tai maisemakohdetta. Puulan kalliorannoista Kuva 60 Syksyistä Luonteria, Timo J. Lehtonen kolme on erityisesti maisemallisesti ja raken-

68 tamisen kannalta erittäin arkaa aluetta. Muilla maksi osaksi karuja ja niukkalajisia. Metsät järvillä on kolme linnustoltaan tai maisemalli- ovat Anttolan alueelle tyypillisiä; pääasiassa sesti arvokasta kohdetta. Maisemaltaan ja tuoreita, kuivahkoja tai kuivia kankaita. Leh- luonnoltaan arvokkaita kohteita ovat mm. Ko- toja ja lehtomaisia kankaita on noin viidesosa lonmäki ja Orassalo. Kilpuinlammella on suu- metsämaasta. Harvinaisista lajeista kaakkuri ri majavanpesä. Selkälokki, kaakkuri, kurki ja ja nuolihaukka pesivät alueella. Kasvilajis- korppi kuuluvat kaava-alueen linnustoon. toon kuuluvat mm. silmälläpidettävä rusko- piirtoheinä sekä varstasara ja lettosiipisam- Rauhajärven, Läsäkosken itäosan, Rau- mal. hasalmen sekä Kyyveden Tyltynniemeen rajoittuvan lahden rantaosayleiskaava Kaava-alueella on yhteensä 48 arvokasta (YMK 27.11.1998) 1720 ha luonto- tai maisemakohdetta (Nironen 1997, Rauhajärvi, kuten Kyyvesi, on hyvin kivik- Lehtonen 1998). Näistä on 14 lintuluotoja ja koinen ja lahdenpohjukoista matala järvi 13 mahdollisia metsälain 10§:n kohteita sekä (Mikkelin maalaiskunnan maankäytön tu- kolme arvokkaita rantamaisemia. Alueeseen losyksikkö 1996). Rantametsät ovat pääosin sisältyy 9.1.1981 lääninhallituksen päätöksel- koivuvaltaisia sekapuumetsiä, myös puhtaita lä suojeltu Rakokallion luonnonsuojelualue (5 haavikoita ja karuja männiköitä esiintyy. ha), joka on myös maakuntakaavan SL-kohde. Lahdenpohjukoissa kasvaa pääasiassa järvi- Kurkilammesta Vuorijärveen virtaava puro ja kortetta sekä paikoin järviruokokasvustoja ja Tarpoinlahti ovat maakuntakaavan SL- saranevoja. Luonnoltaan arvokkaita kohteita kohteita. alueella ovat esimerkiksi rantaluhdat, vanhat lehtimetsät, ruovikot ja lintujen pesimäluodot. Saimaan rantaosayleiskaava (KV Tällaisia kohteita on alueella yhteensä 10. 30.10.2000) (KV 13.11.2006) 4516 ha Alueen linnustoon kuuluvat muun muassa Alueella on luonnoltaan arvokkaita kohteita joutsen, kurki, härkälintu, kalatiira ja kuikka. yhteensä 18 (Pakarinen 1995). Nämä ovat Kiviniemi on rauhoitettu ympäristökeskuksen muun muassa ranta-luhtia, vanhoja lehtimet- päätöksellä 19.12.2007. Kyyvesi on Natura siä, ruovikoita ja lintujen pesimäluotoja. Neljä 2000-kohde. kohdetta kuuluu suojeluohjelmiin. Porrassal- men harjusta vajaa 5 hehtaaria kuuluu läänin- hallituksen päätöksellä (E. 877 L/14.3.1947) rauhoitettuun suojelualueeseen ja Tiusalan ohella maakuntakaavan ehdotuksen kohteisiin. Hierainniemenlehto sisältyy lehtojensuo- jeluohjelmaan.

Syysjärven ja Toplasen rantaosayleiskaava (KV 30.10.2000) (KV 13.6.2005) (KV 8.10.2007) 6608 ha Kaava-alue rajautuu etelässä Anttolan ja idäs- Kuva 61 Läsäkoski, Timo J. Lehtonen sä Juvan kunnan rajaan, lännessä Kokkosen- lahden tiehen. Lisäksi alueeseen kuuluu järviä Anttolan eteläisen osan rantayleiskaava ja lampia VT 5:n pohjoispuolelta Rahulan ja (KV 19.6.2000) 11220 ha Huuhanahon väliseltä alueelta (Lehtonen & Maaston muodoiltaan hyvin vaihtelevalla alu- Tikka 1998). Alue on Mikkelin vesistörikkain eella 40–60 metrin korkeusvaihtelut ovat ylei- alue; noin 70 km2 alueella on 55 järveä ja siä (Nironen 1997). Vesistöt kuuluvat vuok- lampea, joista tosin vain pieni osa on Mikke- sen vesistöalueeseen Ala-Saimaan lähialuee- lin kaupungin puolella. Alueen suurimpia jär- seen. Suurimpien järvien rannat ovat suurim- viä ovat Toplanen, Suuri-Vahvanen, Syysjärvi

69 ja Särkijärvi, jotka sokkeloisia järviä kapeine tura 2000-verkoston kohde ja maakuntakaa- niemineen, salmineen ja lahtineen. Rantamet- van SL-kohde. Myllyjoensuo on maakunta- sät ovat pääosin mustikkatyypin tuoreita kan- kaavan SL-kohde. Korsijärven harju on maa- gasmetsiä ja lehtomaisia käenkaalimustikka- kuntakaavassa arvokas geologinen muodos- tyypin metsiä. Alueen uhanalaisia ja harvinai- tuma ja seutukaavan arvokas harjumaisema. sia kasveja ovat kangasvuokko, korpisorsimo Kääriälän kulttuurimaisema on myös maakun- ja hirssisara. Rantametsien linnusto on pää- takaavan kohde. Lisäksi alueella on kolme osin tyypillistä rehevien sekametsien lajistoa, kalataloudellisesti arvokasta kohdetta. Muut yleisimpiä ovat peippo, pajulintu, laulurastas arvokkaat kohteet ovat pääasiassa vesistökoh- ja punakylkirastas. Uhanalaisista lajeista sel- teita; lintuluotoja, luhtia tai ranta-alueita. Li- kälokki on havaittu alueella. Majava pesii säksi alueella on viisi liito-oravametsikköä ja alueella ja saukkoa tavataan vuosittain. Enti- kaksi mahdollista metsälain 10 §:n tarkoitta- sen Anttolan kunnan alueella asustaa myös maa arvokasta elinympäristöä. Arvokkaita noin 2-3 karhua (Lehtonen & Tanskanen luonto – tai maisemakohteita on yhteensä 56. 2004). Kaava-alueella on yhteensä 34 arvokasta luontokohdetta, joista noin kolmas osa Kyyveden rantaosayleiskaava (KV (11) on luonnonmonimuotoisuuden kannalta 25.6.2001) (KV 11.2.2008) 15263 ha arvokkaita, toinen kolmas osa (12) maisemal- Mäntyharjun reitin latvavesiin kuuluvasta lisesti arvokasta ja lopuilla on sekä maisemal- Kyyvedestä reilu puolet on Mikkelin kaupun- lista että luonnonsuojelullista arvoa. Lisäksi gin puolella ja lounainen osa on Kangasnie- kaava-alueeseen kuuluu kaksi seutukaavan men kunnan aluetta (Etelä-Savon ympäristö- kalataloudellisesti arvokasta kohdetta ja kol- keskus 2009). Saariston rikkonaisuus, loivah- me harju-aluetta on määritetty harjualueiden kot ja vesijättöjen reunustamat rannat ovat yleissuunnitelmassa ensimmäisen luokan har- tehneet Kyyvedestä myös vesilinnuston kan- juiksi. nalta edullisen pesimäalueen. Vanhat metsät tarjoavat elinympäristön mm. uhanalaisille Mikkelin kaupungin itäosan ranta- lintulajeille. Saarten kasvillisuudessa on sekä osayleiskaava (Saarijärvi, Ylimmäinen, karuja että reheviä piirteitä, jotka pitävät yllä Syysjärvi ym.) (KV 30.10.2000) monimuotoista kasvi- ja eläinlajistoa. Kyyve- Kaava-alueeseen sisältyvät entisen Anttolan den keskeisillä selkäalueilla veden laatu ja kunnan alueen järvet ja lammet kirkonkylän käyttökelpoisuus on ollut hyvä (Mustonen pohjoisosasta entisen maalaiskunnan rajalle 1997, Vaikkinen 2004). Sen sijaan järven Syyjärvelle saakka sekä entisen Maalaiskun- pohjois- ja eteläosien kapeissa lahdissa vesi nan järvet Saimaan Heinälahden itäpuolelta on ollut laadultaan tyydyttävää ja osin jopa Paljaveteen ja ns. Toplasen rantaosakaava- välttävää. alueeseen saakka (Lehtonen & Tanskanen 2004). Rannat ovat enimmäkseen karuja ja Alueella tavaan 21 lintudirektiivin liitteen II niukkalajisia. Rantojen puusto on lähinnä lajia. Näihin kuuluvat muun muassa selkälok- mäntyä, tervaleppää ja koivua, seassa kuusia ki, pohjantikka, kurki ja palokärki. Teeri on ja haapoja. Uhanalaisia ja harvinaisia kasvila- Suomen erityisvastuulaji ja riistaeläin. Alueel- jeja ovat korpisorsimo, hirssisara ja kangas- lisesti uhanalaisia kasvilajeja ovat lettosii- vuokko. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. uhan- pisammal ja pussikämmekkä. alainen liito-orava ja silmälläpidettävät saukko, karhu ja ilves. Linnuista alueella esiintyy Arvokkaita luonto- ja maisemakohteita on pikkutikka, selkälokki, naurulokki ja pik- yhteensä 22. Näistä kaksi on arvokkaita pe- kusieppo. rinnemaisemakohteita ja kuusi kulttuurimai- semakohteita. Kaava-alueella on kolme valta- Alueella on 18.9.1990 lääninhallituksen pää- kunnallisesti arvokasta luonnonmaisema- töksellä rauhoitettu kuusi. Anttilan tila on Na- aluetta (rantojensuojelu- ja soidensuojeluoh-

70 jelmiin kuuluvat alueet sekä valkoselkätikan tyksellistä kohdetta sekä arvokkaita metsäalu- suojelualue). Luonnon monimuotoisuuden eita kuten lehtomaisia metsiä tai lahoavaa kannalta arvokkaista kohteista yhdeksän on puuta sisältäviä metsiä. Muutamilla alueilla lintuvesikohteita. Alueella on ympäristökes- lajisto on erityisen monipuolista. Uhanalaisis- kuksen päätöksillä suojeltu Tuhkaan luonnon- ta lajeista on alueella havaittu muun muassa suojelualue. Kyyvesi, Tuhkaa ja Suu- selkälokki. Vanhaa metsää kasvava Pitkänie- renaukeansuo-Isosuo-Pohjalampi ovat Natura mi-Leveäniemi sisältyy maakuntakaavaehdo- 2000 kohteita. Alueella on myös rantojen-, tukseen SL-kohteena. lintuvesien- ja soidensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita. Sairilan rantaosayleiskaava (KV 5.5.2003) 5509 ha Tupalan yleiskaava-alue (KV 15.10.2001) Yleiskaava-alueen maasto on korkeussuhteil- 198 ha taan vaihtelevaa (Mikkelin kaupungin tekni- Suojalammen pohjoispuolinen kaava-alue nen toimi 2002). Alueella vuorottelevat kum- viettää loivasti etelään (Nironen 1998). Kor- pareiset kalliomaat ja niiden välisiin murros- keusero pohjoisosan ja Suojalammen välillä laaksoihin syntyneet pienet ja kapeat järvet on 30 metriä. Metsät ovat olleet pitkään talo- sekä soistuneet painanteet. Kallioperässä val- uskäytössä. Kosteikot ja korpinotkelmat on litsevat karut kivilajit kuten kiille ja suoni- ojitettu. Noin 40 hehtaarin suuruinen Suoja- gneissit (Huolman & Nironen 1998). Karuilla lammen on lievästi rehevöitynyt. Alueella ei rannoilla rantakasvillisuus on valtaosin niuk- ole monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kaa. Metsät ovat enimmäkseen tuoreita ja leh- luontokohteita. Tupalan asema-kaava-alueella tomaisia kankaita (Luontotutkimus Enviro Oy elää liito-orava (Nironen 2006). 1991). Sairilan osayleiskaava-alueella havaittuja lintuja ovat muun muassa kuikka, kalatii- Hanhijärvi- Saarijärvi (raoyk) (YMK ra, telkkä, pyy ja selkälokki (Julkunen 2001). 20.11.2001) 2931 ha Lisäksi kolmella eri alueella on havaittu liito- Hanhijärvi on pinta-alaltaan 502 hehtaaria ja orava. Alueen uhanalaisia kasvilajeja ovat Saarijärvi Mikkelin puoleiselta osaltaan 378 hoikkaängelmä ja rautanokkonen. hehtaaria (Lehtonen & Tikka 1996, Mustonen 1997). Kaava-alueen järvistä Hanhijärvi on Arvokkaita luontokohteita alueella on 27 humuspitoinen ja rehevöitynyt sekä paikoin (Mikkelin kaupungin tekninen toimi 2002). happivajeesta kärsivä järvi, mutta luonnoltaan Näistä kaksi on maakunnallisesti arvokkaita ja se on monimuotoinen ja erityisesti eteläosis- loput paikallisesti arvokkaita luontokohteita. taan maisemallisesti arvokas. Erityisesti Ly- Valtaosa kohteista on metsälain 10 §:n mu- lynlahti on linnustollisesti arvokas alue. Siellä kaisia arvokkaita elinympäristöjä, lisäksi alu- on tavattu esimerkiksi joutsenia, kalasääski, eella on useita maisemallisesti arvokkaita telkkä ja silkkiuikku. Järvi on käyttökelpoi- kohteita, yksi luonnonsuojelulain suojeltu suudeltaan tyydyttävä. Saarijärvi on melko luontotyyppi. Salosaari on tunnettu erämaa- humuksinen järvi, jossa happitilanne on ollut linnuston esiintymisalueena (Julkunen 1991). hyvä. Maisemakuvaltaan alue on erityisen Alueeseen kuuluvia lääninhallituksen päätök- monipuolinen sokkeloisine lahtineen ja nie- sillä suojeltuja suojelualueita ovat Konijärvi mineen. Alue sopii hyvin erilaiseen virkistys- (N.1605/13.2.1981) ja Myllyjoensuu (R. käyttöön, kuten uintiin ja kalastukseen. 426/27.9.1982). Molemmat kuuluvat myös maakuntakaavan SL-kohteisiin. Koko kaava-alueella arvokkaiden kohteiden määrä on 33, joista suurin osa (22) on Hanhi- Anttolan kirkonkylän osayleiskaava (KV järven alueella. Valtaosa on maisemallisesti 17.11.2003) 1760 ha arvokkaita kohteita. Lisäksi alueella on kuusi Kaava-aluetta luonnehtivat useiden kymmeni- linnuston ja viisi suoluonnon kannalta merki- en metrien korkeuserot (Lehtonen 1999).

71 Alueen korkein huippu Tarkinmäellä on 85 paikallisesti arvokkaana lehtokohteena. Lä- metriä Saimaan pintaa korkeammalla ja 160 sänkoski on maakuntakaavan MY-alue. metriä merenpinnan yläpuolella. Kirkon kylän kallioperä on suoni- ja kiillegneissiä. Metsä- Haukivuoren kuntakeskuksen osayleiskaa- tyypit vaihtelevat kitukasvuisista kanervatyy- va (KV 30.5.2005) 485 ha pin männiköistä käenkaalimustikkatyypin Kaava-alueen metsät ovat pääasiassa mustik- kangasmetsiin. Hovinmäellä on erikoisen laa- ka- ja käenkaalimustikkatyyppiä (Enviro Oy ja drumliini. Kaavaluonnoksessa on kaksi 2004a). Kosteammilla paikoilla esiintyy myös luonnonsuojelualuevarausta, Hallavuoren jyr- korpilajistoa. Alueen arvokkain kohde on Aa- känteet ja Lätäkönlahti. Kaava-alueella on tolan tilan alueella lähellä rataa sijaitseva suo, yhteensä 18 arvokasta luontokohdetta, joista joka on noin 160 metriä pitkä ja leveimmil- 10 on mahdollisia metsälain 10 §:n mukaisia lään 40 metriä. Suotyypeistä esiintyy ruohois- tärkeitä elinympäristöjä. Alueella elää liito- ta saranevaa ja varsinaista saranevaa sekä ete- orava. läosassa nevarämettä.

Läsäkosken alueen yleiskaava (KV Kirkonkylä-Saksalanharju osayleiskaava 21.2.2005) 98 ha Kirkonkylän alue ulottuu Kyyveden rantaan Läsäkoski on noin kolmen kilometrin pituinen (Enviro Oy 2004b). Alueella on monipuolista, joki Rauhajärven ja Puulan Vuojaselän välillä tosin paikoin kulunutta rantakasvillisuutta. (Lehtonen & Tanskanen 2001, Mikkelin kau- Pohjoisosassa rantapuusto on lehtipuuvaltais- punki 2002a). Rauhajärven ja Jyväskyläntien ta, nuorta koivua ja tervaleppää. Lonkarinjoen välinen osuus on kanavoitu, kuten myös al- jokivarren kasvillisuus on niukkaa. Alueella kuosa tien länsipuolella. Myllysaaren itäpuo- on 10 arvokasta luontokohdetta. Näistä Kir- len suvantoalueen jälkeen joen virtaus lisään- konkylä on maakuntakaavan geologisesti ar- tyy ja uoma jakautuu Myllysaarten luona vokas kohde. Saksalanharju-Kirkonkylä on kolmeksi koskiosuudeksi, jotka yhtyvät jäl- mainittu maisema-aluetyöryhmän arvokkaana leen 300–400 m:n päässä. Korkeuseroa mat- maisema-alueena ja se on mukana maakunta- kalla Rauhajärvestä Puulaan on 5,4 metriä. kaavassa valtakunnallisesti merkittävä kult- tuuriympäristönä ja maisema-alueena Kanavoidulla osuudella joen kasvillisuus on MaV8.550. Lisäksi yksi alueen hiekkaranta varsin niukkaa, mutta suvanto-osuudella on täyttää luonnonsuojelulain arvokkaan luonto- laajahkot järvikortekasvustot, seassa kasvaa tyypin kriteerit. järvikaislaa, ulpukkaa, ratamosarpiota ja Mikkelin seudulla melko harvinaista joki- Vahvistettavana oleva Karkialammen leinikkiä. Vesi- ja rantalinnusto on varsin osayleiskaava edustavaa. Lajistoon kuuluvat muun muassa Alueen kallioperä on pääosin Mikkelin alueel- selkälokki, naurulokki, koskikara, pikkusiep- la yleistä hapanta kiillegneissiä. Emäksisyy- po, laulujoutsen, haapanoita, tavi ja taivaan- tensä ja kalkkipitoisuutensa kannalta edulli- vuohi. Myös harmaahaikarapari on tavattu sempaa, amfiboliittia esiintyy välikerroksen alueella. Sulana paikkana jokisuu on tärkeä juonteina Paloinlammen itäpuolella. Metsät vesilintujen muutonaikanen levähdys- ja ruo- ovat rakenteeltaa ja lajistoltaan vaihtelevia, kailupaikka. Alueella elää majava ja saukko valtaosin kuusi- ja mäntymetsiä. Suurin osa on vakiovieras. soista ja soistumista on ojitettuja, lukuun ottamatta rantaluhtaa ja pientä korpialuetta. Alueella on yhteensä 13 luonnon tai maise- Merkittävimpiä luontokohteita on luonnon- man kannalta arvokasta kohdetta. Näistä neljä suojelualueeseen rajautuva Siekkilän van- on linnuston kannalta arvokkaita kohteita. hanmetsänalue (Maa ja Vesi Oy 2005). Se on Myllysaaren lehto on mainittu valtakunnalli- luonnontilaisen kaltainen, vanha sekapuumet- sessa lehtojensuojelutyöryhmän mietinnössä sä. Lisäksi aluella on kolme metsälain 10§

72 mukaista luontokohdetta (puronvarsi, ranta- reita kankaita (46 %) tai lehtoja ja lehtomaisia luhta ja saraneva). Alueella on monimuotoi- kankaita (27 %). Alueen suot ovat enimmäk- nen linnusto, johon kuuluvat muun muassa seen ojitettuja. Uhanalaisia kasvilajeja ei alu- silmälläpidettävät pikkusieppo ja pohjantikka eella esiinny, mutta kasvierikoisuutena Korpi- (Oriolus ry 2007). Muita arvokkaita lintulaje- järven Lehmonniemen kosteassa kuusikossa ja ovat alueella runsaina esiintyvät peukaloi- kasvaa albiinomustikkaa. Alueen nisäkkäistä nen, sirittäjä, puukiipijä ja mustapääkerttu liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi ja saukko, karhu sekä ilves silmälläpidettäviksi Puulan koillisosan, Pesäjärven, Luotijär- lajeiksi. Lintulajeista selkälokki, naurulokki, ven, Santarajärven, ym. rantaosayleiskaa- tiltaltti ja kaakkuri ovat uhanalaisia. Arvok- va (KV 10.3.2008) kaita luontokohteita alueella on yhteensä 47. Kaava-alueeseen sisältyy Puulan ja Jyväsky- Näihin sisältyy kolme luonnonsuojelualuetta: läntien (VT 13) väliset vesistöt ns. Puhin kaa- Mietiäinen (N. 423/12.2.1981), Mustalampi va-alueen pohjoispuolelta. Lisäksi alueelle (N. 1604/13.7.1981) ja Metsä-Erola (R. sijoittuu kolmisenkymmentä lampea ja järveä, 83/23.3.1982). Lisäksi alueella on kaksi luon- joista noin puolet on pieniä suorantaisia. Kal- nonmuistomerkkiä, jotka on rauhoitettu 5.3. lioperä on granodioriittia. Kaava-alueella si- 1998 ja 5.3. 1998. Pohjoislammen Natura jaitsee Mikkelin korkein kohta, Ollanmäki, 2000-kohde (FI0500145), joka on myös maa- jonka huippu on 185 metriä merenpinnan ylä- kuntakaavan kohde sekä kaksi muuta maa- puolella. Alue on muutoinkin melko korkealla kuntakaavaan kuuluvaa kohdetta. Lisäksi merenpintaan nähden (alavimmillaan 94,7 m neljässä kohteessa on havaittu luonnonsuoje- mpy), mutta suhteelliset korkeuserot ovat lulain 49§:ssä mainittuja eläinlajeja ja kahdes- enimmäkseen pieniä. Alueen suurimmat jär- sa kohteessa metsälain (10 §) tai luonnonsuo- vet ovat (Puula, Santaranjärvi ja Pesäjärvi) jelulain (29§) mukainen arvokas elinympäris- ovat pääasiassa käyttökelpoisuusluokaltaan tö. hyviä, karuja tai lievästi ruskeavetisiä järviä. Ranta-alueiden kasvillisuustyypit vaihtelevat kanervatyypistä oravanmarjamustikkatyypin 7 ARVOKKAAT MAISEMAKOHTEET metsiin. Luonnoltaan tai maisemaltaan arvokkaita kohteita on kaava-alueella yhteensä 40, 7.1 Arvokkaat maisema-alueet joista suurin osa (30) on Puulan alueella. Etelä-Savossa on 14 valtioneuvoston periaa- Kohteista 18 on luonnon monimuotoisuuden tepäätöksessä mainittua valtakunnallisesti kannalta arvokkaita ja 17 maisemaltaan ar- arvokasta maisema-aluetta (Etelä-Savon ym- vokkaita. Alueella sijaitsee myös lääninhalli- päristökeskus 2009). Mikkelissä näistä on tuksen ja ympäristökeskuksen päätöksillä kaksi: Saksalanharju – Haukivuoren kirkon- rauhoitettu Vänkkäänsuon suojelualue ja Kak- kylä sekä Neitvuori (Etelä-Savon ympäristö- rialansuon suojelualueet. Molemmat ovat Na- keskus 2004). tura 2000-kohteita ja maakuntakaavan SL- kohteita. Kakrialansuo kuuluu myös soiden- Saksalanharju- Haukivuoren kirkonkylä suojeluohjelmaan. 500 ha Haukivuoren kirkonkylä on edustava vanha Mikkelin Korpijärven, Verijärven, Hirvi- järvisuomalainen kirkonkylämiljöö (Maise- järven, Ylänteen ym. rantaosayleiskaava ma-aluetyöryhmän mietintö 1992). Luon- (KV 10.3.2008) nonmaiseman piirteillä, kuten vesistöllä ja Kaava-alue käsittää Otavan ja Rantakylän harjulla on huomattava vaikutus Haukivuoren yleiskaava-alueiden pohjoispuoleiset vesistöt kirkonkylän maisemaan. Kirkonkylän maise- (Lehtonen & Vanhanen 2003). Pohjoisraja ma on kaunis ja perinteinen. Alue on tasapai- kulkee linjalla Rahikaisenkyläntie- Heilanmä- noista, puoliavointa viljelymaisemaa. Saksa- ki- Hongistontie. Alueesta suurin osa on tuo- lan harju on geomorfologialtaan erikoinen ja

73 arvokas harjumuodostuma, maamme suurim- Maakuntakaavaan on Saksalanharjun ja Neit- pia drumliiniselänteitä ja yltää korkeimmil- vuoren lisäksi merkitty seuraavat kulttuu- laan noin 65 metriä Kyyveden yläpuolelle. riympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kan- Saksalanharju on maakuntakaavan geologi- nalta valtakunnallisesti merkittävät alueet sesti arvokaskohde (ge) ja Saksalanharju- (maV): Haukivuoren kirkonkylä on maakuntakaavan arvokas kulttuurimaisema-alue (MaV). maV 8.552 Anttolan kirkonkylä ja satama maV 8.554 Mikkelin pitäjän kirkonmäki Neitvuori 4 400 ha maV 8.555 Vanha kasarmialue Luonterin rannalla sijaitseva jyrkkärinteinen maV 8.556 Emolan esikaupunkialue ja korkea Neitvuori on vanha näköalapaikka maV 8.557 Kenkäveronniemen pappila ja (Maisema-aluetyöryhmän mietintö 1992). kulttuurimaisema Korkeimmillaan kalliomäki kohoaa 110 met- maV 8.558 Mikkelin hallitustori ympäris- rin korkeuteen. Vuoren laelta avautuvat ko- töineen meat näkymät Saimaan rikkonaiseen järvi- ja maV 8.559 Porrassalmen kulttuurimaise- metsäluontoon. Kulttuurimaisema jää kuiten- ma kin varjoon Suur-Saimaan hienossa luonnon- maV 8.575 Sairilan koulukoti maisemassa. Neitvuoren alueelle on perustettu maV 8.574 Otavan rautatieasema suojelualue ympäristökeskuksen päätöksellä maV 8.561 Otavan maatalousoppilaitos 1997. Alue sisältyy Luonterin (FI0500021) maV 8.562 Harjukosken vesimylly ympä- Natura 2000-kohteeseen ja maakuntakaavan ristöineen Luonterin SL-alueeseen. Luonterin alue kuuluu myös rantojen suojeluohjelmaan. 7.2 Arvokkaat perinnemaisemat Perinnemaisemat ovat pääosin perinteisen karjatalouden ja niihin liittyvien toimintojen muovaamia maisematyyppejä (Suomen ympä- ristökeskus 2009c). Ne voidaan jakaa raken- nettuihin perinnemaisemiin ja lähinnä niitto- ja laiduntalouden myötä syntyneisiin kulttuu- rivaikutteisiin luontotyyppeihin eli perinne- biotooppeihin. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, hakamaat, nummet, metsälaitumet ja kaskimetsät. Maatalouden sekä yhteiskun- nallisten muutosten seurauksena perinne- biotoopeilla useimpien luontotyyppien pinta- ala on vähentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Esimerkiksi niityt, kedot ja hakamaat ovat umpeenkasvamassa laidunnuksen ja niiton loputtua. Äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia perinnebiotoopeista on noin 90 %. Perinnemaisemien kartoitusprojektin tavoitteena oli selvittää maamme perinnebiotooppien nykytila, hoidon tarve ja hoitomenetelmät.

Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet

Haapaniemen laidun 11,7 ha Kuva 62 Näkymä Neitvuorelta, Timo J. Lehtonen Haapaniemi on valtakunnallisesti merkittävä vanha vesijättömaa ja laidunalue (Seutukaa-

74 vakortit, Etelä-Savon kaavasuunnittelu Oy peiltään hyvin vaihtelevia, pääosin kuusta, 1996). Kyyveteen rajautuva Haapaniemi on harmaaleppää ja haapaa kasvavia alueita. lehtipuuvaltainen, maisemallisesti ja biologi- Alue kuuluu Natura 2000-verkoston kohtee- sesti monipuolinen alue, jota on laidunnettu seen Pohjolan laidun (FI0500158). pitkään. Laidunalue käsittää rantaniittyä, järe- ää kaskikoivikkoa, tervalepikkoa sekä avointa Lässälän laidun 2,6 ha kivikkoista niittyä ja hakaa (Hänninen- Leppäniemessä sijaitseva Lässälän laidun on Valjakka 1998). Alueella esiintyy uhanalainen pienipiirteinen, erittäin viehättävä ja hyvin lintulaji. Maisema-aluetyöryhmä on mainin- säilynyt perinnemaisema (Hänninen-Valjakka nut alueen arvokkaana maisema-alueena. 1998). Tämän valtakunnallisestikin arvokkaan Alueelle on perustettu luonnonsuojelualue perinnemaiseman arvoa lisäävät muun muassa Etelä-Savon ympäristökeskuksen päätöksellä edustavat, pitkään hoidetut perinnebiotoopit 7.6.1995 ja se kuuluu Natura 2000-kohteeseen sekä vanhat rakenteet kuten jo nälkävuosina Haapaniemi (FI0500104). Haapaniemi on tehdyt kiviaidat. Aluetta laidunnetaan edel- myös maakuntakaavan SL-kohde ja kuuluu leen. Alueen pohjoisosissa on katajikkoinen, Kyyveden rantayleiskaavaan. paahteinen ja mosaiikkimainen rinneniitty, jossa valtalajeja ovat huopakeltano ja ketonei- Anttilan tila likka. Etäämmällä kasvaa nurmiröllin ja pu- Anttilan tila on valtakunnallisesti merkittävä nanadan leimaamaa heinäketoa. Muita alueel- ja monipuolinen perinnemaisema- ja vanhan- la kasvavia lajeja ovat muun muassa nurmita- metsän suojelukohde. Tilalla on runsaasti niit- tar, jäkki, peurankello ja ketosilmäruoho. ty- ja metsälaitumia sekä vanhaa kaskimetsää. Alueen peltoja on viljelty viimeksi 1950 lu- Urponharjun pihaketo 0,03 ha vulla, mutta niitty ja hakamaa ovat laidun- Kukkaloistoltaan häikäisevä ja valtakunnalli- käytössä. Alueen kasvierikoisuuksia ovat run- sesti arvokas Urponharjun keto sijaitsee Tii- saat valkolehdokkikasvustot. Eläimistöön likkalassa Urponharjun tilalla Mikkelistä Ota- kuuluvat muun muassa käenpiika, lehtokurp- vaan (Hänninen-Valjakka 1998). Alue on erit- pa ja saukko. Päärakennus ja sen ympäristö täin pieni, mutta lajirikas sekä Etelä-Savon on arvioitu arvokkaaksi perinnemaisemaksi. ainoa aito niittoniitty. Ruohot, kuten kissan- Anttilan tila siirtyi valtion omistukseen vuon- kello, mäkitervakko, päivänkakkara ja ke- na 1986. (Maisema-aluetyöryhmä 1992, Ete- toneilikka, esiintyvät alueella poikkeukselli- lä-Savon ympäristökeskus 2006). Alue kuuluu sen runsaina. Kedolla esiintyviä lajeja ovat Natura 2000-kohteeseen (FI0500133) ja se on muun muassa kelta-apila, karvaskallionen, maakuntakaavan SL-kohde. ketokäenminttu ja peurankello.

Pohjolan laidun 19,5 ha Maakunnallisesti arvokkaat perinne- Pohjolan laidunalue sijaitsee Parkkilan kylä- biotoopit tien ja Siiskonsalmen välissä noin 20 kilomet- riä Mikkelistä itään. Alue on biologisesti ja Rantalan laidunalue 15,3 ha maisemallisesti monimuotoinen, perinteisen Rantalan laidunalue on maakunnallisesti ar- karjatalouden muovaama laaja ja erikoinen vokas laaja, rantaniityistä, harmaaleppähaasta, laidunalue, jossa vuorottelevat matalaksi syö- niityistä, metsälaitumesta ja kivikkoisesta ke- dyt niittylaitumet ja lehtomaiset metsälaitu- toalueesta koostuva perinnemaisemakokonai- met. Alue on yksi Etelä-Savon parhaista pe- suus (Hänninen-Valjakka 1998). Laidunalu- rinnebiotoopeista. Arvokkaita alueen pien- een upottava ja luhtamainen rantaniitty on ruohoniityllä esiintyviä lajeja ovat muun mu- Etelä-Savon paras rantaniitty. Rantaniitty vai- assa keltasara, maakunnallisesti silmälläpidet- hettuu idässä osin lehtomaiseksi haaksi. Kas- tävä hirssisara, ahdekaunokki sekä peurankel- vilajistoon kuuluvat muun muassa halava, lo ja kevättädyke. Metsäniityt ovat luontotyy- harmaa- ja tervaleppä, rantaluikka, luhtasara

75 ja ratamosarpio. Niittylaikuilla kasvaa myös luu muun muassa Puustellin vanha katsel- nurmitatarta, jäkkiä ja siellä täällä keltasaraa. muskirjurin virkatalo. Alue on maakuntakaavan osa Porrassalmen kulttuurimaisema- Kotipään hevoslaidun 4,7 ha aluetta (MaV). Tilalla on vaihtelevia ja lajirikkaita niittyau- keita sekä metsälaidunta mäellä alueen poh- Hovinmäki joisosassa (Hänninen-Valjakka 1998). Alue Maisemallisesti ja historiallisesti alueen ar- on maakunnallisesti merkittävä perinnemai- vokkain osa on korkean kuusiaidan reunusta- sema. Niittyalueet vaihtelevat ylilaidunnetuis- ma rakennusryhmä pihapiireineen (Etelä- ta alueista rehevöityneisiin, sananjalan peit- Savon maakuntaliitto 2001). Rakennusryhmä tämiin alueisiin. Niityllä on tiettävästi Etelä- sijaitsee korkealla mäellä, ja pihapiiristä avau- Savon ainoa, suppeako uhanalaisen haka- tuu talojen ja puiden rajaamia näkymiä ete- rasaran esiintymä. Länsiosan tuoreella hei- lään ja itään. Pihapiirissä on vanhan arvok- näniityllä kasvaa muun muassa mäkiminttu, kaan kulttuurimiljöön tuntu. Alue on maakun- peurankello, ketoneilikka ja ukonputki. Met- takaavan kulttuurimaisema (ma) aluetta. sälaitumen notkelmissa tavanomaiseen met- säkasvillisuuteen tulee lehtomaisia piirteitä. Kääriälän kylämaisema Näillä paikoilla esiintyy mm. sudenmarjaa, Kääriälän kylämaisema on tyypillinen savo- mesiangervoa ja alueellisesti uhanalaista kel- lainen peltoaukea Vanhan Mikkelin maantien taängelmää. varrella. Muun muassa talojen kuisteissa on paikallisia tyylipiirteitä. Rakennukset ovat Metsärannan laidun 2,2 ha pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun Metsärannan kivinen, nykyisin hevosten pe- alkuvuosikymmeniltä. Hiekkatieajalta oleva rinteisesti laiduntama ja melko edustava niitty tiemaisema on säilynyt hyvin. Alue on maa- sijaitsee vajaa 20 kilometriä Mikkelistä itään. kuntakaavan kulttuurimaisema (ma) aluetta. Niityn valtalajistoa ovat nurmirölli, siankär- sämö, päivänkakkara, ahopukinjuuri ja ruusu- Maljala ruoho. Monipuoliseen lajistoon kuuluu myös Hurissalon saaressa sijaitseva Maljalan pelto- silmälläpidettävä keväthanhikki sekä huomion aukealta avautuu pitkiä näkymiä kumpuile- arvoisina lajeina mäkiminttu, heinäratamo, vaan metsämaisemaan ja alas Asumajärvelle pölkkyruoho, kenttätyräkki, peurankello, ke- (Etelä-Savon maakuntaliitto 2001). Keskellä toneilikka ja aholeinikki. Siellä täällä on peltoaukeaa on Maljalan lampi ja Hiirilampi puustoa, lähinnä mäntyä, pihlajaa sekä katajia peltoalueen reunalla. Pihapiirien asutushisto- ja harmaalepikkoa. Alueella on myös kahden ria alkaa kaskikaudelta ja jatkuu edelleen. tyyppisiä metsälaitumia, joista toisessa kasvaa Rakennuskanta on pääosin viime vuosina uu- harmaalepikko ja pajukkoa, ja toisessa lehti- siutunut. Alue on maakuntakaavan kulttuuri- havupuumetsää. Lehtihavupuumetsässä ole- maisema (ma) aluetta. villa avoimilla niittykuvioilla kenttäkerroksen lajisto on melko monipuolista; vallalla ovat Puuskansaari-Laitiala särmäkuisma, valkoapila ja paimenmatara. Tyypillinen Saimaan viljelyalue ja perinteisen asutuksen leimaama harjumaisema järvialu- Maakunnallisesti arvokkaat perinnemai- een laivareitin varrella (Etelä-Savon maakun- semat taliitto 2001). Alue sijaitsee molemmin puolin Ukonveden ja Päähkeenselän salmea Mikke- Annilan itäranta lin ja Ristiinan rajalla. Maisema on monipuo- Annilanselän itäranta on Salosaaren vanhinta linen luonnonmaisema, jossa sijaitsee pienia- asutusta perinteisine tilakeskuksineen ja ran- laisia kasvistoltaan ja eläimistöltään arvokkai- tapeltoineen (Etelä-Savon maakuntaliitto ta elinympäristöjä. Laidunalueen ulkopuolelta 2001). Historialliseen rakennuskantaan kuu- on tavattu harvinaista lajistoa kuten rautanok-

76 konen, peltokurjennokka ja peltorasti. Alueen Lähdemäen itärinne kohoaa porrasmaisesti 30 käyttöhistoria ulottuu ainakin 1500-luvulle. metrin korkeuteen. Itäjyrkääntellä kasvaa vaa- Alue on maakuntakaavan kulttuurimaisema teliaat viuhkasammal ja tummauurnasammal. (ma) aluetta. Muita melko vaateliaita ovat haurasloikko, siloriippusammal ja kosteimmilla paikoilla Saksa kimpputierasammal. Lähdemäen laen män- Saksan kyläalue sijaitsee noin 20 kilometriä nikkö vaikuttaa melko luonnontilaiselta, Mikkelistä luoteeseen, valtatie 13 läheisyy- alempana kasvaa lehtomaista ja melko vanhaa dessä (Etelä-Savon maakuntaliitto 2001). sekametsää. Ahvenlammesta laskevan puron Mäenrinteessä olevalta peltoaukealta avautuu varressa on luonnonsuojelulailla suojeltu ter- näkymiä ympäröivään metsämaisemaan. Pit- valeppäkorpi. Alueen korkeus on 165 meren- käaikainen maatalous näkyy yhä joissakin pinnan yläpuolella ja suhteellinen korkeus 86 perinteisissä maatalousrakennuksissa, ki- metriä. viaidoissa sekä pienpiirteissä sekä monipuoli- sissa viljely- ja laidunalueissa. Alue on maa- KAO060045 Heposelän rantakalliot 160 ha kuntakaavan kulttuurimaisema (ma) aluetta. Valtakunnallisesti hyvin merkittävä kallioalue käsittää Puulan Heposelän ja Kotalahden väli- 7.3 Valtakunnallisesti arvokkaat kallio- sen pitkän kapean niemen sekä kallioisia nie- alueet miä, joista Linnavuori ja Haukkaniemi ovat Jopa kuusi prosenttia vuosina 1998-1999 tut- maisemallisesti merkittävimpiä (Husa & Tee- kituista Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen kuntien riaho 2007). Edellisten lisäksi edustavia nä- kallioalueista on luonnon ja maiseman kan- köalapaikkoja ovat muun muassa Savisalon- nalta valtakunnallisesti arvokkaita (Husa & saaren jyrkänne ja Susikankaan rantajyrkänne. Teeriaho 2007, Suomen ympäristökeskus Biologisesti merkittävimpiä osia ovat Hiiden- 2007). Kallioalueet arvotettiin asteikolla 1-7 vuori ja Parkkivuori. Paikoin esiintyy myös (1;ainutlaatuinen kallioalue, 7= kallioalueen lehtomaisia lajeja kallioseinämien valu- maisema- ja luonnonarvot vähäiset). Suoje- vesipinnoilla ja jyrkänteiden hyllyillä. Kasvil- lumerkityksen arvioinnissa huomioitiin erityi- lisuus vaihtelee karusta mesotrofiseen. Lajis- sesti geologiset, biologiset ja maisemalliset tossa on laakasammalia, kiviturkkisammalta arvot asteikolla 1-4 (1= erittäin merkittävä, 4= ja metsäsammalia sekä vaateliaampia lajeja vähemmän merkittävä). Mikkelin alueella kuten siloriippusammalta, haurasloikkoa ja sijaitsee 15 valtakunnallisesti arvokasta kal- tummaraunioista. Osa Hiidenvuorta on perus- lioaluetta, mikä on eniten Etelä-Savon alueel- tettu luonnonsuojelualueeksi. la. Mikkelin kallioalueista neljä on hyvin arvokkaita (arvoluokka 3) ja 11 arvokkaita (ar- KAO060041 Hirvivuori 12 ha voluokka 4). Selvitys ei ole suojeluohjelma. Hirvivuoren kallioselänne on yksi Mikkelin Neljäsosa valtakunnallisesti arvokkaiden koh- upeimpia näköalapaikkoja ja arvioitu valta- teiden pinta-alasta sisältyy kuitenkin valtakunnallisesti hyvin merkittäväksi kallioalu- kunnallisiin suojeluohjelmiin, suojelualueisiin eeksi (Husa & Teeriaho 2007). Jyrkkäpiirtei- tai Natura 2000-verkostoon. sen ja korkean Hirvivuoren laelta avautuu näkymä kumpuilevaan metsämaisemaan. Kal- KAO060065 Lähdemäki –Romuvuori 81 ha liossa on myös kaksi pirunkirkoksi kutsuttua Alue on geologisesti hyvin merkittävä ruh- rakoiluluolaa. Kasvillisuudessa näkyy selvästi jeessa sijaitseva, jyrkänteinen kallioalue, joka kulttuurin vaikutus. Korkeimmalla kohdalla rajautuu Turkinjärveen ja kumpuilevaan met- kasvillisuus on paikoin kulunutta ja paikoin sämaastoon (Husa & Teeriaho 2007). Ko- esiintyy matalaa ketomaista kasvillisuutta, meimmat näkymät avautuvat Turkinjärven kuten huopakeltanoa, kissankäpälää sekä rantajyrkänteiden päältä, mutta myös Lähde- muutamia silmälläpidettäviä ketonoidanluk- mäen laelta on paikoin esteettömät näkymät. koja. Varjoisan, valuvetisen pystyseinämän

77 juurella kasvaa muun muassa rantasiipisam- vuoren pohjoispäässä on jäätikön hioma jyr- mal, kilpilehväsammal, kiiltolehväsammal känne. Kallioiden sammallajisto on oligotro- sekä korpi-imarre. Maisema on arvioitu hyvin fista, mutta jopa eutrofiaa ilmentäviä lajeja merkittäväksi. Osa alueesta on ent. Mikkelin esiintyy. Valoisilla kalliohyllyillä kasvaa mm. maalaiskunnan päätöksellä perustettu WWF:n isomaksaruohoa, nuokkuhelmikkää, kallio- perintömetsäksi. omenasammalta. Metsät ovat tuoreita ja lehtomaisia, lähinnä kuusivaltaisia. Alueen poh- KAO060042 Kaijavuori –Tonninkangas 20 joisosissa on Pahalamminvuoren Natura-alue ha ja eteläosissa Onttoinvuoren Natura-alue. Pienistä jyrkänteisistä kallioselänteistä muo- dostuva Kaijavuoren ja Tonninkankaan haja- KAO060039 Makonniemen Linnavuori 45 nainen kallioalue on maisemallisesti, geologi- ha sesti ja biologisesti merkittävä (Husa & Tee- Useista vierekkäisistä kallioniemistä muodos- riaho 2007). Likarin lahden molemmin puolin tuvaa aluetta luonnehtivat pitkänomaiset jyr- avautuu osin puiden rajoittama maisema jär- känteiset kallioselänteet ja niiden väliset sois- velle. Merkittävin geologinen muodostuma on tuneet notkelmat (Husa & Teeriaho 2007). Likarinlahden länsirannan louhikkojyrkänne. Linnavuoren itärinteen kauniit monilajiset Kivilajin karuudesta huolimatta sammallajisto kallioniityt näkyvät erityisen kauniina metsä- on paikoin meso-eutrofista. Haurasloikko on maisemana. Kalliojyrkänteet ovat viistoja ja hyvin runsas. porrasmaisia. Kasvillisuus on alueella suhteellisen monipuolinen. Linnavuorella esiintyy KAO060046 Ketunpesä –Viinamäki 232 ha eutrofista lajistoa. Rinteessä kasvaa musta- Puulan sokkeloisiin lahtiin ja niemiin rajoittu- konnanmarjaa, kivikkoalvejuurta ja lehto- va kallioalue sijaitsee 13 kilometriä Mikkelis- kuusamaa. Laella kasvaa iäkästä männikköä. tä luoteeseen (Husa & Teeriaho 2007). Se on Makonniemessä elää liito-orava. sekä maisemallisesti, geologisesti että biologisesti merkittävä. Parhaimmat maisemat KAO060037 Matinmäen Kommelinluolat avautuvat rantaa lähellä olevalta kukkulalta 196 ha Punapukinniemeen ja sen edustan vesialuee- Kallajärven ja Pitkäjärven välisellä ylänkö- seen. Ketunpesän rantajyrkänne on alueen alueella sijaitsee Matinmäen moreenipeittei- edustavin seinämä. Alueen porfyyrinen gra- nen kalliomaasto (Husa & Teeriaho 2007). niitti edustaa Keski-Suomen syväkivikomp- Alue on maisemallisesti, biologisesti ja geo- leksin itäistä reunaa. Alueella on paikoin me- logisesti merkittävä. Ihmistoiminta on selvästi sotrofista sammallajistoa. Kallioiden raoissa nähtävissä hakkuaukoilla ja ojitetuilla soilla. kasvaa haurasloikkoa. Kallioalueiden väliin Paras näköala on Pitkäjärven rantajyrkänteen jää Natura 2000-verkostoon kuuluva Pohjois- laelta avautuva esteetön maisemaa järvelle ja lammen alue. kallioiseen metsämaastoon. Monipuolista maastoa kuvaavat jyrkänteet ja niiden väliset KAO060031 Kaitoinvuori – Pahalammin- suolaikut. Alueella on myös louhikko, suh- vuori 156 ha teellisen laaja silokallio ja nähtävyytenä tun- Kaatlammen eteläpuolisella, kallioisella kan- nettu, 11 metriä syvä onkalo, Kommelin- naksella sijaitsee Kaitoinvuoren ja Pahalam- luolat, jonka korkeus on 1,6-4 metriä. Kallioi- minvuoren kumpuileva kalliomaasto (Husa & den sammallajisto melko tavanomaista. Putki- Teeriaho 2007). Näköalat ovat pääosin puus- lokasveista esiintyy mm. haurasloikkoa ja ton peittämiä. Pahalamminvuoren koillisosan korpi-imarretta. Alueeseen sisältyy osa Har- jyrkänteen laelta näkyy erämainen Pahalampi maisten luonnonsuojelualueesta. ja vastapuolinen kalliomäki. Alueen jyrkän- teisiä selänteitä ja kapeita soistuneita notkel- mia halkovat kallioperän murrokset. Kaitoin-

78 KAO060029 Otralan linnavuori 9 ha korkea porrasjyrkänne sekä etelärinteen jyr- Nähtävyytenä maakunnallisesti tunnettu mui- kännepinnat ja kurumaiset muodot. Koske- nainen linnavuori sijaitsee Ukonveden itäran- mattomalta vaikuttava puusto luo alueelle nalla (Husa & Teeriaho 2007). Laelta puiden erämaisen tunnelman. Pääosin sammallajisto lomitse aukeaa järvimaisemia. Linnavuoren on vaatimatonta. Vaateliaita lajeja ovat valu- laen edustavin kohta on luoteispään noin 20 vetisissä raoissa kasvava paakku- metriä korkea seinämä. Jyrkänteen juurella on uurnasammal sekä tummaraunioinen. Kuivu- melko massiivinen louhikko. Oligotrofisten neessa saniaslehtokorvessa esiintyy velhon- lajien lisäksi esiintyy paikoin hieman vaati- lehteä. Alueen eteläosa sisältyy Natura 2000- vampia sammallajeja. Metsät vaihtelevat kal- verkostoon, Luonterin rantojesuojeluohjel- liomänniköistä lähes lehtoihin. Alue rajoittuu maan ja Neitvuoren maisemakokonaisuuteen. Varsasaaren lehtojensuojelualueeseen. Osa alueesta on perustettu luonnonsuojelualueeksi. KAO060033 Tornimäen kalliomaasto 77 ha Tornimäen kalliomaasto rajautuu Mustalah- KAO060081 Keljuntaipale 131 ha teen, jonne kallion laelta on esteettömät näkö- Luonterin vesistöön rajautuva, jyrkkäpiirtei- alat. Jyrkkä, monimetrinen kallioseinämä nä- nen kallioselänteiden jakso sijaitsee Keljun- kyy myös hyvin järveltä. Suonigneissimäistä niemen itäosassa (Husa & Teeriaho 2007). kiillegneissiä halkovat kallioperän ruhjeet ja Korkeimmillaan selänteiden laet kohoavat murrokset. Kasvillisuus on pääasiassa karua 50–60 metriä ympäröivää vesistöä korkeam- ja tavanomaista, pohjoisosisa esiintyy vaati- malle. Lakialueilta avautuu monin paikoin matonta lehtoa. Alueella elää liito-orava. Kal- kauniita ja vaihtelevia järvimaisemia Hieta- lioselänteen itälaidalla sijaitsee lääninhallituk- vedelle saakka. Pienmaisemallisesti merkittä- sen päätöksellä rauhoitettu Tornimäentien vin jyrkänne on Roikonlammen itärannalla rinnelehto. sijaitsevan selänteen länsiseinämä. Porrasmai- sesti ja viistoseinämäisesti kohoavassa seinä- KAO060053 Vesivuori 15 ha mässä on pysty- ja ylikaltevia pintoja. Maisemallisesti hyvin merkittävä jyrkkäpiir- teinen ja massiivinen selänne, jonka länsirin- KAO060082 Saukonsalon Kaarnavuoren teeltä avautuu hakkuiden vuoksi esteetön nä- alue 509 ha kymä Kylmälahdenselän yli (Husa & Tee- Kaarnavuoren alue on valtakunnallisesti hy- riaho 2007). Alueen kalliokasvillisuus on vin merkittävä kallioalue. Alueella on erityi- tavanomaista ja karua. Alueen biologinen ja sesti suuri maisemallinen merkitys. Jyrkkärin- geologinen arvo on arvioitu merkittäväksi. teiset kallioselänteet erottuvat monin paikoin silmiinpistävästi kauemmas järven selälle se- KAO060063 Neitvuori-Rantavuori 258 ha kä lahtiin ja salmiin (Husa & Teeriaho 2007). Luonterin Hiidenlahteen ja Siikaveteen rajau- Esimerkiksi Kaarnavuoren massiivinen sei- tuva Neitvuoren kallioalue muodostaa laajan nämä ja Kuvavuoren korkeat jyrkänteet näky- kallioisen ylänköalueen, joka on maisemal- vät kauas ympäristöön. Selänteiden lakiosista taan hyvin arvokas sekä geologisesti ja biolo- avautuu järvi- ja metsämaisemia. Merkittävin gisesti merkittävä (Husa & Teeriaho 2007). geologinen muodostuma on Kaarnavuoren Alue koostuu kahdesta isohkosta metsänot- 40-45 metriä korkea itäjyrkänne. Porrasmai- kelman erottamasta kalliolohkosta. Seläntei- sesti kohoavassa jyrkänteessä on kallioulko- den laella on kumpuilevaa kalliometsää. Hii- nema ja tyvellä on taluslouhikkoa. Alueen denlahden pohjukassa sijaitseva Neitvuori on kalliokasvillisuus on karua ja vaatimatonta. Mikkelin korkein huippu yhdessä Vanhamäen Laella kasvaa mm. kalliohatikkaa. Kallioiden Ollanmäen kanssa ja valtakunnallisesti tun- tyviosissa on myös lehtomaista kasvillisuutta nettu näköalapaikka. Geologisesti merkittävin ja Kuvavuoren viistolla kalliopinnalla on pie- muodostuma on Neitvuoren 15-20 metriä nialainen kallioketo. Vaihtelevan ikäisissä

79 metsissä on myös muutama maisema puu. MOR-Y06-027 Laukkolan–Haukilammen Luoteisosassa on yksityinen suojelualue. Alue kumpumoreenialue, Mikkeli 282 ha kuuluu Luonterin Natura 2000 – kohteeseen Arvoluokka 1 ja rantojensuojeluohjelmaan. Etelä-Savon kumpumoreenikentän keskiosaan sijoittuva alue koostuu kahdesta suuntautu- KAO060066 Vuorilahdenvuori – Mustik- neesta kumpu- ja selännejonosta (Mäkinen kavuori 276 ha ym. 2007). Jonossa olevat kummut ovat erilli- Vuorilahden ja Mustikkavuoren pitkä jyrkän- siä tai yhteen sulautuneita, useimmat melko teisten kallioselänteiden luonnehtima vaihte- kookkaita ja loivapiirteisiä. Alue on laajuu- leva kalliomaasto on valtakunnallisesti hyvin dessaan seudulla poikkeuksellinen, mutta sa- merkittävä. Se ulottuu noin 3 kilometrin laa- mantyyppisiä suuntautuneita kumpujonoja on juudelle ja eteläisin osa on Ristiinan puolella ympäristössä, esim. Teurinevan kumpumo- (Husa & Teeriaho 2007). Alue on erityisesti reenialue (MOR-Y06-017). Muodostuman maisemallisesti hyvin merkittävä. Noin 70 synty, rakenne ja luokittelu ovat epäselviä. Ne metriä ympäröiviä vesialueita korkeammalle ovat voineet syntyä jo drumlinisaation aikana kohoavat kallioalueet sulautuvat ympäröivään tai vasta myöhäisemmässä jäätikön vetäyty- metsämaisemaan. Yksittäiset selänteet erottu- misvaiheessa. Aines vaihtelee sorasta ja hie- vat lähimaisemastaan selkeämmin. Vuorijär- kasta hiekkamoreeniin. Pintalohkareita on velle avautuu kauniita, paikoin puuston ver- yleisesti melko vähän. Kiviä on kohtalaisesti. hoamia maisemia jyrkänteiden lakiosista. Kal- Ylin ranta on n. 120 metrin tasossa. Metsät liolajisto on suhteellisen vaatimatonta, mutta ovat pääosin tuoreita kankaita. Varjoisilla rin- alueella esiintyy muutamia harvinaisia ja teillä on lehtomaisen kankaan kuusikoita. uhanalaisia lajeja, kuten kangasvuokkoa. Pu- Alue erottuu kartalla ympäristöstään melko ronvarren lehtokorvessa kasvaa mm. velhon- hyvin, mutta maastossa muodostumien hah- lehteä ja tervaleppiä. Kallio-omenasammal on mottaminen on melko hankalaa. Sisäinen sammalista valtalajina. Kurkilammen ja Vuo- maisema on kohtalaisen vaihteleva. rilammen välinen puro on valtakunnallisesti arvokas pienvesi. MOR-Y06-049 Saksalanharju, Haukivuori 478 ha Arvoluokka 2 7.4 Valtakunnallisesti arvokkaat mo- Poikkeuksellisen suuri, 5400 metriä pitkä ja reenimuodostumat 1600 metriä leveä drumliinikilpi sijoittuu Moreenimuodostumien luonnonarvot ovat Pieksämäen drumliinikentän keskiosaan (Mä- samantyyppisiä kuin harjuilla ja kallioilla; kinen ym. 2007). Drumliinikilven laella on korkeita selänteitä, paikoin avoimia kasvilli- kaksi levää suuntautunutta selännettä, joista suustyyppejä, varjorinteitä tai ravinteikasta läntinen on jakautunut osaselänteisiin. Länsi- maaperää, johon liittyy lehtoja tai lettoja kyljellä on purojen kuluttamia raviineja. Met- (Mäkinen ym. 2007). Valtakunnallisen selvi- sät ovat Rantokankaan aluetta lukuun ottamat- tyksen tavoitteena oli luoda kattava kuva ta lehtoja. Ravinteisessa maaperässä on vaate- Suomen moreenimuodostumista maa- liaita lajeja, kuten mustakonnanmarjaa, koi- aineslain ja maankäytön suunnittelua varten. ranheittä ja tuomea. Alueella on myös puula- Suojelullisiin ja taloudellisiin näkökohtiin ei jiviljelmien erityislaatuisia niittytyyppejä, toistaiseksi kiinnitetty huomiota. Arvotukses- kosteita suurruoholehtokorpia ja moreenialu- sa huomioitiin kuitenkin muodostuman geo- een keskiravinteinen avosuo. Alueella on loginen, biologinen ja maisemallinen merki- myös tihkupintoja, valuvesijuottien välisillä tys. Muodostumille on annettu arvoluokka harjanteilla on vaateliaita lajeja. Eteläosan väliltä 1-4, jossa 1 on paras. Seuraavassa on luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on van- esitelty luokkien 1-3 kohteet. hoja raitoja, leppiä, keloja ja maapuita on runsaasti. Maisemallisesti alue on hallitseva ja

80 selkeä. Se erottuu tiestoltä hyvin. Lakiosista ko suuntautunutta ja alueelle ominaista sukku- on näköaloja Kyyvedelle sekä moreeni- ja lamaista drumliinia muodostaen keskellä ole- suoseuduille. Viljelyalat ja asutus tuo vaihte- vaan järveen niemiä ja suoraviivaisia rantoja lua loivahkoon maisemakuvaan. Kirkonkylä (Mäkinen ym. 2007). Aines on hiekkamoree- ja Saksalanharju on merkitty maakuntakaa- nia. Pintalohkareisuutta on kohtalaisesti. Ete- vaan maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi läisillä selänteillä on paikoin muinaisranta- (maV 8.550). tyyppisiä taipeita kylkien alaosissa. Metsät ovat valtaosin mustikkatyypin sekametsiä. MOR-Y06-014 Kaiturin drumliini, Hauki- Luonnontilaisimmalla alueella on säilynyt vuori 9 ha muutamia lehtolaikkuja ja lehtolajistoa kuten Arvoluokka 3 koiranheittä ja käenkaalia. Hakatuilla alueilla Pieksämäen drumliinikentän keskiosaan si- ne ovat korvautuneet niittylajistolla. Rannalla joittuva drumliini on sukkulamaisesti suun- kasvaa mm. tervaleppää ja paatsamaa. Alueen tautunut. Hiekkamoreeniaineksen hyvin lajit- sisäinen maisema on vaihtelevaa. Kokonai- tunut ja kerrostunut rakenne kuvaa hyvin suudessaan alue hahmottuu parhaiten järven- drumliinin vähittäistä kerrostumista jäätikön selältä katsottuna. pohjalla. Kaiturin alueella on puolukkatyypin männikköä. Itälaidalla tuoreen kangasmetsän MOR-Y06-022 Korkeakangas, Mikkeli kaistale. Selänteiltä ei avaudu maisemia, mut- 39 ha ta itse aluekokonaisuus hahmottuu hyvin Arvoluokka 3 drumlinin päähän kulkevalta mökkitieltä. Pieksämäen drumliinikentän keskiosassa sijaitseva Korkeakangas on erittäin hyvin suun- MOR-Y06-017 Teurinevan kumpumo- tautunut drumliini (Mäkinen ym. 2007). Prok- reenialue, Haukivuori 62 ha simaalipää on terävä ja loivahko, distaalipää Arvoluokka 3 melko matala ja hieman vaihettuva. Muoto ja Alue sijoittuu Etelä-Savon kumpumo- rakenne ovat seudulla ominaisia. Aines on reenikentän keskiosaan (Mäkinen ym. 2007). hiekkamoreenia. Pintalohkareisuutta on koh- Selänteitä ja kumpuryhmiä erottavat soistu- talaisesti. Kiviä on melko paljon, erityisesti mat ja tasaisemmat maastokohdat. Alueen muinaisrantojen kohdalla. Ylin ranta on 125 keskellä on luonnontilaisen kaltainen metsä. metrin kohdalla. Drumlinia ympäröi laajat Kuuset ovat naavaisia ja metsässä on samma- suoalueet. Ne ovat pääosin avosoita tai rämei- loituneita maapuita, keloja ja nuorta lahopuu- tä, mutta myös korpimetsää esiintyy. Laiteen ta. Lajistossa on mm. yövilkka, kielo ja män- niittymäisissä osissa kasvaa mm. kissankäpä- nikössä keltatalvikki. Maisemalta alue on lää, valkolehdokkia ja lillukkaa. Distaalikär- vaihteleva. Itäosista avautuu useita näköaloja jessä on erittäin luonnontilaista mäntymetsää. itään. Soiden rajaama alue erottuu ympäristöstään selvästi. Näkymiä avautuu soille ja drumlii- MOR-Y06-018 Kolmipohjan drumliinipar- niselänteille, mutta sisäinen näkymä on melko vi Pieksänmaa, Kangasniemi, Mikkeli, yksitoikkoinen. Drumliini rajautuu laajaan Hankasalmi 98 ha Suurenaukeansuon-Isosuon-Pohjalammen Arvoluokka 3 Natura-alueeseen (FI0500018). Pieksämäen drumliinikentän keskiosassa si- jaitsevaan drumliniparveen kuuluu viisi mel-

81 LÄHTEET:

Alaja, H., Keskinen, T. & Marjomäki, T. Etelä-Savon kaavasuunnittelu Oy 1996: Etelä- 2004: Kuhan ja siian viljely sekä hoito ja Savon rantayleiskaavoitus, Kangasniemi, hyödyntäminen Etelä-Savossa. Kala- ja perusselvitykset ja tavoiteasettelu. riistahallinnon julkaisuja 71/2004. Jyväskylä 2004. Etelä-Savon Maakuntaliitto 2001: Mikkelin seudun maisema-alueet. Täydennysinventointi Arkkitehtitoimisto Juhani Karilas 1993: 1999. Harjualueiden maisemaselvitys. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 47:15– Einbork 1992: Saimaan Luonterin 24. rantojensuojelualueen arvokkaat luontokohteet. Vesi- ja ympäristöhallituksen Etelä-Savon Maakuntaliitto 2009: Etelä- monistesarja Nro 435. Savon maakuntakaava. – 139s.

Elintarvike- ja ympäristölaboratorio 1990: Etelä-Savon Maakuntaliiton julkaisuja 47. – Mikkelin kaupungin järvien ja lampien 89s. happamoitumisherkkyys. – 4s. Etelä-Savon ympäristökeskus 2003: Etelä- Enviro Oy 1998: Anttolan luonto ja arvokkaat Savon pintavesien laatu 2000–2003. luontokohteet. – 50s. Mikkelin seudun ympäristökeskus. Mikkeli. Etelä-Savon ympäristökeskus 2004: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Enviro Oy 2002: Metsä-Sairilan jäteaseman Etelä-Savossa. luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=11 Oy. – 8s. 484&lan=fi [15.7.2009].

Enviro Oy 2004a: Haukivuoren Etelä-Savon ympäristökeskus 2005: Oulanki. kuntakeskuksen osayleiskaavan luontoselvi- http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=15 tys. Haukivuoren kunta. 584&lan=fi [luettu 4.6.2009]

Enviro Oy 2004b: Kirkonkylän ja Saksa- Etelä-Savon ympäristökeskus 2006: Mikkelin lanharjun luontoselvitys. Haukivuoren kunta. Natura-alueet. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid Enviro Oy 2006: Graanin ja Paukkulanrannan =9622&lan=fi [luettu 20.5.2009]. liito-oravaselvitys. Etelä-Savon ympäristökeskus 2008: Etelä- Enviro Oy 2007a: Urpolan luonnon- Savon pintavesien ekologinen ja kemiallinen suojelualueen linnusto ja kasvillisuus 2006. – tila. www.ymparisto.fi/esa/pintavesientila. 7s. Mikkelin kaupungin julkaisuja 2/2007. [luettu 7.7.2009].

Enviro Oy 2007b: Visulahden Osayleiskaava- Etelä-Savon ympäristökeskus 2008: Natura alueen luontoselvitys. Mikkelin kaupunki. – 2000. 18s. http://www.miljo.fi/default.asp?node=1249&l an=fi [luettu 1.6.2009].

82 Etelä-Savon ympäristökeskus 2009: Julkunen, A. 2001: Sairilan osayleiskaava- Pintavesien laatu 2000-2003 Etelä-Savossa. alueen vesi- ja rantalinnustoselvitys v. 2001. http://www.miljo.fi/default.asp?node=1266 Jääskeläinen, J. 2009: Mikkelin kalastus- &lan=fi [luettu 26.5.2009]. alueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2009- 2013. –54 s. Geologinen tutkimuslaitos 1982: Kallio- peräkartat Juutilainen, T., Lehkonen, E. & Hynynen, J. 2009: Mikkelin eteläpuolisen vesialueen Heiskanen, K. 1994: Maatalous. Teoksessa vesikasvillisuus 2008. Tutkimusraportti Ympäristön tila Mikkelin läänissä (toim. P. 61/2009. Jyväskylän yliopiston ympäristön- Tahvanainen) ss. 55-60. Vesi- ja ympäris- tutkimuskeskus. – 31 s. töhallitus, Ympäristötietokeskus: Alueelliset tilaraportit 3. Etelä-Savon ympäristökeskus. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. - Mikkeli. 308 s. WSOY, Porvoo.

Horppila, P. 1993: Luonnonsuojelullisesti Korpijärven kylätoimikunta 1994: Hirvi- arvokkaat pienvedet Mikkelin läänissä. - 147 vuoren juurella - Korpijärven koulupiirissä. - s. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 125 s. Länsi-Savo Oy, Mikkeli. Nro 537. Laitinen, P. 2004: Kangasvuokon esiinty- Huolman, I. & Nironen, M. 1998: Mikkelin minen Hanhilammen luonnonsuojelualueella. maalaiskunnan Sairilan osayleiskaavan Jyväskylän yliopisto. luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. – 21s. Lehtonen, T. 1998: Anttolan eteläisen osayleiskaavan luontoselvityksen täydennys. Husa, J. & Teeriaho, J.2007: Luonnon ja Mikkelin seudunympäristökeskus. – 8s. maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen Lehtonen, T. 1999: Anttolan kirkonkylän itäosassa. – 257 s. Suomen ympäristökeskus osayleiskaavan luontoselvitys. Mikkelin seu- luontoyksikkö. Yliopistopaino. Helsinki. dun ympäristökeskus. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.) 1986: Lehtonen, T. & Tanskanen, H. 2001: Retkeilykasvio.– 598s. Suomen Luonnon- Läsäkosken alueen luontoselvitys. Mikkelin suojelun Tuki Oy, Helsinki. kaupunki, ympäristöpalvelut.

Hänninen-Valjakka, K. 1998: Etelä-Savon Lehtonen, T. & Tanskanen, H. 2004: perinnemaisemat – 147 s. Alueelliset Mikkelin kaupungin itäsoan ympäristöjulkaisut;87. rantaosayleiskaavan luontoselvitys (Saari- järvi, Ylimmäinen, Keskimmäinen, Alim- Itä-Suomen instituutti 1981: Mikkelin lääni mainen, Valkiajärvi, Korsijärvi, Saimaan 150 vuotta. - 425 s. Länsi-Savo Oy, Mikkeli. Kolonselkä, Syysjärvi, Sulamajärvi ym. yhteensä 60 vesistöä). Mikkelin kaupunkin Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2007: ympäristöpalvelut. – 34s. Kärmesuon kallioalue lLuontoselvitys. Morenia Oy. – 9s. Lehtonen, T. & Tikka, J. 1996: Mikkelin maalaiskunnan Hanhijärven ja Saarijärven Julkunen, A. 1991: Hujasten, Naistingin ja ranta-alueen luonto- ja maisemaselvitys. Kyyhkäränlammen pesimälinnusto 1991. Mikkelin seudun ympäristökeskus. Julkaisematon.

83 Lehtonen, T. & Tikka, J. 1998: Mikkelin Maanmittaushallitus 1987: Mikkelin alueen maalaiskunnan Syysjärven, Alajärven, Topla- maaperäkartat 1:20 000 sen ym. rantaosayleiskaavan luontoselvitys. – 20 s. Maisema-aluetyöryhmän mietintö 1992: Ar- vokkaat maisema-alueet. Ympäristöministe- Lehtonen, T. & Tikka, J. 2001: Puulan riö ympäristönsuojeluosasto. Mietintö koillisosan, Pesäjärven, Luotijärven, Santara- 66/1992. järven, ym. rantaosayleiskaavan luontoselvitys. – 11s. Meriläinen, P. 2000: Mikkelin seudun selkä- lokkikanta. Lehtonen, T. ja Vanhanen, H. 2003: Mikkelin Korpijärven, Verijärven, Hirvijärven, Ylän- Mikkelin kaupungin tekninen toimi 2002: teen ym. Rantaosayleiskaavan luontoselvitys. Sairilan osayleiskaava. Mikkelin kaupunki/ympäristöpalvelut. – 31s. Mikkelin kaupunki 1988: Mikkelin kasvi- ja Leino, J. 1994: Suoluonto Mikkelin läänissä. eläinlajistosta. – 81 s. Ympäristönsuojelu- – Teoksessa: P. Tahvanainen (toim.) Ympä- lautakunta. Mikkeli. Mikkelin kaupunki ristön tila Mikkelin läänissä. Vesi- ja ympäris- 2002a: Läsäkosken alueen luontoselvitys. töhallitus, mpäristötietokeskus: Alueelliset tilaraportit 3, 67–75. Mikkelin kaupunki 2002b: Mikkeli Sairilan rantaosayleiskaava. – 20s. Liikanen, H. 2004: Luonterin kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2004– Mikkelin kaupunki 2004: Urpolan 2009 – 24 s. luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2005–2014. – 16s. Luontotutkimus Enviro Oy 1991: Mikkelin maalaiskunnan Sairilan osayleiskaava-alueen Mikkelin maalaiskunnan maankäytön tu- luontoselvitys. Mikkelin maalaiskunta, ympä- losyksikkö 1996: Mikkelin maalaiskunta ristönsuojelulautakunta. Rauhajärven, Läsäkosken itäosan, Rauhasal- men sekä kyyveden tyltynniemeen rajoittuvan Luontotutkimus Enviro Oy 1992a: Kyyveden lahden rantaosayleis kaava selostus. Mikkelin rantaosayleiskaavan luontoselvitys. maalaiskunnan maankäytön tulosyksikkö 2/1996. Luontotutkimus Enviro Oy 1992: Mikkelin maalaiskunta. Mikkelin seudun ympäristökeskus 1995: Anttolan Luonterin osayleiskaavan luonto- Luontotutkimus Enviro Oy 1992b: Salosaari – selvitysten yhteenveto. – 36s. Häyrylän osayleiskaavaa-alueen luontoselvitys. -8s. Mikkelin seudun ympäristökeskus 2000: Mikkelin seutu 21- Kestävää kehitystä elin- Maa- ja metsätalousministeriön soiden- voimaisessa ympäristössä - 1.seurantaraportti. suojelutyöryhmä 1977: Soiden suojelun Mikkelin seudun ympäristökeskuksen julkai- perusohjelma. Komiteanmietintö 1977:48, suja 2. Helsinki. Mikkelin Seudun Ympäristöpalvelut 2009: Maa- ja vesi Oy 2005: Karkialammen Mikkelin kaupunkialueen järvet ja lammet. luontoselvitys. – 11s. Peruskartat.

84 Mikkelin ympäristönsuojelulautakunta 1986: Pekkarinen, V. 2008: Pienet hirvieläimet il- Biologian maasto-opetuskohteet Mikkelissä. mastonmuutoksen mittareina. Riistan vuoksi, Mikkelin painos Oy. Mikkeli. 8-9.

Mustonen, T. 1997: Mikkelin maalaiskunnan Rankama, K. (toim.) 1964: Suomen geologia. luonto ja arvokkaat luontokohteet. Mikkelin - 414 s. Kirjayhtymä, Helsinki. seudun ympäristökeskuksen julkaisu. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mutanen, J. 1994a: Kaskeaminen muutti Mannerkoski, L. (toim.) 2001: Suomen lajien ympäristöä voimakkaasti. –Teoksessa: P. uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö & Tahvanainen (toim.) Ympäristön tila Mikkelin Suomen ympäristökeskus. Helsinki. läänissä. Vesi- ja ympäristöhallitus, Ympä- ristötietokeskus: Alueelliset tilaraportit 3, 7s. Ratia, A. & Gehör, S. 1987: Jokamiehen kasviopas. – 276 s. Weilin+Göös, Espoo. Mutanen, J. 1994b: Vesien tila. –Teoksessa: P.Tahvanainen (toim.) Ympäristön tila Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. Mikkelin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallitus, (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhan- Ympäristötietokeskus: Alueelliset tilaraportit alaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 3, 27-47. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Nironen, M. 1990: Mikkelin maalaiskunnan Otavan yleiskaava-alueen luontoinventoinnit. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2008a: Metsäkanalinnut 2008. Nironen, M. 1997: Anttolan Eteläisen http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/metsakanal osayleiskaavan luontoselvitys. Ympäristö- innut_2008/ [luettu 1.7.2009]. suunnittelu Enviro Oy. – 15s. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2008b: Nironen, M. 1998: Mikkelin kaupungin Suurpedot. http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/ Suojalammen pohjoispuolen osayleiskaava- [luettu 1.7.2009]. alue. Luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Rämälän perinnepiiri 1995: Kinttupoluilta pikiteille - perinnetietoa Rämälän koulu- Oriolus ry 2007: Karkialammen piiristä. - 261 s. Mikkelin maalaiskunnan linnustoselvitys 2007. – 4s. Julkaisematon. kansalaisopisto.

Pakarinen, R. 1995: Mikkelin maalaiskunnan Salonen S., Frisk T., Kärmeniemi T., Niemi Saimaan ranta-alueiden luontoselvitys. - 8 s. J., Pitkänen H., Silvo K. ja H. Vuoristo 1992: Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, T:mi Raimo Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjänä - Pakarisen luontotieto. vaikutusten arviointi. - 137 s. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja -sarja A 96. Palomäki, A. 2009: Mikkelin alapuolisen Saimaan kasviplanktontutkimus vuonna 2008. Seppänen, H., Hämäläinen, T., Vento, P. Tutkimusraportti 70/2009. Jyväskylän yliopis- (toim.) 2006: Etelä-Savon alueellinen to. – 5 s. metsäohjelma 2006-2010. – 47 s. Metsä- keskus Etelä-Savo. Mikkeli. Pakarinen, R. 1995: Mikkelin Maalaiskunnan Saimaan rantaosayleiskaava-alueiden luon- Simonen, A. 1982: Mäntyharjun ja Mikkelin toselvitys. Enviro Oy. kartta-alueiden kallioperä. - 35 s. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo.

85 Suo Oy 2000: Vapo Oy Energia, Turvesuo- ja 1999. Mikkelin seudun ympäristökeskuk- Isosuon YVA-selostus. sen julkaisuja 4. Oswald Interkopio Oy. Mikkeli. Suomen ympäristöhallinto 2009: Tikka, J. 2003a: Lylyjärven, Kangasjärven ja Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta. Kyyveden haukien elohopeapitoisuus vuonna 2002. Mikkelin kaupungin julkaisuja 9. Suomen ympäristökeskus 2007: Etelä- Savossa ja Päijät-Hämeen itäosissa valta- Tikka, J. 2003b: Mikkelin seudun vesistöjen kunnallisesti arvokkaita kallioalueita. happamoitumisselvitys vuonna 2002. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid Mikkelin =233174 [luettu 13.7.2009]. kaupungin julkaisuja 6/2003.

Suomen ympäristökeskus 2008: Luonnon- Tikka, J. 2003c: Mikkeli seudun vesistö- muistomerkit. tutkimukset vuosina 2002-2003. Mikkelin http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid kaupungin julkaisuja 5/2003. =32741&lan=fi [luettu 22.5.09] Tikka J. 2005: Mikkelin vesistötutkimukset Suomen ympäristökeskus 2009a: Lajien vuosina 2004 ja 2005. Mikkelin kaupungin suojelu. www.ymparisto.fi/lajiensuojelu julkaisuja 7/2005. [luettu 10.7.2009]. Tikka, J. 2008: Mikkelin seudun vesistö- Suomen ympäristökeskus 2009b: suojelu- tutkimukset vuonna 2008 – 29s. Mikkeli ohjelmat ja alueet. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=47 Ustinov, A. 1994: Kyyveden rantojen- 1&lan=fi [luettu 19.5.09]. suojelualueen erityiset luontokohteet. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja Nro 592. Suomen ympäristökeskus 2009c: Luonto- Vesi- ja ympäristöhallitus Mikkelin vesi- ja tyyppien suojelu. ympäristöpiiri. Helsinki. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=47 3&lan=fi [luettu 10.7.2009]. Vaikkinen, A. 2004: Kyyveden kalastusalue Käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2005- Tikka, J. 1991: Sairilan vesistöselvitys 1991. 2009. – 22s. Moniste. Vanhojen metsien suojelutyöryhmä 1994: Tikka, J. & Holopainen, A. 1993: Kalojen Vanhojen metsien suojeluohjelman täydennys elohopeapitoisuudet Mikkelin seudun Etelä-Suomessa. Vanhojen metsien suojelu- vesistöissä 1993. – 10 s. Mikkelin seudun työryhmän oasmietintö II. Työryhmän raportti ympäristökeskuksen julkaisu. 2. Ympäristöministeriö.

Tikka, J. 1996a: Mikkelin seudun ympäristö- Verta M. Ja Rekolainen S. 1985: Ilmaperäisen keskuksen vesistötutkimukset 1995. Mikkelin elohopean, metsäojituksen ja tekojärvien seudun ympäristökeskuksen julkaisu. rakentamisen vaikutus kalojen elohopea- pitoisuuteen.- Vesihallituksen monistesarja Nro 320. Tikka, J. 1996b: Loukeisen, Lylyjärven, Kan- gasjärven ja Kyyveden Pullialanlahden hauki- Wirilander, H. 1982: Mikkelin pitäjän historia en elohopeapitoisuus vuonna 1995. vuoteen 1865. - 707 s. julkaisijat Mikkelin maalaiskunta ja Mikkelin maaseurakunta. Tikka, J. 2000: Mikkelin seudun Länsi-Savo Oy, Mikkeli. ympäristökeskuksen vesistötutkimukset 1998

86 Wirilander, K. 1960: Savon historia III - Savo Väyrynen, H. 1954: Suomen kallioperä.- 260 kaskisavujen kautena. - 1125 s. Savon s. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. sanomain kirjapaino Oy, Kuopio. Ympäristöministeriö 1991: Rantojen suojeluohjelman alueet. Selvitys 97. Virtanen, J. 1990: Puulaveden Heposelän ja Pääskynlahden sekä Kallajärven, Iso-Vuolin- Ympäristönsuojelutoimisto 1995:Vihkharjun gon, Oulangin ja Naarangin lintuluotojen osayleiskaavan luontoselvitys. suojelutarveselvitys vuonna 1990. – 4 s. Lintutieteellisten yhdistysten liitto. ---

Väisänen, M. 2009: Suullinen tiedonanto Etelä-Savon maakuntaliitto. Aluevarauskortit. 14.10.2009 stereokuvatulkintaan perustuen. Etelä-Savon maanmittaustoimisto

87 LIITE 1 Lista Mikkelin kaupungissa havaituista kasvilajeista

Listan perustana on käytetty Olli-Pekka Tikkasen vuonna 1992 keräämää kasviota, jonka tietoja on täydennetty kesän 2009 havainnoilla ja luontokohteiden inventointitiedoissa ja kohdekuvauksissa eteen tulleilla tiedoilla harvinaisista kasveista. Tuomikosken varsin laajasta lajilistasta on mainittu vain ne lajit, joita ei ole tullut esille uudemmissa yhteyksissä.

* Tikkanen 1992 **Mikkelin kaupunkin ympäristöpalveluiden kasvinäytteet (kerätty 1988) *** kasviatlas # luontokohteiden inventointitiedot + Tuomikoski 1948

(Käytetty nimistö noudattaa putkilokasvien osalta retkeilykasvion kolmannen uudistetun painoksen (Hämet-Ahti ym. 1986) nimistöä, sillä poikkeuksella että suopursusta ja hernesarasta käytetään Eu- rola ym. (1994) antamaa uutta nimistöä; Rhododendron tomentosum (L.) Harmaja (Ledum palustre L.) ja Carex viridula Michx (Carex serotina Mérat).) ahdekaunokki - Centaurea jacea L. + ahdekeltano - Pilosella praealta (Will. ex Gochnat) F.W. Schultz & Schultz Bip. (coll.)* ahvenvita - Potamogeton perfoliatus L. + ahojäkkärä - Gnaphalium sylvaticum L.* ahokeltanot - Hieracium vulgata coll.* aholeinikki - Ranunculus polyanthemos L. + ahomansikka - Fragaria vesca L. * ahomatara - Galium boreale L.* ahonoidanlukko - Botrychium multifidum (S. G. Gmelin) Rupr. + ahopaju – Salix starkeana** aho-orvokki - Viola canina L.* ahosuolaheinä - Rumex acetosella L.* aitohunajakukka - Phacelia tanacetifolia Bentham* aitovirna - Vicia sepium L. # alsikeapila - Trifolium hybridum L.* amerikanhorsma - Epilobium adenocaulon Hausskn.* englanninraiheinä – Lolium perenne** euroopanlehtikuusi - Larix decidua # hajuheinä - (Cinna latifolia)*** haapa - Populus tremula L.* haisukurjenpolvi - Geranium robertianum L.* hakamaapoimulehti - Alchemilla subcrenata Buser. + halava - Salix pentandra L.* hapsiluikka - Eleocharis acicularis (L.) Roemer&Schultes* harajuuri - Corallorhiza trifida Chatel. + harakankello - Campanula patula L.* harmaaleppä - Alnus incana (L.) Moench* harmaasara - Carex canescens L.*

88 harmio - Berteroa incana (L.) DC.* haurasloikko - Cystopteris fragilis (L.) Bernh. + heinätähtimö - Stellaria graminea L.* heinävita - Potamogeton gramineus L.* hentosara - Carex disperma Dewey + hentosuolake - Triglochin palustris L.+ hernesara – Carex viridula** hevonhierakka - Rumex longifolius DC * hieskoivu - Betula pubescens Ehrh. * hietakastikka - Calamagrostis epigejos (L.) Roth * hiirenkeltano – Hieracium piloselloidea** hietalemmikki – Myosotis stricta** hiirenporras - Athyrium filix-femina (L.) Roth hiirenvirna - Viccia cracca L.* hirvenkello - Campanula cervicaria L. (uhanal. kasvien inventointitiedot) hoikkaängelmä - Thalictrum simplex ssp. simplex L.* hopeahanhikki - Potentila argentea L.* hukkakaura - Avena fatua L.* humala – Humulus lupulus** huopakeltano - Pilosella officinarum F.W. Schultz & Schultz Bip.(coll.)* huopaohdake - Cirsium helenioides (L.) Hill* häränsilmä - Hypochoeris maculata L.* idänkallioinen - Erigeron acer L. ssp. acer* idänkattara – Bromus inermis** idänpiukkasara - Carex elata All. ssp. omskiana (Meinsh.) Jalas* idänukonputki - Heracleum sphondylium L. ssp. sibiricum (L.) Simonkai* isoalvejuuri - Dryopteris expansa (C. Presl.) Fraser-Jenkins & Jermy* isokarpalo - Vaccinium oxycoccos L.* isolaukku - Rhinanthus serotinus (Schönh.) Oborny + isolimaska - Spirodela polyrhiza (L.) schleiden* isomaksaruoho - Sedum thelephium L. # isosorsimo – Glyceria maxima** isotalvikki - Pyrola rotundifolia L.* isotakiainen – Arctium lappa** isotuomipihlaja – Amelanchier spicata** isoulpukka – Nuphar lutea** isovesiherne - Utricularia vulgaris L. + italianraiheinä - Lolium multiflorum Lam.* jauhosavikka - Chenopodium album L.* jokapaikansara - Carex nigra (L.) Reichard jokileinikki - Ranunculus lingua L.* jouhisara - Carex lasiocarpa Ehrh.* jouhivihvilä - Juncus filiformis L.* juolavehnä - Elymus repens (L.) Gould* juolukka - Vaccinium uliginosum L.* juurtosara - Carex chordorrhiza L. fil. +

89 jäkki - Nardus stricta L. + jänönapila – Trifolium arvense** jänönsara - Carex ovalis Good.* järvikaisla - Schoenoplectus lacustris (L.) Palla järvikorte - Equisetum fluviatile L.* järviruoko - Phragmites australis (Cav.) Trin. ex Steudel* järvisätkin - Ranunculus peltatus Schrank* jättipalsami - Impatiens glandulifera Walp.* kaalivalvatti – Sonchus oleraceus** kaiheorvokki - Viola selkirkii Pursh & Goldie * kaitapalpakko - Sparganium angustifolium Michx. + kallioimarre - Polypodium vulgare L.* kalliokielo - Polygonatum odoratum (Miller) Druce* kalliokohokki - Silene rupestris L. + kalvaspiippo - Luzula pallescens Swartz* kalvassara - Carex pallescens L.* kanerva - Calluna vulgaris (L.) Hull* kanervisara - Carex ericetorum Pollich + kangasajuruoho - Thymus serpyllum L. ssp. serpyllum* kangaskorte - Equisetum hyemale L.+ kangasmaitikka - Melampyrum pratense L.* kangasvuokko - Pulsatilla vernalis(L) Miller kannusruoho - Linaria vulgaris Miller* karheanurmikka - Poa trivialis L. + karheapillike - Galeopsis tetrahit L.* karhunköynnös – Calystegia sepium** karhunputki - Angelica sylvestris L.* karvakiviyrtti - Woodsia ilvensis (L.) R. Br. # karvaskallioinen - Erigeron acer L. karviainen - Ribes uva-crispa L. kataja - Juniperus communis L.* katinlieko - Lycopodium clavatum L.* katkeratatar - Polygonum hydropiper L. + kellotalvikki – Pyrola media** kelluskeiholehti - Sagittaria natans Pallas + kelta-apila - Trifolium aureum Pollich * keltakurjenmiekka - Iris pseudacorus L.* keltalieko - Diphasiastrum complanatum (L.) J. Holub + keltamaksaruoho – Sedum acre** keltamatara - Galium x pomeranicum Retz.* keltamo - (Chelidonium majus) *** keltanokitkerö – Picris hieracioides** keltasara - Carex flava L.* keltasauramo - Anthemis tinctoria L. + keltatalvikki - Pyrola chlorantha** keltaängelmä - Thalictrum flavum L.* kenttätyräkki - Euphorbia esula L.* keräpäävihvilä - Juncus conglomeratus L.*

90 ketohanhikki - Potentilla anserina L. ssp. anserina* ketohärkki – Cerastium arvense** ketokaunokki - Centaurea scabiosa L.* ketokeltto - Crepis tectorum L. + ketokäenminttu – Satureja acinos** ketoneilikka - Dianthus deltoides L. * keto-orvokki - Viola tricolor L. * ketosilmäruoho - Euphrasia stricta var. tenuis (Brenner) Jalas + ketotuulenlento – Filago arvensis** ketotyräruoho - Herniaria glabra** ketunleipä - Oxalis acetosella L.* ketunlieko - Huberzia selago (L.) Bernh. ex Schrank & Mart. var. selago* kevätleinikki - Ranuculus auricomus L. + kevätlinnunherne - Lathyrus vernus (L.) Bernh. * kevätpiippo - Luzula pilosa (L.) Willd.* kevättaskuruoho - Thlaspi alpestre L. + kevättädyke - Veronica verna L. + kiehkuraärviä - Myriophyllum verticillatum L.* kielo - Convallaria majalis L.* kiertotatar - Fallopia convolvulus (L.) A. Löve + kiiltopaju - Salix phyllicifolia L.* kirjopillike - Galeopsis speciosa Miller @ kissankello - Campanula rotundifolia L.* kissankäpälä - Antennaria dioica (L.) Gaetner + kivikkoalvejuuri - Dryopteris filix-mas (L.) Schott* koiranheinä - Dactylis glomerata L.* koiranheisi - Viburnum opulus L.* koiranputki - Anthriscus sylvestris (L.) Hoffm.* koiranvehnä - Elymus caninus (L.) L.* komealupiini - Lupinus polyphyllus Lindley* konnanleinikki - Ranunculus sceleratus L.* konnanvihvilä - Juncus bufonius L.* kontortamänty - Pinus contorta Douglas ex Loudon korpialvejuuri - Dryopteris cristata (L.) A. Gray* korpi-imarre - Thelypteris phegopteris (L.) Slosson # korpikaisla - Scirpus sylvaticus L.* korpikastikka - Calamagrostis purpurea (Trin.) Trin.* korpiorvokko - Viola epipsila Ledeb. + korpipaatsama - Rhamnus frangula L.* korpipolkusara - Carex brunnescens (Pers.) Poiret var. laetior (F.Nylander) Holmberg* korpisara - Carex loliacea L. + korvakeltano - Pilosella lactucella (Wallr.) P.D.Sell & C.West coll.* kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris (L.) Todaro* kullero - Trollius europaeus L. kultapiisku - Solidago virgaurea L.* kumina - Carum carvi L. + kurjenjalka - Potentilla palustris (L.) Scop.* kurjenkello - Campanula persicifolia L. + kurttulehtiruusu - Rosa rugosa Thunb.*

91 kuusi - Picea abies (L.) Karsten kyläkarhiainen - Carduus crispus L. + kyläkurjenpolvi - Geranium pratense L.* kylänurmikka - Poa annua L.* käenkukka - Lychnis flos-cuculi L.* laidunpoimulehti - Alchemilla monticola Opiz * lakka - Rubus chamaemorus L. * lampaannata - Festuca ovina L. lamparevesikuusi - Hippuris vulgaris L.* laskospoimulehti - Alchemilla plicata Buser + lehmus - Tilia cordata Miller* lehtoakileija - Aquilegia vulgaris L. lehtoarho - Moehringia trinervia (L.) Clairv.# lehtohorsma - Epilobium montanum L.* lehtokorte - Equisetum pratense Ehrh. lehtokuusama - Lonicera xylosteum L.* lehtomatara – Galium triflorum** lehtonurmikka - Poa nemoralis L.* lehto-orvokki - Viola mirabilis L.* lehtopähkämö - Stachys sylvatica L.* lehtosinilatva - Polemonium caeruleum L.* lehtotähtimö - Stellaria nemorum L.# leskenlehti - Tussilago farfara L.* leveälehtiosmankäämi - Typha latifolia L.# leväkkö - Scheuchzeria palustris L.* liereäsara – Carex diandra** lillukka - Rubus saxatilis L. * linnunkaali - Lapsana communis L.* litteänurmikka - Poa compressa L. + litutilli – Descurainia sophia** liuskapeippi - Lamium hybridum Vill. + luhtakastikka - Calamagrostis stricta (Timm) Koeler luhtakuusio - Pedicularis palustris L. # luhtalemmikki - Myosotis scorpioides L. + luhtalitukka - Cardamine pratensis L. * luhtamatara - Galium uliginosum L.* luhtarölli - Agrostis canina L. + luhtasara - Carex vesicaria L.* luhtatädyke - Veronica scutellata L. + luhtavilla - Eriophorum angustifolium Honckeny* luhtavuohennokka - Scutellaria galericulata L.* luoho - Apera spica-venti (L.) Beauv. + lutukka - Capsella bursa-pastoralis (L.) Medicus * lännenhernesara - Carex demissa Hornem. + maahumala - Glechoma hederaceae L. maariankämmekkä - Dactylorhiza maculata (L.) Soó maitohorsma - Epilobium angustifolium L.

92 mesiangervo - Filipendula ulmaria (L.) Maxim. * mesimarja - Rubus arcticus L. metsäalvejuuri - Dryopteris carthusiana (Vill.) H.P.Fuchs metsäapila - Trifolium medium L. *+ metsäimarre - Gymnocarpium dryopteris (L.) Newman metsäkastikka - Calamagrostis arundinacea (L.) Roth* metsäkorte - Equisetum sylvaticum L.* metsäkurjenpolvi - Geranium sylvaticum L.* metsälauha - Deschampsia flexuosa (L.) Trin.* metsämaitikka - Melampyrum sylvaticum L.* metsänätkelmä – Lathyrus sylvestris** metsäorvokki - Viola riviniana Reichenb. metsäruusu - Rosa majalis J. Herrmann* metsätähti - Trientalis europaea L.* metsätähtimö – Stellaria longifolia** metsävirna – Vicia sylvatica** musta-apila - Trifolium spadiceum L. * mustaherukka - Ribes nigrum L. mustakonnanmarja - Actaea spicata L.* mustikka - Vaccinium myrtillus L.* mustuvapaju - Salix myrsinifolia Salisb.* mutaluikka - Eleocharis mamillata (H. Lindb.) H. Lindb. ex Dörfler * mutasara - Carex limosa L.* mykerösara - Carex bohemica Schreber* myrkkykeiso - Cicuta virosa L. + mäkiarho – Arenaria serpyllifolia** mäkikaura - Avenula pubescens (Hudson) Dumort. mäkiminttu - Satureja vulgaris (L.) Fritsch* mäkitervakko - Lychnis viscaria L.* mänty - Pinus sylvestris L.* nevaimarre - Thelypteris palustris Schott. niittyaitovirna - Vicia sepium L. ssp. montana (Koch) Hämet-Ahti* niittyhumala - Prunella vulgaris L.* niittyleinikki - Ranuculus acris L.* niittylitukka – Cardamine pratensis** niittymaarianheinä - Hierochloë hirta (Schrank) Borbás* niittynurmikka - Poa pratensis L. * niittynätkelmä - Lathyrus pratensis L. * niittysuolaheinä - Rumex acetosa L. * nokkonen - Urtica dioica L. * nuokkuhelmikkä - Melica nutans L. * nuokkurusokki - Bidens cernua L. + nuokkutalvikki - Orthilia secunda (L.) House * nuottaruoho - Lobelia dortmanna L. * nurmihärkki - Cerastium fontanum Baumg. * nurmikaunokki - Centaurea phrygia L. * nurmikohokki - Silene vulgaris (Moench) Gracke * nurmilauha - Deschampsia cespitosa (L.) Beauv. *

93 nurminata - Festuca pratensis Hudson + nurmipiippo - Luzula multiflora (Retz.) Lej. + nurmipuntarpää - Alopecurus pratensis L. * nurmirölli - Agrostis capillaris L. + nurmitatar - Polygonum viviparum L. * nurmitädyke - Veronica chamaedrys L. * nurmitähkiö (timotei) - Phleum pratense L. nykerösara – Carex bohemica** näsiä - Daphne mezerum L. * ojakellukka - Geum rivale L. * ojakärsämö - Achillea ptarmica L. ojasorsimo - Glyceria fluitans (L.) R. Br. + oravanmarja - Maianthemum bifolium (L.) F.W. Schmidt* orvontädyke - Veronica serpyllifolia L.* otavalvatti - Sonchus asper** paatsama - Rhamnus frangula L. paimenmatara - Galium album Miller* pajuangervo - Spiraea salicifolia L.* palleropalpakko - Sparganium glomeratum Laest. ex Beurl. + pallosara - Carex globularis L.* paunikko - Crassula aquatica (L.) Schönl. + peltoemäkki - Fumaria officinalis L. peltohanhikki - Potentilla norvegica L. * peltohatikka - Spergula arvensis L. + peltokanankaali - Barbarea vulgaris R.Br. peltokorte - Equisetum arvense L. * peltokurjennokka - Erodium cicutarium (L.) L'Her* peltolemmikki - Myosotis arvensis (L.) Hill* peltomatara - Galium spurium L. + pelto-ohdake - Cirsium arvense (L.) Scop. pelto-orvokki - Viola arvensis Murray* peltopillike - Galeopsis bifida Boenn.* peltopähkämö - Stachys palustris L. + peltorasti - Anchusa arvensis (L.) Bieb.* peltoretikka - Raphanus raphanistrum L. * peltosaunio - Tripleurospermum inodorum Schultz Bip. peltotaskuruoho - Thlaspi arvense L.* peltotädyke – Veronica arvensis** peltoukonnauris - Erysimum cheiranthoides L. * peltovalvatti - Sonchus arvensis L.+ peltovillakko - Senecio vulgaris L. + peltovirvilä - Vicia hirsuta (L.) S. F. Gray + peurankello - Campanula glomerata L.* piennarpoimulehti - Alchemilla acutiloba Opiz * pietaryrtti - Tanacetum vulgare L. * piharatamo - Plantago major L. pihasaunio - Matricaria matricarioides (Less.) Porter

94 pihatatar - Polygonum aviculare L. + pihatähtimö - Stellaria media (L.) Vill.* pihlaja - Sorbus aucuparia L. * piikkiohdake - Cirsium vulgare (Savi) Ten.* pikkulaukku - Rhinanthus minor L. pikkukihokki – Drosera intermedia** pikkukäenrieska – Gacea minima** pikkulimaska - Lemna minor L.* pikkumatara - Galium trifidum L. + pikkupalpakko - Sparganium minimum Wallr. + pikkutakiainen - Arctium minus Bernh. + pikkutalvikki - Pyrola minor L. + pikkuvesitähti - Callitriche palustris L.* pitkälehtikihokki - Drosera anglica Hudson* pitkäpääsara - Carex elongata L. + piukkasara - Carex elata All. + pohjanlumme - Nymphaea candida C. Presl. pohjanpunaherukka - Ribes spicatum Robson* poimulehti - Alchemilla sp. L. polkusara - Carex brunnescens (Pers.) Poiret polvipuntarpää - Alopecurus geniculatus L.* puistolemmikki - Myosotis sylvatica Hoffm.* puistonurmikka – Poa chaixii** pujo - Artemisia vulgaris L.* pukinjuuri - Pimpinella saxifraga L. pukinparta - Tragopogon pratensis L.* pullosara - Carex rostrata Stokes* puna-ailakki - Silene dioica (L.) Clairv.* puna-apila - Trifolium pratense L.* punaherukat – Ribes rubrum-ryhmä** punakoiso - Solanum dulcamara L. * punakämmekkä - Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata (L.) Soó (uhanal. kasvien inventointitiedot) punalehtiruusu – Rosa glauca** punanata - Festuca rubra L.* punapeippi - Lamium purpureum L.* punasolmukki – Spergularia rubra** punatyvipoimulehti - Alchemilla filicaulis Buser + puolukka - Vaccinium vitis-idaea L. * purtojuuri - Succisa pratensis Moench * pystykeiholehti - Sagittaria sagittifolia** pyöreälehtikihokki - Drosera rotundifolia L.* päivänkakkara - Leucanthemum vulgare Lam. pölkkyruoho - Arabis glabra (L.) Bernh. + raate - Menyanthes trifoliata L.* rahkasara - Carex pauciflora Lightf.* raita - Salix caprea L. ranta-alpi - Lysimachia vulgaris L. rantakanankaali - Barbarea stricta Andrz. ex Besser *

95 rantakukka - Lythrum salicaria L.* rantaleinikki - Ranunculus reptans L.* rantalemmikki - Myosotis laxa Lehm.* rantaluikka – Eleocharis palustris** rantamatara - Galium palustre L.* rantaminttu - Mentha arvensis L.* rantanenätti - Rorippa palustris (L.) Besser rantanurmikka - Poa palustris L. + rantapalpakko - Sparganium emersum Rehman + rantapuntarpää - Alopecurus aequalis Sobol.* rantatädyke - Veronica longifolia L.* rantavihvilä - Juncus alpinoarticulatus Chaix* rantayrtti - Lycopus europaeus L.# rapsi - Brassica napus L. ssp. oleifera DC.* ratakrassi - Lepidium densiflorum Schrader+ ratamosarpio - Alisma plantago-aquatica L.* rauduskoivu - Betula pendula Roth* rautanokkonen - Urtica urens L.* rehuvirna - Vicia sativa L. + rentohaarikko - Sagina procumbens** rentovihvilä - Juncus bulbosus L. + rentukka - Caltha palustris L.* riidenlieko - Lycopodium annotinum L.* riippasara - Carex magellanica Lam. # rikkanenätti - Rorippa sylvestris (L.) Besser* rimpivesiherne - Utricularia intermedia Hayne + rohtomesikkä – Melilotus officinalis** rohtoraunioyrtti – Symphytum officinale** rohtotädyke - Veronica officinalis L.* ruiskattara - (Bromus secalinus)*** ruiskaunokki - Centaurea cyanus L.* ruokohelpi - Phalaris arundinacea L. + ruotsinpitkäpalko – Arabidopsis suecica** ruskoärviä - Myriophyllum alterniflorum DC. + ruusuruoho - Knautia arvensis (L.) Coulter* rätvänä - Potentila erecta (L.) Räuschel * rönsyakankaali – Ajuga reptans** rönsyleinikki - Ranuculus repens L. * röyhyvihvilä - Juncus effusus L. + salava - Salix fragalis L. salokeltanot - Hieracium sylvatica coll.* sananjalka - Pteridium aquilinum (L.) Kuhn* sarjakeltano - Hieracium umbellatum L.* sarjatalvikki – Chimaphila umbellata** savijäkkärä - Gnaphalium uliginosum L. + seittitakiainen - Arctium tomentosum Miller* siankärsämö - Achillea millefolium L. sianpuolukka - Arctostaphylos uva-ursi (L.) Sprengel

96 siimapalpakko - Sparganium gramineum Georgi* silkkipoimulehti - Alchemilla gracilis Opiz.+ silmäruoho - Euphrasia stricta Wolff ex Lehm. var. stricta Burnat & Gremli* siniheinä - Molinia caerulea (L.) Moench # siperianlehtikuusi - Larix sibirica (Endl.) Sabine ex Trautv.* siperianpihta - Abies sibirica Ledeb.* siperiansinivalvatti - Lactuca sibirica (L.) Maxim.* sormisara - Carex digitata L. * sudenmarja - Paris quadrifolia L. * suohorsma - Epilobium palustre L. * suokeltto - Crepis paludosa (L.) Moench * suokorte - Equisetum palustre L. + suokukka - Andromeda polifolia L. * suomenlumme - Nymphaea tetragona Georgi * suomyrtti - Myrica gale L. * suo-ohdake - Cirsium palustre (L.) Scop. * suo-orvokki - Viola palustris L. suopayrtti – Sapoharia officinalis** suopursu - Ledum palustre L. * suoputki - Peucedanum palustre (L.) Moench * suovalkku – Hammarbya paludosa** sykeröpiippo - Luzula sudetica (Willd.) DC.+ syyläjuuri - Scrophularia nodosa L. * syysmaitiainen - Leontodon autumnalis L. * säderusokki - Bidens radiata Thuill. * särmäkuisma - Hypericum maculatum Crantz * tahmavillakko - Senecio viscosus L. * taikinamarja - Ribes albinum L # tammi - Quercus robur L. tarhakalliokielo - Polygonatum multiflorum x odoratum Brugger * terttualpi - Lysimachia thyrsiflora L. * terttuselja - Sambucus racemosa L.* tervaleppä - Alnus glutinosa (L.) Gaertner* tesma - Milium effusum L.* tuhkapaju - Salix cinerea L.# tummalahnanruoho - Isoetes lacustris L.* tummarusokki - Bidens tripartita L. + tummatulikukka - Verbascum nigrum L.* tunturikurjenherne – Astragalus alpinus** tuoksusimake - Anthoxanthum odoratum L.* tuomi - Prunus padus L. * tupasvilla - Eriophorum vaginatum L.* tupasluikka – Trichophorum cespitosum** tuppisara - Carex vaginata Tausch + tähtisara - Carex echinata Murray* tähtitalvikki - Moneses uniflora (L.) A. Gray* uistinvita - Potamogeton natans L.* ukkomansikka - Fragaria moschata Duchesne*

97 ukonpalko - Bunias orientalis L. + ukonputki - Heracleum sphondylium L. + ukontatar - Polygonum lapathifolium L.* ukontulikukka - Verbascum thapsus L.* ulpukka - Nuphar lutea (L.) Sibth. & Sm.* vaahtera - Acer platanoides L. vaalea-amerikanhorsma - Epilobium ciliatum Rafin.* vaalealahnanruoho - Isoetes echinospora Durieu* vadelma - Rubus idaeus L. * vaivaiskoivu - Betula nana L. # vaivero - Chamaedaphne calyculata (L.) Moench * valkoapila - Trifolium repens L. * valkoailakki - Silene latifolia** valkolehdokki - Plantanthera bifolia (L.) L.C.M. Richard * valkomesikkä - Melilotus alba valkopeippi - Lamium album** valkopiirtoheinä - Rhynchospora alba (L.) Vahl # vanamo - Linnaea borealis L. * variksenmarja - Empetrum nigrum L. vehka - Calla palustris L. * velholehti – Circeaea alpina** vesikuusi - Hippuris vulgaris L. + vesirutto - Elodea canadensis Michx # vesitatar - Polygonum amphibium L. * vesitähti - Callitriche sp. L. + viherjäsenruoho – Scleranthus annuus viiltosara - Carex acuta L. viitakastikka - Calamagrostis canescens (Weber) Roth # villapääluikka - Trichophorum alpinum (L.) Pers. # vilukko - Parnassia palustris L # virpapaju - Salix aurita L.# voikukka - Taraxacum sp. L.* vuohenkello -Campanula rapunculoides L.* vuohenputki - Aegopodium podagraria L.* vuorimänty, Pinus mugo** yövilkka - Goodyera repens (L.) R. Br. äimäruoho - Subularia aquatica L. + äimäsara - Carex dioica L. +

98 LIITE 2 Mikkelin perhoslajisto

Lajilistan ovat laatineet Mika Laitinen ja Juha Pöyry vuonna 1988 (Mikkelin kaupunki 1988). * Aarne Wahlren (Einbork 1992)

HEPIALIDAE, JUURIPERHOSET Hepialus humuli, humalaperhonen yleinen Hepialus hecta, pieni juuriperhonen paikoin yleinen Hepialus fusconebulosus, saniaisperhonen hyvin yleinen Hepialus ganna, syksyn juuriperhonen joks. harv.

ADELIDAE Nemophora degeerella, seulakoi hyvin yleinen

PSYCHIDAE, PUSSIKEHRÄÄJÄT Sterrhopterix standfussi, hentopussikas 1 ƃ

YPONOMEUTIDAE, KEHRÄÄJÄKOIT Yponomeuta evonymellus, tuomenkehrääjäkoi hyvin yleinen Yponomeuta sedellus, kalliokehrääjäkoi 3 exx

PLUTELLIDAE Plutella xylostella, kaalikoi hyvin yleinen (vaeltaja) OECOPHORIDAE, KÄRSÄKOIT Agonopterix heracliana, koiranputkilattakoi

COSSIDAE, PUUNTUHOOJAT Cossus Cossus, puuntuhooja joks. harv. Sh Lamellocossus terebra, haavantuhooja 1 a

TORTRICIDAE, KäÄRIÄISET Ptycholoma lecheanum, keularullakääriäinen hyvin yleinen Eulia ministrana, Iltakääriäinen hyvin yleinen Exapate congelatella, talviharmokääriäinen hyvin yleinen Tortrix viridana, tammikääriäinen hyvin yleinen Aethes hartmanniana, ruusuruohokätkökääriäinen 1 ex Epiblema foenella hyvin yleinen Cydia pomonella, omenakääriäinen hyvin yleinen

PTEROPHORIDAE, SULKAPERHOSET Pterophorus pentadactylus, isosulkanen hyvin yleinen

PYRALIDAE, KOISAPEROHOSET Elophila nymphaeata, lummekoisa hyvin yleinen Catoptria permutatella, reunajuovakoisa hyvin yleinen Donacaula mucronella, sarakoisa 1 Ƃ

99 Nymphula stagnata, järvikoisa hyvin yleinen Evergestis extimalis, piennarkaalikoisa 1 ex. Eurrhypara hortulata, nokkoskoisa hyvin yleinen Anania funebaris, valkotäpläkoisa hyvin yleinen Pleuroptya ruralis, isokoisa

ZYGAENIDAE, ANGERVOKIITÄJÄT Sh Rhagades pruni, rämevihersiipi

HESPERIIDAE, PAKSUPÄÄT Pygrus malvae, mansikkakirjosiipijoks. yleinen (taantunut) Sh Carterocephalus palaemon, keltatäplähiipijä 1 ƃ(paikka varmentamaton) Carterocephalus silvicolus, mustatäpläh. joks. yleinen Thymelicus lineola, lauhahiipijä hyvin yleinen Ochlodes venatus, piippopaksupää hyvin yleinen

PAPILIONIDAE, RITARIPERHOSET Papilio machaon, ritariperhonen joks. yleinen

PIERIDAE, KAALIPERHOSET Leptidea sinapis, virnaperhonen yleinen Aporia crataegi, orapihlajaperhonen joks. yleinen Pieris brassicae, kaaliperhonen yleinen(vaeltaja) Pieris rapae, naurispehonen joks. yleinen Pieris napi, lanttuperhonen hyvin yleinen Pontia duplidice, vihreätäpläinen kaaliperhonen 2 exx (vaeltaja) Anthocharis cardamines, auroraperhonen yleinen Colias palaeno, suokeltaperhonen yleinen(soilla) Gonepteryx rhamni, sitruunaperhonen hyvin yleinen

LYCAENIDAE, SINISIIVET Fixsenia pruni, tuominopsasiipi paikoin yleinen Callophrys rubi, kangasperhonen hyvin yleinen Lycaena phlaeas, pikkukultasiipi yleinen Heodes virgaureae, loistokultasiipi hyvin yleinen Palaeochrysophanus hippothoe, ketokultasiipi joks. yleinen (taantunut) Celastrina argiolus, paatsamasinisiipi yleinen Scolitantides orion, kalliosinisiipi havaittu (Valle 1935) Glaucopsyche alexis, virnasinisiipi 1 Ƃ Plebejus argus, kangassinisiipi hyvin yleinen Lycaeides idas, ketosinisiipi yleinen Aricia artaxerxes, lehtosinisiipi joks. yleinen Eumedonia eumedon, ruskea sinisiipi paikoin yleinen Vacciniina optilete, juolukkasinisiipi hyvin yleinen Cyaniris semiargus, niittysinisiipi yleinen Agrodiaetus amandus, hopeasinisiipi hyvin yleinen Polyommatus icarus, hohtosinisiipi yleinen

100 NYMPHALIDAE, TÄPLÄPERHOSET Limenitis populi, haapaperhonen joks.harv. Nymphalis antiopa, suruvaippa joks.yleinen Inachis io, neitoperhonen joks. yleinen (vaeltaja) Vanessa atalanta, amiraali joks. harv. (vaeltaja) Vanessa cardui, ohdakeperhonen joks. harv. Aglais urticae, nokkosperhonen hyvin yleinen Polygonia c-album, herukkaperhonen joks. yleinen Speyeria aglaja, orvokkihopeatäplä yleinen Fabriciana niobe, rinnehopeatäplä joks. harv. Fabriciana adippe, ketohopeatäplä yleinen Issoria lathonia. helmihopeatäplä 1ex Brenthis ino, angervohopeatäplä hyvin yleinen Boloria aquilonaris, suohopeatäplä yleinen (suot) Proclossiana eunomia, rämehopeatäplä yleinen Clossiana selene, niittyhopeatäplä hyvin yleinen Clossiana freija, muurainhopeatäplä joks. yleinen (suot) Sh Clossiana frigga, rahkahopeatäplä mahd. 1 ex (suot) Clossiana euphrosyne, pursuhopeatäplä hyvin yleinen Mellicta athalia, yleinen verkkoperhonen yleinen Hypodryas maturna, kirjava verkkoperhonen joks. yleinen

SATYRIDAE, HEINÄPERHOSET Erebia ligea, metsänokiperhonen hyvin yleinen Sh Erebia embla, suonokiperhonen joks. harv. (suot) Oeneis jutta, rämekylmäperhonen yleinen (suot) Aphantopus hyperantus, tesmaperhonen hyvin yleinen Coenonympha pamphilus, keltainen niittyperhonen joks. yleinen Lasiommata maera, tumma papurikko hyvin yleinen asiommata petropolitana, metsäpapurikko yleinen

DREPANIDAE, SIRPPISIIPIKEHRÄÄJÄT Falcaria lacertinaria, nyhäsirppisiipi yleinen Drepana falcataria, täpläsirppisiipi yleinen Thyatira batis, vadelmavillaselkä yleinen Tethea or, harmovillaselkä yleinen Tetheella fluctuosa, koivuvillaselkä joks.yleinen Ochropacha duplaris, pikkuvillaselkä hyvin yleinen Achlya flavicornis, kevätvillaselkä hyvin yleinen

GEOMETRIDAE, MITTARIT Archieari parthenias, koivutyttöperhonen yleinen Geometra papilionaria, isomittari yleinen Thetidia smaragdaria, pilkkupussimittari joks. yleinen Chlorissa viridata, kanervamittari 1ex Jodis putata, mustikkalehtomittari hyvin yleinen Cyclophora albipunctata, suolaheinämittari joks. yl Timandra griseata, suolaheinämittari yleinen Scopula ternata, mustikkalehtimittari hyvin yleinen

101 Scopula immorata, viirulehtimittari yleinen Scopula incanata, harmolehtimittari joks. yleinen Scopula floslactata, maitolehtimittari hyvin yleinen Scopula immutata, luhtalehtimittari hyvin yleinen Idaea serpentata, serpentiinimittari yleinen Idaea pallidata, vaalekulmumittari yleinen Idaea sylvestraria, olkikulmumittari 2ƂƂ Idaea biselata, tupsukulmumittari yleinen Idaea dimidiata, varjokulmumittari joks. yleinen Idaea aversata, mutkakulmumittari hyvin yleinen Idaea straminata, kaarikulmumittari joks yleinen Lythria rotaria, punemittari joks. harv. Scotopteryx chenopodiata, pihamittari hyvin yleinen Orthonama vittata, luhtamittari joks yleinen Xanthorhoe designata, litukenttämittari 1 ƃ Xanthorhoe munitata, purppurakenttämittari yleinen Xanthorhoe spadicearia, kirjokenttämittari yleinen Xanthorhoe ferrugata, ruostekenttämittari joks. yleinen Xanthorhoe quadrifasiata, juovakenttämittari yleinen Xanthorhoe montanata, mäkikenttämittari erittäin yleinen Xanthorhoe fluctuata, laikkukenttämittari yleinen Xanthorhoe annotinata, metsäkenttämittari yleinen Catarrhoe cuculata, valkovaippamittari 1 ex Epirrhoe tristata, synkkäraanumittari hyvin yleinen Epirrhoe alternata, harmoraanumittari hyvin yleinen Camptogramma bilineatum, loimumittari yleinen Entephria caesiata, metsäpohjanmittari yleinen Larentia clavaria, malvamittari joks. harv. Mesoleuca albicillata, vattumittari joks. yleinen Pelurga comitata, savikkamittari yleinen Lampropteryx suffumata, lehtovarjomittari joks. yleinen Lampropteryx otregiata, korpivarjomittari joks harv. Cosmorrhoe ocellata, silmämittari yleinen Eulithis prunata, puistomittari yleinen Eulithis testata, elomittari yleinen Eulithis populata, mustikkamittari hyvin yleinen Eulithis mellinata, viinimarjamittari yleinen Ecliptopera silaceata, horsmamittari yleinen Chloroclysta miata, vihervarpumittari yleinen Chloroclysta citrata, syysvarpumittari hyvin yleinen Chloroclysta truncata, kesävarpumittari hyvin yleinen Plemyria rubiginata, kaksivärimittari yleinen Thera variata, kuusineulasmittari yleinen (kuusikot) Thera obeliscata, havuneulasmittari hyvin yleinen Thera juniperata, katajamittari joks. harv. Thera serraria, sahamittari joks. yleinen Electrophaes corylata, kirjomittari yleinen Colostygia pectinataria, vihermataramittari yleinen Hydriomena furcata, varpukudosmitari joks. yleinen

102 Hydriomena impluviata, leppäkudosmittari erittäin yleinen Hydriomena ruberata, pajukudosmittari erittäin yleinen Coenocalpe lapidata, kivimittari joks. yleinen Spargania luctuata, surumittari yleinen Rheumaptera hastata, keihäsmittari yleinen Reumaptera subhastata, vasamamittari joks. yleinen (suot) Rheumaptera cervinalis, happomarjamittari joks. harv. Rheumaptera undulata, aaltomittari joks. yleinen Euphyia unangulata, ykskulmamittari yleinen Epirrita autumnata, tunturimittari hyvin yleinen Operophtera brumata, hallamittari yleinen Perizoma taeniatum, ruskonauhamittari yleinen Perizoma affinitatum, ailakkimittari yleinen Perizoma alchemillatum, pillikemittari yleinen Perizoma hydratum, tervakkomittari 2 exx Perizoma blandiatum, ahonauhamittari joks. yleinen Perizoma albulatum, laukkumittari yleinen Perizoma flavofasciatum, keltanauhamittari joks. harv. Perizoma didymatum, taplänauhamittari yleinen Perizoma parallelolineatum, tasanauhamittari joks. yleinen Eupithecia abietaria, kuusensiemenmittari 3 exx Eupithecia linariata, kannusruohomittari joks. yleinen Eupithecia exiguata, pihlajapikkumittari joks. yleinen Eupithecia centaureata, kaunokkipikkumittari joks. yleinen Eupithecia intricata, vyöpikkumittari hyvin yleinen Eupithecia satyrata, harmopikkumittari hyvin yleinen Eupithecia absinthiata, mykeröpikkumittari hyvin yleinen Eupithecia vulgata, kulmapikkumittari hyvin yleinen Eupithecia subfuscata, mattapikkumittari yleinen Eupithecia icterata, siankärsämöpikkumittari yleinen Eupithecia succenturiata, lautumapikkumittari yleinen Eupithecia sinuosaria, ruskopikkumittari joks. yleinen Eupithecia indigata, mäntypikkumittari yleinen Eupithecia pimpinellata, pukinjuurimittari 1 ex Eupithecia pusillata, katajapilkkumittari hyvin yleinen Eupithecia tantillaria, neulaspikkumittari yleinen Eupithecia conterminata, kuusipikkumittari yleinen Eupithecia lanceata, toukopikkumittari hyvin yleinen Gymnoscelis rufifasciata, kääpiömittari 1 ex Chloroclystis debiliata, mustikkavähämittari 2 exx Anticollix sparsatus, alpimittari joks. yleinen Carsia sororiata, rämeokamittari hyvin yleinen (suot) Aplocera praeformata, iso-okamittari yleinen Odezia atrata, nokimittari Venusia cambrica, pihlajamittari 1 ƃ Euchoeca nebulata, tahramittari yleinen Hydrelia flammeolaria, ruosteleppämittari yleinen Hydrelia sylvata, savuleppämittari yleinen Lobophora halterata, harmoliuskamittari joks. yleinen

103 Trichopteryx carpinata, haapamittari hyvin yleinen Pterapherapteryx sexalata, pikkuliuskamittari 2 exx Acasis viretata, viherliuskamittari joks yleinen Calospilos sylvatus, laikkumittari joks harv. Lomaspilis marginata, täplämittari hyvin yleinen Lomaspilis opis, idäntäplämittari* joks harv. Semiothisa notata, ruskokaarimittari yleinen Semiothisa alternaria, harmokaarimittari yleinen Semiothisa signaria, kuusikaarimittari 1 ex Semiothisa liturata, mäntykaarimittari yleinen Semiothisa clathrata, ruutumittari hyvin yleinen Semiothisa carbonaria, rämemittari hyvin yleinen Itame loricaria, pensasmittari joks. yleinen Itame wauaria, herukkamittari yleinen Itame brunneata, viitamittari hyvin yleinen Hylaea fasciaria, havumittari* yleinen Plagodis pulvevaria, ruostemittari hyvin yleinen Opisthograptis luteolata, keltamittari hyvin yleinen Epione repandaria, pajukäärömittari yleinen Epione parallelaria, haapakäärömittari yleinen Ennomos autumnarius, syksyn lovimittari yleinen Selenia dentaria, kaksikuumittari yleinen Selenia tetralunaria, nelikuumittari joks. yleinen Epirranthis diversata, toukomittari yleinen Odontopera bidentata, hammasmittari hyvin yleinen Crocallis elinguaria, petomittari yleinen Angerona prunaria, luumumittari yleinen Boarmia roboraria* Lycia pomonaria, koivikkopörhömittari joks. yleinen Lycia hirtaria, käherämittari hyvin yleinen Biton betularius, koivumittari joks. yleinen Cleora cinctaria, kevätharmomittari yleinen Alcis repandatus, Aaltoharmomittari hyvin yleinen St Alcis jubatus, naavamittari 1 ex Arichanna melanaria, suomittari yleinen (suot) Hypomecis robovaria, isojäkälämittari joks. yleinen Ectropis crepuscularia, täpläharmomittari hyvin yleinen Aethalura punctulata, pilkkuharmomittari yleinen Ematurga atomaria, metsämittari eritt. yleinen Bupalus piniarius, mäntymittari yleinen Cabera pusaria, yleinen valkomittari hyvin yleinen Cabera exanthemata, pajuvalkomittari hyvin yleinen Lomographa bimaculata, täplätuomimittari paikoin yleinen Lomographa temerata, pistetuomimittari joks. yleinen Gnophos obfuscatus, isorengasmittari joks. harv. Gnophos obscuratus, hammasrengasmittari joks. harv. Parietaria sordaria joks. yleinen Siona lineata, valkosinisiipimittari hyvin yleinen

104 LASIOCAMPIDAE, KARVAKEHRÄÄJÄT Poecilocampa populi, hallakehrääjä yleinen Trichiura crataegi, orapihlajakehrääjä joks. yleinen Lasiocampa quercus, tammikehrääjä yleinen Macrothylacia rubi, heinähukka yleinen Dendrolimus pini, mäntykehrääjä joks. harv. Cosmotriche lunigera, kuutäpläkehrääjä joks. harv. Euthrix potatoria, heinänorsu 3 exx Phyllodesma ilicifolium, mustikkakehrääjä 1 ex

ENDROMIDA Endromis versicolora, kirjokehrääjä joks. yleinen

SATURNIIDAE, RIIKINKUKKOKEHRÄÄJÄT Aglia tau, nastakehrääjä joks. yleinen Saturnia pavonia, riikinkukkokehrääjä 2 exx

SPHINGIDAE, KIITÄJÄT Sphinx ligustri, syreenikiitäjä joks. harv. Sphinx pinastri, mäntykiitäjä yleinen Mimas tiliae, lehmuskiitäjä 3 exx Smerinthus ocellatus, sinisilmäkiitäjä joks. yleinen Laothoe populi, poppelikiitäjä yleinen Laothoe amurensis, haapakiitäjä joks. yleinen Hemaris tityus, ruusuruohopäiväkiitäjä paikoin yleinen Hemaris fuciformis, kuusamapäiväkiitäjä 1 Ƃ Hyles gallii, matarakiitäjä joks. yleinen Deilephila elpenor, horsmakiitäjä yleinen Deilephila porcellus, pikkukiitäjä yleinen

NOTODONTIDA, HANIMASKEHRÄÄJÄT Phalera buephala, häränpääkehrääjä joks. harv. Cerura vinula, haarukkakehrääjä joks. harv. Furcula bicuspis, koivun hankokehrääjä 1 ex Furcula furcula, pajun hankokehrääjä 3 exx Furcula bifida, haavan hankokehrääjä joks. harv. Stauropus fagi, pyökkikehrääjä 1 ƃ Notodonta dromedariuskoivunhammaskehrääjä joks. harv. Notodonta torva, harmaahammaskehrääjä 4 exx Tritophia tritophus, haavanhammaskehrääjä 3 exx Eligmodonta ziczac, raidan hammaskehrääjä joks. harv. Pheosia gnoma, koivunposliinikehrääjä joks. yleinen Pheosia tremula, haavan posliinikehrääjä joks. yleinen Pterostoma palpinum, kärsäkehrääjä yleinen Ptilodon capucina, nyhäsiipikehrääjä yleinen Odontosia carmelita, toukonirhasiipi joks. harv. Odontosia sieversi, huhtinirhisiipi joks. yleinen Leucodonta bicoloria, valkohäivekehrääjä 4 exx Gluphisia crenata, käärökehrääjä 3 exx

105 Clostera anastomosis, ruskeatöyhtökehrääjä 5 exx Clostera pigra, pikkutöyhtökehrääjä yleinen Clostera anachoreta, harmaatöyhtökehrääjä joks. harv Clostera curtula, punervatöyhtökehrääjä joks. yleinen

LYMANTRIIDAE, VILLAKEHRÄÄJÄT Orgyia antiqua, tupsutoukkakehrääjä/täplätupsukas joks. yleinen Orgyia antiquoides 1 Ƃ (e.l.) Calliteara abietis, kuusenkarvajalkak. 2 ƃƃ Calliteara pudibunda, villakarvajalkak. 2exx Leucoma salicis, raitakehrääjä joks. yleinen

ARCTIIDAE, SIILIKEHRÄÄJÄT Miltochista miniata, ruususiipi joks. harv. Cybosi mesomella, koisakehrääjä hyvin yleinen Eilema lutarellum, multakeltasiipi yleinen Eilema deplanum, nahkakeltasiipi 1ƃ Eilema lurideolum, harmokeltasiipi yleinen Coscinia cribrarnia, mummikehrääjä joks.harv. Parasemia plantaginis, täpläkehrääjä joks.yleinen Arctia caja, isosiilikehrääjä joks.harv. Diacrisia sannio, karhukehrääjä yleinen Spilösoma lubricipedum, yleinen tiikerikehrääjä yleinen Diaphora mendica, harmaa tiikerikehrääjä joks. yleinen Phragmatobia fuliginosa, ruostesiipi joks. harv.

NOCTUIDAE, YÖKKÖSET Pechipogo strigilata, hapsiyökkönen yleinen Herminia grisealis, kiilakärsäyökkönen joks.harv. Polypogon tentacularius, kasteyökkönen hyvinyleinen Rivula sericealis, puroyökkönen hyvinyleinen Parascotia fuliginaria, sieniyökkönen yleinen Colobochyla salicalis, viitayökkönen joks.yleinen Hypenodes humidalis, koiyökkönen joks.yleinen Hypena crassalis, lähdeyökkönen joks.yleinen Hypena proboscidalis, isonokkayökkönen hyvin yleinen Hypena rostralis, humalayökkönen paikoin yleinen Lygephila pastinum, hakasvirnayökkönen yleinen Scoliopteryx libatrix, liuskayökkönen yleinen Catocala adultera, idänritariyökkönen harv. Catocala fraxini, siniritariyökkönen joks.harv. Catacala pacta, pikkuritariyökkönen 1ex Callistege mi, piirtoyökkönen yleinen Euclidia glyphica, niittoyökkönen hyvinyleinen Laspeyria flexula, sirppiyökkönen 1ex Deltote uncula, sarakiiltoyökkönen 2exx Pseudopis faganus, venhoyökkönen joks.harv. Nycteola degenerana, pajulaahusyökkönen joks. yleinen Diachrysia chrysitis, messinkiyökkönen hyvinyleinen

106 Macdunnoughia confusa, pisarametalliyökkönen 1 Ƃ Polychrysia moneta, rahayökkönen joks.yleinen Plusia festucae, isotinayökkönen joks.yleinen Plusia putnami, pikkutinayökkönen joks.yleinen Autographa macrogamma, isovaskiyökkönen 1 ex Autographa gamma, gammayökkönen hyvin yleinen (vaeltaja) Autographa pulchrina, kirjovaskiyökkönen hyvin yleinen Autographa mandarina, siperianvaskiyökkönen 5 exx Autographa bractea, laikkupronssiyökkönen yleinen Autographa excelsa, idänpronssiyökkönen 1 ƃ Syngrapha microqamma, keltahopeayökkönen 1 ex Syngrapha interrogationis, kysymysmerkkiyökkönen yleinen Abrostola triplasia, kirjosumuyökkönen yleinen Panthea coenobita, munkkiyökkönen 1 ƃ Colocasia coryli, pähkinäyökkönen joks. yleinen Acronicta meqacephala, haapayökkönen joks. yleinen Acronicta l.eporina, jänöyökkönen joks. harv. Acronicta psi, nuoliyökkönen yleinen Acronicta auricana, silmäiltayökkönen yleinen Acronicta rumicis, pilkkuiltayökkönen yleinen Amphipyra perflua, suruyökkönen 1 ex Amphipyra tragopoginis, lattayökkönen yleinen Dypterygia scabriuscula, tervayökkönen yleinen Rusina ferruqinea, varjoyökkönen hyvin yleinen Euplexia lucipara, laskosyökkönen yleinen Ipimorpha retusa, pajukääröyökkönen joks. harv. Ipimorpha suptusa, haapakääröykkönen joks. yleinen Enargia paleacea, kulmayökkönen hyvin yleinen Parastichtis suspecta, usvayökkönen hyvin yleinen Parastichtis ypsillon, lyijy-yökkönen 1 ex Cosmia trapezina, keltapetoyökkönen yleinen Hyppa rectilinea, runkoyökkönen joks. yleinen Apamea monoqlyha, isojuuriyökkönen joks. yleinen Apamea oblonga, kiiltojuuriyökkönen 1 ex Apamea crenata, kirjolahoyökkönen hyvin yleinen Apamea lateritia, repoyökkönen erittäin yleinen Apamea furva, nokijuuriyökkönen 4 exx Apamea rubrurena, sysijuuriyökkönen 5 exx Apamea remissa, kaihtaisjuuriyökkönen yleinen Apamea uhanimis, kosteikkojuuriyökkönen yleinen Apamea illyria, lehtojuuriyökkönen joks. harv. Apamea pabulatricula, kirjojuuriyökkönen joks. harv. Apamea sordens, kahupökkönen joks. harv. Apamea ophiogramma, rantajuuriyökkönen joks. harv. Oligia strigilis, hammaskorsiiyökkönen joks. yleinen Oliqia latruncula, varjokorsiyökkönen hyvin yleinen Mesoligia furuncula, pikkukorsiyökkönen joks. harv. Mesoligia literosa, punakorsiyökkönen joks. harv. Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen hyvin yleinen

107 Photedes fluxa, liinahämyyökkönen yleinen Photedes pygmina, villahämy-yökkönen yleinen Ampihipoea oculea, kaunosekoyökkönen joks. yleinen Ampihipoea fucosa, kalvasekoyökkönen hyvin yleinen Hydraecia micacea, varsiyökkönen hyvin yleinen Calamia trideas, viheryökkönen 4 exx Stauropbora celsia, jaspisyökkönen joks. harv. Celaena haworthii, mustaluhtayökkönen 2 exx Celaeaa leucostigma, ruskoluhtayökkönen joks. yleinen Nonagria typhae, osmankäämiyökkönen joks. harv. Archanara algae, ruskolampiyökkönen harv. Rhizedra lutosa, isokalvayökkönen joks. harv. Arenostola phragmitidis, pilliyökkönen 1 ex Hoplodrina octoqenaria, keltasänkiyökkönen yleinen Hoplodrina blanda, harmosänkiyökkönen yleinen Caradrina morpheus, ruskonurmiyökkönen yleinen Caradrina montana, sininurmiyökkönen yleinen Caradrina clavipalpis, huoneyökkönen joks. harv. Chilodes maritima, rytiyökkönen 1 ƃ Athetis pallustris, kätköyökkönen 3 ƃƃ St Panemeria tenebrata, aurinkoyökkönen Tuppurala runsas 80-83 Kaukola 1 ex -82 Tusku 2 exx -88 Cucullia lucifuga, tuhkakaapuyökkönen harv. Cucullia umbratica, kellertävä kaapuyökkönen joks. yleinen Cucullia gnaphalii, piiskukaapuyökkönen 1 ƃ Brachylomia viminalis, pajuyökkönen joks. yleinen Sympistis funebris, synkkä nopsayökkönen 2 exx Brachionycha nubeculosa, huhtiyökkönen yleinen Dasypolia templi, loimuyökkönen yleinen Lithomoia solidaginis, vaippayökkönen hyvin yleinen Lithophane hepatica, ruskea puuyökkönen yleinen Lithophane furcifera, haarukkapuuyökkönen 3 exx Lithophane lamda, hankopuuyökkönen joks. harv. Lithophane consocia, tumma puuyökkönen hyvin yleinen Xylena vetusta, ruskohirsiyökkönen yleinen Blepharita amica, jaloruskoyökkönen 1 ƃ Mniotype adusta, suviruskoyökkönen joks. yleinen Mniotype bathensis, tumma ruskoyökkönen 2 exx Polymixis gemmea, kirjokallioyökkönen yleinen Antitype chi, vaalea kallioyökkönen joks. yleinen Ammoconia caecimacula, tervakkoyökkönen joks. harv. Eupsilia transversa, helmiyökkönen yleinen Conistra vaccinii, puolukkapiiloyökkönen hyvin yleinen Conistra rubiginea, keltapiiloyökkönen joks. yleinen Agrochola circellaris, keltamäkiyökkönen joks. yleinen Agrochola lota, harmaa mäkiyökkönen 1 Ƃ Agrochola helvola, punamäkiyökkönen joks. yleinen

108 Xanthia togata, huppukeltayökkönen yleinen Xanthia icteritia, vaalea keltayökkönen yleinen Anarta cordigera, herttakangasyökkönen yleinen soilla Lasionycta proxima, harmaa kirjoyökkönen joks. yleinen Eriopygodes imbecilla, ruosteyökkönen joks. harv. Hada nana, hammaskirjoyökkönen hyvin yleinen Polia bombycina, punakehnäyökkönen yleinen Polia tincta, homekehnäyökkönen joks. yleinen Polia nebulosa, sumukehnäyökkönen joks. harv. Heliophobus reticulata, verkkoyökkönen yleinen Melanchra pisi, herneen tarhayökkönen yleinen Lacanobia contigua, kirjava tarhayökkönen yleinen Lacanobia thalassina, pensastarhayökkönen hyvin yleinen Lacanobia suasa, ruohotarhayökkönen yleinen Lacanobia oleracea, rantatarhayökkönen joks. yleinen Papestra biren, tuhkatarhayökkönen joks. yleinen Hecatera bicolorata, pikkutarhayökkönen harv. Hadena rivularis, kulmaneilikkayökkönen joks. harv. Hadena compta, vyöneilikkayökkönen joks. harv. Hadena confusa, kirjoneilikkayökkönen joks. harv. Hadena bicruris, soikioneilikkayökkönen joks. yleinen Cerapteryx graminis, niitty-yökkönen hyvin yleinen -Tholera cespistis, musta eloyökkönen yleinen Tholera decimalis, verkkoeloyökkönen joks. yleinen Panolis flammea, mänty-yökkönen yleinen Orthosia opima, sinertävä raitayökkönen yleinen Orthosia populeti, haavan raitayökkönen yleinen Orthosia incerta, muunteleva raitayökkönen hyvin yleinen Orthosia gothica, tunnusraitayökkönen erittäin yleinen Mythimna coniqera, kulmaolkiyökkönen Mythimna impura, samea olkiyökkönen erittäin yleinen Mythimna pallens, vaalea olkiyökkönen joks yleinen Leucania obsoleta, luhtaolkiyökkönen yleinen (ruoikoissa) Leucania comma, juomuolkiyökkönen joks. yleinen Euxoa tritici, vehnämaayökkönen paikoin yleinen Euxoa niqricans, pikimaayökkönen yleinen Agrotis clavis, riipustemaayökkönen yleinen Aqrotis exclamationis, huutomerkkiyökkönen yleinen Aqrotis ipsilon, vaellusmaayökkönen 1 ex Actinotia polyodon, hammaskuismayökkönen joks. harv. Ochropleura plecta, pikkumaayökkönen yleinen Actebia praecox, vihermaayökkönen joks. harv. Chersotis cuprea, mesimaayökkönen hyvin yleinen Noctua pronuba, iso morsiusyökkönen yleinen Noctua chardinyi, pikkumorsiusyökkönen paikoin yleinen Spaelotis ravida, lattamaayökkönen 1 Ƃ Spaelotis clandestina, ruotsin maayökkönen 2 Ƃ Opiqena polyqona, kirjomaayökkönen 1 ƃ

109 Graphiphora augur, noitayökkönen hyvin yleinen Euqraphe subrosea, suomaayökkönen joks. harv. Paradiarsia sobrina, kehnämaayökkönen yleinen Lycophotia porphyrea, kanervamaayökkönen joks. yleinen Diarsia mendica, suvimaayökkönen hyvin yleinen Diarsia dahlii, elomaayökkönen hyvin yleinen Diarsia brunnea, ruskomaayökkönen hyvin yleinen Diarsia rubi, kosteikkomaayökkönen yleinen Xestia speciosa, kirjoharmoyökkönen joks. yleinen Xestia c-niqrum, kilpimaayökkönen 2 ƃƃ Xestia triangulum, kolmiomaayökkönen 1 ex Xestia baja, pilkkumaayökkönen erittäin yleinen Xestia seastriqata, viirumaayökkönen paikoin yleinen Naenia typica, ehtooyökkönen joks. harv. Eurois occultus, iso maayökkönen hyvin yleinen Anaplectoides prasina, sammalmaayökkönen hyvin yleinen Cerastis rubricosa, sinikevätyökkönen yleinen Cerastis leucoqrapha, ruskokevätyökkönen

110 LIITE 3 Mikkelissä havaitut matelijat, sammakkoeläimet ja kalalajit

Matelijat ja sammakkoeläimet

Kyy - Vipera berus Kivennuoliainen - Nemacheilus barbatulus?* Rantakäärme – Natrix natrix Kivisimppu - Cottus cobio Sammakko - Rana sp. Kuha - Lucioperca lucioperca Sisilisko - Lacerta vivipara Kuore - Osmerus eperlanus Rupikonna - Bufo bufo Lahna - Abramis brama Rupilisko – Triturus cristatus (Laurenti)(VU) Made - Lota lota Vaskitsa - Anguis fragilis Muikku - Coregonus albula Viitasammakko – Rana arvalis * Mutu - Phoxinus phoxinus Pasuri - Blicca bjoerkna * Hujaksen lintutornin havaintovihko Ruutana - Carassius carassius * Salakka - Alburnus alburnus Kalat Siika - Corgonus lavaretus Nimistö Kolin (1975) mukaan. Sorva - Scardinius erythrophthalmus** ** Vaikkinen (2004) Sulkava - Abramis ballerus** Särki - Rutilus rutilus Ahven - Perca fluviatilis Säyne - Leuciscus idus Ankerias - Anguilla anguilla Harjus - Thymallus thymallus rapu Hauki - Esox lucius Järvitaimen - Salmo trutta m. lacustris Kiiski - Acerina cernua Kirjolohi - Salmo gairdneri

111 LIITE 4 Mikkelissä havaitut lintulajit

* varmasti pesivä laji 35. Isosirri - Calidris canutus (S/2008) ** todennäköisesti pesivä 36. Jouhisorsa - Anas acuta * *** mahdollisesti pesivä laji 37. Jänkäkurppa - Lymnocryptes minimus (L) (L) vuosittainen läpimuuttaja 38. Jänkäsirriäinen - Limicola falcinellus (S) satunnaislaji/viimeisin havaintovuosi (S/2008) 39. Järripeippo - Fringilla montifringilla * Perustuu Etelä-Savon lintuharrastajien ha- 40. Jääkuikka - Gavia adamsii (S/2003) vaintoihin (koonnut Harri Okkonen 2009). 41. Kaakkuri - Gavia stellata * 42. Kalalokki - Larus canus * 1. Alli - Clangula hyemalis (L) 43. Kalasääksi - Pandion haliaetus * 2. Allihaahka - Polysticta stelleri (S/1992) 44. Kalatiira - Sterna hirundo * 3. Ampuhaukka - Falco columbarius *** 45. Kanadanhanhi - Branta canadensis * 4. Arosuohaukka – Circus macrourus 46. Kanahaukka - Accipiter gentilis * (S/2009) 47. Kangaskiuru - Lullulla arborea *** 5. Avosetti – Recurvirostra avosetta (S/2003) 48. Kapustarinta - Pluvialis apricaria * 6. Fasaani - Phasianus colchicus * 49. Karikukko - Arenaria interpres (S/1992) 7. Haahka - Somateria mollissima (S/1977) 50. Kattohaikara - Ciconia ciconia (S/2007) 8. Haapana - Anas penelope * 51. Kaulushaikara - Botaurus stellaris ** 9. Haarahaukka - Milvus migrans (S/2008) 52. Kehrääjä - Caprimulgus europaeus ** 10. Haarapääsky - Hirundo rustica * 53. Keltasirkku - Emberiza citrinella * 11. Harakka - Pica pica * 54. Keltavästäräkki - Motacilla flava * 12. Harjalintu - Upupa epops (S/2003) 55. Keräkurmitsa - Charadrius morinellus 13. Harmaahaikara - Ardea cinerea*** (S/1972) 14. Harmaalokki - Larus argentatus * 56. Kesykyyhky - Columba livia domestica* 15. Harmaapäätikka - Picus canus* 57. Kirjosieppo - Ficedula hypoleuca * 16. Harmaasieppo - Muscicapa striata * 58. Kirjosiipikäpylintu - Loxia leucoptera 17. Harmaasorsa - Anas strepera* (S/2008) 18. Heinäkurppa - Gallinago media (S/2008) 59. Kiuru - Alauda arvensis * 19. Heinätavi - Anas crecca ** 60. Kivitasku - Oenanthe oenanthe * 20. Helmipöllö - Aegolius funerus * 61. Korppi - Corvus corax * 21. Hemppo - Carduelis cannabina ** 62. Koskikara - Cinclus cinclus (L) 22. Hernekerttu - Sylvia curruca * 63. Kottarainen - Sturnus vulgaris * 23. Hiirihaukka - Buteo buteo * 64. Kuhankeittäjä - Oriolus oriolus ** 24. Hiiripöllö - Surnia ulula** 65. Kuikka - Gavia arctica * 25. Hippiäinen - Regulus regulus * 66. Kulorastas - Turdus viscivorus * 26. Hippiäisuunilintu - Phylloscopus pore- 67. Kultarinta - Hippolais icterina * gulus (S/1996) 68. Kuningaskalastaja – Alcedo atthis 27. Huuhkaja - Bubo bubo * (S/2001) 28. Härkälintu - Podiceps grisegena * 69. Kuovi - Numenius arquata * 29. Hömötiainen - Parus montanus * 70. Kuovisirri - Calidris ferruginea (S/1982) 30. Idänuunilintu - Phylloscopus trochiloides 71. Kurki - Grus grus * ** 72. Kuukkeli - Perisoreus infaustus* 31. Isokoskelo - Mergus merganser * 73. Kuusitiainen - Parus ater * 32. Isokäpylintu - Loxia pytyopsittacus * 74. Kyhmyjoutsen - Cygnus olor (S/2009) 33. Isolepinkäinen - Lanius excubitor * 75. Käenpiika - Jynx torquilla * 34. Isolokki - Larus hyperboreus (S/2005) 76. Käki - Cuculus canorus *

112 77. Käpytikka - Dendrocopos major * 118. Mustalintu - Melanitta nigra (L) 78. Lampiviklo - Tringa stagnatilis (S/2009) 119. Mustapyrstökuiri - Limosa limosa 79. Lapasorsa - Anas clypeata * (S/2008) 80. Lapasotka - Aythya marila (L) 120. Mustapääkerttu - Sylvia articapilla * 81. Lapinkirvinen - Anthus cervinus (L) 121. Mustapäätasku - Saxicola torquata 82. Lapinpöllö - Strix nebulosa * (S/2007) 83. Lapinsirkku - Calcarius lapponicus (L) 122. Mustarastas - Turdus merula * 84. Lapinsirri - Calidris temminckii (L) 123. Mustatiira - Chlidonias niger (S/2008) 85. Lapintiainen - Parus cinctus (S/2002) 124. Mustavaris - Corvus frugilegus (L) 86. Lapintiira - Sterna paradisaea (S/1986) 125. Mustaviklo - Tringa erythropus (L) 87. Lapinuunilintu - Phylloscopus borealis 126. Muuttohaukka - Falco peregrinus (L) (S/1995) 127. Naakka - Corvus monedula * 88. Laulujoutsen - Cygnus cygnus * 128. Naurulokki - Larus ridibundus * 89. Laulurastas - Turdus philomelos * 129. Niittykirvinen - Anthus pratensis * 90. Lehtokerttu - Sylvia borin * 130. Nokikana - Fulica atra * 91. Lehtokurppa - Scolopax rusticola * 131. Nokkavarpunen - Coccothraustes coc- 92. Lehtopöllö - Strix aluco * cothraustes *** 93. Leppälintu - Phoenicurus phoenicurus * 132. Nummikirvinen - Anthus campestris 94. Liejukana - Gallunula chloropus (S/1855) (S/1987) 133. Nuolihaukka - Falco subbuteo * 95. Liro - Tringa glareola * 134. Närhi - Garrulus glandarius * 96. Luhtahuitti - Porzana porzana *** 135. Pajulintu - Phylloscopus trochilus * 97. Luhtakana - Rallus aquaticus *** 136. Pajusirkku - Emberiza schoeniclus * 98. Luhtakerttunen - Acrocephalus palustris 137. Paksujalka - Burhinus oedicnemus ** (S/2000) 99. Luotokirvinen - Anthus petrosus (S/2006) 138. Palokärki - Dryocopus martius * 100. Maakotka - Aquila chrysaetos (L) 139. Peippo - Fringilla coelebs * 101. Mandariinisorsa - Aix galericulata 140. Peltopyy - Perdix perdix *** (S/2007) 141. Peltosirkku - Emberiza hortulana ** 102. Mehiläishaukka - Pernis apivorus * 142. Pensaskerttu - Sylvia communis * 103. Merihanhi - Anser anser (S/2009) 143. Pensassirkkalintu - Locustella naevia ** 104. Meriharakka - Haematopus ostralegus 144. Pensastasku - Saxicola rubetra * (L) 145. Peukaloinen - Troglodytes troglodytes * 105. Merikihu - Stercorarius parasiticus 146. Piekana - Buteo lagopus (L) (S/2008) 147. Pikkujoutsen - Cygnus columbianus 106. Merikotka - Haliaetus albicilla (L) (S/2008) 107. Merilokki - Larus marinus (L) 148. Pikkukajava - Rissa tridactylos (S/1994) 108. Merimetso - Phalcrocorax carbo (L) 149. Pikkukuovi - Numenius phaeopus ** 109. Merisirri - Calidris maritima (S/2008) 150. Pikkukäpylintu - Loxia curvirostra * 110. Metso - Tetrao urogallus * 151. Pikkulepinkäinen - Lanius collurio * 111. Metsähanhi - Anser fabalis *** 152. Pikkulokki - Larus minutus * 112. Metsäkirvinen - Anthus trivialis * 153. Pikkusieppo - Ficedula parva * 113. Metsäviklo - Tringa ochropus * 154. Pikkusirkku - Emberiza pusilla (S/2007) 114. Mustahaikara - Ciconia nigra (S/1994) 155. Pikkusirri - Calidris minuta (S/2006) 115. Mustakaularastas - Turdus ruficollis at- 156. Pikkutikka - Dendrocopos minor * rocularis (S/1989) 157. Pikkutrappi - Tetrax tetrax (S/1906) 116. Mustakurkku-uikku - Podiceps auritus * 158. Pikkutylli - Charadrius dubius * 117. Mustaleppälintu - Phoenicurus ochruros 159. Pikku-uikku - Tachybaptus ruficollis (S/2009) (S/1985)

113 160. Pikkuvarpunen - Passer montanus * 204. Sirittäjä - Phylloscopus sibilatrix * 161. Pilkkasiipi - Melanitta fusca (L) 205. Suokukko - Philomachus pugnax *** 162. Pohjansirkku - Emberiza rustica ** 206. Suopöllö - Asio flammea * 163. Pohjantikka - Picoides tridactylus * 207. Suosirri - Calidris alpina (L) 164. Pulmunen - Plectrophenax nivalis (L) 208. Suula - Morus bassanus (S/2000) 165. Pulmussirri - Calidris alba (S/2008) 209. Taivaanvuohi - Gallinago gallinago * 166. Punajalkahaukka - Falco vespertinus 210. Taigauunilintu - Phylloscopus inornatus (S/2007) (S/2008) 167. Punajalkaviklo - Tringa totanus* 211. Talitiainen - Parus major * 168. Punakuiri - Limosa lapponica (S/2007) 212. Tavi - Anas crecca * 169. Punakylkirastas - Turdus iliacus * 213. Taviokuurna - Pinicola enucleator (L) 170. Punarinta - Erithacus rubecula * 214. Teeri - Tetrao tetrix * 171. Punasotka - Aythya ferina * 215. Telkkä - Bucephala clangula * 172. Punatulkku - Pyrrhula pyrrhula * 216. Tervapääsky - Apus apus * 173. Punavarpunen - Carpodacus erythrinus * 217. Tikli - Carduelis carduelis * 174. Puukiipijä - Certhia familiaris * 218. Tilhi - Bombycilla garrulous (L) 175. Pyrstötiainen - Aegithalos caudatus * 219. Tiltaltti - Phylloscopus collybita * 176. Pyy - Bonasa bonasia * 220. Tukkakoskelo - Mergus serrator * 177. Pähkinähakki - Nucifraga caryocatactes 221. Tukkasotka - Aythya fulicula * (L) 222. Tundrahanhi - Anser albifrons (2008) 178. Pähkinänakkeli - Sitta europaea *** 223. Tundrakurmitsa – Pluvialis squatarola 179. Rantakurvi - Xenus cinereus (S/1973) (S/2007) 180. Rantasipi - Actitis hypoleuca * 224. Tundraurpiainen - Cardeulis horneman- 181. Rastaskerttunen – Acrocephalus arun- ni (L) dinaceus *** 225. Tunturikiuru - Eremophila alpestris (L) 182. Rautiainen - Prunella modularis * 226. Tunturipöllö - Nyctea scandiaca 183. Riekko - Lagopus lagopus * (S/2000) 184. Ristisorsa - Tadorna tadorna (S/2008) 227. Turkinkyyhky - Streptopelia decaoto 185. Ruisrääkkä - Crex crex ** (S/1996) 186. Ruokokerttunen - Acrocephalus schoe- 228. Turturikyyhky - Streptopelia turtur nobaenus * (S/1985) 187. Ruskosuohaukka - Circus aeruginosus* 229. Tuulihaukka - Falco tinnunculus * 188. Rytikerttunen - Acrocephalus scirpaceus 230. Tylli - Charadrius hiaticula (L) *** 231. Törmäpääsky - Riparia riparia * 189. Räkättirastas - Turdus pilaris * 232. Töyhtöhyyppä - Vanellus vanellus * 190. Räyskä - Sterna caspia (S/2008) 233. Töyhtötiainen - Parus cristatus * 191. Räystäspääsky - Delichon urbica * 234. Uivelo - Mergus albellus (L) 192. Sarvipöllö - Asio otus * 235. Urpiainen - Carduelis flammea * 193. Satakieli - Luscinia luscinia * 236. Uuttukyyhky - Columba oenas *** 194. Selkälokki - Larus fuscus * 237. Valkoposkihanhi - Branta leucopsis (L) 195. Sepelhanhi - Branta bernicla (L) 238. Valkoposkitiira - Chlidonias hybridus 196. Sepelkyyhky - Columba palumbus * (S/1992) 197. Sepelrastas - Turdus torquatus (S/2007) 239. Valkoselkätikka - Dendrocopos leucotos 198. Silkkiuikku - Podiceps cristatus * * 199. Sininärhi - Coracias garrulus (S/1978) 240. Valkoviklo - Tringa nebularia * 200. Sinirinta - Luscinia svecica (L) 241. Varis - Corvus corone * 201. Sinisorsa - Anas platyrhynchos * 242. Varpunen - Passer domesticus * 202. Sinisuohaukka - Circus cyaneus *** 243. Varpushaukka - Accipiter nisus * 203. Sinitiainen - Parus caeruleus * 244. Varpuspöllö - Glaucidium passerinum *

114 245. Vesipääsky - Phalaropus lobatus (S/1993) 246. Viherpeippo - Carduelis chloris * 247. Vihervarpunen - Carduelis spinus * 248. Viiriäinen - Coturnix coturnix (S/2002) 249. Viirupöllö - Strix uralensis * 250. Viirusirkkalintu - Locustella lanceolata (S/2007) 251. Viitakerttunen - Acrocephalus dumeto- rum * 252. Viitasirkkalintu - Locustella fluviatilis ** 253. Virtavästäräkki - Motacilla cineraea (S/2000) 254. Vuorihemppo - Carduelis flavirostris (S/1993) 255. Västäräkki - Motacilla alba *

115 LIITE 5 Mikkelin nisäkäslajisto

*Nimistö Siivonen & Sulkava (1994) mukaan.

Hyönteissyöjät Siili - Erinaceus europaeus Lumikko - Mustela nivalis Vaivaispäästäinen - Sorex minutus Minkki - Mustela vison Kääpiöpäästäinen - Sorex minutissimus Hilleri - Mustela putorius Idänpäästäinen - Sorex caecutiens Näätä - Martes martes Metsäpäästäinen - Sorex araneus Mäyrä - Meles meles * Korpipäästäinen - Sorex isodon Saukko - Lutra lutra Vesipäästäinen - Neomys fodiens Saimaannorppa – Pusa hispida saimensis Maamyyrä - Talpa europaea Hirvieläimet Lepakot Hirvi - Alces alces * Viiksisiippa - Myotis mystacinus Metsäkauris - Capreolus capreolus Vesisiippa - Myotis daubentoni Valkohäntäkauris - Odocoileus virginianus Korvayökkö - Plecotus auritus Villisika - Sus scrofa Pohjanlepakko - Eptesicus nilssoni

Jyrsijät Orava - Sciurus vulgaris Liito-orava - Pteromys volans Kanadanmajava - Castos fiber spp. canadensis) Piisami - Ondatra zibethica * Metsämyyrä - Clethrionomys glareolus Peltomyyrä - Microtus agrestis Vesimyyrä - Arvicola terrestris * Kenttämyyrä - Microtus arvalis Vaivaishiiri - Micromys minutus Peltohiiri - Apodemus agrarius Kotihiiri - Mus musculus Koivuhiiri - Sicista betulina Rotta - Rattus norvegicus

Jäniseläimet Metsäjänis - Lepus timidus * Rusakko - Lepus europaeus

Petoeläimet Susi - Canis lupus Kettu - Vulpes vulpes * Karhu - Ursus arctos Ilves - Felis lynx Supikoira - Nyctereutes procyonoides Kärppä - Mustela erminea *

116