Vol. 36 2011, nro 1 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 2010

1 Baptria 1/2011 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo 800019-268583 IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi PSPBFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, Puheenjohtaja — Ordförande 00980 Helsinki. Puh. 040 557 3000, Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, e-mail: [email protected] 05840 Hyvinkää. Puh. (019) 338 231 kesäas., e-mail: [email protected] TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Varapuheenjohtaja Eettinen toimikunta: Maatalousympäristöistä tuttua Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, Vesa Lepistö (pj), Jyrki Lehto, Markus Lindberg, nokkosperhosta (Nymphalis urticae) 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, Karl-Erik Lundsten havaittiin kesällä 2010 kaikilta e-mail: [email protected] Suojelutoimikunta: seurannan laskentalinjoilta. Lisää Erkki Laasonen (pj), Petri Hirvonen (siht.), Muut hallituksen jäsenet: Jari Kaitila, Hannu Koski, Jaakko Kullberg, havainnoista ja tuloksista voit lukea Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, lehden sivulta 10 alkaen. Kuva: Timo Reima Leinonen, Kari Nupponen, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: Lehto e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Sami Haapala, Lassi Jalonen, Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki Jari Kaitila, Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Puh. 040 824 6749, e-mail: [email protected] Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Baptria 1/2011 Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] Vol. 36 Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Ari Uusimäki, Kankaretie 1 A 5, 00770 Helsinki Heikki Seppälä, Esko Tuomisto Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Julkaisija — Utgivare Suomen Perhostutkijain Seura ry Sihteeri — Sekreterare Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Toiminnanjohtaja — Verksamhetsledare Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. puh. 050 586 8531, Ilmoitukset — Annonser e-mail: [email protected] 1/1 sivu – sida 250 euroa 1/2 sivu – sida 150 euroa 1/4 sivu – sida 80 euroa TARVIKEVÄLITYS (Hyönteistarvike TIBIALE Oy) — Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana Baptrian toimitus tiistaisin klo 15.30–20.00. Päätoimittaja Huom. loka–helmikuussa vain parillisten viikkojen tiistaisin. www.tibiale.fi Panu Välimäki • OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki Simeonintie 3, 90410 Oulu, • TILAUKSET: [email protected] tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). puh. 040 716 8516, e-mail: [email protected] Toimittajat: Kokouksia MARRASKUUN KOKOUS Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) 19.11.2011 (lauantai) Luonnontieteellinen Keskusmuseo, syksyllä 2011 klo 13.00–17.00 Hämeenlinna Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, (Stone Gallery Lunnikivi) e-mail: [email protected] LOKAKUUN KOKOUS Jari Kaitila Lapin havainnot 2011 sekä Suomen 15.10.2011 (lauantai) klo 13.00–16.00 Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, luonnontieteellisten maakuntien puh. 050 586 8531, e-mail: (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka. historia ja rajat (Nils Hellberg & Hannu [email protected] Tieteiden talo, sali 104) Jaakko Kullberg Tanner). Kokouksen yhteydessä tarjolla Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Kokouksessa tarjotaan määrityspalvelua ruokaa vakiintuneeseen tapaan Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, ja ohjelmassa keskitytään opastamaan e-mail: [email protected] edulliseen hintaan. Timo Lehto joidenkin lajiparien tai -ryhmien tunnis- Merimiehenkatu 8 B 29, 00120 Helsinki, tamista. Esitelmiä makroista: Timandra- JOULUKUUN KOKOUS puh. 050 338 3725, suku, Leptidea-suku, metalliyökköset (ei e-mail: [email protected] 14.12.2011 (keskiviikko) Magnus Östman, (ruotsinnokset) Chrysitis-ryhmä) sekä mikroista Scoparia- klo 18.30–21.00 Alexandersgatan 19b 23, 06100 Borgå, ja Eudonia-suvut). Lisää toivomuksia (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka. tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, voi esittää 31.8.2011 asti sähköpostitse Tieteiden talo, sali 505) fax. (09) 6122 2910, [email protected]. e-mail: [email protected] Ottakaa yksilöitä mukaan kokoukseen. — Tervetuloa kaikki osallistumaan! Paino — Tryckeri: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto Ps. kevään 2012 hyönteisviikonloppua vietetään Helsingissä 14.–15. huhtikuuta. ISSN 0355-4791 Viimeisin informaatio kokousohjelmista on luettavissa seuran nettisivuilta www.perhostutkijainseura.fi 2 Baptria 1/2011 Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S Grafiikka: Timo Lehto

a b c ?

"Ennustaminen ja erityisesti tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa." Tähän vanhaan viisauteen on helppo yhtyä myös tulevia Toivottavasti olen väärässä! perhosten esiintymismääriä arvioitaessa.

äsenlehti ja sen mukana maatalousympäristön päivä- talvehtimisasteeseen tulee välttämättä sopia kesän pituuteen, perhosseurannan tilanneraportti tulee ulos valitet- sillä talvehtimaan kykenevä kehitysaste on saavutettava en- J tavan myöhään uuden perhoskauden jo käynnistyt- nen talven alkamista. Poikkeuksellinen monipolvisuus ja sii- tyä. Toivottavasti tämä ei lannista harrastajia, sillä perhosha- tä seuraava yhtä sukupolvea kohden lyhyempi toukkien ke- vaintoja kaivataan alkavalta kesältä monelta taholta. Päivä- hitykselle käytettävissä oleva aika yhdessä suhteellisen vaati- perhosseurannat jatkuvat edelliseen malliin, suoperhoshavain- van syyssään ohella voivat lisätä toukkien kuolleisuutta. Ka- toja tulisi raportoida entistä aktiivisemmin ja tunturiperhos- verini kuvaava kertomus vuosituhannen vaihteen tienoilta seurantaakin jatketaan. Lisäksi SPS:n toteuttamia huomatta- lounaissaaristosta meni suurin piirtein seuraavasti: ”Koivu- via tapahtumia ovat sekä vasta-alkajille suunnattu nuorisolei- posliinikkaita oli aikaisen ja lämpimän kesän jäljiltä lennos- ri että koko jäsenistölle avoin juhannusta edeltävänä viikon- sa satamäärin vielä syyskuussa, jolloin yksilöt edustivat suo- loppuna järjestettävä ”perhosralli” lounaissaaristossa. Kaikki raan kehittyneitä saman vuoden alkukesän aikuisten jälke- edellä mainitut asiat tukevat yhteisöllisyyttä, mikä tahtoo ny- läisiä. Kesä loppui lokakuulle tultaessa ja seuraavana kesänä kyisellään olla järjestötoiminnan katoava luonnonvara? en muista havainneeni samalla paikalla yhtään koivuposliini- Lehden päiväperhoskoosteista huomataan, että kesä 2010 kasta”. oli monella tavalla positiivisesti poikkeuksellinen. Päiväperho- Oma tulkintani edellä esitetystä tapauksesta on, että suu- sia oli tavanomaisen alkukesän jälkeen runsaasti ja paikallisia rin osa talvehtivan sukupolven jälkeläisistä kehittyi suoraan harvinaisuuksia tavattiin paria edeltävää vuotta runsaammin. aikuisiksi syyskesällä ja näiden jälkeläiset eivät ehtineet tal- Mielestäni huomiota herättävin yksittäinen tekijä oli runsai- vehtivaan kotelovaiheeseen riittävän aikaisin, mikä romah- den kesäsukupolvien esiintyminen monilla lähinnä yksipolvi- dutti posliinikkaat. Vastaavat murhenäytelmän ennusmer- sina tavattavilla lajeilla. Sama ilmiö koski koko perhoslajis- kit ovat jälleen olemassa, joskin huomattavasti laajempaa la- toa. Itselleni tämä tuli selväksi viimeistään nyt kevätkesällä, jijoukkoa koskien. Ennustan, että edeltävän vuoden run- kun sain vihdoin aikaiseksi määrittää Hankoniemen edellis- saat kesäsukupolvet heijastuvat perhoskantoihin haitalli- kesän rysämateriaalia. Kyseisellä paikalla elokuun kahden en- sesti ja monet etenkin alkukesästä lentävät perhoset esiinty- simmäisen viikon runsain suurperhonen oli alkukesällä lentä- vät huomattavan harvalukuisena. Tavallisesti touko- ja kesä- vä Chiasmia clathrata. Muita runsaana elo- ja syyskuussa len- kuun vaihteeseen ajoittuva perhosten niukkuus tulee jatku- täviä suurperhosia olivat mm. Diacrisia sannio, Spilosoma maan valitettavan masentavana aina heinäkuulle – toivotta- luteum, Macrochilo cribrumalis, Lomaspilis marginata, vasti olen väärässä. Hypomecis punctaria, Ematurga atomaria jne. Kevään viikonlopputapahtumassa puhuttiin viimeisen esi- Havaintoilmoituksia odottaen, telmän lopuksi poikkeuksellisen sukupolvisuuden mahdolli-

sista heijastuksista tulevaisuuteen. Parhaimmassa tapaukses- Panu Välimäki sa ylimääräiset sukupolvet mahdollistavat perhoskantojen hy- vin nopean kasvun, mutta kolikolla on myös kääntöpuolen- Ps. kevään 2012 hyönteisviikonloppua vietetään Helsingissä 14.–15. huhtikuuta. sa. Perhosten elinkierto lisääntyvästä aikuisesta lajityypilliseen

3 Baptria 1/2011 Pohjoisen Euroopan yökkösten yökkösten Euroopan Pohjoisen TOUKAT | LARVAE of Northern European Noctuidae European Northern of

Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat

Osa 3

Matti Ahola & Kimmo Silvonen

Sarjan viimeinen osa käsittelee maayökkösiin kuuluvien Noctuini- ja Agrotini-toukkien lisäksi lajeja, joista ei aikaisemmin ollut käytettävissä materiaalia. Yökkösten fylogeniaa on tutkittu toukkien morfologian, suuosien rakenteen ja ketotaksian perusteella. Maria Heikkilä kirjoitti luvun kladistiikasta ja Lauri Kaila rakensi liitteenä olevaan matriisiin perustuvat sukupuut. Toukkien valokuvaamisesta on oma lukunsa. Hakemisto kattaa kaikki osat.

Sarjan kolmessa osassa on sanallinen kuvaus tai valokuva yli 700 yökköslajin toukasta. Yhteensä 237 kuvataulussa on yli 2000 värikuvaa toukista. Suuosat on

tutkittu 663 lajista, joista kirjasarjassa on 3368 piirrosta. Aikaisemmin tieteelle tuntemattomia toukkia (verrattuna Beck, 2000) kuvattiin 46 lajista.

OSA 3 | VOLUME 3

Larvae of Northern European Noctuidae

Volume 3 Pohjoisen Euroopan yökkösten The last volume includes, in addition to the larvae of Noctuini and Agrotini, additions to volumes 1 and 2. The phylogenetics of Noctuidae were studied on the basis of morphology, mouth part structure, and chaetotaxy. Maria Heikkilä wrote a special section on cladistics and Lauri Kaila built consensus trees based on the included matrix data. There is also a section on TOUKAT | LARVAE photographing larvae. The index covers all three volumes. of Northern European Noctuidae The three volumes give a description or photographs of over 700 species of Noctuidae larvae. More than 2000 colour photos are shown in 237 plates. The mouth parts of 663 species were studied and presented in 3368 drawings. A total of 46 earlier unknown larvae (ref. Beck, 2000) are described as new to science. KimmoSilvonenAholaMatti&

OSA 3 | VOLUME 3 ISBN 978-952-92-8528-0

Matti Ahola & Kimmo Silvonen

9 7 8 9 5 2 9 2 8 5 2 8 0

Matti Aholan & Kimmo Silvosen Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat Larvae of Northern European Noctuidae Kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa on ilmestynyt. Siinä on 600 sivua, joista 97 värikuvatauluja

Hinta 59 euroa Samaan hintaan on vielä saatavana myös 1-2 osia

Nouto-, toimitus- ja nettimyynti Viestipaino: puh. (03) 3899 199, [email protected], www.viestipaino.fi

Xestia atrata Finland, Ks: Oulanka, ex ovo 11. VII 2001, KSn, HKm & KLn leg. Photo 1. IX 2001 KSn Xestia atrata

4 Baptria 1/2011 Baptria UUTISIA JA TIEDOTUKSIA

Nuorisoleiri järjestetään myös kesällä 2011

Kesän 2010 leirille osallistui 8 innokasta nuorta perhosharrastajaa. Sää oli lämmin, päivisin jopa kuuma, ja perhosia (sekä toukkia) havainnoitiin ahkerasti sekä päivällä että yöllä. Erityisen hienoja kokemuksia olivat monet kiitäjät (mm. haapakiitäjä), haapaperhonen ja isohangokkaan toukat (kuvassa). Kokeneempaa harrastajaa ihastutti ja ihmetytti nuorten kyky löytää lajeja, mm. hämähäkin0seitistä löytynyt mustapäälasisii- ven (Sesia melanocephala) aikuinen. TIMO LEHTO HANNU MÄÄTTÄNEN ti alle 16-vuotiaat) kuin SPS:n nuorisojäse- iime heinäkuun alussa järjestet- 14.–17.7.2011. Leiri on suunnattu nuori- net voivat osallistua. Esimerkiksi jos sinul- ty SPS:n ensimmäinen nuorisoleiri sojäsenille ja heidän vanhemmilleen. Lei- la on perhosharrastuksesta kiinnostunei- V saa jatkoa tulevana kesänä. Paikka ristä on lähetty SPS:n nuorisojäsenille erilli- ta lapsia (tai tuttujen lapsia), jotka haluai- on sama eli Ursan leirikeskus, joka uuden nen tiedote. Leirillä tarjotaan lämmin ruoka, sivat osallistua leirille, ota yhteyttä SPS:n kuntaliitoksen myötä sijaitsee Orimattilan majoitus on sisätiloissa. Osallistujia mahtuu toimistoon (toimisto@perhostutkijain- (ent. Artjärven) itäosissa Tähtikalliolla mukaan enintään 20 tai vähän yli. Leirin seura.fi) tai Ari Uusimäkeen (auusimaki2@ (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tähtikallion_ hinta nuorelle on 80 € ja mukana seuraa- hotmail.com; 050-3807199) ja tiedustele havainto-_ja_koulutuskeskus). Tänä vuon- valle aikuiselle 40 €. Viimeinen ilmoittau- tarkempaa ohjelmaa ja ohjeistusta (Huom! na leirin ajankohta on edellistä vuotta hie- tumispäivä on 15.6.2011. sähköposti mieluimmin molempiin osoit- man myöhäisempi eli heinäkuun puoliväli Myös muut nuoret (suuntaa-antavas- teisiin). Soiden perhosseuranta jatkuu, raporttia luvassa

teläisen Suomen suoperhoset ovat taureae, Boloria freija, Boloria frigga, Boloria JARKKO ALATALO SPS:n erityisen seurannan kohteena. eunomia, Boloria aquilonaris, Coenonympha Saraikkoniittyperhonen E Tietyistä perhoslajeista on tehty jäse- tullia, Erebia embla, Oeneis jutta, Aspilates gil- (Coenonympha tullia) nistölle kyselyitä (erityiskiitokset komment- varia, Nola karelica, Buckleria paludum, Ag- teja lähettäneille) ja Etelä-Kymenlaaksossa riphila biarmica, Pediasia truncatella ja Lo- sekä Jurvassa on tehty systemaattisempaa xostege commixtalis sekä pohjoisemmista la- seurantaa. jeista Erebia disa ja Oeneis norna. Negatiiviset Tehostettu suolajistoseuranta jatkuu myös havainnot ja muut huomiot (esim. vertailua alkaneella kaudella. Systemaattista seuran- aikaisempaan tutulla suolla) voi edelleen lä- taa suoritetaan niin pohjoisemman Kymen- hettää sähköpostitse (toimisto@perhostut- laakson kuin Hyvinkään alueilla. Lisäksi jäse- kijainseura.fi) tai postitse SPS:n toimistolle. nistön toivotaan retkeilevän ahkerasti soilla Toistaiseksi havaintoaineistoista on esitet- ja ilmoittavan aktiivisesti havaintojaan tieto- ty vain karkean tason tuloksia. Kauden jäl- kantaan (mielellään jo kauden aikana tai vii- keen kertynyttä aineistoa kootaan yhteen ja meistään ennen 15.11.2011, jolloin ehtivät siitä laaditaan kattavampi yhteenveto Vuo- mukaan yhteenvetoon). Erityisesti toivotaan kon Luonnonsuojelusäätiön myötämällä havaintoja seuraavista lajeista: Pyrgus cen- apurahalla.

5 Baptria 1/2011 Panu Välimäki & Marko Mutanen Baptria TIEDOTUKSIA Lajiparin Plusia Osallistu kesän huippu- tapahtumaan — perhosralli festucae ja P. putnami Lounais-Suomessa tuntomerkit 18.–19.6.2011 tarkastelussa

Edellisen kerran perhosralli kokoontui Pohjois-Karjalassa Joen- Lars-Erik Fernelius suun Tuupovaaralla kesäkuussa 2009. Muutenkin rallit ovat kes- kittyneet lähinnä ”idän ihmeiden” havainnointiin. Tällä kertaa asi- aan tulee muutos, sillä nyt lähdetään poikkeuksellisesti lounais- saaristoon. Periaatteessa lounaan perhoslajisto on suhteellisen hyvin tutkittua, mutta paikoin havainnointi on ollut huomatta- van vähäistä — juuri tähän haetaan nyt muutosta. Tarkkaa paikkaa ei vielä tässä vaiheessa julkisteta, mutta ky- symyksessä on monimuotoisesta luonnosta tunnettu saari lou- naissaaristossa, joka on sijaintinsa ja näennäisen karuutensa seurauksena jäänyt lähisaaria vähemmälle huomiolle perhoshar- rastajien keskuudessa. On selvää, että alueelta on löydettävissä kaikki saaristolle omaleimaiset tavallisemmat sekä vähän harvi- naisemmatkin pikku- ja suurperhoslajit. Oman haasteensa ja ra- joitteensa luo tietenkin aavistuksen aikainen ajankohta. Ralli alkaa kokoontumisella Paraisilla lauantaina 18.6. klo 11 saariston rengastien lauttarannassa (ks. kartta), mis- tä siirrytään yhdessä varsinaiselle ”kilpailualueelle”. Ralli päättyy seuraavana päivänä klo 10.00. Majoitusmahdollisuuksia selvi- tellään toukokuun aikana ja tarvittaessa ilmoitellaan tilanteesta Genitaalikuvien lisäksi kirjallisuudessa mainitaan SPS:n verkkosivuilla. Lähtökohtaisesti pitää varautua maastoma- tiettyjä ulkoisia yksityiskohtia lajien Plusia joitukseen. Selvitysalueen kartat jaetaan osallistujille kokoontu- mispaikalla. Perhosten havainnointiin saa käyttää parhaaksi kat- putnami (pikkutinayökkönen) ja P. festucae (iso- somiaan menetelmiä, mutta generaattorin koko on rajoitettu tinayökkönen) tunnistamiseksi. Lajien (max 3 kW). tunnistaminen ei kuitenkaan liene aivan helppoa Kuten edelliselläkin kerralla, korostamme, että kysymykses- ihan joka tilanteessa ja siksi asian selvittäminen sä ei ole vakavahenkinen kilpailu, vaan yhteinen perhosret- ki mielenkiintoiselle ja suhteellisen heikosti tunnetulle alueel- omien kykyjen rajoissa tuntui tarpeelliselta. Asia le. Rallin yhteydessä voi vaihtaa mielipiteitä ja kysellä neuvo- sai uuden alkusysäyksen Virolahden-pyydysten ja muilta harrastajilta. Tarkoituksena on järjestää yhteistä ai- poistoreissulla syksyllä 2010. Vuonna 2010 kaa erityisesti sunnuntaille rallin jälkeen. Erityisesti nuoria jä- suoraan kehittyviä kesäpolvia oli havaittu useasta seniä toivotaan joukkoon entistä enemmän. Kerää siis kasaan epätavallisesta lajista ja kyseinen lajipari tuli 2–3 hengen joukkue ja tule mukaan viihtymään ja oppimaan. Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia joko Panulle Pertti Pakkasen kanssa puheeksi siinä mielessä, ([email protected]) tai Markolle (marko. että P. putnamilla ei olisi todistettavasti havaittu [email protected]) vaikkapa saman tien. kesäsukupolvea Suomessa. Lisäksi pitkästä PORI Voittajajoukkueille luvassa palkintoja! kokemuksesta huolimatta olen kokenut tilanteita, TAMPERE missä tiettyjen yksilöiden jotkut ulkoiset tuntomerkit ovat ristiriidassa tai epävarmoja RAISIO totuttuihin kuvauksiin nähden. Näistä syistä halusin varmistaa itselleni, että lajiparin tunnistaminen TURKU kaikkien yksilöiden kohdalta on luotettavalla tasolla. Vertailuaineistoa keräsin sekä Virolahden HELSINKI > KAARINA että Hangon valorysämateriaaleista. Varsinkin alku- RYMÄTTYLÄ ja loppukauden yksilöt olivat tärkeitä riippuen SALO lentoajoista. Kirjallisuuden suhteen tukeuduin HOUTSKÄR PARAINEN kaikkien tuntemaan Suomen Perhoset -sarjaan (Mikkola & Jalas 1979) sekä laajempaan Noctuidae NAUVO Europaeae -sarjan muun muassa Plusiinae- KOKOONTUMISPAIKKA KORPPOO (LAUTTA NAUVOON) alaheimoa käsittelevään osaan (Goater ym. 2003).

6 Baptria 1/2011 kuvat L.-E. Fernelius, coll.L.-E. Fernelius

KUVA 1. a) isotinayökkönen (gulbrunt Lajiparin Plusia metallfly)Plusia festucae  1.7.1980 ja b) pikkutinayökkönen Plusia putnami  festucae ja P. putnami 23.7.1976. KUVA 2. Samat yksilöt alapinnalta, tuntomerkit a) P. festucae ja b) P. putnami. tarkastelussa << Taustakuvassa P. putnami. Kuva Timo Lehto 1a 1b Lars-Erik Fernelius

Kirjoittajan osoite — Author’s address Ruotutorpankuja 10 b 1 00720 Helsinki [email protected]

2a 2b

Lajien ulkoiset tuntomerkit kujen muoto. Hopeanväriset laikut ovat Yleisvaikutelmaltaan Goater ym. (2003) tyypillisimmillään toisinaan kosketuksissa toisiinsa, mutta toteavat lajien olevan hyvin samankaltai- yhdistyvät harvoin. Siipiväli 33–42 mm. sia, minkä seurauksena ainoastaan geni- Mikkolan ja Jalaksen (1979) mukaan P. fes- Plusia putnamista Mikkola & Jalas (1979) taalien tarkastelu tuottaa luotettavan lop- tucae -lajilla etusiiven kärjen neljäs ja ai- mainitsevat, että ”verrattuna P. festucae -la- putuloksen tietyissä tapauksissa. Skoun noa hopeanvärinen täplä on pitkänomai- jiin P. putnami on hieman pienempi, sen etu- (1991) mukaan lajien erottamisen toisistaan nen sekä ”noin kolme kertaa leveyttään siivet ovat hieman leveämmät ja poikkipäi- on useimmissa tapauksissa mahdollista P. pitempi”. Täplän sisäreunassa uloimman semmät. Etusiiven kärjen sisin hopeatäplä putnamin etusiipien punertavamman vä- kaariviivan kohdalla on terävä syvenemä. (neljäs täplä) on ainoastaan noin kaksi ker- risävyn, etusiiven kärjen lyhyemmän ho- ”Kaari-, ja munatäplät ovat yleensä sel- taa leveyttään pitempi ja sen kohdalla ulom- peatäplän ja leveämpien etusiipien perus- västi siiven pituussuuntaan venähtäneet ja pi poikkiviiva muodostaa vain loivakulmai- teella. edellisen ulkoreuna on etusiiven ulkoreu- sen syvenemän. Kaari- ja munatäplät ovat Edellä esitetyt lajien tunnusmerkit täs- nan suuntainen”. Mikkola ja Jalas (1979) pyöristyneemmän muotoiset. Kaaritäplän määvät hyvin kuvien 1a sekä taustakuvan jatkavat, että ”etusiiven alapintojen tum- ulkoreuna kaartuu etusiiven etureunaa koh- yksilöihin, jotka edustavat lajien ulkonä- ma keskusalue jää yleensä ± kauaksi sii- ti. Etusiipien alapintojen tumma alue ulot- össä esiintyviä eroavaisuuksia parhaim- ven ulkoreunoista ja väliin jäävän kaistan tuu yleensä lähelle ulkoreunaa ja väliin jää- millaan. Käytännössä yksilöiden kulunei- suonet eivät ole kovin näkyvästi mustat”. vän kapean saran suonet ovat selvästi mus- suus ja yksilöiden välinen muuntelu kui- Lisäksi todetaan, että P. festucae on hie- tahkot”. Kaari- ja munatäplät yhtyvät toisi- tenkin vaikuttaa erojen havaittavuuteen. man pitkäsiipisempi kuin P. putnami. naan — P. festucaella tämä on harvinaista. Oman kokemukseni perusteella Mik- Goater ym. (2003) kuvailevat P. festu- Goaterin ym. (2003) P. putnami -kuva- kolan ja Jalaksen (1979) kuvaukset riittävät caen ulkoiset tuntomerkit monilta osin us on melko samanlainen kuin Mikko- lajien erottamiseen normaaliolosuhteis- Mikkolaa ja Jalasta (1979) yksityiskohtai- lan ja Jalaksen (1979) vastaava. Etusiipi- sa, mutta toisinaan tilanne ei ole aivan yk- semmin ja siinä mielessä ylempänä ker- en todetaan olevan hieman poikkipäisem- siselitteinen. Kuvan 1b P. putnami -yksi- rottua täydentäen. Ulompi poikkiviiru on mät ja siipivälin hieman lyhyempi (34– lössä on tavallista enemmän P. festucaen yhdensuuntainen sisemmän poikkiviirun 38 mm) kuin P. festucaella. Etusiivissä on piirteitä; vaaleahko ja etusiiviltään vähem- kanssa neljänteen siipisuoneen saakka, yleensä viisi kohtuullisen selvästi havait- män poikkipäinen yleisvaikutelma ja yhte- minkä kohdalla ulommassa poikkiviirus- tavaa poikkiviirua. Etusiiven kärjessä ole- näinen koko. Muna-, ja kaaritäplän muo- sa on jyrkästi kaksinkertainen (M-muotoi- vien metallinsävyisten segmenttien koko to, etusiiven kärjen hopeatäplän pituus ja nen) mutka kohti siiven ulkoreunaa (cos- kasvaa tasaisesti, mutta neljäs jää P. fes- sisempi kulma kertoo kuitenkin vielä täs- ta). Etusiiven kärjen siipisuonten neljäs- tucaen vastaavaa lyhyemmäksi. Keskisa- sä tapauksessa, kumpi lajeista on kyseessä. tä segmentistä eli täplistä alin on selvästi rakkeen hopeatäplistä (muna- ja kaaritäp- Lisäksi myös tämän yksilön osalta Mikko- muita pidempi ja hopeanvärinen. Yökkös- lä) ulompi on suhteellisesti pienempi ja lan ja Jalaksen (1979) mainitsemat erot suh- täplät puuttuvat ja niiden tilalla on kaksi täplät ovat usein yhdistyneet. Mikkolan ja teessa P. festucaehen siipien alapinnoil- soikeata hopeanväristä laikkua, joista si- Jalaksen (1979) kuvauksesta poiketen Goa- la ovat jokseenkin hahmotettavissa (kuvat sempi on suurempi ja voimakkaammin ter ym. (2003) toteavat, että siipien alapin- 2a ja 2b). Yllä mainituissa tapauksissa laji- pyöristynyt. Pohjaväri muuntelee jonkin noilla ei ole säännöllisiä lajien välisiä ero- en tunnistaminen pelkän kuvan perusteella verran, kuten myös hopeanväristen laik- ja. lienee siis jokaiselle melko selvää.

7 Baptria 1/2011 kuvat ja genitaalipreparaatit L.-E. Fernelius, coll. L.-E. Fernelius

luotettava luotettava etusiiven kärki yleensä kulmikkaampi

ei luotettava ei luotettava

luotettava ei luotettava

3a 3b 4

KUVA 3. a) Plusia festucae  9.-10.9.1981 N:Sipoo ja b)  9.6.1979 N:Sipoo, huom. alkukesän yksilö!

KUVA 4. Plusia putnami  26.6.1979 N:Helsinki.

KUVA 5. Lajien P. festucae (a) ja P. putnami (b) koirasgenitaalit (yläpuolella olevista yksilöistä).

5a 5b

Ongelmayksilöistä tunnusmerkkejä. Goaterin ym. (2003) genitaalikuvissa si- ja ulkoisten tuntomerkkien Goater ym. (2003) mainitsevat P. putna- vulämssän muodossa on mielestäni tul- luotettavuudesta mi -kuvauksen lopussa Dufayn (1969) jul- kinnan varaa, mikä voi aiheuttaa päinvas- kaisun, missä annetaan neljä tuntomerk- taisen vaikutelman lajimääritystä tehdessä Äärihavainnot saavat oman merkityksen- kiä lajien erottamiseksi. Näistä tuntomer- (P. festucaen sivulämssä vaikuttaa kape- sä pohdittaessa lajien kesäpolven mahdol- keistä selkeimmät ovat kaaritäplän koko ammalta kuin P. putnamilla, mutta oman lisuutta. Kevään ja syksyn P. festucaen ää- ja muoto sekä etusiiven kärjen tuntumas- käsitykseni mukaan tilanne on päinvastai- rihavaintoja edustavista yksilöistä, naaras sa olevan hopeanvärisen täplän mittasuh- nen ainakin Suomessa). Naaraiden koh- syyskuulta (Kuva 3a) on tulkinnallisesti lä- teet. Dufayn (1969) mielestä luotettavin, dalla määrityksen voi perustaa lajien eri- hellä P. putnamia. Yksilö on tummahko, mutta tähän saakka vähälle huomiolle jää- laisiin anaalipapilleihin (Goater ym. 2003). mutta ei punertava (vrt. kesäpolveen D. nyt tuntomerkki lajien erottamiseksi on chrysitis -lajilla, jolla esiintyy myös tum- P. putnamin lähilajiaan huomattavasti vä- Lajien lennon ajoittumisesta mia yksilöitä syksyllä). Lisäksi naaraan hemmän kulmikas (M-muotoinen) uloim- etusiiven kaaritäplä on kuten P. putnamil- man poikkiviirun yläosa. Tuntomerkki pä- P. festucae on seurantajaksolla ollut P. put- la, etusiivet ovat leveähköt ja suhteellisen tee kaikkiin P. putnamin alalajeihin, jois- namia vähälukuisempi (Kuva 6). P. festucae poikkipäiset. Ainoastaan etusiiven kärjen ta meillä esiintyy P. putnami ssp. gracilis aloittaa lentonsa jo kesäkuun alussa, mut- alin hopeanvärinen täplä on lajityypillisen (Lempke, 1966). ta yksilömäärät ovat olleet runsaimmil- pitkä, joskin sen syvenemä ei ole aivan laan vasta elokuussa. Lento jatkuu suu- yhtä terävä kuin viereisellä alkukesäisel- Lajien välisistä genitaali- rin piirtein syyskuun toiselle viikolle. Pit- lä uroksella. Urosyksilön (kuva 3b) värisä- eroista kä lentoaika itsessään kielii kahden suku- vy ja siiven muoto esiintyy myös P. putna- polven esiintymisestä yhden kesän aika- milla (ks. kuva 4), jota yksilö kaari- ja muna- Urosgenitaaleissa on selvät lajien väliset na, vaikka selvä kaksihuippuisuus jäi al- täplän perusteella lähinnä muistuttaakin. erot tietyissä yksityiskohdissa, mikä tar- kukesän vähäisen saaliin seurauksena ha- Jälleen etusiiven pitkä hopeanvärinen kär- vittaessa varmistaa määrityksen. P. festu- vaitsematta. P. putnami sen sijaan aloittaa kitäplä ja sen terävä syventymä paljastaa caen clavus on pidempi kuin lämssän sor- lentonsa suurin piirtein kesäkuun kolman- yksilön kuuluvan lajiin P. festucae. Oma mimainen uloke (harpe) [Goater ym. (2003): nella viikolla, mistä eteenpäin yksilöiden tulkintani onkin, että hankalissa tapauk- ”harpe puolet clavuksen pituudesta”], esiintyminen noudattaa pitkälti lievästi oi- sissa etusiiven kärjessä (apex) oleva alin, mutta P. putnamilla harpe on huomatta- kealle vinoa normaalijakaumaa. Kyseinen eli neljäs hopeanvärinen täplä ja sen yh- van pitkä suhteessa clavukseen [Goater yksilöiden ajallinen jakautuminen on ta- teydessä oleva M-mutka ovat luotettavim- ym. (2003): ”clavus yhtä pitkä tai lyhyem- vallista yksisukupolvisilla lajeilla, joil- mat tuntomerkit lajien määrittämisessä ul- pi kuin harpe ”] (Kuvat 5a ja 5b). Mikkolan la lennon huippu saavutetaan tavallisesti konäön perusteella. Kaari- ja munatäplät ja Jalaksen (1979) piirroksen sivulämssän nopeasti lentokauden aloituksen jälkeen, sen sijaan vaihtelevat ulkomuodoltaan, ei- rakenteesta muutamine yksityiskohtineen mutta muutamat viivästelijät tai keski- vätkä välttämättä noudata niille annettuja vastaa tarkoin omaa käsitystäni, mutta määräistä pitkäikäisemmät yksilöt tuotta-

8 Baptria 1/2011 80 a Virolahti Sipoo Plusia festucae Lähteet 60 Tvärminne Bergmann, A. 1954: Die Gross-Schmetterlinge Mittel- deutchlands. Vol. 4. Eulen. — Urania Verlag Gmbh, 40 Jena, 1060 s. Dufay, C. 1969: Un Plusiinae nouveau pour la France: Chrysaspidia putnami (Grote) (=festana Graes., gra- 20 cilis Lempke, nova syn) (Lep. Noctuidae). — Alexan- or 6: 57-72. Goater, B., Ronkay, L. & Fibiger, M. 2003: Noctuidae 0 Europaea, Vol 10: Catocalinae & Plusiinae. — Entomo- kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu logical Press, Sorø. 452 s. 120 Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen Perhoset, Yökkö- b Virolahti: H. Holmberg, set 2. 100 Plusia putnami A. Graeffe & L.-E. Fernelius leg., — Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu.304 s. Sipoo: L.-E. Fernelius leg. Skou, P. 1991: Nordens Ugler, Danmarks Dyreliv Bind 5 80 Tvärminne: H. Holmberg — Apollo Books, Stenstrup. 566 s. & A. Graeffe leg.

60

40

KUVA 6. Plusia festucaen (a) ja 20 P. putnamin (b) havaitut yksilömäärät (yht. 1152 exx.) kesän eri aikoina kolmella 0 paikkakunnalla vuosina 1999–2006. kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu

vat jakauman ”hännän” lentokauden lop- harrastajan avustuksella. pupuolelle. P. putnamin lento päättyy elo- Johtopäätökset Käsitellyn lajiparin tiettyjen yksilöi- kuun loppupuolella ja kokonaisuudessaan den ulkonäön samankaltaisuudesta joh- kausi jää noin kuukauden P. festucaen len- Normaalitapauksessa P. festucaen ja P. tuen, tiedot levinneisyysalueista etenkin toaikaa lyhyemmäksi (ks. myös Mikkola & Ja- putnamin tunnistaminen ulkoisten tunto- idässä ovat puutteelliset (Goater ym. 2003). las 1979). merkkien perusteella ei tuota vaikeuksia. Esimerkkinä määritysvaikeuksista Goater Mikäli molempiin lajeihin viittaavia tun- ym. mainitsevat, että joissakin aikaisem- Lajien elinympäristöistä nusmerkkejä on havaittavissa samassa yk- missa eurooppalaisissa P. festucae -kuva- silössä, ainoa luotettava yksityiskohta on elmissa (esim. Bergmann 1954) kaikki yksilöt P. festucaen on kerrottu suosivan tuore- etusiiven kärjessä oleva alin hopeinen täp- ovat todellisuudessa olleet lajia P. putna- pohjaisia, reheviä ja suhteellisen kosteita lä; sen pituus verrattuna leveyteen ja sisä- mi. Lisäksi sekä uros- että naarasgenitaa- ympäristöjä, kun taas P. putnamin pääelin- reunan terävyys liittyen uloimman poikki- lit ovat aiheuttaneet epäselvyyksiä (Dufay ympäristö olisi astetta kuivempi (Mikkola & viirun M-kuvioon (ks. myös Dufay 1969). Var- 1969). Jalas 1979). Toki lajeja tavataan samoilla sinkin loppukesän yksilöt syyskuun puo- Haluan näillä esimerkeillä korostaa, paikoilla, mutta myös tämän työn perus- lelta on epävarmoissa tapauksissa otetta- että tavallisen harrastajan ei tarvitse olla tana olevan havaintoaineisto antaa viittei- va talteen määritystä varten. Genitaalipre- vaivautunut mikäli lajiparin tunnistami- tä lajien elinympäristövaatimusten odo- paraatilla varmistettu määritys voi tällöin nen ei aina satu kohdalleen. Näiden laji- tetunlaisista eroista. Sipoon Linnanpelto olla paikallaan. en suhteen on todistetusti tehty virhemää- on ”kuivempi” verrattuna Virolahden ja Keski-Euroopassa P. putnamin lento rityksiä (kuten allekirjoittanut) ja tullaan Tvärminnen havaintopisteisiin. Linnan- voi alkaa jo toukokuussa ja toisinaan la- tästä kirjoituksesta huolimatta edelleen te- pelto edustaa kulttuurimaisemaa metsik- jilla saattaa kehittyä osittainen kesäsuku- kemään. köineen ja lämpimine rinteineen, kostei- polvi tietyillä paikoilla (tarkoittaa alueena kot tai rannikolle tyypilliset elinympäris- koko Eurooppaa) vähintään joinakin vuo- i töt puuttuvat käytännössä kokonaan mai- sina (Goater ym. 2003). Kysymykseen, esiin- semasta. Ennakkokäsityksen mukaisesti P. tyykö P. putnamilla toisinaan kesäpol- Jari-Pekka Kaitila muistuttaa, että esim. P. festucaen kohdalla lentoaika Tanskassa putnami on Linnanpellossa ollut huomat- vi elo–syyskuun puolella myös Suomes- poikkeaa tilanteesta Suomessa: laji ei siellä tavasti lähilajiaan runsaampi (77 % yksi- sa, en pysty yksiselitteisesti tämän tarkas- lennä alkukesällä lainkaan, vaan vasta löistä). Vastaavasti Virolahdella ja Tvär- telun pohjalta vastaamaan. Kovin taval- elokuussa (Skou 1991). Voisi kuvitella että minnessä rannan läheisyydessä sijaitsevil- etelämpänä sukupolvia olisi selvästi kaksi. liselta tai todennäköiseltä tämä ei vaiku- Lisäksi kooltaan tanskalaiset yksilöt vastaavat la kosteapohjaisilla havaintopaikoilla yk- ta, mutta silti kesäsukupolven mahdolli- suomalaisia loppukesän yksilöitä. Myös silöt ovat jakautuneet lajien kesken tasai- suuteen kannattaa suhtautua avoimin mie- monilla muilla Plusiinae-alaheimon lajeilla sesti (Virolahti: 48 % vs. 52 %, Tvärmin- lin ja tarkastaa huolellisesti loppukesän tai (esim. Autographa mandarina, sukupolvien määrä, niiden runsaussuhteet ja myös ne: 52 % vs. 48 % P. putnamin osuus en- alkusyksyn Plusia-yksilöiden identiteet- niiden ulkonäkö vaihtelevat mielenkiin- sin mainittuna). ti vaikka asiaan paremmin vihkiytyneen toisella tavalla maantieteellisesti.

9 Baptria 1/2011 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan TIMO LEHTO vuoden 2010 tulokset

Janne Heliölä, Mikko Kuussaari & Iris Niininen Suomen ympäristökeskus

Sinappiperhosen (Pieris daplidice) vaellus loppukesällä 2010 säväytti. Maatalousympäristön päiväperhosseurannassa perhosta havaittiin yhteensä 22 seurantalinjalta — yhteensä yli 100 yksilöä.

Linjalaskentoihin perustuva maatalousympäristön verkkosivulta www.ymparisto.fi/paivaperhosseuranta. päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 Verkkoversio sisältää kaksi tästä puuttuvaa alkaen. Vuosien varrella seurantaan osallistuneet tulostaulukkoa, linjakohtaiset yhteenvedot sekä 90 perhosharrastajaa ovat kävelleet yhteensä yli runsaimpien muiden suurperhoslajien havaintomäärät 19 000 kilometriä laskentalinjaa. Tässä raportissa ja kannanmuutosarviot. Kotisivuilta voit lisäksi ladata esitetään yhteenveto kesän 2010 seurantatuloksista. kaikki seurannassa tarvittavat ohjeet, lomakkeet ja Vuosiraportti on saatavilla myös seurannan tallennuspohjat sekä aiemmat vuosiraportit.

!( uonna 2010 seurannassa ylittyi Seurantalinjat 2010 yksi virstanpylväs, kun saavutet- !( USYMPÄ Harrastajalinjat LO R tiin 500 000 päiväperhosyksilön *# A IS MYTVAS-linjat T T A Ö rajapyykki. Vuoden toinen merk- !( A N V !(

M kitapaus, laajempi kymmenvuotisraportti

P

vuosilta 1999–2008 (Heliölä ym. 2010) saatiin

Ä

A

I T

V julkaistua jo keväällä. Julkaisua on pyritty

!(

N

Ä

P A levittämään laajalti, ja sen tuloksia esitel- !( R !( ER U !( HOSSE tiin myös Turun perhosviikonloppuna. Oli !( !(!( *# liikuttavaa huomata, että yleisön joukos- !( !( !(!(*# !( !( !( sa oli peräti parikymmentä entistä tai ny- !( Kirjoittajien osoitteet — !(!( Authors’ addresses: kyistä linjalaskijaa! Seuranta sai kasvot — !( !( *# !( !( puolin ja toisin. !(*#!( !( Suomen ympäristökeskus, !( !( !( !( !( Mechelininkatu 34a, !( !( !(!( !( !( !( *# !( PL 140, 00251 Helsinki !( !( !( *# !( !( !( !( !(!( !( !(!( KUVA 1. Laskentalinjat vuonna 2010 sekä !( 1 eliömaantieteellisten maakuntien rajat. 10 Baptria 1/2011 Results of the butterfly monitoring Resultat från moniteringen scheme in Finnish agricultural landscapes av dagfjärilar i jordbruksmiljöer for the year 2010 2010

Butterflies have been monitored in Finland with transect counts Dagfjärilar har moniterats i Finland sedan 1999 med hjälp av lin- since 1999. In 2010, a total of 77 863 butterflies from 72 species jetaxeringar. År 2010 noterades sammanlagt 77 863 dagfjärilar av were recorded from 54 transects (Table 1, Fig. 1). In addition to these, 72 arter på 53 inventeringslinjer (Tabell 1, Fig 1). Dessutom notera- 3 785 butterflies belonging to 47 species were recorded on 8 profes- des 3 785 dagfjärilar av 47 arter på 8 professionellt inventerade sionally counted ”Mytvas”-transects. Numbers of observed species ”Mytvas”-linjer. Antalet observerade arter varierade mellan 14 och varied between 14 and 51 among the weekly counted transects with 51 per linje (medeltal 32,7) på de linjer som inventerades en gång an average of 32.7 species per transect. The annual indices were i veckan. Årsindex för 51 arter beräknades med hjälp av TRIM- calculated for 51 species using the TRIM software. mjukvara. The summer of 2010 was quite favourable for butterflies. July Sommaren var rätt gynnsam för dagfjärilar. Vädret i juli och au- and early August were exceptionally warm and sunny, resulting in gusti var ovanligt varmt och soligt, vilket resulterade i stora indi- high numbers of most butterfly species. Total numbers of butter- vidantal för de flesta dagfjärilar. Det totala antalet var i medeltal 18 flies were on average 18% higher than in 2009. Densities of38 % högre än under 2009. Tätheterna hos 38 arter (75 %) var högre butterfly species (75%) were higher than in 2009, and six species än 2009 och sex arter nådde sin högsta abundans sedan 1999 (t.ex. reached their highest abundance since 1999 (e.g. Papilio machaon, Papilio machaon, Callophrys rubi, Lycaena hippothoe). Hos 19 Callophrys rubi, Lycaena hippothoe). However, abundance of 19 arter (37 %) låg dock abundansen under medeltalet för de senaste species (37%) was below their 10-year average, and three species 10 åren och tre arter (Pyrgus malvae, Limenitis populi, Pararge sank to their lowest recorded level (Pyrgus malvae, Limenitis popu- aegeria) noterades för sina lägsta värden. Pieris napi och Plebeius li, Pararge aegeria). Pieris napi and Plebeius icarus had an excep- icarus hade ovanligt talrika andra generationer, och exemplar av tionally numerous second generation, and summer brood individu- en andra generation utvecklades även av flera andra arter. als were also recorded from several other species. Övriga dagaktiva storfjärilar noterades längs 22 linjer invente- Other day-active Macrolepidopteran species were recorded thor- rade av amatörer och på 8 ”Mytvas”-linjer. Totalt 13 954 exemplar oughly on 22 amateur-counted and 8 “Mytvas”-transects. A total of och 175 arter observerades (Tabell 1). Det totala antalet fjärilar öka- 13 954 individuals and 175 species were observed (Table 1). The to- de med 19 procent från 2009. I tabell 3 presenteras fem allmänna tal number of moths increased by 19% from 2009. Table 3 presents arter med antingen en stark ökning eller en stark minskning (de se- five common moth species with either a strong increase or decrease nare fem) år 2010. (the latter five species) in 2010.

MYTVAS täydensi harrastajien HARRASTAJALINJAT 2010 keskiarvo pienin suurin yhteensä työpanosta Laskettuja linjoja yhteensä 54 44 30 55 86 • vähintään 12 laskentakertaa 34 24 17 35 – Seurannan toiminta jatkui vakiintunees- Laskentakertoja yhteensä 667 506 342 682 6071 sa muodossaan, eikä ohjeistuksiin tehty • keskimäärin 12,4 11,6 10,6 12,9 – muutoksia. Lajikohtaiset kannanarviot on Linjojen yhteispituus, km 156 129 91 159 1546 aiempaan tapaan tuotettu TRIM-ohjelmal- Päiväperhoset la (Heliölä ym. 2010). Kesällä 2010 havainto- Lajeja yhteensä 72 64 58 72 81 • keskimäärin 32,7 29,7 27,2 32,7 – ja kerättiin kaikkiaan 54 harrastajalinjalta Yksilöitä yhteensä 77 863 47 990 24 862 77 863 575 877 (Taulukko 1, Kuva 1). Tämän ohella Ruokolah- • keskimäärin 1442 1082 743 1442 – delta saatiin täydentävää aineistoa viidel- Muut päiväaktiiviset tä uudelta laskentareitiltä. Erityisen ilah- suurperhoset duttavaa oli, että seurantaa jatkettiin pit- Linjoja joilta havaintoja 37 29 20 39 68 kän tauon jälkeen Forssan ja Kaavin per- • joilta ilmoitettu yli 20 lajia 22 16 10 24 – Lajeja yhteensä 175 143 113 175 315 hoslinjoilla. Muilta osin seurantaverkosto • keskimäärin 27,3 24,2 17,3 30 – säilyi jokseenkin ennallaan. Yksilöitä yhteensä 13 954 8 683 4568 13 954 104 195 Laajamittaisia perhoslaskentoja tehtiin • keskimäärin 377 298 183 377 – myös ns. MYTVAS-tutkimushankkeessa (Kuussaari ym. 2008). Näitä pääosin vuosina TAULUKKO 1. Maatalousympäristön päiväperhosseurannan tunnusluvut vuodelta 2010 verrat- 2001, 2005 ja 2010 kerättyjä tietoaineisto- tuna aiempiin vuosiin. Luvut eivät sisällä MYTVAS-laskentalinjojen tietoja. ja hyödynnetään soveltuvin osin tässäkin seurannassa. Vuosittain laskettujen MYT- lukko 1). Tämä selittynee paljolti kesän suo- Heinäkuun helteillä VAS-linjojen havainnot on alusta alkaen tuisilla sääoloilla, sillä etenkin heinäkuus- paljon perhosia huomioitu lajikohtaisissa kannanarviois- sa aurinkoisia päiviä riitti ylen määrin. sa. Hienointa oli kuitenkin se, että kaikilla Perhoskesä 2010 sai lentävän lähdön, sil- Laskentoja tehtiin kiitettävän aktiivi- linjoilla päästiin seitsemän laskennan mi- lä toukokuun puolivälissä perhoslasken- sesti, keskimäärin 12,4 linjaa kohden (Tau- nimitavoitteeseen. toja päästiin laajalti tekemään hellesäissä

11 Baptria 1/2011 JANNE HELIÖLÄ

2

Ritariperhosta tavattiin pitkästä aikaa melko runsaana. Vuosi olikin sille seurantajakson paras. 3

KUVA 2. Keskimääräiset laskennan aikaiset (Kuva 2). Perhosia olikin tuolloin keskimää- joista katosi jo elokuun alkuun mennessä, lämpötilat kesällä 2010 sekä vuosina räistä enemmän (Kuva 3). Tämän jälkeen kuten myös edellisenä hellekesänä 2006. 2000-2009 keskimäärin. sääolot heikkenivät, ja kesäkuussa perhos- Elokuussa tavattiinkin runsaana lähin- määrät lähestyivät jo tavanomaista tasoa. nä kesäsukupolven lanttuperhosia (Pieris KUVA 3. Päiväperhosten keskitiheydet laskentalinjoilla kesän eri aikoina vuonna Juhannuksen jälkeen tilanne taas muuttui, napi) ja hohtosinisiipiä (Plebeius icarus; 2010 sekä 1999–2009 keskimäärin. kun maahamme asettui tanakka hellejak- Kuva 4), vähemmässä määrin myös niitty- so, joka jatkui pitkälle elokuun puolelle. hopeatäplää (Boloria selene). Lanttuper- KUVA 4. Lanttuperhosen ja hohtosinisiiven Havainnoijilta läski tummui, mutta per- hosella kesäpolvia saattoi olla kaksikin. keskimääräiset runsaudet kesän eri aikoina hoset viihtyivät. Heinäkuun alkupuolella Myös virnaperhosesta (Leptidea sinapis) vuonna 2010 sekä 1999–2009. perhosia lensikin todella runsaasti (Kuva 3). ja piippopaksupäästä (Ochlodes sylvanus) Elokuulle saavuttaessa perhoset al- kertyi useampia kesäpolvihavaintoja, pa- KUVA 5. Päiväperhosten kolmen ekologisen pääryhmän runsausvaihtelu vuosina 1999– koivat harveta, sillä helteet sekä aikaisti- rista muustakin lajista yksittäisiä yksilöi- 2010, sekä kaikkien 51 lajin keskimääräinen vat että lyhensivät monen lajin lentokaut- tä. kehitys. Vertailukohtana on vuosi 2001, joka ta. Lisäksi kuivuudesta alkoi olla haittaa Kesällä 2010 havaintoja kertyi kaikki- saa arvon 1. etenkin kaakossa. Pääosa aikuistalvehti- aan 77 863 yksilöä yhteensä 72 päiväper-

4 5 12 Baptria 1/2011 JANNE HELIÖLÄ hoslajista (Taulukko 1). Molemmat ovat uu- sia ennätyksiä, samoin kuin keskimääräi- set laji- ja yksilömäärät. Lajimäärä nousi 82 % ja yksilömääräkin 72 % laskentalin- joista. Muutamalla peruslajilla kesä meni heikommin, mikä laski paikoin havainto- jen yhteismääriä. Selviä alueellisia ero- ja ei kuitenkaan ollut havaittavissa, vaan perhosmäärät nousivat kautta maan. Tuttuun tapaan eniten päiväperhosla- jeja (51) tavattiin Kb Kesälahden lasken- talinjalla, tuntumassaan Ka Kouvola (49) sekä Sa Ruokolahti ja Ka Kotka (48). Ke- sälahden ja Kouvolan linjoilta päiväper- hosia kertyi myös määrällisesti eniten, yli 5000 yksilöä. Seurannan verkkosivuilta löytyvässä laajennetussa vuosiraportissa on yhteenveto kaikkien laskentalinjojen laji- ja yksilömääristä.

Perhoskesä oli hieno, Lanttuperhonen (Pieris napi) muttei häikäisevä

Useimmat päiväperhoslajit runsastuivat JANNE HELIÖLÄ selvästi edelliskesästä, ja kuuden lajin kannat nousivat uuteen huippuunsa. Läm- pimien kesäsäiden ohella tässä auttoivat luultavasti myös suotuisa edelliskesä ja sitä seurannut luminen pakkastalvi. Yh- teensä 38 lajilla (75 %) kanta nousi edel- lisvuodesta ja 32 lajia (63 %) ylitti edeltä- neen vuosikymmenen keskiarvonsa. Yk- sittäisten lajien havaintomäärät ja kannan- muutosarviot on esitetty taulukossa 2. Kokonaisuutena perhoskesä 2010 ylsi seurantajakson kolmannelle sijalle, vuosi- en 2002 ja 2000 taakse (Kuva 5). Useimmat lajit olivat vasta toipumassa pohjavuodes- ta 2008, ja muutamien kannat jopa heik- kenivät. Kun tarkastellaan yksittäisten la- jien keskimääräistä kannankehitystä koko seurantajaksolla (1999–2010), merkitse- västi vähentyneitä lajeja oli edelleen sel- västi enemmän (16) kuin runsastuneita (8; Kuva 6). Lajilistan kärjessä tapahtui vallanvaih- to, sillä lanttuperhonen oli kesän ylivoi-

Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus)

Kesän 2010 kärkipaikan otti lanttuperhonen yli 15000 ilmoitetulla yksilöhavainnolla. Tesmaper- honen tippui yksilömäärissä sijalle 3. lauhahiipijän perään. Kummastakin jälkimmäisestä ilmoi- tettiin silti yli 11000 yksilöä.

KUVA 6. Kannankehitykseltään erilaisiin trendiluokkiin sijoittuneiden päiväperhoslajien luku- 6 määrät. TRIM-ohjelma antoi trendi-arvion yhteensä 31 lajille. 13 Baptria 1/2011 SIJA LAJI Yksilö- Linjoja Muutos verrattuna 2010 2009 määrä (n=67) 2009 00-09 1. 6. Lanttuperhonen (Pieris napi) 15722 67 +369 +147 2. 2. Lauhahiipijä (Thymelicus lineola) 11096 64 +29 +90 3. 1. Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) 11010 65 0 -34 4. 3. Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) 4899 67 +2 +23 5. 7. Angervohopeatäplä (Brenthis ino) 4115 63 +19 +53 6. 10. Niittyhopeatäplä (Boloria selene) 3894 59 +73 +37 7. 9. Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) 3567 60 +20 -2 8. 12. Kangasperhonen (Callophrys rubi) 3306 64 +205 +94 9. 8. Neitoperhonen (Nymphalis io) 3255 63 +10 -13 10. 11. Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) 2499 56 +35 -15 11. 17. Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus) 1576 65 +126 -18 12. 16. Hopeasinisiipi (Plebeius amandus) 1548 58 +111 +6 13. 13. Ketohopeatäplä (Argynnis adippe) 976 49 -1 +43 14. 14. Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 975 39 +6 -14 15. 30. Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) 963 27 +172 +31 16. 32. Hohtosinisiipi (Plebeius icarus) 960 50 +369 +189 17. 29. Karttaperhonen (Araschnia levana) 931 27 +283 +833 18. 27. Ketosinisiipi (Plebeius idas) 869 35 +121 +483 19. 20. Mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) 841 46 +34 +68 20. 23. Virnaperhonen (Leptidea sinapis) 812 48 +46 +35 21. 15. Liuskaperhonen (Nymphalis c-album) 788 54 +11 +33 22. 18. Niittysinisiipi (Plebeius semiargus) 750 58 +8 -17 23. 26. Kangassinisiipi (Plebeius argus) 706 36 +60 +1 24. 24. Auroraperhonen (Anthocharis cardamines) 615 56 +49 +14 25. 19. Orvokkihopeatäplä (Argynnis aglaja) 598 47 -1 -7 26. 22. Tummapapurikko (Pararge maera) 558 39 +2 -58 27. 21. Pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) 539 49 -4 -5 28. 44. Naurisperhonen (Pieris rapae) 349 46 +417 +63 29. 33. Ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia) 337 29 +97 +11 30. 4. Metsänokiperhonen (Erebia ligea)* 290 28 +9 -65 31. 34. Ketokultasiipi (Lycaena hippothoe) 278 35 +103 +135 32. 40. Kaaliperhonen (Pieris brassicae) 256 34 +90 +23 33. 28. Keisarinviitta (Argynnis paphia) 253 20 -27 +114 34. 42. Suruvaippa (Nymphalis antiopa) 249 41 +342 +70 35. 5. Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) 237 53 -94 -60 36. 39. Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) 226 14 +97 +31 37. 43. Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 220 15 -4 +12 38. 37. Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) 210 38 +177 +23 39. 41. Juolukkasinisiipi (Plebeius optilete) 208 39 +79 -4 40. 36. Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) 184 27 +38 +12 41. 31. Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) 168 2 - - 42. 35. Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) 161 39 +69 +3 43. 25. Amiraali (Vanessa atalanta) 149 42 -36 +26 44. 47. Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) 142 13 +262 +12 45. 38. Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus) 130 12 -11 -46 46. - Sinappiperhonen (Pieris daplidice) 108 22 - - 47. 46. Metsäpapurikko (Pararge petropolitana) 101 22 +77 -59 48. 45. Keltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia) 84 1 - - 49. 49. Ritariperhonen (Papilio machaon) 66 25 +219 +105 50. 53. Helmihopeatäplä (Issoria lathonia) 45 5 - - 51. 48. Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 42 18 -16 -58 52. 51. Tuominopsasiipi (Satyrium pruni) 29 12 +90 +55 53. 53. Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 14 5 - - 54. 61. Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) 13 5 - - 54. 55. Haapaperhonen (Limenitis populi) 13 7 -10 -81 56. 50. Täpläpapurikko (Pararge aegeria) 11 6 -35 -78 57. 55. Tamminopsasiipi (Favonius quercus) 9 4 - - 58. 51. Ruostenopsasiipi (Thecla betulae) 7 5 -59 -67 58. 61. Pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) 7 4 - - 60. 64. Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) 6 4 - - 60. 57. Rinnehopeatäplä (Argynnis niobe) 6 5 - - 62. 61. Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) 4 1 - - 62. - Isokultasiipi (Lycaena dispar) 4 3 - - 64. - Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice) 3 3 - - 65. - Kirjopapurikko (Pararge achine) 2 1 - - 65. 58. Jalavanopsasiipi (Satyrium w-album) 2 2 - - 67. - Hietaheinäperhonen (Hipparchia semele) 1 1 - - 67. - Kirsikkaperhonen (Nymphalis polychloros) 1 1 - - 67. - Häiveperhonen (Apatura iris) 1 1 - - 67. 64. Suonokiperhonen (Erebia embla) 1 1 - - 67. 62. Kannussinisiipi (Cupido argiades) 1 1 - - 67. 60. Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 1 1 - -

TAULUKKO 2. Seurannassa havaitut päiväperhoslajit kesältä 2010. Lajit on järjestetty havaintojen yhteismäärän mukaan. Sen jälkeen on ilmoi- tettu monellako linjalla laji havaittiin (n=67, sisältäen MYTVAS-linjat). Lopuksi TRIM-indeksin muutos (%) verrattuna edelliskesään sekä vuosien 1999-2009 keskiarvoon. *Metsänokiperhosen osalta vertailukohtina vuosi 2008 sekä parillisten vuosien keskiarvo. 14 Baptria 1/2011 JANNE HELIÖLÄ

Haapaperhosia (Limenitis populi) ilmoitetiin kesän 2010 seurannassa vain 13 yksilöä. Tipahdus seurannan keskiarvoon verrattuna oli yli 80 %. mainen ykkönen. Myös lauhahiipijä (Thy- pohjanoteerauksensa tekivät mansikkakir- väyttäjä oli silti sinappiperhonen (Pieris melicus lineola) kiilasi ohi tesmaperho- josiipi (Pyrgus malvae), haapaperhonen daplidice), joka havaittiin peräti joka kol- sesta (Aphantopus hyperantus), vaikka (Limenitis populi) ja jälleen kerran täp- mannella laskentalinjalla. sen kannat pysyivätkin ennallaan. Lant- läpapurikko (Pararge aegeria). Keisarin- Yhtään seurannalle uutta lajia ei tavat- tuperhosen ohella uuden ennätyksensä te- viitta (Argynnis paphia) notkahti hieman tu, mutta monesta aiemmin todella ’ko- kivät ritariperhonen (Papilio machaon), edelliskesän huipultaan, ja ruostenopsa- vasta’ lajista kertyi varsin paljon havain- kangasperhonen (Callophrys rubi), keto- siipi (Thecla betulae) oli tavanomaistakin toja. Useimmat näistä ovat maahamme kultasiipi (Lycaena hippothoe), karttaper- vähälukuisempi. hiljattain vakiintuneita vai muuten leviä- honen (Araschnia levana) ja runsaan ke- Vaeltajista kaali- ja naurisperhosia mässä olevia lajeja, joita voidaan tietyin säpolven tuottanut hohtosinisiipi. Pitkään (Pieris brassicae, P. rapae) saapui maa- varauksin pitää ilmastonmuutoksen airui- alamaissa ollut suruvaippa (Nymphalis hamme selvästi edellisvuosia runsaam- na. Niiden runsastuminen näkyy selvästi antiopa) runsastui myös selvästi, vaikka min. Myös amiraali (Vanessa atalanta) ja seuranta-aineistossa, vaikka karttaperhos- muiden aikuistalvehtijoiden menestys jäi- ohdakeperhonen (V. cardui) olivat melko ta lukuun ottamatta yksilömäärät ovatkin kin vaatimattomaksi. runsaita, vaikka niiden määrät jäivätkin vielä pieniä (Taulukko 3). Harvoista vähentyneistä lajeista uuden kauas edellisvuodesta. Kesän suurin sä-

TAULUKKO 3. LAJI Yksilöitä Vuosi Eräiden maahamme yhteensä 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 hiljattain saapuneiden Karttaperhonen 2023 - 4 7 5 48 33 112 172 134 240 281 987 tai leviämässä olevien Helmihopeatäplä 153 - 1 1 4 - 2 1 34 13 38 14 45 päiväperhoslajien Tamminopsasiipi 44 - 1 1 1 2 - - 8 3 11 8 9 havaintomäärät vuosit- Jalavanopsasiipi 20 - - - - - 1 - - 8 4 5 2 tain sisältäen laskennan ulkopuoliset havainnot. Kannussinisiipi 19 - 3 - - - - 6 8 - - 1 1 Lajien tieteelliset nimet Häiveperhonen 16 - - - - - 1 - 11 2 1 - 1 taulukossa 2. Pikkuhäiveperhonen 13 ------1 1 1 2 8 Isokultasiipi 13 ------3 2 3 1 - 4 Etelänhopeatäplä 11 - - - - 6 1 - 1 - - - 3

15 Baptria 1/2011 TIMO LEHTO Muut päiväaktiiviset suurperhoset

Kesä 2010 oli suosiollinen myös muille suurperhosille, sillä niidenkin laji- ja yk- silömäärät nousivat uusiin ennätyksiinsä (Taulukko 1). Havaintomäärä nousi edellis- vuoden huipusta vielä viidenneksen. La- jistoltaan kattavasti havainnoitujen har- rastajalinjojen määrä on viime vuosina va- kiintunut reilun 20 linjan tasolle. Yhteen- veto 40 runsaimman lajin havaintomääris- tä ja kannanmuutoksista löytyy vuosira- portin verkkoversiosta. Joitain eniten runsastuneita ja vähen- tyneitä mittari- ja yökköslajeja on koot- tu taulukkoon 4. Pihamittari (Scotopte- ryx chenopodiata) taipui pitkästä aikaa la- jilistan kakkossijalle. Kärkeen kiilasi mä- kikenttämittari (Xanthorhoe montanata), joka on runsastunut vahvasti jo useam- man vuoden ajan. Runsaimmista lajeista reunustäplämittari (Lomaspilis margina- ta) ja niittoyökkönen (Euclidia glyphica) toipuivat selvästi parin heikomman vuo- den jälkeen. Vaatimaton vyökiiltoyökkö- nen (Protodeltote pygarga) esiintyi run- saampana kuin koskaan. TOP 40 -listal- la lähes kaikki lajit runsastuivat enem- män tai vähemmän, ja harvat selvemmin vähentyneet mahtuivatkin kaikki tauluk- koon 4. Helteisen kesän ansiosta elokuussa ta- vattiin kesäpolven yksilöitä myös monesta mittari- ja yökköslajista. Yleisimmin vas- taan tuli ruutumittaria (Chiasmia clathra- Monien päiväaktiivisten suurperhosten aktiivisin lento voi olla yöllä tai ta, yhteensä 45 harrastaja- tai MYTVAS hämärissä, mutta kasvillisuudessa lepäilevät yksilöt lähtevät herkästi lentoon -linjalta), metsämittaria (Ematurga ato- myös päivällä. Mäkikenttämittari (Xanthorhoe montanata) kiilasi kesän 2010 maria, 21) kasteyökköstä (Polypogon ten- seurannassa havaintomäärien osalta kärkeen. tacularius, 17), suolaheinämittaria (Ti- mandra griseata, 15) ja viirulehtimittaria (Scopula immorata, 10). SIJA LAJI Yksilö- Linjoja Muutos-% 2010 2009 määrä (n=45) 09-10 Luminen talvi, tulossa NOUSIJAT hyvä vuosi 2011? 1. 2. Mäkikenttämittari 2551 37 +15 (Xanthorhoe montanata) 6. 7. Reunustäplämittari 922 39 +109 Maatalousympäristön päiväperhosseuran- (Lomaspilis marginata) ta jatkuu kesällä 2011 aiempaan tapaan ja 8. 10. Niittoyökkönen (Euclidia glyphica) 570 39 +102 toivottavasti vähintään samassa laajuudes- 10. 12. Leppävalkomittari (Cabera pusaria) 472 30 +128 sa. Kuten kaikissa pitkäaikaisseurannois- 15. 30. Vyökiiltoyökkönen 150 16 +240 (Protodeltote pygarga) sa, suurimpana haasteena on pitää kiinni vanhoista havainnoijista ja rekrytoida uu- LASKIJAT sia. Ympäristöhallinnon niukkenevat re- 2. 1. Pihamittari (Scotopteryx 2219 41 -27 chenopodiata) surssit luovat nekin oman uhkakuvansa, 20. 16. Isonokkayökkönen 123 20 -20 mutta tällä tietoa seurannan tulevaisuus (Hypena proboscidalis) näyttää vakaalta. 28. 22. Luhtalehtimittari (Scopula immutata) 76 22 -11 31. 14. Kaunoyökkönen (Cryptocala 66 15 -56 Pyrimme edelleen lisäämään yhteistyö- chardinyi) tä ja tiedonvaihtoa muissa Euroopan mais- 34. 21. Loimumittari (Camptogramma 59 13 -58 bilineatum) sa toimivien seurantojen sekä perhostutki- joiden kanssa. On tärkeää, että hiellä ja TAULUKKO 4. Vuonna 2010 selvästi runsastuneita ja vähentyneitä muita suurperhoslajeja. vaivalla kerättyjä tietoaineistoja hyödyn- Havaintomäärän muutos (%) perustuu molempina vuosina vertailukelpoisesti laskettuihin netään mahdollisimman monipuolisesti. linjoihin (n=35).

16 Baptria 1/2011 JANNE HELIÖLÄ

LINJAN LINJAN SIJAINTI LASKIJA(T) Varsinais-Suomi Kemiönsaari, Kråkvik Matts Cygnel Kemiönsaari, Skoböle Markku Lintervo Laitila, Lausti Ari-Pekka Rikkonen Lohja, Mustlahti Juha Korhonen Länsi-Turunmaa, Bodnäs Anssi Teräs Paimio, Askala Reijo Myyrä Salo, Pappila Matias Kuokkanen Salo, Tupuri Toni Ruokonen Turku, Kurala Reijo Myyrä Vehmaa, Kuulila Aki Kaunisto Uusimaa Espoo-Vihti, Nuuksio Juha Sormunen Espoo, Söderskog Juha Sormunen Kirkkonummi, Masala Janne Heliölä Mäntsälä, Ohkola Olli Elo Porvoo, Stensböle Peter von Bagh Raasepori, Gullö Kauri Mikkola Sipoo, Hindsby Sami Lindgren Sipoo, Nikkilä Mikko Kuussaari Viirulehtimittari (Scopula immorata) Vantaa-Sipoo, Myyras Päivikki Telenius Vantaa, Västerkulla Vesa Koskela

JANNE HELIÖLÄ Etelä-Pohjanmaa Kristiinankaupunki (MH) Heikki Vuorinen Vaasa, Vanha Vaasa Seppo Kontiokari Vaasa, Teeriniemi Börje Snickars Etelä-Karjala Kotka, Laajakoski Lauri Luukkonen Kouvola, Liikkala Ossi Öhman Miehikkälä, Laisniemi Jarmo Laitinen Etelä-Häme Forssa, Salmistonmäki Miika Järvinen Kärkölä, Tillola Jarmo Eronen Nastola, Mäkelä Juha Sormunen Orivesi, Siitama Janne Heliölä Orivesi, Uiherla Toivo Koskinen Pälkäne, Pohjalahti Risto Martikainen Ruovesi, Tuuhoskylä Reijo J. Sulkava Somero, Häntälä Reijo Myyrä Urjala, Urjalankylä 2 Pekka Vantanen Urjala, Hakkila Sauli Turja Etelä-Savo Lappeenranta, Korvenkylä Kimmo Saarinen ym. Mäntyharju (2 linjaa) Susu & Aate Rytteri Ruokolahti, Aisaniemi* Terho Poutanen Pohjois-Häme Metsämittari (Ematurga atomaria) Jyväskylä, Nyrölä Olli Lahtinen Pohjois-Savo Lämmin kesä tuotti tulosta: päiväperhosten tapaan, myös monista kesä–heinäkuussa lentä- Kaavi, Retunen Ilmari Juutilainen vistä mittareista havaittiin kesäsukupolven yksilöitä elokuussa. Leppävirta, Itkola Helena Rönkä Mikkeli, Haukivuori Anja & Pekka Paavilainen Pohjois-Karjala Kesälahti, Alakylä Mika Karttunen, Tällä hetkellä olemme mukana kahdes- joittajiin. Vuosiraportti kesän 2011 tulok- Hans Colliander Kitee, Potoskavaara Tupu Vuorinen sa monikansallisessa tutkimuksessa, jois- sista julkaistaan vuoden 2012 ensimmäi- Liperi, Kaatamo Ali Karhu ta toinen käsittelee ohdakeperhosen elin- sessä Baptriassa sekä seurannan verkkosi- Liperi, Leppälahti Anneli Raunio kiertoa ja vaelluskäyttäytymistä, toinen Rääkkylä, Saviniemi Tatu Sallinen vuilla. Rääkkylä, Rasivaara Pirkko Kaasinen taas perhosyhteisöjen muuttumista ilmas- Keski-Pohjanmaa ton lämpenemisen seurauksena. Kiitokset Pietarsaari, Lövö Gun Pelletiér Uudet havainnoijat ovat lämpimästi Suuret kiitokset kaikille seurantaan osal- Pohjois-Pohjanmaa tervetulleita mukaan seurantaan! Tutustu listuneille perhoslaskijoille (Liite 1), sekä Tyrnävä, Temmes Annikki Näppä ensin seurannan verkkosivuilta löytyviin Sami Lindgrenille avusta havaintoaineis- Utajärvi, Pälli Eero Lindgren materiaaleihin ja ota sitten yhteyttä kir- tojen tallennuksessa. Koillismaa Kuusamo, Jyrkänkoski Matti Iipponen, Pekka Partanen, Jouni Ronkainen Lähteet Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. & Helenius, J. (toim.) Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: 2008: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 1999–2008. monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-loppuraport- LIITE 1. Päiväperhosten seurantalinjat laski- Suomen ympäristö 2/2010. — Suomen ympäristökeskus, ti 2000–2006. Suomen ympäristö 4/2008. Helsinki. 65 s. — Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 208 s. joineen vuonna 2010. * Lähistöllä myös viisi uutta linjaa.

17 Baptria 1/2011 Päiväperhosvuosi 2010 — poimintoja tietokannasta

Panu Välimäki

Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että päi- perhosten keskeiseen lentoaikaan. Ehkä Kirjoittajan osoite — Author’s address: väperhosten ja niiden tarkkailun kannal- juuri tästä syystä lappalaisia pohjoisrajo- Panu Välimäki, ta olosuhteet vaihtelivat lähes ääripäästä jen rikkojia oli päiväperhosten joukossa Simeonintie 3, 90410 Oulu. toiseen Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä – ainakin Etelä-Suomen näkökulmasta kat- e-mail: [email protected] etelässä loistavaa, pohjoisessa kurjaa. sottuna sittenkin odottamattoman niukas- ti (ks. myös Saarinen 2010). Päiväperhoshavaintoja kertyi paljon Päiväperhoskausi kesti tavallista pidempään Onni yksillä, kesä kaikilla Tämän artikkelin päiväperhoshavainto- aineisto perustuu vuodelta 2010 pääosin Vaikka kevät ei koittanut erityisen aikai- Suomessa mitattiin usealla säähavainto- 28.2.2011 mennessä hyönteistietokantaan sin, ensimmäiset aikuistalvehtijat aloitte- asemalla kaikkien aikojen ennätys hel- (http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDa- livat nokkosperhosen (Nymphalis urticae) lepäivien lukumäärässä ja poikkeuksel- tabase.html) ilmoitettuihin havaintoihin, joi- johdolla lentoaan jo maaliskuussa (Sa Sa- lisia yli kahden viikon mittaisia yhtäjak- ta on täydennetty artikkelin sisällön kan- vonlinna 5.3.) aina Pohjois-Savoa myö- soisia hellejaksoja koettiin monin pai- nalta merkittävimmillä 15.3.2011 men- den (Sb Kuopio 12.3.). Muiden aikuistal- koin kesällä 2010 (Ilmatieteen laitos 2011a). nessä ilmoitetuilla havainnoilla ja joilla- vehtijoiden kausi käynnistyi huhtikuun Kesä jäi varmasti monen mieleen nimen- kin henkilökohtaisilla tiedonannoilla. Ha- alkupäivinä, jolloin ensimmäiset sitruu- omaan poikkeuksellisen helteisenä, mut- vaintoyhteenveto julkaistaan myöhemmin naperhoset (Gonepteryx rhamni: Ab Tur- ta tämä vaikutelma saattaa sittenkin olla SPS:n verkkosivuilla (http://www.perhos- ku 1.4.), neitoperhoset (Nymphalis io: N maantieteellisesti turhan rajoittunut näke- tutkijainseura.fi/sps_havainnot.html). -Ar Siuntio 2.4.), suruvaipat (Nymphalis an- mys. Terminen kasvukausi alkoi ja päät- tikkelissa käytetty perhosten nimistö on tiopa: Ka Kuusankoski 5.4.) ja herukka- tyi alueittain kokolailla keskimääräiseen Kullberg (2004) mukainen. perhoset (Nymphalis c-album: St Eura aikaan suhteessa pitkäaikaiseen vertailu- Hyönteistietokantaan ilmoitettiin 8.4.) ilmoitettiin. Kotelotalvehtijoista en- jaksoon 1971–2000, joskin eteläisimmäl- 15 289 päiväperhoshavaintoa, jotka koski- simmäisinä kuoriutuivat totutusti kangas- lä rannikkovyöhykkeellä talvi alkoi aa- vat 107 lajia ja 81 030 yksilöä. Luonnol- perhonen (Callophrys rubi: St Eurajoki vistuksen keskimääräistä aikaisemmin (Il- lisesti havaintomäärät laskivat kohti poh- 25.4.) sekä lanttuperhonen (Pieris napi: matieteen laitos 2011b). Terminen kasvukausi joista, mutta laskua ei voi selittää yksin- Oa Kurikka 26.4.). Varsinaisesti päiväper- oli lämmin. Pitkäaikaista keskiarvoa suu- omaan havainnoijien ja lajiston eteläpai- hoskausi käynnistyi toukokuun puolivä- rempi tehoisa lämpösumma kertyi kuiten- notteisuudella. Eteläisistä Manner-Suo- lin aikoihin, jolloin Suomeen virtasi vuo- kin vain Etelä-Suomessa, mutta Pohjois- men maakunnista (Ab, N, Ka, St, Ta, Sa, denaikaan nähden lämmintä ilmaa lähinnä Suomessa ei ollut keskimääräistä lämpi- Kl, Oa, Tb, Sb, Kb, Om, Ok, Oba) päivä- kaakon suunnalta (Wetterzentrale 2011). Tou- mämpää (Ilmatieteen laitos 2011b). Sadesum- perhoshavaintoja ilmoitettiin Laatokan kokuun puolivälistä kuun loppuun ulot- man perusteella maa jakautui selvem- Karjalaa lukuun ottamatta enemmän kuin tuneella jaksolla monet alkukesän päivä- min kahteen osaan. Toukokuun puolivä- kahtena edellisenä kesänä keskimäärin perhoset lähtivät liikkeelle jo suurina yk- lin lämpöjakson jälkeen Etelä-Suomessa (Kuva 1a). Sen sijaan pohjoisimmista maa- silömäärinä ja myös todennäköisiä vaelta- oli suhteellisen viileää ja keskimääräistä kunnista (Obb, Ks, Lkoc, Lkor, Le, Li) ha- jia kuten kaaliperhosia (Pieris brassicae: sateisempaa kesäkuun viimeisen kolman- vaintoja ilmoitettiin edeltäviä vuosia vä- 20 exx.), naurisperhosia (Pieris rapae: 16 neksen alkuun saakka, minkä jälkeen läm- hemmän (Huom! vertailukelpoisuuden exx,), vaaleakeltaperhonen (Colias hyale: pöjakso alkoi ja sateet vähenivät merkittä- parantamiseksi tunturiperhosseurannan Ka Virolahti 16.5.2010), amiraaleja (Va- västi (Ilmatieteen laitos 2011b) (Kuva 1c). Lapis- havainnot eivät ole mukana Le-havain- nessa atalanta: 3 exx.) sekä ohdakeperho- sa kesä eteni päinvastaisesti, sillä touko- noissa ja maakunnista Lkoc ja Lkor ver- sia (Vanessa cardui: 16 exx.) havaittiin. kuun lämpöjakson jälkeen sademäärä oli tailukohtana ovat kahden edeltävän paril- Päiväperhoskausi jatkui nousujohteise- hyvin lähellä pitkäaikaista keskiarvoa hei- lisen vuoden havainnot). Pohjoisten maa- na heinäkuun ensimmäiselle kolmannek- näkuun alkuun saakka, minkä jälkeen sa- kuntien keskimääräistä alhaisempi ha- selle, minkä jälkeen yksilömäärät vähe- dekertymä kasvoi selvästi keskimääräis- vaintomäärä on mitä todennäköisimmin nivät suhteellisen nopeasti elokuulle tul- tä nopeammin, etenkin heinäkuun jälki- seurausta etenkin heinäkuun epäedullisis- taessa. Tästä huolimatta vielä lokakuus- puoliskolla (Ilmatieteen laitos 2011b) (Kuva 1b). ta sääolosuhteista, jotka ajoittuivat päivä- sa havaittiin aikuistalvehtijoiden lisäk- 18 Baptria 1/2011 (a) KUVA 1. Päiväperhoshavaintojen prosentuaalinen muutos vuonna 2010 suhteessa kahden edeltävän vuoden keskiarvoon, maakunnittain eriteltynä (a). Vierellä vuoden 2010 kuukaus- –28 ittaiset sademäärät pitkän ajan keskiarvoihin verrattuna Sodankylässä (b) sekä Jokioisissa (c) –21 % (Lähde: Ilmatieteen laitos 2011). % FIG. 1. Changes in the number of reported butterfly observations from years 2008–2009 to 2010 in each biogeographical provinces (data available at http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/ –33 –25 main/EntDatabase.html). The monthly rainfall compared to long term averages in Sodankylä % % (Lkor) (b) and Jokioinen (Ta) (c) are also illustrated (Source: Ilmatieteen laitos).

–57 % –45 = sademäärät kuukausit- % (b) tain vuonna 2010 / rainfall in 2010 KUVA 2. Pikkukultasiiven (Lycaena phlaeas) = pitkän ajan keskiarvo / lennon ajoittuminen vuonna 2010. mm long term average +55 150 FIG. 2. Phenology of Lycaena phlaeas % +86 in 2010 (data available at http://www.fmnh. 100 % helsinki.fi/insects/main/EntDatabase.html). +6 50 %

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 15 +38 +18 +27 % +54 % = sademäärät kuukausit- % % (c) tain vuonna 2010 / rainfall in 2010 10 mm = pitkän ajan keskiarvo / 150 long term average +48 % +68 –66 100 +14 % % 5 % 50 Havaintojen lukumäärä Havaintojen +74 –54 +45 +9 % % % % 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 touko- kesä heinä- elo- syys- loka-

si muitakin kotimaisia lajeja, kuten lant- kesäsukupolven yksilöitä (esim. N Porvoo KUVA 3. Lanttuperhosen (Pieris napi) tuperhonen, ruostenopsasiipi (Thecla be- 17.8. (2 exx.); N Porvoo 26.8.; Ka Viro- havaintojakaumat Uudellamaalla vuosina tulae), pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas), lahti 27.8.; Ka Virolahti 09. (n. 10 exx, J.- 2007 (a) ja 2010 (b), joista jälkimmäisen hohtosinisiipi (Plebeius icarus), helmiho- P. Kaitila, suull. tieto). vuoden näennäinen kolmihuippuisuus lienee seurausta elo- ja syyskuun vaihteen peatäplä (Issoria lathonia). Huomionar- Lanttuperhonen oli ylivoimaisesti run- epäsuotuisista säistä ja loppukesän yksilöt voisena kuriositeettina mainittakoon vie- sain päiväperhonen kesällä 2010 [1 676 edustivat samaa kesäsukupolvea (katko- lä sinappiperhonen (Pieris daplidice) Sa havaintoa (11 % kaikista havainnoista), viiva). Imatralla (6.10.). Kausi päättyi kotimais- 15 978 yksilöä]. Normaalisti lanttuperho- FIG. 3. Phenology of Pieris napi in the ten aikuistalvehtijoiden osalta sitruuna- sella on kaksi sukupolvea kesässä (talveh- biogeographical province of Nylandia perhoshavaintoon 7.11. Ab Vihdissä ja ke- tiva kevätpolvi ja suoraan kehittyvä ke- in 2007 (a) and 2010 (b). The actual säviipyjien osalta marraskuisiin amiraali- säpolvi) Etelä-Suomessa, mutta vuonna phenology in 2010 was most probably bivoltine (dashed red curve), the havaintoihin N Hangossa ja Ab Kemiön- 2010 osittaisen kolmannen sukupolven seemingly trimodal distribution of obser- saaressa. Vaikka kausi olikin suhteellisen mahdollisuus vaikutti edellisen lajin ta- vations being due to adverse weather pitkä, havaintomäärät lähtivät laskuun jo paan mahdolliselta (Kuva 3). Tavallisen sel- conditions in the late August and early heinä- ja kesäkuun vaihteessa ja yksilö- västi kaksihuippuisen syyskuun alkupuo- September (data available at http://www. määrät vähenivät poikkeuksellisen jyrkäs- lelle päättyvän havaintojakauman (Kuva 3a) fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDatabase. ti heinäkuun puolivälistä alkaen luulta- sijasta lanttuperhosia tavattiin säännölli- html). vammin hellejaksosta seuranneen kuivuu- sesti myös syyskuussa (Kuva 3b), mikä viit- (a) den johdosta. taa varhaisimpien kesäsukupolven toukki- 10 en suoraan kehitykseen. Vaihtoehtoises- Kesäsukupolvet leimasivat ti viivästelijöitä havaittiin tavanomaista runsaammin ja mutta myös huomattavan vuotta 2010 5 pitkällä aikavälillä. Jälkimmäinen vaihto- Pikkukultasiipi oli yksi helteisen kesän il- ehto tuntuu luontevalta, sillä elo- ja syys- mentymistä, sillä sitä tavattiin kolmen sel- kuun vaihteessa Suomi kuului laajan ma- västi erillisen lentohuipun molemmin puo- talapaineen piiriin, jolloin vallitseva tuu- huhti- touko- kesä- heinä- elo- syys- lin. Mitä ilmeisimmin lajilla kehittyi siis 50 lensuunta pysyi pohjoisessa ja päiväläm- (b) tavanomaisen kahden sukupolven (kevät- pötilat jäivät alhaisiksi (Wetterzentrale 2011). 40 ja kesäsukupolvi) kaksi peräkkäistä ke- Viivästelijöiden esiintyminen olisi näin säsukupolvea, joskin jälkimmäinen ilmeni seurausta toisaalta viileästä ajanjaksosta 30 vain osittaisena huomattavasti aiempia su- ja toisaalta heinäkuun helteistä, jotka sai- 20 (Kuva 2) kupolvia harvalukuisempana . Sa- vat myös myöhäiset kevätpolven toukat 10 moin karttaperhosella (Araschnia levana) kehittymisen aikuisiksi saman kesän aika- tavattiin kahden sukupolven lisäksi epäi- na diapaussiin johtavan kehitystien sijas- lemättä myös toisen suoraan kehittyneen ta. Tämä osaltaan selittää myös lanttuper- huhti- touko- kesä- heinä- elo- syys- 19 Baptria 1/2011 Butterfly observations in the Finnish Dagfjärilsobservationer 2010 — ett urval entomological database in 2010 ur den finländska entomologiska databasen

This is an overview of the butterfly observations recorded in the Artikeln är en översikt av dagfjärilsobservationer i den finländska Finnish entomological database (http://www.fmnh.helsinki.fi/in- entomologiska databasen (http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/ sects/main/EntDatabase.html) in 2010. In addition, some personal EntDatabase.html) år 2010. Några uppgifter baserade på personliga communications have been included. In the database, there were kontakter har dessutom medtagits. Databasen omfattade observatio- records on a total of 107 butterfly species and 81030 individuals ner av 107 arter och 81 030 exemplar från hela landet. across the country. I södra Finland var väderförhållandena mycket gynnsamma och In southern Finland, weather conditions were extremely favor- många dagfjärilar uppträdde talrikt, medan vädret i Lappland var able and many species were abundant there, but in northern Fin- sämre och fjärilarnas antal där i medeltal lägre än under de två före- land weather conditions were lousier and butterfly abundance low- gående åren (Fig. 1). Fjärilssäsongen inleddes i mitten av mars, då de er than in the two preceding years on average (Fig. 1). Butterfly sea- första exemplaren av Aglais urticae observerades, och avslutades i son started around Mid-March when the first overwintered individ- början av november. Fastän säsongen var ganska lång, började anta- uals of Nymphalis urticae were observed, and it ended in the early let observationer och observerade exemplar minska redan i mitten av November. Although the season was relatively long, the number juli, sannolikt som en följd av varmt väder och liten nederbörd, vilket of observations and observed individuals started to decline already ledde till svår torka. from Mid-July probably because of warm weather combined with Många dagfjärilar hade två generationer år 2010, vilket troligen low precipitation and consequent severe drought. var det mest speciella fenomenet under säsongen. Lycaena phlaeas Many butterfly species followed bivoltine lifecycle in 2010, hade till och med en partiell tredje generation i södra Finland (Fig. 2), which was probably the most prominent phenomenon of the sea- medan Pieris napi och Plebeius icarus troligen hade två generationer son. Lycaena phlaeas had even a partial third generation in south- trots att observationerna fördelades sig så att man kunde misstänka ern Finland (Fig. 2), whereas Pieris napi and Plebeius icarus had tre generationer (Fig. 3 och 4). Andra arter som hade åtminstone delvis probably bivoltine phenologies despite of seemingly trimodal dis- en andra generation var Araschnia levana, Boloria selene, Pararge tribution of observations (Figs. 3 & 4). The other species that pro- aegeria, Leptidea sinapis, Leptidea reali och Cupido argiades. Dess- duced at least partial summer generations were Araschnia levana, utom observerades en del direkt utvecklade exemplar av arter som Boloria selene, Pararge aegeria, Leptidea sinapis, Leptidea rea- Celastrina argiolus, Papilio machaon, Plebeius amandus, Apatura li, Cupido argiades. In addition, some directly developed individ- ilia, Coenonympha glycerion, Coenonympha pamphilus och Manio- uals of Celastrina argiolus, Papilio machaon, Plebeius amandus, la jurtina, fastän dessa i huvudsak förekommer i bara en generation Apatura ilia, Coenonympha glycerion, Coenonympha pamphilus, i Finland. Maniola jurtina were observed, although the species are predomi- Många nykomlingar och expansiva arter, såsom Argynnis laodice nantly univoltine in Finland. och Apatura spp. (Fig. 5), ökade i antal på nytt efter att ha varit relativt Many newcomers and expansive species such as Argynnis laod- fåtaliga under de närmast föregående åren. Observationsdata indike- ice and Apatura spp. (Fig. 5) increased in numbers anew after be- rar att Nymphalis vaualbum, N. polychloros och N. xanthomelas nu ing relatively scarce in the preceding years. The data indicate that etablerat sig på allvar i Finland. Leptidea reali är numera utan tve- Nymphalis vaualbum, Nymphalis polychloros, Nymphalis xan- kan en bofast art i sydöstra och sydvästra delen av landet. De san- thomelas have probably established in Finland properly. Moreover, nolikt mest oväntade arterna som observerades var Limenitis camilla Leptidea reali is nowadays without a doubt a resident species in (2 exx.) och Maniola lycaon (4 exx.). Dessa arters status i Finland the south-easternmost and south-westernmost parts of the country. är oklar. Det gjordes också en möjlig observation av Lycaena tityrus, Probably the most unexpected species observed were Limenitis ca- men tyvärr lyckades inte observatören fånga exemplaret och säker- milla (2 exx.) and Maniola lycaon (4 exx.), whose status as resident ställa artbestämningen. En betydande andel av alla de arter som klas- species is by no means clear. There was also a possible observation sas som hotade eller nära hotade observerades (39/44) (Tabell 1). De on Lycaena tityrus, but unfortunately the observer was not able to flesta av dessa observationer gjordes på tidigare kända fyndorter. Ar- capture the individual, and hence verify identity of the butterfly. A ter hemmahörande på olika typer av myrar verkade klara sig överras- considerable high proportion of butterfly taxa considered as threat- kande bra, men detta berodde sannolikt mest på ökad observations- ened or nearly threatened was observed (39/44) (Table 1). Most of aktivitet eftersom speciellt intresse riktades mot myrarterna detta år. these findings were recorded from formerly known localities. Yet, Det samma gäller subarktiska arter såsom Agriades glandon, Pyrgus species inhabiting various types of mires were seemingly doing un- andromedae och Colias tyche som uppträdde talrikt men som också expectedly well (Fig. 6), but this was probably an artifact generated eftersöktes systematiskt. by increased sampling effort as special attention was paid on that På det hela taget var sommaren 2010 en bra dagfjärilssommar. particular group of species. A similar reasoning applies to subarctic Då data från den finländska entomologiska databasen kombineras species such as Agriades glandon, Pyrgus andromedae and Colias med uppgifter från den nationella dagfjärilsmoniteringen, arrangerad tyche that were abundant, but systematically surveyed as well. av Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti (se Saarinen 2010), All things combined, summer 2010 was a good season for but- framgår det att totalt 111 dagfjärilsarter observerades i Finland. De terflies. Combined data from the Finnish entomological database återstående 10 arterna, av alla arter som någonsin noterats i Finland, and National Butterfly Monitoring Scheme run by South Karelia är närmast tillfälliga migranter. Allergy and Environment Institute (see Saarinen 2010) revealed that a total of 111 butterfly species were recorded in Finland altogether, the remaining 10 species including mainly incidental migrants.

20 Baptria 1/2011 hosen tavattoman runsauden, koska kak- peasinisiipi (Plebeius amandus: Ab Tur- Samoin kuusamaperhonen tuli varmuu- sipolvisuuden tuottama potentiaali lähes ku 20.8.; Sa Savonlinna 15.8.; Sb Kuopio della havaituksi (ks, alla). Sen sijaan mah- eksponentiaaliseen populaatiokoon kas- 1.9.), pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia: dollinen tummakultasiipihavainto jäi nä- vuun toteutui lähes kokonaisuudessaan. N Kirkkonummi 25.9.; Ka Virolahti 15.– köhavaintona varmistamattomaksi (J.-P. Kai- Täsmälleen samanlaista kaavaa noudatti 25.9.), idänniittyperhonen (Coenonympha tila, suull. tieto). myös hohtosinisiipi, jonka havaintojakau- glycerion: Sa Kouvola 12.9.; Ta Asikka- Karttaperhonen levittäytyi Lapin por- man kolmihuippuisuus lienee myös seura- la 23.8.), keltaniittyperhonen (Coenon- teille vuosituhannen alkuvuosina, mut- usta pikemmin elo- ja syyskuun vaihteen ympha pamphilus: Ab Länsi-Turunmaa ta vuonna 2009 esiintymiskuva pirstaloi- epäedullisesta sääjaksosta kuin todellises- 5. 8.; Ab Länsi-Turunmaa 12.8.; Ab Tur- tui (Välimäki 2010). Vuoden 2010 havainto- ta kolmipolvisuudesta (Kuva 4). ku 20.8.; Ab Turku 23.8.; Ab Turku 30.8.; jen perusteella laji vaikuttaa vetäytyneen Muita selvästi kahtena sukupolvena Kb Liperi 6.8.; Kb Liperi 12.8. (8 exx.); pohjoisilta esiintymispaikoiltaan, sillä vuonna 2010 esiintyneitä päiväperhosla- N Hanko 08.2010) ja tummahäränsilmä pohjoisin havainto ilmoitettiin Sb Kuo- jeja olivat helmihopeatäplä sekä vähin- (Maniola jurtina: Al Sund 22.8). piosta. Huomionarvoista etelärannikon tään osittaisen kesäsukupolven muodos- syyshavaintojen (ks. yllä) lisäksi on, että taneet niittyhopeatäplä (Boloria selene), Uudistulokkaiden kesä sujui laji esiintyi epäilemättä kahtena sukupol- täpläpapurikko (Pararge aegeria) ja vir- vaihtelevasti vena myös perinteisesti yksisukupolvisel- naperhonen (Leptidea sinapis). Lentoai- la alueella Pohjois-Karjalassa. Viime vuo- kojen perusteella myös tummavirnaperho- 2000-luvun valtakunnallisia tai alueellisia sina taantumisen merkkejä osoittaneista nen (Leptidea reali) esiintyi kahtena suku- ”uudistulokkaita” on tullut tavaksi käsitel- lajeista haapaperhonen (Limenitis popu- polvena, joskin havaintojen vähäisyys te- lä omana osionaan eikä tämä artikkeli tee li) vaikutti säilyttäneen edellisvuoden ase- kee sukupolvisuuden määrittämisestä epä- poikkeusta. Kahtena edellisenä vuotena mansa Keski-Pohjanmaa–Pohjois-Karja- varmaa. Kannussinisiiven (Cupido argia- näiden lajien leviäminen ja runsastuminen la-linjan eteläpuolisessa Suomessa, län- des) kohdalla ilmoitetut havainnot heinä– vaikutti yksittäisiä poikkeuksia lukuun ot- sirannikko pois lukien. Samoin pihlaja- syyskuulta koskevat todennäköisesti kaik- tamatta pysähtyneen tai kääntyneen las- perhosen (Aporia crataegi) yhtenäinen ki kesäsukupolven yksilöitä. On muistet- kusuhdanteeseen (Välimäki 2009, 2010). Hy- esiintymisalue näyttää vakiintuneen kah- tava, että luotettava tuntomerkki kannus- vän päiväperhoskesän merkkinä Suo- den edellisen vuoden tasolle, vaikka joi- sinisiipien eri sukupolville on yksilöi- mesta ilmoitettiin tietokantaan 107 lajia tain yksittäishavaintoja tämän alueen ul- den koko, sillä alkukesällä lentävä polvi ja potentiaalisesti kotimaisista tai lähinnä kopuolelta edelleen ilmoitettiin (Ab Län- on kesäsukupolvea lähes puolta pienempi vain satunnaisesti tavattavista lajeista ai- si-Turunmaa 2 exx.; Om Alavieska 1 ex.). (J.-P. Kaitila, suull. tieto). noastaan tummakultasiipi (Lycaena tity- Neljäs aina Etelä-Lappiin 2000-luvulla le- Lähinnä yksittäisiä suoraan kehittyneitä rus), kuusamaperhonen (Limenitis camil- vinneistä lajeista, keisarinviitta (Argynnis yksilöitä havaittiin harvemmin kaksipol- la), idänhäränsilmä (Maniola lycaon) (ks. paphia), on edellisten tapaan vetäytynyt visiksi mielletyistä lajeista, kuten paatsa- Taulukko 1, s. 23), ruostepapurikko (Parar- pohjoisesta kohti kaakkoa perinteisem- masinisiipi (Celastrina argiolus: Ab Län- ge megera) (ks. Taulukko 1, s. 23) ja idänno- mälle esiintymisalueelleen, joskin huo- si-Turunmaa 11.8.; Ka Kotka 28.7.; Ka kiperhonen (Erebia euryale) jäivät tieto- mionarvoisia pääesiintymisalueen ulko- Kotka 10.8.; Ka Virolahti 28.7.; N Perna- kannan perusteella havaitsematta vuonna puolisia havaintoja ilmoitettiin St Poris- ja 16.7.; N Siuntio 18.7.; N Porvoo 21.7.; 2010. Idänhäränsilmä ilmoitettiin kuiten- ta (2 exx.), Oa Seinäjoelta (1 ex.) ja Om Om Alavieska 14.7.), ritariperhonen (Pa- kin valtakunnalliseen päiväperhosseuran- Kärsämäeltä (1 ex.), joista Seinäjoen ha- pilio machaon: Ka Kotka 2.8.; Ka Virolah- taan (Saarinen 2010), minkä lisäksi lajista on vainto on Etelä-Pohjanmaan ensihavain- ti 7.8.; Ka Kotka 7.8.; Kb Joensuu 13.8.; vähintään neljä ilmoittamatonta havaintoa to. Lisäksi laji esiintyi edellisvuosia har- Sb Heinävesi 16.8.; Ta Kärkölä 8.8.), ho- Kaakkois-Suomesta (J.-P. Kaitila, suull. tieto). valukuisempana, mutta edelleen elinvoi- TIMO LEHTO

30

20

10 Havaintojen lukumäärä Havaintojen

kesä- heinä- elo- syys- loka-

KUVA 4. Hohtosinisiiven (Plebeius icarus) havaintojakauma kesällä 2010. FIG. 4. Phenology of Plebeius icarus in 2010 (data available at http://www.fmnh.helsinki.fi/ insects/main/EntDatabase.html).

Muun muassa pihjalaperhosen (kuvassa), karttaperhosen ja keisarinviitan levinneisyys näytti vuoden 2010 havaintojen perusteella vetäytyneen takaisin 'perinteisemmille alueil- leen' kohti itää tai kaakkoa. Läntiset esiinty- misalueet ovat näillä lajeilla usein pirstaleisia.

21 Baptria 1/2011 KUVA 5. Häive- (Apatura 120 alamäki jatkui aina vuoteen 2009. Vuonna iris, sininen) ja pikku- 2010 häiveperhosen havaintomäärät nou- 100 häiveperhosen (A. ilia, sivat lähellä huippuvuosia, mutta selvem- punainen) vuosittain 80 pi nousu tapahtui rajummin taantuneella ilmoitetut havainto- pikkuhäiveperhosella. Pikkuhäiveperhos- (yhtenäiset symbolit) ja 60 yksilömäärät (avoimet ta ilmoitettiin enemmän kuin kertaakaan symbolit) 2000-luvulla. 40 aikaisemmin (120 havaintoa, 446 yksi- FIG. 5. The number of löä). Myös levinneisyysalue täydentyi, observations (above) lukumäärä Havaintojen 20 sillä yksilöitä ilmoitettiin paitsi koko Suo- and observed individu- menlahden rannikolta, mutta myös Varsi- 0 als (below) of Apatura nais-Suomen rannikkoalueelta (Ab Kemi- iris (blue markers) and A. 450 ilia (red markers) during önsaari 83 exx.; Ab Vehmaa 1 ex.; Ab Län- 400 the previous decade si-Turunmaa 6 exx.; Ab Turku 1 ex.; Ab 2000–2010 (data available 350 Naantali 1 ex.). Laji havaittiin myös si- at http://www.fmnh. 300 sämaassa tunnetuilla esiintymisalueillaan helsinki.fi/insects/main/ 250 Itä- ja Keski-Suomessa aiempaa useam- EntDatabase.html). 200 masta paikasta [Kb Rääkkylä (mm. Jaa- 150 ma ja Saviniemi) 4 exx.; Kb Liperi Tut- Yksilöiden lukumäärä Yksilöiden 100 ju 1 ex.; Sa Lappeenranta (mm. Vainik- kala, Kanavansuu, Joutseno, Rikkilä, Nui- 50 jamaa) 11 exx.; Sa Imatra (mm. Salo-Is- 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 sakka, Sienimäki, Meltola, Räikkölä) 18 exx.; Ta Tammela ? exx.; Ta Valkeakos- maisena Oba Kiimingissä (M. Mutanen, suull. läiselle rannikkoalueelle ja etenkin idäs- ki (mm. Sääksmäki) 2 exx.; Ta Riihimäki tieto). Myös tummavirnaperhosen tilanne sä myös selvästi pohjoiseen, edeltävä laji 1 ex.] sekä uudelta alueelta Etelä-Hämeen vaikuttaa vakiintuvan ja lajia ilmoitettiin aina Pohjois-Savoon. Vuoden 2006 jäl- ja Etelä-Savon rajamailta [Ta/Sa Kouvola jälleen sekä Ahvenanmaalta (Al Eckerö 13 keen havaintomäärät laskivat rajusti (Kuva (mm. Maunuksela, Kirvesniemi) 3 exx.]. exx; Al Jomala 7 exx.) että Kaakkois-Suo- 5) ja etenkin pikkuhäiveperhosen esiinty- Muista taantuvista tai kotiutumisyrityk- mesta (Sa Lappeenranta Joutseno 5 exx.; misalue supistui levittäytymisen alkuvai- sissään jopa täysin epäonnistuneilta viime Sa Lappeenranta Nuijamaa 1 ex.). hetta vastaavasti Helsingin länsipuoliselle vuosina vaikuttaneista lajeista etelänho- Sekä häive- (Apatura iris) että pikku- Suomenlahden rannikkoalueelle. Häive- peatäplä (Argynnis laodice) teki huomi- häiveperhonen runsastuivat ja levittäy- perhosen runsastuminen alkoi välittömäs- onarvoisen paluun. Vuosituhannen alun tyivät 2000-luvun alkuvuosina koko ete- ti romahduksen jälkeen, mutta lähilajin huippuvuosien 2003 ja 2004 jälkeen ha-

Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice) teki kesällä 2010 huomionarvoisen paluun. Kun vuosina 2007–2009 tietokantaan ilmoitettiin vain yksi yksilö, niin 2010 havaintoja tehtiin 15 kappaletta – lisäksi saatiin useita valokuvahavaintoja. Lajin naaras on helppo erottaa muista isoista hopeatäplälajeista siiven kärkiosan valkean pilkun perusteel- la. Koirailla (kuvassa) pilkkua ei kuiten- kaan ole, mutta takasiipien alapinnan selkeiden aaltomaisten kuviointien perusteella laji on helposti tunnistetta- vissa jo maastossa. OLLI VESIKKO

22 Baptria 1/2011 vaintomäärät kääntyivät laskuun ja vuosi- TAKSONI Uhex- Havainnot Yksilöt 10 km × na 2007–2009 ilmoitettiin vain yksi yksi- luokka 2010 2010 10 km lö. Vuoden 2010 14 ilmoitettua havaintoa (2010/2000) ruudut koski 15 yksilöä. Pääsääntöisesti havain- • harjusinisiipi (Scolitantides vicrama) CR/CR 1 12 1 not tehtiin Suomenlahden rannikolla, mut- • muurahaissinisiipi (Glaucopsyche arion) CR/CR 4 29 3 ta myös pari yllättävää sisämaahavaintoa • apollo (Parnassius apollo) EN/NT 17 80 3 raportoitiin (Kb Kesälahti 1 ex.; Ta Val- • luhtakultasiipi (Lycaena helle) EN/VU 3 25 2 keakoski 1 ex.). Kesälahden etelänhopea- • pikkusinisiipi (Cupido minimus) EN/EN 1 50 1 • kalliosinisiipi (Scolitantides orion) EN/VU 14 70 9 täplähavainto on maakunnan ensihavainto • tundrasinisiipi (Plebeius glandon) EN/EN 17 84 2 ja Etelä-Hämeessä laji tavattiin nyt toista • lehtohopeatäplä (Boloria titania) EN/VU 3 4 1 kertaa. Näiden havaintojen lisäksi valoku- • kääpiöhopeatäplä (Boloria improba) EN/NT - - - vahavaintoja kertyi ainakin viidestä lisä- • punakeltaverkkoperhonen EN/VU 1 1 1 (Euphydryas aurinia) yksilöstä Varsinais-Suomesta ja Uudelta- • täpläverkkoperhonen (Melitaea cinxia) EN/VU 2 55 2 maalta (P. Malinen, henk. koht. tieto) sekä var- • tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) EN/EN 7 16 6 moja havaintoja neljästä yksilöstä Kaak- • ruostepapurikko (Pararge megera) EN/RE - - - • idänhäränsilmä (Maniola lycaon) EN/RE - (4*) - (4*) - (4*) kois-Suomesta (J.-P. Kaitila, suull. tieto). • pohjanvalkotäpläpaksupää VU/NT - - - Eräs luontokuvaaja taltioi kiistatta yh- (Hesperia comma ssp. catena) den koko vuoden merkittävimmistä päi- • etelänvalkotäpläpaksupää VU/NT 5 36 3 väperhoshavainnoista. Kuusamaperho- (Hesperia comma ssp. comma) • pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) VU/VU 5 25 4 sen kotiutuminen tuomittiin jo epäonnis- • lapinkeltaperhonen (Colias hecla) VU/VU 20 104 2 tuneeksi (Välimäki 2010), mutta vuosi 2010 • kannussinisiipi (Cupido argiades) VU/NA 5 5 5 antoi taas toivoa. Yksi 'pikkuhaapaper- • virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) VU/VU 34 94 15 hosyksilö' kuvattiin pääkaupunkiseudulla • pohjanhopeatäplä (Boloria polaris) VU/LC 4 10 2 • kirjopapurikko (Pararge achine) VU/NT 3 23 3 15.7. eikä lajinmäärityksestä kuvan perus- • tummahäränsilmä (Maniola jurtina) VU/NT 12 33 9 teella ole epäselvyyttä (edellinen havainto • kairanokiperhonen (Erebia disa) VU/LC 2 3 1 vuodelta 2005). Myös toinen varmistettu, • tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) NT/LC 19 28 11 mutta ilmoittamaton yksilö havaittiin Uu- • tunturikirjosiipi (Pyrgus andromedae) NT/NT 35 86 1 • suokirjosiipi (Pyrgus centaureae) NT/LC 15 26 10 dellamaalla (P. Malinen, henk. koht. tieto). Mah- • mustatäplähiipijä NT/LC 4 4 4 dollisesti kysymyksessä ovat Suomenlah- (Carterocephalus palaemon) den yli lentäneet yksilöt, vaikka varsinai- • tunturikeltaperhonen (Colias tyche) NT/VU 33 239 1 sia vaellusvirtauksia ei ainakaan valoku- • pohjanpikkukultasiipi NT/NT - - - (Lycaena phlaeas ssp. polaris) vatun yksilön havaintoaikana ollut. Joka • isokultasiipi (Lycaena dispar) NT/EN 7 9 5 tapauksessa lajia kannattaa jälleen pitää • ketokultasiipi (Lycaena hippothoe) NT/LC 101 240 55 silmällä Etelä-Suomen kuusamaa (Lo- • huhtasinisiipi (Plebeius nicias) NT/LC 6 28 6 nicera xylosteum) kasvavissa metsissä. • tundrahopeatäplä (Boloria chariclea) NT/LC 5 18 3 • muurainhopeatäplä (Boloria freija) NT/LC 90 263 31 ”Isot nokkosperhoset” nousivat esiin • purohopeatäplä (Boloria thore) NT/LC 9 16 2 vuoden 2009 havaintokoosteessa (Välimäki • tunturihopeatäplä (Boloria napaea) NT/LC 19 52 1 2010) ja sama trendi jatkui edelleen. Muis- • helmihopeatäplä (Issoria lathonia) NT/NT 54 142 20 ta lähilajeista poiketen valkotäplänokkos- • tunturiverkkoperhonen (Euphydryas iduna) NT/LC 24 81 1 • ratamoverkkoperhonen NT/LC ? ? ? perhonen (Nymphalis vaualbum) jäi vie- (Melitaea athalia ssp. norwegica) lä edellisenä vuotena havaitsematta, mut- • ruijannokiperhonen (Erebia polaris) NT/NT 41 52 3 ta vuonna 2010 tämä puute tuli korjattua, • sarakylmänperhonen (Oeneis norna) NT/LC 18 44 3 joskin vain yhden yksilön voimin. Aikai- • paljakkakylmänperhonen (Oeneis bore) NT/LC 3 43 2 semmat ilmoitetut valkotäplänokkosper- • rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) NT/LC 123 1100 71 hosyksilöt on havaittu itäisessä Suomes- TAULUKKO 1. Suomen uhanalaisten ja silmälläpidettävien päiväperhosten havainto- ja yksilö- sa, kun taas vuoden 2010 havainto ilmoi- määrät sekä havaintoruutujen lukumäärä vuonna 2010 (*J.-P. Kaitila, henk. koht. tieto). TABLE tettiin N Hangosta (1 ex.). Myös lähilajien 1. Number of observations, observed individuals and 100 km2 quadrates for threatened and suotuisa jakso jatkui edelleen. Kirsikka- nearly threatened Finnish butterflies in 2010 (data:http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/ perhosia (Nymphalis polychloros) ilmoi- EntDatabase.html) (*J.-P. Kaitila, pers. comm.). tettiin (7 havaintoa, 7 yksilöä) enemmän kuin kertaakaan vuoden 2000 jälkeen, jol- destä talvehtineesta yksilöstä toukokuulta tä (Rassi ym. 2001, Rassi ym. 2010). Suomen päi- loin päästiin samoihin yksilömääräluke- Etelä-Hämeestä. Yhteenvetona toteaisin, väperhoslajistosta on uudessa uhanalais- miin. Vuoden 2010 havainnot painottuivat että etenkin kirsikka- ja isonokkosperho- luokituksessa 44 taksonia katsottu vähin- Lounais-Suomeen (Ab Länsi-Turunmaa sen ennakoitu vakiintuminen kotimaisiksi tään silmälläpidettäviksi. Näistä takso- Seili 2 exx.; Ab Kaarina Littoinen 2 exx.; vaikuttaa jälleen hieman todennäköisem- neista 27 luokiteltiin entistä korkeampaan Ab Kemiönsaari (mm. Kråkvik) 2 exx.; mältä. luokkaan, 12 luokka säilyi ennallaan ja N Sipoo 1 ex.) eikä yhtään yksilöä aina- vain kahden uhanalaisuusluokkaa lasket- kaan ilmoitettu edellisvuoden tapaan idäs- Uhanalaiset päiväperhoset tiin (Taulukko 1). Lisäksi uhanalaislista täy- tä. Isonokkosperhonen (Nymphalis xan- dentyi kahdella aiemmin hävinneeksi luo- thomelas) ei aivan yltänyt edellisvuoden Uhanalaisten ja silmälläpidettävien päivä- kitellulla lajilla (ruostepapurikko ja idän- tasolle (3 exx. vs. 9 exx.) (N Espoo 1 ex.; perhoslajien määrä lisääntyi ja luokituk- häränsilmä) ja yhdellä uudistulokkaal- N Hanko 1 ex.; Sa Imatra 1 ex.). Tietooni set vaikuttivat nousevan entiseen verrattu- la (kannussinisiipi). Vastaavasti kaksi ai- on saatettu lisäksi luotettava havainto yh- na uusimman uhanalaisluokituksen myö- emmin silmälläpidettävää lajia, häiveper-

23 Baptria 1/2011 honen ja jalavanopsasiipi (Satyrium w-al- alaisia päiväperhosia tavattiin jopa taval- koista. Kannussinisiipiä ilmoitettiin kah- bum) pudotettiin yleistymisen seuraukse- lista runsaammin. Esimerkiksi tundrasi- delta edelliseltä kesältä vain yksi yksi- na punaisesta kirjasta. nisiivestä (Agriades glandon), tunturikir- lö ja aiemmat havainnot vuoden 2004 jäl- Vähintään silmälläpidettävistä päivä- josiivestä (Pyrgus andromedae) ja tuntu- keen keskittyvät aivan itärajan tuntumaan. perhosista ilmoitettiin havaitun joko 38 rikeltaperhosesta (Colias tyche) ilmoitet- Vuonna 2010 lajia ilmoitettiin itäisen Suo- tai 39 taksonia. Epävarmuus johtuu siitä, tiin enemmän havaintoja kuin koskaan ai- men (Ka Virolahti; Sa Kouvola) lisäksi että hyönteistietokannan perusteella ra- emmin. Tulos ei kuitenkaan kerro erityi- myös lännempää (N Kirkkonummi Jor- tamoverkkoperhosen silmälläpidettävää sen hyvästä vuodesta näidenkään lajien vas; N Helsinki; N Kirkkonummi; N Van- alalajia (Melitaea athalia ssp. norwegi- osalta, sillä vertailuvuosista poikkeavas- taa). Huhtasinisiipeä (Plebeius nicias) on ca) koskevat havainnot eivät ole yksise- ti alueella suoritettiin tunturiperhosseu- pidetty yhtenä voimakkaimmin taantuvis- litteisesti erottavissa nimimuodon havain- rantaa käytännössä jokaisena sääoloiltaan ta päiväperhoslajeista ja tässä mielessä noista. Kattava havaintolistaus uhanalai- kelvollisena päivänä usean henkilön voi- on positiivista, että laji ilmoitettiin vähin- sista lajeista kertoo omalta osaltaan paitsi min, mikä nosti havainnointiponnistuksen tään kahdesta uudesta paikasta Kainuusta hyvästä perhosvuodesta, mutta myös per- selvästi aikaisempia vuosia korkeammak- (Ok Kuhmo Loso- ja Jauhovaara) ja yh- hosharrastajien kiitettävästä aktiivisuu- si. destä uudesta paikasta Pohjois-Savosta desta. Havaitsematta jääneet taksonit ovat Pääsääntöisesti uhanalaishavain- (Sb Kuopio Ranta-Toivala). Muista saman pääsääntöisesti hyvin vaikeasti havaitta- not keskittyivät tunnetuille esiintymille heimon lajeista ketokultasiiven (Lycaena via joko paikallisuuden [pohjanvalkotäp- tai ainakin niiden välittömään läheisyy- hippothoe) runsaus ja esiintymisen laa- läpaksupää (Hesperia comma ssp. cate- teen: harjusinisiipiä (Scolitantides vicra- juus on huomioitava, sillä ilmoituksia ker- na)] tai satunnaisluonteisuuden (idänhä- ma) ilmoitettiin St Säkylästä, Muurahais- tyi sekä havaintojen että yksilöiden luku- ränsilmä ja ruostepapurikko) seurauksena. sinisiipiä (Glaucopsyche arion) Kb Lipe- määrän perusteella noin kaksinkertaises- Odottamattomina voidaan pitää lähinnä rin Kuoringasta ja Sa Taipalsaarelta, pik- ti edeltäviin vuosiin verrattuna (2009: 52 pohjanpikkukultasiiven (Lycaena phlaeas kusinisiipiä (Cupido minimus) Ta Heino- havaintoa, 99 yksilöä; 2010: 101, 240) ja ssp. polaris) ja kääpiöhopeatäplän (Bolo- lasta, luhtakultasiipiä (Lycaena helle) Ks esiintymisalue kattoi käytännössä koko ria improba) ”nollavuosia”, etenkin kun Kuusamosta ja lehtohopeatäpliä (Boloria linjan Keski-Pohjanmaa–Pohjois-Karja- edellinen vuosi näyttäytyi ainakin tuntu- titania) N Lapinjärveltä. Vakiohavainto- la eteläpuolisen Suomen. Myös helmi- riperhosseurannan perusteella jälkimmäi- paikoista huomionarvoisia ovat tumma- hopeatäplä kuuluu selvästi viime vuosi- sen lajin huippuvuotena (Välimäki ym. 2009). häränsilmä havainnot idästä (Ka Virolah- en menestyjien joukkoon. Vuonna 2009 Uskoisin, että pohjankultasiiven ja kää- ti, Sa Imatra; Sa Lappeenranta) sekä kirjo- laji ilmoitettiin Lounais-Suomen lisäksi piöhopeatäplän puuttuminen vuoden 2010 papurikko (Pararge achine) havainto ete- Ka Ylämaalta (Välimäki 2010), mutta vuon- havaintoaineistosta johtuu suurelta osin lärannikolta (N Loviisa), koska nämä kui- na 2010 pääesiintymisalueen ulkopuolisia Lapin heikoista sääolosuhteista, mikä vai- tenkin sijaitsevat perinteisimpien esiinty- havaintoja ilmoitettiin jo useammasta pai- keutti perhosten havainnointia oleellisesti misalueiden ulkopuolella ja lisäksi eten- kasta lähinnä sisämaasta (Ka Virolahti; Kb etenkin vaikeammin tavoitettavilla alueil- kin edeltävä laji vaikuttaa idässä laajenta- Rääkkylä; Sa Lappeenranta; Sb Leppävir- la (K. Männistö, suull. tieto). Kääpiöhopeatäp- van esiintymisaluettaan. ta; Ta Forssa; Ta Valkeakoski; Ta Asikka- lä kirjattiin kuitenkin valtakunnalliseen Kahden edellä mainitun lajin lisäk- la), joista Pohjois-Karjalan löytö oli tietä- päiväperhoseurantaan (Saarinen 2010). Sää- si muutamia muita uhanalaisia lajeja il- västi vasta toinen koko maakunnasta. Rui- olosuhteista huolimatta lähinnä Kilpisjär- moitettiin selvemmin myös tunnettujen jannokiperhosesta (Erebia polaris) ilmoi- ven kylän läheisyydessä tavattavia uhan- paikkojen ulkopuolelta tai uusista pai- tettiin itäisimmät tietokantaan tallennetut

KUVA 6. Pääsääntöisesti Oeneis jutta Boloria freija Pyrgus centaureae soilla esiintyvien 140 45 päiväperhosten 14 120 40 havaintomäärät 2000- 35 12 100 luvulla. Suokirjosiiven 30 10 (Pyrgus centaureae) ja 80 25 8 muurainhopeatäplän 60 20 (Boloria freija) havainnot 6 15 Oba–Ok-linjan etelä- 40 4 10 Havaintojen lukumäärä Havaintojen puolelta. 20 5 2

FIG. 6. The number of 2000 2002 2004 2006 2008 2010 observations on some 0 0 0 mire specialist butterflies Boloria eunomia Coenonympha tullia Boloria frigga during the preceding 80 70 30 decade 2000–2010. In the 70 60 case of Pyrgus centaureae 25 60 50 and Boloria freija, only 20 50 observations south of 40 the biogeographical 40 15 provinces Oba and Ok are 30 30 10 included (data available 20 20 at http://www.fmnh. 5 Havaintojen lukumäärä Havaintojen 15 helsinki.fi/insects/main/ 10 EntDatabase.html). 0 0 0 2000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

24 Baptria 1/2011 havainnot Li Utsjoen Pulmankijärveltä, quercus) näyttää jatkavan leviämistään ja nussinisiipi (Cupido alcetas) ja ruostepa- missä laji esiintyi jopa poikkeuksellisen runsastumistaan Itä-Suomessa. Laji ilmoi- purikko, joista neljä ensin mainittua eivät runsaana (6.7.: 35 exx.). Muista Lapin sil- tettiin maakunnalle uutena Sa Kouvolas- missään tapauksessa ole kotimaisia lajeja, mälläpidettävistä lajeista huomionarvoi- ta vuonna 2009 ja vuonna 2010 laji löy- vaan lähinnä satunnaisvieraita. sia havaintoja edustivat ”eteläiset” löydöt tyi kahdelta uudelta paikalta Etelä-Savos- Selvistä vaeltajista vaaleakeltaperhosen mahdolliselle ilmastonmuutokselle her- ta (Sa Lappeenranta; Sa Imatra) ja yhdel- tai etelänkeltaperhosen heinäkuun puoli- kästä sarakylmänperhosesta (Oeneis nor- tä paikalta Etelä-Karjalasta [Ka Hami- välin jälkeen tallettaneiden kannattaa var- na) Li Inarin Saariselältä ja Lkoc Muoni- na (≈100 exx.); Jussi Halme, henk. koht. mistaa yksilöiden määritys huolellisesti. osta, joista vähintään jälkimmäinen edus- tieto], joista etenkin jälkimmäisin on yk- Vuoden 2010 ”daplidice-vaelluksen” läh- ti yksilömäärästä (6 exx.) päätellen varsin silöiden runsauden suhteen yllättävä. Pik- töalueet sijaitsivat huomattavan kaukana elinvoimaista populaatiota. kukultasiivellä näyttää olevan käynnissä Suomen kaakkoispuolella, alueella mis- SPS:n jäsenistöä on kannustettu eri- hyvä jakso eteläisen kannan pohjoisrajal- sä edellä mainittujen lisäksi esiintyy myös tyisesti suolajiston havainnointiin (Kaiti- la. Lajista tehtiin ensimmäinen varsinai- muita samannäköisiä Colias-suvun lajeja. la 2010), mikä heijastui vuoden 2010 ha- nen populaatiohavainto Pohjois-Pohjan- Kuten Suomen ensimmäinen E. ausonia vaintolistaukseen. Uhanalaisaseman saa- maan eteläosasta (Oba Hailuoto 66 exx.), -havainto osoitti, todennäköisin vaihtoeh- neista päiväperhosista rämekylmänper- mitä täydensi yksittäishavainto sisämaas- to ei vaeltajien kohdalla välttämättä aina hosta (Oeneis jutta) ja muurainhopeatäp- ta (Oba Utajärvi 1 ex.). Näiden lisäk- osu kohdalleen (Kolev ym. 2010). lää (Boloria freija) ilmoitettiin enemmän si pikkukultasiipi havaittiin Pohjois-Poh- kuin koskaan (Kuva 6), vaikka lajit tuskin janmaan pohjoisosasta Obb Torniosta (1 Kiitokset ovat viime vuosina merkittävästi yleis- ex.), mikä on vasta toinen ilmoitettu ha- tyneet tai runsastuneet. Muurainhopea- vainto kyseisestä maakunnasta. Positiivi- Suurkiitos Sami Haapalalle, joka havain- täplää havaittiin eteläisimmässä Suomes- nen yleisvaikutelma sinisiipien nykytilan- totoimikunnan edustajana toimitti tieto- sa (maakunnat Ab, N, Ka, St, Ta, Sa) hy- teesta vastaa hyvin Saarisen (2010) valta- kantaan tallennetun havaintoaineiston vin paikoittaisesti (St Huittinen Nanhian- kunnallisen päiväperhosseurannan aineis- käyttööni. Kiitokset myös Jari-Pekka Kai- suo; St Pomarkku Isoneva; St Huittinen; ton pohjalta esittämää tulkintaa. tilalle täydennyksistä ja tarkennuksista Ta Tampere Kaanaa), mutta rämekylmän- Monella täpläperhosilla oli hyvä vuo- tekstiin. perhosta laajemmin (Ab: 8 havaintopaik- si esiintymisalueensa pohjoisrajalla. Or- kaa; N: 3, Ka: 1, St: 3, Ta: 7, Sa: 3). Voi- vokkohopeatäplä (Argynnis aglaja) ilmoi- makkaimmin lisääntynyt kiinnostus suo- tettiin toista kertaa Länsi-Lapista Lkoc lajiston seurantaan näkyy havaintomääri- Kittilästä (2 exx.), mikä on lajin toiseksi en jyrkkänä nousuna juuri vuonna 2010, pohjoisin tunnettu havaintopaikka. Neito- Lähteet mikä koskee luonnollisesti myös tavan- perhonen esiintyi runsaana Obb Tornios- omaisempia suolajeja kuten saraikkoniit- sa (1.8. 20 exx.) ja havaittiin myös lähel- Ilmatieteen laitos 2011a: Helletilastot. [viitattu 14.3.2011]. typerhonen (Coenonympha tullia) ja rä- lä napapiiriä Obb Yli-Torniolla. Nokkos- http://ilmatieteenlaitos.fi/helletilastot mehopeatäplä (Boloria eunomia) (Kuva 6). perhosia tavattiin normaalivuosista poike- Ilmatieteen laitos 2011b: Terminen kasvukausi 2010. Vaikka suolajiston havaintoponnistus on ten pitkin Lappia [Le Enontekiö (Kilpis- [viitattu 14.3.2011]. http://ilmatieteenlaitos.fi/707 selvästi kasvanut, tämä ei näy havaintoai- järvi, Saana, Pikku-Malla); Li Utsjoki Ka- Kaitila, J.-P. 2010: Lisätietoa suo- ja tunturiperhosseuranto- neistossa kaikkien lajien osalta ja siksi on rigasniemi; Lkoc Kittilä (Ala-Kittilä, Len- jen suuntaviivoista saatavilla SPS:n verkkosivuilta. — Baptria 35: 32. syytä olettaa esimerkiksi suokirjosiiven tokenttä); Lkoc Muonio] ja herukkaperho- Kolev, Z., Kullberg, J. & Paukkunen, J. 2010: Euchloe ausonia (Pyrgus centaureae) ja rahkahopeatäplän nen tavattiin kolmatta kertaa Koillismaal- (Hübner, 1803) – Suomelle ja Pohjois-Euroopalle uusi (Boloria frigga) olevan erityisen suuris- la (Ks Kuusamo). Vastaavasti ketohopea- päiväperhoslaji ja -suku. — Artikkelissa: Välimäki, P. & sa ongelmissa suoympäristöissä tapahtu- täplä (Argynnis adippe) havaittiin pohjois- Lehto, T. (2010) Huomionarvoiset suurperhoshavainnot neiden muutosten seurauksena. Kuvaavaa rajallaan kautta aikain toista kertaa Keski- ja vaelluskatsaus 2009. — Baptria 35: 38–66. on, että kummastakaan lajista ei ilmoitettu pohjanmaalla (Om Kärsämäki). Kullberg, J. 2004: Suomen perhosten luettelo – päivitetty versio. Päivitetty 1.7.2008 [viitattu 15.3.2011]. http:// yhtään havaintoa Etelä-Pohjanmaa–Poh- Suomessa tavatuista 121 päiväper- www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/ jois-Karjala-linjan eteläpuolelta. Para- hoslajista yhdeksän tai kymmenen lajia Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) doksaalista kyllä, rahkahopeatäplä ei uu- jäi kokonaan havaitsematta riippuen siitä, 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristömi- simmassa uhanalaisarvioinnissa täyttänyt miten edellä mainittu tummakultasiipiha- nisteriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. muurainhopeatäplän tapaan IUCN:n mu- vainto tulkitaan. Hyönteistietokannan 107 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010 [The 2010 Red kaiseen uhanalaisasemaan johtavaa taan- lajia täydentyi seuraavilla yksinomaan List of Finnish Species]. — Ympäristöministeriö & Suomen tumiskriteeriä, koska voimakkain taantu- valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan Ympäristökeskus, Helsinki. minen on tapahtunut jo aikaisemmin ja ai- ilmoitetuilla lajeilla: etelänkeltaperhonen Saarinen, K. 2010: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta emmin (10 vuotta sitten tai aikaisemmin) (Colias crocea) ja kääpiöhopeatäplä (Saari- 2010. — Baptria 35: 100–110. tapahtunutta taantumista ei taantumiskri- nen 2010). Idänhäränsilmä raportoitiin sekä Välimäki, P. 2009: Päiväperhosvuosi 2008 – poimintoja teeriä sovellettaessa huomioida. päiväperhosseurannassa että henkilökoh- tietokannasta. — Baptria 34: 26–31. taisina tiedonantoina, ja kuusamaperho- Välimäki, P. 2010: Päiväperhosvuosi 2009 – poimintoja tietokannasta. — Baptria 35: 16–17. Yksittäisiä huomionarvoisia nen vain jälkimäisellä tavalla. Havaitse- matta jäivät purjeperhonen (Iphiclides po- Välimäki, P., Männistö, K. & Kaitila, J.-P. 2009: Huomioita poimintoja ja havaintoja tunturiperhosseurannan kokeiluvuosilta dalirius), vuorisinappiperhonen (Pieris 2008–2009. — Baptria 34: 126–134. Ketokultasiiven, huhtasinisiiven ja kan- callidice), arosinappiperhonen (Pieris Wetterzentrale 2011: Karten archiv ab 1948. Päivitetty nussinisiiven lisäksi myös eräät muut ky- chloridice), Euchloe ausonia, heinähiipijä 14.3.2011 [viitattu 15.3.2011]. http://www.wetterzentrale. seisen heimon lajit menestyivät hyvin (Heteropterus morpheus), ruskoniittyper- de/topkarten/fsreaeur.html vuonna 2010. Tamminopsasiipi (Favonius honen (Coenonympha hero), ranskankan-

25 Baptria 1/2011 1Panu Välimäki, 2Kalle Männistö & 3Jari-Pekka Kaitila

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: 1Simeonintie 3, 90410 Oulu, e-mail: [email protected] [email protected] 3Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, e-mail: jari.kaitila@ perhostutkijainseura.fi

Tunturiperhosseuranta KALLE MÄNNISTÖKALLE hahmottui vuosina 2008–2010

nnustetusti toteutuessaan laaja-alainen ilmaston tenkin hyvin ylimalkaista, eikä se riitä lajikohtaisten suo- muutos on merkittävimpiä luontoon vaikuttavis- jeluohjelmien tuottamiseen eikä lajien suotuisan suoje- ta tekijöistä. Talven 2010–2011 päinvastaisesta ti- lutason täyttymisen arviointiin. Suomessa tunturiperhos- lanteesta huolimatta ilmaston muutoksen ennus- ten seuranta on toteutettu pitkään pelkästään Suomen Etetaan pitkällä aikavälillä mm. nostavan talvilämpötiloja, Perhostutkijain Seuran (SPS) koordinoiman havaintotie- lopettavan kylmät sääjaksot ja lyhentävän lumipeiteaikaa tojen keräämisen kautta. Vuosina 1992–1994 Enontekiön Suomessa (Ilmatieteen laitos 2008). Ilmaston muuttuessa yleisle- Annjalonjille ja Saanalle perustettiin paiväaktiivisten per- vinneisyydeltään eteläisten hyönteislajien odotetaan le- hosten vakioidut laskentalinjat systemaattisen seuranta- viävän kohti pohjoista, kun taas pohjoisiin olosuhteisiin aineiston keräämiseksi (Somerma & Väisänen 1993, Somerma 1995), sopeutuneiden lajien odotetaan vetäytyvän yhä pohjoi- mutta käytännössä seuranta kuihtui muutaman vuoden semmaksi (Viidalepp & Mikkola 2007). kuluttua osin hallinnollisten muutosten seurauksena. Eräiden laskemien mukaan ennakoitu 2 °C nousu vuo- Edellä mainituista lähtökohdista SPS käynnisti yhteis- den keskilämpötilassa vuoteen 2100 mennessä johtai- työssä Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen si Suomessa tilanteeseen, missä tunturipaljakkaa säilyisi kanssa pilottihankkeen tunturiperhosten runsaudessa vain Enontekiön suurtuntureilla (Norokorpi & Mäkelä 2008). Le- ja esiintymisessä tapahtuvien muutosten seurannaksi, vinneisyydeltään pohjoispainotteisten ja erityisesti puut- minkä tarkoituksena oli arvioida voidaanko seuranta to- tomalla paljakka-alueella esiintyvien perhosten seuranta teuttaa vapaaehtoisvoimin, ja missä muodossa (Välimäki ym. on siis ajankohtaista. Perhoshavaintoaineisto tunturilajis- 2009a, Välimäki ym. 2009b). ton runsaudesta ja todellisista esiintymisalueista on kui-

Seurannan tavoitteet aluemuutosten todentamisessa ja tutki- ja toimintatavat musalueiden suojelutarpeen arvioinnissa. Yksilömääräseurannan tarkoituksena on Tavoitteena oli etsiä seurantamenetelmä, tuottaa yksilömääriin perustuvaa lajikoh- jolla voitaisiin havainnoida ja dokumen- taista runsaustietoa mahdollisimman mo- toida Suomessa levinneisyydeltään poh- nesta lajista. Tieteellinen näkökulma huo- joispainotteisten perhoslajien esiintymi- mioitiin sisällyttämällä seurannan piiriin sessä tai runsaudessa tapahtuvia muutok- kattavasti luonteeltaan erityyppiset elin- sia. Seuranta jaettiin suunnitteluvaihees- ympäristöt toistettuina riippumattomina sa tavoitteiden mukaisesti kahteen osioon. havaintoruutuina. Esiintymisalueseurannan tarkoituksena Seurannassa on keskitytty Enontekiön on selvittää erityiseksi kohdelajeiksi va- suurtuntureille – erityisesti Kilpisjärven littujen perhosten nykyiset esiintymisalu- kylän läheisyyteen sekä Kuonjarvarrin ja

KALLE MÄNNISTÖ eet, mitä voidaan hyödyntää esiintymis- Tuelljehuhputin väliselle alueelle. Enon- 26 Baptria 1/2011 Monitoring scheme for subarctic butterflies Moniteringen av fjällfjärilar tog form and moths — notes from the pilot program under 2008–2010 2008–2010 The global climate change threatens fauna especially at the north- Den globala klimatförändringen hotar faunan speciellt på nordli- ern latitudes. In 2007, Lepidopterological Society of Finland made ga breddgrader. År 2007 tog Lepidopterologiska Sällskapet i Fin- an initiative to recreate a monitoring scheme for subarctic lepidop- land initiativ till att återskapa ett moniteringsprogram för subark- tera. A three-year pilot program aimed to test new ideas and moni- tiska fjärilsarter. Ett treårigt pilotprogram för testning av nya idéer toring methods was launched in collaboration with Finnish Forest och uppföljningsmetoder startades tillsammans med Forststyrelsen and Park Service and Finnish Environment Institute in 2008. Dur- och Finlands miljöcentral år 2008. Inom ramarna för pilotprogram- ing the pilot program, monitoring has taken place in Le Enontekiö met har monitering av fjärilar utförts i Le Enontekis i närheten av in the vicinity of Kilpisjärvi and fjelds Kuonjarvarri and Tuelljehuh- sjön Kilpisjärvi och fjällen Kuonjarvarri och Tuolljehuhtput. Dag- put. Butterflies and moths have been monitored in two ways. In oc- fjärilar och övriga Lepidoptera har moniterats på två sätt. Arternas currence monitoring, each observation of the 49 specified subarctic förekomst har följts upp genom att varje observation av de 49 på- species (see Table 2) is plotted on a map. Abundance monitoring con- träffade subarktiska arterna (se tabell 2) noterats på en karta. Uppfölj- cerning mainly diurnal species takes place on standardized 50×50 ningen av fjärilarnas abundanser har följts med inom standardisera- m squares, where an observant spends 30 minutes and counts all in- de 50×50 meters rutor, där observatören vistades i 30 minuter och dividuals that (s-)he identifies definitely. räknade alla exemplar han eller hon säkert kunnat identifiera. The most prominent changes made in monitoring practices in År 2010 genomfördes en ändring av metodiken så att även några 2010 were inclusion of some easily identifiable Microlepidopteran lätt identifierbara småfjärilsarter (Tabell 1) togs med i moniteringen. species (Table 1) as minimum requirements to basic monitoring and Dessutom byttes några av de standardiserade moniteringsrutorna replacement of some formerly used standardized squares. These ut. Förändringarna gjordes för att öka moniteringens taxonomiska were done to increase the taxonomic coverage of the monitoring täckningsgrad och för att inkludera sådana replikatrutor som repre- scheme and to find such replicate squares that have the highest rich- senterar den högsta artrikedomen på de fyra huvudsakliga habitat ness of subarctic species to represent each of the four main habitat som omfattas av undersökningen. Moniteringen utfördes för första types under survey. Monitoring was conducted for the first time by gången nu också av frivilliga observatörer i naturreservaten på fjäl- volunteers also in the nature reserves of Malla and Saana. len Malla och Saana. The modifications turned out to be beneficial. Of course, the Ändringarna visade sig vara lyckade. En hel del intressanta fynd monitoring yielded some interesting findings such as 13 observa- gjordes. Bland annat påträffades 13 exemplar av den akut hotade tions of the critically endangered Loxostege ephippialis (see Fig. 2) arten Loxostege ephippialis (se Fig. 2). Talrika fynd av andra hotade and numerous findings of other endangered species outside the cur- arter gjorde dessutom utanför de nuvarande naturskyddsområdena rent nature reserves (Figs. 3 and 4). Most importantly, however, the (se Fig. 3 och fig. 4). Det viktigaste var emellertid att antalet frivilliga number of volunteers remained high all along, which ensured that observatörer förblev stort, vilket gjorde det möjligt att både före- both occurrence and abundance monitoring could be carried out ac- komst- och abundansmoniteringen kunde utföras planenligt. Som cording to a plan. As a consequence of improvements during the en följd av flera förbättringar under pilotprogrammets genomföran- pilot program, the number of surveys conducted on standardized de ökade antalet inventeringar av de standardiserade rutorna enligt squares kept increasing (2008: 22; 2009: 31; 2010: 65). Also the följande: (2008: 22; 2009: 31; 2010: 65). Dessutom ökade antalet numbers of recorded species and individuals in abundance moni- observerade arter och exemplar från år till år (2008: 33 arter, 223 toring increased from year to year (2008: 33 species, 223 individu- exemplar; 2009: 39, 582; 2010: 87, 2541). Den ökande trenden gäll- als; 2009: 39, 582; 2010: 87, 2541). The positive trend applies also de också för förekomstmoniteringen, som resulterade i totalt 706 to occurrence monitoring, which yielded a total of 706 reports on rapporterade observationspunkter av fördelade på 43 arter (Tabell 2). exact finding spots distributed among 43 species under monitoring Den allmänna nyttan av moniteringsprogrammet när det gäller att ta (Table 2). The overall importance of the monitoring scheme in pro- fram viktig information syns tydligt i den finländska entomologis- viding valuable data reflects nicely to data in the Finnish entomo- ka databasen (http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDataba- logical database (http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDa- se.html). Här ökade fjärilsobservationerna från Lapponia enonte- tabase.html). The number of Lepidoptera observations recorded in kiensis (Le) dramatiskt sedan programmet startade, medan mer eller Lapponia enontekiensis (Le) has increased dramatically since the mindre det motsatta skett i provinsen Lapponia inarensis (Li) (Fig. scheme was launched, whereas almost the opposite has happened in 1). Lapponia inarensis (Li) (Fig. 1). Moniteringsprogrammets pilotfas är nu avslutad. Sammanfatt- The pilot phase of the monitoring scheme has ended. To con- ningsvis kan vi konstatera att det verkar vara möjligt att insamla sto- clude, it seems possible to gather large and detailed enough data set ra mängder tillräcklig detaljerad information med hjälp av ett mo- by a volunteer-based monitoring scheme to evaluate the implica- niteringsprogram baserat på frivillig arbetskraft, med avsikten att tions of the climate change in subarctic lepidopteran communities. utvärdera klimatförändringens inverkan på subarktiska fjärilssam- There appear no needs for drastic changes in the current monitoring hällen. Det verkar inte finnas behov för större ändringar i den nuva- practices. The monitoring scheme will continue in 2011… rande metodiken. Moniteringen kommer att fortsätta under 2011…

Tunturiperhosseuranta suojeltavia lajeja (17 pikku- ja • Yhdistetty pistelaskenta- ja koostuu kahdesta rinnakkai- 32 suurperhoslajia) kenttähaavintamenetelmä sesta kokonaisuudesta: • Havaintopisteet dokumentoidaan • Saana (6 ruutua), Malla (3), Jehkas + karttapohjalle Skirhasjokilaakso (3), Tuelljehuhput ESIINTYMISALUESEURANTA: (2) ja Kuonjarvarri (2) • Esiintymisalueet ja niissä YKSILÖMÄÄRÄSEURANTA: • Kattaa koko perhoslajiston tapahtuvat muutokset • Lajistossa ja lajien runsaussuhteissa ja olennaisimmat elinympäristöt • Toteutetaan normaalin retkeilyn tapahtuvat muutokset (ravinteikkaat ja keskiravinteikkaat yhteydessä • Toteutetaan vakiomittaisilla tunturikankaat, tunturi- ja puronvarsi- • Koskee ennalta määriteltyjä havainnointijaksoilla 2500 m2 niityt sekä tunturikivikot) lähinnä uhanalaisia ja erityisesti vakioruuduilla • Kaikki lajit ja yksilöt dokumentoidaan

27 Baptria 1/2011 tekiön suurtunturit katsottiin soveltuvim- si suojelualueiden seuranta tukee seuran- tuksenmukainen laskemiseksi on vaikea miksi kohteiksi, sillä alueella elää suu- nan toissijaisia tavoitteita, kuten uhan- toteuttaa ”etätyöskentelynä” eikä mah- ri joukko perhoslajeja, joiden uhanalai- alaisten elinympäristöjen seurantavelvoit- dollisiin ongelmiin pystytä tällöin puuttu- suuskehitys on luokiteltu huolestuttavaksi teen tarpeita. Suojelualuesuunnitelma to- maan riittävän nopeasti. (Rassi ym. 2010) ja jotka yksinomaan tuntu- teutettiin asteittain yhteistyössä metsähal- Kysymyksessä on lajistokattavuusta- riylängöillä elävinä ovat oletettavasti her- lituksen kanssa. Vuoden 2008 suojelualu- voitteiltaan laajin perhosten seurantahan- kimpiä ilmastollisista syistä tapahtuville eiden ulkopuolella suoritettujen kokeilu- ke Suomessa. Havainnoitsijoiden välillä suorille ja välillisille muutoksille. Enonte- jen rohkaisemana suojelualueilla tapahtu- on luonnollista vaihtelua, eikä kaikilta voi kiön suurtunturialueen soveltuvuutta lisää va seuranta käynnistyi seuraavana kesänä edellyttää koko lajistoa kattavaa havain- osaltaan myös eteläistä faunaelementtiä seurantakoordinaattorin toimesta ja laaje- nointia. Kahtena ensimmäisenä vuote- edustavat lajit, joiden vaste ilmastomuu- ni 2010 koskemaan kaikkia seurantaan va- na minimivaatimuksena pidettiin kaikki- tokselle on oletettavasti joko neutraali tai paaehtoisena osallistuneita. Kokeilu osoit- en suurperhoslajien luotettavaa tunnista- positiivinen. Alueella toimii lisäksi Suo- tautui ehdottoman hyväksi, sillä havainto- mista. Tuntureiden perhosyhteisöt koostu- men ilmatieteen laitoksen sää- ja ilmas- aineistokertymä suojelualueilta moninker- vat kuitenkin suurelta osin pikkuperhosis- toseuranta, mikä mahdollistaa perhosha- taistui sekä laji- että yksilömäärinä lasket- ta (Krogerus 1972, Väisänen & Somerma 1988, Väli- vaintoaineiston mahdollisten pitkäaikaist- tuna eikä lupaehtojen väärinkäytöksiä il- mäki 2005). Tästä johtuen vuonna 2009 pe- rendien peilaamisen tarkkaan säähavain- mennyt. Lisäksi kokeiluvaiheen havainto- russeurantaan sisällytettiin muutamia suh- toaineistoon. Käytännössä aluerajaus on ruuduista saatiin valittua tavoitteiden mu- teellisen helposti tunnistettavia, mutta ta- osoittautunut onnistuneeksi, sillä molem- kaisesti käyttökelpoisimmat ja elinympä- voitteiden toteutumisen kannalta informa- pien kohderyhmien lajeja on havaittu ai- ristötyyppinsä perhosrikkaimmat kohteet. tiivisia pikkuperhoslajeja. Listaa tarkistet- nakin ”näppituntumalta” riittävän suurel- Lisääntynyt havaintoruutujen määrä kas- tiin uudelleen vuodelle 2010 käytännöl- la tiheydellä, jotta aineiston yksityiskoh- vatti luonnollisesti myös koordinaation lisistä syistä, sillä osa lajeista osoittautui taisen tarkastelu tulee jatkossa mahdolli- tarvetta ja yksi merkittävimmistä avoimis- vaikeaksi tunnistaa maastossa (Taulukko 1). seksi. ta kysymyksistä tällä hetkellä onkin seu- Valitut pikkuperhoset luokiteltiin kolmeen Lähtökohtana oli suojelualueiden si- rantakoordinaation järjestäminen pidem- ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuulu- sällyttäminen seurannan piiriin, koska mällä aikavälillä. Koordinaattorista luo- vat lajit soveltuvat erityisesti esiintymis- monen kohdelajin pääesiintymät sijaitse- puminen ei ole ajankohtaista, koska käy- alueseurantaan, sillä ne ovat sekä harva- vat nimenomaan suojelualueilla. Lisäk- tännön ohjausta seurantaruutujen tarkoi- lukuisia että tunnetulta levinneisyydel-

Pikku-Malla on perhoslajistoltaan Saanan veroinen tunturi. Pikku-Mallalla esiintyvät esim. Argyroploce aquilonana, Stenoptilia islandica, Loxostege ephippialis, Pyrgus andromedae, Colias hecla, Colias tyche, Plebeius glandon ja Sympistis nigrita. KALLE MÄNNISTÖKALLE

28 Baptria 1/2011 Hepialidae Tortricidae Hepialus fuscoargenteus Argyroploce aquilonana Adelidae Argyroploce noricana Nemophora bellela Eucosma guentheri Cauchas breviantennella Epiblema simplonianum Douglasiidae Grapholita aureolana Tinagma dryadis Pterophoridae Plutellidae Stenoptilia islandica Plutella hyperboreella Pyralidae Rhigognostis senilella Catastia marginea Gelechiidae Polopeustis altensis Aristotelia heliacella Catoptria furcatella Sophronia gelidella Metaxmeste schrankiana Zygaenidae Loxostege ephippialis Zygaena exulans ⚫ = 2010 = suojelualue TAULUKKO 1. Tunturiperhosseurannan perushavainnoinnissa 2 huomioitavat pikkuperhoslajit. Loxostege ephippialis -koisan havaintopaikat vuonna 2010. tään hyvin rajoittuneita ja/tai vaihtele- lineestä seurasi pikkuperhosten osuuden lanteesta tekee se, että sääolosuhteet oli- vasti havaittavia (Hepialus fuscoargente- lupaava kasvaminen havaintoaineistossa, vat vuonna 2010 pitkäaikaista keskiarvoa us, Cauchas breviantennella, Rhigognos- minkä perusteella käytäntöä on syytä jat- heikommat ja etenkin kahteen edelliseen tis senilella, Zygaena exulans, Stenop- kaa. Uuden uhanalaistarkastelun (Rassi ym. vuoteen verrattuna selvästi haastavammat tilia islandica, Metaxmeste schrankiana, 2010) perusteella aiemmin valittuun laji- (Ilmatieteen laitos 2011, omat havainnot). Posi- Loxostege ephippialis). Toisen ryhmän joukkoon ei ole muutostarvetta. tiivinen yleisilme näkyy myös hyönteis- muodostavat sekä esiintymisalue- että tietokannassa (http://www.fmnh.helsinki. runsausseurantaan soveltuvat lajit. Nämä Seurannan pilottivaiheen fi/insects/main/EntDatabase.html), minne lajit ovat levinneisyydeltään rajoittuneita, tunnuslukuja tunturiperhosseurannan aineistoa on tal- mutta paikallisesti vähintään kohtalaisina letettu tarkoituksenmukaisen epätarkka- määrinä tavattavia (Tinagma dryadis, Plu- Seurannan kolmivuotisen historian aikana na. Enontekiön Lapin (Le) vuosittaiset ha- tella hyperboreella, Aristotelia heliacella, osallistuneiden vapaaehtoisten perhoshar- vaintomäärät ovat nousseet moninkertai- Sophronia gelidella, Argyroploce aqui- rastajien määrä on kiitettävä (19–21/vuo- siksi seurannan aikana, kun taas vastaa- lonana, Argyroploce noricana, Eucos- si), mikä on näkynyt lupaavina havainto- vaa ilmiötä ei Inarin Lapin (Li) puolella ma guentheri, Epiblema simplonianum, tuloksina niin runsaus- kuin elinalueseu- ole koordinoidun seurannan puuttuessa ta- Catastia marginea). Kolmanteen ryhmään rannassakin. pahtunut (kuva 1). kuuluvat lähinnä runsausseurantaan sovel- Havainnoitsijoiden määrä on pysy- tuvat lajit, jotka ovat levinneisyydeltään nyt vuosien välillä samankaltaisena, mut- Poimintoja vuoden 2010 pohjoispainotteisia ja joita tavataan edel- ta muut havainnointiin liittyvät tunnus- havainnoista listä ryhmää laajemmin ja usein paikal- luvut ovat kehittyneet toivottuun suun- lisesti runsaana (Grapholita aureolana, taan. Koealahavainnoinnissa laskentaker- Sääoloiltaan kesä 2010 ei Kilpisjärven Polopeustis altensis, Catoptria furcatella). tojen määrä on kasvanut vuosittain: 2008 alueella ollut Etelä-Suomen kaltainen. Pi- Kahtena ensimmäisenä vuotena pikkuper- (22 laskentakertaa), 2009 (31) 2010 (65). dempiaikaisia lämpöjaksoja ei ollut ja yk- hosten havainnointi koettiin osin hanka- Laskentakertojen vanavedessä myös ha- sittäisetkin aurinkoiset päivät olivat vähis- laksi, mutta vuodelle 2010 toimitettu ku- vaittujen perhoslajien määrä on kasva- sä. Tämä ei kuitenkaan lannistanut harras- vakooste sai positiivista palautetta. Pääl- nut vuosittain, mutta numeerisesti suurin tajia, vaan tuloksena oli seurantahistori- limmäisenä huomiona käytännön apuvä- muutos runsausseurannassa on tapahtu- an aktiivisin vuosi. Sääolot haittasivat ha- nut havaituissa yksilömäärissä: 2008 (33 vainnointia kuitenkin siinä määrin, että lajia, 223 yksilöä), 2009 (39, 582), 2010 Tuelljehuhputille ja Kuonjarvarrille vuon- 1200 Le (87, 2541). Laji- ja yksilömäärää lisäsi na 2009 perustetut koealat jäivät vuonna 1000 erityisesti pikkuperhoshavaintojen koros- 2010 laskematta ja alueella tehtiin ainoas- tuminen mahdollisesti vuodelle 2010 laa- taan elinaluehavainnointia. Vuosina 2008 800 ditun kuvakoosteen seurauksena. Oli syy ja 2009 alueella tavattu Boloria impro- 600 mikä tahansa, pikkuperhosten sisällyttä- ba ssp. improbula jäi vuonna 2010 havait- minen seurantaan nykyisessä laajuudes- sematta. Sen sijaan edellisvuosien tapaan 400 sa on selvästi toteuttamiskelpoista ja tu- havaintoja alueella elävästä Loxostege ep- Li 200 loksellista. Vastaava kehityssuunta on ta- hippialis -koisasta saatiin jälleen runsaas-

Perhoshavaintojen lukumäärä Perhoshavaintojen pahtunut myös elinalueseurannassa. Tark- ti. Tuelljehuhputin lisäksi L. ephippialis 0 koja löytöpaikkatietoja on kertynyt yh- havaittiin myös Kilpisjärven alueella niin 2005 2006 2007 2008 2009 2010 teensä 706 kappaletta 43 lajista (Tauluk- koealalaskennassa kuin elinaluehavain- KUVA 1. Seurantalajien vuosittaiset havain- ko 2, s. 31). Huomattava suotuisa harppaus noinnissa useasta eri paikasta (Kuva 2). Laji tomäärät Inarin Lapissa (Li) ja Enontekiön seurannan tunnusluvuissa tapahtui pilotti- on siis vuosia kestäneen hiljaiselon jäl- Lapissa (Le). vaiheen viimeisenä vuotena. Erityisen ti- keen todenteolla tullut takaisin. Vaihtoeh-

29 Baptria 1/2011 toisesti kyse on oikeanlaisten ympäristö- sään, sillä vuosina 2008 ja 2010 havait- havaintotietoja on saatu koottua vähin- jen entistä tarkemmasta ja aivan eritoten tiin vuosilukuja vastaavasti noin 40 ja rei- tään kohtalaisesti ja lisääntyvissä määrin aikaisemmasta havainnoinnista, sillä var- lut 20 yksilöä, mutta vuonna 2009 vain jo kolmen ensimmäisen vuoden aikana. sinkin hyväkuntoisia yksilöitä tapaa vain kaksi, vaikka havainnointiaktiivisuudes- aivan alkukesällä ja siten myöhäinen ke- sa ei vastaavaa vuosivaihtelua ollut. Vas- Seurannan tulevaisuus säntulo saattoi vaikuttaa positiivisesti L. taavasti käsitys lajien lennon ajoittumises- ephippialis -havaintojen määrään. Vuon- ta tarkentuu systemaattisen ja käytännös- Tunturiperhoseurantaa on tarkoitus jat- na 2010 Pyrgus andromedae -kirjosiives- sä päivittäisen seurannan kautta (ks. Välimä- kaa vuoden 2010 mallilla myös jatkossa. tä kertyi edellisvuosien tapaan runsaas- ki ym. 2009b). Tätä tietoa voitaneen käyttää Suojelualueilla tapahtuvan seurannan jat- ti uusia elinaluehavaintoja, niin Saanalta, mahdollisen ilmastonmuutoksen vaiku- kamiseksi ja aineistonhallinnan selkeyttä- Korkea-Jehkakselta kuin Pikku-Mallalta, tusten arviointiin jo lähitulevaisuudessa, miseksi pyritään entistä tiiviimpään tutki- mutta Tuelljehuhputilta laji jäi havaitse- sillä oletettavasti muutokset fenologiassa musyhteistyöhön Metsähallituksen kans- matta (kuva 3). Muita mielenkiintoisia ha- (lentoaikataulu) tulevat muita mahdollisia sa, mikä helpottaisi monia käytännön toi- vaintoja olivat muun muassa Metaxmes- seurauksia nopeammin näkyviin. mia ja lisäisi seurannan uskottavuutta. te schrankiana ja Plebeius glandon ssp. Käytännön tasolla huomattavimpia ha- Päällimmäisenä kysymyksenä on talo- aquilo Pikku-Mallalta, Colias hecla ssp. vaintoja edustavat useiden uhanalaisten udellisten resurssien hankkiminen seuran- sulitelma ja Colias tyche ssp. werdandi lajien esiintymien dokumentointi nykyis- takoordinaation rahoittamiseksi. Lopul- sekä Pikku-Mallalta että Korkea-Jehkak- ten suojelualueiden ulkopuolella. Esiin- lisena tavoitteena on käytännön koordi- selta. Cauchas breviantennella havaittiin tymisalueseurannan avulla pystytään jo naation vähentäminen Kilpisjärvellä, mut- sen elinympäristöön Saanan länsirintee- muutamassa vuodessa saamaan huomat- ta – kuten jo aiemmin todettiin – tämä ei seen perustetulta koealalta ja sen välittö- tavasti aiempaa kattavampi käsitys seu- ole vielä ajankohtaista. Seurantalupakysy- mästä läheisyydestä. rannan piirissä olevien lajien todellisista myksessä korostamme edelleen jäsenistön esiintymisalueista. Hyvänä esimerkkinä yhteisvastuullista toimintaa – lupaehtorik- Jo pilottivaiheesta nopeasta tiedon tarkentumisesta ovat suh- komuksiin ei yksinkertaisesti ole varaa. sovellettavaa tietoa teellisen helposti havaittavat lajit, kuten Pyrgus andromedae ja Sympistis nigrita, Kiitokset Kolmivuotisen tunturiperhosseurannan joista on kertynyt runsaasti havaintotieto- aikana kerätty havaintoaineisto osoittaa, ja Pikku-Mallan, Saanan, Korkea-Jehkak- Vuokon luonnonsuojelusäätiö on rahoit- että käyttökelpoista tietoa tuntureilla elä- sen ja Tuelljehuhputin ympäristöistä (kuva tanut seurantaa koko pilottivaiheen ajan. vistä perhoslajeista voidaan epäilyksettä 4). Esiintymisalueseurannassa on mukana Suurin kiitos kuuluu seurantaan osallis- kartuttaa vapaaehtoisvoimin. Sekä elin- yhteensä 49 lajia, joista Rhigognostis se- tuneille henkilöille: Tero Aaltonen, Sami alue- että koealahavainnointi antavat erit- nilella, Coleophora svenssoni, Pararctia Haapala, Jouni Hukkanen, Juha-Pekka täin yksityiskohtaista ja siksi aiempaa so- lapponica, Acerbia alpina, Hesperia com- Hukkanen, Heli Jokela, Janne Jokinen, vellettavampaa tietoa muun muassa lajien ma ssp. catena, Oeneis bore ovat tähän Jari Junnilainen, Marko Koskimies, Tero esiintymisalueista, runsausvaihteluista ja saakka jääneet kokonaan havaitsemat- Koskinen, Erkki M. Laasonen, Leena Laa- lentoajoista. ta. Näistä ensimmäinen on aikuistalvehti- sonen, Mika Laitinen, Jyrki Lehto, Juha Seurannan havaintojen pohjalta ar- ja ja siksi harvoin tavattavissa keskimää- Lemström, Harry Lonka, Lauri Luukko- velut lajien Tinagma dryadis ja Xestia räiseen havainnointiaikaan, kun taas kaksi nen, Jussi Murtosaari, Marko Mutanen, lyngei ssp. lankialai vuorovuotisuudes- jälkimmäistä eivät välttämättä edes esiin- Petri Mäntynen, Jarno Pursiainen, Juha ta on vahvistunut. Edellisestä lajista ha- ny nykyisillä seuranta-alueilla. Toisaal- Pöyry, Markus Rantala, Markku Ratinen, vaintoja on vain vuosilta 2008 (200 exx.) ta myös vaikeammin havaittavien lajien, Jusa Saralehto, Heikki Seppälä, Juha Sor- ja 2010 (749 exx). Jälkimmäinenkin laji kuten Cauchas breviantennella, Loxoste- munen, Reijo Teriaho, Marko Tähtinen, osoittaa vuorovuotisuutta esiintymises- ge ephippialis ja Argyroploce aquilonana, Olavi Valta & Jaakko Vähämäki.

⚫ = 2010 ⚫ = 2010 ⚫ = 2008–2010 ⚫ = 2008–2010 = suojelualue 3 = suojelualue 4 Pyrgus andromedae (tunturikirjosiipi) -havaintopaikat. Sympistis nigrita (pörhönopsayökkönen) -havaintopaikat.

30 Baptria 1/2011 KALLE MÄNNISTÖKALLE

Hepialidae Hepialus fuscoargenteus (1+0) Adelidae Cauchas breviantennella (5+2) Douglasiidae Tinagma dryadis (3+35) Plutellidae Plutella hyperboreella (6+10) Rhigognostis senilella (0+0) Coleophoridae Coleophora svenssoni (0+0) Gelechiidae Aristotelia heliacella (0+2) Sophronia gelidella (1+3) Zygaenidae Zygaena exulans (2+3) Tortricidae Apotomis lemniscatana (2+0) Argyroploce aquilonana (4+15) Argyroploce noricana (4+1) Epiblema simplonianum (0+2) Pterophoridae

KALLE MÄNNISTÖKALLE Stenoptilia islandica (3+1) Pyralidae Catastia marginea (0+1) Metaxmeste schrankiana (0+1) Loxostege ephippialis (8+13) Hesperiidae Pyrgus andromedae (26+25) Hesperia comma ssp. catena (0+0) Pieridae Colias hecla (12+14) Colias tyche (15+33) Lycaenidae Lycaena phlaeas ssp. polaris (1+0) Plebeius glandon (4+16) Nymphalidae Boloria chariclea (9+5) Boloria thore ssp. borealis (31+19) Boloria improba (23+0) Boloria napaea (34+3) Euphydryas iduna (9+29) Oeneis norna (30+13) Oeneis bore (0+0) Useat Tunturi-Lapin erikoisuudet saattavat harvinaistua, jos ilmasto muuttuu. Geometridae Psychophora sabini (5+6) Entephria flavicinctata (4+1) Lähteet Somerma, P. & Väisänen, R. 1993: Annjalonjin Entephria nobiliaria (3+2) luonnonsuojelualueen perhoslinjalaskenta kesällä 1994. Entephria polata (5+2) — Baptria 18: 81–90. Entephria punctipes (21+10) Ilmatieteen laitos 2008: Miten Suomen ilmasto muuttuu? [HTML Perizoma minoratum (7+8) dokumentti], Päivitetty 8.8.2008. [viitattu 1.1.2009]. http:// Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Eupithecia fennoscandica (12+0) www.fmi.fi /ilmastonmuutos/suomessa.html Lepidoptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change? — Baptria 32: 90–99. Arctiidae Ilmatieteen laitos 2011: Terminen kasvukausi 2010. Pararctia lapponica (0+0) [HTML dokumentti], [viitattu 14.3.2011]. http://ilmatieteenlai- Väisänen, R. & Somerma, P. 1988: Kaksi uutta perhosten Acerbia alpina (0+0) tos.fi/707 kannalta merkittävää suojelualuetta – Saana ja Annjalonji. Grammia quenseli (1+6) — Baptria 13(4): 75–89. Noctuidae Krogerus, H. 1972: The invertebrate fauna of the Kilpisjärvi area, Finnish Lapland. 14. Lepidoptera. — Acta Societas pro Fauna Välimäki, P. 2005: Porolaidunnuksen vaikutus perhosten Syngrapha parilis (3+0) et Flora Fennica 80: 189–222. (Lepidoptera) yhteisörakenteeseen kahdella Pohjois-Fenno- Syngrapha hochenwarthi (11+11) skandian tunturilla. — Julkaisussa: Jokinen, M. (toim.). Sympistis lapponica (9+7) Norokorpi, Y. & Mäkelä, K. 2008: Pohjoinen tunturiluonto Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistos- Sympistis nigrita (22+38) – suojeltunakin uhattu. [www-dokumentti], Julkaistu sa. Metsäntutkimuslaitos, Kolari. s. 182–230. Polia richardsoni (2+3) 24.9.2008. [viitattu 28.11.2008]. http://www.environment.fi/ Lasionycta leucocycla (2+1) default.asp?contentid=297058&lan=fi Välimäki, P., Kaitila, J.-P. & Männistö, K. 2009a: Suomalaista Lasionycta secedens (2+7) tunturiperhosseurantaa pyritään elvyttämään SPS:n, Xestia lyngei (6+3) Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) SYKE:n ja Metsähallituksen yhteistyönä. — Baptria 34: 8–9. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010 [The 2010 Red List Xestia lorezi (2+5) of Finnish Species]. — Ympäristöministeriö & Suomen Välimäki, P., Männistö, K. & Kaitila, J.-P. 2009b: Ympäristökeskus, Helsinki. Huomioita ja havaintoja tunturiperhosseurannan TAULUKKO 2. Kaikki elinalueseurannas- kokeiluvuosilta 2008–2009. — Baptria 34: 126–134. Somerma, P. 1995: Perhosten linjalaskentaan Saanatunturilla. sa mukana olevat perhoslajit. Vuosien — Baptria 20: 31–33. 2008–2009 + vuoden 2010 löytöpaikkatieto- jen lukumäärä suluissa lajinimen jälkeen.

31 Baptria 1/2011 Baptria 1/2011 Vol. 36 s. 3 Pääkirjoitus s. 5 Uutisia ja tiedotuksia (nuorisoleiri, suoperhosseuranta ja perhosralli kesällä 2011) s. 6 Lajiparin Plusia festucae ja P. putnami tuntomerkit tarkastelussa Fernelius L.-E. s. 10 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2010 tulokset Heliölä J., Kuussaari M. & Niininen I. s. 18 Päiväperhosvuosi 2010 — poimintoja tietokannasta Välimäki P. s. 26 Tunturiperhosseuranta hahmottui vuosina 2008–2010 Välimäki P., Männistö K. & Kaitila J.-P.

Tarvikkeet perhosharrastukseen TIBIALEsta

MAARYSIÄ JÄLLEEN MYYNNISSÄ! TUOTEHINTOJA UUDISTETTU ENTISTÄKIN MAARYSÄÄN: PAREMPI MAARYSÄ. Katto halk. 50 cm, tuote 0618C Sis. jalat ja kiinnityspultit Jyrkempi suppilo-osa Hinta 28,- Jäsenhinta 22,40 ja läpinäkyvä lentoeste. Katto halk. 70/80 cm, tuote 0618A Sisältää 10 litran pyydysastian, Sis. jalat ja kiinnityspultit myrkkypullon ja vedenpoistosuppilon. Hinta 53,- Jäsenhinta 42,40 • Maarysä (tilavuus 45 litraa), tuote 0617 Elohopealamput (kirkas kupu!) Hinta 115,- Jäsenhinta 92,- • 125W, tuote 0504 Hinta 22,- Jäsenhinta 17,60 SUOSITUT PIENEEN TILAAN • 250W, tuote 0505 JÄSENHINTA: 92 e Hinta 27,- Jäsenhinta 21,60 KASATTAVAT 15 LITRAN • 400W, tuote 0506 MATKARYSÄT. Hinta 33,- Jäsenhinta 26,40 Uudistettu malli jossa tummansininen astia Sekavalolamppu 160W, tuote 0510 estää valon läpikuultamisen. Läpinäkyvä Hinta 25,- Jäsenhinta 20,00 Aurinkolamppu 300W, tuote 0521 irrotettava lentoeste parantaa pyydyksen tehoa Hinta 93,- Jäsenhinta 74,40 ja mahdollistaa pyydysten Lampunkannat ja kuristimet kasaamisen entistäkin pienempään tilaan. elohopealamppuihin myy Suomen Sisällä pohjavaahtomuovi ja matkamallin Perhostutkijain Seuran tarvikemyynti. pieni myrkkypullo. 60 (yhteensopivia kumpaankin rysämaliin) • Matkarysä (tilavuus 15 litraa), tuote 0619 JÄSENHINTA: 25 Kannat (Pysty) • E27 15,- • E40 25,- Hinta 32,- Jäsenhinta 25,60 Kuristimet • 125W 50,- • 250W 65,- • 400W 80,- Rysät myydään ilman kattoa, lamppua ja lampunkantaa. Kaikkia näitä tuotteita saatavilla erikseen.

UUTTA: Nyt yksissä kansissa Euroopan mittarilajisto. Patrice Leraut : Moths of Europe Vol. 2 Geometridae • Yli 800 sivua, 1116 lajia, 158 kuvataulua, levinneisyyskartat. Sisältää myös heimon Uraniidae.

Vielä saatavilla myös kirjasarjan 1. osa kiitäjäjistä ja kehrääjistä Patrice Leraut : Moths of Europe Vol. 1 • 400 sivua, n. 500 lajia, levinneisyyskartat Sisältää ryhmät: Arctiidae, Sphingidae, Lasiocampidae, Saturniidae, Endromidae, Lemoniidae, Bombycidae, Drepanidae, Axiidae, Limacodidae, Notodontidae, Lymantriidae, Brahmaeidae, Castniidae, Heterogynidae, Somabrachyidae, Cossidae, Hepialidae ja Thyrididae. HINTA: 83 e HINTA: 60 e

TILAUKSET: Tilaa omasi ensisijaisesti sähköpostitse: [email protected] tai puhelimitse 050-5616760 (Markus Rantala) arkisin klo 15–20 välisenä aikana. Toimitusaika 1–3 viikkoa. Hinnat eivät sisällä pakkaus-/toimitus- kuluja. Voit myös tulla ostoksille toimistollemme, olemme avoinna tiistaisin 15.30-20.00. Osoitteemme on Lämmittäjänkatu 2 a, 00810 Helsinki, Herttoniemi. Hyönteistarvike TIBIALE Oy pidättää oikeuden muutoksiin. Jäsenhinnat voimassa Hyönteistarvike Tibiale Oy:n omistajayhdistysten jäsenille (Suomen Perhostutkijain Seura, Suomen Hyönteistieteellinen Seura ja Helsingin Hyönteistieteellinen Yhdistys). — www.tibiale.fi