niin & näin filosofinen aikakauslehti nro 59 talvi 4/2008

Pääkirjoitus 3 Tere Vadén & Jarkko S. Tuusvuori, Pääkirjoitus niin vai näin 4 Jani Hakkarainen, Vastine Sajamalle Kolumni 6 Tuukka Tomperi, Goodbye, Papa n & n -haastattelu 8 Heikki A. Kovalainen, & outo ihmisyys Ulkomaailman kirjeenvaihtajat 16 Judith Butler, Obama, kritiikitön hihkunta ja politiikan paluu 20 Theodor W. Adorno, Minkä tähden vielä filosofiaa Suomalaisen filosofian lähihistoriaa 30 Mikko Leinonen, Lectio 32 Mikko Salmela, Lausunto 35 Kommentteja Kolumni 36 Petri Räsänen, Globalisaation loistava kurjuus Uskontokritiikki & uskontokritiikkikritiikki 38 Tapani Kilpeläinen, Michel Onfrayn kirjasta 39 Jyrki Siukonen, Gregorios Nyssalaisen & Richard Dawkinsin kirjoista 41 Tommi Kakko, Daniel Dennettin & Ketolan et al.in kirjoista 43 Tuukka Tomperi, Julian Bagginin & Jukka Pakkasen kirjoista 45 Jarkko Tontti, Sam Harrisin kirjasta 48 Tere Vadén, Christopher Hitchensin kirjasta Aristoteles, filosofoimisesta 50 Aristoteles, Protreptikos-fragmentti 52 Juha Himanka, Tuomas Nevanlinna, Eero Salmenkivi, Erja Salmenkivi, Jälkipuhe Valistuksen dialektiikkaa Kaliforniasta Lappiin 54 Jürgen Habermas, Jälkisanat Valistuksen dialektiikkaan 58 Soile Veijola, Klassikko- ja päiväkirja Tyyli, terveys, transgressio, tunnustus – opiskelijapaketti 66 Anna Tuomikoski, Filosofisesta tyylistä Nancylla 70 Teemu Kemppainen, Canguilhem ja terveys 74 Markku Nivalainen, Beckettin sovituksettomuus 77 Solja Kovero, Filosofian opiskelua 00-luvulla 78 Sanna Karhu, Tunnustaminen Butlerilla 84 Kimmo Kallio, Badiou, matematiikka ja toiminta Rousseaun luontokäsitteet ja tiede 88 Ville Lähde, Lectio Artikkeli 92 Jukka Mäkinen & Arno Kourula, Yritysvastuun politiikkaa Otteita ajasta 102 Kilpeläinen, Tuusvuori & Vadén, Otteita ajasta & luonnonfilosofiasta 105 Timo Kaitaro, Valistusseminaarissa 106 Antti Keskinen, Quine-seminaarissa 107 Vesa Korkkula, Parasiittiklubilla 107 Niina Nylund, Platonin Akatemiassa 109 Antti Virnes, FOKSissa

(2007), 100 x 100 cm 100 x 100 (2007), 110 Antti Salminen, Ote ajasta Kirjat 111 Hanna Ruutu, Kahtiajaettu ihminen

Aallokko 113 Raija Julkunen, Marxin, kapitalismin ja sosiaalidemokratian puolesta 116 Antti Salminen, Avantgarden vuosisata 118 Jukka Mikkonen, Tekijän paluu 119 Kaisa Luoma, Tutkimusprosessi väittelynä ja vuoropuheluna Josefina Nelimarkka, Josefina niin & näin t ä m ä n n u m e r o n kirjoittajat Ville Lähde, FT, Tampereen yliopisto Jukka Mikkonen, YTM, tutkija, filosofian o s o i t e niin & näin – filosofinen Theodor W. Adorno (1903–1969), saksa- yksikkö, Tampereen yliopisto aikakauslehti lainen filosofi, sosiologi ja musiikin- Jukka Mäkinen, KTT, tutkimuskoordinaat- tutkija PL 730, 33101 Tampere tori, Helsingin kauppakorkeakoulu Aristoteles (384–322 eaa.), kreikkalainen Tuomas Nevanlinna, kirjailija, kääntäjä, filosofi Chicago päätoimittajat Judith Butler, professori, retoriikan ja ver- Markku Nivalainen, YTK, opiskelija, tailevan kirjallisuudentutkimuksen Jarkko S. Tuusvuori, 040-735 87 68 Jyväskylän yliopisto laitos, Kalifornian yliopisto, Berkeley Tere Vadén, [email protected] Niina Nylund, fil.yo, filosofian laitos, Jürgen Habermas, saksalainen filosofi ja Helsingin yliopisto toimitussihteeri Tuukka Tomperi, sosiologi Veikko Pietilä, professori emeritus, tiedo- [email protected] Jani Hakkarainen, FT, Visiting Fellow, tusopin laitos, Tampereen yliopisto filosofian laitos, Yalen yliopisto artikkelitoimittaja Ville Lähde, Sami Pihlström, käytännöllisen filosofian Juha Himanka, dos., yliopistonlehtori, [email protected] professori, Jyväskylän yliopisto humanistinen tdk, Helsingin yliopisto Hanna Ruutu, FT, tutkija, slavistiikan ja k i r j a -a r v o s t e l u t Jukka Mikkonen, Raija Julkunen, dosentti, Jyväskylän baltologian laitos, Helsingin yliopisto yliopisto [email protected] Petri Räsänen, FT, KTM, filosofian yksikkö, Timo Kaitaro, FT, filosofian historian toimittajat Tampereen yliopisto dosentti, Helsingin yliopisto Mikko Salmela, VTT, dosentti, Helsingin Mervi Ahonen, [email protected] Tommi Kakko yliopisto Hanna Hyvönen, [email protected] Kimmo Kallio, HuK, Yleinen kirjallisuus- Eero Salmenkivi, FL, yliopistonlehtori, tiede; opiskelija, Helsingin Yliopisto; Tapani Kilpeläinen, tapani.kilpelainen@ soveltavan kasvatustieteen laitos, jatko-opiskelija, Dublinin City kolumbus.fi Helsingin yliopisto University Petri Koikkalainen, petri.koikkalainen@ulap- Erja Salmenkivi, FT, projektitutkija, Sanna Karhu, VTK, tutkimusavustaja, klassillisen filologian laitos, Helsingin land.fi Kristiina-instituutti, Helsingin yliopisto yliopisto Mikko Pelttari, [email protected] Teemu Kemppainen, VTK, Helsingin Antti Salminen, tutkija, Tampereen yliopisto Antti Salminen, [email protected] yliopisto Tapani Kilpeläinen Sami Syrjämäki, [email protected] Juhani Sarsila, aate- ja oppihistorian Antti Keskinen, FM, tutkija, historiatie- Hanna Hyvönen & Jarkko S. dosentti, Tampereen yliopisto, kuvatoimitus teen ja filosofian laitos, Tampereen Oulun yliopisto Tuusvuori yliopisto Jyrki Siukonen, kuvataiteilija, KuT, Kuva- Vesa Korkkula, valt. yo. u l k o a s u Mirkka Hietanen, mirkka.hietanen@ taideakatemian tutkija Arno Kourula, tutkija, Helsingin kauppa- voima.fi Tuukka Tomperi, assistentti (vs), kas- korkeakoulu vatustieteiden laitos, Tampereen toimitusneuvosto Antti Arnkil, Saara Heikki A. Kovalainen, filosofi, Tampere yliopisto ­Hacklin, Heini Hakosalo, Kaisa Heinlahti, Solja Kovero, teoreettisen filosofian Jarkko Tontti, kirjailija, OTT, VTM, D.E.A., opiskelija, Helsingin yliopisto Ilona Hongisto, Julia Honkasalo, Han- Mikko Lahtinen, FT, YTT, valtio-opin nele Huhtala, Antti Immonen, Olli-Jukka Anna Tuomikoski, HuK, opiskelija, Helsin- dosentti, Tampereen yliopisto Jokisaari, Riitta Koikkalainen, Katve-Kaisa gin yliopisto Ilja Lehtinen, HuK, opiskelija, Helsingin Jarkko S. Tuusvuori, Helsinki Kontturi, Inkeri Koskinen, Kaisa Luoma, yliopisto Tere Vadén, yliassistentti, hypermedia, Yrsa Neuman, Tuukka Perhoniemi, Sami Mikko Leinonen, FT, filosofian ja elämän- Tampereen yliopisto katsomustiedon opettaja, Kanga- Pihlström, Olli Pyyhtinen, Juuso Rahkola, Soile Veijola, matkailun kulttuurintutki- salan lukio, vieraileva tutkija, Tarton Markku Roinila, Petri Räsänen, Milla Tiainen muksen professori, Lapin yliopisto yliopisto ja Milla Törmä Antti Virnes, fil. yo. Kaisa Luoma, FM, Tampereen yliopisto

t i l a u k s e t Kestotilaus 12 kk 37 euroa, ulkomaille 41 euroa. Välittäjän kautta Ilmoita viitteessä kirjoittajan nimi, vuosiluku lisämaksu. Kestotilaus jatkuu uudistamatta, kirjoittajalle ja sivunumerot (Nussbaum 2007, 14–15). kunnes tilaaja sanoo irti tilauksensa tai Merkitse kirjallisuusluetteloon kirjoittajan Tarjoa suomen- tai ruotsinkielisiä artik- muuttaa sen määräaikaiseksi. Määräaikais- suku- ja etunimi, teoksen nimi, kustantaja, keli-, essee-, puheenvuoro-, suomennos-, tilaus 41 euroa. kustantajan kotipaikka ja teoksen ilmesty- arvostelu- tai muita käsikirjoituksia lehdessä niin & näin ilmestyy neljä kertaa misvuosi: kirjannimi kursiivilla, artikkelin julkaistavaksi. Tieteellisissä artikkeleissa lehti kursiivitta ja lainausmerkeittä. Lehtiartikke- vuodessa. noudattaa referee-menettelyä: toimituksen lista ilmoita julkaisun nimi, numero, vuosi Tilaus- ja osoiteasiat 040-721 48 91, tilauk- lisäksi ainakin yksi ulkopuolinen asiantuntija ja sivut. Mainitse käännöksistä myös alku- [email protected] arvioi käsikirjoituksen. teoksen nimi, ilmestymisvuosi ja kääntäjä. Artikkelin ihannepituus on 31 500 merkkiä Viitteissä ja lähdeluettelossa on, toisin kuin välilyönteineen (yli 45 000 mv on liian pitkä), Sami Syrjämäki, 044-540 0268, leipätekstissä, hyvä käyttää lyhenteitä (mm., Ilmoitukset kirja-arvostelun 7 500. Lähetä käsikirjoitus [email protected] esim., ks., vrt.). Esimerkiksi: toimitukselle sähköpostin rtf-liitetiedostona. Simmel, Georg, Eräistä filosofian nykyon- Ilmoitushinnat 1/1 sivu 400 euroa, puoli Liitä saatteeseen nimi, osoite, sähköposti- gelmista (Über einige gegenwärtige Probleme sivua 250 euroa, 1/4 sivua 160 euroa. Värilisä osoite ja puhelinnumero sekä tekijätiedot der Philosophie, 1912). Suom. Olli Pyyhtinen. sisäsivuilla +25%. Takasisäkansi 550 euroa, kirjoittajaluetteloa varten. niin & näin 4/06, 42–45. takakansi/etusisäkansi 650 euroa (sis. väri) Älä muotoile tekstiä (ei tyylimäärittelyä, Visions of Value and Truth. Understand- sarkaimia, rivien keskittämistä tai tasausta, ing Philosophy and Literature. Toim. Floora tavutusta eikä lihavointia). Vain otsikot, Maksut ps-tili 573274-251814 Ruokonen & Laura Werner. Acta Philosoph- kappalejaot, kursivoinnit ja viitteet ovat ica Fennica, Vol. 79. Societas Philosophica Julkaisija & kustantaja mahdollisia muotoiluja. Laadi artikkeliin Fennica, Helsinki 2006. Eurooppalaisen filosofian seura ry ingressi ja alalukuotsikot. Jos haluat lainauk- Laita kysymykset tai huomautukset ISSN 1237-1645 sen erillisenä sisennyksenä, kirjoita se omaksi saateviestiin, kaaviot tai taulukot erilliseen kappaleekseen lainausmerkkien sisään ilman 14. vuosikerta tiedostoon. Tarkemmat muotoiluohjeet saa sisennystä tai sarkainta. Kursivoi teosnimet ja painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy pyydettäessä. vieraskieliset termit. Hyväksytyt kirjoitukset voidaan julkaista 1 2 Käytä vain numeroituja ( , …) loppu- samalla tai myöhemmin myös lehden Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto viitteitä, ei ala- eikä teksti- tai sisäviitteitä. verkkosivuilla.

Kannen kuva: Anna Retulainen Anna kuva: Kannen Kultti ry:n jäsen pääkirjoitus niin & näin ”Mutta me joudumme kyllä hyväksymään maailmanmenon.”*

XI vuosisata alkaa mukavan rykivästi. Heti en- kai sossu vaihtoi kevytmarxilaisuuden vulgäärinietzsche- simmäisellä kymmenellä saadaan loppuja, alkuja läisyyteen ja kyökkideleuzeen. Suuren tarinan kolmas Xja jopa pysähtyneeksi luullun sydämen elvytyksiä. mahdollinen mailleenmenoaika koitti 21.17,50–54: ”Tää Perussuomalaisten Feenix-temppu poikii kuhinaa val- on aika raakaa peliä, mutta näin se vaan tänä päivänä tuustosaleihin ja kenties leivättömän pöydän ääreenkin, on.” jos Vihreät, Vasemmistoliitto ja PS saavat läpi kaikki Kalpenisi Rosa Luxemburg, jos Leonard Bernsteinkin. haasteensa ja vastatutkintapyyntönsä. Obaman voitto Heidän kiistansa siitä, edellyttikö edistys kapitalismin kihelmöi maailmanpolitiikan suonissa pitkään, ja re- Zusammenbruchia vai sosia- ja liberalismin sopua, oli teo- publikaaneille kaikki muu on mahdollista paitsi business reettinen ja aikaansa sidottu. Rosan mukaan juuri Leo as usual. Politiikassakin yhden miero on toisen leipä. hävitti sanan ”porvarillisuus” luokkaluonteen tekemällä Isoimmat romahdukset ovat aavemaisia: jälkikäteen se- siitä ”yleisyhteiskunnallisen käsitteen”. Täällä bernstei- litettyinä yhtä välttämättömiä kuin USA:n pankkien nilais-koivistolaisuuden koekentällä on totuttu ajatte- kansallistaminen. Parhaimmillaan saadaan maalikamera- lemaan vähimmäisvasemmistolaisesti, että yhteiskunnan kuvia. tulee tehdä edes jotain muuta kuin muokata Maata yh- Suomalainen sosiaalidemokratia kuoli 28. huhtikuuta tiöitten planet funfuniksi. Hymyilevän Kalliomäen sanat 2005 kello 21.16,49–52(*). Kolmen sekunninsadan- näyttivätkin järkyttävän Rahkosta, joka siirtyi insertti- neksen aikana demarivaltiovarainministeri Antti Kal- juontoon: ”No, puhutaan lisää teollisuuden rahoista. liomäki ilmoitti suorassa tv-lähetyksessä yhteiskunnan Pörssiyhtiöitten alkuvuosi on sujunut ennätyksellisen antautumisesta kansainvälisten sijoitusten liikkeelle. Pu- hyvin […]” Ruutuun lipui Ruukki Oy:n osavuosikatsaus- nakravattinen hyvinvointisankari oli muutama minuutti tilaisuus, jossa kyyryselkäiset toimittajat kuuntelivat hil- aiemmin lausunut hymähtäen: ”Yritykset toimivat tänä jaisina rakennuspomoa. päivänä ihan kylmän kapitalismin lakien mukaisesti: ne Eihän Kalliomäki pahuuttaan, tahattomasti vain. sijoittavat sinne, missä tuotto on parasta. Ja sillä tavalla Hyvän- ja vajaatahtoisia pukumiehiä tuntuu riittävän sitten pitää myöskin maan asioita hoitaa, että niitten kan- asiallisten asioiden hoitamiseen. Tuskin mikään onkaan nattaa jatkossa sijoittaa tähän maahan.” Urheilumiehenä ihanampaa kuin saada alternativ har vi inte -poliitikkoja Kalliomäki kilpailutti muotoiluja. Vaihtoehtoinen va- kiinni itse teossa housut kintuissa ja sisu kaulassa samaan semmistolaisuuden päätöshetki klo 21.17,39–42 kuuluu: aikaan kun vapaamarkkinakapitalistit saattavat ”libera- ”Niin, se on se kehityskulku, jolle emme oikeastaan lisoinnin” kirosanaksi kohta jo Aamulehdessäkin. IMF:n mitään voi.” uusien ehtojen voimaansaattamista odoteltaessa mella- koitsijoita kuritetaan kyynelkaasulla – Islannissa! Mikä LEn A-plussan toimittaja Mika Rahkonen joutui näyttäisi paremmin, että politiikalla ja poliitikkojen erikseen kysymään yritysvastuusta tai poliitik- valinnalla – äänestämisellä – on vaikutuksia niin kut- kojen oikeudesta puuttua. Eikö kiinnostanut suttuun reaalimaailmaan. ytyöttömien tilanne Kalliomäen mainitsemassa ”globali- Sosiaalidemokratian käsite ja sen reaalihistoria tar- saation meidän kannaltamme hankalammassa vaiheessa”? koittavat pesäeroa vallankumouksellisiin. Mutta sosiaa- Ministerin sanoin vastuuta ”on hyväkin peräänkuuluttaa, lidemokratia tarkoittaa myös maailmanmenon muutta- mutta tosiasia on” yritysten voittoa etsivä katse. Työt- mista silloin, kun se on heikoimmassa asemassa olevien tömän piti tajuta fakta: ”[M]atalan osaamisen poistuma kannalta sietämätöntä. Tästä, ja sen mukana itsestään, [Suomesta] on kohta läpikäyty.” Kalliomäki kirkasti po- suomalainen sosiaalidemokratia luopui selvin sanoin. litiikanteon uuden ytimen, jonka mukaan ”meidän pitää Äänestäjät reagoivat. Demarit rökälehävisivät edus- kyetä omaa osaamistamme monipuolistamaan, vahvis- kuntavaalit 2007. Ministerinpaikkansa uudelle puheen- tamaan, luomaan toimintaympäristöä yrityksille”. Siksi johtajalle Eero Heinäluomalle menettänyt Kalliomäki

4/2008 niin & n äin • 3 johti tappiota arvioinutta työryhmää. Se ei löytänyt vir- keuksellisia elämän- ja ilmaisutapoja. Ettekö olleetkin, heitä puolueen hallitustyöskentelystä, vaan ”päättämättö- 20-lukulaiset, meitä tuntuvasti epäyksilöllisempiä? ”Vas- mästä kampanjasta” ja nokkamiehen ”etäisestä imagosta”. takkainasettelujen aika on ohi”: yhtä ei erota toisesta. Päätelmä on täydellinen lillukanvarsi: puolueella, jolla on maassa eniten valtaa, ei edes periaatteessa voi olla ”etäistä un erilaisuus on astetta rajumpaa, hyminä imagoa”. Kun demarit ottivat uudelleen lukua kuntavaa- muuttuu hyytämiseksi. Tai häätämiseksi. Hel- leissa 2008, kansanedustaja Erkki Tuomioja moitti syyksi Ksingin Vuosaaressa lauma normeihin sopeu- uusimman puheenjohtajan ”unelmahöttöä”. Tuomioja tumattomia eläimiä ja muuan sopeutumaton taiteilija itse teki tulosta Kalliomäen ministerikumppanina halli- saavat nauttia yksilöllisyyttä väitetysti juhlivasta mutta tuksessa, joka kiritti Suomen tuloerot OECD-ennätys- sitä tosiasiassa vihaavasta kulttuurista. Kokoomuksen ja tahtiin. Ei ihme, että Thomas Wallgrenin oli ryhdyttävä vihreitten hallitsema metropoli potkii Miina Äkkijyrkän pelastamaan edes jotakin. On tultu tilanteeseen, jossa ja suomenkarjan lehmät esikaupungin kalliilta maalta. sosiaalista omaatuntoa fuskaava Kokoomus tai sen eko- Mahdolliset eläinsuojelurikkeet Uutelan tilalla ovat tie- logisuutta falskaava apupuolue Vihreät feikkaavat de facto tysti vakava ja selvitystä vaativa asia. Ainakin näyttää ta- vähemmän kuin oikeudenmukaisuudesta muka huolta pahtuvan ilmeisiä ihmis- ja eläinoikeusrikkomuksia Äk- kantava suuryritysten hyysääjä SDP. Jutta Urpilaisen kijyrkkää ja kyyttöjä vastaan. Virkavalta hajahtaa zoofo- lipposlaisuus vain huonontaa sosiaalidemokratian uskot- bialta ja misogynialta. Eikä hengiltä saadusta vasemmis- tavuutta, jonka palauttaisi yksinomaan ehdottomuus, tosta ole korottamaan ääntään tätä, saati nimettömämpiä joustamattomat vaatimukset – ja toiminnan uusiminen reiluuden häpäisemisiä vastaan. vaikkapa Tommi Uschanovin nautinnollis-vasemmisto- Ainoana merkittävänä yhteiskunnallisena instituu- laisen pamfletin Mikä vasemmistoa vaivaa? pohjalta. tiona kirkko on tinkimättömän tasa-arvoisuuden kan- Suositun selityksen mukaan vasemmiston romahdus nalla, lyötyjen puolella. Ehkä. Sen johtomiehet, toisin juontuu sen puolueitten ja ay-liikkeen jämähtämisestä kuin diakonit, eivät vaikuta tajuavan, että joka ikinen savupiipputeollisuuden ja esiyksilöllistyneen kulttuurin kerta, kun he epäröivät vääryyksiä tai vähemmistöhuolia aikakauteen. Kääntäen vasemmiston luhistumista ei tar- kohdatessaan, he pettävät Jeesuksen keksimän ja Ranskan vitsisi liikaa surkutella, koska se kielii yksilöitten lopulli- vallankumouksen kultaaman égalitén. Saati omat erioi- sesta läpilyönnistä palautumattomissa omituisuuksissaan. keutensa. Kurja on kurjan keikkua piispainlausumien Emme joudu enää lukemaan objektiivisiksi tälläytyviä varassa. Kirkon olisi joka kohdassa näytettävä, miten oraakkelipääkirjoituksia, vaan saamme sykähtyä persoo- ’sielun pelastus’ merkitsee jotain vasta oikeudenmukai- nallisen veikeistä, kokemuksellisen viiltävistä ja omaelä- sissa oloissa. Ellei merkitse tismalleen niitä. Sosiaalide- mäkerrallisen rohkeista mietelmistä, joita partikuläärit mokraatit jättivät Forssan ohjelmastaan yhden toteutu- ja singuläärit minät suoltavat vertaamattomista sisikun- mattoman kohdan kristityille: kirkon ja valtion eron. Ei nistaan. Jostain syystä vain jokainen vaihtuva omalaatui- taida luterilaisten ilmalaiva kääntyä riittävän nopeasti tätä suuden majakka ”valitsee” yhä arvattavammin yllättäviä, voimahunajaa ahtaamaan. yhä toisteisemmin tilittäviä ja yhä sovinnaisemmin poik-

niin v a i n ä i n

Jani Hakkarainen Vastine Sajamalle Professori Seppo Sajama arvioi (niin & näin 3/08) väitöskirjani Hume’s Scepticism and Realism (TUP 2007).

aluan ensinnäkin Myönnän myös kirjan esitystaval- lyhyesti Sajaman esittämään kri- kiittää Sajamaa lisen raskauden. Se ei kykene eikä tiikkiin. siitä, että hän on pyrikään tavoittamaan Humen it- Sajama tyrmää englannin kieleni kahlannut väitös- sensä loisteliasta tyyliä. Se tavoit- lähes täysin. En usko sen olevan kor- kirjani läpi. Uskon telee Humen vaivattomasti etenevän keatasoista kyseisen kielen proosaa, Hvilpittömästi, että se on vaatinut proosan filosofista analyysia. mutta natiivit kielentarkastaja, sitkeyttä ja hyviä istumalihaksia. Tästä huolimatta haluan vastata toinen esitarkastaja ja vastaväittäjä

4 • niin & n äin 4/2008 WE’RE NO ANGELS EMME OLE ENKELEITÄ Bogart: You see in business and everything else Ymmärtänette, että liiketoimintaan niin kuin there is appearance and there is . kaikkeen muuhunkin kuuluvat näennäisyys ja todellisuus.

Felix: But I’m an honest man. Mutta minä olen rehellinen ihminen. Totta kai te olette. Se on todellisuus. Te Bogart: Of course you are. That is reality. You are olette rehti mies. Vaan mitä hyvää siitä an honest man. But what’s the good of that if your koituu, jos omat kirjanne saavat teidät books make you look like a crook. All I’m going to näyttämään roistolta. Minä aion vain saattaa ne do is make your books agree with your character.1 sopusointuun teidän luonteenne kanssa.1

(Michael Curtizin jouluelokuvasta (1955); käsikirj. Albert Husson & Ranald MacDougall)

NIIN & NÄIN -kirjat luontuvat todellisuuden, näennäisyyden ja uudenvuoden juhlintaan NIIN & NÄIN toivottaa lukijoille hyvää joulua www.netn.fi, [email protected], p. 040–721 48 91, www.filosofia.fi, PL 730, 33101 Tre

Was I right or was I? Olinko oikeassa vai oikeassa?2

1 Luonnetutkimuksen perusteks- tuskin mistään niin paljon kuin Channingia ja muita yhdysval- teihin kuuluvat Aristoteleen ”Obaman luonteesta”. Philadel- talaisen kulttuurirenessanssin Nikomakhoksen etiikka, Theof- phiassa 1821 painettuun Luthe- kirjoittajia. 1980-luvulta alka- rastoksen Luonteita, Adam Smit- rin Vähä-Katekismus -amerikan- neen hyve-etiikan uuden nousun hin Theory of Moral Sentiments nokseen sisältyi erillinen luku myötä characterista on tullut ja Wilhelm Reichin Die Sexua- ”Kristityn luonteesta ja velvoit- suoranainen hokema; ks. esim. lität im Kulturkampf. Rousseau teista, kristityn toivosta ja loh- Joel J. Kupperman, Character. kirjoitti Émilessaan hahmoluon- dusta”. Valloissa suosituksi filo- OUP, New York 1991. Itse sana teen ja lämpöluonteenlaadun sofian oppikirjaksi osoittautunut juontuu kreikan uurtamista, raa- kasvatuksellisesta yhteydestä: britti Samuel Taylor Coleridgen pimista tai kaivertamista tarkoit- un bon caractère est aussi essentiel Aids to Reflection (1829) oli laa- tavasta verbistä kharassein. qu’un bon tempérament. Karak- dittu manuaaliksi, joka alaotsik- 2 Humphrey Bogart Fred C. täärietiikka on etenkin USA:ssa konsa mukaan avitti harkintaa Dobbsina John Hustonin elo- muodostunut merkittäväksi Varttumaan miehekkääksi luon- kuvassa Sierra Madren aarre, moraalifilosofian ja uskonnol- teeksi usein järkevyys-, moraali- (1948). lis-poliittisen kiistan aiheeksi: suus- ja uskonnollisuusperustein. presidentinvaaleissa puhuttiin Aihe kiinnosti myös Emersonia,

eivät esittäneet samaa arviota. Esi- tajien pätevyydestä, koska he kaikki sivat täysin erotettavissa filosofisista tarkastaja kyllä katsoi työn sisältävän ovat tunnustettuja varhaismodernin probleemeista tai mikä pahempaa, epäidiomaattisia ilmaisuja mutta filosofian asiantuntijoita ja kaksi etu- etteivät ne olisi filosofiaa lainkaan. olevan muuten selkeätä kieltä. Kie- rivin Hume-skolaareja. Hyvän tulkinnan esittäminen edel- lentarkastus suoritettiin esitarkas- Sisällöllisen kritiikkiin vas- lyttää kykyä ottaa huomioon mitä tuksen jälkeen. taamisen haluan aloittaa yleisellä erilaisimpia filosofisia ajatusmahdol- Sajaman virallisten arvioiden huomiolla. Kyseessä on ensisijai- lisuuksia. Hyvä filosofinen argumen- käyttö on valikoivaa. Hän viittaa sesti tulkinnallinen klassikkotut- tointi edellyttää muiden filosofien esitarkastuslausuntoihin, mutta vain kimus ja vasta toissijaisesti ylei- tulkintaa. kritiikkiin ja jättää huomiotta lähes sempää mielenkiintoa tavoitteleva Sajaman arvio ei viesti varsinaista yksinomaan kiittävän yhdysvalta- filosofinen teos. Tulkinnalliset on- osaamista Hume-tutkimuksen eikä laisen vastaväittäjän lausunnon. On gelmat ovat siis etusijalla. Tämä väitöskirjani filosofisen aiheen ken- myös kyseenalaista vihjailla tarkas- ei kuitenkaan tarkoita, että ne oli- tällä.

4/2008 niin & n äin • 5 Hän tuntuu ymmärtäneen työni mielekkyyttä. Näin esitarkastaja ei muodosta, jonka mukaan havait- painopisteen, mutta kohteliaista kii- suinkaan tehnyt. Hän vain olisi itse semme Reaaliset oliot osittain. toksista huolimatta arvioi työtä lä- suosinut propositioiden listaa diag- Sajama näyttää ymmärtäneen, että hinnä yleisfilosofisesta näkökulmasta. rammin sijasta. väitän tämän ajatusmahdollisuuden Tulkinnan arviointi olisi edellyttänyt Tätä yksityiskohtaista argumentin olevan legitiimin filosofisen kannan. Hume-keskustelun hyvää tunte- analyysia Sajama kritisoi jokseenkin Tällä perustella hän väittää työni si- musta. Työn on tarkoitus olla pu- tarkoituksettomaksi. Analyysi moti- sältävän suoranaisen virheen. Virheitä heenvuoro tähän hyvin spesialisoitu- voituu nimenomaan kahdesta syystä. se varmasti sisältää, mutta minua neeseen ja perinteiseen filosofian his- Jo pelkästään I ja II syvällisen argu- voidaan tuskin syyttää virheestä koh- torian osa-alueeseen. Voin vakuuttaa, menttien rekonstruktio on vaikea dassa, jossa vain nostan esille erään että eturivin Hume-skolaarit eivät tulkinnallinen ongelma sen vuoksi, filosofisen mahdollisuuden ollakseni keskinkertaiselle työlle paljon kor- että ei ole lainkaan selvää, mistä perusteellinen. viaan lotkauta. argumenteista on tarkkaan ottaen ky- Tietoisuusmentalismi on Sajaman Sajama väittää, että esitän rat- symys. Toiseksi Humen kanta näihin mielestä huono termi, koska sille on kaisun tutkimusongelmaani vasta argumentteihin on aidosti hankala olemassa jo vakiintunut termi: feno- kirjan lopussa. Tämä ei pidä paik- mutta merkittävä tulkinnallinen menalismi. Kuten esimerkiksi kir- kaansa. Hyvän opinnäytetyön tavoin ongelma. Osoitan kirjassani, että jassa käsittelemäni Galen Strawsonin ratkaisu paljastetaan jo alussa: sekä Hume sanoo niin vähän tästä asiasta. ymmärrys fenomenalismista osoittaa, tiivistelmässä että johdannossa. Samasta syystä joudun käyttämään fenomenalismi on liian negatiivisesti Sajama katsoo ratkaisuni olevan kaiken mahdollisen todistusaineiston latautunut termi nykyfilosofiassa. paitsi tylsä ja yllätyksetön myös löy- perusteltujen kantojen esittämiseen En halua tässä puhdistaa Humea tyvän jopa oppikirjoista. Tämän ongelmasta. Tätä Sajama ironisoi. virheistä mutten myöskään asettaa oppikirjan haluaisin nähdä. Kuten Arvionsa yleisfilosofisessa osuu- häntä välittömästi huonoon valoon osoitan väitöskirjani johdannossa, dessa Sajama ihmettelee, miksi en ole mahdollisesti pejoratiivisilla termiva- tulkintani on uusi kontribuutio vastannut esitarkastajan esittämään linnoilla. Fenomenalismi ei sitä paitsi Hume-tutkimuksen kentässä. Sen kritiikkiin pöytäargumentille: ”Ole- useimmin ole sama asia kuin tietoi- tarkoituksena on ratkaista eräs as- tetaan, että istun pöydän ääressä suusmentalismi. Yleensä fenomena- pekti kaikkien aikojen vaikeimmasta ja näen sen olevan soikea. Sitten lismi kieltää Reaalisen todellisuuden ja kiistellyimmästä, skeptisismin nousen seisomaan ja huomaan, että olemassaolon, mitä tietoisuusmen- ja naturalismin suhdetta koske- se onkin pyöreä. Voidaanko tästä talismi ei tee. Se jättää tämän kysy- vasta Hume-kysymyksestä: mikä on päätellä, ettei havaintoni välitön myksen auki. Humen kanta Metafyysiseen Rea- kohde ole reaalinen pöytä? Ei voida, Sajama osoittaa myös heikkoa an- lismiin tai ulkomaailman olemas- koska on mahdollista ajatella, että tiikin filosofian historian tuntemusta saolon ongelmaan. Erityisesti erottelu näen reaalisen pöydän eri hetkinä kritisoimalla termin argumentum ad Humen filosofisten ja arkipäiväisten erilaisena asemastani riippuen.” hominem käyttöäni. Antiikin skep- kantojen välillä otetaan käyttöön Ehkä tämä olisi pitänyt sanoa jo tikot käyttivät sitä tarkoittamaan tämän ongelman ratkaisemiseksi. kirjassa: huomautuksessa ei ole ym- vastustajan premisseistä argumentoi- Suurin osa Hume-skolaareista ei tätä märretty pöytäargumentin pointtia mista. Käytän tätä merkitystä sen se- erottelua halua Humeen attribuoida. (siksi en siihen reagoinut). Sen on littäen. 1900-luvun filosofiassahan se Rohkeuden puutteesta minua nimittäin tarkoitus osoittaa juuri se, yleensä tarkoitti virheargumenttia, tuskin voi siis syyttää. minkä huomautus myöntää. Havain- jossa argumentoidaan ihmistä eikä Mennäkseni yksityiskohtiin tojen sisältö riippuu havaitsijasta ja asiaa vastaan. Sajama on ymmärtänyt väärin, että havainto-olosuhteista ja ei ole siten Lopuksi Sajama perää rohkeutta ”pöytäargumentti” olisi sama kuin niistä riippumaton, Reaalinen olio. ja uskallusta filosofiselta tekstiltä. se, mitä kutsun I syvälliseksi argu- Sajama puuttuu täydelliseen si- Itse katson filosofian vaativan ennen mentiksi aisteja vastaan, jonka perus- vupolkuun argumentaatiossani. Tar- kaikkea perusteluja ja perusteelli- teellisen rekonstruktion esitän sivun kastelen Humen kantaa tietoisuus- suutta eli filosofisen kentän tai eri- 93 diagrammissa. Pöytäargumentti mentalismiin (Conscious Mentalism) laisten ajatusvaihtoehtojen kartoit- on vain I syvällisen argumentin osa. ja pohdin sitä, voisiko hän olla suora tamista ja arviointia. Toisen luon- Sajama väittää, että yhdysvalta- Realisti (havaitsemme Reaaliset oliot). toisille ihmisille se on tylsää, toisille lainen esitarkastaja olisi kritisoinut Eräässä kohdassa otan esille ajatus- kutsu filosofiseen kamppailuun. I syvällisen argumentin analyysini mahdollisuuden suoran Realismin

6 • niin & n äin 4/2008 k o l u m n i Goodbye, Papa Tuukka Tomperi

sä kuoli. Syksy jatkui. Vuodenaika pakeni alta. oli hänen lajinsa. Mutta hänen elementtinsä, elämänsä ja Muutama viikko syöpäosastolla, pari päivää saatto- lapsuutensa olivat peltoa, metsää ja järveä. Ihoitokodissa, siinä kaikki alusta loppuun. Kuolema Isän lepo oli ansaittu. Kahta elämäntyötä hän ehti ei vastannut odotuksia eikä odottanut ihmisten ajatuksia. tehdä, eikä peräkkäin vaan päällekkäin. Vapaat piti Syöpäosaston rakennus oli hiljattain vihitty, tahraton, käyttää kun oli aika kylvää tai korjata. Toistakymmentä funktionaalinen. Optimoituihin tiloihin oli ihmisten vuotta taisi mennä ilman varsinaisia kesälomia. Sitten isä tuotava virheet ruumiissaan, epäonnistuakseen elämään tajusi luovuttaa järjettömyydestä, mutta joutui luovut- täydellisyyden keskellä. Ristiriita puitteiden ja luhistuvan tamaan kai liiankin paljon itsestään samalla. kehon välillä pisti miettimään päättymättömiä ajatuksia. Jo sitä ennen hänen erheensä – minun suhteeni Kuten miksei kuolema näy sairaaloissa, vaikka se on niissä ja elämänmuodon siirtämisen kannalta – oli muuttaa kaikkialla. Osaston taululla oli sairaalapapin kuva. Ei se maalta kaupungin keskustaan ennen syntymääni ja ottaa ole vähän, se voi olla paljon, mutta on silti riittämätöntä asunto Klassillisen koulun oppilaaksiottoalueelta. Kasvu- koko kuoleman kuvaksi ja käytännöksi, jolla kokonaisen ympäristöni tarjoumat olivat toisia kuin hänelle. Jos väi- yhteiskunnan pitäisi kohdata kuolevien yksinäisyys. tetään, ettei sosiaalisella ympäristöllä ole merkitystä ohi Pirkanmaan hoitokodissa oli toisin, kaikki tarpeel- ja yli biologian, käyn elävästä vastaesimerkistä. Silti vietin linen oli tarjolla. Mutta isä ei ollut enää mukana, vaikka maalla elämästäni niin paljon, että olen sieltä enemmän en tiennytkään missä hän meni. Käsitin siellä, että kuin moni. On asioita, joista kiitollisuus tulee vasta myö- kuolema ei vain tule, joskus sitä on tehtävä. Pari päivää hemmin. kamppailtuaan hän jätti itsensä, elämän. Hän päästi irti, Joistain voi kiittää heti. Useimmiten kiitin autosta. myös konkreettisesti, sängynlaidasta, käsistä. Käsitin Ajoimme molemmat vanhoja, koska hyvää on turha siellä, että kuolema on irti päästämistä. vaihtaa. Erona oli, että isä korjasi oman autonsa, mutta Sairaalavierailujen ja hoitokotikäyntien jälkeen ajelin minun autoni korjasi isä. Viime vuosina en käynyt edes autolla ilman määränpäätä ja annoin ajatusten tulla. katsastuksissa, ja paremmin läpi menikin hänen vie- Päässä soi monesti ja pyytämättä Terry Jacksin Brel- mänään. Isän siunauspäivä osui viimeiselle katsastuspäi- coveri ”Seasons in the Sun”: Goodbye Papa, it’s hard to die/ välle. Ajattelin, että olisi symboliikkaa siinä, että ajaisin when all the birds are singing in the sky... Joka kappaleen ensin katsastukseen ja sitten Kalevankankaan kappeliin. muistaa, tietää että roolit olivat käännetyt. Eikä ollut ke- En ehtinyt, tietenkään. Jätin katsastuksen yliajalle. Isän vätkään, kuten laulussa, vaikka melkein olikin, ulkona mielestä olin aina myöhässä, ja useimmiten hän oli oi- vaikkei kalenterissa. Synkän alkusyksyn jälkeen aurinko keassa. alkoi paistaa, parvekkeelleni kävi helle, istuin shortseissa tuijottaen alas kadulle, missä ihmiset kävelivät kohti aksi isää on minulta mennyt, toinen äitini isä, kuolemaa, kukin yksin ja tavallaan. Kärpäset heräsivät toinen omani. Molempien kanssa kuljin lapsena, henkiin. Linnut ryhtyivät laulamaan, luulivat kevääksi. Ktoisen kaupungissa, toisen maalla. Opin olemalla, Mutta syksy jatkui. kasvatus ei vaadi paljoa puhetta. Monella tavalla toisilleen Mietin, jaksanko kiinnittää tikkataulun, jonka taus- käänteiset, mutta yhdessä mielessä kaltaiset: yhtä avuliaita talevyn haimme päivää ennen lähtöä päivystysasemalle, ja avussaan pyyteettömiä en ole muualla tavannut. Jos päivää ennen tietoa lopun alusta. Käsitin, että tieto ra- hyvä tahto ja epäitsekkyys ovat sivistyksen ydin, sitä oli kentaa ajan ja kokemuksen uudeksi, vaikka asiaintiloissa heillä, sydämen sivistystä. Ja ehkä siksi kaikki lapsetkin kaikki olisi samoin. tulivat heidän tykönsä. Vaikka isä ei tuntenut itseään tamperelaiseksi – ja ovin paljon yhdistävää ei ollut. Isäni maailma oli vaikkei kai koskaan sopeutunut kaupunkiin – siskoni raskaita koneita, tilojen suhteita, ergonomisia halusi Viitaa kuolinilmoitukseen. Siinä mielessä kuluneet Ksuunnitelmia, piirrustuslautoja, osia ja liikettä, säkeet sopivat, että ne ovat totta. Lahdentyven, männi- prosesseja, jotka tuli saada toimimaan paremmin, käden köntuoksu, saunaranta, vene, kalat, lapset, kaikki olivat taitoja. Ongelmien ratkaiseminen, rationaalinen ajattelu siellä, joten: Isä, hei!

4/2008 niin & n äin • 7 8 • niin & n äin 4/2008 Heikki A. Kovalainen Outo ihmisyys Stanley Cavellin haastattelu

”Nämä ovat vaarallisia aikoja.” Taiteen filosofian suuruuksiin kuuluva Stanley Cavell puhuu Harvardin kulmilla Brooklinen kodissaan Irakin sodan pohjattomasta tragediasta ja yhdysvaltalaisen kulttuurin sekasorrosta. Bushilaisessa kaaoksessa pesii jotain huojentavaakin. Syksyllä 82 vuotta täyttäneen estetiikan ja arvoteorian emeritusprofessorin asiantuntemus ulottuu arkikielen filosofiasta psykoanalyysin kautta Shakespeare-luentoihin. Filosofian ulkopuolella ehkä vaikutusvaltaisin ja laaja-alaisin elossa oleva amerikkalaisfilosofi tunnetaan parhaiten Emerson-, Thoreau- ja Wittgenstein-tutkimuksistaan sekä useista elokuvia käsittelevistä kirjoistaan. Seuraavaksi Cavellilta ilmestyy anekdootinvarainen 700-sivuinen omaelämäkerta, jonka pohjalta kirjoittaja puhuu jo tottuneesti filosofian omakohtaisuudesta: ”Kunpa voisin pitää kaikkia outoja ihmisten tekemiä asioita ihmisten tekeminä asioina.”

avatessamme ensimmäisen kerran ker- muuttua melko monimutkaiseksi, mutta joka tapauk- roitte, kuinka säveltäjä Ernest Blochin sessa tietämättömyytemme on usein itse aiheutettua. Tie- opetustapa innoitti teitä opiskelles- tenkin tahdon tuntea asioita niin kuin jokainen tahtoo, sanne musiikkia Berkeleyssa. Hän piirsi mutta asioiden tuntemiseen ei tarvita filosofiaa, kun taas nuottiviivastolle C-duuri-kolmisoinnun itseni tuntemiseen nähdäkseni tarvitaan. Mutta itseni Tnuotteja, mitä kuvasitte esimerkiksi todellisesta tunteminen tarkoittaa myös sen tiedostamista, että olen käsitteen oppimisesta. Onko muusikkotaustallanne kuolevainen, ja minulle osa itseni tuntemista tarkoittaa ollut vaikutusta filosofiaanne? sen tietämistä, minkä puolesta olen valmis kuolemaan ja Vaikka kuinka usein olen ajatellut asiaa, minulle on ajattelen muiden olevan. Ja filosofiassa toistemme kohte- kovin vaikeaa antaa muotoa sille intiimiydelle, jonka leminen kuolevaisina on minulle päämäärä. Niinpä oival- kohtasin näissä asioissa. Miksi siirtymä vaikutti minusta luksen pohjalta kuoleman on oltava kaveri ja kumppani varsin sulavalta? Ehkä voisin sanoa oppineeni musiikilta, – koska tiedän, että jonakin päivänä kuolen. että kaikella on merkitystä. Emmekä tiedä, mitä mikäkin merkitsee. On jatkuvasti tutkittava, miksi kaikki käyt- Omaelämäkerran mukaan kirjoittaminen on teille täytyy niin kuin käyttäytyy muusikon käsissä. Tärkeää on mahdollisuus tulla sinuiksi ahdistuksen kanssa. myös todella motivoida kaikki, mitä filosofiassa päästää Puhutte esimerkiksi leikkauspelosta sydänoperaation ulos suustaan, kaikki mahdolliset jonkin asian muotoile- edellä. Onko kirjoittaminen auttanut? misen tavat. Se saa oman kieleni kuulostamaan minulle Voi toki olla liiankin ilmiselvä kirjallinen tehokeino todelliselta. aloittaa sanomalla, että aion sallia sydäntäni tutkittavan, mikä antaa ymmärtää kirjoittamiseni olevan samalla sy- Teiltä on ilmestymässä omaelämäkerta, joka koostuu dämeni tutkimista. Tarkoitan tätä yleiseksi mielikuvaksi kirjoituspäiville päivätyistä katsauksista elämäänne. siitä, mitä merkitsee kirjoittaa omaelämäkerta, muistel- Teoksen alussa alatte kertoa elämäntarinaanne, mutta mateos: siinä tutkitaan omaa sydäntä, joka on tietenkin pian huomaatte tarinan johtavan turhankin suoraan minussa, eikä kukaan voi tutkia sydäntäni paremmin kuolemaan. Tulisiko filosofien suhtautua avoi- kuin minä. Itse asiassa kirjoittamisen ja filosofoinnin memmin kuolemaan, omaan kuolemaansa? omaelämäkerrallinen elementti on aina mielessäni. Tässä Jos filosofiassa mieleen tuleva ja minut siitä pois kohtaamme arvoituksen, sillä en pidä Wittgensteinin kimpauttava ja paikalleen pysäyttävä on aina jotakin, Filosofisia tutkimuksia omaelämäkerrallisena teoksena minkä jo tiedän – ja uskon tämän edelleen pätevän filo- ja siltikin se on sellainen, teos palaa jatkuvasti häneen. sofiaan: se on vanhin sokraattinen idea filosofiasta maa- Miksi sanon niin kuin sanon? – usein hänen paljon käyt- ilmassa – niin meillä on kysymyksiin vastauksia sitä tie- tämässään yksikön ensimmäisessä persoonassa. Puhunko tämättämme. Näkemyksen varsinainen sisältö voi äkkiä vain itseni puolesta, tai meidän, kuten hän usein sanoo, Valokuva: Oskari Oinonen Oskari Valokuva:

4/2008 niin & n äin • 9 mutta ”me” on sekin osa omaelämäkertaa. Kirjoittaessani olisivat motivoituja sillä hetkellä kun ne nousevat esiin. nousee jatkuvasti esille tapani käyttää itseäni esimerkkinä Olisi melko helppoa sanoa, ettei mikään inhimillinen ole filosofoinnissa. Se voi aina mennä pieleen kaikista mah- minulle vierasta – voi kun voisin elää tämän maksiimin dollisista syistä, kuten muutkin asiat, joko siksi että olen mukaan ja pitää kaikkia outoja ihmisten tekemiä asioita tyhmä tai sokea itselleni, tai että asia on minulle outo ihmisten tekeminä asioina, ja elleivät ne ole minulle vie- enkä ole tarpeeksi tarkkaavainen tai kärsivällinen – mutta raita, niistä on kirjoitettava, ne on otettava mukaan. Kai- silloin on vialla juuri tämä, ei se, että olisin tehnyt väärän kella on merkitystä: tämä tarkoittaa sitäkin, että missä ta- johtopäätöksen. Meillä voi olla monenlaisia näkemyksiä hansa paikassa voi olla pakollista pysähtyä. Tiedän tämän filosofiasta, mutta oman näkemykseni mukaan filosofian ärsyttävän ihmisiä. En tiedä, mitä voisin asialle tehdä. muuntaminen logiikaksi voi jättää jälkeensä kauniin ai- Millä tahansa hetkellä saatan sanoa, ettei tämä muotoilu hepiiriin vaan ei filosofiaa. tyydytä minua. Niin vain on. Tahdon kirjoittaa niin, että ajatteluun kuuluu tiettyä epämukavuutta, inhimil- lisyytemme epävakauden kohtaamisen synnyttämää epä- Pidän sitä elossa mukavuutta, kaikki voi milloin tahansa murtua. Se on Teoksenne ovat erityisellä tavalla inhimillisiä ver- haluni, se on tarkoitukseni. rattuna paljoon akateemiseen filosofiaan. Kykenette Saatan siis vaikuttaa kovin röyhkeältä ja riskejä ot- puhuttelemaan ja tempaisemaan lukijanne mukaan tavalta ja lukijalta kohtuuttomia vaativalta ja hänestä henkilökohtaisella tasolla. Tyylinne on herkkä ja hie- poispäin kääntyvältä, joskus hienoja temppuja tekevältä. novarainen, mikä antaa kysymyksille tilaa hengittää: Kaikkein syvimmän ajatukseni mukaan tässä ei kui- ette peitä ihmiselämän ihmeellisyyttä väkinäisen tai tenkaan ole mitään epätavallista. Joku toinen voisi sanoa systemaattisen tyylin alle. saman. Minuahan pidetään eksentrisenä, mutta jos olisin Tunnutte todella tavoittavan sen pyrkimyksen, joka pelkästään eksentrinen, en tavoittaisi sitä, mitä nimität minulla oli ensimmäisellä koskaan suorittamallani filo- asioiden inhimillisyydeksi. Kuka tahansa voisi sanoa näin. sofian kurssilla. Tahdoin sen puhuttelevan minua. Filo- Juuri niin ajattelen. Silti en ole sitä mieltä, etten olisi sofiassahan tutkitaan menneitä teoksia, eikä asiassa ole lahjakas. Tätä on kuitenkin pehmennettävä toteamalla, mitään ongelmaa Kantin tai minkä tahansa historiallisen että sellaista lahjakkuutta on monissa, kysymyksessä ei aiheen kohdalla, mutta akateemisessa filosofiassa asioiden ole epäinhimillinen lahjakkuuden laji. Ja sanoessani fi- akatemisointi vie pois niiden puhuttelevuuden, filosofia losofian kirjoittamisen vaativan kursseille osallistumista muuntuu vain kasaksi ongelmia, ja siihen petyin kovasti. tarkoitan tietenkin, että pitää mennä kuuntelemaan jo- Niinpä tahdoin löytää ulospääsyn, ja ainoa minulle mah- takuta, joka on ajatellut näitä asioita pidempään. Se on dollinen oli löytää jokin kirjoittamisen tapa, aivan kuin ensisijaisen olennaista. juuri sanoitte. Arvostan kovin paljon sanomaanne, hy- väksyn sen. Rohkeasti voisi ehdottaa, että filosofiassanne oike- Eräs eniten arvostamistani minulle lausutuista koh- astaan muotoutuu yleinen teoria kulttuurista tai teliaisuuksista kuuluu, etten koskaan vaikuta sanovan hahmotelma siitä, mitä kulttuuri tarkoittaa ihmiselä- aivan samaa asia kahdesti. Pidän siitä, vaikka voikin olla mälle. Uutta luovat tulkintanne moninaisista teks- röyhkeää sanoa näin: toisaalta röyhkeys voi tarkoittaa, teistä ikään kuin herättävät nimet eloon. Tämähän että kirjoittamallani on merkitystä. Filosofiassa on pai- on melko emersonilainen piirre työssänne. kallaan olettaa, että kirjoitetuilla asioilla on merkitystä. Niin on, eikö totta? Emerson laatii mielikseen sel- Kaikkihan saattaakin kadota. Mutta jokin siinä ei katoa, laisia listoja, joskus ehkä erilaisista syistä mutta luul- nimittäin erilaisista teksteistä löytämäni yhteydet, mikä lakseni usein myös samanlaisista. Ehkä hän haluaa sanoa: on minulle kovin tärkeää. Joskus muistan katkelman elo- huomaatteko, samaa saattaisivat sanoa ja saman tietävät kuvasta tai kirjasta, ehkä aivan lapsuudestani. Ja luon kir- kaikenlaiset ihmiset, minä vain pidän sitä elossa, pidän joittamisen tavan, jolla voin tuoda sen mukaan luomatta sitä elossa, paljon kiitoksia, rakastan tuon kuulemista, täydellistä erillisyyden vaikutelmaa. Tähän kirjoittamiseni pidän sitä elossa – joskus ainoastaan nimeämällä jotakin pyrkii. tietyssä asiayhteydessä, jotta sillä tavalla muistaisin sen – Kun sanon, että kaikella on merkitystä, yksikään ilman muistia ei ole filosofiaa… Toinen syy kaikille lis- sana tai tavu ei periaatteessa voi livahtaa arvioinnilta, ja toille niin Emersonilla kuin minullakin on se, että koen niinpä mikään ei ole apriorisesti kiellettyä aluetta. Jos tietynlaista eristyneisyyttä, varmasti ainakin kauan koin ajattelen jotakin, samalla kysyn itseltäni miksi. Muistan, – nyt minusta tuntuu, että minua luetaan paljon aikai- kuinka kerran Beckettistä kirjoittaessani käänsin erään sempaa enemmän, mutta tällainen kokemus on aivan hänen oudon repliikkinsä koskemaan kohtaamista uusi. Yhden syyn pitkille listoille luulen piilevän siinäkin, erään vanhan tyttökaverini kanssa, kauan sitten tapah- ettei tämä ole tuulesta temmattua. Ei ole mitään syytä tunutta. Varsin usein mieleni toimii juuri näin, ja teh- eristää minua, sillä kautta länsimaisen kulttuurin nämä täväni onkin – en ole sanonut tätä aikaisemmin, vaikka ovat kaikkein ilmeisimpiä aiheita. Vain filosofit unoh- se näyttää minusta ilmeiseltä yleensäkin uusien ideoiden tavat, että niin suuri osa kulttuuriamme käsittelee näitä kohdalla – koettaa kirjoittaa avoimella ja tarpeeksi yllä- asioita. tyksellisellä tavalla, jotta asiat näyttäisivät motivoiduilta,

10 • niin & n äin 4/2008 Filosofiksi tulemisesta

”Kipinöitä olen saanut vaikka mistä. Se vuuttamaani ja muutin New Yorkiin. ta, ja selitys herätti filosofian taas eloon. onkin hämmentänyt minua; tapasin ai- Vuoden etsikkoajan jälkeen pää- Austinin kanssa keskustelimme monesti. na ihmetellä, mitä oikein teen. Akatee- dyin Kalifornian UCLAssa filosofian kurs- Filosofia vaikutti minusta kouriintuntuval- misen filosofian osalta juuri mitään ei ta- seille. Jatkoin Harvardiin, mutta taas fi- ta ja jonnekin todella etenevältä, ja se pahtunut musiikin perustutkintoa suo- losofia hylkäsi minut, en löytänyt suun- osoitti minulle kysymysten tutkimista sen rittaessani, vaan filosofia taisi tavoittaa taa. En jaksanut uskoa puuhailuni sisäl- sijaan, että vain toisteltaisiin jo tietämiä- minut – kuten luullakseni monen muun- töön huolimatta suotuisista arvosanois- ni johtopäätöksiä. Filosofia onnistui hät- kin – vasta kriisin kautta. Siihen asti olin ta ja hienoista nimityksistä, kunnes J. L kähdyttämään minut. elänyt muusikkona, vakavasti opiskel- Austin saapui luennoimaan. Huomasin Oivalsin, että kaikki minua tässä op- len ja pianoa soitellen, myöhemmin soi- lopultakin olevani hyvä ja sujuva jossa- piaineessa hämmentävä kuuluukin täs- tin jazzia saksofoniklarinetilla, ja koko lu- kin, mikä oli minulle aidosti tärkeää. Mi- tä lähtien aineen piiriin. Kirjoitettuani kion ja yliopiston ajan sävelsin ja soitin. nun ei pitänyt vääristellä reaktioitani, ei esikoisteokseni Must We Mean What We Minulle käsittämättömistä syistä jossa- pitänyt teeskennellä innostusta jotakin Say? (1969) ajattelin sen olevan minul- kin vaiheessa tajusin, ettei musiikki ol- minusta tylsää kohtaan. Jos kohtasin jo- le todellista. Paljon vastauksia vaille jää- lutkaan elämäni – mielenkiintoa siihen takin minua kiinnostamatonta, saatoin viä kysymyksiä. Mutta sellaista työtä olin minulla on tosin vieläkin – aloin lukea selittää itselleni, mikä asiassa oli vialla, halukas viemään niin pitkälle kuin vain kaikenlaista yliopistossa aikaisemmin si- miksi filosofia vaikutti minusta kuolleel- suinkin mahdollista.”

Skeptisismi, tragedia, moraalisuus Danten Jumalainen näytelmä: ”keskellä elon vaelluksen Varhaisen pääteoksenne The Claim of Reason (1979) vaivan” – päivittäisen matkan – ”tieltä oikealta eksyin alaotsikko kuuluu Wittgenstein, skeptisismi, moraalisuus aivan”. Wittgensteinin kohdalla ajatus hukassa olemisesta ja tragedia. Nämä aiheet ovat koko tuotannollenne kes- esiintyy hyvin varhain Filosofisissa tutkimuksissa. Emerso- keisiä. Olette kirjoittanut myös moraalisesta perfektio- nilla esiintyy kysymys, mistä tavoitan itseni. Tämä antaa nismista, elokuvista, psykoanalyysista, kirjallisuudesta, ymmärtää, että hän on hukannut itsensä. Tällainen tulee monista klassikkofilosofeista ja vastikään omaelämä- kalliiksi: tiedän olevani joko erittäin vaikea lukea tai kerran. minut koetaan filosofialle irrelevantiksi juuri siitä syystä, Mitä noista aiheista pitäisi sanoa? – ne ovat kaikki että vaikutan kiistävän sen vaativan asiantuntijuutta. tosiaankin perustavia. Muistelen epätoivoista kuutisen- Ajattelen sen vaativan harjoitusta, että asiaa harjoittaa toista vuoden aikaa, kun yritin muokata väitöskirjani koko ajan. lukuja julkaisukelpoiseen muotoon, kunnes lopulta olin valmis näyttämään kaiken teoksena The Claim of Reason. Jos ajatellaan laajoja aihepiirejä ja liikehdintää eri Silloin en olisi hyväksynyt lopputulemaa, jos olisin alojen välillä, voisiko tai pitäisikö teidän mielestänne tiennyt noiden neljän aiheen päätyvän kirjoittamiseni jokaisen ajattelijan pyrkiä sellaiseen? kulmakiveksi. Ne olivat silkka kiteytys. Mutta jotakin Hyvä, kovin hyvä kysymys. Ensin on todettava, että ne kertovat, ja siksi olen iloinen niiden mainitsemisesta. kukin tekee, mitä tarpeelliseksi katsoo. Eihän siinä oi- Pohjimmiltaan ne ovat protesti, tavallaan kyseenalaistavat keastaan ole valinnanvaraa, jos sitä tässä haetaan. On sen tosiseikan, että akateeminen filosofia on hajotettu päätöntä suositella tätä kenellekään, yhtä vähän kuin erillisiin aloihin, ja kovin monet ihmiset keskittyvät filo- voin suositella jollekulle kirjoittamista niin kuin minä sofian opetuksessaan vain yhteen alaan. Joku tekee episte- kirjoitan. Omaa kirjoitustapaani en valitse. Jotkut ih- mologiaa, toinen on eetikko, kolmas esteetikko, joku taas miset pitävät siitä hyvin paljon, toiset kovasti inhoavat. harrastaa uskonnonfilosofiaa. Tämä satuttaa minua. En oikein keksi muuta ratkaisua kuin vain pusertaa Akatemiassa tuollaisia asioita tapahtuu tietenkin eteenpäin ja koettaa selventää ja rikastuttaa kirjoitustani, ymmärrettävästi: mehän tarvitsemme spesialisteja ja lu- kuten alusta lähtien olen yrittänyt. Opettajilleni ja ystä- entoja tarkoin rajatuista aiheista, mutta mainitsemianne villeni olin varsin kauan käsittämätön, ja he valittivatkin teemoja ei voida luontevasti jakaa osiin. Jos aiheena on siitä, enkä tahtonut olla käsittämätön – kuka tahtoisi Wittgenstein, se on Wittgenstein. Jos tragedia, niin tra- kirjoittaa niin? Tähän suuntaan moninaiset toiveeni ja gedia. Ja mitä kuuluu tragediaan; onko tragedia olen- lahjani ovat kuitenkin minua kuljettaneet, juuri tämän naisesti epistemologiaa vai etiikkaa vai estetiikkaa vai tavan koen hedelmälliseksi ja mielenkiinnon säilyttä- uskontoa vai mitä? Juuri sellaisen halusin aihepiirini väksi. Samaa saarnaan jokaiselle opiskelijalle ja jokaiselle olevan, etten tiedä, mikä siinä osoittautuu olennaiseksi – lukijalleni: seuratkaa mielenkiintonne kohteita. Luulen filosofia on polku, ajatteleminen on polku. Niin monet tämän johtuvan siitä, että minua ovat opettaneet monet suuret teokset alkavat kuitenkin polulta harhautumisella. ihmiset, jotka eivät juurikaan ole olleet kiinnostuneita

4/2008 niin & n äin • 11 opetuksensa sisällöstä. Niin monet professorit ovat tainneet luopua todellisesta kiinnostukseen kohteestaan. Omaelämäkerran alku Ääneen sanottuna asia on kamala, elettynäkin se on ka- malaa. Mutta vannoin itselleni, että jos kadottaisin mie- ”Sydämeni katetrisointia ei voi enää lykätä. Kardiologini lenkiintoni harrastamiini aiheisiin, hylkäisin ne. kertoo minulle kadottaneensa kykynsä ymmärtää vointia- Jos siis sattumoisin joku – monien lahjakkaiden fi- ni toistaiseksi vain arvuuttelemiini angiinan oireisiin ja rönt- losofien tavoin – on kiinnostunut jakamaan filosofiaa gensäteiden ja rasitustestien angiogrammien non-invasii- aloihin, ja juuri tämä tekee hänestä luovan, muuten häntä viseen monitorointiin pohjautuvista raporteista. On katsot- ei olisi olemassakaan, niin antaa hänen kaikessa rauhassa tava, mitä sydämen sisällä todella tapahtuu.” (Critical In- tehdä niin. Ei ole moraalinen velvollisuus kiistää, että quiry, Vol. 32, No. 4, 2006, koko teos ilmestyy myöhemmin) filosofia voidaan jakaa aloihin. Itsestään selvästi se on mahdollista. Tahdon vain sanoa, ettei aina ollut niin. Niin monet minua vahvimmin kiinnostavista teksteistä eivät ole tällä tavoin pilkottavissa. Rousseau sen enempää sitä paitsi ajatellakseni tuokion jotakin muuta. Minulle kuin Wittgenstein, Nietzsche, Thoreau tai Emerson eivät näiden asioiden yhteenkuuluvuuden todistaa se tosi- ole. Kant opetti jakamaan filosofiaa osiin, ja häntä kiin- seikka – eikä sitä muuten voikaan todistaa – että kiin- nosti kovasti, kuinka jako tehdään. Tämä aiheenaan hän nostukseni on vienyt minut yhdestä asiasta toiseen. Jos loi todellista filosofiaa. Hajotetaan osiin arvostelma. Hä- siirtymän saa aikaan yksinomaan mielenkiintoni, tämä ei nellä on sanottavaa siitä, mikä tekee arvostelmasta eet- tavallaan vielä riitä, mutta syy on kuitenkin riittävä mo- tisen, mikä esteettisen, mikä epistemologisen. En sano tivoimaan minut kirjoittamisen jatkamiseen. Immanuel Kantille: äläpä tee mitä teet. Jos onnistuu te- Olen siis aivan yhtä yllättynyt kuin kuka tahansa kemään niin mieltä kiinnittäen ja vieläpä saamaan aikaan muukin siitä, mihin monet esseeni ja lukuni lopulta jotakin, niin siitä vain. En myöskään tiedä, mitä tekisin päätyvät. Silti uskon niihin. Jos näkemyksistäni avautuu ilman Kantia. Olen uudelleentulkinnut kantilaisuutta ajatus, jonka mukaan Kuningas Lear käsittelee tunnus- moneen kertaan, kunnes siitä tulee lopulta wittgenstei- tuksen annosta kieltäytymistä, kun juuri olen kirjoit- nilaista kielioppia. Se on minulle olennainen näkemys. tanut esseen tunnustamisesta, aion seurata näitä jälkiä, Ilman Kantia tuskin minä sen enempää kuin Wittgen- ikään kuin kysymyksessä olisi… filosofia? Se on kuin steinkaan olisi päätynyt ajatukseen a priorista jonakin, uuden reviirin asuttamista. Tahdon seurata jälkiä, seik- mitä jälkimmäinen kutsuu kieliopiksi. Kaikki tapahtuu kailla niiden perässä, joskus onnistun kehnosti, joskus vaiheittain, ja filosofia onneksi jatkaa kehittymistä, sikäli vähän paremmin, mutta olen aivan yhtä yllättynyt kuin kuin pystyn näkemään tai toivomaan. kaikki muutkin siitä, että ajatukseni rönsyilevät vähän kaikkialle. Tälle on monia selityksiä ja monia vastauksia. Ame- Luova tavallisuus rikka vaikuttaa kyvyttömältä uskomaan omiin kykyihinsä Onko jokin erityinen syy saanut teitä tutkimaan eri tuottaa filosofiaa, paitsi jos filosofia onkin jotakin muuta, aiheita poikkeuksellisen laajalti? Luultavasti syynne erityisesti teknistä. Siinä suhteessa mikään kulttuuri ei eivät ole puhtaan intellektuaalisia. Kenties eri aiheet mene yhdysvaltalaisen kekseliäisyyden ja toimeliaisuuden koskettavat teidän käsitystänne ihmiselämästä tai edelle. Toisaalta filosofia on akateeminen oppiaine, tai inhimillisyydestä, vai onko tämä liian banaalisti siitä voidaan tehdä akateeminen aine: filosofiaa ei olisi sanottu? olemassakaan, se ei voisi jatkaa elämäänsä, ellei se olisi Ei se ole banaalia, mutta luultavasti yleisluontoi- akateeminen aine. Platon ja Aristoteles tekivät siitä aka- sempaa kuin tahtoisin vastauksen kysymykseenne olevan. teemisen aineen hyvin varhain. Filosofia kuitenkin akate- Jotkut ovat arvostelleet minua siksi, että monissa käsitte- misoidaan jonkin sen piirteen kustannuksella. En tahdo lemissäni aiheissa jää ilmaan enemmän kysymysmerkkejä epäakatemisoida filosofiaa, päinvastoin. kuin vastauksia. Pidän tätä suurena kohteliaisuutena. Totta kai voi käyttää mitä tahansa peitteenä tai veruk- Ajatellaan yhden esimerkin kautta työtänne läpäi- keena tai eräänlaisena suojavärinä sille, ettei ikään kuin seviä teemoja ja niiden välisiä yhteyksiä. Moraalinen tekisi sitä mitä tekee. Itse lähden liikkeelle lähes kaikessa perfektionismi ja skeptisismi ovat pääaiheitanne, kirjoituksessani jostakin mielessäni olevasta kysymyk- mutta tuntemissani teksteissä ette rakenna niiden sestä. En koe vastaavani kysymykseen, ellei se muunnu välille selkeää yhteyttä. Määrittelette skeptisismin moniksi muiksi kysymyksiksi, niin että voin paikantaa inhimilliseksi taipumukseksi kieltää inhimillisyys kysymyksessä minua vaivaavat seikat monista muista tai itsen argumentiksi itsen kanssa. Ymmärtääkseni teksteistä ja kaikenmoisista muista kysymyksistä. Niinpä teille ehkä keskeisin käsite tavallisuus (the ordinary) minua vetää niin monien aiheiden puoleen se, että otan voidaan nähdä jonkinlaiseksi ratkaisuksi skepti- kaikki tällaiset kysymykset vakavasti. Jos päädyn vaikkapa sismiin – vaikkeihän skeptisismiä voi kukistaa filoso- kysymyksiin välttelemisestä ja jos ajatellaan Kuningas fisesti, mutta jonkinlaisen ulospääsytien tavallisuus Learia, rakkauden välttelemistä, tahdon jäljittää ilmiötä tarjoaa. Askelta pidemmällä moraalisen perfektio- kaikista mahdollisista paikoista.1 En tahtoisi unohtaa nismin voisi ymmärtää pelastukseksi itsen jakau-

12 • niin & n äin 4/2008 tuneisuudesta, minuuteen kuuluvasta halkeamasta En minä sano Immanuel Kantille: toipumiseksi tai sen kanssa elämään oppimiseksi, äläpäs tee, mitä teet.” tavallisuuden hyväksymiseksi. Niinpä skeptisismi ja ” perfektionismi osoittautuvat tavallaan toistensa kään- töpuoliksi: yhtäällä itsen jakautuneisuus on traaginen ongelma, toisaalla etiikan kannalta olennainen asia ja suuntaviiva ulospääsyyn. Olisiko tällainen kuvaus reilu? välttämään tai viemään eteenpäin käsillä olevaa hämmen- Minusta se on hyvin reilu, tuo on kauhean hyvä nystä. Kielletään siis itsen staattisuus, tai että minuus si- tapa ajatella asiaa. Joskus omassa ajattelussani ilmaisen nänsä olisi sisäinen paikka. Sitä paitsi ihmiset ovat kah- asian hieman toisella tavalla. On kahta lajia tavallisuutta: dentuneita varsin monin tavoin, mikä näyttäisi minusta vaisua ja luovaa. Nämä osuvat Wittgensteinin ymmärtä- filosofian ylipäänsä alulta, vaikka asia kuuluikin pitkään misen ytimeen. Joskus nimitän sitä jäätyneeksi tavallisuu- uskonnon aihepiiriin. Uskonto ja filosofia risteävät tässä. deksi, kun ihmiset väittävät Wittgensteinin nujertaneen skeptisismin, ja usein ihmetellään, mitä oikein tarkoitan Amerikka väittäessäni Wittgensteinin jatkuvasti tiedostavan skep- tisen vaihtoehdon tai skeptisismin totuuden, kun hän Elokuvia käsittelevissä kirjoituksissanne olette tut- vaatii meitä johdattamaan sanat takaisin oman kielensä kineet erityisesti ”yhteenpalaamisen” (remarriage) piiriin, omien kielipeliensä piiriin, jotka ovat niiden koti. teemaa romanttisissa komedioissa. Skandaalihäiden, Sanojen kotiin tuominen on skeptisismin loppu, joten Uusien tähtien alla sekä muiden nimeämienne hänhän tarjoaa vastauksen skeptisismiin. Näkemykseni 40-luvun klassikoiden taustalla on näkemyksenne mukaan näin laiminlyödään tyystin Wittgensteinin mukaan emersonilainen elämänkäsitys. Näkisittekö toinen puoli, jonka mukaan sanojen takaisin tuominen amerikkalaisissa populaarikulttuurissa sittemmin ei koskaan saa niitä pysymään siellä, minne ne on tuotu. emersonilaisten ainesten vähenemistä? Siksikö pa- Ajaudumme jatkuvasti puhumaan kielipelien ulko- laatte kultakauden komedioihin? puolella tai venyttämään kielipelejä, ja tällainen luova En oikein tiedä, onko minulla hyvää vastausta, ky- tavallisuus liittyy ajatukseeni, että projisoimme sanoja symys on sangen hyvä. Liekö siis kyseessä todellinen uusiin konteksteihin: käsitteet elävät omaa elämäänsä ja Amerikka vai Amerikka todellisessa hurmiossaan, jolloin kehittyvät. Ne laajenevat tavallisuuden laajetessa. Koetan se tosiaankin saattoi olla mallina koko maailmalle, ja pe- luonnehtia tätä monin tavoin. Yhden ajatuksen mukaan lasti maailman 40-luvulla, ja että siitä lähtien on tapah- kielelle ei ole mitään perustaa vaistojen ja halujen ja ih- tunut jokin olennainen romahdus sen minäkuvassa ja ha- misten välisten yhteyksien tuolla puolen, ja nämä osoit- lussa toteuttaa itseään? En voi väittää tämän olevan totta tautuvatkin varsin laajoiksi perustoiksi – vaikkei silti jotenkin ankaran objektiivisessa mielessä, vaikka koen ole ennalta määrättyä säännöstöä sille, mitä voidaan asian silti uhkaksi: nykyään on niin helppoa sanoa näin, sanoa. Miksi filosofit sitten käyttävät kielellistä- vapa voivathan ihmiset kenties tulla hulluiksi koettaessaan uttaan ajamaan itsensä tyytymättömyyteen kielen kanssa? löytää kaikkien muiden sanomisia pahempaa sanottavaa Kuuluu ihmiskielen luonteeseen, että se mahdollistaa George W. Bushista, ja pystytettäisiin kilpailu siitä, kuka skeptisismin. Wittgenstein taukoamatta tiedostaa tämän, voi sanoa kamalimman asian. En tahdo tulla hulluksi te- ja koko ajan hän tekee jotakin sanojen takaisin tuomi- kemällä niin, puhumalla siitä, kuinka kauheaa kaikki on. seksi nimittämäänsä, vaikka sanat eivät palaakaan aina Mutta käsillä on hyvin vaarallinen ja hyvin vaikea aika. johonkin ilmiselvään kielipeliin, vaan jatketaan sen pe- Tunsinko kenties samanlaisen orastavan romahduksen näämistä, miksi tahdotaan sanoa juuri niin tai näin. merkkejä alkaessani kirjoittaa näistä asioista? Koen kyllä Että juuri perfektionismissa esiintyy toistuvasti jon- menettäneeni kiinnostustani elokuvaan. Kirjoittaessani kinlainen vastaus skeptisismiin, kuten sanotte, ei ole olin kadottanut siihen luonnollisen yhteyden. En enää mikään sattuma. Jos väitetään moraalisen perfektio- pitänyt elokuvia itsestään selvinä, kuten aikaisemmin nismin perustuvan tai antavan muodon transsenden- niin monien vuosien ajan, kun minulle ei ollut merki- taaliselle aspektille, kuten Emersonilla ja Thoreaulla tai tystä sillä, mitä filmejä esitettiin. Joka viikko vain menin Platonilla ja Aristoteleella, niin käsitykseen kuuluu aina elokuvateatteriin nähdäkseni uusimman jutun. Yhtäkkiä ”eteenpäin”, eteneminen, että on tulevaisuus, kielellä on en enää tehnytkään niin: monien muiden tavoin olin tulevaisuus, inhimillisellä olemassaololla on tulevaisuus, pikemmin kiinnostunut vanhoista elokuvista. Jokaisella itsen löytämisellä on tulevaisuus. Nämä ovat loputtomia yliopistolla on klassikoille omistettu elokuvateatteri, tai aiheita, tehtäviä, mutta juuri niiden loputtomuus on ainakin näin tapasi olla, en tiedä, ehkä tässäkin on ro- läpitunkevaa, ei ole yhtä kohtaa jossa ne tulisivat pää- mahduksen merkkejä… Elokuvakerhoillakin oli toistuvia tökseen, ei ole transsendentaalista aluetta, vaikka olisikin näytöksiä yliopistojen kulmilla. Kokemukseni mukaan transsendentaalinen alkusysäys. Moraalifilosofiassa amerikkalaisen elokuvan historiassa oli ajanjakso, joka tämä tarkoittaa perfektionismia, ei kulkua kohti tiettyä tuotti kestäviä teoksia, jotakin mitä tahtoisin nimittää paikkaa tai täydellistä minää – sellainen ei merkitsisi mi- taiteeksi, vaikken silloin tiennytkään, mitä asiasta pitäisi nulle mitään – vaan johonkin, mikä raukaisee tai auttaa ajatella ja kuinka metafyysisessä merkityksessä kysymyk-

4/2008 niin & n äin • 13 Cavell kuulostaa kävelemiseltä

”Suurenmoista, olisin luullut mielessä. Samalla se on an- sen korkeintaan tarkoitta- tiikkiin juontuva kuva ajatte- van hevosella ratsastamista lusta tiellä olemisena: ajat- tai jotain sellaista. Olen hy- telu tähtää aina johonkin vin otettu, tuskin voisi käy- päämäärään, kulkua siivit- dä ilmi mitään minua kieh- tää jokin motiivi, ja on otet- tovampaa suhteestani jo- tava jokainen askel pääs- honkin kieleen. Palaanhan täkseen perille. Tunnen usein filosofiassani ajatuk- päässeeni sisälle suomen seen kävelemisestä. Käve- kieleen, jokainen siihen syn- leminen on minulle äärel- tymätönhän tietää sen ole- lisyyden ja nääntymyksen van mahdoton kieli.” portti – myös myyttisessä

14 • niin & n äin 4/2008 sessä oli kulttuurin sinänsä tai taiteen sinänsä romahdus. Toisaalta tunnen vahvasti, että asiat ovat nyt pa- Luullakseni en kuitenkaan ollut näitä asioita ajatellessani remmin, yleinen mielialamme, jos yksinkertaisesti kat- yksin. En ollut valmis väittämään 40-luvun klassisten sotaan niiden ihmisten määrää, jotka jakavat näkemyksen komedioiden olevan parhaita koskaan tehtyjä elokuvia, asioiden nykytilasta, luulen sen olevan melkein enem- mutta jotakin niissä oli. Tässä ollaan kuitenkin ohuilla mistön mielipide. Kuinka tämä selitetään? Jotkut ihmiset jäillä. lohduttautuvat sillä tosiseikalla, että Bushilla on kaikista Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat varsin omistau- presidenteistä alhaisin tyytyväisyysaste. 28 prosenttia. tuneita aihetta käsittelevälle teokselleni Pursuits of Hap- Tämä taitaa olla monista hienoa. Minusta tyytymättömiä piness (1981) ja kokevat saaneensa siitä jotakin. Mitä siis on kamalan suuri joukko. Kunkin täytyy selvittää asia tarkoittaisi, jos mainitsemani seitsemän elokuvaa2 ovat itselleen jollakin tavoin. Samalla yhdysvaltalaisen kult- parhaista parhaimpia niistä elokuvista tai komedioista, tuurin tietynlainen sekasorto on sille avuksikin, meillä joita Hollywoodissa tehtiin sen kahtena ensimmäisenä on runsaasti vaihtoehtoja. Lukuisia yhteisöjä muodostuu vuosikymmenenä, kun Hollywood pyyhkäisi maailman lukuisien ideoiden ympärille. Ja Obaman kohdalla minua halki myrskyn lailla? Jokainen ohjaaja Japanissa, Venä- pelottaa salamurhan lisäksi kaikkein eniten hänen mah- jällä, Intiassa ja tietenkin Euroopassa tunsi Hollywood- dollinen tappionsa: niin monet nuoret ovat laittaneet elokuvat ja juuri nuo elokuvat. Mitä tarkoittaa sanoa – itsensä likoon niin voimakkaasti, että heidän sydämensä kukaan ei ole kiistänyt tätä – että ne ovat esimerkkejä itse särkyvät, enkä oikein tiedä, en kerta kaikkiaan tiedä enkä emersonilaisen perfektionismin dramatisoinnista? Mi- ymmärrä, millainen sellainen tulevaisuus olisi. Ajattelen nusta tämä on itsessään aivan mielettömän kiinnostavaa. todellakin, että käsillä on vaarallinen aika, kohtalokas Minulla on taipumuksena ajatella, että elokuvalla on aika. ollut erilainen asema amerikkalaisessa kulttuurissa ver- Onko siis niin, että vaaleihin asettamani odotukset rattuna kaikkiin muihin – ehkä Intia voi tulla lähimmäs. osoittavat, etten usko yhdysvaltalaisista löytyvän sit- Jokainen käy elokuvissa, samoissa elokuvissa. Suurin osa keyttä? Luullakseni kansan keskuudessa on nähtävissä niistä on yhdysvaltalaisia. Tämä piti paikkaansa parin sitkeyttä, ja kun kuulee entisten kenraalien ilmaisevan vuosikymmenen ajan. Jotain päättyi pitkälti toisen maail- sodan vastaisen mielipiteensä, se on kovin huojentavaa. mansodan johdosta. Onhan suuria Hitchcockin elokuvia Joskus tulen niin surulliseksi, että tunnen oloni sanatto- 50-luvulla, maailmanhistoriallisia elokuvia ja tietenkin maksi ja toivottomaksi, toisinaan minulla on vaikeuksia Vertigo, nehän ovat myöhäisiä. Mutta toisaalta sellaista on päästä uneen ajatellessani tuhoa, ei vain omien sotilaiden historia, eikä kukaan väitä, etteikö hyviä elokuvia voisi tuhoutumista vaan heidän tuhoamaansa. Enkä aina pääse olla, mutta jos ne eivät ole rutiininomaisia, ne erottuvat yli siitä tosiseikasta – kuten eivät monet muutkaan ame- amerikkalaisista elokuvista 50-luvulla. Niin monet niistä rikkalaiset – etteivät sanat riitä armottomuuden edessä, ovat tyystin unohdettavia. Nyt on itsenäisiä elokuvante- tragedian syvyys, järkytys on pohjaton, mutta näinhän kijöitä, joten kulttuuri muokkautuu. tunsimme Vietnamista, enkä ole varma, olemmeko toi- puneet Vietnamista. Ehkä kaksi tällaista katastrofia sysää Näettekö presidentinvaaleissa aitoja toivon merkkejä? liikkeelle muuta hulluutta. Tämähän on hullu asia sa- Entä mitä sanoa kansallisromantiikan tulevaisuudesta nottavaksi, nämä ovat vaarallisia aikoja. Ajatuksissani sekä sen ja patrioottisuuden välisestä jännitteestä? Obama on hyvin merkittävä ihminen, joka yrittää luoda Olisiko mahdollista kannattaa amerikanismia ole- edes jonkinlaisia löydettävissä olevia, aluksi vain hah- matta patrioottinen tai poliittinen? monomaisia yhteisiä merkityksiä ihmisten välille, kun Näitä kiistakysymyksiä kulttuurimme taitaa tykö- edessämme on taas yhden sotilaallisen epäonnistumisen nänsä pohtia. Miten pitkälle George W. Bush on mennyt – senhän täytyy epäonnistua, se on epäonnistunut – jäl- ja kulttuuri on sallinut itsensä mennä patrioottisuuden kiseurausten räknääminen. Jäljelle jää monia kovin tyyty- tietynlaiseen ihmisten pelotteluun käytettävään poli- mättömiä ihmisiä, katkeria ihmisiä. Demokratian sisällä tiikkaan samastamisessa, kunnes ihmiset turvallisuuden se on vaikea asia. varjolla luopuvat melkein kaikista demokraattisista toi- veistaan – en tunne tarpeeksi Yhdysvaltain historiaa voidakseni sanoa, onko kyseessä todella jotakin uutta, Viitteet vai elääkö itseään etsivä valtava demokratia aina joskus 1. Ks. The Avoidance of Love: A Reading of King Lear. Teoksessa aikoja, jolloin kaikkein alhaisimmat demokratian muodot Disowning Knowledge: In Six Plays of Shakespeare. Cambridge Uni- nostavat päätään, nimittäin sen orjuus demagogian ja ter- versity Press, Cambridge 1987, 39-123. rorin edessä. En tiedä varmuudella, millaista oli sisällis- 2. , , , The Phi- sodan aikoihin – joskaan en voi kuvitella asioiden olleen ladelphia Story, , Adam’s Rib ja . Ks. Pursuits of Happiness: The Hollywood of Remarriage. Har- juurikaan parempia kuin nyt. Ehkä asiat olivat silloin vard University Press, Cambridge, Mass. 1981. katastrofaalisemmin, ja USA on kohdannut ennenkin kommunistisia pelkoja. Nyt ei ole enää kommunis- tisia pelkoja, on muita pelkoja, ja demokratia on niiden suhteen avoin. Mielestäni tämä on demokratiamme eräs

Valokuva: Heikki A. Kovalainen A. Heikki Valokuva: vaarallisimpia vaiheita.

4/2008 niin & n äin • 15 16 • niin & n äin 4/2008 Judith Butler Kritiikitöntä uhkuntaa? Ambivalenssin ja antagonismin puolesta

Harvat meistä ovat vastustuskykyisiä tämän hetken riemastukselle. Vasemmistolaiset ystäväni kirjoittavat minulle, että he kokevat jotakin ”lunastuksen” tapaista, tai että ”tämä maa on palautettu meille”, tai että ”meillä on vihdoin omamme Valkoisessa talossa”. Minä tietenkin, siinä missä hekin, huomaan, kuinka epäuskoisuus ja kiihtymys ottavat valtaansa pitkin päivää, suohan ajatus siitä, että George W. Bushin valtakausi loppuu ja katoaa, suunnatonta huojennusta. Ja ajatus Barack Obamasta, ajattelevaisesta ja edistyksellisestä mustasta presidentistä panee historiallista kenttää uusiksi: tunnemme järistykset, kun uutta maaperää syntyy.

ritetään nyt kumminkin ajatella tarkoin ei ole avoimesti tukenut homojen oikeutta avioliittoon. tuota maansiirtymää, vaikka emme vielä Kuten Wendy Brown2 on esittänyt, republikaanit ha- täysin tiedäkään sen ääriviivoja. Obaman vaitsivat, että äänestäjäkuntaa eivät nyt sähköistäneet valinta on historiallisesti merkittävä ta- ”moraaliset” kysymykset samaan tapaan kuin aiemmissa voilla, joiden mittailu vielä viipyy, mutta vaaleissa. Ihmisten perusteet Obaman äänestämiseen Ymikään pelastus se ei ole, eikä voikaan olla. Jos me an- näyttävät olleen korostetusti taloudellisia. Vaikuttaa siltä, taudumme noihin korkeavireisiin samastumismuotoihin, että heidän päättelyään on jäsentänyt paremminkin neo- joita joko hän (”me olemme yhtyneet kaikki tyynni”) tai liberaali rationaalisuus kuin uskonnolliset huolenaiheet. me itse (”hän on yksi meistä”) tarjoilemme, riskinä on Tässä on selvästi yksi syy siihen, miksi [republikaanien uskoa, että käsillä oleva poliittinen hetki voi ylittää po- varapresidenttiehdokas Sarah] Palin epäonnistui hänelle liittista elämää, erityisesti näiden aikojen poliittista elä- sälytetyssä julkisessa tehtävässä hitsata äänestäjäkunnan mistä, muodostavat vastapyrinnöt. Aina on ollut hyviä enemmistö kiinni moraalikysymyksiin. Mutta jos sel- syitä pidättäytyä syleilemästä ”kansallisen yhtenäisyyden” laiset ”moraaliset” pulmat kuin asevalvonta, aborttioikeus ihannetta ja vaalia epäluuloa, kun on tyrkyllä ehdotonta ja homojen oikeudet eivät olleet niin määrääviä kuin ja saumatonta samastumista johonkin poliittiseen joh- ennen, tämä saattoi johtua siitä, että ne kukoistavat po- tajaan. Nojasi nyt sentään fasismikin osittain tuollaiseen liittisen tajunnan eri osastolla. Toisin sanoen: edessämme täyteen johtajaidentifikaatioon. Ja eivätkös republikaa- muotoutuu uusia poliittisia uskomuksia, jotka sallivat nitkin pinnistele nostattaakseen vastaavaa poliittista kiin- uskojansa kannattaa ilmeisen eriseuraisia näkemyksiä tymystä, kun esimerkiksi Elizabeth Dole tähyää yleisöään yhtaikaisesti. Joku voi esimerkiksi olla eri mieltä Obaman ja lausuu: ”Minä rakastan teistä joka ainoaa.”1 kanssa tietyistä seikoista, mutta silti äänestää häntä. Ylitsepursuavan samastuksen politiikkaa presidentin Tämä pisti eniten silmään koetussa käänteisessä Bradley- valinnassa on tärkeää tutkia semminkin, kun otamme vaikutuksessa3, kun äänestäjät saattoivat jopa avoimesti huomioon, että tuki Obamalle on osunut yhteen kon- kuuluttaa, että he pitävät kiinni rasismistaan mutta ää- servatiivisten ajatusten tukemisen kanssa. Tämä tavallaan nestävät joka tapauksessa Obamaa. Kentältä on kantau- selittää hänen ristiinmenestymisensä. Obama sai Kalifor- tunut kaikenlaisia anekdootteja: ”Kyllä minä tiedän, että niassa kuusi ääntä kymmenestä, ja silti huomattava osa Obama on muslimi ja terroristi, mutta minä äänestän häntä äänestäneistä äänesti myös homoliittojen laillista- häntä joka tapauksessa, koska hän on luultavasti parempi mista vastaan: 52 prosenttia. Miten tämä epäsuhta pi- valinta talouden kannalta.” Nämä äänestäjät saavat pitää

Valokuva: Oskari Oinonen Oskari Valokuva: täisi ymmärtää? Muistakaamme ensinnäkin, että Obama

4/2008 niin & n äin • 17 Tämä on purskahteleva hetki, siitä ei pääse mihinkään. ”Mutta voiko tämä kestää?”

rasisminsa ja äänestää Obamaa; he voivat helliä jakaantu- Millä tavoin nämä ovat jo ryvettyneet? Jos me mielimme neita uskomuksiaan tarvitsematta ratkoa niiden välejä. päästä tämän presidenttikauden aikana eroon riitasoin- Vahvojen taloudellisten vaikuttimien lisäksi kuvaan tuisuudestamme, silloin me vaarannamme kriittisen po- on kuulunut tekijöitä, joita on työläämpi erottaa em- litiikan seurauksiltaan huomattavan ja mittasuhteiltaan piirisesti. Emme voi aliarvioida samastumattomuuden fantasmaattisen ylitsepursuavuuden kustannuksella. Ehkä voimaa näissä presidentinvaaleissa, puistatusta siitä, että emme pysty välttämään tätä harhaista hetkeä, mutta huo- George W. on ”edustanut” Yhdysvaltoja muulle maa- matkaamme sen väliaikaisuus. Jos on olemassa tunnus- ilmalle, häpeää kiduttamisistamme ja laittomista pidä- tuksellisia rasisteja, jotka ovat sanoneet ”Tunnen hänet tyksistämme, inhotusta valheellisin perustein aloitetusta muslimiksi ja terroristiksi, mutta äänestän häntä kum- sodasta ja rasististen näkemysten lietsomisesta islamilai- minkin”, on varmasti myös niitä vasemmistolaisia, jotka suutta kohtaan, hätäännystä ja kauhua siitä, että sään- ovat sanova: ”Tiedän, että hän petti homojen oikeudet ja telyn purkamisen ääritoimet ovat johtaneet maailmanlaa- Palestiinan, mutta hän on silti meidän lunastuksemme.” juiseen talouskriisiin. Murtautuiko Obama lopulta esiin Tiedän tasan tarkkaan, mutta silti: tämä on klassinen mieluisampana kansakunnan edustajana rodustaan huoli- muotoilu tunnustamisesta kieltäytymiselle. Millä keinoin matta vai rotunsa vuoksi? Edustustehtävän täyttäjänä hän pidämme yllä ja naamioimme tällaisia keskenään eripu- on yhdellä iskulla musta ja ei-musta (jotkut sanovat ”ei raisia uskomuksia? Ja mikä on tämän ylläpidon poliit- tarpeeksi musta”, toiset taas ”liian musta”), minkä tähden tinen hinta? hän saattaa vedota äänestäjiin, jotka eivät kerta kaikkiaan Obaman menestyksellä on epäilyksettä merkittävää pääse kaksimielisyydestään näissä asioissa, eivätkä edes vaikutusta kansantalouden kehitykseen. Näyttää järke- halua päästä. Julkinen hahmo, joka sallii kansan vaalia vältä olettaa, että saamme uuden perustelun talouden ja verhota omaa ambivalenssiaan, näyttäytyy yhtä kaikki sääntelylle ja taloustieteelliselle lähestymistavalle, joka ”yhtenäisyyden” tunnushahmona. Tässä toteutuu taatusti muistuttaa eurooppalaisen sosiaalidemokratian muotoja. ideologinen tehtävä. Se kutsuu herpaantumattomiin ku- Ulkoasioissa tulemme eittämättä näkemään monen- vitelmiin, jotka ovat silti poliittisesti väkeviä. keskisten suhteitten uusiutumista, Bushin hallinnon Vaalien alla keskityttiin koko ajan enemmän Obaman toimeenpaneman kohtalokkaasti multilateraalisopua henkilöön: hänen totisuuteensa, päättäväisyyteensä, tuhoavan suuntauksen kumoutumista. Ja epäilemättä yh- kykyynsä olla hermostumatta, tapaansa esittää tyyntä teiskunnallisiin kysymyksiin suhtaudutaan yleisesti vapaa- kipeää tekevien hyökkäysten ja häijyn poliittisen reto- mielisemmin, vaikka onkin tärkeää muistaa, että Obama riikan käydessä päälle, lupaukseensa saattaa taas voimaan ei ole kannattanut kaiken kattavaa terveydenhuoltoa, sellaisen version kansakunnasta, joka voittaa nykyisen eikä liioin nimenomaisesti tukenut homoliittoja. Eikä häväistyksensä. Lupaus on totta vie houkutteleva, mutta vieläkään ole järin paljon syytä toivoa, että hän muo- entäs jos Obaman avosylisyys johtaa uskomaan, että me toilisi USA:lle oikeudenmukaisen Lähi-idän politiikan, ylitämme kaikki soraäänet, että yhtenäisyys on tosiasiassa jos kohta helpottaa, että hän tuntee Rashid Khalidin4. mahdollista? Mitä jos päädymme kärsimään tietystä vää- Obaman valinnan kiistaton merkittävyys on kaikin jäämättömästä pettymyksestä, kun tämä karismaattinen tavoin yhteyksissä afrikkalais-amerikkalaisten pyrki- johtaja näyttääkin erehtyväisyytensä, halunsa saattaa vä- mysten vaiettuihin rajoittamisiin. Valinta on jo inspi- hemmistöt huonoon valoon tai kavaltaa nämä? Hän on roinut ja pakahduttanut nuoria afrikkalais-amerikkalaisia, itse asiassa jo tietyllä tavalla toiminut näin, mutta monet eikä tälle näy loppua. Samaan aikaan se jouduttaa muu- meistä ”sysäävät syrjään” omat huolenaiheemme, jotta tosta Yhdysvaltojen itsemäärittelyssä. Jos Obaman valit- pääsemme nauttimaan tämän hetken äärimmäisestä seminen enteilee äänestäjien enemmistön myöntymistä ei-ambivalenssista. Otamme vaikka sitten täysin tietoi- tämän miehen ”edustamaksi”, tästä seuraa, että ”me” sesti kritiikittömän ylenpalttisuuden riskin. Obamaa ei rakentuu uudesti. Olemme monirotuinen, sekarotuinen loppujen lopuksi voine pitää vasemmistolaisena, vaikka kansakunta. Obama tarjoaa meille tilaisuuden tunnistaa, hänen vanhoilliset vastustajansa tyrkyttävät hänelle ”so- keiksi olemme tulleet ja mitä meistä vielä on varttumatta. sialismin” tunnusmerkkejä. Miten hänen tekojaan oh- Näin tietty erkanema presidentin edustustehtävän ja jaavat puoluepolitiikka, taloudelliset edut ja valtiovalta? edustetun kansan välillä näyttää ylitetyn. Tämä on purs-

18 • niin & n äin 4/2008 kahteleva hetki, ei siitä pääse mihinkään. Mutta voiko se dramaattiseen pettyneisyyteen, tulokseltaan tuntuvaan kestää, ja pitäisikö sen jatkuakaan? kuvitelmain kadottamiseen. Kysymys kuuluu, mikä Mihin seurauksiin vievät nämä yhteen mieheen ka- määrä kuvitelmien katoamista on tarpeen, jotta kriittinen satut lähestulkoon messiaaniset odotukset? Jotta tämä politiikka löydetään uudelleen. Ja mikä vielä suurempi presidenttiys menestyisi, sen on johdettava jonkinlaiseen määrä kuvitelmakatoa tarvitaan, jotta palaudumme taas pettymykseen ja pettymyksestä toipumiseen. Ihmisestä viime vuosien vimmattuun poliittiseen kyynisyyteen. tulee ihmisellinen: mies osoittautuu toivomaamme voi- Jokin annos kuvitelmista vapautumista on välttämätön, mattomammaksi, ja politiikka lakkaa olemasta ristirii- jotta muistaisimme, että politiikka on vähemmän kiinni datonta ja varomatonta juhlintaa. Politiikka osoittautuu henkilöstä edustamassa mahdotonta ja kaunista lupaa- kuin osoittautuukin vielä ei niinkään messiaaniseksi vuutta ja enemmän kiinni politiikan tekemisen konk- kokemukseksi kuin tilaisuudeksi väitellä ronskisti, ar- reettisista muutoksista, jotka saattavat, ajan mittaan ja vostella julkisesti ja pyrkiä välttämättä vastakkaisiin suurin vaivoin, tuottaa reilummat olot. suuntiin. Obaman valinta tarkoittaa sitä, että väittely ja kamppailu on siirtynyt takuulla paremmalle pohjalle. Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori Mutta kamppaileminen ei suinkaan pääty, ja olisi meiltä perin epäviisasta ajatella niin edes tilapäisesti. Ei epäilys- (alun perin: Uncritical Exuberance? täkään, ettemmekö olisi samaa ja eri mieltä erilaisista toi- www.indybay.org, 15/xi/08) mista, joihin hän ryhtyy tai jättää ryhtymättä. Mutta jos lähtökohtaisesti oletamme, että hän on ja tulee olemaan Suomentajan huomautukset ”lunastus” itsessään, silloin rankaisemme häntä armotta, kun hän pettää meidät (tai löydämme tapoja kieltää tai 1 1980-luvulla Reaganin ja Bushin ministerinä, 1990-luvulla USA:n torjua pettymyksemme, jotta voimme yhä elätellä yhte- Punaisen Ristin pääsihteerinä ja 2000-luvulla Pohjois-Carolinan näisyyden ja yksiarvoisen rakkauden elämystämme). senaattorina toiminut Dole julkaisi muutama vuosi sitten kirjan Jos mielitään välttyä seurauksiltaan huomattavalta ja Hearts Touched by Fire. My 500 Most Inspirational Quotations. Yhdessä miehensä, ex-presidenttiehdokas Bob Dolen kanssa hän dramaattiselta pettymykseltä, Obaman olisi toimittava on laatinut teoksen The Doles. Unlimited Partners. Butlerin mai- joutuin ja hyvin. Kukaties ainoa tapa säästyä tärskyltä – nitsema lemmentunnustuspuhe oli samalla tappiontunnustuspuhe vakavamittaiselta pettymykseltä, joka kääntäisi poliittisen senaattorinvaalin jälkeen Salisburyssa marraskuussa 2008. tahdon häntä vastaan – on tehdä ratkaisevia tekoja heti 2 Kalifornian yliopiston (Berkeley) politiikan tutkimuksen profes- sori Brown on tutkinut vapautta, suvaitsevaisuutta, vasemmisto- kauden kahden ensimmäisen kuukauden aikana. En- laisuutta ja feministisen politiikan teorian mahdollisuuksia nyky- simmäiseksi: sulkea Guantánamo ja etsiä keinot siirtää aikana. säilöön otetut tuomioistuimissa syytetyiksi. Toiseksi: 3 Termiä ”Bradley-efekti” on käytetty USA:ssa Kalifornian kuver- laatia suunnitelma joukkojen vetämiseksi pois Irakista ja nöörinvaaleista 1982 alkaen. Silloin musta ehdokas, Los Angelesin pormestari Tom Bradley johti loppuun saakka gallupeissa, mutta alkaa panna sitä toimeen. Kolmanneksi: pyörtää sotaisat hävisi vaalit. Tilastollisesti merkittävää eroa mielipidekyselyissä puheet sodan kiihdyttämisestä Afganistanissa ja hakea ilmoitetun ja äänestyksessä todentuvan kannan välillä selitettiin diplomaattisia, monenkeskisiä ratkaisuja tuolla aree- sillä, että ihmiset eivät halunneet rasistiksi leimautumisen pelossa nalla. Jos Obama ei saa otetuksi näitä askelia, hänen tu- ilmoittaa todellista kantaansa. Ks. Jason Carrollin lokakuussa laatima juttu aiheesta CNN:n verkkosivuilta: http://www.cnn. kensa heikkenee selvästi vasemmalla, ja näemme jälleen, com/2008/POLITICS/10/13/obama.bradley.effect/index.html. kuinka uusiutuu jako liberaaleihin haukkoihin ja sodan- Viimeksi Suomessa Pertti Töttö (Gallupit nappiin, HS 18/xi/08) vastaiseen vasemmistoon. Jos hän nimittää hallitukseen huomautti, että kiisteltyä ”Bradley-efektiä on tutkittu runsaasti, ja Lawrence Summersin5 kaltaisia hahmoja tai jatkaa Clin- sen on havaittu viime aikoina pienentyneen tai hävinneen koko- naan. […] saattoi ennustaa, että Obama pitää pintansa.” tonin ja Bushin epäonnistunutta talouspolitiikkaa, mes- 4 1980-luvulta lähtien Lähi-idän historian tutkijoiden eturiviin siasta tullaan ennemmin tai myöhemmin herjaamaan kuulunut newyorkilainen Khalidi toimii Columbian yliopiston vääräksi profeetaksi. Mahdottomien lupausten sijaan me professorina. tarvitsemme sarjan kouriintuntuvia tekoja, jotka voivat 5 Maailmanpankkitaustainen Harvardin professori nousi Bill Clin- tonin valtiovarainministeriksi 1991. Oikeistodemokraatti Sum- alkaa kääntää Bushin valtakaudella kammottavasti mitä- mers on joutunut puolueensa vasemman laidan ja riippumatto- töityä oikeudenmukaisuutta. Kaikki tätä vähempi johtaa mien intellektuellien hampaisiin useissa eri kiistoissa.

4/2008 niin & n äin • 19 20 • niin & n äin 4/2008 Theodor W. Adorno Minkä tähden vielä filosofiaa

astaus kysymykseen ”Minkä takia yhä lisessa mielessä – joiden kanssa se ennen niin monin filosofiaa” – jonka muotoilusta vastaan tavoin risteytyi. Filosofialla ei liioin ole enää tarjottavana itse, vaikka olenkin tietoinen sen ama- näiden tekniikoiden tuonpuoleista kasvatuksen välinettä, töörimäisestä sävystä – on yleisesti arvat- kuten Hegelin aikaan, jolloin saksalaisten intellektuellien tavissa. Sopii odottaa ajatuskulkua, joka ohut kerrostuma oli muutaman lyhyen vuosikymmenen Vkokoaa kaikki mahdolliset vaikeudet ja epäilykset pää- ajan kollektiivisessa kielenkäytössään asiasta yhtä mieltä. tyäkseen lopulta, enemmän tai vähemmän varovaisesti, Humanistisen sivistyskäsitteen kriisi – josta minun ei sanomaan ”Tokihan”. Näin myönnetään asia, jota reto- tarvitse paljonkaan puhua – on aiheuttanut filosofian risesti epäiltiin. Tätä mitä turvallisinta menettelytapaa menehtymisen ensimmäisenä tieteenalana julkisessa tie- vastaa yhdenmukaisuuteen pyrkivä ja uskoa puolustava toisuudessa: filosofia oli suurin piirtein Kantin kuoleman asenne: se esittäytyy positiivisena ja turvaa jo edeltä yh- jälkeen saattanut itsensä epäilyttävään valoon, koska se teisymmärrykseen. Filosofiaa ammatikseen opettavalta ei ajautui epäsuhtaan positiivisten, erityisesti luonnontie- voida kaivatakaan mitään parempaa, hänen porvarillinen teitten kanssa. Kant- ja Hegel-renessanssit, joiden nimis- olemassaolonsa kun on riippuvainen siitä, että filosofian säkin voimattomuus jo näyttäytyy, eivät ole asiaa järin harjoittamista jatketaan; filosofian vastaisesti puhuessaan paljon muuttaneet. Niinpä filosofia on tässä yleisessä hän tekee vahinkoa omille kouriintuntuville eduilleen. erikoisalaistumisen ilmapiirissä ryhtynyt itsekin erityis- Minä olen jotakuinkin oikeutettu ottamaan kysymyksen tieteenalaksi, joka tutkii kaikesta asiasisällöstä puhdis- esille tästä kaikesta huolimatta vain siksi, etten ole vasta- tettua. Filosofia on näin hylännyt käsitteensä mukaisen uksesta laisinkaan varma. omimpansa: erityistieteiden saneltavaksi alistumattoman Jotakin ajan hengen vanhentuneena ja tarpeettomana hengen vapauden. Pidättäydyttiinpä määrätystä sisällöstä poissysäämää asiaa puolustava henkilö asettuu mitä epä- formaalin logiikan ja tieteentutkimuksen muodossa tahi suotuisimpaan asemaan. Hänen argumenttinsa kuu- satuna kaikkien olevien luota vetäytyvästä olemisesta, lostavat hataran innokkailta. ”Niin mutta pohtikaapa filosofia julistaa saman tien vararikkonsa reaalisten- yh sentään”, sanoo hän, ikään kuin hänen pyrkimyksenään teiskunnallisten päämäärien äärellä. Tosin filosofia on olisi saada tuputettua jotakin sellaisille, jotka eivät siitä näin vain sinetöinyt prosessin, joka laajalti vastasikin sen lainkaan piittaa. Tämä kohtalokas tilanne on otettava omaa historiaa. Filosofialta riistettiin ja tieteistettiin yhä huomioon, mikäli ei aio olla suostuteltavissa pois filo- useampia alueita: sille tuskin jäi varaa valita, ruvetako sofian piiristä. On tiedostettava, ettei filosofia enää ole itsekin tieteeksi vaiko mitättömäksi ja hädin tuskin sie- käyttökelpoista niiden elämänhallinnan tekniikoiden detyksi erillisalueeksi, mikä jo sellaisenaan riitelee sen

Valokuva: Oskari Oinonen Oskari Valokuva: kannalta – tekniikoiden kirjaimellisessa ja kuvaannol- kanssa, mitä filosofia tahtoisi olla: jotakin ei-partikulaa-

4/2008 niin & n äin • 21 rista. Vielä Newtonin fysiikkaa kutsuttiin filosofiaksi. suusvaatimus, joka kulminoituu teesiin todellisen jär- Moderni tieteellinen tietoisuus näkisi moisessa vain ar- jellisyydestä, ei ole erotettavissa uskon puolustamisesta. kaaisen jäänteen, ylijäämän varhaisen kreikkalaisen spe- Apologetiikka on kuitenkin muuttunut absurdiksi. Filo- kulaation kaudelta, jolloin ei vielä voinut erottaa toi- sofia, joka vielä esittäisi itsensä totaalisena, järjestelmänä, sistaan käsinkosketeltavaa luonnonselitystä ja ylevöity- muuttuisi harhajärjestelmäksi. Jos taas filosofia luopuisi nyttä metafysiikkaa olioiden olemuksen nimissä. Tämän totaalisuuden vaateesta, mikäli se ei enää edellyttäisi, johdosta ovat päättäväiset1 julistaneet tuollaisen arkaiikan että sen on kehittävä itsestään esiin kokonaisuudessaan ainoaksi todelliseksi filosofiaksi ja yrittäneet tuottaa sitä kaikki, minkä on tarkoitus olla totuutta, se ajautuisi uudelleen. Hajalle pilkotusta tilastaan kärsivä ja hä- eripuraan koko perinteensä kanssa. Filosofian on -mak dissään menneen ykseytensä nimeen vannova tietoisuus settava tämä hinta, jotta se omasta harhaisesta järjestel- on kuitenkin ristiriidassa sen sisällön kanssa, jonka se mästään parantuneena voisi kutsua todellisuuden jär- pyrkii antamaan itselleen. Sen täytyykin rakentaa oma jestelmää nimeltä. Tällöin filosofia ei enää olisikaan -pä alkukielensä mielivaltaisesti. Restauraatio on filosofiassa tevien perustelujen itseriittoinen kokonaisuus. Filosofian aivan yhtä toivotonta kuin muuallakin. Filosofian tulisi yhteiskunnallinen asema – jota filosofian ei tulisi kieltää, varjella itseään sivistyneeltä jaarittelulta ja maailmankat- vaan pureutua sen läpi – on samanlainen kuin filosofian somukselliselta abrakadabralta. Sen ei tulisi myöskään oma epätoivoinen tila: välttämättömyys muotoilla se, luulla, että tieteenteoreettinen ammattityöskentely, tai minkä koneisto on jo käsittänyt uudelleen absurdin ni- mikä nyt tutkimuksen kaavussa esiin marssiikin, olisi mikkeellä. Ainoa tapa, jolla filosofia voisi enää olla vas- filosofiaa. Tuon kaiken itseltään kieltävä filosofia astuu tuullista, olisi se, ettei se rehvakkaasti uskottelisi olevansa sovittamattomaan ristiriitaan hallitsevan tietoisuuden absoluutti: ollakseen pettämättä absoluuttia sen tulisi kanssa, sillä mitenkään muuten se ei voi hävittää epäi- suorastaan kieltää ajatukset siitä, eikä siltikään tinkiä tip- lystä apologeettisuudesta. Filosofia, joka tyydyttää tah- paakaan sisällöllisestä totuuskäsitteestä. Tässä ristiriidassa tonsa olla, eikä marssi lapsellisesti oman ja reaalisen his- filosofia on elementissään. Se määrittää filosofian negatii- torian jäljessä, elää vastarinnasta sekä tätä nykyään varsin viseksi. Kantin kuuluisa lausahdus siitä, että yksin kriit- hovikelpoista toimintaa että siitä hyötyviä kohtaan, vas- tinen tie on avoinna2, kuuluu sellaisiin lauseisiin, joissa tarinnasta tämänhetkisen oikeuttamista kohtaan. filosofia, josta nuo lauseet ovat peräisin, pitää pintansa: Filosofisen spekulaation tähän asti korkein huippu nuo lauseet kestävät sirpaleina järjestelmää pidempään. Hegelissä ei velvoita enää mitenkään. Juuri sen, jonka Kritiikin idea kuuluu taatusti jo itsekin filosofian -run julkinen mielipide luokittelee dialektikoksi (luokittelua neltuun traditioon. Nyttemmin, kun erityistieteet ovat ei kukaan julkisesti toimiva voi nimittäin väistää), tulisi mitä suurimmassa määrin anastaneet jokaisen tiedollisen ennemminkin lausua julki eronsa Hegelistä. Erottau- näköalapaikan, niin että filosofinen ajattelu tuntee it- tuminen ei ole yksilöllistä vakaumusta, vaan sitä perää sensä terrorisoiduksi ja pelkää tulevansa kumotuksi dile- asian itsensä liike, jolle antautumista ajattelulta vaati tanttisena kaikkialla, missä se muuttuu sisällölliseksi, on kukapa muu kuin Hegel. Perinteisen filosofian totaali- alkuperäisyyden käsite nostettu reaktiivisesti ansaitsemat-

Ainoa tapa, jolla filosofia voisi enää olla ”vastuullista, olisi se, ettei se rehvakkaasti uskottelisi olevansa absoluutti.”

22 • niin & n äin 4/2008 tomaan kunniaan. Mitä esineellistyneempi maailma, mitä seksi vihollisekseen. Jo positivismin nimi tarkoittaa, että tiheämpi luonnon ylle heitettävä verkko, sitä enemmän se tahtoo pitäytyä positiivisessa, läsnäolevassa, annetussa; tuota verkkoa kehräävä ajattelu väittää ideologisesti itse ettei se siedä metafysiikkaa, ei kaipaa selvitystä, metafy- olevansa luontoa, alkuperäistä kokemusta. Kaikki tradi- siikka kun olemuksellisesti ylittää sen, mikä on niin kuin tioon kuuluvat filosofit ovat ylistettyjen esisokraattien se on. Mutta myös metafyysisen perinteen sisällä kou- ajoista alkaen pikemminkin arvostelleet tätä. Olemisen lutettu Heidegger on ponnekkaasti pyrkinyt rajaamaan käsite – joka nykypäivänä on kääntynyt käsitettä vastaan itsensä tuon perinteen ulkopuolelle. Hän ristii metafy- – voidaan jäljittää Ksenofaneen kouluun: hän tahtoi siikaksi vähintäänkin kaiken Aristoteleen jälkeisen, jos poistaa luonnonvoimien mytologisuuden. Käsitteen hy- ei jo Platoninkin ajattelun, ainakin siinä määrin kun se postaasi ideaksi Platonilla joutui vuorostaan Aristoteleen erottaa toisistaan olemisen ja olevan, käsitteen ja käsi- katseen läpäisemäksi. Modernina aikana Descartes osoitti tetyn – voisi myös sanoa, tosin Heideggerin parjaamaa skolastiikan syylliseksi pelkkien mielipiteiden dogmati- kieltä käyttäen: subjektin ja objektin. Jaotteleva, osit- sointiin. Leibniz oli empirismin kriitikko, Kant yhdellä televa ajattelu, joka reflektoimalla tuhoaa sen, mitä sanat kertaa sekä Leibnizin että Humen, Hegel Kantin, Marx itse sanovat – siis kaikki se, mitä Hegel kutsui käsitteen Hegelin kriitikko. Kellekään heistä kritiikki ei ollut työksi ja ponnisteluksi, ja johon hän samasti filosofian, pelkkä lisäke siinä, mitä kolmekymmentä vuotta sitten on Heideggerin mukaan itsessään jo loitontumista filo- olisi ontologian jargonissa kutsuttu heidän luonnok- sofiasta, eikä tämä asiaintila ole edes korjattavissa, se kun sekseen. Kritiikki ei ollut dokumentti mistään maku- on jo olemisessa itsessään ”olemishistoriallisesti” ennalta- asiana omaksutusta näkökulmasta. Ennemminkin se sai määräytyneenä. Niin positivistien kuin ainakin myöhäi- elinvoimansa kukoistavasta argumentoinnista. Kunkin semmän Heideggerinkin maalitauluna on spekulaatio. noiden ajattelijoiden totuus piili kritiikissä. Yksin se, on- Yhtäällä julistetaan tyhjänä ja joutavana käsitesotkuna gelman ja argumenttien ykseytenä, ei teesien vastaanotta- pannaan ajatus, joka itsenäisesti, tulkitsemalla kohot- minen, on synnyttänyt sen, mitä voidaan pitää filosofian tautuu tosiasioiden yläpuolelle ja jota ei jäännöksettä historian produktiivisena ykseytenä. Tämän kritiikin voida palauttaa näihin. Toisaalla taas on Heideggerin kulussa saavuttivat oman ajallisen ytimensä, saivat oman mukaan ajattelu, länsimaisen historian sille antamassa historiallisen painoarvonsa myös ne filosofiat, jotka oppi- merkityksessä, hairahtumassa mitä kohtalokkaimmalla sisällöissään takertuivat ikuiseen ja ajattomaan. tavalla totuudesta. Totuuden väitetään olevan itsestään Tänään filosofinen kritiikki on joutunut vastakkain ilmenevä ja kätkeytyvä; sallittu ajattelu on pelkkää kykyä kahden koulukunnan kanssa, jotka ajan henkenä, kuunnella sitä. Filologia muuttuu salavihkaa filosofiseksi tahtoen tai tahtomattaan, levittävät vaikutustaan myös instanssiksi. Tämän yhteisen metafysiikan kavahtamisen akateemisen aitauksen ulkopuolelle. Ne eriävät toisistaan valossa ei ole niinkään paradoksaalista kuin ensi silmä- ja vastaavasti täydentävät toisiaan. Eritoten anglosaksi- yksellä saattaisi ajatella, että eräs Heideggerin oppilas, sissa maissa on Wienin piirin alun pitäen kuninkaaksi Kielissä vaikuttava Walter Bröcker tahtoi vastikään yh- kruunaama looginen positivismi voittanut maaperää distää positivismin ja olemisfilosofian luovuttamalla monopoliksi asti. Monien mielestä se vaikuttaa kaikkein läsnäolevat kokonaisuudessaan positivismille ja asetta- johdonmukaisimpana valistuksen muotona ymmärretyltä malla näiden yläpuolelle, ikään kuin kerrosta korkeam- modernilta, siis sopivalta teknis-tieteelliselle aikakaudelle, malle, opin olemisesta, sitä nimenomaisesti mytologiaksi kuten sanonta kuuluu. Siihen sulautumaton aines on me- kutsuen.4 Heideggerin filosofia vetäytyy yhä enemmän tafysiikan jäännösvarastoa, itseään tiedostamatonta myto- ja enemmän kasaan olemisen nimeen. Bröckerille tämä logiaa tai – taiteesta vieraantuneiden kielellä ilmaistuna – oleminen jonakin passiiviselle tietoisuudelle puhtaasti taidetta. Ennen kaikkea saksalaisella kielialueella seisovat näyttäytyvänä on yhtä välitöntä, subjektin välityksistä positivismia vastassa ontologiset suuntaukset. Niiden riippumatonta, kuin annettu aistitieto on positivisteille. joukossa Heideggerin ontologia harjoittaa arkaaisuutta Ajattelu muuttuu molemmille suuntauksille välttämättö- laajimmillaan, niinkutsutun käänteen jälkeisissä julkai- mäksi ikävyydeksi, sen arvo alennetaan tendenssisesti. Se suissa tosin ”ontologia”-sanaa välttelevämpänä, kun taas menettää itsenäisyyden momenttinsa. Järjen autonomia suuntauksen ranskalainen variaatio, eksistentialismi, katoaa, siis se osa järjestä, joka ei tyhjene jonkin annetun, muokkasi sitä valistuneempaan ja poliittisesti sitoutu- itseensä sopeutumista edellyttävän pohtimiseen. Samalla neempaan suuntaan. Positivismi ja ontologia kiroavat häviää myös käsitys vapaudesta ja melkeinpä myös kä- toinen toistensa. Positivistien pääpukari Rudolf Carnap sitys inhimillisen yhteiskunnan itsemääräytymisestä. Ellei on hyökännyt Heideggerin teoriaa vastaan väittäen er- useimpien positivistien humaani ajattelutapa estäisi heitä heellisesti tätä mielettömäksi.3 Heideggerin valtakunnan menemästä niin pitkälle, täytyisi heidän vaatia oikeastaan ontologien silmissä positivistinen ajattelu puolestaan myös käytännön toiminnalta sopeutumista niihin tosiasi- unohtaa olemisen; se maallistaa varsinaisen kysymyksen. oihin, joiden rinnalla ajatteleminen muka on voimatonta, Ontologit pelkäävät likaavansa kätensä puhtaasti läsnä- pelkkää ennakointia tai luokittelua, tarpeetonta ainoan olevaan, jota ainoana positivistit suostuvat ylipäänsä pi- merkityksellisen – tässä ja nyt olevan – rinnalla. Heideg- telemään käsissään. Sitäkin sattuvampaa on molempien gerilla ajatteleminen olisi puolestaan nöyrää ja niin ollen suuntauksien yhteenlankeaminen eräässä ratkaisevassa käsitteetöntä, passiivista olemisen, aina vain olemista asiassa. Ne ovat nimittäin valikoineet metafysiikan yhtei- toistavan olemisen, kuuntelemista. Se olisi vailla kriittistä

4/2008 niin & n äin • 23 oikeutta ja pakotettu antautumaan poikkeuksetta kaikelle tietoisuuden siitä, että nuo olemuksellisuudet, tai miksi sellaiselle, joka vain kykenee nojautumaan olemisen säke- se niitä jatkuvan sublimoimisprosessinsa edetessä nyt ni- nöivään mahtavuuteen. Heideggerin ryhmittyminen Hit- mittääkin, ne, joita se peluuttaa positivistien tosiasioita lerin johtajavaltioon ei ollut opportunistinen teko, vaan vastaan, ovat kuitenkin aina myös ajattelua, subjektia, seurausta filosofiasta, joka samasti olemisen ja Führerin. henkeä. Juuri subjektina- ja ehdollistettunaoleminen Jos filosofia vielä on tarpeellista, niin sitten – kuten palautuu johonkin sellaiseen olevaan, joka ei ole säröttä aina – kritiikkinä, vastarintana laajenevaa heteronomiaa lähtöisin olemisesta, nimittäin yhteiskunnallistettuun ih- kohtaan, olkoon vaikka voimattomanakin ajattelun yri- miseen. Turvallisessa, pyhässä kotelossa, jonne menneen tyksenä pysyä itsevaltaisena ja osoittaa niin tarpeeseen toisintamisen filosofia suojautuu niin pelkän faktan sorvattu mytologia kuin silmiään räpytellen resignoitunut maallisuudelta kuin käsitteiltäkin, jotka faktoista erotet- sopeutuminenkin omien kriteeriensä nojalla epätosiksi. tuina ja näitä alaisuutensa kokoavina ykseyksinä ovat jär- Niin kauan kun filosofiaa ei kielletä – kuten myöhäisan- jestyneet faktojen mukaan, on sielläkin kohdattavissa se tiikin kristillistyneessä Ateenassa tapahtui – sen tehtävänä jakautuneisuus, jota vastaan osiin jakamattoman kannat- on luoda vapaudelle pakopaikka. Ei niin, että olisi lupa tajat tuntevat olevansa varustettuja. Heidän sanansa ovat toivoa filosofian voivan murtaa ne poliittiset tendenssit, vastaansanomattomasti käsitteitä, ainakin niin pitkälti jotka koko maailmassa tukahduttavat vapautta sekä sisäi- kun niitä olisi tarkoitus ajatella, mutta vielä päättäväi- sesti että ulkoisesti ja joiden väkivalta ulottuu myös sy- sessä arkaaisuudessakin olemisoppi tahtoisi olla ajattelua. välle filosofisiin argumentaatioyhteyksiin asti. Käsitteen Käsitteet vaativat kuitenkin jo mieleltään jotakin niitä it- sisäpuolella tapahtuva ilmentää aina myös jotakin reeali- seään täydentävää, pelkkä identiteetin ajattelu edellyttää sesta liikkeestä. Jos molemmat heteronomiat kuitenkin Hegelin ylittämättömän oivalluksen mukaan ei-ident- ovat valhetta, ja mikäli tämä on osoitettavissa, kuten on tistä, ainoaa, josta identiteetti voidaan lausua. Näin puh- välttämätöntä, ei filosofioiden lohduttomaan ketjuun taimmatkin käsitteet viittaavat Toiseensa immanentisti, liitetä näin vain uutta jäsentä, vaan tällöin on nähtävissä eivätkä lainkaan polaarisesti. Itse ajattelun funktiona myös toivon jälki; jälki siitä, etteivät vapaudettomuus ovat kaikki käsitteet, eikä ajattelua voida mieltää ilman ja sorto, pahuus – jonka pahuus kaipaa filosofista todis- jonkin ajattelijan toimintaa, sitä, jonka sana ”ajattelu” tusta yhtä vähän kuin sen olemassaolo – ehkä sittenkään nimeää. Tähän kaksisuuntaiseen suhteeseen sisältyy jo saa viimeistä sanaa. Tällaisen kritiikin tulisi määrittää momenttina se, mikä idealistisen ajatuskulun mukaan molemmat hallitsevat suuntaukset yhden totuuden toi- muodostuisi vasta käsitteestä, ja jonka tulisi olemismy- sistaan erkaantuneiksi momenteiksi, totuuden, joka ja- tologisen ajatuskulun mukaan olla käsitteineen vain kautui kahtia historiallisesta pakosta. Ne eivät ole liimat- jonkin kolmannen liitännäisilmiö. Tuo kolmas jää tyystin tavissa yhteen niinkutsutuksi synteesiksi, mutta sitäkin määrittämättömäksi, jos sitä ei määritellä molemmilla enemmän niitä tulisi reflektoida omassa itsessään. Posi- momenteilla – jo silkka tämän kolmannen nimeäminen tivismissa on epätotta se, että se olettaa totuuden mitta- tarkoittaa sen määrittämistä noilla ahkerasti kielletyillä puuksi tässä historiallisessa tilanteessa annetun työnjaon, momenteilla. Vielä Kantin transsendentaalisubjekti, niin tieteiden ja yhteiskunnallisen praksiksen välillä jonka perintöä transsendentaalisubjektiton oleminen olisi kuin tieteen itsensäkin sisällä, eikä suvaitse teoriaa, joka niin mielellään jatkamassa, tarvitsi ykseytenä moninai- voisi tuoda tämän työnjaon oman johdetun, välittyneen suutta, kuten moninaisuus kääntäen järjellistä ykseyttä. luonteen näkyville, ja näin riisua siltä sen valheellisen Ykseyden omaa käsitettä ei voida ymmärtää tämän yk- auktoriteetin. Filosofia tahtoi emansipaation aikakautena seyden sisällöistä riippumattomasti, ja näistä sisällöistä ei toimia perustana tieteelle. Se tulikin Fichtellä ja Hegelillä voida taikoa pois jonkin faktisen jälkeä sen enempää kuin tulkituksi ainoaksi tieteeksi. Toisin on positivismin laita: voidaan hävittää ero tuon faktisen ja sen jälkeä tarvit- sille tieteestä johdetut yleisimmät rakenteet, siihen jo kai- sevan käsitteen väliltä. Mikään ykseys, oli se kuinka for- verretut ja yhteiskunnallisesti kovettuneet menettelytavat maali tahansa, vaikka puhtaan looginenkin, ei ole luon- käyvät filosofiasta, käytäntö muuttuu itsensä oikeutuk- nosteltavissa pelkkänä mahdollisuutena vailla sitä, johon seksi: kehä, jolla loogisen puhtauden fanaatikot vaivaavat se viittaa – formaalin looginen Jokin on pohjasakkana päätään hämmästyttävän vähän. Filosofia luopuu virasta siinä aineksessa, jonka eristäminen ja puhdistaminen rinnastamalla itsensä siihen, jonka alun perin piti saada oli puhtaan logiikan ylpeydenaihe. Günther Andersin filosofialta valonsa. Tieteen olemassaolo tel quel, eli mil- sanoin olemisen ajattelun ”pseudokonkreettisuuden”5 laisena tiede yhteiskunnallisessa verkostossa kaikkine riit- ja samalla koko sen ympärilleen levittämän petoksen tämättömyyksineen ja irrationaalisuuksineen esiintyykin, perusta on tässä: tuo ajattelu näkee oman puhtautensa muuntuu tieteen oman totuuden kriteeriksi. Kunnioit- olevan siinä seikassa, ettei sitä liikuta se, minkä osa tuo taessaan esineellistynyttä tällä tavoin positivismi on esi- ajattelu itsekin on ja jota se pitää konkreettisena sulkien neellistynyttä tietoisuutta. Kaikessa vihamielisyydessään sitten itsensä siltä. Riemuvoittoaan se juhlii strategisessa mytologiaa kohtaan se pettää filosofian antimytologisen vetäytymisessä. Myyttisen monimerkityksisyyden avulla yllykkeen: läpäistä kaikki pelkästään ihmisen tekemä joh- se salaa ainoastaan tietyn momenttien risteymän, josta se tamalla se takaisin inhimilliseen mittapuuhunsa. kykenee irtautumaan aivan yhtä vähän kuin ehdollistettu Fundamentaaliontologia puolestaan sokaistuu, ei to- tietoisuus koskaan kykeni. Koska olemismytologiassa siasiallisen, vaan käsitteen välittymiselle. Se tukahduttaa oleva ja käsite pysyvät taidokkaasti erottamattomina, my-

24 • niin & n äin 4/2008 Filosofian tulisi hälventää niin itsestäänselvyyden kuin ”käsittämättömyydenkin harha.”

tologia mieltää olemisen ikään kuin se olisi niin olevan mielivallassa, kaiken vapauden kiellossa. Tähän vapauteen kuin käsitteenkin yläpuolella, ja junailee näin itselleen, kuitenkin tähtäsi oletus kaikessa tiedossa läsnäolevasta, Kantin sanoja käyttäen, oman absoluuttisuutensa. Ole- välittömästi ja elävästi ”mukana olevasta” hengestä. Ole- mismytologia kätkee näkyvistä sen, mikä ylimmissä käsit- tuksen mukaan ilmeisyydestä tehtiin normi, joka Spi- teissä on inhimillistä ja jumalallistaa ne. Tässä suhteessa nozasta lähtien on ollut hävittämätön. Evidenttiys oli myös se on esineellistynyttä tietoisuutta. Mutta dialek- logiikan piirissä se kuva, joka ennakoi sellaista reaalista tiikka ei tarkoita mitään muuta kuin sitä itsepintaista väi- asioiden tilaa, jossa ihmiset olisivat vihdoin vapaita joka tettä, että näennäisesti välitön onkin välittynyttä, ja että ainoasta sokeasta auktoriteetista. Nykyään asia on päin- välittömyys ja välittyminen paljastuvat kaikilla tasoilla vastoin. Tukeutuminen tieteeseen, tieteen pelisääntöihin, vastavuoroisiksi. Dialektiikka ei ole mikään kolmas nä- tieteestä kehittyneiden metodien yleispätevyyteen, on kökulma vaan pikemminkin yritys saattaa immanentin muuttunut kontrolli-instanssiksi, joka rankaisee vapaita, kritiikin avulla filosofiset näkökulmat sekä itsensä että omavaltaisia, mitään matkimattomia ajatuksia eikä siedä näkökulma-ajattelun mielivaltaisuuden ylitse. Mielival- hengeltä muuta kuin metodologisesti hyväksyttyä. Tiede, tainen tietoisuus pitää itselleen annettua, rajoittunuttaan autonomian väline, on rappeutunut heteronomian appa- rajoittamattomana. Filosofia olisi tällaisen naiiviuden raatiksi. Tieteen ydin on leikattu pois, jätetty intellektu- vastanapana sitova velvoite olla epänaiivi. Läpikotaisin ellien halveksittujen sananparsien satunnaisuuden varaan, yhteiskunnallistetussa maailmassa, joka on jokaista yk- eristetty ja alennettu arvossaan maailmankatsomukselli- sittäistä vastassa niin ylivoimaisena, ettei tälle jää tuskin seksi sanahelinäksi. Siksi skientististä ajatusjärjestelmää muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tuo maailma sel- loppuun asti vastustava kritiikki ei ole sitä, mistä sen laisenaan, tällainen naiivius lisääntyy kohtalokkaasti ja maltillisimmat vastustajat sitä syyttävät. Pikemminkin keskeytyksettä. Mitä suunnaton koneisto, jonka nuo yk- se on destruktion destruktiota. Vallitsevien filosofioiden sittäiset muodostavat ja jonka käyttöön ne on valjastettu, kritiikki ei puolla filosofian katoamista eikä myöskään heille tyrkyttää, muuttuu heidän omaksi luonnokseen. filosofian korvaamista yksittäisillä tieteenaloilla kuten Esineellistynyt tietoisuus on täydellisen naiivi ja esineel- sosiaalitieteillä. Kritiikin tarkoitus on auttaa formaalisti listymisenä myöskin täydellisen epänaiivi. Filosofian ja materiaalisesti juuri sitä henkisen vapauden hahmoa, tulisi hälventää niin itsestäänselvyyden kuin käsittämät- jolle ei ole paikkaa hallitsevissa filosofisissa suuntauk- tömyydenkin harha. sissa. Ajattelu, joka lähestyy objekteja vapaasti, johdon- Filosofian ja tieteen yhdentyminen, joka ilmaantuu mukaisesti ja tiedollisesti eteenpäin pyrkien, on noille käytännöllisesti katsoen jo länsimaisen metafysiikan var- suuntauksille vastakkaisena vapaata myös siten, ettei se haisimmissa dokumenteissa, halusi kerran suojata ajat- anna organisoidun tiedon asettaa itselleen sääntöjä. Se telua dogmaattiselta holhoukselta, jolle ajattelu on sukua kääntää itseensä kasautuneen kokemuksen asioita kohti

4/2008 niin & n äin • 25 Teorian tulee sisällyttää itseensä yhteiskunnallinen ja poliittinen ”todellisuus sekä näiden dynamiikka.”

ja repii rikki niitä kätkevän yhteiskunnallisen kudelman On yhtä kaikki epävarmaa, onko filosofia, käsittävän tarkastellakseen niitä uudelleen. Hallitsevien suuntausten hengen toimintana, ylipäänsä enää ajan tasalla. Jääneekö ontologinen terrori on kieltoa olla ajattelematta mitään se jälkeen siitä, minkä sen piti käsittää – maailman kata- epäpuhdasta ja skientistinen terrori kieltoa olla ajatte- strofia kohti suuntaavasta tilasta. Kontemplaatio näyttää lematta mitään, mikä ei ole ”sidoksissa” päteviksi tun- olevan jo myöhäistä. Maailman tilassa absurdiudessaan nustettujen tieteellisten löydösten korpukseen. Mikäli ilmeinen pyristelee käsittämistä vastaan. Filosofian ku- filosofia vapautuisi ahdistuksesta, jota terrori levittää, se moutuminen visioitiin jo yli sata vuotta sitten. Idässä kykenisi ehkä tiedostamaan sen, minkä tuo ahdistus sulki marxismia julistetaan Diamatina – miten se sitten pois, sen, mitä vääristymätön tietoisuus oikeastaan olisi Marxin teoriaan ilman lisäilyjä nyt yhdistyykin – mikä tavoitellutkin. Filosofinen fenomenologia uneksi pääse- osoittaa marxismin kääntyneen päälaelleen omaan si- vänsä ”asioihin itseensä”, kuten sellainen, joka uneksii sältöönsä turtuneeksi, staattiseksi dogmaksi tai, kuten heräävänsä. Tämä voisi onnistua filosofialta, joka ei toivo nämä itse sanovat, ideologiaksi. Sen, joka vielä filosofoi, saavuttavansa noita asioita olemustennäkemisen taikais- tulee filosofointiin kyetäkseen kieltää Marxin teesi poh- kulla, vaan ajattelee myös subjektiivisia ja objektiivisia vä- diskelun tarpeettomuudesta. Tuossa teesissä maailman lityksiä, kuitenkaan valmiiksi järjestettyjen menetelmien muuttamisen mahdollisuutta ajateltiin lähtökohtaisesti piilevään etusijaan mukautumatta. Fenomenologisille tässä ja nyt läsnäolevana. Nykyään olisi kuitenkin silkkaa suuntauksille tällaiset metodit tuottavat kaivattujen asi- itsepäisyyttä olettaa tuo mahdollisuus samalla lailla kuin oiden sijaan aina vain fetiššejä, omatekoisia käsitteitä. Jos Marx sen oletti. Proletariaattia, jonka puoleen Marx kaikki positiiviset puhetavat eivät olisi muuttuneet mitä kääntyi, ei ollut tuolloin vielä integroitu: se kärsi selvästi, epäilyttävimmiksi, voisi ajatuksin ehkä maalailla, että eikä yhteiskunnallinen valtakaan vielä hallinnut välineitä, vasta tuollaiselle vapaalle ja itsessään reflektoidulle tietoi- joilla pitää tositilanteessa ylivoimaisesti puolensa. Filo- suudelle avautuisi se, minkä perinteinen filosofia sulki it- sofia, yhtaikaisesti sekä johdonmukaisena että vapaana seltään erehtyessään luulemaan itseään siksi, mitä sen oli ajatteluna, on tyystin erilaisessa tilanteessa. Marx olisi itse tarkoitus tulkita. Perinteisen filosofian väsymyksessä kaikista vähiten ryhtynyt repimään ajattelua irti historian eri varianttiensa vaihteluun piilee mahdollisuus filoso- reaalisesta kulusta. Hegel, joka ymmärsi taiteen sisäisen fiaan, joka voisi murtaa lumouksen. kuolevaisuuden ja ennusti sen lopun, esitti taiteen jatku-

26 • niin & n äin 4/2008 vuuden edellytyksen olevan ”tietoisuus hädästä”.6 Tämä Toteutunut materialismi merkitsisi tänä päivänä loppua taiteen oikeus on kohtuullista suoda myös filosofialle: sen materialismille, loppua ihmisten sokealle ja ihmisarvot- totuussisältö lähenee taiteen totuussisältöä, joskin näiden tomalle riippuvaisuudelle materiaalisista olosuhteista. menettelytavat eriävät toisistaan. Kärsimyksen, ahdis- Henki ei ole absoluutti eikä se myöskään huku olevien tuksen ja uhattuna olemisen tauoton jatkuminen pa- joukkoon. Vasta kun se ei viivaa itseään yli, se saa tietää kottaa ajattelun, joka ei saanut lupaa toteutua, olemaan sen, mitä on. Tällaisen vastarinnan voima on nykyisen fi- hylkäämättä itseään. Tuon menetetyn hetken jälkeen losofian ainoa mitta. Tämä voima on yhtä yhteensopima- ajattelun olisi leppymättä kyettävä tiedostamaan, miksi tonta esineellistyneen tietoisuuden kanssa kuin Platonin maailma, joka voisi olla paratiisi tässä ja nyt, voi huo- entusiasmi kerran oli. Ainoastaan tämän ylimäärä salli menna muuttua helvetiksi. Tällainen tiedostus olisi eit- kutsua universaalisesti ehdollistettua sen omalla nimellä. tämättä filosofiaa. Olisi anakronistista luopua siitä sel- Vastarinnan voima tahtoo rauhaa Toisen kanssa, olevan laisen praksiksen takia, joka tuona historiallisena hetkenä kanssa, jonka affirmatiiviset filosofiat alentavat sitä ylis- muutti vääjäämättä ikuiseksi juuri sen tilan, jonka kri- tämällä ja siihen mukautumalla. Affirmatiivisille filo- tiikki on filosofian tehtävänä. Praksis, jonka päämäärä sofioille kaikki muuttuu funktionaaliseksi, jopa niiden on järjellisen ja täysi-ikäisen ihmiskunnan luominen, mukautuminen olevaan on pelkkä veruke alistaa oleva kovettuu pahuuden lumouksen alaisuudessa ilman ko- hengen valtaan. Mutta se, mikä on, ei tahdo tulla muo- konaisuutta tämän epätotuudessa ajattelevaa teoriaa. On katuksi. Kaikki, millä on funktio, on noiduttu jäämään sanomattakin selvää, ettei tämän teorian tule lämmitellä funktionaaliseen maailmaan. Ainoastaan ajattelu, joka idealismia, vaan sisällyttää itseensä yhteiskunnallinen ja myöntää oman funktiottomuutensa ja voimattomuutensa poliittinen todellisuus sekä niiden dynamiikka. vailla mitään henkistä reservaattia, illuusiota sisäisestä val- Viimeisimmän neljän- tai viidenkymmenen vuoden takunnasta, voi saada pilkistyksen mahdollisen, ei-olevan ajan filosofia on esittänyt vastustavansa idealismia, useim- järjestykseen, jossa ihmiset ja asiat olisivat oikeilla pai- miten valheellisesti. Aitoa vastarintaa esiintyi yksinomaan koillaan. Vaikka filosofiasta ei olekaan mitään hyötyä, ei koristeellisia fraaseja: itsensä absoluutiksi kohottavan aika ole vielä ajanut siitä ohitse; juuri hyödyttömyyteensä hengen hybristä, maailman pyhittämistä ja kirkastamista sen ei tule vedota, mikäli se ei tahdo uusintaa arvostelu- – ikään kuin se jo olisi vapautta – kohtaan. Jokaiseen kyvyttömästi omaa syntiään: itsensä asettamista. idealistiseen käsitykseen sisältyvä antroposentrismi ei Tämä synti on perua philosophia perennis -kuvitel- ole pelastettavissa. Tämän oivaltaakseen ei tarvitse kuin masta, että filosofialle on myönnetty pääsy ikuiseen -to muistella viimeisen puolentoista vuosisadan aikana kos- tuuteen. Koko idean murskasi Hegelin hämmästyttävä mologiassa tapahtuneita muutoksia, vaikkapa vain kar- väite: filosofia on oma aikansa ajatuksin ymmärrettynä.7 keimmissa ääriviivoissaan. Filosofialle lankeavien teh- Tämä vaatimus näytti hänestä niin itsestään selvältä, ettei tävien joukon hännänhuippuna ei varmastikaan ole se, hän myöhemmin epäröinyt esittää sitä määritelmänä. että luonnontieteelliset kokemukset saatettaisiin hengen Hegel oivalsi ensimmäisenä totuuden ajallisen ytimen. omaisuudeksi amatöörimäisiä synteesejä tai analogioita Tämä oivallus kytkeytyi hänellä kuitenkin vielä luot- käyttämättä. Nämä kokemukset eroavat valtavasti ja he- tamukseen, että jokainen merkittävä filosofia ilmaisee, delmättömällä tavalla niinkutsutun henkisen, kulttuuril- oman tietoisuutensa asteen kokonaisuuden välttämät- lisen piiristä; ero on niin suuri, että hengen toimiminen tömänä momenttina ilmaistessaan, samalla myös koko- itsensä ja yhteiskunnallisen maailman parissa vaikuttaa naisuuden itsensä. Se tosiasia, että tämä luottamus särkyi ajoittain vain itserakkaalta leikiltä. Olisi jo jotakin, jos yhdessä identiteettifilosofian kanssa, ei vähennä vain filosofian ainut tehtävä olisi saattaa ihmisten tietoisuus näiden jälkeen syntyneiden filosofioiden paatosta vaan itsestään samalle tasolle ihmisen luonnontietämyksen myös niiden arvoa. Tämänhetkisistä hallitsevista filosofi- kanssa, sen sijaan, että tämä – ei kovinkaan viisas – ole- oista on täysin mahdotonta väittää sitä, mikä Hegelille oli mistaan kosmoksessa harjoittava laji, homo, vain puu- itsestään selvää. Ne eivät ole enää oma aikansa ajatuksin hastelisi oman kosmosta koskevan käsityksensä takana käsitettynä. Ontologithan oikein ylpeilevät provinsialis- jonkin luolaeläjän tavoin. Jos filosofia pitäisi mielessään millaan. Tämän uskollisena kontrapunktina toimii posi- sekä tämän tehtävän että järkkymättömän oivalluksensa tivistien avuton käsitteellinen köyhyys. Heidän pelisään- yhteiskunnan liikelaeista, se tuskin julkenisi asettaa affir- tönsä on mitoitettu siten, että hengestä vieraantuneiden matiivisesti itsestään jotakin positiivisen mielekkyyden bright boysien esineellistynyt tietoisuus voi pitää itseään kaltaista. Tässä filosofia on yhtä mieltä positivismin ja ajan hengen huipentumana. Mutta he ovat ainoastaan vieläkin enemmän modernin taiteen kanssa: modernin ajan hengen oire: he kääntävät puutteensa lahjomatto- taiteen ilmiöiden edessä suurin osa nykyisestä filosofisesta maksi hyveeksi, kun eivät anna minkään usvaverhojen ajattelusta tekeekin tenän. Kuvotukseen asti mainostettu hämätä itseään. Ajan henki on kummassakin suuntauk- filosofian kääntyminen idealismia vastaan ei kuitenkaan sessa läsnä korkeintaan taantumuksen henkenä. Nietz- tähdännyt militanttiin valistukseen vaan resignaatioon. schen taka-maailmaisista8 on tullut kirjaimellisesti jälleen Mykäksi järkytetty ajattelu ei enää uskalla kohottautua, takapajuisia. Filosofian tulee tämän sijaan säilyttää- it ei myöskään olemista lannistuneesti kuuntelevassa fun- sensä edistyvänä tietoisuutena, kyllästettynä potentiaalilla damentaaliontologiassa. Moista alistuneisuutta vastus- siihen, mikä voisi olla toisin; filosofian täytyy olla myös tamaan asettuu idealismin eräs totuudellinen momentti. yhtä voimakasta kuin taantumuksellisen väkivallan –

4/2008 niin & n äin • 27 taantumuksen voi päihittää vain se, jonka taantumus on suostu itseltään riistettävän sitä maksiimia, että kaikella käsittänyt ja ottanut painolastikseen. Mikäli nykyinen filosofialla täytyy joskus olla jotakin positiivista esitet- filosofinen arkaismi selittelee, kun se joutuu kasvokkain tävää. Rimbaud’n il faut être absolument moderne10 ei ole tämän hyvin havaitsemansa vaatimuksen kanssa, itsensä esteettinen ohjelma eikä ohjelma esteetikoille, vaan filo- pois pälkähästä vanhoihin totuuksiin vetoamalla, mikäli sofian kategorinen imperatiivi. Historian tendenssiin lan- se markkinoi itseään ikään kuin se olisi jo voittanut edis- keavat ensimmäisinä juuri ne, jotka eivät olisi tahtoneet tyksen, jota se kuitenkin yksinomaan vahingoittaa, on olla tuo tendenssin kanssa missään tekemisissä. Filosofia kyse yksinomaan loruilusta. Minkäänlainen edistyksen ei lupaa pelastusta. Toivon mahdollisuus sisältyy sille ai- dialektiikka ei riitä legitimoimaan sellaista henkistä noastaan käsitteen liikkeeseen, jota se äärimmäisyyksiin kantaa, joka pyhittää itsensä vain siksi, ettei sen loukkoon saakka seuraa. ole vielä tunkeutunut tieto siitä, millaiseksi kehkeytyi se Suomentanut Ilja Lehtinen objektiviteetti, johon myös tuo kanta on kietoutunut, objektiviteetti, joka pitää huolen siitä, että pyhyyteen (alun perin: Wozu noch Philosophie. [Puhe Hessenin tukeutuminen vain vahvistaa pahuutta. Itsestään vakuut- yleisradiossa 1962; julk. Merkurissa marraskuussa tunut syvällisyys on latteaa; edistyksellinen tietoisuus 1962] Kulturkritik und Gesellschaft II. Eingriffe. Teok- kohtelee sitä en canaille. Pohdiskelut, jotka raivaavat sessa Gesammelte Schfiften. Suhrkamp, Frankfurt/M. tiensä yli niin tuon syvällisyyden taikasanojen kuin posi- 1977. Bd. 10.2, 459–473) tivistien vérités de fait’nkin yläpuolelle, eivät ole muodin oikkuja, kuten keltaisen lehdistön ideologialle sopisi, Suomentajan huomautukset vaan niiden motivaatio on itse asiaintiloissa, joiden niin 1 Die Entschlossene; viittaus heideggerilaisiin. Sein und Zeitissaan ontologit kuin positivistitkin antavat ymmärtää olevan (1927) Heidegger oli nimennyt ”päättäväisyyden” (Entschlossen- ainoaa tarkastelun arvoista. Niin kauan kun filosofia si- heit) Daseinin ”alkuperäisimmäksi” ja ”varsinaiseksi” totuudeksi. sältää vähäisimmänkin jäänteen erään vanhakantilaisen Vrt. Oleminen ja aika. Suom. Reijo Kupiainen. Vastapaino, Tam- yli kolmekymmentä vuotta sitten julkaiseman kirjan pere 2000, 360. 9 2 Vrt. Kritik der reinen Vernunft, A856/B884. Werke. Toim. Wil- nimestä, Filosofin nurkkauksesta , niin kauan on filo- helm Weischedel. WBG, Darmstadt 1956. sofia sen halveksujien filosofiaan kohdistamaa hupailua. 3 Rudolf Carnap, Überwindung der Metaphysik durch logische Tieteellisen toiminnan yläpuolelle ei nousta setämäisillä Analyse der Sprache. Erkenntnis 2, 1931/32. neuvoilla. Viisaudesta on tullut viisastelua. Filosofiaa ei 4 Luultavimmin Dialektik, Positivismus, Mythologie. Klostermann, Frankfurt/ M. 1958. vanhurskauta myöskään erään esifasismin aikakaudella 5 On the Pseudo-Concreteness of Heidegger’s Philosophy. Philoso- omaa aikaansa ojentamaan intoutuneen professorin toi- phy and Phenomenological Research. Vol. 3, 1948. minta: hän tarkasti Marlene Dietrichin Sinisen Enkelin 6 Fraasi ei liene Hegeliltä; ks. Carl Braun, Kritische Theorie versus vain havaitakseen sen kehnouden jo ensi katselulla. Tuol- Kritizismus: zur Kant-Kritik Theodor W. Adornos. Campus, Berlin. 1983, 40. laiset huviretket konkreettisuuteen tekevät filosofiasta 7 Vrt. Grundlinien der Philosophie des Rechts (1820). Werke. Toim. jopa historian roskasakkia, historian, jonka subjektiin E. Moldenhauer & W. Markus. Band 7. Suhrkamp, Frankfurt/M. filosofia sivistysajattelun jäänteestä itsensä sekoitti. Ny- 1979, 26. kyään se, että filosofia ei muistuttaisi tuollaista missään 8 Also sprach Zarathustra I (1883), Von den Hinterweltlern. Sämtli- che Werke, KSA. Toim. G. Colli & M. Montinari (1980). Bd. 4. 3. suhteessa, ei olisi suinkaan sen huonoin mahdollinen p. DTV & de Gruyter, München & Berlin 1993. mittapuu. Filosofian tehtävä ei ole keräillä typerän yli- 9 Robert Drill, Aus der Philosophen-Ecke. Kritische Glossen zu den gei- mielisesti informaatiota sitten jonkin näkökulman ot- stigen Strömungen unserer Zeit. Societäts-Druckerei, Frankfurt/M. taakseen, vaan kokea järkkymättömästi, vailla mitään 1923. 10 Kausi helvetissä = Une saison en enfer (1873). Suom. Einari Aalto- henkistä reservaattia, se, mitä kavahtavat ne, jotka eivät nen. Sammakko, Turku. 2003, 78–79.

28 • niin & n äin 4/2008 Tämän numeron taiteilijat

Valokuva: Jussi Tiainen

Valokuva: Josefina Nelimarkka

Valokuva: Oskari Oinonen

Anna Retulainen syntyi 1969 Orimattilassa. Viihtyy työhuoneellaan Helsingissä, Herttoniemessä. Maalaa, ajaa maastopyörällä ja laittaa ruokaa ystävilleen ja läheisilleen. (Kaikki teokset – öljy kankaalle, 2006–2008 – on kuvannut Jussi Tiainen.)

Josefina Nelimarkka (s. 1982), maalari, josefinanelimarkka. com

Oskari Oinonen (s. 1974), arkkitehti SAFA Teknillinen korkeakoulu 2001 o2 Arkkitehdit Oy

4/2008 niin & n äin • 29 Pohjamaalaus: Anna Retulainen Mikko Leinonen Lectio praecursoria

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisa yleisö, jos jonkin kirjallisuudenlajin lukeminen panee miettimään, mikä saa jotkut ihmiset tutkimaan perimmäisiä kysymyksiä ja vakuuttelemaan omia käsityksiään näistä muille, se on kyllä filosofinen kirjallisuus.

i tarvitse lukea paljoakaan filosofiaa, kun filosofi J. E. Salomaa esittää käytännöllisten ongelmien huomaa sen olevan täynnä erilaisia käsityksiä ensisijaisuutta teoksessaan Filosofian probleemeja vuodelta ja perusteluita perimmäisistä kysymyksistä, 1941: ”Mutta sittenkään ihmiselle kulttuuriolentona ei ”synnyistä syvistä” kuten Kalevalassa sa- ole tärkeintä onko luonnonkaikkeus 3-, 4- vai 5-ulottu- notaan. Mistä maailma perimmältään ra- vainen, onko se äärellinen vai ääretön, mikä on atomien Ekentuu? Onko se syntynyt sattumalta? Onko Jumalaa rakenne yms. […] syvimmältä meitä koskettavat kui- olemassa vai onko Jumala ihmisen omaa keksintöä? tenkin ne ratkaisut, jotka annamme arvojen maailmaa Onko maailmankululla mielekkyyttä vai onko se vain koskeviin kysymyksiin.” tapahtumien päämäärätöntä vaihtelua? Mitä voimme Useimmat menneistä ja nykyisistä filosofeista var- tällaisista asioista tietää? Miten tietäminen eroaa uskosta mastikin myöntävät, että priorisoinnin kysymykset ovat ja luulosta? Mikä on arvokasta ja siten ihmiselämässä ta- hyvin merkittäviä yhteiskunnille ja yksityisille ihmisille. voittelemisen arvoista? Samalla voi sanoa, että priorisointikysymykset ovat ai- Marcus Tullius Ciceron teoksessa De Officiis asetetaan nakin post-nietzscheläisellä filosofianäyttämöllä on- pohdiskeltavaksi seuraavanlainen probleemi. Kuvittele, gelmia, joiden tarkastelut tuottavat loputtomasti erimie- että laiva on uppoamassa, kaikki irtaimisto on heitetty lisyyksiä: erilaisia kulttuureihin, historiallisiin tilanteisiin, pois ja lastia olisi nyt välttämättä kevennettävä heittä- intresseihin ja yksilöiden yksilöllisiin eroihin liitettäviä mällä aaltoihin joko vanha kelvoton orja tai hyvä hyödyl- suhteellisuuksia. Priorisoinnin ongelmia ei voida ratkaista linen hevonen. Kummalle olisi annettava mahdollisuus tieteellisen yleispätevästi. Myös akateemisen filosofian voi jatkaa elämäänsä ja kummalle niin sanotusti antaa läh- nähdä nykyiselläänkin tarjoavan priorisoinnin suhteen töpassit? Eräs tapa perustella tässä toimintaa on vedota vaihtelevasti monenkirjavia näkökantoja ja perusteluita hyödyllisyyden välinearvoon suhteutumattoman ihmisyk- egoismista altruismiin, antroposentrismistä spesismiin ja silön, siis persoonallisuuden absoluuttiseen arvokkuuteen. niin edelleen. Voidaan siis pyrkiä argumentoimaan, ettei ihmisyksilöä, 1800-luvun jälkipuoliskon suomalaisessakin aka- taloudellisesti hyödytöntäkään, saa uhrata, sillä Hänellä teemisessa filosofiassa vahvistui katsomustapa, jossa ko- on persoonallisuuden ehdoton arvokkuus. Tähän tapaan rostuneesti huomioitiin erityistieteiden, kuten fysiikan, Kant meitä etiikassaan opettaa. Mutta myöskään argu- biologian ja myös psykologian saavuttama huima edis- mentit hyvän hevosen elämäkaaren jatkamisen puolesta tyminen. Vaikka käytännöllisessä filosofiassa, esimerkiksi eivät ole filosofiassa tuntemattomia. priorisointi-ongelmissa ei voitukaan saavuttaa tieteellistä Todettakoon, että Ciceron tässä esittämän ongelman edistystä, monien ajan filosofiakäsitysten mukaan filoso- katsotaan yleisesti kuuluvan käytännöllisen filosofian fiassa oli silti ylläpidettävissä tai välillä menetettynä uu- alaan. Oma kysymyksensä on vielä, onko kaikenlaisten delleensaavutettavissa edistyvän tieteen status. Osaltaan perusteluiden kärsivällinen kuunteleminen ja sietäminen tähän voitiin nähdä päästävän rajaamalla filosofian ulko- filosofiassa hyve. puolelle tieteessä ratkeamattomia ongelmanasetteluja. Joka tapauksessa: päätöksiä siitä, keitä pidetään tai Jos olisi snellmannlaisittain moitittava ”aikalaishul- pidätellään mukana elämän pidoissa, voidaan tehdä ja lutuksesta” jotakin suomalaisen akateemisen filosofian tehdään eri perustein. Elämis-järjestyksestä päättämistä lähimenneisyyden ilmiötä, koskisi oma moitteeni suo- kutsutaan nyky-yhteiskunnallisessa päätöksenteossa myös malaisen loogisen empirismin poissulkevan aggressiivista priorisoinnin ongelmaksi. asennetta arvo- ja käytännöllisen filosofian tutkimukseen. Immanuel Kantin filosofiaa hallitsee käytännöllisen Aikalaishullutukseksi uskaltaneekin nykyisin kutsua järjen primaatti. Tämä tarkoittaa, että Kantin mukaan loogisen empirismin erästä ratkaisuehdotusta arvo- ja edellä kuvatun kaltaisilla käytännöllisen filosofian ongel- käytännölliselle filosofialle ominaiseen priorisoinnin -on milla on filosofisten kysymysten valtateillä etuajo-oikeus. gelmaan. Sen voi kuvata karrikoidusti näin: ei heitetä Kant itse kiteyttää käytännöllisen filosofian ongelmat -pe laivasta ihmistä, eikä eläintä; heitetään laidan yli itse rusmuotoon: mitä minun pitäisi tehdä? Myös suomalais- priorisoinnin ongelma! Tämänkaltainen ratkaisuehdotus

30 • niin & n äin 4/2008 tavataan esimerkiksi Eino Kailan teoksessa Über das asennetta filosofisten ongelmien rajaukseen kuvaa hyvin System der Wirklichkeitsbegriff: ein Beitrag zum logischen myös lainaus Oiva Ketosen Eurooppalaisen ihmisen maa- Empirismus vuodelta 1936. Tämän mukaan filosofian his- ilmankatsomus -teoksesta vuodelta 1961: toriassa merkittävässä osassa olleet näennäis- eli pseudo- ”Looginen empirismi on määritellyt metafyysiset on- ongelmat saatiin nyt raukeamaan tyhjiin. gelmat sellaisiksi näennäisongelmiksi, joita luonteensa ”Patsaan ylevyyttä, syksyisen maiseman surumie- vuoksi ei voida ratkaista ja jotka niin ollen ovat asialli- lisyyttä, metsänreunaan asetettujen vihollisen koneki- sessa suhteessa mielettömiä. [...] Filosofiasta jää jäljelle väärien uhkaavuutta ei subjekti säännönmukaisesti koe vain logiikka, tieto-oppi ja tieteiden metodologia.”2 omana tunnetilanaan. Jos nyt ei eroteta subjektiivisen ja Historiallisia kehityslinjoja ja henkilöhahmoja ku- objektiivisen kahta merkitystä, johdutaan jälleen meta- vattaessa ei nähdäkseni ole pahitteeksi muistuttaa ja fyysisiin pseudo-ongelmiin. [...] Kaikki tällaiset pseudo- myöntää, että historiakuvauksiin liittyy väistämättä ongelmat, joilla on ollut niin merkittävä osansa filosofian subjektiivisuutta johtuen esimerkiksi jo siitä, että historiassa, raukeavat loogisessa em- kuvauksen tekijä aina pirismissä olemattomiin.”1 osaltaan valitsee mitkä seikat Orjan puolesta laivan kan- ovat olennaisimpia. Tämä nella argumentoimaan pyrkivälle filosofian historioitsijankin (ja orjaparalle itselleen) tällainen ikiaikainen kohtalo liittyy ”pseudo-ongelma -ratkaisu” mer- myös Eino Kailan ja Erik kitsee kuitenkin lähinnä älyllistä Ahlmanin filosofiakäsityksiä hölynpölyä. Pseudo-ongelmaksi sekä suomalaisen filosofian tulkitun priorisointikysymyksen identiteettiä tarkastelevaan heittäminen laidan yli ei ainakaan väitöstutkimukseeni. Kailan konkreettisesti kevennä gramman ja Ahlmanin tuotanto mer- vertaa uppoavan aluksen lastia: kitsee minulle 1900-luvun orjaparka saa siis edelleen odottaa akateemisen filosofian - on kohtalonsa toteutumista. gelmanasetteluiden ja jän- Mutta koska usein turhaankin nitteiden aarreaittaa, vieläpä parjattu jälkiviisaus on eräs filo- suomen kielellä. Minulle sofialle ominainen viisauden laji, Eino Kaila edustaa aikanaan kysykäämme rohkeasti uudelleen radikaalisti filosofian val- eräs suomalaisen akateemisen fi- litsevasta traditiosta irtau- losofian lähihistorian olennaisim- tunutta ja filosofian tutki- mista kysymyksistä. Kuka toimi muksessa voimallisesti tie- priorisointiongelman suhteen teellisen edistyksen puolesta suomalaisessa aikalaisfilosofiassa argumentoinutta tutkijaa. kaikkein mielettömimmin? Filosofi Kaila merkitsee minulle A, joka viskasi näyttävästi loogis- varsin korostuneesti juuri empiristisen pseudo-ongelma tieteellistä filosofia: filosofia, -abstraktionsa aaltoihin vettä jo hörppivästä aluksesta vai joka pyrki tiiviisti seuraamaan tieteellisen tutkimuksen filosofi B, joka yhä koetti perustella ihmisyksilön arvok- kehityksen kärkeä, oli syvästi vaikuttunut tieteen maail- kuutta ennen hevosta silläkin uhalla, että sai samalla ot- mankatsomuksellisesta merkityksestä sekä pyrki omassa saansa metafyysikon epäilyttävän leiman. filosofiassaan rakentamaan tieteisiin perustuvaa yhtenäis- Haluaisin tehdä suomalaisen filosofian tutkimuk- tävää monistista maailmankuvausta. Minulle Eino Kailan selle selvemmin ymmärretyksi käsitystäni, jonka mukaan paljon luettu Syvähenkinen elämä ja koko ”syvähenkinen Eino Kailan loogisessa empirismissä filosofia ja filosofin filosofia” on alkanut merkitä pääasiassa Kailan oman fi- rooli asiallisesti rajattiin priorisointiarviointien ulko- losofiakäsityksen suhteen yhteen sopimatonta tuotannon puolelle. Orjan tai hevosen arvo-ensijaisuuden puolesta osaa, jota Kaila itsekin luonnehti sepittelyksi ja runou- argumentointi tunnistettiin aikalaisfilosofiassa aksiologi- deksi. Minusta Kailan Syvähenkinen elämä -teoksen ni- seksi metafysiikaksi ja juuri metafysiikkaa vastaan Kailan meäminen nykyisin tekijänsä arvofilosofiseksi pääteok- loogis-empiristinen filosofiasuuntaus aikanaan taisteli ja seksi sisältää vähintäänkin historiallisen tajun puutetta, pyrki sulkemaan sen filosofian ulkopuolelle. Aaltoihin va- anakronistisuutta. Kailan teosten tutkimisessa voisi kiin- joamassa olevan laivan kannella saattoivat Kailan loogis- nittää enemmänkin huomiota niiden synty-yhteyksiin ja empiristisen filosofiakäsityksen puitteissa kylläkin tunteet kysyä niiden motiiveja, kuten professori Juha Manninen velloa ja syvähenkisyys säkenöidä: asiallisessa suhteessa on aivan hiljattain esittänyt. kaikki tietäminen ja kaikki filosofia oli kuitenkin jo Kailan Jos minun olisi nimettävä 1900-luvun suomalaisen filosofiakäsityksessä rajattu arvostusten ulkopuolelle in- arvofilosofian pää- tai merkittävin teos, olisi yhden varianssien eli säännönmukaisuuksien tavoitteluun. Ai- teoksen nostaminen yli muiden vaikeaa. Erik Ahlmanin

Valokuva: Pauliina Leikas Pauliina Valokuva: kanaan tätä Suomessa johtavan filosofiasuuntauksen Olemassaolon järjellisyys arvometafyysillisenä ongelmana

4/2008 niin & n äin • 31 vuodelta 1938 saattaisi kuitenkin olla vahvin ehdokas. Työni tarkastuksen yhteydessä voidaan varmasti Selvää minulle omien tutkimusteni perusteella kuitenkin puhua enemmän suomalaisen filosofian identiteetistä ja on, että 1900-luvun alkupuolen suomalaisittain merkit- esimerkiksi Thiodolf Reinin, Rolf Lagerborgin, Arvi Gro- tävin arvofilosofinen tuotanto on J. E. Salomaan ja Erik tenfeltin, Edvard Westermarkin, J. E. Salomaan, Eino Ahlmanin käsialaa. Kailan, Erik Ahlmanin, Georg Henrik von Wrightin, Tutkimukseni eräässä fokuksessa oleva Erik Ahlman Ilkka Niiniluodon ja Jaakko Hintikan tuotannossa tavat- edustaa minulle aikalaishullutuksista etääntyvää ajatte- tavien filosofiakäsitysten muotoilujen vaikutuksesta sen lijaa, jonka filosofiakäsitykselle on olennaista filosofinen hahmottamisyrityksille. asennoituminen pyrkimyksenä ajan ennakkoluuloista Suomalaisen filosofian lähihistoria vaikuttaa- näh irrottautumiseen ja niiden omaehtoiseen arviointiin. däkseni merkittävästi nykyhetkessäkin. Se vaikuttaa kä- Ahlmanin filosofiakäsityksessä korostuu tutkimukseni sityksiimme filosofiasta ja tieteestä sekä siten osaltaan mukaan filosofian problematisoivuus ja filosofian kriit- myös käsityksiin suomalaisesta kulttuurista ja suoma- tinen suhde erilaisiin teoreettisiin ja käytännöllisiin laisuudesta, vaikka usein tiedostamatta. Käsityksemme normeihin myös tieteessä. Mielestäni on merkittävää, ovat tässäkin alati liikkeessä ja vasta muodostumassa sillä että Ahlman kiinnitti aikanaan huomiota tieteellisen to- viime kädessä ihminen on filosofiassa myös sydämineen dentamisen eli verifikaation kysymykseen ja nosti myös toiminnassa. esille, että yksilöiden eroilla sekä yksilöiden erilaisilla si- vistystaustoilla saattoi olla vaikutuksia todentamiskysy- Mikko Leinosen väitöskirja Tieteellinen ajattelu ja filo- mystä tarkasteltaessa ja arvioitaessa. Ahlmanille filosofia sofian rikkaruohot. Filosofian identiteetistä suomalaisen erosi selkeästi edistyvästä tieteestä. Filosofialle oli -omi filosofian ongelmana ja filosofiakäsitykset Eino Kailan ja naista sen tiedettä perustavampi kyseenalaistavuus sekä Erik Ahlmanin tuotannossa on saatavilla verkko-osoit- filosofin tieteentekijää persoonallisempi, henkilökohtai- teesta http://acta.uta.fi/teos.phtml?11074 sempi suhde tuotokseensa. Minusta Ahlmanin suurin ansio suomalaisena filosofina liittyy filosofian ongelmien Viitteet – kuten vaikkapa juuri priorisointikysymyksen – esillä ja 1 116–118, kurs. & käännös M. L. avoinna pitämiseen osana filosofiaa, aikana jolloin suoma- 2 192–193, kurs. M.L. laista akateemista filosofiaa hallitsi tässä suhteessa varsin rajoittunut looginen empirismi.

Mikko Salmela Suomalaisen filosofian lähihistoria

Mikko Leinonen on tuoreessa väitöskirjassaan tarttunut tärkeään ja vähän tutkittuun aiheeseen, kysymykseen filosofian identiteetistä metafilosofisena ongelmana. Tämä kysymys nousi erityisen tärkeäksi 1900-luvun suomalaisessa akateemisessa filosofiassa, jonka eri suuntausten suurimmat kiistat olivat nimenomaan metafilosofisia: filosofian menetelmiä, päämääriä ja mahdollisia osa-alueita koskevia. Vaikka metafilosofian käsite on nuorempaa perua, niin tällainen kysymyksenasettelu tarjoaa hedelmällisen lähestymistavan 1900-luvun suomalaisen filosofian tutkimukseen.

32 • niin & n äin 4/2008 einosen tutkimus kohdistuu laajaan ajan- 1940-luvulla loogisesta empirismistä irtautumisen yh- jaksoon suomalaisen filosofian historiassa. Se teydessä. Todisteet tämän tulkinnan puolesta ovat kui- lähtee liikkeelle filosofian identiteetin -prob tenkin heikkoja. Myös Kailan arvoja koskevan ajattelun lematisoinneista 1800-luvun lopun keskus- tulkintoihin liittyy eräitä ongelmia. Leinonen tuo esiin teluissa niin Suomessa kuin laajemmin Eu- jännitteen Kailan yhtäältä julkilausutusti kannattaman Lroopassa ja etenee osittain aina nykypäivään asti. Vaikka subjektivismin sekä toisaalta hänen eräiden arvojen itse- varhaisia keskusteluita selostetaan paikoittain laajastikin, näistä olemassaoloa ja yleispätevyyttä korostavien lausun- niin niiden pääasiallinen tehtävä on silti taustoittaa tut- tojensa välillä. Leinonen esittää, että Kaila liukuu jälkim- kimuksen keskiössä olevaa 1900-luvun alkupuoliskon mäisissä kannanotoissaan toisaalla kieltämäänsä arvome- akateemista väittelyä tieteellisen filosofian puolesta ja sitä tafysiikkaan. Tämä on toki mahdollinen tulkinta, mutta vastaan. Tämän väittelyn keskeisinä hahmoina esiintyivät on huomattava, että metaeettisen emotivisminsa ansiosta Turun ja Helsingin yliopistoissa sekä Suomen Akatemian Kaila voi esittää vaikka kuinka vahvoin yleispätevyyden ja jäsenenä toiminut Eino Kaila (1890–1958) sekä Jyväs- ehdottomuuden vaatein esiintyviä arvoväitteitä, jos hän kylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja Helsingin on valmis antamaan niille emotivistisen tulkinnan myös yliopistossa vaikuttanut Erik Ahlman (1892–1952). Ky- omalla kohdallaan. Leinonen tunnistaa emotivistisen symykset filosofian identiteetistä, tutkimusongelmista ja tulkinnan mahdollisuuden puhuessaan Kailan ”runoili- -menetelmistä olivat keskeisellä sijalla molempien filo- jamanttelista” (136) ja antaa kyseiselle tulkinnalle tukea sofien tuotannossa, väittäessään, ettei jota voidaan siten Kailan arvoja kos- mielekkäästi lä- kevia kannanottoja hestyä metafiloso- pitäisi tämän filo- fisten kysymysten sofiakäsityksen pe- valossa. rusteella sisällyttää Tutkimuksen Kailan filosofiaan otsikko Tieteellinen lainkaan. Näin ollen ajattelu ja filosofian jää avoimeksi, miksi rikkaruohot liittyy Leinonen väittää, Kailan ja tämän että Kaila liukuu oppilaiden jonkin arvometafysiikkaan, aikaa edustaman jos arvojen olemas- loogisen empi- saoloa koskevat rismin tieteelliseen väitteet eivät voi filosofiakäsitykseen, Kailan mukaan edes joka rajasi suuren olla filosofiaa. osan perinteisestä Kuten sanottua, filosofiasta, kuten todellisuuden perimmäistä luonnetta Leinonen osoittaa perustellusti, että Kailan arvoja ja sy- tutkivan metafysiikan sekä normatiivisen etiikan, mie- vähenkisyyttä koskevat normatiiviset ja eksistentiaaliset lekkään ja mahdollisen filosofisen tutkimuksen ulkopuo- kannanotot eritoten teoksessa Syvähenkinen elämä eivät lelle, ajattelun ”rikkaruohoiksi”. Loogisen empirismin täytä Kailan tieteelliselle filosofialle asettamia edellytyksiä. mukaisesti ymmärretty filosofian tieteellisyys tuleekin Tämän lisäksi hän kuitenkin esittää, ettei Kailan arvoja ja esiteltyä melko hyvin Kailan ajattelun kautta, mutta epä- syvähenkisyyttä koskevia kannanottoja tulisi lukea arvo- selväksi jää, miten käsitys tieteellisyyden merkityksestä ja filosofiana edes niiden näkökulmasta, joiden filosofiakä- edellytyksistä muuttui 1800-luvun lopulta Kailaan, jolle sitys on avarampi kuin Kailan. Leinonen perustelee nä- tieteellisyydestä tuli – toisin tai voimakkaammin kuin ai- kemystään siten, että jos luemme Kailan tekstejä hänen emmille filosofian tieteellisyyttä kannattaneille filosofeille, filosofiakäsityksensä vastaisesti arvofilosofiana, niin luo- kuten Thiodolf Reinille, Arvi Grotenfeltille sekä Kailan vumme pitämästä Kailaa ”edelleen aktuellina suomalaisen aikalaiselle J. E. Salomaalle – eksklusiivinen, muiden fi- filosofian merkittävimpänä suunnannäyttäjänä muuten losofisten suuntausten torjunnan peruste. Tämä tärkeä kuin juuri (menneeltä) reaalihistorialliselta vaikutuk- filosofian historiallinen ja metafilosofinen, filosofian tie- seltaan” (283). Jos sivuutamme ”edelleen aktuellin suo- teellisyyden merkitystä ja edellytyksiä, koskeva kysymys malaisen filosofian merkittävimmän suunnannäyttäjän” jää Leinosen tutkimuksessa taka-alalle. määrittelyyn liittyvät vaikeudet, niin päähuomio kiin- Kailan filosofiakäsitystä käsittelevä osuus on pääosin nittyy väitteeseen, jonka mukaan tekijän oikeus teostensa skolaarisesti ansiokas. Tulkinnat Kailan filosofiakäsi- kategorisointiin on ehdoton ja lopullinen. Näkemys on tyksen pääpiirteistä ja kehitysvaiheista sekä niiden si- outo, sillä se asettaa sekä aikalaiset että jälkipolvet ajat- joittelu aiempien Kailan ajattelusta tehtyjen luokitusten telijan oman filosofiakäsityksen vangeiksi, ikään kuin suhteen ovat hyvin perusteltuja. Ehkä merkittävin uusi tämän käsitys siitä kuuluuko joku teos filosofiaan vai ei tulkinta on väite, että Kaila luopui tieteellisestä filosofia- sitoisi kaikkia filosofeja. Näin ei kuitenkaan ole, sillä täl-

Valokuva: Sami Syrjämäki Sami Valokuva: käsityksestä osittain jo vuodesta 1934 lähtien eikä vasta lainen kategorisointi on mielekkäämpi ymmärtää tiede-

4/2008 niin & n äin • 33 tai tutkijayhteisön kollektiivisen harkinnan tulokseksi teessa sallia, että moraalin luonteeseen kuuluu tieto ar- kuin yksinomaan tekijän mielipiteestä riippuvaksi. Lei- vojen olemassaolosta ja jopa tieto niiden objektiivisesta nonen korosti väitöstilaisuudessa, että hän haluaa argu- järjestyksestä, perustuu virheelliseen käsitykseen nonkog- mentillaan kyseenalaistaa Syvähenkisen elämän statuksen nitivismin yksiselitteisestä merkityksestä. Tämä ongelma merkittävänä suomalaisena arvofilosofisena teoksena, on yhteydessä siihen, ettei tutkimuksen muutoin laajoista jollaiseksi se on usein arvioitu aiemmassa Kaila-tutki- lähteistä löydy ensimmäistäkään metaetiikkaa käsittelevää muksessa. Yhdyn pitkälti Leinosen kriittiseen arvioon, teosta tai artikkelia. mutta sitä voidaan ehkä perustella paremmin osoitta- Tutkimuksen vahvimpiin alueisiin kuuluvat Leinosen malla, että kyseinen teos on kömpelöä arvofilosofiaa kuin pohdinnat suomalaisen filosofian lähihistorian erilaisista väittämällä, ettei se ole filosofiaa ensinkään. On myös narratiiveista. Leinonen osoittaa kuinka analyyttisen filo- tärkeää huomata, että Kailan tuotantoon sisältyy arvoar- sofian omasta historiastaan Suomessa kertoma menestys- vostelmien luonnetta ja oikeutusta koskevia metaeettisiä tarina on osittain yksipuolinen, osittain virheellinen osa- pohdintoja, jotka ovat filosofiaa Kailan oman filosofiakä- totuus, jossa on yhtäältä unohdettu ne tiedepoliittiset ja sityksenkin valossa. tieteensosiologiset valtarakenteet, jotka ovat akateemisten Ahlmanin filosofiakäsitystä tarkasteleva osuus on työn ja henkilökohtaisten tekijöiden ohella vaikuttaneet ky- ehjin, joskaan jokaisen teoksen tai keskeisen artikkelin seisen suuntauksen nousuun, ja jossa on toisaalta myto- erillinen tarkastelu ei ehkä olisi ollut tarpeen. Ahlmanin logisoitu analyyttisen filosofian menestystä selittämällä se filosofiakäsityksen keskeiset teemat, kuten filosofian me- suomalaiseen kansanluonteeseen erityisen hyvin soveltu- todinen vapaus ja riippumattomuus tieteestä, filosofian vaksi. Leinonen lukee tällaista mytologisointia paikoin tehtävä yhtenäisen maailmankäsityksen muodostajana, myös sellaisissa yhteyksissä, kuten Jaakko Hintikan kir- tietoteorioiden metafyysiset oletukset, tieteen arvovapaus joituksessa ”Eino Kailan ’sininen tuli’”, jossa hänen tul- arvofilosofisine implikaatioineen ja kulttuurisine -vaiku kintansa jää hieman ohueksi, mutta pääväitteessään hän tuksineen, sekä arvoja ja elämän mielekkyyttä koskevien on oikeassa. kysymysten eliminoimattomuus tulevat silti hyvin eritel- Tutkimuksen lopussa esitellään ”suomalaisen loogisen lyksi. Ahlmanin arvofilosofiaa koskeviin tulkintoihin si- empirismin” käsite, jota perustellaan esittämällä, että tällä sältyy tästä huolimatta eräitä ongelmia. suuntauksella on pääasiassa Eino Kailan vaikutuksesta Ensinnäkin Leinonen dokumentoi jännitteen Ahl- Suomessa kansallisesti omintakeinen käsite- ja kehitys- manin arvoja koskevien subjektivististen ja objektivis- historia. Tämä on kiinnostava väite, jonka todentaminen tisten muotoilujen välillä, mutta hän ei problematisoi edellyttäisi kuitenkin perusteellista tutkimusta, jossa ver- kyseistä jännitettä eikä pyri purkamaan sitä muutoin tailtaisiin loogisen empirismin käsite- ja kehityshistoriaa kuin viittaamalla Ahlmanin näkemysten kypsymiseen Suomessa ja muualla. Nyt tämä väite jää Leinosen väitös- ja jäsentymiseen, mikä ei yksin riitä selitykseksi, sillä tutkimuksesta aukeavan mielekkään jatkotutkimuksen ai- Ahlman pysyy subjektivistina etiikassaan myös kypsässä heeksi. Sama johtopäätös pätee Leinosen esittämiin huo- ajattelussaan. Toiseksi Leinonen esittää, että arvoarvos- mioihin Kailan ja nuoren G. H. von Wrightin loogisen telmien esittäminen tekee henkilöstä arvometafyysikon. empirismin muotoilujen eroista, joka liittyvät filosofian Ahlmanin arvometafysiikan käsite on kuitenkin moni- tiedestatukseen sekä loogisen analyysin luonteen ymmär- kerroksinen, joten ei ole ilmeistä, että arvojen olemas- rykseen: lisää tutkimusta tarvitaan esitettyjen väitteiden saoloa koskevasta metafyysisestä oletuksesta päädytään tueksi. suoraan todellisuutta koskevaan metafyysiseen oletukseen Näistä osittain kriittisistä arvioista huolimatta olen positiivisten itseisarvojen toteutumisesta todellisuudessa, sitä mieltä, että FL Mikko Leinosen tutkimus Tieteellinen jonka Ahlman myös esittää arvometafysiikan yhteydessä. ajattelu ja filosofian rikkaruohot on arvokas itsenäinen Kolmanneksi, Leinonen tulkitsee nonkognitiivista in- panos suomalaisen filosofian lähihistorian tutkimukseen. tuitionismia, Mikko Salmelan Ahlmanin eettiseen ajat- Se tarjoaa uutta tutkimustietoa Eino Kailan ja Erik Ahl- teluun liittämää metaeettistä kantaa, osittain virheelli- manin filosofiakäsityksistä, heidän keskinäisistä -metafi sesti. Nonkognitiivisen intuitionismin sovellus Ahlmanin losofisista debateistaan, Ahlmanin loogisen empirismin tietoteoreettisiin näkemyksiin on kiinnostava, joskaan ei kritiikistä ja hänen arvofilosofiansa ei-analyyttisistä piir- aivan perusteltu hypoteesi, sillä Ahlman korostaa havain- teistä, eräistä muista suomalaisen filosofian lähihistorian toevidenssin ja arvoja koskevan emotionaalisen evidenssin metafilosofisista polemiikeista, sekä suomalaisen filosofian yleisyyden ja luotettavuuden eroja, eikä esimerkiksi ar- lähihistoriasta esitettyjen narraatioiden puutteista. Suosit- tikkelissa ”Arvoarvostelmista” (1929) kiellä totuuden ja telen siten lämpimästi Mikko Leinosen tutkimukseen pe- epätotuuden mahdollisuutta arvovapailta havaintoar- rehtymistä kaikille suomalaisen filosofian lähihistoriasta vostelmilta, vaikka niidenkin taustalla on viime kädessä kiinnostuneille. metafyysinen usko siihen, että todellisuus vastaa havain- tojamme. Siksi nonkognitivismi, jonka keskeinen sisältö on tiedon ja totuuden mahdollisuuden kiistäminen, ei sovellu Ahlmanin käsitykseen havaintoarvostelmista. Sa- masta syystä alaviitteessä 307 (256–57) esitetty tulkinta, jonka mukaan nonkognitiivinen intuitionisti voi periaat-

34 • niin & n äin 4/2008 Suomifilosofian identiteetistä

Leinosen merkittävänä tutkimuksellisena klusivistista asennetta ja vaihtoehtoisia filo- tavoitteena on tuoda esille tulkinta siitä, sofointitapoja diskreditoivia pyrkimyksiä. Jää ”miten erityisesti Kailan erittäin eksklusii- epäselväksi, miksi tästä Kailan (kenties) omasta viset ja skientistiset näkemykset filosofiasta – ja asenteesta seuraisi, että me, Kailan nykylukijat, toisaalta käytännöllisen ja arvofilosofian - vä emme voisi luokitella hänen syvähenkisyyttä hättely tai jopa nihilointi – yhdistyneenä hänen käsitteleviä huomautuksiaan arvofilosofiaksi, dominoivaan asemaansa Helsingin yliopiston kuten Leinonen päättelee.” professorina ja merkittävänä akateemis-kult- (Pihlström) tuurisen vallan käyttäjänä loivat edellytykset sille, että analyyttinen filosofia saattoi saavuttaa Erityisen mielenkiintoinen […] on […] hegemonisen aseman suomalaisessa akateemi- tulkinta siitä, miten analyyttinen filosofia sessa filosofiassa.” ”on […] saavuttanut Suomessa kansainvä- (Mikko Lahtisen esitarkastuslausunnosta) lisesti arvioiden poikkeuksellisen vahvan teo- reettis-institutionaalisen aseman ja miten tätä [Ahlmanin ja Kailan väliseen] filosofia- ’menestystarinaa’ on sittemmin toistettu suun- käsitysten jännitteeseen kiteytyy myös tauksen edustajien toimesta eräänlaisena ’suo- ”keskeisiä elementtejä siitä myöhemmästä malaisen filosofian’ menestystarinana in toto.” ’analyyttisen’ ja ’mannermaisen’ […] filosofisen (Lahtinen) suuntautumistavan välisestä kiistasta, jonka kaiut ulottuvat nykypäivään saakka, vaikka […] annan omasta puolestani Leinosen perinteisenä koulukuntamaisena vastakkain- työlle arvoa myös oppihistorian näkökul- asetteluna juuri tuo kiista onkin menettänyt ”masta. Eino Kaila on ymmärtänyt filo- merkitystään.” sofian perustavasti toisin kuin Erik Ahlman, (Sami Pihlströmin esitarkastuslausunnosta) mitä on syytä korostaa; [...]. Ehkä Eino Kaila oli jossakin olennaisessa mielessä suurempi Leinonen on väitöskirjassaan rohkeasti ja tutkija kuin kulttuuri- ja arvofilosofiassa ja fi- keskustelua nostattavasti tutkinut, jopa losofisessa antropologiassa kunnostautunut ”avannut suomalaisen filosofian kaksina- Erik Ahlman. Tämä tarkoittanee, että jos Kaila paisena ilmenevää lähihistoriaa. […] Toivon, asetetaan näistä kahdesta ykköspaikalle, täh- että Ahlmanin ja muidenkin kulttuurifilosofiaa dennetään filosofian ’tiukkaa’ tieteellisyyttä, ja arvofilosofiaa opetettaisiin ja tutkittaisiin jonka looginen empirismi olisi taannut (jos se, Suomessa huomattavasti enemmän ja estotto- siis looginen empirismi, on/on ollut niin loo- mammin kuin analyyttisen filosofian pitäessä gista). Mutta jos Kailaa ja Ahlmania arvioidaan valtaa on ollut teoriassa ja varsinkin käytän- humanismin, humanioran, näkökulmasta, nössä mahdollista.” Ahlman nousee mielestäni näistä kahdesta en- (Juhani Sarsila niin & näinille) simmäiseksi tai pääsee vähintäänkin Kailan rin- nalle, sillä Ahlman on käyttänyt menestykselli- On totta […] että Kaila on esittänyt sesti hyväkseen humanististen tieteiden (niin jyrkkiä näkemyksiä eräistä filosofisista -lä sanoakseni) perustavasti ’heikkoja’ eli siis vä- ”hestymistavoista. Kiinnostava (meta)filo- hemmän eksakteja metodeja, joista filosofinen sofinen kysymys, johon ei riittävästi paneuduta, ihmistutkimus on kuitenkin lähtökohtaisesti olisi mielestäni kuitenkin se, missä määrin täl- ja, in fine, pääsemättömissä. Arvot ilmenevät lainen ’diskreditoiva’ ote on väistämättä omi- inhimillisen toiminnan ensimmäisinä motii- naista filosofian kriittiselle tarkastelutavalle. veina ja perimmäisinä tarkoituksina.” […] Leinonen korostaa jatkuvasti Kailan eks- (Sarsila)

4/2008 niin & n äin • 35 Globalisaation loistava kurjuus Petri Räsänen

ansainvälisen kaupan ja investointien va- misten elämälle, heidän vapaa-ajalleen ja taidolleen ra- pautuessa rikkaat ja köyhät kohtaavat toi- kentaa kulttuuria ja maailmaa. sensa. Kyse on globalisaatiosta, edistyksestä Globalisoitunut maailmantalous on muuttuva talous. ja moraalista. Kaupan esteiden poistuessa pääoma ja investoinnit ha- Filosofi Immanuel Kant tarkastelee in- keutuvat alikehittyneille alueille, koska ne tarjoavat Khimillisen kulttuurin kehitystä vastavoimien kautta. Ih- parhaat tuottomahdollisuudet. Köyhä ihminen ottaa minen on samaan aikaan sekä epäsosiaalinen että sosiaa- vastaan työn, minkä jälkeen hän ei ole yhtä köyhä. Se linen. Minua vastassa ovat toiset yksilöt, joiden intressit kilpailukykyinen palkka, jonka ylikansallinen yhtiö työn- usein ovat vastoin omia intressejäni. Toisten intressit tekijälle maksaa, on toisinaan enemmän kuin mitä pai- ainakin voivat olla vastoin omiani, mikä saa minut pi- kalliset yritykset maksavat. Palkka ei kuitenkaan saa olla tämään kiinni paikastani. liian korkea, koska muuten työntekijät kuolisivat. He Toisaalta ihminen ei kestä yksin. Toinen puoli ih- eivät kuolisi lisääntyessään liikaa hyvinvoinnin innoit- mistä on sosiaalinen ja kaipaa muita ihmisiä. Inhimilliset tamina (kuten joskus ajateltiin), vaan köyhyyteen. Työn- saavutukset eivät myöskään synny yksin. Järki on kom- tekijät kuolisivat, koska ylikansallinen yhtiö ei enää voisi munikatiivinen, pyrkii ilmaisemaan itsensä ja hakee vas- maksaa heille palkkaa, koska toisaalla olisi mahdollista takaikua väitteilleen. Ilman kommunikatiivista yhteisöä maksaa pienempää palkkaa. järki ei myöskään kehity. Jotta inhimillinen kulttuuri saavuttaisi päämääränsä, änsimainen epäsosiaalinen ihminen huomaa, miten on epäsosiaalisen aineksen alistuttava. Kuri on kulttuurin Lköyhä ihminen ottaa hänen paikkansa. Sosiaalisena ensimmäinen ehto. Kantilla tämä tarkoittaa niin itse- ihmisenä hän kuitenkin ymmärtää, että tapahtuvilla kuria kuin yhteiskunnallista, kasvatuksellista, sivistävää muutoksilla on hänen oman intressiryhmänsä yli ulot- ja oikeudellista kuritusta. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kult- tuvia vaikutuksia. Maailma rakentuu epäsosiaalisen ih- tuurin kehitys vaatii myös taitoa. Mutta kenellä on aikaa misen antaessa periksi sosiaaliselle itselleen. Toisaalta omaksua noita taitoja? epäsosiaalinen minä näkee, miten kaikkien ei tarvitse uhrautua. Jotkut onnistuvat välttämään globaalin kurin antin mukaan modernia yhteiskuntaa luonnehtii muotoja tai käyttämään niitä hyväkseen. Kolennaisesti epätasa-arvo. Toiset tekevät työtä, josta Globalisaation myötä sivistys muuttaa muotoaan, he eivät saa nautintoa, joka ei kasvata eikä kehitä heitä. syntyy uusia sivistyksiä, taito kehittyy. Edistyksen paikka Nämä työntekijät kuitenkin elävät työllään, ja ilman sitä määräytyy taloudellisten olosuhteiden myötä. Alikehitty- he eivät eläisi. Samalla he rakentavat perustaa toisten ih- neiden maiden työntekijöiden palkat ovat murto-osa län- simaiden työntekijöiden palkasta, jotka puolestaan ovat

36 • niin & n äin 4/2008 k o l u m n i

murto-osa talouseliitin palkoista. Kiinan köyhällä on Maailma rakentuu varaa käydä kotitilalla, suomalaisella on vähemmän aikaa epäsosiaalisen ihmisen antaessa huvittaa itseään kuin aikaisemmin, joka puolella eliitti si- periksi sosiaaliselle itselleen.” vilisoi itsensä yli kaikkien rajoitusten. ” Globalisaatio on tekninen prosessi. Ihmiset tekevät sopimuksia, jotka edesauttavat heidän mieltymystensä toteuttamista. Monikansallinen yhtiö valmistaa lenk- kitossuja. Köyhät saavat palkkaa, tuotantoketju saa Globalisaatio ei tunnusta mitään yleistä (kantilaista enemmän palkkaa, rikkaat kaikkein eniten. Mieltymykset tai jotain muuta) moraalista sääntöä. Tässä suhteessa tyydyttyvät tekniikan asettaessa tavan toteuttaa niitä. monet luottavat taloustieteeseen, jonka mukaan ihmisten Mikäli ymmärrämme moraalilla – vaikkapa Kantiin vii- valinnat ovat aina heidän mieltymystensä määräämiä. On taten – päämäärien asettamista, on globalisaatio moraalin toki mahdollista, että nämä mieltymykset kohdistuvat ulkopuolella. Sillä ei ole päämääriä. Globalisaatiolla on jonkin moraalisen päämäärän toteuttamiseen. Tällöin kuitenkin seurauksia, joista monet arvioidaan moraali- globalisaatio samastuu erään moraalisen näkökulman

sesti arvokkaiksi, toiset taas eivät täytä moraalisia kritee- kanssa. Toisaalta on mahdollista, että moraalinen kuri ja rejämme. Moraalisten päämääriemme täyttyminen on velvollisuudet eivät miellytä ihmisiä, vaan heidän mielty- satunnaista: tekniikka voi kohdata tai olla kohtaamatta myksensä suuntautuvat toisaalle. Niin tai näin, prosessi moraalin. vie kehitystä eteenpäin. Kantin mukaan kulttuurin kehitys tapahtuu vailla ant näkee, miten tympeä työ riistää tekijältään mah- tietoista suunnitelmaa, epätasa-arvoisten olosuhteiden, Kdollisuuden asettaa itse päämääriä. Samaan aikaan menetysten, oman edun tavoittelun ja turhamaisten ta- eliitti on pakahtua päämääriinsä, kykyynsä luoda ja ra- voitteiden kautta - uhaten aina samalla tuhota omat saa- kentaa sivistystä. Moraali on siis eliitin käsissä, mutta vutuksensa. Globalisaation osapuolet ymmärtävät tämän heidän työnsä myös uhkaa syöstä kulttuurin tuhoon, ajatuksen kehityksen loistavasta kurjuudesta. Kantin aja- koska ylellisyys ja turhat toiveet syövät sivistystä. Kantin tusta moraalisesta velvollisuudesta, joka voisi kehottaa mukaan on mahdollista, että kehityksen loistava kurjuus toimimaan omia mieltymyksiä vastaan, ei samalla tavoin päätyy lopulta harmoniaan, jossa kyky valita päämäärät ymmärretä. Eikä sitä, että moraaliset päämäärät voisivat ja taito toteuttaa ne ovat sopusoinnussa keskenään. Pää- saada ilmaisunsa maailmassa muutenkin kuin satunnai- määrämme voisi olla vaikkapa hyväksyä vain sellaiset sesti. valintojamme ohjaavat säännöt, jotka voisimme yleistää

Valokuva: Antti Salminen Antti Valokuva: koskemaan kaikkia ihmisiä.

4/2008 niin & n äin • 37 Tapani Kilpeläinen Elo ihmisen huolineen ja murheineen

Michel Onfray, Traité d’athéologie. Physique de la métaphysique. Grasset, Paris 2005. 282 s.

skontokritiikki yrittää usein tyttämällä muurin hänen ja hänen kirveenä, jolla ei-toivotut ajattelijat sieltä, missä aita on ma- mahdollisuuksiensa välille. on yritetty vaientaa, vaikka he eivät Utalin. Uskonnolliseen kat- Onfray kiistää väitteet jumalan olisi jumalan olemassaoloa kiistä- somukseen suhtaudutaan tiedollisena kuolemasta, sillä fiktio ei voi kuolla. neetkään. virheenä ja uskontojen pyhät kirjat Jumala on yhtä kestävä kuin ihmisen Ensimmäiseksi ateistiksi Onfray leimataan pelkäksi satuiluksi vaivau- kuolemanpelko. Siksi ateismin teh- kelpuuttaa apotti Jean Meslier’n. tumatta hetkeksikään miettimään, tävänä ei Onfrayn mukaan ole ai- Vuonna 1729, pian Meslier’n kuo- miksi niillä on ollut niin paljon mer- noastaan jumalan olemassaolon kiis- leman jälkeen, julkaistiin Meslier’n kitystä niin monille. Samalla päivi- täminen, vaan pelkästään kielteisen teos Mémoire des pensées et des sen- tellään, miksi ihmeessä uskonnol- ateismin ylittäminen ja viime kädessä timents de Jean Meslier, prêtre, curé linen ihminen ei luovu maailman- vaihtoehtoisen, positiivisen etiikan d’Étrépigny et de Balaives, sur une kuvastaan, vaikka luonnontiede ei luominen. Ateismi ei voi tyytyä sa- partie des erreurs et des abus de la con- ole löytänyt jumalaa sen paremmin nomaan, että uskonto on syntynyt duite et du gouvernement des hommes kiven alta kuin tähtitarhoista. Us- eksistentiaalisen ahdistuksen peit- où l’on voit des démonstrations claires kontoa toisin sanoen kritisoidaan teeksi, vaan sen on myös itse ky- et évidentes de la vanité et de la ymmärtämättä, mitä se on. ettävä käsittelemään tuota ahdistusta fausseté de toutes les divinités et de Yksiniitisen uskontokritiikin itse- ja sen syitä. toutes les religions du monde pour être ymmärrys ei ulotu niin pitkälle, että adressé à ses paroissiens après sa mort, se tajuaisi itse edustavansa saman- et pour leur servir de témoignage de Tahdonvapauden tihutyöt laista silmäpuolista ja todellisuuden vérité à eux, et à tous leurs semblables, osia huomiotta jättävää maailman- Onfrayn uskontokritiikki perustuu jota pidetään ateismin ensimmäisenä kuvaa, josta se uskontoja syyttää. ajatukseen, jonka mukaan elämän avoimena puolustuspuheena. Onfray Uskonnon osuva arvostelu edellyttää haurautta ja kuoleman lopullisuutta jäljittää pitkän keston filosofian- sen pontimien analyysia. ei saa vähätellä tai peittää näkyvistä historiaa: Meslier’n, d’Holbachin Michel Onfray herättelee henkiin millään verukkeella. Jumalan ole- ja Feuerbachin ajatukset ovat yhä valistuksen ja Marxin perintöä. Yh- massaolon kieltäminen on välttä- ajankohtaisia, koska niiden johto- täältä hän pyrkii Kantin tavoin va- mätön askel kohti materialismia, päätöksiä ei ole viety loppuun asti. pauttamaan ihmisen alaikäisyydestä, jossa ihminen ymmärtää, ettei ole Onfrayn mukaan juutalaiskristillinen toisaalta hän katsoo uskonnon ilmai- muuta kuin kuolevainen ruumiinsa. ajattelutapa on rämettänyt kulttuurin sevan vieraantumista, jossa ihminen Tuonpuoleisilla ihanteilla voidaan niin perin pohjin, etteivät ihmiset luo todellisen maailman rinnalle ku- perustella millaisia julmuuksia ta- vieläkään usko kaiken palautuvan vitteellisen maailman, johon todelli- hansa, mutta Onfray uskoo, että materiaan, todellisuuteen ja maa- suutta alati vertaa. Onfrayn mukaan katoavaisuuden tajuaminen tekee ilmaan, vaikka ovatkin näennäisesti uskonto ei ole tyhjää fabulointia, ihmisestä eettisen: ymmärtäessään luopuneet uskonnosta. vaan se vastaa ”ontologiseen tyh- tuonpuoleisen harhaksi hän pyrkii Onfray suhtautuu kielteisesti jiöön”, jonka oman kuolevaisuuden käyttämään ainoan, rajallisen elä- kaikkeen uskontoon, mutta ennen tiedostaminen synnyttää. Uskonnon mänsä mahdollisimman hyvin ja oi- kaikkea monoteismiin, jota hän vaara ei ole siinä, että se tarjoaa loh- valtaa, että myös muut ovat samassa kuvaa eräänlaiseksi kuolemanvietin dutusta, vaan siinä, että fiktiiviseen eksistentiaalisessa tilanteessa. yleistymiseksi. Monoteistiset arvot tuonpuoleiseen vetoaminen estää Onfray väittää, että ateismi on näkyvät esimerkiksi eri ruumiin- ihmistä tutkimasta tämänpuoleista sekä historiallisesti tuore että erittäin osien välisestä hierarkiasta, nautin- maailmaa ja kohentamasta olemas- marginaalinen ilmiö. Ateismin his- tokielteisyydestä ja psykiatrin tavasta saolonsa ehtoja. Näin uskonto estää toria alkaa vasta uudella ajalla, koska tarkastella potilaitaan. Länsimaista ihmistä toteuttamasta itseään pys- nimitystä ”ateisti” on käytetty leima- kulttuuria leimaa Onfrayn mukaan

38 • niin & n äin 4/2008 perusteeton usko kärsimyksen jalos- ja yhteen elämäntapaan velvoitta- arvostelee Raamattua, Tooraa ja Ko- tavaan vaikutukseen: oikeus aborttiin minen, tapahtuu se sitten jumalan, raania epäjohdonmukaisuudesta si- ei ole vielä mitään, jos eutanasia on isänmaan tai työn varjolla, on tasa- nänsä perustellusti, mutta unohtaa kielletty, ja haluttomuus tuottaa nau- valtalaisuuden antiteesi. Totuuden samalla, ettei uskonnollinen tunne tintoa ja välttää kärsimystä osoittaa, omistajana esiintyvä uskonto pyrkii perustu logiikkaan eikä niin ollen ole ettei kuoleman lopullisuutta ja kärsi- sanelemaan ihmisten elämäntavan myöskään logiikalla horjutettavissa. myksen todellisuutta ole sisäistetty. ja vaientamaan kysymykset. Niitä Uskonnon lyhytnäköisyydet, ajat- Uskonnon synnyttämät estot ja ei tarvita, koska oppi tietää jo to- telemattomuudet ja valheellisuudet ennakkoluulot ohjaavat ihmisten tuuden. Onfrayn valistuksellinen ote Onfray kartoittaa kattavasti antaen ajattelua: oikeudenkäytössä ihminen korostaa itse ajattelemisen tärkeyttä, niille ansaittua mitäkuulua, mutta oletetaan vapaaksi ja sitä myöten mutta aina Onfrayn maltti ei riitä, on vaikea ounastella, miten hän vastuulliseksi, jotta häntä voitaisiin vaan hän ryhtyy opettamaan lukijaa. vastaisi uskonnon epädogmaattisim- rangaista. Vapaa tahto on Onfraylle Kirjan suuri heikkous ovat jaksot, mille muodoille, sillä hän kirjoittaa yksi uskonnollisen ajattelutavan tur- joissa Onfray vesittää omat perus- ikään kuin esimerkiksi kierkegaardi- miollisimmista jäännöksistä, maa- ajatuksensa. Psykologisoidessaan laisittain asennoituvaa kristinuskoa gista ajattelua, jossa oletetaan, että Paavalin motiiveja hän itse syyllistyy ei olisi olemassa. Pahimmillaan ka- ihminen toimii tahdonalaisesti ja kritisoimaansa juutalaiskristilliseen rikatyyrimainen aineisto pitää reto- tiedostaa motiivinsa. Onfrayn mie- kapeakatseisuuteen, eikä retorinen riikkaa tyhjäkäynnillä, mutta argu- lestä pedofiilin vangitseminen on kalistelu, jossa uskonto paisutellaan mentaatio ajautuu karille. yhtä mielekästä kuin aivokasvainpo- syyksi kaikkeen pahaan aina ja kaik- On sääli, että Onfray haaskaa tilaan viskaaminen vankilaan, sillä kialla, ole uskottavaa. Onfray esimer- leijonanosan paukuistaan islamiin, oletus vapaasta tahdosta jatkaa hyvän kiksi syyttää katolista kirkkoa ja nat- juutalaisuuteen ja kristinuskoon. ja pahan tiedon puusta syömisen sismia ”rakkausavioliitosta”, mutta Vahvimmillaan hän on oivaltaessaan, teemaa: vapaaksi oletettu ihminen hänen ainoana lähdeteoksenaan on että nykyaikaiset uskonnottomuuden voidaan tuomita ja samalla hänen te- ilmeisesti ollut ranskannos lievästi muodot ovat usein teologiaa valekaa- koihinsa voidaan suhtautua tunteen- sanoen kiistellyn Daniel J. Goldha- vussa. Näennäisen uskontokriitti- omaisesti, ymmärtämistä vältellen. genin lievästi sanoen kiistellystä A sestä sanastostaan huolimatta ne toi- Onfrayn kritiikki tahdonvapautta Moral Reckoning -kirjasta. Pamfletissa mivat uskonvarmuuteen perustuvina kohtaan on sitäkin arvokkaampaa on ehkä ymmärrettävää, että lähteitä maailmankuvina, lahkoina muiden koska juuri kukaan ei tohdi vapaata luetaan valikoivasti, mutta vakuut- joukossa. Onfray osoittaa, ettei teo- tahtoa kiistää. tavuus nakertuu, kun omia tarkoi- loginen maailman hahmottamisen tushakuisuuksia tuetaan muiden tar- tapa rajoitu uskontoon, vaan se elää koitushakuisuuksilla, jotka esitetään ja voi hyvin monissa maallisissa ja Pata kattilaa ja kattila pataa historiallisina tosiasioina. tunnustuksettomissa muodoissa. Onfray korostaa, että teologinen ajat- Välillä Onfray tuntuu unoh- Uskontokritiikillä ei ole virkaa, ellei telutapa on pohjimmiltaan epäde- tavan oivalluksensa uskonnon ek- se osaa kritisoida uskonnon ohella mokraattinen, sillä yhteen totuuteen sistentiaalisesta perustasta. Hän myös itseään.

Jyrki Siukonen Filosofinen pyhimys ja tyylipuoli meemikko

Gregorios Nyssalainen, Sielusta ja ylösnousemuksesta. Suom. Marke Ahonen. Kirjapaja, Helsinki 2006. 182 s. Richard Dawkins, Jumalharha. (The God Delusion, 2006.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, Helsinki 2007. 418 s.

n ilo huomata, että hyvin ei ole kokonaan katkennut, vaikka sähän ilmestyi klassikkotekstejä, toimitettujen teologisten sarjat Hengen Tie ja Kristikunnan joilla on myös filosofista kiinnosta- Osuomennosten perinne klassikkoja hiipuivatkin pois. Niis- vuutta, kuten Augustinuksen Henki

4/2008 niin & n äin • 39 ja kirjain (1982) ja Anselm Canter- Pyhän Basileios Suuren opetuspuheita, tessa myös sielun olemassaolo lakkaa. burylaisen Ymmärrystä etsivä usko 1994) muistuttaa oman keskikoulu- Kuten muistetaan, Sokrates vastasi ai- (1986). Kirjapajan uuden Sapientia- opettajani kristillistä klassismia, joka kanaan samaan kysymykseen ja puo- sarjan toinen julkaisu, Sielusta ja hyväksyi kyllä ilolla Iliaan verikar- lusti sielun kuolemattomuutta uudel- ylösnousemuksesta, on sekin todel- kelot, mutta siivosi oppilaiden näky- leensyntymisen ja sielunvaelluksen linen klassikkoteksti. Teos on lahja vistä kaikenlaiset dionyysiat sekä at- opilla. Jälkimmäinen ei kuitenkaan kaikille myöhäisantiikin filosofiasta tikalaisen komedian. Naurun tai ilon käy kristilliseen kontekstiin, jossa ja varhaiskristillisestä teologiasta aiheita ei Gregorioksen tekstistäkään Makrinan on vielä omana erityison- kiinnostuneille, etenkin kun Marke kannata etsiä. Sen lähtökohtana on gelmanaan yritettävä selittää, miten Ahosen suomennos johdantoineen ihmisen kuolema. Kirja alkaa siitä, toteutuu opissa luvattu ruumiillinen kuuluu korkeimpaan laatuluokkaan. että Gregorios vie viestiä isoveli Ba- ylösnousemus. Kaikkiaan Gregorios Gregorioksen teksti ei ole pelkästään sileioksen poismenosta heidän sisa- suoriutuu hyvin tehtävästään kristin- oman aikansa dokumentti, vaan sitä relleen Makrinalle ja huomaa myös uskoa vastaan argumentoivana oppo- kannattaa lukea myös uudemman tämän olevan kuolemansairas. Seuraa nenttina. Uskonnollisiin teksteihin keskustelun valossa. Ajankohtainen keskustelu sielun olemuksesta ja sen nojaavat Makrinan vastaukset eivät rinnastus voisi olla biologi Richard tilasta kuoleman jälkeen. Ollaan lä- ole aina kovin vakuuttavia. Juuri Dawkinsin paljon huomiota herät- hellä Platonin Faidonia, jossa Sok- tämä piirre toi mieleeni Dawkinsin tänyt uskonnonvastainen pamfletti rates käsittelee samaa kysymystä juuri kirjan: tuntui kuin keskustelu ei olisi Jumalharha. Kummassakin kirjassa ennen omaa kuolemaansa. edennyt kovin paljoa kuluneen 1600 puhutaan samasta asiasta, mutta vuoden aikana. Uskonnollinen näkö- toinen on paljon paremmin kirjoi- kanta ei kestä tieteellistä kritiikkiä, tettu. Ensilukemalla tyylipisteet me- mutta ei myöskään siihen kuole. nevät puhtaasti Gregoriokselle (ja Ahoselle). Dawkins ja Russell Dawkinsin keskeisiä aiheita ovat Gregorios ja Makrina ajatus uskontojen potentiaalisesta Kirkkoisä Gregorios Nyssalainen vaarallisuudesta ja huoli siitä, että kirjoitti 300-luvulla, ennen ensim- ateistit eivät ole järjestäytyneet ja mäistä Nikean kirkolliskokousta, siksi jäävät poliittisessa keskustelussa jossa ensi kertaa isommin selviteltiin paljon pienempään rooliin kuin uuden, virallisen valtionuskonnon heidän määränsä edellyttäisi. Nämä kiemuroita, ennen muuta sen kol- nivotaan kuitenkin lähes kaikilla ta- minaisuusoppia, sekä sovittiin yhtei- soilla Yhdysvaltojen sosiaalisen ja sestä uskontunnustuksesta. Gregorios poliittisen elämän uskonnolliseen avaa siis näkymän tekemisensä tilassa ulottuvuuteen. Eurooppalaisesta ja olevaan kristinuskoon, jonka läntinen humanistisesta näkökulmasta asiaa teologia oli vielä kirjoittamatta; Au- katsova lukija saattaa kuitenkin gustinus vasta aloitti uraansa. Myös todeta kirjan tylsäksi, epätasaiseksi sekulaarin aatehistorian kannalta Gregorioksen dialogi sisarensa ja retoriikaltaan keskinkertaiseksi. Gregorios on kiinnostava kirjoittaja, Makrinan kanssa rakentuu harjoi- Dawkins ei näytä tuntevan juurikaan eliväthän hellenistiset filosofiat ja tusmielessä esitetylle filosofian ja teologisen keskustelun historiaa, ja kristillinen uskonto kansainvael- uskon vuoropuhelulle. Gregorios tämän monet kommentoijat toivat lusten aikaan Itä-Rooman valtakun- saa edustaa pakanafilosofien kantoja, pian arvosteluissaan julki. Dawkinsia nassa rinnakkain. Uusplatonistinen Makrina puolustaa kristillistä vakau- moitittiin myös epäreiluudesta, Akatemia oli edelleen toiminnassa. musta. Lukijana koen kiinnostavim- siitä että hän vertaa tieteen parhaita Kreikkalainen filosofia ja kir- maksi juuri tavan, jolla Gregorios puolia uskonnon huonoimpiin. Kri- jallisuus antavatkin oman sävynsä esittää filosofis-tieteellisiä argument- tiikkiä ei tullut vain uskonnollisista Gregorioksen teokselle. Hän oli van- tejaan, en niinkään sitä, millä tavoin piireistä. Yksi näkyvimpiä palaut- hemman veljensä Basileios Suuren Makrina niistä yrittää selvitä. Koko teita oli kirjallisuudentutkija Terry tavoin saanut kristillisen mutta laaja- dialogi pohjautuu ajatukseen siitä, Eagletonin arvostelu London Review alaisen kasvatuksen, jossa ei hyljek- että ihmisellä on kuolematon sielu. of Booksissa. Myös hän hämmästeli sitty vanhaa kulttuuria. Toki siitä Tämä otetaan itsestään selvänä. Dawkinsin olematonta teologista pa- suodatettiin pois moraalisesti epäilyt- Siksi on aluksi kysyttävä, mitä sille neutumista. Ylipäätään Eagleton piti täväksi koetut piirteet. Basileioksen tapahtuu ihmisen kuollessa. Suu- Dawkinsin lähestymistapaa karkeana, opetuspuhe siitä, kuinka nuorison rimpana haasteena on materialistisen jopa omahyväisenä, eikä antanut tulee käyttää hyödykseen pakanallista filosofian kanta, jonka mukaan alku- tälle paljoakaan pisteitä avarakatsei-

Valokuva: Pauliina Leikas Pauliina Valokuva: sivistystä (suomennettu teoksessa aineista rakentuneen ruumiin hajo- suudesta: ”[...] voisi olettaa, ettei hän

40 • niin & n äin 4/2008 ole Euroopan kovimpia Foucault’n, poteesiksi ja sellaisena myös kumota, on entisestään voimistunut Yhdys- psykoanalyysin, agitpropin, dada- niin hän aidosti luulee olevansa asian valloissa Bushin hallinnon aikana. ismin, anarkismin tai separatistisen ytimessä. En moiti häntä siitä. Mutta Mutta tämäkin asetelma palauttaa feminismin intoilijoita.” uskonto, myös Dawkinsin keskeisenä mieleen Gregorioksen ja Makrinan Dawkins asettuu sinänsä kun- kohteena oleva kristinusko, poh- dialogin. Nythän ID:n kannattajat niakkaan perinteen jatkajaksi, jossa jautuu paljon enemmän tarinoiden opponoivat ikään kuin tieteen kie- julkisesti tunnettu tieteentekijä ottaa kertomiseen ja niiden vertauskuval- lellä oikeaa paradigmaa vastaan, jota kantaa uskonnon asemaan yhteis- liseen tulkintaan kuin tieteelliseen Dawkins puolustaa ja jonka logii- kunnassa. Yksi ilmeinen edeltäjä on todisteluun. Tieteelliset argumen- kalla hän kumoaa harhakäsitykset. filosofi Bertrand Russellin kirjanen tithan osoittautuivat ylivoimaisiksi Vaikka edellä totesin, että keskustelu Why I Am Not a Christian. Rus- jo Gregorioksen ja Makrinan aikana ei tunnu paljoakaan edistyneen sellin mukaan uskonto on tuottanut – ei heidän dialoginsa voi puolustaa sitten varhaiskristillisten aikojen, sivilisaatiolle hyötyä vain kahdessa uskoa muuten kuin vetoamalla kir- pidän tietenkin tärkeänä, että sitä asiassa: se auttoi aikoinaan kalen- joituksiin. Siksi Dawkins tuskin jatketaan. Itse allekirjoitan dawkin- terin järjestämisessä ja teki Egyptin vakuuttaa muita kuin niitä, joille silaisen epäävän kannan jumalan pappien havaintojen ansiosta kuun- (luonnon)tieteellinen argumentointi olemassaoloon, mutta sehän ei tar- ja auringonpimennysten ennusta- on jo valmiiksi validi avain kaikkeen. koita, että samalla olisi selvitty us- misen mahdolliseksi. Useimmat Tarinoiden kertomisen maailmaan konnosta. Sillä ihminen on edelleen meistä ehkä kuitenkin hyväksyvät tai pelon ja lohdun tunteisiin sillä ei tarinoita kertova eläin. Ainakin yh- sivilisaation määritelmän hieman kuitenkaan päästä. dessä kohdin Dawkinsin teesi us- laajempana kuin sarkastinen lordi konnon haitallisuudesta osuu juuri Russell. Arvelen, että näin tuumii tämän takia harhaan. Hänen mu- Irrationaalinen ihmisessä myös Dawkins. Mutta ei hän silti kaansa uskonto on haitallista opet- näe uskonnon tuottaneen paljoakaan Toki kristillinen kielenkäyttö on taessaan, että on hyveellistä tyytyä hyvää. muuttunut. Dawkins ei ole ot- omaan ymmärtämättömyyteensä tai Humanistisen vinkkelin kautta, telemassa Franciscus Assisilaisen, tietämättömyyteensä. Tieteen kan- ennen muuta taiteen lävitse maa- Nicolaus Cusanuksen tai Simone nalta moinen asenne epäilemättä on ilmaa katsoen sekä Russell että Weilin kanssa (vaikka tuskin kokisi ärsyttävä, mutta jokainen, joka on Dawkins tuntuvat kuitenkin unoh- sitäkään ongelmaksi), vaan pamfletin ollut tekemisissä taiteen ja siis ih- tavan jotakin olennaista: ihmisen ir- kantimena on pitkälti evoluutio- misen irrationaalisen puolen kanssa, rationaalisen puolen. Kun Dawkins oppia vastaan suunnattu kristillinen voi nähdä, että tässä kohdin tiede ei esittää, että jumalan olemassaolo vaihtoehtoselitys eli jumalperäinen voi paljoakaan auttaa. voidaan redusoida tieteelliseksi hy- intelligent design, jonka vaikutus

Tommi Kakko Yhdentekevistä jumalista

Daniel Dennett, Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the Spell: Religion as a Natural Phe- nomenon, 2006.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, Helsinki 2007. 446 s. Uskonto ja ihmismieli. Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen. Toim. Kimmo Ketola, Ilkka Pyysiäinen & Tom Sjöblom. Gaudeamus, Helsinki 2008. 357 s.

aniel Dennett kertoo ha- jo yli satavuotiaalle teokselle The Va- amerikkalaisyleisölle, jota yhdistää luavansa esittää alustavia rieties of Religious Experience ja sitee- juuri uskonnollisuus. Dteorioita, jotka mahdol- raakin klassikkoa toistuvasti. Suurin Dennett mainitsee esipuheessaan, listaisivat uskontojen tutkimisen ero on kohdeyleisössä. Jamesin että kirjan viesti voi vaikuttaa omitui- luonnonilmiöinä muiden luonnon- Gifford-luennot oli osoitettu pää- selta ei-amerikkalaisille. Kieltämättä ilmiöiden rinnalla. Hän tunnustaa asiassa yliopistoväelle, kun taas Den- evoluutioteorian ja kreationismin kernaasti velkansa William Jamesin nettin kirja on kirjoitettu suurelle vastakkainasettelun jatkuva setvi-

4/2008 niin & n äin • 41 minen voi kummastuttaa lukijoita, Dennett väittää, että luontaisten ar- tehdä empiiristä tutkimusta eikä jotka eivät ole herkistyneet debatin vojen muuttaminen välineellisiksi tulkita eri uskontokuntien näke- taustalla jyllääville poliittisille voi- tutkimuksen avulla ei tee niistä vä- myksiä totuusarvoista erotettuina mille. Dennettin kunnianhimoinen hemmän arvokkaita. Tietomme us- tarinoina. tavoite on saada vastustavatkin lu- kontojen välineellisistä arvoista voi Dennett käsittelee myös us- kijat käymään läpi hänen argument- jopa rikastaa niitä, mutta ennen em- konnon suhdetta moraaliin ja tinsa uskontojen tieteellisen tutki- piiristä tutkimusta emme voi tietää, ehdottaa, että ainoastaan uskon- muksen puolesta. Mutta on vaikea ansaitsevatko ne lumouksen vaatimaa nolliseen dogmaan perustuva mo- kuvitella umpimielisimmän funda- kunnioitusta. raalinen kanta ei voi olla vakavasti mentalistiyleisön noteeraavan teosta, Toinen osa pyrkii luomaan otettava näkemys. Toisin sanoen kun ei Jamesin valloittava proosakaan pohjan uskontojen evoluutiolle ja ajatus uskonnon sanelemasta moraa- kyennyt popularisoimaan aihetta ah- pohtimaan, kuinka nykyiset suuret lisesta dogmasta yksilön moraalisena dasmielisten keskuudessa. Ajatukselle uskontokunnat kehittyivät primitii- ohjenuorana on mieletön, jos tämä avoimemmat Dennett kutsuu ajatus- visistä uskomuksista. Dennett antaa on omaksunut kantansa pohtimatta, leikkiin ja rehelliseen pohdintaan us- kielelle suuren roolin metafyysisten sokean uskon varassa. Dennett pitää kontojen metafyysisistä, moraalisista olioiden ja niiden asuinpaikkojen tätä väitettä mahdollisesti kirjansa ja sosiaalisista hyveistä ja paheista. luojina ja ylläpitäjinä. Kollektiivinen radikaaleimpana, mutta laajemmasta Lumous murtuu on myös poliit- rituaalikäyttäytyminen puolestaan eettisestä näkökulmasta väite uskon- tinen kannanotto. Jamesin viitoit- vahvistaa näiden ontologisesti ha- nollisten ryhmien jaetusta vastuusta tamaa tietä kulkeva Dennett kokoaa tarien käsitteiden statusta yhteisön vaikuttaa vielä dramaattisemmalta. vahvasti polarisoituneen amerikka- silmissä, säilyttää tiedon niistä jul- Hän nimittäin pitää maltillisia us- laisen uskonnollisen maiseman ra- kisen toiston avulla sekä mahdollistaa kovia osittain vastuussa fundamen- tionaalisen leirin vanhoja sotaratsuja uskontojen kehittymisen. Dennett talistien teoista, sillä he tarjoavat (Dawkins, Harris, Diamond, Pinker) nojaa Dawkinsin meemi-analogiaan fundamentalisteille suojaisan paikan ja kummajaisia (Julian Jaynes) sekä ja muistuttaa, että on myös tut- radikalisoitua. joukon hieman uudempia liittolaisia kittava toistetun informaation omi- yhteiseen rintamaan. Hän antaa naisuuksia, sillä erilaiset retoriset Yhteiset aseet, yhteiset selkeän muodon tieteelliselle lähes- tehokeinot sekä muu rituaalisisältö tavoitteet tymistavalle debatissa, joka Atlantin ovat voineet muuntua kehityskaa- takaa voi ajoittain näyttää jopa koo- rensa aikana yhä helpommin omak- Uskonto ja ihmismieli ei ole Den- miselta. Kysymyksessä on kuitenkin suttaviksi. Itse Jumalan käsite tarjoaa nettin valossa täysin onnistunut laajempi globaali ilmiö. Analyyttista esimerkin ongelmista, joita tutkija oppikirja. Toisaalta olisi virhe lukea ajattelua levittämään suunnitellusta voi odottaa kohtaavansa. Vanhan sitä näin, sillä Ketolan ja kumppa- teoksesta paistaa läpi huoli siitä, että Testamentin Jumala on ajan kuluessa neiden ei tarvitse Dennettin tavoin rationaalinen asenne uskontoihin on abstrahoitu muotoon, joka eroaa ka- huolehtia oikeistopoliitikoista, jotka pahasti alakynnessä. tegorisesti alkuperäisestä käsitteestä: saavat vaikutusvaltansa radikalisoi- näitä kahta ei voi suoraan verrata. tuneesta kristillisestä seurakunnasta. Kysymys monoteististen uskontojen Toimitteen lukijat myös mitä toden- Lumo ja sen murtaminen Jumalten olemassaolosta vaikuttaa näköisimmin sallivat huomattavasti Teos on jaettu kolmeen osaan. En- sellaiselta käsitesekamelskalta, että vapaammin uskomuksia yliluonnol- simmäisessä Dennett selittää ”lumo- Dennett toteaa sen mahdottoman lisesta. uksen” ja hakee keinoja sen murta- epäselväksi. Tämä ei tarkoita, että Toimittajat toteavat, että uskon- miseen. Lumous koostuu uskonnon hän jättää oven avoimeksi jollekin totiede ei voi ottaa kantaa jumalten itsensä lisäksi siihen liitetystä ja sitä teismin muodolle, vaan hän vihjaa, olemassaoloon, mutta julistaessaan suojelevasta tabusta. Uskontoa tur- että usko uskomukseen on perusta- jumalten olemassaolon yhdenteke- vaava asenne ei ole ainoastaan us- vampi kysymys kuin yliluonnollisen väksi heidän kantansa tulee selväksi. konnon sisäinen fundamentalistien olemassaolo. Kysymys ei ole tutkimuksen kannalta ongelma, vaan sitä edustavat myös Kolmannessa osassa Dennett tärkeä, mutta sen sivuuttaminen maltilliset metafyysiset uskomukset. hahmottelee, millaista tulevaisuuden kertoo enemmän kuin yksikään iko- Dennett huomauttaa, että jopa ih- poikkitieteellisen uskonnontutki- noklastinen ele tai uskontunnustus. miset, jotka eivät kannata uskovien muksen tulisi olla. Hän ei säästele Teoksen kognitioteorian pikainen näkemyksiä, usein ajattelevat tämän sanojaan suomiessaan postmodernin esittely sekä tapaustutkimukset uskon uskomukseen sanelevan, että kulttuurirelativismin kyllästämiä tuovat myös esiin Dennettin kirjan uskonnot tulee jättää rauhaan tie- metodeja ja pitää postmodernistien ilmeisiä puutteita. Uskonnontutki- teelliseltä tutkimukselta ja kritiikiltä. haluttomuutta käsitellä tutkittujen musta tehdään koko ajan, ja alalla Evolutionaarisen lähestymistavan uskomusten totuudenmukaisuutta on värikäs historia; Dennettin kutsu vaatima arvokäsitys haluaa puh- samantapaisena mekanismina kuin tieteilijöiden yhteiseen voimanpon- kaista uskontoja suojelevan kuplan. uskontojen tabut. Tavoitteena on nistukseen vaikuttaa ontolta.

42 • niin & n äin 4/2008 Dennettin kirja esittäytyy apu- communis -kokoelma, kasa keinoja, selleen ja muille ateisteille, mutta välineenä, jonka voi surutta hukata, joilla lukija löytää tiensä uskonnol- itse argumentti ja sen esittämisessä kun sen tavoite on saavutettu ja sen lisesti valveutuneiden amatöörime- käytetty retoriikka ovat tarkoitettu teoriat korvattu paremmilla. Jos tafyysikkojen argumenttien ja vasta- yhteiseen käyttöön ja konsensuksen kirja olisi osoitettu tiedeyhteisölle, argumenttien keskellä. Nämä väit- hakemiseen. Tämä areena vain on Dennett vaikuttaisi olevan pahasti telyä varten teroitetut aseet Dennett niin selkeästi Yhdysvalloissa, että myöhässä talkoista. Kirjan perim- kuitenkin tarjoaa ensin vastapuolelle, jää epäselväksi, kuka tai ketkä ovat mäinen tarkoitus löytynee toisaalta: uskonnon puolustajille sekä sen tie- Kimmo Pietiläisen suomennoksen se on näkyvän intellektuellin julkista teellisen tutkimuksen ja kritiikin kohdeyleisö. debattia varten suunnittelema locus vastustajille. Hän luo areenan it-

Tuukka Tomperi Sparring partners

Julian Baggini, Ateismi. Lyhyt johdanto. (. A Very Short Introduction, 2003.) Suom. Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen & Paula Vasama. Vapaa Ajattelija, Helsinki 2006. 128 s. Jukka Pakkanen, Jumalattomuus. Kirjapaja, Helsinki 2008. 72 s.

rittiläisen filosofin, toimit- Ateismin lyhyt historia (2004), jota ei ilmasta alkaa siitä, että harjoitellaan tajan ja ahkeran tietokirjai- voi pitää tasapainoisena katsauksena, päästämistä irti itsestä, luopumista Blijan Julian Bagginin taskukir- sillä McGrath antaa peittelemättä va- minän kaikkeudesta. Onnistuu tai jakokoinen ateismi-esittely ehdittiin kaumuksensa vaikuttaa kirjan asiasi- ei. julkaista suomeksi ennen varsinaista sältöön ja tosiasiaväitteisiin. Kumpikaan kirjoittajista ei ole uskontokritiikkien ryöppyä. Samalla Bagginin ja Pakkasen kirjoilla ei dogmaattisesti sokea tai kiihkoileva. se jäi – varmasti myös kustantajansa, ole ensisilmäykseltä juuri muuta yh- Epäilyksen varjon sallivat molemmat. kömpelön taitto- ja painoasunsa teistä kuin mitta. Kirjoittajanimet ja Myönteisiä sanoja kristinuskon hy- sekä arvatenkin vähäisen kirjakaup- otsikot rimmaavat yhteen, ja kirjoja vistä ilmentymistä lausuu kumpikin. pajakelun vuoksi – lähes kokonaan lukee mielellään. Pinnalla tuntuu ero: Pakkasen sanoin: ”Kristillisyys ei pimentoon. Se on sääli, sillä kirja siinä missä Pakkanen kirjoittaa tyyli- toteudu uskomisessa, vaan lähim- on tasapainoinen, lyhyydestään kästä lausetta, ei Baggini-suomen- mäiseen suhtautumisessa.” (22) Pak- huolimatta monipuolinen ja selkeä noksen kieliasua voi suuresti kehua. kasen vahvuutena on kaunokirjal- yleisesitys. Alkuteos on ilmestynyt Toivottavasti sitä korjataan tuleviin linen henkevyys ja ilmavuus, vaikka Oxford UP:n mainiossa pikkukirja- painoksiin, ehkä myös tarpeettomat kirja lopulta onkin varsin niukka sarjassa, ja sen brittilevikki on ollut suomentajan jälkisanat poistaen. sisällölliseltä anniltaan. Baggini sen mittava. Baggini itse tunnetaan kirjo- Peruslinja on samankaltainen. Us- sijaan onnistuu käsittelemään häm- jensa lisäksi Philosopher’s Magazinen kolle Jumalaan, oletukselle jumalien mästyttävän monta kysymystä kirjan toimittajana, aktiivisena blogistina ja olemassaolosta, Jumala-hypoteeseille lyhyydestä huolimatta. Jos pitäisi kolumnistina. ei ole katetta. Ei ole perusteita, ei lukea vain yksi suomennettu uskonto- Kirjailija, italofiili, jalkapallo- ja näyttöä, ei mikään kokemuksessa kritiikkiä käsittelevä kirja, suositte- pyöräilyspesialisti Jukka Pakkasen eikä omassa ajattelussa anna tukea. lisin tätä. muistelua, fiktionpalasia ja aforismeja Ja Pakkanen ilmaisee hienovireisesti Baggini toteaa, että hänellä on limittävä ohut mietekirjanen on tätäkin olennaisemman edellytyksen tarjota vain perusteet parhaiden puolestaan komeasti koviin kansiin jumala-ajatuksesta irtipäästämisessä: perusteiden hyväksymiselle, ei sen pakattu ja ehkä yllättäenkin Kirja- ”Kuoleman varjo on haalentunut, enempää: ”[...] yleensä ottaen pa- pajan julkaisema. Jumalattomuutta olen päässyt minänä olemisen hyb- remmat selitykset ovat yksinkertai- ymmärtävää tai siihen myönteisesti riksestä. Kuolemiseni on oleva pelkkä sempia, johdonmukaisempia ja kat- suhtautuvaa kirjallisuutta ei kris- kuittaus, erään ihmisolennon hä- tavampia kuin muut vaihtoehdot. tillisiltä kustantajilta juuri odoteta. viäminen elottomaan.” (54) Myön- Ne ovat myös todennäköisemmin Kirjapajalta tuli aiheesta teologi ja teisen resignaation opettelu, elämän- jollain tavoin testattavia tai niillä on Dawkins-kriitikko Alister McGrathin mittainen harjoitus päästää irti maa- joitain ennakoitavia ominaisuuksia.”

4/2008 niin & n äin • 43 (32) Näistä askelmerkeistä päädytään hyvän toteutumana, hän myös pe- desta muusta, paljon inhimillisem- ateismiin, eikä se ole uskon asia. lastaisi ehdoitta jokaisen luomansa mästä suunnasta yksilön välittömässä Voihan aina olla toisinkin, tietenkin, ihmisen. Eikä vain ihmisiä, vaan jo- kokemuksessa: eksistentiaalisesta ah- mutta uskonhypyn voi tehdä niin kaisen tuntevan olennon, mukaan distuksesta ja moraalisuuden kehitty- monista syistä ja moniin suuntiin, lukien vaikkapa cockerspanielini misestä. Keskeisin monoteistisen ju- että se helposti muuttuu irviku- sekä kaikki muut elämäänsä kokevat malan tehtävä on aina ollut ihmisen vakseen. ”Kristinusko kannattaa pe- elämänmuodot. Hänen olisi pelas- kuolemanjälkeisen elämän näkymien riaatetta, että on hyvä uskoa ilman tettava jokainen luomansa elämä, jos avaaminen. Jumala on vastaus huo- todisteita – melko kätevä perusohje valinta kadotuksen ja pelastuksen vä- leemme itsemme ja lähimmäistemme uskonjärjestelmälle, jonka puolesta lillä olisi totta. kuolemasta. Kuten Pakkanen asian ei ole hyviä todisteita.” (37) Baggini Sen vuoksi on yhdentekevää laittaa heti intronsa aluksi: ”Tiedän käy läpi Pascalin pelurin todistelut, uskoa jumalaan. Jos on olemassa olevani olemassa, sillä tiedän kuo- joiden mukaan on kuitenkin pa- jumala, joka ei täytä yllä lausuttuja levani. Tahtomattani maailmaan jou- rempi uskoa kuin olla uskomatta. piirteitä, hän täyttäisi paholaisen tuneena elän valinnanvapauden van- Ne eivät – etnosentrisminkään takia tunnusmerkit. Vain itsekkäät tai- kilassa, josta pääsen vasta kuollessani. – päde. puisivat palvomaan tällaista olentoa, Siitä armottomasta tosiasiasta kasvaa Tämän voi esittää myös toisin siinä missä olisi moraalisesti oikein ihmisyys. Ei ihme, että mielessä käy kuin Baggini. Miksi ei ole edes ve- vastustaa häntä. Jos puolestaan on ajatus Jumalasta olemassaolon hel- donlyönnin verran syitä uskoa Ju- olemassa Hyvä Jumala, ei hän vaatisi pottajana.” (9) malaan? Kolmella perusteella. En- uskomaan itseensä. On siis tarpee- Moraalikehitykseen ja itsereflek- simmäinen omakohtaisesti: en ole tonta uskoa Jumalaan – ja juuri sillä tioon liittyvä tehtävä taas tarkoittaa elämäni aikana kokenut yhtään ko- perusteella, että näin on, Jumala olisi sitä, että tarvitsemme itseämme kemusta enkä havainnut yhtään ha- olemassa, jos olisi olemassa. varten moraalisen dialogikumppanin, vaintoa, joka antaisi edes aavistuksen Mutta uskonnot elävät perinteen yliminän tai harjoitusvastustajan – henkilökohtaisesta suhteesta jonkin- ja tunteen varassa, ilman rationaalista sparring partner. Moraalisuuden ke- laiseen jumaluuteen. Jumalalta, joka tukea tai peliteoriaa. Jos järkiperus- hittyminen on ajattelun, tunteiden toivoisi ihmisten löytävän hänet ja teita etsitään, jumalille ja uskonnoille ja tahdon kehittymistä. Se tapahtuu pelastuvan, tällainen itseään ilmai- sovitetaan usein kosmologista ja eet- nimenomaan harjoituksena, käyt- semattomuus olisi vastuutonta. Siis: tistä roolia. Ajatellaan, että ihminen tämällä moraalista herkkyyttä, mie- joko tällaista Jumalaa ei ole tai sitten kaipaa olemassaololle selityksiä, likuvitusta ja käytännöllistä järkeä hänen kohtaamisensa ei ole edellytys joihin jumaluus on avain: mistä (fronesis), ei alistumisena ennalta millekään seuraukselle suhteessa mi- kaikkeus tuli, miksi olemme täällä, annettuun koodistoon. Ei ole kovin hinkään tuonpuoleiseen, vaikka sel- miksi asiat ovat näin, mihin maailma suurta merkitystä sillä, millaisin al- lainen olisikin. menee. Toisekseen oletetaan, että kueväin lähdemme liikkeelle tai Toiseksi: jos Jumala olisi olemassa tarvitsemme uskonnollisen etiikan millainen harjoitusvastustajamme sellaisena kuin hänet voisi eettisesti perustaksemme, tai muuten hyvän ja on, moraalisuus kehittyy kyllä joka hyväksyä ja sellaisena kuin esimer- pahan erottelut katoavat kokonaan. tapauksessa harjoittelun, sisäis- kiksi luterilainen pelastustyö uskon- En usko kummankaan roolin tetyn painin myötä. Mutta se on nonopetuksen, rippikoulujen ja dia- olevan enää merkityksellinen, ai- selvää, että harjoitteluvastustaja – tai konian muodossa opettaa, tällainen nakaan tässä yhteiskunnassa. Suurin vaikkapa esikuva, jota kohti ensin Jumala, kaikesta tietoisena, kaikkeen osa länsimaisista ihmisistä on jo kasvetaan ja jota kohtaan sittemmin kykenevänä ja kaikessa hyvänä, ei tottunut odottamaan tieteellisiä opitaan kriittisyyttä – tarvitaan ja vaatisi eikä odottaisi luomiltaan ih- vastauksia, jopa kosmologiassa: vä- sellaisen on oltava uskottava. Tähän misiltä mitään, kaikkein vähiten hitellen saamme vaikeimpiinkin tarpeeseen monoteistinen Jumala ja häneen itseensä kohdistuvaa pal- aiheisiin ainakin vähän tarkempia uskonto ovat omiaan. velua, palvontaa ja uskomista. Aja- tieteellisiä selvityksiä. Etiikkakin voi Sekularisoitumisen eteneminen tuskin on absurdi: ihminen palvele- hyvin ilman uskonnollista tukea. ja sen mahdollisuudet sekä seura- massa Jumalaa. Me olisimme, kuten Päinvastoin monien nykypäivänä ukset ovat loppujen lopuksi kiinni koko luomakunta, hänen luominaan tärkeimpien eettisten keskustelujen näistä kahdesta jumaluuden käyttö- ja hänen suojassaan ehdoitta valittuja kannalta uskonnolliset etiikat voivat tarpeesta. Miten pyrimme olemaan ja ehdoitta rakastettuja. Tämä on usein olla esteitä (kuten silloin kun moraalisia sparrauskumppaneita eettinen vähimmäisvaatimus kenelle puheena ovat ihmisoikeudet, yksi- toisillemme, yhteisöissä, dialogeissa tahansa maalliselle vanhemmalle, löiden tasavertaisuusperiaatteet su- toisten kanssa ja saamaan yliminässä joka on tuottanut uutta elämää. Ei kupuoleen, rotuun, seksuaalisuuteen, säilyvän moraalisesti merkityksellisen Jumala voisi sen huonompi olla. ikään ymv. katsomatta, monikult- Toisen keskustelukumppaniksemme Lopuksi: jos Jumala olisi ole- tuurinen etiikka, eläin-, luonto- ja myös hiljaisia hetkiä varten? Insti- massa siinä muodossa, jossa häntä globaalietiikka, jne.). tutionaalisesti tämä kysymys koskee voisi pitää kaikkein korkeimman Jumalten tarve syntyykin kah- myös kasvatusta ja kouluja. Entä

44 • niin & n äin 4/2008 miten onnistumme rakentamaan loita, saattohoitoa ja hautaamiskäy- eettisten järjestelmien kritisoimiseen käytäntöjä, joissa ihmisen kuole- täntöjä. (humanistiset kriitikot), ei vielä minen kohdataan arvokkaasti, poh- Uskontokritiikinkin on edettävä kohdata niitä kysymyksiä, joihin us- diskelevasti ja lohduttavasti ilman myös näihin kysymyksiin, jos se konto ensisijaisesti nykyihmisten elä- turvautumista uskomuksiin ja tari- mielii olla vaikuttavaa ja vastuuntun- mässä vastaa. Lukijan vakaumuksesta noihin tuonpuoleisista ja maagisista toista. Jos kritiikki perustetaan vain riippumatta Bagginin ja Pakkasen tapahtumista? Institutionaalisesti uskontojen metafyysisten järjettö- kirjat toimivat hyvin sparrauskump- tämä kysymys koskee myös sairaa- myyksien kumoamiseen (luonnon- paneina ja täyttävät siinä mielessä tieteelliset kriitikot) tai uskontojen mainitut vaatimukset.

Jarkko Tontti Uskonnot ihmisen uhkana

Sam Harris, Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (The End of Faith: Religion, Terror, and the Future of Reason, 2004.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, Helsinki 2007. 325 s.

am Harrisin päätä ei palella. tuntuu pitävän modernin luonnon- ja ”uskontojen dialogista” ja siitä, Hän ilmoittaa ykskantaan ta- tieteen metodologiaa ja valistuksen kuinka kaikki uskonnot lopulta Svoittelevansa yhden irrationaa- ihanteita pahempana uhkana ihmis- opastavat rauhaan ja rakkauteen. lisuuden lajin – uskonnollisen uskon kunnan hyvälle kuin uskontoja. Eivät opasta, sanoo Sam Harris – lopettamista, sen poistamista ih- Tiede ja järkihän ovat maskulii- ja on oikeassa. Hän muistuttaa meitä miskuntaa riivaamasta. Tavoite on nista materialismia, individualismia, inkvisitiosta, antisemitismistä, noita- toki mitä kannatettavin. Mutta en liberalismia, empirismiä ja ties mitä vainoista, kolonisaatiosta, islamisti- ole aivan varma, edistääkö Harrisin kamalaa, vai mitä? Uskonnot sen sesta terrorismista, Yhdysvaltojen us- laajaa huomiota herättänyt kirja tätä sijaan hohkaavat yhteisöllisyyttä, va- konnollisesta oikeistosta, kristittyjen päämäärää ainakaan taktisesti par- kaumusta, pyhän kokemusta, lähim- ehkäisykielteisyyden uhreista kehi- haalla mahdollisella tavalla. mäisenrakkautta ja henkisyyttä; tai tysmaissa, holokaustista ja lukemat- Teoksella on eittämättömät an- ainakin ylisukupolvista kulttuuripe- tomista väkivaltaisista tragedioista, sionsa. Harris äimistelee uskontoja rinnettä jota pitää vaalia vaikkei en- joista meidän on kiittäminen us- ja niiden valtaa maailmassa ilahdut- keleihin ja muihin menninkäisiin us- kontoja. Holokaustin tai Pohjois-Ir- tavalla suorasanaisuudella ja tekee koisikaan. Tai vähintäänkin uskonto lannin vuosisataisten tappokinkerien tarkkoja huomioita. Mutta hän myös on käyttökelpoinen liittolainen hir- palauttaminen vain uskonnosta joh- lipsuu tarkoitushakuisiin kärjis- veiden luonnontieteilijöiden ja paho- tuvaksi on monimutkaisten asioiden tyksiin ja liioitteluun, mikä heikentää laismaisten uusliberalistien ja globa- yksinkertaistamista. Niihin ovat teoksen tehoa. Lisäksi kirjassa on lisoijien (roviolle sellaiset!) hyökkä- vaikuttaneet useat seikat, uskonnon paljon tyystin tarpeetonta sälää. Se yksiä torjuttaessa, eikö niin? lisäksi ainakin nationalistinen ide- sisältää muun muassa hämärähkön Kun ottaa huomioon sen mit- ologia ja raaka valtapolitiikka. Sama luvun meditaatiotekniikoista, joita taamattoman määrän kuolemaa, pätee moniin muihin hirveyksiin, Harris tarjoaa uskonnollisen hengel- kärsimystä ja ajatuksen nujerrusta, jotka Harris listaa uskonnoista joh- lisyyden tilalle uudeksi rationaaliseksi jota uskonnot ovat saaneet aikaan tuviksi. hengellisyydeksi. ja aiheuttavat koko ajan kaikkialla, Mutta Harrisin ansio on, että hän on vähintäänkin outoa, kuinka ym- sanoo ääneen, että uskonnot ovat märtävin sanoin ihmiskunnan luova myös syynä konflikteihin, verenvuo- Tulta päin! luokka niistä yhä puhuu. Vallitseva datukseen ja kansanmurhiin. Hän Hätkähdyttävän suuri osa länsi- tapa on hyväksyä uskontojen ole- on yksinäinen huutavan ääni kor- maista fiksuimmistoa ei halua tai us- massaolo jonakin eittämättömänä ja vessa. Vastuuntuntoiset toimittajat, kalla kysyä aitoja kysymyksiä uskon- ikuisena sosiaalisena faktana ja kan- poliitikot, tieteen ja taiteen tekijät noista. Suomessakin sankka joukko nustaa kohteliaasti ”maltilliseen” us- toistelevat uupumattomasti, kuinka humanistis-yhteiskuntatieteellisiä konnollisuuteen, puhua uskontojen uskontoja toki käyttävät hyväkseen teoreetikkoja sun muita skribenttejä hyvistä puolista, suvaitsevaisuudesta pahantahtoiset ihmiset julmiin pyr-

4/2008 niin & n äin • 45 kimyksiinsä, mutta uskonnoissa si- Millä perusteella he valitsevat py- töjen oikeuksia. Niin surullista kuin nänsä ei ole mitään vikaa. Toisinaan histä teksteistään ne kohdat, joita he se onkin, he ovat väärässä. Konser- uskonnot hyväksytään jesuiittajär- noudattavat, ja ne, jotka he jättävät vatiiviset teologit sen sijaan ovat oi- keilyllä, tavoite pyhittää keinot, ja huomioimatta? Miten he suhtau- keassa, vaikka hekin ovat epärehel- tolkuttomuudestaan huolimatta ne tuvat lukemattomiin sisäisiin ristirii- lisiä itselleen jättäessään suuren osan kelpuutetaan avuksi milloin mitäkin taisuuksiin, joita Raamattu, Koraani Raamatun mielettömistä väitteistä, asiaa ajettaessa, vaikkapa hyvinvoin- ja kaikki maailman pyhiksi kutsutut käskyistä ja ristiriitaisuuksista huo- tivaltiota puolustettaessa. tekstit sisältävät? Mitä muuta ”mal- mioimatta. On itsepetosta esittää, Tämä on lyhytnäköistä ja loppu- tillinen uskonnollisuus” on kuin että kristinuskosta voisi tehdä su- peleissä myös vaarallista. Monien ih- sitä, että jumalallisiksi uskotuista kupuolten tasa-arvoa kunnioittavan miskunnan polttavimpien ongelmien teksteistä voikin omien mieltymys- ja ekologista tolkkua edistävän us- ydin on juuri ja nimenomaisesti us- tensä mukaan noukkia haluamansa konnon, joka hyväksyy homosek- konnoissa itsessään, niiden pyhissä osat ja unohtaa toiset? Miten kukaan suaalisuuden. Sellaisella ei ole enää teksteissä ja opeissa. täysjärkinen ihminen voi kuunnella mitään tekemistä Raamatun ja kris- Niin sanottu maltillinen uskon- nauruun purskahtamatta kristin- tillisen perinteen kanssa. nollisuus ei saa Harrisilta armoa. uskon väitteitä kuolemanjälkeisestä Harris tekee tarkkanäköisen Hänen mukaansa maltilliset ovat elämästä tai Maria-nimisen juutalais- huomion uskonnollisten ihmisten suurelta osin vastuussa maailman us- naisen kanssa vehtaavasta jumalolen- suhteesta tieteelliseen tietoon. Us- konkonflikteista, koska heidän usko- nosta? kovaiset arvostavat tieteellisen to- muksensa luovat viitekehyksen, jossa Harris toteaa, että meillä on tuuden korkealle, tosin vain silloin, pyhien kirjoitusten kirjaimellista useita määritelmiä ihmisille, joilla kun se näyttää tukevan heidän va- tulkintaa ja uskonnollista väkivaltaa on runsaasti uskomuksia vailla ra- kaumustaan tai antavan sille edes ei milloinkaan voida riittävästi vas- tionaalista oikeutusta. Kun nämä heikkoa tukea. Monet uskovaiset tustaa. ovat tohkeissaan Israelissa tehdyistä arkeologisista kaivauksista ja tulkit- sevat löydöt surutta Raamatun tari- Velvollisuudet ja ahdinko noiden vahvistukseksi. Vähän väliä Kirjoitan tätä sunnuntaina, joka uutisoidaan jokin evoluutiobiologien on kristittyjen pyhä lepopäivä. Sen keskuudessa kiistoja aiheuttanut perusteella, että valtaosa suoma- ilmiö, jota uskovaiset kiiruhtavat pi- laisista on kristittyjä, jotka pitävät tämään todisteena siitä, että heidän Raamattua Jumalan Sanana, minun jumalansa sittenkin loi maailman. pitäisi pelätä henkeni puolesta. Raa- Tähän nähden on hämmästyttävää, matussa sanotaan yksiselitteisesti, kuinka uskonnolliset ihmiset voivat että rangaistus pyhänä lepopäivänä sivuuttaa kaiken sen tieteellisen työskentelystä on kuolema, kuten tiedon, joka jokseenkin yksiselit- myös useimmista muista kymmenen teisesti kumoaa heidän uskontonsa käskyn rikkomisista. Mikään herme- ydinkohdat. neuttinen ponnistelu tai älyllinen ak- robatia – joka puolustelee Raamatun Islamin erityisongelma tekstejä ”vertauskuvallisina” – ei tätä miksikään muuta. Jos vaikka filo- Harris aloitti kirjoittamisen heti sofian lisensiaatti ja europarlamen- syyskuun 11. päivän terrori-iskujen taarikko Eija-Riitta Korhola, Jeesusta uskomukset ovat erittäin yleisiä, jälkeen. Islamin innoittama itse- julkisuudessa ylistävä harras kristitty, kutsumme heitä ”uskonnollisiksi”. murhaterrorismi saa kirjassa pitkän tuntee sanan ”johdonmukaisuus”, Muuten todennäköisesti sanomme käsittelyn. Harris taivaltaa toisia hänen pitäisi lähteä välittömästi heitä mielenterveysongelmista kär- polkuja kuin intellektuellien enem- tappamaan minut. Painottihan Jee- siviksi. Katolisen uskonnon kulma- mistö, joka USA-vastaisuuttaan suskin, että Vanhan Testamentin kiviä on uskomus, jonka mukaan refleksinomaisesti noudattaen löysi sanaa pitää viimeistä myöten nou- Jeesus voidaan syödä keksin muo- syyn näihin(kin) tapahtumiin Yh- dattaa (Matt 5:17–19). Miten on dossa. Papin muminoitten jälkeen dysvaltojen ulkopolitiikasta. Harrisin Eija-Riitta, oletko kunnon kristitty myös hänen verensä voidaan juoda, väite on juuri se, jonka torjumiseen ja Jeesuksen seuraaja vai et? vaikka vielä äsken se oli pullollinen kynäilijät ympäri maailmaa ovat Avaudun. Minulla ei ole koskaan Burgundissa kasvatettua viiniä. jo vuosia keskittyneet: islamistisen ollut uskonnollista elämää tai uskon- On suuri joukko sympaattisia terrorismin syy on nimenomaisesti nollisia kokemuksia, ja minun on teologeja, jotka kirjoittavat ekote- islamin opissa, Koraanissa ja sitä aina ollut hyvin vaikea ymmärtää us- ologiasta, feministisestä teologiasta tulkitsevassa hadíth-kirjallisuudessa.

konnollisten ihmisten järjenjuoksua. ja puolustavat seksuaalivähemmis- Toki on muitakin syitä, poliittisia, Leikas Pauliina Valokuva:

46 • niin & n äin 4/2008 taloudellisia ja länsimaiden omista terrorismin islamin puolustami- paavi oli varmasti hyvin, hyvin tyy- tekemisistä johtuvia. Islam kuitenkin seksi hyväksyi 73 % haastatelluista. tyväinen. eroaa useimmista muista uskonnoista Kaikkien synkimpiin paikkoihin Pentagonin tiedusteluasioista siinä, minkä aseman se antaa uskon kuten Saudi-Arabiaan ja Iraniin tut- vastasi pitkään kenraaliluutnantti puolesta kuoleville marttyyreille. He kimus ei edes ulottunut. William G. Boykin. Hän tulkitsi pääsevät suoraan paratiisiin, kiistat- Islam on verinen, marttyyriutta Mogadishun-valokuvia 1993 totea- toman varmasti. Itse asiassa mart- juhliva valloittajauskonto kuten malla, että niiden varjot kertovat tyyrius on ainoa keino, jolla muslimi kristinusko on osittain vieläkin. Mo- ”Jumalan minulle viholliseksi pal- voi välttää tuomiopäivän tuskallisen lempien ytimessä on tavoite maail- jastaman demonisen läsnäolon tässä oikeudenkäynnin ja päästä suoraan manherruudesta, ihmiskunnan kään- kaupungissa.” Terrorismisodassa Bo- paratiisiin. Harrisin mukaan tämä nyttämisestä. Ne tulevat olemaan vä- ykinin mukaan ”vihollisemme on on keskeisin syy siihen, että suurin kivallan lähteitä niin kauan kuin us- Saatana-niminen kaveri.” osa itsemurhaterroristeista maailman konnolliseksi kasvatukseksi kutsuttu Niinpä. 65 prosenttia yhdysval- konflikteissa on muslimeja. lasten ja nuorten indoktrinaatio on talaisista on täysin vakuuttunut Saa- Muslimien enemmistö on ”fun- sallittua. Will Durantin The Age of tanan olemassaolosta. 44 prosenttia damentalisteja” sanan länsimaisessa Faithin sanoin: ”Suvaitsemattomuus on varmoja tai pitää todennäköisenä, merkityksessä, myös suurin osa niin on vahvan uskon luonnollinen seu- että Jeesus palaa maan päälle seu- sanotuista ”maltillisista” muslimeista. ralainen; suvaitsevaisuus kasvaa vain, raavan 50 vuoden kuluessa. Yli 50 Hekin pitävät Koraania yhden ja kun usko menettää varmuuden; prosentilla on kielteinen tai erittäin ainoan oikean jumalan erehtymät- varmuus on murhaavaa.” kielteinen käsitys ihmisistä, jotka tömänä sanana. Eikä Koraani suo eivät usko jumalaan. 72 prosenttia armoa vääräuskoisille: ”Surmatkaa yhdysvaltalaisista uskoo enkeleihin. US of A heidät, missä heitä kohtaattekin, ja ajakaa heidät pois sieltä, mistä he Harris sympatisoi Samuel Hunting- Turhaa puhetta ajoivat teidät pois, sillä epäjuma- tonin teesejä sivilisaatioiden kamp- lanpalvelus on pahempi synti kuin pailusta. Hän näyttää olevan valmis Uskon loppu sisältää lukukaupalla tappaminen [...] Taistelkaa heitä jopa hyväksymään kidutuksen ter- pohdintoja, jotka eivät liity itse vastaan, kunnes epäjumalia ei enää rorismin vastaisessa sodassa, minkä asiaan juuri mitenkään. Harris muun palvota vaan yksin Jumalaa, mutta myötä moni arvatenkin luokittelee muassa referoi Rortyn, Nagelin ja jos he herkeävät, teidän tulee ah- hänet umpikonservatiiviseksi jenk- Davidsonin keskusteluja pragma- distaa vain pahantekijöitä.” (Koraani kipölvästiksi ja George W. Bushin tismista ja realismista, vaikka nämä 2:190–193). Harris lataa: ”Miltei jo- seuraajaksi. sivuavat hänen kirjansa aihetta vain kaisella sivulla Koraani neuvoo hurs- Mutta Harrisilta ei heru ym- hyvin etäisesti. kaita muslimeja halveksimaan us- märrystä kotimaalleenkaan, jota hän Pitkissä pätkissä sekavahkoa mo- kottomia. Miltei jokaisella sivulla se pitää lähes teokratiana. Sivilisaatio- raalifilosofista pähkintää menevät valmistelee maaperää uskonnolliselle konfliktin hän muuntaa sekulaarin iloisesti sekaisin utilitarismi, hyve- ja konfliktille.” (111). liberaalin kulttuurin ja kaikkien us- velvollisuusetiikka. Onnellisuus ja Samaa tekee Raamattu, vaikka kontojen väliseksi kamppailuksi. rakkaus vaikuttavat olevan Harrisin kristityt tämän mieluusti unohtavat. Kotimaansa tilanteesta Harris on etiikan perusteita, mutta hän myös Toivon totisesti, että joku lainkuuli- pohjattoman pahoillaan ja vihainen. toiveajattelee, että neurotieteiden ke- ainen syyttäjäkuntamme jäsen lukisi Bush nuoremman hallinto on na- hittyessä voimme jo lähitulevaisuu- (Jeesuksen vahvistaman) VT:n ja ha- kertanut pala palalta perustuslaissa dessa luoda eksaktin ja naturalistisen vahtuisi käynnistämään esitutkinnan taattua sekularismia, uskontojen ja teorian moraalista. sitä levittävien tekemisistä. Raa- julkisen vallan pitämistä erillään. Toiveen taustalla vaikuttaa tarve mattu, Koraanista puhumattakaan, Edustajainhuoneen republikaa- vastustaa näkemystä, jonka mukaan on täynnänsä tekstiä, joka täyttää niryhmän johtajan Tom DeLayn moraalilta katoaa pohja, jos luo- rikoslaissa kriminalisoidun kansan- mukaan ”[v]ain kristinoppi tarjoaa vumme uskonnoista. Tämän väitteen ryhmää vastaan kiihottamisen tun- elämäntavan, joka vastaa maailmassa torjuminen ei tunnu erityisen polt- nusmerkistön. kohtaamiamme realiteetteja. Vain tavalta aiheelta, mutta ilmeisesti Kansainvälinen Global Attitudes kristinoppi.” Sadattuhannet elleivät tilanne vaihtelee maanosittain. Mo- -tutkimusprojekti selvitti muslimien miljoonat ihmiset kehitysmaissa ovat nissa kohdin Uskon loppu kytkeytyy asenteita 2002. Tulokset ovat ikäviä, kuolleet sen osittaisena seurauksena, niin yksioikoisesti yhdysvaltalaisiin lievästi sanottuna. Useimmissa mus- että Bush nuorempi päätti lopettaa keskusteluihin, että eurooppalainen limimaissa vähintään kolmasosa ih- rahoituksen ulkomailla toimivilta lukija menettää helposti kiinnostuk- misistä hyväksyy terrorismin islamin järjestöiltä, jotka antavat tietoa abor- sensa, ainakin minä menetin. puolustamiseksi, myös itsemur- tista. Päätöksen jälkeen lopetettiin haiskut. Monissa maissa lähes puolet paljolti myös kondomien levittä- väestöstä on tätä mieltä. Libanonissa minen. Samaa kantaa pitkään ajanut

4/2008 niin & n äin • 47 Kurmuutettu kieli ja nettomuutena olla Espanjassa, jossa koko ateismille. Puhumattakaan taktiikan taju oikeudenkäyntiin liittyvä kidutus siitä, että äärimmäisten keinojen hy- Uskon loppua lukiessa tulee surku on saavuttanut julmuuden tuonpuo- väksyminen islamilaista terrorismia ihmiskuntaa, jota uskonnot ovat leisen tason, […]” (75). torjuttaessa nakertaa sekulaarin, ih- pahoinpidelleet vuosituhannet lä- Pelkään pahoin, että moni lukija misoikeuksiin perustuvan liberaalin peensä. Lisäksi tulee surku suomen kaikkoaa kirjan ääreltä käännöksen demokratian pohjaa aivan samoin kieltä, jota kirjan ”suomennos” myötä. Tämä on sääli, sillä ylilyön- kuin uskonnotkin. kohtelee melkeinpä yhtä kaltoin. neistä huolimatta monet Harrisin Uskonnoista irtautuminen tulee Teksti ei vain vilise anglismeja, vaan väitteistä ovat juuri niitä, joita us- viemään ihmiskunnalta satoja, ellei on paikoin täysin käsittämätöntä kontoja hyssyttelevä nykykeskustelu tuhansia vuosia ja edellyttää dra- konkkelointia. Monista lauseista kaipaisi Suomessakin. maattista vaurauden ja koulutustason saa tolkun vasta, kun ne mielessään Toisaalta on mahdollista, että nousua. Pelkillä argumenteilla, fak- kääntää englanniksi. Välillä vaikuttaa suorasukaisuus ei ole taktisesti paras toilla ja tieteellä ei uskovaisten päitä siltä, että käännöksen on tehnyt keino nakertaa uskontojen maail- käännetä. Jos niin olisi, uskonnot suomea osaamaton henkilö, joka on manvaltaa. Kovaan ääneen huutava olisivat kadonneet aikoja sitten. Us- sana kerrallaan etsinyt sanakirjasta taisteleva ateismi – joka lipsuu välillä konnollisten perinteiden voimaa ei vastineen kullekin lähtötekstin eng- lähelle tiedeuskovaisuutta – johtaa pidä aliarvioida: don’t underestimate lanninkieliselle ilmaisulle. Vai mitä helposti siihen, että uskontoon välin- the power of the dark side, kuten Luke pitäisi sanoa inkvisitiota käsittelevän pitämättömästi suhtautuvat ihmiset Skywalkeria Tähtien sodassa varoi- luvun lauseesta: ”Jos sinulla on on- ärsyyntyvät ja kääntävät selkänsä tettiin.

Tere Vadén Pimeän laskeuduttua Beetlehemissä

Christopher Hitchens. Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken. (God Is Not Great, 2008). Suom. Matti Kinnunen. WSOY, Helsinki 2008. 344 s.

itchensin lähtökohta on itsekin on saanut Yhdysvalloissa tap- suurelle osalle uskonnoista käy. Hit- yksinkertainen ja häm- pouhkauksia paitsi kaveerattuaan chens kuvaa kirjansa aluksi omia Hmästyttävän tasapuolinen. Salman Rushdien kanssa myös ää- kouluaikojen kokemuksiaan 50- ja Kuten kirjan alaotsikko sanoo: us- rikristityiltä. Kollegoidensa tapaan 60-lukujen Englannista, kun pakko- konto myrkyttää kaiken. Ja Hit- Hitchens on ”saanut tarpeekseen” ja tuputettu uskonto alkaa epäilyttää, chens tarkoittaa kaiken: kirja puhuu antaa tulla täyslaidallisen, jota hän on ellei suorastaan kauhistaa. Samaa ta- uskonnon kielteisestä vaikutuksesta ladannut omien sanojensa mukaan pahtui Peltolammin ala-asteellakin ruokakulttuuriin, sukupuolielämään, aina lapsuudestaan ja kouluajoistaan 70-luvulla. Vaikka olin uskonnon kansojen väliseen yhteiseloon, naa- saakka. Uskonnonvastaisessa argu- opetuksesta nimellisesti ja virallisesti purisopuun, taiteeseen, politiikkaan, mentissa on kyse suorastaan eloon- vapautettu, ei koulun arkea saati autonajotaitoon ja niin edelleen. jäännistä. sitten juhlia päässyt millään läpi Hitchensin uhma ja into kumpuavat Hitchensin lähtökohtiin on ilman protestantismin pakkopullaa. paljolti samasta lähteestä kuin Den- helppo samaistua. Kuten hänellä Mutta annapas olla, jos alat itse tu- nettin ja Dawkinsin: erityisesti ame- ei minullakaan ole mitään sitä puttaa vastaan! Pelikenttä ei ole ta- rikkalaisesta ateismikielteisestä ellei vastaan, että joku uskoo ja palvoo sapuolinen. Brittiläisen maailman ja suorastaan -vihamielisestä nykyil- haluamallaan tavalla. Mutta Chris- Suomen yhtäläisyyttä lisää juuri erin- mapiiristä. Ei ole valitettavasti enää topherin (sic) tavoin toivon, että omaisen vastenmielinen ja epäreilu kovin vaikeaa kuvitella, että Hitchens meidät jätetään rauhaan. Se taas ei valtionkirkkojärjestelmä. Ei sikäli,

48 • niin & n äin 4/2008 että virallinen Suomi olisikaan esi- ja nyt aika on muuttunut. Uskon- tiikille. ”Väärää lohtua tarjoavat ovat merkiksi eri maiden islamilaista lakia tojen väitteet ovat virheellisiä ja aihe- huonoja ystäviä.” kritisoimassa, mutta jos olisi, niin uttavat kieroutuneita lopputuloksia. Hitchensin omaperäinen lisä on oman kirkon erityisasema antaisi kri- Jos hyväksyy oletuksen, että ih- pureutua erityisesti kolmeen kirja- tiikille kovin hyllyvän pohjan. Kas mislaji voi kehittyä järkevämpään uskontoon, juutalaisuuteen, kristin- kun ei vaikkapa perussuomalaisten suuntaan, on Hitchensin meno eri- uskoon ja islamiin. Kirjallisuuden radikaali siipi ole vielä vaatimassa tyisen vakuuttavaa. Uskonnoissa professori lukee pyhiä tekstejä rivi ”kristillisen lain” noudattamista Suo- näkyy tuskin mitään sellaista hyvää, riviltä ja löytää paljon heikkoa, il- messa, kun kerran luterilaisuus on jota ei voisi olla olemassa ilman jettävää ja vastenmielistä. Hitchens Valtion Uskonto ja eduskunta lappaa niitä, ja paljon sellaista pahaa, joka jaksaa jopa kaivaa ristiriitoja Moo- kuin lammaslauma juhlajumalanpal- niiden myötä poistuisi. Sen sijaan seksen tekemisistä; Mooseksen juuri veluksiin. voi pohtia, onko maailmanselityksen siksi, että saa kaikki kolme kär- Hitchens olisi varmaan samaa tarjoaminen sittenkään uskonnon pästään yhdellä iskulla. Hitchens ei mieltä myös Slavoj Žižekin kanssa keskeinen kivijalka. Uskonto maa- kuitenkaan olisi maineensa arvoinen siitä, että aidot uskonnolliset funda- ilmanselityksenä on ehkä sen verran vastarannankiiski, jos hän hutmisi mentalistit eivät ole ongelma. Aito heikko asia, että siihen argumentti vain monoteismejä. Usein rauhal- fundamentalisti nimittäin on autuas saattaisi purrakin. Mutta entä esi- lisena ja kirjauskontojen ylilyön- uskossaan, hän tietää Jumalan olevan merkiksi uskonto kuolemanpelon neistä vapaana uskontona pidetty olemassa, eikä hurskaaseen elämään buddhalaisuuskin saa häneltä osansa. tarvita rintaanpaukuttelua. Esimer- Hän muistuttaa, että esimerkiksi Ja- kiksi kristilliset Amish-yhteisöt vähät panin toisen maailmansodan aikaiset välittävät suuren maailman kotko- julmuudet olivat osaltaan mahdol- tuksista. Sen sijaan muka-funda- lisia sotilaiden (zen-)buddhalaisten mentalisti, jota epäilys kalvaa, näkee arvojen takia. Jos nielee argumentin, kaikkialla uhkia ja vaaroja Jumalan että kristinusko oli suuri syy risti- valtakunnalle. Näitä muka-funda- retkien pahuuteen, on vaikea kiistää, mentalisteja löytyy niin evankelisesta etteikö buddhalaisuus esimerkiksi liikkeestä Yhdysvalloista kuin mus- Japanin tapauksessa olisi taipunut limien äärisuuntauksista. Eräässä te- samaan. Jopa Gandhin mystisismi levisiokeskustelussa Hitchensiltä oli saa kuulla kunniansa, koska Hit- kysytty, eikö hän tuntisi olonsa tur- chens epäilee, että sillä oli roolinsa vallisemmaksi pimeällä kadulla, jos Intian hajoamisessa. tietäisi, että vastaan vyöryvä joukkio Kirjan argumentti voisi toimia on tulossa rukoushetkestä. Hitchens paremminkin, jos sitä ei olisi sidottu vastaa, että eipä juuri, vaan ainakin melko suoraviivaisen evolutiiviseen Belfastissa, Beirutissa, Bombayssa, tarinaan ihmiskunnan edistymisestä. Belgradissa ja Beetlehemissä moinen Käsittääkseni kaikki Hitchensin vas- tieto olisi uhkaava; maailman- taväitteet ja moraaliset närkästykset miehenä hän kertookin muutaman lohdutuksena? Hitchens sanoo ihail- toimisivat myös ilman oletusta, että kokemuksistaan. tavasti ja urheasti, että hänelle sielun uskontojen syntyaika oli jotenkin ravinnoksi riittävät kirjailijat kuten pimeää verrattuna nykyiseen valoon. Shakespeare ja Tolstoi. Kaikille ei Ehkä kirjan hienoin piirre onkin sen Valistusfilosofian ehkä riitä, ja siihen Hitchensin ar- sävyssä, joka kääntää nurinniskoin aallonharjalla gumentit eivät pure. Ansiokseen vanhan karamazovilaisen kysy- Jumala ei ole suuri seuraa monessa Hitchens ei lähde sen pidemmälle myksen ”Jos Jumala on kuollut, eikö valistuksen parhaita perinteitä. Se spekuloimaan uskonnon sosiaalista kaikki ole sallittua?” eli ”Jos Jumalaa vetoaa järkeen, esittää perusteluita, tai biologista ”tarvetta”. Hän pyrkii ei ole, mihin moraali voi perustua?” mutta ei jätä huumoria tai ivaakaan pikemminkin kohtaamaan uskonnon Hitchens on aidosti loukkaantunut käyttämättä. Hitchens on selvästi vanhan kunnon julkisen keskustelun uskovaisten ihmisten moraalin ja sekä oppinut että talk-show -pai- kentällä, väitteinä siitä, miten asiat etiikan matalasta tasosta. neiden koulima kirjoittaja, jonkin- ovat tai eivät ole. Kuten eräs kirjan lainen päivitetty Voltaire. Perusar- kommentaattori totesi, Hitchens Viite gumentti on tuttu. Uskonto kuuluu kohtelee Jumalaa aikuisena1. Hän 1 Näin Hitchensin esittelevä henkilö ihmislajin lapsuudenpäiviin, aikaan, väistää myös klassisen vasta-argu- videolla http://www.youtube.com/ jolloin maailman toiminnasta ja ra- mentin järki-uskonnosta sanomalla, watch?v=sD0B-X9LJjs kenteesta ei tiedetty paljoakaan. Us- että järki ja tiede ovat välttämätön, konnolliset käsitykset ovat muodos- mutta eivät riittävä ehto uskontokri-

Valokuva: Pauliina Leikas Pauliina Valokuva: tuneet korvaamaan tiedon puutetta,

4/2008 niin & n äin • 49

Aristoteles, Protreptikos

[...] eikä estää niitä, jotka ovat valinneet jonkin vel- 1 Papyruksella säilyneen tekstin ensimmäisen kokonaisen virk- 1 keen alku puuttuu. vollisuudekseen, tekemästä sitä. Siksi niiden, jotka 2 Papyrukselle on kirjoitettu theōreō-verbin feminiinin par- 2 näkevät näiden ihmisten epäonnen, pitää se välttää tisiippi akkusatiivissa (theōrousan), joka tekstieditioissa on ja oivaltaa, ettei onnellisuus synny paljon hankkimi- korjattu monikon maskuliinin akkusatiiviksi (theōrountas). sesta vaan pikemminkin sielun hyvästä tilasta.3 Eihän Korjaus perustuu siihen, että rakenteessa, jossa akkusatiivi ilmaisee subjektin ja infinitiivi (tässä tapauksessa feugein, kukaan pidä prameasti puettua kehoakaan onnel- ”välttää”) predikaatin, feminiinisukuinen subjekti ei ole kieli- lisena, mutta tervettä ja kauttaaltaan hyvää kyllä – opillisesti yhtä luonteva kuin maskuliini, joka viittaa ihmisiin. silloinkin, kun sillä ei ole mitään edellä mainituista.4 On todennäköistä, että tekstin kopioinut kirjuri on erehty- Samoin on sielun laita, jos se on hyvin kasvatettu. nyt kirjoittamaan partisiipin feminiinissä, koska sanaa seuraa välittömästi feminiinisukuinen objekti atykhian (”epäonni”). Moista sielua ja ihmistä tulee kutsua onnelliseksi eikä Korjattu tekstimuoto on huomattavasti luontevampaa kreik- suinkaan sitä, joka on ulkoisesti loistelias mutta ei itse kaa kuin yritys ajatella virkkeen subjektiksi joku puuttuva ole minkään arvoinen. Emmehän pidä minkään ar- feminiinisukuinen sana. voisena hevosta, jolla on kultaiset kuolaimet ja kalliit 3 Virkkeen jälkimmäinen osa (”oivaltaa, ettei onnellisuus [...]”) aloittaa jakson, joka on säilynyt myös Stobaioksella; ks. Jälki- varusteet, mutta joka on läpeensä kelvoton. Sen sijaan puhe. ylistämme hevosta, joka on kauttaaltaan hyvä. 4 Kreikan proeirēmenōn (suomennoksessa ”edellä mainituista”) Sitä paitsi niihin, jotka eivät ole minkään arvoisia, voi viitata prameisiin pukimiin, hankittuihin asioihin tai pätee: aina kun he sattuvat saamaan varallisuutta ja johonkin kadonneessa tekstin osassa mainittuihin asioihin. 5 Koko tämä kappale puuttuu Stobaiokselta. Olemme käyt- sielullisia hyviä asioita, he pitävät omaisuuttaan suu- täneet tekstiversiota Corpus dei papiri filosoficista, jossa on 5 remmassa arvossa, mikä on kaikkein hävettävintä. ilmestynyt viimeisin papyruksen tekstieditio. Kukaan tekstin Jos joku olisi huonompi kuin omat kotiorjansa, julkaisijoista ei ole pystynyt tulkitsemaan kolmannen palstan hän olisi naurettava. Samoin niitä, jotka arvos- riveillä 2–3 säilynyttä kreikkaa sellaisena kuin se papyruksella 6 on säilynyt. Olemme tulkinneet virkkeen Dielsin lisäyksen tavat omaisuuden kartuttamista omaa luontoaan hoper pohjalta ja lukien, että ongelmakohtaa edeltävä tōn dia enemmän, on pidettävä kehnoina. Näin on toden tēs psykhēs agathōn (sielullisia hyviä asioita) rinnastuu edelli- totta asian laita, sanoohan sananlaskukin: ”Yltäkyl- sen kolumnin sanaan khorēgias (varallisuus). läisyys synnyttää julkeutta, sivistymättömyyden ja 6 Kr. fysis. Sanaan liittyvää kasvun ja kehkeytymisen sävyä on 7 vaikea tavoittaa suomeksi yhdellä sanalla. Voisi ehkä ajatella, vallan yhdistelmä mielettömyyttä.” Niille, joiden että verbikanta ”luoda” soi sanassa ”luonto” samalla tavoin sielu on huonossa kunnossa, eivät rikkaus, voima tai kuin verbikanta fyō sanassa fysis. kauneus ole hyviä asioita. Mitä liiallisemmin näitä 7 Tässä siteeratusta sananlaskusta löytyy versio myös Theognik- ominaisuuksia on, sitä enemmän ja useammin ne sen elegiarunojen ensimmäisen kirjan säkeessä 153 ja Aristo- teleen mahdollisesti kirjoittamassa Ateenan valtionmuodosta, vahingoittavat sitä, joka on hankkinut ne vailla vii- kohdassa 12.2, jossa se esitetään sitaattina Solonilta. 8 9 sautta . Tarkoittaahan ”ei veistä lapselle” samaa kuin 8 Kr. aneu fronēseōs. Koska Aristoteles käyttää tässä ja seuraa- ”älä anna valtaa kelvottomien käsiin”. vassa kappaleessa fronesista laajassa merkityksessä, olemme Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että viisaus suomentaneet sen sanalla ”viisaus”. Viisaus ei siis tässä yhtey- dessä viittaa kreikan sanaan sofia. syntyy oppimisesta ja tutkimisesta, joiden mahdol- 9 Aristoteles lainaa sananlaskua, joka tunnetaan samassa muo- lisuudet filosofia käsittää. Niinpä ei olekaan mitään dossa myös Stobaioksen sitaattina Plutarkhokselta. veruketta olla filosofoimatta [eikä] [...]10 10 filosofēteon keskeinen käsite, ”on pakko filosofoida”. Papyruk- sella säilyneen tekstin viimeisestä virkkeestä puuttuu loppu (vrt. nootti 1). On mahdollista, että aivan viimeinen sana olisi Suom. Juha Himanka, Tuomas Nevanlinna, Eero kai (”ja”, ”-kä”), vaikka siitä on säilynyt lähinnä pari muste- Salmenkivi, Erja Salmenkivi pistettä. Anna Retulainen Anna

4/2008 niin & n äin • 51 On filosofoitava Jälkipuhe Aristoteleeseen

Juha Himanka, Tuomas Nevanlinna, Eero Salmenkivi, Erja Salmenkivi

änsimaisen kulttuurin erityispiirre on ollut Kirjallisuudenlaji oli myöhemmin antiikissa suosittu, toistuva palaaminen muinaiseen, jo päätty- mutta alun perin se liittyi 300-luvulla eaa. Ateenassa neeseen kulttuurikauteen. Tätä aikakautta koulutuksesta käytyyn kilpailuun2. kutsutaan antiikiksi, ja sen ajatuksiin ja tai- teeseen palaamiset voidaan ymmärtää laajasti Isokrates, Platon ja Protreptikos Lrenessansseina. Esimerkiksi Kopernikuksen aurinkokes- keinen malli ja Freudin oidipuskompleksi ammentavat Isokrates ja Platon kilpailivat sekä keskenään että reet- antiikin avauksista. Uudestisyntymisiä sattuu silti kes- torien ja sofistien kanssa uuden yläluokan kasvattami- keisimmin filosofiassa, ennen kaikkea Platonin ja Aris- sesta. Heitä yhdisti ajatus, että pelkän puhetaidon ja toteleen äärellä. Historian oikut ovat säilyttäneet nämä väittelytekniikan lisäksi kasvavalle nuorisolle piti tarjota kulttuurillemme ratkaisevat ajatukset omituisesti vali- oppia viisaudesta ja oikeasta elämäntavasta. Tämän koiden. vuoksi kumpikin kutsui omaa opetustaan filosofiaksi, Dialogissa Faidros ja VII kirjeessä Platon kritisoi viisauden rakastamiseksi. Platon voitti terminologisen vahvasti kirjoitettua kieltä. Hän kirjoittaa, että varsi- kiistan, ja Platonin Akatemiaa kutsutaan edelleen filoso- naisia, asiaan itseensä ulottuvia ajatuksia ei voi esittää fikouluksi, kun taas Isokrateen koulua pidetään nykyään kirjallisessa muodossa. Platonin kirjallinen tuotanto on reettorikouluna. Isokrates sen sijaan veti pidemmän säilynyt kokonaisuutena, mutta hänen syvimpiä ajatuk- korren kasvatuksellisessa kiistassa. Platon opetti vapaa- siaan emme ehkä voi lukea suoraan säilyneistä teksteistä. muotoisesti, matematiikkaa ja filosofiaa painottaen, kun Aristoteleen kohdalla tilanne on toinen: meille on säi- taas Isokrateen opetus oli yleissivistävää tavalla, jota ny- lynyt pääasiassa hänen Lykeionin sisäpiirille tarkoitettuja kyään voitaisiin kutsua humanistiseksi. Siinä päätavoit- ”luentomuistiinpanojaan”, ja lukuisista hänen elinai- teena oli hyvä ja tyylillisesti kehittynyt puhetaito, joka il- kanaan kirjoittamistaan julkaistavaksi tarkoitetuista teok- maisee herrasmiehen laaja-alaista ja käytännössä toimivaa sista, joiden arvellaan olleen dialogeja, on säilynyt vain sivistystä. Erityisesti Ciceron suodattamana voi sanoa fragmentteja. Meille säilyneet teokset ovat erittäin vaa- Isokrateen edustaman ’humanistisen’ kasvatusihanteen tivaa luettavaa, vaikka jotkut katkelmat vaikuttavatkin olevan edelleen vallalla.3 julkaistaviksi kirjoitetuilta. Olisikin hyvin kiinnostavaa Isokrates ja Platon elivät molemmat vanhoiksi. nähdä, kuinka antiikissa tyylitaiturina tunnettu Aristo- Heidän ja heidän koulujensa välinen keskinäinen kilpailu teles kirjoitti laajemmalle yleisölle, ymmärrettävämmin. ja sanailu jatkui lähes puoli vuosisataa. Isokrateen ehkäpä Aristoteleen julkaistuista teoksista kuuluisin oli Prot- painavin puheenvuoro keskustelussa siitä, millaista on reptikos eis tēn filosofian, josta D. S. Hutchinson ja Monte oikea kasvatus ja oikea filosofia, oli 300-luvun puolivä- Ransome Johnson ovat esittäneet, että se oli yksi antiikin lissä julkaistu puhe Antidosis. Hutchinson ja Johnson kuuluisimmista ja luetuimmista filosofisista teksteistä1. ovat esittäneet, että koska tuolloin jo varsin iäkäs – tosin Teoksen nimi viittaa kirjoittamisen lajiin, jossa lukijat Isokratesta nuorempi – Platon työskenteli juuri Lait- tai kuulijat pyrittiin vakuuttamaan viisauden tavoittelun teoksen parissa, hän jätti kirjoitukseen vastaamisen lähes tärkeydestä. Protreptisilla kirjoituksilla on filosofian his- 20 vuotta Akatemiassa opiskelleelle nuoremmalle kol- toriassa se merkittävä rooli, että niissä pyrittiin määrit- legalleen, Aristoteleelle. He pitävät Protreptikosta vas- tämään, mitä filosofia on ja miksi sitä pitää harjoittaa. tauksena Isokrateen puheelle.4

52 • niin & n äin 4/2008 Rekonstruoinnista kymmentä volyymiä tullaan vielä julkaisemaan. Erityisen Antiikin luetteloista löytyvät Aristoteleen julkaistut kiinnostavaa on ollut aiemmin tuntemattoman antiikin teokset eivät ole täysin kadoksissa: esiin on nostettu mah- kirjallisuuden suuri määrä: Oksyrhynkhoksen papyrukset dollisia sitaatteja, joiden autenttisuudesta on kuitenkin ovat paljastaneet muun muassa Euripideen näytelmän vaikea päästä varmuuteen. Antiikissa siteeraamisen käy- Hypsipyle, Pindaroksen muuten tuntematonta paiaani- tännöt ja lähtökohdat eivät olleet niin vakiintuneita kuin lyriikkaa, kuorolyyrikko Bakkhylideen tekstejä, Sapfon ja nykyään. Lupaavimman mahdollisuuden löytää Aristo- Alkaioksen runoja.6 teleen julkaisuja antiikin kommentaarien avulla esitteli Oksyrhynkhoksesta löytyneiden papyrusten julkai- Ingram Bywater 1869. susarjan neljäs volyymi (1904) sisältää tekstejä, jotka Bywater esitti, että uusplatonistinen filosofi Jamb- löydettiin kahden ensimmäisen kaivauskauden aikana. likhos (n. 240–325) olisi käyttänyt Protreptikosta oman 666. järjestysnumeroitu teksti on kirjoitettu papyrukselle vastaavan teoksensa rakentamiseen. Aristoteles-sitaattien suhteellisen pienellä ja arkisella käsialalla, joka voidaan erottaminen Jamblikhoksen tekstistä osoittautui kui- ajoittaa 100-luvun puoliväliin tai sen jälkimmäiselle tenkin vaikeaksi tehtäväksi, ja Aristoteleen teoksesta puoliskolle jaa. Teksti on kirjoitettu hyvin kapeisiin ko- onkin rekonstruoitu erilaisia versioita (esim. Ingemar lumneihin, joista kaksi keskimmäistä ovat säilyneet Düring 1960-luvulla ja Gerhart Schneeweiss 2000-lu- lähes täysin. Toisen palstan kahdeksannella rivillä alkaa vulla). Hyvin perusteltuun tekstin valikoimiseen oli kui- lause, josta eteenpäin tekstikatkelma noudattelee Stobai- tenkin olemassa avain, joka 1960-luvulla oli A. Schau- oksen 400-luvulla jaa. mitä moninaisimmista lähteistä ferin väitöskirjan aiheena5. kokoaman antologian sitaattia. Sen katsotaan olevan Aristoteleen jälkeen Jamblikhos käsittelee teoksessaan peräisin Aristoteleen sittemmin kadonneesta kirjoituk- laajasti myös Platonia (Aristoteles, luvut 6–12; Platon, sesta Protreptikos eis tēn filosofian eli Johdatus filosofiaan. luvut 13–19). Hutchinson ja Johnson ovat verranneet Papyruksella säilyneen tekstin viimeinen virke sisältää systemaattisesti meille säilynyttä Platonin tuotantoa koko protreptisen kirjallisuuden keskeisimmän väitteen: Jamblikhoksen tekstiin ja todenneet siteeraamisen olevan filosofēteon, on filosofoitava. niin mekaanista, että voimme erotella Aristoteles-sitaatit olettaen Jamblikhoksen käsitelleen Platonia ja Aristote- Viitteet lesta samalla tavalla. Ehkä Hutchinson ja Johnson jopa 1 2006, 1. vihjaavat, että Aristoteleelta ilmestyy ensi kertaa uudella 2 Ks. Saranpää 1994. ajalla hänen julkaistavaksi tarkoitettu teoksensa. Tässä 3 Ks. Beck 1964, 255–300; Jaeger 1947, 46–70, 132–155; Marrou tyydymme kuitenkin julkaisemaan Aristoteleelta otteen, 1956,79–91; Thesleff 1989, 131–132. jonka alkuperäisyydestä voimme olla vielä varmempia, 4 Hutchinson & Johnson 2006, 8. 5 Hutchinson & Johnson 2005, 201. sillä se löytyi papyruksesta, jonka voidaan osoittaa olevan 6 Ks. Parsons 2007. osa Aristoteleen Protreptikosta.

Kirjallisuus Oksyrhynkhoksen papyrus nro 666 Aristoteles, Der Protreptikos des Aristoteles. Toim. & saks. Ingemar Düring. Klostermann, Frankfurt/M. 1969. 1800-luvun lopulle tultaessa eurooppalaiset olivat huo- Aristoteles, Protreptikos: Hinführung zur Philosophie . Toim. & saks. manneet, että Egyptin kuiva ilmasto oli säilyttänyt pa- Gerhart Schneeweiss. Texte zur Forschung 85. WBG, Darmstadt pyrukselle kirjoitettuja tekstejä, joita muuten ei antii- 2005. kista ollut säilynyt. Englannissa vuonna 1882 perustettu Beck, Frederick A. G., Greek Education 450–350 B.C. Methuen, London 1964. Egypt Exploration Fund (sittemmin Egypt Exploration Corpus dei papiri filosofici greci e latini (CPF). Testi e lessico nei papiri di Society) päätti rahoittaa arkeologiset kaivaukset keski- cultura greca e latina. I, 1, 1. Olschki, Firenze 1989. Egyptissä nykyisen el-Behnesa -nimisen kylän lähistöllä Jaeger, Werner, Paideia: the Ideals of Greek Culture. Vol. 3. Blackwell, noin 160 km Kairosta etelään talvella 1896/7. Paikka- Oxford 1947. Hutchinson, D. S. & Johnson, Monte Ransome, Authenticating Aristo- kunnan muinainen nimi kreikaksi oli Oksyrhynkhos, tle’s Protrepticus. Oxford Studies in Ancient Philosophy. Vol. XXIX, ”terävänokkakalan kaupunki”. Kaivauksia johtivat nuoret 2005, 193–294. brittitutkijat Bernard Grenfell ja Arthur Hunt. Kolmen Hutchinson & Johnson, Protrepticus and Antidosis. For the Pacific Divi- viikon turhauttavan työn jälkeen 11. tammikuuta 1897 sion Meeting of the American Philosophical Association 2006 March 23 in Portland, Oregon. http://montejohnson.googlepages. he ryhtyivät kaivamaan matalalla kukkulalla. Se paljastui com/protrepticus (01.09.2008). muinaiseksi tunkioksi, josta löytyi enemmän papyruksia Marrou, H. I., A History of Education in Antiquity (Histoire de kuin he olivat osanneet odottaa. l’éducation dans l’antiquité, 1947). Engl. George Lamb. Sheed & Helmikuussa 1903 Grenfell ja Hunt palasivat Ok- Ward, London 1956. Parsons, Peter, City of the Sharp-nosed Fish. Greek Lives in Roman Egypt. syrhynkhoksen raunioille ja kaivoivat siellä neljänä pe- Weidenfeld & Nicolson, London 2007 rättäisenä talvena. Noiden yli sata vuotta sitten suoritet- Saranpää, Mika, Suomentajan johdanto isokraattiseen mainoksen tai- tujen arkeologisten kaivausten paljastamia papyruksia on toon. niin & näin 2/94. tähän päivään mennessä julkaistu tuhansia: viimeisin The Thesleff, Holger, Platon. Ruots. käsikirj. suom. Marja Itkonen-Kaila. Otava, Helsinki 1989. Oxyrhynchus Papyri -nide (2008) on järjestysnumeroltaan 72., ja se sisältää tekstit 4844–4930. Arviolta nelisen-

4/2008 niin & n äin • 53

Jürgen Habermas Jälkipuhe Valistuksen dialektiikkaan (Dialektik der Aufklärung, 1944). Suom. Veikko Pietilä. Vastapaino, Tampere 2008.

Kirjoittajien varauksitta teoksen sisällöksi esittämä tulee esiin jo teoksen johdantoesseessä, jolla on mittaa nipin napin viisikymmentä sivua. Siinä Horkheimer kehittelee perusajatuksensa tänä päivänä kaikkien huulilla olevasta valistuskritiikistä.

irkkeitä voi poimia esiin melkeinpä mie- ura laajempaan julkisuteen, ja nykyhetkeen tultaessa se lensä mukaan: ”Jokainen yritys murtaa on lyönyt leimansa jo monien opiskelijasukupolvien pes- luonnon pakottava voima luontoa murs- simistisiin taustavakaumuksiin. Tällainen menestys jättää kaamalla iestää vain syvemmälle luonnon unhon helmaan sen erityisasetelman, jollaista radikaalit orjuuteen” (33); ”Ihmisten osana on aina oivallukset saavat aina kiittää synnystään. Unohduksen Vollut valita alistuako luonnon valtaan vai alistaako luonto myötä myös oivallusten radikaalisuus on vaarassa him- valtaansa” (55); ”Missä jo myytit valistivat, siinä valistus mentyä. puolestaan sotkeutuu joka askeleellaan syvemmäs my- Vastustaakseni vääränlaista omistavaa suhdetta VD:n tologiaan” (31). Ajatuksena on, että aikoinaan järjen edellä mainittuihin totuuksiin haluan palauttaa kirjan juonin kukistetut läpitunkemattoman, ennakoimat- syntyhistorian mieleen jo menneisyyttä olevan tulevai- toman ja sokeasti tuhoavan luonnon mahdit palaavat nyt suuden näkökulmasta. voittoisan tavoiterationaalisuuden uumenissa. Ajatus on 1. Yhteistyö VD:n kimpussa osuu ajankohtaan, jolloin juurtunut tätä nykyä syvälle tiedettä epäileviin ja edistys- Horkheimerin ja Adornon älylliset elämänvaiheet olivat kriittisiin mielialoihin. Näkemys, että kaltoin kohdeltu likeisimmässä yhteydessä. Tuolloin heidän elämänlinjansa luonto kostaa ironisesti välineellisenä henkenä, kuuluu leikkasivat toisiaan. Kun he sodan jälkeen vakuuttelivat konservatiiviseksi virittyneen ajan kulttuurisiin itses- jatkuvasti toisilleen, että heidän ajatuksensa olivat ”yhtä”, täänselvyyksiin yhtä lailla kuin 1930-luvulla kauhukuva heidän mielestään haihtui sen asetelman ainutlaatuisuus, massojen kaiken tasapäistävästä aikakaudesta. Kirjan esi- joka ulottuu vuoden 1941 marraskuusta, jolloin kär- puheessa Horkheimer ja Adorno tekevät pesäeron tästä simätön Adorno muutti Horkheimerin luo Santa Mo- Jaspersin ja Ortega y Gassetin tapaisten ajattelijoiden nicaan, vuoden 1944 toukokuuhun, jolloin työ Friedrich porvarillisesta kulttuurikritiikistä. Tänään heidän olisi Pollockille tämän 50-vuotispäivänä ojennetun käsikirjoi- vastustettava samalla tavoin omien ajatustensa kursaile- tuksen parissa oli saatettu päätökseen. Vakuuttelu peittää matonta kulttuurikriittistä hyödyntämistä. heidän kantojensa välillä alusta lähtien vallinneet erot, Suosio oli viimeinen asia, jota kirjoittajat saattoivat jotka vetäytyivät taustalle vain noina kiihkeimmän yh- ajatella jakaessaan vuonna 1944 ”filosofiset sirpaleensa” teistyön vuosina. Sisäiset syyt tähän ohimenneeseen lä- 500 kappaleena ystävilleen. Kirjamuodossa teos ilmestyi hentymiseen kumpusivat pikemmin Horkheimerin kuin nykyisellä nimellään vasta vuonna 1947 amsterdamilaisen Adornon tuolloisesta kehitysvaiheesta. Ensinnäkin VD si- emigranttikustantamo Queridon julkaisemana. Ensipai- netöi hänen Zeitschrift für Sozialforschung -lehdessä vaali- noksen kappaleita riitti myyntiin 1950-luvun loppuun mansa monitieteisen materialismin ohjelman haaksirikon asti. Kun opiskelijat sen jälkeen alkoivat levittää loppuun- ja toiseksi kirja sovittautui kitkatta sittemmin negatiivis- myytyä Valistuksen dialektiikkaa (VD) piraattipainoksina, dialektiseksi luonnehdittuun ajatusjatkumoon.1 Horkheimer päätti vuonna 1969 toisen painoksen julkai- Horkheimer muutti Kaliforniaan huhtikuussa 1941, semisesta. Kolme vuotta myöhemmin siitä julkaistiin en- jolloin Hitlerin armeijat näyttivät vyöryvän vastustamat-

Anna Retulainen Anna simmäinen englanninkielinen käännös. Tästä urkeni sen tomasti eteenpäin. Jo ulkoisista tosioista voi aistia tämän

4/2008 niin & n äin • 55 henkilöhistoriallisen murroksen syvyyden. Astuessaan Usko historian kulkuun ulos New Yorkin Morningside Heightsiin sijoittuneesta sisältyvästä dialektiikasta Institut für Sozialforschungista ja instituutin työkump- oli valunut hiekkaan.” panien ydinpiiristä ja jättäessään käsistään (sodan alusta ” englanniksi julkaistun) Zeitschrift für Sozialforschungin viimeisen vuosikerran Horkheimer jätti taakseen maa- ilman, jota hän oli innoittanut henkisesti ja pitänyt or- ganisatorisesti koossa. Hän irrottautui kehyksistä, joissa tähtäsivät mielessään siihen, että heidän yhteistyötään hänen lahjojensa harvinainen yhdistelmä oli päässyt oi- ohjaisivat filosofisten teemojen asemesta pikemminkin keuksiinsa. Hänen on täytynyt olla tuolloin vaikuttava materiaaliset teemat, jotta ”puhe koskisi lopultakin itse niin henkilönä, älyllisenä innostajana, omaperäisenä yhteiskuntaa”. Suunnitellun juutalaisvastaisuusprojektin ajattelijana, filosofina kuin tiede- ja tutkimusjohtaja- teoreettisiin esitöihin he paneutuivat siinä sivussa. Sit- nakin − muutoin hän ei olisi kyennyt kietomaan itsensä temmin nämä ”Juutalaisvastaisuuden perusainekset” ja ohjelmansa ympärille vuosikausiksi niin monia tuotte- liitettiin päähankkeeseen. Eikä monitieteinen tyylikään liaita, huippulahjakkaita sekä temperamentiltaan, synty- muuttunut äkkijyrkästi. Horkheimer antoi New Yorkin perältään ja suuntautumiltaan erilaisia tieteenharjoittajia ryhmän tehtäväksi hankkia kirjallisuutta ja muuta ai- kuin pystyi. Oli käyvä ilmi, että hänen omakin tuotteliai- neistoa, ja aluksi hän havitteli myös Pollockia, Marcusea suutensa pysyi katkeamattomana vain niin kauan kuin ja Löwenthalia mukaan yhteistyöhön. Kaikki nämä suun- hän oli tuon yhteistoiminnallisen hankkeen keskipiste.2 nitelmat kariutuivat − sitä esipuheessa mainittua seikkaa Horkheimer halusi muuttaa Kaliforniaan nimen- lukuun ottamatta, että Löwenthal osallistui kolmen en- omaan vapautuakseen niin instituutin johtajan ja lehden simmäisen juutalaisvastaisuusteesin kehittelyyn. Johtui julkaisijan laajamittaisista hallinnollisista velvollisuuk- tosin sisäisistäkin syistä, että kaikki meni toisin kuin sista kuin järjestely- ja ohjaustehtävistäkin. Hän oli tun- suunniteltiin. Jälkikäteen katsoen nämä syyt antavat tenut jo pitkään tarvetta koota lehtiartikkeleina hajallaan Horkheimerin New Yorkin instituutille jättämille hyväs- olevat kriittisen yhteiskunta-ajattelunsa katkelmat yhteen teille ja hänen likeiselle yhteistyölleen Adornon kanssa teoreettiseksi rakennelmaksi. Hän halusi laatia mittavan miltei teoselämäkerrallisen merkityksen.6 kirjan. Tämä pääteokseen kannustanut kunnianhimo käy 2. Horkheimerin juuri ennen VD:ksi sukeutuneen selville muun muassa kirjeistä, joissa hän lohduttautui ki- työn aloittamista vuonna 1941 ja talvella 1941−42 kir- vireen kiskomiselta tuntuneen työnsä ääressä sillä, ”että joittamat kaksi artikkelia osoittavat monitieteisen mate- Husserlkin tarvitsi yli kymmenen vuotta Logische Un- rialismin tuolloisen kurssilaskun. ”Autoritärer Staat” ja tersuchungen -kirjaansa ja että kesti jopa yli kolmetoista ”Vernunft und Selbsterhaltung” ilmestyivät Walter Ben- vuotta ennen kuin hän julkaisi Ideen-teoksensa.”3 Kun jaminille omistetussa muistopainoksessa7 yhdessä tämän Horkheimer ja Adorno saivat suuren teoreettisen läpi- ”Historianfilosofisten teesien” kanssa, jotka Hannah murtoteoksen asemesta kahdessa ja puolessa vuodessa Arendt oli pelastanut Pariisista ja tuonut muassaan Ador- kokoon ”sirpaleensa”, he saattoivat ne julki yhä uskoen, nolle New Yorkiin. Artikkeli autoritaarisesta valtiosta on että ne edustivat vauhdissa olevan työn yhtä välitilitystä. osa instituutin vuodesta 1939 vuoteen 1942 toteuttamaa Tästä näkökulmasta käy ymmärrettäväksi Marcusen tutkimusta kansallissosialismista, ja siihen on selvästi vai- melko tyly reaktio Välineellisen järjen kritiikkiin4, jossa kuttanut Pollockin valtiokapitalismiteoria.8 Horkheimer toi esiin kirjamuodossa ja yleisesti ymmär- Horkheimerin artikkelissaan luonnostelema tulevai- rettävällä tavalla ne VD:n perusajatukset, jotka hän esitti suuden näköala selittää, miksi VD:n kirjoittajat pitivät helmikuussa 1944 Columbia-yliopistossa pitämissään ihmiskunnan vajoamista uuteen raakalaisuuteen muitta luennoissa. Marcusesta kumpikaan teos ei lunastanut lu- mutkitta tosiseikkana. Jos fasismi oli käsitetty instituu- pauksia, jotka lunastaakseen Horkheimer oli aikoinaan tissa siihen asti jossain määrin puhdasoppisesti siirtymäksi karistanut New Yorkin pölyt kengistään, ja hän patis- monopolikapitalismista valtiokapitalismiin (ja sikäli libe- tikin 18.7.1947 päivätyssä kirjeessään tätä paneutumaan ralismin tulevaisuudeksi), niin nyt kansallissosialistinen täysillä ”niihin ajatuskulkuihin, jotka näissä töissä jäävät hallinto alkoi näyttää epävakaalta sekamuodolta, joka ku- vain viittausten varaan”.5 luttaa itsensä loppuun ja korvautuu neuvostoliittolaismal- Asiaa jälkikäteen silmäten kaikki näyttää liittyvän lisen valtiososialismin ”tiukalla valtiojohtoisuudella”. Tätä saumattomasti yhteen: Zeitschriftin lopettaminen, ir- pidettiin ”autoritaarisen valtion johdonmukaisimpana tautuminen instituutin monitieteisestä työyhteisöstä lajina” − siten fasismin tulevaisuutena on stalinismi. ja tiiviin yhteistyön aloittaminen Adornon kanssa ovat Tiukka valtiojohtoisuus luopuu rotuvihakäytännöstä ja seikkoja, jotka ilmaisevat hyökkäävän ja kaiken uhallakin lopettaa niin ryhmittymien kamppailun ja valtakilpailun muutoksiin pyrkineen materialistisen yhteiskuntateorian kuin muutkin jäänteet, joka vielä estävät läpikotaisin hal- lopullista haaksirikkoa samoin kuin vetäytymistä syvästi linnoidun maailman pystytystä. Byrokraattinen verkko pessimistiseen ja samalla lopun aikoja odottaville tal- leviää aukottomasti yli yhteiskunnan ja salaisen valtio- viteloiksi tarjoutuvaan historianfilosofiaan. Silti, kuten poliisin valvonta ulottuu etäisimpiinkin soppiin. Hork- Wiggershaus osoittaa, asiat eivät olleet Horkheimerille heimer ennakoi vuonna 1941 Orwellin visiota: ”Yhä itselleen näin yksinkertaisia. Ensi alkuun hän ja Adorno satunnaisemmin valikoituu se joukko, joka keskitetään

56 • niin & n äin 4/2008 leireihin. Yhdentekevää, kasvaako vai väheneekö leireihin missä määrin käsitteet pitävät vielä pintansa. Keskeisin suljettujen määrä tai voidaanko tuolloin tällöin sallia se, käsitteistä on järki. Sitä korkeampaa ideaa ei porvaristo että hengiltä otettujen tilalle ei oteta uusia − pääasia on, tunne.” Vielä artikkelissa ”Materialismus und Moral” että leiriin suljetuksi voi joutua kuka tahansa.” muutamaa vuotta aiemmin oli korostunut, että idea ih- Artikkelin ilmestymisyhteys ei ole sattumaa: Hork- misarvoisesta yhteiskunnasta, jossa jokin sellainen kuin heimer teki eroa materialistisesta historiankäsityksestä ja itsenäinen moraali menettäisi perustansa ja tehtävänsä, käänsi kelkkaansa Benjaminin urille. Hän piti nyt yhtä on Kantin moraaliteoriasta tehtävissä oleva päätelmä. mahdollisena, että tuotantovoimien kasvu tuo sosialismin Siitä on nyt jäänyt jäljelle vain valitus, että ”yksilön ka- lähemmäksi tai nitistää sen. ”Sosialismilla” aikoinaan tegoria, johon idea itsenäisyydestä oli kaikista jännitteistä tarkoitettu näytti menettäneen kaikki sisäiset yhteytensä huolimatta sidoksissa, ei ole pitänyt pintaansa suurteol- historialliseen edistykseen. Maailma ei enää tarjonnut lisuutta vastaan”. Porvarillisen yksilön itsekkyys tuhoaa vallankumoustoiveelle kiinnekohtaa. Toiveesta oli tullut moraalin, jolloin hyvien tapojen laki menettää puhut- huonossa mielessä utopiaa tai ainakaan se ei enää löytänyt telukohteensa: ”Kohde, jota se puhuttelee, on purkau- paikkaansa. Usko historian kulkuun sisältyvästä dialektii- tunut. Sen, mikä oli moraalista, täytyi hävitä, koska se kasta oli valunut hiekkaan. Horkheimer näki asian nyt ei tyydyttänyt omaa periaatettaan.” Tätä ajatusta Hork- Benjaminin tavoin niin, että ”kätilökäytäntö” alentaa heimer kehittelee VD:n tarkennuksessa ”Juliette eli va- vallankumouksen pelkästään edistykseksi: ”Riiston loppu listus ja moraali”. Pistää taaskin silmään, miten likellä […] ei enää vauhdita edistystä vaan kumpuaa itse edis- tämä on valistuksen totalitaariset piirteet paljastanutta tyksestä.” Benjaminin edistyskritiikkiä. Mutta jos tehtävänä on enää murtautua ulos historian Vaikka Adorno osallistuikin ”Vernunft und Selbster- jatkumosta, havaittavat historialliset kehityssuunnat me- haltungin” toimittamiseen painokuntoiseksi, kummatkin nettävät kaiken vakavamman kiinnostavuutensa. Enää Benjaminin muistokirjassa ilmestyneet artikkelit osoit- kannattaa tutkia vain turmion ja sorron jatkuvuutta ta- tavat Horkheimerin käynnistäneen omasta aloitteestaan kaavia muuttumattomuuksia. Huomiota vaatii enää sel- kehityksen, joka saattoi hänet yhteen Teddyn kanssa. lainen herruuden rakenne, joka on ottanut viljelläkseen Adorno oli omaksunut jo alusta pitäen benjaminilaisia edistystä välineellisen järjen hahmossa. Marxin asemesta teemoja, jotka tulivat Horkheimerille ajankohtaisiksi tienviittana on nyt Nietzsche. Historian läpitunkeman vasta poliittisten kokemusten paineesta 1940-luvun yhteiskuntateorian sijasta radikaalille, järjen ja herruuden alussa. sisaruussuhteen paljastavalle kritiikille lankeaa nyt tehtävä 3. Aluksi Oxfordiin pysähtynyt ja vasta vuonna sen selittäjänä, ”miksi ihmiskunta on todelliseen ihmi- 1938 New Yorkin instituutin työyhteisöön ilmaantunut syyteen astumisen sijasta vajonnut uudenlaiseen raakalai- Adorno oli toki julkaissut Zeitschrift für Sozialforschun- suuteen”. Tämä on teemana jo artikkelissa ”Vernunft und gissa merkittäviä artikkeleita. Siinä yhteydessä hän myös, Selbsterhaltung”, jossa Horkheimer käänsi vanhat ajatuk- kuten Helmut Dubiel on hieman yliytimekkäästi tuonut sensa uuteen, ihmisluonnetta korostavaan suuntaan. esiin,9 soitti sitä soitinta, joka hänelle oli Horkheimerin Porvarillista yhteiskunta- ja historianfilosofiaa koske- konsertissa ajateltu. Filosofinen kapellimestarirooli kuului vissa töissään Horkheimer oli jo pitkään seurannut kutis- Horkheimerin lisäksi hätätilassa Marcuselle, ei Adornolle, tumisprosessia, jossa objektiivinen järki taantuu ja muo- jota pidettiin paremminkin musiikin ja kirjallisuuden es- toutuu subjektiiviseksi. Häntä oli alusta saakka kiinnos- teettisenä asiantuntijana. Kuva kuitenkin muuttuu heti tanut, kuinka muotoutuvan porvarillisen yhteiskunnan kun Adornon tekstit irrotetaan yhteydestään instituutin ehdot johtavat järjen käsitteen määrittymiseen yksilöllisen työhön ja niitä tarkastellaan siten kuin hän niitä julkaisi itsesäilytyksen pohjalta, mikä ”palauttaa sille välineel- sodan jälkeen − aidosti hänen tiliinsä luettavissa olevan lisen merkityksen”. Järjen välineellistymisestä monadisen filosofisen perusajatuksen johdonmukaisena kehittelynä. oman edun hyväksi hän rakensi sillan porvarilliseen it- Adornon julkaisupolitiikka 1950- ja 1960-luvuilla saattoi sekkyyteen. Välineellinen järki oli esittäytynyt kuitenkin sivuuttaa tekstien kehkeytymishistorian silloinkin kun se porvarillisen ajan hajaantumistuotteeksi; se viittasi itsensä ulottui Weimarin tasavallan aikoihin, ja supistaa kaikki yli jälkiporvarilliseen yhteiskuntamuodostumaan, joka käsikirjoitukset ikään kuin ideaalisesti samanaikaisiksi, lunastaisi nominalistiseksi liudentuneen substantiaalisen koska niiden muodostama monihaarainen teos kasvoi järjen aikoinaan antaman lupauksen. Tästä Horkheimer saumatta aiemmista juurista. Hänen myöhäisfilosofiansa oli nyt menettänyt toivonsa. ammensikin olennaiset johtoaiheensa varhaiskirjoituk- Fasismin nousu ja se tulevaisuus, jonka tiukka val- sista. Tosin nämä yhtenäisyyttä luovat johtoaiheet ovat tiojohtoisuus sille suo, esittävät porvarillisen järjen idean nousseet näkyville vasta sen jälkeen, kun toukokuussa uudessa valossa: liberaali yhteiskunta kuvastaa viimeistä 1931 pidetty virkaanastujaisluento ja vuotta myöhemmin vielä ihmisarvoista vaihetta järjen − kuten näyttää − vää- Frankfurtin Kant-seurassa pidetty esitelmä julkaistiin jäämättä etenevässä itsetuhossa. Artikkelin iskevissä alku- Adornon kuoleman jälkeen.10 Susan Buck-Morss on virkkeissä katse laajenee yli läntisen sivilisaation rappion: ehättänyt ensimmäisenä jäljittämään nämä negatiivisen ”Läntisen sivilisaation peruskäsitteet ovat hajoamistilassa. dialektiikan alkulähteet.11 Uusi sukupolvi ei enää pahemmin luota niihin. Fasismi VD:n esipuheen alussa tekijät tunnustavat epäile- on voimistanut sen epäluottamusta. On aika kysyä, vänsä tiedettä. He antavat ymmärtää uskoneensa siihen-

4/2008 niin & n äin • 57 Soile Veijola Professorin päiväkirjasta

Lappi, marraskuu.

umikiteitä leijuu ikkunan mahdollisuudesta. Annamme lupa- ihmisillä oli ilmeisesti aikaa kirjoittaa takana kuin ujostellen. Em- uksen, mutta emme lupaa pitää sitä. niitä ja näitä, ja lukeakin jopa. Kes- Lmehän me vielä tänään ole Asiaan. Luen Adornon & Hork- kittymistä häiritsee myös televisio, sinne tulossa – vaikka tiedämmekin, heimerin Valistuksen dialektiikkaa jossa Jim-kanavan mainos sanoo: että pelastaisimme maakunnan ja mietin mitä mietin, punaisella ”Tervetuloa oman ajan pariin”. Jään matkailutulot, jos lähtisimme maata divaanilla kotonani. miettimään, mikä nykyään on omaa. päin kunnon rynnäköllä. Muistu- Hajamielisyyttä on vaikeata estää Mitä merkitsee ’omistaminen’? Oma tamme vain muina hiutaleina lumen näin rapsodisen kirjan parissa. Joskus aika, oma paikka, oma tila – näi-

Jälkipuhe Valistuksen dialektiikkaan astisissa töissään että VD jäisi kokoelmaksi sirpaleita. Hänhän oli siihen vakiintuneeseen asti hyödyntänyt perinteisiä esitysmuotoja ja kaavaili tiedekäytäntöön ja pysytelleensä ainakin temaattisesti nytkin järjestelmällistä teosta. Sitä vastoin Adorno oli yksittäisten tieteenalojen piirissä tarkoituksenaan ra- jo varhain vakuuttunut siitä, että vain esityksen sirpa- joittua ”tieteenalojen annin arvosteluun ja edelleen ke- leinen luonne tekee filosofiselle ajattelulle oikeutta. Fi- hittämiseen”. ”Tässä yhteen kootut sirpaleet osoittavat losofialla ei ole käytössään mitään menetelmää, ei edes kuitenkin, että meidän on ollut luovuttava uskostamme” hermeneuttista. Pikemminkin sen täytyy turvautua mie- (13). Tosiasiassa vain Horkheimer peruutti näillä sanoilla likuvitukseen ratkoessaan vääristyneen maailman jälkien ohjelman, jonka hän esitti Institut für Sozialforschungin ja sulkeumien arvoitusta. Hengessä myötäeläen sen on johtajana virkaanastujaispuheessaan, kuten senkin oh- reagoitava ”haipuviin, pakeneviin vihjeisiin olevaisen ar- jelman, jota hän kehitteli monissa yhteyksissä Zeitschrift voitusfiguurissa”. Se ei voi saavuttaa mitään tuloksia, ei für Sozialforschungissa. Adorno oli alusta pitäen pidätty- lyödä mitään merkitystä positiivisesti lukkoon, sillä kun vämpi luottamuksessaan sosiologiaan ja yksittäistieteisiin. se ratkaisee arvoituksen, arvoitus häviää. Siten sen ratkai- Lähes samaan aikaan Horkheimerin virkaanastujais- semat ongelmat kirpoavat paholaismaisten mahtien lu- puheen kanssa pitämässään virkaanastujaisluennossaan mollaan solmiman siteen tavoin. Se takoo avaimia, joista Frankfurtin yliopiston yksityisdosentiksi hän piirsi selvän todellisuus ponnahtaa esiin. Sen mitat täyttävä muoto on rajalinjan filosofian ja tieteen väliin: ”Tieteen ideana on aforismi. Benjaminin Trauerspiel-kirjaan viitaten Adorno tutkia, filosofian tulkita.”12 Jos sosiologia kuitenkin on- puhui teelmistä, keinotekoisesti valmistetuista malleista, nistuisi viekkaassa julkisivukiipeilyssään ja saisi varas- kuvista tai hahmoista, joihin ”yhteiskunnallisen erittelyn tettua metafysiikan rappeutuneesta rakennuksesta joi- ainekset ryhmitellään”. Tällaista ohjelmaa ei voi viedä takin puoliksi unohdettuja tai jo kadonneita esineitä, se metodisesti läpi eikä esittää järjestelmällisessä muodossa. tuskin säilyttäisi saalistaan pitkään, koska vain filosofia Kaksi muutakin nuoren Adornon Benjaminilta osaisi kertoa aarteiden todellisen arvon. omaksumaa johtoaihetta kietoutui VD:ssa siihen Hork- Horkheimerin alkuperäisenä tarkoituksena ei ollut, heimerin ajatukseen, että järki on supistunut pelkästään

58 • niin & n äin 4/2008 tähän kuulee. Oma elämys? Oma henkilökohtaisesta hentomielisyy- vehdys kadulla, painaa noin tonnin. tunne? Menee mutkikkaaksi. destä Lapin yliopiston pääjuhlasalin Kemijärvellä puolestaan elää Vää- Ilmeisesti ainakin Jimille oma on yleisössä, koska siellä järjestettiin näsen mukaan toisenlainen yhtei- ’yhteisen’ vastakohta. Yhteinen on Sosiaalipolitiikan päivien paneeli- söllisyys, jota kuvastaa vanhanajan jotain, jonka ruudunkatsoja joutuu keskustelu. (Jos ihmiset matkustavat talkooperinne. Ihmiset lähtevät jakamaan joko perheensä, työpaik- yliopistossani järjestettävään tapah- toistensa avuksi mutinoitta, kenties kansa tai yhteiskunnan kanssa. Jim tumaan satojen ja joskus tuhan- erityisesti tervehtimättäkin. Mutta puolestaan tarjoaa lomaa tai eris- sienkin kilometrien päästä, niin ehkä kaikki eivät voi muuttaa Kemijär- tystä kaikista edellä mainituista. Se minäkin voin raahautua paikalle velle. Ei vaikka paikasta on tullutkin antaa katsojan olla ’oma itsensä’. toisen kerroksen työhuoneestani.) vetovoimainen muuttohaaveilun Ymmärrän asian hyvin, kun ajattelen Paneelin aiheena oli ”Mikä on sosi- kohde – kiitos Väänäsen luotsaaman matkailutyön tekijää: ihmistä, joka aalisen painoarvo yhteiskunnassa?” kulttuuriteollisuustuotteen Taivaan seurustelee työkseen vapaa-aikaansa Lapin ja Kemijärven tulevaisuuden tulet. Vantaallakin on asuttava. Ja viettävien humupekkojen kanssa, edestä taistellut Väänänen oli pyy- Kemissä. eikä jaksa kotiin tultuaan harjoittaa detty sen puheenjohtajaksi. Sosiaalipolitiikkojen ja pane- minkäänlaista vuorovaikutusta – ai- Mietin sosiaalipoliitikkojen ky- listien pohtiessa ’sosiaalista’ (vaikka nakaan ennen kuin on nollannut symyksenasettelua. Hiutaleet tuovat kenenkään en kuullut sitä määritte- päänsä televisiolla. Televisiosta Va- lumen, lumi tuo talven, talvi tuo levän) keksin uuden käsitteen ym- listuksen dialektiikka ei tosin puhu sesongin, sesonki tuo elannon. Raha märtääkseni Vantaalla asuvia. Käsite kovin ymmärtäväisesti. tuo kaikenlaista muuta, esimerkiksi on rivariyhteisöllisyys. Se tarkoittaa vielä enemmän rahaa. Mikä siis on sitä, ettei muuta yhteistä ole kuin oissapäivänä tapasinkin hiutaleen painoarvo yhteiskunnassa? seinä (tai välissä oleva naapuri sei- Adornon. Tai siis Kari Vää- Mikä on liian raskaan metaforan nineen), mutta silti voi olla muu- Tnäsen, joka ajaa saman asian. painoarvo? Truman Show -elokuvassa takin yhteistä. Semiootikon sanoin: Ja pitkälti samaa asiaakin. Istuin mitä kevein ele, ystävällinen ter- ei ole pakko olla yhteisöllinen, mutta

itsesäilytyksen palvelijaksi: yhtäältä negatiivinen totali- jo tässä myöhemmin välineelliseksi järjeksi tunnistettu teetti ja luonnonhistoria, toisaalta myyttien ja modernin ratio. sukulaisuussuhde. Samalla Benjaminin luonnonhistorian filosofisen Jo virkaanastujaisluentonsa ensimmäisessä virkkeessä yleistämisen oli määrä tehdä oikeutta esteettisen mo- Adorno julisti sodan totaliteettiajattelua vastaan. Hän dernin erityislaatuiselle kokemukselle. Historian luon- katsoi, että idealistisen ajattelun kaikissa muodoissa nonomaisuus tarjoaa nimittäin mittakaavan šokiksi koe- toimii ”identiteettimotiivin” uhrikseen kaappaama ”au- tulle sukulaisuudelle muinaisen ja puhtaasti uuden vä- tonominen ratio”, joka alistaa vieraana edessään olevan lillä. Baudelairesta lähtien modernia luonnehtii toisiinsa todellisuuden totalitarismivaatimukselleen. Tämän si- viittaavien historiallisesti uuden ja arkaais-myyttisen jasta Adorno halusi Benjaminin tavoin vieraannuttaa erikoislaatuinen asetelma. Jyrkästi uusi työntyy historian ihmisten historian vaarivainaanaikaisen luonnonhis- virrasta esiin jonain muinaisena samalla kun myyttisiin toriakirjoituksen näkökulmasta niin, että oliomainen, kuviin ”sisältyy jo historiallisen dynamiikan momentti”.14 vieraantunut, mykkä ei viittaisi symbolisesti mihinkään Tätä myytin ja valistuksen suhdetta Adorno tutkii vuosi- väliaikaisesti hajotettuun totaliteettiin vaan tarjoutuisi kymmen myöhemmin VD:ssa kohteenaan Odysseus mo- nähtäville niin mykkänä ja mieltä vailla kuin barokkinen nineuvon seikkailut. pääkallonpaikka, joka voidaan herättää vain ulkoa päin 4. Tämä takautuma tekee ymmärrettäväksi, miksi transsendenssin säteellä: ”kaikki olemassa ollut oleminen Horkheimer antautui 1940-luvulla tiiviiseen, milteipä muuttuu allegoriaksi, jolloin allegoria lakkaa olemasta yksinomaiseen yhteistyöhön Adornon kanssa. Käännyt- puhtaasti taidehistoriallinen käsiteluokka.”13 Kun his- tyään syvästi pessimistisenä pois yhteiskuntatieteellisesti toriallista totaliteettia tarkastellaan kuvatunlaisena luon- suuntautuneesta, materialistisesta tutkimushankkeesta, nonhistoriana, jokaisessa totaliteetissa on tunnistettavissa joka asettui samanaikaisesti puhdasoppista marxismia ja jähmettyneen elämän pakonomaisen yhdentämisen ki- perinteistä teoriaa vastaan, hän etsi kosketuskohtia Ben- vulias tapahtumakulku. Totalitaarisen perustajana toimii jaminin liikkeelle sysäämästä histo- rianfilosofiasta. Eri suunnilta yhteen jatkuu sivulta 62

4/2008 niin & n äin • 59

Professorin päiväkirjasta piiristä. Näitä tavaroita tosin ole tässä asiassa aivan johdon- varastoidaankin jo laajalti mukainen. Kylpyhuoneremonteissa saa olla. Vapautuksen ja luvan yhteis- teollisuuden näitä tai noita on osattava valita oikeanväriset laatat. sointi on jälleen kerran kaunis. tilauksia silmällä pitäen.” Markkinoista kanava ei vapauta Vaikka naapuritieteilijöiden pu- (312) vaikka parisuhteesta irrottaakin. heenparsissa vilahtelee makuuni liikaa pelkkää päivittelyä maailman aloudellisen toimialan aipuu takaisin mekaaniseen menosta, on ilmapiiri jotenkin kylkeen liimattava tutki- tehdastyöhön on tätä vasten erityisen hieno. On kuin olisivat Tmustoimi liukuu helposti Kjopa ymmärrettävää. Mutta talkoot menossa. Yhteiskunnallisia pelkäksi ”tavaranhintojen mani- ymmärtääkö se mitään sukupuolesta? ongelmia kartoitetaan ja sovitaan puloinniksi tai massojen mieliala- Kemijärveläinen konekorjaaja tokaisi jopa ”voimien yhdistämisestä” niiden ohjaukseksi” (312). Ajattelua – fi- sellutehtaan sulkemisen jälkeen: ratkomiseksi – kyllä, näillä sanoilla! losofiaa, sosiologiaa, psykologiaa, ”Vaikea kuvitella meitä myymään Sovitaan siis seuraavistakin talkoista. ekologiaa – se merkitsisi ainoastaan poronsarvia” (HS 18.1.2008) – siis Sosiologit olisivat samassa tilanteessa ”sikäli kuin se ei […] salli […] mää- hymyilemään matkailijoille. Adorno jo huiskaisseet kädellään kuka mil- ritellä etukäteen tehtäviään” (313). paheksuu: lekin asialle (ai tää on tätä) ja läh- Jos matkailusta voi jatkossa puhua teneet kahville. vain elinkeinona ja toimialana, siitä ”Ihmisten intiimeimmätkin voi puhua vain teollisuutena, kaiken reaktiot ovat esineistyneet akaisin toisen kerroksen vapaa-ajan haltuunottona. Aiheesta heitä itseään varten niin työhuoneeseeni kavuttuani ehti lohkaisu Valistuksen dialektiik- täydelleen, että personality Tminun oli pakko jatkaa oman kaankin: tarkoittaa meille enää tuskin ’tämäni’ miettimistä. Mitä tekemistä muuta kuin häikäisevän val- matkailun kulttuurintutkimuksella Puhe kulttuurista on aina koista hammasriviä ja va- on painavien asioiden maailmassa? ollut kulttuurin vastaista pautta niin tunteista kuin Yhtäältä a) sataa lunta tai ei sada […] todellisuudentajuisesta kainalohiestäkin. (221)” (ilmastonmuutos), b) vaalitaan tai kapinasta tulee alaa uusilla ei vaalita paikallista kulttuuria (elä- ideoilla rikastavien tavara- äikäisevän valkoisella ham- vältä hautaamisen vaara), c) liitytään merkki. (175) masrivillä tehdään raakaa elinkeinoon sen innovaatioyksiköksi Htyötä hymyilemällä. Se ei tai jatketaan akateemisen maailman hdestä asiasta sekä Adorno & vapauta tunteista, vaan päinvastoin kummajaisena, josta ei Suomessa Horkheimer että Väänänen komentaa ne esille asiakkaita miel- ole kiinnostunut kukaan muutamaa Ykuitenkin erehtyvät. Mo- lyttävin tavoin. Hiki laiskan hy- opiskelijaa lukuun ottamatta. Heidän netkaan ihmiset eivät enää ”astu il- myillessä, mutta ei naispuolisen tutkimusaiheensa – vapaaehtois- lalla ulos tehtaasta” (175). He asuvat yleisöpalvelijan. Mikä lienee hymyn työtä tekevät turistit, Madventuresin tiedon ja tunteiden tehtaassa koko painoarvo ja osuus bruttokansan- Maailman yrjöttävimmät keittiöt ja ajan, olivatpa he työpaikallaan, ko- tuotteesta? Ja mistä sitä taas saikaan häämatkailijat – kertovat kulttuu- tonaan tai harrastamassa. Nykyajan edullisesti? riamme ohjaavista tunteista, ajatte- viihde ei kaikille työläisille ole ”työn Pitäisikö hymy- ja puuteolli- lusta ja teoista. Mutta kiinnostaako jatketta” (182), mekaanista ”vakio- suuden työntekijöiden nousta yh- matkailuväkeäkään miettiä mat- toimintojen automaattista perättäi- dessä barrikadeille? kailua? Matkailututkimuksesta heillä syyttä” (183). Se vaatii päinvastoin Täytyy lopettaa, paperi loppuu. voisi olla sama kanta kuin Adornolla jatkuvaa kanavan säätöä itsen ja maa- Ja oma aika. (tai hänen toisenkin hengenheimo- ilman välillä. Kanavilla lähetetään laisensa Leena Eräsaaren kuvaamilla ja vastaanotetaan omia tunteita ja ’tiedeyhteisön yhtiöittäjillä’): mielenliikutuksia. On pakko antaa kaikki itsestään ja omastaan, jotta ”Tieteen […] on pinottava asiakkaat olisivat tyytyväisiä ja tuli- varastoon mahdollisimman sivat Lappiin toistekin. Tai muuttai- paljon tosiasioita ja niiden sivat Kemijärvelle. Tai innostuisivat välisiä funktionaalisia yh- filosofiasta. teyksiä. Pinoamisjärjestys ”Tervetuloa oman ajan pariin” täytyy tavoittaa yhdellä on kumpujen yöstä kaikuva kutsu silmäyksellä. Teollisuuden kadota taajuudelle, jossa ei tarvitse yksittäisten haarojen on olla koko ajan luova ja oman itsensä kyettävä sen avulla paikal- toimitusjohtaja, laatimassa lomansa listamaan oitis toivottu äly- ja sisustamassa vessansakin lähet-

Anna Retulainen Anna tavara etsityn valikoiman tämään oikeanlaisia signaaleja. Jim ei

4/2008 niin & n äin • 61 Jälkipuhe Valistuksen dialektiikkaan v i r r a n n e i s t a Yksinomaan Horkheimerin kynästä kirvonneessa juonteista ei teoksessa Välineellisen järjen kritiikki taipumus affir- kuitenkaan sukeutunut VD:ssa saumatonta kokonai- matiivisuuteen murtautuu esteettä läpi. Jottei joutuisi suutta. Kirjoittajat eivät suinkaan laatineet kaikkia lukuja karsimaan valistuksen dialektiikasta pois sen omaa valis- yhdessä. Iso osa käsitellystä aineistosta toki on peräisin tustehtävää, hän tinkii tässä kirjassaan epäröimättä pyr- Gretel Adornon muistiin merkitsemistä yhteisistä kes- kimyksestä sellaiseen järjen itsekritiikkiin, joka ottaisi kusteluista Horkheimerin kotona. Vielä 1950-luvulla kohteekseen vakavasti myös kritiikin itsensä.18 ”Järki voi Horkheimerin ja Adornon saattoi tavata syventyneenä toteuttaa järkevyyttään vain heijastelemalla maailman sai- keskusteluihin, jotka rakentuivat historiassa syntyneelle rautta sellaisena kuin ihmiset sitä tuottavat ja uusintavat. esiymmärrykselle ja joissa keskustelijoiden näkökannat Pitämällä kiinni totuuden periaatteesta, joka on olemassa provosoivat toisiaan. Santa Monican keskustelut lienevät yksin järjen ansiosta, ja pidättymällä kaikista muista joh- olleet samantapaisia. Silti Gretel Adorno vahvisti minulle toaiheista järki pysyy tällaisessa itsekritiikissä samalla us- aikoinaan arvelun, jota huolellisen lukijan on muutenkin kollisena itselleen.”19 vaikea välttää − sen, että nimikkoessee ja Sade-jakso ovat Adorno oli aivan toista maata. Hän suhtautui järjen etupäässä Horkheimerin sekä Odysseus-jakso ja kulttuu- itseensä kohdistaman kritiikin aporiaan kylmän rau- riteollisuusessee etupäässä Adornon käsialaa. Kyse ei ole hallisesti, koska saattoi tuoda peliin toisen johtoaiheen. vain tyylillisistä eroista. Syvemmällä piileviä eroja voi Hänen ei tarvinnut nojautua yksin filosofoivan kritiikin tunnistaa vaikkapa sen pohjalta, kuinka kirjoittajat suh- valistavaan voimaan vaan hän saattoi antaa tuon kritiikin tautuivat esipuheessa mainittuun aporiaan: jos valistus kiertää itsensä perättömäksi osoittavan ja tavallaan itsensä on sidoksissa itsetuhon herkeämättä etenevään kulkuun, sisältäpäin läpivalaisevan samuusajattelun paradokseissa. mistä sitten asian toteava arvostelu juontaa oikeutuksensa Hänelle oli näet käynyt selväksi, että modernin taiteen diagnoosiin? esteettinen kokemus muodostaa oivalluksen riippumat- Nietzschestä lähtien asia on aina samoin: järjen jyrkän toman lähteen.20 Adornon vuonna 1940 Schönbergistä arvostelun on kohdistettava arvostelu myös itseensä. laatima työ, joka edelsi välittömästi hänen yhteistyötään Mikään arvostelu ei voi ulottua juuriin asti, jos se jättää Horkheimerin kanssa ja joka ilmestyi vuonna 1948 Phi- omat mittapuunsa rauhaan. Horkheimeria tämä aporia losophie der neuen Musik -teoksen ensimmäisenä osana, häiritsi. Hän pysyi sitoutuneena marxilaiseen perin- sisälsi jo sen sommitelman totuudesta, lumeesta ja so- teeseen siinä määrin, että kavahti tekemästä perimmäistä vituksesta, joka sittemmin nousi hänen kaksiraiteisessa johtopäätöstä − sitä, että valistuksen diagnosoitu itsetuho myöhäisfilosofiassaan leimalliseksi.21 Mimesis, tuo ai- voisi vioittaa jopa valistusta valistavaa tiedostusaktia ja emmin vallinneen mutta itsesäilytyspakkojen sittemmin tuhota sen vapauttavan vaikutuksen. Hän halusi pysyä paikaltaan suistaneen järjen järkeä vailla oleva voimavara mieluummin sotkeutuneena ristiriitaan kuin luopua mi- säilyy taiteen kauneuden utooppisessa sisällössä mykkänä näkuvastaan ja langeta nietzscheläisyyteen. ja tulkintaa tarvitsevana. Tämä perustaa estetiikan, Wiggershaus osoittaa kirjeenvaihdon pohjalta, että taiteen ja negatiivisen dialektiikan välille yhteyden, jossa Horkheimer tiedosti tämän ongelman. Hän tiesi, että ne viittaavat vastavuoroisesti toisiinsa. Siinä piilee se, mitä arvostelevan näkökohdan suhde arvosteltavaan oli jäänyt filosofinen kritiikki ei enää pysty yksin takaamaan: anar- teoreettisesti auki. Hänen linjansa pysyikin vain pyrki- kistinen toive, että kaikesta huolimatta negatiivinen tota- myksen osalta järkähtämättömänä alusta loppuun. Jo liteetti räjähtää jonain päivänä kuin salaman iskusta.22 ensimmäisessä, VD:lle lähtökohdan luoneessa muistiossa 5. Valistuksen Dialektiikkaan sisältyvät mutta Hork- korostui, että tarkoituksena oli käsitellä yhtä lailla ”valis- heimerin ja Adornon keskenään julkisesti puimatta jät- tuksen ja pragmatismin” vapauttavia kuin tukahdutta- tämät erot selittävät osan kirjan ja sen tekijöiden vaiku- viakin puolia, ja valmiiksi saatetun niteen esitteessä siitä tushistoriasta Saksan Liittotasavallassa. Kun Adorno ei puhuttiin yhä edelleen ”rationalismin puolustuksena”. epäröinyt palata oitis sodan jälkeen teoksillaan Philosophie Esipuheessakin vanhasta luottamuksesta pidettiin uh- der neuen Musik, Minima moralia, Prismen ja Dissonanzen makkaasti kiinni: ”valistuksen on syvennyttävä poh- 1930- ja 1940-luvun töihinsä ja pitää Valistuksen Dialek- timaan itseään, ellei se halua pettää ihmisiä täydellisesti” tiikkaa näin taustasommitelmana, Horkheimer viivytti (17–18). Kuitenkin itse tekstistä tälle kannalle löytyy (Alfred Schmidtin oivallisesti kääntämän) Eclipse of Rea- kiinnekohtia vain Horkheimerin käsialaa olevista jak- sonin saksankielisen laitoksen julkaisemista aina vuoteen soista. Tarkoitan takertumista teorian lähes eskatologi- 1967. Hänen sitä edeltäneenä vuosikymmenenä ilmes- seksi uskottuun voimaan,15 uskoa siihen, että valistuk- tyneet artikkelinsa ja esitelmänsä kuvastavat estojen vai- sessa piilee taipumus antiautoritaarisuuteen16 ja lopuksi vaamaa ja omituisen epäröivää tuottavuutta, josta ehkä kaavamaista vannomista itsensä ylittävän valistuksen saattoi aistia uusia sävyjä mutta ei mitään uutta avausta nimiin.17 Jyrkkään ristiriitaan näiden kohtien kanssa eikä varsinkaan samastumista siihenastiseen. Hork- asettuvat ne, jotka olen pistänyt pikemminkin Adornon heimerin estoisuus kohdistui älyllisen elinkaarensa kum- piikkiin. Ne ovat selvästi johdonmukaisempia: ”järjen paankin vaiheeseen, yhteistyöhön Adornon kanssa Kali- ensi sarastus törmää jopa onnellisimpana hetkenään ku- forniassa yhtä lailla kuin työhön New Yorkin piirissä. moamattomaan vastakohtaansa: kohtaloon, jonka kulkua 1960-luvun alusta lähtien Horkheimer pohti han- järki ei yksin pysty kääntämään” (291). ketta tuoda Zeitschrift für Sozialforschungissa julkaistut

62 • niin & n äin 4/2008 artikkelinsa uudelleen saataville. Muistan hänen epäi- mänmuotoon suhteen, joka oli paljon rasitteettomampi lynsä ja vielä enemmän pelkonsa, jotka tulivat esiin kuin vuoden 1968 artikkelikokoelman esipuheen varo- pitkässä, lähes tuskallisessa keskustelussa Heidelbergin vainen muotoilu antaa ymmärtää: ”Jokaisen ajattelevan asunnossani huhtikuussa 1964 Max Weber -konferenssin oikeus ja velvollisuus on […] punnita niin kutsuttua aikana. Aluksi hän hylkäsikin aikeen syistä, jotka käyvät vapaata maailmaa sen oman käsitteen vaa’alla, suhtautua ilmi hänen torjuvasta kirjeestään S. Fischerin kustan- siihen kriittisesti mutta silti seistä sen ideoiden puolella” tamolle kesäkuussa 1965.23 Huhtikuussa 1968 hanke (osa 1, s. xiii). Vaikka Horkheimer olikin epäillyt asiaa sitten kuitenkin toteutui. Uuden laitoksen esipuheessa teoreettisesti pitkään, hän uskoi silti vaistomaisesti, että toistuu jo Horkheimerin juuri mainitussa kirjeessä esiin kehittyneillä kapitalistisilla yhteiskunnilla oli järki voima- tullut etäisyyden otto: ”Jos varhaiset teoreettiset yritelmät varanaan. Adorno puolestaan piti ”myöhäiskapitalismin” tulevat julkisuteen ilman että tekijä suhteuttaa niitä ny- erittelyissään kiinni käsityksistä, jotka sopivat negativis- kyhetkeen, hän […] luopuu vaatimasta todellista päte- tisen historianfilosofian kehikkoon. Horkheimer ei löy- vyyttä” (osa 2, s. ix). Hän ei halua jättää minkäänlaisia tänyt voimaa tarkistaa tätä kantaa muuttuneen poliittisen epäilyksiä siitä, kuinka hän suhtautuu byrokraattiseen kokemuksen valossa vaan takertui sen sijasta liberaalika- sosialismiin: ”Näennäiset vastarintavaatimukset sekä pitalismin kontrastikuvaan. luokkaherruuden ja imperialismin tapaisten hyökkäävien Teoreettisesti kiinnostavampi on kolmas ongelma, käsitteiden kytkentä yksin kapitalistisiin valtioihin eikä johon Horkheimerin oli kietonut alusta pitäen se aporia, ensinkään muka kommunistisiin − nämä seikat ovat että järjen kritiikin pitäisi kohdistua kritiikkiin itseensä. vastakkaisia minua niin nyt kuin ennenkin ohjanneille Hän ei saattanut turvautua Adornon tavoin modernin virikkeille” (osa 1, s. xi). Opiskelijoidensa puoleen hän taiteen esoteerisissa teksteissä mykistyneisiin mimeettisiin kääntyy muistuttaen, että ”kyseenalainen demokratia sisältöihin eikä hän toisaalta halunnut livetä Nietzschen on kaikkine puutteineenkin yhä edelleen parempi kuin seuraajien tavoin järjenvastaisuuteen. Samaan aikaan kumouksen tarpeessa oleva diktatuuri” (osa 1, s. xii). ”kauhu, jonka myötä kulku järjestettyyn, automati- Erikoislaatuinen ajallisen perspektiivin siirtymä näkyy li- soituun ja hallinnoituun maailmaan toteutuu” (osa 1, s. sähuomautuksessa, että oikean yhteiskunnan tavoite on xi), ei jättänyt tilaa epäillä välineellisen järjen turpoamista käynyt ”sodan jälkeen” mahdottomaksi. totaliteetiksi. Silti Horkheimer halusi pysyä uskollisena Horkheimer oli katkaissut välinsä 1930-luvulla alkuperäiselle virikkeelleen ”muistaa toisen kurja olemas- Zeitschrift-artikkeleissa esittämiinsä kantoihin jo 1940- saolo ja pysyä siinä” hakematta pakopaikkaa jumalalli- luvun alussa VD:n esitöissä. Artikkelien uuden laitoksen sesta viisaudesta. esipuheessa on paljon sellaista, jota on vaikea ymmärtää, Mutta mitä filosofisen kritiikin pitäisi sitten uskoa ellei tee itselleen selväksi, että vuonna 1968 kaksi perään- suhteesta täysin toiseen? Kirje vuodelta 1965, jossa tymisliikettä kerrostui päällekkäin. Ne koskivat Valistuksen Horkheimer alun perin torjui aikeen aiempien kirjoi- Dialektiikkaakin. Adornon pyynnöistä huolimatta Hork- tustensa julkaisemisesta uudelleen, päättyy sen aporian heimer kieltäytyi toisesta painoksesta aina vuoteen 1969. vaikuttavaan tunnustamiseen, josta hänen Välineellisen Henkilökohtaisten syiden lisäksi tähän vaikuttaneista järjen kritiikkinsä oli vetäytynyt ehkä liiankin sukke- asiaperusteista voin esittää vain oletuksia. Palattuaan vas- lasti: ”Epäröintini kumpuaa siitä, että on vaikeaa lausua taperustettuun Liittotasavaltaan Horkheimerin on täy- […] julki vanhat ajatuksensa aiheuttamatta vahinkoa tynyt tuntea yhä selvemmin kolme riitasointua. sille, mikä minusta näyttää tätä nykyä todelta, sille, että Ensinnäkin hän − Institut für Sozialforschungin uu- uskosta läntisen sivilisaation ideoiden pikaiseen toteu- delleen rakentamisen lisäksi − osallistui tarmokkaasti tumiseen on luovuttava ja silti seistävä näiden ideoiden myös empiirisen sosiaalitutkimuksen elvyttämiseen Yh- puolella − ilman kaitselmusta, niin, jopa vastoin noiden dysvalloissa tuolloin kehiteltyjen tutkimusmenetelmien ideoiden väitettyä edistystä” (osa 2, s. xi). Horkheimerin pohjalta. Tämä uudistettu sitoutuminen vakiintuneeseen myöhäisfilosofia kiertelee tämän jo VD:n esipuheessa tiedekäytäntöön ei ollut muitta mutkitta sovitettavissa esiin nousseen aporian ympärillä − filosofia, jonka hän yhteen VD:ssa kiteytettyjen vakaumusten kanssa. Adorno saattoi paperille päiväkirjamerkintöinä ja jota Alfred puolusti positivismikriittisissä töissään perimmältään ai- Schmidt on vakuuttavasti luonnehtinut.24 Vanha Hork- empaa kantaa, kun taas Horkheimer pysytteli erossa tästä heimer näyttää katsoneen, että ratkaisu on mahdollinen pulmasta. enää vain spekulatiivisesti, Schopenhauerin metafyysisen Toinen ongelma pulpahti pintaan päivänpolitiikan pessimismin tietä. kentällä. Sodan jälkeen Horkheimer oli solminut läntisten VD on lyönyt leimansa monen opiskelijapolven demokratioiden valtiomuotoon ja läntisen sivilisaation elä- mielenmaisemaan. 1960-luvulle saakka se muodosti it- sestään selvän taustan kriittiselle teorialle sellaisena kuin se Adornon laajalle levinneiden julkaisujen siivittämänä oli pesiytynyt yliopistoihin. Sitten mukaan astuivat Mar- cusen kirjat, jotka 1960-luvun puolivälistä alkaen liet- Mikään arvostelu ei voi ulottua soivat opiskelijaliikettä. Tässä yhteydessä 1930-luvun juuriin asti, jos se jättää omat työt, myös Horkheimerin Zeitschrift-artikkelit, saivat ”mittapuunsa rauhaan.” omaa profiilia ja painoarvoa. VD oli pitkään vinouttanut

4/2008 niin & n äin • 63 | www.vastapaino.fi | katsetta tähän ”varhaiseen” kriittiseen teoriaan, kuten sitä on totalitaarinen. Tähän uusromanttiseen sielumetafy- kutsuttiin. Filosofisesti se tosin oli vähemmän radikaali siikkaan on Adorno kuitenkin sanonut jo kaiken tarpeel- kuin myöhempi teoria, mutta sen poliittisella sanomalla lisen: ”Ken ei näe vapautta, ihmisyyttä ja oikeudenmu- oli enemmän räjäytysvoimaa. Tuolloisille opiskelijoille kaisuutta muuksi kuin puijaukseksi, jonka heikot ovat ennen muuta marxismi oli tärkeä, ei niinkään Hork- kyhänneet kokoon vahvoja vastaan […], hän pystynee heimerin omaperäinen materialismihahmotelma. Vasta vahvojen asianajajana hyvinkin osoittamaan sen risti- 1970-luvun tieteenhistoriallisesti suuntautuneet tutki- riidan, joka vallitsee noiden jo etukäteen surkastuneiden mukset ovat nostaneet tämän ohjelman merkityksen tie- ideoiden ja todellisuuden välillä. […] Spengler ja hänen Ian Hacking toisuuteen.25 hengenheimolaisensa eivät niinkään profetoi sitä junaa, Toim. Kirsti Lempiäinen, Olli Löytty & Merja Kinnunen Sittemmin ilmapiiri on muuttunut saksalaisissa yli- johon maailmanhenki astuu, vaan ovat sen uutteria ju- Mitä sosiaalinen opistoissa toistamiseen. Ranskalainen poststrukturalismi nanlähettäjiä.”27 Tutkijan kirja konstruktionismi on? ja etenkin Foucault’n työ ovat herättäneet uuden kiin- 256 s. nid. • ovh. 34,00 € Suom. Inkeri Koskinen nostuksen Valistuksen dialektiikkaan. Tällä kertaa vas- Frankfurt/M., maaliskuussa 1985 Joulukuu 320 s. nid. • ovh. 34,00 € taanotto on jäsentynyt voimakkaammin Nietzschen kuin Joulukuu Marxin määrittämästä näkökulmasta. Axel Honnethin Suomentanut Veikko Pietilä tähän suhteutettu vertaileva tutkimus osoittaa Adornon ja Foucault’n valtateorian väliset erot, mutta yhtä huo- (alun perin: Nachwort. Teoksessa Adorno & Hork- lella toteutettua vertailua Adornon ja Derridan järjen kri- heimer, Dialektik der Aufklärung (1944). Uusi p. tiikistä ei vielä ole tehty.26 Sitä vastoin nykyisin esiintyy Fischer, Frankfurt/M. 1986) viljalti yrityksiä supistaa VD yhteen lauseeseen: valistus

Viitteet chheimer, Gurland, Marcuse, Wirtschaft, suuden tasollakin totuuden idea on yhä tavoitettavissa” Horkheimer, J. Donald Hughes Toim. Erkki Huovinen & 1 Ks. asiasta W. Bonss & N. Schindler, Recht und Staat im Nationalsozialismus. Välineellisen Frankfurt/M. 1981. , 184. Jarmo Kuitunen Kritische Theorie als interdisziplinärer järjen kritiikki 9 Dubiel 1978, osa B: Theorie dialektischer 19 Sama, 183. Materialismus; M. Jay, Positive und Maailman Darstellung und interdisziplinärer Sozial- 20 A. Honneth kiinnitti huomiotani siihen, negative Totalität. Adornos Alternativ- ympäristöhistoria Johdatus forschung. että uudelleensuuntautumisvaihe nostaa entwurf zur interdisziplinärer Forschung. musiikkifi losofi aan 10 Die Aktualität der Philosophie. Teok- Horkheimerillakin tämän johtoaiheen Suom. Jyrki Vainonen Teoksessa Bonss & A. Honneth, Sozial- sessa Adorno, Gesammelte Schriften, osa esiin: Art and Mass Culture. Zeitschrift Esipuhe Mikko Saikku forschung als Kritik, Frankfurt/M. 1982, 288 s. nid. • ovh. 36,00 € 1, 325−; Die Idee der Naturgeschichte, für Sozialforschung, vsk. 9, 1941, 290−. 31− & 67−. 345 . Se ei kuitenkaan muodostunut Hork- 440 s. nid. • ovh. 35,00 € 2 Ks. Habermas, Die Frankfurter Schule in − 11 S. Buck-Morss, The Origin of Negative heimerin ajattelulle rakennetta luovaksi New York. Teoksessa Philosophisch-poli- Dialectics. New York & Lontoo 1977; ks. voimaksi. tische Profile. Frankfurt/M. 1981, 411−. myös Jay 1982, 67 . Adorno itse viittaa 21 Ks. A. Wellmer, Wahrheit, Schein und 3 M. Jay, Dialektische Phantasie. − teoksessaan ( Versöhnung: Adornos ästhetische Ret- Frankfurt/M. 1976, 299. Negative Dialektik Gesam- melte Schriften, osa 6, 409) siihen, että tung der Modernität., Teoksessa L. 4 Eclipse of Reasonin (1946) eli Zur Kritik sen luku ”Weltgeschichte und Naturge- v. Friedeburg & J. Habermas (Hg.), der instrumentellen Vernunftin (1967) schichte” muokkaa aiemman luonnon- , Frankfurt/M. ovat suomentaneet Olli-Pekka Moisio Adorno-Konferenz 1983 Pierre Rosanvallon Max Horkeimer & Theodor W. Adorno historian ideaa koskeneen esitelmän joh- 1983, 138−. & Veikko Pietilä. Vastapaino, Tampere toaihetta. 22 Habermas, 2008. Suom. huom. Theorie des kommunikati- Vastademokratia Valistuksen dialektiikka 12 Gesammelte Schriften, osa 1, 334. ven Handelns, Frankfurt/M. 1981, osa 5 Kiitän Rolf Wiggershausia siitä, että saa- Politiikka epäluulon aikakaudella Filosofi sia sirpaleita 13 Sama, 360. 1, 489−. in asemasta toin ottaa huomioon osia käsikirjoituk- Negative Dialektik 14 Sama, 362. Adornon myöhäistuotannossa vrt. J. sesta, jota hän on muokkaamassa Frank- Suom. Tapani Kilpeläinen Suom. Veikko Pietilä 15 ”Tällaisen tinkimättömän teorian henki Theunissenin vastakkaista tulkintaa furtin koulukunnan historiaa käsittele- saattaisi pystyä muuttamaan jopa järkäh- artikkelissa Negativität bei Adorno. 308 s. nid. • ovh. 36,00 € 358 s. sid. • ovh. 35,00 € väksi kirjaksi. [Kirja ilmestyi nimellä Die tämättömän edistyksen tavoitettakin” Teoksessa L. v. Friedeburg & J. Haber- Frankfurter Schule. Geschichte, theoretische (62). mas, Adorno-Konferenz 1983, 41−, sekä Entwicklung und politische Bedeutung. 16 ”[…] jolla on keskusteluyhteys − tosin H. Schnädelbachin artikkelia Dialektik Hanser, München 1986. Suom. huom.] maanalainen − järjen käsitteeseen sisälty- als Vernunftskritik, 66−. 6 Katkos 1930-luvun teoreettisiin kantoi- vän utopian kanssa […]” (128). 23 Dokumentoitu teoksessa M. Hork- hin on tarjonnut viitepisteen Helmut Karl Polanyi 17 ”Valistuksen rajat voi kuitenkin murtaa heimer, , osa 2, vii−. Max Horkheimer Dubielin suggestiiviselle esitykselle var- Kritische Theorie vain itseään hallitseva, voimaksi nouseva 24 A. Schmidt, Einleitung. Teoksessa M. haisemmasta kriittisestä teoriasta, ks. H. valistus” (271). ”Valistuksen pelastusvi- Horkheimer, Notizen 1950−1969 und Välineellisen Suuri murros Dubiel, Wissenschaftsorganisation und pua ei Saden työstä tee sopusointuinen Dämmerung. Frankfurt/M. 1974, xl−. Aikakautemme poliittiset ja politische Erfahrung. Frankfurt/M. 1978, järjen kritiikki yhteiskuntaihanne […] vaan se, että hän 25 Ks. H. Dubielin, W. Bonssin, A. Hon- taloudelliset juuret osa A. Ks. myös Zusammenfassung, ei jättänyt vastustajien tehtäväksi joh- nethin, A. Söllnerin ym. töitä. Suom. Olli-Pekka Moisio, 118−. Suom. Natasha Vilokkinen dattaa valistusta kauhistumaan itseään” 26 A. Honneth, Kritik der Macht. Veikko Pietilä 7 Walter Benjamin zum Gedächtnis. New (159). Frankfurt/M. 1985. Derridasta ks. J. York 1942. [Vernunft-artikkelin suo- 208 s. sid. • ovh. 34,00 € 400 s. sid. • ovh. 36,00 € 18 ”Mahdollisuus järjen itsekritiikkiin edel- Habermas, Der philosophische Diskurs der mennos ”Järjen loppu” sisältyy Välineel- Tammikuu lyttää yhtäältä, että järjen ja luonnon vas- Moderne, Frankfurt/M. 1985, vii luento lisen järjen kritiikkiin; ks. edellä viite 4. takkaisuus on astunut kärjistyneeseen ja täydennyksineen, Suom.huom.] kohtalokkaaseen vaiheeseen, mutta toi- 27 Adorno, , Frankfurt/M. 1955, 8 H. Dubiel & A. Söllner (Hg.), Hork- Prismen saalta, että tällä täydellisen vieraantunei- 71−72. heimer, Pollock, Neumann, Kir-

Osuuskunta Vastapaino Puh. (03) 3141 3501 64 • niin & n äin 4/2008 Fax (03) 3141 3550 Yliopistonkatu 60 A tilaukset@vastapaino.fi 33100 Tampere www.vastapaino.fi | www.vastapaino.fi |

Ian Hacking Toim. Kirsti Lempiäinen, Olli Löytty & Merja Kinnunen Mitä sosiaalinen Tutkijan kirja konstruktionismi on? 256 s. nid. • ovh. 34,00 € Suom. Inkeri Koskinen Joulukuu 320 s. nid. • ovh. 34,00 € Joulukuu

J. Donald Hughes Toim. Erkki Huovinen & Jarmo Kuitunen Maailman ympäristöhistoria Johdatus Suom. Jyrki Vainonen musiikkifi losofi aan Esipuhe Mikko Saikku 288 s. nid. • ovh. 36,00 € 440 s. nid. • ovh. 35,00 €

Pierre Rosanvallon Max Horkeimer & Theodor W. Adorno Vastademokratia Valistuksen dialektiikka Politiikka epäluulon aikakaudella Filosofi sia sirpaleita Suom. Tapani Kilpeläinen Suom. Veikko Pietilä 308 s. nid. • ovh. 36,00 € 358 s. sid. • ovh. 35,00 €

Max Horkheimer Karl Polanyi Välineellisen Suuri murros järjen kritiikki Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret Suom. Olli-Pekka Moisio, Veikko Pietilä Suom. Natasha Vilokkinen 208 s. sid. • ovh. 34,00 € 400 s. sid. • ovh. 36,00 € Tammikuu

Osuuskunta Vastapaino Puh. (03) 3141 3501 Fax 4/2008 (03) 3141 niin 3550 & n äin • 65 Yliopistonkatu 60 A tilaukset@vastapaino.fi 33100 Tampere www.vastapaino.fi

Anna Tuomikoski Filosofisesta tyylistä Jean-Luc Nancyn ajattelussa

Jean-Luc Nancy kirjoittaa Le Sens du monde -teoksessaan filosofian itseymmärryksessä tapahtuneesta muutoksesta, joka edellyttää filosofialta uudenlaista suhdetta omaan esitystapaansa. Joskus ”metafysiikan ylittämiseksi” tai ”filosofian lopuksi” nimetty murros paljastuu Nancylla ensisijaisesti tyylikysymykseksi. Hänen ehkä yllättäväkin tapansa ajatella tyyliä johdattaa ajattelun käytäntöön ja ajattelijan vastuuseen kaikkien retoristen tehokeinojen ja koristeiden tuolla puolen.1

uten suureen osaan ranskalaista nykyajat- ja mielestä on olennaisesti sidoksissa tyylin kysymykseen. telua, myös Nancyyn2 ovat vaikuttaneet Se koskee kirjoituksen käytäntöä, yhä uudelleen tap- Hegel, Nietzsche ja erityisesti Heidegger. ahtuvaa mutta silti ainutkertaista kohtaamista kirjat- Lisäksi hänen kirjoituksensa keskustelevat tuihin merkityksiin palautumattoman ylijäämän kanssa.5 muun muassa Bataillen, Blanchot’n ja Millaista sitten olisi kirjoitus, joka paljastuu vastuun kan- KDerridan kanssa. Vaikka Heideggerin vaikutus Nancyn tamiseksi mielen ylimäärästä?6 ajatteluun on kiistaton, olisi hyvin harhaanjohtavaa pitää Ajattelu joutuu siis kohtaamaan jotain, mikä saa sen häntä yksioikoisena heideggerilaisena. Erityisesti Nancy kysymään, millainen suhde sillä on omaan esitykseensä. pyrkii ajattelemaan pidemmälle Mitsein-analytiikkaa, Mutta mistä käsin tämä kysymys voitaisiin esittää? joka Heideggerilla jää vielä alisteiseen asemaan, ja hänelle Mikä voisi olla se toinen kieli, jonka läpi filosofian hal- oleminen onkin olemuksellisesti kanssa-olemista. Juuri linta ei olisi jo tunkenut ja niin jo etukäteen mitätöinyt olemisen palautumaton moneus sekä pyrkimys ajatella kaikkia yrityksiä asettaa se kyseenalaiseksi? Tätä tehtävää olemisen mieltä voisivat toimia punaisena lankana, kun täyttämään on usein tarjottu kirjallisuutta. Mutta jos Nancyn tuotannossa kuljetaan yhteisöstä ruumiiseen, otetaan huomioon, että filosofian elättelemä haave läpi- vapauteen ja taiteeseen. Tärkein Nancyn (epä)käsitteistä näkyvästä diskurssista, joka tarjoaisi välittömän pääsyn on kenties mieli (sens: myös merkitys, aisti, suunta). Se signifioituunsa (totuuteen, olemiseen, absoluuttiin...), on jotakin, mikä ei voi tulla signifikaation piiriin, vaan se on aina ollut kirjoituksen työn saastuttamaa ja että sen viittaa pikemminkin signifioivuudeksi (signifiance) kut- käyttämät keinot ovat olleet hyvinkin kirjallisia (dialogi, suttuun ulottuvuuteen, joka edeltää kaikkia määrättyjä kertomus...), joudutaan myöntämään, että filosofian dis- merkityksiä. Se ei siis ole kenenkään hallittavissa tai kurssi ei itse asiassa jyrkästi eroa kirjallisuudesta. Lisäksi omittavissa, ja niinpä Nancy voi julistaa, että meillä ei kirjallisuus, ”pelkkä fiktio”, on oikeastaan filosofian oma ole mieltä, vaan me olemme mieli. Olemisen mieli on luomus sikäli kuin filosofia perusti itsensä luomalla vas- jakamisessa (partage), joka yhtä lailla erottaa ja yhdistää: takkainasettelun oman totuuden tavoittelunsa ja myytin me jaamme mielen, joka jakaa meidät. hämärän valtakunnan välille. Järjen diskurssin kaikkivoi- Mieli langettaa meille myös vastuun itsestään, siitä paisuus paljastuu paradoksaalisesti kykenemättömyydeksi huolimatta – ja juuri siksi – että se ei ole sen paremmin päästä itsen ulkopuolelle, mahdottomuudeksi löytää (ei- ennalta-annettua kuin kenenkään tuotettavissa. Voimme dialektista) toista, josta käsin filosofia voitaisiin kääntää jäljittää tämän vastaamisen ja vastuullisuuden tematiikan itseään kohti kysymyksen muodossa.7 Mistä siis toisen- Heideggeriin. Ihminen oli hänelle ”olemisen paimen”, lainen kysymisen tapa? mikä tarkoittaa sitä, että oleminen tarvitsee ihmistä ”to- Entä jos kysymys onkin kokemuksesta jossain filo- teutuakseen”. Ihminen ei kuitenkaan luo merkitystä jon- sofian ja kirjallisuuden rajoilla, epäonnistumisesta, joka kinlaiselle olemisen mykälle tosiasialle, vaan oleminen ei enää aiheudu ylenmääräisestä mahdista, vaan kohtaa- itse on halua mieleen, ja ihminen on se paikka, jossa misesta jonkin oudon, kaikille merkityksenantoyrityksil- oleminen saattaa asettua alttiiksi mielekkyytenä.3 Merki- lemme kuuron vastustuksen kanssa? Nyt tämä filosofian tysten tuottamisen sijaan ”[o]leminen on siis altistettava työn vaikeus, heikko kohta absoluuttiseksi luullussa [...] sille, ettei mieli ole annettu, mikä on itse olemisen to- hallinnassa, saa nimen ”kirjoitus”.8 Jos kirjoitus siis koh- 4 Anna Retulainen Anna siasia mielenä”. Nancyn ajattelussa vastaaminen mielelle dataan merkityksen alueen rajoilla, se ei Nancyn mukaan

4/2008 niin & n äin • 67 kuulu sen paremmin filosofiaan kuin kirjallisuuteenkaan, on pikemminkin kuin hienovaraista puhuttelua, joka mutta juuri merkityksen keskeytyksenä tai lykkäyksenä kääntyy ulos itsestään, kohti jotakin välimatkan päässä kirjoitus jäljittää tiettyä määrittymättömyyttä näiden pysyttelevää, kontaktissakin vieraaksi jäävää ulkopuolta. välillä ja niissä itsessään. Näin mielen yhtäaikainen tar- Tämä kosketus altistaa kirjoituksen fragmentaatiolle, joutuminen ja vetäytyminen tapahtuu filosofian ja kirjal- keskeytyksille ja murtumille – ja lopulta koko kielen lisuuden alueiden välillä, siirtymässä yhdestä toiseen.9 murtumiselle siinä kohdassa, jossa se koskettaa mieltä.12 Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä korostaa sitä eri- Mielen ylimäärästä vastaaminen edellyttääkin valmiiden tyistä merkitystä, jonka kirjoituksen käsite on saanut signifikaatioiden järjestyksen mukaan organisoituneen ranskalaisen ajattelun, erityisesti dekonstruktion, piirissä. ja artikuloidun kielen vetäytymistä. Ja siltikään ei lui- Tässä yhteydessä ”kirjoitus” ei tarkoita sitä, mitä sillä ar- suta kaaoksen tai non-sensen alueelle. Kirjoitus merkitsee kikielessä ymmärrämme: sanoja paperilla, itseilmaisua, väistämättä: silkkana hajaannuksena se ei olisi kirjoitusta. tiedon säilömistä ja siirtämistä, kirjoittavan subjektin tie- Mielen tai signifioivuuden alue tulee kosketettavaksi tai toista toimintaa. Sen sijaan termiä kirjoitus on käytetty tapahtuu jännitteenä suoraan (à même) signifikaatioiden viittaamaan sellaiseen alkuperäisen eron tai lykkäänty- järjestelmässä. Kenties vastuullisuus edellyttäisikin misen ulottuvuuteen, joka vasta mahdollistaa määräsigni- jonkinlaista vaitiololupausta, lupausta suojella tätä ulko- fikaatioiden tuottamisen.10 Näin siihen liittyy olennaisesti puolta signifioijilta – mutta tämä ”vaikeneminen” voisi tietty vastaanottavuus, alttius kokemukselle ylimäärästä tapahtua ainoastaan kirjoituksessa13. tai yllättävästä esiintulosta, joka murtaa diskurssin ja Näin tyyli johtaa eettisen alueelle. Koska kysymys vääntää sen kirjoitukseksi. Ensisijaista tälle kokemukselle on ajattelijan käytännöstä, siinä on Nancyn mukaan vastaamisessa ei kenties olisikaan se, mitä kirjoittava sub- viime kädessä pelissä hänen eetoksensa.14 Mutta jos jekti joutuu ottamaan huomioon tehdäkseen aiheelleen tyyli lopulta on ainut asia, johon kirjoituksen subjekti oikeutta, vaan se, mitä tämä ylimäärä saa aikaan kir- voidaan paikantaa, jos subjekti on vain artikulaatiossaan, joituksessa, joka sitä koskettaa – ja samalla hänessä, joka kenties vain sen sävyssä tai eleessä – kuinka tällainen varustaa tämän kirjoituksen allekirjoituksellaan. subjekti voisi olla tarpeeksi kiinteä tai pysyvä voidakseen Kuinka tämä vastuullisuus sitten ajattelun työssä to- todella kantaa vastuunsa painon?15 Jos kirjoittaja ei itse teutuisi? Millaista olisi kirjoitus, jonka tämä kohtaaminen voi asettua kirjaamansa mielen lähteeksi ja jos toisaalta saisi murtautumaan esiin? Millaista tyyliä edellyttäisi tah- mieli ei ole mitään ennalta-annettua, kuinka mitään on dikas mielen koskettaminen? Nancyn mukaan tähän kysy- ylipäänsä mahdollista kirjoittaa? Millainen oikeastaan mykseen “kuinka?” on tuskin mahdollista antaa teknistä olisi tämän kirjoituksen (tyylin) subjektin olemisen tapa? vastausta – ja silti tätä koskemista tapahtuu jatkuvasti Teoksessaan À l’écoute Nancy etsii tälle subjektille ver- jossakin kirjoituksen äärirajoilla.11 Mutta jos kirjoitus tauskuvaa kuulon alueelta. Jos perinne, joka liittää filo- todella on ele, joka kurottuu koskettamaan mieltä, ym- sofian käytännön metaforisesti visuaalisen alueeseen, tuo märrämme ainakin sen, että kirjoitus ei pyri käsittämään mukanaan tiettyjä välittömyyteen ja pysyvyyteen liittyviä (käsittelemään, ottamaan haltuunsa, todentamaan ja si- konnotaatioita, siirtymä auditiivisen alueelle ohjaisi ajat-

Valokuva: Sami Syrjämäki Sami Valokuva: joittamaan paikalleen) tätä mieltä. Sen sijaan kirjoitus telemaan katoavuutta, resonointia, kaikumista ja muun-

68 • niin & n äin 4/2008 tumista. Ja jos kuuleminenkin on vielä ymmärtämistä ei ole muulloin kuin sen vastatessa mielen kutsuun.20 (kuten ranskan sana entendre antaa ymmärtää), tässä pi- Näin subjektin oleminen ja vastuu lankeaisivat yhteen. kemminkin oltaisiin kuulolla, kuulosteltaisiin jännitty- Koska niin mieli kuin subjektikin kuitenkin ovat vain neinä mahdollista, ei vielä saavutettavissa olevaa mieltä.16 alkuperäisessä lykkäyksessään, esiin tulemisen ja vetäy- Jos (subjektin) oleminen on olemista kohti (itseä, toista), tymisen liikkeessä, päätös ottaa tämä vastuu kantaakseen se on olemista rajalla tai rajana, ennen kaikkea suhteen on aina vielä tehtävä.21 Vastuullisesti vastaaminen tarkoit- olemista. Ja koska ei ole tätä suhdetta edeltävää kiinteää taisi ennen kaikkea suhteen mahdollisuuden pitämistä pistettä, josta voitaisiin kääntyä itsen ulkopuolelle, sub- auki, sellaisen tilan pitämistä avoinna, jossa mieli voi jekti paradoksaalisesti saa kaikkein omimpansa – ryt- erota itsestään, resonoida ja kaikua. Ele, jota kirjoituk- minsä, jossa tämä alkuperäinen lykkäys artikuloituu – selta vaaditaan, olisikin ehkä rohkeutta keskeyttää itsensä, vain kuin kaikuna kohtaamisesta toisen kanssa. Tällainen ”vaieta”, jotta sanotuksi voisi tulla jotain sellaista, mitä subjekti ei Nancyn mukaan ehkä olisikaan muuta kuin yksikään subjekti ei voi sanoa.22 Ääni, joka näin pääsisi resonanssin paikka.17 Ja kirjoitus, sen tyyli tai äänenväri, esiin – ja joka kenties ei ole sama eikä toinenkaan kuin olisi siis todistusta eräästä ainutlaatuisesta tavasta altistua tekstin kirjoittaneen yksilön – avaisi kirjoituksen paitsi mielen tapahtumalle.18 omalle mielelleen myös mahdollisten mieltensä moni- Nancylle subjektia (joka siis aina on sujet d’un sens)19 naisuudelle.23

Viitteet ollut läsnä tai poissa sellaisenaan, ja tämä alttiiksi asettumista. perustan tai transsendentaalisen signi- 21 Viitepisteenä on jälleen Heidegger ja 1 Nancy 1993, 36–38. fioijan poissaolon aikaansaama jälkien in päättäväisyyden analyysi. Lop- 2 Jean-Luc Nancy (s. 1940) on toimi- Dasein loputon kirjaaminen ja poispyyhkimi- pujen lopuksi oma eksistenssi otetaan nut filosofian professorina Strasbourgin nen mahdollistaa merkityksen ja koke- omaksi omimattomuudessaan. humanististen tieteiden yliopistossa sekä muksen. Kokemus ei siis ole mahdollista 22 Nancy 2004, 196. vierailevana professorina esimerkiksi Ber- käsitteen ja todellisuuden yhteenliittymi- 23 Ks. Nancy 2002, 68–69. keleyssä ja Berliinissä. Hän on julkaissut sen nojalla, vaan n alkuperäisenä 70-luvun alkupuolelta lähtien kymme- tekhne keinotekoisuutena. (Ks. esim. James niä teoksia (osan yhteistyössä Philippe 2006, 147, Heikkilä 2007, 66–68.) Lacoue-Labarthen kanssa). Nancyn oma- Kirjallisuus 11 Nancy 1992, 12–13; suom. Nancy peräinen ajattelu pakenee tiukkoja mää- Heikkilä, Martta, At the Limits of Presentation. 1996, 26. kysyy, kuinka kirjoittaa rittely-yrityksiä, mutta hänen voidaan Corpus Coming-into-Presence and its Aesthetic ruumis, siis lopulta saada aineeton mieli nähdä kuuluvan löyhästi dekonstruktion Relevance in Jean-Luc Nancy’s Philosophy. koskemaan ruumista kirjoituksen raja- perinteen piiriin. Helsinki University Printing House, pinnalla. Erityinen kosketuksen logiikka 3 Vastuullisuuden ajatus tavoittelee siis Helsinki 2007. on Nancyn ajattelussa keskeisellä sijalla. jotakin aivan muuta, kuin mitä yleensä James, Ian, The Fragmentary Demand. An Mutta hänelle kosketus ei tapahdu läs- tarkoitamme esimerkiksi edellyttäes- Introduction to the Philosophy of Jean-Luc näolon välittömyydessä, vaan edellyttää sämme jonkun ottavan vastuuta tekemi- Nancy. Stanford University Press, Stan- nimenomaan immanenssin murtumaa, sistään. Jos Dasein on vastuuta kysymyk- ford 2006. eroa, joka ei tässä omalaatuisessa kontak- sestä, joka koskee olemista, se “merkit- Lacoue-Labarthe, Philippe, Le sujet de la phi- tissa koskaan kumoudu. Kosketuksessa see olemisen mielekkyyttä, joka ylittää losophie. Typographies I. Aubier-Flamma- mielen ulottuvuus avautuu erossa, mate- ihmisessä ihmisen kaiken merkityksen” rion, Paris 1979. riaalisen ja ideaalisen, aistisen ja intel- (Nancy 1998: 36, ks. myös Nancy 1998 Lindberg, Susanna, Filosofien ystävyys. Tutkija- lektuaalisen rajankäynnissä. (Ks. esim. kokonaisuudessaan). liitto, Helsinki 1998. James 2006, 118–121, 148–150.) 4 Nancy 1998, 26. Nancy, Jean-Luc, La communauté désœuvrée. 12 Nancy 1992, 19–21 (suom. 32–35). 5 On ehkä syytä korostaa, että tässä mielen Nouvelle éd. rev. & augm. Bourgois, Kosketuksesta ks. edellinen viite. tapahtumassa ei ole mitään mystistä. Paris [1986] 2004. 13 Nancy 1992, 47, 73–74 (suom. 57–58, Se ei noudata paljastuksen logiikkaa – Nancy, Jean-Luc, L’expérience de la liberté. 82). joka liittyykin Nancyn mukaan aina Galilée, Paris 1988. 14 Nancy 1993: 38. pikemminkin totuuteen ja joka ei pääse Heideggerin ”alkuperäi- Nancy, Jean-Luc, Corpus. Métailié, Paris -teoksessaan Nancy selvittää, pakenemaan alkuperän oletusta – vaan nen etiikka” 1992. kuinka eetosta olisi ajateltava ”viiväh- pikemminkin altistutaan sille, miten Nancy, Jean-Luc, Le Sens du monde. Galilée, tämisenä”, olemisen mieltä koskevana mieli on suoraan meidän maailmas- Paris 1993. käyttäytymisenä (Nancy 1998, 48). samme ilmeisyydessään läpitunkematon. Nancy, Jean-Luc, Corpus. Suom. Susanna 15 Lindbergin (1998, 101–111) mukaan Totuuden ja mielen suhteesta toisiinsa ja Lindberg. Gaudeamus, Helsinki 1996. Nancyn korostaman tilallisuuden ulot- esitykseensä sekä tämän aiheuttamasta Nancy, Jean-Luc, The Gravity of Thought (Le tuvuuden rinnalle olisi nostettava myös filosofian sisäisestä jännitteestä ks. Nancy poids d’une pensée, 1991). Käänt. Fran- ajallisuus, jotta vastuun painon tuntemi- 1993, 31–40. cois Raffoul ja Gregory Recco. Humani- nen tulisi todella mahdolliseksi. Tässä en 6 Nancy 1993, 37. ties Press, New Jersey 1997. pysty käsittelemään tätä laajemmin. 7 Lacoue-Labarthe 1979, 9–25. Nancy, Jean-Luc, Heideggerin ”alkuperäinen 16 Nancy 2002, 19. 8 Ks. Lacoue-Labarthe 1979, 26. etiikka” (L’éthique originaire de Heideg- 17 Nancy 2002, 45. 9 Nancy 1988, 194–195. ger, 1996). Suom. Kaisa Sivenius. Loki, 18 Nancy 2002, 67–69, ks. myös Lindberg 10 Esimerkiksi Derridan arkki-kirjoitus Helsinki 1998. 1998, 110. (archi-écriture) viittaa tällaiseen alku- Nancy, Jean-Luc, À l’écoute. Galilée, Paris 19 : siis subjekti, mutta myös tietyllä peräisen lisäyksen logiikkaan: kirjoitus Sujet 2002. tapaa mielelle alisteinen, ”alamainen”. jäljittää alkuperää, joka ei ole koskaan 20 Nancy 2002, 58. Nancylle oleminen on

4/2008 niin & n äin • 69

Teemu Kemppainen Georges Canguilhem ja huoli terveydestä

Terveyden arvosta ollaan yksimielisiä1. Tämä arvo paljastuu kouriintuntuvasti sairauden iskiessä. Ei olekaan ihme, että terveydestä pidetään huolta tai että siitä ollaan huolissaan. Terveyshuoli tuntuisi kiinnittyvän ajatukseen normaalista: Mikä on normaali verenpaine? Onko normaalia, että rasvaprosentti on 30? Missä rajoissa on normaali painoindeksi? Ajatus ei rajoitu pelkästään kapeasti käsitetyn terveyden fysiologiseen piiriin. On oikeastaan vaikeaa keksiä sellaista ihmiselämän osa-aluetta, josta ei voisi järkevänoloisesti kysyä ”onko normaalia, että…?”2

iksi on niin luontevaa ajatella normaa- Vireyn artikkelin esimerkeissä lähinnä epäsymmetriset, liuden kategorialla? Tilanteen kriit- nimetään epänormaaleiksi.8 Huomionarvoista Vireyn tinen analyysi vaatii kykyä hahmottaa määritelmässä on normaalin terveydellinen tai vitaalinen terveyden, sairauden, normaaliuden ja kytkentä ja myös tietty symmetriaa arvostava estetiikka9. patologisuuden käsitteellistä kenttää. Tässä lähes kaksisataa vuotta vanhassa määritelmässä MGeorges Canguilhemin (1904–1995) ajattelu on tässä on jotain kiinnostavan tuttua. Muiden muassa normaali avuksi. 1900-luvun akateemisen ranskalaisen filosofian tai epänormaali verenpaine, rasvaprosentti ja ryhti ovat keskushahmoihin luettu Canguilhem käsittelee tuotan- varsin jokapäiväisiä käsitteitä ja kuvaavat ehkä tapaa nossaan biologian, fysiologian ja lääketieteen teorioita ja hahmottaa terveyttä normaaliuden näkökulmasta. Tietty käsitteitä historiallis-filosofisella otteella3. Lääketieteen suorakulmaisuuden ja symmetrisyyden ajatuskin – es- väitöskirjassaan Essai sur quelques problèmes concernant le teettinen tai ei – on säilynyt normaalin semanttisessa normal et le pathologique (1943) Canguilhem tarkastelee kentässä. Esimerkiksi normaali selkä on takaa arvioituna tiettyjä lääketieteelle olennaisia metodologisia käsitteitä, suora ja siis symmetrinen pystylinjan suhteen10. joiden uudistaminen ja oikaiseminen on teoksen tavoit- Hackingin mukaan 1800-luvun ranskalainen biologia teena. Canguilhem rajaa tarkastelunsa Essaissa patolo- ja lääketiede sekä näitä kommentoinut kaunokirjallisuus giseen fysiologiaan.4 vakiinnuttivat sanalle normal merkityksen tavallinen, säännöllinen, yleinen, tyypillinen. Myös samoihin ai- koihin kehittyneellä tilastollisella ajattelutavalla oli oma Suora, tyypillinen ja arvokas osuutensa asiaan. Tästä muistuttaa esimerkiksi Gaussin Historiallisen semantiikan tarkastelu valaisee normaalin käyrälle annettu nimitys ”normaalijakauma”. Tämän sekavaa merkityskenttää. Ian Hacking esittää, että sana deskriptiivisen merkityksen lisäksi normaalilla on myös normal kulkeutui moderneihin eurooppalaisiin kieliin arvoulottuvuutensa. Kysymys on normaalista normatii- geometrian mukana5. Tämä ei ole yllättävää, kun palau- visena, epänormaalia ja poikkeavaa arvokkaampana11. tetaan mieleen sanan klassisen latinan juuri: normalis, Hacking pitääkin sanaa normal yhtenä 1900-luvun vah- suorakulmainen6. Vielä Diderot’n ja d’Alembertin En- vimmista ideologisista työkaluista juuri siksi, että norma- cyclopédiessa sana normal määritelläänkin juuri tähän tiivinen ja objektiiviseen sävyyn kuvaileva merkitys ovat tapaan7. Noin viisikymmentä vuotta myöhemmin, sekoittuneet.12 vuonna 1818, lääketieteilijä Julien-Joseph Virey mää- rittelee sanan normal symmetrian, säännöllisyyden, ter- Normaalin ongelma veyden ja elämän käsitteillä eräässä luonnonhistorian sa- nakirja-artikkelissa. Vireyn mukaan olennon rakennetta Normaalin käsitteellinen ja poliittinen ongelma on siinä, ja toimintoja sanotaan normaaleiksi, kun ne ovat tietyn miten tyypillinen ja arvokas liitetään yhteen tai pidetään ”säännöllisen järjestyksen” mukaisia. Tätä ne voivat olla erillään. Seuraako arvokkuus viime kädessä tyypillisyy- joko ”täydellisellä symmetrisyydellään” tai liittymällä so- destä vai tyypillisyys arvokkuudesta? Tämä vaikuttaa

Anna Retulainen Anna pivasti terveyteen ja elämään. Normaalista poikkeavat, siihen, miten normaalin suhde patologiseen hahmotetaan:

4/2008 niin & n äin • 71 Patologisen ahdistus ja tiede tehdäänkö ero deskriptiivisesti, jolloin normaali eroaa pa- tologisesta tyypillisyytensä tai tavallisuutensa vuoksi, vai Sairautta ja terveyttä käsittelevä tiede edellyttää Can- onko erottelu preskriptiivinen: arvokas normaali vastaan guilhemilla kliinistä terapiatoimintaa. Vasta sen piirissä vähempiarvoinen ja korjattava patologinen? tiettyyn mittaustulokseen tai havaintoon liitetään arvo Canguilhemin kanta on selvä: yleisesti esiintyvä ih- ”normaali” tai ”patologinen”23. Terveyden ja sairauden misen piirre ei ole normaali siksi, että se on tilastollisessa tieteet siis edellyttävät Canguilhemilla terapian tek- mielessä yleinen. Suuri esiintymistiheys seuraa päin- niikkaa, jonka puolestaan sairaan kokemus omasta ti- vastoin siitä, että piirre on normaali.13 Elävän olennon lastaan on kutsunut apuun. Canguilhem tiivistää oman ja sen elinympäristön suhde on edellytys normaaliuden kantansa käsitellessään ilmeisen hyväksyvään sävyyn käsittämiselle. Ympäristö on lajille normaali sikäli kuin kirurgi-fysiologi René Lerichen ajatuksia: ”Sairaus pal- se ”sallii sellaisen hedelmällisyyden ja vastaavasti sellaisen jastaa meille normaalit toiminnot juuri sillä hetkellä, muotojen moninaisuuden, että ympäristön muuttuessa kun se kieltää ne meiltä. Ihmisen välityksellä sairaus kiin- elämä pystyy löytämään joistakin näistä muodoista rat- nittää elämän teoreettisen huomion elämään. Jos terveys kaisun sopeutumisen ongelmaan”; elävä olento taas on [Lerichen muotoilun mukaisesti] elämää elinten on ”normaali annetussa ympäristössä sikäli kuin se on hiljaisuudessa, ei terveyden tieteitä tarkasti ottaen ole elämän löytämä morfologinen ja toiminnallinen ratkaisu” olemassa. Terveys on orgaanista viattomuutta, joka on ympäristön asettamiin vaatimuksiin.14 kaiken viattomuuden tavoin menetettävä, jotta tieto siitä tulisi mahdolliseksi. Myös fysiologiaan pätee se, mikä Aristoteleen mukaan koskee tieteitä ylipäätään: se syntyy Elämän normatiivinen luonne hämmästyksestä. Todella vitaalinen hämmästys tosin on Normaali on Canguilhemilla eräänlainen tilannekuva sairauden herättämää ahdistusta.”24 elämän normatiivisesta prosessista, jota kamppailuase- telma ympäristöä vastaan kuvaa. Tässä prosessissa elämä Terapiayhteisö ja holismi asettaa tietyt arvokkaat tilat normaaleiksi sekä ympäris- tössä että elämänmuodoissa itsessään. Arvotukset eivät ole Miten lääkäri pystyy sitten diagnosoimaan sairauden poti- pysyviä, sillä ympäristö muodostaa elämälle muuttuvan laalta, joka ei ole vielä itse sitä havainnut? Enkö siis voi olla uhkien kentän. Siksi tilastollinen yleisyys ei sinänsä mää- sairas, jos en koe sairauttani? Myös lääkäriksi kouluttau- rittele normaalia, vaan ainoastaan ilmaisee sitä. Jos ym- tuneen Canguilhemin ajattelu ei tietenkään johda tähän. päristö muuttuu sopivasti, aiemmin normaali voi jäädä Terapiayhteisö oppii nimittäin ennakoimaan sairauk- patologiseksi.15 Terveys puolestaan on kykyä mukautua sien kehittymistä ajan kuluessa ja terapiakokemuksen muutokseen: terve ihminen tuntee itsensä ”enemmän karttuessa niin, ettei niiden ilmenemistä tarvitse odottaa kuin normaaliksi”, nimittäin ”normatiiviseksi, kykene- jokaisen yksittäisen potilaan kokemuksen tasolla25. Näin väksi seuraamaan elämän uusia normeja”16. normaalin ja patologisen erottaminen vaatii kokemusta Canguilhemilla ihmisen kokemus kuitenkin heijastaa kahdessa eri mielessä: se vaatii potilaan kokemusta sai- elämän normaalitilalle antamaa arvoa lähinnä negatiivi- rauden potemisesta, mutta käytännössä myös terapia- sesti. Normaali ja patologinen asettuvat arvoltaan vastak- yhteisön historiallisesti karttunutta kokemusta potilaan kaisiksi sairaudesta kärsivän kokemuksessa: patologinen kokemuksen suhteesta kliinikon tekemiin relevantteihin tila koetaan häiritsevänä ja ahdistavana. Sairas ihminen fysiologisiin ja anatomisiin havaintoihin. tuntee, ettei ole entisenlaisessa kunnossa. Tilanne on kor- Entä mitä Canguilhemin ajattelu tarkoittaa terveyden jattava ja hoidettava kuntoon.17 Canguilhemin mukaan ja sairauden ilmiöiden hahmottamistason osalta? Tarkoi- ”[p]atologinen edellyttää pathosta, kärsimyksen ja voi- tetaanko solujen, kudosten, elimien vai yksilön tasoa? mattomuuden suoraa ja konkreettista tuntemusta, estetyn Canguilhemin kanta on tässä suhteessa jossain mielessä elämän tuntemusta”18. Näin sairaus kohdistaa elämän humanistinen ja selvästi holistinen: patologiatiede edel- huomion takaisin elämään itseensä huolella, jonka ih- lyttää sairauden käsitettä, jonka alkuperä on siinä, miten minen kohdistaa terveytensä menettämiseen19. ihminen kokee suhteensa omaan elinympäristöönsä: Tämä on eräänlaista elämän huolestunutta ja huo- ”tunnemme terveyden ja sairauden kategoriat vain ko- lestuttavaa itsereflektiota. Se ilmentää itse elämän luon- kemuksen tasolla”26. Niinpä onkin ”lääketieteellisesti vir- netta, onhan elämä Canguilhemilla ”normatiivista ak- heellistä puhua sairaista elimistä, kudoksista ja soluista”, tiivisuutta”20. Ihmiselämän itseluokittelu patologisen jos näillä tarkoitetaan kokonaisuuden osia. Kokonaisuus kategorialla ilmaiseekin Canguilhemin mukaan ”elämälle on sairas, ei osa. Tosin usein samaa asiaa (esim. solu) tyypillistä spontaania taistelua sitä vastaan, joka muo- voidaan tarkastella joko kokonaisuutena tai osana.27 dostaa esteen normeiksi otetuille elämän säilymiselle ja kehittymiselle”21 Lääketiede, eräs tämän kamppailun . Miksi lukea Canguilhemia nykyään? ilmaisun ja laajentumisen tekniikoista, on puolestaan olemassa, koska ihmiselämä on luokitellut omia tilojaan Canguilhem johdattelee normaalin ja patologisen kä- patologisiksi eli vältettäviksi tai korjattaviksi.22 sitteiden problematisointiin, jota nyky-yhteiskunnassa on pidettävä vitaalisen tärkeänä taitona. Hän puolustaa tarmokkaasti kokonaisen ja konkreettisen ihmisen nä-

72 • niin & n äin 4/2008 kökulmaa. Tällaista tarvitaan aikana, jota kuvaa läpi- sillä terveyspakkomielteet, ortoreksia tai orto-elämä, ter- tunkevan ja tiedonjanoisen terveyshuolen lisäksi yhä veysintoilu ja terveysfasismi eivät ole pelkkiä sanoja. Ehkä lisääntyvä tieteellinen tieto terveyden ja sairauden kysymyksen voisi muotoilla näin: mitä olisi normaali mikro- ja makrotason ilmiöistä. Canguilhemin ajattelu terveyshuoli? Tiettyä huolettomuutta, elämää elinten ja muodostaa heikosti tunnetun osan siitä taustasta, jota huolen hiljaisuudessa? vasten hyvinkin tunnetuksi muodostunut ranskalainen Lopuksi on huomattava, että Canguilhemin ajatte- filosofinen ja yhteiskuntatieteellinen ajattelu sittemmin lussa esiintyy kiinnostava ja tarkempaa tarkastelua vaativa kehittyi28, ja Canguilhemin terveyskäsityksellä on aate- jännite: vaikka Canguilhem humanistisena kliinikkona historiallista vaikutusta nykyiseen terveyden luonnetta korostaakin jatkuvasti potilaan konkreettisen koke- koskevaan analyyttiseen keskusteluun29. muksen perustavaa merkitystä, eletty ihmiselämä lopulta Eräs kiinnostava ja ajankohtainen kysymys, jonka voi vain ilmaisee tai heijastaa elämän yleistä normatiivista avata Canguilhemin ajattelun pohjalta, koskee itse ter- luonnetta. Ehkä tämä on vitalistista humanismia – tai veyshuolen patologista potentiaalia: voiko terveyshuolta humanistista vitalismia. olla liikaa? Voiko elämä patologisessa määrin kiinnittää ihmisen huomion elämän prosessien tilaan? Varmasti,

Viitteet 19 Sama, 56, 57. ence (La vie: l’expérience et la science, 20 Sama, 73. 1985). Käänt. Robert Hurley. Teoksessa 1 Ks. esim. Niiniluoto 2003, 1859. 21 Sama, 73. Foucault, Michel, 2 Vrt. Hacking 2005, 160; esim. vanhene- Aesthetics, Method and 22 Sama, 72, 73. . Toim. James D. Faubion. misesta ks. Jylhä 2003; lapsen käyttäyty- Epistemology 23 Sama, 138–144. The New Press, New York 1998. misestä ks. Ali 2007. 24 Sama, 57. Hacking, Ian, . 9th pr. 3 Bourdieu 1998, 190; Delaporte 2000, The Taming of Chance 25 Sama, 51. Cambridge University Press, Cambridge 9, 10; Foucault 1998, 465, 466; Macey 26 Sama, 122. [1990] 2005. 1998, 172; Osborne & Rose 1998, 151. 27 Sama, 139, 140. Jylhä, Marja, Vanhenemisen medikalisaation 4 Canguilhem 1950, 10. 28 Ks. esim. Foucault 1998, 465, 466. onni ja onnettomuus. 5 Hacking 2005, 162, 163. Lääketieteellinen 29 Ks. Nordenfelt 2007, 8. aikakauskirja Duodecim, 119, 2003, 6 Oxford English Dictionary 2008. 1886–1892. 7 Diderot et d’Alembert 1765, artikkeli Kirby, William & William Spence, An Intro- normal. . Vol. IV. Long-Long- 8 Virey 1818. Kirjallisuus duction to Entomology man, London 1826. 9 Kiitokset Timo Kaitarolle Vireyn mää- Ali, Lorraine, You and Your Quirky Kid. News- Macey, David, The Honour of Georges Can- ritelmän esteettisyyttä koskevasta huo- week, September 24, 2007, 54–57. guilhem. , 27, 1998, miosta sekä muista hyödyllisistä kom- Bourdieu, Pierre, Georges Canguilhem: an Economy & Society 171–181. menteista, jotka auttoivat historiallisen Obituary Notice. Economy & Society, 27, Niiniluoto, Ilkka, Ihminen medikalisaation semantiikan jäsentämisessä. 1998, 190–192. pihdeissä. , 119, 2003, 1857– 10 Ks. esim. Cartwright & Pitney 2005, 90, Canguilhem, Georges, Essai sur quelques pro- Duodecim 1862. 91. blèmes concernant le normal et le patho- Nordenfelt, Lennart, The Concepts of Health 11 Vrt. entomologi William Sharp Mac- logique. 2e é. Publications de la faculté and Illness Revisited. leayn 1800-luvun alussa kehittämään des lettres de l’université de Strasbourg, Medicine, Health 10, 2007, 5–10. hyönteisten luokitusjärjestelmään, jossa Fascicule 100. Les Belles Lettres, Paris Care and Philosophy Osborne, Thomas & Rose, Nikolas, Intro- yhtenä jakolinjana on normaalius: tietyt 1950. duction. Economy & Society, 27, 1998, ryhmät ovat ylempiä tai parempia (supe- Cartwright, Lorin A. & William A. Pitney, nd 151–153. rior) ja saavat nimityksen normal tai Fundamentals of Athletic Training. 2 Oxford English Dictionary. Oxford University typical. Toiset ryhmät taas ovat alempia ed. Human Kinetics, Champaign [1999] Press 2008, http://www.oed.com/ (luettu tai huonompia (inferior) ja nimetään ter- 2005. 25.5.2008). meillä aberrant (tavallisesta tai luonnol- Delaporte, François, Editor’s Note. Canguil- Stark, John, . Vol. lisesta poikkeava, poikkeuksellinen) tai hem, Georges, A Vital Rationalist. Select- Elements of Natural History II. Black & Stark, Edinburgh 1828. annectant (siirtymävaiheinen, yhdistävä). ed Writings from Georges Canguilhem. Virey, Julien-Joseph, Normal. Teoksessa (Kirby & Spence 1826, 388, 407; Stark Käänt. Arthur Goldhammer. Toim. Nou- 1828, 216.) François Delaporte. Zone Books, New veau dictionnaire d’histoire naturelle 12 Hacking 2005, 160–169. York 2000. appliqué aux arts, à l’agriculture, à l’éco- 13 Canguilhem 1950, 96. Diderot & d’Alembert, l’Encyclopédie, ou dic- nomie rurale et domestique, à la medicine, . Nouvelle é; ref. & augm.. T. XXIII. 14 Sama, 85, 86. tionnaire raisonné des sciences, des arts et etc Deterville, Paris 1818. 15 Sama, 86, 121, 122, 143. des métiers. Vol. 11. 1765. The University 16 Sama, 123. of Chicago. http://portail.atilf.fr/ency- 17 Sama, 47–49, 51, 57, 73, 144. clopedie/index.htm (luettu 3.2.2008). 18 Sama, 81. Foucault, Michel, Life: Experience and Sci-

4/2008 niin & n äin • 73

Markku Nivalainen Godot ja sovituksen mahdottomuus

Samuel Beckettin tragikomediaksi luokittelema Huomenna hän tulee on absurdin teatterin klassikko, joka lakonisuudessaan pakenee merkityksellistämistä.1 Beckettiä arvostanut Theodor W. Adorno uskoi absurdeimmistakin teoksista löytyvän myös välineet niiden merkityksen paljastamiseksi.2 Adornon inspiroimana esitän, miten Beckett vertaa kahta valtasuhdetta ja kuvaa sovituksen mahdottomuutta, Adornon ajattelun keskeistä teemaa.3

Transsendenssi ja transgressio denssia. Herrasta tulisi orja ja orjasta herra, mutta or- Pozzo: Remark that I might just as well have been in his juuden jaherruuden välinen ero ei muuttuisi millään ta- shoes and he in mine. If chance had not willed otherwise. To valla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Pozzon ja each one his due. Luckyn ontologisen siirtymän jälkeen ero herruuden Näytelmän kaksikko Pozzo ja Lucky toimii aluksi kär- ja orjuuden välillä särkyy. Herruuteen jistettynä kuvauksena orjanomistajasta ja hänen orjastaan. kuuluu (määräys)valta toiseen, mutta transgression Pozzo on aristokraatti ja Lucky hänen ironisesti nimetty, jälkeen on epäselvää, onko Pozzon ja Luckyn valtasuhde pitkän köyden päässä kulkeva, ehdoin tahdoin totteleva enää epäsymmetrinen. Luckyn mykkyys symboloi mah- orjansa, jota Pozzo on matkalla myymään. Näytösten vä- dottomuutta kommunikoida, joten vaikka Lucky ja lillä tapahtuu jotain, mikä suurelta osin muuttaa Pozzon Pozzo lähestyvät toisiaan, he eivät silti missään vaiheessa ja Luckyn suhteen. Jälkimmäisessä näytöksessä sokeu- ole siinä mielessä samanarvoisessa asemassa, että kum- tunut Pozzo kulkeekin Luckyn jäljessä lyhyen köyden pikin voisi saada äänensä kuuluviin.5 päässä. Heidän roolinsa eivät silti ole nyt päinvastaiset: Lucky ei ole Pozzon herra, vaikka sokeuden seurauksena Jumalahakuinen huominen Pozzon suhde todellisuuteen tapahtuukin nyt enemmän tai vähemmän Luckyn välityksellä. Estragon: What do we do now, now that we are happy? Pozzon ja Luckyn olennoimaa sovituksen mahdotto- Vladimir: Wait for Godot. muutta voi lähestyä tarkastelemalla valtasuhteessa tapah- Toinen parivaljakko Vladimir ja Estragon odottaa au- tuvaa muutosta transgressiona.4 Jos suhdetta tarkastelisi tiudessa Godot’a, josta lukijalle ei kerrota juuri mitään. transgression sijaan transsendenssina, silloin yksilö muut- Heidän suhteensa Godot’hon muistuttaa Luckyn suh- tuisi toiseksi, niin että ontologinen ero, johon transsen- detta Pozzoon, mutta Vladimirilla ja Estragonilla ei ole denssin mahdollisuus perustuu, säilyisi ennallaan. Trans- mahdollisuutta samankaltaiseen transgressioon, sillä gressiossa ontologinen ero ylittyy niin, että ylittäjä itse heidän herransa on tavoittamattomissa. pysyy ennallaan, mutta eri olomuotojen välille syntyy Pozzo ja Lucky heijastavat modernisaation myötä yhteys, joka hämärtää ne. Toisin sanoen transgressiossa tapahtuvaa luokkayhteiskunnan hajoamista ja sitä seu- eron mahdollistava viitekehys hajoaa, kun taas transsen- raavaa valtasuhteiden uudelleenjärjestelyä. Luokkien ti- denssissa se jää ennalleen. lalle astuu massa, joka on järjestymätön ja joka ei sisällä Jos Pozzo ja Lucky yksinkertaisesti vaihtaisivat näy- myötäsyntyisiä, ontologisia valta-asemia.6 Sokea Pozzo

Anna Retulainen Anna tösten välissä paikkaa, tämä olisi ilmiselvää transsen- on joutunut lähes täysin antautumaan ulkopuolisten

4/2008 niin & n äin • 75 voimien armoille. Jos Vladimirin ja Estragonin Godot- merkitykselliselle narratiiville, josta osan muodostaisivat suhdetta verrataan Pozzon suhteeseen Luckyyn, huo- Vladimirin ja Estragonin kokemat elämykset. Godot olisi mataan, että Pozzo suhtautuu todellisuuteen hieman siis metasubjekti, jonka totaalinen kokemus edellyttäisi samaan tapaan Luckyn kautta kuin Vladimirin ja Estra- eläviä subjekteja.7 Ainut ongelma on, että Godot’n ko- gonin todellisuussuhde toteutuu Godot’n kautta, vaikka kemus täydellistyy vasta huomenna. Godot ilmeneekin ainoastaan poissaolollaan. Pozzo ja Pozzon ja Luckyn todellisuus edustaa inhimillistä, Lucky ovat toistensa kautta kiinni perinteissä, joiden ajallista ja rajallista. He luovat toiminnallaan sitä todel- ohitse aika on lujaa vauhtia ajamassa, kun taas Vladimir lisuutta, jonka osia he ovat. Heille merkityksellistyminen ja Estragon eivät ole kiinni muussa kuin absurdilta vai- tapahtuu historiassa – Pozzon herruuden ja Luckyn or- kuttavassa odotuksessaan. juuden oikeuttaa perinne. Pozzon ja Luckyn transgressio Ajatuksena tuntuu olevan, että ollakseen mielekästä osoittaa, että historia ei ole päättynyt. Modernisaatio ta- odotuksen kohteen on oltava jotain mieletöntä. Toisin pahtuu ikuisuuden odotuksen ja pysyvien arvojen katoa- sanoen maksaakseen vaivan odotuksen kohteeseen on misen, historiallisuuden ja historiattomuuden, menneen sisällyttävä jo niin paljon merkityksiä, ettei mikään ja tulevan solmukohdassa, jossa subjektin ja objektin ei- mahdollinen, mikään todella olemassa oleva, kykenisi identtisyys paljastuu alati eri tavoin ilmenevinä ristiriidan niitä kantamaan. Tällaista pelastusta Pozzon ja Luckyn muotoina. edustama maallinen yhteisö ei pysty tarjoamaan. Nämä ristiriidat ovat osa niin yhteiskunnan kuin ajattelunkin muotoja ja osoitettavissa sellaisen kritiikin avulla, joka historiallisen kautta tulee luoneeksi ylihis- Historiallinen ja ylihistoriallinen toriallisen position. Samaan tapaan Pozzon ja Luckyn Vladimir: Suppose we repented. transgression historiallisuus ja valtasuhteen luonne pal- Estragon: Repented what? jastuvat Vladimirin ja Estragonin historiattoman odo- Vladimir: Oh... We wouldn’t have to go into the details. tuksen näkökulmasta. Historiallisen ja historiattoman Odotus on yli-inhimillistä, ajatonta ja rajatonta. Vla- viitekehyksen yhteensovittamattomuus osoittaa yhteis- dimir ja Estragon eivät vanhene. He odottavat pelastusta, kunnallisen transsendenssin riittämättömyyden: vain joka merkityksellistäisi kaiken. Odotus on paradoksaa- transgressio, yksilön ja yhteiskunnan ristiriitaisen eron lista: merkitykset edellyttävät eroja, jotka väistämättä hävittäminen, mahdollistaa sovituksen, joka ei tapahdu jättävät jotain, jostain suunnasta tarkasteltuna, merkityk- yhteiskunnan ehdoilla ja siten yhteiskuntaa vahvistaen. settömäksi. Godot’n tarjoamassa utopiassa merkitykse- töntä ei enää olisi, vaan se olisi alistettu kaikenkattavalle

Viitteet Kirjallisuus 1 Waiting for Godot (1954) on Beckettin oma käännös ranskaksi Adorno, Theodor W., Trying to Understand Endgame (Versuch, das kirjoittamastaan näytelmästä En attendant Godot. Ajatus siitä dia- Endspiel zu verstehen, 1961). Teoksessa Adorno, Notes to Litera- lektisten viitekehysten yhteentörmäyksenä on peräisin Hardingilta ture. Vol. 1. Engl. Shierry Weber Nicholsen. Columbia University (1997), mutta en seuraa tässä hänen tulkintaansa. Press, New York 1991, 241–275. 2 Adorno 1991 & Zuidervaart 2007. Adorno, Theodor W., Esteettinen teoria (Ästhetische Theorie, 1970). 3 Adornosta ks. Adorno 2006; Buck-Morss 1977; Kotkavirta & Rei- Suom. Arto Kuorikoski. Vastapaino, Tampere 2006. ners 1999; Moisio 2008. Sovituksesta ks. Vainikkala 1993. Beckett, Samuel, Waiting for Godot. Grove Press, New York 1954. 4 Sandström 2007; kiinnostava artikkeli käsittelee ”mittaamisen Berman, Marshall, All That Is Solid Melts Into Air. Penguin Books, New henkeä” ja rajan filosofiaa. Käytän artikkelissa annettuja määritel- York 1988. miä transsendenssille ja transgressiolle soveltaen niitä sovituksen Buck-Morss, Susan, The Origin of the Negative Dialectics. The Free Press, tematiikkaan. New York 1977. 5 Vaikka päätäntävalta, ja ruoska, on oletettavasti edelleen Pozzolla, Harding, James Martin, Trying to Understand Godot. Teoksessa Adorno tämä ei enää vie, tai kenties kykene viemään, tahtoaan läpi väki- and ”A writing of the ruins”. SUNY Press, New York 1997, 51–64. valloin. Luckylla on nyt mahdollisuus viedä Pozzoa kuin litran Jay, Martin, Songs of Experience. University of California Press, Berkeley mittaa, mutta tekeekö hän niin? Esimoderni valtasuhde perustuu 2005. (ontologiseen) eroon, kun taas uuden voisi sanoa olevan performa- Kotkavirta, Jussi & Reiners, Ilona (toim.), Konstellaatioita. Vastapaino, tiivista. Herra yksinkertaisesti käyttää valtaa. Tällöin suhde ei ole Tampere 1999. epäsymmetrinen, elleivät osapuolet siitä sellaista tee. Moisio, Olli-Pekka (toim.), Kätkettyjä hahmoja. Minerva, Helsinki 6 Modernisaatiosta ks. Berman 1988. Massoista ks. esim. Nevan- 2008. linna 2002. Nevanlinna, Tuomas, Totalitarismista. Teoksessa Lacoue-Labarthe ja 7 Subjektin ja kokemuksen suhteesta ks. Jay 2005. Maailmaa pyy- Nancy, Natsimyytti. Tutkijaliitto, Helsinki 2002. teettömänä ja ulkopuolisena tarkkailevan hiljaisen metasubjektin Sandström, Tuukka, Mittaamisen henki. Nuori Voima 5/2007, 24–27. taustalla on psykologisen ja epistemologisen subjektin eroaminen Vainikkala, Erkki, Lukács ja Adorno. Teoksessa Vainikkala, Oppinut tai- toisistaan. Yksittäiset elämykset saavat merkityksensä suurelta osin kina. JYY, Jyväskylä, 1993, 198–216. suhteessa kasaantuvaan kokemukseen. Yksilöllä kokemuksen rajat Zuidervaart, Lambert, Social Philosophy After Adorno. Cambridge Uni- asettavat syntymä ja kuolema, kun taas epistemologisella subjek- versity Press, Cambridge 2007. tilla rajana on ”huomenna saavutettava” täydellisen tiedon ihanne.

76 • niin & n äin 4/2008 Solja Kovero Filosofian opiskelua 00-luvulla

rofessorini ihmetteli eräässä seminaari-istun- jallisuuteen paneutuminen on ollut lähes täysin oman nossa, mistä ihmeestä esitelmöitsijä oli löy- toiminnan varassa, koska klassikoiden syvempi käsittely tänyt aiheensa, obskyyrin ranskalaisen filo- ei yleensä mahdu opetusohjelmaan. sofin. Vastaus: Amazon.comista. Filosofianopiskelusta saa lopulta irti sen mukaan, 2000-luvun filosofianopiskelijat löytävät mihin elämänmuotoon osallistuu. Filosofinen ajattelu Pintohimojensa kohteet verkkokirjakaupoista, kavereiden kun ei pääty astuttaessa luentosalin ovesta ulos, vaan se kirjahyllyistä tai omasta lähikirjastosta. Filosofiaan tu- seuraa kotiin imuroinnin lomaan, lehtien lukemiseen, tustumisen voi aloittaa jopa omalla äidinkielellään joko taiteen seuraamiseen, aktivismiin ja öisille merenran- Aristoteleesta tai Derridasta yhä runsastuvan käännöskir- noille. Minusta tämä tosin kuuluu jo filosofian -omi jallisuuden ansiosta. Toisenlaiselta kuulostavat professo- naisluonteeseen ja sen henkilökohtaisuuteen. Sitä ei voi rieni tarinoinnit omalta opiskeluajaltaan, jota leimasi sekä paloitella opintojaksoihin, luentoihin ja erottaa muusta yksipuolisuus että yksimielisyys siitä, mikä filosofiassa on elämästä: filosofianopintojen sisältö kurkottaa kirjoista tärkeää (filosofinen logiikka, tieto-oppi ja Wittgensteinin todelliseen maailmaan. tutkiminen). Tämä taas aiheuttaa useimmilla opiskelijoilla maa- Nyt filosofian laitoksilla tehtävä tutkimus on kenties ilmantuskan variaatioita. Ei liene mitään uutta. Tove- kirjavampaa kuin koskaan aiemmin, mutta varsinaisia reideni opiskelutunnot näyttävät ulottuvan idealistisesta oppilas−ohjaaja-suhteita ei pääse syntymään opetus- maailmanparantamisesta (maailma muutetaan ajattelun resurssien niukkuuden vuoksi. Tämän seurauksena voimin) toivottomaan nihilismiin (tämä ei hyödytä filosofianopiskelusta on tullut sekä vapaampaa että vai- ketään eikä mitään). keampaa. Mitä filosofialla tai filosofian opiskelulla sitten tosiaan Vaikka olenkin kuullut opintojen aikana aivan huip- voi tehdä? Opiskelujen kuluessa teoreettisesta opinto- puhyviä luentoja − toisinaan luentosaleissa joissa hädin materiaalista muodostuu hiljalleen tapa katsella maa- tuskin löytää istumapaikkaa itselleen yleisömeren jou- ilmaa. Näin on varmaan ollut aiemminkin. Sen ainakin kosta − paljon olisi jäänyt oppimatta ja ajattelematta siis voi opintojen aikana saavuttaa, että löytää oman nä- ilman ns. epävirallista toimintaa. Tarkoitan kiivaita ja kökulmansa maailmaan − paikan, josta osallistua. Nyt se lempeitä väittelyjä illanvietoissa ja omaehtoisia, kave- vain pitää takoa itse.

reiden kanssa järjestettyjä opintopiirejä. Filosofiseen kir- Syrjämäki Sami Valokuva:

4/2008 niin & n äin • 77

Sanna Karhu Ihmisyyden rajat – Butler ja inhimillisen tunnustaminen

Yhdysvaltalainen filosofi ja queer-teoreetikko Judith Butler (s. 1956) tunnetaan teoksestaan Hankala sukupuoli (1990). Siinä hän muotoilee näkemyksensä sukupuolesta performatiivisena eli sosiaalisena rakennelmana, joka perustuu sekä ruumiillisten eleiden että erilaisten sukupuolta uusintavien normien jatkuvaan toistoon. Butler yhdistelee performatiivisuuden käsitteessään muun muassa derridalaista kielifilosofiaa ja Foucault’n näkemyksiä tuottavasta vallasta. Butler kritisoi ennen kaikkea heteroseksuaalisuuden vahvaa normittamista ”luonnolliseksi” seksuaalisuudeksi ja sukupuolieroa korostavaa feminististä teoretisointia.

ukupuolen ja heteroseksuaalisuuden oletetun Herran ja rengin dialektiikka on oikeastaan esimerkki luonnollisuuden arvostelu yhdistyy Butlerin siitä, kuinka vastavuoroinen tunnustaminen epäonnistuu. tuotannon läpi kulkevaan laajempaan teemaan Robert R. Williams3 korostaa, että itsetietoisuuden dia- inhimillisen subjektin rakentumisesta ja tätä lektinen suhde toiseen ilmenee ennen kaikkea negatiivi- prosessia ehdollistavista normeista. Butler on sesti. Harmonisen ja molemminpuolisen tunnustamisen Setenkin viime vuosina kirjoittanut ihmisyyden tunnus- sijasta kahden itsetietoisuuden suhde rakentuu hierarkki- tamisen sosiaalisista ehdoista ja siitä, millaiset yksilöt selle kamppailulle, jossa toinen joutuu kuoleman uhalla voidaan tunnustaa inhimillisiksi subjekteiksi.1 Butlerin tunnustamaan voittajansa olemassaolon. Hegelin näke- näkemykset sukupuolen rakentumisen normatiivisista myksen mukaan itsetietoisuuden saavuttaminen edel- ehdoista voidaan siis ymmärtää laajemmin sosiaalisiksi lyttää toisen itsetietoisuuden antamaa tunnustusta. It- tekijöiksi, jotka määrittävät inhimillisen subjektin raken- setietoisuus on olemassa itselleen vain ja ainoastaan, jos tumista. se on samaan aikaan olemassa toiselle itsetietoisuudelle: Tarkastelen Butlerin tunnustuksen käsitteen lähtö- ”Itsetietoisuus on olemassa itsetietoisuudelle”4. kohtia, jotka pohjautuvat herran ja rengin dialektiikkaan Ennen herran ja rengin kamppailua tunnustuksesta G. W. F. Hegelin teoksessa Phänomenologie des Geistes itsetietoisuus on olemassa Williamsin sanoin vain ”halun (1807). Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, miten ja luonnollisena solipsismina”.5 Näin Williams kutsuu tie- miksi Butler täydentää Hegelin käsitystä tunnustuksen toisuutta, joka on olemassa vain itselleen tai itseään dialektiikasta. Osoitan, että tunnustus ei tapahdu tyh- varten.6 Itsetietoisuuden halu, joka suuntautuu ulkoiseen jiössä, vaan sitä värittävät etukäteen aina tietyt normatii- maailmaan, on puutetta, jota itsetietoisuus aluksi pyrkii viset oletukset ihmisyydestä. tyydyttämään tuhoamalla ja kuluttamalla ulkopuolisia objekteja.7 Tämä itseriittoinen ”solipsistinen” tila pal- jastuu kuitenkin harhaksi, koska itsetietoisuus tarvitsee Hegel tuhottujen objektien tilalle loputtomasti uusia objekteja, Tunnustuksen (Anerkennung) teema on yksi Hegelin jotta halun tyydyttäminen ja itsetietoisuuden varmuus Phänomenologie des Geistesin keskeisimmistä piirteistä. omasta itsestään voisi jatkua. Ulkoisten objektien tu- Hegel kuvaa, miten tietoisuus kehittyy dialektisena pro- hoaminen ei näin näytä johtavan pysyvään ja kestävään sessina kohti absoluuttista tietoisuutta ja tietämistä. Tässä halun tyydyttämiseen. Itsetietoisuus ei siis ole solipsis- prosessissa täyttä itsetietoisuutta janoava tietoisuus kulkee tisen riippumaton ulkoisesta maailmasta. Se on päin- yrityksen ja erehdyksen logiikan avulla kohti täydellistä vastoin riippuvainen halun kohteiden olemassaolosta: tietoa itsestään ja maailmasta. Itsetietoisuus ja maailma vain kuluttamalla ulkoisia objekteja itsetietoisuus voi säi- paljastuvat lopulta kuitenkin saman kolikon eri puoliksi. lyttää varmuutensa omasta itsestään.8 Butler on kiinnostunut vastavuoroisen tunnustuksen2 kä- Riippuvuussuhteen lisäksi itsetietoisuus ymmärtää sitteestä nimenomaan herran ja rengin dialektiikassa, joka samalla myös sen, että ulkoinen todellisuus on olemassa sijoittuu Fenomenologian kohtaan ”Selbstbewußtsein”, itsenäisesti. Itsetietoisuus oivaltaa tämän ”negatiivisesti”. itsetietoisuus. Butler ei omaksu Hegelin tunnustuksen Se ymmärtää, että objektien tuhoamisen ja kuluttamisen käsitettä sellaisenaan, vaan hän täydentää sitä näkemyk- aikaansaama tyydytys ja sen mukanaan tuoma varmuus sellään tunnustusta edeltävistä ja sitä apriorisesti määrit- sen omasta olemassaolosta johtuvat juuri siitä, että ul-

Anna Retulainen Anna tävistä normatiivis-sosiaalisista ehdoista. koinen todellisuus on jotakin toista kuin mitä se itse on.

4/2008 niin & n äin • 79 Josefina Nelimarkka, Ajatustuokio (2006), 120 x 140 cm 140 x 120 (2006), Ajatustuokio Nelimarkka, Josefina

niin & näin -filosofian- opiskelijapakettia (s. 20–28, 66–87 & 107–109) toimittivat Risto Koskensilta, Solja Kovero, Lotta Neli- markka, Niina Nylund, Paula Rauhala & Julius Telivuo

niin & näin kiittää kir- joittajia & toimittajia. Kiitos myös Riitta Koik- kalaiselle, joka auttoi nuijimaan tilauksen opiskelijoitten itseläh- töisestä teemako- konaisuudesta n & n -toimituksen tajuun. Josefina Nelimarkka, Tuntemukset (2005), 60 x 100 cm 100 x 60 (2005), Tuntemukset Nelimarkka, Josefina

80 • niin & n äin 4/2008 Itsetietoisuuden kuluttamien objektien täytyy siis olla tuksen käsitteestä tehtyjä tulkintoja ohjaavat erilaiset so- olemassa itsenäisesti.9 Butler huomauttaa, että jatkuva ul- siaalis-ontologiset sitoumukset. Hän katsoo, että esimer- koisten objektien tuhoaminen epäonnistuu, koska itsetie- kiksi Williamsin17 tulkintaa tunnustuksesta värittää kä- toisuus ei kykene sulauttamaan niitä itseensä lopullisesti sitys, jonka mukaan ihmiset ovat jo ennen tunnustamisen ja saavuttamaan siten ainoana olentona yksinoikeutta tapahtumaa toisistaan irrallisia ja erillisiä subjekteja. elämään.10 Itsetietoisuuden täytyy tämän vuoksi etsiä Tämän paljastaa hänen mukaansa se, että kuvatessaan jokin uusi kohde, joka pystyy täyttämään sen halun. vastavuoroista tunnustusta Williams käyttää sanaa ”in- Butler11 katsoo, että itsetietoisuuden täytyy kyetä tersubjektiivisuus”. Vaikka subjektien tuleminen täysin muuntamaan pelkkään kuluttamiseen ja tuhoamiseen autonomisiksi ihmisiksi edellyttääkin tunnustusta toi- johtava halu tunnustukseen tähtääväksi ja tunnustusta silta subjekteilta, pysyvät he tästä sosiaalisesta sidoksesta haluavaksi haluksi. Itsetietoisuuden täytyy kohdata huolimatta toisistaan erillisinä ja irrallisina subjekteina18. toinen – myös tunnustusta haluava – itsetietoisuus, Werner pitääkin Butlerin Hegel-tulkintaa pätevämpänä joka voi tunnustaa sen olemassaolon aiheuttamatta kuin liberalistista, yksilöiden transsendentaalista eli itse- kummankin kohtalokasta tuhoutumista. Hegelillä itse- näistä ja selvärajaista yksilösubjektiutta painottavaa tul- tietoisuus on olemassa vain toisen itsetietoisuuden tun- kintaa. Butlerin lukutapa säilyttää hänen mukaansa pa- nustamana. Itsetietoisuuden kohtaaminen toisen kanssa remmin ”hegeliläisen sosiaalisen ontologian”, jossa koros- ei kuitenkaan perustu aluksi tasavertaisuuteen, koska tetaan yksilön sijasta yhteisöä. Yhteisö on Hegelillä Geist, itsetietoisuus otaksuu yhä olevansa riippumaton ja itse- joka tarkoittaa samaan aikaan historiallista, kulttuurista, näinen kohtaamastaan toisesta. Itsetietoisuus ei huomaa, sosiaalista ja poliittista subjektia.19 että olemassaolon ja itsenäisyyden tiedostamisen proses- Vaikka Butler korostaa tunnustuksen yhteisöllistä ja sissa se on tullut riippuvaiseksi toisesta tietoisuudesta ja sosiaalista luonnetta, hän ei kuitenkaan sokeudu sille, tämän antamasta tunnustuksesta. Tämän vuoksi se pyrkii miten tunnustus tai tunnustamattomuus vaikuttaa yk- ensin kieltämään toisen itsetietoisuuden, jotta se voisi silöön. Butlerin huomion kohteena on juuri se, miten säilyttää olettamansa itsenäisyyden.12 sosiaaliset suhteet ja kulttuuriset normit ehdollistavat Mutta toisen itsetietoisuuden kieltäminen ei onnistu, subjektiksi tulemista. Kaikkia ei kyetä tunnustamaan koska myös toinen itsetietoisuus haluaa säilyttää oman inhimillisiksi subjekteiksi, koska tunnustuksen prosessia itsenäisyytensä. Tästä seuraa hengissä pysymisen kamp- säätelevät jo etukäteen normit siitä, mitä on olla ih- pailu, jossa kumpikin yrittää kieltää toisen säilyttääkseen minen.20 Butlerin tulkinta tunnustuksesta ei silti palaudu varmuuden omasta näennäisen itsenäisestä olemassa- liberalistiseen, yksilön selvärajaisuutta, autonomisuutta olostaan.13 Kamppailussa toista ei kuitenkaan tuhota ja transsendentaalisuutta painottavaan näkemykseen. Pi- täydellisesti, sillä se synnyttäisi tilanteen, jossa hengissä kemminkin Butler katsoo, että subjektiksi tuleminen on säilynyt itsetietoisuus ei voisikaan enää saada toiselta vah- nimenomaan riippuvaista niistä sosiaalisista normeista, vistusta olemassaololleen. Tästä seuraa tilanne, jossa itse- jotka määrittävät sitä, kuka voidaan tunnustaa ihmiseksi. tietoisuus ei tuhoa toisen itsetietoisuutta vaan alistaa sen. Hegeliläinen tunnustuksen filosofia kytkee halun Näin kahden itsetietoisuuden kamppailu olemassaolosta ja tunnustuksen yhteen, jolloin halu määritellään aina muuttuu tilanteeksi, jossa vain yksi tunnustaa ja toinen haluna tunnustukseen. Tunnustuksen kokemus on myös tunnustetaan: renki tunnustaa herran.14 ainoa tapa tulla sosiaalisesti ymmärrettäväksi olennoksi. Butler pitää hegeliläistä näkemystä osin paikkansapi- tävänä, mutta toisaalta hän huomauttaa, että siinä on Ihmisyyttä säätelevät normit myös muutama puute. Ensinnäkään konteksti, jossa Hegelin tunnustuksen käsite kuvaa sitä, miten jo ihmi- tunnustaminen tapahtuu, ei ole mikään muuttumaton seksi tuleminen on erottamattoman riippuvaista vastavuo- peruskallio vaan sosiaalisesti rakentunut ja siten mahdol- roisesta tunnustamisesta. Tunnustus ei tarkoita niinkään lisesti muutettavissa. Toiseksi tunnustamisen tapa, jolla ontologisen olemassaolon mahdollisuuden myöntämistä, joillekin myönnetään ”ihmisyys”, samaan aikaan kieltää vaan nimenomaan eettis-sosiaalisen subjektin syntymistä. joidenkin toisten ihmisyyden. Tästä seuraa, että tun- Michael Inwood katsoo, että olennainen kysymys, johon nustaminen piirtää rajan ihmisen ja ei-ihmisen välille.21 Hegel pyrkii herran ja rengin dialektiikalla vastaamaan, Näin tunnustuksen prosessi ei ole Butlerille kahden eril- käsittelee juuri sosiaalisten suhteiden alkuperää.15 Tu n- lisen itsetietoisuuden välinen neutraali prosessi, koska sitä nustus ei siis ole vain älyllinen kyky, jolla toinen tie- ohjaavat ja määrittävät aina etukäteen ihmisyyttä määrit- toisuus tunnistetaan tai identifioidaan erilliseksi tietoi- tävät normit. Tunnustus ei tapahdu tyhjiössä vaan aina suudeksi. Toisin sanoen tunnustus on eettis-ontologinen jossakin kulttuurisessa kontekstissa. tapahtuma, joka synnyttää inhimillisen subjektin. Saksan Itsetietoisuuden ja toisen tunnustuksen dialektiikka sana Anerkennung kattaakin identifioinnin (tunnistaa täytyy ymmärtää Butlerin ajattelussa normatiivisena suh- jokin joksikin) lisäksi kaksi muuta olennaista merki- teena subjektin ja sosiaalisen todellisuuden välillä, ei vain tystä: tunnustaa jonkin tai jonkun arvo (kunnioittaa tai kahden itsetietoisuuden käymänä olemassaolon kamp- arvostaa) ja tunnustaa jokin joksikin, ”antaa tunnustus” pailuna. Aluksi hegeliläinen toinen (other) näyttää olevan (esimerkiksi tunnustaa jonkin valtion hallitus).16 erillinen olento itsetietoisuuden ulkopuolella. Butler kui- Laura Werner huomauttaa, että Hegelin tunnus- tenkin osoittaa, että myöhemmin itsetietoisuus ymmärtää

4/2008 niin & n äin • 81 toisen itsetietoisuuden olevan konstitutii- sijoittuu johonkin sosiaaliseen kontekstiin. Tunnustus ei vinen omalle itselleen; itsetietoisuuden sen vuoksi ole irrallinen kulttuurisista normeista ja käy- oma oleminen on rakenteellisesti riippu- tännöistä: ”Kieli asettaa kehykset kohtaamiselle, ja se si- vaista toisesta. Itsetietoisuus on siis kyt- sältää jo tiettyjä normeja siitä, mitä voidaan pitää tun- köksissä ulkopuolisuuteen, joka samalla nustettavana ja mitä ei.”28 kuitenkin on osa sitä itseään. Tämä tar- Tätä sosiaalista kontekstia tai kielellistä kehystä, joka koittaa, että itsetietoisuus ei voi koskaan ymmärrystä ja tunnustamista rajaa, Butler vertaa inhi- palata ja sulkeutua ”itsensä sisään”, koska millisten kasvojen tunnistamisen mahdollisuuteen. ”Jos kohtaaminen toisen kanssa muuttaa py- kasvoni ovat ollenkaan ymmärrettävät, niistä tulee sel- syvästi sen käsitystä omasta itsestään.22 laiset vain visuaalisessa kehyksessä, joka ehdollistaa niiden Butler painottaa, että ”hegeliläiselle ymmärrettävyyttä.”29 Butler ei palauta tunnustettavuutta tunnustuksen subjektille menetyksen ja pelkkään näköhavaintoon perustuvaan tunnistetta- ekstaasin välillä häilyminen on väistämä- vuuteen30 tai identifiointiin. Sen sijaan hän osoittaa ver- töntä”23. Sana ”ekstaasi” tarkoittaa kirjai- tauskuvalla, että tunnustusta määrittää etukäteen tietyn- mellisesti itsensä ulkopuolella olemista. lainen kulttuurisen ymmärrettävyyden ”logiikka”. Tämä Werner asettaa butlerilaisen tul- normatiivinen logiikka säätelee sitä, kuka voidaan yli- kinnan ekstaattisesta hegeliläisestä sub- päätään tunnustaa inhimilliseksi subjektiksi, ihmiseksi. jektista vastakkain Williamsin edus- Ihmisyyden rakentuminen on riippuvaista kulttuu- taman individualistisen ja intersubjektiivisen näkemyksen risista normeista31, jotka koskevat muun muassa suku- kanssa. Wernerin mukaan Butlerin tulkinnassa hegeli- puolta, rotua, etnisyyttä ja seksuaalisuutta. Ne ihmiset, läinen subjekti on itsensä ulkopuolella alusta alkaen, kun jotka eivät esimerkiksi sovi normatiivisiin oletuksiin siitä, taas individualistisessa tulkinnassa transsendentaalinen millainen miehen tai naisen ruumiin tulisi olla, eivät itsetietoisuus astuu sosiaaliseen maailmaan vasta koh- näytä mahtuvan vallitsevan normin mukaiseen ihmisen datessaan toisen itsetietoisuuden.24 Mielestäni Butlerin kategoriaan. Butlerin mukaan väkivalta on äärimmäisin käsitys subjektin ja sosiaalisen todellisuuden välisestä ra- muoto, jolla normatiiviset oletukset ihmisyydestä toi- dikaalista suhteesta on tärkein ero hänen tulkintansa ja mivat. Esimerkiksi ei-heteroseksuaalisesti elävät ja kak- intersubjektiivisuutta painottavan tulkinnan välillä. sinapaiseen sukupuolioletukseen lukeutumattomat koh- Butlerilla ”ek-staasi” (ek-stasis) kuvaa nimenomaan it- taavat fyysistä väkivaltaa kirurgisista toimenpiteistä32 aina seyden tai subjektiuden ja sosiaalisuuden välistä konstitu- vihan motivoimiin murhiin asti.33 tiivista suhdetta. Sosiaalinen todellisuus edeltää tunnus- Butlerille tunnustamattomuus ei merkitse ainoastaan tusta ja antaa sille muodon: tunnustuksessa itsetietoisuus arkipäiväistä elämää rajoittavaa sosiaalista leimaa, vaan tai subjektius vasta perustetaan.25 Sosiaaliset normit ja tosiaankin sitä, keiden ruumiit ja elämät lasketaan to- konventiot ehdollistavat siis subjektiksi tulemista alusta dellisiksi. Ontologista ja normatiivista tunnustamista ei saakka: ”kieli, tavat ja kerrostuneet sosiaaliset normit voikaan erottaa toisistaan. Tunnustukseen liittyvillä nor- määrittävät kohtaamistamme ja ylittävät siihen osallis- meilla on kauaskantoisia seurauksia, koska ne määrittävät tuvien näkökulman”26. Butlerille inhimillisen subjektin ihmisen kategorian, jonka perusteella vain tietyt yksilöt syntyminen ei palaudu pelkäksi transsendentaalis-onto- pääsevät mukaan ihmisoikeuksien ja poliittisen osallis- logiseksi dialektiikaksi, koska tunnustuksen näyttämö on tumisen piiriin. Vain tietynlaiset yksilöt tunnustetaan aina jo normatiivisesti rakentunut. Butlerin tulkinnassa ihmisiksi, ja siksi vain joidenkin ihmisten elämää pi- subjektin tuleminen olemassa olevaksi on samaan aikaan detään inhimillisenä elämänä, jota suojellaan poliittisten sekä ontologinen että sosiaalinen tapahtuma. oikeuksien avulla. Butler pitää ”terrorismin vastaisen Tunnustusta käsitellessään Butler näyttää hyppäävän sodan” vuoksi kiinniotettuja ja Guantánamoon si- melko nopeasti ontologiselta tasolta normatiivis-eetti- joitettuja vankeja esimerkkinä siitä, miten joidenkin selle tasolle. Mielestäni siirtymä on kuitenkin perusteltu. asema inhimillisinä subjekteina pyyhkiytyy pois tietyn Butler nimittäin tuo esiin, että sellaisenaan herran ja etnisyyteen perustuvan ihmisyysnormin vuoksi.34 Jotta rengin kamppailu tunnustuksesta ei ole Hegelillekään tar- ihminen voisi ylipäätään tulla tunnustetuksi oikeussub- peeksi vakuuttava kuvaus sosiaalisesta elämästä. Hengen jektina, on hänen ensin täytettävä inhimillisen subjek- fenomenologiassa Hegel siirtyy tunnustuksen kamppailun tiuden normatiiviset kriteerit. jälkeen kuvaamaan nimenomaan eettis-normatiivis-kon- Jos ihmisoikeuksien soveltaminen vaatii jo tunnus- ventionaalista järjestelmää (Sittlichkeit). Butlerin mukaan tusta ihmisenä, ei ihmisoikeuksista puhuttaessa tarkoiteta tällä ”tapojen järjestelmän” analyysilla Hegel antaa sosiaa- vain myönteistä tai neutraalia oikeuksien laajentamista. lisen selityksen niille normeille, jotka pystyvät pitämään Kaikkien elämää ei mielletä poliittisten oikeuksien ar- vastavuoroista tunnustusta vakaammin yllä kuin herran voiseksi ihmisen elämäksi. Suomessa kuvaava esimerkki ja rengin olemassaolon kamppailu.27 tästä ovat laittomat turvapaikanhakijat ja romanitaus- Tämän pohjalta näyttää olevan perusteltua sanoa, että taiset kerjäläiset, joiden elämää ei pidetä sellaisena, että tunnustus on ankkuroitunut sosiaaliseen todellisuuteen. sitä haluttaisiin suojata ja ylläpitää poliittisilla oikeuk- Subjektien välinen eettis-sosiaalinen suhde ei varsinai- silla. Toisaalta Suomessa elää myös ihmisryhmiä, joilla on

Valokuva: Sami Syrjämäki Sami Valokuva: sesti synny tunnustuksessa, koska jo tunnustus itsessään jonkinlainen poliittinen asema, mutta joiden ei ajatella

82 • niin & n äin 4/2008 täyttävän oikeanlaisen kansalaisuuden vaatimuksia: ei- Moya Lloyd katsoo, että Butlerin tuotannossa on heteroseksuaalisilta ryhmiltä puuttuu yhä täysi laillinen tapahtunut merkittävä siirtymä sukupuolen ja seksuaa- tunnustus35. Homo- ja lesboparit eivät esimerkiksi saa lisuuden rakentumisen analyysista kohti yleisempää ”ih- adoptoida lasta. misyyden” kategorian tutkimista ja kysymystä inhimil- lisen elettävyyden ehdoista.36 Inhimilliseksi subjektiksi tunnustamista säätelevän kulttuurisen ymmärrettävyyden Tunnustamisen ääriraja? argumentti ei kuitenkaan ole Butlerilla mikään uusi oi- Tunnustuksen sosiaalisesta normatiivisuudesta seuraa, vallus. Pikemminkin Butler palaa yhä uudelleen ja uu- että ei ole olemassa mitään abstraktia ja yleistä ihmi- delleen tunnustukseen liittyviin teemoihin, joita hän syyttä, jolle voitaisiin suoraviivaisesti taata poliittiset käsitteli jo väitöskirjassaan Subjects of Desire – Hegelian oikeudet. Ihmisyys on kontekstisidonnainen kategoria, Reflections in Twentieth-Century France (1987). Juuri ky- johon liitetään normatiivisia oletuksia ja ihanteita siitä, symys inhimillisen tunnustamisesta ja sen kulttuurisista mitä ihmisenä oleminen on. Toisaalta ihmisyyden tun- ehdoista kulkee alusta lähtien punaisena lankana läpi nustaminen määrittyy Butlerin analyysissa myös ulossul- koko Butlerin tuotannon. kemisen prosessina, joka säätelee sitä, mitä voidaan pitää Haluaisin silti kiinnittää lopuksi huomion erääseen ymmärrettävänä ihmisyytenä. Ihmisen kategoria on aina ulottuvuuteen, joka Butlerin työstä todella vielä uupuu. rajan vetämistä ihmisen ja ei-ihmisen välille. Vaikka Butler tutkii vakuuttavasti ihmisyyden tunnus- Butlerin tunnustuksen käsite tulee ymmärtää nimen- tamista hierarkkisena prosessina, hän ei kuitenkaan lii- omaan niiden ihmisyyttä määrittävien normien valossa, emmin käsittele kysymystä ihmisyyden äärimmäisestä jotka kehystävät ja ehdollistavat tunnustuksen prosessia. rajasta – eläimestä. Onko eläin Butlerin teoretisoinnin Nämä sosiaaliset normit liittyvät muun muassa rotuun, sokea piste tai jopa tiedostamaton, joka tunnustamat- etnisyyteen, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen. tomana jää ihmisyyden filosofian ulkopuolelle?

Viitteet social in character and that exceed the Butler, Judith, Precarious Life. The Powers of perspective of those involved in the Verso, London/ 1 Ks. esim. Butler 2004a. Mourning and Violence. exchange.” Butler 2005, 28, Suom. S.K. New York 2004(a). 2 Butler on kiinnostunut ’tunnustuksen’ 27 Sama, 28–29. Butler, Judith, . Routledge, lisäksi Hegelin ’halun’ käsitteestä ja Undoing Gender 28 ”There is a language that frames the London/New York 2004(b). niiden välisestä suhteesta. Tässä rajaan encounter, and embedded in that lan- Butler, Judith, tarkasteluni tunnustukseen. Ks. halusta Giving an Account of Oneself. guage is a set of norms concerning what Fordham University Press, New York esim. Butler 1999, 24–42. will and will not constitute recognizabi- 2005. 3 Williams 1997, 47. lity.” Sama, 30. Butler, Judith, Hankala sukupuoli. Feminismi 4 ”Es is ein Selbstbewußtsein für ein Selbst- 29 ”If my face is readable at all, it becomes ja identiteetin kumous. (Gender Trouble, bewußtsein”. Hegel 1977, 110. so only by entering into 1990) Suom. Tuija Pulkkinen & Leena- 5 ”The natural ’solipsism’ of desire”; 50. a visual frame that conditions its readability.” Sama, Maija Rossi. Gaudeamus, Helsinki 6 Ks. Hegel 1977, 105. 29. 2006. 7 Williams 1997, 49–50. 30 Tällaiseen tulkintaan viittaa Tuhkasen Hegel, G. W. F., 8 Hegel 1977, 108–109. The Phenomenology of Spirit. (2004, 305; 2005, 12) Butler-kritiikki. (Phänomenologie des Geistes, 1807). 9 Sama, 109–110. 31 ”Kulttuurisilla normeilla” Butler viittaa Engl. A. V. Miller. Oxford University 10 Butler 1999, 38. ennen kaikkea foucault’laisesti ymmär- Press, Oxford 1977. 11 Sama, 38. rettyyn diskursiiviseen, esimerkiksi tie- Hegel, G. W. F., 12 Hegel 1977, 111. Phänomenologie des Geistes tynlaista seksuaalisuutta järjestävään ja (1807) Reclam, Stuttgart 1999. 13 Sama, 114 tuottavaan valtaan (ks. Butler 2004b, Inwood, Michael James, . 14 Sama, 112–113, 115. A Hegel Dictionary 27,48–50, 57–58). Blackwell, Oxford 1992. 15 Inwood 1992, 245–246. 32 Esimerkiksi intersukupuolisille lapsille Lloyd, Moya, What Makes for a Liveable Life? 16 Ks. esim. Werner 2007, 99, alaviite 343. on tehty leikkausoperaatioita, joilla ”nor- Teoksessa . Polity Press, 17 Intersubjektiivisesta tunnustuksesta Judith Butler maali” kaksinaiseen sukupuolijakoon Cambridge 2007, 134–156. Williamsilla ks. esim. Williams 1997, asettuva ruumis tuotetaan kirurgisin Tuhkanen, Mikko, Mustista venuksista per- 47–52. menetelmin. voihin sekasikiöihin. Rodun ja seksuaa- 18 Intersubjektiivisuus tarkoittaa ”subjek- 33 Butler 2004a, 33–34; 2004b, 6. lisuuden hybridisistä tieteistä. Teoksessa tien välistä”. Käsitteessä painottuu sub- 34 Butler 2004b, 2; 2004a, xv, 50–51, Ilmonen, Kaisa ja Kekki, Lasse (toim.). jektien olemassaolo erillisinä niistä suh- 56–57. teista, joita subjekteilla on toisiinsa. Pervot pidot. Homo-, lesbo- ja queer-näkö- 35 Valtiollisen poliittisen tunnustuksen . Like, 19 Werner 2007, 96–98. kulmia kirjallisuudentutkimukseen tavoitteluun liittyy kuitenkin huomat- Helsinki 2004, 289–311. 20 Butler 2004b, 2. tavia ongelmia, joita Butler hanakasti Tuhkanen, Mikko, Judith Butler, Gilles 21 Sama. nostaa esiin (ks. esim. Butler 2004, 105– Deleuze ja tulemisen kysymys, 22 Butler 2005, 28. Naistutki- 112). . 2/05, 4–14. 23 ”[...] the Hegelian subject of recognition mus–Kvinnoforskning 36 Lloyd 2007, 134, 137. Werner, Laura, . is one for whom a vacillation between The Restless Love of Thinking The Concept in G. W. F. Hegel’s loss and ecstasy is inevitable.” Butler Liebe Philosophy. Helsinki University Press, 2005, 28, kursiivi S.K. Helsinki 2007. 24 Werner, 2007, 97–98. Kirjallisuus Williams, Robert R., 25 Butler 2005, 28. Butler, Judith, Subjects of Desire. Hegelian Hegel’s Ethic of Recogni- University of California Press, Ber- 26 ”[...] our exchange is conditioned and Reflections in Twentieth-Century France. tion. keley 1997. mediated by language, by conventions, Columbia University Press, New York by a sedimentation of norms that are [1987] 1999.

4/2008 niin & n äin • 83 Kimmo Kallio Totuuden muutosvoima

Ranskalaisen École Normale Supérieuren emeritusprofessorin Alain Badioun suosio on viime aikoina kasvanut kovasti englanninkielisissä maissa: esittelytekstejä ja käännöksiä on ilmestynyt kiitettävää tahtia jo viimeiset kymmenen vuotta. Badioun kollektiivista poliittista subjektia käsittelevät kirjoitukset ovat saaneet uutta nostetta vuosituhannen vaihteen poliittisen liikehdinnän myötä. Toisaalta Badiouta pidetään myös jonkinlaisena radikaaliaktivismin ”vanhana tekijänä” ja isähahmona.

otain Badioun akateemisesta painavuudesta sujuvaksi. Kirjan toissa vuonna julkaistu jatko-osa Lo- kertoo se, että monet hänen filosofiastaan kirjoi- giques des mondes (”Maailmojen logiikat”, 2006)2 ilmes- tetut esittely- ja johdantoteokset ovat itsessään tynee englanniksi vuoden 2008 joulukuussa. kriittisiä ja täysipainoisia tutkimuksia. Badioun merkkiteos L’être et l’événement (”Oleminen ja Damaskoksesta kirjaksi tapahtuma”, 1988) käännettiin hiljattain englan- niksi, ja käännöstä1 on kiitetty sekä tarkaksi että Pyrkimys jäsentää uutuuden syntymistä ja sen materi- aalista perustaa loogis-matemaattisen diskurssin avulla määrittää pitkälti Badioun koko ajattelu-uraa. Tämä pyrkimys näkyy jo hänen varhaisissa 1960-luvun teks- teissään, joita julkaistiin muun muassa legendaarisessa Cahiers pour l’analyse -lehdessä. Tuolloin Badiou oli vielä filosofisesti paljon velkaa opettajalleen Louis Althusserille ja psykoanalyytikko Jacques Lacanille, jonka seminaarin alituinen vieras Badiou oli usean vuoden ajan. Toukokuu 1968 käänsi kuitenkin kaiken päälaelleen. Badiou on myöhemmin todennut, että ajanjakso mer- kitsi hänelle henkilökohtaista ”matkaa Damaskokseen”. Kevään tapahtumilla on ollut myös suuri vaikutus kak- sikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyneen L’être et l’événementin esittelemään tapahtuman käsitteeseen. L’être et l’événement on selvä käännekohta Badioun ajattelun kehityksessä: se viitoittaa hänen filosofialleen uuden suunnan, joka on pysynyt monilta osin muuttu- mattomana aina näihin päiviin saakka. Kolmestakym- menestäseitsemästä tiiviistä itsenäisestä tekstistä eli ”me- ditaatiosta” koostuvan teoksen perusaineksia ovat monet filosofian historian klassikot, Jacques Lacanin teoreemat, Stéphane Mallarmén runous sekä formaalit matemaat- tiset määritelmät ja päättelyt. Alle kuudellasadalla sivulla teos onnistuu esittämään kokonaisen systemaattisen on- tologian, sitä täydentävän totuuksien metafysiikan ja teorian kollektiivisesta ”objektittomasta subjektista” to- tuuksien työstäjänä.

Heideggerin kanssa Heideggeria vastaan Filosofian tehtävä on Badioun mukaan totuuksien ajattelu, mutta filosofia ei luo eikä sanele totuuksia it- sessään tai itsestään. Luova subjektiivinen toiminta ta-

pahtuu niin sanottujen geneeristen prosessien alueella, Syrjämäki Sami Valokuva:

84 • niin & n äin 4/2008 ja niitä hän kutsuu myös filosofian ehdoiksi. Näitä pro- sesseja Badiou erottaa neljä: tiede (etenkin matematiikka ja fysiikka), (uutta luova) taide, (radikaali) politiikka ja rakkaus (jota eritoten psykoanalyysi käsittelee). Totuuden prosessi saa alkunsa hetkellisestä ja katoavasta tapahtu- masta, jonka subjekti affirmoi jälkeenpäin tekemällä in- terventioita ja ”kyselyjä” tämän kadonneen tapahtuman paikalta. Badiou aloittaa teoksensa toteamalla, että viime vuosisadan keskeisistä filosofisista suuntauksista lähes jokainen on julistanut klassisen filosofian perinteen -ta valla tai toisella päättyneeksi. Koulukunnasta riippuen on vaadittu Platonin jälkeisen metafysiikan hylkäämistä ja paluuta esisokraatteihin (Heidegger), syytetty filo- sofien propositioita järjettömiksi (Wienin piiri) tai julis- tettu porvarillisen filosofian loppuvan, kun kansa ottaa sen käyttöönsä ja käytäntöönsä (Marx). Oli miten oli, jokainen näistä positioista kannattaa enemmän tai vä- hemmän vetäytymistä jostain, joka on aiemmin mielletty erityisesti filosofian alueeksi. Badiou katsoo, että filosofian henkiinherättäminen vaatii ”ontologisen kysymyksen” avaamista uudelleen Heideggerin jäljillä. Tämä jaettu kysymys asettaa Ba- dioun myös poleemisesti vastakkain Heideggerin kanssa: toisin kuin Heidegger, Badiou ei ota lähtökohdakseen elettyä fenomenologista kokemusta, vaan ajattelee häpei- lemättömän abstraktisti. Ontologiassaan Badiou palaa aristoteeliseen teemaan olevasta olevana eli siihen, mitä olevasta voidaan sanoa, kun se on riisuttu kaikista ominaisuuksistaan. Tämä riisuminen ei onnistu filosofisen diskurssin avulla, ja Badiou väittääkin, ettei ontologia enää varsinaisesti kuulu filosofian piiriin. Oleva olevana tulee hänen mu- kaansa parhaiten esiin Georg Cantorin jälkiä seuraavassa matemaattisessa joukko-opissa. Joukko-opin ja ontologian välinen yhteys liittyy Ba- dioulla jo Platonin Parmenides-dialogissaan esittämään tukseen matematiikan aksiomaattisen diskurssin erityi- ”yhden” ja ”monen” ontologiseen ongelmaan, jonka sestä luonteesta: toisin kuin luonnollinen kieli, aksio- Badiou tiivistää muotoon: ”se, mikä presentoituu, on maattinen järjestelmä säätelee itse omaa ”dekonstruk- pohjimmiltaan monta; se, mikä presentoituu, on poh- tiotaan”, vanhojen määritelmien ”unohtamista” ja toi- jimmiltaan yksi”3. Oikeuttaakseen joukko-oppiin perus- saalta niiden toistuvaa paluuta. Näin se on myös tältä tuvan moneuden ontologian Badiou tekee aksiooman- osin yhteensopimaton heideggerilaisen tekniikkakäsi- omaisen valinnan ja kieltää ”yhden” olemassaolon: ”Yksi” tyksen kanssa, jonka määräävä piirre on juuri oman it- on ainoastaan ”yhdeksilaskemisen” (compte-pour-un) sensä nihilistinen unohtaminen. tulos.4 Joukko-opin termein: joukkoon kuuluvat alkiot ovat aina myös itsessään joukkoja, jolloin yksikään ”yksi” Tapahtuma ja totuuden olemus ei ole koskaan pelkkä ”yksi” vaan aina myös monikerta (multiple). Mutta koska yhtä ei ole, täytyy monikerran Koska ontologia ei enää ole osa filosofian diskurssia, on olla se mikä on, se mikä presentoi. Yhdeksilaskemisen filosofian siis keskityttävä totuuksien ajatteluun. Ranskan tulokset ovat puolestaan presentaation toisintamista, rep- vallankumouksen johtohahmoa Saint-Justia mukaillen resentaatiota. Tilanteeksi Badiou kutsuu sitä aluetta tai Badiou väittää, että totuus on ”uusi sana Euroopassa”.5 monikertojen monikertaa, jolla presentaatio presentoi. Eräässä mielessä voidaankin sanoa, että terminä totuus Moneuden riisuttu presentaatio näyttäisi olevan oli vielä viime vuosisadan alkuun saakka tiukasti sidottu vastakkainen yhtä aikaa sekä Heideggerin kritisoimalle joko uskonnolliseen diskurssiin tai sitten tiedon ja kor- läsnäolon metafysiikalle että hänen omalle runolliselle respondenssin universumiin. Kuilu Heideggeriin kasvaa fundamentaaliontologialleen. Badiou pyrkiikin lyömään jälleen, kun Badiou erottaa totuuden olemisesta ja alku- oman ontologiansa kiilaksi Heideggerin oleva/oleminen perästä. Badioun totuus jakautuu kolmeen osaan: hetkel-

Anna Retulainen Anna -dikotomian väliin. Hänen argumenttinsa perustuu aja- liseen tapahtumaan, sen paikalta avautuvaan geneeriseen

4/2008 niin & n äin • 85 joukkoon eli ”totuuden ontologiseen skeemaan” (schème kuinka pitäviä väitteet ”matematiikka on ontologiaa” ja ontologique d’une vérité) ja subjektiin, totuuden avautu- ”yhtä ei ole” viime kädessä ovat. misen kollektiiviseen toimijaan. Matematiikan suhde Badioun filosofiaan onkin herät- Selvimmin ero Heideggeriin tulee esiin juuri tapah- tänyt jonkin verran kritiikkiä, eikä hän ole pystynyt sel- tumaan nähden: siinä missä Heideggerilla tapahtuma vittämään kaikkia siihen liittyviä epäselvyyksiä.8 Voidaan (Ereignis) on ennen kaikkea olemisen esiintymistä, on esimerkiksi kysyä, minne asti aiemmin mainittu mate- Badioun tapahtuma eräänlainen ”anti-oleva”: joukko matiikan itsedekonstruktio ulottuu? Matematiikan de- joka presentoi, mutta ei representoidu muuten kuin kuu- konstruktio ulottuu viime kädessä vain sinne asti minne lumalla illegitiimisti itse itseensä. Kuten toukokuun 1968 matematiikkakin, sanalla sanoen aksioomiin, mutta ei kapinoissa – tai missä tahansa joukkoliikkeessä, joka on- joukko-opin valintaan metodiksi tai sen käsitykseen jou- nistuu yllättämään sekä muut että itsensä – tapahtuma kosta joko staattisena ”yhtenä” tai vaihtoehtoisesti toisten näyttäytyy sekä ulos- että sisäänpäin perusteettomana ”yksien” monikertana. oman itsensä affirmaationa. Toisin sanoen tapahtumaa ei Abstraktiudestaan ja teknisyydestään huolimatta L’être ”ole”, ja juuri siksi se on paradoksaalisesti oman itsensä et l’événementin ansiot kantaaottavan ja yhteiskunnalisesti peruste. aktiivisen filosofian kentällä ovat kiistattomat. Jatko-osan Tapahtuman paikalta subjekti alkaa kysyä tapah- myötä kirjan ajankohtaisuus tuntuu vain lisääntyneen tuman merkitystä tilanteessa ja kokoaa tilanteensa ele- viime aikoina. Badiou itse on verrannut pääteoksiaan menteistä uutta joukkoa, jota ei vielä ole olemassa. Val- atomipommiin:9 käytännön toimintaan ne ovat melko lankumouksen jälkeen tarvitaan uusi järjestys, tieteellisen hyödyttömiä, mutta niitä varten tehty tutkimustyö pitää keksinnön jälkeen on selvitettävä sen sovellettavuuden yllä käytännöllisempien tekstien kautta tapahtuvaa inter- alue, rakastumisen jälkeen on selvitettävä, kuinka uusi ventioiden sarjaa. Badioun filosofian todellista antia on elämä käytännössä järjestyy. mahdoton arvioida vakavasti tutustumatta ensin näihin Yksinkertaistetusti geneerisen joukon matemaat- filosofisiin järkäleisiin. tinen idea on ääretön ja immanentti joukko, jonka ko- koamiseen ei riitä yksikään äärellisen pituinen looginen propositio. Geneerinen joukko ohittaa tilanteen kielen vastakkainasettelut, ja tästä tilanteen sisäisestä ”univer- saalista” subjekti yrittää vääjäämättä rajallisilla interven- Viitteet tioillaan saavuttaa osan. Tämä ei ole niinkään uuden 1 Being and Event, trans. Oliver Feltham. Continuum, London keksimistä kuin vanhan uudelleen järjestämistä. Kuten 2006. Saint-Just toteaa: ”Minusta on aina näyttänyt siltä, että 2 Logics of Worlds, trans. Alberto Toscano, Continuum. London 2008. sosiaalinen järjestys on sisältynyt asioihin itseensä, ja että 3 L’être et l’événement. Seuil, Paris 1988, 31. elementtien uudelleen järjestämiseksi ihmismieleltä vaa- 4 Badiou seuraa tässä Lacanin XX ja XIX seminaareissaan käyttämää dittaisiin vain huolellisuutta.”6 ja symboliseen rekisteriin liittämää muotoilua ”on olemassa Yhtä” (il y a de l’Un), jonka tämä oli alun perin lainannut Jean Wahlin ranskantaman Platonin Parmenideen toisesta hypoteesista. Magnum opusten päättymätön tarina 5 3. maaliskuuta 1794 ”terrorin arkkienkeliksi” kutsuttu Saint-Just totesi kansalliskokoukselle: ”Onnellisuus on uusi idea Euroo- Badioun tyytymättömyys logiikan ja matematiikan passa.” Louis Antoine Léon de Saint-Just, Sur le mode d’exécution puutteelliseen erotteluun opus magnumissaan ajoi hänet du décret contre les ennemis de la Révolution. http://www.royet. org/nea17891794/archives/discours/stjust_decret_ennemis_ kirjoittamaan sille jatko-osan. Logiques des mondesissa revolution_03_03_94.htm Badiou paneutuu ontologian sijaan erilaisiin ilmenemisen 6 Puhe kansalliskokoukselle 24. huhtikuuta 1793. Louis Antoine (apparaître) logiikoihin apunaan tällä kertaa kategoria- Léon de Saint-Just, Discours sur la Constitution à donner à la teoria, perinteisen joukko-opin ”kehittyneempi” versio. France. http://www.royet.org/nea17891794/archives/discours/ stjust_constitution_24_04_93.htm On kuitenkin kyseenalaista, tuoko Logiques des mondes 7 Alain Badiou & Tzuchien Tho, The Concept of Model, Fourty varsinaisesti selvennystä edeltäjänsä ongelmiin: siinä Years Later, an Interview with Alain Badiou. Teoksessa The Con- missä L’être et l’événement etenee määrätietoisen varmasti cept of Model. Re-press, Victoria 2008, 102. alkupisteestä loppuun, muistuttaa jatko-osan rakenne 8 Kaksi keskeistä kriittistä arviota Badioun matemaattisesta meto- dista: Ray Brassier, Presentation as Anti-phenomenon in Alain lähinnä Minotauroksen labyrinttia. Kun vielä aksiomaat- Badiou’s Being and Event. Continental Philosophy Review, 39 tisen joukko-opin voisi kuvitella aiheuttavan keskiverto- (2006), 59–77; Peter Osborne, Neo-classic, Alain Badiou’s Being humanistille harmaita hiuksia tai vähintään päänsärkyä, and Event. Radical Philosophy 142 (March/April 2008), 19–29. ei kategoriateorian käyttöönotto ole ainakaan helpotus. http://www.radicalphilosophy.com/pdf/highlight_po.pdf 9 Paul Ashton, A. J. Bartlett, Justin Clemens, Masters & Disciples: Badiou on todennut, että vaikka matematiikalla ei ole Institution, Philosophy, Praxis. Cosmos and History, Vol. 2, No. määräävää osaa hänen filosofiassaan, vie se siltikin meidät 1–2, 2006, 4. ”lähemmäksi ajattelun salaisuutta [ja] tekee sen läpinäky- vämmäksi”.7 Vaikkei Badiou olekaan varsinainen mate- maattinen ajattelija, on silti totta, että hänen nykyinen filosofinen hankkeensa on suuresti riippuvainen siitä,

86 • niin & n äin 4/2008 Valokuvat: Sami Syrjämäki Sami Valokuvat: 4/2008 niin & n äin • 87 Valokuvat: Sami Syrjämäki Sami Valokuvat: Ville Lähde Lectio precursoria Custos, my esteemed Opponent, ladies and gentlemen. Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat. Tänä syksynä esitettiin televisiossa Yleisradion ykköskanavalla kosmologi Esko Valtaojan juontama keskusteluohjelmien sarja 5 kulmaa kosmologiaan. Sarjan tarkoituksena oli valistaa suurta yleisöä uudemman kosmologian tuloksista sekä keskustella siihen liittyvistä ongelmista.

yrkimys yleissivistykseen on kyllä arvokas, (kuten: millaista tietoa voimme saada tähdistä ja miten?). mutta valitettavasti Valtaojan johtama kes- Vaikka todellisuuden mallintamisen monimutkaisuus kustelu lipui yhä uudelleen maallikkoja vä- on tieteentekijälle selviö, siitä ei tule puhua maallikoille, hättelevään asenteeseen, joka pikemminkin jotta kuva varmuudesta ei rapistu. hämärtää kuvaa tieteestä ja sen paikasta yh- Sarjan toisessa osassa ”Elämä ja tajunta” Valtaojan Pteiskunnassa. Osaksi tämä oli tahatonta, mutta väitän, vieraat biologi Kirsi Lehto ja tajunnantutkija Antti Re- että taustalla oli myös vahvoja tiede- ja uskontopoliittisia vonsuo kävivät välillä hyvinkin kiinnostavaa keskustelua pyrkimyksiä. Sanan ”luonto” käyttö oli näissä pyrkimyk- tietoisuuden ja kielellisyyden luonteesta. Keskustelu oli sissä tärkeässä asemassa. hyvä esimerkki siitä, miten sanan ”luonto” merkitykset Sarjan ensimmäisessä osassa ”Kaikkeuden alku” Val- ovat muuntuvaisia tieteellisessä keskustelussa laajem- taoja ja Kari Enqvist korostivat modernin luonnontieteen minkin, ei vain propagandistisessa puheessa. Lehto ja jatkuvuutta inhimillisen uteliaisuuden ja käytännön op- Revonsuo esittivät perusteltuja näkemyksiä esimerkiksi pimisen kanssa kautta historian. Kuten Enqvist toista- kielellisyyden luonteesta mutta jumittuivat taittamaan miseen esitti, ”luonto” on vain jotain, jota tiede yksin- peistä siitä, onko se ”luonnollista” vai ei. Vaikka heidän kertaisesti katselee, ja testaa teorioitaan sen avulla. Hänen näkemyksensä eivät lopulta eronneet suuresti, he käyt- tietoisen naiivi rinnastuksensa oli, että me tiedämme Tal- tivät sanaa ”luonto” osin eri merkityksissä. Revonsuon linnan olevan olemassa, mikäli käymme lahden yli katso- kulttuurin vastakohdaksi määrittämä luonto piti sisällään massa, onko se siellä. Suhteemme kaukaisiin kosmoksen hyvin paljon, myös kasvuympäristön myötä muuntuvat ilmiöihin on ikään kuin periaatteessa samanlainen. ja kehittyvät kyvyt, kun Lehdon käyttämänä ”luonto” Jokainen luonnontieteilijä, etenkin kosmologi, tietää viittasi paljon selkeämmin geneettiseen perimään. Kiistan oman työnsä perusteella, miten suuri merkitys tieteelli- keskeisyyttä selittää se, että tällainenkin puhe liittyy tie- sellä mallintamisella ja havaintojen teorialatautuneisuu- depolitiikkaan. Kyse on siitä, mille tieteenalalle noiden della on tieteellisessä työssä. On yhtä lailla ilmiselvää, että ilmiöiden tutkiminen kuuluu. vaikkapa navigaation tai viljelyn historiassa pyrkimyksenä Sarjan kolmannessa jaksossa ”Missä kaikki ovat?” ei ole ollut niinkään maailman tarkka mallinnus kuin toistui hyvin perinteinen ”luonnon” käyttötapa. Kes- käytännön taito, kun taas kosmologian tiedon intressi on kustelussa otettiin niin sanotun Fermin paradoksin hyvin erilainen. Kysymys ei tietenkään ole siitä, että Val- kautta kyseenalaistamattomaksi lähtökohdaksi ajatus, taoja ja Enqvist ymmärtäisivät tieteen ja tietämisen noin että mikä tahansa älykkyys ja siten kulttuuri pyrkii väis- yksinkertaisesti, vaan he pyrkivät puolustamaan luon- tämättä kasvuun, laajenemiseen ja koko universumin nontieteen auktoriteettia. täyttämiseen, näin myös mahdolliset ulkoavaruuden si- Tässä puhetavassa kritiikin kohde on yleensä puettu vilisaatiot. Tämä moneen kertaan science fictionissakin ”filosofin” tai ”sosiaalisen konstruktivistin” pellen- kyseenalaistettu moderni oletus piilotettiin ennakko-ole- pukuun. Kritiikki suuntautuu kohti ketä tahansa, joka tuksena osaksi matemaattista kaavaa – Valtaojan sanoin kyseenalaistaa tieteellisen tiedon auktoriteetin itsestään- luonnonlaiksi. selvyyden ja korostaa tieteen ja muun yhteiskunnan välisiä kytköksiä aina tiedon luomisen tasolle. Siksi on- iksi tästä sitten pitäisi huolestua – eikö kyse tologiset kysymykset (kuten: ovatko tähdet tuolla?) on ole vain harmittomista yksinkertaistuksista, huomaamatta sulautettava epistemologisiin kysymyksiin Mjotka palvelevat tieteellisen kasvatuksen pää-

88 • niin & n äin 4/2008 määrää? Tässä maailmantilanteessa ei valitettavasti voi merkitystä, vaan eri osapuolet käyttävät sen määrittelyä vain todeta, että yksinkertaistaminen ja popularisoi- välineenä omien näkemystensä oikeuttamiseen. minen on aina välttämätöntä. Naiivilla puheella luon- Väitöskirjatutkimukseni pyrkimyksenä on ollut täl- nosta ja luonnollisuudesta voi olla aivan eri seurauksia laisten ongelmien parempi ymmärtäminen. Niin tieteel- kuin mihin sillä pyritään. Näinpä vaikka itse jaankin lisessä ja poliittisessa keskustelussa kuin arkisemmissakin Valtaojan kanssa pääpiirteissään saman ateistisen ja ma- tilanteissa on tärkeää ymmärtää, että sanoilla ei ole py- terialistisen maailmankuvan, en voi syvää ja ilmiselvää merkitystä. Tämä hyväksyä tapaa, jolla tuolla tavoin ku- on toki tuttua esimerkiksi sellaisten vattu luonnontieteen luonto asetetaan poliittisten termien kuin kestävä ke- vastakohdaksi niin sanotulle hörhöi- hitys kohdalla, jotka määritellään lylle ja ennen kaikkea uskonnolle sen ensin tarkasti, mutta jotka levitessään kaikissa muodoissa. Luonnontieteen laajempaan käyttöön liudentuvat tai ja uskonnon vastakkainasettelu tois- käyvät lopulta liki tyhjiksi, sillä ne tuikin läpi sarjan. voivat tarkoittaa melkein mitä ta- Tässä onkin Valtaojan edustaman hansa. tiedesodan toinen ja paljon tärkeämpi Mutta kulttuurisesti keskeisten kohde: hän näkee puolustavansa sanojen kuten ”luonto” kohdalla on- tiedettä tietämättömyyttä vastaan. gelmat ovat monisyisempiä, ja mo- Ajankohtainen ja ymmärrettävästi nimerkityksisyyttä on usein vaikea hämmennystä aiheuttava tausta on huomata. Niillä on vahva asema, uskonnollisen politiikan vaikutus ja esimerkiksi oppikirjojen kautta tieteelliseen tutkimukseen ja sen jul- tietyt vakiintuneet merkitykset saavat kiseen asemaan. Hyvä esimerkki on tukea ja uusiutuvat. Yksi vallitseva evoluutioteoria, jonka asema on jul- sanan ”luonto” merkitys, joka toimii kisessa keskustelussa alkanut rapautua ennakko-oletuksena, on luonto ei- ennen kaikkea Yhdysvalloissa. inhimillisenä ympäristönä. Tästä huolimatta sanan mer- Juuri tällaisessa tilanteessa militanttien tieteen puolus- kitykset muuttuvat yhdessä ja samassa keskustelussa tajien yksinkertaistava ja vastakohtaisuutta korostava pu- helposti, ja näitä muutoksia voidaan käyttää hyväksi kes- hetapa osuu helposti omaan nilkkaan. Evoluutioteorian kustelunaiheen vaihtamiseen, oman näkemyksen puolus- kuvaus ilmiselvänä ja ongelmattomana monoliittina, tamiseen tai toisen tekemiseen naurunalaiseksi. luonnon kertomuksena, päätyy helposti vieraannut- Väitöskirjassani kehitän välineitä, joilla tällaisia mer- tamaan ihmisiä luonnontieteestä. Evoluutioajattelussa on kityksen ristiriitoja ja siirtymiä voisi havaita ja ymmärtää. tälläkin hetkellä käynnissä monia kiintoisia ja mahdolli- Tarvitsemme näitä ajattelun välineitä ensinnäkin torju- sesti mullistavia kiistoja, joissa aiemmin selvinä pidettyjä aksemme sitä, että meihin tai muihin yritetään vaikuttaa käsityksiä joudutaan muuttamaan. Muuntuvuus on olen- merkityksen muutoksilla. Toiseksi päästäksemme ulos nainen osa mitä tahansa tiedettä. Mutta nämä kiistat keskustelun umpikujista, joissa merkitysten erot estävät herättävät tietysti epäluuloa ja epäuskoa ihmisessä, jolle osapuolia ymmärtämästä toisiaan. Mutta kolmanneksi on tuputettu evoluutioteorian yksinkertaistettua kuvaa merkitysten muutosten tuntemus opettaa myös tekemään ja siihen liittyvää naiivia kuvaa tieteellisestä tiedosta retorisia väliintuloja silloin, kun vakiintuneet ja luutuneet ”luonnon katsojana”. Aivan samalla tavalla naivistinen käsitystavat estävät ajattelun uudistumista. Pyrkimykset kuva kosmologiasta kaukaisten Tallinnojen katsojana pi- sanokaamme ”käsitteelliseen hygieniaan”, jossa perätään kemminkin vieraannuttaa esimerkiksi uskovan ihmisen sanojen oikeita ja tarkkoja merkityksiä tienä ongelmat- tieteellisestä asenteesta, kun hän törmää tieteenalan epä- tomaan kommunikaatioon, ovat naiiveja. Ensinnäkin, sa- varmuuksiin ja mysteereihin. nojen merkitysten muuntuvuus lienee kielenkäytön vält- tämätön ja myös äärimmäisen hyödyllinen piirre. Toiseksi Luonnon” merkityksen muutoksilla tehdään jatku- kielelliseen hygieniaan pyrkivät ohjelmat tahtovat nojata vasti politiikkaa niin tieteessä kuin kulttuurissamme naiiville näkemykselle keskustelun avoimuudesta. ”Luon- ”laajemminkin. Ilmastonmuutoskeskustelussa kiistely nosta” tullaan aina puhumaan, joten tarvitaan käytännön muutosten luonnollisuudesta tai luonnottomuudesta taitoa, ei parempaa sanakirjamääritelmää. liittyy paitsi ihmislähtöisten päästöjen merkitykseen myös Vaikka erittelenkin tässä työssä erilaisia sanan yleisemmin vastuun ja syyllisyyden määrittelyyn. Luon- ”luonto” merkityksiä ja käytän heuristisia välineitä käsite nollisuuden väitteeseen voi piiloutua myös oletus, että (concept) ja käsitys (conception) niiden tarkasteluun, en asialle ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Toinen esi- pyri rakentamaan sanan merkitysten luokittelua, joka merkki on kiihkeä keskustelu ihmistoiminnan, vaikkapa olisi toimiva missä tahansa kontekstissa. Luokitteluiden kriminaalisuuden selittämisestä jossa on väännetty kättä ongelmana on se, että niiden on vaikea tavoittaa merki- ennen kaikkea luonnontieteiden ja ihmistieteiden suh- tyserojen kontekstisidonnaisuutta – että luonnon merki- teesta. Tässä keskustelussa ei ”luonnolla” ole ilmiselvää tyksen erot ovat riippuvaisia aiheista, joista puhutaan – ja Valokuvat: Pauliina Leikas Pauliina Valokuvat: niiden käyttöön liittyvää valtaa.

4/2008 niin & n äin • 89 ’Luonnon’ merkityksen muutoksilla tehdään jatkuvasti politiikkaa niin ”tieteessä kuin kulttuurissamme laajemminkin.”

ykypäivän keskustelut ja niihin liittyvät ole- ja oikea sanoma, hänen todellinen filosofiansa, ja siihen tukset ovat kuitenkin niin vahvoja ja meitä liittyen sanan ”luonto” varsinainen filosofinen merkitys. Nlähellä, että tarvitsemme intellektuaalista etäi- Siitä poikkeavat merkitykset voidaan työntää sivuun ei-fi- syyttä. Siksi olen lähestynyt aihetta historiallisen esi- losofisen tekstin alueelle, pelkäksi sanahelinäksi, virheiksi merkin kautta. Tutkimuskohteeni on yksi Jean-Jacques tai jopa osoitukseksi Rousseaun ristiriitaisuudesta. Jälkim- Rousseaun tunnetuimmista teoksista, Tutkielma ihmisten mäisessä tapauksessa on ollut tapana rakentaa ikään kuin välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista. Tähän kaksi Rousseauta, kaksi perussanomaa, joiden välille jää tarkoitukseen tutkimuskohde on oivallinen ensinnäkin ratkaisematon jännite. siksi, että sanan ”luonto” merkityksestä teoksessa on kiistelty loputtomasti ja toiseksi siksi, että Rousseau tun- sitän väitöskirjassani uudenlaisen tulkinnan, jossa netaan eräänlaisena luonnon filosofina, sanan mitä mo- tarkastelen Tutkielman Rousseauta filosofisena ninaisimmissa merkityksissä. Etoimijana, joka yhden selkeän filosofisen väitteen Rousseaun teoksen tarkastelu toimii tutkimuksessani tai systeemin sijaan osallistuu teoksen kautta moniin fi- esimerkkinä, jonka avulla voimme oppia sanan ”luonto” losofisiin keskusteluihin samanaikaisesti. Rousseaulla filo- problematiikkaa myös omana aikanamme. Edellä mai- sofiaa ei voi erottaa selkeäksi itsenäiseksi tieteenalaksi tai nittuja käsitteellisiä välineitä voidaan myös kehittää näkökulmaksi – ei ole siis mielekästä eritellä hänen ”varsi- ympäristössä, jossa lukijan on helpompi lähestyä niitä naista” näkemystään ja luontokäsitettään. Sen sijaan Tut- avoimin mielin. kielman puhtaan luonnontilan kuvaus ja sitä seuraava his- Rousseaun teos ilmestyi vuonna 1755. Hän kirjoitti toriallinen narratiivi ovat kirjallisia välineitä, joiden avulla sen osallistuakseen Dijonin akatemian kirjoituskilpailuun, Rousseau kykeni kyseenalaistamaan aiempia näkemyksiä jossa kysyttiin vastausta kysymykseen: ”Mikä on ihmisten ja avaamaan uusia keskustelun alueita. välisen eriarvoisuuden alkuperä ja onko se luonnonlain Rousseaun tekstin näennäiset ristiriitaisuudet tulevat oikeuttama?” Teos sisältää fiktiivisen ihmiskunnan kehi- ymmärrettäviksi lukemalla teosta neljän yhtaikaisen filoso- tyskertomuksen hyvin alkeellisesta luonnontilasta kohti fisen motiivin valossa. Olen nimennyt nämä motiivit filo- kaupungistuvia yhteiskuntia. Tähän teokseen on po- sofiseksi kritiikiksi, aikalaisyhteiskunnan kritiikiksi, filoso- puläärissä keskustelussa liitetty Rousseaun kutsuhuuto fiseksi antropologiaksi ja poliittiseksi filosofiaksi. Osoitan ”Takaisin Luontoon!” ja ajatus luonnontilan ihailusta. tutkimuksessani, että puhtaan luonnontilan kuvauksen Tämän kutsuhuudon yksinkertaiset tulkinnat, jopa sen sisällöllinen huojunta ja tietyt tekstuaaliset ristiriidat olemassaolo, on kuitenkin Rousseau-tutkimuksessa ky- johtuvat siitä, että Rousseau käyttää tätä samaa kuvausta seenalaistettu, eikä niihin juuri enää viitata. moneen eri tarkoitukseen. Samalla tavalla sanan ”luonto” Rousseaun kuvaaman ”puhtaan luonnontilan” mer- merkitykset teoksen jälkiosan historiallisessa kertomu kityksestä ja koko teoksen perimmäisestä viestistä on Ville Lähteen väitöskirja Rousseau’s Rhetoric of Nature kuitenkin kiistelty Rousseau-kirjallisuudessa jatkuvasti. (TUP, 2008) on saatavilla verkko-osoitteesta http://acta. Kiistely tiivistyy kahteen ydinkysymykseen: Mikä on uta.fi/teos.phtml?11110 ksessa tulevat ymmärrettäviksi, teoksen alkuosan puhtaan luonnontilan, alkuihmisen täy- kun niitä tarkastellaan eri motiivien kautta. Niinpä ”luon- dellisen yksinäisyyden, filosofinen funktio, ja missä suh- nolla”, ”luonnonihmisellä” tai ”luonnontilalla” ei ole yhtä teessa se on teoksen jälkipuoliskon historialliseen kehi- aitoa merkitystä, vaan ne määrittyvät näihin filosofisiin tystarinaan? Teos nimittäin jakaantuu kahteen pääosaan, motiiveihin liittyvien avainkysymysten kautta. jotka ovat käsittelytavaltaan hyvin erilaisia, ja ennen Tutkimuksessani osoitan myös, miten Rousseau kaikkea sanan ”luonto” merkitykset vaikuttavat sekä käytti sanan ”luonto” merkityksen muutoksia hyväkseen niiden välillä että osien sisällä hyvin ristiriitaisilta. eri tavoin. Esimerkiksi kritisoimalla edeltäjiensä ja aika- Väitöskirjani alkupuolella osoitan, että tulkinta- laisfilosofien näkemyksiä luonnontilasta oman puhtaan kiistoja on ylläpitänyt oletus siitä, että teoksen tekstu- luonnontilan käsityksensä avulla Rousseau pystyi huo- aalisen ristiriidan takaa on löydettävissä Rousseaun yksi maamatta muuttamaan keskustelun ehtoja. Merkityksen

90 • niin & n äin 4/2008 muutoksen avulla hän kyseenalaisti ajatuksen perimmäi- gelmien parempaan ymmärtämiseen. Erittelemällä sanan sestä ihmisolemuksesta ja siirsi keskustelun ihmisyyteen ”luonto” merkityserojen asteita ja laatuja ja osoittamalla historiallisesti kehittyvänä, ennen kaikkea ihmiseen merkityksen siirtymiä voidaan jäljittää ja paljastaa retorista väistämättä suhteiden kautta elävänä. Samoin hän siirsi valtaa. Rousseau-luentani on kuitenkin myös vahva argu- keskustelun yhteiskunnallisten instituutioiden kuten yk- mentti sen puolesta, että tällaista käsitteellistä oppimista sityisomaisuuden legitimiteetistä pois abstraktin oikeu- on hyvin vaikea yleistää säännöiksi. Tietyt kehittämäni tuksen perspektiivistä ja pohti niitä historiallisina luo- apuvälineet soveltuvat ensisijaisesti Rousseaun ja ajan fi- muksina, jotka vaikuttavat ihmisten kehitykseen. Hän losofisten keskusteluiden ymmärtämiseen, eikä niiden halusi avata itse kysymykset ihmisyydestä, oikeudesta ja soveltaminen suoraan tähän aikaan olisi kovin mielekästä. eriarvoisuudesta uudella tavalla. Toiset niistä ovat hedelmällisiä sinällään. Ajattelun vä- lineet, kuten mitkä tahansa työkalut, on muokattava tar- äitöskirjani tarjoaa uuden ja hedelmällisen nä- koituksiaan varten. Tämä soveltava työ on luonteva tie kökulman Rousseau-tutkimukseen. Tutkielman jatkaa tutkimustyötä. Vtulkinnassa osoitan, miten tekstuaalinen evi- Pyydän teitä, arvoisa professori Róbert Haraldsson, denssi on löydettävissä soveltamalla väitöskirjan alussa humanistisen tiedekunnan vastaväittäjänä esittämään ne muotoilemiani käsitteellisiä välineitä. Tämän tulkinnan muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antamaan ai- selkeä etu on, että se ei vaadi minkään Tutkielman osan hetta. I now call upon you, Professor Róbert Haraldsson, Op- sivuuttamista tai vähättelyä. Väitöskirjassani sivuan monia ponent appointed by the Faculty of Humanities, to present mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita, kuten ”luonnon” whatever critical comments you consider my dissertation calls merkityksen muutosten tutkimusta Rousseaun poliitti- for. sessa filosofiassa yleisemmin, tai teoksen Émile tulkintaa samankaltaisella välineistöllä. Ville Lähteen väitöskirja Rousseau’s Rhetoric of Nature Näitä metodologisia löydöksiä voidaan myös soveltaa (TUP, 2008) on saatavilla verkko-osoitteesta http:// tämän esityksen alussa kuvattujen ajankohtaisten on- acta.uta.fi/teos.phtml?11110

Viisi päivää ja yksi yö tiedettä. Ota selvää mihin johtaa tieteen evoluutio! • Keskusteluja • Luentoja • Näyttelyitä • Päivän paineja • Planetaarioesityksiä • Tiedeteatteria • Päivystäviä professoreita • Kirjamyyntiä • Tieteiden yö • Nuorten päivä ja paljon muuta • Kansainvälinen tähtitieteen vuosi 2009 avataan päivien aikana! www.tieteenpaivat.fi • Parhaat suomalaistutkijat ja ulkomaisia puhujia • Yli 260 esiintyjää • Vapaa pääsy! Mukana myös Niinniin & Näin!näin !

Tieteen päivät ’09 eVoluutio helsingin yliopiston päärakennus, fabianinkatu 33 7.–11.1.2009

4/2008 niin & n äin • 91 92 • niin & n äin 4/2008 Jukka Mäkinen & Arno Kourula Yritysvastuun politiikkaa Yritysvastuusta on tullut yhteiskunnassamme elävä päivänpoliittisen keskustelun aihe. Akateemisessa maailmassa yritysvastuu nähdään puolestaan epäpoliittisena kysymyksenä. Tarkasteltaessa akateemista yritysvastuudebattia moraalisen työnjaon käsitteen avulla näkyviin tulee kuitenkin poliittinen ohjelma, jolta puuttuvat poliittiset perustelut. Tilanteen korjaaminen vaatii merkittävää poliittisen teorian panosta akateemiseen yritysvastuukeskusteluun.

ohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kat- Vaikka yritysvastuu on yhteiskunnallisessa arjessa po- sotaan olevan kriisissä: yhteiskunnassamme liittinen aihe, sitä lähestytään akateemisessa maailmassa on käynnissä poliittisen vallan uusjako.1 Tässä pääsääntöisesti epäpoliittisena kysymyksenä. Sitä käsi- prosessissa perinteinen poliittisten ja sosiaa- tellään etenkin liike-elämän etiikan ja liiketaloustieteen listen instituutioiden valta saa uusia muotoja, aloilla, joissa liikeyrityksille määritellään yhä laajempia Pja julkisten rakenteiden vastuita siirtyy yhä enemmän ta- yhteiskunnallisia velvollisuuksia.5 Vastuullisen yrityksen loudellisille instituutioille ja toimijoille. Muutoksen taus- olisi mentävä vapaaehtoisesti eksplisiittisiä taloudellisia talla nähdään usein uusliberaalit tulkinnat globalisaation intressejään ja lain vaatimuksia pidemmälle sosiaalisten vaatimista yhteiskunnallisista käytännöistä.2 Globaalien, tehtävien ja yhteiskunnallisten päämäärien tavoittelussa.6 kansallisten ja paikallisten voimien leikkauspisteissä ope- Akateemisen valtavirran perusteet laajennetulle yritys- roivat liikeyritykset3 voivat toimia tämän vallan uusjaon vastuulle eivät kuitenkaan ole poliittisia vaan instrumen- kanavina, ja niistä näyttäisi tulevan merkittäviä yhteis- taalisia. Alalla korostetaan sitä, että laajan yritysvastuun kunnallisen vastuun kantajia. tekniikat ovat yrityksissä strategisessa käytössä siten, että Kun uusliberalismin väitetään rantautuneen yritysten suorituskyky tehostuu.7 Ihanteena onkin yritys, Suomeen4, yritysvastuusta on tullut samalla kuuma jolla on hallussaan mahdollisimman laajan yritysvastuun puheenaihe tiedotusvälineissä: Kemijärvi–Stora Enso, työkalut tehokkaasti integroituna sen kilpailustrategiaan.8 Bochum–Nokia ja Turkmenistan–Nokia/NSN ovat Akateemisessa keskustelussa on usein kyse tämän strate- tuttuja tapauksia. Teemaa puidaan myös akateemisen gisen yritysvastuun kehittelystä ja sen käytännön tavoit- maailman foorumeilla, liike-elämän ammattilaiset ja telun seuraamisesta ilman normatiivisia kannanottoja ja tieteilijät kokoontuvat pyöreiden pöytien ympärille de- keskustelua yhteiskunnasta.9 batoimaan yritysvastuusta, ja aiheesta voi päätyä väitte- Artikkelimme tavoite on tuoda julki yritysvastuun

Valokuva: Oskari Oinonen Oskari Valokuva: lemään lähikapakassa. poliittisuus ja saattaa poliittinen yritysvastuu poliittisen

4/2008 niin & n äin • 93 teorian piiriin. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii ylit- yritysvastuukeskustelun valtavirta ei hyväksy Friedmanin tämään sellaisen tieteellisen työnjaon, jossa liiketalous- kapeaa käsitystä yrityksen sosiaalisesta roolista vaan tieteen ja liike-elämän etiikan yritysvastuukäsitykset sekä pyrkii esittämään sille vaihtoehtoisen laajemman näke- poliittisen teorian yhteiskuntakäsitykset eivät kohtaa. myksen.13 Luonteva tapa edetä on esitellä integroiva käsite, joka Vaikutusvaltaisin lähestymistapa, joka yritysvastuu- tuotuna kyseisten tieteenalojen rajapinnalle mahdollistaa debatissa marssitetaan Friedmanin kantaa vastaan, on tiederajat ylittävän ilmiön poliittisen luonteen systemaat- R. Edward Freemanin kuuluisaksi tekemän sidosryhmä- tisen tarkastelun. Näemme moraalisen työnjaon tällaisena teorian varaan rakentuva laajennettu käsitys yritysvas- käsitteenä. tuusta.14 Freemanin teoretisointeihin tukeutuvassa ajat- Poliittisessa filosofiassa moraalisen työnjaon käsite telussa yrityksen sosiaalinen vastuu ei rajoitu sen yhden viittaa yhteiskunnallisen vastuun jakoon keskeisten po- sidosryhmän eli osakkeenomistajien taloudellisten etujen liittisten ja sosioekonomisten instituutioiden ja toimi- ajamiseen. Osakkeenomistajien lisäksi yrityksellä on joiden välillä. Osoitamme, että käsite mahdollistaa yritys- muita sidosryhmiä, joihin johdolla on luottamukseen vastuun poliittisen luonteen hahmottamisen ja yhdistää perustuva suhde, joka tuottaa yritykselle laajennetun vas- hedelmällisesti poliittista teoriaa ja liiketaloustieteen ja tuiden joukon.15 liike-elämän etiikan yritysvastuukeskusteluja. Väitämme, Kapeasti tulkittuna yrityksen sidosryhmiä ovat sen että ilman tätä näkökulmaa yritysvastuun suhde demo- menestyksen kannalta elintärkeät ryhmät kuten asiak- kratiaan jää hämäräksi ja omaksutaan helposti naiivi kaat, työntekijät, osakkaat, alihankkijat ja paikallisyh- suhde poliittisiin ohjelmiin. Moraalisen työnjaon näkö- teisöt. Laajemmin nähtynä yrityksen vastuun piiriin kuu- kulma auttaakin arvioimaan eri yritysvastuukäsitysten luvat kaikki ne ryhmät ja yksilöt, joihin yritys vaikuttaa yhteiskunnallisia vaikutuksia ja tuo yritysvastuun poliit- ja jotka voivat vaikuttaa yritykseen.16 Raimo Lovion tisen teorian piiriin. Näkökulmasta on mahdollista saada mukaan sidosryhmälähestymistavassa yrityksen suhdetta lisävaloa myös siihen, miten uusliberalismin mahdollinen sidosryhmiin ei kutisteta taloudelliseksi kysymykseksi, rantautuminen yhteiskuntaamme ja laajeneva yritys- vaan yritys nähdään laajemman sosiaalisen hyvinvoinnin vastuu liittyvät toisiinsa. edistäjänä. 17 Akateemisissa keskusteluissa on esitetty myös pidem- mälle meneviä yritysvastuun käsitteellistyksiä, joiden kat- Laajeneva yritysvastuu sotaan heijastavan yritysten vallan kasvua globalisaation Akateemiset esitykset yritysvastuusta lähtevät usein liik- aikakaudella. Yritykset voivat paikata luontevasti valtio- keelle Milton Friedmanin näkemysten esittelyllä10. Fried- vallan kykenemättömyyttä hoitaa perustehtäviään avoi- manille yritysvastuu on lain säätämää osakkeenomistajien messa maailmantaloudessa.18 Esimerkki tästä ajattelusta taloudellisen edun maksimointia.11 Hän katsoo, että yri- on Cranin ja Mattenin laajennettu yrityskansalaisuuden tysjohto on suoraan vastuussa yrityksen omistajille, jotka idea, jonka pohjalta toimivat yritykset eivät enää kursaile odottavat johdolta maksimaalista taloudellista tulosta. ottaessaan hoitaakseen valtiovallalle perinteisesti kuuluvia Tämän tehtävän hoitaminen on Friedmanin mukaan vastuita, vaan niistä tulee avoimesti poliittisia toimijoita riittävän haastavaa, ja johtaja voi haudata sosiaaliset nä- yhteiskunnassa. Yritykset omaksuvat julkiselle sektorille kemyksensä toimiessaan ammatillisessa roolissaan, koska ennen kuuluneita ihmisten kansalaisoikeuksien, poliit- hänellä ei ole tässä yhteydessä mandaattia toimia polii- tisten oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien hallinnointiin tikkona tai virkamiehenä. Lisäksi johdolta voi puuttua liittyviä velvollisuuksia. Vastuullisuuden ideaalina yritys- sosiaalisten kysymysten hoitamiseen tarvittavaa asiantun- kansalaisuudessa onkin yritys, johon poliittinen aktii- temusta, osaamista ja resursseja.12 Kuten arvata saattaa, visuus yhteiskunnassa voi kanavoitua entistä vahvemmin

94 • niin & n äin 4/2008 perinteisten kanavien sijaan. Yrityskansalaiseksi itsensä libertarismiksi. Sen pääedustajia ovat Friedmanin ohella mieltävä yritys pyrkii yhteiskunnan poliittisen vallan- ja filosofit tai taloustieteilijät Friedrich Hayek, Ludwig von vastuunjaon keskiöön.19 Mises, Robert Nozick, James M. Buchanan ja David Gauthier.25 Yhteiskunnallisena ideaalina ajatussuuntauk- sessa on pohjoismaisesta näkökulmasta ohut ’yövartija- Akateemista yritysvastuun politiikkaa valtio’, jonka tehtävät ovat rajoittuneet yksilöiden, yhdis- Vaikka yritysvastuun määritelmää on laajennettu akatee- tysten ja yritysten välisten sopimusten ylläpitämiseen sekä misessa keskustelussa, sen yhteiskunnallista kontekstia tai toimijoiden suojelemiseen. Tätä laajemman auktoriteetin poliittista oikeutusta ei käsitellä. Keskustelua hallitsee in- omaava valtio nähdään tunkeilevaksi ja holhoavaksi.26 strumentalistinen lähestymistapa. Avainkysymyksiä ovat Friedmanilla ohuen yhteiskuntarakenteen ihanne ja yritysvastuun muotojen, työkalujen ja johtamistapojen kapea yritysvastuu tulevat kuitenkin samassa paketissa. suhteet yrityksen taloudelliseen tai sosiaaliseen menes- Yritysten tehtävä on mainittu osakkeenomistajien varalli- tykseen.20 Lähestymistavan ihanteena on yritys, jolla on suuden maksimointi vallitsevan lainsäädännön puitteissa.27 hallussaan mahdollisimman laaja(n) yritysvastuun työ- Valtion tehtävä on puolestaan ylläpitää lakia ja järjes- kalupakki tehokkaasti kilpailustrategiaan integroituna.21 tystä, määritellä omistusoikeudet ja muut taloudellisen Tavoitteena on siis strategisen yritysvastuun ideaalin ke- pelin säännöt, ratkoa sääntöjen tulkintaa koskevat kiistat, hittely ja sen käytännön toimeenpanon tarkastelu sivusta saattaa voimaan sopimukset, edistää kilpailua ja tarjota ”tieteellisen puolueettomuuden hengessä”22. Tästä näkö- rahajärjestelmä. Hänen mukaansa ”valtiovallalla on huo- kulmasta huomion kiinnittäminen yritysvastuun poliit- mattavasti rajoitetummat toiminnot ja se pidättäytyy tisuuteen hämärtää positiivista kuvaa vastuullisuudesta lukuisista aktiviteeteista, joita nykyinen valtio hoitaa Yh- yritysten kilpailuedun lähteenä.23 dysvalloissa ja muissa länsimaissa.”28 Akateemisen keskustelun vaikenemista yritysvastuun Akateemisen yritysvastuukeskustelun valtavirta on poliittisuudesta tukee myös laajenevan yritysvastuun pyrkinyt korvaamaan kapean yritysvastuukannan laa- nauttima positiivinen eettinen imago, joka ehkäisee jemmalla. Friedmanin poliittinen teoria on kuitenkin ilmiön laajempaa yhteiskunnallista arviointia. Norma- saanut jäädä alalla taustaoletukseksi. Esimerkiksi Free- tiivinen etiikka ”integroituu” valtavirtakeskusteluun manin sidosryhmäteorian pohjalle rakentuvan laajen- pääasiassa siten, että vapaaehtoisesti eettisten vastuiden netun yritysvastuukäsityksen kritiikki koskee Friedmanin ja hyväntekeväisyystehtävien hoidon maksimoiva yritys yritysvastuukäsitystä, eikä hänen poliittista teoriaansa.29 edustaa valveutuneen ja vastuullisen yrityksen ideaalia.24 Myöskään Cranin ja Mattenin yrityskansalaisuuden Yritysvastuu voidaan siis kehystää niin, että poliittinen ideassa ei tarkastella systemaattisesti Friedmanin poliit- keskustelu teemasta vaimenee. tista teoriaa.30 Akateeminen yritysvastuukeskustelu ei ole myöskään Libertaristisen poliittisen teorian jättäminen tausta- irrallaan laajentuvasta yritysvastuun liiketoiminnasta, oletukseksi sopii alaa hallitsevalle instrumentalistiselle jolla on vaikutuksensa myös tieteessä vahvoina pidet- paradigmalle, joka pyrkii tuottamaan sekä laajan yritys- tyihin yritysvastuun käsitteellistyksiin. Esimerkiksi kon- vastuun ymmärryksen että strategisesti uskottavan yri- sultit myyvät tavallisesti vastuutuotteillaan yrityksille tysvastuun käsitteellistyksen. Libertarismi minimivaltio- kilpailuetua suhteessa toisiin yrityksiin. Yritysvastuu ideoineen tarjoaa runsaasti tilaa laajalle yritysvastuulle, on luontevaa käsittää tässä yhteydessä laajojen yritys- koska libertarismi jakaa yhteiskunnassa vastuuta julkisten vastuukäsitysten mukaisesti eikä viranomaisten kanssa poliittisten ja sosiaalisten instituutioiden sijaan juuri lii- avoimessa yhteistyössä tehtäväksi yhteiskuntarakenteen keyritysten kaltaisille taloudellisille toimijoille.31 Laa- kehittämiseksi. Samaten vaikka monet kansalaisjärjestöt jenevan yritysvastuun libertaristisen poliittisen taustan yrittävät pitää tarmokkaan ”vallan vahtikoiran” tavoin näkyvä liputtaminen voisi kuitenkin politisoida liiaksi huolta yritysten sanojen ja tekojen vastaavuudesta, niiden yritysvastuuta ja heikentää sen strategista uskottavuutta. oman toiminnan oikeutus tulee edellyttäneeksi vastin- Lähestymistapa mahdollistaa myös laajenevan yritys- parikseen laajan yritysvastuun. Työskentely enemmän vastuun eettisen imagonrakennuksen, koska libertaris- tai vähemmän tietoisesti tällaisen käsityksen yleisen us- tinen taustaideologia korostaa moraalisena arvona talou- kottavuuden puolesta on näiden järjestöjen toiminnan dellisten toimijoiden vapaaehtoista itsesäätelyä. Kiinnos- olennainen vaikkakin vähälle julkiselle huomiolle jäävä tavasti vasta laajan yritysvastuun saatua tukevan aseman ulottuvuus. alalla on laajenevan yritysvastuun teoreetikko Freeman Instrumentaalisen suuntauksen poliittiset impli- ryhtynyt puhumaan julkisesti lähestymistapansa poliit- kaatiot tulevat kuitenkin ilmi, kun tarkastellaan sen edus- tisesta taustasta ja mennyt mukaan artikkeleihin, joissa tajien jännitteistä suhdetta kapeaan yritysvastuun määri- hänen sidosryhmälähestymistapansa linkitetään liberta- telmään. Vaikka Friedmanin määritelmää on laajennettu, ristiseen poliittiseen filosofiaan ja managerialistiseen nä- hänen tietyt poliittiset näkemyksensä ovat säilyneet taus- kemykseen yritysvastuusta.32 taoletuksina. Akateemisen yritysvastuukeskustelun poliittisuus voi Yleisesti on tiedossa, että Friedman ei ole ainoastaan kuitenkin olla sekä tietoista että vähemmän tietoista, eikä yritysvastuun teoreetikko. Hänen edustamaansa poliit- ilmiön systemaattista tarkastelua voi rakentaa sen varaan, tista ajattelusuuntausta kutsutaan uusliberalismiksi tai että alan teoreetikot ja toimijat tulevat poliittisesti ulos

4/2008 niin & n äin • 95 kaapista. Yritysvastuun poliittisuuden ymmärtämiseen kustelussa, joka koskee John Rawlsin lähestymistapaa tarvitaankin teoreettisempaa näkökulmaa. Tarjoamme yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Keskustelun tähän tarkoitukseen moraalisen työnjaon käsitettä, jonka ydinteema on, missä määrin yhteiskunnallinen oikeuden- esittelemme seuraavassa sekä arkijärjen että poliittisen fi- mukaisuus on yhteiskunnan keskeisten julkisten insti- losofian käsitteenä. tuutioiden järjestelmän eli yhteiskunnan perusrakenteen tontille kuuluva asia ja mikä on järjestelmän puitteissa operoivien toimijoiden vastuu siitä.35 Moraalisesta työnjaosta Poliittiset teoriat voidaan nähdä erilaisina käsityksinä Yhteiskunnallinen elämä vaatii jäseniltään vastuun kan- sopivasta moraalisesta työnjaosta yhteiskunnassa. Yksi tamista sosiaalisen yhteistoiminnan poliittisiin, talou- poliittisen filosofian tuore tutkimusteema onkin -eri oi dellisiin ja henkisiin edellytyksiin liittyvistä asioista. Sitä keudenmukaisuusteorioiden sisältämien moraalisen työn voidaan kutsua moraaliseksi työksi. Teemme tätä työtä jaon ideoiden kartoittaminen ja arviointi36. Esimerkiksi tavallisesti siihen erityistä huomiota kiinnittämättä arjen libertaristinen yhteiskuntakäsitys sisältää moraalisen eri rooleissa kuten ystävinä, kasvattajina, kansalaisina, ku- työnjaon idean, joka on varsin erilainen kuin angloame- luttajina sekä näiden roolien rajapinnoilla. Ilman suhteel- rikkaisen poliittisen filosofian valtavirran muodostavan lisen kehittynyttä ja kattavasti yhteiskunnan jäseniä kos- liberaalin tasa-arvokäsityksen näkemys sopivasta tavasta kevaa moraalisen työnjaon järjestelmää nykymuotoinen koordinoida moraalista työtä yhteiskunnassa. yhteiskuntaelämä ei olisi mahdollista, ja psykologinen koossapysymisemme olisi ihme.33 Libertaristinen moraalisen työn jako Moraalisen työnjaon käsite viittaakin niihin tapoihin, joilla yhteiskunnassa jaetaan moraalista työtä keskeisten Libertaristinen poliittinen teoria on ollut 1980-luvulta poliittisten ja sosioekonomisten instituutioiden, erilaisten asti muodikas kahlitsemattoman kapitalismin moraalinen käytäntöjen, konventioiden ja rituaalien sekä erilaisten oikeutus. Tälle yhteiskuntakäsitykselle kommunismi ja toimijoiden välillä. Käsite kohdistaa huomion ihmisten sosialismi ovat olleet perinteisesti ideologisia päävihol- tapaan järjestää ja koordinoida yhteiskunnallista yhteis- lisia. Menetettyään vihollisensa reaalisen ilmentymän toimintaansa erilaisten julkisten ja vähemmän julkisten Neuvostoliiton ja sen komentotalouden libertarismi on sääntöjärjestelmien avulla. Tällaisia käytäntöjä tai ins- pyrkinyt edustamaan erilaisten hyvinvointivaltiomallien tituutioita hyödyntäen tuotetaan myös keskeiset yhteis- moraalista kritiikkiä.37 kuntaelämämme moraalisen järjestyksen elementit. Libertaristisen näkemyksen mukaan yhteiskunta ra- Suomalaisen yhteiskunnan sosiaali- ja taloushistoria kentuu historian prosessissa moraalisesti oikein yksit- tarjoaa yritysvastuun kannalta kiinnostavia moraalisen täisten toimijoiden välisen vuorovaikutuksen pohjalta. työnjaon järjestelmien esimerkkejä.34 Kuten tiedetään, Toistensa vapauksia ja omistuksia kunnioittavat toimijat teollistumisen alkuvaiheissa maamme tiettyjä teollisuus- kykenevät tuottamaan keskinäisten sopimustensa poh- paikkakuntia hallitsivat teollisuuspatruunat, jotka toteut- jalta oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja pitämään sitä tivat nykynäkökulmasta laaja-alaista strategista yritysvas- yllä.38 Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ei tule yk- tuuta. Patruunat toimivat olosuhteissa, joissa julkisen sittäisten toimijoiden välisten vapaiden vaihtosuhteiden vallan järjestämä taloudellisen toiminnan moraalinen ulkopuolelta, vaan se syntyy näissä paikallisissa sopimus- infrastruktuuri oli hyvin ohut. Saadakseen yritystensä suhteissa. Tälle ajatusperinteelle paradigmaattinen malli käyttöön työkykyisiä ihmisiä he huolehtivat yritystensä oikeudenmukaisen yhteiskunnan järjestäytymisestä on sijaintipaikkakunnilla ihmisten turvallisuuteen, koulu- idea vapaiden markkinatoimijoiden välisestä vuorovaiku- tukseen, terveyteen, liikkumiseen, asumiseen ja sosiaa- tuksesta.39 liseen kanssakäymiseen liittyvien perustarpeiden toteu- Libertarismissa toimijoiden keskinäisen vuorovaiku- tumisesta. Näistä teollisuuskeskuksista tuli kuitenkin tuksen ylittävät yhteiskunnalliset taustarakenteet ovat vaiheittain hyvin erilaisia moraalisen työjaon järjestelmiä, tarpeen vain siinä määrin kuin ne tukevat toimijoiden kun suomalaisen hyvinvointivaltiopolitiikan edetessä pat- omistusoikeuksien kunnioitusta ja negatiivisesti ymmär- ruunat siirsivät yritystensä keskeiset sosiaaliset vastuut rettyä vapautta, joka viittaa ihmisten toiminnan muodol- ympäröiville kunnille, joista tuli julkisia palveluntuotan- listen esteiden puuttumiseen. Kaikki moraalisesti arvokas tojärjestelmiä. sijoittuu yksittäisten toimijoiden välisiin suhteisiin, ja yh- Tutustuminen patruunatalouteen osoittaa, että yh- teiskunnan julkinen moraalirakenne pyritään pitämään teiskunnan moraalisen työnjaon tapa vaikuttaa myös mahdollisimman ohuena.40 siihen, miten vapaita ja tasa-arvoisia yhteiskunnan jäsenet Libertarismi painottaa siis toimijoiden välisen vuoro- ovat. Moraalinen työnjako onkin poliittinen kysymys vaikutteisen moraalisen työn merkitystä eettisen yhteis- eikä pelkkä tekninen moraalisten resurssien tehokkaan kuntaelämän rakentumisessa. Samalla se vähättelee jul- kohdentamisen ongelma. Käsite on käytössä angloame- kisten ja demokraattisten taustarakenteiden välityksellä rikkalaisessa poliittisessa filosofiassa ja viittaa yhteiskun- tehtävän moraalisen työn roolia vapautta ja omistuksia nallisen vastuun jakoon keskeisten poliittisten ja sosio- kunnioittavassa yhteiskunnassa.41 Libertaristinen moraa- ekonomisten instituutioiden ja toimijoiden välillä. Se lisen työnjaon idea vie myös akateemisessa yritysvastuu- on noussut viime vuosikymmeninä esiin erityisesti kes- keskustelussa huomion pois laajemmista yhteiskunnal-

96 • niin & n äin 4/2008 Poliittiset teoriat voidaan nähdä erilaisina käsityksinä sopivasta ”moraalisesta työnjaosta yhteiskunnassa.”

lisen oikeudenmukaisuuden rakenteellisista kysymyksistä nuksella. Myös nämä elämännäkymiin vaikuttavat tekijät kohti toimijoiden välisiä ja pienemmän mittakaavan vuo- ovat ihmisten valintojen ulottumattomissa. Liberaalin rovaikutuksellisia ongelmia.42 ajattelun ytimessä oleva yksilön itsehallinnon ajatus ajau- tuukin ongelmiin jo lähtökohdissaan.46 Rawlsin liberaalissa tasa-arvoteoriassa katsotaan, että Liberaali näköala sopivalla moraalisen työn jaolla yhteiskunnan jäsenet Angloamerikkalaisen poliittisen ajatteluperinteen val- voivat ottaa elämänsä riittävästi hallintaansa. Rawls olet- tavirtaa kutsutaan usein liberaaliksi tasa-arvoksi.43 Tr a- taakin, että ihmisillä on kollektiivisina poliittisina toi- dition merkittäviä edustajia ovat John Rawls, Ronald mijoina riittävästi liberaalien ihanteiden toteuttamisen Dworkin, Amy Gutmann, Martha Nussbaum, Amartya vaatimaa sosiaalisen todellisuuden hallintakykyä. Rat- Sen ja Thomas Scanlon. Yhdistävän näkemyksen mukaan kaisevaa lähestymistavassa on yhteiskunnan poliittisen ja oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallisia ovat erityi- sosioekonomisen perusrakenteen eli keskeisten julkisten sesti sellaiset ihmisten väliset epätasa-arvoisuudet, jotka instituutioiden järjestelmän demokraattinen säätely ja ovat ihmisten omien valintojen ja vastuun ulottumatto- suunnittelu. Suunnittelu pyrkii siihen, että rakenteessa missa.44 toimijoiden tekemä moraalinen työ ei uusinna vallitsevan Liberaali tasa-arvoperinne näkee juuri yksilön va- yhteiskuntarakenteen epätasa-arvoisuuksia. Lisäksi tavoit- pautta ja vastuuta korostavan libertarismin näiden libe- teena on rakenne, jossa toimijat voivat keskittyä itselleen ralististen perusarvojen kannalta ongelmallisena näke- sopivaan moraaliseen työhön ja jossa yhteiskunnan eri jä- myksenä. Ajatteluperinteessä katsotaan, että libertarismi senten vastuutyö kanavoituu yhteiskunnallisen oikeuden- antaa yksipuolisen negatiivisen vapauden ihanteensa, mukaisuuden kannalta suotuisasti.47 omistusoikeuskäsityksensä ja kehittymättömän moraa- Toisin kuin libertaristit, Rawls väittää, että yksit- lisen työnjakonäkemyksensä nimissä yhteiskunnallisen täisten toimijoiden moraalinen valveutuneisuus ja va- vallan kasautua historian kuluessa siten, että ihmisten it- paasti syntyneiden paikallisten sopimusten kunnioitta- sensä sijaan heidän elämännäkymiensä määrittelijöiksi tu- minen eivät riitä toteuttamaan keskeisiä liberaaleja arvoja. levat historiallisesti muotoutuneet ja vallan kasautumista Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voikin jäädä haa- heijastavat epätasa-arvoiset yhteiskuntarakenteet. Tavalli- veeksi, vaikka kaikki toimijat kunnioittavat vuorovaiku- sesti perinteen edustajat suosittelevat sellaisten yhteiskun- tuksessa toistensa oikeuksia ja reiluja paikallisia taloudel- nallisten instituutioiden kehittämistä, jotka tuottaisivat lisen kanssakäymisen normeja. Ilman yhteiskunnallisten ihmisille yhtäläiset resurssit sekä mahdollisuudet hallita instituutioiden ylläpitämää taustaoikeudenmukaisuutta omaa elämäänsä. Rawlsin tuotantoon pohjautuen45 esit- toimijoiden välisten vuorovaikutusten historiallisesti ka- telemme liberaalin tasa-arvoteorian moraalisen työnjaon sautunut tulos voi olla ihmisten reaalisen vapauden ja näkökulmia. tasa-arvon kannalta ongelmallinen. Jotta ihmiset voisivat Rawlsin liberaali tasa-arvoteoria ottaa ensisijaiseksi olla aidosti ja tasapuolisesti oman elämänsä ohjaksissa, tarkastelun kohteekseen liberaalidemokraattisen yhteis- tarvitaan toimijoiden selän takana moraalista työtä te- kunnan. Sen ytimessä on moraalisen työnjaon näkö- kevää tai taustaoikeudenmukaisuutta ylläpitävää yhteis- kulmasta hahmottuva oikeudenmukaisuuden ongelma. kunnan perusrakennetta.48 Rawls katsoo, että länsimaisen yhteiskunnan perustava Rawlsin liberaalin tasa-arvoteorian edellyttämää taus- oikeudenmukaisuuskysymys koskee sitä, missä määrin taoikeudenmukaisuutta ylläpitävä perusrakenne ei voi ihmiset voivat itse päättää elämästään. Tavallisesti libe- olla libertarismin minimivaltio, koska se antaa ihmisten raali ajattelu lähtee siitä, että ihmisten tulisi voida olla valintojen ulottumattomissa olevien sosiaalisten ja luon- mahdollisimman pitkälle itse vastuussa harkittujen va- nollisten satunnaisuuksien määritellä ihmisten elämännä- lintojensa kautta omasta elämästään. Tämän myös li- kymät49. Sen sijaan tarvitaan yhteiskuntarakennetta, joka bertarismin korostaman individualistisen näkemyksen takaa perustuslaillisesti kansalaisille yhtäläiset ja laajat kannalta haasteellista on, että ihmiset syntyvät myös vapausoikeudet sekä sosioekonomisessa osassaan yhtä- liberaaliin yhteiskuntaan ilman omaa valintaansa, eikä läiset mahdollisuudet ja taloudelliset resurssit. Niiden heillä ole aitoa ulospääsyä tästä rakenteesta. Syntyessään avulla vapauksien ja mahdollisuuksien käyttö on kaikille ihmiset tulevat rakenteeseen, joka sisältää erilaisia sosiaa- aidosti mahdollista. Käytännössä näin tullaan oikeut- lisia lähtöasemia, jotka tuottavat ilman omia valintoja taneeksi liberaalidemokraattisten perusarvojen pohjalta erilaisia elämännäkymiä. Samalla he tulevat osaksi raken- pohjoismaista hyvinvointivaltioihannetta vastaavan yh- netta, joka suosii tiettyjä luontaisia kykyjä toisten kustan- teiskunnan perusrakenne.

4/2008 niin & n äin • 97 98 • niin & n äin 4/2008 Yritysvastuun poliittisia tulkintoja taloudellinen valta tulee hallitsemaan yhteiskunnallista Moraalisen työnjaon käsitteen innostamat pohdinnat elämää kokonaisvaltaisemmin ja se siirtyy demokraat- yhteiskuntarakenteen merkityksestä avaavat uusia mah- tisen poliittisen vallan ulottumattomiin. Mieleen tulevat dollisuuksia yritysvastuukeskustelulle. Käsitteen avulla patruunatalouden ajat.51 erilaiset vastuunäkemykset voidaan suhteuttaa yhteiskun- Yhdistämällä pohjoismainen hyvinvointivaltio ja nalliseen taustaan. kapea yritysvastuu saadaan moraalisen työnjaon järjes- Yhdistettäessä libertaristinen minimivaltio kapeaan telmä, jota kutsumme nimellä hyvinvointivaltio kapealla käsitykseen yritysvastuusta syntyy moraalisen työjaon yritysvastuulla. Järjestelmä on tiivistettynä taulukon 1 järjestelmä, jota kutsumme minimivaltioksi kapealla solussa 3.52 Laajentamalla yritysvastuuta hyvinvointi- yritysvastuulla. Järjestelmä on tiivistettynä Taulukon 1 valtio-oletuksella saadaan puolestaan moraalisen työjaon ensimmäisessä solussa. 50 Tästä järjestelmästä puuttuvat järjestelmä, jota kutsumme nimellä hyvinvointivaltio laa- yhteiskunnan sosioekonomiset rakenteet, jotka voisivat jalla yritysvastuulla. Järjestelmä on taulukossa 1 solussa huolehtia ihmisten sosiaalisten ja taloudellisten lähtö- 4.53 Akateeminen yritysvastuukeskustelun valtavirta ei kohtien tasa-arvoisuudesta sekä tasata ”matkan varrella” ole kuitenkaan tarkastellut näitä soluissa 3 ja 4 tiivis- kasautuvia eroja. Yritykset voivat keskittyä yhteiskunta- tettyjä moraalisen työjaon järjestelmiä eikä liikkumista rakenteen erityissuojeluksessa osakkeenomistajien talou- niiden välillä. Ehkä hyvinvointivaltio on laajenevan yri- dellisten etujen ajamiseen. Tällä järjestelmällä onkin tai- tysvastuun kannalta liian haastava konteksti, kun tarjolla pumus tuottaa epätasa-arvoinen taloudellisen vaurauden on suotuisampi minimivaltiokehys. Toisin kuin minimi- jakauma kansalaisten kesken. valtion ohuus, hyvinvointivaltion laajat julkiset rakenteet Yhdistettäessä libertaristinen minimivaltio laajaan yri- eivät takaa suuria ja helposti valloitettavia markkinoita tysvastuuseen, jossa yritys omaksuu yhä enemmän poliit- laajalle yritysvastuulle ja taloudellisesti vahvoja toimijoita tisia ja sosiaalisia vastuita yhteiskunnassa, saadaan moraa- näiden markkinoiden hyödyntäjiksi. Pohjoismaisten hy- lisen työjaon järjestelmä, jota kutsumme minimivaltioksi vinvointirakenteiden ohentaminen sitä vastoin kasvattaa laajalla yritysvastuulla. Järjestelmä on tiivistettynä Tau- laajan yritysvastuun kysyntää ja tarjontaa. lukon 1 toisessa solussa. Akateeminen yritysvastuukes- Yhteiskunnallisesti merkittäviä ovat siirtymät yhdestä kustelun valtavirta on puolustanut siirtymistä kapeasta yhteiskunnan perusrakennetyypistä toiseen ja laajenevan yritysvastuusta kohti laajaa yritysvastuuta libertaristisella yritysvastuun rooli tällaisten kansalaisten vapauden ja minimivaltio-oletuksella. Suositus tehdään kuitenkin tasa-arvon kannalta mullistavien prosessien yhteydessä. strategisen sidosryhmäjohtamisen tai muiden mana- Näyttäisi siltä, että laajenevan yritysvastuun tekniikat ovat gement-ideoiden nimissä, ilman julkisia yhteiskunnallisia enemminkin osia sellaisissa poliittisissa ohjelmissa, jotka perusteluja. Liikkuminen minimivaltiosta kapealla yri- ovat siirtämässä suomalaista yhteiskuntaa kohti libertaris- tysvastuulla kohti minimivaltiota laajalla yritysvastuulla tisia moraalisen työnjaon järjestelmiä kuin ylläpitämässä voidaan ymmärtää prosessiksi, jossa poliittista valtaa ja pohjoismaista moraalijärjestystämme. Käytännössä tämä vastuuta kanavoidaan yhteiskunnassa epätasa-arvoisen tarkoittaisi taloudellisen vallan yhteiskunnallisen mer- taloudellisen vallan keskittymille eli liikeyrityksille ja kityksen huomattavaa vahvistamista ja demokraattisen

Valokuva: Oskari Oinonen Oskari Valokuva: niiden sidosryhmille. Tässä prosessissa epätasa-arvoinen vallan otteen heikentämistä taloudesta. Taloudessa ei py-

Taulukko 1: Moraalisen työnjaon järjestelmiä Politiikka/Yritysetiikka Libertarismi Liberaali tasa-arvo

Kapea yritysvastuu 1. Minimivaltio kapealla 3. Hyvinvointivaltio kapealla yritysvastuulla yritysvastuulla

Milton Friedman, Björn Varhainen suomalainen Wahlroos hyvinvointivaltio (ks. av. 52)

Laaja yritysvastuu 2. Minimivaltio laajalla 4. Hyvinvointivaltio laajalla yritysvastuulla yritysvastuulla

Akateemisen Tarja Halonen yritysvastuukeskustelun valtavirta Patruunatalous (ks. av. 51)

4/2008 niin & n äin • 99 Matten et.al. 2003. telmä, jossa kuntalaisten arjen rakennus- rittäisi liberaalin tasa-arvoajattelun 19 Crane & Matten 2004. Ks. myös Matten aineet ryhdyttiin vähitellen tuottamaan mukaiseen kansanvaltaistamiseen. et.al. 2003, Matten & Crane 2005. yrityksen ulkopuolisissa julkisissa insti- Yritysvastuu ei ole pelkkä strate- 20 Scherer & Palazzo 2007, Vogel 2005, tuutioissa. Samalla G. A. Serlachiuksen gisen johtamisen teema, vaan se kos- Margolis & Walsh 2003. Mäntän paperitehtaan sidos ympäröivään 21 Porter & Kramer 2006, Wood 1991, paikkakuntaan purkaantui vaiheittain, ja kettaa kansalaisten vapautta ja tasa- Jones 1995. yrityksen johtaminen ”ammattimaistui”. arvoisuutta ja on siten poliittinen 22 Scherer & Palazzo 2007. Tämä tendenssi vahvistui edelleen, kun kysymys. Yritysvastuukeskustelun 23 Vrt. Halme 15.2. 2008. G. A. Serlachius fuusioitui vuonna 1987 onkin omaksuttava poliittisesti avoi- 24 Carroll 1991. Metsäliiton teollisuuden kanssa Metsä- 25 Libertarismista laajemmin Loukola 1994, Serlaksi ja yrityksen pääkonttori siirtyi mempi ja avarampi suhde tutkimus- Saastamoinen 1998, Räsänen 2007. pois Mäntästä. Kun yrityksen ehkäpä kohteeseensa. On irrottauduttava yh- 26 Nozick 1974, Rawls 1996, Mäkinen etäisempi johtamisote vahvistui ja Ser- destä yritysvastuun poliittisesta taus- 2004b. lachiuksen suvun sidos Metsä-Serlaan tasta ja hahmotettava vaihtoehtoja. 27 Friedman 1962. (ja Mäntän tehtaisiin) löystyi, vahvistui 28 Friedman 1962, 34-35. myös Mäntän tehtaiden rationalisointi. Lisäksi alalla olisi käytävä avointa ja 29 Mäkinen & Rolin 2007. Nykyisin näistä tehtaista on jäljellä rationaalista keskustelua eri yritys- 30 Crane & Matten 2004. pehmopaperituotanto osana Metsä- vastuun poliittisten käsitysten välillä. 31 Mäkinen 2004b. liitto- konserniin kuuluvaa MetsäTissue- Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii 32 Freeman & Phillips 2002, Freeman et.al. yritystä. (ks. Mäntän tehtaiden vaiheista 2007. tarkemmin Sivonen 2004) yritysvastuudebatin akateemisen 33 Durkheim 1997/1893, Dasgupta 1993, 53 Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kontekstin laajentamista poliittisen 105. Presidentti Tarja Halonen on ehdottanut teorian suuntaan. 34 Ks. Kettunen 1986, Kuisma 1993, Kos- yritysvastuun laajentamista hyvinvointi- kinen 2001 valtiokehyksessä. Ks. Halonen 2008. 35 Rawls 1971; 1996, Nagel 1991, Cohen Kiitokset Heidi Hirstolle, Simo Järve- 1997; 2000, Murphy 1998, Mäkinen lälle, Marja-Liisa Kakkuri-Knuutti- 2004a; 2004b, Scheffler 2005, Freeman Kirjallisuus lalle, Kai Luotoselle, Ville Lähteelle, 2007. Carroll, Archie, The Pyramid of Corporate Maija-Riitta Ollilalle, Pekka Pälille, 36 Scheffler 2005. Social Responsibility: Toward the Moral 37 Saastamoinen 1998. Kristina Rolinille, Keijo Räsäselle, Management of Organizational Stake- 38 Nozick 1974, Rawls 1996, 262-265. holders. Business Horizons. July-Aug., Petri E. Räsäselle, Ville-Pekka Sorsalle, 39 Räsänen 2007. 1991, 39–48. Armi Temmekselle ja anonyymille 40 Hayek 1995/1944, Nozick 1974. Cohen, Gerald, Where the Action Is: On the refereelle artikkelimme rakentavasta 41 Mäkinen 2004b. Site of Distributive Justice. Philosophy & 42 Marens 2007. kommentoinnista. Public Affairs, 26, 1997, 3–30. 43 Kymlicka 2002; Scheffler 2005. Cohen, Gerald, If You’re an Egalitarian How 44 Kymlicka 2002, 97. Come You’re So Rich? Harvard University 45 Rawls 1971; 1996; 1999a; 1999b; 2001. Press, Cambridge, Mass. 2000. 46 Rawls 1971 luku II. Crane Andrew & Matten, Dirk, Business 47 Rawls 1996, luento VII. Ethics: A European Perspective. Oxford 48 Rawls 1996 luento VII. University Press, Oxford 2004. 49 Rawls 1971, 1996, Mäkinen 2004a, Dasgupta, Partha, An Inquiry into Well-Being Freeman 2007. and Destitution. Clarendon Press, Oxford 50 Suomessa Sammon konserninjohtaja 1993. Viitteet Björn Wahlroos näyttää edustavan tätä Durkheim, Emile, The Division of Labor in 1 Ks. Eräsaari 2002; Heiskala & Luhtakal- kantaa. Hänen mukaansa yritysten teh- Society (De la division du travail social, lio 2006; Julkunen 2001; Saari & Yeung tävä on osakkeenomistajien varallisuu- 1893). Engl. G. Simpson. The Free 2007; Patomäki 2007. den kartuttaminen. Verojen alentaminen Press, New York 1997/1893. 2 Ks. Väyrynen 2001, Heiskala & Luhta- on lisäksi hänelle aina oikeaa yhteiskun- Eräsaari, Leena, Julkinen tila ja valtion yhtiöit- kallio 2006, Moisio 2007. tapolitiikkaa, ja tuloerojen kasvusta on täminen. Gaudeamus, Helsinki 2002. 3 Ks. Tainio & Lilja 2003, Tainio et.al. tässä yhteydessä turha huolestua. Ks. Freeman, Edward, R., Strategic Management: 2003, Tainio 2006. Wahlroos 2007; 2008. A Stakeholder Approach. Pitman, Boston 4 Patomäki 2007, Tienari 2008. 51 Esimerkki tältä ajalta on pieni Mäntän 1984. 5 Crane & Matten 2004, Matten & Crane kunta Pohjois-Hämeessä vuosina 1880– Freeman Edward, R. & Phillips, Robert, 2005, Walsh 2005. 1970, jolloin Serlachiuksen suku pyöritti A., Stakeholder Theory: A Libertarian 6 Ks. McWilliams & Siegel 2001, Godfrey puuhiomoa (vuodesta 1868) ja paperi- Defense. Business Ethics Quarterly. Vol & Hatch 2007. tehdasta (vuodesta 1881 lähtien) ja syn- 12, Issue 3, 2002, 331–349. 7 Ks. Jones & Wicks 1999, Wood 1991, nytti ympärilleen paikkakunnan, joka oli Freeman, Edward, R., Martin, Kirsten, Parmar Jones 1995. jäsenineen vahvasti osa G. A. Serlachius Bidhan, Stakeholder Capitalism. Journal 8 Ks. Porter & Kramer 2006. Oy:n liiketoimintaa. Yyrityksen johdossa of Business Ethics. 74, 2007, 303–314. 9 Scherer & Palazzo 2007 olleet patruunat vastasivat suhteellisen Freeman, Samuel, Rawls. Routledge, London 10 Jones, Parker & ten Bos 2005, 97; Mäki-Mäki- pitkään paikkakunnan asukkaiden lähes & New York 2007. nen & Rolin 2007. koko elämästä. Syntynyttä moraalisen Friedman, Milton, Capitalism and Freedom. 11 Friedman 1962; 1970. työnjaon järjestelmää on kuvattu mm. The University of Chicago Press, Chi- 12 Friedman 1970. Palkkatyöläinen-lehdessä (25.4.2006) cago 1962. 13 Crane & Matten 2004 52 Esimerkki tästä on järjestelmä, joka Friedman, Milton, The Social Responsibility 14 Freeman 1984. syntyi kun Mänttä julkisten palveluiden of Business Is to Increase Its Profits. New 15 Mäkinen & Rolin 2007. järjestelmänä ”ulkoistettiin” 1960- ja York Times Magazine. 13 Sept., 1970. 16 Freeman 1984, 25. 1970- lukujen aikana vaiheittain G. Godfrey, Paul, C. & Hatch, Nile, W. Research- 17 Lovio 2004, 54. A. Serlachius -yhtiöstä tai se itsenäistyi ing Corporate Social Responsibility: An 18 Scherer & Palazzo 2007, Walsh 2005, osana suomalaista hyvinvointivaltiopro- Agenda for the 21sr Century. Journal of jektia. Syntyi moraalisen työnjaon järjes- Business Ethics. 70, 2007, 87–98.

100 • niin & n äin 4/2008 Halme, Minna, Hyödynnä vastuullisuutta inno- 109–120. Society Supplementary Volume 79, 2005, vatiivisesti! http://www.hse.fi/FI/articles/ Matten, Dirk & Crane, Andrew, Corporate 229–253. research/article 110208.htm 5.2.2008. citizenship: Toward an Extended Theo- Scherer, Andreas, Georg, & Palazzo, Guido, Halonen, Tarja, Tasavallan presidentti Tarja retical Conceptualization. Academy of Toward a Political Conception of Corpo- Halosen puhe vuoden 2008 valtiopäi- Management Review. 30, 2005, 166– rate Responsibility: Business and Society vien avajaisissa 5.2.2008. http://www. 179. Seen From a Hebermasian Perspective. presidentti.fi/netcomm/news/showar- McWilliams, Abagail, & Siegel, Donald, Cor- Academy of Management Review. Vol. 32, ticle.asp?intNWSAID=68125 porate Social Responsibility: A Theory of No. 4, 2007, 1096–1120. Hayek, Friedrich, A. Tie orjuuteen (The Road the Firm Perspective. Academy of Man- Sivonen, Pauli (toim.) Under the Eagle’s Wings. to Serfdom, 1944). Suom. Jyrki Iivonen. agement Review. 26, 2001, 117–127. Publications series of the G.A. Serlachius Gaudeamus, Helsinki 1995. Moisio, Sami, Valtiomuutoksen tuottaminen Museum, no. 1, Gösta Serlachius Fine Heiskala, Risto & Luhtakallio, Eeva (toim.), Suomessa Poliittisen maantieteen näkö- Arts Foundation, Mänttä 2004. Uusi jako. Miten Suomesta tuli kilpailu- kulma. Politiikka 4/07, 229–247. Tainio, Risto, & Lilja, Kari, The Finnish busi- kyky-yhteiskunta. Gaudeamus, Helsinki Murphy, Liam, Institutions and the Demands ness system in transition: outcomes, 2006. of Justice. Philosophy & Public Affairs, actors, and their influence. Teoksessa Jones, Thomas, M., Instrumental Stakeholder 22, 1998, 267–292. Czarniawska, B. & Sevon, G. (toim.) The Theory: A Synthesis of Ethics and Eco- Mäkinen, Jukka, John Rawlsin oikeudenmu- Light – Organization Theory nomics. Academy of Management Review. kaisuuskäsityksen merkitys normatiiviselle in Scandinavia. Copenhagen Business 20, 1995, 404–437. taloustieteelle. Helsinki School of EcoEco-- School Press, Trelleborg 2003, 69–87. Jones, Thomas. M. & Wicks, Andrew. C., nomics Acta Universitatis Oeconomicae Tainio, Risto, Huolman, Mika, Pulkkinen, Convergent stakeholder theory. Acad- Helsingiensis A–244, Helsinki 2004a. Matti, Ali-Yrkkö, Jyrki & Ylä-Anttila, emy of Management Review. 24, 1999, Mäkinen, Jukka, Oikeudenmukainen kestävä Pekka, Global Investors Meet Local Man- 206–221. kehitys ja moraalisen työn jako. Teok- agers: Shareholder Value in the Finnish Jones, Campbell, Parker Martin & ten Bos, sessa Heiskanen, E. (toim.) Ympäristö ja Context. Teoksessa Djelic Marie-Laure Rene, For Business Ethics. Routledge, liiketoiminta. Arkiset käytännöt ja kriit- & Quack, Sigrid (toim.) Globalization London & New York 2005. tiset kysymykset. Gaudeamus, Helsinki and Institutions: Redefining the Rules of Julkunen, Raija, Suunnanmuutos. 1990-luvun 2004b, 303–315. the Economic Game. �������������������Edward Elgar, Chel- sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Vas����- Mäkinen, Jukka & Rolin, Kristina, Do Busi- tenham, Northampton 2003, 37–56. tapaino, Tampere 2001. ness Organizations Need an Ethics of Tainio, Risto, Suomalaisen liiketoimintajär- Kallio, Tomi, J., Taboos in Corporate Social Their Own? Paperi esitelty kokouksessa jestelmän rakenteellinen ja kulttuurinen Responsibility Discourse. Journal of Busi- 23rd World IVR Congress of Philosophy muutos. Teoksessa Heiskala, R., & Luh- ness Ethics. 74, 2007, 165–175. of Law and Social Philosophy, Krakova, takallio, E., (toim), 65–81. Kettunen, Pauli, Poliittinen liike ja sosiaalinen 1.–6.8.2007. Tienari, Janne, Siltoja kuilun yli: Globaali kollektiivisuus. Tutkimus sosiaalidemokra- Nagel, Thomas, Equality and Partiality. talous ja uusi suomalainen johtaminen. tiasta ja ammattiyhdistysliikkeestä Suo- Oxford University Press, Oxford 1991. Osuuskunta Toivo, Helsinki 2008. messa 1918–1930. SHS, Helsinki 1986. Nozick, Robert, Anarchy, State, and Utopia. Vogel, David, J., Is There a Market for Virtue? Kuisma, Markku, Metsäteollisuuden maa. Basic Books, New York 1974. The Business Case for Corporate Social Suomi metsät ja kansainvälinen järjes- Palkkatyöläinen, Mäntän historiaa. http:// Responsibility. California Management telmä 1620–1920. SHS, Helsinki 1993. www.palkkatyolainen.fi/pt2006/pt0604/ Review. 47(4), 2005, 19–45. Koskinen, Tarmo, Suomi metsäsektoriyhteiskun- p060425-t2.html 25.4.2006. Väyrynen, Raimo, Globalisaatiokritiikki ja tana, HSE:n julkaisuja, Helsinki 2001. Patomäki, Heikki, Uusliberalismi Suomessa. kansalaisliikkeet. Gaudeamus, Helsinki Kymlicka, Will, Contemporary Political Phi- Lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoeh- 2001. losophy An Introduction. 2nd ed. Oxford dot. WSOY, Helsinki 2007. Wahlroos, Björn, Veronalennus on aina University Press, Oxford 2002. Porter, Michael, E., & Kramer, Mark, R., hyväksi. Esko Rantanen (toimittaja) Lagerspetz, Eerik, Talouden moraali, moraa- Strategy & Society. Link between Com- Talouselämä 13.12. 2007, http:// liton talous ja F. A. Hayekin uuslibe- petitive Advantage and Corporate Social www.talouselama.fi/printview.do?f_ ralismi. Teoksessa Ilkka Kauppinen Responsibility. Harvard Business Review. id=1279726 (toim.), Moraalitalous. Vastapaino, Tam- December, 2006, 77–92. Wahlroos, Björn, Yrityksellä ei ole yhteis- pere 2004, 92–134. Rawls, John, A Theory of Justice. Harvard Uni- kuntavastuuta. Raija Hallikainen (toi- Loukola, Olli, Miksi pysähtyä tähän? Eli versity Press, Cambridge, Mass. 1971. mittaja) Tekniikka & Talous 29.1.2008. liberalismista libertarismiin ja eteen- Rawls, John, Political Liberalism. With a New http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/ päin. Teoksessa Häyry, H. & Häyry, M. Introduction and The “Reply to Haber- article56626.ece (toim.) Ajatus 50, Teemanumero Vapaus mas”. Columbia University Press, New Walsh, James, P., Book review essay: Taking ja moraalin perusta. Suomen Filosofinen York 1996. Stock of Stakeholder Management. Yhdistys, Helsinki 1994. 69–99. Rawls, John, Collected Papers. Freeman, Academy of Management Review. 30, Lovio, Raimo, Yrityksen sidosryhmät ja ympä- Samuel (toim.) Harvard University Press, 2005, 426–452. ristöjohtaminen. Teoksessa Heiskanen, Cambridge, Mass. 1999a. Wood, Donna, J., Corporate Social Perfor- E. (toim.) Ympäristö ja liiketoiminta Rawls, John, The Law of Peoples. Harvard Uni- mance Revisited. Academy of Manage- Arkiset käytännöt ja kriittiset kysymykset. versity Press, Cambridge, Mass. 1999b. ment Review. 16, 1991, 691–718. Gaudeamus, Helsinki 2004, 53–68. Rawls, John, Justice as Fairness A Restatement. Marens, Richard, Returning to Rawls: Social Kelly, Erin, (toim.) Harvard University Contracting, Social Justice, and Tran- Press, Cambridge, Mass. 2001. scending the Limitations of Locke. Jour- Räsänen, Petri, Uusliberalismi ja lupaus vapau- nal of Business Ethics. 75, 2007, 63–76. desta. niin & näin 4/07, 99–107. Margolis, Joshua. D. & Walsh, James. P. Saari, Juho, & Yeung, Anne, Birgitta, Oikeu- Misery Loves Companies: Rethinking denmukaisuus hyvinvointivaltiossa. Gau- social initiatives by business. Admin- deamus, Helsinki 2007. istrative Science Quarterly. 48, 2003, Saastamoinen, Kari, Eurooppalainen libera- 268–305. lismi. Etiikka, talous ja politiikka. Atena Matten, Dirk, Crane, Andrew, & Chappel, Kustannus Oy, Jyväskylä 1998. Wendy, Behind the Mask: Revealing Scheffler, Samuel, The Division of Moral the True Face of Corporate Citizenship. Labour: Egalitarian Liberalism as Moral Journal of Business Ethics. 45, 2003, Pluralism. Proceeding of the Aristotelian

4/2008 niin & n äin • 101 o t t e i t a a j a s t a

Eläimistä inhimillisesti oi vain olla pahoillaan, sisältöjä eli pohdiskelisi väitelau- omapiiriseksi alaksi, joka vaatisi ko- kun moraalifilosofinen kes- seita, mutta sialla ei ole artikuloitua konaan toiset lähtökohdat kuin ih- Vkustelu eläimistä on yhtä käsitystä tammenterhojen mausta. misen kognition tai moraalin erittely. kehnoa kuin moraalifilosofinen Wild rajaa eläimet spesisistisesti ajat- Kirjansa toimituksellisessa osuudessa keskustelu ihmisistä. Marraskuun telun ulkopuolelle vaikka esitteleekin Wolf pohtii, sanelevatko moraalifi- kahdeksantena Hilal Sezgin esitteli teleosemanttisen teorian, jonka losofin teoreettiset lähtökohdat sen, kuluneena vuonna julkaistua saksan- mukaan ajattelusta voidaan puhua miten hän suhtautuu eläimiin, vai kielistä eläinfilosofiaa Neue Zürcher jo silloin, kun elävällä olennolla on onko ehkä niin, että moraalifilosofi Zeitungissa. Kielialueen filosofit ovat kyky muodostaa mielikuvia ja toimia etsii teoriansa sen mukaan miten nostaneet kissan pöydälle ja omistau- niiden mukaisesti. Aprikointi liittyy toivoisi eläimiä kohdeltavan. Wolfin tuneet eläimyyden filosofiselle poh- oireellisesti pikemminkin ihmisen ja mukaan filosofit ovat perustelleet diskelulle, vaikka useimmille tähänas- eläimen väliseen rajanvetoon kuin eläinten surmaamista muun muassa tisille yrityksille nauravat hevosetkin. eläinten ymmärtämiseen. sillä, ettei niillä ole tulevaisuusho- Ja näyttää siltä, ettei myöskään tuo- Bioeetikko Hans Werner Ingen- risonttia, mutta Sezgin etsii analo- reista teutonikontribuutioista ole siepin ja teologi Heike Baranzken gioita ja kysyy, onko oikeutettua Élisabeth de Fontenayn Le Silence des Das Tier (Reclam) tyytyy vetämään varastaa säästöt eläkeläismummon bêtes’n (1998) kaltaisten klassikoiden yhteen aikaisempaa keskustelua an- sukanvarresta vain sillä perusteella, haastajiksi. tiikista nykypäivään, kun taas pitkän että mummo on unohtanut sen pii- Eläimiltä ei näet kysytä. Kir- linjan eläineetikko Ursula Wolfin lopaikan tai peräti sen olemassaolon. jassaan Tierphilosophie zur Einführung toimittama kokoelma Texte zur Tie- Eläinmoraalifilosofia kompastuu (Junius) Berliinin Humboldt-yliopis- rethik (Reclam) sisältää aiheeseen käyttämiensä ajatusleikkien köm- tossa eläinten mielenfilosofiaan eri- liittyviä tekstejä, mutta Sezginin pelyyteen. Yritykset tehdä eläimistä koistunut Markus Wild pyrkii ym- mukaan hetkittäin lähes lukukel- ihmisiin verrattavia moraaliolentoja märtämään eläimiä mentaalisten rep- vottomiksi lyhenneltyinä. Peter Sin- kadottavat eläimyyteen liittyvän vie- resentaatioiden mallin avulla. Wildin gerin Animal Liberationin (1975) rauden lupauksen. mukaan ihminen inhimillistää moraalifilosofinen myyräntyö jatkuu eläimen liian heppoisin perustein: yhä, sillä Singerin teoksen vaikutuk- eläimen voisi sanoa ajattelevan vain sesta eläinetiikka hahmottuu pikem- jos se ymmärtäisi propositionaalisia minkin ihmisetiikan jatkeeksi kuin

Paavali Rouenissa olumbian yliopiston pro- moilla jäljillä ovat olleet myös italia- ideoiden alakasvuston, jossa poli- fessori Mark Lilla tarttui lainen Giorgio Agamben (The Time tiikka, laki ja uskonto yhtyvät yh- CNew York Review of Booksin That Remains, Stanford University dellä iskulla. Kun Mooses saa lait Ju- lokakuun lopun numerossa kummal- Press 2005) ja kaikkiin soppiin lusik- malalta, yhtä aikaa paljastuu Jumalan liseen ilmiöön: Pyhä Paavali on ajan- kansa kiirehtivä slovenialainen Slavoj suunnitelman poliittinen puoli ja kohtainen uusvasemmistolaisen ajat- Žižek (On Belief, Routledge 2001). Mooseksen lain jumalainen perusta. telun peruskivi. Ranskalaisen Alain Ilmiön taustalla Lilla tunnistaa Politiikan ja lain alku on poikkeus- Badioun englanniksi käännetty Saint sveitsiläissyntyisen kiertolaisprofes- tilassa – Schmittin lempiteemoja – Paul: The Foundation of Universalism sorin nimeltä Jacob Taubes. Hänen jossa suvereeni poliittis-teologinen (Stanford University Press 2003) on ahkera opetuksensa, erityisesti jää- teko luo uuden järjestelmän. Paavali teeman perusesitys, jota Badiou itse hyväisluennot Paavalista ja Carl on Taubesin mukaan tämän eleen on varioinut useissa kirjoissa. Sa- Schmittistä, on synnyttänyt laajan mestari: niin roomalainen laki kuin

102 • niin & n äin 4/2008 o t t e i t a a j a s t a

juutalainen perinnekin saa Paava- Badiou esiintyy takkia kääntämät- Lillan mukaan Maon ja Leninin val- lilta potkut, kun Jumalan kansa ei tömänä ja katumattomana vallanku- lankumoukset muistetaan nykyään hänelle enää ole juutalainen, vaan mouksellisena. Lilla huomaa, kuinka aivan muista syistä. Samalla unoh- universaali. Kirje roomalaisille 7:6: Badioun ’tapahtuma’, Schmittin detaan Paavalin aforismi uskosta, ”Mutta kun nyt olemme kuolleet ’ratkaisu’ ja Paavalin muuntuminen toivosta ja rakkaudesta. Lilla aavis- pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, Sauluksesta Paulukseksi ovat samaa telee synkkiä myös Badioun tavassa olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt sukua. Kyse on vallankumouksesta, siirtää erityislaadun kielto suoraan palvelemme Jumalaa uudella tavalla, jossa aavistelut ja enteet (Jeesus, nykypäivään: Badiou kritisoi Israelin Hengen mukaan, emme enää van- Marx) muutetaan kurinalaiseksi käy- politiikan perustelemista sen kansan halla tavalla, lain kirjaimen orjina.” tännöksi. Samaa sanovat Agamben ja erityislaadulla. Parhaimman niitin Eleellä on kaksi puolta: ensinnä uni- Žižek, ja tämän rajuuden etsinnän Lilla kuitenkin säästää loppuun. versalisointi, joka kysyy vain uskoa Lilla aavistelee kantaneen muodin Hän toteaa, että on helppo tunnistaa Jumalaan ja Jumalan armoa, ei etni- hyvissä voimissa Uuden mantereen ja tuntea kaipuu räyhäkkäämpään siteettiä, ei sääntöjä, ja toiseksi ko- puolelle. Homma kääntyy Lillan olemassaoloon, joka murtaa porva- konaan uuden järjestyksen (väkival- mukaan happameksi, kun sitä käy- rillisen yhteiskunnan pikkumaiset tainen) asettaminen. tetään niin Leninin kuin Maon ja kahlitsevat säännökset. ”Mutta Badiou tarttuu universali- puolusteluun. Voi hyvin olla, että tämän kaipuun suojeluspyhimys ei sointiin. Ranskalaisen teoriapelin Jeesuksen aloittama juutalainen in- ole Paavali Tarsolainen, vaan Emma sisällä tämä ote on suunnattu de- surgency roomalaista imperiumia Bovary.” konstruktion ja muun postmodernin vastaan muuttui yleispäteväksi ka- relativismin unelmahöttöä vastaan. pinaksi vasta Paavalin myötä, mutta Köyhyyksiä arattomuudesta ja puut- ja etenkin Franciscus Assisilaisen tolilaisuuden kumminrooliin. Tähän teenalaisuudesta tuli 1700- vaalima teologia neuvoi käsitteellis- miehissä onkin marttyyrimittaisia ai- Vluvun lopulta alkaen suuri tämään jokaisen köyhän Kristuksen neksia, sillä Baudeau päätyi ilmeisesti kiistakysymys Euroopassa. Vielä inkarnaatioksi. Köyhyyden pyhyys ja hulluuden kautta itsemurhaan ja 1600-luvulla maatalouden alituo- köyhyyden pysyvyys limittyivät. Lamourette giljotiiniin. Joka tapauk- tanto ei uhannut joukkoja, mutta Valistuksen ja vallankumouksen sessa on selvää, että heille kristillisyys XVIII vuosisadalla todettiin jo massa- voimasta kirkonmiehetkin alkoivat tarkoitti huono-osaisimpien aseman mittaista nälkiintymistä. Valtiovallan nähdä köyhyydessä paremminkin parantamista. Baudeau ajoi julkista oli puututtava peliin ja omittava laillisuuden ja uskonnollisuuden tukijärjestelmää köyhien turvaksi ja kirkolta rooli kurjistuneiden vahtina esteen. Fysiokraatiksi heittäytynyt Lamourette palopuhui ”evankelisen ja avustajana. Lyonin yliopistossa pappi Nicolas Baudeau (1730–1792) demokratian” puolesta. Kummallekin tutkiva Caroline Chopelin-Blanc katsoi, että ilosanomaa ei kannata ju- köyhyys oli luonnonlain vastainen ja ja Tours’issa työskentelevä Alain listaa, ellei ihmisten aineellisista pe- yksilön onnea estävä tila, joka yh- Clément paneutuivat Histoire, Éco- rustarpeista huolehdita. Condorcet’n teiskunnan tuli korjata. Tapaukset nomie & Sociétén tämänvuotisessa lähipiiriin noussut Lasarus-veljestä muistuttavat tehokkaasti kirkon ja kolmosnumerossa köyhyyskäsityksen poliitikoksi sukeutunut Adrien La- valtion, valistuksen ja uskonnon, re- muutoksiin. Heidän mukaansa mo- mourette (1742–1794) ajatteli, että voluution ja (anti)reformaation suh- dernin köyhälistön synnyssä murtui vallankumous ajaa yhtä lailla uskon teitten monimutkaisuudesta. vähitellen sitkeä perinteinen nä- kuin köyhienkin asiaa. Chopelin- kemys osattomasta ihmisestä Kristus- Blanc ja Clément sovittelevat näitä hahmona. Evankeliumeista juontuva hahmoja suorastaan sosiaalisen ka-

4/2008 niin & n äin • 103 o t t e i t a a j a s t a Modernin minän ikä lain de Libera varoittelee ei suinkaan keksinyt ”mentaalista at- keimenonista ja aksidenssista , toisaalta American Catholic Philosophy tributivismia”. Ovathan esimerkiksi Augustinuksen pohdintoja ousiasta ja AQuarterlyn tämän vuoden Tuomas Akvinolaisen teokset täynnä hypostaasista. Geneven yliopistossa kakkosnumerossa historiallisten Nietzschen irvistelemää hoentaa te- keskiajan filosofian professorina vai- murrosten ajoittamisesta. Hän ei kojen pakollisesta kuulumisesta te- kuttava de Libera on tohkeissaan silti kaihda puolustaa omaa näke- kijälle. Suunnilleen yhtä tökeröä on erityisesti Petrus Johannes Olivista. mystään siitä, milloin nykymallinen juhlia Heideggeria kokemuksen sub- Tämä 1200-luvun lopulla kirjoit- minä murtautui esiin. Toisin sanoen jektin eliminoijana ja ignoorata siinä tanut fransiskaani totesi, että ”minun olio, joka sekä omistaa tietyt tilat sivussa vaikkapa Schlickin tai Witt- havaintoni omista teoistani riippuvat että tekee tietyt teot. Sen mukaan on gensteinin sanomiset samasta asiasta, aikaisemmasta havainnosta, joka vaikeaa ajatella ajattelua muuna kuin olkoot vaikka kuinka erilaiset. minulla on itsestäni noiden tekojen jonakin subjektiivisena ja persoonal- de Liberan mukaan kunnia tai vi- subjektina”. Tekijä edeltää tekoa. lisena. Sisuksissamme on sisäinen kapäisyys meitä yhä vainoavan minän Vai edeltääkö. de Libera vihjaa, että minä, joka katselee sisäisellä sil- keksimisestä kuuluukin keskiajan moderni minä syntyi jo alun alkaen mällään. Pahin virhe on syyttää tästä teologeille. He yhdistelivät luovasti epävarmana, ehkä välttämättömänä teatterisovituksesta Cartesiusta, joka yhtäältä Aristoteleen ajatuksia hypo- mutta samalla väkinäisenä. Moraalinen totuus annoverin yliopistossa vaihdetaan laukauksia. Surkuteltavaa Wrightiläinen ’superassertibiliteetti’ tutkiva tohtori Tatjana tilannetta maksaa vaivan välittää. tarjoaa hänen mukaansa vähimmäis- HTarkian käsitteli Zeitschrift Habermasilainen kanta on Tarkianin määräiseen totuusoletukseen perus- für philosophische Forschungin ku- mukaan ”kolmatta”, sovittelevaa lajia, tuvan mahdollisuuden puolustaa an- luvan vuoden kolmosvihkossa rea- koska se puolustaa moraalinormien tirealistista mutta ei-ekspressivististä listien ja ekspressivistien kiistaa mo- järkiperäistä perusteltavuutta, mutta moraalifilosofiaa. Kysymys on (John raalifilosofiassa. Realistien mielestä kiistää niiden kykenevyyden totuuk- Deweyn ammoin sanomin sanoin) moraaliväittämät ovat totuuspätöjä, siksi. Vastaavasti voi todistella mo- ”oikeutetusta väitettävyydestä” jol- moraalisia tosioita on olemassa raalipuheen tiedollisuuden puolesta, lakin puhealueella, mistä on päätel- moraalipuheen esitettäväksi ja ei- mutta myöntää, että moraaliset to- tävissä sen periaatteellinen laajempi skeptinen asenne moraalista tietoa siasiat riippuvat episteemisistä pyrin- oikeuttuvuus ja mukautuvuus in- kohtaan on oikeutettu. Ekspressi- nöistämme ja oikeuttamisen mene- formaation laajentuessa ja paran- vistit taas torjuvat kaikki nämä lu- telmistämme. tuessa. Totuutta ei Tarkianin mukaan vattomina pitämänsä kognitiivisuus- Tarkian pyrkii tähän suuntaan suinkaan tarvitse samastaa ”yliväi- vaateet ja palauttavat moraalipuheen selostamalla juurta jaksain britti- tettävyyteen”: minimalistille riittää puheeksi tuntemisista ja tahtomisista loogikosta New Yorkin yliopiston totuuden tällainen hahmottaminen tai toivomisista. Vastapuolet ovat filosofian professoriksi sukeutuneen moraalisessa diskurssissa. syvällä asemissaan: ajatusten sijasta Crispin Wrightin totuusteoriaa. Akateemista filosofiaa akatemiassa ilosofi Jean-Luc Marion (s. akatemiassa ei ole nähty sitten filo- teoksiinsa kuuluvat L’Idole et la dis- 1946) valittiin 6. marraskuuta sofianhistorioitsija Henri Gouhier’n tance (1977), Dieu sans l’être (1982) FRanskan akatemian neljännelle kuoleman 1994. ja Le Phénomène érotique (2003). tuolille viime vuonna kuolleen kardi- Marion opiskeli vuodesta 1967 Kristillissävytteisessä fenomenologi- naali Jean-Marie Lustigerin tilalle. lähtien École Normale Supérieu- assaan hän asettaa toisen rakkauden Näin Lustigerin neuvonantajana ressa, Sorbonnessa ja Nanterressa ajattelevan subjektin edellytykseksi. toiminut Marion liittyi René Gi- muiden muassa Ferdinand Alquién, Pariisin ja Chicagon välillä sukku- rardin ja Michel Serresin joukkoon Jean Beaufret’n ja Jacques Derridan loiva Marion tunnetaan ranskalaisen Ranskan akatemian kolmanneksi johdolla. Hän valmistui 1971 ja nykyfilosofian elinvoiman puolus- filosofijäseneksi. Girardista ja Ser- väitteli 1980 tutkimuksellaan Le tajana, Tintti-harrastajana sekä yleis- resista poiketen hän on selkeä yli- fondement du savoir dans la pensée ja penkkiurheilun ystävänä. opistofilosofian edustaja, ja sellaista de Descartes. Hänen tunnetuimpiin

104 • niin & n äin 4/2008 o t t e i t a a j a s t a Luonnonfilosofiajuhlissa ieteiden talolla Helsingissä pi- Paavola. Enqvist ja tekniikan tohtori Tdettiin syyskuussa Luonnon- Tero Heikkilä keskustelivat tapah- filosofian seuran 20-vuotisjuhlase- tuman päätteeksi elämän monimuo- minaari. Tukholmalainen fysiikan toisuudesta. emeritusprofessori Stig Stenholm Martikaisen, seuran puheenjoh- arvioi aluksi seuran perustajan, kol- tajan, toimijan näkökulmassa olen- legansa K. V. Laurikaisen filosofisia naista on ”ohjattu resurssien käyttö näkemyksiä. Kolmas kvanttime- arvostetun tuloksen saavuttamiseksi”. kaniikan asiantuntija, itävaltalais- Esitelmöijän sanoin ”elämän on pi- professori Anton Zeilinger syventyi tänyt rakentaa sellainen keskus- ja todellisuuskäsityksiin. Liverpoolista ääreishermojärjestelmä, joka pystyy tullut Peter Rowlands pohti fysiikan palauttamaan aikaisemmin koetun historiaa ja tulevaisuutta. Professori mieleen nopeasti ja tilanteelle re- Kari Enqvistin johdolla Rowlands levantilla tavalla”. Martikainen ra- ja Zeilinger koetettiin haastaa myös kensi vastakohtaa yhtäältä ”Platonin kiistelyyn fysiikan todellisuuskäsityk- ideoitten opettamisesta yhä vieläkin” sistä. ja toisaalta ”puhumisesta toisella ta- Toisena päivänä pääsi ääneen fi- valla tieteen tuloksiin tukeutuen”. losofejakin. Puheet aloitti rehtori Käsitellessään ”muistamisen ma- Ilkka Niiniluodon katsaus luonnon- teriaalista pohjaa” hän huomautti filosofian osasta nykyfilosofiassa. kuitenkin, että ”muistin todellinen Tuotantotalouden professori Matti rakentumistapa on pitkäaikainen on- Vartiainen laajensi keskustelua johta- gelma tieteelle”. misen filosofioihin. Neurobiologian Lonka halusi puhua indetermi- professori Kai Kaila jatkoi esityksellä nismin, antireduktionismin ja prag- aivotutkimuksesta, mihin saatiin maattisen tieteellisen realismin puo- professori Petri Ylikosken reunahuo- lesta. Geenit vaikuttavat kohtaloon, mautukset. Tekniikan tohtori Viljo mutta eivät suoraan määrää sitä. Ih- Martikaisen alustusta ”mentaali- minen on ”biologisesti kulttuurinen sesta realismista” kommentoi puo- olento”, jolle tahto, tunteet ja esi- lestaan professori Sami Pihlström. merkiksi ”sisäinen motivaatio” ovat Psykologian professori Kirsti Lonka ratkaisevia myös kaikessa tietämisessä pohti kasvatusoptimismin mahdol- ja toimimisessa.

Valokuva: Sami Syrjämäki Sami Valokuva: lisuuksia, mistä jatkoi tohtori Sami Valistusseminaarissa uomen 1700-luvun tutki- kintoja. Otsikkosanat viittasivat näin katsauksen valistuksen vastaanoton Smuksen seura järjesti Helsin- paitsi valistuksen omaan kritiikkiin, käyttöön politiikan välineenä. Gou- gissä lokakuussa seminaarin The myytteihin ja utopioihin, myös va- lemot aloitti Ranskan vallankumo- Enlightenment: Critique, Myth and listusreseption myytteihin ja niiden uksen jälkeisistä ensireaktioista, jotka Utopia, jossa kartoitettiin valistus- kritiikkiin. Seminaarin ensimmäisen asettivat valistusfilosofit syytettyjen kuvamme aineksia ja niiden histo- päivän ulkomaisiksi pääpuhujiksi penkille etsittäessä syitä vallanku- riallista taustaa. Samalla pohdittiin oli kutsuttu tutkija Miguel Benítez moukseen ja sitä seuranneeseen ter- sitä, miten uusi tutkimus on muut- Sevillan yliopistosta sekä Toursin yli- roriin. Esitelmä päätyi 1900-luvulla tanut käsityksiä valistuksesta tuo- opiston emeritusprofessori, histori- Ranskassa historiantutkimuksessa malla esiin uusia näkökulmia tästä oitsija Jean Marie Goulemot. vahvasti läsnä olleisiin marxilaisiin kirjavasta aatehistoriallisesta ilmiöstä Goulemot’n esitelmä Les Lumières tulkintoihin valistusfilosofian ja val- ja kyseenalaistamalla vanhoja tul- en politique (XVIIIe–XXe siècles) loi lankumouksen perinteestä. Omaa

4/2008 niin & n äin • 105 o t t e i t a a j a s t a

listen heterodoksien ja deististien, materialististen, ateistien ja spinozis- tisien ideoiden välillä sen sijaan, että linkittäisi kaiken Spinozan nimeen. Lauantain pääpuhuja oli koti- maasta. Timo Kaitaro Helsingin yliopistosta puhui otsikolla Nature and Morality in Eighteenth-Century French moraalin auau-- tonomiasta valistusmaterialisteilla. Hän painotti sitä, että erityisesti La Mettrie ja Diderot korostivat mo- raalin ja samalla ihmisluonnon kei- notekoisuutta ja sen vastakkaisuutta suhteessa moraalisesti neutraaliin luontoon. Vaikka valistus usein pa- radoksaalisesti muistetaankin yri- tyksistä perustella tai kritisoida mo- raalikäsityksiä viittaamalla luontoon tai ihmisluontoon, luontoa ja mo- raalia koskevat pohdinnat erotettiin tutkijanuraansa käsitellessään Gou- neistossa. Tämä teesi osoittautui toisinaan hyvinkin radikaalisti toi- lemot punoi historialliseen ana- paitsi virheelliseksi myös Israealin sistaan, eritoten materialistien kirjoi- lyysiinsa myös esitystä elävöittäviä kirjaa vanhemmaksi. Benítezin ot- tuksissa. henkilökohtaisia muistoja tavalla, sikon ”A gigantic manifestation of spi- Kutsuttujen esitelmien lisäksi joka on tuttua myös hänen historiaa nozism”?: Spinoza dans la littérature seminaari muodostui viidestä työpa- ja muistelmia toisiinsa lomittavista clandestine sitaatti on peräisin Ira O. jasta, joissa koti- ja ulkomaiset tut- teoksistaan Adieu les philosophes. Que Waden 1938 julkaisemasta kirjasta, kijat esittelivät valistuksen filosofiaa, reste-t-il des Lumières? ja L’amour des jossa niin ikään liioitellaan Spinozan politiikkaa, teologiaa, teatteria ja re- bibliothèques. merkitystä. Mutta Benítez jäljitti aja- septiota sekä valistuksen enemmän Käsikirjoituksina 1600-luvun tuksen historiaa vieläkin pidemmälle tai vähemmän tunnettuja hahmoja lopussa ja 1700-luvun alkupuolella aina Gustave Lansoniin ja lopulta Rousseausta Forskålin kautta levitetyn ja varhaista valistusta edus- 1700-luvulle, jolloin kaikki hetero- Kantiin. Vilkkaat ja inspiroivat kes- tavan filosofisen klandestiinikirjalli- doksinen vapaa-ajattelu leimattiin kustelut käytiin osin englanniksi ja suuden eritysasiantuntijana tunnettu helposti spinozismiksi. Benítez osasi osin ranskaksi, kuten kaksikieliseen Benítez käsitteli esitelmässään Jo- vakuuttavassa esityksessään yhdistää maahan sopiikin. nathan Israelin uudelleen ajankoh- vahvan historiallisen oppineisuuden taiseksi tekemää teesiä spinozismin filosofiseen analyysiin, joka pyrki Teksti: Timo Kaitaro

Valokuva: Sami Syrjämäki Sami Valokuva: vahvasta läsnäolosta tässä tekstiai- tekemään eroja erilaisten uskonnol- Quine-symposiumissa hdysvaltalaisen filosofin oli kuitenkin aktiivinen, ja esitelmiä Panu Raatikainen (Helsinki) YWillard Van Orman Quinen seurannut keskustelu oli erinomaisen käsitteli Quinen näkemystä ana- (25.6.1908–25.12.2000) synty- asiantuntevaa. lyyttisyydestä ja kritisoi joidenkin mästä tuli tänä vuonna kuluneeksi Symposiumin yhdeksi päätee- Carnap-tutkijoiden tulkintoja Qui- sata vuotta, minkä johdosta Helsin- maksi muodostui Quinen filosofian nesta. Lieven Decock (Amsterdam) gissä järjestettiin pienimuotoinen suhde hänen opettajansa ja ystä- esitelmöi myös tästä vertailevasta symposiumi. Kaksipäiväisessä ko- vänsä Rudolf Carnapin (1891–1970) näkökulmasta keskittyen erityisesti kouksessa esiintyi ainoastaan kuusi työhön. Kuudesta esitelmästä kolme ’semanttisen säännön’ käsitteeseen. puhujaa: aikataulu oli miellyttävän liittyi suoraan Quinen ja Carnapin Decock myös tarkasteli kiinnosta- väljä ja joustava. Yleisöä oli paikalla suhdetta koskevaan keskusteluun. vasti Quinen filosofiaa 1900-luvun niukasti, mikä oli odotettavissa, kun Tämä temaattinen yhdenmukaisuus alkupuoliskon amerikkalaisen ling- otetaan huomioon Quinen filosofian ei kuitenkaan ollut tietoisen linjan- vistiikan kontekstissa. Matti Eklund ei-populaari luonne. Pieni joukko vedon tulos. (Cornell) käsitteli Quinen ja Car-

106 • niin & n äin 4/2008 o t t e i t a a j a s t a napin näkemyksiä ontologiasta ja jonka mukaan eräitä formaalin kie- eräät tässä määritelmässä esiintyvät kritisoi tulkintoja, joissa Carnap liteorian välineitä voidaan käyttää käsitteet ovat ristiriidassa Quinen be- nähdään ontologiakielteisenä ja kumoamaan Quinen kuuluisa kään- haviorismin kanssa; Keskinen pyrki Quine taas ontologian henkiin he- nöksen epämääräisyysteesi. Esitelmä argumentoimaan, että tällaista risti- rättäjänä. Myös Heikki J. Koskinen oli tekniseltä kannalta symposiumin riitaa ei ole. (Helsinki) tarkasteli Quinen filo- haastavin, koska se rakentui algeb- sofiaa ontologian näkökulmasta kri- ralliseen viitekehykseen, jossa Pugin Teksti: Antti Keskinen tisoiden Quinen kieliorientoitunutta itse on tutkinut esimerkiksi kom- lähestymistapaa ontologisiin kysy- positionaalisuutta. Antti Keskinen myksiin. (Tampere) tarkasteli Quinen ’obser- Peter Pagin (Tukholma) kä- vaatiolauseen’ määritelmää. Jotkut sitteli viimeaikaista argumenttia, kommentaattorit ovat esittäneet, että Parasiittiklubilla elsingin yliopiston filosofian ilman minkäänlaista tulkintaa? ylimalkaan. Spektaakkelissa ihminen Hopiskelijoiden ainejärjestö Di- Näiden kysymysten pohjalta Vä- on passiivinen oman elämänsä si- lemma ry järjesti yhteistyössä Ki- hämäki hahmotteli analogiaa punkin vustakatsoja, jonka suhdetta toisiin asman kanssa marraskuussa ajankoh- ja passiivisen ihmisen välillä: suhde ihmisiin välittää kuvien lakkaamaton taisia kysymyksiä epäajanmukaisista ympäristöön on niin optimaalinen, virta. Ja kuviin voi päästä käsiksi perspektiiveistä tarkastelevan kes- että ne vastaavat automaattisesti oi- vain kuluttamalla. Ennen suoraan kustelutilaisuuden. Parasiittiklubi- kealla tavalla oikeisiin signaaleihin. eletty on etääntynyt representaa- sarjaan kuuluvan session aiheeksi oli Vähämäki nosti esiin medioiden tioksi. BB-Julkkis tyrii televisiossa valikoitunut Media. Henry Baconin kyvyn eliminoida tulkinnan osuus humalassa sinun puolestasi, ja tämän ja Jussi Vähämäen alustusten jälkeen turvallisia ja valmiita vastauksia tar- kokemuksen jakaminen on yhteisöl- yleisö sai ottaa osaa. joamalla. Hänen mukaansa tulee lisyyden perusta. Bacon pohti medioiden syntyä tarkastella, mitä ihmisessä tapahtuu Ihmisen arvo spektaakkelin yh- erilaisten ideologioiden ristipaineessa. ennen informaation jäsentymistä. teiskunnassa lasketaan sen mukaan, Hän kiinnitti huomiota medioiden Mitkä valtamekanismit siihen vai- miten tehokkaasti hän 1) tuottaa, olemukseen liitettyyn kansanvalis- kuttavat? Millä tavalla ihmisen pe- 2) kuluttaa ja 3) näkyy. Myös spek- tuksellisuuteen, joka korostuu YLEn rusvietit ovat hyväksikäytettävissä? taakkelin kritiikki rekuperoidaan ta- tehtävässä. Median objektiivisuus Mediaa ei nykyään edes tulisi hah- kaisin osaksi spektaakkelin illusorista merkitsee Baconin mukaan erilaisten mottaa erillisenä teollisuuden alana, kuvavirtaa. Onko ainoa vaihtoehto merkittävien vaihtoehtojen esiintuo- sillä se on levittäytynyt kaikkialle. spektaakkelille radikaali medioiden mista. Tämä muistuttaa Guy Debordin välittämästä kommunikaatiosta kiel- Entä miksei puutiainen seuraa spektaakkeliyhteiskunnan analyysia. täytyminen? mediaa? Voiko se mitenkään valita Sitä ei tosin tule ymmärtää pelkkänä signaalien välillä? Eikö se vain ota mediakritiikkinä, vaan nykyisten yh- Teksti: Vesa Korkkula viettiensä mukaisesti niitä vastaan teiskuntien ymmärtämisen välineenä Platonin akatemian flow’ssa uusulanjärvi kimalteli koi- tivät filosofisissa pajoissa käymiään viime keväänä 12. kerran. Teemana Tvujen välissä, laineiden lipla- keskusteluja. Platonin akatemiaa oli hyvyys, totuus ja kauneus. Filo- tuksen pystyi melkein kuulemaan. tuskin olisi voitu järjestää parem- sofian opiskelijat ja tutkijat pitivät Omenapuut ja siniset siperianliljat massa paikassa. Täällä luonnon hel- Platonin akatemiassa keskustelu- kukkivat. Kansallisromanttisissa massa, 1900-luvun alun perinteisessä pajoja niin elämän tarkoituksesta, maisemissa, Kallio-Kuninkaalan kar- pihapiirissä, oli tilaa omille ajatuk- eurooppalaisuuden ideasta kuin Der- tanossa, aika oli pysähtynyt. Lukio- sille ja oivalluksille. ridan lahjan käsitteestä. laiset istuskelivat nurmikolla ja miet- Platonin Akatemia järjestettiin Luulisi, että kun filosofisia on-

4/2008 niin & n äin • 107 o t t e i t a a j a s t a gelmia kohtaa ensi kertaa, niistä he- esimerkiksi Marxin mukaan ei riitä, jokin ammatti. ”Koulutuksen tar- rääviä ajatuksia ei uskaltaisi sanoa että filosofit ajattelevat maailmaa, koitus on pitää Suomi kilpailuky- ääneen, mutta lukiolaiset esittivät vaan oikeastaan heidän pitäisi yrittää kyisenä. Tämä on koulutukseen keskustelupajoissa rohkeasti kysy- muuttaa sitä. Jos jokin kokemukses- sisäänrakennettu päämäärä. Kilpai- myksensä ja oivalluksensa. Heidän samme maailmasta häiritsee meitä, lukykyisyyden tavoite näkyy esimer- ajatuksensa kuulostivat raikkailta, tällöin meidän tulee miettiä, py- kiksi siinä, että suunnitellaan inno- ja oli virkistävää kuulla vaihteeksi rimmekö muuttamaan maailmaa vai vaatioyliopistoja”, Vadén totesi. muutakin kuin akateemista filoso- itseämme. Koulutusta pidetään nykyään fista pohdiskelua. 17-vuotiaan nuorisopoliitikon tärkeänä. Kuvaava esimerkki tästä Myös puhujat ilmaisivat niin Jens Mustosen mukaan maailmaa on Yhdysvaltojen armeija, joka rek- Derridan, Kantin kuin Hegelinkin voisikin muuttaa saamalla nuoret rytoi nuoria sotilaiksi lupaamalla vaikeat ajatukset Akatemiassa hyvin kiinnostumaan politiikasta. Filo- opiskelupaikan collegesta. ”Korkea- helposti lähestyttävästi ja ymmärret- sofian opiskelija Tero Ijäs taas pai- koulutus nähdään niin tärkeäksi, tävästi. He kuvasivat eri filosofien notti, että poliitikot ovat yleensä että sen vuoksi ollaan valmiita kuo- teorioita konkreettisten esimerkkien vanhoja, ja jotta asioita voi parla- lemaan ja tappamaan.” avulla. Näin vaikeatkin filosofiset mentaarisesti muuttaa, pitää odottaa Korkeakoulutuksen arvostus on ajatukset avautuivat kuulijalle. kauan: ”Parlamentarismissa on myös suoraan yhteydessä maailman korkea keski-ikä, kun taas talonval- tilaan. ”Ajatellaan, että meillä, Län- taajat ovat nuoria. Radikalismi on simaissa, saa mennä paremmin, sillä Ajatella vai muuttaa? pikemminkin nuorten tapa vaikuttaa olemme koulutetumpia”, Vadén Filosofi Tere Vadén avasi tapahtuman kuin asettuminen kunnallisvaalieh- sanoi. Tällaisessa argumentoinnissa luennolla ”Ajatella vai muuttaa?”, dokkaaksi.” vaarana on ”ekspertistinen rasismi”, jossa pohdittiin muun muassa mitä jonka mukaan olemme ansainneet ajatteleminen on. Vadénin mukaan hyvinvointimme, sillä olemme kou- Ekspertistinen rasismi filosofian harrastus lähtee liikkeelle lutetumpia ja meillä on enemmän halusta ymmärtää maailmaa. Toisille Ajan henki on, että oppimisessa osaamista kuin kehitysmaissa. on kylliksi, että voimme ymmärtää ja tiedon hankinnassa painotetaan Meidän tarvitsee tietää, mitä maailmaa, ja siten sopeutua siihen niistä saatavaa hyötyä, ja opiskelun maailmassa tapahtuu, jotta voimme ja saavuttaa mielenrauhan, mutta ensisijainen tavoite on saavuttaa ymmärtää, miten tällaista filosofiaa, ajattelua ja korkeakoulutuksen arvo- tusta perustellaan. ”Taustalla voi olla esimerkiksi epätasa-arvon varmista-

Timo Telakivi & Lauri Kallio misen politiikka, ja jos koulutus yh- distetään suoraviivaisesti kilpailuun, päädymme tutkimuksessa norsuluu- torniin, irralleen siitä maailmasta, jota yritämme ymmärtää ja tutkia.”, Vadén totesi. Ijäs kuitenkin mietti, että toi- saalta jotkut maat eivät suhtaudu esimerkiksi ilmastonmuutokseen ra- tionaalisesti. ”Voidaanko tällaiseen köyhään maahan suhtautua kriitti- sesti ja olla kohtelematta sitä tasaver- taisesti? Ei kai tällaiselle maalle voida antaa aseita tai muuta tuhoavaa?”

Hyvyys, totuus ja kauneus Yksi tapa muuttaa maailmaa tasa-ar- voisemmaksi on silloittaa norsunluu- tornien tohtorit tähän maailmaan, mutta toinen tapa, jota Vadén tuntuu erityisesti kannattavan on, että arvostamme enemmän hyvyyttä, totuutta ja kauneutta: ”Tutkimus voisi ankkuroitua näihin arvoihin, ja

ottaa tavoitteekseen lisätä kauneutta, Kovero Solja Valokuva:

108 • niin & n äin 4/2008 o t t e i t a a j a s t a hyvyyttä ja totuutta yhteiskunnas- toimintaa, joka alkaa ajattelemalla jäämään yliopiston seinien sisään”, samme.” ja esittämällä itselleen kysymyksiä Vadén totesi. Vadénin mukaan tätä varten pitää maailman tilasta. Mikä on tämä tapa Ijäksen mukaan kuitenkin myös kysyä, miten ajattelu liittyy maa- toimia? ”Se on sitä, että omalla jär- filosofian opiskelu voi olla jopa hai- ilmaan ja mihin filosofian opiskelu jellään haluaa tutkia maailmaa.” taksi, sillä silloin ympäröivään maa- valmistaa, eli pohtia, mitä varten ilmaan ei ehkä kiinnitetä tarpeeksi opiskellaan ja mihin ajattelulla ja fi- huomiota. Tapahtuman puuhamies Näkymättömät yliopistot losofoinnilla tähdätään. Maailmassa Tapio Turpeinen sanoi, että Platonin tarvitaan muutakin kuin filosofista Ajallemme on tyypillisistä, että tut- akatemian eväät ovat inspiraatio ajattelua, mutta olisi tärkeää, että jo- kimus järjestyy myös instituutioiden, omaan kasvuun sekä filosofinen kainen kysyisi itseltään, mikä oman yliopistojen ohitse. Platonin aka- flow-kokemus. Tämän moni lukio- ymmärryksen ja käsitysten perus- temia on tästä loistava esimerkki: lainen saavuttikin kysymyksistään ja teella on yhteiskunnan tila? Voiko ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet sa- ääneenlausutuista ajatuksistaan pää- puhdas nojatuoliajattelu johtaa moista asioista, kohtaavat epäviralli- tellen. suoraan toimintaan ja kuinka kiire sissa yhteisöissä. Näin samanmieliset meillä on tehdä jotakin? löytävät toisensa. ”Virallisten yhtei- Teksti: Niina Nylund Vadénin mielestä hyvyyden, to- söjen sijaan syntyy näkymättömiä tuuden ja kauneuden syntyminen on yliopistoja. Älyllinen elämä ei suostu FOKSissa yyskuussa järjestettiin perinteinen lyysia ja wittgensteinilaisia käsityksiä ja muita epäilyttäviä asioita”. Esi- SFilosofian opiskelijoiden kansal- metaforasta. telmän punainen lanka kattoi laajan linen seminaari. Tampereen FOKS Esitelmöinnin jälkeen huomion joukon asioita Mackien virheteo- oli eräänlainen kotiinpaluu, sillä valtasi Paatos-lehden ystävällisesti riasta objektiivisuuden käsitteeseen, tapahtuman ovat aloittaneet juuri järjestämä Paatos-klubi pääesiinty- josta esitelmöitsijä armollisesti ehti tamperelaiset filosofian opiskelijat. jänään Kirka Lipsanen Plays Seppo puhua kokonaisen minuutin. Iske- Tarkoituksena on koota maamme Boisman, joka soitti ilahduttavia, vintä sisältöä olivat loppukiteytykset, eri yliopistoissa filosofiaa lukevat muun muassa Bodomin murhista joiden tahtiin oli helppo nyökytellä. päiväksi tai pariksi – tällä kertaa kertovia laulujaan. Musiikillinen ”Arvojen ei-objektiivisuuden ei pi- pariksi – yhteen kuuntelemaan esi- tarjonta oli muutenkin riemukasta täisi olla kovinkaan järkyttävä asia”, telmiä ja viettämään aikaa yhdessä. ja korkealaatuista, huolimatta ravin- Rise huomautti, ja lisäsi: ”Elämme Järjestämisvastuu kiertää vuosittain tolapäällikön toteuttamatta jääneestä hyvin vaikeassa ja monimutkaisessa filosofian ainejärjestöltä toiselle. Nyt toiveesta lopettaa meluaminen. Puo- maailmassa, ja mikä tahansa filoso- oli Aatoksen vuoro. Tamperelaista liltaöin virallinen ohjelma loppui, finen teoria, joka ei ota tätä seikkaa väki suurimmaksi osaksi olikin, sillä ja yleisö jatkoi juhlintaa kukin ta- huomioon, on auttamatta väärässä.” vaikka seminaarivieraita oli aiempien hollaan jokseenkin dionyysisissä Yleisö tuntui olevan iltapäivän antiin vuosien tapaan runsaasti, oli muilta tunnelmissa – lukuun ottamatta al- sangen tyytyväinen, ja eräs seminaa- paikkakunnilta saapuneiden osuus lekirjoittanutta, jonka piti vielä ajaa rivieras kommentoikin, että puhujilla suhteellisen vähäinen. autoa, ja joka siksi tyytyi katselemaan oli ”poikkeuksellisen paljon asiaa”. Kaikki käynnistyi perjantain juominkeja vierestä. Ilta jatkui Kalevassa, opiskelija- maittavan kotiruokapäivällisen Lauantaina iltapäivästä seminaari asuntola Vanhan Domuksen ker- jälkeen maineikkaassa Doris-yöker- jatkui yliopiston Pinni-rakennuksen hohuoneella, jossa kuunneltiin lisää hossa, joka oli alkuillaksi varattu vain pienessä luentosalissa. Väkeä oli esitelmiä, saunottiin ja nautittiin seminaariväen käyttöön. Illan oh- edellisiltaan verrattuna vähän, mutta monenlaisia virvokkeita. Loppuillan jelman runkona oli kolme esitelmää, esitelmien intensiteetti ja filosofinen muistikuvat ovat sumuisen hataria, joiden aihekirjo oli sen verran laaja, sisältö ei kuulijoiden puutteesta kär- mutta hauskaa oli, ja FOKS:in tar- ettei mielenkiinto päässyt herpaan- sinyt, pikemminkin päinvastoin. Par- peellisuus tuli tänäkin vuonna todis- tumaan: huomioita pahan ongel- haiten jäi mieleen Risto ”Rise” Kos- tettua. Ensi vuonna matkustamme masta Plotinoksella, Husserlin feno- kensillan puheenvuoro, joka käsitteli sitten toisaalle. menologian peruskäsitteiden ana- eettisen intuitionismin uutta nousua otsikolla ”Arvorealismi, objektiivisuus Teksti: Antti Virnes

4/2008 niin & n äin • 109 o t t e i t a a j a s t a Antti Salminen Yhdeksäs marraskuuta

Yhdeksäs marraskuuta vuodenajat on korvattu kvartaaleilla, tulevaisuus on ostettu futuureilla, näyteikkunat täynnä ja varastot tyhjinä, raakaöljy valuu valtiovarainministeri Hank Paulsonin nenästä, ja tämän maan mahtavat ovat helvetin huolissaan onko sopivaa saksia pehmolelu taidekerhossa

Yhdeksäs marraskuuta kiinteä pääoma lasketaan rasvasoluissa, zombijamboree vaeltaa hypermarkettien valokeitailla, Björn Wahlroos vahaa viiksensä ryhävalaan rasvalla, kiinalaisia munuaisia lennätetään lahjakääreissä Euroopan suurkaupunkeihin; ruoan hinta sidotaan koksupää-meklarien aivosähkökäyriin

Yhdeksäs marraskuuta IMF on ostanut Islannin IMF on ostanut Unkarin IMF on ostanut Ukrainan IMF on ostanut Tampereen Pispalan

Marraskuun yhdeksännen iltana kloonattujen paavien mielenosoitukset riistäytyvät väkivallaksi Rooman kujilla, Echelon-satelliitit mittaavat kauhun gravitaatiota pääskysen silmästä ja metaanijää sulaa Matti Vanhasen kolalasissa. Laskekaa hikikarpalot Jyrki Kataisen otsalta!

Yhdeksäs marraskuuta Silvio Berlusconi on myynyt Välimeren Camorralle Robert Zoellick on ostanut kaikki kumpupilvet Lockheed Martin on patentoinut kuoleman, ja sillä on tälläkin hetkellä aivan helvetillinen menekki

Tämä on niille 400 zaibatsulle, jotka omistavat puolet maailman varallisuudesta Tämä on niille 500 korporaatiolle, joiden edut määräävät elämäntavat Tämä on Suurille Gerbiiliaivoille, jotka pystyttävät ohjuskilpiä ja kieltävät naimisen julkisilla paikoilla Tämä on kirotuille ja vihatuille, kodittomille & itselleen vieraille Tämä on niille, jotka haluavat hengittää ilman lupaa ja iskeä silmistä kipinää

Myös sinulle: sillä ensi yönä kaatopaikan takaa kiehuu tuuli, vipurahastot kammetaan sijoiltaan, myyttinen hirviö Ronald Reagan ja musta okkultisti Margaret Thatcher asetetaan näytteille torille, ja lapsille kerrotaan, ettei se ollut unta. Kymmenentuhatta puukenkää tungetaan Aamulehden painokoneisiin, ja se on vasta alkua sillä Se on pornopolkkaa bisnespuistojen katolla, Se on punaisten tähtien suihku pörssisalin katon läpi kellokorttikone säädettynä täystyöttömyyteen

Se on General Motorsin Chicagon tehtaiden katkaistut liukuhihnat Se on biolääketieteen laitoksen sulavat pakastimet oikosulku kaikissa kiinalaisvalmisteisissa sähkölaitteissa

Se on maa jota ei kukaan omista Se on kaikkien kadut ja yhteinen aurinko jotta olisi vapaat kädet eikä mitään myytävää ja elämä joka jää maksamatta

110 • niin & n äin 4/2008 Hanna Ruutu Kahtiajaettu ihminen

Fjodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866). Suom. Olli Kuukasjärvi. Otava, Helsinki 2008. 560 s.

jodor Dostojevskin (1921– kaantuminen, hajaannus, kahtiajako, Teorian ja uskon, järjen ja tunteiden 1881) romaani on venä- halkaisu). Tällä tavoin Raskolnikovin kahtiajako ja vastakkainasettelu hei- läisen realismin kulmakiviä. nimi viittaa sekä hänen persoo- jastuu koko romaanin rakenteeseen; Uuden suomennoksen ta- nassaan vaikuttavaan dualismiin että se näkyy Raskolnikovin toiminnassa Fkakansi tiivistää miltei 700-sivuisen toisaalta konkreettisesti hänen teke- sekä tietoisesti että tiedostamatta, ja järkäleen juonenkulun riemukkaan määnsä hirmutekoon, koronkisku- näiden kahden voiman tasapaino ja lakonisesti: ”Nuori Raskolnikov rieukon kirvestappoon. Romaanissa arvottaminen on myös Dostojevskin murhaa rahapulassaan koronkisku- harrastetaan vastaavaa nimisymbo- koko tuotannon ydinkysymyksiä. rieukon ja sairastuu mielenjärky- liikkaa muutenkin: esimerkiksi Ras- tyksestä.” Kuten klassikon lukeneet kolnikovin järkevän ja toimeliaan tietävät, tässä ei suinkaan ole koko opiskelijatoveri Razumihinin nimen Järki tai teoria totuus siitä, mitä romaanissa itse takana on venäjän kielen sana razum, asiassa tapahtuu. järki; terävä poliisipäällikkö Zametov Koko romaanin ensimmäisen puo- Rikos ja rangaistus ilmestyi 12 taas on johdettu verbistä zametit’, liskon ajan Raskolnikovia hallitsevat osassa venäläisessä aikakauslehdessä huomata, ja niin edelleen. Venäjää hänen mieltään askarruttavat ja van- 142 vuotta sitten, mutta sen kan- osaavasta nykylukijasta vastaavat gitsevat aatteet ja teoriat. Realismille sainvälinen kirjallinen ja aatehisto- ratkaisut saattavat tuntua suorastaan tyypillisesti Dostojevski on sisällyt- riallinen vaikutus on yhä mittava. osoittelevilta, varsinkin kun sivuhen- tänyt teokseensa koko joukon aika- Olli Kuukasjärven uusi suomennos kilöiden henkilöhahmot ovat usein kaudellaan suosittuja ja muodikkaita on eittämättä kulttuuriteko; se tuo johdettavissa tuon yhden hallitsevan aatevirtauksia ja ideologioita. Joskus klassikkoromaanin elävälle, nyky- ominaisuutensa kautta. Ratkaisun kirjailija jopa ennakoi aatteita, jotka aikaiselle suomen kielelle, joka val- taustalla vaikuttavat kuitenkin sekä ovat vasta tulossa (esimerkiksi Nietz- loittaa luultavasti uudet lukijapolvet jatkokertomuksen että rea- schen yli-ihmiskäsitystä, joka ei vielä salamaniskun lailla, iskien hermoon lismin tyyppioppi, joka korosti hen- romaanin kirjoitushetkellä ollut syn- kuin tuhat volttia. Kuukasjärven kilöhahmojen ominaispiirteitä ih- tynyt, tai Freudin psykoanalyysia, kieli on samaan aikaan tätä päivää ja misryhmänsä tyypillisinä edustajina. johon teos on osaltaan vaikuttanut). Dostojevskin kieltä, se sallii teoksen Raskolnikov ei tietysti ole vain Raskolnikovin surmatyön taustalla säilyttää oman, loistokkaan erityis- tyyppi, vaan mitä suurimmassa ovat eriasteiset ja monilähtöiset yli- arvonsa mutta tuo sen myös lähem- määrin elävä ihminen kaikkine si- ihmisyysaatteet, joita 1800-luvun mäksi nykylukijaa. Uusi käännös säisine ristiriitoineen, ja sen ansiosta Venäjän lukevan sivistyneistön kes- on kaikkea sitä, mitä käännöskir- hän kuuluu kirjallisuudenhistorian kuudessa liikkui runsaasti. Tärkein jalta niin usein odottaa, mutta joka suuriin henkilöhahmoihin. Hän näistä on nihilismi, usko järjen yliver- toteutuu näin hienosti valitettavan on teoksen kiistaton keskushahmo, taisuuteen ja pyrkimys kieltää kaikki harvoin. siinä määrin yhtä Dostojevskin ker- inhimilliset tunteet korostamalla ronnan kanssa, että häntä on välillä toiminnassa pelkästään tieteellisesti jopa vaikea nimittää päähenkilöksi, todistettavia seikkoja. Raskolniko- Nomen est omen? koska lukija viettää hänen tajun- villa nihilismiin liittyy myös tietyn- Yksi mahdollisista tavoista lähteä nanvirrassaan niin pitkiä aikoja ja lainen Napoleon-kompleksi – hän avaamaan Rikoksen ja rangaistuksen koska teosta hallitseva näkökulma uskoo, että maailmassa on valittuja, rikasta aatteiden, teemojen ja ker- on miltei tyystin hänen. Hänen jotka ovat oikeutettuja tekemään rontatekniikoiden aarreaittaa on kauttaan ilmenee teoksen keskeinen suuria tekoja, jopa tappamaan, suu- aloittaa sen päähenkilön nimestä. problematiikka ja hänessä kuvastuu remman inhimillisen hyödyn saavut- Rodion Romanovitš Raskolnikovin se vastakkainasettelu, joka teoksessa tamiseksi: ”[...] ihmiset jakaantuvat kahtalaisen luonteen paljastaa jo kulminoituu nimenomaan järjen luonnonlain mukaisesti ylipäätään hänen sukunimensä (ven. raskol = ja- ja uskon väliseen kamppailuun. kahteen ryhmään: alempaan, taval-

4/2008 niin & n äin • 111 listen ihmisten ryhmään, joka niin joka saa hänet sairastumaan mie- sanoakseni muodostaa yksinomaan lenjärkytyksestä murhatyön jälkeen. Mihin päähenkilön kaltaistensa siittämisestä ja synnyt- Tätä puolta hän ei luonnollisesti aatteet olisivat tämisestä huolehtivan aineksen, ja tiedosta itsessään romaanin alku- johtaneet ilman varsinaisiin ihmisiin, joilla on kykyä puolella, ennen teoksen käänne- ” sielua, sydäntä ja ja lahjoja esittää omassa piirissään kohtaa – hänen tunnustustaan, joka tunteita.” uusi puheenvuoro” (328). Todis- tapahtuu romaanin puolivälissä. Sit- taakseen teoriansa voiman, lausu- tenkin hän pääsee henkisen puolensa akseen ”uuden sanan” Raskolnikov kanssa sopuun vasta aivan romaanin täytyy kärsiä rangaistuksensa, jota murhaa ”täin”, koronkiskurieukon. lopussa. Raskolnikovin kahtalainen itse asiassa koko teoksen toinen puo- Mutta murhasta alkaa hänen tiensä persoonallisuus käy tosin ilmi ker- lisko käsittelee ja joka itse asiassa kohti täysin toisenlaista elämänym- ronnassa vähä vähältä koko teoksen alkaa vähä vähältä heti murhan märrystä, joka rupeaa vähä vähältä ajan: se ilmenee ikään kuin tiedos- jälkeen. Suurena käännekohtana murentamaan järjen ylivaltaa hänen tamattomina, puolihuolimattomina on kohtaus, jossa Raskolnikov tun- käyttäytymisessään ja tajunnassaan. laupeudentekoina, joita hän har- nustaa tekonsa prostituoitu Sonjalle. Raskolnikovia liikuttelevien aat- joittaa koko ajan, äkkinäisesti, varo- Tämä Raskolnikovin naispuolinen teiden ja teorioiden lisäksi teokseen matta, ymmärtämättä niitä itsekään vastinpari ilmentää romaanissa uskoa tuodaan sivuhenkilöiden kautta ja ihmetellen omaa toimintaansa ja sielua, ja hänen tehtävänsä on myös muita aikakauden muotiaat- myöhemmin. Hän antaa toistuvasti johdattaa teoksen päähenkilö uu- teita, esimerkiksi Lebezjatnikovin pois omat vähätkin roponsa aut- delleen yhteyteen kadottamansa hen- edustama utopistinen sosialismi mo- taakseen apua tarvitsevaa kerjäläistä, kisyyden ja inhimillisten tunteiden niavioisuuksineen ja äärimmilleen prostituoitua tai Marmeladovin kanssa. Tällä tavoin Raskolnikovin vietyine yhteisöllisyyksineen. Uto- perhettä; näissä teoissa ilmenee Ras- rangaistus ei itse asiassa olekaan van- pistisen sosialismin ja utilitarismin kolnikovin todellinen luonne, jota kilatuomio, vaan temaattisesti ran- viitteitä voi lukea myös Raskolni- hän ei itse tiedosta tai edes halua gaistuksena toimivat päähenkilön kovin murhaa edeltävissä ajatuksissa tiedostaa ajatusten askarrellessa etu- tuskat ja mielenjärkytys murhateon siitä, että yhden koronkiskurieukon päässä teorioiden parissa. Toinen jälkeen. Raskolnikov valitsee Sonjan murha voi aiheuttaa hyvää lukuisille ilmaisu Raskolnikovin sielusta, oma- tunnustuksensa kohteeksi juuri siksi, muille ihmisille. Murhan tehtyään tunnosta ja alitajunnan antamista että tämän kyky kärsiä on niin suuri; hän tosin huomaa, ettei ole pys- varoituksista ovat unet, joita Dos- Sonja on uskossaan niin vahva, että tynyt elämään oppiensa mukaisesti, tojevski käyttää mestarillisesti enna- hän pystyy uhrautumaan perheensä vaan on piilottanut rahat jakamatta koimaan päähenkilönsä kehityksen puolesta jopa prostituoiduksi, vaikka niitä kenellekään, edes itselleen. ratkaisevia käännekohtia. Paina- tietääkin, ettei se välttämättä muuta Yksi Dostojevskin tyypillisistä kak- jaiset ilmestyvät nimenomaan ennen mitään. Sonja ottaa kantaakseen soisolentohahmoista, Raskolnikovin murhaa, murhan jälkeen, ennen tun- myös Raskolnikovin ristin – kunnes vastinpariksi asettuva läpeensä tur- nustusta sekä viimeisen kerran epilo- Raskolnikov ottaa sen lopulta itse meltunut aatelismies Svidrigailov gissa, ennen Raskolnikovin lopullista kantaakseen. taas havainnollistaa sitä, mihin pää- valaistumista ja uuden elämän alkua. Romaanin päätelmä on, ettei henkilön aatteet olisivat johtaneet Tällöin Raskolnikov näkee sairas- ihminen voi elää ilman uskoa, ilman sielua, sydäntä tai tunteita. vuoteellaan unen rutosta, joka johtaa pelkkään järjen voimaan luottaen. Svidrigailoville toiset ihmiset ovat suuren osan ihmiskunnasta tuhoon: Vaikka romaanin rakenteeseen ja vain välineitä omien tarpeiden tyy- ”Mutta ketkään ihmiset eivät mil- juonenkulkuun nähden epilogi vai- dyttämiseksi, eikä hänen maailman- loinkaan pitäneet itseään niin vii- kuttaa jotenkin lisätyltä, avaavat sen kuvassaan moraalille ole mitään sijaa. saina kuin nuo tartunnan saaneet. tapahtumat Dostojevskin sanomaa Tämä tie johtaa kuitenkin tuhoon. He eivät olleet koskaan pitäneet tarpeellisella tavalla. Raskolnikovin Svidrigailov tekee itsemurhan, ja tuomioitaan, tieteellisiä päätelmiään, silmien lopullinen avautuminen ja elämänsä lopettamista suunnittelee moraalisia vakaumuksiaan ja usko- hänen päätöksensä avata sydämensä moneen otteeseen myös Raskolnikov muksiaan yhtä horjumattomina. niin Sonjan rakkaudelle kuin us- siinä henkisessä kurimuksessa, jonka Kokonaiset kyläkunnat, kaupungit ja kollekin on kuvattu voimakkaan vallassa hän murhan jälkeen on. Se kansat saivat tartunnan ja menettivät subliimin kohtauksen avulla. Lo- ei kuitenkaan ole romaanin päähen- järkensä. Kaikki olivat hädissään ei- pulliseksi vaikutelmaksi romaanista kilön kohtalo. vätkä ymmärtäneet toisiaan...” (684) eivät sittenkään jää Raskolnikovin Uni edeltää Raskolnikovin lopullista kokemat sieluntuskat ja synkän ah- ymmärrystä aatteiden ja teorioiden distuksen syöverit, vaan seesteisyys ja Sielu tuhoavasta voimasta, jonka vallassa harmonia, jälleensyntyminen, toivo Raskolnikovin teorian tekee tyh- hän on itse ollut. ja usko uuteen elämään – ihminen, jäksi hänen inhimillinen sydämensä Mutta ennen kuin tähän pis- joka on päässyt tasapainoon järjen, tai sielullinen puolensa – juuri se, teeseen päästään, Raskolnikovin uskon ja henkisyyden suhteen.

112 • niin & n äin 4/2008 Raija Julkunen Marxin, kapitalismin ja sosiaalidemokratian puolesta

Tommi Uschanov, Mikä vasemmistoa vaivaa? Teos, Helsinki 2008. 222 s.

asemmisto on nyt pieni aatesuunta, tuntuu itse koostuvan mustaan aukkoon se kaikki katoaa? muoti (Suomessakin). aivan liiaksi ihmistä, joiden kanssa Vai onko kysymys siitä, että tuskin En tarkoita vasemmis- ei mielellään edes olisi tekemisissä?” kukaan meistä pärjää argumen- tolaisuutta vaan vasem- Samastumisen merkityksestä kertoo toinnin terävyydessä ja mediaviitse- Vmiston alamäen ja huonon imagon Uschanovin keskustelu hänen EU- liäisyydessä Osmo Soininvaaralle. analyysia. Uschanov ei tyydy niihin kantansa muodostumisesta. Se vastaa Kirjoittaja siis perää tosiasioihin tavallisiin selityksiin, joissa vasem- täydelleen omaa kokemustani. Olin nojaamista, ja hän arvostaa erityisesti miston alamäki selitetään luonnol- lukenut skandinaavista feminismiä, kylmien numeroiden voimaa, siis liseksi keskiluokkaistumisen ja elin- ja siinä EU nähtiin paljolti naisten kvantifioitavaa, taloudellista ja eko- tason nousun seuraukseksi. Miten ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion nomistien tietoa siinä määrin, että on mahdollista, että suomalaiset uhkana. KYLLÄ-äänen antaminen tuntuu unohtavan vanhan väitteen, kertovat asennemittauksesta toiseen ei ollut itselleni selvää. Mutta EI- ”valhe, emävalhe, tilasto”. Kvantita- kannattavansa enimmäkseen niitä puolelle kokoontui sellainen joukko tiivinenkaan tieto ei ole viatonta, ja asioita, joista vasemmisto ilmoittaa – en viitsi sanoa mitä – että minun yllättävän usein se riitelee ihmisten haluavansa ajaa, mutta vasemmis- oli mahdoton olla siinä mukana. muun kokemuksen kanssa. Ajatte- topuolueiden kannatus on samaan Kirjoittajan ensimmäinen teesi lemme esimerkiksi, että työstä on aikaan pahimmassa aallonpohjassa väittää, että vasemmistolta puuttuu tullut epävarmempaa, mutta tilastol- lähes 50 vuoteen? Vastaus siihen, poliittinen pelisilmä. Ajatus siitä, että lisista aineistoista se saa vain heikkoa miksi vasemmisto ei onnistu kään- vasemmistolaiseksi ei synnytä, vaan tai ristiriitaista tukea. Mielipidetut- tämään tätä potentiaalia kannatuk- tullaan, riemastuttaa (vrt. de Beau- kimusten näyttöarvoon kannattaa seksi, on rakennettu yhdeksän teesin voirin ikivihreä väite naisesta). Mutta myös suhtautua varauksin. Surveyt varaan. vasemmistolaiset, etenkin vaihtoeh- ovat kovin herkkiä kysymysten ke- Tommi Uschanov luonnehtii toaktivistit, tuntuvat ajattelevan, että hystykselle ja kontekstille, ja tuntuu itseään filosofiksi, joka on alkanut he ovat tietoisempi ihmislaji, jonka kuin mielipidetutkimukset kertoi- kääntyä poliittiseen historiaan. Hä- ei tarvitse vaivautua väittelemään sivat jostain omasta todellisuudesta, nellä ei ole sosiologille tavanomaista ”vähemmän tietoisten” kanssa. jolla ei ole paljon ennustearvoa käyt- tarvetta käyttää uusimpia lähteitä, Uschanov kaipaa sekä silmää poliit- täytymisen suhteen. vaan hän arvostaa hyvää argumenttia, tisille peleille että sotkuisia identi- Kun Uschanov painottaa ekono- vaikka se olisi esitetty kymmenen tai teettejä, joilla käydään kliseisten va- mistien tietoa ja talouden tosiasioita, sata vuotta sitten. Uschanov am- semmistoidentiteettien kimppuun. niin tekee mieli huomauttaa, että mentaa brittiläisestä ajattelusta ja Minua jää mietityttämään väite, että tosiasioihin kuuluvat myös sosiaali- löytää siitä sopivan intellektuaalisen ihmisillä on synnynnäisiä esteitä va- demokraattisen talouspolitiikan rajat tyylin ja maaperän, jota hän höystää semmistolaisuuden omaksumiselle nykyisessä tai äskettäisessä maail- pamfletistisilla kärjistyksillä. En- (18–19). Miksi? Evoluutioko senkin massa. Yksi opettavainen kirja sosi- simmäisellä lukemisella minun on on saanut aikaan? aalidemokraattisen (talous)politiikan helppo viehättyä ja riemastua kirjoit- Uschanov vetoaa empiirisiin to- mahdollisuudesta ja mahdottomuu- tajan ajatuksista, vaikka tietysti sitten siasioihin tai pikemmin tosiasioihin desta vuoden 1973 käänteen jälkeen alkaa mielessään myös debatoida vetoamisen puolesta. Yksi hänen tee- on Andrew Glynin toimittama Social niiden kanssa. seistään on, että vasemmisto ei luota Democracy in Neoliberal Times. The tosiasioiden voimaan, ja että ”vasem- Left and Economic Policy since 1980 misto kärsii empiirisen, tosiasiapoh- (OUP 2001). Juuri tänään ja tätä Kysymysten kehykset jaisen asiantuntijuuden puutteesta”. kirjoitettaessa, kun Tapio Berg- Mahdollisuus olla edes äänestysko- Aika merkillistä, kun ajattelee miten holmin (HS 23.9.2008) sanoin ”re- pissa samassa joukossa vasemmiston vasemmalle kallellaan yhteiskunta- publikaaninen sosialismi” etenee kanssa askarruttaa Uschanovia. tieteiden harjoittajat ja opiskelijat Yhdysvalloissa, voi tietenkin kysyä, ”Miksi vasemmisto, yksilön ulkoisista ovat vuosikymmeniä olleet ja miten olemme sellaisessa saranakohdassa, pakoista vapautumisen ja inhimil- monet heistä ovat tekemisissä tutki- jossa sosiaalidemokraattinen (talous) lisen kukoistuksen puolesta puhuva musten ja selvitysten kanssa. Minne politiikka on taas mahdollisempaa.

4/2008 niin & n äin • 113 Faktoille töitä kansalais- ja talvisodan yhdessä muo- teki kopiosuojausten kiertämisestä Uschanov nostaa pöydälle myös va- dostama möykky sulaa suomalaisten rangaistavaa sekä perusoikeuksien semmistolle kiusalliset asiat, eikä hän mielistä, tuntuu vain tulevan kovin vastaisesta, lapsipornon vastustami- arastele repiä palasiksi Kuuban, Che hitaasti. En tiedä, millainen vä- sella perustellusta netin ennakkosen- Guevaran, Hugo Chavezin ja Frank- hemmistö nettipalstoilla keskustelee, suurista. Uschanovin mielestä näissä furtin koulukunnan kaltaisia iko- mutta vahva vihamielisyys vasemmis- tapahtumissa yhteiskunnan legitimi- neita. Neuvostoliitossa ja DDR:ssä tolaisuutta, jopa sosiaalidemokratiaa teetti nuorten silmissä kyseenalaistui ei ole enää paljon repimistä, mutta kohtaan ja sen perustelu aivan kä- vakavasti. reaalisosialistinen koe on se kirjan sittämättömillä uskomuksilla, ei ole viitekohta, jonka rinnalla kapitalismi harvinaista. Siinä on kyllä tosiasioilla Marx vapautumisesta näyttää vauraalta ja humaanilta. tekemistä. Toinen teesi väittää vasemmiston Edelleen Uschanov syyttää siitä, Tuomas Nevanlinna näkee Uscha- liittoutuvan kaikenlaisten epäilyt- ettei vasemmisto anna ihmisten elää novin annin SDP:lle siinä, että tämä tävien voimien kanssa, kunhan ne ”rauhassa” omaa henkilökohtaista pyrkii tekemään demariudesta in- vain vastustavat kaiken pahan alkua hyvää elämää vaan pyrkii kaavamais- tellektuaalisesti salonkikelpoista. eli George W. Bushia. Eikä vasem- tamaan sen. Toisaalta vasemmisto Nevanlinnan mukaan muutama mistolla ole mitään sanottavaa siihen, ei ole riittävän kiinnostunut henki- muukin on sitä onnistumatta yrit- että kommunismi (lue: Kiinan, jopa lökohtaisesta elämästä, siitä, miten tänyt. Saman voisi todeta Marxista. Pohjois-Korean markkinat ja työ- ihmiset ”konstruoivat maailmaa” Uschanov kaivaa esille inhimil- voima) kelpaa kapitalisteille. kaikilla niillä tulonsiirroilla, palve- lisen vapautumisen Marxin ja so- Kolmas teesi väittää, että vasem- luilla ja työpaikoilla, joita vasem- vittaa Marxin 2000-luvun subjekti-, misto ei ymmärrä estetiikan, kau- mistopolitiikka pyrkii turvaamaan. yksilö-, kulutus- ja itsetoteutuskes- neuden ja eroottisen merkitystä. Sen Tämä kuulostaa samalta kuin britti- keisen maailman ideologiksi. Hän ruma formaatti ei tee sisältöä hou- vasemmiston itsekritiikki 20 vuoden lukee Marxia niin, että ihmisen va- kuttelevaksi, ja vasemmistolle esteet- takaa. Kun vasemmisto oli ollut ky- pautuminen oli tämän loogisesti tinen on turhuutta, jos se ei palvele vytön tematisoimaan uudet subjek- ensisijainen sitoumus. Teoriat pää- muita, itsensä ulkopuolisia tavoit- tiviteetit, se oli jättänyt pelikentän omasta, valtiosta, työväenluokasta teita. Tämäkin teesi kuulostaa ensin Thatcherille. Samassa yhteydessä kir- vallankumouksen subjektina ja kom- uskottavalta, mutta mieleen tulevat joittaja käy kiinnostavan keskustelun munismin visio olivat alisteisia in- myös työväenliikkeen arkinen este- kulutuksesta, siitä, miten ”kulutusta- himillisen vapautumisen näköalalle. tiikka ja ei-vasemmistolaisten puo- varat voivat toimia siltoina sijoiltaan Tämä edellyttää nuoren Marx reha- lueiden mauttomat julisteet. Ja menneeseen merkitykseen”. Monet bilitointia, kun minun sukupolveni miten niin on päässyt käymään, että tosiasiat – köyhyyden ja puutteen ”oppi”, että nuoren Marxin antropo- vasemmisto mieltyy epäeroottiseksi? ankeus, kulutuksessa käytetty valta logis-humanistiseen vieraantumisteo- 1960-luvulla harva asia oli niin va- ja mahdollisuus kirjoittaa asioita ta- riaan vetoaminen on epäakateemista semmistolaista kuin seksuaalinen ja varan pintaan – puhuvat kulutuksen ja että ”keski-Marxin” historiallinen eroottinen vapautuminen. Miksi merkityksestä vasemmistolle. Marxin materialismi vain latteaa sosiologiaa. Neuvostoliitto, DDR ja Kiina ovat Pääoman keskeinen teesi kun on ta- ”Oikea” Marx alkaa vasta Pääomasta onnistuneet pilaamaan tämänkin. varafetisismi, se, miten tavarat kät- ja sen esitöistä kuten Grundrissesta. Ehkä vielä kohtalokkaampi on kevät ihmisten väliset yhteiskunnal- Pääoman logiikan rekonstruktiota neljäs synti: vasemmisto ei anna luo- liset suhteet (kuka tuottanut, missä, ja sen kategorioiden (tavara–arvo– tettavaa kuvaa itsestään. Elämä kapi- millaisissa työoloissa, miten ne on pääoma) johtamista toisistaan alettiin talismissa on enemmistölle mukavaa, jaettu ja jaeltu). Ajatus siitä, miten kutsua pääomalogiikaksi. ja vasemmisto on kyvytön hälven- tätä kaikkea voitaisiin kirjoittaa ta- Uschanov vetoaakin pääomalo- tämään historiallisen kokemuksen varaan, on viehättävä. giikkaan ja käyttää lähteenä tanska- aiheuttamaa epäluuloa. Ehkä meissä Kaikki suomalaisen vasemmiston laista Hans-Jørgen Schanzia, joka vasemmistolaisissa on pieni Stalin lahkot ja lohkot saavat kirjassa kiistämättä on/oli keskeisiä pääoma- vaanimassa. Tuomas Nevanlinna on osansa, mutta kritiikin kohteena ovat loogikoita. Uschanov ei kuitenkaan Uschanovin kirjaa koskevassa HS- enemmän nuoret aktivistit ja KTP keskustele siitä, mitä pääomalogiikka kolumnissaan (27.08.8) luottavai- kuin eduskuntapuolueet ja niiden oikein on/oli. Hän saa sen näyt- sempi: ”Kun politiikan kentille astuu päiväjärjestys. Uschanov, joka on tämään reaalisosialismin kritiikiltä. Gorbatšovin jälkeen syntynyt suku- lapsiani nuorempi, ei pönkitä omaan En yritä kiistää, ettei traditiossa olisi polvi, jolle Neuvostoliitto on yhtä takaraivooni iskostettua ajatusta, että pohdittu kapitalismin kaksoisluon- elävä käsite kuin Pyhä Saksalais-Roo- nuoret näkevät paremmin, minä olen netta eli sivilisatorisen ja repressii- malainen Keisarikunta, vasemmiston luutunut ja väistyvä. Mutta kirjan visten tendenssien samanaikaisuutta. aloitteita ei käy enää reaalisosialismi- jakso ”Nuorisosta” on kyllä sellainen, Silti minun on vähän vaikea tun- vihjauksin kuittaaminen.” Se aika, jota en ole älynnyt ajatella. Kysymys nistaa Uschanovin pääomalogiikasta jolloin Venäjän, neuvostososialismin, on verkosta, tekijänoikeuslaista, joka 1970-luvulla ”reaalisesti olemassa

114 • niin & n äin 4/2008 Voiko Marxin mainetta puhdistaa niin vakuuttavasti, että ennakkoluulot ”karisevat vasemmistovastaisista?”

ollutta” pääomalogiikkaa. Alkupe- Olihan niitä löytynyt, mutta töntä kohenemista tai pohjoismaisten räinen rekonstruktionistinen yhteisö löytynyt myös tuotannon kollektii- yhteiskuntien erityisiä saavutuksia, hajosi vuosikymmenen kuluessa lu- vista haltuunottoa koskevia visioita. taloudellisen kasvun, demokratian ja kuisiin fraktioihin ja suuntiin. Pää- Tehdessään Marxista kelvollista itse- tasa-arvon hyvää kehää, ei käykään omalogiikka oli silmissäni ennen toteutuksen teoreetikkoa Uschanov kiistäminen. muuta ”johtamista”, siis esimerkiksi on lakaissut kollektiivisuuden maton Jälkimodernina aikana (vai joko valtion, sosiaalipolitiikan, koulu- alle. Sen sijaan Uschanov tuo kiin- se on ohi?) kirja on intellektuaali- tuksen, työprosessin kontrollin, jopa nostavasti esille sellaisen, mitä voisi sesti epämuodikas: se on selväjär- sosialisaatio- ja subjektiviteettimuo- kutsua Marxin historialliseksi rea- kinen, edistysoptimistinen ja tuo tojen johtamista Pääoman kategori- lismiksi. Marx varoitti toistuvasti esille kapitalismin sivilisoivan roolin. oista tai pääoman kasautumisen im- yrityksestä pakottaa todellisuus vas- Se tunnustaa Marxin, kapitalismin, peratiiveista empiirisistä tosiasioista taamaan poliittisia ihanteita, joilla ei sosiaalidemokratian ja Ruotsin saa- paljonkaan piittaamatta. ole perustaa historiaa hallitsevissa to- vutukset, puhdistaa niiden mainetta Itsekin tein 1970-luvulla nuo dellisissa voimissa. Historiallisena ja tekee niistä intellektuaalisesti kel- Uschanovin retket Marxin työ-, realistina Marx – sen ohella, että hän vollisia. Eniten ehkä kysyy, kaipaako vapaa-aika ja vapausvisioihin. Näihin kehotti ”työmiehiä lyömään päänsä Marx maineen puhdistusta ja voiko retkiin nojaava vapaa-aikaa koskeva yhteen” työajan lyhentämiseksi – si- sitä tehdä niin vakuuttavasti, että en- laaja käsikirjoitus jäi julkaisematta. joitti vapausvisiot aikaan ja paikkaan nakkoluuloisuus karisee yhdenkään Samalla se ajan sosiologiaa koskeva nimeltä ”kommunismi”, siis pitkälle antivasemmistolaisen mielestä. väitöskirja, jonka osaksi kirjoitus oli kehittyneiden tuotantovoimien ja Minulle Marx on tänään ajan- tarkoitettu, jäi viemättä loppuun. En yksilöiden olosuhteisiin. Sitähän kohtainen kuitenkin toisella tavalla ole surrut tämän yritelmän hautautu- vallankumouksen jälkeinen Neuvos- kuin noiden vapausvisioiden esit- mista. Silti nyt tuntuu nostalgiselta, toliitto ei ollut. Niinpä sosialistisen täjänä. Siihenkin Uschanov viittaa kun tutut Marxin sitaatit työnjaon työetiikan pilkkaaminen Marxin mutta hyvin ohimennen, kun hän ylittämisestä, inhimillisestä kehi- avulla, Uschanovin tapaan, ontuu. sanoo tämän päivän kapitalismin tyksestä, vapaudesta ja välttämättö- muistuttavan yhä täydellisemmin myydestä, vapaa-ajasta, joka tekee Pääoman sisältämää diagnoosia. 130 Selvää järkeä haltijastaan toisen subjektin ja niin vuotta ennen ”investointipankkeja, edelleen, tulevat uudelleen vastaan. Mikä vasemmistoa vaivaa? legitimoi riskirahastoja (hedge funds) ja sub- Kaivoin esille käsikirjoituksen vuo- hyvinvointivaltio-vasemmistolai- prime -lainoja” (Bergholm) Marx delta 1976 ja pakotin itseni koh- suutta. Kirja ei pilkkaa tulo- ja me- pystyi näkemään finanssipääoman taamaan (nyt jo edesmenneen) noarviokehyksen ansaan joutunutta nousun ja sen aiheuttaman uuden professorini sen reunoihin kirjoit- hyvinvointipolitiikkaa, eikä käy kriisipotentiaalin. Itse odotan, että tamat kommentit tyyliä ”höh höh”. ay-liikkeen kimppuun. Päinvastoin nuori sukupolvi tarttuisi Pääoman Huomaan ja muistankin, että tärkeää kirjassa vedotaan tosiasiaan eli kan- kasautumis- ja kriisiteoriaan, jos ei minulle oli tuolloin ollut löytää in- sainväliseen vertailuun, joka osoittaa muuten, niin sen älyllisen haasteen himillisiä vapausvisiota ja vapaa-ajan ay-liikkeen merkityksen hyvinvointi- vuoksi. merkitystä koskevia kohtia myös rakenteiden säilymiselle. Hyvinvoin- vanhalta tai kypsältä Marxilta (kun tivaltion tietystä takapakista huoli- nuori oli ”kielletty”). matta ihmisten elämän käsittämä-

4/2008 niin & n äin • 115 Antti Salminen Avantgarden vuosisata

Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Toim. Sakari Katajamäki & Harri Veivo. Gaudeamus 2007. 421 s.

irjallisuuden avantgarde antologiaan olisi ollut varmasti työ- telun sijaan. Manifestien retoriikkaan ja kokeellisuus on ensim- lästä. artikkeli avaa mittaansa nähden ehkä mäinen avantgardekirjal- Myös asiasanahakemisto olisi turhankin monta kulmaa, mutta lisuuden yleisesitys suo- tehnyt teoksesta myönteisessä mielessä tekstin puuroutumiselta onnistutaan Kmeksi, ja sellaisena se pysynee hy- käsikirjamaisemman, mutta onneksi silti välttymään. västä syystä pitkään. Jos futurismin henkilöhakemisto on liitetty mukaan. Merja Härmänmaa johdattaa esi- perustamismanifestia vuodelta 1909 Kirjallisuusluettelo tuo teokseen merkillisen luettavasti futurismiin, pidetään historiallisen avantgarden oppikirjamaista otetta, mikä ei ole ja onnistuu piirtämään liikkeen ää- lähtölaukauksena, kokoelma on vain lainkaan pahitteeksi. Mukana on riviivat perustamisesta aina perus- hieman edellä aikaansa juhlistaakseen myös liite ”Avantgarden aikamaantie- tajansa F. T Marinettin kuolemaan. satavuotisjuhlaa. dettä”, joka hyvässä ja pahassa piirtää Useista lähdeviitteistä puuttuvat har- Kymmenen viidestätoista kirjan kuvan avantgarden ja kokeellisuuden mittavasti sivumerkinnät, mitä ei voi artikkelista käsittelee yksittäisiä liik- kaanonista. On hienoa, että kartoitus laittaa hyvän artikkelityylin nimiin. keitä tai suuntauksia. Rajauksen pe- ulottuu 1900-luvun loppuun asti. Futurismin isän F. T. Marinettin rusteella kokeellisia ismejä pidetään Näin antologian summaava liike ei puolustelu ”rakastavana isänä ja avio- edelleen avantgarden ja sen tutki- tyydy vain vahvistamaan jo fossiileiksi miehenä”, joka ei tarkoittanut kaikkia muksen perusyksikköinä. Tämä on kanonisoituja tekijöitä, vaan ehdottaa teoksiaan otettavan kirjaimellisesti, luontevaa, mutta liikkeiden esittelyn uusia. (86) tuntuu jokseenkin tarpeetto- ohelle olisi voinut ottaa useampia te- malta. On eittämätöntä, että Ma- maattisesti jäsentyviä artikkeleja. Kiin- rinetti ihannoi avoimesti italialaista Marx, manifesti ja Marinetti nostavaa olisi ollut lukea enemmän fasismia ja sotaa, mutta se ei vähennä liikkeiden välisistä yhteyksistä, suun- Irmeli Hautamäen avausartikkeli on futuristisen liikkeen valtavaa historial- tauksia läpäisevistä motiiveista, niitä selkeydessään oiva avaus kirjaan. Kes- lista vaikutusta. yhdistävistä avainhenkilöistä ja liik- keisten avantgardeteorioiden esittely Tomi Huttunen kirjoittaa kun- keiden poliittisten kytkentöjen suh- kulkee hyvin käsi kädessä niiden kri- nianhimoisen laajalla otsikolla ”Ve- teista. tisoinnin kanssa. Tosin kahtiajako näläinen avantgardekirjallisuus”. Näin mittavan ja keskeisen avantgardesta kulttuurisena opposi- Runsas esimerkkien käyttö esittelee teoksen kohdalla toimittajat olisivat tiona erotuksena poliittisesta lokeroi liikkeitä hyvin niiden omin sanoin. kenties voineet harjoittaa enemmän it- avantgarden vaikutushorisonttia. Mar- Kokonaisuus on melko sirpaleinen, sereflektiota, vaikka johdannossa (15) xismin Hautamäki yleistää yhdeksi imaginisti-osuus lipsahtaa paikoin auliisti myönnetään, että ”institutio- ismiksi, vaikka hänen käsittelemänsä aitovenäläiseen tyyliin tarinoinniksi, nalisoitumisen ja kanonisoitumisen avantgardeteoreetikko Peter Bürgerin mikä tosin elävöittää tekstiä. Hienoa ongelmat koskettavat myös avant- uusmarxismi eroaa merkittävästi sitä on, että pieniäkin liikkeitä on ainakin garden ja kokeellisen kirjallisuuden edeltäneistä suuntauksista. mainittu. Turhia kärjistyksiä on joi- tutkimusta.” Monet avantgardistit da- Päivi Mehtonen tuo esiin useita takin: ”Venäjän 1900-luvun kulttuuria daisteista lähtien ovat vieroneet (epä) kiinnostavia näkökulmia avantgar- täytyy tarkastella vallankumouk- taiteensa akatemisoimista, mutta tätä demanifesteista ja etenkin niiden sesta käsin.” (93) ja ”Avantgarden ka- avantgarden kohdeherkkyyttä proble- ristiriidoista. ”Moni manifesti onkin takreettisessä maailmankuvassa ilmiöt matisoidaan antologian mittaan vain kestänyt paremmin kuin taide, jota koetaan itsestään syntyneiksi” (94). vähän. se aikoinaan markkinoi”(48), kertoo Loppuyhteenveto samizdat-kirjalli- Toimittajien tekemä avantgarden paljon avantgarden kirjallisuushis- suudesta avantgardeperinteen välit- rajaus perheyhtäläisyyksien perusteella toriallisesta asemasta. Oleellinen on täjänä venäläiseen postmodernismiin (13) on toimiva, ja kenties ainoa mie- myös huomio, että manifestien perin- on keskeinen huomio. lekäs tutkimusote moniaalle siroavaan netietietoisuus jännittyy usein avant- ilmiökenttään. Toimitusteknisesti per- gardistisen neofilian kanssa, samoin Dadasta flarfiin heyhtäläisyyksiä ja liikkeiden välisiä sanottu ja sanomisen tapa ovat kiis- rihmastoja olisi voitu havainnollistaa telleet useiden liikkeiden julistuksissa. Jouni Koposen Dada-artikkeli on yti- ristiviittauksilla, jotka väistämättä tar- Mehtosen näkökulma auttaa ymmär- mekäs teksti, joka toimii hyvänä joh- joutuvat lukijalle kirjaa kolutessa. Toi- tämään liikkeet monisyisinä ja -syn- dantona niin liikkeen historiaan kuin saalta ristiviitteiden tekeminen laajaan tyisinä yksinkertaistavan ismien raken- myös poetiikkaan. Dadan manifestien

116 • niin & n äin 4/2008 Marginaalit jäävät määritelmienvastaisuutta olisi tosin toimii hyvänä jatkona Meretojan marginaaleiksi voinut problematisoida suhteessa itse uuden romaanin käsittelylle. Kirjal- artikkeliin, joka onnistuu määritte- lisuushistoriallinen ote on pakoton Digitaalinen kokeellisuus ja avant- lytehtävässään kohteeseensa nähden ja Oulipon poetiikan esittely selkey- garde-sarjakuva jäävät lähes täysin kenties turhankin hyvin. Etenkin dessään asiantuntevaa. Veivo esittää kokoelman ulkopuolelle. Myös avant- artikkelin loppupuolella Dadalle an- kysymyksen, jonka avulla muitakin garden kanonisoimaton ulkopuoli, netaan lähes ylihistoriallinen rooli avantgardeliikkeitä voitaisiin typologi- outsider-kirjallisuus, jää maininnan ”murtumana, jossa modernismi lu- soida: ”Mitä pidetään arvokkaimpana: varaan. Nyt kolme artikkelia on nastaa itsensä modernismina” (133). tuotetta, tekniikkaa vai intentiota?” pyhitetty muille taidelajeille, mikä Vaikka huomio on kiinnostava, täl- (240) etäännyttää teoksen ”kirjallisen avant- lainen lähes hegeliläinen tulkinta olisi Leevi Lehdon artikkeli language- garden” rajauksesta. Helpomminkin ollut olletikin vierasta dadaisteille it- runoudesta on alkuosaltaan raskaan olisi saanut todettua, että kirjallinen selleen. teoreettinen, mutta tarjoaa samalla avantgarde on läheisessä ja toisinaan Timo Kaitaron artikkeli surrea- kuvaavia näytteitä suuntauksesta. erottamassa kytköksessä muiden tai- lismista on kattava kuvaus liikkeen Lehto pääsee Vesa Haapalan lisäksi demuotojen kanssa. muodostamista kirjallisuushistorial- ainoana kokoelman kirjoittajana ny- Tämä ei tosin lainkaan vähennä lisista verkostoista. Perustiedon li- kypäivään asti ja esittelee languagen kolmen viimeisen artikkelin arvoa. säksi mukaan on onnistuttu mah- kanssa keskustelevan nykyavantgarden Etenkin Anita Sepän kuvataiteen duttamaan mainintoja surrealismin suuntia kuten flarfia. avantgardea käsittelevä artikkeli on kultakauden jälkeisistä teoksista ja te- oivallinen johdatus aiheeseen, ja se kijöistä. Laajan kartoituksen kääntö- onnistuu valottamaan aihettaan his- Suomi, avantgarden puolena teoksista ja manifesteista on toriallisen avantgardetaiteen lähtöpis- kehitysmaa? vain vähän suoria lainauksia. Toisaalta teistä aina nykykulttuuriin asti. käännöksiä on saatu suomeksi useam- Vesa Haapala kirjoittaa suomalaisesta Avantgarde ja kokeellisuus miel- pia kuin yhdenkään toisen liikkeen avantgardesta, josta on jokseenkin tyvät kirjaa lukiessa lähes synonyy- teoksista, joten lähteille on helpompi vaikea erottaa selväpiirteisesti kokeel- meiksi. Ongelma on, että kokeellisuus hakeutua. lisia liikkeitä. Tämän vuoksi mai- on vaarassa pelkistyä näin avantgarden Sami Sjöberg esittelee Suomessa nituksi tulee laaja skaala taiteilijoita metodologiaksi, vaikka sillä on pitkä edelleen huonosti tunnettua lettris- Elmer Diktoniuksesta Harro Koskisen esihistoria ennen avantgarden nimeä- tistä liikettä. Antologian kannalta kautta Haavikkoon. Suomalaisen mistä ja historiallisen avantgarden on hienoa, että suurten ohella myös avantgardekirjallisuuden suhteellinen liikkeitä. Perspektiiviharha olisi voitu marginaalisempi liike on huomioitu. vähäisyys selitetään pitkälti kirjakielen korjata artikkelilla kokeellisen kirjalli- Sjöberg on herkkä tutkimuskoh- nuoruudella. Artikkelin alku etenee suuden historiasta ennen avantgardea. teensa suhteen, ja problematisoi myös melko luettelomaisesti, mutta loppu- Tällaisena teos lunastaa täysimääräi- juopaa tutkimansa liikkeen ja akatee- puolen temaattinen jäsennys toimii sesti vain toisen puolen otsikostaan. misten käytäntöjen välillä. Liikkeen paremmin. Avantgarden eetoksen mukaisesti monimutkaisten teorioiden esittely Haapala vertaa suomalaista ko- antologian ote olisi voinut olla ris- raskauttaa tekstiä, mutta liikkeen keellisuutta tiuhaan eurooppalaisiin keeraavampi sikäli, että marginaalisia kytkeminen muihin taidevirtauksiin edeltäjiinsä. Vertailu mannermaisiin teoksia ja tekijöitä olisi esitelty tätä ja jopa suomalaiseen taidekenttään vastineisiin saa tosin suomalaisen ko- laajemmin. Tällaisena teos on suurim- toimii hyvin. keellisen kirjallisuuden näyttämään malta osin oivallinen, mutta ennen Hanna Meretoja kiteyttää uuden lähinnä jo keksityn kierrättämi- kaikkea erittäin tarpeellinen johdatus romaanin taitavasti suuntauksen seltä ja yhdensuuntaiselta liikkeeltä kirjalliseen kenttään, jonka esittely avainhahmojen ja avantgarden klassi- avantgarden valtamaista syrjäiseen suomeksi saattaa parhaimmillaan koteoreetikkojen kautta. Lähtökohta Suomeen. Siksi kotimaisen kirjalli- suodattaa uusia (ja vanhoja) ajatuksia tekee artikkelista kenties kokoelman suuden omasyntyisempiä kokeelli- myös kotimaiseen kirjallisuuteen. teoriapainotteisimman, eikä se siksi suuksia olisi voinut nostaa enemmän Kirjallisuuden avantgarde ja ko- soveltune johdatukseksi aiheeseen. esiin. Vaikkapa Kilven Alastalon salia keellisuus jättää tilaa antologialle, joka Avantgarden reunaehtoja se sen sijaan (1933) voisi hyvällä syyllä pitää avant- pohtisi avantgarden nykyisyyttä ja kartoittaa onnistuneesti uuden ro- gardeklassikkona kansainväliselläkin jopa etsisi tämän (anti)tradition tule- maanin teorian kautta. mittapuulla. Mainiota on, että Haa- vaisuutta. Jatko-osa olisi tarpeellinen Sakari Katajamäen artikkeli konk- palan artikkeli ulottuu nykytekijöihin jo siksi, että monet avantgardeliikkeet reettisesta runoudesta keskustelee ja -ilmiöihin saakka. ovat muistaneet tulevaisuutensa ja hyvin kuvataiteen ja musiikin konk- nähneet itsensä osana myös tulevia retististen suuntausten kanssa. Moni- kaanoneita. Toivottavasti tämän naisen suuntauksen kehityslinjat piir- tarpeen lunastavaa yleisteosta ei tar- tyvät selkeinä esiin. Harri Veivon Tel vitse odottaa suomeksi seuraavaa sataa Quelia ja Oulipoa esittelevä artikkeli vuotta.

4/2008 niin & n äin • 117 Jukka Mikkonen Tekijän toinen tuleminen

Tekijyyden ulottuvuuksia. Toim. Eeva Haverinen, Erkki Vainikkala & Tuomo Lahdelma. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 93, Jyväskylä 2008. 315 s.

ysymykset tekijästä ja te- Therman tuo kirjoitukseensa filoso- Vaivana suurpiirteisyys ja kijyydestä ovat palanneet fista ulottuvuutta viittaamalla muun kapeus taiteentutkimukseen, muassa myöhäisen Wittgensteinin Filosofisesti suuntautunutta lukijaa jos kohta uudistuneina. merkitysteoreettisiin näkemyksiin ja hämmentänee, että artikkeleissa tar- KNykytutkimusta askarruttavat prob- Paisley Livingstonin aie-erittelyihin. tutaan tekijyyden problematiikkaan leemit kuten monitekijyys, tarkoi- Valitettavasti Therman ei kunnolla problematisoimatta kunnolla ’te- tuksen merkitys sekä teknologian avaa intention käsitettä, jolla hän kijää’, ja ettei ’intentiota’ liioin vaikutus taiteen tekemiseen. näyttäisi tarkoittavan tarkoituksia ja pureta (miellyttävinä poikkeuksina Eeva Haverisen, Erkki Vainik- suunnitelmia mentaalisina tiloina. Kurikka ja Joensuu). kalan ja Tuomo Lahdelman toi- Kiinnostava alue, jonka suuntaan Toiseksi on valitettavaa, kuinka mittama Tekijyyden ulottuvuuksia tämäntyyppiseen tutkimukseen kuu- autokraattinen asema Barthesin perustuu Jyväskylän yliopistossa (jo) luvaa teoretisointia voisi viedä, olisi hulluna vuonna kirjoittamalla, argu- vuonna 2005 järjestettyyn Dimen- Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta mentatiivisesti heppoisella ”La mort sions of Authorship -konferenssiin, kumpuavat ”maltillisen intentiona- de l’” -esseellä on kokoelman jonka osallistujat tarkastelivat eri- lismin” muodot, joissa tekijän tar- kirjoituksissa. Tekijän tulkinnallisen tyyppisiä tekijäpositioita kirjallisuu- koitusten ajatellaan ilmentyvän teok- relevanssin kieltävillä tai sitä vähätte- dessa, kuvataiteessa ja musiikissa. sessa. levillä ajatusperinteillä on kuitenkin Miklós Takács sen sijaan käsit- pitkä historia ja kunnioitettava väite- telee Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja perusteapparaatti; miksei esimer- Tekijänimiä ja persoonia ideologista taustaa sekä Nobel-ko- kiksi uuskritiikin pitkällisestä kir- Antologia alkaa unkarilaisen kirjal- mitean käyttämää tekijyyskäsitettä jallisuustieteellisestä dominanssista lisuudentutkijan István Dobosin ar- kahden (palkintogaalan sivuut- hiiskuta? tikkelilla, jossa kirjoittaja tarkastelee taneen) voittajan (Jelinek & Pinter) Harmillista on sekin, ettei toi- Barthesin, Foucault’n ja Derridan seppelöinnissä esitetyn juhlapuheen mittajien toimitusjälki juuri näy tekijyysnäkemyksiä ja luonnostelee perusteella. Takács muistuttaa, että kokoelman (epäselvähkön) osio- hiukan yllätyksettömästi tekijän kä- Nobelin palkinto myönnetään hen- jaottelun ja artikkeleita referoivien sitteen ”postmodernia” uudelleentul- kilölle, joka on Alfred Nobelin tes- alkusanojen jälkeen; muutamat kir- kintaa unkarilaisen kirjailijan Péter tamentin mukaisesti ajanut ihmis- joitukset olisivat nimittäin tarvinneet Esterházyn ”Lili Csokonai” -sala- kunnan etua ja joka palkintorahan paremman jäsennyksen. Besserwis- nimellä vuonna 1996 laatiman ro- turvin voi jatkaa hyväntekijyyttään. seröitäköön myös, että toimite olisi maanin avulla. Muita mielenkiintoisia aiheita kaivannut kärkeen tekijyys-käsitteen Kaisa Kurikka purkaa ansi- ovat esimerkiksi postkoloniaalinen historiaa luotaavan johdannon, jossa okkaan kriittisesti soveltamansa naistekijyys (Anna-Leena Toivasen olisi valotettu esimerkiksi latinasta foucault’laisen tekijä–tekijänimi– artikkeli zimbabwelaisesta kirjaili- johtuvien tekijä-sanojen auktori- tekijäfunktio-apparaatin avulla Algot jasta Yvonne Verasta), tekijän käsite teettimerkitystä sekä kerrattu teki- Untolan elämän ja kuoleman mo- 1800-luvun ranskalaisissa jatkokerto- jäkielteisten oppisuuntien keskeisiä nimutkaista vaikutusta tekijänimiin muksissa (Jean-Yves Malherbe), levy- teesejä. Irmari Rantamala, Maiju Lassila ja tuottajien rooli teoksen tekemisessä Kauempaa katsottuna Tekijyyden J. I. Vatanen. (Laura Ahonen), monitekijyyden ulottuvuuksia viitoittaa houkutte- Cecilia Thermanin paljolti te- ja kirjoittaja-roolihahmojen prob- levia väyliä taiteentutkimukseen. keillä olevaa tutkimustaan kuvaava lematiikka (Risto Niemi-Pynttärin Kokoelman kirjoitukset onnistuvat artikkeli puolestaan luotaa tekijöiden artikkeli online-draamoista) sekä haastamaan lukijan pähkäilemään ja lukijoiden tulkintoja tarkastelevan tarkoituksen ja merkityksen kysy- lukuisia tekijöihin, tekemiseen, tar- empiirisen kirjallisuudentutkimuksen mykset proseduraalisessa kirjoittami- koittamiseen ja tulkitsemiseen liit- tehtävää tekijyyden tutkimuksessa. sessa (Juri Joensuun artikkeli Leevi tyviä kysymyksiä. Tarkoituksen ongelmia selvittäessään Lehdon Päivästä).

118 • niin & n äin 4/2008 k i r j a t

Kaisa Luoma Tutkimus väittelynä ja vuoropuheluna

Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila & Kaisa Heinlahti, Mitä on tutkimus? Argumen- taatio ja tieteenfilosofia. Gaudeamus, Helsinki 2006. 230 s.

itä on tutkimus? on Heinlahti ja Kakkuri-Knuuttila vain ehdoilla, jotka todellisuudessa tutkimustekstien ana- käyttävät paljon hypoteesin ja syn- vallitsevat marginaalisesti tai eivät lyyttisen lukemisen teesin käsitteitä, mutta antavat niille lainkaan, eikö ole hieman tarkoi- avuksi tarkoitettu al- niin väljän tulkinnan, ettei tieteen tushakuista kutsua uutta tutkimusta Mkeisoppikirja. Laadultaan se on huo- kuvauksesta tule ongelmallisen synteesiksi, joka muka vain täs- mattavan epätasainen. Jaksot, joissa normittavaa tai ulossulkevaa. Kun mentää vanhan teorian sovellusalaa? kirjoittajat yrittävät sijoittautua tie- tunnistetaan tarpeeksi monenlaisia Eikö olisi reilumpaa esiintyä avoi- teenfilosofian kentälle, erityisesti joh- hypoteeseja (esim. ”menetelmähy- mesti vanhan teorian haastajana? danto ja luku III, ovat käsitteellisesti poteesit”) ja niiden koettelemisen Halu venyttää synteesin käsitettä sekavia ja täynnä ristiriitaisuuksia. tapoja, ei edes tieteellisen toiminnan antaa esimakua tulevasta: kaikin- Pääpaino on kuitenkin lukijan tul- palauttaminen pelkäksi hypoteesien puolista yhteisymmärrystä korostava kintataitojen kehittämisessä konk- testaamiseksi (tai hypoteettis-deduk- hymistely pääsee valloilleen luvun II reettisin esimerkein – ja hyvä niin. tiivisen metodin tyrkyttäminen viimeisessä alaluvussa ”Vuoropuhelun Lukuväleihin sijoitellut pohdintateh- tieteen yleismenetelmäksi) tuntuisi kehittäminen”. Heinlahti ja Kakkuri- tävät vaikuttavat tarkoituksenmukai- kovin väkivaltaiselta. Eivätkä kirjoit- Knuuttila ottavat etäisyyttä siihen silta ja toimivilta, samoin erillinen ai- tajat edes puolusta tällaista kantaa: saakka soveltamaansa tiede väittelynä neistotehtäväliite. Vain se ihmetyttää, vaikka he keskittyvätkin kuvaamaan -analogiaan ja alkavatkin puhua miksi niin pieni osa esimerkeistä on hypoteeseja testaavaa tutkimusta, he vuoropuhelusta. Aidon dialogin otettu tieteen piiristä (tai edes tiede- lisäksi erottavat myös kuvailevan, teoretisoinnin mallinsa he jostain popularisaatioista tai selvitys- ja ke- kertovan, selittävän ja etsivän tutki- käsittämättömästä syystä valitsevat hitystutkimuksesta, jonka kirjoittajat mustyypin. liike-elämän organisaatioiden kehit- usein mainitsevat varsinaisen tieteen tämispuheesta – siis juuri siitä kon- ja arkiajattelun välitasona). Enim- tekstista, jossa vuoropuheluun pa- Yksimielisyyden ihanne mäkseen lähiluetaan sanomalehti- kottaminen kaikkein ilmeisimmin ja tyyppistä tekstiä. Synteesin käsitteen väljällä käytöllä läpinäkyvimmin toimii vallankäytön Lähtökohta on sinänsä kiin- sen sijaan on hieman arveluttaviakin muotona. Kirjoittajat siteeraavat in- nostava: pyrkimyksenä on tarkastella seurauksia. Kirjoittajat antavat ym- nostuneeseen sävyyn teorioita, joihin argumentaatiota, väittelyä ja reto- märtää, että kaikki hyvä tutkimus vedoten työntekijöitä voidaan hieno- riikkaa tutkimusmenetelminä, jotka tähtää jonkinlaiseen synteesiin, jonka varaisen manipulatiivisesti sitouttaa ovat avainroolissa missä tahansa ih- perusmuoto on aristoteelinen ilmi- päätöksiin hierarkiattomissa ”jaetun mistieteellisessä tutkimuksessa riip- öiden pelastaminen. Koska ”ilmiö”, johtajuuden” organisaatioissa. Tästä pumatta siitä, millaisia metodeita joka pelastetaan, voi olla lähes mitä sitten vedetään analogioita tiedeyh- muutoin sovelletaan. Kun argumen- tahansa (teoria, teorian elementti, teisöön: tutkimus rinnastuu arjen taatioanalyysin alkeet opetetaan ny- havainto, metodologinen väite), ja työelämän ”sovittelutilanteisiin”, kyisin jo lukiotasolla, niitä esittelevä tämäkin kuvaus on joustava: olisi joissa keskustelut on osattava käydä luku I on ehkä vähän turha ainakin vaikea kuvitella tutkimusta, joka positiivisessa hengessä tunneulottu- yliopisto-opiskelijalle. Joka tapauk- ei olisi periaatteessa kuvattavissa vuudet huomioiden. sessa se ja luku II muodostavat esi- juuri näin. Mutta kun kaikki vuo- Tätä on vaikea olla näkemättä merkillisen selkeän ja toimivan koko- ropuhelu aiemman tutkimuksen tieteen perustavimpien ihanteiden naisuuden. Tutkimustyö ja tutkimus- kanssa nähdään määritelmänomai- tarkoituksellisena ivaamisena. Eikö raportin kirjoittaminen rinnastetaan sesti ilmiöiden pelastamisena, ei tiedeyhteisön erota ”muista työyh- rakenteeltaan väittelyyn. Tulosten kyetä erottamaan, missä hengessä teisöistä” vahvimmin juuri se, että lisäksi tutkimuksessa puolustetaan ja eri tutkimukset tosiasiallisesti linkit- vaikka yksimielisyys ehkä siintääkin perustellaan aina myös tutkimuson- tyvät aiempaan tutkimukseen. Jos horisontissa jonkinlaisena lopullisena gelman ja sen ratkaisumenetelmien uusi tutkimus esimerkiksi päätyy ihanteena, ei ulkoapäin ole asetettu valintaa. osoittamaan, että jokin teoria pätee mitään määräaikoja, joihin mennessä

4/2008 niin & n äin • 119 Eikö tiede ole perinteisesti yrittänyt tarjota toimintaympäristön, jossa ”epävarmuus on hyve.”

sisällöllisissä kysymyksissä pitäisi tuuden sijaan sitä, että väittäjän usko järin hedelmällistä, sillä positivismi saada aikaan yksimielisiä päätöksiä asiaansa on riittävän vahva? tarkoittaa tässä kirjassa vähän milloin tai pakkokompromisseja? Eikö juuri mitäkin. tiede pyri olemaan instituutio, jossa Tekijät korostavat, etteivät po- Käsitteellistä sekavuutta kaikki yhdenmukaisuuspaine koh- sitivismin epistemologiset ihanteet distetaan väitteiden esitysmuotoon Työyhteisöjen toimintaan ja am- ole saavutettavissa. Yhtäältä posi- ja joka on sitoutunut sisältöjen osalta mattietiikkaan liittyvät aihepiirit ja tivistinen tutkimus määrittyy tut- sietämään soraääniä loputtomiin? Ja esimerkit ovat kirjassa keskeisessä kimukseksi, joka aidosti toteuttaisi ennen kaikkea: eikö tiedeyhteisö ole roolissa mutta aina niiden rooli ei ole nämä mahdottomat ihanteet, joten yrittänyt yhdenmukaistavaa valtaa aivan selkeä: tutkimuskohteen ase- sitä ei varsinaisesti ole olemassa; on käyttäessään pitäytyä strategioissa, massa olleeseen diskurssiin saatetaan vain ”positivistiseksi kutsuttua tut- joiden avulla epätiede rajataan sen yllättäen ottaa sisällöllisestikin kantaa kimusta”. Toisaalta läsnä on myös ulkopuolelle? Onko tämän ulossul- tai tekstiesimerkkinä toiminutta työ- perinteisempi ajatus positivistisesta kevan vallan rinnalle tosiaankin tar- yhteisöpuhetta voidaan alkaa tulkita tutkimuksesta tutkimuksena, jota peellista tuoda myös erilaisia toisin- ja kommentoida puheena tieteestä kyseiset ihanteet tosiasiallisesti oh- ajattelun lempeän kuoliaaksisyleilyn sosiaalisena toimintana. Kun käsi- jaavat, oltiinpa niiden saavutetta- strategioita – niin välttämättömiä tellään tutkimustiedon ja toiminnan vuudesta metatasolla mitä mieltä kuin ne toki saattavatkin olla mo- suhdetta (jonka kirjoittajat perustel- tahansa. Positivismin käsite saa olla nissa muissa (tehokasta ja nopeaa lusti ymmärtävät keskeiseksi osaksi omituisessa kaksoisroolissa myös kollektiivista päätöksentekoa edellyt- tieteenfilosofiaa), oletetaan myös toisessa mielessä. Yhtäältä se tieteen- tävissä) instituutioissa? perustelematta, että tiedon sovel- filosofisena kantana asettuu muita Ongelmallisena pidän myös kir- tajina ovat erilaiset ”ammattilaiset” paradigmoja (kuten samankaltaisuus- joittajien taipumusta sotkea paikoin ja ”työyhteisöt”. Niinpä positivismin nominalismia) vastaan, toisaalta taas psykologistista käsitteistöä metodolo- instrumentalistista käsitystä tiedosta kirjoittajat vaikuttaisivat ajattelevan gisiin tarkasteluihin. He esimerkiksi ja toiminnasta kritisoidaan vetoa- sitä yhtenä tieteenfilosofisen tutki- ottavat käyttöön käsitteen ’reilu argu- malla työyhteisöjen toimintaa kos- muksen metodina. Heinlahti ja Kak- mentaatio’, joka määrittyy argumen- keviin teorioihin ja tutkimuksiin, sen kuri-Knuuttila nimittäin esittelevät toijan intentioiden vilpittömyyden sijaan että puolustettaisiin refleksii- myös oman tieteenfilosofisen meto- perusteella: hän uskoo itse väitteensä vistä näkemystä tiedon ja toiminnan dinsa – ”maltillisen naturalismin” – ja sille antamiensa perusteluiden suhteesta jollain yleisemmällä tasolla. juuri vaihtoehtona positivismille. hyväksyttävyyteen. Mutta pitääkö Luvussa III kirjoittajat suhteut- Lähtökohtana oleva naturalismi tieteellisen argumentaation tosiaan tavat omaa tarkastelutapaansa muin tekee tieteen olemusta koskevista olla tällä tapaa reilua? Eikö tiede ole käsittein käytyyn tieteenfilosofiseen pohdinnoista yhtäaikaisesti normit- perinteisesti yrittänyt tarjota toimin- keskusteluun. He nimeävät edus- tavia ja kuvailevia. Ehkä juuri siksi taympäristön, jossa epävarmuus on tamansa kannan samankaltaisuus- kirjoittajien ajatuskulkuja on paikoin hyve ja jokaisella on oikeus ajatus- nominalismiksi, tieteenfilosofiset uh- hyvin vaikea seurata, ellei itse ole kokeenomaisesti esittää argumentteja kakuvat puolestaan ovat sovinnaiseen sitoutunut juuri samanlaisiin lähtö- epätodennäköisinäkin pitämiensä tapaan positivismi ja relativismi. kohtiin. Yleisvaikutelmaksi jää, että kantojen puolesta luottaen tiedeinsti- Relativismimörkö ei tosin tällä varsinainen tieteenfilosofinen -kes tuution omaan itsekorjautuvuuteen? kertaa uhkaa niinkään totuutta kustelu olisi kannattanut suosiolla Pitäisikö tieteelliseen keskusteluun kuin juuri kirjoittajien kaipaamaa jättää väliin ja keskittyä erilaisten osallistujilta alkaa vaatia jonkinlaisia ”yksimielisyyttä”. Ensisijaisesti he tutkimustekstien tarkasteluun argu- uskontunnustuksia, alistumista ku- kuitenkin rakentavat kantaansa ver- mentaatioanalyysin välinein. vitellulle inkvisitiolle, jonka tehtävä tailuasetelmassa positivismiksi kut- on koetella esitettyjen väitteiden to- sumaansa suuntaukseen, mikä ei ole

120 • niin & n äin 4/2008