Metsäherrojen Mennyt Aika

METSÄHERROJEN ME N N Y T A I K A

Teollisuuden Metsänhoitajat ry  vuotta

ESKO PAKKANEN METSÄHERROJEN MENNYT AIKA

Teollisuuden Metsänhoitajat ry  vuotta

METSÄHERROJEN MENNYT AIKA

Teollisuuden Metsänhoitajat ry  vuotta

Esko Pakkanen Tämä kirja on painettu PEFC-sertifioidulle paperille.

Graafinen suunnittelu ja taitto Laura Noponen

Painopaperi Multi Art Silk 150 g/m2

Paperilahjoitus Stora Enso Oyj

Paino Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2011

ISBN 978-952-92-9749-8

Kansikuva Kymi-yhtiön metsänhoitajia yhtiön Halla-Sippolan tilalla Sippolassa vuonna 1929. Kes- kellä yhtiön metsäpäällikkö Alb. Torckell (e 02). Kirjan kuvateksteissä on metsänhoitajien nimien jälkeen merkitty heidän opiskeluvuotensa seuraavasti: u = ulkomailla opiskellut e = Evolta valmistumisvuosi, h = Hyytiälän kurssivuosi, k = Joensuun kurssinumero (1 = vuosi 1984). (UPM, Kuusankoski)

Takakannen kuvat Metsätehon vesiensuojelutyöryhmä maastossa Luumäellä vuonna 1994. Vielä samana vuonna syntyi opaskirjanen ”Metsätalouden vesiensuojelu”. (Lasse Säteri; Metsäteho) – Saksalaista Rinco-sahaa esitellään Helsingin lähistöllä syksyllä 1928. Sahan paino oli enää 36 kiloa, mutta sen käyttö vaati edelleen kaksi miestä. (Lusto, Metsäyhdistyksen kokoelma) – Teollisuuden Metsänhoitajien vuosikokous Helsingin Kalastajatorpalla lauantaina 9. huhtikuuta 2011. Eturivissä oikealla yhdistyksen puheenjohtaja Esa Korhonen (h 87). (Erkki Oksanen) – Kuvalähteen puuttuessa kuva on kirjoittajan kokoelmista. SisäLLYS

HYVÄKSI ALUKSI 10

I ENSIMMÄISET 75 VUOTTA 12 Metsäteollisuus ja teollisuuden metsänhoitajat 12 Suomen metsäteollisuuden alkuvaiheet 12 Metsänhoitajien ammattikunta syntyy 14 Evon metsäopistosta Helsingin yliopistoon 18 Metsänhoitajia teollisuuden palvelukseen 20 ”Iso-Samperi” ja muita metsäherroja 21

Yksityismetsän-hoitajaosasto Suomen Metsän-hoitoyhdistyksessä 27 Osaston perustaminen 27 Osastosta yhdistykseksi 30 Osaston aikaan 30

Privatforstmästarföreningen Yksityismetsän-hoitajayhdistys 1919–1973 35 Jäsenistö ja hallinto 35 Yhdistyksen kokoukset 39 Kesäretkeilyt 43 Konsulentti 46 Julkaisutoiminta 49

Teollisuuden Metsänhoitajat Industriforstmästarna 1973–1986 53 Uusi nimi ja uudet säännöt 53 Hallitus ja jäsenistö 54 Toiminta 55

II VUOSI 1986 SUOMEN METSISSÄ 60 Metsäteollisuudessa takkuista, sahoilla vaikeinta 60 Investointeja, tutkimusta ja kartelleja 62 Investointiluvat edelleen ”tiskin alla” 64 Suuret fuusiot alkavat 66 Fuusiot tuntuivat myös metsässä 68 Puuta käytettiin 60 miljoonaa kuutiota 70 Hintasopimus alenevin hinnoin! 71 ”Kilpailua oltava puukaupassa!” 74 Konehakkuu tulee, mutta hitaasti 75 Puut vesiltä pyörille 78 Uudet metsälait, mikä muuttui? 81 Metsä 2000 jää tavoitteistaan 81 Ympäristösodassa välirauha 82 Viihdettä, viestintää ja virkatoiveita 84

III KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986– 2011 87 Puunkäytön ja metsäteollisuudenkehitys 87 Puunkäytössä neljänneksen kasvu 87 Fuusioita ja yrityskauppoja 89 Kasvua myös investoinnein 92 Tuotantoa leikataan, miten paljon? 93

Metsäteollisuus kansainvälistyy 95 Kymillä onnea ja epäonnea 96 Yhtyneiden ja vähän muidenkin seikkailut 97 Pohjois-Amerikan opetukset 98 Euroopassa menestystäkin 99 Amerikka opettaa lisää 100 Etelään menossa viivyteltiin 101 Ykkösketju aina matkaan 103

Puukaupassa markkinatalouteen 105 Hintasopimusten aikaa 105 ”Hurja” vuosi 1988 107 Ontuvaa ostoyhteistyötä 110 TPY – Teollisuuden Puuyhdistys 112 ”Hakesota” 114 TPY:STÄ Keskusliiton Puuyhtymä 115 Uusi kilpailulaki muuttaa “kaiken” 116 Viimeinen valtakunnallinen hintasopimus 117 Alueellisia ja yhtiökohtaisia hintasopimuksia 118 Hintasopimusten merkitys 122 Puukauppaa sopimusajan jälkeen 123 Puu liikkeelle markkinoinnin keinoin? 124 Puukartellista 50 milj. euron sakot 127 Metsähallitus puunmyyjänä 129 Metsäliiton menestystarina 132 Tuontipuuta tarvitaan 137 Ikuinen arvoitus: puun oikea hinta 141 Yhdistykset tulevat puukauppaan 144

Lisää tehoa puunhankintaan 147 Maataloustraktoreista metsätraktoreihin 147 Kaiken aikaa yhä parempia koneita 148 Kotimainen konevalmistus 149 Karsintakoneista kouramotoihin 152 Konehakkuu vei metsurit metsästä 156 Kollektiivitaksoista kilpailutukseen 157 Puu vedestä pyörille 158 Autoyrittäjät ja autotaksat 159 Uiton loppu, vai? 162 Junalla puuta vakaasti 165 Metsäosastot muuttuvat 167 Bioenergian huuma 169 1940-luku ”halkojen aikaa” 169 Polttohakkeesta metsähakkeeseen 171 Yhdistykseltä julkilausuma energiapuusta! 172 Uuteen nousuun 174 Kannoista iso lisä puuenergiaan 175 Pienpuut energiaksi 176 Energiapuun hinta 179 Miten eteenpäin? 180

Lisää vapautta metsien hoitoon 182 10 000 tilakauppaa vuodessa 182 Metsäyhtiöt luopuvat osin metsistään 183 Tehometsätalouteen 184 Ohjelma toisensa jälkeen 187 Avohakkuu ja viljely! 188 Metsänparannusta lähinnä valtion tuella 191 Suomessa hoidetaan metsiä vai hoidetaanko? 193 Metsänhoidon koneellistamisessa riittää tekemistä 194 Uudet metsälait 197 Satelliitit ja laserkeilaukset metsäsuunnitteluun 199 Jatkuvaan kasvatukseen lopultakin? 200

Metsäsodista suojelun mallimaaksi 203 ”Sota” alkaa 1970-luvulla 203 ”Metsän Vuosikaan” ei auttanut 204 ”Ympäristöherätykseen” 1980-luvun lopulla 204 Vihreää kirjaa toisensa jälkeen 205 Metsätalouden ympäristöohjelma askel rauhaan 206 Ohjeet ja käytäntö uusiutuvat 208 Ympäristöpoliittinen 209 selonteko epäonnistui 209 Rantojen ja metsien suojelua 210 Myös vanhat metsät suojellaan... 211 ...vaan ei taisteluitta 212 Metsien suojelun mallimaa 214 Naturan kirot ja ilot 215 Metsäsertifioinnin monet mutkat 216 Maksoiko rahan ja vaivan? 219 Metsissä rauha ja hyvääkin tahtoa 220

Tietotekniikan vallankumous 221 Reikäkortit ja metsäpalkat 222 Ensimmäiset tietokoneet metsäosastoille 222 Tietojärjestelmien rakentaminen alkaa 224 Monenlaisia vastoinkäymisiä 225 Kuljetusoptimoinnit ja kartanpiirtämiset 228 Tietokone tulee myös metsään 228 Motomittaan ja ajoneuvomikroihin 230 Myös muu tietoja konttoritekniikka kehittyy 231

Vaikea viestintä 232 Metsäteollisuuden tiedotustoimet 234 PR-neuvottelukunta ja ”Teollisuuden Metsäviesti” 238 ”Suomi elää metsästä” 240 Painetun sanan voima 243 Ympäristöviestinnässä riittää opittavaa 245 Metsäviestintä nykyään 249

Metsäkulttuurin nousu 252 Lusto ja Metsähistorian Seura 252 Metsämiesten Säätiö kaikessa mukana 253

IV TEOLLISUUDEN METSÄNHOITAJAT 1986–2011 255 Hallitukset ja sihteerit 255 Jäsenistö 256 Kunniajäsenet ja muu palkitseminen 259 Apurahat ja stipendit 260 Yhdistyksen toiminta 261 Kesäretkeilyt 267 Hallituksen toiminta 271 Julkaisutoiminta 278 Talous kunnossa 280 Yhdistyksen 100-vuotisjuhlat 282 Jäsenkunnan työympäristö 284 Naiset pääsevät mukaan 286 Jäsenistö kansainvälistyy 288 Puun ja kuoren välissä 290 Konsulttina maailmalla 292 Amerikka jos mikä opettaa 294 Suomen Uittajainyhdistys 297 V TÄRKEIMPIÄ LÄHTEITÄ 298

VI LIITTEET 300

Kunniajäsenet ja muut palkitut, luottamushenkilöt 300–305 Kesäretkeilyt/kesäopintopäivät 1922–2011 306 Jussi Seppälä: Eurocan ja Eero Riihikallio 322 Pekka T. Rajala: Enso-Gutzeit Oy:n Ja Enso Oyj:n Metsätoimintojen 324

VII HENKILÖHAKEMISTO 329

ALUNALKAEN

Vuonna 1877 perustetun Suomen Metsänhoitoyhdistyksen (SMY, Finska Forstföreningen) vuoden 1908 vuosikokous pidettiin elokuussa Tampereella, Pyynikin ravintolassa. Yhdistyksen puheenjohtaja, Metsähallituksen ylimetsänhoitaja F.M. Lagerblad keskittyi avauspuheessaan edellisvuonna päätettyyn yksityismetsätalouden edistämistoiminnan keskittämiseen. Vuoden 1908 alussa oli näet aloittanut Suomen Metsänhoitoyhdistys Tapio, joka ryhtyi hoitamaan tätä tehtävää, josta SMY oli suurelta osin siihen saakka vastannut. Tämän “kansanherätystyön” sekä metsätieteiden edistämisen, josta SMY pyrki niin ikään huolehtimaan, yhdistäminen oli kuitenkin tuottanut vaikeuksia, joten Lagerbladin mielestä oli tavallaan helpotus, että yhdistys sai nyt täysipainoisesti keskittyä jälkimmäiseen. Hän päätti puheensa: “Nyt kun Suomen Metsän- hoidonyhdistys uusilla ja jakamattomilla woimilla ottaa ajaakseen sen ensimäisen päätehtäwän toteuttamisen, metsän- hoitotieteen ja waltiometsänhoidon yhdistämisen, toiwon, että yhdistys tukien sen helmasta syntynyttä uutta yhdistystä, tulee olemaan erämaissa työskentelewien metsänhoitajien ja yliopistossa metsänhoitotietoja tutkiwien tiedemiehien yh- dysside, jota ensimäisille antaa taitoa heidän työlleen ja jälkimäisille tuo kokemuksien tuloksia ja luonnon kirjaa lukewien hawainnoita.” Lagerbladin toteamus metsänhoitotieteen ja valtionmetsätalouden yhdistämisestä kuvaa hyvin SMY:n silloista luonnetta ja jäsenistön koostumusta: valtaosa jäsenistä oli Metsähallituksen metsänhoitajia. Tämä myös johti siihen, että teollisuuden palvelukessa olevat metsänhoitajat, ns. yksityismetsänhoitajat, päättivät perustaa vajaat kaksi vuotta myöhemmin oman yhdistyksensä, joka aluksi alkoi toimia SMY:n erillisosastona. Kuvassa Tampereen kokouksen osanottajat. Joukossa lienee pari yksityismetsänhoitajaakin. (Lusto, Helsingin yliopiston Metsäkirjasto) na 100-vuotisjuhlissa huhtikuun alussa 2011. Suostuin, Hyväksi aluksi mutta jälleen kerran yliarvioin suorituskykyni. Kuvitte- lin näet, että työn alla ollut hieman laajempi metsähisto- un muutamat metsäyhtiöiden metsänhoitajat ryh- riateos valmistuisi samana syksynä. Se työ valmistui vasta Ktyivät perustamaan omaa yhteisöä vuonna 1910, kesäkuun 2011 alussa, joten kirjaa ei nähty yhdistyksen Suomen metsäteollisuudella meni hyvin. Uusia tehtaita 100-vuotisjuhlissa; ei tätä ollut aloitettukaan! perustettiin kaiken aikaa ja markkinanäkymät olivat lu- Kun lupauduin kirjoittajaksi, oli tarkoitus keskittyä paavat. Myönteistä kehitystä jatkui vuoteen 1914, jolloin viimeksi kuluneeseen neljännesvuosisataan. Oli kuiten- puhkesi ensimmäinen maailmansota ja tilanne muuttui: kin kyse yhdistyksen 100-vuotistaipaleesta ja kun aiem- sahoilla alkoi taantuma, paperitehtailla kultakausi. Vuo- mat historiikit alkoivat olla tuntemattomia nuoremmalle si 1917 toi mukanaan sekasorron, nälänhädän sekä yh- jäsenistölle, hallitus hyväksyi, että mukaan sisällytetään teiskunnalliset muutokset, tärkeimpänä niistä Suomen myös tiivis katsaus vuosiin 1911–85. Se osuus perustuu itsenäistyminen. Sekasorto eskaloitui vapaussodaksi, jota – luonnollisesti – aiempiin historiikkeihin sekä yhdistyk- seurasivat sodan synkkä jälkinäytös sekä paheneva puute sen arkistoon, joka onkin melkoisen hyvin tallessa. Li- ja kurjuus. Vasta vuosi 1920 toi osittaista helpotusta. säksi yhdistyksen vuosina 1928–41 julkaisemat vuosikir- Olot siis vaihtelivat suuresti teollisuuden metsänhoi- jat toivat apunsa; nämä parhaimmillaan liki 300-sivui- tajien järjestötaipaleen ensikymmenellä. Vastaavanlaista set julkaisut osoittavat teollisuuden metsänhoitajien pe- työ- ja elinolojen vaihtelua on ollut myöhemminkin, ei rehtyneen aikoinaan hyvin ammatillisiin asioihin sekä kuitenkaan yhtä rajuna 1940-lukua lukuun ottamatta. osanneen myös kirjoittaa. Syyttä ei Kahiluoto totea näin Yksityismetsänhoitajat/Teollisuuden Metsänhoitajat ihailevasti: Kun tämän päivän metsänhoitaja lukee noi- on yhdistys, joka on huolehtinut mallikelpoisesti histo- ta vuosikirjoja, hän joutuu ihmettelemään ja nöyrtymään. riastaan. Yhdistys on näet neljännesvuosisadan välein jul- Niin monien asioitten tärkeyden, niin monien ongelmien kaissut toiminnastaan historiikin. Vuonna 1936 ilmes- ratkaisuvaihtoehdot ja niin monet kehityskulut ovat Suuren tyi Yksityismetsänhoitajayhdistyksen IX Vuosikirjassa Selkäpilkotuksen taakse siirtyneet kollegamme jo aikoja sit- Jarl Lindforsin kirjoittama ”Yksityismetsänhoitajayhdis- ten nähneet hämmästyttävän selvästi. On sääli, että vuosi- tys 25-vuotta”, vuonna 1961 omana 137-sivuisena kirja- kirjoja on nykyisin työläs saada käsiinsä, sillä niistä löytyisi na Torsten Idströmin 50-vuotishistoriikki ”Yksityismet- osviittaa moniin nykyhetkenkin pulmiin. sänhoitajayhdistys 1911–1961” sekä vuonna 1986 Jaak- Myös yhdistyksen toiminnan kuvaus vuodesta 1986 ko Kahiluodon 131-sivuinen 75-vuotishistoriikki ”Teol- alkaen perustuu yhdistyksen arkistomateriaaliin, se- lisuuden Metsänhoitajat 75 vuotta.” (Kahiluodon kirjaa kä osaksi myös omiin ja eräiden toisten muistikuviin – ennen myös ruotsiksi.) Vuonna 1981 oli vielä laadittu omalta osin vähän hämäriin sellaisiin. ”ylimääräinen” historiikki: yhdistyksen 70-vuotisretkei- Kirjan pääsisältö on kuitenkin siinä, mitä on tapah- lyvihkoseen oli sisällytetty Lauri Korhosen ”Historiikki tunut maamme metsätaloudessa ja -teollisuudessa se- 1961–1981”. – Kaikki tarjoavat mielenkiintoista tietoa kä etenkin yhdistyksen jäsenkunnan työympäristössä vii- niin yhdistyksen toiminnasta kuin myös maamme met- me vuosikymmeninä. Puukaupan, puunhankinnan sekä sätalouden ja -teollisuuden kehityksestä. Yleisen metsä- metsänhoito- ja ympäristöasioiden ohella erityistä huo- historian osuus onkin kasvanut julkaisuissa; Kahiluoto miota kiinnitetään mm. metsäteollisuuden ja samalla etenkin kertoo elävästi teollisuuden puunhankinnassa ta- teollisuuden metsänhoitajien työtehtävien kansainvälis- pahtuneista muutoksista. tymiseen; joidenkin mielestä ehkä liiaksikin. Myös näissä Teollisuuden Metsänhoitajien 100-vuotismerkkipaa- kehityskaarikuvauksissa on painopiste vuodesta 1986 al- lun lähestyessä yhdistyksen puheenjohtaja Esa Korho- kaneessa ajanjaksossa, mutta tarkastelu ulotetaan osittain nen kysyi toukokuussa 2010, kirjoittaisinko yhdistyk- myös aiemmille aikakausille. Alkuvuosi 1986 käydään lä- sen 100-vuotishistoriikin, ja niin että se olisi valmii- pi melko yksityiskohtaisesti, mutta muuten kehitystä kuvataan vain olennaisimpien muutosten osalta. – Tarkas- ström; hän on mm. oikaissut hallituksen pöytäkirjoista telu keskittyy teollisuuden puunhankintaan, vaikka iso tekemiäni virhetulkintoja. Lisäksi Strandström on muu- joukko yhdistyksen jäseniä toimii muissa työtehtävissä. tenkin suuresti edesauttanut arkistoja kuvamateriaalin Kuvaukset perustuvat lähinnä painettuun sanaan (jo- hankinnassa sekä laatinut liitteet 1 ja 2. – Jussi Seppälän ta on runsaasti) sekä arkistotietoon. Nuorempaa arkis- ja Pekka T. Rajalan – kiitos teille – kirjoittamat liitteet 3 tomateriaalia on ollut käytettävissäni lähinnä vain enti- ja 4 on sisällytetty mukaan aihepiirin mielenkiintoisuu- sen työnantajani (Tehdaspuu/UPM) osalta, joten se saat- den ansiosta (vaikka koskevatkin kansainvälistymistä!). taa tuoda harhaisuutta tulkintoihini. Ne ovat muutenkin Seppälän kirjoitus on lyhennetty ja lievästi editoitu. vahvasti subjektiivisia, eivätkä siis edusta yhdistyksen ”vi- Kirjasta ei tullut aivan sellainen kuin oli tarkoitus ja rallista kantaa”. Se ehken tuo myös turhan korostetusti mitä olisin halunnut. Tekstiä kyllä on, selvästi enemmän yhden yhtiön esiin tekstissä. (Sama koskee osin myös ku- kuin oli alkujaan suunnitelmissa. Tekstin runsaus, josta vitusta.) olen yksin syypää, aiheutti sen, että kuvitus jäi niukaksi Olen pyrkinyt oikaisemaan tätä vinoumaa. Kirja- (yli puolet kuvatekstitetyistä kuvista jäi pois) eikä kuvien han oli tarkoitus tehdä osaksi talkootyönä. Hallitus pyy- esillepano ole aivan sitä mitä kuvittelin. Yhdistystä kos- si jäsenistöltä useampaan otteeseen kirjoituksia siitä ke- keva osuus on taas kärsinyt kuvapulasta, koska yhdistyk- hityksestä, mitä on tapahtunut teollisuuden metsänhoi- sen oma kuva-arkisto – sellainenkin tiettävästi on ollut tajien työssä ja työympäristössä. Talkootyö ei ole kuiten- – on kadonnut. Myöskään jäsenistölle osoitetut pyynnöt kaan enää arvossaan: spontaaneja kirjoituksia tuli kolme. eivät oikein purreet: kuvia tuli aluksi vielä niukemmin Niiden kirjoittajia olivat Juhani Huittinen, Jussi Seppä- kuin tekstejä; jälkilypsy auttoi vähäsen. Silti 25-vuotis- lä ja Kari Taskinen. Pyydettyjä avustuksia saatiin hieman jakson osalta on jouduttu tyytymään lähinnä viime vuo- enemmän: niitä toimittivat Kaj Karlsson, Esa Korhonen, sien retkeilykuviin; 100-vuotisjuhlista kuvia olisi toki ol- Maikki Kropsu, Pekka T. Rajala, Markku Rauhalahti, lut tarjolla suurestikin. Mikko Rysä, Päivi Salpakivi, Jussi Seppälä, Merja Simo- Yhdistyksemme 100-vuotiskatsauksesta tuli tällainen; nen ja Olof Thesslund; kiitos teille! ehkä se palvelee tarkoitustaan, vaikkei se varmaan miel- Lisäksi lukuisat jäsenet ja myös ei-jäsenet ovat pyyn- lytä kaikkia jäseniämme. Tämäkään ei olisi onnistunut il- nöstäni kommentoineet kehityskaariosuuden tekste- man saamaani apua. Siksi parhaimmat kiitokseni kaikil- jä. Heistä haluan ensiksi mainita Matti Kärkkäisen, joka le mainituille ja myös monille muille; teitä on kosolti! on jaksanut lukea kaikki jakson luvut. Muita ulkopuoli- Erityiskiitos vielä Tepa Lallukalle ja Pekka Tiililälle, jot- sia kommentoijia ovat olleet Erkki Eilavaara, Jyrki Iivo- ka ovat – sihteerin ohella – vapaaehtoisesti avustaneet oi- nen, Sakari Lahdelma, Matti Leikola, Hannes Mäntyran- koluvussa. ta ja Eero Niinikoski. Jäsenistöstä ovat tekstejä kommen- Teollisuuden Metsänhoitajien juhlavuonna maam- toineet Matti Halinen, Jarmo Hämäläinen, Pekka Kal- me metsäteollisuuden näkymät eivät ole alkuunkaan yh- lio-Mannila, Timo Kivimaa, Harri Lallukka, Martin Lil- tä ruusuiset kuin 100 vuotta sitten. Paperiteollisuuden landt, Jyri Makkonen, Mikko Rysä, Jorma Saarimaa, Päi- alasajo on täydessä vauhdissa, eikä muutenkaan Suomel- vi Salpakivi, Jussi Seppälä, Pekka Tiililä, Hannu Vainio ja la mene kovin hyvin; pessimistisimmät ennakoivat Suo- Jouko Örn. Lisäksi useille muille jäsenille tarjottiin tilai- mesta ”Pohjolan Kreikkaa”. Kuitenkin, kuten tämä 100 suus yhden tai useamman luvun kommentointiin. – Se- vuoden kavalkadi osoittaa, teollisuuden metsänhoitajat kä avustajien että kommentoijien palaute on otettu huo- ovat aina selviytyneet vaikeammistakin ajoista; ei ole syy- mioon soveltuvin osin. Luonnollisesti itse vastaan kaikes- tä epäillä, etteikö tulevistakin! Siis: per aspera ad astra! ta kirjoitetusta; tekstissä on varmasti virheitä, muttei yh- tään tahallista. Helsingissä lokakuun puolivälissä 2011 Yhdistyksen vaiheita koskevia osuuksia on kommen- toinut ainoastaan yhdistyksen sihteeri Markus Strand- –Esko Pakkanen i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Ensimmäiset 75 vuotta

Metsäteollisuus ja teollisuuden saha Kemijoen suulla ehti saada privilegionsa vuo- metsänhoitajat den 1857 asetuksen mukaan lokakuussa 1859. Saha Maamme metsäteollisuuden palveluksessa oli 1900- lähti käyntiin vuodenvaihteessa 1862. luvun alkukymmenellä kolmisenkymmentä metsän- Vaikka sahaus vapautettiin periaatteessa kokonaan hoitajaa. Vuonna 1911 he päättivät järjestäytyä omaksi vuonna 1861 annetulla asetuksella, käytännössä lu- osastokseen Suomen Metsänhoitoyhdistyksessä. Seit- vanvaraisuus säilyi, minkä Jorma Ahvenainen kuvai- semän vuotta myöhemmin osasto muuttui yhdistys lee näin: ”Sahoja koskeva asetus oli rajallista libera- muotoon, Yksityismetsänhoitajayhdistys ry:ksi. Nimi lismia. Sahan käyttäminen tehtiin vapaaksi, mutta vaihtui Teollisuuden Metsänhoitajiksi vuonna 1973. sahojen perustamisessa ja niiden kapasiteetin pääker- Yhdistyksen vaiheista on kirjoitettu 50- ja 75-vuotis- toimessa kehien määrässä senaatti ja viranomaiset pi- historiikit. Tässä esitetään lyhyt katsaus yhdistyksem- tivät edelleen määräysvallan. Säätelyyn oli siis edel- me kolmeen ensimmäiseen vuosisatakvartaaliin. leen mahdollisuuksia, jos sahateollisuuden toiminnasta olisi ollut todellinen uhka metsille.” Tämä lu- Suomen metsäteollisuuden vanvaraisuus oli voimassa vuoteen 1886 saakka. alkuvaiheet Vuoden 1861 asetuksella luotiin kuitenkin edel- Vesisaha tuli Suomeen 1500-luvulla, ja 1800-luvun lytykset sahateollisuuden kehittymiselle Suomessa. puolivälissä toiminnassa oli runsaat 150 vesisahaa. Tosin aluksi höyrysahat yleistyivät melko hitaasti. Sahaus oli kuitenkin tiukasti säännösteltyä, ja sa- 1860-luvun lopussa niitä oli 15, mutta 1870-luvun hoille myönnetyt sahauskiintiöt nousivat ainoastaan alun sahatavaramarkkinoiden kiihkeän mutta lyhyen 0,5 milj. tukkiin. Vaikka sahoilla oli tapana ylittää noususuhdanteen eli ns. ”suuren tukkihuimauksen” reilusti kiintiönsä, niin nelinkertainenkaan ylitys ei aikana niitä rakennettiin lisää ja myös entistä suu- olisi nostanut tukkipuun käyttöä miljoonaa kuutio- rempina. Vaikka suhdanteet heikkenivätkin nopeas- metriä suuremmaksi. ti, sahojen rakentaminen jatkui, ja 1880-luvun puo- Kun metsien kasvun arvioitiin olevan tuohon ai- livälissä Suomessa oli noin 80 höyrysahaa. Lisäksi ve- kaan jotain 30 milj. m³, niin missään tapauksessa sisahoja, joita rakennettiin edelleenkin, oli vielä run- Suomen metsien riittävyys ei ollut uhattuna, ei ai- saammin. Niiden osuus sahatavaran tuotannosta oli nakaan sahojen suunnalta, ei vaikka ”konesahauk- kuitenkin paljon höyrysahoja pienempi. sen” ohella harjoitettiin melkoisesti myös käsinsaha- Höyrysahojen myötä sahateollisuuden tuotanto usta. Silti pelko metsävarojemme riittävyydestä kah- kasvoi aivan uusiin mittoihin. Kun 1880-luvun jäl- litsi sahaliikkeen laajentumista. kipuoliskolla Suomen sahateollisuuden vuosituotan- Vasta vuonna 1857 sallittiin höyrysahojen perus- to oli 1 milj. m3, niin 1910-luvun alkuvuosina se oli taminen, ja Suomen ensimmäinen, Kestilän höyry- noussut lähes 4 milj. m3:iin; tuolloin oli sahoja run- saha aloitti toimintansa talvella 1860 Iijoen suul- saat 550. Valtaosa sahojen tuotannosta meni vien- la. Tämän jälkeen ehdittiin Suomeen perustaa vielä tiin, ja vientitulojen ohella sahat toivat työtä ja tu- kolme muuta höyrysahaa ennen kuin sahoja koskeva loja maaseudulle, minkä Gabriel Nikander kuvailee lainsäädäntö muuttui vuonna 1861. Ne olivat Heik- näin tunteikkaasti: Man kan utan överdrift säga, att kilän saha Anjalassa Kymijoen varrella, Stockholme- det är ångsågen, som har utrotat barkbrödet som ett re- nin saha Pietarsaaressa ja Isonsannan saha Porissa. gelbundet använt näringsmedel i Finland. Myös viides höyrysaha, J.G. Bergbomin Laitakarin Sahaliikkeen ohella Suomeen alkoi syntyä muu-

12 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

takin mekaanista metsäteollisuutta, muutakin kuin tu paperimäärä, minkä tehdas kuuleman mukaan on perinteistä käsi- ja puusepänteollisuutta. Tärkeimpiä nykyisin valmistanut, on 4 vaunulastia á 6,000 kg– niistä olivat vuonna 1873 alkunsa saanut rullateol- 24 000 kg viikossa; nim. ainoastaan ruskeata kääre- lisuus sekä vanerin valmistus, joka alkoi isommas- ja pinkotuspaperia. Koko viikon valmistusmäärä pisa mitassa vasta vuonna 1912, jolloin Schaumanin täisi nousta, kun toinen paperikone saadaan kuntoon, vaneritehdas lähti käyntiin Jyväskylässä. Molemmat 15 vaunulastiin, 90 000–100 000 kg. Polttopuita sa- toimialat olivat koivun käyttäjiä, mutta volyymil- nottiin sen koskivoiman välipalana syövän noin 70 m3 taan vain murto-osa sahaliikkeeseen verrattuna. vuorokaudessa. Samaan aikaan höyrysahojen kanssa sai alkunsa Myös selluloosaa alettiin valmistaa. Ensimmäinen myös maamme puuhun perustuva paperiteollisuus. sellutehtaamme lähti käyntiin Valkeakoskella vuonna Apteekkari Achates Thunebergin pieni puuhiomo 1880; se toimi aluksi natronpohjaisena, mutta pro- lähti käyntiin Kintereenkosken äärellä Viipurin pitä- sessi muutettiin sulfaatiksi kuusi vuotta myöhemmin. jässä vuonna 1859 ja insinööri K.F. Idestamin hio- Seuraavia sulfaattitehtaita saatiin odottaa liki 20 vuot- mo Tampereella vuonna 1865. Sitä seurasivat Män- ta, kunnes kolme uutta tehdasta rakennettiin Kot- tän, Nokian, Kyröskosken, Valkeakosken, Tampereen kaan, sahakaupunkiin, vuosina 1903–07. Ensim- toisen, Inkeroisten, Verlan, Kuusankosken, Kymin ja mäiset sulfiittisellutehtaat lähtivät käyntiin Nokial- Hovinmaan (Åstrandin) hiomot, joten vuonna 1875 la ja Kuusankoskella vuonna 1885. Sulfiittitehtaita niitä oli jo 12. Monet niistä valmistivat myös puu- tuli nopeasti lisää, ja kaikkiaan Suomessa oli vuonna pahvia eli pahviksi puristettua ja kiillotettua hioket- 1910 lähes 20 sellutehdasta; niiden tuotanto nousi jo ta. Vuosina 1880–1900 perustettiin 20 uutta hiomoa noin 100 000 tonniin. Koko maailman selluntuotan- ja seuraavalla vuosikymmenellä vielä 19. Kaikki oli- nosta sen lasketaan olleen kuitenkin vain reilut 2 %; vat kuitenkin melko pieniä tuotannoltaan, ja vaik- paperissa vastaava sadannes oli vain puolet siitä. ka useimpia niistä laajennettiinkin, niin hioketta ei Metsätuotteiden vientimarkkinoilla suhteellinen tuotettu 1900-luvun alussa enempää kuin runsaat osuutemme oli kuitenkin merkittävästi suurempi, ja 50 000 tonnia; 10 vuotta myöhemmin päästiin kui- viennistähän oli kiinni koko metsäteollisuutemme tenkin jo kolme kertaa suurempaan tuotantoon. olemassaolo ja menestys. Useiden hiomojen yhteyteen alkoi ilmestyä myös Maamme metsäteollisuuden synty 150 vuotta paperi- tai kartonkikone tahi useampia. Ensim- sitten perustui osittain ulkomaiseen tietotaitoon ja mäinen puuhiomon yhteyteen kytketty paperiteh- pääomaan, minkä voi kuvata Markku Kuisman pel- das lähti käyntiin Valkeakoskella samoihin aikoihin kistämänä vaikkapa näin: Ei norjalainen Hans Gut- kuin sinne rakennettu puuhiomokin eli helmikuussa zeit tullut Kotkaan höyrysahaa perustamaan auttaak- 1873. Myös Kuusankoski yhtiön paperikone aloitti seen köyhiä suomalaisia, vaan tekemään voittoja idän tuotantonsa muutama kuukausi myöhemmin, ja sa- halvempien metsien ja työvoiman avulla. Gutzeit itse man vuoden aikana lähti käyntiin neljä muutakin pa- epäonnistui, mutta hän tuli silti olleeksi mukana suo- perikonetta: Valkeakosken toinen kone, Inkeroisten malaisia vaurastuttavassa kehityskulussa, joka syn- kaksi konetta sekä Åstrandin kone Viipurin pitäjässä. nytti tänne aineellista hyvinvointia pitkään takoneen Venäjän markkinoille keskittyneen paperiteolli- modernin puunjalostusteollisuuden. Ulkomaalaisten suutemme kasvu jatkui kaiken aikaa ja kiihtyi vuosi- osuutta maamme metsäteollisuuden kehityksessä ei sadan vaihteen jälkeen. Vuonna 1910 paperia tuotet- kuitenkaan pidä liioitella. tiin Suomessa jo 130 000 tonnia. Uusia paperitehtaita Metsäteollisuuden synty loi markkinat myös teol- rakennettiin; yksi uusista tehtaista oli Ahlström-yhti- lisuuden metsänhoitajille, “metsäherroille”; olihan ön Kauttuan tehdas Eurassa. Se lähti käyntiin vuoden vuonna 1910 metsäteollisuuden puunkäyttö nous- 1908 alussa, ja ”Tapio” kertoi siitä mm: Valmistet- sut jo 10 miljoonaan kuutiometriin.

13 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Sahaus vapautettiin rajoituksista lähes kokonaan keisarin vahvistamalla asetuksella 9. huhtikuuta 1861. ”Keisarillisen Majes- teetin armollinen sääntö sahalaitosten asettamisesta ja käyttämisestä Suomessa” alkoi näin: ”1 §. Kaikissa tätä ennen laillisesti asetetuissa myönti- ja kotitarve-sahoissa, sekä myöskin kaikissa vasta asetettavissa saha-laitoksissa, saadaan koko vuoden pitkään, sekä kotitarpeiksi että myötäviksi, rajoituksitta ja esteettömästi sahata kaikenlaisia puutavarata plankuiksi, bat- tens-puiksi, laudoiksi, palkeiksi, parruiksi, sleepers- eli rautatien-palkeiksi y.m. omistajan mieltä myöten. Tämän johdosta ei ole tästälähin mitään väliä myönti- ja kotitarve-sahoilla, eikä myöskään sitä rajoitusta, sahaamisen ja saha-teräin määrässä, josta varemmin tulleissa asetuksissa ja ennestään olevien saha-laitosten lupa-kirjoissa säännetään.” – Maamme ensimmäi- nen höyrysaha oli talvella 1860 käyntiin lähtenyt Kestilän saha Iijokisuulla. Sahoja tuli lisää erityisesti 1870-luvulla, ja yksi niis- tä oli norjalaisen W. Gutzeit & Co:n vuonna 1872 valmistunut Norjan saha Kotkassa. (Lusto, Enson kokoelma)

Metsänhoitajien ammattikunta syntyy kuntaa, joka nimensä mukaisesti keskittyi kuitenkin Käsite ”metsäherra” syntyi vuonna 1851 peruste- enemmän metsästys- kuin metsäasioiden hoitoon. tun Metsänhoitohallituksen forstmestarien ja met- Suomen puolella toimi vain muutamia jahtimesta- sänhoitajien myötä. Claes Wilhelm Gyldénia, joka reita, heistäkin pääosa Ahvenanmaalla. Majuri Otto toimi vuodet 1854–63 Maanmittauksen ja metsän- von Grothusen nimitettiin sinne vuonna 1638 ”un- hoidon ylihallituksen ylitirehtöörinä, voi syystä pi- derjägmästareksi”, mutta hän oli vain vuoden teh- tää Suomen ensimmäisenä metsäherrana – ilman tävässään. Carl Nummelinin keräämien tietojen mu- lainausmerkkejä. Metsäherra-nimike on kytketty kaan Suomessa ehti toimia ”jägeristatenin” aikana yleensä metsänhoitajiin. Se oli jopa metsänhoitajan 1600-luvun alkuvuosikymmeniltä Venäjän vallan al- puolivirallinen synonyymi aina 1900-luvun alku- kuun 36 isompaa tai pienempää metsäherraa, joiden vuosiin. virkanimike oli enimmäkseen ”jägmästare” eli jah- Suomen ensimmäisinä metsäherroina voidaan pi- timestari. Joukossa oli pari ”eläinten ampujaakin” tää 1600-luvun ”jägmästare”– eli jahtimestarivirka- 1600-luvun alussa, sekä ”jägerifiskaleita” ja ”heide-

14 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Maamme ensimmäinen sellutehdas rakennettiin Valkeakoskelle vuonna 1880: Natron-pohjainen prosessi muutettiin sulfaatiksi kuusi vuotta myöhemmin. Sulfiitista tuli kuitenkin hallitseva sellunvalmistusprosessi Suomeen usean vuosikymmenen ajaksi. Ensimmäiset sulfiittisellutehtaat valmistuivat Nokialle ja Kuusankoskelle vuonna 1885. Ne saivat nopeasti seuraajia, ja esimerkiksi Aug. Eklöf Ab:n sulfiittitehdas valmistui Porvoon Tolkkisiin vuonna 1893. Se oli muita tehtaita pienempi: alkuvuosina sellua tuotettiin enimmillään vain 600 tonnia, mutta kun tehtaalle asennettiin kolmas keitin, tuotanto nousi yli 1 000 tonniin. Kuvassa tehdas 1890-luvun lopulla. (John Granlund; Porvoon museon kuva-arkisto)

Metsäteollisuus oli alusta pitäen vientiteollisuutta, joten merenkulusta tuli erottamaton osa vientikauppaa. Talvi muodosti kuitenkin hankalan esteen vientilaivauksille siihen saakka, kunnes Suomeen oli saatu hankituksi riittävä jäänmur- tajalaivasto – ja usein vielä senkin jälkeen oli vaikeuksia. Kuvassa Rauman satama 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan aikana suorat meriyhteydet Eurooppaan katkesivat, ja vientiä voitiin harjoittaa lähinnä Ruotsin kautta. Rauma–Gävle-reitistä tulikin tärkeä väylä metsäteollisuutemme viennille. (Rauman museo)

15 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

ridareita” ja vielä yksi met- Metsänhoitohallituksen ka nimitettiin Mikkelin lää- sänvartija, Gustaf Winberg, ninmetsänhoitajaksi vuonna joka sai vuonna 1622 valta- aloittaessa pysyvän 1854. Hänestä tuli kolme kirjan virassaan toimimiseen vuotta myöhemmin laitok- Ahvenanmaalla. toimintansa vuonna sen ylitirehtöörin apulainen Venäjällä oli omat met- 1859 metsänhoitajien ja myöhemmin ensimmäi- säherransa, joiden toimin- nen Metsähallituksen yli- ta ei kuitenkaan ulottunut virkoja avautui johtaja. millään lailla kanta-Suomen Tätä ennen oli suomen- alueelle. Vuonna 1798 perus- runsaasti lisää. ruotsiin omaksuttu ”forst tettiin Vanhan Suomen alu- mästare”-nimitys, jonka eelle, Pietarin metsäylidirektoraatin alaisuuteen met- metsää tarkoittava alkuosa ”forst” tuli saksankie- sänhoitovirkakunta. Se koostui noin 40 virkamiehes- lestä ja jota oli käytetty Suomen suuriruhtinaskun- tä ja sen johdossa oli ylimetsänhoitaja (”öfverforst- taa koskevissa keisarillisissa asetuksissa 1810-luvulta mästare”). Tämä organisaatio oli toiminnassa vuoteen lähtien. Myös vuoden 1851 julistuksessa puhuttiin 1816, jolloin alue oli jo liitetty muun Suomen (suur- ”forstmestaruus-laitoksesta” ja lääninmetsänhoita- ruhtinaskunnan) yhteyteen. Siitä eteenpäin, vuon- jat olivat suomeksi nimeltään ”lääninforstmesta- na 1851 tapahtuneeseen metsähallinnon perustami- rit”. Kahdeksan vuotta myöhemmässä Metsähalli- seen saakka, ei Suomessa ollut varsinaista metsävirka- tus-asetuksessa sana ”forstmestari” korvattiin met- kuntaa. Emämaa-Venäjällä oli, ja Elias Lönnrot ker- sänhoitajalla. Nimike oli otettu käyttöön hieman too matkamuistelmissaan venäläisestä metsäherrasta, aikaisemmin, ensimmäisen kerran sitä käytet- jonka kanssa hän matkasi rahtialuksella Syväriä myö- tiin lehdistössä talvella 1858. Matti Leikolan mu- ten: Wiinassa ollen sokerti hän Saksaakin, jota selwänä kaan tittelin luoja oli senaatin virallinen kielenkään- suinkaan ei sanaakaan ottanut puhuakseen. Wahwem- täjä C.G. Borg, joka oli kääntänyt samana vuonna massa pajussa jo puhui aiwan uutta kieltä, jota en en- Edmund von Bergin ”Kertomuksen Suomenmaan sinkään ymmärtänyt, enkä luule muidenkaan ymmär- metsistä” suomeksi, ja siinä jo käytettiin metsänhoi- täneen. Erottuaan metsäherrasta Lönnrot totesi raken- taja-lähtöisiä virkanimikkeitä. Lisäksi Metsähalli- tavasti: Selwin päin oli sangen huwittawa kumppali, tuksen metsänhoitajista käytettiin nimityksiä met- ja nautinneenakin ei reuhannut, niin kuin toislaatuiset säkonduktööri ja metsäpäällysmies. juomarit tekewät. Metsänhoitohallituksen aloittaessa pysyvän toi- Tammikuussa 1851 annettiin julistus väliaikai- mintansa vuonna 1859 metsänhoitajien virkoja sen ”Forstmestaruus- eli Metsänhallitusstaatin” eli avautui runsaasti lisää. Meillä ei kuitenkaan ollut Metsänhoitolaitoksen perustamisesta Maanmittaus- vielä tuolloinkaan kotimaassa koulutettuja metsän- hallituksen alaisuuteen. Jokaiseen lääniin asetettiin hoitajia, ja siksi virat täytettiin ulkomailla opiskel- lääninmetsänhoitaja ja apulainen eli adjunkti, jot- leilla metsänhoitajilla tai maanmittareilla tahi upsee- ka tulivat nimitetyiksi maanmittarikunnasta. En- reilla ja muilla ”asiaa harrastaneilla”, jotka pystyivät simmäinen heistä oli Bror Eric Mallén, joka nimi- suorittamaan vaaditun ”virkatutkinnon”. Tätä var- tettiin Turun ja Porin lääniin marraskuussa 1851. ten monet pätevöityivät opiskelemalla lyhyehkön Pian järjestettiin erityinen tutkinto niille, jotka ha- aikaa ulkomailla, lähinnä Ruotsissa tai Saksassa; val- lusivat hakea lääninmetsänhoitajien ja näiden apu- tion varoista myönnettiin näitä opintoja varten sti- laisten virkoja. Ensimmäinen metsänhoitajakou- pendejä. lutuksen saanut lääninmetsänhoitaja oli vapaaher- Leena Paaskoski kuvailee väitöskirjassaan met- ra R.Z. Wrede, joka oli opiskellut Saksassa ja jo- sänhoitaja-terminologiaa ja sen kehittymistä seuraa-

16 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

”Ammattiryhmän nimikkeenä lähteissä forsti saattoi tarkoittaa myös valmista metsä- ammattimiestä, forstmeisteria. Tästä metsänhoitajan metsänhoitaja on ollut domi- alun perin saksan kielestä suomenruotsiin lainautu- neen nimen (saks. Forstmeister, suomenruots. forst- noiva, mutta ei yksinomainen.” mästare, ruots. jägmästare) versiosta esiintyi myös mo- –Leena Paaskoski nia kansankielisiä muunnoksia, kuten vosmestari ja hosmestari. Tutkinnonuudistusten myötä yliopiston vasti: Ammattiryhmän nimikkeenä metsänhoitaja on metsällisen loppututkinnon tuoma nimike muut- ollut dominoiva, mutta ei yksinomainen. Evon met- tui 1900-luvun lopulla maatalous- ja metsätieteiden sänhoito-opiston opiskelijoita kutsuttiin metsänhoito- kandidaatiksi ja maisteriksi; myös Joensuun yliopis- oppilaiksi, ja heidän tavoitteenaan oli työura metsä- tossa, vaikkei siellä maataloustieteitä opetetakaan! miehenä (ruots. forstman). Helsingin yliopistossa met- Muutoksen yhteydessä metsänhoitaja-nimikkeestä sänhoidon ylioppilaat vakiinnuttivat 1920-luvun lo- tuli ”arvonimi”, jonka saivat kaikki metsäaineita yli- pulla uudeksi nimekseen metsätieteen ylioppilas. Nä- opistossa opiskelleet ja tutkinnon suorittaneet. Valta- mä termit lyhenivät viimeistään 1930-luvulla yleisosa näistä nuoremman sukupolven ”metsämaistereis- nimitykseksi metsäylioppilas tai forsti, joita käytettiin ta” on halunnut esiintyä ainakin työelämässä met- yleisesti pitkin 1900-lukua. Kuitenkin 1910-luvun sänhoitajina, vain pieni vähemmistö maistereina.

Suomessa alkoi metsänhoitajien koulutus Evon metsäopistolla Lammilla vuonna 1862. Opetus oli alkuun kaksivuotinen ja ruotsinkielistä. Metsäoppien ohella metsästys oli kiinteä osa niin opetusta kuin vapaa-aikaakin. Kurssin 1898–99 oppilaat met- sästysretkeltä palanneina; joukossa on pari tulevaa teollisuusmetsänhoitajaakin. (Lusto, Metsäyhdistyksen kokoelma)

17 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Evon metsäopistosta Kun ensimmäisen kurssin 17 opiskelijaa valmistui- Helsingin yliopistoon vat, heillä oli suuria vaikeuksia löytää koulutustaan Useimmat ensimmäisistä Metsähallituksen ja muis- vastaavaa työtä. Kaikki vastaperustetun Metsänhoi- takin metsänhoitajistamme olivat siis saaneet koulu- tohallituksen metsänhoitajien paikat oli ehditty täyt- tuksensa ulkomailla, lähinnä Ruotsissa, Venäjällä ja tää, eikä yksityispuolella juuri ollut töitä metsänhoita- sittemmin myös Saksassa, jossa Tharandtin metsäaka- jille. Niinpä useimmat joutuivat hakemaan töitä am- temiasta tuli tunnetuin opinahjo. Vuonna 1858 pää- mattinsa ulkopuolelta. Tieto heikosta työtilantees- tettiin aloittaa metsänhoitajien koulutus Suomessa, ta vaikutti varmaan siihen, ettei Evon vuoden 1863 mitä varten perustettiin metsäopisto Lammin Evolle. kurssille ollut kuin neljä hakijaa, samaten seuraaval- Tosin metsäopiston perustamispäätös ei miellyttänyt le. Vuonna 1865 hakijoita ei ollut yhtään. Seuraukse- kaikkia; etenkään J.W. Snellman ei nähnyt tarvetta na oli opiston sulkeminen toistaiseksi. Vuoteen 1866 metsänhoitajakoulutuksen järjestämiseksi. Jokainen mennessä Evolta valmistui ensimmäisen kurssin lisäk- talonpoika voi oppia havupuunsiementen karistamis- si seitsemän muuta metsänhoitajaa. ta, lehtipuiden siementen keruuta ja molempien kylvöä Evo avattiin uudelleen vuonna 1874, ja nyt sen sekä metsän tarpeenmukaista harventamista, Snellman johtajaksi tuli Metsänhoitohallituksen ylijohtajak- kirjoitti ”Litteraturbladetissa” toukokuussa 1858. si siirtyneen af Forsellesin tilalle Blomqvist, joka hoi- Evolla ei ollut aluksi mitään valmiina, joten koko ti tointa vuoden 1903 loppuun. Uusia opiskelijoita opisto oli rakennettava, ennen kuin se pääsi aloit- olisi Evolle voitu ottaa vuosittain, mutta kun haki- tamaan työnsä. Tämä tapahtui vuonna 1862, jonka joita ei ollut riittävästi, tyydyttiin joka toinen vuo- jälkeen metsänhoitolaitoksen virkakuntaan alkoi il- si alkaneisiin kursseihin. Sittenkin oppilasmäärä jäi mestyä myös kotimaassa koulutettuja metsänhoita- pieneksi, usein alle 10:ksi. Vasta vuosisadan vaihtees- jia. Tai ei aivan, sillä ennen ensimmäisen virallisen sa kurssien koko alkoi kasvaa. Opetus oli 1890-lu- vuosikurssin alkamista maaliskuussa 1862, koulun vulle saakka pääosin ruotsinkielistä. opettaja sekä Evon ja Vesijaon kruununpuistojen vt. Opetuksen tason korottamiseksi metsäopetus siir- metsänhoitaja A.G. Blomqvist oli ottanut Gyldénin rettiin vuonna 1908 Evolta Helsinkiin Keisarilliseen kehotuksesta Evolle ”harjoittelijoita”, tavallaan yksi- Aleksanterin yliopistoon; fyysisesti muutto tapahtui tyisoppilaita, jotka opiskelivat siellä vuosina 1860– 49 hevoskuorman myötä. Evon viimeisellä, vuosien 61. Harjoituskauden päätyttyä nämä 11 suorittivat 1906–08 kurssilla, oli jo 35 oppilasta, ja yksi heis- vaaditun ylihallituksen tutkinnon ja saivat pätevyy- tä, Torsten Aminoff (Yksityismetsänhoitajien jäsen den metsänhoitajan virkoihin. Metsäopiston johta- 1920-luvulta alkaen) muisteli Evon loppua näin: Tu- jaksi nimitettiin everstiluutnantti Alexander af For- li siis meillekin eron hetki ja vanhan Evon viimeinen selles Tie- ja Vesilaitoksen insinöörikunnasta, mutta ”upplagan” oli 35-miehisenä hajottava Suomen suuriin käytännössä Blomqvist vastasi opetuksesta. Vuon- metsiin! Usein oli tätä hetkeä kahden vuoden kuluessa na 1862 alkaneelle kurssille oli hakijoita 56, joista kiihkeästi kaivattu ja toivottu, mutta nyt, kun se tuli 21 täytti vaatimukset. Kalle Sistola kuvaa valintoja luonnon kauneimmillaan ollessa ja vanha Evo oli päät- ja opintojen alkua: Valittavista af Forselles teki ehdo- tävä tehtävänsä maamme korkeimman metsäopetuksen tuksen, mutta maanmittauksen ja metsänhoidon yli- ahjona ja virkaheittona jäävä uinumaan Hämeen kau- hallitus teki kuitenkin lopullisen valinnan, jossa valit- kaisille kankaille välkkyvien vesien väliin, painoi kaiho tiin kahdeksan vakinaista ja myöhemmin vielä 10 yli- mieltä ja käänsi ajatuksen tarkastamaan iloisessa toveri- määräistä. Oppilasasuntoja ei riittänyt kaikille ja yli- seurassa elettyä aikaa. Mielessä kuvastuu kaksi rattoisaa määräiset oppilaat rakensivat itselleen omalla kustan- vuotta ”metsähummerien” huolettomassa piirissä. Kai- nuksellaan ns. ”Rusthollin”, joka myöhemmin laajen- kuvat korvissa Setun vitsit, Erkin soitto ja Sammalen nettuna rakennuksena on vielä pystyssä. laulu sekä ”härkäköörin” ihanat esitykset; muistui mie-

18 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

leen moni ”sitsi” traditiooneista rikkaalla ”verstanvin- Opetuksen siirtyminen Evolta Helsingin yliopis- nillä” iloisessa seurassa, kun laulun ja vitsien lomassa toon muutti suuresti opetuksen luonnetta; opetuk- otettiin moni ”pieni herne siihen kärkeen” ja kuunnel- sesta tuli enemmän tai vähemmän akateemista, ja tiin kertomusta, miten ”Evonhummerit” olivat ”etevästi vaikka kurssimuotoisuus jossain määrin säilyikin – vaikuttaneet edukseen”, herättäen voimakasta vastakai- kuten edelleenkin – akateeminen vapaus koski nyt kua Ison-Evon suloisten kaunotarten ja Vesijaon hellien myös metsänhoitajaopintoja. Oppiaineiden ja opet- neitosten sykkivissä sydämissä. Heräsivät myös mielessä tajien määrä lisääntyi ja metsänhoitajaksi valmistu- muistot metsästys- ja hiihtoretkistä huurteisessa luonnos- minen alkoi viedä 3–4 vuotta. Pakolliset käytän- sa Evon ihanassa ympäristössä. – Evon metsäopistosta nön harjoittelut säilyivät kuitenkin ohjelmassa: ke- ehti valmistua 290 metsänhoitajaa, joista 118 oli suo- säharjoittelupaikaksi ja yliopiston metsäasemaksi tu- menkielisiä, nämä valtaosin 1900-luvun alkuvuosilta. li Hyytiälä Juupajoella vuodesta 1912 lähtien. Hyy-

Evon opetus oli vahvasti käytännönläheistä. Evon ympäris- tössä tehtyjen harjoitustöiden ohella metsänhoitajan taitoja opeteltiin kauempanakin. Kuvassa metsäylioppilaat (apu- miehineen) metsäarvioinnin metsänarvioinnin harjoitustöis- sä Korpiselässä vuonna 1901. Arvioinnin harjoitustöiden ha- jautus maakuntiin jatkui aina 1970-luvulle saakka. (Lusto, Metsäyhdistyksen kokoelma)

Metsänhoitajien koulutus siirrettiin vuonna 1908 Evolta Helsingin yliopistoon, mutta opetus säilyi akateemisuudes- taan huolimatta edelleen kurssimuotoisena. Metsäylioppi- laiden kesäharjoittelupaikaksi saatiin kaksi vuotta myöhem- min Hyytiälä Juupajoella. Hyytiälän kurssi 1915 lähdössä maastoon ruokalarakennuksen edustalta. (Pohjois-Karjalan museo)

19 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

tiälän kesät ovat siitä lähtien tarjonneet metsäyliop- erämaihin ostelijain, piirimiesten, työnjohtajien, ka- pilaille eli ”forsteille” unohtumattomia elämyksiä ja söörien, uittopäällysmiesten y.m. ominaisuudessa mu- luoneet ammattikunnan ”metsämieshengen”. kanaan moniin tuhansiin markkoihin nousevia sum- mia maksuja ja palkkoja varten, joita kukaan ei voi- Metsänhoitajia nut valvoa, ja usein kirjoitettiinkin kahden asemasta teollisuuden palvelukseen seitsemän. Se ylhäinen elämä, jota he näkivät herrojen Metsäteollisuutemme alkuaikoina sahanhoitaja tai päämiestensä viettävän, tarttui heihin; hekin katsoivat tehtaanpatruuna itse hoiti usein puunhankinnan. oikeudekseen nauttia elämästä ja saattoivat olla var- Monesti siihen riitti tehdä vain tarvittavat leveranssi- mat siitä, että kaukaisessa erämaassa heitä eivät yllätä sopimukset lähikylien tai -pitäjien talonpoikien kans- heidän herransa, joiden kassasta he pelasivat. – Ram- sa. Tehtaiden tuotantomäärien kasvaessa myös puun- say liioittelee, mutta varmasti kuvauksessa on riittä- hankinta tuli työläämmäksi ja alettiin tarvita erikois- västi totuudensiementä. osaamista. Ryhdyttiin palkkaamaan metsänostajia eli Metsänhoitajat tulivat firmoihin enemmälti vas- metsäasioitsijoita sekä metsätyönjohtajia, ja vähitel- ta metsänhoidon myötä. Näin tapahtui ainakin A.R. len näiden esimieheksi nousi metsäpäällikkö tai millä Blumenthalin mukaan: Jo pari vuosikymmentä ennen nimellä se missäkin yrityksessä tunnettiin. vuosisadan vaihdetta omistivat sahayhtiöt aika huo- Aluksi nämä metsäfirmojen metsäherrat olivat mattavia metsäaloja, mutta niiden metsien hoito – usein itseoppineita tai muun kuin metsäalan koulu- harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – oli vielä al- tuksen saaneita miehiä. Aina ei sitäkään, kuten An- keellisella kannalla ja vuosisadan vaihdetta voi hyvin ders Ramsay kuvaa eloisasti muistelmissaan ”tukki- pitää sinä ajankohtana, jolloin puutavarateollisuus huimauksen” aikaa 1870-luvun alussa: yleisemmin herää huomaamaan omien metsien hoidon Herrojen istuessa Seurahuoneessa laskien metsien välttämättömyyden ja alkaa sen tarkoituksen toteut- arvoa karttojen avulla ja ratkaisten kauppansa näi- tamiseksi kiinnittää palvelukseensa metsänhoitajia se- den perusteella täytyi toisia, käytännöllisempiä henki- kä sitten vähitellen myös koulutettuja metsänvartijoita löitä lähettää metsiin ja maille, etäisille seuduille, sy- tukkipomojen ja tukkimiesten sijaan, jotka varemmin välle metsiin talonpoikaistaloihin ja torppiin, järjestä- olivat kokonaan hoitaneet niin omien metsien leima- mään hakkuita, kuljetuksia, uittoja y.m. Nyt ilmestyi ukset kuin koko tukinhankinnan siihen kuuluvine teh- äkkiä, kuten sieniä maasta, suuri liuta sellaisia melko tävineen. Suuresti katsoen on ihailtavaa siinä, miten epäilyttäviä henkilöitä, vailla koeteltua kykyä ja rehel- nuo sahayhtiöiden varempien aikojen n.k. piirimiehet lisyyttä, mutta mielisteleviä ja hymyileviä, jotka kun- yleensä hoitivat tehtävänsä asiantuntemuksella, velvol- niasanallaan lupasivat kaikin puolin huolehtia suori- lisuudentuntoisesti ja rehellisesti. tettavaksi ottamastaan tehtävästä. Silloin ei vielä ollut Blumenthal itse tuli Halla-yhtiön palvelukseen koulutettua, kokenutta piirimiesluokkaa, vaan oli tyy- vuonna 1898, ja hänen mukaan yksityisten palve- dyttävä siihen, mitä kiireessä saattoi saada, oltava hy- luksessa oli tuolloin vain neljä muuta metsänhoita- villään, jos he vain osasivat kirjoittaa ja laskea, sillä se jaa, H.R. Sandberg Kemi-yhtiössä, Edw. L. Sand- oli välttämättömänä ehtona. man Uleå-yhtiössä, Arvid Nämä puoliherrat, suu- Lindberg Fiskars-yhtiössä ja reksi osaksi hankittu erotettu- Ryhdyttiin palkkaa- Lennart Karsten Forssa-yhti- jen pehtorien, juomisesta rän- össä. Nämä herrat eivät kui- sistyneiden kirjanpitäjien tai maan metsänostajia eli tenkaan olleet teollisuuden yleensä rappeutuneiden oli- metsäasioitsijoita sekä ensimmäiset metsänhoitajat, oiden keskuudesta, lähetet- sillä muutamilla rautaruu- tiin nyt luottamusmiehinä metsätyönjohtajia. keilla ja kartanoilla oli ul-

20 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

komaisia ja ulkomailla metsäoppinsa saaneita met- Ensimmäinen varsinaisesti teollisuuden puunhan- sänhoitajia palveluksessaan jo 1840-luvulta lähtien. kintatehtävissä ollut metsänhoitaja lienee Saksas- Heistä ensimmäinen lienee ollut ruotsalainen Josef sa valmistunut A.M. Reuter, joka tuli vuonna 1860 Wilhelm Aspelin, joka tuli Fiskars-yhtiön palveluk- Uleåborgs Sågverks Aktiebolagin palvelukseen; täs- seen vuonna 1843. Metsänhoitajamatrikkelissa ker- sä toimessa hän oli varhaiseen vuonna 1867 tapah- rotaan vuonna 1823 vanhaan ruukkisukuun synty- tuneeseen kuolemaansa saakka. Seuraava oli Evolta neestä Aspelinista: Genomgått en kurs i skogshushåll- valmistunut B.E.C. Falck, joka oli vuodet 1871–73 ning för överjägmästare Segerdahl samt en kurs i Fi- kauppaneuvos C.H. Ahlqvistin, sitten 20 vuotta W. lipstads bergsskola. Överflyttade 1843 till Finland och Gutzeit & Co:n palveluksessa. Myös muutama muu anställdes som skogsförvaltare på Fiskars Bruk, med ra- löytyy ennen edellä mainittua ”viiden koplaa”, ja nä- tionell skogsindelning som främsta uppgift; blev 1845 mä kaikki olivat tekemisissä nimenomaan puunhan- inspektor på Näse gård och var förvaltare på Koskis kinnan eikä metsänhoidon kanssa. Bruk 1846–1859; bruksdirektör vid Fiskars sedan Teollisuuden metsänhoitajien määrä alkoi kuiten- 1.11.1859. kin kasvaa, tosin melko hitaasti. On vaikea sanoa, oli- Fiskars-yhtiön johtoon 1820-luvulla noussut John ko kyse enemmän kysynnän vai tarjonnan niukkuu- Jakob Julin (myöh. von Julin) oli ryhtynyt aktiivises- desta. Blumenthal kuitenkin kirjoittaa: Mutta sitten ti kehittämään vanhaa rautaruukkia ja teki siitä mm. tuli yksityismetsänhoitajista muotitavaraa, ehkä sinne maamme ensimmäisen konepajan. Samalla hän oli tänne otettu loistoesineinä, joita uusi aika vaati. Yllät- ryhtynyt laajentamaan yhtiön maaomaisuutta hank- tävänä voi kuitenkin pitää hänen toteamustaan: Ajal- kimalla kuusi maatilaa sekä Näsin kartanon Nurmi- le kuvaavaa oli, että joillakin tahoin yksityispalveluk- järveltä. T.J. Särkkä kirjoittaa Julinin toimista met- seen siirtymistä pidettiin melkein lippunsa pettämisenä. säomaisuuden osalta: Kun hän sittemmin matkoillaan Tilanne oli siis päinvastainen kuin metsänvartijoitten Ruotsissa oli tullut tuntemaan järkiperäisen metsänhoi- kohdalla: vaikka vuonna 1876 aloittanut Evon met- don saavutuksia ja työmuotoja, hän palkkasi Fiskarsiin sänvartijaopisto oli alkujaan tarkoitettu kouluttamaan ammattitaitoisia metsänhoitajia mittaamaan ja arvi- ammattimiehiä nimenomaan valtion metsähallinnol- oimaan Fiskarsin ja muiden omistamiensa tilojen met- le, valtaosa 1800-luvulla Evolta valmistuneista astui sävarat ja jakamaan ne hakkuulohkoiksi. 1840-luvun yhtiöiden ja yksityisten palvelukseen – palkkasyistä. loppuun mentäessä ennätettiin saada jaetuksi hakkuu- lohkoihin, joiden kiertoaika oli 80, 100, 140 ja 150 ”Iso-Samperi” ja muita metsäherroja vuotta, kaikki viisi metsäaluetta yhteiseltä pinta-alal- Metsähallitus säilyi kuitenkin pitkään metsänhoita- taan n. 4 000 tynnyrinalaa. Miten merkittävä saavu- jien ylivoimaisesti tärkeimpänä työnantajana. Vuon- tus oli metsäsuunnitelman laadinta 2 000 hehtaarille na 1900 maamme 168 metsänhoitajasta (ml. eläke- noissa oloissa, on vaikea arvioida, mutta Aspelinista läiset) 120 oli valtion leivissä. Metsäteollisuus tuli tuli sittemmin koko Fiskars-yhtiön toimitusjohtaja. toiseksi suurimpana työnantajana, mutta ainoastaan Totti Idström nimeää Aspelinin ohella muitakin 12 metsänhoitajaa oli saanut sieltä työpaikan. Määrä ruotsalaisia ja suomalaisiakin metsämiehiä, jotka kasvoi, ja 10 vuotta myöhemmin teollisuuden met- osallistuivat 1800-luvun puolivälissä niin Fiskarsin sänhoitajia oli 34, kun metsänhoitajien kokonais- kuin muidenkin ruukkien ja kartanoiden metsien määrä oli noin 250. Niinpä vuonna 1911 voitiin pe- hoitoon. Myöhemmin heitä oli enemmänkin, myös rustaa yksityismetsänhoitajien oma yhdistys, tosin metsätiloja hankkineiden saha- ja pian myös pape- alkuun vain vuonna 1877 perustetun Suomen Met- riyhtiöidenkin palveluksessa, ja nyt he olivat entistä sänhoitoyhdistyksen osastoksi, kuten kohta tarkem- useammin metsänhoitajatutkinnon suorittaneita, jo- min kerrotaan. Jaoston perustajajäseniksi tuli 26 kri- ko ulkomailla tai Evolla. teerit täyttävää metsänhoitajaa, mikä oli reilut kak-

21 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Ensimmäinen teollisuuden palveluksessa ollut metsänhoitaja oli ruotsalainen Josef Wilhelm Aspelin (u 43), joka tuli Fiskars-yhtiön palvelukseen jo vuonna 1843. Aspelinista tuli sittemmin Fiskarsin toimitusjohtaja. Evolta valmistunut teollisuuden metsänhoitaja oli taas B.E.C. Falck (e 65), joka astui vuonna 1871 haminalaisen sahaliike C.H. Ahlqvist & Co:n palvelukseen. Kaksi vuotta myöhemmin Falck siirtyi Ahlqvistin liikekumppanin ja myös kilpailijan Gutzeit-yhtiön leipiin, jossa palveli 20 vuoden ajan. Muutkin metsäyhtiöt ryhtyivät vähitellen palkkaamaan metsänhoitajia, esimerkiksi vuonna 1872 toimintansa alkanut Walkiakoski-yhtiö vuonna 1906. U.J. Grönholmin (e 02) ura jäi kuitenkin lyhyeksi ”sattuneesta syystä”. Toinen yritys tehtiin vuonna 1911, jolloin yhtiöön pestattiin Carl Munsterhjelm (e 02). Kuvassa met- sänhoitaja Munsterhjelm (vas.) ja Walkiakoski-yhtiön isännöitsijä Georg Candelin tupakkitauolla kesällä 1913. Kuva on otsikoitu: ”Rast under promenaden”. (UPM, Valkeakoski)

22 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

si kolmasosaa alalla toimijoista. Tässä joukossa oli jo väärinkäsityksen ja erimieleisyyden, että olette hyvä ja useampi metsäherra, nyt sanan hieman toisessa mer- annatte tiedon hänelle ja yksissä tuumittelette kaikes- kityksessä eli metsäyhtiön metsäpäällikkönä. Näistä ta joka koskee myös niitä metsätöitä, jotka ovat Teidän tunnetuin oli Hugo Richard Sandberg Kemi-yhtiös- erityisen johdannon alla. Mikäli Sandbergin ja Kor- tä. Ehkä ”Samperia”, jota nimitettiin aikanaan myös hosen välille syntyisi näkemyseroja, Korhosella oli ”Lapin leivän isäksi”, voinee pitää edelleenkin kuu- oikeus perustella näkökantansa, mutta kumminkin luisimpana ”alansa” edustajista. lopussa myönnytte hänen mielipiteisiin jos ei yksimieli- Evolta vuonna 1876 valmistunut Sandberg toi- syyttä saavuteta. mi aluksi Metsähallituksen palveluksessa, yhteensä Sandberg oli toiminnan ja tarmon mies, kiivas- lähes parikymmentä vuotta, viimeksi aluemetsän- luontoinen, mutta nopeasti leppyvä. Ritva-Liisa Su- hoitajana Kemijärven ja Ylitornion hoitoalueissa. mu kirjoittaa ”Sunkku”-kirjassaan: Kun Iso-Sampe- Tästä tehtävästä hän siirtyi vastaperustetun Kemi- ri sattui pahalle kiirille, mustepullot sinkoilivat seiniin yhtiön (Trävaruaktiebolaget Kemi) metsäpäällikök- ja rautaiset viivottimet vääntyivät kieroon kuin pyssyn si vuonna 1893. Kun Kemi-yhtiön toimitusjohtaja rihlat. Koko konttorin irtaimiston pöydistä ja tuoleista A.O. Snellman pyysi Sandbergia tehtävään, ja esitti, alkaen kerrottiin lennelleen kerran ikkunasta kartanol- että tämä tulisi toimimaan sahan isännöitsijän, jota le. Ja pihasta löytyi myös puhelin, jos se sattui kilahta- parhaillaan oltiin pestaamassa, alaisuudessa, Sand- maan väärään aikaan. berg vastasi syyskuussa 1893: Henkilön, joka on saa- Yrjö Linkola tuo esiin muitakin Sandbergin luon- nut tilaisuuden tutustua paikallisiin olosuhteisiin, teen ”erikoisia” piirteitä, mm. mahtipontisuuden. metsämaiden ja uittoreittien laatuun, työväestön ta- Hänen asemansa Perä-Pohjolan ylivoimaisesti suu- poihin ja kieleen ja lisäksi omaan työhönsä ja joka rimman puutavarayhtiön metsäpäällikkönä oli jo il- on tottunut oleskelemaan työpaikoilla, sellaisen henki- man muuta keskeinen. Mutta monesti tuntuu siltä, kuin lön pitäisi luultavasti keksiä keinot järjestääkseen työt tämä luonnostaan lankeava korkea satula ei olisi hänel- tarkoituksenmukaisella tavalla paremmin kuin jokin le riittänyt. Hän halusi istua valtaistuimella pelkäävien toiselta paikkakunnalta ja kenties kerrassaan vieraas- ja ehdottomasti kuuliaisten alamaisten ympäröimä- ta maasta tuleva henkilö. nä. Jo hänen työpaikalle saapumisensa oli omiaan osoit- Snellmanin oli näin ollen luovuttava organisaatio- tamaan tämän hallitsija-ajatuksen olemassaoloa. Oli kaavailustaan, ja metsäpäällikkö tuli toimimaan suo- käynyt käsky, että ennen hänen tuloaan oli metsätielle raan toimitusjohtajan alaisuudessa. Voimakastahtoi- lähetettävä miehiä pitkillä vaajoilla karistamaan lunta nen Sandberg loi itsenäisellä toiminnallaan uuden pois puista, joiden alati ”vorstmestarin” otaksuttiin aja- kutyymin puunhankintaan, mistä Sakari Virtanen van. Tämä sen vuoksi, etteivät alhaalla riippuvat oksat kirjoittaa: Kemiyhtiössä toteutui alusta alkaen malli, jo- tyhjentäisi lumikuormaansa tämän niskaan. ka toistui muissakin pohjoisen metsäyhtiöissä. Metsäosas- Samaa kuvaa sekin, että Sandberg rakennutti Pel- to alkoi elää omaa, itsenäistä elämäänsä. kosenniemen ja Savukosken välille pirtin majapai- Snellman ilmoitti uuden metsäpäällikön tulos- kakseen. Se oli aina varustettu makauksilla, ruoka- ta puunhankinnasta siihen asti vastanneelle ”Herra” astioilla ja elintarpeilla. Piisiin laadittu honkavalkea A. Korhoselle Rovaniemellä: Koska on välttämätöntä saattoi sen muutamassa hetkessä asuttavaksi. Katolla että, niin paljon kuin mahdollista, samoja periaattei- oli tuuliviiri, jonka viisari näytti katon läpi huonee- ta seurataan ja yksimielisyys vallitsee kaikissa meidän seen kulloinkin puhaltavan tuulen suunnan. Käymälä töissä, ja kun tahtomme on että Forstmestar Sandber- halkopinon jatkona oli ihmelaitos, jota käytiin pitkien gilla, ollen ylipäällikkönä kaikissa metsänhoidossamme, matkojen takaa varta vasten ihmettelemässä. pitää olla täydellinen tieto kaikista joka koskee eri työ- Iso-Samperista on lukuisia tarinoita, mm. tämä paikkain työhommia pyydämme välttääksemme kaiken Sumun kertoma:

23 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Myös naiset ryhtyivät opiskelemaan metsänhoitajiksi, aluksi tosin harvakseltaan. Kuvassa metsäylioppilaat Kata Bro- feldt (h 41 ja 43 i) ja Leo Jouhki (h 41 ja 43 i) Hyytiälän ”Lemmenmajassa” kesällä 1941. He avioituivat kaksi vuotta myö- hemmin ja tekivät molemmat elämäntyönsä Thomén Metsätoimiston (Thomesto Oy:n) johdossa. He eivät olleet suinkaan ainoa Hyytiälän kesän tuottama aviopari. (Lusto, Ela Blomgrenin kokoelma)

”Kirjallisuudessa metsänhoitajia ja metsäpäälliköitä kuvataan yhtä yliampuvasti ja hupaisasti kuin 30–40-luvun suomalainen filmi kuvasi ”herrasväkeä.”

–Veikko Huovinen

Kaksi merkittävää ja persoonallista metsäpäällikköä sotien jälkeisiltä ajoilta: Kymin Bjarne Bützow (h 17) ja En- son Einari Roitto (h 20) Kymi-yhtiön Sippolan metsäkou- lulla 1960-luvun alussa. (UPM, Kuusankoski)

24 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Sandbergin ote kouraisi yhtä tiukkana työnjohto- teli yhtiön johdon lahjoittamaan Isokylään komean porrasta kuin jätkääkin. Lopputilin sai hyväkin pääl- kansakoulurakennuksen kaikkine välineineen sekä likkömies, jos hänet tiedettiin elämäntavoiltaan epä- palkkaamaan sinne opettajan 10 vuodeksi. Osa La- säännölliseksi ja siveettomäksi. pin väestä naureskeli teolle näin: On se Iso-Samperi –Tiedän, että te entisenä aliupseerina rakastatte lii- viisas mies. Ensin se ostaa Isokylän metsät ilmaiseksi ja an paljon kiiltäviä nappeja ja prässättyjä ratsuhousuja sitten se perustaa sinne kansakoulun, ettei lapsista tuli- ja omistatte sen lisäksi jonkun verran kouhon luonteen! si yhtä pöljiä kuin isistään. Iso-Samperi kirjoitti eräälle aputyönjohtajalle. – Mut- Metsätoimiensa ohella Sandberg ehti paljon ta sitä en ole varemmin tiennyt, että te varoituksistani muuhunkin. Hän kirjoitti kaksi kirjaa hiihdosta, huolimatta olette liittynyt läheiseksi alkoholin ystäväk- alan ensimmäiset, toimi kunnallispolitiikassa ja tasi. Kun vielä huomioni kääntyy siihen tosiseikkaan, et- vallaan tiedemiehenäkin. Sen sijaan hänen myö- tä te ette kunnioita savotoissa naisrauhaa, vaan käytte hemmät teollisuushankkeensa eivät onnistuneet. käsiksi kokkeihin hutikassa, ovat päivänne yhtiössä lu- Jättäessään Kemi-yhtiön Sandberg lähetti kiitos- etut. Tulkaa heti tämän kirjeen saatuanne nostamaan kirjeen alaisilleen tammikuussa 1916. Siinä hän kiit- lopputilinne Rovaniemen konttoriin. Haluan teitä siellä ti saamastaan valokuvakirjasta ja totesi mm. Tiedät- vielä parilla sanalla puhutella! te, etten seurassanne toimiessani koskaan ole kenenkään Myös oululainen ”Kaiku” kiitteli Sandbergin jär- suosiota tavotellut, en koskaan mielistelemällä keino- jestyksenpitoa vuonna 1897: Kemi-yhtiö kyllä kokee tekoisesti ystävyyttä itselleni hakenut. Iloitsen siis, että waiwaa kaikkea epäsiweellisyyttä työwäkensä seassa erehdyksistäni huolimatta olette minut oikein ymmär- parhaitten woimainsa mukaan, josta tulee kiitos erit- tänyt, että voin ystävällisyyttänne todellisena pitää. täin yhtiön ylihoitajalle, forstmestari R. Sandbergille. Susiturkkisesta ”Iso-Samperista” kehkeytyi erään- Hän on kieltänyt wiinankaupan ja juoppouden ja kor- lainen metsäherran klisee-myytti, josta Veikko Huo- tin lyömisen työalueiltaan. visen mukaan oli seurauksena, että etenkin kirjal- Sandberg myös osasi innostaa alaisiaan hyvinkin lisuudessa metsänhoitajia ja metsäpäälliköitä kuva- huimiin työsuorituksiin. Kerrankin, kun Kemijoen taan yhtä yliampuvasti ja hupaisasti kuin 30–40-lu- uitossa oli suuria vaikeuksia, Samperi innosti – omi- vun suomalainen filmi kuvasi ”herrasväkeä”. Onko vien sanojensa mukaan – miehiään: Kun vain voimme ka siinä, etteivät metsänhoitaja-kirjailijat ole viitsineet uskoa ja järkiperäisesti tehdä töitä, kyllä tukkinemme vakavammin kertoa forstmestarin koko toimenkuvas- tulemme perille niin kuin Kemi-yhtiö aina ennenkin on ta. Näistä hän mainitsee A.E. Järvisen, Sulo-Veikko tullut. Jos emme onnistuis, niin se vain olisi uskoheik- Pekkolan ja Tatu Valkosen, välillisesti myös Ritva- kouden merkki ja sitä häpeää emme kai salli itsellemme Liisa Sumun. emmekä komealle yhtiöllemme. Samperi kuvasi esimie- Samperin kaltaisia voimahahmoja ei liene ollut helleen, miten hänen sanojensa voimasta puut saatiin monia, sillä melko usein metsäpäällikkö-asemassa- perille: Folket arbetade sedan som galningar och vi kin olevat metsänhoitajat olivat tiukasti alistetut yhti- kommo prydligen fram med vårt stockparti. ön tai tehtaan johdolle. Esimerkiksi Walkiakoski-yh- Vielä yksi tositarina ”forstmestarista”, niin kuin tiön kasööri A.F. Pehrman piti metsäasiat tiukasti kä- Samperi itseään vaati puhuteltavaksi. Se koski Isoky- sissään. Yhtiön ensimmäinen metsänhoitaja, vuonna län lohkon metsäkauppaa, joka oli tehty ennen Sand- 1906 palvelukseen tullut U.J. Grönholm, joutui ero- bergin aikaa ja joka oli tavattoman tuottoisa Kemi- amaan, kun asettui vastustamaan Pehrmanin vaati- yhtiölle. Kauppahinta oli ollut 650 000 markkaa, musta hakata yhtiön metsiä yli hakkuusuunnitteen. mutta metsästä tuli puuta moninkertaisesti arvioi- Kun Grönholmin seuraaja Carl Munsterhjelm tua enemmän. Sandberg halusi osoittaa, ettei Kemi- aloitti vuoden 1911 alussa, Pehrman lähetti kier- yhtiö ollut niin paatunut kuin puhuttiin ja suostut- tokirjeen Aktiebolaget Walkiakosken piiriesimiehil-

25 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

le, vanhemmille ja nuoremmille metsänvartijoille sekä taa apulaistenne ja metsänvartijain tietoon, painosta- metsätöiden johtajille. Se kuului: Täten saamme Teil- en heillekin kuinka äärettömän tarmokkaasti ja suu- le esittää tämän kirjeen tuojan, meidän palvelukseen rimmalla huolella nyt on meneteltävä ja kuinka paljon astunut Forstmestari Herra Carl Munsterhjelm, joka nyt riippuu siitä, että joka mies on tarvittaessa paikal- nyt lähtee kierrosmatkalle tutustuaksensa toimeensa ja laan ja tuntee velvollisuutensa. – Vaikuttaa hieman tulee Teidän parhaan ymmärryksenne jälkeen avustaa siltä, että metsäosastot ovat nyttemmin palautu- hänet sekä tarkoin noudattaa hänen huomautuksia, neet takaisin yhtiöiden keskusjohdon tiukkaan oh- ohjeita ja määräyksiä sekä keskenäisessä suhteessanne jaukseen; ohjekirjeiden sävy ja asiantuntemus tuskin aina niin menetellä jotta keskenämme vallinnut hyvä kuitenkaan yltävät Pehrmanin tasolle. – Pehrman yhteistyö ja sopu muuttumatta edelleen jatkuu. koki synkän kohtalonsa vuonna 1918. Vaikka Munsterhjelm olikin nimellisesti vastuus- Teollisuuden metsämiesten lukumäärä kasvoi, ja sa yhtiön metsäasioista, Pehrman ohjasi kirjeillään keväällä 1917 oli Metsätaloudellisen Aikakauskir- niin forstmestarin kuin tämän alaisten toimia, olipa jan (MA) mukaan 28 yhtiön palveluksessa hieman kyse puun ostosta, korjuusta, kuljetuksesta tai yhti- yli 60 metsänhoitajaa. Eniten eli seitsemän niitä oli ön metsien hoidosta. Vuoden 1911 lopulla, Munster- Ahlström-, Gutzeit- ja Kymi-yhtiöissä. MA:ssa to- hjelmin siis oltua vuoden yhtiön palveluksessa, hän dettiin vielä lisäksi: Mikäli tiedossamme on, siirtyy sai Pehrmanilta ”uudenvuodenkirjeen”, joka oli kir- ennen kesää edellisten lisäksi useita, ehkäpä kymmen- joitettu poikkeuksellisesti – edelleen jakelua varten – kunta metsänhoitajaa yhtiöiden toimiin. Edistyminen suomeksi ja joka alkoi: Nyt edessä oleva talvi näyttää on siis tässä suhteessa ollut varsin ripeä. muodostuvan metsäajoihin nähden sangen epäedulli- Yhtiöiden puunhankinnan ja metsäomaisuuden seksi. Vuodenaikaan nähden on lunta riittämättömästi, kasvu lisäsi myös metsänhoitajien tarvetta. Isompiin suojaisten ilmojen seurauksena on maa melkein sulaa, firmoihin perustettiin erityinen metsäosasto, joka jäät huonoja ja korvet ja alavat metsämaat sulia. Näin organisoitiin koko lailla Metsähallituksen tai armei- ollen on selvää, että nyt tehtävänä olevat metsätyöt vaa- jan mallin mukaan. Metsäpäällikön alaisuudessa oli tivat erikoisen suurta tarmoa, valppautta ja asiantunte- ylimetsänhoitajat, sitten aluemetsänhoitajat, piiri- musta tullakseen oikeaan aikaan ja kelvollisesti tehtyä. päälliköt ja työnjohtajat. Joskus vielä väliin tulivat Kun sitä paitsi tehtaitten lisääntyneen tarpeen vuoksi piirityönjohtajat. Lisäksi metsäpäälliköllä oli oma nyt ajettavana oleva määrä, niinhyvin massapuita kuin esikuntansa ja pikku hiljaa myös yli- ja aluemetsän- halkojakin, on entistä suurempi, katsomme tarpeellisek- hoitajilla. Pienempiäkin ja tehokkaampiakin järjes- si sitäkin suuremmalla syyllä täytyvämme huomauttaa telyjä tavattiin. Teille, kuinka erinomaisen tärkeää nyt on panna kaik- Teollisuuden metsäherrat olivat merkittäviä vai- ki voimanne ja kykynne liikkeelle talvitöihin nähden, kuttajia, niin maakunnissaan kuin myös yhtiöitten- jotta puutavarat saataisiin rantaan hyvissä ajoissa, sillä sä sisällä. Merkitsihän puuraaka-aine usein suurin- nyt voi käydä, niin kuin useana edellisinä talvinakin, ta kustannuserää yhtiön tilinpidossa. Metsämiesten että kevät verrattain aikaisin lopettaa ajokelit. Pienim- ja tehtaan insinöörien keskinäiset välit eivät kuiten- mätkin laiminlyönnit voivat nyt saada aikaan arvaa- kaan aina olleet kaikista parhaimmat. Yritysjohto ar- mattoman turmiollisia seurauksia tehtaitten säännölli- vosti metsäosastoa, mutta väliin sattui, ettei tehtail- selle käynnille, jos nyt ajettavana olevia puumääriä ei la ymmärretty metsäosaston näennäisesti itsenäistä saada rantaan vedätetyiksi. asemaa. Hyvän esimerkin tarjoaa tapahtuma vuodel- Sen jälkeen seurasi yksityiskohtaisia ohjeita hak- ta 1927, jolloin Kajaanin Puutavara-Osakeyhtiö osti kuujärjestyksestä ja metsäpalkoista. Lopuksi Pehr- Uleå-yhtiön. Selostaessaan yrityskauppaa MA tote- man, ennen uuden vuoden toivotustaan, tähdensi: si Uleån eronneesta apulaisjohtaja J.E. Johanssonis- Mitä edellä olemme sanoneet, tahtonette myöskin saatta. Kuten muistanette, lausui hra J. aikanaan sen mie-

26 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

lipiteen, että yksi metsänhoitaja tällä yhtiölle on riittä- vä, tai oikeastaan liikaakin. Toivottavasti uudet joh- Yksityismetsän- tomiehet paremmin ymmärtävät panna arvoa metsän- ho i tajaosasto hoidollisellekin puolelle ja sen työn suorittajille. Ehkä vielä nykyäänkin saattaa insinöörikunnasta löytyä Suomen Metsän- ”vainoharhaisen” kaltaisia metsämiesten kampittajia – onneksi tosi harvoin. hoitoyhdistyksessä ”Samperin” jälkeen monet muut firmojen met- säpäälliköt kohosivat lähes legendoiksi alallaan. Ky- Osaston perustaminen min Alb. Torckell, Enso-Gutzeitin Uuno Lehtisalo, Lokakuun 15. päivänä 1877 Hämeenlinnassa pide- Kemi-yhtiön Jarl, ”Sunkku”, Sundqvist sekä Veitsi- tyssä kokouksessa perustettiin Suomen Metsänhoi- luodon Lauri Kivinen mainittakoon esimerkkeinä. toyhdistys (SMY), joka tosin pitkään esiintyi lähin- Varmaan mukaan tulisi lukea moni muukin; esimer- nä nimellä Finska Forstföreningen. Kokous oli Evon kiksi Virtanen kirjoittaa näin: Kajaaniyhtiön metsä- metsäopiston johtajan, A.G. Blomqvistin kool- osasto alkoi sitä vastoin 1930-luvulla kehittyä koko le kutsuma ja hän toimi myös sen puheenjohtaja- maassa tunnustetun metsäammattilaisen Ilmari Ebe- na. Paikalla oli yhteensä 17 metsänhoitajaa, met- lingin johdolla valtakunnaksi valtakunnassa, jollaise- sänomistajaa ja muuten metsäasioista kiinnostunut- na sen asema säilyi kauan hänen jälkeensäkin. Eikä ta henkilöä. Kajaanin metsäosasto ollut ainoa ”valtakunta” lajis- Jo aikaisemmin oli tehty yrityksiä vastaavanlai- saan. – Osuuskunta Metsäliitosta on muistettava en- sen metsänhoitoyhdistyksen perustamiseksi, ensim- nen kaikkea ”Immu ja Ville”, Ilmari Kalkkinen ja mäiseksi vuonna 1862 Oulussa, jossa oli paikalla 10 Viljo A. Kytölä. Metsähallituksen metsänhoitajaa. Perustetun yhdis- Teollisuuden metsäherrojen maine kohosi erityi- tyksen säännöille ei kuitenkaan saatu senaatin vah- sesti sotien aikana, jolloin monet metsämiehet olivat vistusta, koska valtionjohdossa epäiltiin yhdistyk- tärkeissä johtotehtävissä. Myös sodan jälkeen, kun sellä olevan muita kuin metsällisiä tavoitteita. Olli hankintamäärät kohosivat, kilpailu puusta lisääntyi Makkonen kirjoittaa asiasta: Silloisessa maailman- ja ja ”seurustelutavat” saivat oman sodanjälkeisen lei- sisäpoliittisessa kriisitilanteessa aloitteentekijöihin tu- mansa, silloin elettiin ”vahvaa elämää” myös metsä- tustuminen on täytynyt herättää epäilyksiä. Yhdeksän firmojen puunhankinnassa. Ruotsissa äskettäin koulutuksensa saanutta melkein Osa metsäherroista nousi yhtiöidensä toimi- tuntemattoman ammatin edustajaa ottaa keulakuvak- tusjohtajiksi. Heistä kahdeksan sai myös vuorineu- si yhden vanhemman polven edustajan ja rupeaa puu- voksen arvon. Metsäneuvoksia, siis ”maksettuja” eli haamaan Ruotsin rajan tuntumaan yhdistystä, jonka muita kuin Metsähallituksen neuvoksia, meillä on perustavassa kokouksessa esitetään seuraavan kokouk- ollut tähän mennessä runsaat 130, heistä yli puolet sen keskusteluaiheiksi mm. kysymys paikallisten olosuh- teollisuuden palveluksessa. teiden kuvauksen antamisesta eri hoitoalueista ja mah- ”Metsävaltion” ylivalta metsänhoitajien työnan- dollisimman tarkan metsäkartan aikaansaaminen Ou- tajana päättyi vasta 1960-luvulla, jolloin teollisuu- lun läänistä! Tässähän saatettiin suorastaan epäillä sa- den metsänhoitajat nousivat suurimmaksi ryhmäksi. lahanketta sotilaallisen intervention suorittamiseksi Vuonna 1970 teollisuuden palveluksessa (metsäosas- Ruotsista käsin. Myöskään eräät muut myöhemmät toilla) oli 443 metsänhoitajaa ja Metsähallituksella yritykset metsänhoitoyhdistyksen perustamiseksi ei- 292. Muita merkittäviä työnantajaryhmiä olivat yk- vät realisoituneet. sityismetsätalous (267) ja opetus (vajaat 200). Met- SMY:llä ei ollut enää vaikeuksia saada sääntöjään sänhoitajia oli tuolloin Suomessa kaikkiaan 2 038. hyväksytyksi, mikä tapahtui lopullisesti toukokuussa

27 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

1878. Niiden mukaan yhdistyksen tarkoitus oli lä- Yksityismetsänhoitajanimik- hemmän yhteistoiminnan edistäminen maan metsän- hoitomiesten, maanomistajien, metsäammattia har- keellä ei haluttu rajata uutta joittavien sekä muiden metsien hoitoon innostuneiden kansalaisten välillä, siten herättääkseen harrastusta pa- yhteisöä yksistään teollisuuteen, rempaan metsätalouteen. Kuten tästä käy ilmi, kyse vaan laajentaa se koskemaan ei ollut mistään metsänhoitajajärjestöstä, vaan 2 §:n mukaan yhdistyksen jäseniksi kutsutaan kaikki maan kaikkia ei-valtion palveluksessa metsätalouteen innostuneet kansalaiset. Myös moni teollisuuden palveluksessa olevista olevia metsänhoitajia. metsänhoitajista liittyi aikaa myöten yhdistyksen jä- seniksi ja osa heistä osallistui hyvinkin aktiivisti sen Blumenthal, keskusteltuaan asiasta SMY:n sihtee- toimintaan. Tosin ensimmäiset teollisuuden edusta- rin sekä eräiden kollegoidensa kanssa, kutsui kool- jat pääsivät SMY:n johtokuntaan vasta vuonna 1909, le yksityismetsänhoitajien kokouksen maaliskuun lo- kuten tuonnempana kerrotaan. Valtaosa jäsenistöstä pussa 1910. Kutsuun sisältyy pari kiintoisaa yksi- koostui Metsähallituksen metsänhoitajista, mikä joh- tyiskohtaa. Ensiksikin käytettiin termiä ”yksityismet- ti siihen, että SMY:n toiminta painottui melko lailla sänhoitaja” eikä esimerkiksi teollisuuden palvelukses- valtion metsiä koskevaan aihepiiriin. Tosin yhdistyk- sa olevia metsänhoitajia ja toiseksi kokouksen ohjel- sen kokouksissa käsitellyt keskustelukysymykset oli- ma koostui aiheista, jotka ensimmäistä kohtaa lukuun vat väliin hyvinkin läheisiä teollisuuden miehille, ne ottamatta kohdistuivat metsänhoitoon, ei esimerkiksi koskivat mm. uittoa. uittoon tai työvoimakysymyksiin. Yksityismetsänhoi- Vähitellen teollisuusmetsänhoitajat alkoivat kuiten- tajanimikkeellä ei haluttu rajata uutta yhteisöä yksis- kin kaivata ihan omaa foorumia asioittensa ja harras- tään teollisuuteen, vaan laajentaa se koskemaan kaik- tustensa ajamiseen; SMY koettiin liian vahvasti Met- kia ei-valtion palveluksessa olevia metsänhoitajia. Se sähallituksen miehittämäksi. Idström muotoilee kehi- tuli myös alkuvuosikymmeninä näkymään uuden tyksen näin: Yksityisessä palveluksessa olevien metsänhoi- järjestön jäsenrakenteessa. Se, että kokous pidettiin tajien lukumäärän vähitellen kasvaessa he huomasivat Kämpissä ja vielä kaksipäiväisenä, oli hyvinkin luon- ennen pitkää, että heitä kiinnostavat kysymykset ja teh- nollista sen aikaisen kutyymin mukaan. tävät olivat hyvinkin erilaiset verrattuina metsähallituk- Kämpiin ilmaantui 30. maaliskuuta 27 metsä- sen palveluksessa olevien virkaveljien tehtäviin. Tämän- miestä, joista kuusi oli SMY:n johtokunnan jäseniä, kaltaista ”klikkiytymista” oli ehdottanut myös SMY:n heidän joukossaan mm. A.K. Cajander ja A.Benj. puheenjohtaja F.M. Lagerblad. Ilmeisesti myös teol- Helander. Yksityismetsänhoitajista kaikki olivat kah- lisuuden ja Metsähallituksen metsämiesten bisnesnä- ta lukuun ottamatta teollisuuden tai metsätoimisto- kemykset olivat ajoittain kärjistyneet, näin erityises- jen palveluksessa; toinen ”poikkeavista” hoiti omaa ti Pohjois-Suomessa. Teollisuusmiesten oman yhdis- kartanoaan, toinen oli opettajana Kurkijoen Maa- tyksen puuhamies, Halla-yhtiön metsäpäällikkö A.R. mieskoulussa, joskin vuotta myöhemmin hän siir- Blumenthal pohdiskeli asiaa näin: Oliko sahateollisuu- tyi teollisuuden palvelukseen ja kohosi 1920-luvul- den miesten ja valtion metsänhoitajien välillä esiinty- la Ahlström-yhtiön metsäpäälliköksi. Teollisuuden vän ilmeisen erimielisyyden tai eripuraisuuden perussyy- metsänhoitajista ainoastaan yksi, P.E. Minni oli suo- nä kruununmetsien säästeliäs hakkuu, vai olivatko syy- menkielinen. Teollisuuden metsänhoitajat edustivat nä valtion ja sahateollisuuden yhtä suuriksi ymmärretyt varsin hyvin suurimpia metsäyhtiöitämme, ja muu- edut, joiden puolesta molemmat vetivät omaa köyttään, tenkin Idströmin toteamus oli varsin paikallaan: Tä- siihen en tahdo sen enempää puuttua. hän kokoukseen otti siis osaa sangen edustava joukko

28 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

silloin johtavissa asemissa olevia metsämiehiä sekä sel- ka edellisessä kokouksessa mukana olleet, mutta nyt laisia, joilla myöhemmin oli paljon sanottavaa maam- ”estyneet” metsänhoitajat ilmoittautuivat heti koko- me metsänhoitoasioissa. uksen jälkeen yhdistyksen jäseniksi, Idströmin mu- SMY:n puheenjohtaja F.M. Lagerblad tunnus- kaan voitiin perustajajäsenmääränä pitää lukua 26. ti avajaissanoissaan – epäsuorasti – yhdistyksen lai- Kokous päätti yksityismetsänhoitajien osaston pe- minlyöneen toiminnassaan metsäteollisuuden intres- rustamisesta sekä hyväksyi osaston säännöt, tosin kes- sejä. Sentähden on Suomen Metsänhoitoyhdistys metsä- kustelun ja eräiden muutosten jälkeen. Esimerkik- taloudellisen toiminnan edistämiseksi katsonut melkein- si tehtiin seuraava muutos: ...tillades därvid till §:2 en pä velvollisuudekseen koettaa yhdistää toimintapiiriin- bestämmelse om att anhållan om medlemskap bör göras sä suurmetsänomistajien metsämiehet ja valinnut joh- genom sektionsmedlem, som i saken äger ingå med förs- tokuntaansa heidän edustajiaan. Vasta edellissyksynä lag till direktionen. Nämä osaston säännöt, jotka tuli- SMY:n johtokuntaan valitut teollisuusmetsänhoitaji- vat hyväksytyiksi SMY:n johtokunnassa, eivät kuiten- en edustajat olivat Blumenthal sekä Karsten. kaan ole säilyneet. Osastolle valittiin viisihenkinen Blumenthalin johtama kokous oli yksimielinen johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli A.R. Blu- siitä, että SMY:n sisään oli perustettava yksityismet- menthal, sihteeriksi Nils Thomé sekä jäseniksi A.W. sänhoitajien osasto. Se, että tyydyttiin pelkkään osas- Granit, O.S. Sivén ja Alb. Torckell (Blumenthalin toon, eikä perustettu omaa yhdistystä, johtui kaiketi ”muistelukirjoituksen” mukaan vain kolme ensim- siitä, ettei haluttu kärjistää vastakkainasettelua teol- mäistä muodostivat johtokunnan). Kokouksessa pää- lisuuden ja valtion metsämiesten välille. Lisäksi tuotettiin myös sääntöjä täydentävästä jäsenyyskriteeris- hon aikaan tuotti uusien yhdistysten perustaminen tä: osaston jäseniksi ei hyväksytä ”kruunun” palveluk- ”hallinnollisia” vaikeuksia. Merkillepantavaa kuiten- sessa olevia metsänhoitajia, mutta heitä voitiin kut- kin oli, että osaston nimeen tuli sana metsänhoita- sua osaston kokouksiin. Tämän säännön seurauksena ja; SMY:hän oli avoin kaikille metsäasioista kiinnos- osasto joutui vaihtamaan sihteeriään jo saman vuo- tuneille. Tosin nytkään ei osaston jäsenyyttä rajattu den lopulla, kun Thomé siirtyi Metsähallituksen Su- koskemaan vain metsänhoitajia. kevan sahan johtajaksi ja sittemmin pian Metsähal- Blumenthal, Karsten sekä Tornator-yhtiön Al- lituksen metsätaloudentarkastajaksi. Kokouksessa kä- bin Torckell, joka toimi kokouksen sihteerinä, saivat siteltiin myös uittopäälliköiden kirje, jossa esitettiin tehtäväkseen laatia ehdotuksen osaston säännöiksi, yhteistä tapaamista; siihen palataan tuonnempana. jotka tarkistettaisiin SMY:ssä ja jotka sitten käsitel- Jarl Lindfors toteaa osaston perustamisesta: Yksi- täisiin osaston perustavassa kokouksessa. Sen päivä- tyismetsänhoitajaosaston perustaminen ei luonnollises- määräksi sovittiin 10. huhtikuuta 1911. Torckell sai tikaan ollut päähänpisto, hetken oikku. Päinvastoin se tehtäväkseen huolehtia kaikkien yksityismetsänhoi- oli pitkän kehityksen tulos; kehityksen, missä rengas oli tajien kutsumisesta tähän tilaisuuteen. Tuleva Kymi- liitetty renkaaseen syiden ketjussa; tämän takana olivat yhtiön metsäpäällikkö ei täysin onnistunut tehtäväs- monien voimien resultantit, mitkä ajan olosuhteet oli- sään. Lopullinen kokouskutsu, joka lähetettiin Vuok- vat saattaneet toimimaan samaan suuntaan ja lopuk- senniskalta huhtikuun 2. p:nä. saapui kuitenkin pe- si olivat johtaneet ne yhteen eräässä kohdassa: osaston rille useille seuduille liian myöhään, ainakin Poh- perustamisessa. Hänen mielestään edellytyksenä kui- jois-Suomeen, mistä osanottajat luultavasti tästä syys- tenkin oli, että meillä oli riittävän lukuisa, valveutu- tä puuttuivat kokonaan. nut ja velvollisuuksistaan tietoinen yksityismetsänhoita- Kokous kuitenkin pidettiin, ja Kämpissä oli pai- jakunta. Tuolloin vuonna 1911 Suomessa oli noin 40 kalla 20 metsämiestä, joista kolme edusti SMY:n joh- muiden kuin valtion palveluksessa olevaa metsänhoi- tokuntaa. Joukossa oli kaksi vapaaherraa sekä kaksi tajaa; heistä vain pieni osa oli SMY:n jäseniä. – Uu- suomenkielistä, Minnin lisäksi Adolf Burgman. Kos- den osaston toiminnasta kerrotaan tuonnempana.

29 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Osastosta yhdistykseksi senistön suuren enemmistön taakseen. Yhdistys tuli Aikaa myöten huomattiin, että vuonna 1911 hyväk- rekisteröidä, ja kaiketi kokemukset sortovuosien ai- sytyt säännöt tarvitsivat muutoksia ja täydennyk- kaisista vaikeuksista yhdistysten perustamisessa sai- siä, koska jäsenistön määrä oli kasvanut tuntuvasti vat johtokunnan varovaiseksi ja siksi hankittiin Hel- ja sen toimintakenttä laajentunut. Samalla tarve ir- singin Lääninkansliasta päätöslauselma (”Resoluti- rottautua SMY:stä omaksi yhdistykseksi oli alkanut on”), joka Bruno Jalanderin 18. marraskuuta 1918 saada yhä enemmän kannatusta. Idström kuvailee allekirjoittamana todisti, että ...anger jag, att utta- johtokunnan 30. marraskuuta 1917 kokousta mm. lande därom, huruvida ”Privatforstmästare föreningen näin: Blumenthalin mukaan itsenäisen yhdistyksen pe- – Yksityismetsänhoitajayhdistys” benämnda förenings rustamista perusteltiin mm. sillä, että valtion ja teolli- stiftande är tillåtligt... Näin voitiin jatkaa yhdistyk- suuden palveluksessa olevien metsämiesten intressit oli- sen sääntöjen valmistelua. vat erilaisia ja että teollisuuden metsänhoitajien ei ole Huhtikuun 24. päivänä 1919 pidettiin SMY:n aiheellista alistua heidän erikoispyrkimyksilleen vie- yksityismetsänhoitajaosaston viimeinen kokous Ho- raiden henkilöiden holhoukseen. Lisäksi esitettiin, että telli Fenniassa Helsingissä. Samalla voitiin todeta, teollisuuden metsänhoitajille on tähän mennessä ollut että osaston jäsenmäärä oli kahdeksassa vuodessa vähän hyötyä Suomen Metsänhoitoyhdistykseen kuulu- viisinkertaistunut ja oli tuolloin 113. Blumenthal, misesta. Nämä perustelut olisivat toki olleet käypäi- joka oli ilmoittanut luopuvansa puheenjohtajuudes- siä jo vuonna 1911. Pääajatuksena lienee loppujen lo- taan, valittiin kokouksen päätteeksi uuden yhdistyk- puksi ollut saada kaikissa suhteissa vapaat kädet toisen kunniajäseneksi – siis jo ennen sen perustamis- mia itsenäisesti, mm. mahdollisessa yhteistyössä yleisiä ta – Yksityismetsänhoitajayhdistyksen perustamista uittoetuja valvovan yhdistyksen kanssa. ei tarvinnut kuitenkaan odottaa pitkään, sillä perus- Erillisen oman yhdistyksen perustamista ryhdyttiin- tava kokous pidettiin samassa paikassa heti osaston kin valmistelemaan ja sen nimeksi valittiin Yksityis- lopettamiskokouksen jälkeen. metsänhoitajayhdistys – Privatforstmästarföreningen, Lindfors perusteli 17 vuotta myöhemmin oman vaikka ehdolla oli sellainenkin nimi kuin Teollisuus- yhdistyksen perustamista vielä näin: Maa oli tullut yhtiöiden Metsämiesliitto. Jälkikäteen nähtynä pitäy- vapaaksi, ja lukemattomat kysymykset, jotka maailman- tyminen ”yksityiseen” tuntuu hieman kummallisel- sodan aikana ja Venäjän ikeen painon alla olivat olta; toki se tarjosi jatkumon aiempaan osastonimeen leet piilossa, vaativat nyt ratkaisuaan. Teollisen toimin- ja samalla myös laajemman jäsenpohjan. Tarkoi- nan odotettiin sodan jälkeen huomattavasti vilkastu- tus oli, että päätös uuden yhdistyksen perustamises- van, mikä merkitsi myös puunjalostusteollisuuden met- ta tehtäisiin kevään 1918 osaston vuosikokouksessa, sänhoitajille laajentuneita toiminnan mahdollisuuksia. jonka päivämääräksi sovittiin päivää ennen vapausso- Mutta myös vastaheränneen demokratian muistutukset dan puhkeamista pidetyssä johtokunnan kokoukses- itsestään ja hyökkäykset yhtiöitä vastaan kasvoivat siinä sa 25.–26. maaliskuuta. Se kokous jäi kuitenkin pi- määrin, että yhtiönmetsänhoitajien yhteenliittyminen tämättä ja se vaijentui kuularuiskujen rätinään ja tyk- keskinäiseksi puolustukseksi ja toimintansa maineen pe- kien jylinään. Vapaussodassa kuoli seitsemän osaston lastamiseksi oli enemmän kuin luonnollista. jäsentä, mistä Blumenthal toteaa muistokirjoitukses- saan: Pakko, kärsimys ja kuolema – räikeä vastakohta Osaston aikaan vapaudelle, itsenäisyydelle ja elämälle! Jo Blumenthalin ”valmistavassa” Kämpin kokouk- Vapaussodan ja sen jälkiselvittelyjen vuoksi osas- sessa vuonna 1910 ei tyydytty pelkästään perusta- ton vuosikokous päästiin pitämään vasta 4. lokakuu- mispäätökseen ja sen juhlintaan, vaan siellä käytet- ta. Johtokunnan tekemä esitys osaston lakkauttami- tiin aikaa myös esitelmien pitoon ja niistä keskus- sesta sekä uuden yhdistyksen perustamisesta sai jä- telemiseen. Tapa, joka on jatkunut siitä lähtien yh-

30 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

distyksen toiminnassa, mutta joka – valitettavasti – niihin liittyvistä kannanotoista lehdistötiedotteita. on viime vuosikymmeninä melkoisesti vesittynyt. SMY:n saman vuoden joulukuussa järjestämien Tavaksi tuli pitää kokousten yhteydessä yksi tai use- luentokurssien yhteydessä osasto järjesti oman kes- ampia esitelmiä tai alustus, joita alkuvuosina nimi- kusteluillan, jossa A.W. Granit, samannimisen met- tettiin (kuten SMY:ssä siihenkin asti) keskusteluky- sätoimiston omistaja, alusti sahayhtiöiden maanos- symyksiksi. Yleensä ne olivat lyhyehköjä, joskus hy- toista. Metsäyhtiöiden maanhankinta olikin aihe, vinkin laajoja asiantuntijaesitelmiä, joista sitten kes- joka tuli olemaan jatkuvasti esillä niin julkisuudessa kusteltiin laajemmin tai suppeammin. Valmistavan kuin osaston ja etenkin sen johtokunnan asialistal- kokouksen keskustelukysymykset koskivat yksin- la lähes 10 vuoden ajan. Näkemyserojakin oli, ku- omaan metsänhoidollisia asioita, lähinnä metsänuu- ten Blumenthal toteaa tämän Granitin alustuksen distamista ja ojitusta. Niistä alustivat Blumenthalin jälkeisestä keskustelusta: Tämä kysymys aiheutti eri- ohella Tornator-yhtiön Erik Borenius ja Söderkullan tyisen vilkkaan mielipiteiden vaihdon, missä maan- metsänvartijakoulun johtaja K. O. Elfving. viljelys- ja metsänhoitonäkökohdat kiivaasti taisteli- Vuoden 1911 perustamiskokouksen esitelmiä vat keskenään, olihan kummankin leirin edustajia läs- Blumethal puolestaan muisteli myöhemmin näin: nä. Keitä nämä ”peltopuolen” näkemyksiä esittäneet Kysymys kelvollisten karttojen aikaansaamisesta yhti- herrat olivat, sitä ei kerrota. öiden metsille tulee ensinnä ohjelmaan [K. Lindberg]. Seuraavassa vuoden 1912 kokouksessa oli kolme Asetetaan komitea asian eteenpäin ajamiseksi. A.W. keskustelukysymystä, joista yksi koski metsäyhtiöi- Granit selostaa kysymyksiä ”metsän rikkaruohoista”, den omien metsien kunnallisverotusta. Sitä varten oli mitkä olivat todella ajan kysymyksiä. Koivu ja haa- pyydetty alustajaksi osaston ulkopuolelta varatuoma- pa alkoivat saada arvoa metsäpuina. Faneeriteollisuus ri Einar Ahlman, josta tuli myöhemmin Kymi-yhti- oli siihen aikaan vähän kehittynyt maassa. L. Karsten ön toimitusjohtaja ja myös Yksityismetsänhoitajayh- puhuu kuorimispakon poistamisesta epäoikeudenmu- distyksen kunniajäsen (!). Kokous tuomitsi jyrkäs- kaisen raskaana ja maalle epätaloudellisena. K. Fell- ti muutamien kuntien harjoittaman menettelyn käy- manin selostus tästä kysymyksestä lähetettiin päivä- dä mittaamassa yhtiöiden hakkaamia puutavaraeriä ja lehtiin. Puheenjohtaja selosti vuokrasuhteita yhtiöi- päätti lähettää asiasta lehdistötiedotteen. den maatiloilla. Se oli eräs päivän polttava kysymys, Toinen kiihkeää keskustelua aikaan saanut alus- mikä aiheutti vilkkaan mielipiteiden vaihdon, mis- tus oli Serlachius-yhtiön U.J. Grönholmin ”Millä sä käsitykset menivät vastakkain. Loppuponneksi tu- tavoin on leimaukset puunjalostusyhtiöiden metsis- li: maanviljelystä tulee yhtiöiden metsätiloilla harjoit- sä suoritettava, jotta ne kestäisivät metsänhoidolli- taa ainoastaan siellä, missä se on taloudellisesti kan- sen arvostelun?” Grönholm olikin sopiva mies pu- nattavaa. humaan aiheesta, sillä hän oli toiminut aiemmin Kaikista alustuksista keskusteltiin melko vilkkaas- Walkiakoski-yhtiön palveluksessa, mutta joutunut ti. Esimerkiksi kuorimispakkoa koskeneiden alus- lähtemään, koska ei ollut suostunut yhtiön johdon tusten jälkeen käydyssä keskustelussa todettiin toi- vaatimuksiin hakata yhtiön omia metsiä (9 000 ha) menpide epätaloudelliseksi sekä metsänomistajille vastoin hyvää metsänhoitotapaa. Hakkuita jatket- että puunjalostusteollisuudelle; yksistään Metsähal- tiin, ja yhtiön palveluksessa ollut insinööri Ingvald litukselle oli laskettu kuorinnasta aiheutuvan 4 milj. Sourander (myöhemmin myös metsäteollisuushisto- markan vuotuisen lisäkustannukset. Äänekoski-yhti- rioitsija) kirjoitti: Yhtiön maine metsänomistajana ja ön metsäpäällikkö B. Alancon esityksestä päätettiin metsien hoitajana horjui pahoin. Yhdistyksen sihteeri asiasta lähettää julkilausuma päivälehdistölle. Myö- Frans von Wright kirjasi Grönholmin esityksen seu- hemminkin osasto, kuten aikanaan yhdistyskin, ot- raavasti: Alustaja toi esiin esityksessään esimerkkejä, ti tavakseen toimittaa tärkeimmistä esitelmistään ja kuinka eräässä täällä toimivassa yhtiössä oli johdon ta-

31 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

holta pakotettu yhtiön metsänhoitaja leimaukseen, jota la hieman tarkemmin. Suomessa oli puhuttu melko tämä oli kiivaasti vastustanut ja oli tämän leimauksen pitkään metsäntutkimuslaitoksen perustamisesta, ja seurauksena jouduttu ylihakkuuseen osittain parhaas- osaston aloitteen mukaan se tuli perustaa puunjalos- sa kasvuiässä olevissa metsiköissä. Blumenthal puoles- tusteollisuuden rahoituksella, ja sen tuli tutkia mm: taan tyytyy toteamaan aiheesta ainoastaan, että esi- 1) tuotantokykyä eri boniteeteilla, 2) eri hakkausme- tettiin sen yhteydessä tapauksia metsänhoitajien ja näi- netelmiä, 3) eri metsänviljelysmenetelmiä, 4) hakkaus- den päälliköiden kesken sattuneista selkkauksista. kustannuksia, 5) ojituskysymyksiä, 6) eri metsätöitä ja Keskustelussa todettiin, etteivät Grönholmin esi- hintojen kohoamisia, 7) massatauluja. Monet siis sel- merkit olleet yksittäistapauksia, ja katsottiin met- laisia aiheita, jotka ovat edelleenkin nykyisen Met- sänhoidollisesti ei-hyväksyttävien hakkuiden johtu- lamme tutkimusohjelmassa. Hanke kuitenkin rau- van paljon siitä, että yhtiöt eivät tienneet metsien- kesi siihen, ettei teollisuus lähtenyt mukaan metsä- sä puuvarojen määrää eikä niiden hakkuumahdolli- miestensä hankkeeseen. Metsätieteellinen Koelaitos suuksia. Siksi todettiin tarpeelliseksi, että yhtiömet- saatiin kuitenkin perustetuksi samoihin aikoihin, sät kartoitettaisiin ja arvioitaisiin mahdollisimman vuonna 1917 – valtion varoin. Se aloitti toimintansa ripeästi ja niille laadittaisiin metsätaloussuunnitel- kesäkuun alussa 1918. mat. Sihteeri kirjasi keskustelun päätteeksi: Diskus- Metsänvartijakoulu oli realistisempi hanke, jota sionen fick utgöra svar på fråga och då frågan nu av- käsiteltiin osaston piirissä vuonna 1917. Ajatuksen fattats för allmänt beslöts att för ett kommande mö- teollisuuden omasta metsänvartijakoulusta oli he- te uppdraga densamma. Niin kartta- ja metsäsuunni- rättänyt A.W. Granit jo kolme vuotta aikaisemmin, telma-asiat kuin myös hakkuutavat yhtiöiden omis- koska hänen mielestään valtion metsänvartijakou- sa metsissä tulivat usein myöhemminkin keskusteluissa puunhankinnallisia oppiaineita ei riittäväs- luaiheiksi; leimaukset ja hakkuutavat koskivat myös ti käsitelty koulujen opetusohjelmissa. Osaston toi- yhtiöiden toimia yksityismetsissä. mesta teetettiin asiantuntijoilla suunnitelma koulus- Osaston toiminta koostuikin pääasiassa keväisin ta opetusohjelmineen ja koulurakennuksineen. Kus- pidettävästä vuosikokouksesta sekä sen yhteydessä tannukset nousivat 1,7 milj. markkaan, mutta tätä- käydyistä keskusteluista. Mainittujen aiheiden lisäk- kään hanketta ei toteutettu, koska ”patruunoiden” si löytyy keskustelukysymyslistalta vuosina 1913–18 mielestä myös koulut kuuluivat valtion toimialaan. mm. seuraavaa: yhtiöiden väliset tilusvaihdot, met- Hanke ei jäänyt kuitenkaan vielä tähän. W.G. säteknologisen opetuksen järjestäminen, metsätyö- Thomé, joka oli osaston johtokunnan jäsen ja oman miesasunnot, metsäpalojen torjunta, metsälaidunta- metsätoimiston johtaja, esitti, että metsänvartijakou- minen, metsien linja-arviointi sekä terva- ja pihkate- lun sijaan perustettaisiin metsätyömieskoulu, jollai- ollisuus. Siis monia varsin keskeisiä metsätaloudelli- sen tarpeen hän todennut akuutiksi toimiessaan vuosia kysymyksiä, joista osa palasi uudelleen asialistalle det 1914–16 Kymi-yhtiön metsäpäällikkönä. Blu- yhdistysvaiheessa. Väliin päästiin käyttämään av-vä- menthal kuvailee esitystä: Mutta W.G. Thomén luja lineitäkin: A.W. Granit esitti skioptikonkuvin mielen- tahto ei tyytynyt kysymyksen tähän ratkaisuun ja tuli se kiintoisia metsätyyppejä Inarin seuduilta verrattuina sentakia uudelleen esiin metsätyöläisammattikoulun pe- etelä-Suomen tyyppeihin. rustamisen muodossa – Salahmin tehdas sen suunnitel- Lisäksi kokouksissa oli esillä muitakin asioita, eli tuna paikkana. Teollisuudelta ei kuitenkaan herunut kuten Blumenthal toteaa: Aloitteista ei ollut puutetta rahaa tähänkään tarpeelliseen hankkeeseen. niihin aikoihin. Sellaisia olivat mm. ojituskäsikirjan Kaiketi suurin hanke, jossa osasto oli osallise- tekeminen, matkastipendirahaston kerääminen sekä na, oli metsäyhtiöiden maanomistuskysymys. Asias- metsäkoelaitoksen ja metsänvartijakoulun perusta- ta oli kehittynyt poliittisen kiistan kohde eikä kes- minen; kahta viimeksi mainittua on syytä tarkastel- kusteluissa säästelty sanomisia, ei etenkään sen jäl-

32 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

keen, kun Kalle Kajander oli vuonna 1901 julkaissut pamflettinsa, jossa kovin sanoin suomi metsäyh- tiöitä petosmaisesta toiminnasta niin puukaupoissa kuin etenkin metsätilojen ostoissa. Kajander kirjoitti mm. tähän tapaan: Joka kohdassa, missä metsäkei- nottelu on anastanut etusijan kaikkien muitten pyrin- töjen rinnalla, missä suuret yhtiöt ovat anastaneet ky- läkunnittain maita valtikkansa alle, ovat seuraukset olleet samat: taantumista ja kurjuutta, niinhyvin aineellista kuin henkistä, alakuloisuutta, veltostumista ja autioita taloja. Teollisuus yritti puolustautua eri tavoin ja teetti asiaa koskevia selvityksiä, joissa osasto, tai tarkem-

Vaikka paperipuut yleensä kuorittiinkin metsässä, ne jouduttiin uudelleen kuorimaan vielä tehtaalla; tehtaat vaativat puhdasta puuta! ”Sormiystävällinen” veitsikuorimako- ne Kissakosken puuhiomolla 1910-luvulla. Hirvensalmella sijainnut hiomo aloitti toimintansa vuonna 1910. Se joutui sittemmin Kymi-yhtiön omistukseen ja lopetti toimintansa 1950-luvun alussa. (UPM, Kuusankoski)

Osaston aikana ei järjestetty retkeilyjä, vaikka moista toki esitettiin. Sitä vastoin vuonna 1912 perustettu Suomen Uittajain- yhdistys (aluksi hieman toisella nimellä) järjesti jo perustamisvuonnaan kesäretkeilyn Kymijoen vesistön alueelle. Kuvassa nautitaan lounasta Kymijoen Lauttausyhdistyksen Jyränkö-varppaajan peräkannella. Mukana on niin osaston jäseniä kuin myös ruotsalaisia uittopäälliköitä, joista osa oli lähtenyt matkaan rouvineen. (Kymijoen Uittoyhdistys)

33 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

min osa sen jäsenistä, oli tiiviisti mukana. Niitä teh- yhdistyksen perustamisvuonna 1912; kolmipäiväi- tiin tri Aug. Renvallin johtaman ”komitean” toimes- nen retkeily suuntautui Kymijoen vesistöalueelle, ta ja pääosin ne saatiin päätökseen vuoden 1917 ai- Kotkasta Haapakoskelle. kana. Tarkoitus oli julkaista selvitysten tulokset pai- Osaston toiminta koostui lähinnä siis vuosikoko- netussa muodossa. Silti vielä kaksi vuotta myöhem- uksista, joiden järjestelyt kuuluivat sihteerin toimi- min jouduttiin toteamaan, että materiaalin viimeis- alaan. Tosin, kun sihteerin toimipaikka oli Tampe- telytyö oli edelleenkin käynnissä: De av dr Renvall reella, hän joutui turvautumaan ajoittain myös hel- ledda undersökningarna ang. träförädlingsindustriernas sinkiläisten kollegoittensa apuun. Esimerkiksi maalis- jordbesittning hava pågått under hela det gångna året, kuussa 1916 Frans von Wright kirjoitti Ragnar Saxé- utan att likväl ha lett till slutliga resultat. nille: Då det numera blir väl dyrbart att äta midda- Asian hoito siirtyi kuitenkin joulukuussa 1918 gar på restaurationer med etablissementets viner anse vi perustetun Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton T:forsbor det vara passligt att till forstmännens middag vastuulle, mutta asiaa käsittelevä Aarne Bomanin på Kämp anskaffa eget spirituosa förråd. Ehuru ju så- (myöh. Puumanen) julkaisu saatiin ulos kaksiosai- dant numera är ganska vanligt vore väl bäst att fråga sena AFF-sarjassa vasta vuosina 1920 ja 1921 (Bo- restauratör Lundblad och om ej han har något att in- man oli jatkanut sairastuneen Renvallin työtä). Siinä vända emot förslaget ville jag bedja Dig hava godheten vaiheessa teollisuus oli tavallaan jo ”hävinnyt pelin”: från någon vinaffär rekvirera för oss låda med blandadt teollisuuden maanostot kiellettiin ja lisäksi apuyhti- innehåll. Wrightin mukaan kaksi erilaista viiniä riit- öiden välityksellä vuoden 1915 lain jälkeen hankitut täisi ja lisäksi tarvittaisiin kahvin kanssa punssia. Ko- tilakaupat jouduttiin purkamaan. vin isoon ryypiskelyyn ei näköjään varauduttu, vaik- Osasto yritti muutenkin vaikuttaa asian käsitte- ka laatikko tuohon aikaan koostuikin 40 pullosta. Ei lyyn, ja esimerkiksi vuoden 1917 kertomuksessa to- ole tiedossa, suostuiko Kämp moiseen järjestelyyn, dettiin: Sedan den 1 juni 1917 har direktionen fö- mikä nykyäänkin olisi mitä toivottavinta. ranstalt granskning af landets hela tidningspress och Puheenjohtaja Blumenthal totesi osaston aikaa tidskriftslitteratur, i syfte att tillbakavisa och sakligt koskevassa kirjoituksessaan yleisarvionaan: Missä bemöta alla oberättigade och missvisande angrepp på määrin olemme onnistuneet tehtävissämme ei kuulu bolagsbesuttenheten och bolagens verksamhet öfverhu- minun arvosteltavakseni. Mitä olen tahtonut esiintuo- vud. Hithörande skrifvelsen af beaktansvärdare beskaf- da on, että innostusta ei ole puuttunut ja tarvitaan lu- fenhet hafva under sagda tid icke ingått, förutom ett jaa tahtoa sielläkin, missä tulokset ehkä näyttävät lii- mot ett namngifvet företag riktadt angrepp, som det- an pieniltä. Usein kyllä ovat tärkeät ehdotukset jää- samma sedermera själf bemött. Lehdistöseurantaa jat- neet toteutumatta varojen puutteessa. Hän kuitenkin kettiin vielä seuraavana vuonna. – Idström kirjoit- toi hyvin esiin osaston jäsenten keskuuteen muo- taa maanhankintakysymyksen loppuvaiheista: Tämä dostuneen vahvan veljespiirihengen: Aloittaessam- tehtävien siirto vähensi suuressa määrin yhdistyksemme me meitä oli vähäinen joukko, mutta joukko, jossa joja sen ylläpitämän teollisuuden maanhankintoja tutki- ka mies tiesi kuka naapuri oli, ja mistä hänet löysi. van toimiston ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Koko Kaikkia elähdyttivät samat harrastukset, sama hen- yksityismetsänhoitajakunta oli suurella mielenkiinnol- ki ja sama elämänkatsomus. Ei ole ihmeteltävää, jos la seurannut tämän komitean ja toimiston työtä, joka silloin istunnot kokousten jälkeen muodostuivat tove- nyt katsottiin aiheelliseksi lopettaa. rikokouksiksi, missä ilo nousi korkealle, ja puheet ja Sitä vastoin retkeilyt tulivat muotiin vasta myö- laulut vuorottelivat ja valoivat mieliin lämpimän yh- hemmin; toki osa jäsenistä osallistui SMY:n sekä teenkuuluvaisuuden tunteen. Osaston irtaimistona oli Suomen Uittajainyhdistyksen järjestämiin retkeilyi- – luuttu – ja sitä käytteli Calle Munsterhjelm samalla hin. Viime mainituista ensimmäinen järjestettiin jo laulaen täyteläisellä bassoäänellään tavalla sellaisella,

34 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

että se sulatti kaikki yhdeksi kauniisti sointuvaksi, so- tainen jäsenmaksu oli 25 markkaa. Missä määrin py- pusointuiseksi säveleksi. Mutta kokousten jälkeen tällä syväisjäsenyyttä käytettiin, siitä ei ole tietoa; yhdistyk- tavoin koolla oltaessa keskusteltiin yksityisten miesten sen tilastoissa on eritelty vain (vuosi)jäsenet ja kun- kesken sekä ryhmien kesken myös päivän kysymyksistä niajäsenet. Lisäksi uuden jäsenen tuli suorittaa sään- eri aloilta eikä suinkaan vähimmin metsäalalta. Kos- töihin kirjaamaton sisäänkirjoitusmaksu, joka vastasi ka keskustelu näissä tilaisuuksissa oli vapaa, niin keh- kahden vuoden jäsenmaksua. keytyi se sangen usein vilkkaaksi ja monasti mielen- Kun SMY:n yksityismetsänhoitajaosasto perustet- kiintoiseksi ja antoisaksi. tiin, siinä oli 26 jäsentä, ja nyt kun siirryttiin Yksi- tyismetsänhoitajayhdistykseen, jäsenmäärä oli ko- honnut 113:een. Sen jälkeen jäsenmäärä alkoi kasvaa varsin nopeasti: vuonna 1936 yhdistyksen täyttäessä Privatforstmästarf ören i n g en 25 vuotta jäseniä oli 238 ja 50-vuotisjuhlissa oli pääs- Yksityismetsän- ty jo niinkin korkeaan lukuun kuin 562. Idströmin mukaan kehitys osoitti omalla tavallaan, miten paljon ho i tajayhd i stys metsätaloudelta nykyisin vaaditaan. Toki vielä enem- män kehitykseen vaikutti metsäteollisuuden voimakas 1919–1973 kasvu: vuodesta 1911 vuoteen 1961 maamme metsä- teollisuuden puunkäyttö kasvoi 12 milj. m3:stä (jos- Jäsenistö ja hallinto ta polttopuuta oli viidennes) 30 milj. m3:iin (3 %). Yksityismetsänhoitajayhdistyksen perustamiskokous Tämän jälkeen kehitys tasaantui: vaikka teollisuuden pidettiin siis 24. huhtikuuta 1919 Hotelli Kämpis- puunkäyttö kasvoi vahvasti edelleen, yhdistyksen jä- sä Helsingissä. Paikalla oli 64 osaston jäsentä. A.R. senmäärä ei kasvanut enää samassa suhteessa. Vuonna Blumenthalin puheenjohtamassa kokouksessa hy- 1986 jäseniä oli 632. Jo tuolloin merkittävä osa jäse- väksyttiin aluksi yhdistyksen säännöt osaston joh- nistä, neljännes, oli eläkeläisiä ja työelämässä mukana tokunnan esittämässä muodossa (jotka onnistuttiin olevista moni muissa kuin teollisuuden perinteisissä saamaan vahvistetuiksi vasta vuonna 1927). Sääntö- puuhankintatehtävissä. jen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on yhdistää Alkuvuosina yhdistyksen jäsenistössä oli muitakin maamme yksityisten metsänomistajain palveluksessa kuin metsänhoitajia, ei kuitenkaan silloinkaan kovin olevat metsänhoitajat ja -päälliköt samoin kuin muut merkittävästi. Heidän määränsä ja etenkin osuuten- yksityistä metsänhoitoa harrastavat henkilöt yhteiseen sa väheni aikaa myöten, kuten Idström totesi vuon- työhön metsätalouden ja sen yhteydessä olevien etujen na 1961: Sellaisia jäseniä, joilla on jokin muu kuin valvomiseksi ja edistämiseksi. metsänhoitajakoulutus, on nykyään vähän. Esimerkik- Vaikka yhdistyksen nimessä olikin sana ”metsi vuosien 1959–60 vaihteessa heitä oli vain 23. Aikai- sänhoitaja”, yhdistyksen jäsenyyttä ei rajattu yksin- semmin oli melko yleistä, että mm. teollisuuden johto- omaan metsänhoitajille. Säännöissä ei mainittu mi- henkilöitä, insinöörejä sekä puutavarakaupan johtohen- tään jäsenyysvaatimuksista, jotka olivatkin jo pitkäl- kilöitä kuului yhdistykseemme ja otti myös osaa kokouk- le määritelty yhdistyksen tarkoituksen kirjauksessa. siin. – Siitä kuitenkin pidettiin kiinni, että nimestään Sääntöjen mukaan yhdistykseen kuuluu vuosi- ja py- huolimatta yhdistys säilyi teollisuuden ja sitä lähellä syväisiä sekä kunniajäseniä, sekä että yhdistykseen pyr- olevien piirien metsämiesten orgaanina. Kun vuonna kivät jäsenet hyväksyy johtokunta, jonka tulee seuraa- 1931 kaksi metsälautakuntien palveluksessa ollutta vassa vuosikokouksessa ilmoittaa täten hyväksytyt uu- metsänhoitajaa haki jäsenyyttä, heidät torjuttiin. det jäsenet. Pysyväisjäseneksi pääsi suorittamalla 500 Yhdistyksen nimi- ja sääntömuutoksen yhteydes- markan ainaisjäsenmaksun, kun vuosijäsenen vuosit- sä vuonna 1973 jäsenyyssääntöihin jätettiin edelleen

35 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

”porsaanreikä” myös ei-metsänhoitajien jäsenyyteen. valmistunut metsänhoitaja I.A. von Julin, joka jatkoi Vaikka jäsenyydestä kirjattiinkin, että yhdistyksen jä- tehtävässään 19 vuoden ajan. - seneksi pääsee hakemuksesta jokainen metsäteollisuuden Vuoden 1973 sääntömuutokseen saakka olikin ta- tai siihen liittyvien toimialojen piirissä työskentelevä pana, ettei yhdistyksen puheenjohtajan vaihtamisel- metsänhoitaja, jonka hallitus hyväksyy jäseneksi, niin la pidetty kiirettä; siksi yhdistyksellä ehti näiden 54 pykälään oli liitetty seuraava kohta: Saavutetut jäsen- vuoden aikana olemaan vain neljä puheenjohtajaa. oikeudet säilyvät. Se merkitsi, että kaikki aiemmat ei- Vuonna 1938 yhdistyksen puheenjohtaja vaihtui metsänhoitajajäsenet säilyivät yhdistyksen jäseninä. ensimmäisen kerran – eikä suinkaan ”rauhanomaista (Kaupunkilegendan mukaan näin haluttiin varmistaa tietä”. Tuolloin ei johtokunta päässyt kokouksessaan Thomesto Oy:n Mylle Jouhkin mukanaolo.) Jäsenik- yksimielisyyteen puheenjohtajasta ja asia siirrettiin si oli hyväksytty myös muita kuin teollisuuden pal- ”seuraavaan kokoukseen”. Kesäkuun 27:nä päivänä veluksessa olevia metsänhoitajia, mm. tutkijoita sekä pidetyssä kokouksessa oli paikalla vain viisi yhdeksäs- ylin metsäviranomaisemme, Tapio Korpela. tä johtokunnan jäsenestä. Julin esitti sen vuoksi, et- Yhdistyksen jäsenmaksu ei ole koskaan ollut es- tä puheenjohtaja-asiaa lykättäisiin edelleen. Kun esi- teenä jäsenyydelle, koska se on alusta pitäen ollut tys ei saanut kannatusta, kokouksen puheenjohtajana vaatimaton. Tämän on mahdollistanut yhdistyk- ja sihteerinä toiminut Timo Brofeldt kirjasi: Siirryt- sen metsäyhtiöiltä saama tuki, josta Jaakko Kahi- tiin sitten puheenjohtajan vaaliin. Metsh. Luostarinen luoto toteaa: Ensinnäkin yhtiöt ovat aina antaneet [Ahlströmin metsäpäällikkö] ehdotti johtokunnan kaiken pyydetyn aineellisen ja henkisen tuen järjestä- puheenjohtajaksi mtsh. Uuno Lehtisaloa [Enso-Gutzei- missämme koulutustilaisuuksissa ja opintoretkeilyil- tin metsäpäällikkö] ja mtsh. Albin Torckell’ia [Kymin lä. Toiseksi yhdistyksemme on saanut vuodesta 1912 metsäpäällikkö, ei paikalla]. Kun mtsh. Torckell’in lähtien vuosittain yhtiöiltä vuosibudjettiinsa toimin- ehdokkuutta ei kannatettu raukesi se ja johtokunnan ta-avustuksen. Avustuksen yrityskohtaisen markka- puheenjohtajaksi valittiin kuluvaksi toimintavuodeksi määrän perusteeksi on vakiintunut kunkin yrityksen metsänhoitaja Uuno Lehtisalo. Julin pani asian niin palveluksessa olevien metsänhoitajien luku. Lisäksi pahakseen, ettei hän enää osallistunut johtokunnan niin osasto kuin yhdistyskin haki ja sai teollisuu- kokouksiin, vaikka hänet valittiin vuosittain johto- delta erillisrahoitusta muutamiin tärkeinä pidettyi- kuntaan aina vuoteen 1944 saakka. hin hankkeisiin. Idström selittää syyn tapahtumaan: Tämän v. Huhtikuun 1919 perustamiskokouksessa valittiin 1938 suoritetun ”palatsivallankumouksen” asiallisena luonnollisesti yhdistykselle ensimmäinen nelihenki- perusteluna mainittakoon eräiden johtokunnan jäsen- nen johtokunta – suljetuin lipuin toimitetun vaalin ten taholla syntynyt vaatimus, että Yksityismetsänhoi- perusteella. Johtokunta kokoontui seuraavana päivä- tajayhdistyksen täytyi toiminnassaan soveltaa viralli- nä ja täydensi kokoonpanoaan sääntöjen 4 §:n mu- sempaa sävyä, johon von Julin, luonteeltaan hyväntah- kaan viidellä uudella jäsenellä. Tällaisen kaksivaihei- toisena ja toverillisena, ei ollut kiinnittänyt tarpeek- sen johtokunnan valintatavan katsottiin mahdollista- si huomiota. Tämä katsottiin kuitenkin välttämättö- van yhdistyksen toiminnan kannalta parhaan tulok- mäksi, jotta yhdistys voisi esiintyä entistä suuremmalla sen, Kahiluoto kirjoittaa. Menettelyn demokraatti- ponnella valtiollisten ym. laitosten ollessa toisena osa- suutta voi arvostella, mutta se takasi ainakin sen, et- puolena. Ehkä asiaan oli vaikuttamassa myös kieli- tä metsäpäälliköillä ja vastaavilla oli ”riittävä” edustus kysymys sekä se, että Julin tuli ”liian pienestä fir- johtokunnassa; jo tässä ensimmäisessä johtokunnas- masta”. Kahiluoto puolestaan toteaa ”mukavan mie- sa heitä oli enemmistö. Järjestelystä oli oma hyötyn- hen” maineen saaneesta Julinin johtamistyylistä hie- sä yhdistykselle. Johtokunnan puheenjohtajaksi valit- man apogryfisesti: Nykyajan kiireinen tempo ei suosi tiin Fiskars-yhtiön isännöitsijä, Evolta vuonna 1906 viivähtämistä veljellisessä seurustelussa.

36 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Vuoden 1938 jälkeen on yhdistyksen puheenjoh- linpitämätön hallitus, kunhan sihteeri on mies paikal- tajuus saatu ratkaistuksi ilman minkäänlaisia kärhä- laan. Mutta jos sihteerikin on vetämätön, on hätä kä- miä. Lehtisalo jatkoi – suostuttelulla saadun monen dessä. Näin kirjoitti Jaakko Kahiluoto vuonna 1986 lisävuoden jälkeen – vuoteen 1953, ja hänen jälkeen- ja kiirehti heti lisäämään, että Teollisuuden metsänhoi- sä puheenjohtajaksi valittiin Kymin Uittoyhdistyk- tajat ovat saaneet aina yhdistyksensä sihteereiksi kyvyk- sen uittopäällikkö Tapio Varis. Variksen kautta jatkui käät miehet. Eikä Kahiluoto suuremmalti liioitellut. vuoteen 1966, jolloin puheenjohtajaksi valittiin Ro- Osaston aikana sihteerin tehtävää hoiti valta- senlewin metsäpäällikkö Erik Reinius. Hän lienee- osan ajasta Rosenlew-yhtiön palveluksessa Tampe- kin ainoa, joka on tähän mennessä ehtinyt olla toi- reella ollut Frans von Wright. Hän hoiti tehtäväänsä sen polven ”johtokuntalainen”. Vielä ennen muutos- antaumuksella, minkä todistaa hänen laaja kirjeen- vuotta 1973 vaihtui puheenjohtaja, kun Kemi-yhtiön vaihtonsa osaston asioissa. (Viinilaatikko esimerkki- toimitusjohtaja Mauri Melamies valittiin siihen teh- nä todettiin jo edellä.) Wrightin siirryttyä Kokemä- tävään. Tähän muutosvuoteen saakka puheenjohtaji- enjoen Lauttausyhdistyksen uittopäälliköksi vuonna en ohella myös muut johtokunnan jäsenet olivat ol- 1917, päätti osasto W.G. Thomén esityksestä pal- leet valtaosin metsäpäälliköitä tai vastaavia. kata itselleen sihteerin, jonka tehtäviksi Thomé laa- Mikä tahansa yhdistys saattaa pysyä hengissä ja toi- ti seitsenkohtaisen luettelon. Niistä työläin oli kohta minnassa, vaikka sillä olisi veltto puheenjohtaja ja vä- 3: Metsäteollisuusyhtiöiden etujen valvominen metsä-

Yksityismetsänhoitajayhdistyksen sääntöjen alkusivu sekä painettujen sääntöjen ja jäsenluettelon kansilehti vuodelta 1923.

37 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

taloudellisissa kysymyksissä ulkoapäin tehtyjä kysymyk- 1966, ja sihteerinä Hakkarainen jatkoi muutosvuo- siä vastaan erikoisesti metsäpoliittisessa suhteessa sekä teen 1973. – Aina 1960-luvun lopulle saakka sihtee- metsäteollisuuden maanhankintakysymyksistä. Vapa- rin työtä lisäsi se, että yhdistyksen jäsenkirjeet, ret- ussodan jälkeen sihteeriksi valittiin tohtori August keilykutsut ja valtaosa muusta kirjallisesta materiaa- Renvall, joka 11 000 markan palkalla ryhtyi hoita- lista toimitettiin myös ruotsiksi. maan työtä kesäkuun alusta 1918 alkaen. Jo tätä en- Kuten useimmissa yhdistyksissä, myös Yksityis- nen sihteerille oli maksettu pieni palkkio, ja näin on metsänhoitajayhdistyksessä johtokunta pyöritti toi- menetelty myöhemminkin. Renvallin päätyönä oli mintaa. Ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, näin ai- kuitenkin em. metsäteollisuuden maanhankintakysy- nakin pöytäkirjojen sekä aiempien historiakirjoitus- myksen selvitystyö, ja näin ollen on ymmärrettävää, ten perusteella, ja sen vahvistaa myös Kahiluoto ku- että varat sihteerin palkkaamiseen saatiin metsäteol- vatessaan johtokunnan toimintaa: On tehty runsaasti lisuudelta. aloitteita ja oltu myös valmiita näkemään henkilökoh- Sairauden vuoksi Renvall joutui luopumaan sih- taisesti vaivaa päätösten toteuttamiseksi. Ainoastaan tä- teerin tehtävästä jo vuotta myöhemmin ja hänen ti- ten on selitettävissä, että ulospäin näkyvästi vain muu- lalleen valittiin Ahlström-yhtiön metsänhoitaja Ber- tamaan vuotuiseen jäsentilaisuuteen rajoittuva toimin- tel Fabritius, joka oli ollut johtokunnan jäsenenä ta on aikojen kuluessa tuottanut tuloksia ja tyydyttänyt vuodesta 1917 alkaen. Sihteerin tehtävien hoito hel- jäsenistöä. Luonnollisesti johtokunnan ”sisäsiittoi- pottui, kun Fabritius siirtyi vuonna 1920 Keskuslii- suus” aiheutti ajoittain kritiikkiä, mutta missä mää- ton asiamieheksi Helsinkiin ja samalla myös maan- rin vuodesta 1973 lähtien alkanut ”uuden demokra- hankintakysymykset siirtyivät Keskusliiton hoitoon. tian” aika on parantunut tuloksia ja lisännyt jäsen- (Samalla voitiin sihteerin palkkio puolittaa.) ”Faba” ten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, sitä Fabritius hoiti sihteerin tehtäviä vuoteen 1927, jol- voi vain arvailla. loin hän siirtyi Ahlströmin metsäpäälliköksi. Seu- Yhdistyksen säännöt mahdollistivat myös kunnia- raajaksi suostui Timo Brofeldt, joka hoiti tehtävää jäsenet, joista A.R. Blumenthal sai siis kunnian tulla 20 vuoden ajan. Idström kirjoittaa Brofeldtista mm: valituksi jo (vähää) ennen yhdistyksen perustamista. Tunnetun ja paljon käytetyn Thomén Metsätoimis- Seuraavat kaksi kunniajäsentä valittiin vuosina 1924 ton osakkaana hän seurasi tarkoin metsänhoidon alal- ja 1930, ja molemmilla kerroilla kohteena oli ruotsa- la tapahtuvaa kehitystä ja metsien hyväksikäyttöä sekä lainen metsämies: maaherra Nils Ringstrand ja pro- omassa maassa että ulkomailla. Tämän vuoksi hänellä fessori Tor Jonson. Miksi juuri heidät valittiin Yksi- oli tilaisuus antaa yhdistykselle ja sen jäsenille monta tyismetsänhoitajayhdistyksen kunniajäseniksi, se on herätettä ja aloitetta maamme metsätalouden paran- hieman epäselvää. Esimerkiksi Jonson sai tämän kun- tamiseksi. nian 50-vuotispäivänään ja ”perusteluissa” todettiin: Vuonna 1947 sihteeriksi valittiin Jarl Lindfors, Föreningen vill med denna kallelse lämna Eder ett be- yhtiön konsulentti, jonka työstä kerrotaan tuon- vis på sin uppskattning av Edert arbete för den skogsve- nempana. Lindfors oli sihteerinä 11 vuoden ajan, ja tenskapliga forskningens inriktande mot praktiska mål. vuonna 1958 johtokunta valitsi hänen seuraajakseen Vi frambära även vår tacksamhet för att Ni, Herr Pro- Metsätehon Aulis E. Hakkaraisen, joka oli jo viiden fessor, sammanfört Sveriges och Finlands skogsmän att vuoden ajan toiminut Lindforsin avustajana, apu- dryfta gemensamma frågor till fromma för de nordis- laissihteerinä. Hakkarainen oli ensimmäinen sihtee- ka skogarnas framtid. Jonson toki oli mukana vuon- ri, joka tuli johtokunnan ulkopuolelta, mutta kos- na 1922, kun ensimmäinen ruotsalaisryhmä osallis- ka sääntöjen mukaan myös sihteeri kuului johtokun- tui yhdistyksen järjestämään kesäretkeilyyn, ja Ring- taan, johtokunnan ”voimaluku” kasvoi 10:een. Vi- strand puolestaan oli mahdollistanut neljän suoma- rallisesti Hakkarainen valittiin johtokuntaan vuonna laismetsänhoitajan pääsyn vastaavalle ruotsalaisret-

38 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

keilylle vuotta aikaisemmin, mutta muuten ei hei- tulleja alennettavaksi sekä niiden keskinäisiä suhtei- dän teoistaan yhdistyksen hyväksi tiedetä enempää; ta muutettavaksi oikeudenmukaisemmiksi sekä että Idström ei käsittele kunniajäsenasiaa lainkaan. sahatun ja muun jalostetun puutavaran tulli on koko- Myös kahden seuraavan kunniajäsenen valinta naan poistettava tahi, ellei tätä nyt katsota mahdolli- jää arvoitukseksi – ainakin jälkipolville: tunnustus seksi, alennettava huomattavasti. myönnettiin kahdelle vuorineuvokselle, Serlachius- Yhdistyksen kokouksista, eli kevättalvella pide- yhtiön Gösta Serlachiukselle vuonna 1931 ja Kymi- tystä vuosikokouksesta sekä vuodesta 1920 alka- yhtiön Einar Ahlmanille vuotta myöhemmin. Sen en marraskuussa pidetystä syyskokouksesta, muo- sijaan Uuno Lehtisalon kutsuminen kunniajäsenek- dostui yhdistyksen keskeisin toimintamuoto, jos- si vuonna 1953 ja Jarl Lindforsin vuonna 1958 oli- ta Idström kirjoittaa seuraavasti: Yhdistyksen itsenäis- vat ”selviä tapauksia”. tymisestä lähtien kokoukset ja illanvietot pidettiin vv. Vuonna 1970 yhdistys otti käyttöön uuden pal- 1919–25 hotelli Fennian silloin vielä vanhoissa, ko- kitsemistavan, tunnustuspalkinnot. Ensimmäiset dikkaissa suojissa, kun taas osaston aikoihin kokoukset tunnustuspalkinnot myönnettiin kahdelle Väinölle, oli pidetty hotelli Kämpissä. V:n 1925 syyskokous jär- Nikulle ja Koivistolle, jotka molemmat olivat omien jestettiin Seurahuoneella, missä kokoukset sen jälkeen alojensa, puunhankinnan ja metsänhoidon, todelli- pidettiin kuutena peräkkäisenä vuonna. Näiden kah- sia kehittäjiä ja ideanikkareita. den välivaiheen jälkeen hotelli Kämpistä tuli jälleen yhdistyksemme kantapaikka v:sta 1931 lähtien, kun- Yhdistyksen kokoukset nes keväällä 1947 katsottiin tilojen sielläkin käyneen Huhtikuun 1919 perustamiskokouksessa ei tyydyt- liian ahtaiksi. V:n 1947 syyskokous, kuten seuraavat- ty pelkästään uuden yhdistyksen perustamistoimiin, kin kokoukset, pidettiin sen vuoksi Säätytalolla, jota vaan kokouksessa pidettiin kaksi esitelmää. Aluksi nykyisin kutsutaan Tieteellisten seurain taloksi. Koko- A.W. Granit alusti (ruotsiksi) aiheesta Miten valtion- ukset on usein järjestetty yhdessä Suomen Uittajainyh- metsien käyttö olisi järjestettävä huomioonottaen koti- distyksen kanssa, jolloin kuitenkin kummankin yhdis- maisen teollisuuden tarpeet? Vilkkaan keskustelun jäl- tyksen sääntöjen mukaiset vuosikokousten neuvottelu- keen kirjattiin pöytäkirjaan viisikohtainen ponsilau- osat on pidetty erikseen. (Kokouspaikoissa oli ajoittain selma, jossa mm. todettiin valtionmetsistä saatavan joitakin poikkeuksia.) puun tärkeys teollisuudelle, mutta ”oikeaan hin- Siirtymisessä hotelleista Säätytalolle oli väljempien taan”. Siksi esitettiin, että valtio jatkaisi uittoväylien tilojen ohella Idströmin mukaan sekin hyvä puoli, et- ja muiden kuljetusolojen parantamista. Viimeinen tei inhimillinen heikkous siellä ole joutunut kiusaukseen, kohta kuului att staten tills vidare icke torde besitta vaan jano on täytynyt voittaa, kunnes neuvottelu [koko- förutsättningar att med framgång själf bedrifva träför- usasiat] ja alustukset on läpikäyty. Entisten aikojen va- ädlingsindustriell verksamhet. Viime mainitun pon- paammat olot kokousten kestäessä saivat väistyä virallinen teho jäi vähäiseksi, sillä neljä vuotta myöhem- sempien ja täsmällisempien menettelytapojen tieltä. min Metsähallituksen rakentama Veitsiluodon saha Vuoden 1922 syyskokousta seurasi ”jatkot”, sillä lähti käyntiin Kemijokisuulla. Fennian kokouksen jälkeen siirryttiin Seurahuoneel- Toisen esitelmän piti A.Benj. Helander (suomek- le, jossa pidettiin uusi kokous, tällä kertaa Paperi-in- si; Helander toimi tuolloin Nuutajärven kartanon sinööriyhdistyksen kanssa. Tilaisuudessa ruotsalainen metsien hoitajana) ja se käsitteli puutavaroille ase- metsänhoitaja Gunno Kinnman piti esitelmän Vir- tettuja vientitulleja ja niiden vaikutusta yksityismet- kets tekniska egenskaper med särskild hänsyn till pap- sätalouteen sekä teollisuuteen. Tästäkin alustuksesta pers- och cellulosafabrikationen. Esitelmästä keskustel- annettiin keskustelun päätteeksi kaksi pontta, jois- tiin, minkä jälkeen tilaisuus jatkui sihteerin näin kir- sa vaadittiin pyöreälle puutavaralle asetettuja vienti- jaamana: Efter mötets slut avåts under bästa och kor-

39 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

dialaste stämning en gemensam festmiddag, under vil- • ”Järjestetyn riistanhoidon aikaansaaminen kens förlopp det ena talet avlöste det andra. Näin, vaik- puunjalostusteollisuuden mailla.” (1927) ka elettiin kieltolain aikaa. – Uudesta tapaamisesta • ”Metsätyöläisen ansioon vaikuttavat tekijät.” paperi-insinöörien kanssa ei yhdistyksen arkistoista (1935) löydy mainintoja, mutta sellaisia saattoi olla; ainakin • ”Tulossa oleva maareformi.” (1944) syytä olisi ollut – kuten varmaan nykyäänkin. • ”Eräitä maabiologisia näkökohtia metsänhoi- Vaikka Kämp jouduttiinkin hylkäämään yhdis- dossa.” (1953) tyksen kokousten pitopaikkana, Pohjoisesplanadin • ”Valtakunnan liikenteen suunnittelu.” (1960) varrella sijainnut hotelli säilyi metsä- ja uittomiesten suosiossa sen loppuun eli vuoteen 1965 saakka. Val- Aina ei esitysten jälkeen tarvinnut innostaa keskus- taosa pienemmistä ja vähän isommistakin kokouk- teluun. Näin tapahtui mm. vuosikokouksessa 1926, sista pidettiin siellä. Kerrotaan, miten Kaukas-yhti- jossa Veikko Holm alusti aiheesta ”Miksi metsän- ön metsäpäällikkö V.E. Lagerstedt, joka oli tunnet- hoito yhtiöiden metsissä on laimeata ja epätasais- tu vähäpuheisuudestaan, ilmoitti Savonlinnassa auta ja mitä yksityismetsänhoitajain olisi tehtävä ti- toon istuuduttuaan kuljettajalle: ”Kämpiin!” Siinä lanteen korjaamiseksi”. Holm, joka oli tuolloin Joh. oli matkan aikana käyty keskustelu. Askolinin palveluksessa, oli jopa painattanut alus- Jo osastoaikana aloitettu käytäntö liittää alustuk- tuksensa. Hänen kärjekkäässä puheenvuorossa to- set ja esitelmät tai kuten alkuun edelleenkin ilmais- dettiin mm: Aluksi kai täytynee lyhyesti huomauttaa tiin, ”keskustelukysymykset”, kokousohjelmaan jat- hakkaus- ja metsänhoitotöiden silmiin pistävimmistä kui siis yhdistyksen aikana. Kokouksissa pidettiin virheistä. Nuorennoshakkauksista toimitettaneen sie- yleensä kaksi tai kolme esitelmää, joista sitten kes- menpuuasentohakkaukset mäntymetsissä parhaiten to- kusteltiin vaihtelevalla innolla. Aina ei intoa ollut, sin mielestäni usein käyttämällä liian pieniä siemen- sillä vuoden 1925 vuosikokouksen (noin 90 osan- puita. Poikkeuksia kyllä tästäkin löytyy, jopa semmoi- ottajaa) asialistalla oli yhtenä keskustelukysymykse- siakin, että täytyy ihmetellä, etteivät metsälautakunnat nä ”Var ligger orsaken till det bristande intresset för ole puuttuneet asiaan. Kuusimetsissä käytetään lii- deltagande i diskussionerna vid föreningens möten?” an vanhoissa, tuulta vastaan karaisemattomissa met- Vastausta ei kysymykseen saati, sillä ajanpuutteen ta- sissä siemenpuuasentoa; myöskin tehdään paljaaksihak- kia aihe jouduttiin siirtämään seuraavaan kokouk- kuulohkot voimakkailla mailla liian suuriksi. Holm seen; tuolloin ei aihe ollut enää ajankohtainen. jatkoi arvosteluaan neljän sivun verran ja antoi esi- Vuoden 1925 vuosikokousesitelmät koostuivat tyksessään ymmärtää, että valtaosa kritiikistä perus- seuraavista: tui hänen aiemman työnantajansa, Läskelä-yhtiön • S.E. Multamäki: ”Havaintoja Sveitsissä sovel- metsätalouteen; sen sijaan hänen nykyinen työnan- letusta harsintahakkaustavasta ja ns. tarkistus- tajansa harjoitti metsissään hyvin intensiivistä met- menetelmästä.” sänhoitoa. • Rolf Wilén: ”Kokemuksia Itä-Karjalan metsistä Holmin esitys sai aikaan vilkkaan keskustelun. ja metsätöistä.” Puheenjohtaja von Julin totesi aluksi: Forstmästare • Artturi Käpy: ”Tietoja Suomen Sahateollisuus- Veikko Holms andtagande måste hälsas med tillfreds- koulun toiminnasta.” tällelse och jag för min del vill gärna bortse från den kanske något aggressiva tonen. Kaikista Holmin esit- Kokouksen ohjelmistoa voi pitää poikkeuksellisena, tämistä epäkohdista Julin ei ollut samaa mieltä, ei harvoin esitykset olivat näin matkakertomuspainot- myöskään siitä Holmin esittämästä neuvosta järjes- teisia. Yleensä ne olivat hyvinkin spesifisiä, joskin kir- tää retkeilyjä syrjemmässä oleville metsäalueille, mis- jo oli laaja, mistä otettakoon muutama esimerkki: sä Holmin mukaan pahimmat virheet oli tehty. Julin

40 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

puolestaan ehdotti sellaisen julkaisun laatimista, jo- Myös eräät muut kokouksen osanottajat tukivat hon olisi kerätty kokemuksia yhtiöiden metsissä har- Holmin näkemyksiä – ainakin ”i stort sett”. Esimer- joitetuista metsänhoitotoimenpiteistä. Hän muistut- kiksi forstmästare T. Rancken ansåg att referenten fram- ti myös, että metsänhoidossa on vaikea sanoa, mikä fört flere beaktansvärda synpunkter men icke bort rik- on aina oikein ja mikä ei, ja kertoi esimerkkinä tata sin kritik enbart mot industribolagens forstmästa- pauksen SMY:n retkeilyltä 20 vuotta aikaisemmin. re; densamma var berättigad gentemot samtliga i privat Silloin muuan kohteena ollut uudistushakkuu oli tjänst arbetande skogsmän. Osa taas katsoi, että Hol- saanut ”murhaavan” kritiikin retkeläisiltä, mutta nyt min kritiikki oli kohtuutonta, ja tässäkin tapauk- paikalla kasvoi mitä kaunein taimikko. Julinin mie- sessa keskustelu jäi vastaukseksi kysymykseen. (Ku- lestä oli myös kohtuutonta väittää, kuten Holm oli ten tämäkin esimerkki kertoo, alkuvuosina pöytä- esittänyt, että olemmehan kaikki nähneet minkälai- kirjat olivat keskustelupöytäkirjoja, jotka ovat aar- siin tuloksiin maanviljelyspuolella on päästy... Se joh- re historiankirjoittajille!) – Joitakin vuosia myö- tui hänen mukaansa siitä, että maanviljelys sai val- hemmin Holm aiheutti vielä suurempia tunteita tiolta tutkimustyöhön varoja liki 10 kertaa enem- ankaralla sanomalehtikritiikillään uittoyhdistysten män kuin metsätalous. tehottomuudesta.

Yksityismetsänhoitajayhdistyksen ja Suomen Uittajainyhdistyksen yhteinen syyskokous pidettiin 16. joulukuuta 1935 Helsin- gissä Hotelli Kämpin juhlahuoneistossa. Osanottajia oli noin 80. Puheenjohtaja I.A. von Julinin (e 06) avaussanojen ja uusien jäsenten hyväksymisilmoituksen (12 kpl) jälkeen ohjelmassa oli kolme esitelmää: Asser Wichmann (e 98) ”Vertailevia numeroita puutavaran myynneistä Suomen ja Ruotsin valtionmetsistä”, I. Vuoristo ”Uittomerkin selvyyden vaikutus erotte- lukustannuksiin (varjokuvin)”, Jarl Lindfors (h 20) ”Korta data om bolagens jordförsäljningar (varjokuvin)”. Kokouksen jäl- keen klo 19 nautittiin yhteinen päivällinen samassa tilassa; siihen osallistui noin puolet kokouksen osanottajista.

41 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Kokousten jälkeen oli tapana jatkaa yhdessä- meenpantu, mutta useat yhdistyksen jäsenet ovat ol- oloa yhteisellä veljespäivällisellä, josta esimerkiksi leet mukana retkeilyillä ulkomaalaisten ammattivel- vuoden 1925 pöytäkirjassa todettiin: Efter årsmötet jien kanssa näiden käydessä täällä. Oppikirjojen jul- avåts sedvanlig kamratmiddag under bästa stämning kaisemiseen kohdistuvaa toimintaa on jatkettu. å Fennia, varefter deltagarne till småtimmarna frid- Tästä eteenpäin yhdistyksen toiminta jatkui sa- fullt skingrades åt skilda håll. Ilmeisesti näissä ilta- maan tapaan kuin ennen sotiakin, sen jälkeen kun tilaisuuksissa ei enää tarvinnut ihmetellä keskuste- vuonna 1951 myös kesäretkeily oli saatu palaute- lun vähyyttä. Kaikki kokouksen osanottajat eivät tuksi vuosiohjelmaan. Retkeilyjen yhteydessä jatket- suinkaan osallistuneet päivälliseen, yleensä keski- tiin myös yhteistyötä Suomen Uittajainyhdistyksen määrin ehkä kolmannes. kanssa. Yhteistoiminta laajeni myös kokouspuolelle, Sotavuosina yhdistys toimi säästöliekillä, juok- siten että kokousta seuranneet esitelmäosuudet oli- sevien asioiden lisäksi pystyttiin järjestämään syys- vat yhteiset molempien yhdistysten jäsenille. Vuo- kokous marraskuussa 1943 ja vuosikokous maalis- den 1928 syyskokous pidettiin ensimmäisen kerran kuun viimeisenä päivänä 1944. Poikkeusoloja ku- yhdessä uittajien kanssa; professori Erik Lönnrothin vasi myös kokousesitelmien aihepiiri: esimerkiksi tilaisuudessa pitämä esitelmä ”Metsikön sisäisestä ra- kenraalimajuri H. Roos, Päämajan huoltopäällik- kenteesta” taisi kuitenkin jäädä ainakin uittajille hie- kö, selosti yleistä kuljetustilannetta valtakunnassa man etäiseksi. Syyskokousten yhteiset esitelmäosuu- sekä vuorineuvos Lauri Kivinen puutavaran han- det vakiintuivat tämän jälkeen lähes säännöllisiksi, kintatilannetta ja sen tulevia järjestelyjä. Yhdistyk- ja niissä oli yleensä esityksiä molempien osapuolten sen vuosikertomus alkoi näin: Toimintavuosi 1944 aihealueista. Esimerkiksi vuoden 1949 syyskokouk- on suurimmaksi osaksi kulunut sotamme loppu- sessa A.J. Ronkanen esitelmöi sahapuurunkojen ap- vaiheen ja sitä seuranneen välirauhan merkeis- teerauksesta, Ernst A. Löthner uittoyhdistysten ve- sä. Toimintavuoden alussa, keväällä 1944, olosuh- rotuksesta (viimeinen ruotsiksi pidetty kotimai- teet olivat sota-aikaan nähden melko ”normaalit”, nen esitelmä!) sekä Niilo Jukarainen aiheesta ”Eräitä mutta kesäkuussa tapahtunut sotatoimien vilkas- metsäalaa koskevia sosiaaliseen lainsäädäntöön kuu- tuminen aiheutti monen yhdistyksemme jäsenen luvia suunnitelmia”. Lisäksi näytettiin Metsätehon kohdalta kutsumisen uudelleen asepalvelukseen ja tekemät elokuvat ”Purouittoa kunnostetussa väyläs- sekoitti yleensä tehtyjä työsuunnitelmia. Syyskuus- sä” ja ”Traktorin käytöstä metsätöissä”. sa tapahtuneen välirauhan mukainen demobilisaa- Aika ajoin kokousesitelmät eivät liittyneet suo- tio toi vuoden 1944 loppuun mennessä melkein raan metsäalaan. Vuonna 1966 E.-P. Paavolaisen ai- kaikki asepalveluksessa olleet jäsenemme takaisin heena oli ”Ehdotus uudeksi luonnonsuojelulaiksi” siviilielämään, jolle on antanut leimansa puutava- ja kolme vuotta myöhemmin Samuli Suomela esi- ran yhä kireämmäksi käynyt hankintakamppailu. telmöi aiheesta ”Maatalouspolitiikan lähiajan ke- Liioittelematta voitaneen sanoa, että melkein kaik- hitysnäkymistä ja niiden vaikutuksesta metsätalou- ki yhdistyksen jäsenet nyt tavalla tai toisella ovat teen”. Molemmissa tapauksessa toinen kokousesitel- mukana tässä kamppailussa. mä koski uittoa. Sodan jälkeen toiminta jatkui lähes normaalina, Kuten jo edellä kerrotut esimerkit osoittavat, kokoukset pidettiin, mutta retkeilyjä ei järjestetty kokousesitelmien kirjo oli alusta pitäen varsin laaja moneen vuoteen. Vuoden 1948 toiminnan kuva- kattaen metsätalouden useimmat osa-alueet. Kun us alkoi vuosikertomuksessa näin: Yhdistys on pitä- ennen sotia metsänhoidollisten aiheiden osuus oli nyt tavanmukaiset kevät- ja syyskokouksensa. Tilas- melko hallitseva, sotien jälkeen painopiste siirtyi totietoja yhtiöiden metsätaloudesta on kerätty kuten puunhankinnallisiin asioihin. Tuolloin myös fil- aikaisempinakin vuosina. Yleistä retkeilyä ei ole toi- miesitykset tulivat lähes vakio-osuudeksi ohjelmis-

42 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

toa. Niin kauan kuin yhdistys julkaisi vuosikirjaan- niin tietoliikenne- kuin liikenneolot olivat aivan eri sa (josta tuonnempana), valtaosa pidetyistä esitel- tasolla kuin miksi ne ovat kehittyneet kahden-kol- mistä julkaistiin niissä. men viime vuosikymmenen aikana. Metsäretkeilyillä Vuoden 1969 syyskokous järjestettiin Helsingin päästiin omin silmin näkemään teorian muuttumis- Lilla Teaternissa joulukuun alussa. Ohjelma poikkesi ta käytännöksi – tai sitten ei – sekä erilaisten metsä- aiemmista, sillä aiheena oli ”Piirteitä Pohjois-Ame- taloudellisten toimien vaihtelevia onnistumisasteita. rikan Yhdysvaltojen kaakkoisvaltioiden metsätalou- Lisäksi, ja mikä on edelleen tavattoman tärkeää, kol- desta ja puunkorjuulinjoista Pohjois-Amerikan itä- legat pääsivät tapaamaan toisiaan ja siinä sivussa hie- osissa”. Ryhmä suomalaisia teollisuuden metsämie- man hauskaakin pitämään. hiä oli tehnyt syksyn aikana kiertomatkan mainituil- Jo vuonna 1914 tehtiin osaston piirissä esitys ret- le seuduille, ja nyt matkan kokemuksista kerrottiin keilytoiminnan käynnistämisestä. Idea tuli varmaan 10 yhdistyksen jäsenen voimin. siitä, että vuotta myöhemmin perustettu ”sisaryhdis- Vuosikokousten aluksi oli tapana esittää muis- tys”, Suomen Uittajainyhdistys, oli jo ensimmäise- tosanat vuoden aikana kuolleille jäsenille. Hiljai- nä toimintavuotenaan 1912 järjestänyt uittoretkei- nen hetki vainajille pidetään edelleenkin, mutta ai- lyn, kuten edellä jo kerrottiin. Vaikka ehdotus saikin na 1970-luvun lopulle saakka jokainen vainaja kä- kannatusta, ei asia johtanut käytännön toimenpitei- siteltiin yksilöllisesti eikä ainoastaan osana nimilis- siin, vaan osa jäsenistä tyytyi osallistumaan SMY:n taa. järjestämiin retkeilyihin, joita järjestettiin osaston Vuonna 1965 Tapio Variksen johtamassa johto- aikana viisi kertaa (1911–15); näin oli alkuun vielä kunnassa oltiin huolestuneita yhdistyksen toiminnan yhdistysaikanakin. Lisäksi muutamat jäsenistä osal- taantumisesta, vaikka kokouksissa ja retkeilyillä riitti listuivat ulkomaisiin, lähinnä Ruotsissa järjestettyi- hyvin osanottajia. Asetettiin työryhmä (kaikki johto- hin retkeilyihin; metsäretkeilythän eivät olleet mi- kunnan jäseniä), joka muistiossaan totesi, että metsä- kään kotimainen keksintö. talouden piirissä on useita sellaisia kysymyksiä, joita yh- Juuri tämän ulkomaisen ”benchmarkingin” hank- distys voisi hoitaa puolueettomana ammattimiesten yh- kiminen lienee ollut kimmokkeena yhdistyksen oman teenliittymänä. Tällaisina mainittiin maankäyttöpo- retkeilytoiminnan käynnistymiseen vuonna 1922. litiikka sekä luonnonsuojelu koko laajuudessaan. Kei- Kuitenkin jo tätä ennen oli yhdistys toiminut retkei- noksi näiden asioiden hoitamiseen sekä yhdistyksen lyisäntänä ja -järjestäjänä. Elokuussa 1920 yhdis- muun toiminnan aktivointiin esitettiin koko- tai ai- tys näet järjesti pitkän, Itä-Suomeen suuntautuneen nakin osapäiväisen toiminnanjohtajan palkkaamista. retkeilyn, ei kuitenkaan yhdistyksen jäsenille vaan val- Koska yhdistyksen varat eivät kuitenkaan tällaista oli- takunnan silmäätekeville. Aiheen tapahtumaan antoi si mahdollistaneet, ei vaikka jäsenmaksuja korotettai- tuolloin käynnissä ollut kiista teollisuuden maanomis- siinkin, päädyttiin esittämään, että Metsätehon tiedotuksesta, johon oli liitetty myös kysymys teollisuu- tusmetsänhoitaja hoitaisi sivutyönään myös yhdistyk- den harjoittama maatalous omistamillaan tiloilla. Täl- sen toiminnanjohtajan tehtävät. Toiminnanjohtajaa lainen yhtiömetsäretkeily oli valmisteltu jo kesäkuulle ei yhdistykselle saatu, mutta Metsäteho on tarjonnut 1917, mutta tapahtumat Venäjällä peruuttivat sen to- sihteeripalvelut yhdistykselle, kuten oli jo kymmen- teutuksen. Tällä kertaa retkeily järjestettiin, ja muka- kunta vuotta sitä ennenkin. na oli kolme ministeriä, kansanedustajia, johtavia vir- kamiehiä sekä lehdistön edustajia, kaikkiaan osanot- Kesäretkeilyt tajia oli liki 50. Vaikka huolella valmisteltu retkeily, Hyvin järjestettyjen retkeilyjen merkitystä ei voi jota Suomen Paperi- ja Puutavaralehti selosti viidel- yliarvioida metsällisen tietotaidon edistämisessä ja lä sivulla, onnistuikin, se tuskin tuotti teollisuuden levittämisessä. Tämä koskee erityisesti aikaa, jolloin toivomaa tulosta. Vuonna 1922 näet säädettiin ”Laki

43 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

maanhankkimisesta asutustarkoituksin” (Lex Kallio) Kotka. Retkeilyyn osallistui 11 ”johtavaa” ruotsalaista sekä kolme vuotta myöhemmin ”Laki puutavarayh- metsämiestä sekä 15 yhdistyksen jäsentä. tiöiden lainvastaisesti hankkimista kiinteistöistä” (Lex Seuraavana kesänä pääsi 15 yhdistyksen jäsen- Pulkkinen). Ne yhdessä vuoden 1915 lain kanssa te- tä vastavuoroisesti osallistumaan Norrlands Skogs- kivät pitkäksi aikaa lopun metsäyhtiöiden metsäomai- vårdsförbundin järjestämään retkeilyyn. Retkeily- suuden kartuttamisesta, kuten edellä jo todettiin. yhteistyö jatkui tästä eteenpäinkin naapurimaiden Palataan vuoteen 1922, jolloin A.W. Granit te- kanssa, mistä Idström kirjoittaa: Tämän jälkeen yhte- ki vuosikokouksessa esityksensä yhdistyksen jäsenil- ydenpitoa jatkettiin useita kertoja, useimmiten ruotsa- le suunnatun retkeilytoiminnan käynnistämisestä. laisten, mutta myös norjalaisten ja tanskalaisten kans- Idström kuvasi esityksen näin: Koska markan huonon sa. Ylimetsänhoitaja Emil Vesterisen välityksellä saatiin vaihtokurssin vuoksi oli lähes mahdotonta ottaa osaa ul- myöhemmin aikaan yhteys eestiläisten ja professori Carl komaisiin retkeilyihin, kutsuttakoon tänne metsämiehiä Metzgerin ansiosta saksalaisten metsämiesten kanssa. Ruotsista antamaan vaikutteita metsänhoitotyöstä, jota Kesällä 1924 yhdistys järjesti ensimmäisen ”suu- suoritetaan vastaavissa olosuhteissa kuin meillä. (Huo- ren” retkeilynsä. Sekin kesti viisi päivää ja suuntau- mattakoon, että puhuttiin nimenomaan metsänhoi- tui Itä-Suomeen, aivan Valamoa myöten. Osanotta- dosta, ei metsäteknologiasta!) Granitin esitys hyväk- jia oli liki 70, joista yhdistyksen jäseniä oli 40, ruot- syttiin, ja jo saman vuoden elokuussa järjestettiin ret- salaisia metsämiehiä 20 sekä yksi lajinsa edustaja keily reitillä Hanko–Saari–Mustiala–Nuutajärvi–Sal- Norjasta ja Tanskasta. Lisäksi oli mukaan kutsuttu mio–Hämeenlinna–Harviala–Evo–Sippola–Mustila– maamme metsätalouden johtoa eli Metsähallituk-

Vuoden 1932 kesäretkeily toteutettiin yksipäiväisenä reitillä Imatra–Savonlinna. Enso-Gutzeit toimi retkeilyn järjestäjänä, ja kohteet olivat pääasiassa metsänhoidollisia. Toki mukaan oli mahdutettu myös uittoa ja myös laivamatka yhtiön höyryhinaa- jilla Chr. Kontturi ja Hans Nilsen, joista viime mainittu on juuri saapumassa Laitaatsillan yläpuolelle, yhtiön laivastopäällikön virka-asunnon, Lepolan, rantaan. Jäsenemme Tero Lehto (h 55) asuu nykyään Lepolassa. (Kymin Uittoyhdistys)

44 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

sen pää- ja ylijohtaja sekä neljän suuren itäsuoma- vid det långa bordet för att njuta av den splendida laisen metsäyhtiön toimitusjohtajat; he myös osal- supé, som Enso-Gutzeit O/Y hade vänligheten bjuda listuivat retkeilyyn. Yhdistyksen vuosikertomukses- på. Maten smakade och dagens intryck kollationerades sa selostettiin retkeilyn kulku yksityiskohtaisesti. Se under livligt samspråk. Tal höllos, och både värden- alkoi (ruotsalaisosuuden osalta) näin: Fredagen den bolaget och färdledaren Arno Lindroos fingo sitt väl- 27 juni tillbragtes i Helsingfors sålunda att på mor- förtjänta tack för visad gästfrihet och prima arrange- gonen Sveaborg besöktes varpå, efter en hastig lunch mang. Och kvällen i övrigt, ja, den övergick till en av på Kapellet, konstsamlingarna i Atenum och Sine- dessa glimrande nätter, då tiden har upphört att finna brychoffska galleriet besågos. På eftermiddagen intogs still, och man njuter helt och fullt i goda vänners lag thé hos Sveriges minister samt middag i Nyländska – och är ett minne för livet rikare. – Varmaan saman Jaktklubbens pavillon varefter samtliga resenärer med vuoden keväällä tapahtunut kieltolain päättyminen nattåget avreste till Jaakkima. Från Jaakkima styrdes lisäsi osaltaan illan tunnelmaa. kosan med kustförsvarets ångare ”Tampere” till Vala- Vuoden 1938 retkeily, joka suuntautui Sippolaan mo där man exkurrerade såväl lördag kväll som sön- ja Kymijoelle, järjestettiin jälleen yhdessä uittaji- dag morgon. Tämän jälkeen siirryttiin Sortavalaan ja en kanssa. Lisäksi yhdistys osallistui Pohjoismaisten metsällisempään ohjelmaan. Maantieosuudet kul- Metsäkongressien (ensimmäinen pidettiin Suomes- jettiin henkilöautoilla, joista kertyi kunnioitettava sa vuonna 1927) sekä vuoden 1949 (sekä jo suun- letka näin suuren retkeilijäjoukon ollessa kyseessä. niteltuun vuoden 1940) Maailman Metsäkongres- Kesällä 1924 oli toiseksi pahin tulva (vuoden 1899 sin retkeilyjärjestelyihin. Luonnollisesti myös yhdis- jälkeen), joten osa matkasta jouduttiin ajamaan tul- tyksen jäseniä osallistui näihin tapahtumiin (vuo- van vallassa olevia maanteitä myöten. den 1927 retkeilyyn peräti 48), kuten myös muis- Retkeilyjä järjestettiin tästä eteenpäin muutaman sa maissa järjestettyihin vastaaviin kongresseihin ja vuoden välein eri puolille maata, kuitenkin pääasi- niiden retkeilyosuuksiin. assa eteläisessä Suomessa. Siitä lähtien kun yhdistys Sotavuosina ei retkeilyjä luonnollisestikaan voi- alkoi julkaista vuosikirjaa, osasta retkeilyjä kerrottu järjestää, eikä heti sodan jälkeenkään. Vas- tiin niissä aiempaa yksityiskohtaisemmin. Vuoden ta vuonna 1951 oli yksityismetsänhoitajilla tilai- 1931 retkeily oli poikkeuksellinen, kuuden päivän suus tavata toisiaan oman kesäretkeilyn merkeissä. suoexkursio tri Mauno J. Kotilaisen johdolla Viipu- Reitti kulki Ähtäristä Keuruun kautta Mänttään. ri–Sortavala-reitillä. Osanottajia oli 19, jotka vuo- Kohteina olivat paljaaksihakkuu ja kulotuksen jäl- sikertomuksen mukaan päättivät retkeilyn många keen syntyneet kulttuurimetsiköt sekä leirialue, jol- torvmarksbotaniska lärdomar rikare. Vuonna 1935 la metsätyöntekijöitä varten hankitut kämppävau- järjestettiin vastaavanlainen suokurssi, nyt nelipäi- nut herättivät ansaittua huomiota, Idström kirjoit- väisenä Kajaanissa. taa. Tästä eteenpäin metsänhoitoon liittyvien koh- Pulavuosina ei muita retkeilyjä järjestetty, ja vuo- teiden määrä alkoi pikku hiljaa vähetä kesäretki- den 1932 retkeilykin toteutettiin vain yksipäiväi- en ohjelmasta, ja puunhankintaan liittyvät kysy- senä (tosin 2-öisenä) reitillä Imatra-Savonlinna 30 mykset saivat yhä suuremman huomion. Idström miehen ja 12 auton voimin. Enso-Gutzeit toimi ret- kuvailee esimerkiksi vuoden 1960 retkeilyä, joka keilyn järjestäjänä, ja kohteet olivat pääasiassa met- suuntautui Etelä-Hämeeseen: Ensimmäisen retkei- sänhoidollisia. Toki mukaan oli mahdutettu myös lypäivän teemat olivat hakkuu- ja kuljetuskysymyk- uittoa – oltiinhan Saimaan rantamailla – ja myös set, missä merkeissä tutustuttiin Harvialan kartanon laivamatka yhtiön höyryhinaaja Chr. Kontturilla. metsäautoteihin. Lisäksi tarkasteltiin Harvialan suu- Jarl Lindfors kuvaili retkeilyselostuksessaan päätös- ria taimitarhoja asiantuntevalla opastuksella. Toise- päivällistä Savonlinnan Casinolla: Man bänkade sig na päivänä tutustuttiin Metsäpuiden Rodunjalos-

45 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

tussäätiön Vanajan Metsänjalostusasemaan ja taimi- sa määrin edistäneet henkilökohtaisia yhteyksiä toveri- tarhaan sekä Oy Finlayson-Forssa Ab:n rahkasoiden piirissä. Näin on toki ollut senkin jälkeen. Syytä on tuhkalannoituskokeisiin. Karsitut männiköt kuului- myös tuoda esiin metsäyhtiöiden suopea suhtautu- vat myös havaintokohteisiin. – Alkuaikojen moni- minen metsänhoitajaretkeilyihin, mikä on ilmennyt päiväiset retkeilyt olivat vakiintuneet kaksipäiväi- niin retkikohteiden tarjonnassa kuin aidossa vieraan- siksi jo 1930-luvulta alkaen. varaisuudessa. Toki osanottajat vastasivat varsinaisista Myös tehdasvierailut alkoivat tulla ohjelmistoon, retkeilykustannuksista tuolloinkin. kulttuuriahan niissä oli ollut alusta pitäen. Esi- merkiksi vuonna 1953 tutustuttiin Fiskars-yhtiön Konsulentti Skogbyn sahaan ja Billnäsin konepajaan sekä vuon- Niin yllättävältä kuin se ehkä kuulostaakin, met- na 1956 Tampellan Inkeroisten tehtaan puunvas- sänhoito oli yksi keskeisimpiä syitä niin osaston taanottoon ja Enso-Gutzeitin Kaukopään kartonki- kuin yhdistyksenkin perustamiseen. Tai oikeampaa tehtaaseen. on sanoa, että metsänhoidon puute, sillä suinkaan Retkeilyistä tuli 1960-luvulla entistä teknologi- kaikki metsää omistavista yhtiöistä eivät kiinnittä- sempia ja myös suositumpia. Vuoden 1964 retkei- neet asiaan riittävää tai juuri minkäänlaista huo- lystä, joka tehtiin reitillä Oulu–Taivalkoski–Kuu- miota. Edellä kerrotut Walkiakoski- ja Läskelä-yh- samo–Kemijärvi–Rovaniemi, todetaan 75-vuotis- tiöiden tapaukset ovat siitä hyvinä esimerkkeinä; historiikissa: Retkeilyn teemoina olivat metsätrak- tuskin ne olivat yksittäistapauksia. Siksi metsän- tori puutavaran kuljetuksessa, siirtyminen luon- hoitoon ja metsänparannukseen liittyvät asiat oli- nonmetsistä viljelymetsiin Koillis-Suomessa, Ke- vat usein esillä osaston kokouksissa. Aihepiiriin liit- mijoen uittojärjestely ja Kemijärvi Oy:n tehdas. tyvien esitelmien lisäksi oli esillä myös konkreetti- Varsinaisia retkeilyselostuksia ei kuitenkaan ole si- semmat toimet. Vuonna 1913 käsiteltiin osaston sällytetty Kahiluodon historiikkiin. vuosikokouksessa ojitusasiantuntijan palkkaamis- Taas vuoden 1966 retkeilystä todetaan vuosiker- ta Suomen Sahanomistajayhdistyksen palvelukseen, tomuksessa: Yhdistyksen kesäretkeily järjestettiin 16. ja mitä osasto lämpimästi suositteli. Hanke ei johta- 17.8. 1966 Keski-Suomessa. Ensimmäisenä päivänä tunut kuitenkaan tätä pitemmälle, koska Sahanomis- tustuttiin Leivonmäen Kivisuolla soiden lannoitusko- tajayhdistys torjui esityksen sillä perusteella, ettei- keisiin ja Kaipolassa Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhti- vät kaikki sen jäsenyhtiöt olleet metsää omistavia. ön tehtaalla puun vastaanoton järjestelyyn. Toisena päi- Seuraavan kerran metsänhoidon asiantuntijan palk- vänä olivat kohteina puutavaran kuljetus rautateitse kaaminen oli esillä johtokunnan kokouksessa kesällä välillä Suolahti-Jyväskylä, Metsäliiton Selluloosa Oy:n 1917. W.G. Thomé esitti, kuten edellä jo kerrottiin, Äänekosken tehtaiden puun vastaanoton järjestely, met- päätoimisen sihteerin palkkaamista osastolle, ja vielä sämaan muokkaus ja sen koneellistaminen sekä kalan- sellaisen, joka olisi metsänhoidollisesti suuntautunut viljely. Retkeilyllä oli lähes 90 osanottajaa. Osanottaja- ja jonka tehtäviin olisi myös kuulunut saattaa metsäte- määrä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen. – Tämä- ollisuusyhtiöiden metsätalous järkiperäisemmäksi, osoit- kin retkeily päättyi yhteiseen päivälliseen, mikä tar- taa tämän metsätalouden suuntaviivat sekä selvittää uu- koitti, että retkeilyllä joutui (pääsi) olemaan ainakin sia virtauksia metsätalouden avulla. Thomé peruste- kaksi, yleensä kolme yötä. li esitystään varautumisella kilpailuun, joka maamme Torsten Idström tiivistää kesäretkeilyjen merki- metsäteollisuudella tulisi sodan päättymisen jälkeen tyksen yhdistyksen ensimmäisen 50-vuotiskauden olemaan edessä. Vaikka päätoiminen sihteeri palkat- aikana: Retkeilyt ovat herättäneet vilkasta ajatusten tiinkin reilun vuoden ajaksi, tällä ei kuitenkaan ol- vaihtoa ja tehneet mahdolliseksi kokemusten ja kokeilut aikaa tähän metsätalouden edistämistyöhön. Ei lujen levittämisen, samalla kun ne ovat huomattavas- myöskään myöhemmillä ”puolipäiväsihteereillä”.

46 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Oman metsänhoidollisen asiantuntijan, kon- Idström kuvaa konsulentin työn alkua: Konsulentin sulentin, palkkaaminen yhdistyksen palvelukseen tärkeimpiä tehtäviä oli toimia asiantuntijana metsänoji- jäi kuitenkin itämään niin johtokunnan kuin var- tuskysymyksissä. Ensimmäisen vuoden aikana hänet kut- maan monien jäsentenkin mieleen. Ilmeisesti vas- suttiin kuuteentoista eri paikkaan tutkimaan suoperäisiä ta edellä kerrottu Veikko Holmin ”herätyshuuto” alueita ja suunnittelemaan ojitusta. Tällöin hän henkilö- saattoi konsulenttiasian ratkaisuun. Niinpä vuo- kohtaisesti suoritti linjojen ajon pääosan. Ennen pitkää den 1927 vuosikokouksessa päätettiin palkata yh- kävi kuitenkin ilmeiseksi, että konsulentin oli mahdo- distykselle konsulentti, jonka tehtäviin kuului Id- tonta itse huolehtia ojituslinjojen ajamisesta sekä lisäksi strömin mukaan: laatia täydelliset ojitussuunnitelmat kaikille yhtiöille, jot- • Toimia asiantuntijana metsänojituskysymyksissä ka niitä halusivat. Olikin täysin paikallaan, että hän al- • Koota ja valmistaa tilastoaineisto yhtiöiden koi pitää yhtiöiden metsätyönjohtajille kursseja ojitusten metsätaloudesta vuosikirjaan, jonka julkaise- suunnittelussa tyytyen jälkeenpäin tarkistamaan suunni- misen yhdistys päätti aloittaa. telmat ja ojalinjat, joita he olivat ajaneet maastoon. – Ensimmäisen 10-vuotistyörupeamansa aikana Lind- Konsulentin palkkaamiseen tarvittavat varat päätet- fors teki reilut toista tuhatta matkapäivää, joihin sisäl- tiin kerätä korottamalla yhtiöiden avustusraha kol- tyi 17 ojituskurssia sekä runsas tuhat kilometriä omaa minkertaiseksi eli 900 markaksi per palveluksessa ojalinjojen kepitystä. Kesäaikaan konsulentti oli siis oleva metsänhoitaja. tosiaankin kenttätöissä! Yhtiöt luonnollisesti maksoi- Ensimmäiseksi – ja ainoaksi – konsulentiksi va- vat yhdistykselle konsulentin toimituspäivistä ja mat- littiin 12 hakijan joukosta metsänhoitaja Jarl Lind- koista, ja vielä niin, että ne yhtiöt, jotka tukivat yhdis- fors, joka oli ollut viisi vuotta Thomén Metsätoi- tystä vuosiavustuksin, saivat maksuista alennusta. miston palveluksessa ja sen jälkeen kaksi vuot- Näin jälkeenpäin tuntuu melko ihmeelliseltä, et- ta Metsätaloudellisen Aikakauskirjan/Forstlig Tid- tä soiden ojitus oli teollisuuden metsäkonsulentin skriftin toimittajana sekä vuodesta 1923 alka- päätyö. Olisi helppo kuvitella, että metsänuudista- en myös SMY:n sihteerinä. Ennen kuin Lindfors miskysymykset sekä ennen kaikkea metsänhoidolli- aloitti konsulenttina vuoden 1928 alussa, hän teki nen leimaus, jonka puutteeseen Holm oli kiinnit- yhdistyksen kustannuksella opintomatkan Ruot- tänyt huomiota, olisivat olleet etusijalla neuvonta- siin, jonka aikana hän myös osallistui Skogshög- työssä. Totta tietysti oli, että yhtiöiden metsissä oli skolanin järjestämään ensimmäiseen metsänojituk- runsaasti ojituskelpoisia soita, joiden kasvukuntoon sen jatkokurssiin. (Vuonna 1929 Lindfors osallis- saattamiseksi ei ollut kiinnitetty laajempaa huomio- tui myös Tapion ensimmäiseen metsänojituskurs- ta, mutta silti suopuolen korostaminen yllättää; yh- siin.) Lisäksi hän tutustui suurimpien metsäyhtiöi- distyksen arkistotkaan eivät tarjoa selitystä asiaan. demme metsätaloustoimintaan. (Suometsätiede sai oman professuurinsa yliopistoon Helmikuussa 1928 sihteeri Timo Brofeldt lähet- vuonna 1938, mutta virka saatiin täytetyksi vasta ti metsää omistaville yhtiöille kirjeen, joka alkoi: kuusi vuotta myöhemmin.) Täten saamme kohteliaimmin ilmoittaa, että Yksi- Talvisaikaan konsulentti lähinnä laati ojitussuun- tyismetsänhoitajayhdistys on ottanut palvelukseen- nitelmia sekä toimitti yhdistyksen vuosikirjaa, jossa metsäkonsulentin, metsänhoitaja Jarl Lindforsin, ta lisää seuraavassa. Lindforsin työtä helpotti se, et- jonka tehtäviin kuuluu m.m. auttaa yhtiöitä met- tä hänen työhuoneensa oli Thomén Metsätoimis- sänhoidollisissa kysymyksissä ja erikoisesti kulttuuri- ton yhteydessä: se turvasi toimisto- ja kartanpiirtäjä- ja soistuneiden maiden ojitustöissä. Tilaukset konsu- avun. Konsulentti kirjoitti vuosikirjaan kertomuksen lentin töistä tuli toimittaa pikimmiten yhdistyksen toiminnastaan ja esimerkiksi vuoden 1933 kertomus sihteerille. (sitä ennen vain ruotsiksi) alkoi näin:

47 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Vuoden 1933 alkupuolella konsulentti hoiteli juok- ki itsekin olemaan aktiivinen metsäpoliittisissa kysy- sevia asioita, keräili ja muokkasi tilastoa yhtiöiden myksissä 1930-luvulta alkaen, ja se tiesi konsulentil- metsätaloudesta sekä toimitti yhdistyksen vuosikirjan. le lisätöitä, minkä Idström kuvailee näin: Milloin yh- Tämän VI nide ilmestyi yhdistyksen metsäviikon aika- distyksellä oli intressejä valvottavina komiteoissa ja na pidettyyn vuosikokoukseen, 160 sivun laajuisena, neuvotteluissa, johtokunta määräsi konsulentin näi- sisältäen 72 kuvaa. Jo mainittujen töiden ohella mut- hin tehtäviin edustamaan yhdistystä. Näitä edustuk- ta varsinkin metsäviikon jälkeen konsulentti valmisti sia oli kosolti, joista voidaan mainita yhtenä tärkeim- ojitussuunnitelmia edellisen kesän kenttätöiden perus- pänä toimiminen sihteerinä Puunjalostusteollisuuden teella. Kesätyöt aloitettiin 15. V. ja kestivät 18. XI as- Työnantajaliiton vuosina 1941 ja 1944 asettamissa ti, keskeytyen kuitenkin 17. VIII. – 8. IX. välisenä ai- metsätöiden palkkaperustekomiteoissa. Lisäksi Lind- kana, jolloin konsulentti nautti virkalomaa ottaakseen fors osallistui mm. Metsäsanakirjan sekä Metsänhoi- osaa RUK:ssa Haminassa järjestettyyn metsänhoitajain tajamatrikkelin toimitustyöhön ja oli myös SMY:n reserviupseerikurssin I jaksoon. Metsätaloudellisen Valistustoimiston Keskusneuvos- Toimituspäiviä kertyi 121 yhdeksän yhtiön toi- ton jäsen. Nämä lisätyöt sekä sotavuodet muutenkin meksiantoina; eniten Lindfors vietti aikaansa Ääne- vähensivät tuntuvasti konsulentin toimituspäiviä. koski-yhtiön metsissä ja soilla. Omia ojalinjoja kon- Lindfors siirtyi vuonna 1945 Keskusliiton palve- sulentti ehti vetämään 192 kilometriä sekä lisäk- lukseen hoitamaan metsäpoliittisia asioita, jotka olisi järjestämään yhden viikon mittaisen kurssin Kau- vat vuonna 1936 siirtyneet S.A. Sohlmanin kuole- kas-yhtiön työnjohtajille. man jälkeen ikään kuin yhdistyksen vastuulle. Hän Toki konsulentti neuvoi ja palveli myös muissa jatkoi kuitenkin muodollisesti edelleen yhdistyk- metsänhoidollisissa kysymyksissä; vuonna 1933 sel- sen konsulenttina. Vuonna 1947 hänestä tuli Timo laisten toimituspäivien osuus oli 12 %. Niiden osuus Brofeldtin jälkeen yhdistyksen sihteeri, mikä samal- kasvoi kuitenkin kaiken aikaa, ja 1930-luvun jälki- la tarkoitti sihteerin ja konsulentin tehtävien yhdis- puoliskolla muiden kuin ojitukseen liittyvien toimi- tämistä. Varsinaisten konsulentin tehtävien aika oli tuspäivien osuus oli keskimäärin kolmannes. kuitenkin ohi, ja yhtiöt lisäsivät omia resurssejaan Aikaa myöten konsulentin tehtäväkenttä laaje- metsänhoitoon ja -parannukseen. ni. Yhtenä ensimmäisistä lisätöistään Lindfors pää- Metsäyhtiöiden metsissä tehtyjen metsänhoito- si avustamaan vuorineuvos Gösta Serlachiusta tämän töiden kehitys kuvannee osaltaan yhdistyksen kon- ollessa Metsänhoidon edistämiskomitean jäsen vuo- sulentin työn vaikutusta. Tilastot ovat – luonnolli- desta 1935 alkaen. Yksityismetsänhoitajayhdistys pyr- sesti – Jarl Lindforsin käsialaa:

Keskimäärin vuodessa, ha 1920-luku 1930-luku 1940-luku 1950-luku Työlaji Metsänviljely 2 300 5 800 2 200 11 600 Uudisojitus 8 300 12 400 200 6 600 Kulotus 200 100 200 6 200 Laikutus 300 300 200 1 100 Uudistusalan valmistus 7 300 10 200 5 000 36 700

48 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Julkaisutoiminta säkäsikirjaa ei ole vielä voitu toimittaa painettavaksi, Yhdistys ymmärsi alusta pitäen viestinnän ja julkai- koska siitä koituisi ennenkuulumattomia kustan- sutoiminnan merkityksen tavoitteittensa edistämi- nuksia.” Täten käsikirja katoaa asiakirjoista – yksi ylei- sessä; julkaistiinhan jo ensimmäisen kokouksen tär- sen hintojenkohoamisen uhri. keimmästä keskustelukysymyksestä lehdistötiedote! Voi vain arvailla, oliko tapahtumien kulkuun mi- Osaston aikana oli esillä myös oman vuosikirjan laa- tään osuutta sillä, että Helander (yhdistyksen johto- timinen. Se ei kuitenkaan onnistunut, kuten Lind- kunnan jäsen vuosina 1919–23) oli vuonna 1918 fors kuvailee: Vuosikirjan julkaisemista käsiteltiin julkaissut metsäteknologisen oppikirjan ”Metsän- ensi kerran johtokunnan kokouksessa 30.11.1917 ja käyttöopin”. Se ei tiettävästi kilpaillut – ainakaan siirrettiin asian käsittely vuosikokoukseen 4.10.1918, suuremmalti – Lassilan ”Metsätöiden käsikirjan” joka kannatti ajatusta lämpimästi ja antoi johtokun- kanssa, joskaan Lassilan teoksen sisällöstä ei ole löy- nan tehtäväksi ajaa asiaa edelleen. Kuitenkin sammui tynyt tarkempia tietoja ainakaan yhdistyksen arkis- kysymys sillä kerralla, kun Keskusliitto ei katsonut ole- toista. Oman kummastuksensa aiheuttaa Blumen- van syytä tukea esitystä, ”koska kysymyksessä olevien thalin lyhyt toteamus käsikirjahankkeesta, mahdol- asiakirjojen julkaiseminen voidaan toimittaa Keskus- lisuuksien puuttuessa jäi tämä ehdotus toteutumatta. liiton aikakauskirjassa” [Suomen Paperi- ja Puutava- Yhdistyksen ensimmäisenä julkaisuhankkeena voi pi- ralehti, Finlands Papper- och Trävarutidskrift]. Näin tää Aarne Bomanin selvitystä ”Tutkimuksia yksityisten ei kuitenkaan menetelty muuten kuin muutaman ja yhtiöiden maa- ja metsätaloudesta”, joka julkais- kokousesitelmän osalta. tiin kahtena artikkelina vuonna 1909 perustetun Met- Tätäkin ennen oli pariin otteeseen keskusteltu sätieteellisen Seuran julkaisusarjassa Acta Forestalia Fen- metsäyhtiöiden metsätaloutta koskevien tilastotie- nica vuosina 1920 ja 1921, vaikka Keskusliitto tutki- tojen keräämisestä, mutta sekään hanke ei tuolloin muksen rahoittikin. Olihan valtaosa selvitystyöstä teh- edennyt. Saman kohtalon koki myös metsätöiden ty yksityismetsänhoitajaosaston asettaman komitean, käsikirja, jollaisen laatimista ehdotettiin vuosikoko- jonka puheenjohtajana toimi aluksi tri Renvall, sekä sit- uksessa 1916, aluksi yksinomaan ojitusta koskeva- temmin myös päätoimisen sihteerin toimesta. na. Hankkeen vaiheet ovat sen verran mielenkiintoi- Lisäksi yhdistys osallistui Metsätaloudellisen Ai- set, että niitä kannattaa referoida Lindforsin kirjoi- kakauskirjan/Forstlig Tidskriftin toimittamiseen tuksen perusteella. Kokous kannatti ehdotusta, mutta ja levittämiseen. Vuoden 1921 vuosikertomukses- päätti laajentaa ohjelmaa niin, että käsikirja käsittäi- sa todettiin: Under året har föreningen utgivit tvenne si kaikki eri metsätyöt, Lindfors kirjoittaa. Käsikirjan särhäften av Forstlig Tidskrift, nämligen N:o 5, om- valmistelu annettiin viisimiehiselle komitealle. Ko- fattande 30, samt N:o 6 omfattande 60 sidor. Nämä mitea uskoi kirjan toimittamisen 1917 maist. I. Las- eripainokset jaettiin jäsenistölle. silalle, joka lienee jättänyt käsikirjoituksen tarkastetta- Vuosikirjan julkaiseminen oli esillä jälleen vuosi- vaksi kesäkuussa 1918, koska johtokunnan pöytäkirjas- na 1919 ja 1920, mutta hanke lykkääntyi eri syistä sa 30.6.1918 on: ”johtokunta päätti ottaa tarkastetta- vuoteen 1927, jolloin se saatiin toteutukseen osana vaksi maist. I. Lassilan osaston laskuun laatiman metsä- konsulenttipäätöstä; vuosikirjan toimittaminen tu- töiden käsikirjan käsikirjoituksen”. Seuraava maininta, li näet osaksi konsulentin ”talvityötä”. Uusi konsu- mikä tähän siteerattakoon, on vuoden 1919 vuosikerto- lentti ei aikaillut, sillä vaikka Lindfors aloitti työnsä muksessa: ”Metsänhoitaja, maisteri I. Lassilan laatiman vasta vuoden 1928 alussa, ensimmäinen vuosikirja metsäkäsikirjan on vuoden aikana tarkastanut maiste- voitiin jakaa jo saman vuoden huhtikuisessa vuosi- ri A.B. Helander ja on se tällä hetkellä (keväällä 1920) kokouksessa! Runsaasti kuvitettu julkaisu oli 126-si- valmis lopullisesti painettavaksi.” Vuoden 1920 vuosi- vuinen ja sisälsi kahdeksan artikkelia sekä alustavia kertomuksessa todetaan: ”Tri I. Lassilan laatimaa met- tilastotietoja yhtiöiden metsistä. Lisäksi vuosikirjas-

49 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

sa oli ”perusosa” eli yhdistyksen ja konsulentin vuo- ta hoidettavana, tulee pitää eri miehet kummallakin sikertomukset sekä jäsenluettelo osoitetietoineen; puolella, jotta asiat tulisivat hyvin ja kunnollisesti hoi- näin oli menetelty jo vuonna 1922, kun julkaistiin dettua. Lisäksi ajoittain oli mukaan mahdutettu pie- painettuna yhdistyksen säännöt. nuutisia, jotka oli osaksi otsikoitu ”Smä rön – Pie- Vuoden 1929 vuosikirja oli vielä laajempi, 196-si- niä huomioita”. (Tämäkin kertoo, että vuosikirja oli vuinen, ja siihen oli perusosan (suomeksi ja ruotsik- kaksikielinen.) si) sekä 14 asiantuntijakirjoituksen ohella sisällytetty Vuosikirjaa julkaistiin vuoteen 1941 saakka, vuo- tilastotietoja yhtiöiden metsistä, nyt viisivuotiskaudel- det 1940–41 kuitenkin yhtenä niteenä, eli kaikkiaan ta 1923–27 yhtiöiltä kyselylomakkeella saatujen tieto- 14 nidettä. Sota keskeytti vuosikirjojen julkaisemisen jen perusteella. Tämä tilastoesitys oli jo tuolloin var- eikä niitä enää julkaistu sodan jälkeen, lähinnä sen sin yksityiskohtainen, ja niiden perusteellisuus vaan tähden, että päätoimisen konsulentin työsuhde päät- kasvoi vuosien myötä. Lisäksi mukana oli metsätyö- tyi. Harmi, sillä vuosikirjat edustivat sisällöltään kor- väkeä käsittelevä kirjoitus, joka perustui jäsenten asi- keaa asiantuntemusta ja ajankohtaisuutta, vaikka nii- aan lähettämiin kannanottoihin. den sisällössä olikin jossain määrin päällekkäisyyttä Tästä eteenpäin vuosikirjat noudattelivat sisällöl- Keskusliiton julkaiseman ”Suomen Puun” sekä ”Met- tään paljolti samaa kaavaa, eli Idströmin muotoile- sätaloudellisen Aikakauskirjan” (vuodesta 1937 ”Ai- mana: Sen jälkeen vuosikirjat sisälsivät vuosittain jat- kakauslehden”), jota yhdistys tuki taloudellisesti, sekä koa tähän tilastoon, yhdistyksen ja konsulentin vuosi- Tapion ja sen seuraajan ”Metsälehden” kanssa. Hyvin kertomukset, useimmat esitelmät, joita oli pidetty yh- voi edelleen yhtyä Kahiluodon toteamukseen (1986): distyksen kokouksissa, sekä lisäksi ajankohtaisia met- Kun tämän päivän metsänhoitaja lukee noita vuosikir- sätalouden kysymyksiä koskevia artikkeleita. Nämä joja, hän joutuu ihmettelemään ja nöyrtymään. Niin artikkelit olivat paljolti yhdistyksen jäsenten kirjoit- monien asioitten tärkeyden, niin monien ongelmien rat- tamia, mutta myös ulkopuolisten asiantuntijoiden kaisuvaihtoehdot ja niin monet kehityskulut ovat Suu- laatimia. Sellaisista voi mainita esimerkkinä N.A. ren Selkäpilkotuksen taakse siirtyneet kollegamme jo ai- Osaran kirjoituksen ”Eräs kotimaisten puutavara- koja sitten nähneet hämmästyttävän selvästi. – ”Sisar- markkinoiden rakennemuutos” vuonna 1936. seura” Suomen Uittajainyhdistys jatkoi vuosikirjansa Ajoittain oli myös koosteita johtokunnan jäse- julkaisemista vuoteen 1969. nilleen (tai ainakin osalle heistä) lähettämistä ajan- Vuosikirjojen sivumäärä vaihteli 115 ja 279 välil- kohtaisista ”keskustelukysymyksistä”, kuten metsä- lä, ja kaikkiaan sivuja kertyi 2 268; kuviakin oli noin työvoimasta vuonna 1929. Vuonna 1933 kysymys 850. Alkuaikoina vuosikirja oli tarkoitettu vain jä- kuului: Onko mielestänne ostettavan puutavaran han- senkunnalle, mutta vuodesta 1936 lähtien siitä otet- kinta ja omien metsien hoito uskottava samoille työn- tiin 350 kappaleen lisäpainos, joka jaettiin teollisuu- johtajille vai suositteletteko näiden tehtävien jakamis- den piirissä sekä hallituksen ja eduskunnan jäsenil- ta eri hoito- ja hankintatyönjohtajien kesken? Vasta- le, pankeille, eräille virastoille ym. – Sen jälkeen kun ukset tähän vielä nykyäänkin ajankohtaiseen kysy- vuosikirjan julkaiseminen lopetettiin, Keskusliitto al- mykseen vaihtelivat, mutta valtaosa vastaajista oli koi julkaista Lindforsin koostamia yhtiöiden metsäta- tämän Hammarén & Co:n (myöhempi O/Y Ky- louteen liittyviä tilastoja ”Suomen Puun” seuraajassa rö A/B) metsänhoitaja Helmer V. Timgrenin esittä- ”Suomen Puutaloudessa” vuodesta 1953 alkaen. män yhteenvedon kannalla: Pienemmissä yhtiöissä ei Jo ennen vuosikirjaa yhdistys oli päässyt har- kannata pitää erikoisesti eri miehiä hankinta- ja hoi- joittamaan julkaisutoimintaa. Yhdistys sai vuon- topuolella, vaan tulee hoitomiesten tarvittaessa kyetä na 1925 maamme vanerinvalmistajilta määrära- hoitamaan myöskin hankinta-asioita ja päinvastoin. han koivua käsittelevän ”kansantajuisen kirjasen” Mutta suurissa yhtiöissä, joilla on suuria metsäaluei- julkaisemiseen. Sitä varten järjestettiin kirjoituskil-

50 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

OIKEALLA: Vielä 1950-luvulla metsä oli teollisuuden metsänhoitajien normaali työympäristö. Oikealla kaksi kuvaa Enso-Gut- zeitin metsämiehistä vuodelta 1958 Enossa. Ylhäällä ylimetsänhoitajat Mikko Kolehmainen (H 27) ja Reino Kotilainen (H 26) esittävät näkemyksiään apulaismetsänhoitaja Pentti Räisäsen (H 49) kaivamasta maanäytteestä. Alhaalla metsänhoitaja Tauno Turunen (H 47; oik.) ja apulaismetsänhoitaja Tero Lehto (H 54) kuuntelevat professori Risto Sarvaksen selostusta yh- tiön omien metsien inventointikoealalla; vasemmalla professori Olavi Huikari. (ELKA, Enso-Gutzeit Oy)

VASEMMALLA: Myös Schaumanin metsäherrat ovat päässeet metsään ja vielä jakomiehiksi! Reino J. Valkama (h 41 ja 43 ii), Gösta Henriksson (h 49) ja Yrjö Rosendahl (h 22) vaneritukkia jakamassa 1950-luvun lopulla. (Lusto, Harri Rikalan kokoelma)

51 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

pailu, jonka voitti Tuomarniemen metsäkoulun joh- oli näyttäytynyt, että yhdistyksen toimesta aikaan saa- taja Arvid Borg. Yhdistys julkaisi vuonna 1926 Bor- dun metsäteknologian oppikirjan ilmestyttyä yhdistyksen gin kirjasen ”Koivu” 20 000 kappaleen painoksena. kustantamilla uittoluennoilla Yliopistossa oli ollut pe- Vuonna 1929 yhdistys julkaisi myös kuusesta vas- rin vähälukuisasti kuulijoita, päätettiin, että kevätlu- taavanlaisen kirjasen yhtä suurena painoksena. Sen kukaudella 1952 ei järjestettäisi tällaisia luentoja. sponsorina oli vuonna 1927 perustettu Kuusipaperi- Sitä vastoin neljäs metsänarvioimisen oppikirja jäi puuyhdistys, ja kuusta käsittelevän kirjoituskilpailun ilmestymättä. Professori Yrjö Ilvessalo ei lupauksis- voitti tuleva yliopiston metsänhoitaja Martti Hertz taan huolimatta saanut sellaista aikaiseksi, minkä Id- (myöh. Tertti). Yhtiöt lunastivat valtaosan kumman- ström totesi diskreetisti näin vuonna 1961: Sen [kol- kin kirjasen painoksista ja jakoivat ne lähinnä yksi- mannen kirjan] jälkeen on ollut tauko ja suunnitel- tyismetsätalouteen. maan sisältyvän, metsänarvioimista koskevan oppikir- Sotien jälkeen oli ankara pula metsätyönjohtajis- jan valmistumista odotetaan vielä. ta, jota varten muutamat metsäyhtiöt perustivat omia Sen sijaan yhdistys otti sydämenasiakseen huoleh- metsäkoulujaan. Oli kuitenkin puutetta oppikirjois- tia metsäteknologisen oppikirjatuotannon jatkuvuu- ta, mikä ongelma otettiin käsittelyyn yhdistyksen pii- desta, minkä voi katsoa olleen eräänlaista heijastu- rissä vuonna 1947. Kun useat yhtiöt olivat luvan- maa yhdistyksen ”strategian” siirtymisestä metsän- neet oppikirjahankkeelle rahallista tukeaan, vuoden hoidosta puunhankinnan puolelle. Kun puunhankin- 1947 vuosikokouksessa asetettiin Idströmin mukaan nan tekniikka kehittyi ja koneellistui nopeaa vauhtia, ”komitea puheenjohtajana N.A. Lehonkoski ja mui- yhdistyksen johtokunta asetti vuonna 1965 A.J. Ron- na jäseninä L. Lahti ja O. Linnamies. Kyseistä yritys- kasen johtaman toimituskunnan tekemään uuden tä suunniteltaessa päätettiin jakaa työ neljäksi kirjak- metsäteknologian oppikirjan; yhdistyksen ohella sii- si, jotka käsittäisivät metsämiehille tärkeimmät oppi- nä oli myös Metsähallituksen edustus. Toimikunnan aineet”. Näin meneteltiin, ja kun yhdistys täytti 40 sihteeriksi ja teoksen toimittajaksi nimitettiin Jaakko vuotta huhtikuussa 1951, puheenjohtaja Uuno Leh- Vöry Keskusliitosta; hän oli aiemmin toiminut pit- tisalo saattoi todeta avajaispuheessaan: ...Linnamie- kään Metsätehon toiminnanjohtajana. Kirjoitustyö hen kirjoittamat ”Metsämiehen karttaoppi” ja ”Metsä- ei edennyt aivan suunnitellusti ja niinpä eräitä aikai- talousoppi” ilmestyivät 1948 ja 1949 ja viime vuoden semmin kirjoitettuja lukuja jouduttiin alalla tapahtu- lopussa tuli painosta 950-sivuinen kokoomateos ”Metsä- neen nopean kehityksen johdosta kirjoittamaan osak- teknologia”. Sarjan neljäs numero, Ilvessalon ”Metsän- si tai kokonaan uudestaan. Näin todettiin teoksen al- arvioimisen oppikirja”, on vasta tekeillä. Nämä oppi- kusanoissa, ja uudelleenkirjoitukset koskivat erityises- kirjat, joiden tekijä- ym. palkkioista yhdistys on vastan- ti korjuun koneellistumista. Lopulta keväällä 1970 il- nut, on saatu aikaan yhtiöiden antaman taloudellisen mestyi kaksiosainen ”Metsänkäyttöoppi”, jossa oli tuen turvin. kirjoittajina toimituskunnan jäsenten lisäksi lukui- Laajaa Metsäteknologia-teosta oli tekemässä iso sia muita asiantuntijoita. Kahiluoto toteaa teoksesta: joukko yhdistyksen jäseniä, ja myös Keskusmetsäseu- Metsäalan koulutusviranomaiset hyväksyivät teoksen ra Tapio osallistui kirjan julkaisukustannuksiin. Uit- metsäoppilaitosten oppikirjaksi ja se sai myös käytän- toa koskeva osuus oli apulaisuittopäällikkö Yrjö Jär- nön metsämiesten käsikirjana hyvän vastaanoton. To- velän kirjoittama ja perustui Järvelän vuosina 1947– sin aika ajoi oppikirjan opeista ohi vielä nopeammin 51 Helsingin yliopistossa pitämiin uittoluentoihin; kuin edellisellä kerralla. yhdistys oli toiminut luentojen maksumiehenä kirjahankkeen varoilla. Kun kirja ilmestyi, kiinnostus lu- entoihin romahti, ja yhdistyksen johtokunnan ko- kouspöytäkirjaan kirjattiin joulukuussa 1951: Kun

52 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

sen (nykyään metsäkeskusten) palveluksessa olevat Teollisuuden metsänhoitajat järjestäytyivät Yksityismetsätalouden Metsänhoitajat ry:ksi vuonna 1955. Lisäksi uudel- Metsänhoitajat la nimellä haluttiin korostaa, että valtaosa jäsenistä oli metsäteollisuuden palveluksessa; uuden nimen kat- Industriforstmästarna 1973–1986 sottiin vanhaa paremmin kuvaavan yhdistyksen luonnetta, vaikka melkoinen osa jäsenistä oli jo tuolloin Uusi nimi ja uudet säännöt muun kuin teollisuuden palveluksessa. Kun oli eletty pitkälti yli puoli vuosisataa yhdistyk- Keskeisimmät sääntöjen muutokset koskivat sekä sen alkuperäisten sääntöjen kanssa, alkoi jäsenistön yhdistyksen tarkoituksen määrittelyä että hallituksen – ehkä myös johtokunnankin – piirissä nousta aja- valintatapaa. Uusien sääntöjen mukaan yhdistyksen tuksia yhdistyksen sääntöjen muuttamiseksi. Eni- tarkoituksena on toimia teollisuuden tai siihen lähei- ten arvostelua kohdistui johtokunnan valintatapaan, sesti liittyvien toimialojen piirissä työskentelevien met- mikä oli käytännössä johtanut siihen, että jatkuvasti sänhoitajien yhdyssiteenä, edistää ja kehittää jäsenten- lähes sama, lähinnä metsäpäälliköistä koostunut po- sä ammatillisia tietoja ja taitoja, valvoa jäsentensä yh- rukka johti yhdistystä. Vaikka johtokunnan koostu- teiskunnallisia ja ammatillisia etuja, ja toimia metsä- mus oli vielä varsin ”korkeasäätyinen” 1970-luvun talouden edistämiseksi ja sen arvostuksen lisäämiseksi. alussa, silti Mauri Melamiehen (vuorineuvos 1973) Ero aiempaan tarkoitusmäärittelyyn on melkoi- tultua puheenjohtajaksi vuonna 1972 johtokunta nen. Ensinnäkin nyt haluttiin korostaa jäsenistön päätti käynnistää sääntömuutoksen. Sitä varten ase- keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta sekä heidän etu- tettiin nelijäseninen toimikunta, jonka puheenjoh- jensa ajamista. Tähän luettiin myös palkka- ja työ- tajaksi nimitettiin Peter Michelsen; valinta osoit- suhdeasiat, vaikkei yhdistyksestä sittemmin tullut- ti jo tulevan uudistustyön ”liberalistista” linjaa, sillä kaan varsinaista työmarkkinajärjestöä – varmaan- Michelsen toimi tuolloin ”vain” Tehdaspuun alue- kin muutamien jäsenten suureksi pettymyksek- metsänhoitajana, tosin Joensuussa, metsäpäälliköi- si. Toinen keskeinen muutos koski jäsenyysasiaa: den ”tekokaupungissa”. nyt haluttiin jäsenyysoikeus rajata ainoastaan met- Sääntömuutostoimikunta toimi ripeästi, ja jo 27. säteollisuuden ja siihen läheisesti liittyvien toimi- maaliskuuta 1973 pidetyssä yhdistyksen vuosikoko- alojen metsänhoitajiin. Koska vielä tuolloinkin jä- uksessa oli asialistalla esitys yhdistyksen (sekä avus- seninä oli muitakin kuin metsänhoitajatutkinnon tus- ja stipendirahaston) uusiksi säännöiksi. Ne tuli- suorittaneita ja koska muutama uusikin sellainen vat lyhyehkön keskustelun saattamina hyväksytyiksi oli halukas liittymään yhdistyksen jäseneksi, sään- yksimielisesti. Muutokset koskivat sekä yhdistyksen töjä väljennettiin jäsenyyden osalta vuonna 1981. nimeä että sääntöjä. Sen mukaan voidaan kahden jäsenen suositukses- Yhdistyksen uudeksi nimeksi tuli Teollisuuden ta ja hallituksen yksimieleisellä päätöksellä kutsua Metsänhoitajat – Industriforstmästarna ry (TM). Ni- yhdistyksen jäseneksi joku muukin henkilö kuin men muutokseen oli syynä käsitteen yksityismetsän- metsänhoitaja edellä mainittujen toimialojen pii- hoitaja hämärtyminen. Viimeistään vuonna 1928 pe- ristä. rustetun metsälautakuntalaitoksen myötä oli nimen- Kahiluoto kirjoitti sääntömuutoksesta mm: Yh- omaan yksityismetsänomistajia palvelemaan muo- distyksemme sääntöjen oleellisimmat muutokset koski- dostunut melkoisen laaja, ja nopeasti kasvava ”tapi- vat hallituksen jäsenten vaalia, jäsenistön yhteiskun- olainen” metsänhoitajakunta, jota yhtä hyvin saattoi nallisten ja ammatillisten etujen valvonnan lisäämis- nimittää yksityismetsänhoitajiksi. Lisäsekaannusta tä sekä tarpeellisia muotoseikkojen korjauksia. Puheen- aiheutti sekin, että nämä, lähinnä lautakuntalaitok- johtajan ja hallituksen vaalitapa muutettiin siten, et-

53 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

tä vuosikokouksessa jäsenistö valitsee sekä puheenjohtajan että kaikki muut hallituksen kahdeksan jäsentä. Vuosien 1973–86 aikana Hallituksen tulee ”koostumukseltaan vastata mahdolli- yhdistyksen jäsenmäärän kasvu simman hyvin yhdistyksen jäsenkuntaa”. Puheenjohta- ja valitaan vuodeksi kerrallaan. Kahiluoto ei kuiten- hiipui; se jatkoi kuitenkin kaan kommentoi tämän enempää tätä todella mer- kittävää muutosta: siirryttiinhän nyt kertaheitol- kasvuaan, niin että nettolisäystä la metsäpäällikkövallasta kansanvaltaan! Siitä, että oli tänä ajanjaksona reilut 40. näin radikaali uudistus saatiin läpi ”vanhakantaises- sa” johtokunnassa, on varmaan kiittäminen Kemi- yhtiön toimitusjohtajaa Mauri Melamiestä, joka oli johtajaksi valittiinkin Kymi-yhtiön metsäpäällikkö tullut yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1972. Henry Kvist. (Muutkin hallituksen jäsenet olivat metsäpäälliköitä Metsäpäällikkö/toimitusjohtajataso säilyi puheen- tai toimitusjohtajia!) johtajan paikalla Teollisuuden Metsänhoitajien halli- Uudistus oli luonnollisesti jäsenistön mieleen, te- tuksessa 1980-luvun lopulle saakka. Mutta muuten kihän se yhdistyksestä demokraattisen järjestön. Sitä tuona aikana ja etenkin sen jälkeen metsäpäälliköt vastoin sääntöihin otettua hallituksen jäsenten toi- – ne vähät mitä meillä on enää jäljellä – eivät juu- mikausien määrän rajoittamista voi kyseenalaistaa. ri ole palanneet mukaan yhdistyksen aktiivitoimin- Hallituksen jäsenten toimikausi on kaksi vuotta eikä taan. Työkiireillä tuskin asiaa voi selittää. toimikausia voi olla enempää kuin kaksi peräkkäin. Vuosien 1973–86 aikana yhdistyksen jäsenmää- Pitemmät toimikaudet, näin etenkin puheenjohta- rän kasvu hiipui; se jatkoi kuitenkin kasvuaan, niin jan kohdalla, toisivat varmaankin paremmin jatku- että nettolisäystä oli tänä ajanjaksona reilut 40. Oli- vuutta ja jäntevyyttä yhdistyksen toimintaan, ilman si voinut toki luulla, että puunhankinnassa 1960-lu- että demokratia siitä kärsisi. vulta alkaen tapahtuneen voimakkaan rationalisoin- nin vaikutukset olisivat näkyneet myös jäsenkunnan Hallitus ja jäsenistö määrässä. Kehitykseen oli kaksi, oikeastaan kolme Sääntöjen muutos sai aikaan sen, että valtaosa met- selitystä: ensinnäkin eläkeläisten määrä alkoi kasvaa; säpäälliköistä ja vastaavista alkoi vähitellen jäädä yleisen ikäkehityksen ohella siihen vaikutti myös so- pois yhdistyksen aktiivitoiminnasta. Kehitystä oli danjälkeisten suurten metsänhoitajakurssien tulo varmaan osaltaan vauhdittamassa se, että osa jä- eläkeikään. Toiseksi entistä suurempi osuus jäsenis- senistöstä pyrki tekemään yhdistyksestä aktiivi- töstä työskenteli muissa kuin perinteisissä puunhan- sen ay-toimijan. Muutos noteerattiin myös yhdis- kintatehtävissä. Kahiluoto kuvailee asiaa näin: Am- tyksen hallituksessa, ja Jaakko Kahiluoto, joka toi- mattikuntamme – ja myös metsätalouden, niin uskal- mi puheenjohtajana vuodet 1977–79, kirjasi muis- lan sanoa – onneksi on puunjalostustuotteiden järjes- tioonsa: Metsäjohdon aktiivinen osallistuminen ja töissä lukuisia erilaisia tehtäviä jäsentemme hoidossa. hyvä esimerkki on välttämätöntä yhdistyksemme tu- Lisäksi heitä toimii myös itsenäisinä yrittäjinä. Hei- levaisuudelle. Hallituksen pöytäkirjaan merkittiin- dän kokemuksensa monipuolistavat yhdistyksemme toikin tammikuussa 1979 puheenjohtajakysymykses- mintaa ja avartavat jäsenistömme näkemystä perintei- tä (Kahiluoto oli jäämässä pois tehtävästä): Näh- sen kokemuspiirin ulkopuolelle. Lisäksi lienee ollut tiin tarpeellisena pyrkiä löytämään vuosikokouksel- niin, ettei metsäosastoilla metsänhoitajavakansseja le esitettäväksi ehdokas ylimmän metsäjohdon pii- vähennetty sillä vauhdilla kuin yleinen kehitys oli- ristä perinteisten hyvien yhteyksien säilyttämiseksi si edellyttänyt; metsäosastot elivät vielä tuohon ai- korkeimpaan päätöksentekotasoon. Uudeksi puheen- kaan melko itsenäistä elämää.

54 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Jäsenistön osallistuminen yhdistyksen tilaisuuk- jälkeen – yhdessä Suomen Paperi-insinöörien yhdistyksiin, niin kokouksiin kuin retkeilyihin, säilyi tarkaste- sen kanssa kolmipäiväisen esitelmä- ja retkeilytilaisuu- luajanjaksona kohtuullisen hyvänä. Yleensä Metsävii- den Kuopio ja Varkaus kiintopisteinä. Järjestelynimi kolla pidetyssä vuosikokouksessa oli osanottajia hyvin, oli ”Kuitupuupäivät” ja aihetta valotettiin ensimmäi- väliin jopa lukuisasti, mihin vaikutti osaltaan kokouksen päivän kolmella insinöörien ja kolmella metsämies- sen ajankohta keskiviikon aamupäivänä, sopivasti en- ten pitämällä alustuksella. Toisen päivän retkeilyllä nen kurssilounaita. Kokouksessa pidettyjen esitelmien puunkorjuutyömailla ja A. Ahlström Oy:n Varkauden aihevalinta vaikutti kuitenkin melkoisesti läsnäoloon. tehtailla tarkasteltiin aihetta käytännössä. Kahiluoto Varsinaiset vuosikokousasiat käsiteltiin yleensä reip- ei kerro eikä hallituksen pöytäkirjoista ilmene, mik- paasti; joskus kuitenkin virisi hyvinkin vilkasta kessi kesti näinkin kauan, ennen kuin päästiin uuteen kustelua, jopa kritiikkiä. Kokousaika saattoi kuitenkin kanssakäymiseen tehdaspään kanssa. Toinen yhteis- vaikuttaa osaltaan siihen, etteivät kaikki puheenvuo- tilaisuus järjestettiin jo neljän vuoden kuluttua Ky- rot olleet varmaankaan loppuun asti pohdittuja. Myös menlaaksossa sekä Itä-Uudellamaalla, aiheena oli Syysmetsäpäivien yhteydessä pidetyssä jäsenkokouk- raakapuun laatu ja nyt puhuttiin kuitupuun ohella sessa osanotto oli vähintäänkin tyydyttävä, yleensä ei myös tukista. Mutta vuoden 1978 jälkeen ei vastaa- kuitenkaan samaa luokkaa kuin keväällä. vanlaista tilaisuutta ole enää kertaakaan järjestetty; voisi varmaan kysyä, olisikohan aihetta? Toiminta Kuten sääntömuutoksen yhteydessä jo todettiin, Yhdistyksen toiminta säilyi sääntöuudistuksen jäl- yhdistyksen asemaa jäsenten edunvalvojana pyrittiin keenkin pääosin entisellään, ja koostui siis kahdesta parantamaan. Vaikkei Teollisuuden Metsänhoitajista jäsenkokouksesta sekä kesäretkeilystä. tullut varsinaista ay-järjestöä, jäsenistön palkka- ja Vuosi- ja syyskokoukset järjestettiin kevät- ja syys- muut työsuhdeasiat tulivat kuitenkin aiempaa vah- metsäpäivien yhteydessä; jälkimmäisiä järjestettiin vemmin esiin yhdistyksen toiminnassa. Näin erityi- vuonna 1972 alkaneen käytännön mukaan myös sesti 1970- ja osin vielä 1980-luvulla. Sitä kuvaa esi- muualla kuin Helsingissä. merkkinä jo sekin, että vuoden 1974 vuosikokous- Molemmissa kokouksissa jatkui entinen kaava: ko- esitelmän aiheena oli ”Yksityisessä työsuhteessa ole- kousasiat tehokkaasti, minkä jälkeen keskityttiin it- vien metsänhoitajien edunvalvonta Akavan piirissä”; se esitelmä- ja keskusteluaiheisiin. Vuosikokoukset ja esitelmä lienee ollut yksi puuduttavimpia yhdistyk- niihin liittyvät esitelmätilaisuudet pidettiin edelleen sen historiassa. Myös yhteistoimintalain valmiste- peräkkäin uittajien kanssa, ja yleensä niin, että vuoro- lu toi yhdistyksen esitelmäohjelmistoon vähemmän vuosin yhdistykset vastasivat esitelmäosuudesta. perinteisiä metsäaiheita. Hajasijoitetuissa syyskokouksissa siirryttiin vuon- Vuonna 1975 alkanut liki neljä vuotta kestänyt na 1972 käytäntöön, että Metsäteho vastasi esitelmä- lama toi jäsenistöön epävarmuutta työpaikkojen säi- osuudesta. Tuolloin Jyväskylässä pidetyn kokouksen lymisestä, mikä osaltaan lisäsi työsuhdeasioitten ko- aihe olikin varsin ajankohtainen, ”Kuitupuun kiinto- rostumista yhdistyksen toiminnassa. Yhtenä ”turva- mittaus”; vuotta myöhemmin Tampereella oli teema- toimena” yhdistys päätti liittyä Suomen Metsänhoi- na ”Kehittyvä puunkorjuu – kehittyvä organisaatio”. tajaliiton ulkojäseneksi. Se merkitsi myös sitä, että Miten hyvin tilaisuuden opit saatiin siirretyksi käy- yhdistys valitsi toimintalinjakseen vaikuttaa jäsen- täntöön, sitä sopii kuitenkin kysyä; ilmeisesti ei eletty tensä edunvalvontaan Metsänhoitajaliiton ja Akavan vielä tehokkuuden ja kustannussäästöjen aikaa. kautta. Yhdistys pyrkikin huolehtimaan siitä, että Vuonna 1974 vastaava opintotilaisuus järjestettiin sen asiantuntevia jäseniä oli riittävästi liiton asian- poikkeavasti, kuten Kahiluoto kertoo: Tuolloin yhdis- mukaisissa elimissä; siinä yhdistys onkin onnistunut tyksemme järjesti taas kerran – tosin 24 vuoden tauon kiitettävästi.

55 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

Kahiluoto kuvailee lamavuosien vaikutuksia yh- Teollisuuden Metsänhoitajien nimeä. MTK:n pelko distyksen jäsenistöön: Levottomuutta lisäsivät lukui- oli niin suuri vielä noina aikoina! – Kuusela esiintyi sat varhaiseläkkeelle siirtymiset, mikä lisäsi aktiivipal- myös yhdistyksen saman vuoden kesäretkeilyllä, Ou- velukseen jäävien työmääriä. Uusien metsänhoitajien lun seudulla; teemana oli metsätalouden merkitys rekrytointi oli lähes olematonta. Tapahtui myös sellais- Pohjois-Suomelle. ta, että perinteisiin metsänhoitajavakansseihin palkat- Tämä Kuuselan pamfletti jäi ainoaksi yhdistyksen tiin opistotason tutkinnon suorittaneita. Teollisuuden tuottamaksi julkaisuksi tänä ajanjaksona. Luonnolli- metsänhoitajien reaaliansiot laskivat. Ehkä tässä on sesti jäsenkirjeitä lähetettiin entiseen tapaan ja myös hieman ylimääräistä dramatiikkaa, sillä laman vai- entistä sisältörikkaampina. Samaten kesäretkeilyjen kutukset jäsenistöön jäivät kokonaisuudessaan mel- retkivihkoset olivat melkoisia tietopaketteja; nehän si- ko vähäisiksi; vieläkään ei ollut tiukan säästölinjan sälsivät retkeilyjen aikana pidetyt alustukset ja esityk- aika. Toki poikkeuksiakin alkoi ilmetä. set. Moni artikkeli olisi ansainnut laajempaakin levi- Vuosi- ja syyskokousten sekä kesäretkeilyjen jär- tystä esimerkiksi ”Metsälehden” tai ”Metsä ja Puun” jestelyjen ohella hallitus toimi monessa muussakin. palstoilla, mutta tuskinpa niitä älyttiin edes näille tar- Se teki tai teetti selvityksiä ja antoi lausuntoja. Esi- jota. Myöskään teollisuuden oma metsälehti ”Teolli- merkiksi vuonna 1977 yhdistys antoi Metsänhoita- suuden Metsäviesti” ei hyödyntänyt yhdistyksen ret- jaliitolle lausunnon Metsä- ja puutalousalan opetus- keilymateriaalia kuten ei myöskään vuosi- ja syysko- suunnitelmatoimikunnan mietinnöstä; toimikun- kouksen esitelmiä. Muutenkin tuntui yhdistyksen ja nassa oli yhdistyksen edustajana ollut Pentti Iisalo. Metsäviestin välillä olevan ”oma hiekkalaatikko”-ajat- Metsänhoitajaliiton omaa lausuntoa varten toimitet- telu, vaikka samoja miehiä istui niin yhdistyksen hal- tu kannanotto oli jonkin verran kriittinen, ja jo sen lituksessa kuin myös Metsäviestin toimituskunnassa alkusanoissa todettiin, että toimikunnan ehdotuk- – tämän kirjoittaja mukaan luettuna. set eivät eräiltä osin vastaa käytännön työelämän tar- peita. Lisäksi hallituksen jäsenet toimivat yhdistyksen edustajina eräissä jäsenyysjärjestöissä ja vastaa- Vuosi 1983 oli Suomessa vissa, kuten SMY:n vuosi- ja syyskokouksissa (jos- ”Metsän Vuosi”, ja yhdistyskin kus myös hallituksessa) sekä Metsätaloudellinen Ai- kakauskirja Oy:n hallituksessa. oli osaltaan mukana vuoden Vuosi 1983 oli Suomessa ”Metsän Vuosi”, ja yhdistyskin oli osaltaan mukana vuoden eri tapahtu- eri tapahtumissa, lähinnä missa, lähinnä jäsenistönsä kautta. Merkittävin oma jäsenistönsä kautta. aktiviteetti oli Metsäviikolla järjestetty esitelmä- ja keskustelutilaisuus Kalastajatorpalla. Suomen Yhdys- pankin sponsoroiman kutsuvierastilaisuuden tähtenä Jäsenistölle Oulun retkeily jäikin ”Metsän Vuoden” oli professori Kullervo Kuusela, joka esitelmöi aihees- ainoaksi anniksi, sillä vuosikokouksen yhteydessä ei ta ”Metsäpolitiikan haasteet 1980-luvulla”. Esitelmä ollut esitelmää – oli uittajien vuoro – ja koska SMY keskusteluineen sai tavallista enemmän palstatilaa tie- oli lopettanut syysmetsäpäivien järjestämisen, yhdis- dotusvälineissä. Esitelmän laajempi versio julkaistiin tyksellä ei ollut myöskään syyskokousta; joulukuus- samanaikaisesti painettuna kirjasena; Tehdaspuun tu- sa 1920 alkanut perinne katkesi. keman ja toimittaman kirjasen painosmäärä oli perä- Myös vuoden 1984 vuosikokouksen yhteydessä jä- ti 6 000. Vaikkeivat Kuuselan näkemykset olleetkaan senet pääsivät kuulemaan uittoesitelmää – mikäli ei- erityisen radikaaleja, ajan henkeä kuvaa kuitenkin vät järjestäneet itselleen vaihtoehtoisohjelmaa. Sitä hyvin se, ettei julkaisuun voitu laittaa julkaisijan, siis vastoin vuotta myöhemmin oli ”omien kykyjen” vuo-

56 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

ro: Metsätehon Jaakko Peltonen piti esityksen ”Puun- mieleenpainuva oli vuoden 1977 retkeily, joka teh- korjuumenetelmien kehittämisvaihtoehdot vuosina tiin reitillä Kemi–Rovaniemi. Toisen päivän metsä- 1985–1990”. Vaikkei kyse ollutkaan mistään ennus- lounaasta tuli osalle porukkaa melkoisen kostea, ja teesta, tällä kertaa toteutuma osoittautui hieman las- eräät muistavat vieläkin, miten Tehdaspuun kenttä kettua ripeämmäksi; aikaisemmin Metsäteho oli ollut vastasi keskuskonttorin haasteeseen; kentän edus- yleensä ylioptimistinen laskelmissaan. taja Pekka Tiililä sai käyttää kaikki puhujanlahjan- Matti Ponnen tultua vuonna 1984 yhdistyksen sa – niitä tunnetusti oli – saadakseen keskuskont- uudeksi puheenjohtajaksi hallitus aktivoitui uuteen torin miehen Finnairin koneeseen Rovaniemellä! – intoon. Asetettiin useita työryhmiä, joista ”hirviryh- Retkeilyillalliset olivat poikkeuksetta aluksi arvo- mä” lienee ollut menestyksekkäin. Ryhmä valmiste- kashenkisiä tilaisuuksia, jotka melkoisen nopeasti li tutkimuspyynnön Metsäntutkimuslaitokselle ai- muuttuivat hyvinkin hilpeä- ja todella metsämies- heesta ”Hirvet ja metsätalous” sekä laati myös ai- henkisiksi illanvietoiksi. heeseen liittyvän julkilausuman, joka myös sai julki- Vuonna 1981 yhdistyksen täyttäessä 70 vuot- suutta. Sitä vastoin Metsänhoitajaliitolle tehdyt esi- ta kesäretkeilyn puitteet olivat tavallista juhlavam- tykset yksityissektorin metsänhoitajien edunvalvon- mat. Retkeily suuntautui puheenjohtaja Henry nan tehostamiseksi taisivat jäädä palkkatiedustelun Kvistin ”kotikunnaille”, Sippolaan ja Repoveden tekemiseen. alueelle, joka viitisen vuotta aikaisemmin oli saa- Kesäretkeilyt säilyivät tänäkin ajanjaksona ”suo- nut ”Hesarin” ansiosta kyseenalaista, joskin aihee- lana” yhdistyksen toiminnassa. Kesäretkeilyn si- tonta julkisuutta. Ohjelma oli vahvasti metsänhoi- jaan alettiin kuitenkin puhua opintoretkeilyistä; topainotteinen – kenties yhdistyksen alkuaikojen se helpotti etenkin nuorempien jäsenten osallis- muistoksi. Ensimmäisen päivän aiheena oli ”Met- tumismahdollisuuksia. Ne järjestettiin lähes poik- sänuudistamisen vaihtoehtoiset toimenpideketjut” keuksetta yhdessä Uittajainyhdistyksen kanssa, joja toisen päivän ”Nykyisen metsätalouden suh- ten useimmilla retkeilyillä uittoasiat olivat tavalla de luonnonhoitoon”. Aihevalinnoista huolimat- tai toisella esillä. Mutta muuten retkeilyillä pyrit- ta osanotto retkeilylle oli ennätyssuuri. Kahiluoto tiin keskittymään kahteen-kolmeen aiheeseen; ai- kirjoittaa retkeilystä mm: Kesällä 1981 oli ikimuis- na ei tässä onnistuttu, eikä se ollut tarpeellista- tettava 70-vuotisretkeily. Tuota retkeilyä ja noi- kaan. Yhden aiheen ympärille rakennetut retkei- ta kahta päivää kaikkine eri tilaisuuksineen emme lyt eivät toimineet tuolloinkaan. Ammattiasioiden me mukana olleet unohda koskaan. Päivien asiasi- lisäksi kulttuuri sen eri muodoissaan oli mukana sällön pätevyyttä, vaativien järjestelyjen kitkatonta ohjelmassa; käytiin joskus jopa kirkoissakin. Myös luistoa ja juhlatilaisuuksien puitteita ja tunnelmaa metsä- ja sotahistoriaa tarjottiin monella retkeilyl- on vaikea ylittää. Kirjoittaja ei varmaankaan liioit- lä, ja usein vierailtiin teollisuuslaitoksissa, muual- tele ainakaan järjestelyjen osalta. Toimihan retkei- lakin kuin metsäteollisuudessa. lyn johtajana toinen Kymin ”retkeilykorkeakou- Hyvä trahteeraus kuului edelleenkin retkeily- lun” kasvatti, Nils Bützow; niinpä tehdaspuulaiset jen perusilmeeseen; sen mahdollistivat metsäyhti- joutuivat töihin ja osakkaat maksoivat viulut! öiden vielä melko itsenäisesti toimineet metsäosas- Retkeilyn yhteydessä Lauri Korhonen esitte- tot, ”yhteisrahoitteiset” uittoyhdistykset , metsäko- li kirjoittamansa yhdistyksen 70-vuotishistoriikin, nevalmistajat sekä muut sponsorit. Metsälounaat joka keskittyi 20 viimeksi kuluneeseen vuoteen ja olivat tuolloin vielä muodissa, kuten myös metsä- joka oli sisällytetty myös retkeilyvihkoseen. Korho- kahvitkin. Ja kun elettiin sivistynyttä aikaa, ruo- nen totesi persoonallisessa esityksessään yhdistyk- karyypyt kuluivat lähes poikkeuksetta lounaskult- sen alkuperäisten tavoitteiden, hyvän toverihengen tuuriin, joskus jopa lähes ylenpalttisesti. Erityisen ja ammattitaidon sekä myös ammattitaidon ko-

57 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

hottamisen säilyttäneen hyvin asemansa kulunei- Suomen metsänparannuspiirin päämetsänhoitaja – den 20 vuoden aikana. Ylimetsänhoitaja kiinnitti osallistui keskusteluun tyrmäten metsätraktorin pa- huomiota myös teollisuuden metsänhoitajien työ- remmuuden maataloustraktoriin verrattuna ja työ- tehtävien monipuolistumiseen kuin myös erikoistu- paikkojen luojana. miseen, mikä osaltaan oli asettamassa lisävaatimuk- Vuonna 1984 retkeiltiin Savonlinnan ympäristös- sia jäsenistön ammattiosaamiseen. Korhonen totesi sä, ja pääteemoina olivat koivu sekä uitto. Retkeily- tähän kuitenkin optimistisesti: Mutta tietämyksemme päivällinen nautittiin Olavinlinnassa, jonne saavut- ja kehityksemme rajahan on kaukana. tiin juhlavasti tervahöyry Mikolla. Sen kunniaksi yh- Tämä, niin kuin useat muutkin yhdistyksen ret- distys oli laatinut Mikosta ihan painetun ja seikka- keilyt, noteerattiin näkyvästi lehdistössä, nimen- peräisen esitteen. – Vuoden 1985 retkeily, viimeinen omaan maakunta- ja paikallislehdissä. Ehkä suu- ennen yhdistyksen 75-vuotisjuhlia suuntautui Keski- rimman huomion sai osakseen vuoden 1983 ret- Suomeen. Teemana oli Kehittyvän metsäteollisuuden keily Oulun ympäristössä. Pääesitelmöitsijänä ollut puunhankinnalle asettamat vaatimukset. professori Kullervo Kuusela, esitelmöi Pohjois-Suo- Vuonna 1986 yhdistys täytti 75 vuotta. Tapahtu- men metsätalouden näkymistä. Professori uhkaili maa juhlittiin, kuta kuinkin samalla kaavalla, kuten 4 500 työpaikan menetyksellä, mikäli Perä-Pohjo- 25 vuotta aiemmin: järjestettiin juhlat sekä julkais- lan hakkuumääriä joudutaan supistamaan; toisaal- tiin historiikki. Molempia varten asetettiin hyvis- ta hän lupasi 700–800 uutta työpaikkaa tehoste- sä ajoin työryhmät, jotka myös onnistuivat tehtävis- tulla metsänhoidolla ja metsänparannuksella. Esi- sään. Jaakko Kahiluodon kirjoittamasta historiikista telmänsä lopussa hän innostui ”sotimaan” hankin- tuli ansiokas, vaikkei saanutkaan riittävästi ansaitse- tahakkuita ja maataloustraktoreita vastaan todeten maansa kiitosta. mm, että saarnamiehet ovat ylläpitäneet kohtalokas- Itse juhla pidettiin 25. syyskuuta ja se koostui ta harhakuvaa, jonka mukaan vain metsänomistaji- kolmesta tapahtumasta: oli juhlaretkeily, juhlakoko- en omat hankinnat ja metsänhoitotyöt pitävät maa- us sekä juhlaillallinen. Juhani Järvisen johdolla to- seutua asuttuna. Tämä myytti on tuhottava ja saata- teutettu retkeily oli poikkeuksellisesti vain ”päiväret- va yleinen mielipide ymmärtämään, että myös met- ki”. Se suuntautui Länsi-Uudellemaalle ja teemana sureilla, metsäkoneiden käyttäjillä ja huoltajilla sekä oli ”Puunhankinta ja metsien käsittely taajama-alu- koneurakoitsijoilla on täydet ihmisoikeudet olla maa- eilla”, josta pääesitelmän piti Leo Erlund. ”Metsän- kunnan kansalaisia. hoitajassa” todettiin retkeilystä, että Siuntion kylpy- Kuuselan teesit saivat runsaasti palstatilaa ja re- län ja Hvitträskin alueelle suuntautunut retkeily osoit- päiseviä otsikoita niin Kainuun kuin Perä-Pohjolan ti, että teollisuus on huolestunut astutustaajamien tun- lehdissä. Päivää myöhemmin niin Kainuun Sanomat tumassa sijaitsevista metsistä. Puuta ei myydä näiltä kuin Pohjolan Sanomat käsittelivät pääkirjoituksis- alueilta tarpeeksi. saan Kuuselan esitelmää vahvan kriittisesti ja uskoi- Juhlakokous pidettiin Säätytalolla. Huomionosoi- vat näin kärjistettyjen kannanottojen tekevän hal- tusten jälkeen Jaakko Kahiluoto esitteli historiikkin- laa metsäteollisuudelle. Ei metsämiestenkään maa- sa. Kokouksen jälkeen siirryttiin Marskiin illalliselle, ilma saa olla niin mustavalkoinen kuin Kuusela esit- joka poikkesi aiemmista mm. ainakin siinä, että pu- tää. Viisaus ja tyhmyys eivät keskity niin täydellisesti kukoodiksi riitti tumma puku. Illallisohjelmaan kuu- kuin Kuusela tuntuu väittävän, kirjoitti Kainuun Sa- lui puheiden ja tanssin ohella metsäylioppilaiden (11 nomat, ja Kemin kollega päätti kritiikkinsä: Tutki- forstipojan ja -tytön) esittämä teollisuuden metsän- muslaitoksessa johtavalla paikalla olevalta odotetaan hoitajien pukukavalkadi 1800-luvun metsäherrois- muutakin kuin teollisuuden hätäkellojen soittamista. – ta nykyaikaan. Väkeä riitti kaikkiin juhlatilaisuuksiin Luonnollisesti myös Lauri Vaara – tuolloin Koillis- sopivasti.

58 i Ensimmäiset 75 vuotta i Ensimmäiset 75 vuotta

70-vuotisretkeilyn lounas järjestettiin perinteisellä kaavalla (mm. snapsit ja kansallispukuiset tarjoilijat) Sippolan metsä- koululla; sateeseenkin oli varauduttu, mutta sellaista ei saatu; harvoin sade onkin ollut yhdistyksen retkeilyjen kiusana.

Yhdistyksen hallituksen kokous Kymi Kymmene Oy:n neuvottelutiloissa Eteläesplanadi 2:ssa 15. helmikuuta 1982. Va- semmalta Ilkka Kallio (h 70), Aarne Elovainio (h 54), Juhani Jukola (h 57), sihteeri Pekka-Juhani Kuitto (H 73), puheenjohtaja Henry Kvist (h 45 ii), Tapani Lassila (h 56) ja Antero Koskinen (h 67). Olavi Aulamo (h 47) jää kuvan ulkopuolelle (näkyy vain kokouspaperit Lassilan takana), kuten myös kuvan ottaja Esko Pakkanen (h 63).

59 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Vuosi 1986 Suomen metsissä Suomen taloushistoria on laajemmin ja syvemmin kuin ehkä missään muualla metsän hyväksikäytön historiaa, totesi Suomen Metsäteollisuuden Keskus- liiton toimitusjohtaja Matti Pekkanen VAPO:n Hankasalmen sahan 70-vuotisjuhlissa. Mitään juhlavuotta ei vuonna 1986 maamme metsäteollisuudessa kuitenkaan eletty, vaan taantumaa, mikä näkyi niin tuotannossa kuin puun käytössä. Kuitenkin vuoden loppua kohden elettäessä näkymät alkoivat muuttua hieman paremmaksi. Metsäpuolen uutinen oli, että metsänomistajien ja teollisuuden kesken saatiin tehdyksi uusi hintasopimus, ja vielä alenevin hinnoin. Paljon muutakin ehti metsissä tapahtua.

itä muistamme vuodesta 1986? Ehkä Olof Metsäteollisuudessa takkuista, MPalmen murhan tai Tshernobylin ydinvoima- sahoilla vaikeinta laonnettomuuden, ehkä sen että IBM esitteli maail- Myös metsäsektori koki monenlaista, ei ainoastaan man ensimmäisen kannettavan tietokoneen, tai sen, Teollisuuden Metsänhoitajien 75-vuotisjuhlia, jois- että Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan nimit- ta on kerrottu edellä. Kokonaisuudessaan vuotta voi ti Libyan Muammar Gaddafia ”Lähi-idän hulluksi pitää lähes ”normaalina”: oli myötä- ja vastoinkäy- koiraksi”. Paljon muutakin tapahtui maailmassa. misiä. MTK:n vuosikertomuksessa kuvattiin metsä- Niin myös Suomessa. Maamme liittyi vuoden teollisuuden kehitystä seuraavasti: Vuonna 1985 al- alussa Eftan täysivaltaiseksi jäseneksi, ja tammi- kanut metsäteollisuuden viennin kasvun hidastuminen kuussa jaettu Finlandia-palkinto meni Jörn Don- jatkui kertomusvuoden alkupuoliskolla. Öljyn hinnan nerille (”Isä ja pojat”). Keväällä oli lähes seitsemän alenemisen johdosta länsivienti alkoi kuitenkin vuoden viikkoa kestänyt virkamieslakko, ja elokuussa ko- loppupuoliskolla elpyä ja vientihinnat vahvistua joi- ettiin Mikkelin panttivankidraama. Syksyllä hau- denkin tuotteiden osalta. Vuoden alkupuoliskon epä- dattiin presidentti Urho Kekkonen, ja pääministe- edullisesta kehityksestä johtuen metsäteollisuuden vien- ri Kalevi Sorsa arvosteli hallituskumppaniaan kes- nin määrän kasvu jäi vajaaseen 2 %:iin. Keskimää- kustapuoluetta ja sen puheenjohtajaa, ulkominis- räisestä vientihintatason alenemisesta johtuen viennin teri Paavo Väyrystä punamultayhteistyön tuhoami- arvo jäi prosentin verran edellisvuotta alhaisemmaksi. sesta ja presidentti Kekkosen poliittisen perinnön Metsäteollisuuden viennin arvo oli 30,1 mrd. mk eli tuhlaamisesta. Hiihtäjä Marjo Matikainen valittiin 36,5 % kokonaisviennin arvosta. vuoden urheilijaksi, ja näyttelijä Kristiina Halkola Myös Enso-Gutzeitin kertomuksessa vuotta ku- Demokraattisen vaihtoehdon (Deva) puheenjohta- vattiin koko lailla samaan tapaan: Metsäteollisuuden jaksi; hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuo- suhdannekuvan heikkeneminen päättyi vuoden 1986 luejohtaja. Vuoden viimeisenä päivänä Paavo Ni- alkupuolella, ja tilauskanta palautui vuoden jälkipuo- kula nimitettiin Suomen ensimmäiseksi tasa-arvo- liskolla normaaliksi. Tuotteiden hintataso nousi vain valtuutetuksi. lievästi johtuen kireänä jatkuneesta kilpailutilanteesta.

60 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Dollarin vahvistuminen heikensi osaltaan pohjois- senttia. Myös useimpien muiden tuoteryhmien vien- maisten metsäyhtiöiden kilpailuasetelmaa pohjois- tihinnat alenivat tai säilyivät ennallaan. Ainoastaan amerikkalaisiin kilpailijoihin nähden. kuusisahatavaran hinta oli keskimäärin 6 % edellis- Sahateollisuuden kriisi jatkuu, otsikoi Suomen Sa- vuotta korkeampi. Vaikka mäntysahatavaran hinta hanomistajayhdistyksen Riitta Kerminen artikkelin- aleni suunnilleen saman verran, silti männyn vien- sa ”Metsässä ja Puussa” maaliskuussa. Hänen mu- tihinta oli 100 mk/m3 eli lähes 15 % kuusta korke- kaansa edellisvuonna oli sahatavaran tuottaminen ampi. Paperin, kartongin ja jalosteiden osuus metsä- ollut tappiollisinta juuri Suomessa, eikä toivoa juu- teollisuuden viennistä oli kaksi kolmasosaa. ri ollut paremmasta. Siitä huolimatta, että tällä het- Kuten MTK:n katsauksesta ilmeni, käänne pa- kellä kysynnän kasvun arvioidaan olevan 2 %:n luok- rempaan tapahtui kesällä. ”Metsä ja Puu” saattoi- kaa, ei hintatason merkittävään nousuun näy mahdol- kin otsikoida marraskuun numerossaan Metsäteol- lisuuksia muutoin kuin tarjontaa rajoittamalla. Suo- lisuuden näkymät lupaavat. Lehden haastatteleman mella ei Kermisen mukaan ollut varaa tuottaa enem- Keskusliiton Hannu Valtasen mukaan myös pitem- pää kuin 7,0 milj. m3, josta 4,5 milj. m3 vientiin. män aikavälin näkymät olivat kasvusuuntaiset; näin – Kermisen ennuste osui nappiin: sahatavaran tuo- ainakin FAO:n vuoteen 1995 ulottuvan ennusteen tanto oli 7,1 milj. m3 ja vienti 4,6 milj. m3. Viennin perusteella ja erityisesti sellu- ja paperiteollisuudes- osuus tuotannosta oli siis 64 %. sa. Paperikoneita tullaan siten jatkossa käynnistämään Maaliskuun alussa Helsingissä pidetty sahateol- maailmassa varsin monia. On selvää, että me suomalai- lisuuskonferenssi sai ”Maaseudun Tulevaisuuden” set otamme osuutemme tästä kasvusta. Näin myös ta- (”MaasTulli”) otsikoimaan: Yhteiskunnan annetta- pahtui, mutta miten viisasta se oli, sitä voi kysyä näin va sahoille tekohengitystä. Samalla aukeamalla Sata- jälkikäteen. Toki useimmat vuoden 1986 jälkeen kunnan Metsänhoitoyhdistysten Liiton puheenjoh- Suomessa käyntiin lähteneistä uusista tai peruskorja- taja Leo Ellilä julisti, ettei tukin hinta ollut syynä tuista paperikoneista ovat edelleen tuotannossa. sahojen kurjuuteen, vaan Suomen korkea korkotaso, Intoa teollisuuden kapasiteetin kasvattamiseen Ruotsiin verrattuna korkeammat kuljetuskustannukset, oli myös puuntuottajapuolella. Joulukuun alussa pi- verotus ja huono työn tuottavuus sahoilla. Ellilä myös detyssä ”Aulangon puuhuutokaupassa” metsätalou- epäili ruotsalaisia paremmiksi myyntimiehiksi. temme suurin huoli oli MTK:n Juhani Viitalan mu- Tuolloin elettiinkin korkeiden korkojen aikaa. Suo- kaan siinä, laajennetaanko metsäteollisuuttamme men Sahojen Ilkka Pöyhönen kertoi itsenäisten sa- riittävästi hakkuumahdollisuuksien kasvun edellyt- hojen joutuneen maksamaan lainoistaan 15–17 %:n tämällä vauhdilla. Kokonaisuudessaan metsäteollisuu- korkoja, pahimmillaan yli 20 %. Eikä OKO:n pan- den pitkän ajan keskimääräinen investointivauhti olisi kinjohtaja Olli Puntila tätä kiistänyt eikä luvannut tarpeen kaksinkertaistaa. Keskusliiton Yrjö Hassi ha- korkojen laskevan ennen kuin sahat itse lähtevät kehit- lusi kuitenkin hillitä Viitalan intoa: Hakkuumahdol- tämään markkinointiaan ja puun hinnoissa tullaan sa- lisuuksista ja puun markkinoille tulosta tulee olla jol- haajia vastaan; jälkimmäinen toive osin toteutuikin. tinenkin varmuus, ennen kuin miljardi-investointei- Sahatavaran vienti väheni eniten, eli 7 % edellis- hin uskalletaan lähteä. Hassin varoittelua eivät hä- vuodesta. Levyjen vienti kasvoi jonkin verran, lastu- nen esimiehen esimiehensä tainneet kuitenkaan ko- levyn peräti viidenneksellä. Markkinasellun, jonka vin hyvin noudattaa. osuus maamme sellun tuotannosta (4,7 milj. t) oli Myös muiden metsätuotteiden vuotta 1987 kolmannes, vienti väheni hieman, samaten paperin, koskevat markkinanäkymät olivat Valtasen mu- joskin kehitys vaihteli eri paperilaaduissa. Kartonkia kaan lupaavat – sahateollisuutta lukuun ottamatta. ja sen jalosteita vietiin kymmenisen prosenttia edel- Yhtenä syynä sahateollisuuden ahdinkoon oli Kes- lisvuotta enemmän, mutta hinnat alenivat pari pro- ki-Eurooppaan rakennettu uusi, 2 milj. m3:n tuo-

61 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

tantokapasiteetti. Valtaosa siitä oli rakennettu Sak- ta vaihteli melkoisesti. Vuonna 1986 elettiin aikaa, saan ja paljolti valtion subventoiden turvin – vas- jolloin keräyspaperia oli liikaa. Se johtui paljolti sii- toin EU:n sääntöjä. tä, että maamme siihen saakka keräyspaperin suurin Metsäteollisuuden kannattavuus oli vielä edel- käyttäjä, Tampellan Inkeroisten kartonkitehdas, oli lisvuonna ollut vähintäänkin tyydyttävä; silloin oli lopettanut sen käytön kaksi vuotta aiemmin. Vaik- ”Uusi Suomi” rankannut metsäyhtiöittemme eliit- ka kotikeräystä rajoitettiin, ”jätepaperivuori” vain tiin koko lailla yllätyskolmikon eli Kaukaan, Yhty- kasvoi, ja sitä pyrittiin hävittämään viennillä. Näin- neet ja Kajaanin. Vuonna 1986 oli toisin, tulokset hän oli Suomessa aiemmin menetelty voivuorenkin eivät nousseet kovin kummoisiksi: käyttökate oli kanssa, mutta vienti osoittautui nytkin yhtä huo- metsäteollisuudessa keskimäärin 12 %, mutta tu- noksi liiketoimeksi. Ongelma ratkesi vähitellen, kun los ainoastaan 0,8 % liikevaihdosta! Sellu- ja pa- Yhtyneet Paperitehtaat ilmoitti seuraavana vuonna periteollisuuden kannattavuus oli selvästi parem- rakentavansa Kaipolaan suuren siistauslaitoksen sekä pi kuin mekaanisessa, jonka käyttökate jäi noin 1 uuden, kierrätyskuitua käyttävän paperikoneen. %:iin. Valtanen muistikin – Lauri Kirveen henges- sä – tähdentää alan kilpailukyvyn merkitystä. Mei- dän pitää jatkossa erityisesti valvoa, että emme pääs- Puun ohella jätepaperi tä kilpailukykyämme heikkenemään. Koska kansain- välinen inflaatio on alhaisella tasolla, ovat kotimai- (sittemmin keräyspaperi) oli set kustannustekijät tässä suhteessa avainasemassa. Metsäteollisuutemme kaikista kustannustekijöistä pe- tullut kartonkiteollisuuden räti 85 % on kotimaista alkuperää. Varoitus unoh- raaka-aineeksi jo sotien välillä. tui nopeasti tai ainakaan siitä ei piitattu: kun seuraavana vuonna alkoi ennustetusti mennä hieman paremmin, puun hintoja nostettiin 7 %:lla ja paperiteollisuuden palkkoja suunnilleen yhtä paljon. Investointeja, tutkimusta ja kartelleja Vaikka näkymät alkoivatkin kesällä hieman kir- Kuitenkin metsäteollisuudessa investoitiin: vuoden kastua, Metsäliiton Teollisuuden toimitusjohtaja Eb- investoinnit kohosivat Keskusliiton tilaston mukaan be Sommar sanoi Kauppalehdessä suoraan, että de- noin 4 mrd. markkaan, mikä oli 1980-luvun keski- valvaatiolle ei vaihtoehtoa. Tähän myös Enson Pent- tasoa eli kymmenes liikevaihdosta. Valtaosa oli uuti Larvio oli valmis yhtymään. Devalvaatio tulikin, sintainvestointeja, kuten Kuusanniemen selluteh- mutta vasta vuoden 1987 syksyllä. – Lisäksi Som- taan sekä Kaukopään, Kemin ja Simpeleen karton- mar totesi vielä ”Hesarissa”, että konsensus on tullut kikoneiden uusinnat. Kemin kraftlainerikoneen ka- kalliiksi metsäteollisuudelle. Tällä hän tarkoitti ennen pasiteetti nousi uudistusten ansiosta lähes 300 000 kaikkea palkkojen nousua ja työajan lyhentymistä. tonniin ja koneella pystyttiin valmistamaan nyt myös Tähän lehti jatkoi: Puun hintaa hän ei sentään keh- white top-laineria. Simpeleen taivekartonkikone, dannut arvostella – onhan Metsäliitto metsänomistaji- tuo kuuluisa ”maailman pisin kartonkikone” oli läh- en keskinäinen yritys. tenyt käyntiin vuonna 1970, ja nyt tehdyillä uudis- Puun ohella jätepaperi (sittemmin keräyspape- tuksilla koneen kapasiteetti nousi yli 100 000 ton- ri) oli tullut kartonkiteollisuuden raaka-aineeksi jo niin ja ennen kaikkea kartongin laatu parani. Myös sotien välillä. Sen käyttö oli alkanut lisääntyä soti- paperikoneita uusittiin monella tehtaalla, mm. Kot- en jälkeen, mutta vielä 1970- ja 1980-luvulla, jol- kassa ja Voikkaalla. loin kierrätettyä kuitua oli alettu käyttää myös pape- Oli joukossa uusinvestointejakin: Suomen en- rinvalmistuksessa, keräyspaperin kysyntä ja tarjon- simmäinen kemihierrelaitos (70 000 t) lähti käyn-

62 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

tiin Serlachiuksen Lielahden tehtaalla, ja Kajaaniin vuotta, Kaukaan vaneritehdas 60 vuotta, Olavi Räsä- valmistui uusi hierrelaitos. Myös kaksi uutta pape- nen Oy 40 vuotta sekä Enson Tainionkosken tehtaat rikonetta tilattiin, hienopaperikone Äänekoskelle ja 25 vuotta. Oli varmaan muitakin onniteltavia. lwc-kone Kaipolaan. Enson Uimaharjun selluteh- Metsäteollisuuden tutkimus- ja tuotekehityskus- dasta ryhdyttiin laajentamaan ja samalla voimistui- tannukset olivat noihin aikoihin 0,5 % alan liikevaih- vat puheet paperitehtaan rakentamisesta selluteh- dosta, kun esimerkiksi Ruotsissa ja USA:ssa panostus taan yhteyteen; toteutumaton toive, mutta muuten oli liki kaksinkertainen. Vertailu kirvoitti arvostelua, Uimaharju koki vielä uuden tulemisensa 1990-lu- jonka metsäteollisuus pyrki tuolloin (ja myöhemmin- vun alkuvuosina. – Veitsiluoto taas lopetti sanoma- kin) kumoamaan. Keskusliiton Pertti Laine tähdensi, lehtipaperin valmistuksen, eikä ollut ainoa yhtiö, jo- että todellisuudessa metsäteollisuuden t&k-panostus ka meni tähän suuntaan 1900-luvun loppuvuo- oli enemmän kuin kaksinkertainen virallisiin tilastoi- sina. – Myös mekaanisessa metsäteollisuudessa ra- hin nähden, koska merkittävä osa alan tutkimustyös- kennettiin uutta ja modernisoitiin vanhaa, kuiten- tä tehtiin niin konepajateollisuudessa kuin myös jä- kin selvästi vähemmän; Metsäliitto uusi Metsä-Sai- sentehtailla tuotannon yhteydessä; isoimmilla metsä- maan sahan sekä Rauma-Repola käynnisti sahojensa yhtiöillä oli myös omat tutkimusosastonsa. Laineen uusintaohjelman, joka kuitenkin päättyi aika erikoi- mukaan oikea t&k-luku oli 370 milj. markkaa viral- sella tavalla, kuten kohta kerrotaan. lisen 171 miljoonan sijaan. Osa investoinneista oli muita kuin tuotannolli- Valtaosa metsäteollisuuden tutkimuksesta tehtiin sia: esimerkiksi Mänttään valmistui biologinen jäte- metsäyhtiöiden omistamassa Keskuslaboratoriossa, vesien puhdistamo, ja samaten Enson vanhan pää- jonka liikevaihto nousi yli 60 milj. markkaan ja joka konttorin entisöinti Kotkassa. Tämä Arkkitehtitoi- työllisti noin 300 henkeä. Tutkimusten kirjo oli laaja, misto K. Lindahlin ja W. Thomén suunnitteleman mutta yhtään merkittävää keksintöä ei KCL:ssä tiet- ja vuonna 1904 valmistuneen upean konttorin en- tävästi tehty tuonakaan vuonna. Mm. koivusellu oli tisöinti oli merkittävä kulttuuriteko. Enso käynnis- tutkimuksen kohteena, olihan lehtipuusellujen käyt- ti myös 120-vuotishistoriansa kirjoitustyön hyvis- tö paperinvalmistuksessa huimasti lisääntymässä. Jan- sä ajoin ennen vuoden 1992 merkkivuotta. Se kan- Erik Levlin totesi ”Paperi ja Puussa”, että koivusellun nattikin, sillä tästä Jorma Ahvenaisen kirjoittamasta tekniset ominaisuudet olivat vielä toistaiseksi maini- teoksesta (monine oheisjulkaisuineen) tuli yksi par- ot muihin lehtipuuselluihin verrattuna, mutta Iberi- haita yrityshistorioitamme. an niemimaan eukalyptussellusta oli tullut kova haas- Teollisuudessa juhlittiin merkkivuosia. Yhtynei- taja koivusellulle. Kilpailu oli kiristymässä, etenkin den Paperitehtaitten Tervasaaren sulfaattitehdas täytti kun myös Brasilia oli tullut eukallaan Euroopan sel- 100 vuotta. Valmistuessaan tehdas oli ollut lajissaan lumarkkinoille. Levlin joutuikin toteamaan koivum- maailman ensimmäisiä ja Suomen ainoa sulfaattiteh- me mahdollisuuksista melko vaisuun henkeen: Raa- das vuoteen 1902 saakka; tehdas oli lähtenyt käyn- ka-ainekustannuksemme rajoittavat kilpailukykyämme tiin jo vuonna 1880, mutta ensimmäiset kuusi vuotta selvästi. – VTT puolestaan vastasi valtaosasta mekaa- sellua tuotettiin soodamenetelmällä. Sulfaatti löi it- nisen metsäteollisuuden tutkimustyöstä. Lisäksi ko- sensä läpi kunnolla vasta 1930-luvun jälkipuoliskol- ne- ja laitevalmistajilla, mihin Lainekin viittasi, oli la, jolloin valmistuivat Enso-Gutzeitin Kaukopään keskeinen rooli koko metsäteollisuuden kehittämi- ja Oulu-yhtiön Nuottasaaren sulfaattitehtaat; sulfaa- sessä; sama koski tietysti myös metsäkoneita. Mekaa- tin tonnimäärät ylittivät sulfiitin vasta 1960-luvul- niselta puolelta kannattaa mainita erityisesti lahtelai- la. – Tervasaaren 100-vuotisjuhlan ohella Lohjan Pa- nen Raute-yhtiö, jonka kehittämät vaneriteollisuu- peri Oy täytti 80 vuotta (laskettuna Lohjan selluteh- den huippukoneet erityisesti olivat jo tuolloin levin- taan perustamisesta), VAPO:n Hankasalmen saha 70 neet maailmalle.

63 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Vaikka määrällisesti t&k-toimintaa oli vähän, se jestelmän perusaksioomana lienee ollut, että koti- oli kuitenkin osin laadukasta. Sitä kuvastaa sekin, maan puuvarat olivat täydessä käytössä eikä puuta että Johan Gullichsen sai ensimmäisenä suomalais- riittänyt uusinvestoinneille. Siksi niitä oli säännös- tutkijana Marcus Wallenberg -palkinnon. Gullich- teltävä. Voi kuitenkin kysyä, olivatko edes hakkuu- senin keksinnöt (mm. keskipakois- eli MC-pump- mahdollisuudet täydessä käytössä? Myös jatkuvasti pu) kohdistuivat selluteollisuuden laitteisiin, joiden kasvava puun tuonti tarjosi merkittävän lisän teolli- avulla pystyttiin vähentämään sulfaattiprosessin ym- suuden puuhuoltoon. päristöhaittoja sekä säästämään energiaa. – Yhtynei- MTK suhtautui investointien säätelyjärjestelmään den Paperitehtaiden tarravalmistaja Raflatec puo- kaksijakoisesti. Juhani Viitalan mukaan aluksi ol- lestaan sai Tasavallan presidentin vientipalkinnon. tiin sen takana, koska uhkana nähtiin muutoin am- (Tämä globaali tarrantuottaja on silti edelleen hen- mattiyhdistysliikkeen ja poliitikkojen tai valtiovallan gissä!) mukaantulo sääntelyyn. Suhtautuminen kuitenkin Tutkimustyön tuloksia levitettiin tehdasväen tie- muuttui, kun MTK:n ja Metsäliiton ajama Kaskis- toon eri tavoin, mm. erilaisissa kokouksissa ja kong- ten sellutehdas joutui hakemaan rakentamislupansa resseissa. Vuoden isoimmat kotimaiset tapahtumat ”keittiön kautta”. Kun sääntelyjärjestelmän haitalliset olivat mekaanisen metsäteollisuuden automaatiopäi- vaikutukset alettiin kokea kärjekkäinä, MTK:n tahol- vät Lahdessa sekä selluteollisuuden valkaisusympo ta ryhdyttiin voimakkaasti kritisoimaan teollisuuden siumi Porissa. Lisäksi Helsingissä järjestettiin kan- sääntelyjärjestelmää, ja kritiikki jatkui 1980-luvulla. sainvälinen Eucepa-symposium, jonka teemana oli Aiheuttiko järjestelmä hallaa? Ehkä, mutta jos se ympäristönsuojelu massa- ja paperiteollisuudessa. Ta- auttoikin lievästi rajoittamaan ylikapasiteetin raken- pahtuman merkeissä ”Paperi ja Puu” julkaisi Walde- tamista, tuo ”virhe” ehdittiin myöhemmin monet ker- mar Jensenin laajan artikkelin Environmental Trends rat korjaamaan! Muutama hanke saattoi jäädä toteutu- in the Finnish Pulp and Paper Industry. matta tai viivästyä kohtuuttomasti, ja ainakin tarpee- tonta paperityötä jouduttiin tekemään viljalti. Järjestel- Investointiluvat edelleen mä kaatui omaan tarpeettomuuteensa vuonna 1988. ”tiskin alla” Vuoden aikana keskusteltiin (jos sellaista ilmaisua Metsäteollisuuden Keskusliiton ja Suomen Pankin voi käyttää) niin saha- kuin selluteollisuuden tulevai- välinen sopimus metsäteollisuuden investointien ra- suudesta, joista molemmista esitettiin duubioita. Sa- joittamisesta oli vielä vuonna 1986 voimassa. Tä- hapuolella ylikapasiteetti todettiin alan suurimmak- män vuonna 1970 tehdyn sopimuksen mukaisesti si ongelmaksi. Silti sahauskapasiteettia pyrittiin pi- Keskusliiton jäsenet sitoutuvat täten olemaan aloitta- kemminkin lisäämään kuin vähentämään; tämä koski matta sellaisia investointeja, jotka edellyttävät puuraa- niin Suomea kuin kilpailijamaita. Joku poikkeuskin ka-aineen tai ostosellun lisättyä käyttöä sekä pidätty- oli: Jos kaikki vähentäisivät sahojaan yhtä lailla kuin mään niiden toteuttamista tarkoittavista toimenpiteis- me, ylikapasiteetti olisi nopeasti pois päiväjärjestyksestä, tä ennen kuin Keskusliitto tai sen asettama sovittelu- totesi Kalevi Koskinen ”Paperi ja Puussa”. Koskisen lautakunta on jäsenen hakemuksesta tai Suomen Pan- Oy olikin lakkauttanut yli 20 sahaa (useimmat mel- kin pyynnöstä antanut Suomen Pankille lausuntonsa ko pieniä) eri puolilla maata 10–15 vuoden aikana, ja ko. hankkeesta, ja Suomen Pankille on varattu tilai- keskittynyt levyteollisuutensa kehittämiseen. suus lausua käsityksensä asiasta. Pankki oli mukana, Sellupuolella ongelmana oli kannattavuus (sitä se koska ulkomaiset luotot olivat vielä tuohon aikaan toki oli sahoillakin). Jaakko Pöyryn Sten von Troil Suomen Pankin luvalle alistettuja. puhui asiasta paperi-insinöörien kokouksessa ja to- Investointilupajärjestelmä oli ”outo lintu” mark- tesi johtopäätöksinään mm: Korkea puun hinta sekä kinataloudessa, johon kuuluu myös riskinotto. Jär- työn alhainen vuotuinen tuottavuus ovat johtaneet sii-

64 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

hen, että varsinkin pitkäkuituisen sellun, mutta toden- kinoinnin yksikkökustannuksia ja lisäsi myyntityön te- näköisesti myös jo lyhytkuituisen sellun valmistus voi hokkuutta. Yksittäisille yrityksille olisi ollut vaikea pi- tulevaisuudessa kannattaa Suomessa vain huipputekno- tää yllä maailmanlaajuista myyntiverkostoa, jollaisen logiaa soveltavissa vähintäin 350 000 t/a valmistavis- yhdistykset olivat rakentaneet. Myyntiyhdistykset tar- sa yksilinjaisissa tehtaissa. Vuoden 1986 jälkeen Suo- josivat muitakin etuja, kuten hintavakauden ja riski- meen rakennettiin kaksi uutta sellutehdasta (Enocell en jakautumisen. Haitaksi luettiin taas tehtaiden it- ja Metsä-Rauma), molemmat asetettua suositusrajaa senäisyyden ja asiakasyhteyksien ainakin osittainen suurempia. – Troilin neuvo selluteollisuuden kan- menettäminen; siksi myyntiyhdistyksiin oli alettu nattavuuden parantamiseksi oli integrointi paperi- kohdistaa entistä enemmän kritiikkiä, eivätkä isot tai kartonkiteollisuuteen. yhtiöt enää olleet täysipainoisesti mukana niiden Paperiteollisuuden neljä myyntiyhdistystä eli toiminnassa. Enso oli eronnut jo 1950-luvulla osas- kartellia (Finncell, Finnpap, Finnboard ja Conver- ta yhteistyötä, ja vuonna 1986 myös sanomalehti- ta) jatkoivat toimintaansa, tosin heikentynein voi- paperi otettiin pois Finnpapin myynnistä; myös Ky- min. Oltiinpa näiden kartellien ”hovikelpoisuudes- mi oli hienopaperin osalta poissa Finnpapista. ta” mitä mieltä tahansa, ne olivat mahdollistaneet Finnpapin ympärillä käytiin poikkeuksellinen yh- Suomen nousun merkittäväksi metsäteollisuustuot- teenotto, kun Enson toimitusjohtaja Pentti Salmi teiden vientimaaksi. Niklas Jensen-Eriksen tiivistää haukkui alan omassa lehdessä ”Metsäteollisuudes- myyntiyhdistysten hyödyt: Yhteistyö vahvisti suoma- sa” Finnpapin ja sen vallanhimoisen toimitusjohtajan laisten asemaa maailmalla, mutta se myös laski mark- Thomas Nysténin maan rakoon. Finnpapin johto voi

Viiden metsäyhtiön perustaman Sunila Oy:n sulfaattisellutehdas Kotkassa aloitti toimintansa vuonna 1938. Hankkeessa olivat mukana Ahlström, Enso-Gutzeit, Kymi, Tampella ja Yhtyneet Paperitehtaat, joista kaikilla Tampellaa lukuun ottamatta oli jo ennestään selluntuotantoa. Tehdas perustettiin hyödyntämään Kymijoen vesistön alueelta kertyvää mänty- paperipuuta. Sunila oli hankkinut heti perustamisensa jälkeen Sörnäisten Osakeyhtiöltä Sunilan sahan maa- ja vesialu- eineen, jonne 80 000 tonnin sulfaattitehdas valmistui. Sittemmin tehdasta on laajennettu useaan otteeseen. Vuonna 1986 tehtaan tuotanto oli 240 000 tonnia. Sunilan tuotantokyky kasvoi edelleen ja myös yhtiön omistuspohja muuttui myöhemmin metsäteollisuuden omistusjärjestelyjen myötä. Alvar Aallon piirtämä tehdas on nykyään yksin Stora Enson omistama ja ehti olla pari vuotta sitten lopettamisuhan alaisena. Vielä 1980-luvulla Sunila oli merkittävä uittopuun käyt- täjä; uittopuuta tuli tehtaalle alarautakanavaa myöten, Saimaan kanavan kautta ja Suomenlahden rannikolta.

65 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

ajaa tankilla miltei kaikkien jäsentensä yli, mutta ei min kuin yhtiöillä erikseen toimien olisi. Fuusio antaa Enson. Salmi sanaili myös Kymmenen Casimir Ehrn- myös tilaisuuden hyödyntää aikaisempaa paremmin jo roothin kanssa mm. Finnpapin tarpeellisuudesta. Kes- olemassa olevia markkinointikanavia. Uuden yhtiön, kustelut saivat Kauppalehden Veikko Järnefeltin kir- joka sittemmin sai nimen Kymmene Oy, pääjohta- joittamaan, että maailma muuttuu, jopa metsässäkin. jaksi nimitettiin Kaukaan toimitusjohtaja Casimir Mekaanisessa metsäteollisuudessa ei ollut vienti- Ehrnrooth. kartelleja, tosin vaneri- ja etenkin rullateollisuudes- Kymi-Kaukas-fuusio sai vielä jatkoa samana sa toimialajärjestöjen toiminta oli etenkin hinto- vuonna, kun Kaukas (käytännössä uusi Kymme- jen osalta sellaisia muistuttanut sotien välillä ja vie- ne) osti 45 % sellu- ja vaneriteollisuutta harjoitta- lä sen jälkeenkin. Ilmeisesti tiiviimpää yhteistyötä neen Schauman-yhtiön osakepääomasta. Schauma- olisi edelleenkin kaivattu; ainakin Metsäliiton Mik- nin fuusioituminen kokonaan uuteen Kymiin tako Wuoti lähetti ”Metsässä ja Puussa” terveisensä pahtui vuonna 1987, eli Antti Tuurin sanoin: Vuo- puutuotteiden myyntimiehille, joiden tuli ottaa op- teen 1987 tultaessa oli jo nähty, etteivät [Schauma- pia sellu- ja paperiteollisuuden myyntiyhdistyksis- nin] omistajien voimat riitä yhtiön kehittämiseen, ja tä. Muun muassa vanerinmyyjät saattavat käydä rajua suku myi osakkeensa Kymmene Oy:lle, joka näin sai hintakilpailua – pääkilpakumppaninaan toinen suo- määräysvallan yhtiöön. malainen vanerinviejä! Mekaaniselle puolelle ei saa- Vuoden toinen, toukokuussa julkistettu fuusio tu myyntikartelleja, ja pian aika ajoi ne pois paperi- oli vielä yllättävämpi. Metsänomistajien omistama puoleltakin. – Wuoti kantoi huolta myös korkeasti Osuuskunta Metsäliitto, tai tarkemmin sanottuna koulutetun ammattihenkilöstön saamisesta mekaa- Metsäliiton Teollisuus Oy, osti vanhan (1869) Ser- nisen metsäteollisuuden palvelukseen. Alan maine ei lachiuksen perheyhtiön. Uusi Metsä-Serla Oy aloitti ymmärrettävästi ole varsin hyvä. toimintansa vuoden 1987 alussa. Yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi nostettu Gustaf Serlachius perus- Suuret fuusiot alkavat teli yhtiönsä fuusiopäätöstä: G.A. Serlachius Oy:ssä Vuosi 1986 käynnisti Suomen metsäteollisuudessa olimme tulleet siihen tilanteeseen, jossa teollisuuslai- suurten yrityskauppojen ja fuusioiden aikakauden, toksemme ovat varsin moderneja. Raaka-aineen saan- jota on jatkunut meidän päiviimme asti. Tosin oli- ti oli myös turvattu Metsä-Botnia-osakkuudellamme. han vastaavaa koettu aikaisemminkin. Hynttyyt yh- Mutta meidän resurssimme eivät näyttäneet riittävän teen ja synergiaetuja, otsikoi ”Metsä ja Puu” metsä- juuri nyt uuteen hienopaperikoneinvestointiin, jolla teollisuuden fuusioista kertovan artikkelinsa alku- näimme muutoin onnistumisen edellytykset. Oli pelät- syksystä 1986. Ilmoitus vuoden ensimmäisestä isos- tävissä, että jäämme vääjäämättä kehityksen kelkasta. ta yrityskaupasta oli saatu tammikuussa, jolloin Ky- Se olisi taas vahinko kaikkien sidosryhmien kannalta. mi-yhtiö (tuolloin vielä ”erikoisella” nimellä Kymi- Tällä Serlachius tarkoitti kaiketi sitä, että yhtiö oli Strömberg Oy) ilmoitti ostaneensa Kaukas-yhtiön. ollut pakkoraossa! Tosin yleisesti kysyttiin kumpi osti kumman, ja esi- Serlachius perusteli fuusion siunauksellisuut- merkiksi ”Metsä ja Puu” kirjoitti: Erikoista fuusiosta myös yhtiöiden tuoterakenteella. Valmistamamme sa on, että yksi Suomen kannattavimmista ja parhaiten tuotteet täydentävät erinomaisesti toisiaan. Kun kilpai- johdetuista metsäteollisuusintegraateista [Kaukas] fuu- lemme hyvin harvoilla alueilla, meillä on saavutettavis- sioituu suurempaan kokonaisuuteen ilman minkään- sa merkittäviä synergiaetuja. Voisi melkein sanoa, et- laista ulkoista pakkoa. Kymin hallituksen puheen- tä aika erikoinen näkemys synergiaeduille! – Histo- johtaja Mika Tiivola perusteli yrityskauppaa yhtiön rioitsija Jari Ojala puolestaan analysoi fuusion näin: yhtiökokouksessa: Fuusio antaa mahdollisuuden me- Metsäteollisuuden keskittymiskehityksen kannalta yk- nestyä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa parem- si keskeisimmistä virstanpylväistä oli Metsäliiton Teol-

66 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

lisuuden ja perinteisen perheyhtiön ”Enson vuotta 1986 den metsäteollisuuden, joka koos- Serlachiuksen yhdistyminen Metsä- tui sahasta sekä sellu- ja paperi- Serlaksi vuonna 1986. Metsäliit- värittivät monet tehtaasta; vaneritehdas myytiin to toi uuteen yhtiöön omana vah- Schaumanille. Aikaisemmin sa- vuutenaan metsänomistajajäsenis- uudet avaukset ja mana vuonna Enson omistukseen tönsä kautta saatavat raaka-aine- ratkaisut, jotka olivat tulleet myös Plan-Sellin Ki- varat, Serlachius puolestaan vahvan teen saha sekä vanha paperiyhtiö asemansa ja osaamisensa paperiteol- merkittävästi Tervakoski. Toimitusjohtaja Sal- lisuudessa. Toki oli Metsäliitollakin mi kirjoittikin vuoden 1986 vuo- sellu- ja paperiosaamista, jopa sel- parantavat sikertomuksen alkusanoiksi: En- västi enemmän, vaikkei yhtä pit- yhtiömme son vuotta 1986 värittivät monet kältä ajalta kuin Serlachiuksella. uudet avaukset ja ratkaisut, jotka Myös pohjoisessa tehtiin järjes- kilpailuasemia.” merkittävästi parantavat yhtiömme telyjä. Veitsiluoto osti Kajaani-yh- kilpailuasemia. [Mainitut] ...os- tiöltä tämän omistaman puolik- –Toimitusjohtaja Salmi tot antoivat yhden toimintavuo- kaan Oulu-yhtiöstä, joten Veitsi- den aikana Ensolle kasvusykäyksen, luodosta tuli Oulun tehtaiden yksinomistaja. Sa- jonka kaltaista yhtiö ei ole kokenut puoleen vuosisataan. malla loppuivat spekulaatiot KOP:n Jaakko Lassilan Sen huomasivat myös sijoittajat: Enson A-osakkeen kaavailemasta Pohjois-Suomen metsäteollisuuden kurssi enemmän kuin kaksinkertaistui vuoden aika- yhdistämisestä Pohjolan Paperiksi. Sen sijaan tilal- na. – Edellisvuonna Enso oli ollut asialla Metsä-Kare- le nousi arvailu KOP:n vastavedosta Kymi-Kaukaal- lia-hankkeen kanssa. Siinä oli ollut tarkoitus uusia Ui- le. Jouluaatonaattona Kauppalehti otsikoi: Järjestelyt maharjun sellutehdas – mahdollisesti yhteisyrityksenä jatkuvat: KOP:n suuryhtiö tulossa, Tampellan ratkaisu – sellu-kemihierre-paperitehtaaksi sekä samalla ”ratio- kypsyy. Lehden mukaan sellutehtaan puute oli kop- nalisoida” maakunnan sahateollisuutta; Salmen suun- pilaisen suuryhtiön synnyn tulppana, mutta muuten nitelmaan kuului myös avittaa uutta tehdasta luovut- lehti eli Veikko Järnefelt ennakoi oikein tulevat rat- tamalla sille huomenlahjaksi 100 000 hehtaaria Met- kaisut, jotka tehtiin viiden vuoden kuluessa; syppi- sähallituksen maita. Hanke kaatui paljolti juuri tähän läinen Rosenlewkin tuli siihen mukaan. Sen sijaan metsäasiaan, ja Uimaharjun tulevaisuus ratkaistiin Tampellan kohdalla, jota hän naitatti Kymmenelle, muutaman vuoden kuluttua Enocellin muodossa. Järnefelt erehtyi: Tampella siirtyi seuraavana vuonna Myös useita muita tehdas- ja sahakauppoja tehtiin SYP:ltä SKOP:lle ja sitten vuonna 1993 Ensolle. vuoden aikana. Niistä merkittävimpiä olivat Suolah- Myös Pohjois-Suomen vanhimman metsäyhtiön, den vaneritehdas Rauma-Repolalta Metsäliitolle, Ke- Kemi-yhtiön, omistusjärjestelyt saatettiin lopulli- vätniemen saha Lieksassa Veitsiluodolta VAPO:lle, Pi- sen ratkaisun tielle, kun Metsäliitosta tuli sen suurin kisaaren saha ja Viipurin vaneritehdas Lappeenran- omistaja. Lopullisesti Kemi-yhtiö siirtyi kokonaan nassa Rauma-Repolalta Kymi-Kaukaalle, Penttilän sa- Metsäliiton määräysvaltaan Metsä-Botnian kaut- ha Joensuussa Rauma-Repolalta Schaumanille sekä ta vuonna 1989. – Kaikissa näissä fuusiohankkeissa Martinniemen saha Haukiputaalla Rauma-Repolal- pankeilla oli oma, enemmän tai vähemmän keskei- ta VAPO:lle. Sahoja myös suljettiin. Niiden joukossa nen roolinsa, eli kuten ”Metsäteollisuus”-lehti otsi- oli kaksi suurehkoa ja vanhaa sahaa: Rauma-Repolan koi: Pankit panivat vauhtia metsäteollisuuden ratkai- Röyttän saha (1861) Torniossa sekä Kymi-yhtiön Hal- sujen yhdentymiseen. lan saha (1876) Kotkassa. Vuoden lopulla ilmoitettiin vielä yhdestä isosta Rauma-Repolalle etenkin sahoista (lähes koko- yrityskaupasta: Enso-Gutzeit osti Ahlströmin Varkau- naan) luopuminen oli vaikea pala. Pääjohtaja Ant-

67 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

ti Potila perusteli ratkaisua yhtiönsä lehdessä: Kesän yhtiöiden puunhankinnasta siihenkin saakka. Schau- kuluessa kypsyivät suunnitelmat mekaanisen metsäte- manin mukaantulo sekä Rauma-Repolalta ostetut sa- ollisuutemme supistamisesta. Sietämättömän suurina hat merkitsivät osittaista päällekkäisyyttä puunhan- jatkuneet tappiot pakottivat toimenpiteisiin, sillä tu- kinnassa, jota Tehdaspuu ryhtyi purkamaan, kuiten- kijoita ei muista yksiköistä enää löytynyt. Vaikka jou- kin melko ”sivistyneesti”. Metsä-Serlan synty sitä vas- dumme luopumaan pääosasta yhtymämme perinteikäs- toin oli rajumpi metsämiehille; jo uutisen tultua jul- tä sektoria, olisi viivyttely ollut turmiollista. Ilmeisesti ki, ”Keskisuomalainen” otsikoi Toinen puunostoketju ratkaisu oli oikea, sillä myydyistä sahoista jatkaa ai- liikaa. Fuusio merkitsikin Serlachiuksen metsäosas- noastaan Kevätniemi Lieksassa. ton lopettamista, ja vaikka valtaosa Serlan metsämie- histä pääsi Metsäliiton hankintaorganisaatioon, ei Fuusiot tuntuivat myös metsässä leikkauksilta, eikä ”downgreidauksilta” voitu välttyä. Fuusioilla ja muilla järjestelyillä oli oma vaikutuksen- Kun Metsäliiton uusi organisaatio julkistettiin ke- sa myös teollisuuden puuhuoltoon. Yhtyneiden Pape- sällä, 24:n aluemetsänhoitaja- ja sitä ylemmän tason ritehtaiden metsäpäällikkö Eero Kanto analysoi Met- laatikoissa oli vain kaksi entistä Serlan metsämiestä. sä-Serla-fuusion yhtiönsä johtajistolle: Serlan puun- Myös muissa yrityskaupoissa ostetun yhtiön metsävä- hankinnan siirtyminen Metsäliitolle luo uuden tilan- ki joutui lähes poikkeuksetta ”järjestelyjen” kohteek- teen alueellemme. Sen ei tarvitse olla välttämättä huo- si; miten ne missäkin tapauksessa hoidettiin, riippui nompi kuin entinen, mutta taustalla aina piilee Osuus- paljon ostajayhtiön yrityskulttuurista. kunnan pyrkimys puunhankinnan yksinvaltiuteen. Yritysjärjestelyt vähensivät siis metsäammattilaisten Yleensä ostajan metsäosasto (tai vastaava) otti vas- työpaikkoja, tosin ajan kanssa. Vielä vuoden 1986 ai- tatakseen ostetun yhtiön puunhankinnasta. Kymi- kana teollisuuden puunhankinnassa olleitten metsän- Kaukas-fuusiossa ei metsäpuolella tapahtunut muu- hoitajien määrä ei vähentynyt kuitenkaan enempää toksia, koska Tehdaspuu oli vastannut molempien kuin 27:llä; kaikki eivät kuitenkaan jääneet vanhuus- eläkkeelle. Juhani Huittinen kirjoitti asiasta ”Metsänhoita- jassa” todeten mm: Keskittymi- sen vääjäämättömänä seurauksena perinteiset metsänhoitaji- en työpaikat teollisuudessa ovat vähentymässä. Kerran hankittu koulutus ja sen tuottama metsä- miesura eivät enää näytä takaa- van turvallisuutta loppuelämän ajaksi kuten aikaisemmin. Hä- nen mielestään vaikertaminen ei auttanut asiassa, vaan muutokseen oli sopeuduttava ja samalla uusia, joustavia ratkaisuja haettava.

Kauppalehdessä oli 19. toukokuuta Metsäliiton ja Serlachiuksen fuusiouutisen yh- teydessä näin otsikoitu toimittaja Veikko Järnefeltin kainalojuttu. Samana päivänä ”Keskisuomalainen” otsikoi ”Toinen puunostoketju liikaa”, ja oli oikeassa.

68 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Metsäalan toimihenkilöt sitä vastoin suhtautuivat vottelut eivätkä vaatimukset samantasoisesta kohtelusta asiaan toisin. METO:n liittohallitus totesi kesäkui- muiden ryhmien kanssa. Näreahon purkaus kohdistui sessa julkilausumassaan kunnon ay-liikkeen tavoin: erityisesti Enson tekemään Plan-Sell kauppaan. Li- Metsäteollisuuden metsätoimihenkilöiden lukumää- säksi myös Enson aiemmat Hackman- ja Stockfors- rä on kaikkiaan niin vähäinen, ettei sen vähentämi- kaupat olivat hänen mukaansa varottavia esimerkke- sellä metsäteollisuuden kannattavuutta paranneta. Pi- jä: Enson ynnä näiden kahden metsäosaston metsä- kemmin päinvastoin. Lukumäärän vähentäminen hei- toimihenkilömäärä oli vähentynyt 10 vuodessa lähes kentää olennaisesti metsissä toteutettavaa työnjohtoa 30 %:lla. – Näreaho innostui Vastuun pakoilua -kirja siellä tehtävien töiden laatua. Seurauksena on eten- joituksessa yhteen parhaimmista verbaali-ilotulituk- kin kuljetus- ja varastokustannusten voimakas kasvu. sistaan, kuten: metsäteollisuus kitisee kannattomuut- METO:n mielestä oli päinvastoin tarve lisätä toi- taan kuin vihtarahkeet, ja henkilövähennyksissä saavu- mihenkilöiden työpaikkoja niin teollisuudessa kuin tetut säästöt on tuhlattu ”kiertokirjejohtamiseen”. Har- yksityismetsäpuolella. – Julkilausuma oli otsikoi- mi, ettei ”Metsänhoitaja”-lehti pystynyt tarjoamaan tu mielenkiintoisesti: Pyrkiikö metsäteollisuus yhteen vastaavanlaista viihdettä! puunhankintaorganisaatioon? Tuolloin se olisi saatta- METO oli muutenkin huolissaan jäsentensä työl- nut olla vielä mahdollista ja ehkä järkevääkin. lisyydestä. Metsätoimihenkilöitä koulutetaan liikaa, METO:n puheenjohtaja Pentti Näreaho suomi julisti liitto lehdessään. Tieto perustui Ammattikas- lehtensä palstalla erityisesti Ensoa, jonka se katsoi vatushallituksen tekemään selvitykseen, jonka mu- rikkoneen perinteistä ”vanhoina työntekijöinä”-peri- kaan viitenä edellisvuotena valmistuneista metsäta- aatetta. Kun Enso tekee yrityskaupan, se ”siivoaa” met- lousteknikoista neljännes ei ollut sijoittunut koulu- sämiehet pois organisaatiostaan. Eivät siinä auta neu- tustaan vastaaviin tehtäviin. Metsänhoitajapuolella

Vielä kesällä 1986 Rauma-Repolalla oli oma metsäorganisaatio Itä-Suomessa ja yhtiö hoiti Saimaan hinaukset omilla hinaajillaan, joista Repola 7 on kuormineen kuvassa Puumalan Kietävälänvirralla. Tukit ovat matkalla Pikisaaren sahalle Lappeenrantaan. Vuotta myöhemmin Tehdaspuu huolehti näistäkin hinauksista, mutta ei kauan sillä Pikisaaren saha suljettiin jo seuraavana vuonna.

69 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

ei ilmeisesti tunnettu vastaavaa huolta (vaikka syytä vostoliitosta tuotuun puuhun. Valtaosa tuonnista oli ehkä olisi ollut); metsänhoitajakoulutus oli aloitet- kuitupuuta, josta koivukuitupuun osuus oli reilus- tu neljä vuotta aikaisemmin myös Joensuussa, josta ti yli puolet. keväällä valmistui neljä ensimmäistä metsänhoitajaa. Puuta myös vietiin, 1,6 milj. m3, mikä oli selvästi Heidän joukossaan oli Jyrki Kangas, Metsähallituk- enemmän kuin edellisinä vuosina. Vienti suuntautui sen nykyinen pääjohtaja. suurelta osin Ruotsiin, ja siitä oli havupuuta valta- Fuusiot ja muut yrityskaupat kurittivat kovim- osa. Muu puunkäyttö koostui pääasiassa kiinteistö- min työtä tekevää luokkaa eli metsureita ja kone- jen käyttämästä poltto- ja rakennuspuusta, määräl- ja autoyrittäjiä sekä kuljettajia. Heille ei juurikaan tään 3,9 milj. m3. pystytty – mahdettiinko pyrkiäkään – järjestämään Kokonaispoistuma metsistä oli 50 milj. m3, ja ”suojatyöpaikkoja”. Esimerkiksi kun Rauma-Repo- kun metsien kasvu arvioitiin tuolloin 68 milj. m3:ksi, lan ja Schaumanin Itä-Suomen tehtaat siirtyivät hakkuusäästöä kertyi 18 milj. m3. uuteen omistukseen ja puunhankinta Tehdaspuul- Myös energiapuuta, muutakin kuin perinteistä le, niin molemmat yhtiöt irtisanoivat kaikki met- halkoa tai polttohaketta, käytettiin, mutta vain pie- surinsa. Vaikka melkoinen osa heistä (kuten myös niä määriä; öljyn halpeneminen oli latistanut enim- kone- ja autoyrittäjistä) pääsikin Tehdaspuun töi- män terän 1970-luvulla alkaneesta energiapuuhuu- hin, moni myös jäi työttömäksi. Metsä-Serla-fuu- masta; mm. Kajaani-yhtiö keräsi hakkuutähteitä ja siossa kävi vielä huonommin, niin ainakin kone- ties vaikka kantojakin. Mutta myös muut kuin met- yrittäjille. Metsäliiton Antti Oksanen näet totesi säyhtiöt olivat kiinnostuneita uusista energiamuo- syksyllä ”Koneurakoitsijassa”: Lopullisesta tilantees- doista. Pajusta, tuulesta ja turpeesta energiaa, otsikoi ta en uskalla vielä sanoa mitään varmaa, mutta kä- ”Paperi ja Puu” Imatran Voiman kotimaisista voima- sitykseni on, että valitettavasti ihan kaikille töitä ei lähteistä kertovan artikkelinsa. Joitakin pajuviljelmiä riitä jos asiat halutaan ratkaista järkevästi. Tällä yh- oli tuolloin perustettu Suomeen muussakin kuin ko- teiselläkin alueella on ollut liikaa koneita. – Suurten keilumielessä, mutta aivan eri skaalassa kuin Ruotsis- rakennemuutosten aika oli kuitenkin vasta edessä, sa. Ne osoittautuivat sittemmin virheinvestoinneik- ja sen myötä metsäalan työpaikat alkoivat vähetä si, kuten näyttää käyneen myös myöhemmälle ruo- hieman railakkaammin. kohelpi-innostukselle.

Puuta käytettiin 60 miljoonaa kuutiota Puuta käytettiin Suomessa 60 milj. m3 (brutto, poikkeaa seuraavan luvun nettokäytöstä), josta teollisuuden käyttö oli 54 milj. m3. Teollisuuden käyttö jakautui teollisuusaloittain:

Sahateollisuus 17 milj. m3 Levy- ja muu teollisuus 4 milj. m3 Selluteollisuus 25 milj. m3 Paperiteollisuus 8 milj. m3

Teollisuuden käyttämästä puusta oli teollisuuden jä- tepuuta 7 milj. kuutiota ja tuontipuuta 5 milj. kuu- Kokopuuta kokeiltiin selluntekoon pienessä määrin, ja myös hakkuutähteitä kerättiin energian tuotantoon, mutta sekin oli tiota. Tuontipuun määrä oli hieman edellisvuotta pienimuotoista toimintaa, sillä öljyn hinnan alentuminen oli pienempi, ja vähennys kohdistui muualta kuin Neu- vähentänyt mielenkiintoa bioenergiaan. Kuva Heinävedeltä.

70 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Hintasopimus alenevin hinnoin! Kytkentä mahdollisti sopimushintojen alentami- Puukaupassa elettiin eräänlaista poikkeusvuotta, sen edellisvuoden sopimuksesta keskimäärin 6 %:lla; mikä käy ilmi myös Keskusliiton kertomuksesta: tosin tulkinnat sopimuksen vaikutuksista vaihteli- Kertomusvuoden alussa teollisuuden puuvarastot olivat, ja esimerkiksi Uudenmaan reviirien puumark- vat silloiseen rajoitettuun puunkäyttöön nähden var- kinakatsauksessa hintojen alentumisen sanottiin ol- sin hyvät. Heikentyneen suhdannekehityksen seuraukse- leen keskimäärin 3,6 %. Mäntytukin sopimushinta na puunostoja jouduttiin jossain määrin jopa hidasta- aleni eniten, peräti 15 mk/m3, kuusikuitupuun hin- maan. Puukaupassa vallinnut osittainen tarjontapai- taa sitä vastoin nostettiin 4 markalla. Halvalla me- notteisuus oli epätavallista markkinakentässä, jossa oli nee, todettiin MTK:n metsävaltuuskunnassa, kun paremminkin totuttu lähes jatkuvaan puun niukkuu- sopimusratkaisua käsiteltiin. Sopimus kuitenkin hy- teen. Teollisuuden puuntarve jäikin edellisvuosia pie- väksyttiin äänestyksen jälkeen, ja Keskusliiton Yrjö nemmäksi markkinatilanteen sekä teollisuuden ra- Hassi totesikin ”Teollisuuden Metsäviestin” pääkir- kennemuutosten seurauksena; fuusioiden myötä pu- joituksessaan hintaratkaisun ainutlaatuiseksi: Kan- rettiin myös puuvarastoja. tohintojen kääntäminen sopimusteitse edes lievään las- Laskusuhdanteesta huolimatta teollisuuden ja kuun tuntui vielä jokin aika sitten lähes mahdotto- MTK:n kesken saatiin synnytetyksi hintasuositusso- malta tehtävältä. Monet olivat sitä mieltä, että hin- pimus – ja vielä alenevin hinnoin. Keskusliiton ker- tojen alentuminen ja eräiden korjausten tekeminen tomuksessa kuvattiin sopimuksen syntyä näin: Kau- hinnastoon voisi tapahtua vain sopimuksettoman jak- den 1985–86 hintasuosituksen päätyttyä 31.3.1986 ei son kautta. Kantohinnat ovat ennenkin alentuneet jyr- uutta sopimusta ollut saatu yrityksistä huolimatta sol- kästikin, mutta eivät sopimusmenettelyllä. Entinen mituksi. Vaikeiden ja Pohjois-Suomen erilliskysymysten MTK:n mies Hassi antoi tunnustuksen sopimuksen johdosta vielä viivästyneiden neuvottelujen jälkeen osa- syntymisestä metsänomistajien luottamusmiehille. puolet päätyivät lopulta sopimukseen 3-vuotisesta hinta- He ovat osoittaneet kantavansa vastuuntuntoista huol- suosituksesta. Ensimmäiselle sopimusvuodelle määritet- ta metsäteollisuuden kilpailukyvystä. – Jos kohta mii- tiin täsmälliset hinnat, ja siitä eteenpäin kahdelle seu- nusmerkkinen hintaratkaisu oli vaikea nieltävä met- raavalle vuodelle hinnat sovittiin ajallaan tarkistetta- sänomistajille, myöskään teollisuuden kenttä ei rat- viksi tuotteiden vientihintakehitykseen sidoksissa olevaa kaisua julkisesti kiitellyt; monen mielestä hintoja laskentajärjestelmää (ns. hintaputki) hyväksi käyttäen. olisi pitänyt alentaa selvästi enemmän. Toki hintaso- Hintaneuvottelut olivatkin tavallista vaikeammat, pimuksen hyvätkin puolet ymmärrettiin. Schauma- ja väliin ne olivat katkenneina. ”Keskisuomalainen” nin Olav Henriksén tiivisti asian puhuessaan Öjan katsoikin huhtikuun alussa asiakseen neuvoa: Par- metsänhoitoyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa marras- haiten sopuun päästään nostamalla puun hintaa kus- kuussa: Industrin vill ha prisavtal och behöver leve- tannustason nousun mukaisesti. Lehden mielestä sa- ransvirket. Hankintapuun merkitys onkin ollut Poh- hojen kannattavuus ei näet paranisi edes roimalla janmaalla aivan omaa luokkaansa. puun hinnan laskulla. Toukokuun alussa saatiin so- Vaikka hintasopimus syntyikin, se ei merkinnyt, pimus kuitenkin aikaan, ja se oli siis kolmivuotinen että puukauppa olisi lähtenyt kitkatta käyntiin. Alen- ja siinä kantohinnat johdettiin metsäteollisuustuot- tuneiden hintojen ohella se johtui myös siitä, että teiden vientihinnoista; tällaisen liitännän hyväksy- teollisuus oli paikoin haluton ostamaan edellissyksy- minen olisi ollut MTK:lle vielä kymmenkunta vuot- nä riehuneen Manta-myrskyn puita. Puu ei käy kau- ta aikaisemmin mahdoton. ”Skogsbruketissa” oltiin paksi. Myrskypuut pilaantuvat metsään, ”MaasTul- asiasta tyytyväisiä: För framtiden är det värdefullt att li” otsikoi kesäkuussa. MTK ei ollut myöskään si- för rotprisen fastställts en viss andel av skogsprodukter- toutunut sopimuksessa minkäänlaisiin määrätavoit- nas exportvärde. teisiin, eikä puuta pyritty tuomaan markkinoille jär-

71 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

jestövoimin. Se kävi ilmi esimerkiksi Etelä-Suomen kaistussa ilmoituksessa: Elämme maassa, jossa puun- Sanomien lokakuisesta artikkelista Leimaustahti vii- hankinnan hintataso on ja pysyy korkeana. On kuiten- mesyksyistä hiljaisempaa. Siinä MTK:n Juhani Viita- kin huomattava, että kantohintataso on tärkeä tekijä la totesi, ettei etujärjestö ole kampanjoinut aikaisem- maaseudun ihmisten tulonmuodostuksessa. Sitä pide- pien vuosien tapaan puunmyynnin puolesta, joskin on tään myös saavutettuna etuna jollaisesta yleensäkin on suhtautunut siihen myönteisesti. Vielä suoremmin asia vaikea tinkiä. Missä määrin ”Suomi elää metsästä” todettiin MTK:n vuosikertomuksessa: Eri puutava- vaikutti vuoden puukauppaan, sitä voi vain arvailla. ralajien kysyntä vaihteli jossain määrin. Vanerikoivun, MTK, tuolloin vielä maamme tehokkaimpana koivukuitupuun ja kuusitukin kysyntä oli vilkasta lä- etujärjestönä, osasi käyttää propagandaa teollisuutta hes koko maassa. Mäntytukin kysyntä jatkui laimeana tehokkaammin hyväkseen. Sen ohella, että se syytti useimmilla alueilla, joillakin alueilla myös havukuitu- teollisuutta haluttomuudesta ostaa harvennusleimi- puusta esiintyi ylitarjontaa. Mäntytukin ja havukuitu- koita ja hankintapuita, se keksi muutakin, mistä Ka- puun tarjonnan rajoittaminen ylitarjonta-alueilla supis- hiluoto kertoo: Se ryhtyi eri tiedotusvälineissä selosta- ti myös sellaisten puutavaralajien tarjolletuloa, joissa ky- maan, miten metsäteollisuus on haluton Metsä 2000 syntää olisi ollut enemmänkin. MTK myönsi siis vie- -ohjelman [josta kohta lisää] käytännön toteuttami- lä tuohon aikaan toimivansa tarpeen mukaan tarjon- seen. Aloittamassaan kiihkeässä keskustelussa se mm. nan ohjaajana. todisti, miten voimakkaasti metsäteollisuutta tulisi Ostajapuoli puolestaan näki hintasopimuksen toi- laajentaa ja miten haluton metsäteollisuus noihin in- mivuuden koko lailla toisin, kuten Jaakko Kahiluoto vestointeihin on, koska se pyrkii raakapuun ylitarjon- kirjoittaa Teollisuuden Puuyhdistyksen (TPY) histo- tatilanteeseen ja puun hintatason pysyvään laskuun. – riikissa: Kauppojen hidas liikkeellelähtö kiristi tilannet- Sen sijaan muutamana edellisvuotena riehunut ”sota johtaen eräillä alueilla voittamattomiin vaikeuksiin. ta” teollisuuden tarjoamista metsäpalvelusopimuk- Länsi-Suomessa esimerkiksi jouduttiin sahausta puupu- sista oli rauhoittunut, ja siinä elettiin eräänlaista ase- lan takia supistamaan. Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kes- masotavaihetta. Osittain se saattoi johtua siitäkin, ki-Suomessa alkoi ostajien parissa esiintyä hermoilua. että Metsäliitto oli ryhtynyt tarjoamaan jäsenilleen Koivutukkien ostotilanne oli kaikkialla vaikea vähästä useampivuotisia puukauppasopimuksia, ns. raami- tarjonnasta johtuen.” (Kaikki puukaupan kanssa teke- sopimuksia. misessä olleet tietävät, mitä tarkoittaa, kun ostajat al- Luonnollisesti hinnan ohella muistettiin puhua kavat ”hermoilla”!) – Paikoin meni kuitenkin parem- myös puun laadusta. Yllättävää oli, että myyjäpuoli min. Yhtyneitten Paperitehtaitten Reijo Kivivasara oli asiasta enemmän huolissaan. MTK:n Viitala to- totesi Etelä-Suomen Sanomissa puukaupan käyneen tesi METO:n vuosikokouksessa, että tukin laadus- mukavasti Keski-Suomessa: Puu käy joka tapauksessa sa oli oltu takavuosina liian löysällä linjalla. Niistä kaupaksi, jos yksi lähtee, toisia ostajia tulee tilalle. luisteleminen ei ole metsänomistajienkaan edun mu- Teollisuus pyrki vauhdittamaan puukauppaa jatka- kaista, koska tukkien huono laatu vaikuttaa sahateol- malla vuonna 1983 käynnistettyä ”Suomi elää metsäs- lisuuden kannattavuuteen aivan oleellisesti. Metsälii- tä” -kampanjaa. Sanoma- ja aikakauslehdissä julkais- ton Antti Oksanen yhtyi Viitalan näkemykseen pu- tiin kokosivun ilmoituksia, joissa teollisuuden johto- huessaan Metsäpäivillä: Väittäisin, että eräs syy saha- henkilöt sekä muut yhteiskuntamme vaikuttajat, jopa teollisuutemme nykyvaikeuksiin on takavuosina tapah- kulttuuripersoonat esittivät (mainostoimiston heidän tunut tukin laadun heikkeneminen, johon teollisuus nimiinsä laittamia) näkemyksiään metsäsektorin mer- on pääasiassa itse syypää. Oksasen mukaan sahoille kityksestä Suomelle. Esimerkiksi tulevan Kymi-Kau- toimitetuista tukeista jopa 10 % oli sahauskelvotto- kas yhtiön pääjohtaja Casimir Ehrnrooth totesi talvel- mia! Hän otti esiin myös hankintaorganisaatioiden la 1986, muutama viikko ennen hintasopimusta jul- päällekkäisyydestä aiheutuvat puunhankinnan kor-

72 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

keat kiinteät kustannukset, joiden pienentämisek- Vasta seuraavan vuonna alkoi ”perestroikan aika”. si hän ehdotti metsänomistajien organisaatioiden ny- Pölkki ja MTK:n Pekka Airaksinen keskustelivat kyistä suurempaa osallistumista puun markkinoinnin tuontipuusta ”Metsänhoitaja”-lehdessä – ihan ra- valmisteluun. Se ei tainnut onnistua, mutta tukkien kentavasti. Airaksinen päätyi laskelmissaan siihen, laatua ryhdyttiin tiukentamaan. että Suomeen tuotiin kuitupuuta liki 4 milj. m3, siis Puuta myytiin yksityismetsistä vuoden 1986 ai- sellaista puuta, jota meillä on tarjolla kotimassa yllin kana 28 milj. m3, toistakymmentä prosenttia edel- kyllin, siitä huolimatta, että teollisuus oli mitoitta- lisvuotta vähemmän. Maksetut kantohinnat alenivat nut kapasiteettinsa pelkästään kotimaisen puun va- edellisvuodesta keskimäärin 5 %, eli siis hieman vä- raan. Tähän Pölkki vastasi: Itä-Suomessa on kautta hemmän kuin sopimusmuutos olisi edellyttänyt. To- vuosien ostettu joka ainoa koivukalikka, mikä löytyy sin MTK:n mukaan käytännön kauppatoiminnas- ja tullaan taatusti ostamaan. Sanoit, että puuta löy- sa maksetut kantohinnat alenivat hieman sopimusta- tyy. Löytyy kyllä, mutta ei tule markkinoille. Tuonti- soa enemmän. Keskusliitto kirjasi hintakehityksen puun hinnasta puhuttaessa molemmat olivat samaa näin: Puun hinnat pysyivät koko kertomusvuoden ajan mieltä, ettei sillä ollut vaikutusta kotimaan hintoi- kokonaisuutena ottaen hintasuositusten puitteissa, jos- hin, ja lisäksi Pölkki muotoili itse hinta-asian näin: kin lähinnä vanerikoivulla suositusten ylärajoilla. Keskimäärin NL:n puu on Itä-Suomen teollisuudelle Puuta ostettiin ulkomailta 5 milj. m3. Valtaosa suhteellisen kilpailukykyistä, koska sillä on rajahinta ja puusta tuli Venäjältä (tuolloin vielä Neuvostoliitto), Itä-Suomessa teollisuus on lähellä rajaa. – Myös Venä- ja kauppatavat olivat ”perinteiset”, kuten mm. En- jän puun hinnat alenivat, mutta hieman kotimaan son Voitto Pölkki on kirjassaan eloisasti kuvannut. puuta vähemmän.

Joulukuussa 1986 alkoivat tosipakkaset, joita jatkui yhtäjaksoisesti seuraavan vuoden helmikuun lopulle saakka. Se- kin oli teollisuuden metsämiesten vaan kestettävä, kuten tämäkin Kaukaan sahan puukentällä otettu kuva kertoo. Jukka Olkkonen (h 70, keskellä paperit kädessä) johtaa ”tukkisulkeisia”. Tukin laadusta olikin syytä olla huolissaan.

73 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

”Kilpailua oltava puukaupassa!” ”Puun tuottaminen on Suomessa Vuonna 1972 synnytetty ”uusi” Teollisuuden Puuyh- distys oli vielä voimissaan. Se jatkoi puunostajien yh- niin työlästä, hidasta ja kallista, teistoimintaa tavoitteena puun hintojen hallinta sekä oikeudenmukainen jako ostajien kesken. Koska Met- että kantohinta on ja tulee ole- säliitto ja suuri joukko itsenäisiä sahoja oli yhteistyön maan jatkossakin korkeampi kuin ulkopuolella, TPY:n jäsenten kattavuus oli vain 60– 70 % yksityismetsien puukaupasta. Näin ollen kovin monissa kanssamme tuotteiden kummoisesta puukauppakartellista ei voi sanoa olleen kyse vuonna 1986, etenkin kun ostoyhteistyös- markkinoilla kilpailevissa maissa.” sä mukana olevien ostajien rintama ”hermoili” aika – Mikko Wuoti ajoin aikaisempien vuosien tapaan. Vaikka siihen mennessä tietoon tulleet yritys- Kolmivuotisen sopimuksen hintoja tarkistettiin järjestelyt eivät vähentäneet ostoyhteistyön tarvet- vuosittain, ja kytkentä vientihintoihin korotti sopi- ta, Keskusliiton piirissä ryhdyttiin puuhaamaan mushintoja vuonna 1987 noin 4 %, mutta seuraa- TPY:n yhdistämistä Keskusliiton metsäosastoon. vana vuonna peräti toistakymmentä prosenttia. Se Hanke, joka olisi varmaan kannattanut toteuttaa jo johtui siitä, ettei teollisuuden korkeasuhdanteessa TPY:n perustamisvaiheessa, realisoitui kahden vuo- MTK enää suostunut ”putken” antamaan hinnoitte- den päästä. – TPY oli saanut edellisvuonna – yllät- luun. (Julkisuuteen korotus markkinointiin kuiten- täen – vapauttavan tuomion itsenäisten sahojen nos- kin vain 8 %:na.) Hintaliukumien vuoksi todelliset tamasta ”hakekartelli”-kanteesta. Prosessi sai kuiten- hinnannousut muodostuivat hieman näitä sopimus- kin kilpailuasiamiehen kiinnostumaan puunostajien korotuksia suuremmiksi. yhteistyökuvioista, ja tätä koskevia poliisitutkimuk- Vuoden 1986 poikkeuksellisuuteen viittasi myös sia jatkettiin Itä-Suomessa vuoteen 1988 saakka. Ne Metsäliitto-yhtymän pääjohtaja Mikko Wuoti ”Met- eivät kuitenkaan johtaneet syytteisiin, koska Kuo- sän ja Puun” haastattelussa joulukuussa. Puun tuot- pion läänin lääninsyyttäjän mukaan syyteoikeus ehti taminen on Suomessa niin työlästä, hidasta ja kallista, vanhentua ja lainsäädäntö muuttua. että kantohinta on ja tulee olemaan jatkossakin korke- Hintaputken käyttöönotto tavallaan ”virallisti” sen ampi kuin monissa kanssamme tuotteiden markkinoil- käsityksen, ettei kantohinta ollut mikään jäännös- la kilpailevissa maissa. Wuoti myös muistutti, et- erä. Sen myönsi myös MTK:n puheenjohtaja Heikki tä puun tehdashinnassa on muitakin kustannus- Haavisto, joka ”Metsälehdessä” totesi hintasopimus- eriä kuin kantohinta, jonka osuuden hän tukkipuun järjestelmän vähentävän vientihintojen aiheuttamia osalta esitti 60 %:ksi. (Yleensä kantohinnan osuus puun hintojen nousuja ja laskuja. Puu on ainoita pe- ilmoitettiin tukilla 7:llä alkavalla luvulla.) rustuotteita, jonka hinta määräytyy maailmanmarkki- Wuoti kehottikin teollisuutta keskittämään huo- noilta saatavista hinnoista, enkä usko, että koskaan on mionsa muiden puukustannusten alentamiseen ja luotavissa sellaista yhteiskunnan tukijärjestelmää, rahas- tarjosi yhdeksi neuvoksi ”puupankkia”, jolla tarkoi- toa tai jotain muuta, millä nouseva hintakehitys voitai- tettiin yksinkertaistettuna kaikkien puunostajien yh- siin turvata. Luonnollisesti Haavisto muisti arvostella teisiä katkotun puun tienvarsivarastoja. Sen tavoittee- teollisuutta tuontipuusta, joka sotki kotimaan lehti- na on alentaa hankintakustannuksia ristiinkuljetuksia puumarkkinoita sekä riittämättömistä puun kysyntää vähentämällä. Kuitupuukuormia ei saisi tulla maan- lisäävistä investoinneista. Hän ei myöskään yhtynyt tiellä vastakkain – tukki on hieman eri asia. Tien var- väitteeseen, että puu olisi Suomessa kallista, vaikka teen hankittu kuitupuu pitäisi ohjata lähimmälle teh- myönsikin Suomen hinnat Ruotsia korkeammiksi. taalle. Myös ”saman seuran” Matti Puttonen tarjoili

74 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

samaa ajatusta ”MaasTullissa”. (Lehden jutussa ker- vastineen entiseltä ”liki tallitoveriltaan” Tatu Möt- rottiin, että nyt teollisuuden kuljetuskustannukset ovat tölältä. Möttölä kertoi tarjonneensa puuta myyn- suurempi kustannuserä kuin kantohinnat!) tiin keskisuomalaiselta kotitilaltaan eri tavoin vuo- Puupankki oli terve, joskaan ei uusi ajatus, jo- desta 1937 alkaen. Ainoastaan kahdessa tapauksessa, ka osaltaan saattoi edesauttaa puuvaihtojen lisäänty- v. 1973 ja 1979, on tullut kaksi tarjousta aiheutta- mistä vuoden 2004 ”kartellikanteluun” saakka. Teol- en siten hieman kilpailua, muissa yksi tai ei yhtään lisuus ei kuitenkaan ollut tuolloin innostunut asi- tarjousta. Tämän hän katsoi osoittavan ostajien kes- asta. Kahiluodon mukaan nähtiin, että siitä hyötyisi keistä rengastumista, joskin hän sanoi ymmärtävänsä vain Ok. Metsäliitto. Näin siksi, että ainoastaan sillä ostajien pyrkimystä yksinostajajärjestelmään, koska on – jäsenistönsä puitten ostovelvoitteen johdosta – va- ostajilla on oikeus vapaassa markkinatalousmaassam- rastoja hyvinkin kaukana laitoksestaan. – Jo tätä ai- me menetellä kartellilaki huomioon ottaen oman etun- kaisemmin oli Keskusliiton Matti Pekkanen tarjoil- sa mukaisesti. Möttölän tapausta voi ihmetellä sikä- lut ajatuksen puupörssistä, eräänlaisesta leimikkore- li, että Metsälehden metsänhoitoyhdistyksillä teettä- servistä, johon ostajat voisivat käydä tekemässä osto- män selvityksen mukaan Suomessa oli keskimäärin tarjouksiaan. Sekin hanke kaatui – MTK:n vastus- seitsemän ostajaa per pitäjä. Oliko ns. ”savujako” tuksen ohella – senaikaiseen ”mahdottomuuteensa”. Metsäliiton kotialueella Keski-Suomessa pystytty Kilpailun pitää säilyä puukaupassa, koska se vie ke- viemään näin pitkälle, vai olisiko ollut mahdollista, hitystä eteenpäin ja tarjoaa vaihtoehtoja puun myyjälle, että Möttölä kuului ns. ”vaativiin asiakkaisiin”? julisti samainen Puttonen osuuskuntansa omassa leh- dessä. Liika kilpailu oli kuitenkin pahasta, sillä Put- Konehakkuu tulee, mutta hitaasti tosen mukaan liian monet päällekkäiset organisaati- Markkinahakkuut olivat 39 milj. m3, josta yksityis- ot ja yritysten toisistaan piittaamattomat asenteet oli- metsien osuus oli 32 milj. m3. Kaikkien omistaja- vat aiheuttaneet tarpeettomia kustannuksia, jotka ei- ryhmien hakkuut vähenivät hieman edellisvuodesta. vät ole kenenkään edun mukaisia. Mahtoiko hän sa- Vaikka MTK valittelikin hankintakauppojen mark- nalla ”kenenkään” tarkoittaa erityisesti omaa yritys- kinoinnin vaikeutta, hankintakauppojen osuus hak- tään, Metsäliittoa, jota tpy-läisissä piireissä pidettiin kuista nousi 38 %:iin eli selvästi suuremmaksi kuin edelleen puumarkkinoiden suurimpana häirikkönä. viiteen vuoteen. Teollisuuden katkotun puun varas- Puttonenkin tähdensi kuljetusvaihtojen siunauk- tot (tehdas- ja tienvarsivarastot) olivat kesällä 21 ja sellisuutta: Jos tahtoa löytyy, vaihtotoimintaa voidaan talvella 14 milj. m3. lisätä niin, ettei puuta kuljeteta tarpeettomasti metriä- Markkinahakkuissa oli konehakkuun osuus 20 %, kään. Mies tiesi mistä puhui, sillä tunnetusti Met- eli 2–3 %-yksikköä edellisvuotta enemmän; töissä säliitto osasi kuljetusvaihdot, kuten myös tehdä toi- oli hieman yli 200 hakkuukonetta, joista valtaosa oli mitussopimuksia itsenäisten sahojen kanssa. Putto- vielä prosessoreja, eli niille tarvittiin puiden erillis- sella oli toinenkin neuvo tpy-läiselle rintamalle: On kaato. Metsätehon edellisvuonna esittämän kannat- huomattavasti rakentavampaa ottaa yhteyksiä metsän- tavuuslaskelman perusteella hakkuista olisi kuiten- omistajiin ja markkinoida heille puukaupan tekemis- kin kannattanut tehdä jo puolet koneellisesti. (Met- tä kuin yksioikoisesti syyttää julkisuudessa metsänomis- sätehon vuoden 1975 ”ennuste” oli tarjonnut 65 % tajia siitä, etteivät he myy puuta riittävästi. Kannan- konehakkuuta vuodelle 1985.) Olimme selvästi jäl- ottoa voi pitää merkittävänä, kun muistaa vain pa- jellä Ruotsia, jossa oli päästy jo 50–60 %:n koneel- ri vuotta aiemmin käydyn ”sodan” metsäyhtiöiden listamisasteeseen. Ruotsin yhtiömetsien runsauden metsäpalvelusopimusten markkinoinnista. ohella tämä johtui myös siitä, että Ruotsissa oli siir- Puttonen toisti kilpailun säilyttämisvaatimuksen- rytty metsätöissä aikapalkkaukseen 1970-luvun puo- sa myös Metsälehden haastattelussa. Siihen hän sai livälissä. Olimme kuitenkin tulossa hyvää vauhtia

75 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Ruotsin kantaan, kuten Pentti Hakkila totesi Metsä- hinnä virastolle annetun työllistämisvelvoitteen seu- lehdessä: Nyt voimme tasapäisesti kehittää ruotsalais- rauksena. Uusi pääjohtaja Jaakko Piironen totesikin ten kanssa korjuun koneellistamista. Me olemme oppi- ”Koneurakoitsijan” haastattelussa asian olevan vai- neet jotain naapurimme virheratkaisuista. Meillä korkean Metsähallitukselle; virastolla oli vuonna 1986 juutekniikka on huippuluokkaa ja korjuuvaurioita vä- kymmenen motoa hakkaamassa osaa 4,5 milj. m3:n hemmän kuin Ruotsin leimikoissa. puumäärästä. Enemmän huolissaan Piironen oli kui- Koneellistumisen odotettiinkin lisääntyvän, mut- tenkin metsäkoneiden työnjäljestä: En pidä lainkaan ta millä vauhdilla, siitä vallitsi erilaisia näkemyksiä. järkevänä sellaista koneellistamista, jossa maata ton- Metsätehon firmoilta ja Metsähallitukselta kerää- gitaan kuin sikalassa. Minullekin on puuntuottajana mä ”ennuste” vuodelle 1990 tarjosi vain 5 %-yksi- sattunut, ettei ole ollut selvyyttä, onko puunkorjuutyö- kön kasvua. Kuitenkin ”Metsän ja Puun” mukaan maalla ollut käynnissä ojitus vai puunkuljetus. yleinen käsitys oli, että se nousee noin 40 %:iin. Sa- Koneellistamista saattoi jarruttaa jossain mää- maa 40 prosentin lukemaa eli koneellistumisen kak- rin myös konehakkuutaksojen puute. Siihen saakka sinkertaistumista muutamassa vuodessa toistettiin oli yleensä sovellettu Metsäalan Kuljetuksenantajain myös Metsälehden korjuun koneellistumista koske- (MKA) yksipuolista suositusta, joka Koneurakoitsi- vassa em. artikkelissa. Sitä mieltä olivat niin haas- jain liiton (KL) mielestä oli aivan liian alhainen. Lä- tatellut tutkijat ja teollisuuden miehet kuin luon- hes vuoden kestäneiden neuvottelujen tuloksena oli nollisesti myös konevalmistajat, jotka uskoivat no- vuoden lopulla päästy sopimukseen, jota KL:n pää- peaan koneellistumiseen. Lokomo Forestin Mikko neuvottelija Timo Rautanen ei kuitenkaan juuri kii- Rysä oli varma, että teollisuus tulee kaksinkertaista- tellyt järjestölehdessään: Vaikka nyt solmittu tak- maan konekorjuun parissa kolmessa vuodessa. Se on sa nousi valtavasti MKA:n suositukseen verrattuna, se päätös eikä ennuste. Syy oli yksinkertainen, kustan- ei silti noussut riittävästi. Uudet mototaksat hillitsevät nuskehitys. Varsinkin mekaaniselta metsäteollisuudel- hakkuun koneellistamista, sillä tarpeellista tasokorotus- ta voi tässä suhteessa odottaa kovia otteita, jotka saatta motourakoinnin kannattavuuden parantamiseksi ei tavat päätyä koneen eduksi sekä miehen ja moottorisa- saatu sovittua. Lisäksi Rautanen valitti, etteivät ura- han tappioksi. kanantajat osanneet hyödyntää motoja riittävästi. Metsätehon Esko Mikkonen toivoi kehitykseen Vaikka taksasopimus oli tehty, sopu osoittau- jonkinlaista linjanvetoa, koska tarjolla oli monia eri tui ennenaikaiseksi. Näin ainakin mikäli uskom- konetyyppejä sekä korjuutekniikkaakin. Aika yllät- me KL:n toiminnanjohtaja Martin Lillandtia, jo- tävältä tuntui Mikkosen väite, että paineita perin- ka kirjoitti lehdessään jo helmikuussa: Urakanan- teistä tavaralajimenetelmää kohtaan on melko paljon, tajat ovat lähteneet alentamaan sovittua maksua mutta menetelmä säilyy vielä sellaisenaan tietyissä olo- erikoistulkinnoilla. Ja ollakseen kehityksen kärjessä suhteissa. Eli karsinta ja katkonta tehdään vielä met- MKA:n toimisto on julkaissut eräälle uudelle mo- sässä, vaikka nykyinen tekniikka antaisi mahdollisuu- nitoimikoneelle maksun, joka on oleellisesti alem- den pitemmälle rationalisoituihin korjuumenetelmiin. malla tasolla kuin vaivoin saadut valmistusmak- Myös Rysä pohdiskeli mahdollisuuksia jättää jokin sut. Lillandt uhkailikin, että koneurakoitsijat tule- hakkuun työvaihe, esimerkiksi karsinta, pois metsäs- vat suhtautumaan urakkamaksukäytäntöön toisin tä. Se olisi suurin ja työläin muutos. Toistaiseksi ”pe- kuin aiemmin: Jos urakanantaja pitää valtakunnal- rinteinen” on kuitenkin säilyttänyt asemansa lähes lista maksua maksimitasona, josta tilaisuuden tul- 100-prosenttisesti. – Todellinen koneellistumisvauh- len tingitään, tulisi koneurakoitsijan vastaavasti piti ei aivan yltänyt näihin arvioihin, vuonna 1990 ko- tää sitä minimitasona, jota nostetaan kiireellisim- nehakkuun osuus oli noin 35 %. Metsähallituksessa pänä aikana, esimerkiksi keväthankien sulaessa. – koneellistamisvauhti oli vain reilut puolet tästä – lä- Uhkailu taisi jäädä kuitenkin tähän.

76 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Metsäkuljetuksen taksoista sitä vastoin päästiin to olikin ehdottanut motoveroa, jolla luotaisiin ra- helposti sopimukseen jo vuoden 1986 alussa. Lil- hasto työpaikkansa menettäneiden metsurien uudel- landtin mukaan KL oli ollut valmis maltilliseen so- leen työllistämiseksi. Ehdotus ei saanut vastakaikua. pimukseen, vaikka perusteita huomattavaan maksu- Tilastokeskuksen mukaan metsätalous työllisti korotukseen oli olemassa. Urakanantajapuolella tilan- tuohon aikaan 47 000 henkeä; keitä he kaikki olivat- ne nähtiin hieman toisin: erityisesti taksaperusteissa kaan, on hieman vaikea sanoa, sillä varsinaisia metsä- nähtiin olevan korjaamisen varaa. MKA:n pääneu- ja uittotyöläisiä oli Metlan tilastoissa noin 30 000; vottelija Kari Laitinen ihmetteli, miten osapuolet heistä runsaat kaksi kolmasosaa oli hakkuutöis- saattoivat tulkita jo Metsätehon maksuperustetut- sä. Metsurien päiväpalkka oli keskimäärin runsaat kimuksia täysin eri tavoin. Vielä enemmän Laitista 200 markkaa; metsänhoitotöissä ansiot muodostui- hiersi korjuukaluston hinnoittelu: Naurattaa oikein, vat jonkin verran hakkuutyötä paremmiksi. Met- kun muistaa millaisia hintoja valmistajat ilmoitti- suripalkat olivat noin kolmanneksen alemmat kuin vat metsäkoneista KL:lle, ja kun sitten näki, kun Teh- paperityöläisten, vuosiansioita verrattaessa ero kas- daspuu takasi konelainoja, todelliset maksetut hinnat. voi: metsässä ansaitsi puolet siitä mitä tehtaalla. (To- Erohan saattoi olla 100 000–150 000 markkaa! Kyllä sin Työnantajaliiton ”uuden kasvon”, Mauri Moré- Laitiselta löytyi sanomista myös oman porukan soo- nin, mukaan vuosipalkat olivat paperiteollisuudes- loiluista. – Myös MKA:n uudeksi pääneuvottelijaksi sa 85 000, puuteollisuudessa 67 000 ja metsätöis- vuonna 1986 nimetty Antero Koskinen halusi lop- sä 60 000 markkaa!) Metsäpalkoissa ei ollut myös- puvuodesta, uusien neuvottelujen alla tähdentää, et- kään liukumia, mitä Työnantajaliiton teollisuusher- tä taksan tuli muutenkin vastata käytäntöä. Mikä- rojen oli mahdoton käsittää. Paperi- ja puupuolella li aikojen kuluessa on tullut ehkäpä hyvinkin perustel- ne kuuluivat ihan normaaliin palkkarutiiniin, mikä tuja rakenteita tai lisiä, niistä pitäisi voida luopua sil- käy hyvin ilmi tästäkin Antti Kujalan toteamukses- loin, kun osoittautuu, että ne eivät enää olekaan käy- ta Työnantajaliiton vuonna 1986 tekemästä päätök- tännön mukaisia. Vaikka taksojen tulikin perustua sestä seuraavien vuosien ”paperin” palkkaratkaisuk- kustannuksiin ja tuotoksiin, on viime kädessä viisai- si: Vuoden 1987 keskimääräiseksi liukumatavoitteek- den neuvottelijoiden asia, miten taksa määritetään. si asetettiin 2,3 prosenttia ja seuraavalle vuodelle kak- Koneellistamisen huono puoli oli metsurien työ- si prosenttia. Näissä luvuissa ei pysytty, vaan toteutu- paikkojen vähentyminen. Siitä kaikki osapuolet oli- nut liukuma oli noin kaksinkertainen. – Metsätöissä vat huolissaan, Maaliitto luonnollisesti eniten. Lii- ei ollut yhtään työtaistelua, kun niitä oli 22 mekaa- ton mukaan 1980-luvulla oli siihen mennessä me- nisessa ja 81 paperiteollisuudessa. netetty keskimäärin 2 000 työpaikkaa vuodessa. Vä- Puutavaran metsäkuljetus hoidettiin lähes koko- heneminen on kohdistunut haja-asutusalueille, joilla ei naan metsätraktoreilla; lähinnä hankintahakkuissa ole ollut korvaavia työpaikkoja tarjolla, totesi Maalii- käytettiin vielä maataloustraktoreita ja varmaan muu- ton puheenjohtaja Esa Ihalainen Metsälehdessä. Hä- tama hevonenkin oli löytänyt tiensä metsään. Metsä- nen mielestään metsurien oli saatava täydet vakuu- tehon tilaston mukaan vuoden aikana oli ollut noin det ympärivuotisten työmahdollisuuksien saamisek- 1 700 metsätraktoria hoitamassa lähikuljetusta. Kor- si, ja siksi koneellistamista tuli jatkaa hallitusti. Liit- juun yksikkökustannukset olivat keskimäärin 53 mk/ m³, 4 % edellisvuotta alemmat. – Ensiharvennus- puun korjuu joukkokäsittelynä oli tutkimuksen alla. Koneellistamisen huono Korjuukustannukset ja niihin kytkeytyvä ns. han- puoli oli metsurien kintalisä saivat arvostelua osakseen. Hankintakauppo- jen korjuu- eli hankintalisät olivat näet keskimäärin työpaikkojen vähentyminen. kolmanneksen korkeammat kuin teollisuuden kor-

77 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

juukustannukset ja hintasopimuksen yhteydessä nii- Vuoksen vesistössä eli Saimaalla puuta uitettiin tä sovittiin vielä korotettavaksi – teollisuuden vastus- eniten; hinatuissa nippulautoissa puuta oli yleensä tuksesta huolimatta – vuosittain 2 %:lla. Uudenmaan 15–25 000 m3, mutta nähtiinpä joukossa liki 35 000 reviirien myyntiohjeessa todettiinkin: För leveranssäl- motin lauttakin. Tehdaspuu ja Enso olivat Saimaan jarna i reviren betyder avtalet för barrmassaved en liten suurimmat uittajat: Tehdaspuu uitti vajaat puolitois- förhöjning; myyntejä kehotettiin suuntaamaan har- ta, Enso miljoona kuutiometriä. Metsälehti vieraili vennuksiin. – Myös Lauri Vaara osallistui keskuste- kesällä Tehdaspuun Tikka-hinaajalla Saimaalla ja yh- luun tyrmäten nytkin tällaiset luvut sekä etenkin met- tiön uittopäällikkö Jukka Kunnari uskoi uiton ase- sätraktorin käytön kokonaisuudessaan. Vaara päätti man säilymiseen sen kustannustehokkuuden ansios- Metsälehden kirjoituksensa: Milloin Suomessa järkiin- ta: Jos Tikan lasti [20 000 m3] nostettaisiin työntöproo- nytään näkemään metsätraktoreiden käytön hulluttelu? muihin, niitä tarvittaisiin parikymmentä, täysperävau- Ylisuuren hankintalisän ohella verovapaan han- nullisia rekkoja täyttyisi noin 400 ja junia yli 20. kintatyön nostaminen 150 m3:iin aiheutti kiivasta Enson kuljetuspäällikkö Esko Marsio puolestaan arvostelua niin metsurien kuin myös teollisuuden ta- kirjoitti yhtiönsä lehdessä: Puun laadulla on yhä tär- holta. Maaliitto antoi asiaa koskevan julkilausuman, keämpi merkitys jalostuksen kannalta. Myös puuvaras- jossa ankarasti vastustettiin päätöstä, jonka katsot- toja ja niihin sitoutunutta pääomaa supistetaan. Myös tiin saattavan kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Pu- uiton on toimittava suunnitelmallisesti, aikataulutetus- heenjohtaja Esa Ihalaisen mielestä hankintakaupat ti ja palvelukykyisesti, muuttuviin haasteisiin on vastat- oli ehdottomasti saatettava samojen säädösten pii- tava. Siksi uittokuljetusketjun operatiivista toimivuut- riin kuin muu puunhankinta. Hän sai tukea mm. ta, palvelumahdollisuuksia ja kustannuskilpailukykyä Kuorma-autoliiton seminaarissa puhuneelta Topi E. kehitetään jatkuvasti. Ilmeisesti kehittäminen ei ollut Heikkeröltä, jonka mukaan menettely oli luistanut riittävän ponnekasta, sillä 2000-luvulle tultaessa En- siihen, että nämä veroedut saa kuka tahansa hankin- so luopui uitosta kokonaan Saimaalla. Myös Tehdas- takaupalla puunsa myyvä. Sekin lisäsi osaltaan teolli- puun seuraajan, UPM:n, uitot vähenivät runsaaseen suuden puukustannusten nousua. kolmannekseen vuoden 1986 määrästä. Rautateitse kotimaista puuta kuljetettiin ainoas- Puut vesiltä pyörille taan 3 milj. m3, mikä oli selvästi pienin määrä ko- Puu ui vielä vuonna 1986, mutta jo heikentynein ko 1980-luvulla. Siksi myös perille tullut junapuun voimin: puuta uitettiin Kymijoen ja Vuoksen vesis- määrä jäi vain noin 10 %:iin; suoritteesta osuus oli töjen nippu-uiton ohella irtouittona Ii- ja Kemijoil- jonkin verran suurempi. Siihen, että junapuun osuus la. Vesitse tehtaille toimitetun puun määrä jäi kui- oli vähentynyt, oli muitakin syitä kuin VR:n tariffi- tenkin vain vajaaseen 6 milj. m3:iin (mukana oli politiikka. Esimerkiksi Yhtyneiden Paperitehtaitten jonkin verran myös aluskuljetusta), kun parhaim- Kaipolan tehdas otti talvisin kaiken puunsa autoilla, millaan puuta oli uitettu liki 15 milj. m3; kuljetus- vaikka 10 kilometrin päässä sijainnut Jämsänkosken suoritteesta uiton osuus oli viidennes. Vuoden alus- tehdas sai samanlaisista kuusikuiduista puolet rau- sa Pohjois-Karjalan ja Savon Uittoyhdistykset yhtyi- tateitse. Kesäisin Kaipola käytti uittopuuta, mutta vät Savo-Karjalan Uittoyhdistykseksi, jonka kotipai- nostovaikeuksien takia puuta ei yleensä nostettu tal- kaksi tuli Kuopio ja uittopäälliköksi Kaarlo Palmroth. vella vedestä. Jos autokapasiteetti riittää, nippujen an- Uuden uittoyhdistyksen ensimmäisenä talvena ajet- netaan rauhassa seisoa talvet jäässä Kaipolanlahdella, tiin jäälle liki 35 000 nippua, joten firmojen ja Met- totesi Antero Koskinen ”Keskisuomalaisessa”. sähallituksen metsänhoitajille riitti ”jäänippujen tar- Sen sijaan Venäjän tuontipuusta valtaosa tuli Suo- kastusmatkoja” maaliskuun hankien ja jään kimal- meen rautateitse, ja tuontipuun rautatierahdeis- luksessa; toki jääniputusta harjoitettiin muuallakin. ta oli tullut alusta pitäen kiistanaihe metsäyhtiöiden

78 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

ja VR:n välille; VR ei nä- Vaikka puutavara-autoja vät paikoin jopa yli 200 kiet suostunut sisällyttämään lometrin matkoilla. Sen selit- tuontipuuta firmojen rahti- olikin liikaa, automiehet ti VR:n vielä tuolloin melko sopimuksiin. Silti rajalle rau- pärjäsivät edelleen melko joustamaton tariffipolitiikka, tatievaunussa tuotu Venäjän joka yhdessä rautatiemiesten puu kannatti korkeista koti- hyvin, tehokkaimmat jonkinlaisen ”asennevamman” maan rahdeista huolimatta takia heikensi tarpeettomas- tuoda samoissa vaunuissa pe- erittäin hyvin. ti junakuljetusten kilpailuky- rille asti. Tehdaspuun histo- kyä. Vuonna 1986 VR kohot- riikissa todetaan: Uhkailut rajalla purkamisesta ja au- ti rahtejaan 5 %:lla, kun samaan aikaan autokuljetus- toilla perille kuljettamisesta eivät ole auttaneet. Esimer- ten ohjemaksut säilyivät ennallaan. Sittemmin tilan- kiksi vuonna 1986 rautateitse kuljetetun tuontipuun ne on korjautunut. kuljetuskustannukset kohosivat 24 %, kun kotimaista Se, että kuljetustaksat säilyivät edellisvuoden ta- puuta koskevat puutavaratariffit nousivat vain 5 %. solla, ei miellyttänyt Kuorma-autoliittoa (KAL), Valtaosa (71 %) kotimaan puusta eli 26 milj. m3 kun vielä siihen liittyi liiton mukaan ”sooloilua”. tuli perille puutavara-autoilla, joita oli ajossa 1 700 Vuosi osoitti, ettei MKA:n käymillä neuvotteluilla ole eli saman verran kuin metsätraktoreitakin. Autoja riittävää painoarvoa sen jäsenistön keskuudessa. Lähes oli kuitenkin ajossa liikaa. Se tiedettiin ja siitä kir- kaikkien kuljetuksenantajien kenttäväki pyrki toteut- joitti myös Metsätehon Olavi Pennanen: Puutava- tamaan itseään ja parantamaan työnantajansa talou- ran kuljetuksen merkittävin osa on yksi tai kaksi au- dellista tilaa vaatimalla täysin perusteettomia lisäalen- toa omistava liikenteenharjoittaja, joka urakkamaksus- nuksia liikenteenharjoittajilta sopimusten solmimisen ta kuljettaa puuta tehtaille tai alkukuljetuksena mui- ja ajojen jatkumisen edellytyksenä, todettiin KAL:n hin kuljetusmuotoihin. Ongelmana tällä hetkellä on vuosikertomuksessa. Vaikutelmaksi jäi, että yrittäjistä se, että heitä on liikaa. Kaikille ei riittänyt ajoja, eten- oli tarkoitus nyhtää saatavissa oleva hyöty irti ajattele- kin kun muutenkin pyrittiin tehostamaan autojen matta hiukkaakaan alan tulevaisuutta. käyttöastetta. Sitä tavoiteltiin vähentämällä auto- Vaikka puutavara-autoja olikin liikaa, automie- kuljetusten kausivaihtelua ja tyhjänäajoa sekä tehos- het pärjäsivät edelleen melko hyvin, tehokkaimmat tamalla kuormien purkua tehtailla. Kaiken tehosta- erittäin hyvin. Sen mahdollisti KAL:n ja MKA:n vä- mistyön takana oli kuitenkin pyrkimys parempaan linen ohjemaksusopimusjärjestelmä, joka perustui kuljetusten suunnitteluun ja ohjaukseen, eli kuten ”kuvitteellisiin” puutavaran painoihin; näin mahdol- Pennanen totesi: Kun kuljetusten suunnittelu ja oh- listettiin lailliset ylikuormat. Silti puutavaran ajo oli jaus organisoidaan mahdollisuuksien mukaisesti pääs- taitolaji, se oli opittava. Sitä mieltä oli mm. valkea- tään nykyistä paremmin hyödyntämään kuljetuskalus- lalainen Seppo Ora, joka siirtyi 1980-luvun alussa to, meno-paluukuljetukset, monialakuljetukset sekä yri- rahtiajosta puutavaraa ajamaan. Sain tunnustaa itsel- tysten väliset vaihdot. leni, että maantiellä ajaa joka mies, mutta kun men- Ratkaisun uskottiin löytyvän tietotekniikasta; nään metsään, niin homma muuttuukin sitten ihan näin olikin, joskin jo tuolloin monella isommal- erilaiseksi. Ei puuauton ajoon opi kuukaudessa, ei la kuljetuksenantajalla oli tietojärjestelmät käytös- kahdessa eikä edes vuodessa, eikä sitä voi opetella tieto- sä kuljetusten suunnittelussa ja ohjauksessa, joilla- koneen ääressä, Ora totesi myöhemmin UPM-Met- kin jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. sä-lehdessä. Mutta pärjätäkseen piti ajamisen ohella Tuohon aikaan laskettiin autokuljetuksen kil- osata myös toimia yrittäjänä. pailukyvyn riittävän uittoalueilla 100 kilomet- Puukuljetuksia oli 1960-luvulta alkaen siirretty rin matkalle; junakuljetuksen kanssa autot pärjäsi- kaiken aikaa vedestä pyörille. Uiton tulevaisuus oli-

79 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

kin ajankohtainen kysymys; se koski erityisesti poh- pettamisesta.” Kemijoen uiton loppu tuli kuitenkin jo joisen irtouittoväyliä. Iijoella elettiinkin liki ”viimeis- kuuden vuoden kuluttua. tä kesää”, ja myös Kemijoen lähtölaskenta oli alka- Vaikka puukuljetuksia olikin kehitetty, Suomes- nut. Sitä pohjustettiin mm. Oulun yliopistossa val- sa autokuljetus oli kuitenkin selvästi, eli 20–30 % mistuneella tutkimuksella, jonka mukaan maakulje- kalliimpaa kuin Ruotsissa. Läänikohtaisesti neuvo- tus tulee Lapissa uittoa edullisemmaksi. Se ei perustu- tellut taksat (ilman mitään ohjemaksuraamia) se- nut niinkään eri kuljetusmuotojen kustannuseroihin, kä korkeammat ajoneuvopainot oli tärkeimmät syyt vaan Kemijoen muiden käyttömuotojen tarjoamiin Ruotsin kilpailuetuun. MKA:n Aimo Nikusen mie- hyötyihin; niistä kaikki eivät olleet numeroin osoi- lestä puutavara-autojen kokonaispainojen koro- tettavia ja siten siis kiistanalaisia. Metsälehdessä to- tus ei kuitenkaan ollut meillä ajankohtaista, vaikka dettiinkin: Metsänomistajien kannalta maakuljetuk- sen kautta olisikin ollut saatavissa kustannussäästö- seen siirtyminen tietäisi paineita kantohinnan alenta- jä. Myös ”laillisten ylikuormien” ongelmaa oli hä- miseen varsinkin Lapin pohjois- ja itäosissa. Maakulje- nen mukaansa liioiteltu. Toki sellaisiakin on, mutta tuksen edullisuudestahan hyötyisivät lähinnä muut kuin kuljetuksenantaja ei vaadi sellaisia ajettaviksi. Hänen metsänomistajat. Esimerkiksi voimalaitosten on lasket- mukaansa asiaan oli vaikea puuttua, emmekä voi jät- tu hyötyvän vuosittain 11 miljoonaa markkaa uiton lo- tää maksamatta tehtaalle tuodusta ylikuormasta, niin

Metsäalan ulkopuolisetkin ”rohkenivat” kritisoida puutavaran autokuljetuksia: puhuttiin mm. ristiinkuljetuksista ja ylitaksois- ta. Teollisuus pyrki puolustautumaan ja esimerkiksi Tehdaspuu-lehdessä oli talvella 1986 otsikko ”Puukuljetukset mainettaan paremmat”. Se oli saanut kimmokkeensa Maaseudun Tulevaisuuden ja Helsingin Sanomien puukuljetuksia arvostelevista kirjoituksista. Lehti toki myönsi, että vaikka puutavaran autokuljetukset pelasivatkin, niistä löytyi parannettavaa. Erityises- ti tuli autojen käyttöastetta korottaa sekä saada lisää joustavuutta kuljetusjärjestelyihin. Myös taksoissa oli tinkimisen varaa. ”Sekä taksaperusteet että määräalennukset kaipaavat vielä tarkistuksia, mutta vaatimukset Ruotsin taksatasoon pääsemises- tä rehellisin keinoin ovat kohtuuttomia, ja sen vaatijat itsekin tietävät.” – Kuvassa kuusikuitupuukuorman purku käynnissä Tampellan Inkeroisten tehtaiden mittapaikalla. Sisu oli tuohon aikaan vielä yksi puutavara-autojen valtamerkeistä.

80 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

kuin Ruotsissa tehdään. – Asioiden kehitystä kuvaa Metsä 2000 jää tavoitteistaan hyvin se, että puutavara-autojen painot nousivat jo Maamme metsätalouden pitkän aikavälin ”suun- viiden vuoden kuluttua Ruotsin mittoihin eikä yli- nannäyttäjäksi” tehty Metsä 2000-ohjelma oli val- kuormista enää makseta automiehille. mistunut edellisvuonna, ja nyt ryhdyttiin ohjelmaa toteuttamaan. Alku ei kuitenkaan ollut kovin lupaa- Uudet metsälait, mikä muuttui? va, minkä Tapion johtaja Paavo Kotkanen myönsi Vuoden aikana tehtiin myös metsäpolitiikkaa. Edus- vuosikirjassaan: Metsä 2000 -ohjelma ei vuoden 1986 kunta hyväksyi vuoden lopulla uudet metsälait, joi- osalta toteutunut suunnitellussa laajuudessa, vaik- ta olivat metsähallintolaki, laki keskusmetsälautakun- ka toiminnan tavoitteet oli asetettu ohjelman mukai- nista ja metsälautakunnista sekä metsänparannuslaki. siksi. Yhdeksi (teko)syyksi Kotkanen esitti hakkuit- Metsähallintolaissa uudistettiin Metsähallitusta kos- ten vähäisyyttä, mikä koski erityisesti harvennus- kevat säännökset; laki jätti kuitenkin Metsähallituk- hakkuita. Kaikkien puutavaralajien kysyntä ja tarjon- sen edelleen maa- ja metsätalousministeriön alaiseksi ta eivät löytäneet metsien metsänhoidollisen käsittelyn virastoksi. Metsälautakuntalaki sen sijaan uudisti yk- edellyttämää tasapainoa. Sen sijaan metsänviljelyn ja sityismetsätalouden organisaatioita enemmän kuin ai- taimikonhoidon (158 000 ha) jääminen selvästi ta- koihin: piirimetsälautakunnat ja metsänparannuspiirit voitteita vähemmiksi Tapion johtaja myönsi selväksi yhdistettiin metsälautakunniksi. Sen sijaan lautakun- saamattomuudeksi, mistä ei voinut syyttää varojen tien määrään ei rohjettu puuttua, vaan niitä jäi edel- niukkuuttakaan, sillä valtion metsänparannusvaro- leen tarpeettoman monta eli 19; myös keskusmetsä- ja siirtyi runsaasti seuraavalle vuodelle. MTK puoles- lautakunnat, Tapio ja Skogs-kultur, jäivät erilleen. taan puolustautui, että taimikonhoitomäärien vähäi- Uusi metsänparannuslaki oli sisällöltään enti- syyteen vaikutti ainakin jonkin verran metsähallituk- sen kaltainen, mutta uusia työlajeja lisättiin avus- sen metsänparannustöihin kohdistama varsin pikku- tusten piiriin. Lain jatkaminen ylläpiti vanhaa usko- piirteinen tarkastustoiminta. musta, että Suomessa yksityismetsätalous, jonka ku- Eniten jäätiin jälkeen metsien lannoituksessa, lut ovat ainoastaan 10–20 % tuloista, tarvitsee edel- jonka ohjelman mukainen vuositavoite oli 150 000 leen valtion tukea toimintaansa. Samaa ajatusmaail- hehtaaria; nyt päästiin ainoastaan 86 000 hehtaa- maa osoitti sekin, että uusia tilakohtaisia vähennys- riin (yksityismetsissä 50 000 ha). Uudisojitusta teh- mahdollisuuksia lisättiin metsäverotukseen. tiin vähintäänkin riittävästi eli 67 000 hehtaarin Metsänhoito- ja perusparannustöihin käytettiin alalla (52 000 ha). Kaikkiaan oli Suomessa tuolloin rahaa Suomessa kaikkiaan runsaat miljardi markkaa, ojitettuna 5,7 milj. hehtaaria (3,8 milj. ha). Sen si- josta yksityismetsien osuus oli vajaat 800 milj. mark- jaan kunnostusojituksia tehtiin vielä melko niukasti, kaa. Siitä valtion avustukset ja lainat kattoivat 45 %. mutta metsäteitä rakennettiin tavoitteiden mukai- Silti yksityismetsätalouteen myönnetyistä metsän- sesti eli 3 900 kilometriä (2 500 km). Myös metsä- parannusvaroista osa jäi käyttämättä, kuten edellis- suunnittelu eteni: tilakohtaisten metsäsuunnitelmi- vuonnakin. Metsätalouden kannattavuus säilyi hyvä- en kattavuus nousi noin 60 %:iin. nä, vaikka hakkuiden vähentyminen ja hintojen lie- Metsä 2000 oli esillä myös em. ”Aulangon puu- vä lasku pienensivätkin kantorahatuloja: ne olivat 4,6 huutokaupassa”. Näkemykset ohjelmasta ja sen to- mrd. markkaa. Näin siitäkin huolimatta, että melko teuttamismahdollisuuksista olivat yllättävänkin ris- yleisesti uskottiin taloudellisen ajattelun olevan met- tiriitaisia, ja heijastivat eri intressiryhmien etupo- sätaloudessa vain harvojen etuoikeus. Juhani Viitala- liittisia toiveita; esimerkiksi yksityismetsätalouden kin totesi ”Metsän ja Puun” haastattelussa, että tähän puolella valitettiin ”Metsän ja Puun” mukaan mää- asti kustannustietous on yksityismetsätaloudessa ollut vä- rärahojen riittämättömyyttä (vaikka metsänparan- häistä, mutta myönteistä kehitystä on näköpiirissä. nusvaroja oli jäänyt käyttämättä!) sekä metsätalou-

81 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

den osakseen saamaa kielteistä julkisuutta. Kun oh- siharvennukset ajallaan, täyspuustoisuus, ikäluokkaja- jelmaa ja yleensä metsätalouden uhkia ja mahdolli- kautuman oikaiseminen, jota pyritään nopeuttamaan suuksia tarkasteltiin työryhmissä, hieman huvittava- lannoituksella ja lyhytkiertopuulajeilla (koivua ja kon- na voi pitää, että metsäteollisuuden ryhmän ensim- tortamänty) sekä ojitusalueiden kunnostus. Vaikka vie- mäisenä toiveena oli, että valtakuntaan on saatava lä tuolloin Serlachiuksen isokokoiset istutuskoneet metsäpoliittinen ohjelma! kiersivät maan metsänäyttelyitä, niistä ei Ensossa ol- Metsä 2000 oli esillä muulloinkin vuoden aikana. tu innostuttu: Toistaiseksi pottiputki vaikuttaa tehok- Metsälehden artikkelissa Pöyryn Henrik Ehrnrooth kaimmalta istutuskoneelta. – Yllättävää kyllä, Kor- totesi melko yksiniitisesti, ettei ohjelma toteudu ai- honen ei puhunut mitään metsänviljelystä ja siihen nakaan sahateollisuuden osalta; myöhempi tulevai- liittyvästä maanmuokkauksesta, jossa Suomessa oli suus osoittautui kuitenkin toiseksi. Koska puu oli ja alkamassa selkeä linjanmuutos: auraus oli yhä use- säilyi kalliina Suomessa, Ehrnroothin mukaan tuote- ammin korvautumassa mätästyksellä. valikoimaa oli laajennettava ja löydettävä omaan raa- Onko aukolle vaihtoehtoa, kysyttiin Metsälehdessä ka-ainepohjaamme soveltuvia erikoistuotteita. Mitä talvella, ja artikkelissa vastattiin, että ei, koska met- ne voisivat olla, sitä hän ei kertonut. – Metsä 2000 ja sätöntä Suomea ei uskottu olleen eikä tulevankaan. sitä seuranneet Kansalliset Metsäohjelmat ovat muu- Aihe oli esillä myös ”Skogsbruketissa”: Måste vi kal- tenkin osoittautuneet lähinnä hyvänluontoisiksi ”toi- hugga?, kysyi Jan Heino pääkirjoituksessaan ja vas- veiden tynnyreiksi”, joihin hyvin voi soveltaa vanhaa tasi: Svaret på frågan blir naturligtvis ett obetingat ja. kansanviisautta: ”Paljon porua, vähän villoja”. Avohakkuille oli kuitenkin vaihtoehtoja, sen todisti tavallaan myös ”tapaus Pukkila”, josta saatiin Ori- Ympäristösodassa välirauha mattilan kihlakunnanoikeuden päätös. Sen mukaan Mitä tapahtuisi, jos ilmasto esimerkiksi hiilidioksidi- metsänomistaja Reino Takala ei ollut rikkonut yk- pitoisuuden lisääntymisen vuoksi nopeasti lämpenisi, sityismetsälakia metsiensä käsittelyssä. Vastaajan kysyi ympäristöministeriön Pekka Kauppi artikke- ja kantajan asiantuntijat, professorit Erkki Lähde ja lissaan ja muistutti, että ilmaston vaikutuksia selvit- Matti Leikola, tosin olivat näkemyksissään erimieli- tävällä metsäntutkimuksella oli Suomessa pitkä tra- siä. Tapaus oli kiusallinen niin Tapiolle kuin etenkin ditio. Pertti Hari tavallaan vastasi Kaupin kysymyk- Uudenmaan-Hämeen piirimetsälautakunnalle, jon- seen Säästöpankkien Metsäpäivillä toteamalla: Met- ka mielestä ei voi pitää oikeana sellaista yksityismetsien kasvu hidastunee yhä lähivuosikymmeninä; sii- sälain tulkintaa, että vajaatuottoinen metsä jätetään tä ei vieläkään ole minkäänlaisia merkkejä, päinvas- parhaiden puiden harsinnan jälkeen alueen uudista- toin. Metsäviikon teemana puolestaan oli Tuottava misen vaarantavaan tilaan, ja siksi lautakunta jatkoi metsä – ihmisen ja ympäristön hyväksi, jota Metsäyh- taisteluaan ja vei riidan hovioikeuden ratkaistavaksi. distyksen Markku Rauhalahti epäili joidenkin pitä- Se kannatti, sillä Kouvolan hovioikeus kumosi kih- vän yliampuvana, jopa epätodellisena. lakunnan oikeuden päätöksen ja Takalan metsät rau- Rauhalahti oli kuitenkin ottanut lehtensä pääkir- hoitettiin. Varmaankin lainmukainen päätös, mutta joituksen aiheeksi tehometsätalouden, jolla hän täh- oliko vaivan arvoinen? Siitä kertoo sekin, että Alek- densi tarkoitettavan tehokasta metsätaloutta. Myös sis Kiven Seura palkitsi vuonna 1988 Takalan ”Es- Metsälehti käsitteli samaa aihetta ja esitteli siitä esi- kon puumerkillä”! Takalan tapaus ei ollut ainoa ”ur- merkkinä Enso-Gutzeitin, joka oli tuolloin maam- heitten tapiolaisten” nostattama oikeusjuttu itsellisiä me suurin metsänomistaja valtion jälkeen. Lehden metsänomistajia vastaan: niitä oli 1980-luvulla mm. ja yhtiön metsänhoitopäällikön Tapani Korhosen Iissä, Kullalla, Tervolassa, Virroilla ja Ähtärissä. mukaan Enson metsänhoidon periaatteet voitiin ki- Ympäristörintamalla sitä vastoin oli melko rauhal- teyttää viiteen ohjelmakohtaan: Taimikonhoito ja en- lista – elettiin ikään kuin asemasotavaihetta. ”Suo-

82 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Oli vuonna 1986 myönteisiäkin uutisia metsäalalta. Pellervo-Seura teki tutkimuksen Keski-Suomen metsänomistajis- ta, jotka osoittautuivat varsin tyytyväisiksi. Silloiset metsänhoitomenetelmät saivat lähes varauksettoman kannatuksen, metsäammattilaisiin luotettiin, joka toisella oli metsäsuunnitelma ja sitä myös hyödynnettiin sekä yhdeksän kymme- nestä oli tyytyväinen metsänhoitoyhdistysten palveluihin. Syyttä ei päämetsänhoitaja Antti Kolho todennut ”Keskisuo- malaisessa”, että ”tulos yllätti myönteisyydellään”. – Enää ei vesakkosotakaan ollut käynnissä ja tunteita kuohuttamas- sa. Vielä edellisvuonna oli Kajaani-yhtiö lentoruiskuttanut ja muuallakin oli ”vesakkomyrkkyjä” levitetty maasta käsin – mikä oli sallittua. Kuva Kivijärveltä.

men Luonnossa” ei ollut yhtään hyökkäävää artikke- sensa. Dosentti Satu Huttusen mukaan metsäkuole- lia metsätaloutta kohtaan, ellei sellaiseksi lueta Met- matkin tulevat Suomeen, ainakin etelärannikolle. Kai- sähallituksen uuden pääjohtajan Jaakko Piirosen keksi onneksi me olemme tässä suhteessa kymmenkun- haastattelun avauskysymystä: Niin sanotut Osaran auta vuotta Keski-Eurooppaa perässä. Myös Luonnon- kiot saivat viimeisimmän tuomionsa hiljattain, kun tie- suojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi oli dot istutusten epäonnistumisesta tulivat julki. Kuinka lehden mukaan julistanut synkkiä näkymiä maam- pahoja virheitä Lapissa on tehty? Piironen pärjäsi hy- me metsille. – Synkistä ennusteista huolimatta met- vin vastauksessaan, jonka päätti: Kuitenkin puuta kas- sät eivät ole kuolleet ei Keski-Euroopassa, kuten ei vaa siellä paljon enemmän kuin ennen hakkuita. – Oli meilläkään – päinvastoin. kuitenkin yksi ”metsäsota”, joka kuitenkin jäi melko ”Suomen Luonnossa” oli myös metsäprofessori pienimuotoiseksi: Rauma-Repolan Nötön hakkuut emeritus Valter Keltikankaan laaja haastattelu, jossa Saaristomeren kansallispuiston alueella. Vaikka kyse mies toi esiin omia luontonäkemyksiään. Keltikan- oli luvallisista harvennushakkuista, osa luontoväestä gas oli ollut mukana pitkään luonnonsuojeluliik- yritti nostaa niistä isommankin kalabaliikin. keessä ja oli mm. kirjoittanut vuonna 1968 ”Suo- Happamoitumisen aiheuttamat metsäkuolemat men Luonnon” juhlanumerossa: Olisikohan asia eh- olivat vuoden puheenaihe. Happamoituminen syövyt- kä niin, että aarniometsän estetiikan tajuaminen vaa- tää jo Suomenkin metsätuloa, otsikoi ”Keskisuoma- tii oman asiantuntemuksensa ja viisautensa, jota ei ole lainen” Oulussa pidetyn metsätuhoseminaarin uuti- kaikille annettu. Sopikaamme siitä, että ”puupelto-

83 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

Vuonna 1983 perustetun Muita vuoden ”perheuutisia” olivat mm. nimityk- set. Metsähallitus sai yhdennentoista pääjohtajansa, ympäristöministeriön asettama kun Jaakko Piironen nimitettiin P.W. Jokisen seuraajaksi. Eljas Pohtila puolestaan nimitettiin Metsä- toimikunta sai valmiiksi selvi- tehon toimitusjohtajaksi ja Jan Heino Skogskulturin tyksensä uhanalaisista eliölajeista uudeksi johtajaksi. Teollisuus sai kolme uutta metsä- päällikköä: Antti Oksanen Metsäliittoon, Olav Hen- Suomessa: niitä kertyi hieman riksén Schaumaniin ja Veikko Koskela Paloheimo- ryhmään. Ja yksi melkein metsäpäällikkö, eli Pekka yli tuhat, joista valtaosa oli Tiililä Tehdaspuun varatoimitusjohtajaksi. Metsän- hoitajat etenivät myös metsäteollisuuden oheistoi- ns. metsälajeja. minnoissa, kun Henrik Ehrnrooth nimitettiin Jaak- ko Pöyryn toimitusjohtajaksi ja Jouko Virta saman mies” retkeilee mieluummin puupelloilla ja esteettises- firman kehitysprojektien osastoryhmän johtajaksi. ti älykäs mies aarniometsässä – niin kauan ja silloin Myös Maaseututyöväen liitto, jossa tuolloin oli kuin tähän on vielä tilaisuutta. Haastattelussa hän 23 000 jäsentä, sai uuden puheenjohtajan. Valin- toi esiin näitä samoja erämaan ystävän tuntojaan, taa pidettiin yleisesti melko yllättävänä: SAK-laises- puhuen erityisesti soista ja koskista. Keltikankaan ta Teknisten ja erikoisammattien liitosta löytyi en- mielestä koskien valjastaminen – paitsi että oli itses- tinen metallimies, Matti Putkonen, mies, joka tus- tä p-leestä – oli myös jo sanana teollisuuden ovelasti kin oli enemmälti sahaa ja kirvestä käsissään pitänyt. lanseerama propagandatermi. Kun kosken muoto ote- Se ei kuitenkaan tahtia haitannut, ja jo muutaman taan pois, sitä ei valjasteta, se tapetaan, kahlitaan. kuukauden kuluttua (oikeastaan jo heti alusta pitä- Vuonna 1983 perustetun ympäristöministeri- en) hän oli valmis ottamaan kantaa lähes mihin met- ön asettama toimikunta sai valmiiksi selvityksen- säasiaan tahansa, eniten tietysti metsurien työllisyy- sä uhanalaisista eliölajeista Suomessa: niitä kertyi destä, palkoista ja isäntien 150 motin verovapaudes- hieman yli tuhat, joista valtaosa oli ns. metsälajeja. ta. Mutta muustakin: Männiköiden harvennukset ovat (Viimeisimmän selvityksen mukaan uhanalaisia on aikapommi. Jos mitään ei tapahdu, pilataan hyviä met- 2 247.) Myös toinen uusi askel otettiin ympäristö- siä ja runsaasti meikäläisten työpaikkoja, Putkonen to- rintamalla: kunnalliset ympäristölautakunnat aloit- tesi ”Metsän ja Puun” haastattelussa. Oli hän oppinut tivat kaikissa maamme kunnissa. muutakin: Metsässä kiistat ratkotaan suoralla puheella. Kova työ opettaa erottamaan kärpäsen härkäsistä. Maa- Viihdettä, viestintää ja virkatoiveita liitto olisi varmaan ansainnut pitää vauhdikkaan joh- Moottorisahauksen MM-kilpailut järjestettiin tajansa pitempääkin – vaan toisin kävi. Tsekkoslovakiassa, jossa isäntämaa otti voiton niin Suomi sai kaksi uutta ”maksettua”, siis ”aitoa” henkilökohtaisessa kuin joukkuekilpailussa. Suo- metsäneuvosta lisää (numerot 114 ja 115), kun Ta- menmestari Matti Saastamoinen oli toinen, sama- savallan presidentti Mauno Koivisto myönsi arvoni- ten Suomi joukkuekisassa. Tukkilaistaitojen SM- men TPY:n entiselle toimitusjohtajalle Yrjö Haapa- kilpailut järjestettiin Lieksassa ja siellä kosken- selle sekä Enson metsäjohtaja Ilkka Pukkilalle. laskun sekä tukkilaismaratonin voitti Pekka Ny- Metsätiedotuksellisesti vuosi oli rauhallinen. Ei ol- man. – MTV3 lähetti kuusiosaisen metsäohjelman lut enää vesakkosotia eikä vielä Kessiäkään, ja teolli- ”Käki selällään”. Se oli huomattavasti vauhdik- suus jatkoi ”Suomi elää metsästä” -kampanjansa vii- kaampi kuin saman ”tuutin” nyt parin viime vuo- meistä vuotta. Metsäalan lehtiä julkaistiin viljalti: viiden aikana tarjoama metsäsarja. den järjestölehden lisäksi Tapio(t) julkaisi ”Metsä-

84 II VUOSI 1986 II VUOSI 1986

lehteä” ja ”Skogsbruketia”, Metsäyhdistys ”Metsää ja den elinvuoden jälkeen vuonna 1986. Valjus päät- Puuta”, Keskusliitto ”Paperi ja Puuta”, ”Metsäteolli- ti viimeisen, Metsäteollisuus tarvitsee sisäistä kritiik- suutta” sekä ”Teollisuuden metsäviestiä” (”Skogsak- kiä otsikoidun pääkirjoituksensa: Ennen pitkää ma- tuellt”). Lisäksi kolmella suurella puunhankkijalla oli ton alle lakaistu sana todistaa itsensä tarpeelliseksi ja omat lehtensä, joista ainakin Metsäliiton ja Tehdas- mönkii päivänvaloon entistä voimakkaampana, entis- puun julkaisut oli suunnattu myös metsänomistajille; tä kirpeämpänä. Tämän on historia monesti osoitta- toki myös muiden metsäyhtiöiden henkilöstölehdis- nut, mutta yhtä monesti ovat päättäjät sanan voimaa sä käsiteltiin metsäasioitakin. Ja kaiken yllä oli kolme aliarvioineet. – Valjus oli oikeassa, ja Metsäteollisuu- kertaa viikossa ilmestyvä ”Maaseudun Tulevaisuus” den Keskusliittoa (nykyinen Metsäteollisuus ry) on- metsäsivuineen, jotka jo tuolloin, ennen Juha Aaltoi- kin sanottu yhden äänen yritysdemokratiaksi. lan aikaa, tuottivat monta tunnekuohua metsällisil- Tapion Metsälehti, jonka monet katsoivat olevan le lukijoilleen. – Maamme metsäalan ainoa yleisaika- vielä tuolloin vahvasti Simonkadun paimennukses- kauslehti ”Metsä ja Puu” kamppaili olemassaolostaan, sa, oli kerännyt vuoden viimeiseen numeroonsa lu- etenkin kun Metsäyhdistyksen järjestämässä ”Aulan- kuisten metsäalan vaikuttajien joululahjatoiveita tu- gon puuhuutokaupassa” Aarne Reunala, lehden toi- levalle vuodelle. Ne vaihtelivat: kukaan ei kuiten- mituskunnan jäsen, totesi sen turhaksi lehdeksi, jo- kaan kehdannut toivoa itselleen mitään, vaan kaikki ka olisi syytä lopettaa. Reunalan toive toteutui kuusi olivat valtakunnan asialla. Toiveet kohdistuivat mm. vuotta myöhemmin – voitaneen sanoa valitettavasti. puukaupan sujuvuuteen, Metsä 2000 -ohjelman ta- Luonnollisesti metsäasioita käsiteltiin myös päi- voitteiden saavuttamiseen sekä yksityismetsälain uu- välehtien palstoilla: esimerkiksi Kauppalehdessä oli distamiseen. Joukossa oli muutama hieman persoo- Veikko Järnefelt ja Helsingin Sanomissa Jyrki Iivo- nallisempikin lahjatoive. Erkki Lähde toivoi, että nen. Jälkimmäinen ei ollut ainakaan Yhtyneiden Pa- kunpa ensi vuonna herättäisiin huomaamaan metsien peritehtaiden Niilo Hakkaraisen suosiossa, minkä tä- terveydentilan vakavat heikkoudet, sekä myös: Pois re- mä antoi suorin sanoin ymmärtää ”Metsäteollisuus” pivä nälvintä – tilalle sopuisa, avoin keskustelu meil- -lehden haastattelussa. Asia liittyi Yhtyneiden Shot- le kaikille ja koko maalle tärkeistä metsäasioista, val- ton-projektiin: Kun Yhtyneet tekee suunnittelusta al- miutta ja rohkeutta myöntää erehdykset ja etsiä uu- kaen kaikin puolin onnistuneen projektin, tuntuu ou- sia ratkaisuja. Metsä-Serlan Ebbe Sommar taas toi- dolta, että maamme suurin lehti haluaa antaa yleisöl- voi Suomen metsäteollisuudelle parempaa kilpailu- le sen kuvan, että hanke on epäonnistunut. Näin ylei- kykyä, sillä kilpailu oli kiristymässä ja heijastuu var- sö on saanut lehdestä täysin väärän kuvan. Toimittaja masti myös metsäpuolen raaka-ainehankinnassa. Se ei ilmeisesti itsekään tajua tätä. Vielä rajummin Hak- ”toive” ainakin toteutui! karainen oli hyökännyt Iivosta vastaan kaksi vuotta Vuonna 1986 metsätalouden ja -teollisuuden aiemmin tämän Yhtyneiden tulosanalyysin johdos- osuus Suomen bruttokansantuotteesta (316 mrd. ta; sen seurauksena Iivonen sai viiden vuoden port- mk) oli 9 %. Metsätaloudessa työn tuottavuus koho- tikiellon Valkeakoskelle. si 5 %. Kun vuosi 1987 näytti selvästi paremmalta, ”Metsäteollisuus” oli perustettu vuotta aiemmin Keskusliitto kirjasi kuluneen vuoden kertomukseen- ”Suomen Puutalouden” jatkajaksi. Lehden päätoi- sa metsäteollisuuden ”vakaan markan ohjelman”, jos- mittajaksi alan ulkopuolelta pestattu Ville-Veikko sa todettiin: Suomen taloudellisessa ilmastossa tapahtui Valjus onnistui tekemään uudesta lehdestä journa- muutos, joka mennyttä ajatellen on mullistava: alhai- listisen sekä eloisan; lähes joka numerossa oli myös nen inflaatio, korkea positiivinen reaalikorko ja vahva jonkin metsäpatruunan haastattelu. Ilmeisesti leh- markka. Näiden uusien elementtien varaan on yritys- destä (ja näistä haastatteluista, mm. em. Pentti Sal- temme kilpailukyky rakennettava, jota vastaava raken- mi) tuli liiankin eloisa, sillä lehti lakkautettiin kah- nemuutos on parhaillaan käynnissä. Kuten edellä ker-

85 II VUOSI 1986 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

rottiin, metsäteollisuutemme ”parhaasta ystävästä”, märtämistä. Kaikkea metsään ja metsätalouteen liit- devalvaatiosta, puhuttiin ihan ääneenkin, mutta se- tyvää ei tietenkään ole voitu mahduttaa mukaan, ai- hän saatiin vasta marraskuussa 1991. noastaan eräitä keskeisimpiä ja ehkä eniten toimintaa muuttaneita kehityskulkuja. Katsausten laajuus Seuraavassa tarkastellaan maamme metsäsektorin ke- ei suinkaan kuvaa niiden keskinäistä arvoa tai arvos- hitystä viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana tusta; esimerkiksi teollisuuden metsänhoitajalle yksi sekä yleisesti että erityisesti siltä osin, miten kehitys kaikkein keskeisimpiä toimintoja, puunhankinta, on on vaikuttanut teollisuuden metsänhoitajien työhön kuitattu lyhyesti. Senhän me kaikki osaamme! ja työympäristöön. Osaksi tarkastelu ulottuu myös Tarkastelu perustuu kirjallisen arkistomateriaalin aiemmalle ajalle asioiden ymmärrettävyyden ja koko- ohella osaksi yhdistyksen jäsenten toimittamiin kir- naiskuvan saamiseksi. Tarkastelu jää osin pintapuoli- jallisiin avustuksiin, muutamiin haastatteluihin sekä seksi, minkä ohella tapahtumien läheisyys vaikeuttaa pääosin kirjoittajan omiin näkemyksiin. Tulkintojen asiayhteyksien ja niiden merkityksen todellista ym- subjektiivisuus on siis taattu.

Jatkuvat muutokset merkitsivät myös jatkuvaa koulutustarvetta metsäväelle; ilmiö on jatkunut näihin päiviin saakka. Ku- vassa Kajaani-yhtiön metsämiehiä työnjohdon koulutustilaisuudessa Suomussalmella, mukana on myös metsänhoitaja Markku Pulkkinen (h 72, eturivissä, kolmas oikealta). (Lusto, Eero Moilasen kokoelma)

86 II VUOSI 1986 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Kehityskaaria vuosilta 1986–2011

la kaikki muukin teollisuus ja ennen kaikkea sen Puunkäytön ja käyttämä polttopuu. Metsien kasvuksi Gyldén arvioi 30 milj. m3, siis lähes kaksi kertaa enemmän kuin metsäteollisuuden käyttö. Sen perusteella ei ollut syytä huoleen metsi- kehitys en pelätystä loppumisesta – muuta kuin paikallisesti. Gyldénin 16 milj. m3:n käyttöarvio saattoi kuitenkin olla liian alhainen. Metsäteollisuus jatkoi kasvuaan 2000-luvun Metsäteollisuuden ja myös väestön kasvun myötä ensikymmenelle saakka, ja teollisuuden puun- puun käyttö lisääntyi ja käyttöennusteet alkoivat tar- käyttö nousi parhaimmillaan 75 milj. m3:iin. kentua. Ensimmäinen valtakunnallinen puunkäyttö- Sen jälkeen on teollisuus ryhtynyt supista- tutkimus tehtiin vuoteen 1927 kohdistuvana. Met- maan tuotantoaan, näin erityisesti paperite- sätieteellisen koelaitoksen (nykyään Metsäntutki- muslaitos eli Metla) tekemän laajan selvityksen mu- ollisuudessa, mikä on johtanut myös puun- kaan puun kokonaiskäyttö oli 40 milj. m3, josta teol- käytön vähentymiseen. Myös puutuoteteolli- lisuuden käyttö oli jo puolet; polttopuun käyttö kiin- suus on supistanut tuotantoaan. Puun käyt- teistöissä ja teollisuudessa oli edelleen niinkin suurta tö energian tuotantoon on sitä vastoin lisään- kuin 14 milj. m3. tynyt. Suomen metsävarat mahdollistaisivat Sen jälkeen teollisuuden käyttö on kasvanut kai- huomattavasti suuremmankin puunkäytön. ken aikaa, kun taas muu puunkäyttö on vähentynyt; tietysti sotavuodet ja niiden jälkeinen aika merkitsi poikkeusta tähän kehitystrendiin. Tätä nykyä raa Puunkäytössä neljänneksen kasvu kapuun kokonaiskäyttö (ml. puun vienti) on 70– Ensimmäinen arvio puun käytöstä Suomessa teh 75 milj. m3; ennätysvuonna 2006 raakapuuta käy- tiin 1850-luvun alussa. C.W. Gyldénin selvityksen tettiin kaikkiaan 81,5 milj. m3; siitä yli 90 % käy- mukaan puuta käytettiin 6,2 milj. normaalisyltä eli tettiin teollisuudessa. Sen jälkeen teollisuuden puun 16,3 milj. m3 (kuoretonta puuta, kuten oli viisaas- käyttö on jonkin verran supistunut. ti tapana Suomessa 1970-luvulle saakka). Puolet Neljännesvuosisadassa puun käyttö Suomessa on käytöstä oli polttopuuta, ja teollisuuden käyttämän kasvanut reilusti yli kolmanneksella, ja käyttö on ke- puun määräksi Gyldén sai 3 milj. m3, mikä määrä hittynyt Metsäntutkimuslaitoksen kokoamien tilasto- tuntuu suurelta, vaikka mukana olikin sahojen ohel- jen mukaan käyttäjäryhmittäin seuraavasti:

87 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

milj. m 3 1986 2000 2010 Käyttö Suomessa 51,6 75,8 70,8 Teollisuus, yhteensä 47,6 70,8 62,5 Sahateollisuus 17,2 29,4 21,9 Levy- ja muu puutuoteteollisuus 3,1 3,8 2,7 Massateollisuus* 27,3 37,6 37,9 Energiapuu (runkopuu)** 4,0 5,0 8,4 Raakapuun vienti 1,6 0,9 0,9 Yhteensä 53,2 76,6 71,8

*Sellu, hioke ja hierre **Pientalojen sekä lämpö- ja voimalaitosten raakapuun käyttö

Luvut edustavat ensiasteista puun käyttöä, joten si 1993 oli sitten jo käänne parempaan, vaikka met- saha- ja levyteollisuudesta saatu kotimainen jätepuu säteollisuuden tulos oli edelleen tappiollinen. Seu- (hake ja puru) eivät ole mukana toiseen kertaan las- raavat laskusuhdanteen ajat koettiin vuosina 2001– kettuina. Vuonna 2009 oli teollisuuden puunkäy- 2002 sekä 2008–09. töstä runsaat 6 milj. m3 eli 12 % teollisuuden sivu- Puun käyttö oli suurimmillaan siis vuosina 2006 tuotteita ja jätepuuta, kun osuus oli vuonna 1986 ja 2007, kun taas tarkastelujakson alhaisimmat käyt- ollut 14 %. Teollisuuden raaka-aineeksi kelpaama- tövuodet osuivat 1990-luvun alun lamavuosiin: ton jätepuu, lähinnä kuori, on hyödynnetty lämpö- vuonna 1991 puun kokonaiskäyttö jäi runsaaseen ja sähköenergian tuotannossa. 49 milj. m3:iin. Myös vuosi 2009 poikkesi tuntuvas- Puun käyttö on vaihdellut melkoisesti kulu- ti 2000-luvun kehityksestä: kokonaiskäyttö oli vain neen neljännesvuosisadan aikana. Määrällisesti kor- hieman yli 60 milj. m3. kean käyttöasteen jaksoja ovat olleet vuodet 1987– Merkittävä osa Suomessa käytetystä puusta on 89, 1994–95, 1997–2000 sekä 2004 ja 2006–07. ollut tuontipuuta, joka oli pitkään lähes kokonaan Ajanjaksoon mahtuu myös kolme lamaa, joista en- teollisuuden käyttämää raaka- ja osin myös jätepuu- simmäinen koettiin vuosina 1990–92. Esimerkiksi ta. Suurimmillaan tuonti oli vuonna 2005, jolloin vuotta 1991 kuvattiin Tehdaspuun vuosikertomuk- puuta tuotiin 21,5 milj. m3. Tuona vuonna tuon- sessa: Lamavuosi 1991 oli koko Suomen talouselämää, tipuun osuus teollisuuden käyttämästä puusta oli mutta erityisesti metsäteollisuutta koetteleva. Metsäte- runsas neljännes. Puun tuonti on ollut esimerkki- ollisuuden tärkeimpien vientituotteiden menekkiä ra- vuosinamme seuraava: joitti alalle syntynyt ylikapasiteetti sitä seuranneine hinnanlaskuineen. Metsäteollisuuden tuotantomää- 1986 5,4 milj. m3 rä pieneni edellisvuodesta 9 % ja viennin arvo 8 %. 2000 12,9 milj. m3 Kun myös kotimaisten tuotantopanosten kustannustaso 2010 12,2 milj. m3 valuuttakurssitappioineen säilyi korkeana, seurauksena oli, että metsäteollisuuden tappiot nousivat 6–7 mil- Puun tuontia käsitellään hieman enemmän puu- jardiin markkaan. Seuraavasta vuodesta uhkasi tulla kaupan yhteydessä. Puun vienti, jota Metsäntutki- synkempi, mutta markan devalvointi ja sen kellutus muslaitos ei tilastoinnissaan enää sisällytä puunkäyt- helpottivat jossain määrin teollisuuden tuskaa. Vuo- töön, on vaihdellut jakson aikana 0,5 ja 1,8 milj. m3:n

88 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

välillä. Pääosa pyöreän puun viennistä on suuntau- Vuonna 1986 alkaneet milj. m 3 1986 2000 2010 tunut Ruotsiin ja on käsittänyt vaihtelevia määriä Käyttö Suomessa 51,6 75,8 70,8 havutukki- ja kuitupuuta. Koivukuitupuun vienti, metsäteollisuuden rakenne- joka oli merkittävää 1960- ja 1970-luvulla, on su- Teollisuus, yhteensä 47,6 70,8 62,5 pistunut lähes olemattomiin. Sitä vastoin jätepuun järjestelyt jatkuivat ja saavut- Sahateollisuus 17,2 29,4 21,9 vienti – niin ikään pääosin Ruotsiin – on noussut tivat huippunsa 1990-luvun Levy- ja muu puutuoteteollisuus 3,1 3,8 2,7 uudelleen muutamiin satoihin tuhansiin kuutioihin; Massateollisuus* 27,3 37,6 37,9 siitä merkittävä osa on nykyään pellettejä eli jalos- jälkipuoliskolla. Energiapuu (runkopuu)** 4,0 5,0 8,4 tettua puujätettä. Raakapuun vienti 1,6 0,9 0,9 Puun teollisen käytön ohella puuta on kautta ai- Vuonna 1986 alkaneet metsäteollisuuden rakennejär- Yhteensä 53,2 76,6 71,8 kojen käytetty myös energiantuotantoon sekä muu- jestelyt jatkuivat ja saavuttivat huippunsa 1990-lu- hun kotitarvekäyttöön. Polttopuuta on käytetty pe- vun jälkipuoliskolla. Kymi-Kaukas- ja Metsä-Ser- *Sellu, hioke ja hierre rinteisesti erityisesti maaseudun kiinteistöissä, mutta la-fuusioiden jälkeen heti vuonna 1987 tehtiin kak- **Pientalojen sekä lämpö- ja voimalaitosten raakapuun käyttö 2000-luvulla sitä on ryhdytty käyttämään enenevästi si merkittävää yrityskauppaa: Ahlströmin Varkauden myös lämpövoimalaitoksissa. Vuonna 2010 poltetus- metsäteollisuus siirtyi Ensolle sekä Rosenlew-yhtiö ta puusta noin puolet käytettiin jo lämpövoimaloissa. myytiin Rauma-Repolalle. Näissä neljässä yrityskau- Siitä merkittävä osa on muuta kuin runkopuuta, eli passa, Kymi-Kaukasta lukuun ottamatta, oli erikoista ns. energiapuuta, joka koostuu metsätähteistä, kan- se, että kaupankohteet edustivat eri pankkileirejä, eli noista ja pienikokoisesta raivaus- ja harvennuspuusta. KOP- ja SYP-ryhmiä. Samana vuonna tapahtui vielä Energiapuuhunkin palataan erikseen tuonnempana. yksi rahoittajapankin muutos, kun SYP-rahoitteisen Tampellan osake-enemmistö siirtyi Säästöpankkiryh- Fuusioita ja yrityskauppoja män, eli SKOP:n omistukseen. Kuluneen neljännesvuosisadan ajan on metsäteol- Yrityskauppoja tehtiin lisää seuraavina vuosi- lisuudessa eletty rakennemuutosten aikaa. Mitään na. Niistä tärkeimmät olivat vuoteen 1995 mennessä uutta se ei kuitenkaan ole ollut. Ensimmäinen iso Schaumanin siirtyminen kokonaan Kymin omistuk- fuusio tapahtui vuonna 1904, jolloin kolme kuuseen (1988), Joutseno-Pulpin Yhtyneille Paperitehtail- sankoskelaista paperiyhtiötä yhdistyivät Kymi-yhti- le (1988), Kajaanin Yhtyneille (1989), Rauma-Repo- öksi. Sen omistukseen tuli 10–15 vuotta myöhem- lan ja Yhtyneiden fuusio (1991) sekä Tampellan met- min muutamia sahayhtiöitä ja myöhemmin vielä säteollisuuden siirtyminen – Metsäliiton nenän edes- paperi- ja kartonkifirmoja. Jo ennen Kymi-fuusio- tä – Ensolle (1993). Jo tätä ennen oli keskusteltu Met- ta norjalaisomisteinen Gutzeit-yhtiö oli aloittanut säliiton ja Enson yhdistämisestä, mutta hanke kaatui yritysostojen sarjan, josta voi poimia esimerkkeinä valtion, Enson pääomistajan, vastustukseen. (Kotkan sahojen ohella) nimet Utra Wood, Panka- Ne kaikki olivat aikansa uutisia, joita muisteltiin koski, Enso ja Finland Wood. Suomen valtion os- vielä pitkään jälkikäteenkin. Esimerkiksi Metsälehden tettua Gutzeitin ja Tornatorin vuonna 1919 (jotka Mikko Riikilä kirjoitti metsävuodesta 1990, jolloin fuusioitiin vuonna 1932), tahti alkoi kuitenkin hii- Metsäteollisuus upposi kainaloitaan myöten suohon, mm. pua: Enso-Gutzeitiksi muuttuneeseen yhtiöön lii- näin: Metsäteollisuudessa vuoden pääuutinen oli Yhty- tettiin myöhemmin mm. Aunuksen Puuliike ja Joh. neiden Paperitehtaiden ja Rauma-Repolan fuusio. Yhty- Parviainen. Myös Myllykoski-, Jämsänkoski- ja Sim- neiden suurosakkaaksi noussut Metsä-Serla jarrutti fuu- pele-yhtiöiden fuusioituminen vuonna 1920 Yhty- siota, kunnes sai takuut vähemmistösuojansa pitävyydes- neiksi Paperitehtaiksi synnytti merkittävän paperite- tä uudessa Repola-yhtymässä. Fuusion jälkimainingeissa ollisuusyhtiön. Oli toki muitakin yrityskauppoja ja Yhtyneiden Paperitehtaiden mahdin luonut toimitusjoh- toimialajärjestelyjä. taja Niilo Hakkarainen sai kylmän viileästi kenkää.

89 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Fuusioiden ohella tehdasinvestoinnit vaikutti- hankkeen järkevyyttä: Lähinnä se perustuu omistajien vat teollisuuden puunhankintaan. Metsäteollisuu- haluun saada aikaan suuri yhtiö. Puunjalostukselle ei den Keskusliiton Puuyhtymän vuoden 1990 kerto- siitä ole paljon hyötyä. Härmälä valitti myös fuusion muksessa todettiin: Vuoden 1990 lopulla tiedossa ol- merkitsevän puunhankinnan keskittymistä entises- leiden investointisuunnitelmien toteutuminen merkit- tään. Kuitupuukauppaan ei kilpailulakia voi enää sel- sisi noin 11 milj. m3:n lisäystä vuosien 1983–85 kes- laisenaan soveltaa, koska ostajia on vain kolme. Här- kimääräiseen ensiasteen puunkäyttöön. Suhdannevaih- mälä erehtyi tässä, kuten myös hankkeen järkevyyttä teluista huolimatta tämä merkitsee nousevaa trendiä koskevassa arviossaan. myös puunhankintaorganisaatioiden tehtaille toimitta- Uuden yhtiön taholta kiistettiin fuusion vaikutus mille puumäärille. Se taas asettaa näiden organisaa- puumarkkinoille. Kymmene Oy:n toimitusjohtaja tioiden toiminnalle kasvavia tehokkuusvaatimuksia. Martin Granholm, uuden yhtiön varatoimitusjohta- Edellä mainittuun kehitykseen vaikuttavat vielä yri- ja, totesi lokakuun alussa Ähtärissä ”Keskisuomalai- tyskentässä tapahtuvat muutokset, joihin yleensä liittyy sen” mukaan, ettei meillä ole tarkoitus ottaa kenestä- myös metsätoimintojen rationalisointi. – Aivan kaik- kään niskalenkkiä, vaikka tulevaisuudessa ostammekin ki suunnitellut investoinnit eivät toteutuneet, mut- yksityismetsistä kuution verran jokaista 4–5 kuutiota ta vuodesta 1985 teollisuuden puunkäyttö kasvoi 10 kohden, siis 20–25 prosenttia. Metsänmyyjän kannal- vuodessa 10 milj. kuutiota. ta jää terve kilpailu elämään. Granholm oli oikeassa. Toistaiseksi suurimmat metsäteollisuusfuusiot ta- Toinen saman suuruusluokan fuusio oli jo ”kan- pahtuivat vuosina 1995 ja 1998. Syyskuun 11:nä sainvälinen”, kun vuonna 1998 meidän valtioenem- 1995 julkaistiin tiedote, joka alkoi: Kymmene Oy:n mistöinen Ensomme fuusioitui ruotsalaisen Wallen- ja Repola Oy:n ja sen tytäryhtiön Yhtyneet Paperiteh- berg-leiriin kuuluvan Storan kanssa: syntyi Stora En- taat Oy:n hallitukset ovat päättäneet, että nämä yh- so, joka oli liikevaihdoltaan UPM-Kymmenen suu- tiöt sulautuvat uudeksi yhtiöksi, jonka nimi on UPM- ruusluokkaa. Jo tätä ennen, vuonna 1995 Enso oli Kymmene Oy. Suunnitelmien mukaan yhtiö aloittaa kasvattanut kokoaan, kun siihen oli fuusioitu toinen toimintansa 1.5.1996. Uudesta yhtiöstä tuli liike- valtio-omisteinen metsäyhtiö, Veitsiluoto. Kauppa vaihdolla (45 mrd. markkaa) mitattuna Euroopan kuohutti tunteita Pohjois-Suomessa, minkä Veitsi- suurin metsäteollisuudessa. luodon toimitusjohtaja Niilo Pellonpää sanoi ym- Sen verran oli tarkoin varjeltu suuruutinen pääs- märtävänsä. Hänen mielestään Enso teki hyvän kau- syt vuotamaan, että saman aamun Helsingin Sano- pan, ja lisäsipä hän vielä sovittelevasti Metsälehdes- mien taloussivuilla oli ollut jo iso viiden palstan jut- sä: Kyllä Enson kanssa hyvin voidaan elää – Ensolla tu, joka oli otsikoitu: Hanke suurfuusiosta kytee yhä on varmasti hyvä johto. ”MaasTullissa” ei otettu kan- Suomen metsäteollisuudessa. Atte Jääskeläisen ja Jyr- taa fuusioon, mutta lehti kertoi, että pohjoisessa ki Iivosen kirjoittaman jutun ennakoidut ”fuusioyh- Veitsiluodon myyntiä vastustettiin, koska Kemin ja tiöt” olivat Kymmene ja Yhtyneet. (Hanke oli ollut varsinkin Kemijärven sellutehtaan kehittämisen pelä- lähellä toteutumistaan jo vuotta aiemmin. Lisäksi tään pysähtyvän. Eikä syyttä. jo muutamia vuosia tätä ennen oli neuvoteltu kah- Kumpikin näistä isoista uusista yhtiöistä, kuten teen otteeseen kansallispankkilaisen ja pellervolaisen myös Metsä-Serla (sittemmin Metsäliitto ml. M- metsäteollisuuden, eli siis Repolan ja Metsä-Serlan Real) ovat kasvattaneet kokoaan lukuisilla yrityskau- yhdistämisestä.) poilla lähinnä ulkomailla; niistä kerrotaan seuraavas- Seuraavana päivänä kaikki maamme sanomaleh- sa luvussa. det kirjoittivat fuusiosta, Maaseudun Tulevaisuus Sahoilla jatkui vaikea aika 1980-luvulla, vaikka (”MaasTulli”) päivää myöhemmin (keskiviikkona). vuoden 1982 devalvaatio oli jossain määrin tilannet- Siinä MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä epäili ta helpottanut. Se johti lukuisiin sahojen sulkemisiin

90 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

”Kauppamiehiä paperitehtail- tantoennätys, 13,7 milj. m3 sahatavaraa! Lisäys ei tapahtunut suinkaan yksin uusinvestointien kaut- lakin on. Ei ne väkisin hamua ta, vaikka niitäkin tehtiin, vaan myös ottamalla uudelleen käyttöön 1980-luvulla suljettua kapasiteet- kallista tukkia kuidutukseen.” tia. Vaikka sahojen määrä vähentyikin, niitä vielä –Jukka-Pekka Ranta oli: vuonna 1998 meillä oli Metsäntutkimuslaitok- sen tutkimuksen mukaan noin 120 vientisahaa sekä ja muihin hätäratkaisuihin, mitä kehitystä Niklas runsaat 2 000 piensahaa (tuotanto < 10 000 m3); nii- Jensen-Eriksen kuvailee näin: Vuosikymmenen keski- den osuus sahatavaran tuotannosta oli 8 % ja niiden vaiheilla suomalaiset sahayrittäjät saivat epätoivoisina käyttösuhde oli vientisahoja suurempi. Tätä nykyä seurata, kun itänaapureitaan kursailemattomammin meillä on 170 ”teollista sahaa”; piensahojen määrä devalvoineet ruotsalaiset valtasivat markkinaosuuksia. lienee jonkin verran vähentynyt, mutta lienee edel- Uudet kriisivuodet pakottivat alan voimaperäiseen ra- leenkin 2 000:n kieppeillä. kennemuutokseen, joka sulatti pois lopulta 3,5 miljoo- Sahojen määräkehitykseen liittyi myös keskitty- naa kuutiometriä tuotantokykyä, yli sata teollisuussa- mistä. Kun 1970-luvun lopulla viisi suurinta sahaa- haa ja tuhansia muutaman työntekijän piensahoja. jaa olivat vastanneet kolmanneksesta tuotantoa, 10 Näin katosi se ylikapasiteetti, joka oli edellisten nou- vuotta myöhemmin osuus oli jo 60 %. Jensen-Erik- sukausien aikana rakennettu – ja saman tien hävisivät senin mielestä se ei kertonut kuitenkaan koko to- myös tuhansien ihmisten työpaikat. tuutta. Suurimmat eivät kuitenkaan välttämättä ol- Sahauskapasiteetin osalta muutoksesta ei kui- leet innokkaimpia sahureita, sillä fuusioaallon myö- tenkaan tullut pysyvä. Toki 1990-luvun puoliväliin tä sahateollisuus jäi entistä pahemmin markkinoiden saakka sahaliikkeen kehitys oli synkkää: sahatavaran ja kemiallisen metsäteollisuuden puristukseen. Synty- tuotanto putosi vuoden 1980 noin 10 milj. m3:stä neissä metsäjäteissä sahateollisuus joutui entistäkin sel- 3 miljoonalla vuoteen 1985 ja siitä edelleen mil- vemmin massantuotantoa palvelleeksi sivutoimialaksi. joonalla lamavuonna 1991; sahakuolemia oli eten- Totta olikin, että moni metsäpatruuna saattoi kokea kin Itä-Suomessa. Vähennykset kohdistuivat paljol- sahaliiketoiminnan välttämättömänä pahana, joka ti kuusensahaukseen, ja samaan aikaan paperiteh- harvoin tuotti voittoa. Rauma-Repolan (metsäalaa taat alkoivat lisätä kuusitukin käyttöään. Eräillä hio- tuntematon) uusi pääjohtaja Antti Potila totesi yh- moilla kuusitukin käyttö nousi jopa puoleen! Suo- tiölehdessä vuonna 1986: Lähdemme Rauma-Repo- men Sahat ry:n Jukka-Pekka Ranta ei kuitenkaan ol- lassa siitä, että säilytämme sen verran sahauskapasiteet- lut huolissaan kilpailusta, vaan totesi talvella 1990 tia kuin kuitupuuhankintojen mukana tulevien tukki- Metsälehdessä: Kauppamiehiä paperitehtaillakin on. en sahaaminen edellyttää. Kymmenestä sahastamme on Ei ne väkisin hamua kallista tukkia kuidutukseen. käynnissä tällä hetkellä kuusi. Vuoden päästä näistä Kuusitukin käyttö alkoikin vähetä paperitehtailla Repolan sahoista oli käynnissä enää kaksi! Tätä ke- 1990-luvulta alkaen sitä mukaa kun kuusitukin hin- hitystä ajatellen tuskin piti paikkansa enää väite, et- ta alkoi lähetä mäntytukkia. tä sahoja ostettiin osalukujen takia, kuten Annastii- Vaikka vielä 1990-luvun alun lamavuodet koet- na Henttinen esittää. – Sahateollisuuden merkitys- telivat sahateollisuutta, sen jälkeen nousu oli yllät- tä puunhankinnalle kuvaa hyvin sekin, että edel- tävänkin rajua. Vuonna 1994 sahattiin yhtä paljon leenkin yritetään aika ajoin organisoida metsäosasto kuin vuonna 1980, ja maamme sahauskapasiteetin ja sahaliiketoiminta yhteen – yleensä poikkeuksetta laskettiin nousevan jo tuolloin 11–12 milj. m3:iin. huonoin tuloksin. Tuotanto jatkoi kasvuaan vielä senkin jälkeen, niin Sahateollisuuden 1990-luvulla alkanut uusi nou- että vuonna 2003 saavutettiin kaikkien aikojen tuo- su johtui Matti Kärkkäisen mukaan etenkin siitä, et-

91 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tä tukin tarjonnan merkitystä oli aliarvioitu. Vuonna minkertaistui. Lastulevytehtaita suljettiin yhdek- 1993 annettiin metsänomistajille mahdollisuus valita sän ja kuitulevytehtaita viisi. Senkin jälkeen on pysyminen 13 vuoden ajan vanhassa pinta-alaverotuk- yhtiön vaneriteollisuudesta suljettu tai myyty vii- sessa, tai siirtyä välittömästi myyntiverotukseen. Sel- si tehdasta. Eivätkä levyteollisuuden järjestelyt jää- vää oli, että runsaiden päätehakkuukelpoisten metsi- neet suinkaan näihin. en omistajien kannatti pysyä pinta-alaverotuksessa, jo- Historioitsija Jari Ojalan mukaan metsäteollisuu- ka mahdollisti puukauppojen teon alhaisella verokan- den keskittymisen tavoitteena on ollut saavuttaa ope- nalla. Metsänomistajat toimivat rationaalisesti, ja sen rationaalista synergiaa, saada etua raaka-aine-, hal- vuoksi vuosina 1993–2005 tarjolle tuli runsaasti tuk- linto- ja kuljetuskustannuksissa, edistää tutkimus- ja kivaltaisia leimikkoja. tuotekehitystä tai hankkia vahvempi neuvotteluasema Myös muussa mekaanisessa metsäteollisuudes- suhteessa asiakkaisiin ja alihankkijoihin. Yritysjär- sa on toteutettu melkoinen määrä yrityskauppoja ja jestelyillä on sanottu myös pyrityn suojautumaan muita järjestelyjä. Esimerkiksi maamme suurin levy- vihamielisiltä valtauksilta. Ne Ojalan väitteet, ettei jen valmistaja Schauman (nykyään UPM) kirjasi 18 fuusioilla olisi tähdätty yhtiön kasvuun, voi jättää erilaista omia tehtaitaan koskevaa ”järjestelyä” vuo- omaan arvoonsa. sien 1980–95 aikana. Osa niistä oli yrityskauppoja, osa tehdasinvestointeja tai tehtaiden lopetuk- Kasvua myös investoinnein sia. Muutoksissa vaneritehtaiden määrä väheni yh- Fuusioiden ja yrityskauppojen ohella suomalaiset tiön toimialajohtaja Risto Lähteenmäen kirjanpi- metsäyhtiöt ovat pyrkineet kasvamaan investoimal- don mukaan 10:llä, mutta kapasiteetti lähes kolla uusiin, entistä suurempiin koneisiin ja laitoksiin; se koskee kaikkia tuotan- nonaloja. Näin on tuotannon tuottavuuden kasvul- la pyritty kompensoimaan puunhinnan ja teollisuus- palkkojen nousua. Mat- ti Pekkanen tiivisti tämän ajattelun eräässä TV-haastattelussa aksiomaan: In- vestoi tai kuole! Jossain vaiheessa näitä yksinuottisia tuotannonlisäyksiä ryhdyttiin arvostelemaan ”more of the same”-ajattelusta, mitä ilmaisua Rauma-Repolan Paavo Honkajuuri käyt- ti 1980-luvun alussa. Myös Klaus Waris ja Jaakko Pöy- ryn insinööritoimisto esit- tivät samansuuntaista kri- tiikkiä: sanottiin, että Suo- Metsälehden piirtäjä H.V. (Käyttökuvan Hannu Virtanen) kuvasi Metsäliiton ulkomaisia messa toimittiin tuotannon tehdaskauppoja näin vuonna 1994. eikä markkinoiden ehdoil-

92 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

la. Pöyryn arvostelussa oli kuitenkin aika lailla astian pyrittävä ottamaan käytettävissä olevasta raaka-ainees- makua, sillä perustuivathan metsäyhtiöiden inves- ta irti kaikki mahdollinen. Sen ohjelmana tulee olla tointipäätökset uusista paperikoneista ja tehdaslai- tuotteitten lajivalikoiman laajentaminen ja jalostus- toksista pitkälti juuri Pöyryn tuottamiin markkina- asteen korottaminen. Näin myös tehtiin, ja samalla ennusteisiin; niissähän käyrät osoittivat jatkuvasti sel- teollisuuden raaka-aineen käyttö tehostui merkittä- viä kasvulukuja, olipa kyse tuotteesta kuin tuottees- västi; tämä koski myös puutuoteteollisuutta. ta. Aina 1990-luvulle saakka toteuma vastasikin var- Suomessa, kalliin puuraaka-aineen maassa, on sin hyvin näitä ennusteita: vuosina 1975–95 paperin myöhemminkin osattu tavoitella pitkälle jalostettu- ja kartongin kulutus nousi maailmassa 3 %:n vuosi- ja tuotteita. Tämä koskee paljolti paperi- ja karton- vauhtia. Meillä tuotanto kasvoi samana ajanjaksona kiteollisuutta, joka kaksinkertaisti osuutensa maam- vielä nopeammin, keskimäärin 9 %. – Suomi ei tie- me metsäviennistä vuosina 1960–95. Tuolloin myös tenkään ollut yksin luomassa alalle ylikapasiteettia. kehitettiin iso joukko uusia paperi- ja kartonkilaatu- Myös metsänomistajajärjestöt ovat olleet kan- ja, lähes poikkeuksetta markkinoiden ehdoilla. Toki nustamassa teollisuutta uusiin, nimenomaan puun useimmiten uusien tuotteiden tuoma hyöty on kui- käyttöä lisääviin investointeihin; onhan MTK:n tenkin jäänyt lyhytaikaiseksi, joskin on ollut myös suurin pelko kautta aikojen ollut puun ylitarjonta. poikkeuksia. Esimerkiksi LWC-aikakauslehtipape- Niinpä ”MaasTullin” etusivulla otsikoitiin tammi- ri, jota Kaukas ryhtyi ensimmäisenä valmistamaan kuussa 1997 Suomeen tarvitaan vielä kaksi selluteh- Suomessa vuonna 1975, oli alkuun menestystuote. dasta. Lehden mukaan teollisuus oli käyttänyt edel- Mutta kun LWC-koneita rakennettiin kosolti lisää lisvuonna siinä määrin odotettua enemmän tukkia, niin Suomeen kuin muuanne Eurooppaan, 1990-lu- että saadakseen sen ostetuksi oli joutunut ostamaan vulle tultaessa siitä oli tullut bulkkipaperi, etenkin miljoona kuutiota ylimääräistä kuitupuuta. MTK:n kun vielä SC ja eräät muut paperilaadut kilpaili- metsäryhmän Pekka Airaksinen osasi neuvoa tehtai- vat LWC:n kanssa menestyksellä. – Myöskään uusi- den sijoituspaikatkin: Esimerkiksi Kajaanissa on sel- en, puusta valmistettavien massatuotteiden kehittä- lutehdasta varten pitkälle viedyt suunnitelmat, jotka minen ei ole helppoa. Kaiken kaikkiaan viittaukset voisi nopeasti toteuttaa. Toinen tehtaista sopisi jonne- ksylitoliin, älypakkauksiin, muovipuuhun, nanosel- kin Järvi-Suomeen. Jos uusien tehtaiden peruskiviä ei luun, taipuisaan vaneriin tai muihin innovaatioihin päästä pian muuraamaan Suomessa, joku muu raken- menettävät hohtonsa, kun tarkastellaan näiden tuottaa vastaavat tehtaat Kaakkois-Aasiaan. Näin myös teiden volyymia ja liikevaihtoa. tapahtui; silti harva uskoo, että Suomessa vielä joskus juhlittaisiin sellutehtaan peruskiven muurausta. Tuotantoa leikataan, miten paljon? Metsäteollisuutta on usein arvosteltu ylikapasi- Kun metsäteollisuuden kannattavuus heikkeni teetista sekä alhaisesta t&k-panostuksesta. Ylikapasi- 2000-luvun hyvien alkuvuosien jälkeen, teollisuus teetin kohdalla arvostelu on oikeutettua, mutta tut- ryhtyi radikaaleihin toimiin. Ylikapasiteetin purku kimuksessa ei ole oltu niinkään jälkijunassa. Sitä to- alkoi tosissaan vuonna 2006, jolloin UPM lopet- distaa osaltaan alallaan maailman suurimmaksi kas- ti Voikkaan paperitehtaan Kuusankoskella. Vaikka vaneen sellu- ja paperiteollisuuden tutkimuslaitok- Suomessa oli pysäytetty aikaisemminkin sahoja, teh- sen, Keskuslaboratorion, perustaminen jo vuonna taita ja paperikoneita, sulkeminen aiheutti huomat- 1916. Tuotekehitykseen on kiinnitetty muutenkin tavan julkisen kohun. Sitä saattoi ruokkia vielä se- huomiota. Esimerkiksi Kymi-yhtiön toimitusjohta- kin, että edellisvuonna maa- ja metsätalousministe- ja K.E. Ekholm kirjoitti ”Paperi ja Puussa” vuonna riön sekä kumppaneiden Pöyryn konsulttitoimistol- 1950: Kun puuta kuluttavan konekapasiteetin lisää- la teettämä selvitys oli tarjonnut metsäteollisuudelle miseen ei ole suuria mahdollisuuksia, teollisuuden on valoisaa tulevaisuutta.

93 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Kovan kritiikin kohteeksi joutuivat myös Voik- Myös mekaanisen metsäteollisuuden kapasiteettia kaata seuranneet lukuisat muut tehtaiden lopet- on leikattu, näin etenkin vanerin valmistuksessa. Lauri tamispäätökset, kuten UPM:n Kajaanin paperiteh- Hetemäen mukaan (2009) em. Pöyryn arvion jälkeen taan ja Valkeakosken sellutehtaan (sekä viimeisim- metsäteollisuuden ja puunkäytön toimintaympäristö pänä Myllykosken paperitehtaan), Metsäliitto-ryh- on muuttunut merkittävästi. Esimerkiksi paperi- ja män Kankaan paperitehtaan ja Kaskisten selluteh- kartonkituotannon kapasiteetti Suomessa on vähen- taan sekä Enson Summan paperitehtaan ja Kemi- tynyt noin 18 % ja puutuoteteollisuuden tuotanto järven sellutehtaan sulkemiset; etenkin Kemijärven on pienentynyt vajaat 20 %. Vaikka paperin valmis- tehtaan lopettamisesta kehittyi oikea kansanliike. – tuskapasiteettia onkin saatu vähennetyksi yli 2 milj. Vuodesta 2009 alkaneen sellun noususuhdanteen tonnia, se ei tule riittämään. Kapasiteettia on edel- jälkeen myös sellutehtaiden lopettamispäätösten leenkin liikaa, ja paperin kulutus on eittämättä su ajoitusta on ehditty jälkiviisaasti arvostella. pistumassa maamme tärkeimmillä markkina-alueilla.

Suomen Pankin ja Metsäteollisuuden Keskusliiton vuonna 1969 käynnistämä investointien säätelyjärjestelmä ei täh- dännyt – vaikka sen olisi pitänyt - suoraan teollisuuden ylikapasiteetin hillitsemiseen. Kuitenkin jo 1970-luvun lopulta alkaen oli alkanut kuulua varoittavia ääniä teollisuuden hillittömästä investointivauhdista. Mm. Klaus Waris ja Mika Tii- vola olivat huolissaan kehityksestä, samaten Kaukaan Casimir Ehrnrooth, jonka mukaan ”Suomessa pelattiin liian kovil- la panoksilla”, ja ”yhtiöiden kirikilpa laajennushankkeista” oli aiheuttamassa ylitarjontaa erityisesti hienopaperimarkki- noilla. Näin kesällä 1980, jolloin Kaukas oli tehnyt päätöksen toisen ison LWC-koneen rakentamisesta Lauritsalan pape- ritehtaalleen. ”Tästä huolimatta yhtiöt jatkoivat paperinvalmistuskykynsä nopeaa kasvattamista”, Niklas Jensen-Erik- sen toteaa. Vuodesta 2006 alkaen paperitehtaita on ryhdytty sulkemaan. UPM:n Kajaanin tehdas oli yksi kärsijöistä, sen toiminta loppui vuoteen 2008. Kajaani-yhtiön sellu- ja paperitehtaat sekä saha taiteilija Yrjö Forsénin kuvaamana vuonna 1927. – Saha jatkaa vielä toimintaansa. (UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö)

94 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Hetemäki kumppaneineen arvioi, että myös muu lastajia, vaikka tällaista mielikuvaa elätetäänkin. Mikä metsäteollisuus supistaa tuotantoaan merkittävästi, ja voisi olla se menestystekijä, jolla Suomi voisi kilpailla niin suuresti, että vuonna 2020 teollisuuden puun- puutuotteiden maailmanmarkkinoilla? Viimeksi saha- käyttö tulisi kokonaisuudessaan olemaan 30 % pie- teollisuuden historiasta kirjoittanut Markku Kuisma- nempi kuin vuonna 2007; tämä merkitsisi yli 20 milj. kaan ei jaksa innostua metsäteollisuuden innovointi- m3:n vähennystä. – Ennuste tuntuu ihan realistiselta, ohjelmista, koska sellaisista ei historia tarjoa onnistu- vaikka kaikki eivät näe kehitystä näin synkkänä; Kan- neita esimerkkejä: ...sellaisinaan ne eivät tuota muu- sallisessa metsäohjelmassakin uskotaan optimistisesti ta kuin kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, Kuisma tote- teollisuuden jopa lisäävän puun käyttöään. si Metsälehdessä syyskuussa 2011. En silti tarkoita, et- Vaikka metsäteollisuudesta on jo pitkään puhut- tä ne pitäisi hylätä. Ehkä niissä tulee selvitetyksi asioita, tu auringonlaskualana, silti paperiteollisuuden alas- joita ei muuten selvitettäisi, ja synnytetään uusia keskus- ajo on tullut monille yllätyksenä. Markku Kuisma teluyhteyksiä. Vahingossa voi syntyä jotain järkevääkin. selittää kehitystä kyyniseen tapaansa: On hyvä todeta, Kuisma kuitenkin tarjoaa optimismiakin, johon met- mistä alan rajussa rakennemuutoksessa ei ole kysymys. sämiehien on varmaan helppo yhtyä: Sahateollisuuden Paperikoneiden alasajon syitä on hedelmätöntä hakea tarina näyttää jatkuvan pitemmälle kuin paperin. yritysjohdon erityisestä pahuudesta, tuskinpa poikkeuk- sellisesta kyvyttömyydestäkään. Yritysjohto tekee mitä sen on pakko tehdä: polkee entistä vimmatummin pai- M ets äteoll i suus kallaan ja juoksee ylärajattomien voittovaatimusten noidankehää niin lujaa, että kultaisen häkin laidat rys- kansainvälistyy kyvät. Hän kuitenkin myöntää, että alasajot vaikuttavat aivan toisella tavalla paperityöläisiin kuin yritys- Suomalaisilla metsäyhtiöillä on ollut tuo- johtajiin, joilla on tukenaan kultahäkkien runsaat an- tantoa myös ulkomailla jo pitkään, mutta timet, vaikka maamme sosiaaliturva onkin parantu- ns. kansainvälistyminen alkoi laajemmal- nut huimasti sitten 1930-luvun pulavuosien. Metsävaramme mahdollistaisivat nykyistä tuntu- ti vasta 1960-luvulla. Ulkomaille on men- vasti suuremman puunkäytön. Suomessa on riski- ty sekä tehdasostojen kautta että uusia teh- tön toimintaympäristö, infrastruktuuri on kunnos- taita rakentamalla; tätä nykyä metsäteolli- sa, meillä on osaavaa työvoimaa ja teknologiaa, lisää suudella on yli 60 ulkomaista tuotantolai- puhdasta energiaa rakenteilla. Miksi ei metsäteolli- tosta lähes 30 maassa. Kaikki ulkomaiset suutemme kuitenkaan kasva? Vuoteen 2000 saakka investoinnit eivät ole suinkaan olleet me- metsäteollisuuden tuotannon reaalinen jalostusar- nestystarinoita; usein on jouduttu maksa- vo nousi kaiken aikaa trendinomaisesti. Sen jälkeen trendin suunta on vaihtunut ja jyrkentynyt: tuotan- maan kalliitkin oppirahat. non jalostusarvo on enää puolet siitä mitä 10 vuotta sitten! Se on johtunut niin tuotannon supistumi- uomen metsäteollisuus on aina ollut vientiteolli- sesta tehtaiden sulkemisten seurauksena, kuin myös Ssuutta, jonka markkinat ovat sijainneet maam- tuotehintojen alentumisesta. 2000-luvun ensimmäi- me rajojen ulkopuolella. Kansainvälinen kaupan- sen vuosikymmenen aikana paperien reaalihinta on käynti kuuluu näin ollen toimialan perus- ja myös laskenut keskimäärin kolmanneksen; sahatavara sitä selviytymisrutiineihin. vastoin on säilyttänyt hintansa. Ulkomailla tapahtuvan tuotantotoiminnan käyn- Silti on vaikea uskoa, että sahatavarasta tai muista nistäminen vei kuitenkin aikaa. Siihen pyrittiin mo- puutuotteista tulisi maamme metsäteollisuuden pe- nestakin syystä, ei vähiten siksi, että monen maan

95 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kotimarkkinat oli suojattu korkeilla tuontitulleil- ta kääntyi kuitenkin voitolliseksi 1930-luvun loppu- la. Markkinoiden läheisyys ja laajuus, halvemmat ja vuosina, ja 1960- sekä 1970-luvulla Star teki hyvää runsaammat raaka-aineet tai muut tuotannontekijät tulosta valupäällystetyillä kartongeilla ja papereilla. ovat olleet tärkeimmät syyt siirtyä ulkomaiseen tuo- Tehtaat olivat kuinkin pieniä ja vanhoja, ja kilpai- tantoon; myös asiakkaiden vaatimukset jakelun no- lijat ajoivat ohi uusilla tehokkailla koneillaan. Kymi peudesta ovat vaikuttaneet suuresti investointipää- luopui Starista kuitenkin vasta 1980-luvun lopulla. töksiin. Ehkä mukana on ollut jossain määrin myös Kymin seuraavat ulkomaiset investoinnit kohdis- seikkailumieltä ja sinisilmäisyyttä, suuruudenhul- tuivat Saksaan ja Pohjois-Amerikkaan. Kaukas- ja luutta ja matkimishalua. Kymi-yhtiöt (aluksi Kaukaan kumppanina oli kanadalainen Consolidated Paper Co) rakensivat yhdessä Kymillä onnea ja epäonnea Saksaan paperitehtaan 1960-luvulla. Vaikka kyseessä Suomen metsäteollisuuden kansainvälistyminen al- oli yhteisomistusyritys, tästä Nordlandin tehtaasta koi tavallaan jo 1900-luvun alussa, kun suomalais- Dörpenissä, lähellä Hollannin rajaa, tuli aikamoinen yritykset ostivat kaksi sahaa Pohjois-Ruotsista, ai- menestys. Tosin ei heti alkuvuosina, sillä kun en- van rajantuntumasta. Kemi-yhtiö osti Sandvikin ja simmäinen hienopaperikone lähti käyntiin vuonna Raahe-yhtiö Granvikin sahan; kaupoista oli hyö- 1969, paperimarkkinoilla elettiin lamaa. Toinen pa- tyä erityisesti ensimmäisen maailmansodan vuosi- perikone hankittiin vuonna 1971, ja kolmas vuonna na, kun sahojen tuotanto pystyttiin viemään Euroo- 1977, minkä jälkeen tehtaan tuotanto alkoi nousta pan markkinoille sodan ulkopuolella pysyttäytyneen 300 000 tonniin. Euroopan markkinoiden keskellä Ruotsin satamista. sijaitsevan tehtaan kapasiteetti on nykyään 1,5 milj. Seuraavat sijoitukset ulkomaisiin tehtaisiin teh- tonnia ja sitä pidetään ilmeisesti yhtenä UPM:n par- tiin vuonna 1930, jolloin suomalaisomistukseen haista paperitehdasyksiköistä. hankittiin kaksi ulkomaista yritystä. Ensimmäinen Sitä vastoin heti Nordlandin jälkeen käynnistynyt ostos oli melko vaatimaton ja koski virolaista lan- ”Amerikan valloitus” ei edennyt samaa rataa. Kymi karullatehdasta Baltische Spulenfabrik A.G. Kun lähti mukaan Enson johtamaan Kitimat-tehdashank- rullien menekki alkoi heiketä 1920-luvulla ja hin- keeseen Kanadan länsirannikolla, ja siitä kerrotaan takilpailu koveni, Suomen Rullatehdasyhdistys os- hieman lisää tuonnempana. Leaf River puolestaan oli ti yhden kilpailijoistaan, tämän virolaisyhtiön huh- Kymin oma hanke: siinä oli kyseessä sahalaitos, joka tikuussa 1930. Sen tuotantoa jatkettiin vajaalla te- valmistui Mississippin Hattiesburgiin vuonna 1977. holla, kunnes tehdas suljettiin vuonna 1931. Teh- Perimmäisenä tarkoituksena oli rakentaa sinne seka- taan koneiden sekä käyttöomaisuuden myynti kattoi lehtipuita käyttävä sellutehdas, jonka sellu toimitet- hankkeen kulut. taisiin Kymin Euroopassa oleville paperitehtaille; ol- Samana vuonna tehtiin selvästi suurempi ja pit- tiin näet huolissaan venäjänkoivun saatavuudes- käkestoisempi yrityskauppa ulkomailla. Kymi-yh- ta yhtiön Kuusankosken sellutehtaalle. Sahaa käy- tiö osti paperitullien pelossa Englannista osake- tettiin alkuaskeleena metsävarojen varmistamisessa, enemmistön hienopaperia valmistavasta Star Pa- mutta kova kilpailu tukeista teki sahauksen vähem- per Co:sta. Vuotta myöhemmin Starin omistukseen män kannattavaksi. Sellutehdas puolestaan osoittau- hankittiin toinenkin pieni paperitehdas. Kauppa ei tui Kymille liian suureksi hankkeeksi (550 milj. dol- ollut alkuun Kymille kovinkaan onnekas, mistä Jor- laria), ja Kymi myi vuonna 1982 Leaf Riverin (sama Ahvenainen kirjoittaa: Vuosina 1932–34 yhtiön han ja tehdastontin) Great Northern Nekoosa -yh- nettotappio oli 124 274 puntaa. Tämä määrä oli mel- tiölle. Tämä rakensi saman tien sahan viereen ison kein sama, jonka Kymin Osakeyhtiö oli käyttänyt os- sellutehtaan. Vähemmistöosakkaaksi jäänyt Kymi taessaan määräysvallan tässä yhtiössä. Yhtiön toimin- sai ostaa Leaf Riverin sellua Euroopan toimituksiin,

96 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Kymi jatkoi ulkomaisia 1951, jolloin Yhtyneet osti puolet Israelissa rakenteilla olevasta säkkitehtaasta. Tärkeimmäksi kohde- investointejaan Eurooppaan maaksi tuli kuitenkin Italia, jonne Yhtyneet perusti yhden paperisäkkitehtaan ja oli puoliomistajana nel- ostamalla Ranskasta kaksi jässä muussa tehtaassa. Lisäksi vähempiä sijoituksia paperitehdasta vuosina säkkeihin tai muuhun paperinjalostukseen tehtiin Brasiliassa, Islannissa ja Englannissa. Parhaimmil- 1977 ja 1990. laan 1960-luvun alussa Yhtyneiden ulkomaiset säk- kitehtaat valmistivat lähes 140 miljoonaa säkkiä eli mutta sekalehtipuumassan laatu ei täyttänyt Kymin yli kolme kertaa niin paljon kuin Paperituote Val- hienopaperitehtaiden vaatimuksia. Sittemmin teh- keakoskella. Erityisesti Italian hankkeet epäonnistui- das siirtyi fluff-massan tuottajaksi paremmalla me- vat ja Yhtyneet luopui niistä pääosin jo 1960-luvun nestyksellä. loppupuolella, myöhemmin muistakin. Kymi jatkoi ulkomaisia investointejaan Euroop- Lisäksi Yhtyneillä oli 1960-luvulla suunnitelmia paan ostamalla Ranskasta kaksi paperitehdasta vuo- osallistua myös isoihin paperitehdashankkeisiin Bra- sina 1977 ja 1990. Investointeja tuskin voi luon- siliassa, Chilessä ja Itä-Kanadassa. Ne eivät kuiten- nehtia kovin onnistuneiksi, eli kuten historioitsija kaan toteutuneet, mistä Nordberg toteaa: Lopullises- Jari Ojala kirjoittaa: Epäonnistumisia tuli muualla- ti Yhtyneiden osallistuminen kaatui Suomen Pankin kin kuin Pohjois-Amerikan markkinoilla. Ranskalai- pääjohtaja Klaus Wariksen kantaan kesällä 1966. Hän sen Papeteries Boucher Calais S.A.:n osake-enemmistön totesi Yhtyneiden jo saaneen osuutensa Suomen Pankin hankinta vuonna 1977 yhdessä tytäryhtiö Starin kans- investointiluvista ja viittasi Italian tehtaiden tappioi- sa osoittautui nopeasti virheeksi. Ojala toteaa suun- hin. – Yhtyneiden seuraava kansainvälistymishanke, nilleen samoin myös toisen ranskalaisyhtiön, Cha- joka tapahtui Niilo Hakkaraisen aikaan 1980-luvul- pelle-Darplayn hankinnasta, ja päätyy yhteenvetona: la ja josta kohta hieman lisää, oli sitä vastoin jo me- Kymiyhtiö kohtasi siis useita vastoinkäymisiä kansain- nestystarina, siinä missä Nordlandkin. välistymisstrategiassaan: ainoastaan Saksan Nordland Myös kaksi muuta säkkipaperin valmistajaa, Papier ja Skotlantiin rakennettu Caledonian Paper py- Schauman ja Rosenlew läksivät maailmalle. Yhtiöt syivät kokonaisuudessaan osana konsernia Repola fuu- ostivat yhdessä vuonna 1965 puolet ranskalaisen sioon saakka. Aikakauslehtipaperia valmistava Ca- Guillaud-yhtiön säkkitehtaasta Rouenissa. Neljä ledonian Paper lähti käyntiin vuonna 1989; täs- vuotta myöhemmin yhtiön omistus siirtyi koko- sä UPM:n omistukseen siirtyneessä Skotlannin teh- naan Schaumanille. Hankkeen mielekkyyttä kuvaa taassa on edelleenkin vain yksi paperikone. hyvin Per Schybergsonin väliotsikko Schaumanin historiakirjassa Alusta asti jotain vialla. Aikanaan Yhtyneiden ja vähän tehdas saatiin kuitenkin kannattavaksi, mitä ei ta- muidenkin seikkailut pahtunut Schaumanin säkkitehdashankinnalle Ita- Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli toinen suomalaisy- liasta. Siinäkin Rosenlew oli kumppanina, mutta ritys, joka valitsi ”kansainvälistymisen tien” aluk- italialaisyhtiö ajautui konkurssiin jo kolme vuot- si yrityskauppojen kautta; tämä tapahtui 1950-lu- ta myöhemmin. Schybergson kuittaa tapahtuneen: vulla yhtiön toimitusjohtaja Juuso Waldenin luo- Epäonnistunut suomalainen yritys tunkeutua keski- man strategian innoittamana. Valtaosa näistä hank- eurooppalaiseen pakkausteollisuuteen päättyi tähän. keista, joita Toivo Nordberg nimittää ”säkkiseikkai- Myös Ahlströmillä oli omat hienopaperia koske- luiksi”, tehtiin yhtiön Tervasaaren säkkipaperituo- vat Italia-seikkailunsa, joiden lopputulema oli ku- tannon turvaamiseksi. Seikkailut alkoivat vuonna takuinkin vastaavanlainen.

97 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Pohjois-Amerikan opetukset Seppälä luonnehtii tätä Kitimat- eli Eurocan-hanketta Valtio-omisteinen Enso-Gutzeit lähti maailmalle näin: 1960-luvulla lähti liikkeelle Enso-Gutzeitin aloit- 1960-luvulla. Ensimmäinen hanke oli Louisianassa teesta hanke, joka johti valkaisemattoman havuselluloo- sijainnut Pinevillen sellu- ja kraftlaineritehdas, jon- san, kartongin ja paperin tuotantoon Brittiläisessä Ko- ka vähemmistöosakkaaksi Enso tuli yhdessä Tampel- lumbiassa. Yrityksen nimeksi rekisteröitiin Eurocan Pulp lan kanssa. Tehdas käynnistyi vuonna 1968 huonos- & Paper Co. Ltd. Hanketta voidaan pitää ainutlaatui- sa markkinatilanteessa ja tuotti alkuvuodet jatkuvas- sena sen vuoksi, että rakennettava tuotantolaitos oli enti tappiota. Osin tämä johtui siitä, että tehtaan yh- simmäisiä mittavia metsäteollisuutemme kansainvälisiä dysvaltalainen pääomistaja ”söi” tehtaan tuoton yli- investointeja, joka sisälsi täydellisen integraatin sahauk- korkean puunhinnan kautta. Suomalaisyhtiöt myivät sesta selluloosaan ja paperiin vientisatamineen. osuutensa Pinevillesta vuonna 1973. Saha ja sellutehdas lähtivät käyntiin vuonna 1970, Samoihin aikoihin käynnistyi Kanadan länsiranni- kartonkitehdas hieman myöhemmin. Tehtaasta ei kolla toinen sellu- ja laineritehdashanke, jossa oli aluk- kuitenkaan tullut kannattavaa, ja miksi kävi näin, se si mukana neljä suomalaisyhtiötä, Enso, Kymi, Myl- selviää Seppälän selostuksesta. Puunhankinta osoit- lykoski ja Tampella eli Sunilan osakkaat ilman Ahl- tautui odotettua vaikeammaksi ja lisäksi omistusjär- strömiä. Jo muutaman vuoden kuluttua Myllykoski jestelyt tekivät tehtaasta ”isännättömän”. Myös teh- jäi pois, ja yhtiön omistus muotoutui siten, että osa- taan kanadalaissuunnittelussa tehtiin virheitä. Ky- kepääomasta puolet oli Enson, sekä neljännekset kah- mi myi osuutensa Ensolle vuonna 1979, ja muutama den muun suomalaisyhtiön omistuksessa; sittemmin vuosi myöhemmin kanadalainen sahayhtiö West Fra- myös Tampella jättäytyi pois hankkeesta. Liitteenä ser tuli Eurocanin osakkaaksi; Enso katsoi parhaaksi olevassa Eero Riihikallion pienoiselämäkerrassa Jussi luopua kokonaan Kitimatin tehtaasta vuonna 1993.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy perusti vuonna 1951 Israeliin, Haifaan, Paper Products Manufacturing Ltd -nimisen (PPM) yhtiön pitkäaikaisen säkkiasiakkaansa kanssa. Yh- tiö rakensi sementtitehtaan viereen pape- risäkkitehtaan, jonne Yhtyneet toimitti Jyl- hävaaran konepajan valmistamat säkki- koneet. Tehtaan käyttämän suomalaisen säkkipaperin tuontirajoitukset vaikeuttivat tehtaan toimintaa, mutta silti se oli voittoa tuottava ja osinkoa maksava yhtiö, josta Toivo Nordberg toteaa lisäksi: ”PPM:stä ei sinänsä ollut yhtiölle huolta ja murhet- ta, kuten monista muista vastaavista yri- tyksistä.” Parhaimmillaan siellä valmistet- tiin 20 milj. säkkiä. Yhtiön omistus israeli- laisyhtiössä, vaikka se yritettiinkin kätkeä bulvaaniyhtiöiden avulla, vaikeutti vien- tiä arabimaihin, ja Yhtyneet myi 1970-luvulla PPM:n osakkeensa. Kuva tehtaalta 1960-luvulla. (UPM, Valkeakoski)

98 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Suomalaisten myöhemmätkin Pohjois-Amerikan nistui, mutta sen sijaan Yhtyneiden Stracelin vanhan ”valloitusyritykset” osoittautuivat tuskallisiksi, mutta sellutehtaan yhteyteen vuonna 1989 rakentama sano- Jari Ojalan mukaan suomalaisyhtiöiden Eurocan-pro- malehtipaperitehdas Ranskassa oli pitkään tappiolli- jekti hakee kuitenkin vertaistaan epäonnistumisten lis- nen (on nykyään myynnissä tai lopetusuhan alla). talla. Väite tuskin pitää paikkaansa. – Sen sijaan En- Kaiketi Yhtyneiden Shottonin esimerkin innoitta- son, kuten myös Kymin seuraajan UPM:n myöhem- mana Kymi rakensi aikakauslehtipaperitehtaan Skot- mät sellutehdasinvestoinnit Etelä-Amerikkaan ovat lantiin vuonna 1989 sekä Enso-Gutzeit sanomalehti- tuottaneet tulosta, näillä viime vuosien sellun hin- paperitehtaan Sachseniin, entisen Itä-Saksan alueel- noilla jopa hyvää tulosta. le vuonna 1994. Presidentti Martti Ahtisaari totesi keräyspaperiin perustuvaa Sachsenin tehdasta vihkies- Euroopassa menestystäkin sään: Kierrätys merkitsee alueellista erikoistumista niin, Metsäteollisuutemme toinen kansainvälistymisaalto että me voimme pohjoisessa keskittyä ensikuituun ja kes- alkoi 1980-luvulla. Se koostui uusien tehtaiden raken- kisen Euroopan teollisuus tämän raaka-aineen seuraa- tamisesta tärkeimpiin markkinamaihimme Länsi-Eu- viin hyödyntämisvaiheisiin. Myös Enson muut pape- roopassa. Yhtyneet Paperitehtaat toimi päänavaajana ri- ja kartonkitehdashankkeet Keski-Euroopassa ovat rakentamalla Shottonin paperitehtaan Walesiin Iso- osoittautuneet ilmeisen onnistuneiksi. Britanniaan. Tehtaan ensimmäinen paperikone lähti Näihin aikoihin alettiin metsänomistajapiireis- käyntiin vuonna 1985 ja toinen vuonna 1989. Aluksi sä pelätä, että teollisuuden ulkomaiset investoin- paikallista kuusta, sittemmin yksinomaan keräyspa- nit alkaisivat vähentää kotimaisen puun kysyntää. peria käyttävän sanomalehtipaperitehtaan kapasiteet- Keskusliiton uusi toimitusjohtaja Jarl Köhler oli eri ti on nykyään runsaat 500 000 tonnia. Shotton on- mieltä. En näe mitään uhkaa suomalaiselle metsän-

Prinssi Charles vihki Yhtyneiden Paperitehtaiden Shottonin paperitehtaan Walesissa vuonna 1985. Prinssin seurueessa ovat mukana mm. toimitusjohtaja Niilo Hakkarainen (oik.) tehtaan johtaja Jukka Marttinen (kesk.) sekä suurlähettiläs Ilkka Pastinen (vas.). (UPM, Valkeakoski)

99 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

omistajalle. Puulle tulee löytymään käyttöä. Vaikka ”En näe mitään uhkaa joku paperikone siirtyykin ulkomaille, se ei tilannetta kotimaassa sen kummemmin heilauta, totesi Köh- suomalaiselle metsänomistajalle. ler Metsälehdessä vuonna 1990. Hän muistutti, että teollisuuden 1990-luvulle suunnittelemat kotimaiset Puulle tulee löytymään käyttöä. investoinnit tulisivat lisäämään puun käyttöä perä- ti 12 milj. m3:llä. Köhler oli oikeassa: kotimaiselle Vaikka joku paperikone siirtyykin puulle on aina löytynyt kysyntää, ongelmana on ol- ulkomaille, se ei tilannetta lut tarjonnan ajoittainen niukkuus. Myös kolmas suuri, Metsäliitto, lähti kansainvä- kotimaassa sen kummemmin listymään yrityskauppojen kautta. Aluksi keskityttiin pakkausteollisuuteen, ja Metsä-Serla-fuusion heilauta.” jälkeen erityisesti hygieniatuotteisiin. Vähitellen läh- –Jarl Köhler dettiin tavoittelemaan myös isomman kokoluokan, jos kohta vähemmän tuottoisaa paperiteollisuutta. Aluksi mentiin Pohjois-Amerikkaan, josta UPM Strategiaksi valittiin liittoutuminen toisen suoma- osti vuonna 1997 Blandinin paperitehtaan Min- laisen, Myllykoski-yhtiön kanssa (1996). Juha-Antti nesotasta Yhdysvalloista sekä Miramichin paperi- Lamberg kuvailee kehitystä: [Metsäliiton] Kansain- tehtaan New Brunswickista Itä-Kanadasta vuonna välistymiskehityksen viimeisenä vaiheena 1990-luvul- 2000. Lisäksi yhtiö yritti samana vuonna ostaa yh- la voidaan pitää allianssia Myllykosken kanssa ja sa- dysvaltalaisen suuren Champion-yhtiön ja fuusioi- malla oman ulkomaisen paperintuotannon aloittamis- tua tämän kanssa UPM-Championiksi. Onneksi ta 1995–1996. Metsä-Serla osti 35 prosentin osuuden hanke kariutui, kun maailman suurin metsäyhtiö, Myllykoski Oy:stä ja 50 prosentin osuuden Myllykos- International Paper tuli väliin ja teki Championista ken Allbruckin paperitehtaasta Saksassa vuonna 1995. vielä korkeamman tarjouksen. Onneksi siksi, että jo Seuraavana vuonna Metsä-Serla osti ensin saksalaisen UPM:n tarjoama hinta oli ylen korkea Champio- MD-Papierin ja myi siitä sopimuksen mukaan puolet nin arvoon nähden ja lisäksi seuraavana vuonna al- Myllykoskelle. Näiden investointien jälkeen Metsä-Ser- koi metsäteollisuutta koetellut taantumavaihe, jota la ja Myllykoski nousivat eurooppalaisiksi suurtuotta- on jatkunut näihin päiviin asti. Myöskään Blan- jiksi mm. aikakauslehtipaperissa ja kartongissa. Myl- din- ja Miramichi-kaupat eivät ole osoittautuneet lykoski siirtyi UPM:lle vuonna 2011, ja uusi omis- kovinkaan onnistuneiksi; Blandin nilkuttaa vielä taja on ilmoittanut sulkevansa Albbruckin tehtaan. tuotannossa kahdella paperikoneellaan, mutta Mi- Lamberg tiivistää vuoteen 2000 ulottuneen Met- ramichista UPM on päässyt eroon noin 200 milj. säliiton kansainvälistymiskehityksen: Metsäliitto on euron tappiolla. perustehtävänsä mukaisesti keskittynyt pelkkään puun- Vielä suuremman, eli yli miljardin euron ”kup- jalostukseen. Omistajapohja on hidastanut myös kan- run” teki Stora-Enso vuoden 2000 Consolidated Pa- sainvälistymistä ennen 1980-lukua. Tätä voi pitää pers -yhtiön kaupallaan. Markku Kuisma tuomitsee myös onnellisena sattumana, jos muistaa esimerkiksi hankkeen, kuten muutkin metsäyhtiöiden ”loisto- Enso-Gutzeitin Eurocan-projektin vaikeudet. kaupat”, kovin sanoin: Yhtiöiden ammattijohdon ko- lossaalisten virheiden estäminenkin näyttää omistajille Amerikka opettaa lisää yleensä ja valtio-omistajalle erityisesti mahdottomalta Kolmas, ja samalla ”ison luokan” ulkomaavaihe tehtävältä. Stora Enson ylin johto pääsi toteuttamaan alkoi 1990-luvun lopulla; edellä kerrotut fuusiot ajan hengen mukaisia mieskohtaisia ambitioitaan toimivat paljolti tämän vaiheen katalysaattoreina. ja hukkaamaan näin miljardeja euroja, jotka tietysti

100 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

osaltaan heikensivät yhtiön kestokykyä ja kehittämis- Etelään menossa viivyteltiin mahdollisuuksia. Ja jos moni saikin maksaa seikkailun Sen sijaan muilla ilmansuunnilla suomalaiset ovat hintaa työpaikkansa menetyksenä, virheistä vastuussa menestyneet selvästi paremmin, jopa hyvin. Tosin ollutta ylintä johtoa palkittiin muodinmukaisin bo- ”Aasian valloituksessa” UPM:lle meinasi käydä al- nuksin, ylisuurin eläkkein, loistoautoin ja -asunnoin. kuun samoin kuin Amerikassa. Yhtiön vuonna 1997 Amerikkalaiset ovat liikemiehiä, sen ovat sinisil- käynnistämä yhteishanke kiinalaisomisteisen April mäiset suomalaiset joutuneet toteamaan monta ker- Pulp and Paper -yhtiön kanssa rakentaa Riaun sel- taa. Eikä tämä koske yksinomaan metsäteollisuut- lutehdas Sumatralle Indonesiaan onnistui, mutta ta. Yleensä on tapana listata epäonnistumisen syik- UPM joutui vetäytymään hankkeesta ympäristöjär- si seuraavia: kiristynyt kilpailu, ylituotanto, alene- jestöjen ankaran painostuksen seurauksena. Kritiik- va hintakehitys, kohonneet raaka-ainekustannukset ki kohdistui tehtaan puunhankintaan, joka perustui sekä valuuttakurssit. On muutakin. Mikko Rysä, trooppisten sademetsien muuttamiseen nopeakasvui- jolla on viiden vuoden kokemus Pohjois-Amerikan siksi akaasiaviljelmiksi. Kritiikissä oli vinha perä, ja liikemaailmasta, selittää suomalaisten paperitehdas- voisi kuvitella, että mikäli yhtiön metsäosastoa oli- kaupat näin: Näkisin, että virheitä tehtiin monenkin si konsultoitu ennen hankkeeseen menoa, olisi voitu asian suhteen. Ehkä tärkein oli yrityskauppojen hin- kuulla vakavia varoituksensanoja. – Myös Enso har- ta. Amerikassa on tapana maksaa yrityksistä korkei- kitsi sellutehdasta Kalimantanille. ta hintoja, liian korkeita. Kun vielä ostot tehtiin dol- April-yhteistyö, jossa toki nähtiin myös poliittiset larin ollessa vahva, investoinnit jäivät Suomen pääs- riskit, mahdollisti kuitenkin UPM:lle pääsyn Kiinan sä kirjoihin vieläkin kalliimpina ja hinnoitteluvir- paperimarkkinoille, mitä hyvinkin voi pitää varsinai- he vain korostui. Tilannetta pahensi vielä paperituot- sena ”huomenlahjana”. Sillä niin UPM:n kuin Stora teiden huono hintataso. Mentiin markkinoille, jos- Enson 2000-luvun ensikymmenellä Kiinaan raken- sa suuri osa tehtaista pyöri kassavirtakriteerillä. Jos tamat hienopaperitehtaat ovat onnistuneet, joskin kassavirtaa tuli taalakin, tehtaan pyörivät ja tava- maailmanlaajuinen paperintuotannon ylikapasiteetti raa tungettiin markkinoille. Suomalaisten tekemät on kaiketi heikentänyt näidenkin hankkeiden tuot- tai suomalaisille tehdyt markkinaennusteet aikakaus- to-odotuksia. lehtipaperin markkinoista olivat kaikilla markkinoilla UPM:n April-hanke ei ollut suomalaisten ensi yri- – niin myös Amerikassa – ylioptimistisia. Lisäksi on tys pyrkiä hyödyntämään etelän nopeakasvuisia puu- muistettava, ettei suomalainen johtamiskulttuuri toi- viljelmiä. Chilessä pitkään vaikuttanut Lars Haart- mi kovin hyvin amerikkalaisessa ympäristössä. Siitä man suositteli jo 1950-luvun lopulta alkaen suo- Rysä kertoo lisää tuonnempana. malaisille metsäyhtiöille osallistumista sikäläisten ra- Miksi sitten lähdettiin näihin kalliisiin yrityskaup- diata-mäntyviljelmien hyödyntämiseen. Se ei saanut paseikkailuihin? Siihen on varmaan monta vastaus- suomalaisia innostumaan, ei vaikka myös Keskuslii- ta. Jari Ojala vastaa siihen tutkijana tällä tapaa: Yhä ton ”Suomen Puutalous” kirjoitti vuonna 1964 mah- useammin kansainvälisiä yritysfuusioita perusteltiin dollisuudesta siirtää tuotantoa nopeakasvuisten vilje- samoilla syillä kuin aikanaan kartelleja eli markkinoi- lymetsien äärelle, ja ”Talouselämäkin” kysyi vuonna den hallintatarpeilla: riittävän suurina ja kansainvä- 1971: Tropiikissako on tulevaisuutesi, metsäteollisuus? lisinä yritykset saattoivat omaa tuotantoaan säätämäl- Edes norjalaisen laivanvarustajan Erling Lorentzenin lä vaikuttaa tuotteiden hintaan. Ainakaan toistaiseksi huima Aracruzin sellutehdashanke Brasiliassa, jon- ei metsäteollisuustuotteiden markkinoilla ole tavat- ka Pöyryn toimisto suunnitteli ja joka lähti käyntiin tu niin isoa toimijaa, että se olisi pystynyt vaikutta- vuonna 1974, ei saanut suomalaisia liikkeelle. Tuskin maan hintatasoon; ehkä joitakin niche-tuotteita luon liioittelua sanoa, että metsäteollisuutemme hukka- kuun ottamatta. si kaikkien aikojen tilaisuutensa. Se ei ole jälkiviisaut-

101 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

ta, sillä niin moni suomalainen metsämies ja insinöö- keen tunnusmerkkien olleen alusta pitäen näkyvis- rikin oli 1970-luvun alkuun mennessä ehtinyt näke- sä. Hanke sai vauhtia vasta 2000-taitteessa, jolloin mään etelän viljelymetsien potentiaalin. plantaasit siirtyivät kokonaan suomalaisomistuk- Kun sitten lopulta rohjettiin lähteä etelään, edet- seen. Kaiketi vähentääkseen riskiään UPM päät- tiin varovasti. 1980-luvun alussa Kaukas (sittemmin ti myydä osan plantaasiyhtiön (Forestal Oriental) UPM) ryhtyi yhdessä öljy-yhtiö Shellin kanssa pe- osakkeista suomalaisten metsänomistajien (Metsä-) rustamaan eukalyptus-viljelmiä Uruguayhin. Vaik- Botnialle, jonka nimiin siirrettiin myös plantaasi- ka Shellillä oli tuolloin kokemusta nopeakasvuisis- en varaan rakennettavan ison sellutehtaan rakenta- ta plantaaseista useissa muissa maissa, silti hankkees- misvastuu. sa edettiin lyhyin askelin: istutettiin vain muutama UPM:n kannalta Botnia-ratkaisu saattoi olla on- sata tai tuhat hehtaaria vuosittain. Myös Kaukaal- nellinen, sillä vuonna 2007 käyntiin lähteneestä Fray la (yhdessä Kymin kanssa) oli sademetsäkokemus- Bentosin yli miljoonan tonnin sellutehtaasta tuli po- ta Jari-projektista Amazonilla 1970-luvun lopulla. liittinen kiistakapula: Argentiina syytti Botniaa ja Ilmeisesti Shell ei oikein tiennyt, mitä tehdä plan- Uruguayta rajajokisopimuksen rikkomisesta sekä ym- taaseillaan, vaikka voisi kuvitella menestyshank- päristöhaitoista. Tehdas siirtyi kaksi vuotta myöhem-

Trooppista sademetsää Sumatralla Indonesiassa. Sademetsän keskelle on kaivettu kanava, jota myöten arvopuut on aikoinaan uitettu markkinoille. Akaasia kasvaa hakkuukypsäksi 7–8 vuodessa, eli kasvuvauhti on kutakuinkin sama kuin Etelä-Amerikan eukalyptus-viljelmillä. – Markku Kuisma kytkee metsäteollisuuden nykykriisin osaksi metsäyhtiöittem- me vähemmän onnistuneita ”maailmanvalloituksia”: ”Kriisin varsinaiset syyt ovat tosin syvemmällä maailmantalouden mullistuksissa ja yhtiöiden vanhoissa reitinvalinnoissa. Yhtiöiden monet suuret askeleet ovat osoittautuneet viimeis- tään muuttuneissa oloissa katastrofeiksi.” (Päivi Salpakivi)

102 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

min kokonaan UPM:n omistukseen, ja tuossa vai- Suomalaisten metsäyhtiöiden heessa myös rajakiista alkoi olla jo laantunut. Fray Bentos on kokonaan suomalaisomisteinen investoinnit Venäjälle ovat hanke. Stora Enso on sen sijaan valinnut kumppa- nuustien niin Brasilian kuin nyt myös Uruguayn sel- toistaiseksi jääneet vähiksi luinvestoinneissaan – ja ilmeisen onnistuneesti. Bra- huolimatta naapurimaan siliassa Ensolla on Fray Bentosiakin suurempi Ve- racelin sellutehdas yhdessä Aracruz-yhtiön kans- suurista metsävaroista ja sa ja Uruguayn rakenteilla olevassa sellutehtaassa on kumppanina chileläinen Arauco-yhtiö. markkinapotentiaalista. Myös suomalaisyhtiöiden Euroopan hankkeet ovat valtaosin olleet menestyksekkäitä. Sellaisista hyviä esi- epäilee, että suomalaiset muistelevat mieluummin merkkejä ovat UPM:n saksalaisen Haindl-paperiyhti- Venäjän-retkien epäonnistumisia. Niistä läheisin ön kauppa, samaten Stora Enson sahayhtiöiden ostot on ruotsalaisen ASSI:n yritys ryhtyä suureksi toimijak- Saksasta ja Itävallasta sekä uusien paperitehtaiden ra- si Venäjällä. Hyvässä muistissa on myös se, kuinka va- kentaminen Saksaan ja muuanne Keski-Eurooppaan. kaa ja varakas Thomesto menetti omaisuuttaan Venä- Sitä vastoin Metsäliiton (M-Realin) kaikkia paperi- jällä vuoden 1990 jälkeen. (Thomesto myytiin Venä- tehdasostoja Saksasta ja Sveitsistä tuskin voi pitää täy- jän-toimintoineen vuonna 2001 Metsäliitolle – ja sin onnistuneina; näihin voidaan lukea ainakin vuon- ihan hyvään hintaan.) na 2000 hankittu hienopaperivalmistaja Zanders. Stora Enso on maamme kansainvälisin metsäyhtiö Maamme neljästä paperinvalmistajasta pienin eli tätä nykyä: sen tuotannon arvosta yli puolet valmis- Myllykoski aloitti kansainvälistymisensä USA:sta, ja tetaan muualla kuin Suomessa tai Ruotsissa. – Venä- aluksi paremmalla menestyksellä kuin moni kilpaili- jää lukuun ottamatta suomalaisten ulkomaiset inves- jansa; se hankki Mainesta Madisonin paperitehtaan toinnit mekaaniseen metsäteollisuuteen ovat jääneet vuonna 1981. Myös Myllykosken vuodesta 1987 alka- vähiksi; toki muutaman sahan ja vaneritehtaan ver- neet paperitehdashankinnat Saksasta (Lang, Albbruck) ran oppirahoja on käyty maksamassa mm. Ranskaan. ovat kaiketi olleet onnistuneita (vaikka Albbruck nyt Sen sijaan Stora Enson Imaveren ja Näpin sahalaitok- suljetaankin). Sen sijaan vuonna 2007 käyntiin lähte- set ovat edelleen voimissaan ja Imavere on säilyttänyt nyt Myllykosken uusin paperitehdas (Plattling) Sak- asemansa Viron suurimpana sahalaitoksena. sassa (eikä Tsekissä, kuten alkuaan oli suunniteltu) oli Edellä esitetty ei kata kaikkia suomalaisten met- vähemmän onnekkaasti ajoitettu. Vaikka tehdas saa- säyhtiöiden ”maailman valloituksia”, mutta antanee tiinkin tehokkaasti toimintaan, sen käyntiinlähtiessä riittävän kuvan kansainvälistymisen riskeistä ja mah- markkinatilanne oli kehno. Se oli osaltaan johtamassa dollisuuksista. Syytä on kuitenkin muistaa, että vielä koko yhtiön pakkomyyntiin UPM:lle. vuonna 2000 maailman noin 2 000 paperiteollisuus- Suomalaisten metsäyhtiöiden investoinnit Venäjäl- yhtiöstä ainoastaan joka kymmenennellä oli tuotan- le sitä vastoin ovat toistaiseksi jääneet vähiksi huoli- tolaitoksia ulkomailla. Paperiteollisuus ja muu met- matta naapurimaan suurista metsävaroista ja mark- säteollisuus vielä enemmän on edelleenkin paljolti kinapotentiaalista. Toki kaikilla kolmella suurella kotimarkkinateollisuutta Pohjoismaita, Kanadaa ja on siellä saha ja jonkin verran muutakin tuotantoa, ehken joitakin muita maita lukuun ottamatta. mm. vaneri- ja pakkausteollisuutta. On myös suunnitelmia sellutehtaista, mutta niihin ei ole rohjettu Ykkösketju aina matkaan ryhtyä. Ainakin International Paper ja Mondi ovat Sakari Lahdelma, joka palveli seitsemän vuotta rohjenneet ja myös menestyneet. Matti Kärkkäinen Leaf Riveriä ja sen jälkeen useita vuosia Star-yhtiön

103 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Metsälehden H.V:n näkemys UPM:n April-hankkeesta vuonna 1997.

palveluksessa Englannissa, ja on ollut mukana mo- ria tonnille, kun tehtaan käynnistyessä markkinahin- nissa Kymin ja UPM:n ulkomaan hankkeissa nä- ta oli vain puolet siitä. Jos aikoo investoida ulkomail- kee monia syitä siihen, etteivät kaikki hankkeet ole le, siihen on oltava varaa ja valmis myös kärsimään toteutuneet suunnitellusti: On lähdetty liian suurin tappioita. Ja mikä tärkeintä, ulkomaisiin hankkei- odotuksin, ja monet yrityskaupoista on tehty korkea- siin pitää lähettää aina yhtiön ykkösketju. suhdanteessa, jolloin hinta on asettunut aivan liian Kansainvälistymisestä on kirjoitettu näinkin pal- korkeaksi. Uusissa tehdashankkeissa on taas oltu si- jon siksi, että ilmiö on tarjonnut haastavia työpaik- nisilmäisiä niin kustannusten kuin tuottojen suhteen. koja ja urakehitystä myös suomalaisille metsänhoita- Esimerkiksi Leaf Riverin sellutehtaan feasibility stu- jille. Jokainen ulkomaan hanke on myös opettanut dyssa Pöyryn ennuste sellun hinnaksi oli 1 000 dolla- paljon – ainakin olisi pitänyt opettaa.

104 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Puukaupassa liitto) synty sotien välillä vankisti selvästi myyjäpuo- len asemaa ja muutti puukaupan luonnetta. Se lisä- markkinatalouteen si osaltaan myös myyjä- ja ostajapuolen välisiä jän- nitteitä, ja niinpä vuonna 1935 todettiin Puunja- Suomessa on siirrytty yksityismetsien puu- lostusteollisuuden Keskusliiton kertomuksessa: Mo- kaupassa hintasopimus- ja kartelliajasta lemminpuolisten yhteisten etujen vuoksi tulisi puun- markkinatalouteen. Ostomäärät ovat vaih- jalostusteollisuuden ja metsänomistajien välillä vallita 3 luottamukselliset suhteet, koska kumpikaan ei tule yk- delleet vuosittain yleensä 30–40 milj. m :n sin toimeen. Valitettavasti on vuosien kuluessa tilanne välillä. Puuta myös tuodaan edelleen Suo- kuitenkin päässyt pahanlaisesti kärjistymään ja paljon meen, joskin hieman vähemmän kuin 2000- epäluuloa on kylvetty teollisuuden ja metsänomistajien luvun alun huippuvuosina; kuitenkin tuon- välille. Syitä saattoi olla ”sepissäkin”. tipuu vastaa lähes viidennestä teollisuuden Hintasopimusten aikaa puunkäytöstä. Puun hinnat ovat säilyneet korkeina ja melko vakaina muutamaa poik- Sotavuosina myös puukaupassa jouduttiin säännös- telytalouden piiriin, joskaan siihen ei kohdistettu keusvuotta lukuun ottamatta. niin tiukkoja velvoitteita kuin monella muulla elin- keinoelämän alalla. Sodan jälkeen vuonna 1947 – uukauppaa on käyty Suomessa siitä lähtien, osin pakon alla – onnistuttiin puun myyjien ja os- Pkun puulla alkoi olla myyntiarvoa, laajemmas- tajien kesken solmimaan hintasopimus, joka oli en- sa mielessä vasta 1800-luvun puolivälistä alkaen. simmäinen laatuaan. Sopimusta ei onnistuttu kui- Teollisuuden voimakas laajeneminen 1900-luvul- tenkaan jatkamaan hintaerimielisyyksien tähden, ja la tiesi puun kysynnän kasvua. Myös vienti ja muu hintasopimusten aikaan päästiin varsinaisesti vasta puun käyttö kasvoi, ja se merkitsi, että yhä enem- 1960-luvulla. män tarvittiin puuta yksityismetsistä; olihan niiden Vanerikoivusta, siis koivutukista, tuli hintasopi- osuus maamme metsävaroista noin kaksi kolman- musten päänavaaja. Vuonna 1961 MTK:n metsäval- nesta. Puukauppa vilkastui nopeasti, ja itsenäisyys- tuuskunnan ja teollisuuden kesken sovittiin vaneri- aikaa edeltävän ajan huippuvuonna 1913 markkina- koivun hinnoista hankintakaudelle 1961–62. Vaik- puun määrä nousi noin 20 milj. m3:iin, siitä valtaosa ka virallisesti sopimus oli hintasuositussopimus, täs- tuli yksityismetsistä. sä kirjoituksessa sitä ja myöhempiä nimitetään hin- Kehitys jatkui samansuuntaisena sotien välisen tasopimuksiksi. ajanjakson. Kaupan huippu saavutettiin vuonna Vanerikoivun hintasopimuksia tehtiin vuosittain 1937, jolloin puuta myytiin lähes 30 milj. m3. Myös läpi koko 1960-luvun. Ne saivat rinnalleen havupa- kilpailu puusta kasvoi, olihan puun ostajia useita sa- peripuun hintasopimuksen vuonna 1964. Siihen si- toja, jopa tuhansia, jos kaikki pienet kenttäsahat las- sällytettiin hintojen ja myyntiin tulevien puumäärien ketaan mukaan; yksin pyöreän puun vientikaupassa ohella kaksi erikoisehtoa. Toinen koski pyöreän puun oli 1930-luvulla liki 200 toiminimeä. vientiä: Keskusliiton jäsenyritykset sitoutuivat lopet- Itsenäisyysaikaan saakka puukaupassa toimittiin tamaan viennin kokonaisuudessaan. Toinen taas oli paljolti ostajien ehdoilla. Maataloustuottajien Kes- ns. Metsäliitto-sopimus, jonka mukaan teollisuus si- kusliiton (MTK) perustaminen vuonna 1916 sekä toutui ostamaan sovitut määrät paperipuuta Metsälii- metsänomistajien järjestäytyminen metsänhoitoyh- tolta. Metsäliitto-sopimus oli teollisuudelle vaikea pa- distyksiin ja metsänomistajien omien kaupallisten la, mutta kun MTK asetti sen koko hintasopimuksen yhteisöjen (Metsänomistajain Metsäkeskus ja Metsä- ehdoksi, se oli nieltävä – niin silloin kuin aina myö-

105 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

hemminkin. Metsäliitto jäi virallisesti sopimuksen ul- kattavaan hintasopimukseen. Ostajapuolen sopi- kopuolelle, mutta antoi ymmärtää suhtautuvansa lo- jana oli vuonna 1972 perustettu Teollisuuden Puu- jaalisti sovittuihin hintoihin eikä ostotoiminnassaan yhdistys (TPY), johon kuuluivat kaikki suurimmat kentällä niitä ylitä, kuten Juhani Viitala kirjoittaa. ostajat Metsäliittoa ja Myllykoskea lukuun ottamat- Vaikka hintasopimus toimi kohtuullisen hyvin, ta. Sopimus toimi, ja puuta tuli myyntiin koko lail- uusi sopimus saatiin aikaan vasta syksyllä 1968. Sii- la tarvetta vastaavasti. Tämän jälkeen hintasopimuk- tä kaksi vuotta myöhemmin saatiin solmituksi kah- sista tulikin muutamaa poikkeusvuotta lukuun ot- den vuoden hintasopimus kuitupuulle, joksi paperi- tamatta pysyvä käytäntö. Puukaupan osapuolten puuta oli alettu nimittää. Tämän sopimuksen toimi- yhteisessä kehittämisryhmässä, KERY:ssä, rakennet- vuutta ei teollisuus kiitellyt, vaikka olikin itse syyl- tiin puun hinnanmäärittelyjärjestelmä, jota ryhdyt- linen kehitykseen, jota Viitala kuvailee: Käytännös- tiin soveltamaan kaudesta 1979–80 alkaen. Viitala sä kuitupuun koko maan nimelliset keskikantohinnat katsoo MTK:n olleen asiassa aloitteentekijän ja Kes- nousivat hakkuuvuonna 1970–71 edellisestä kaudes- kusliiton uuden toimitusjohtajan Matti Pekkasen ta tuntuvasti, männyllä 32 %, kuusella 24 % ja koi- ”pakottaneen” metsäpäälliköt hyväksymään sellaisen vulla 64 %, kun elinkustannusindeksin nousu kausien käyttöönoton. Järjestelmä pohjautui metsäteollisuu- puoliväleistä laskettuna jäi 3 %:iin. Toisen sopimus- den tärkeimpien vientituotteiden hintakehitysarvioi- kauden hintakehitys jäi kuitenkin maltilliseksi. Kui- hin; perusajatukseltaan se ei suinkaan ollut mikään tupuuta koskevia hintasopimuksia tehtiin vaihtele- uusi keksintö. vasti tästä eteenpäinkin; niiden toimivuus vaihteli, Hintasopimuksiin oli alusta pitäen kytketty myös ja puukaupan ”hullut vuodet” 1973–74 veivät pal- määrätavoitteet eli paljonko puuta tuli saada yksi- jon pohjaa sopimusten uskottavuudelta. tyismetsistä markkinoille. Sopimuskauden 1979– Havutukkien hinnoista sopiminen oli vaikeam- 80 määrä oli 35 milj. m3, suurin sitten vuoden 1970. paa. Siihen oli useita syitä: tukinostajien määrä oli Se myös saavutettiin ja MTK:n laskentakaavan mu- huomattavan suuri eikä näistä monikaan ollut Kes- kaan jopa ylitettiin, joskin TPY:n jäsenten tukkita- kusliiton jäseniä. Lisäksi suhdanteet vaihtelivat saha- voitteet jäivät vajaiksi. Miten tämä onnistui, sen Vii- tavaramarkkinoilla tiheään ja väliin rajusti. Myös ko- tala kuvailee näin: Metsänhoitoyhdistykset pystyivät va kilpailu ja tukkikaupan perinteet vaikeuttivat val- kuitenkin hyvin mukauttamaan toimintansa muuttu- takunnalliseen sopimukseen pääsyä. Vuodesta 1966 neita markkinaolosuhteita vastaavaksi ja niiden puu- lähtien tehtiin silti ajoittain alueellisia sahatukkiso- kaupan ohjaustoimintaa sävytti yleisesti vastuuntunto. pimuksia Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Tosin tiettyä kypsymättömyyttäkin uudenlaiseen osa- Vasta kesällä 1978, kolmen lamavuoden jälkeen, puolten yhteistyötä korostavaan toimintalinjaan esiin- päästiin ensimmäistä kertaa kaikki puutavaralajit tyi vielä muutamilla alueilla niiden pyrkiessä toteuttamaan pikkutaktisia, sopimuksen hengestä ja sisällöstä poikkeavia toimenpiteitä. ”Kuitupuun koko maan Viitala ei esittele puukauppakirjassaan näitä ”poikkeamia”, mutta Jaakko Kahiluoto kuvailee nii- nimelliset keskikantohinnat tä mm. näin: Esimerkiksi parin eteläsuomalaisen met- sänhoitoyhdistysten liiton – Etelä-Karjalan ja Uuden- nousivat hakkuuvuonna maan-Hämeen – alueella oli lähdetty itsellisen luovuu- 1970–71 edellisestä kaudesta den tielle. Näitten liittojen johdossa oli sommiteltu li- säehtoja, ylimääräisiä hintavaatimuksia ja omintakei- tuntuvasti.” sia tulkintoja. Nämä maakunnalliset operaatiot häi- –Juhani Viitala ritsivät sopimusten mukaista kauppatoimintaa paljon

106 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

omia alueita laajemmalti. Nämä osaltaan aiheuttivat tenkin jatkettiin ja ne muodostuivat vaikeiksi, vaikka sen, että havutukkien hintaliukumat nousivat keski- Kahiluodon mukaan kahden sopimusvuoden jälkeen määrin 10 mk/m3:iin, mikä oli suunnilleen yhtä pal- kolmannessa ei olisi pitänyt enää olla vaikeita ongel- jon kuin sopimuksen hintakorotus; syksyllä 1979 mia. Niitä kuitenkin oli: Maakunnissa oli laajaa tyy- tukista maksettiin yleisesti 20 % edellissyksyä enem- tymättömyyttä metsänomistajien keskuudessa. Metsäve- män. TPY:n ulkopuoliset toimivat hintajohtajina, rotushankkeet ärsyttivät ja sahatukkien laatuvaatimuk- mikä ”pakotti” myös tpy-läiset hintaliukumiin. sista oli äänekästä kärhämää. Niinpä neuvottelut pit- Tästä huolimatta – vaiko sen ansiosta - uusi hin- kittyivät ja sitkistyivät. Välillä pidettiin pitkähkö neu- tasopimus saatiin aikaan kaudelle 1980–81; sen sa- vottelutaukokin. Sen aikana MTK painosti valtiovaltaa nottiin korottavan hintoja keskimäärin 14 %. Vaik- metsäveroasioissa uhaten puunmyyntisululla. ka teollisuuden mielestä korotukset olivat ylisuuret, Sopimukseen päästiin viimein huhtikuun lopul- nekään eivät riittäneet, vaan hinnat nousivat edellis- la 1988. Keskimääräiseksi kantohintojen nousuk- kaudesta keskimäärin neljänneksellä! Eikä siitä huo- si ilmoitettiin 8 %; todellisuudessa hinnoittelutek- limatta puuta saatu markkinoille sopimuksen mu- niikan muutosten sekä tukkien mittaja laatuvaati- kaisia määriä; tpy-läisten ostajien tavoite jäi kol- musten lievennysten laskettiin nostavan hintoja lä- manneksen vajaaksi. (Ammattiyhdistysliike, joka oli hes kaksi kertaa enemmän. Puukauppavuodesta tuli ankarasti kritisoinut tehtyä hintasopimusta ylikallii- vaiherikas, mikä kirjattiin Tehdaspuun vuotta 1988 na ja uhannut vastatoimilla, oli todellisen hintatu- koskevaan kertomukseen näin tulkittuna: loksen jälkeen hiljaa!) Hintasopimuksen julkistaminen todellista halvem- Myös seuraavista sopimuskausista ei väriä puuttu- pana vaikutti ilmeisesti siihen, että puukauppa ei läh- nut. Niitä sävyttivät puukaupan ”normaalien” kiis- tenyt mitenkään vauhdikkaasti käyntiin toukokuus- tojen ohella riidat teollisuuden tarjoamista metsä- sa. Ajankohta oli luonnollisesti osaltaan tähän osasyy- palvelusopimuksista sekä metsänhoitoyhdistysten ja nä. Toukokuun tapahtumana on todettava, että Met- Metsäliiton asemasta. Ne johtivat ”tiedotussotaan”, säliitto, joka puolitoista kuukautta oli maksanut kor- teollisuuden ”Suomi elää metsästä” -kampanjaan se- keita vauhditushintoja, oli jo toukokuun puolivälissä kä kummankin osapuolen ostopolitiikan ”terävöit- pyytämässä toisia ostajia hintakurikokoukseen. Ilmei- tämiseen”; jälkimmäisessä vain toisen osapuolen voi sesti hintasopimuksen kalleus oli yllätys Metsäliitolle- sanoa onnistuneen. kin, mutta siitä huolimatta Metsäliitto säilyi kesän Erimielisyyksistä huolimatta ja vaikka teollisuu- ajan pahimpana hintahäirikkönä. den puuvarastot olivat noihin aikoihin – tukkia lu- Kesäkausien ajan tarjonta säilyi vaisuna. Kun osta- kuun ottamatta – yleensä kohtuullisen suuret, teol- jien, etenkin pienten ja keskisuurten sahaajien tukki- lisuus ei juuri rohjennut päätyä sopimuksettomaan tarpeet olivat korkeasuhdanteen virittäminä tavallista tilaan. Siksi sopimusten tekoa jatkettiin tämänkin suuremmat ja varannot toisaalta niukat, käytiin tuk- jälkeen, ja väliin hyvinkin onnistuen; niihin kuului kivaltaisista leimikoista kovaa kilpailua. Kilpailu loi myyjäpuolen lanseerama ”Operaatio 41” kaudella luonnollisesti paineita puun hintoihin, eikä hinnasto- 1984–85. Se merkitsi, että ensimmäistä kertaa puu- hintojen ylityksiltä vältytty. Tähän keinoon turvautui- ta myytiin yksityismetsistä yli 40 milj. m3. vat kaikki puun ostajat, joskin ostajakohtaiset erot os- topolitiikassa olivat tuntuvat. - - ”Hurja” vuosi 1988 Keskusliiton suurimmat jäsenet päättivät elokuus- Vuonna 1986 tehdystä kolmivuotisesta hintasopi- sa asettaa erityisen tukiryhmän seuraamaan hinta- muksesta on kerrottu edellä. Oli vähällä, että se oli- kehitystä sekä valtuuttivat Keskusliiton tekemään laaja- si jäänyt kaksivuotiseksi, sillä MTK sanoi sopimuk- mittaista hintatarkastusta. Mikäli tarkastuksissa ilme- sen irti kolmannen vuoden osalta. Neuvotteluja kui- nisi merkittäviä hintaliukumia, valtuutettiin erityinen

107 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

vetoomusryhmä sakottamaan tällaisista rikkomuksista. muskaudelle metsänomistajien kannalta erittäin hyvän Myös Metsäliitto osallistui tarkastustoimintaan ja ku- reaalisenkin tuloksen. riryhmän työhön, myöhemmin syksyllä tosin omilla eh- Vaikka hinnat saatiinkin hallituksi, tukin laatua doillaan. - - Kokonaisuutena hinnat hallittiinkin hyvin ei. Vuoden 1987 hintasopimuksessa oli sahatukki- – selvästi paremmin kuin aiempina suhdannesyksyinä. en mittaja laatuvaatimuksia kiristetty, uudessa so- Tämän osoittivat Keskusliiton tekemät ja teettämät hin- pimuksessa niitä oli jälleen lievennetty, mistä TPY:n tatarkastuksetkin. Tehdaspuun liukumat olivat syys-jou- kertomuksessa todettiin: Epäilemättä menetyksenä – lukuussa 3,4 %, ja koko hintasopimuskautena alle 3 %. jopa periaatteellisessa mielessä – koettiin lievennykset Vetoomusryhmä langetti liukumista viidelle yhtiölle sak- sahapuun laatuvaatimuksissa, jotka juuri edellisessä so- korangaistuksen. Tehdaspuu ei ollut näiden joukossa. pimuksessa oli yhdessä MTK:n kanssa voitu tarkistaa Tarkastustulokset eivät kuitenkaan vakuuttaneet jos- sahateollisuuden kilpailukykyä turvaavaan suuntaan. tain syystä Keskusliittoa, joka vuoden loppuun saakka Laatumuutokset näkyivät tukkien heikentyneenä jaksoi julkisestikin väittää liukumien olevan 5–10 %. laatuna, mistä Keskusliitto ja Sahanomistajayhdis- Osaksi näiden liukumapuheiden perusteella määrättiin tys teettivät selvityksen Jaakko Pöyryllä. Matti Kärk- sellun vientitalletusmaksu syyskuussa ja ilmeisesti ne käisen huhtikuussa 1989 laatimassa raportissa todet- olivat myös vaikuttamassa siihen, että metsäalan am- tiin, että ainakin männyn laadun heikkenemiseen mattijärjestöt jäivät vakautussopimuksen ulkopuolelle. oli syynä metsäosastojen laatutietoisuuden heikkenemi- Lisäksi näillä liukumapuheilla saatettiin teollisuuden nen. Tähän on saattanut vaikuttaa psykologisesti vuo- ostohenkilöstön ja koko metsäjohdon ammattitaito ja sien 1987 ja 1988 tapahtumat. Vuonna 1987 laatu- liikemoraali kyseenalaiseksi. vaatimuksia kiristettiin voimakkaasti ja muutos kam- TPY:n mukaan liukumat olivat vuonna 1988 kes- panjoitiin tehokkaan koulutuksen ja viestinnän avulla kimäärin 6 %. Keskusliitto ei kuitenkaan kirjannut kentän tietoisuuteen, kun taas vuoden 1988 ratkaisus- liukumaprosentteja kertomukseensa, jossa hintake- sa laatuvaatimuksia löysättiin jälleen ja paras into laa- hityksen kuvausta oli muutenkin liudennettu: Ku- dun huomioon ottamiseen ilmeisesti kärsi. luneelle vuodelle oli tunnusomaista hintojen hallinnan Sopimuskauden määrätavoite, 39 milj. m3, ylittyi, vaikeus. Alkuvuodesta se johtui tarjonnan niukkuudes- mistä Viitala ei ollut yhtä tyytyväinen kuin hinto- ta ja loppuvuodesta puun hyvästä menekistä, varasto- jen kehitykseen. Yleensähän MTK:n taholla oli pidet- jen suhteellisesta pienenemisestä käyttöön nähden ja ty periaatteena puumäärien ohjauksessa sitä, että py- ennen kaikkea kesäkorjuukelpoisten leimikoiden niuk- ritään toteuttamaan mahdollisimman tarkoin sovittu kuudesta. Ei voida kuitenkaan puhua hintatason riis- tavoite – ei vähempää, mutta ei myöskään enempää, täytymisestä, vaan pikemminkin tyypillisestä korkea- koska se vaikeuttaisi myyjäpuolen kannalta seuraavan suhdanteessa vallitsevasta ilmiöstä. kauden neuvotteluja. Myöskään MTK:n tilastot eivät tue Keskusliiton Tapahtunut ”ylimyynti” ei kuitenkaan hankaloit- liukumapuheita, vaikka metsänomistajapuolella voi- tanut uusia hintaneuvotteluja. Heinäkuussa 1989 tiinkin olla tyytyväisiä puukauppavuoden tulokseen, solmittiin kaksivuotinen hintasopimus, jonka lasket- eli Viitalan sanoin: Hakkuuvuoden 1988–89 koko tiin korottavan kantohintoja 7–8 % ensimmäisenä maan nimelliset keskikantohinnat nousivat havutukil- sopimuskautena; toteutuneet hinnat myös vastasivat la 12 %, mänty- ja kuusikuitupuulla 11 % ja 16 % sovittua hintamuutosta. Toisen sopimuskauden hin- sekä koivukuitupuulla peräti 25 %. Elinkustannusin- toja sovittiin keväällä 1990 korotettavaksi 4 %:lla. deksin nousu hakkuuvuosien puoliväleistä laskettuna Keskusliiton Puuyhtymän (ent. TPY) kertomukses- jäi noin 6 %:iin. Näin kolme vuotta aiemmin sovittu sa todettiin, että hintaratkaisu edesauttoi puukaupan puun hinnan sitominen vientihintoihin hinnanmääri- viriämistä vilkkaana välittömästi sopimuksen teon jäl- tysjärjestelmän puitteissa oli antanut kolmannelle sopi- keen. Alennetuista tavoitteista huolimatta kauppojen

108 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

määräkehitys eteni ennätysvauhtia aina syyskuun lop- pidättäytymään puun myynneistä. Järjestö perui kui- pupuolelle saakka, johon mennessä oli ostettu tavoit- tenkin tämän, ”Operaatio Kantohinnaksi” nimittä- teista jo lähes puolet. Lokakuun lopussa, jolloin puu- mänsä myyntiboikotin marraskuussa, pari kuukautta kaupan aikaistamislisä poistui, oli tavoitteista ostettu sen jälkeen kun teollisuus oli uudestaan alentanut hin- jo 2/3. Myös koko sopimusvuoden alhaiseksi sovittu nastojaan. (Ajalle kuvaavaa oli, ettei esimerkiksi Met- määrätavoite täyttyi. sälehti kertonut operaatiosta mitään!) Vuoden 1991 Hinnatkin nousivat sovitusti, joskin loppuvuo- aikana maksetut kantohinnat alenivat noin neljän- desta ostajien tiukentunut ostopolitiikka alkoi näkyä neksellä edellisvuodesta. hinnoissa. Tähän oli syynä vuonna 1990 alkanut la- MTK:n perääntymiseen vaikutti Suomeen vuonna ma, joka koetteli ankarasti maamme metsäteollisuut- 1988 perustetun Kilpailuviraston tulkinta, että myyn- ta ja koko talouselämää; vuonna 1991 bruttokansan- tiboikotti oli kilpailunrajoituslain vastainen. Kilpailu- tuote supistui peräti 6 %. Laman vaikutuksia kuvaa virasto oli näet selvittänyt puukaupan kilpailunrajoi- sekin, että yksityismetsien puukauppamääräksi tuli tuksia ja todennut puumarkkinoilla olevan kolme kil- kaudella 1990–91 vain runsaat 30 milj. m3. pailua rajoittavaa järjestelyä, joihin teollisuuden osto- Kauden 1990–91 hintasopimus jäi lajinsa viimei- yhteistyön ohella kuuluivat myös MTK:n harjoittama seksi. Maaliskuun 1991 hintaneuvotteluissa teolli- tarjonnan säätely sekä hinta- ja määräsopimukset. suus esitti kantohintojen alentamista 12–14 %:lla. Viimemainittu merkitsi sitä, ettei vanhakantaisiin Kun MTK ei tähän suostunut, vaan vaati hintoihin hintasopimuksiin ollut enää paluuta. Uudenmuotois- ”Kallion linjan” mukaista 2 %:n korotusta, teollisuus ta sopimusta ei saatu aikaiseksi ennen vuotta 1994, otti huhtikuun alussa käyttöön omat alennetut hin- vaikka pääministerin syksyllä 1991 asettama työryhmä nastonsa. MTK käynnisti välittömästi vastatoimet: oli esittänytkin sopimuksen tekemistä. Lamavuosina metsävaltuuskunta kehotti kaikkia metsänomistajia 1992 ja 1993 maksetut kantohinnat alenivat edelleen.

Hintasopimukset tehtiin aina erikseen Pohjois-Suo- men osalta; muodollisesti siksi, että olosuhteet olivat siellä niin etelästä poikkeavat, mutta varmaankin paljon Veitsiluodon metsäpäällikön (sittemmin vara- toimitusjohtajan) Antti V. Pitkäsen ”toivomuksesta”. Esimerkiksi vuoden 1986 sopimuksen yhteydessä Hel- singin Sanomat kirjoitti: ”Veitsiluodon ja MTK:n iki- omassa sopimuksessa näkyy Antin puumerkki, pieni voimannäyte muille yhtiöille. Vastapuoli kertoo ja va- littaa, että Antti Iso Veen ajatuksen juoksua on vaikea seurata. Hän ajattelee yhtä, puhuu toista ja tarkoittaa jo kolmatta asiaa.” – Antti V. ei ollut aina kovin hiljai- nen, mutta oli terävä ja sanavalmis. Kerrankin tuontipuun rajaneuvotteluissa, kun venäläinen eversti tarkasteli Veitsiluodon metsämiesten kulkulupaluette- loa, jossa oli aluksi puolenkymmentä yhtiön metsä- osaston johtomiehen nimeä, ja ilmoitti, että kulkulu- pia oli liikaa ja että niitä oli vähennettävä seuraavaksi vuodeksi. Tähän Antti vastasi välittömästi: - Sehän sopii, vedetään luettelosta viisi ensimmäistä nimeä yli. Asian käsittely jäi siihen. – Kuvassa Veitsiluo- don kova kaksikko, metsäpäällikkö Yrjö Simola (h 20, vas.) ja apulaismetsäpäällikkö Antti V. Pitkänen (h 45 ii) Veitsiluodon pääkonttorin portailla talvella 1963. (Niilo Wahlgrén; Lusto, Stora Enso Metsä)

109 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Ontuvaa ostoyhteistyötä alueisiin. Jälkimmäinen tarkoitti sitä, että sama alue Puunostajien välinen yhteistyö ei ole mikään uusi (pitäjä tai yleensä vain sen osa) oli jaettu puutava- asia. Jo 1870-luvulla ostajat muodostivat ”ostoren- ralajeittain kahdelle tai useammalle ostajalle. Myy- kaita” Metsähallituksen tukkihuutokaupoissa, ja en- jäpuolen luomien metsätalousalueiden yleistyminen simmäinen puunhankintayhtiö perustettiin 1880-lu- vauhditti osaltaan tätä kehitystä 1970-luvulla. vun alussa Ouluun. Kun kilpailu puumarkkinoilla li- Jakotoimintaan oli järkisyyt, mutta se vaati tavat- sääntyi ja puun hinta alkoi kohota, yhteistyötä lisät- tomasti työtä ja sen toimivuus jätti paljon toivomi- tiin. Jaakko Kahiluoto toteaa 1900-luvun alun tilan- sen varaa, etenkin siellä missä ulkopuolisten ostajien teesta: Tarvittavien puumäärien keräämiseksi oli kaik- osuus ja ostovoima oli suuri. Näin oli erityisesti Län- kien yritysten ulotettava hankinta-alueensa yhä ylemmäs si-Suomessa, missä suurten sahojen ohella oli pal- uittoväylien tai rautateitten varsille. Oli lisättävä osto- jon pieniä tukin ostajia ja sen myötä hinnat muuta miehiä, kalustoa ja rahaa. Kilpailu kiristyi ja puun teh- maata korkeammat. Siellä ostoyhteistyö tuotti eniten dashinta nousi. Pysyminen mukana kansainvälisillä vaikeuksia, ja oli tuottanut jo pitkään, mitä todistaa markkinoilla vaarantui. Jotakin oli tehtävä. Yksi ”tätä Rosenlewin metsäpäällikön Erik Reiniuksen filoso- jotakin” oli yhteistyö puun ostossa; se tähtäsi markki- fointi piiriesimiehilleen lokakuussa 1948: Jos kysyntä noiden jakamiseen sekä puun ostohintojen vakautta- on huomattavasti suurempi kuin tarjonta, ainoastaan miseen. Yhteistyö oli kuitenkin alusta pitäen vaikeaa, täydellinen järjestäytyminen ostajien taholta voi taata sillä pelko naapurin hyötymisestä itseä enemmän on hyvän lopputuloksen. Tähän ei kuitenkaan ole olemassa aina kalvanut suomalaisen mieltä. minkäänlaisia käytännöllisiä mahdollisuuksia. Seura- Perustettiin puunhankintayhtiöitä ja erilaisia os- kunta on liian monipäinen ja riidanhaluinen. – Osto- torenkaita sekä sovittiin muuten vaan hinnoista ja yhteistyössä mukana olleiden yhtiöiden osuus jäikin ostoalueista. Yleensä yhteistyö puunostossa oli alu- Länsi-Suomessa ehkä vain runsaaseen puoleen yksi- eellista, mutta vuonna 1927 saatiin aikaan ensim- tyismetsien myyntimäärästä, kun se oli muualla Ete- mäinen valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, Kuusipa- lä-Suomessa 60–70 %. peripuuyhtymä. Kuusta käyttävien metsäyhtiöiden Myös jäsenten väliset riidat olivat yleisiä, sillä ja- perustama yhteisö oli suunnattu ensisijaisesti kuusi- kojärjestelmä houkutti jakoja rikkomaan; näin erityi- paperipuun vientiliikkeitä vastaan, mutta sen ohel- sesti silloin kun ”vakioasiakas” meni jaossa kilpailijal- la se pyrki muutenkin hintojen hallintaan sekä os- le. Pitkäaikaisia asiakassuhteita pyrittiin kyllä jako- toalueiden jakoon. Alkumenestyksestä huolimatta toimituksissa kunnioittamaan, mutta aina se ei ollut yhdistys kaatui vajaassa 10 vuodessa jäsenten keski- mahdollista. Jakorikkeistä tulikin ostokokousten (joi- näiseen riitelyyn; näinhän tapahtui muillekin puuta riitti) agendan lähes pysyvä asiakohta; aina oli jo- kaupan yhteishankkeille. ku ostanut toiselle jaetun metsän. Myös kilpailijoiden Ostoyhteistyötä pyrittiin tiivistämään sotien jäl- hintarikkeistä jaksettiin kannella innokkaasti. keen. Yhteistyössä mukana olevat ostajat sopivat Puun hintakehitystä pystyttiin kuitenkin yhteis- yhteisistä hinnoista sekä ostomääristä ja -alueis- työllä jossain määrin ohjaamaan; tämä koski erityisesti ta. Puunkäyttömäärien perusteella laskettiin jäsen- paperipuuta. Yhteistyön eteen tehtiinkin paljon, jopa ten osto-osuudet eli ns. osaluvut, joiden suhteessa yhtiöiden ylimmällä tasolla. Kun Keskusliitto ryhtyi myyntiin tulevat yksityismetsien puut jaettiin niin, 1950-luvulta alkaen järjestämään toimitusjohtajako- että kaikki saisivat osuuttaan vastaavan puumäärän. kouksia, niiden nimenä oli aluksi ”Paperipuuta käyt- Jako kohdistui ostamattomaan puuhun ja tapahtui tävien jäsenyhtiöiden toimitusjohtajakokous”, eikä pitkään taloittain eli tiloittain (leimikoittain). Myö- niissä käsitelty juuri mitään muuta kuin puunostoon hemmin 1970-luvun alussa siirryttiin rationaalisem- liittyviä asioita. Vaikka toimitusjohtajien pyrkimys os- paan (korjuu)aluejakoon eli yksin- tai moniosto- toyhteistyön ja hintojen vakauttamiseen oli varmaan

110 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Myyjä- ja ostajapuolen kesken ryhdyttiin 1970-luvulta alkaen järjestämään puukaupan seurantakokouksia, joissa käytiin läpi puukaupan määrä- ja hinta-asioita. Kuva Joensuussa Karjalan Talolla pidetystä tilaisuudesta 1980-luvun alussa. Ko- kouksen puheenjohtajana toimi Enson aluejohtaja Sulevi Aalto (h 52, oikealla); vieressä Pohjois-Karjalan Metsänhoi- toyhdistysten Liiton sekä MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Ahti Huovinen.

vilpitön, tulokset eivät jääneet sen kummallisemmik- valtaa. – Uusin hankintayhtiö on vuonna 2008 pe- si kuin metsämiesten keskinäisissä mittelöissä – ku- rustettu Harvestia Oy. ten ei myöhemminkään. Toimitusjohtajien kokouk- Saman toimialan yritysten yhteistyöllä on pitkät set jatkuivat 1970-luvulle. Niiden ohella puunosto- perinteet, ja kaupalliset kartellit olivat yleinen kan- asioita käsiteltiin myös Keskusliiton työvaliokunnassa sainvälinen ilmiö. Suomessa metsäteollisuuden vien- sekä eräissä ”ad hoc”-tyyppisissä elimissä. tiyhdistykset, Finncell ja kumppanit, olivat maam- Useampien puunostajien muodostamat puun- me tunnetuimmat ja tehokkaimmat kartellit. Nii- hankintayhtiöt edustivat ostoyhteistyötä tiiveimmil- den toimintaan verrattuna puunostajien ”kartellitoi- lään. Ne saivat uuden tulemisensa 1960- ja 1970-lu- minta” oli näpertelyä. Ostoyhteistyö oli myös lail- vun taitteessa, jolloin perustettiin Tehdaspuu Oy ja lista vuoteen 1992 saakka, joskin jo vuoden 1958 Puulaaki Oy (1967 ja 1972). Molemmat vastasivat kilpailulaki kielsi tarjouskartellit. Vuonna 1988 la- osakasyhtiöittensä metsäosastoja ja niillä pyrittiin kiin lisättiin mm. määräävän markkina-aseman vää- koko puunhankintaketjun rationalisointiin. Länsi- rinkäyttöä koskeva säännös. Suomessa toiminut Puulaaki hajosi 12 vuoden jäl- Ostajien yhteistyö ei saanut metsänomistajilta eikä keen, mutta itäsuomalainen Tehdaspuu kesti liki 30 heidän järjestöiltään hyväksyntää; erityisesti savujaot vuotta, kunnes se siirtyi historiaan Kymmenen sekä olivat ”punainen vaate”. Järjestelmää jaksettiinkin ar- Rauma-Repolan fuusioiduttua UPM-Kymmeneksi vostella, ja myyjäpuolella haettiin keinoja vapautua vuonna 1996. Vaikka hankintayhtiöt olivatkin toi- ”yhden ostajan ikeestä”. Väliin siinä onnistuttiinkin, miva ja rationaalinen ratkaisu, niiden heikkous oli ei vähiten ostajien rintaman heikon pitävyyden an- siinä, että ne perustuivat nollatulokseen eivätkä nii- siosta. MTK:n ja muiden metsänomistajajärjestöjen den osakkaat antaneet yhtiöille riittävää toiminta- arvostelu puunostajien yhteistyötä kohtaan jatkui ai-

111 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

na 2000-luvulle saakka. Kritiikin intensiteetti vaihte- olikin ”itsellinen”, sillä oli läheiset suhteet Keskus- li ja oli paljolti kytköksissä siihen, oliko puukaupan liittoon. Suhde tiivistyi, kun Matti Pekkasesta tu- osapuolten välille saatu aikaan hintasopimus tai ei. li vuonna 1979 Keskusliiton toimitusjohtaja. Mer- – Vielä nykyäänkin kilpailun puute savujakomyyt- kittävänä metsänomistajana mies tunsi edeltäjäänsä teineen elää puukauppaa koskevassa keskustelussa ja paremmin metsäasiat, ja lisäksi Pekkanen oli saanut mielikuvissa - kokeneita lehtitoimittajia myöten. ”patruunoilta” tehtäväkseen ottaa puukauppa-asiat valvontaansa. Näin myös tapahtui, ja hänestä tulikin TPY – Teollisuuden Puuyhdistys keskeinen päättäjä ”puukauppapelissä”, vaikka näen- Vuonna 1972 perustetusta Teollisuuden Puuyhdis- näisesti kaikki tapahtuikin TPY:n nimissä. tyksestä, TPY:stä, tuli puunostajakentän laajimmin Pahimpina puunhintojen liukumavuosina 1980-lu- kattava yhteistyöjärjestö. Se myös jäi lajinsa viimei- vun alussa myös yhtiöiden toimitusjohtajat tulivat seksi. TPY:n jäsenten ostot vastasivat parhaimmil- Pekkasen johdolla aiempaa tiukemmin mukaan osto- laan yli 80 % teollisuuden puunostoista, kun Metsä- asioihin. Kahiluoto kuvailee värikkäästi, mitä tapah- liittoa, metsänomistajien omaa osuuskuntaa, ei las- tui: Yhtiöitten korkein johto veti 1980-luvulle tultaessa keta mukaan; Metsäliitto huomioon ottaen TPY:n puukaupan tilasta omat johtopäätöksensä: ohjat on otet- kattavuus jäi vain runsaaseen 60 %:iin. tava omiin käsiin, metsäosastot eivät näy hallitsevan pe- TPY:ssä oli erilaisia valiokuntia ja neljä alueellis- likenttäänsä. Ylimmäksi tavoitteeksi asetettiin hintahal- ta puuyhtymää, joissa oli oma miehityksensä. Puu- linta. – - Osto-ohjeita tiukattiin, uskollisuuden valoja yhtymät jakautuivat edelleen jäsenyhtiöiden edusta- vannottiin ja aisan yli potkivia jopa erotettiin. Kaikes- jista koostuviin piiri- ja pitäjätoimikuntiin, joissa jä- ta huolimatta kentällä oli kireä ja kyräilevä ilmapiiri. senten aluemetsänhoitajat sekä piiriesimiehet ja vas- Merkittävä syy vaikeuksiin oli teollisuuden metsänhoita- taavat toimivat jäseninä. Moniportainen järjestelmä, jien oma lyhytnäköisyys, urautuminen vanhoihin rutii- joka piti sisällään myös aiempaa tiukemmat “oikeus- neihin. Ei kehitetty ostotoimintaa yhteiskunnan raken- toimet”, vei valtaisasti metsäammattilaisten aikaa. teellisen ja asenteellisen muutoksen mukaisesti, vaan tur- Jaakko Kahiluoto toteaa TPY:n historiikissa “puoli- vauduttiin paljolti jo epäkuranteiksi tulleisiin tapoihin. sievästi”: On kieltämätöntä, että puunhankinnan arki- Mutta useasti nämä keinot enemmänkin lisäsivät epä- päivästä vastaavien, kokeneitten metsänhoitajien ajasta varmuutta ja epäluuloisuutta myyjien parissa kuin in- on jatkuva ”kokoustaminen” vienyt suhteettoman pal- nostivat heitä leimauksiin. Niin sanottujen metsäpalve- jon aikaa. Siinä vaihteessa kun Serlachius erotettiin lusopimusten aktiivisen tarjonnan aloittaminen oli yksi TPY:n jäsenyydestä 1980-luvulla, yhtiön metsäjohta- harvoista myönteisistä poikkeuksista. ja Matti Ponsi totesi hämmästellen, että hänellähän Vaikkei ostoyhteistyö kovin hyvin aina pelannut- oli nyt aikaa puolta enemmän oman metsäosastonsa kaan, silti Kahiluoto liioittelee; ilmeisesti kuvaus kos- johtamiseen! - Onpa myös sanottu, että ostoyhteistyö ki lähinnä Rauma-Repolaa. Sama koskee Kahiluodon oli enemmän ajanvietettä kuin hyötytyötä. kuvausta miten ”tauti parannettiin”: Määrätietoinen Saatiinko nämä ajalliset ja ehkä muutkin uhra- ja pilkuntarkka ohjailu ulottui pitäjätasolle asti. Ko- ukset takaisin parempana hintojen hallintana, sitä vasuisinkin kenttäravuri tunsi, että ohjaksissa on isän- ei kukaan tiedä. Lisäksi yhteistyö jatkui edelleenkin nän luja koura. Ja yritysten metsäjohto vaikutti ajoit- aika ajoin vähemmän sopuisana: rikeostot ja muut tain enemmän vartioimisliikkeeltä kuin ostohenkilöstöä ”keplottelut” olivat yleisiä. Kentän ostokokouk- kannustavalta ja sille käytännön edellytyksiä luovalta te- sissa käsiteltiin usein erilaista sääntöjen vastaista rävältä päältä. Kahiluodon mukaan lääkkeet kuiten- toimintaa, ja vaikeimmat tapaukset jouduttiin vie- kin purivat. Hintaliukumat saatiin tasolle, jota elävässä mään Helsinkiin, joskus jopa Keskusliiton työva- kaupankäynnissä on pidettävä normaalina. Tosin kir- liokuntaan. Viime mainittu siksi, että vaikka TPY joittaja joutui myöntämään, että kun jo vuonna 1984

112 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

markkinat vetivät hyvin ja kilpailu puusta koveni, ei liukumilta sen vuoksi kokonaan vältytty. – Liukumia toki oli, mutta metsämiehiä lohdutti varmaankin tie- to, että paperiteollisuuden palkkaliukumissa patruunoiden tiukat toimet tehosivat vielä huonommin.

Rauma-Repolan Jaakko Kahiluodon mukaan “Helsingin herrat” yrittivät laittaa teollisuuden ostomiehet kuriin 1980-luvun alkupuoliskolla. Kurinpalautustoimilla oli huonotkin puolensa: ”Kireälle vedetty sääntely oli tukehduttaa luovuu- den. Ostohenkilöstöä uhkasi virkamiesmentaliteetti. Pitä- jätason ostomiehessä, metsien yksittäistaistelijassa, alkoi orastaa preussilainen kantapäitten yhteenkolkuttelun henki.” Tuskin kovin moni puukaupassa mukana ollut muisti asioiden kulun ihan samalla tavalla. Eivät ainakaan nä- mä herrat, Tehdaspuun aluejohtaja Kaarlo Hallberg (h 50 vas.) ja Pielaveden piiriesimies Kauko Kuusamo, jotka kuvassa ovat “ostopoliittisessa neuvonpidossa” vuonna 1983. Markoista vai kympeistäkö lie kysymys?

Metsäherroja metsässä. TPY:n perustamisesta vuonna 1973 tiedotettiin metsänomistajille jaetussa ”Teollisuuden Metsäviesti”-lehdessä, jossa todettiin mm: ”TPY:n ja sen toimielinten tarkoituksena on saada teollisuuden puukauppa sellaiseen järjestykseen, jossa ristiinkuljetukset ja muita turhia kustannuksia välttäen voidaan turvata mahdollisimman tasapuolinen puun saanti kaikille jalostuslaitoksille ja samalla mahdollisimman vakaa ja oikeudenmukainen hintakehitys. - - Metsänomistajat ovat järjestäneet rivinsä uudelleen. Sallittakoon se myös puun ostajille, jotta jonakin päivä- nä voitaisiin allekirjoittaa teollisuuden kaiken kattava hintasuositussopimus.” Viime mainittu toive toteutuikin vuonna 1978. – TPY järjesti vuonna 1984 Kymenlaaksoon suuntautuneen metsäretken, jonka aikana perehdyttiin runkohinnoit- teluun – ties monennenko kerran. Mukana oli johtokunnan jäseniä sekä asiantuntijoita. Kuvassa vasemmalta Hannu Valtanen (h 70), Antero Koskinen (h 67), Heikki Lindroos (h 58), Sakari Leskinen (h 49), Ilmari Tynkkynen (h 50), Reino Valkama (h 41), Leo Kari (46 i) ja Olli Sarantola (h 46 i).

113 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

”Hakesota” lakoko, kuori, epäpuhtaudet ym.), mitä se pienem- Matti Pekkasen keskeistä roolia puukaupassa kuvaa millä sahoilla usein olikin. hyvin myös Viitalan kuvaus: MTK:n metsävaltuus- Vuonna 1984 erimielisyydet kärjistyivät. Edel- kunnan puheenjohtaja ja metsäjohtaja [Viitala itse] lisvuonna tehdyn hakkeen hintasopimuksen yhtey- kävivät puukaupan kehittämistä koskevia keskusteluja dessä osapuolet olivat sopineet myös uudesta toimi- erikseen toimitusjohtaja Pekkasen kanssa. Paljolti juuri tussopimuksesta, jossa oli lisäehtona, että hakkeen- hänen ansiostaan MTK:n ja teollisuuden kesken voitiin toimittajien tuli noudattaa tukinostossaan TPY:n sopia eräistä keskeisistä kehittämiskysymyksistä. Niihin ja MTK:n välistä puunhintasopimusta. Saha, jo- oli kuulua myös – yllättävää kyllä – hakkeen hinnoit- ka maksaisi sopimushintoja enemmän, saisi tyytyä telu. MTK olisi halunnut, että hintasopimusten yh- alennettuun hakkeen hintaan. Tämän kytkennän se- teydessä sovittaisiin myös sahojen hakkeen hinnasta, kä hintasopimukseen tyytymättömyyden takia hak- mutta teollisuus tyrmäsi ajatuksen. Viitala arvioi, että keentuottajat irtisanoivat kuitenkin sopimuksen mikäli MTK olisi voinut olla mukana hakeneuvotte- seuraavana vuonna. luissa, osa 1980-luvun sahakuolemista olisi voitu vält- Lisäksi hakkeentoimittajat kantelivat kilpailuasia- tää; tuolloinhan noin 150 sahaa lopetti toimintansa. miehelle väittäen TPY:n suurimpien jäsenyhtiöiden Sahojen (ja myös vaneritehtaiden) toimittaman eli ns. “torviseitsikon” toimineen kilpailulain vastai- hakkeen hinta on ollut kautta aikojen samanlainen sesti ja käyttäneen hyväkseen määräävää markkina- kiistankohde kuin pyöreän puun hinta metsänomis- asemaa. Kahiluoto kuvailee jutun kulun näin: Eri- tajien ja teollisuuden välillä. TPY (tuolloin Teolli- mielisyydet pääsivät “päivän peiliin”, kun Helsingin suuden Paperipuuyhdistys) oli jo 1960-luvulta al- kaupunginviskaali nosti kilpailuasiamiehen ilmoituk- kaen pyrkinyt sopimaan hakkeenmyyjäjärjestö- sen pohjalta syytteet seitsemää TPY:n jäsenyhtiön met- jen (Suomen Sahanomistajayhdistys, Suomen Sa- säpäällikköä vastaan. Näin heistä tuli kerralla julk- hat ja Sahateollisuuden Sivutuoteyhdistys) kanssa kiksia, muuta seurausta ei käräjöinnistä ollutkaan. sahahakkeen hinnasta, laadusta ja muista toimitus- Helsingin Raastuvanoikeudessa syytteet näet todettiin ehdoista. Uuden TPY:n myötä hakeasioiden valmis- 12.6.85 aiheettomiksi. Syyttäjä valitti vielä kilpailu- telu siirtyi TPY:n hake- ja purutoimikunnalle, ja itse asiamiehen vaatimuksesta päätöksestä Hovioikeuteen, hakesopimusten päätäntä TPY:n hallitukselle. jonka vapauttava päätös tuli syksyllä 1987. Päätök- Väliin hakkeen hinta- ja muissa neuvotteluissa sessään oikeus totesi, että yhtiöt olivat kyllä jakaneet onnistuttiin, väliin ei. Itsenäiset sahat kokivat kui- haketta kauppaavat sahat keskenään ja sopineet yhte- tenkin tulleensa jatkuvasti kohdelluksi epäoikeuden- näisestä hakkeen hinnasta, mutta sopimusta siitä, että mukaisesti hakkeen hinnoittelussa, mistä Annastii- ennen tarjousten tekemistä ostajat olisivat olleet koske- na Hentinen kirjoittaa Suomen Sahojen historiikis- tuksessa keskenään, ei löydetty. Tämä taas johtui siitä, sa: Integroidun teollisuuden kartelli oli taloudellisin ettei TPY:n hake- ja purutoimikunnan pöytäkirjo- pakottein ja hakesaarrolla uhaten painostanut itsenäi- ja luovutettu tutkijoille. Yhtiöt perustelivat menet- siä sahoja sellaisiin hakkeen toimitussopimuksiin, jois- telyään sillä, että pöytäkirjat olivat luonteeltaan vain sa toimitusten hinnaksi oli määrätty vain noin puolet valmistelevia, ja siksi olivat ehtineet hävittämään ne! kuitupuuhakkeen hinnasta. Viime mainittu pitikin TPY taas – jutun ulkopuolisena – ei voinut ilman osin paikkansa. Sellu- ja paperiteollisuus oli maksa- yhtiöiden lupaa antaa niitä tutkijoille. Uhkasakot nut pitkään sahahakkeesta selvästi huonompaa hin- edesauttoivat lopulta pöytäkirjojen löytymistä. taa kuin kuitupuusta tehdystä pöllihakkeesta, vaik- Hakejuttu poiki viranomaistutkinnan kilpailu- ka sahahake oli kuituominaisuuksiltaan pöllihaket- lain rikkomuksista myös muun puukaupan osalta parempaa ja lisäksi vielä valmiiksi haketettua! Pe- ta. Sekään ei johtanut tuomioihin, mutta Kahiluo- rusteluna oli hakkeen huonompi tekninen laatu (pa- don mielestä oli oudoksuttavaa, kun hintaviranomai-

114 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

la TPY:n toimitusjohtaja Martti Vainio nimitet- TPY:n toiminta loppui tiin Keskusliiton metsäjohtajaksi. Metsäteollisuuden kesäkuun lopussa 1988 ja puunhankinnan historian kuluessa on ollut tavallista, että erityisesti yhtiöitten keskeisen yhteistyön ratkai- yhdistyksen koko henkilöstö sevissa muutosvaiheissa toimitusjohtajat ja Metsäteol- lisuuden Keskusliiton työvaliokunta ovat ottaneet joh- siirtyi Keskusliiton don käsiinsä. Silloin on yleensä ollut kyse sen laatui- palvelukseen. sista ratkaisuista, joihin metsäosastojen valtuudet ei- vät olisi riittäneet, kirjoittaa Kahiluoto TPY:n lopet- tamispäätöksen yhteydessä ja toteaa noihin aikoihin set menettelyllään maakunnissa leimasivat puunosta- eletyn sellaista murroshetkeä. Hän ei kerro, mitkä jat aivan kuin rikollisiksi. – Vaikkei hakekartellista tapahtumat olivat luoneet tällaisen saumakohdan. tullutkaan tuomioita, sahurien voi sanoa olleen mo- Niitä toki oli, Kymi-Kaukas-Schauman- ja Metsä- raalisesti oikeassa. Sitä todistaa tavallaan sekin, että liitto-Serlachius-fuusiot, Enson Varkaus- ja Uima- vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen teki jou- harju-hankkeet, Pohjan Sellu ja Idän Metsä sekä lukuussa 1987 eduskuntakysymyksen pienten ja kes- muut puunkäyttöä lisäävät investointihankkeet ja kisuurten sahojen toimintaedellytysten turvaamises- vielä Metsäliiton muu vahvistuminen puumarkki- ta. Se ei kuitenkaan johtanut sen pidemmälle. Tosin noilla. Isoista puunostajista alkoi tulla entistä isom- kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi ministerin vas- pia. Pääsyy TPY:n lopettamiseen oli kuitenkin sen tausta varten hakeasiasta lausunnon mm. TPY:ltä. tarpeettomuus erillisenä organisaationa Keskuslii- Heikki Lindroosin pitkä, 9-kohtainen lausunto pyr- ton kainalossa; Matti Pekkasen oli luontevaa viedä ki osoittamaan eduskuntakyselyn lähtökohtien virheel- vuonna 1979 aloittamansa kehitys päätökseen. lisyyden: hakkeen hinta ei ollut perussyy sahakuole- TPY:n toiminta loppui kesäkuun lopussa 1988 ja miin, ja tämänhetkinen ongelma sahahakkeen kaupas- yhdistyksen koko henkilöstö siirtyi Keskusliiton pal- sa on ylitarjonta. – Riidat kuitenkin unohdettiin ja velukseen. Myös alueyhtymät jatkoivat, nyt Keskus- uusi hakesopimus saatiin aikaan vuonna 1988. liiton aluetoimistoina, joten rationalisointihyötyjä ei Hakekartellin tutkinnan ollessa vielä kesken Rau- tältä osin voitu ”fuusiosta” kirjata. ma-Repola järjesti vielä suuremman yllätyksen ha- Ollaanpa TPY:n ansioista mitä mieltä tahansa, se kekenttään ns. suurella hakekaappauksella. Yhtiö te- oli kuitenkin aiempia pontevampi yritys puunhan- ki syksyllä 1984 hakesopimuksen 30 itsenäisen sa- kinnan rationalisointiin. TPY mahdollisti aiempaa han kanssa: vanhat ”hakejaot” rikkova sopimus käsit- paremmin valtakunnalliset hintasopimukset. Vaik- ti noin 2,5 milj. irtokuutiota haketta selvästi aiem- ka ne pitivätkin hintatason melko korkeana, ne toi- paa korkeampaan hintaan. Kaappaus aiheutti ankaraa vat puumarkkinoille vakautta ja myös puuta myyn- polemiikkia TPY:n piirissä ja pakotti lopulta Repolan tiin melko hyvin teollisuuden tarpeiden mukaisesti. suostumaan yhteistyön edellyttämiin oikaisutoimiin. Silti myös TPY:n aikana yhteistyön suurin heikkous Kahiluodon mukaan nämä sopimukset vaikuttivat ha- oli siinä mukanaolleiden keskinäinen luottamuspu- kekauppajärjestelmään useiden vuosien ajan sekä mää- la. Heikki Lindroos kuvailee sitä osuvasti: Lyhin voi- rien että kustannusten osalta. – Luonnollisesti myös massaolon aika yhteistyön päätökselle kesti kuvaannol- seitsikon soitantoon tuli omat riitasointunsa. lisesti sen, minkä kävely neuvottelupöydästä lähimpään puhelimeen [ei eletty kännykoiden aikaa]. Tällöin oli TPY:STÄ Keskusliiton Puuyhtymä kyse todennäköisesti puunhinnan alennuspäätöksestä. Vuonna 1987 TPY päätettiin lopettaa ja siirtää Kierroksessa olleet leimikot haluttiin ostaa vielä kor- sen toiminnot Keskusliiton metsäosastoon. Samal- keamman hinnan aikana. Kilpailu toimi.

115 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

TPY oli kuitenkin järjestelynä kallis, eikä sen teen yhteistyö oli myös heikentänyt myyjien vapautta hokkuuskaan hintojen vakauttajana noussut kovin valita puun ostaja. Puunmyyjien yhteistyö puolestaan merkittäväksi; jäihän sen kattavuus vain vajaaseen oli ollut omiaan nostamaan puun hintaa. Tarjonnan kahteen kolmasosaan yksityismetsien puukaupassa. rajoittaminen oli heikentänyt metsäteollisuuden toi- Yhteistyön ulkopuolisille järjestelmä tarjosi oivan ti- mintaedellytyksiä ja lisännyt metsien vajaakäyttöä. Li- laisuuden toimia markkinatalouden ehdoilla. säksi metsänhoitoyhdistysten asema puumarkkinoilla todettiin ongelmalliseksi. Uusi kilpailulaki muuttaa “kaiken” KiVin mielestä kilpailua oli lisättävä puumarkki- Vuonna 1992 Suomessa tuli voimaan uusi, aiempaa noilla: Ostopuolella kunkin yrityksen on itse päätettä- selvästi tiukempi kilpailunrajoituslaki. Jo tätä ennen vä hinnoista, määristä ja hankinta-alueista. Kun puita vuonna 1988 perustettu Kilpailuvirasto (KiVi) teki ei etukäteen ole sovittu jollekin määrätylle ostajalle, syn- selvityksen kilpailunrajoituksista raakapuumarkki- tyy kilpailupainetta koko ostokenttään. Tästä voivat hyö- noilla. Kilpailuvirasto aloittaa ensi kuussa puukaupan tyä niin myyjät kuin erilaiset riippumattomat pienosta- erilaisten kartellien ja kilpailunrajoitusten selvittämi- jatkin. sen. Suurennuslasin alle joutuvat niin teollisuuden os- toyhteistyö kuin puuntuottajien horisontaalinen liit- Yhteistyön ulkopuolisille toutuminen sekä puun hintasuositussopimus, kirjoitti Metsälehti syyskuussa 1991. Viraston mielestä hin- järjestelmä tarjosi oivan tasopimukset yhdenmukaistivat hinnoittelua ja siten haittasivat markkinoiden itseohjautuvuutta. Myös tilaisuuden toimia markkina- sopimuksiin liittyvä puumäärien ohjailu oli yksi kes- talouden ehdoilla. keinen syy Suomen korkeaan hintatasoon. Tutkimuksia tehtiin eri puolilla Suomea. Keskus- liitto sai esimerkiksi marraskuussa 1991 Jyväskylästä Keskusliiton Puuyhtymän (entinen TPY) alainen kirjeen, joka alkoi: Keskusrikospoliisin Jyväskylän alue- ostoyhteistyö oli yksi kilpailua rajoittavista tekijöis- toimistolla on tutkittavana kilpailuviraston pyynnöstä tä. Puuyhtymä totesi yhteistyöstä vastineessaan Ki- mahdollinen tarjouskartelli raakapuun ostotoiminnas- Ville: Ostoyhteistyöllä on pyritty saavuttamaan mah- sa. Kirjeessä pyydettiin jäljennöksiä Puuyhtymän pöy- dollisimman rationaalinen puunhankinta ja tasapuo- täkirjoista sekä muistutettiin, ilmeisesti vuoden 1984 linen raaka-aineiden saanti. Lisäksi tähdätään siihen, hakekartellin löytymättömät pöytäkirjat muistissa: että puukaupat ja puunkorjuu voisivat käytännössä Edellä mainitun asian tutkinta suoritetaan epäiltynä tapahtua tarkoituksenmukaisesti ja kustannuksiltaan kiellettynä tarjoustoimintana, josta säädetty rangaistus taloudellisesti. Puuyhtymä myös oikaisi vastineessaan ylittää kotietsinnän edellyttämän rangaistusminimin. lukuisia KiVin puukauppaa koskevia ”väärinkäsityk- KiVin tutkimukset valmistuivat vuoden lopulla, ja siä”; niiden joukossa oli myös kilpailun vähäisyys. niiden mukaan raakapuumarkkinoiden kilpailunrajoi- Kilpailuvirasto on päätynyt siihen, että alueella on pää- tuksilla on vahingollisia vaikutuksia. Ostajien väli- sääntöisesti vain yksi puuyhtymäläinen ostaja mainitse- nen markkinoiden jakaminen antaa yrityksille suojatun matta, että muita ostajia alueella saattaa olla lukuisa toiminta-alueen, jossa niillä ei ole kannusteita tehos- joukko. Metsälehden tekemät selvitykset useana vuon- taa toimintaansa. Se on myös heikentänyt ostoyhteistyö- na osoittavat, että vain harvoilla alueilla on ostajia vä- hön osallistumattomien yritysten toimintamahdollisuuk- hemmän kuin kolme. Kun Puuyhtymässä on vain 12 sia, mikä on osaltaan huonontanut sahateollisuuden ase- jäsentä ja kun jäsenten yritykset sijaitsevat eri puolilla maa. Näin kirjoitti KiVin erikoistutkija Asta Sihvo- maatamme, on aivan luonnollista, että samalla alueella nen-Punkka Metsälehdessä. Hänen mukaansa ostaji- ei ole monta puuyhtymäläistä ostajaa.

116 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Pitikin hyvin paikkansa, että ostajia riitti met- tämää menettelyä. KiVin selvitykset johtivat kuiten- sä-Suomessa, sen ovat Metsälehden myöhemmät- kin siihen, että teollisuus joutui hakemaan ostoyh- kin selvitykset osoittaneet. Sitä vastoin Puuyhtymän teistyöhön uusia muotoja; sitä ei kuitenkaan tyystin jälkimmäinen väite, mikä tarkoitti, etteivät yhtymä- lopetettu – vielä silloin. läisten ostoalueet olisi juuri olleet päällekkäisiä, kiersi melkoisesti totuutta. Puuyhtymän mukaan osto- Viimeinen valtakunnallinen yhteistyö oli tehostanut myös puun korjuuta ja kul- hintasopimus jetuksia, sekä tehnyt mahdolliseksi kysynnän ja tar- Uusi kilpailulaki astui voimaan syyskuun alussa jonnan kohtaamisen, niin että kukin myyjä on saa- 1992. Kilpailuviraston tulkinta vanhakantaisten nut puunsa kaupaksi. (Miksiköhän vastineessa ei hintasopimusten ”turmiollisuudesta” pakotti etsi- tuotu esiin ostoyhteistyön vaatimatonta kattavuut- mään uudenlaista sopimusmallia. Sellaisen löytä- ta?) Luonnollisesti Puuyhtymä kiinnitti huomiota mistä vaikeutti aluksi se, ettei teollisuus nähnyt sel- myyjäpuolen tarjonnan säätelyyn, elettiinhän juu- laiseen erityistä tarvetta; uskottiin, että puukauppa ri tuolloin MTK:n myyntisulun aikaa. Hintasopi- voisi sujua ilman yhteistä hintanäkemystäkin mark- musten katsottiin olleen aikanaan tarpeellisia, mutta kinavoimien turvin. Tähän vaikutti paljolti näinä koska hinnoista vallitsi tuolloin suuri näkemysero, lamavuosina selvästi vähentynyt puuntarve, mut- niiden teosta oli luovuttu. Puuyhtymä yhtyi myös ta myös se, että uuden, vuonna 1993 voimaan tule- siihen KiVin näkemykseen, että hintasopimukset van metsäverojärjestelmän odotuksessa puukauppaa olivat aiheuttaneet tehottomuutta puunkorjuuseen oli käyty vuonna 1992 yllättävänkin hyvin matali- ylikorkeiden hankintalisien muodossa, joten toiminen hintojen vielä vallitessa. Lisäksi uskottiin puuta nallaan metsäteollisuus on tukenut metsänomistajien tulevan markkinoille myös uuden verojärjestelmän omatoimista puunkorjuuta. Jatkossa ei näin tultaisi aikana, koska kolmasosa metsänomistajista oli jää- tekemään, sen Puuyhtymä lupasi. mässä pitkän siirtymäkauden ajaksi vanhaan järjes- KiVin tuonaikaiset ja myöhemmätkin väitteet sii- telmään. – Sen sijaan Viitalan näkemys, että noina tä, ettei ostajien kesken olisi ollut aitoa kilpailua, voi aikoina tapahtuneet henkilömuutokset suurten met- jättää paljolti omaan arvoonsa. Kilpailua oli myös sil- säyhtiöiden ylimmässä ja metsäjohdossa olisivat vai- loin, kun harjoitettiin ostoyhteistyötä ja vaikka sen kuttaneet siihen, ettei hintasopimukseen ollut aluk- puitteissa ajoittain tehtiinkin markalla tai eurolla pie- si innostusta, on kaukaa haettu. Eiköhän esimerkik- nennettyjä aputarjouksia. Sen uskoo viimeistään sil- si Antti Oksasella, Voitto Pölkillä ja Pekka Tiililällä loin kun tutustuu metsäosastojen kokouspöytäkirjoi- ollut riittävä tuntemus aiempien aikojen puukauppa- hin: ostoasioiden käsittelyn yhteydessä on usein vali- kokemuksista! tuksia kilpailijoiden ostokäyttäytymisestä, joskus yk- MTK puolestaan kaipasi sopimusta ja vaati syk- sityiskohtaisine hintatietoineen. Myös Maarit Kallion syllä 1993 kilpailulakiin muutoksia. Etujärjestön tutkimuksen mukaan kilpailu Suomen raakapuumark- julkilausumassa todettiin mm., että puumarkkinat kinoilla toimii hyvin lukuun ottamatta mahdollisesti eivät voi toimia ilman puukaupan puitesopimuksia. poikkeuksellisen heikkoja suhdannetilanteita lopputuo- Suomen oloissa, joissa ostajat ovat hyvin keskittyneet, temarkkinoilla. Kallio tarkoitti erityisesti kuitupuu- ei synny todellista kilpailutilannetta, joka määrittäisi markkinoita, mikä saattaa tuntua yllättävältä; tukista- oikean hinnan puulle ja takaisi tarvittavien puumää- han varsinainen kilpailu on aina käyty. rien liikkuvuuden. Lakia ei ryhdytty muuttamaan. Uuteen kilpailulakiin oli kuitenkin varauduttu Mutta kun noususuhdanteen myötä eri tahot val- ostajaleirissä. Jo vuoden 1990 Puuyhtymän kerto- tiovaltaa myöten näkivät puukaupan sujuvuuden muksessa todettiin: Puun ostotoiminnassa sovellettiin tärkeäksi tavoitteeksi, puun hinnasta alettiin käydä kilpailunedistämislain tiukentuneen tulkinnan edellyt- tammikuussa 1994 tiiviitä neuvotteluja. Ennen tätä

117 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

oli neuvoteltu osapuolten ja Kilpailuviraston kanssa alistamaan EFTA:n valvontaviranomaiselle ESA:lle, useaan otteeseen siitä, millainen sopimusjärjestelmä joka lukuisten lisäselvitysten jälkeen antoi luvan so- voisi olla mahdollinen. pimuksen toteutukseen. Hintaneuvottelut olivat nytkin varsin tiukat, mi- Vaikka sopimus korottikin kantohintoja edellis- tä kuvaa hyvin sekin, että kun Kymmene Oy:n pää- vuodesta kuudenneksella, sopimusta pyrittiin mark- johtaja Casimir Ehrnrooth kävi puhumassa sosiaali- kinoimaan ”vaatimattomampana”; esimerkiksi Met- demokraattien työllisyysseminaarissa, hän totesi siel- sälehti totesi keskimääräiseksi korotukseksi 8,1 %, lä hintaneuvotteluista: Minulle on kyllä arvoitus, et- joskin vertailukohta oli vuoden vaihteen taso. – Silti tä muu yhteiskunta voi sietää semmoista kiristyspoli- tämänkin jälkeen hinnat olivat alemmat kuin edel- tiikkaa, jota tämä etujärjestö [MTK] on harjoittanut. lisenä sopimusvuotena 1990. Määrätavoitteeksi so- Lausuma sai melkoista huomiota, ja Ehrnrooth sai vittiin 38 milj. m3, jonka toteutuminen yhdessä uuden epiteetin ”punainen vuorineuvos”. Se ei kui- hintojen korotuksen kanssa laskettiin tuovan met- tenkaan estänyt sopimukseen pääsyä. Hintaratkaisu, sänomistajille 2,3 mrd:n markan lisätulot. joka korotti kantohintoja edellisvuodesta 15–20 %, Sopimus toimi, ja jo elokuussa Metsälehden Pasi muistutti sahatukkien ensimmäisiä hintatasosuosi- Seppänen otsikoi pääkirjoituksensa: Puukauppa su- tuksia 1970-luvun lopulta. Eroa oli kuitenkin siinä, juu yli odotusten ja totesi, että metsänhoitoyhdistykset että kun aikaisemmissa sopimuksissa oli hinnoiteltu ovat jälleen osoittaneet kyntensä puukaupan kiihdytys- yksityiskohtaisesti ns. leimikkotekijät, joiden perus- kisassa sekä lisäsi rehellisesti: Silloin kun yhdistyksestä teella kussakin kaupassa laskettiin puutavaralajeittai- näytetään vihreää valoa, puukauppa käynnistyy – vie- set ostohinnat, nyt määriteltiin metsälautakunnittai- läpä pitkälle niiden haluamaan tahtiin. Puuta myy- set keskihinnat, joiden piti toteutua kaikkien sopi- tiin jopa liki 10 milj. m3 teollisuuden tarvetta enem- muksessa mukana olevien ostajien kaupoissa. – Ki- män, näin erityisesti Itä-Suomessa. Viitala katsoi il- Vin tähden osapuolet halusivatkin korostaa sopi- miön aiheutuneen metsänomistajien patoutuneesta muksen väljämuotoisuutta ja erilaisuutta aiempiin myyntipaineesta sekä metsänhoitoyhdistysten tar- hintasopimuksiin; sitä se olikin. peesta edistää suurten puumäärien markkinoilletu- KiVin mielestä sopimus sisälsi kuitenkin kiel- loa, jo omankin taloudellisen etunsa ja tulonmuodos- lettyä hintayhteistyötä, minkä tähden sopimuksen tuksensa takia. Ilmeisesti ylitarjontaan vaikutti muun käyttöönotto edellytti poikkeuslupaa. Se sai Metsä- ohella osin myös varovaisuus kilpailuviranomaisten lehden otsikoimaan Kilpailuvirasto pani jarrut pääl- suhteen, jolloin metsänomistajajärjestö ei kyennyt oh- le, ja Kilpailuvirasto lukee metsäherroille lakia. Lisäksi jaamaan tarjontaa läheskään entisellä tehokkuudel- lehdessä todettiin: Puukaupan piina ei päättynyt hin- la ja tarkkuudella. tasopuun. Kilpailuvirasto tulkitsi sopimuksen lain vastaiseksi hintakartelliksi. Ilman poikkeuslupaa ei eteen- Alueellisia ja yhtiökohtaisia päin päästä. hintasopimuksia MTK ja Metsäteollisuus ry (aiempi Keskusliit- KiVin poikkeuslupa koski vain yhtä sopimusvuotta, to) hakivat välittömästi poikkeuslupaa, ja hakemuk- joten vuonna 1995 oli siirryttävä alueellisiin neu- sessa todettiin mm: Mikäli poikkeuslupaa ei myön- votteluihin; sellaiset olivat KiVin mukaan ”juuri ja netä, on puun myynti nykytarpeeseen riittämätön ja juuri” mahdollisia. Aluesopimukset eivät olleet uusi voi pysähtyä lähes kokonaan. Muutamien lisäselvi- asia puukaupassa, ei ainakaan Rauman seudulla, tysten jälkeen Kilpailuvirasto myönsi vuoden pi- jossa ns. kuusikko eli Rauman maalaiskunnan, La- tuisen poikkeusluvan tietyin ehdoin, jotka Viita- pin, Eurajoen, Euran, Hinnerjoen ja Honkilahden lan mukaan heikensivät oleellisesti hintasopimuksen metsänhoitoyhdistykset olivat 1950-luvulla tehneet ohjaavuutta. Tämänkin jälkeen sopimus jouduttiin Rauma-Repolan kanssa sopimuksia paperipuun toi-

118 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

mituksista Rauman tehtaalle; toiminta oli alkanut den neuvotteluja vetäville puheenjohtajilleen vain ko- pienimuotoisempana jo 1930-luvulla. Mikko Riikilä ko valtakunnalle sovitut tukkiryhmän ja kuitupuu- kirjoitti vuonna 1991 Metsälehdessä: Kuutosiksi ni- ryhmän korotukset. Puheenjohtajat saivat tehtäväk- mitetty yhdistysrypäs toimi aikanaan läntisen Suomen seen maastouttaa korotukset alueellisissa neuvotteluis- puumarkkinoiden päänavaajana. Ennen kuin isän- sa puutavaralajeille niin, että ryhmänä tukki ja kuitu- nät ja Repolan herrat kohottivat Rauman Seurahuo- puu pysyvät kumpikin KERY:ssä sovitulla tasolla. Neu- neella maljan sopimuksen kunniaksi, kaupat seisoivat votteluryhmien muille jäsenille ei tietenkään saanut Pohjanmaata myöten. Yhteisvoimin neuvotellen pölli- kertoa mitään KERY:ssä käydyistä neuvotteluista eikä puun hinta nousi naapuripitäjiä paremmaksi. Sittem- niiden tuloksista, koska kilpailuviranomaisilta oli lupa min samalla seudulla ryhdyttiin tekemään myös tuk- vain alueellisiin neuvotteluihin! kia koskevia hintasopimuksia, jotka tunnettiin ”Sa- Näillä eväillä käytiin hintaneuvottelut alueiden takunta- sopimuksen” nimellä. Maakunnassa mak- puitteissa, ja vaikka lopputulos olikin selvillä – ai- settiinkin Suomen parhaat hinnat aina 1970-luvulle nakin suuruusluokaltaan – neuvottelut olivat yllät- saakka, mistä Riikilä toteaa: Keskisuomalainen laatu- tävän hankalat. Kaikissa alueissa päästiin kuiten- tukki myytiin halvemmalla kuin ”Meri-Suomen laatu- kin neuvottelutulokseen, viimeksi Länsi-Suomessa vaatimukset” natisten täyttävä rantamänty. maaliskuun alussa. Näissäkin neuvotteluissa sovit- Nyt alueet olivat paljon laajempia eli valtakunta tiin vain yhteisestä hintatasonäkemyksestä kaudelle jaettiin neljään suuralueeseen. MTK:lla ei ollut enää 1995–96, miltä pohjalta metsäyhtiöt sitten laativat asiaa näihin alueneuvotteluihin, vaan metsänhoitoyh- omat yksityiskohtaiset hinnastonsa. Uuden hintata- distysliittojen valitsemat, tosin ”virallisesti” MTK:n son laskettiin olevan 11 % edellisvuoden jälkipuo- metsävaltuuskunnan nimeämät edustajat muodosti- liskon toteutunutta korkeamman, ja niin että kui- vat neuvottelukunnan. Ostajapuolta edustivat suu- tupuilla hintojen nousu oli peräti 20 %:n luokkaa. rimpien alueelta puuta ostavien yhtiöiden metsäpääl- – Toteutuneet hinnat myös vastasivat melko hyvin liköt tai vastaavat. Asiassa ei edetty kuitenkaan näin näitä ennakoituja ”hintanäkemyksiä”. suoraviivaisesti, sillä Pekka Tiililän mukaan sekä MTK Seuraavaa kautta varten yhteisiin hintanäkemyk- että teollisuus olivat yksimielisiä siitä, että asiaa ei voi- siin pääseminen osoittautui vielä vaikeammaksi, kos- da noin vain heittää alueitten hoidettavaksi, vaan en- ka metsäteollisuuden suhdanne oli kääntynyt las- sin on sovittava keskitetysti valtakunnallinen hintaraa- kuun. Oli muitakin ongelmia, joista Tiililä kertoo: mi. Kysymys oli hankala, sillä kilpailuviranomaiset oli- Vuoden 1996 alkupuolella alkoi selvitä, että myyjäpuo- vat nimenomaan kieltäneet keskitetyt neuvottelut. Asia lella on merkittäviä sisäisiä erimielisyyksiä. Maakunnis- päätettiin panna liikkeelle KERY:ssä käytävin neuvotte- sa oltiin tyytymättömiä MTK:n johdon ja KERY:n isoon luin. Tammikuun lopussa olikin KERY:ssä päästy so- rooliin edellisen vuoden neuvotteluissa, ja kenttä halu- pimukseen, joskaan enää ei tosin saanut puhua mis- si nyt ottaa ohjat käsiinsä. Kysymys oli siis siitä, että tään sopimuksesta, vaan tehtiin ”yhteinen arvio mark- maakunnalliset metsänhoitoyhdistysten liitot ja erityises- kinahintatason kehittymisestä”. Todellisuudessa kysymys ti niiden johdossa olevat henkilöt halusivat siirtää val- oli raa´asta hintaneuvottelusta, jossa KERY:ssä sovittiin taa Simonkadulta maakuntiin. Sekä maakunnista että muutosmarkat puutavaralajeittain tukille ja kuitupuul- Simonkadulta saatiin yhtenevät viestit siitä, että kent- le. Lopputuloksena sovittiin puutavaralajeittain mark- tä haluaa hoitaa neuvottelut alusta alkaen, ja MTK:lle kamääräiset muutokset. jää hoidettavaksi vain informaation vaihto teollisuuden Jatko olikin Tiililän mukaan hankala tai ainakin kanssa valtakunnan tasolla. erikoinen. Olimme valtakunnan tasolla sopineet jo- Alueneuvottelujen juroessa Enso ilmoitti maalis- pa puutavaralajeittain tulevat hintamuutokset, mutta kuussa aikovansa alentaa puun hintoja; hinnanalen- niitä ei voinut julkistaa. Kumpikin puoli kertoi aluei- nustarve oli eräissä lajeissa jopa viidennes. MTK rea-

119 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

goi välittömästi, ja ”Maaseudun Tulevaisuus” (”Maas- laajuus ja heterogeenisuus; kunkin mhy-liiton edus- Tulli”) otsikoi näyttävästi etusivullaan: Enson hinnan- taja oli saanut tiukat eväät, joista ei saanut tinkiä lasku-uhoon ei katetta markkinoilla. Hinnat kuitenkin – aivan kuten kevään 2011 hallitusneuvotteluissa! alenivat, eikä yksin Enson toimesta. Aamulehti ot- Kuukautta myöhemmin MTK:n lehti otsikoi: Yri- sikoi: Puun hinta laskee viidenneksen. Enso ja UPM- tyskohtaiset neuvottelut etenevät. Myyjäpuolen mu- Kymmene tulevat ulos omilla listoillaan, Metsäliito jatkaan vientimarkkinoiden kehityksestä ei kummalla- kaa avokaupoin. Lehti epäili molempien yhtiöiden so- kaan osapuolella ollut selkeää kuvaa, ja siksi puun pineen keskenään hintaliikkeistään. E-ehei. Ei meillä hinnasta aletaan keskustella vasta maaliskuun puolel- ole ollut minkäänlaista tietoa Enson hinnoista. Kuulen la. Molemmissa ryhmissä uskottiin kuitenkin pääs- nyt vasta teiltä niistä eka kertaa, vastasi lehden haas- tävän sopimukseen. Metsäteollisuus ry:n puheenjoh- tattelema UPM:n hankintajohtaja Timo Panhelainen. taja (ja UPM:n toimitusjohtaja) Juha Niemelä tote- Joku uskoo, joku ei, totesi lehti. si samassa lehdessä, että sopimukseen pääsy on vält- Etelä-Suomessa päästiin sopimukseen lopulta ke- tämätöntä, muuten metsäteollisuus ei selviä kuluvas- säkuun alussa, ja loppukesästä ainakin näennäisesti ta vuodesta. Metsäliiton hallituksen puheenjohtaja myös muiden alueiden kanssa. Tosin nämä ”syventä- Arimo Uusitalo puolestaan uhkasi, että mikäli neu- vät” näkemysneuvottelut käytiin Helsingin Palaces- votteluissa ei päästä tulokseen, Metsäliitto siirtyy tasa ja KERY:n puitteissa. Vuoden 1996 hintaratkai- kuuhintojen käyttöön. sut merkitsivät lievää alennusta edelliskauden hin- Neuvottelut jatkuivat hiihtolomien jälkeen, mut- toihin. Tästä huolimatta tarjonta säilyi syksyn ajan ta hinta-asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Maalis- kohtuullisena, eivätkä hintaliukumatkaan nousseet kuun puolivälissä ”MaasTulli” joutuikin otsikoimaan merkittäviksi. Vuoden 1996 kantohinnat toteutuivat UPM:n ja metsänomistajien puuneuvottelut katke- koko maassa keskimäärin 1 % edellisvuoden hinto- sivat. UPM:n Tiililän mukaan kuitupuun hinnois- ja korkeampina. ta oli oltu erimielisiä: Minun on vain todettava, että Se oli alueellisten hintasopimusten loppu, ja seu- meille osoitettiin neuvotteluryhmä neuvottelukumppa- raava vaihe oli yhtiökohtainen neuvottelujärjestelmä, niksi ja yhteistä säveltä sen kanssa ei löytynyt. Neuvot- jolle EU:n komissio oli Metsäteollisuuden ja MTK:n telut ovat ohi. Kallin mukaan myös kuitupuun hin- hakemuksesta myöntänyt poikkeusluvan viideksi vuo- taa oli kyllä saatu nostetuksi, mutta ei myyjän kan- deksi. Suomen Kilpailuvirasto ei kuitenkaan myöntä- nalta riittävästi. Enso jatkoi vielä neuvottelujaan. nyt lupaa kuin kahdeksi vuodeksi. Neuvottelevia yh- Isommat voimat puuttuivat kuitenkin peliin, ja tiöitä oli vain kaksi: Enso Oy ja UPM-Kymmene Oy, niin vajaa viikko myöhemmin uutisoitiin, että UPM joiden kanssa MTK:n metsävaltuuskunnan nimeä- oli päässyt myyjäpuolen kanssa yksimielisyyteen mät neuvottelukunnat käynnistivät ”hintaodotus” puun tulevasta hintakehityksestä. Tiililän mukaan -neuvottelut tammikuussa 1997. UPM:n neuvottelut neuvottelutuloksesta sai tällä kertaa käyttää kilpailuvi- käynnistyivät 20. tammikuuta, ja ”Maaseudun Tule- ranomaisten sanelun mukaan nimitystä ”yrityskohtai- vaisuus” muisti historiallista tilannetta julkaisemalla nen neuvottelutulos puun markkinahintatasoa koske- neuvotteluryhmistä ison värikuvan etusivullaan. Ku- vista odotuksista”. Sopimus ja sopiminen olivat eh- van juhlallisuutta lisäsi se, että neuvottelu pidettiin dottomasti kiellettyjä sanoja, joten Kallia ja minua eduskuntatalossa, sillä myyjäryhmän puheenjohtaja hymyilytti, kun muotoilimme hiuksia halkoen sanava- Timo Kalli oli Keskustan kansanedustaja. Enso aloit- lintoja julkisuuteen annettavaan tiedotteeseen. Tiililä ti neuvottelunsa viikkoa myöhemmin, mutta julki- muisti tähdentää myös Metsälehdessä: Tämä ei ole suus jäi vähemmäksi. hintasopimus. Sopimuksen eli näkemyksen mukaan Sopimukseen ei päästy aivan yhdellä istumalla. tukkien hinta nousi noin 10 mk/m3 (3–4 %), kun Neuvotteluja hiersi myyjäpuolen neuvottelukunnan taas kuitupuun hinta kohosi vähemmän. Hintarat-

120 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kaisun ohella Kalli näki sopimukseen pääsyssä mui- si keskimäärin 3 %:n nousua kantohintoihin. Vaik- takin hyviä puolia: Teollisuuden ja metsänomistajien ka myyjäryhmän puheenjohtaja Eero Kerttulan mu- on helpompi valvoa yhteisiä etuja esimerkiksi EU:ssa kaan aikaan saatu kompromissiratkaisu oli 1990-luja sertifioinnissa. vun paras, kaikki eivät olleet siihen alkuunkaan tyy- Myös Enso pääsi neuvotteluissaan koko lail- tyväisiä, ja neuvottelutulos tuli hyväksytyksi metsän- la samanlaiseen ratkaisuun – ymmärrettävästi. Kol- omistajien neuvottelukunnassa mahdollisimman tä- mas suuri, Metsäliitto, jonka ei tarvinnut neuvotella pärästi, äänin 12–11. ”omiensa” kanssa, päätyi niin ikään nostamaan tukin Enson metsäpäällikkö Voitto Pölkki ihmette- hintojaan 3–4 % osuuskunnan alkutalvesta maksa- li UPM:n tekemää hintaratkaisua pitäen sitä kallii- mista hinnoista. ”MaasTullissa” todettiin ”oikeaop- na. Jo nyt puumme hinta on maailman kalleinta il- pisesti” ratkaisun vertaaminen UPM:n hintatulok- man korotuksiakin, Pölkki totesi ”MaasTullissa”. Hä- seen olevan turhaa, sillä markkinahinta syntyy ke- nen mielestään Enson ei tarvinnut enää käydä omia vään kaupoissa puun kilpailussa ostajien kesken. Leh- neuvottelujaan, sillä mielestäni puun hintataso tu- ti myös muistutti, että myyjien osuuskunta on ennen- lee määritetyksi UPM-ratkaisulla. Samaa mieltä oli kin reagoinut markkinoihin muita ostajia notkeam- myös Metsäliiton varatoimitusjohtaja Harri Lalluk- min suhdannenousuissa. – Yhteiset hintanäkemykset ka, joka ilmoitti osuuskunnan rakentavan hinnas- eivät kuitenkaan riittäneet puumarkkinoille. Hinnat tonsa UPM-ratkaisun pohjalta. MTK:n puheenjoh- alkoivat liukua jo kesästä alkaen, ja kun vuosi oli lo- taja Esa Härmälä puolestaan tähdensi, että kysees- pussa, saatiin todeta, että niin tukkien kuin kuitu- sä oli ainoastaan hintaodotus keskimääräisille leimi- puunkin hintojen nousut olivat kaksinkertaistuneet koille ja hän kehotti ”hintasopimushengessä” myyjiä sopimuskorotuksiin verrattuna. tinkimään hintoja ylöspäin, ei vain hyvien vaan myös Seuraavana vuonna neuvottelut olivat paljon vai- heikompien leimikoiden. keammat. Jo edellisvuoden kokemukset saivat Tii- Vuodeksi 1999 käydyissä neuvotteluissa ei päästy lilän kirjoittamaan: Jälleen vahvistui käsitykseni, et- edes äänestysratkaisuun. Se johtui paljolti siitä, että tä neuvottelujärjestelmän kehitys oli johtamassa umpi- elettiin laskusuhdanteen aikaa. Suomen Sahat ry:n kujaan. Kun ”vanhoina” aikoina MTK vastasi myy- toimitusjohtaja Armi Korkeaniemi totesikin: Sahoil- jäpuolen neuvotteluista, se yleensä toimi jokseenkin le viimesyksyinen kantohintataso on kestämätön. Vien- vastuullisesti pitäen tärkeänä puumarkkinoiden toi- timarkkinoilta ei ole kiirinyt viestejä käänteestä pa- mivuutta pitkällä jänteellä. Nyt oli tultu siihen, että rempaan. Mäntysahatavaran hinta on huonoin nais- MTK:n kenttä oli syrjäyttänyt Simonkadun neuvotte- muistiin. Hän pelkäsikin, että jälleen kerran suur- lijat. Tilalle oli tullut ryhmä maakuntien nimeämiä teollisuus pyrkisi ostamaan korkeilla tukinhinnoil- neuvottelijoita, joilla kullakin oli selässään reppu täyn- la sovun puumarkkinoille, vaikka myönsikin, että nä oman maakunnan tavoitteita, joista ei ollut lupa tasainen puukauppa olisi kaikkien etu. Näin ei käy- tinkiä. Ja kun maakuntien intressit ovat aina keske- nyt. Kumpikin yhtiö kävi omat neuvottelunsa, mut- nään ristiriidassa, kuusialueet vastaan mäntyalueet, ta näkemykset tulevasta hintakehityksestä poikkesi- tukkialueet vastaan kuitupuualueet, jne., niin myy- vat osapuolten kesken siinä määrin, että maaliskuun jäpuoli oli jo lähtötilanteessa keskenään eripurainen. puolivälin jälkeen molempien yhtiöiden neuvottelut Lisäksi se tarkasteli asioita lyhyellä, enintään vuoden lopetettiin. Vähän ennen neuvottelujen katkeamis- perspektiivillä. ta UPM:n Niemelä varoitti julkisuudessa: Ellei täs- Enso ei neuvotellut ollenkaan ja UPM:n neuvot- sä tilanteessa voida saavuttaa yhteistä näkemystä sekä teluryhmässä päästiin yhteiseen näkemykseen vas- tukkien että kuitupuun alenevasta hintatasosta, aina- ta lähes puoli vuotta kestäneiden monivaiheisten kin edustamani yritys katsoo, ettei nykyinen neuvotte- ”jahkailujen” jälkeen heinäkuun alussa. Se merkit- lujärjestelmä toimi eikä siihen ole syytä palata jatkos-

121 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

sakaan. Sekään uhkaus ei auttanut. Viitala kuvailee Näin oli. Siitä lähtien markkinatalous ja vapaa tilannetta ennen neuvottelujen katkeamista: Myyjä- kilpailu ovat vallinneet puukaupassa. Näin on sii- puolen puheenjohtaja totesi julkisuuteen, että UPM- täkin huolimatta, että kilpailunrajoituslain vastaista Kymmenen viimeinen ehdotus olisi merkinnyt 5,8 % toimintaa on todettu ilmenneen puukaupan piiris- alennusta kuitupuun hintaan myyjäpuolen esittäes- sä vuoden 2000 jälkeen; kilpailua se ei ole näet vä- sä 0,4 % korotusta, ja että tukin hinnasta olisi kyl- hentänyt, ei ainakaan kuluttajien edun kannalta tar- lä löytynyt sopu. Tosiasiassa sopu kuitupuunkin hinnas- kasteltuna. ta lienee ollut selvästi edellä kuvattua lähempänä. Sto- ra Enson tarjouksen ilmoitettiin merkinneen keskimää- Hintasopimusten merkitys rin 3–5 % alennusta vuoden 1998 syyskauden hinta- Varsinaista hintasopimusaikaa, enemmän tai vähem- tasoon. Myyjäpuolen menettely herätti ihmettelyä, ja män täydellistä, kesti vuoteen 1991 saakka eli 30 UPM:n uusi metsäpäällikkö Hannu Vainio totesikin vuotta. Puun hintojen ohella sopimusrutiini piti si- yhtiönsä lehdessä: Metsänomistajien kannan saattaa sällään yleisiä puukauppaan liittyviä periaatteita ja varsin outoon valoon myös metsänomistajien oman yri- sopimusehtoja. Varsinaisten hintojen ohella sovit- tyksen Metsäliiton välittömästi UPM:n neuvottelujen tiin myös erilaisista hinnoittelutekijöistä, jotka lähes päättymisen jälkeen ilmoittama hintojen alennus. poikkeuksetta olivat hintalisiä. Niitä olivat ainakin Tapahtumalla oli myös oma jälkipyykkinsä. aikaisuus-, keskitys-, metsäyhteistyö-, metsätalous- MTK:n Esa Härmälä esitti, että neuvottelujärjestel- suunnitelma-, korjuumenetelmä- ja pystykarsintali- mässä tulisi päästä palaamaan vanhaan käytäntöön, sät. Myös mänty- ja koivutukkia koskenut laatuhin- eli että järjestötasolla sovittaisiin ainakin kuitupuun noittelu oli luonteeltaan hintaa lisäävä, kuten myös hinnoista. Lisäksi hän julkisesti ilmoitti, ettei ollut vuosina 1987–89 käytössä ollut takuuhintajärjestel- puukaupan aika. Ainakaan minun metsästäni ei myy- mä. Mielikuvitusta on siis riittänyt hintaneuvotteli- dä. UPM puolestaan toimitti Kilpailuvirastolle kir- joilla, tai oikeammin myyjäpuolen edustajilla, sillä jeen, jossa arvosteli kovin sanoin metsänomistaja- tiettävästi erilaiset hintalisät tulivat neuvottelupöy- puolen neuvottelijoita. Tätä pidettiin MTK:n ken- tään poikkeuksetta MTK:n ehdottamina; teollisuu- tällä ”törkeänä” menettelynä. – Sopimuksettomassa den osana oli ne ”kiltisti” hyväksyä – ehkei aina kui- tilanteessa puun tarjonta jäi tarvetta pienemmäksi, tenkaan kovin kiltisti. mikä näkyi myös hintakehityksessä. Hintasopimuksilla on ollut merkittävä vaikutus KiVi ei enää myöntänytkään jatkolupaa yrityskoh- suomalaiseen puukauppaan. Ne ovat tasanneet puun taiselle järjestelmälle, ei vaikka MTK valitti päätök- hinnan vaihteluja sekä tuoneet puuta markkinoille. sestä. Asian käsitellyt kilpailuneuvosto totesi marras- Juhani Viitala listaa 15 eri ”hyvää”, mitä hintasopi- kuussa 2000 antamassaan päätöksessä hylänneensä mukset ehtivät aikaan saada; osa niistä on tosin sel- MTK:n valituksen mm. koska neuvottelujärjestelmien laisia, joiden paikkansapitävyyden voi kyseenalaistaa, ei ole voitu todeta edistäneen puumarkkinoiden toimin- kuten leimikoiden välisten hintaerojen tasoittamisen. taa. Päinvastoin, joinakin vuosina neuvottelujen pitkit- Se ainakin on varmaa, että ne ovat lisänneet metsän- tyminen on hidastanut puukauppojen käynnistymistä ja omistajien puunmyyntituloja, ei ainoastaan korkeiden aiheuttanut kauppojen keskittymisen loppusyksyyn. Neu- yksikköhintojen vaan myös suurempien myyntimää- vottelujärjestelmä on ollut omiaan vääristämään puula- rien kautta. Mutta Viitalan väite, että puukaupan so- jien ja eri alueiden välisiä hintasuhteita. Lisäksi neu- pimuspolitiikka on ollut aivan ratkaiseva tekijä sii- voston mielestä järjestelmä ei ollut edistänyt tehok- hen, että Suomi on kyennyt kehittymään kärkiluokan kuutta puumarkkinoilla. Kauppa- ja teollisuusminis- metsätalousmaaksi koko maailmassa, on jo liioittelua. teriön tiedotteessa todettiinkin päätöksen merkitsevän Jo ennen hintasopimusten aikaa Suomesta oli tul- yksiniitisesti hintasopimusjärjestelmän päättymistä. lut merkittävä metsäteollisuusmaa, joka oli kyennyt

122 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

normaalein puun myyjän ja ostajan välisin kauppata- ka 5–10 mk/m3 enemmän 20–30 km:n päähän sahas- voin turvaamaan teollisuutensa puuhuollon. Toki vä- ta kannolle kuin ”hintasuosituksen” mukainen kanto- liin melkoisin vaikeuksin, mutta vaikeudet eivät ol- hinta 150 km:n päähän. – Hintasopimusten poistu- leet vähempiä hintasopimusajallakaan. Samaa puu- minen on mahdollistanut sahureille vapaan hinnoit- kaupan toimivuutta todistaa myös vuodesta 1999 al- telun. Tosin moni niistä harjoitti sellaista myös hin- kanut ”uusi aika” ilman hintasopimuksia. tasopimusten aikaan – ja usein hyvällä menestyksel- Hintasopimuksilla oli myös huonot puolensa. lä ainakin tukinsaannon suhteen. MTK:n neuvotteluvoiman ansiosta hintataso säilyi korkeana, mitä useana vuonna ilmenneet hintaliukumat vielä lisäsivät. Ne olivat luonnollisesti ostajien it- Markkinatalous on sensä aiheuttamia, mutta myös myyjäpuoli pystyi niihin vaikuttamaan tarjonnan säätelyllä. Ulkopuolisil- näkynyt niin puumäärissä le ostajille jäykähkö hintasopimus tarjosi usein tilaisuuden ”edullisiin” puukauppoihin. Itsenäiset sahurit kuin puun hinnoissa. eivät kuitenkaan rakastaneet hintasopimuksia, koska ne katsoivat suurteollisuuden tietoisesti nostaneen sopimuksissa tukin hinnan kohtuuttoman korkeak- Puukauppaa sopimusajan jälkeen si pitääkseen kuitupuun hinnan matalana. Näin us- Vuodesta 1999 alkaen Suomen puumarkkinoilla kottiin tai pikemminkin uskoteltiin myös puuntuoton eletty vapaan markkinatalouden aikaa. Metsäte- tajapiireissä. Vielä vuonna 2005 MTK:n puheenjoh- ollisuus ry:n kyseisen vuoden kertomuksessa todet- taja Esa Härmälä totesi ”MaasTullissa” sahojen silloi- tiin: Puukauppa hiljeni useiksi kuukausiksi neuvot- sen ahdingon johtuvan tukki- ja kuitupuun vääräs- telujen katkettua keväällä. Vasta syyskuussa se vilkas- tä hintasuhteesta. Halvan kuitupuun saaminen on tur- tui uudelleen ja yksityismetsistä ostettiin vuonna 1999 vattu pitämällä tukin hinta korkealla. noin 41 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta. Lopulli- Olikohan noin? Puunmyyjilläkään, vaikka viral- nen määrä jäi tavoitteista muutaman prosentin, mut- lisesti sanoivatkin tukevansa paikallissahoja, ei olta teollisuus pystyi korvaamaan vajauksen muista läh- lut mitään korkeita tukinhintoja eikä useimmiten teistä hankitulla puulla. Muun muassa puun koko- nimenomaan niille maksettuja liukumia vastaan. naistuonti kohosi uuteen ennätykseen, noin 13 mil- Tosin MTK paheksui ”privaatisti” liukumailmiö- joonaan kuutiometriin. Puun hinta säilyi keskimää- tä, jonka se katsoi syövän hintasopimusten uskotta- rin edellisvuoden tasolla, kuusitukin hinta nousi ja vuutta, ja oli siinä oikeassa. Siihen liittyi myös sopi- sellupuiden aleni. musten hinnoittelutekijöitä koskeva ristiriita, joka ei Markkinatalous on näkynyt niin puumääris- myöskään suosinut paikallissahoja. Iisalmen Sahojen sä kuin puun hinnoissa. Vuosittaiset vaihtelut ovat toimitusjohtaja Kari Aminoff lähetti elokuussa 1984 olleet melkoisia, ja myös osapuolten näkemykset ”Iisalmen neekeritasavallastaan” kirjeen Keskusliiton puun oikeasta hinnasta ovat usein olleet poikkea- Matti Pekkaselle, jossa hän toi esiin sahateollisuu- via – aivan kuten aiemminkin. Esimerkiksi touko- den ongelmia. Ne liittyivät paljolti tukin hintaan ja kuussa 2004 ”MaasTulli” otsikoi: Kantohinnat kau- hinnoitteluun, josta hän mm. totesi: Nykyinen kan- kana vuoden takaisista, ja lehden mukaan ylitarjonta tohinta-ajattelu ei lainkaan huomioi integroitumat- jarrutti hintojen nousua etenkin hyvissä leimikoissa. toman sahalaitoksen puustamaksukykyä ”lähireviiris- Kalajoen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohta- sään”, vaan lähtee kylmästi integroituneen teollisuuden ja kehottikin lehdessä myyntiverossa olevia metsän- kantohinta-ajattelusta. Tulkoon nyt truisminomaisena omistajia hillitsemään puukauppoja. Hän uskoi kui- mainittua sekin, että on aivan eri asia maksaa vaik- tenkin tilanteen tasapainottuvan, kun isännät siirty-

123 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

vät peltotöihin. Viikkoa myöhemmin sama lehti uu- vuonna 2007 pystyivät sahaamaan pääasiassa edel- tisoi kuitenkin Suomen Sahat ry:n kevätkokoukses- lisvuonna hankittua puuta, olivat menestyksekkäi- ta: Kallis puu estää sahojen tuloksen teon. Itsellisten tä. Ne, jotka ostivat vuoden 2007 huippuhintaan jo- sahureiden mielestä tukin hintojen olisi pitänyt pu- pa vasta vuonna 2009 sahattuja puita, olivat pahois- dota ainakin 10 %, ja kokouksessa oli muistutettu, sa vaikeuksissa. Tilastot tukevat vanhaa ajatusta, et- että oli myös myyjien etu, että tukin hinta olisi jär- tä raakapuun hinta nousee herkästi suhdanteiden pa- kevässä suhteessa sahatavaran vientihintaan – aivan rantuessa, mutta alentaminen on tuskaisaa tarpees- kuten ennenkin. ta huolimatta. 2000-luvun ensikymmenen huipentuma oli vuosi 2007, jolloin taas kerran elettiin lyhyt, mut- Puu liikkeelle markkinoinnin keinoin? ta sitä rajumpi sahateollisuuden suhdannenousu. Vuotta 2007 lukuun ottamatta puumarkkinoilla on Sahatavaran kysynnän ja hintojen nousu alkoi syk- ollut rauhallista 2000-luvulla. Taantumavuosista ja syllä 2006, voimistui seuraavan vuoden alkupuo- useista tehtaiden sulkemisista huolimatta puun ky- liskolla, ylikuumeni kesään tultaessa, mutta al- syntä on säilynyt melko korkeana, mitä on vielä li- koi sammua jo loppukesästä ja oli ohi ennen vuo- sännyt puun tuonnin vaikeutuminen Venäjältä. Kil- den loppua. Sahaliikkeen ”nousu, uho ja tuho” tie- pailua on siis riittänyt puukaupassa; se on ollut omi- si valtaisaa kysyntää sahatukille. Havutukkien kanaan lisäämään puunostajien markkinointitoimia. tohinnat nousivat kesästä 2006 kesään 2007 kol- Markkinointi ei tietenkään ole mitään uutta puu- manneksella. Enimmillään tukista maksettiin jopa kaupassa. Jo 1880-luvulla – ehkä ennenkin – esi- yli 80 euroa kuutiolta! UPM Metsän vuosikerto- merkiksi Jaalan kirkkoherra julisti saarnansa päät- muksessa asiaa selitettiin – hieman kaunistellen teeksi, että Verlan puuhiomo ostaa liippipuita, ja sa- – näin: Kotimaan puun hintojen ennätyssuureen ja nomalehdissä oli ilmoituksia, joissa kerrottiin, että osin hallitsemattomaankin nousuun oli lukuisia syi- Kaukaan Tehdas ostaa Koiwupropsia Tehtaalle tuotu- tä. Näistä tärkeimmät olivat sahateollisuuden kor- na seuraawilla ehdoilla... Vastaavanlaista lehti-ilmoit- keasuhdanne, muun teollisuuden korkea käyntiaste, telua esiintyi myöhemminkin, etenkin noususuh- talven 2007 leutous ja lyhyys, Venäjän puun toimi- danteissa. Erityisesti Metsäviikon Metsälehdessä oli tushäiriöt sekä Venäjän puulle heinäkuun alussa ko- usein iso joukko puunostajien ilmoituksia, jotka rotetut vientitullit. Kaikki nämä lisäsivät tuntuvas- kuitenkin voitiin luokitella paljolti kannatusluontei- ti kotimaisen puun kysyntää. Lisäksi tunnustettiin: siksi. (Voiko nykyisiäkään puunostoilmoituksia esi- Tulos oli osittain seurausta valitusta ostopolitiikasta, merkiksi ”MaasTullissa” luokitella muunlaatuisiksi?) jonka ansiosta kuitupuun hintojen hallinnassa onnistuttiin paremmin. – Ennätyssuuresta noususta puhuminen oli kuitenkin suuresti liioittelua, kun Taantumavuosista ja muistetaan mitä tapahtui ”Korean boomin” aikaan vuonna 1951 sekä hintahulluttelun ennätyssyksy- useista tehtaiden sulkemisista nä 1973, jolloin tukkipuun kantohinnat kaksin- huolimatta puun kysyntä on kertaistuivat muutamassa kuukaudessa. Olivatko vuoden 2007 huippuhinnat liiallisia, säilynyt melko korkeana, mitä on Matti Kärkkäisen mukaan arvostuskysymys. Suomen Sahat ry:n jäsenten tietojen mukaan vuosi on vielä lisännyt puun 2006 oli taloudellisesti hyvä ja 2007 suorastaan erin- tuonnin vaikeutuminen omainen huippuhinnoista huolimatta. Vuosi 2008 oli taas ennätyksellisen tappiollinen. Ne sahaajat, jotka Venäjältä.

124 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Markkinointitoimet alkoivat laajeta ja vakavoi- toiminnan jatkuminen murentaisi metsänomistajien tua 1970-luvulla. Siihen oli syynä entisestään li- järjestäytymistä sekä heikentäisi metsänhoitoyhdistysten sääntynyt kilpailu puusta. Uusien markkinointi- asemaa. Samalla se muodostaisi uhkan yhdistysten toi- oppien mukaan metsänomistajia ryhdyttiin kytke- minnan kehittämiselle. MTK vaati, että TPY suosit- mään metsäyhtiöiden kanta-asiakkaiksi. Sitomisväli- taisi jäsenilleen pidättäytyä sopimusten tekemisestä, neenä käytettiin useimmiten metsäpalvelusopimuk- mihin TPY ei suostunut. sia, tuolloin vielä metsänhoitosopimusten nimellä. MTK jatkoi metsäpalvelusopimusten arvostelua, Muutamat yhtiöt, ainakin Kymi ja Ahlström, oli- ja seuraava julkinen yhteenotto käytiin 1980-alus- vat tehneet tällaisia sopimuksia muutamien suurten sa, minkä alkua Viitala kuvailee näin: Asiassa hie- metsänomistajien kanssa jo 1950-luvun alusta alka- man rauhallisemmin sujuneen vuoden 1981 jälkeen en. Nyt niitä ryhdyttiin tarjoamaan yleisesti kaikille. metsäpalvelusopimusten markkinointi aktivoitui vuon- Tehdaspuu oli näiden sopimusten markkinoinnis- na 1982 erittäin näyttäväksi erityisesti Tehdaspuu Oy:n sa aktiivisin, mutta monet muut yritykset seurasivat toimesta. Myös Veitsiluoto Oy oli käynnistänyt jo vuo- pian perässä. Ostomiesten harjoittaman suoramark- den 1982 alkupuolella Pohjois-Suomessa voimakkaan kinoinnin rinnalle tulivat arsenaaliksi myös lehti-il- markkinointikampanjan. Metsävaltuuskunta antoi moitukset, markkinointikirjeet, messut sekä – Rau- kokouksestaan 1.7.1982 julkilausuman, jossa se an- ma-Repolan toimesta – tv-mainokset; sitten myös karasti tuomitsi teollisuuden tarjoamat metsäpalvelu- radio, ulkomainokset ja monenlaista muutakin. sopimukset. Taistelu kiihtyi ja huipentui maaliskuun MTK:lta ei tietenkään jäänyt huomaamatta osta- alkuun 1983, jolloin MTK julisti Tehdaspuun puu- jien toimet. Jo vuonna 1966 metsänhoitosopimuksia kauppasaartoon. Se jouduttiin purkamaan sen jäl- oli käsitelty MTK:n metsävaliokunnassa, ja toimin- keen, kun keskusjärjestöjen asettama sovitteluelin oli ta oli jyrkästi tuomittu, koska katsottiin sen tarkoi- todennut saarron hintasopimuksen vastaiseksi sekä tuksena olevan murtaa metsänomistajien rintama ja Tehdaspuun markkinointitoimet ”laillisiksi”. Päätös sivuuttaa heidän kaupallinen linjansa kokonaan. Li- ei lopettanut MTK:n arvostelua eikä varmaan kentäl- säksi tällainen toiminta on omiaan kaivamaan maata lä tapahtuvaa ”myyräntyötäkään”, mutta aikaa myö- koko metsänhoitoyhdistystoiminnan ja yleensä metsän- ten se laantui, kun palvelusopimukset alkoivat yleis- omistajien omatoimisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen tyä ja myös Metsäliitto ja metsänhoitoyhdistykset perustuvan järjestelmän alta. Sanamuoto oli Tero Ol- ryhtyivät sellaisia tai vastaavia tarjoamaan. lilan käsialaa, oik.kand.-metsänhoitajan, joka pari Metsäpalvelu- tai muista asiakassopimuksista on- vuotta myöhemmin siirtyi Tehdaspuun lakimieheksi kin tullut osa jokapäiväistä puukauppaa. Samal- ja josta tuli ehkä kiivain, ainakin sanavalinnoiltaan la niiden teho markkinointi-instrumenttina on hie- ”pirunmoisin” MTK- ja mhy-leirin kriitikko. man vähentynyt, kun niin monet toimijat ovat nii- Asia jäi vielä tuolloin tähän; eihän sopimuksia ol- tä tarjoamassa; valveutuneimmilla metsänomistajil- lut kuin kourallinen. Mutta 10 vuotta myöhemmin, la onkin sopimus useamman yhtiön kanssa ja asia- kun hoitosopimusten markkinointi oli aktivoitunut kasuskollisuus on muutenkin ollut heikkenemässä. – paljolti MTK:n vuonna 1974 käynnistämän met- Samaan aikaan on kuitenkin palvelujen sisältö mo- sänhoitoyhdistysten kehittämisohjelman vastapaino- nipuolistunut, ja netistä on tullut keskeinen kana- na – MTK julisti ”sodan”. Metsänhoitosopimuksista va niin palvelujen markkinoinnissa kuin myös asi- lihava riita, otsikoi Savon Sanomat, ja Uusi Suomi akasyhteydenpidossa; toki asiakaslehtiäkin jaksetaan puolestaan: Orjasopimuksia sanoo Haavisto. Viitala edelleen julkaista, onhan se tarpeen jo imagon kan- kuvailee silloista tilannetta: Vaikka itse metsänhoito- nalta paperia valmistavalle teollisuudelle. sopimuksia ei vielä paljon syntynytkään – niitä tuskin Markkinoinnin tyyleissä on eronsa. Voi esimer- oli edes satoja – nähtiin metsänomistajajärjestössä, että kiksi kysyä, miten järkevä on kahden suuren itse-

125 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Ei kai kilpailulaki voi tarkoittaa sitä, ettei min- käänlainen kanssakäyminen alan toimijoiden kesken voisi olla mahdollista? Metsäherroilla ainakin on kautta aikojen ollut monenlaista sosiaalista elämää, mm. metsästyksen muodossa. Kuvassa metsäpäälliköt Hannu Vainio (h 64, vas.), Markku Melkko (h 71) ja Voitto Pölkki (h 65) maaliskuussa 2000 Vainion työhuoneessa Val- keakosken Metsä-Tietolassa. Kyseessä on Val- keakosken merkittävimmän seurapiiritapahtu- man, ”Haka-Shown”, väliaikatarjoilu, ja puhetta riitti niin peurajahdeista kuin matikkasaaliista; puolisotkin olivat vielä samassa huonetilassa!

Naisten osuus metsänomistajina on kaiken aikaa kasvamassa, ja siksi myös naisille suunnattuja valistus- ja markki- nointitilaisuuksia järjestetään entistä enemmän. Luonnollisesti asiaan kuuluu myös ”Vuoden naismetsänomistajan” va- litseminen. Kuva toukokuussa 2002 Joensuussa Silva-metsänäyttelyn yhteydessä järjestetystä naisten metsäpäivästä.

126 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

ään kansainvälisenä pitävän metsäyhtiön politiik- Kilpailuneuvosto yhtyi KiVin esitykseen, mut- ka pakottaa myös Suomen metsäosastojen markki- ta alensi yhtiökohtaiset sakot puoleen. Juttu vie- nointi yhtiön yleislinjaan ja -ilmeeseen. ”Biofore” tiin vielä KHO:n käsittelyyn, jossa sakot pieneni- ja ”Rethink” eivät välttämättä aukea suomalaiselle vät edelleen, nyt 3 milj. markkaan. KiVin ylijohtaja metsänomistajalle, ei etenkään kun niihin liittyväl- Martti Purasjoki harmittelikin ”Helsingin Sanomis- lä kuvituksella ei ole yhteyttä suomalaiseen metsä- sa” joulukuussa 2001: Mitä pienemmäksi sakot me- maailmaan; olkoonkin että yhä suurempi osa maam- nevät, sitä vähemmän vaikutusta. Eli on kannattavaa me metsänomistajista hallitsee internetin ja sosiaali- pitää kartellia yllä. sen median. Myös perinteisten ”metsäisten” markki- Näin ilmeisesti olikin, sillä toukokuun lopulla nointituotteiden poistaminen keinovalikoimasta tun- 2004 julkaistiin mm. ”Maaseudun Tulevaisuudessa” tuu kummastuttavan ainakin vanhempaa myyjäkun- etusivun uutinen: Suuria metsäyhtiöitä epäillään kar- taa. Voisi myös kuvitella, että Metsäliiton ja monen teilleista. Suomen kilpailulaki oli samaisen touko- pienemmän puukaupan toimijan kotimaisuuteen ja kuun alussa muuttunut ”kansainväliseksi” siten, että arkirealismiin tukeutuva linja purisi paremmin myös kartellin paljastaja saattoi vapautua jälkiseuraamuk- uuteen metsänomistajakaartiin. silta. UPM:n hallitus, tiettävästi puheenjohtajansa Oikein toteutetun metsällisen markkinoinnin Vesa Vainion esityksestä, käytti tilaisuutta hyväkseen voimasta antaa varmaan parhaimman todistuksen sekä teki ilmiannon metsäteollisuudessa harjoitetus- 1920-luvun alussa alkanut metsänomistajien kau- ta kilpailulain vastaisesta toiminnasta, joka koski se- pallinen yhteistyö. Metsänomistajain Metsäkeskuk- kä paperin myyntiä että puukauppaa. Paperinmyyn- sesta ja sitä seuranneesta Metsäliitosta on kasvanut nin kartelliepäilyjä ryhdyttiin tutkimaan EU:n ko- 130 000:n jäsenen osuuskunta, josta kerrotaan hie- mission toimeksiantona, ja Suomen Kilpailuviraston man lisää tuonnempana. Toisaalta – markkinointi- tehtäväksi tuli selvittää yhtiöiden mahdollinen yh- toimien merkitystä puukaupassa ei pidä yliarvioida. teistyö puunostossa. Epäiltyinä olivat kolme suurta – Sekin hyvä puoli markkinoinnissa on, että se on li- eli Metsäliitto, Stora Enso ja UPM. Paperia koske- sännyt naisten määrää metsäosastoilla. vat kartelliepäilyt osoittautuivat aiheettomiksi, puukauppaa koskevat eivät. (Olisikohan puukauppaa Puukartellista 50 milj. euron sakot koskevat tutkimukset käynnistyneet ilman että pa- Vaikka kilpailulain ja KiVin mukaan puun ostajien perikartellista tehtiin ilmianto?) välinen yhteistyö oli kiellettyä, teollisuus jatkoi sitä Kilpailuvirastolla on vahva näyttö metsäyhtiöiden supistettuna ja ”salassa”, ja vain kolmen suuren osta- puunostokartellista, totesi Purasjoki em. ”MaasTu l- jan kesken. Ei kuitenkaan riittävän salassa, sillä KiVin lissa”. UPM:n antamien tietojen perusteella näyttää vuonna 1998 tekemissä tarkastuksissa tuli osoitetuk- ilmeiseltä, että metsäteollisuusyritykset ovat vaihtaneet si, että vuosien 1993–97 aikana Enson, Metsäliiton keskenään puun hintatietoja ja keskustelleet keinois- ja UPM:n kesken oli ollut Mikkelin seudulla sellaista ta rajoittaa keskinäistä hintakilpailuaan. Vaikka Ki- tietojen vaihtoa, jonka katsottiin merkitsevän kilpai- Vin tutkimukset eivät olleet vielä edenneet alkua pi- lulain vastaista hintayhteistyötä ja hankinta-alueiden temmälle, Purasjoki oli vakuuttunut ”isosta saaliis- jakoa. KiVi vei asian kilpailuneuvostoon ja esitti kulta”. UPM on paljastanut meille kaiken. Enkä usko, et- lekin yhtiölle 20 milj. markan sakkoa. Viraston selvi- tä meidän tarvitsee muidenkaan yhtiöiden halkopino- tyksen mukaan tietoja oli vaihdettu yhtiöiden edustaja lähteä tutkimaan tarvitsemiemme papereiden löytä- jien välisissä kokouksissa sekä myös yhtiöiden ja met- miseksi. sänhoitoyhdistysten yhteisissä seurantakokouksissa; Halkopinoja kuitenkin tutkittiin, sillä KiVin tut- nämä olivat saaneet alkunsa 1970-luvun lopussa, kun kimukset käsittivät toimistojen tarkastuksia, muisti- puumäärien ohjaus oli sisällytetty hintasopimuksiin. vihkojen, kalentereiden ja muun aineiston takavari-

127 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

koimista sekä lukuisten puukaupassa mukana ollei- tyä oikeus vahingonkorvauksiin. Myös MTK:n met- den metsäosastojen johtohenkilöiden kuulusteluja. sävaltuuskunnan puheenjohtaja Olavi Peltola oli si- Yhtiöiden valmius yhteistyöhön viranomaisten kans- tä mieltä, että kannattaisi pohtia metsänomistajille sa helpotti tutkintaa; UPM:llehän se oli ehtona saada maksettavia korvauksia: Hehän tässä ovat mahdolli- vapautus seuraamuksista. Siksi UPM:n metsäosaston sen vahingon kärsineet ja rahansa menettäneet. johtoryhmän pöytäkirjaan kirjattiin kesäkuussa 2004: Vahingonkorvausasia sai uutta vauhtia talvel- UPM toimii meneillään olevissa tutkimuksissa täydessä la 2011, kun muuan Metsäntutkimuslaitoksen tut- yhteistyössä kilpailuviranomaisten kanssa ja noudattaa kija esitti ”laskelman”, joka lähti siitä olettamukses- kaikessa toiminnassaan ehdottomasti kilpailulakia. ta, että kartelli olisi saattanut alentaa puun hinto- Laajat tutkimukset valmistuivat vuoden 2006 loja esimerkiksi 10 %:lla. Tämä olisi merkinnyt näi- pulla. Niissä todettiin kaikkien kolmen yhtiön syyl- den ”kartellivuosien” aikana yli miljardin euron me- listyneen kilpailulain vastaiseen toimintaan, minkä netystä puunmyyjille. Pienintäkään todistusta siitä, johdosta virasto esitti Stora Ensolle 30 milj. euron että kolmen puunostajan lainvastainen ”seuruste- ja Metsäliitolle 21 milj. euron seuraamusmaksua eli lu” olisi vaikuttanut puun hintoihin näin paljon tai sakkoa; sakkojen erilaisuus johtui siitä, että Metsä- edes muunkaan vertaa, ei tutkijalla ollut esittää. liitto oli avustanut tutkimuksissa, kun taas Enso oli Ilmeisesti juuri tämä ”tutkimus” sai maamme suu- kiistänyt kaiken. UPM ilmiantajana vapautui sa- rimman puunmyyjän eli Metsähallituksen tarttumaan koilta. Sakkojen määrää voitiin pitää vaatimattoma- asiaan; ehkä ”tapaus Destia” vaikutti osaltaan rea- na verrattuna KiVin prosessin alussa uhoamiin ”tap- goimisherkkyyteen. Metsähallitus esitti toukokuus- posakkoihin”, joiden epäiltiin jopa saattavan yhtiöi- sa 2011 kolmelle yhtiölle yhteensä noin 280 milj. den talouden vaakalaudalle. euron suuruisen vahingonkorvauskanteen. Se pe- Mitä sitten oli tehty? Lähinnä sitä, että kolmen rustuu 25 %:n suuruiseen vahingonmäärään, mi- yhtiön edustajat, lähinnä metsäpäälliköt ja alue- kä osaltaan jo osoittaa vaateen realistisuutta. Yhtiöt metsänhoitajat, olivat tavanneet melko säännöllises- ovat kategorisesti kiistäneet Metsähallituksen vaati, keskustelleet puukauppatilanteesta, kuten puun timukset. – Metsähallituksen puukauppasopimus- hinnoista sekä toisten ostajien ja metsänhoitoyhdis- ten poikkeava sisältö saattaa kuitenkin tukea jossain tysten toiminnasta. Lisäksi oli sovittu menettelystä määrin laitoksen vaatimuksia. tiettyihin yhteisökauppoihin tehtävistä tarjouksista. Yksityismetsänomistajat ovat olleet melko varovai- Oliko näillä tietojen vaihdolla sitten jotain vaiku- sia korvausasian suhteen. Tosin muuan keskisuoma- tusta puumarkkinoihin, siitä ei KiVin tutkimuksissa lainen asianharrastaja on ryhtynyt keräämään jouk- ole näyttöjä, lähinnä otaksumia. koliikettä ryhmäkanteen nostamiseksi asiassa, mutta Asian käsittely siirtyi markkinaoikeuteen, jo- MTK on ollut toistaiseksi melko hiljaa. Kun ”He- ka kuukausia kestäneiden selvitysten ja todistajien sarin” ”Mielipide”-osastossa arvosteltiin MTK:ta, et- kuulemisen jälkeen langetti tuomionsa joulukuus- tei tämä ollut ottanut kantaa kartelliasiaan, Mikko sa 2009. Se vahvisti KiVin näkemyksen kilpailulain Tiirola ja Juha Hakkarainen vastasivat heinäkuus- vastaisesta toiminnasta sekä piti voimassa viraston sa 2011 mm. näin: Väitämme, että MTK:ssa on täl- Metsäliitolle ja Stora Ensolle esittämät sakot. lä hetkellä paras tietämys ja täydellisimmät analyy- Markkinaoikeuden päätöksen jälkeen kesti tois- sit kartelliajan puumarkkinoista. Kartellin vaikutuk- ta vuotta, ennen kuin virisi keskustelu mahdollisis- sien analysointi aloitettiin välittömästi Kilpailuviras- ta vahingonkorvauksista. Toki jo vuonna 2004 ta- ton annettua asiasta ratkaisunsa, siis jo kolme vuotta pauksen tultua julkisuuteen Martti Purasjoki tote- ennen markkinaoikeuden lopullista päätöstä. Tällöin si ”MaasTullissa”, että jos epäilyt johtavat tuomioihin, myös käynnistettiin selvitykset vahingonkorvauskantei- voi esimerkiksi puuta myyneille metsänomistajille syn- den nostamisen mahdollisuudesta. Vaikka MTK ker-

128 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Jokainen puukauppa on miehet suostuvat sentään jo kättelemään toisiaan. Välirikko on haitannut kaikkea metsäteollisuuden yksilöllinen, ja siinä puun aiemmin niin luontevaa yhteistyötä mm. monissa hinnat sovitaan myyjän ja toimialalle niin tärkeissä kehittämis- ja muissa asioissa. Onneksi yhdistyksemme jäsenistö on ymmärtänyt ostajan kesken ja hintoihin antaa ”herrojen ketkuilulle” oikean arvonsa. on vaikuttamassa lukuisia eri Metsähallitus puunmyyjänä Metsähallituksesta tuli heti perustamisestaan alkaen kauppakohtaisia tekijöitä. (1859) merkittävä tekijä maamme puumarkkinoilla; tosin 1860-luvulla Metsähallituksen saamat puun- toi tehneensä yli 100 jäsenelleen laskelmat mahdol- myyntitulot eivät riittäneet kattamaan edes laitoksen lisista puukaupoissaan kärsimistä menetyksistä, il- kuluja. Syynä oli sahatavaran heikko markkinatilan- meisesti mitään sellaista ei juuri ollut osoitettavissa, ne sekä ennen kaikkea laitoksen harjoittama tiukka koska tiettävästi kukaan heistä ei ole käynnistänyt hintapolitiikka. Niinpä joinakin alkuvuosina muuta- vahingonkorvausprosessia MTK:n lupaamasta juri- mien suurtilallisten tukkimyynnit saattoivat hyvinkin disesta avusta huolimatta. ylittää sen, mitä ”Metsävaltio” sai kaupatuksi yli 10 On mielenkiintoista nähdä, millä keinoin Met- miljoonan hehtaarin laajoista metsistään. sähallitus ja muut vahingonkorvausta vaativat tule- ”Suuren tukkihuimauksen” myötä Metsähallituk- vat osoittamaan kärsimänsä vahingon. Jokainen vä- sen johtava asema puunmyyjänä tuli kuitenkin kiis- hänkin käytännön puukauppaa tunteva tietää, ettei tattomaksi, toimittihan se parhaina vuosina lähes ole mitään valtakunnallista tai edes alueellista puu- neljänneksen maamme sahojen tukkitarpeesta. Koko kaupan ohjehinnastoa. Jokainen puukauppa on yksi- 1900-luvun alkupuoliskon ajan valtionmetsien puu löllinen, ja siinä puun hinnat sovitaan myyjän ja os- edusti 15–20 % maamme markkinapuusta, ja vielä tajan kesken ja hintoihin on vaikuttamassa lukuisia 1950-luvun lopulla Keskusliiton jäsenyritykset sai- eri kauppakohtaisia tekijöitä. Missä määrin kolmen vat noin viidenneksen sahatukeistaan ja mäntypape- metsänhoitajan keskustelut kahvikupin tai vaikka- ripuustaan valtionmetsistä; kuusipaperipuun osuus pa grogilasin ääressä ovat voineet vaikuttaa kunkin, oli sitä vastoin vain kymmenes. vuosittain noin 150 000 tehdyn puukaupan hintoi- Alueellisesti Metsähallituksella on ollut vielä- hin, jää nähtäväksi. Näyttämistä riittää. kin suurempi rooli metsäteollisuutemme puuhuol- Vaikka puukauppakartelli saikin aikanaan julki- lossa. Tämä koski ja koskee erityisesti Pohjois-Suo- suutta Suomessa, ei se kuitenkaan ole ollut sen luo- mea ja osin myös Kainuuta; Kemin suuret tehdas- kan asia, että se olisi vaikuttanut yhtiöiden pörssi- laitokset ovat kautta aikojen saaneet ainakin puolet, kursseihin, eikä juuri kansainväliseen maineeseen- usein enemmänkin puustaan valtionmetsistä. Myös kaan, kuten ”MaasTulli” ehätti jutun alussa uumoi- monen paikallissahan – etelämpänäkin – puuhuol- lemaan. Sakkojen ohella seuraamukset ovat olleet to on ollut paljolti Metsähallituksen toimituskaup- tuntuvimmat yhtiöiden välisissä suhteissa. ”Maas- pojen varassa. Tullin” toteamus, että UPM:n päätös avustaa kilpai- Metsäteollisuus on ajoittain myös painostanut luviranomaisia puunostokartellin selvittämisessä lyö ”Metsävaltiota” hakkaamaan metsiään vähintäänkin särön metsäyhtiöiden suhteisiin piti täysin paikkansa. hakkuusuunnitteen mukaisesti, etenkin niinä aikoi- Ehkä enemmänkin, sillä UPM:n tarjoama ”vappu- na, jolloin yksityismetsien puukauppa on takkuil- krapula” oli niin ankara ja pitkäkestoinen, ettei siitä lut. Silti tuntuu hieman liioitellulta Metsähallituk- ole vieläkään täysin toivottu. Kolmen suuren metsä- sen 150-vuotishistoriassa esitetty sotien jälkeistä ai-

129 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kaa koskeva toteamus, että Pohjois-Suomen teollisuu- tekemissä kaupoissa oli jouduttu maksamaan ylihin- den nyt laajentuessa Metsähallituksen vastuu teollisuu- taa noin 30 markkaa kuutiojalalle, ja hänen mieles- den käyntivarmuudesta kasvoi vastaavasti. Myös väi- tään ainoa keino parempaan hintahallintaan pääse- te, että valtio tuki pohjoisen puunjalostajia jatkuvasti miseksi Aulangolla olisi täydellinen sopiminen hin- myös myymällä niille puuta alle markkinahinnan saat- noista kaikkien ostajien kesken. Mutta valitettavasti taisi vaatia lisäselvityksiä. Sitä vastoin kirjan totea- meitä ostajia on liikaa. Näillä Aulangon hinnoilla ei mus, että pohjoisia puueriä myytiin 1980-luvun alus- Rosenlew kuitenkaan ryhtyisi ostamaan yksityismet- sa vain kotimaisille ostajille, vaikka ruotsalaiset ostajat sistä; jokunen kauppa olikin saatu jo tehdyksi noin olisivat maksaneet puusta korkeamman hinnan, pitää 10 mk/j3 alle Aulangon hintatason. – Reiniuksen paikkansa. Päätös menettelyyn ei varmaankaan tul- toivomista ”ostorenkaista” Metsähallituksella oli ko- lut Metsähallituksen liikeosastolta, sillä sitä perustel- kemuksia jo 1870-luvulta alkaen, ja Aulangon huu- tiin kotimaisen työllisyyden ylläpitämisellä. tokauppojenkin aikana metsäpäälliköt kokoontuivat Metsähallituksen kauppatavat ovat vaihdelleet, sopimaan hinnoista ja jaoista. Lukuisat pienostajat mutta alusta pitäen puut on myyty pääosin huuto- usein vain pilasivat herrojen suunnitelmat. kaupoilla tai suljettujen tarjousten perusteella; mo- Aulangon huutokaupat loppuivat syksyyn 1965. lemmissa kauppamuodoissa Metsähallitus asetti Sen jälkeen Metsähallitus on myynyt puunsa pää- myyntierilleen minimihinnan. Aluksi puut myytiin osin suljettujen tarjousten perusteella. Ennen tarjo- pystykaupoilla, mutta 1900-luvun alussa siirryttiin usten jättämistä ostoyhteistyössä mukana olleet os- hankinta- tai pikemminkin toimituskauppoihin, jol- tajat kokoontuivat perinteisiin ”jakokokouksiinsa”, laisia Metsähallitus on sittemmin soveltanut lähes yk- mitä menettelyä Kahiluoto kuvailee (1988) TPY:n sinomaan. Huutokauppoja pidettiin useammassa pai- aikaan: TPY:n osuus on ollut luonteeltaan koordi- kassa, mutta 1950-luvun alussa ne keskitettiin Hä- noivaa. Sen kymmenen ensimmäisen toimintavuo- meenlinnan Aulangolle. Tästä Aulangon alkusyksystä den aikana oli olemassa ns. ”valtion metsien valiokun- pidetystä huutokaupasta, kuten jo sen edeltäjistä, tu- ta”. Sen tehtävänä oli valmistella valtionlaitosten puu- li puukaupan käynnistäjä myös yksityismetsiin, vaik- kauppojen hinnoitteluun, kauppaehtoihin ja ostojär- kei siellä myyty puumäärä noussutkaan yleensä kuin jestelyyn liittyvät asiat. Edelleenkin jäsenyhtiöt sopi- vajaaseen 0,5 milj. m3:iin. Aulangon huutokauppo- vat TPY:ssä yhdenmukaisista kauppojen yleisehdoista. ja odotettiin joka syksy ja siellä maksetut hinnat loi- Luonnollisesti keskustellaan myös kulloinkin tarjotta- vat usein hintatason syksyn puukaupalle. Aulangolla vien valtionmetsien puitteen laadun ja hinnan suhtees- maksetut hinnat vaihtelivat suuresti, usein enemmän ta yksityismetsien puuerien tasoon. kuin mitä yksityismetsien puukaupoissa. Ne saattoi- Myös ensimmäiset neuvottelut Metsähallituksen vat joskus myös kohota pelkästä huutajien ”kilpailu- liikeosaston kanssa käytiin TPY:n nimeämien edus- ilosta” lähes kohtuuttomiksi. tajien toimesta. Nämä neuvottelut, jotka koskivat lä- Metsähallitus tietysti hyötyi kilpailun siivittämis- hinnä yleisiä puukauppaehtoja, ovat olleet Kahiluo- tä korkeista hinnoista, mutta ostajat kokivat Aulan- don mukaan hyödyllisiä sekä teollisuudelle että metsä- gon hintasirkuksen toisin. Vuonna 1956 Rosenlewin hallitukselle, koska kulloisenkin kauppatilanteen reu- metsäpäällikkö Erik Reinius totesi huutokaupan jäl- naehdot on noin voitu aikaa hukkaamatta selvittää. keen piiriesimiehilleen: Kävi niin kuin monesti en- Näiden neuvottelujen jälkeen kukin ostaja – itselli- nenkin – hinnat nousivat paljon korkeammiksi kuin sesti – jätti Metsähallitukselle tarjouksensa ”sopivik- oli toivottu. On tietenkin sangen vaikeata ruveta ana- si katsomistaan” myyntieristä. – Kartellitutkimusten lysoimaan, mistä nämä korkeat hinnat johtuvat. Se ai- perusteella ostajat jatkoivat näitä valmistavia neuvon- nakin on varmaa, että ne eivät perustu yksinomaan pitojaan vielä senkin jälkeen kun TPY ja sen seuraaja kannattavaisuuteen. Reinius arvioi, että Rosenlewin Keskusliiton Puuyhtymä oli lopetettu vuonna 1992.

130 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Tästä ostajien yhteistyöstä huolimatta Metsähal- tunnusluvun, eli kuinka suuri osa talousmetsien kes- litus on menestynyt puukaupoissaan; se on ollut tävästä hakkuumahdollisuudesta on todellisuudessa puukaupoissaan tiukka neuvottelija ja saanut puul- hakattu. Viime viisivuotisjaksolla hakkuut ovat tällä leen keskimääristä paremman hinnan. Sen osoitta- ryhmällä olleet 79 % hakkuumahdollisuudesta. Yksi- vat niin Metsähallituksen hyvä liiketulos kuin myös tyismetsissä vastaava luku on samaa luokkaa, 80 %. metsäyhtiöiden arkistot. Vastineeksi ostajat ovat saa- On kiintoisaa, että Metsäntutkimuslaitoksen tilaston neet tasaisesti melko hyvälaatuista puuta ja usein alkamisvuoden 1955 jälkeen ryhmän hakkuut ovat myös isoina erinä. vain poikkeuksellisesti ylittäneet mainitun vuoden ta- Metsähallitus on edelleenkin runsaan 5 milj. m3:n son. Sitä vastoin samana aikana yksityismetsien hak- myynneillään maamme ylivoimaisesti suurin puun- kuut ovat kasvaneet yli kaksinkertaisiksi. Lukuja voi myyjä. Määrä vastaa noin kymmenestä Suomen vain hämmästellä. puumarkkinoista. Se pystyisi paljon enempäänkin, Valitettavasti Metsähallituksen uudessa historia- eli kuten Matti Kärkkäinen toteaa: Julkisten lähtei- kirjassa ei kerrota käytännöllisesti katsoen mitään den perusteella ei ole tarkasti tiedossa, miten ahke- laitoksen puukauppaan liittyvästä liiketoiminnas- rasti Metsähallitus on osallistunut valtakunnan puuta Aulangon puuhuutokauppojen jälkeen. Kuiten- huoltoon verrattuna hakkuumahdollisuuksiin. Met- kin Metsähallitus saa valtaosan (noin 85 %) tulois- säntutkimuslaitos on kuitenkin laskenut Metsähal- taan puiden myynnistä; myyntitulot ovat olleet vii- lituksen ja metsäteollisuusyritysten metsille yhteisen me vuosina noin 300 milj. euroa.

Metsähallitus vuokrasi vuonna 1908 Pankakoski-yhtiöltä Lieksassa sijainneen Kevätniemen sahan, joka vuotta myöhem- min siirtyi valtion omistukseen. Kevätniemen ohella Metsähallituksella oli myös pienemmät sahat Siurossa ja Sukeval- la; näiden kahden sahan tuotannosta, joka käsitti myös ratapölkkyjä, valtaosa meni VR:n käyttöön. Kuvassa Kevätniemen metsänhoitajat Ilmari Karvonen (h 18, vas.) ja Lauri Pakkanen (h 24, oik.) vastaanottamassa ”omistajansa” tukkeja Pielis- järvellä 1920-luvun lopulla. Kevätniemen saha siirrettiin valtio-omisteisen Veitsiluoto-yhtiön nimiin vuonna 1931.

131 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Pian osuuskunnaksi muuttu- taessa myös vientiin. Viime vuosikymmeninä osuuskunta on ollut aktiivinen myös puun tuonnissa. misensa jälkeen Metsäliitto Omistajapohjansa ansiosta Metsäliitto on alusta alkaen ollut hankala kilpailija muille puunostajil- ryhtyi harjoittamaan myös le, erityisesti suurmetsäteollisuudelle. Aluksi sitä pi- teollista toimintaa, aluksi dettiin vain pienenä ”piikkinä lihassa” ja lähinnä vain vientiin menneen pyöreän puun laivausten osalta. saha- ja muussa mekaanisessa Mutta kun Metsäliiton toiminta laajeni merkittävästi 1950-luvulta alkaen, piikki syveni ja alkoi tehdä to- teollisuudessa. della kipeää. Metsäliiton laajenemisen mahdollisti oman teollisuuden kasvun ohella yhteistyö MTK:n ja met- Metsäliiton menestystarina sänhoitoyhdistysten kanssa, mitä oli toki harjoitet- Myös Osuuskunta Metsäliitto on sen verran erikoi- tu jo 1930-luvulta alkaen. Myös hankintakauppo- nen ja hyvin menestynyt ”lintu” maamme puumark- jen yleistyminen, joka parhaimmillaan 1950-luvul- kinoilla, että ansaitsee oman tarkastelunsa. Metsäliit- la nousi yksityismetsien puukaupassa noin 60 %:iin, to Oy perustettiin vuonna 1934 markkinoimaan yk- edesauttoi kehitystä. Vuonna 1960 yhteistyö tiivis- sityismetsänomistajien puuta niin kotimaiselle teolli- tyi, mistä MTK:n vuosikertomuksessa todettiin: suudelle kuin erityisesti vientiin. Metsäliitto-vaihetta Toiminnan tarkoituksena on keskittää kaikki metsän- edelsi vuonna 1922 toimintansa aloittanut Metsän- omistajien puukauppa Metsäliiton kautta tapahtuvak- omistajain Metsäkeskus Oy, joka harjoitti puunväli- si. Toisin sanoen Metsäliitto, jonka tähän saakka on tyksen ohella myös teollista toimintaa. Vuonna 1947 täytynyt olosuhteiden pakosta tyytyä olemaan vain yh- Metsäliitto muuttui osuuskunnaksi ja samalla yksi- tenä ostajaa muiden ostajien joukossa, tulee nyt siirty- tyisistä metsänomistajista tuli sen jäseniä. Jo perus- mään myyjien rintamaan todellisena markkinointijär- tamisvuonna osuuskuntaan liittyi 33 000 jäsentä; jä- jestönä. MTK:n vahvuutta osoittaa sekin, että myös senmäärä kasvoi nopeasti tämän jälkeenkin ja on ny- Keskusmetsäseura Tapio oli mukana tukemassa tä- kyään noin 130 000. tä yhteistyötä. Pian osuuskunnaksi muuttumisensa jälkeen Met- Toiminta onnistui niin hyvin, että Metsäliitolle säliitto ryhtyi harjoittamaan myös teollista toimin- alkoi kertyä merkittävästi ylimääräistä paperipuu- taa, aluksi saha- ja muussa mekaanisessa teollisuu- ta, josta päästiin eroon ovelalla tavalla: ensimmäi- dessa, vuodesta 1953 alkaen myös selluteollisuudes- sen, vuonna 1964 tehdyn hintasopimuksen ehdok- sa; tuolloin siitä tuli Kemi-yhtiön osakas sekä Wärt- si MTK asetti Metsäliiton puutoimitukset muul- silä-Selluteollisuus Oy:ltä ostettujen Äänekosken le teollisuudelle. Tästä tulikin pysyvä ”kutyymi” tehtaiden yksinomistaja. Siitä eteenpäin Metsäliit- 1980-luvulle saakka. Muun teollisuuden kenttävä- to jatkoi vauhdilla teollisuustoimintansa laajentamiselle Metsäliitto-pykälä sekä Metsäliiton ja lakisää- ta: Kirkniemen paperitehdas Lohjalla, Savon Sellun teisten metsänhoitoyhdistysten kiinteä puukaupal- kartonkitehdas Kuopiossa ja Metsä-Botnian sellu- linen yhteistyö olivat jatkuvasti vaikeita nieltäviä. tehdas Kaskisissa olivat näistä merkittävimpiä aske- Lisäksi Metsäliiton levittäytyminen koko valtakun- leita. 1980-luvulla Metsäliitto nousi yhdeksi maam- nan alueelle, joka osuuskunnan ideologian mukaan me merkittävimmistä metsäyhtiöistä Metsä-Serla- oli ”pakko”, pahensi tilannetta entisestään. Kahiluo- fuusion ja Kemi-yhtiön haltuunoton jälkeen. Oman to kuvaa tilannetta näin: Menetelmät olivat selvät ja teollisuuden lisäksi Metsäliitto on toimittanut puuta näkyvät: Metsäliiton oli toimittava kaikkialla, oli sil- kaiken aikaa myös muulle teollisuudelle sekä tarvit- lä jalostuslaitoksia järjellisen kuljetusmatkan päässä eli

132 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

ei. Muun teollisuuden oli MTK:n pakottein lunastet- Ilman yhdistysten apua emme edes kuvittele selviäväm- tava Metsäliiton yli oman tarpeensa hankkimat puut me. Sittemmin yhteistyön tiiviys lienee jonkin verran ja lisäksi tehtävä kuljetusvaihtoja, joilla Metsäliitto lientynyt, mihin ovat olleet vaikuttamassa yhdistys- näppärästi ”siirsi” puunsa omien laitostensa lähelle. ten koon kasvaminen ja niiden puukaupallisen innon Vuonna 1966 Metsäliiton ja metsänhoitoyhdis- lisääntyminen sekä varmaan myös Metsäliiton jäämi- tysten yhteismarkkinointia tiivistettiin entisestään; nen kiinni 2000-luvun kartellijupakoissa. sen ohessa tavoitteeksi asetettiin, että Metsäliiton jä- Takaisin vuoteen 1966. Metsäliiton invaasio sai sentiheys nousisi 60 %:iin koko valtakunnassa. Poh- muun teollisuuden takajaloilleen, mitä Viitala ku- janmaalla se onnistuikin, jopa ylittyen. Siellä Met- vailee näin: Teollisuuden jyrkästi vastustavan asen- säliiton voi sanoa eläneen monen yhdistyksen kans- teen vuoksi yhteismarkkinointi kohtasi kuitenkin suu- sa vähintäänkin ”avoliitossa”. Esimerkiksi Länsi- ria vaikeuksia. Vaikeudet puunmyynnissä muulle koti- Suomen Puuyhtymän Kuorevesi-Mäntän kuntatyö- maiselle teollisuudelle muodostuivat esteeksi toiminnan ryhmä kirjasi talvella 1981 pöytäkirjaansa: Kuoreve- laajentamiselle, mihin suurteollisuus oli pyrkinytkin. den mhy:n neuvoja Eino Lahtinen on ilmoittanut, että Teollisuuden reaktio oli ymmärrettävä, olihan se heillä on Metsäliiton kauppakirjat salkussa ja puun os- joutunut jo tätä ennen Metsäliiton ”aisankannatta- to Metsäliitolle täytyy aloittaa mhy:n toimesta. Myös jaksi”. Teollisuuden kritiikkiä lisäsi MTK:n suun- monin paikoin muuallakin vähintään seurusteltiin, nalta tehdyt esitykset, että Metsäliitto ottaisi hoi- ja hyvin pitkään; vielä kevättalvella 1989, kun hin- taakseen koko teollisuuden puunhankinnan. Niklas taneuvottelut olivat vielä kesken, Mikkelin seudun Jensen-Eriksen kirjoittaa: Perinteinen metsäteollisuus metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja lähet- suhtautui nyreästi uuden metsänomistajia edustavan ti yhdistyksensä jäsenille kiertokirjeen, jossa hän va- kilpailijan nousuun, varsinkin kun sen taustavoimil- roitti myymästä puuta ennen uutta hintasopimusta. la tuntui olevan erittäin kunnianhimoisia suunnitel- Kirje päättyi: Älä siis helpota ostajan neuvotteluase- mia. ”Isäntien isäntä” Veikko Ihamuotila julisti, että maa! Jos Sinulla on selkeitä myyntipaineita, niin har- ennemmin tai myöhemmin metsänomistajat toimittai- kitse tuottajien omaa puunostajaa. Metsäliitolle myy- sivat puun tehtaan porteille kuin maidon meijeriin. ty puu ei helpota vastapuolta hintaneuvottelutilantees- Metsänomistajien tavoitteena oli eräänlaisen ”Metsä- sa. Kirje kulkeutui luonnollisesti teollisuuden käsiin valion” perustaminen, joka toimittaisi teollisuudelle ja Keskusliitosta lähti moitekirje Etelä-Savon metsä- kaiken sen tarvitseman puun. Teollisuus ei kuitenkaan lautakuntaan, jonka tehtäviin kuului metsänhoi- aikonut päästää Metsäliittoa tämänkaltaiseen monopo- toyhdistysten toiminnan valvonta. Päämetsänhoita- liasemaan, joten se torjui kerran toisensa jälkeen met- ja Heikki Sillanpää kirjelmöi vajaa kuukausi myö- sänomistajien ehdotukset. hemmin Keskusliittoon ja totesi, että Virmassalo oli Metsäliiton toiminta sai muun teollisuuden myös toiminut ohjeitten vastaisesti pyrkimällä ohjaamaan tehostamaan tiedotustaan. Keskusliiton metsäpoliit- puukauppaa alueellaan. Hän kertoi olleensa yhtey- tinen valiokunta päätti kesällä 1966 perustaa PR- dessä yhdistykseen ja korostaneensa, ettei yhdistyk- neuvottelukunnan, jonka ensimmäisessä kokouksen toiminta saa saattaa puunostajia eriarvoiseen ase- sessa pääasiana oli Metsäliitto-kysymys. Kokoukses- maan. Sekä metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja et- sa mukana ollut Keskusliiton toimitusjohtaja Lau- tä toiminnanjohtaja olivat tasapuolisuusvaatimuksesta ri Kirves totesi asian hankalaksi Keskusliitolle, koska samaa mieltä kanssani ja pahoittelivat tapahtunutta. Metsäliitto (Metsäliiton Teollisuus Oy) oli Keskus- Kirje ei kuitenkaan ollut kyynelten kostuttama! liiton ja myyntiyhdistysten jäsen. Hänen mielestään Vielä 1990-luvulla osapuolten välinen yhteistyö oli oli kuitenkin kyseenalaista, voisiko yksi organisaatio kiinteää. Metsäliiton tuleva pääjohtaja Antti Oksa- toimittaa puun koko teollisuudelle, vaikka myönsi- nen totesi Metsälehden haastattelussa vuonna 1994: kin teollisuuden puunhankinnassa olevan melkoi-

133 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

sesti rationalisointitarvetta. Kirveen mielestä ei ol- ton tehtaiden ympäristössä, pystykauppoja suosi- lut järkevää, että muu teollisuus hyökkäisi avoimes- van hinnoittelun jatkaminen, Metsäliitolta ostettavi- ti Metsäliittoa vastaan, mutta hänen neuvonsa kui- en puuerien mittauksen ja laadunvalvonnan tiuken- tenkin oli, että eikö suhtautuminen Metsäliittoon ole taminen sekä ryhtyminen toimittamaan puuta Met- enemmän tekemisen kuin puhumisen asia. säliiton asiakassahoille. Samaa mieltä olivat useimmat paikalla olleis- Nämäkin ”hyvät” ehdotukset jäivät valtaosin to- ta metsäpäälliköistä, PR-neuvottelukunnan jäsenis- teuttamatta. Myös teollisuuden kovin keino, olla os- tä, jotka Metsäliitto-kysymyksen ohella kiinnittivät tamatta Metsäliiton ylimääräisiä kuitupuita, mis- huomiota teollisuuden omien hankintaorganisaatioi- tä tehtiin lukuisia ”lujia ja sitovia” päätöksiä, kaa- den päällekkäisyyteen. Esimerkiksi Kymi-yhtiön To- tui teollisuuden rintaman pettämiseen. Joka kerta pi Heikkerö totesi, että jos jatkamme nykyisellä tiel- joku tai jotkut yhtiöt katsoivat oman etunsa vaati- lä, Metsäliitto pystyy osoittamaan olevansa paremmalla van yhteisten päätösten rikkomista ja tekivät vaih- tiellä. Rationalisointiin saatiinkin osittainen ratkaisu to- tai toimituskauppoja Metsäliiton kanssa ja tarjo- vuotta myöhemmin tapahtuneen Tehdaspuu Oy:n sivat täten Metsäliitolle keinon päästä eroon ylisuu- perustamisen kautta, mutta Metsäliitto-asiaan ei täs- rista kuitupuuvarastoistaan. sä vaiheessa keksitty juuri muuta Kirveen kuulutta- Tämä edesauttoi Metsäliittoa laajentamaan toi- maa ”tekemistä” kuin tiedotuksen lisääminen mm. mintaansa. Vuodesta 1960 vuoteen 1973 Metsälii- perustamalla metsänomistajille suunnattu aikakaus- ton hankinta lähes kaksinkertaistui, ja kun sen toi- lehti ”Teollisuuden Metsäviesti”. mitukset muulle teollisuudelle olivat olleet vain run- Metsäliitto säilyi tpy-läisen teollisuuden kiusana, sas 10 % osuuskunnan koko hankinnasta, vuonna ja siitä pyrittiin pääsemään eroon eri keinoin. Mark- 1973 ne nousivat jo 40 %:iin. Tosin Kaskisten sel- ku Niskanen kirjoittaa asiasta lähinnä Ville Kytölän lutehtaan käyntiinlähtö vuonna 1977 kasvatti Met- muistelusten perusteella: Ainakin kolme kertaa met- säliiton kokonaishankintaa, ja samalla vähensi ulko- säteollisuuden johto antoi kuolemantuomion Metsä- puolisille toimitetun puun osuutta. Hankinnan kas- liitolle, jonka voimistuminen koettiin nyt todellisek- vun myötä Metsäliitto pystyi yhä enemmän vaikut- si uhaksi. Sen pelättiin nappaavan puumarkkinoilla tamaan puun hintatasoon, ja aina tarvittaessa MTK määräävän aseman. Tappotuomio saattaa olla met- käytti osuuskuntaa hintojen ”vedättäjänä” sopivasti säliittolaisten muistelijoiden dramatisointia, mutta ennen hintaneuvotteluja ja niiden aikana. totta on, että Keskusliiton ja TPY:n piirissä tehtiin Vuonna 1975 Keskusliiton metsäosaston johtaja useitakin suunnitelmia Metsäliiton vaikutusvallan Yrjö Hassi (ex MTK:n vastaava) ja Metsäliiton toi- vähentämiseksi. Esimerkiksi talvella 1970 Schauma- mitusjohtaja Mikko Wuoti laativat muistion Metsä- nin Reino Valkaman johtama kuuden miehen ”Met- teollisuuden ja Metsäliiton keskinäiset suhteet. Se pi- säliitto-ryhmä” julkaisi raporttinsa, jonka mukaan täytyi paljolti Metsäliiton aiempaan politiikkaan, jo- yhteistyöhön sitoutuneen teollisuuden on ryhdyttävä pi- ta tuohon aikaan kuvattiin ”Veikko Vainion 10 tee- kaisesti sellaisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan poistaa sillä”. Ne alkoivat: Osuuskunta Metsäliitto laajentaa Metsäliiton nykyisenkaltaiset etuoikeudet raaka-aineen puunhankintatoimintaansa joka tapauksessa, ja seitse- saantiin nähden. Työryhmä listasi kaksi sivullista eri- mäs teesi oli yhteistyön kannalta kaikkein vaikein: laisia keinoja, joilla kuviteltiin tavoitteeseen päästä- Metsäliitto ei hyväksy Teollisuuden Puuyhdistystä min- vän. Ne lähtivät aluksi siitä ajatuksesta, että Metsä- käänlaiseksi sopimuskumppaniksi. TPY:ssä nähtiin liitto tulisi ”omalla tavallaan” mukaan muun teol- asia juuri päinvastoin, eli TPY:n Eero Heliön muis- lisuuden ostoyhteistyöhön. Mikäli tähän ei päästäi- tiossa Hassi-Wuoti-paperiin todettiinkin: Puumark- si (eli MTK ei sitä sallisi), olisi tarjolla mm. muun kinoita ei voida hoitaa hallitusti niin kauan, kun ken- teollisuuden ostotoiminnan tiivistäminen Metsälii- tällä vallitsee kilpailutilanne Metsäliiton kanssa. Li-

134 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

säksi Metsäliiton vaatimus saada ennakkorahoi- vaikka puumarkkinoilla oltiinkin eri leireissä, muus- tus tpy-läiselle teollisuudelle myytäville puuerille – sa teollisuuden yhteistyössä, esimerkiksi työvoima- kuten oli toimittu jo siihenkin saakka – oli Heli- ja kehittämisasioissa, Metsäliiton metsämiehet olivat ön mielestä kohtuuton. Teollisuus joutuisi ostamaan mukana aktiivisesti ja yhdenvertaisina. Sama koskee ja ennakkoon rahoittamaan puita, joita itse asiassa ei myös jäsenyyttä ja toimintaa yhdistyksessämme. vielä ole. Myöskään Metsäliiton esitystä, että teolli- Vaikka Metsäliitolla olikin laaja jäsenkunta ja suus voisi luovuttaa osan puunhankinnastaan Met- metsänhoitoyhdistysten tuki, ei osuuskunnallakaan säliiton hoitoon, ei pidetty mahdollisena. ollut aina niin helppoa saada puuta ostetuksi tavoit- Osapuolten suhteet jäivät ennalleen, oltiin sa- teittensa mukaan. Esimerkiksi syksyllä 1999 Metsä- malla asialla, mutta eri leireissä, ja aina tarpeen tul- liitto joutui rajoittamaan sahojensa toimintaa tukki- len ankarasti kilpaillen. Metsäliitto, kuten muutkin pulan takia. Syyttä ei hallituksen puheenjohtaja Ari- TPY:n ulkopuoliset ostajat, pystyi hyödyntämään timo Uusitalo tähdentänyt jäsenlehdessä: Oman teolli- lanteen paremmin. Hintasopimukset sitoivat kui- suuden puuhuollosta on kannettava vastuu. – Osuus- tenkin Metsäliittoa hieman muita ulkopuolisia os- kunta joutui myös toisten lailla turvautumaan mak- tajia enemmän. – Se kuitenkin on huomattava, että settuun markkinointiin; mm. hiihtäjä Mika Myllylä

Metsäliitto niin yhtiönä kuin osuuskuntana oli pitkään suurin tai ainakin yksi suurimpia pyöreän puun viejiä Suomessa. Vientiä jatkui ainakin 1980-luvulle saakka, ehkä sen jälkeenkin, ja pääsuuntana oli Ruotsi. Kuvassa lastataan Metsäliiton vientiin meneviä propseja rautatievaunuun Ryttylän asemalla 1930-luvulla. (Metsäliitto)

135 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

toimi Metsäliiton ”mannekiinina” ja kehotti lehti-il- ti hinta-asioissa. Se johti myös siihen, että Metsäliitto moituksissa sekä tienvarsitauluissa myymään puuta. joutui istumaan kartellisyytettyjen penkillä. Aikaa myöten Metsäliiton ja muun teollisuuden 2000-luvun alun kartellipäätökset olivatkin erityi- keskinäiset suhteet alkoivat normalisoitua, minkä sai sen kiusallisia Metsäliitolle. Jarmo Palokallio kirjoit- osaltaan aikaan Metsäliiton nousu puukaupan voi- ti ”MaasTullissa” jo toukokuussa 2004: Jos epäilykset matekijäksi; kun ”Puuvalio” ei onnistunut, senkin oli saavat vahvistuksensa, on Metsäliiton jäsenten nostetta- otettava paremmin huomioon toiset puunostajat. Li- va kissa pöydälle. Silloin kysytään, miten on mahdollis- säksi metsänhoitoyhdistysten entisestään lisääntynyt ta, että kantohinnan puolustamisen sijasta osuuskunta into puukauppoihin kiristi MTK–Metsäliitto-suhtei- onkin keskittynyt sen painamiseen alas. Asiasta tiennei- ta; se näkyi selvästi kentällä, mm. Lapissa ja Etelä-Sa- den housuissa ei silloin ole kiva olla. ”Metsäliiton Vies- vossa, ja oli omiaan lähentämään Metsäliittoa muun tissä” todettiin taas, että [KiVin] tarkastus tuli sikä- teollisuuden seuraan ja ehkä samalla myös sitomaan li hyvin yllättäen, että omilla ohjeilla ja tarkastuksilla ”kartellipauloihin”. Varmaan sekin vaikutti asiaan, et- on nimenomaan pyritty vaikuttamaan siihen, ettei täl- tä Metsäliiton johtoon alkoi nousta vähemmän ide- laista tapahtuisi. Arimo Uusitalo puolestaan tähden- ologishenkisiä metsämiehiä. (Myös kilpailijoiden metsi, että Metsäliitossa on hinnoittelun suhteen selkeä lin- säjohdossa tapahtui sukupolvenvaihdoksia 1990-luja. Osuuskunnan hallitus päättää yksiselitteisesti puu- vulta alkaen.) Uusi johtajapolvi toimi pragmaattisesti kaupassa noudatettavasta hintatasosta. Se myös seuraa ja oli valmis myöntämään yhteistyön hyödyt erityises- hintojen toteutumista.

Metsäliiton metsänhoitajat Metsä-Serla-fuusion jälkeen syksyllä 1986 neuvottelupäivillä Espoossa. Eturivissä istumassa vasemmalta Matti Ponsi (h 55), Jaakko Punkari (h 66), ekonomi Juhani Tevameri, Pertti Metsola (h 68), Matti Puttonen (h 52), Antti Oksanen (h 66), Vesa Vuorela (h 56) ja Erkki Jokela (h 52). – Metsäliiton menestystekijöihin on moni luke- nut myös melko heppoisen ”vastuksen”. (Juha Levonen, h 70)

136 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Vaikka Metsäliiton pääjohtaja vaihtuikin vuon- Puuta tuotiin pitkään lähes yksinomaan Venäjältä, na 2004 ja metsäpäällikkö 2003, näillä tapahtumil- ajoittain pieniä määriä tukkeja ostettiin myös Poh- la tuskin oli yhteyttä kartellijupakkaan. Sen sijaan jois-Ruotsista. Venäjän tuonti tarjosi alkuun puun- MTK:n passiivisuus vahingonkorvausasiassa saattaa saannin ohella myös työtä ja työtuloja suomalaisille, olla seurausta Metsäliiton mukanaolosta ”konnien” sillä tsaarinaikaan suomalaiset puunostajat huolehti- joukossa. vat lähes poikkeuksetta ostamiensa puiden hakkuusta Metsäliitosta on tullut ykkönen maamme puu- ja enimmäkseen suomalaisella työvoimalla. Venäjän markkinoilla. Kehitykseen on useita syitä, joista tuonti koostui yksinomaan tukeista aina 1920-lu- vähin ei varmastikaan ole osuuskunnan ja samal- vun lopulle saakka, jolloin ryhdyttiin ostamaan la myös MTK:n johdon tarkka pelisilmä, liikkeen- myös paperipuuta. Suurimmaksi paperipuun osta- johdollinen taitavuus, ajoittain ehkä myös häikäile- jaksi kohosi saksalainen Waldhof-yhtiö, jonka Kä- mättömyys. Luonnollisesti myös läheinen yhteistyö kisalmen sulfiittitehdas (1931) toi merkittävän osan metsänhoitoyhdistyskentän kanssa on edesauttanut kuusipaperipuistaan Laatokan yli Venäjältä tai oi- Metsäliiton laajenemista. 130 000:n jäsenen mää- keammin Neuvostoliitosta, keskimäärin 300 000 m3 rä osoittaa paitsi suomalaisten ”synnynnäistä” miel- vuodessa. tymystä osuuskunta-aatteeseen, myös ilmeistä asia- Puuntuottajapuoli ei ymmärrettävästi taputta- kastyytyväisyyttä. Ei pidä myöskään unohtaa Met- nut puun tuonnille, ja MTK oli alusta pitäen huo- säliiton osuuspääomalle maksamaa korkoa (viime ai- lissaan tuonnin vaikutuksesta kotimaisen puun koina 6 %). Sehän antaa lähes kaksinkertaisen ko- menekkiin ja ennen kaikkea hintaan – aivan kuten ron siitä, minkä metsäekonomistit yleensä osaavat nykyäänkin. Vuonna 1930 MTK toimitti valtio- ”laskea” metsän tuotoksi. Monen metsänomistajan neuvostolle kirjelmän, jossa se kiinnitti huomio- varmaan kannattaisikin realisoida koko metsäomai- ta Venäjän harjoittamaan sahatavaran dumppa- suutensa ja sijoittaa se Metsäliiton osuuspääomaksi; ukseen Euroopan markkinoilla, ja samalla tuotiin toistaiseksi lienee vain ani harva menetellyt niin, ei- esiin, että Suomen metsäteollisuus käyttää venä- kä sitä ole tainnut osuuskuntakaan erityisesti mark- läistä puuta raaka-aineenaan. Suomen puunjalostus- kinoida. tuotteiden menekille suopean mielialan kehittymiselle ostajamaissa täytyy olla erinomaisen haitallista, et- Tuontipuuta tarvitaan tä voidaan osoittaa Suomen puunjalostusteollisuuden Metsä-Suomeen on tuotu puuta ulkomailta jo var- itsensä osittain käyttävän venäläistä raaka-ainetta ja hain. Aluksi laatu- ja hintasyistä, myöhemmin en- ehkäpä raaka-ainetta, jonka valmistelussa on käytet- sisijaisesti kotimaisen puun riittämättömän tarjon- ty valtiollisia vankeja ja pakko-otoilla hankittua ala- nan takia. Vientiin verrattuna puun tuonnin histo- arvoisesti palkattua työvoimaa. Samalla MTK esitti ria on kuitenkin huomattavasti lyhyempi, silti noin harkittavaksi, että tuontipuulle, erikoisesti propsille, 150 vuoden mittainen. Tuonti on ollut lähes kaiken asetettaisiin tuontitulli. Väitteet vankien käytöstä aikaa tärkeä osa teollisuuden metsänhoitajien työar- Venäjän hakkuutyömailla pitivät paikkansa, mutta kea, vaikka Kahiluoto kuittaakin sen näin lyhyeen vaikka MTK:n ”paljastusta” käsiteltiin myös kan- yhdistyksemme 75-vuotishistoriikissa: Ostettiin laa- sainvälisessä lehdistössä, ei siitä aiheutunut haittaa dultaan epätasaista tuontipuuta vuosittain noin 5 milj. Suomen viennille. Tuontitullia ei myöskään ase- kuutiometriä kymmenvuotiskautena 1975–1985. Sa- tettu. – Puun tuontia arvosteltiin myös poliittises- manaikaisesti korjuukypsää puusatoa on kasautunut ti, Maalaisliiton ohella myös IKL:n taholta, mut- metsiimme estäen uuden kasvun alulle panon. – Kyllä ta kohu asian ympäriltä laantui, kun kotimaisen tuontipuu ostettiin tarpeeseen ja sen laatuisena kuin puun hinnat nousivat ennätyskorkeiksi muutaman sitä tarvittiin ja myös sen hintaisena. vuoden kuluttua.

137 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Puun tuonti Venäjältä alkoi sotien jälkeen uudel- Venäjän ohella puuta tuotiin myös lännes- leen 1950-luvun puolivälissä. Repola Wood oli nyt- tä. Ruotsista puuta oli tuotu vaihtelevia, jos kohta kin aloitteen tekijä, mutta se sai rinnalleen Enso- enimmäkseen pieniä määriä kautta aikojen, mutta Gutzeitin, josta tulikin siitä alkaen maamme suu- vuonna 1964 saavutettiin uusi ennätys, sieltä tuo- rin puuntuoja. Vuonna 1963 Enso toi Venäjän puu- tiin puuta peräti 1,2 milj. m3. Sen jälkeen Ruotsin ta jo 0,8 milj. m3. Melko pian “kaikki muutkin”, lä- tuonti säilyi kymmenkunta vuotta noin miljoonan hinnä itä- ja pohjoissuomalaiset metsäyhtiöt tulivat kuution kieppeillä, mutta alkoi sitten lamavuosien mukaan Venäjän tuontiin. Kun tuontipuusta kiin- myötä selvästi vähetä. Valtaosa Ruotsin tuonnista on nostuneiden määrä kasvoi ja Neuvostoliiton tuon- ollut tukkia, mutta 1970-luvun alussa tuotiin myös nista tuli olennainen osa maitten välisiä kauppasopi- kuitupuuta ihan merkittävästi. muksia, teollisuus ryhtyi harjoittamaan yhteistyötä Ruotsi ei kuitenkaan ole ainoa länsimaa, josta myös tuontipuun ostossa. Enso-Gutzeitilla, suurim- puuta on tuotu Suomeen. Jo 1960-luvulla tuonti- pana puun tuojana, oli keskeinen rooli tässä, kuten maiden kirjo kasvoi, kun mäntypaperipuuta tuotiin myös venäläisten kanssa käydyissä kauppaneuvot- myös mm. Puolasta, Ranskasta ja Portugalista. Mää- teluissa. Myös Thomén Metsätoimistosta (vuodes- rät olivat kuitenkin pieniä, eikä yhdestäkään maasta ta 1969 Thomesto Oy) tuli tärkeä peluri Venäjän muodostunut pysyvää raaka-ainelähdettä. Keski-Eu- tuontikauppoihin; sittemmin Thomesto tuli vah- roopan tuonti alkoi uudelleen 1970-luvun lopulla, vasti mukaan myös länsituontiin. – Ristiriidoilta- ja laajeni muutama vuosi myöhemmin lähes globaa- kaan ei aina vältytty, sillä olihan useita yhtiöitä kil- liksi. Siinä vaiheessa alettiin yleisemminkin pohtia, pailemassa osittain samoista puista; myös eri yhti- miten järkevää oli tuoda puuta Suomeen valtamer- öiden kaupankäyntikulttuurit saattoivat vaikuttaa ten takaa, mm. Chilestä, Uruguaysta, Etelä-Afrikas- puiden jakoon ja ehkä hintoihinkin. ta ja Itä-Kanadasta. Sittemmin Keskusliiton ohella myös TPY tuli Puun tuonti on ollut nousujohteista 1980-luvul- osalliseksi tuontipuukauppaan sikäli, että sen alai- ta alkaen; kansainväliset suhdanteet sekä kotimaisen suuteen oli perustettu tuontipuuvaliokunta, jonka puukaupan sujuminen vaikuttivat vuotuisiin tuonti- tehtäviin kuului tuontikauppojen valmistelu. Isot määriin. Koska tuontikauppa on kuitenkin paljolti ostajat olivat toki aikaisemminkin tarpeen mukaan pitkäjänteistä toimintaa, tuontia ei kyetty säännös- kokoontuneet keskustelemaan tuontiasioista, mutta telemään aina kulloistenkin puutarpeiden mukaan. näin siitä saatiin virallisempaa; vaiko vain yksi ”ko- Se aiheutti ajoittain hyvinkin suuria tuontipuun yli- koustamisen” aihe lisää metsäherroille? varastoja Suomen asemille ja tienvarsille; ne tarjosi- Tuonti Venäjältä kasvoi rivakasti, ja jo vuonna vat herkullisia lyöntiaseita metsänomistajajärjestöil- 1965 tuotiin puuta noin 3 milj. m3. Se säilyi tällä le kuin myös tiedotusvälineille. Tuontipuu lahoaa pi- tasolla vajaat 10 vuotta, jonka jälkeen määrät alkoi- noihin, otsikoi “MaasTulli” maaliskuussa 1997. Asi- vat vähitellen kasvaa. assa oli vinha perä, esimerkiksi Tehdaspuun historii- MTK:lle tuonti ei ollut vieläkään mieleen. Vuon- kissa todetaan, miten Kymin tehdasvarastot ulottuivat na 1968 se ehdotti ulkoministeriölle, että puun kerran 1970-luvulla Kuusankoskelta pitkin Pietarin tuontia Neuvostoliitosta olisi rajoitettava ja lehti- rataa miltei rajalle saakka! puun tuonti kokonaan lopetettava. Vuosiksi 1971– Vuonna 1988 puuta tuotin 6,2 milj. m3. Kes- 75 tehtävässä tavaranvaihtosopimuksessa tuonti tulisi kusliiton vuosikertomuksessa todettiin tuontipuus- rajoittaa 600 000 k-m3:iin, ellei siitä kokonaan voitai- ta: Puun tuonti kasvoi, nyt jo toisena perättäisenä vuosi luopua. Niin voimakas kuin MTK muuten etujär- tena. Kun samanaikaisesti viennin määrä supistui, jestönä olikin, puun tuonnin kieltämiseen Venäjältä muutos nettotuontina mitaten oli suhteessa vieläkin ei senkään voima kuitenkaan riittänyt. positiivisempi. Pääosa tuonnin kasvusta oli Neuvosto-

138 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

liitosta. Länsituonnin kasvu oli merkittävää Ranskas- läisiltä alavarastoilta rajan takaa, ei kuitenkaan kovin ta, Puolasta ja Etelä-Amerikasta. Vain Espanjan (Por- kaukaa. Parhaimmillaan oli näissä ns. rajakauppojen tugali) osalta kirjattiin selvä tuonnin väheneminen. ajoissa pitkälti toista sataa Enson ja Tehdaspuun, sit- Tuonnista yli 90 % oli kuitupuuta ja haketta. Tuon- temmin myös Veitsiluodon autoyrittäjää. Venäläiset ti jatkoi kasvuaan 1990-luvun alun laman jälkeen. autot tulivat osallisiksi autokuljetuksiin 1990-luvul- Vuonna 1995 ylitettiin 10 milj. m3:n raja, ja vie- la. Uittopuun tulo loppui 1980-luvun puolivälissä; lä reilusti. Valtaosa puusta tuotiin edelleen Venäjäl- viimeksi uitettiin Lieksanjokea myöten. tä, ajoittain koko ”rajan leveydeltä”. Mukaan tulivat Voitto Pölkki kuvailee, miten venäläiset olivat ”kolmen suuren” lisäksi useat vähänkin suuremmat järjestäneet nämä rajanläheiset savottansa Lieksan suomalaissahat ja vaneritehtaat. Tukkia olikin alet- korkeudella: Suomalaisille tuntui erikoiselta se, et- tu tuomaan ihan merkittävässä määrin, esimerkiksi tä raskaimman osan metsätöistä tekivät naiset. Metsä- vuonna 2001 jo 3,5 milj. m3. töitä tehtiin vain talvella. Naiset kahlasivat lumisessa Tuonnin huippu koettiin vuonna 2005, jol- metsässä ja suurilla lapioilla puhdistivat puiden tyvet. loin puuta tuotiin Suomeen yhteensä 21 milj. m3. Puiden kaato moottorisahalla oli sitten miesten työtä. Siitä Venäjän tuontia oli kolme neljännestä. Venä- Naiset tulivat perässä ja suurilla piilukirvestä muistut- jän ohella 1990-luvun alussa itsenäistyneistä Balti- tavilla kirveillä karsivat enimmät oksat. Sen jälkeen an maista oli tullut toinen ”puuaitta” niin Suomen tuli telaketjutraktori hakemaan runkoja. Silloinkin kuin myös Ruotsin metsäteollisuudelle; Suomelle naiset kahlasivat lumessa ja kiinnittivät vaijerit puun- tosin pieni Venäjään verrattuna. Silti vuoden 2005 tyvelle. Traktori veti sitten rungot joko suoraan alava- tuonti näistä maista nousi liki 3 milj. m3:iin, pääosin rastolle tai tien varteen, josta ne sitten kuljetettiin ala- puut tulivat Latviasta ja Virosta. (Suomen ja Ruotsin varastolle autolla. Alavarasto oli iso työmaa, jossa nai- metsäyhtiöt ovat myös perustaneet sahoja ja muu- set jälleen tarttuivat isoihin kirveisiinsä ja täydensivät takin metsäteollisuutta niin Baltiaan kuin Venäjälle metsässä tehtyä karsintaa. Ainoa kevyempi työ, jonka 1990-luvulta alkaen, osin ennemminkin.) Muita vä- yleensä naiset saivat tehdä, oli runkojen apteeraus ja hän merkittävämpiä tuontimaita olivat Ruotsi, Iso- katkontakohtien merkkaaminen. Siinäkin oli päällek- Britannia, Uruguay, Saksa ja Valko-Venäjä. käin olevia isoja runkoja siirreltävä syrjään. Miesten Ennätysvuoden 2005 jälkeen puun tuonti on vä- tehtäväksi jäi sitten runkojen katkominen moottorisa- hentynyt. Metsäteollisuuden markkinatilanne se- halla merkitystä kohdasta. kä tehtaiden sulkemiset ovat osaksi syynä kehityk- Suomalaisvoimin tehtävistä hakkuista lähellä rajaa seen, selvästi enemmän kuitenkin Venäjän vuodes- ehdittiin puhua myyjien ja ostajien sekä kumman- ta 2007 lähtien rajusti korottamat vientitullit; ne kin maan viranomaisten kesken jo neljännesvuosisa- ovat vähentäneet puun koko tuonnin viime vuosi- dan ajan, kunnes ne toteutuivat kesällä 1988. Tuol- na ”ainoastaan” runsaaseen 10 milj. m3:iin. Vienti- loin Enso pääsi ns. rajahakkuisiin Värtsilän suunnal- tullien alentamisesta tai jopa poistamisesta on käyty la omilla miehillään ja koneillaan. Tehdaspuu pääsi kädenvääntöä Suomen (ja EU:n) sekä Venäjän välil- mukaan seuraavana vuonna Saimaan kanavan vuok- lä jo vuosia; vaikka tullien alentamisesta on annet- ra-alueella sekä heti sen perään Ilomantsin korkeu- tukin lupauksia, ne eivät kuitenkaan ole toistaisek- della Kuolismaalla. Näitä rajahakkuita jatkettiin eri si toteutuneet. muodoissaan muutamien vuosien ajan; ainakin yk- Tuontipuu tuli sotien jälkeen pitkään myyjän toisi niistä, Tehdaspuun Pyhäjärven hakkuu, pääsi ihan mittamana Suomen rajalle tai satamaan, Venäjältä ”tv-tähdeksi” ja sakkojen maksajaksi. uittaen, aluksilla tai rautateitse. Myös autokuljetuk- Ryhdyttiin perustamaan myös yhteisyrityksiä Ve- siin päästiin 1960-luvulla, siten että suomalaisille näjälle. Kun toimitusjohtaja Pentti Salmen ajama puutavara-autoille annettiin lupa hakea puuta venä- tehdashanke ”Metsä-Karelia” kariutui, Enso ryhtyi

139 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kehittämään Uimaharjun sellutehdasta omin voi- että tuontia ryhdyttäisiin säännöstelemään MTK:n ja min. Siitä syntyi Enocell, 450 000 tonnin selluteh- teollisuuden yhteistyönä; yli tarpeen menevästä tuon- das Uimaharjuun; siinä osa omistuksesta oli alkuun nista maksettaisiin tasausmaksua. venäläisillä. Tehtaan puunhankintaa varten perus- MTK:lle esitys sopi, se esitti kuitenkin tuontika- tettiin vuonna 1989 yhteisyritys Ladenso, joka ryh- toksi 2,5 milj. m3. Teollisuus luonnollisesti vastusti tyi hankkimaan puuta Laatokan Karjalasta; sillä oli kaikenlaisia tuonnin rajoitustoimia, ja myös minis- myös saha Pitkärannassa. Myös Tehdaspuu perusti teriön virkamiehet päätyivät toteamaan esitetyt toi- mm. puunkorjuuyhtiö Tepulesin Karjalan kannak- menpiteet kilpailulain vastaisiksi. Hanke ei edennyt, selle, mutta siitä tuli melko lyhytikäinen; Ladenso vaikka Keskustapuolueen 20 kansanedustajaa te- sitä vastoin jatkaa edelleen toimintaansa. – Valtaosa ki asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen: Mihin toi- Venäjän puusta on tullut kuitenkin kauempaa Venä- menpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä tarpeettoman puun jältä, joskus jopa Uralin takaa. Nämä puut on kulje- tuonnin pysäyttämiseksi... Myöskään maa- ja metsä- tettu pääosin rautateitse, osin aluksilla. talousministeri Martti Puran tiukka kannanotto Metsänomistajien ohella muutkin tahot ovat kri- elokuussa 1993 ei auttanut. Pura totesi tiedottees- tisoineet puun tuontia. Tuonnin katsottiin vähentä- saan nostavansa tuontipuukysymyksen keskeisek- vän kotimaisen puun kysyntää ja alentavan sen hin- si aiheeksi syksyn budjettineuvotteluissa ja että puu- taa; molempien väitteiden paikkansapitävyyttä ei ole kauppaan on tultava järki mukaan. juuri pystytty todistamaan. Sen sijaan tuontipuun Vaikka puun tuonnista on puhuttu paljonkin työllisyyttä heikentävä vaikutus pitää paikkansa, osin vuoden 1993 jälkeen, kukaan ei ole ollut enää vaa- myös sekin, että kansantaloudellisesti puun tuonti ei timassa tuonnin rajoittamista. Ei tiettävästi edes ole perusteltua. On kuitenkin huomattava, että bila- MTK, mihin saattaa suuresti olla vaikuttanut se, et- teraalisen Venäjän-kaupan aikaan puun tuonti mah- tä Metsäliitosta tuli yksi suurimpia puuntuojia. Sen dollisti arvoltaan yhtä suuren viennin itänaapuriin. sijaan Venäjän raakapuun viennilleen asettamat ra- – Kun 1970-luvulla tuonti kasvoi 5–6 milj. m3:iin, joitukset ovat nousseet Suomessa lähes kansallisek- asia nousi jälleen julkisuuteen. MTK:n kritiikki sai si kysymykseksi. aikaan sen, että maa- ja metsätalousministeriö aset- Neuvostoliiton muuttuminen Venäjäksi loi uuti vuonna 1977 tuontipuutoimikunnan, jonka esi- den tilanteen myös puun tuontiin. Neuvostoaikaiset tykset eivät johtaneet kuitenkaan toimiin tuonti- valtion vientiyhtiöt lakkasivat olemasta ja samalla puulautakunnan perustamista lukuun ottamatta; se luovuttiin valtioiden välisistä tavaranvaihtosopimuk- osoittautui kuitenkin pelkäksi paperitiikeriksi. sista. Alkoi markkinatalouden aika, aivan kuten vä- Tuontipuu tuli ajankohtaiseksi jälleen 1990-lu- hän myöhemmin kotimaisessakin puukaupassa. To- vun alun lamavuosina. Helmikuussa 1993 metsä- ki siirtymäkaudella oli erilaisia sekajärjestelyjä käy- alan etujärjestöt MTK:n johdolla kirjelmöivät pää- tössä. Venäjälle ilmestyi kirjava joukko puunmyyjiä, ministeri Esko Aholle vaatien pikaisia toimia puun joiden tarjoaman puun alkuperästä ei alkuun voinut tuonnin vähentämiseksi. Järjestöjen mukaan siihen- olla aina täyttä varmuutta. Myös puuta tuovat suo- astisella tuonnilla oli aiheutettu vuosittain yli miljar- malaisyhtiöt ryhtyivät perustamaan omia puunosto- din markan tulojen menetys metsätalouden eri sekto- organisaatioitaan Venäjälle; niihin kytkeytyi pyrki- reille ja valtiolle; keskusteluissa oli esillä myös tuon- mys päästä tekemään pitkäaikaisia metsänvuokraso- tipuulle asetettava tasausvero. Kirjelmä johti jatkotoi- pimuksia; niissä on osin jopa onnistuttukin. Puun- miin ministeriössä, jossa päädyttiin arvioon, että sel- korjuu ja -kuljetus on pyritty kuitenkin jättämään laisena puun tuontina, jota ei voitu korvata kotimaan paikallisten myyjien ja puunhankintayhtiöiden vas- puulla, voitiin pitää 3,0–3,5 milj. m3:n suuruista koi- tuulle, joskin eriasteista omaakin hankintaa on har- vukuitupuun tuontia, siinä kaikki. Ministeriö esitti, joitettu. Sittemmin myös suomalaisia koneyrittäjiä

140 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

on lähtenyt kokeilemaan onneaan Venäjän metsiin; teet sekä kuljetusolot ja -matkat vaikuttavat kaik- ilmeisesti niistä on muutama menestystarinakin ker- kien puutavaralajien hintoihin; nämä tekijät otetaan rottavissa. yleensä huomioon ainakin jossain määrin myös han- Vuoden 2007 vientitullien korotukset muuttivat kintakaupoissa. tilanteen kokonaan. Moni venäläinen puunmyyn- Puun hintasopimusten aikaan nämä eri tekijät soti- tahi -hankintayhtiö joutui lopettamaan tai aina- vittiin eri puutavaralajeille. Aluksi hinnat määritet- kin supistamaan toimintaansa. Myös suomalaisten tiin kooltaan ja korjuuolosuhteiltaan erilaisille lei- metsäorganisaatioita supistettiin, ja moni teollisuu- mikoille, mutta vuodesta 1977 lähtien hinnastoissa den metsänhoitaja joutui jatkamaan hyvin alkanutta ilmoitettiin hinnat vain ns. perusleimikkoa koskeva- venäläisuraansa paluulla Suomeen. Nyt kun toiveet na. Sen ohella ilmoitettiin erilaisten leimikkotekijöi- vientitullien alentumisesta ovat voimistuneet, uusi- den vaikutus perusleimikon hintoihin. Näitä leimik- en Venäjä-organisaatioiden luominen on vähintään- ko- eli hinnoittelutekijöitä oli kymmenkunta ja kus- kin suunnitteluvaiheessa. sakin niistä oli useita hintaluokkia. Hinnoitteluteki- jöiden vaikutus oli perushintaa sekä korottava että Ikuinen arvoitus: puun oikea hinta alentava, ja niiden aiheuttama vaihteluväli leimikoi- Puu on raaka-aine, jonka hinta vaihtelee kysynnän den hinnoittelussa oli hyvin suuri, kuten seuraavan ja tarjonnan mukaan, kuten muittenkin raaka-ai- sivun kuva havainnollisesti kertoo. Kaikkien hin- neitten. Lisäksi puun hinnat, millaisiksi ne puu- noittelutekijöiden ollessa maksimissaan havukuitu- kaupan teossa muotoutuvatkin, vaihtelevat suuresti puun kantohinta nousi noin 60 %, mänty- ja koivu- kauppakohtaisesti sekä puutavaralajeittain ja alueit- tukin 40 % ja kuusitukin noin 25 % perusleimikon tain. Puun hinnasta puhuttaessa tarkoitetaan yleen- kantohintaa korkeammaksi. Kaikkien tekijöiden ol- sä kantohintaa eli hintaa pystyssä olevalle puulle. lessa pienimmillään hinta muodostui järeällä puulla Toinen puukaupassa käytetty hinta on hankintahin- noin kolmanneksen pienemmäksi. Havukuitupuul- ta eli hinta tienvarressa; sen johdannainen on toi- la vähennys perusleimikon hinnasta olisi voinut ol- mitus- tai tehdashinta eli hinta tehtaalle tai muulle la jopa 70–80 %, mutta jäi vain puoleen siitä, koska käyttöpaikalle toimitettuna. kuitupuulle oli sovittu vähimmäiskantohinnat. Luonnollisesti puun myyjällä ja ostajalla on aina Käytännön puukaupoissa ei varmaan koskaan oma näkemyksensä puun oikeasta hinnasta. Myyjä löytynyt sellaista leimikkoa, jossa olisi vähennykset pyrkii mahdollisimman korkeaan, ostaja mahdolli- jouduttu viemään maksimiin, mutta kaikki maksi- simman alhaiseen hintaan. Teollisuudelle on aina ol- milisät tai ainakin melkein saaneita leimikoita ”löy- lut tärkeää saada puunsa tehtaalle mahdollisimman tyi” hyvinkin usein. Hinnoittelutekijät, jos mitkä, edullisesti, ja siksi metsäosaston tehtävänä on pyrkiä mahdollistivat hintaliukumat, etenkin ns. piiloliu- toisaalta alentamaan hankintakustannuksiaan, toi- kumat. Hinnaston soveltamisessa yksittäisen puu- saalta saamaan kantohintoja alemmiksi; siinä kilpai- kaupan kohdalla on aina ollut tietty jousto- eli tul- lun vähentäminen on ollut yksi keino, kuten edel- kintavaransa, jonka joustoaste on vaihdellut suures- lä on kerrottu. ti yrityksittäin ja myös ostomiehittäin. Tiukan hin- Puusta on aina maksettu paljolti koon mukaan: takurin aikaan saatettiin antaa ohjeeksi ostaa ”char- järeä tukkipuu on selvästi arvokkaampaa kuin pie- milla”, ja monet ”tosi ostomiehet” näin onnistui- nempikokoinen pinotavara. Tukin hinta muotoutuu vatkin – tuskin kuitenkaan enää ”vaikka siveytensä lähinnä puulajin, järeyden ja laadun perusteella, ja uhraamalla”, kuten entisajoilta kerrotaan. – Sopi- samat tekijät vaikuttivat myös pinotavaran hintoi- muksettomaan aikaan kukin puunostajista raken- hin, joskin vähemmässä määrin. Lisäksi pystykau- si omat hinnastonsa hyvin pitkälle samojen hinnoit- poissa kaupan eli leimikon koko, maasto-olosuh- teluperiaatteiden mukaan. Tällöin hinnoittelua saa-

141 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tettiin kuitenkin yksinkertaistaa ja jättää jotkut hin- Mäntytukki noittelutekijät kokonaan pois. +80,50 mk/m³ Vaikka jokaisen puukaupan hintoja on pyritty sa- Kuusikuitupuu laamaan, puheet ja huhut maksetuista hinnoista ovat +61,50 mk/m³ +45 laatu levinneet maaseudulla usein liki kulovalkean tavoin +4,50 metsä- – eikä aina ihan prikulleen oikein. Tarkempia hin- yhteisöaluelisä tatietoja ryhdyttiin 1920-luvulta alkaen levittämään +13 motolisä +4,50 metsä- +5 tiheys metsäalan lehdisssä, ”Tapiossa” ja sen seuraajassa yhteisöaluelisä +4 matka ”Metsälehdessä” sekä ”Maaseudun Tulevaisuudessa”. +13 motolisä +5 koko +5 tiheys Aluksi hintatietoja esitettiin pitäjäkohtaisesti, mutta +4 matka sittemmin siirryttiin metsälautakuntajakoon. Näi- +5 koko +30 järeys den lehtien tiedot perustuivat metsänhoitoyhdistyk- 202* +4 järeys 102* -4 järeys siltä saatuihin tietoihin, ja niissä saattoi olla tiettyä -20 koko tarkoituksenmukaisuutta. Hintatiedot tarkentuivat, -30 järeys kun 1980-luvulla Keskusliiton jäsenyhtiöt ryhtyivät -3 matka -8 tiheys ilmoittamaan kauppojensa hintatiedot Metsäntutki- -20 koko muslaitokselle; ne julkaistaan myös netissä. -12 maasto -3 matka Puun hintavaihtelut ovat olleet melko suuria, joskin inflaatiopuhdistetut hintakäyrät näyttävät yllät- -30 laatu -8 tiheys tävän tasaisilta; näin on laita etenkin kuitupuulla. -12 maasto Piikkejä käyrissä kuitenkin on, ja edelleenkin vuo- -77 mk/m³ -73 mk/m³ sien 1973–74 puun ostajille ”painajaismaiset” pii- * Perusleimikon Vähimmäishinta kit ovat maamme rekisteröidyn hintahistorian kor- kantohinta mk/m³ Etelä-Suomi 67,50 mk/m³ keimmat. Yhtä suuriin hintahullutteluihin ei teollisuus ole sortunut sen koommin. Tosin vuosi 2007 Kuva Juhani Viitalan kirjasta ”Puukaupan sopimuspolitiikkaa” (2002). sai monen miettimään, eikö mitään oltu todellakaan opittu. Syyttä ei ”Hesarin” Jyrki Iivonen irvaillut UPM:n tulosjulkistamiskommentissaan: Mutta mi- tu taso, ensiharvennusten lisääntyminen ja pelko pysty- täpä teollisuus ei tekisi metsänomistajien hyvinvoinnin kauppojen järein konein suoritettavassa puunkorjuussa hyväksi. syntyvistä vaurioista. Viitala unohti mainita vuon- Pystyyn vai hankinnalla? Tätä kysymystä on pyö- na 1978 käyttöön otetut luovutusaikalisät hankinta- ritelty etenkin metsänomistajapiireissä pitkään, lä- kauppojen vauhdittajana. hes nykyaikoihin saakka. Hankintakauppojen osuus Hankintakaupat eivät kuitenkaan olleet enää oli suurimmillaan 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin 1980-luvulla samoja ”isännän linjan” hakkuita kuin 50–60 % puusta myytiin hankinnalla – teollisuuden aikaisemmin, vaan kaiken aikaa yhä suurempi osuus myötävaikutuksella. Sen jälkeen niiden osuus alkoi niistä oli samojen koneyrittäjien hakkuu- ja ajo- laskea ja oli alimmillaan 1980-luvun alussa: tuolloin konein tekemiä kuin teollisuuden pystykaupoissa- hankinnalla myytiin vain vajaat viidennes yksityis- kin. Työtehoseuran mukaan vuosikymmenen lopul- metsien puista. Sittemmin hankintakauppojen suola hakkuista yli viidennes ja metsäkuljetuksesta yli sio on kasvanut, ja Viitalan mukaan tärkeimpiä syi- kolmannes oli muiden kuin metsänomistajien itsen- tä siihen ovat olleet MTK:n ajama hankintatyön ve- sä tekemiä. Nykyään osuus on jo kaksi kolmannes- rovapauden nostaminen 40 m3:stä 150 m3:iin vuodesta. Jo vuonna 1986 oli Tehdaspuu-lehdessä siteerat- ta 1980 lähtien, hankintalisien kohtuullisena koettu muuatta metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöä,

142 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

joka itsekin oli metsänomistaja: Tuontipuun hinta la todistamaan, miten kallista ja Se on kaheli, joka ei myy hankin- kotimaista kalliimpaa tuontipuu nalla ja ihan kaheli, jos tekee han- on aina ollut on ollut. Useat tekijät ovat kui- kinnan itse. Sanonnan ”viisaus” oli tenkin vaikeuttaneet hintavertai- siinä, että noihin aikoihin hinta- eräänlainen luja: erilaiset puutavaralajikäsit- sopimuksessa sovittu korjuukus- teet ja tullinimikkeet, kuorinta-as- tannuksia vastaava hankintalisä ”mysteeri”. te, muuntokertoimet ja valuutta- oli varsin suuri (mitä kuvaa Vii- kurssit. Lisäksi tullitilaston hin- talan mainitsema hankintalisien ”kohtuullinen tata on hinta rajalla tai Suomen satamassa, joten sii- so”) ja tietyissä leimikko-oloissa se takasi paremman hen on lisättävä kuljetuskustannukset tehtaalle, jotta kantohinnan, etenkin jos omistaja ei tehnyt korjuu- voidaan verrata hintaa kotimaisen puun tehdashinta itse. Koneellisen puunkorjuun kustannukset oli- taan. Luonnollisesti kaikki tämä mahdollistaa hyvin- vat näet vain hieman yli puolet vastaavasta hankin- kin tarkoituksenhakuiset vertailutulokset. talisästä. – Teollisuus siis tuki isäntien omaa puun- Teollisuus puolestaan ei useinkaan ole halunnut korjuuta ylisuurilla hankintalisillä sekä yhteiskunta julkistaa ulkomailta tuodun puun hintoja. Yleen- hankintatyön verovapaudella! Vielä nykyäänkin ve- sä on tyydytty sanomaan, että tuontipuu on kilpai- rotuksessa käytetty hankintatyön arvo on lähes kak- lukykyistä. Yleislinja lienee ollut, että Venäjän puu sinkertainen todellisiin korjuukustannuksiin verrat- on etenkin itäsuomalaisille tehtaille kotimaista puu- tuna. ta halvempaa, länsipuu kalliimpaa. Toki tällainen Aika ajoin on esitetty siirtymistä yksinomaan tien- yleistäminen on jossain määrin harhaanjohtavaa, sil- varsihinnoitteluun, kuten paljolti tehdään mm. lä hinnat ja kaikki muut em. hinnoittelutekijät vaih- Ruotsissa. Viimeksi tällaista esitti MTK:n tutkimus- televat ja periaatteessa jokaisessa tuontikaupassa hin- päällikkö Erno Järvinen ”Helsingin Sanomissa” syys- nat sovitaan erikseen. Se tekee myös hintavaihte- kuussa 2011. Hänen mukaansa muutos vähentäi- lut suuriksi: esimerkiksi vuonna 1990 tullitilaston si puukaupan syklisyyttä eli hintojen heilahtelua, kos- mukaan Venäjältä tuotu mäntykuitupuu, joka sisäl- ka pystykaupat voimistavat syklejä siksi, että tehtail- si myös erilaista puujätettä, maksoi rajalla 107 mk/ la on aina käytössään väärän hintaista puuta. On vai- m3, kun taas Saksasta tuotu maksoi 220 markkaa. kea ymmärtää, miten tienvarsihinta sellaisenaan Kalleinta puuta oli Uruguaysta tuotu eukalyptus, jo- poikkeaisi syklisyydessään kantohinnasta. Mutta jos ka maksoi 280 mk/m3, eli enemmän kuin Suomeen tarkoitetaan siirtymistä yksinomaan tienvarsi- eli tuotu mänty- tai kuusitukki. Koivua painavam- hankintakauppaan, ehdotukseen tulee uutta ”ulot- paa eukaa tarvittiin kuitenkin sellutonnin valmis- tuvuutta”. Järjestely voisi toimiakin kuitupuulla, tukseen vähemmän, ja lisäksi sillä oli eräitä mui- mutta kun katsoo kuitupuun ”aivokuollutmaisia” takin kuituteknisiä ominaisuuksista, jotka selittivät hintakäyriä, on vaikea ymmärtää mitä lisävakautta osaltaan sen ”järjetöntä” tuontia. Pohjanmaan Puun hintoihin enää tarvittaisiin. Järjestelmä lisäisi met- toimitusjohtaja Olav Henriksén totesikin vuonna sänhoitoyhdistyksen valtaa puukaupassa entisestään, 1991, että siihen asti puukustannukset koivuja eu- millä eittämättä olisi omat hintaseuraamuksensa. Sa- kasellussa ovat olleet jokseenkin tasavertaiset. ma koskee tukkipuuta, jonka hintavaihtelujen ta- Devalvaatiot nostivat tuontipuun hintaa. Syksyn soittaminen olisi sinänsä suotavaa. Tukinostajat tus- 1991 devalvaation jälkeen Enson metsäpäällikkö kin kuitenkaan ovat kovin innostuneita – laatusyistä Ilkka Pukkila totesi Metsälehdessä: Vaikka tuonti- – lisäämään hankintakauppojen osuutta. koivun hinta nousee devalvaatiota vastaavasti, on uu- Tuontipuun hinta on aina ollut eräänlainen ”mys- si hinta kuitenkin vasta lähellä kotimaisesta koivukui- teeri”. Etenkin MTK on pyrkinyt tullitilastojen avul- dusta maksamaamme hintaa. Jos kotimaisen koivun

143 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

hinta nousee MTK:n edellyttämälle tasolle, paranee ti Ruotsin puu ei ole niin halpaa, että sitä kannattai- tuontipuun kilpailuasema edelleen. Tuolloin laman si hinnan takia tuoda Suomeen; sen lienee ainakin ollessa syvimmillään teollisuus pystyikin torjumaan UPM kokenut viime vuosina. MTK:n devalvaatiokorotukset puun hintaan, mutta Vaikka teollisuuden ainainen hokema on, että se oli poikkeus; jo vuoden 1994 hintasopimuksessa puu on Suomessa kallista, aina siitä on oltu valmiit myyjäpuoli kuittasi melkoisen osan tästä kyseenalai- maksamaan pyydetty hinta. Noin ehkä hieman kar- sesta ”etuoikeudesta” itselleen. Eli kuten professori rikoituna – mutta vain hieman. Pertti Haaparanta ennusti samaisessa lehdessä: Paris- sa vuodessa devalvaation hyöty siirtyy puun hintoihin. Näin on käynyt aina ennenkin. Ja näin käy nytkin. Metsäverotuksen muuttuminen Suomalaisia puun hintoja on tapana verrata kil- pailijamaiden hintoihin – siltä osin kuin se on ol- lopullisesti myyntiverotukseksi lut mahdollista erilaisten puu- ja puutavaralajien, vuoden 2006 alussa vauhditti käyttötarkoitusten, mittaja laatuvaatimusten se- kä valuuttakurssien osalta. Myös tietolähde on vai- osaltaan puukaupan muutosta. kuttanut vertailujen tuloksiin, jotka ovat vaihdelleet, mutta ainakin viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen ajan Suomi on menestynyt hyvin näissä Yhdistykset tulevat puukauppaan ”Pisa-vertailuissa”. Esimerkiksi Jaakko Pöyryn vuo- Tiukentunut kilpailulainsäädäntö lopetti puun hin- den 2002 vertailussa kuusikuitupuun tehdashin- tasopimukset ja muun puun ostajien ja myyjien vä- ta oli korkein Suomessa, kuusitukissa tosin olimme lisen yhteistyön lähes kokonaan 1990-luvun lopul- vasta kolmas Itävallan ja Saksan jälkeen; sama jär- ta alkaen. Alkoi normaalin markkinatalouden aika jestys koski myös kantohintoja. Kehitys on jatkunut myös puukaupassa. Metsäverotuksen muuttuminen samansuuntaisena. – Teollisuuden kansainvälistymi- lopullisesti myyntiverotukseksi vuoden 2006 alus- sen myötä yhtiöt ovat saaneet Pöyryn tilastoja konk- sa vauhditti osaltaan puukaupan muutosta. Vero- reettisempia tietoja kansainvälisistä puukustannuksis- muutoksen 13 vuoden siirtymäaika toi puuta mark- ta. Ne ovat osoittaneet selkeästi, että hankintakus- kinoille yllättävänkin hyvin, ei kuitenkaan sellaisina tannukset ovat Suomessa hyvinkin kilpailukykyiset, ryöppyinä kuin oli kuviteltu. Myöskään pelko siitä, kantohinnat eivät. että tarjonta alenisi tuntuvasti siirtymäkauden jäl- Ruotsi on aina ollut tärkein kilpailijamaamme, keen, ei ole realisoitunut. tai ainakin se on koettu sellaisena. Ruotsissa puun Puukauppaa käydään niin kuin ”ennenkin”: hinnat ovat olleet pitkään Suomen hintoja alhaisem- myyjät myyvät ja ostajat ostavat. Ostajien aktiivi- mat; tässä vuoden 2002 vertailussa kuusipuu maksoi suus hallitsee edelleen puukauppaa, jossa kilpailua tehtaalla noin neljänneksen vähemmän kuin Suo- on ihan riittävästi edelleenkin. Metsälehden vuotta messa. Maidemme väliset läheiset suhteet ja toimin- 2011 koskeva selvitys osoitti, että joitakin Ylä-Lapin taolojen samankaltaisuus ovat helpottaneet Suomen kuntia lukuun ottamatta jokaisessa metsäpitäjässä ja Ruotsin välisten hintavertailujen tekemistä. Niin- on vähintään 2–3 ostajaa, useissa selvästi enemmän. pä myös molempien maiden metsäpäälliköt pitivät Ostajat ottavat yhteyttä eri keinoin alueensa met- tapanaan kokoontua koko lailla säännöllisesti vuo- sänomistajiin, ehdottavat puukauppaa, joka aina ai- desta 1960 lähtien – ja varmaan aikaisemminkin ka ajoin syntyykin. Erilaisten markkinointikeinojen – keskustelemaan mm. puun hinnoista. – Ruot- käyttö on kaiken aikaa lisääntynyt; osa niistä saat- sin puun halpuudelle on useita syitä, teollisuuden taa toimiakin. – Puukauppaa käydään edelleen pe- omien metsien runsaus on niistä yksi ilmeisin. Sil- rinteiseen tapaan myyjän ja ostajan tai myyjän edus-

144 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tajan ja ostajan kesken; monet hyvät yritykset siirtää jan tehtaalle. Tuskin tällaisten sopimusten määrä on puukauppa nettiin ovat toistaiseksi epäonnistuneet. ainakaan vähentynyt. Näin tulee varmaan olemaan vielä pitkään: ainakaan Metsäteollisuuden suhtautuminen metsänhoi- pystyleimikko ei ole nettitavaraa. toyhdistysten puukaupalliseen toimintaan on ol- Suurin muutos on metsänhoitoyhdistysten vah- lut periaatetasolla jyrkän kielteinen; sen on katsot- va osallistuminen puukauppaan. Toki yhdistykset tu olleen vastoin metsänhoitoyhdistyslakia. Teolli- olivat puukaupassa vähintään neuvonantajan roolis- suus kantelikin yhdistysten toiminnasta Tapioon ja sa jo perustamisestaan lähtien, mutta niiden aktii- muutamat yksityishenkilöt oikeuskanslerille, mutta visuus alkoi lisääntyä vasta sotien jälkeen ja etenkin vaikka rikkeitä todettiinkin, ne eivät johtaneet mi- 1970-luvulta alkaen. Yhdistysten ja Metsäliiton lä- hinkään sen konkreettisempaan. Niinpä teollisuus heisen yhteistyön ohella yhdistykset alkoivat osallis- esitti 1980-luvulla metsänhoitoyhdistyslakia muu- tua kaupankäyntiin muutenkin. Hankintakaupoissa tettavaksi, mutta kun uudistus sitten viitisentois- yhdistykset ryhtyivät tarjoamaan hankintapalvelu- ta myöhemmin toteutui, puukauppaa ei saatu eriy- aan eli huolehtimaan puunkorjuusta: kun 1980-lu- tetyksi yhdistysten toimintakentästä. Viitala toteaa- vun alussa hankintapalvelun osuus oli noin 10 %, kin tältä osin teollisuuden toiminnasta: Jopa metsä- 1990-luvun lopulla oltiin jo 40 %:ssa. teollisuuden erittäin suuressa intressissä ollut metsän- Vielä merkittävämpää oli yhdistysten tulo pys- hoitoyhdistyslain uudistaminen toteutui tavalla, joka tykauppoihin. Se näkyi leimausten ohella valtakir- oli teollisuudelle jokseenkin täydellinen tappio. Tämä jamyyntien voimakkaana kasvuna 1970-luvulta al- tarkoitti sitä, ettei yhdistyksiä kielletty osallistumista kaen. Valtakirjakaupassa metsänomistaja valtuuttaa puukauppaan ja ennen kaikkea sitä, että pakollinen yhdistyksen – korvausta vastaan – neuvottelemaan metsänhoitomaksu jäi voimaan. ja usein myös sopimaan puukaupasta. Valtakirjakau- Käytännön puukaupassa puun ostajien suhtau- pat ovat suuresti yleistyneet, ja Metsäntutkimuslai- tuminen yhdistyksiin ja valtakirjakauppoihin on ol- toksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2000 lut vähemmät yhtenäistä. Toiset ovat estotta osan- valtakirjakauppojen osuus yksityismetsien puukau net hyödyntää yhdistysten palveluja, toiset taas ovat poista oli 36 %, ja tätä nykyä puhutaan kaiketi 50 ”suoraselkäisesti” pyrkineet ne torjumaan; voisiko %:sta. Näillä kaupoilla ja etenkin niissä ajoittain so- sanoa, että moraali on maksanut. Stora Enso tarjo- velletuilla kauppatavoilla, kuten ns. ”iltalypsyllä” – aa hyvän esimerkin joustavasta suhtautumisesta yh- on pystytty vaikuttamaan puun hintaan. Yhdistyk- distysten tarjoamaan yhteistyöhön; yhtiön 2000-lu- set ovat niinikään ryhtyneet tarjoamaan metsäpal- vun alussa käynnistämä levittäytyminen Länsi-Suo- velu- ja muita asiakassopimuksia sekä lisänneet voi- meen perustui paljolti sikäläisten yhdistysten kanssa makkaasti markkinointiaan metsäyhtiöiden tapaan; tehtyihin toimitussopimuksiin. metsänomistajilla on siis vaihtoehtoja. Niinpä met- Vaikka yhdistykset tarjoavatkin puukaupallisia sänomistajien saaman markkinointimateriaalin tulva palvelujaan paljolti itsekkäistä syistä, niiden aktiivi- alkaa olla väliin jo roskapostin luokkaa – ehkä väliin suus on myös tuonut puuta markkinoille – tarvitta- sisällönkin suhteen. essa myös sitä rajoittanut. Yhdistysten rooli tuskin Valtakirjakaupoilla yhdistykset pystyvät myös ha- vähenee, ja Viitala toteaakin aiheellisesti, miten suu- lutessaan ohjailemaan kauppoja sopiviksi katsomil- ri vaara on siinä, toimivatko metsänhoitoyhdistykset ja leen ostajille. Tapion ja Metsäliiton vuonna 1996 niiden toimihenkilöt puukauppoja aktivoidessaan aina erikseen tekemien selvitysten mukaan 60 %:lla yh- metsänomistajan edun mukaisesti, vaiko joskus enem- distyksistä oli toimitussopimus Metsäliiton ja/tai män metsänhoitoyhdistyksen omien intressien poh- jonkin muun ostajayrityksen kanssa; sopimusten pe- jalta. – Sikäli voi sanoa yhdistysten aseman hie- rusteella yhdistys toimitti puuta tienvarteen tai ostaman muuttuneen, että Tapion Metsälehti, joka vielä

145 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

vuonna 1997 saattoi otsikoida Metsänhoitoyhdistyk- tä paremmin. Huoli puun saatavuudesta (kilpailu- sen ansiosta hyvät puukaupat, ei varmaan enää nyky- kykyisen hintaan) onkin säilynyt metsäteollisuuden ään moista kirjoittaisi. keskeisimpänä huolenaiheena jo ainakin 100 vuo- Siltä osin puukauppa on muuttunut, ettei enää ole den ajan, ja tulee varmaan sitä olemaan vastakin; sii- kahta vahvaa etujärjestöä, MTK:ta ja Keskusliittoa, täkin huolimatta, että puuta kasautuu talousmetsiin jotka aika ajoin ”jyrähtäisivät” ja muutenkin linjai- jatkuvasti yhä enemmän. Siksi myös metsänomista- sivat puukaupan kulkua. Nyt eletään vapaan markki- jia ja heidän puunmyyntikäyttäytymistään on tut- natalouden aikaa; siitä huolimatta puun ostajien hin- kittu useaan otteeseen 1970-luvulta alkaen. Mitään nastot ja myös maksetut hinnat lienevät yhtä lähel- viisasten kiveä ei näistä, kuten ei yleensä muistakaan lä toisiaan kuin ”ankarasti” keskenään kilpailevissa K- mielipidekyselyihin perustuvista selvityksistä, ole ja S-kaupoissa. Tarpeen tullen saattaa ”tarjouksia”, jo- saatu puukauppaongelmaan. Viimeisimmän, vuon- pa ”loppuunmyyntihintoja” olla tarjolla, useimmiten na 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan puukauppa kuitenkin muiden kuin kolmen suuren tarjoamina. käy sitä vilkkaammin mitä korkeampi on kantohin- Edellä mainitussa vastineessaan puukartellin vata, mitä enemmän metsänomistajalla on puustoa, mitä hingonkorvauksiin MTK:n metsäjohto muistut- nuorempi hän on ja mitä vähemmän hänellä on ansio- ti, että MTK:n tehokkaan edunvalvonnan ansios- ja pääomatuloja. Missä määrin nämä tiedot auttavat ta kartelli oli jo aikoinaan menettänyt terävyyttään ostomiestä, sitä sopii vain arvailla. Kovaa ”jalkatyö- ja että kaikki tärkeimmät puumarkkinoiden kehit- tä” riittää heille varmasti jatkossakin. tämistoimenpiteet, joita on käynnissä, ovat lähteneet Miten puukauppaa käydään tulevaisuudessa, sitä liikkeelle MTK:n aloitteesta. Molempien väittei- on vaikea ennakoida. Pekka Kilkki ennusti vuonna den paikkansapitävyyden voi varmaan kyseenalais- 1967, että 2000-luvun vaihteessa suurin osa metsän- taa. MTK:n iskukyky etujärjestönä heikkeni mer- omistajista olisi liittynyt yhteismetsäosuuskuntiin ja kittävästi silloin, kun Suomi liittyi EU:hun. Sama useimmat heistä olisivat tehneet pitkäaikaisia myyn- koskee vielä enemmän Metsäteollisuus ry:tä, joka tisopimuksia metsäteollisuuden yhteisen puunosto- menetti merkitystään metsäteollisuuden muutut- organisaation kanssa. Näin vakiintunut tehokas han- tua 1990-luvulla kolmen suuren hallitsemaksi. Jo- kintajärjestelmä yhdessä pitkälle viedyn koneellistami- ku saattaisi jopa kysyä, tarvitaanko sitä? sen kanssa takaa korkean kantohintatason kohonnees- Markkinatalouteen siirtyminen on pitänyt Suo- ta palkkatasosta huolimatta. Valitettavasti Kilkin en- men puumarkkinat toimivina, eikä muutos ole nustus ei toteutunut muilta osin kuin korkean kan- muutenkaan asettanut esteitä metsäsektorin kehi- tohintatason ja koneellistumisen osalta; toki myös tykselle. Tosin jonkinlainen menetelmä hintava- metsäpalvelusopimusten voi katsoa vastaavan osit- kauden ylläpitämiseksi saatettaisiin tarvita, eli niin tain pitkäaikaisia myyntisopimuksia. Yhteinen os- kuin MTK:n silloinen metsäjohtaja Antti Sahi totesi to-organisaatio kaatui aikoinaan ostajien keskeiseen vuonna 2005 Heikki Lindroosin kirjassa: Varmaan- luottamuspulaan, eikä sille enää ole edellytyksiä kilkin siinä muodossa ja sillä tarkkuudella, millainen pailulainsäädännön takia. Tarvetta toki olisi. hintasuositus aikanaan oli, se ei enää olisi mahdollinen eikä tarpeellinenkaan. Paremmin se olisi ymmär- rettävissä hintatasosuosituksena. Tietysti elementit oli- Markkinatalouteen sivat edelleen omiaan tuomaan vakautta puumarkkinoille. Voisipa sillä olla heijastusvaikutuksia myös teol- siirtyminen on pitänyt lisuuden investointihalukkuuteen ja sitä kautta puun Suomen puumarkkinat käyttöön ja metsänomistajien aktiivisuuteen. Se saattaisi tuoda puutakin markkinoille nykyis- toimivina.

146 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Lisää tehoa tori tullut metsään hevosta korvaamaan, ja maatalo- ustraktoriaikaa kesti aina 1970-luvun alkuun saakka. puunhankintaan Enimmillään niillä tuotiin metsästä tienvarteen kolmannes kaikesta puusta. Samoihin aikoihin elettiin Oston tavoin myös puunhankinta on säi- myös vielä lyhyemmäksi jäänyt vintturien kausi. lynyt perustoiminnoiltaan entisellään vii- Maataloustraktoreita viriteltiin kaiken aikaa pa- me vuosikymmenien ajan. Toimijoiden mää- remmin metsäajoon soveltuviksi, ja osittain melko hyvällä menestyksellä. Valmista kalua niistä ei rä on vähentynyt, puun korjuu täysin ko- kuitenkaan tullut muihin kuin helpohkoihin kor- neellistunut ja kuljetuksissa puu on siirtynyt juuoloihin, ja ne alkoivatkin korvautua 1960-lu- vedestä maanteille. Valtakunnallisista ohje- vulta alkaen erityisesti metsäoloihin suunnitelluilla maksuista on siirrytty vapaaseen kilpailuun metsätraktoreilla. Niiden ”esi-isänä” pidetään ruotsa- myös puun korjuussa ja kuljetuksissa. Puun- laista Bamsea, jonka prototyyppi valmistui vuonna hankintaorganisaatiot ovat keventyneet, vä- 1956; Suomeen ensimmäiset Bamset ehtivät vasta kimäärä vähentynyt ja yleensä myös tehok- 1960-luvun alussa. Bamsea seurasi monta muuta telakonetta; Vol- kuus kasvanut. vo, Ösa ja Brunett (myöh. Bruunett) tulivat niis- tä yleisimmiksi myös Suomessa. Melko pian siirryt- oneet tulivat Suomessa metsään jo 1910-lu- tiin kuitenkin pyöräkoneisiin, ja niissäkin Ruotsi oli K vulla. Kemi-yhtiön metsäpäällikön H.R. Sand- edelläkävijä. Tosin meilläkin ryhdyttiin omaan ko- bergin tukkiveturisavotta Savukosken Nuortissa vuo- nevalmistukseen, ja lähinnä Valmet oli konekehitte- sina 1914 –16 on laajalti tunnettu, ja siitä on kerrot- lyssä edelläkävijä. Metsätraktorien teho kasvoi, kun tu tämänkin teoksen alkuosassa (s. 25). Kuitenkin jo niiden vaijerikuormaimet saatiin korvatuiksi hyd- vuosi ennen Nuorttia oli Pohjois-Suomessa käynnis- raulikuormaimilla, ”Hiiapeilla”; sekin keksintö on tetty toinen konesavotta. Asialla oli Raahen Puuta- ruotsalaista alkuperää. varaosakeyhtiön August Lagerlöf, ja siinä vetopelinä Samaan aikaan 1960-luvulla innostuttiin niin oli ”sähköveturi”: polttomoottori pyöritti sähköge- Ruotsissa kuin Suomessakin Pohjois-Amerikassa neraattoria, joka antoi voiman hinausvintturiin kyt- käytettyyn kokorunkojuontoon, jota varten oli ke- ketylle sähkömoottorille. Jäädytetyn ajotien alku- ja hitetty oma runko-ohjattava pyörätraktori. Ensim- päätepisteiden välille oli kiristetty pitkä teräsköysi, mäinen sellainen, Timberjack merkiltään, tuli Suo- joka kulki veturin läpi ja vintturin pyörittämänä ve- meen vuonna 1963, ja lännestä saatiin erimerkkisiä turi veti itseään ja perässä olevaa tukkirekijonoa vai- koneita nopeasti lisää; myös Valmet ja Lokomo ryh- jeria myöten eteenpäin. tyivät valmistamaan sellaisia Suomessa. Enimmil- lään korjattiin puusta kokorunkoina liki 10 %, kun- Maataloustraktoreista nes huomattiin, ettei menetelmä soveltunut maam- metsätraktoreihin me pienmetsälövaltaisiin oloihin. Runkojuontotrak- Myös Lagerlöfin veturi jäi kokeiluasteelle. Sen jälkeen torit toivat kuitenkin runko-ohjauksen varsinaisiin 1920-luvun alussa tulivat telaketju- eli tankkitrakto- metsätraktoreihin. rit rekien vetojuhdiksi, ja näitä traktorikokeiluja jat- Siirtyminen maatalous- ja runkojuontotraktoreis- kettiin vaihtelevalla menestyksellä 1950-luvun lopulle ta kuormaa kantaviin metsätraktoreihin piti sisäl- saakka. Etenkin Kajaani-yhtiö oli ”katepillareista” in- lään monta vaihetta. Jaakko Kahiluoto tiivistää ke- nostunut ja käytti niitä ihan täydessä puunajossa koko hityksen alkuvaiheet näin: Volvo-Nallet, MF-Kär- 1950-luvun. Tuolloin oli kuitenkin maataloustrak- pät, ja muut teloilla varustetut koneet tulivat sekoit-

147 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tamaan dieselin katkua pihkan tuoksuun. Pian myös Kaiken aikaa yhä parempia koneita pyöräkoneet, Teli-Lokkerit, Valmetit ja Volvot. Puun- Koneiden vastustus, jos sitä nyt laajemmalti ehti ol- kulku palstalta välivarastolle alkoi sujua vauhdilla, lakaan, laimeni sitä mukaa kun koneiden käyt- tuotokset kohosivat ja yksikkökustannukset pienenivät. tö yleistyi ja koneiden koko alkoi ”normalisoitua”. Vuonna 1970 meillä oli käytössä jo noin 700 met- Toki meillä ehdittiin kokeilemaan erilaisia pientrak- sätraktoria, kokorunkokoneet mukaan lukien; maa- toreita, kuten Makeria ja sitäkin pienempää kalus- taloustraktoreita oli ajossa yli 3 000 ja hevosia vielä toa. Koneitten halpa hinta ei kuitenkaan riittänyt tätäkin enemmän. kompensoimaan koneitten heikkoa tuotosta. Myös 1970-luvulla metsätraktorit, entistä kehittyneem- lumi rajoitti näiden koneiden käyttöä. pinä, valtasivat melko nopeasti puutavaran metsä- 1980-luvun alussa ryhdyttiin valmistamaan – ajon. Esimerkiksi Puulaakin työmailla oli vuonna paljolti urakanantajien vaatimuksesta – järeitä ko- 1972 ajossa 52 metsätraktoria, 28 metsävarusteltua neita hieman pienempiä, ns. keskiraskaita konei- maataloustraktoria sekä 40 muuta maataloustrak- ta. Niinpä myös Enso-Gutzeitin lehdessä otsikoitiin toria. Vaikka suomalaiskoneita tuli lisää metsä- vuonna 1985: Tulevaisuuden metsäkone on keskiras- ajoon, ruotsalaismerkit hallitsivat pitkään metsäko- kas. Ahti Äikäs kertoi, miten Ensossa oli metsätrak- nemarkkinoita. Metsätraktorit kehittyivät ja samal- toreiden koko pienentynyt viimeisten viiden vuoden la myös niiden koko alkoi kasvaa; se ei koskenut yk- aikana. Järeitä koneita vietiin joskus sinnekin, missä sin kantavuutta vaan samalla myös koneiden oma- niitä ei olisi lainkaan tarvittu. Korjuujälki aiheutti painoa. Koon kasvu näkyi myös hinnoissa, ja sellai- väliin metsänmyyjien keskuudessa kovaakin metakkaa. sia oli vaikea työllistää muualla kuin avohakkuissa. Meneillään oleva kaluston keveneminen on eräs vas- Isot koneet jättivät helposti myös ”ison jäljen”, ei- taus tähän haasteeseen. Hän kuitenkin tähdensi, et- kä siihen alkuun kiinnitetty paljoa huomiota. Ky- tä vaikka ajokoneiden keskikoko olikin pienentynyt, lillä saatettiin kehuskella, että kylläpä toi ison kuor- niiden tuotos ja taloudellisuus oli parantunut. man laanille, vaikka kulki niin syvällä, että vain vä- Osana tätä kehitystä Enso oli myös luopunut hän ”savupiippua” näkyi. – 1970-luvun loppupuolel- omista koneistaan lähes kokonaan ja myynyt ne lä- la markkinoille tullut tehokas ja kestävä ruotsalai- hinnä omille konekuljettajilleen, joista oli siten tul- nen Kockums 850 edusti juuri tätä järeintä laatua. lut yhtiön sopimusurakoitsijoita. Vaikka keskiraskas Oli toki muitakin. ajokone olikin nyt Enson ”normi”, Äikään mukaan Paljolti näiden korjuujälkien ja -vaurioiden seu- korjuukalusto oli valittava, mikäli mahdollista, aina rauksena metsätraktorien tulo metsiin kohtasi al- kohteen mukaan. Myös järeitä koneita tarvitaan, eri- kuun vastustusta. ”Maaseudun Tulevaisuus” kir- tyisesti Etelä-Suomen avohakkuilla. Sen sijaan pien- joitti pääkirjoituksessaan vuonna 1975, että koneilla koneista hän ei jaksanut innostua: Niiden kannat- turmellaan kasvamaan jäävää metsää. Erityisesti Poh- tavuus jää heikoksi. – Enso taisi ollakin viimeinen jois-Suomessa konesavottojen jäljet ovat monessa tapa- metsäyhtiöistä, joka oli käyttänyt siihen saakka met- uksessa olleet masentavia. Lisäksi paheksuttiin metsä- säajossa paljolti omia koneita. Useimmat muut ura- koneiden käyttöä yksityismetsissä, vaikka maatiloilla kanantajat olivat jo lähes alusta pitäen luovuttaneet on jo valmiina koneita, joita voidaan käyttää metsätöis- metsäajon kokonaan sen osaajille, metsäkoneura- säkin. Metsätraktorien tehokkuuttakin alettiin epäil- koitsijoille eli -yrittäjille. lä, mutta aika on näyttänyt selvästi niiden parem- Meillä koneyrittäjyys olikin alkanut aikaisin. muuden maataloustraktoreihin verrattuna; sitä todis- Maataloustraktoreilla koko talvikauden puuta aja- taa sekin, että hankintakauppojen hankinta- eli kor- neet traktoriajurit jos ketkä olivat yrittäjiä. Heidän juulisä on ollut lähes kaksinkertainen metsäkoneilla kohdallaan yrittäjäriskit myös realisoituivat melko tehtyyn puunkorjuun kustannuksiin verrattuna. usein. Metsähallituksen J.E. Arnkil kuvaili metsäko-

148 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

neyrittämisen päälinjoja näin: Metsäkoneet siirtyivät Kehitystyö on kohdistunut varsinaisen perus- verraten nopeasti, sen jälkeen kun koneiden kokeilu- koneen ohella moneen muuhunkin koneen osaan vaihe oli ohi, yksityisille urakoitsijoille. He olivat pää- tai toimintoon. Kuormaukseen saatiin jo 1970-lu- asiassa entisiä metsureita tai maataloustraktorin käyt- vun lopulla pitkäulotteinen puomi, joka mahdol- täjiä. Koneen omistaja, joka oli kiistaton yrittäjä, ajoi listi koneiden käytön myös ensiharvennuksissa. Li- useimmiten itse konettaan. Useamman koneen yrit- säksi kuormainvaaka on otettu käyttöön ja sitä tar- täjiä ilmaantui vähitellen. Näillä oli palveluksessaan vitaan erityisesti energiapuun korjuussa. Traktorien koneenkuljettajia, jotka olivat työsuhteessa yrittäjään. kantavuutta pehmeillä maapohjilla on lisätty leveil- Metsätraktorin rakenne ja suorituskyky parani jatku- lä renkailla, teloilla ja myös lisäpyörillä. Toki on pa- vasti, mutta hintakin kohosi jyrkästi. Koneyrittäjästä rannusta tapahtunut monessa mussakin, ja tietotek- tuli selvä kapitalisti, jolle oli tärkeätä saada koneelleen niikan kehitys on aivan oma lukunsa, kuten tuon- mahdollisimman paljon tehokkaita käyttötunteja vuo- nempana kerrotaan. dessa. Pitkäaikaisten urakkasopimusten solmiminen oli Ansio metsäkuljetuksen, kuten muunkin korjuu- elintärkeätä. Innostus koneurakointiin oli suurta. Ko- työn, koneellistumisesta kuuluu useille osapuolille, neita hankittiin ilman varmuutta pitkäaikaisesta ura- eli Kahiluodon sanoin: Ei hyviin tuloksiin kyllä it- koinnista. Laskevien konjunktuurien aikana tällaiset sestään päästy. Tarvittiin saumatonta yhteistyötä met- joutuivat usein vaikeuksiin. sätraktoreitten valmistajien ja metsämiesten välillä. Rikastumaan päässeet metsäkoneyrittäjät olivat ja Oli opeteltava ja vietävä läpi kokonaan uudenlainen ovat ehkä edelleenkin harvassa. Hyvin menestyneitä työmaasuunnittelu. Hakkuumenetelmät oli sopeutet- löytyy, mutta epäonnistuneita vielä enemmän. Mik- tava pitäen silmällä metsätraktoreitten liikkumista pals- ko Rysä kuvailee, millaisia alkuaikojen koneurakoit- talla ja koneellista kuormausta. Myös Metsäteholla on sijat olivat: Ensimmäisten koneiden käyttäjiltä vaadit- ollut keskeinen rooli niin koneiden kuin itse korjuu- tiin todellista pioneerihenkeä. Konekehitelmät olivat tekniikan kehitystyössä, eikä missään tapauksessa pi- kehnoja ja tuottivat paljon ongelmia. Siitä huolimatta dä unohtaa koneyrittäjiä, jotka ehkä turhankin usein koneita piti käyttää hankalissa metsäolosuhteissa ilman ovat joutuneet kehitystyön maksumiehiksi. toimivaa huoltopalvelua. Urakoitsijoilta vaadittiinkin Tätä nykyä valtaosa puutavaran metsäkuljetukses- paljon – heidän piti viihtyä metsässä, olla kiinnostu- ta hoidetaan metsätraktoreilla, joita on ajossa noin nut tekniikasta ja pystyä keksimään ratkaisuja uuden 1 700. Ainoastaan osa hankintapuusta hoidetaan tekniikan pettäessä. Ennen kaikkea urakoitsijoiden pi- maataloustraktoreilla, ja joissakin puistometsissä ja ti vankasti uskoa, että koneellisessa metsätyössä on kai- vastaavissa puu ajetaan tien varteen hevosrattailla. kesta huolimatta tulevaisuus. Näin myös oli, mutta silti metsäkoneurakointi on 40 vuodessa muuten- Kotimainen konevalmistus kin muuttunut suuresti, samoin koneet ja itse yrittä- Myös Suomessa alettiin valmistaa metsätraktorei- jät; parhaimmat tai ainakin sitkeimmät ovat kaike- ta. Kahden ison, Valmetin ja Lokomon, ohella eräät ti jääneet jäljelle. muutkin konepajat, tai alkuun pelkät pajat, ryhtyi- Kuten edellä kerrottiin, 1980-luvun puolivälissä vät värkkäämään metsätraktoreita. Näistä 1960-lu- elettiin jo täyttä koneaikaa metsäajoissa. Vaikka met- vulla mukaan tulleista ”konesepistä” ainoastaan kak- sätraktori alkoikin olla ”valmis peli”, sen kehittämis- si, Sakari Pinomäki Ylöjärveltä sekä Einari Vidgrén tä on luonnollisesti jatkettu senkin jälkeen. Nykyisiä Vieremältä, jäivät pitemmäksi aikaa elämään; mo- ajokoneita ei voi verratakaan 25 vuotta sitten käytös- lemmat konekehittäjät ovat kuitenkin poistuneet sä olleeseen kalustoon. Tämä koskee niin tehokkuut- joukostamme. ta ja käyttövarmuutta kuin myös varustusta, automa- Sakari Pinomäki tuli tunnetuksi alkuun Pika-hak- tiikkaa ja ergonomiaa. Myös hinnat ovat kehittyneet. kuukoneistaan, mutta myöhemmin hän ryhtyi val-

149 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

mistamaan myös metsätraktoreita sekä muita met- Ponsse ja Einari pääsivät Tehdaspuun savotoille. säkoneita ja -laitteita. 1990-luvun lopulla Pinomäki Kun sillä oli vuosi ajettu, Tehdaspuun kehittämisvä- rakensi maamme ensimmäinen yhdistelmä- eli kom- ki pyysi Einaria tekemään samanlaisia koneita lisää, bikoneen, joka toimi sekä hakkuu- että ajokoneena. koska se oli osoittautunut kaikkein kestävimmäk- Pinomäki oli keksijä, joka ei kuitenkaan onnistunut si ajokoneeksi ison yhtiön työmailla. Juhani Järvi- liiketoimissaan, ja Pinomäen tyttärien isästään kir- sen antamassa lausunnossa todettiin Ponssella aje- joittamassaan nekrologissa on selviä ylisanoja: Pino- tun keskimäärin tunnissa 12 pm3, mikä vuositasolla mäen tuotantoon kuului yli 30 alansa huipputuotetta, vastasi 22 000 m3:ä, ja keskeytysten osuus oli jäänyt mm. kuormainharvestereita, ajokoneita, yhdistelmäko- alle 10 %:n. Vastaavanlaiseen keskimääräiseen kone- neita ja risupaalain. Pinomäen koneiden voittokulun yksikköön verrattuna on ajomäärä selvästi suurempi, taustalla olivat itse valmistetut venttiilit sekä uuden- korjauskeskeytykset pienemmät ja tasolla, jota voidaan laiset hydrauliset ratkaisut. Itseoppinut Pinomäki oli pitää sallittavana. Leveistä renkaista ja alhaisesta pai- yksin yrityksen kehitystyön takana. nopisteestä sekä voimakkaasta moottorista johtuen on Einari Vidgrén on taas oma legendansa, ja yhdis- maastokelpoisuus hyvä. Tuotos käytetyillä ajomatkoilla tyksemme kunniajäsenenä ansaitsee useamman rivin. työvaikeustekijät huomioiden on hyvä. Einari aloitti metsätyöt 15-vuotiaana, ensin hakkuu- Einari päätti välittömästi ryhtyä konevalmistajak- miehenä ja sitten ajomiehenä, alkuun hevosella ja sen si. Vieremän kunnanvaltuusto päätti syksyllä 1970 jälkeen maataloustraktorilla. Se oli Valmet 361, jon- – yhden äänen enemmistöllä – suostua nuoren mie- ka perään laitettiin vetävä peräkärry vanhasta Gaz- hen pyyntöön rakentaa konetehdasta varten kone- kuorma-autosta. Vuonna 1965 mies hankki Val- halli. Tehtaan ensimmäinen sarjavalmisteinen Pons- metin runkojuontokoneen, joka ei kuitenkaan tah- se Paz-metsätraktori valmistui vuonna 1971, ja lop- tonut kestää. Korkkauksiin meni kaikki hankkeet, eikä pu onkin sitten usein kerrottua menestystarinaa – ne tahtoneet riittääkään. Töitä olisi ollut vaikka kuin- myös monine takaiskuineen. Einari lunasti melko ka paljon, mutta koneet olivat aina remontissa, Aar- pian konehallin itselleen, kun kyllästyi siihen, että no Kellberg kertoo Ponsse-kirjassaan. – Kerrotaan, et- kylän isännät olivat jatkuvasti oven takana tuomassa tä joku urakoitsija olisi kirjoittanut presidentti Kekko- koneitaan korjattavaksi, kun kerta kunta on rakenta- sellekin ja kysynyt ”eikö mikkään laki kiellä tekemästä nut konehallin. näin huonoja konneita”. Einari ja hänen työkump- Samaan aikaan Einari jatkoi metsäkoneurakointi- paninsa Erkki Tarvainen ryhtyivät suunnittelemaan aan, joka kasvoi melkoisen laajamittaiseksi. Valtaosa uutta konetta syksyllä 1968. Einarin siskon mies, ky- hänen käyttämästään kalustosta oli kuitenkin järeitä län taitava seppä, Kauko Väisänen, lupasi pajansa käyt- Kockumseja, ajokoneita ja prosessoreita; hänestä tu- töön. Sinne, tavalliseen kyläpajaan perustettiin ensim- likin Kockumsin toiseksi suurin asiakas 1970-luvun mäinen ”metsäkonetehdas”. - - Kuukausien aherruksen jälkipuoliskolla. Omilla Ponsseillaan hän ajoi vain jälkeen kevättalvella 1969 kyläpajasta ajettiin ulos har- osan puistaan, mutta kaupaksi ne silti hyvin kävivät. maa, monien mielestä rumannäköinen rumilus, kuor- Valmet ja Lokomo olivat kuitenkin aina 1980-lu- maa kantava metsätraktori, ensimmäinen Ponsse.” Ni- vulle saakka metsäkoneiden kotimaisia markkinajoh- mi oli tullut siitä, kun joku kyläläisistä oli pajalla käy- tajia. Yhtiöt kilpailivat tiukasti keskenään, ja luonnol- dessään ihmetellyt, että ”mikähän Ponsse tuostakii tul- lisesti kilpailu ruotsalaisten, ennen kaikkea Kockum- loo”. Ponsse taas oli kylällä kierrellyt sekarotuinen, pit- sin kanssa oli vielä kovempaa. Ponssen voi luokitel- kärunkoinen, harmaa ja melko rumannäköinen koira. la tuohon aikaan keskisarjalaiseksi, ja lisäksi mukaan Einari jatkaa: ”Ponsse oli erikoisen hyvä ajamaan jä- tuli koko joukko pienempiä kotimaisia valmistajia, niksiä, niin minä aloin niille sanoa, että tästä tullookin mm. Marttiini, Rovaniemen Konepaja, Norcar ja samanlainen Ponsse, se ajjaa kaikki puut.” Normet. Myöhemmin tuli muitakin. Osa näistä toi-

150 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

1960-luvulla elettiin lyhyt, mutta melko intensiivinen runkojuontotraktorien aika: kokorunkoina tuotiin tienvarteen enim- millään lähes 10 % pystyleimikoiden korjuumäärästä. Valtaosa traktoreista oli Pohjois-Amerikasta ostettuja, mutta myös kotimaiset konepajat ryhtyivät sellaisia valmistamaan. Kuvassa Valmetin ensimmäistä prototyyppiä kokeillaan Multialla joulukuussa 1966; ohjaamo on vielä ns. ”tropiikkimallia”. (Jaakko Salminen; Lusto, Metsätehon kokoelma)

Suomessa on ollut pitkälti toistakymmentä metsäkonevalmistajaa, jotka ovat tuotannossaan päässeet protoa pitem- mälle. Niistä ei ole enää kovin montaa jäljellä. Suurin ja menestyksekkäin (pl. John Deere) on Einari Vidgrénin vuonna 1970 perustama Ponsse, joka on ollut jo parikymmentä vuotta pörssiyhtiö ja jonka metsäkonetehdas sijaitsee Vieremäl- lä. Kuvassa Ponssen ajokone Suomussalmella talvella 1998.

151 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

mi yhteistyössä isompien valmistajien kanssa, esimer- nun konneet on aina parempia, niin minä pistän hin- kiksi Marttiini oli mukana rakentamassa ajokoneita nan vähän paremmaks. yhdessä Valmetin sekä ruotsalaisten Volvon ja Tegin Nykyään Suomen metsäkonemarkkinoita hallit- kanssa. see kolme merkkiä: kotimaisen Ponssen ohella ame- Suomesta tuli Pohjolan johtava metsäkonevalmis- rikkalainen John Deere ja japanilainen Komatsu (ex taja, kun Rauma-Repola (Lokomo) osti 1980-luvul- Valmet). Viime mainitusta näyttäisi olevan tulos- la ruotsalaiset Kockums- ja Ösa-yhtiöt sekä myö- sa japanilaisomistuksen mukanaan tuoman laatu- hemmin vielä Timberjackin, ison amerikkalaisen järjestelmän ja uusien markkinointioppien ansios- metsäkonevalmistajan. Timberjack-kauppa teki Rau- ta merkittävä toimija metsäkonemarkkinoilla. Toki ma-Repolasta kansainvälisen toimijan vuoteen 2000 on muitakin merkkejä: vuonna 2008 Suomessa oli saakka, jolloin Timberjackin nimissä toiminut Rau- myynnissä kaikkiaan 27 erilaista kuormatraktoria ma-Repolan metsäkoneyksikkö myytiin toiselle isol- (kuudelta valmistajalta) sekä lisäksi vielä kolme yh- le amerikkalaiselle konevalmistajalle, John Deerelle, distelmäkonetta (yhdistetty hakkuu- ja ajokone). josta tuli samalla selvä metsäkoneiden markkinajoh- taja maailmassa. Yhtiön metsäkonevalmistus jäi kui- Karsintakoneista kouramotoihin tenkin Suomeen, ja Deeren Joensuun tehdas on suu- Puunkaatoa ja myös katkontaa alettiin Suomessa rin lajissaan, siis tavaralajikoneiden valmistajana. koneellistaa jo 1910-luvulla, mutta heikoin tulok- Metsäkoneiden tulo toi mukanaan myös ”aikan- sin. Vasta sotien jälkeen saatiin toimivat moottorisa- sa ilmiön”, konekauppiaat, jollaisina moni yhdis- hat metsiin. Ne olivat aluksi jopa 20 kiloa painavia, tyksemme jäsenistäkin on ansionsa tienannut. Täs- mutta kymmenessä vuodessa ne kevenivät ja muu- tä ammattikunnasta muodostui metsäalalle uu- tenkin kehittyivät huimasti. Niinpä 1950-luvun lo- si toimijaryhmä, joka 1970- ja 1980-luvuilla sai ai- pulla Suomessa oli käytössä runsaat 25 000 mootto- kaan usein varsin ”legendaarista” mainetta – jos ko- risahaa, eniten niitä oli Pohjois-Suomessa; tuolloin nekauppojakin. Tuskin metsäkonekauppa poikkesi oli alkanut konesahojen valmistus myös kotimaassa. paljoa muusta konekaupasta, mutta kaupan kohteen Sahojen määrä lisääntyi nopeasti ja samalla myös suuruus sai myyjän mitä ”ihmeellisimpiin” suorituk- niiden käyttö, kun konesahaa opittiin käyttämään siin ja bonusten tarjoamisiin. Siihen aikaan uskot- myös karsinnassa. Sahojen painot putosivat alle 10 tiin – eikä aina täysin syyttä – että urakanantajan kilon (nykyään 5–6 kiloa), ja kuten Metsätehon edustajalla oli mahdollisuus vaikuttaa konemerkin Jaakko Salminen myöhemmin totesi, 1960-luvul- valintaan. Kahiluoto muotoilee asian toteamalla, et- ta alkaen moottorisahasta tuli hakkuumiehen henki- tä ylikuumenneeseen konekauppaan oli osansa myös lökohtainen työväline, josta ei ollut enää paluuta käsi- aktiivisilla konemyyjilläkin, jotka saivat sekä yrittäjäksi työvälineisiin. aikovan että yhtiön metsämiehen lämpiämään. Raskaan hakkuutyön koneellistaminen ei jäänyt Manu Syrjä, Hannu Turma ja Kalle Lehtolainen suinkaan tähän. Jos unohdamme pienpuiden karsi- viulukoteloineen mainittakoon vain esimerkkeinä miskoneen, ”Oksa-Ollin”, 1950-luvun alusta, niin näistä ”legendoista”. ”Isoista” konekauppiaista Pons- ensimmäinen Suomen metsissä nähty valmis hak- sen Einari Vidgrén on varmasti tunnetuin. Turkka kuukone oli ruotsalainen Logma-karsintakone, jol- Jämsén kertoi, miten hän kerran 1980-luvun alussa lainen hankittiin talvella 1969 seitsemän metsäyhti- kysyi Einarilta, että miten tämä pienehkönä valmis- ön yhteiskäyttöön. Ei sekään kovin valmis ollut, sil- tajana osaa hinnoitella koneensa. Einari vastasi suo- lä koneen toiminta jätti melkoisesti toivomisen va- ralta kädeltä: Enhän minä ossaakkaan, mutta minä raa, ja puutavaran valmistus tuli Logmalla jopa kol- luotan Rysän Mikkoon. Se on kouluja käyny mies, niin me kertaa kalliimmaksi perinteiseen miestyöhak- että se ossaa hinnotella Lokomon konneet. Ja kun mi- kuuseen nähden. Katsojia koneelle kuitenkin riitti.

152 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Antero Koskinen totesi Metsätehon Logma-kokei- tavakseen. Valmis ratkaisu se ei kuitenkaan ollut, lusta, että vaikka kysymyksessä onkin vain yksi kone, mutta vähitellen sen käyttövarmuus alkoi parantua. jonka käyttövarmuus on ollut varsin huono, on saa- Silti vielä vuonna 1974 todettiin Metsätehon tutki- tu arvokkaita viitteitä monitoimikoneiden huolto- ja muksessa koneen keskeneräisyys ja se, että sen käyt- korjaustoiminnalle yleensä asetettavista vaatimuksis- tö tuli jonkin verran prosessorikorjuuta kalliimmak- ta. Lisäksi koneen avulla oli luotu myönteisiä asen- si. Luonnollisesti yhden koneen ratkaisussa oli puo- teita koneellistamista kohtaan ja opittu sekin – taas lensa: Muun muassa töiden suunnittelu, valvonta ja kerran – ettei Ruotsin kokemuksia voinut siirtää sel- järjestely harvesterin yhteydessä vaativat vähemmän laisinaan Suomeen, vaan meidän on itse suoritettava työtä ja kustannuksia kuin prosessoreiden yhteydessä. omakohtaisia kokeiluja. Pika 75:sta ei kuitenkaan tullut menestystä, sillä si- Ne olikin aloitettu jo ennen Logmaa, kun metsä- tä myytiin ainoastaan 25 kappaletta Suomeen. Pino- teknikko Sakari Pinomäki rakensi ensimmäisen suo- mäki katsoi syyksi yhtiöiden soveltaman taksapoli- malaisen monitoimikoneen, Pika 50-prosessorin, jo- tiikan, mikä heikensi konehakkuun kannattavuutta, ka karsi ja katkoi sille valmiiksi kaadetut puut. Ko- ja koski kipeimmin juuri Pika 75:een. neen prototyyppi valmistui vuonna 1968 ja se työs- Pikojen ohella muitakin hakkuukoneita alkoi syn- kenteli Nokia-yhtiön työmailla Pirkanmaalla. Ko- tyä Suomessa. Lokomo ja Valmet rakensivat isoista neen karsintalaitteena oli suljettuun kehään sovite- metsätraktoreistaan kaato-kasauskoneet, ja Valmet tut kaksi kiinteää ja kuusi liikkuvaa karsintaterää ja teki Pikasta oman prosessoriversionsa. Koneita tuo- katkontalaitteena giljotiinileikkuuterä, myöhemmin tiin myös Ruotsista, lähinnä Kockumseja ja Ösia, pyörösaha. Syöttö tapahtui jaksottain teleskooppi- ei kuitenkaan kovin montaa, sillä koneellistamises- sella karsintapuomilla. Kone pystyi käsittelemään sa vallitsi harjoitteluvaihe. Koneiden hankintaa hil- 40–50 puuta käyttötunnissa. Kone toimi pääasias- litsi vuonna 1975 alkaneen laman ohella sekin, et- sa avohakkuiden varastoilla, jonne puut juonnettiin tä konehakkuun kilpailukyky mieshakkuuseen ver- kokorunkoina mutta pystyi ”puimaan” harvennus- rattuna rajoittui parhaimpiin korjuuoloihin: lähin- metsien ajourilla. Siinä oli vintturi, jolla se veti puut nä isot, järeäpuustoiset kuusikot tarjosivat koneille luokseen. ”syömähammasta”. Proto-Pika toimi siinä määrin hyvin, että Pino- Tehdaspuun Juhani Järvinen kuvaili myöhemmin, mäki pääsi tekemään viiden koneen sarjan, jolle löy- miten koneellistaminen eteni hänen yhtiössään: tyi tilaajat kotimaasta. Yksi niistä oli Rauma-Repo- Hakkuun koneellistaminen oli kehittämisosas- la, jonka kokemuksista Jaakko Kahiluoto kertoo: ton suurin ja vaativin tehtävä. Se oli jopa vaativam- 1960-luvun lopussa hankittiin Metsäosasto-Rauman pi kuin mitä aluksi kuvittelimme. Hakkuukoneita- alueelle Lokomon valmistama Lokkeri-runkojuontoko- han oli tuolloin runsaasti käytössä Kanadassa ja Ruot- ne puristuspankolla varustettuna. Se toimi yhtiön vuo- sissakin, mutta eivät ne soveltuneet Suomeen sellaisi- den 1969 alussa ostaman Pika-50-prosessorin ketjus- naan, vaan oli kehitettävä näihin oloihin omat konesa juontamalla kaadettuja, karsimattomia kokorunko- tyypit. Tässä olimme paljon yhteistyössä konevalmistaji- ja varastolle. Siellä prosessorin karsinta-katkontatuo- en kanssa. Koneita saatiinkin, ja vähitellen niistä tuli tos lähes kaksinkertaistui hajaltapuintiin verrattuna ja teknisesti toimivia. Meidän työmme ei jäänyt kuiten- koko ketjun kustannus laski n. 15 %. kaan tähän, vaan kenttää oli opetettava käyttämään Pikasta tuli markkinoille kehittyneempi versio, koneita ja niille oli tehtävä taksat. Näissä alkuoloissa Pika 52, ja heti sen jälkeen vuonna 1972 valmistui oli selvää, että yhtiö osti ja omisti koneet. 1970-luvun Pika 75, joka oli Pohjolan ensimmäinen harvesteri alussa, silloin kun Metsätehon kanssa teimme Tehdas- ja joka siis myös kaatoi puut. Kone herätti suurta puulle koneellistamissuunnitelmaa, kuvittelimme ko- huomiota, ja isot yhtiöt hankkivat sellaisen kokeil- nehakkuun etenevän varsin nopeasti. Näinhän ei kui-

153 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tenkaan käynyt eri syistä, ja ehkä näin olikin parempi. tutuskoneelle: hankkeet haudattiin vähin äänin, ja ai- Vältyttiin monilta virheiltä. kakirjoihin merkittiin, että ne olivat aikaansa edellä! Kehittämistyötä tehtiin muissakin taloissa, usein Vuonna 1980 Suomessa oli vajaat 200 hakkuuko- keskenään tiiviissä yhteistyössä ja Metsätehon olles- netta ja niillä valmistetun puutavaran osuus oli ko- sa mukana hankkeissa. Luston ”konekirjassa” kuva- ko korjuumäärästä vajaa kymmenes. Koneellistamis- taan kehitystyön luonnetta jälkikäteen hieman ih- aste vaihteli yhtiöittäin; Puulaaki kulki kaiketi kär- metellen: Nykyisestä kilpailuyhteiskunnasta katsottuna jessä, sen parikymmentä motoa hakkasivat lähes nel- kilpailevien yhtiöiden kehittämispäälliköiden keskinäi- jänneksen yhtiön puista. Siihen saakka lähes kaikki nen yhteydenpito vaikuttaa hämmästyttävän vilkkaalta hakkuukoneet olivat verrattain suurikokoisia ja pai- ja mutkattomalta. Kun yhdessä yhtiössä keksittiin jota- navia – ehken Marttiinia lukuun ottamatta – ja tar- kin uutta, siitä ilmoitettiin nopeasti kollegoille: ”tul- koitettu ensisijaisesti avohakkuille. Konekehitykses- kaas kattoon, meil ois nyt sitä”. Ilman vähien voima- sä tapahtuikin yksi merkittävimpiä edistysaskeleita, varojen yhdistämistä metsätalouden koneistaminen ei kun 1970-luvun jälkipuoliskolla keksittiin sijoittaa kuitenkaan silloisissa oloissa olisi haastateltavien mu- karsinta- ja katkontalaite metsätraktorin kuormai- kaan onnistunut. Koneistaminen oli kansallinen pro- men päähän, kouran tilalle. Syntyi ns. kouramoto. jekti, jonka koettiin edistävän koko maan etua. Työ- Tapahtuiko se ensin Ruotsissa (Skogsjan) vai Suo- tä tehtiin isänmaan hyväksi, kuten eräs haastateltavis- messa (Finko), siitä kiistellään edelleenkin. Ehkä ta osuvasti kuvaa. tästäkin kunnia tulisi antaa Sakari Pinomäelle, joka Metsäyhtiöiden lisäksi Metsähallitus oli vahvasti jo vuonna 1964 rakensi kuormatraktorin kuormai- mukana metsäkoneita kehittämässä, vaikka sillä oli- men päähän asennetun karsinta-kuorinta-kasauslait- kin rasituksena metsurien työllistämisvelvoite. Tutki- teen. Se toimi, mutta jäi tälle prototyyppiasteelle. – muspuolella olivat Metsätehon ohella myös Metsän- Kun muutama vuosi myöhemmin monitoimikou- tutkimuslaitos ja osin Työtehoseurakin mukana ke- raan liitettiin vielä kaatosaha, oli kaiken hakkuu- hittämistyössä – sekä ennen kaikkea konevalmistajat. työn tekevä hakkuukone valmis. Sellaisena koura- – Konekehittelyn yksi vaihe oli ns. ”kasettimoto” moto toimii edelleenkin, toki 30 vuodessa huimas- eli karsinnan ja katkonnan tekevä moto-osa asennet- ti kehittyneenä. tiin käytetyn metsätraktorin päälle. Kustannussääs- Kouramotot lisäsivät koneellistumisvauhtia. tö oli tuntuva verrattuna uusiin prosessoreihin, joi- Vuonna 1990 jo lähes 40 % markkinahakkuista tehden hinnat olivat nousseet lähes pilviin. Etenkin ro- tiin koneilla. Erikokoisia ja -merkkisiä koneita tuli vaniemeläinen L. Marttiini-Yhtymä oli vahvasti mu- lisää markkinoille, mutta metsätraktoreiden tapaan kana kasettikoneita kehittämässä; konepaja oli ryh- kolme suurta, John Deere, Ponsse ja Komatsu, ovat tynyt motovalmistajaksi 1970-luvun puolivälissä. pitkään hallinneet markkinoita; jokainen tuo lähes Aivan oman lukunsa muodosti Lokomon (Rauma- vuosittain markkinoille uusia, entistä tehokkaampia, Repolan) kehittämä hakkuukone Lokomo 960. Ko- sofistikoidumpia ja kalliimpia malleja. Aina kun jo- neet tai ”koneraakileet”, kuten Kahiluoto kirjoittaa, ku keksii jotain uutta, se on nopeasti kilpailijan ko- valmistuivat kesällä 1977, ja siitä alkoi melkoinen neessa parannettuna painoksena. Pienempien val- tuskien taival. Harvesterin rakenteessa oli pyritty otta- mistajien on luonnollisesti vaikea kilpailla isojen maan Neuvostoliiton ja Kanadan korjuuolot ja järeät kanssa muulla kuin hinnalla ja joustavalla asiakas- puut huomioon. Siksi se oli meidän oloissamme tarpeet- palvelulla; tosin lienee edelleenkin niin, että monet toman järeä – 30 tonnia – ja ylitehokas. Leimikot lo- innovaatioista ovat lähtöisin juuri näiltä pienpajoil- pahtivat kesken – ja toisaalta myös koneen monet kom- ta. – Yhdistelmäkone, niin nerokas kuin se ajatukse- ponentitkin lopahtivat liian usein kesken. Koneelle kävi na onkin, ei ole lyönyt itseään läpi; se soveltuu vain kuten samoihin aikoihin kehitetylle Serlachiuksen is- tiettyihin korjuuoloihin.

154 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Suomessa alkoi moottori- eli konesahojen valmistus jo vuonna 1916, vieläpä kahden valmistajan voimin: konemerkit olivat Arbor ja Tapio. Ensimmäiset sahat painoivat noin 100, kiloa, mutta jo muutaman vuoden päästä oli paino saatu pudotetuksi lähes puoleen. Ne eivät kuitenkaan menestyneet suomalaismetsissä, ja Saksasta tuli 1920-luvulla konesahojen johtava kehittäjä. Kuvassa esitellään saksalaista Rinco-sahaa Helsingin lähistöllä syksyllä 1928. Sahan paino oli enää 36 kiloa, mutta sen käyttö vaati edelleen kaksi miestä. (Lusto, Metsäyhdistyksen kokoelma)

Ylöjärveläinen Sakari Pinomäki rakensi en- simmäisen suomalaisen monitoimikoneen, Pika 50-prosessorin, joka karsi ja katkoi sille valmiiksi kaadetut puut. Koneen prototyyppi valmistui vuonna 1968 ja se työskenteli Nokia-yhtiön työmailla Pirkan- maalla. Se pelasi sen verran hyvin, että Pi- nomäki pääsi rakentamaan viiden koneen sarjan isommille metsäyhtiöille. Kuvassa Enso-Gutzeitin metsämiehiä tutustumassa yhtiön ensimmäiseen Pika 50- prosessoriin talvella 1971. (Lusto, Enson kokoelma)

155 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

”Tietotekniikka on välttämätön Ensiharvennukset olivat pitkään hieman ”vaikea pala” konekorjuulle. Isot koneet olivat liian isoja ja osa itse metsäkoneen toimintaa: pienet, harvennuksiin kehitetyt koneet kustannuste- hottomia. Koko lailla toimiva ratkaisu löytyi pitkällä se mahdollistaa koneen toimin- puomilla varustetuista kourakoneista. Myös muun- tojen jatkuvan valvonnan, laisia ratkaisuja kokeiltiin. Uutta hankintatekniikkaa ensiharvennuksiin, otsikoi Enson ”Tuohitorvi”-leh- integroinnin varaosa-, huolto- ti vuonna 1993. Lehdessä Metsätehon P.-J. Kuitto kirjoitti kokeiluista, joita oli tehty toisaalta pienpui- ja vianetsintäjärjestelmiin sekä den joukkokäsittelynä motoilla sekä toisaalta ket- jälleenmyyjien huoltopalveluihin.” jukarsintakuorintahaketuksena. Jälkimmäisessä oli imatralainen konepajayrittäjä Pertti Szepaniak kes- –Mikko Rysä keisesti mukana. Joukkokäsittely jäi elämään, kuten energiapuun yhteydessä kerrotaan; myös hake- Hakkuukoneisiin tuli jo aikaisessa vaiheessa mit- tus jatkuu, mutta toisessa muodossa. tauslaite. Aluksi selvittiin puunrungon pituuden ja paksuuden mittauksella, mutta sittemmin 1980-lu- Konehakkuu vei metsurit metsästä vulla tuli tarve kehittää laite, joka myös kuutioi kä- Sitä mukaa kun koneet ryhtyivät hoitamaan hak- sitellyn puun ja vielä puutavaralajeittain. Siinä on- kuutyötä, metsätyöntekijöiden eli metsurien tarve nistuttiin, ja Metsätehon Markku Halinen kirjoit- väheni. Vielä 1970-luvun taitteessa laskettiin am- ti vuonna 1989, että kehittyneimmillä monitoimiko- mattimaisia eli vakituisia metsätyömiehiä olevan neiden mittalaitteilla pystytään mittaamaan puutava- niinkin paljon kuin 60 000, mutta sen jälkeen hei- ran tilavuus samalla tarkkuudella kuin perinteellisillä dän määränsä alkoi nopeasti vähetä; Ruotsiin muut- mittaustavoilla ja -menetelmillä. Erot konemerkkien tajissakin oli iso joukko metsätöissä käyneitä pien- välillä olivat kuitenkin vielä suuret. Ne tasoittuivat, viljelijöitä. Alettiin puhua työvoimapulasta. Siihen ja motomitta yleistyi nopeasti: se oli uudistus, joka uskoivat metsätyönantajatkin, ja 1970-luvun puo- meni metsäalalla läpi kivuttomammin kuin ehken livälissä toteutetun ”Savotta-75”-projektin yksi kes- mikään muu muutos. keisimpiä johtopäätöksiä oli uhkaava työvoimapu- Mittausjärjestelmät edustivat Mikko Rysän mu- la hakkuutöissä. Se ei toteutunut silloin eikä myö- kaan yhden koneellistamisvaiheen vallankumousta. hemminkään, vaikka 1970-luvulla metsätyömiesten Toisessa vaiheessa tietojärjestelmät monipuolistuivat, määrä väheni yli kolmanneksella, ja vielä voimak- ja ne yhdessä paikannusjärjestelmien kehityksen kans- kaammin seuraavalla vuosikymmenellä. sa mahdollistivat mm. työmaansuunnittelun sekä re- Maataloustraktorin tulo metsäajoon oli jo pal- aaliaikaisen varastokirjanpidon. Tämä kaikki edesaut- jon tätä ennen vähentänyt tuntuvasti hevosmies- toi puunhankkijoiden kenttäorganisaation mittavaa ten tarvetta, joskin vielä 1960-luvun lopulla hevosia alasajoa. Lisäksi tietotekniikka on välttämätön osa it- oli metsäajossa noin 15 000. Varsinaiset metsätrakto- se metsäkoneen toimintaa: se mahdollistaa koneen toi- rit antoivat 1970-luvulla lopullisen kuoliniskun he- mintojen jatkuvan valvonnan, integroinnin varaosa-, vosille ja hevosmiehille. Hakkuukoneet tekivät saman huolto- ja vianetsintäjärjestelmiin sekä jälleenmyyjien metsurille 1980-luvun lopulla. Koneyrittäjistä ja hei- huoltopalveluihin. Hakkuukone on nykyään teknisesti dän kuljettajistaan tuli metsätöiden suurin ja tärkein kehittynein sarjatuotannossa oleva mobiilikone. Myös ammattikunta. Ne vähät metsurit, joita meillä edel- ajokoneiden tietotekniikkavarustus on kaiken aikaa leen on, kuitenkin ainakin tuhat, ovat hyvin työllis- kasvamassa. tettyjä metsänhoitotöissä. Siellä heitä myös tarvitaan.

156 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Suomessa konehakkuun kattavuus on nykyään miin taksasuosituksiin; toki niistäkin saatettiin neu- reilusti yli 90 %, yhtiöiden ja Metsähallituksen hak- votella, mutta yleensä vain urakoitsijakohtaisesti. kuissa lähes 100 %. Ainoastaan ensiharvennuksissa Tilanne muuttui, kun vuonna 1969 perustettiin ja ylispuiden poistossa tapaa vielä metsureita, sama- Metsäkoneurakoitsijain Liitto (vuodesta 1979 Ko- ten joissakin vaativissa erikoishakkuissa sekä silloin neurakoitsijain Liitto, KL). Liitto aloitti heti ”jaloil- kun metsänomistaja välttämättä niin haluaa. Jon- leen päästyään” metsäkuljetuksia koskevat taksaneu- kin verran myös hankintamyynneissä hoitaa isäntä vottelut. Vastapuolena oli metsäteollisuuden ja Met- itse moottorisahoineen hakkuun, mutta usein siel- sähallituksen muodostama Puutavarankuljetusten- läkin puut kaatuvat ja karsiutuvat maataloustrakto- antajien Neuvottelukunta, joka oli jo usean vuo- rin perään liitetyn motolaitteen voimin. Vielä use- den ajan neuvotellut autotaksat Suomen Kuorma- ammin joku paikallinen koneyrittäjä käy hoitamassa autoliiton kanssa. Taksaneuvottelut etenivät hitaasti hakkuun ja ajon hankintamyyjän metsässä. monestakin syystä, mutta etenkin siksi, että nyt jou- Hakkuukoneita on Suomessa käytössä nykyään duttiin lähtemään aidoista maksuperusteista. Vuo- vajaat 1 600 ja niissä riittää myös kirjoa. Koneyrit- den 1970 lopulla päästiin sopimukseen metsätrakto- täjien Liiton tekemän selvityksen mukaan talvella reiden ohjemaksuista. Muistaakseni keskimääräinen 2009 oli Suomessa myynnissä 32 erilaista hakkuu- korotus voimassa oleviin taksoihin oli noin 25 %. Pi- konetta (peruskonetta) ja näihin oli saatavana 74 dimme tätä saavutusta hyvänä, muisteli Pekka Tiililä, erilaista hakkuulaitetta. Lisäksi energiapuun kor- liiton ensimmäinen toiminnanjohtaja. Hän kuiten- juuseen oli tarjolla yli 20 erilaista kaato- ja käsitte- kin myönsi, että näin hyvään tulokseen pääsyä hel- lykouraa. Eivätkä kaikki ”yksilölliset” pajatuotteet potti se, että myös kuljetuksenantajapuolella oli to- varmaankaan ole näissä luvuissa mukana. Tämän dettu taksojen jälkeenjääneisyys. Taksa- ja muun so- jälkeen on merkkien ja mallien määrä jonkin ver- pimuspolitiikan kehittämisestä tuli KL:n keskeisin ran vähentynyt. Vaikka valtaosa hakkuukoneista on tehtävä tästä eteenpäinkin. Taksaneuvotteluihin ke- – metsätraktorien tapaan – ns. keskiraskaita, joukos- hitettiin osapuolten kesken laskentajärjestelmä, jossa on myös pieniä harvennusleimikoihin tarkoitet- sa tuotosarvot perustuivat lähinnä Metsätehon tuttuja, mm. kotimainen Sampo Rosenlew, jonka sano- kimuksiin. Kustannuskehitys saatiin ”elävästä elä- taan pärjänneen hyvin luokassaan. mästä”, kaluston osalta jopa liiankin hyvin, sillä jon- Energiapuu on muutenkin lisännyt puunhankin- kun konekauppiaan kerrotaan sanoneen: Katsotaan nan kirjoa monin tavoin. Vaikka se periaatteessa on- ensin, millaisen taksan saatte, nostetaan uuden koneen kin vain yksi (tai useampi) puutavaralaji lisää, sen hintaa sitten sen mukaan. – Vuodesta 1973 alkaen korjuu ja kuljetus käsitellään tuonnempana erikseen. taksasopimukseen sisällytettiin tavoiteansiomenette- ly, joka takasi pitempiaikaisen urakointisopimuksen Kollektiivitaksoista kilpailutukseen tehneille yrittäjille sovitun vuosiansion. Kuljetukse- Metsäpalkoissa on eletty kollektiivisopimusten aikaa nantaja puolestaan sai alennuksen ohjemaksuihin. vuodesta 1962 alkaen (osin jo sitä ennenkin) ja ele- Vaikka koneyrittäjien ja metsätyönantajien väliset tään edelleenkin; sama on koskenut myös uiton lai- neuvottelut yleensä sujuivat asiallisesti, aina ei sopi- vaväkeä (ne tosin loppuivat vuoteen 2003, kun ei ol- mukseen pääsy ollut helppoa. Itä-Savo otsikoi maa- lut enää sopimuksen teon edellyttämää määrää alan liskuun alussa 1987: Kiista urakkahinnoista pysäytti työntekijöitä). Sitä vastoin metsäkone- ja autopuolel- metsäkoneet. Työtaistelusta tuli kuitenkin lyhyt: vala kehitys on ollut toisenlainen. Metsäkonepuolella jaan viikon päästä sopimus syntyi ja koneet palasi- elettiin 1970-luvun alkuun saakka pitkälti urakanan- vat metsään. Toinen, tosin paljon pienmuotoisem- tajan sanelemien taksojen varassa, jotka 1960-luvulta pi työtaistelu koettiin vajaa kolme vuotta myöhem- alkaen alkoivat perustua teollisuuden yhteisesti laati- min, kun metsäteollisuus ilmoitti syksyllä 1989 siir-

157 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tyvänsä yrittäjäkohtaisiin urakkasopimuksiin. KL sa ei noussut kymmenesosaa suuremmaksi. Autojen vastasi siihen järjestämällä kahden päivän seisokin aika alkoi kunnolla 1950-luvulla, ja Pentti Hakkila joulukuun alussa. Liiton puheenjohtaja Toimi Pa- kirjoittaa kehityksestä: Kun rauhanolot vakiintuivat karinen sanoi ”Karjalaisessa” pelkäävänsä, että ilman 1950-luvun alussa, kolmannes teollisuuspuusta kulki raameja solmittavat sopimukset heikentävät yrittäjien ainakin osan matkastaan auton pyörien päällä, ja siitä asemaa urakkaneuvotteluissa. Pienyrittäjää vastassa on kolmannes hoidettiin autokuljetuksena alusta loppuun. suuri metsäteollisuusyhtiö, joka voi sanella sopimuksen Halkojen kuljetuksessa auton merkitys oli vielä tär- ehdot. Toista miljoonan markan koneen velkojen pai- keämpi, sillä kaksi kolmannesta halon kokonaismää- namalla yrittäjällä ei tällaisessa tilanteessa ole paljoa rästä kävi jo tuolloin matkan jossakin vaiheessa auton sananvaltaa. Pakarisen huoli ei ollut aiheetonta. lavalla, ja puolet tuotiin autolla perille saakka. Valtakunnallisten urakkamaksusopimusten teke Siitä eteenpäin kehitys oli yhtä autojen ”voitto- mistä jatkettiin kuitenkin vuoteen 1991 saakka, jol- kulkua”. Teiden parantumisen mahdollistamien pai- loin ne jouduttiin lopettamaan uuden kilpailulain- norajoitusten lientymisen myötä autokalusto järey- säädännön kieltäminä. Sen jälkeen on sopimukset tyi ja niiden kantavuus kasvoi, mitä lisäsi vielä yli- tehty ja taksat sovittu yrittäjäkohtaisesti, paljolti kil- kuormien laillistaminen. Autojen kilpailukyky li- pailutuksen kautta. Asetelma on ollut yleensä pie- sääntyi, joten ne valtasivat kaiken aikaa lisää kul- ni vastaan suuri, ja moni koneyrittäjä on kokenut jetusmarkkinoita, ja häviäjä oli vesikuljetus, uitto, taksaneuvottelut melko yksipuolisiksi, näin aina- joka oli 1960-luvun alkuun saakka ollut hallitseva kin Jussi Pelttari vielä 2000-luvun alussa: Ei ne tak- kuljetusmuoto puutavaran kaukokuljetuksissa. saneuvottelut mitään neuvotteluja ollu, enempi teatte- Latvavesien purouitot loppuivat ensin, sen jäl- ria. Niin katkeralla mielellä minäkin oon monta ker- keen irtouitot monissa pienemmissä vesistöissä ja taa niistä poislähtenyt. Sanotaan, että paperityöläiset vähitellen myös isommissa. Myös nippu-uitto jou- kyllä on 20 000 markan kuukausipalkkansa ansainnu, tui altavastaajaksi. Hyvän esimerkin tarjoaa Koke- vaikkei niillä oo penniäkään pelissä. Meikäläisellä ko- mäenjoen vesistö, jossa oli itse jokiosuutta lukuun neet maksaa viidettä miljoonaa, viis miestä on pelissä, ottamatta siirrytty nippu-uittoon. Kun Metsähalli- ja silti pitäisi taksaa vaan alentaa. Ikään kuin me ei tuksen rakentama Pispalan nippu-uittotunneli Tam- ois palkkaamme ansaittu. pereella valmistui vuonna 1968, vesistön suurin uit- Isoimmat urakanantajat ovat luoneet avain- tai taja, porilainen Rosenlew-yhtiö, ilmoitti luopuvansa alueyrittäjäjärjestelmän, jossa koneyrittäjä ottaa vas- uitosta ja siirtyvänsä autokuljetuksiin. Se lopetti ve- tatakseen varsin suurista työkokonaisuuksista. Puun- sistön uiton lähes tyystin. korjuun ohella ne saattavat sisältää myös puutavar- Vuonna 1970 oli autokuljetusten osuus tehtail- an autokuljetusta, energiapuun hankintaa ja met- le tulleesta puusta runsas puolet ja 10 vuotta myö- sänhoitotöitä. Monella avainyrittäjällä on pienempiä hemmin kaksi kolmasosaa. Autokalusto kehittyi kai- koneyrittäjiä alihankkijoinaan, ja osalla on palve- ken aikaa. Vuonna 1990 suurin kokonaispaino nos- luksessaan myös metsäammattilaisia, jotka vastaavat tettiin – nytkin Ruotsin esimerkin voimasta – nykyi- mm. korjuun suunnittelutöistä. Ne kuuluivat aikai- seen 60 tonniin, tosin aluksi vain maan jäätyneenä semmin yhtiöiden työnjohdolle, joten toimihenkilö- ollessa. Samalla siirryttiin 33 vuoden jälkeen painon- työtäkin on näin onnistuttu ulkoistamaan – ja kai- määrityksessä takaisin puutavaran todellisiin painoi- keti varsin “edullisesti”. hin. Painojen korotus merkitsi, että kun aikaisemmin ajoneuvoyhdistelmän suurin laillinen kuorma oli kä- Puu vedestä pyörille sittänyt 39 m3 havutukkia, nyt kuormakoko nousi 46 Autot tulivat Suomessa puunajoon 1920-luvulla, m3:iin. Vuonna 1990, jolloin uudet painomääräykset mutta sotiin tultaessa niiden osuus puunkuljetuksis- tulivat voimaan, 7-akselisia täysperävaunuyhdistelmiä

158 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

oli 70 % ajokalustosta, ja niiden osuus kasvoi vuodes- Autoyrittäjät ja autotaksat sa yli 90 %:iin. Tuolloin puunajossa oli vajaat 1 500 Kuten korjuupuolella, myös autokuljetuksissa met- puutavara-autoa eli puolet siitä kuin 25 vuotta aikai- säteollisuus ostaa kuljetuspalvelut itsenäisiltä yrit- semmin, vaikka autojen ajama puumäärä oli enem- täjiltä. Tosin alkuaikojen autokuljetuskokeilut teh- män kuin kaksinkertaistunut! Vuonna 1993 sallittiin tiin pääasiassa yhtiöiden hankkimilla autoilla, mutta 60 tonnia ympäri vuoden. (Tämä vuoden 1993 muu- varsin nopeasti autoyrittäjät eli liikenteenharjoittajat tos oli Olli Blombergin mukaan 15. kerta, kun Suo- ottivat vastatakseen ajoista. Tosin muutamat kulje- messa korotettiin ajoneuvojen painoja.) tuksenantajat hankkivat omia autoja vielä silloinkin, Samalla kun enimmäispainot ovat kasvaneet, pai- kun autot olivat jo osa jokapäivää, ja tämä politiik- norajoitusten valvonta on lisääntynyt. Se on osaltaan ka jatkui sotien jälkeenkin. Kun vuonna 1967 oli vähentänyt ylikuormia. Lisäksi nykyiset nosturivaa’at Suomessa puunajossa hieman yli 3 000 autoa, niistä tarjoavat hyvän apuvälineen kuorman mitoitukseen; kuljetuksenantajien omia autoja oli viitisen prosent- ne ovatkin käytössä melkein kaikissa puuautoissa. tia; Metsäliitolla oli muutama oma auto ajossa vielä Siinä mielessä Eero Silvastin vuoden 2001 toteamus 1990-luvulla. – Omia autoja yhtiöt ovat perustelleet oli jo tuolloin kaukaista historiaa: Poliisi valvoo pisto- kustannustietouden hankkimisella. kokein rajojen [60 tonnia] noudattamista. Legendojen Yksityiset kuljetusyrittäjät ovat siis hoitaneet val- mukaan laittomat ylitykset, todelliset ”rekordit”, hipo- taosan puun autokuljetuksista Suomessa, mikä jär- vat sadan tonnin rajoja. jestely on taannut tehokkaat puunajot. Autoyrittäjät Ruotsissa on parhaillaan käynnissä kokeilu suurem- ovat olleet alusta pitäen valtaosin pienyrittäjiä, mut- pien ja painavampien ajoneuvoyhdistelmien käytös- ta keskittymistä on tapahtunut tälläkin alalla, ja ny- tä puun ajossa. ETT-projekti (”En trave till”) tähtää kyään Suomessa on vajaat 600 puutavaran kuljetus- ajoneuvoyhdistelmän kokonaispainon nostamiseen 90 ta päätoimenaan harjoittavaa yrittäjää tai kuljetus- tonniin, mikä saavutetaan lisäämällä yksi nippu ajo- yritystä; heillä on käytössään keskimäärin runsaat neuvoyhdistelmään. Kokeilun tulokset ovat lupaavia. kaksi autoa. – Myös meillä on selvitetty puutavara-autojen koko- Puutavarakuljetusyrittäjän vuosityöpanos oli naispainon nostamisen vaikutuksia. Pohjois-Suomen 2000-luvun taitteessa tehdyn selvityksen mukaan oloissa 68 tonnin painoisen ajoneuvoyhdistelmän yk- keskimäärin 2 800 tuntia; joukossa oli myös yli 4 000 sikkökustannukset alenisivat 6–12 %, ja lisäksi koko- tunnin työvuosia. (Paperiteollisuudessa työntekijän naispainojen nostaminen toisi muitakin hyötyjä. vuosityöaika Suomessa on vajaat 1 500 tuntia.) Työn- Autokalusto ja sen kantavuus on meillä kehitty- teolle on kuitenkin asetettu rajoituksia: EU:n myötä nyt yllättävänkin suoraviivaisesti, joskin siinä on ol- myös kuljetusyrittäjän työaika on tiukasti säädeltyä, lut omat nykäyksensä. Hakkila toteaa asiasta näin: ja lisäksi ammattiajokortin yläikärajaksi on säädetty Autokalusto ei kuitenkaan aina päässyt kehittymään ja 70 vuotta. Silti edelleenkin pätee Pentti Hakkilan to- uusiutumaan kone- ja laitetekniikan avaamien mah- teamus: Vielä [puutavara-autojen] huipputekniikkaa- dollisuuksien tahdissa. Oli sopeuduttava toimintaym- kin tärkeämmäksi menestystekijäksi on osoittautunut päristön asettamiin rajoituksiin ja muutosvaatimuk- peräänantamaton, motivoitunut ja ammattitaitoinen siin. Esimerkiksi tieverkosto, lainsäädäntö ja puuta- yrittäjäkunta. – Myös ammattitaitoiset puuautojen varan vastaanottojärjestelyt tehtaalla jarruttivat ajoit- kuljettajat, joita on 2–3 kertaa yrittäjiä enemmän, tain parhaan tekniikan käyttöönottoa. Totuuden ni- ansaitsevat osansa näistä kiitoksista. missä on silti todettava, että puutavaran kuljetuk- Aina 1960-luvulle saakka puutavaran autokulje- sen tarpeet ovat kuitenkin saaneet Suomessa osakseen tustaksat määräytyivät sotavuosien poikkeusoloja lu- enemmän ymmärrystä ja vastakaikua kuin useimmis- kuun ottamatta joko paikallisesti sopimalla tai ura- sa muissa maissa. kan- eli kuljetuksenantajan yksipuolisesti määräämi-

159 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

nä; joskus – tosin harvoin – autoilijoiden kokouk- Autopuumäärien kasvusta sissaan tekemiin taksapäätöksiin perustuvina. Puu- tavara-autoilijat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä huolimatta autojen lukumäärä kuljetuksenantajien sanelemien taksojen kehitykseen. Vaikka taksaperusteita oli ”tieteellistytetty”, on viimeisten parinkymmenen sovellettujen ohjemaksujen kirjo oli suuri, mikä tak- vuoden aikana tuntuvasti satason ohella aiheutti kosolti erimielisyyksiä osapuolten välille. Tämän seurauksena vuonna 1955 vähentynyt. perustettu Suomen Kuorma-autoliitto ry (KAL) toimitti tammikuussa 1962 Metsäteollisuuden työn- antajaliitolle, Metsähallitukselle ja VAPO:lle kirjeet, 1984 koskeva sopimus vaati jo 60 sivua; toki mak- joissa se ehdotti neuvottelujen käynnistämistä puu- sutaulukot veivät sivuista yli puolet. tavarakuljetusten työoloissa ja kuljetusmaksuissa to- 1970-luvun alussa siirryttiin suuressa määrin so- dettujen epäkohtien poistamiseksi. Kirje ei johtanut pimusauto- ja tavoiteansiojärjestelmään. Sen kautta aluksi mihinkään, mutta kun automiehet pysäytti- ajoja pyrittiin keskittämään vakinaistetulle autoyrit- vät ajot maaliskuussa suuressa osassa maata, kulje- täjäkunnalle, jonka kanssa tehtiin ns. tavoiteansio- tuksenantajat heräsivät ja vähitellen ryhdyttiin neu- sopimuksia. Niissä kuljetuksenantaja ja autoilija so- vottelemaan. Lopulta toukokuun puolivälissä pääs- pivat vuotuisesta ajomäärästä ja sitä vastaavasta an- tiin osapuolten kesken yhteisymmärrykseen, ja niin siosta. Mikäli kuljetuksenantaja pystyi tarjoamaan ensimmäinen valtakunnallinen puutavaran autokul- sovitun ajomäärän, autoilija sitoutui ajamaan puut jetusten ohjemaksusopimus, tai tarkemmin ilmais- alennetulla ohjemaksulla. Järjestelmän käyttöönot- tuna ”sopimus suositukseksi käytettävistä ohjemak- to ei mennyt kivuitta, sillä se tiesi melkoiselle osalle suista”, oli syntynyt. autoyrittäjistä ajojen loppumista. Vuoden 1962 ohjemaksusopimus merkitsi myös Aikaa myöten ohjemaksukäytäntöä ryhdyttiin ar- KAL:n ja puutavaran kuljetuksenantajien välisen vostelemaan: järjestelmää pidettiin pelkkänä kustan- säännöllisen yhteistyön alkamista. Suurimpien Puu- nusautomaattina. MKA:n Aimo Nikunen puolusti tavarankuljetustenantajien Neuvottelukunta jatkoi järjestelmää vuonna 1986 tähän tapaan: On sanottu, tässä työssä KAL:n vastapuolena; vuonna 1968 se että aina kun jokin kustannustekijä muuttuu, se las- jätti alkuepiteetin nimestään pois, ja vuonna 1978 ketaan mukaan taksaan automaattisesti. Minä torjun muutti nimensä Metsäalan Kuljetuksenantajiksi jyrkästi tällaiset väitteet. Kustannuslaskenta on vain (MKA). Autoasioiden ohella Neuvottelukunnan ja apuväline, taksat ovat tulosta neuvotteluista, joissa MKA:n tehtäväkenttä laajeni ja käsitti 1970-luvul- myös tuottavuus otetaan huomioon. Se ei välttämättä ta alkaen myös koneellisen metsäkuljetuksen, kone- pitänyt paikkaansa, sillä esimerkiksi painorajoitus- kuorinnan, konehakkuun sekä koneelliset metsän- ten muutokset näkyivät harvoin täysimääräisinä tak- hoito- ja metsänparannustyöt. soissa; sen se kuitenkin osoitti, että taksaneuvotte- Uudet autokuljetuksen taksasopimukset tehtiin luilla oli ollut vaikutuksensa. Firmakohtaiset taksat yleensä vuosittain. Aika ajoin, vai olisiko parem- houkuttivat silti kentän väkeä, mutta Nikusen mie- pi sanoa, aika usein, sopimukseen lisättiin erilai- lestä niihin ei ollut syytä mennä, sillä metsänparan- sia lisäpykäliä, jotka koskivat mm. jäävahinkoja, va- nustöissä vapaa kilpailu oli johtanut aikaa myöten jaakuormalla ajoa, mittausohjeita ja rajanylityskor- kustannusten nousuun. vausta. Työehtosopimusten tapaan tämä kasvatti oh- Myös KAL:n puutavarajaoston puheenjohtaja Sep- jemaksusopimuksen laajuutta. Kun ensimmäinen po Makkonen suhtautui myöhemmin epäillen firma- sopimus oli saatu mahtumaan neljälle sivulle, vuotta kohtaisiin sopimuksiin: Suoraan sanottuna meidän

160 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kentällä ei oikein ole riittävää luottamusta kuljetuksen- muutama poiminta KAL:n puutavarajaoston kierto- antajiin. Eräät yhtiöt tulkitsevat nykyisiä sopimuksia kirjeistä kertoo: Kuljetussopimukset on valtaosin teh- yksipuolisesti ja vaara on, että tällaisissa yhtiökohtaisissa ty. Jo nyt voidaan todeta, että se vähäinenkin kuljetus- sopimuksissa tulkintamahdollisuudet kasvaisivat. Mak- maksujen korotus, josta [vuoden 1990] neuvotteluis- konen kuitenkin myönsi silloisen ohjemaksujärjestel- sa sovittiin, on otettu alennuksia kasvattamalla pois ja män kaipaavan remonttia. Meillähän ei ole ollut yhtei- tehty ratkaisusta miinusmerkkinen. Tiedämme minkä- siä maksuperusteita 6–7 vuoteen. Taksoja on vaan ko- laisia painostuskeinoja on ollut käytössä maksujen alen- rotettu kustannusmuutoksia vastaavasti. Ja selvähän on tamiseksi ja niistä olisi varmasti myös kilpailuvirasto se, ettei näistä muutoksista ole oltu samaa mieltä. kiinnostunut. Yritykset ovat määräävää markkina-ase- Uusia maksuperusteita ei kuitenkaan ehditty te- maansa häikäilemättä hyväksikäyttäen sanelleet mil- kemään, sillä kilpailulainsäädäntö pakotti luopu- lä hinnalla kuljetusten tulee tapahtua, jos niitä aikoo maan ohjemaksusopimuksista vuonna 1991. Sitä suorittaa, kirjoitti Heikki Parkkonen tammikuussa ennen ehdittiin kokemaan autoyrittäjien työtaiste- 1991, ja vuotta myöhemmin näin: Kuljetusasiakkaat lu vuonna 1990. Se sai alkunsa uudesta ajoneuvoase- pitivät KAL/MKA sopimusta jäykkänä ja tehottomuut- tuksesta, jonka mukaan puutavarakuormat mitataan ta suosivana. Vaihtoehdoksi keksittiin tarjouspyyntöme- liikennevalvonnassa painon eikä tilavuuden mukaan, nettely, josta tuli täysin muodollinen. Tarjoukset saate- kuten oli menetelty vuodesta 1955 alkaen. KAL vaa- taan hyväksyä, jos ne alittavat sen hintatason, jonka ti, että myös kuljetusmaksut piti muuttaa välittömäs- asiakas ennalta määrää. Moraalittomimmillaan menetti painoperustaisiksi, mihin MKA ei ollut halukas. tely on toiminut siten, että ensin on pyydetty ”tunnuste- Täysin tarpeeton konflikti saatiin kuitenkin sovituksi levat tarjoukset” muutamilta mahdollisesti jo puunajos- melko nopeasti ja ajot pääsivät jälleen jatkumaan. ta pois olleilta yrittäjiltä. Näin on saatu aikaan hinta, Samaan aikaan tehtiin selvitys puutavaran au- joka on asetettu sopimusautoille edellytykseksi kuljetus- tokuljetuskustannuksista Suomen ja Ruotsin välil- tehtävien jatkumiselle. – KAL:n kenttätarkastajien ra- lä. Se osoitti, että Suomessa jouduttiin maksamaan porteissa oli vielä hurjempia kertomuksia autoyrittä- keskimäärin viidennes enemmän puunajosta kuin jien kokemista taksan ”sopimisista”. Ruotsissa. Eniten kustannuseroon vaikutti se, että Tilanne on 20 vuodessa muuttunut asiallisem- Suomessa ajettiin valtakunnallisilla ohjemaksuilla, maksi, mutta edelleen automiehiä pidetään tiukoil- Ruotsissa suoraan kuljetuksenantajien ja autoyrittä- la, eikä pitkillä kumppanuussuhteilla kerrota olevan jien tai heidän muodostamiensa ajoyhtymien kans- paljoakaan arvoa. Näin etenkin niissä yhtiöissä, joissa sovituilla taksoilla. Ruotsin taksat jäivät alemmik- sa kuljetussopimusten teko on siirretty metsäosastol- si paljolti myös sen tähden, että autokalustoa käytet- ta ”globaaliin ostotoimeen”. – Hinnan yksioikoinen tiin siellä tehokkaammin: vuotuinen ajotuntimäärä korostaminen onkin heikentänyt autoyrittäjien toi- oli neljänneksen suurempi kuin meillä ja lisäksi ajo mintaedellytyksiä. Vaikka puunajo onkin liiketoi- oli tuottavampaa. KAL:n oli vaikea niellä vertailun mintaa, myös palvelun laatu kannattaisi varmaan ot- tulosta, jota kutsuttiin jopa mustamaalaukseksi. taa kilpailutusratkaisuissa huomioon. Ajotaksat on sovittu vuodesta 1991 alkaen kulje- Autopuumäärien kasvusta huolimatta autojen lu- tuksenantajan ja autoyrittäjän keskinäisin neuvot- kumäärä on viimeisten parinkymmenen vuoden ai- teluin, joskin varsin pian markkinatalouteen siirty- kana tuntuvasti vähentynyt. Tämä johtuu lähinnä misen jälkeen suurimmat kuljetuksenantajat siirtyi- autojen käyttöasteen noususta, mihin ovat vaikutta- vät tarjouskilpailuihin. Metsähallituksen kohdalla sii- neet ennen kaikkea autojen kantavuuden ja vuotuis- hen pakotti jo laki julkisista hankinnoista. Menette- ten ajomäärien kasvu. Ajosuoritetta ovat olleet kas- ly johti – vastoin Nikusen uskomuksia – ajotaksojen vattamassa kuljetusten tehokas ohjaus, tieverkoston alentumiseen. Muutos ei tapahtunut kivuitta, kuten parantuminen, kuormaus- ja purkausaikojen lyhen-

161 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tyminen, ammattitaidon kasvu sekä osin myös me- ja rakennettiin – niitäkin paikoin liian kanssa. Osa no-paluu- ja moniajon lisääntyminen. Kuljetusyrit- irtouittoväylistä muutettiin nippu-uittokelpoisiksi, täjien osuutta autokuljetuksen tehokkuuden lisään- ja osalle näitä väyliä rakennettiin voimalaitosten yh- tymisessä tuskin voi koskaan liikaa korostaa. teyteen nipunsiirtolaitoksia; niistä ensimmäinen val- Nykyään on puutavaran ajossa noin 1 300 puuta- mistui Oulujoen Merikoskeen vuonna 1954. Höy- vara-autoa; määrä vaihtelee teollisuuden suhdantei- ryhinaajat korvattiin kustannustehokkaammalla die- den mukaan. Käyttöpaikalle suuntautuvien autokul- selkalustolla, mikä myös kasvatti hinauslauttojen jetusten osuus kotimaisen puun kuljetuksista oli 72 % kokoa. Pohjois-Suomen uittoyhdistykset perustivat vuonna 2010; myös rautateitse ja vesitse tehtaille vuonna 1951 Uittotehon, joka keskittyi erityisesti tullut puutavara on lähes poikkeuksetta ollut alku- jokiuiton ja erottelujen kehittämiseen. Myös ennen vaiheessa auton kyydissä, sama koskee myös energia- Uittotehoa perustetun Metsätehon ohjelmaan kuu- puuta. Luonnollisesti myös metsäteollisuuden muis- luivat aika ajoin myös uittotutkimukset, erityises- sa raaka-aine- ja tuotekuljetuksissa autot ovat alusti 1950- ja 1960-luvuilla. – Uittajien näkemyserot ta pitäen olleet keskeisessä asemassa. Metsäteollisuu- uiton kehittämisasioissa ja yksityisten uittajien ”soo- den puu- ja tuotekuljetusten osuus maamme maan- loilu” hidastivat kuitenkin jossain määrin kehitys- tieliikenteestä on runsas viidennes. tä. Siellä, missä nippu-uittoon siirtyminen olisi ollut viimeistään tässä vaiheessa välttämätöntä, ei tarvitta- Uiton loppu, vai? via väylärakennuksia saatu ajoissa toteutetuksi. Uitto on perinteisesti ollut puutavaran tärkein kul- Kehitystyö lisäsi kuitenkin uiton kustannustehok- jetusmuoto Suomessa, mutta ei ole enää. Vaikka uit- kuutta ja antoi sille lisää elinaikaa. Siitä huolimatta tomäärät kohosivat 1940-luvun loppuvuosina liki uitot koko ajan vähenivät, ja kun tultiin 1970-luvul- 15 milj. m3:iin, uiton kilpailukyky oli tuolloin alle, mainittavampaa uittoa tapahtui enää Vuoksen, kanut kuitenkin heiketä tuntuvasti. Siihen oli kak- Kymijoen ja Oulujoen vesistöissä ja merellä, näissä si pääsyytä: uiton, nimenomaan purouiton työvoi- nippu-uittona, sekä irtouittona Ii- ja Kemijoen vesis- maintensiivisyys ja siihen liittyvä palkkakustannus- töissä. Uiton osuus tehtaille tulleesta puusta oli enää ten voimakas nousu sekä nopeasti kehittyvä auto- neljännes. Oulujoella uitto loppui vuonna 1982, Ii- kuljetus. Autoista tulikin uiton surma – tai ainakin joella vuonna 1988, Oulujärvellä ja latvavesillä vuon- melkein – seuraavan puolivuosisadan aikana. na 1990 sekä Kemijoella, viimeisenä irtouittovesistö- Ei uitto kuitenkaan luopunut hallitsevasta mark- nä, vuonna 1991; Kemijoen uiton lopettamisen ei sa- kina-asemastaan taistelutta. Purouittoväyliä perattiin nota olleen puhtaan kustannuslaskennan tulosta. Tä- ennätysmäärät, ja esimerkiksi Kemijoen Uittoyhdis- män jälkeen uitto jatkui merkittävässä määrin enää tyksen alueella oli vuosina 1948–65 lähes 600 per- Kymijoen ja Vuoksen vesistöissä. kauskohdetta. Väylien perkauksia tehtiin paljon tur- Myös Kymijoen vesistöalueella, jossa maamme haankin, ja Uittajainyhdistyksen puheenjohtaja Nils isot uitot olivat alkaneet 1870-luvulla, uitto joutui Stolpe sanoi suoraan vuonna 1958: Aivan varmaa on, lopettamisuhan alaiseksi. Uiton kilpailukyky heik- ettei purouittoja enää kannata jatkaa, vaan niiden ohi keni kaiken aikaa, lähinnä siksi, että väylästöllä jou- puu on kuljetettava autolla. Sekään ei lopettanut pu- duttiin soveltamaan sekauittoa, irto- ja nippu-uiton rojen perkauksia. – Puunkuorinnan siirtyminen teh- yhdistelmää. Siksi Kymijoen Uittoyhdistyksen tär- taille vähensi osaltaan pinotavaran jokiuittoa, koska keimmäksi tavoitteeksi tuli väylän saattaminen ko- kuorellinen pienpuu on altis uppoamaan. konaisuudessaan nippu-uittokelpoiseksi. Se edellytti Uittoa kehitettiin muutenkin. Puutavaran veteen Keiteleen ja Päijänteen välisen vesijakson sekä myös vyörytys koneellistettiin ja osin myös erottelu. Nip- Kymijoen kanavointia. Tämä työ olisi pitänyt aloit- pu-uittoväyliä parannettiin ja nipunpudotuspaikko- taa paljon aikaisemmin, oikeastaan silloin kun vesis-

162 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tön isoilla järvillä siirryttiin nippu-uittoon 1900-luon muistettava, että heti kanavan valmistumisen jäl- vun alussa. keen tapahtuneet yritysfuusiot vaikuttivat puuvirtoi- Kuitenkin vasta 1950-luvulla uittoyhdistys ryh- hin ja samalla myös kanavan käyttöön. tyi tosissaan ajamaan Keitele–Päijänne-kanavaa, mikä Myös Vuoksen vesistössä eli Saimaalla alkoi uit- hanke todistettiin hyvinkin kannattavaksi liikennein- to vähetä, tosin rauhallisempaan tahtiin. Kun vie- vestoinniksi. Uittajien siihen saakka yhtenäinen ”kana- lä 1980-luvun alussa puuta uitettiin lähes 4 milj. varintama” sai kuitenkin repeämän, kun Äänekosken m3, niin vuosituhannen vaihteessa määrä oli enää tehtaat siirtyivät metsänomistajien oman teollisuuden 1,1 milj. m3. Myös uittajien määrä oli vähentynyt omistukseen. MTK:n ja Maalaisliiton ryhdyttyä kana- eikä vesistöllä ollut enää kuin kaksi merkittävää uit- van vastustajiksi hanke oli tuomittu epäonnistumaan. tajaa, Metsäliitto ja UPM; entinen suuruittaja Stora Kanavan sijaan rakennettiin vuonna 1964 Keiteleen ja Enso oli luopunut uitosta kokonaan. Päijänteen välille ”rautakanava”, jota myöten puutava- Uitto vähentyi siitäkin huolimatta, että uiton ke- raniput ryhdyttiin siirtämään rautateitse Suolahdesta hittämiseksi oli tehty paljonkin. Uittoa oli nopeu- aluksi Jyväskylän satamaan, myöhemmin Keljonlah- tettu aikatauluttamalla nippujen veteenpanoa sekä teen. Myös Kuusankosken ja Kymijokisuun välinen ir- keskittämällä sitä harvoille pudotuspaikoille; myös touitto korvattiin rautatiekuljetuksella. veteenpano oli koneellistettu. Tarvittaessa nippu- ja kasteltiin hinauksen aikana. Lisäksi kaiken aikaa on siirrytty käyttämään yhä enemmän yrittäjäpalve- Uittoa oli nopeutettu luja sekä samalla supistamaan uitto-organisaatioiden omaa hallintoa; se onkin enää vajaa kolmannes siitä aikatauluttamalla nippujen mitä se oli 10 vuotta sitten. – Nykyään uiton kehi- veteenpanoa sekä keskittämällä tystyö keskittyy erityisesti nippujen automaattiseen sitomiseen sekä pieniläpimittaisen ensiharvennus- sitä harvoille pudotuspaikoille; puun uimiskyvyn parantamiseen. Pudotuslaituriverkosto on riittävä: Saimaalla on myös veteenpano oli 60 laituria. Ranta- ja saarimetsistä puut saadaan uit- koneellistettu. toon uivien pudotuslaiturien eli nippuloiden avulla. Veteen pudotetut, rautalangoin sidotut niput liite- tään teräsvaijereilla 10–12 nippua leveiksi lautoiksi. Keitele–Päijänne-kanavaan jaksettiin kuitenkin us- Lautassa on keskimäärin noin 1 200 nippua eli noin koa uiton pelastajana, ja vuonna 1977 uittopäälli- 20 000 m3 puuta. Suurimmissa lautoissa on puuta yli köksi tullut Olli Pesonius onnistui siinä, mitä hä- 30 000 m3. Lautan pituus hinaajasta lautan perälle on nen edeltäjänsä Tapio Varis oli yrittänyt turhaan yli toista kilometriä ja tällaisen nippulautan hinausnope- 20 vuoden ajan. Keitele–Päijänne-kanava valmistui us on parisen kilomeriä tunnissa. Lautan kuljetus esi- pääosin venäläissaatavien rahoituksella ja myös ve- merkiksi Joensuusta Lappeenrantaan (270 km) kes- näläisten rakentamana syksyllä 1993. Kanava tuli tää näin ollen – ja säiden suosiessa – vajaan viikon. – kuitenkin auttamatta liian myöhään, ja sitä voi pi- Valtaosa uitettavasta puusta on sellutehtaille toimitet- tää uiton kannalta virheinvestointina. Uittajien kana- tavaa kuitupuuta, mutta myös tukkeja uitetaan. vaan lupaamat puumäärät jäivät alusta pitäen selväs- Saimaa on siis maamme ainoa uittovesistö; satun- ti vähemmiksi, ainoastaan noin neljännekseen siitä, naisesti saatetaan pieniä saaripuueriä uittaa jossain mitä luvattiin kanavasta päätettäessä. Uittokustan- muuallakin. Tosin Saimaallakin määrät ovat vähenty- nukset kohosivat, ja uitto loppui vesistöalueella joi- neet edelleenkin, ja viime vuosina on puuta hinattu takin saarieriä lukuun ottamatta vuonna 2002. Tosin Saimaalla ainoastaan 0,6–0,7 milj. m3. Se merkitsee,

163 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Uitto ei ole vielä täysin loppunut Suomesta. Järvi-Suomen Uittoyhdistys hinaa Saimaalla vuosittain vajaat miljoona kuu- tiometriä, pääasiassa Metsäliiton ja UPM:n puita. Normaalikokoinen eli noin 1 200 nipun lautta (noin 20 000 m3) menossa läpi Laitaatsalmesta Savonlinnassa kesällä 2007. (Järvi-Suomen Uittoyhdistys)

Puuta kuljetetaan myös aluksilla, niin merellä kuin sisävesillä; joskus jopa talvellakin Saimaalla. Kuvassa Mopro Oy:n hinaaja/työntäjä Arppe työntää proomu Rissasta Sulkavan Lepistönselällä talvella 1998. Lappeenrantaan matkalla olevassa proomussa on puuta vajaat 2 000 m3.

164 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

että teollisuuden käyttämästä puusta enää runsas pro- meen vuonna 1862, metsäteollisuus on ollut Valtion sentti tulee uittaen tehtaille. Vuodesta 2000 lähtien Rautateiden (VR) suurin asiakas. Järvi-Suomen Uittoyhdistys ”sisaryhtiönsä” Perkaus Kaikista puutavaran kaukokuljetuksista rautatien Oy:n kanssa on vastannut kaikista vesistön hinauk- osuus ei kuitenkaan ole noussut koskaan 20–25 % sista; aikaisemminhan näin oli vain pohjoisilla yhtei- suuremmaksi; se selittyy rautatieverkkomme harvuu- suittoalueilla, ja tasavesi-Saimaalla uittajilla oli käy- della. Hiekkalan lausuman aikaan puutavaran rauta- tössään omaa tai yrittäjien hinauskalustoa. tiekuljetusten määrä oli noussut lähes 5 milj. m3:iin, Määrien vähentyminen heikentää uiton kilpailu- mutta sen osuus oli pudonnut 15 %:iin eli pienem- kykyä, sillä uitossa kiinteät kustannukset merkitse- mäksi kuin sitten junaliikenteen alkuvuosikymmen- vät muita kuljetusmuotoja enemmän. Muutkin te- ten. 1970-luvun alkuvuosina junapuun osuus vähe- kijät ovat olleet rajoittamassa uiton käyttöä: niistä ni tästäkin noin 10 %:iin. Tämä johtui paljolti VR:n tärkeimpiä ovat osavuotisuus, tehtaiden sijainti, joi- ns. ”tariffiseikkailusta” eli tuntuvista rahtien koro- denkin puutavaralajien huono uittokelpoisuus sekä tuksista sekä vuosikausia jatkuneesta vaunupulasta, veden vaikutus puutavaran laatuun. Osa vastuksista jota koettiin erityisesti talvikausina. on kuvitteellisia, osa voitettavissa. Näin esimerkiksi Osa kuljetuksenantajista käynnisti vastatoimet laadun kohdalla: nykyinen uittotekniikka mahdol- elintärkeiden junakuljetusten ylläpitämiseksi. Neu- listaa myös laadullisesti herkempien puutavaralaji- voteltiin tariffirakenteen muutoksista, joilla vaunu- en uiton, ja ”fiksuimmat” tehtaat ovat tätä ratkaisua jen täyttöastetta kasvatettiin, saatiin käyttöön kesäta- myös hyödyntäneet. riffit ja otettiin käyttöön kokojunat, joissa sama vau- Uiton haittana säilyy jatkossakin osavuotisuus. nusto kiersi saman tai muutaman kuormauspaikan Se ei kuitenkaan ole primäärisyy uittomäärien vä- ja tietyn määräaseman välillä. Nämä toimet auttoivat henemiseen. Vaikka ympäristö- ja kansantaloudelli- siinä määrin, että kun vuonna 1977 VR nosti jälleen set syyt puoltaisivat uiton määrien kasvattamista, lä- tariffejaan, nyt 14 %:lla, esimerkiksi Tehdaspuussa hivuosina tuskin päästään Saimaalla paljoa nykyistä rautatiekustannusten nousu jäi 4 %:iin. – Kaikki ei- suurempiin määriin, ja muille vesistöille uitto tuskin vät toimineet yhtä ponnekkaasti, mikä merkitsi, että palaa enää takaisin. VR:n osuus teollisuuden puukuljetuksista jäi yli 10 Uitto ei kuitenkaan ole ainoa vesiteitä käyttä- vuoden ajaksi 10 %:n kieppeille. vä kuljetusmuoto, vaan Suomessa on kautta aikojen VR kuitenkin ryhdistäytyi, ja 1980-luvulla puukul- puuta kuljetettu myös aluksilla. Saimaalla aluskulje- jetukseen soveliasta vaunukalustoa alkoi olla riittäväs- tukset tosin olivat lähes pysähdyksissä jonkin aikaa, ti, talvihuippuja ehkä lukuun ottamatta. Myös juna- mutta niiden uusi tuleminen alkoi 1980-luvun lo- koko oli kasvanut, ja raskaimpien junien kokonaispai- pulla, ja nykyään kuljetetaan puuta aluksilla, proo- no oli 1 300 tonnia, josta kuorman osuus oli 700–900 muilla ja rahtilaivoilla, noin 0,5 milj. m3; lähes yhtä tonnia. Oli myös lisätty kokojunakuljetuksia, jois- paljon kuin uittaen. Aluskuljetusta harjoitetaan pie- sa pyrittiin siihen, että kokojunassa olevan vaunuston nessä määrin muillakin vesillä, ja lisäksi tuontipuu- määrä oli mahdollisimman suuri, mieluiten vastaten ta tuodaan merkittävässä määrin aluksilla niin Sai- veturien maksimivetokykyä. Järjestely nopeutti vau- maalle kuin etenkin merisatamiin. nukiertoa ja tehosti kuljetuksia. – Pendeli oli kokoju- naakin kehittyneempi versio: siinä sama vaunurunko Junalla puuta vakaasti liikkui jatkuvasti edestakaisin kahden liikennepaikan Metsätalous on ja tulee vielä kauan olemaan rautatie- väliä. Pendeliliikenteestä puhuttiin yleensä lyhyehkö- laitoksen paras asiakas, kirjoitti Kuljetuksenantaji- jen kuljetusmatkojen yhteydessä, sellaisia olivat ja en Neuvottelukunnan Aaro Hiekkala vuonna 1970. ovat esimerkiksi Laurila–Kemi sekä Mikkeli–Kuusan- Ja oli oikeassa. Jo siitä lähtien kun rautatie tuli Suo- koski. Lastaus- ja purkausajat olivat lyhyet.

165 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

VR:n tavaraliikennejohtaja Arto Rautio kuva- maista puuta kuljetettiin rautateillä liki 9 milj. m3 si vuonna 1984 VR:n vahvuuksia puunkuljetuksis- sekä tuontipuuta 7 milj. m3. Yhteensä raakapuu vassa: Meillä on tällä hetkellä kolmen lohkon markkinat. tasi kolmanneksesta VR:n tavaraliikenteestä. Lyhyillä kuljetusväleillä meidän aseemme on pendeli- VR tietää hyvin asemansa puutavaran kuljetuksis- liikenne, erittäin nopea vaunukierto samalla vaunus- sa. Vuonna 2004 haastateltu VR Cargon (nykyään tolla. Keskipitkillä matkoilla VR:n voima perustuu eri- VR Transpoint) johtaja Ilkka Seppänen uskoi VR:n laisiin vaunuryhmäkuljetuksiin ja pitkillä matkoilla pystyvän ylläpitämään ja jopa parantamaan palvelu- meidän normaali vaunukuormatariffimme on jo sel- tasoaan: Kapasiteettia meillä riittää, mutta puujunien laisenaan kilpailukykyinen. Ei se ollut, sillä rautatien kiertonopeutta on syytä ja myös mahdollista nopeuttaa. osuus säilyi koko 1980-luvun 10–15 %:ssa; suorit- Me käytämme jo nyt paljon asiakasjunia pendeliliiken- teesta osuus oli liki 20 %. teessä, mutta näitäkin voidaan tehostaa liikennejärjes- Vuonna 1988 maamme hallitus antoi eduskun- telyin. Tarkempi aikatauluttaminen niin kuormaus- ja nalle selonteon liikennepolitiikasta. Siinä todet- purkausvaiheessa kuin myös itse kuljetuksen aikana li- tiin mm., että Valtionrautateiden on sopeuduttava sää kiertonopeutta ja tuo kustannussäästöjä. Seppänen selviytymään kuljetusmarkkinoilla samoin edellytyk- myös muistutti, että vaikka VR olikin ja on edelleen sin kuin muiden kuljetusyritysten. Ns. tiemallin mu- monopoliyhtiö, se joutui kilpailemaan jokaisesta kul- kaisesti VR saa valtion budjetissa rahat vain rataver- jetuksestaan kilpailevien kuljetusmuotojen kanssa. kon ylläpitoon ja kehittämiseen, kun taas varsinai- Kuljetustariffien ohella metsäteollisuus on pit- nen kuljetustoiminta on hoidettava liikeperiaatteella kään kantanut huolta vaunukalustosta ja ratojen ja omarahoitteisesti valtion uuden liikelaitosmallin kunnosta. Puunkuljetukseen soveltuvien tavaravau- mukaisesti. VR:stä tulikin liikelaitos vuoden 1990 nujen puute on ollut lähes krooninen 1950-luvul- alussa. Jo seuraavan vuoden kertomuksessaan Kes- ta alkaen; jopa siinä määrin, että Stora Enso ilmoit- kusliitto totesi muutoksen selkeyttäneen VR:n ta- ti muutama vuosi sitten hankkivansa 300 vaunua riffipolitiikkaa. omaan käyttöönsä. Hankkeesta on kuitenkin luo- Rautatiekuljetuksella on monta etua, vakuut- vuttu, sen jälkeen kun VR Cargo käynnisti uusien ti Tehdaspuun kuljetusmetsänhoitaja Jorma Saa- raakapuu- ja hakevaunujen rakennusohjelman. Toi- rimaa vuonna 1994 yhtiönsä lehdessä. Se on hel- nen ongelma-alue on ratojen kunto: eräiden lähes posti ohjelmoitava, varma, nopea, säästä riippuma- yksinomaan puutavaran kuljetuksiin käytettyjen ra- ton ja huomattavan ympäristöystävällinen tapa kul- tojen kunto on ollut rappeutumassa. Yksi näistä oli jettaa puuta. Rautateillä on suuri kapasiteetti ja li- rataosuus Huutokoski–Savonlinna, jonka 42 milj. säksi se on, hinnoittelusta tietysti riippuen, hinnal- euroa maksanut perusparannus käynnistyi – teolli- taan kilpailukykyinen luontaisilla kuljetusmatkoilla. suuden vahvan lobbauksen ansiosta – vuonna 2007. Viime mainitulla tarkoitettiin 100–300 km:n mat- Tämän pitkään käytöstä poissa olleen radan perus- koja. Hinnoittelun Saarimaa totesi riippuvan rah- parannustyö tehtiin nimenomaan puutavaran kulje- tineuvottelujen tuloksista. Viime vuosina VR on ol- tuksia varten, joskaan toistaiseksi junapuumäärät ei- lut entistä halukkaampi joustamaan ja hakemaan vät ole nousseet kovin suuriksi, vuonna 2010 puuta toimivia ratkaisuja, etenkin tällaisten suurasiakkai- kulki radalla 125 000 tonnia. Osin tämä lienee joh- den kanssa. Tuontipuiden ylikorkeat rahdit toisaalta tunut siitä, että VR on halunnut kierrättää puujunat osoittavat, että kyllä VR käyttää monopolikuljetuksis- mieluummin sähköistettyjen rataosien kautta. – On sa tilaisuuden hyväkseen. muitakin rataosuuksia, joiden liikenne perustuu lä- Sitä mukaa kun uitot alkoivat 1980-luvulta alka- hes yksinomaan puutavaraan. Osa niistä on peruspa- en, osin aiemminkin, vähetä, puuta siirtyi yhä enem- rannuksen tarpeessa tai vaihtoehtoisesti lopettamisu- män rautapyörille. Vuosituhannen vaihteessa koti- hattuina.

166 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

VR on pyrkinyt tehostamaan toimintaansa myös tuskustannukset olivat 7,90 €/m3 (4,8 cent/m3km). keskittämällä puutavaran lastaukset yhä harvempiin Rautatiekuljetuksen reaaliset kustannukset alenivat paikkoihin; osana järjestelyä on perustettu tai ol- lievästi koko 2000-luvun ensikymmenen. – Venäjän laan perustamassa kymmenkunta erityistä lastauster- tuontipuun kuljetuksissa rautateillä on ollut keskei- minaalia eri puolille maata. Niissä pyritään suuriin nen rooli 1950-luvulta alkaen. Kaikesta tuontipuus- puumääriin ja koneelliseen kuormaukseen. Lastaus- ta kuljetettiin vuonna 2010 rautateitse 46 %, autol- ten keskittäminen luonnollisesti tehostaa VR:n työtä, la 16 % ja aluskuljetuksena 38 %. mutta tällaisella ”kermankuorimisella” on haittansa- Metsäteollisuuden puu- ja tuotekuljetusten osuus kin: esiautokuljetusmatkat kasvavat ja saattavat siirtää VR:n tavaraliikenteestä on ollut viime vuosina noin luontaista junapuuta suoriin autokuljetuksiin. 60 %; osuus oli kasvanut neljännesvuosisadassa. Metsätehon keräämän tilaston mukaan kuljetettiin vuonna 2010 tehtaille kotimaista puuta rauta- Metsäosastot muuttuvat teitse 10,6 milj. m3, mikä oli 25 % tehtaille toimite- Yksi puunhankinnan suurimpia muutoksia on kos- tusta määrästä (43 milj. m3). Kotimaisen junapuun kenut metsäosastojen organisaatioita. Muutoksia on keskimatka oli 270 kilometriä, ja sitä edelsi keski- koettu niin metsäosaston toimintojen organisoinnis- määrin 44 kilometrin autokuljetus. Yhteensä tämä sa kuin myös metsäosastojen asemassa yritysten sisäl- rautatiekuljetusketju tuli maksamaan 10,40 €/m3 lä. Vielä 1980-luvulla lähes kaikki metsäosastot toi- (3,3 cent/m3km), kun keskimäärin raakapuun kulje- mivat linjaorganisaatioina: metsäpäällikön alaisuu-

Metsäteollisuus on aina ollut VR:n suurin asiakas. Kotimaisen raakapuun kaukokuljetuksista junapuun osuus on nyky- ään noin viidennes, mutta kolmisenkymmentä vuotta sitten se ehti olla alimmillaan vain puolet siitä. Venäjän tuonnissa rautatien osuus on noin puolet, välin enemmänkin. Kuvassa kotimaista koivukuitupuuta puretaan UPM:n Kuusan- niemen tehtaalla. (Leif Rosnell; VR-Yhtymä Oy)

167 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

dessa oli hankinta-alueet, jotka jakautuivat piireihin Toinen kehitystrendi on ollut vähentää organi- ja nämä edelleen työnjohtaja-alueisiin tai -toimin- saatiotasoja: on luovuttu joko piireistä tai hankinta- toihin; ylimetsänhoitaja-alueista ja piiriesimiespii- alueista. Samalla on siirrytty kentällä usein tiimei- reistä oli sentään jo päästy eroon lähes tyystin. Pii- hin. Myös kuljetusten ohjausta on keskitetty pois reistä ylöspäin kaikissa yksiköissä oli jonkinasteinen piiritasolta muutamiin tai vain yhteen kuljetuskes- esikunta, joka yleensä toimi toiminnoittain eli funk- kukseen. Ratkaisumallit ovat vaihdelleet melkoises- tioittain: esimerkiksi hankinta-alueissa oli korjuun, ti. Yhteisenä pyrkimyksenä on kuitenkin ollut toi- kuljetuksen ym. alue-esimiehiä tai millä nimikkeel- minnan yksinkertaistaminen ja tehostaminen, mikä lä missäkin toimittiin. Myös työnjohtajat olivat joko luonnollisesti on merkinnyt henkilömäärän vähen- funktiomiehiä tai sitten yleistyönjohtajia. Joissakin tämistä. Kentän työnjohdon töistä melkoinen osa – taloissa kokeiltiin jo tiimejä työnjohto-organisaatio- ostoa lukuun ottamatta – on ulkoistettu koneyrittä- na. – Pienemmissä yhtiöissä selvittiin toki vähem- jille ja palveluyrityksille. Ei liene kaukaa haettu ar- millä organisaatiotasoilla, joskus jopa ilman nimel- vio, että metsäteollisuuden puunhankintatehtävissä listä metsäpäällikköäkin. on tätä nykyä noin puolet siitä toimihenkilömääräs- Linjaorganisaatio oli selkeä, jokainen tiesi teh- tä mitä oli 25 vuotta sitten. Silti hankintamäärä on tävänsä, vastuunsa ja ennen kaikkea esimiehensä. kasvanut kolmanneksella! Sen huonoja puolia olivat organisaation raskaus ja Fuusiot ja yrityskaupat ovat vauhdittaneet tätä kustannukset sekä hidas tiedonkulku – molempiin kehitystä ja väliin on näissä järjestelyissä sovellettu suuntiin. Tosin kaiken aikaa kehittyvät kentän tie- hyvinkin raakaa menettelyä. Yleinen liikkeenjohdol- tojärjestelmät poistivat viimeksi mainitun haitan hy- linen seminaarihokema, että ”henkilöstö on yrityk- vinkin nopeasti; tosin sähköpostista ja muusta säh- sen tärkein voimavara”, tuntuu irvokkaalta tämän köisestä tietotulvasta alkoi tulla uusi kiusa etenkin kehityksen valossa; samaten puheet työuran jatka- kenttäväelle. misista ja eläkeiän nostamisesta! Varhaiseläköitymi- Tietotekniikka tuli helpottamaan myös hankinnan sen vaikeutuminen ja sen kallistuminen saattavat hi- suunnittelua ja ohjausta. Se yhdessä korjuun koneel- dastaa kuitenkin tätä kehitystä. listumisen kanssa mahdollisti organisaatioiden ke- Joissakin yhtiöissä on siirrytty metsäosastoja myö- ventämisen. Aluksi ryhdyttiin vähentämään hankin- ten muodinmukaiseen prosessi- eli matriisiorgani- ta-alueita ja piirejä. Sitä oli toki tehty jossain mää- saatioon. Sellaisella voi olla hyvätkin puolensa, mut- rin jo aikaisemminkin; esimerkiksi kun Tehdaspuu ta se näyttäisi vähemmän ideaaliselta niinkin yksin- aloitti vuonna 1968, kenttäorganisaatio muodostui kertaiselle toimialalle kuin mitä puunhankinta (met- kahdesta ylimetsänhoitaja-alueesta, kahdeksasta han- sänhoitoineen ) edustaa; ovathan kaikki metsälliset kinta-alueesta ja 51 piiristä, mutta vuonna 1986 oli toiminnot niin kiinteästi toisiinsa sidottuja. Ja ai- jäljellä enää viisi hankinta-aluetta ja 28 piiriä, ja kun nakin vähän vanhempi metsämieskaarti (jos sellais- Tehdaspuu fuusioitui UPM Metsäksi vuonna 1996, ta vielä on) on tottunut yhden esimiehen ohjauk- hankinta-alueita oli jäljellä kolme ja piirejä 11. seen. Voisikin ennustaa, että prosessiorganisaatiois- Vastaavanlainen organisaatioyksikköjen määrän ta siirrytään aikaa myöten johonkin ”perinteisem- vähentäminen ja samalla niiden koon suurentami- pään”. Aika näyttää. Joka tapauksessa on selvää, että nen on jatkunut monessa yhtiössä näihin päiviin organisaatiomuutokset jatkuvat, varmaan myös tar- saakka; piirin hankintamäärä saattaa olla 1–2 milj. ve henkilöresurssien vähentämiseen. m3 eli sen verran, minkä koko metsäosasto hankki Prosessiorganisaatio näyttäisi myös paisuttaneen aikoinaan! Samaan aikaan kehitys on johtanut yhä esikuntia, mikä antaa aiheen kysyä: voiko kaikil- selvemmin funktiotoimintoihin kaikissa organisaa- le olla järkeviä töitä? Lisäksi erilaiset kokoustami- tioyksiköissä eli on erikoistuttu. set ovat lisääntyneet, näin siitäkin huolimatta, että

168 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

sähköposti ja muu tietotekniikka on tehnyt kokouk- Bioenergian huuma set lähes tarpeettomiksi. Toki metsäalalla on – jos- Puupolttoaineilla katetaan viidennes maamme ener- tain syystä – vanhat ja vankat kokoustamisperinteet, giankulutuksesta, sillä lähes puolet Suomessa käy- mutta kun muutenkin yritetään tehostaa toimintaa, tetystä puusta poltetaan. Näin suuri osuus selittyy miksi ei vähennetä kokouksia? Kokoukset kun vielä sellutehtaiden jäteliemien sekä kuoren ja muun jä- tahtovat usein olla tehottomia, huonosti johdettu- tepuun poltolla, mikä on lisääntynyt merkittäväs- ja ja niissä käsitellyt asiat saattavat koskea vain osaa ti viime vuosikymmeninä. Ilman mittavaa selluteol- paikalle kutsutuista. Puhelin- tai videokonferenssit lisuutta Suomi ei pystykään saavuttamaan bioener- eivät välttämättä ole sen tehokkaampia. Erään vii- giatavoitettaan. Myös perinteisen polttopuun sekä saan toteama, että jokainen yli kaksi tuntia kestävä erityisesti ns. energiapuun eli metsähakkeen käyt- kokous on epäonnistunut, pitänee hyvin paikkansa. tö on kokenut Suomessa uuden tulemisensa. Met- Kun vielä 1980-luvulla metsäosastot toimivat sähakkeen käyttö on kuitenkin vielä vähäistä mui- useimmiten suoraan toimitusjohtajan alaisuudes- hin puupolttoaineisiin verrattuna, mutta se on kassa, nyt alkaa olla toisin. Kolmesta suuresta ainoas- vamassa. Osa puun energiakäytöstä vaatii kuitenkin taan Metsäliitossa ”arvot” ovat kohdallaan. Kahdes- valtion subventioita. sa muussa metsäosasto (jos sellaista nimikettä enää Puu oli pitkään Suomessa lähes ainoa polttoai- käytetään) on jo useamman organisaatioportaan ta- ne. 1800-luvun puolivälissä tehdyssä maamme met- kana. Se ei sinänsä ole vaarallista, mutta portaiden sävarojen ja -käytön arviossa polttopuu vastasi rei- lisäys merkitsee tiedonkulun ja päätöksenteon mo- lusti yli puolesta puunkäyttöä. Lisäksi polttopuu- nimutkaistumista ja hidastumista, etenkin jos siihen ta myös vietiin. Vaikka kivihiiltäkin ryhdyttiin Suo- liittyy metsällisten asioiden vähempi tuntemus ja meen tuomaan, puu säilytti asemansa tärkeimpänä ymmärtämys ylemmillä tasoilla. Helposti voi käydä polttoaineena. Kun ensimmäinen oikea puunkäyttö- niin, että metsäpäällikkö (tai vastaava) joutuu käyt- tutkimus tehtiin vuoteen 1927 kohdistuvana, polt- tämään enemmän aikaa esimiestensä kanssa seurus- topuun käyttö oli 14 milj. m3 eli kolmannes koko- teluun (ja kokoustamisiin) kuin oman organisaati- naiskäytöstä. Halkoja poltettiin eniten maaseudulla onsa johtamiseen. ”Itsellinen” metsäosasto tuntuu ja kaupungeissa, mutta myös teollisuus ja liikenne ainakin ajoittain olevan historiaa! tarvitsivat polttopuuta; esimerkiksi vetureissa poltet- Suuruuden ”tauteja” on sekin, että metsäosastot tiin halkoja liki 2 milj. m3. Polttopuun käyttö säilyi pakotetaan toiminnoissaan yhtenäiseen toimintamal- tämän suuruisena sotavuosiin saakka. liin konserniorganisaation kanssa. Siinä voi olla hy- vätkin puolensa, mutta kuten jo roomalaiset sanoi- 1940-luku ”halkojen aikaa” vat: Quid licet Jovi, non licet bovi!, eli ei kaikki kan- Lähes koko 1940-luku elettiin – sattuneesta syystä sainvälinen välttämättä sovi sellaisenaan suomalais- –”halkojen aikaa”: ennätysvuonna 1945 halkoja pol- metsiin. tettiin 27 milj. m3. Lisäksi osa teollisuuden pape- Kaikesta huolimatta puut hankitaan Suomessa te- ripuuvarastoista takavarikoitiin polttopuuksi. Vain hokkaasti; kansainväliset tehdashintavertailut osoitta- kolmannes polttopuusta meni asuntojen lämmityk- vat sen kiistatta. Tämä koskee erityisesti puun kor- seen, ja loppu käytettiin teollisuudessa sekä liiken- juuta ja kuljetusta. Myös kiinteät eli organisaatiokus- teessä. V. Pöntynen tiivistää vuosien 1940–47 kehi- tannukset ovat kohtuulliset, vuonna 2010 Metsäte- tyksen: Metsien käytön kannalta muodostuivat olot hon mukaan keskimäärin 3 €/m3 eli 4–5 % tehdas- poikkeuksellisiksi etenkin sen johdosta, että ulkomais- hinnasta. Mutta se mikä Suomessa voitetaan hankin- ten polttoaineitten saanti vaikeutui suuresti. Sen vuoksi takustannuksissa, se hävitään kantohinnassa; eikä se suurentui maamme puupolttoaineen tarve entisestään riitäkään. hyvin paljon ja koko markkinapuumäärän rakenne siis

169 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

muuttui entistä paljon polttopuuvoittoisemmaksi. Tälle kriisi toi polttopuulle uuden nousukauden – tosin suunnalle antoi vielä voimaa ja vauhtia se, että auto- silloin vain lievän ja lyhyen. jenkin polttoaineena täytyi käyttää puuta, sekä se, että Se sai myös valtioneuvoston asettamaan vuon- teollisuus joutui useasta syystä supistamaan tuotanto- na 1977 polttopuutoimikunnan selvittämään mah- aan, jonka vuoksi ainespuun osuus maan puun käytös- dollisuuksia lisätä kotimaisen polttopuun käyttöä. tä väheni. Työvoimakysymys asetti hakkuitten sijoitta- Tuolloin energian tuonnin arvo oli 7 mrd. mark- miselle suuria rajoituksia. Ja mitä tiukemmalle työvoi- kaa, mikä oli lähes neljännes koko tavaratuonnista. man saantimahdollisuudet kiristyivät, sitä enemmän Toimikunnan laskelmien mukaan vuonna 1980 pol- täytyi tinkiä tarkoituksenmukaisen metsän käytön vaa- tettavaksi soveltuvan puun ylijäämää meillä on 18,9 timuksista. Hakkuut, joissa oli tehtävä halkoja, piti si- milj. m3. ”Ylijäämän” rakenne oli perinteisestä poik- joittaa niin, että ne saatiin suoritetuiksi ja valmistet- keava: lehtipuupinotavaraa 0,3, teollisuusjätepuuta tu tavara kuljetetuksi kulutuspaikkoihin, riippumatta 2,6 ja metsätähdettä 16,0 milj. m3. Viime mainittu siitä, ovatko hakattavaksi joutuneet metsät olleet varsi- oli uusi ”lajike” ja se koostui hakkuutähteistä, kan- naisia ”halkometsiä”. noista ja soiden liekopuista. Toki näitä kaikkia oli jo Kivihiilen tuonti alkoi uudelleen 1940-luvun lo- pitkään käytetty pienessä määrin polttoon maaseu- pulla ja se merkitsi polttopuun käytön vähentymis- dulla, mutta nyt puhuttiin suurista ja nimenomaan tä. Silti vielä vuonna 1960 halkoja poltettiin 13 milj. voimalaitosten polttoaineeksi tarkoitetuista määris- m3, kun puun kokonaiskäyttö oli 48 milj. m3. Tä- tä. Mistään ”huuhaasta” ei kuitenkaan ollut kyse, män jälkeen polttopuun käyttö alkoi vähetä hieman sillä muutamat metsäyhtiöt olivat jo vuodesta 1974 nopeammin, mutta vuonna 1973 alkanut energia- lähtien ryhtyneet keräämään hakkuutähteitä voima-

Sota-aikana ja vielä 3–4 vuotta sen jälkeenkin polttopuu oli ykkösartikkeli maamme puuhuollossa. Halkopinoja Helsin- gin Hakaniementorilla vuonna 1945. (Helsingin kaupunginmuseo)

170 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

laitostensa polttoaineeksi; samaten kantoja oli ryh- vun puolivälissä. Niillä ryhdyttiin tekemään karsituis- dytty nostamaan, mutta tuolloin lähinnä selluteol- ta polttopuurangoista polttohaketta sekä kiinteistöjen lisuuden raaka-aineeksi. – Haloiksi soveltuvan lehti- että teollisuuden tarpeisiin; osa hakkeesta käytettiin kuitupuun pieni määrä selittyi sillä, että koivusta oli kuitu- ja lastulevyteollisuuden raaka-aineena. Hake- ryhdytty tekemään selluloosaa 1950-luvulta lähtien, tusinnostus kasvoi nopeasti ja iso määrä erilaisia hak- ja sen käyttö oli lisääntynyt siinä määrin, että ko- kureita tuli markkinoille; alkuun ne olivat ulkomaisia, timaisen koivun lisäksi tarvittiin huomattavia mää- mutta kotimainen hakkurivalmistus käynnistyi nope- riä tuontikoivua. Polttopuun käyttö, lähinnä maa- asti. Vuonna 1955 perustettu Pienpuualan toimikun- seudun kiinteistöissä, oli 1970-luvun jälkipuoliskol- ta oli vahvasti tukemassa niin hakkurien valmistusta la 5–6 milj. m3, ja koivuhalkojen hinta vastasi läm- kuin myös hakkeen käytön lisäämistä. pöarvoltaan kevyen polttoöljyn hintaa. Polttohakkeen lupaavasti alkanut kasvu katke- Komitean toimenpide-esitykset jäivät vähiksi. Se si 1960-luvulla, kun Suomeen ryhdyttiin tuomaan lähinnä esitti polttopuun (ja turpeen) käytön lisää- lähinnä Neuvostoliitosta halpaa ja helppokäyttöis- mistä valtion laitoksissa, ja valtioneuvosto tekikin tä öljyä. Huippuvuonna 1973 öljyn osuus nousi jo yli tammikuussa 1978 päätöksen kotimaisten poltto- 60 %:iin energian kokonaiskäytöstä, kunnes sitten aineiden käytön lisäämisestä maamme energiahuol- koettiin kaksi maailmanlaajuista energiakriisiä, ensim- lossa. Päätös näkyi erityisesti polttohakkeen lisään- mäinen vuonna 1973 ja toinen vuonna 1979. Öljyn tyneenä käyttönä valtion kiinteistöissä. Kun vuonna hinta nousi kymmenkertaiseksi, ja kotimaiset polt- 1977 VAPO:n toimitukset valtion laitoksille olivat toaineet nousivat uuteen arvoonsa: turve ensiksi, 130 000 m3 halkoja ja 30 000 m3 polttohaketta, niin sitten myös puu. Vuoteen 2000 mennessä turpeen tämän jälkeen polttohaketoimitukset kääntyivät kas- käyttö monikymmenkertaistui, puun kaksinkertais- vuun ja saivat huippunsa vuonna 1984, jolloin pääs- tui. VAPO oli ollut sotien jälkeen maamme selvästi tiin lähes 0,5 milj. m3:iin. Sen jälkeen ”hakehuuma” suurin kotimaisen energian hankkija, ja se on säilyt- laimeni taas kertaalleen. tänyt asemansa edelleen; tosin puupuolella VAPO on Perinteisen polttopuun käyttö väheni 1980-lu- saanut kuitenkin kosolti kilpailijoita. vulle saakka, mutta siitä alkaen puuta on ryhdytty Myös valtiovalta ryhtyi toimenpiteisiin. Edellä polttamaan jatkuvasti yhä enemmän; näin etenkin mainitun polttopuutoimikunnan ohella maa- ja met- vapaa-ajan asunnoissa sekä muissa pientalokiinteis- sätalousministeriö asetti toukokuussa 1977 energia- töissä. Kovat talvet ja myrskyjen aiheuttamat sähkö- metsätoimikunnan, joka kahden ja puolen vuoden katkokset ovat osaltaan opettaneet käyttämään puu- työn tuloksena päätyi esittämään, että markkinakelvo- ta varalämpöjärjestelmänä maaseudulla. Markkina- ton pienpuu ja metsätähde sekä käyttöä vailla oleva ai- puukokoista polttopuuta käytetään pientalokiinteis- neslehtipuu, kuorijäte ja soiden liekopuu, energiasisällöl- töissä nykyään 6–7 milj. m3 vuodessa. Polttopuun tään 3–4 Mtoe, otettaisiin energiakäyttöön kokonaisuu- riittävyydestä ei olla huolestuneita, eikä tarvitse ol- dessaan vuoteen 1990 mennessä. Esitys merkitsi ener- lakaan. Silti valistusta energian säästämiseksi jaetaan giapuun käytön kaksinkertaistamista 10 vuodessa. edelleen: samalla puhutaan pienhiukkasista ja tulisi- Toimikunta esitti paljon muutakin, mm. vastaa- jojen oikeasta sytyttämistekniikasta. vansuuruisen energiapuumäärän tuottamista ener- giapuuviljelmillä vuoteen 2000 mennessä; viljelmiin Polttohakkeesta metsähakkeeseen tarvittava pinta-ala laskettiin 1,3 milj. hehtaariksi. Halkojen ohella myös polttohaketta oli ryhdytty polt- Idea energiapajun ja muiden nopeakasvuisten lajien tamaan ennen sotia; hake tehtiin sahojen jätepuusta. kasvatukseen oli saatu Ruotsista, mutta sitä ei lähdet- Ensimmäiset siirrettävät hakkurit tuotiin maamme ty meillä – onneksi – laajemmassa mitassa toteutta- metsiin, tai pikemminkin metsien laitaan, 1950-lu- maan. Myös tutkimukseen ehdotettiin vahvaa panos-

171 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tusta, ja toimikunta olikin käynnistänyt tutkimus- keella tarkoitetaan näitä kolmea energiapuun raaka- projekti PERA:n, jossa oli Metsäntutkimuslaitoksen ainelähdettä. (Energiapuu tosin on hieman laajempi ohella muitakin tutkimuslaitoksia ja joka keskittyi käsite, ja siihen kuuluu myös jätepuu, rakennusjät- paljolti juuri biomassan tuottamiseen näillä energia- teet, ratapölkyt ym.) viljelmillä. Puusta saatavissa energiaa kolmen miljoo- Toiminta oli alkuun melko pienimuotoista, ja nan öljytonnin verran, todettiin vuonna 1979 ”Met- vuonna 1980 metsähaketta ei käytetty enempää sä ja Puussa” projektin esittelyn yhteydessä. kuin vajaat 100 000 m3; siitä valtaosa poltettiin Ka- Myös Metsäteollisuuden Keskusliitto julkaisi ke- jaani-yhtiön hakkeen ja turpeen käyttöön muute- väällä 1981 oman puuenergian käyttöä koskevan ta- tulla voimalaitoksella. Yhtiö olisi ollut valmis käyt- voiteohjelmansa, joka perustui paljolti Metsätehon tämään metsähaketta enemmänkin, mutta metsän- tekemiin selvityksiin. Siinä otettiin lähtökohdak- omistajat eivät olleet halukkaita luovuttamaan sitä si, että puupolttoaineen kansan- ja liiketaloudellisen vastikkeetta. Kajaanin Turkka Jämsén totesikin Puo- kilpailukyvyn tuli ratkaista energiakäytön laajuus. langalla, että teollisuuden filosofiana on ettei markki- Koska metsäteollisuuden silloinen ja rakenteilla ole- nakelvottomalle pienpuulle saisi sanottavasti muodos- va kapasiteetti pystyi käyttämään kaiken markki- tua kantohintaa. – Enso ja Veitsiluoto olivat tuolloin noille tulevan ainespuun, polttokäyttöön on siten ta- kokeilleet seulotun metsähakkeen käyttöä myös sel- loudellista ohjata pelkästään nykyisin käyttämättä jää- lun valmistuksessa. vää, metsäteollisuuden käyttöön rajoitetusti soveltuvaa metsätähdettä ja ainespuun minimiläpimittaa pienem- Yhdistykseltä julkilausuma pää pienpuuta. Samaa linjausta teollisuus tähdentää energiapuusta! nykyäänkin. Ainespuun poltto oli perusteltavissa ai- Energiapuukuume oli noussut tuolloin jo niin kor- noastaan kriisitilanteissa. Lisäksi teollisuus muisti li- kealle, että Teollisuuden Metsänhoitajat antoi asiasta sätä linjaukseensa: Ruotsissa on päädytty samanlaiseen julkilausuman kesäretkeilynsä yhteydessä Kuopiossa tulokseen. – Tuohon aikaan laskettiin 1 milj. m3:llä elokuussa 1980. Siinä todettiin, että metsähakkeeksi energiapuuta pystyttävän korvaamaan 150–200 000 soveltuvaa puuta oli periaatteessa korjattavissa vuosit- tonnia raskasta polttoöljyä tai 250 000–330 000 tain yli 10 milj. m3, mutta teknisesti ja talou-delli- tonnia kivihiiltä. sesti sitä olisi hyödynnettävissä ainoastaan 2–3 milj. Ohjelmassa lueteltiin myös toimenpiteet, joita m3. Energian tuotantoon tarkoitetun puun käyttöä on tarvittiin puun energiakäytön edistämiseksi. Ne al- pyrittävä edistämään. Se ei saa kuitenkaan aiheuttaa koivat – voisiko sanoa hieman ”koomisesti”: Teolli- hinta- eikä määräpaineita teollisuuden ainespuuhun. suuden puuraaka-aineen saanti on turvattava kilpai- Paras ratkaisu olisi, jos polttopuun hankinta saadaan lukykyä tukevaan hintaan. Energiapuun käytön lisä- edistämään myös teollisuuden raaka-aineeksi soveltu- ys tuli kohdistaa metsäteollisuuteen ja maatiloille, ei van runkopuun kasvatusta, todettiin puheenjohtaja erillisiin lämpövoimaloihin, ja energiapuun hankin- Henry Kvistin ja sihteeri Pekka-Juhani Kuiton alle- nasta todettiin, että se tuli hoitaa ainespuun hankin- kirjoittamassa lausumassa. – Liekö sattumaa vai joh- nan yhteydessä samaa kalustoa käyttäen. datusta, mutta Kuitosta tuli sittemmin yksi maam- Jo tätä ennen oli osa metsäyhtiöistä ryhtynyt met- me johtavia bioenergian puolestapuhujia. sähakkeen käyttäjiksi. Vaikka metsähakkeella tarkoi- Myös ”Metsä ja Puu” julkaisi samana syksynä eri- tettiin tuolloin lähes yksinomaan hakkuutähteistä tyisen energiapuunumeron, jonka pääkirjoituksessa tehtyä polttohaketta tai -mursketta, metsähakkees- Pauli Leiwo toi esiin saman ongelman eli jaon aines- ta on tullut yleisnimi kaikelle metsästä kerättävälle ja energiapuuhun. Lisäksi hän korosti tutkimuksen energiapuulle. Hakkuutähteiden ohella siihen kuu- tarvetta sekä otti esiin toisen energiapuun yhteydes- luvat myös kannot ja pienpuu, ja jatkossa metsähak- sä esiin nousseen ongelman: kokopuun korjuun vai-

172 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kutus metsämaan ravinteisuu- tokuutiometriä. Suomessa oli sil- teen. Varmaa on, että vaikutus on Menetelmiä ja loin jo 115 metsähaketta polttavaa negatiivinen, ellei mitään tehdä. laitteita kehitettiin lämpö- ja voimalaitosta. Osa met- Varoitus taisi jäädä kuulemat- sähakkeesta meni kuitenkin sel- ta, ja energiapuun tutkimus- ja sekä metsähakkeen luja levyteollisuuden raaka-ai- kehittämistyötä jatkettiin niin neeksi. Myös tuhannet maatilat oli- Metsätehossa kuin eri yhtiöissä että koko- ja osapuun vat siirtyneet hakelämmitykseen. Ne kovalla innolla. Hakkuutähtei- korjuuseen. käyttivät kuitenkin pääasiassa ran- den ohella puuta korjattiin myös kahaketta. Metsähakkeesta pääosa koko- ja osapuuna, jolloin valta- oli taas kokopuuhaketta, sillä hak- osa puusta pyrittiin käyttämään sellun tekoon; tällai- kuutähteitten keruu mieshakkuun jäljeltä oli hanka- set kokeilut olivat alkaneet jo kymmenkunta vuotta laa ja konehakkuun osuus jäi vielä tuolloin alle vii- aikaisemmin. Etenkin Veitsiluoto oli innokas koko- dennekseen. puun korjuun kehittäjä, mutta yllättäen myös Palo- Alkuinnostus kuitenkin laimeni, kun fossiilipolt- heimon Riihimäen saha oli mukana vastaavanlaisissa toaineet jälleen halpenivat, mistä Tehdaspuun histo- kokeiluissa. Paloheimon kokeilussa kokopuuna kor- riikissa kerrotaan näin: Vuonna 1982 aloitettiin hak- jatut latvat tuotiin sellaisinaan sahalle saakka; latvat kuutähteistä tehdyn murskemaisen energiapuun toimi- oli lastattu joulukuusten tapaan autojen kuormati- tukset Ahlströmille ja seuraavana vuotena Tampellal- lan pohjalle ja tiivistetty tukeilla. Kokopuut hake- le. Tehdaspuun rooli tarkoitukseen sopivan murskai- tettiin Paloheimon voimalaitoksella. Kun hakkuus- men kehittäjänä oli melkoinen. Öljyn reaalihinnan ta jäi kokonaan pois kuitupuun käsittely, nousi tuotta- halpeneminen 1980-luvulla pakotti osakkaat ja sa- vuus 20–50 %, rungon koosta riippuen, totesi metsä- malla Tehdaspuun luopumaan tästä risusavotasta. Yh- päällikkö Kalevi Pullinen ”Metsä ja Puussa” vuonna tä urakoitsijaa lukuun ottamatta pahaa mieltä ei täs- 1983. Veitsiluoto sen sijaan haketti kokopuuna kor- tä päätöksestä tainnut tulla kokeilussa mukana olleil- jaamansa ensiharvennuspuut tien varressa. le osapuolille. Myös Puulaakin energiapuukokeiluilla Menetelmiä ja laitteita kehitettiin sekä metsähak- oli vastaavanlainen loppu, kuten yhtiön historiikissa keen että koko- ja osapuun korjuuseen. Myös tut- kerrotaan: Energiahaketta käytettiinkin 80-luvun al- kimukseen panostettiin; merkittävin investointi oli kuvuosina eneneviä määriä osakkaitten energian läh- VTT:n kotimaisten polttoaineiden laboratorion pe- teenä, kunnes myöhemmin öljyn hinnan raju lasku on rustaminen Jyväskylään vuonna 1980; siitä alkaen pudottanut pohjan toiminnalta. kaupungista onkin kehittynyt maamme tärkein bio- Jaakko Kahiluoto puolestaan kuvailee Rauma-Re- energiakeskus. Kotimaiset konepajat olivat muka- polan energiapuukokeiluja näin: Kokopuitten hake- na kehitystyössä, mutta paljon turvauduttiin myös tuskokeiluihin 1980-luvulla metsäosasto osallistui osit- ulkomaiseen teknologiaan; erityisesti Pohjois-Ame- tain tukeakseen yhtiön metsäkonevalmistajia, osittain rikasta tuotiin järeitä Trelan-, Morbark- ja muun- energiahakkeen hankintaan valmentautuakseen. Mm. merkkisiäkin hakkureita. Laikka- ja rumpuhakku- yhtiön Rönnäsin tilalla kokeiltiin ensiharvennukses- reiden ohella otettiin käyttöön myös murskaimet. sa ketjua, jossa tela-alustainen Makeri-harvesteri kaa- Hankintamäärät kasvoivat, mitä kehitystä P-J. Kuit- toi ja kasasi poistettavat rungot palstatien varteen, jos- to kuvailee näin: Metsähakkeen kaupallinen tuotan- ta Lokomon palstahakkuri haketti ne kuormatilaansa. to nousikin 1980-luvun alkuvuosina nopeasti yli puo- Kuorman täytyttyä se kippasi ne tienvarrelle sijoitetul- leen miljoonaan kiintokuutiometriin vuodessa (polt- le siirtolavalle. Ketju toimi hyvin, mutta ei kivikkoisis- toon ja jalostukseen tuotettu metsähake). Huippuvuon- sa maastoissa. Öljyn hinta lopetti Repolankin puu- na 1983 metsähaketta käytettiin yli 750 000 kiin- hastelut. Kahiluodon mukaan vanha sananparsi piti

173 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tässäkin hyvin paikkansa: Mitätön työ on ajan ja ai- tutkimus- ja kehitysohjelmaa. Niiden joukossa oli neen hukka. Hän kuitenkin lisäsi enteellisesti vuon- sellaisia kuin metsäteollisuuden kantopuuohjelma na 1990: Vai tulisiko uudelleen tilanne, jossa näitäkin (1970–74), Sitran pienpuuohjelma (1973–78), em. kokemuksia vielä tarvittaisiin. Metsäntutkimuslaitoksen PERA-ohjelma (1978–85) Sellun laatuvaatimusten tiukentaminen – aihees- ja puuenergian teknologiaohjelma (1999–2003). tako? – vähensi osa- ja kokopuun käyttöä 1980-lu- Miten paljon nämä edesauttoivat metsähakkeen käy- vun jälkipuoliskolla; kuorta ei sallittu enää selluhak- tön kasvua, on vaikea arvioida. Kuitenkin huomat- keen joukkoon. Ja kun öljyn hinta siis aleni ja edul- tava osa varsinaisesta kehitystyöstä tehtiin kentällä – lista kivihiiltä oli saatavana, kiinnostus metsähak- useinkin normaalia yrityksen ja erehdyksen tietä. keen polttoon lopahti. Öljyn käyttöön vaikutti pal- Aluksi keskityttiin hakkuutähteisiin, joiden ke- jolti myös bilateraalinen kauppamme Neuvostoliiton ruu päätehakkuualoilta oli helpottunut konekorjuu- kanssa. Edes 1990-alun lama ei lisännyt metsähak- seen siirtymisen myötä. Hakkuutähteitten korjuus- keen käyttöä, vaikka Rion kokous vuonna 1992 kassa ja haketuksessa ryhdyttiin käyttämään kolmea vatti innostusta bioenergian käyttöön. Vuonna 1994 vaihtoehtoista perusmenetelmää: palstahaketus, vä- metsähaketta käytettiin ainoastaan vajaat 0,3 milj. livarastohaketus ja käyttöpaikkahaketus. Palstahake- m3, josta hakkuutähteitten osuus oli viidennes. tuksessa käytettiin yleensä metsätraktorin päälle ra- Metsälehti saattoikin otsikoida näyttävästi: Ruotsi kennettua hakkuria, joka haketti palstalla kulkien kaukana edellä puun energiakäytössä. Tuolloin Ruot- hakkurin säiliöön. Säiliön täytyttyä hakkuri ajettiin sin metsistä hankittiin energiapuuta 3 milj. m3, lä- tienvarteen, jossa se tyhjennettiin joko maahan, ha- hinnä hakkuutähteinä avohakkuilta. Ruotsin kehi- keautoon tai vaihtolavalle. tys selittyi paljolti fossiilisten polttoaineiden haittave- Välivarastohaketuksessa hakkuutähteet kerätään roilla, jotka teollisuudelle olivat noin kaksinkertaiset metsätraktorilla tienvarteen, jossa ne varastoidaan Suomeen verrattuna, mutta kymmenkertaiset muil- isoihin varastokasoihin ja haketetaan isolla autohak- le käyttäjäryhmille. kurilla suoraan odottavan hakeauton kuormatilaan tai vaihtolavoille. Käyttöpaikkahaketuksessa hak- Uuteen nousuun kuutähteet kuljetetaan joko sellaisinaan tai eri ta- Siitä alkoi kuitenkin uusi nousu, aluksi hitaasti, voin tiivistettynä autoilla käyttöpaikalle, jossa ne ha- mutta sitten vauhdilla, kuten Pentti Hakkila kuvai- ketetaan tai murskataan. Näistä kolmesta perusme- lee: Vuosituhannen vaihteessa käyttö lähti ennennä- netelmästä on ollut myös erilaisia variaatioita. kemättömään kasvuun. Kimmokkeena olivat metsä- Palstahaketus jäi epätaloudellisuutensa ja logis- haketta suosivat verotustoimenpiteet, harvennusleimi- tisten vaikeuksien takia nopeasti historiaan, ja tätä koista saadulle metsähakkeelle ja juurakoitten nostolle nykyä käytetään yksinomaan välivarasto- tai käyttö- myönnetty tuotantotuki sekä valtion ja yritysten vahva paikkahaketusta. Käyttöpaikkahaketus sai lisää suo- panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan muun muassa siota, kun 2000-luvun alussa ryhdyttiin hakkuutäh- Tekesin Puuenergian teknologiaohjelman kautta. Erit- teet tiivistämään palstaltakeruun yhteydessä risu- täin suuri merkitys teknologian kehittymisessä ja käy- tukeiksi eli ”sätkiksi”. Tällainen Fiberpac-risutuk- tön kasvussa oli metsäteollisuuden, erityisesti Metsäliit- kipaalain oli kehitetty Ruotsissa, mutta keksintö to-Yhtymän ja sen omistaman Biowatin sekä UPM:n oli jäänyt siellä vähälle käytölle. Vasta kun UPM:n ja Vapon voimakkaalla panostuksella. Tutkimuspa- energiapuumiehet, Christer Backlund ennen kaik- noksen suuruutta kuvaa sekin, että vuosina 1955–64 kea, innostuivat menetelmästä ja hankkivat sellaisen toimineen Pienpuualan toimikunnan jälkeen Suo- laitteen kokeiltavaksi, risutukkimenetelmä sai vauh- messa vietiin vuoteen 2005 mennessä läpi 10 suur- tia. Timberjack osti oikeudet Fiberpaciin ja kehitti ta metsäbiomassan hyödyntämiseen tähdännyttä siitä toimivan paalaimen. Vuonna 2003 meillä oli jo

174 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

runsaat 20 ”sätkäkonetta”, joiden kapasiteetti oli 0,6 Timberjackin ohella markkinoille tuli muidenkin milj. m3. Merkittävä osa niistä oli UPM:n urakoit- valmistajien paalaimia. sijoiden käsissä toimittamassa risutukkeja Pietarsaa- Vuonna 2003 metsähaketta käytettiin yli 2 milj. reen, jossa oli vuonna 2001 lähtenyt käyntiin Oy m3, mikä merkitsi, että käyttö oli nelinkertaistu- Alholmens Kraft Ab:n biovoimala. Tämä tuolloin nut viidessä vuodessa. Siinä oli mukana jo kantoja maailman suurin biovoimala sijaitsi UPM:n Pietar- ja pienpuuta, mutta hakkuutähteiden osuus oli noin saaren sellutehtaan yhteydessä. Risutukit murskat- kolme neljännestä. Sen jälkeen hakkuutähteitten tiin ennen polttoa voimalan murskaimella. korjuu on kasvanut vähitellen, ja on nykyään noin Myönteisten kokemusten ansiosta uusi järjestelmä 2,5 milj. m3. levisi nopeasti myös muille suurille käyttäjille. Risu- tukkitekniikka edisti suuresti aines- ja energiapuun Kannoista iso lisä puuenergiaan tuotannon integrointia, helpotti prosessin hallintaa ja Kannot tulivat tosissaan mukaan osaksi energiapuun nosti metsähakkeen hankinnan ikään kuin teolli- hankintaa 2000-luvun alussa. Onhan järeän havu- seksi toiminnaksi, Hakkila kirjoittaa. Risutukis- puun kannossa ja juurakossa puuta noin neljännes ta tuli ikään kuin yksi puutavaralaji lisää tienvar- runkotilavuudesta. Lisäksi se on pihkapitoista ja sen sivarastoille. Näitä noin kolme metriä pitkiä ja 0,5 energiasisältö on suuri. m3 metsähaketta sisältäviä ”sätkiä” voitiin kuljettaa Kannonnosto ei ole mikään uusi keksintö Suo- normaalien puutavara-autojen ohella myös junalla. messa, sillä valtaosa pelloistamme on raivattu met-

”Metsähaketta tarvitaan”, todetaan VAPO:n nettisivuilla. “Puupolttoaineiden käyttöä voidaan lisätä Suomessa merkittä- västi vain tuottamalla enemmän metsähaketta. Metsäteollisuuden jäteliemet ja sivutuotteet hyödynnetään jo nykyisel- lään tarkasti raaka-aineena tai energiana. Teknis-taloudellisesti käytettävissä oleva metsähakepotentiaali on 30 TWh, joka koostuu harvennus- ja päätehakkuiden yhteydessä syntyvistä hakkuutähteistä ja rangoista sekä kannoista. Polttoaine- markkinoilla on myös selkeä tarve lisätä puun käyttöä. Jo rikki- ja typpipäästöjen rajoitukset tekevät puun käytön voima- ja lämpölaitoksissa mielekkääksi. Ja onhan kyseessä kotimainen raaka-aine, jonka käyttö on kansantaloudellisesti edul- lista.” Kuvassa Jenz-autohakkuri kokopuuta hakettamassa Keuruulla kesällä 2005.

175 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

sään, ja toimintaa harjoitetaan pienessä määrin edel- minen. Lisäksi kantojen nostolla torjutaan tehokkaasti leenkin. Kantoja nostettiin aikoinaan myös tervan- juurikäävän leviämistä, totesi UPM:n kantoprojek- polttoon melkoisesti, viimeksi sotavuosina ja jon- tissa mukana ollut Markku Halonen yhtiön lehdes- kin aikaa sen jälkeenkin. Lisäksi kantoja hankittiin sä vuonna 2004. Halonen myönsi, että noston mah- 1970-luvulla viiden vuoden ajan Joutseno-Pulpin dolliset haittavaikutukset metsämaahan ja sen ravin- sellutehtaan raaka-aineeksi; Tehdaspuu ja Rauma- teisuuteen olivat olleet alusta pitäen tiedossa, ja ne Repola hoitivat kantosavotan, joka päättyi osin on pyritty ottamaan huomioon työ- ja ympäristö- hiekka- ja kivi-, osin prosessiteknisiin ongelmiin. ohjeissa. Olemme kartoittaneet asiantuntijoiden kans- Kannot unohtuivat pariksi vuosikymmeneksi, sa menetelmään liittyviä riskejä, ja lisäksi meillä on kunnes UPM:n Keski-Suomen hankinta-alue in- käynnissä omia tutkimuksia sen lisäksi, mitä Metla ja nostui uudelleen asiasta vuonna 2000. Nyt ei kui- muut tutkimuslaitokset tekevät. tenkaan ollut kyse kuitu- vaan polttoraaka-aineesta. Kantojen nosto yleistyi nopeasti, ja kaiken aikaa Aluksi keskityttiin kuusen kantoihin, lähinnä män- hankintatekniikka kehittyi. Tätä nykyä kantoja nos- tykantojen pahemman kiviongelman takia, ja osin tetaan Suomessa runsaat 1 milj. m3, mikä on kui- myös siksi, että nosto haluttiin keskittää reheville tenkin selvästi vähemmän kuin mitä korjataan hak- kasvupohjille. Järeitä kuusen kantoja ryhdyttiin nos- kuutähteinä ja pienpuuna. tamaan avohakkuu-aloilta, ja parin vuoden kokeilu- vaiheen jälkeen menetelmästä saatiin toimiva. Sik- Pienpuut energiaksi si kantojen käyttö laajeni eräille muillekin tehtail- Pienpuuta eli ainespuuta pienempää puuta ryhdyt- le, ja jo vuonna 2004 UPM hankki kantoja liki 0,5 tiin korjaamaan energiapuuksi 1990-luvulla. Aikai- TWh:n edestä. semmin tällaiset ”alikasvospuut” oli hakattu maahan Kannot nostetaan ja pilkotaan kaivinkoneen tai taimikon perkauksessa. Sitä myöten kun taimikon- metsätraktorin nosturiin kehitetyllä nostolaitteella – hoito alkoi muutenkin jäädä pelkäksi aikeeksi, täs- niitä on kehitetty lukuisia erilaisia – ja kuljetetaan tä riukupuusta tuli melkoinen riesa ensiharvennuk- metsätraktorilla tienvarteen, jossa niitten annetaan siin. Keksittiin termi nuoren metsän hoito, joka saa- kuivua aumoissa yleensä vuoden verran. Kuivuneet tettiin Kemera-tuen piiriin; tämä johti myös siihen, kantopalat kuljetetaan hake- tai erikoisautolla voi- että myös taimikoiden varhaisperkaukset ryhdyttiin malaitokselle, jossa ne murskataan ennen polttoa. jättämään suuressa määrin tekemättä. Vaikka käytetäänkin erikoisautoja, kantojen kohdal- Aluksi ja 2000-luvun alkuun saakka pienpuu la on sama ongelma kuin hakkuutähteenkin kans- korjattiin erillisenä miestyönä. Sen jälkeen on siir- sa: ei saada autojen kantavuutta vastaavia kuormia. rytty lähes kokonaan konehakkuuseen. Koneellisessa – Kantojen hankintaprosessi on eräällä tapaa hak- pienpuun korjuussa kaato-kasaus tehdään keräileväl- kuutähteen korjuuta yksinkertaisempi ja siistimpi, lä kaatopäällä; näin parannetaan koneen tuottavuut- ja niinpä Hakkila toteaakin: Kun kantopalat kuivui- ta verrattuna yksinpuin käsittelyyn. Puut kaadetaan vat hyvin ja kosteus pysyi alhaisena talvellakin, kan- ja katkotaan leikkaavalla ns. giljotiiniterällä tai ket- tomurskeesta tuli haluttu polttoaine suurten voimalai- jusahalla. Puita ei yleensä karsita, vaan ne korjataan tosten leijukerroskattiloihin. Parhaimmillaan kanto- kokopuina sopivaan pituuteen katkottuina. Puut ja voidaan nostaa hehtaarilta runsaat 100 m3, mistä kuljetetaan tien varteen metsätraktorilla. Korjuussa saadaan energiaa 250–300 MWh; sillä voisi lämmit- voidaan käyttää myös korjuria eli yhdistelmäkonet- tää 10 omakotitaloa vuoden ajan. ta, joka hoitaa sekä hakkuun että metsäkuljetuksen. Kantojen nostolla on muitakin hyötyjä. Ener- Puiden pienen koon takia pelkän energiapuun giansaannin ohella kantojennoston hyötypuolelle pitää korjuu tulee kalliiksi – Kemera-tuesta huolimatta – kirjata hakkuualueen helpompi ja huokeampi uudista- ja melko pian yhdistettiin pien- eli energiapuun kor-

176 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

juu kuitupuun ensiharvennukseen. Sekään ei kan- puumassaa kuin karsitusta; puiden käsittelyajassa ei nattanut ilman Kemeraa. Metsäteho totesi vuon- ollut juuri eroa, karsittiinko ne vai ei. na 2006 pienpuun kokopuukorjuun tutkimukses- Vaikka yhdistelmäkorjuun tehokkuudesta ollaan saan mm. näin: Mikäli halutaan saavuttaa asetet- yhtä mieltä, kaikki eivät usko karsimattoman puun tu metsähakkeen käyttötaso vuonna 2010, edellyttää autuullisuuteen. Esimerkiksi Metsäliitto on siirtynyt tämä 1,0–1,5 milj. m3:n pienpuuhakkeen käyttöä. ensiharvennusten yhdistelmäkorjuussa karsintaan, Täten käyttö- ja korjuumäärien tulisi kaksinkertais- jolloin koko oksamassa ja helposti osa kuortakin jää tua nykyisestä vuoteen 2010 mennessä. Korjuuvolyy- metsään. Tämä tehdään senkin takia, että latvuksia mien kasvu merkitsee tehostunutta hankintaa: korjuu tarvitaan kantavuuden parantamiseksi, Metsäliiton on ulotettava entistä pienemmille ja heikommille työ- Risto Lilleberg kertoi Teollisuuden Metsänhoitaji- maille, mikä merkitsee kustannuspaineita pienpuu- en kesäretkeilyllä elokuussa 2011. Rungot katkotaan hakkeen tuotantokustannuksiin. Kustannuspaineiden viidestä metristä kuitupuuksi ja loppuranka tuodaan torjunnassa energiapuukorjuri on yksi mahdollisuus; omaan pinoon energiapuuksi. Näin parannamme sa- tutkimuksessahan sen havaittiin olevan kilpailukykyi- malla ensiharvennuspuun laatua sellunvalmistukses- simmillään juuri pienikertymisillä ja -alaisilla koko- sa. Havupuu korjataan meillä yhtenä lajina ja mikä- puun korjuukohteilla, missä korjattavan puuston run- li koivua on vähemmän kuin rekkakuorma, se korja- gon koko on suhteellisen pieni. taan kokonaisuudessaan energiapuun joukkoon. Näin Viime aikoina onkin siirrytty ns. yhdistelmäkor- myös autokuljetuksen tuottavuus paranee, kun ei tar- juuseen, jossa ensiharvennuksissa aines- ja energia- vitse ajaa hötökuormilla. – Kokopuukorjuumiehet, puu korjataan samanaikaisesti. Perinteisen aines- eli kuten Tapion Olli Äijälä, näkevät asian toisin: Ko- kuitupuunkorjuun sijaan puut korjataan rankoina kopuun korjuu on rankapuun korjuuta tehokkaampi eli sopivasti katkottuina runkoina, joko karsittu- menetelmä, hän totesi kesällä Metsälehdessä, mutta na, osittain karsittuna, kokonaan karsimattoma- muistutti myös, että suurin kasvutappio saadaan aina tai näiden yhdistelmänä. Oikeastaan on kyse pa- kaan sillä, jos metsässä ei tehdä mitään. luusta jo 1970-luvulta alkaen kokeiltuihin osa- ja Karsitussa rankamenetelmässä voidaan toimia kokopuumenetelmiin. Puut erotellaan tarpeen mu- hieman toisinkin. Kuitupuu ja metsäenergia samaan kaan aines- ja energiapuuksi, tai ne voidaan toimit- kuormaan, otsikoitiin Stora Enson ”Terve Metsä”- taa myös lajittelematta jompaan kumpaan käyttötar- lehdessä hiljattain. Kolmeen senttiin katkotut noin koitukseen. Puut korjataan yleensä aina koneellises- 4,5-metriset rangat kuljetettiin samassa kuormas- ti joukkokäsittelynä. sa tehtaalle, jossa ne vasta kuorinnan jälkeen erotel- Näiden eri menetelmien tuottavuus ja kustannus- tiin sellu- ja energiapuuksi. Ensiharvennusleimikoi- tehokkuus vaihtelevat, osin voidaan eri tutkimuksis- den poistuma kasvaa kun puut otetaan tarkemmin tal- sa saada hyvinkin erilaisia tuloksia. Työtehoseuran teen, totesi ostopäällikkö Risto Nurmela. Myös kor- kuluvana vuonna julkaiseman selvityksen mukaan juun kannattavuuden sanottiin parantuvan tällä me- mäntyvaltaisissa ensiharvennuksissa tehdyissä korjuu- nettelyllä, ja myös metsänomistaja saa Nurmelan kokeissa menetelmät, joissa puu käsiteltiin ainakin mukaan enemmän tuloja, vaikka puukuution yksik- osittain karsimattomana, osoittautuivat kustannuksil- köhinta onkin hieman pienempi kuin puhtaassa kui- taan edullisemmiksi kuin menetelmät, joissa puu kar- tupuuleimikossa. Tämä johtui siitä, että kun perin- sitaan ja katkotaan kuitupuuksi tai energiarangaksi teisessä kuitupuuhakkuussa puuta kertyy esimerkik- tai molemmiksi. Näiden menetelmien edullisuus perus- si 50 kuutiota hehtaarilta, yhdistelmäkorjuussa ker- tuu hakkuun tuottavuuden nousuun jopa kymmenil- tymä nousee jopa 80 kuutioon. lä prosenteilla. Tulos perustui siihen, että karsimatto- Näiden joukkokäsittelyyn perustuvien hakkuu- masta tai osittain karsitusta puusta saatiin enemmän koneiden sekä yhdistelmäkoneiden rinnalle on kehi-

177 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Kantojen nostoa sekä nostettujen kantojen kuljetusta tienvarteen Jämsänkoskella kesällä 2002. Toistaiseksi on nostettu lähes pelkästään kuusen kantoja. Männyn kantojen nosto vaatii männyn paalujuuren takia selvästi enemmän voimaa; myös kivet tahtovat hankaloittaa männyn kantojen korjuuta. Yleensäkin kantojen nostosta ollaan montaa mieltä niin tutkijoiden kuin metsänomistajienkin keskuudessa. – Kantojen metsäkuljetuksessa käytetään tavallisesti normaalia metsätraktoria.

178 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tetty myös muunlaisia ratkaisuja yhdistelmäkorjuu- onkin lisääntynyt, aukoille tai taimikoihin sitä tai- seen. Yksi kehityskelpoisimpia on Fixteri-paalausko- detaan harvemmin levittää. ne, joka paalaa katkotut kokopuut risutukkien kal- taisiin nippuihin. Energiapuun hinta Kokopuun korjuussa törmätään myös ravinneky- Energiapuun hinta on ollut jo pitkään samankal- symykseen. Kokopuumenetelmän vaikutuksista met- tainen ”keskustelukysymys” kuin muussakin puu- sien ravinnetalouteen ei löydy yksiselitteistä vastausta. kaupassa. Myyjällä ja ostajalla on koko lailla erilaiset Näin otsikoi Metsälehti kuluvan vuoden kesäkuus- näkemykset ”oikeasta” hinnasta. Alkuaikoina met- sa. Kokopuun korjuu vie kiistatta metsästä enem- sähakkeesta ei maksettu mitään metsänomistajalle; män ravinteita kuin perinteinen rankapuun korjuu, katsottiin, että niin hakkuutähteitten kuin kantojen koska oksissa ja neulasissa on suuri osa ravinteista, korjuu helpottaa siinä määrin metsänuudistamistoi- kuusella puun varastoimasta typestä kaksi kolmas- mia, ettei muuhun kompensaation ollut tarvetta. osaa. Pohjoismaisessa yhteistutkimuksessa on kas- Eräät ostajat jopa veloittivat osan kannonnostokus- vutappioksi saatu 5–10 % kahden vuosikymmenen tannuksista ”valmiiseen” maanmuokkaukseen vedo- aikana; kuusen kasvu on vähentynyt mäntyä enem- ten. Myös pienpuun korjuu nähtiin metsänhoidol- män. lisena hyötytoimenpiteenä, josta metsänomistajaa ei Käytännössä kasvutappio on kuitenkin todettu kuitenkaan yleensä veloitettu. pienemmäksi, koska hakkuualalle jää aina oksia ja Kun kilpailu metsähakkeesta on kiristynyt, myös neulasia. UPM:n Christer Backlund totesikin leh- hinta-asia on saanut uutta ilmettä: kaikesta energia- dessä, että kasvutappio jää esitettyä pienemmäksi, puusta maksetaan nykyään. Hintaperuste on met- ja lisäksi kolmasosa neulasista tippuu vuosittain maa- sähakkeen energiamäärä, joten yksikkönä on me- han, ja tilalle syntyy uusia. Jos kokopuun korjuu teh- gawattitunti (MWh). Se taas riippuu ensisijaises- dään kerran kiertoajan kuluessa, ja metsään jätetään ti tavaran kosteudesta. Yleensä voi sanoa, että pienet kolmasosa hakkuutähteistä, ei sillä voi olla minkään- kunnalliset lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta laista seurausta. Useimmat energiapuun hankkijoista parhaiten; lyhyt kuljetusmatka sekä laitosten saamat lienevät samaa mieltä. investointi- ja muut tuet ovat tähän selityksenä, kai- Luonnollisesti samaa huolta on kannettu myös keti myös laitoksen energiastaan veloittama hinta. hakkuutähteitten ja kantojen talteenotosta. Biolo- Vuosi sitten vastasi ”Entinen alueneuvoja” metsä- gi Seppo Vuokko totesi asiasta vuonna 2003: Em- hakkeen hintakysymykseen ”Metsälehden” keskuste- me tiedä tarpeeksi. Sitä on tutkittava. Näkisin kuiten- lupalstalla: Energiapuun hinta on erittäin vaihteleva. kin, että kaikki aukoille aiemmin jätetty lahopuu jä- Suurin hintaan vaikuttava tekijä on laitoksella mak- tettäisiin koskematta, ja mielellään myös hakkuun yh- settava hinta, €/MWh. Vaihteluväli on laaja, n. 15– teydessä jääneet tyveykset ja muu runkopuu. Hyväksyn 23 €/MWh. Parempaa hintaa maksavat yleensä pie- hakkuutähteitten korjuun paremmin, jos siitä aina- net laitokset joihin menee vain vähän tavaraa, suuret kin osa tuodaan tuhkana takaisin. Kannoista Vuok- laitokset maksavat huonoiten. Yhdestä kiintokuutios- ko ei ole yhtä huolissaan, ja uskoo muutenkin, että ta saadaan n. 2 MWh eli kiintokuutiohinta laitoksella metsähakkeen korjuussa on kyse kertatoimenpitees- vaihtelee 30–46 €/k-m3. Siitä kun vähennetään hake- tä. En jaksa uskoa, että energiapuun korjuuta harjoitus 12–17 €/k-m3 niin tienvarsihintaa jää 13–34 €/k- tetaan enää kiertoajan päästä. – Vuokon toiveista lie- m3. Korjuu maksaa 20–25 €/k-m3 eli pystyhintaa jää nee lahopuu parhaiten toteutunut; ne jätetään oh- parhaillaan 14 € ja huonoimmillaan mennään 12 € jeiden mukaan keräämättä, mutta uusi lahopuu, eli pakkasen puolelle. Eli pahimmillaan edes Kemera-tuen lähinnä tyveykset, taitaa useimmiten mennä samaan avulla ei jää maksettavaa pystyhintaa, mutta parhaim- kuormaan risujen kanssa. Ja vaikka tuhkalannoitus millaan voi myyjälle jäädä yli 20 €/k-m3. Eli lyhyes-

179 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

ti sanottuna yksiselitteistä pystyhintaa energiapuulle ei Metsähakkeen viimeaikaista hintakehitystä voi- ole, vaan se riippuu korjuukustannuksista, haketuskus- taneen pitää melko vakaana, vakaampana kuin kui- tannuksista ja laitoshinnasta. – Vastaus lienee edel- tupuun hintaa. Ainakin FOEX:in mukaan metsä- leenkin suuntaa antava; ainakin se, että hinta vaih- hakkeesta on maksettu kolmen viime vuoden aikana telee suuresti. Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistys käyttöpaikalle toimitettuna 18 euroa megawattitun- esitti kesän 2011 hinnoiksi hakkuutähteelle 7 €/m3 nilta – keskimäärin. (> 500 €/ha!), kannoille 1,6 €/m3 sekä pienpuulle Miten hinta kehittyy jatkossa, riippuu varmaan 25 €/m3 tienvarteen toimitettuna; hakkuutähteitten paljon valtion tukipolitiikasta. Teollisuus pelkää, ja kantojen hinnat ovat kantohintoja. Lisäksi mah- että tuet tulevat entisestään vääristämään kuitu- ja dolliset Kemera-tuet luvataan metsänomistajalle. energiapuun hintasuhteita ja samalla siirtämään kui- Energiapuun käyttö perustuukin suurelta osin tupuuta energiapuuksi. Tähän suuntaan kehitys lie- yhteiskunnan tukiin. Se koskee erityisesti pienpuu- neekin menossa, ja esimerkiksi Keski-Suomen met- ta. Tähän saakka pienpuun korjuuta on subventoi- säkeskuksen nettisivuilla todetaan näin: Energia- tu vahvasti Kemera-varoin; korjuu- ja haketustukea puun hinta on ollut selvässä nousussa. Nuorista metsis- on myönnetty 7 €/m3. Tämän lisäksi annetaan pin- tä korjatun ja karsitun energiapuun tienvarsihinta on ta-alaperusteinen tuki, joka on Etelä-Suomen olois- kilpailukykyinen kuitupuun hinnoille, etenkin niillä sa noin 200 € hehtaarilta. Eduskunta hyväksyi alku- kohteilla joihin on mahdollisuus hyödyntää kemera-tu- vuodesta uuden lain pienpuun energiatuesta; lain pi- kia. Varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut ener- täisi lisätä sekä energiapuun että kuitupuun tarjon- giapuuhakkuu, jossa kuitupuuhakkuun sijaan kaikki taa. Uusi laki on parhaillaan hyväksyttävänä EU:ssa, hakataankin energiapuuksi. eikä esimerkiksi metsäteollisuus ole sen hyväksymi- On myös muistettava, että mitä enemmän kui- sen takana nykymuodossaan; lain mukaan energia- tupuun kokoista harvennuspuuta korjataan energia- tukea maksettaisiin 10 €/m3 ja enintään 45 kuutiol- puuksi, sitä järeämpää ja ehkä hieman laadukkaam- le hehtaarilla. paakin kuitupuuta on tarjolla selluntekoon. Ja en- Lain ja ennen kaikkea tuen merkitystä kuvaa se- siharvennuspuutahan meillä riittää; vain kaksi kol- kin, että alan etujärjestö julkaisi toukokuussa tiedot- mannesta tarpeellisista ensiharvennuksista tehdään teen, jossa se mm. totesi, että Puuenergia ry on hyvin vuosittain. huolissaan pienpuun energiatuen viivästymisen vaikutuksista aines- ja energiapuumarkkinoihin. Viivästy- Miten eteenpäin? minen jarruttaa energiapuun ostoa ja vaikeuttaa ener- Metsähakkeen käyttö on kasvanut kaiken aikaa, ja giapuuta korjaavien ja käyttävien yritysten toimin- lisäys on toteutunut 2000-luvun alussa asetettu- taa. Hyväksynnän viivästyminen aiheuttaa nyt käytös- jen tavoitteiden mukaisesti, mikä merkitsee, että sä olevaan energiapuun Kemera-tukeen noin 10 mil- metsähakkeen käyttö on noussut noin 1 miljoonasta joonan euron lisärahoitustarpeen. m3:sta 6 milj. m3:iin. Sen lisäksi kiinteistöjen käyt- Metsähakkeen eri lajien hinta vaihtelee. UPM:n tämä polttopuu on 6–7 milj. m3. Vuoden 2010 ti- Matti Halisen mukaan metsähakelajeista selvästi hal- lastojen mukaan pienpuu on noussut suurimmaksi vinta on hakkuutähdehake. Se pystyy kilpailemaan metsähakkeen raaka-aineeksi eli 2,5 milj. m3:iin ja turpeen kanssa. Kanto- ja pienpuuhake ovat molem- samalla ohittanut niukasti hakkuutähteet. Kantojen mat kalliita ja tarvitsevat kilpaillakseen tukia, joita osuus oli noin viidennes. tosin ei saada kantojen korjuuseen. Pienpuun kustan- Bioenergian tuotannolle on asetettu Suomes- nushaitari on laaja. Parhaimmillaan hake on selväs- sa merkittäviä poliittisia kasvutavoitteita. Taustal- ti kantohaketta halvempaa, mutta myös kaikkein kalla ovat ennen kaikkea ilmaston muutoksen hai- leimmat erät ovat pienpuuhaketta. tallisten vaikutusten ehkäisyyn tähtäävät kansain-

180 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

väliset sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen leik- rä vähenee, kun yhä useampi metsänomistaja saat- kaamiseksi. Suomessa puu on lisäämispotentiaalil- taa ottaa kielteisen kannan energiapuun korjuuseen. taan merkittävin hiilidioksidineutraali polttoaine, ja Myös ravinne- ja ympäristökysymykset voivat aset- siksi valtioneuvoston asettaman energiapoliittisen taa rajoituksia energiapuuvarojen hyödyntämiselle. ohjelman tavoitteena on lisätä energiapuun käyt- Pienpuuta meillä on ja ilmeisesti enenevästi. Mut- töä niin, että kasvua olisi vuosittain noin miljoona ta sen korjuu ei ole taloudellisesti kannattavaa ilman kuutiota. Noin kolmannes kasvusta on laskettu suu tukia. Hyvin enteellisenä voi pitää Helsingin Sano- nitteluvaiheessa olevien biodiesellaitosten varaan. mien otsikointia elokuussa 2010: Energiapuun keruu Mikäli esitetty käyttötavoite toteutuu, metsähak- kangertelee tukien loppumisen takia. Kemera- tai vas- keen käyttö olisi vuonna 2020 noin 15 milj. m3, taavan tuen säilyttäminen onkin asetettu useimmis- mikä vastaa runsaan 25 TWh:n energian tuotantoa. sa energiapuuselvityksissä metsähakkeen tavoitemää- Toteutuuko tavoite, on hyvinkin kyseenalaista. rien saavuttamisen ehdoksi. Sopiikin kysyä, miten Metsäteollisuuden puuntarve ei näyttäisi olevan juu- mielekästä on bioenergia, jonka tuotanto perustuu rikaan lisääntymässä, ja paljon myös riippuu, missä yhteiskunnan subventioihin? Etenkin kun muut uu- määrin tuontipuuta tullaan saamaan ja käyttämään. siutuvat energialähteet tullevat nopeasti valtaamaan Hakkuut tuskin lisääntyvät kovin paljoa, mikä mer- alaa bioenergialta. kitsee, ettei hakkuutähteistä ja kantojen nostos- Joka tapauksessa, nykyisilläkin volyymeilla ener- ta kertyvä metsähake voi paljoakaan kasvaa. On jo- giapuusta on tullut osa teollisuuden metsänhoitajan pa pelättävissä, että näiden polttoainelähteiden mää- arkea.

Ensiharvennuspuuta korjataan kokopuuna ja joukkokäsittelynä talvella 2011. Kokopuun korjuu vie metsästä enemmän ravinteita kuin perinteinen rankapuun korjuu, koska oksissa ja neulasissa on suuri osa ravinteista. Käytännössä kasvutappio jää kuitenkin pienemmäksi, koska hakkuualalle jää aina oksia ja neulasia. (Metsäteho)

181 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Yksityishenkilöt joko yksin tai puolison kanssa Lisää vapautta omistavat vajaat kolme neljännestä yksityismetsis- metsien hoitoon tä. Loput ovat yhteisomistuksessa, lähinnä joko ve- rotusyhtyminä tai kuolinpesinä, mutta myös yhteis- Maamme metsävarat ovat lisääntyneet run- metsinä tai yhtiöinä, viimemainittujen osuus on hyvin pieni. Yhteismetsien osuus on vain 2 %, mutta saalla kolmanneksella puolen vuosisadan ai- niiden osuutta on pyritty viime vuosina aktiivises- kana. Samaan aikaan on metsiä hyödyn- ti kasvattamaan, jotta metsien pirstoutumista voitai- netty entistä enemmän, ja lisäksi metsiä on siin ehkäistä. Kansallisen metsäohjelmankin yhtenä suojeltu Suomessa suhteessa enemmän kuin tavoitteena on, että yksityismetsätalouden kannatta- missään muualla Euroopassa. Tämä on ol- vuus paranee, metsätilojen koko kasvaa ja rakenne lut mahdollista ns. tehometsätalouden avul- paranee. Siksi ohjelman keinovalikoimaan sisältyy la: metsiä on hoidettu. Samalla on metsiä myös yhteismetsäomistuksen lisääminen. Vaikka yhteismetsällä onkin monia etuja puolel- koskeva lainsäädäntö ja ohjeistus muutettu laan, ne eivät kuitenkaan ole houkuttaneet metsän- entistä liberaalimmaksi ja myös muut kuin omistajia siinä määrin kuin toivottaisiin; kolhoosin puuntuotannolliset arvot on saatettu kunni- pelko on suuri, ja monella metsänomistajalla on vah- aan metsien omistuksessa ja käsittelyssä. va halu pystyä osoittamaan, että juuri tämä metsäalue kuuluu minulle eikä vain prosenttinen osuus siitä. Meillä on tätä nykyä vain noin 200 yhteismetsää, joi- uomen maapinta-alasta on 86 % metsätalousmaa- den yhteinen pinta-ala on kuitenkin runsaat 0,5 milj. S ta (26 milj. ha), joka jaetaan puuntuotoskyvyn hehtaaria. Niiden määrä on tähän asti lisääntynyt perusteella metsämaaksi (20 milj. ha), kitumaaksi hitaasti; ainoastaan 28 uutta yhteismetsää perustet- (3 milj. ha) ja joutomaaksi (3 milj. ha). Metsätalous- tiin vuosina 2003–10. Valistuksen ansiosta vauhti maasta 34 % on suota. Koska osa metsätalousmaasta on kuitenkin paranemassa. on suojeltuna tai muista syistä metsätalouskäytön ul- Yksityismetsien omistuksessa tehdään vuosittain kopuolella, puuntuotantoon käytettävissä olevaa met- noin 10 000 omistajanvaihdosta, joista noin puolet sä- ja kitumaata on yhteensä 21,1 milj. hehtaaria eli siirtyy omistajilleen suorana perintönä, ja lähes yhtä 92 %. paljon tiloista on ostettu joko vanhemmilta tai su- kulaisilta. Vapailta markkinoilta ostettuja tiloja on 10 000 tilakauppaa vuodessa noin kymmenesosa. Tällaisia metsäkiinteistökaup- Yksityiset omistavat metsätalousmaasta hieman yli poja (> 10 ha) tehdään vuosittain keskimäärin siis puolet, valtio reilun kolmanneksen. Metsämaasta reilu tuhat, ja kauppojen keskikoko on hieman al- yksityismetsänomistajien osuus on 60 % ja puuston le 30 hehtaaria. Maksetut hinnat vaihtelevat suures- määrästä 64 % (puuntuotantometsissä hieman tätä- ti, vuonna 2010 kaikkien metsäkiinteistökauppojen kin suurempi); Etelä-Suomen metsien puustosta yli keskihinta oli 2 500 euroa ja mediaanihinta 2 200 kolme neljännestä on yksityismetsissä (keskimäärin euroa per hehtaari. Uudellamaalla ja Varsinais-Suo- 135 m³/ha). Sitten sotien jälkeisen asutustoiminnan messa mediaanihinnat olivat yli 4 000 euroa, kun loputtua omistussuhteissa eri ryhmien kesken ei ole taas Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa hinnat oli- tapahtunut suuria muutoksia. vat maan keskitasoa. Lapissa hintataso jäi selväs- Suomessa on noin 330 000 yli viiden hehtaarin ti alle 1000 euron. On kuitenkin huomattava, että suuruista metsätilaa (440 000 > 1 ha), ja arvioidaan runsaspuustoiset metsätilat tulevat harvoin myyn- että noin 900 000 suomalaista on metsänomistajia. tiin; myydyissä metsäkiinteistöissä puuston määrä

182 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

on jäänyt viime vuosina noin Vuoden 2003 jälkeen hamielisesti 1800-luvun lo- kolmanneksen yksityismetsien pulla ja 1900-luvun alku- keskiarvoa pienemmäksi. kehitys on jatkunut kymmeninä. Metsäyhtiöiden Omistajavaihdosten yhtey- maanomistus ylitti 2 milj. dessä metsien omistusrakenne samaan suuntaan eli hehtaaria vuonna 1915 ja muuttuu. Kun aikaisemmin palkansaajien ja eläke- nousi 1930-luvun lopulla 2,6 valtaosa yksityismetsistä oli ta- milj. hehtaariin. Alueluovutus- lonpoikien omistuksessa, tilan- läisten sekä naisten osuus ten sekä asutus- ja maanhan- ne on nykyään aivan toinen. kintalakien seurauksena teolli- Tätä omistusrakenteen muut- on noussut, samaten suus menetti maanomistustaan tumista, kuten myös metsän- merkittävästi, joten 1950-lu- omistajien asenteiden ja eten- omistajien keski-ikä. vun lopulla yhtiömetsät olivat kin puunmyyntikäyttäytymi- enää 1,4 milj. hehtaaria. sen muuttumista on tutkittu Suomessa 1970-lu- Yhtiöt pystyivät kuitenkin vähitellen ostamaan vulta lähtien ahkerasti. Lainattakoon tähän vuon- metsiä lisää – muutaman tuhannen hehtaarin vuo- na 2006 julkaistua Työtehoseuran ja Pellervon ta- sivauhdilla, ilman että se olisi aiheuttanut erityisem- loudellisen instituutin vuoteen 2003 kohdistunutta pää vastustusta. (Siinä samalla myös monesta firman metsänomistajatutkimusta: metsäammattilaisesta tuli metsänomistaja, joistakin Suurimman yksityismetsien sosioekonomisen omis- ihan merkittäviä – ehkei aina kuitenkaan ihan pil- tajaryhmän vuonna 2003 muodostivat eläkeläiset, kulleen ”eettisten sääntöjen” mukaisesti.) Mutta kun joita oli 43 %. Palkansaajia oli vajaa kolmannes sekä 1970-luvulla lähinnä Pohjois- ja Keski-Suomessa tu- maa- ja metsätalousyrittäjiä [entisiä talonpoikia] hie- li tavallista enemmän metsiä myyntiin, ja teollisuus man vajaa viidesosa. Muita yrittäjiä oli kuusi prosent- innostui maakauppoja tekemään, MTK ja Keskusta- tia. Opiskelijoita, työttömiä ja kotiäitejä oli yhteensä puolue heräsivät. Vuonna 1978 säädettiin ”Laki oi- 3 prosenttia. Metsänomistajista 60 % asui maaseu- keudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata”, jo- dulla ja noin puolet vakinaisesti tilalla. Tilan ulko- ka asetti eri kansalaisryhmät – perustuslain vastaises- puolella asuvien metsänomistajien etäisyys tilalle oli ti – eriarvoisiksi. Metsämaanosto tuli luvanvaraisek- keskimäärin 110 kilometriä ja he viettivät tilallaan si, ja kuten tulevat vuodet tulivat osoittamaan, teolli- keskimäärin 45 päivää vuodessa. Metsänomistajien suuden saamat ostoluvat, etenkin puustoisista metsä- keski-ikä oli 59 vuotta ja heistä oli naisia neljännes; tiloista, jäivät harvinaisiksi. Vuonna 1997 laki lopulta todellisuudessa naismetsänomistajia oli enemmän, kumottiin. sillä puolisoiden yhteisesti omistamilla tiloilla mies Teollisuus pyrki siis vielä tuolloin kasvattamaan tulee useimmiten kirjatuksi omistajaksi. metsäomaisuuttaan, joka Ruotsin metsäyhtiöihin Vuoden 2003 jälkeen kehitys on jatkunut samaan verrattuna (11 milj. ha, 40 % metsämaasta) kui- suuntaan eli palkansaajien ja eläkeläisten sekä nais- tenkin oli ja on vaatimaton. Näin oli 1980-luvun ten osuus on noussut, samaten omistajien keski-ikä. alkuun saakka, jolloin metsäyhtiöiden (ja niiden Ja mikä olennaisinta puun markkinoille tulon kan- eläkesäätiöiden) metsäomaisuus oli kasvanut 1,9 nalta, metsätulojen merkitys omistajien taloudessa milj. hehtaariin. Siitä lähtien metsäyhtiöiden meton vähenemässä. säomistus on alkanut vähetä: osa yhtiöistä (esim. Veitsiluoto) joutui pakosta myymään metsiään, Metsäyhtiöt luopuvat osin metsistään osa (esim. Hackman ja Ahlström) sen tähden, et- Teollisuuden metsänomistukseen ei Suomessa ole tä luopui metsäteollisuuden harjoittamisesta. Os- aina osattu suhtautua luontevasti; osin suorastaan vi- tajina olivat joko toiset yhtiöt tai Metsähallitus.

183 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Samoihin aikoihin metsäyhtiöt tekivät keskinäisiä UPM on nykyisistä metsäyhtiöistä ainoa, jolla on maakauppoja, joilla tähdättiin aiempaa järkeväm- suorassa omistuksessaan metsiä hieman enemmän, piin tilusjärjestelyihin. tätä nykyä 0,9 milj. hehtaaria. Viime vuosina yhtiön Jo tätä ennen 1970-luvulla metsäyhtiöt olivat ryh- metsäomaisuus on kaiken aikaa vähentynyt aktiivisen tyneet harjoittamaan ns. kiinteistöjalostusta eli myy- ”kiinteistönjalostuksen” seurauksena; toki yhtiö on mään tilojensa rannoilta kesämökkitontteja. Asiaa ilmoittanut olevansa valmis myös ostamaan metsä- paheksuttiin ja erityisesti Pekka Kilkki kirjoitti asias- tiloja. On myös esitetty spekulaatioita, että yhtiö oli- ta varsin kitkerästi. Kahiluoto muotoili asian hieman si valmis luopumaan metsäomistuksestaan. kauniimmin: Viimeksi kuluneina vuosina on kuvaan Kaikki kolme suurta metsäyhtiötä hoitavat myös tullut uusi piirre, yhtiönmetsien rantojen kaavoittami- yksityisten metsänomistajien metsiä metsäpalvelu- tai nen kesämökkitonteiksi. Tuon toiminnan seurauksena vastaavien sopimusten muodossa. Eräät pienemmät- on yleinen mielipide alkanut muokkautua yhtiöitten kin yhtiöt, kuten myös metsänhoitoyhdistykset se- metsänomistusta ja metsienosto-oikeutta vastaan. Oli kä yksityiset metsäpalveluyritykset ovat mukana tässä totuttu ajatukseen, että jos jonkun Suomessa kannatti liiketoiminnassa. Yksityis- ja yksityisluontoisista met- säilyttää rantoja luonnontilassa, niin se toki oli metsistä sistä lienee runsas 1 milj. hehtaaria, eli noin kymme- elävä puunjalostusteollisuus. Tuskinpa noihin tonttitou- nes metsäpalvelusopimusten piirissä. huihin joutuneet jäsenemmekään tuota työtehtäväänsä riemumielellä suorittavat. ”Jalostustoimi” on jatkunut entistä kiivaampana ja tonttien lisäksi myydään lisä- ”Jos metsiemme tuotanto ja maita ja kokonaisia metsätiloja. Yllättävää kyllä, ny- jatkuva hakkausmäärä saadaan kyään maiden myynti ei aiheuta tunnekuohuja julkisuudessa, mihin on varmaan enemmän vaikuttanut kohoamaan 50 %, merkitsee se rantakaavojen yleistyminen sekä Metsähallituksen tulo tontinmyyjäksi kuin ymmärtämys metsäteollisuu- puuta jalostavan teollisuuden den talousvaikeuksia kohtaan. Toki suuret kiinteistökaupat ovat saaneet julki- raaka-ainepohjan kaksinker- suutta. Näin oli etenkin vuonna 2002, jolloin Sto- taistumista.” ra Enso ilmoitti siirtävänsä Suomen metsänsä yhtiön –N.A. Osara vanhan pöytälaatikkoyhtiön Tornator Oy:n omistukseen. Tornatoriin tuli sittemmin muitakin omistajia, joita on nykyään 12, kaikki institutionaalisia sijoitta- Tehometsätalouteen jia. Yhtiön metsäomaisuus Suomessa on noin 0,6 milj. Sotien jälkeen Suomessa kannettiin huolta puun riit- hehtaaria ja se on Metsähallituksen ja UPM:n jäl- tävyydestä. Metsiemme metsänhoidollinen tila oli vä- keen maamme kolmanneksi suurin metsänomistaja. hemmän tyydyttävä, alueluovutukset olivat vähentä- Stora Enson osuus Tornatorista on noin 40 %. neet metsiemme määrää ja lisäksi metsiä siirtyi asutuk- Myös Metsäliitto-ryhmä (M-Real Oyj) on yhti- seen merkittävästi. Vaikka metsänhoitoa ryhdyttiinkin öittänyt metsänsä Finsilva Oyj:lle (aik. Forestia Oy); aktivoimaan, pelko ajautumisesta pysyviin ylihakkui- metsien hoidosta vastaa Metsäliiton tytäryhtiö Met- siin eli vahvana. Sitä vauhditti metsäteollisuuden voi- sämannut Oy. Ahlströmin metsät puolestaan ovat makas laajentuminen 1950-luvun puolivälistä alkaen. perheomisteisella holding-yhtiöllä. – Niinpä kun Siksi sotien jälkeen siirryttiin yleisesti avohakkui- osakeyhtiöiden osuus maamme metsäalasta on 9 %, siin ja metsänviljelyyn perustuvaan metsien käsitte- tästä ainoastaan vajaa puolet kuuluu ”aidoille” met- lyyn. Tätä ennen meillä oli harjoitettu lähinnä harsin- säteollisuutta harjoittaville yhtiöille. tahakkuita ja luontaista uudistamista. Vuoden 1928

184 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

yksityismetsälakikin perustui metsien luontaiseen uu- kapuuta, kuten Keijo K. Kulha väittää. Harsintajul- distamiseen: siinä kiellettiin metsää hakkaamasta niin, kilausuman ohella ryhdyttiin muutenkin toimimaan että sen luontainen uudistuminen vaarantuu. Jos jo- hyvän metsänhoidon ja lisääntyvän puuntuotannon ku halusi avohakata ja viljellä, siitä piti tehdä sopi- edistämiseksi. Tapion toimitusjohtaja N.A. Osara mus ja vakuustalletus uudistamisen varmistamiseksi. kirjoitti vuonna 1950 ”Paperi ja Puussa”, että jos met- Harsintahakkuut olivat sotien välillä yleisesti käytös- siemme tuotanto ja jatkuva hakkausmäärä saadaan ko- sä, vaikka samaan aikaan Martti Tertti opetti yliopis- hoamaan 50 %, merkitsee se puuta jalostavan teollisuu- tolla hyvää metsänhoitoa. Maan tavasta kertoo se- den raaka-ainepohjan kaksinkertaistumista. Lisääntyvä kin, että kun perustettiin asutustiloja valtion maille, puun tuotanto tulee nimittäin kokonaisuudessaan teol- Metsähallitus hakkasi ensin tukkipuut alueelta. Tämä lisuuden ja viennin hyväksi. Osaran mielestä näin ol- toki perustui voimassaolevaan lainsäädäntöön; vasta len oli perusteltua tukea hoitotöiden lisäämistä juuri vuoden 1945 asutuslaki kielsi menettelyn. yksityismetsissä, etenkin kun vielä maatilat pystyivät Professori Peitsa Mikola kertoo metsien käsitte- tarjoamaan työvoimaa näihin töihin. lystä kuvaavan esimerkin Heikki Lindroosin kirjas- Kesäkuussa 1950 järjestettiin ”Valtakunnallinen sa: Menin kesällä 1936 Hyytiälän kurssin jälkeen met- metsämarssi”, jonka tavoitteena oli saada kaikki met- sänhoitolautakuntaan muutamaksi viikoksi leimaus- sänomistajat perheineen tekemään päivä jotakin met- apulaiseksi. Siellä leimattiin ”hyvän metsänhoidon” sänhoitotyötä metsässään. Marssi onnistui odotettu- oppien mukaisesti. Kurssitoverini Mauri Lampellon akin paremmin, sillä siihen osallistui lähes 0,5 milj. kokemus oli toisenlainen. Hän meni ”Kutsetille”, jossa henkeä ja töitä tehtiin 70 000 hehtaarin alalla; lisäk- ensimmäisellä leimaustyömaalla metsätyönjohtaja neu- si kaivettiin satoja kilometrejä uusia ojia ja kunnos- voi, että nyt sitten leimataan jokainen puu, joka 18 tettiin vanhoja. Metsämarssi uusittiin vielä seuraava- jalan päästä on 8 tuumaa. Mauri sanoi, että perman- na kesänä, joskaan ei samassa laajuudessa. Muutenkin to, se on ihan päin seiniä, ei niin voi tehdä. Työnjohta- metsänomistajia innostettiin metsänhoitoon, jaettiin ja vastasi, että on pakko tehdä näin, koska kauppakir- valistusta eri muodoissaan mm. järjestämällä leimaus- jat on tehty niin, että yhtiö ottaa jokaisen puun, joka kilpailuja. Tapio lähetti vuonna 1952 ensimmäisen 18 jalan päästä on 8 tuumaa. Jos firma ei niitä ota, metsien hoitoa koskevan pysyväiskirjeensä kentälleen. niin metsänomistaja vetää oikeuteen. Matti Leikolan mukaan ohje oli ”tapiolaisen” linjan Niinpä harsintahakkuista luopuminen oli iso vetoa, eikä se sisältänyt yksityiskohtiin ulottuvia luon- muutos, ja sitä edelsi johtavien metsänhoitomies- taisen uudistamisen ohjeita tai yksityismetsälain tulkin- ten harsintahakkuut tuomitseva julkilausuma vuon- taa tältä osin. Kirjeellä pyrittiin lähinnä kitkemään na 1948. Toki yhtiöiden ja osin valtion metsissä oli syväänjuurtunutta harsintakäytäntöä. harsintatyyppisistä poimintahakkuista luovuttu jo Luonnollisestikaan ei ollut helppoa siirtyä ”ku- aikaisemmin, ja tietysti myös valistuneimmat yksi- luvapaasta” harsinnasta viljelymetsätalouteen, se- tyismetsänomistajat olivat soveltaneet järkiperäisem- hän maksoi. Tapion 75-vuotishistoriikissa todettiin- piä hakkuumenetelmiä. Paljolti juuri näiden har- kin, että viljelymetsätalouden leviäminen yksityismet- sintahakkuiden seurauksena maamme metsien tila sien uudeksi tuotantosuunnaksi oli 1950-luvun alus- oli 1900-luvun puolivälissä huononpuoleinen; vie- sa vielä usean ja vaikeasti avattavan solmun takana. lä vuonna 1965 viidennes metsistä luokiteltiin va- Esteiksihän on todettu tottumuksista poikkeavien asi- jaatuottoisiksi. oiden omaksuminen, kuten sellainenkin, että pinotava- Metsien tilan parantamiseen ja puuntuotannon li- ran myynti tai aukkohakkaus ei välttämättä ole merk- säämiseen kiinnitettiinkin monin tavoin huomiota. ki talon köyhtymisestä. Se oli myös valtiojohtoisen metsäpolitiikan keskeisin Yrjö Hassi muistelee Lindroosin kirjassa, miten tavoite, ei turvata teollisuudelle jatkuvasti halpaa raa- uusi oppi saatiin vähitellen käytännöksi: Sanoisin, että

185 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

siinä hommassa Erkki K. Kalela oli aivan mestari. Hän viljelymetsätalouden seurauksena meillä on sotien jäl- kun järjesti metsäretkiä metsänhoidon- ja metsätalous- keen uudistettu viljelemällä 6–7 milj. hehtaaria met- neuvojille, niin kyllä sanoma tuli selväksi, kuinka met- siä. Silti mistään puupelloista ei kuitenkaan ole kyse, sää pitää hoitaa. Metsäneuvojat olivat ne, jotka tätä sa- kun Suomen oloissa puhutaan viljelymetsistä. nomaa sitten veivät eteenpäin. Myös vuonna 1950 sää- Tehometsätalous toi metsien käsittelyyn melko detty laki metsänhoitoyhdistyksistä pakollisine met- kaavamaiset ohjeet, jotka hakkuissa edellyttivät pää- sänhoitomaksuineen edisti metsänhoitoharrastusta; sääntöisesti harvennuksia sekä avohakkuita. Tietysti vielä tuohon aikaan yhdistykset keskittyivät toimin- myös siemen- ja suojuspuuhakkuut tunnettiin edel- nassaan nimensä mukaisesti paljolti juuri metsänhoi- leen metsien uudistamismuotona eli ns. luontaisena toon. 1950-lukua onkin joskus nimitetty yksityismet- uudistamisena, ja paikoin niitä myös sovellettiin. sätalouden organisaatioiden vuosikymmeneksi. Tosin siemenpuuhakkuiden onnistuminen oli ol- Seuraavat vuosikymmenet olivatkin sitten metsä- lut perin heikkoa; vasta kun tehokkaammat maan- ohjelmien ja todellisen tehometsätalouden aikaa, jota muokkausmenetelmät otettiin käyttöön 1960-luon jatkunut lähes näihin päiviin saakka. Tulokset pu- vulla, männyn luontainen uudistaminen alkoi on- huvat puolestaan: maamme metsien puusto on nous- nistua. Sitä ennen oli männynkin kohdalla ryh- sut 1,4 mrd. m³:stä 2,3 miljardiin ja kasvu kaksin- dytty käyttämään suojuspuuhakkuuta, jota nimi- kertaistunut yli 100 milj. m³:iin. Silti metsiä on ha- tettiin myös tukkipuuasennoksi. Muut vaihtoeh- kattu kaiken aikaa hyvinkin voimakkaasti. Teho- eli toiset metsien käsittelytavat, lähinnä poiminta- eli

Erityisesti ns. syväaurauksesta tuli tehometsätalouden symboli tai paremminkin kirosana. Se toki oli tehokas maanmuok- kausmenetelmä, ehkä liiankin tehokas, eikä se soveltunut kaikkialle. 1980-luvulta alkaen se on korvautunut lähes kokonaan mätästyksellä, joka auraukseen verrattuna on paljon tehokkaampi ja ”kauniimpi” muokkausmenetelmä. Silti aurausta har- rastettiin etelässäkin yllättävän pitkään, kuten kesällä 1989 Vieremältä otettu kuva kertoo. Tehdaspuun aluejohtaja Matti Halinen (h 78) ja metsänhoitoesimies Pirkko Pihlaja seuraavat auran kulkua Ahlströmin Latokankaan tilalla.

186 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

harsintahakkuut, Tapion ”metsäevankeliumi” tuodun paranemisesta tai mahdollisista muista aiheutet- mitsi jyrkästi, vaikkei metsälaki niitä sinänsä kiel- tuja kustannuksia vastaavista hyödyistä. Metsänomis- tänytkään. Tällaiset ”omavaltaiset” hakkuut johti- tajien maksettaviksi tulevien kustannusten kannatta- vat aika ajoin oikeusjuttuihin, joista ”tapaus Taka- vuudesta ei myöskään esitetty tieteellisiä perusteluja. la” mainittiin jo edellä. Ne tahrasivat metsätalou- Huikari oli osittain oikeassa, sillä esimerkiksi Poh- den ja metsämiesten jo ennestään tehometsätalou- jois-Suomesta ei ollut juuri lainkaan kokemuksia dessa ryvettynyttä kilpeä. vanhemmista viljelymetsistä. Siitä huolimatta näil- lä viljelymetsätalouden keinoilla metsiemme kasvu Ohjelma toisensa jälkeen saatiin huimasti lisääntymään, ei yksin metsäojituk- Tehometsätalouden edellyttämät toimet ryhdyttiin sella niin kuin professori antaa ymmärtää. kirjaamaan erilaisiin puuntuotanto-ohjelmiin, joista ”Suunnitelmataloutta” jatkettiin 1980-luvulla, ensimmäisenä valmistui ns. HKLN-ohjelma vuon- jolloin isolla työllä ja väkijoukolla laadittiin Metsä na 1960; Teho- ja MERA-ohjelmat seurasivat muu- 2000 -ohjelma. Talousneuvoston alaisuudessa tehty tama vuosi myöhemmin. Oli toki aiemminkin tehty ohjelma valmistui vuonna 1985 ja vaikka se jäikin erilaisia puuntuotanto-ohjelmia, mutta näissä uusis- keinovalikoimaltaan suppeaksi ja vanhakantaiseksi, sa ohjelmissa sovellettiin uudenlaista ajattelutapaa, se antoi hyvän kokonaiskuvan metsätalouden mah- josta Heikki Lindroos kirjoittaa näin: Luotiin toi- dollisuuksista. Ohjelman metsänhoidolliset määrä- miva yhteys metsänhoidon kulloisenkin tason ja hak- tavoitteet olivat kuitenkin liian kunnianhimoiset, kuusuunnitteen välille. Suunnitteiden aikajänne jak- joten 10-vuotiskaudella ne saavutettiin ainoastaan sotettiin ja ulotettiin laskennallisesti metsän kiertoajan metsäteiden rakentamisessa; hakkuutavoite kuiten- mittaiseksi, jolloin voitiin ennustaa tietyin toimenpi- kin täyttyi 90-prosenttisesti. de-edellytyksin myös pitkän aikavälin hakkuumahdol- Metsä 2000 -ohjelman, kuten aiempienkin oh- lisuuksien kehittyminen suurten teollisuusinvestointien jelmien toteuttamisen katsottiin edellyttävän val- tueksi – ja kestävästi. Uuden sukupolven metsäsuun- tion tukirahoitusta. Jos sitä ei saatu täysimääräise- nittelun keskeiseksi tutkijapersoonaksi ja julistajaksi nä, se katsottiin syyksi tavoitteista jälkeenjäämiseen. nousi professori Kullervo Kuusela. MTK:n vuoden 1988 kertomuksessa todettiinkin Kuuselan ehkä tunnetuin ”oppi” oli siinä, että lyhyesti: Metsänparannustoimintaa haittasi koko ker- myös kestävässä metsätaloudessa hakkuut voivat ylit- tomusvuoden metsänparannusvarojen vähyys. Met- tää metsien kasvun, mikäli samaan aikaan huolehdi- sänparannusrahoja oli myönnetty valtion budjetissa taan metsänhoidon ja -perusparannuksen voimape- ”vain” 324 milj. markkaa, kun Metsä 2000 -ohjel- räisyydestä. Kaikki puuntuotanto-ohjelmat edellyt- man mukainen tarve olisi ollut 403 milj. markkaa. tivätkin metsänhoitotöiden kasvattamista aivan uu- Metsä 2000 -ohjelmaa tarkistettiin vuonna 1991, delle, tehometsänhoidon tasolle. – Pelkät ohjelmat mutta aika oli ajanut jo tällaisten ohjelmien ohi, eli eivät kuitenkaan olisi auttaneet mitään, ellei niiden kuten Eljas Pohtila kirjoitti vuonna 1999: Mera-oh- tueksi olisi voitu tuntuvasti lisätä metsänparannus- jelmien menettelytapoja yritettiin soveltaa vielä Metsä varoja; osa niistä saatiin Maailmanpankin myöntä- 2000-ohjelmassa ja sen tarkistustyössä, mutta vastaavia mistä lainoista. tuloksia ei enää saavutettu. Niin sanotulle tehometsä- Kuuselan oppi ja 1960-luvun suunnitelmat sai- taloudelle oli syntynyt jo vahva vastavaikutus ja laadit- vat osakseen kritiikkiä. Esimerkiksi Olavi Huikari tuja ohjelmia pidettiin liian yksipuolisina puuntuotan- kirjoittaa, että niissä ei esitetty mitään pitkäaikaisiin toja hakkuulaskelmina. Ympäristötietoisuuden voima- kenttäkokeisiin tai tieteellisiin tutkimuksiin perustu- kas kasvu ihmisten mielissä on tuonut uuden osapuolen via laskelmia laajennetulla metsänviljelyllä saavutetta- neuvottelupöytään perinteisten intressiryhmien lisäksi. vissa olevista metsien kasvun lisäyksistä, metsien laa- Ympäristölle ja luonnolle vaaditaan nykyisin osansa.

187 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Myöskään ohjelmien edellyttämissä hoitotoimissa – Istutusala nousi yli 100 000 hehtaariin 1970-luvun ei päästy 1990-luvulla aiempaa parempiin tuloksiin. alussa ja oli suurimmillaan (120 000 ha) kymmen- Juhani Viitala toteaakin tylysti, että Metsä 2000 -oh- kunta vuotta myöhemmin. Tätä nykyä metsiä uu- jelmat eivät vastanneet odotuksia eivätkä aikansa tar- distetaan istuttamalla vajaat 100 000 hehtaaria vuo- peita. Samaa voi sanoa 1990-luvun lopulla valmistu- sittain; kylvämällä ja luontaisesti uudistetaan molem- neesta Kansallisesta Metsäohjelmasta 2010 (KMO). milla noin 30 000 hehtaaria. Vaikka hankkeen johtoryhmässä ja työryhmissä oli Myös maanvalmistus on muuttunut. Muokka- 50 jäsentä ja 10 sihteeriä, lopputulosta voinee luon- uksen käyttö uudistusalan valmistamisessa lisään- nehtia: yksi ohjelmapaperi lisää hyllylle. Sivuja toki tyi voimakkaasti 1970-luvulla. Perinteisen kulotuk- oli enemmän kuin aikaisemmissa ja tavoitteet olivat sen ja laikutuksen rinnalle nousi aluksi äestys, sit- kunnianhimoiset, mutta keinot niiden toteuttami- ten auraus, eli ns. syväauraus, joka sai suuren suo- seksi olivat yhtä vähät kuin aiemminkin. Erityises- sion etenkin Pohjois-Suomessa. Vielä vuonna 1989 ti uutena osiona ohjelmaan sisällytetyn innovaatio- noin puolet Pohjois-Suomen maanmuokkauksista työryhmän tulokset olivat yhtä tyhjän kanssa. tehtiin aurauksina, eniten Koillis-Suomessa, Lauri Myöskään vielä isommilla henkilöresursseilla val- Vaaran valtakunnassa, jossa niiden osuus nousi pe- misteltu KMO 2015 on sisällöltään samaa tasoa. räti 74 %:iin. Mätästys alkoi korvata nimenomaan Sopiikin kysyä, mihin metsäohjelmia tarvitaan, ellei aurausta 1990-luvulta alkaen, ja nykyään noin puo- nyt EU tai muut sopimukset sellaiseen velvoita? let muokkauksesta tehdään mätästämällä. Mätästys on pehmeämpiä muokkausmenetelmiä kalliimpaa, Avohakkuu ja viljely! mutta se takaa kustannussäästöt niin istutuksessa Avohakkuiden yleistyminen ja vajaatuottoisten alu- kuin taimikonhoidossakin. eiden uudistaminen merkitsivät tuntuvaa lisää sie- Tehometsätalous ei tietenkään ollut kaikkien mie- men- ja taimitarpeeseen. Männyn uudistamisessa leen, ja kuten Viitala kertoo, niin yksipuolinen met- kylvö oli luontaisen uudistamisen ohella valtamene- sänviljelyn suosiminen metsänuudistamisessa sai MTK:n telmä 1960-luvun puoliväliin saakka. Kylvöhuippu metsävaltuuskunnan lähettämään vuoden 1971 kesä- koettiin vuonna 1964, jolloin kylvettiin 77 000 heh- kuussa Tapiolle kirjeen. Siinä esitettiin luontaista uu- taaria. Tuolloin uudistettiin luontaisesti yli 100 000 distamista käytettäväksi enemmän silloin, kun biologi- hehtaaria sekä istutettiin noin 50 000 hehtaaria. Jo set edellytykset siihen ovat olemassa ja kun se on talou- tätä ennen 1950-luvun lopulla istutusala oli yksityis- dellisesti perusteltavissa. Vastauksessaan elokuussa Ta- metsissä ylittänyt kylvön; metsien karumpien kasvu- pio totesi, että asiaan oli jo kiinnitetty huomiota ja et- pohjien takia valtion ja yhtiöiden metsissä muutos tä koulutuksessa oli tuotu esiin luontaisen uudistami- tapahtui myöhemmin. sen suhteellisen osuuden lisääminen. Käytäntöön tällä Sen jälkeen luontainen ja kylvö vähenivät mel- ei kuitenkaan ollut vaikutusta, vaan viljelyn osuus ko nopeasti kumpikin 30–40 000 hehtaariin ja istu- kasvoi edelleen, ja vuosikymmenen lopulla luontai- tuksesta tuli valtamenetelmä: siihen oli syynä pääte- sen osuus jäi enää viidennekseen. – Oma paradoksin- hakkuiden siirtyminen rehevimmille kasvupaikoille, sa on siinäkin, että vuonna 1991, kun Viitalan johta- mutta varmaan myös tapiolaisten metsäammattilais- ma Tapio oli julkaissut uudet metsänhoito-ohjeensa, ten suositukset, paikoin hyvinkin vahvasti. Istutusten Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Eljas Pohtila ar- jälki ei sinänsä tukenut tällaista kehitystä, kuten Lei- vosteli niitä näkyvästi. Pohtilan mielestä suosituksis- kola kirjoittaa: Männyn istutustaimista kuoli edelleen sa luontainen uudistaminen asetettiin jatkuvasti etu- noin 40 %, mutta kun lähes kaikki istutettavat alat sijalle. Viitala puolustautui ja totesi mm., että met- oli muokattu, niille syntyi luontaiseksi sekapuuksi koi- säntutkimuksessa on hämmästyttäviä aukkoja. Keskus- vua, ja tuloksena oli vaatimukset täyttävä nuori metsä. telu luontaisen uudistamisen ja viljelyn välillä jatkuu

188 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Paakku- eli pottitaimien Kuusi oli pitkään taimituotannon pääpuulaji; mänty uudistettiin paljolti luontaisesti tai kylvämällä. aika oli alkanut 1960-luvun Vasta 1960-luvulla avohakkuiden ja istutusten lisään- tyessä mänty tuli isossa määrin mukaan, ja jo en- alussa, jolloin myös nen 1970-lukua siitä tuli valtalaji niin taimitarhoil- ensimmäiset muovihuoneet la kuin uudistusaloillakin. Niinpä mäntyä istutettiin aivan liikaa, ennen kaikkea liian reheville kasvupai- tulivat taimitarhoille. koille. Tästä voidaan syyttää ennen kaikkea taimen- tuottajia sekä yksityismetsätalouden metsäammatti- edelleen; viljely, nimenomaan istutus on parantanut laisia; toki myös yhtiöiden metsissä tehtiin sama vir- asemiaan parempien onnistumistulosten ansiosta. Se he. Se johtui paljolti siitä, ettei kuusen taimia ollut koskee erityisesti kuusta, ja siihen on vaikuttanut tai- saatavissa. mimateriaalin parantumisen ohella maanmuokkaus- Vielä koko 1980-luvun mäntyä istutettiin selväs- menetelmien kehittyminen. ti kuusta enemmän, enimmillään männyn osuus oli Viljelymetsätalous vaati siementen keruuta ja tai- noin 85 % kaikista istutusaloista. Kuusi palautettiin mitarhoja. Maamme ensimmäinen metsäpuiden tai- arvoonsa 1990-luvulla, ja ilmeisesti jopa liian kans- mitarha perustettiin Evon metsäopiston yhteyteen sa: vuonna 1993 kuusta istutettiin ensi kertaa mäntyä 1860-luvulla. Vuonna 1953 pysyviä taimitarhoja oli enemmän sitten 1950-luvun, ja nykyään kuusen osuus 176, jotka jakautuivat lähes tasan Metsähallituk- istutuksista on noin kaksi kolmasosaa. Ilmeistä onkin, sen, metsäyhtiöiden ja yksityismetsätalouden kes- että kuusen viljelyssä tehdään sama virhe kuin män- ken. Metsäteollisuus olikin ollut ylivoimaisesti suu- nyn kanssa muutama vuosikymmen sitten: kuusta is- rin viljelymetsätalouden harjoittaja vuosisadan alusta tutetaan liian karuille maille, osin tietysti hirvituhojen 1930-luvulle saakka; se koski erityisesti kuusta, koska pelossa. Virhe ei ole kuitenkaan samaa luokkaa kuin pelättiin kuusivarojen loppumista. männyn kanssa, koska karujen maiden kuusitaimikoi- Näiden pysyvien taimitarhojen lisäksi oli iso jouk- hin syntyy luontaisesti mänty- ja koivusekoitusta. ko pieniä ns. kerhotarhoja, joissa maatalouskerhojen Yllättävää kyllä, Suomessa ei käytetä yksinomaan nuoret kasvattivat lähinnä metsälautakuntien toimit- kotimaisia taimia, vaan jo 1970-luvulta lähtien osa tamia kaksivuotiaita kuusen taimia koulittuina neli- taimista on tuotu Ruotsista, sittemmin jonkin verran vuotiaiksi. Kerhotaimitarhat olivat saaneet alkun- myös Virosta. Viime vuosina tuonti on lisääntynyt ja sa jo 1930-luvun lopulla ja niiden määrä oli suu- esimerkiksi vuonna 2007 Suomeen tuotiin 28 milj. rimmillaan 1960-luvun puolivälissä, jolloin niitä oli havupuun tainta, mikä oli noin viidennes istutetuis- noin 6 000. Sen jälkeen ne vähenivät vauhdilla. Syynä ta taimista. Tuontitaimissa on luonnollisesti omat ris- siihen oli lähinnä kerhotoiminnan hiipuminen; sii- kinsä, eli kuten Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Ar- hen vaikutti myös siirtyminen taimituotannossa suu- ja Lilja totesi vuonna 2008: Ruotsalaiset kasvattavat ressa määrin paakkutaimiin. Paakku- eli pottitaimien taimia alkuperistä, joiden emopuut ovat kotimaisten li- aika oli alkanut 1960-luvun alussa, jolloin myös en- säksi vaikkapa baltialaisia, itäeurooppalaisia tai muu- simmäiset muovihuoneet tulivat taimitarhoille. Pal- toin ainakin Keski- ja Pohjois-Suomen oloihin huonosti jasjuuriset taimet pitivät kuitenkin hyvin puolensa: sopivia. Pidän tätä maamme tulevien metsien kannalta vielä vuonna 1980 niiden osuus oli kolme neljäsosaa, melkoisena riskinä. – Suomesta on myös viety taimia, mutta 10 vuotta myöhemmin enää reilu neljännes. vuonna 1985 peräti 25 miljoonaa, mutta viime vuosi- Nykyään paljasjuuriset taimet ovat kuitenkin jo his- na vienti on jäänyt vain pariin kolmeen miljoonan. toriaa, ja paakkutaimituotannon kehittymisen myötä Männyn ja kuusen ohella meillä on viljelty mui- myös taimien reaalihinnat ovat tuntuvasti alentuneet. takin puulajeja; enimmillään vuonna 1993 istutet-

189 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tiin sellaisia lähes 20 000 hehtaaria. Eniten on istu- Tässäkin tapauksessa olisi ollut hyvä muistaa koivu- tettu koivua, mutta aika ajoin muitakin lajeja, kuten mies A.J. Ronkasen vanha komento: Miehet hirviä lehtikuusta, hybridihaapaa ja kontorta-mäntyä. Kon- ampumaan, naiset koivuja istuttamaan! torta, jota Ruotsissa on viljeltynä ainakin 0,5 milj. Tehometsätalouteen saatiin lisää tehoa, kun meil- hehtaaria (tilastoissa kontorta luetaan mäntyyn!) ja lä siirryttiin jalostetun metsänviljelymateriaalin käyt- jota istutetaan siellä laajalti edelleenkin, eli Suomes- töön. 1950-luvulle saakka metsänviljelyssä ja taimi- sa lyhyen innostuksen kauden 1970- ja 1980-luvuil- tuotannossa tarvitut siemenet saatiin lähes yksinomaan la. Lähinnä yhtiöiden metsiin istutetut kontortat ei- hakkuualueilta kerätyistä kävyistä. Tätä ns. osuus- vät meillä erityisemmin menestyneet kaiketi paljol- kauppasiementä ryhdyttiin täydentämään pystykerä- ti väärän alkuperän takia, ja kontortasta luovuttiin jo yksellä Metsäntutkimuslaitoksen valitsemista kanta- ennen 1990-lukua. Myöskään hybridihaavasta ei tul- eli pluspuista sekä sittemmin siemenviljelyksiltä, joita lut menestyslajia, ei 1960-luvun huumassa eikä myö- Metsänjalostussäätiö oli alkanut perustaa 1950-luvulta hemminkään; vaikka se kasvaakin huimasti, sille ei alkaen; koivun jalostettua viljelysiementä alettiin saa- ole oikein löytynyt käyttöä. Lehtikuusi on Suomes- da ensiksi, mutta havupuiden siemenviljelmät alkoivat sa eniten viljelty ulkomainen puulaji, ja sitä viljeltiin tuottaa satoa vasta 1980-luvulta alkaen. aikoinaan melkoisesti Lapissa, koska männyn viljely onnistui siellä huonosti ja kuusen tuotos oli heikko; Rauduskoivun ohella tätä tosin kukaan ei tuntunut kantaneen huolta sen tu- levista markkinoista. Lehtikuuselle näyttää kuitenkin nykyä viljellään melko riittävän kysyntää lähinnä rakentamisessa; sen maine ulkorakentamisessa on kuitenkin yliarvostettu, eikä innokkaasti myös visakoivua. sitä suositella höyrylaivojen polttopuuksikaan. Koivu on ongelmallinen puulaji Suomen met- Metsäpuiden jalostus alkoi meillä vuonna 1947, sänviljelyissä. Suomen Vaneriyhdistys ja Koivukes- jolloin perustettiin Metsäpuiden rodunjalostussää- kus kampanjoivat koivun puolesta 1960-luvulta al- tiö. Se muuttui myöhemmin Metsänjalostussäätiök- kaen, ja metsänomistajat saatiinkin istuttamaan koi- si ja liitettiin vuonna 2000 Metsäntutkimuslaitok- vua enimmillään lähes 20 000 hehtaaria vuodessa seen. Jalostuksen hyödyistä on esitetty erilaisia arvi- (ml. peltojenmetsitykset). Mutta sen jälkeen maam- oita. Matti Haapanen arvioi UPM-Metsä-lehdessä me hirvikannan annettiin kasvaa liian tiheäksi, ja vuonna 2009, että siemenviljelyksiltä kerätyllä sieme- sen myötä koivunviljely on romahtanut noin 3 000 nellä tilavuuskasvu oli 15–20 % suurempi kuin met- hehtaariin. Matti Kärkkäinen toteaakin: Koivunistu- sikkösiemenillä. Ja lisää oli tulossa: Uusista valiosie- tuksen suurimpana ongelmana pidetään puuntuottaji- menviljelmistä saatavalla valiosiemenellä kasvunlisä- en kannalta kohtuutonta hirvikantaa. Ellei hirvikan- ys on arviolta 10 % korkeampi eli arviolta 25–30 taa saada lasketuksi vuoden 1970 tasolle, noin 20 000 % parempi kuin metsikkösiemenellä. Rauduskoivul- talvehtivaan eläimeen, ei ole toivoa koivun viljelyn el- la jalostushyöty on jo nyt tilavuuskasvussa noin 25 %. pymisestä. Myös männyntaimikot kärsivät tuntuvista Myös Jouni Mikolan mukaan yhteiskunta on saamas- hirvivahingoista. sa metsänjalostukseen tekemilleen sijoituksille varsin hy- Rauduskoivun ohella tätä nykyä viljellään melko vän vastineen. Uusien bio- ja geenitekniikoiden sa- innokkaasti myös visakoivua. Niistä valtaosa on mik- notaan voivan lisätä jalostuksen hyötyjä vielä tästä- rolisättyjä eli kloonattuja; yhteen aikaan 1990-lu- kin. – Tosin kaikki eivät usko näiden optimistisim- vulla tarjolla oli myös Enson tuottamia kloonattu- pien jalostustutkijoiden kasvulupauksiin (kuten teh- ja rauduskoivun taimia, mutta niiden korkea hinta dään myös Ruotsissa); puhutaan vain jostain 10 %:n yhdessä hirviriskin kanssa lopetti niiden tuotannon. lisäyksestä. Toki sekin on merkittävä lisä.

190 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Taimikonhoito on ”yleensä” metsänuudistamis- Metsänparannusta lähinnä ta seuraava työvaihe metsän kasvatuksessa. Yleensä valtion tuella siksi, että taimikoiden hoidosta on tingitty enem- Tärkeiksi katsottuja metsänhoito- ja metsänparan- män kuin mistään muusta metsänhoidon työla- nustöitä on tuettu yksityismetsissä valtion varoin jista. Kun vielä 1970-luvulla taimikoita hoidet- vuodesta 1929 lähtien. Edellisvuonna oli säädetty tiin keskimäärin 400 000 hehtaaria vuodessa, viime Laki varojen varaamisesta soitten kuivaukseen metsä- vuosina määrä on jäänyt 140 000 hehtaariin, mikä taloudellisia tarkoituksia varten sekä muitten tuotta- on vain 70 % tavoitteesta. Lähes kaikki vajaukses- mattomain tahi vähätuottoisten metsäalojen saattami- ta on kohdistunut yksityismetsiin. Niinpä viimeiseen tuottavaan kuntoon eli ensimmäinen metsänpa- simmän arvion mukaan esimerkiksi Pohjois-Savos- rannuslaki. Se sai alkunsa valtionmetsien huonosta sa ainoastaan 7 % taimikoista luokitellaan hoide- tilasta, mihin taas oli syynä valtionmetsissä harjoi- tuiksi. Valtion epäonnistunutta tukipolitiikkaa pi- tettu riistotalous: Metsähallitukselta vaadittiin kas- detään suurimpana syynä taimikoiden hoitamat- vavia hakkuutuloja ilman että myönnettiin määrä- tomuuteen; koska tukea saa vasta nuoren metsän rahoja riittävästi metsien hoitoon. A.Benj. Helan- kunnostukseen, moni metsänomistaja myöhentää der kuvailee metsätalouden historiassaan: Valtio- ”hoitotoimensa” tähän vaiheeseen ja usein huo- neuvostossa oli maatalousministerinä metsähallituk- noin seuraamuksin. Eli kuten Metsäntutkimuslai- sen metsäneuvos Mauno Pekkala [pääministeri 1946– toksen uusi tutkimusjohtaja Taneli Kolström to- 48, Metsähallituksen pääjohtaja 1944–52]. Hän oli tesi kesällä 2011 Metsälehdessä: Se on houkutellut tietysti perillä niistä tarpeista, joita niin hyvin valtion lykkäämään taimikonhoitoa ja moni kuusentaimik- kuin yksityistenkin metsätalouden alalla oli olemassa, ko on sillä välin muuttunut hieskoivikoksi. – Näitä ja hän käytti asemaansa ajaakseen läpi monipuolisen nuoren metsän kunnostustöitä on tehty viime ai- ohjelman, joka tarkoitti näiden puutteiden poistamis- koina 80–90 000 hehtaaria vuodessa. ta ja valtion menoarvion täydentämistä siinä mieles- Vaikka tehometsätaloutta onkin jaksettu arvos- sä. Vaikka ohjelma vaatikin hyvin tuntuvia lisäyksiä tella, metsänviljelyyn perustuva puuntuottaminen valtion menoihin, onnistui Pekkalan se täydelleen ajaa on tuonut selvää hyötyä. Metsiemme puuston mää- läpi. Pekkalan tukena oli pääministeri Väinö Tanner, rä on lisääntynyt ja laatu parantunut. Kari T. Kor- merkittävä metsänomistaja. hosen mukaan viljellen perustetut metsiköt ovat ti- Leikola laittaa kuitenkin ”hölmöläistarinassaan” heämpiä kuin luontaisesti syntyneet metsiköt. Näin (2010) metsänparannuslain synnyn kuusen, tai pion erityisesti kuusikoissa: ero on suurimmillaan kemminkin kuusen puutteen piikkiin. Kun ensim- 40–50 vuoden iässä, jolloin viljeltyjen kuusikoiden mäisessä valtakunnan metsien inventoinnissa oli to- puuston tilavuus on runsaan neljänneksen luontai- dettu, että alle 20-vuotiaita kuusikoita oli vain 1,6 sesti syntyneitä suurempi. Myös vajaatuottoisten %:lla kasvullisista metsämaista (kun kuusialikasvos- metsien vähentyminen on laskettava pitkälti viljely- ta ei ollut inventoinnissa otettu huomioon), ja kun metsätalouden ansioksi. kuusi oli tuolloin paperiteollisuuden pääpuulaji (jo- Viljelyketjuun perustuvan puuntuotannon tu- ta myös vietiin runsaasti), tuli hätä saada kuusta li- lokset ovat kuitenkin vaihdelleet melkoisesti omis- sää sitä viljelemällä – vaikka valtion varoin! Kun la- tajaryhmittäin ja paljolti myös alueittain. Yhtiöiden ki saatiin ja metsänparannusvaroja myönnettiin, metsissä niin uudistamisessa kuin myös taimikon- niin Leikolan mukaan varat oli tarkoitettu nimen- hoidossa on päästy parhaisiin tuloksiin; Metsähalli- omaan kuusen taimikoiden lisäämiseksi eli viljavuu- tus seuraa hyvänä kakkosena. Uudistamisen jälkeen deltaan hyvien korpisoiden ojittamiseen ja tuottamat- tehty taimikoiden inventointi on ollut suuresti apu- tomien maiden kuten hakamaiden ja lepikoiden vilje- na hyvien tulosten saavuttamisessa. lyyn kuuselle.

191 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Ensimmäinen metsänparannuslaki tarjosi metsän- lailla. Nimenmuutoksella haluttiin kaiketi hälventää parannustöihin 25 milj. markkaa, josta 13 miljoonaa metsänparannus-sanaan liittyvää tehometsätalou- yksityismetsiin ja 12 miljoonaa valtionmetsiin. Lisäk- den ”auraa”. Perinteisten puuntuotannollisten työla- si säädettiin, että seuraavina vuosina summaa kasva- jien ohella tuen piiriin tulivat myös biologisen mo- tettaisiin vuosittain 5 milj. markalla. Syyttä ei Helan- nimuotoisuuden ylläpito, metsäluonnon ja -ympä- der totea, että laki oli merkittävimpiä, mitä metsäta- ristön hoito sekä metsien monikäyttö. Myös edellä loudellisella alalla on annettu. Lakia, jota muutettiin kerrottu energiapuun korjuu saa Kemera-tukea, mi- useita kertoja, perusteltiin paljolti sillä, että metsän- kä on samalla myös osaltaan sekoittanut puumark- parannustyöt olivat usein niin pitkävaikutteisia, että kinoita, ja on ilmeisesti sekoittamassa niitä lisää. ilman valtion turvaamaa rahoitustukea ne eivät oli- Kaikki Kemeran piiriin kuuluvien töiden rahoi- si käynnistyneet maanomistajien omin varoin. Aluksi tusehdot on määritelty tarkasti, näin esimerkiksi tuki koostui lähinnä halpakorkoisista lainoista, mutta nuoren metsän hoito MTK:n tulkitsemana: Nuoren muuttui myöhemmin lähes puhtaaksi avustukseksi. metsän hoito on taimikon ja riukuvaiheen metsikön Aluksi metsänparannusvarat, avustukset ja lainat, perkausta ja harvennusta. Siihen luetaan kuuluvaksi käytettiin pääasiassa metsäojituksiin ja vähemmässä myös pystypuiden karsinta. Valtion tuen saamisen edel- määrin vajaatuottoisten metsien uudistamiseen. Myö- lytyksenä on, että alueelta ei kerry leimikkona myynti- hemmin metsänparannusvaroilla tehtiin muitakin kelpoista määrää ainespuun mittaja laatuvaatimuk- työlajeja, Helanderin mukaan nuorien metsien har- set täyttävää puutavaraa. Metsäkeskuksittain sallitta- vennuksia, hakkausalojen raivauksia, taimistojen vapa- van ainespuun enimmäismäärä on noin 40 kuutio- uttamista, metsän kylvöä ja istutusta, jossakin määrin metriä. Nuoren metsän hoitohankkeen tulee olla kool- koivurunkojen karsimista, eli lähes kaikkea mitä met- taan vähintään 1 hehtaari, mutta se voi koostua useis- sänhoitoon kuului. Tuen määrä vaihteli myöhemmin ta alle yhden hehtaarin suuruisista metsikkökuvioista. alueittain: pohjoista avustettiin enemmän. – Kemera-tukiin liittyy melkoinen byrokratia; jo Ta- Sotien jälkeen metsänparannustoiminta laajeni ja pion pelkistetyssä Kemera-oppaassa on 50 sivua. muiden kuin yksityismetsien tukemisesta luovuttiin. Metsänparannustukea on arvosteltu alusta pitäen. Myös metsäteiden rakentaminen tuli tuen piiriin. Helanderkin myöntää, että niihin kohdistettiin myös- Vuonna 1967 metsänparannuslaki säädettiin pysy- kin arvostelua, viitattiin siihen, että metsänparannus- väksi, ja kuten Pekka Ollonqvist kertoo, uutena työla- varoilla tavallaan palkittiin huonoa metsänkäyttöä, jina otettiin mukaan lannoitus, ja alueellinen porrastus toisin sanoen, että valtio uhrasi veroilla saatuja varoja jakautui viiteen vyöhykkeeseen. Metsänparannushank- niiden metsänomistajien avustamiseen, jotka joko oli- keiden kustannustuki vaihteli 20;sta 70:een prosenttiin. vat pilanneet metsänsä huonoilla hakkauksilla tai lai- Kymmenen vuotta myöhemmin tehdyssä uudistuk- minlyöneet niiden hoidon. Kritiikki oli jo tuolloin sessa pohjoisessa tuki nousi jo 85 %:iin, ja vuonna paikallaan, ja on vielä oikeutetumpaa nykyään, kun 1982 säädettiin vieläkin runsaskätisempi ”Lapin la- metsätalouden kannattavuus on parantunut ja puu- ki”. Lapin lain mukaan rahoitustukea saaneista hank- ta tuotetaan selvästi yli tarpeen. Professori Matti Pa- keista ei edellytetty arvioita tuen vaikutuksista puun- lo puolestaan totesi vuonna 1990, että liiketaloudel- tuotannon liiketaloudelliseen kannattavuuteen. Met- lisesti kannattava toimiala ei tarvitse valtion tukiai- sänparannusta onkin käytetty vahvasti myös poliittisia eikä turhaa byrokratiaa. Tukiaisille ei ole talousteo- sena, etenkin aluepoliittisena tukimuotona. – Kaiken reettisia perusteita. – Onkin vaikea ymmärtää, miten aikaa myös uusia työlajeja on otettu tuen piiriin, sel- metsänparannustuet ovat säilyneet vuodesta toiseen lainenkin kuin puiden pystykarsinta! valtion budjetissa, vieläpä silloinkin kun Keskusta- Vuonna 1996 metsänparannuslaki korvattiin kes- puolue ei ole hallituksessa. Ongelma kyllä tiedoste- tävän metsätalouden rahoituslailla eli ns. Kemera- taan, mutta sille ei tehdä mitään!

192 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Suomessa hoidetaan metsiä pito muodostaa kolmanneksi suurimman työlajin, vai hoidetaanko? jonka osuus on kuudennes. Uusia teitä rakennetaan Vuonna 2000 metsänhoito- ja perusparannustöihin nykyään enää vajaat 1 000 kilometriä vuodessa, kun käytettiin 1,3 miljardia markkaa, josta yksityismetsi- taas teiden perusparannusmäärä on noussut runsaa- en osuus oli miljardi markkaa. Valtio tuki yksityismet- seen 3 000 kilometriin. Teiden kunnossapidon osuus sien puuntuotantoa 288 miljoonalla markalla. Näin tiekustannuksista on runsas neljännes. todetaan vuoden 2001 ”Metsätilastollisessa vuosikir- Muut työlajit ovat jo määriltään selvästi vähem- jassa”. Lähtövuodesta 1986 metsänhoito- ja perus- piä, niin työllä kuin rahalla mitattuina. Metsäoji- parannustöihin käytetyt rahat olivat lisääntyneet 22 tus, jonka osuus kustannuksista oli vielä 1970-luvun %; rahan arvon muutos huomioon ottaen metsään alussa neljännes, on enää 5–6 prosentin luokkaa. pantu rahamäärä oli pysynyt ennallaan. Tätä nykyä Uusia ojia ei kaiveta enää juuri ollenkaan, joten raha näihin töihin käytetään vajaat 200 milj. euroa eli re- käytetään pääasiassa vanhojen ojien kunnostukseen; aaliarvoltaan edelleen kutakuinkin sama määrä kuin niitä tehdään 60–70 000 hehtaarin alalla, mikä on aikaisemminkin. Suomessa siis hoidetaan metsiä, selvästi tavoitetta, ehkä tarvettakin vähemmän. Met- myös yksityismetsiä. sien lannoitus, jonka kulta-aikaa oli 1970-luku ja Viime vuosina yksityismetsänomistajien saamat johon Ruotsissa nykyään vahvasti kannustetaan, oli kantorahatulot ovat nousseet keskimäärin vajaaseen pitkään hyvin vähäistä, mutta lannoitusmäärät ovat 2 mrd. euroon, mikä merkitsee, että metsiin laitettu alkaneet kasvaa 2000-luvulla. Tätä nykyä metsiä raha on ollut kymmenes metsätuloista. Metsätalou- lannoitetaan noin 50 000 hehtaaria vuodessa, josta den liiketulos eli katetuotto on siis 85–90 % (ml. noin puolet on kasvatus- puolet terveyslannoituksia. hallintokulut 5 % vähemmän). Kun otetaan huomi- Myös biovoimalaitoksilta saatavaa puutuhkaa käy- oon valtion tuki puuntuotantoon, noin 50 milj. eu- tetään enenevästi lannoitteena. Pystykarsintaa, joka roa, yksityisten metsänomistajien liiketulos paranee sekin kuuluu Kemera-tuen piiriin, tehdään vähän, entisestään. vain muutamalla tuhannella hehtaarilla. – Energia- Metsänhoitoon ja perusparannuksiin käytetty- puusta on kerrottu jo edellä. jen rahojen jakautuminen eri työlajeihin ei ole ko- Metsänhoito- ja perusparannustöiden vuotuiset vin paljoa muuttunut neljännesvuosisadassa. Met- määrät ovat kokonaisuudessaan jääneet jälkeen Met- sänuudistus (ml. maanmuokkaus ja uudistusalojen sä 2000- ja KMO-ohjelmien tavoitteista. Metsätei- valmistus) vie edelleen vajaat 40 % potista. Tätä ny- den rakentamisessa ja kunnossapidossa tavoitteet on kyä Suomessa uudistetaan vuosittain noin 150 000 kuitenkin saavutettu, jopa ylitetty. Toki pitää muis- hehtaaria. Pellonmetsitykset, jotka enimmillään taa, ettei yksikään maamme lukuisista metsäohjel- 1990-luvun alussa ylsivät lähes 20 000 hehtaariin mista ole metsänomistajia velvoittava; edes Kemera- ovat nykyään vajaat 4 000 hehtaaria. varoja ei ole sidottu ohjelmien toteutumiseen. Voi- Taimikonhoitoon (ml. nuoren metsän kunnos- kin kysyä, mitä mieltä on asettaa tällaisia työtavoit- tus ja ensiharvennusten esiraivaus) käytetään rahaa teita maassa, jossa metsien kasvusta jää vuosittain yli suunnilleen yhtä paljon kuin metsien uudistami- kolmannes hyödyntämättä ja jossa metsävarat jat- seen. Varsinaista taimikonhoitoa tehdään vuosittain kuvasti lisääntyvät. Tilanne on aivan toinen kuin noin 160 000 hehtaarin alalla sekä nuoren metsän vuonna 1985, jolloin Metsä 2000 -ohjelma valmis- kunnostusta noin 90 000 hehtaarin alalla; raja näi- tui ja Jaakko Kahiluoto kirjoitti: Tuo lajissaan ainut- den kahden eri työmuodon välillä on toki häilyvä. laatuinen, mittava Metsä 2000 -ohjelmakin jää vain Lisäksi taimikoissa tehdään jonkin verran heinäämis- eri intressiryhmien yhteistyön kisällinäytteeksi, ellei si- tä, verhopuiden poistoa ja muita hoitotöitä. – Met- tovia päätöksiä tehdä. Pahimmillaan se vain houkut- säteiden rakentaminen, perusparannus ja kunnossa- telee epärealistisiin laajennuksiin. Enää ei tarvitse pe-

193 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

lätä, että metsäteollisuutemme laajennukset ylittäisi- kalleen, mikä todistaa niin laitteen käyttökelpoi- vät metsiemme kestokyvyn! suutta kuin myös koneistutuksen hidasta kehitystä. Tuottavuus metsänhoidon töissä on kehitty- Suomessa on kehitelty erilaisia istutuskoneita jo nyt keskimäärin hieman puunkorjuu- ja kuljetus- 1950-luvulta alkaen, mutta ne ovat olleet enintään kustannuksia hitaammin. Tämä koskee erityises- puolikoneelliseksi luokiteltavia. Varsinaiset koneis- ti taimikonhoitoa, jonka yksikkökustannukset ovat tutuskokeilut alkoivat 1970-luvun lopulla, ja asialla nousseet selvästi yleistä kustannuskehitystä nopeam- oli – yllättäen – Serlachius. Yhtiön konepaja Män- min; osa kehityksestä tosin selittyy taimikonhoito- tässä ryhtyi jo vuonna 1975 kehittämään automaat- käsitteen muuttumisella tilastoissa. Professori Pertti tista, myös vaikeampiin oloihin tarkoitettua istu- Harstela myöntää näin käyneen: Mutta niitä voitai- tuskonetta. Koneen prototyyppi valmistui jo vuot- siin alentaa ainakin neljänneksellä töiden paremmalta myöhemmin, mutta kesti useampia vuosia, ennen la ajoituksella. Varhaisperkaus lyödään laimin aivan kuin istutuskone ja sen sisarkone pääsivät jonkinas- liian usein. Oikea-aikaisuus on tärkeää niin viljelyssä teiseen tuotantovaiheeseen. Vuonna 1981 koneilla kuin myös taimikonhoidossa sekä harvennusten teke- istutettiin noin 300 hehtaaria. Kone oli suurikokoi- misessä. Varhaisperkauksen laiminlyönnin ohella meil- nen, metsätraktorin päälle rakennettu ja siihen sisäl- lä on edelleen aivan liian paljon harvennusrästejä. tyi automaattinen paakkutaimien siirto- ja syöttö- laitteisto, kaksi liukukiskoilla olevaa istutuspäätä se- Metsänhoidon koneellistamisessa kä kaksi kaksoislautasäettä maanmuokkaukseen. Tä- riittää tekemistä mänkaltainen, erittäin vaativaa tekniikkaa käyttävä Metsänhoitotöiden tuottavuutta on pyritty lisää- kone on kallis, ja taloudellisuuden edellytyksenä on tyy- mään töitä koneellistamalla, mutta se on eden- dyttävän käyttövarmuuden ohella tehokas työllistämi- nyt selvästi hitaammin kuin puunkorjuussa. Maan- nen, kirjoitti Metsätehon Simo Kaila vuonna 1985. muokkaukseen koneet tulivat jo 1950-luvulta alka- Käyttövarmuus jätti kuitenkin toivomisen varaa, ei- en; aluksi maata muokattiin isojen telatraktoreiden, kä koneitten työllistäminenkään ollut helppoa. Istu- ”katepillareiden”, ja sitten metsätraktorien vetämil- tusjälki oli kuitenkin hyvää, ja parhaimmillaan ko- lä laikkureilla, metsäauroilla ja -äkeillä sekä viimek- neella päästiin jopa 1 000 taimen tuntituotokseen; si kaivinkonepohjaisilla mätästäjillä. – Kulotusta ja valitettavasti tällaisia tunteja oli ylen harvoin. sitä seuraavaa laikutusta tehdään enää vain lähinnä Koneprojektissa oli jo alkujaan tähdätty vienti- näytösluontoisesti, ja silloin kun halutaan olla oi- markkinoille, ja lopulta vuonna 1985 Serlachius sai kein ”luonnonläheisiä”. toisen koneensa myydyksi Kanadaan, toinen jäi kai- Myös kylvö koneellistui 1980-luvun lopulta al- keti Ruotsiin; silti koko hanke oli yhtiölle raskaasti kaen, kun laikkureihin ja äkeisiin kytkettiin kylvö- tappiollinen. Kailan mukaan rahan ja markkinoiden laite, ja nykyään käytännöllisesti katsoen kaikki kyl- puute kaatoivat hankkeen. Vaikka kone toimikin, sil- vöt tehdään koneellisesti. Sitä vastoin istutuksen ja lä tehty istutustyö tuli maksamaan Suomessa selvästi taimikoiden hoidon koneellistaminen on tuottanut enemmän kuin käsin istutus. Mutta koneena se oli ai- tuskaa metsäalan kehittäjille. Kuokkaistutus keveni, kaansa edellä. kun Metsäntutkimuslaitoksessa työskennellyt Sau- Tämän ”jättikone”-projektin jälkeen metsänhoi- li Takalo kehitti vuonna 1969 istutuspihdit, joiden tokoneiden kehitystyössä seurasi meillä suvantovai- pohjalta rovaniemeläinen Tapio Saarenketo sitten he. Ruotsalaiset jatkoivat koneiden kehittelyä; yksi kehitti pottiputken 1970-luvun alussa. Se on edel- niistä oli Silva Nova, joka oli paljolti Serlachiuksen leenkin hallitseva käsi-istutuksen työkalu niin Suo- koneen kopio (paino kuormattuna 23 tonnia). Sii- messa kuin monessa muussakin maassa. Kaiketi nel- täkään ei tullut menestysartikkelia, osittain sen ta- jä viidestä taimesta laitetaan pottiputkilla kasvupai- kia että se vaati kaksi kuljettajaa. Niinpä Metsälehti

194 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Metsäautotiet ovat mahdollistaneet kustan- nustehokkaan puunhankinnan. Suomessa onkin tätä nykyä 120 000 kilometriä metsäteitä, joista valtaosa palvelee hyvin tarkoitustaan. Tarpeettomia tai kannattamattomia teitä on vähän, vaikka sellaistakin on esitetty. Metsä- teistä on myös tullut – tahtomattaan – metsien virkistyskäytön palvelijoita. Nykyään uusia metsäteitä rakennetaan vajaat 1 000 kilo- metriä vuodessa; perusparannuksia tehdään kaksinkertaisesti. Tienrakennus tuli metsän- parannuslain piiriin vuonna 1948, mutta siihen myönnetyt lainat ja avustukset kattoivat vain osan rakennuskustannuksista. Yhtiöiden metsiin rakennetut tiet jäivät niistäkin osat- tomiksi. – Kuvassa Tehdaspuun metsänpa- rannustöistä vastannut Erkki Manner (h 47) rakenteilla olevalla metsätiellä Sonkajärvel- lä 1980-luvun alussa. Noihin aikoihin myös saappaat kuuluivat metsänhoitajien päivittäi- seen työvarustukseen – ainakin osalle heistä.

Kotimaisen istutuskoneen kehittämistyö alkoi jo 1950-luvulla. Kuvassa Työtehoseuran kehittämä ”puoliautomaattinen” Istutuskone m/TTS 1960-luvulla. Nykyiset istutuskoneet ovat parhaimmillaan kustannuksiltaan kilpailukykyisiä käsin istutuksen kanssa ja työn laatu on konetyössä parempi. (Metsäteho)

195 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

otsikoi vuonna 1990: Metsänhoitokoneet yhä tulevai- tuskoneita, ja Tornatorin Antero Pasanen totesi kesäl- suuden unelmia. Lehden haastattelemat asiantunti- lä 2011, että koneellisesti istutetut kohteet ovat onnis- jat olivat yksimielisiä siitä, että ”jotain tarttis tehdä”, tuneet erittäin hyvin. Taimi juurtuu hyvin, sillä se tu- mutta ongelmien vaikeus tunnustettiin. Ruotsalais- lee varmasti oikeaan paikkaan ja riittävän syvälle kos- ten kehittämää istutuskoneita pidettiin ”rohjoina” ja teaan, vastamuokattuun maahan. – Koneistutus tulee kerrottiinpa ruotsalaisten viestittäneen suomalaisille, väistämättä yleistymään; eihän meiltä löydy työvoi- että rakentakaa vaikka kuuraketti, sillä sekin on hel- maa käsinistutukseen, vaikkei se niin raskasta ole- pompi saada toimimaan kuin metsää istuttava kone. kaan, ei vaikka thaimaalaiset tulisivat siinäkin avuksi. Silva Novaa ei tuotu Pohjanlahden yli, mutta Öje Taimikonhoidon eli perkauksen koneellistamisko- tuotiin syksyllä 1992. Kaivinkoneen puomiin liitet- keiluja on tehty kuta kuinkin yhtä kauan kuin istu- ty istutuslaite laittoi taimia maahan noin 200 taimen tuksessakin. Pioneerikoneena voitaneen pitää ns. Pal- tuntinopeudella; vaikka lunta olikin jo reilusti maas- larin puskaharvesteria 1970-luvulta, vaikka se olikin sa, antoi Jämsänkoskella pidetty työnäytös laitteesta kehitetty pienikokoisen energiapuun korjuuseen. Ko- ihan käypäsen kuvan. Kuva vahvistui, kun Öje jat- neella ajettiin varttuneisiin taimikoihin käytäviä ja sa- koi seuraavana kesänä ihan perustyötään mm. Teh- malla kaikki käytävän puusto tai paremminkin risuk- daspuun työmailla, nyt Ponssen puomin päässä. Sa- ko haketettiin energiapuuksi. Myös ruotsalaiset ovat maan aikaan tuli metsään myös kotimainen Hannu olleet innokkaita kehittämään erilaisia käytäväper- Ilveksen kehittämä kone, jossa oli kaivinkone voi- kauskoneita, mutta niistä tuskin on ratkaisuksi. Sen manlähteenä. Eero Väisänen arvioi koneita tähän ta- sijaan raivaussahan tapaan taimia yksilöllisesti käsit- paan: Prototyypit toimivat hyvin, istutusjälki on valta- televät perkauskoneet näyttävät lupaavammilta. osin kunnollista ja istutuslaitteen kytkeminen nosturiin Niistä erikoisin on ns. ”Kurunpyörä”, reikäper- on nopea tehdä. Koneet ovat huomattavasti toimivam- kauslaite. 2000-luvun alussa kehitetyn idean isät pia kuin ensimmäiset monitoimikoneet aikanaan. Eroa ovat UPM:n Kari Kuru sekä ilomantsilaisen Pentin oli siinä, että Öje myös muokkasi, Ilves vain istutti. Pajan omistajat Mikko ja Janne Häikiö. Laite toi- Ruotsista tuli lisää istutuskoneita, joista mätästä- mii nostamalla metsätraktorin puomin päähän kiin- vä istutuskone Bracke (alk. Bräcke) on osoittautunut nitetty pyöreä, keskireiällä ja leikkuuterillä varustet- parhaiten toimivaksi. Sillä päästään samaan laatuun tu ”häkkyrä” havutaimen päälle, häkkyrä lasketaan ja kustannustasoon kuin pottiputkellakin. Bracken alas ja taimen ympärillä oleva kasvusto leikataan li- kilpailijaksi on tullut kotimainen M-Planter, ”kak- ki maanpinnan tasolta. Laite toimi, mutta siinä oli sikätinen” istutuskone, joka on paltamolaisten Me- se heikkous, että katkaistut lehtipuut vesoivat ja sii- riläisen veljesten kehittämä. Se tuli markkinoille ke- tä saattoi seurata tarve toiseen perkaukseen. Niinpä sällä 2007, ja jo ensimmäisen kesän tulokset osoitti- laitteesta kehitettiin vuonna 2006 tehokkaampi, kit- vat sen yltävän tuottavuudessa noin kolmanneksen kevä versio. Siinä leikkuuterät korvattiin ”puristus- Brackea paremmaksi. Siinäkin on ongelmana se, et- pihdeillä”, jotka nostavat lehtipuut (ja muun kas- tä taimien lataus koneen kasettiin vie aikaa. UPM, vuston) juurineen maasta; näin estetään lehtipuiden joka jo tuolloin istutti liki kolmanneksen koneelli- vesominen. Samalla ”häkkyrän” muoto muutettiin sesti, oli hankkeessa Meriläisten ”sponsorina”. pyöreästä nelinurkkaiseksi. Tätä nykyä Suomessa on käytössä noin 40 istutus- Kehittämishankkeessa mukana ollut Metsäntut- konetta. Yleisin laite on Bracke, ja lisäksi ovat mark- kimuslaitoksen Taneli Kolström kuvaili kitkemiside- kinoilla kotimaiset Risutec sekä kaksi tainta kerralla aa kesäkuussa 2011 Metsälehdessä: Silloin ei tule veso- istuttava M-Planter, joita on käytössä kymmenkunta. ja, ja toinen taimikonhoito voidaan jättää tekemättä. Silti koneistutus jää vain alle 5 %:iin istutuksista. Kitkentä saa maksaa vähän enemmän, kun sen ansiosta UPM:n ohella Tornator on käyttänyt ahkerasti istu- päästään perkauksesta suoraan ensiharvennusvaiheeseen.

196 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Tuon oivalluksen jälkeen usko palasi: että ehkä tästä sit- ei jää jälkiä jättämättä, vaan koneen pyörien alle jää tenkin tulee jotakin. Kitkevän koneen tuotos on kak- ehkä 10–15 % taimista; osa niistä jaksanee kasvaa sinkertainen miesperkaukseen verrattuna. Myös Kol- kuitupuun mittaan. – Myös taimikonhoidossa työ- ström uskoo, että koneet valtaavat metsänhoidon yh- voimapula tulee pakottamaan koneiden käyttöön. tä vauhdikkaasti kuin millä ne tulivat puunkorjuuseen: ensin istutus, sitten perkaus ja aluksi helpot Uudet metsälait kohteet. Kolströmin mukaan kone pystyy vähintään Niin metsänomistajat kuin ”suuri yleisökin” alkoi- yhtä hyvään jälkeen kuin ihminen. vat vähitellen kapinoida tehometsätaloutta vastaan. Suomessa on kehitetty myös muutamia muita Tehtyjen mielipidekyselyjen mukaan 1980-luvulla perkauskoneita, joista ainakin myöhempiin perka- vain puolet metsäomistajista hyväksyi Tapion teho- uksiin tarkoitetut Risutec- ja Mense-merkkiset vai- linjan, ja kaikista suomalaisista kaksi kolmesta tuo- kuttavat lupaavilta; nekin perustuvat taimien yksi- mitsi avohakkuut; eräiden tutkimusten mukaan avo- lölliseen käsittelyyn. Koneperkauksen haittana on, hakkuun vastustajia oli enemmänkin. Hämmennys- että kun ison koneen kanssa liikutaan taimikossa, se tä lisäsi se, että muutamat metsäntutkijat professo-

Ilomantsilaisen Pentin Pajan ja UPM:n Kari Kurun kehittämä kitkevä perkauskone Sippolassa kesällä 2008. Alkuperäi- sessä ”Kurunpyörässä” oli leikkaavat terät, mutta kun katkaistut lehtipuut vesoivat, keksittiin korvata terät puristuspih- deillä, joilla havupuutaimen ympärillä oleva kasvusto nostetaan juurineen. Perattaessa lasketaan ”häkkyrän” keskellä oleva reikä taimen ympärille, ja osumistarkkuuden parantamiseksi ollaan laitteeseen kehittämässä optista apulaitetta.

197 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

ri Erkki Lähteen johdolla tuomitsivat tehometsäta- turvaamista. Tätä pyrittiin valvomaan ennakkoon louden ja suosittivat ns. jatkuvaa kasvatusta ja muita tehtävillä tarkastuksilla ja siksi metsänomistajan oli pehmeämpiä metsänhoitomenetelmiä. tehtävä metsänkäyttöilmoitus vähintään 14 päivää Käytännön metsäammattilaiset, lähinnä ns. Tapi- ennen hakkuun aloittamista. Vaikka laki ”pehme- on väki, puolestaan julistivat jatkuvan kasvatuksen nikin”, siinä ei tingitty hakkuun jälkeisestä uudis- harsinnaksi, siis harhaopiksi. Puupelto-käsite liitet- tamisvelvoitteesta; näin oli toki toimittu myös vuo- tiin metsänviljelyyn, millä lisättiin kielteisyyttä ta- den 1928 yksityismetsälain mukaan, vaikkei eräiden piolaiseen metsätalouteen, jota voitiin kuvata näin- tulkintojen mukaan laki sellaista ollut edellyttänyt- kin sarkastisesti, kuten akateemikko, metsänomista- kään. Lakia valmistelemassa ollut Matti Suihko- ja Paavo Haavikko teki aforismikokoelmassaan ”Pi- nen totesi Metsälehdessä asiasta näin: Uudistamistöi- meys” vuonna 1984: Sekametsän onnistuminen pe- hin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti suhtau- rustuu oikeaoppisen istuttamisen osittain täydelliseen tuvan metsänomistajan on syytä varautua tekemään epäonnistumiseen. Se on hyvä asia. mahdolliset rästiviljelyt. Perinteistä vakuustalletus- Metsälakien kokonaisuudistusta oli yritetty jo ta ei lakiin kuitenkaan tullut, vaikka niin teollisuu- 1970-luvulla, mutta hanke oli kaatunut puoluepo- den kuin yksityismetsätalouden johto esittikin sel- litiikkaan, joka tuli aiempaa vahvemmin myös met- laista lain eduskuntakäsittelyn aikana; vakuustalletus säpolitiikkaan, lähinnä Keskustapuolueen ja sosiaa- oli poistettu vanhasta laista jo 1990-luvun alussa. lidemokraattien ristiriitoihin. Seuraavalla vuosikym- Uudet metsä- ja luonnonsuojelulait johtivat met- menellä päästiin osittaiseen uudistukseen, josta mer- sänhoidollisten ohjeiden ja suositusten uudistami- kittävin oli metsänparannuspiirien yhdistäminen seen eri organisaatioissa. Tapio vastasi nytkin yksi- metsälautakuntiin. 1990-luku oli sitten uudistusten tyismetsiä koskevien ohjeiden antamisesta. Tapion aikaa: tuolloin mm. säädettiin lukuisia metsäsekto- johtajana vuodet 1989–93 toimineen Juhani Viita- ria koskevia lakeja ja asetuksia sekä laadittiin metlan mielestä yksityistaloudellinen näkökulma oli jää- sänhoidollisia ohjeita ja suosituksia. Myös metsä- nyt näissä ohjeissa kautta aikojen liian vähälle huo- verotus muuttui myyntiverotukseksi. Metsälaeista miolle. Yleisesti voidaan katsoa, että virallisten met- tärkein oli vuonna 1997 voimaan tullut uusi met- sänhoitosuositusten lähtökohtana on ollut painokkaim- sälaki (samaan aikaan tuli myös uusi luonnonsuo- min yhteiskunnan etu ja sen jälkeen organisaatioiden jelulaki), joka koski nyt ensimmäistä kertaa kaikkia oman edun näkökulma. Yhteiskunnan etu on samais- metsänomistajia. Lainsäädännön kehitystyön käyn- tettu pitkälle metsäteollisuuden etuun (”puuntuotan- nistämiseen vaikuttivat kansalliset tavoitteet, kansain- non lisääminen” ja ”tarpeeksi puuta teollisuudelle”). välinen metsä- ja ympäristöpolitiikka sekä markki- Vaikka tulkintaa voikin pitää hieman yllättävänä, se nat, perusteli muutosta metsäneuvos Jouko Palonie- saattaa pitää paikkansa. Myös Viitalan toivomus, et- mi ministeriöstä. Suomen on säilytettävä johtava ase- tä metsänhoitoa käytännössä ohjaavat ammattilaiset mansa metsänhoidon ykkösmaana. Samaa mieltä oli omaksuisivat metsälain väljissä puitteissa metsänomis- myös MTK:n Timo Nyrhinen, joka totesi Metsälii- tajalähtöisen asenteen, on hyvinkin toivottava, mikäli ton Viestissä, että uusittu metsälainsäädäntö on oiva se vielä pitää sisällään puuntuotannollisen aspektin. kilpailuvaltti. Se kertoo kansainvälisille markkinavoi- Uusien oppien omaksuminen vei oman aikan- mille, että Suomen metsiä hoidetaan kestävän kehityk- sa. UPM:n metsänhoitopäällikkö Fred Kalland ku- sen periaatteiden mukaisesti. vaili kehitystä omassa talossaan vuonna 1998: Kun Suurin muutos aiempaan oli siinä, että metsien vanhassa Tehdaspuussa aloitettiin ympäristönhoidon monimuotoisuus asetettiin talouskäytön ohella yhtä koulutus metsien monimuotoisuuden osalta 1990-lu- tärkeäksi tavoitteeksi. Käytännössä se tarkoitti lähin- vun alkuvuosina, metsänhoidon kanssa työskentelevät nä metsien arvokkaiden luontokohteiden säilymisen suhtautuivat siihen erittäin myönteisesti: näin on ai-

198 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

na haluttu tehdä. Sen sijaan ne linjaesimiehet, joil- nen tuki, kun teet ratkaisuja hakkuista ja hoitotöistä. le biologia oli vieraampi, eivät näytä vieläkään pääs- Saat suunnitelmasta helposti ja luotettavasti tiedot met- seen uudesta ajattelutavasta perille. Kalland kuitenkin säsi käyttömahdollisuuksista. Varmista tavoitteesi to- muisti muistuttaa, että uuden asian kanssa oli syytä teutuminen, osallistu aktiivisesti suunnitelman laadin- muistaa vanha kreikkalainen viisaus: kohtuus kaikes- taan. Nyt saat metsäsuunnitelmasi myös verkkopalvelu- sa. – Se olikin varmaan tarpeen, sillä eräiden mieles- na. Sähköinen suunnitelma tehostaa ja nopeuttaa met- tä ympäristönäkökohtien korostaminen oli mennyt sätiedon käyttöä. Yhteisomistustilojen tiedot ovat osak- niin hyvin läpi metsämiespiireissä, että, kuten Pertti kaiden ulottuvilla verkossa – salasanan takana. Näin Harstela totesi vuonna 2006, puuntuotanto on jäänyt metsäkeskukset markkinoivat suunnittelupalvelujaan. lapsipuolen asemaan ja jopa kentältäkin on tietynlai- Metsäsuunnitelmaa (aik. metsätaloussuunnitel- nen perusmetsänhoidon osaaminen kadonnut. – ma) on pitkään pidetty tila- tai suuraluekohtaisen Se näkyy siinäkin, että vaikka harvennushakkui- hyvän metsänhoidon kulmakivenä. Metsäsuunnitel- den määrä on kolminkertaistunut siitä, mitä se oli ma on kuitenkin melkoisesti muuttunut viime vuo- matalimmillaan 1990-luvun alussa, harvennuksia sikymmenten aikana. Suunnitelman laatiminen ta- tehdään edelleen liian vähän; ensiharvennuksia vain pahtuu kuitenkin paljolti samalla tapaa kuin ennen- kolmasosa tarpeesta. kin: maastotyöt tehdään metsässä, mutta suunnit- Ympäristöinnostus on alkanut tasaantua. Sitä to- telijalla on aiempaa enemmän apuna valmista kart- distaa sekin että Metsäklusteri Oy – metsäsektorin tamateriaalia sekä ilma- ja satelliittikuvista saatua uusin tutkimusyhteisö – käynnisti vuonna 2010 Eff- metsätietoa. Silti edelleenkin suunnitelman hyvyys Fibre-ohjelman, jonka yhtenä tavoitteena on inten- riippuu maastotöistä ja ennen kaikkea niiden teki- siivisen puuntuotannon menetelmien kehittäminen. jästä eli metsäsuunnittelijasta. Suurin muutos on tapahtunut maastotiedon ja- Suomessa on metsävaroja lostamisessa suunnitelmaksi sekä suunnitelman hyödyntämisessä. Tietokoneet tulivat suunnitteli- mitattu säännöllisesti jo joiden avuksi jo 1960-luvulla, mutta nykyään niiden avulla voidaan lähtötietoja jalostaa hyvinkin 90 vuoden ajan. monimuotoisesti sekä myös interaktiivisesti met- sänomistajan kanssa. Erilaisten simulointi- ja mui- S ate l l iitit ja l aserkei l a u kset den ohjelmien avulla metsien kehitystä voidaan metsäsuunnitteluun ennakoida vuosikymmeniksi erilaisia metsänkäsit- Suomessa on metsävaroja mitattu säännöllisesti jo 90 telyvaihtoehtoja sovellettaessa. Vaihtoehtoja voi- vuoden ajan. Siksi meillä on paremmat tiedot met- daan havainnollistaa myös visuaalisesti; tämä kos- sistämme kuin millään toisella maalla maailmassa. kee niin metsien kehitystä kuin myös metsien hak- Myös inventointitekniikka on kehittynyt kaiken ai- kuu- ja hoitotarpeita. kaa ja nykyään siinä käytetään satelliittikuvia, digi- Suunnitelmissa voidaan ottaa huomioon myös taalista karttatietoa sekä laserkeilausta hyödyntävää omistajan tavoitteet metsiensä suhteen: puuntuotan- tekniikkaa yhdistettynä maastomittauksiin. Tämän non ohella voidaan painottaa maiseman-, riistan- tai monilähdeinventoinnin kehittäjä on professori Erkki luonnon monimuotoisuuden hoitoa tahi virkistys- Tomppo, joka vuonna 1997 palkittiin työstään Mar- käyttöä. Metsälle pyritään hakemaan sellainen käsit- cus Wallenberg -palkinnolla, ”Metsä-Nobelilla”. telyohjelma, joka toteuttaa metsänomistajan toiveet Valtakunnan metsien inventointituloksia ja -tek- ja tavoitteet mahdollisimman hyvin; jos vain omis- niikkaa hyödynnetään myös metsätalouden suunnit- taja osaa ne määrittää. Suunnitelmat pystytään myös telussa. ”Metsään” -metsäsuunnitelma on ylivoimai- jatkuvasti päivittämään, ja metsänomistajalla on tilai-

199 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

suus seurata metsänsä kehitystä omalta tietokoneel- Vaikka harsintahakkuut taan. Reaaliaikaista palvelua ei toistaiseksi pystytä kuitenkaan tarjoamaan eikä myöskään elävää kuvaa olivatkin alkaneet tuntuvasti siitä, miten metsät voivat ja mitä niissä tapahtuu. Vaikka suunnitelmat ovatkin kehittyneet, har- vähetä 1950-luvulta alkaen, va metsänomistaja osaa niitä käyttää hyväkseen; sitä ne eivät olleet jääneet paitsi edelleenkään suunnitelmien kattavuus ei ole yksityismetsissä kovinkaan suuri, ehkä noin puolella kokonaan unholaan. metsänomistajista on metsäsuunnitelma. Metsäsuunnitteluun liittyy tavallaan myös sähköi- on ollut täysin mahdollista selvittää useimpien met- nen kartta, joka kuitenkin palvelee enemmän opera- sänomistajien metsävaratiedot riittävällä tarkkuudella tiivista toimintaa. Se helpottaa etenkin koneyrittä- esimerkiksi puunoston suunnitteluun. jiä, niin hakkuussa kuin myös maanmuokkaustöissä, ja myös työn valvojia. Ainakin Metsähallitus, joka Jatkuvaan kasvatukseen lopultakin? on ollut menetelmän kehittäjiä, on siihen tyytyväi- Tapio uudisti metsänhoitosuosituksensa jälleen vuon- nen. Liikelaitoksen lehdessä todettiin vuonna 2011 na 2006. Tällä kertaa ei ollut kyse ensisijaisesti moni- metsänhoitoesimies Juhani Niemelän kertomana: muotoisuuden vaan metsätalouden kannattavuuden Kun avaan kartan toimistolla, näen heti lahjomatto- lisäämisestä. Siihen pyrittiin erityisesti lyhentämällä masti ne kuviot, jotka Pekka on jo tehnyt. Sekin näkyy kiertoaikaa, mikä aikaan saatiin alentamalla uudistus- heti, jos kone ei pysty tekemään jollekin kohteelle laa- kypsyys-käsitteen alarajaa: aiempaa nuorempia ja vä- dun täyttävää muokkausjälkeä. hemmän järeitä metsiä on nyt lupa päätehakata. Muu- Tapio ja metsäkeskukset vastaavat edelleen valta- tos merkitsi, että uudistuskypsien metsien ala yksityis- osin metsäsuunnittelusta, mikä tapahtuu osin val- metsissä nousi 2,3 milj. hehtaarista 3,4 miljoonaan. tion varoin. Tilakohtaisten suunnitelmien lisäksi teh- Lisäksi suosituksilla pyritään tarjoamaan metsänomis- dään aluesuunnitelmia lähinnä satelliittikuvien ja nyt tajille lisää vaihtoehtoja metsien hoitoon. Sellaisiksi myös niihin liittyvän laserkeilauksen avulla. Tällaisen luetaan mm. poiminta-, pienaukko- ja väljennyshak- kaukokartoituksen avulla pysytään yllättävän tarkasti kuut sekä yläharvennukset; kaikki keinoja, jotka olivat selvittämään mm. kunkin metsikkökuvion puumää- jo entuudestaan olleet käytössä, mutta ei varsinaisesti rä ja puulajisuhteet. Uusi tekniikka mahdollistaa luo- ”virallisten” ja hyväksyttyjen suositusten joukossa. pumisen maastotöistä, mikä tuo merkittävän kustan- Kaikki eivät ole nähneet uusia suosituksia pelkäs- nussäästön. Puustotietojen tarkkuuden mahdollisella tään myönteisinä. Metsänhoidon emeritus professori heikentymisellä ei ole merkitystä, kun otetaan huo- Matti Leikolan mielestä yläharvennustermin käyt- mioon metsäsuunnitelmien käyttötarkoitus ja niiden töönotto oli taitamaton ratkaisu. Kun kasvatushak- sekä myös metsien alhainen käyttöaste. kuissa puututaan vallitsevaan latvuskerrokseen ja pää- Näiden kaukokartoitettujen metsävaratietojen huomio kiinnitetään siihen, millaista puutavaraa hak- käyttöoikeudesta riidellään MTK:n ja metsäteollisuu- kuussa saadaan, silloin on kyse selvästi harsintaperiaat- den kesken: vaikka tiedot onkin kerätty yhteiskun- teesta. Harsintaharvennuksesta. nan varoilla, ne eivät MTK:n mielestä ole julkista tie- Vaikka harsintahakkuut olivatkin alkaneet tuntu- toa. Teollisuus näkee asiaan toisin. Sitä paitsi, tähän- vasti vähetä 1950-luvulta alkaen, ne eivät olleet jää- kin saakka yli 10 vuoden ajan metsiä koskevat kauko- neet kokonaan unholaan. Esimerkiksi Itä-Häme oli kartoitustiedot ovat olleet hankittavissa Metsäntut- niitä seutuja, missä aukon tekeminen yksityismetsiin kimuslaitoksesta – korvausta vastaan. Liittämällä oli vielä 1970-luvulla ”työn ja tuskan” takana. Harsin- niihin Maanmittauslaitoksen kiinteistörajatiedot, ta sai uutta ”virtaa” seuraavalla vuosikymmenellä, kun

200 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

se lanseerattiin professori Erkki Lähteen ja kumppa- va metsikön harvennus. Paljon kovempaakin kieltä on nien voimin jatkuvan kasvatuksen nimellä. Toki aivan käytetty menetelmää arvosteltaessa. samasta asiasta ei ollut kyse, ei ainakaan jos harsinnal- Jatkuva kasvatus kuitenkin kiehtoo. Metsälehden la tarkoitetaan määrämittaharsintaa eli tiettyä kokoa keväällä 2011 tekemän lukijatutkimuksen mukaan suurempien puiden poimintahakkuita. lähes joka toinen lehden lukijoista olisi valmis siir- Jatkuva kasvatus tarkoittaa puuston kasvattamis- tymään jatkuvaan kasvatukseen tai ainakin harkitse- ta eri-ikäisenä, ja niin että metsä uudistuu vähitellen maan sitä. Myönteisimmin menetelmään suhtautui- luontaista tietä. Ahti Kotisaaren mukaan jatkuva kas- vat pienmetsänomistajat sekä kaupunkilaiset, naiset vatus eli poimintahakkuu tapahtuu niin että käsittely- ja eläkeläiset, eli voisiko kärjistäen sanoa, että ne, jot- alueelta poistetaan hakkuissa pääosin suurimpia puita ka vähiten tuntevat asiaa. Samaa mieltä oli myös pro- eli ns. vallitsevaa latvuskerrosta. Tämä ei saa olla kui- fessori Kari Mielikäinen, joka saman lehden ”Maka- tenkaan järjestelmällistä määrämittaharsintaa, vaan sa- siinissa” kirjoitti kokemuksistaan kevään 2011 metsä- malla huolehditaan jäävän puuston tilajärjestyksestä. risteilyltä. Paneelikeskustelun aiheena oli ollut jatku- Esimerkiksi vierekkäin kasvavista kahdesta suurimpaan va kasvatus, mutta keskustelua oli häirinnyt se, ettei kokoluokkaan kuuluvasta puusta otetaan vain toinen. kukaan tuntunut tietävän, mitä se oikein tarkoittaa. Tällä tavoin suoritettuna jatkuvan kasvatuksen hakkuu Mielikäisen mielestä jatkuva kasvatus sopii par- muistuttaa suuresti yläharvennusta, joka tunnetaan met- haiten sellaisille metsänomistajille, jotka aktiivisesti sänhoidossa jo vanhastaan. Myös pienaukot kuulu- puuhastelevat metsissään ihan hakkuita myöten, se- vat jatkuvan kasvatuksen sovelluksiin. kä kaikille niille kohteissa, joissa maiseman muuttu- Erkki Lähde puolestaan totesi 1990-luvun alussa, mattomuus on tärkeämpää kuin välittömät hakkuutu- että kun metsikössä halutaan varmistaa myös valoa run- lot. Lainsäädäntö ei hänen mukaansa ole suurin este saasti vaativien puulajien uudistuminen voidaan käyttää jatkuvan kasvatuksen yleistymiselle, vaan ensinnä- eriasteista ryhmittäistä jatkuvaa kasvatusta tai tarvitta- kin metsäammattilaiset, joista ani harva tunnustau- essa vaikkapa kylvöä ja istutusta. Ryhmittäisen ja puit- tuu julkisesti tämän opin kannattajaksi, sekä ennen taisen jatkuvan kasvatuksen raja ei voi olla kovin tark- kaikkea puunostajat, koska huolellista ja pienipiir- ka kuten eivät ole niiden matkimat luontaiset muutok- teistä käsittelyä edellyttävien leimikoiden hinnoitte- setkaan metsässä. Ryhmittäisessä jatkuvassa kasvatukses- lu kaikki kustannukset kattavalla tavalla tulee pitä- sa pienaukkojen välimetsä voidaan joko jättää harventa- mään jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtona, jota käyte- matta tai käyttää puittaista jatkuvaa kasvatusta. Lähde tään vain sille sopivissa kohteissa. kumppaneinen on myös tähdentänyt: Sanomattakin Paineet vapaampaan metsien käsittelyyn ovat olleet on selvää, että yläharvennuksia kannattaa jatkaa niin siksi voimakkaat, että ministeriö katsoikin parhaaksi kauan kuin metsässä riittää elinvoimaista nuorennosta. käynnistää metsälain muutosprosessin vuoden 2011 Jatkuvassa kasvatuksessa hakattavat puut ovat lähes alussa. Muutoksilla pyritään lisäämään vaihtoehto- järkiään tukkipuita. Miten niiden korjuu tapahtuu taja metsänkasvatukseen, parantamaan metsätalouden loudellisesti järkevästi ja niin, ettei se aiheuta vaurioi- (ennestäänkin jo hyvää) kannattavuutta sekä lisää- ta jäävälle puustolle – taimet ja nuoret metsät mukaan mään puuntarjontaa. Vaihtoehtoja tarvitaankin, sillä lukien – on asia, josta ollaan vahvasti eri mieltä, niin Metsäntutkimuslaitoksen viimeisimmän selvityksen kuin koko menetelmästä yleensäkin. Peitsa Mikola mukaan ainoastaan 60 % metsänomistajista on tyyty- totesi vuonna 2006, miten uskomatonta on ollut jopa väisiä nykyisiin hakkuu- ja hoitomenetelmiin. Myös Metsätieteellisessä Seurassa käyty keskustelu ns. jatkuvan ennen lakimuutoksen valmistelun aloittamista asetet- kasvatuksen tuloksista joidenkin keskeneräisten koeala- tu työryhmä esitti, että ns. avohakkuuvapaa metsien tulosten perusteella. Niiden mukaan systeemi olisi anta- hoito olisi sallittua. Se merkitsisi jatkuvan kasvatuk- nut taloudellisesti paremman tuloksen kuin käytössä ole- sen tulemista hyväksytyksi. Kuinka moni metsän-

201 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Suomessa tiedetään maan metsistä enemmän kuin missään muualla, kiitos 1920-luvun alussa alkaneiden valtakunnan metsien inventointien (VMI). Myös metsänhoidon tietämyksemme on vankalla pohjalla; sitä ei vaan aina muisteta. Voisikin olla syytä uusia Peitsa Mikolan vuonna 1991 Metsälehdessä esittämä toivomus: ”Olisi suuri palvelus suomalaiselle metsänhoi- dolle, jos Tapio julkaisisi nykyoloihin soveltuvat uudet painokset Heikinheimon klassisista opaskirjoista. Sillä Olli Heikinhei- mon veroista käytännön metsänhoidon taitajaa ei ole Suomeen toista vielä syntynyt – eikä taida syntyä vastakaan. Vaikka hä- nellä ei tutkimuksissaan ollut käytettävissä tietokonetta eikä automaattisia rekisteröintilaitteita, oli hänellä niiden vastikkeena syvällinen, pettämätön tuntemus, jota metsänhoidossa ei korvaa mikään. Siksi niin metsänhoidon tutkijain kuin käytännön miestenkin olisi syytä, ongelmien eteen joutuessaan, ensimmäiseksi ottaa selvää, mitä Olli Heikinheimo on ko. asiasta kirjoittanut.” – Kuvassa VMI:n mittausryhmäläiset harjoittelemassa ennen kenttätöiden alkamista Virolahdella kesäkuun alussa 2004. Oikeanpuoleinen mittamies kiikaroi puun pituuskasvua, vasemmanpuoleinen mittaa puun pituutta Vertex-mittarilla.

omistajista siirtyy tähän ”kustannusvapaaseen” puun- puunostajat kuin myös luonnonsuojelijat tulevat hi- tuottamiseen, jää nähtäväksi. – Vielä mielenkiintoi- moitsemaan. Ja on muistettava, että joitakin äärita- sempaa on nähdä, millaisia ovat ne lakimuutokset, pauksia lukuun ottamatta Suomessa ei pysty metsit- joilla pystytään lisäämään metsätalouden kannatta- tymistä estämään. Kaavoitusmääräykset rajoittavat jo vuutta sekä lisäämään puun tuloa markkinoille. Kei- nyt enemmän kuin tarpeeksi metsien käyttöä, ei vä- noiksi tuskin riittävät uudistamiskypsyyden alarajo- hiten sen takia, että kaavoittajat eivät näe kokonai- jen, taimikon perustamisen määräaikojen tai kasva- suutta, vaikka alansa ammattilaisia ovatkin, kuten tuskelpoisen taimikon määrittelyn muuttaminen. Pertti Harstela toteaa Lindroosin kirjassa. Kun maamme metsävarat kuitenkin jatkavat kai- Vaikka jatkuva kasvatus lisääkin suosiotaan, avo- ken aikaa kasvuaan eikä näköpiirissä ole teollisen hakkuisiin perustuva metsätalous säilyy meillä edel- puunkäytön kasvua, sopii kysyä, tarvitaanko meillä leenkin valtamenetelmänä. Näin uskoo myös Matti enää minkäänlaista metsälainsäädäntöä. Niiden met- Kärkkäinen: Omistajat haluavat metsiltään taloudellis- sänomistajien määrä, jotka haluavat hoitaa metsään- ta tuottoa, ja kun näköpiirissä ei ole muuta merkittävää sä ”omalla” tavallaan, tulee säilymään vähäisenä, kun rahantuloa kuin puunmyynnin kautta, metsiä kyllä käy- taas niiden, jotka eivät hoida metsiään millään tapaa, tetään ja päätehakkuita tehdään. – Samalla kun laadun tulee lisääntymään. Silti heidänkin metsistään tu- merkitys korostuu myös yksityismetsätaloudessa, vilje- lee aikaa myöten todennäköisesti sellaisia, joita niin lyketjuihin perustuva metsien uudistaminen yleistyy.

202 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

miota. (Julkilausumassa oli myös seuraavakin koh- Metsäsodista ta: Mikäli hirvivahinkojen vaara muodostuu jollakin suojelun alueella ilmeiseksi, tekevät riistaviranomaiset voitavan- sa kaatolupien määrän lisäämiseksi.) mallimaaksi ”Sota” alkaa 1970-luvulla Metsätalouden suurin muutos viimeksi ku- Ristiriidat metsäväen ja luonnonsuojelijoiden välillä luneen neljännesvuosisadan aikana on eittä- kärjistyivät 1960-luvun lopulla, kun Suomen luon- mättä ympäristöasioiden nousu yhdeksi met- nonsuojeluliitto (tuolloin vielä yhdistys) radikalisoitui. Puheenjohtaja Niilo Söyringin seuraajaksi ei va- säpolitiikkaa ja metsäkeskustelua hallitse littu metsäprofessori Peitsa Mikolaa vaan dosentti vaksi tekijäksi. Tällä kertaa muutos tarkoit Pekka Nuorteva, josta tuli yksi kärkevimpiä metsä- taa myös tekoja. Sitä kuvaa jo sekin, että talouden arvostelijoita yhdessä mm. Pentti Linkolan kun vuonna 1986 Suomen metsätalousmaas- ja Urpo Häyrisen kanssa. Vuosi 1970 oli kansain- ta oli suojeltuna tai rajoitetussa metsätalou- välinen luonnonsuojeluvuosi, ja osana sitä Luon- dellisessa käytössä 1,2 milj. hehtaaria, nyt se nonsuojeluliiton ”Suomen Luonto” julkaisi erityisen on 4,7 milj. hehtaaria. Syyttä ei Juhani Vii- metsänumeron, jossa metsämiehet saivat kyytiä. Se oli ikään kuin sodan julistus. tala otsikoinut tästä kehityksestä kertovaa ”Sotaa” onkin sitten jatkunut lähes näihin päiviin kirjaansa ”Metsätalouden vihreä muutos”. saakka. Ympäristöväen ohella metsätalouden vastaiseen rintamaan on osallistunut myös muutamia uonnonsuojelu ei ole metsäväelle uusi asia. Oli- metsäntutkijoita, joitakin ns. ”älyköitä” sekä ”kai- L vathan metsämiehet jo 1880-luvulla A.G. Blom- kentietäviä” toimittajia. Luontoväen päätavoite oli qvistin johdolla ajamassa valtakunnan- eli luonnon- laajan metsiensuojeluohjelman toteuttaminen, mut- puistojen perustamista eri puolille Suomea. Valitetta- ta siinä ohessa arvosteltiin kärkevästi ns. tehomet- vasti hanke ei edennyt. Myös monet maamme myö- sätalouden toimintatapoja; monimuotoisuudesta tai hemmistä metsämiehistä olivat innolla mukana luon- uhanalaisuudesta ei tuolloin puhuttu vielä mitään. nonsuojeluliikkeessä aina siihen saakka, kun liike Kritiikkiin oli varmasti aihettakin, sillä monet met- radikalisoitui 1960-luvun lopulla; sitkeimmät ovat sänhoidon toimet olivat ylimitoitettuja, näin eten- vieläkin. Moni metsämies on ollut vaikuttamassa kin ojituksissa, maanmuokkauksessa, männyn istut- myös erilaisten aarni- tai maisemametsien syntyyn. tamisessa liian reheville maille sekä lehtipuiden kar- On ollut muunkinlaista aktiivisuutta, esimerkik- sastamisessa. Metsäväki ei myöskään vaivautunut si Heikki Lindroosin kirjassa (2006) kerrotaan julki- kertomaan ja perustelemaan toimiaan. lausumasta, jonka Pirkanmaan metsäväki, luonnon- Luontoväen arvostelu yllätti metsäväen: sitä ei suojelijat ja metsästäjät esittivät vuonna 1960. Siinä ymmärretty eikä hyväksytty, joten siihen vastattiin todettiin aluksi, että metsänhoito, riistanhoito ja luon- joko vaikenemalla tai vastahyökkäyksellä. Metsäväen nonsuojelu kytkeytyvät siinä määrin toisiinsa, että en- alkuun melko yhtenäisen rintaman näkyvin keula- tistä tehostetumpi yhteistoiminta on välttämätöntä. Ja hahmo oli professori Kullervo Kuusela. Osapuolten kun todettiin, että puuntuotannon lisäämiseksi oli välinen keskustelu, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa, metsänhoitoa tehostettava ja sen vaatimukset asetet- oli väliin asiatonta ja yliampuvaa, väliin jopa ilke- tava etusijalle, niin riistanhoidon ja luonnonsuojelun ää (ja hauskaa), joten vei aikaa päästä asialliseen kes- elintärkeät edut voidaan helposti ottaa huomioon met- kusteluun osapuolten kesken. Toki sellaistakin kans- sänhoidossa, kun asiaan kiinnitetään riittävästi huo- sakäymistä viljeltiin, esimerkiksi Yhtyneiden Paperi-

203 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tehtaitten ylimetsänhoitaja Väinö Koivisto pyrki ak- tyi yhteisrintamana taistelemaan ”perinteisten arvo- tiivisesti asialliseen keskusteluun luontoväen kanssa. jen” puolesta: Luonnonsuojelijoiden ohella kyytiä sai- Se ei kuitenkaan paljoa auttanut, kuten Jaakko vat myös oman ammattikunnan toisinajattelijat. Edes Kahiluoto kuvailee: Valitettavasti asennemuurit kui- ”Metsän Vuosi” 1983 ei tuonut apua. ”Maaseudun tenkin kohosivat tiili tiileltä – artikkeli artikkelilta – Tulevaisuus” (”MaasTulli”) kirjoittikin osuvasti: Vuo- yhä korkeammiksi. Eivätkä teollisuuden metsänhoita- desta tuli kuitenkin sekava, monessakin mielessä kieltei- jatkaan havainneet käytännön näyttöjen etsikkoajan linen. Aiheellisesti on sanottu, että samanlaista ”metsän puvan käsistään. Kuitenkin heillä jos kellään olisi ollut vuotta” Suomen metsät ja metsätalous eivät enää kes- tilaisuus ja mahdollisuudet näyttää eri puolilla Suomea tä. – Professori Matti Palo näki käyttäytymisen näin: – paljon käytettyjen kulkuväylien ulottuvilla – miten Kääntymällä entistä enemmän sisäänpäin luultiin pit- järkiperäinen metsien käsittely taitavan ammattimie- kään selvittävän kiusallisista ympäristönsuojelijoista. hen johdolla monipuolistaa sekä maisemaa, eläimistöä Taas Viitalan mukaan 1980-luvulla käytiin ikään kuin että virkistäytymismahdollisuuksia. – On syytä kuiten- viimeinen taistelu vanhojen linjojen puolustamiseksi, kin muistuttaa, ettei metsäteollisuus ollut tässä vai- ja hänen mukaansa se näkyi myös vuonna 1985 val- heessa luontoväen kritiikin pääkohde, sen kunnian mistuneen Metsä 2000 -ohjelman sisällössä. sai valtion metsätalous kantaa kokonaisuudessaan. Yllättävänä voi kuitenkin pitää sitä, että myös MTK alkoi kritisoida Tapion metsänhoidollisia linja- ”Metsän Vuosikaan” ei auttanut uksia, joita se piti liian kaavamaisina. Metsänomistaji- Vähitellen kuitenkin myös metsäteollisuus tuli kri- en keskuudessa lisääntyi tyytymättömyys liialliseen hol- tiikin kohteeksi, ja osin syystäkin. Vesakkojen lento- hoamiseen, ”MaasTulli” kirjoitti vuonna 1986. Yllät- ruiskutusten uhmakas jatkaminen 1980-luvun alus- tävää siksi, että yleisesti kuviteltiin niin Tapion kuin sa – kun kerran laillisesti toimittiin! – oli siitä näky- maa- ja metsätalousministeriönkin olevan vielä tuol- vin esimerkki. Muutenkin keskustelu jatkui kärke- loin vahvasti MTK:n ”talutusnuorassa”. Arvostelu vänä – tai mikä vielä pahempaa: usein lisääntynee- kohdistui Tapion metsänhoito-ohjeiden kaavamai- seen arvosteluun vastattiin vaikenemalla. Näin pal- suuteen; metsänomistajalla tuli olla vapaus valita mi- jolti myös metsäalan omissa julkaisuissa. ten käsitellä metsiään, silloin kun siihen oli olemas- Myös luontoväki osasi hyvin demagogian keinot sa vaihtoehtoja. Mutta kuten Viitala toteaa: Sen sijaan ja myös käytti niitä; esimerkiksi Luonnonsuojelu- sellaista itseisarvoista luonto- ja ympäristöarvojen pai- liiton puheenjohtaja Pekka Nuorteva varoitti avo- nottamista, jonka perustana eivät olisi metsänomistajan hakkuiden aiheuttavan eroosiota! Yleensä sillä puo- omat arvostukset, ei MTK:n taholta vielä erityisemmin len pyrittiin kuitenkin asiallisuuteen, mitä todistaa esitetty. – Myöskään Aarne Reunalan ja Matti Heikin- Luonnonsuojeluliiton vuonna 1977 laatima metsä- heimon kirjassa ”Taistelu metsistä” (1987) ei metsä- poliittinen ohjelma (varmaan paljon Esko Joutsa- talouden tekemien virheiden luettelossa mainittu mi- mon käsialaa). Siinä kannanotot olivat maltillisia, tään sellaista, jota sittemmin on opittu pitämään var- osin jopa edistyksellisiä. Samaa voi sanoa myös oh- sinaisesti ympäristökysymyksinä; välillisesti sellaisia jelman 10 vuotta myöhemmin uudistetusta versios- oli useitakin, kuten liian karujen soiden ojittaminen. ta, joskin siinäkin oli myös yliampuvia kohtia, kuten keinollisessa uudistamisessa ensisijainen toimenpi- ”Ympäristöherätykseen” deketju on kulotus ja kylvö. 1980-luvun lopulla Kasvavista paineista huolimatta ympäristöasiat jäi- Tapiossakin alettiin ymmärtää ajan lyöneen; toki vät taka-alalle maamme virallisessa metsäpolitiikassa Tapio oli laatinut jo vuonna 1980 ensimmäiset ym- ja paljolti myös käytännön metsien käsittelyssä; näin päristönsuojelusuosituksensa yksityismetsiin, mutta etenkin yksityismetsissä. Metsäväki ikään kuin ryh- Viitalan mukaan ne olivat kuitenkin jääneet 1980-lu-

204 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

vun kiihkeissä käytännön metsänhoidon kiistoissa jok- pahtunut, myös Tapion kenttä alkoi säntillisemmin seenkin taka-alalle. Perinteisen linjan puolustamisessa noudattaa uusia ohjeita. koettiin kuitenkin tappio toisensa jälkeen, ja niin- pä Tapion johtaja Paavo Kotkanen myönsi vuon- Vihreää kirjaa toisensa jälkeen na 1987, että viime vuosina on käynyt entistä selvem- Osana ”ympäristöherätystä” julkaistiin suuri joukko mäksi, että metsätalouttakaan ei voida kehittää eril- metsänhoidon luonto- ja ympäristöarvoja esittelevää lään muusta yhteiskunnasta ja talouselämästä, sekä kirjallisuutta ja ohjeistuksia. Osa niistä tehtiin Tapi- jatkoi: On myös ilmeistä, että hyvälle metsänhoidol- on toimesta ja uusiin metsänhoitosuosituksiin liitty- le on annettava uusi sisältö. Mutta vasta kun Juha- vinä. Tällaisia olivat mm. ”Metsiemme uhanalaiset” ni Viitalasta tuli vuonna 1989 Tapion uusi johtaja, (1990) sekä ”Metsätalouden vesiensuojelu” (1992). ryhdyttiin muutokseen. Ne näkyivät Tapion samana Myös ”Tapion Taskukirjan” 21. painokseen (1991) vuonna julkaistuissa uusissa metsänhoitosuosituksis- sisällytettiin luku ”Luonnonsuojelu talousmetsissä”. sa. Niiden valmistelu oli aloitettu jo pari vuotta ai- Teollisuus oli vähintään yhtä aktiivinen. Metsä- emmin, mutta Viitalan toimesta niihin sisällytettiin tehon toimesta laadittiin kaksi ympäristökysymyk- nyt puuntuotannon ohella myös monimuotoinen siin keskittynyttä opaskirjasta. Aluksi vuonna 1992 metsäluonto; tätä edesauttoi varmaan myös Ruotsis- julkaistiin runsaasti kuvitettu opas ”Ympäristönhoi- sa samaan aikaan tapahtunut ”vihreä herääminen”. to”, joka oli Metsätehon Erkki Hännisen johtaman Lisäksi niissä korostettiin, että kaavamaisuuden si- työryhmän käsialaa. Se käännettiin monelle kielel- jaan metsänhoidossa tuli olla sijaa entistä monipuo- le ja siitä tuli Metsätehon kaikkien aikojen best-sel- lisemmille metsien käsittelytavoille. ler painosmäärillä mitattuna. Vuotta myöhemmin Tapion johtokunnan vahvistamat suositukset saa- laadittiin laajempi vihkonen ”Vihreä muutos”, jo- tiin kentän käyttöön syksyllä 1989. Ne saivat melko ka oli eräänlainen ohjelmajulistus. Tehdaspuun Fred suopean vastaanoton, joskin niitä myös arvosteltiin Kalland ja Antti Pätilä Helsingin yliopistosta toimi- mm. vaikeasta kieliasusta, käsitteiden epämääräisyy- vat sen kirjoittajina. Molempien julkaisujen tekijöi- destä sekä oppikirjamaisuudesta. Lapin metsälauta- den apuna oli tukiryhmät, joissa teollisuuden met- kunnan Eila Valtanen ihmettelikin ”Metsä ja Puus- sänhoitomiesten lisäksi oli myös Tapion ja Metsä- sa”, mitä tarkoitettiin esimerkiksi mahdollisimman hallituksen edustus. Työtä jatkettiin aihekohtaisilla hyvällä metsänhoidolla. Hän ei myöskään ilahtunut suosituksilla ja esitteillä mm. säästöpuista, rantamet- siitä, että ohjeiden julkistamistilaisuudessa luotiin sistä ja vesien suojelusta, useimmiten yhdessä Tapi- kuva, että kaikki yksityismetsissä on nyt toisin, ja et- on kanssa. Metsätehon oppaiden ohella suurimmat tä tähän asti on tumpeloitu. Metsäliiton Kaj Karls- metsäyhtiöt uusivat myös metsänhoito-ohjeitaan, son puolestaan epäili, että kentän ongelmien unohtu- joissa ympäristöasioilla oli keskeinen asema. – Näin minen näkyy myös suositettaessa mäntyä parhaille tuo- tehtiin muissakin metsäorganisaatioissa; esimerkiksi reille kankaille. Haastatellut eivät erityisemmin ko- Metsähallitus julkaisi erillisen ”Metsätalouden ym- rostaneet ohjeiden ympäristöansioita. päristöoppaan” (1993). Uusien ohjeiden siirtäminen osaksi yksityismet- Vastapuolikin oli aktiivinen; jo vuonna 1989 Erk- sätalouden arkea oli kuitenkin takkuisaa. Asenteelli- ki Lähde, Olavi Laiho ja Yrjö Norokorpi olivat jul- nen vastarinta luontoasioiden korostamiseen sekä kaisseet tutkimuksen ”Ekometsänhoidon perusteet metsänomistajan ”oman äänen” kuuntelun lisäämi- ja mallit”. Vuotta myöhemmin samoja ajatuksia esi- seen eli osassa metsäammattikuntaa vahvana. Näin teltiin kansanomaisemmin ”Yksityismetsänomista- oli etenkin Pohjois-Suomessa, jossa oli myös miel- jan kirjassa”. Mikkelin lääni julistautui ”ekolääniksi” lytty erityisesti kivennäismaiden auraukseen. Vas- ja Lähde kumppaneineen laati sille ”viralliset” met- ta kun 1990-luvun ”suuri ympäristöherätys” oli ta- sänhoito-ohjeet. (Ovatkohan ne vielä käytössä?).

205 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Professori Matti Palon kirjoitus ”Ympäristötietoi- vinkin runsaaksi, ainakin 50 000 pariksi (eräät ar- sen metsäpolitiikan strategia” (kirjassa ”Metsäpoli- viot nousivat 200 000 pariin). ”Kunnia” liito-ora- tiikka valinkauhassa”, 1993) oli merkittävä puheen- van saamisesta EU:n erityisen suojelun kohteeksi ta- vuoro maamme metsäpolitiikan uudistamiseksi ym- vataan myöntää vihreiden euroedustaja Satu Hassil- päristöarvoja korostavaan suuntaan. Se ei kuitenkaan le, joka lienee ylpeä tästä ”maailman kalleimmasta” saanut ansaitsemaansa huomiota, ehkä toisaalta suojeludirektiivistään. – Mahtoivatko maamme ym- vaikeaselkoisuutensa ja teoriapainotteisuutensa sekä päristövirkamiehet olla hereillä? Ainakin metsäteol- toisaalta melko radikaalien ajatusten takia. Palo eh- lisuudessa oltiin, muttei se auttanut. Nyt on eten- dotti mm. yksityismetsälain, metsänparannuslain ja kin liito-oravien suojelu ylimitoitettua. (Kun Venä- metsänhoitoyhdistyslain lopettamista ja korvaamista jä liittyy EU:hun, liito-oravan suojelu tuntuu entis- yleismetsälailla sekä metsien suojelualan nostamista tä hullummalta!) 10 %:iin. Monet Palon ajatuksista ovat sittemmin to- Eikä pidä unohtaa, että YK:n Rion ympäristökon- teutuneet, ei kuitenkaan aivan esitetyllä tavalla. ferenssi UNCED vuonna 1992 ja Helsingin met- Tuon ajan mahtavimmat ympäristöasioita kos- säministerikonferenssi vuonna 1993 toivat metsiä kevat tietoteokset olivat varmaankin vuonna 1993 koskevat ympäristöongelmat julkisuuteen. Ehkä ne julkaistu ”Ympäristön tila Suomessa” sekä kolme edesauttoivat myös ongelmien ratkaisemista. vuotta myöhemmin ilmestynyt ”Ympäristön kehitys Suomessa”. Molemmissa olivat pääkirjoittajina Erik Metsätalouden ympäristöohjelma Wahlström ja Eeva-Liisa Hallanaro. Niissä metsätalo- askel rauhaan us sai enemmän kuin ansaitsi: esimerkiksi todetaan Vuonna 1994 julkaistiin metsätalouden ympäristö- kategorisesti, että metsänhoito on Suomen kasvi- ja ohjelma, jota ainakin Viitala – ohjelmaa valmistel- eläinlajien pahin uhka. Löytyy niistä jotain positiivis- leen laajan työryhmän puheenjohtajana – pitää Suo- takin, ja uusien metsänhoito-oppien uskottiin ole- men uuden metsäpolitiikan kulmakivenä. Tapios- van suureksi avuksi metsien monimuotoisuuden ko- sa ideoitu ohjelma synnytettiin maa- ja metsätalo- hentamisessa. Muitakin ”ympäristörikollisia” tuo- us- sekä ympäristöministeriöiden yhteistyönä ja hy- tiin kirjoissa julki: ylisuuri porokarja sai kerrankin vin laajan valmistelutyön tuloksena; teollisuuden täydeltä laidalta, maatalouden ympäristöhaitat tuo- edustajana toimi Yhtyneiden Paperitehtaitten Rai- tiin esiin eikä matkailunkaan ”siunauksellisuus” saa- mo Koskinen. Myös ympäristöjärjestöt olivat mu- nut ymmärrystä. – Lisää kirjoja ja oppaita julkaistiin kana ohjelman valmistelussa, tosin ainoastaan Suo- 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla. men luonnonsuojeluliitto itse työryhmässä. Työ ei Laajojen suojeluohjelmien ohella myös yksittäiset edennyt kivuitta, ja monille olikin varmaan yllätys, lajit tulivat luontoväen intohimoiksi. Metsässä eri- että työryhmä pystyi tekemään yksimielisen esityk- tyisesti valkoselkätikka ja liito-orava pääsivät eri- sen ohjelmaksi. tyistarkkailuun. Valkoselkätikan (mallina USA:n Valtaosa ministeriön lausuntopyyntöön vastan- ”spotted owl”) kohdalla huoli johti eriasteisiin kon- neista tahoista suhtautui ohjelmaesitykseen myöntei- flikteihin metsänomistajien kanssa. Mikko Riiki- sesti, myönteisimmin varmaan Metsäteollisuus ry, lä kirjoitti Metsälehdessä metsävuoden 1990 yhtey- jonka mielestä ohjelma oli kokonaisuutena kaivattu dessä: Myös uhanalaisen valkoselkätikan suojelu meni lisä Suomen metsätalouden kehittämisessä ja ulkoisen riitelyksi. Kymenlaakson ja Itä-Hämeen isännät eivät kuvan luomisessa. Kriittisimmät lausunnot saatiin hevillä luovu metsistään. Tikkametsien pelastamises- Puuliitosta sekä Metsäntutkimuslaitoksesta; viime- sa on monin paikoin jouduttu pakkotoimiin. Sitä vas- mainitun Viitala epäilee kuvastaneen vain laatijansa toin liito-oravan kanssa mentiin liiallisuuksiin, sillä henkilökohtaisia tuntoja. Kaikkein kriittisin oli Kul- sen kanta on useampaan otteeseen ”todistettu” hy- lervo Kuusela, joka metsäteollisuudelle kirjoitta-

206 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

”Ympäristöherätyksen” myötä ryhdyttiin 1990-luvulta alkaen tuottamaan runsaasti erilaisia asiaan liittyviä kirjoja ja oppaita. Lisäksi tuotettiin viljalti erilaista valistusmateriaalia lähinnä ulkomaiseen levitykseen. Metsäyhtiöiden (yli)laajat ympäristöra- portit ja -kertomukset edustivat tämän tuotannon ääripäätä. Myös av-materiaalia tuotettiin ja internetin käyttöä lisättiin huimasti. Tästä näyttävä esimerkki on UPM:n tuottama ”ForestLife”, jonka alkuversio valmistui vuonna 2006; nettisivusto on tullut palkituksi useaan otteeseen. Myös Stora Enson ”Global Responsibility” on toinen hyvä esimerkki, miten metsäteolli- suuden ympäristökysymyksiä voidaan käsitellä rakentavasti. – Kuvassa Metsätehon vesiensuojelutyöryhmä maastossa Luu- mäellä vuonna 1994. Vielä samana vuonna syntyi opaskirjanen ”Metsätalouden vesiensuojelu”. (Lasse Säteri; Metsäteho)

Säästöpuista eli hakkuuaukolle jätetyis- tä pystypuista tai puuryhmistä on tullut uusien ympäristöpainotteisten metsän- käsittelyoppien symboli. Ne pehmentä- vät maisemaa sekä tarjoavat aikaa myö- ten pystykuivaa tai lahopuuta monille sellaisia tarvitseville eliölajeille. Sääs- töpuuryhmä Heinolassa vuonna 2001. (Lasse Säteri; Metsäteho) – Säästöpuu- ryhmiä on myös keksitty ryhtyä polttamaan monimuotoisuuden lisäämiseksi. On näet lukuisia lajeja, jotka hyötyvät metsäpaloympäristöstä; niitä on mm. kovakuoriaisissa, suorasiipisissä, putki- lokasveissa, käävissä, jäkälissä, sienis- sä ja kotelosienissä.

207 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

massaan arviossa totesi, että mietintö on osa yhteis- puu laati ensimmäiset maiseman- ja luonnonhoito-oh- kunnan yleistä rappeutumista ja että työryhmän esi- jeet jo 1970-luvun alussa. Ne ohjeet ovat edelleenkin tykset osoittavat asenteellista kielteisyyttä järkiperäis- monessa suhteessa käyttökelpoiset, vaikka niissä paino- tä ja taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta koh- piste olikin maiseman huomioon ottamisessa. Hän oli taan, mikä kielteisyys yritetään peittää monimuotoi- varma siitä, ettei kyse ollut muoti-ilmiöstä ja oli eni- suuden säilyttämiseen. Metsäteollisuus rohkeni jättää ten huolissaan siitä, miten saada muutos läpi myös teollisuuden ”vanhan sotaratsun” kannanoton huo- yksityismetsätaloudessa. Joutuivathan uusien oppien miotta. mukaan koulutetut yhtiöiden miehet hakkaamaan Eri vaiheiden jälkeen ministeriöt vahvistivat oh- yksityismetsissä leimikot, jotka oli suunniteltu van- jelman heinäkuussa 1994. Ohjelman esitykset täh- hojen oppien mukaisesti. – Myös Enso-Gutzeit oli täsivät sellaiseen metsien käsittelyn käytäntöön, jos- vuonna 1981 sisällyttänyt metsänhoito-ohjeisiin- sa voitiin yhdistää metsien talouskäyttö, luonnon- ja sa moninaiskäytön, ja 1990-luvun alussa metsäyh- ympäristönsuojelu sekä metsien monikäyttö. Ohjel- tiöt ja Metsähallitus olivat ottaneet käyttöön uudet man mukaan tuli talousmetsien hoidossa korostaa metsänhoito-ohjeet, joissa ympäristönäkökohdat oli mm. avainbiotooppien huomioon ottamista, lehti- otettu vahvasti huomioon. ja sekametsien suosimista, aurauksista ja soiden oji- Ympäristöohjelma poiki monenlaista. Suurin tuksista luopumista sekä toimenpiteiden luonnon- muutos koski metsälakien uudistamista: uusi metsä- läheisyyttä (mitä sillä sitten tarkoitettiinkin). Ehkä laki ja uusi luonnonsuojelulaki tulivat voimaan vuo- kaikkein näkyvin suositus oli luopua täysin avohak- den 1997 alussa, kuten edellä on kerrottu. Niihin oli kuista; hakkuualoille tuli jättää pökkelöiden ja kuol- sisällytetty kosolti ympäristöohjelman suosituksia, leiden puiden lisäksi yksittäisiä eläviä puita tai puu- mutta myös joitakin aivan uusia elementtejä. Syyt- ryhmiä. Lisäksi esitettiin avohakkuu-termi korvat- tä ei lakeja nimitetty maailman edistyksellisimmik- tavaksi viljelyhakkuulla; tämä suositus ei elänyt tä- si. Myös vanha metsänparannuslaki muuttui kestä- tä pitemmälle. vän metsätalouden rahoituslaiksi; sen piiriin tulivat Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti se- myös erilaiset metsien monimuotoisuutta edistävät kä siihen kiinteästi liittyvät avainbiotoopit eli pien- hankkeet, joille oli nyt mahdollista saada ympäris- alaiset arvokkaat luontokohteet (esimerkiksi puron tötukea; kaikki vanhan ”tehometsätalouden” työlajit varret ja rehevät lehtolaikut) olivat ympäristöohjel- jäivät silti tuen piiriin. man keskeisimmät uutuudet. Miksi niitä ei ollut aikaisemmin otettu mukaan ohjeisiin, kysyttiin ”Pa- Ohjeet ja käytäntö uusiutuvat peri ja Puussa” Tehdaspuun Fred Kallandilta, jo- Ympäristöohjelman ja uusien lakien myötä metsä- ka oli toiminut Metsäteollisuus ry:n metsäluon- alan organisaatiot joutuivat uudistamaan metsän- non työryhmän puheenjohtajana. Biodiversiteetin eli hoito- ja ympäristöohjeensa; Tapio luonnollises- luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen ja ti ensimmäisenä, heti ohjelman tultua hyväksytyk- säilyttäminen on uusi asia. Sitä ei ole aiemmin metsi. Näin teki myös MTK, joka julkaisi vuonna 1995 sien käsittelyssä riittävän syvällisesti oivallettu. Vie- ohjevihkosen ”Luonnon monimuotoisuus yksityis- lä 1980-luvun puolivälissä biodiversiteetistä ei puhu- metsissä”; se päivitettiin vuonna 1999, ja jo vuotta nut kukaan. Silloin oltiin huolissaan siitä, kuolevatko myöhemmin julkaistiin uusi ”Metsien monimuotoi- metsät ilmansaasteiden takia. suusohjelma”. Siinä oli otettu huomioon myös ns. Kalland kiisti kuitenkin sen, että siihen saakka kesähakkuutyöryhmän suositukset. Myös Suomen metsänhoito olisi ollut pelkkää puuntuotantoa. Ym- WWF, Suomen Greenpeace ja Metsänhoitajaliitto – päristöstä huolehtiminen on ollut osa metsienkäsitte- varmaan moni muukin – laativat omat metsänhoi- lyä jo usean vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi Tehdas- toja ympäristöoppinsa. Liiton ohjelma tehtiin jo

208 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

”Vielä 1980-luvun puoli- Pelkät ohjeet eivät riittäneet, vaan niitä toimeen- paneva kenttäväki oli koulutettava. Normaalien ta- välissä biodiversiteetistä ei lokohtaisten koulutuskierrosten ohella kehitettiin uusi työkalu, luonnonhoitotutkinto, jonka suoritta- puhunut kukaan. Silloin oltiin neille jaettiin ensimmäiset todistukset vuonna 1997. UPM:n Päivi Salpakivi kuvailee tätä vaihetta näin: huolissaan siitä, kuolevatko Myöhemmin metsäyhtiöt edellyttivät, että kaikki met- metsät ilmansaasteiden takia.” säosastojen toimihenkilöt, metsurit sekä koneyrittäjät kuljettajineen suorittavat tutkinnon, jossa käytiin läpi –Fred Kalland metsien luonnonhoidon perusteet, uusi lainsäädäntö, avainbiotooppien indikaattorilajit sekä lakien ja ohjei- vuonna 1991; sen tekijä oli Harri Karjalainen, tu- den tärkeimmät suositukset ja toteutustavat. Teollisuu- leva WWF-aktivisti. Metsänhoitajaliitto myös laa- den metsänhoitajat olivat tässä vahvasti mukana, Ti- ti kolme vuotta myöhemmin metsä- ja ympäristö- mo Kivimaa yhtenä heistä. Hän oli mukana myös te- poliittisen ohjelmansa ”Oksalla ylimmällä”. Tuskin kemässä uuden metsätalouden käsikirjaa ”Elävä met- näillä ”aatteellisilla” ohjeilla ja ohjelmilla – Tapi- sä” ja paljossa muussakin. Salpakivi tähdentää myös on ja MTK:n ohjeita lukuun ottamatta – oli muuta Metsätehon keskeistä roolia uusien ohjekirjasten laa- kuin jonkinlainen statusarvo. dinnassa ja levityksessä. Greenpeacen ohjelman kirjoitti ylioppilas Ju- Koulutusta huomattavasti suurempi ponnistus oli ho Pennanen, ja se perustui paljolti professori Erk- metsälakikohteiden kartoitus, mikä tehtiin ensim- ki Lähteen jatkuvan kasvatuksen ideologiaan. Ilta- mäiseksi UPM:n metsissä. Se vei aikaa viisi vuotta Sanomien Tuomas Mannisen haastatteleman Läh- ja maksoi 10 milj. markkaa. Myös muut suuret met- teen mielestä Greenpeacen ohjelma on selvästi vankim- sänomistajat tekivät vastaavan kartoituksen, ja yksi- malla tieteellisellä todellisuusperustalla kaikista tänä tyismetsissä se tehtiin – tietysti valtion varoin – vuo- vuonna tuotetuista monista metsäohjelmista. Samassa sina 1998–2004. – Lisäksi eräät isot metsäyhtiöt laa- lehdessä professori Matti Leikola totesi ohjelmas- tivat metsilleen biodiversiteettiohjelmia tai vastaavia. ta täydellisen amatöörimainen ja Metsäntutkimus- laitoksen Eljas Pohtila ei kelpaa kuin harhaanjoh- Ympäristöpoliittinen tamiseen. – Asenteita ja vastakkaisnäkemyksiä riit- selonteko epäonnistui ti siis edelleenkin. Ympäristöohjelman seuraamista varten asetettiin Ju- Ohjelmansa julkistamisen yhteydessä syyskuus- hani Viitalan johtama työryhmä, joka vuosittain ra- sa 1994 Greenpeace teki iskun Kymmene Oy:n pää- portoi kehityksestä. Vuonna 1997 ryhmä totesi yleis- konttoriin Mikonkadulla, mutta kuten Manninen arviossaan: Metsätalouden ympäristöohjelman toteutus kirjoitti, se ei onnistunut aivan täysin: Katolle asti on edistynyt hyvin. Erityisen merkittäviä edistysaske- edennyttä operaatiota varjosti Suomen Greenpeacen is- leita ovat olleet uusien luonnonsuojelu- ja metsälakien kuille tyypillinen huono onni. Aktivistien kytkeytyessä voimaantulo, suojeluohjelmien toteutuksen kokonaisra- Kymmenen oveen moni kampanjan kohde – tavallinen hoitusohjelma, alue-ekologisen suunnittelun kehittämi- paperinkääntäjä – luki vielä kotonaan Helsingin Sa- sen ripeä edistyminen sekä valtioneuvoston tekemä van- nomia. HS:n pääuutissivulla lehden ympäristötoimit- hojen metsien suojelua koskeva periaatepäätös. taja [Johanna Mannila] ylisti Kymmene Oy:n hak- Suomea saattoikin jo tuolloin nimittää ”kestävän kaamaa 16 hehtaarin avohakkuuta ”suorastaan kau- metsätalouden mallimaaksi”, ja myös silloinen ym- niiksi”. ”Hesarin” juttu oli otsikoitu: Metsäyhtiön päristöministeri Pekka Haavisto korosti, että met- uudet ohjeet hakkuista näkyvät metsässä. sien suojelussa on saatu paljon aikaan. Hän kuiten-

209 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

kin myönsi, että vaikka Etelä-Suomessakin oli edet- työn pettämisestä; valmistelua tehtiin pienessä piirissä ty, edelleen suojelu oli painottunut liiaksi Pohjois- lähinnä virkamiestyönä ilman tutkijoiden tai luonto- Suomeen. Hän uskoi kuitenkin, että Naturan myö- järjestöjen mukanaoloa. Peiliin katsominen olisi siis tä suojelutilanne paranisi myös etelässä. Suomen Na- saattanut olla Viitalalle paikallaan. – Myöhemmin tura-ehdotus on hyvin kunnianhimoinen. Se kattaa 11 2000-luvulla on metsä- ja luontoväen kesken päästy % Suomen maapinta-alasta ja 15 % kokonaispinta- rakentavampaan yhteistyöhön, mitä osoittaa esimer- alasta. Mielestäni se on riittävä. No, tietysti on ihmisiä kiksi Metso-ohjelman valmistelu ja toteutus. ja järjestöjä, joiden mielestä esityksestä puuttuu joitakin alueita, mutta EU:n vertailussa suojeluesityksem- Rantojen ja metsien suojelua me on hyvä. – Naturasta kohta lisää. Raivoisa vastustus rantojensuojeluohjelmalle, otsikoi Metsätalouden ympäristöohjelma muuttaa asentei- Metsälehti kesällä 1990. Ympäristöministeriö oli jul- ta, ylläpitää konsensusta ja parantaa imagoa, Viita- kaissut ohjelman maamme arvokkaimpien rantojen la kirjoitti. Tuskin sentään kaikkea tätä, jos sellaista suojelemiseksi rakentamiselta sekä samalla rantamet- yleensäkään tapahtui, kannattaa laskea ympäristöoh- sät hakkuilta. Niin merialueita kuin sisävesiä koske- jelman ansioksi. Oli paljon muutakin, ennen kaik- vassa suojeluesityksessä oli 138 kohdetta, mutta ran- kea se, että metsässä toimittiin uudella tavalla – teh- taviivaa oli peräti 12 000 kilometriä eli 5 % kaikis- tiin, eikä vain puhuttu (ja kirjoitettu); ilmeisesti pal- ta rannoista. Suojelu kohdistui kaikkein ankarimmin jon siitä olisi tehty ilman ohjelmaakin. silloiseen Mikkelin lääniin, ja esimerkiksi Anttolan Sitä paitsi muutokset veivät aikaa; tämä koski rannoista 28 % oli suojelulistalla. Ohjelma oli tarkoi- myös metsä- ja luontoväen keskinäisten suhteiden tus toteuttaa ensisijaisesti yleiskaavoituksella. Lisäksi vakiinnuttamista. Sen osoitti hyvin hallituksen met- rantoja voitiin hankkia valtiolle vapaaehtoisilla kau- säpoliittinen selonteko, joka oli metsälainsäädännön poilla ja viime kädessä pakkolunastamalla. uusinnan ohella sisällytetty Paavo Lipposen hallitus- Ymmärrettävästi rantojensuojeluohjelma sai ran- ohjelmaan ja joka oli tarkoitus antaa eduskunnalle tojen omistajilta täystyrmäyksen, etenkin kun se vuoden 1998 alussa. Maa- ja metsätalousministeriö oli valmisteltu ”perinteiseen tapaan” virkamiestyö- apunaan Metsäpolitiikan neuvottelukunta hoiti se- nä. Metsälehden mukaan ohjelmaa pidetään ylimitoi- lonteon valmistelun. Jostain syystä ”vanhat voimat” tettuna, sen runsaan miljardin markan kustannusar- pääsivät selonteon muotoilussa niskan päälle, ja mi- viota täysin epärealistisena ja valtion täyden korvauk- nisteriön (Viitalan) esitys ei kelvannut luontoväelle. sen lupauksia epäuskottavina. Kaavoitusvaihe merkit- Kritiikki oli murskaavaa. Ympäristöministeri- sisi toimenpidekieltoja, ja muutenkin Tapion laki- ön luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkisen mukaan mies Pentti Juntusen mukaan ohjelmassa, vietäisiin- kun metsäpolitiikassa oli otettu jo yksi askel eteen- pä se läpi millä hyvänsä konstilla, on toinen toistaan päin, niin nyt nähdään tarpeelliseksi ottaa varmuu- ilkeämpiä salakuoppia. den vuoksi kaksi askelta taaksepäin. Suomen Luon- Jatkokäsittelyssä kohteiden määrä väheni yhdek- nonsuojeluliitto puolestaan totesi kirjelmässään mi- sällä ja suojeltavan rantaviivan pituus neljänneksel- nisteri Hemilälle: Selonteon hyväksyminen ministeri- lä. Valtioneuvosto vahvisti ohjelman vuoden 1990 ön esittämässä muodossa pilaisi kansallisen metsäyh- lopulla, ja sittemmin sen toteutus on saatu loppuun teisymmärryksen ainekset. Hallitus päättikin luopua viedyksi. Keskustelua ohjelmasta käytiin kuitenkin selonteon antamisesta ja siirtyi suoraan valmistele- pitkään, eikä mitenkään kiittävässä hengessä. Kor- maan Kansallista metsäohjelmaa (senkään valmiste- vauksista huolimatta vieläkin tapaa katkeroituneita lu ei edennyt ristiriidoitta). maanomistajia, ja edelleen metsien hakkuut ranto- Miksi näin kävi, johtui selonteon valmistelutyötä jensuojelualueilla ovat luvanvaraisia. – Rantojensuo- johtaneen Viitalan mukaan metsäpoliittisen arviointi- jeluohjelma on vain yksi lukuisista maamme maan-

210 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

käyttöä koskevista suojeluohjelmista. Valtioneuvosto Virallisten suojeluohjelmien ohella meillä on myös on tähän mennessä hyväksynyt seitsemän luonnon- vapaaehtoisesti suojeltuna metsiä, on erilaisia sääs- suojeluohjelmaa, jotka ovat kansallis- ja luonnonpuis- tö-, aarni- tai vaikkapa WWF:n ”Perintömetsiä”. to-ohjelma sekä soiden, lintuvesien, harjujen, lehto- Sellaisia suojelukohteita, joista monet ovat jo 100 jen, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmat. vuotta vanhoja on kaikkien omistajaryhmien, mutta Useimmissa näissä metsällä on keskeinen asema, erityisesti yhtiöiden ja valtion metsissä; monet niis- vanhojen metsien ohjelmassa erityisesti. Vaatimuk- tä aikoinaan vielä ”luvatta” perustettuja. Näistä kai- set metsien suojelusta olivat alkaneet jo 1880-luvul- kista mittavin vapaaehtoisesti ja korvauksetta aikaan la, mutta ensimmäiset kansallispuistot saatiin pe- saatu on UPM:n vuonna 2003 perustama ”Aarni- rustetuksi vasta vuonna 1938. Syy ei ollut ainakaan kotkan metsä”, joka liitettiin samaan aikaan perus- metsämiehissä, jotka olivat pitkään olleet nimen- tettuun Repoveden kansallispuistoon. omaan metsien suojelua ajamassa. – Nykyään meil- lä on 37 kansallispuistoa. Niiden pinta-ala edustaa Myös vanhat metsät suojellaan... vain kolmasosaa Suomen suojeltujen metsien alasta, Vanhojen metsien suojelu on varmaan puhuttanut joka on 2,2 milj. hehtaaria eli 9 %. Se noussee aina- enemmän kuin mikään muu, vaikka moni luonnon- kin 10 %:iin lähiaikoina. ja kansallispuisto perustettiinkin juuri sellaisten suo-

Oulangan 270 km2 laaja kansallispuisto sijaitsee Kuusamon ja Sallan rajalla Koillismaan ylängöllä. Idässä puisto rajoit- tuu Venäjän rajaan, josta alkaa Oulankaan saumattomasti liittyvä Paanajärven kansallispuisto. Puisto saatiin perustetuksi vasta vuonna 1956; tehoton byrokratia sekä paikallinen ja poliittinen eduntavoittelu estivät sen aiemman suojelun rajuilta hakkuilta. Kuva Kiutakönkään yläpuolelta.

211 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

jelemiseksi tai aikaansaamiseksi. Vuonna 1991 sää- Kaikkien eri suojelupäätösten jälkeen maamme detty erämaalaki käynnisti uuden vaiheen vanho- vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluu noin jen metsien suojelussa; lain piiriin tuli maa-alaa 1,5 320 000 hehtaaria, joista vajaat 30 000 hehtaaria si- milj. hehtaaria pohjoisimmassa Lapissa. Vaikkei- jaitsee Etelä-Suomessa. Lisäksi Etelä-Suomen Natu- vat erämaa-alueet olekaan varsinaisia suojelualueita, ra-alueilla on vanhoja metsiä, ja myös Etelä-Suomen niissä metsät tulee kuitenkin säilyttää luonnontilai- metsien monimuotoisuusohjelma (Metso) edesauttaa sina. Metsähallitus on ollut alusta pitäen vahvasti tä- vanhojen metsien säilymistä. män päätöksen takana. Samaan aikaan kartoitettiin myös Etelä-Suo- ...vaan ei taisteluitta men vanhat metsät, joita ei löytynyt enempää kuin Vanhojen metsien suojelu on tarjonnut myös kaik- 7 000 hehtaaria. Näistä osa ehdittiin kuitenkin ha- kein näyttävimmät ympäristökonfliktit, joissa useim- kata kartoituksen aikana, koska läänien ympäristö- missa Greenpeacellä on ollut ”ulkomaankorttin- viranomaiset halusivat pitää kohteet viimeiseen assa” ansiosta keskeinen rooli. Ne alkoivat valtionmet- ti salassa! Kartoituksen ollessa vielä käynnissä Luon- sässä Vieremän Talaskankaalla vuonna 1988, mis- nonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo tote- tä Luonto-Liiton Olli Turunen kertoo: Kun Talas- si, että mikäli löydetyt aarniometsät saadaan suojel- kankaan suojelu ei vetoomuksista huolimatta edennyt, luksi, Etelä-Suomessa ei ole tarvetta isompiin met- käynnistyi kiista, joka keräsi satoja ihmisiä eri puolil- sien suojeluohjelmiin, koska sellaisia alueita ei edes ta maata metsäaktivismin pariin ja vanhojen metsien ole. Sitä vastoin uhanalaisten lajien suojeluun tarvi- suojelu sai runsaasti julkisuutta. Suojelukiistan aika- taan lisää suojelualueita, mutta ei niitä varten tarvita na nähtiin myös lukuisia suoran toiminnan kahakoi- käsittääkseni tuhansia hehtaareita. ta, joissa luonnonsuojelijat yrittivät estää metsän hak- Monen muun luontoihmisen mielestä Joutsamo kuun ja poliisit puolestaan turvata hakkuiden jatku- oli väärässä, ja siksi myös metsätalouden ympäristö- misen. Kiista päättyi aktivistien voittoon, ja heitä tu- ohjelmassa vanhojen metsien suojelu nousi keskei- kenut Vuolijoen kirkkoherra Markku Simula sai pitää seksi tavoitteeksi. Syksyllä 1991 asetetun Pertti Ras- koko porukalle ”pakanoitakin liikuttaneen” metsäai- sin johtaman suojelutyöryhmän sekä myöhempi- heisen jumalanpalveluksen. Osin Talaskankaan ansi- en muiden työryhmien esitysten pohjalta on sen jäl- osta ympäristöministeriö laati Etelä-Suomen vanhoille keen tehty lukuisia esityksiä ja päätöksiä vanhojen metsille kaksi suojeluohjelmaa, joiden merkitys on ko- metsien suojelusta Pohjois- ja Etelä-Suomessa, lähin- rostunut entisestään viime vuoden tarkoissa lajistokar- nä valtion metsissä. Valtioneuvosto vahvisti vuonna toituksissa. – Greenpeacen keskeistä roolia todistaa 1996 Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluoh- sekin, että kun järjestö päätti 2000-luvun alkuvuosi- jelman. Se käsitti kaikkiaan noin 300 000 hehtaa- na vetäytyä Ylä-Lapista, metsäkiistat lopahtivat lähes ria, josta metsämaata oli kuitenkin vain – tai perä- siihen, vaikka kotimaiset järjestöt olivat tuolloin hy- ti – 70 000 hehtaaria. Poliittinen tahto ja rohkeus ei vinkin taisteluhenkisiä. tuolloin kuitenkaan riittänyt kaikkien luonnontieteel- Talaskangasta seurasivat Sopenkorpi, Kessi, Pork- lisesti arvokkaiden metsäalueiden sisällyttämiseen suo- kasalo... Ne kaikki muistuttavat mieliin, miten ym- jeluohjelmaan, Esko Joutsamo kirjoitti myöhemmin. päristöaktivistit olivat näillä hakkuutyömailla kii- Tämä puute kylvi useiden tulevien metsäkiistojen sie- peilleet puihin tai kahliutuneet metsäkoneisiin. Sitä menet. – Metsähallituksen ja luontojärjestöjen vuon- Turunen ei kuitenkaan mainitse, että kaikissa näis- na 2003 käynnistämän ns. dialogiprosessin avulla sä kiistoissa syyttömät metsurit ja koneyrittäjät oli- kiistat alkavat olla mennyttä aikaa; samalla kuiten- vat varsinaisia sijaiskärsijöitä ja paljolti myös maksu- kin on melkoisesti lisää Perä-Pohjolan metsiä tullut miehiä. Metsähallitus oli useimmiten kiistojen syn- suojelun piiriin. tipukkina – useimmiten aiheetta; alkuhaparointien

212 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

jälkeen Metsähallituksen väki selviytyi melkoisen Enso joutui kaikkein kovimman kampanjoinnin asiallisesti näistä kiistoista. Tiedotuksellisesti kaik- kohteeksi. Yhtiön ”Tuohitorvi”-lehdessä kirjoitettiin ki tapaukset menivät luontoväen voittopiikkiin, ei vuoden 1996 alussa: Enson metsienkäsittelyyn kohdis- välttämättä heidän ansiostaan, vaan toimittajien läh- tui syksyllä 1995 Saksan Greenpeace-järjestön käynnis- dekritiikin puutteesta. tämänä mittavin ympäristökannanotto, mitä suoma- Metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta muistut- laisia vastaan on koskaan järjestetty. Järjestön organi- taa kuitenkin, että myös metsäpuolella osattiin en- soimana on toimitusjohtaja Jukka Härmälälle lähetet- nakoida ja toimia. Tulee mieleen esimerkiksi taannoi- ty 97 000 postikorttia ja lisää tulee. Korteissa ollaan set Metsäliiton saarihakkuut Näsijärvellä, minkä suh- huolissaan Enson mukanaolosta Euroopan viimeisten teen osattiin olla varuillaan. Päätettiin, että aina kun aarnimetsien hävityksessä. Härmälän saamissa kor- joku tulee kyselemään, pannaan yksityinen metsän- teissa oli kuvattuna suomalainen ”aarnimetsä” en- omistaja eturiviin ja Metsäliitto taka-alalle. Tulos oli nen ja jälkeen hakkuun sekä teksti ENSO Räumt uskomaton: aktivistit sanoivat suoraan, ettei me noi- auf! Enso toimi taiten ja käynnisti välittömästi vas- den kanssa haluta kiistellä ja pakkasivat kamppeen- tauskampanjan: se lähetti kaikille kortin lähettäneil- sa. Jälleen yksi todistus siitä, että kiistoja pitää yllä en- le palautuskortin, jossa näytettiin suomalaista met- nen muuta hyvä vihollinen, kuten iso firma tai valtio, sää ja tekstinä oli Wissen Sie, dass... Lisäksi kortissa mutta huonoa vihollista vastaan ei haluta leimautua. pyydettiin täsmentävää vastausta pariin metsälliseen Konfliktit lisäsivät ulkomaisten ympäristöjärjestö- kysymykseen. Saksalaiset yllättyivät täysin Enson jen sekä myös teollisuuden asiakkaiden mielenkiin- toiminnasta, mutta vastauspostia tuli liki 20 000 toa Suomen metsäasioihin, etenkin kun vielä Suo- kortin verran. Greenpeace ei kuitenkaan tyytynyt mesta käsin ruokittiin näitä epäluuloja. UPM:n Päi- häviöönsä, vaan lähetti jäsenilleen kirjeen, jossa väi- vi Salpakivi myöntää, että kiinnostus yllätti metsä- tettiin Enson valehtelevan! – Ulkomaiset kyselyt ja ammattilaiset eikä siihen suhtauduttu aluksi riittä- kampanjoinnit alkoivat vähetä, kun yhtiöt rakensi- vällä vakavuudella. Muistan ensimmäisen Englannista vat alkuperänseuranta-, chain of custody- ja niihin lähetetyn naisten ympäristöverkoston huolenilmaisu- liittyvät auditointijärjestelmänsä; ilmeisesti metsä- kirjeen, joka laitettiin saman tien roskakoriin. Ky- aiheessa alkoi muutenkin olla jo astian makua. selyjen ja kirjeitten määrä alkoi kasvaa, ja niissä kä- Greenpeace ei kuitenkaan jättänyt ”Suomen asi- siteltiin Suomen ohella myös Venäjän vanhojen met- aa” sikseen, vaan jatkoi taisteluaan erityisesti La- sien hakkuita. Mukaan mahtui monenlaista, esimer- pin metsien suojelun puolesta – tarvittaessa vaikka kiksi yksi englantilainen koululuokka kyseli pohjois- ”luonnonmukaisin asein” eli moottorikelkoin! Ym- ten lumimetsien hakkuista. Kyselyt saivat huippunsa päristöministeri Pekka Haavisto totesikin huhti- sähköpostikampanjoista, jotka kohdistuivat pääasiassa kuussa 1995 Ilta-Sanomissa: Ja Greenpeacen kohdal- vanhojen metsien hakkuisiin meillä ja Venäjällä, eten- la metsärauhasta on varmasti turha puhua. Hehän tukin ns. moratorioalueilla. Lisäksi kyseltiin valkoselkä- hoaisivat itsensä, jos lähtisivät mukaan johonkin val- tikasta, liito-oravasta, kuukkelista sekä uuden metsä- takunnalliseen pakettiin tai konsensukseen. – Green- lain tulkinnoista, mikä osoittaa, että apua kyselyihin peace sulki kuitenkin 2000-luvun ensikymmenen oli annettu Suomesta käsin. Mäntyrannan mukaan puolivälissä Lapin leirinsä ja on ollut senjälkeen lä- kotimaisten ”quislingien” mukanaoloa todistaa se- hes ”ääneti”: rintaman puolustus jätettiin suomalai- kin, että suomalaiset pitkät nimet ä- ja ö-kirjaimi- sille ”aseveljille”. neen osattiin kirjoittaa täsmälleen oikein, ja se, että Ympäristöjärjestöjen mielenkiinto suomalaisten suomalaiset puhelinnumerot oli kirjoitettu muodos- metsäyhtiöiden ulkomaisiin metsä- ja metsäteolli- sa, joka toimii vain Suomessa (siis ilman +358-al- suushankkeisiin on kuitenkin säilynyt vahvana. Ve- kua). näjän ohella kritiikkiä on kohdistettu toimintaan ai-

213 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

nakin Kiinassa, Indonesiassa ja Brasiliassa, osin myös ”Suomen luonnonsuojelualu- Uruguayssa, joskin siellä Botnian (nyk. UPM:n) sellu- tehtaaseen kohdistetut mielenosoitukset olivat enem- eet ovat yleisesti ottaen hyvin män poliittisia luonteeltaan. Arvostelu on kohdistunut etenkin sademetsien hakkuisiin ja niitä korvaavien is- hoidettuja ja toiminnan tutusmetsien monokulttuureihin, mutta myös maan- resurssit ovat hyvät.” omistukseen ja -käyttöön sekä paikallisiin sosiaalion- gelmiin. Salpakiven mukaan yhtiöt ovat vastanneet –kansainvälinen arviointiryhmä arvosteluun, tai pikemminkin syytöksiin, ottamalla käyttöön uusia työkaluja: ympäristö- ja sosiaalisia au- ja muihin tarkoituksiin on heikentänyt myös suoje- ditointeja, puun alkuperän seurantaa, metsäsertifioin- lumahdollisuuksia. Kun siitä huolimatta luontoväen teja sekä ympäristönhallintajärjestelmiä. ”mantraksi” on tullut puhua Etelä-Suomen vanho- On myös sitouduttu ennallistamistoimiin; esimer- jen metsien vähyydestä, niin tähän Hannes Mänty- kiksi Stora Enso ei käytä sademetsiä selluntekoon, rannalla on tapana heittää takaisin: Kuvitellaanpa, et- vaan päinvastoin istuttaa myös sademetsän lajeja sel- tä Etelä-Suomi olisi itsenäinen valtio, niin silloin vain laisten metsien palauttamiseksi. Ennen kaikkea on li- kaksi Euroopan maata menisi ohi metsien tiukassa suo- sätty avoimuutta ja viestintää, mikä ei ole aina kovin- jelussa, ne olisivat Ruotsi ja Pohjois-Suomi. kaan helppoa. Milläpä puolustaudut, kun esimerkik- Etelä-Suomessa on kuitenkin 100-vuotiaita metsi Sumatralla häviää vuosittain 10 000 hehtaaria sade- siä yli kaksi kertaa niin paljon kuin 1950-luvulla. metsiä, ja ne hakataan lähinnä paikallisen väestön päi- Kun professori Kari Mielikäinen keskusteli asiasta vittäisiä ruokatarpeita varten, kysyy Päivi Salpakivi. viitisen vuotta sitten maamme tunnetuimpana pidetyn ympäristötutkijan Ilkka Hanskin kanssa, tä- Metsien suojelun mallimaa mä oli vastannut, ettei niillä Etelä-Suomen vanhoil- Meillä vanhojen metsien suojeluun herättiin auttamat- la metsillä ole hänen mielestään mitään arvoa, kun ta liian myöhään, mutta silti 300 000 hehtaaria suo- niistä osa on viljelty ja pilattu alaharvennuksin. Ky- jeltuja metsiä ei ole mikään väheksyttävä määrä, päin- syin: Mahtaakohan tuo toukka ymmärtää, kun se yli vastoin. Totta on sekin, että lähinnä juuri luontoakti- 100-vuotiaaseen maahan kaatuneeseen puuhun porau- vistien ansiosta näinkin paljon metsiä on suojeltuna. tuu, että tuo puu on ensimmäiset kaksi vuotta saatta- Syyttä ei Suomea pidetä luonnonsuojelun mal- nut viettää taimitarhalla ja vain 98 vuotta metsässä. limaana. Suomen luonnonsuojelualueet ovat yleisesti ot- Tai, että sen vierestä on alaharvennuksessa puu kaa- taen hyvin hoidettuja ja toiminnan resurssit ovat hyvät, dettu pois, ja että se on arvottomampaa lahoa puuta aloitti kansainvälinen arviointiryhmä maamme suoje- toukalle nyt, kun se on tällä tavalla käsitelty. Ei Hans- lualueiden tilaa koskevan raporttinsa yhteenvedon, ja ki siihen oikein osannut vastata. vuonna 2005 julkaistu arvio jatkui: Monien muiden Etelä-Suomen suojelun tilaa on myös pyritty ko- maiden luonnonsuojelualuejärjestelmiin verrattua Suo- hentamaan, ja vuonna 1999 asetettiin ns. ESSU- men luonnonsuojelualueet ovat kadehdittavassa asemassa työryhmä selvittämään suojelun kehittämistarpeita ja niiden tulisi toimia mallina muille. Toki parannetta- Etelä-Suomen sekä Pohjois-Suomen länsiosan alueil- vaakin löytyi, mm. Etelä-Suomen pohjoista heikompi la. ESSU:sta ei tullut mitään suojeluohjelmaa, vaik- suojelutilanne; ainakin prosentteina mitattuna. ka luontoväki sellaista tavoittelikin, vaan tarvearvio. Etelä-Suomen suojelutilanteelle on kuitenkin seli- Työryhmä ei myöskään päätynyt mihinkään tavoi- tyksensä, jotka lähtevät alueen maankäytön ja omis- teprosenttiin metsien suojelussa, vaan erilaisiin lin- tussuhteiden kehityksestä. Lisäksi kaiken aikaa tapah- jauksiin, kuten lahopuun määrän voimakkaaseen li- tuva metsämaan nakertaminen rakennus-, liikenne- säämiseen talousmetsissä. Lisäksi se ehdotti suojel-

214 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tujen ja talousmetsien väliin uutta käyttöluokkaa, lajien suojelun siten, että kunkin tyypin suotuisan luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsät; sellaisia oli suojelun taso säilyy. Direktiivit tuli toteuttaa osana aiemminkin esitetty nimellä luonnonarvometsä. eurooppalaista Natura 2000 -suojelualueverkostoa ESSU ei johtanut tämän pitemmälle, mutta sen kesään 2004 mennessä. seuraajaksi perustettiin vuonna 2000 kansliapäällik- Tarkoitus oli, että Natura-verkostoon kuuluisi lä- kö Sirkka Hautojärven johtama Etelä-Suomen met- hinnä jo perustettuja suojelualueita sekä eri suoje- sien suojelutoimikunta (Metso). Se sai aikaan laajan luohjelmiin kuuluvia alueita. Valmisteluvaiheessa toimintaohjelman metsäluonnon monimuotoisuuden Naturaan esitettiin kuitenkin liitettäväksi runsaat turvaamiseksi etelässä ilman varsinaisia suurten suo- 100 000 hehtaaria yksityismaita, jotka eivät kuulu- jelualueiden perustamista. Ohjelman kokeiluhank- neet mihinkään suojeluohjelmiin. Perusteluna oli, keet kehitettiin kokonaan uusista lähtökohdista, ja että niillä oli katsottu olevan sellaisia luontotyyppejä ohjelmaan osallistuminen oli metsänomistajille va- tai lajiesiintymiä, joita ei ollut lainkaan tai riittävästi paaehtoista. Näitä keinoja olivat luonnonarvokauppa suojeluohjelmien alueilla. ja yhteistoimintaverkostot. Ohjelma toteutettiin vuo- Syntyi massiivinen vastaliike, ja Naturasta tu- sina 2002–07, ja sitä seurasi Metso II vuosille 2008– li MTK:n lietsomana kirosana metsänomistajien kes- 16. Vuoteen 2012 mennessä Metso II -ohjelmalle on kuudessa. Viitala epäilee, että vaikka järjestö pyrkikin myönnetty rahoitusta noin 180 milj. euroa. Metson kampanjalla maanomistajien etujen puolustamiseen, merkitys on siinä, korostaa Stora Enson Pekka Kal- se samalla halusi nostaa profiiliaan, kun kerran ym- lio-Mannila, että Metso perustuu vapaaehtoisuuteen ja päristöministeriö tarjosi Naturan tarjottimella MTK:n mahdollisuuksiin, ei uhkaan ja pakkoon. hampaisiin, kuten muuan sosiologi asian muotoili. Metson ansiosta onkin voitu rakentaa vapaaehtoi- Professori Rauno Ruuhijärvi puolusteli ympäris- suuden pohjalta aiempaa laajempi suojelualueiden töviranomaisten toimia Lindroosin kirjassa: Valmis- verkosto – olkoonkin että alueet ovat pienikokoisia teluaika jäi niin lyhyeksi, että meillä ei ollut riittäväs- – mikä turvaa osaltaan monimuotoisuuden säilymis- ti henkilökuntaa, joka olisi voinut keskittyä kertomaan tä eteläisen Suomen metsissä. Ja tämä on voitu viedä kansalaisille, mitä Natura on. Syntyi väärinkäsityk- läpi ilman ”perinteisiä” konflikteja. UPM:n Timo Le- siä. Ehkä juuri tästä myös johtuu, että jotkut etujär- hesvirta totesikin Metsosta vuonna 2008: Ohjelman jestöt, metsänomistajien ja maataloustuottajien puolel- kokonaisuus on rakennettu sivistyneen luonnonsuojelun la, myös metsäteollisuus ja kunnat säikähtivät, että nyt palikoista: vapaaehtoisuudesta, talousmetsien luonnon- kahlitaan todella taloustoimintaa. Ruuhijärvi unohti hoidon merkityksestä, uusista innovatiivisista keinoista kuitenkin käyttäytymistavat, joilla ministeriön vir- ja uusista yhteistyömuodoista eri toimijoiden kesken. Se kamiehet väliin sovelsivat Natura-karttoja piirtä- heikkous Metsossa ehkä on, että sitä toteutetaan lä- essään. Syyttä ei ympäristöministeriön kansliapääl- hinnä vain metsäkeskusten vetäminä hankkeina. likkö Sirkka Hautojärvi neuvonut alaisiaan ”Maas- Metsien suojelussa Suomi on ylivoimainen Eu- Tullissa” tammikuussa 1997: Koputa omistajan ovelle roopan mittakaavassa. Tiukasti suojeltujen metsien ennen maastokäyntiä. määrä ja osuus on Suomessa niin suuri, että voi hy- Natura-sota rauhoittui vähitellen, kun siirryt- vin sanoa valtaosan Länsi-Euroopan tiukasti suojel- tiin asiallisempaan vuoropuheluun sekä päästiin so- luista metsistä olevan Suomessa. pimukseen korvauksista. EU:n komission vah- vistamaan Suomen Natura-verkostoon kuuluu 3,6 Naturan kirot ja ilot milj. hehtaaria maa-alueita; niistä 3 % eli em. runsaat Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, se sitou- 100 000 hehtaaria eivät kuuluneet aiempiin suojelu- tui noudattamaan EU:n luonto- ja lintudirektiive- alueisiin tai -ohjelmiin. – Natura oli opetustarina, jo- jä. Niistä luontodirektiivi sisältää luontotyyppien ja ka ilmeisesti on myös tullut luetuksi ja ymmärretyk-

215 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

si. Sitä todistaa etenkin Metson toteutustapa, minkä tettu, sitä ei kukaan tiedä: järjettömän paljon. Tässä sanotaan puhdistaneen Naturan jättämiä haavoja ym- voidaan kertoa ainoastaan tarinan pääjuoni. päristöviranomaisten ja metsänomistajien välillä. Ennen kuin varsinainen sertifiointiprosessi pää- si alkuun, ”sertifikaatteja” oli jo opittu käyttämään Metsäsertifioinnin monet mutkat Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriö näet kir- 1990-luvun alussa tuli suomalaiseen metsäkeskuste- joitti pyynnöstä metsäyhtiöiden käyttöön erikieli- luun uusi termi, metsien sertifiointi tai metsäsertifi- siä todistuksia, jotka esimerkiksi englanninkielisessä ointi. Se voidaan määritellä hieman eri sanoin, näin versiossa oli otsikoitu ”Certificate”. Niissä kuvattiin sitä luonnehditaan Metsäliiton nettisivuilla: Metsäser- Suomen metsätaloutta sekä täällä harjoitetun metsä- tifiointi on vapaaehtoinen menettely, jonka avulla edis- talouden periaatteita sekä metsälainsäädäntöä ja met- tetään kestävää metsätaloutta. Siinä riippumaton osa- sien suojelua. Oliko näillä ”serteillä” mitä arvoa, on puoli antaa kirjallisen todistuksen eli sertifikaatin siitä, vaikea sanoa, mutta eivät ne ainakaan haitaksi olleet. että metsiä hoidetaan ja käytetään sovittujen vaatimus- Myös Metsätalouden ympäristöohjelmassa tarjottiin ten mukaisesti. Puusta valmistetun tuotteen ostajalle metsänomistajille myönnettävät ympäristötodistuk- sertifikaatti on osoitus siitä, että siihen käytetty raaka- set keinona lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta. aine on peräisin ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalises- Ruotsissa alkoi keskustelu metsätalouden ekomer- ti hyväksyttävällä tavalla hoidetusta metsästä. kistä, sertifikaatista, vuonna 1993, meillä noin vuot- Metsäsertifikaatti takaa siis ennen kaikkea hyvän ta myöhemmin. Tuolloin tehtiin Suomen WWF:n metsänhoidon. Sertifioinnissa tarkistetaan, täyttääkö ja keskeisimpien metsäalan toimijoiden yhteistyönä metsien hoito ja käsittely sovitut vaatimukset. Tar- selvitys metsien sertifioinnin edellytyksistä Suomes- kastuksen (auditoinnin) tekee kolmas, riippumaton sa. Sen pohjalta toteutettiin vuonna 1995 sertifioin- osapuoli, joka myöntää vaatimukset täyttäville met- tia selvittävä pilottihanke Pirkanmaalla. sille sertifikaatin. Vuoden 1994 esiselvitys suositti pohjoismaisen Metsäsertifiointi ei ollut suomalainen keksin- yhteistyön käynnistämistä metsäsertifioinnissa. Näin tö, vaan sen juuret ovat kansainvälisiä, 1980-lu- myös tapahtui: kesällä 1995 käynnistyneen projek- vun lopulla tropiikin metsien pelastamiseen in- tin toisen vaiheen raportti julkaistiin loppuvuodes- toutuneiden kansalaisjärjestöjen aikaansaamia. Sii- ta 1996, ja siinä todettiin Suomen, Ruotsin ja Nor- tä syntyi uusi metsienpelastusliike, joka järjestäytyi jan metsänomistajien ja metsäteollisuuden pitävän vuonna 1993 kansainväliseksi järjestöksi Forest Ste- tärkeänä, että kaikkien kolmen maan sertifiointi on wardship Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto), markkinoilla samassa asemassa ja että sertifiointia so- FSC. Neuvosto rakensi metsien sertifiointijärjestel- velletaan näiden maiden metsissä samalla tavalla. Tä- män, jossa oli 10 yleisperiaatetta ja niille 50 kritee- hän yksituumaisuus jäikin, sillä Ruotsi – kaksilla riä. FSC:stä tuli nopeasti ympäristöjärjestöjen tuke- korteilla pelaten – irtosi yhteistyöstä; se oli lähtenyt ma järjestelmä, ja se oli ainoa kansainvälinen metsä- jo liki vuotta aikaisemmin FSC:n tielle. sertifiointijärjestelmä vuoteen 1999 saakka. Suomessa ryhdyttiin heti tämän jälkeen rakenta- Suomeen saatiin kansallinen metsäsertifiointijär- maan omaa sertifiointijärjestelmää. Tavoitteena oli, jestelmä samana vuonna 1999. Sen synnyttäminen että myös luontojärjestöt saataisiin siihen mukaan, oli niin monivaiheinen prosessi, että siitä on kirjoi- ilman että olisi millään tapaa sitouduttu FSC:hen. tettu jo kaksi kirjaa: Hannes Mäntyrannan ”Metsä- Suomessahan metsäala on alusta pitäen vierastanut sertifiointi – ideaalista itsetarkoitukseksi” (2002) se- FSC:tä lähinnä sen epädemokraattisen päätöksen- kä Juhani Viitalan ”Metsäsertifiointimme koko ku- tekojärjestelmän takia. Kuitenkin jo prosessin alku- va” (2003). Miten kosolti kaikkea muuta aiheesta vaiheessa osapuolten käsitykset hankkeen suhtees- on sertifiointiprosessin aikana ja sen jälkeen kirjoita FSC:hen erosivat.

216 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Juhani Viitalan johtama metsäsertifioinnin stan- luyhteyteen. Suomalaisten ”kapinallisten” innostama- dardityöryhmä aloitti työnsä elokuussa 1996. Mu- na joukko kansainvälisiä ympäristöjärjestöjä lähet- kana oli 29 organisaatiota, joista kahdeksan edusti ti sittemmin standardityöryhmän jäsenille kirjeen, ympäristöintressejä. Lisäksi työssä oli mukana tie- jossa ilmaistiin syvä huoli Suomen standardin alhai- teellinen asiantuntijaryhmä. Monien vaiheiden ja suudesta. Työryhmässä mukana ollut Timo Kivimaa ankarien erimielisyyksien jälkeen standardityöryhmä piti kirjettä asiantuntemattomana ja pahoitteli, että hyväksyi Suomen metsien sertifiointijärjestelmän yksipuolinen kritiikki perustui kotimaan ympäristö- huhtikuussa 1997. Kaikkiaan siihen tuli 37 sertifi- järjestöiltä saatuun tietoon. Hänen mielestään suo- ointikriteeriä. Hyväksyntä ei ollut kuitenkaan täysin malaiset kriteerit laadittiin niin, että myös FSC:n kri- yksimielinen: viimeisen kokouksen alussa Luonto- teerit jäsenyyttä lukuun ottamatta voidaan täyttää. Liiton Juho Pennanen ilmoitti eronneensa työryh- Ruotsin FSC-pohjainen järjestelmä valmistui ke- mästä edellisenä iltana! sällä. Vaikka Suomi olikin saanut järjestelmänsä val- Sertifiointijärjestelmä sai julkisuudessa myöntei- miiksi ennen Ruotsia, tätä etua ei osattu käyttää hy- sen vastaanoton. Maa- ja metsätalousministeri Ka- väksi. Viitalan mukaan viestintä ontui pahan kerran, levi Hemilä ja ympäristöministeri Pekka Haavisto valittiin aikalisän ja perusteellisen viimeistelyn tie. totesivat yhteisessä tiedotteessaan mm: Onnittelem- Niinpä järjestelmä saatiin valmiiksi lopullisesti vas- me työryhmää maailmanlaajuisestikin ainutlaatuises- ta marraskuussa 1998. Tämän vaiheen aikana myös ta työstä. Työryhmä on pystynyt onnistuneella tavalla muut ympäristöjärjestöt irtautuivat järjestelmästä; luomaan suomalaisiin, pienmetsälövaltaisiin olosuhtei- tosin niin Luonnonsuojeluliitto kuin WWF:kin oli- siin soveltuvan metsien sertifiointijärjestelmän. Tehtä- vat valmiit sopuratkaisun hakemiseen. Se ei kuiten- vä on ollut vaikea ja vaativa, koska mallia ei ole ollut kaan onnistunut lähinnä MTK:n tiukkojen kannan- otettavissa mistään muualta. Myös lehdistö suhtautui ottojen takia. WWF:n metsäpäällikkö Harri Karja- esitykseen myönteisesti, Helsingin Sanomat otsikoi lainen totesikin katkerana vuonna 1998: Luonnon- pääkirjoituksensa Sertifioinnin edelläkävijä ja Metsä- suojelujärjestöt kokevat tulleensa petetyksi metsien ser- lehti totesi: Suomi voitti Ruotsin selvästi metsäsertifi- tifiointihankkeessa. Kun lähdimme keväällä 1996 oinnin ensierässä. laatimaan sertifiointistandardeja Suomeen, halusim- Voiton huuma jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Osalle me varmistaa, että työn tavoitteena on FSC:n mukai- maamme ympäristöjärjestöistä oli ilmeisesti vaikea nen malli. Työryhmä hyväksyi vuoden päästä ehdotuk- tunnustaa, että Suomessa pystyttiin luomaan Ruot- sen, josta oli tarkoitus jatkaa. Silloin metsänomistajat sia nopeammin kilpaileva ja varmaan myös parempi ja metsäteollisuus käänsivät kelkkansa eivätkä halun- sertifiointijärjestelmä. He ryhtyivätkin välittömästi neet enää jatkaa työtä niin, että standardi voi saada levittämään ulkomaille kielteistä kuvaa Suomen jär- FSC:n hyväksynnän. He ilmoittivat pyrkivänsä kan- jestelmästä: esimerkiksi Suomen Greenpeacen tie- salliseen sertifiointimalliin. Se johti nykytilanteeseen, dotteessa väitettiin Suomen metsäsertifioinnin ole- jossa FSC-työtä tehdään ympäristöjärjestöjen työryh- van vain propagandaa. Luontojärjestöjen viestinnän mässä ja Suomi-sertiä metsäsektorin tahojen ryhmässä. tehokkuutta kuvaa hyvin Päivi Salpakiven muiste- – Luontojärjestöjen valmistavan työn jälkeen perus- lus: Läksin Olav Henriksénin kanssa heti seuraavalla tettiin syksyllä 2000 ympäristöministeri Sirpa Pieti- viikolla esittelemään metsäsertifiointijärjestelmäämme käisen johdolla työryhmä, jonka tehtävänä oli laatia Englantiin, ja tyrmistyksemme oli suuri, kun iso asiak- Suomelle kansallinen FSC-standardi; hanke ei kui- kaamme oli jo saanut järjestelmästä ympäristöjärjestö- tenkaan onnistunut, koska ryhmässä ei ollut muka- jen tyrmäyksen; meillä tuskin oli saatu sitä käännetyksi na metsänomistajien edustusta. englanniksi. Se olisikin pitänyt kääntää välittömästi ja Suomen kansallinen sertifiointijärjestelmä (FFCS) toimittaa FSC:lle, niin olisi päästy ainakin keskuste- otettiin käyttöön vuonna 1999. Samaan aikaan oli lä-

217 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Greenpeace pystytti leirin Inarin Nellimiin talvella 2005 edistääk- seen FSC:tä ja vanhojen metsien suojelua. Paikalliset asukkaat perustivat oman vastaleirinsä ja järjestivät aika ajoin näyttäviä mielenosoituksia; myös euro- parlamentaarikko Ari Vatanen kävi paikalla tukemassa paikallista väestöä. Greenpeace pois- ti leirinsä kahden kuukauden jäl- keen. (Jyri Makkonen, h 77)

Euroopan metsistä on tiukasti suojeltuja 2,4 milj. hehtaaria. Runsas kolmannes niistä on Suomessa. Olemme metsien suojelun mutta myös niiden käytön mallimaa, ja moni metsämieskin voi yhtyä Olli Turusen näkemykseen: ”Suoma- laisen metsiensuojeluhistorian voi perustellusti nähdä menestystarinana, mutta edessä on yhä paljon haasteita. Etelä- Suomen metsien suojeluaste on kaikista ponnisteluista huolimatta jäänyt noin prosenttiin.” Prosentti on kuitenkin paljon. – Tässä prosentissa on mukana myös lukuisia yhtiöiden ja yksityisten vapaaehtoisesti suojelemia pienalaisia kohteita, kuten tämä Veikko Vähäkallion suojelema metsälampi ympäristöineen Riihimäen Hirvijärvellä. Tähän niin kuin muihinkin suojelukohteisiinsa omistaja on saanut ympäristötukea.

218 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

hinnä Euroopan metsänomistajajärjestöjen toimesta töjärjestöistä – ei siis vain niin sanotusti jyrkän linjan ryhdytty kehittämään eurooppalaista metsäsertifioin- järjestöistä – kuinka ne ensinnä puhuvat perättömiä, tikehystä FSC:n vastavoimaksi. PEFC (Pan Europe- sen jälkeen myöntävät sen, mutta sitten kieltäytyvät an Forest Certification) -hanke käynnistyi elokuussa esittämästä oikaisua ja lopuksi jatkavat virheelliseksi 1998 ja se saatiin perustetuksi vuotta myöhemmin. myöntämänsä tiedon levittämistä. – Metsäväki selvi- Mukana oli tuolloin 12 maata. Suomesta kehittämis- si tästä Mäntyrannan ”totuustestistä” selvästi parem- työssä olivat keskeisesti mukana MTK:n Martin Lil- min. Ainoastaan yksi heidän väitteistään oli jäänyt landt ja Metsäteollisuus ry:n Hannu Valtanen. vaille todisteita: että ympäristöjärjestöt yrittäisivät tie- Suomen sertifiointijärjestelmä sai yhdessä Ruot- nata metsäsertifioinnilla. Sen sijaan monet muut ta- sin ja Norjan kanssa ensimmäisenä PEFC-hyväksyn- hot, ennen kaikkea konsultti- ja auditointiyritykset, nän huhtikuussa 2000; kaksi ja puoli vuotta myö- ovat tienanneet, ja tienesti jatkuu edelleen. hemmin 10 muun maan kansalliset järjestelmät oli Sertifiointi onkin ollut kallis hanke, kuten Han- hyväksytty PEFC:n piiriin. Vuoden 2000 loppuun nu Valtanen toteaa Lindroosin kirjassa (2006): Kaik- mennessä 95 % Suomen metsistä oli sertifioituina. ki se on maksettu jollain rahalla. Nyt on toinen kier- Se oli tullut maksamaan runsaat 20 milj. markkaa. ros metsäsertifiointia käynnissä Suomessa. Standardit Sertifiointikiista metsä- ja luontoväen kesken jat- on uudistettu ja sertifiointifirmat vaativat osansa, sa- kui vielä senkin jälkeen kun Suomen PEFC-pohjai- moin koko infrastruktuuri. Metsänhoidon menetelmiä nen järjestelmä oli vakiinnuttanut asemansa ja saa- on jouduttu jonkin verran muuttamaan, mm. jättö- vuttanut myös asiakkaiden hyväksynnän; se vei oman puiden lisäämiseksi eräänä esimerkkinä. Laskisin, et- aikansa. Kiistan voi sanoa alkaneen sen jälkeen kun tä ihan suorana investointina tämä on 6–8 vuoden ai- WWF kertoi syksyllä 2000 FSC-sertifioinnin alka- kana maksanut yli 10 miljoonaa euroa suomalaiselle neen Suomessa; tosin sertifioituna oli tuolloin vain teollisuudelle. Se on pääsylipun hinta hyväksytyksi tu- viiden yksityismetsänomistajan metsät, yhteensä noin lemiselle ja siltikin nyt näyttää, että meillä on ”väärät” 1 000 hehtaaria. Kun luontoaktivistit jälleen syksyllä sertifiointimerkit metsäteollisuuden tuotteissa. 2004 kritisoivat julkilausumassaan Suomen järjestel- Valtanen saattoi jopa aliarvioida sertifioinnin ai- mää ja leimasivat sen metsärikosten sertifikaatiksi, pro- heuttamat kustannukset; ainakin hänen epäilynsä fessori Jari Parviainen totesi Helsingin Sanomissa jul- väärästä serttimerkistä oli aiheeton. PEFC voi hyvin kilausuman sisältävän kosolti asiavirheitä ja lähinnä ja laajentaa kattavuuttaan kaiken aikaa. Näin siitä- tähtäävän Suomen metsämaineen vahingoittamiseen. kin huolimatta, että myös FSC on tullut Suomeen. Metsäsertifioinnista on tullut niille [luontojärjestöille] Lokakuussa 2010 Suomen FSC-yhdistys, jossa on kaiken kattava oman näkyvyyden nostattamisväline ja mukana myös maanomistajien ja teollisuuden edus- metsäpoliittinen vääntökeino. tus, julkaisi tiedotteen, jonka mukaan yhdistys pää- si tänään sopuun kestävän metsänhoidon standardista. Maksoiko rahan ja vaivan? Standardi koostuu kymmenestä periaatteesta, 54 kritee- Koko sertifiointiprosessi olikin äärimmäisen vaikea, ristä ja 204 indikaattorista ja kattaa maantieteellisesti työläs ja myös tunteita nostava. Hannes Mäntyran- koko Suomen. Standardin sisältämät vaatimukset edis- ta (vuosina 1993–98 ”Vihreän Langan” toimittaja), tävät sekä metsätalouden taloudellista, sosiaalista että joka seurasi tiiviisti prosessin kulkua, oli sydämisty- ekologista kestävyyttä. Uutisella tuskin oli suurempaa nyt jo aikaisemmin niin voimakkaasti luontoväen merkitystä ennen kuin UPM ilmoitti maaliskuus- käyttäytymiseen, että kirjoitti kirjansa esipuheeseen: sa 2011 hakevansa metsilleen myös FSC-sertifikaat- Mutta miten saisi läpi sen, että ohi totuuden puhumi- tia sekä olevansa valmis tarjoamaan myös metsäasi- nen on metsäasioissa myös ympäristöjärjestöjen näke- akkailleen FSC-sertifiointia. Syyskuussa 2011 UPM mys. Tässä kirjassa esitetään useita tapauksia ympäris- saikin noin puolelle metsistään FSC-sertifikaatin.

219 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

FSC ja PEFC, joka on kasvanut ulos eurooppa- tekemistä luonnonsuojelun kanssa, ja myös liittymi- laisuudestaan ja muuttanut nimensä muotoon Pro- nen sosiaaliseen kestävyyteen on kyseenalaista. Niin- gramme for the Endorsement of Forest Certification pä metsäteollisuus on sitoutunut esimerkiksi siihen, Schemes, jatkavat rinnakkaiseloaan. Tätä nykyään että hankintahakkuita edistetään, ja vielä niin, että sanotaan maailmassa olevan vajaat 150 milj. hehtaa- sillä tarkoitetaan tiukasti metsänomistajan ja hänen ria FSC-sertifioituja metsiä sekä runsaat 230 milj. perheenjäsentensä itse tai metsänomistajan satunnai- hehtaaria PEFC-metsiä. Kilpailu jatkuu. sesti palkkaaman metsurin tekemää hankintahakkuu- Mikä sitten on metsäsertifioinnin merkitys? Sii- ta. Jää nähtäväksi, kuinka tosissaan metsäteollisuus tä on monenlaisia käsityksiä, niin myös serttikirjo- toimii hyväksymänsä kriteerin edistämiseksi. jemme kirjoittajilla, mm. tällaisia. Viitalan mukaan metsien sertifiointi pakottaa kiinnittämään sertifioin- Metsissä rauha ja hyvääkin tahtoa tikriteereiksi valittujen tärkeiden asioiden toteuttami- Olisiko liioiteltua sanoa, että metsiä koskeneet ym- seen paljon enemmän huomiota, kuin mitä tapahtuisi päristökiistat ovat lauenneet ja luonnon monimuo- ilman sertifiointia. Juuri siten se myös edistää merkit- toisuuden huomioon ottamisesta on tullut erottama- tävästi metsien hoidon ja käytön taloudellista, ekologis- ton osa metsätalouden arkea? Ainakin Tapion ja met- ta, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Näin metsi- säkeskusten vuosittain tekemät luontolaadun tarkas- en sertifioinnista on tullut myös varsin merkittävä osa tukset viittaavat vahvasti siihen suuntaan. Tietysti metsä- ja ympäristöpolitiikan keinovalikoimaa. toiminnan parantamiselle on paljonkin tilaa. Esimer- Mäntyrannan mielestä sertifiointi on välttämätön- kiksi UPM sai melko rankat terveiset Tapion Martti tä hulluutta. Se on keino osoittaa kansalaisille, kaikki- Kuusiselta vuoden 2003 luontolaatutarkastuksen ar- en maiden kansalaisille, joilla itsellään ei välttämät- vostelussa: Kun metsälakikohteista joka kymmenes on tä ole mahdollisuutta asiaa selvittää, millaista metsän- jollain tapaa päässyt hakkuissa turmeltumaan, ei tulosta hoito on. Metsäsertifiointi on ennen kaikkea informaa- voi enää pitää kovin hyvänä. Kuusinen kuitenkin us- tioyhdyskunnan viestintää, yhteiskunnan, jossa lähes koi, että virheet olivat tapahtuneet enemmän epäon- kaikki ihmisten elämään vaikuttavat asiat ovat välit- nesta kuin taitamattomuudesta, tai sitten teidän väki tömän näkemisen ulkopuolella, erilaisten viestintäka- on todella hyviä näyttelijöitä. Virheet oli tehty pääosin navien toisessa päässä, mielikuvien varassa. – - Hul- yksityismetsissä, joiden luontoarvokartoitus oli tuol- luutta se on ollut ennen kaikkea sen käsittämättömän loin vielä kesken ja ilman kartoitusta useimpien arvo- ponnistelun takia, mitä siihen on uhrattu. kohteiden havaitseminen talvisaikaan on ollut vaike- Nämä kannanotot ovat kymmenkunta vuotta aa. – Muutenkin on hyvä huomata, että Kuusisen ra- vanhoja; varmaan kirjoittajat nyt muotoilisivat serti- portista on kahdeksan vuotta! fioinnin merkityksen hieman toisin. Nythän metsä- Tänä aikana tietous näistä metsiemme ”aarteista” sertifiointi on monen muun ”hyvän” asian tavoin ”a eli arvokkaista luontokohteista on kasvanut kaiken must”: se on oltava, vaikkei se anna enää mitään li- aikaa: Tapion kesäkuussa 2011 ilmoituksen mukaan säarvoa ja vaikka se maksaa. Vielä kun FSC ja PEFC yksityismetsistä on löydetty jo yli 100 000 kohdet- löytäisivät toisensa ja lopettaisivat hyödyttömän kil- ta (esim. UPM:n luontokartoituksessa niitä löydet- pailunsa! – Maallikko näet ainakin kuvittelee, ettiin yli 20 000). Nämä avainbiotoopit ovatkin mo- tei eurooppalaisille kuluttajille enää ole paljoakaan nen eliölajin – uhanalaisenkin – pelastus. Niiden merkitystä, onko jokin puutuote varustettu jollain säästämisen ohella muutkin metsäluonnon moni- sertifikaatilla vai ei; riittää jos se on peräisin Poh- muotoisuuden edistämistä palvelevat toimet ovat joismaista. saaneet metsänomistajien hyväksynnän. Luonnolli- Eri asia on, että laajapohjaisesti valmistellut ser- sesti meillä on myös metsänomistajia, jotka – täy- tifiointikriteerit sisältävät asioita, joilla ei ole mitään sin perustellusti – eivät esimerkiksi jätä säästöpuita

220 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

hakkuuaukoilleen eivätkä lehtipuita taimikoihinsa. la, yksi maamme luonnonsuojeluliikkeen veteraaneja Ei ainakaan niin kauan kuin siihen ei pakoteta lain- totesi vuonna 2006 Lindroosin kirjassa: Tämän hetki- säädännöllä; sitä tuskin kukaan toivoo. Tänä vuonna sen luonnonsuojelun pitäisikin olla nimenomaan maise- käynnistetty metsälain tarkistus tulleekin sallimaan manhoitoa ja metsän monipuolisten hyötyjen huomioon metsänomistajille aiempaa enemmän ajatuksen ja te- ottamista. Esimerkiksi metsien virkistyskäyttö on mitä kojen vapautta. parasta ihmisen terveyden hoitoa, joten metsien hoidon- Metsän- ja luonnonhoidon uusia ohjeita ja suosi- kin tulisi tapahtua tavalla, joka ottaa huomioon mah- tuksia on laadittu sitä mukaa kuin uutta tutkimus- ja dollisimman monipuolisesti myös tämän osan ihmis- kokemustietoa saadaan kasaan. Niissä on havaittavis- ten tarpeiden tyydyttämistä. Luontoturismiin sitä vassa myös eräänlaista ”ryhdistäytymistä”; enää ei tuijo- toin Mikola suhtautui vähemmän innostuneesti, ja teta kapea-alaisesti luontoarvoihin, vaan myös puun muistutti, miten Niilo Söyrinki, niin ikään maamme tuottaminen kohotetaan sen oikeaan arvoonsa, ni- luonnonsuojelun edelläkävijöitä, usein kärjisti turis- menomaan työn laatua ja kannattavuutta tähdentä- min kielteisiä vaikutuksia toteamalla, että tulevat liot- en. Esimerkiksi Tapio totesi vuonna 2007 julkaise- tamaan likaisia varpaitaan Torisevan kirkkaassa vedes- mistaan ”Hyvän metsänhoidon suosituksista”: Suo- sä. – Näihinkin näkemyksiin voi moni teollisuuden situksissa korostuu metsätalouden kannattavuus. Niis- metsänhoitaja varmaankin yhtyä. sä kuvataan, miten kannattavan puutuotannon ohella säilytetään metsäluonnon biologinen monimuotoisuus ja Tietotekniikan otetaan huomioon metsien muu käyttö. Suositusten lin- jaukset soveltuvat kaikkien metsänomistajien metsän- vallankumous hoitoon. Niissä on huomioitu erityisesti metsänomista- jat, joiden näkökulmasta tarkastellaan metsänhoidon Viimeksi kuluneiden viiden vuosikymme- eri tavoitteita. nen aikana tietotekniikka on tullut met- Myös muita metsäluontoon liittyviä oppaita ja kä- sään ja muuttanut suuresti kaikkien met- sikirjoja on julkaistu kosolti. Joskus niistä tuli jopa ”ylivihreitä” tai muuten vähemmän hyvin tarkoitus- sästä toimeentulonsa saavien elämää. Oli- taan palvelevia. Näin kävi esimerkiksi Metsäteollisuus pa kyse sitten työstä metsässä tai toimistois- ry:n vuonna 2004 julkaiseman ”keltaisen kirjan” kanssa. Tietotekniikka on lisännyt työn tuotta- sa. ”Metsä, ympäristö ja teollisuus”-kirjassa oli monia vuutta, mutta samalla tehnyt toiminnas- ”sammakoita”, joista ehkä hupaisin oli kirjan esittele- ta aiempaa riskialttiimman. Tietotekniikka män metsänomistaja Simon – metsänhoitoyhdistyksen myös maksaa. jäsen totta kai – lausuma: Puun myynti teollisuudelle ei ole omassa tärkeysjärjestyksessäni kovin korkealla. uunkorjuun koneellistumisesta on kerrottu mo- Luonnollisesti monimuotoisuus maksaa. Tapion jo Pnessa yhteydessä. Yksi merkittävä koneellistu- vuonna 1996 tekemän arvion mukaan metsäympä- misen osa-alue on kuitenkin jäänyt vähälle huomi- ristön hyväksi tehdyt toimet vähensivät keskikokoi- olle: automaattisen tietojenkäsittelyn eli atk:n kehi- sen metsätilan hakkuutuloja 7 %, ja FSC:n Suomen tys 1950-luvulla alkaneesta reikäkorttikoneiden ai- sertifiointiselvityksen yhteydessä puhuttiin jostain 15 kakaudesta nykypäivän langattomia verkkoja hyväk- %:sta. Jostain syystä näitä laskelmia ei ole sittemmin sikäyttävään informaatioteknologiaan. enemmälti tehty, ei ainakaan näyttävästi julkaistu. Huomattava ero on siinä, että kun korjuun ko- Biodiversiteetin ohella metsien suojelu ja merkitys neellistuminen on kohdistunut ”työtätekevään luok- pitää nähdä laajemminkin, eikä suojelulle pidä aset- kaan”, tietotekniikka on vaikuttanut kaikkiin, en- taa mitään prosenttitavoitteita. Professori Peitsa Miko- nen kaikkea metsäalan toimihenkilöihin, ihan her-

221 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

roja myöten, heihin ehkä jopa eniten. Kehityksen va laskentakeskukseen laskentaa ja tulostusta varten myötä teollisuuden metsämiehistä on tullut tietoko- sekä lopuksi listat oli postitettava lähettäjälle. neen orjia, ”ruutuun tuijottajia”. E nsimmäiset tietokoneet Reikäkortit ja metsäpalkat metsäosastoille Tietotekniikan käyttö alkoi reikäkorteista 1950-lu- Suomen ensimmäinen kaupallinen tietokone oli vulla. Aluksi lähinnä metsäosastojen taloustoimi al- PSP:n vuonna 1958 hankkima IBM 650, lempi- koi hyödyntää IBM:n kehittämää reikäkorttitekniik- nimeltään Ensi. 1960-luvulla tietokoneita otettiin kaa, edelläkävijänä pidetään A. Ahlström Oy:n met- käyttöön laajalti niin yliopistoissa, teollisuudessa, säosastoa Noormarkussa. Reikäkorttikoneilla voi- suuryrityksissä kuin valtionhallinnossakin. Vuoden tiin tehdä yksinkertaisia yhteen- ja muita peruslas- 1968 lopussa Suomessa oli jo runsaat 150 tietoko- kentatoimituksia sekä listatulostuksia. Varsinaiset netta, ja ne alkoivat korvata reikäkorttikoneet myös ”tietokoneet” tulivat kuvaan 1960-luvulla; esimer- metsäosastoilla 1960-luvun lopulla. kiksi Helsingin yliopisto sai ensimmäisen saksalai- Esimerkiksi Tehdaspuu otti tietokoneen käyttöön siin komponentteihin perustuneen ESKO-koneensa heti toimintansa alussa heinäkuussa 1968. Laitteena vuonna 1960. Reikäkortit säilyivät tiedon primääri- oli IBM 360/20 varustettuna 8 kilon eli 8 000 mer- senä syöttö- ja tallennusmuotona pitkälle 1970-lu- kin keskusmuistilla (nykyisin halvimmissa puheli- vulle saakka, vaikka reikänauhat sekä magneettinau- missakin muistia on tuhatkertaisesti!). Kari Taskinen hat ja -levyt tulivatkin melko pian niiden rinnalle. muistaa, miten kuukausittaiset kirjanpitoajot kesti- Automaattisesta tietojenkäsittelystä eli ATK:sta vät yli 24 tuntia, joten niitä voitiin ajaa aluksi vain (nykyään IT eli Information technology) alkoi tul- viikonvaihteissa, jotta sähköverkon arkiaamujen kuor- la todellista apua metsätyönjohtajille, kun metsä- mituksesta aiheutuvat häiriöt eivät keskeyttäneet las- palkkojen laskenta ja maksatus siirtyi silloisen PSP:n kentaa. Syksyn 1968 aikana keskusmuisti kasvatettiin (Postisäästöpankin) atk-keskuksen kautta tapahtu- kaksinkertaiseksi eli 16 kiloksi. Tällä pärjättiin siihen vaksi vuonna 1964. Alan uranuurtaja oli Ahlströ- asti, kun ajot siirrettiin Tietotehdas Oy:n tietokoneilla min metsäosaston laskentapäällikkö, sittemmin Teh- ajettavaksi 1970-luvun alussa. Reikäkorteista päästiin daspuun atk-päällikkö Vilho Myllyrinne. Saman eroon 1970-luvulle tultaessa, kun tietojen tallentami- vuoden lopulla myös Kaukas, Kymi, Metsähallitus, nenkin siirrettiin magneettinauhoille. Rosenlew ja Kyrö alkoivat käyttää PSP:n laskenta- Tehdaspuussakin atk:n alkuvaikeudet olivat suu- palvelua, jonka kautta metsäpalkat siirtyivät suoraan ret, ei osattu ja resursseja oli liian vähän; etenkin oh- saajan tilille Postipankkiin. KOP:n (Kansallis-Osa- jelmointi oli työlästä ja hidasta. Kehittämispäällikkö ke-Pankki) ryhmään (Rauma-Repola, Kajaani) kuu- Väinö Niku totesi johtoryhmän kokouksessa: Atk- luvissa yrityksissä metsäpalkkajärjestelmässä palkat ohjelmoinnissa on edelleen ruuhkaa, jonka päätä ei toimitettiin pankkivekseleillä vuodesta 1966 alkaen. ole näkyvissä. Myös reikäkorttien lävistys oli pitkään Enää ei työnjohtajan tarvinnut kuluttaa iltojaan las- pullonkaulana, mikä aiheutti viiveitä metsämaksu- kemalla metsureiden palkkoja käsin. jen ja palkkojen maksatukseen. Yhtiön johto pyr- Jo reikäkorttikaudella kirjanpito tuotti ”auto- ki perehtymään aiheeseen, kuten Tehdaspuun histo- maattisesti” erilaisia osto- ja muita tilastoja. Kent- riikissa kerrotaan: Vuoden 1969 alusta lähtien Teh- tää yritettiin auttaa myös automatisoimalla tukkilis- daspuussa yritettiin paneutua atk:n salaisuuksiin pon- tojen laskenta. Se jäi kuitenkin paljolti yritykseksi, tevasti. Johtoryhmäkin vietti viisi iltaa Kuusankoskel- sillä mittaustulosten saaminen takaisin kentälle kesti la tekniikan lisensiaatti Kalevi Kontisen opissa aiheena yleensä parisen viikkoa. Ylösottolomakkeiden tiedot atk-matematiikka. Kesällä 1969 kutsuttiin Hollannis- oli ensin lävistettävä reikäkorteille, sitten toimitetta- ta professori G. Zoutendijk perehtymään Tehdaspuun

222 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Tehdaspuussakin atk:n teiseen käyttöön. – PMP-systeemillä laskettiin noin puolet markkinapuusta 1970- ja 1980-luvulla. alkuvaikeudet olivat suuret. Jo tätä ennen olivat tietokoneet tulleet metsänhoi- tajien koulutusohjelmaan, ei niin, että atk:ta olisi vie- atk-toimintaan ja antamaan suosituksia sen kehittä- lä ryhdytty opettamaan, mutta eräissä laskentasovel- miseksi. Professori suositteli yhtiölle siirtymistä tehok- luksissa atk palveli metsäylioppilaita. Tällainen sovel- kaampiin tietokoneisiin, atk-henkilöstön lisäystä sekä lus oli ennen kaikkea metsäsuunnitelmien laskenta- yhtiön muiden osastojen atk-tietämyksen parantamis- järjestelmä MISS, joka kehitettiin Pekka Kilkin johta. Nämä neuvot olisi varmasti saatu kotimaastakin dolla metsänarvioinnin laitoksella vuonna 1966. Las- ja paljon halvemmalla. Silti Tehdaspuussa turvau- kennat tehtiin yliopiston laskentakeskuksen IBM duttiin viisi vuotta myöhemminkin tuontiviisau- 1620-tietokoneella, jolla jo edellisvuonna oli hoidet- teen ostamalla brittiläisen konsulttitoimiston palve- tu Kajaani-yhtiön omien metsien inventoinnin las- luksia. Hyödyt jäivät nytkin niukoiksi, mutta saipa- kennat. Tämänkin kirjoittaja on viettänyt lukematto- han yhtiön väki ”ilmaista” opetusta englanninkieles- mia öitä Aurorankadulla syöttämässä laatikkokaupal- sä; tosin olisi sekin aika voitu käyttää varsinaiseen la reikäkortteja koneen ”kitaan” ja häiriön sattuessa työntekoon. aloittamaan kaiken taas alusta; (kone oli päivisin va- Vähitellen alettiin metsäalalla siirtyä omista ko- rattu yliopiston ”jalompiin” laskentatöihin). neista palvelukeskusten käyttöön, näin ainakin tietty- Varsinainen atk-opetus säilyi kuitenkin melko al- jen isotöisten rutiinilaskentojen osalta. Tietotehtaan keellisena pitkään, kuten käy ilmi Tapani Tasasen palvelukeskus alkoi tarjota käyttöpalveluja Yhdyspan- muisteluksesta hänen opiskeluajoiltaan Metsätalolla kin metsäteollisuusasiakkaille, ja Kansallispankin asi- 1970-luvun lopulla: Metsäylioppilaiden atk-opetus oli akkaat puolestaan perustivat lähinnä sovelluspalve- vahvasti teoriavoittoista yliopiston surkean rahatilan- luja kehittämään ATK-Suunnittelu Oy:n, joka käyt- teen vuoksi. Mikrotietokoneita tuohon aikaan ei vielä ti KOP:n ja Nokian Kaapelitehtaan tietokonekeskuk- ollut, mutta eipä ollut myöskään näyttöpäätteitä opis- sia. Metsähallitus käytti VTKK:n (Valtion Tietoko- kelijoiden käyttöön asti. Vuorovaikutus opiskelijan ja nekeskus) palveluja. Ensolla oli oma tietokonekeskus yliopiston laskentakeskuksen välillä tapahtui kortinlu- Imatralla (myöhemmin Carelcomp Oy), jonka Tie- kijan sekä rivikirjoittimen kautta. Näyttöpäätteen ti- totehdas (nykyisin Tieto Oyj) hankki omistukseen- lalla oli kirjoitin, jolle Burroughs tai Univac antoivat sa 1990-luvulla. – Toki muillakin metsäyhtiöillä oli palautteensa, useimmiten erroreita, joskus harvoin on- omat atk-osastonsa tietokoneineen, joiden suoritus- nistumista ilmaisevia tulosteita. Tiedot syötettiin ko- kyky kasvoi huimaa vauhtia kaiken aikaa. neille kortinlukijan kautta. Näitä oli Metsätalolla ta- Myös VTKK:n Oulun aluetoimisto on syytä mai- san yksi kappale, jolle jonotettiin korttipakat kourassa nita, sillä siellä tehtiin keskitetysti pystymittaus- joskus pitkäänkin. Parhaiten hommistaan selvisivät ne laskennat (PMP). Vuodesta 1967 alkaen se palve- opiskelijat, jotka pääsivät jalkeille varhain aamulla tai li Metsähallitusta ja kaksi vuotta myöhemmin lähes jaksoivat työskennellä yömyöhään. kaikkia muita PMP-käyttäjiä; Enso-Gutzeit käytti Metsätalon atk-opetus ei juuri kehittynyt, mi- PMP-laskennassa omaa tietokonekeskustaan. Vuon- tä kuvaa hyvin Teollisuuden Metsänhoitajien halli- na 1969 perustettiin metsätyönantajien yhteinen tuksen pöytäkirjan merkintä vuodelta 1987: ATK:n PMP-hoitokunta, ja samalla Metsähallituksen yh- hajauttaminen kentälle puunhankintaosastoilla joh- dessä VTTK:n kanssa kehittämään pystymittaus- taa siihen, että ”kentän” miehet joutuvat perehtymään työmaiden kuutiointi- ja palkanlaskentasovellukseen ATK- ja toiminnanohjausjärjestelmiin ja tuntevat ne liitettiin Enson rakentama koepuiden kuutiointioh- kohta paremmin kuin esimiehensä metsänhoitajat. Li- jelmisto, ja koko PMP-järjestelmä luovutettiin yh- säksi opistokoulutuksessa annetaan hyvät valmiudet

223 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

ATK:n hallintaan. Tässä mielessä metsänhoitajakoulu- kasyritysten kokoerot ja ristiriitaiset mielipiteet eri osa- tus on jäänyt jälkeen ja opistotason koulutuksen saa- systeemien keskinäisestä kiireellisyysjärjestyksestä. Samoin neet omaavat hyvät edellytykset kilpailla tämänlaatui- yrityskohtaiset liittymätarpeet kunkin oman teollisuu- sista tehtävistä metsänhoitajien kanssa. den ATK-systeemeihin aiheuttivat hankaluuksia. Tä- Tietoliikenneyhteydet alkoivat parantua Suomes- män vuoksi osakkaat katsoivat vuoden 1973 alussa ai- sa 1970-luvulla. Se mahdollisti metsäyhtiöissä tieto- heelliseksi jatkaa kehittelyä kukin omalla tahollaan, jojen sähköisen siirron, ensin palvelukeskuksiin sekä ten ATK-Suunnittelun toiminta päättyi. – Tai ei päät- 1970-luvun lopulla keskushallinnon ja kentän vä- tynyt, sillä se jatkui KOP:n tytäryhtiön Systek Oy:n lillä. Ensivaiheessa siirrettiin ”maakuntiin” tietojen metsätuotelinjana, jonka asiakkaina olivat lähes kaikki tallennustyötä sekä raporttien tulostamista. ATK-Suunnittelun entiset asiakkaat. NMT (Nordic Mobile Telephone) antoi 1980-lu- Rauma-Repola sai kuitenkin Jouko Einolan joh- vun puolivälissä mahdollisuuden langattoman puhe- dolla rakennetuksi 1970-luvun loppuun mennessä linliikenteen lisäksi siirtää tietoja langattomasti. Tä- toimivan metsäjärjestelmän, eikä Kahiluodon mu- tä mahdollisuutta alettiin käyttää 1980-luvun lopul- kaan yhtiön metsämiesten tarvinnut sen tuottamia tu- la puutavaran kuljetuksen ohjaukseen. Kuitenkin losteita käyttäessään kadehtia toisten yhtiöitten kolle- vasta GSM-järjestelmään (Global System for Mobile goitten saamia papereita. Muutaman vuoden kuluttua Communications) pohjautuva langaton tiedonsiirto alkoi Repolassakin EPOK-vaihe ja sen jälkeen muita 1990-luvulla mahdollisti puutavaran kuljetuksen ja kehittelyitä, kunnes yritysfuusioiden kautta päädyt- metsäkoneiden tietojärjestelmien liittämisen yritys- tiin 1990-luvun alussa Kajaani-yhtiön metsäjärjestel- ten tietojärjestelmiin. män käyttäjiksi. Muista edelläkävijöistä voi mainita LPA-Suunnitte- Tietojärjestelmien rakentaminen alkaa lun, joka ryhtyi 1960-luvun lopulla kehittämään län- Tietokoneiden tehokkuuden kasvun myötä metsä- sisuomalaisten metsäyhtiöiden, ns. Länsipuun eli tule- osastoilla ryhdyttiin rakentamaan erilaisia tietojärjes- van Puulaaki Oy:n tietotekniikkaa. Kaj Karlsson toimi telmiä, jotka hallinnollisten ja puhtaasti laskennal- hankkeen vetäjänä, ja hän muistelee alkuaikoja näin: listen tehtävien ohella keskittyivät myös toiminnan Tulin itse Kymi-yhtiöstä Serlachiukselle Mänttään suunnitteluun ja ohjaukseen, siis operatiivisen toi- vuoden 1968 alussa. Kymissähän oli atk-kehitys saa- minnan helpottamiseen. Tavoitteena oli helppokäyt- nut vauhtia, kun Ahti Hirvonen oli tullut Ensosta Ky- töinen järjestelmä, jonka avulla metsätyönjohtajakin min atk-päälliköksi. Hän sitten pestasi Kalevi Konti- voisi omalta näyttöruudultaan vaikkapa selvittää, pal- sen Kuusankoskelle. Mänttään oli pestattu Finnsystems jonko hänellä oli varastoissaan mitäkin puutavaralajia Oy -niminen atk-yritys tekemään puutavaran kirjan- ja missä. Ennen kuin tähän päästiin, se vei aikaa. pitosovellutusta IBM 360 -tietokoneelle, joka oli han- ”Koppilainen” metsäteollisuus oli yksi edelläkävi- kittu Mänttään edellisvuonna. Olin projektissa mu- jöistä. Kuuden yhtiön perustaman ATK-Suunnitte- kana ja opin Finnsystemsin Risto Kivivuorelta pal- lun kautta oli tarkoitus rakentaa kaikille mukana ole- jon atk-systeemien tekemisestä. Mieleen ovat jääneet ville yrityksille yhteinen, kaiken kattava metsäjärjes- myös valvotut yöt, kun kaikki testiajot piti tehdä öi- telmä. Jaakko Kahiluoto kuvaa, miten hankkeessa sin. IBM 360 oli aito yksiajokone, ja päivät sillä rous- kävi: Tavoite hyvintoimivan integroidun tietojenkäsitte- kutettiin tehtaan palkkoja ja kirjanpitoa. Luulen, et- lyn kokonaissysteemin luomiseksi oli haastava, kunnian- tä Serlachiuksen vuonna 1969 käyttöön otettu puuta- himoinenkin – ehkä myös hieman aikaansa edellä. Jo- varakirjanpito oli edistyksellinen ja varmaan myös en- ka tapauksessa tuloksia syntyi ja selkeä perusrunko hah- simmäisiä toimivia lajissaan. Kentän koulutus oli kova mottui. Joittenkin toimintojen osalta valmistui käyttö- haaste. Monelle tunnolliselle pomolle tuli atk:sta pai- valmiita sovellutuksia. Vaikeutena olivat kuitenkin osa- najainen, mutta porukka myös oppi ja huumori aut-

224 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

toi. Parhaita mieleen jääneitä tokaisuja oli: ”Nyt ovat minuutissa, jolloin oltaisiin jo tosiaikajärjestelmässä. puut niin pahassa paikassa etteivät liiku kuin siirto- Puun hankinnan alueellisesta hajanaisuudesta johtu- vientitositteella!” en tuo aika ei liene kovin lähellä. Siihen saakka täy- LPA-suunnittelu tarkoitti siis suunnitteilla olevan tyy pärjätä kynällä, paperilla ja puhelimella. - Tuo ai- Länsipuun atk-osastoa. Leo Karin alaisuudessa kerä- ka tuli kuitenkin jo reilun 10 vuoden päästä, mutta sin ryhmän suunnittelijoita Tampereelle vuoden 1970 tie kenttäkelpoisen hajautetun tietojärjestelmän ra- alussa. Kehittämistyötä hidasti aika lailla se, että tu- kentamiseksi oli pitempi ja varsin kivinen. levat osakasyritykset pyrkivät saamaan uuteen atk-jär- Tehdaspuussa kuten useimmissa muissakin met- jestelmään mahdollisimman paljon oman systeemin- säorganisaatioissa, lähdettiin näet rakentamaan kus- sä osia. Kun Puulaaki sitten syntyi, aluksi vain Noki- sakin omia järjestelmiä, jotka osoittautuivat lähes an ja Serlachiuksen ollessa osakkaina, käyttöön otettiin poikkeuksetta liian kunnianhimoisiksi. Se että jo- aluksi Nokian järjestelmä ja Honeywell-tietokone. Sa- kainen lähti niukoilla resursseillaan omin päin suuriin manlainen kone oli Kajaanin ja Veitsiluodon metsäs- kehittämishankkeisiin oli virhe. Tosin yhteistyötäkin osastoilla, ja siitä syntyikin usean vuoden kestänyt yh- yritettiin, kuten Veikko Tiainen kirjoittaa: Puulaa- teistyö näiden kolmen yrityksen kesken. kin toimitusjohtaja Väinö Nikun aloitteesta keskustel- Rosenlewin ja Kyron tullessa Puulaakin osakkaik- tiin vuonna 1976 kiinteän yhteistyön mahdollisuuksista si vuonna 1977 oli tietotekniikka saatu hajautetuksi metsäalan tietojenkäsittelyssä Enso-Gutzeitin, Puulaa- jo hankinta-alueisiin. Hajauttamista jatkettiin, ku- kiin, Tehdaspuun ja Veitsiluodon kesken. Kukin näistä ten Timo Soljama kuvailee: Tietojenkäsittelyn alalla neljästä yrityksestä oli silloin hakemassa ratkaisuja ope- vuosi 1979 oli voimakkaan kehityksen kautta. Edellise- ratiivisen tietojenkäsittelyn arkkitehtuuriin ja operatii- nä vuonna käyttöön otetun Honeywell Bull 64/40 kes- visiin sovelluksiin. Taaksepäin katsoen näyttää siltä, et- kuslaitteiston myötä oli nyt mahdollisuus laajentaa tie- tä siinä vaiheessa nämä yritykset olivat samalla lähtövii- tojenkäsittelyn hajautusta aluekonttoreita edemmäksi valla, vaikka silloin yksi jos toinenkin kuvitteli olevansa piirien tasolle. Vuoden päättyessä jo kymmenellä piirillä muita edellä. Yhteisistä tavoitteista ei kuitenkaan pystyt- oli atk-tallentaja ja päätelaitteistona Mikko 3/16. Tie- ty silloin sopimaan, valitettavasti, ja hanke haudattiin dot siirrettiin keskuslaitteistoon Tampereelle pääasiassa hillityin menoin. Sen jälkeen jokainen yritys on käyttä- puhlelinlinjoitse. Täten tietojen kulku nopeutui, vaikka nyt huomattavia rahamääriä omiin atk-ratkaisuihin- perustapahtumien määrä kasvoi huomattavasti. sa, joiden tuoma kilpailuetu on kyseenalainen. Vuonna 1985 Puulaakin atk-toiminta hajosi, vuotta ennen itse yhtiön hajoamista. Osakkaat päät- Monenlaisia vastoinkäymisiä tivät näet hankkia omat tietojärjestelmänsä. Syynä Tiaisen historiikissa onkin kerrottu avoimesti, mil- oli Nokia Datan laite- ja järjestelmätoimitusten vii- laisia vaikeuksia Tehdaspuussa koettiin, ennen kuin västyminen. Soljama toteaa lopusta näin: Näin No- yhtiön hajautettu tietojärjestelmä saatiin valmiiksi, kia Elektroniikan kanssa harjoitettu yhteistyö, joka al- jos sitä nyt saatiin valmiiksi koskaan. Aloitettiin ha- koi jo 1960-luvun puolella Nokian metsäosaston kans- jautuskokeiluilla, ja kuten Taskinen kertoo, tällöin sa ja jatkui molempia osapuolia hyödyttävänä Puulaa- 1980-luvun alkuvuosina päästiin niin pitkälle, että kin parhaan toiminta-ajan, päättyi loppusuoran aue- hajautetun tallennuksen lisäksi parilla kokeilupiirillä tessa nolosti. oli käytössä toimiva korjuun- sekä kokeiluvaiheessa Muuallakin alettiin haaveilla tietojenkäsittelyn oleva kuljetusten suunnittelujärjestelmä. Kokeilus- hajauttamisesta kentälle. Tosin Tehdaspuun sys- sa käytettiin Nokian MikroMikko-laitteistoja. Yhti- teemisuunnittelija Ilkka Valtakari kirjoitti yhti- ön johto päätyi kuitenkin hajautetun tekniikan sijasta ön lehdessä vuonna 1975: Voi olla, että joskus saa- keskuskonejärjestelmään, ja kaikki kehitystyö oli aloi- daan atk:n tulokset hyväksikäyttäjälleen muutamassa tettava alusta vuonna 1983.

225 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Metsänarviointitieteen laitos ja sen as- sistentti (myöh. apulaisprofessori) Pek- ka Kilkki olivat tietotekniikan edelläkä- vijöitä Metsätalolla. Vaikkei atk:n opetus varsinaisesti kuulunutkaan laitoksen ohjelmaan, moni metsäylioppilas sai tietojenkäsittelyn perusoppinsa Kil- kiltä. Kuva on vuodelta 1982, jolloin lai- tokselle oli saatu jo ns. tyhmä pääte.

Visaksia eli elektronisia mittasaksia käytettiin niin pystymittauksessa kuin tehtailla tapahtuvassa ”nappuloinnissa” eli otantanippujen pölkkyjen keskeltä mittaamisessa. Kuva vuodelta 1980.

226 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Kuten Tiainen myöntää, keskitetyn hankinnan min hylätyn Kajaanin tietojärjestelmän. Tämä Ol- ohjausjärjestelmän, ”Tehon”, rakentaminen eteni li Patrikaisen ja Vesa Paanasen kehittämä järjestel- odotettuakin hitaammin. Kun Teho oli vuoden 1986 mä oli näet otettu käyttöön Kajaani-fuusion jälkeen alkuun mennessä tuottanut vain piiritoimistoihin ha- myös Yhtyneissä Paperitehtaissa, joka vastasi metsä- jautetun tallennuksen, alkoi kenttä hermostua. Kenttä teollisuudesta Rauma-Repolassa. UPM luopui täs- oli saanut lisää työtä mutta niukasti johtamisen apu- tä Kajaani-järjestelmästä 2000-luvun alkupuolel- välineitä. Siksi vaihdettiin projektipäällikköä muu- la, mutta tuskitta ja viiveittä ei selvitty Tietotehtaan tama kerta ja koko projekti organisoitiin kokonaan toimittamassa uudessakaan järjestelmässä. – Tehdas- uudelleen, kunnes kesällä 1987 päätettiin projek- puu/UPM tuskin yksin on ollut erityisen huono tie- ti lopettaa. Tiaisen mukaan Tehon perusajatus oli hy- tojärjestelmähankkeissaan, varmaan muillakin met- vä. Siitä yritettiin kuitenkin tehdä liian hyvä. - - An- säosastoilla saattaa olla vastaavanlaisia kokemuksia nettiin kentän päättää, millaiset sovellukset se haluaa. tietojärjestelmiensä kehittämisestä. Liekö missään Systeemihenkilöstö ja käyttäjät eivät kuitenkaan koh- ollut atk-projektia, joka ei olisi ylittänyt aikataulu- danneet samalla tasolla. Perille olisi päästy ehkä toista- aan ja budjettiaan? kin tietä. Näin isossa ja vaikeassa projektissa olisi yri- Ehkä on. Ainakin Veitsiluodon Veikko Vuontis- tyksen johdon mahdollisesti kannattanut ottaa oppia järvi kuvailee, miten vuonna 1990 toteutettu ken- erään kokeneen työmarkkinamiehen väitteestä, että de- tän tietojärjestelmän uusinta oli onnistuttu toteutta- mokratia on hyvä renki mutta huono isäntä. maan niin hyvin, että se saatiin heti käyntiin ongel- Tehdaspuussa ei kuitenkaan masennuttu, vaan mitta. Systeemiin koulutettiin ensin esimiehet, jotka päätettiin edetä toista tietä. Selvitettiin tarjolla ole- kouluttivat sitten oma joukkonsa. Erityisiä atk-opasta- vat valmiit järjestelmät ja niiden soveltuvuus yh- jia ei kentällä missään vaiheessa tarvittu. Tietojärjes- tiön tarpeisiin. Ragnar Gartzin johtama työryhmä telmän etevyyttä ajassaan kuvaa se, että kenttämiehet päätyi esittämään Kajaani-yhtiön kehittämän metsä- saivat päätteeltään tarkasteltaviksi sekä leimikkokoh- tietojärjestelmän sekä sen edellyttämien HP-tieto- taiset että tiimikohtaiset puutavaralajittaiset kustan- koneiden hankkimista. Tehdaspuusta kävi useita de- nusluvut välittömästi, kun jokin hankinnan osatyö oli legaatioita Kainuussa tutustumassa järjestelmään, ja toteutettu. Lopulliset tehdashinnat saatiin, kun puut moni muistaa, miten jossain Ristijärven toimistos- oli kuljetettu tehtaalle. Samoin tulostui tiimikohtainen sa vanhempi työnjohtaja teki päätteellään kuljetus- tuloslaskelma ja vertailu tiimin budjettiin. Myös kul- määräystä, ja saatuaan sen vaivatta valmiiksi tokai- jetusmääräykset ja -tilitykset sekä varastokirjanpito si: ”Ja ei kun koukkua perrään!” (tällä hän tarkoitti hoituivat järjestelmällä helposti. enter-näppäimen painamista). Tehdaspuun johdon Aluksi nämä hajautetut tietojärjestelmät perus- esitys ei kuitenkaan mennyt läpi yhtiön hallitukses- tuivat ns. tyhmiin eli näyttöpäätteisiin, jotka olivat sa: ehdotetut tietokoneet olivat vääränvärisiä. Rat- sidottuja keskusjärjestelmään eivätkä siten mahdol- kaisuksi tuli hankkia kentän tietojärjestelmä Carel- listaneet mitään omien ohjelmien käyttöä. Taski- comp Oy:ltä, joka oli toimittanut vastaavat järjestel- sen mukaan siihen päästiin vasta pienoistietokoneil- mät myös Ensolle ja Rauma-Repolalle. Ei tämä uu- la (esim. Nokian Mikro-Mikko), jotka tulivat kokei- sikaan yritys, ”Ketsyksi” ristitty, edennyt vaikeuksit- luun metsäosastoilla 1970-luvun lopulla. Todellinen ta, mutta kenttä sai lopultakin Ketsynsä toimimaan muutos keskitetystä atk:sta hajautettuun alkoi vähitel- 1990-luvun alussa. len IBM:n julkaistua ensimmäisen pc-laitteensa (Per- Tietty paradoksinsa on siinä, että vuonna 1996, sonal computer) 1980-luvun alussa. Nyt oli mahdollis- kun Kymmene ja Rauma-Repola fuusioituivat ta käyttää tietokonetta paikallisesti tekstinkäsittelyn ja UPM-Kymmeneksi, myös Tehdaspuusta siirtynyt taulukkolaskennan lisäksi varsinaisiin metsällisiin las- metsäväki sai käyttöönsä yhdeksän vuotta aikaisem- kentoihin, esimerkiksi puutavaran kuutiointiin. Mah-

227 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

dollisuudet lisääntyivät, kun pc-laitteiden suoritus- ja erän saanut osakas maksoi tämän erotuksen puolik- muistikapasiteetti moninkertaistuivat nopeasti. Hidas- kaan sille osakkaalle, jolle erä olisi ollut halvin. Puu- tavana tekijänä ns. hajautuksen osalla oli se, että oh- tavaralajeittain tehty laskentatyö oli työläs, olihan jelmistojen ylläpito jouduttiin tekemään laitteen vie- kuljetuseriä kymmeniätuhansia. Maksoiko se vaivan, rihoitona. Kehitys ei tukenut vielä ohjelmistojen kes- sopii kysyä, sillä suurin maksettu vuotuinen kom- kitettyä jakelua ja ylläpitoa. Tällaiset pc:t eli mikrot pensaatio oli vajaat 3 milj. markkaa. Sen se ainakin alkoivat tulla jokaisen metsäosaston toimihenkilön todisti, että Tehdaspuun optimointimalli ja myös käyttöön laajalti vasta 1990-luvulla; toki edistyksel- operatiivinen ohjaus toimi melkoisen hyvin. lisempiäkin organisaatioita oli. – Muutamat työnan- Luonnollisesti muutkin isommat metsäosastot ra- tajat myös tukivat mikrojen hankintaa henkilöstöl- kensivat vastaavanlaiset kuljetusten optimointi- ja leen kotikäyttöön yhteishankinnoilla. ohjausmallinsa, ja niitä käytetään edelleen säännölli- Pöytämikrot vaihtuivat vähitellen kannettavik- sesti. Yritettiinpä 1970-luvulla rakentaa Metsätehon si tietokoneiksi eli ”läppäreiksi”. Aluksi niitä myön- johdolla valtakunnallista kuljetusmallia, jolla oli tar- nettiin vain ”tärkeimmille” toimihenkilöille, sittem- koitus ohjata koko valtakunnan puuvirtoja. Metsä- min 2000-luvulla, kun niistä tuli yleiskoneita, mit- yhtiöillä ei kuitenkaan ollut valmiutta näin radikaa- tariksi tuli, että mitä isompi herra, sitä pienempi liin ratkaisuun – valitettavasti. läppäri; näin ainakin eräissä organisaatioissa. Vieläkin isompi tietotekninen hanke oli metsä- karttajärjestelmä. Se sai alkunsa Tehdaspuussa; yhti- K u l jet u soptimoinnit ön historiikissa kerrotaan näin: 1980-luku toi inven- ja kartanpiirtämiset tointityöhön uusia tuulia. Tehdaspuun toimeksiannosta Operatiivisten ja hallinnollisten järjestelmien ohel- kehitti insinööri Vesa Pomell 1983 Suomen ensimmäi- la tietokoneita ryhdyttiin käyttämään moniin mui- sen digitaalisen atk-pohjaisen kartanpiirustusjärjestel- hinkin tarkoituksiin. Kuljetusoptimointi oli yksi sel- män. Järjestelmä osoittautui erittäin toimintavarmak- laisia, ja vaikka ne vaativatkin tehokasta tietokonet- si ja nosti tuottavuuden viisinkertaiseksi käsin piirtämi- ta, niiden rakentamiseen ryhdyttiin jo 1960-luvun seen verrattuna. Keväällä 1987 saatiin kaikkien osak- lopulla. Vuonna 1968 toimintansa aloittaneen Teh- kaiden metsät perusdigitoiduiksi tarkoitukseen hankitun daspuun synty edellytti näet kuljetusoptimointia, tietokoneen muistiin. Sittemmin siihen kehitettiin atk- jotta voitaisiin vakuuttua, että kukin neljästä osak- päivityksellä tapahtuva metsävaratietojen ylläpito. kaasta tulisi kohdelluksi tasapuolisesti kuljetuskus- Karttajärjestelmät otettiin käyttöön muissakin tannusten osalta. Rakennettiin optimointiohjelma, yhtiöissä ja metsäorganisaatioissa. Ne ovat jatkuvas- osittain ruotsalaisten konsulttien avustuksella. Se oli ti kehittyneet, eikä paperipohjaisia metsäkarttoja tai- niin suuri, että ensimmäiset optimointiajot oli ajet- deta käyttää enää kovin usein hirvijahdeissakaan. Ne tava IBM:n koneilla Pariisissa, koska Suomessa ei ol- mitä käytetään, ovat luonnollisesti tulostetut jostain lut tuolloin riittävän suurta tietokonetta. karttajärjestelmästä. Tehdaspuun optimointiajot täydentyivät vielä jäl- kikäteen tehdyllä tarkistusoptimoinnilla eli kompen- Tietokone tulee myös metsään saatiolaskennalla. Siinä jokainen tehtaille vuoden ai- Tietotekniikka ei jäänyt vain konttoreihin, vaan se kana kuljetettu puuerä laskettiin eri kuljetusmuoto- tuli myös metsään. Ensiksi otettiin käyttöön elekt- jen standardikustannuksia käyttäen uudelleen ja tut- roniset mittasakset, ”Visakset”, jotka insinööri Kale- kittiin, olisiko se tullut halvemmaksi kuljettaa jol- vi Visa kehitti yhdessä Matti Ylisen kanssa vuonna lekin toiselle tehtaalle kuin mihin se oli kuljetettu. 1974. Niitä ryhdyttiin käyttämään tukkien mittauk- Halvimman vaihtoehdon ja puuerän todella saaneen sen ja tehtailla tehdyn ”nappuloinnin” ohella myös tehtaan välinen kustannusero puolitettiin ja puu- pystymittauksessa.

228 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Leimikon rajat ja korjuu- mittauksesta tehtiin käsitietokoneilla. Taskinen kertoo, miten erään Metsäliiton vanhemman työnjohta- ohjeet voidaan rekisteröidä jan mielestä se oli suurin kehitysaskel hänen työssään sen jälkeen, kun hän oli saanut käyttöönsä moottori- maastossa käsi- tai kenttätieto- pyörän 1950-luvulla. koneella, jolta tiedot välittyvät Myös metsätalouden suunnittelijat saivat käsitie- tokoneet käyttöönsä, ja Metsäkeskus Tapio oli uran- langattomasti yrityksen uurtajana maastossa tapahtuvassa tiedonkeruussa jo 1980-luvun lopulla. Maastotietokoneet yleistyi- tietojärjestelmään. vät, kun saatiin kehitetyksi langaton yhteys niiden ja yhtiöiden tietojärjestelmien välille, ja vielä riittävän Visakset sai pian kilpailijoita, ensiksi Enson ja suurella tiedonsiirtonopeudella. – 2000-luvulla ovat Rautaruukin yhdessä kehittämät Rufko-mittasakset. älypuhelimet tulleet osittain samoille markkinoille Kari Taskisen mukaan näiden ensimmäisten markki- käsitietokoneiden kanssa. Tärkeä ero on ainakin sii- noille tulleiden mittasaksien ohjelmistokehitystekniik- nä, että puhelimissa pyritään minimoimaan laitteen ka oli vanhanaikaista ja niille oli hankalaa kehittää koko näytön ja näppäimistön kustannuksella. käyttäjäystävällisiä mittausrutiineja. Suomen Metsä- Kari Taskinen kuvailee suunnittelun kehittymis- tieto Oy toikin markkinoille 1990-luvun alussa uudel- tä: Metsäsuunnittelussa kuvioiden rajat ja niiden tie- la tekniikalla varustetut Pomot-mittasakset. Ne syrjäyt- dot rekisteröidään suoraan suunnittelijan kenttätieto- tivät vähitellen aikaisemmat laitteet markkinoilta yh- koneeseen. Enää ei käytetä paperikarttoja eikä lomak- dessä Sunit Oy:n (sittemmin Savcor Forest Oy) kehit- keita, joilta kuviot ja niiden tiedot myöhemmin siir- tämien elektronisten mittasaksien kanssa. Ennen tätä rettäisiin tietojärjestelmään. Tietokone ohjaa suunnit- oli markkinoille tulleet myös Masser Oy:n kehittä- telijaa maastossa, karsii loogiset virheet eikä hyväksy mät elektroniset kaulaimet, joita käytettiin lähinnä puutteellisia maastosuunnitelmia. Ilmasta tapahtuva pystymittauksessa. (Yrityskauppojen myötä Suomen maastokohteiden kuvaus ja siihen liittyvä kuvatulkinta Metsätiedon järjestelmät siirtyivät Savcor Forestil- on tulossa, mutta vasta alkuvaiheessa. Tekniikka mah- le ja myöhemmin Savcorilta Masserille.) - Kalliista dollistaa jo nyt kohtuullisen tarkat tiedot alueen puu- pystymittauksesta luopuminen ja siirtyminen hak- määristä puulajeittain. – Voisi varmaan sanoa, että kuukonemittaukseen vähensi mittasaksien käyttöä, riittävän tarkat tarpeeseen nähden. mutta avasi mittasaksille uudet markkinat konemit- Myöskään korjuunsuunnittelussa, jos sitä yleen- tauksen tarkastusmittauksessa. sä tehdään, ei enää tarvitse kerätä tietoja paperille. Seuraava vaihe oli työnjohtajien käyttöön tarkoi- Leimikon rajat ja korjuuohjeet voidaan rekisteröidä tetut ohjelmoitavat laskimet, joilla tukkilistat pys- maastossa käsi- tai kenttätietokoneella, jolta tiedot tyttiin laskemaan ensin tuvassa ja sitten autossa ja välittyvät langattomasti yrityksen tietojärjestelmään. myöhemmin suoraan pinolla tai tukkikasalla. Ne Sieltä ne siirretään aikanaan hakkuukoneelle täyden- tulivat 1980-luvun alussa, ja niitä seurasivat viiti- nettynä tarvittavilla lisäohjeistuksilla; sähköinen lei- sen vuotta myöhemmin varsinaiset käsitietokoneet mikkokartta seuraa luonnollisesti mukana. (esim. Psion Organiser), joilla kyettiin tekemään pi- Maastotietokoneiden toimivuus edellytti lisäk- notavaran ja tukkien mittaus suoraan ylösoton yh- si GPS-järjestelmää (Global Positioning System) eli teydessä mittapaikalla. Käsitietokoneissa oli muistia satelliittipohjaista paikannusta. Se otettiin kuitenkin jo tuolloin enemmän kuin 1960-luvun tietokoneis- ensimmäiseksi käyttöön puutavara-autojen ohjauk- sa, ja myös niiden ohjelmoitavuus oli helpompaa. sessa, ja mahdollisti sen, ettei työjohdon enää tarvin- Ennen motomittausta suurin osa puutavaran jälki- nut käydä näyttämässä puutavaravarastoja niille au-

229 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tomiehille, joilla ei ollut riittävää paikallistuntemus- Kaikki muutkin konevalmistajat ryhtyivät vauh- ta. Kun Yhdysvallat, joka omistaa järjestelmän satel- dilla kehittämään mittalaitteitaan; se olikin ainoa liitit, antoi 1990-luvun lopulla käyttöön suuremman keino pärjätä Suomen markkinoilla. Osa konefir- tarkkuuden GPS-paikannuksessa (ilman korjausta 10 moista turvautui erillisiin mittalaiteyrityksiin, esi- –15 m), päästiin järjestelmää käyttämään myös tila- merkiksi Ponsse teki yhteistyötä Kajaanin Automa- rajojen paikannuksessa, metsäsuunnittelussa ja jopa tiikka Oy:n kanssa. Mittalaitteet kehittyivät yhä tar- hakkuukoneissa hakkuualueen rajaukseen. Myöhem- kemmiksi ja vähemmän häiriöalttiiksi ja niihin alet- min 2000-luvulla käyttöön tullut DGPS (Differen- tiin lisätä myös apteerausominaisuuksia, joilla tuk- tial GPS) mahdollistaa jo parin metrin tarkkuuden, kirunko voitiin katkoa mahdollisimman optimaali- ja kiinteään tunnettuun pisteeseen pohjautuvan tar- sesti. Kehitys jatkui tästäkin ja Taskinen kertoo, että kennuksen kanssa alle metrin tarkkuuden. Metsäteho kehitti Ruotsin SkogForskin ja konevalmis- tajien kanssa mittalaitteiden tiedonsiirtostandardin Motomittaan ja ajoneuvomikroihin StanForD, joka mahdollisti sekä kalibrointitiedon et- Puutavaran mittauksen automatisointi tuli mahdolli- tä tuotostietojen siirrot samoin perustein kaikista ko- seksi hakkuun koneellistamisen myötä. Hakkuukonei- nemerkeistä. Harvestereiden automatiikan kehityttyä siin eli motoihin mittalaitteet tulivat jo heti 1970-lu- oli mahdollista siirtyä automaattiseen katkaisun opti- vun alussa katkonnan ohjaukseen; oli tiedettävä pi- mointiin. Ja kun tiedonsiirtoyhteydet paranivat, voi- tuus ja läpimitta ennen katkontaa. Kuutioivat mitta- tiin siirtyä sahoilta tulevaan reaaliaikaiseen koneiden laitteet saatiin motoihin kymmenkunta vuotta myö- katkonnan ohjaamiseen tavoitematriisien kautta. hemmin. Tässäkin asiassa pienet ja ketterät ehtivät Motomittaus yleistyi samaa vauhtia kuin kone- ensin; Marttiini ja Pinomäki toivat samoihin aikoihin hakkuukin, ja tuskin on toista uudistusta metsäalal- markkinoille ensimmäiset motojen mittalaitteet. la, joka olisi tullut vastaanotetuksi yhtä kivuttomasti. Olof Thesslund kuvailee motomittauksen kehitys- Vaikkei sitä oltu vielä hyväksytty viralliseksi mittaus- tä: Ensiksi Tehdaspuu alkoi 1970-luvun lopulla kehit- menetelmäksi, MTK:kaan ei ryhtynyt vastustamaan tää Lauri Marttiinin kanssa motomittalaitetta Mart- sen käyttöä; ei vaikka motomitta korvasi puunmyy- tiinin häntämotoon. Tehdaspuun Kari Laitinen, Han- jälle niin edullisen pystymittauksen. 1990-luvun al- nu Airavaara ja Raimo Aholainen ajoivat voimal- kuvuosina motomittauksen osuus yksityismetsien la menetelmän läpi yhtiön omien metsien korjuussa. pystykaupoissa nousi jo 60 %:iin. Tuolloin vuonna Marttiinin puolella kehitystyössä oli keskeisesti muka- 1992 maa- ja metsätalousministeriö julkaisi ensim- na Masser Oy:n nykyinen toimitusjohtaja Kari-Pekka mäisen hakkuukonemittausasetuksen; se on sittem- Uurtamo. Muutamassa vuodessa laitteita myytiin yli min uusittu kahteen otteeseen. 50 koneeseen. Läpimitta mitattiin syöttörullista, jos ko- Tätä nykyä hakkuukonemittauksen osuus yksityis- neessa oli metallirullat ja erillisillä rullilla, jos konees- metsien pystykaupoissa on lähes 100 % ja hankinta- sa oli kumirullat. Pituus mitattiin pituusmittarullal- kaupoissakin yli kolmannes. Vuonna 2010 kaikista la. Kuutiointi tapahtui 30 sentin pätkin. Ensimmäisis- luovutusmittauksista 76 % tehtiin motomitalla. sä laitteissa oli jopa vertailu pystymittaukseen. Mikrotietokoneet tulivat hakkuukoneiden ja osin Sakari Pinomäki puolestaan myi ison sarjan Pika metsätraktoreidenkin ajohytteihin 1990-luvulta al- 75 -hakkuukoneita 1980-luvun alussa Neuvostoliit- kaen. Ne mahdollistivat yhteydenpidon urakanan- toon. Ne kaikki oli jo varustettu motomittalaitteella. tajan tietojärjestelmiin. Koneenkuljettaja alkoi saada Venäläisministeri tuli konenäytöksessä Mäntsälässä va- leimikkotiedot ja -kartat suoraan näyttöruudulleen. kuuttuneeksi mittalaitteen toimivuudesta, kun moton Vastaavasti myös koneen tuotos- ja mittaustiedot naiskuljettaja ajoi sitä ja antoi esittelyn jälkeen ”pu- puutavaralaji- ja tukkijakautumineen siirtyvät lähes maskan” eli mittatulosteen ministerin käteen. reaaliajassa urakanantajalle. Mikroja käytetään luon-

230 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

nollisesti GPS-paikannukseen ja paljon muuhunkin. meaikainen kehitys on johtanut siihen, että nykyajan Myös yhä useampi metsätraktori on varustettu tie- tukkitalonpoikien hankintapuutavara mitataan luovu- tokoneella, jonka kautta urakanantaja voi seurata tusta varten yhä useammin tehtaalla. puutavaran tuloa tienvarsivarastoihin ja siirtää nämä tiedot kuljetusten ohjausjärjestelmiin. Kuormain- Myös muu tietoja vaakojen käyttöönotto erityisesti energiapuun ajos- konttoritekniikka kehittyy sa on osaltaan lisännyt tietotekniikan käyttöä met- Tietotekniikan myötä kehittyi muukin konttori- sätraktoreissa. - Nykyisellään hakkuukoneiden ohja- tekniikka. ”Piikkisioista” ja ”faciteista” siirryttiin us- ja tietojärjestelmä on suomalaisen tietotekniikan 1970-luvulla elektronisiin tasku- ja pöytälaskimiin merkkisaavutuksia. Onkin sanottu, että hakkuuko- sekä käsikäyttöisistä kirjoituskoneista sähköisiin. Ne- neessa on enemmän elektroniikkaa kuin matkustaja- kin saivat kaiken aikaa lisää ominaisuuksia, kunnes lentokoneessa; siinä taitaa olla jo hieman liioittelua. 1980-luvun lopulla korvautuivat mikrotietokoneil- Ajoneuvotietokoneet tulivat käyttöön puutava- la. Mikrot ja niitä seuranneet muut henkilökohtai- ra-autoissa 1980-luvun lopulla. Sovellukset vaihteli- set tietokoneet lopettivat konekirjoittamot ja tekivät vat, ja esimerkiksi Enson mallissa käytettiin tietoko- myös sihteeri-assistenteista vähintäänkin silmälläpi- netta, kun taas Metsäliitto otti käyttöön käsitietoko- dettävän toimihenkilölajin metsäosastoilla. neet kuljetuksen ohjauksessa. Alku oli hieman ha- Vielä 1960-luvulla elettiin lankapuhelimien aikaa, parointia ja ensimmäiset ajoneuvotietokoneet tulivat jopa niin, että vain osa Suomea oli automatisoitu; kaiketi automiehille kalliiksi, kun laitteistojen kapa- muualla kaukopuhelut toimivat käsivälityksellä. Se jo- siteetti ei riittänyt ohjaussovelluksiin; laitteet jou- pa paljolti ratkaisi Tehdaspuun keskuskonttorin sijoit- duttiin vaihtamaan uusiin. tumisen Kouvolaan: siellä puhelinjärjestelmä oli au- Langaton tiedonsiirto yhdessä GPS-paikannuk- tomatisoitu, vaihtoehtona olleessa Mikkelissä ei. Seu- sen kanssa mahdollisti siis puutavaran kuljetusten raavalla vuosikymmenellä koko Suomi oli saatu au- ohjauksen kehittymisen 2000-luvulle tultaessa. Kul- tomaation eli 9-alkuisten suuntanumeroiden aikaan; jetusmääräykset saatiin autojen tietokoneiden kautta tuolloin oli myös siirrytty osittain matkapuhelimien ja puutavaravarastot näkyivät näytön kartalla. Ajo- aikaan. Ne olivat aluksi lähinnä autoon asennettuja, neuvotietokoneiden markkinajohtajaksi on puutava- ARP-järjestelmäkäyttöisiä. Puhelut piti tilata matka- rakuljetuksissa noussut Sunit Oy. puhelinkeskuksesta. Puhelimet olivat kalliita ja niitä Myös tehdasmittausmenetelmät ovat kehitty- asennettiin vain metsäosaston tärkeimpien metsäher- neet, ja tehtaillakin on automatiikka ja tietotekniik- rojen autoihin; myös joihinkin sellaisiin, jotka palve- ka olleet jo pitkään arkipäivää. Paino-otanta on ylei- livat muutakin kuin ravintolapöydän tilaamista. Kul- sin mittausmenetelmä sellu- ja paperitehtailla, ja jetusmetsänhoitajat kuuluivat usein tähän ryhmään. sen ohella käytetään mm. Mittaportti Oy:n kehit- Kymmenkunta vuotta myöhemmin myös nämä au- tämää videokuvaukseen perustuvaa AVM-menetel- topuhelimet pääsivät automaattiverkkoon: siirryttiin mää. Tehdasmittausta on ryhdytty käyttämään myös ARP-ajasta NMT-aikaan ja sitten GSM:ään. Ja sen puutavaran luovutusmittana. Tämä koskee erityises- jälkeen olikin aika siirtyä nykyisenkaltaisiin matka- ti hankintakauppoja, sekä järeää puuta että pinota- puhelimiin. Lankapuhelin alkaa olla historiaa, vaik- varaa. Näiden usein pienten puuerien tienvarsimit- ka kaiketi kaikissa isommissa metsäorganisaatiois- taus oli työlästä, ja ymmärrettävästi juuri Metsäliitto sa vielä on sellainenkin. Myös puhelin- ja videoko- oli tämän mittaustavan pioneeri ja puolestapuhuja. koukset ovat tulleet jokapäivään. Älypuhelimista on Matti Kärkkäinen toteaa ”Matkalla tehtaalle”-teok- tullut samanlainen statussymboli kuin autopuheli- sessa: Noin 300 vuotta sitten tukkitalonpoikien tukki- mista ARP-aikaan; tarveharkintaakin saatetaan sovel- en luovutusmittaus tehtiin vesisahan puukentällä. Vii- taa aiempaa enemmän.

231 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Yksi merkittävimpiä tietoliikenneuudistuksia oli telefaksin tulo 1970-luvun jälkipuoliskolla. Se syr- Vaikea viestintä jäytti hetkessä teleksin ja nopeutti merkittävästi tie- donsiirtoa metsäosastojen eri yksiköiden väliä. Mut- Metsäala on ollut kautta aikojen huono vies- ta faksinkin aika jäi lyhyeksi: 1990-luvulla siirryttiin tijä. Ei ole osattu tai uskallettu. Eikä kri- sähköpostiin. Moni nuoremmista metsämiehistä ei tiikkiä ole kestetty, vaan siihen on vastat- osaa kuvitellakaan elämää ilman sähköpostia, jonka käyttö on heikentänyt entisestään metsämiesten kir- tu vaikenemalla tai ylikärkevästi. 1970-lu- jallista esitystaitoa. vulla alkaneet ”metsäsodat”, joissa aluksi oli Tietotekniikan ja -järjestelmien nopea kehitys vii- kyse ns. tehometsätaloudesta, sitten ympäris- meisten 50 vuoden aikana on osaltaan edesauttanut töasioista, ovat kuitenkin opettaneet, ja met- puuhankinnan tuottavuuden kasvua. Se näkyy niin sämiehet ovat kasvaneet lähes täysmittaisek- puunhankinnan kustannuskehityksessä, mutta ensi vastustajaksi luontoväelle ja osin medial- nen kaikkea metsäorganisaatioiden koon ja raken- lekin. Lisää aktiivisuutta kuitenkin kaiva- teen muuttumisessa; yhden työnjohtajan vastuualue, missä sellainen vielä on, voi olla maantieteellisesti ja taan, ja viestintä on edelleenkin vaikea laji. hankintamäärältään lähes yhtä suuri kuin 1960-luvun hankinta-alue. Kun perinteisessä moniportaisessa os minkä tahansa lehden toimituksesta kysyisi, mitä metsäorganisaatiossa toiminta koostui käsintehtyjen Jon metsätiedotus, olisi vastauksena todennäköisesti raporttien toimittamisesta seuraavaan portaaseen, atk pitkähkö hiljaisuus. Jos samalla yrittäisi udella viimei- ikään kuin käänsi tiedonkulkua ja alkoi siinäkin suh- sen uutisaiheen, joka koskee metsätaloutta, olisi hiljai- teessa tehdä organisaation välitasoja tarpeettomiksi. suus vieläkin hartaampi, aloitti toimittaja Esko Ås- Tietotekniikka hallitsee metsäosastojen elämää. Mi- vik vuonna 1979 ”Metsä ja Puussa” julkaistun ar- ten paljon se on lisännyt työn tuottavuutta, on vai- tikkelinsa ”Metsätalous tiedottajana”. Åsvik myönsi kea arvioida. Ja vielä enemmän voi arvailla, miten pal- esimerkkinsä kärjistetyksi. Samaa todisti toimittaja jon se lisäisikään, mikäli tietotekniikan ja -järjestelmi- Hannu Olkinuoran toteamus, että metsäalan tiedo- en koulutukseen käytettäisiin nykyistä enemmän aikaa tus oli runsasta, hajanaista ja epätasaista. Tämä joh- ja resursseja; mutta kun siihen ei ole varaa! Metsävä- tuu ilmeisesti mukana olevien yhteisöjen runsaasta lu- en tietokoneriippuvuutta kuvaa hyvin sekin, että kun kumäärästä. metsäosastolla sattuu sähkö- tai järjestelmähäiriö ja Kun yhteisöjä oli paljon, niiden tiedotusresurs- ruudut pimenevät, väki kokoontuu käytäville ja kah- sit olivat niukat, joten oli keskitytty paljolti sisäiseen vihuoneisiin peukaloitaan pyörittämään ja päivittele- viestintään. Mutta kuten Maaliiton silloinen puheen- mään. Ei voi mitään tehdä, kun kone ei toimi tai ei johtaja Matti Putkonen sanoi vuonna 1989: On ai- ole yhteyttä! Meistä on tullut tietotekniikka-addikteja. van turha julistaa metsätalouden ilosanomaa uskovai- sille. Suurin työsarka löytyy tavallisten, metsäalan ulkopuolisten ihmisten keskuudesta. Hänen mielestään Tietotekniikan ja -järjestelmien metsäväki oli usein selkärangatonta, nöyristelevää ja nopea kehitys viimeisten vähimmästäkin kritiikistä antautuvaa tai sitten siili- puolustukseen ryhmittyvää. Jos metsäala ei itse arvosta 50 vuoden aikana on osaltaan omaa ammattitaitoaan, on turha odottaa kunnioitusta muualtakaan. Olemme maailman parhaita ja se pitäi- edesauttanut puuhankinnan si reippaasti myös sanoa. Olikohan Putkonen täysin tuottavuuden kasvua. väärässä? Ainakin metsäväki on ollut huono viestijä.

232 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Propagandaa tehtiin ennenkin ottamaan ns. ylipainos, joka jaettiin yhteiskuntam- Alkuvuosina ei puhuttu vielä tiedotuksesta saatik- me vaikuttajille, mm. kansanedustajille. – Ja kuten ka viestinnästä, joka on 1980-luvun sanastoa, vaan edellä on kerrottu, YM:n julkaisutoiminta ei jäänyt yleensä käytettiin sanaa kommunikaatio tai propa- pelkkään vuosikirjaan. ganda. Seuraavassa käytetään tiedotusta ja viestintää Tietysti on muistettava, että vuonna 1877 perus- synonyymeinä, mitä ne paljon ovatkin, vaikka vies- tettu Suomen Metsänhoitoyhdistys (Finska Forstfö- tintä halutaan joskus ymmärtää laajemmaksi ”tie- reningen, sittemmin Suomen Metsäyhdistys, SMY), teenalaksi”, koska se on kaksisuuntaista, interaktii- jonka päätavoitteena oli metsänhoidollisen valis- vista; vaan eiköhän tieto kulje kahteen suuntaan tie- tuksen levittäminen, ryhtyi jo muutaman vuoden dottamallakin! kuluttua harjoittamaan julkaisutoimintaa, aluksi On kohtuutonta väittää, etteivätkö teollisuu- ”Meddelanden”-muodossa, mutta melko pian myös den metsämiehet olisi jo alusta pitäen ymmärtä- suomeksi ja nimenomaan valistushengessä ”Metsän- neet sanan voimaa. Jo osaston perustamiskokouk- ystävänä”; myös ”meddelandeneissa” ryhdyttiin sesta huhtikuussa 1911 lähetettiin uittopuiden pa- julkaisemaan artikkeleita suomeksi. Näistä Metsäyh- kollista kuorintaa vastustava lehdistötiedote, joka distyksen julkaisuista kehittyi vuodesta 1914 alka- myös julkaistiin muutamissa pääkaupunkilehdis- en ”Metsätaloudellinen Aikakauskirja”, joka vuonna sä. Lisäksi vuosisadan alussa alkanut julkinen kes- 1937 muuttui ”aikakauslehdeksi”. – Myös Suomen kustelu – usein jopa riitely – metsäteollisuuden Uittajainyhdistys, YM:n sisaryhdistys, aloitti vuosi- maanhankinnoista oli viimeistään opettanut teol- kirjan julkaisun samaan aikaan YM:n kanssa. lisuuden väelle, millainen voima julkisella sanalla – Vielä yksi sulka YM:n varhaiseen viestintähat- tuolloin lehdistöllä – oli yleisen mielipiteen muo- tuun: Bertel Fabritius, yhdistyksen sihteeri, esitti dostuksessa ja poliittisessa päätöksenteossa. – Re- vuonna 1923, että yhdistys ryhtyisi yhdessä mui- hellisiä kun ollaan, teollisuus hävisi tuonkin kiiste- den metsä- ja puualan järjestöjen kanssa järjestä- lyn koko lailla täydellisesti. mään vuosittaisia metsäpäiviä. Tähänkin malli oli Tiedotusvoiman tajua osoittaa yhdistyksen toi- saatu Ruotsista, jossa ensimmäiset metsäpäivät oli minta kokonaisuudessaan ensimmäisten vuosikym- järjestetty vuonna 1920: Fabritiuksen ehdotus to- menten aikana. Jo yhdistyksen säännöissä todettiin teutui – SMY:n ja muiden metsäjärjestöjen yhteis- yhdistyksen yhdeksi päätavoitteeksi toimia metsäta- työnä – kaksi vuotta myöhemmin, kun 24. maalis- louden edistämiseksi ja sen arvostuksen lisäämiseksi. Se kuuta 1925 avattiin ensimmäiset yleiset Metsäpäi- piti sisällään myös valistuksen ja tiedotuksen. Vuo- vät Helsingissä. Metsäpäivistä, joiden nimi muuttui sikirjan julkaiseminen oli konkreettisin muoto le- sitten Metsäviikoksi, tulikin vuosikymmeniksi met- vittää yhdistyksen ”aatetta”. Yksityismetsänhoita- säalan näyttävin julkinen esiintymistilaisuus, todel- jayhdistyksen (YM) ensimmäinen vuosikirja ilmes- linen tiedotustapahtuma. Se sai lähes poikkeuksetta tyi vuonna 1927, mutta sen julkitulo olisi alkanut laajaa julkisuutta sanomalehdissä ja sittemmin myös jo paljon aikaisemminkin, mikäli Puunjalostusteol- muissa tiedotusvälineissä; sekin oli merkillepanta- lisuuden Keskusliitto olisi sen sallinut, eli myöntä- vaa, että valtaosa Metsäviikon uutisista voitiin luo- nyt siihen rahoituksen. Näihin varhaisiin julkaisu- kitella myönteisiksi. – Tilaisuuden huomioarvoa li- hankkeisiin kuului myös tohtori August Renvallin säsi osaltaan sekin, että Tasavallan Presidentin oli tavuonna 1918 tekemä ehdotus ”Puunjalostuskalen- pana osallistua Metsäviikon avajaisiin aina 1970-lu- terin” julkaisemisesta; se toteutui vajaat 10 vuotta vun alkuun saakka (kuten Ruotsissa kuningashuone myöhemmin, mutta ei yhdistyksen nimissä. – Vaik- nykyäänkin). Myös muu poliittinen johto otti usein ka YM:n vuosikirja oli suunnattu yhdistyksen jäse- osaa Metsäviikon tilaisuuksiin; metsäteollisuuden nille, jo toisesta vuosikirjasta alkaen siitä ryhdyttiin johdolle se oli itsestäänselvyys.

233 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Yksityismetsänhoitajayhdistyksen rooli metsäl- sien mittaan hyödyntämään. Kuitenkin jo tätä en- lisen tiedotuksen saralla ei kuitenkaan ole koskaan nen yhdistyksen jäsenet olivat kirjoittaneet lukuisia noussut mitenkään merkitykselliseksi – ymmärret- artikkeleita MA:han, ja yhdistyksen puitteissa osal- tävästi – vaikka julkilausumia ja lehdistötiedottei- listuttiin myös muuhun SMY:n järjestämään tiedo- ta onkin aika ajoin toimitettu tiedotusvälineille. So- tustoimintaan ja koulutukseen. tien jälkeen ne ovat parhaiten menneet läpi metsä- Tästä eteenpäinkin SMY on säilyttänyt aseman- alan omissa julkaisuissa. Osa yhdistyksen jäsenistä sa maamme metsäasioiden keskeisimpänä viestijänä. sitä vastoin on ollut hyvinkin aktiivisia muissa met- Milloin paremmalla, milloin hieman heikommal- sätiedotusta harjoittaneista yhteisöissä, joista teolli- la menestyksellä. Eikä heikompi menestys ole ollut suuden kannalta kaksi keskeisintä olivat Puunjalos- yksin SMY:n, vaan alan kaikkien toimijoiden ongel- tusteollisuuden Keskusliitto ja Suomen Metsäyhdis- ma. Metsäväki kun ei vaan ole oikein osannut tietys. Muut kaksi tiedotusjärjestöä olivat yksityismet- dottaa, vaikka siihen on meistä monia koulutettu sätalouden Tapio sekä MTK, joihin palataan tuon- useampaankin kertaan. Kouluttajina ovat toimineet nempana. myös metsämiehet, joista on syytä mainita lähinnä Metsäyhdistyksestä tuli keskeisin metsätiedotuk- 1960- ja 1970-luvulta kolmikko Aarno Piltz, Panu sen eli -valistuksen levittäjä. Sen ohella, että se jul- Toivonen ja Veli-Matti Kauhanen. kaisi Metsätaloudellista Aikakauskirjaa (MA), har- Metsäviestinnän vaikeudet on todettu moneen joitti muutakin julkaisutoimintaa sekä järjesti Met- kertaan, näin myös vuonna 1997, jolloin eri osa- säviikon ja kesäretkeilyjä. Metsäyhdistyksen yhtey- puolten yhteistyönä syntyi muistio ”Uusi metsävies- teen perustettiin 1920-luvulla Metsätaloudellinen tintä”. Siinä todettiin Keijo K. Kulhan myöhemmin Valistustoimisto, jonka pitkäaikaisena johtajana toi- tiivistämänä: Metsäviestinnän heikkouksina nähtiin mi metsänhoitaja Emil Vesterinen. Valistustoimisto laiminlyöty vuorovaikutus ympäristöliikkeen kanssa, hoiti valtaosan SMY:n tiedotuksesta, ja siinä tehtä- keskittyminen liikaa bisnes-to-bisnes-viestintään, tuo- vässä Vesterinen tuotti todella ahkerasti lehtikirjoi- tantokeskeisyys eli aiempi kaavamainen ajattelu. Ak- tuksia, tiedotteita ja ns. kiertoartikkeleita sekä valo- tivistien tempausten saama suuri julkisuus ja niiden kuvia tiedotusvälineiden käyttöön. (Vielä kun hän kielteiset vaikutukset asenteisiin nähtiin yhtenä uhka- olisi merkinnyt kuviensa taakse kuvausajan ja -pai- na. Haastattelut taas selvensivät, miten tähän oli tul- kan, eikä vain yleishyviä metsävalistuksellisia kuva- tu: ukkoherra-mentaliteetin ja yksioikoisen insinööri- tekstejä!) ajattelun lisäksi kirjattiin tosiasia, että aikaisemmin SMY:n ja Valistustoimiston tiedotuslinja oli ”met- Suomen metsäteollisuus ei tiedottanut lainkaan. säalan yhteinen hyvä”, mikä samalla tarkoitti, että yhdistys pyrki olemaan kannanotoissaan puolueeton Metsäteollisuuden tiedotustoimet eikä se ottanut kantaa metsäkiistoihin. Myöskään Tämä ei pitänyt paikkaansa. Puunjalostusteollisuu- puukauppaan, työmarkkinoihin ja muihin etujärjes- den Keskusliitto perustettiin lähes samoihin aikoi- tötoimintaan liittyvät asiat eivät kuuluneet Metsä- hin kuin vientiyhdistykset eli joulukuussa 1918; sen yhdistyksen ”toimivaltaan”. Tämä jätti kuitenkin ti- edeltäjänä toimi Puunjalostusteollisuuden Keskus- laa myös teollisuuden metsäasioiden eteenpäin vie- komitea, joka perustettiin helmikuussa 1917 Mark- miseksi SMY:n kautta. ku Kuisman mukaan yhtä aikaa vallankumouksellis- Kun SMY:ssä siirryttiin vuonna 1942 henkilöjä- ten sotamiesneuvostojen ja lakkokomiteoiden kanssa. senyydestä järjestöjäsenyyteen, myös YM:stä tu- Teollisuuden oikeudesta hankkia metsiä omistuk- li SMY:n jäsen ja yhdistys pääsi hallituspaikkansa seensa oli syntynyt jo kymmenkunta vuotta aikai- kautta vaikuttamaan SMY:n tiedotuspolitiikkaan. semmin iso poliittinen riita, ja sen oikeuden puo- Voi vain arvailla, missä määrin tätä on pystytty vuo- lustamisesta tuli Keskuskomitean keskeisin tehtävä;

234 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Aatos Erkko. Lehti jatkoi vuoteen 1975, mutta Kes- ”Aktivistien tempausten kusliitto ei jatkanut lehteä julkaisseen kustannusyh- saama suuri julkisuus ja tiön toiseksi suurimpana omistajana aivan loppuun saakka. niiden kielteiset vaikutukset Vuonna 1926 Keskusliitto ryhtyi julkaisemaan lehteä ”Suomen Puu”, josta todettiin Keskuslii- asenteisiin nähtiin yhtenä ton vuosikertomuksessa: Se on tarkoitettu leviämään uhkana.” työnjohtajien, metsätyömiesten ja pienempäin puunjalostusteollisuuden piirissä työskenteleväin teollisuu- –Keijo K. Kulha den harjoittajain keskuuteen. Lehdessä käsiteltiin paljon muutakin kuin metsäasioita. Lehden vakituisia siksi ”propaganda” kuului alusta pitäen niin komi- metsällisiä avustajia olivat muutkin kuin teollisuu- tean kuin myös Keskusliiton vaikuttamiskeinoihin. den omat miehet, mm. Metsävalistustoimiston joh- Keskusliitto ryhtyi myös julkaisemaan omaa aika- taja Emil Vesterinen. Lehti oli ”Viikkosanomien” ta- kauslehteään, nimeltään ”Suomen Paperi- ja Puu- paan puhtaasti suomenkielinen. tavaralehti”, jota julkaistiin kaksikielisenä versiona. Vuonna 1950 Paperi- ja Puutavaralehti jaettiin Varsinaisen tiedotusosastonsa Keskusliitto sai vasta kahdeksi lehdeksi. ”Paperi ja Puu A” oli suomen- aikanaan sotien jälkeen. kielinen yleismetsätalouslehti ja se korvasi ”Suomen ”Paperi- ja Puutavaralehti” keskittyi pääasias- Puun”. ”Paperi ja Puu – Papper och Trä B (Paper sa metsäteollisuuden tapahtumiin. Metsäasioita – and Timber)” oli kolmikielinen teknillinen aikakaus- maanomistuskysymystä lukuun ottamatta – siinä oli lehti. Molemmat ilmestyivät kerran kuussa. A-leh- niukasti. Lehden rinnalle perustettiin vuonna 1922 teä tehtiin vain kaksi vuotta, jonka jälkeen sen nimi sanomalehtityylinen ”Viikkosanomia”, joka oli kan- muuttui ”Suomen Puutaloudeksi”; vaikka lehti oli- santajuinen propagandalehti, ja jota Keskusliitto jul- kin ”Suomen Puuta” teollisuuspainotteisempi, myös kaisi yhdessä Suomen Teollisuusliiton kanssa. Leh- metsäpuolen artikkeleita oli lehdessä edelleen kiitet- dessä julkaistiin kosolti myös metsätaloutta koske- tävästi. Lehti oli kaiketi tarkoitettu edelleen lähin- via uutisia ja valistuskirjoituksia. Kun Keskusliitosta nä toimialan omalle väelle, sillä sisältö koostui hyvin tuli vuonna 1936 lehden päärahoittaja, jolloin myös pitkälle asiantuntija-artikkeleista sekä alan yhtiö- ja lehteä päätettiin kehittää ja ulkoasua kohentaa, asi- henkilöuutisista. Varsinaisia journalistisia juttuja ei aa perusteltiin mm. näin: Koska on katsottava tar- lehdessä tainnut koskaan olla. Sisältö oli melko pit- peelliseksi, että myös puunjalostusteollisuudella on kan- källe samaa, mitä Metsäyhdistyksen MA ja Keskus- santajuinen propagandalehti, jonka avulla pyritään liiton oma ”Paperi ja Puu” tarjosivat. – Keskusliiton muokkaamaan suuren yleisön mielipidettä teollisuu- lehtituotantoa varten oli perustettu oma kustannus- delle myötämielisemmäksi... Lehden painos oli tuol- yhtiö, Suomen Paperi- ja Puutavaralehti Oy. loin ainoastaan 12 000, mikä oli todella vähän ver- Sotien jälkeen Keskusliiton tiedotustoiminta ak- rattuna esimerkiksi ”Yhteishyvään”, ”Elantoon” ja tivoitui. Siihen oli monia syitä, joista varmaan kes- ”Pirkkaan”, joiden painosmäärät liikkuivat jo tuol- keisin oli metsäteollisuuden voimakas laajentumi- loin 100–200 000:ssa. nen sekä tehometsätalouden aika. Julkiselle sanalle Viikkosanomien kehittäminen onnistui kunnolla vuosina 1955–71 vuosittain järjestetyt ”Metsäteolli- vasta vuonna 1953, jolloin Sanoma Osakeyhtiö tu- suuden Tiedotuspäivät” olivat aktiivisuuden yksi il- li julkaisun pääomistajaksi ja muutti sen yleisaika- mentymä. Yleensä kahden päivän ja yhden yön mit- kauslehdeksi, amerikkalaisen ”Life”-lehden tyylisek- taisesta, eri puolille Suomea järjestetystä tapahtu- si uutiskuvalehdeksi. Lehden päätoimittajaksi tuli masta tuli varsin suosittu, jonka ohjelmassa oli teh-

235 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

daskohteiden ohella melko usein myös metsäasioita neuvottelupäivät, joiden yhteydessä sai hyödyllistä tie- metsäretkineen. Viinanjuonnin ohella Tiedotuspäi- toa ja pystyi ennen kaikkea verkottumaan kuten nykyi- villä puhuttiin myös asiaakin. Syyttä ei Jaakko Ka- sin sanotaan. Tällä jälkimmäisellä piirteellä oli mieles- hiluoto kirjoita: Vaikutelmaksi jäi, että tuollainen vä- täni hyvinkin suuri merkitys ammatillisesti, kun kave- litön tuntuma käytännön asioihin ja niistä keskuste- reiden kanssa pystyi sparraamaan asioita ja saamaan lu oli hyödyllistä. Mikä lienee ne lopettanut silloin kun uusia ideoita. – Metsäteollisuuden tiedottajista on niitä kipeimmin olisi tarvittu? Niinikosken ohella syytä mainita ainakin Yhtynei- Keskusliiton viestinnän kulmakiviä olivat 1960- den Paperitehtaitten Toivo Nordberg ja Serlachiuk- ja 1970-luvulla kaksi Heikkiä, Pärnänen ja Vuo- sen/Metsäliiton Pekka Kivelä. rimaa; molemmat olivat todellisia ”supliikkimie- Keskusliitto tuli kuitenkin paremmin tunnetuk- hiä”. Pärnänen hallitsi talouskysymykset suvereenis- si lobbaajana ja yhteiskuntasuhteiden ylläpitäjänä, ja ti ja osasi myös popularisoida ne toimittajakaartil- toimiala sai sanomansa hyvin perille aina 1990-lu- le, jonka talousasioiden tietämystaso ei tuolloin ol- vulle saakka. Tämä koski erityisesti raha- ja kaup- lut kovin korkea. Vuorimaalla puolestaan oli aikaan- papoliittisia ratkaisuja. Keskusliiton Claes von Un- sa nähden poikkeuksellisen laaja verkostoituminen gern-Stjernberg saattoikin todeta 1980-luvulla, että tiedotusalaan. Lisäksi hän ymmärsi kuvallisen vies- metsäteollisuus ei voi olla muuta kuin tyytyväinen ul- tinnän merkityksen, mikä nyttemmin on koko- koasiainministeriön kauppapoliittisen osaston toimin- lailla unohdettu. Hän tuotti Keskusliiton laskuun taan. – Tätä taustaa vasten tuntuu aika oudolta met- useita hienoja metsäfilmejäkin, joiden tekijänä oli säteollisuuden epäröinti linjan valinnassa Suomen mm. Virke Lehtinen. Filmit voittivat palkintoja ja EU-jäsenyysasiassa. Niklas Jensen-Eriksen selittää olivat kovassa käytössä 1970- ja 1980-luvuilla, jol- sen näin: Täysjäsenyys ei tuonut mukanaan tullinalen- loin av-ohjelmat elivät kulta-aikaansa. – Molemmil- nusten kaltaisia käsinkosketeltavia, välittömästi näky- la Heikeillä riitti myös isännyyskestävyyttä. viä etuja. Pahimmillaan se itse asiassa uhkasi heiken- Myöhempien tiedotuspäälliköiden valinnassa ei tää metsäyhtiöiden asemaa, jos ja kun raha- ja valuut- voi sanoa aina onnistutun, ja muutenkin Keskuslii- tapoliittinen itsenäisyys ja sen mukana devalvaation ton viestintätoiminta antoi ajoittain aihetta arvos- mahdollisuus katoaisi. Oli näet hyvin muistissa mar- teluun. Osittain se oli aiheetonta, sillä 1980-luvul- raskuussa 1991 tehty 12 %:n devalvaatio, joka mar- la Keskusliitto aktivoi erityisesti julkaisutoimintaan- kan kellutuksen seurauksena merkitsi vuoden 1992 sa. ”Metsäteollisuuden Vuosikirjan” ohella ryhdyt- loppuun mennessä markan arvon heikentymistä tiin julkaisemaan mm. tietovihkosta ”Avain Suomen noin 30 %:lla: se pelasti vientiteollisuuden. – Kes- metsäteollisuuteen”. Lisäksi jo niinkin varhain kuin kusliitolla oli muutakin näkymätöntä suhdetoimin- vuonna 1989 laadittiin ”Metsäteollisuustiedottajan taa, joka kohdistui poliittisten päättäjien ohella pal- ympäristökansio”. jolti tiedotusvälineisiin. Osa siitä oli ”puolijulkista”, Alan sisäistä tiedotusta ja koulutusta harjoitet- ja esimerkiksi syksyisin järjestetystä ”Silakkamarkki- tiin muutenkin; merkittävin tapahtuma oli vuosit- noista” kehkeytyi suosittu ja odotettu tilaisuus niin tain järjestetyt metsäteollisuuden tiedottajapäivät, tiedotusvälineiden edustajille kuin oman talon väel- jotka kokosivat maakunnista suuren joukon teolli- lekin. Nyttemmin tämäkin palkitseva perinne on lo- suuden tiedotusväkeä. Kymi-yhtiön tiedotuspääl- petettu. likkönä vuosina 1974–86 toiminut Eero Niinikoski Keskusliiton rooli metsäteollisuuden viestinnäs- muistelee päiviä näin: Keskusliiton tiedotusosasto jäi sä oli aiemmin varsin keskeinen. Vaikka metsäalalla muuten melko etäiseksi, koska se hoiti lähinnä etujär- vallitsi yhteinen käsitys siitä, mitä metsien hyvä kun- jestöviestintää, joka oli etäällä yritysviestinnästä. Par- to tarkoitti, 1960- ja 1970-lukujen terävimmän jul- hainta antia liiton puolelta olivat mielestäni yhteiset kisen arvostelun sai kantaakseen metsäteollisuus. Yhti-

236 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

öissä oli totuttu ajattelemaan, että niiden näkökohti- oita ajaessaan kuin myös valtakunnallisissa metsäky- en ajaminen hoitui parhaiten, kun keskusliitto piti yh- symyksissä annettiin puhevalta yleensä poikkeukset- teyttä viranomaisiin ja poliittisiin päättäjiin. Tehdas- ta Keskusliitolle. paikkakuntien yleisellä mielipiteellä ei ollut väliä, riit- Metsäteollisuuden keskittyminen kolmeen suu- ti, kun silloin tällöin muistutettiin yhtiön tehtaiden reen metsäyhtiöön alkoi nakertaa Metsäteollisuus olevan paikkakunnan talouden tukijalka. Kansalais- ry:ksi vuonna 1993 muuttuneen Keskusliiton paino- ten kanssa käytävään keskusteluun valmistautumatto- arvoa myös viestinnässä; entistä harvemmin kerään- mat yhtiöt olivat muutenkin sopiva kohde ajan radika- nyttiin ry:n tiloihin Eteläesplanadi 2:een (sittemmin lismille. Näin kirjoittaa Sakari Virtanen Metsäteolli- Snellmaninkadulle) kuulemaan alan uutisia – ehkä suus ry:n historiakirjasarjassa, ja on paljolti oikeassa. työtaistelujen rintamaselostuksia lukuun ottamatta. Tämä koski erityisesti ympäristö-, mutta myös met- Toki tiedotusta oli, toimihan (ja toimii) Keskuslii- säasioita. Toki metsäyhtiötkin olivat olleet mukana ton tiedotusosastolla puolenkymmentä henkilöä, ja metsäkeskusteluissa jo ainakin 1960-luvulta alkaen; liitto julkaisi parhaimmillaan kolmea aikakauslehteä metsäosastojen lehtileikearkistot tarjoavat siitä rop- – tosin 1990-luvulle tultaessa enää vain yhtä, sitä- pakaupalla todisteita. Mutta teollisuuden omia asi- kin epäsuorasti.

Metsäteollisuus on saanut usein julkisuutta valtiovierailujen yhteydessä, etenkin niihin sisällytettyjen metsäosuuksien yhteydessä. Kuuluisimmaksi tuli Englannin kuningattaren Elisabetin vierailu Tehdaspuun hakkuutyömaalla Toivakassa kesäkuussa 1976. Vierailu onnistui loistavasti, vaikka moni toimittaja – osin huonokuntoisuuttaan tai muuten mielensä pahoittaneena – yrittikin siitä antaa toisenlaisen kuvan. – Ranskan presidentti Valéry Giscard d´Estaing vieraili vuonna 1980 Varkaudessa ja silloinkin käytiin – höyrylaivaristeilyn ohella – metsässä. Ahlströmin metsäpäällikkö Risto Hytönen selostaa metsäkohdetta Ranskan presidentille ja Suomen pääministerille.

237 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Myös metsäyhtiöiden viestinnässä on ollut nou- siä, joihin liittyy voimakkaita eturistiriitoja. – Tie- sunsa ja laskunsa. Isommilla yhtiöillä oli tiedotus- tenkään Kemijärven sulkemista koskeva tiedotus ei päällikkönsä jo 1950-luvulta alkaen, mutta toi- kuulunut Keskusliitolle. minta aktivoitui ja tiedotusresurssit alkoivat kasvaa vasta 1970-luvulla. Sen jälkeen elettiinkin metsä- PR-neuvottelukunta ja teollisuuden viestinnässä ”suurta juhlaa” kahden – ”Teollisuuden Metsäviesti” kolmen vuosikymmenen ajan: pääkonttorien tie- Metsäasiat alkoivat saada sotien jälkeen lisää julki- dotusstaabin ja konsernilehtien lisäksi useimmille suutta, myös kritiikkiä. Tähän vaikutti mm. se, että tehtaille palkattiin tiedottaja tai useampia, ja myös 1960-luvun alussa todettiin – ehkei aivan perustel- tehdaskohtaisista henkilöstölehdistä tuli yleinen lusti – että puunkäyttö (tarkemmin sanottuna pois- ajan ilmiö; fuusiotkaan eivät alkuun vähentäneet tuma) ylitti metsien kasvun. (Lisäksi vuonna 1961 niiden tarvetta. pyöreän puun vienti nousi ennätykseensä, 7 milj. Tiedotuksen voimaan uskottiin siinä määrin, et- m3:iin.) Alkoi puuntuotanto-ohjelmien ja tehomet- tä 2000-luvun alussa isoimmilla metsäyhtiöillä oli sätalouden aika. 1960-luvulla laadittiin peräti kuu- useita kymmeniä päätoimisia tiedottajia – pelkäs- si kansallista metsäohjelmaa, joista tunnetuimmik- tään Suomessa. Sen jälkeen erilaisten säästökampan- si tulivat MERA-ohjelmat. Niistä ensimmäinen val- joiden tuloksena viestintäväkeä on tuntuvasti supis- mistui vuonna 1965; MERA-ohjelmien toteutuk- tettu: omista printtilehdistä on luovuttu lähes ko- seen saatiin myös Maailmanpankin lainarahoitusta. konaan sekä muitakin viestinnän kuluja on leikat- Ohjelmiin liittyvä ns. tehometsätalous lisäsi entises- tu. Nämä sinänsä terveet, jos kohta myöhäsyntyi- tään metsällistä keskustelua, eikä aina metsämiesten set toimet näyttävät samalla tuoneen epäterveen il- toivomassa sävyssä; kritiikkiä ohjelmia kohtaan esi- miön: ulkoista viestintää on ryhdytty vähentämään, tettiin myös metsämiesten keskuudesta, mutta sitä viestintäoikeuksia rajoittamaan ja viestinnän sano- esittivät lähinnä ne metsäntutkijat, jotka eivät olleet mia yhdenmukaistamaan. Pörssisäädöksillä on help- päässeet mukaan ohjelmien laadintaan. po perustella kantaa ottamatonta viestintää. Kun vielä teollisuuden puunsaanti alkoi vaikeu- Mikä on ollut metsäteollisuuden viestinnän mer- tua ja kun MTK:n ääni etenkin puukauppaa koske- kitys? Vaikea sanoa, ilmeisesti ei kovin merkittä- vassa propagandassa tuli yhä hallitsevammaksi, teol- vä, sillä Markku Kuisman johdolla tehdyssä metsä- lisuus päätti ryhtyä vastatoimiin. Ratkaisevaksi ”nii- teollisuuden historiakirjasarjassa ei viestintää käsi- tiksi” tuli puukaupan yhteydessä kerrottu Metsäliit- tellä käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Ainoastaan to-kysymys, eli MTK:n johdolla kehitetty Metsälii- kirjassa ”Kriisi ja kumous” käsitellään tapaus ”Juk- ton ja metsänhoitoyhdistysten puukaupallisen yh- ka Rusi”, ja saman teoksen viimeisellä sivulla Kustaa teistyön tiivistämisohjelma. Asiaa käsiteltiin sekä Hulkko, joka artikkelissaan käsittelee metsäteolli- Keskusliiton työvaliokunnassa että metsäpoliittises- suudessa 2000-luvulla tapahtuneita suuria muutok- sa valiokunnassa, ja elokuussa 1966 päätettiin pe- sia, toteaa Kemijärven sellutehtaan lopettamispää- rustaa PR-neuvottelukunta. Sen tehtävänä oli suun- töksestä: Yhteiskunnallinen ilmapiiri olisi todennä- nitella ja ohjata metsäasioiden suhde- ja tiedotus- köisesti ollut raikkaampi ja keskustelu rakentavampaa, toimintaa; metsäasioilla ei tarkoitettu yksinomaan jos päätöksentekijät olisivat pystyneet informoimaan puukauppaa. eri intressiryhmiä rakennemuutoksen perusteista avoi- Aluksi neuvottelukunta tahdottiin miehittää toi- mesti ja hyvissä ajoin. Yrityksen hyvä johtaminen ja mitusjohtajilla ja teollisuuden tiedotusguruilla (joi- ohjaus edellyttävät myös hyvää viestintää; tällä kertaa ta oli jo muutama), mutta sitten tyydyttiin ”kakkos- muutosta ei osattu perustella hyvin. Toki Hulkkokin ketjuun” eli metsäpäälliköihin. PR-neuvottelukun- myöntää, ettei viestintä koskaan poista erimielisyyk- nan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimettiin ide-

238 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

an isä, Schaumanin metsäpäällikkö A.J. Ronkanen. teollisuuden metsänhoitajista koostuneen yhdys- Varsinaista metsätiedotustyötä varten Keskusliittoon miesverkoston tehtävänä oli pitää yhteyttä alueensa palkattiin 15 hakijan joukosta metsänhoitaja Paavo tiedotusvälineisiin sekä ruokkia näitä niin paikallisel- Kuparinen, joka siihen saakka oli toiminut lohjalai- la kuin myös Helsingistä toimitetulla metsätiedolla. sen konkurssiin menneen sahayhtiön toimitusjoh- Miten hyvin toiminta onnistui, vaihteli alueittain ja tajana. Kahiluoto toteaa tämän Keskusliiton ensim- oli kiinni ennen kaikkea yhdysmiehistä. Osa heistä mäisen (ja viimeisen) ”metsätiedotuspäällikön” työs- oli hyvinkin aktiivisia, jopa siinä määrin, että muu- tä: Hänen työnsä tarkoituksenmukaisten toimintata- tamat osallistuivat Yleisradion järjestämille radiotoi- pojen luomiseksi neuvottelukunnalle oli pitkäjänteistä mittajakursseille ja innostuivat tekemään sen jälkeen pioneerityötä. Näkyvimmän työnsä hän teki kiertäes- metsäaiheisia radio-ohjelmia. Monia niistä julkaistiin sään ympäri maata eri tilaisuuksissa teollisuuden met- muuallakin kuin ”Metsäradiossa”. Näistä radioäänis- säasioitten suhdetoimintaa hoitamassa. tä, jotka olivat muussakin viestinnässä erityisen ak- Neuvottelukunta katsoi asiakseen ”oikean” met- tiivisia, on syytä mainita Rosenlewin Stuart Köhler sätiedon levittämisen julkisuuteen ja sitä tukevan Hämeenlinnassa ja Schaumanin Seppo Sivonen Jo- toiminnan organisoinnin. Tätä toteutettiin pää- ensuussa. Helsingin päässä puolestaan Keskusliiton asiassa kahdella tapaa. Keskusliitto ryhtyi julkaise- Matti Oksanen toimi metsäteollisuuden äänitorvena, maan omaa sidosryhmille, etenkin metsänomistajil- niin radiossa kuin etenkin lehtien palstoilla; eläköi- le suunnattua aikakauslehteä, ”Teollisuuden Metsä- tymisen jälkeenkin Oksanen on jatkanut yhtenä ak- viestiä”, joka ilmestyi myös ruotsinkielisenä versiona tiivisimmista (jos kohta harvoista) metsämieskirjoit- ”Skogsaktuellt”. tajista lehtien ”Mielipide”-palstoilla. Myöhemmältä ”Metsäviestin” ensimmäiset kolme koenumeroa ajalta kannattaa tuoda esiin ”radio- ja myös tv-täh- ilmestyivät loppuvuoden1967 aikana ”Suomen Puu- ti” Jyri Makkonen, joka ehti jonkin aikaa toimimaan talouden” erikoisnumerona, ja vasta vuoden 1968 myös teollisuuden palveluksessa. – Monet muutkin alusta omana julkaisunaan. PR-neuvottelukunta toi- PR-yhdysmiehet kunnostautuivat mm. metsäretkei- mi lehden toimitusneuvostona ja sen muodollisena lyjen ja muiden tapahtumien järjestämisessä tiedo- päätoimittajana oli Keskusliiton metsäosaston johta- tusvälineiden edustajille. ja, tuolloin Olavi Linnamies. – Kovin metsänomista- Metsäala ryhtyi muutenkin aktivoitumaan tiedo- jaläheisinä ei alkuvuosien numeroita voi juuri pitää. tusasioissa. Metsänhoitajaliitto alkoi 1980-luvulla jär- Lehti jaettiin luonnollisesti myös metsäosastojen jestää yhdessä METO:n kanssa metsätiedotusseminaa- toimihenkilöstölle. Jo tätä ennen oli omaa henkilös- reja jäsenilleen. Niiden tarkoituksena oli tehostaa met- töä valistettu aika ajoin erillisillä propagandajulkai- säammattihenkilöiden arkipäivän yhteistyötä tiedotusvä- suilla. ”Tiedotuksia teollisuuden metsämiehille” jul- lineiden kanssa. Seminaareissa keskityttiin pääasiassa kaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1959. Siinä seli- paikallisten tiedotustarpeiden kartoitukseen sekä yh- tettiin syitä metsäyhtiöiden enenevästi harjoittamaan teistyön organisoimiseen paikallisten medioitten kans- pyöreän puun vientiin, toimintaan, jota metsäteol- sa. Seminaarien pääkouluttajana toimi Stuart Köhler lisuus oli vuosikymmeniä ankarasti vastustanut. Ko- apunaan Metsäyhdistyksen Markku Rauhalahti, enti- vin usein ei Keskusliitolla ollut ”näin tärkeitä” asioi- siä teollisuuden metsänhoitajia hänkin. Lisäsivätkö seta omalle väelle tiedotettavanaan, sen verran harvak- minaarit metsätiedotusta, on vaikea sanoa. seen ”Tiedotuksia” julkaistiin. Ronkasen jälkeen PR-neuvottelukunnan puheen- ”Metsäviestin” ohella yleistä metsävalistusta ryh- johtajina toimi joukko ns. ”kakkosketjun” metsä- dyttiin jakamaan maakunnissa. Sitä varten tärkeim- päälliköitä; kuitenkin osa heistä, etenkin Serlachi- mille metsäteollisuuspaikkakunnille ja maakunta- uksen Leo Kari, ylsi vähintäänkin ykkösluokan te- kaupunkeihin nimettiin PR-yhdysmiehet. Tämän koihin. Kari totesi vuonna 1979 ”Metsä ja Puussa”

239 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

yhteisen metsällisen viestinnän vaikeuden: Keskus- – Luonnollisesti myös yhtiöiden henkilöstölehdis- liitto voi harjoittaa vain sellaista tiedotustoimintaa, sä metsäasioita käsiteltiin – tosin hyvinkin vaihtele- jonka kaikki sen jäsenet hyväksyvät. Hän kuitenkin vasti. myönsi, että metsäteollisuuden viestintään pitäi- Vaikka metsäviestinnän tarve ja merkitys tunnus- si saada väriä, ei kuitenkaan mitä värejä hyvänsä. tettiinkin, metsäosastoille ei juuri palkattu varsi- – Neuvottelukunnan jäseninä toimi puolisenkym- naista tiedotushenkilöstöä, vaan viestintä kytkettiin mentä metsäyhtiöiden tiedotusasioista kiinnostu- osaksi jonkun metsäosastojen esikunnissa työskente- nutta metsänhoitajaa. levän metsänhoitajan toimenkuvaa. Se toimi usein PR-neuvottelukunta muuttui viestintätoimikun- niinkin ja takasi tiedotukseen ammatillisen sisällön; naksi vuonna 1986, ja esimerkiksi vuoden 1987 en- onhan viestinnän ns. tekniikka helposti osattavissa simmäisessä kokouksessa, jolloin Enson Leo Erlund ja opeteltavissa. Ainoastaan Tehdaspuulla ja sen seu- toimi puheenjohtajana, kokouspöytäkirjaan merkit- raajalla UPM Metsällä oli 1990-luvulta alkaen pää- tiin: Keskusteltiin MT-yhdysmiesten tiedotustoiminnan toiminen tiedotusmetsänhoitaja; siitäkin luovuttiin painopistesuunnista. Todettiin, että hankintakauppaky- vuoden 2009 lopussa. symys on ollut laajan huomion kohteena, mutta teolli- Metsäasiat ovat kuitenkin olleet vahvasti esillä jul- suuden tulisi lähestyä asiaa julkisuudessa myönteisesti. kisuudessa; voisi sanoa, että lähes jatkuvasti. Siitä va- Toinen teollisuudelle merkittävä asia on tukin laatuky- kuuttuu jo yksin selailemalla sanomalehtien leikear- symys. Yhteisesti lähinnä Kml. Tapion ja Suomen Met- kistoja. Usein julkisuus on tarkoittanut arvostelua, säyhdistyksen kanssa on syytä seurata esim. avohakkuu- mutta silläkin on puolensa, kuten Leo Erlund tote- keskustelua ja tarpeen mukaan osallistua siihen. Koska si Enson ”Tuohitorvessa” vuonna 1989: Metsätalout- oli epäiltävissä, että teollisuuden puuhuollosta tultai- ta epäasiallisesti riepotteleva uutisointi kiukuttaa meitä siin vuoden aikana kriittisesti keskustelemaan, päätet- metsämiehiä. Silti toki on myönnettävä, että kärkevä ja tiin parantaa MT-yhdysmiesten keskusteluvalmiutta usein yli maalinkin ampuva journalismi myös hyödyt- yhteisillä ohjeilla, joten asetettiin työryhmä niitä val- tää metsäasioissa. Se avaa silmät epäkohdille ja pistää mistelemaan. Valmistuivatko ohjeet ja saatiinko niillä vauhtia metsätalouden uudistuksiin. Usein se on myös mitä aikaan, on jäänyt selvittämättä. aktivoinut metsäväen tiedottamisintoa. 1980-luvun jälkipuoliskolla Keskusliiton metsä- Median toiminta puolestaan on ollut usein vä- viestinnän kustannukset nousivat runsaaseen 1,5 milj. hemmän kannustavaa, ja metsäväki voi varmaan hy- markkaan vuodessa; siitä leijonanosan haukkasi vin yhtyä Luonnonsuojeluliiton Helena Telkänran- ”Teollisuuden Metsäviesti”. Viestintätoimikunta jat- nan vuonna 2008 esittämään kritiikkiin: Yksittäisiä koi toimintaansa vuoteen 1993, jolloin Keskusliitto asiantuntevasti tehtyjä lehtijuttuja sekä TV- ja radio- muuttui Metsäteollisuus ry:ksi. Neuvottelukunnan ohjelmia on, mutta suurin osa juttuja ohjelmavirras- lopettaminen tuskin olisi ollut sinänsä kovin suu- ta on pinnallista, epäsystemaattista ja antaa yleisölle ri tappio, ellei samanaikaisesti olisi lopetettu myös ympäristöasioista vääristyneen kuvan. Mielipidesivut ”Teollisuuden Metsäviestiä” ja muutakin metsävies- ja muut toimituksen ulkopuolelta tarjotut kirjoitukset tintää lähes kokonaan. ovatkin usein parhaita ympäristötiedon levittäjiä. Toi- Myös metsäyhtiöiden metsäosastot harjoittivat mittajien aloitteellisuus on vähentynyt. metsällistä viestintää. Sen laajuus ja laatu vaihtelivat: erilaiset tiedotus- ja asiakaslehdet muodostivat ”Suomi elää metsästä” siitä näkyvimmän osan. Osaa niistä luettiin myös Metsäteollisuus ei ollut turvautunut ennen 1980-lu- metsänomistajapiireissä ja laajemminkin. Metsä- kua paljoakaan maksettuun mainontaan. Markki- asiakkaille suunnattuja lehtiä käytettiin erityises- nointi oli toki eri asia, ja jo 1930-luvulla oli aina- ti puukaupan ja metsäpalvelujen markkinoinnissa. kin ”Metsälehdessä” ollut – tosin melko harvaksel-

240 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

taan – useiden metsäfirmojen puukauppaan kannus- tä, väliin rajultakin. Kahiluoto kuvailee, miten teol- tavia ilmoituksia, joissa luki esimerkiksi näin: Met- lisuuden metsämiehet kokivat ulkopuolisten tulon sänomistajat! Harjoittakaa järkiperäistä metsänhoitoa, ”hiekkalaatikolleen” hieman yllättävästi: Metsämie- niin saatte puutavarastanne hyvät hinnat puunjalos- histä se tuntui joskus asiattomalta, joskus jopa asian- tusteollisuudelta. Kymin Osakeyhtiö. tuntemattomalta. Ammattikunnan kyky kritiikin su- Uuden markkinoinnin aika koitti 1980-luvun lattamiseen ja analysoimiseen on nyt joutunut koetuk- alussa, jolloin puukaupassa elettiin yhä vaikeam- selle, josta emme ilman tyylirikkoja näy selviävän. pia aikoja. Rauma-Repola ja Tehdaspuu toimivat Metsän vuosi sai kuitenkin Keskusliiton tosi- pioneereina. Oli todella jotain uutta syksyllä 1980, toimiin. Toimitusjohtaja Matti Pekkasen aloit- kun kannon päällä oleva puhelin pärähti soimaan teesta perustettiin vuonna 1983 ns. SOPU (Uusi MTV3:n mainoskatkolla ja metsänomistajia keho- puunostostrategia)-projekti, jolla tähdättiin metsäte- tettiin ottamaan yhteyttä Rauma-Repolan ostomie- ollisuuden yhteisen uuden puunostostrategian luo- hiin puukaupan ja metsäpalvelujen merkeissä. Mai- miseen. Strategia eli ohjelma oli kaksijakoinen: toi- noskampanjaa täydennettiin myös lehti-ilmoituksil- saalta pyrittiin kouluttamaan teollisuuden puun- la, joissa sanomana oli: Käy katsomassa metsääsi, en- ostohenkilöstöä markkinointiin, toisaalta pyrittiin nen kuin sen arvo putoaa. Tehdaspuu puolestaan oli edesauttamaan puun markkinoilletuloa mainonnan alkanut markkinoida metsäpalvelusopimuksiaan jo keinoin. Professori Martti Särkisilta toimi konsult- 1970-luvun lopulla, aluksi pienimuotoisesti lehti-il- tina tässä Keskusliiton isossa hankkeessa, jolla pyrit- moituksin ja sitten suoramarkkinointikirjein. Kevät- tiin aluksi parantamaan koko toimialan, metsäteol- talvella 1984 yhtiö käynnisti pääkaupunkiseudulla lisuuden, yrityskuvaa. Lähdettiin siitä, että toimiala- kampanjan ”Parasta metsällesi – Tehdaspuun metsä- kuvan tulisi parantua ennen kuin sen sanomille saa- palvelusopimus”, jossa turvauduttiin mm. raitiovau- daan riittävä kaikupohja. Varsinaisen mainoskam- numainoksiin. panjan toteuttajaksi valittiin kilpailutuksen jälkeen Molempien yhtiöiden kokemukset maksetusta pienehkö mainostoimisto Harkonmäki Oy, ei vähi- mainonnasta olivat sen verran myönteisiä, että myös ten toimiston ideoiman kampanjasloganin ansiosta: Keskusliitossa herättiin. PR-neuvottelukunta ryhtyi ”Suomi elää metsästä”. tutkimaan mainoskampanjan mahdollisuuksia ja so- Hanketta varten oli perustettu laaja projektior- veltuvuutta metsäasioiden edistämiseen. Asiantun- ganisaatio, joka koostui paljolti teollisuuden kent- tijana käytettiin professori Osmo A. Wiioa, min- tämetsänhoitajista. Juhani Huittinen, joka toimi kä jälkeen pyydettiin tarjoukset muutamalta suurel- projektin vetäjänä vuosina 1983 ja 1985, kirjoitta mainostoimistolta. Niiden pohjalta neuvottelu- taa, miten lähdettiin liikkeelle: ”Suomi elää metsäs- kunta teki kampanjaehdotuksen Keskusliitolle, joka tä” -kampanjan ensimmäinen vaihe keskittyi toimiala- kuitenkaan ei ollut valmis näin radikaaliin toimin- kuvan kehittämiseen vuoden 1983 lokakuusta seuraa- taan, mitä Kahiluoto pahoitteli: Ikävä kyllä, sillä aivan vuoden maaliskuun loppuun. Päivälehti-ilmoit- ka oli menemässä otollisimman hetken ohi. Kesti vie- telussa korostettiin metsäteollisuuden merkitystä vien- lä joitakin aikoja, ennen kuin metsäteollisuus luopui siihen asti tarkoin vaalimastaan herrasmiesmäisestä ja kuivakkaan asiallisesta tiedotuslinjastaan. Niinpä sit- Lähdettiin siitä, että ten rämäkkä MTK pääsikin aina julkisuuteen, kun vain halusi. toimialakuvan tulisi parantua ”Metsän Vuosi” 1983 toi metsäasiat julkisuuteen ennen kuin sen sanomille entistä voimallisemmin. Keskustelua jatkui metsä- vuoden jälkeenkin, eikä teollisuus välttynyt kritiikil- saadaan riittävä kaikupohja.

241 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

nille ja sitä kautta jokaisen suomalaisen toimeentulol- tensiteetti vaihteli yhtiöittäin, ja vuoden 1985 lop- le, metsän sadonkorjuun yhteyttä viljan viljelylle sekä puun mennessä arvioitiin markkinointikoulutuksen metsäteollisuuden läheistä yhteyttä muun teollisuuden tavoittaneen 700–800 kentän noin 4 000 toimihen- ja sen kautta yleisen työllisyyden kanssa. Televisiomai- kilöstä. nonta vahvisti sanomaa tuomalla samoja teemoja kes- Se, ettei markkinoinnin koulutusta toteutettu kustelun aineksiksi. Aikakauslehti-ilmoittelussa asetut- täysmääräisesti eikä samalla innolla kaikissa puun- tiin määrätietoisesti vastustamaan sitä käsitystä, että ostajaorganisaatioissa, johtui paljolti siitä, että osto- metsäteollisuus olisi jäänyt ”iltaruskon” teollisuuden- miesten valmius- ja osaamistaso vaihteli. – Oston alaksi. Todistusvoimaiset dokumentit puhuivat täysin koulutusta oli toki annettu jo ennen Sopuakin mo- päinvastaista: suomalaiselle paperille painettu sanoma- nessa yhtiössä. lehti brittilukijan kädessä, suomalainen puutalo erilai- Koska Sopu tähtäsi ennen muuta suorien yhteyk- sissa kulttuuriympäristöissä, teknologian huipputaito sien lisäämiseen metsänomistajien kanssa, projekti oli ja vihdoin suomalainen metsänhoidon taito kertoivat hankala Metsäliitolle, joka oli teollisuutensa myötä kansainvälisestä huippuosaamisesta ja kilpailukyvystä. Keskusliiton jäsen. Juhani Viitala kertoo, että projek- Mainoskampanjan toinen vaihe toteutettiin tou- tista käytiin lukuisia keskusteluja MTK:n ja Keskus- kokuussa 1984, uuden puukauppavuoden kynnyk- liiton metsämiesten kesken, mikä johti siihen, että sellä, ja se tähtäsi nimenomaan puun markkinoille- vuoden 1985 alussa Metsäliitto ilmoitti eroavansa Met- tulon edistämiseen. Samanaikaisesti mainoskampan- säteollisuuden Keskusliiton SOPU-projektista. jan käynnistymisen myötä lähdettiin toteuttamaan Sopu oli iso ja kallis projekti. Sen suorat kustan- myös Sopu-projektin koulutus- ja valistusosiota, jos- nukset olivat kaiketi noin 20 milj. markkaa, eli noin ta Huittinen kirjoittaa: Sopu-projektin toteuttaminen 15 penniä metsäteollisuuden kotimaasta hankkimaa ja jalkauttaminen edellytti suunniteltua ja hyvin val- puukuutiometriä kohti – näin laskettuna toki hal- misteltua tiedottamista, sisäistä markkinointia ja os- vantuntuinen. Tämän lisäksi yhtiöt sijoittivat hank- tavan henkilöstön koulutusta. Jo ennen kampanjan keeseen viljalti ”omaa” rahaa (jota oli tietysti myös käynnistämistä syksyllä 1983 toteutettiin alueittain Keskusliiton kautta maksettu) toimihenkilöittensä Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomessa teollisuuden metsä- ja palkkoina sekä matka-, koulutus- ja muina kustan- kenttäjohdon alueseminaarit, jotka toistettiin v. 1984 nuksina. ja 1985. Tärkeimmille sidosryhmille, mm. tiedotusvä- Mitä näillä rahoilla sitten saatiin aikaan? Metsä- lineille, metsälautakunnille ja pankeille kerrottiin en- teollisuuden julkisuuskuva koheni, sen todistivat nen kampanjan alkua mitä tuleman pitää. Vaikutta- Suomen Gallupilla teetetyt mielipidekyselyt. Ja pal- va kansalaistietouden levittämisen väline oli aikakaus- jon muutakin, kuten Huittinen kirjoittaa: Kampan- lehtien välissä toimitettu erillisliite ”Mitä jokaisen suo- jan oli voitu todeta aktivoineen metsänomistajia yhtey- malaisen tulee tietää metsästä”. Aikakauslehtien lisäk- denottoihin metsäasiantuntijan kanssa yli 40 000 tasi se oli jakomateriaalina mm. maatalousnäyttelyissä. pauksessa. Myös lehdistön oma-aloitteisissa kirjoitte- Vihkosen painosmäärä ylti miljoonaan. luissa toistettiin usein kampanjan keskeisiä tunnuslau- Ostomiesten koulutus toteutettiin osaksi keski- seita. Mainontaa ja viestintää koskevassa keskustelussa tettynä, missä Markkinoinnin Kehittämiskeskus Oy alettiin puhua yhteiskunnallisesta mainonnasta uutena oli yhteistyökumppanina, osaksi etäkoulutuksena avauksena. ”Suomi elää metsästä” -kampanja ja SO- Markkinointi-instituutin kanssa kehitetyn koulutus- PU-projekti saivat yhdessä aikaan myös välillisiä tu- aineiston avulla. Koulutus oli paljolti yrityskohtais- loksia. Eri sidostahot aktivoituivat projektin tavoitteita, ja siinä olivat mukana monet koulutuspalvelu- den kanssa samansuuntaiseen toimintaan. Näistä esi- ja tarjoavat yritykset ja yhteisöt, mm. Helsingin yli- merkkeinä mm. MTK:n projekti 41 milj.m3, metsän- opiston puumarkkinatieteen laitos. Koulutuksen in- hoitoyhdistysten kehittämistyö ja pankkien metsätalo-

242 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

usohjelmat ja metsämessut. Piirimetsälautakuntien ja ”Metsälehdeksi” (ruotsinkielinen sisarlehti ”Skogs- metsäteollisuuden yhteistyön todettiin syventyneen. bruket” aloitti myöhemmin). Julkaisijansa mukaan Myös teollisuuden oma väki sai Huittisen mu- molemmat ajoivat vahvasti yksityismetsätalouden kaan kampanjasta uskoa asiaansa. Kampanjalla ja asiaa. Myös metsäteollisuus tuli lehtimarkkinoil- ostavan henkilöstön toimenkuvan kehittymisellä sekä le, kuten edellä on kerrottu. Metsäasioita käsiteltiin markkinoinnin taidon ja valmiuksien lisääntymisellä niin ”Viikkosanomissa” kuin myös ”Suomen Puus- havaittiin olleen rikastuttava vaikutus tämän henki- sa” (myöh. ”Suomen Puutalous”). Ja vuonna 1967 löstöryhmän työmotivaatioon. Ja mikä tärkeintä: Aloi- ”Teollisuuden Metsäviesti” näki päivänvalon. te metsätaloutta koskeneessa keskustelussa oli saatu hal- Kuten jo edellä on kerrottu, vuonna 1986 Suo- tuun ja puu oli lähtenyt liikkeelle. Ehkä näin olikin, messa ilmestyi melkoinen joukko metsäalan julkai- vaikka jo vuonna 1986, jolloin vielä maksettua mai- suja. Niistä merkittävimmät olivat SMY:n ”Metsä ja nontaa jatkettiin, sahoja jouduttiin seisottamaan Puu”, Tapion ”Metsälehti” sekä Keskusliiton ”Met- tukkipulan takia. säteollisuus” (toista ja viimeistä vuottaan). Lisäk- Kaiken kaikkiaan ”Suomi elää metsästä” oli kui- si oli liki 10 järjestölehteä, jotka lähes kaikki ovat tenkin iso ja vaikuttava kampanja, jota ja jonka slo- säilyneet. Sitä vastoin näistä kolmesta mainitusta ai- gania edelleen muistetaan monessa yhteydessä. Voi- noastaan ”Metsälehti” on edelleen elossa ja – varsin kin ihmetellä, miten sellainen pystyttiin aikaan saa- virkeänä. ”Metsä ja Puu” lopetettiin vuoden 1992 maan näinkin konservatiivisella toimialalla; nyt se lopussa kannattamattomana. Lehden viimeiseksi tuskin onnistuisi. Monen mielestä kampanja lope- päätoimittajaksi jäänyt Juhani Karvonen joutui to- tettiin kuitenkin kesken turhan aikaisin, etenkin teamaan lehden viimeisen numeron pääkirjoitukses- kun sille oli valmisteltu myös jatko. Keskusliiton si- saan: Aika ajoi lehden ohi. Metsäalalta katoaa lehden säiset skismat saattoivat olla siihen syynä; kerrotaan lopettamisen myötä kaikille yhteinen foorumi. että perusvoimaprojektia vetänyt Pentti Sierilä olisi Tämä ainoa metsällinen yleisaikakauslehtemme kerran tokaissut Pekkaselle, että jos minulla olisi ol- kaatui paljolti metsämiesten eripuraan, mistä seurasi lut nuo kampanjarahat, Suomessa olisi jo viides ydin- talousvaikeuksia, jotka olivat alkaneet jo 1960-luvul- voimala! la; lehden levikki näet pysyi varsin vaatimattomana. Markku Rauhalahti, joka toimi lehden päätoimitta- Painetun sanan voima jana vuodet 1984–91, toteaa näin jälkikäteen: Metsä- Painettu sana, etenkin lehden muodossa, on ollut kentältä ei löytynyt yhteistä tahtotilaa.1980-luvun lop- vahva valistuksen väline myös metsäasioissa – ai- pupuolella käytiin johdollani järjestölehtien julkaisijoi- nakin tähän saakka. Vuosina 1890–1907 julkaistu den kesken neuvotteluja muuttaa ”Metsä ja Puu” ylei- ”Metsänystävä” oli maamme ensimmäinen suomen- seksi metsäammatilliseksi aikakauslehdeksi. Ajatuksena kielinen ja metsänomistajille suunnattu metsälehti, oli, että lehdestä tulisi Metsänhoitajaliiton ja METOn vaikka jo sitä ennen samainen Suomen Metsänhoi- jäsenlehti niin, että liittojen lehdet lopetettaisiin ja uu- toyhdistys julkaisi ”Tiedonantojaan” (”Finska Forst- den lehden mukana julkaistaisiin liittokohtaiset erilliset föreningens Meddelanden”). Se muuttui vuonna liitteet edunvalvonta- ja muista sisäisistä asioista. Han- 1914 Metsätaloudelliseksi Aikakauskirjaksi (MA), ke eteni hyvin, mutta loppuvaiheessa METOn puheen- josta siitä alkaen tuli metsäalan yksi johtavia julkai- johtaja Pentti Näreaho ilmoitti, ettei käy. ”Metsämies” suja vuosikymmenten ajaksi. on heille niin tärkeä ja perinteinen lehti, etteivät halua ”Metsänystävää” seurasi vuonna 1908 ”Tapio”, lopettaa sitä. (Niin perinteinen, että lehden nimi on jota ryhtyi julkaisemaan uusi taho, vuonna 1907 pe- muutettu muotoon ”Metsätalous – Forestry”!) rustettu Suomen Metsänhoitoyhdistys Tapio. Kuu- Myös Kullervo Kuuselan mukaan lehden lopetta- kausittain julkaistu ”Tapio” muuttui vuonna 1933 miseen johti metsä- ja puutalouden osapuolien lyhyt-

243 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

näköinen itsekkyys korostaa erinomaisuuttaan omil- paljon tiedotusresursseja, mutta niiden kohdentumi- la lehdillään. Kuusela, joka toimi SMY:n puheen- nen ei ole paras mahdollinen. Metsätiedotus on ha- johtajana vuodet 1973–80, jatkoi muistelmakirjas- janaista, sisäänpäin suuntautunutta ja liiaksi päi- saan vuonna 2002: Suomi on ainoa metsätalousmaa, väkohtaisia ongelmia korostavaa. Kun asioista ker- jossa nurkkakuntaisen itsekkyyden vuoksi elinkeinol- rotaan pääasiassa vain omille joukoille, tiedotuksen la ei ole äänenkannattajaa, joka käsittelisi menneisyy- vaikutukset jäävät vähäisiksi. Moitteissa oli osoi- destä jatkunutta nykyisyyttä ja hahmottaisi tulevaisuu- tetta teollisuudenkin harjoittamalle tiedotukselle, den suuntaviivoja ammatissa työskenteleville, metsän- etenkin kun samana vuonna katsottiin aiheellisek- omistajille, yleiselle mielipiteelle ja poliittiselle päättä- si lopettaa ”Teollisuuden Metsäviestin” julkaisemi- jälle. Ei ole ihmettelemistä, miksi metsäpolitiikka on nen. kuin purjeensa ja peräsimensä menettänyt laiva myrs- Tapion (virallisesti Metsäkustannus Oy:n) julkai- kyn huuhtomassa karikossa. sema Metsälehti on tätä nykyä johtava metsäalan Juhani Karvonen, joka myös oli yrittänyt tosis- julkaisu. Se on hyvin toimitettu, ja lehden lukuja saan pelastaa lehtensä, totesi jäähyväiskirjoitukses- statusarvoa on lisännyt siihen liitetty ”Makasiini”- saan metsätiedotuksesta edelliskeväänä tehdyn tut- liite. Siitä huolimatta, että lehti on pyrkinyt vähen- kimuksen perusteella: Metsäalalla on kohtuullisen tämään Tapio-kytköstään (MTK-kytkökset katkais- tiin kaiketi jo 1970-luvulla), siitä ei kuitenkaan ole kehittynyt sellaista metsäalan yleislehteä, jollainen on esimerkiksi ”Skogen” Ruotsissa (ei sekään kovin hyvä lehti, paras on varmaankin Holmen-yhtiön ”Skog och Virke”). Metsälehdestä mm. puuttuu keskustelu (ei sinänsä lehden vika), mutta toisaalta sen nettikeskustelu on aktiivisempaa kuin missään muualla Suomessa harrastettu metsäkeskustelu; tasoa tosin laskee lähes säännöllinen nimimerkkien käyttö. Lehden aihepiiri on vahvasti yksityismetsätalouteen sidottu, joskin on myönnettävä, että metsätalous alkaa olla aika lailla loppuunkaluttu ala; kiinnostavien aiheiden löytäminen alkaa olla entistä vaikeampaa. Metsälehden ohella meillä ilmestyy edelleen muitakin metsäalan lehtiä, oikeastaan ihan kosolti. Jär- jestölehtiä ovat Metsänhoitajaliiton ”Metsänhoi- taja”, METO:n ”Metsätalous”, Puumiesten Liiton ”Puumies”, Puuliiton ”Särmä” ja Koneurakoitsijain Liiton ”Koneyrittäjä”. Lisäksi on Metsähallituksen ”Metsä.fi”, Skogskulturin ”Skogsbruket”, metsäte- ollisuutta lähellä oleva ”Paperi ja Puu” (joka uudessa tulemisessaan vaikuttaa lupaavalta) sekä MTK:n ”Aarre”, metsänomistajille suunnattu upea aikakauslehti. Ja totta kai on kolmesti viikossa ilmesty- Yhtyneiden Paperitehtaiden ”Työn Äärestä” oli ensimmäi- nen metsäyhtiöiden julkaisema henkilöstölehti. Vuonna vä ”Maaseudun Tulevaisuus”, puolueeton erikois- 1931 aloittanut lehti julkaistiin aluksi tämännimisenä. Hyvin sanomalehti, mutta käytännössä MTK:n pää-äänen- toimitetun lehden kohtaloksi tuli UPM-fuusio vuonna 1996. kannattaja; lehteen palataan tuonnempana.

244 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Lisäksi on joukko ilmaisjakelulehtiä, joihin kuu- alan organisaatiot, kuten Metsäntutkimuslaitos, met- luvat erilaiset jäsen-, asiakas- ja henkilöstölehdet. säkeskukset ja metsäkonevalmistajat, julkaisevat pai- Niiden joukkoon kuuluvat mm. teollisuuden omat nettuja asiakaslehtiä eli vastaavia. Joten painettu met- lehdet, joista vanhin on Metsäliiton vuodesta 1949 säsana elää edelleenkin voimissaan – ainakin määräl- alkaen julkaisema jäsenlehti ”Metsäliiton Viesti” (jo- lisesti – vaikkei paperinvalmistajien etujärjestö sellaista edelsi ”Metsänomistaja” vuodesta 1936). Teol- ta enää julkaisekaan. Miten luettuja ja tarpeellisia nä- lisuuden metsäasiakaslehtiä ovat ainakin Stora En- mä kaikki julkaisut ovat, sitä sopii kuitenkin kysyä. son ”Terve Metsä” ja UPM:n ”Metsän henki”. Myös pienemmillä puunhankkijoilla on omia asiakaslehti- Ympäristöviestinnässä riittää opittavaa ään. Aikaisemmin oli muitakin asiakas- ja henkilös- Kun UPM Metsän aluejohtaja Esa Mäki-Petäys jäi tölehden välimuotoja, kuten Yhtyneitten Paperiteh- eläkkeelle vuonna 1997, hän totesi lähtöhaastatte- taitten ”YP-Metsä”, Tehdaspuun ”Tehdaspuu” ja sen lussaan: Ehkä olis ollu hyvä hoksata aikaisemmin met- seuraaja ”UPM-Metsä”. Niin ikään metsäteollisuu- sätalouden ulkopuolelta tuleva kiinnostus ympäristöasi- den henkilöstölehdissä on käsitelty myös metsäasioi- oihin. Siinä meidät vähän yllätettiin housut kintuissa. ta. Etenkin aiemmin, kuten Kahiluoto toteaa: Teol- Näin oli tapahtunut, ja metsällisen ”ympäristöso- lisuuden metsänhoitajat ovat tietysti vuosikymmeniä dan” voi sanoa alkaneen vuonna 1970, jolloin vie- osallistuneet omien yhtiöittensä henkilökunta- ja asia- tettiin luonnonsuojeluvuotta ja ”Suomen Luonto” kaslehtien toimittamiseen. Muutamat heistä ovat tällä julkaisi erityisen metsänumeronsa. Siinä metsätalou- saralla tehneet tai ovat parhaillaan tekemässä niin te- den suurimmiksi synneiksi luettiin soiden ojitukset, hokasta kylvötyötä, että alan ammattilaisetkin antavat avohakkuut, uudistusalojen auraukset, metsien lan- siitä mairittelevan arvosanan. noitukset ja kaikki muu, mikä tunnettiin kirosanak- Teollisuusyhtiöiden henkilöstölehtiä ryhdyttiin si muuttuneena tehometsätaloutena. Metsätalous julkaisemaan jo sotien välillä. Vanhimpia niistä oli- yritti puolustautua, mutta huonolla menestyksellä. vat mm. Yhtyneiden Paperitehtaiden ”Työn Ääres- Näyttävimmän taistelunsa ja häviönsä metsäta- tä” ja Kymi-yhtiön ”Kymi-Yhtymä”, jotka lansee- lous koki ”vesakkosodassa”, eli ilmasta käsin tehdyssä rattiin 1930-luvun alussa. Näiden ns. ”hölö-lehtien” kemiallisessa vesakontorjunnassa 1970- ja 1980-lu- sisältö ja laatu vaihteli. Kulttuurineuvos Eero Nii- kujen taitteessa. Tehdaspuun Pekka Tiililä yritti puo- nikoski muistelee miten Sanomakoulun rehtori, ope- lustaa tehokasta menetelmää ”Karjalaisessa” vuon- tusneuvos Antero Okkonen piti 1970-luvulla suosittu- na 1980 mm. näin: Perusteita kemiallisten vesakontor- ja kurssejaan henkilöstölehtien tekijöille, niin metsäte- junta-aineiden kieltämiselle ihmisen terveydelle vaaral- ollisuuden lehdet saivat yleensä huutia vanhanaikaisuu- lisina ei kuitenkaan voida pitää riittävinä niin kauan, tensa johdosta. Okkonen vaati journalistisempaa otetta, kun silmää räpäyttämättä hyväksytään, että monikym- jota niihin sitten kyllä saatiinkin. Otin itsekin asiois- menkertaisia määriä samoja aineita ja lisäksi vielä suu- ta onkeen ja palkkasin tiedottajiksi entisiä toimittajia, rempi määrä muita torjunta-aineita levitetään jokapäi- ja rohkenen sanoa, että Uutiskymi oli parhaimmillaan väisiin elintarvikkeisiimme maataloudessa. varsin hyvin tehty lehti. – Nyttemmin teollisuuden Se ei auttanut, peli oli jo hävitty ja ihmiset saatu henkilöstö- ja asiakaslehdet, ne jotka ovat vielä jäl- uskomaan kemiallisen vesakontorjunnan vaarat. Il- jellä, ovat monen mielestä koko lailla kesyjä ja hajut- masta käsin tapahtuva kemiallinen torjunta kiellet- tomia, ei ainakaan pihkan tai rikintuoksuisia; se taas tiin, mutta maasta käsin tehtynä se vielä sallittiin! johtuu paljolti siitä, että niiden teko on lähes poik- Kajaani-yhtiö yritti vielä viimeisenä taistella lento- keuksetta ulkoistettu. Lehdet myös ovat paljolti kor- ruiskutusten puolesta vuonna 1985, mutta hanke vautuneet nettiversioilla tai netin uutissivustoilla. oli tuhoon tuomittu. Muistona ”vesakkosodasta” on Edellä mainittujen ohella monet muutkin metsä- Juice Leskisen laulu ”Ilomantsi”, joka alkaa

245 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Helikopterilla tuli kuolema, mielipiteen hyväksyntä taloudellisesti järkevälle metsi- Voi hillasuota tuskan nuolemaa. en käsittelylle. Markku Rauhalahden johtama ryhmä Puupäät, puupäät metsähallinnon esitti laajamittaista tiedotuksen tehostamista sekä Tappaa vesakon niin kuin nuorison. harkittavaksi joitakin muutoksia metsien käsittely- menetelmiin, sellaisia, jotka aiempaa joustavammin Metsäkeskustelua käytiin koko 1980-luku. ”Met- lisäisivät metsänomistajan ja myös metsäammattilai- sän vuoden” 1983 avulla metsäväki yritti kohentaa sen päätösvaltaa. Viitalan mielestä työryhmän esi- julkisuuskuvaansa, mutta ei onnistunut; luontoväki tykset eivät olleet riittäviä. Mitkään vuosia kestävät hallitsi keskustelua ja metsäväki ryhtyi riitelemään toimet tai pelkät tiedotuskeinot eivät enää olleet sii- keskenään. Yhtyneiden Paperitehtaiden Väinö Koi- hen riittäviä. Nekin jäivät osin toteuttamatta. (Vii- visto suomikin kollegoitaan ja koko ammattikuntaa tala kertoo myös erään tapauksen, josta ei mainita ankarasti ”Metsänhoitaja”-lehdessä: edes Metsäyhdistyksen 125-vuotishistoriassa: Suo- Olemme onnistuneet luonnonmetsiemme käytön jär- men Metsäyhdistyksen päärahoittajat valtion ohella, jestelyssä erinomaisesti, ehkä paremmin kuin mikään Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto ja MTK, olivat muu maa maailmassa. Merkittävä syy onnistumiseen tyytymättömiä yhdistyksen siihenastiseen vaisuun ul- on ollut ammattikunnan yksimielisyys tavoitteista ja koiseen tiedotustoimintaan. Niinpä järjestöt kaavaili- keinoista. Valitettavasti yksimielisyyden vaatimisessa vat johtotasoillaan (toimitusjohtaja Matti Pekkanen ja on menty liian pitkälle. Avointa keskustelua menette- puheenjohtaja Heikki Haavisto) samaan aikaan toi- lytavoista ei käyty. Sorruttiin vertaansa vailla olevaan saalla vakavasti yli 110-vuotiaan Suomen Metsäyhdis- kaavamaisuuteen. - - Kun kaavamaisuuden haitta- tyksen lopettamista ja metsätalouden tehokkaan tiedo- puolet ovat nyt joutuneet sekä tiedemiesten että metsän- tusorganisaation perustamista sen tilalle. Asiaa ei kui- omistajien julkisen arvostelun kohteeksi, on käynyt il- tenkaan toteutettu.) mi, että ammattikuntamme on kadottanut julkisen ”Der Spiegelin” vuonna 1993 julkaisema artikkeli keskustelun taidon. Itse ammattiasiasta ei keskustella ”Plunderer im Norden” oli sitten ankarin hyökkäys juuri lainkaan, vaan pyritään ensisijaisesti vastakkais- Suomen metsätaloutta kohtaan suunnatussa ympäris- ta mieltä olevan ammattiveljen mustamaalaamiseen tösodassa. Koska oli kyse metsäteollisuuden tärkeäs- muin perustein. Tuskin löytyy toista yhtä turmiollista tä asiakasmaasta tehdystä hyökkäyksestä, sen torjun- tapaa ammattikunnan arvovallan alentamiseen kuin taan osallistui koko metsäsektori ja siihen käytettiin tällainen menettely yleisissä tiedotusvälineissä. rahaa toisin kuin kotimaan konflikteissa. Keskus- Metsäkuolemat hallitsivat tästä eteenpäin 1980-lu- liitto oli keskeisessä asemassa järjestettäessä viestin- vun metsäkeskustelua: professori Erkki Lähteen Sää- nällistä vastaiskua Spiegelin väitteiden torjumisek- tytalolla vuonna 1984 julistama tappotuomio Suo- si. Luonnollisesti tuolloin oltiin myöhässä, kuten men (ja sitä ennen Keski-Euroopan) metsille osoit- Keskusliiton Heikki Pärnänen totesi vuonna 1993: tautui kuitenkin uutisankaksi. Silti keskustelua il- Ympäristöhaasteisiin vastaaminen on tehnyt entis- mansaasteiden vaikutuksesta metsiemme terveyteen tä tärkeämmäksi sen, miten tuotetaan. Tästä tiedotta- jaksettiin käydä pitkään ja monen professorin voimin. misesta metsäteollisuus myöhästyi. Kuluttajan ”vihre- Monimuotoisuus, tai oikeammin sen vähyys, tuli uu- yttä” pidettiin vain alueellisena maksukysymyksenä deksi lyömäaseeksi metsätaloutta vastaan 1980-luvun (esim. Saksa) eikä ymmärretty sen globaalista tartun- lopulla, ja sen seuraamuksista on kerrottu edellä. taa. Näin ei myöskään osattu tarpeeksi ajoissa kääntää Metsätalouden imagon huonontuminen sai metsäteollisuustuotteiden ympäristöystävällisyyttä, nii- MTK:n ja Keskusliiton metsäjohtajat asettamaan den ekotasetta, myynti- tai vientivaltiksi. vuoden 1988 alussa työryhmän löytämään kei- Ruotsalaiset olivat olleet tässäkin asiassa paljon not, joilla voitaisiin hankkia nykyistä parempi yleisen taitavampia. Se oli nähty jo 1980-luvun ”kloori-

246 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

sodassa”, ja näin kävi myös 1990-luvun metsäkiis- tiin niin kotimaahan kuin etenkin ulkomaille perä- toissa. Ruotsi jäi metsäsotienkin ulkopuolelle, vaik- ti yhdeksällä kielellä ja viiden vuoden ajan. Mikä oli ka Suomessa oli niin vanhoja metsiä kuin muita- tulos? Ainakin teollisuus koki kampanjan etäiseksi, kin metsiä suojeltuina jo tuolloin enemmän kuin vaikka tavoitteet olivatkin kannatettavia. Siitä puut- Ruotsissa, eniten koko Euroopassa. – Ruotsin ete- tui innostusta, ja se jätti niin metsä- kuin markkina- vämmyyttä kuvaa sekin pieni asia, että vuoden 2002 miehet vähän ulkopuolisiksi. Yhtyneitten Paperiteh- Haagin suuressa biodiversiteettikonferenssissa Ruot- taitten Timo Kivimaan mielestä yhtiöitten metsätie- si oli kertomassa saavutuksistaan metsäluonnon mo- dottajat olisi pitänyt ottaa alusta pitäen mukaan, ja nimuotoisuuden edistämisessä, Suomi ei, vaikka sil- samaten myös metsäjohto. lä olisi ollut paljon enemmän kerrottavaa. Viitalan mielestä PlusMetsässä ei osattu käyt- Metsäsotaa käytiin koko 1990-luku. Suomen tää hyväksi uuden metsätalouden ympäristöohjel- teollisuus otti taistelun tosissaan, ja esimerkiksi man metsä- ja ympäristöpoliittisia linjauksia. Lisäk- vuonna 1995 Keskusliiton viestintäbudjetti nousi 5 si projektin tehoa heikensi tietenkin tuntuvasti se, et- milj. markkaan, joka pääosin käytettiin kansainvä- tä samaan aikaan omat ympäristöjärjestömme levitti- liseen ympäristöviestintään. Keskusliiton ja etenkin vät ulkomaille aktiivsesti kielteistä informaatiota met- sen metsäyksikön keskeisimmäksi tehtäväksi tulikin sätaloudestamme. Kulha taas toteaa, että siltä loppui- metsätalouden hyväksyttävyyden säilyttäminen, mivat varat liian varhain, mutta siltä lopahti kyllä myös kä merkitsi samalla sen toiminnan painopisteen siir- uskottavuus kolmannen osapuolen puutteeseen. (Mikä tymistä kansainvälisiin asioihin; se tarkoitti myös kolmas osapuoli?) Kampanja oli floppi, eikä Plus- fyysisesti Brysselin ja muiden kaukomatkojen mer- Metsästä tullut brändiä; tuskin kukaan enää muistaa kittävä kasvua. koko liikemerkkiä. Keskusliiton ohella Metsäyhdistys (SMY) vas- Metsäyhdistys jatkoi PlusMetsänkin jälkeen kan- tasi pääosasta ympäristökysymyksiin keskittynees- sainvälistä valistustyötään. Pidettiin seminaareja, tä metsäviestinnästä. Tarvettahan siihen oli, kuten kierrettiin Eurooppaa, tuotettiin monenlaista mate- Keijo K. Kulha toteaa SMY:n 125-vuotishistoriikis- riaalia, käytettiin suomalaisia toimittajia Euroopas- sa: Ulkomailla Suomi-tietous – puhumattakaan Suo- sa, selvitettiin Suomi-tietouden kehitystä ja kaikkea men metsistä – todettiin aika vähäiseksi. Syntynyt tie- muuta; metsäsertifioinnilla oli tässä kampanjoinnis- totyhjiö uhkasi täyttyä luuloilla, uskomuksilla ja ym- sa keskeinen sija. Valitettavasti emme osanneet hyö- päristöjärjestöjen informaatiolla. Euroopan kuluttaja- dyntää metsäsertifiointijärjestelmämme mainosar- ja kansalaisjärjestöt pitivät Suomea jopa kehittymät- voa, ja hetki hukattiin tarpeettomaan jahkailuun ja tömänä metsätalousmaana. Kun ympäristökysymykset varovaisuuteen. Metsäyhdistyksen ansioksi on pal- ovat mutkikkaita, ihmisillä on aina tarve yksinker- jolti myös laskettava metsäattaseaviran perustami- taistaa niitä. Ympäristöjärjestöjen pelkistetyt viestit is- nen ulkoministeriöön. Ensimmäinen metsäattasea kostuivat liiankin helposti ympäristöstä huolestuneiden nimitettiin vuonna 1993 Bonniin, sittemmin Berlii- ihmisten tajuntaan. Metsäväki ei uskonut vieläkään niin, sekä myös Lontooseen kaksi vuotta myöhem- vanhaan viisauteen, että asiat ovat miltä ne näyttä- min ja Moskovaan vuonna 2001. Nykyään ainoas- vät; sen ruotsalaiset ovat osanneet. taan Moskovan virka on täytettynä. SMY oli laatinut jo 1990-luvun alussa Metsälii- Turhaakin työtä tehtiin paljon, ei yksin SMY:ssä. ton Pekka Kivelän johdolla viestintästrategian, jo- Ja etenkin suojeluasioissa metsäpuoli jäi lähes poik- ka käynnistyi ”PlusMetsä”-projektilla. Suomalaisesta keuksetta alakynteen. Anna-Leena Simula totesikin metsästä ja metsätaloudesta pyrittiin sen avulla te- vuonna 1995: Metsätalouden viestinnän on reipas- kemään merkkituote, brändi, sellainen kuten ”Puh- tuttava: julkinen sana on saatava ymmärtämään, et- dasta uutta villaa”. PlusMetsän sanomaa suunnat- tä metsäluonnon monimuotoisuus on pääasiassa muu-

247 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

”Tulee ikävä rehellistä jo pitkään tehnyt ahkerasti töitä ympäristöasioissa, niin tehtailla kuin metsässäkin. Oli myös julkaistu telaketjulinjan insinööriä, joka useilla kielillä erilaisia ympäristöraportteja ja -esit- teitä, vuosikirjoja ja muutakin. Alkoi miltei tuntua, ylpeili energian ja puun että ympäristöviestinnässä oli menty liiallisuuksiin. Ehkei sentään, sillä Metsäyhdistyksen puheen- kulutuksella ja jonka mielestä johtaja Heikki Juslin kirjoitti vuonna 2005: Muu- metsä oli puupelto.” tama vuosi sitten tutkin oppilaani kanssa laajasti suomalaisen paperiteollisuuden keskieurooppalaisten asi- –Jyrki Iivonen akkaiden käsityksiä suomalaisesta metsänhoidosta. Kä- vi ilmi, että asiakkaamme Keski-Euroopassa olivat tyy- ta kuin vanhoja metsiä ja uhanalaisia lajeja. Toki jo tyväisiä siihen, kuinka suomalaisia metsiä hoidetaan. ennen PlusMetsää metsäyhtiöt olivat pyrkineet ”vi- Samoin oltiin tyytyväisiä suomalaisen metsäteollisuu- hertämään” viestintänsä ja julkisuuskuvansa. Jopa den ympäristönsuojelutoimenpiteiden tasoon. Sen si- siinä määrin, että Helsingin Sanomien Jyrki Iivo- jaan asiakkaat eivät olleet ollenkaan tyytyväisiä siihen, nen kirjoitti Yhtyneiden Paperitehtaiden ”Työn ää- kuinka näistä metsäsektorin ympäristöasioista viestit- restä” -lehdessä vuonna 1991: Suomessa yrityskuvaan tiin. – Kuitenkin oli Keskusliiton toimesta kierret- on helppo vaikuttaa, ja yritys voi valita sellaisen ku- ty 1990-luvun lopulla kaikki tärkeimmät markkina- van kuin haluaa. Nyt kaikki metsäyritykset teeskente- alueet ja kerrottu asiakkaille Suomen uudesta metsä- levät niin luonnonystävää, että oikein ällöttää. Tulee ja luonnosuojelulainsäädännöstä sekä siitäkin, että ikävä rehellistä telaketjulinjan insinööriä, joka ylpei- vuonna 1996 oli tehty päätös suojella 330 000 heh- li energian ja puun kulutuksella ja jonka mielestä met- taaria Pohjois-Suomen vanhoja metsiä. Eikä nyt täs- sä oli puupelto. tä tunnuttu tietävän mitään! Metsäteollisuuden “luontoystävyys” kuitenkin Myös muut kuin metsä- ja luontoväki osallistui- jatkui; meillä haluttiin kuitenkin edelleen pitäy- vat metsäkeskusteluun, toimittajat ennen kaikkea; tyä faktoissa, eikä haluttu muuttua ruotsalaisiksi. Ei ehkei kuitenkaan aina niin asiantuntevasti eikä tyy- vaikka naapurimaan viestintäosaaminen myönnetti- likkäästi. YLE:n ympäristötoimittaja Petteri Saario inkin, kuten Keskusliiton Pertti Laine totesi vuonna tarjosi hyvän esimerkin vuonna 1997: Kävin taan- 1994: Nytkin ruotsalaiset jo tiedottavat maailmalle, noin läpi kaikki Ylen leikearkistoon tällä vuosikym- että he aikovat seuraavaksi panostaa monimuotoisem- menellä kerääntyneet metsien suojelua käsittelevät ar- paan ja ekologisesti kestävämpään metsänhoitoon. Vas- tikkelit. En paljoa odottanutkaan, mutta silti tyrmis- ta julkistamisen jälkeen ne panevat toimeksi. Suoma- tyin: otsikoissa mässäiltiin mielin määrin sellaisilla sa- lainen ensin tekee ja sitten vasta miettii, että kiinnos- noilla kuin ”isänmaan petos”, ”valtiopetos”, ”terroris- taisiko tämä ketään. mi”, ”metsäsota”, ”sosialisointi”... Jutuissa kuvailtiin Kaikki eivät nähneet asiaa samoin. Ympäristöasi- pääasiassa luontoaktivistien toimintaa vanhojen metsi- ansa hyvin hoitava yritys voi saada lisäetuna kustan- en suojelemiseksi. Erityisesti maakuntien lehdet olivat nussäästöjä tai kilpailuetua markkinoilla, mutta karmeaa luettavaa. Sanavalinta on varmaan sen jäl- ympäristöasioissa teot ja faktat eivät puhu puolestaan, keen siistiytynyt, mutta asiantuntemattomuutta ta- niistä on viestittävä. Näin kirjoitti Helsingin Kauppa- paa edelleenkin kosolti. korkeakoulun dosentti Minna Laine hieman jälki- Muutkin kotikutoiset ympäristöongelmat ovat viisaasti vuonna 2004, ja lisäsi, ettei ympäristömyö- olleet osaksi tiedotusongelmia. Siitä hyvän esimer- täisyys näy suoraan itse tuotteessa tai palvelussa – kin tarjoaa kesällä 2003 tapahtunut UPM:n Kau- siitäkin on viestittävä. Tuolloin metsäteollisuus oli kaan sellutehtaan lipeäpäästö Saimaaseen. Siinä vies-

248 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

tinnällä – tai paremminkin sen puutteella – oli kes- on 3–4 asiansa osaavaa metsätoimittajaa, ja mikä pa- keinen rooli. Tapahtuma sai poikkeuksellisen pal- rasta, lehden linja on muuttunut selvästi neutraalim- jon julkisuutta, minkä suhteellisuutta Esa Eranti maksi. Totta kai, ”MaasTulli” on edelleen vahvan, jos pohdiskeli myöhemmin: Tarkkaavainen lukija saat- kohta heikentyneen etujärjestön julkaisu, joka tarvit- toi lehdistössä esitetyistä kartoista selvittää halutes- taessa ottaa voimakkaastikin kantaa etupiiriinsä kuu- saan, että päästön voimakkaiden vesistövaikutusten luviin asioihin. Mutta enää se ei ole sellainen ”räyhäk- alue oli muutamien neliökilometrien luokkaa. Sa- ki” kuin aiemmin. Esimerkiksi puukauppa-asioissa os- manaikaisesti lehdistössä esitettiin karttoja Suomen- tajapuolen näkemyksiä saatetaan kysyä muiltakin kuin lahden sinilevälautoista, joiden laajuus oli tuhannen Metsäliiton miehiltä, ja saatetaanpa osuuskunnan toi- neliökilometrin suuruusluokkaa. Aineellisten vahin- mia arvostella lehdessä samoilla mittareilla kuin varsi- kojen lisäksi tapaus heikensi yhtiön julkisuusku- naisten ”puukapitalistien” tekemisiä. Onpa sellainen- vaa, Suomen ympäristökeskuksen teettämän selvi- kin ihme koettu, että metsänhoitoyhdistyskenttä saa tyksen mukaan jopa näin suuressa määrin: Onnet- lehdessä sapiskaa! Lehti julkaisee ”Metsänomistaja”- ja tomuuden seurauksena lappeenrantalaisten luottamus ”Metsä Plus”-erikoisnumerot, yhteensä 10 kertaa vuo- tehtaaseen romahti. Esiin nousivat vanhat mielikuvat dessa. Niissä metsäasioita tarjotaan väliin jopa puu- saastuttavasta puunjalostusteollisuudesta ja uudem- duttavan viljalti. mat pelot päätösvallan siirtymisestä pois paikallisista Lehden ”helmi” on toimittaja Juha Aaltoila, Pe- käsistä. Vaikka keskustelu laantui aikanaan, vahvisti rä-Pohjolassa tehty metsänhoitaja, jolle on suotu sha- tapahtuma aiempia kielteisiä mielikuvia. Nämä mie- maanimainen kirjoittajanlahja. Jo ”Koltan” varsinai- likuvat luultavasti kertautuvat sitten, kun tapahtuu set uutisoinnit ja muut lehtiartikkelit ovat useimmi- seuraava onnettomuus tai muu negatiivinen tapah- ten kantaa ottavia ja värikkäitä, mutta parhaimmil- tuma.” – Sellainenkin ehti tapahtua, onneksi paljon laan hän on kolumneissaan, joissa ei ketään säästel- edellistä lievempänä. lä. Eikä pidä unohtaa Koltan jokaperjantaista viikon- Toivon mukaan ei ole ennenaikaista sanoa, että värssyä; haikumaisissa runoissa riittää risuja ja ruusuja aika, johon metsätaloutemme on niin tiukasti sidot- ja usein myös yllätyksellistä huumoria. tu, on hoitanut asioita niin hyvin, että metsällisten Toinen merkittävä metsäalan toimittaja on tietys- ympäristökiistojen voi sanoa olevan jo historiaa. ti Helsingin Sanomien Jyrki Iivonen, joka on usein jaksanut yllättää metsäteollisuutta koskevilla ”skuu- Metsäviestintä nykyään peillaan”. (Iivosta edelsi ”Hesarissa”, sitten Kauppa- Parikymmentä vuotta jatkuneen aktiivikauden jäl- lehdessä, legendaarinen Lauri Helve, jota voitaneen keen metsäviestintä on asettunut eräänlaiseen su- pitää uudenajan taloustoimittajan, ns. ”otsolommo- vantovaiheeseen. Viestitään, mikä on välttämätöntä, journalismin” pioneerina.) Kun Iivonen uskaltaa vie- muttei olla mitenkään aktiivisia. Tämä koskee yleis- lä kertoa asiat ja henkilöt oikeilla nimillään, voisi ku- tettynä useimpia metsäsektorin osapuolia, osin jopa vitella, että palautetta on riittänyt metsäfirmojen pää- MTK:takin. Silti metsäalaa koskevia uutisia tarjo- konttoreista; muulloinkin kuin 1980-luvun Valkea- taan ja myös julkaistaan viljalti. koskelta. Miehen ”syväkurkku”-verkoston on olta- Siitä mitä metsäalalla tapahtuu saa parhaimmat va uskomattoman laaja, ja sen lisäksi hänen metsä- tiedot seuraamalla joko Metsälehden tai Maaseudun alaa koskeva tietotaitonsa on melkoinen; ryhtyminen Tulevaisuuden metsäuutisia netissä; luonnollisesti pienmetsänomistajaksi ja hankintamyyjäksi lienee myös ”MaasTullin” (maamme toiseksi luetuin sano- osaltaan syventänyt Iivosen ymmärrystä metsänomis- malehti) printtiversio tarjoaa samat palvelut ja enem- tajan sielunmaisemaan. – Iivonen oli myös ainoa toi- mänkin. Vuonna 1916 aloittaneen lehden metsäsi- mittaja, joka kävi seuraamassa puukartellioikeuden- vut ovat edelleenkin hyvin toimitetut, toimituksessa käynnin tärkeimmät todistajankuulemiset.

249 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Hyvän esimerkin Iivosen lahjoista tarjoaa Metsävii- mutta vaatisi vahvaa elvytystä ja samalla päätoimisen kolla 2003 Hesarissa julkaistu koko sivun juttu ”Met- toimittajan. sähallinto on jämähtänyt hevoskaudelle”. Siinä hän Mitä metsästä sitten viestitään? Vuoden 2005 pa- esitteli metsäalan organisaatioiden määrän sekä kysyi, periteollisuuden lakko sekä tehtaiden sulkemiset ovat tarvitaanko kaikki se väkimäärä 125 milj. euron palk- viime vuosina saaneet selvästi suurimman huomi- kakuluineen? Vastaus oli ei. Millaisen vastaanoton on, mutta ajoittain on tarjolla myönteisiäkin uuti- juttu saikaan metsäviikkoväeltä? Pelkkä hutaisu, Tuol- sia. Metsäyhtiöiden kvartaalitulokset pääsevät edel- laisen voisi kirjoittaa alalta kuin alalta, Iivosen huonoin leen lehtien ja YLE:n uutisiin, mutta harvoin samas- juttu, Täynnä asiavirheitä etc. – Vieläkään kaikkiin sa laajuudessa kuin aikaisemmin. Puukauppa näyt- metsäorganisaatioihin ei ole rohjettu puuttua! tää olevan kestoaihe kaikissa tiedotusvälineissä, ja sen Toki ”Hesarissa” on muitakin metsästä kirjoitta- rinnalle on tullut myös energiapuu, erityisesti kun via toimittajia, ei kuitenkaan yhtä asiantuntevia. sen käytön järkevyydestä on ristiriitaisia näkemyk- Lehti myös kirjoittaa kiitettävän kosolti metsästä; se siä. Tuontipuustakin jaksetaan kirjoittaa ainakin sil- mistä se kirjoittaa ja miten, näyttäisi kuitenkin ole- loin, kun jotain uutta tapahtuu Venäjän puutulliasi- van tiukasti lehden oma asia, maakuntauutisia ehken assa. Myös metsänhoito kiinnostaa, etenkin vaihto- lukuun ottamatta. ehtoiset metsänkasvatusmenetelmät, samaten hir- Mitä maamme muihin sanomalehtiin tulee, met- vet ja muut metsätuhot, metsien monikäyttö ja luon- säuutisten laajuus ja käsittelytapa vaihtelee. Kauppa- tomatkailu. Myös uitolla, niin vähäistä kuin se ny- lehden Jorma Pöysä kirjoittaa hanakasti metsäteol- kyään onkin, on edelleen oma eksotiikkansa ainakin lisuudesta, mutta muissa pääkaupunkilehdissä – jos itäsuomalaisissa lehdissä. Ja paljosta muustakin uu- niitä nyt enää juuri muita onkaan – metsää ei juuri tisoidaan; kansantaloudelliseen painoarvoonsa näh- suosita. Maakuntalehdissä metsä saa enemmän pals- den metsäsektorista kerrotaan edelleen viljalti. tatilaa, mutta varsinaisia (maa- ja) metsätalouteen Entä metsäsektorin oma viestintä? Siinä on mon- erikoistuneita toimittajia tuskin enää on, ei edes Aa- ta toimijaa, joista Metsäyhdistyksen ainakin periaat- mulehdessä, joka uutistarjonnassaan ja journalisti- teessa tulisi kantaa päävastuu. Määritteleehän se toi- suudessaan menee monesti ”Hesarin” ohitse. mintatarkoituksensa näin: Metsäyhdistys on jäsenten- Maakuntalehdet ovat myös alttiimpia ulkopuoli- sä ja sidosryhmiensä yhteistyöjärjestö, joka toimii vies- sille vaikutteille ja juttuvinkeille. Helpointa on met- tinnän alalla. Yhdistyksen tavoitteena on tuoda esiin säjuttuja saada pienin toimittajavoimin tehtyihin metsien mahdollisuuksia yhteiskunnan ongelmien rat- paikallislehtiin, joiden lukijapeitto on yllättävänkin kaisussa sekä edistää metsien vastuullisen käytön hyväk- korkea. Se missä määrin metsäväki on osannut hyö- syttävyyttä.” Miten hyvin SMY on onnistunut vies- dyntää näitä viestintäkanavia, näyttää vaihtelevan; il- tinnässään, se vaihtelee. Yhdistyksen vuodesta 2005 meisesti ei liian aktiivisesti. Aikoinaan niin suositut alkaen julkaisema nettisivusto ”forest.fi” tarjoaa hy- toimittajien metsäretketkin näyttävät jääneen histo- vin toimitettuja uutisartikkeleita metsäsektorin lä- riaan, mihin on toki muitakin syitä kuin järjestäji- hes koko kirjosta ja lisäksi ajantasaista metsätietoa ja en laiskuus. -tilastoja. Varsinaiset päivän uutiset on tietenkin lu- Myös aikakauslehdissä sekä radiossa ja televisiossa ettava muista lähteistä. Myös koululaisille järjestet- metsää on tarjolla. ”Talouselämä” seuraa varmaan par- ty ”Metsävisa” on säilyttänyt valistus- ja uutisarvonsa haiten metsäalaa, aika ajoin myös ”Tekniikka & Ta- maakunnallisesti; muutenkin yhdistyksen kouluyh- lous”. Suomen Kuvalehtikin tekee väliin ”isoja” metsä- teistyö on esimerkillistä. juttuja, harvemmin kuitenkaan onnistuen. Tietys- Metsäyhdistyksen vuonna 1996 käynnistämä ti myös ”Suomen Luonto”, lajissaan loistolehti, mut- Päättäjien Metsäakatemia on hanke, joka on pal- ta... ”Metsäradio” on vielä juuri ja juuri hengissä, kittu viestinnällisenä innovaationa, eikä syyttä. Hy-

250 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

vän esimerkin sen (näennäisestä) vaikutuksesta tar- saatu uuteen kukoistukseen; siihen lienevät vaikut- joaa esimerkiksi ”MaasTullin” etusivun otsikko tal- taneet eniten uudenlainen ohjelmarakenne, metsä- vella 1997: Taimikonhoitorästit puretaan lähivuosina sektorin johdon vahva sitoutuminen ja läsnäolo eikä työllisyysvaroin. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mu- varmaan pidä vähätellä kuninkaan (!) tai kruunun- kaan talouspoliittinen ministerivaliokunta oli ehdot- prinsessan osallistumista viikon avajaisiin. tanut vuosittain käytettäväksi työhön noin 100 milj. Metsäteollisuus ry ja suuret metsäyhtiöt vastaavat markkaa. Päätökseen vaikutti Sailaksen mukaan kes- valtaosasta teollisuuden metsäviestinnästä. Ry:n tie- kustelu, joka käytiin metsänhoidon tason turvaamises- dotusosasto huolehtii alan yleisestä tiedotuksesta, josta ensimmäisessä Päättäjien metsäakatemiassa viime sa on mukana myös metsällistä sanomaa. Tiedotuk- syksynä. Se, miten järkevää oli lisätä tukea ennestään sen aiheet ovat osaksi samoja kuin Metsäyhdistyksen jo vahvasti subventoidulle elinkeinolle, on tietysti forest.fi:ssä. Vuoden 2011 alkupuoliskolla Metsäteol- aivan toinen asia. Samoin se, ettei taimikonhoitoräs- lisuuden nettisivuilla ilmestyi vajat 50 uutista, jotka tejä ole saatu vieläkään puretuksi; niitä lienee edel- oli otsikoitu mm. näin: Entä jos Suomen hyvinvoin- leen enemmän kuin 15 vuotta sitten. nista puuttuisi puolet?, Metsätietolaki lisää metsäpalve- Silti joku saattaa kysyä, alkaako Päättäjien metsä- lujen tarjontaa ja Metsäteollisuudella valoisat tulevai- akatemia, joka rahoitetaan maa- ja metsätalousmi- suudennäkymät. Tiedotteita on julkaistu ajoittain vie- nisteriön sekä Suomen Metsäsäätiön rahoilla, olla jo läkin enemmän, näin etenkin työtaistelujen aikaan aikansa elänyt? Näin ei tiettävästi ole, sillä akatemi- (Metsäteollisuuden Työantajaliitto fuusioitui vuonna aan kuulemma suorastaan jonotetaan. Hannes Män- 1993 ry:hyn.). Laadukkaat nettisivut ovatkin Metsä- tyrannan mukaan ruotsalaiset ihailevat Metsäakate- teollisuuden näkyvin viestintäkanava; omaa lehteä- miaa ja sanovat, ettei moista kannattaisi yrittää heil- hän se ei enää julkaise. – Netistä onkin tullut met- lä, koska se ei kuitenkaan onnistuisi. Metsäakatemia- säsektorin ehkä tärkein viestintäkanava; se koskee konsepti on myös tuotteistettu ja se on onnistuttu kaikkia alan toimijoita. Nettisivujen laatu vaihtelee: tiettävästi myymään useaan maahan. yleensä visuaalisuutta riittää, mutta sivustojen käyttä- SMY toimii muutenkin vahvasti ulkopuolisen ra- jäystävällisyys jättää usein toivomisen varaa, samaten hoituksen turvin: jäsenmaksut kattavat noin kuu- itse sisältö. Ainakin metsäyhtiöiden metsäsivuilla var- denneksen sen budjetista. Metsäyhdistyksen muus- sinaiset uutiset ovat aika harvassa. ta, osaksi näkymättömästä toiminnasta voi maini- Metsäviestinnän yhteydessä on muistettava myös ta yhteydet tiedotusvälineisiin mm. toimittajaretkei- Lusto, vuonna 1994 aloittanut Suomen metsämuseo lyjen muodossa, metsällisten maastokurssien järjes- ja metsätietokeskus Punkaharjulla. Luston näyttelyt, täminen opettajille, kansainvälinen metsäviestintä, kokoelmat, tapahtumat, työnäytökset ja teemapäivät julkaisutoiminta sekä erilaiset hankeluontoiset ak- kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän mer- tiviteetit, kuten tämän vuoden nuorille suunnattu kityksestä suomalaisten elämässä – myös nykyisyy- ”Metsä puhuu”-tulevaisuushanke. Metsäyhdistyksen destä. Lustossa käy vuosittain 30–40 000 vierasta, ja oma lehti ”Lehtikuusi” ilmestyy netissä. voisi kuvitella, että heille museon näyttelyt tarjoavat Metsäyhdistyksen näkyvän toiminnan vanhin tra- monin verroin enemmän tietoa metsäasioista kuin ditio, Metsäpäivät, siirrettiin muutama vuosi sitten värikkäimmät nettisivut kuunaan. – Metsäviestin- keväästä syksyyn, yleensä yhdessä metsämessutapah- nän piiriin voidaan lukea myös UPM:n MTV3:ssa tuman yhteydessä pidettäväksi. Siirto ja siihen liitty- sponsoroima tv-sarja ”Vihreä Kulta”, vaikka sillä vä päivien ohjelmarakenteen suuri muutos ei liene pyritäänkin markkinoimaan yhtiön metsä- ja puu- saanut metsäväen jakamatonta suosiota eikä näytä li- kaupallisia palveluja. Mielipiteet vaihtelevat, onko sänneen tapahtuman viestinnällistä huomiota. Ruot- se onnistunut miten hyvin tavoitteissaan; yritys toki sissa sitä vastoin kerran lopetettu ”Skogsveckan” on on ollut varmaan vilpitön.

251 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Sähköistymisen ohella metsäviestinnän kehityk- Ulkoinen metsäviestintä on edelleen vaikeaa. Sii- seen liittyy vielä toinenkin erityisilmiö, tiedotusvä- tä yksi viimeisimpiä todisteita on Aki Kaurismäen en naisistuminen. Kun vielä 1980-luvulla naispuo- heinäkuinen toteamus maamme metsistä Suomen linen tiedotuspäällikkö oli ”outo lintu” metsäpiireis- Kuvalehdessä: Silkkaa avohakattua raiskiota koko sä – tiedottajanaisia oli useitakin – niin tätä nykyä maa. Avohakkuu on todistetusti epätaloudellinen tapa mies metsäalan tiedotustehtävissä alkaa olla kohta jo hyödyntää metsiä, mutta sopii laiskoille paskiaisille. uhanalainen laji; näin etenkin metsäteollisuudessa. Metsäyhdistyksen vuoden 2011 ”Vuosirenkaassa” löytyy teollisuudesta vain yksi miestiedottaja: Mylly- kosken Pentti Salin. On isojakin metsäyhtiöitä, joil- M ets ä kulttuur i n la ei ole yhtään miestä tiedotustehtävissä. SMY it- nousu se on vielä niitä harvoja – Metsähallituksen ja muutaman muun isomman talon ohella – metsäorgani- saatioita, joissa mies johtaa viestintää. Mitä naisten Metsäkulttuuri elää Suomessa voimissaan. tulo näin vahvasti miehiselle metsäalalle on merkin- Sen näkyvin ilmentymä on kesäkuun alussa nyt, sitä voinee olla parempi arvioimatta. Ainakin se 1994 Punkaharjulla avattu Lusto, Suomen on tuonut varovaisuutta ja ehkä täsmällisyyttä, mut- valtakunnallinen metsämuseo ja metsätieto- ta saattanut vähentää kannanottamista, värikkyyttä keskus. Jo paljon ennen Lustoa oli meille pe- ja ties vaikka substanssiakin. Metsäalan ammattijulkaisuja meillä kuitenkin rustettu useitakin paikallisia metsämuseoi- edelleen riittää. Olisiko ajateltavissa, että ainakin osa ta, joista merkittävimmät ovat Lapin met- näistä yhdistettäisiin yhdeksi koko metsäalan äänen- sämuseo Rovaniemellä sekä Pielisen museon kannattajaksi ”Metsä – Skogen”? Näin siitäkin huo- Savotaranta Lieksassa. Muista pienemmis- limatta, että näkemykset printtimedian tulevaisuu- tä metsämuseoista voi vielä mainita Parka- desta vaihtelevat. Esimerkiksi ”Kirjasto-lehdessä” to- non, Virtain, Jämsänkosken ja Viitasaaren dettiin jo vuonna 1998: Nopeus- ja kustannussyistä paperin merkitys tiedon tallennuksessa ja välityksessä museot sekä Pielaveden moottorisahamuse- on tuomittu vähentymään. Vaikka paperilla on monta on. On muitakin. etua ja sen käyttöliittymä on vuosisatojen aikana hiou- tunut erinomaiseksi, sähköinen tiedonvälitys tulee väis- Lusto ja Metsähistorian Seura tämättä nakertamaan painetun sanan merkitystä. Valtakunnallista metsämuseota oli Suomeen puuhat- Vai kannattaako edes yrittää, kun meillä on niin tu jo 1900-luvun alusta lukien, tavallaan jo aikaisem- kehittymätön keskusteluja kirjoittamiskulttuu- minkin. Mutta vasta vuonna 1988, kun oli saatu peri? ”Keskisuomalaisen” Jorma Tuomi-Nikula kir- rustetuksi 35:n metsäalan yhteisön voimin Suomen joitti vuonna 1991, että metsäkeskustelumme tasos- Metsämuseosäätiö, hanke nytkähti eteenpäin. Luston ta saamme kiittää Stalinia, ja täydensi lausumaan- synnyn yhteydessä on mainittava erityisesti kaksi ni- sa mm. näin: Suurin este asialliselle metsäkeskustelulle meä, vuorineuvos Mauri Melamies ja ylijohtaja Tapio on mielestäni ollut oikeassaolevan metsätahon mimoo- Korpela, molemmat yhdistyksemme jäseniä. Pääosin samainen herkkyys. Pienetkin poikkeamat virallisista valtion rahoituksella toteutetun museon rakennustyöt dogmeista on koettu henkilökohtaisiksi loukkauksiksi, alkoivat loppuvuodesta 1992, ja 33 milj. markkaa joita on kauhisteltu viikkotolkulla koko organisaation maksanut museo valmistui siis keväällä 1994. Lustoa voimin. – Ehkä me sentään olemme 20 vuodessa jo- on jo kertaalleen laajennettu, kun vuonna 2008 pääs- tain oppineet, vai olemmeko? tiin avaamaan museon yhteyteen iso konehalli.

252 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011

Lusto on muutakin kuin valtakunnallinen eri- sitten vuoden 2000 Valkeakosken tapahtuman; aika koismuseo. Se on myös tiede- ja tapahtumakeskus ajoi niistä ohi, tai pikemminkin jätkät loppuivat. eli ihmisen ja metsän menneisyyden sekä tulevaisuu- Uiton perinteitä vaalitaan ehkä eniten. Suomes- den kansainvälinen kohtauspaikka Punkaharjulla, ku- sa on toiminut jo 20 vuotta Suomen Uittoperin- ten Lusto määrittelee toimintaansa nettisivuillaan. neyhdistys, Kuopio kotipaikkanaan. Yhdistys on yl- Luston näyttelyt, kokoelmat, tapahtumat, työnäy- läpitänyt uiton yhteyksiä Euroopan maiden kesken tökset, teemapäivät ja julkaisut kertovat monipuoli- ja isännöinyt kahdesti kansainvälisen uittoperinne- sesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten tapahtuman. Lisäksi yhdistys on harjoittanut jul- elämässä. Ympäri vuoden avoinna olevassa museossa kaisutoimintaa. – Meillä on myös kaksi aktiivista vierailee vuosittain noin 35 000 kävijää; museon hie- uittoperinneryhmää, jotka kiertävät taitojaan esit- man syrjäinen sijainti rajoittaa kävijämääriä. tämässä, ja edelleenkin järjestetään vuosittain valta- Samana vuonna kuin Lusto avattiin, perustettiin kunnalliset tukkilaiskisat. Muitakin vanhojen tukki- Metsähistorian Seura, joka edistää metsähistorian ja laistaitojen esittäjiä löytyy. -perinteen tutkimusta, tallennusta ja harrastusta. Seu- Myös höyrylaivat kuuluvat metsäkulttuuriin, ai- ra toimii metsähistorian tutkijoiden ja harrastajien se- nakin silloin kun on kyse niihin liittyvän kulttuuri- kä metsäalan ammattilaisten verkostona, läheisessä perinnön vaalimisesta. Se voi tapahtua ylläpitämäl- yhteistyössä Luston kanssa. Monet yhdistyksemme jä- lä vanhoja höyryaluksia, lähinnä uiton hinaajia ja senistä ovat mukana myös Metsähistorian Seuran toi- niputtajia, käyttökuntoisina sekä myös julkaisemalla minnassa, joka koostuu lähinnä retkeilyistä, seminaa- höyrylaivojen historiaan liittyvää kirjallisuutta. Teol- reista ja tutkijatapaamisista sekä tutkimus- ja julkai- lisuuden metsänhoitajat ovat olleet aktiivisia molem- suhankkeista. Markku Rauhalahti ja Juhani Huittinen missa. Kun Suomen Höyrypursiseura ry perustettiin ovat toimineet seuran puheenjohtajina. vuonna 1968, lähes puolet perustajajäsenistä kuu- Metsähistoriaan ja -perinteeseen liittyviä julkaisu- lui myös yhdistyksemme jäsenkuntaan. Erityisesti hankkeita onkin toteutettu parina viime vuosikym- kannattaa mainita nimet Jaakko Ebeling, Harri Lal menenä kosolti. Niistä voi mainita erityisesti profes- lukka ja Tero Lehto, jotka kaikki ovat Höyrypursi- sori Markku Kuisman johdolla laaditun viisiosaisen seuran kunniajäseniä; on muitakin aktiiveja. metsäteollisuuden historiakirjasarjan sekä Kuisman Luonnollisesti metsä ja paljon myös metsätyö se- muut samaa aihetta käsittelevät teokset. Myös Metsä- kä etenkin uitto ovat aina kiehtoneet varsinaisia tai- historian Seuran metsäväen lauluperinnekirja “Poka- teentekijöitä, olipa kyseessä sitten kirjallisuus, mu- saha soi” sekä kolmiosainen maamme metsien käy- siikki, kuvataide, tai elokuva. Jossain määrin nämä tön historiaa kansantajuisesti esittelevä teos ovat lajis- aiheet kiinnostavat edelleenkin taiteilijoita. saan mittavia aikaansaannoksia; etenkin kun ne on toteutettu talkootyönä ja amatöörivoimin. Lisäksi on il- Metsämiesten Säätiö kaikessa mukana mestynyt hienoja väitöskirjoja, yrityshistorioita sekä Suomessa ei varmaankaan olisi metsäkulttuuria il- monenlaisia metsäperinteeseen liittyviä julkaisuja. man Metsämiesten Säätiötä, ei ainakaan siinä laajuu- Myös muunlainen metsäperinteen tallennus voi dessa kuin mitä meillä nyt harjoitetaan. Niin keskei- hyvin. Metsä- ja uittoaiheista esineistöä sekä valoku- sesti tämä vuonna 1948 perustettu säätiö on muka- via ja arkistomateriaalia on tallennettuna kaikissa mai- na kaikessa, mitä metsäkulttuuriin luetaan. Metsä- nituissa museoissa, eniten tietysti Lustossa. Arkisto- miesten Säätiö on alusta pitäen ollut valtion jälkeen ja, valokuvia sekä haastattelu- ja muistitietotallenteita Luston tärkein tukija, ja lisäksi säätiö tukee useim- on lisäksi monissa muissakin arkistoissa ja museoissa; pia metsäkulttuuritapahtumia sekä myös metsähis- myös osalla metsäyhtiöitä on vielä omat arkistonsa. – toriaa sen kaikissa muodoissaan. Tuskinpa meillä ”Jätkän Kulttuuripäiviä” ei kuitenkaan enää järjestetä julkaistaan montaakaan metsähistoriaan tai -perin-

253 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

teeseen liittyvää kirjaa tai musiikki-cdtä, jota säätiö tuurissa. Se oli näet rahoittamassa ”Minun metsä- ei olisi ollut tukemassa. Suotta ei säätiötä nimitetä ni – täynnä elämää” -kirjaa, joka pohjautuu Hannu ”Metsätalouden mesenaatiksi”. Paljossa muussakin Hautalan ja Lassi Rautiaisen valokuviin sekä Lasse Metsämiesten Säätiö on osallisena. Lehtisen kirjoittamiin esseisiin. Kuvien pohjalta on Myös toisen säätiön, Suomen Metsäsäätiön, voi toteutettu myös neljä valokuvanäyttelyä. mainita tässä yhteydessä, vaikkei se toimikaan suo- Metsäkulttuuriin liittyy vahvasti myös UPM- raan kulttuurin alalla. Se rahoittaa hankkeita, jot- Kymmenen omistama Verlan tehdasmuseo Pohjois- ka edistävät maamme metsäelinkeinoa. Metsäsäätiö Kymenlaaksossa. Verlan vanha puuhiomo ja pahvi- tunnetaan varmaan parhaiten puurakentamista edis tehdas on säilytetty sellaisena kuin ne olivat toimin- tävistä hankkeistaan, joihin kuuluu myös Luston nan lakkautushetkellä heinäkuussa 1964. Vuodesta lisärakennus, “Iso-Samperin konehalli”. – On Met- 1972 alkaen tehdasmuseona toiminut Verla hyväk- säsäätiö ollut muutenkin hieman mukana metsäkult- syttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1996. Suomessa ei varmaankaan olisi metsäkulttuuria ilman Metsämiesten Säätiötä.

Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto Punkaharjulla. Keväällä 1994 valmistuneen pyöreän rakennuksen pää- suunnittelijat ovat arkkitehdit Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma. Lehtikuusella vuoratun betonirunkoisen rakennuksen pinta-ala on 3 200 m2, josta näyttelytilaa on noin 1 500 m2 (paloturvallisuusmääräykset estivät kokonaan puisen rakennuksen rakentamisen). Rakennuksessa on muutenkin käytetty monipuolisesti kotimaisia puulajeja. Lusto on valittu näytteeksi suomalaisesta 1900-luvun modernista arkkitehtuurista, joten museo on rakennuksenakin merkittävä käyn- tikohde. Vuonna 2008 avattiin vasemmalla näkyvässä ns. “Iso-Samperin hallissa” uusi perusnäyttelyn osa, joka kertoo metsätyön koneellistumisen historiasta. (Timo Kilpeläinen)

254 iiI KEHITYSKAARIA VUOSILTA 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Hallitukset ja sihteerit man luokan” metsämiehiä. Ilmiössä ei ole mitään Useimmat yhdistykset toimivat hallituksensa ja sih- huomautettavaa – päinvastoin – ellei samanaikai- teerinsä voimin, niin myös Teollisuuden Metsänhoi- sesti olisi käynyt niin, että firmojen ylin metsäjohto tajat. Vuoden 1973 sääntömuutos lopetti pitkien pu- näyttäisi vetäytyneen lähes kokonaan pois yhdistyk- heenjohtajuuksien ja hallitusjäsenyyksien ajan. Uusis- sen toiminnasta; esimerkiksi 100-vuotisjuhlassa ei sa säännöissä todettiin hallituksesta: Yhdistyksen asi- ollut yhtään ”elävää” metsäpäällikköä, ei myöskään oita hoitaa hallitus. Sen tulee koostumukseltaan vas- juhlavuoden retkeilyllä ainoatakaan. Työkiireillä asi- tata mahdollisimman hyvin yhdistyksen jäsenkuntaa. aa tuskin voi selittää, ei silläkään, että yhdistys olisi Siihen kuuluu puheenjohtaja ja 8 muuta jäsentä. Pu- ammatillinen etujärjestö; näin siitä huolimatta, et- heenjohtaja valitaan vuodeksi kerrallaan. Muut halli- tä yhdistyksen yhtenä tarkoituksena onkin sääntöjen tuksen jäsenet valitaan kahdeksi vuodeksi. Heistä on mukaan Metsänhoitajaliitto ry:n jäsenenä valvoa jä- erovuorossa vuosittain neljä. - - Erovuorossa olevaa sentensä taloudellisia, ammatillisia ja yhteiskunnalli- jäsentä ei voida yhtäjaksoisesti valita kolmatta kertaa. sia etuja. – Eläkeläismetsäpäälliköillä on sentään ol- Sääntö siis rajoitti hallitusjäsenyydet neljään pe- lut aikaa ja intoa osallistua tilaisuuksiin. räkkäiseen vuoteen, mutta puheenjohtajan kausista Vuonna 1991 sääntöjä muutettiin hallituksen ei mainita mitään. Jostain syystä lyhyet puheenjohta- osalta siten, että otettiin käyttöön varajäsenyys: yh- jakaudet vakiintuivat kuitenkin käytännöksi. Niinpä distyksen hallitukseen kuuluu yhdistyksen puheenjohta- yhdistyksellä on ehtinyt olemaan vuoden 1973 jäl- ja ja kahdeksan varsinaista jäsentä sekä kolme vara- keen 14 puheenjohtajaa ja hallitusjäsenyyksiä vaikka jäsentä, jotka kutsutaan paikalle valintajärjestyksessä. kuinka paljon. Tältä osin demokratia on toteutunut, Tältä osin sääntöjä on joskus saatettu rikkoa; kän- mutta olisiko kuitenkin syytä ainakin harkita aikara- nykkä ja sähköposti ovat kuitenkin pelastaneet. – joituksia vielä uudelleen; se voisi tuoda pitkäjäntei- Vuonna 1998 hallituksen varsinaisten jäsenten mää- syyttä yhdistyksen toimintaan – jos sellaista nyt tä- rä vähennettiin kuuteen. mänkaltaisen toiminnan puitteissa tarvitaan. Vuoden 1973 sääntöuudistusta perusteltiin demo- Toinen viime aikoina tapahtunut muutos, jol- kratian lisäämisellä. Näin voi sanoa myös käyneen, la ei ole mitään tekemistä sääntöjen kanssa, koskee sillä vaihtuvuutta on hallituksessa riittänyt. Ehkä de- puheenjohtajien ammatillista statusta. ”Vanhaan ai- mokratiaa tai ainakin vahvaa yhteisöllisyyttä osoittaa kaan” puheenjohtajat olivat poikkeuksetta metsä- sekin, että viimeisten 25 vuoden aikana kaikki henki- päälliköitä tai vastaavia, ja näin jatkui uusien sään- lövalinnat on tehty yksimielisesti, ja useimmiten vielä töjen aikanakin 1990-luvun alkuun saakka – yhtä hallituksen esittämän ”junttalistan” mukaisesti. Näis- poikkeusta lukuun ottamatta. Vuodesta 1992 alka- sä ”etukäteisvalinnoissa” on pyritty ottamaan huomi- en puheenjohtajiksi on valikoitunut hieman ”alem- oon jäsenten alueellista ja ammatillista jakaumaa, mi-

255 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

hin säännötkin velvoittavat. – Puheenjohtajuus näyt- (Tidenberg ja Schulman) täisi kuitenkin viime vuosikymmenen aikana siir- 3) EY-asiat (Kuurne) tyneen ”kolmen suuren” etuoikeudeksi. 4) teollisuussektorin työsuhdeasiat (Panhelainen) Hallitusjäsenyys ei ole rasittanut enemmälti, sil- 5) pankki- ja vakuutussektorin työsuhdeasiat lä vaikka hallituksen kokouksia oli vielä 1980-luvul- (Tynkkynen) la neljästä kuuteen vuodessa, sen jälkeen määrä on 6) eläkeläiset (Hytönen) alkanut hieman vähentyä, ja 2000-luvulla kokouksia on ollut useimmiten ainoastaan kolme; tosin vuon- Merkillepantavaa oli, ettei tiedotusta jaettu kenel- na 2009 peräti kuusi. Siitä huolimatta hallituksen lekään, vaikka tätä ennen, 1980-luvun alkupuo- jäsenillä on ollut viljalti poissaoloja kokouksista, toi- lelta alkaen hallitus oli nimittänyt puheenjohtajan sin kuin aikaisemmin. – Puheenjohtajien ja hallitus- johtaman suppean tiedotustoimikunnan. Miten ten tuloksellisuutta ei pysty arvostelemaan, eikä ole kukin hallituksen jäsenistä hoiti vastuualueensa, tarviskaan. Toiminta on pyörinyt vakaasti vuodesta siitä eivät aikakirjat kerro, vai pitäisikö sanoa et- toiseen, ilman uusia avauksia tai toimintamuotoja. tei ollut kerrottavaakaan. Vielä seuraavana vuonna Hallituksen toimintaan palataan tuonnempana. sovellettiin hieman suppeampaa työnjakoa, mutta Yhdistyksen toiminnan sujuvuus on paljolti sih- kun oli todettu, ettei se toimi sellaisenakaan, hy- teerien ansiota. Vaikka sihteeritkin ovat vaihtuneet, vää tarkoittavasta mutta tarpeettomasta järjestelys- väliin jopa hallitusjäsenyyksiä nopeammin, vakau- tä luovuttiin. den ja jatkuvuuden on taannut se, että sihteerit ovat 1950-luvulta lähtien tulleet ”samasta seurasta” Jäsenistö eli Metsätehosta. Se on myös mahdollistanut jous- Vuonna 1986 Teollisuuden Metsänhoitajien jäsen- tavat toimistopalvelut sekä yhdistyksen arkistojen määrä oli 632. Tätä kirjoitettaessa jäseniä on 457. säilyvyyden – kuva-arkistoja lukuun ottamatta. (Yh- Vähennys on melkoinen, eli runsas neljännes; yleen- distyksen vanhempi, vuoteen 1984 ulottuva arkis- sähän yhdistykset pyrkivät kasvattamaan jäsenkun- to siirrettiin vuonna 1996 Toimihenkilöarkistoon taansa. Meillä se ei taida olla jatkossakaan mahdol- Helsingissä.) Sihteerien aktiivisuus on ollut poik- lista. Työssä olevia jäseniä on 266, eläkkeellä olevia keuksetta kiitettävä; tosin merkittäviä eroja ilme- 192 eli eläkeläisten osuus on 42 %; se on jonkin ver- nee hallituksen pöytäkirjojen kirjauskäytännössä ja ran suurempi kuin 25 vuotta aikaisemmin (34 %). laajuudessa. Kautta aikojen sihteerille on makset- Pääsyy jäsenmäärän näinkin suureen vähentymi- tu palkkio, joka tätä nykyä on kuukausipohjainen; seen on maksamattomissa jäsenmaksuissa; näin sii- onpa joskus sihteeri saanut bonuksen ansiokkaasta täkin huolimatta että yhdistyksen jäsenmaksu on toiminnastaan. koko ajan pidetty vaatimattomana (nykyään 20 eu- Ajoittain hallitus on ”törmäköitynyt”, kokoontu- roa ja eläkeläiset puolet siitä) ja on vielä verovähen- nut tavallista useammin ja jopa jakanut ”vastuualuei- nyskelpoinen. Useamman maksukehotuksen jälkeen ta” keskenään. Tämä käytäntö alkoi vuonna 1990, ja jäsenmaksunsa hoitamatta jättänyt jäsen on katsottu siihen vaikutti osaltaan yhdistyksen toiminnan kehit- eronneeksi; näitä poistoja on tehty lähes joka vuo- tämistyöryhmän samana vuonna valmistunut raport- si ja enimmillään jäsenluettelo on lyhentynyt yli ti, josta kerrotaan hieman lisää tuonnempana. Esi- 40:lla! Osa vähentymisestä on luonnollista poistu- merkiksi vuonna 1993, jolloin Peter Michelsén toimi maa. Uusia jäseniä tulee, mutta lähinnä vain siinä puheenjohtajana, jaettiin jäsenten vastuualueet näin: suhteessa, paljonko uusia metsänhoitajia palkataan 1) jäsenten ammattitaidon kehittäminen ja teollisuuden (ja ”sivuelinkeinojen”) palvelukseen. koulutus (Salenius ja Vuorinen) Edellä on jo kerrottu yhdistyksen jäsenyyttä kos- 2) yhteydet MH-liittoon ja työllisyysasiat kevista määräyksistä vuonna 1973 hyväksytyissä

256 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

säännöissä sekä vuonna 1981 niihin tehdystä lisäyk- kannattaa yhdistyksen toimintaa. Kannattajajäsenen sestä. Vuonna 1991 näitä jäsenyyssäädöksiä joudut- hyväksymisestä päättää hallitus. – Kannattajajäsenet tiin muuttamaan, koska Metsänhoitajaliitto oli muut- olivat C-jäseniä. tanut sääntöjään. Yhdistyksen muutetuissa sääntö- kohdissa todettiin seuraavasti: Vuonna 2003 päästiin luopumaan A- ja B- jäsen- Varsinaiset jäsenet jakaantuvat A- ja B-jäseniin. ten erottelusta, kun Metsänhoitajaliitossa siirryttiin A-jäseniä ovat ne jäsenet, joiden ääntä yhdistys voi – paljolti yhdistyksen painostuksesta – henkilöjäse- käyttää Suomen Metsänhoitajaliiton liittokokouksissa. nyyteen (ja yhdistysjäsenyyteen). Sääntömuutoksella B-jäseniä ovat ne jäsenet, jotka ovat äänioikeutettu- yhdistyksen A- ja B-jäsenistä tuli varsinaisia jäseniä. na jäsenenä jossakin muussa Suomen Metsänhoitajalii- Myös niistä kannattajajäsenistä, jotka täyttivät varsi- ton jäsenyhdistyksessä. B-jäsenellä on kaikki muut yh- naisen jäsenen vaatimukset, tuli varsinaisia jäseniä. distyksen A-jäsenille kuuluvat oikeudet ja velvollisuu- Kannattajajäseniä ovat uusien sääntöjen mukaan ne det, mutta ei äänioikeutta niissä asioissa, jotka koskevat jäsenet, jotka eivät täytä varsinaisen jäsenen vaati- Suomen Metsänhoitajaliiton liittokokouksiin valittavia muksia, mutta jotka haluavat kannattaa yhdistyksen edustajia ja liittokokouksissa käsiteltäviä asioita. toimintaa; tällaisiakin on, ihan viime aikoja myöten, Kannattajajäseniä ovat ne jäsenet, jotka eivät täy- joskaan kaikki hakijoista eivät ole täyttäneet jäsen- tä varsinaisen jäsenen vaatimuksia, mutta haluavat vaatimuksia ja tulleet siten hylätyiksi.

Teollisuuden Metsänhoitajat ry:n hallitus kuvattuna 100-vuotisjuhlassa Helsingin Kalastajatorpalla 9. huhtikuuta 2011. Vasemmalta Sakari Suuriniemi (H 94), Tero Nieminen (h 94), Olof Thesslund (h 72), sihteeri Markus Strandström (h 92), Mikko Kauppinen (k 16), Esa Korhonen (H 87, puheenjohtaja), Jouni Väkevä (h 86), Merja Simonen (h 82, varapuheenjohtaja) ja Juha Palokangas (h 98). (Erkki Oksanen)

257 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Perinteisesti hallitus on hyväksynyt yhdistyksen Kirjallisen työsopimuksen olemassaolo on sekä työnan- uudet jäsenet. Henkilöjäsenyyksissä on riittänyt il- tajan että työntekijän edun mukaista. Kirjallinen työ- moittautuminen jollekin hallituksen jäsenelle tai sopimus lisää molemminpuolista luottamusta sekä sel- sihteerille, mutta kannattajajäsenillä on pitänyt olla keyttää asioiden käsittelyä niin työsuhteeseen liittyvis- kahden varsinaisen jäsenen suositus. Vuonna 2008 sä arkipäivän kuin myös mahdollisissa ristiriitatilan- hallitus päätti, että koska hallituksen kokouksia pi- teissa. Tiedossa ei ole, vaikuttiko kirje missä mää- detään harvoin, sihteerille myönnetään valtuudet rin työsopimusten yleistymiseen, mutta yhdistyk- hyväksyä jäsenyys selvissä tapauksissa. Varsinaisia jä- sen puitteissa ei asiaan ole enää palattu. – Jokunen senyyksiä koskevien rajatapausten kuten myös kan- muukin jäsenkysely on tehty. nattajajäsenten hyväksyntä jätettiin kuitenkin halli- Metsänhoitajaliiton vuonna 1998 julistama työ- tukselle. – Kannattajajäseniä on ollut viimeisen 25 taistelu, joka koski yksityismetsätalouden metsän- vuoden aikana yllättävänkin runsaasti; esimerkik- hoitajien palkkaetuja, sai aikaan sen, että noin 30 si vuonna 1996 heitä oli noin 60, joiden joukossa yhdistyksen jäsentä erosi Metsänhoitajaliitosta, mut- esimerkiksi Kullervo Kuusela, L.J. Jouhki ja Jaakko ta jäi yhdistyksen B-jäseniksi. Huonosti harkitulla Salminen. työtaistelulla oli omat jälkivaikutuksensa, ja niinpä Jäsenistöstä on luonnollisesti pidetty kirjaa. Jä- vielä vuoden 2000 kertomukseen kirjattiin: Yhdis- senrekisterin ylläpito ja jäsenmaksujen hoito on osit- tys on jatkanut Metsänhoitajaliiton vuoden 1998 yksi- tain ulkoistettu. tyismetsätalouden työtaistelun jälkihoidosta käynnisty- Yhdistyksen toimintakertomuksessa on ollut pit- nyttä työtä ammattikunnan pirstoutumisen estämisek- kään otsikko ”Jäsenten edunvalvonta”. Esimerkik- si. Mitä tämä työ piti sisällään, se ei ilmene edes hal- si vuonna 2001 siinä kohtaa todettiin: Toiminnas- lituksen pöytäkirjoista. sa on korostettu jäsenten yhteenkuuluvuutta ja yhdis- Myös fuusioiden ja yrityskauppojen yhteydessä ta- tystä nuorten, varttuneempien ja eläkeläisten sekä eri pahtuneet metsäosastojen organisaatiojärjestelyt ja organisaatioissa toimivien teollisuuden metsänhoitaji- metsänhoitajien työpaikkojen säilyminen ovat puhut- en viiteryhmänä. Varsinainen edunvalvonta tapahtuu taneet hallitusta. Varsinaisiin kirjelmöinteihin ei tiet- Metsänhoitajaliitossa. tävästi ole ryhdytty, mutta voisi kuvitella, että pu- Toki otsikon puitteissa on ollut aktiivisempaa- heenjohtaja olisi ollut yhteydessä ainakin asianomai- kin toimintaa. Esimerkiksi vuonna 1991 tehtiin jä- siin metsäpäälliköihin. Kun yhdistystä lähellä olevassa senkysely, jolla selvitettiin ylitöiden määrää, ylitöi- Metsätehossa tehtiin vuonna 2005 iso saneeraus, yhden korvauskäytäntöä, pekkasvapaiden yleisyyttä se- distyksen hallituksen pöytäkirjaan merkittiin: Käytiin kä samalla myös näkemyksiä yhdistyksen toiminnan lävitse Metsäteho Oy:n tilanne ja siellä käynnissä ole- kehittämiseksi. Samana vuonna myös tiedusteltiin vat YT-neuvottelut. Vedottiin, että metsäteollisuusyrityk- työnantajilta ennakointia metsänhoitajien määräke- set mahdollisuuksiensa mukaan auttaisivat henkilöstön hityksestä sekä näkemyksiä metsänhoitajakoulutuk- uudelleensijoittumisessa ja että hallituksen jäsenet esim. sen kehittämistarpeista. tiedottaisivat mahdollisista avoimista työpaikoista. To- Vuonna 1993 puolestaan kirjattiin: Hallitus sel- dettiin, että Teollisuuden Metsänhoitajien sihteerin/talo- vitti kirjallisten työsopimusten olemassaoloa ja työso- udenhoitajan työt ovat olleet metsätehosidonnaisia. pimuskäytännön yhtenäistämistarvetta eri työnantajil- Yhdistys on pitänyt yhteyttä jäseniinsä jäsenkir- la, minkä pohjalta laadittiin työnantajille suositus työ- jeillä, joita on lähetetty yleensä kaksi vuosittain. Tar- sopimusmalliksi AKAVAn ja STKn yhteisesti hyväksy- peen vaatiessa (harvoin) on ylimääräinen jäsentiedo- män työsopimusmallin mukaisesti. Selvitys oli osoit- te toimitettu sähköpostitse. Vuonna 2005 yhdistyk- tanut käytännön vaihtelevan suuresti työantajittain. selle tehtiin omat www-sivut internetiin; ne päivitet- Metsäpäälliköille lähetetyssä kirjeessä todettiin mm: tiin vuonna 2010.

258 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Kunniajäsenet ja muu palkitseminen Kunniajäsenyyden ohella Yhdistyksen korkein huomionosoitus on kunniajä- senyys. Kuten edellä on kerrottu, ensimmäinen kun- yhdistys on palkinnut niajäsen, A.R. Blumenthal, kutsuttiin vuonna 1919, jo ennen yhdistyksen perustamista ja ilman että jäseniään tunnustuspalkin- säännöissä oli kunniajäsenyydestä mitään mainintaa! ”Vanhan yhdistyksen” aikaan kutsuttiin kuusi muu- noin sekä ansiomitalein. ta kunniajäsentä, joista puolet eivät tiettävästi olleet edes yhdistyksen jäseniä! 1988; tosin vuonna 2001 myönnettiin tunnustuspal- Tämä on edelleenkin mahdollista, sillä nykyisten kinnon nimellä apuraha, kuten kohta kerrotaan. sääntöjen mukaan kunniajäseneksi yhdistys voi hal- Kuitenkin vuonna 2002 hallituksen kokouksessa lituksen esityksestä kutsua henkilön, joka erityisen an- sovittiin, että hallituksen jäsenet miettivät seuraavaan siokkaasti on toiminut yhdistyksen päämäärien hyväksi. kokoukseen ehdotuksia mahdollisista tunnustuspalkin- Vuoden 1973 jälkeen Teollisuuden Metsänhoitajat on non saajista vuodelta 2002. Alustavana ajatuksena kutsunut 10 uutta kunniajäsentä, joista viisi viimek- esitettiin, että tunnustuspalkinto voitaisiin kohdentaa si kuluneen 25 vuoden aikana. He ovat Matti Ponsi, tunnustukseksi julkisesta keskustelusta ja ammattikun- Jaakko Kahiluoto, Einari Vidgrén, Erkki Alalammi ja tamme edustamisesta esimerkiksi ammattilehdistössä. Voitto Pölkki. Kaksi viime mainittua sai kunniajäse- Ansiomitali korvasi osittain tunnustuspalkin- nyytensä yhdistyksen 100-vuotisjuhlassa, kuten tuon- non. Pronssinen ansiomitali otettiin käyttöön vuon- nempana kerrotaan. Ehkä voi pitää hieman oudoh- na 1984. Ansiomitalin suunnittelija oli taiteilija To- kona, ettei Ponsin ja Kahiluodon kunniajäsenyyk- pi Valkonen, joka pohjasi työnsä Erkki Alalammin siä mainita edes yhdistyksen toimintakertomuksissa! voittaneeseen ehdotukseen yhdistyksen liikemerkik- Kaikki kuitenkin on mainittuina perusteluineeen hal- si. Ansiomitali voidaan myöntää yksityiselle henki- lituksen pöytäkirjoissa, esimerkiksi Einari Vidgrénistä lölle, yritykselle tai yhteisölle seuraavin, hallituksen todettiin: Perusteluina ovat hänen periksi antamaton ja päättämin perustein: uraauurtava työnsä metsätalouden ja -teollisuuden edis- • yhdistyksen kunniajäsenelle tämiseksi sekä pitkään jatkunut kahdenvälinen yhteistyö • yhdistyksen jäsenelle pitkäaikaisesta ja ansiok- ja yhdistyksen periaatteita tukeva toiminta. kaasta toiminnasta yhdistyksen hallinnossa Lisäksi yhdistys sai vuonna 2004 Suomen Uitta- • yhdistyksen jäsenelle merkittävistä ansioista jainyhdistyksen fuusioitumisen myötä kaksi uitta- yhdistyksen tarkoitusperien toteuttamiseksi jien kunniajäsentä, jotka olivat ruotsalainen uitto- • yhdistyksen ulkopuoliselle henkilölle, yritykselle päällikkö Bo Lundén sekä uittoneuvos Elias Purho- tai yhteisölle erikoisen merkittävistä ansioista nen. Tätä kirjoitettaessa yhdistyksellä on viisi elossa yhdistyksen tarkoitusperien toteuttamiseksi. olevaa kunniajäsentä: Ponsi, Kahiluoto, Purhonen, Alalammi ja Pölkki. Mitalin suunnittelijat Alalammi ja Valkonen saivat Kunniajäsenyyden ohella yhdistys on palkinnut jä- ansiomitalien kaksi ensimmäistä numeroitua kappa- seniään tunnustuspalkinnoin sekä ansiomitalein. Mo- letta. Sen jälkeen ansiomitali on myönnetty 37:lle lempien myöntämisperusteena on ollut ansiokas työ yhdistyksen ansioituneelle jäsenelle, viimeksi neljälle niin yhdistyksen hyväksi kuin myös yleensä metsä- 100-vuotisjuhlassa. talouden piirissä, erityisesti teollisuuden metsänhoi- Vuonna 2006 yhdistys sai uuden palkinnon, kun tajien työympäristössä. Ensimmäiset rahalliset tun- Ponsse-yhtiön perustaja ja pääomistaja, teollisuus- nustuspalkinnot myönnettiin vuonna 1970, ja niitä neuvos Einari Vidgrén ilmoitti haluavansa palkita jaettiin 21:lle yhdistyksen jäsenelle, viimeksi vuonna vuosittain yhdistyksen jäsenen, joka on merkittäväl-

259 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

lä tavalla kehittänyt tavaralajimenetelmään perustu- min yleensä 1–2 000 euroa; joitakin pienempiä ja vaa koneellista puunkorjuuta. Palkinto koostuu ”Ei- suurempiakin apurahoja on myönnetty. Yleensä – narin lompin” nimellä kulkevasta rahalahjasta. Vuo- on poikkeuksiakin – hallituksella ei ole ollut vaike- sina 2006 ja 2007 vuosikokoukseen osallistunut jä- uksia apurahahakemusten paremmuusjärjestykseen senistö sai äänestää palkinnon saajasta, sen jälkeen laittamisesta, sen verran niukasti hakemuksia on tul- Einari katsoi viisaammaksi päättää itse palkinnon lut; eräinä vuosina ei ainoatakaan. Jossain määrin saajasta. Vuonna 2010 tapahtuneen Einari Vidgré- hallitus on joustanut ja myöntänyt apurahoja jos- nin kuoleman jälkeen Einarin poika, Juha Vidgrén kus myös jäsenten harrastusten tukemiseen. Niinpä on ilmoittanut halukkuutensa jatkaa ”Einarin lom- hyväksytyksi on tullut sellainenkin kuin ruotsalaisil- pin” jakamista. le eläkeläiskollegoille vastavuoroisesti järjestetyn uitto- Myös vuonna 1997 yhdistykselle teetetystä stan- retkeilyn tukeminen! Kovin usein ei samalle jäsenel- daarista tuli palkitsemisväline. Standaarissa on ku- le ole myönnetty useampia apurahoja; Lauri Hemmi vattuna yhdistyksen tunnus eli liikemerkki, ja stan- on siinä suurin poikkeus. daarin samana vuonna hyväksyttyjen käyttösään- Vuonna 2001 myönnettiin kolme stipendiä (apu- töjen mukaan pöytästandaari voidaan antaa yhdis- rahaa) sekä yksi 10 000 markan tunnustuspalkinto, tyksessä toimineelle jäsenelle kiitollisuuden ja huomi- joka oli luonteeltaan kuitenkin apuraha. Se nimit- onosoituksen merkkinä. Se voidaan antaa myös yhdis- täin myönnettiin Jukka Olkkoselle valokuvanäyttelyn tykseen kuulumattomalle yhteisölle tai henkilölle, joka järjestämiseksi Helsinkiin (Cafe Camera, Museokatu). on ansiokkaasti toiminut yhdistyksen tarkoitusperien Myöntämisperusteissa todettiin, että valokuvanäyt- tai metsäsektorin edistämisen hyväksi. tely ja siihen liittyvä metsäammattilaisen valokuvaus- Standaarin ensimmäinen kappale luovutettiin harrastus ovat antaneet kasvot Venäjän kanssa käytä- Heikki Lindroosille, aktiiville yhdistyksen jäsenel- välle puukaupalle, ja siten osaltaan edistänyt metsäte- le sekä kahden yhdistyksen nimissä julkaistun kir- ollisuuden toimintaedellytyksiä. – Kolme vuotta myö- jan kirjoittajalle. Kun sittemmin huomattiin stan- hemmin Olkkoselle myönnettiin toinen apuraha va- daareita jaetun niukalti ja sen käytön olleen vä- lokuvaharrastuksen tukemiseksi. häistä, hallitus päätti vuonna 2004, että yhdistyk- Yhdistys oli myös tukemassa 2 500 eurolla Suo- sen standardia käytetään aktiivisesti, ja että halli- men Uittoperinneyhdistyksen (ja Veijo Tidenbergin) tuksen jäsenet saavat standardin aloittaessaan kau- hanketta julkaista cd-levy ”Kyllä tukkipoika tunne- tensa. Päätettiin, että sihteeri tarkistaa hallituksen taan”. Hanke onnistui yli odotusten ja levyä myy- jäsenet, varajäsenet ja tilintarkastajat vuodesta 1995 tiin yli platinalevyrajan; yhdistys sai korvaukseksi eteenpäin. Sovittiin, että sihteeri laatii luettelon hen- 300 levyä. Ehkä vielä ”oudompi” avustus myönnet- kilöistä, joille standardi voidaan luovuttaa sovitulla tiin kaksi vuotta myöhemmin, kun päätettiin tukea periaatteella. Metsäteollisuus ry:n hanketta ”Metsätalouden ja hy- vän metsänhoidon DVD”. Apurahat ja stipendit Omien tunnustuspalkintojen ja apurahojen li- Yhdistyksen toimintaan ovat kuuluneet myös ra- säksi yhdistys on ryhtynyt vuodesta 2006 alkaen ja- halliset apurahat ja stipendit, joihin varat on saa- kamaan kannustuspalkintoja eli stipendejä parhail- tu yhdistyksen avustus- ja stipendirahastosta (ny- le niin Helsingin kuin Joensuun yliopistoissa teh- kyään Rahasto). Apurahat ja stipendit on myönnet- dyille teollisuuden puuhuoltoa tukeville pro gradu ty hakemusten perusteella jatko-opintoihin, opinto- -opinnäytetöille. Aloite tuli Esko Mikkoselta, joka matkoihin, joihin Rahaston säännöt ne mahdollis- myös ehdotti metsäteknologia-aiheisten väitöskir- tavat. Apurahojen suuruus on vaihdellut: 1980- ja jojen palkitsemista. Kummankin yliopiston asian- 1990-luvulla ne olivat 2–5 000 markkaa, myöhem- omaiset professorit ovat olleet palkitsemisesitysten

260 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

takana. Ensimmäinen gradupalkinto myönnettiin vottelu- ja juhlatilaisuuksia, ammatillisia retkeilyjä ja Niina Heiskaselle, jonka työ koski puuraaka-aineen kursseja. ”Harjoittamis”-osio on jäänyt melko vaisuk- mahdollista ohjautumista energiateollisuuden käyt- si, mutta ”järjestäminen” on onnistunut varsin hyvin. töön. Rahapalkinnon suuruus on ollut 1 000 euroa. Kovin monimuotoista yhdistyksen toiminta ei ole Toistaiseksi palkitsemisen arvoisia gradutöitä on riit- ollut, mutta ilmeisesti aivan riittävää saadun jäsen- tänyt vuosittain palkittaviksi; väitöskirjoja ei ensim- palautteen perusteella. On pitäydytty perinteisessä mäistäkään. – Vuonna 2011 hallitus päätti korottaa eli ohjelmassa, johon jäsenistön osalta kuuluu vain stipendien suuruutta sekä muuttaa niiden myöntö vuosikokous esitelmätilaisuuksineen sekä kesäretkei- hakemusperusteiseksi. ly. Aiemmasta käytännöstä järjestää toinen jäsenko- kous syksyllä luovuttiin siinä vaiheessa, kun Metsä- Yhdistyksen toiminta yhdistys lopetti vuoteen 1981 syysmetsäpäivien jär- Viimeisimpien, vuonna 2005 hyväksyttyjen sääntö- jestämisen. (Pari kertaa on pidetty ylimääräinen jä- jen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on: senkokous sääntömuutosasian johdosta.) Toki toi- • toimia jäsentensä yhdyssiteenä mintaan pitää lukea myös edellä kerrottu apuraho- • Metsänhoitajaliitto ry:n jäsenenä valvoa jäsen- jen jakaminen. tensä taloudellisia, ammatillisia ja yhteiskunnal- Vuosikokoukset on pidetty kevättalvella ”maalis- lisia etuja huhtikuussa”. Aikaisemmin kokous pidettiin Met- • edistää ja kehittää jäsentensä ammatillisia tieto- säviikon/Metsäpäivien yhteydessä, keskiviikkoaa- ja ja taitoja mupäivisin, peräkkäin Uittajainyhdistyksen koko- • toimia metsätalouden edistämiseksi ja sen arvos- uksen kanssa, mutta sen jälkeen kun Metsäyhdistys tuksen lisäämiseksi. siirsi Metsäpäivät marraskuulle, vuosikokous on pidetty vuodesta 2008 alkaen kevättalvella omana ilta- Yhdistyksen toiminta on selvästi keskittynyt koh- päivätilaisuutenaan; vuosina 2009 ja 2010 kokouk- tiin yksi ja kolme. Jäsenten ammatillisten etujen val- sen jälkeen on järjestetty Metsätehon iltapäiväsemi- vonta on jäänyt Metsänhoitajaliiton tehtäväksi, mis- naari. Lisäksi yhdistys järjesti 1990-luvun puolivä- sä työssä yhdistyksen jäsenillä on ollut mahdollisuus liin saakka Metsäpäivien maanantai-iltana esitelmä- vaikuttaa liiton luottamuselimissä; tosin 1990-luja keskustelutilaisuuden, jossa esitelmien (ja keskus- vulla edunvalvonta-asiat olivat vahvasti esillä yhdis- telun) lisäksi oli tarjoilua; tarjoiluun, joskus myös tyksen ja etenkin sen hallituksen toiminnassa, kuten kokoustilaan, oli lähes poikkeuksetta myötävaikutta- tuonnempana kerrotaan. Metsätalouden edistämi- massa sponsori, joka useimmiten edusti metsäkone- nen ja arvostuksen lisääminen ovat jääneet lähinnä tai pankkialaa. Jo tätä ennen Metsäviikon ohjelma- toiveajatteluksi; yhtään julkilausumaa ei ole annet- rakenteen muututtua 1990-luvulla vuosikokous se- tu 1980-luvun jälkeen eikä yhdistyksen tiedotustoi- kä sponsoroitu esitelmätilaisuus oli yhdistetty tiis- mintaakaan ole juuri ollut. Metsänhoitaja-lehti lie- tain iltapäivä-iltatilaisuudeksi. Muutosta on tapah- nee ainoa, joka on julkaissut yhdistyksen toimintaan tunut siinäkin, että aiempi ”täyspatteri” on supistu- liittyviä uutisia; niitäkin harvoin. Myös annettujen nut pelkkään viinitarjoiluun! lausuntojen määrä on jäänyt sirkkelisahurin oikean Vuosikokoukset ovat menneet lähes poikkeukset- käden sormilukuun. ta ”kaavan mukaan”. Yhdistyksen puheenjohtaja on Yhdistys on keskittynyt lähinnä jäsenkunnan am- avannut kokouksen, luonut lyhyehkön katsauksen matillisten tietojen ja taitojen kehittämiseen sekä yh- menneen vuoden tapahtumiin sekä luetellut vuoden teisöllisyyden lisäämiseen. Sääntöjen mukaan tätä to- aikana kuolleitten jäsenten nimet. Vainajia on kun- teutetaan harjoittamalla tiedotus-, julkaisuja koulu- nioitettu hetken hiljaisuudella. Sen jälkeen kokous tustoimintaa järjestämällä kokouksia, esitelmä-, neu- on järjestäytynyt, ja yleensä tässä vaiheessa on syn-

261 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Yhdistyksen jäsenkuntaa vuosikokouksessa Helsingin Kalastajatorpalla 9. huhtikuuta 2011. (Erkki Oksanen)

Ruotsiin elokuussa 2010 suuntautuneen kesäretkeilyn osanottajat Uumajan lentoasemalla valmiina paluumatkalle Helsinkiin.

262 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Teollisuusneuvos Einari Vidgrén ei ollut metsänhoitaja, Vuoden 2011 ”Einarin lompin” sai Kalle Kärhä (eturivis- vaan pitkänlinjan metsämies, joka aloitti pöllinteolla ja he- sä 3. vsemmalta, k 9). Kuva saman vuoden kesäretkeilyl- vosajolla, mutta äityi sitten koneurakoitsijaksi sekä metsä- tä: Metsäliiton ensiharvennustyömaa Pöytyällä. Risto Lil- koneiden valmistajaksi, suorastaan legendaksi lajissaan. leberg (h 76, kuvan ulkopuolella) esittelee kohdetta. (Mar- Yhdistys kutsui Vidgrénin vuonna 2009 kunniajäsenek- kus Strandström, h 92) seen, mutta hänen kohdallaan se status jäi lyhytaikaiseksi. Vuoden 2009 kesäretkeilyn yhteydessä käytiin Viere- mällä Ponssen tehtaalla ja samalla luonnollisesti poiket- tiin myös Einarin hevostallilla.

Yhdistyksen 100-vuotisjuhlaan osallistuneet kunniajäsenet, Yhdistyksen jäsenistö näytti vuonna 1955 mm. tällaiselta. Erkki Alalammi (h 64), Aulis E. Hakkarainen (h 45 ii) ja Kuva Kainuuseen suuntautuneelta retkeilyltä. (Lusto) Matti Ponsi (h 55). Hakkarainen on sittemmin poistunut joukostamme. (Erkki Oksanen)

263 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

tynyt kokouskulun suurin ongelma: kuka ehdottai- olleet. Tilaisuuden hieman yksityinen luonne ei ole si kahta pöytäkirjantarkastajaa, kun ei voi valita en- houkuttanut edes toimittajia paikalle muuta kuin tisiäkään. Sittemmin hallitus on pitänyt huolen, et- erityistapauksissa; eikä heitä kaiketi ole kutsuttu- tä kaksi ehdokasta on löytynyt ilman syvää hiljai- kaan. Näin tahtoi olla silloinkin, kun hallitus oli ni- suutta. Esityslistan hyväksymisen jälkeen on esitelty mennyt keskuudestaan erityisen tiedotustoimikun- päättyneen vuoden toimintakertomus, tilinpäätök- nan. – Seuraavassa muutamia poimintoja vuosiko- set (myös Rahaston eli entisen Avustus- ja stipen- kousten sekä esitelmätilaisuuksien sisällöstä. dirahaston) sekä tilintarkastajien lausunto. Tilin- Vuonna 1986 yhdistys täytti 75 vuotta, ja siihen päätökset on vahvistettu ja vastuuvapaus myönnet- liittyvistä juhlallisuuksista on kerrottu kirjan alku- ty asianomaisille. osassa. Jo sitä ennen oli pidetty Metsäviikolla nor- Seuraavaksi hallituksen puheenjohtaja on esitellyt maaliin tapaan vuosikokous sekä erillinen esitelmä- alkaneen vuoden toimintasuunnitelman, jonka yh- ja keskustelutilaisuus, jossa pankinjohtaja Matti Kor- teydessä on yleensä käyty vilkkain (usein ainoa) kes- honen puhui aiheesta ”Metsäteollisuuden uudelleen- kustelu. Suunnitelma on aina myös hyväksytty, jos- järjestäminen” sekä johtaja Eero Tuurna Harkonmä- kus pöytäkirjamerkinnällä: Todettiin, että hallitus ot- ki Oy:stä ”Tiedotuksen tehtävät Suomi elää metsästä taa huomioon käydyn keskustelun toiminnan suunnit- -sanoman syventäjänä”. KOP huolehti pankin tiloissa telussa. Tässä kohtaa on usein kesäretkeilyn johtaja järjestetyn tilaisuuden tarjoilusta. Juhlavuoden muus- esitellyt kaavailtua retkiohjelmaa. Tämän jälkeen on ta annista kirjoitettiin yhdistyksen kertomukseen yl- käsitelty talousarvio, jäsenmaksujen suuruus sekä ti- lättävästi: Juhlapäivän tilaisuuksien ja historiikkiteok- lintarkastajien palkkiot, jotka on hyväksytty halli- sen julkaisun eräänä tavoitteena oli vaikuttaa myöntei- tuksen esityksen mukaisesti. Myöskään hallituksen sesti jäsenistömme työtehtävien hoitamiseen kohdistu- puheenjohtajan ja jäsenten valinta ei ole aiheutta- vaan yleiseen mielipiteeseen. Tässä suhteessa ei tavoitetta nut kuluneen 25 vuoden aikana tiettävästi kertaa- saavutettu. Tämän enempää ei asiaa perusteltu. kaan äänestystilannetta, vaan kaikki valinnat on teh- Yhdistyksen vuoden 1987 toimintakertomus al- ty yksimielisesti. Joskus on sattunut, että ”salin puo- koi näin: Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous lelta” on tehty hallituksen linjasta poikkeava esitys, pidettiin metsäviikon yhteydessä 8.4.1987 elokuva- jota kuitenkin on seurannut ehdotetun (tai halli- teatteri Maximissa, Helsingissä. Kokouksessa oli läs- tuksen ehdokkaan) kieltäytyminen. Myöskään tilin- nä 101 yhdistyksen jäsentä. Kokouksen puheenjohta- tarkastajien valinta ei ole aiheuttanut vaikeuksia lu- jaksi valittiin yksimielisesti Olav Henriksén. Metsävii- kuun ottamatta vuotta 2011, jolloin uusi lainsäädän- kon yhteydessä yhdistys järjesti 6.4.1987 esitelmä- ja tö pakotti hakemaan yhdistykselle KTH/HTM-ti- keskustelutilaisuuden OKO:n isännöimänä ravintola lintarkastajan; siihen ei hallitus ollut varautunut, Laulumiehissä Helsingissä, jossa pankinjohtaja Raimo mutta kännykkäaikana asia järjestyi kuitenkin no- Tammilehto esitelmöi aiheesta ”Suomiko rahamark- peasti. Mahdollisten muiden asioiden yhteydessä on kinoiden Villi länsi”. Samassa tilaisuudessa toimi- jaettu palkintoja ja huomionosoituksia sekä joskus tusjohtaja Topi Heikkerö esitelmöi aiheesta; ”Suomen myös esitetty lähinnä ilmoitusluontoisia asioita. metsätalous – etenevä vai taantuva.” Myös vuosiko- Näin on kokous saatettu päätökseen, ja yleensä kouksen yhteydessä oli esitelmä: Kullervo Kuuselan varsin ripeässä tahdissa, keskimäärin vajaassa tun- ”Teknologia etenee”. nissa, kokouksen puheenjohtajasta hieman riippu- Vuoden 1990 vuosikokous pidettiin entiseen taen. Sen jälkeen on seurannut esitelmä tai alustus tapaan Maximissa 94 jäsenen läsnä ollessa. Kokouksen hi useampia. Sääli, ettei vuosikokousesitelmiä ole jälkeen Metsätehon toimitusjohtaja Hannu Valtanen julkaistu tai muuten osattu saada niille muuta jul- piti esityksen aiheesta ”Metsätehon tuleva toimin- kisuutta, sen verran ansiokkaita ne aika ajoin ovat tastrategia”. Kaksi päivää aiemmin Postipankin tilois-

264 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

sa järjestetyssä esitelmätilaisuudessa oli kaksi esitys- mi ja Juha Rajamäki pitivät esitykset maaseudun ra- tä: Tapion johtaja Juhani Viitala ”Tapion uudistettu- kennemuutoksen vaikutuksista puunhankinnan toi- jen metsänhoito-ohjeiden vaikutus puuraaka-aineen mintaedellytyksiin sekä yrittäjyydestä ja inhimillisis- riittävyyteen ja saatavuuteen teollisuuden lisäänty- tä voimavaroista metsätaloudessa. Ponsse hoiti jälki- viin tarpeisiin” sekä yksikönjohtaja Martin Relander keskustelun vauhdituksen. ”Neuvostoliiton kaupan rahoitusjärjestelyt”. Vuonna 2001 vuosikokousesitelmän aiheena oli Vuosi 1991 oli sikäli poikkeuksellinen, että sil- viestintä. Alustajaksi oli saatu Kauppalehden pää- loin pidettiin tammikuussa yhdistyksen ylimääräi- toimittaja Lauri Helve, joka aikaisemmin oli toiminen kokous yhdistyksen uusien sääntöjen hyväksy- nut Helsingin Sanomissa, ja siellä uudistanut lehden miseksi. Ne – aivan yllättäen – hyväksyttiin, ja nyt- taloustoimituksen yhtiöiden tilinpäätöstiedotteiden kin kokouksen jälkeen pidettiin esitelmätilaisuus, monistajasta journalistiseksi ja kriittiseksi toimitus- jossa VVM:n finanssineuvos Seppo Suokko sekä yksiköksi, jota se vieläkin paljolti on. Jyri Makko- Keskusliiton johtaja Claes von Ungern-Stjernberg nen toimi Marina Congress Centerissä pidetyn ti- alustivat aiheesta ”Suomen metsäteollisuus ja EY”. laisuuden juontajana ja töitä miehelle tulikin, kun – Vuosikokous pidettiin Metsäviikolla jälleen Maxi- aiheesta riitti 76 jäsenen seurakunnalla tavallista missa. Kokouksen jälkeen Ammattikasvatushallituk- enemmän sanottavaa. sen osastopäällikkö Esko Himanen esitelmöi aikuis- ”Mekaanisen metsäteollisuuden uhkatekijät” oli koulutusmäärärahojen suuntaamisesta ja metsänhoi- aiheena vuosikokouksen 2004 yhteydessä pidetys- taja Hannele Parviainen metsänhoitajien PD-koulu- sä ja Opstockin tukemassa esitelmätilaisuudessa, jo- tuksesta. Esitelmävaiheessa sali alkoi tyhjetä, ja kes- hon osallistui 80 yhdistyksen jäsentä. Aiheesta pu- kustelun alkaessa ei yhdistyksen hallituksestakaan humaan oli saatu sanavalmiit alan asiantuntijat, pro- ollut niukkaa vähemmistöä enempää paikalla; kurs- fessori Matti Kärkkäinen ja Finnforestin toimitus- silounaat kutsuivat! johtaja Ari Martonen; nytkin keskustelua syntyi. Metsäyhdistys päätti 1990-luvulla aika ajoin Vuoden 2005 vuosikokousesitelmät oli annettu maakunnistaa perinteisten Metsäpäivien pitopai- naisten käsiin: UPM:n metsäympäristöjohtaja Päi- kan, ja maaliskuussa 1993 ne järjestettiin Tampe- vi Salpakivi-Salomaa sekä Metsähallituksen Kirsi- reella. Siksi myös yhdistys piti vuosikokouksensa Marja Korhonen puhuivat ajankohtaisesta aihees- siellä, nytkin Maximissa, joka tällä kertaa oli kui- ta ”Metsäsertifointi – helpotusta vai hämmennystä”. tenkin rakennusmestarikerho. Yllättäen peräti 95 Metsäpäivät pidettiin Lahdessa ja sekö lienee syy- jäsentä oli löytänyt paikan, ja vuosikokouksen jäl- nä, mutta aihe ei ollut houkutellut paikalle enempää keisessä esitelmä- ja keskustelutilaisuudessa alusti- kuin 29 jäsentä; Logset toimi illan sponsorina. Vuo- vat pankinjohtaja Sakari Haukka SYP:stä sekä vuosikokouksessa hyväksyttiin hallituksen esitys yhdis- rineuvos Ebbe Sommar Myllykoski Oy:stä aiheesta tyksen sääntömuutokseksi. ”Kannattaako suomalaisen metsäteollisuuden inves- Sitran yliasiamies Esko Aho toimi vuoden 2008 toida tulevaisuudessa kotimaahan vai ulkomaille?” – vuosikokouksen esitelmöitsijänä: aiheena oli ”Met- Valitettavasti silloiset ja myöhemmät teollisuusjoh- säteollisuuden toimintaedellytysten parantami- tajat eivät olleet paikalla! nen”, johon liittyvää selvitystä Aho oli ollut teke- Vuoden 1998 vuosikokous ja esitelmäilta päästiin mässä. Osuuspankkikeskuksen tiloissa pidetty esi- pitämään tavallista juhlavammassa paikassa, Pohjo- telmä kirvoitti vilkkaan keskustelun 51 jäsenen la-yhtiöiden Kansallissalissa Helsingissä. Paikalla oli voimin. 103 jäsentä. Heikki Vuorisen johtaman kokouksen Vuoden 2009 yhdistyksen kertomuksen yleisosa jälkeinen esitelmäosuus vietiin läpi ”omin voimin” alkoi: Toimintakautena järjestettiin jäsenten ammat- eli Metsätehon tutkijat Jouko Örn, Arto Karinie- titaidon ja yhteishengen kohentamiseksi vuosikokous

265 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

ja keskustelutilaisuus iltapäiväseminaarin yhteydessä lan tukeman Metsätehon iltapäiväseminaarin yh- sekä opintopäivät. Osallistuminen tapahtumiin oli teydessä 16. maaliskuuta (Metsäpäivät olivat mar- hyvä. Esa Ojala päätti kolmen vuoden puheenjoh- raskuussa Helsingin Messukeskuksessa). Teemana tajakautensa ja uutena puheenjohtajana aloitti Esa oli ”Logistiikan näkymät ja bioenergian mahdolli- Korhonen. Metsänhoitajaliiton valtuustovaaleihin suudet”. – Myös vuoden 2010 vuosikokous järjes- asetettiin ehdokkaita vaaliliitossa Liikemetsänhoita- tettiin samalla kaavalla. Nyt paikkana oli Marina jien kanssa. – Menestys vaaleissa oli tavallista hei- Congress Center ja osanottajia oli 60 sekä teema- kompi: äänisaalis oli ainoastaan 17 %. na ”Puun ohjautuminen eri käyttökohteisiin”. Vuosikokous järjestettiin Tapahtumatalo Ban- Edellä käsittelemättömien vuosikokousten esitel- kin tiloissa Helsingissä, ja uudella kaavalla eli Kes- mäaiheet ovat olleet:

1988 ”Pankkitoiminta muutoksen kourissa” (Christopher Wegelius) ja ”Metsäteollisuutemme iloja ja huolia seuraavalla vuosikymmenellä” (Matti Pekkanen)

1989 ”Mikä metsätiedotuksessa menee vikaan?” (Reijo Holopainen) ja ”Metsäverotuksen muutos” (Pentti Takala)

1993 ”TEKESin teknologiaohjelmat mekaanisen metsäteollisuuden kehittämiseksi” (Tero Paajanen)

1994 ”Metsätalouden harjoittamisen tulevaisuus Suomessa” (Jari Parviainen, Sari Kuvaja ja Timo Kivimaa)

1995 ”Ajankohtaista puukaupasta” (Martti Vainio ja Martin Lillandt)

1996 ”Kilpailu ja puun ostaminen” (Rauni Hagman) ja ”Metsätalouden sertifiointi teollisuuden näkökulmasta” (Markku Simula)

1997 ”Puun kuljetuksen vaihtoehdot” (Teppo Oijala) ja ”VR tänään ja kehitysnäkymät” (Jorma Eerikäinen)

1999 ”Metsäteollisuuden kansainvälistyminen” (Risto Murto, Petteri Pihlajamäki ja Olav Henriksén)

2000 ”Puutuoteteollisuus – onko Suomessa puukulttuuria?” (Antti Hassi)

2002 ”Etelä-Suomen metsien suojelu” (Sirkka Hautojärvi)

2003 ”Kansainvälistyvät puumarkkinat” (Rainer Häggblom ja Kari Mielikäinen)

2006 ”Metsäkonevalmistuksen kansainvälistyminen metsäteollisuuden vanavedessä – vai edellä?” (Arto Tiitinen ja Einari Vidgrén)

2007 ”Energiantuotanto Euroopassa – metsäteollisuuden mahdollisuus vai uhka” (Anne Brunila ja Jari Alahuhtala)

266 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Kesäretkeilyt pumista ja niiden korvaamista jollain muulla kou- Kesäretkeilyt, joita 1970-luvun lopulla ryhdyttiin lutustapahtumalla; kannatusta ei moinen ajatus ole ”häveliäisyyssyistä” nimittämään opintopäiviksi, ovat saanut. – Saamansa suosion tähden kaikki kuluneen olleet alusta pitäen yhdistyksen ”suola” ja paras anti neljännesvuosisadan kesäretkeilyt käsitellään seuraa- jäsenistölle. Ne ovat olleet lähes poikkeuksetta hyvin vassa lyhyesti erikseen. järjestettyjä ja ammatillisesti antoisia. Yleensä kak- Kuten alkuluvussa on kerrottu, yhdistyksen edel- sipäiväisiin retkeilyihin on osattu sekoittaa sopivas- lisen juhlavuoden (1986) retkeily toteutettiin ”päi- ti ammattiasioiden sekaan kulttuuria sekä paikallisia väretkenä” Länsi-Uudellemaalle. Vuotta myöhem- nähtävyyksiä ja erikoisuuksia. Mutta ennen kaikkea min sisarseuralla Suomen Uittajainyhdistyksellä oli päivien aikana on päässyt seurustelemaan kollego- vastaava 75-vuotisjuhla, joten uittajilla oli päävastuu jen – myös kilpailijoiden – kanssa sekä tutustumaan retkeilyn ohjelmasta. Yhdistyksen jäsenkunta osal- nuorempiin ammattiveljiin. Etenkin pitkät bussi- listui runsaslukuisena tähänkin Kaarlo Palmrothin tai laivamatkat (on väliin lennettykin) sekä lounas- johtamaan uittoretkeilyyn Pielisen alueella. Tee- ja iltatilaisuudet ovat tarjonneet näihin keskustelui- mana oli luontevasti ”Kehittyvän metsäteollisuuden hin riittoisasti aikaa. Retkeilyillallinen on poikkeuk- vaatimukset uitolle” setta ollut päivien kokokohta; sopivan arvokas alku- Vuoden 1988 toimintakertomuksessa todettiin: tunnelma on muuttunut nopeasti todella veljeshen- Yhdistyksen perinteinen opintoretkeily järjestettiin Au- kiseksi ilman että kertaakaan tiettävästi olisi ylitetty langolla Kanta-Hämeessä 17.–18.8.1988. Opinto- sopivuuden rajoja. retken teema oli ”Puulla parempiin päiviin”. Retkei- Retkeilyt ovat myös kiinnostaneet jäsenistöä. Vie- lyn johtajana toimi Antero Koskinen. Teemaan ja sen lä 1980-luvulla osanottajia oli 100:n kieppeillä eli erityispiirteisiin tutustuttiin alustuksin, keskusteluin kaksi bussilastillista, mutta 1990-luvun lamavuosina ja maasto- ja vesiretkeilyn avulla. Retkeilypäivällisellä määrä alkoi hieman vähetä ja vuodesta 1998 alka- luovutettiin ansiomitalit Leo Karille ja Mikko Servolle en osanottajamäärä on rajoitettu yhteen bussilliseen sekä tunnustuspalkinto Pekka-Juhani Kuitolle. eli noin 50:een. Joinakin vuosina tulijoita olisi ollut Vuonna 1989 retkeiltiin Keski-Pohjanmaalla, enemmänkin, ja joskus onkin palattu kahden bus- jossa teemana oli ”Ojitusalueiden metsien käsittely sin käytäntöön. Retkeilymaksukin on pystytty pi- ja puunkorjuu”. Olav Henriksénin johtamaan ret- tämään kohtuullisena – ehkä ulkomaan matkoja lu- keilyyn osallistui 92 jäsentä. Vuoden 1990 kesäret- kuun ottamatta – osin siksi, että sponsoreita on ollut keily järjestettiin puolestaan välillä Kouvola-Imat- tarjolla tarjoiluihin, ja osin siksi että avustus- ja sti- ra, ja päivien aiheina olivat puuntuotannon uhat pendirahasto on ollut mukana retkeilyä tukemassa. 1990-luvulla, tuontipuu sekä metsäteollisuustuot- (Silti retkeilyt ovat useana vuonna tuottaneet voitteiden markkinointi. Osallistujia oli lukuisasti, toa.) Yleensä on menetelty myös niin, että eläkeläiset kaikkiaan 104. ovat päässeet hieman työkuntoisia halvemmalla; elä- Vuoden 1991 kertomus totesi: Yhdistyksen ke- keläisten osuus on ollut keskimäärin ehkä viiden- säopintopäivät järjestettiin 27.–28.8. Pohjois-Savos- nes, joskus suurempikin. Kaikki retkeilyt on vuoteen sa kokoontumispaikkana Kuopio. Päivien teemana oli 2003 saakka toteutettu – ainakin nimellisesti – yh- ”Tuoreesta puusta tuotteeksi”. Retkeilyn johtajana toi- teistyössä Suomen Uittajainyhdistyksen kanssa. mi aluejohtaja Markku Melkko Metsäliitosta. Retkei- Hallituksen kokouksissa on käyty poikkeukset- lylle osallistui yhteensä 96 yhdistyksen jäsentä ja kut- ta kritiikkikeskustelu toteutetusta retkeilystä (kuten suvierasta. Retkeilyn yhteydessä vietettiin yhdistyk- muistakin jäsentilaisuuksista); valtaosin on oltu jär- sen 80-vuotisjuhlallisuuksia. Ilmeisesti juhlallisuudet jestelyihin tyytyväisiä, vaikkei ihan aina aihetta oli- olivat melko vaatimattomat, koska niistä ei tämän sikaan ollut. Pari kertaa on esitetty retkeilyistä luo- enempää mainita. Kutsuvieraina olivat yhdistyk-

267 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

sen kunniajäsenet sekä Metsänhoitajaliiton edustaja. Pohjois-Suomeen suunnitellulle retkeilylle ei il- Retkeilyn tärkeyttä kuvaa hyvin se, että koeretkeily moittautunut riittävästi osanottajia. Hallituksen oli järjestetty kaksi viikkoa aikaisemmin. pöytäkirjassa asiasta todettiin: Arvio oli, että vähäi- Vaikka lama jatkui, yhdistyksen kesäretkeilylle nen kiinnostus oli useiden sattumien summa, ja että elokuussa 1992 osallistui lähes 70 jäsentä. Satakun- retkeilyn järjestämistä lähes entisen mallin mukaan nassa kiertäneen retkeilyn teemana oli ”Puupulasta kannattaa vielä yrittää. Todettiin, että retkeilyn oh- ylituotantoon?” Teollisuuskohteina olivat Merikarvi- jelman on kuitenkin oltava aiheeltaan ajankohtai- an saha, Rosenlewin hylsykartonkitehdas, Olkiluo- nen ja anniltaan tasokas. Myöskään edellisten vuo- to, ja lisäksi puhuttiin valtakunnan energiapolitii- sien osallistujamääriin ei liene enää tarkoituksenmu- kasta sekä käytiin energiapuutyömaalla. Kulttuuri- kaista pyrkiä, vaan enimmäismäärä voi hyvin olla puolta edustivat Vanha Rauma ja Noormarkku. – 50 osallistujaa. (Oikeastaan se ei ollut ensimmäi- Saman verran oli osanottajia myös seuraavana vuon- nen peruutettu retkeily: kolme vuotta aikaisem- na, kun retkeiltiin toisella puolen Suomea, Pohjois- min hallitus oli valmistellut perusteellisesti matkaa Karjalassa, alueen metsäteollisuus pääaiheena. Etelä-Saksaan, mutta siitäkin oli luovuttava osan- Vuonna 1994 tehtiin historiaa, lähdettiin retkei- ottajapulan vuoksi. Sen taas aikaan sai kova hinta, lemään ulkomaille. Tosin Kainuuseen ja rajanta- reilut 8 000 markkaa.) kaiseen Kostamukseen järjestetty retkeily oli taval- Päätös jatkaa retkeilyjä oli oikea, sillä seuraavan laan ”kaksimaallinen”. Suomen puolella keskityttiin vuoden retkeilylle riitti halukkaita, ei varmaan vähi- ajankohtaiseen aiheeseen ”Vanhojen metsien suoje- ten siksi, että nytkin retkeiltiin myös ulkomailla. Yh- lu ja metsien monimuotoisuus”, ja Venäjällä ”Karja- distyksen kesäopintopäivät pidettiin 19.–20.8. Retkei- lan metsät ja Suomen ja Karjalan tasavallan välinen ly aloitettiin Joensuusta ja ensimmäinen päivä suun- puutavarakauppa”. Esa Mäki-Petäyksen johtamalla tautui Venäjän Karjalaan Sortavalan alueelle. Toise- retkeilyllä oli 78 osallistujaa. na päivänä retkeiltiin Kiteellä. Päivien pääteemoina Vuoden 1995 kesäretkeily järjestettiin Länsi-Uu- olivat puunhankinta ja luonnonsuojelu Karjalassa se- dellamaalla, maalla ja merellä. Osanottajia oli 74 ja kä kotimainen mekaaninen puun jatkojalostus ja alue- teemat olivat alueen metsäteollisuus, puurakentami- talous. Mukana oli n. 50 yhdistyksen jäsentä ja kut- nen, kulttuurimaisemien hoito sekä Saaristomeren suvierasta. Näin todettiin vuoden 1998 kertomuk- kansallispuisto. Vierailukohteita olivat Valon Ko- sessa. Retkeilypäivällinen ja yöpyminen tapahtuivat neen, Mahoganyn ja Finnforestin tehtaat, Fiskarsin Suomen puolella Korpiselässä, missä yöelämä osoit- ruukkimiljöö sekä Bengtskärin majakkasaari. Ret- tautui rauhalliseksi. Muut suomalaiskohteet olivat keilyillallinen nautittiin ravintola Knipanissa Tam- Enson Kiteen saha, Puhos Boardin lastulevytehdas misaaressa. sekä Havukaisen ja Martelan tehtaat. Yhdistyksen kertomuksessa todettiin vuon- Vuoden 1999 Metsäpäivät järjestettiin Tampereel- na 1996: Yhdistyksen kesäopintopäivät järjestettiin la, ja yhdistyksen kesäretkeily suuntautui niinikään 21.–22.8. tutustumismatkan muodossa Viroon. Mat- Pirkanmaalle. Osallistujia oli 51, joista eläkkeellä kan teemoina olivat Viro liiketoiminta-alueena, Vi- olevia 16. Kohteita olivat Tampereella M-Realin Ta- ron metsätalous ja -teollisuus, raakapuun vienti, Vi- kon kartonkitehdas ja Pyynikin metsät sekä Nokian ron ympäristöliikkeet sekä korkein metsäopetus ja -tut- puunjalostus ja Laukon kartano. Muita päivien ai- kimus. Retkeilyn johtajana toimi Pertti Lipponen AS heita olivat energiapuu, metsäsertifiointi metsäkes- Lumiforestista. Retkeilylle osallistui yhteensä 82 yhdis- kuksen näkökulmasta sekä kaavoitus ja alue-ekolo- tyksen jäsentä. ginen suunnittelu. Laivalla kuljettiin Nokialta Tam- Myös vuosi 1997 oli poikkeuksellinen, kesäret- pereelle, jossa vietettiin ilta ja yö Ilveksessä ja teema- keilyä ei järjestetty! Syykin oli poikkeuksellinen, na oli ”Kyl Tampere on kaikem paree!”

268 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Lisääntynyt puuntuonti Baltiasta sekä Metsälii- ton suunnittelema sellutehdas Latviaan sai yhdistyksen hallituksen päättämään, että vuoden 2000 kesä- retkeily suunnattiin Latviaan. Matkaan lähti 50 jä- sentä, joista 13 oli eläkeläisiä. Matkojen takia lyhy- ehköiksi jääneiden päivien aikana tutustuttiin Latvi- an metsätalouteen ja puunhankintaan sekä erityisesti puukauppaan ja puun vientiin. Lisäksi vierailtiin etnografisessa ulkoilmamuseossa. Vuoden 2001 opintopäiville osallistui 71 jäsentä, joista 23 oli eläkeläisiä. Lisäksi oli mukana muutama yksistään Uittajainyhdistyksen jäsen. Matkareit- tinä oli Lappeenranta-Savonlinna ja teemana ”Tuon- tipuu osana puuhuoltoa sekä yksityismetsien kilpailukyky”. Vuosikertomuksessa todettiin: Opintopäivi- Vuoden 2011 vuosikokouksen puheenjohtaja Esa Ojala (h en ensimmäisen päivän tutustumisaiheet olivat Kau- 80) sekä sihteeri Markus Strandström (h 92). Ojala toimi yh- kaan tehdasmuseo, Kaakkois-Suomen metsäteollisuu- distyksen puheenjohtajana vuodet 2006–08. (Erkki Oksanen)

Yhdistyksen jäsenistö on osallistunut innolla muihinkin kuin yhdistyksen omiin tilaisuuksiin. Erityisesti metsäkulttuuri on ollut kiinnostuksen kohteena. Kuva Kemissä vuonna 1989 järjestetyiltä ”Jätkän Kulttuuripäiviltä”; useampi teollisuuden metsänhoitaja mahtuu kuvaan.

269 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

den historia, Joutseno-Pulp, Enson Imatran tehtaiden tukset, männyn sahauksen tulevaisuus, jota havain- puuhuolto, junakuljetusten järjestely ja kansainvälinen nollistettiin tutustumalla Stora Enson Honkalahden puunhankinta sekä Retretin näyttely. Toisen päivän tu- sahaan, Saimaan kanavan merkitys metsäteollisuudel- tustumiskohteita olivat Saimaan uitto ja Laitaatsillan le (laivaristeilyn siivittämänä) sekä Kaukaan puun vas- telakka, höyrylaivakulttuuri sekä Finnforest-tehtaat ja taanotto (laivasta nähtynä). Myös M-Realin kemi- niiden puuhuolto. hierrelaitos Joutsenossa sekä Salpalinja ja Lappeen- Vuoden 2002 kesäretkeilyä oli ehdotettu suun- rannan upseerikerho olivat vierailukohteina. Lap- nattavaksi Amerikkaan, mutta Jorma Saarimaan peenrannan perinteinen, mutta täysin uudeksi muut- johtama hallitus ei moiseen innostunut, vaan koh- tunut Patria oli yösijana. Mukana oli 51 jäsentä, jois- demaaksi tuli vanha veljesmaa Viro. Siellä kuljet- ta 12 eläkeläistä. tiin kahden päivän aikana Tallinnan länsi- ja itä- Vuonna 2006 mentiin hieman Kaakkois-Suomea puolella, nähtiin uudempaa ja vähän vanhempaa pitemmälle, eli Venäjälle, Pietariin, Tihvinään ja Kar- metsäteollisuutta, mm. Paldiskin saha ja jatkoja- jalan kannakselle. Kaksiöiseen retkeen osallistui 64 lostuslaitos. Lisäksi tutustuttiin Mets ja Puun sekä jäsentä, joista oli 15 eläkeläisiä. Ensimmäisenä päi- Stora Enson Kundan satamaterminaalin toimin- vänä tutustuttiin Stora Enson Tihvinän puutermi- taan sekä opittiin melkoisesti Viron historiaa. Tar- naaliin sekä Swedwoodin (IKEA:n) sahaan samalla joilu oli riittoisaa niin bussimatkojen aikana kuin paikkakunnalla. Kun Venäjällä oltiin, niin ohjelmaan itse kohteillakin. merkitty ”mahdollinen puunkorjuukohde” jäi mah- Vaikka kesäretkeilyjen järjestelyt on useimmi- dolliseksi. Toinen päivä vietettiin kesän 1944 tais- ten hoidettu hyvin, vuoden 2003, Ahvenanmaan telukohteissa Kannaksella, Juho Yli-Hukkala toimi retkeily palasi järjestelyissään ”vanhojen hyvien ai- pääoppaana. Myös monet jäsenistämme osallistuivat kojen” perusteellisuuteen. Tarkoitus oli ollut men- sotahistorialliseen keskusteluun. Luonnollisesti ohjel- nä Ahvenanmaalle jo edellisvuonna, mutta hotelli- maan kuului myös käynti Raivolan lehtikuusikossa. tilanne esti retken silloin. Christer Westbergin joh- Seuraavan vuoden opintopäivät järjestettiin Poh- tama järjestelytoimikunta piti ensimmäisen koko- jois-Karjalassa ja mukana oli 48 jäsentä, joista 14 elä- uksensa jo syyskuussa 2002, ja myöhempien koko- keläisiä. Teema oli ”Tutkimus, koulutus ja työvoima”, usten jälkeen suoritti toukokuussa 2003 koeretkei- ja kohteina Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksik- lyn! Kaikki pelasikin varsinaisella retkeilyllä, vaikka kö, Suomen Kivikeskus ja Tulikivi, Kolin kansallis- retkenjohtaja oli välillä vähällä kadota. Päivien ai- puisto, Eva Ryynäsen ateljee, Stora Enson Enocellin kana tutustuttiin Ahvenanmaan ihmeelliseen it- puunvastaanotto sekä John Deeren metsäkonetehdas. sehallintoon, metsähallintoon, hakeasemaan sekä Pielinen ylitettiin autolautalla ja – aivan kuin sattu- moniin kulttuurikohteisiin, kuten Maarianhaminan malta – kohtasimme hinauksessa olleen nippulautan. merimuseoon sekä Tjudön viinin ja ålvadoksen val- Vuoden 2008 retkeily suuntautui kauemmaksi mistukseen. Myös Oolannin sotaa muisteltiin. kuin koskaan ennen yhdistyksen historiassa: Keski- Vuonna 2004 oli jälleen ulkomaisen ja siten Eurooppaan eli Saksaan ja Itävaltaan. Mukana oli myös hieman hintavamman retken vuoro, mikä nä- 40 jäsentä, joista 8 eläkeläisiä. Kolmipäiväisen retken kyi myös (niukan ohjelman ohella) osanottajamää- teemana oli alueen metsätalous- ja teollisuus; met- rässä: 32 jäsentä, joista 7 eläkeläistä. Keski-Ruotsissa sä-, saha- ja tehdaskohteiden ohella ehdittiin tutus- olleiden hakkuu-, ympäristö- ja taimitarhakohtei- tua bioenergiaan sekä viininvalmistukseen ja Wienin den ohella käytiin Wedan sahalla ja syvällä Falunin nähtävyyksiin. kaivoksessa. – Kaakkois-Suomi oli jälleen kerran yh- Kainuu oli vuorossa vuonna 2009. Ensimmäi- distyksen opintopäivien kohteena elokuussa 2005. sen päivän teemana oli ”Huonosti kantavien mai- Aiheina olivat mm. tuontipuun kasvinsuojelutarkas- den puunkorjuu” ja toisen ”Puurakentaminen”.

270 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Kohteina olivat Ponssen metsäkonetehdas Vieremäl- jän vuoden välein järjestettävissä valtuustovaaleis- lä, puunkorjuuta Ponssen koneilla, Talvivaaran kai- sa on joka kerta merkittävä määrä yhdistyksen jäse- vos, Vuokatti Hirsitalot sekä Vuokatti monipuolisi- niä tullut valituksi valtuustoon; enimmillään yhdis- ne palveluineen, joihin myös turvauduttiin. tyksen ehdokkaiden äänisaalis on noussut 30 %:iin. Vuoden 2010 retkeily suuntautui jälleen Ruot- Yhdistyksen jäsenet ovat toimineet aika ajoin myös siin, tällä kertaa lennettiin ihan yksityiskoneella Uu- Metsänhoitajaliiton valtuuston ja/tai hallituksen pu- majaan, mikä nosti retkeilykustannuksia. Päivien heenjohtajina ja jäseninä sekä useissa liiton toimi- ohjelmassa oli tutustuminen Komatsu Forestin met- kunnissa ja työryhmissä. Metsänhoitajaliiton val- säkonetehtaaseen ja Skellefteå Kraftin biovoima- tuuston ja hallituksen puheenjohtajina ovat toimi- laan sekä muina aiheina Ruotsin puunkorjuun ja neet tänä 25-vuotisjaksona Erkki Alalammi, Jar- puutavaran mittauksen erityispiirteet sekä logistiik- mo Hämäläinen, Esko Kärki, Matti Ponsi ja Heik- ka ja energiapuu. 90 tonnin puuauto jäi filmin (ja ki Vuorinen. pitkän bussimatkan) varaan ja muutenkin kallis- hintainen retkeily jäi anniltaan hiukan köykäiseksi. Yhdistyksellä on ollut viime Komatsun sponsoroima ilta pelasti paljon! Länsi-Suomi oli saanut kunnian järjestää yhdis- vuosikymmeninä kiinteä tyksen 100-vuotisjuhlavuoden kesäretkeilyn. Turus- ta alkanut retki tarjosi ensimmäisenä päivänä ener- suhde Metsänhoitajaliittoon. giapuuta käyttävän biovoimalan, yhdistetyn aines- ja energiapuun ensiharvennuskohteen, sekä Metsä- Metsänhoitajaliiton asioita oli käsitelty yhdistyksen Rauman ja UPM:n Rauman tehtaiden puunvastaan- hallituksen kokouksissa jo 1980-luvulla, osin aiem- ottojärjestelmät. Juhlapäivällinen Rauman Villa Tall- minkin; etenkin YTN-asiat olivat esillä. Mutta kun bossa oli arvonsa mukaisesti ”middag med musik”. Metsänhoitajaliitto muutti vuonna 1990 sääntöjään Toisena päivänä oli ohjelmassa tutustuminen Olki- siten, että henkilöjäsenyydestä siirryttiin järjestöjäse- luodon ydinvoimalaan (ihan syvälle maan uumeniin nyyteen, ja samalla Teollisuuden Metsänhoitajis- asti) sekä (lyhyesti) Vuojoen kartanoon. Vaikka oli- ta tuli Metsänhoitajaliiton varsinainen jäsen, alkoi kin kyse juhlaretkeilystä, sitä ei huomannut lounas- yhdistyksessä uusi, ammattiyhdistyspainotteisempi tarjoilujen perusteella. aika. Muutos tapahtui aikaan, jolloin Enso-Gutzei- Etenkin 1980- ja 1990-luvulla yhdistys oli kesä- tin metsäpäällikkö Ilkka Pukkila toimi yhdistyksen retkeilyillään aktiivinen tiedottaja; maakunta- ja pai- puheenjohtajana, ja toinen metsäpäällikkö, Ahlströ- kallislehtien toimittajia oli mukana (osan aikaa) ret- min Risto Hytönen oli hallituksen jäsenenä; he tus- keilyillä ja myös kirjoittivat näkemästään ja kuule- kin kuitenkaan olivat suunnanmuutoksen takana. mastaan. Muutoksen seurauksena yhdistyksen sääntöjä jouduttiin muuttamaan vuonna 1991, jolloin otet- Hallituksen toiminta tiin käyttöön edellä kerrottu A- ja B-jäsenluokitte- Hallitus on kautta aikojen vastannut yhdistyksen toi- lu. Myös yhdistyksen tarkoitus- ja toimintakohtaa minnasta. Sen ohella, että hallitus on valmistellut muutettiin. Tarkoitusten toteuttamislistan kahdeksi edellä kerrotut jäsentapahtumat, hallitus on vastan- ensimmäiseksi kohdaksi merkittiin: nut yhdistyksen taloudenpidosta ja sijoitustoiminnas- • Ajaa jäsentensä taloudellisia ja ammatillisia ta sekä kaikesta, mikä liittyy yhdistyksen tavoitteiden etuja yhteistyössä Suomen Metsänhoitajaliitto edistämiseen ja yleensä yhdistyksen toimintaan. r.y:n kanssa. Yhdistyksellä on ollut viime vuosikymmeni- • Edistää edustamiensa henkilöryhmien amma- nä kiinteä suhde Metsänhoitajaliittoon. Liiton nel- tillista järjestäytymistä.

271 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Yhdistyksen 70-vuotisretkeily järjestettiin Kymenlaaksossa ja järjestelyt olivat sellaiset, mihin vain Kymi-yhtiön kulttuuri oli pystynyt koulimaan Tehdaspuun metsänhoitajakaartin. Ensimmäisen retkeilypäivän lounas nautittiin Sippolan met- säkoulun pihanurmella. Elettiin sivistynyttä metsäherrojen aikaa.

Vuoden 2006 retkeilyn toisen päivän aiheena oli Karjalan kannaksen sotahistoria. Keskustelua ja näkemyksiä riitti. Vuonna 2004 käytiin Keski-Ruotsissa ja mm. Falunin kai- Pääoppaana toiminut Juho Yli-Hukkala (h 60) on kuvassa voksessa. (Markus Strandström, h 92) selin punaisessa paidassaan. (Pekka Purasmaa, h 67)

272 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Vuonna 2001 retkeiltiin reitillä Lappeenranta-Savonlinna. Vuonna 2006 kesäretkeily suuntautui lähi-Venäjälle. Kuvas- Uitto ja höyrylaivat kuuluivat päivän teemaan. Kuvassa val- sa lounas alkamassa jossain Tihvinän lähistöllä. Tiettäväs- mistaudutaan musiikin voimin nousemaan matkustajahöy- ti pöytään saatiin muutakin juotavaa kuin pullovettä. rylaiva Savonlinnaan, joka kuljetti retkiväen Punkaharjulle.

Yhdistyksen kesäopintopäivät järjestettiin 27.–28.8.1991 Pohjois-Savossa. Teemana oli ”Tuoreesta puusta tuotteeksi”. Retkeilyn johtajana toimi aluejohtaja Markku Melkko (h 71) Metsäliitosta; retkeläisia oli 96. – Aika sivistyneesti osattiin silloinkin elää, vaikka pikkulasitkin ovat vaihtuneet muovisiksi. Oikealla yhdistyksen vuosien 1988–90 puheenjohtaja Ilk- ka Pukkila (h 52). (Tapio Räsänen, h 84)

273 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Vuonna 1998 tehtiin yhdistyksen toinen ”kaksimaallinen” retkeily. Kuva Venäjänpuoleisesta osiosta Sortavalan mai- semissa. Oikealla Tero Lehto (h 55), joka toimi puheenjohtajana vuosina 1994–95. (Tapio Räsänen, h 84)

Toinen aamu Saksanmaalle ja Itävaltaan suuntautuneella kesäretkeilyllä vuonna 2008. Vasemmalta Reima Sutinen (k 1), Jarmo Ylinen (h 74) ja Esa Ojala (h 80). (Markus Strandström, h 92)

Vuonna 2005 Joutsenossa. Teoriaosio ennen tutustumista Stora Enson Honkalahden sahaan ja M-Realin kemihierre- tehtaaseen. (Pekka Purasmaa, h 67)

274 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Retkeilyillalliset ovat aina olleet kesäretkeilyjen kohokohta, kuten myös elokuussa 2011 Villa Tallbossa Raumalla. Retkei- lyn johtaja Olli Laitinen (h 82) kuvan keskellä. (Markus Strandström, h 92)

Seuraavana aamuna tutustuttiin Vanhaan Raumaan oppaan johdolla; kuva Rauman ganalin sillalta.

275 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Sääntömuutoksen hengessä hallitus laati myös yh- nut sääntömuutoksen myötä metsänhoitajien amma- distyksen edunvalvontatavoitteet palkkausasioissa se- tilliseksi etujärjestöksi. Tällaisessa asioiden painoar- kä toteutti jäsenkyselyn, jossa kyseltiin ylitöiden mää- von uudelleen järjestämisessä ei tietenkään ole mi- rää ja korvauskäytäntöä sekä pekkasvapaiden käyttö- tään huomauttamista, etenkin kun jäsenistön enem- mahdollisuutta. Vastausprosentti jäi vajaaseen neljän- mistö on tätä muutosta ollut tekemässä, mutta on nekseen; nekin tulokset kertoivat teollisuusmetsän- luonnollista, ettei Tehdaspuu työnantajana katso hoitajien tekevän ylitöitä, mutta saavan niistä osittain enää aiheelliseksi avustaa yhdistyksen toimintaa. Yh- korvauksia; myös pekkasvapaita sai yleensä käyttää. tiö lupasi kuitenkin olevansa valmis tukemaan yh- Linjanmuutos oli yhteydessä yhdistyksen toimin- distystä kaikessa sen perinteisten tavoitteiden edistä- nan kehittämissuunnitelmaan. Sen oli valmistel- misessä. – Kirjettä ei noteerattu hallituksen pöy- lut vuoden 1989 lopulla asetettu työryhmä, johon täkirjassa, mutta ilmeisesti se vaikutti siihen, että kuuluivat Esko Kärki, Pekka-Juhani Kuitto ja Mat- Pukkilaa puheenjohtajana vuonna 1991 seurannut ti Oksanen. Kahdeksan kokoontumisen jälkeen työ- Pohjanmaan Puun toimitusjohtaja Olav Henriksén ryhmältä oli syntynyt 13-sivuinen raportti, jossa oli jätti tehtävänsä yhden kauden jälkeen. useita vaihtoehtoja toiminnan kehittämiseksi. Yhdis- Yhdistys ryhtyi muutenkin aktivoitumaan työ- tyksen hallitus käsitteli raporttia joulukuussa 1990, markkina-asioissa: se teki kesällä 1991 yhtiöiden ja siitä käydyssä laajassa, saunan jälkeisessä keskuste- metsäpäälliköille ja vastaaville kyselyn metsänhoi- lussa, sihteeri kirjasi mm., että hallituksen ja työryh- tajien työllisyysnäkymistä. Tulosten mukaan met- män jäsenet pitivät eri avainalueita tärkeinä, eikä yh- sänhoitajien työpaikat tulisivat vähenemään jo vuo- tään selvää avainaluetta erottunut. Eniten kannatusta teen 1995 mennessä tuntuvasti, mistä hallitus kirja- saivat kuitenkin yhdistyksen painoarvon vahvistami- si huolestumisensa ja päätyi toteamaan, että metsän- nen ja ammattitaidon kohottaminen. Painoarvoa ha- hoitajien on hakeuduttava uusille aloille ja kehitettävä luttiin lisätä erityisesti Metsänhoitajaliitossa, mihin itseään lisä- ja jatkokoulutuksella. Samaisen kyselyn pyrittiin lisäämällä yhdistyksen A-jäsenten osuutta; yhteydessä oli selvitetty myös työnantajien näke- se tarkoitti samalla jäsenten edunvalvonta-asioiden myksiä metsänhoitajakoulutuksesta. Vastausten pe- korostumista yhdistyksen toiminnassa. rusteella todettiin tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi Yhdistyksen aktivoituminen ay-asioissa ei miel- opetuksessa kielitaidon kehittäminen, liikkeenjohto- lyttänyt kaikkia työnantajia. Kun yhdistys lähetti taidon ja markkinointitaidon kehittäminen sekä ulko- perinteisen avustuspyyntökirjeen työnantajille syk- maisen harjoittelun ja kansainvälisyyden lisääminen. syllä 1991, Tehdaspuusta vastattiin Pekka Tiililän – Vuonna 1993 puolestaan tiedusteltiin metsäpäälli- allekirjoittamalla (ja kirjoittajan laatimalla) kirjeel- köiltä kirjallisten työsopimusten käyttöä. lä: Metsäalallakaan mikään ei ole niin kuin ennen. Liiton asioiden vahva esilläolo aiheutti senkin, et- Se näkyy myös Teollisuuden Metsänhoitajat r.y:n toi- tä Metsänhoitajaliiton Tapio Hankalasta tuli usein minnan luonteessa: aatteellinen järjestö on muuttu- nähty vieras hallituksen kokouksissa1990-luvulla. Liittoasioiden esilläolo näyttäisi riippuneen paljol- Sääntömuutoksen hengessä ti siitäkin, missä määrin yhdistyksen puheenjohtajat ja hallituksen jäsenet olivat mukana liiton luot- hallitus laati myös yhdistyksen tamustehtävissä. Vuonna 1992 – syvän laman aikaan – yhdistys edunvalvontatavoitteet päätti yhdessä Metsänhoitajaliiton kanssa perustaa palkkausasioissa sekä yhteyshenkilöverkoston suurimpiin metsäyhtiöihin. Sitä varten nimettiin yhteyshenkilöt, joiden tehtä- toteutti jäsenkyselyn. vänä oli toimia tiedonvälittäjinä yrityksessä toimivi-

276 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

en jäsenten ja Metsänhoitajaliiton sekä yhdistyksen vä- yhdistysten välillä; maininnat CCF:stä loppuvat kui- lillä. Henkilöt nimettiin, mutta järjestelmää ei saa- tenkin 1990-luvun lopulta alkaen. tu toimimaan. Vuonna 1996 hallitus taas päätti, että Myös virolaisten metsänhoitajien kanssa yritet- yhdistyksen Metsänhoitajaliiton valtuustossa ja hal- tiin yhteistyötä. Hallitus päätti vuonna 1997 kutsua lituksessa olevat jäsenet kutsutaan kahdesti vuodes- kaksi virolaista metsänhoitajaa yhdistyksen kesäret- sa yhteiseen neuvonpitoon hallituksen kanssa. Täl- keilylle, mutta hanke raukesi, kun retkeilyä ei järjes- laisista tilaisuuksista ei löydy merkintöjä. tetty. Sen jälkeen on yhteydet rajoittuneet satunnai- Keskeisenä 1990-luvun tavoitteena säilyi kasvattaa siin tapaamisiin Viroon suuntautuneiden kesäretkei- A-jäsenten osuutta yhdistyksessä, koska se antoi ääni- lyjen yhteydessä. valtaa Metsänhoitajaliiton liittokokouksiin. Vuonna Hallitus on koko ajan seurannut metsänhoitaja- 1994 A-jäsenten osuus yhdistyksen jäsenistä oli vain koulutuksen kehitystä. Vuonna 1987 yhdistyksen kolmannes jäsenmäärästä; loput olivat A-jäseniä lii- nimissä annettiin Helsingin yliopiston maa- ja met- ton alueellisissa yhdistyksissä (esim. Kymen-Vuoksen sätieteellisen tiedekunnan Metsäopetuksen Neuvot- Metsänhoitajat). Siksi hallitus lähetti jäsenkirjeen, telukunnalle hallituksen laatima lausunto, jossa to- jossa se esitti toivomuksen, että kaikki ne jäsenet, jot- dettiin mm. että vuosittain valmistuvien metsänhoi- ka haluavat kuulua liittoon Teollisuuden Metsänhoita- tajien määrä sekä heidän koulutuksensa laatu ja taso jien kautta, eivätkä ole vielä A-jäseniä, tekisivät muu- asetettaisiin kehittyvän työelämän resursseja ja vaati- toksen oheisella muutosilmoituslomakkeella. Vetoo- muksia vastaaviksi. Tällä tarkoitettiin opiskelijamää- muksella ei saatu kuin 30–40 uutta A-jäsentä. rien supistamista niin Helsingissä kuin Joensuussa. Hallitus suositti jäsenilleen osallistumista Metsän- Lisäksi lausunnossa tähdennettiin opetuksen sisäl- hoitajaliiton palkka- ja työsuhdekyselyihin, joita oli lön kehittämistä nykytarpeita vastaaviksi sekä tarjot- aika ajoin tehty ainakin 1970-luvulta alkaen, ja nii- tiin valmiutta auttaa opetussuunnitelmien tarkista- den tuloksia käsiteltiin hallituksen kokouksissa. Esi- misessa. Risto Lillebergin laatimassa vuoden 1987 merkiksi vuonna 1992 todettiin, ettei teollisuuden kertomuksessa todettiin asian jatkosta: Yhdistyksen metsänhoitajien palkkakehitys ollut jäänyt jälkeen hallitus on seurannut asiassa tapahtunutta kehitystä. muista ryhmistä, mutta palkkaerot olivat yhdistyk- Valitettavasti seurannan tuloksista ei kerrota tämän sen jäsenten kesken suuret. Yhdistyksellä myös oli enempää. – Myös vuonna 1999 hallitus antoi met- edustajansa liiton teollisuuden ja liike-elämän palk- sä- ja puuopetusta koskevan lausunnon. katoimikunnassa; samaten metsänhoitajien eettisiä Vuonna 1989 yhdistys teki lahjoituksen luovut- periaatteitta valmistelleessa työryhmässä. tamalla Helsingin yliopiston metsäteknologian lai- Ajoittain yhdistyksellä oli yhteistyötä myös ruotsa- tokselle atk-laitteet, arvoltaan 170 000 markkaa. laisen veljesjärjestön Civiljägmästarnas och Forst- Vararehtori Risto Ihamuotila otti lahjoituksen vas- mästarnas Föreningenin (CFF) kanssa. Vuonna 1986 taan yliopiston puolesta professori Esko Mikkosen CFF kävi talviretkeilyllään Suomessa ja silloin siihen järjestämässä tilaisuudessa, johon hallitus osallistui osallistui viisi yhdistyksen nuorempaa jäsentä. Vuon- in corpore. Mikkonen (yhdistyksen jäsen) oli idean na 1987 Stuart Köhler ja Juhani Huittinen pääsivät isä ja oli ollut mukana myös hanketta valmistellees- osallistumaan yhdistyksen kustannuksella CFF:n tal- sa työryhmässä, jonka muut jäsenet olivat Markku viretkeilyyn Ruotsissa, ja vuotta myöhemmin sama- Melkko ja Esko Kärki. – Samaan aikaan oli toimin- ten Markku Halinen ja Sakari Mäki-Kojola. Sama- nassa kaksi muutakin hallituksen asettamaa työryh- na vuonna Christer Westberg osallistui CFF:n kutsu- mää, Reijo Haajan johtama tiedotustoimikunta sekä mana Ruotsin metsäviikolle, ja vastaavasti oli Ragnar Esko Kärjen johtama työryhmä yhdistyksen toimin- Gartz osallistunut edellisvuonna. Tämänkin jälkeen nan kehittämiseksi; molemmilta valmistui raportti läheteltiin puolin ja toisin retkeily- ja kokouskutsuja saman vuoden aikana.

277 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Hallitus päätti vuonna 2006 ryhtyä järjestämään jille. Teollisuuden edustajat toivoivat nuorilta met- niin Helsingin kuin Joensuussa metsäylioppilaille in- sänhoitajilta etenkin seuraavaa erityisosaamista: eko- fotilaisuuksia teollisuuden metsänhoitajan ammatti- nomian perusteiden hallintaa, kykyä tuottaa uutta kuvasta. Aluksi tilaisuuksia ei saatu järjestetyksi ”yh- tietoa, viestintä- ja esiintymistaitoja, hyvää kielitai- teensattumien” vuoksi ja ensimmäiseen Helsingissä toa (2–4 kieltä), vieraiden kulttuurien ymmärrystä, järjestettyyn tilaisuuteen tuli vain kahdeksan opiske- laaja-alaisuutta ja kokonaisuuksien hahmottamista! lijaa. Joensuun lokakuussa 2008 yhdessä tiedekun- Tammikuussa 2011 Helsingin yliopisto järjesti laa- nan kanssa järjestetty info onnistui jo paremmin, jemman sidosryhmäseminaarin metsäopetuksen ke- paikalle oli saatu 25 forstia. Sen jälkeen ryhdyttiin hittämisestä; tilaisuudessa oli myös yhdistyksen jä- osallistumaan Metsänhoitajaliiton vastaaviin info- seniä. – Vuonna 2010 yhdistys liittyi Metsähistorian tilaisuuksiin, joita pidettiin yleensä Hyytiälässä ke- Seuran yhteisöjäseneksi. sällä ja Joensuussa syksyllä. Teemaksi vakiintui teema ”Millainen maisteri otetaan töihin?” tai vastaava; Julkaisutoiminta vuonna 2011 palattiin omaan ”uranvalintainfoon” Kuluneen neljännesvuosisadan aikana yhdistys on sekä Hyytiälässä että Mekrijärvellä. toiminut kolmen metsähistoria-aiheisen kirjan jul- Vuonna 2010 yhdistys oli mukana järjestämäs- kaisijana. sä yhdessä Metsäteollisuus ry:n kanssa metsäope- Ensimmäinen niistä käsitteli vuosina 1942–44 tuksen kehittämistä käsittelevän keskustelutilaisuu- toiminutta Itä-Karjalan metsätoimistoa, jonka joh- den teollisuuden sekä ”metsäyliopistojen” edusta- dossa ja palveluksessa useat yhdistyksen jäsenet toi-

Kesän 2011 opintopäivien osanottajat (ainakin valtaosa) Vuojoen kartanon portailla maittavan, mutta ah niin kuivahkon päätöslounaan jälkeen. (Markus Strandström, h 92)

278 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

myyntimenestystä ei kirjasta kuitenkaan tullut. Kui- Kuluneen neljännesvuosisadan tolle myönnettiin 3 000 markan tunnustuspalkinto. aikana yhdistys on toiminut Ilmeisesti Servon kirja oli kimmokkeena siihen, että puheenjohtaja Ilkka Pukkilalle esitettiin kevääl- kolmen metsähistoria-aiheisen lä 1990, että yhdistys ryhtyisi toimiin sotien 1939– 45 aikaisen kotimaan puuhuollon historian kirjoit- kirjan julkaisijana. tamiseksi. Hallitus kiinnostui asiasta ja totesi elo- kuun kokouksessaan, että mikäli yritykseen ryhdy- mivat osan sotavuosistaan. Yksi heistä oli Lauri Kor- tään on sillä melko kiire, sillä asioista tietäviä ja nii- honen, joka ryhtyi 1980-luvun alussa kirjoittamaan tä muistavia henkilöitä alkaa olla melko vähän. Risto toimiston historiikkia. Korhosen kuolema tammi- Hytönen otti toimekseen selvittää asiaa. kuussa 1984 keskeytti työn, ja yhdistys ryhtyi selvit- Se vei kuitenkin aikaa, sillä kirjoittajaa ei tahto- tämään mahdollisuuksia saattaa historiikin kirjoitus nut löytyä, ja vasta toukokuussa 1991 Hytönen saat- loppuun. Kirjoittajaksi saatiin lopulta Mikko Ser- toi ilmoittaa Heikki Lindroosin lupautuneen histo- vo, joka niin ikään oli ollut toimiston palveluksessa. riateoksen kirjoittajaksi. Hänen avukseen nimettiin Servo sai käsikirjoituksensa valmiiksi keväällä 1986, toimikunta, johon Hytösen ohella kuuluivat Ilkka ja hallituksen pöytäkirjaan merkittiin: Päätettiin, et- Pukkila ja Jaakko Kahiluoto. Kuukautta myöhem- tä käsikirjoitus tallennetaan sellaisenaan tulevaa käyt- min oli Hytösellä esittää kirjahankkeen aikataulu ja töä varten. Kuitenkin sihteeri toimittaa halukkaille kustannusarvio: kirja valmistuisi painettuna Metsä- kopioita käsikirjoituksesta omakustannushintaan. viikolla 1993 ja se tulisi maksamaan vajaat 100 000 Myöhemmin syksyllä hallitus totesi, että käsikir- markkaa, mikä summa voitaisiin rahoittaa myymällä joitus vaati kuitenkin vielä tiivistämistä ja toimitta- 1 000 kirjaa 100 markan hintaan. ”Sotapuuksi” ni- mista ja Servon avuksi nimitettiin kahden miehen metty hanke hyväksyttiin toimeenpantavaksi. työryhmä: Matti Ponsi ja Jaakko Kahiluoto. Kirja valmistui aikataulussa, ja vaikka se laajenikin Työ eteni vähitellen ja lisävoimiakin tarvittiin, alunperin suunnitellusta 184-sivuiseksi, silti budjet- kuten käy ilmi hallituksen pöytäkirjasta marras- ti piti paikkansa; asiaa tosin helpotti se, että Metsä- kuussa 1987: Puheenjohtaja [Ponsi] kertoi historiikin miesten Säätiöltä oli saatu kirjaa varten 40 000 mar- valmistumiseen liittyvistä viimeaikaisista tapahtumis- kan apuraha. Metsäviikolla 1993 voitiin siis julkaista ta. P-J Kuitto on yhdessä Kalle Putkiston kansa tehnyt Heikki Lindroosin teos ”Puuta mottiin”, jonka alku- merkittäviä lisäyksiä ja tarkistuksia historiikkiin. Mik- sanoissa todetaan mm.: Syksyllä 1991 virisi yhdistyk- ko Servo on hyväksynyt tehdyt muutokset ja lisäykset. sen hallituksessa eräitten seniorijäsenten aloitteesta aja- Todettiin, että tarve saada historiikki lukijoiden kä- tus jatkaa sodanajan puuhuollon tapahtumien taltioin- siin on suuri. Kuiton tehtäväksi tuli saattaa historiik- tia. Kotirintama ja sen puunjalostusteollisuus elivät so- ki yhdessä Servon kanssa valmiiksi; Servolle myön- tavuosina poikkeuksellisia aikoja. Vientimahdollisuudet nettiin tämän pyytämä palkkio 5 000 markkaa. olivat rajoitetut, ja polttoainepula painotti puunhan- Historiikki saatiin painetuksi kevään 1988 aika- kinnan voimakkaasti polttopuuhun. Kuitenkin teolli- na, tosin vain käsikirjoituksesta A5-kokoon pienen- suuden rattaiden oli pyörittävä – vaikka vajaatehoisesti, nettynä offset-versiona, mikä heikensi erityisesti va- näissä vaikeissakin oloissa. Metsä ja metsäteollisuuden lokuvien laatua. Sisällöllisesti 318-sivuinen teos on tuotteet loivat osaltaan keskeisellä tavalla elämisen eh- kuitenkin ansiokas ja tarjoaa runsaasti uutta tietoa toja sodanajan Suomessa. - - Näistä lähtökohdista alkoi jatkosotavuosien metsäoperaatioista Itä-Karjalassa. työ – Sotapuuprojekti – joka nyt on viety päätökseen. Julkaisua myytiin jäsenkunnalle omakustannushin- Lindroosin teos kuvaa perusteellisesti sotavuosien taan ja ulkopuolisille korotettuun hintaan; mitään ja sodanjälkeisten vuosien tapahtumia Suomen met-

279 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

sätaloudessa ja osin myös -teollisuudessa. Teos sisäl- Talous kunnossa tää runsaasti kuvia, piirroksia ja karttoja; osa valo- Yhdistys rahoittaa toimintansa pääosin jäsenmak- kuvista on harvinaisuuksia, kuten kuva härästä puu- sutuloilla sekä yhdistyksen sijoitusomaisuuden tuo- najossa sekä kuva rintamasta palkittuja puutavaran- toilla. Omaisuus on kertynyt vuosikymmenten aika- kuljetustarkastajia, kaikki teollisuuden metsänhoita- na lähinnä julkaisujen myynnistä, kesäretkeilyjen ja jia. Teos sai myös hyvät arvostelut. Siitä huolimatta muiden tilaisuuksien ylijäämistä sekä onnistuneesta sen markkinoinnissa ei onnistuttu paljoakaan Ser- sijoitustoiminnasta. von kirjaa paremmin. Kirjan painos oli 1 250, jos- Yhdistyksellä on lisäksi Rahasto, joka on muo- ta noin 500 saatiin myydyksi vuoden 1993 aikana – dostettu Yksityismetsänhoitajayhdistyksen vuonna osin mm. hallituksen jäsenten aktiivisuuden ansiosta; 1929 perustetusta W.G. Thomén Avustusrahastosta myyntitulot kattoivat painolaskun. Sen jälkeen kir- sekä avustus- ja stipenditoimintaa varten vuodesta jan myynti alkoi takkuilla, ja vuonna 1994 myynti- 1968 lähtien varatuista varoista. Vanhojen rahasto- tuotot jäivät vajaaseen 3 000 markkaan. Kirjaa yritet- jen historia on kerrottu yhdistyksen aiemmissa his- tiin myydä myös Luston ja veteraanijärjestöjen kaut- toriikeissa. Rahaston sääntöjen mukaan rahaston tar- ta, mutta huonolla menestyksellä; loppupainoksesta koituksena on stipendein ja tunnustuspalkinnoin edis- merkittävä osa meni ilmaisjakeluna mm. kirjastoihin. tää yhdistyksen jäsenten ja myös alan opiskelijoiden ”Puuta mottiin” innosti Heikki Lindroosin jatko- pyrkimyksiä heidän ammattitaitonsa kohottamiseksi tutkimuksiin, ja syyskuussa 1997 yhdistyksen nimis- tai metsäsektorin kehittämiseksi. Stipendejä voidaan sä julkaistiin Lindroosin toinen kirja ”Sotametsän pe- myöntää jatkokoulutukseen ja opintomatkoihin. rintö”, joka oli tavallaan jatkoa Lindroosin edellisel- Rahastoa hoitaa yhdistyksen hallitus. Yhdistyksen le kirjalle. On syytä korostaa sanaa ”tavallaan”, sillä ja rahaston yhteinen tase oli vuoden 2010 lopussa kirja on täysin erilainen edeltäjäänsä verrattuna, mut- 535 000 euroa. Sekä yhdistyksen että rahaston sijoi- ta varsin mielenkiintoinen, kun siihen tarkemmin tukset ovat tätä nykyä kokonaan erilaisissa sijoitus- paneutuu. Teos on pienimuotoinen tarina maamme rahastoissa. Yhdistyksen ja rahaston taloutta on hoi- metsien kehityksestä sotavuosista (1990-luvun) nyky- dettu taiten, sillä 25 vuodessa omaisuuden (taseen) aikaan; kirjan 27 kuvaparia eri puolilta Suomea ker- arvo on nimellisarvoltaan lähes kolmikymmenker- tovat havainnollisesti, miten maisema muuttuu ja taistunut, reaaaliarvoltaan kymmenkertaistunut. metsä kasvaa viidessä vuosikymmenessä. Vuoteen 2000 saakka sihteeri vastasi yhdistyksen Metsämiesten Säätiö vastasi valtaosasta kirjan raja rahaston taloudenhoidosta ja omaisuuden sijoi- hoitusta. Yhdistyksen osuus jäi 10 000 markkaan, jo- tustoiminnasta. Apunaan hänellä oli ajoittain sup- ta vastaan yhdistys sai 230 kirjaa myytäväkseen. Kir- pea sijoitustoimikunta, jossa mukana oli yleensä yh- jan myynti oli melkoisen vaikeaa, eikä ensimmäisen distyksen puheenjohtaja. Toimikunnan kokoukset puolen vuoden aikana yhdistys saanut osuudestaan olivat useimmiten puhelinkokouksia. Ajoittain pu- myydyksi kuin kolmanneksen; sen jälkeen myynti heenjohtaja saattoi keskustella sijoitustoiminnasta hiljeni. Kirjan 1 000 kappaleen painoksesta valtaosa myös jonkun ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. jaettiin ilmaiseksi mm. kirjastoihin ja oppilaitoksiin; Vuodesta 2001 alkaen yhdistyksen omaisuuden- jakelukustannukset nousivat kuitenkin merkittäviksi. hoito on annettu Opstock Oy:n hoitoon. Toki yh- Vaikka yksikään kolmesta kirjasta ei muodostu- tiön hallitus, vuoteen 2008 saakka erillisen sijoitus- nut myyntimenestykseksi, niiden kaikkien julkaise- toimikunnan avustamana, on määritellyt kaiken ai- minen oli merkittävä kulttuuriteko, josta yhdistys kaa sijoitustoiminnan päälinjat. Esimerkiksi vuoden voi olla hyvinkin ylpeä. Kaikki kolme kirjaa myös 2004 kertomuksessa asiasta todettiin näin: Yhdistyk- tarjoavat runsaasti lähdemateriaalia metsähistorian sen ja rahaston omaisuudenhoidossa jatkettiin kolman- kirjoittajille. tena täytenä toimintavuonna täyden valtakirjan omai-

280 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

suudenhoidossa. Omaisuudenhoitajana toimi Opstock tena vuonna peräkkäin alle vertailuindeksin. Päätet- Oy. Omaisuudenhoito on toteutettu yhdistyksen hal- tiin, että sihteeri on yhteydessä varainhoitajaan ja il- lituksen määrittämän sijoitusstrategian ja perusallo- moittaa, että varainhoidon edellytetään jatkossa yltä- kaation mukaisesti. Omaisuudenhoitaja ylsi toimin- vän vähintään vertailuindeksin tuottoon. – Se tuskin tavuonna vertailuindeksiä parempaan tulokseen. Tulos onnistuu vuonna 2011. arvioidaan omaisuudenhoitajan kanssa sovitulla ver- Yhdistyksen ja rahaston taloudenpitoa on valvottu tailuindeksillä, joka koostuu eri osaindekseistä omai- tilintarkastuksella. Tilintarkastajiksi on valittu vuo- suuslajien jakauman mukaisesti. Yhdistyksen taloudel- teen 2011 saakka yhdistyksen jäseniä, kuitenkin niin, linen tila on vakaa. Vuonna 2007 Opstock muutti että heillä useimmiten on ollut liiketaloudellista kou- nimensä Pohjola Varainhoito Oy:ksi. lutusta tai kokemusta. Valinta ei ole tuottanut vaike- Hallitus on jatkuvasti seurannut yhdistyksen va- uksia, ja yleensä vuosikokouksessa on kuultu tilintar- rainhoidon kehitystä, esimerkiksi tammikuussa 2011 kastajien valinnan tullessa käsittelyyn huuto: ”Enti- kirjattiin pöytäkirjaan: Käytiin läpi yhdistyksen sal- set!” Esitystä on aina myös kannatettu. Tilintarkas- kun tilanne varainhoitajan toimittaman katsauksen tajat ovat olleet pitkäaikaisia, mutta aika ajoin joku perusteella. Todettiin salkun arvon myönteinen kehitys varsinaisista tai varatilintarkastajista on ilmoittanut vuonna 2010. Sijoitusomaisuuden tuotto oli 12,87 % esteestä, jolloin on jouduttu uuden valintaan. Yleen- ja konkreettinen salkun arvon muutos 9,08 %. Salkun sä muutos on ollut tiedossa etukäteen, joten hallituk- alituotto oli kuitenkin 1,64 % ja tuotto jäi kolman- sella on ollut ehdottaa tilalle uusi tilintarkastaja. Vuo-

Yhdistyksen vuosina 1993 ja 1997 julkaisemien kirjojen ”Puuta mottiin” ja ”Sotametsän perintö” kirjoittaja Heikki Lind- roos (h 58) oikealla 100-vuotisjuhlassa. (Erkki Oksanen)

281 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

si 2011 teki poikkeuksen, kuten edellä kerrottiin. – den aikana; yhdistyksen toimintaan hän ei juurikaan Tilintarkastuskertomuksessa ei ole kertaakaan ollut puuttunut. Puheensa pohjaksi hän oli ottanut pro- huomautettavaa, joten vastuuvapauden myöntämi- fessori Erik Allardtin esittämän jaottelun suomalaiseen hallitukselle (ja sihteeri-taloudenhoitajalle) on sen yhteiskunnan suurista murroksista, joita Allardt riittänyt pelkkä nuijankopautus. oli tunnistanut kolme: 1870-luvulla alkanut ja aina Tilintarkastajille ei tiettävästi maksettu pitkään ai- 1900-luvun alkuun jatkunut teollistuminen, 1960-lu- kaan mitään palkkiota; ainakaan vuosikokoukses- vun maaltapako sekä 1990-luvun poliittiset ja yhteis sa asia ei ole ollut esillä ennen vuotta 1992. Tuolloin kunnalliset muutokset. Rajala kävi puheessa läpi kym- pöytäkirjaan tehtiin merkintä tilintarkastajille mak- menvuotiskausittain tärkeimmän metsätaloudessa ja settavasta palkkiosta: summa oli 400 markkaa. Tätä -teollisuudessa tapahtuneen kehityksen, ja päätti esi- ”hulvattoman rahankäytön” aikaa ei kuitenkaan kes- tyksensä yhteenvetoon sekä tulevan tarkasteluun, jois- tänyt kuin neljä vuotta, sillä vuoden 1996 vuosiko- ta totesi mm.: kouksessa päätökseksi tuli, ettei tilintarkastajille mak- 100 vuoden aikana Teollisuuden Metsänhoitajan seta palkkiota, vaan heidän työnsä korvataan muulla työnkuva on muuttunut voimakkaasti. Myös oman am- tavalla. Näin jatkettiin vuoteen 2011, jolloin edellä mattikuntamme rakenne on muuttunut. Näkyvin seik- kerrotun lakimuutoksen seurauksena yhdistys päätti ka on ollut naisten määrän kasvu. Metsäteollisuuden ko- siirtyä auktorisoidun tilintarkastajan käyttöön; sellai- va ydin on muodostanut ympärilleen verkoston, kluste- nen tuskin tekee työtään pelkästä aatteen ilosta. rin, joka sisältää niin kaupan, konsultoinnin, kone- ja laitevalmistuksen yrityksiä. Niiden merkitys Teollisuuden Y h d istyksen 1 0 0 - v u otisj u h l at Metsänhoitajien työllistäjänä on vuosien myötä entises- Vuoden 2009 lopulla yhdistyksen hallitus noteera- tään vahvistunut. si lähestyvän juhlavuoden ja ryhtyi valmistelemaan Onnen avaimiksi meille tarjotaan nyt biotaloutta. juhlavuoden tapahtumia. Juhlatoimikunnan pu- On ennustettu, että metsäteollisuus ja energiateollisuus heenjohtajaksi kutsuttiin yhdistyksen entinen pu- lähestyvät toisiaan ja myöhemmin jopa integroituvat uu- heenjohtaja Jari Hurskainen. Toimikunnan muik- deksi biotalousklusteriksi. Biopohjaisten liikennepoltto- si jäseniksi nimettiin yhdistyksen puheenjohtaja ja aineiden, ennen muuta biodieselin valmistus onnistuu varapuheenjohtaja sekä sihteeri. Toukokuun 2010 metsähakkeesta. Tuotannon käynnistäminen ja sen yl- hallituksen kokouksessa toimikunnalla oli esittää läpito edellyttävät kuitenkin yhteiskunnan taloudellista suunnitelma, joka koostui 100-vuotisjuhlasta sekä tukea. Onko sitä saatavilla, riippuu huomisen poliittisis- 100-vuotishistoriikista. Toimikunta jatkoi työtään ta päätöksistä. - - tiiviisti ja... Yhdistyksemme 100-vuotisjuhlavuosi on nimetty Lauantaina 9. huhtikuuta 2011 klo 18 kokoontui kansainväliseksi metsien vuodeksi. Suomen Metsäyh- 179 (ml. avecit) ”iloista ja juhlamielellä varustet- distyksen vetämän hankkeen teemaksi on valittu lause tua osallistujaa” Helsingin Kalastajatorpalle yhdis- ”Metsien käyttö pelastaa maailman”. Tuohon ylevään tyksen 100-vuotisjuhlaan. Ennen juhlaa samassa pai- ajatukseen mekin haluamme tänään täällä uskoa. kassa oli pidetty yhdistyksen sääntömääräinen vuosiko- Rajalan puhe vastasi 100-vuotisjuhlan arvokkuut- kous, johon osallistui 69 jäsentä. Juhlailta alkoi ar- ta, mutta kosolti faktatietoa sisältävänä se olisi istu- vonsa mukaisesti, professoritasoisella baritonilla ja nut paremmin iltapäivällä pidetyn vuosikokouksen juhlapuheella. jatkeeksi; nyt se menetti osan sanomastaan, kun jo Juhlapuhujaksi kutsuttu Pekka T. Rajala käsit- juhlatunnelmaan päässeen juhlayleisön keskittymis- teli laajahkossa esityksessään (”Teollisuuden metsän- kyky ehkei ollut enää aivan vireimmillään. Puhe kan- hoitajat 100 vuotta yhteiskunnan murroksessa”), mi- nattaisikin jakaa jäsenistölle vielä näin post festum. tä oli tapahtunut maamme metsäsektorilla 100 vuo- Juhlan yhteydessä kutsuttiin yhdistykselle kaksi

282 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

uutta kunniajäsentä sekä jaettiin neljä ansiomitalia. Mitalien saajia olivat Juhani Huittinen, Arto Huu- rinainen, Harri Rumpunen ja Jorma Saarimaa. Hal- lituksen pöytäkirjaan merkittiin: Myöntöperusteluina todettiin heidän pitkäaikainen toimintansa teollisuuden puunhankinnan/metsäteollisuuden edunvalvonnan eri työtehtävissä sekä aktiivinen vaikuttaminen Metsänhoitajaliiton, Teollisuuden Metsänhoitajien ja metsämiesperinteitä vaalivien yhteisöjen luottamusteh- tävissä. – ”Einarin lomppi” luovutettiin Kalle Kär- hälle kesäretkeilyn yhteydessä. Yhdistyksen uudet kunniajäsenet ovat Erkki Ala- lammi ja Voitto Pölkki. Hallituksen perustelut valin- nalle olivat: Perusteluina Alalammin kohdalla todettiin hänen toimintansa sekä käytännön puunhankinnassa että puunhankinnan T&K:n parissa sekä erityisesti aktiivinen ja pitkäaikainen vaikuttaminen lukui- sissa metsäalan luottamustehtävissä (Metsänhoitajaliit- to, Teollisuuden Metsänhoitajat, Metsämiesten Säätiö). Pölkin kohdalla perusteluina todettiin ansiokas ja pit- Pekka T. Rajala (h 73) piti vahvasti asiapitoisen juh- lapuheen ”Teollisuuden metsänhoitajat 100 vuotta käaikainen toiminta puunhankinnan, erityisesti Venä- yhteiskunnan murroksessa”. (Erkki Oksanen)

Yhdistyksen 100-vuotisjuhla vietettiin 9. huhtikuuta 2011 Helsingin Kalastajatorpan pyöreässä salissa. Illan juontaja Jyri Makkonen (h 77) ohjeistaa juhlaväkeä tilaisuuden alkuhetkillä. (Erkki Oksanen)

283 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

jän puunhankinnan, parissa, josta hän on myös kirjoit- Juhla jatkui musiikin ja tanssin merkeissä. Jyri Mak- tanut kirjan Venäjän puu, 2008. (Pölkki, kuten myös konen toimi illan juontajana vankalla ammattitai- Rumpunen vastaanottivat huomionosoituksensa hal- dollaan. Kun vielä päivällistarjoilu oli laadukasta lituksen toukokuisessa kokouksessa.) ja runsastakin, palaute juhlista on ollut pelkästään Erkki Alalammi esitti kiitokset kaikkien palkittu- myönteistä. jen puolesta, ja erikseen vielä kunniajäsenten puolesta – erkkimäiseen tyyliinsä. Meidän kunniajäseniksi Jäsenkunnan työympäristö kutsuttujen nimissä esitän vielä muutaman ajatuksen, Kuten Jaakko Kahiluoto jo 75-vuotishistoriikissa to- joille Voitto Pölkki on antanut hyväksyntänsä. Luulen tesi, yhdistyksen jäsenistön työtehtävät olivat moni- asian käsittelyn sujuneen hallituksessa seuraavasti: Eh- puolistuneet, ja yhä suurempi osa toimi muissa tehtä- dotettiin Voitto Pölkkiä kunniajäseneksi, katsottiin va- vissä kuin perinteisessä teollisuuden puunhankinnas- lokuvaa, ja asia päätettiin. Sitten joku huomasi, et- sa. Kehitys on jatkunut samansuuntaisena. Valtaosa tä kuvassa olikin Erkki Alalammi: Kuvan henkilöhän jäsenistä on kuitenkin edelleen puunhankinnan kans- oli juuri valittu kunniajäseneksi, eli näin myös minä sa tekemisissä, kuitenkin niin, että työtehtävissä saat- tulin valituksi! Meille on yhdennäköisyytemme vuok- taa olla aiempaa enemmän vaihtelua ja kiertoa; lukui- si ollut paljon hupia vuosien varrella! Kiitos kunniasta! sat organisaatiomuutokset vauhdittavat tätä kehitystä. Seurasi vielä kiitosruno: Enso-Gutzeitin Juhapekka Mutanen oli yksi jä- seniämme, jonka työura oli tavallista vaihtelevampi. Oon yhdistyksen jäsen ollut aika kauankin, Hän kuvaili vuonna 1995 siihenastista työuraansa jo neljä vuosikymmentä ja risat ainakin. Enson metsäosaston ”Tuohitorvessa”: Tullessani En- Jo Kahiluodon Jaskan hallitukses aloitin soon 15 vuotta sitten ajattelin, että on lottovoitto pääs- ja Kvistin Henrin aikana mä merkin piirtelin. tä töihin suureen metsäyhtiöön. Joskin työmarkkinati- Ja sitten tuli oma vuoro johtaa puhetta, lanne metsäalalla silloin oli hyvä, ja työpaikan saattoi myös Liiton ympyröihin tuli kutsu tarttua. melkeinpä valita. Vaan eipä minun ole tarvinnut ka- Oon talkoissa mä varmaan jotain aikaan saanutkin, tua valintaani. Olen näiden vuosien aikana saanut tehnyt muiden vuoro jatkaa on, mä maalin saavutin. dä todella vaihtelevia töitä, mikä on yksi suuren kon- Mä savolaisen leiman varmaan otsahani saan, sernin etuja. Mutanen aloitti metsänhoito-osastolla, kun tällä lailla itseäni kehuskelen vaan. siirtyi nopeasti ulkomaan projekteihin Sudanissa ja Mut yhden jutun muistavan tään teidän tahtoisin: Indonesiassa, palattuaan kotimaahan vaihtoi vähäk- on Metsäteho kotipesä yhdistyksenkin. si aikaa firmaa, palasi Ensoon Helsingin hankinta- Sen suojissa ja kautta nämä hommat hoidellaan, alueeseen, siirtyi jälleen Indonesiaan ja sieltä Metsä- ja vuorollansa niihin aina kukin kutsutaan. konttorille, aluksi urakointiasioita hoitamaan, sitten Näin jatkuu ketju yhä halki vuosikymmenten, suunnittelujohtajaksi. Vuonna 1995 hän palasi jäl- ei ole uusi vuosisata varmaan viimeinen. leen Indonesiaan sekä sen jälkeen EFD:n toimitusjohtajaksi Imatralle, kunnes vuonna 1997 jätti yh- On viiri mulla yhdistyksen kunniapaikalla, tiön ja läksi Amerikkaan myymään Ponssen metsä- ja kunniajäsenyys tää täyttää mielen ilolla. koneita. Sieltä hän palasi muutaman vuoden jälkeen On Aulista ja Jaakkoa, on Masaa, Eljasta, takaisin Stora Ensoksi muuttuneen yhtiönsä aluejoh- nyt liittyy tähän joukkoon kaksi uutta urosta! tajaksi; varhainen kuolema päätti Mutasen nousu- Jos miestä missä tarvitaan, oon valmis toimimaan, johteisen uran vuonna 2010. mä voimaa pyydän Luojalta, et vielä aikaa saan. Ilmeisesti on yhtä monta tietä tulla teollisuuden Siis nöyrästi mä kiittelen, myös Voiton puolesta, metsänhoitajaksi kuin on miehiäkin (ja naisiakin). kuin veljiä me ollaan, käymme toinen toisesta! Ehkä siihen enemmän joudutaan kuin tietoisesti

284 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Metsästys on kautta aikojen ollut yksi teollisuuden met- sänhoitajien rakkaimpia harrastuksia; se lienee vieläkin kärkipäässä. Kaukas-yhtiön metsästysseuralaiset palaa- massa onnistuneelta metsästysmatkaltaan syksyllä 1952 yhtiön höyryhinaaja Hurmalla. Keulassa vasemmalla tuleva metsäpäällikkö Kaj Ramm-Schmidt (h 37). (Lusto, Kaj Ramm-Schmidtin kokoelma)

Teollisuuden metsänhoitajilla on aina riittänyt luomisvoi- maa – muuhunkin kuin työasioihin. Vuonna 1983, kun MTK laittoi Tehdaspuun puunmyyntiboikottiin, Tehdas- puun johto esitti yhtiön pikkujouluissa kuvaelman ”Rie- Vielä 1980-luvulla teollisuuden metsänhoitajan saattoi ta- napojat”. Suuren suosion saaneen ”spektaakkelin” puu- vata metsässä ja ihan saappaat jalassa. Nykyään se alkaa kaupalliset sanat olivat pääosin Väiski Nikun (h 49) käsi- olla melkoisen harvinaista ainakin työn merkeissä. Kuvassa alaa, ja mukaan oli mahdutettu myös murjaanienkuningas kolme Schaumanin metsäpäällikköä vuonna 1987 yhtiön Heikki Haavisto. Näyttelijät vasemmalta Nils-Eric Bützow metsänhoitajien retkeilyllä, vasemmalta Olav Henriksén (h 48), Kalevi Saarinen (h 58), Väinö Niku, Timo Järvelä (h (h 65), A.J. Ronkanen (h 36) ja Reino Valkama (h 41, h 43 60) ja Veikko Tiainen (h 51). Toinen tähtipoika (h 63) on ii). (Harri Rikala, h 36) ; Lusto, Harri Rikalan kokoelma) kuvanottajana jäänyt kuvan ulkopuolelle.

285 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

pyritään, mutta on toisinkin. Yhtyneitten Paperi- Helsingin yliopistoon opiskelemaan metsätieteitä toi- tehtaitten Matti Knuutila kertoi yhtiönsä lehdes- nenkin nainen, Martta Hyttinen (myöh. Valtonen). sä vuonna 1993, miten oli ollut koulupoikana ke- Kaikkien opettajien suhtautuminen naispuolisiin sätöissä Oy Faner Ab:llä. Firman metsäpäällikkönä opiskelijoihin ei ollut alkuun kitkatonta. Kun Mart- oli melkein aatelinen von-alkuinen mies, joka kulta Hyttinen sai eräästä tentistä parhaimman tuloksen, ki golfhousuissa, sulkahatussa ja asui upeassa virka- ilmoitustaulun listassa hän oli vasta kolmas. Professo- asunnossa. Silloin tuli mieleen, että tuollainen am- ri perusteli: Ei ensimmäiseksi voinut laittaa tyttöä. matti sopisi minullekin. Ammatinvalinnanoppaas- Kun kolmaskin nainen oli tullut alaa opiskele- sa sanottiin Knuutilan mukaan siihen aikaan, että maan, katsoi ”Mies-metsänhoitaja” aiheelliseksi kä- metsänhoitajalta vaadittiin metsätyöhön sopiva ruu- sitellä aihetta Metsätaloudellisessa Aikakauskirjas- miinrakenne ja kyky yöpyä rakovalkealla. Knuutila sa vuonna 1934. Kirjoittaja ei sinänsä vastustanut uskoi täyttävänsä nekin vaatimukset, ja niin hänes- naisten tuloa alalle, mutta hän epäili heidän fyysistä tä tuli metsänhoitaja vuonna 1962. Kesti kuiten- kestävyyttään. Metsänhoitajan ammatissa näet täytyy kin kolme vuotta, ennen kuin hän pääsi teollisuu- kyetä kestämään tuulet ja tuiskut, pakkaset ja poudat, den palvelukseen (ilmeisesti kuitenkin ilman golf- hänen täytyy olla ruumiinsa rakenteelta niin luotu, et- housuja), työnantajaksi tuli Heinolan Faneeriteh- tä penikulmien jalkamatkat selkäkantamuksineen ovat das, josta hän 10 vuotta myöhemmin siirtyi Yh- hänelle yhtä kevyet kuin keikarille liikkuminen tanssi- tyneille. Siellä hän toimi aluemetsänhoitajana ja salin parketilla, hänen täytyy olla aina valmiina läh- metsäkonttoripäällikkönä, kunnes organisaatiojär- temään matkalle silloin kun määräaika on edessä eikä jestelyjen seurauksena ”aleni” hankintapäälliköksi. voi lykätä matkaansa kunnes hänelle sopii tai luonnon Mitä tähän toimeen kuului, sitä kuvattiin lehdes- sääsuhteet taas olisivat hyvät, sillä työ ja työväki eivät sä näin: Kuljetuksista vastaava hankintapäällikkö on voi odottaa. Kirjoittaja myönsi, että naispuoliset met- kuin pankkineiti tai pörssimeklari: tietokoneella re- sänhoitajat voitaisiin tietysti sijoittaa konttoritöihin, aaliajassa. Milloin tahansa hän näkee, miten tehtail- mutta silloin nousee kysymys, kannattaako teettää usein le on milloinkin mennyt puuta. Hän on tehnyt se- varsin koneellista ja myös halpahintaista työtä henkilöl- kä omille että nimetyille vieraille tehtaille syöttölas- lä, jolla on metsänhoidollinen virkatutkinto. kelmat koko vuodeksi. Laskelmasta käy ilmi kuukau- Tuskin nämä varoituksen sanat olivat syynä, mut- sittain kuljetukset tehtaille puutavaralajeittain seta naisten osuus kaikessa metsäalan koulutukses- kä tehtaan käyttö; niistä muodostuu seuraavan kuu- sa säilyi varsin pienenä 1960-luvulle saakka. En- kauden alkuvarasto. Suunnitelma elää jatkuvasti ja nen vuotta 1960 metsänhoitajaksi ehti valmistua muutoksiin täytyy reagoida nopeasti. Tuo kaikki on 33 naista. Heihin kohdistetun kyselytutkimuksen hankintapäällikkö Matti Knuutilan arkea. mukaan alalle lähdettiin vakavin aikein, mistä Sir- Teollisuuden metsänhoitajien työympäristö on pa Kärkkäinen ja Erja Toivanen kirjoittavat: Alalle täydentynyt kahdella aiemmasta poikkeavalla ilmiöl- veti rakkaus luontoon, alan kiinnostavuus sinänsä ja lä viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana: ne tutkinnon käytännönläheisyys. He olivat selvästi sa- ovat naiset ja kansainväliset työtehtävät. Muutoksen maa mieltä myös siitä, mitkä tekijät eivät ammatin merkitystä ei kuitenkaan pidä ylikorostaa, vaikka ne valintaan olleet vaikuttaneet: ammatin sosiaalinen ar- käsitellään seuraavassa erikseen, kansainvälisyys mel- vostus, hyvä palkkataso tai työllisyys, sukulaisten suo- koisen laajasti. situs, suvun perinne. Miestä ei lähdetty Metsätalol- ta etsimään: Siihen päämäärään olisi taatusti päässyt Naiset pääsevät mukaan helpommallakin kuin kuokkimalla kymmeniä metre- Ensimmäinen naispuolinen metsänhoitaja, Toini Ek- jä suota tai tekemällä motteja motin jälkeen jossain lund, valmistui vuonna 1921. Samana vuonna tuli peräkylässä.

286 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

”Miespuoliset kurssikaverit ni oli aluksi hoitaa Imatran Kuparintieltä käsin Lati- nalaisen Amerikan metsäprojektien ja konsultointipal- saattoivat olla naiselle velujen markkinointia. Nainen oli outo ilmestys En- sossakin, ja niinpä seuraavan kesän yhtiön metsän- kuin ’veljiä’.” hoitajaretkeilyllä eläkeläismetsänhoitajat ihmettelivät, miten se Schildtin Yrjö on mennyt palkkaamaan nais –Leena Paaskoski metsänhoitajan. Totesin vain, ettei löytynyt espanjaa osaavaa miestä ja oli pakko turvautua naiseen! Naisten sopeutuminen miesvaltaiseen opiskeluym- Vuonna 2001 siirryin kotimaan puunhankintaan, päristöön vaihteli paljonkin; tietysti se johtui pal- kun perustin Stora Enson metsäpalvelupisteen koti- jolti miehistä ja näiden asenteista. Aikaa myöten ti- kaupunkiini Kuopioon. Tämän jälkeen tehtävät ovat lanne helpottui, kuten ilmenee Leena Paaskosken vaihtuneet asiakastukipäälliköstä markkinointipääl- yhteenvedosta: Etenkin 1960-luvulta alkaen kursseil- liköksi. – Samoihin aikoihin Simosen kanssa eli la oli naisia, jotka erityisesti viihtyivät miesten joukos- vuonna 1996 aloitti myös Anna-Liisa Myllynen sa, pääsivät helposti ryhmän jäseniksi ja löysivät no- Stora Enson Tuontipuussa ympäristöpäällikkönä. peasti yhteisymmärryksen. Miespuoliset kurssikaverit Sen jälkeen hän siirtyi metsäosaston ympäristöpääl- saattoivat olla naiselle kuin ”veljiä”. Kun kursseilla oli liköksi ja sitten koko Stora Enson puunhankinnan enemmän naisia, heidän painoarvonsa kasvoi, eivätkä ympäristöjohtajaksi. he kokeneet samanlaista syrjäytymisuhkaa kuin ennen. Stora Enson metsäosastolla on naisia kaikki- Naisten osuus forstien joukossa ja samalla myös aan runsaat 100, eli kuudennes metsäosaston hen- metsänhoitajakunnassa alkoi kasvaa 1970-luvulla, ja kilöstöstä. Hankintaesimies-nimikkeellä työskente- nykyään naispuolisten opiskelijoiden osuus on vaih- levät naismetsätalousinsinöörit muodostavat heis- dellut kursseittain neljänneksen ja liki puolen välil- tä suurimman ryhmän. Heitä on nelisenkymmentä, lä. Metsänhoitajaliiton jäsenistä on naisia noin 600 joista 23 on puunostossa. Laskentasihteerit muodosta- eli neljännes kaikista. vat toiseksi suurimman ryhmän ja kolmantena termi- Teollisuudessa naiset ovat selvästi harvinaisempia. naalien työntekijät, puunpurkajat ja yksi koneenkuljet- Heitä tosin on myynti- ja markkinointitehtävissä, taja. Sitten lista jatkuu monenmoisilla titteleillä: löytyy viestinnässä ja ympäristöpuolella, mutta metsäosas- tietohallintoesimies, markkinointiesimies, kuljetusesi- toilla naisia on vähemmän; yhtiökohtaista vaihte- mies ja tiimiassistentti. Päälliköitäkin löytyy: ostopääl- lua toki on. UPM edustaa äärilaitaa, siellä ei metsä- likkö, viestintäpäällikkö, projektipäällikkö, kehitys- osastolla ole yhtään naismetsänhoitajaa (Päivi Salpa- päällikkö, asiakastukipäällikkö, markkinointipääl- kivi oli vuosina 1981–2008). Metsäliittoon saatiin likkö ja kirjanpitopäällikkö. Lähes viidennes Metsän ensimmäinen naismetsänhoitaja, Seija Honkanen, päälliköistä ja johtajista on naisia. Johtoryhmässä ei vuonna 1970; nyt heitä on neljä, ja vielä pari lisää, ole tällä hetkellä naisia, mutta nykyisin viestintäpääl- jos mukaan luetaan viestintä ja kestävä kehitys. Sto- likkönä toimiva Susanna Rissanen ehti olla siellä en- ra Enso sitävastoin on edelläkävijä tasa-arvossa: siel- simmäisenä naisena toimiessaan yritysvastuujohtajana lä naismetsänhoitajia on peräti 15, kaikki hyvin eri- ja sen jälkeen kehitysjohtajana vuosina 2005–2008. laisissa tehtävissä. Merja Simonen kuvailee kehitystä Maikki Kropsu on yksi Metsäliiton naismet- Stora Enso Metsässä: sänhoitajista ja hän luonnehtii työuraansa lyhyesti Metsäosastolle palkattiin ensimmäinen naismetsän- näin: Aloitin jo opiskeluaikana Thomestossa, jossa Ka- hoitaja tiettävästi vasta vuonna 1994. Se olin minä, ta Jouhki oli johtavassa asemassa, ja hän tulee aina en- kun pääsin ulkomaanprojektiyksikköön eli Enso Forest simmäisenä mieleen, kun puhutaan merkittävistä nais- Developmentiin suunnittelumetsänhoitajaksi. Tehtävä- metsänhoitajista. Aluksi olin laivaus- ja laskutustehtä-

287 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

vissä, mistä sitten etenin tulosvastuulliseksi eri markki- jälkeensä on naisia tullut jäseniksi pikku hiljaa lisää, na-alueille. Antoisimpaa aikaa oli eukakauppojen te- mutta ei röytämällä: tätä nykyä yhdistyksessämme on keminen Etelä-Amerikasta ja Etelä-Afrikasta. Venäjän 19 naispuolista jäsentä eli 4 % jäsenkunnasta. kaupassa ja muissa sikäläisissä toiminnoissa olen ehtinyt olla mukana monta kertaa yli 25 vuoden aikana. Jäsenistö kansainvälistyy Metsäliitossa olen Kansainvälisen puunhankinnan ke- Otsikko ei tarkoita sitä, että yhdistyksen jäseniksi oli- hitysjohtaja-nimikkeellä, eli tällä hetkellä lähinnä eri- si tullut muitakin kuin suomalaisia, niin kuin onkin laisissa kehitysprojekteissa ja myös HR-vastaavana. (mm. Katherine Fillion vuonna 2001), vaan sitä, että Metsäliiton kotimaan puunhankinnan työnteki- yhä useampi jäsenistämme on tehnyt osan työuras- jöistä naisten osuus on Kropsun mukaan 15 %. Ja taan ulkomailla; jotkut ovat jääneet sinne pysyvästi. Metsäliitossa naiset ovat mukana myös päätöksenteos- Siitä milloin ensimmäiset teollisuuden metsän- sa. Edustajistossa on tällä hetkellä neljä naista ja pii- hoitajat läksivät ulkomaan komennukselle ei ole ritoimikunnissa 13. Hallintoneuvostossa samoin kuin tietoa. Metsänhoitajia on kuitenkin ollut töissä tai Metsäliitto-konsernin hallituksessa on molemmissa yk- komennuksilla ulkomailla pitkään, muitakin kuin si nainen. Metsähallituksen metsäkonduktööri Oskar Wilhelm Ensimmäinen nainen hyväksyttiin Yksityismetsän- Sanmark, joka Inarin hoitoalueessa toimiessaan lähti hoitajayhdistyksen jäseneksi 3.12.1968. Hän oli Kes- ja osallistui vuonna 1864 Tanskan ja Saksan väliseen kusliitossa työskennellyt Anja Pere-Kinnunen (siirtyi sotaan, tai ainakin yritti osallistua: sota oli näet ehti- myöhemmin Työväline Oy:n palvelukseen). Hänen nyt pitkän menomatkan aikana loppua!

Naisosanottajia on nähty yhdistyksen retkeilyillä 1970-luvulta alkaen. Kuva Saksan-Itävallan retkiviikolta vuonna 2008. Eturivissä mm. Katja Turunen (k 12) ja Anu Islander (h 82). (Markus Strandström, h 92)

288 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Vuoden 1961 ”Metsänhoitajamatrikkelissa” tode- Metsänhoitajien kehitysmaa- taan: Vieraat maat ovat vuosien mittaan houkutelleet monia ammattiveljiä. Suomalaisia metsänhoitajia on komennukset lisääntyivät toiminut lähes kaikilla maailman kolkilla, ja monien elämänvaiheita seuratessa voi löytää mielenkiintoi- nopeammin kolmea tietä. sia tarinoita. Kuka on elänyt Tasmaniassa sahanhoi- tajana, kuka Haitilla hedelmäfarmarina. Sodanjäl- ka T. Rajalan liitteenä olevasta selvityksestä. Imat- keinen metsänhoitajien liikatuotanto sai monet lähte- ran metsäkonttoriin perustettiin Yrjö Schildtin alai- mään maailmalle onneaan koettamaan. Pääosa ulko- suuteen metsätoimialan ulkomaanprojektit-yksikkö mailla asuvista on nykyisin Ruotsissa, missä olosuhteet (MUP), joka vuonna 1988 muutettiin erilliseksi yh- ovat tuttuja, mutta monet myös Pohjois-Amerikassa. – tiöksi, Enso Forest Development Ltd. (EFD). Onko tässä joukossa ollut yhdistyksemme jäseniä, ei MUP (sittemmin EFD) ryhtyi kilpailemaan aluk- ole selvitetty. si lähinnä KYO:n projekteista, ja hyvällä menestyk- Samoihin aikoihin eli 1950-luvun loppupuolel- sellä, eli kuten Juhapekka Mutanen kirjoitti Enson ta alkaen myös kehitysmaat alkoivat tulla suoma- ”Tuohitorvessa” vuonna 1995: Vuodesta 1979 lähti- laisten metsänhoitajien työmaakomennusten koh- en on ensolaisia metsäasiantuntijoita tehnyt töitä maa- teiksi. Vuonna 1945 perustettu YK:n ruoka- ja elin- ilman eri kolkilla mm. Sudanissa, Keniassa, Egyptissä, tarvikejärjestö FAO laajensi toimintaansa myös met- Indonesiassa, Turkissa, Ecuadorissa ja Meksikossa. Kas- säpuolelle, ja niin FAO:n päämaja Roomassa kuin vu on ollut kovaa ja EFD:stä on tullut yksi maailman etenkin järjestön lukuisat (ja usein UNDP:n rahoit- johtavista metsätalouden konsulteista. EFD:n palve- tamat) metsäprojektit eri puolilla maailmaa tarjosi- luksessa oli enimmillään runsaat 50 henkeä, joista vat työtä myös suomalaisille metsänhoitajille. N.A. puolet oli metsänhoitajia. Osara toimi FAO:n metsädivisioonan päällikkönä EFD tuli Jaakko Pöyryn ja muiden suomalais- vuodet 1962–68, ja ilmeisesti hänen aikanaan pal- ten metsäkonsultointia tarjoavien yhtiöiden kilpai- kattiin ensimmäiset suomalaiset metsämiehet järjes- lijaksi. Pöyry oli laajentanut toimintaansa tehdas- tön asiantuntijoiksi ja apulaisasiantuntijoiksi (ml. suunnittelusta kansainväliseen metsäkonsultointiin tämän kirjoittaja); tehtävät olivat lähes poikkeukset- vuonna 1966, kun yhtiön palvelukseen (ja partne- ta määräaikaisia. Sittemmin näitä asiantuntijatehtä- riksi) tuli metsänhoitaja, dipl.ins. Risto Eklund, jo- viä tuli lisää, tosin vain ns. maakiintiöiden puitteis- ka oli sitä ennen toiminut viimeksi seitsemän vuotta sa. Myös muiden kansainvälisten järjestöjen, esimer- FAO:n palveluksessa. Pöyryn metsänhoitajien mää- kiksi Maailmanpankin, vastaavanlaisiin metsäpro- rä alkoi kasvaa melko nopeasti ja nykyään heitä on jekteihin palkattiin suomalaisia metsämiehiä. parisenkymmentä. Toinen merkittävä kotimainen Metsänhoitajien kehitysmaakomennukset lisään- konsulttiyritys on vuonna 1980 perustettu Indufor tyivät nopeimmin kahta, oikeastaan kolmea tietä. Oy, jonka palveluksessa on suomalaisia metsänhoi- Suomen ulkoministeriöön perustettiin Kehitysyh- tajia suunnilleen sama määrä kuin Pöyrylläkin. teistyöosasto (KYO), joka Suomen bilateraalisen ke- Sitä mukaa kun suomalaiset metsäyhtiöt ovat li- hitysavun puitteissa ryhtyi rahoittamaan ja toteutta- sänneet tuotantoaan maamme rajojen ulkopuolel- maan myös erilaisia metsäprojekteja valituissa koh- la, myös metsänhoitajille on avautunut työpaikko- demaissa. Vielä enemmän teollisuuden metsänhoi- ja näissä tehdashankkeissa. Ne ovat kuitenkin jää- tajat pääsivät mukaan kehitysmaaprojekteihin, kun neet melko harvoiksi ja useimmiten melko lyhyt- Enso-Gutzeit ryhtyi vuodesta 1975 alkaen aktiivises- kestoisiksi; suomalaisia metsämiehiä on ollut myös ti osallistumaan kansainvälisiin kehitysmaiden met- ulkomaisten metsäyhtiöiden palveluksessa. Sitä vas- säprojekteihin. Toiminta laajeni, mikä käy ilmi Pek- toin tuontipuu on työllistänyt ison joukon metsä-

289 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

miehiä, näin erityisesti Venäjällä ja osin myös Balti- assa. Venäjällä on parhaimmillaan ollut viitisentois- ”Kerran maastosta tullessani ta metsänhoitajaa puuta hankkimassa, mutta Venä- Svetogorskin pääkonttorille sain jän vientitullit ovat supistaneet näitä suomalaisorga- nisaatioita ja samalla vähentäneet siellä työskentele- huomautuksen ruotsalaiselta vien metsämiesten määrää. Lisäksi metsäteollisuustuotteiden myynti- ja mark- johtajalta jaloissani olevista kinointitehtävissä on ulkomailla melkoinen joukko saappaista; ne kun eivät puukaupallisen koulutuksen saaneita metsänhoitajia, heidän joukossaan myös muutamia jäseniämme. kuuluneet firman pukukoodiin.” Työnteko ulkomailla opettaa ja on erilaista kuin –Esa Korhonen kotimaassa. Sen osoittavat myös seuraavat kolme ta- rinaa, joissa yhdistyksemme jäsenet kertovat ulkomaan kokemuksistaan. (Myös neljäs, kehitysmaiden konsultoimana rekrytoitui nuori ja innokas jouk- työoloista kertova tarina oli tarkoitus saada mukaan.) ko suomalaisia metsäalan ammattilaisia puunhankin- Vastaavanlaisia, toki erilaisia, kokemuksia olisi var- taa käynnistämään, oli metsänhoitajia ja metsätalo- maan riittänyt kymmeniltä muiltakin jäseniltämme. usinsinöörejä. Tehtävänä oli yksinkertaisesti polkais- ta käyntiin hankintaorganisaatio, jonka nimeksi tuli Puun ja kuoren välissä Tetra Laval Svetogorsk AO. Tavoitteena oli, että Sve- Eniten yhdistyksemme jäseniä on ollut töissä lähi- togorskin tarvitsemasta puusta merkittävä osa saatai- naapurissa, Venäjällä. Yksi heistä on Esa Korhonen, siin omasta korjuusta. Tätä varten yhtiö hankki mm. yhdistyksemme nykyinen puheenjohtaja, joka tiivis- ajokoneita, parikymmentä pölliautoa, teiden kunnos- tää kokemuksiaan näin: sapitokoneita ja yli 100 metsurille varusteet. Ja tietys- ”Neuvostoliiton hajottua Venäjä houkutti ja näyt- ti tulevat metsurit ja eri koneiden kuljettajat oli kou- ti olevan mahdollisuuksien aitta. Myös ruotsalainen lutettava. Koulutus olikin mittava tehtävä, sillä kou- kartonkisten juoma- ja elintarvikepakkausten val- lutettavilla ei ollut aiempaa alan kokemusta. mistaja Tetra Laval lähti investointiriemuissaan os- Omana tehtäväni oli käynnistää kuljetukset suo- tamaan Svetogorskin sellu- ja paperikombinaatin malaisin yrittäjävoimin alkaneilta hakkuilta Lenin- osakekannan vuonna 1994. Suunnitelmana oli in- gradin oblastin ja Karjalan tasavallan rajamailta Sve- vestoida ja saneerata kombinaatin kaapelipaperiteh- togorskiin. Ensimmäinen saamani kuljetustehtävä oli das tuottamaan tetrojen tarvitsemaa nestepakkaus- kuitenkin järjestää kombinaatin sairastuneen leh- kartonkia Venäjän ehtymättömille markkinoille.” män kuljetus Viipurin eläinsairaalaan; kombinaa- Svetogorsk on vanha suomalainen Enso, paikal- tin vastuulle kun oli sälytetty aluksi melkein koko le oli rakennettu puuhiomo jo vuonna 1889 ja pian kaupunki kaikkine toimintoineen. Varsinaiset puun- myös paperitehdas. Enso Träsliperi Aktiebolag siir- kuljetukset alkoivat sekä kombinaatin omalla kalus- tyi vuonna 1911 Gutzeit-yhtiön omistukseen. Uu- tolla että yrittäjävoimin, kuitupuut omalle tehtaal- si omistaja laajensi ja monipuolisti tehtaita ja ennen le ja tukit Suomeen. Teiden rakentaminen ja kun- sotia Enso oli merkittävä teollisuuskeskus. Enson/ nostaminen oli iso urakka, sillä ne työt eivät rajoit- Svetogorskin tehdas uusittiin suomalaisvoimin Kek- tuneet vain metsäteihin, vaan jouduimme kunnos- kosen-Kosyginin ajan yhteistyön tuloksena. tamaan myös yleisiä teitä. Kuljetukset pyörivät par- ”Tetra Lavalin omistava Rausingin suku päätti, haimmillaan yli 40 auton voimin. että myös tehtaan puunhankinta uudistetaan poh- Toiminnalle oli tunnusomaista alusta alkaen lu- joismaiselle tavalle ja teknologialle. Jaakko Pöyryn kemattomien ja yhä uusien ongelmien ratkonta. Yh-

290 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

tiön hankkimat viisi ajokonetta oli heti alkumetreil- Nuorena metsänhoitajana olin tietenkin kuvitel- lä varastettu, eikä kukaan alkuun tiennyt niistä mi- lut pääseväni tietotekniikan avulla suunnittelemaan tään. Paikallinen tiemestari jakoi puuautoillemme hankintaa ja optimoimaan kuljetusvirtoja. Todel- ajokieltoja monelle sillalle niiden heikkojen raken- lisuus oli toista, pahimmillaan yksittäisten pölli- teiden vuoksi. Tarjotessani konkreettista korjausapua kuormien pelastusoperaatioita. Kuljetussuunnitel- siltojen vahvistamiseen ”daroga inspektsija” ilmoitti, mat toki laadittiin kuukausittain, mutta toteutus- että kyllä pelkkä raha tekee sillat kantaviksi. vaiheessa elettiin ihan toisenlaista arkea. Organisaa- Oikeaa tilannetajua vaativia ongelmatilanteita riit- tion sisällä suurimman työmäärän aiheutti kirjanpito ti loputtomiin. Piti mm. saada miljoonien ruplien ja sitä hoitava kirjanpitäjä, jonka edessä kaikki muut etumaksuilla rahoitetut puutoimitukset toimimaan, olivat pelkkiä käskyläisiä. Vaikka monesti tuntui, et- ja piti vaatia samaisilta puuntoimittajilta meiltä va- tei mistään tule mitään, niin kuitenkin lehmänher- rastetut metsäkoneet takaisin, piti avustaa tuhopol- moisella ja sinnikkäällä yrittämisellä sekä tasavertai- tetun suomalaisen ajokoneen ”tutkinnassa”, samoin sella ja jatkuvalla kanssakäymisellä venäläisten kans- miliisin tekemän autovarkauden selvityttäminen toi- sa hommat lopulta järjestyivät. Tosin aika jonkinlai- sella miliisillä ja piti järjestää venäläisen rajavartio- sena sidonnaisuutena piti unohtaa. aseman polttopuu- ja ajoneuvohuolto. Mielikuvitus- Kun venäläisten kanssa yhteistyö alkoi sujua, astui ta vaativasta työstä ei siis ollut puutetta! kuvaan ruotsalainen johtamiskulttuuri: piti pukeutua

Tilannekuva, kun Tetra Lavalin maahantuoma ja sittemmin varastettu ajokone löydetään tankkausasemalta läheltä Kamen- nogorskia (Antrea). Korhosen oma kuva löytyy mm. sivulta 255. (Esa Korhonen, h 87)

291 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

aina suoriin housuihin ja valkoiseen paitaan. Kerran pan piirissä kertynyt runsaasti. Kymin aikana Ruotsi maastosta tullessani Svetogorskin pääkonttorille sain ja muu Eurooppa sekä Kanadan länsirannikko olivat huomautuksen ruotsalaiselta johtajalta jaloissani ole- tulleet tutuiksi, Thomeston aikana puolestaan USA, vista saappaista; ne kun eivät kuuluneet firman puku- latinalainen Amerikka ja Kaukoitä. Näin ammatti- koodiin. Kuten kartta kertoo, me suomalaiset eläm- mies luuli hallitsevansa uudet tehtävänsä, oli ne mis- me venäläisten ja ruotsalaisten välissä. Ymmärräm- sä tahansa. Yllätyin kuitenkin siinä, että työtoverit, me heitä molempia sekä teemme tuloksia molempi- pääosin nuoremmasta päästä, eivät juurikaan anta- en kanssa! neet arvoa edustamalleni käytännön kokemukselle. Työkokemuksena neljä vuotta Svetossa oli kui- Arvostus oli siis hankittava näissä uusissa töissä. tenkin antoisa ja kokemusrikas vaihe. Antoisinta oli Pöyryllä ei tunnettu luppoaikaa: jokainen työtun- varmaan havaita, miten johtamisen pelisilmä kehitti piti merkitä ajankäyttölomakkeelle, ja ainoastaan tyi monikulttuurisessa työympäristössä sekä usko sii- aktiivitunnit, joista voitiin velottaa asiakasta, oli- tä, että pystyy pärjäämään epätoivoisiltakin tuntuvis- vat ainoita tavoiteltavia. Työt kulminoituivat loppu- sa tilanteissa. Useimmat meistä nuorista metsänhoita- tai väliraportteihin, ja niiden tuli olla Pöyry-yhtiön jista työllistyimme hyvin Svetogorskin jälkeen suoma- maineen veroisia. Niiden tuli sisältää vastaukset asi- laisissa metsäalan yhtiöissä. Venäjä oli hyvä koulu.” akkaan kysymyksiin: niistä löytyi aina tiivis yhteen- veto sekä laaja raporttiosa graafeineen ja liitteineen. Konsulttina maailmalla Kielen oli oltava asiallista ja moitteetonta sekä ra- Globaali työympäristö kuuluu useimpien metsä- porttien ulkoasun siisti. Raporttien tekoon oli siis teollisuuden konsulttien privilegioihin, jos osaa sitä opeteltava. Kun tähän saakka olin vastannut tekemi- sellaisena pitää. Jussi Seppälä on yksi heistä, mutta sistäni yksin, nyt työtä tehtiin tiiminä. Aluksi tun- mies on siinä mielessä hieman erikoinen metsäkon- tui turhauttavalta tulla jätetyksi pois asiakastapaa- sultti, että hänellä oli 20 vuoden kokemus ”oikeas- misesta, kun projektin tuloksia esiteltiin; joku muu ta” työstä ennen konsulttiuransa aloittamista. Tässä vei kunnian stressiltä tuoksuvista hikikarpaloistani. Seppälän tarina. No, näinhän yhteisöt toimivat, vaikka se syökin mo- ”Ehdin tehdä palkkatyötä ennen sairauseläkkeelle tivaatiota. Lohduttauduin sillä, että olin kohtuulli- joutumistani 30 vuotta. Kymmenkunta vuotta kului sesti palkattu ja titteli oli komea. Yrityskulttuuri oli Kymi-yhtiön palveluksessa, Kuusankoskella ja Ki- siis täysin poikkeava aiemmista työpaikoistani. Sii- timatissa Kanadassa. Toiset 10 vuotta tein kansain- hen piti sopeutua. välistä puuraaka-aineen kauppaa Thomesto Oy:ssä. Työni liittyi useimmiten uusien tehdashankkeiden Kun lama iski maailmaan vuonna 1991, tuontipuu- raaka-aineperusteisiin. Siis fyysinen riittävyys, kor- kauppa muuttui väkisinmyynniksi, eikä katetta jää- juuolot, laaturajoitteet, kustannukset. Näitä ns. feasi- nyt. Minusta tuli konsultti, kun Thomeston toimi- bility-selvityksiä tein kymmeniä – myös saneerattavil- tusjohtaja L.J. Jouhki mahdollisti siirtymiseni Pöy- le yksiköille ympäri maailmaa. Tutkittiin myös puun- rylle; en ehtinyt kokemaan työttömyyttä, vaikka lä- hankintaorganisaatioiden tehokkuutta, ja kaupan heltä piti. Soittaessaan Rainer Häggblomille Mylle oleville yksiköille laadittiin ns. ”due diligence”-selvi- oli kehunut: Seppälä on pätevä. Hänellä pysyy veitsi ja tyksiä, joilla pyrittiin mittaamaan niiden tuottoarvoa. haarukkakin oikeissa käsissä! Näin vaihtui työpaikka- Rahamiehille, jotka etsivät investointikohteita, pyrit- ni seuraavaksi 10 vuodeksi. tiin löytämään vaihtoehtoja, ja alasajotuomion saa- Konsultiksi siirtyvällä 47-vuotiaalla helsinkiläisel- neille yksiköille etsittiin uusia omistajia. Olin myös lä teollisuuden metsänhoitajalla oli edessään aivan mukana ryhmässä, joka arvioi tehtaan rakentajan ta- uusi sarka. Luottamus omiin kykyihini oli kuitenkin kaamien kapasiteettien täyttymistä rahoittajapankeil- vahva, olihan vuosia metsäteollisuuden ja sen kau- le. Siis hyvin vaihtelevaa työtä.

292 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Aluksi oli hankalaa, mutta työtapaan ja -ilmapii- ylimiehitetty, kalusto teillä tietymättömillä, tienvar- riin tottui vuoden parin jälkeen ja hommat alkoivat sivarastot kuljetuskiellossa ja tehdasvarasto olema- sujua. Päällekkäisten projektien ja jetlagien stressiä ton. – Tehtävä opetti minulle paljon suuren naapu- ryhdyin lannistamaan pyöräilemällä työmatkat kesät rimme menettely- ja käytöstavoista. Nykyinen teh- talvet 10 kilometriä suuntaansa. Aamulla polkemi- taan omistaja, International Paper, lienee tyytyväi- nen herätti unesta ja pitkän työpäivän jälkeen rau- nen yksikköönsä. hoitti ja selvitti pään. Toinen mittava työmaa, joka kesti noin vuo- Eniten sain tyydytystä onnistuessani ”lainamiehe- den, oli Frantschachin säkkitehtaan puunhankin- nä” pitkäaikaisissa saneeraustehtävissä. 1990-luvun nan saneeraus Sundsvallin pohjoispuolella Dynäsis- puolivälissä olin pari vuotta Tetra-Lavalin Svetogors- sä. Aiemmin tehdas kuului NCB:lle, jonka perin- kin tehtaan metsäpäällikkönä [josta Esa Korhonen tönä raaka-aineen hankinta oli ajautunut ASSI:n kertoo edellä]. Lähtökohta oli äärimmäisen sekava ja hoiviin. Irtauduimme isosta veljestä ja perustimme hankala. Tetra-Laval oli Pöyryltä saamansa suosituk- oman pienen metsäosaston 1,2 milj. m3:n hankin- sen mukaisesti palkannut ryhmän nuoria venäjäntai- nalle. – Nämä kaksi pidempiaikaista työmaatani antoisia metsänhoitajia, joiden rakentama puuhuolto- toivat mahdollisuuden keskittyä yhteen ainoaan teh- struktuuri oli hävinnyt Karjalan korpiin. Menetetyn tävään ilman aikaa vievää Pöyryn sisäistä raportoin- kaluston arvo oli kymmeniä miljoonia US-dollarei- tia. Luottamukselliset suhteet omistajiin ja toimitus- ta. Tullessani Svetogorskiin tehtaan metsäosasto oli johtajiin tuottivat hyvän tuloksen. Luulen, että nä-

Konsultti on impotentti, joka kyllä osaa neuvoa miten se tehdään, vaikkei itse siihen pysty.” Tämä kulunut hokema kon- sultin työstä loukkaa Jussi Seppälän (h 70) mielestä yhtälailla itse asiantuntijaa kuin hänen asiakastaan, ”joka yhteistyö- tä aloitettaessa tosissaan uskoo, että konsultti pystyy ratkaisemaan ongelmat – kovaa palkkiota vastaan. Konsulttityön arvostus riippuu paljolti siitä, millaisessa asiantuntijaorganisaatiossa konsultti työskentelee. Minulla oli onni olla Pöy- ryllä”. – Kuvassa Jussi Seppälä on vuonna 1995 Chilessä Licancellin sellutehtaalla tekemässä tuotantotiimin kanssa ra- hoittajalle takuutarkastusta. Pinus radiata -taimitarha tehtaan kupeessa, metsät ja haketta toimittavat sahat 60 km:n sä- teellä. ”Pienikin tehdas saadaan näin kannattavaksi!

293 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

mä kaksi metsäpäällikkyyttä edustavat konsulttiura- usein päivää ennen tai jopa edeltävänä yönä projek- ni parhaita aikaansaannoksia. tiraporttia vielä viimeisteltiin. Luovassa ilmapiirissä Kolmas lyhyempi komennus jäi mieleen yllättä- syntyi pysyviä ystävyyssuhteita. vistä tuloksistaan, jotka vieläkin mietityttävät. Suo- Jokseenkin runsaasti tuli koettua sitä maapallon malainen yhtiö oli yhdistämässä voimiaan 1990-lu- osaa, jossa puu kasvaa tai sitä voitaisiin kasvattaa. vun lopulla kiinalaisen partnerin kanssa Sumatralla. Eksoottisimmista työkohteista voisi mainita Länsi- Riaun maakunnassa sijaitsevaa 1 milj. tonnin sellu- Bengalin, Laosin, Pohjois-Korean, Kiinan Sichuanin tehdas oli tarkoitus yhteisprojektina laajentaa tuo- ja Jilinin, Venäjän Uralin takaiset alueet jne. Maail- tannoltaan kaksinkertaiseksi. Kiinalainen osapuo- malla koluaminen oli pääosin raskasta, mutta mie- li teetätti ympäristöväen kritiikin hälventämiseksi lenkiintoista. Tropiikki työympäristönä oli tieten- Pöyryllä selvityksen käytettävästä puuraaka-ainees- kin haastava. Ulkona joko satoi tai oli liian kuuma, ta, joka aluksi tulisi perustumaan luonnonmetsiin; ja ilmastointi aiheutti flunssaa. Uusiin kulttuureihin niiden tilalle istutettavia akaasiaviljelyksiä oli vain sopeutuminen ei tuottanut kuin yhden suuren yl- vähän ja nekin nuoria. Tiimimme koostui pääosin lätyksen: se oli korruption läpitunkevuus Venäjällä. australialaisista ja uusiseelantilaisista metsänhoita- Olinhan puukaupan puitteissa ollut Neuvostoliiton jista, ja meidän raporttimme tulokset osoittautuivat kanssa tekemisissä vuosikaudet ja luulin tietäväni sen verran hälyttäviksi, että suomalainen osapuoli mihin menen. Järjestelmän sisällä ahneus oli odot- luopui hankkeesta ja lähti hienopaperinvalmistajak- tamattoman suurta ja seurauksista piittaamatonta. si Kiinaan. Riaun sellutehtaan laajennushanke kui- Näkemästäni huolimatta uskon edelleen, et- tenkin toteutettiin, ja Sumatran sademetsät jatkavat tä pohjoismaisilla kuitulähteillä on tulevaisuudes- hupenemistaan. sakin teollista ja taloudellista merkitystä. Plantaasi- Hauskuuttakin – jälkikäteen ajatellen – Pöyryn metsätalous on tullut jäädäkseen ja laajenee, mut- arkipäivässä riitti. Asiantuntijaorganisaation johta- ta pääosiltaan se tyydyttää niitä markkinoita, joilla mista pidetään joistain syystä vaikeana; ainakin se emme ole kilpailleet. Maan löytäminen trooppisille on itseohjautuvaa! Kaipa kuitenkin oltiin huolissaan istutusmetsille vaikeutuu ja tulee yhä kalliimmaksi. laivamme kurssista, kun Jari Sarasvuo tiimeineen Maailman väestönkasvu vaatii lisää maatalousmaa- kutsuttiin johtamisen luotsiksi. Motivointikoulu- ta ja ympäristöhuolet jäävät toiseksi. Ydinkysymys tuksessamme opimme kävelemään hehkuvilla hiilillä on, löydämmekö keinot puuraaka-aineemme riit- ja uskomaan työyhteisön avoimuuteen ja läpitunke- tävän tarjonnan ja kilpailukykyisen hinnan ylläpi- vaan myyntihenkeen. Aivan uutena asiana opimme, toon. Naapurimme Ruotsi on tässä suhteessa mei- että jokainen on oman onnensa seppä! Avoimuuden tä edellä. korostaminen meni niin pitkälle, että eräänä aamu- Eläkeaikanani olen satunnaisesti puuhastellut na tullessamme työpaikalle lasisista työkopeistam- joidenkin asiantuntijatehtävien parissa, joskin olen me oli viety ovet. Myyntivastuu jaettiin kaikille si- tehnyt niitä ensisijaisesti mielialan kohottamiseksi. sälähettiä lukuun ottamatta; tulosten seuraamisek- Tuntuu mukavalta, kun kaikesta huolimatta koke- si kiinnitettiin suuri meriittitaulu aulamme seinälle. musta arvostetaan.” Oveni sain takaisin, mutta yrityskulttuurimme in- fantiilius sai vahvistuksensa. Amerikka jos mikä opettaa Työkaverit Pöyryllä ansaitsevat kaiken arvonan- Mikko Rysä, teollisuusneuvos ja yhdistyksemme toni. Opimme luottamaan toistemme asiantunte- monivuotinen tilintarkastaja, oli viisi vuotta yh- mukseen. Avuntarvitsijaa ei koskaan käännytetty la- dysvaltalaisen suuren konepajayhtiön John Deeren sikopin ovelta, olipa työkiire millainen tahansa. Pro- palveluksessa. Hän kertoo miten amerikkalainen jektit toteutuivat yhteistyönä, mutta valitettavan ja suomalainen yrityskulttuuri eroavat toisistaan.

294 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

”Amerikkalaisessa yrityksessä on vahva hierarkia ja loustavoitteiden saavuttaminen; jos selviät siitä, seu- keskusjohtoisuus. Pääjohtaja on jumalasta seuraava ja raavan kvartaalin lukujen saavuttaminen on vieläkin yhtiön sisäisen kommunikaation tulee vahvistaa tätä tärkeämpää. Meillä taas vastoinkäymisten sattuessa mielikuvaa. Pääjohtajan asemaa vahvistaa vahva kes- junnataan vanhalla polulla – usein aivan liian kauan. kusjohto, jossa upseereita riittää eri sektoreille. Upsee- Amerikka on prosessijohtamisen luvattu maa. Vah- rit toimivat pääjohtajan mandaatilla ja vievät projekte- va keskusjohto on omiaan keksimään elintärkeän pro- jaan tarmolla organisaatioon – riippumatta siitä, mi- sessin asiasta kuin asiasta. Kun keskusjohdossa ei tieten projekti todellisuudessa edistää firman businesta detä, mitä operaatioissa tapahtuu, käytetään runsaasti tai ei. Pääjohtajan tai hänen nimissään keskusjohdos- aikaa ja resursseja kuvaamaan mitä missäkin prosessis- ta tulleita käskytyksiä ei ole tapana kyseenalaistaa tai sa mahtaa tapahtua; sen jälkeen keksitään miten pro- julkisesti arvostella. Ne toteutetaan kyselemättä, tai ai- sessia tehostetaan – tietenkin keskusjohtoupseeriston nakin annetaan se kuva, että niin tehtäisiin. tiukassa ohjauksessa. Keskusjohto ja operaatiot etään- Suomalaisissa yrityksissä organisaatiot ovat useim- tyvät monesti entisestään toisistaan, kun näitä pro- miten enemmän hajautettuja sekä rakenteiden, val- sessikehitysprojekteja käynnistetään päivästä toiseen, tamääritysten että päätöksenteon osalta. Päätöksien eikä avointa keskustelua projektien todellisista hyö- sisällöstä ja toteutustavasta voidaan keskustella, vaik- dyistä käydä. Myös vastuut hämärtyvät prosessior- ka meilläkin ymmärretään, ettei johdon avoin arvos- ganisaatiossa. telu urakehitystä välttämättä edistä. Keskusjohto on Keskusjohdon eristyneisyys on luonut valtaisan yleensä kevyemmin miehitetty kuin amerikkalaisis- raportointibyrokratian, ja raportointiaikataulujen sa yrityksissä, mutta pääjohtajan asema on meilläkin noudattaminen käy tärkeysjärjestyksessä yli kaiken melkoisen korkea. muun; virhe raportoinnissa on paha juttu, mutta ei Selkeä hierarkia takaa, että päätösten toteuttami- niin paha kuin aikataulusta luistaminen. Tällaises- nen on Amerikassa tehokasta. Jos tänään päätetään, sa kulttuurissa talousjohdon asema ei voi olla muuta että kustannuksia supistetaan 10 %, pääosa säästöoh- kuin vahva. Raportteja luetaan ja niitä käydään läpi jelmista on valmiina 2–3 päivässä ja toteutus alkaa lukemattomissa kokouksissa. Meillä raportointi on saman tien vauhdilla – riippumatta siitä, miten jär- huomattavasti kevyempää, vaikka kyllä suomalaisyri- keviä toteutusohjelmat sitten ovatkaan. Toteutuksen tyksetkin vauhdilla amerikkalaistuvat. hidastaminen johtaa välittömiin henkilövaihdok- Amerikkalainen on hyvä puhuja, niin hyvä, että siin. Meillä taas monet päätökset vesittyvät tehotto- hän itsekin usein uskoo puhuvansa totta, vaikkei ju- maan toteutukseen. Jos Amerikassa vaikeankin pää- tussa olisi mitään perää. Huonolla puhujalla ei ole töksen toteutus on täydessä käynnissä 1–2 viikos- siellä helppoa, kun taas hyvä puhuja menee pitkäl- sa, meillä aikaa voi mennä kuukausikaupalla, ja usein le, vaikkei muita kykyjä juuri omaisikaan. Päivittäi- koko päätös vesittyy ajan mukana. nen jutustelutapa on välitön, optimistinen ja ystäväl- Amerikassa yrityksen strategia lähtee aina talous- linen: ei ole ongelmia, on vain haasteita ja mahdol- luvuista ja -tavoitteista. Siitä siirrytään suunnitel- lisuuksia. Suomalainen taas on usein heikohko pu- miin, miten tavoiteluvut voidaan saavuttaa. Meillä- huja, harkitsee huolellisesti sanottavansa. Monelle on kin talousluvut ovat strategiassa, mutta enemmän eh- erityisen vaikeaa muuttaa tarinaansa, tai esittää tie- kä muodon vuoksi. Meikäläinen strategia koettaa po- toa, jonka oikeellisuudesta ei ole takeita. Päivittäises- rautua halutun strategisen aseman luomiseen, sellaisen sä kommunikoinnissaan suomalainen on pidättyvä ja kuin markkina-asema tai pysyvä kilpailuetu. Ameri- tuo mielellään esiin ongelmia.” kassa strategia muuttuu nopeasti, jos talousluvut eivät toteudu. Siellä pitää paikkansa hokema, ettei mikään Mihin amerikkalaisten yritysten menestys sitten pe- ole elämässäsi tärkeämpää kuin kuluvan kvartaalin ta- rustuu?

295 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

”Ensinnäkin kotimarkkina on käsittämättömän suuri. Kun tuotteella on tarve ja mieluiten kasvava sellainen, niin yrityksellä on tuotteen markkinointiin rautainen jakeluverkosto, joka myy ja pärjää kilpailussa. Amerikkalaisyritys etenee suoraviivaisesti ja panee panoksia tukemaan etenemistään, vähän niin kuin USA:n armeija hyökätessään. Suunnitelmi- en toteutus on tehokasta eikä siinä epäolennaisia si- vupolkuja vilkuilla. Jos eteneminen jumittuu, valittu suunta hylätään ja aloitetaan toisaalla. Amerikka- laisten yksi vahvuus rahanteossa on eittämättä huonosta liiketoiminnasta nopea luopuminen ja uuteen hyppääminen. Meikäläinen liikkeenjohto pysyttelee Mikko Rysä (h 66) tietää, että ”amerikkalaiseen yritykseen helposti vanhoilla liiketoiminta-alueilla, vaikkei kas- siirtyvän suomalaisen johtajan ura jää siellä helposti lyhy- vua ole eikä tulosta tule.” eksi, erityisesti yrityskauppojen yhteydessä. Yrityksistä tulee maksettua ylikorkea hinta, ja ostetun yrityksen johdon – jos sen halutaan jatkavan – odotetaan ”maksavan” ostohinnan Miten helppoa sinun oli sopeutua amerikkalaiseen huikealla kannattavuudella. Tämä osoittautuu useimmi- yrityskulttuuriin? ten epärealistiseksi, ja suomalaisjohtajan lähtö on helposti ”Todennäköisyys sille, että suomalainen johtaja edessä. Kun suomalainen vielä yrittää huonolla kommuni- kointikyvyllään selittää tavoitteiden mahdottomuutta, sovit- säilyy amerikkalaisyhtiössä yritysoston jälkeen, näyt- tujen suunnitelmien muuttamista, vaikeuksia ja ongelmia, täisi olevan vain vähän suurempi kuin meikäläisel- tulee matkalippu takaisin koto-Suomeen nopeasti. Jenkki lä reservinvänrikillä Karjalan kannaksella noin 65 ei palkkaa johtajaa selittelemään ja listaamaan ongelmia, vuotta sitten. Joku aina säilyy, ja jostain syystä mi- vaan ratkaisemaan ne ja tekemään tulosta”. – Tässä vuonna 1999 British Columbiassa otetussa kuvassa Mikko Rysä nä jatkoin tässä amerikkalaisyhtiössä viisi vuotta, oli vielä Rauma-Repolan miehiä eli Timberjackin toimiala- eli siihen saakka kun jäin eläkkeelle. Tähän vaikut- johtaja. Seuraavana vuonna Timberjack myytiin John Dee- ti varmasti se, että työsopimuksessa kirjallisesti sovi- relle, ja Rysällä alkoi ”Amerikan aika”. tut asiat pitivät ja yhtiö oli sillä mantereella parhaasta päästä. rotus ja jatkuvasti uusia haasteita. Ei siinä kerkeä ikä- Työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja haastavia, vystymään eikä maailman pahuutta mietiskelemään. ja liikkeenjohdosta opin siellä sittenkin enemmän Amerikassa on vaikeaa, jos perhe ei niihin olo- kuin aikaisemmalla työuralla. Sopeutuminen huikei- suhteisiin sopeudu. Minulla oli onnea tässäkin asias- siin tulosodotuksiin, amerikkalaiseen kulttuuriin ja sa. Meillä oli viihtyisä koti sekä Atlantassa että Mo- siihen, että aiemmat lupaukset nopeasti muuttuvat, linessa Chicagon lähellä. Kokemus näistä yhteisöistä ei ole suomalaiselle helppo harjoitus, vaikka siihen jäi positiivisena mieleen. Naapurit olivat ystävällisiä olisi kuinka varautunut. Vaikka Suomessakin oli mie- ja kanssakäyminen välitöntä. Amerikkalainen naapu- lestäni tehty pitkiä työpäiviä, meikäläinen työtahti on ri on iloinen, aina auttavainen ja mukava. Vapaa-ajan leppoisaa Amerikkaan verrattuna. Joten, jos olen re- elämä, jos tulotaso sattuu olemaan riittävä, on help- hellinen, niin aika kovillehan se otti. Pitkät työpäivät poa. En ihmettele, että nuorempi väki helposti jääkin viikonloput mukaanlukien ja jatkuva ympäri maail- sinne pysyvästi elelemään. Minulle se ei tullut mis- maa matkustaminen, lyhyet lomat ja niiden jatku- sään vaiheessa mieleen; voi olla ikäkysymys. Suomeen va keskeytyminen milloin minkäkin kriisikokouksen paluu tuntui tosi hienolta, mutta en minä sitä koke- vuoksi sekä äkkikäännökset liiketoiminnassa syövät musta ihan helpolla poiskaan vaihtaisi. Kokemus oli miestä. Toisaalta siellä on hyvät ansiot, alhainen ve- ainutlaatuinen menestyksineen ja kärsimyksineen.”

296 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011 IV Teollisuuden Metsänhoitajat 1986–2011

Suomen Uittajainyhdistys neuvotteluihin ja yhteisille retkeilyille sekä järjestä- Vuodesta 1873 alkaen perustetut uittoyhtiöt ja -yh- mällä kokouksia, olemalla kirjeen- ja kirjallisuuden- distykset olivat uittajien yhteistoimintaa. Ne toimivat vaihdossa y.m. ulkomaisten, etupäässä skandinavia- kuitenkin hajallaan eri puolilla maata, ja uittajat alkoi- laisten yhteenliittymäin kanssa, joilla on samanlainen vat kaivata jonkinlaista foorumia niin kokemusten tarkoitus. vaihtamiseen kuin myös yhteisten etujen ajamiseen. Kokoukset esitelmineen, retkeilyt, julkaisutoimin- Uittoasioita oli toki käsitelty vuonna 1877 perusta sekä julkilausumat ja kannanotot, joita usein val- tetun Suomen Metsänhoitoyhdistyksen piirissä, en- misteltiin työryhmissä, muodostuivatkin yhdistyksen simmäisen kerran virallisesti syyskuussa 1890: tuol- toiminnan pääaktiviteeteiksi. Erityisesti vesi- mutta loin oli kokouksen yhtenä keskustelukysymyksenä muuhunkin lainsäädäntöön vaikuttamisesta tuli yh- ”Mitkä uittomenetelmät ovat osoittautuneet maas- distyksen keskeinen tehtävä. Miten paljon yhdistyk- samme käytännöllisimmiksi ja halvimmiksi erilaisis- sen kannanotot vaikuttivat aina lopputulokseen, on sa vesistöissä?” Alustajana toimi sahanomistaja Julius vaikea arvioida, mutta varmasti uiton etu tuli yh- Johnson Lahdesta, ja alustusta seurasi vilkas keskuste- distyksen ansiosta paremmin huomioon otetuksi lu, jossa käsiteltiin mm. varppaajien ja hinaajien pa- kuin ilman. Lisäksi koulutusta ja tutkimusta edis- remmuutta puutavaran hinauksessa. “Kilpailu” päät- tettiin, ja yhdistys myös julkaisi vuosikirjan vuo- tyi tämän keskustelun perusteella varppaajien ylivoi- sina 1932–70; oli sisälsi kosolti uittoaiheisia tutki- maiseen voittoon. mus- ja muita artikkeleita. Yhdistyksen jäsenmäärä Kun kalastuksen ja uiton suhteet kiristyivät vuo- kasvoi tasaisesti, ja enimmillään 1950-luvulla ”uitta- den 1910 tienoilla mm. uitolle ehdotetun ”kalastus- jissa” oli runsaat 300 henkilö- ja 50 yhteisöjäsentä. maksun” takia, muutamat uittomiehet kokoontuivat Kesäretkeilyt olivat yhdistyksen keskeisin anti jäse- keväällä 1911 ja päätyivät esittämään oman yhdis- nille. Vahvasti ammattipitoisten retkeilypäivien il- tyksen perustamista. Kun oli laadittu säännöt ja saata-annit olivat usein varsin hauskoja ja vauhdikkai- tu niille senaatin vahvistus, perustava kokous pidet- ta, joskus jopa ehkä hieman liikaakin. 1960-luvulta tiin huhtikuussa 1912 Helsingin Hotelli Kämpissä, lähtien valtaosa retkeilyistä on järjestetty yhteistyös- metsä- ja uittomiehille hyvin tutuksi tulevassa paikas- sä oman yhdistyksemme kanssa. sa hotellin olemassaolon loppuun saakka. Paikalla oli Uittojen vähentymisen myötä myös Uittajain- 15 uittomiestä, ja insinööri Karl Appelgren toimi ko- yhdistyksen toiminta alkoi 1990-luvulle tultaes- kouksen puheenjohtajana. sa hiipua. Se näkyi niin yhdistyksen ”jäsenpalveluis- Yhdistyksen nimeksi tuli “Föreningen för allmän- sa” kuin myös jäsenten osallistumisesta näihin entis- na flottningsintressen”, suomeksi “Yhdistys yleisten tä harvemmin järjestettyihin tilaisuuksiin. Kevääl- uittoetujen valvomista varten” (myöhemmin Suomen lä 2004 yhdistyksen toiminta päätettiinkin lopettaa Uittajainyhdistys). ja ”fuusioida” se Teollisuuden Metsänhoitajiin. Appelgren valittiin myös uuden yhdistyksen en- Fuusiosopimuksen yhteydessä sovittiin, että yh- simmäiseksi puheenjohtajaksi. Aluksi oli yhdistys saa- distys jatkaa uittoa koskevien kulttuurihankkeiden tava tunnetuksi ja kasvatettava jäsenmäärää. Hallituk- tukemista. Yhdistys onkin avustanut rahallisesti kol- sen kirjekampanja tuottikin tulosta, ja yhdistyksen jä- mena vuonna Luston hanketta ”Tehoa uittoon! Uit- senmäärä nousi vuoden 1912 loppuun mennessä jo totekniikan kehittäminen 1950- ja 1960-luvulla.” 82:een. Näistä 24 oli yhteisö- eli kannatusjäseniä. Siinä Uittoteho ry:n valokuvakokoelma luetteloitiin Yhdistyksen sääntöjen mukaan sen tarkoituksena ja digitoitiin Luston Kantapuu-kuvapankkiin. oli valvoa ja edistää puutavaranuiton yleisiä etuja maas- Vuonna 2012 tulee kuluneeksi 100 vuotta Uit- samme. Yhdistys koettaa täyttää tehtävänsä kokoamal- tajainyhdistyksen perustamisesta. Sen muistoksi on la asiaa harrastavia henkilöitä ja yhdistyksiä yhteisiin tarkoitus julkaista suppeahko 100-vuotishistoriikki.

297 V LÄHTEET V LÄHTEET

Tärkeimpiä lähteitä

Ahvenainen Jorma. Kymin Osakeyhtiö 1918–1939. 1972. Ahvenainen Jorma. Suomen sahateollisuuden historia. 1984. Ahvenainen Jorma. Enso-Gutzeit Oy 1872–1992. I ja II. 1992. Blomberg Olli, Hytönen Toivo, Lähivaara Pertti. Purouitoista kumipyörille. Pohjoissavolaesten puukuletusten historijjoo. 2007. Energiametsätoimikunnan mietintö I. 1979. Energiapuutyöryhmän muistio. Maa- ja metsätalousministeriö. 1997. Helander A. Benj. Suomen metsätalouden historia. 1949. Hetemäki Lauri, Hänninen Riitta. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020. 2009. Huikari Olavi. Arktisten metsien kasvun ihme. 1998. Idström Torsten. Yksityismetsänhoitajayhdistys 1911–1961. 1961. Jensen-Eriksen Niklas. Läpimurto. Metsäteollisuus kasvun, integraation ja kylmän sodan Euroopassa 1950–1973. 2007. Joutsamo Esko. Taistelu Metsä-Lapista. Teoksessa ”Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival”. 2008. Jämsén Turkka. Parhaat päivät. Metsämiestarinoita. 1997. Kahiluoto Jaakko. Teollisuuden Metsänhoitajat 75 vuotta. 1986. Kahiluoto Jaakko. Teollisuuden Puuyhdistys 1972–1988. 1988. Kahiluoto Jaakko. Rauma-Repolan metsätaival 1870–1990. 1990. Kajander Kalle. Metsät ja yhtiöt. 1901. Kallio A. Maarit. I. Studies on competition in the Finnish wood markets. 2001. Kellberg Aarno. Ponsse 1970–2000. Savon savotoilta maailman markkinoille. 2000. Kuisma Markku. Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920. 1993. Kuisma Markku (toim.). Kriisi ja kumous. Metsäteollisuus ja maailmantalouden murros 1973–2008. 2008. Kuisma Markku. Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa. 2010. Kuisma Markku. Sodasta syntynyt. Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914–1920. 2010. Kuitto Pekka-Juhani (toim.). Metsästä polttoaineeksi. Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa. 2. painos. 2005. Kujala Antti. Työmarkkinapolitiikan murros. Teoksessa ”Kriisi ja kumous”. 2008. Kulha Keijo. K. Metsäsuhteiden vuosirenkaita. 2003. Kuusela Kullervo. Metsänarvioijan linja. 2002. Kärkkäinen Sirpa, Toivanen Erja. Uudistusalalla. Naismetsänhoitajien elämää vuodesta 1918. 1995. Laine Jaana. Puukaupan säännöt. Yksityismetsänomistajien ja metsäteollisuuden puukauppa Itä-Suomessa 1919–1939. 2006. Leikola Matti. Suomen puista yli 50-metrisiä. UPM-Metsä 5/2006. Lindroos Heikki, Ruohonen Pertti. Metsätekoja – ajallaan. 2007. Linkola Yrjö. Pohjois-Suomen sahateollisuutta, metsätöitä ym. koskeva runsaisiin haastattelutietoihin perustuva kuvaus. Käsikirjoitus. Kemi Oy. 1939.

298 V LÄHTEET V LÄHTEET

Lähde Erkki. Jatkuvaa vai jaksollista kasvatusta? Metsätieteen aikakauskirja 4/2002. Makkonen Olli. Vuosisata metsätalouden myötä. Suomen Metsäyhdistys – Finska Forstföreningen 1877–1977. 1977. Mäntyranta Hannes. Metsäsertifiointi – ideaalista itsetarkoitukseksi. 2002. Nikander Gabriel. Lovisa stads historia I–II. 1930, 1932. Niskanen Markku. Immu, Ville ja kolme kirvestä. 2001. Nordberg Toivo. Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö 1952–1969. 1980. Näsi Juha, Lamberg Juha-Antti, Ojala Jari, Sajasalo Pasi. Metsäteollisuuden strategiset kehityspolut. 2001. Ojala Jari. Pankkileireistä kansainvälisiin jättiyhtiöihin. Teoksessa ”Kriisi ja kumous”. 2008. Ollonqvist Pekka. Metsäpolitiikka ja sen tekijät. Pitkä linja 1928–1997. 1998. Paaskoski Leena. Herrana metsässä. Kansatieteellinen tutkimus metsänhoitajuudesta. 2008. Palo Matti, Hellström Eeva (toim.). Metsäpolitiikka valinkauhassa. 1993. Pärnänen Heikki. Metsäteollisuuden globaaliset haasteet. UNITAS. 1993. Pölkki Voitto. Venäjän puu. Puutulvasta puutulleihin. 2008. Ramsay Anders. Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1–3. 1908. Schybergson Per. Juuret metsässä. Schauman 1883-1983. 1983. Soljama Timo. Puulaaki Oy 1971–1987. 1986. Sumu Ritva-Liisa. Sunkku – Lapin keisari. 1974. Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto. Energiapuun hankinta ja käyttö, tavoiteohjelma. 1981. Särkkä T.J. Fiskars. Kolmesataa vuotta raudanjalostusta ja teollisuuskulttuuria Suomessa. 1935. Tasanen Tapani (toim.). Siemenestä taimeksi. Metsäpuiden taimituotannon historia Suomessa. 2010. Tiainen Veikko. Puuhuoltoa ja huolta puusta. 20 vuotta Tehdaspuuta. 1988. Tiitilä Pekka. Elämästäni. Käsikirjoitus. 2011. Tuomi-Nikula Jorma. Metsäkeskustelumme tasosta saamme kiittää Stalinia. Metsä ja Puu 1/1991. Turunen Olli. Metsien suojelun monet keinot. Teoksessa ”Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival”. 2008. Tuuri Antti. UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty. 1999. Viitala Juhani. Puukaupan sopimuspolitiikkaa. 2002. Viitala Juhani. Metsäsertifiointimme koko kuva. 2003. Viitala Juhani. Metsätalouden vihreä muutos. 2003. Viitala Juhani. Metsäpolitiikan valtaa ja vääntöä – 1970-luvulta 2000-luvun tarpeisiin. 2004. Virtanen Sakari. Lapin leivän isä 100 vuotta. Kemiyhtiön historia. 1993. Vuontisjärvi Veikko. Kyllä Lappi taamoo. 2000.

299 VI LIITTEET VI LIITTEET

TEOLLISUUDEN METSÄNHOITAJAT R.Y. Kunniajäsenet

1919 Blumenthal Arthur R., metsänhoitaja k. 1949 1924 Ringstrand Nils, maaherra k. 1935 1930 Jonson Tor, professori k. 1949 1931 Serlachius Gösta, vuorineuvos k. 1942 1932 Ahlman Einar, vuorineuvos k. 1937 1953 Lehtisalo Uuno, metsäneuvos k. 1961 1958 Lindfors Jarl, metsäneuvos, metsät. tri h.c. k. 1976 1974 Reinius Erik, metsäneuvos k. 1996 1974 Ronkanen A. J., metsäneuvos k. 1994 1974 Varis Tapio, uittoneuvos k. 1997 1977 Melamies Mauri, vuorineuvos k. 2008 1981 Hakkarainen Aulis E., professori k. 2011 1992 Kahiluoto Jaakko, ylimetsänhoitaja 1996 Ponsi Matti, metsänhoitaja 2004 Lunden Bo, uittopäällikkö k. 2007 2004 Purhonen Elias, uittoneuvos 2009 Vidgrén Einari, teollisuusneuvos k. 2010 2011 Alalammi Erkki, metsänhoitaja 2011 Pölkki Voitto, metsänhoitaja

300 VI LIITTEET VI LIITTEET

TEOLLISUUDEN METSÄNHOITAJAT R.Y. Ansiomitalin saajat

N:o 1 Alalammi Erkki 1984 21 Michelsén Peter 1997 2 Valkonen Topi 1984 22 Lehto Tero 1997 3 Varis Tapio 1984 23 Tiililä Pekka 1999 4 Reinius Erik 1984 24 Vainio Martti 1999 5 Ronkanen A.J. 1984 25 Karlsson Kaj 2000 6 Hakkarainen Aulis. E. 1984 26 Kivimaa Tero 2000 7 Kvist Henry 1984 27 Nieminen Erkki 2000 8 Kuusela Kullervo 1984 28 Salpakivi-Salomaa Päivi 2003 9 Bützow Nils-Eric 1984 29 Vuorinen Heikki 2005 10 Melamies Mauri 1986 30 Köhler Stuart 2005 11 Niku Väinö 1986 31 Lindroos Heikki 2007 12 Kahiluoto Jaakko 1986 32 Pakkanen Esko 2007 13 Jouhki Leo 1986 33 Tidenberg Veijo 2007 14 Karvonen Leo 1986 34 Litmanen Pertti 2009 15 Heikkerö Topi 1986 35 Purasmaa Pekka 2009 16 Kari Leo 1988 36 Huittinen Juhani 2011 17 Servo Mikko 1988 37 Huurinainen Arto 2011 18 Ponsi Matti 1988 38 Rumpunen Harri 2011 19 Henriksén Olav 1997 39 Saarimaa Jorma 2011 20 Pukkila Ilkka 1997

301 VI LIITTEET VI LIITTEET

TEOLLISUUDEN METSÄNHOITAJAT R.Y. Tunnustus- palkinnon saajat

1970 Niku Väinö 1970 Koivisto Väinö 1971 Karvonen Ilmari 1971 Mantila Pentti 1973 Kärki Lauri 1973 Salminen Jaakko 1975 Korhonen Lauri 1975 Ylinen Matti 1977 Lagerwall Pehr 1977 Pölkki Voitto TEOLLISUUDEN METSÄNHOITAJAT R.Y. 1978 Ollila Tero 1978 Savolainen Raimo Einarin lompin 1979 lisalo Pentti 1981 Jämsén Turkka saajat 1981 Sivonen Seppo 1981 Turunen Tauno 2006 Parviainen Kauko 1983 Elovainio Aarne 2007 Rumpunen Harri 1986 Nederström Risto 2008 Ojala Esa 1986 Pakkanen Esko 2009 Lilleberg Risto 1986 Parviainen Kauko 2010 Räsänen Tapio 1988 Kuitto Pekka-Juhani 2011 Kärhä Kalle

302 VI LIITTEET VI LIITTEET

Teollisuuden Metsänhoitajat r.y. LUOTTAMUSHENKILÖT

PUHEENJOHTAJAT SIHTEERIT Blumenthal Arthur R. 1911–1918 Thomé Nils 1911 von Julin I.A. 1919–1937 von Wright Frans 1912–1916 Lehtisalo Uuno 1938–1952 Granit Arthur 1917 Varis Tapio 1953–1965 Thomé William G. 1917 Reinius Erik 1966–1971 Thomé Nils 1918 Melamies Mauri 1972–1974 Renvall August 1918–1919 Niku Väinö 1975–1976 Fabritius Bertel 1920–1926 Kahiluoto Jaakko 1977–1978 Brofeldt Timo 1927–1946 Kvist Henry 1979–1983 Lindfors Jarl 1947–1957 Ponsi Matti 1984–1987 Hakkarainen Aulis E. 1958–1972 Pukkila Ilkka 1988–1990 Elovainio Aarne 1973–1975 Henriksén Olav 1991 Rumpunen Harri 1976–1979 Michelsén Peter 1992–1993 Kuitto Pekka-Juhani 1980–1983 Lehto Tero 1994–1995 Lilleberg Risto 1984–1989 Alalammi Erkki 1996–1999 Räsänen Tapio 1990–1998 Saarimaa Jorma 2000–2002 Kariniemi Arto 1999–2004 Hurskainen Jari 2003–2005 Hujo Samuli 2005–2007 Ojala Esa 2006–2008 Strandström Markus 2008– Korhonen Esa 2009–

303 VI LIITTEET VI LIITTEET

Hallituksen jäsenet

(vuoteen 1973 johtokunnan JÄSENET)

Luettelo on laadittu siinä aikajärjestyksessä kun kukin on valittu hallitukseen. Niiden kohdalla, jotka ovat osan hallituksessa oloajastaan toimineet puheenjohtajana, varapuheenjohtajana (nimeäminen alkoi 1967) tai sihteerinä, on tästä merkintä.

Blumenthal Arthur R. 1911–1918 pj. Luoma W. 1935–1937 Thomé Nils 1911 siht. Paananen V. 1935–1956 Granit Arthur W. 1911–1916 siht. Ebeling L. 1939–1957 Torckell A. S. 1911–1914 Kurtén J. 1939–1943 1918–1934 Bützow Bj. 1944–1965 1938–1944 Nyberg G. A. 1944–1945 Sivén O. S. 1911–1916 Arnkil G. 1945–1962 von Wright Frans 1911–1915 siht. Hukkinen H. 1946 Hackman H. 1913 Achté A. 1947 Borg H. 1914–1916 Lindfors Jarl 1947–1963 konsul. siht. 1919 Lehtiö K. 1947–1964 Saxén R. 1915–1918 Palosuo Veikko J. 1947–1962 Borenius E. 1915–1916 Piipponen H. 1951–1953 Thomé William G. 1917–1918 siht. Varis Tapio 1953–1971 pj. Nilsen H. 1917–1927 Tiainen T. 1953–1955 Fabritius Bertel 1913–1932 siht. 1957–1958 Lagerstedt V. E. 1917–1918 Roitto W. E. 1956–1965 1925–1934 Mikkola Veikko 1957–1972 vpj. Wichmann A. 1918–1927 Hakkarainen Aulis E. 1958–1976 siht. Reinius Ragnar 1918 Ronkanen A. J. 1959–1972 1935–1938 Linnamies O. 1964–1971 Alanco B. 1918– Reinius Erik 1964–1971 pj. 1920–1924 Sauvo Santeri 1965–1973 Lagerwall L. 1918 Heikkerö Topi 1966–1972 von Julin I. A. 1918–1943 pj. Kolehmainen Mikko 1966–1970 Helander A. B. 1919–1922 Melamies Mauri 1966–1974 pj. Canth A. W. 1919–1924 Viikama Kalevi 1971–1974 Runeberg L. 1919–1934 Michelsén Peter 1972–1976 pj. Lagus (Hirvensalo) V. 1923–1926 1992–1993 1928–1934 1994–1997 Brofeldt Timo 1925–1946 siht. Niku Väinö 1972–1976 vpj., pj. Anttilainen E. 1927–1946 Pitkänen Tauno 1972 Lehtisalo Uuno 1928–1952 pj. 1975–1978 Gottleben T. 1933–1938 Ollila Tero 1973–1975 Luostarinen O. V. 1935–1946 Vainio Martti 1973 1948–1950 lisalo Pentti 1974–1977

304 VI LIITTEET VI LIITTEET

Kahiluoto Jaakko 1974–1978 vpj. pj. Kuurne Matti 1991–1994 vpj. -94 1986– Tynkkynen Martti 1992–1995 Kivivasara Reijo 1974–1977 Panhelainen Timo 1993–1995 Huttunen Kalervo 1975–1978 Salenius Jukka 1993–1995 Alalammi Erkki 1976–1979 pj. Vuorinen Heikki 1993–1996 vpj. -95 1996–1999 Hjelm Veikko 1994–1997 Elovainio Aarne 1977–1981 siht. vpj. Huurinainen Arto 1994–1997 vpj. -96 Pölkki Voitto 1977–1980 Lehto Tero 1994–1995 pj. Tiililä Pekka 1977–1980 Pulkkinen Markku 1995–1998 Kallio Ilkka 1978–1981 Hanhimäki Pekka 1996–1997 Mäki-Petäys Esa 1978–1981 Huittinen Juhani 1996–2000 Aulamo Olavi 1979–1982 Laitinen Olli 1996–1997 Kvist Henry 1979–1983 pj. Salpakivi-Salomaa Päivi 1997–2000 vpj. -99 Lassila Tapani 1979–1982 Ahonen Olli-Pekka 1998–2001 vpj. -00 Jukola Juhani 1980–1983 Lindroos Heikki 1998–2001 vpj. -98 Koskinen Antero 1981–1984 Lukkari Juhani 1998–2001 Pakkanen Esko 1981–1984 Pyykkönen Juhani 1999–2002 Kari Leo 1982–1985 vpj. Saarimaa Jorma 2000–2002 pj. Nieminen Erkki 1982–1985 Kropsu Maikki 2001–2004 vpj. -02 Yli-Hukkala Juho 1982–1985 Lilleberg Risto 2001–2004 Lappalainen Ilkka 1983–1986 Litmanen Pertti 2002–2005 Siltanen Seppo 1983–1986 Summanen Raimo 2002–2005 Ponsi Matti 1984–1987 pj. Ylijoki Kyösti 2002–2005 Westberg Christer 1984–1987 Hallenberg Tuomas 2003–2006 vpj. -05 Järvinen Juhani 1985–1988 vpj. -86 Hurskainen Jari 2003–2005 pj. Melkko Markku 1985–1988 Islander Anu 2005–2008 Kahiluoto Jaakko 1986–1989 Ylinen Jarmo 2005–2008 Ojalainen Rauno 1986–1989 Kerkelä Mikko 2006–2009 Paananen Seppo 1986–1989 Ojala Esa 2006–2008 pj. Mattanen Jouko 1987–1990 Partanen Janne 2006–2009 Yläsaari Kauko 1987–1990 Riissanen Jani 2006–2009 vpj. -07 Kärki Esko 1988–1991 Nieminen Tero 2007–2010 Pukkila Ilkka 1988–1990 pj. Korhonen Esa 2009– pj. Haaja Reijo 1989–1992 vpj. -89 Simonen Merja 2009– vpj. -09 Korhonen Juha 1989–1992 Väkevä Jouni 2009– Rautiainen Pekka 1989–1992 Kauppinen Mikko 2010– Hytönen Risto 1990–1993 Suuriniemi Sakari 2010– Schulman Erik 1990–1993 Thesslund Olof 2010– Tidenberg Veijo 1990–1993 vpj. -93 Palokangas Juha 2011– Henriksén Olav 1991 pj.

305 VI LIITTEET VI LIITTEET

Kesäretkeilyt/kesäopintopäivät 1922–2011

Kesäretkeilyiden teemat ja vierailukohteet kuvaavat erinomaisesti niitä aiheita ja haasteita, jotka ovat kulloinkin kiinnostaneet jäsenistöämme. Retkeilyt ovat olleet yleensä kaksipäiväisiä. Luodessamme kuvaa teollisuuden metsänhoitajien toiminnasta vuosien saatossa, on valaisevaa tutustua retkeilyiden teemoihin.

Yksityismetsänhoitajajaoston aikana osallistuttiin Suomen Metsänhoitoyhdistyksen järjestämiin retkeilyihin. Omat retkeilyt alkoivat vuonna 1922.

1922 Reitti kulki Hangosta Etelä-Hämeen kautta Kotkaan. Ensimmäisenä päivänä retkeiltiin Sippolan metsissä Aiheet olivat metsänhoidollisia. Retkeilylle osallistui aiheena metsien käsittely. Toisen päivän reitti kulki vastavierailuna 11 ruotsalaista metsätalousmiestä. Kymijoen vartta Kouvolasta Kymin suulle uittokysy- 1924 Retkeily oli 5-päiväinen. Reitti kierteli Itä-Suomessa mysten merkeissä. aina Sortavalaa ja Valamoa myöten päättyen Imatralle. 1951 Reitti oli Tuomarniemi–Mänttä teemana metsänhoito. Vieraina oli 20 ruotsalaista sekä yksi edustaja Norjasta 1953 Retkeilyllä liikuttiin Tammisaaren ympäristössä ja sekä Tanskasta. Vuosikymmeniä tämä kierros kantoi saaristossa sekä Hankoniemellä. Metsänhoidollisina ”suuren retkeilyn” nimeä. Kohteet olivat pääosin teemoina olivat lehtometsät, metsittämiskysymykset metsänhoidollisia. sekä taimistojen hoito. 1928 Retkeily suoritettiin Keiteleen ympäristön yhtiön 1955 Retki tapahtui Kainuussa. Tutustuttiin Kuluntalahden metsissä. Metsien käsittelyn menetelmät ja koealat –Jormuan siirtorataan, metsäautoteihin sekä soiden olivat pääkohteina, mutta uittokysymyksiä käsiteltiin ojituksiin, myös konekaivuuseen. myös. 1956 Retkeily oli Kymen–Vuoksenlaaksossa. Inkeroisten, 1931 Retkeily oli nelipäiväinen, suokurssiksi ristitty. Se alkoi Tainionkosken ja Kaukopään tehdaskäyntien lisäksi Viipurista ja kulki reittiä Leipäsuo–Leppäsyrjä–Loimola. oli metsällisiä kohteita: sulanmaan hevoskuljetus, 1932 Retkeilyreitti oli Imatra–Puumala–Savonlinna. Tee- mäntyjen pystykarsinta ja istutuskuusikoita. mana oli kaskeamisen jäljiltä syntyneitten männi- 1957 Retkeily oli Pohjois-Karjalassa. Metsänhoidollisina köitten käsittely ja männyn luontainen uudistaminen. teemoina olivat kulotettujen alojen metsittäminen, 1935 Toinen nelipäiväinen suokurssi Kainuussa. kangaskuusikoiden kasvattaminen, lepikon hävittä- 1936 Retkeilyreitti oli Harviala–Forssa–Nuutajärvi–Honkola minen ja plusmännikkö. Uittokohteina olivat Pamilon –Tampere. Kohteet olivat metsien käsittelyyn, metsän- uittojärjestely ja nipunsiirtolaite, Ristisaaren erottelu parannukseen ja työvoiman majoitukseen liittyviä. ja Utran uittosulku. 1938 Yhteisretkeily Suomen Uittajainyhdistyksen kanssa. 1958 Retkeily järjestettiin Tampereen ympäristössä. Pää-

306 VI LIITTEET VI LIITTEET

huomio oli puun korjuun kysymyksissä: autoja 1964 Retkeily järjestettiin reitillä Oulu–Taivalkoski– traktoriniputus, sulanmaan metsäkuljetus, koneellinen Kuusamo–Kemijärvi–Rovaniemi. Retkeilyn teemoina metsäkuorinta, vaihtolavojen käyttö autokuljetuksissa olivat metsätraktori puutavaran kuljetuksessa, siirty- sekä kuusihalkojen tehdaskuorinta. minen luonnonmetsistä viljelymetsiin Koillis- 1959 Kymin Oy:n Tetrijärven tilalla tutustuttiin lukuisten Suomessa, Kemijoen uittojärjestely ja Kemijärvi metsänhoidollisten kohteitten lisäksi metsätyöväen Oy:n tehdas. majoitusjärjestelyihin, metsäautoteihin, puutavaran 1965 Retkeily järjestettiin Heinolan ympäristössä. Retkeilyn varastointiin ja kaukokuljetuskysymyksiin. Toisen teemoina olivat Nynäsin viljelykuusikot, maiseman- päivän ohjelman muodostivat uitto ja sen liittymä- hoito, nippu-uittokuntoon rakennettu Mäntyharjun kohdat toisiin kuljetusmuotoihin. väylä ja rakenteilla oleva Kimolan uittokanava. 1960 Retkeily oli Etelä-Hämeessä Hämeenlinnan ja Forssan 1966 Retkeily järjestettiin Keski-Suomessa. Retkeilyn ympäristössä. Harvialan kartanon alueilla olivat kohteina olivat soiden lannoituskokeet Kivisuolla, esillä metsäautotieverkosto, metsätyömiesten vaki- Kaipolan tehdas ja sen puun vastaanoton järjestely, naistaminen ja asuntoasiat, sulanmaan puunkorjuun puutavaran kuljetus rautateitse välillä Suolahti– kalusto sekä suuri taimitarha. Metsäpuiden Rodun- Jyväskylä, Äänekosken tehtaiden puun vastaanoton jalostussäätiön Vanajan metsänjalostusasemalla saatiin järjestely, metsämaan muokkaus ja sen koneellista- selvitys alan kehitystilanteesta. Tervalammin tilalla minen sekä kalanviljely. Lopella tutustuttiin rahkasoitten tuhkalannoitukseen 1967 Retkeily järjestettiin Satakunnassa. Kohteina olivat ja parissa muussa kohteessa männiköitten pystykar- Honkajoen suurpaloalue, nykyaikainen ojituskeskitys, sintaan ja sillä saavutettuun laadun paranemiseen. R-pak-pakkaustarviketehdas, Anolan kartanon viljely- 1961 Retkeily järjestettiin Oulujokivarressa. Kohteina olivat kuusikko, ojajyrsimien työnäytös, Kauttuan tehtaat Typpi Oy:n tehdas, ojitettujen soiden lannoittaminen, ja puun vastaanoton järjestely Rauman tehtailla. suometsien hoito, eräät uusimmat soiden ojitusme- 1968 Retkeily järjestettiin Pohjanmaalla. Kohteina olivat netelmät, nippu-uitto, nippujen siirtolaitokset ja minkkitarhaus, metsäkaupallinen yhteistyö, maan erottelulaitokset Oulujoessa. kohoamisen jälkeinen metsittyminen, Pohjanmaan 1962 Retkeily järjestettiin Ahvenanmaalla. Kohteina olivat metsien nykytila, Oy Wilh. Schauman Ab:n tehtaat provenienssikokeet, tuottokokeet eri tyypeillä, ”ison ja puun vastaanotto, Outokumpu Oy:n Kokkolan maatilan” metsätalous, hevos- ja traktorikuljetus, meri- tehtaat ja Keski-Pohjanmaan yksityismetsien erikois- nippujen teko, ulkomaisten puulajien viljelyskokeet piirteet. sekä Espholmin ja Ramsholmin luonnonsuojelualueet. 1969 Retkeily järjestettiin Etelä-Savossa. Kohteina olivat 1963 Retkeily järjestettiin Punkaharjun ja Savonlinnan kysymys harvennusten voimakkuudesta puuntuoton ympäristössä. Retkeilyn teemoina olivat Punkaharjun ja puunkorjuun kannalta, pystymittauksen muka- kokeilualue, Saimaan nippukuljetukset sekä männyn naan tuomat ongelmat, harvennusmetsien puunkor- luontaiseen ja keinolliseen uudistamiseen liittyvät juun koneellistaminen, Pellos Oy:n lastulevy- ja kysymykset. vaneritehdas Ristiinassa sekä puun vastaanotto ja

307 VI LIITTEET VI LIITTEET

tehdaskäsittely A. Alhström Osakeyhtiön Varkauden sekä rantametsien puunkorjuu, uitto ja ranta-alueiden tehtailla. maankäyttö. Lisäksi tutustuttiin paikallisiin nähtä- 1970 Ei retkeilyä. vyyksiin ja teollisuuslaitoksiin. 1971 Retkeily järjestettiin Pohjois-Karjalassa. Retkeily 1976 Retkeily järjestettiin Hämeen–Pohjanmaan suunnalla tapahtui reitillä Joensuu–Kuurna–Lieksa–Koli– reitillä Tampere–Mänttä–Vilppula–Ähtäri–Virrat– Hirvivaara–Joensuu. Matkan aikana tutustuttiin Ruovesi–Orivesi–Tampere. Kohteina olivat yhtiöiden Oy Wilh. Schauman Ab:n lastulevytehtaasen, Pielis- metsien moninaiskäyttö, riista- ja kalastuspolitiikka joen vesistön nippu-uittoon, metsähallituksen Nurmes- sekä soiden käyttö metsänkasvatuksessa ja turvetuo- suunnitelmaan ja Rauma-Repola Oy:n Penttilän sa- tannossa. Lisäksi tutustuttiin Ähtärin matkailupro- haan. Lisäksi oli paikallisia matkailunähtävyyksiä jektiin ja Hyytiälän kehityssuunnitelmiin. Väli Visuvesi sekä keskustelu metsätalousalueista. –Ruovesi tehtiin laivalla. 1972 Retkeily järjestettiin Lounais-Suomessa. Retkeily ta- 1977 Retkeily järjestettiin yhdessä Suomen Uittajainyhdis- pahtui reitillä Seutula–Röykkä–Haapastensyrjä– tyksen kanssa reitillä Kemi–Rovaniemi. Tilaisuuteen Kirkniemi–Sammatti–Naantali–Merimasku–Askainen sisältyi tavanomaista enemmän luento-osuuksia. Tee- –Laitila–Uusikaupunki–Helsinki. Matkan aikana tu- moina olivat metsätalouden ja uiton työvoimakysy tustuttiin taimi- ja siementuotantoon, Kirkniemen mykset, metsätyön palkkausjärjestelmät sekä korjuun tehtaisiin, täyskoneellistettuun puunkorjuuseen ja ja uiton kehitys. Lisäksi tutustuttiin Lapin metsämu- Rauma-Repolan leimikkosuunnitteluun. Lisäksi nähtiin seoon. Louhisaaren kartano ja Saab-Valmet Oy:n auto-tehdas. 1978 Retkeily järjestettiin yhdessä Suomen Uittajainyhdis- 1973 Retkeily järjestettiin Kainuussa reitillä Kajaani– tyksen kanssa reitillä Kouvola–Iitti–Myllykoski– Ristijärvi–Oravivaara–Paljakka–Komulanköngäs– Kouvola–Inkeroinen–Porvoo–Tolkkinen. Aiheina Petäjälahti–Laaja–Ämmänsaari–Raatteen suunta– olivat raakapuun laatu ja puunhankinnan vaikutukset Ämmänsaari–Puolanka–Paljakka–Paltamo–Kajaani. siihen. Ensimmäinen päivä oli omistettu kuitupuulle Kohteina olivat mm. soiden ojitus- ja tuottokysy- ja toinen sahapuulle. Retkeilyllä tutustuttiin Mylly- mykset, korkeiden alueiden metsänuudistaminen, kosken tehtaaseen ja Tolkkisten sahaan sekä Inkeroisten Paljakan luonnonpuisto, kangasmaiden lannoitus, kartanomuseoon ja Porvoon tuomiokirkkoon. muokkaus TTS-äkeellä sekä metsäntutkimuslaitok- 1979 Retkeily järjestettiin reitillä Pori–Siipyy–Närpiö– sen koe asema. Lisäksi tutustuttiin maakunnan asu- Seinäjoki–Isojoki–Kaskinen–Pori. Aiheina olivat puu- tus- ja sotahistoriaan. tavaran autokuljetusten kehittäminen sekä metsän- 1974 Kesäretkeilyä ei järjestetty. (Syyskuussa järjestettiin omistajien yhteistoiminta ruotsin- ja suomenkielisillä yhdessä S. Paperi-insinöörien yhdistyksen kanssa alueilla. Lisäksi tutustuttiin Siipyyn kotiseutumuse- ”Kuitupuupäivät” Kuopio–Varkaus -linjalla). oon ja Kaskisten tehtaaseen. 1975 Retkeily järjestettiin Kaakkois-Suomessa reitillä 1980 Retkeily järjestettiin yhdessä Suonien Uittajainyh- Lappeenranta–Lauritsala–Joutseno–Imatra. Aiheina distyksen kanssa reitillä Kuopio–Varkaus–Suonenjoki. olivat hakkuutähteiden ja kantopuun korjuu ja käyttö Teemoina olivat uiton suhteet yhteiskuntaan ja sen

308 VI LIITTEET VI LIITTEET

kilpailukyky sekä kotimaisten polttoaineiden tuo- Päivien teemana oli ”Ojitusalueiden metsien käsittely tanto, hankinta ja käyttömahdollisuudet. Retkeilyllä ja puunkorjuu”. tutustuttiin Varkaus–Kuopio syväväylään, A. Ahlström 1990 Kesäopintopäivät järjestettiin Kouvolan ja Imatran Oy:n tehtaisiin Varkaudessa, Kuopion lämpövoima- seudulla. Päivien teemoina olivat puuntuotannon laitokseen, Vapon turvetuotantotekniikkaan ja Metlan uhat 1990-luvulla, tuontipuu sekä tuotteiden mark- Suonenjoen koeasemaan. kinointi. 1981 Yhdistyksen 70-vuotisjuhlaretkeily Kymenlaaksossa 1991 Kesäopintopäivät järjestettiin Pohjois-Savossa Kuo- Kymin Oy:n alueella. Ensimmäisen päivän aiheena pion ympäristössä. Päivien teemana oli ”Tuoreesta oli ”Metsänuudistamisen vaihtoehtoiset toimenpide- puusta tuotteeksi”. ketjut”, toisen päivän vastaavasti ”Nykyisen metsäta- 1992 Kesäopintopäivät järjestettiin Satakunnassa, Porin louden suhde luonnonhoitoon”. Merikarvian alueella. Päivien teemana oli ”Puupulasta 1982 Retkeily tapahtui lounaisella merialueella yhteisenä ylituotantoon?”. Uittajainyhdistyksen kanssa. Aiheena oli ”Puun korjuu 1993 Kesäopintopäivät järjestettiin Pohjois-Karjalassa, saaristossa sekä meri- ja rannikkohinaus.” reitillä Joensuu–Uimaharju–Koli. Päivien teemana 1983 Retkeily oli yhteinen Uittajainyhdistyksen kanssa ja oli ”Metsäteollisuus Pohjois-Karjalan luonnossa”. se järjestettiin Oulun alueella. Teemoina olivat: 1994 Kesäopintopäivät järjestettiin Kainuuseen ja Kosta- ”Metsätalouden merkitys Pohjois-Suomelle” ja mukseen. Päivien teemoina olivat ” Vanhojen metsien ”Hailuoto-paketti”. suojelu ja metsien monimuotoisuus” sekä ”Karjalan 1984 Retkeily oli yhteinen Uittajainyhdistyksen kanssa metsät ja Suomen ja Karjalan tasavallan välinen Savonlinnan alueella. Aiheina olivat: ”Koivun viljely, puutavarakauppa”. kasvatus ja tuotto” sekä ”Saimaan syväväyläverkosto 1995 Kesäopintopäivät järjestettiin Länsi-Uudellamaalla. ja alueen uittojärjestely”. Päivien teemoina olivat seudun metsäteollisuus, 1985 Retkeily järjestettiin Keski-Suomessa yhdessä Uitta- puurakentaminen, kulttuurimaiseman hoito ja Saa- jainyhdistyksen kanssa. Pääteema oli ”Kehittyvän ristomeren kansallispuisto. metsäteollisuuden puunhankinnalle asettamat vaati- 1996 Kesäopintopäivät järjestettiin Viroon. Matkan tee- mukset.” moina olivat Viro liiketoiminta-alueena, Viron metsä- 1986 Yhdistyksen 75-vuotisjuhlaretkeily järjestettiin Hel- talous ja -teollisuus, raakapuun vienti, Viron ympä- singin seudulla. Teemana oli ”Taajamanläheisten ristöliikkeet sekä korkein metsäopetus ja -tutkimus. metsien hoito ja puunkorjuu”. 1997 Kesäopintopäivät oli tarkoitus järjestää Pohjois- 1987 Retkeily järjestettiin Suomen Uittajainyhdistyksen Suomessa, mutta ne peruttiin vähäisen ilmoittautu- 75-vuotisjuhlaretkeilynä Pielisen vesistöalueella. Teema neiden määrän vuoksi. oli ”Kehittyvän metsäteollisuuden vaatimukset uitolle”. 1998 Kesäopintopäivät suuntautuivat Venäjän Karjalaan 1988 Retkeily järjestettiin Aulangolla Kanta-Hämeessä. Sortavalan alueelle. Toisena päivänä retkeiltiin Ki- Sen teemana oli ”Puulla parempiin päiviin”. teellä. Päivien pääteemoina olivat puunhankinta ja 1989 Kesäopintopäivät järjestettiin Keski-Pohjanmaalla. luonnonsuojelu Karjalassa sekä kotimainen mekaa-

309 VI LIITTEET VI LIITTEET

ninen puun jatkojalostus ja aluetalous teita olivat Kundan terminaali ja satama, Mets & 1999 Opintopäivät järjestettiin Pirkanmaalla. Ensimmäisen Puu esittely, puun alkuperä- ja sertifiointitilanne päivän aiheina olivat: Tako – tehdas kaupungin sy- Virossa sekä AS Horizon sellu- ja paperi-tehdas. dämessä, Pyynikki – metsä ja puisto ihmisille, Nokia 2003 Opintopäivät järjestettiin Ahvenanmaalle. Päivien – juurilta maailmalle, Laukon kartano – metsäta- teema oli: Ahvenanmaan metsätalous sekä kulttuuri loutta ja hevosjalostusta ja UPM-Kymmene Metsä ja erityisasema. Ensimmäisen päivän tutustumisai- – metsäenergia, sanoja vai tekoja?. Toisena päivänä heet olivat luennot Ahvenanmaan elinkeinoelämästä syvennyttiin metsäsertifiointiin Pirkanmaan metsä- ja itsehallinnosta sekä metsätaloudesta, Ab Skogen, keskuksen näkökulmasta sekä Metsämannut Oy:n Tjudö vingård ja Finströms kyrka. Toisen päivän tu- kaavoitukseen ja alue-ekologiseen suunnitteluun. tustumiskohteita olivat historiallinen tykkipatteri, 2000 Opintopäivät järjestettiin Riikassa, Latviassa. Opinto- peurasafari sekä metsästys-, kalustus- ja merimuseo. päivien ensimmäisen päivän aiheita olivat Latvian 2004 Opintopäivät järjestettiin Ruotsiin. Päivien teemana metsätalous ja metsäteollisuus, puunhankinta Latvi- oli Ruotsin metsätalous ja -teollisuus. Ensimmäisen assa, puutavaran säilyminen varastoinnissa sekä lai- päivänä kuultiin luennot puunhankinnasta Keski- vaus ja logistiikka. Toisen päivän aiheita olivat osto- Ruotsissa ja tutustuttiin päätehakkuukohteeseen toiminta Latviassa ja leimikon ennakkomittaus. (katkonnan ohjaus) sekä käytiin Falunin kaivoksessa. Lisäksi tutustuttiin Latvian etnografiseen ulkoilma Toisen päivän tutustumiskohteita olivat harvennus- museoon. hakkuukohde, kulotusalue (ympäristökysymykset) ja 2001 Kesäopintopäivät järjestettiin Kaakkois-Suomessa. taimitarha. Opintopäiville oli mahdollisuus osallistua myös 2005 Opintopäivät järjestettiin Kaakkois-Suomessa. Päivien Suomen Uittajainyhdistyksen jäsenillä. Päivien tee- teemoina olivat mm. tuontipuun kasvinsuojelutar- mana oli: Tuontipuu osana puuhuoltoa – yksityis kastukset, männyn sahauksen tulevaisuus ja Saimaan metsien kilpailukyky. Ensimmäisen päivän tutustu- kanavan merkitys metsäteollisuudelle. Ensimmäisen misaiheet olivat Kaukaan tehdasmuseo, Kaakkois- päivänä kuultiin luennot kasvinsuojelutarkastuksista, Suomen metsäteollisuuden historia, Joutseno Pulp, tuontipuuterminaalista ja siihen liittyvästä logistii- Imatran puuhuolto, junakuljetusten järjestely ja- kasta sekä männyn sahauksen tulevaisuudesta. En- kansainvälinen puunhankinta sekä Retretin näyttely. simmäisen päivän tutustumiskohteina olivat Oy Toisen päivän tutustumiskohteita olivat Saimaan Metsä-Botnia Ab:n ja M-real Oyj:n Joutsenon tehtaat uitto ja Laitaatsillan telakka, höyrylaivakulttuuri sekä Stora Enso Oyj:n Honkalahden saha. Toisena sekä Finnforest-tehtaat ja niiden puuhuolto. päivänä tutustuttiin Saimaan kanavaan risteilyn 2002 Opintopäivät järjestettiin Virossa. Päivien teemana merkeissä, Salpalinjaan ja Lappeenrannan upseeri- oli: Viron metsäteollisuus ja metsätalous tänään. kerhoon. Ensimmäisen päivän tutustumisaiheet olivat SOLID 2006 Opintopäivät järjestettiin Venäjällä, Pietari, Tihvin woodwork OY, HARET AS, Laulasmaan kylpylä ja ja Karjalan kannas suunnalla. Opintopäivillä kuul- Paldiskin kaupunki. Toisen päivän tutustumiskoh- tiin alustukset Venäjän metsävaroista ja metsähallin-

310 VI LIITTEET VI LIITTEET

nosta sekä maan metsäteollisuuden ja puunhankin- esitys puurakentamisen tutkimuksesta, kehittämisestä nan nykytilanteesta. Ensimmäisen päivän tutustu- ja uusista määräyksistä. miskohteina olivat Stora Enso Oyj:n Tihvinän 2010 Opintopäivät järjestettiin Pohjois-Ruotsiin, Uuma- terminaali ja Swedwoodin saha Tihvinässä. Toisena ja – Skellefteå. Matka tehtiin omalla tilauslennolla. päivänä tutustuttiin vuoden 1944 taistelukohteisiin Retken teemana oli Suomi-Ruotsi -vertailu. Ensim- Karjalan kannaksella. mäisenä päivänä tutustuttiin Komatsu Forestin toi- 2007 Opintopäivät järjestettiin Pohjois-Karjalassa, Joensuu, mintaan. Päivän aikana kuultiin esitykset Ruotsin Juuka, Koli, Lieksa ja Uimaharju suunnalla. Päivien puunkorjuun erityispiirteistä ja puutavaran mittauk- teemoina olivat tutkimus, koulutus ja työ-voima-asiat. sen eroista Suomessa ja Ruotsissa sekä metsäsertifi- Ensimmäisen päivän tutustumiskohteina olivat Mesän- oinnista ja ympäristöasioiden hallinnasta. Toisena tutkimuslaitoksen Joensuun toimintayksikkö, Joen- päivä tutustuttiin SCA:n puunhankintaan sekä logis- suun Areena, Tulikivi Oyj, Suomen Kivikeskus ja tiikkakysymyksiin ja metsäenergian hankintaan. Koli. Toisena päivänä tutustuttiin Eva Ryynäsen atel- Vierailukohteena oli Skellefteå Kraftin biovoimala. jeehen – Paaterin kirkkoon, Stora Enson Enocellin Lisäksi kuultiin esitykset puutavara-autojen koko- tehtaaseen ja John Deeren Joensuun tehtaaseen. naispainovaihtoehdoista Suomessa ja rautatiekulje- 2008 Opintopäivät järjestettiin Keski-Eurooppaan–Saksa ja tusten yksityistämisen tilanteesta Suomessa. Itävalta. Teemana oli alueen metsätalous ja -teolli- 2011 Opintopäivät järjestettiin Lounais-Suomeen, Turku– suus. Ensimmäisen päivän tutustumiskohteina olivat Rauma. Päivien teemana oli Puunhankinta murroksessa mm. paikallinen metsänomistajien yhdistys ja bio- – motti ja megawatti. Ensimmäisenä päivänä tutus- voimala. Toisena päivänä tutustuttiin erikoismassojen tumiskohteina olivat Turku Energian Orikedon bio- valmistukseen Lenzing Groupin tehtaalla, Egger lämpövoimala sekä Metsä-Botnian ja UPM Rauman Groupin levytehtaaseen sekä paikalliseen viininval- tehtaat. Maastossa tutustuttiin aines- ja energiapuun mistukseen. Kolmannen päivän ohjelmana oli tutus- yhdistelmäkorjuuseen. Päivän aikana kuultiin alus- tuminen Wienin nähtävyyksiin. tukset puupolttoaineiden merkityksestä energiantuo- 2009 Opintopäivät järjestettiin Ylä-Savossa ja Kainuussa. tannossa, biopolttoaineiden varastoinnista ja käsitte- Matkan teemoina olivat huonosti kantavien maiden lystä sekä laivapuun käsittelystä ja mittauksesta. puunkorjuu ja puurakentaminen. Ensimmäisenä Puunhankinta murroksessa seminaarissa oli alustuk- päivänä tutustuttiin Ponssen Vieremän tehtaaseen ja set aiheista Riittääkö puuta jalostukseen ja polttoon Talvivaaran kaivokseen. Päivän aikana kuultiin myös – vääristävätkö tuet kilpailua? sekä Perinteisestä esitykset Kainuun metsistä ja metsätaloudesta ja metsäteollisuudesta biotalouteen. Toisen päivän vie- metsäteollisuuden alkuvaiheista alueella sekä huo- railukohteina olivat Vanha Rauma, Olkiluodon nosti kantavien maiden puunkorjuun T&K-toi- ydinvoimala sekä Vuojoen kartano. Lisäksi kuultiin minnasta. Toisena päivä tutustumiskohteina olivat alustus laivalogistiikasta ja Itämeren altaan puun- Vuokatti Hirsitalojen tehdas, Vuokatin matkailupal- hankinnasta. velut ja Teknologiapuisto Snowpolis. Lisäksi kuultiin

311 VI LIITTEET VI LIITTEET

Eurocan ja 1937. Myös Eeron vanhempi veli Martti Riihikallio (s. 1913, sittemmin Porin Oluttehtaan tekninen joh- Eero Riihikallio taja) oli suorittanut ylioppilastutkinnon samassa kou- lussa. Hän kuoli jo 1965 ja on haudattu kuten Eero- 1960-luvulla lähti liikkeelle Enso-Gutzeit Osakeyh- kin Leppävirralle. Leppävirrasta on muodostunut su- tiön aloitteesta hanke, joka johti valkaisemattoman vun tyyssija muutaman sukupolven aikana Päiväran- havuselluloosan, kartongin ja paperin tuotantoon nan ja Kapilanniemen huviloineen. Brittiläisessä Kolumbiassa. Yrityksen nimeksi rekis- Eero suoritti metsäharjoittelunsa ennen sotia ja teröitiin Eurocan Pulp & Paper Co. Ltd. Hanket- kirjoittautui Helsingin Yliopiston maatalous- metsä- ta voidaan pitää ainutlaatuisena sen vuoksi, että ra- tieteelliseen tiedekuntaan ja Viipurilaiseen Osakun- kennettava tuotantolaitos oli ensimmäinen mitta- taan. Opiskelun katkaisi toinen maailmansota. Si- va metsäteollisuutemme kansainvälinen investointi, tä ennen oli Eero ehtinyt liittyä Suojeluskuntaan ja joka sisälsi täydellisen integraatin: sahan, selluloosa- osallistua linnoitustöihin työmaa nro 6:ssa Kannak- tehtaan ja paperinvalmistuksen vientisatamineen. sen Sakkolassa elokuussa 1939. Eero Riihikallio oli se yhdistyksemme jäsen, joka Valtaosan jatkosodan vapaa- ja valmiusajastaan Ee- sai jo ennen tehtaan rakentamista selvitettäväkseen ro käytti metsätieteiden opiskeluun. Voi olettaa, et- prosessivaihtoehtojen vaatiman raaka-aineen riittä- tä myös samassa lentolaivueessa palvellut Lasse Kilpi- vyyttä ja laatua. Myöhemmin 1970-luvulla Riihikal- nen oli avuksi tällä tiellä. Eerolla kyti myös ajatus il- lio nimitettiin yhtiön metsäpäälliköksi. Tämä artik- mailu-urasta, mutta se sai sitten väistyä metsän tieltä. keli kuvaa Eurocanin tehtaan syntyä ja alasajoa sekä Niinpä sotaveteraani ja metsäylioppilas nähdään heisen rinnalla katkelmia Eero Riihikallion vaiheista. nä-elokuussa 1945 yliopiston harjoitustöiden I-kurs- Erityisen huomion ansaitsevat Riihikallion saavu- silla Nurmeksessa. tukset sotilasilmailussa jatkosodan aikana; virallisen Metsänhoitotutkinto tulee suoritetuksi 13. joulu- pudotustilaston mukaan Eero Riihikallio saavutti 16 kuuta 1945. Sen jälkeen isossa metsänhoitajamatrikke- ½ ilmavoittoa. (Riihikallion sodanaikainen osuus lissa 1935–1945 todetaan: Harjoittelee virkatutkintoa on kuitenkin jätetty seuraavasta pois.) varten Enso-Gutzeit Oy:n Lappeen piirissä. Tästä alkoi uusi vaihe metsänhoitaja Eero Riihikallion elämässä. Metsänhoitajaksi vuonna 1945 Eero Riihikallio syntyi Helsingissä 20.3.1919 aka- Enson leivissä 1945–1965 teemiseen virkamiesperheeseen. Vanhemmat, filoso- Sotavuosien ja niiden jälkeiset suuret metsänhoitajien fian maisteri Kaarlo Riihikallio (aik. Riberg) ja voi- valmistumismäärät saivat aikaan tungosta työmark- mistelunopettaja Hilja Maria, laittoivat pojan kou- kinoilla. Nykyinen tarpeen ylittävä koulutus on suh- luun Viipuriin, jossa Eero kävi koulunsa ja val- teellisen vähäistä sotavuosien jälkeisiin vuosiin verrat- mistui ylioppilaaksi Viipurin Realikoulusta vuonna tuna huolimatta siitä, että koulutusta oli vain yhdessä

312 VI LIITTEET VI LIITTEET

tiedekunnassa Helsingissä. Kesti kymmenkunta vuot- mahdollistivat Eeron nimittämisen Joensuun piiri- ta ennen kuin metsänhoitajakunta oli pääosin sijoit- metsänhoitajaksi 1.12.1955 lähes 10 vuoden Kuo- tunut koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Moni siirtyi piossa olon jälkeen; Eero oli tuolloin 35-vuotias. kokonaan metsäalan ulkopuolelle, osa muutti Ruot- Mikko Kolehmaisesta tuli siis Eeron uusi esimies. siin ja jotkut ehtivät toimia metsäyritysten työnjoh- Seurasi perheen muutto uuteen osoitteeseen, Joen- tajina jne. Johtavana periaatteena sotaveteraanien kes- suun Sepänkatu 7:ään. Kahden vuoden päästä Joen- ken oli kuitenkin lupaus: veljeä ei jätetä! Se päti yli- suun mh-piiri jaettiin kahtia ja perustettiin Pielisen opiston sisäänottoihin ja valmistumisen jälkeen työ- mh-piiri, joka käsitti Lieksan, Pielisjärven, Nurmek- paikan tarjoamiseen vaikka kiven alta. – Tilannetta sen, Valtimon, valtaosan Juukaa, osan Kuhmoa sekä helpotti kaupallisen metsäopetuksen aloitus Eino Saa- omia tiloja Rautavaarasta ja Sotkamosta. Eero nimi- ren johdolla. Suuri joukko metsälliselle alalle hakeu- tettiin piirimetsänhoitajaksi tähän uuteen piiriin. Sa- tuneita suuntautuikin liike-elämän ja vientikaupan malla Joensuun mh-piiriin liitettiin lakkautetun Ilo- palvelukseen kilpaillen kauppakorkeakoulusta valmis- mantsin mh-piirin alueet. Uudistetun Joensuun mh- tuneiden kanssa. piirin sai komennettavakseen Simo Vainio (s. 1911). Eero Riihikallio oli ajoissa liikkeellä ja sai virka- Syntyneellä Pielisen mh-piirillä oli silloin Enson harjoittelunsa jälkeen töitä Enso-Gutzeitilta, jossa oli omia metsiä n. 80 000 ha. Puunhankinta yksityis- myös harjoittelunsa suorittanut. Silloinen harjoittelu- metsistä oli vähäistä. Pääosa puusta hankittiin omi- käytäntö oli hyvä. Sillä voitiin varmistua miehen ky- en metsien lisäksi valtiolta pysty- ja hankintakau- vyistä ehkä paremminkin kuin nykyisin käytössä ole- poin. Lisäksi puuta ostettiin kuntien ja seurakuntien valla kuukauden koeajalla. metsätiloilta. Eeron perhe muutti tuotantolaitosten Eeron tapauksessa ahkeruus Suomen ilmatilan puo- tuntumaan, Pankakoskelle. lustamisessa varmasti otettiin huomioon. Eero nimitet- Enso-Gutzeit sai nuorta voimaa Pohjois-Karja- tiin Kuopion piirin apulaismetsänhoitajaksi 1.8.1946 laan, kun Matti Mäkitie (s. 1928) aloitti syksyllä piirimetsänhoitaja Reino Kotilaisen alaisuuteen. Kuo- 1954 tuontipuun vastaanotossa ensin Kalevi Viika- pion aikana ehdittiin asua kolmessa osoitteessa: Halli- man (s. 1919), myöhemmin Kolehmaisen alaisena. tuskatu 10:ssä, Snellmaninkatu 6:ssa ja Kontutie 19:ssa. Marraskuussa 1957 Eerosta tuli Matin esimies. Li- Perhe kasvoi kahdella pojalla; toukokuussa 1947 Kari sää tukea mh-piiriin toi Kalle Palmroth (s.1931), jo- Juhanilla ja lokakuussa 1949 Erkki Anterolla. ka aloitti syksyllä 1959 apulaismetsänhoitajana, ja Enson metsäosaston tärkeimmillä raakapuun han- seuraavana vuonna Enson omien metsien inventoin- kintalähteillä tapahtui 1950-luvun puolivälissä pal- nin parissa ryhmänjohtajana toiminut Tero Lehto jon muutoksia. Joensuun piirimetsänhoitaja Mik- (s. 1934) tuli Eeron alaiseksi. ko Kolehmainen (s. 1906) nimitettiin ylimetsänhoi- Kolme uutta työsarkaa työllistivät Enson metsä- tajaksi Pohjois-Karjalan alueelle ja Reino Kotilainen organisaatiota vuosikymmenen taitteessa. Yhtiön (s. 1904) ylimetsänhoitajaksi Pohjois-Savoon. Siirrot metsien metsäarvioimistöiden johtaja Tauno Turu-

313 VI LIITTEET VI LIITTEET

sen (s. 1920) käynnistämän inventoinnin tulokset joisten piirien ylimetsänhoitajaksi nimitetyn Kale- olivat huolestuttavia. Omien metsien ikäluokkaja- vi Viikaman sovittaviksi. Pielisen mh-piirin vastuul- kauma oli vääristynyt, sillä voimakkaiden hakkuiden le jäivät työt Suomen puolella rajaa: puiden uitto, ja viivästyneiden metsänviljelytöiden vuoksi avoalo- merkkaus, niputus ja hinaus. Homma oli varsin työ- ja sekä tuottamattomia nuoria ikäluokkia oli luvat- lästä ja määrämuotoista. Vastaanottomittaajat kulki- toman paljon. Pielisen mh-piiri oli tuottavuusvertai- vat rajan yli päivittäin erityiskulkuluvilla. Vastaanot- lun häntäpäässä. Uudistustöiden painopiste oli Nur- to tapahtui Aittokoskella joessa mittaamalla ja laa- meksen, Valtimon ja Rautavaaran pitäjissä. Metsä- duttamalla jokainen puukappale. Puut soljuivat ha- talouden koneellistaminen tarjosi apua myös tähän kamiesten ohjaamina myötävirtaan ahdasta ränniä ongelmaan. Pellonraivaus-yhtiön raskailla Allis-tela- pitkin. Pölli pysäytettiin hetkeksi siten, että sekä os- koneilla, joiden taakse oli poikkipalkkeihin kiinnite- tajan että myyjän edustaja ehti nähdä laadun. Työt tyt kunttaa repivät kynnet, saatiin laikutettua muu- rajalla olivat hyvin ihmistyövaltaista kausityötä. Kun tamana peräkkäisenä kesäkautena satojen ja jopa tu- rajan takana työskenneltiin kiireisimpinä aikoina hansien hehtaarien aloja männynkylvöä varten; is- kahdessa vuorossa, eivät Pielisen mh-piirin miehet tuttaen noita alueita ei olisi saatu hoidettua. Koke- enää riittäneet, vaan työnjohtajia siirrettiin kesäajak- muksen Eero vei aikanaan mukanaan Kanadaan. si tuontipuun vastaanottoon muilta mh-piireiltä. Metsätöiden koneellistaminen edistyi 1960-luvul- Asuntokämppiä oli rakennettava sopivalle etäisyy- la. Enson metsäosastolle perustettiin konetoimikun- delle mittauspaikoilta, mm. Tuulijoen Aittokoskelle, ta, johon myös Riihikallio nimitettiin. Tehtävä so- Lieksanjoen Haapapyörteelle ja Matoniemeen. pi Eerolle, joka aina oli ollut kiinnostunut erilaisis- Lieksanjoesta kehittyi tuontipuun pääväylä. Vuo- ta koneista ja laitteista. Pielisen mh-piirin työmaista sina 1963–1973 uittomäärät kaikissa uittojoissa ylti- tuli näin yhtiön epävirallisia koekenttiä. Ensimmäisiä vät puoleen miljoonaan kuutiometriin. Puuntuojia kehityskohteita olivat testit erilaisilla teliratkaisuilla alkoi olla muitakin, mm. Rauma-Repola ja Veitsi- Sisu-puutavara-autoissa sekä ”pienten ja punaisten” luoto, mutta kaiken tuontipuun vastaanottajana toi- Volvo Bamse-metsätraktorien kuormainkokeilut. mi Enso-Gutzeit, joka sitten jakoi puuerät ostaji- Puun tuonti Neuvostoliitosta alkoi uudelleen keen kesken. Koko ruljanssi rajamuodollisuuksineen säkuussa 1955. Metsäpäällikkö W.E. Roitto oli saa- ja clearing-tileineen oli todellinen byrokratian kuk- nut sovittua tuontikaupoista saman vuoden kevättal- kanen ja aiheutti paljon työtä, mutta siitä selvittiin. vella Moskovassa. Exportlesin kanssa tehty 100 000 Uittotoiminta Lieksanjoella kesti kymmenen vuotta m3:n kauppa käsitti havutukkia ja havukuitupuu- pidempään kuin muilla rajajoilla. Sielläkin maakul- ta. Rajanylityspaikkana toimi Tuulijoki Pielisjärvel- jetukset alkoivat vääjäämättä korvata jokiuiton sen lä. Kaupan aikataulu ja vastaanoton yksityiskohdat päättyessä kokonaan 1986. jäivät yhtiön paikallisedustajien, ensin Mikko Ko- Kalle Palmroth tuli Eeron avuksi syksyllä 1959. lehmaisen ja 1960-luvun puolivälissä uudeksi poh- Silloin Lieksan kauppalassa oli 4 444 asukasta. Kun

314 VI LIITTEET VI LIITTEET

hän ajoi ensikertaa Pankakoskelle, Pielisjärvi oli vie- selittikin auton tulleen Venäjän suman mukana. Tot- lä oma emäpitäjänsä. Ilmoittautuessaan Eero Rii- tahan se olikin. Siitä huolimatta yksityisajoonsa hän hikalliolle Kalle yritti kohteliaasti huomauttaa, että mielellään lainasi kollegoidensa länsimaisia ajopelejä. Lieksahan vaikutti suurelta. Eero oli vastannut, että sehän on kuin hädissään tehty ruikku tien varrella, Pohjoismainen metsäteollisuus ei sen isompi. Eeron suorasukainen, huumorillakin lähtee Länteen höystetty poikamainen luonne tuli siinä esiin. Sellai- Kasvava puuntuonti Neuvostoliitosta 1960-luvul- seksi osoittautui sekin kerta, jolloin Eero sekä apu- la oli osoituksena metsäteollisuuden huolesta puu- laismetsänhoitajat Mäkitie, Lehto ja Palmroth tuli- raaka-aineen riittävyydestä. Puupulan pelossa kaik- vat Pankakosken konttorilleen, jonne myös ylimet- ki kotimaassa tehtävät metsäteollisuuden puunkäyt- sänhoitaja Kolehmainen saapui. Eero kokosi alaisen- töä lisäävät investoinnit tulivat sittemmin vaatimaan sa riviin ja ilmoitti: ”Herra ylimetsänhoitaja, piirin Metsäteollisuuden Keskusliiton puoltavan lausun- metsänhoitajat valmiina!” Ylimetsänhoitaja kuittasi non ja sen jälkeen Suomen Pankin luvan. Halu säi- asian kylmäkiskoisesti. lyttää markkinaosuudet sai yhtiön suuntaamaan kat- Esimiehenä Eero oli kannustava, lämminhen- seet kotimaan rajojen ulkopuolelle. Oli luontevaa kinen eikä turhan tärkeä. Piirinsä johtamisessa Ee- ryhtyä tutkimaan Pohjois-Amerikan tarjoamaa raa- ro pyrki ja kannusti uusiin asioihin ja menetelmiin. ka-ainepotentiaalia. Erityisesti kanadalaisen provins- Tiukoissa neuvottelutilanteissa Eero keventääkseen sihallinnon myönteinen suhtautuminen ulkomaisiin saattoi todeta: ”Leikki sikseen ja pylly pois tyynyl- investoijiin herätti kiinnostuksen. tä!” Kun 1960-luvulla lauantait tulivat vapaapäivik- Ruotsalaiset ehtivät tapansa mukaan ensin. Stora si, keksi Eero aloittaa piirin metsänhoitajien lauan- rakensi ensimmäisenä Nova Scotian Port Hawkes- taipalaverit. Niinpä Palmroth, Mäkitie ja Lehto is- buryyn sulfiittimassatehtaan. SCA lähti puolestaan tuivat lauantaisin neuvottelupöydän ympärillä, ker- länteen, Brittiläiseen Kolumbiaan; sulfaattitehtaan tasivat menneitä ja kokemuksen kautta suunnitteli- paikaksi valittiin Prince Rupert Skeena-joen laaksos- vat uusia asioita. Lauantaipalaverit kestivät vain 3–4 sa rannikolla, noin 100 km Kitimatista pohjoiseen. tuntia, mutta nuoret rouvat eivät oikein ymmärtä- Saksalainen Feldmühle lähti myös liikkeelle ja hank- neet, että vapaapäivänäkin istuttiin konttorilla. Ai- ki 40 %:n osuuden yhtiöstä nimeltä Rothesay Pa- kaa myöten niistä sitten luovuttiinkin. per New Brunswickin Saint Johnista. Kolme vuotta Clearing-kaupan kylkiäisinä Enso joutui vastaan- myöhemmin Feldmühle tuli osakkaaksi Internatio- ottamaan 1960-luvun alussa Volga-henkilöautoja. nal Paperin kautta Prince George Pulp & Paper-yh- Eerokin sai virka-autokseen sellaisen. Eero piti no- tiöön Brittiläisen Kolumbian sisäosassa; tehtaan yh- peista ja virtaviivaisista kulkupeleistä ja kun kollegat tenä osakkaana oli myös brittilänen Reed Paper. Joensuussa ajoivat hulppeilla jenkkiautoilla, ”ryssältä Tämä siis oli tilanne 1960-luvun puolivälissä, haiseva” ajopeli hävetti. Uteliaille ihmettelijöille hän kun Enso-Gutzeit yhdessä Kymmenen ja Tampel-

315 VI LIITTEET VI LIITTEET

lan kanssa päättivät merkittävästä investoinnista Ki- ja osaomistuksesta Eurocan Pulp&Paper Co Ldt:een timatiin, Tyynen valtameren rannikolla Brittiläises- Kitimatissa. Hallen seuraajaksi lyhyeksi aikaa nimi- sä Kolumbiassa. tettiin Aarne T. Hilden, jonka jälkeen vuonna 1975 Toiveet olivat olleet suuret, muttei kulunut mon- Pentti Salmi ryhtyi johtamaan yhtiötä. Enso-Gutzeit taa vuotta kun kaikilla vastaetabloituneilla yrityksil- Oy:n tuloskehitys oli kokonaisuudessaan surkea. Kes- lä oli kannattavuushuolia. Raaka-aineen edullisesta ti vuoteen 1982 ennen kuin keskittyminen yhtiön hinnasta huolimatta kaikessa muussa tuli ikäviä yl- ydinosaamiseen alkoi tuottaa tulosta. Seuraava toi- lätyksiä. SCA onnistui vuonna 1970 ensimmäisenä mitusjohtaja Jukka Härmälä onnistui vihdoin vuon- myymään osuutensa Prince Rupertin tehtaasta Co- na 1994 myymään Enson omistaman puolen Euro- lumbia Cellulose-yhtiölle, jonka emoyhtiö oli teh- canin osakkeista partnerilleen sahayhtiö West Frase- taassa osakkaana; SCA:n sanotaan saaneen takaisin rille. Menestystarinasta ei voi puhua. 28 vuoden suo- investoimansa pääoman. Vähitellen katosivat myös malaisomistuksen aikana yhtiö ei ollut kyennyt mak- muut eurooppalaiset alan toimijat. Viimeisten jou- samaan siihen sitouttamaansa pääomaa, päinvastoin. kossa oli Enso, joka vuonna 1994 pääsi irtautumaan Muut suomalaiset osakkaat olivat irtautuneet jo ai- Eurocan Pulp & Paper- yhtiöstä ja Kitimatista. Sto- emmin, viimeisenä Kymmene Oy vuonna 1979. ra ei seurannut muiden pakenemista ja jäi ainoana Port Hawkesburyyn Nova Scotiaan ja investoi siel- Projekti Eurocan lä paperintuotantoon vielä 1995. Kun fuusioitu Sto- Varhaisimmat ajatukset Kitimatin sellutehtaasta syn- ra Enso irtautui vuonna 2000 ostamastaan Consoli- tyivät 1950-luvulla, kun ALCAN eli Aluminium dated Paper-yhtiöstä seitsemän vuotta myöhemmin, Company of Canada toteutti sulattamohankkeensa myös ongelmia aiheuttanut Port Hawkesburyn yk- Kitimat-nimiseen intiaanikylään. Sulattamo sai säh- sikkö sisällytettiin kauppaan. kön 70 km lounaassa sijaitsevasta Kemanon voima- Toinen maailmansota vaikutti Enso-Gutzeit Osa- laitoksesta, bauksiitti tuotiin merten takaa. ALCAN keyhtiön paperintuotantokapasiteettia vähentäväs- itse ja viranomaiset olivat sitä mieltä, ettei kasvava ti. 1940- ja 1960 luvuilla tehtiin siksi merkittäviä in- yhteisö voi jäädä yhden yhtiön varaan. Koska tarjo- vestointeja massa- ja paperitehtaisiin. Toimitusjohta- uksia metsäyrityksiltä ei saatu, päätettiin alumiiniyh- ja William Lehtisen aikana panostettiin paperin, kar- tiön voimin yrittää itse. Tuloksena oli, että vuonna tongin ja pakkausten lisäksi varustamoon, konepaja- 1956 alumiiniyhtiölle myönnettiin provinssin vii- teollisuuteen ja kemian teollisuuteen. Lehtistä pide- meinen ”tree farming licence” eli TFL 41. tään rohkeana yritysjohtajana, joka rakensi takaisin Konsessio sijaitsi provinssin luoteiskulmassa Kiti- paljon siitä, mitä menetettiin sodassa. Kaikkiaan kah- matin kylän ja Douglas-vuonon ympärillä. Sen met- deksan paperikonetta rakennettiin Kaukopäähän ja säpinta-ala oli 240 000 ha. Yli-ikäinen kokonaispuus- Summaan. Lehtisen jälkeen Pentti Halle sai ruorin. to arvioitiin 130 milj. m3:ksi, josta 80 % lännen Hänen aikanaan päädyttiin ratkaisuun investoinnista hemlokkia ja jalokuusta. Loppu 20 % koostui pää-

316 VI LIITTEET VI LIITTEET

osin sitkan kuusesta ja lännen seetristä. Konsessi- nitellun tehtaan puunkäyttö tarjolla olevaan konses- on hakkuusuunnitetta muutettiin useaan kertaan, al- sioon, joka olisi riittänyt sanomalehtipaperitehtaalle kuperäinen oli 870 000 m3. Laatu oli yli-ikäisyy- ja pienehkölle sahalle. TFL:n raakapuun laatu ei sel- destä johtuen kehnoa ja vain 30 % volyymista täyt- laisenaan riittänyt ja konseptin laskennallinen kan- ti sahatukin laatuvaatimukset. Järkevälle teollisuus- nattavuus osoittautui huonoksi. Paikan päällä Halle investoinnille konsessio oli puuston laatu huomi- ja hänen avustajansa, DI Mauri Skogster ja varatuo- oon ottaen liian pieni. Siksi ALCAN pyrki yhdessä mari Ilkka Tapola tulivat kuitenkin johtopäätökseen, MacMillan Bloedel Ltd:n kanssa laajentamaan hak- että konsession tarjoamaa puumäärää voitaisiin täy- kuulisenssinsä pitkälle sisämaahan ja sisällyttää sii- dentää sisämaasta ja lisäksi ostaa CN-rautatien var- hen ”public sustained yield units” eli PSYU:t itäiseltä rella sijaitsevilta sahoilta haketta. Samalla haudattiin Ootsajärven seudulta. Enson Atlantin puoleiset projektikehitelmät. Provinssin metsäministerinä oli tuolloin Ray Wil- Toukokuussa 1965 rekisteröitiin BC:n hallinto- liston, joka järjesti julkisen kuulemisen muillekin kaupungissa Victoriassa Eurocan Pulp & Paper Co. metsävaroista kiinostuneille. Sisämaan yritykset ha- Ltd toimitusjohtajanaan Ben Ginter, joka ryhtyi halusivat raakapuun jäävän sisämaan käyttöön hyö- kemaan TFL 41:n metsäkonsessiota. Yhtiön osakkaita dyntämään paikallista teollisuutta. Siksi provins- olivat Enso-Gutzeit Osakeyhtiö 35 %, Kymin Osake- si ei kuulemisen jälkeen voinut hyväksyä hakkuualu- yhtiö 13,33 %, Myllykosken Paperitehdas Oy 13,33 eiden laajentamista itään; se sai McMillanin vetäy- %, Oy Tampella Ab 13,33 % ja ”kanadalaiset” 25 %. tymään hankkeesta. – Ootsan puuvaroihin päästiin Osakepääomaksi merkittiin puoli miljoonaa Kana- kuitenkin käsiksi myöhemmin Eurocanin toimesta. dan dollaria. Vielä saman vuoden aikana Pentti Hal- Tällä välin panimo- ja rakennusalalla rikastunut le lähetti Skogsterin ja Eero Riihikallion selvittämään Ben Ginter Prince Georgesta oli hävinnyt tarjouk- Vancouverista käsin tehdasinvestoinnin edellytyksiä. sensa metsäkonsessiosta Finlay Riverin alueella. Siis- Hanke eteni, kun BC:n metsäministeri Ray Willis- pä tämä 42-vuotias miljonääri kalasteli uutta mah- ton siunasi lokakuussa 1965 projektin allekirjoitta- dollisuutta osallistua metsäteollisuuden peleihin, ei- malla TFL 41 sopimuksen Eurocanille. Myös paikal- kä kestänyt kovin pitkään, ennen kuin Mr. Ginter linen metsäyhtiö Crown Zellerbach oli jättänyt tarjo- oli Eurocan Pulp & Paper Ltd:n toimitusjohtaja. uksen konsessiosta, mutta suomalaiset voittivat kisan Kanadassa pitkään toiminut ja BC:n metsäväelle lupaamalla nopeamman investointiaikataulun ja raa- tuttu DI Pekka Vakomiehestä tuli yhdyshenkilö Ben ka-aineen tarkemman hyödyntämisen. Viranomaiset Ginterin ja Enson toimitusjohtaja Pentti Hallen vä- laskivat Eurocanin eduksi myös sen, että näin saatai- lille. Vakomies järjesti Hallelle tapaamisen Ginte- siin provinssiin uusi eurooppalainen osaaja. rin kanssa Roomaan. Halle kiinnostui asiasta sii- Projektin kehittelyvaiheessa Eero Riihikallio te- nä määrin, että päätti välittömästi tutustua aluee- ki töitä muutaman kuukauden jaksoissa Kanadas- seen. Ensimmäisenä konseptina oli sopeuttaa suun- sa; muodollisesti hän säilytti piirimetsänhoitaja-ase-

317 VI LIITTEET VI LIITTEET

mansa vuoteen 1968 saakka. Ennen Kitimat-han- luttaa toistakymmentä maastokenkäparia arviointi- ketta Eero oli ehtinyt tehdä useita selvityksiä puu- työssään, ja puunäytteitä saapui Maurille; niitä ”kei- varojen riittävyydestä metsäteollisuusinvestointeihin teltiin” kotikeittiönkin laboratoriossa. mm. USA:n etelävaltioissa sekä St. Lawrence-joen Tehtaan rakentamisen vaatimat maansiirtotyöt pohjoispuolella ja Labradorissa. saatiin käyntiin heinäkuussa 1967. Tehtaan suunnit- Entiset Pankakosken alaiset ovat sitä mieltä, et- telua oli tarjottu Jaakko Pöyryn insinööritoimistol- tä silloisista Enson piirimetsänhoitajista Eero Riihi- le, mutta tämä piti itseään liian kokemattomana ot- kallio oli epäilemättä paras näihin tehtäviin. Luon- tamaan vastaan suurta, vieraisiin oloihin sijoitettua teeltaan Eero oli joustava välttyäkseen juuttumas- hanketta, mikä olikin perusteltua ”vieraiden olojen” ta toisarvoisiin yksityiskohtiin, ja pitkään englantia tähden. Pöyryn kilpailija, vancouverilainen insinöö- harrastaneena hänellä oli alustava kielitaito; Brew- ritoimisto Sandwell sai projektin. Se ei ollut onne- ster-lentäjä osasi lukea ohjekirjansa. Virikkeitä Ee- kas ratkaisu, sillä suunnitteluvaihe poiki monia vai- ro oli saattanut saada myös metsänhoitajaserkul- keasti korjattavia virheitä, joita Pöyryn ja suomalais- taan Lauri Riihikalliolta, joka sotien jälkeen oli ol- ten omistajayhtiöiden insinöörit parin vuosikymme- lut töissä Ruotsissa ja myös Kanadassa, MacMil- nen ajan yrittivät moneen kertaan korjata. lan Bloedel Ltd:n palveluksessa. Kansainvälisyyttä Tehdasintegraatin tuotteiksi valikoitui monen oli Eero oppinut hivenen myös tuontipuu-askareis- vaiheen jälkeen valkaisematon havusulfaattisellu- sa Pankakoskella. Työskentely BC:n metsäministe- loosa, kraftliner, säkkipaperi ja sahatavara. Selluloo- riön virkamiesten kanssa oli byrokraattista ja uuvut- sa- ja paperitehtaan kapasiteetiksi määriteltiin lopul- tavaa eikä huonoilla ihmissuhdetaidoilla olisi saatu ta 280 000 tonnia, josta kuivattua selluloosaa oli tuloksia. Eero ei myöskään häkeltynyt täysin uusis- 80 000, säkkipaperia 100 000 ja kraftlineria 105 000 ta puunkorjuumenetelmistä, vaan tekniikkamiehenä tonnia sekä sahatavaraa 300 000 m3, jonka tuotanto hänen oli helppoa omaksua uusia asioita niin met- sidottiin tehtaan puunkäsittelyyn. Investoinnin hin- sässä kuin tehtaalla. ta ehti ajanjaksolla 1966–1970 nousemaan 74 milj. Eero Riihikallion perhe muutti Vancouveriin ke- kanadan dollarista 160 miljoonaan. Tämä vaikutti sällä 1966. Mukana olivat Eire-rouva ja lapset Lee- osaltaan siihen, että Ginter ja Myllykoski halusivat na, Kari ja Erkki. Leena pääsi Ateneumiin ja muut- luopua osakkuuksistaan. Ginteriä syytettiin myös ti pian takaisin Suomeen. Samoin kävi Karille, kun väärinkäytöksistä suomalaisia partnereitaan kohtaan. tyttöystävä veti takaisin. Erkki jäi, opiskeli tietojen- Syksyllä 1970 yhtiön omistajina oli kolme suoma- käsittelyä Vancouverissa ja muuttui vähitellen kana- laisyritystä, joista Ensolla oli puolet sekä Kymillä ja dalaiseksi. Mauri Skogsterista ja Eero Riihikalliosta Tampellalla neljännes kummallakin. Myös Tampella tuli kiinteä projektin tiimi. Eero tutki metsäalueita jäi pois hieman myöhemmin, joten Eurocania omis- niin Kitimatin rannikon jyrkkärinteisissä sademet- tavasta holding-yhtiöstä tuli Enson ja Kymin puo- sissä kuin idempänä Ootsan alueella. Hän ehti ku- liksi omistama.

318 VI LIITTEET VI LIITTEET

Eero Riihikallion vastuulle tuli kehittää tehtaal- vat ensimmäiset sellu- ja paperitonnit. Ensimmäi- le 1,5 milj. m3:n puunhankinta, joka laadullisesti kel- set neljä tuotantovuotta vaikean rakennusvaiheen paisi suunnitellulle tuotannolle. Puunhankintatoi- jälkeen muodostuivat katastrofiksi. Teknisten on- met alkoivat edetä suunnitellusti: rannikolla oli ryh- gelmien vuoksi kapasiteetin käyttöaste jäi puoleen dytty rakentamaan konsession hemlokki-, jalokuusi-, suunnitellusta. Vuonna 1974 käyttöaste oli edelleen sitka- ja tuijavarannon hyödyntämiseen tarvittavaa vain 55 %, vaikka virheiden korjauksiin oli käytet- raskasta tieverkkoa- Myös vuoristo-oloihin pysty- ty 25 milj. dollaria. Kokonaisinvestointi oli kasva- viä hakkuu-urakoitsijoita oli värvätty. Korkeuseroil- nut 260 milj. dollariin (nykyrahana n. 700 milj. eu- taan kesymmastä sisämaasta oli saatu haltuun riittä- roa), josta 2/3 oli suomalaisosakkaiden sijoittamaa västi TFL-konsessiota lyhytaikaisempia hakkuuoike- pääomaa. Taalaakaan osinkoa ei oltu jaettu. Tilanne uksia mänty-, kuusi- ja jalokuusimetsistä. Tälle sisä- tulkittiin Suomessa niin kriittiseksi, että Eurocanin maan resurssille oli kehitettävä kuljetusväylä n. 200 toimitusjohtaja Alex van Allen ja seitsemän muuta km yhtiön hakkuutukikohdasta Andrew Baystä Kiti- kanadalaista avaintoimintojen johtajaa pakotettiin matiin. Puu hinattiin ensin Tahtsa Lakea pitkin Oot- eroamaan. Toimitusjohtajaksi nimitettiin Erik V. saan ja siirrettiin autoilla tätä varten rakennettua San- Olander, Kymin omistamien Star Paper ja Papeterie diferin tietä Rannikkovuorten yli. Vaikeissa vuoristo- Boucher -yhtiöiden kansainvälistä kokemusta hank- oloissa 50 km:n tien rakentaminen vaati yhtiöltä 2 kinut toimitusjohtaja. Hän nimitti uuden johtotii- ½ vuotta. Niput laskettiin Kemanossa mereen ja hi- min, jonka yhdeksästä jäsenestä viisi, Olander mu- nattiin vuonoa pitkin Kitimatin satamaan. Sisämaan kaan luettuna, oli suomalaisia. puu kävi siis kaksi kertaa vedessä ja kolme kertaa au- Ensimmäisenä toimena suljettiin väliaikaises- ton kyydissä. Se tuli kalliiksi, mutta vaihtoehtoa ei ti Kitimatin saha, koska rannikon suurten runko- ollut, kunnes pystyttiin lisäämään hakkeen ostoa sisä- jen sahaus ei onnistunut yhdessä sisämaan pienten maan sahoilta. Eeron kokemukset Lieksanjoen suur tukkien kanssa. Myös hakkuut lopetettiin toistai- uittojen järjestämisestä tulivat nyt käyttöön. – Puu- seksi vuoden ajaksi. Työpaikkoja menetettiin 250 lajisekoituksesta, puitten lahovikaisuudesta, sisämaan henkeä. Paperitehdas edellytti sellulta yli 50 %:n ja rannikon puun suuresta kokoerosta koitui kuiten- kontortamäntyosuutta, jotta markkinoiden vaatikin odottamattomia pulmia. mat lujuusindeksit saavutettaisiin. Tehtaan syöt- Kun puunhankinta oli saatettu tyydyttävään kun- tö ratkaistiinkin siten, että sahattiin vain sisämaan toon, Eero Riihikalliolle annettiin mahdollisuus pa- puuta; rannikolta korjatut pienemmät puut hake- lata 1972 kotimaahan Enson metsäosaston kuljetus- tettiin ja arvokkaat tukit myytiin Vancouverin tuk- päälliköksi Imatralle. Eero hyväksyi tarjouksen. kimarkkinoilla. Kun tilanne Kitimatissa saatiin Suunnittelu- ja rakentamisvaiheen vaikeuksien näin jonkinlaiseen järjestykseen, iski monivuoti- vuoksi Kitimatin saha päästiin käynnistämään vas- nen yleismaailmallinen lama ja ruskeiden paperien ta keväällä 1970, ja vuoden 1971 alussa valmistui- markkina romahti.

319 VI LIITTEET VI LIITTEET

Puunhankinnan muututtua näin ratkaisevasti oli ja Houstonin modernien ja tehokkaiden sahojen yh- Eero Riihikallionkin aika taas astua remmiin. Hän teinen puuntarve oli 1,2 milj.m3 vuonna 1978. Nä- oli ehtinyt työskennellä Enson kuljetuspäällikkö- mä sahalaitokset yhdessä Kitimatin uudelleen avatun nä vähän toista vuotta, mutta sitä ennen eletyt seit- sahan kanssa sekä Cancellin sahat Terracessa ja Kit- semän vuotta Kanadassa olivat tehneet tehtävänsä, wangassa turvasivat hyvälaatuisen hakkeen omistajil- eikä Eeron ollut vaikea luopua Suomen pikkumai- leen. Sisämaassa oli myös muutamia yksityisiä saha- sesta yrityskulttuurista. Poliittinen ympäristökin oli laitoksia, jotka näkivät tilaisuuden ryhtyä myymään muuttunut Kekkosen ajan kumarteluksi itään. Eero kuoretonta ja seulottua haketta. muutti Imatralta Kitimatiin Eirensä kanssa yhtiön Eurocanin hakkuut Ootsan ”Public Sustained rakentamaan taloon jo vuoden 1973 lopulla ja ryh- Yield Uniteissa” jatkuivat, mutta Sandiferin kaut- tyi hankkimaan Kanadan kansalaisuutta. Eeron uusi ta puusta kulki yhä vähenevä osa. Se paransi kannat- tehtävä oli resurssiensuunnittelupäällikkö, kunnes tavuutta, mutta ei riittävästi. Eero palkkasi avukseen hänet nimitettiin metsäpäälliköksi vuonna 1976. laajentuneeseen hakekauppaan ammattilaisen, Jim Siitä huolimatta, että Kitimatin puukustannuk- Couttsin. CN:n vaunuja alkoi kolistella hakekentäl- set olivat vain puolet Suomen tehdashinnasta, mui- lä jatkuvana virtana. Hakekenttää ei kuitenkaan ol- hin provinssin kilpailijoihin nähden puukustannus tu suunniteltu suurimittaiseen hakkeen varastoin- oli selkeästi korkeampi. Oleellisin syy oli Sandiferin tiin. Niinpä keittoon joutuneesta hiekasta tuli jat- kallis ylikuljetus; se oli kuitenkin puun määrän ja kuva valitusten aihe; tehtaan tuotteita kutsuttiinkin laadun vuoksi välttämätön. ajoittain hiekkapaperiksi! Provinssin metsäministeriö oli pitkään sulkenut Kun tultiin 1980-luvulle, osinkoa ei vieläkään hyväntahtoisesti silmänsä Eurocanin hakkuulisenssi- oltu jaettu. Vaikka raakapuuongelma oli kutakuin- en alikäytöstä, joka vain näytti jatkuvan. Pelastuksek- kin ratkaistu ja hiekkakin hakkeesta saatu elimi- si koitui uusi metsäministeri Bob Williams, jolla oli noiduksi, tehtaan henkilöstö tuotti ongelmia. Am- valmis tukemaan suurten sahalaitosten kehittämistä mattitaitoisen, teolliseen työhön tottuneen työvä- sisämaahan. Ajatuksena oli, että näin saataisiin kuo- en puute oli krooninen. Jatkuva koulutus oli vält- retonta haketta edullisesti rautateitse rannikon sellu- tämätöntä, silti tapaturmat olivat jokapäiväisiä. tehtaille, Columbia Celluloselle Prince Rupertissa ja Suomeen verrattuna palkkataso oli korkea. Siitä Eurocanille Kitimatissa. Ensimmäinen laitos, Babi- huolimatta lakkoiltiin usein ja pitkään, juuri sil- ne Forest Products, käynnistyi Burns Lakessa vuon- loin, kun tuotannon kannattavuus olisi ollut hy- na 1975. Kolme vuotta myöhemmin lähes identtinen vä. Heikko kielitaito ja suuret kulttuurierot tuot- saha nousi Houstoniin. Weldwood Canada ja Euro- tivat oman mausteensa. Henkilökulut muodosti- can Pulp and Paper omistivat puoliksi nämä uudet vat prosessiteollisuudessa epätavalliset 25 % tuo- sahat, jotka aikanaan päätyivät Kanadan suurimman tantokustannuksista. Kitimatissa asui alkuperäisvä- sahaajan, West Fraser Timber Co:n haltuun. Babinen estön (haidaintiaanit) lisäksi nelisenkymmentä eri

320 VI LIITTEET VI LIITTEET

kansallisuutta. Henkilökirjo oli aikamoinen haaste 25 %. Canfor ostaa energiaa, Metsä-Botnia on 120 tehtaan hallintorutiineille. %:sti omavarainen eli myy voimaa. Kannattavuus Tehdas alkoi rapistua tehden ylläpidon kalliik- on likimäärin sama, mutta Canfor tuhlaa 25–30 % si. Kymi-yhtiö kyllästyi osakkuuteensa sen huo- kuluistaan vanhentuneesta tekniikasta aiheutuviin non kannattavuuden vuoksi, eihän sillä ollut vas- kustannuksiin. Päässälasku antaa tuloksen, että sel- taavia ruskeita tuotteitakaan millään markkinalla. lunkeittokin alkaisi kannattaa, jos kuitupuun saisi Enso-Gutzeit otti vastaan Kymin osuuden vuonna Kanadassa ilmaiseksi. 1979. Sahayhtiö West Fraser osti 40 % Eurocanin BC:n sahat ovat ”toista maata”, suuria ja kilpai- holdingista 1981 ja ryhtyi miehittämään avainteh- lukunnossa. USA:n talomarkkinat säätelevät tunne- täviä omilla miehillään. Metsäpäällikkö Eero Riihi- tusti sahausvolyymejä, ja siksi sahojen kannattavuus kallio jäi eläkkeelle samana vuonna, ja Ootsan hak- viimevuosina on ollut heikoissa kantimissa. Äsket- kuupäällikkö Pat Connor otti vastuun puunhankin- täin Japanin kärsimät luonnontuhot lisännevät saha- nasta. Vuonna 1984 Fraser osti kymmenyksen lisää tavaran kysyntää länsirannikolla. yhtiöstä. Fraser ja Enso omistivat Eurocania puolet Halvan puun perään siis lähdettiin ja siinä myös kumpikin vuosina 1984–93. Enso luopui kokonaan onnistuttiin. Kaikki muut tekijät kääntyivätkin sit- osuudestaan 1993, ja West Fraser Timber sulki teh- ten suomalaisten projektia vastaan. Eurocanin his- taan tammikuun lopussa 2010. Suuriin odotuksiin toria muistuttaa Kaarle XII sotaretkeä, joka päättyi perustunut Eurocan- projekti ehti tuottaa voittoa vieraissa oloissa Pultavan tappioon toisiaan seuraa- vain noin 10 vuoden ajan. vien epäonnistumisten vuoksi. Kaarle XII menet- Eurocanin vaatimattomaan menestykseen vai- ti paljon, valtakunnan, Kitimatissa yhtiöt hävisivät kutti Brittiläisen Kolumbian kemiallisen teollisuu- vain sijoitetun pääomansa. den stagnaattisuus. Kemialliseen metsäteollisuuteen Eero Riihikallio voitti ”lännenlokarina” koke- ei ole juurikaan investoitu kolmeen vuosikymme- muksen, jota edelleenkään on harvalle teollisuu- neen. Yhtiöt ja niiden tuotantoyksiköt ovat globaa- den metsänhoitajalle suotu. Hän ymmärsi sen, että listi katsoen suhteellisesti pienentyneet. Provinssissa puunkorjuussa on turha lähteä neuvomaan paikal- ei enää ole yhtään sellaista yritystä kuin Suomessa, lisia osaajia, jotka ovat 100 vuotta sitten aloittaneet jossa 1990-luvulla sellu- ja paperitehtaisiin laitettiin jättipuiden juontamisen härillä, siirtyneet höyryko- miljardeja ja yhtiöitä fuusioitiin. neisiin ja vaihtaneet mastopuut (”spartree”) teräksi- Vertailuesimerkkinä teknisen kehityksen vaiku- siin dieselkäyttöisiin terästorneihin. Tältä osin neu- tuksista voidaan verrata Metsä-Botniaa ja Canfo- voja ei tarvittu. Sen sijaan Eeron metsänhoitajavais- rin sellutehtaita. Kumpikin työllistää noin 1 000 tot herätti avohakkuu ja metsän uudistaminen. To- henkeä. Metsä-Botnia valmistaa 2,5 milj. tonnia ja ki keinollista uudistamista harjoitettiin ministeriön Canfor 1 milj. tonnia sellua. Metsä-Botnialla puu- ohjeiden mukaan, mutta sen intensiteetti ei vastan- kustannusten osuus on noin 50 % ja Canforilla 20– nut pohjoismaista tasoa. Provinssissa nähtiinkin yli-

321 VI LIITTEET VI LIITTEET

ikäisten metsien häviäminen uhkana teollisuudel- Riihikallioiden ohjelmaan kuului kuitenkin le ja työllisyydelle; toisen kiertoajan hakkuisiin (”se- muuttaa joka kesäksi Päivärantaan Leppävirroil- cond pass logging”) oli vielä pitkä matka. le, joten yhteydet Suomen ystäviin ja mm. ”Pilven Eurocanin ”goodwill” provinssin metsähallinnos- Veikkoihin” ja entisiin kollegoihin pysyivät kunnossa rakentui paljolta Eeron intoon panostaa metsien sa. Eire, lentueen ”Jokohaman Jennyksi” ristimä Ee- hoitoon. Skandinaavien tietotaidot luonnonmetsien ron kumppani 55 vuoden ajan, kuoli 1997. Hänet uudistamistyössä olivat tunnettuja, mikä näkyi myös on haudattu Leppävirralle. Eero poistui 80-vuotiaa- käytännössä. Joka kevät parikymmentä Kitimatin kona ”varjolentueeseen” 6. syyskuuta 1999 ja on hau- tirouvaa otti hyvin palkatun pestin yhtiön puunistu- dattuna Jokohaman Jennynsä viereen Leppävirran tuksille. Huolimatta ahdistelevista karhuista työ oli hautausmaalle. ”Asia on akvarelli”, sanoisi Eero. niin haluttua, etteivät kaikki pyrkijät edes päässeet mukaan. Eero Riihikallio nautti BC:n metsähallin- –Jussi Seppälä non ja sikäläisten kollegojen sellaista arvostusta, että Mertako edemmäksi kalaan? näyttäisi metsänhoitajakol- hänet nimitettiin provinssin kunniametsänhoitajaksi lega Niilo Lotila (h 33, oik.) kysyvän Eero Riihikalliolta (h (”honorary registered professional forester”). 45 i) onnekkaalla kalareissulla Leppävirralla 1970-luvulla. (Leena Tamminen) Eero Riihikallio 1981–1999 Eläkkeelle jäätyään Eero ja Eire Riihikallio eivät halunneet palata Suomeen, vaan ostivat talon lä- heltä Vancouveria. Vancouver on useissa kansain- välisissä vertailuissa äänestetty maailman houkut- televimmaksi kaupungiksi. Kaikki luontoon liit- tyvät harrastukset ovat äärellä ja ilmasto on leu- to kuin Tanskassa, paitsi että korkeimmat vuorten huiput ovat ikilumen peitossa. Vancouverin sade- määrät ovat kohtuullisia. Autojen rekisterikilvissä lukeekin syystä ”Beautiful British Columbia”. (Ki- timatin korkeudella lunta kyllä satoi talvella Kiti- matin laaksoonkin, joskus jopa niin, etteivät ulko- ovet auenneet ilman massiivisia lumitöitä. Talven kolmena kuukautena rannikon hakkuut keskeytet- tiinkin ja hakkuuryhmien poninhäntäiset ”lännen- lokarit” matkustivat Kaliforniaan ja Meksikoon ansaitulle vapaalle.)

322 VI LIITTEET VI LIITTEET

Eero Riihikallio toimi jatkosodan aikana hävittäjälentäjä- nä. Virallisen pudotustilaston mukaan Riihikallio saavutti 16 ½ ilmavoittoa, joka amerikkalaisen sotilaslentäjien ran- kingin mukaan riittää yli kolminkertaiseen hävittäjä-ässä- luokitukseen. Suomalaistilastossa hän oli sijalla 28. Ku- vassa Riihikallio (vasemmalla haalareissa) lentäjätoverei- neen Suulajärvellä 12.5.1944. (SA-kuva)

Eurocan-yhtiön sellu- ja laineritehdas (sekä saha) Kiti- matissa British Columbiassa 1980-luvun alussa. Vuonna 1971 käyntiin lähteneen Kitimatin tehtaiden tuotanto oli enimmillään Enson omistusaikana 360 000 tonnia kraft- laineria ja säkkipaperia sekä runsaat 900 000 m3 sahatavaraa. Tehtaan taloudellinen tulos oli pitkään huono: vuoteen 1985 mennessä voittoa kertyi vain kahtena vuonna, sittemmin tulos parani, kuten Jorma Ahvenai- nen toteaa: ”Tehtaan korkea käyttöaste, yleiskustannus- ten ja työvoiman jyrkkä supistaminen ja tuotteiden hy- vä hinta vaikuttivat siihen, että Eurocanin taseet vihdoin osoittivat voittoa.” Lisäksi Eurocan edesauttoi Enson markkinointitoimissa Kaukoidässä. (Jussi Seppälä)

323 VI LIITTEET VI LIITTEET

ENSO-GUTZEIT OY:N muita suomalaisia yhtiöitä. Brittiläisen Kolumbian osavaltion metsät olivat pääosin hallituksen omistuk- JA ENSO OYJ:N sessa. Metsiin saattoi saada konsession, joka oli voimassa 21 vuotta. Hakkuuoikeuksien jako oli lopuil- METSÄTOIMINTOJEN laan 1960-luvun puolessa välissä. Vuonna 1965 jäljel- lä oli enää Kitimatin alue pohjoisessa. Tähän tilaisuu- KANSAINV ÄLISTYMINEN teen suomalaisten yritysten joukko tarttui. Kanadaan perustettiin vuonna 1965 Eurocan Pulp Perustuu Jorma Ahvenaisen & Paper Co. Ltd -niminen yhtiö, joka rakensi Ki teokseen Enso-Gutzeit Oy 1872–1992 timatiin Brittiläiseen Kolumbiaan integraatin. Siihen ja toimitusjohtaja MH Yrjö Schildtin kuuluivat saha, sulfaattiselluloosatehdas sekä voima- haastatteluun 28.9.2010 paperi- ja päällyskartonkitehdas. Enso-Gutzeit omisti yrityksestä puolet; muut osakkaat olivat tasaosuuk- Suureen länteen sin Tampella ja Kymi. Alun perin hakkeessa oli muka- Puun saanti Suomessa vaikeutui 1960-luvun alus- na myös Myllykoski, mutta se vetäytyi ennen rakenta- sa. Tilannetta pidettiin Enso-Gutzeitin johdossa niin mispäätöstä. hankalana, että yhtiössä selviteltiin silloin ensi ker- Tehtaan vuotuiseksi puuntarpeeksi arvioitiin lä- ran mahdollisuuksia tuoda puuta Pohjois-Amerikasta hes miljoona kuutiometriä. Yhtiö sai haltuunsa mil- Suomen tehtaille tai vaihtoehtoisesti siirtää teollista joonan hehtaarin konsession, josta 270 000 ha oli kas- toimintaa valtameren taakse. vullista metsämaata. Vuotuinen hakkuusuunnite oli Pohjois-Amerikan ehtymättömille raaka-aineläh- 650 000 m3. Lisämäärät oli tarkoitus hankkia konsessio- teille päädyttiin 1960-luvun lopulla, jolloin Enso- alueen ulkopuolelta. Investointivaiheen aikana tehtaan Gutzeit ja Tampella perustivat yhdessä amerikkalai- kapasiteettia nostettiin, ja sen vuotuinen puuntarve kosen Bodcaw Companyn kanssa Pineville Kraft Cor- hosi noin 1,5 milj. m3:iin. poration -nimisen kartonkitehtaan Louisianaan. Aloi- Tehtaan rakentaminen käynnistyi 1967, ja samaan te yhteisen tehtaan perustamisesta tuli FAO:n metsä- aikaan aloitettiin myös korjuukaluston hankinta ja osaston silloisen johtajan Nils Osaran kautta. Tampel- metsäteiden rakentaminen. Tehtaiden koneet ja lait- la toimitti Pinevillen tehtaalle kartonkikoneen, ja uusi teet tilattiin pääosin Suomesta, Enso-Gutzeitin, Tam- tehdas käynnistettiin vuonna 1968. Yhtiön puunhan- pellan ja Valmetin konepajoilta. Sahan toimittivat ka- kinnasta vastasi Bodcaw. Hanke ei ollut kuitenkaan nadalaiset. Saha käynnistyi alkuvuodesta 1970, ja sel- kannattava, ja suomalaiset osakkaat myivät osuutensa lun keittoon päästiin lokakuussa samana vuonna. Am- pois International Paperille vuonna 1973. mattitaitoisen henkilöstön puute vaikeutti tehtaan Kanadan länsirannikon suuret metsävarat ja al- toimintaa. Osakkaat värväsivät Suomesta ammattilai- hainen puun hinta houkuttivat Enso-Gutzeitia ja sia avaintehtäviin. MH Eero Riihikallio Enso-Gutzei-

324 VI LIITTEET VI LIITTEET

tista oli ensimmäisenä suomalaisena käynnistämässä assa ja Sudanissa; Filippiinit putosi kuitenkin poliit- yhtiön puunhankintaa Kanadassa. tisista syistä pian pois listalta. Eurocanilla oli pitkään teknisiä ongelmia: suunnit- MH Matti Hannula lähetettiin Sudaniin ja MH telussa oli virheitä, eikä laskettuun tuotantoon päästy. Juhani Hakkarainen Indonesiaan valmistelemaan Jaakko Pöyryn konsulttien avustuksella tehtaat saa- hankkeita yhteistyössä ulkoasiainministeriön hen- tiin pyörimään täysillä vasta vuonna 1973. Heikosta kilöstön kanssa. Korkean tason metsädelegaatiot In- markkinatilanteesta johtuneet taloudelliset vaikeudet donesiasta ja Sudanista vierailivat vastaavasti Suomessa vaivasivat. Osakkaista Tampella vetäytyi ensin myy- ja Enso-Gutzeitissa vuosina 1979 ja 1980. den osuutensa Kymille, joka puolestaan myi osuu- Samaan aikaan Enso-Gutzeitin sahateollisuus aloit- tensa vuonna 1979 Ensolle. Enso solmi 1980 yhteis- ti oman kansainvälistymisensä käynnistämällä La- työsopimuksen kanadalaisen West Fraser Timber Co. tinalaisen Amerikan kehityspankin tuella sahahank- Ltd. -nimisen yhtiön kanssa. Enso myi pois osuutensa keen Hondurasissa. Hankkeen puunhankinta- asian Eurocanista vuonna 1994. tuntijoina toimivat MH Tapani Korhonen ja MH Tropiikkiin Jukka Pekkarinen. Tropiikin mahdollisuuksia suomalaisista yhtiöis- Enso-Gutzeitin metsäosastolla kehitysjohtaja MH tä tutkivat ensinnä Kaukas ja Kymi, jotka olivat vuo- Yrjö Schildt sai vastuulleen yhtiön kansainväliset kehi- sina 1976–1979 mukana projektivientihankkeessa Ja- tyshankkeet. Toimitusjohtaja Pentti Salmen ja joh- ri-joen suistossa Brasiliassa. Esimerkin innoittama- taja Jaakko Parosen tehtävänanto oli selkeä: Enso- na tropiikki kiinnosti myös Enso-Gutzeitia. Vuonna Gutzeitissa pitää olla metsänhoitajia, jotka kykenevät 1978 Enso-Gutzeitin hallitus päätti kansainvälisen lii- hoitamaan kansainvälisiä tehtäviä. Metsäpäällikkö ketoiminnan kehityshankkeesta. Ohjelman tavoittee- Ilkka Pukkila ja kehitysjohtaja Schildt tekivät vuonna oli kouluttaa osaajia – myös metsänhoitajia – kan- na 1980 maailmanympärysmatkan, jonka aikana he sainvälisiin tehtäviin. tutustuivat yhtiön hankkeisiin Indonesiassa, Filip- Ajatus kansainvälistää Enso-Gutzeitin metsänhoi- piineillä, Hondurasissa ja Brittiläisessä Kolumbiassa, tajia lähettämällä heidät ulkomaille kansainvälisiin Kanadassa. asiantuntijatehtäviin tuli jo aiemmin laivastopäällikkö Suomen ulkoasiainministeriön rahoituksella Su- Yrjö Roitolta. MH Tapani Korhonen otti heistä en- danissa päätettiin keskittyä Saharan metsittämiseen. simmäisenä haasteen vastaan työskentelemällä FAO:n Taimituotantoon ja metsänviljelyyn keskittyneen apulaisasiantuntijana Brasiliassa vuosina 1972–1974. hankkeen ensimmäisen vaiheen vetäjäksi tuli MH Ee- Olavi J. Mattilan toimiessa ulkoministerinä vuon- ro Malmivaara. Hanke laajeni myöhemmin useita na 1975 suomalaisten yritysten kansainvälistymiseen vaiheita kestäneeksi Suomen-Sudanin metsäohjel- kehitysmaissa varattiin 20 milj. mk. Enso-Gutzei- maksi. Se synnytti yhteistyössä SOK:n Yhteishyvä- tille myönnettiin tästä määrärahasta 3 milj. mk met- lehden kanssa Istuta puu Afrikkaan -kampanjan. sähankkeiden valmisteluun Filippiineillä, Indonesi- Samaan aikaan alkoi myös projektiyhteistyö YK:n pa-

325 VI LIITTEET VI LIITTEET

kolaisohjelman UNHCR:n kanssa. Metsäohjelmassa riin Imatralle perustettiin kansainvälisiä kehitysteh- työskentelivät silloin MML Kalevi Karsisto, MH Mik- täviä varten metsätoimialan ulkomaanprojektit (MUP) ko Leppänen, MH Ari Mikkilä ja MH Tapio Niemi. -niminen yksikkö. Kotitoimiston kehitystehtävissä toi- Ulkoasiainministeriön Indonesian pilottihankkees- mi aluksi MH Kari Mustanoja, ja hänen jälkeensä MH sa oli kaksi osaprojektia: taimitarhan kehittäminen Antti Turakka. Toiminta laajeni merkittävästi, kun MH Etelä-Sumatralla ja puunkorjuun kehittäminen Jaa- Pekka Pesonen FAO:sta Roomasta vuonna 1987 ja valla. Edellisen vetäjänä toimi MH Juhapekka Muta- MH Pekka T. Rajala FTP:n kansainvälisistä koulutus- nen ja jälkimmäisen MH Aki Eronen. Pilottivaiheen tehtävistä Afrikasta vuonna 1988 tulivat Imatralle vah- jälkeen päätettiin keskittyä metsittämiseen ja sade- vistamaan MUP:n kotitoimistoa. metsän uudistamiseen. Hanke siirrettiin ruohikko- Metsätoimialan ulkomaanprojektit oli 1980-luja sademetsäalueelle Borneoon Etelä-Kalimantanin vun lopulle tultaessa kasvanut yli 20 henkilön orga maakuntaan. Uuden vaiheen asiantuntijoina toimi- nisaatioksi, jolla oli Suomen, Indonesian, Kenian ja vat alussa MH Erkki Pekkinen ja MH Martti Kattai- Sudanin lisäksi toimintaa monissa muissakin mais- nen. Istutusalueiden puulaji- ja alkuperäkokeiden vesa. Monien mielestä MUP oli käenpoika, joka vei pois täjäksi palkattiin MH Risto Vuokko. Hänen tutki- huomion yhtiön puunhankinnan ydinasioista. Kotitoi- muksensa osoittivat, että akasia kasvaa ruohikko- miston väen matkustelu ulkomailla herätti useissa ka- alueilla vähintään yhtä hyvin kuin eukalyptus. Tut- teutta. Ulkomaisten korkea-arvoisten metsädelegaatioi- kijoina toimivat myöhemmissä vaiheissa MH Göran den runsas vierailu Imatralla vei monilta runsaasti työ- Ådjers ja MTT Antti Otsamo. aikaa. Vuonna 1988 toiminta päätettiin yhtiöittää pe- Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen kasvaessa rustamalla Enso Forest Development Oy Ltd -niminen tarjolle tuli uusia hankkeita eri maissa. Enso-Gutzeit tytäryhtiö hoitamaan kansainvälisiä töitä. Yhtiön toi- valittiin Buran polttopuuhankkeen konsultiksi Ke- mitusjohtajaksi nimitettiin MH Yrjö Schildt. niaan. Projekti perusti istutusmetsiä keinokastellulle Toiminta laajeni 1990-luvulle tultaessa nopeas- alueelle Tana-joen laaksoon. Hankkeen vetäjinä toimi- ti. Suomen kehitysyhteistyövarojen kasvu ja osaamisen vat mm. MH Heikki Kolari ja MMT Pertti Harstela. syveneminen veivät EFD:n uusiin maihin, jopa uusille mantereille. Julkisen sektorin asiakkaiden ohella monet Konsulttiyhtiö ulkomaiset yritykset kiinnostuivat pienen konsulttiyri- Metsäosaston kansainvälistämisen ensisijaisena aja- tyksen taidoista. Osaamisen kovinta ydintä olivat tai- tuksena oli lähettää nuoria metsänhoitajia maailmalle mitarhat ja metsänviljely. oppimaan. Toiminnan laajentuessa sopivat henkilöt Enson taimitarhat olivat tunnustettu brändi jo kävivät kuitenkin vähiin, ja myöhemmin yhtiön joh- 1980-luvun lopulla. Pohjoismaiden Investointipankin dolta saatiin lupa palkata yhtiöön myös muualla kan- (NIB) ja Kehitysrahaston (NDF) tuella toteutettu In- sainvälistä kokemusta hankkineita metsänhoitajia. donesian keskustaimitarhaprojekti vei niiden maineen Kehitysjohtaja Schildtin alaisuuteen Metsäkontto- kuitenkin laajalle eri puolilla maailmaa. Projekti perusti

326 VI LIITTEET VI LIITTEET

eri puolille Indonesiaa 11 taimitarhaa, joiden tuotan- tukseen haluttiin testata. Indonesian valtion viljelmil- tokapasiteetti (150 milj. tainta) vastasi liki koko Suo- tä hankittiin 10 000 m3:n koe-erä puita, jotka laivat- men tuotantoa. Hankkeen projektipäällikkönä toimi tiin Kemiin ja kuljetettiin sieltä edelleen Kemijärvel- MH Eero Malmivaara ja asiantuntijoina mm. MH:t le keitettäväksi. Operaatio sai valtavasti huomiota Suo- Ilkka Valli, Jukka Arokivi ja Juha Mäntylä. men lehdistössä. Keitto onnistui hyvin, ja sellu käytet- Oma puuviljelmä tiin hienopaperin raaka-aineeksi Oulussa. Toiminnan laajentuessa ja osaamisen vankistuessa Samaan aikaan EFD:n projektitoiminta laajeni nähtiin pian, että puun kasvattaminen Indonesiassa maailmalla uusille mantereille. Sambian maakun teollisessa mittakaavassa omaa sellun tuotantoa var- nallisessa metsäohjelmassa 1995–1998 työskente- ten olisi mahdollista. Mielessä oli ajatus löytää sopi- livät MH:t Tapio Leppänen ja Mikko Leppänen. Ke- va, vähintään 100 000 ha:n suuruinen maa-alue met- nian metsäneuvontahankkeessa 1996–1998 asian- sitykseen. Kilpajuoksu toisten maankäyttömuoto- tuntijoina olivat MH:t Taina Veltheim, Tapio Niemi ja jen (öljypalmu, kumipuu) ja muiden metsäyhtiöiden Merja Simonen. Nepalin metsänhoito- ja puunkorjuu- kanssa alkoi. hankkeessa 1991–1996 mukana olivat MH:t Pekka Pe- Yrjö Schildt sai Enson ylimmän johdon kiinnostu- sonen, Olavi Rautiainen ja Jouni Suoheimo. Turkissa maan Indonesian mahdollisuuksista. Toimitusjohtaja toteutettiin 1992–1996 taimitarha-, metsän inventoin- Jukka Härmälä ja johtaja Pauli Hämäläinen vieraili- ti- ja suunnitteluhanke, jossa mukana olivat MH:t Ta- vat maassa 1990-luvun puolessa välissä. Sopivan koh- pani Korhonen, Ari Turkia ja Pekka Alajärvi. teen löytäminen vei kuitenkin aikaa, ja päätöksente- Tämän lisäksi EFD toteutti 1990-luvulla yksittäi- ko oli hidasta. Indonesian maariski oli suuri ja poliit- siä taimitarha-, metsänviljely-, ja metsäsuunnit tisten levottomuuksien mahdollisuus oli aina ilmassa. teluhankkeita mm. Argentiinassa, Australiassa, Bolivi- Varatoimitusjohtaja Juhani Pohjolainen antoi viimein assa, Bruneissa, Intiassa, Indonesiassa, Iranissa, Liba- tukensa Länsi-Kalimantanin hankkeelle Borneossa. nonissa, Malesiassa, Meksikossa, Marokossa, Nepalis- Yhteisyritys PT Finnantara Intiga perustettiin 1996 sa, Pakistanissa, Thaimaassa, Tunisiassa, Valko-Venä- yhdessä indonesialaisen valtionyhtiön Inhutani III:n jällä, Venäjällä ja Vietnamissa. EFD oli myös mukana kanssa. Ruohoalueiden, entisten sademetsien, met- tukemassa Enson puunhankinnan laajenemista Venäjäl- sittäminen alkoi 1997. Hankkeen projektipäällikkö- le, Baltian maihin ja Valko-Venäjälle. nä toimi MH Veli Hietalahti ja asiantuntijoina mm. Yhtiön kansainvälinen metsäosaaminen kasvoi voi- MH:t Ari Mikkilä, Jorma Länsitalo, Sami Honkanen makkaasti 1990-luvulla. Markkinointia varten Indone- ja Risto Vuokko. siaan perustettiin edustusto, jossa markkinointitehtävis- Enson vuosien saatossa kertynyt tieto trooppisen sä toimivat mm. MH:t Arto Kallio, Veikko Varpio, Ju- metsänhoidon osaaminen otettiin täysimääräisesti hapekka Mutanen ja Heikki Rissanen. Vastaavassa teh- käyttöön. Ajatus sellutehtaan perustamisesta Indone- tävässä Latinalaisessa Amerikassa, Meksikossa toimi siaan alkoi kyteä. Akasian sopivuutta sellun valmis- MH Pekka Muuttomaa.

327 VI LIITTEET VII HENKILÖHAKEMISTO

Samaan aikaan kotitoimistoon Imatralle palkattiin sa maissa. Suomessa ja Ruotsissa yhtiöllä oli sekä sa- uusia asiantuntijoita, joiden tehtävänä oli antaa tukea hoja että sellu- ja paperitehtaita, Baltiassa ja Itävallas- maailmalla oleville ja kehittää uusia vientituotteita. sa sahoja ja Saksassa paperitehtaita. Yhtiön puita meni Kaukokartoitusasiantuntijoiksi tulivat mm. MH:t Is- Itämerellä ristiin rastiin. Suurimmat virrat olivat Ve- mo Hippi, Janne Sarkeala ja Paula Susila. Monet heistä näjältä ja Baltiasta Suomeen ja Ruotsiin. Keski-Euroo- päätyivät myöhemmin pysyvään työsuhteeseen Ensoon pan sahat Itävallassa ja paperitehtaat Saksassa pelasivat määräaikaisen projektitehtävän kautta. Mainittakoon, omilla alueillaan omaa puupeliään. että ensimmäinen Ensoon palkattu naismetsänhoitaja, Aika pian uuden yhtiön johdossa syntyi ajatus mai- Merja Simonen, tuli tätä reittiä. den rajojen puuvirtojen koordinoinnista. Tuotannon EFD oli kasvanut 1990-luvun lopulle tultaessa kes- pääalueille – Suomeen, Ruotsiin, Venäjälle, Baltiaan ja kisuureksi suomalaiseksi konsulttiyhtiöksi. Sen palve- Keski-Eurooppaan – luotiin omat metsäosastot ja nii- luksessa oli parhaimmillaan runsaat 50 henkilöä, jois- tä koordinoimaan Euroopan puunhankinta (Stora En- ta puolet oli metsänhoitajia. Toimitusjohtaja MH Yrjö so Wood Supply Europe). Uuden organisaation joh- Schildt jäi eläkkeelle 1997, ja uudeksi toimitusjohtajak- toon nimitettiin ruotsalainen MH Elisabet Salander si nimitettiin Juhapekka Mutanen. Samaan aikaan alkoi Björklund. myös kierto kansainvälisistä tehtävistä kotimaan puun- Suomen puunhankinnan johtajaksi nimitettiin MH hankintatehtäviin. Ari Mikkilä palasi Rovaniemen Matti Karjula ja Venäjän puunhankinnan johtajaksi piiripäälliköksi Pohjois-Suomen hankinta-alueeseen ja MH Kauko Parviainen. Ruotsin, Baltian ja Keski-Eu- Sami Honkanen hankintapäälliköksi Saimaan hankin- roopan metsäosastojen johtajat tulivat Ruotsista ja Itä- ta-alueeseen. Pekka T Rajala siirtyi hankintapäällikök- vallasta. Logistiikkajohtajaksi nimitettiin Jorma Länsi- si Savon hankinta-alueeseen, ja Jorma Länsitalo ryhtyi talo, talousjohtajaksi MH Markku Karhunen ja kehi- vetämään Baltian puunhankintaa. tysjohtajaksi MH Heikki Rissanen. Stora Enso Forest Consultingin liiketoiminta myytiin Indufor Oy:lle, Kansainväliseen puunhankintaan koska metsäalan konsultointitoiminta oli jo muuttu- Ruotsalainen Stora Ab ja suomainen Enso Oyj fuu- nut rönsyksi. Osa konsulttiyhtiön väestä siirtyi Indufo- sioituivat 1998 Stora Enso Oyj:ksi. Enso Forest De- riin, osa Euroopan puunhankinnan esikuntatehtäviin. velopment Oy Ltd, jonka uudeksi toimitusjohtajaksi Vuonna 1978 Enso-Gutzeitin hallitus oli päättänyt oli nimitetty MH Heikki Rissanen, vaihtoi nimensä kansainvälisen liiketoiminnan kehityshankkeesta, jon- Stora Enso Forest Consulting Oy:ksi ja muutti Imat- ka tavoitteena oli kouluttaa mm. metsänhoitajia kan- ralta Vantaan Tikkurilaan. sainvälisiin tehtäviin. Kaksi vuosikymmentä myöhem- Gutzeitin aikaan Saimaa oli ollut yhtiön sisäme- min tehtävä oli suoritettu: Stora Enson puunhankinta ri. Stora Enson syntyminen avasi asiaan uuden näky- oli kansainvälistynyt. män: nyt sisämeri olikin Itämeri, sillä uudella yhtiöl- –Pekka T Rajala lä oli tuotantotoimintaa useissa Itämeren äärellä olevis-

328 VI LIITTEET VII HENKILÖHAKEMISTO

Henkilöhakemisto

Aalto Alvar 65 Borg H. 304 Forsén Yrjö 94 Aalto Sulevi 111 Brofeldt Timo 36, 38, 47, 48, Aaltoila Juha 85, 249 303, 304 Gaddafi Muammar 60 Achté A. 304 Brunila Anne 267 Gartz Ragnar 227, 277 Ahlman Einar 31, 39, 300 Burgman Adolf 29 Ginter Ben 317, 318 Ahlqvist C.H. 21, 22 Bützow Bjarne 24, 304 Giscard d’Estaing Valéry 237 Aho Esko 140, 266 Bützow Nils-Eric 57, 285, 301 Gottleben T. 304 Aholainen Raimo 230 Granholm Martin 90 Ahonen Olli-Pekka 304 Cajander A.K. 28 Granit A.W. 29, 31, 32, 39, Ahtisaari Martti 99 Candelin Georg 22 44, 303, 304 Ahvenainen Jorma 63, 96, 323, 324 Canth A.W. 304 Granlund John 15 Airaksinen Pekka 73, 93 Charles 99 von Grothusen Otto 14 Airavaara Hannu 230 Connor Pat 321 Grönholm U.J. 22, 25, 31, 32 Alahuhtala Jari 267 Coutts Jim 320 Gullichsen Johan 64 Alajärvi Pekka 327 Gutzeit Hans 13 Alalammi Erkki 259, 260, 263, Donner Jörn 60 Gyldén C.W. 14, 18, 87 271, 284, 300, 301, 303, 304 Alanco Bruno 31, 304 Ebeling Ilmari 304 Haaja Reijo 278, 304 Allardt Erik 282 Ebeling Jaakko 253 Haapanen Matti 190 van Allen Alex 319 Eerikäinen Jorma 266 Haapanen Yrjö 84 Aminoff Kari 123 Ehrnrooth Casimir 66, 72, 94, 118 Haaparanta Pertti 142 Aminoff Torsten 18 Ehrnrooth Henrik 82, 84 Haartman Lars 101 Anttilainen Eetu 304 Eilavaara Erkki 11 Haavikko Paavo 198 Appelgren Karl 297 Einola Jouko 224 Haavisto Heikki 74, 125, 246, 285 Arnkil G. 304 Ekhom K.E. 93 Haavisto Pekka 209, 213, 217 Arnkil J.E. 148 Eklund Risto 290 Hackman H. 304 Arokivi Jukka 327 Eklund Toini 286 Hagman Rauni 266 Aspelin J.W. 21, 22 Elfving K.O. 31 Hakkarainen Aulis E. 38, 263, 284, Aulamo Olavi 59, 304 Elisabet II 237 300, 301, 303, 304 Backlund Christer 174, 179 Ellilä Leo 61 Hakkarainen Juha 128 von Berg Edmund 16 Elovainio Aarne 59, 302, 303, 304 Hakkarainen Juhani 325 Eranti Esa 249 Hakkarainen Niilo 85, 89, 97, 99 Bergbom J.G. 12 Erkko Aatos 235 Hakkila Pentti 76, 159, 174-176 Blomgren Ela 24 Erlund Leo 58, 240 Halinen Matti 11, 180, 186 Blomqvist A.G. 18, 27, 203 Eronen Aki 326 Halinen Markku 156, 277 Blumenthal Arthur R. 20, 21, 28–32, 34, Halkola Kristiina 60 35, 38, 49, 259, 300, 303, 304 Fabritius Bertel 38, 233, 303, 304 Hallanaho Eeva-Liisa 206 Boman Aarne 34, 49 Falck B.E.C. 21, 22 Hallberg Kaarlo 113 Borenius Erik 31, 304 Fellman K. 31 Halle Pentti 316, 317 Borg Arvid 52 Fillion Katherine 289 Hallenberg Tuomas 304 Borg C.G. 16 af Forselles Alexander 18 Halonen Markku 176

329 VII HENKILÖHAKEMISTO VII HENKILÖHAKEMISTO

Hanhimäki Pekka 304 Hulkko Kustaa 238 Julin John Jakob 21 Hankala Tapio 277 Huovinen Ahti 111 Juntunen Pentti 210 Hannula Matti 325 Huovinen Veikko 25 Juslin Heikki 248 Hanski Ilkka 214 Hurskainen Jari 282, 303, 304 Jämsén Turkka 152, 172, 302 Hari Pertti 82 Huttunen Kalervo 304 Järnefelt Veikko 66, 67, 85 Harstela Pertti 194, 199, 202, Huttunen Satu 83 Järvelä Timo 285 326 Huurinainen Arto 284, 301, 304 Järvelä Yrjö 52 Hassi Antti 266 Hyttinen Martta 286 Järvinen A.E. 25 Hassi Satu 206 Hytönen Risto 237, 256, 276, Järvinen Erno 142 Hassi Yrjö 61, 71, 134, 185 279, 304 Järvinen Juhani 150, 153, 304 Haukka Sakari 265 Häggblom Rainer 267, 292 Jääskeläinen Atte 90 Hautala Hannu 254 Häikiö Mikko ja Janne 196 Hautojärvi Sirkka 215, 267 Hämäläinen Jarmo 11, 271 Kaarle XII 321 Heikinheimo Matti 204 Hämäläinen Pauli 327 Kahiluoto Jaakko 10, 36-38, 46, Heikinheimo Olli 202 Hänninen Erkki 205 50, 52-56, 58, 72, 75, 106, 107, 110, Heikkerö Topi E. 78, 134, 265, Härmälä Esa 90, 121, 122, 123 112-115, 130, 132, 136, 147, 149, 301, 304 Härmälä Jukka 213, 316, 327 152-154, 173, 184, 193, 204, 224, Heikkinen Ilkka 210 Häyrinen Urpo 203 236, 239, 241, 245, 259, 279, 284, Heino Jan 82, 84 300, 301, 303, 304 Heiskanen Niina 261 Idestam K.F. 13 Kaila Simo 194 Helander A.Benj. 28, 39, 49, 191, Idström Torsten 10, 21, 28, 29, Kajander Kalle 33 192, 304 34–36, 38, 39, 45–47, 50, 52 Kalela Erkki K. 186 Heliö Eero 134, 135 Ihalainen Esa 77, 78 Kalkkinen Ilmari 27 Helve Lauri 249, 265 Ihamuotila Risto 278 Kalland Fred 198, 199, 205, Hemilä Kalevi 210, 217 Ihamuotila Veikko 133 208, 209 Hemmi Lauri 260 Iisalo Pentti 56, 302, 304 Kalli Timo 120, 121 Henriksén Olav 71, 84, 143, Iivonen Jyrki 11, 85, 90, 142, Kallio Arto 327 217, 265, 266, 268, 276, 285, 301, 248, 249, 250 Kallio Ilkka 59, 304 303, 304 Ilves Hannu 196 Kallio Maarit 117 Henriksson Gösta 51 Ilvessalo Yrjö 52 Kallio-Mannila Pekka 11, 215 Henttinen Annastiina 91, 114 Islander Anu 288, 304 Kangas Jyrki 70 Hetemäki Lauri 94, 95 Kanto Eero 68 Hiekkala Aaro 165 Jalander Bruno 30 Karhunen Markku 328 Hietalahti Veli 327 Jensen Waldemar 64 Kari Leo 113, 225, 239, Hildén Aarne T. 316 Jensen-Eriksen Niklas 65, 91, 94, 133, 268, 301, 304 Himanen Esko 265 236 Kariniemi Arto 265, 303 Hippi Ismo 328 Johansson J.E. 26 Karjalainen Harri 209, 217 Hirvonen Ahti 224 Johnson Julius 298 Karjula Matti 328 Hjelm Veikko 304 Jokela Erkki 137 Karlsson Kaj 11, 205, 224, 301 Holm Veikko 40, 41, 47 Jokinen P.W. 84 Karsisto Kalevi 326 Holopainen Reijo 266 Jonson Tor 38, 300 Karsten Lennart 20, 29, 31 Honkajuuri Paavo 92 Jouhki Leo 24, 301 Karvonen Ilmari 131, 302 Honkanen Sami 327, 328 Jouhki Kata 24, 288 Karvonen Juhani 243, 244 Honkanen Seija 287 Jouhki L.J. 36, 258, 292 Karvonen Leo 301 Huikari Olavi 51, 187 Joutsamo Esko 204, 212 Kattainen Martti 326 Huittinen Juhani 11, 68, 241– Jukarainen Niilo 42 Kauhanen Veli-Matti 234 243, 253, 277, 284, 301, 304 Jukola Juhani 59, 304 Kauppi Pekka 82 Hujo Samuli 303 von Julin I.A. 36, 37, 40, 41, Kauppinen Mikko 257, 304 Hukkinen Hugo 304 303, 304 Kaurismäki Aki 252

330 VII HENKILÖHAKEMISTO VII HENKILÖHAKEMISTO

Kekkonen Urho 60, 150, 290, 320 Kuitto Pekka-Juhani 59, 156, 172, Lassila I. 49 Kellberg Aarno 150 173, 268, 276, 279, 302, 303 Lassila Jaakko 67 Keltikangas Valter 83, 84 Kujala Antti 77 Lassila Tapani 59, 304 Kerkelä Mikko 304 Kulha Keijo K. 185, 234, 247 Lehesvirta Timo 215 Kerminen Riitta 61 Kunnari Jukka 78 Lehonkoski N.A. 52 Kerttula Eero 121 Kuparinen Paavo 239 Lehtinen Lasse 254 Kilkki Pekka 146, 184, 223, 226 Kurtén V. 304 Lehtinen Virke 236 Kilpeläinen Timo 254 Kuru Kari 196, 197 Lehtinen William 315 Kilpinen Lasse 312 Kuurne Matti 256, 304 Lehtisalo Uuno 27, 39, 52, 300, Kinnman Gunno 39 Kuusamo Kauko 113 303, 304 Kirves Lauri 62, 133, 134 Kuusela Kullervo 56, 58, 187, Lehtiö Kaarlo 304 Kivelä Pekka 236, 247 203, 206, 243, 244, 258, 265, 301 Lehto Tero 44, 51, 253, Kivimaa Timo 11, 209, 217, 247, Kuusinen Martti 220 274, 301, 303, 304, 313, 315 266, 301 Kuvaja Sari 266 Lehtolainen Kalle 152 Kivinen Lauri 27, 42 Kvist Henry 54, 57, 59, 172, Leikola Matti 11, 16, 82, 185, Kivivasara Reijo 72, 304 284, 301, 303, 304 188, 191, 200, 209 Kivivuori Risto 224 Kytölä Viljo A. 27, 134 Leiwo Pauli 172 Knuutila Matti 286 Käpy Artturi 40 Leppänen Mikko 326, 327 Koivisto Mauno 84, 237 Kärhä Kalle 263, 284, 302 Leppänen Tapio 327 Koivisto Väinö 39, 204, 246, 302 Kärki Esko 271, 276, 278, Leskinen Juice 245 Kolari Heikki 326 304 Leskinen Sakari 113 Kolehmainen Mikko 51, 304, 313–315 Kärki Lauri 302 Levlin Jan-Erik 63 Kolho Antti 83 Kärkkäinen Matti 11, 91, 103, Levonen Juha 137 Kolström Taneli 191, 196, 197 108, 124, 130, 190, 202, 231, 266 Lilja Arja 189 Kontinen Kalevi 222, 224 Kärkkäinen Sirpa 287 Lillandt Martin 11, 76, 219, 266 Korhonen Esa 4, 10, 11, 257, Köhler Jarl 99, 100 Lilleberg Risto 177, 263, 277, 266, 290, 291, 303, 304 Köhler Stuart 239, 277, 301 302, 303, 304 Korhonen A. 23 Lindahl K. 63 Korhonen Juha 304 Lagerblad F.M. 9, 28, 29 Lindberg Arvid 20 Korhonen Kari T. 191 Lagerlöf August 147 Lindberg K. 31 Korhonen Kirsi-Marja 266 Lagerstedt V.E. 40, 304 Lindfors Jarl 10, 29, 30, 38, Korhonen Lauri 10, 57, 279, 302 Lagerwall L. 304 39, 41, 45, 47–49, 300, 303, 304 Korhonen Matti 264 Lagerwall Pehr 302 Lindroos Heikki 113, 115, 146, Korhonen Tapani 82, 325, 327 Lagus V. 304 185, 187, 202, 203, 215, 219, 221, Korkeaniemi Armi 121 Lahdelma Ilmari 254 260, 279, 280, 281, 301, 304 Korpela Tapio 36, 252 Lahdelma Sakari 11, 103 Linkola Pentti 203 Koskela Veikko 84 Lahti L. 52 Linkola Yrjö 23 Koskinen Antero 59, 77, 78, 113, Lahtinen Eino 133 Linnamies Olavi 52, 239, 304 153, 267, 304 Laiho Olavi 205 Lipponen Paavo 210 Koskinen Kalevi 64 Laine Minna 248 Lipponen Pertti 268 Koskinen Raimo 206 Laine Pertti 63, 248 Litmanen Pertti 301, 304 Kosygin Aleksei 290 Laitinen Kari 77, 230 Lorentzen Erling 101 Kotilainen Mauno J. 45 Laitinen Olli 275, 304 Lotila Niilo 322 Kotilainen Reino 51, 313 Lallukka Harri 11, 121, 253 Lukkari Juhani 304 Kotisaari Ahti 201 Lallukka Terttu 11 Lundén Bo 259, 300 Kotkanen Paavo 81, 205 Lamberg Juha-Antti 100 Luoma W. 304 Kropsu Maikki 11, 288, 304 Lampelto Mauri 185 Luostarinen O.V. 36, 304 Kuisma Markku 13, 95, 100, 102, Lappalainen Ilkka 304 Lähde Erkki 82, 85, 198, 234, 235, 238, 253 Larvio Pentti 62 201, 205, 209, 246

331 VII HENKILÖHAKEMISTO VII HENKILÖHAKEMISTO

Lähteenmäki Risto 92 Muuttomaa Pekka 327 Olander Erik V. 319 Länsitalo Jorma 327, 328 Myllylä Mika 135 Olkinuora Hannu 232 Lönnrot Elias 16 Myllynen Anna-Liisa 287 Olkkonen Jukka 73, 260 Lönnroth Erik 42 Myllyrinne Ville 222 Ollila Tero 125, 302, 304 Löthner Ernst A. 42 Mäki-Kojola Sakari 277 Ollonqvist Pekka 192 Mäki-Petäys Esa 245, 268, 304 Ora Seppo 79 Mahlamäki Rainer 254 Mäkitie Matti 313, 315 Osara N.A. 50, 184, 185, Makkonen Jyri 11, 218, 239, Mäntylä Juha 327 289, 324 265, 283, 284 Mäntyranta Hannes 11, 213, 214, Otsamo Antti 326 Makkonen Olli 27 216, 219, 220, 251 Makkonen Seppo 160 Möttölä Tatu 75 Paajanen Tero 266 Mallén Bror Erik 16 Paananen Seppo 304 Malmivaara Eero 325, 327 Nederström Risto 302 Paananen V. 304 Manner Erkki 195 Niemelä Juha 104, 120, 121 Paananen Vesa 227 Mannila Johanna 209 Niemelä Juhani 200 Paaskoski Leena 16, 17, 287 Manninen Tuomas 209 Niemi Tapio 326, 327 Paavolainen E.-P. 42 Mantila Pentti 302 Nieminen Erkki 301, 304 Pakarinen Toimi 158 Marsio Esko 78 Nieminen Tero 257, 304 Pakkanen Esko 59, 301, 302, Martonen Ari 266 Niinikoski Eero 11, 236, 245 304 Marttiini Lauri 230 Nikander Gabriel 12 Pakkanen Lauri 131 Marttinen Jukka 99 Niku Väinö 39, 222, 225, Pallari Kyösti 196 Matikainen Marjo 60 285, 301–304 Palme Olof 60 Mattanen Jouko 304 Nikula Paavo 60 Palmroth Kaarlo 78, 267, 313– Mattila Olavi J. 325 Nikunen Aimo 80, 160, 161 315 Melamies Mauri 37, 53, 54, 252, Nilsen H. 304 Palo Matti 192, 204, 206 300, 301, 303, 304 Niskanen Markku 134 Palokallio Jarmo 136 Melkko Markku 126, 268, 273, Nordberg Toivo 97, 98, 236 Palokangas Juha 257, 304 278, 304 Norokorpi Yrjö 205 Paloniemi Jouko 198 Meriläinen veljekset 196 Nummelin Carl 14 Palosuo Veikko J. 304 Metsola Pertti 137 Nuorteva Pekka 203, 204 Panhelainen Timo 120, 256, 304 Metzger Carl 44 Nurmela Risto 177 Parkkonen Heikki 161 Michelsén Peter 53, 256, 301, Nyberg G.A. 304 Paronen Jaakko 325 303, 304 Nyman Pekka 84 Partanen Janne 304 Mielikäinen Kari 201, 214, 267 Nyrhinen Timo 198 Parviainen Hannele 265 Mikkilä Ari 326–328 Nystén Thomas 65 Parviainen Jari 219, 266 Mikkola Veikko 304 Näreaho Pentti 69, 243 Parviainen Kauko 302, 328 Mikkonen Esko 76, 261, 278 Pasanen Antero 196 Mikola Jouni 190 Oijala Teppo 266 Pastinen Ilkka 99 Mikola Peitsa 185, 201–203, Ojala Esa 266, 269, 274, Patrikainen Olli 227 221 302-304 Pehrman A.F. 25, 26 Minni P.E. 28 Ojala Jari 66, 92, 97, 99, Pekkala Mauno 191 Moilanen Eero 86 101 Pekkanen Matti 60, 75, 92, 106, Morén Mauri 77 Ojalainen Rauno 304 112, 114, 115, 123, 241, 243, 246, Multamäki S.E. 40 Okkonen Antero 245 266 Munsterhjelm Carl 22, 25, 26, 35 Oksanen Antti 70, 72, 84, 117, Pekkarinen Jukka 325 Murto Risto 266 133, 137 Pekkinen Erkki 326 Mustanoja Kari 326 Oksanen Erkki 4, 257, 262, Pekkola Sulo-Veikko 25 Mutanen Juhapekka 284, 286, 289, 263, 269, 281, 283 Pellonpää Niilo 90 326–328 Oksanen Matti 239, 276 Peltola Olavi 128

332 VII HENKILÖHAKEMISTO VII HENKILÖHAKEMISTO

Peltonen Jaakko 57 289, 326, 328 149, 152, 156, 294, 296 Pelttari Juhani 158 Rajamäki Juha 265 Ryynänen Eva 271 Pennanen Juho 209, 217 Ramm-Schidt Kaj 285 Räisänen Pentti 51 Pennanen Olavi 79 Ramsay Anders 20 Räsänen Tapio 273, 274, 302, 303 Pere-Kinnunen Anja 289 Rancken T. 41 Pesonen Pekka 326, 327 Ranta Jukka-Pekka 91 Saarenketo Tapio 194 Pesonius Olli 163 Rassi Pertti 212 Saari Eino 313 Pietikäinen Sirpa 217 Rauhalahti Markku 11, 82, 239, Saarimaa Jorma 11, 166, 270, 284, Pihlaja Pirkko 186 243, 246, 253 301, 303, 304 Pihlajamäki Petteri 266 Rausing suku 290 Saarinen Kalevi 285 Piipponen Heikki 304 Rautanen Timo 76 Saario Petteri 248 Piironen Jaakko 76, 83, 84 Rautiainen Lassi 254 Saastamoinen Matti 84 Piltz Aarno 234 Rautiainen Olavi 327 Sahi Antti 146 Pinomäki Sakari 149, 150, 153, Rautiainen Pekka 304 Sailas Raimo 251 154, 155, 230 Rautio Arto 166 Salander Elisabet 328 Pitkänen Antti V. 109 Reagan Ronald 60 Salenius Jukka 256, 304 Pitkänen Tauno 304 Reinius Erik 37, 110, 130, Salin Pentti 252 Pohjolainen Juhani 327 300, 301, 303, 304 Salmi Pentti 65, 67, 85, 139, Pohtila Eljas 84, 187, 188, 209 Reinius Ragnar 304 316, 325 Pomell Vesa 228 Relander Martin 265 Salminen Jaakko 151, 152, 258, 302 Ponsi Matti 57, 112, 137, Renvall August 34, 38, 49, 233, Salpakivi-Salomaa Päivi 11, 102, 209, 259, 263, 271, 279, 284, 300, 301, 303 213, 214, 217, 266, 287, 301, 304 303, 304 Reunala Aarne 85, 204 Sandberg H.R. 20, 23, 25, 147 Potila Antti 68, 91 Reuter A.M. 21 Sandman Edw. L. 20 Pukkila Ilkka 84, 142, 273, Riihikallio Eero 98, 312–324 Sanmark O.W. 289 276, 279, 301, 303, 304 Riihikallio Eire 318, 320, 322 Sarantola Olli 113 Pulkkinen Markku 86, 304 Riihikallio Hilja Maria 312 Sarasvuo Jari 294 Pulliainen Erkki 115 Riihikallio Kaarlo 312 Sarkeala Janne 328 Pullinen Kalevi 173 Riihikallio Lauri 318 Sarvas Risto 51 Punkari Jaakko 137 Riihikallio Martti 312 Sauvo Santeri 304 Puntila Olli 61 Riikilä Mikko 89, 119, 206 Savolainen Raimo 302 Pura Martti 140 Riissanen Jani 304 Saxén Ragnar 34, 304 Purasjoki Martti 127, 128 Rikala Harri 51, 285 Schildt Yrjö 287, 289, 324–328 Purasmaa Pekka 272, 275, 301 Ringstrand Nils 38, 39, 300 Schulman Erik 256, 304 Purhonen Elias J. 259, 284, 300 Rissanen Heikki 327, 328 Schybergson Per 97 Putkisto Kalle 279 Rissanen Susanna 288 Seppälä Jussi 11, 98, 291, 292, Putkonen Matti 84, 232 Roitto W.E. 24, 304, 314 293, 322, 323 Puttonen Matti 74, 75, 137 Roitto Yrjö 32 Seppänen Ilkka 166 Pyykkönen Juhani 304 Ronkanen A.J. 42, 52, 190, Seppänen Pasi 118 Pärnänen Heikki 236, 246 239, 285, 300, 301, 304 Serlachius Gustaf 66 Pätilä Antti 205 Roos H. 42 Serlachius Gösta 39, 48, 300 Pölkki Voitto 73, 117, 121, Rosendahl Yrjö 51 Servo Mikko 268, 279, 301 126, 139, 259, 284, 300, 302, 304 Rosnell Leif 167 Sierilä Pentti 243 Pöntynen V. 169 Rumpunen Harri 284, 301, 302, Sihvonen-Punkka Asta 116 Pöyhönen Ilkka 61 303 Sillanpää Heikki 133 Pöyry Jaakko 92, 93 Runeberg L. 304 Siltanen Seppo 304 Pöysä Jorma 250 Rusi Jukka 238 Silvasti Eero 159 Ruuhijärvi Rauno 83, 215 Simola Yrjö 109 Rajala Pekka T. 11, 282, 283, Rysä Mikko 11, 76, 101, Simonen Merja 11, 257, 287, 304,

333 VII HENKILÖHAKEMISTO VII HENKILÖHAKEMISTO

327, 328 Thomé W. 63 Valtakari Ilkka 225 Simula Anna-Leena 247 Thomé W.G. 32, 38, 46, 303, Valtanen Eila 205 Simula Markku 212, 266 304 Valtanen Hannu 61, 62, 113, Sistola Kalle 18 Thuneberg Achates 13 219, 265 Sivén O.S. 29, 304 Tiainen Tauno 304 Varis Tapio 37, 43, 163, Sivonen Seppo 239, 302 Tiainen Veikko 225, 226, 285 300, 301, 303, 304 Skogster Mauri 317, 318 Tidenberg Veijo 256, 261, 301, Varpio Veikko 327 Snellman A.O. 23 304 Vatanen Ari 218 Snellman J.W. 18 Tiililä Pekka 11, 57, 84, 117, Veltaheim Taina 327 Sohlman S.A. 48 119–121, 157, 245, 276, 301, 304 Vesterinen Emil 44, 234, 235 Soljama Timo 225 Tiirola Mikko 128 Vidgrén Einari 149, 150–152, Sommar Ebbe 62, 85, 265 Tiitinen Arto 267 259, 260, 263, 267, 300 Sorsa Kalevi 60 Tiivola Mika 66, 94 Vidgrén Juha 260 Sourander Ingvald 31 Timgren Helmer V. 50 Viikama Kalevi 304, 313, 314 Stolpe Nils 162 Toivanen Erja 287 Viitala Juhani 61, 64, 72, 81, Strandström Markus 11, 257, 263, Toivonen Panu 234 106, 108, 114, 118, 122, 125, 133, 269, 272, 274, 275, 278, 288, 303 Tomppo Erkki 199 142, 145, 188, 198, 203–206, 209, Suihkonen Matti 198 Torckell Alb. 4, 27, 29, 36, 210, 215–217, 220, 242, 246, 265 Summanen Raimo 304 304 Virmassalo Markku 133 Sumu Ritva-Liisa 23, 25 von Troil Sten 64, 65 Virta Jouko 84 Sundqvist Jarl 27 Tuomi-Nikula Jorma 252 Virtanen Hannu 92, 104 Suoheimo Jouni 327 Turakka Antti 326 Virtanen Sakari 23, 237 Suokko Seppo 265 Turkia Ari 327 Visa Kalevi 228 Suomela Samuli 42 Turma Hannu 152 Vuokko Risto 326, 327 Susila Paula 328 Turunen Katja 288 Vuokko Seppo 179 Sutinen Reima 274 Turunen Olli 212, 218 Vuontisjärvi Veikko 227 Suuriniemi Sakari 257, 304 Turunen Tauno 51, 302, 313 Vuorela Vesa 137 Szepaniak Pertti 156 Tuuri Antti 66 Vuorimaa Heikki 236 Syrjä Manu 152 Tuurna Eero 264 Vuorinen Heikki 256, 265, 271, Särkisilta Martti 241 Tynkkynen Ilmari 113 301, 304 Särkkä T.J. 21 Tynkkynen Martti 256, 304 Vuoristo I. 41 Säteri Lasse 4, 207 Vähäkallio Veikko 218 Söyrinki Niilo 203, 221 von Ungern-Stjernberg Claes 236, 265 Väisänen Eero 196 Uurtamo Kari-Pekka 230 Väisänen Kauko 150 Takala Pentti 266 Uusitalo Arimo 120, 135, 136 Väkevä Jouni 257, 304 Takala Reino 82 Väyrynen Paavo 60 Takalo Sauli 194 Vaara Lauri 58, 77, 188 Vöry Jaakko 52 Tammilehto Rauno 265 Vainio Hannu 11, 122, 126 Tanner Väinö 191 Vainio Martti 115, 266, 301, Wahlgrén Niilo 109 Tapola Ilkka 317 304 Wahlström Erik 206 Tarvainen Erkki 150 Vainio Simo 313 Walden Juuso 97 Tasanen Tapani 223 Vainio Veikko 134 Waris Klaus 92, 94, 97 Taskinen Kari 11, 222, 225, Vainio Vesa 127 Wegelius Cristopher 266 227, 229, 230 Vakomies Pekka 317 Westberg Christer 270, 277, 304 Telkänranta Helena 240 Valjus Ville-Veikko 85 Wichmann Asser 41, 304 Tertti Martti 52, 185 Valkama Reino 51, 113, 134, 285 Wiio Osmo A. 241 Tevameri Juhani 137 Valkonen Tatu 25 Wilén Rolf 40 Thesslund Olof 11, 230, 257, 304 Valkonen Topi 259, 260, 301 Williams Bob 320 Thomé Nils 29, 303, 304 Valli Ilkka 327 Winberg Gustaf 16

334 VII HENKILÖHAKEMISTO VII HENKILÖHAKEMISTO

Wrede R.Z. 16 von Wright Frans 32, 34, 37, 303, 304 Wuoti Mikko 66, 74, 134

Yli-Hukkala Juho 270, 272, 304 Ylijoki Kyösti 304 Ylinen Jarmo 274, 304 Ylinen Matti 228, 302 Yläsaari Kauko 304

Zoutendijk G. 222

Ådjers Göran 326 Åsvik Esko 232

Äijälä Olli 177 Äikäs Ahti 148

Örn Jouko 11, 265

335

100 v u o t t a teollisuuden puunhankintaa

eollisuuden Metsänhoitajat ry on nimensä mukaisesti metsä- teollisuuden palveluksessa olevien metsänhoitajien yhteisö ja nimellisesti myös edunvalvoja. Yhdistys perustettiin vuonna 1911T Suomen Metsänhoitoyhdistyksen (Finska Forstföreningen) yksityismetsänhoitajien osastoksi. Yhdistyksessä on tätä nykyä 450 jäsentä, joista runsas kolmannes on eläkeläisiä. Yhdistyksen toiminta koostuu vuosittain järjestettävistä kokouksista, esitelmätilaisuuksista ja kesäopintopäivistä. 100 vuoden aikana teollisuuden metsänhoitajat ovat olleet osallisina maamme metsäteollisuuden puuhuollon ja yleisen metsäsektorin kehi- tyksessä. Työssä lienee enimmäkseen onnistuttu, mutta on myös eletty uskottavuuskriisien aikoja. Sovelletut toimintatavat eivät ole aina sääs- tyneet yhteiskunnan kritiikiltä, ja teollisuus metsänhoitajineen on jäänyt lähes poikkeuksetta altavastaajaksi. Metsäherrojen mennyt aika kertoo100-vuotiaan yhdistyksen toiminnasta ja sen viimeksi kuluneesta neljännesvuosisadasta. Kirjan pääsisältö on kuitenkin siinä, mitä on tapahtunut Suomen metsätaloudessa, -teollisuudessa ja etenkin yhdistyksen jäsenkunnan työympäristössä viime vuosikymmeninä. Puukaupan, puunhankinnan, metsänhoito- ja ympä- ristöasioiden ohella erityistä huomiota kiinnitetään metsäteollisuuden ja teollisuuden metsänhoitajien työtehtävien kansainvälistymiseen. Kehityskaarikuvauksissa painopiste on vuodesta 1986 alkaneessa ajanjaksossa, mutta osittain kehitystä kuvataan myös aiemmilta aikakausilta.

isbn 978-952-92-9749-8 Kannen kuvat: Lasse Säteri Metsäteho, Lusto Metsäyhdistyksen kokoelma, Erkki Oksanen ja UPM Kuusankoski 9 789529 297498 Kannen suunnittelu: Laura Noponen www.metsateho.fi/etusivu-teolmh