Jan-Peter Gustafsson Taikalyhtyjä ja pontikkapannuja Ruotsalainen ja suomalainen hyvinvointivaltio Ingmar Bergmanin ja Mikko Niskasen elokuvissa Yleisen historian Pro gradu Historian ja etnologian laitos Jyväskylän Yliopisto Toukokuu 2019 Sisällysluettelo 1. Johdanto ..................................................................................................................... 1 1.1. Elokuva historiantutkimuksen lähteenä .......................................................................... 1 1.2. Metodit ja tutkimuskysymykset ...................................................................................... 4 1.3. Suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan eroista ja yhtäläisyyksistä ............................ 9 2. Ohjaajien ja elokuvien esittelyt ................................................................................ 16 2.1. Lyhyesti Ingmar Bergmanin ja Mikko Niskasen elämänvaiheista .................................. 16 2.2. Elokuvien esittely .......................................................................................................... 20 3. Niskasen ja Bergmanin elokuvien sukupuoliroolit ................................................... 32 3.1. Avioliitto ja perhe-elämä ............................................................................................... 33 3.2. Naiset, miehet ja työelämä ........................................................................................... 46 4. Niskasen ja Bergmanin elokuvat ja yhteiskunnan rakennemuutos ......................... 58 4.1. Päihteet ......................................................................................................................... 74 4.2. Väkivalta ........................................................................................................................ 79 4.3. Terveys .......................................................................................................................... 84 5. Päätäntö .................................................................................................................... 93 6. Lähteet ...................................................................................................................... 97 Elokuvat: .................................................................................................................................... 97 Sanoma- ja aikakauslehtiaineistot: ............................................................................................ 97 Tutkimuskirjallisuus: ................................................................................................................... 99 Artikkelit: .................................................................................................................................. 101 Verkkoaineistot: ....................................................................................................................... 107 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta – Faculty Laitos – Department Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Historian ja etnologian laitos Tekijä – Author Jan-Peter Gustafsson Työn nimi – Title Taikalyhtyjä ja pontikkapannuja: Ruotsalainen ja suomalainen hyvinvointivaltio Ingmar Bergmanin ja Mikko Niskasen elo- kuvissa Oppiaine – Subject Työn laji – Level Historia Pro gradu -tutkielma Aika – Month and year Sivumäärä – Number of pages Toukokuu 2019 96 Tiivistelmä – Abstract Tässä tutkielmassa olen tarkastellut ruotsalaista ja suomalaista hyvinvointivaltiota Ingmar Bergmanin ja Mikko Niskasen elokuvien kautta. Elokuvia on taustoitettu pääasiassa tutkimuskirjallisuudella ja artikkeleilla, sekä jos- sain määrin myös sanoma- ja aikakauslehtiaineistolla. Tutkielma ja siihen valikoituneet elokuvat on rajattu ajal- lisesti 1960-1980-luvuille. Lähiluenta ja kontekstualisointi ovat olleet tärkeimmät tutkimusmenetelmät. Elokuvat esittävät yhteiskunnan nurjempaa puolta ja niistä nousee esiin erityisesti yksilöiden ja yhteisöjen on- gelmat valtiossa, jossa lähtökohtaisesti pyritään mahdollisimman laajaan hyvinvointiin. Parisuhteet ja yhteis- kunnalliset ongelmat nousevat työssä esille elokuvien sisältöjen kautta. Käsittelen sukupuolten rooleja miesten ja naisten välisten valtasuhteiden kautta perheissä ja työelämässä. Elokuvien kautta pohdin rakennemuutosta yhteiskunnallisena ilmiönä ja sen, kautta käsittelen alkoholismia, väkivaltaa ja terveyttä. Tuloksena on kuva yhteiskunnista, joissa on ollut vielä tehtävää hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Elokuvat näyt- täytyvät keinoina tuoda esille ne ihmiset, jotka ovat huonossa asemassa ja ne yhteiskunnalliset epäkohdat, joihin tarvitaan muutosta. Asiasanat – Keywords Elokuvat, hyvinvointivaltio, folkhemmet, kansankoti, Ruotsi, Suomi, representaatio, narratiivit, Mikko Niska- nen, Ingmar Bergman Säilytyspaikka – Depository Jyväskylän yliopiston kirjasto, JYX-julkaisuarkisto Muita tietoja – Additional information 1. Johdanto ”Elokuva on sanaton syytös. Se antaa ymmärtää, että ihmisarvot ovat hukassa, ellemme muuta yhteiskuntaa radikaalisti.”1 – Siegfried Kracauer 1.1. Elokuva historiantutkimuksen lähteenä Elokuvat ja niiden käyttö historiantutkimuksessa ovat lähteenä ja tutkimuskohteena suhteellisen vähän käytettyjä, vaikka ne ovat antoisa lähde jo noin sadan vuoden ajalta2. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö, sillä kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa on käytetty paljon erilaisia lähteitä kuten maalauksia, veistoksia ja valokuvia. Elokuvista tu- lee nimittäin esille ”tiettyjen tilanteiden konkreettinen todellisuus”, eli elokuva pystyy kuvailemaan todella kouriintuntuvasti tilanteita, joita muut lähteet eivät kerro yhtä yk- sityiskohtaisesti3. Saksalainen elokuvateoreetikko ja sosiologi Siegfried Kracauer menee kirjassaan Caligarista Hitleriin – Saksalaisen elokuvan psykologinen historia4 niinkin pit- källe, että väittää elokuvan ylittävän sisällöllään ”kansanomaiset aikakauslehdet ja ra- dio-ohjelmat, menestyskirjat, mainokset, kielen muodit ja muut kansan kulttuurielämän alakerrostuman tuotteet”5. Jos verrataan elokuvaa kaunokirjallisuuteen, niin historioitsija, joka on kiin- nostunut jostain tietystä aikakaudesta, perehtyy usein myös aikakauden kaunokirjalli- suuteen, koska hän voi käyttää sitä lähteenä, jonka kautta hän voi ymmärtää tuon tietyn aikakauden toimintamalleja ja ihmisten käyttäytymistapoja6. Eriksonin mukaan tutkijaa 1 Kracauer 1947, 171 Kracauer viittaa elokuvaan Vallankumouksen hornankattila (Die Liebe der Jeanne Ney) 2 Salmi 1993, 117 3 Erikson 1980, 91 4 Teos on ollut tämän tutkimuksen kannalta hyödyllinen, vaikka se sisältääkin myös jok- seenkin elokuvien arvostelua teoksina, joka ei ole oleellista tämän tutkimuksen kan- nalta. 5 Kracauer 1947, 11-12 6 Erikson 1980, 91-92 1 eivät tässä tapauksessa niinkään kiinnosta esteettiset seikat tai tekijän sanoma tai sie- lunelämä, ellei niillä ole jotain merkitystä lähteen tulkintaan7. On varmastikin hyvin yleistä, että näillä esteettisillä seikoilla on merkitystä, sillä taiteilijat (tässä tapauksessa ohjaajat) ovat usein sisällyttäneet teoksiinsa jotain omakohtaista - omasta elämästään kumpuavaa. Sosiaalihistoriasta kiinnostuneille näytelmät, elokuvat ja kirjallisuus muo- dostavat hyvän lähteistön, sillä muita arkielämää kuvaavia lähteitä on suhteellisen vä- hän. Todellisuuteen pohjautuvat kaunokirjalliset (tai muut taiteelliset lähteet) antavat lisäväriä ja toimivat apuvälineinä menneisyyden ymmärtämisessä8. Kracauerin mukaan elokuvissa voidaan nähdä niitä mielenlaadun syviä kerrostumia, jotka jäävät tiedosta- mattomiksi9. Hannu Salmi taas kirjoittaa elokuvan ja yhteiskunnan suhteesta, että nii- den välillä voi vallita yksiviivainen kausaalisuhde eikä elokuva vain heijasta ja ilmaise yh- teiskuntaa vaan käy myös aktiivista keskustelua siitä ja sen kanssa. Salmi tiivistääkin Jean-Patrick Labellin ajatuksen seuraavalla tavalla: elokuva ei ole ikkuna todellisuuteen, mutta se kyllä ilmaisee ympäröivää yhteiskuntaa omien keinovarojensa rajoissa.10 Usein elokuvaa lähteenään käyttävät tutkijat valitsevat tarkasteluun doku- mentit tai dokumentaariset propagandaelokuvat. Dokumenttielokuvan käyttö lähteenä on sinänsä ymmärrettävää, mutta toisaalta dokumentaarinen elokuva on myös ohjaa- jansa ja rahoittajansa näkemys asiasta, jota se käsittelee. Sitä voidaan muokata joko sel- laiseen suuntaan, että se vastaa totuutta, tai niin, että se on jopa valheellinen11. Lähde- kriittisesti elokuvia käytettäessä on myös otettava huomioon se, mitä näytetään ja mitä näkyy12. Tämä tarkoittaa sitä, että kamera on melko armoton tallennusväline, mutta tie- tenkin sitä hallitsee ihminen, joka voi sitten yhtäältä leikkaamalla päättää mitä eloku- 7 Erikson 1980, 92 8 Erikson 1980, 92 9 Kracauer 1947, 11 10 Salmi 1993, 152 & 154 11 Salmi 1993, 12-13 12 Salmi 1993, 138 2 vasta jätetään pois ja toisaalta erikoistehosteilla voidaan lisätä asioita katsojan nähtä- ville. Toisinaan fiktiivinen elokuva voi olla jopa totuudenmukaisempi kuin doku- menttielokuva. Tästä on hyvä esimerkki Suomessa ulkoministeriön tilaamat mainos-ja propagandaelokuvat 1960-luvulla, joilla haluttiin markkinoida Suomea mielenkiintoi- sena matkustuskohteena ja edistää esimerkiksi Suomen puutaloutta. Pekka Lähteen- korva väittää artikkelissaan Ulkoasianministeriön tilaamat kotimaiset propagandaeloku- vat 1960-luvulla, että todellisemman kuvan Suomesta antoi muun muassa Pertti ”Spede” Pasasen elokuva Pähkähullu Suomi13. Tämän aasinsillan kautta pääsemmekin siihen, mikä on käsillä olevan työn aihe. Tarkastelen tässä ruotsalaisen Ingmar Bergmanin (1918-2007) ja suomalaisen Mikko Niskasen (1929-1990) ohjaamia