Arvokkaat Luontokohteet 2003 Arvokkaat Tampereen Arvokkaat Luontokohteet 2003

Tamp

ereen

arvokkaat luontokohteet 2003 arvokkaat Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003

•

Kari Korte • Lasse Kosonen

Kari Korte Lasse Kosonen

YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003

Tampereen arvokkaat luontokohteet

Kari Korte Lasse Kosonen

YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003 Sisällysluettelo

Aluksi...... 7 Harrastustoiminta ...... 8

1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet ...... 9 Luonnonsuojelulaista ...... 9 Metsälaista ...... 10 1.1. Luonnonsuojelualueet ...... 11 1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro ...... 11 1.1.2. Viikinsaari...... 12 1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue ...... 14 1.1.4. Pyynikki ...... 15 1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski...... 17 1.1.6. Halimasjärvi ...... 19 1.1.7. Sorilanlammen katajaketo...... 21 1.1.8. Vattula ...... 21 1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi ...... 22 1.1.10. Järvenpää-Majaketo ...... 23 1.1.11. Paarlahden Isosaari ...... 23 1.1.12. Iso-Kuhmo ...... 23 1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto ...... 26 1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt ...... 26 1.2. Luonnonmuistomerkit ...... 27 1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie ...... 27 1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto ...... 27 1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu ...... 27 1.2.4. Rahola,Piikahaka ...... 28 1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan uimaranta...... 28 1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto ...... 28 1.2.7. Viikinsaaren laivaranta ...... 28 1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu ...... 28 1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto ...... 28 1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha ...... 30 1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää, Tanhuankadun reuna ...... 30 1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15...... 30 1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)...... 30 1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä (Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen ...... 30 1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km luoteeseen ...... 30 1.2.16. Teisko, Kämmenniemi, Viitapohjantietä noin 1,24 km ...... 31 1.2.17. Teisko, Kuorannantie, Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen ...... 31 1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja Tikkamännyntien risteys ...... 31 1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila...... 31

2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt muut suojelualueet ...... 34 2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon laskeva eteläisin puro ...... 34 2.2. Vaakkolammin ja Likokallion alue ...... 34 2.3. Peltolammi- Pärrinkoski ...... 34 2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella 32 2.5. Pehkusuo ...... 34 2.6. Iidesjärvi ...... 34 2.7. Halimasjärvi ...... 38

3. Natura-alueet ...... 39 3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro ...... 39 3.2. Nuorajärvi ...... 39 3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-Peräjoki-Peräjärven alue...... 40 3.4. Iso - Murron haat ...... 41 3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun...... 40

4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet ...... 45 4.1.1. Tampereen kaupungin omistama Nokian hevoshaka ...... 45 4.1.2. Ikuri, Leppioja ...... 46 4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan eteläisemmän puron varret ...... 46 4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro...... 46 4.1.5. Kalkunvuori ...... 46 4.1.6. Villilänsaari ...... 47 4.1.7. Teeri-Villilän haka ...... 47 4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus: Villilänniemi-Raholan puhdistamo...... 47 4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta ...... 47 4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta ns.Rasonhaka ...... 47 4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue ...... 48 4.1.12. Pohtola, Lintulampi ...... 48 4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan vanha kaatopaikka ja sen ympäristö...... 49 4.1.14. Epilänharju...... 49 4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto ...... 52 4.1.16. Viikinsaari...... 52 4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja Lorisevanpuisto ...... 52 4.1.18. Pispalan keto...... 53 4.1.19. Pyynikki...... 53 4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke ...... 53 4.1.21. Tammerkoski...... 53 4.1.22. Tampellan tehdasalue ...... 53 4.1.23. Viinikanoja ...... 56 4.1.24. Järvensivun radan varret ...... 57 4.1.25. Viinikka, Pahalampi...... 57 4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto ...... 58 4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi ...... 58 4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue...... 58 4.1.29. Sarankulma, Saukonoja ...... 58 4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko ...... 58 4.1.31. Multisilta, Rajamäki ...... 58 4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän ja Kuljun moottoritien välinen alue ...... 58 4.1.33. Särkijärvi, Leppänen ...... 60 4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven alue ...... 60 4.1.35. Vuores, Vormiston Pilkkakuusenharju ja Virolaiset ...... 60 4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden purolehto ja Mäyrämäki ...... 60 4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi ...... 61 4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä...... 61 4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen metsäalue ...... 61 4.1.40. Veisu, Pehkusuo...... 61 4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen luoteispuolen lehtorinne ...... 61 4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen koillispuolen puronvarsirinnelehto, “Pitkäahde” ...... 61 4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella ...... 61 4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju ...... 63 4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta ...... 63 4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki ...... 63 4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi ...... 63 4.1.48. Kaukajärvi ...... 64 4.1.49. Pappila, Sikosuo ...... 64 4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto ...... 65 4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa ...... 65 4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto ...... 65 4.1.53. Niihama, Lahnakallion-Huhtainniemen lehtoja ketoalue ...... 68 4.1.54. Niihama, Kuokkamaa ...... 68 4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän risteyksessä...... 68 4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi ...... 68 4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden perukan kalliojyrkännelehto...... 68 4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen louhikkorotko ...... 70 4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen niemeke ...... 70 4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet ...... 70 4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen puronnotko ...... 70 4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso ...... 70 4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti ...... 70 4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-Utukanlammi...... 72 4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m Paloon...... 72 4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja ...... 72 4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi Keskisen talon länsipuolella ...... 72 4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori...... 72 4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan Tiikonojan keto ...... 72 4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi, Pitkäjärvenojan suu...... 72 4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti ...... 73 4.1.72. Teisko, Kaulamoinen ...... 73 4.1.73. Teisko, Nuorajärvi ...... 73 4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta ...... 73 4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-Lautakatomäen väliset lehtoalueet...... 73 4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko ...... 73 4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi ...... 73 4.1.78. Teisko, Vaavunsuo ...... 73 4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron haat...... 73 4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen valuvesiletto ja keto Viitalan talon itäpuolella...... 73 4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot ...... 73 4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka ...... 73 4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön kallioketo ...... 73 4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven länsipään lounaisranta ...... 74 4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja ...... 74 4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen mäki ja Myllykorpi ...... 74 4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen, Myllyojan varret ...... 74 4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen laskevan puron varsi...... 74 4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja Pikkuhaka ...... 75 4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari ...... 75 4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari ...... 75 4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon lähiympäristö ...... 75 4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen laskevat rantarinteet...... 75 4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri ...... 75 4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi ...... 75 4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään mesotrofinen suo...... 76 4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi ...... 76 4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon rantametsälaidun ...... 76 4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-Neinvuoren (Neevuoren) alue ...... 76 4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto ...... 76 4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki...... 77 4.1.102. Teisko, Koljonniemi ...... 77 4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio...... 77 4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu ...... 77 4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi ...... 77 4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi ...... 77 4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-Lauttajärvi ...... 77 4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja...... 77 4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja ...... 77 4.1.110. Teisko, Terälahti, Rökäslammi-Myllylammi ...... 75 4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen...... 75 4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi ...... 75 4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi ...... 75 4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee, Iso-Kuhmo ...... 75 4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi, Koivuvuoren lehtoalue...... 75 4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja Koivupohjan talon pohjoispuolen puronvarsi- ja rinnelehto . 75 4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-Kapeen niityt ...... 75 4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula ...... 75 4.1.119. Teisko, Kaanaa, Tuohikotanen-lammi ...... 82 4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven eteläkärjen suoreunus ...... 82 4.2. Arvokkaat lintualueet ...... 82 4.2.1. Lintujärvet ...... 82 4.2.1.1. Iidesjärvi...... 82 4.2.1.2. Nuorajärvi ...... 82 4.2.1.3. Nuutilanlahti ...... 82 4.2.2. Lintulehdot...... 83 4.2.3. Näsijärven lintuluodot ...... 83 4.3. Arvokkaat hyönteisalueet ...... 84 4.3.1. Mustavuori ...... 84 4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-Villilänsaari...... 85 4.3.3. Lamminpään laskettelurinne ...... 85 4.3.4. Tahmelan lähde...... 85 4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski ...... 85 4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta...... 85 4.3.7. Pehkusuo ...... 85 4.3.8. Suolijärven eteläpuoli ...... 85 4.3.9. Koukkujärvi ...... 85 4.3.10. Hupakankorpi ...... 86 4.3.11. Hervanta, Hervantajärven pohjoispuoleinen kuusimetsä ...... 86 4.3.12. Vormiston Myllypuro ...... 86 4.3.13. Hervanta, Lukonmäki ...... 88 4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto Turtolassa...... 88 4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen kartanopuisto ...... 88 4.3.16. Iidesjärvi ...... 88 4.3.17. Järvensivun alue...... 88 4.3.18. Viinikanoja ...... 89 4.3.19. Kauppi ...... 89 4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli ...... 89 4.3.21. Messukylän Aakkulanharju ...... 89 4.3.22. Hankkion kedot ...... 89 4.3.23. Sikosuo...... 89 4.3.24. Petäjässuo ...... 89 4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue ...... 90 4.3.26. Pihkalan niityt ...... 90 4.3.27. Palon Myllyjoki ...... 90 4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja Sorilan laitumet...... 90 4.3.29. Aitolahden Teerineva...... 90 4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki ...... 90 4.3.31. Teisko, Viitapohja-Vattula, Sisaruspohja ...... 90 4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki ...... 90 4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän laitamat ...... 90 4.3.34. Teisko, Jakamaneva ...... 91 4.4. Arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja purot ...... 91 4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde ...... 91 4.4.2. Kaupin lähde ...... 91 4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde...... 91 4.4.4. Pitkäjärvenoja...... 91 4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi ...... 91 4.4.6. Kaukaloinen ...... 91 4.4.7. Rukolammi ...... 94 4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi ...... 94 4.4.9. Pikku Ripojärvi ...... 94 4.4.10. Aittolammi ...... 94 4.4.11. Koiranoja ...... 94 4.4.12. Sydänmaanlammi ...... 94 4.4.13. Rökäsoja ...... 95 4.4.14. Keskinen Pirttijärvi ...... 95 4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit ...... 95

5. Tampereen uhanalaiset eliöt ...... 96 5.1. Putkilokasvit ...... 96 5.2. Jäkälät ...... 100 5.3. Sammalet ...... 101 5.4. Sienet ...... 101 5.5. Tampereen linnustosta ...... 103 5.6. Nisäkkäät ...... 112 5.7. Hyönteiset ...... 112

Liitteet ...... 117 Tiivistelmä

Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003

Raportissa esitellään Tampereella sijaitsevat luonto- kohteisiin, arvokkaisiin ja säästämisen arvoisiin koh- kohteet: luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomer- teisiin. Putkilokasvit tunnetaan yleensä hyvin, mutta kit, Natura-alueet, kasvistollisesti arvokkaat kohteet, sammalet, jäkälät ja sienet puutteellisesti. lintukohteet ja hyönteistöltään arvokkaat kohteet. Linnustollisesti arvokkaista kohteista on esitelty lin- Lisäksi on käsitelty Tampereella esiintyviä uhanalai- tulehdot, lintujärvet ja Näsijärven lintuluodot. Hyön- sia lajeja. teistöltään arvokkaita kohteita on 33, joista erityises- Luonnonsuojelualueita on yhteensä 229 hehtaaria, ti mainittakoon tummaverkkoperhosniityt ja tieteel- joista 13 kappaletta on luonnonsuojelulailla rauhoitet- le uutena löydetty vesiperhonen Oxyethira tampe- tuja ja 11 pientä tummaverkkoperhosniittyä ympäris- rensis. Lisäksi on esitetty karttana ja Pirkanmaan tökeskuksen rajauspäätöksellä. Suurin luonnonsuoje- ympäristökeskuksen inventoimat arvokkaat perinne- lualue on Vattula, joka laajennuksen jälkeen on 61 biotoopit sekä arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja hehtaaria. Useimmat luonnonsuojelualueet ovat lehto- purot. kohteita ja vanhan metsän kohteita, mutta mukana on Lopuksi on esitelty Tampereen uhanalaiset eliölajit myös harjukohde, Pyynikki sekä yksittäisiä kasvin- valtakunnalliseen ja paikalliseen arviointiin perustuen. suojelualueita. Lisäksi mukana on kaavassa luonnon- Eräiden erityistä mielenkiintoa herättävien lajien suojelualueiksi merkittyjä alueita. Luonnonmuisto- esiintymistä on käsitelty vinjettikirjoituksin ja kartoin merkkejä on kaikkiaan 19, joista 17 on isoja puita ja (mm. mm. eräät kasvilajit, kynäjalava, lepakot, liito- kaksi geologista kohdetta. orava). Lopuksi on esitetty taulukkona Tampereen Natura-alueita on yhteensä viisi. Kasvikohteita on eliölajit luokiteltuna uhanalaisuusluokittain ja vastuu- yhteensä 120, jotka on jaettu erittäin arvokkaisiin lajeittain.

6 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Aluksi

Aluksi

ampereen alueella on huomattava määrä säilyt- pio Lahtonen, Olavi Lehto, jäkälä- ja sammallajistos- tämisen arvoisia luontokohteita, joiden kasvisto, ta Harri Arkkio, Matti Kääntönen, Ari Parnela, Juha T eläimistö tai muut luonnon piirteet ovat harvi- Pykälä ja Kimmo Syrjänen, sienilajistosta Juho Kytö- naislaatuisia. Alueet ovat usein pienehköjä tai yksittäi- mäki ja Unto Söderholm, hyönteislajistosta Juha Salo- siä luonnonmuodostumia ja moniin liittyy kulttuuri- kannel ja Tero Piirainen sekä linnustosta Seppo Aro, historiallista arvoa. Ari Jokinen, Martti Lagerström, Lauri Mustalahti, Osa kohteista on suojeltu luonnonsuojelulailla, jol- Rainer Mäkelä, Vesa Nieminen, Hannu Nyström, loin ne on merkitty luontoon asianmukaisilla rauhoi- Jaakko Syrjänen ja Jouni Väliaho. tuskylteillä. Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelualu- Matti Kääntönen ja Tapio Lahtonen ovat myös eet ja luonnonmuistomerkit. Valtaosa arvokkaista lukeneet käsikirjoituksen läpi kasviston sekä Tero Pii- kohteista on kuitenkin pääasiallisesti luontoharrastaji- rainen ja Juha Salokannel hyönteisten osalta. en tiedossa, jolloin ne saattavat tuhoutua mm. tietä- Tampereen arvokkaat luontokohteet on esitelty ai- mättömyyden takia. Kohteista tiedottaminen eri viras- hepiireittäin. Jokaisesta kohteesta on lyhyt selostus ja toille, yhteisöille ja kuntalaisille onkin ensiarvoisen ne on paikannettu liitteinä oleville kartoille. Geologi- tärkeää. sia kohteita ja luontopolkuja ei ole esitelty ja ne on Luonnontieteellisen tiedekunnan puuttuminen löydettävissä vuonna 1994 ilmestyneestä “Tampereen yliopistosta nostaa kaupungissa toimivien harrastaja- arvokkaat luontokohteet” -julkaisusta (Mikola ym. yhdistysten merkitystä arvokkaiden luonnonkohtei- 1994). den inventoinnissa ja seurannassa. Näiden yhdistysten raportit sekä yksittäisten harrastajien tiedot ja havain- Lisätietoja: toaineisto ovat olleet keskeistä aineistoa tätä julkaisua Mikola, J., Nieminen, P. & Kosonen, L. 1994: Tampereen arvokkaat tehtäessä. Raporttien lisäksi tietoja Tampereen putki- luontokohteet. – Tampereen kaupungin ympäristövirasto, ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994, 77 ss. lokasvilajistosta ovat antaneet Matti Kääntönen, Ta-

Tekstissä esiintyvien lajien perässä suluissa oleva viittaus tarkoittaa seuraavaa:

CR (critically endangered) = äärimmäisen uhanalainen (valtakunnallisesti) EN (endangered) = erittäin uhanalainen (valtakunnallisesti) VU (vulnerable) = uhanalainen vaarantunut (valtakunnallisesti) NT (near threatened) = silmälläpidettävä (valtakunnallisesti) UH-AL = koko Tampereella alueellisesti uhanalainen UH-AL-E = esiintyy koko Tampereella, mutta muualla kuin Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen UH-AL-P = esiintyy koko Tampereella, mutta vain Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainen Dir II = luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä laji DirIV = luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (tunnetaan myös elinympäristödirektiivinä) DirV = luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä seurattava Ldir = lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä laji R = luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji eR = luonnonsuojelulailla rauhoitettu erityisesti suojeltu laji mR = kasvilajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kielletty V = Suomen kansainvälinen vastuulaji

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 7 Aluksi

Luonto- ja lintudirektiivin suojelualueiden perusta- lehteä, järjestää retkiä ja kursseja, tekee eri tahoille lin- mista edellyttämät lajit ovat lajeja, jotka tulee EU:n nustoselvityksiä ja myös omaa tutkimusta, osallistuu mukaan sisällyttää Natura-alueisiin (ks. sivu 39). Tiu- valtakunnallisiin linnustoseurantatutkimuksiin, ylläpi- kan suojelun lajit ovat lajeja, jotka on otettu suoraan tää lintuasemaa Kangasalan Kirkkojärvellä, pitää yh- myös Suomen lainsäädäntöön. Lain mukaan näiden teyttä muihin toiminnan kannalta olellisiin tahoihin lajien elinolosuhteita ei saa heikentää eli suojelu kos- sekä pyrkii vaikuttamaan linnustolle ja muulle luon- kee myös kyseisen lajin elinympäristöä. Kuitenkin tul- nolle haitallisiin hankkeisiin. Yhdistyksen puheen- kinta tiukan suojelun kasvilajeista ei ole yhtä tiukka johtajana toimii Petri Seppälä, PL 482, 33101 Tam- kuin eläimien kohdalla. Kasvien osalta kuuluminen pere, [email protected]. Yhdistyksen kotisi- luontodirektiivin liitteen IV tiukan suojelun lajeihin vut löytyvät internetosoitteesta www.birdlife.fi/pily/ tarkoittaa käytännössä samanlaista kohtelua kuin rauhoitettujen lajien kohdalla täydennettynä hallussapitoa Vuoteen 1984 asti Tampereen perhostutkijain seura-ni- koskevilla poikkeuslupasäännöksillä. mellä toiminut Tampereen hyönteistutkijain seura (THS) perustettiin vuonna 1967. Nykyään seuraan Harrastustoiminta kuuluu yli sata hyönteisharrastajaa ja -tutkijaa. Suurin osa jäsenistä on harrastajia, mutta joukossa on myös Suurimpia luonnonharrastusjärjestöjä ovat Tampereen useita ammattitutkijoitakin. Seura kokoontuu kerran kasvitieteellinen yhdistys r.y., Pirkanmaan lintutieteelli- kuussa ja kokouksissa pidetään esitelmiä, esitetään nen yhdistys (ennen v. 1994 Tampereen lintutieteellinen näytteitä, katsotaan kuvia ja vaihdetaan kuulumisia. yhdistys r.y. ), Tampereen hyönteistutkijain Seura r.y. ja Kokouksien sijaan kesäkuukausina järjestetään retkiä Tampereen sieniseura, luonnonsuojeluyhdistyksistä on hyönteistöllisesti mielenkiintoisille kohteille, tehdään mainittava Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. tutkimusta ja selvityksiä ulkoisille tahoille. Seura toimii aktiivisesti pirkanmaalaisen hyönteislajistotiedon kar- Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry täytti vuonna tuttamiseksi sekä lajiston levinneisyyden ja elintapojen 2003 30 vuotta. Sinä aikana yhdistys on kasvanut noin selvittämiseksi. Seuran puheenjohtajana toimii Tero 140 jäsenen suuruiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on Piirainen, Kaarilahdenkuja 11, 33700 Tampere. Seuran edistää ja ylläpitää kasveihin kohdistuvaa harrastusta, internetosoite on www.tam.pp.fi/ths/. tutkimusta ja suojelua. Se kokoontuu muulloin paitsi kesä-elokuussa pääsääntöisesti kerran kuukaudessa ja Tampereen sieniseura perustettiin vuonna 1970. Seu- julkaisee Talvikki-nimistä jäsenlehteä. Kokouksien ja ra toimii sieniharrastajien yhdyssiteenä. Seura rekiste- julkaisutoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kasvikoko- röityi vasta v. 2002. Yhdistys toimii pitämällä koko- elmaa, järjestää kasviretkiä, toimii yhteistyössä muiden uksia, näyttelyitä, opintopiiriä ja retkiä. Puheenjohta- alan tahojen kanssa, antaa lausuntoja mm. kaavahank- ja on Unto Söderholm, p. 03-2655156. keista sekä tekee omien tutkimusten lisäksi kasvilli- suusselvityksiä eri tahoille (mm. Atlas-kartoitus). Yh- Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry toimii ym- distyksen puheenjohtajana toimii Matti Kääntönen, päristöstä ja luonnosta huolta pitävien yhdyssiteenä. Haiharankatu 22 B 8, 33710 Tampere. Yhdistyksen Yhdistys antaa lausuntoja ja esittää kannanottoja kotisivujen osoite on maankäytöstä Tampereella, järjestää retkiä ja talkoita http://www.tampereenkasvitieteellinenry.net. ja julkaisee Tampereen seudun luonto-lehteä. Puheen- johtajana toimii Inka Paananen, p. 045-6338779 ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. (PiLy) on yhdistyksen nettiosoite on www.sll.fi/pirkanmaa/yh- perustettu vuonna 1970 alun perin nimelläTampereen distykset/tampere/. Yhdistys on jäsenjärjestönä Pir- lintutieteellinen yhdistys. Toiminnan laajentumisen kanmaan luonnonsuojelupiirissä ja sitä kautta Suomen myötä nimen vaihdos toteutettiin vuonna 1993. Vuon- luonnonsuojeluliitossa. na 2003 yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 550. Yhdis- tyksen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää lintuihin kohdistuvaa harrastusta, tutkimusta ja suojelua. Yhdis- Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikön tys kokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa, julkaisee internet-osoite on www.tampere.fi/ytoteto/yva/ kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Lintuviesti-nimistä index.htm.

8 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet

Luonnonsuojelulaista rektiivin lajit liitteessä I. Sienet ja jäkälät eivät toden- näköisesti tule olemaan mukana EU:n luontodirektii- Luonnonsuojelu on ympäristönsuojelun keskeinen veissä. osa-alue. Sen tarkoituksena on säästää, suojella ja vaa- lia luontoa eli turvata luonnon uhanalaisimpien osien säilyvyys ihmisen toiminnasta huolimatta. 1997 anne- Luonnonsuojelulailla (29§) suojellut luontotyypit ovat : tun luonnonsuojelulain 1§:n päätavoitteita ovat: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2) pähkinäpensaslehdot 1) luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen 3) tervaleppäkorvet 2) luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen 4) luonnontilaiset hiekkarannat 3) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän 5) merenrantaniityt käytön tukeminen 6) puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit 4) luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen 7) katajakedot lisääminen 8) lehdesniityt 5) luonnontutkimuksen edistäminen. 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät

Perinteinen luonnonsuojelu kuuluu yhdessä luonnon- Edellisistä kohteista Tampereen seudulla tulevat ky- ja kulttuurimaiseman suojelun kanssa kulttuurilliseen seeseen lähinnä tervaleppäkorvet, katajakedot ja ympäristönsuojeluun. Sen tarkoituksena on luoda avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja luonnon ja rakennetusta ympäristöstä viihtyisä ja tasa- puuryhmät. painoinen elinympäristö. Samalla pyritään myös ta- kaamaan elinmahdollisuudet mahdollisimman moni- Luonnonsuojelualueiden perustamisesta säädel- puoliselle luonnoneliöstölle. Perinteinen luonnonsuo- lään luonnonsuojelulaissa valtion mailla (10 §), yksi- jelu käsittää suojelualueiden perustamisen, luonnon- tyismailla (24§) ja luonnonmuistomerkkien rauhoitta- muistomerkkien vaalimisen sekä luonnonvaraisten misesta (23§). Lisäksi tietyistä erityissuojelutarpeista kasvien ja eläinten suojelun. ja suojelualueiden järjestelmällisestä hankinnasta sää- Viimeaikainen kehitys on tuonut luonnonsuoje- detään luonnonsuojelulaissa luonnonsuojeluohjelmil- luun uusia käsitteitä kuten luonnon monimuotoisuus la (7§) ja maisema-alueilla (32§). 7§:n mukaan valta- (= biodiversiteetti), kestävä kehitys, kestävä käyttö ja kunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaami- suotuisa suojelutaso. Biologista monimuotoisuutta seksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla koskevan yleissopimuksen (Rio de Janeiro 1992) mu- alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin tulevia kaan kestävä käyttö tarkoittaa biologisen monimuo- aluehankintoja varten. toisuuden osien käyttöä siten, ettei käyttö johda pit- Lajisuojelun perustana ovat aiemminkin olleet källä aikavälillä monimuotoisuuden vähenemiseen. pyynnin ja häirinnän kiellot; suojeltua eläinlajia ei saa Kestävään kehitykseen on liitetty kolme ulottuvuut- pyytää, häiritä, eikä kasvilajia kerätä tai muuten tar- ta: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Kestävä koituksellisesti turmella. Suojeltujen lajien kauppa, käyttö ilmaisee selkeämmin luonnonvarojen käytön hallussapito ja maastavienti ovat myös kiellettyjä. rajallisuuden kuin kestävä kehitys-ilmaisu. Kestävän Luontodirektiivin liitteessä IV (ns. tiukan suojelun la- kehityksen sijaan tavoitteena on luonnonvarojen ja jit) mainittujen eläinlajien kohdalla on myöskin luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen. maankäyttörajoituksia; niiden lisääntymis- ja leväh- Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön vuonna dyspaikkojen heikentäminen on kielletty (luonnon- 1995 toi mukanaan luonnonsuojelulakiin luonto- suojelulaki 49§); usein puhutaan myös elinympäristö- tyyppien (29-31§) ja erityisesti suojeltavien lajien direktiivistä. Luontodirektiivin liitteessä V ovat lajit, elinympäristön suojelun (47-48§) Natura-alueineen jotka vaativat hyödyntämisen sääntelyä. (64§). Euroopan yhteisön luonto- ja lintudirektiivi Luonnonsuojelulailla (46§) voidaan määritellä edellyttävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja uhanalaiseksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontotyyppien suojelua suojelualueita muodosta- luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Tar- malla suotuisan suojelutason varmistamiseksi. Suo- vittaessa laji voidaan siirtää erityisesti suojeltavien la- tuisa suojelutaso onkin uuden luonnonsuojelulain jien kategoriaan (47§), jos sen häviämisuhka on ilmei- toinen yleistavoite (5§). Suojellut luontotyypit ja lanen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän jit ovat luontodirektiivin liitteissä I ja II sekä lintudi- esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 9 Luonnonsuojelualueet

kielletty. Perinteisten suojelukeinojen lisäksi erityisesti painotteisia lajeja ovat esim. jänkäsirriäinen, jonka suojellun lajin suojelu edellyttää lajin elinympäristön eurooppalaisesta kannasta Suomessa on n. 75%, ta- suojelua tai muita toimenpiteitä varsinaisten luonnon- viokuurna n. 68%, mustaviklo n. 65% ja telkkä n. suojelualueiden ulkopuolellakin. 63%. Tämän jälkeen Suomen erityisvastuuta on poh- Luonnonsuojelulain 42§ kieltää rauhoitetun kas- tinut myös Uhanalaisten eliöiden toinen seuranta- vin tai sen osan poimimisen, keräämisen, irtileikkaa- työryhmä. misen, juurineen ottamisen tai hävittämisen ja tämä koskee myös rauhoitetun kasvin siemeniä. Eläinlajien Metsälaista rauhoittamista koskevan luonnonsuojelulain 38§:n mukaan nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja suoraan Vuoden 1997 aikana astui voimaan uusi metsälaki lain nojalla. Sen mukaan kaikki Suomessa luonnonva- (1093/1996) ja metsäasetus (1200/1996). Lain 1§:n raisesti esiintyvät nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole mai- mukaan tavoitteena on edistää metsien taloudellista, nittu metsästyslain 5§:ssä, ovat rauhoitettuja. Lisäksi ekologista ja sosiaalista kestävää hoitoa ja käyttöä si- vuonna 1999 voimaan tulleen EU:n lintudirektiivin ten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton sa- artikla 7:n mukaan kaikki linnut ovat rauhoitettuja malla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilyte- pesimäaikana vähintään 1.4-31.7 välisenä aikana. tään. Monimuotoisuuden säilyttämiseen voidaan pyr- kiä metsätaloudellisella tavoiteohjelmalla (metsäkes- kus), hakkuutapojen sääntelyllä ja erityisen tärkeiden Rauhoitettujen eläinlajien osalta kiellettyä on: elinympäristöjen suojelulla. On huomattava, että met- sälaissa, toisin kuin luonnonsuojelulaissa, säädetään 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen 2) pesien sekä munien ja yksilöiden vain metsätalouteen liittyvistä hankkeista. Metsälain muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtä- 10§:ssä säädetään metsäluonnon monimuotoisuuden minen tai muu tahallinen vahingoittaminen säilyttämisestä yleisesti, mutta mikä toteutuu asetuk- 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisään- sen kautta. Lain 5§:ssä puututaan sallittuihin hakkuu- tymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdys- tapoihin ja 6§:ssä metsäluonnon erityiskohteisiin, joil- alueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannal- la on merkitystä metsän monimuotoisuuden säilyttä- ta tärkeillä paikoilla. misen, maiseman tai monikäytön kannalta. Erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelusta on säädetty metsälain 10§:ssä, josta voidaan poiketa poikkeuslu- 28.6. 1993 annettu metsästyslaki käsittelee metsästys- valla (11§). tä – rauhoittamattoman eläimen pyydystämistä ja tap- pamista sekä riistanhoitoa – riistaeläimen aiheuttamien vahinkojen korvaamista ja koiran pitämistä. Lakia Metsälain 10§ erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: sovelletaan tietyiltä osin myös luonnonsuojelulain (71/ 23) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyy- 1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman dystämiseen tai tappamiseen. Metsästyslain 5 §:n muodostavien norojen sekä pienten lampien välit- tömät lähiympäristöt määrittelemät riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläi- 2) ruohoja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokor- met on lueteltu raportin lopussa. Tampereella esiinty- vet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot vien erityisesti suojeltavien, uhanalaisten, silmälläpi- 3) rehevät lehtolaikut dettävien ja EU-direktiivilajien sekä Suomen vastuu- 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla lajien luettelo on liitteenä alkaen sivulta 128. 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Suomen aiempaa kattavammasta kansainvälisestä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuot- erityisvastuusta on puhuttu ensimmäisen kerran Suo- toisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähä- men ympäristökeskuksen ja BirdLife -Suomen yhteis- puustoiset suot ja rantaluhdat työnä toteuttamassa Suomen tärkeät lintualueet (FI- NIBA) -hankkeessa. Sen mukaan Suomen olisi otet- tava vastuu niistä pohjoisen vyöhykkeen lintulajeista, Seuraavassa esitellään ympäristökeskuksen (ennen joiden kanta meillä muodostaa merkittävän osuuden vuotta 1998 lääninhallituksen) päätöksellä rauhoitetut Euroopan kannasta. Tällöin erityisvastuulajeina pide- luonnonsuojelualueet ja ympäristölautakunnan pää- tään lajeja, joiden alle 100 000 yksilön eurooppalaises- töksellä (aikaisemmin lääninhallituksen) rauhoitetut ta kannasta Suomessa pesii vähintään 10%. Tällaisia luonnonmuistomerkit. Suomeen ja sen lähialueille keskittyviä lajeja ovat soi- den ja havumetsien lajit, mutta myös vesilinnut, kah- laajat ja pöllöt. FINIBA-asiantuntijaryhmä on vali- koinut erityisvastuulajeiksi harvalukuiset suojelun kannalta tärkeimmät lajit. Voimakkaimmin Suomi-

10 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1.1. Luonnonsuojelualueet palsami (Impatiens noli-tangere). Lisäksi alueella kasvaa niukalti lehtopähkämöä (Stachys sylvatica), sini- Luonnonsuojelualueella tarkoitetaan rauhoitettua tai (Hepatica nobilis, mR) ja valkovuokkoa (Anemone ne- luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettavaksi ehdotet- morosa) sekä haisukurjenpolvea (Geranium robertia- tua aluetta, jolla on merkitystä tietyn luonnontyypin num). Merkittävin ja samalla huomiotaherättävin kas- tai luonnonkauneuden säilyttämisessä. Syitä suojelul- vi on runsaana esiintyvä lehtoleinikki (Ranunculus cas- le voivat olla alkuperäisen luonnon, eläin-ja kasvimaa- subicus), jonka esiintymät ovat Pirkanmaan suurim- ilman tai maiseman säilyttäminen. mat. Kämmekkäkasveista alueella kasvaa soikkokak- Luonnonsuojelualueen käyttöä säätelevät hoito- ja sikkoa (Listera ovata, R). käyttösuunnitelma sekä rauhoitusmääräykset. Määrä- ysten mukaan toiminnot, jotka mahdollisesti muuttai- Linnusto sivat alueen alkuperäistä maisemakuvaa tai vaikuttai- sivat epäedullisesti alkuperäisen kasvillisuuden ja eläi- Puronvarsi on linnustollisesti merkittävä alue. Linnus- mistön säilymiseen, ovat kiellettyjä. Suojelualueen to on laskettu kahdesti, vuosina 1988 ja 1994. Alueel- hoitoa ja käyttöä valvovat kaupungin ympäristöval- la laskettiin vuonna 1988 pesivän 30 lintulajia, yhteen- vonta ja ympäristökeskus. Jokaiselle alueelle laaditaan sä 145 reviiriä ja 1994 26 lajia/138 reviiriä. Linnuston hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka alueellinen sympä- kokonaistiheydeksi saatiin yhdellä linjalaskennalla ristökeskus vahvistaa. 952 paria/km2 (1988) ja 906 paria/km2 (1994). Suu- Seuraavassa esitellään Tampereen alueella sijaitse- ri lintutiheys johtuu sekä purolaakson rehevästä lehto- vat 11 luonnonsuojelualuetta: Ikuri-Kalkun Myllypu- kasvillisuudesta että ns. reunavaikutuksesta (=erilais- ro, Viikinsaari, Pyynikki, Peltolammi-Pärrinkoski, ten habitaattien vaihtuma-alueella lintutiheydet ovat Halimasjärvi, Sorilanlammi, Vattula, Palvajärvi-Koi- useimmiten suurempia kuin habitaattien keskiosissa). rajärvi, Järvenpää-Majaketo, Paarlahden Isosaari sekä Purolaakso rajoittuukin molemmin puolin lähes koko uusimpina Iso-Kuhmo ja Tampereen kaupungin pituudeltaan pihamaihin, teollisuusalueisiin, jouto- omistama Ylöjärven Valkeekiven lahden purolehto. maihin, hakkuuaukkoihin ja pensaikkoihin. Pajulintu Vattulan luonnonsuojelualueeseen saatiin v. 2003 huo- (Phylloscopus trochilus), räkättirastas (Turdus pilaris), mattava laajennusosa. Vuonna 1997 voimaan astunut peippo (Fringilla coelebs), punakylkirastas (Turdus ili- luonnonsuojelulaki antaa myös mahdollisuuden rau- acus), lehtokerttu (Sylvia borin), talitiainen (Parus ma- hoittaa alue ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä. Tälla menetelmällä on viime vuosina rauhoitettu yk- sitoista tummaverkkoperhosniittyä. Lisäksi uudeksi luonnonsuojelualueeksi on suunnitteilla Epilän Vaak- kolammin alue. Vuoden 2003 loppuun mennessä Tampereella oli luonnonsuojelualueita 229 hehtaaria, joka on 0.4 % maapinta-alasta.

1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Kasvillisuus

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Natura-ohjelmaan. Se rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla 26.10.1999 35,1 ha suuruisena päätösnumerolla 1998L0220/251. Myllypuron puronvarsilehdot, rinteet ja putoukset ovat esteettisesti ja kasvistollisesti Tampereen kantakaupungin arvokkaimpia luonnonalueita. Uoma on tosin ollut pahasti roskaantunut ja alueella on järjestetty keväisin siivous- talkoita. Puronvarsilehdolla on pituutta kolme kilo- metriä ja sen tyypillisiä lajeja ovat kotkansiipi (Mat- teuccia struthiopteris), (sorea)hiirenporras (Athyrium filix-femina), mesiangervo (Filipendula ulmaria), käen- kaali (Oxalis acetosella), lehtovirmajuuri (Valeriana Lasse Kosonen sambucifolia), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), kevät- Myllypuron lehtoleinikkikasvustot ovat Pirkanmaan linnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum) ja lehto- laajimmat.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 11 Luonnonsuojelualueet

jor), mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja hippiäinen noin 3,5 km päässä Tampereen keskusta-alueelta. Saa- (Regulus regulus) ovat alueen runsaimmat lajit. Lehto- ren kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luon- ja mustapääkertun suuret populaatiotiheydet ovat nonsuojelualueen osuus on 10,53 hehtaaria. Viikin- osoitus lehdon rehevyydestä. Kummankaan kesän las- saari on toiminut virkistysalueena jo viime vuosisadan kennoissa ei havaittu harvinaisia lajeja. Yhdellä las- puolivälistä lähtien. Rakentaminen ja virkistystoimin- kentakerralla harvinaisempien lajien yksittäiset parit ta ovat keskittyneet saaren itäosaan ja luonnonsuoje- saattavat kuitenkin jäädä huomaamatta. lualue sijaitsee saaren länsiosassa. Alueen sisäosaa kiertää hiekoitettu kävelytie. Luontopolku seurailee Hyönteistö kävelytietä poiketen välillä saaren rehevään sisäosaan ja rannan tuntumaan. Suojelualueen itäpää rajoittuu Myllypurossa elää roskaantumisesta huolimatta eräitä jalkapallokenttään ja niittyyn. mielenkiintoisia metsäpurojen vesiperhoslajeja. Näis- tä merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmällä pi- Kasvillisuus dettävä purosiilanen (Lype reducta, NT) ja purovainokas (Rhyacophila fasciata, NT). Toinen alueellisesti Viikinsaaren luonnonsuojelualue kuuluu eteläboreaa- merkittävä vesiperhoslaji on koukkusirvikäs (Sericosto- liseen lehtovyöhykkeeseen, ns. vuokkovyöhykkeeseen, ma personatum). jonka rehevintä ydinaluetta kutsutaan Etelä-Hämeen lehtokeskukseksi. Viikinsaaren rehevyys perustuu Ko- Lisätietoja: kemäenjoen vesistön eteläisten reittien savimaiden Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa: viljavuuteen sekä kallioperän fylliittiin ja kiilleliuskee- Kalkun Myllypuro. - Tammerkoski 7/84: 4-6. seen, joiden ns. kalkkivaikutus mahdollistaa kasvilli- Lagerström, M. & Tast, N. 1988: Tampereen Ikuri-Kalkun suuden rehevät piirteet. Myllypuron pesimälinnusto 1988. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa. Alueella on laidunnettu karjaa ja korjattu heinää siinä määrin, että aluetta määriteltiin jo 1880-luvulla Peruskarttalehti 2123 06 D termillä “hoidettua puistoa”. Suojelualueella on ennen rauhoitusta maisema- ja virkistystarkoituksessa har- 1.1.2. Viikinsaari vennettu pensaskerrosta sekä hakattu metsää. Toimin- ta on kuitenkin ollut pienimuotoista ja se on kohdis- Hämeen lääninhallituksen päätöksellä (päätösnumero tunut pääasiassa alueen reunaosiin. Kokonaisuutena 125/A231) 9.12.1994 perustettu Viikinsaaren luon- alueen kasvillisuus ja eläimistö ovat monipuolisia, eikä nonsuojelualue sijaitsee Pyhäjärven Viikinsaaressa, ihmisen toiminta ole toistaiseksi köyhdyttänyt alueen

Lasse Kosonen

Viikinsaaren kotkansiipikasvustot ovat lähes miehenmittaisia.

12 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet monimuotoisuutta ja asemaa tärkeänä lehtona. ja, osa lajeista on taas kärsinyt toiminnasta. Vain yh- Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelu- den alkuperäiskasvin tiedetään varmasti hävinneen alueen puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksi- saarelta - kaiheorvokin (Viola selkirkii). jakoinen. Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa 70-90 Viikinsaaren suojelualueen runsaslajisimpia aluei- -vuotiaita, yli 20 metriä korkeita kuusia ja koivuja. ta ovat sisäosan lehdot. Vaateliaimmista lehtokasveis- Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tä- ta alueella kasvavat mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä män kerroksen alla ja paikoitellen ylimmän latvus- (mR), soikkokaksikko (R), keltavuokko (Anemone ra- kerroksen puuttuessa omina kuvioinaan kasvaa 10- nunculoides, UH-AL-P), lehtopähkämö ja mustakon- 30-vuotias, pääosin kuusivaltainen kerros. Lahopuu- nanmarja (Actaea spicata). V. 1990 Tampereella harvi- ta alueella on niukasti, sillä tuulen kaatamia ja lahoa- naista nurmikaunokkia (Centaurea phrygia) todettiin via puita on korjattu polttopuuksi. Valtapuuston kasvavan muutamassa paikassa saarta ja v. 2000 löy- muodostavat kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betula dettiin saaresta näsiäntaimi (Daphne mezereum, mR). pendula) ja hieskoivu (Betula pubescens). Mäntyjä (Pi- Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kas- nus sylvestris) kasvaa eniten lounaisrannan tuoreella vupaikoista on löydettävissä mm. velholehteä (Circaea kankaalla. Saarella kasvaa myös kookkaita visakoivu- alpina). Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikas- ja, katajia (Juniperus communis) ja pihlajia (Sorbus vusto, jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää ja me- aucuparia) sekä haapoja (Populus tremula), jotka van- siangervoa. Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvilli- hoilla niittyalueilla muodostavat yhtenäisiä haavikoi- suuskuvaa, jolloin varsinkin käenkaalin osuus kenttä- ta. Pääasiassa rantojen tuntumassa kasvaa harmaa- kerroksen kasvillisuudesta nousee. (Alnus incana) ja tervaleppää (Alnus glutinosa) sekä Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäy- tuomea (Prunus padus), jota löytyy myös saaren sisä- tössä ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- ja osista. Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pa- kulttuurikasveja. Paikan rehevyydestä ja kosteudesta julajit: halava (Salix pentandra), raita (Salix caprea), kertovat mm. hiirenporras ja kevätlehtoleinikki (Ra- kiiltopaju (Salix phylicifolia), tuhkapaju (Salix ci- nunculus fallax). nerea) ja mustuvapaju (Salix myrsinifolia). Sisäosien Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuoreen ja lehto- rehevissä lehdoissa kasvaa muutamia metsälehmuk- maisen kankaan rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypilli- sia (Tilia cordata) ja lisäksi saarelta löydettiin kynäja- siä kangasmaiden kasveja. Rannan kivikkoisessa ja lavan (Ulmus laevis, R, VU) taimi vuonna 1989. niukkalajisessa elinympäristössä kasvaa 28 kasvilajia, Puustoa on hakattu alueen lounaisosassa ja luoteis- joista yleisimpiä ovat rantakukka (Lythrum salicaria), kärjessä. Kumpikin hakkuuala on noin 0,1 ha:n suu- myrkkykeiso (Cicuta virosa), helpi (Phalaris arundina- ruinen ja tällä hetkellä niissä kasvaa lehtipuuvaltaisia, cea), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), viil- noin 2 m korkeita taimikoita. Pensaskerroksen muo- tosara (Carex acuta) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflo- dostavat paatsama (Rhamnus frangula), terttuselja ra). Pienenä erikoisuutena lähellä uimarantaa kasvaa (Sambucus racemosa) ja koiranheisi (Viburnum opu- pieni keltanokitkeröesiintymä (Picris hieracioides). lus), joita kasvaa tasaisesti alueen lehto-osissa. Alu- eella esiintyy myös lehtokuusamaa (Lonicera xyloste- Sienistö um), mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksen kasveja. Viikinsaaren sienistöstä tunnataan vain hajahavainto- Viikinsaaren luonnonsuojelualue voidaan jakaa ja. Eri puulajien kanssa sienijuurta muodostavia my- kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen alkaen alueen si- korritsasieniä, esim. rouskuja, haperoja (mm. Pirkan- säosista ja päätyen rantaosiin: (1) rehevä kuusivaltai- maalla melko harvinainen nokihapero (Russula alboni- nen lehto, jota luonnehtivat lehtoimikkä (Pulmonaria gra), tatteja ja vahveroita kasvaa saaressa runsaasti. obscura, mR) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis), (2) Lahoavan puuaineksen vähyyden vuoksi merkittävää vaihteleva, osin kultturilajistonkin sävyttämä tuore lahottajasienilajistoa on löydetty varsin niukasti. Van- lehto, jossa kasvaa vaateliaita lehtokasveja, (3) sani- hojen metsien lajina pidettyä ruostekääpää (Phellinus aislehto, (4) koivuvaltainen kuiva lehto, jota luon- ferrugineofuscus, NT) löytyi saaren sisäosista kaatu- nehtivat nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja kevät- neesta kuusesta 1970-luvun puolivälissä. Muusta linnunherne (Lathyrus vernus, mR), (5) haapa- ja puulla kasvavasta lajistosta mainittakoon tuoksuhe- harmaaleppävaltainen viljely- ja laidunkäytössä ollut lokka (Pholiota heteroclita). alue, jossa kasvaa lehtoja kulttuurikasveja sekä (6) Saaresta on löydetty muutamia Pirkanmaalle uusia tuore ja lehtomainen kangas. sienilajeja, joita voidaan pitää harvinaisina koko Suo- Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilo- messa. Uutena suomalaisena lajina löydettiin kävely- kasvilajia. Näistä arviolta 150 on saaressa alkuperäisiä tien reunasta ruohikosta saravinokas (Melanotus phil- ja loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen lipsii). Saaren länsipään sekametsästä, luontopolun mukana. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut ihmi- vierestä on kahtena vuonna löydetty savukärpässienen sen toiminnan lisääntyessä runsaammin kasvupaikko- (Amanita spissa) esiintymä, joka on Suomen pohjoisin

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 13 Luonnonsuojelualueet

ja toinen Pirkanmaan kahdesta kasvupaikasta. Syksyl- kan on havaittu esiintyvän alueella säännöllisesti, vaik- lä 1993 luonnonsuojelualueeseen rajautuvalta niityltä kakin se pesinee toisinaan viereisessä Lehtisaaressa. löytyivät Pirkanmaan ensimmäiset nurmituhkelot Myös lehtopöllö on 1990-luvulla pesinyt saaressa ja (Vascellum pratense, NT). Pirkanmaalle uusi laji oli 1950-luvulla jopa varpuspöllö. myös syksyllä 1993 saaren länsipäästä löytynyt harvinainen kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites) ja 1998 Lisätietoja: löydetty valkosahaheltta (Lentinellus auricula, NT). Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1989: Luontopolkuopas, Viikinsaari. - Moniste Ympäristövirastossa. Linnusto Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1990: Tampereen Viikinsaaren kasvisto ja kasvillisuus. - Tampereen kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisu 3/90. 16 s. Viikinsaaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalai- Lagerström, M. 1996: Tampereen Viikinsaaren pesimälinnusto sesta peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikku- 1991 ja 1996. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa. sieppo (Ficedula parva, Ldir, NT), josta on pesimä- Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991: kautena havainto poikueesta 1996 ja varoittelevasta Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja parista vuodelta 1999. 2000-luvulla lajia ei ole enää Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa. paikalla havaittu. Ns. vaateliaita lajeja saarella edustaa mustapääkerttu. Vuoden 1991 takseeraus tapahtui Kosonen, L. 1992: Eteläisiä sienilajeja Pirkanmaalla. - Sienilehti 44: 135-137. melko varhain - touko-kesäkuun vaihteessa - mikä ei anna todellista kuvaa myöhäisten muuttolajien kuten mustapääkertun, lehtokertun ja punavarpusen (Carpo- dacus erythrinus) todellisista parimääristä. Näiden lin- 1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue tujen parimäärien selville saamiseksi linnut olisi tak- seerattava kesäkuun puolessa välissä. Kaarilan kartanon historia Vaakkolammi-Likokallion Saarella havaittiin vuonna 1991 kaikkiaan 30 lin- alueella ulottuu satojen vuosien päähän. Alueen alku- tulajin muodostaneen 121 reviiriä. Peippo, pajulintu, peräiseen kasvillisuuteen onkin vuosisatojen kuluessa räkättirastas, talitiainen, sinitiainen (Parus caeruleus) ja sekoittunut runsaasti kulttuuriperäistä lajistoa. Vanhaa sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) olivat alueen runsaim- kulttuurimaisemaa on alueella lyhytnäköisesti ja rat- pia lajeja. Peippo ja pajulintu kattoivat yhdessä yli 40 kaisevasti turmeltu rakentamalla taloja heti järven % reviireistä. Kolopesijät, joita lajeista oli 9, muodos- etelärantaan ja kartanomiljööseen. Kulttuurilajistoa tivat 24 reviiriä. Vuoden 1996 kesällä pesivien lintula- ovat mm. keltamo (Chelidonium majus), jalokiurun- jien määrä oli pudonnut 25 lajiin, jotka muodostivat kannus (Corydalis nobilis), punakoiso (Solanum dulca- 86 reviiriä. Valtalajeilla (pajulintu, peippo, lehtokerttu, mara), nokkosvieras (Cuscuta europaea, UH-AL-P), sinitiainen ja viherpeippo) oli 57 % saaren pesimälin- jättipalsami (Impatiens grandulifera) ja törrösara (Ca- nuston kokonaisparimäärästä. Vuoden 1996 takseera- rex muricata). Harvinaisuuksista Likokallion itäpuo- uksen mukaan saaren kolopesijöiden kuten talitiaisen lella kasvaa jänönsalaattia (Mycelis muralis). Rannoilla kanta romahti lähes olemattomaksi vuoden 1991 ta- kasvaa runsaasti nevaimarretta (Thelypteris palustris). kaisesta tilanteesta. Suojelualueella ei ole linnunpönt- Muuta luonnonvaraista lajistoa ovat valko- ja kelta- töjä, joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä si- vuokko (UH-AL-P), kevätlinnunsilmä, lehtopalsami, jaitseviin pönttöihin, joita on saattanut olla vuonna lehtokorte, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Kaa- 1996 vähemmän. rilan kartanon alueella ovat Tampereen suurimmat Viikinsaaren linnusto oli monipuolista ja sen ko- lehmus- ja vaahterayksilöt. Erikoisuutena kohteella konaisparitiheys vuonna 1991 811 paria/km2 ja vuon- kasvaa harmaa- ja tervalepän risteymää (Alnus glutino- na 1996 576 paria/km2. Kesällä 1996 Viikinsaaren sa x incana). Itse järvestä on kerätty 1900-luvun alussa itäosan virkistysalueen pesimälinnuston kokonaispari- piilovesiherne (Utricularia stygia), laji jota tuolloin tiheys oli 431 paria/km2. Saaren pesimälinnusto on vielä ei tunnettu tieteelle ja on määritetty vasta lähes saaren pinta-alan huomioon ottaen varsin monipuoli- sata vuotta myöhemmin. Paikka on ainoa Pirkanmaal- nen, mistä kielii melko korkea diversiteetti-indeksi ta tunnettu. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös (2.76 vuonna 1996). Paritiheys on suurempi kuin mil- Likokallio, lehtomaisen kasvillisuuden peittämä jylhä lään muulla viime vuosina takseeratulla Tampereen muodostelma järven itäpuolella. Likokalliota on sa- suojelualueella tai suunnitellulla suojelualueella, lu- nottu myös Liittokallioksi, mikä viittaa sen käyttöön kuun ottamatta Myllypuron paritiheysarviota, ja se jo esihistoriallisena aikana käräjöintipaikkana. Liko- vastaa Etelä-Suomen parhaiden lintulehtojen pariti- kallion sammallajistoa tutkittiin kesällä 2002 tutki- heyksiä. Mainittakoon vielä, että kesällä 1996 saarel- muskohteena kallion seinämät ja lohkareet. Merkittä- la pesi nuolihaukka (Falco subbuteo), joka vanhan vimmät löydökset olivat taljaruostesammal (Anomodon uhanalaisuusluokituksen (ennen vuonna 2001 uusit- attenuatus), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum) tua) mukaan kuului uhanalaisiin lajeihin. Nuolihau- ja vuoririippusammal (Neckera oligocarpa). Taljaruos-

14 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

reää koivuakin. Elinympäristö saattaisi jopa sopia val- koselkätikan pesintään. Alue kuuluu myös pikkutikan (Dendrocopos minor, VU) elinpiiriin ja itse lammella on viime vuosina pesinyt liejukana (Gallinula chloropus). Iidesjärven ohella Vaakkolammi on Pirkanmaan ai- noita liejukanan pesimispaikkoja. Aluetta on esitetty rauhoitettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoi- tuspäätös tultaneen antamaan vuoden 2004 aikana.

Lisätietoja: Kääntönen, M. 1974: Järvi Tampereen maisemassa - Vaakkolammi. - Tammerkoski 36(9): 12-13. Kääntönen, M. 1990: Tampereen Gaddin lehmus (Tilia cordata) - Suomen suurimpia? - Talvikki 14: 64-67. Kääntönen, M. 2001: Tampereen Kaarilan Vaakkolammen eteläpuolen ja lounaisrinteen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki 25:54-67.

Peruskarttalehti 2123 09

1.1.4. Pyynikki

Pyynikin luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 49,62 hehtaaria, on perustettu 6.5.1993 lääninhalli- tuksen päätöksellä 94/A231. Pyynikin harju Tampereen keskustan länsipuolella kuuluu osana yli 200 km pitkään harjujaksoon, joka alkaa Salpausselältä Kosken ja Lammin pitäjien koh-

Hannu Kettunen Hannu dalta ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaan- Kuvan valkoselkätikkanaaras viihtyi päähän saakka. Tampereella samaan harjujaksoon tovin Vaakkolammin eteläpuolen laho- kuuluvat Epilänharju, Vilusenharju, Kalevankangas ja puumetsässä. Pispalan harju. Korkeimmillaan Pyynikinharjun laki- osa on 80 metriä Pyhäjärven pinnan yläpuolella ja 160 metriä merenpinnan yläpuolella; sitä pidetään maailman korkeimpana soraharjuna. Harju on Pyhäjärven ja Näsijärven välinen vedenjakaja, joten se toimii myös merkittävänä maiseman jäsentäjänä. Vuonna 1993 Pyynikin harju valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksi tesammalta esiintyy vain paikoin Etelä-Suomen leh- maisemanähtävyydeksi. tokallioilla. Kivikutri- ja vuoririippusammal ovat koh- Pyynikki on tamperelaisille ja etenkin keskustassa talaisen harvinaisesti esiintyviä lehtokallioiden lajeja, asuville tärkeä lähivirkistysalue, joten alueen ulkoiluun joista jälkimmäinen yleistyy pohjoista kohti. Muuta alueen huomionarvoista lehtoisuutta ilmentävää lajis- ja virkistyskäyttöön kuuluva varustus on monipuoli- toa ovat ketohavusammal (Abietinella abietina), kouk- nen: ulkoilureittejä, merkitty luontopolku, näkötorni kusuikerosammal (Brachythecium reflexum), rihmahii- kahviloineen, penkkejä, roska-astioita ja kuntoiluka- rensammal (Bryum flaccidum), kujanneviuhkasammal tos. Alueelle on v. 2003 hyväksytty metsänhoitosuun- (Homalia trichomanoides), vemmelvaskisammal (Pseu- nitelma. doleskeella nervosa) ja sirohavusammal (Thuidium assimile). Vaakkolammin eteläpuolella Likokallion vierei- Kasvillisuus sessä lehtimetsässä vieraili Suomessa uhanalainen val- koselkätikka (Dendrocopos leucotos, Ldir, eR, CR) tam- Pyynikin metsätyypit vaihtuvat ylhäältä alas siirryttä- mi-maaliskuussa v. 2000. Laji viihtyy vanhoissa lehti- essä lakialueen kuivista kanervatyypin kangasmetsistä metsissä, lahoa lehtipuuta sisältävissä metsissä ja eri- mustikkatyypin tai käenkaali-mustikkatyypin kangas- tyisesti koivikoissa. Vaakkolammin metsä on harmaa- metsiin. Pyynikin erityispiirteitä lisäävät harju-, kal- leppävaltaista, vaikkakin seassa on runsaasti lahoa jä- lio- ja lehtokasvillisuusalueet. Putkilokasvilajiston

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 15 Luonnonsuojelualueet

runsaus (325 lajia vuonna 1973) kertoo kulttuurilaji- rinteillä puut ovat 26-28 m pitkiä, mutta ylärinteillä en huomattavasta osuudesta. Vähälukuista harjukas- hieman lyhyempiä, 16-18 m pitkiä. Vanhoissa män- villisuutta edustavat kahden metrin kasvustona kasva- nyissä kasvaa kohtalaisesti melko harvinaista männyn- va sarjatalvikki (Chimaphila umbellata), kanervisara kääpää (Phellinus pini). Kova kulutus on syönyt harjun (Carex ericetorum), hietaorvokki (Viola rupestris), mä- pintamaata ja heikentänyt vanhan männikön elinvoi- kivirvilä (Vicia tetrasperma, UH-AL-P) ja maa. Lisäksi eroosio valuttaa maata harjun rinteiltä. (harju)häränsilmä (Hypochoeris maculata). Kesäteatte- rin läheltä on löydetty myös lähteikkö- ja lehtokasvil- Linnusto lisuutta kuten hetekaali (Montia fontana) ja lehtoleinikki. Huomion arvoisia ovat Varalaan päin olevilla Luonnonsuojelualueella pesi vuonna 1993 kaikkiaan kallioilla kasvava kalliohatikka (Spergula morisonii) ja 23 lintulajia. Valtalajeja olivat pajulintu, peippo, rä- tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), joka syk- kättirastas, leppälintu (Phoenicurus phoenicurus, V), syllä 2003 kasvoi niukkana mättäänä. Erityisesti kan- talitiainen ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Leppä- nattaa mainita Pyynikin erikoisuutena harvinainen ja lintu (V) esiintyy Pyynikillä melko runsaana, koska yhä harvinaistuva kesämaitiainen (Leontodon hispidus, alue on pääosiltaan kuivaa kangasta. Aluskasvillisuu- UH-AL-E), joka vielä vuonna 2003 sinnitteli paikal- tena on kuitenkin useimmiten lehtipuupensaikkoa, laan muutaman kukkimattoman yksilön voimin. Vuo- mikä selittää pajulinnun ja sitä harvinaisemman si- den 2002 kesällä uusina lajeina löydettiin mäntykuk- rittäjän runsauden. Ainoa alueella tavattu vaateli- ka (Monotropa hypopitys) ja harajuuri (Corallorhiza tri- aampi lehtolaji, mustapääkerttu, pesi ns. Thermo- fida). Varalan mutkan kalliolla kasvaa harvinaista pah- pyleen solan lehdossa. tanurmikkaa (Poa glauca, UH-AL) ja harvinaisimmis- ta sammalista mainittakoon taljaruostesammal ja Lisätietoja: vuoririippusammal. Seppälä, J. 1993: Pyynikin hoito- ja käyttösuunnitelma. - Pyynikillä kasvaa 130-200-vuotias järeä mänty- Tammerkoski 5/93: 4-5. metsä, jonka seassa on muutama pienialainen 40- ja Lagerström, M. 1993: Tampereen Pyynikin luonnonsuojelualueen pesimälinnusto 1993. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. 60-70-vuotias metsikkö sekä nuorempia taimikoita. Kuusta kasvaa vain kallioalueen länsipuolella. Etelä- Lahtonen, T. 2003: Lisätietoja Tampereen Pyynikin kasvistosta. - Talvikki 27: 56-69. puoleisilla alarinteillä kasvaa lehtipuita: vaahteroita (Acer platanoides), pihlajia ja harmaaleppiä. Koivua Kääntönen, M. 1974: Tampereen Pyynikin kasvillisuus ja kasvisto. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 50: 45-65. kasvaa harjualueella hyvin vähän. Puiden pituus vaihtelee sijaintipaikan korkeuden mukaan. Pyynikin ala- Peruskarttalehti 2123 09 D

Lasse Kosonen Pyynikillä kulkijaa pyritään ohjaamaan opastein.

16 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski Sienistö

Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, jonka Alueen sienistöä tunnetaan puutteellisesti, mutta joi- pinta-ala on 31,39 ha, sijaitsee Tampereen eteläisissä takin yleispiirteitä voidaan havaita. Pärrinkoskella Sarankulman ja Peltolammin kaupunginosissa. Alue kasvaa vaateliaita lehtosieniä kuten punamaljakasta on perustettu 26.8.1992 läänin päätöksellä 174/A231. (Sarcoscypha austriaca), täplärisakasta (Inocybe macula- Rauhoituksen tarkoituksena on ollut säilyttää ta), kultahaperoa (Russula aurea), aprikoosihaperoa maakunnallisesti arvokkaan lehdon kasvillisuus ja (Russula risigallina), lehtorouskua (Lactarius bertillo- eläimistö sekä Myllyojan ja Pärrinkosken rauhallinen nii), jauheukonsientä (Cystolepiota sistrata), jalohelok- ja viihtyisä maisema. Peltolammin alue kuuluu ns. kaa (Pholiota elegans) ja anishaprakasta (Psathyrella Etelä-Hämeen lehtokeskukseen, jollaisia lehtoalueita mucrocystis, NT, löydetty vain muutamasta paikasta on Tampereella jäljellä enää muutamia. 1960-luvulla alkaneet ulkoilu- ja virkistyskäyttö näkyvät alueen lie- vänä kulumisena ja roskaantumisena. Peltolammiin laskee Sääksjärvestä lähtevä Multi- puro ja Peltolammista lähtee Pyhäjärveen Myllyoja, joka myöhemmin muuttuu Härmälänojaksi. Mylly- ojan putous, Pärrinkoski, sijaitsee rautatien länsipuo- leisella alueella. Suojelualueella on lisäksi kaksi lähdet- tä. Peltolammin seutu on melko tasaista; Pärrinkosken kohdalla pudotusta tulee yläputouksen osalle 12 m ja alaputouksen osalle 7 m, jos rajana pidetään puron su- vantokohtaa.

Kasvillisuus

Alueen metsiköt ovat pääasiassa lehtoja, mutta osit- Lasse Kosonen tain myös kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Alueella kasvaa metsälehmusta ja vaahteraa, jotka ovat keskei- siä lehtometsän puulajeja, haapaa, raitaa, pihlajaa, tuomea, koivua, harmaa-ja tervaleppää sekä kuusta. Ihmi- sen mukanaan tuomia lajeja ovat siperianlehtikuusi (Larix sibirica) ja siperianpihta (Abies sibirica). Pensaskerroksen vaateliaista lehtolajeista Peltolam- milla kasvavat pähkinäpensas (Corylus avellana, UH- AL-P), näsiä (mR), lehtokuusama, taikinamarja (Ribes alpinum) ja koiranheisi. Alueelta on tavattu yli 300 putkilokasvilajia. Suojelun kannalta arvokkaita kenttäker- roksen kasveja ovat mm. jalkasara (Carex pediformis, UH-AL-P), keltasara (Carex flava), lehtoimikkä (mR), lehtomatara (Galium triflorum), lehtoleinikki, soikkokaksikko (R), humala (Humulus lupulus) ja kaiheorvokki (V). Vankkasaraa (Carex riparia, NT) kasvoi aiemmin Helsinki-Tampere -radan varressa, jossa sen kasvupaikka on tuhoutunut rataa oikaistaessa. Tästä syystä kasvustoa siirrettiin luonnonsuojelualueen puolelle Ar- ranmaan alueelle, jossa se näyttää menestyvän. Mylly- ojan luusuassa kasvaa ryhmä todennäköisesti vankkasa- ran ja pullosaran välistä harvinaista risteymää. Alueen pohjoisrajalla kasvaa pieni esiintymä mäntykukkaa (Monotropa hypopitys). Vuonna 1991 mäntykukkien joukosta löytyi kaksi kokopunaista versoa - kenties en- simmäistä kertaa Suomessa? Alueen luoteisosan ns. Lasse Kosonen Kala-Pirkan lammikoilta on löydetty myös isovesirik- Vankkasaraa siirrettiin radanoikaisun tieltä luonnonsuoje- koa (Elatine alsinastrum, VU), jonka suojelemiseksi lualueelle, missä se kukkii menestyksellisesti (yläkuva). suojelualueen rajaustakin muutettiin.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 17 Luonnonsuojelualueet

Suomesta) sekä tyypillisiä syksyn lehtosieniä - suppi- sia, joita esiintyy vain paikoitellen Tampereella tai lohaperoa (Russula delica) ja retikkavalmuskaa (Tricho- ympäristökunnissa. Tällaisia ovat esimerkiksi palsa- loma album) - joiden esiintymät ovat runsaita. Lepi- mikenttämittari (Xanthorrhoe biriviata), verkkomit- koissa kasvaa harvinainen lepäntatti (Gyrodon lividus). tari (Eustromata reticulata), ohutsiipi (Nudaria mun- Kääpälajistosta mainittakoon alueen haavoilla kasvava dana), kuusamaliuskamittari (Trichopteryx polycom- eteläinen lehtolaji, risukarakääpä (Junghuhnia nitida). mata) ja ruskolampiyökkönen (Archanara algae). Alueelta on löydetty myös tieteelle tuntemattomia ja Eräät uhanalaiset perhoslajit ovat kadonneet alueel- huonosti tunnettuja kotelosieniä. Pärrinkoskesta on ta ilmeisesti niittyjen umpeenkasvun seurauksena, löydetty lahopuulla kasvava Phomatospora moravica ja mutta myös lehtolajeja on hävinnyt. Alueen hoito- ja lahoavilta taulakääviltä hiljattain tieteelle kuvattu We- käyttösuunnitelmassa onkin ehdotettu joidenkin gelina polypori. Tieteelle tuntemattomia lajeja edusta- niittyjen entistämistä. Puronvarsilehdot ovat säily- vat pajunoksilla kasvava Habrostictis sp. ja talvikin leh- neet hyvin ja niiden säilyminen olisi jatkossakin tur- dillä kasvanut kotelomaljainen. vattava. Alueella on tavattu vuosien kuluessa yli 350 suur- Linnusto perhoslajia, joista 20-30 arvellaan tällä hetkellä jo kadonneen. Tummaverkkoperhosen (Melitaea diami- Pesiviä ja pesimäaikaisia lajeja on tavattu Peltolam- na, eR, EN) aikaisemmin asuttamat puronvarsiniityt min-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella 31. Alueen ovat valitettavasti häviämässä tai jo hävinneet ja lajia valtalajeja ovat peippo, pajulintu, räkättirastas, sirittä- ei enää tavata alueella. Nunnamittaria (Baptria tibia- jä ja lehtokerttu, jotka ovat tyypillisiä lehtolajeja. Har- le, NT, V) tavattiin aikaisemmin Peltolammilla, valukuisempia lehtolaulajia edustavat mustapääkerttu mutta laji on taantunut koko Hämeessä eikä esiinny ja harvinainen mutta alueella silloin tällöin esiintyvä enää Peltolammillakaan. Laji elää kuusikkoisissa leh- kultarinta (Hippolais icterina). Pikkusieppo (Ldir, NT) tokorvissa, joista toukka löytää ravinnokseen musta- on pesinyt alueella 1950-luvulla ja 1980-90-luvuilta konnanmarjaa. Muita mainittavia alueelta löydettyjä sieltä on tehty lukuisia havaintoja. Viimeksi se on ta- lehtojen suurperhoslajeja ovat mm. tuominopsasiipi vattu alueelta vuonna 1999 ja 2002, joten säännöllinen (Fixsenia pruni), lehmuskiitäjä (Mimas tiliae), kiila- pesintä voi olla mahdollista. Kololintujen määrä on kärsäyökkönen (Herminia grisealis) ja idänritariyök- pieni, mikä johtuu siitä, että ennen suojelupäätöstä könen (Catocala adultera). puustoa kehitettiin kuusivaltaiseksi eikä kolopuita ole Pikkuperhosia Peltolammin alueelta on löydetty vielä ehtinyt syntyä alueelle kovinkaan paljon. Alueel- kaikkiaan noin 300 lajia. Harvinaisemmista pikku- la on pesimäaikaan tavattu harvinainen nokkavarpu- perhosista kannattaa mainita lillukalla toukkana elä- nen (Coccothraustes coccothraustes, NT). Edellä mainit- vä Stigmella splendidissimella, pajulla elävät Phyllono- tujen lajien lisäksi alueella pesivät mm. punarinta rycter salicicolellus ja P. connexellus, suoputkella elävä (Erithacus rubecula), harmaasieppo (Muscicapa striata), Agonopteryx ciliella, mäkilehtolusteella (Brachypo- rautiainen (Prunella modularis), laulurastas (Turdus dium pinnatum) elävä Elachista subocellea, lehtikuu- philomelos), pensas- (Sylvia communis) ja hernekerttu sella elävä Zeiraphera griseana, lehmuksella elävä (Sylvia curruca), tiltaltti (Phylloscopus collybita, VU) ja Stigmella tiliae, käävillä elävät Nemapogon nigralbel- punavarpunen. Kesällä 2003 lammella viihtyi laulu- lus, N. cloacellus ja N. variatellus, apilalla elävä Phyl- joutsenpariskunta (Cygnus cygnus, Ldir, V). lonorycter insignitellus sekä lehtokuusamalla ja paat- samalla elävä Coleophora ahenella. Vesiperhosista Hyönteistö mainittakoon silmällä pidettäväksi luokiteltu purosiilanen (NT), jota on tavattu Peltolammin purolta. Ve- Rehevä elinympäristö on tarjonnut edellytykset mo- siperhosista on havaittu Peltolammin ja Pärrinkos- nipuolisen perhoslajiston synnylle. Alue jakaantuu ken alueella yhteensä 64 Pirkanmaalle tyypillistä la- useaan erilaiseen biotooppiin, joista tärkeimmät ovat jia. Myllyojan ja Pärrinkosken purolehdot, Peltolammin Peltolammin sudenkorennot ovat etupäässä Pir- eteläpään luhta-ja rantaneva, Jalanteenmäen lehti- kanmaalle tyypillistä lajistoa. Liitokorento (Epitheca kuusilehto, Sarankulman kosteat niityt ja koko alu- bimaculata) on kuitenkin Etelä-Suomessa harvinai- een runsaat lehtipuulehdot. Purolehdoissa kasvaa nen laji, jota on tavattu Pirkanmaallakin vain muuta- muutamien harvinaisten perhoslajien ravintokasveja, mista paikoista. Kimalaisista ja loiskimalaisista alu- kuten mustakonnanmarjaa ja lehtopalsamia. Kostei- eella elävät lähes kaikki Tampereen seudun lajit, sillä koilla elävien perhosten kannalta merkittävin ja run- elinympäristöt ovat monipuoliset ja kimalaisten suo- sain kasvi on leveäosmankäämi (Typha latifolia). simat ravintokasvit yleisiä. Alueen virkistys- ja ulkoilukäyttö ovat heikentäneet Peltolammin-Pärrinkosken alue on erinomainen useiden arvokkaiden lajien elinmahdollisuuksia. Pel- kohde luonnon opetus-, tutkimus- ja harrastuskäyt- tolammilta löytyy kuitenkin vielä joukko erikoisuuk- töön. Alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa määri-

18 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

Lasse Kosonen Halimasjärvelle ohjataan polkujen ja siltojen kautta.

tellyt hoitotoimenpiteet suorittaa ympäristövalvonta 1.1.6. Halimasjärvi yhteistyössä kiinteistötoimen kanssa. Alueella sijaitseva pieneläinten hautausmaa on poistettu käytöstä. Luonnonsuojelualue sijaitsee noin 10 km Tampereen keskustasta Atalan ja Kumpulan kaupunginosien väli- maastossa Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella. Alu- Lisätietoja: een pinta-ala on 14,5 hehtaaria ja luonnonsuojelualu- Hilden, J. 1960: Pieni Pärrinkoski, luonnontilassa oleva koski eeksi se on perustettu läänin päätöksellä nro 146/ Rukkamäessä. - Tammerkoski 22: 180-182. A231 1.6.1988. Lagerström, M. & Parviainen, H. 1988: Tampereen Peltolammin- Alue on luonteeltaan monipuolinen, sillä rajauk- Pärrinkosken suojelualueen pesimälinnusto 1989. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. seen kuuluu suuri osa Halimasjärven rantavyöhyk- keestä, kaksi pientä luonnontilaista suota, kallioaluei- Lahtonen, T. 1989: Peltolammin alueen kasvillisuus. - Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviraston julkaisu 5/90. 61 s. ta jyrkänteineen, puroja, lähde, siirtolohkareita, pit- kään lähes koskemattomana ollut lehtomainen kuusi- Jokinen, A.& Kosonen, L. 1990: Vankkasara (Carex riparia) Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 14: 51-52. metsikkö sekä maakunnallisesti arvokas monilajinen Lahtonen, T. 1990: Tampereen Peltolammin lehtoalueen ja rehevä lehto. kasviluonnosta. - Talvikki 14(1): 41-50. Seuranen, I., Piirainen, T. & Salokannel, J. 1996: Sarankulman Kasvillisuus suurperhoshavainnot vuonna 1996. - Raportti hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Suojelualue on kokonaan metsän peitossa, tosin vajaa neljännes metsästä on taimikkoa. Järven pohjoispuolel- Söderholm, U. 1991: Punainen mäntykukka (Monotropa hypopitys f. purpurascens) Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 15(2): 79-81. la sijaitsevan lehdon rehevämmässä osassa kasvaa koivujen, haapojen ja leppien alla pensastona lehtokuusa- Söderholm, U. 1992: Kuvaamattomia mikrosieniä. - Talvikki 16(1): 37-39. maa, taikinamarjaa ja vadelmaa (Rubus idaeus). Lajis- Turunen, H. 1997: Peltolammi-Pärrinkosken suurperhoset 1997. - toon kuuluu erikoisuutena ruohokanukka (Cornus sue- Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. cica). Lehdon kuusten varjostamassa osassa kasvaa runsas mustakonnanmarjakasvusto. Pohjoispuolen kallioilla esiintyy kalliokasvillisuutta, jonka joukossa on jalka- Peruskarttalehti 2123 08 C ja D saraa, hietaorvokkia, tummaraunioista ja mäkivirvilää (UH-AL-P). Järven itäpuoli on mustikkatyypin kuusikkoa.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 19 Luonnonsuojelualueet

Kaikkiaan alueelta on löydetty 220 putkilokasvila- nen (eR, EN), jonka esiintyminen ei liity luonnon- jia. Monilajisuutta selittävät parhaiten kivilajit (gabro suojelualueeseen. Harvinaisista lajeista alueella ha- ja dioriitti), jotka ovat kasveille suotuisia kasvualusto- vaittiin varjotupsukoi (Mompha terminella, NT), ja. Kasviston suojeluarvon kannalta merkittävintä on Coleophora ahenella-pussikoi ja kuultomittari (Ma- lehtokasvien suuri lajimäärä. Kalliokasvien esiintymi- lacodea regelaria). Velholehdellä toukkana elävä var- nen lisää alueen suojeluarvoa ja merkitystä, samoin jotupsukoi sekä korpipaatsamalla tai lehtokuusa- pohjoista kasvistoainesta edustavan ruohokanukan malla elävä Coleophora ahenella ovat keskittyneet le- esiintyminen. Alueella kasvavat myös juolukkapaju vinneisyydessään lähinnä eteläisen Suomen lehto- (Salix myrtilloides), lehtoimikkä (mR), lehto-orvokki, alueille. Lehtomaisesta kuusikosta havaituista pik- kaiheorvokki (V), lehtokorte (Equisetum pratense) ja kuperhosista voidaan mainita myös Stigmella splen- lehtokuusama. didissimella-kääpiökoi, jota pidetään melko harvinaisena. Halimasjärven varjoisissa ja kosteissa lil- Sienistö lukkakasvustoissa se kuitenkin esiintyi runsaana. Mustakonnanmarjaa ravinnokseen käyttävistä per- Alueen sienistöstä löytyy sekä ruokasieniä että erikoi- hoslajeista alueelta on löytynyt konnanmarjamitta- suuksia. Sienistön monipuolisuuteen vaikuttavat puus- ri (Eupithecia acteata). ton monipuolisuus ja melko runsas lahoava puuaines. Etelä-Hämeestä vain kerran aikaisemmin löytynyt Harvinaisista lajeista voidaan mainita mm. nokirousku Olethreutes dissolutanus havaittiin rahkasammaleisessa (Lactarius lignyotus), tummajalkalapakka (Spathularia järven rannassa. Laji on levinneisyydeltään painottunut rufa), tuoksusahaheltta (Lentinellus cochleatus), musta- Pohjois-Suomeen ja elää toukkavaiheessa sammalilla. pahkajuurekas (Collybia racemosa, NT), purorisakas Vesiperhosista kannattanee mainita Pirkanmaalla vain (Inocybe rivularis), sinityvirisakas (Inocybe calamistrata) paikoittain esiintyvä purovainokas ja Oxyethira sagitti- ja kimppuseitikki (Cortinarius turmalis). fera, joista ensimmäinen löytyi purosta ja toinen rahkai- sesta järvenrannasta. Linnusto Halimasjärven luonnonsuojelualueella elää myös lahopuita ja kääpiä ravinnokseen käyttäviä pikkuper- Vuonna 1988 Tampereen lintutieteellisen yhdistyksen hoslajeja, mm. Montescardia tessulatella, Nemapogon tekemän selvityksen mukaan Halimasjärven luon- cloacellus, Archinemapogon yildizae, Schiffermuelleria nonsuojelualueella tavattiin 27 eri lintulajia, joista val- stipella ja Nemaxera betulinella. Jotta tämänkaltainen talajeja olivat peippo, pajulintu, punakylkirastas, puna- lajisto lisääntyisi alueella, tulisi lahopuuston antaa rinta, lehtokerttu ja metsäkirvinen (Anthus trivialis). kehittyä vapaasti. Muissakin hyönteisryhmissä ja eri- Harvalukuisemmista lajeista mainittakoon rautiainen, tyisesti kovakuoriaisissa on lahopuilla eläviä lajeja, peukaloinen (Troglodytes troglodytes), mustapääkerttu joiden elinmahdollisuudet ovat heikkenemässä met- ja pyy (Bonasa bonasia, Ldir). Suojelualueen arvok- sänhoidon myötä. Siksi Halimasjärven luonnonsuo- kaimmat lintulajit kesällä 1988 olivat metsäviklo jelualueella tulisikin turvata lahopuuta sisältävien (Tringa ochropus) ja varpushaukka (Accipiter nisus). metsälaikkujen säilyminen ja syntyminen. Kesällä 1989 idänuunilinnulla (Phylloscopus trochiloi- Halimasjärven alue on ensisijaisesti luonnonsuoje- des) oli pysyvä reviiri järven itäpäässä. Tosin havainto- lualue, mutta soveltuu myös opetuskohteeksi, luonnon ja idänuunilinnusta on tehty alueella tämänkin jäl- tutkimiseen ja ulkoiluun. Alueelle on helppo päästä keen. Alueella on havaittu myös parhaina vuosina kaupungin busseilla ja vaikka virallisia ulkoilureittejä (esim. v 1999) kolme laulavaa pikkusieppoa (Ldir, ei alueella olekaan, useat polut helpottavat liikkumis- NT). Itse järvi ei kuulu luonnonsuojelualueeseen, ta. Vuonna 2000 uusittiin alueen pitkospuut. Ilkivalta mutta vuosina 2002-03 järvellä pesi kaakkuri. Koko- on vaikeuttanut alueen rakenteiden ylläpitoa. naisuutena luonnonsuojelualueen linnusto oli varsin monipuolinen ja runsas. Halimasjärven luonnonsuojelualue on myös soveliasta liito-oravan (Dir IV, VU, V) Lisätietoja: elinpiiriä, joka onkin säännöllisesti pesinyt alueella. Kääntönen, M. 1983: Halimasjärven lehto - tärkeä suojelukohde. - Tammerkoski 46:8-9. Hyönteistö Kääntönen, M. 1990: Tampereen Halimasjärven luonnonsuojelualueen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki 14(2): 97- 117. Tampereen hyönteistutkijain seura ry teki alueella Lagerström, M., Kosonen, L. & Lähdeaho, P. 1988: Tampereen vuosien 1991-1993 aikana selvityksen, jossa löydet- Halimasjärven luonnonsuojelualueen pesimälinnusto 1988. - tiin 204 suurperhoslajia ja 156 pikkuperhoslajia. Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. Joukossa oli myös harvinaisia lajeja, jotka ansaitse- vat maininnan. Varsinaisen suojelualueen ulkopuo- Peruskarttalehti 2123 12 C lelta, sähkölinjalta löytyi yksi tummaverkkoperho-

20 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1.1.7. Sorilanlammen katajaketo jentamisesta idän ja koillisen suuntaan 45.3 ha:lla, minkä ympäristölautakunta hyväksyi joulukuussa Aitolahden Sorilanlammen etelärannalla sijaitseva ka- 2002 ja ympäristökeskus teki siitä päätöksen 2003 tajaketo on pinta-alaltaan 0,7 hehtaaria. Luonnonsuo- päätösnumerolla 2000-L-190-251. jelualueeksi se on perustettu 7.5.1990 lääninhallituk- Vattulan luonnonsuojelualueen puustoon kuuluvat sen päätöksellä 87/A231. merkittävänä osana elävän puun ohella lahot ja kuol- Rauhoituksen tarkoituksena on ollut suojella ke- leet puut. Noin 800 m pitkä ja 200 m leveä aarnimet- toa, jonka rantarinteessä kasvaa kymmeniä isoja kata- sä muodostuu jyhkeistä kuusista, männyistä ja osin jia. Alue on lisäksi maisemallisesti edustava. Luon- myös hieskoivuista. Pisimmät kuuset lähentelevät 40 nonsuojelupiiri raivasi alueelta lehtipuuvesaikkoa ja metriä, tosin suurimman kuusen ympärysmitta on kuolleita katajia elokuussa 1990. vain 206 senttiä. Alueella on lisäksi kilpikaarnaisia mäntyjä, joista paksuimman ympärykseksi on mitattu Peruskarttalehti 2123 12 D 225 senttiä.

1.1.8. Vattula Kasvillisuus

Vattulan luonnonsuojelualue sijaitsee Tampereella en- Kasvistoltaan alue on verraten niukkaa johtuen hap- tisen Aitolahden kunnan alueella noin 20 km Tampe- pamista kivilajeista, kvartsi-ja granodioriitista, jotka reen keskustasta koilliseen. Se kuuluu Tampereen kau- kattavat ko. ylänköalueen lähes kauttaaltaan. Vuonna pungin omistamaan tilaan (Vattulanmaa RN:o 24) 1992 tehdyssä kartoituksessa alueelta löytyi vain 66 Vattulan kylässä. Tila, joka on pinta-alaltaan peräti 4,5 putkilokasvilajia. Lajistoon ei sisälly uhanalaisia tai km2, muodostaa ns. Kintulammen retkeilyalueen. Itse harvinaisia lajeja. Lajiston niukkuutta selittää myös suojelualue on tilan laidalla ja on Tampereen kaupun- ihmistoiminnan vähäisyys, minkä johdosta alueella ei gin hakemuksesta rauhoitettu 30.9.1959 säästömet- kasva kulttuuriperäisiä kasveja. Vanhojen metsien jä- säksi lääninhallituksen päätöksellä nro 1453/VI ja se kälä, korpiluppo (Alectoria sarmentosa) on alueella run- on Tampereen ensimmäinen luonnonsuojelualue. sas. Vaikuttaa siltä, että aluetta ei ole laidunnettu ol- Suojelualueen pinta-ala on 15,7 hehtaaria ja sen hoi- lenkaan, vaikka paimenten tiedetään muinoin ko- dosta vastaa Tampereen kaupungin ympäristövalvon- koontuneen ennen kirkonmenoja itäpäässä sijaitseval- ta. Vuonna 2002 Tampereen kaupungin ympäristöval- la ns. Kirkkokivellä. Mainittakoon vielä, että Vattula vontayksikkö teki aloitteen luonnonsuojelualueen laa- on sienistöltään hieno alue, josta löytää paljon mm.

Lasse Kosonen

Vattulan luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti erilaisia ruokasieniä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 21 Luonnonsuojelualueet

ruokasieniä. Elokuussa 2002 alueelta löydettiin yövil- tamia kertoja eli se on yksi Vattulan vanhan metsän kan lehdiltä yövilkanruostetta (Uredo goodyerea), jota helmiä. Suomesta on löydetty vain parikymmentä kertaa ai- Muusta hyönteisfaunasta saatiin myös vuoden emmin. Vuonna 2003 löytyi lajin toinenkin kasvu- 1997 tutkimuksessa tietoa, mm. kaksi latikkalajia Ara- paikka. V. 2003 alueelta löydettiin Suomen viides dus depressus ja A. betulinus. Lisäksi alueelta havaittiin rahkahaprakas (Psathyrella sphagnicola). Alueelta on melko harvinainen Vespula austriaca -ampiainen ja löydetty joitakin vanhan metsän kääpälajeja, kuten perhosista pohjankuutäplä (Cosmotriche lobulina). aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), ruostekääpä, NT , kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), männyn- kääpä ja riukukääpä (Phellinus viticola). Lisätietoja: Kääntönen, M. 1987: Vattulan metsä - arvokas Linnusto luonnonsuojelualue. - Tammerkoski 8/87: 7-8. Lahtonen, T. 1993: Tampereen Vattulan luonnonsuojelualueen Kesällä1992 alueella tavattiin 16 lintulajia. Valtalajeja kasvisto. - Talvikki 17(1): 40-47. olivat peippo, tiltaltti (VU), hippiäinen, puukiipijä, Lagerström, M., Lievonen, T. & Mäkelä, R. 1992: Tampereen pajulintu ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra). Alu- Vattulan luonnonsuojelualueen ja Nokian Pitkäniemen “Hevoshaan” pesimälinnustot 1992. - Käsikirjoitus eella on lahopökkelöitä vähän, joten pienten kololin- ympäristövalvonnassa. tujen, kuten tiaisten ja kirjosiepon, määrät olivat pie- Seuranen, I. 1995: Peltolammin suurperhoset. - Raportti niä. Alueen linnustollista arvoa nostavat kolopesijät: hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1995 varpuspöllö (Glaucidium passerinum, Ldir, V), viiru- Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa. pöllö (Strix uralensis, Ldir) ja palokärki (Dryocopus Valtonen, P. & Salokannel, J. 1997: Vattulan ls. alueen martius, Ldir). Aikaisempina vuosina alueella on ha- kovakuoriaistutkimus. - Raportti hyönteisseurannasta Tampereella 1997 Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa. vaittu myös metsoja (Tetrao urogallus, Ldir, NT, V), jonka soidinpaikkoja on lähistöllä runsaasti. Linnus- Peruskarttalehti 2124 10 C ton kokonaisparimäärä oli 248 paria/km2, joka on muihin pirkanmaalaisiin biotooppeihin verrattuna alhainen (esim. Viikinsaaressa 1210 paria/km2 ja Ikurin 1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi Myllypurolla 952 paria/km2). Alueen lähistöllä pesii myös mehiläishaukka. Teiskon Savonkylässä Palva- ja Koirajärven välissä sijaitseva luonnonsuojelualue on perustettu 7.2.1992 Hyönteistö läänin päätöksellä 25/A231. Alueen pinta-ala on 2,5 hehtaaria. Järvien välisellä metsä- ja suoalueella kasvaa harvi- Tampereen hyönteistutkijain seura teki vuoden 1997 naisia kasveja. Palvajärven koillispäässä kasvavat Pir- kesällä selvityksen alueen kovakuoriaislajistosta, joille kanmaalla uhanalainen lettovilla (Eriophorum latifo- tärkeitä lahoavia maapuita ja kääpiä on alueella jonkin lium, neljä yksilöä v. 1999, UH-AL), harvinainen röy- verran. Tutkimuksessa löytyi 150 kovakuoriaislajia, hysara (Carex appropinquata, VU), soikkokaksikko (R), mikä ottaen huomioon alueen karuuden ja pienuuden suovalkku (Hammarbya paludosa,R), vilukko (Parnassia on kohtalainen. Jatkotutkimus saattaisi kuitenkin jopa palustris), hernesara (Carex viridula), villapääluikka kaksinkertaistaa lajimäärän, ja monia merkittäviäkin (Trichophorum alpinum) sekä itse järvessä isolumme lajeja voi vielä löytyä, koska ne ovat usein vähälukuisia (Nymphaea alba). Lisäksi Koirajärven pohjoisrannalla ja satunnaisesti tavoitettavia. Tutkimus ei paljastanut on kasvanut sykeröpiippoa (Luzula sudetica, UH-AL- ikimetsien suuria harvinaisuuksia vaan tavanomai- E), mutta se lienee kadonnut. Koirajärven koillisran- sempaa vanhojen metsien indikaattorilajistoa. Toki nalta löytyi v. 1999 valkolehdokkia (R). Alueen halki löytyi joitakin harvinaisuuksiakin. Havaittuja vanho- kulkee metsäautotie ja luonnonsuojelualueen ympäriltä jen metsien indikaattorilajeja ovat mm. liekokurekiitä- on kaadettu metsää vuonna 1998 ulottuen Palvajärven jäinen (Platynus mannerheimii), Agathidium confusum koilliskulmalla ja Koirajärven lounaiskulmalla luonnon- ja A. arcticum, helyhaaskavaajakas, Ampedus erythrogo- suojelualueen puolelle 20-30 metriä. Hakkuilta on sääs- nus, ruskopehkiäinen (Ostoma ferruginea), liekohärö tynyt kolme kolohaapaa luonnonsuojelualueen luoteis- (Dendrophagus crenatus), Hallomenus binotatus ja Xyli- kulmalla. Viime vuosina suojelualuetta on uhannut kosta laevigata. Useimmat näistä elävät toukkavaiheessa teikkoalueen kuivuminen. kuolleessa tai kuolevassa puuaineksessa. Edellisten li- säksi mainittavia kovakuoriaislajeja alueelta ovat Aga- pus wasastjernae, Leiodes inordinata, Mycetoporus laevi- Lisätietoja: collis, Bolitobius cingulatus ja Bibloporus bicolor, joista Kosonen, L. 1992: Tärkeä kasvistonsuojelualue rauhoitettu Tampereen Teiskossa. - Talvikki 16(1): 26-27. osa suosii vanhoja metsiä. Näistä Mycetoporus laevicol- lista ei ole löytynyt valtakunnallisestikaan kuin muu- Peruskarttalehti 2142 01 B

22 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1.1.10. Järvenpää-Majaketo taantunut lehtoniittyjen kuusettumisen, peltojen rai- vauksen ja lettojen ojituksen vuoksi. Jäljellä olevia kas- Luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osa-alueesta, vupaikkoja uhkaa lisäksi tallaus, kukkien poiminta ja jotka sijaitsevat rinnakkain Teiskossa lähellä Viita- siirtäminen puutarhoihin. Vuonna 1999 paikalta las- pohjaa. Järvenpään alueen koko on 0,13 hehtaaria ja se kettiin kahdeksan, vuonna 2000 7 kukkivaa ja vuonna on perustettu 31.1.1991 läänin päätöksellä nro 23/ 2001 6 kukkivaa tikankonttia, v. 2003 8 kukkivaa. Ti- A231. Majakedon pinta-ala on 0,3 hehtaaria ja se on kankontit eivät ole muodostaneet siemenkotia. Lisäk- perustettu 28.2.1991 läänin päätöksellä nro 31/A231. si tikankonttipaikan edessä olevalta pellolta löytyi kir- Alueet on perustettu eri päätöksillä, koska maa-alueil- kiruohoa viisi yksilöä. la on eri omistajat. Koska tallaantuminen on ollut vaaraksi tikankont- Luonnonsuojelualueet perustettiin tikankontin tiesiintymälle, alueelle rakennettiin vuonna 1992 pit- suojelua varten, sillä alueet ovat lajin ainoa kasvupaik- kospuut ohjaamaan ihmisten kulkua. Vuoden 2002 ai- ka Pirkanmaalla. Tikankontin (Cypripedium calceolus, kana tikankontin kasvupaikka aidattiin maanomista- Dir II, DirIV, R, VU) esiintymien lisäksi alueista kan- jan aloitteesta. Lisäksi lajin vaatimaa valoisuutta on nattaa mainita Järvenpään matala kalliojyrkänne ja sen kohteella lisätty. alapuolinen lehto sekä Majakedon kallionaluslehto. Alueilla kasvaa myös mm. kirkiruohoa (Gymnadenia Peruskarttalehti 2124 01 B conopsea, R, VU), soikkokaksikkoa (R) ja valkolehdokkia (R). Tikankontti on kämmekkäkasveihin kuuluva mo- 1.1.11. Paarlahden Isosaari nivuotinen kasvi, joka kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja on ollut rauhoitettu Ahvenanmaalla vuodesta 1925 ja Kuusniemen kylässä Teiskossa sijaitseva Paarlahden muualla Suomessa vuodesta 1952. Kehitys siemenes- Isosaari on perustettu luonnonsuojelualueeksi läänin tä kukkivaksi kasviksi on hidas: tikankontin ensim- päätöksellä nro 351/A231 21.12.1987. Alueen pinta- mäinen vihreä lehti ilmestyy noin nelivuotiaana ja ala on 1,6 hehtaaria. kookkaat, yli 10 cm korkeat, kukat yleensä vasta 16. Luonnonsuojelualueen tunnusomaisena piirteenä kesänä. Tikankontti on koko maassa voimakkaasti on lehto, joka suurimmaksi osaksi koostuu metsäleh- muksista ja haavoista. Lehtoneidonvaippaa (Epipactis helleborine, R) kasvaa alueella satoja yksilöitä.

Peruskarttalehti 2124 10 D

1.1.12. Iso-Kuhmo

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja rauhoitettiin 10,2 ha:n suuruisena Pirkan- maan ympäristökeskuksen päätöksellä 31.10.2001 (1900L0681-251). Tosin sen arvoa vähentää se, että maanomistaja on kaatanut suurimman osan niemen sisäosien metsistä mukaan lukien myös siellä kasvaneet puumaiset lehmukset. Sisäosat ovatkin tämän seurauksena päässeet heinittymään. Lisäksi niemen pohjoisrantaan on tehty tie ja länsirantaan aivan piu- run (Scholochloa festucacea) kasvupaikan vierelle on kaavoitettu kesämökkitontteja. Niemen sisäosassa kasvaa rehevää kostean lehdon lajistoa, pohjoispuolella mm. soikkokaksikkoa (R). Muista lehtolajeista mainittakoon lehmus, koiranheisi, valkovuokko, lehtokuusama, lehto-orvokki, mustakonnanmarja, valkolehdokki (R), näsiä (mR) ja lehtoi- mikkä (mR). Pohjoisrinteellä kasvaa mm. lehtoarhoa (Moehringia trinervia) ja syyläjuurta (Schrophularia

Lasse Kosonen nodosa). Kalliojyrkänteellä kasvaa kalliokohokkia (Si- lene rupestris) ja sen lounaispuolella rantavedessä har- Tikankontti on komeimpia orkideoitamme. vinaista piurua.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 23 antakaupunki

tta 1. Tampereen luonnonsuojelualueet; k tta 1. Tampereen

Kar eisko

tta 2. Luonnonsuojelualueet: Aitolahti-T

Ka Luonnonsuojelualueet

Alueen itäosa Ison- ja Pikku-Kuhmon välinen (Glyceria lithuanica), mutta näitä ei vuonna 2000 saareke sisältää myös runsaasti lehtomaisia piirteitä. tehdyssä inventoinnissa havaittu. Tosin korpisorsi- Sen lajistoon kuuluu tavallista lehtolajistoa; näsiää moa kasvoi alueelle lännestä virtaavan puron ylä- (mR), lehtokuusamaa, kieloa, sini- (mR) ja valkovuok- juoksulla. Alueen arvoa rasittavat kulutus ja se että koa, mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta, taikinamar- kaakkoispuolelle ei ole jätetty minkäänlaista suoja- jaa ja metsäruusua. Myös saarekkeen lounaiskulmalle vyöhykettä. Aivan suojelualueen rajalle kaadetun on kaavailtu muutamaa kesämökkiä. metsän vuoksi suojelualueelta kaatuu puita tämän (Tämän aluerajauksen ulkopuolella Iso-Kuhmon tästä. Kulutusta aiheuttavat ilmeisesti ratsastus ja tien varrella, 300 metriä Saarlahden talosta länteen pel- suunnistus, joista alueelle on jo syntynyt polkuver- lon reunassa olevassa lehtomaisessa kulmassa kasvaa kosto. Lisäksi alueen läpi on tehty tie, joka on loh- noin kolmisenkymmentä vuorijalavaa (Ulmus glabra R, kaissut ison osan lehdosta. Alue liittyy laajempaan, VU) taimista puumaisiin yksilöihin. Lisäksi lajisto sisäl- yhteensä noin kymmenen hehtaarin suuruiseen rau- tää mm. humalaa, mustakonnanmarjaa ja metsäruusua hoitettuun lehtokokonaisuuteen. Rosa majalis).

Peruskarttalehti 2124 11 B Peruskarttalehti 2123 09 B Kääntönen, M. 2000: Ylöjärven Valkeekiven purolehdon kasvistosta ja kasvillisuudesta (EH). - Talvikki 24:56-60. 1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto

Kohde on Ylöjärven kunnan alueella, mutta Tampe- 1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt reen kaupungin omistama. Alue rauhoitettiin 1,3 hehtarin suuruisena 2.3.2003 (päätösnumero 1999 Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi luonnonsuojelu- L0748-251) laki, jonka mukaan ympäristökeskuksen rajauspäätök- Valkeekivenlahden purolehto on kuulunut valta- sellä voidaan rauhoittaa myös pieniä alueita esim. jon- kunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on yksi kin kasviesiintymän tai perhosniityn turvaamiseksi. Natura-alueista. Noin 1,3 hehtaarin suuruinen leh- Tätä onkin käytetty uhanalaisen tummaverkkoperho- to sijaitsee kahden puron yhtymäkohdassa Pasko- sen esiintymispaikkojen suojeluun Aitolahdella ja Teis- suolta virtaavan puron varrella rajautuen Valkeeki- kossa. Yhteensä on rauhoitettu 11 niittyä, yhteispinta- venlahteen. Osa kohteen metsästä on kaadettu jo alaltaan 9.9 hehtaaria. Valtaosa niityistä on yksityis- 1980-luvulla. Lehto vaihettuu kasvupaikkatyypil- omistuksessa. Suojellut niityt ovat seuraavat: tään saniaistyypistä käenkaali-oravanmarja- tyyp- piin, joka on lehdon valtatyyppi, mutta paikoitellen jopa sinivuokko-käenkaali-tyyppiin. Puuston valta- 1. Aitolahti, Orikorpi, 1.0 ha, 29.5. 2000 lajina on kuusi, mutta joukossa kasvaa myös metsä- 2. Aitolahti, Myllypuro, 0.1 ha, 29.5. 2000 lehmusta, harmaa- ja tervaleppää, hieskoivua, pih- 3. Aitolahti, Mutianniitty, 4.7 ha, 27.12. 2002 lajaa ja tuomea. Pensaista alueella kasvavat kaikki 4. Aitolahti, Mutianniitty, etelä, 0.4 ha, 27.12. 2002 tavallisimmat lehtojen lajit: näsiä, lehtokuusama ja 5. Nurmi, Tiikonoja, 0.2 ha, 27.12.2002 6. Aitolahti, Pihlajisto, 1.6 ha, 12.6.2003 mustaherukka (Ribes nigrum). Valtapensaana alu- 7. Aitolahti, Männistö, 0.1 ha, 12.6.2003 eella on kuitenkin taikinamarja. Lehdon kenttäkas- 8. Teisko, Pohtola, Hepokatti, 0.3 ha, 7.10.2003 vilajisto on Tampereen seudun mittapuun mukaan 9. Aitolahti, Palo, Tuomisto, 0.1 ha, 7.10.2003 varsin edustava. Alueella kasvaa mm. lehtotähtimö, 10. Teisko, Pohtola, Heinäsenjärvi, 1.2 ha, 7.10.2003 lehtopähkämö, lehtopalsami, lehtoleinikki, lehto- 11. Teisko, Pohtola, Ruohosuo, 0.2 ha, 6.11.2003 matara, korpinurmikka (Poa remota), lehtoimikkä, kotkansiipi ja lehtokorte. 1980-luvulla alueelta väi- tetään löytyneen keltavuokkoa ja korpisorsimoa Peruskarttalehdet 2123 12, 2124 10

26 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1.2. Luonnonmuistomerkit 1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto

Luonnonmuistomerkki on kiinteä luonnonesine, joka Puiston pohjoisreunalla kasvavat viisi kuusta on rau- edustaa koko maassa tai ainakin kyseisellä seudulla hoitettu juuristoineen. harvinaista lajia tai tyyppiä. Luonnonmuistomerkki saattaa myös olla ikänsä, mittasuhteensa, rakenteensa, kauneutensa tai maisemallisen arvonsa takia säilyttä- Lamminpään puistot 225P misen arvoinen. Kohteeseen liittyvät historialliset Peruskarttalehti 2123 09 A muistot lisäävät suojeluarvoa. Vaikka luonnonmuisto- Lääninhallituksen päätösnro 139/VI, 30.1.1968 merkit tavallisesti ovat pieniä yksittäisiä kohteita, niil- lä on oma merkityksensä elinympäristömme rikastut- tamisessa ja kulttuuriperinteen vaalimisessa. Aikaisemmin luonnonmuistomerkkien perustami- 1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu sesta päätti lääninhallitus, nykyään perustamispäätök- set tehdään ympäristölautakunnassa. Valtaosa luon- Raholan suuri puumainen kataja (mukaan lukien sitä nonmuistomerkeistä on luonnonvaraisia puuryhmiä ympäröivä maa 1,5 metrin säteellä) rauhoitettiin jo (16 kpl) tai puita, mutta joukossa on myös siirtolohka- vuonna 1941. Suomen suurimman katajan kaatoi Pa- reita ja kallioita (2 kpl). nun päivän myrsky 11.11.2001, mutta rauhoitus on Seuraavassa on esitelty Tampereen alueella sijaitse- toistaiseksi voimassa, sillä siitä jäi kuitenkin muistok- vat luonnonmuistomerkit, niiden päätösnumerot, rau- si jyhkeä kanto. Katajavanhusta olivat riepotelleet pa- hoituspäivämäärät ja sijainti. hoin jo muutamat aiemmatkin lähivuosien myrskyt. Se menetti yhden neljästä päähaarastaan tammikuun 1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie 1997 myrskyssä. Puu oli aikoinaan Suomen suurin; 11,75 m korkea, rungon ympärys 2,62 m ja oksiston Tampereen kaupungin omistamalla maalla kasvava ympärysmitta yli 18 m. Toisen Maire-myrskyssä komeakasvuinen mänty on rauhoitettu juuristoineen. vuonna 1963 kaatuneen katajan rauhoitus on lakkautettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.

Lielahden kylä, Myllyniitty RN:o 1:223 Peruskarttalehti 2123 09 B Villilän kylä, Tappuramäki RN:o 1:196 Ympäristöviraston päätösnro 93/270/yvi349, 11.5.1993 Peruskarttalehti 2123 09 A Lääninhallituksen päätösnro 115/VI, 15.2.1941

Lasse Kosonen

Raholan jättikatajasta on jäljellä vain kanto ja kadunnimi, Jättikatajankatu.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 27 Luonnonsuojelualueet

1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto

Pispalassa Harjunpispan ja Rantapispan tilojen väli- sellä rajalla, Tahmelan viljelypalstojen rannassa kasvaa erityisen komea, leveälatvuksinen kynäjalava, joka on rauhoitettu juuristoineen.

Pispalan kylä, Harjunpispa RN:o 2:324 Peruskarttalehti 2123 09 A Lääninhallituksen päätösnro 6/A231, 26.1.1983

1.2.7. Viikinsaaren laivaranta

Viikinsaaressa lähellä laivarantaa kasvavat kaksi koo- kasta metsälehmusta ovat rauhoitettuja juuristoineen.

Viikinsaari 1:1 Peruskarttalehti 2123 08 B Ympäristölautakunnan päätösnro Dno 95/321/yvi 343

1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu

Lasse Kosonen Tahmelan rannan kynäjalava talviasuisena. Lempääläntien varressa Herrainsuonkadun päässä, omakotitalon pihamaan reunassa kasvava mänty on rauhoitettu juuristoineen.

Järvensivun kylä, Väinölä RN:o 1:8 1.2.4. Rahola,Piikahaka Peruskarttalehti 2123 08 D Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960 Raholan Piikahaan länsiosassa sijaitseva mänty on rauhoitettu juuristoineen. Alkuperäisen rauhoitus- päätökseen kuului myös Piikahaassa kasvaneet kuusi 1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto ja toinen mänty, mutta niiden osalta rauhoitus on lakkautettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331. Perähaanpuiston poikkeuksellisen järeärunkoinen leh- Raholan puistot 233P tikuusi on rauhoitettu juuristoineen. Peruskarttalehti 2123 09 A Taatalan puistot 309P Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960 Peruskarttalehti 2123 08 D Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960

1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan uimaranta

Pyhäjärven rannalla Raholan uimarannalla kasvava komea kynäjalavayksilö on rauhoitettu juuristoineen. Tosin kynäjalava kuuluu muutoinkin luonnonsuojelulailla rauhoitettuihin lajeihin.

Raholan kylä, Rahola RN:o 1:31 Peruskarttalehti 2123 09 A Lääninhallituksen päätösnro 185/A231, 1.9.1989

28 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

Suurimmat puut

euraava katsaus perustuu yksinomaan Niilo Karhun teokseen ”Vihreät jättiläiset, Suomen S paksuimmat puut” (1995). Teoksesta on koottu Tamperetta koskevat tiedot, kun ne koskevat luonnonvaraisia puita. Pois on siten jätetty puistopuut paria istutettua lukuun ottamatta. Paksuus on mitattu rin- nan korkeudelta ellei toisin mainita. rym = rungon ympärysmitta.

• Harmaaleppä (Alnus incana) 165 cm/18 m, hyväkuntoinen puu, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden itärannalla kosteassa paikassa pienen niemennypykän vieressä (682567:32500)

• Rauduskoivu (Betula pendula) 463 cm/32 m. Kolmehaarainen 200-250 cm:ssä, alimman rym. 237 cm, haarat tuettu. Tampere Murole, Kapeenkylä, Mäensivu (685755:34055).

• Pirkkalankoivu (Betula pendula f. birkalensis) 185 cm/24 m, Tampere, Kaarila, Kaarilan kartanon vanhan tenniskentän kulmalla (682611:32273)

• Kotikataja (Juniperus communis) 264 cm (60 cm:ssä)/11.75 m. Kaksihaarainen, rym. 158 ja 196 cm, Tampere, Villilä, Teeri-Villilä (682584:32036), puu kaatunut marraskuussa 2001.

Kari Korte • Kynttelikkökuusi (Picea abies forma) Muroleen Kapeenkylän kookas rauduskoivu. 301 cm/21 m Symmetrisesti neljähaarainen 140-150 cm:ssä, Tampere, Teisko, Velaatta, maantien varressa (685340:33797).

• Riippamänty (Pinus sylvestris f pendula) 182 cm/17 m, Tampere, Pyynikki, kesäteatterin paikoi- tusalueen kaakkoispuolella lähellä polkujen risteystä (682490:32628).

• Visahaapa (Populus tremula forma) 97 cm/15 m. Paksuimmillaan 2 metrissä 126 cm. Teisko, Terälahti, Järvenpää (685515:33280)

• Metsälehmus (Tilia cordata) 550 cm/(10-50 cm:ssä) /28 m. Kaarilan kartano (682610:32276). Ns. Gaddin lehmus, istutusvuotena pidetään n. 1760.

• Vuorijalava (Ulmus glabra) 441 cm/24.5. cm, Haihara, Haiharan kartano (682195:33445)

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 29 Luonnonsuojelualueet

1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha leita. Niitä ympärön hiilestä rikkaan aineksen iskostama reunus, joka rapautuu ympäristöään herkemmin. Seder- Omakotitalon pihalla sijaitsevaan rauhoitettuun siir- holm kutsui kappaleita nimellä Corycium enigmaticum ja tolohkareeseen liittyy 1400-luvulta periytyvä tarina, arveli niiden olevan pussimaisten levien jäänteitä ja jonka mukaan jättiläinen olisi hurjistunut pyhäpäivä- muodoiltaan aitoja fossiileja. - Coryciumin hiiliaines on nä pellolla töitä paiskineelle väelle ja yrittänyt heittää hiilen isotooppikoostumuksen perusteella eloperäistä. Se sitä kivellä.Toisen tarinan mukaan jättiläinen olisi syntyi alkeellisen mikrobitoiminnan tuloksena, mutta Co- yrittänyt syystä tai toisesta heittää tällä kivellä Messu- ryciumin muoto ei ole fossiilin muoto. Corycium-frag- kylän kirkkoa, mutta epäonnistunut. mentteja ilmeisesti muodostui, kun turbidiittivyöry tem- pasi mukaansa aiemmin kerrostuneista pienirakeisista se- Takahuhdin ko., kortteli 4953, tontti 4 dimenteistä palasia, joiden pintaan tarttui eloperäistä ai- Peruskarttalehti 2123 12 A neista kappaleiden pyöriessä vyöryssä (Lehtinen ym Lääninhallituksen päätösnro 614/VI, 11.5.1960 1998).

Hirviniemen kylä, Metsä-Kiikkinen RN:o 14 Peruskarttalehti 2123 12 B 1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää, Lääninhallituksen päätösnro 102/VI, 15.2.1962 Tanhuankadun reuna

Omakotitalon pihalla kasvavat neljä lehmusta on Lisätietoja: rauhoitettu juuristoineen. Aiemmin paikalla kasvoi Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä. viisi isokokoista lehmusta, jotka olivat rauhoitettuja. Suomen Geologinen Seura, 375 ss. Eteläisimmän lehmuksen rauhoitus lakkautettiin ja puu kaadettiin 29.10.1999 liian lahovikaisena ja vaa- rallisena. 1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä (Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen Pappilan kadut 028K lähtevää metsäautotietä n. 700 m Peruskarttalehti 2123 12 A Lääninhallituksen päätösnro 360/VII, 2.8.1973 “Kurusen männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu juuristoineen. Aikaisemmin rauhoituspäätökseen kuului myös pienikokoinen (4 m pitkä) käärmekuusi, 1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15 joka kuitenkin on kuollut ja tahallisesti hävitetty paikalta. Täten käärmekuusen osalta rauhoitus on lak- Koivu on rauhoitettu juuristoineen. kautettu.

Takahuhdin kylä, Grönlund RN:o 10:4 Hirviniemen kylä, Junkkari RN:o 5:31 Peruskarttalehti 2123 12 A Peruskarttalehti 2123 12 B Ympäristöviraston päätösnro 747/92/yvi3433, 17.11.1992 Lääninhallituksen päätösnro 769/VI, 9.4.1969

1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi) 1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km luoteeseen Hirviniemessä sijaitsevassa rantakalliossa esiintyy 1900 miljoonaa vuotta vanhoja hiilipussifossiileja (Co- Vanha ja korkea mänty, joka nykyisin on jo keloutu- rycium enigmaticum). Hiilipussit ovat syntyneet savi- nut, on rauhoitettu juuristoineen. palloista, joiden pintaan on muinoin tarttunut eliöpi- Vattulan kylä, Kortejärvi RN:o 4 toista liejua. Savipallojen ympärille kertynyt orgaani- nen aines näkyy kiven pinnassa hiilikerroksena. Koh- Peruskarttalehti 2124 10 C de on kärsinyt ilkivallasta. Lääninhallituksen päätösnro 94/VI, 27.1.1959 Myllyniemi-muodostuman metaturbidiiteissa tavataan ellipsoidimaisia tai pallomaisia pienirakeisia kappa-

30 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

1.2.16. Teisko, Kämmenniemi, Viitapohjantietä noin 1,24 km Viitapohjaan päin

Tien törmällä oleva suurikokoinen säännöllisen nelihaarainen kuusi ns. “Ylä-Pirilän nelihaarainen” on rauhoitettu juuristoineen. Mäellä kasvaa lisääkin monihaaraisia kuusia ja perimätiedon mukaan joskus alueella kasvoi jopa kuusihaarainen kuusi.

Värmälän kylä, Uusi-Pirilä Rn:o 2:321 Peruskarttalehti 2124 10C Ympäristölautakunnan diaarinro 829/641/97 4.2.1997

1.2.17. Teisko, Kuorannantie, Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen

“Ryssän männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettu juuristoineen.

Kuorannan kylä, Heinäsuo RN:o 1:78 Peruskarttalehti 2124 11 B Lääninhallituksen päätösnro 16/VII, 17.1.1972

1.2.18. Terälahti, Kapeentien ja Tikkamännyntien risteys

Neljän lakkapäämännyn ryhmä on rauhoitettu juuristoineen. Yksi puista on kuollut ja sen rauhoituspäätös on lakkautettu.

Kiimajoen kylä, Mattila RN:o 3:204 Peruskarttalehti 2124 11 B

Kari Korte Lääninhallituksen päätösnro 415/VI, 20.5.1964 Luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu mänty, joka nykyisin on keloutunut (1.2.15).

1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila

Asuntilan kylässä oleva, osaksi käärmekuusimainen kuusen muoto (Picea abies f. virgata) on rauhoitettu 31.7.2001 juuristoineen maanomistajan aloitteesta.

Asuntilan kylä, Lauttametsä Rn:o 3:7 Peruskarttalehti 2124 11 C Pirkanmaan ympäristökeskuksen päätösnro 1900L0681-251, 31.10.2001

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 31 Luonnonsuojelualueet

Kartta 3. Luonnonmuistomerkit

32 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Luonnonsuojelualueet

Kari Korte

Likokalliota on kutsuttu myös Liittokallioksi sen historian vuoksi. Ehkäpä tätä siirtolohkaretta on käytetty käräjäpaikkana?

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 33 Muut suojelualueet

2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt muut suojelualueet

2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon een eteläpuolen mäeltä kymmeniä yksilöitä, mutta laskeva eteläisin puro paikka on kovan kulutuksen kohteena. **

Itse Myllypuro on esitelty luonnonsuojelualueiden Lisätietoja: yhteydessä kappaleessa 1.1.1. Ikuri-Kalkun Mylly- Kääntönen, M. 1986: Luontokohteita kantakaupungissa: Vihiojan puro. puronvarsilehto. - Tammerkoski 4/86: 4-6. Juhansuolta laskevan puronvarren runsaslajisessa kasvillisuudessa on lehtomaisia ja korpimaisia piirtei- 2.5. Pehkusuo tä - alueella kasvaa mm. tesmaa (Milium effusum), purolitukkaa (Cardamine amara) ja lähdetähtimöä (Stel- Veisun kaupunginosan eteläpuolella sijaitseva suo on laria alsine) sekä runsaasti kaislasaraa (Carex rhyn- edustava vaikkakin pieni. Hallilan asuntoalueen ra- chophysa). Erityisen merkittävä on Tamrockin tehtaan kentamisen jälkeen Pehkusuo on joutunut lähelle asu- pohjoispuoleinen avolouhikko, jossa kasvoi vuonna tusta. Sen merkitys luonnontilaisena suona on entises- 1999 parikymmentä tupasta harvinaista hajuheinää tään korostunut, kun muut lähistön suot on rakenta- (Cinna latifolia, Dir II, R, NT, V). Puro täyttää Tam- misella tuhottu. Suo on osittain rämettä ja osittain rockin tehtaan pohjoispuolella metsälain kriteerit nevaa ja sillä kasvaa kaikkia tavanomaisia soilla elävi- luonnontilaisesta purosta. *** en perhosten ravintokasveja. Kasvisto on tyypillistä suokasvillisuutta, mutta mainitsemisen arvoinen lie- Lisätietoja: nee kuitenkin juurtosara (Carex chordorrhiza). Hyön- Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla. teislajistoon kuuluvat mm. keltahopeayökkönen (Syn- - Talvikki 6(1): 10-21. grapha microgamma), herttakangasyökkönen (Anarta cordigera), hentopussikas (Sterrhopterix standfussi), seittipussikas (Phalacropterix graslinella), harmopussi- 2.2. Vaakkolammin ja Likokallion kas (Acanthopsyche atra) ja rämehopeatäplä (Proclossi- alue ana eunomia). Harvinaisempaa lajistoa edustaa koisa- perhosiin kuuluva laji Pediasia truncatella ja vesiperho- Vaakkolammin ja Likokallion alue on esitelty luon- sista valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi luokiteltu nonsuojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.3. rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes, NT), joita ei tunneta muista Tampereen luontokohteista. Vähä- puustoisena tai avoimena luonnontilaisena suona Peh- 2.3. Peltolammi- Pärrinkoski kusuo on metsälain mukainen kohde. Lähistöllä on muutaman vuonna 1990- ja 2000-luvuilla (viimeksi Kohde on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä 2002) kuultu kehrääjän (Caprimulgus europaeus) suri- kappaleessa 1.1.4 naa. ** 2.6. Iidesjärvi 2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän Kasvillisuus itäpuolella Runsasravinteisen järven rannat ovat luhtien ja ruovi- Alue on kasvistonsa puolesta tärkeä rauhoituskohde. koiden täyttämiä, mutta pohjoisrannat ovat osittain Uuden moottoritien rakentamisen yhteydessä paikka kovarantaisia ja lähteisiä. Yleisesti rannat ovat vallan- menetti merkitystään, vaikka se alkuperäislinjauksen neet joko järviruoko (Phragmites australis) ja leveäos- mukaan ei kokonaan jäänytkään tien alle. Viimeaikai- mankäämi tai viiltosara ja viitakastikka (Calamagrostis set raivaukset lienevät jo tuhonneet osan alueen moni- canescens). Järvellä kasvaa myös kapeaosmankäämiä lajisesta kokonaisuudesta. Pensaston raivaus on kohta- (Typha angustifolia). Kosteat rantametsät koostuvat lokasta varsinkin tesmayrtille (Adoxa moschatellina, lähes kokonaan harmaalepästä, jotka ovat osin lehtoi- UH-AL), joka Tampereella on erittäin uhanalainen sia tai korpimaisia. Lehtomaisia piirteitä löytyy lähin- laji. Vuoden 1999 kevätkesällä tesmayrttiä löytyi alu- nä Vuohenojan liepeiltä ja Puhoonlahden seuduilla.

34 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Muut suojelualueet

Lasse Kosonen

Linneläinen “erehdys” kukkii Kaarilassa

ouko-kesäkuun vaihteessa, tuomien puhjettua kukkaan, kukkii Tampereella myös muuan komean keltakukkainen ja liuskalehtinen kasvi. Monet sitä ihmettelevät ja monet siirtäneet T puutarhaankin, jossa se osoittautuu hyvin kiitolliseksi ja leviäväksi koristekasviksi. Kesäksi se yleensä kuihtuu varsin näkymättömiin. Huomiota kiinnittää myös sen sijoittuminen Tampereen länsi- puolelle, itäpuolella sitä näkee enintään vain istutettuna omakotitalojen pihojen kukkapenkeissä. Länsipuolella, Raholan-KaariIan alueella se on levinnyt osaksi muurahaisten levittämänä pensasaito- jen alle, pensaikkoihin ja pihoihin, Näsinkalliolla (josta se tunnetaan ainakin 1958 lähtien) se on kiivennyt kallionlaelle. Tampereella sen lähtökohta lieneekin Kaarilan kartanon ympäristö, mutta tunteaksemme sen levinneisyyshistoriaa, on palattava 1700-luvulle, aikaan, jolloin vuosisataisnero, ruotsalainen Carl von Linne laati systemaattista järjestelmäänsä kasvien luokittelemiseksi. Linne oli ylenpalttisen ihastunut “Fumaria spectabilikseen” (nyk. Dicentra spectabilis) eli särkynee- seen sydämeen, jota hän ylisti koristekasvina. V. 1764 hän kirjoitti suomalaiselle Eric Laxmannille , joka oli ilmoittanut lähtevänsä papiksi Obin yläjuoksulle Siperiaan ja tarjoutunut keräämään sieltä kasvien siemeniä.Linne luetteli kasveja, joiden siemeniä toivoi Laxmannin keräävän, joukossa mm. särkynytsydän: “Jos meillä olisi niitä puita ja ruohoja, joita Siperiassa kasvaa, saisivat puutarhamme uuden loiston ja maailman. Herra Maisteri voisi tehdä isänmaastamme kauniin ja ihanan jos Herra Maisteri tahtoisi lähettää minulle Siperiassa villeinä kasvavien kasvien siemeniä ja voisi siten saada koko jälkimaailman ylistämään itseään”, kirjoitti Linne kaunopuheisesti. Laxmann toimitti siemeniä ja Linne riemuitsi: “Sain tänään Fumaria spectabiliksen siemeniä pe- rimmäisestä Siperiasta”. V. 1765 hän kuitenkin totesi pettymyksekseen, että siemenistä olikin noussut aivan toinen Fumaria-laji, joka sekin kyllä kauneutensa ansiosta ilmeisesti pian tulisi yhdeksi Euroo- pan puutarhojen yleisimmistä kasveista. Tämän Corydalis nobiliksen, eli jalokiurunkannuksen, Linne kuvasi “Systema Naturaen II osan 12. painoksessa v. 1767. Ilman Laxmannin erehdystä jalokiurunkannusta siis olisi tuskin tullut Eurooppaan - ainakaan näin varhain. Ei ole pelkkä sattuma sekään, että Tampereen Kaarila, P.A. Gaddin (1727-97) kotitila oli jo varhain jalokiurunkannuksen, viljelypaikkana. olihan Gadd Linnen aikalainen ja tunsi Linnen hen- kilökohtaisesti. Gadd perusti Kaarilaan kasvitieteellisen puutarhankin ja on epäilemättä saanut Lin- nen kautta siemeniä. Laji lienee saapunut Suomeen siis 1700-luvun lopulla, ehkä ensinnä Turkuun, mutta samalta ajalta lienee alkuisin myös sen kasvaminen Tampereella. Joka tapauksessa ollaan varmoja, että suomalaiset esiintymät ovat peräisin myös siitä kukkapenkistä Uppsalan lähellä Hammar- byssä, missä sitä Linnen kasvattamana alunperin kasvoi ja Laxmannin erehdys toi tämän kevätkesän keltakukkaisen komistuksen tamperelaistenkin silmäniloksi.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 35 Muut suojelualueet

Alueen kokonaislajimääräksi saatiin vuoden 1994 in- topaikan rannassa. Etelärannan erikoisuuksiin kuuluu ventoinnissa peräti 271, josta 36 lajia oli villiintyneitä myös kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia) ja hevos- koriste- ja hyötykasveja, kuten mm. lännenkonnan- haan polkujen varrella kasvava punasänkiö (Odontites marja ja tomaatti. vulgaris), joka esiintymä lienee Tampereen elinvoi- Lehtomaisissa osissa kasvaa mustakonnanmarjaa, maisin. Harvinaisiin Iidesjärven lajeihin kuuluu he- koiranvehnää (Elymus caninus), lehtokortetta, lehto- voshaan avoluhdassa kasvava nevaimarre (Thelypteris palsamia ja lehtotähtimöä sekä kosteimmilla paikoilla palustris). Vuoden 1999 kesällä järven kaakkoisrannan rönsyrölliä (Agrostis stolonifera). Pohjoisrannan lehto- lampareesta ja entisen kaatopaikan länsipuolelta löytyi maisella osalla kasvaa mitä ilmeisimmin luonnonva- harvinaista poimuvitaa (Potamogeton crispus) ja litteä- raisena humalaa sekä kevätlehtoleinikkiä. Lähteisissä vitaa (Potamogeton compressus) sekä Tampereella uhan- rantakorvissa kasvaa mm. kevätlinnunsilmä ja isoalve- alaista lapinvesitähteä (Callitriche hamulata, UH-AL, juuri (Dryopteris expansa). Saroista harvinaisempina Metsätähti Oy:n ilmoituksen mukaan), joka on kirk- esiintyvät itärannalla vesisara (Carex aquatilis) runsaa- kaiden vesien laji ja ilmentää siis lampareisiin tulevan na noin 100 metrin matkalla sekä idänpiukka- (Carex veden laatua. Lintutornille johtavan polun alussa kas- elata ssp. omskiana) ja mätässaraa (Carex cespitosa). vaa runsas kasvusto isokäenrieskaa (Gagea lutea). Tampereella pohjoisrajallaan kasvaa Iidesjärvessä vesi- nenättiä (Rorippa amphibia) luhdan ja avoveden rajoil- Linnusto la. Vesinenätti on ilmeisesti laajentanut aluetta ja on yksi Iidesjärven tunnuslajeista. Kaakkoisosan ranta- Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi, Iidesjärvi, si- luhdissa ja Vuohenojan laskuojan varsilla kasvaa kan- jaitsee lähellä keskustaa. Monipuolisen pesimälinnus- takaupungissa harvinaista vesihierakkaa (Rumex aqua- ton lisäksi järvellä lepäili aikaisemmin muuttoaikoina ticus). Alueella kasvavat lisäksi poimu- (Rumex crispus) paljon lintuja. Hervannan valtaväylän rakentaminen ja suomenhierakka (Rumex pseudonatronatus). Itäpään on kuitenkin vähentänyt järven merkitystä muuttolin- laitumen edustalla ojan varressa kasvaa jokileinikkiä tujen levähdyspaikkana, sillä tien alle jääneet järven (Ranuculus lingua). Toinen Iidesjärven tunnuskasveis- itäpään tulvaniityt ja peltorinteet olivat muuttoparvi- ta on piuru, jota kasvaa erittäin runsaana entisen kaa- en erityisessä suosiossa. Vielä jäljellä olevat linnuston

Lasse Kosonen

36 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Muut suojelualueet

ja kasviston kannalta merkittävät osat Iidesjärven ym- takieli (Luscinia luscinia), ruoko- (Acrocephalus päriltä tulisikin suojella. schoenobaenus) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) Iidesjärven pesimälinnusto on köyhtynyt huomat- sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Liejukana on tavasti 1970-luvulta lähtien. Syynä tähän on järven pesinyt järvellä viimeksi 1999, mutta on senkin jäl- jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle. Vesilin- keen tavattu vuosittain. Vuoden 2000 huhtikuussa Ii- tujen lajimäärä ei ole olennaisesti laskenut 20 vuoden desjärven vanhan kaatopaikan kohdille rantaryteik- aikana, mutta parimäärät ovat laskeneet puoleen ja sa- köön ilmaantui Suomessa hyvin harvinainen pussitiai- malla linnusto on yksipuolistunut kolmeen valtalajiin: nen (Remiz pendulinus). Tämä koirasyksilö aloitteli naurulokkiin (Larus ridibundus, VU), sinisorsaan pesintää tekemällä koivun oksaan lajille tyypillisen (Anas platyrhynchos) ja silkkiuikkuun (Podiceps crista- pussimaisen pesän; naarasta ei kuitenkaan ilmaantu- tus). Naurulokkien parimäärä on pysynyt järvellä mel- nut. Talvella 2000-2001 havaittiin järvellä ainakin ko lailla samana. Vuosittaiset vaihtelut voivat kuiten- kaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus V) ja kin olla melkoisia. Määrät 1990-luvulla ovat vaihdel- muuallakin Pirkanmaalla 10 yksilöä. Jänkäkurppa ei leet 280 parista 730 pariin ja v. 2001 pesi järvellä 370 yleensä talvehdi Suomessa näin runsaana vaan on lä- naurulokkiparia. Silkkiuikkujen määrä on pysähtynyt hinnä satunaisesti talvella havaittu laji. Iidesjärvenkin järvellä noin kymmeneen pariin ja sinisorsien 25-30 pesivää lintukantaa verottavat Suomen alkuperäis- pariin. Nokikanoja pesii järvellä nykyisin joitakin pa- luontoon kuulumattomat, mutta sinne hyvin sopeutu- reja. Yksittäisinä pareina esiintyvät heinätavi (Anas neet supikoira ja minkki. Iidesjärven itäpäässä on querquedula, V), haapana (Anas penelope, V), lapasorsa vuonna 1992 valmistunut lintutorni ja nyt ollaan (Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula, V), puna- suunnittelemassa toista lintutornia. Vuonna 2002 itä- sotka (Aythya ferina), telkkä (Bucephala clangula, V) ja päässä aloitettiin laidunnusprojekti, jolloin itäpään kalalokki (Larus canus). Kun vertailukohdaksi otetaan peltoalueelle tuotiin viisi hiehoa kesäksi. Laidunnusta 1970-luku, jolloin sotkia pesi järvellä vielä kymmeniä jatkettiin myös v. 2003. Lisäksi Pirkanmaan lintutie- ja nokikanojakin (Fulica atra) kymmenkunta, on sel- teellinen yhdistys on talkoovoimin raivannut alueen vää, että järven linnustollinen arvo on alentunut pysy- pensaikkoja vuosina 2002-03. västi. Vesilintujen lisäksi järven ruovikoissa elävät sa-

Lasse Kosonen Iidesjärven itäpäässä aloitettiin laidunnus vuonna 2002.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 37 Muut suojelualueet

Hyönteistö leveäosmankäämi. Maininnan arvoisia lajeja ovat ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea), hentoruoko- Lajistosta tehtiin perusteellinen selvitys v. 2001. Jär- yökkönen (Archanara dissoluta), ruskolampiyökkönen, veltä tunnettujen hyönteisten lajimäärä on selvityksen osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae), rytiyökkö- mukaan 1263, joista suurimmat ryhmät ovat perhoset nen (Chilodes maritima), luhtakärsäyökkönen (571 lajia), kaksisiipiset (205 lajia) ja kovakuoriaiset (Macrochilo cribrumalis) ja luhtaolkiyökkönen (Leuca- (265 lajia). Iidesjärveltä tavattiin varsin niukasti nia obsoleta). uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, joilla olisi elin- ympäristö varsinaisella kosteikkoalueella. Tällaisia la- Lisätietoja: jeja ovat Agapus striolatus-sukeltajakuoriainen (NT) ja Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis, NT). Sil- niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69. mälläpidettävä (NT) purovainokas voi elää jossain Lahtonen, T. 1994: Tampereen Iidesjärven ranta-alueiden kasvisto. ympäristön virtavesiuomassa. Vaarantuneeksi (VU) -Talvikki 18: 85-89. luokiteltu vajayökkönen (Standfussiana simulans) löy- Lahtonen, T. 2003: Tampereen Iidesjärven itäpuolen kasvisto. dettiin aineistosta, mutta laji ei elä kosteikkoalueella. Metsätähti Oy 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus, Samoin lienee laita aaltoritariyökkösen (Catocala spon- vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. sa, NT) ja niinijäärän (Stenostola dubia, NT). Viini- Tampereen Hyönteistutkijain seura ry. 2001: Iidesjärven kanojan varresta tunnettu silmälläpidettävä (NT) mä- hyönteisselvitys 2001.- Raportti ympäristönvalvontayksikössä. kihiilikoi (Anacampsis fuscella) saattaa löytyä muualta- 18 ss. + liitteet. kin Iidesjärven tuntumasta. Vähän tunnettujen ryh- mien kohdalla tyypillisesti korostuu uuden esiintymis- tiedon voimakas kasvu. Näin asia on esim. perhossääs- killä, joita löydettiin neljä Suomelle uutta lajia Näin 2.7. Halimasjärvi tutkimus kasvatti suuresti faunistista tuntemusta. Ii- desjärven rantaruovikko ja luhtaniityt tarjoavat elin- Halimasjärvi on esitelty luonnonsuojelualueiden yh- ympäristön monelle kosteikkobiotooppia vaativalle teydessä kappaleessa 1.1.5. perhoselle. Tärkeitä ravintokasveja ovat järviruoko ja

38 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Natura-alueet

3. Natura-alueet

Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuon- suojelulain 9§:n toimenpiderajoitusta, joka koskee na 1995 se sitoutui noudattamaan unionin luonnon- uusia luonnonsuojeluohjelmia eikä se vaikuta näille suojeludirektiivejä Natura 2000 nimeä kantavasta alueille oleviin voimassaoleviin lupiin. Luonnonsuoje- suojelualueiden ja luonnonhoitoalueiden verkoston lulailla voidaan kuitenkin tarvittaessa antaa toimenpi- laatimisesta. Kyseiset direktiivit ovat Euroopan yh- dekielto alueille, jotka kuuluvat luonnonsuojeluohjel- teisön luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläi- miin tai joilla on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja mistön ja kasviston suojelusta annettu ns. luontodi- luontoarvoja. Valtaosa Naturaan tulevista alueista on rektiivi (92/43/ETY) ja luonnonvaraisten lintujen jo entuudestaan luonnonsuojelulailla suojeltuja tai suojelusta annettu ns. lintudirektiivi (79/409/ETY). valtioneuvoston suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Natura 2000 verkoston tavoitteena on turvata luon- Vuoden 2000 kuluessa tulivat ehdolle kaksi uutta todirektiivin luontotyyppien ja lajien elinympäristö- Natura-aluetta Tampereelle, jotka molemmat liittyvät jen sekä lintudirektiivin linnustonsuojelualueiden voimakkaasti perinnemaisemaan. suojelu. Natura-alueisiin on sisällytetty alueita, jotka EU:n komissio hyväksyy luontodirektiivin mukaisik- 3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro si tärkeiksi alueiksi sekä alueet, jotka Suomi on ilmoittanut lintudirektiivin mukaisiksi linnustonsuo- Myllypuron purolehtoa on esitelty luonnonsuojelualu- jelualueiksi. Joitakin linnustonsuojelualueita lukuun eiden yhteydessä kappaleessa 1.1.1. ottamatta Natura 2000:een ei esitetä alueita, joiden suojeluperusteena olisi vain lajin elinympäristön suo- 3.2. Nuorajärvi jelu vaan luontotyypille luonteenomaisten lajien elinympäristöjen suojelu tapahtuu luontotyypin suo- Nuorajärvi on - erityisesti ollut - merkittävä lintujär- jelun yhteydessä. vi, joka kasvistoltaan on monipuolinen vaikkakin vail- Luontodirektiivin mukaisilla toimenpiteillä on ta- la merkittäviä lajeja. Tarkemmat tutkimukset järven voitteena luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja lajistosta kuitenkin puuttuvat. Vesi- ja luhta-alueen yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnon- kasvilajeja ovat isolimaska (Spirodela polyrrhiza), tylp- varaisten kasvi- ja eläinlajien suotuisan suojelutason pälehtivita (Potamogeton obtusifolius), nuokku- (Bidens varmistaminen. Luonto- ja lintudirektiivi edellyttävät cernua) ja säderusokki (Bidens radiata) sekä vesisara, uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien jotka kaikki ovat Teiskossa harvinaisia. Teiskossa si- suojelua suojelualueita muodostamalla. Suojellut luon- jaitsevan peltojen ympäröimän Nuorajärven pinta- totyypit ja lajit on mainittu luontodirektiivin liitteissä I alasta (41 ha) on nykyisellään noin neljännes avovet- ja II. Lintudirektiivin kolmannen artiklan mukaan jä- tä. Muut järven vesialueet ovat lähes luoksepääsemät- senvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tömiä saraniittyjen, korte- ja leveäosmankäämikasvus- kaikkien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen tojen ympäröimiä pieniä vesilaikkuja. Nuorajärven riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, runsas kasvillisuus tarjoaa pesimäpaikkoja useille vesi- ylläpitämiseksi tai ennallistamiseksi. Jotta tavoite saavu- lintu-, kahlaaja- ja varpuslintulajeille. Järvellä on ta- tettaisiin on sekä muodostettava suojelualueita että ak- vattu viime vuosikymmeninä useita Pirkanmaalla tiivisesti hoidettava ja kunnostettava elinympäristöjä. harvalukuisia lajeja kuten kaulushaikara (Botaurus stel- Jäsenvaltioiden on osoitettava lukumäärältään ja kool- laris, NT), heinätavi (V), mustakurkku-uikku (Podi- taan sopivimmat alueet erityissuojelualueiksi liitteessä I ceps auritus, Ldir), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa, mainittujen lajien suojelemiseksi. luhtahuitti (Porzana porzana, Ldir), luhtakana (Rallus Natura 2000 ohjelman toteuttamisesta säädetään aquaticus) ja rytikerttunen. Järven vesilintujen pesimä- luonnonsuojelulain 68 §:ssä ja ohjelmaan kuuluvilla lajisto, joka vuonna 1997 käsitti 9 lajia, on pysynyt alueilla luonnonarvojen suojelu tapahtuu yleensä melko samanlaisena 1970-luvun puolivälistä lähtien. luonnonsuojelulain keinoin. Luonnonsuojelulain Jouhisorsa lienee tosin hävinnyt lajistosta ja musta- (1096/1996) 10 § Natura-verkostoa koskevien sään- kurkku-uikku on todennäköisesti kadonnut. Runsain nösten mukaan hankkeilla ja suunnitelmilla ei saa hei- laji naurulokki on taantunut 1980-luvun huippuvuo- kentää niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisäl- sista (1700 paria) 110 pariin (1997) ja v. 2003 laji oli lytetty Naturaan. Toisaalta Natura 2000 ohjelmaan kadonnut kokonaan. Punajalkaviklosta (Tringa tota- kuuluminen ei suoranaisesti vaikuta alueiden tämän- nus) saattaa puolestaan tulla uusi pesimälaji, sillä sitä hetkiseen käyttöön, alueilla ei tule voimaan luonnon- on tavattu järvellä useampana vuotena. Myös laulu-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 39 Natura-alueet

joutsen (Ldir, V) on uusi pesivä laji järvellä. Vesilin- lius, A. viticulosus, lehtosuikerosammal (Brachythecium tukannat ovat selvästi taantuneet viimeisen viidentois- rutabulum), Campyliadelphus chrysophyllum, Encalypta ta vuoden aikana, mihin pääsyynä pidetään järven voi- brevicolla (Pirkanmaalle uusi laji v. 2001, Ari Parnela), makasta umpeenkasvamista ja toisaalta järven runsas- Homomallium incurvatum, Hypnum imponens, Myurel- tunutta pienpetokantaa. Merkityksellinen järvi on vie- la julacea, Plagiomnium rostratum, Taxiphyllum wissg- lä mm. rantakanojen (luhtahuitti ja -kana) kannalta. rillii, Timmia austriaca. Vaateliaita kalkki- ja liuske- Järvellä saalistavat säännöllisesti nuolihaukka (Falco kallioiden lajeja alueelta ovat mm. Taljaruostesammal, subbuteo) ja kalasääski (Pandion haliaetus, Ldir, NT). Bartramia halleriana, Cnestrum schisti, Distichium ca- Uudistulokkaana järvellä pesivän rytikerttusen pariti- pillaceum, Ditrichum flexicaule, Encalypta ciliata, E. heys on kasvanut, joskin se on vielä alhainen. Nuora- streptocarpa, Grimmia elatior, viuhkasammal (Homalia järven harvinaisista kesävieraista mainittakoon kilju- trichomanoides), kutrisammal (Homalothecium serice- kotka (Aquila clanga, Ldir,eR), haarahaukka (Milvus um), Kiaeria blyttii, Leucodon sciuroides, Mnium stella- migrans, Ldir, EN) ja rastaskerttunen (Acrocephalus re, Neckera crispa, Plagiopus oederianus, Platydictya arundinaceus VU), joka oleskeli paikalla kesällä 2000. jungermannioides, Saelania glaucescens ja kalkkikierus- Nuorajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suo- ammal (Tortella tortuosa). Etelänpuoleinen jyrkänne jeluohjelmaan. Peräjärvelle asti ja sen alainen rehevä korpi täyttänevät metsälain tunnusmerkit luonnontilaisesta jyrkäntees- Lisätietoja: tä ja rehevästä korvesta.*** Lahtonen, T. 1984: Nuorajärven, Tampereen Teiskon lintujärven, kasvillisuudesta. - Talvikki 8(1): 18-21. Hyönteistö

Peräjoen notkosta on tavattu silmällä pidettäväksi luo- 3.3. Mustalaisvuori-Majaketo- kiteltu vesiperhonen, puroriippasirvikäs (NT). Laji on Peräjoki-Peräjärven alue hyvin paikoittainen ja melko harvinainen ja joidenkin tutkimusten mukaan laji on yksi vähiten happamuut- Peräjoen valuvesiletto Viitalan talon ta sietävistä vesiperhosistamme. Happamuuden alara- itäpuolella jaksi on saatu pH 6.4. Muuta harvinaista vesiper- hoslajistoa ovat Sericostoma personatum ja Oecetis testa- Kasvillisuus cea. Peräjoen tienoon ketomaiset etelään viettävät rinteet ovat vanhastaan tunnettua palosirkan (Psophus st- Peräjoen etelärannan lettomaisessa lehtokorvessa kas- ridulus, VU, eR) esiintymisaluetta. Jo 1980-luvulla vaa ainoalla Tampereen kasvupaikallaan metsänemä löysi Pertti Nupponen palosirkan kyseisiltä rinteiltä. (Epipogium aphyllum, R, VU), joka on valtakunnalli- Sittemmin rinteet ovat metsitetty ja palosirkalle suo- sesti luokiteltu uhanalaiseksi ja Hämeessä vaarantu- tuisana elinympäristönä tuhoutuneet. Lajin arveltiin- neeksi kasvilajiksi. Tosin viimeisin havainto on vuo- kin kadonneen alueelta, kunnes yllättäen vuonna 1999 delta 1999, jolloin paikalla kasvoi yksi kymmensentti- Nupponen havaitsi palosirkan rinteiden alapuolisella nen verso. Vuonna 2003 lajia etsittiin, tuloksetta. Met- ketomaisella tienpenkalla, mutta uusintatarkastuksis- sänemä viihtyy lehtoja kuusimetsissä, jotka ovat tar- sa lajia ei ole enää havaittu. Mahdollisesti laji on hä- peeksi vanhoja, varjoisia, multavia ja kosteita. vinnyt Tampereen lajistosta. ** Samassa lehtokorvessa metsänemän kanssa kasvavat myös kahdeksan muuta kämmekkälajia: soikko- Lisätietoja: kaksikko (R), herttakaksikko (Listera cordata), pussi- Raunio, A. 1993: Metsänemä (Epipogium aphyllum) Tampereella ja kämmekkä (Coeloglossum viride, UH-AL), kirkiruoho Orivedellä. - Talvikki 17(2): 97-99. ( R, VU), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), harajuuri, yövilkka (Goodyera repens) ja valkolehdokki (R). Muuta alueen lajistoa ovat mm. hetesara (Carex Mustalaisvuori-Majaketo-Järvenpää-Peräjärvi acutiformis, UH-AL-P), keltasara, vilukko ja lehto-orvokki. Muutenkin kohteen lajisto sisältää runsaasti Alueella kasvaa erittäin arvokasta kallio-, lehtoja ke- lehtomaisia piirteitä. Esimerkiksi alueen keskivaiheil- tolajistoa sekä vaateliasta lettolajistoa. Tunturikiviyrtin la kasvaa erittäin runsaasti lehtotähtimöä. Lettovilla (Woodsia alpina, UH-AL-E) ja tikankontin (Dir II, (UH-AL) ja ketokatkero (Gentianella campestris, EN) Dir IV, R, VU) ainoat kasvupaikat Pirkanmaalla ovat ovat todennäköisesti kadonneet alueelta, sillä niistä ei näillä alueilla. Vuonna 1999 paikalta laskettiin kah- ole tehty havaintoja moneen vuoteen. Viitapohjan kal- deksan, vuonna 2000 7 , vuonna 2001 6 ja 2003 8 kuk- lioilla kasvaa runsas ja edustava joukko sammalia, jois- kivaa tikankonttia. Tikankonttipaikan länsipuolella ta osa on vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden lajeja. olevan pellon reunamilta havaittiin viisi kirkiruohoa Alueen harvinaisempia lajeja ovat Anomodon longifo- (R, VU) kesällä 2001. Muista kasvilajeista kannattaa

40 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Natura-alueet mainita liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale), häränsilmä, hirvenkello (Campanula cervicaria, VU), hietaorvokki, kirkiruoho (R, VU), pussikämmekkä (UH-AL), valkolehdokki (R), yövilkka, kotkansiipi, lehtoimikkä (mR), pahtanurmikka (UH-AL), ahosil- märuoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, VU, V) ja tummaraunioinen. Laiduntaminen, joka piti aikaisemmin alueiden ketolajistoa yllä, on nykyään loppunut. Mustalaisvuoren tienoiden hakkuut ovat myös osittain muuttaneet kasvistoa. Alueilla kasvaa rikkaan putkilokasviston lisäksi arvokasta sammal- ja jäkäläla- jistoa, kuten Cratoneuron filicinum ja silmälläpidettä- väksi katsottu sirppihuurresammal (Palustriella falcata, NT), vaarantuneeksi (VU) katsottu röyhelökarve (Cetrelia olivetorum) ja kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata, NT). Tikankontin kasvupaikan kalliolla kasvaa harvinainen jäkälä, Caloplaca chrysodeta. Osa alueesta ( Järvenpää-Majaketo) on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1991 (ks. 1.1.9.). Peräjär- ven lännenpuoleiset alueet kuuluvat lisäksi valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. ***

Lisätietoja: Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1980: Tampereen pohjoispuoleisen liuskealueen kasvistollisia erikoisuuksia Teiskon Viitapohjassa. - Luonnon Tutkija 84: 188-189.

Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka, etelään viettävät rinteet

Itse mäellä kasvaa rehevää lehtolajistoa, Piittalan talon

laidunrinteellä on kasvanut harvinaista toukotasku- Lasse Kosonen ruohoa (Thlaspi caerulescens ssp. brachypetalum) ja muita ketolajeja, mutta alue on metsitetty ja lajisto lienee Ketokatkero on suuresti taantunut laidunnuksen loputtua. Sillä on Teiskossa kaksi kasvupaikkaa. paljolti kadonnut. Seuraintalon valuvesiletolla kasvaa hetesaraa (UH-AL-P), kelta- ja äimäsaraa, soikkokaksikkoa (R), röyhysaraa (VU) ja muita tavanomai- sempia lajeja. Alue on arvokas kokonaisuus, jossa sy- vennetyt tieojat ja pelikenttä ovat jo kuitenkin muuttaneet vesien valumasuuntia ja uhkaavat kosteikon säi- lymistä. Myös Piittalanmäen lehtoaluetta on muokattu voimakkaasti. Noin puolet rinteen metsästä on aukkokaadettu ja alue on voimakkaasti ruohottunut, mikä heikentää lehtolajiston elinmahdollisuuksia. Alueen eteläosat kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. ** 3.4. Iso - Murron haat

Maakunnallisesti arvokkaalla Viitapohjan maisema- alueella sijaitsevien Iso-Murron hakojen arvo on lä- hinnä harvinaisessa kasvillisuudessa. Näillä kallioisilla hakasaarekkeilla laidunnettiin jopa 50 vuoden ajan, kunnes se loppui 1980-luvun aikana. Nyttemmin hakoja ympäröiville pelloille on istutettu kuusta ja koi-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 41 Natura-alueet

vua, mutta itse hakoja on hoitanut Tampereen ympä- runsaasti vaarantuneeksi luokiteltua ahosilmäruohoa ristösuojeluyhdistys. Alueelta harvennettiin puustoa ja (V). Iso-Murron haat ovat mukana Pirkanmaan pe- pensastoa vuosina 1994, 1995 ja 2000-luvulla vuosit- rinnebiotooppilistassa, jossa ne on luokiteltu maakun- tain. Hakojen avoimilla paikoilla ja laidoilla on niit- nallisesti arvokkaiksi. Kedon itäisellä osalla kasvoi yksi tymäistä kasvillisuutta pienruohoniityn ja heinäniityn hirvenkello (Campanula cervicaria, VU) v. 2000 sekä mosaiikissa. kirkiruohoa ja soikkokaksikkoa.*** Iso-Murron läntisellä ketolaikulla huomiotahe- rättäviä kasveja ovat valtakunnallisesti vaarantunut Lisätietoja: kirkiruoho (R, VU) ja valtakunnallisesti erittäin uhan- Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. alainen ketokatkero (EN) sekä vaarantuneisiin kuulu- ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125 va ahosilmäruoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, (Alueelliset ympäristöjulkaisut). VU, V). Ketokatkeroa on tavattu kohteelta kaksi yksi- löä vuosina 1998 ja 1999 ja 5 yksilöä 2003. Laikun kasvilajistoon kuuluu myös soikkokaksikko (R), mäki- lehtoluste (Brachypodium pinnatum), keltasara, har- 3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun maapoimulehti (Alchemilla glaucescens), hernesara ja ketonoidanlukko (Bothrychium lunaria, NT). Kapeenlahden pohjukassa sijaitsee pienialainen vielä Iso-Murron ja Järvenpään välisellä ketoalueen laidunnuksen alla oleva rantalaidun, jolla kasvaa EU:n pohjoisosassa kasvaa kuusikkoa, keskiosassa männik- luontodirektiivin mainitsemaa lietetatarta (Persicaria köä ja eteläosissa koivikkoa, jossa on mukana myös foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V). Lietetatarta esiin- pökkelöitä. Alueella on myös laaja katajaketo, jolla tyy varsinaisen Natura-alueen ulkopuolellakin Kukko- kasvavat kelta- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum). saaren ja Kapeenniemen välissä. Itse asiassa koko Ka- Muuta lajistoa ovat nurmitatar (Bistorta vivipara), ke- peenlahden rantavyöhyke on potentiaalista lajin esiin- vättädyke, vilukko. Vielä vuonna 2003 alueella kasvoi tymäaluetta. **

Lasse Kosonen

Lasse Kosonen Ketoneidonlukko Nurmitatar

42 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Natura-alueet

Kartta 4. Natura-alueet

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 43 Natura-alueet

Kartta 5. Lehtoneidonvaipan kasvupaikat

44 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4. Arvokkaat luonnonalueet

4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet (Potamogeton obtusifolius) ja isolimaskaa (Spirodela po- lyrhiza), jotka kaikki ovat kohtalaisen harvinaisia, Kasvilajien suojelussa pienet yksittäiset suojelualueet mutta vesien rehevöitymisen myötä yleistyneet. Lisäk- ovat merkityksellisiä, sillä niillä voidaan turvata mo- si kuopilla kasvaa runsaasti isokarpaloa (Vaccinium nen äärialueellaan elävän harvinaisen lajin säilyminen. oxycoccos). Rantaosuuksilla kasvaa suhteellisen harvi- Kasvistollisesti arvokkaiden kohteiden kartoitus on naista piukkasaraa. Alueen itäisimmän niemen tyvellä tärkeää ennen maankäytön suunnittelua, jotta ne säi- olevan korven kasvillisuutta luonnehtivat suo-, lehto-, lyisivät rakentamattomina. Tietämättömyyden vuoksi kulttuuri- ja metsäperäiset lajit. Niemen tyvellä kasva- useita arvokkaita kasvikohteita on Tampereenkin alu- vat sellaiset lajit kuin pikkutalvikki (Pyrola minor), eella tuhoutunut. Esimerkkinä tästä on mm. luhtaor- korpialvejuuri (Dryopteris cristata), koiranheisi, maa- vokin (Viola uliginosa) katoaminen Tampereen lajis- humala, keltavuokko (UH-AL-P) ja sudenmarja (Pa- tosta. ris quadrifolia). Kallioisella niemellä kasvaa mm. kis- Tampereen kasvitieteellinen yhdistys on tehnyt sankäpälä (Antennaria dioica), pihatähtimö (Stellaria merkittävää ja ajantasaista selvitystä arvokkaista kas- media), lehtoarho ja sormisara (Carex digitata). villisuus- ja kasvistokohteista. Esiteltävät kohteet pe- Alueen rehevin ja lehtomaisin kasvillisuusvyöhyke rustuvatkin valtaosaksi kasvitieteellisen yhdistyksen on pellon pohjois- ja koillispuolella, josta löytyvät vuosilta 1984 ja 1990 peräisin oleviin raportteihin, kaikki yleisimmät lajit. Koillispuolen kasvilajistoon mutta myös osaksi erillisiin julkaisuihin, jotka on kuuluvat mustakonnanmarja, valkovuokko, syyläjuuri , mainittu kunkin kuvauksen lopussa. Lukuisat koh- lehtopalsami, keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja teet on tarkistettu myös 2000-luvulla. Valtaosa koh- lehtonurmikka (Poa nemoralis). Pohjoispuolisen alu- teista on pienialaisia ja lehtomaisia ja osasta kohteita een merkittävimpänä lajina kasvaa pohjoisilla äärira- on löydetty vain yhtä arvokasta kasvilajia. Esittelyyn joillaan (30 yksilöä vuonna 1993, 23 yksilöä vuonna on otettu mukaan myös kasvistollisesti monipuolisia 2002) lehtokieloa (Polygonatum multiflorum), joka lie- luonnonsuojelualueita, jotka on kuitenkin tarkem- nee luonnontilainen esiintymä. Lehtomaisuus jatkuu min esitelty kohdassa 1.1. Kohteiden lopussa olevat myös kohti moottoritietä, mm. lehmusta ja sinivuok- tähdet merkitsevät seuraavaa: koa (mR). Moottoritien ja Maaveräjänlahden välissä alueen itäosissa esiintyy myös ketokasvillisuutta kuten *** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy uhanalaisia mäkitervakkoa (Lychnis viscaria). lajeja Merkittävintä kulttuuriperäistä lajistoa Pirkkalaan ** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista vievän tien varrella olevalla entisellä pellolla edustavat kasvillisuutta ja eläimistöä mm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), peltovirvilä * = säästämisen arvoinen kohde (Vicia hirsuta) ja ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum), isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), ruostehappomarja (Berberis vulgaris), karhunköynnös (Calystegium se- 4.1.1. Tampereen kaupungin omistama pium) ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum). Nokian hevoshaka Vesirajalla olevia lajeja ovat rantayrtti, keltaängel- mä (Thalictrum flavum), isohierakka (Rumex hydrola- Alueella on pitkä historia viljely- ja laidunalueena. pathum) sekä hirssi- ja mätässara. Varsinaista vesikas- Maaveräjänlahden lounaispuoli on ollut viljeltynä jo villisuutta edustavat isosorsimo (Glyceria maxima), jo- 1700-luvun alusta lähtien. Hevoshakaa lienee myös kileinikki ja karvalehti (Ceratophyllum demersum) sekä kaskettu. Kaskeaminen ja puuston hakkaaminen koti- huomionarvoisena lajina myös litteävita (Potamogeton tarvekäyttöön on muokannut alueesta lehtipuuvaltai- compressus). Lisäksi purovitaa (Potamogeton alpinus) sen, ja sitä on muokattu myös puistometsiköksi. Pai- kasvaa suppealla alalla. kan historiasta johtuen alueen kasvillisuudessa on sel- Alueen rannat ovat paikoin luonnontilaisen kal- vä kulttuurillinen leima. Luonnontilaisimpana ovat taista tai lähes luonnontilaista ajoittain veden vallassa säilyneet suot, joiden väliset kannakset ovat korpea ja olevaa metsä- tai pensaikkorantaluhtaa. Luhdat ovat lehtokorpea. Alueen kasvilajisto oli vuoden 1993 in- metsälain mukaisia, vaikka puusto luhdilla ei olekaan ventoinnissa 308, mikä jo sinänsä kielii luonnon mo- kovin vanhaa. Muiden muassa niemelle johtava kan- nipuolisuudesta. nas on osin luhtavaikutteinen. Tuleva Rajasalmen sil- Alueen vanhoissa rudanottokuopissa kasvaa kil- lan levennys saattaa tuhota osan tästä monipuolisesta pukkaa (Hydrocharis morsus-ranae), tylppälehtivitaa ja arvokkaasta saarekkeesta kaupunkiympäristössä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 45 Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen Lehtokielo kasvaa Pitkäniemen hevoshaassa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla.

Talven 2000-2001 aikana alueen läpi vedettiin uusi joispuoleisen avolouhikon 20 tuppaan lisäksi haju- maakaasulinja niin, että se väistää lehtokieloesiinty- heinää havaittiin v. 1999 Vaasa-Pori-yhdystien län- män. Sienistössä saatta piillä harvinaisia ja mielen- sipuolen puronvarren louhikoilla 18 tupasta. V. 2003 kiintoisia lajeja. Alueella on runsaahkosti lahopuuta, ja paikalta laskettiin peräti 70 versoa. Tien länsipuolel- mm. v. 2003 alueelta löytyi harvinainen risumattalak- la puron varrella kasvaa lisäksi lehmuksia. Tamrockin ki (Ramicola haustellaris).*** pohjoispuolella ja yhdystien länsipuolella kyseinen puron varsi on metsälain mukaisessa tilassa. Puron Lisätietoja: pienilmaston säilymiseksi purolle olisi jätettävä suo- Karhe, H. & Portin, P. 1993: Lehtokielo Nokialla ja Pirkkalassa. - javyöhyke. *** Lutukka 1/1993, s. 24. Kääntönen, M. 1993: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kasvillisuus Lisätietoja: ja kasvisto.- Raportti Tampereen kaupungin Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla. ympäristövalvontayksikössä. - Talvikki 6(1): 10-21.

4.1.2. Ikuri, Leppioja 4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Haukijärvestä laskevan puronvarren avolouhikolla ha- Puronvarsilehto on esitelty luonnonsuojelualueiden vaittiin vuonna 1999 seitsemän hajuheinätupasta (Dir yhteydessä kappaleessa 1.1.1. II, R, NT, V) ja v. 2003 kolme kituliasta versoa. Alu- een metsät on kaadettu laajalta alueelta puron molem- 4.1.5. Kalkunvuori min puolin, vaikkakaan ei aivan puron varteen ulottuen. Puro on tältä osin metsälain mukainen. Hajuhei- Mustalammin pohjoispuolella sijaitsevan vuoren ete- nän ja puroluonnon säilyminen nykyisellään edellyttää lärinne on vanhastaan tunnettu liusketta suosivan suojavyöhykkeen jättämistä puron reunamille. ** tummaraunioisen kasvupaikkana. Mereistä kallioha- tikkaa on myös jäljellä alueen tallaantumisesta huoli- 4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan matta. Tosin v. 1999 lajia ei havaittu johtuen ilmeises- eteläisemmän puron varret ti kuivasta kesästä. Jyrkän, maisemallisesti merkittävän rinteen juurella esiintyy lehtokasvillisuutta kuten mm. Puronvarren runsaslajisessa kasvillisuudessa on leh- lehmusta, tuomea, lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR), tomaisia ja korpimaisia piirteitä - alueella kasvaa mäki-(Arenaria serpyllifolia) ja lehtoarhoa sekä haisu- mm. tesmaa, purolitukkaa ja lähdetähtimöä sekä kurjenpolvea. Uhkana kallion kasvillisuudelle on kulu- runsaasti kaislasaraa. Erityisen merkittäviä ovat pu- minen. Vuonna 2003 tehdyn sammalselvityksen mu- ronvarren hajuheinäkasvustot (Dir II, R, NT, V). kaan jyrkänteeltä löytyi myös huomionarvoisia sam- Kappaleessa 2.1. esitetyn Tamrockin tehtaan poh- malia, kuten Homalothecium sericeum, Mnium stellare,

46 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

Taxiphyllum wissgrillii, Asterella gracilis, Ortotrichum päässä kasvoi viljelyjäänteenä aaprottimarunaa (Arte- rupestre ja Lejeunea cavifolia.** misia abrotanum) , mutta se on nykyisin kadonnut. Myös kedon umpeenkasvu uhkaa sen kasvillisuutta. 4.1.6. Villilänsaari Alue on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. Läheisellä Teerivuorella kasvaa tummarau- Ilmeisesti suurta osaa saaresta on vanhastaan sekä nioista.* viljelty että laidunnettu, minkä loputtua alueelle on kasvanut edustava - kaupungin alueella jopa poik- Lisätietoja: keuksellinen lehtipuumetsä. Alueella kasvaa runsaas- Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. ti koivua, pihlajaa, leppää ja raitaa, joiden joukossa ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125. on myös lahopuuta ja pökkelöitä. Lisäksi rantavyö- hykkeellä kasvaa edustavia mäntyjä. Saaren vanha metsä tarjoaa otolliset olot runsaalle linnustolle. Aluskasvillisuus on saarella rehevän lehtomaista ja 4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus: sisältää mm. mustakonnanmarjan, koiranheisin, met- Villilänniemi-Raholan puhdistamo säruusun ja sinivuokon (mR). Rantalajisto on melko edustavaa, mm. siniheinä (Molinia coerulea), hanhen- Vyöhyke on lähes ainoa kantakaupungin vielä per- paju (Salix repens) ja rantayrtti (Lycopus europaeus). kaamaton ranta. Rantapalteen ja -rinteen kookas ja Vuonna 1999 löydettiin saaren uimarannalle vievän edustava puusto ja tiheä pensasto tekevät vyöhyk- tien varrelta melko harvinaista kylä- ja ojakellukan keestä linnustoltaan ja kasvistoltaan monilajisen ko- (Geum urbanum x rivale) risteymää, jonka harvinai- konaisuuden. Puustosta näyttävimpiä ovat isot har- sempaa lajiosapuolta - kyläkellukkaa kasvaa Villilän- maalepät ja männyt. Uimarannan lähellä on luon- saaressa ja Nokiantien varrella. Sittemmin risteymää nonmuistomerkkinä rauhoitettu kynäjalava (R, VU), löydettiin muualtakin saaresta. Alueelta on löydetty (ks. 1.2.5.), jonka vieressä kasvaa harvinaisen suuri myös harvinaisia sammalia, kuten lehtonokkasam- tuomi. Rantavyöhykkeen kallioilla kasvaa eteläistä ja mal (Eurhynchium angustirete) ja kalvashiippasammal vaateliastakin kalliokasvillisuutta. Varjoisan rantarin- (Orthotrichum pallens). Perhosista mainittakoon v. teen ylenpalttisen rehevästä kasvistosta löytyy sekä 1994 saaresta saatu pilliyökkönen (Arenostola phrag- lehto- että kulttuurikasveja (mustakonnanmarja, koi- miditis), joka oli Pirkanmaalle uusi laji. ranheisi, punaherukka (Ribes rubrum), lehtopalsami, Villilänsaari on tärkeä virkistysalue ja keskeinen lähdetähtimö, koiranheinä, lehtoarho). Eteläistä jä- arvokas luonnonalue, joka olisi jätettävä rakentamatta. kälälajistoa edustavat rantakivillä ja -kallioilla vaini- Rakentaminen onkin kohteen suurin uhka. Vaikka olaakajäkälä (Physcia subalbinea) ja siloruskokarve saarta on aikoinaan käsitelty, niin sen keskiosien kor- (Neofuscelia pulla). Sienistöstä mainittakoon harvi- ven voi katsoa olevan järeine laho- ja maapuineen nainen runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoeru- luonnontilaisen kaltaisessa tilassa ja siltä osin täyttä- lea, toinen tunnettu kasvupaikka Pirkanmaalla). vän metsälain kriteerit rehevästä korvesta sekä ehkä Rantaosuuden ongelmana on kuluminen. Ongelma- myös vanhana metsänä. *** na on myös kynäjalavien tallaantuminen ja toisaalta tukehtuminen muun kasvillisuuden joukkoon. *** Lisätietoja: Kääntönen, M.2003: Tampereen Villilänsaaren kasvisto ja 4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta kasvillisuus (EH). - Talvikki 27: 101-114. Simolankatu 71:n kohdalla Pyhäjärven rantarinteeltä kirjattiin vuonna 1999 uutena lajina Tampereelle hen- 4.1.7. Teeri-Villilän haka tokiurunkannus (Corydalis intermedia). Tosin laji on havaittu paikalla jo 1950-luvulla. Esiintymä on tämän Alue on läntisen kaupungin keskeisimpiä. Alueen län- hetkisen tiedon mukaan Tampereen ainoa. Sinänsä siosan kasvistossa esiintyy harjukankaalle ominaista hentokiurunkannuksen esiintymistä Tampereella voi lajistoa; Mustavuoren sorakuoppien liepeillä kasvavat odottaakin, sillä lajia kasvaa Nokialla, Pirkkalassa ja sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), sarjakeltano Lempäälässä. ** (Hieracium umbellatum), häränsilmä ja kissankäpälä. Rauhoitetun, nyt kaatuneen katajan (ks. 1.2.3.) ja No- 4.1.10. Tohlopinjärven eteläranta kian tien välillä on paitsi lehtomaista lajistoa myös ns.Rasonhaka jäänteitä ketomaisesta kasvillisuudesta, jota hevosten laidunnus osaltaan ylläpitää. Harvinaiset ketokäen- Alueella on hyvin säästynyttä kosteaa kangasmetsää, minttu (Satureja acinos) ja soikkoratamo (Plantago me- kallionaluskasvillisuutta ja rinnelehtoa. Alue on rehe- dia) ovat ilmeisesti kadonneet alueelta. Alueen itä- vän lehtomaista, mikä johtunee osittain ainakin kal-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 47 Arvokkaat luonnonalueet

lioperän vulkaniitista ja konglomeraatista. Osaa alu- poikkeavia biotooppeja, jotka vaihettuvat jyrkästi reu- eesta on laidunnettu pitkään, mistä juontuu nimi Ra- na-alueiden kuivasta metsätyypistä rehevään rantane- sonhaka. vaan. Näiden välillä on erityyppistä ruohokorpea. Lounaisrannalla kasvavat ukonputki (Herachleum Ihmisen vaikutus Lintulammen luontoon näkyy sphondylium), karhunköynnös, hiirenporras, valko- lammen ympärillä. Länsipuolelle on rakennettu leik- vuokko, viitaorvokki (Viola x ruprechtiana) ja ranta- kipuisto ja paikalle tuotu täytemaata. Koillis- ja itä- minttu (Mentha arvensis). Tohlopille ominaista rento- puoliset alueet ovat aikoinaan olleet viljelykäytössä, vihvilää (Juncus bulbosus) on vesirajassa siellä täällä ja josta valuneet ravinteet ovat varmasti rehevöittäneet runsaana sitä on uposmuotoisena. Rantavyöhykkeeltä lammen luontoa. Leikkikentän alueella kasvillisuus on löytyy lisäksi niukalti harajuurta ja lähdetähtimöä ja kulttuurivaikutteista, tavanomaista pihakasvillisuutta. alueen itäosasta niukasti isokäenrieskaa. Itäpuolisilla entisillä viljelyalueilla kasvaa sekaisin Rantapolun yläpuolinen rinne on saniaisten val- kulttuuri-, metsä- ja lehtokasveja mm. valkovuokko ja taamaa aluetta lajeina hiirenporras ja kivikkoalvejuuri vuohenputki (Aegopodium podagraria). Alueen rehe- (Dryopteris filix-mas). Saniaisten lomassa kasvaa myös vyydestä kielii hiirenporras, jota kasvaa myös ympäri valko- ja sinivuokko (mR), tesma, koiranheisi, musta- lammen olevalla reunavyöhykkeellä. Reunavyöhyk- konnanmarja, lehtonurmikka, lehtokorte, lehtoarho ja keen rehevyyttä osoittavat myös monet muut lehtokielo (Convallaria majalis). Tuomi kasvaa alueella ti- maisten maiden kasvit kuten metsätähti (Trientalis eu- heinä ryteikköinä. Kalliolla kasvaa yllättäen pohjois- ropaea), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvestris) ja ora- painotteinen laji himmeänahkajäkälä (Peltigera scab- vanmarja (Maianthemum bifolium). rosa). Rinnelehdon puilla kasvaa myös piirtojäkälää Lammelle päin mentäessä maapohja muuttuu jyr- (Graphis scripta). Lännempänä lähellä Tesoman kou- kästi kosteammaksi ja rahkasammaleisemmaksi. lua tulevat vastaan kevätlinnunsilmä, kevätlinnunher- Vuonna 1994 lammen länsipuolella lammelle johtavan ne (mR), lehtomatara, lehtokorte ja tesma. polun varrelta löydettiin suovalkkua (R) yksi yksilö ja Huolimatta Rasonhaan metsissä 1990-luvulla suo- vuoden 1999 tarkastelussa jälleen yksi yksilö sekä lam- ritetusta harventamisesta, on alueella vielä jonkin ver- men eteläpuoliselta laskuojien väliseltä alueelta yksi ran vanhaa, lahoavaa lehtipuustoa ja kolopuita järeän yksilö. Muista kämmekkäkasveista tällä vyöhykkeellä kuusipuuston katveessa. Huhtikuussa 2002 alueelta kasvaa kohtalaisesti harajuurta. Muista vyöhykkeen löytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä Tesoman koulun kasveista mainittakoon leveäosmankäämi, pohjanpaju paikkeilta TV 2:lle saakka. Metsikkö onkin juuri tyypil- (Salix lapponum), riippasara (Carex magellanica) ja listä liito-oravan elinympäristöksi ja alueen vanha leh- tähtisara (C. echinata) ja aivan lammen rannalla suo- tipuusto sekä Tohlopinjärven rannat tulisikin säilyttää kukka (Andromeda polifolia), isokarpalo, mutasara (C. koskemattomina. Myös alueen virkistyskäyttö puoltaa limosa) ja jouhivihvilä (Juncus filiformis). sen tulevaa säilyttämistä, vaikkakin alue on paikoin jon- Itse lampi on hapan ja keskiravinteinen, jossa kas- kin verran kulunutta ja roskaantunutta. Tohlopinjärven vaa mm. uistinvitaa (Potamogeton natans), isovesiher- alue lienee kuitenkin asuntorakentamisuhan alla ja Ris- nettä (Utricularia vulgaris), ulpukkaa (Nuphar lutea), timäen päälle onkin vuonna 2001 voimassa olevan ase- harvinaisempana lajina pikkuvita (Potamogeton berch- makaavan mukaan kaavoitettu asuntoalue. * toldii) ja isolimaska. Alueen ympäristöä on voimakkaasti rakennettu Lisätietoja: viime vuosina ja kasvillisuus on muuttumassa kulttuu- Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1999: Tampereen Rasonhaan- riperäiseksi etenkin reunaosiltaan. Viheralueen koste- Ristimäen kasvillisuus ja kasvisto Tohlopin alueella. - Raportti ammassa osassa kasvillisuus on kuitenkin säilynyt tyy- Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. pillisenä ja monipuolisena suolajistona. Ihmisen vai- kutusta ei täällä ole paljon havaittavissa ilmeisesti alu- 4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue een vaikeakulkuisuuden takia. Esimerkkinä lajiston muuttumisesta on, että leveäosmankäämiä ei alueen Vaakkolammi ja Likokallion alue on esitelty luonnon- vanhojen asukkaiden mukaan esiintynyt vielä ennen suojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.3. 1950-1960-lukujen vaihdetta, jolloin se tuotiin lammen rannalle. 4.1.12. Pohtola, Lintulampi Lintulammen alue tarjoaakin kasvillisuuden puolesta hyvät mahdollisuudet pienimuotoiseen kosteik- Lintulampi edustaa katoavaa ja harvinaista kosteikko- ko- ja suoekotyyppiin tutustumiseen.** ekosysteemiä, joita on aiemmin tuhottu tuntematta niiden arvoa. Ne ovat kuitenkin suomalaista luontoa Lisätietoja: parhaimmillaan. Tuntemattomiksi ne ovat usein jää- Sannamo, A. & Turunen, R. 1995: Kosteikko virkistysalueena. neet siksi, että ne sijaitsevat kaukana asutuksista. Lin- Lintulammen inventointi ja kehityssuunnitelma. - Opinnäytetyö, tulammen luonto käsittää useita toisistaan suuresti Hämeen ammattikorkeakoulu, 52 ss.

48 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan kasta karvasaraa (Carex hirta), satunnaislajina Suo- vanha kaatopaikka ja sen ympäristö messa tavattua karvapillikettä (Galeopsis pubescens), rikkapalsamia (Impatiens parviflora), karvahorsmaa Lielahdenkadun itäpuolelle sijaitseva entinen kaato- (Epilobium hirsutum), mäkikuismaa (Hypericum perfo- paikka on muodostunut rehevän lehtomaiseksi. Alu- ratum), isotakiaista (Arctium lappa), nurmikaunokkia, een puusto on lehtipuuvaltaista, mutta paikoittain ta- jänönapilaa (Trifolium arvense, UH-AL-P), nurmi- paa myös lehtikuusta ja pihtaa. Kohteella esiintyy run- mailasta (Medicago lupulina), pihakurjenpolvea (Ge- saasti kulttuuriperäistä lajistoa, josta kannattaa maini- ranium pusillum) sekä vielä epäselvä karhunvatukkala- ta Pirkanmaalla harvinainen litulaukka (Alliaria pe- ji tai -muoto (Rubus fruticosus-ryhmä). Alueella olisi- tiolata). Muita alueen kummallisuuksia ovat Tampe- kin syytä tehdä lisätutkimuksia. Ks. lisää alueesta s. reelle uutena lajina harvinainen imeläkurjenherne 46-47.*** (Astragalus glycyphyllos), vain Ahvenanmaalla luonnonvaraisena esiintyvä ja sielläkin rauhoitettu puna- Lisätietoja: katko (Torilis japonica), ilmeisesti Suomen ainoalla Kääntönen, M. 2000: Punakatkolla vanha esiintymä Tampereella kasvupaikallaan kultakirveli (Chaerophyllum aureum), (EH).- Lutukka 3/2000, s. 93-94. Pirkanmaalle uutena lajina myrkkykirveli (Cha- erophyllum temulum) ja isohukanputki (Aethusa cynapium subsp. cynapioides), Pirkanmaalla erittäin harvi- 4.1.14. Epilänharju nainen kierumatara (Galium aparine), Suomessa harvinainen vata (Myosoton aquaticum) ja Tampereen seu- Kantakaupungin kautta kulkevasta harjujaksosta on dulla harvinaisena kasvava jänönsalaatti (UH-AL-P). Pyynikin ohella laajimpana säilynyt osa Epilänharjua. Lähinnä lajia kasvaa Lentävänniemessä. Alueella kas- Harjun itäisin osa on 20 vuoden kuluessa kaivettu olevaa lisäksi voimakkaasti harvinaistunutta ja harvinais- mattomiin, kuten myös pohjoisin osa, johon on tosin ta muinaistulokasta ketoraunikkia (Gypsophila mura- sijoitettu runsaasti täytemaata. Epilänkadun ja Sora- lis) sekä myös Manner-Suomessa harvinaista uustulo- harjunkadun koillispuolella on rakennustoimilla hävi- tetty kasvistoltaan kaikkein keskeisintä harjun etelä- rinnettä. Etelärinteen vanhoihin kaivantoihin - joita kulutus- ja vesieroosio ovat laajentaneet - on levittäytynyt runsaasti sianpuolukkaa, joka sitoo maata. Sarjakelta- non harjurotu esiintyy alueella runsaana ja myös muu harju- ja kuivien kankaiden lajisto on edustettuna. Merkittävimpiä lajeja ovat häränsilmä ja itäpäähän keskittyneet kissankello (Campanula rotundifolia), keltatalvikki (Pyrola chlorantha) ja mäkitervakko. Länsi- osan merkittävin laji on sarjatalvikki. Arvokkain osa ns. puolilehdon kasvistosta keskittyy harjun itäpäähän ja on ilmeistä, että mm. Parkanon radan rakentaminen ja maakaasuvoimalan toiminnot tuhosivat parhaim- man osan Epilänharjua. Jäljelläolevasta kasvistosta mainittakoon vielä kis- sankäpälä, kielo, aho-orvokki (Viola canina), kalliokielo (Polygonatum odoratum), ketokeltto (Crepis tectorum), metsäruusu, ahokeltano (Hieracium vulgata - ryhmä), sinivuokko, nuokkuhelmikkä, lehtoarho, ke- vätlinnunherne ja mäkilehtoluste. Harjun laella viihtyy ketomaista lajistoa, josta mainittakoon keltasauramo (Anthemis tinctoria), ketonoidanlukko, (NT, UH- AL), hopeahanhikki (Potentilla argentea), karvaskallioinen (Erigeron acer) ja metsäapila (Trifolium medium). Epilänharjulta ensimmäisenä Suomesta löydet- ty lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta, CR) lienee

Lasse Kosonen hävinnyt. Sitten lajia on löydetty muutamasta muusta- Yksi Niemen kaatopaikan jymylöytöjä oli punakatko, jota kas- kin paikasta Suomesta. Kulumisesta huolimatta Epi- vaa alkuperäisenä vain Ahvenanmaalla. länharjun suojeleminen on hyvin perusteltua myös

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 49 Arvokkaat luonnonalueet

Niemen sahan mysteeri

asviharrastajan kohokohtia ovat hetket, joina hän löytää itsensä aiemmin tuntematto- man, jopa valtakunnallisesti harvinaisen lajiston tyyssijoilta. Tällaiseen kokemukseen voi K yltää vielä jopa kantakaupungin alueella. Näin tapahtui vuoden 2000 aikana, kun Lie- lahden vanha Niemen sahan alue paljastui kaukaa vierailta mailta olevan lajiston puutarhaksi. Tapahtumat saivat alkunsa erään alueella liikkuneen paikallisen kulkijan havainnoista, joiden mukaan alueella kasvaa litulaukkaa ja jänönsalaattia - harvinaisia lajeja siis. Kuten asiaan kuuluu, niin tietoon suhtauduttiin aluksi terveen epäilevästi, mutta paikalle lähdettiin kuitenkin käymään. Onhan asia niinkin, että eihän tavallinen mattimeikäläinen lotkauttaisi silmiään moisi- en rehujen takia, ja havainnoista oli sentään saatu tarkka karttapiirroskin. Ei muuta kuin painuttiin kohteelle eräänä kauniina kevätkesän päivänä. Ilman täytti ylitse- vuotava kasvun ja lisääntymisen riemu, josta äänekkäimmän vastuun kantoivat mustapääkerttu, peippo ja rastaat. Kososen Lasse olikin aivan perustellusti koristautunut normaaliin tapaansa lintukiikarein.. Tarkan kartan avulla löysimmekin ilmoitetut lajit. Päivä jäi kuitenkin mieleen siitä, kun Lasse havaitsi seisovansa keskellä runsasta kierumatarakasvustoa. Näiden havaintojen innoittamina myös alueen kasvitieteilijäpopulaatio kasvoi kesän mittaan. Kerta toisensa perään paljastui lisää kasvimaailman helmiä askarruttaen mieliä lajiston alkupe- rästä. Alueelta löytyi nimittäin koko joukko Suomessa lähinnä uustulokkaina ja painolastikasveina tunnettuja lajeja. Huomionarvoisimpia lajeja alueelta ovat punakatko, litulaukka, karhunvatukka, kierumatara, karvapillike, imeläkurjenherne, kultakirveli, myrkkykirveli, isohukanputki ja isotakiainen. Alueen erinomaisuudesta kertoo paljon se, että monet näistä lajeista ovat jopa Pir- kanmaalla ennestään tuntemattomia. Punakatkoa tavataan vain Ahvenanmaalla, kierumataraa on aiemmin löydetty Pirkanmaalta vain Tampereen Kaukaniemestä, imeläkurjenhernettä on tavattu painolastikasvina sekä mahdollisesti riistanrehukasvina, kultakirveli on Etelä-Suomessa satunnaisesti tavattu laji, myrkkykirveliä ja isohukanputkea ei ole aiemmin tavattu Pirkanmaalla. Muu- ta alueella tavattua harvinaista lajistoa ovat mm. ketoraunikki, karvasara, vata, rikkapaisami, kanadankoiransilmä, nurmimailanen ja karvahorsma, joista kolme viimeksi mainittua ovat myös painolastikasveina tunnettuja. Monta kynänpäätä on pureksittu arvuuteltaessa lajiston alkuperää; ovatko kaukaiset lajit kulkeutuneet alueelle siemeninä jonkun kasviharrastajan pussihousujen nuhruisissa taskuissa vai kuinka ? Valaistusta asiaan tuonee alueen historiikki. Niemen saha rakennettiin jo vuonna 1889. Vuosien vaihtuessa vaihtui myös sahan omistaja, kunnes hyvästä rengistä tuli isäntä ja se paloi 1970-luvun lopulla. Niemen sahan toisena omistajana vuodesta 1916 ollut Enqvist Oy aloitti teh- dasjätteen sijoittamisen Niemen sahan alueelle. Kaatopaikalle vietiin vuoden 1975 luvan perusteella mm. kalkkikivi- ja rakennusjätettä sekä ylijäämämassoja. Samaa jätettä oli itse asiassa viety sinne jo ennen lupaa. Kerrankin jätteistä on iloa - nimittäin kalkkikivi ja sen jätemassa saattaa olla se keino, jolla erikoinen kasvilajisto on salamatkustanut Niemen sahan kaatopaikalle. Suo- messahan kalkkikiveä esiintyy varsin niukasti, joten sitä on täytynyt tuoda maahan. Todennäköi- sin alkuperämaa on Viro, jossa kasvavat myös monet edellä mainituista lajeista.

Kari Korte

50 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

Kari Korte

Lasse Kosonen

Kari Korte

Niemen sahan kaatopaikan harvinaisuuksia: karvasara ylhäällä, karhunvatukka ylhäällä oikealla, imeläkurjenherne keskellä oikealla ja ketoraunikki alhaalla oikealla.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 51 Arvokkaat luonnonalueet

maisemallisista syistä. Epilänharjun niitty on mainit- VU). Rantakasvina kasvaa piuru ja ketokasveina hie- tu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. ** talemmikki, kevätkynsimö ja pölkkyruoho. Lehto on myös erittäin uhanalaisen nuijasarvisienen (Xylaria Lisätietoja: hypoxylon, EN) yksi harvoista kasvupaikoista Suomes- Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. sa (ks. myös 5.4.). Muita alueella kasvavia harvinaisia ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - sieniä ovat kääpiölahorusokas (Pluteus podospileus), Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125 keltakääpä (Scutiger syringae) ja kuoriaisloisikka (Cor- dyceps entomorrhiza). Linnustosta voidaan mainita uhanalainen pikkutikka (VU). Rannansuuntaisesti 4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto kulkee paljon käytetty polku. Alue on vaarassa ros- kaantua läheisen asutuksen vuoksi ja keväällä 1993 Kyseessä on Pyhäjärven rantalehto suurine tervaleppi- alueen puustoa raivattiin luvatta. Kohde tulisi kuiten- neen, vaahteroineen ja tuomineen. Muusta kasvilajis- kin säilyttää luonnontilaisena. *** tosta mainittakoon Pirkanmaalla harvinainen vata, jota vuonna 1999 havaittiin kymmenittäin sekä kukki- 4.1.16. Viikinsaari vina että ei-kukkivina, kotkansiipi, punakoiso, mustakonnanmarja, suokeltto, kyläkellukka (Geum urbanum, UH-AL-P), purolitukka, lähdetähtimö, lehtopalsami, Viikinsaaren kasvi- ja sienilajistoa on esitelty kappa- keltamo, kevätlinnunsilmä, lehmus ja kynäjalava (R, leessa 1.1.2.

4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja Lorisevanpuisto

Tahmelan lähde on Tampereen suurin lähde. Sen ym- päristöstä on kasvitietoja 1800-luvulta lähtien. Läh- teen läheisyydessä kasvaa tyypillistä lehtokasvillisuutta, kuten lehtotähtimöä, lähdetähtimöä, lehtopalsamia ja koiranvehnää. Tahmelan lähteen laskupurosta ete- lään sijaitseva Pyhäjärveen pistävä niemeke (Lorise-

Lasse Kosonen

Hyhkyn nuijasarvisienikasvusto kasvaa lepänkannon tyvellä.

52 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet vanpuisto) on rantapuustoltaan edustava kohde. Myös 4.1.19. Pyynikki kaakkoon jatkuvalla rantaosuudella kasvaa näyttävää puustoa, jossa merkittäviä ovat suuret terva- ja har- Pyynikki on merkittävä harjukasvillisuuden esiinty- maalepät. Suurimman harmaalepän ympärys on 166 misalue (ks. tarkemmin 1.1.3.). cm. Niemekkeessä kasvaa pensasmaisia kynäjalavia (R, VU), joiden lisäksi rannassa on luonnonmuisto- 4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke merkiksi rauhoitettu yksilö (ks. 1.2.6.). Kasvistosta löytyy rantalehtojen ja kulttuuripaikkojen lajeja kuten Kallio- ja rantapalle sekä rantalehto, joka alkaa Sara tuomea, terttuseljaa ja istutusperäistä idänkanukkaa Hildenin museolta ja jatkuu varsinaiseen Onkinie- (Cornus alba) sekä kyläkellukkaa (UH-AL-P), maa- meen, ovat maisemiltaan ja kasvistoiltaan erikoisia. humalaa, sudenmarjaa, mesiangervoa, ranta-alpia (Ly- Alueella on säilynyt Onkiniemen huvilasta ja Hakuli- simachia vulgaris), lehtonurmikkaa ja harvinaista va- nin puutarhasta peräisin olevia koristekasveja ja van- taa. Alue on myös rantamaisemansa kannalta merkit- hoja kulttuuriseuralaisia, jotka kasvavat yhdessä lehto- tävä kohde, jota haittaa kuitenkin roskaantuminen. ja kalliolajiston kanssa. Alueella kasvaa kyläkarhiaista Lähteen pohjoispuolelle rakennettiin vuonna 1993 (Carduus crispus), valkopeippiä, harmiota, humalaa, pyörätie ja rakentaminen lienee kohteen suurimpia kyläkellukkaa (UH-AL-P), ukonpalkoa, lehtoakileijaa uhkia. ** (Aquilegia vulgaris), varjoliljaa (Lilium martagon), ukonhattua (Aconitum variegatum), puistolemmikkiä 4.1.18. Pispalan keto (Myosotis sylvatica), koiranheisiä, rantakanankaalia (Barbarea stricta), amerikanhorsmaa (Epilobium Pispala on kaupungin keskeisin yhtenäinen kulttuuri- adenocaulon), koiranvehnää ja lehtoarhoa sekä jaloista kasviston esiintymäalue. Pihoilla ja teiden varsilla kas- lehtipuista vuorijalavaa (R, VU). ** vaa runsaasti ns. vanhan kulttuurin seuralaiskasveja, kuten litutilliä (Descurainia sophia), rohtopernaruohoa 4.1.21. Tammerkoski (Sisymbrium officinale), kolmisädetyräkkiä (Euphorbia peplus), pikkuhukanputkea (Aethusa cynapium ssp. cy- Tampereen Tammerkoski oli pitkään lapinvesitähden napium), pikkutakiaista (Arctium minus) ja hentosa- (UH-AL) ainoa napapiirin eteläpuolelta tunnettu vikkaa (Chenopodium polyspermum). Joukossa on myös kasvupaikka, kunnes laji 1980- ja 1990-luvuilla löytyi ns. venäläiskauden kasveja - mm. idänukonpalko (Bu- myös Näsijärvestä ja Särkijärvestä sekä 1999 myös nias orientalis) ja harmio (Berteroa incana). Alueella on Suolijärvestä. Koskessa kasvavat myös harvinaiset vanhojen kauppapuutarhojen jäljiltä vanhakantaista sammalet; alueellisesti uhanalainen vellamonsammal koristepuu- ja pensaslajistoa ja villiintyneitä vanhoja (Fissidens fontanus, UH-AL) ja valtakunnallisesti koristekasveja. uhanalainen koskisiipisammal (Fissidens pusillus, NT). Erityisesti huomio kiinnittyy ns. Pispalan ketoon, ** jossa kasvaa runsas joukko ketojen, kulttuuriperäisiä sekä venäläiskauden kasvillisuutta. Kedolta löytyy idä- 4.1.22. Tampellan tehdasalue nukonpalkoa, ketoneilikkaa (Dianthus deltoides, NT), harmiota, pukinpartaa (Tragopogon pratensis), keltasau- Tampellan alueen kasvisto on ollut monipuolinen ja ramoa, etelänaitovirnaa (Vicia sepium ssp sepium), ukon- mielenkiintoinen. Koristepuita ja -pensaita sekä pe- tulikukkaa, (aho)pukinjuurta (Pimpinella saxifraga), is- rennoja on laskettu alueella 70, muita kasveja lähes tutusperäistä etelänmunkkia (Jasione laevis), humalan- 200. Suurin osa arvokkaista kasveista on jo hävinnyt vierasta (UH-AL-P), kyläkellukkaa (UH-AL-P), kis- tai vakavan häviämisuhan alaisina. sankelloa, peltokiertoa (Convolvulus arvensis) sekä kel- Vanhalla asuinalueella - ns. Herrainmäellä - on ta- (Galium verum, VU) ja peltomataraa (Galium spu- vielä jäljellä entistä miljöötä, jonka olennaisena osa- rium). Aiempien havaintojen mukaan kedolla kasvaisi na oli suuri puisto. Tällä alueella kasvavat sekaisin al- myös kelta-apilaa (Trifolium aureum, NT), mutta ilmei- kuperäinen ja kulttuurin seuralaiskasvillisuus. Men- sesti vuoden 1999 kesän kuivuudesta johtuen lajia ei neestä kallionaluslehdosta muistuttavat mm. kielo, havaittu. Kedon uhkana on umpeutuminen ja sitä tu- sinivuokko (mR), keltavuokko (UH-AL-P) ja mus- lisikin niittää. Pispalan kulttuurikasvisto on ylimalkaan takonnanmarja. Kallioketokasveista mainittakoon vähentynyt suuresti ja monet lajit ovat katoamassa. ** ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), lituruoho (Arabidopsis thaliana), mäkiarho, hiirenhäntä (Myos- Lisätietoja: urus minimus), kissankello, mäkitervakko, kevätkyn- Kääntönen, L. 1992: Tampereen Pispalan pihojen kasviston simö (Erophila verna), ketotädyke (Veronica arvensis), muutokset 24 vuoden (1967-1991) aikana. - Kasvitieteen pro kevättädyke (Veronica verna), keto-orvokki, mäkivir- gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos, Helsinki. vilä (UH-AL-P), haurasloikko (Cystopteris fragilis) ja 94 s. keltamaksaruoho (Sedum acre). Vanhan kulttuurin

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 53 Arvokkaat luonnonalueet

Kaupungin kulttuurikasviston muutoksia

uillakin kulttuurikasveilla koriste- ja hyötykasvien lisäksi on Tampereen kantakaupungissa ollut “historiallinen taustansa”. Niiden ilmestyminen on usein liittynyt johonkin Mhistorialliseen tapahtumaan tai vaiheeseen. Menestyminen ja jatkuvuus on taas ollut kiinni sellaisista ihmistoiminnan muodosta, jotka nykyaikana ovat muuttuneet. 1900-luvun alussa venäläinen viljantuonti ja 1 maailmansodan aikaiset rautatiekuljetukset yhdistyneenä venäläisen sotaväen oleskeluun ja linnoitustöihin Tampereella runsastuttivat useiden kasvien kantoja. Sellaisia olivat mm. harmio, idänkattara, ukonpalko ja unkarinpernaruoho. Ukonpalon kasvaminen Pispa- lassa muistuttaa sodanaikaisista linnoitustöistä siinä missä Kalevankankaalla edelleen esiintyvä idänkattara venäläisten kasarmien sijainnista. Puutalo-Tampereen pihoilla, katuvarsilla ja tunki- oilla kasvoi ennen typekkäitä erityisolosuhteita vaatineita kasveja, kuten esim. hukanputki, myrkkykatko, kolmisädetyräkki, rohtopernaruoho ja litutilli. Saneeraus on muuttanut kasvuolosuhteet sellaisiksi, että vain sattuma on joitakin kasveja säilyttänyt mm. Pispalassa. Kolmisädetyräkkiä on seurattu kohta 40 vuotta eräässä pihassa. Monet näistä kasveista ovat samalla olleet puutarharik- koja, jotka ovat häviämässä uudisrakentamisen ulottuessa mm. entisten kauppapuutarhojen alueelle Pispalan-Epilän- Hyhkyn alueelle. Jäljellä olevat kasvitarhamaat, esim. Ala-Pispalan kiistaa herättäneet palstaviljelmät sekä mm. Muotialan puutarhat, ovat vanhakantaisten rikkojen tukialu- eita. Näitä kasveja ovat mm. peltotädyke, rautanokkonen ja hanhentatar. Rautanokkonen ja pelto- tädyke ovat olleet Finlaysonin Ajurikorttelin paikalle jo 1860-luvulla perustetun marja- ja ome- natarhan vakituisia rikkoja, sillä niitä iti paljastetuista vanhoista maakerroksista. Monipuolinen vanha rikkakasvikanta ehti vakiintua myös 1916 perustetun Hatanpään siirtolapuutarhan alueelle, mistä jäänteitä oli vielä 10 vuotta sitten nähtävissä. Englantilaistyylisissä puistoissa, kuten Haiha- rassa ja Nottbeckin puistossa, on 1800-luvulta säilynyt saksalaisperäisestä heinänsiemenestä kyl- väytyneenä mm. valkopiippo, Haiharassa myös puistonurmikka sekä sen ja korpinurmikan ristey- mä, joka muutoin tunnetaan vain Tsekinmaan alueelta. Toinen ainutlaatuinen vanha heinäsiemen- tulokas on amerikkalainen sammakonkello Leinolassa toisella Euroopasta tunnetulla kasvupaikallaan. Vanhaan kulttuurikasvistoon toivat täydennystä varsinkin 11 maailmansodan jälkeiset rautatiekuljetukset. Etenkin venäläiset tavaravaunut toimivat tehokkaina siementen levittäjinä. Jotkut kasvit säilyivät pitkäänkin kylväytymispaikoillaan radanvarsissa ja varsinkin lastauslaiturien lie- peillä. Tonavanmaruna säilyi Nekalassa 24 vuotta, volganpernaruoho 30 vuotta, ja ketokaunokki on Pinnin sillan kupeessa kasvanut vieläkin kauemmin. Tampereen teollisuusalueille kulkeutui myös vierasta lajistoa mm. venäläisen ja puolalaisen kivihiilen mukana. Tampellan tehdasalueelle erityisesti vakiintui monenkirjava kasvisto, jonka osakkaina olivat esim. isomesikkä, tannervihvilä, ketotyräruoho, kissankita, kanadankoiransilmä ja piikkisalaatti. Sisämaassa hyvin harvinainen sirppimailanen kasvoi 40 vuoden ajan (vuoteen 2000 asti) yliopistonmäen eteläpuolella mahdollisesti vanhana hiilitulokkaana. Eräät muutkin kulttuurikasvit ovat Tampereella muinaistulokkaita tai ainakin vanhoja vilja- ja heinäsiementulokkaita. Edellämainittujen kasvien tavoin näidenkin (kelta-apila, jänönapila, keto- käenminttu) lajien kasvuedellistykset supistuvat jatkuvasti. Rautatiekuljetukset ovat paitsi vähenty- neet, myös “siistiytyneet”. Vanhat purkauslaiturit on hävitetty, ympäristö betonoitu ja asfaltoitu. Radanvarret ovat sepelöityjä. Puutalokaupunginosat on saneerattu ja täydennysrakentaminen on etenkin viime vuosina supistanut entisiä ns. joutomaita. Tampellan alueen uudisrakentaminen on hävittänyt monipuolista lajistoa. Silloinkin kun rakentamisella tai katujärjestelyillä ei paikkaa tuhotakaan, kasvit häviävät maan pintakerroksen kuorimisella, nurmetuksilla tai asfaltoinnilla. Vanhan kulttuurilajiston erikoisuudet siis häviävät triviaalin lajiston saadessa usein seurakseen uusia koristekasvivalloittajia, kuten esim. lupiinin, jättipalsamin ja jättiputket. Uusia tulokkaita ilmaantuu enää vain nurmikoille, taimitarhoille ja esim. persianapilaviljelmille vieraan siemense- oksen mukana. Mutta ne eivät jää pysyvästi rikastuttamaan kaupungin kulttuurikasvistoa.

Matti Kääntönen

54 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet seuralaiskasveja edustavat asuinalueella kylämaltsa (Atriplex patula), kyläkellukka (UH-AL-P), seittitakiainen (Arctium tomentosum), kyläkarhiainen, keltamo ja hentosavikka. Ilmeisesti mullan mukana ovat alueelle kulkeutuneet pelto- (Veronica agrestis), persi- an-(Veronica persica) ja kaukasiantädyke (Veronica filiformis). Mäellä kasvaa myös valkokukkaista niitty- humalaa.

Pellavantehtaanmäen kiinnostavin kasvi on ollut eh- dottomasti tannervihvilä (Juncus compressus), joka on Pirkanmaalla erittäin harvinainen. Samalla alueella kasvaa kujasorsimo (Puccinellia distans), joka kuuluu myös nopeasti harvinaistuneisiin vanhan kulttuurin seuralaisiin, vaikkakin laji toisaalta on yleistynyt teiden varsilla. Kulttuurilajeista mäellä kasvaa myös rohtopernaruohoa sekä harvinaisena koristekasvina ja viljelykarkulaisena tuoksuorvokki (Viola odorata). Kalliopainanteiden ranta- ja vesikasvisto on jo kadonnut: järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), järviruoko, kurjenjalka (Potentilla palustris), rantakukka, pikkulimaska (Lemna minor), rantavihvilä (Juncus alpinoarticulatus), järvikorte

(Equisetum fluviatile), rantaluikka (Eleocharis Lasse Kosonen palustris), tupassara (Carex nigra ssp. juncella), tuhkapaju ja leveäosmankäämi. Mäen louhitun kallion seinämillä kasvaa runsaasti isomaksaruohoa (Sedum telephium) ja aiemmin myös mäkihorsmaa (Epilobi- um collinum). Mäellä oleva runsas tannervihviläkas- vusto on todennäköisesti tuhoutunut vuonna 2001 alueen rakentamisen ja kallion siivoamisen yhtey- dessä. Vuonna 2001 löytyi kuitenkin kaksi uutta tan- nervihvilän kasvupaikkaa: Lielahden Pohjanmaanka- dun luoteispäästä ja Messukylän kirkon kohdalla olevalta Messukylänkadun liikenteenjakajalta. Kasvitieteellisessä mielessä kiintoisimman lajiston muodostavat Tampellan alueella kulttuuri- ja tulokaskasvit. Harvinaisin ja erikoisin tulokaskas- veista on isomesikkä (Melilotus altissimus), joka pur- jelaivakaudella levisi Suomeen painolastikasvina ja joka nykyään on koko maassa erittäin harvinainen. Vielä vuonna 1999 isomesikkää kasvoi Tampellan alueella, mutta voimakkaan rakentamisen vuoksi isomesikkä on todennäköisesti kuitenkin kadonnut alueelta. Rautatien varteen on ilmeisesti hiilen mukana kulkeutunut ketotyräruoho (Herniaria glabra), joka on myös Pirkanmaalla erittäin harvinainen. Vuoden 1999 kesän inventonnissa tehdasalueelta löytyi 27 ketotyräruohoyksilöä, jotka olivat jäämäs- sä Tampellan uudisrakentamisen jalkoihin. Vuoden 2000 kesällä löytyi enää 7 yksilöä, mutta kesällä

Tampellan alueen katoavia harvinaisuuksia: ylhäällä piikkisalaatti, alhaalla tannervihvilä.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 55 Arvokkaat luonnonalueet

2001 rakennetun parkkipaikan reunamilta peräti 110 yksilöä. Muita rautatien vaikutuspiirissä kasvavia kulttuuriseuralaisia ovat kissankita (Chaenorhi- num minus), partaohra (Hordeum jubatum), kana- dankoiransilmä (Conyza canadensis), tannervihvilä ja piikkisalaatti (Lactuca serriola), joka on Hämees- sä suurharvinaisuus (niukkana vielä 2003). Eri puo- lilta Tampellan aluetta löytyy myös rautanokkosta (Urtica urens), punasolmukkia (Spergularia rubra), peltokiertoa ja peltoukonnaurista (Erysimum cheiranthoides) ja aiemmin myös peltorastia (Anchusa arvensis). Koristepuina on alueella käytetty vaahteraa, puistolehmusta (Tilia vulgaris), lehmusta, he- voskastanjaa, siperianlehtikuusta, euroopanlehti- kuusta, vuorijalavaa (R, VU), omenapuuta, tuomea ja visakoivua. Pensastoista löytyvät amerikanorapihlaja, korallikanukka, piha -ja puistosyreeni, idänvirpiangervo, hopeapaju (Salix alba), hansaruusu, villaheisi, piha -ja hovijasmike sekä tarhahappomarja. Tampellan alueen monipuolisen kasviston turvaamiseksi olisi jäljellä olevat kasvikohteet säilytettä- Lasse Kosonen vä. Tällöin voitaisiin turvata kulttuurikasvien ja maa- Isomesikkä on säilyttänyt asemansa Aspinniemessä. kunnan uhanalaisten lajien - ensisijaisesti isomesi- kän, tannervihvilän ja ketotyräruohon - jatkuvuus. delta 1985 ja Tarastenjärveltä vuodelta 1995. Tampe- Vuonna 1999 ketotyräruohon ja tannervihvilän säi- reen vankimmat ketotyräruohoesiintymät lienevät tätä lyttämiseksi alueella siirrettiin kymmenkunta ketoty- nykyä Tampellan-Aspinniemellä sekä Epilän voima- räruohon ja neljä tannervihvilän yksilöä Tampellan laitosalueen reunamilta. Todennäköisesti Tampereen vanhan tehdasalueen rakentamisen alta radan var- esiintymät liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa; mm. teen. Vielä kesällä 2003 radan varrella kasvoikin Tarastenjärven esiintymä lienee saanut alkunsa Aspin- muutamia tannervihviläyksilöitä. *** niemeltä kuljetettujen maamassojen mukana kulkeu- tuneesta aineksesta.** Tampella, Aspinniemi Lisätietoja: Keinotekoisella Näsijärveen tehdyllä niemellä kasvaa Kosonen, L. 2001: Ketotyräruoho (Herniaria glabra) veitsenterällä harvinaista kissankitaa ja partaohraa, valtakunnallista Tampereella? - Talvikki 25(2): 75-78. harvinaisuutta isomesikkää, Pirkanmaalla erityisen Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1993: Alustava raportti Tampellan tehdasalueen kasvistosta. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. harvinaista ketotyräruohoa sekä Länsi-Suomen me- renrannoille tyypillistä tyrniä (Hippophae rhamnoides). Tyrni lienee joutunut paikalla ihmisen toimesta. Nie- meä on osin käytetty maan ja kiven kaatopaikkana, 4.1.23. Viinikanoja mutta kyseinen toiminta ja rakentaminen saattaisivat tuhota nämä arvokkaiden lajien kannat Tampereen Viinikanojan uomaa on jatkuvasti muokattu. Se on kasvilajistosta. Niemelle kasattua kivilouhetta alettiin- kuitenkin merkittävä ja maailman pohjoisin kalmo- kin murskata paikan päällä keväällä 2000 jättäen al- juuren (Acorus calamus) kasvupaikka. Kasvi lienee istu- leen näiden harvinaisten lajien esiintymispaikat. Ke- tettu alueelle 1700-luvulla. Suurkasvuston rippeiden totyräruohoa ei havaittukaan vuonna 2000, mutta sin- hävittäminen talvella 1989-1990 on tehnyt lajin säily- nikkäänä lajina se ilmestyi jälleen kentälle vuoden misen kyseenalaiseksi. Ruoppaus ja viemärityöt saat- 2001 kesällä, jolloin laskettiin niemeltä peräti 115 tavat uhata lajia samoin kuin tarkoitukseton raivaami- yksilöä. Saattaa olla jopa niinkin, että maapohjan rou- nen ja uoman täyttäminen. Mitkään työt eivät kuiten- himinen avasi uutta elintilaa ketotyräruoholle. Isome- kaan edellytä kalmojuurta kasvavaan rantaviivaan ka- sikkä oli v. 2003 varsin niukka. *** joamista. Vuonna 1999 havaittiin Viinikanojan ran- Ketotyräruohon muita Tampereen kasvupaikkoja nassa vielä kymmeniä kalmojuuriyksilöitä. Lajin seu- ovat Santalahti, Tarastenjärven kaatopaikka, Ikurin rana on monipuolinen kosteikko- ja kulttuurilajisto. maankaatopaikka sekä Epilän voimalaitoksen alue. Muusta lajistosta mainittakoon harvinaisena uustu- Viimeisin havainto Santalahdelta on kuitenkin jo vuo- lokkaana pensastyräkki (Euphorbia virgata), vuorijala-

56 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet va (R, VU), jota kasvaa koko Viinikanojan matkalla marjaa ja laajalti kangaskortetta (Equisetum hyemale) sekä saarni (UH-AL-E), joka on istutusperäinen ja itäpäässä. Koiruohoa ja ketomarunaa esiintyy Tampe- vallannut ojan pohjoispuoleisen rannan. Pensastyräkin reella enää vain muutamassa paikassa. Radan pohjois- esiintymä joutui vuoden 2000-2001 talvella maanra- puolisella alueella on esiintynyt myös harvinaista poh- kennustyömaan alle, mutta sitkeästi laji näyttää selviy- jankevätmaljakas-sientä (Urnula hiemalis). Radan ete- tyvän. ** läpuolen kalliokedolla kasvaa mäkivirvilää, pölkkyruo- hoa ja peltokiertoa. Tämä kohde on mainittu Pirkan- Lisätietoja: maan perinnebiotooppijulkaisussa. Alueen uhkana on Kääntönen, M. 1990: Tampereen Viinikanojan kalmojuuri (Acorus umpeutuminen ja sen puustoa olisikin harvennettava calamus) 1938-90. - Lutukka 6(4): 116-118. ja ketoja niitettävä. **

Lisätietoja: 4.1.24. Järvensivun radan varret Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125 Rautatien pohjoispuoliset rinteet ja hautausmaan ai- dan eteläpuoli ovat harjukasvien runsaimpia esiintymisalueita. Metsien aukkopaikoissa kasvavat mm. kis- 4.1.25. Viinikka, Pahalampi sankello, kissankäpälä, nuokkukohokki (Silene nutans), häränsilmä, metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris) ja harjusormisara (Carex pallens); rinteiden alaosissa Nykyisellään lampi ympäristöineen on lähialueen asuk- kasvaa rautatien liepeiden tapaista ketolajistoa, mm. kaille erinomainen virkistyskohde. Kasvistollisesti lam- mäkivirvilää (UH-AL-P), kelta-apilaa (NT) ja isoh- men ranta-alueet ovat monipuolisia. Pohjois- ja Länsi- koja jänönapilakasvustoja (UH-AL-P) sekä myös Suomelle tyypillinen vesisara on yllättäen rannan valta- laji. Lammen rantavyöhykkeen kasvistossa on rinnak- mm. pölkkyruohoa (Arabis glabra). Tosin vuoden 1999 kain kirkkaiden ja puhtaiden vesien ja runsasravinteis- tarkastelussa ei rinteillä havaittu kelta- ja jänönapilaa, ten vesien lajistoa. Merkittävimpiä Pahalammen kasve- mikä saattaa osittain johtua kuumasta ja kuivasta ke- ja ovat leveäosmankäämi, säderusokki, keltaängelmä, sästä. Hautausmaan muurin kyljessä kasvaa punakoi- rönsyrölli, rantayrtti, hapsiluikka (Eleocharis acicularis), soa ja vuorijalavaa (R, VU). Rinteellä kasvaa uustulok- suomenhierakka, konnanleinikki (Ranunculus scelera- kaista harvinaista neidonkieltä (Echium vulgare) run- tus), luhtasara (Carex vesicaria), rantanurmikka (Poa saasti. Rautatien eteläpuoleisessa penkereessä ollut palustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja vesitatar (Po- vanha myrkkykatkon (Conium maculatum) kasvupaik- lygonum amphibium). Kohde on kasvistollisesti kiintoi- ka on tuhoutunut vuonna 1996 uusien tie- ja raken- sa eikä rantavyöhykkeen ja vesirajan raivausta pitäisi nusjärjestelyjen vuoksi. Itse asiassa suurin osa rauta- missään tapauksessa laajentaa. ** tien eteläpuolisesta alueesta on tuhoutunut Järvensi- vun kerrostalojen ja Tehdaskadun jatkamisen yhtey- dessä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Idemmäksi mentäessä Tikantien ja Tilhentien vä- lisellä harju-ketoalueella kasvaa kissankäpälää, kissankelloa, kuminaa (Carum carvi), nuokkukohokkia ja yl- lättäen myös näsiää (mR). Myös radan kummallakin puolen edellisestä idempänä Puhontaipaleen ja Ti- kantien välissä esiintyy merkittävää ketoja harjukas- villisuutta. Radan pohjoispuolella olevalla rinteellä esiintyy jänönapilaa, vaikkakin kuivan vuoden 1999 kesän takia niukalti. Paikallisten asukkaiden mukaan lajia on rinteellä normaalivuosina runsaastikin. Lisäksi radan pohjoispuolella kasvaa Tampereen seudulla harvinaista ketomarunaa (Artemisia campestris), ketokau- nokkia ja myös peltokiertoa. Rautatien pohjoispuolella aivan radan tuntumassa kasvaa kelta-apilaa, kelta- maitetta (Lotus corniculatus), ketomarunaa ja koiruohoa eli malia. Tosin malia on istutettu alueelle, vaik- Lasse Kosonen kakin aiemmin sitä on esiintynyt kohteella luontaises- Ketotyräruohon esiintymispaikat ovat nykyisin tikin. Malia kasvaa niukasti myös radan varressa Lo- hyvin uhattuja. kintaipaleen päässä. Alueella kasvaa lisäksi kanervisaraa, nuokkukohokkia, mäkitervakkoa, mustakonnan-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 57 Arvokkaat luonnonalueet

4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto 4.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue Vihilahden etelärannassa sijaitseva, Hatanpään valta- tieltä lähelle Härmälän leirintäaluetta ulottuva ns. Alueen kasvillisuutta esiteltiin kappaleessa 1.1.3. *** Härmälän puisto on kasvistoltaan monipuolista aluetta, jossa lehto-, kulttuuri- ja kosteikkokasvit ovat 4.1.29. Sarankulma, Saukonoja hyvin edustettuina. Alueen kasvistossa esiintyy myös kuivempien ympäristöjen ketokasveja ja vanhoja vil- Saukonojan Tampereen puoleisella osalla ennen pel- jelyjäänteitä (mm. kevätesikkoa, Primula veris mR). toa ja Valmetin rataa kasvaa kaislasaraa ja hetekaalta. Alueen kasvilajistosta mainittakoon sini- (mR), val- Kasvillisuuden säilyttämiseksi puron rannat olisi jätet- koja keltavuokko (UH-AL-P) ja kevätlinnunsilmä. tävä raivaamatta. * Kulttuuriperäistä lajistoa edustavat istutusperäiset sembramänty, varjolilja, akileija, hopeapaju ja salava. 4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko Liiallinen siistiminen ja yleinen kuluminen ovat kuitenkin vähitellen köyhdyttäneet lajistoa. Kohteen uh- Purosta erillään olevalla laajalla avolouhikolla kasvaa kana on myös rakentaminen. Alueella on luontopol- melko runsaasti hajuheinää (tarkistettu vuonna 2003, ku ** Dir II , R, NT, V). Louhikko on lähes luonnontilaisena luettavissa metsälain mukaisiin kohteisiin. ** Lisätietoja: Tast, E., Hautala, S. & Haavisto, S. (Luontokerho Vuokko): 4.1.31. Multisilta, Rajamäki Luontopolkuopas Härmälä. - Moniste Ympäristövalvonnassa. Mäellä ja sen rinteillä sekä eteläpuolen kosteikossa kasvaa eteläistä lehtolajistoa: keltavuokkoa (UH-AL- 4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi P), lehtoimikkää (mR), kevätesikkoa (mR) ja lehtolei- nikkiä. Tosin kevätesikko saattaa olla istutusperäinen- Rehevöityneen järvi- ja ranta-alueen osin ryteikkö- kin. Muista lehtojen lajeista alueella kasvaa taikina- mäinen pensasto ja muu kasvillisuus luovat monipuo- marjaa, sinivuokkoa (mR), lehtokuusamaa, metsämaa- liset elinmahdollisuudet eläimille. Vähäjärven kasvil- rianheinää (Hierocloë australis), kevätlinnunhernettä lisuudesta tehtiin vuonna 1995 selvitys. Sen mukaan (mR) ja näsiää (mR). Itse mäellä kallioiden välissä itse järven vähälajinen lajisto kertoo veden korkeasta kasvaa tummaraunioista ja alueen eteläosissa runsaas- ravinnepitoisuudesta. Järvessä kasvaa rehevän veden ti istutettuja tammia (Quercus robus). Alue on arvokas lajeja kuten isovesihernettä sekä isoja pikkulimaskaa pienimuotoinen kokonaisuus. ** ja sammalista sorsansammalta. Aiempien havaintojen mukaan järven alueella kasvaa myös hetekaalta , mutta 4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän vuonna 1995 lajia ei tavattu. Ranta-alueen avoimella ja Kuljun moottoritien välinen alue luhdalla kasvaa järviruokoa, viitakastikkaa, rantakuk- kaa, suo-orvokkia (Viola palustris), korpiorvokkia Lehtoalue muuttui ratkaisevasti 1980-luvun paljaaksi- (Viola epipsila) ja pohjoisrannalla harvinaista nevai- hakkuussa, jolloin varjoa vaativat kasvit alkoivat osin marretta. Täällä kasvaa myös suohorsman valkokuk- hävitä. Eteläisempi kosteikkoalue, jossa mm. korpi- kaista muotoa (Epilobium palustre f. albiflorum). Varsi- nurmikalla (UH-AL-P) ja korpisorsimolla (Glyceria naisten lehtojen puuttuessa, alueella kasvaa vain vähän lithuanica, V) on kasvupaikkansa, säilyi kuitenkin kos- lehtojen lajeja. Niitä löytyy lähinnä järven lounaispuo- kemattomana. Avohakkuun jälkeen alueelle on nous- len reunakorpialueilta, mm. lehtopalsami, mustakon- sut lehtipuustoa, joka on monin paikoin alkanut sul- nanmarja, kevätlinnunsilmä ja korpialvejuuri (Dryop- keutua ja lehtokasvillisuus on alkanut elpyä. Metsä- teris cristata). Muita harvinaisempia lajeja alueella ovat lehmus kasvaa edelleen alueella runsaana. Alueesta järvikaisla, liereäsara (Carex diandra), isosorsimo, kel- kannattaisi perustaa lehtojensuojelualue, jossa puusto taängelmä. Järvessä on 1980-luvulla pesinyt ja viimeksi saisi kehittyä luonnontilaisena ja metsänhoidollisissa vuonna 1999 tavattu mustakurkku-uikku (Ldir), ran- toimenpiteissä otettaisin huomioon alueen ominais- taluhdat ja ympäröivät pensaikot ovat puolestaan ol- piirteet. Tällaisia nuorta sukkessiovaihetta edustavia leet hyviä yölaulajien esiintymispaikkoja. Roskaantu- suojelualueita on maassamme riittämättömästi. ** minen on alueen suurin haitta ja uhkana rantojen pu- sikoiden raivaus. ** Lisätietoja Lahtonen, T. 2000: Hakkuun vaikutus lehtolajistoon Tampereen Lisätietoja: Valkaman norolehdossa. -Talvikki 24: 29-40. Lahtonen, T. 1996: Härmälän Vähäjärven kosteikon kasvit.- Talvikki 20(1):29-38.

58 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Louhikon arvokas nuokkuja

ultisillassa, Arranmaan alueella on muuan louhikko. Sekaisin isoja, erikokoisia, osaksi sammaloituneita tai jäkälöityneitä lohkareita, ikään kuin joku olisi ammoin kipannut Mpaikalle kuormallisen kiviä. Näiden lohkareiden välistä tai päältä nousee puolitoistametri- siä, leveälehtisiä korsia, joiden latvassa on on pienitähkyläinen röyhy, kuin häveliäästi nuokkuen. Ikään kuin se ei jaksaisi nostaa päätään pystyyn näin karulla paikalla. Se on hajuheinä, Cinna latifolia. Voi vain ihmetellä, miten sellaiseen paikkaan on yleensä jokin voinut juurtua. Hajuheinä on karun paikkansa kuningatar, ylhäinen yksinäisyys. Kuin tietoisena harvinaisuudestaan. Jotenkin sen kasvupaikat tuovat mieleen reliktin, kuin jäännöksen jostain jääkaudelta. Varmaan se on aina kasvanut tuossa. Ja jos louhikko häviää, häviää heinäkin. Herkkä se on myös ilmaston muutoksille. Toisina kesinä se saattaa kukoistaa komeasti, toisina taas olla kituvan näköinen ja heikkoröyhyinen. Ihmisen toimenpiteitä se karttaa, vaikka voikin tilapäisesti hyötyä esimerkiksi hakkuun lisäämästä valon määrästä. Jo peruskartan avulla voi etsiä hajuheinää. Karttaan mustin kolmioin merkitty louhikko tai kivirakka voi merkitä suuria odotuksia hajuheinän löytymiselle. Näin on useita hajuheinäpaikkoja löydettykin. Jossakin louhikon välissä saattaa kulkea puro tai vesiuoma henkien kylmänkosteaa kel- lari-ilmaa hajuheinän hengittää. Nimensä mukaista tuoksua hajuheinä ei liiemmälti eritä ympäris- töönsä. Vasta kuivattuna tuntuu sen omalaatuinen, kumariinin tuoksu. Sama, joka luonnehtii kesäis- tä tuoksusimake- tai maarianheinäniittyä. Myöhään se kukkii, vasta elokuussa. Tampereellakin on näitä louhikoita, jossa hajuheinää kasvaa. Multisillassa on siis tämä yksi, kaupungin länsipuolella Tamrockin alueella Myllypurossa pari paikkaa. Viime mainitut ovat olleet myös kaavoituksen kohteena teollisuusaluetta kaavoitettaessa, mutta näillä näkymin hajuheinälou- hikot saavat jäädä rauhaan. Aitovuoren kupeessa Ojalan alueelta löytyy yksi esiintymä ja Vuoreksen alueella - tosin Lempäälän alueella - on pari esiintymiskohdetta. Teiskosta sitä ei ole vielä löydetty. Koko Suomessa hajuheinä on peräti harvinainen. Pirkanmaalla on sentään kymmenkunta kasvupaikkaa. Runsain esiintymiskeskus on Pohjois-Savossa, mutta esimerkiksi laajalti länsirannikolta, etelä-Suomesta ja Pohjanmaalta se puuttuu kokonaan. Mantereisuus luonnehtiikin sen yleistä levin- neisyyttä. Pohjoisinna se sentään on löydetty Hyrynsalmelta ja Lapin kolmion alueelta.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 59 Arvokkaat luonnonalueet

4.1.33. Särkijärvi, Leppänen muuta kasvillisuutta olisi syytä vielä inventoida, sillä korpi täyttää ainakin metsälain kriteerit rehevästä kor- Särkijärven länsipuolella sijaitsee tervaleppäkorpi, vesta ja on ehdolla luonnonsuojelulain mukaiseksi ter- jonka puuston ja pensaiston muodostavat kiiltopaju, valeppäkorveksi. Tervaleppäkorven ulkopuolelta ja tuhkapaju ja tervaleppä. Pohjoisesta ja lännestä laske- Rimminsuolle päin alueen puustoa on voimakkaasti vien purojen yhtymäkohdassa kasvaa korven rehevyyt- kaadettu viime vuosina. Aluetta uhkaa lisäksi rakenta- tä ilmentävää kotkansiipeä. Muita rehevää kasvupaik- minen. ** kaa vaativia lajeja alueella ovat mm. tesma, mesiangervo, korpikaisla, isoalvejuuri, rentukka (Caltha 4.1.35. Vuores, Vormiston palustris), hiirenporras, huopaohdake (Cirsium heleni- Pilkkakuusenharju ja Virolaiset oides), lehtovirmajuuri, korpiorvokki, lehtokorte, suovehka (Calla palustris), kevätlehtoleinikki, korpi-imar- Alue on monilajinen lehtoharjanne, jossa kasvaa mm. re, metsälehmus, lehtokuusama ja kevätlinnunsilmä. lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR), kevätlinnunher- Järveä lähestyttäessä korpi muuttuu kapeaksi puron- nettä (mR), metsävirnaa (Vicia sylvatica), hiirenpor- varsikorveksi, jossa huomioitavaa on laaja lehtopalsa- rasta, kevätlinnunsilmää, taikinamarjaa, lehtokuusa- mikasvusto. Puron alajuoksun lähistön rantametsissä maa, lehtoimikkää (mR), lehtoleinikkiä, tesmaa, mä- kasvaa monia vaateliaita lehtokasveja - mm. lehtoi- kilehtolustetta, metsämaarianheinää, tuppisaraa, näsi- mikkää (mR), mäkilehtolustetta, keltavuokkoa (UH- ää (mR), mustakonnanmarjaa ja runsaasti lehmusta. AL-P) ja lehtotähtimöä. Puronotkon etelänpuoleisel- Joitakin vuosia sitten Pieni-Virolainen-järven etelä- ta mäeltä on kaadettu puusto lähes puron varteen asti päästä harjun laelta on kaadettu metsää lähes avohak- joitakin vuosia sitten.Itse puronotkelma eritoten lä- kuuna ja lisäksi alueen kaakkoispäässä harvennettu hempänä rantaa on metsälakiin sisällytettävä rehevä voimakkaasti. Toisaalta harventaminen saattaa edistää korpi, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Alueen lehtokasvillisuutta lisääntyneen valon myötä. Pilkka- metsänhoidollisissa toimenpiteissä tulisi huomiota kuusenharju on merkittävää liito-oravan elinpiiriä. kiinnittää sen erityisluonteeseen. ** Sitä on havaittu alueella harjun päällä ja vuoden 2000 keväällä jälkiä lajin olemassaolosta löytyi myös harjun Lisätietoja kaakkoispäästä vanhan kolohaavan tyveltä. Harjun Korte, K. 2003: Tampereen Särkijärven ja sen luoteispuolisen luontoa uhkaa Vuoreksen rakentaminen ja kulumisen alueen kasvillisuudesta. - Talvikki 27: 43-55. lisääntyminen. V. 2002 lähellä olevan tienristeyksen tienoilta löytyi yksi kukkiva hirvenkello (VU) ja kaksi lehtiruusuketta. Virolaisten järvien välisellä kannak- 4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven sella on suurehko hirvenkelloesiintymä (v. 2002 31 alue kukkavartta 20 x10 metrin alalla). **

Pääosin mäntyvaltaista rämettä edustava suo on mer- 4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden kityksellinen kasvikohde, jota uudet ojitukset kuiten- purolehto ja Mäyrämäki kin vähitellen muuttavat. Eri rämetyypit vaihtelevat ja suon eteläosassa sijaitsee pieni nevalaikku. Neva on Koko laajahko alue Lempäälään saakka on paikoitel- metsälain mukainen. Suon kasvistoon kuuluvat mm. len rehevän lehtomaista. Suolijärven Sonninottanlah- tupasvilla (Eriophorum vaginatum), suomuurain (Ru- den perukan puronvarsi on tyypillinen kuusivaltainen bus chamaemorus), karpalo, suopursu (Ledum palustre), puronvarsilehto, jossa kasvaa mustakonnanmarjaa, si- juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Em- nivuokkoa (mR), tesmaa, lehtokortetta, kotkansiipeä, petrum nigrum), suokukka, pyöreälehtikihokki (Drose- kevätlinnunsilmää, kevätlinnunhernettä (mR), syylä- ra rotundifolia) sekä harmaa- (Carex canescens), pallo- juurta, keltavuokkoa (UH-AL-P), hiirenporrasta, tai- (Carex globularis), tuppi- (Carex vaginata) ja pullosara kinamarjaa, lehtoleinikkiä, lehtovirmajuurta, lehto- (Carex rostrata). Suon reunaosat ovat rehevämpää kor- kuusamaa, näsiää (mR) ja lehtotähtimöä. pea. Suon ojien tukkiminen olisi perusteltua, kuivatta- Metsälehmus on koko järven lounaisrannan alu- misesta saatu hyöty puolestaan kyseenalaista. Suon eella tavallinen ja esiintyy jopa kookkaina puumaisina eteläpuolella olevat Koukkujärven rantavyöhykkeet yksilöinä. Viettävän Mäyrämäen rinteen painanteissa sekä entisten peltosarkojen ryteiköt ovat kasvistolli- kasvaa mustakonnanmarjaa, näsiää (mR), lehtoimik- sesti melko köyhiä, mutta tarjoavat esim. linnuille hy- kää (mR), vaahteraa, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, vät elinmahdollisuudet. Koukkujärven länsipäässä on lehtoleinikkiä, soikkokaksikkoa (R), lähde- ja lehto- huomiotaherättävä tervaleppäkorpi, jonka paksuim- tähtimöä, suokelttoa, keräpää- ja lähteikköpoimuleh- mat tervalepät ovat noin 180 cm ympärysmitaltaan . teä (Alchemilla glomerulans ja A. glabra), mäkilehtolus- Kyseisiä leppiä tällä noin 90 metriä pitkällä ja pari- tetta, kevätlinnunhernettä (mR), korpinurmikkaa kymmentä metriä leveällä alueella on noin 30. Korven (UH-AL-P), lehtomataraa, kevätlehtoleinikkiä, kelta-

60 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet vuokkoa (UH-AL-P), kotkansiipeä, valkolehdokkia vokkia (V) ja sarjatalvikkia. Metsässä kasvaa runsaasti (R), syyläjuurta ja isoalvejuurta. Koko Mäyrämäen lehtipuita (alueeseen kuuluu mm. suuri haavikko) ja alue esimerkkinä varjoisista lehdoista ja tuoreesta kan- sen linnusto (mm. pohjantikka) ja pieneliöstö on mo- kaasta on säilyttämisen arvoinen, varsinkin kun lähi- nipuolista. Liito-orava (Pteromys volans, DirIV, VU, alueella on ollut suuria hakkuita. Harjun lehtolaikut V) on havaittu alueella ainakin vuonna 1999. Alueen ovat paikoin lähes luonnontilaisia ja siten metsälain ainoana uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet. ** mukaisia kohteita. Itse järvessä kasvaa etelässä harvinaista lapinvesitähteä (UH-AL). Harjun luonto on 4.1.40. Veisu, Pehkusuo paikoin kärsinyt metsänhoidollisista toimenpiteistä, joita suunniteltaessa alueen erityinen luonne tulisikin Alue on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhtey- ottaa paremmin huomioon. ** dessä kappaleessa 2.4.

Lisätietoja: 4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa. - luoteispuolen lehtorinne Tammerkoski 6/84: 38-41. Metsätähti Oy. 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus. Alue on entisestään supistunut laskettelurinteen takia Vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. ja on osin muutenkin raivattu. Olisi tärkeää säästää vielä kaatamatta olevat jalot lehtipuut; vaahterat, lehmukset ja haavat. Samalla säästyisivät lehtolajiston rippeet, kuten keltavuokko (UH-AL-P) ja lehtotähti- 4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi mö. **

Alue muodostuu Myllyojan puronvarren kulttuurileh- 4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen dosta ja koivukorvesta, joka on kantakaupungin alu- koillispuolen puronvarsirinnelehto, eella harvinainen biotooppiyhdistelmä ja lajistollises- “Pitkäahde” tikin arvokas. Kasveista voidaan mainita kevätlinnun- herne (mR), lehtoimikkä (mR), näsiä (mR), suokeltto, Alueella on rehevää lehtoja puronvarsilajistoa: korpi- korpiorvokki, jalkasara (UH-AL-P) ja harajuuri. Alu- nurmikkaa (UH-AL-P), lehtotähtimöä, lähdetähti- een uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet.* möä, hetekaalta, keräpääpoimulehteä, tesmaa, lehtokuusamaa, koiranvehnää, haisukurjenpolvea, kelta- 4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä vuokkoa (UH-AL-P), sinivuokkoa (mR), mustakonnanmarjaa, lehtopalsamia, näsiää (mR), tesmayrttiä Viitastenperä on maisemallisesti arvokas rantakallio- (UH-AL), velholehteä, lehtopähkämöä, kaiheorvok- ja jyrkännealue, jota on ehdotettu luonnonsuojelualu- kia (V) ja lehto-orvokkia. Alueella on myös liito- eeksi. Alueen monipuolisesta jäkälälajistosta mainitta- oravan kolohaapoja (DirIV, VU, V). Pensastoa on koon melko harvinaiset pikkuokajäkälä (Cetraria mu- raivattu, mutta paikoin rinteen puusto on iäkästä ja ricata) sekä lahden eteläpuoleisella kalliolla Cladonia osa puronvarresta ja rinteestä vaatisikin suojelua saa- caespiticia. Alueen sammallajistosta mainittakoon dakseen kehittyä luonnontilaisena. Yläpuolella on nuppihuopasammal (Aulacomnium androgynum), tih- käytöstä poistettu kaatopaikka. Alueen ainoana uhka- kutierasammal (Racomitrium aguaticum) ja kalliokär- na ovat metsänhoidolliset toimenpiteet.*** pänsammal (Rhabdoweisia fugax). Lahdekkeen tyves- sä metsä on lehtomaista. Kalliokko puustoltaan vähä- Lisätietoja: tuottoisena alueena täyttää metsälain kriteerit kitukas- Kääntönen, M. 1986: Tampereen kantakaupungin luontokohteita: vuisesta kallioalueesta. Nykyisin alue on voimakkaasti Lukonojanmäki. - Tammerkoski 6/86: 4-7. kulunut. **

Lisätietoja: 4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon Kääntönen, M. 1966: Hervannan Ruskonperä - kaunis mutta etelärinne Hervannan valtaväylän vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188. itäpuolella

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhtey- 4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen dessä kappaleessa 2.4. metsäalue

Kyseessä on monilajinen vanha metsäalue, jossa kasvaa tuoreen kankaan ja lehdon kasveja, kuten kaiheor-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 61 Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Sarjatalvikki on säilynyt vielä Aakkulanharjun alueella.

62 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju

Alueella on vielä jäljellä niukasti ja harjujen etelärin- teille ominaista kasvilajistoa, jonka edustajia ovat mm. jalkasara (UH-AL-P) ja hietaorvokki. Eteläisen rinteen säilyttäminen on perusteltua, sillä alueella kasvaa muutakin kiintoisaa harjulajistoa: sarjatalvikkia, harju- sormisaraa, kanervisaraa, nuokkukohokkia ja tavalli- semmasta lajistosta kissankelloa. **

4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta

Rehevässä rantalehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä, korpinurmikkaa, kelta- (UH-AL-P) ja valkovuokkoa, mustakonnanmarjaa, lehtoimikkää (mR) sekä kelta- nokitkeröä. Keltanokitkerö kuuluu lajeihin, jota pide- tään valtakunnallisesti taantuneena, vaikkakin Tampe- reella se on paikoin yleistynyt. Haiharan puistoalueel- la kasvaa suuria puuyksilöitä ja koko alueella esiintyy vanhoja kartanokulttuurin lajeja: tylppälehtihierakkaa,

saksankirveliä (Myrrhis odorata), keltanokitkeröä ja Lasse Kosonen valkopiippoa (Luzula luzuloides). Kohteella kasvaa Haiharan puiston valkopiippokasvustoa. myös korpinurmikkaa (UH-AL-P) ja puistonurmik- kaa (P. c haixii) sekä näiden risteymää P. x pawlowskii, pulmonaria) ja lähistöllä harvinainen lepänkärpässieni jonka Suomen ainoa kasvupaikka on Haiharassa. (Amanita friabilis) tyypillisellä kasvupaikallaan leppää Kaukajärven asuntoalueen ja Solkimäen rakentamisen kasvavassa metsikössä. Toinen sieniharvinaisuus alu- jälkeen alue on osittain pahoin kulunut ja roskaantu- eelta on piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum, NT), nut. Hikivuoren pohjoinen pystysuora seinämä on jonka esiintymä on Suomen pohjoisin. Alueen uhka- metsälain mukainen kohde, joka todettiin v. 2002 teh- na ovat metsänhoidolliset toimenpiteet. Olisi suota- dyn tutkimuksen perusteella myös sammaliltaan ar- vaa, että alueelle jätettäisiin tarkoituksellakin järeää vokkaaksi kohteeksi. Sammallajisto sisältää jopa lahoavaa puustoa. ** uhanalaista lajistoa. Jyrkänteen länsipäästä löytyi mm. erittäin uhanalainen kolokärpänsammal (Rhabdowei- 4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi sia crispata, EN). Muuta huomionarvoista harvinaista lajistoa ovat mm. Hypnum imponens, Mnium hornum, Alue muodostaa maisemallisesti, lajistollisesti ja his- Schistostega pennata, Diplophyllum albicans. *** toriallisesti suojelemisen arvoisen luonnonkauniin ko- konaisuuden. Niemellä toimi 1900-luvun alussa Ber- Lisätietoja: tel Grahnin isännöimä Kaukajärven kartano ja myö- Kääntönen, M. 1964: Haiharan Hikivuori, erikoislaatuinen, mutta vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188. hemmin myös Saarioisten taimisto, jonka seurauksena niemellä on rikas kulttuuriperäinen kasvillisuus. Kääntönen, M. 1985: Tampereen seudun järviluontoa: Kaukajärvi. - Tammerkoski 7/85: 4-8. Aluetta käyttävät vielä puutarhaviljelijät, joille kaupunki on vuokrannut palstoja vuodesta 1982. Alueel- Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides) massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala). ta löytyy muiden muassa erikoisia viljelyperäisiä puu- - Talvikki 20: 101-104. lajeja, joista jotkut yksilöt ovat jopa valtakunnallisesti Kääntönen, M. 1998: Harvinainen puisto- ja korpinurmikan suurimpia: banksinmänty (Pinus banksiana), kontorta- risteymä (Poa x pawlowskii) Tampereella. -Lutukka 14:29-30. mänty (Pinus contorta), palsamipihta (Pinus balsamea), saarni (Fraxinus exelcior), hopeakuusi (Picea pungens) ja siperiansembra.. Alueen muita puuharvinaisuuksia 4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki ovat istutusperäiset punasaarni, tuoksupoppeli ja ky- näjalava (R). Rantarinteillä kasvaa runsaasti tuomia ja Levonmäki on Kaukajärven etelärannan monilajinen tervaleppiä jopa läpitunkemattomaksi ryteiköksi asti. jyrkännelehto, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, vaah- Kaupungin viheralueselvityksessä todetaan, että teraa, tesmaa, kaiheorvokkia (V), lehtokuusamaa, ranta-alueet ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja suures- mustakonnanmarjaa, kotkansiipeä, näsiää (mR), koi- ta korkeuserosta johtuen hikeviä, vaikka varsinaiset ranheisiä ja keltavuokkoa (UH-AL-P). Alueen haa- lähteet puuttuvatkin. Rantatörmien hikevyys näkyy pojen rungoilla kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobaria siten, että kotkansiipeä kasvaa paikoitellen melko yl-

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 63 Arvokkaat luonnonalueet

häällekin rinteeseen. Kotkansiiven lisäksi samoilla 4.1.48. Kaukajärvi paikoilla kasvaa mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta, lehtopalsamia, lehtonurmikkaa ja isoja rohtoraunio- Kaukajärveä ympäröivät eteläpuolella metsät ja yrttikasvustoja. Harvinaisempana lajina alueella kas- pohjoispuolella asutus ja teollisuus. Rannat vaihte- vaa lehtoarhoa, valkovuokkoa, kevätlinnunsilmää, ha- levat äkkisyvistä kivikkorannoista laakeisiin hiesu- rajuurta, lehtopähkämöä, lähdetähtimöä ja rönsyrölliä. savirantoihin. Vesi on kirkasta ja näkösyvyys suuri. Erikoisuutena rantalehdon tihkupinnalta löydettiin Vaikka järvi rehevöityi selvästi 1960-luvulla, veden myös kierumataraa. Se voidaan katsoa kuuluvaksi Pir- laatu on edelleen hyvä. Päällisin puolin Kaukajär- kanmaan uhanalaisiin lajeihin, sillä laji on Suomen ven vesikasvillisuus näyttää niukalta, sillä rannoilta eteläistä rannikkoseutua lukuun ottamatta erittäin havaittavaa kasvillisuutta on vähän. Koska rannat harvinainen. Lajilla on Tampereella kaksi löytöpaik- ovat jyrkkiä ja järvellä liikutaan paljon, ilmaversois- kaa. kasvillisuus pysyy niukkana. Esim. ruovikoita jär- Kesällä 1996 niemen lounaiskulman rantaniityltä vellä ei ole enää ollenkaan. Kelluslehtiset vesikasvit löytyi yllättäen myös erittäin harvinaista kalmojuurta, ovat myös niukkoja. Ulpukkaa kasvaa lähinnä jär- jonka maailman pohjoisin kasvupaikka on Viinikano- ven itä- ja länsipään suojaisissa lahdissa. Upoksissa ja (ks. kappale 4.1.23.). Lajia oli rantaniityn lisäksi ai- kasvavia vesikasveja on sen sijaan runsaasti ja mo- van vesirajassa ja kartanon entisen vajarakennuksen nin paikoin lajisto on monipuolista. Uposlehtisistä pohjoisnurkalla. Muusta vesikasvillisuudesta mainitta- kannattaa mainita sisävesistöissä harvinainen ja koon Suomessakin kohtalaisen harvinainen karvaleh- Hämeen läänissä vaarantuneeksi luokiteltu uposve- ti, ristilimaska (Lemna trisulca) ja heinävita (Potamoge- sitähti (Callitriche hermaphroditica) ja pitkälehtivita. ton gramineus). Rantakasvillisuuskin on tavanomaista Nuottaruoho (Lobelia dortmanna, V), joka 1940- ja ehkä lukuun ottamatta kalmojuurta ja kantakaupun- 1950-luvuilla oli Kaukajärven valtalajeja, on kärsi- gin alueella harvinaista pohjannurmikkaa (Poa alpige- nyt rehevöitymisestä ja lähes kadonnut järven kas- na). Lisäksi rantavyöhykkeen lajeista voisi mainita villisuudesta. mm. pitkäpääsaran (Carex elongata), keltakurjenmie- Kaukajärvessä kasvaa niukasti vesisammalia, enim- kan, luhtavuohennokan ja punakoison. mäkseen Riihiniemen ja Sirkanniemen edustalla. La- Kuivemman kallioalueen lajisto poikkeaa selvästi jistoon kuuluvat ainakin järvinäkinsammal, upossirp- rantarinteiden lajistosta. Kalliopaljastuman laidoilla pisammal (V), uhanalaiset ja harvinaiset vellamon- kasvaa katajaa ja vuorimäntyä. Kenttäkerroksen lajei- sammal ja ahdinsammal (Rhynchostegium riparioides) hin kuuluvat mm. valkovuokko, kissankello, kivikkoal- sekä järvinäkinparta ja järvitähtiparta. Putkilokasvis- vejuuri, mäkitervakko, aholeinikki (Ranunculus po- ton perusteella Kaukajärveä voidaan pitää melko ra- lyanthemos) ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Yläta- vinteisena järvenä. Huomattava osa vaateliaasta lajis- santeella ei juuri tapaa alkuperäisen metsäluonnon la- tosta on ilmaantunut järvelle vasta viime vuosikym- jeja, vaan peltorikka- ja koristekasveja sekä ihmisen meninä, kun järvi on rehevöitynyt. Rehevöityminen ei tahattomasti levittämiä lajeja. Poikkeuksena kuitenkin ole kuitenkaan vielä johtanut karujen vesien kasvilli- harjusormisara. Peltorikkalajeista tasanteella sinnitte- suuden häviämiseen, nuottaruohoa lukuun ottamatta, lee mm. isorölli (Agrostis gigantea), rikkanenätti (Ro- joten järven vesikasvillisuus on monipuolista ja suoje- rippa sylvestris) ja rikkasinappi (Sinapis arvensis). lun arvoista. ** Kulttuurilajistoa edustavat mm. pikkutakiainen, peltokierto, keltanokitkerö, sepiväpeippi (Lamium amp- Lisätietoja: lexicaule), litteänurmikka ja pukinparta. Kohteella Bäck, S., Raithalme, T. & Toivonen, H. 1988: Tampereen kasvaa myös kynäjalavaa (R, VU). Koristekasveista Kaukajärven vesikasvisto. - Lutukka 4/88: 13-19. voisi mainita lehtosinilatvan, illakon (Hesperis matronalis), tarha-alpin (Lysimachia punctata), isopiiskun 4.1.49. Pappila, Sikosuo (Solidago gigantea) ja jalokiurunkannuksen. ** Sikosuo on yksi viidestä jänönsalaatin (UH-AL-P) Lisätietoja : kasvupaikasta Tampereella. Tosin havaintoja lajista Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides) ei ole lähivuosiin tehty. Alueella kasvaa myös soik- massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala). - Talvikki 22(2): 101-104. kokaksikkoa (R), harvinaista isovesirikkoa ja isoli- Lahtonen, T. 1993: Kierumatara (Galium aparine) Tampereella. - maskaa. Isovesirikko on löytynyt kohteelta kymme- Talvikki 17: 66. nisen vuotta sitten eikä viimevuotisia havaintoja sii- Lahtonen, T. 1998: Tampereen Kaukaniemen paksut puut. - tä ole. Laji ilmestyy tyypillisesti siemenpankista esi- Talvikki 22(1): 49-53. merkiksi maaperän kaivuun yhteydessä. Isovesirik- Lahtonen, T. 1996: Tampereen Kaukaniemen ruohoja ko (Elatine alsinastrum) kuuluu valtakunnallisesti puuvartiskasvisto. Raportti ympäristövalvonnassa. uhanalaisiin ja vaarantuneisiin kasveihin. Sienila- jeista alueella kasvaa myös harvinaista Entoloma al-

64 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet botomentosum-rusokasta ja pajuilla suomukääpää (Polyporus squamosus). Kohde olisi suojelemisen arvoinen. ***

Lisätietoja: Lahtonen, T. 1992: Tekolammikoiden vesi- ja rantakasvillisuus Tampereella. - Talvikki 16:64-71.

4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto

Rehevässä koilliseen viettävässä haavikkolehdossa kasvaa vaateliaita putkilokasveja: lehmusta, runsaasti soikkokaksikkoa (R) ja mäkilehtolustetta, lehtokuusamaa, näsiää (mR), lehto-orvokkia ja taikinamarjaa. Alueella kasvaa myös jalkasaraa (UH-AL-P), aholei- nikkiä, mustakonnanmarjaa, koiranvehnää, mätässa- raa, suokelttoa, kevätlinnunhernettä (mR), tesmaa, valko- ja keltavuokkoa (UH-AL- P) sekä sinivuokkoa (mR). Erikoisuutena koilliseen viettävällä rin- teellä kasvaa noin kolmisenkymmentä ns. mukura- haapaa, joiden runko on muotoutunut oudon muh- kuraiseksi. Kohteelta löytyi liito-oravan papanoita syksyllä 2001. Alueen puustoa harvennettiin vuoden 1999 keväällä. **

Lisätietoja: Lasse Kosonen Lahtonen, T. 1993: Tampereen tunnetut jalkasaraesiintymät (Carex Linnainmaan mukurahaavat ovat huomiotaherättäviä. pediformis subsp. rhizodes). - Talvikki 17(2): 128-139.

4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa alue on suurimmaksi osaksi hyvin rehevää lehtoa mutta myös osin lehtokorpea ja tuoretta kangasta. Alueel- Alueella on upea kallio, jossa kasvaa mm. kalliohatik- la ovat edustettuina kaikki merkittävät lehtokasvit, kaa, ketoneilikkaa (NT), kissankäpälää, runsaasti kal- kuten kotkansiipi, lehto-orvokki, valko- ja keltavuok- liokieloa, kesämaksaruohoa ja suppujäsenruohoa (Scle- ko (UH-AL-P), näsiä (mR), kevätlinnunherne (mR), ranthus annuus ssp. polycarpos), sekä kalliojyrkänne ja mustakonnanmarja, salokeltano, tesma, mustaheruk- sen alainen lehtoalue, jossa esiintyy mm. lehmusta, ka, kevätlehtoleinikki, lehtokuusama, pussikämmekkä haisukurjenpolvea, lehtoarhoa, lehtopalsamia ja kaihe- (UH-AL), kevätlinnunsilmä, metsävirna, lehtoimikkä orvokkia (V). Jäkälistä mainitsemisen arvoinen on (mR) ja vaahtera, joiden lisäksi alueella kasvaa suuri harvinainen pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum). määrä lehtokorven kosteutta vaativia lajeja, kuten vel- Alueen suojeluarvoa lisää vanha jyhkeä kuusikko. Ul- holehti. Tähtitalvikki kasvaa alueella poikkeuksellisen koilijoiden aiheuttama maaston kuluminen on kuiten- yleisenä. Lähes luonnontilaisten lehtolaikkujen, rehe- kin jo selvästi havaittavissa. Jyrkänteellä ja sen alaisel- vien korpien sekä Niihamanjärveen laskevan puron la metsiköllä olisi aineksia metsälain mukaiseksi koh- osalta kohteet ovat metsälain mukaisia. Lisäksi pyörä- teeksi, mutta kuluneisuuden vuoksi se ei täytä metsä- tien eteläpuolella on kaksi metsälain mukaista lähdet- lain luonnontilaisuuden vaatimuksia. Kohteen metsiä tä/ tihkupintaa. olisi hoidettava vanhoina metsinä ja kallioita varjelta- Lehtokokonaisuuteen sisältyy polun eteläpuolella va liialta kulumiselta.** oleva pieni haapaa ja näsiää (mR) kasvava mäki. Eläinlajistosta mainittakoon mäyrä, joka on pesinyt 4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto alueella vuosikausia. Vuoden 1999 kesällä karhun ker- rottiin liikuskelevan alueella. Alue on otettu huomi- Kokonaisuudessaan alue on arvokasta, pääosin kuusi- oon vanhojen metsien kartoituksessa ja se kannattaisi valtaista vanhaa metsää, joka paikoin lähentelee met- rauhoittaa ja jättää kehittymään luonnonvaraisena. sälain mukaista vanhaa metsää laho- ja maapuineen. Osa alueesta voisi olla hoidettua lehtoa. Marraskuus- Soukonvuoren rinteen alla koivujen ja vanhojen haa- sa 2001 kaatui alueelta melko paljon puita, joista osa pojen osuus kuitenkin lisääntyy. Kasviston puolesta jätettiin alueelle lahoamaan.**

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 65 tta 6. Arvokkaat kasvialueet: kantakaupunki

Ka Kartta 7. Arvokkaat kasvialueet: Aitolahti-Teisko Arvokkaat luonnonalueet

Tämän alueen ulkopuolelta Pikku-Niihama-jär- ränsilmä. Kieloa kasvaa alueella erityisen runsaasti. ven ulkoilumajan länsipuolella rantavedessä kasvaa Mäen pohjoispuolella on pieni edustava räme, jos- harvinaista nevaimarretta ja pohjoisrannalla Tampe- sa kasvaa tyypillisten varpujen ohella mm. suomuu- reella melko harvinaista korpialvejuurta. rainta, herttakaksikkoa, harajuurta ja suokelttoa. Suon keskiosat ovat nevaa, jolta osin kohde onkin metsälain 4.1.53. Niihama, Lahnakallion- tarkoittama vähäpuustoinen avosuo. Aluekokonaisuu- Huhtainniemen lehtoja ketoalue teen kuuluu myös rämeestä koilliseen olevan mäen takana oleva “Rantamaan” notko. Notko on erittäin re- Lahnakalliolla Alasjärven rantalehdossa kasvaa muun hevää kuusilehtoa, jonka kuuset olivat näyttävän ko- lehtokasvillisuuden ohessa runsaasti luonnonvaraista koisia ja lehtokasvillisuutta on runsaasti. Notkelman humalaa ja 28 yksilöä (v. 1999) lehtoneidonvaippaa puusto kaadettiin lähes viimeiseen kuuseen joitakin (R). Ketoalueella kasvaa ruotsinpitkäpalkoa, kevät- vuosia sitten. Lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko hanhikkia (Potentilla crantzii), ketotädykettä ja ja ka- (mR), tesma, kaihe- ja korpiorvokki, hiirenporras, ke- pealehtipajua. Alasjärven koillisnurkassa on harajuu- vätlinnunherne (mR), lehtokuusama, koiranheisi, nä- ren kasvupaikka. Aluetta on pilattu hakkuilla, mutta siä (mR), lehto-orvokki, velholehti ja hetekaali. Alu- toisaalta hakkuista on ollut myös hyötyä lehtoneidon- een linnustoon kuuluu mm. helmipöllö (Aegolius fu- vaipalle valoisuuden lisääntymisenä. ** nereus, Ldir, V) ja peukaloinen. Vuoden 1999 aikana alueen puustoa harvennettiin, mutta alueen kokonaisuus olisi tärkeä säästää sellaisenaan ilman hakkuita. Kuitenkin pakolliset sähkölinjan alustan raivaukset eivät välttämättä ole haitaksi vaan saattavat auttaa joidenkin kasvilajien säilymistä. **

4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän risteyksessä

Alue on Pälkäneen ohella amerikkalaista alkuperää olevan sammakonkellon (Campanula aparinoides) toinen kasvupaikka Euroopassa. Vuonna 1999 puron varrelta laskettiin noin 25 yksilöä sammakonkelloa. Lajin säilymisen turvaamiseksi osa puron varren paju- kosta olisi poistettava. Umpeenkasvun lisäksi uhkana on ojan luonnontilan muutokset. ***

Lisätietoja: Lahtonen, T. 1987: Sammakonkello, Campanula aparinoides, Tampereella (EH). - Talvikki 11(1): 13-19.

Lasse Kosonen 4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi Alasjärven lehtoneidonvaippaesiintymä on kantakaupungin ainoa. Alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1988 ja sitä on esitelty kappaleessa ks. 1.1.5. 4.1.54. Niihama, Kuokkamaa 4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden Alueen lounaispäässä metsäisen ja kallioisen mäen perukan kalliojyrkännelehto juurella ja osin rinteessäkin on rehevää kasvillisuutta. Lehtolajiston osalta rehevin paikka on mäen koillis- ja Pohjoiseen laskevan korkean kalliojyrkänteen alla ole- itälaita, jossa kasvaa lehtoimikkää (mR), lehto-orvok- vassa varjoisassa puronotkolehdossa kasvaa useita leh- kia, mäkilehtolustetta, sinivuokkoa (mR), tesmaa, sor- tokasveja, kuten kevätlinnunsilmää ja keltavuokkoa misaraa, kevätlinnunhernettä (mR), mustakonnan- (UH-AL-P). Alueen itä-koillispuolella olevalla mäel- marjaa, näsiää (mR) ja metsävirnaa. Muita lajeja ovat tä löydettiin vuonna 1999 valkolehdokkia (R) noin 20 valkolehdokki (R) ja pussikämmekkä (UH-AL), jota yksilöä. Kalliojyrkänne on metsälain mukainen kohde. esiintyy runsaasti, taikinamarja, metsämaarianheinä, Alueen uhkatekijänä on rakentaminen. Alueen ympä- kivikkoalvejuuri, tuppisara, valkolehdokki (R) ja hä- ristössä on tiheä liito-oravakanta. **

68 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Sammakonkello kasvaa Atalassa toisella kasvupaikallaan Suomessa ja Euroopassa. Sen kasvupaikka kärsii pensoittumisesta ja olisi kiireellisesti raivattava.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 69 Arvokkaat luonnonalueet

4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen 4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen louhikkorotko puronnotko

Sekametsää kasvava rotko on maisemallisesti vaikutta- Puronnotko on 1950-luvulta lähtien ollut mukana va ja lajistollisesti merkittävä. Alueella kasvavat mm. Tampereen merkittävien luontokohteiden kartoituk- hajuheinä (Dir II, R, NT, V), lehmus ja ketunlieko sissa. Lisäksi alue on paikallisesti merkittävänä lehto- (Huperzia selago). V. 2003 hajuheinää ei löydetty pai- kohteena mukana valtakunnallisen lehtojensuojelu- kalta. Alue on liitetty Kangasalasta Tampereen kau- työryhmän mietinnössä. Purolehto on vain vähän yli punkiin vuoden 1988 alussa. Rotko kalliojyrkäntei- hehtaarin suuruinen ja kokonaisuudessaan notkelmas- neen ja louhikkoineen on lähes luonnontilaisena met- sa, jonka laiteet ovat multavia rinteitä. Notkossa on sälain mukainen kohde. ** rikas puronvarsilajisto, josta mainittakoon lehtokuusama, taikinamarja, keltavuokko (UH-AL-P), mäkileh- Lisätietoja: toluste, humala, lehtopalsami, kotkansiipi, mustakon- Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla. nanmarja, koiranheinä, kevätlehtoleinikki, lehtolei- - Talvikki 6(1): 10-21. nikki ja lehto-orvokki sekä kookkaat tuomet, lehmukset ja tervalepät. Tuomet ja vadelmapensaat tekevät lehdosta ryteikköisen ja hankalakulkuisen. Puronvar- 4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen silehdon merkittävimpänä kasvilajina voidaan pitää niemeke humalaa, jonka runsas esiintymä lienee luonnonvarainen. Purokivien sammalista kannattaa mainita koski- Niemenkärjessä ja pohjoisrannassa kasvaa arvokkaita koukkusammal (Dichelyma falcatum). rantalajeja, joista monet ovat pohjoisilla äärirajoillaan: Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluoh- rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), vesi- ja suo- jelmaan ja on metsälain kriteerit täyttävä kohde. *** menhierakka sekä hirssisara (Carex panicea). Lisäksi Lisätietoja: Juoponlahden perukassa kasvaa punakoisoa. Niemen- kärjessä on lisäksi pari edustavaa katajaa. Uhkana alu- Kääntönen, M. 1992: Tampereen Aitolahden kirkon humalalehdon kasvisto. - Talvikki 16(1): 13-21. een luonnontilalle on rakentaminen. *

4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet 4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso Alueella sijaitsee jo vuosisadan alusta asti laidunnettu monipuolinen hevoslaidun. Laidun oli 20 vuotta pois Keson talon luona sijaitsee suppea-alainen lehtotäplä, käytöstä, kunnes hevoslaidunnus aloitettiin uudelleen jossa valtalajeina ovat lehtoleinikki ja keltavuokko 1990-luvun alussa. Läntisin laidun on kolmen hehtaa- (UH-AL-P). Muita alueen lajistoon kuuluvia lajeja rin suuruinen, kaunis kallioinen mäki, jolla komeita ovat kevätlehtoleinikki, mustakonnanmarja ja taikina- katajikkoja lukuun ottamatta kasvaa vain vähän muu- marja. Keltavuokon esiintymät ovat pohjoisilla ääri- ta puustoa. Noin puolet laitumesta on tuoretta ja kos- alueillaan ja siksi säilyttämisen arvoisia. Aitolahtea teata heinäniittyä ja toinen puoli tuoretta pienruoho- pohjoisempia keltavuokkokasvustoja on vain Ylöjär- niittyä sekä kallioketoa. Alueen kasvilajistosta voisi ven Valkeekivenlahden lehdossa. * mainita paimenmataran (Galium album), niittynätkel- män (Lathyrus pratensis), ahomansikan (Fragaria ves- 4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti ca) ja niittyleinikin (Ranunculus acris). Hyönteislajis- tosta kohteelta on havaittu harvinaista isonaamiokuk- Lahdelta noin 300 m koilliseen kasvaa soikkokaksik- kakärpänen (Doros profuges, eR, VU). Laitumien arvot koa (R), häränsilmää, aholeinikkiä, kapealehtipajua ja ovat myös maisemassa ja kulttuurihistoriassa. Kohteen niukasti lehtoneidonvaippaa (R). Tosin v. 1999 ei teh- säilyminen vaatisi laitumien hoitoa joko laiduntamal- ty havaintoa soikkokaksikosta eikä lehtoneidonvaipas- la tai niittämällä. Kohde on mainittu Pirkanmaan pe- ta johtuen ilmeisesti kuivasta kesästä. Lisäksi alueen rinnebiotooppijulkaisussa. * alapuolisella kosteikolla kasvaa rantaminttua ja muta- kuopissa isolimaskaa. Alueelta noin 350 metriä etelä- Lisätietoja: kaakkoon kasvavat Aitolahti-Teiskon ainoat jänönsa- Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. laatit. Kohde sijaitsee Kiikkisensolantien päässä noin ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125. 50 metriä Näsijärven rannasta. Jänönsalaattia kasvoi paikalla vuonna 2002 kymmenkunta yksilöä. *

70 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Aitolahden kirkon notkossa ryöppyää kevätpuro vallattomana.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 71 Arvokkaat luonnonalueet

4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi- nää (Rhynchospora alba), villapääluikkaa ja hanhenpa- Utukanlammi jua (Salix repens).** (Iso-Lumojalle menevän tien varrelta vanhojen Alue on merkittävä vaateliaiden vesi- ja rantakasvien peltojen väliseltä haavikolta löytyi v. 1999 pussikäm- kasvupaikka ja myös linnuston ja maiseman kannalta mekkää neljä yksilöä (UH-AL), yövilkkaa, sinivuok- suojelun arvoinen. Lajistosta voidaan mainita vesihie- koa (mR), viitaorvokkia (Viola x ruprechtiana) ja run- rakka, korpialvejuuri, nuokkurusokki, litteä-, tylppä- saasti mäkilehtolustetta sekä koiranvehnää, tarkistettu lehti- ja pikkuvita. Litteävita kuuluu harvinaisiin kas- vuonna 1999). veihin koko Pirkanmaalla. Sorilanlammen eteläpuo- lella sijaitsee luonnonsuojelualueeksi perustettu kata- 4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi jaketo (ks. 1.1.6.). ** Keskisen talon länsipuolella

4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi Asutuksen tuntumassa sijaitseva alue on kivikkoista Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m tiivismuotoista purolehtoa, jossa kasvaa musta- ja pu- Paloon naherukkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä, taikinamarjaa, purolitukkaa ja sinivuokkoa (mR). Puron rannalla kasvaa pitkärunkoisia puita, mm. kolme komeata 25 Edustavaa puronvartta ja koskea ympäröivässä lehdos- m korkeata tervaleppää. * sa kasvavat mm. lehtoleinikki, jalkasara (UH-AL-P), mäkilehtoluste ja punaherukka. Alue on uhanalaisen 4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina, eR, EN) yksi valtakunnallisesti vähälukuisista esiintymisalueis- ta (s. 92). * Korvenvuoren etelärinne ja louhikko ovat maisemallisesti edustavia. Etelänpuoleisessa notkelmassa kasvaa 4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja korpi- ja lehtokasvillisuutta, mm. korpisorsimoa (V) ja puumaisia lehmuksia. Kalliolla kasvaa runsas jäkä- lälajisto, josta kannattaa mainita Pertusaria corallina, Järven kaakkoisrannalla Myllypuron alkupäässä on pikkuokajäkälä ja koskikarvajäkälä (Ephebe hispidu- yksi harvoista Pirkanmaan nuijasaran (Carex bux- la). Alueen Kaitavedentien puoleiset rinteet ovat ny- baumii, UH-AL-E) esiintymistä. Vuoden 1999 tar- kyisin lähes aukkokaadettu. Korvenvuoren länsipää kastelussa lajia kasvoi nevareunuksella melko runsaas- tayttää metsälain vaatimukset luonnontilaisesta jyr- ti. Kasvupaikka on erittäin helppo säilyttää, joten rau- känteestä. *** hoitus olisi järkevä ratkaisu. Laji on Etelä-Suomen järvialueella harvinainen ja kohde mukana soidensuo- jelun perusohjelman inventoinnissa. Puron alun neva- 4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan rannoilla kasvaa lisäksi juurtosaraa, leväkköä Tiikonojan keto (Scheuchzeria palustris), luhtakuusiota, valkopiirtohei- Tarastenjärven kaatopaikan luoteispuolella, lähellä Tiikonojaa sijaitsee ketomainen laikku. V. 2002 paikalla kasvoi ahonoidanlukkoa (Bothrychium multifidum, NT), 45 yksilöä viidessä eri ryhmässä. Seuralai- sena kasvoi kelta-apila (NT). Aluetta on käytetty va- rastoalueena, johon liittyen ketolaikkukin on joskus tasoitettu sepelillä. Talvella 2002-03 kaupunki perusti alueelle katukivien varastoalueen, jonka seurauksena ketolaikkukin kärsi vaurioita. Syyskesällä 2003 kohde rajattiin köydellä. Samassa yhteydessä paikalta laskettiin 18 yksilöä ahonoidanlukkoa, monet kitukasvuisia ja itiöpesäkkeettömiä. **

4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi, Pitkäjärvenojan suu

Alue on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa, jos- Lasse Kosonen sa kasvaa mm. isoja lehmuksia. Konnanliekoa (Lycopo- Ahonoidanlukolla on Tampereella vain kaksi kasvupaikkaa. diella inundata) kasvoi ainakin 1980-luvulla Pitkäjär- vestä pohjoiseen lähellä Levonsalmea. *

72 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti runsaasti. Vaaleasaran (Carex livida, UH-AL, V) ohella alueella kasvaa riippa-, harmaa-, tähti- ja jouhi- Kyseessä on kallionaluslehto, jossa on jyrkät ja jylhät saraa (Carex lasiocarpa). Vaaleasaraesiintymää uhkaa kallioseinämät. Kasvillisuudesta mainittakoon sini- kohteen metsittyminen. ** vuokko (mR), sudenmarja, mustakonnanmarja, kevät- linnunherne (mR), metsävirna, punaherukka, kivikko- 4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron alvejuuri, haisukurjenpolvi ja isokokoiset raidat. * haat

4.1.72. Teisko, Kaulamoinen Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa 3.3. Kaulamoisen eteläpuolella sijaitsee ojittamaton räme reunakorpineen, joka luonnontilaisena ja vähäpuustoi- 4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen sena lienee metsälain mukainen kohde. Suon kasvis- valuvesiletto ja keto Viitalan talon tossa on runsaasti reheviä piirteitä: suovalkku (R), lie- itäpuolella reäsara, tupassara, juolukkapaju sekä pyöreä-ja pitkä- lehtikihokin (Drosera rotundifolia x anglica) risteymä. Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappa- Suovalkkua laskettiin v. 1999 13 yksilöä. Kaulamoi- leessa 3.3. sesta 300-400 metriä etelään sijaitsee kalliomännikkö avokalliorinteineen. Alueella sijaitsee Teiskon runsain 4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren- kalliohatikkaesiintymä (tarkistettu kesällä 2001). * Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot

4.1.73. Teisko, Nuorajärvi Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa 3.3. Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappaleessa 3.1. 4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki- Posti, entisen seuraintalon paikka 4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappa- Päiväjärventien ja Kukonsaarentien risteyksen poh- leessa 3.3. joispuolella istutuskoivikossa kasvaa runsaasti lehtoneidonvaippaa ( yli 100 yksilöä) (R).* 4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön kallioketo 4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren- Lautakatomäen väliset lehtoalueet Männistön talon länsipuolella ja länsirinteellä sijaitseva keto on yksi Tampereen yhä harvinaisemmiksi käy- Alueen metsät ovat tasaisen lehtomaisia, tosin paikoin viä laidunalueita. Kohde kuuluu maakunnallisesti ar- perusteellisesti hakattuja. Alueella on arvokasta lehto- vokkaisiin maisema-alueisiin. Alue on vieläkin laitu- kasvillisuutta mm. lehmusta, lehtopähkämöä, kevät- mena, joten ainakin sen lähitulevaisuus lienee turvat- linnunhernettä (mR) ja sinivuokkoa (mR). Lehtolajis- tu. Kedolla kasvaa pari isoa mäntyä, katajaa ja kenttä- to uhkaa kuitenkin tukehtua kohteen heinittyessä ja kasvilajistoon kuuluvat mm. karvakiviyrtti, ruotsinpit- pensoittuessa metsänkaadon seurauksena. * käpalko, ketoja kevättädyke, viherjäsenruoho, mäki- virvilä (UH-AL-P), mäkiarho, hiirenhäntä, hau- 4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko rasloikko, ketoneilikka (NT) ja nykyisin vähälukuinen peltosauramo (Anthemis arvensis ). Kohde on mainit- Pirunnotko on rehevä puronvarsi, jossa kasvaa lehto- tu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa ja tarkis- ja kosteikkokasvillisuutta, mm. kotkansiipeä. * tettu vuonna 2000 . **

4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi Lisätietoja: Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. Aluetta on esitelty luonnosuojelualueiden yhteydessä ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125 kappaleessa 1.1.8.

4.1.78. Teisko, Vaavunsuo

Vaavunsuolla on Tampereen ainoa vaaleasaraesiinty- mä, jossa sitä kasvaa noin aarin kokoisella alueella

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 73 Arvokkaat luonnonalueet

ja, lehto-orvokki, lehtoleinikki, kevätlinnunherne (mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä (mR) ja kevät- linnunsilmä. Länsirinteen korpipainanteet ovat paikoin reheviä saniaislehtoja, joissa kasvaa viittä käm- mekkälajia: hertta- ja soikkokaksikkoa (R), valkolehdokkia (R), harajuurta, maariankämmekkää sekä muusta lajistosta myös lettovillaa (UH-AL). Lisäksi mäelle vievältä metsätieltä löytyi Tampereen seudulle kohtalaisen harvinaista jäkkiä. Alempana rinteellä ja Myllykorvessa olevat pienet ojitetut suolaikut ovat lettomaisia, joiden lajistoa ovat ainakin olleet mm. äimäsara ja lettovilla (UH-AL). Molempien lajien arvellaan kuitenkin jo hävinneen. Erityisesti kannattaa mainita rinteen alaosilla ja pellon reunalla kasvava kullero. Sitä on kasvanut mäelle vie- vän metsätien alkupään kummallakin puolella, joista kuitenkin eteläisempi esiintymä on tuhoutunut jääty- ään maamassojen alle. Pohjoisempana kasvoi vuonna 1998 kulleroa kolmessa laikussa. Sen sijaan vuonna 1999 lajia ei havaittu tunnetulla Myllykorven etelälai- dan kasvupaikallaan. Myllykorven muuta huomionarvoista lajistoa on mm. korpiorvokki. Suuri osa Myllykorven ja rinteiden alaosan met- sistä on avokaadettu ja ainakin v. 1999 kuivana kesänä korpipainanteet olivat kuivuneet ja ruohottuneet eikä lehtolajistoa ollut havaittavissa. Kohteen uhkana onkin kuivuminen. Harvinaisen kasvilajiston säilyttämi- seksi alue olisi hyvä jättää luonnontilaiseksi tai jos metsiä käsitellään, niin erittäin varovasti. Joidenkin rehevien ruohoja heinäkorpien (mm. lettovillaa kasvava korpi) osalta kohteet ovat lähes luonnontilaisina

Kari Korte metsälakikohteita. *** Teiskossa on vielä muutamia lettovillan kasvupaikkoja. 4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen, Myllyojan varret 4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven länsipään lounaisranta Leveän ojan varrella on merkittäviä rantasoita, joiden lajeista mainittakoon rentovihvilä, rimpivihvilä (Jun- Karulla rannalla kasvaa Pohjois-Suomelle ja meren- cus stygius) ja hernesara. Nämä alueet ovat myös Tam- rannoille tyypillinen, mutta sisämaassa harvinainen pereen harvoja hentosuolakkeen (Triglochin palustris) ruohokanukka, jota vuonna 1999 havaittiin muutama kasvupaikkoja. Lisäksi ojanvarrella kasvaa äimäsaraa ja kymmenen yksilöä. Uhkana ruohokanukalle ovat lä- äimä- ja harmaasaran harvinaista risteymää. *** hes rantaan ulottuva paljaaksihakkuu ja huvila-asutus. * 4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen laskevan puron varsi 4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja Alue on rehevää lehtoa, jossa Sikolammin puolella Ahvenlammen laskupuro on arvokas hetesaran kasvu- kasvaa mm. korpinurmikkaa (UH-AL-P), runsaasti paikka. **. kotkansiipeä, lehtoarhoa, velholehteä ja lehtoleinikkiä. Puronvartta alemmaksi siirryttäessä tulevat vastaan 4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen lehmus, humala, rantaminttu ja lehto-orvokki. Muuta mäki ja Myllykorpi alueen lehtolajistoa ovat lehtokorte, kevätlinnunherne (mR), tesma, sinivuokko (mR), lehtokuusama, metsä- Mäen länsipuoliset rinteet ovat suhteellisen vanhaa ruusu, koiranvehnä, mustakonnanmarja, näsiä (mR) ja kuusimetsää ja rehevää korpea ja lehto, joiden lajistoa kevätlinnunsilmä. Lajiston monipuolisuuden suojele- ovat mm. hiirenporras, lehtokorte, mustakonnanmar- miseksi alueen rauhoitus olisi perusteltua. Karja on

74 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet osittain sotkenut alueen eteläosaa. Puronotko on pai- 4.1.92. Teisko, Kuusniemen talon koin pitkälläkin matkalla luonnontilaisen kaltaisena lähiympäristö metsälain mukainen. ** Koko Kuusniemen kärjen alue Karilahdesta Kuusnie- 4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja mentielle ja edelleen Piimärantaan on lehtoneidonvai- Pikkuhaka pan (R) kasvualuetta. Sitä kasvaa alueella arviolta 600- 700 yksilöä. Runsaimmin sitä on aivan niemen kärjes- Järvestä laskevan puron varressa sijaitsee putouksen sä olevalla entisellä pellolla, johon on istutettu koivua kohdalla suojelun arvoinen lehto, jossa kasvaa huma- ja haapaa. Muuta lajistoa ovat rannassa lehmus, lehto- laa, lehmusta, lehtopalsamia, lehto-orvokkia, aholei- arho, koiranheisi, metsäruusu, mustakonnanmarja ja nikkiä, korpinurmikkaa (UH-AL-P), näsiää (mR), taikinamarja. Alue on suojelemisen arvoinen paikka. koiranheisiä, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä Uhkana alueen arvokkaalle kasvillisuudelle on um- (mR) ja viitaorvokkia. Hirvijärven suorannalla puron peenkasvu. *** alkupäässä kasvaa juurto-, riippa- ja mutasaraa sekä leväkköä. Pellonreunan savisilla rinteillä lähellä Sou- 4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen kontietä kasvaa lehtoneidonvaippaa (R). Suuria hu- laskevat rantarinteet malakasvustoja on puronvarressa myös Koskuen-Iso- Kulkkilan välissä. Rinteillä kasvavat lähes kaikki eteläiset lehtolajit: hii- Alueen arvoa nostaa Hirvijärven kaakkoispuolella renporras, lehtopalsami, lehtokuusama, mustakonnan- oleva vanha, järeärunkoinen kuusimetsä - Pikkuhaka, marja, näsiä (mR), koiranheisi, sinivuokko (mR), leh- jossa kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista pussikäm- to-orvokki, metsäruusu, lehtoleinikki ja korpinurmik- mekkää (UH-AL) sekä metsän eteläpuolella olevan ka (UH-AL-P). Edellisten lisäksi Kuusniementien entisen pellon reunalla lehtoneidonvaippaa (R; 10 yk- pohjoispuolella olevalla soistumalta ja tihkupintaisilta silöä vuonna 2001). Kohteella tiedetään pesineen rinteiltä löytyvät soikko- (R) ja herttakaksikko sekä myös liito-oravan. Myös kohteen linnusto on arvokas tien eteläpuolelta lehtoneidonvaippa (R) ja valkoleh- (mehiläis- ja hiirihaukka, viiru-, lehto-, helmi- ja var- dokki (R). Alueella on kaadettu metsää metsälain vas- puspöllö sekä teeri). Kuusimetsässä on jonkin verran taisesti juuri tien pohjoispuolisilta tihkupinnoilta, joil- myös maapuuta. Harvinaisesta sienilajistosta mainit- la kasvavat hertta- ja soikkokaksikko. Hakkuu on ulo- takoon käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, NT). ** tettu paikoin jopa puron yli. **

4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari 4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri

Saari toimii seurakuntien rippileiri- ja muuna koulu- Kallionalusnotkelmassa sijaitsee rehevä lehto, jossa kas- tuspaikkana, joten kasvillisuuden kulutus on voima- vaa puumaisia lehmuksia, lehtomataraa, kotkansiipeä, kasta. Saarelta löytyikin v. 1999 lehtoneidonvaippaa hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta, korpialvejuurta, vel- (R) vain 65 yksilöä saaren luoteisosasta ja lähes kaikki holehteä, lehto-orvokkia, haisukurjenpolvea, kevätlin- aivan saaren länsipään rinteeltä. Saaren kasvillisuutta nunhernettä (mR), näsiää (mR), lehtoimikkää (mR), uhkaa kuluminen. * mustakonnanmarjaa, lehtoarhoa, tesmaa, lehtokuusamaa, lehtokortetta, lehtoleinikkiä, syyläjuurta, lehto- 4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari pähkämöä, valko- ja sinivuokkoa (mR). Hieman raja- uksen koillispuolelta olevasta ojasta löytyi myös ojalei- Saarella on kaksi runsasta lehtoneidonvaipan (R) kas- nikkiä (Ranunculus flammula). Alue on osittain kuuset- vupaikkaa, joista länsipään alue on esitelty luonnon- tumassa umpeen ja lehtipuuvaltaista lehtoa on vain pie- suojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.11. niä kaistaleita. Kohteen läpi noruu metsälain mukainen Toinen kasvupaikka sijaitsee saaren keskivaiheilla. puro, mutta alueen luoteispuolelta on kaadettu metsää Entisten, nyt koivulle istutettujen peltojen keskeltä kaistalehakkuuna ja ajoura ulottuu paikoin puron yli. ** laskevassa savirinteisessä puronotkossa kasvoi v. 1999 noin 250-300 yksilöä lehtoneidonvaippaa. Alueen 4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin puustoa on harvennettu, mutta mikä ilmeisesti kui- länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi tenkin antaa paremmat elinmahdollisuudet valoa vaativalle lehtoneidonvaipalle. Muuta lajistoa ovat syylä- Alueen rehevissä saniaisnotkelmissa kasvaa lehtokas- juuri, metsäruusu, mustakonnanmarja. Ainoana lehto- veja, kuten lehmusta, lehtoleinikkiä, lehtomataraa, ke- neidonvaippaa uhkaavana tekijänä voi pitää umpeen- vätlinnunhernettä (mR) ja soikkokaksikkoa (R). Alu- kasvua. ** eella on vanhaa ja soistuvaa metsää, josta osa on kaadettu ja käsitelty vuonna 1999. Hakkuissa on hävinnyt alueen luoteisosista metsää 2-3 hehtaarin verran. **

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 75 Arvokkaat luonnonalueet

4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään 4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon mesotrofinen suo rantametsälaidun

Suo on suovalkun (R) vanhastaan tunnettu kasvupaik- Entisellä rantalaidunalueella kasvaa lehtoneidonvaip- ka, jota löytyi v. 1999 yksi yksilö. Muusta lajistosta paa (R). Lajia tavattiin v. 1999 kuivana kesänä ranta- mainittakoon villapääluikka, äimäsara, ja pitkälehtiki- niityn itäpäästä suppealta alalta 69 yksilöä. Kohde on hokki. Viime vuosina järven rannoilla sen länsi-, lou- mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. ** nais- ja itäpuolelta on kaadettu metsää avohakkuina. ** Lisätietoja: Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. 4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu .

Männikköinen niemi on maisemallisesti arvokas. Nie- men tyvellä kasvaa lehtolajeja, mm. lehmusta ja lehtoneidonvaippaa (R). Lehtoneidonvaippaa kasvaa myös 4.1.99. Pahalammen-Mustalahden- pitkin niemeä ja niitä laskettiin v. 1999 104 yksilöä. Neinvuoren (Neevuoren) alue Lehtoneidonvaipan lisäksi niemellä kasvaa myös valkolehdokkia (R). Mainittakoon, että Taulajärven Alue on maastoltaan moni-ilmeinen ja maisemiltaan Kouvonperästä hieman pohjoiseen kasvaa rantavesis- ensiluokkainen. Pahalammen rannassa kasvaa mm. kil- sä harvinaista poimuvitaa. Esiintymä lienee tätä nykyä pukkaa (ainoa löydetty kasvupaikka Teiskossa), vesihie- Suomen pohjoisin. Laji on kuitenkin rehevöitymisen rakkaa, villapääluikkaa, maariankämmekkää, pitkälehti- myötä leviämässä. ** kihokkia ja suovalkkua (R) sekä rantakalliolla kalliokohokkia sekä Pahalammin jyrkänteillä valkolehdokkia Lisätietoja: (R). Pahalammin eteläpuolisen kallion tyveltä löytyi v. Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre 1999 isoalvejuurta (Dryopteris expansa). Neinvuoren (Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).- jyrkänteessä kasvaa pohjoissuomalaista pahtanurmik- Talvikki 22(1): 26-28. kaa (UH-AL), jonka seurana ovat kissankäpälä ja kalliokielo. Pahalampiin idästä laskevan puron varsi on re- hevää lehtoa. Pahalammin ja Mustalahden välissä kasvaa mm. vesihierakkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä, syyläjuurta, mustakonnanmarjaa ja valkolehdokkia. Pu- ron ja Neinvuoren välisestä “satulanotkosta” löytyi v. 1999 alueelle uutena lajina soikkokaksikkoa (R) 4 yksi- löä. Lisäksi satulanotkon alueelta löytyi lehto-orvokkia, kevätlinnunhernettä (mR), sinivuokkoa (mR), hiirenporrasta ja mustakonnanmarjaa. Tosin satulanotkon metsä oli kaadettu ilmeisesti samana vuonna ja soikko- kaksikkopaikka oli joutunut osittain hakkuun alle. Hakkuun uhriksi on joutunut myös kaistale puron ete- läpuolista rinnettä. Vaarana arvokkaalle kasvilajistolle on kaadetun metsän heinittyminen umpeen. Kalliosei- nämien liepeillä kasvaa merkittävää jäkälälajistoa, josta mainittakoon raidankeuhkojäkälä, kanadanluppo ja korpiluppo sekä Neinvuorella kasvava pikkuokajäkälä. Pahalammi ja sen eteläpuolinen luonnontilainen jyr- känne ovat metsälain mukaisia kohteita. ***

4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto

Savosentien kummallakin puolen entisillä pelloilla, niiden istutuskoivikoilla, hakamailla ja peltojen reuna- milla kasvaa todella runsaasti lehtoneidonvaippaa (R). V. 1999 tältä pieneltä alueelta laskettiin noin 700 yk-

Lasse Kosonen silöä kyseistä lajia, mikä tekee kohteesta Tampereen runsaimman lehtoneidonvaippaesiintymän. Lisäksi Lehtotähtimöä suuresti muistuttavalla vadalla on vain pari teiskolaista kasvupaikkaa. muista kämmekkäkasveista lehtoneidonvaipalle seuraa tekee valkolehdokki (R).**

76 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki 4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi

Teerimäen talon luota Toijalanjärveen laskeva puro- Varjoisa itään viettävä lehtorinne sijaitsee Purnulam- notkelma on lehtoja kosteikkolajien kasvupaikka. men pohjoispuolella 400 metriä Pajamäen talosta län- Alueella kasvaa mm. lehto-orvokkia. Pohjoisella kal- teen. Alueella kasvaa runsaasti mustakonnanmarjaa, liorinteellä on lisäksi yksi Suomen pohjoisimmista syyläjuurta, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, ja sini- metsämaarianheinän kasvupaikoista. * (mR) ja valkovuokkoa. Purnulammen ja tien välissä on kallionaluslehtoa, jossa kasvaa mm. mäkilehtolustetta 4.1.102. Teisko, Koljonniemi ja mustakonnanmarjaa. *

Niemi on maisemallisesti ja jäkälistöltään arvokas; niemellä kasvaa mm. harvinaista limi-isokarvetta 4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi (Parmelia omphalodes). Alueella on mahtavia ranta- kallioita ja -rinteitä ja se on eteläisin Teiskon raken- Rantareunuksessa kasvaa harvinaista suovalkkua (R). tamattomista kallioniemistä. Veden äärellä olevalta Lisäksi lammen suoreunuksella kasvaa äimäsaraa ja jyrkänteeltä on löydetty mm. silmällä pidettävä sam- pitkälehtikihokkia. Lammen länsipuolella on kosteaa mal Grimmia montana (NT). Niemenkärjen kallio- korpea ja lehtoa. Luonnontilaisena metsälampena rinteessä kasvaa kalliokohokkia ja liuskaraunioista. kohde on metsälain suojelema. * Muusta lajistosta mainittakoon mm. kissankäpälä, mäkitervakko, karvakiviyrtti. Niemen pohjoispuolen 4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki- puronotkelmassa kasvaa lehtomaista lajistoa: velho- Lauttajärvi lehteä, taikinamarjaa, hiirenporrasta, lehtokuusamaa, sinivuokkoa (mR), lehto-orvokkia, tesmaa ja valko- Jokimaisema Asuntilanjoen alkuosassa muodostaa vuokkoa. Niemen kalliot puustoltaan vähätuottoisina runsaine kasvistoineen kauniin kulttuurimaiseman. kitumaina ovat metsälain mukaisia kohteita. Olisi Kasveista mainittakoon runsaina esiintyvät jokileinik- tärkeää säilyttää kohde rakentamattomana. ** ki ja keltakurjenmiekka. *

4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio 4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja

Kosteassa painanteessa ja puronvarressa kasvaa lehto- Kaakosta ojaan laskevan puron varrella kasvaa rehevä- kasvillisuutta; lehtokuusamaa, kotkansiipeä, musta- nä kasvustona kotkansiipeä, jonka lisäksi alueella tava- konnanmarjaa ja syyläjuurta sekä mm. vataa. Viime taan mm. mustaherukkaa, suokelttoa, velholehteä, tes- aikoina alueella on tehty hakkuita ja pohjoiset osat maa ja purolitukkaa. Puronotkelman koillispuolisilta ovatkin ruohottuneet voimakkaasti, mikä on uhkana mäiltä on metsät avokaadettu noin vuosina 1998-99. arvokkaalle kasvilajistolle. Alueen lounaisosan lehto- Myös Sahronojan pohjoispuoliselta rinteeltä on met- maisella rinteellä kasvaa isokokoisia haapoja, vaahte- sää kaadettu aukoksi. Itse puron varsi jyhkeän kuusi- raa ja tuomea. Tämän lehtipuustoisen lehdon kenttä- kon varjossa ja lähes luonnontilaisena on metsälain kerroksen kasvillisuudesta mainittakoon mm. musta- mukainen kohde. * konnanmarja ja lehto-orvokki. Alueen itäpuolisilla rinteellä on tiheää istutuskuusikkoa. * 4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja

4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu Ojanvarsisuot ovat pääosin karuja, mutta ojanvarressa kasvaa rehevän veden lajeja, kuten rantayrttiä. Suon Kosteassa painanteessa sijaitsee erittäin rehevä ylä- rehevämmässä kohdassa kasvaa villapääluikkaa, äimä- juoksultaan perattu puronvarsi, jossa monien lehtola- saraa ja Tampereen ainoana niukkana esiintymänä jien lisäksi kasvaa runsaasti vataa. V. 1999 vataa tavat- uhanalaista punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata, tiin puronvarresta vain 6 yksilöä. Lisäksi vataa löytyi R, UH-AL). Viimeisin havainto on vuodelta 2002 ja metsätyökoneen ajourasta neljä yksilöä, joiden kukit- sitä edellinen vuodelta 1990. Suon rehevimmän pai- tua siemenet siirrettiin puronvarteen. Alueen metsät kan kohdalla alueen itäpuolelta on kaadettu metsää on kaadettu lähes täysin ulottuen puron rantaan asti ja aukkohakkuuna. Lähes luonnontilaisena vähäpuustoi- paikoin metsätyökoneilla on ajettu puron ylikin. Pu- sena suona kohde on metsälain mukainen ja arvokas ron varren pienilmasto on täten muuttunut ja puron kokonaisuus. ** reunamat ruohottuneet voimakkaasti, mikä on hei- kentänyt lajiston mahdollisuuksia selviytyä. *

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 77 Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Lietetatar - Suomen vastuulla

ietetatar (Persicaria foliosa) kasvaa tyypillisesti matalilla tulvarannoilla verraten harvinaisena. Nykyisin se luetaan EU:n Suomen ns. vastuulajeihin. Vaikka laji ei ole aivan uhanalainen, se on L kuitenkin ihmistoiminnan seurauksena laajalti hävinnyt tai vähentynyt. Vastuulajiksi se on luokiteltu, koska sitä tavataan koko maapallolla vain rajallisella alueella Fennoskandiassa. Lietetattaren kuvasi tieteelle uutena vasta vuonna 1901 suomalainen professori Harald Lindberg Por- voosta kerättyjen näytteiden perusteella, jolloin se opittiin erottamaan lähilajista mietotattaresta. Myöhem- min ilmeni, että sitä esiintyy Suomessa etenkin rannikolla ja isojen vesistöjen, kuten Näsijärven ja Päijän- teen rannoilla. Sen puuttuminen pienialaisista vesistä johtuu siitä, että niissä vedenkorkeuden vaihtelu ei ole tarpeeksi suurta kilpailuttomien kasvupaikkojen muodostumiseksi. Lietetatar kasvaa siis mieluusti ajoittain vedestä paljastuvilla alavilla tulvarannoilla ja maatuvilla rannoilla. Pohjan maaperä voi olla monen- laista, hiekkaa, hietaa yms, mutta upottavat saviset ja liejuiset paikat soveltuvat sille parhaiten. Laji on karjanpidon myötä etenkin varhemmin hyötynyt laidunnuksesta sellaisilla alavilla rannoilla, joissa sitä luontaisesti on ja joissa se huonona kilpailijana voi lisääntyä kasvittomiksi jääneissä laikuissa. Tällaisissa paikoissa se voi muodostaa laajoja, mattomaisia, punertavia kasvustoja. Myös venevalkamat voivat suosia lajia. Rantalaidunnuksen lähes täydellinen loppuminen on eniten vaikuttanut lajin häviämiseen, sillä um- peenkasvaneesta rantaluhdasta sitä ei juuri tapaa. Toinen merkittävä seikka lajin romahdusmaiseen vähe- nemiseen on vesistöjen nykyisen säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelun pienentyminen. Laji tarvitsee menestyäkseen vedenkorkeuden voimakkaita vaihteluja. Varhemmin tunnetut esiintymisrannat ovat umpeenkasvaneet luhtamaisiksi ja tällaisilta rannoilta lietetatarta ei enää tapaa tai enintään hyvin niukkana ja vedenalaisena luhdan laitaosista ja luhtatuppaiden välistä puhtaalta liejulta. Seuralaisina sillä voivat olla mm. paunikko (Crassula aquatica), mutayrtti (Limosella aquatica) ja vesirikkolajit (Elatine triandra, E. hydropiper ja E. orthosperma). Näistä juuri paunikko on kokenut lietetattaren kohtalon eli vähentynyt suuresti -ehkä vieläkin pahemmin kuin lietetatar. Lietetattaren Tampereen esiintymät ovat rajoittuneet Näsijärven ja siihen liittyvien vesien rannoille. Vuonna 1980 vallinneen satunnaisen matalan veden aikana sen kasvupaikkoja kyettiin hyvin kartoittamaan (Lahtonen 1980). Sen jälkeen vastaavaa otol- lista tilannetta ei ole tullut. Ympäristökeskuksen tilaamissa vuoden 2000 kartoituksissa useimpien esiintymien voitiin todeta hävinneen. Ainoastaan kolmella edelleen laidunnetulla rannalla sen voitiin todeta olevan runsas - nimittäin Sorilanjoen Kulkkaan laidunrannalla sekä Teiskon Pohjankapeessa Näsijärven Haapalahden ja Kapeenlahden laidunrannoilla. Muissa enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneissa lahdissa sitä löytyi niukasti alle 10 kohteesta. Yllättävänä uutena paikkana tuli tietoon kantakaupungista löytynyt Suomensaaren esiintymä. Uimarannalle tuodulla hiekalla kasvoi tatarta pienehkö esiintymä.

Tapio Lahtonen Kirjallisuutta: Lahtonen, T. 1983: Havaintoja tulvarantojen kasveista mykerösarasta ja lietetattaresta. - Talvikki 7: 79-90.

78 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.1.110. Teisko, Terälahti, 4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja Rökäslammi-Myllylammi Koivupohjan talon pohjoispuolen puronvarsi- ja rinnelehto Alue on yhtenäinen ja myös maisemallisesti merkittä- vä kosteikko, joka Myllylammen ja myllyn osalta on Rehevällä alueella kasvaa useita eteläisiä lehtokasveja, samalla tasapainoinen kulttuurimaisema. Kasvisto on kuten mustakonnanmarjaa, lehtokortetta, sinivuokkoa Pohjois-Teiskon oloihin varsin rehevää ja sisältää mm. (mR), kevätlinnunhernettä (mR), kotkansiipeä, tes- sykeröpiipon (UH-AL-E), haarapalpakon (Spargani- maa, mustaherukkaa ja lehto-orvokkia. * um erectum), rantayrtin ja jokileinikin. Vanhoista kult- tuurikasveista alueella kasvaa liperiä (Levisticum offici- 4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala- nale). ** Kapeen niityt

4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen Alueen niityt kuuluvat arvokkaisiin perinnebiotoop- peihin, joiden lajisto on häviämässä laidunnuksen ja Pienen lammen pohjoisrannan niemennokassa parin karjanpidon lopettamisen myötä. Laidunnuksen lo- aarin alalla on kasvanut harvinaista konnanliekoa puttua tällaiset alueet eivät pysty ylläpitämään ketoja 1980-luvulla. Kasvupaikka olisi syytä tarkistaa. * niittykasvillisuutta ilman alueiden jatkuvaa hoitoa. Kyseinen alue on myös maisemallisesti merkittävä 4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi kohde. Ala- ja Niemi-Kapeen ja Kapeenlahden väli- sillä niityillä on Tampereen seudulla harvinaisen hen- Järvestä Kiimajokeen laskevan puron sekä siihen en- tosuolakkeen kasvualue. Hentosuolakkeen seurana nen Kiimajokea yhtyvän puron lajisto on monipuolis- alueella kasvaa aholeinikkiä, luhtalemmikkiä (Myosotis ta ja Pohjois-Teiskossa poikkeuksellista sisältäen mm. scorpioides), kuminaa, lehtoarhoa, jäkkiä, hirssisaraa ja punakoisoa, korpinurmikkaa (UH-AL-P), koiranveh- luhtatädykettä (Veronica scutellata). Alueen merkittä- nää, lehtoleinikkiä ja lehto-orvokkia. * vimpänä lajina sen rantamilla kasvaa harvinaista lietetatarta (Persicaria foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V). 4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi Niemi-Kapeen niityillä jatkui laidunnus vielä v. 1999, mikä onkin edellytyksenä harvinaisen kasvilajiston Umpeenkasvavan pikku lammen rannoilla kasvaa run- selviytymiselle alueella. ** saasti nevaimarretta. Lajia kasvaa Teiskossa tämän li- säksi myös Nuutilanlahdella.* Lisätietoja: Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. Lisätietoja: ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125. Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre (Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus). - Talvikki 22(1): 26-28. 4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula

4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee, Niittyalue on tätä nykyä Tampereen toinen ketokatke- Iso-Kuhmo ron kasvupaikka. Vuonna 1999 ketokatkeroa (EN) laskettiin avonaiselta paikalta pellon reunalta 20-25 Aluetta on käsitelty luonnonsuojelualueiden yhtey- yksilöä eli laji on elpymässä muutaman vuoden takai- dessä kappaleessa 1.1.11. sesta aallonpohjasta -90 luvun alkupuolella, jolloin sitä havaittiin vain muutamia yksilöitä. Niinpä vuonna 4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi, 2003 siellä tavattiinkin jo 220 yksilöä. Muuta alueen Koivuvuoren lehtoalue lajistoa ovat jäkki, aho- (NT) ja ketonoidanlukko (NT), pussikämmekkä, nurmitatar ja vilukko. Keto- Kallionalus- ja rinnelehdon lajisto on pohjoista sijain- noidanlukkoja tavattiin 2003 24 ja ahonoidanlukkoja tia ajatellen huomattavaa: kaiheorvokkia (V), lehto- 9 yksilöä. Alue on mukana Pirkanmaan perinnebio- mataraa, lehtoimikkää (mR), haisukurjenpolvea ja tooppi-julkaisussa. Uhkana alueen harvinaiselle kas- metsämaarianheinää, jonka esiintymä on yksi Suomen villisuudelle on laidunnuksen loputtua umpeutumi- pohjoisimmista. Alueen kaakkoisosa, Koivuvuoren nen. Kohdetta onkin viime vuosina pyritty hoitamaan itäpuolinen rinne on lähes avokaadettu. Luonnontilai- niitoin ja puuston harvennuksin Pirkanmaan ympäris- sinta metsää löytyy vain aivan alueen luoteisimmasta tökeskuksen toimesta. *** osasta noin 50 metrin matkalta, jossa kohde täyttää metsälain kriteerit luonnontilaisesta jyrkänteestä ja sen alaisesta metsästä. *

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 79 tta 8. Arvokkaat lintualueet: kantakaupunki

Kar Kartta 9. Arvokkaat lintualueet: Aitolahti-Teisko Arvokkaat luonnonalueet

Lisätietoja: Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asian- mukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, Helle, K. 2003: Rautaharavaa ketokatkeroille - perinnebiotooppien hoitotalkoissa. - Talvikki 27: 126-127. jossa oleva pesä on säännöllisesti käytössä ja selvästi Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista nähtävissä on rauhoitettu. Vuonna 1999 voimaan tul- vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1):19-25. leen EU:n lintudirektiivin artikla 7:n mukaan kaikki Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K. linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikana 1.4-31.7 väli- ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. - senä aikana. ja 19.7.2001 tuli voimaan asetus, jonka Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125. mukaan varis, harmaalokki, merilokki ja kesykyyhky ovat rauhoitettuja 10.3.-31.7. välisenä aikana ja harakka 1.4.-31.7. välisenä aikana. 4.1.119. Teisko, Kaanaa, Metsästyslain 5§ mukaan seuraavat linnut kuulu- Tuohikotanen-lammi vat riistaeläimiin ja niihin sovelletaan metsästyslakia: kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, Lammen rannalla kasvaa etelässä harvinaistunutta tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, puna- hoikkavillaa (Eriophorum gracile, UH-AL) joitakin sotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa, yksilöitä. Muuta lajistoa ovat rahka- (Carex pauciflora), haahka, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, tee- jouhi-, muta-, riippa- ja tähtisara. Lammen pohjois- ri, pyy, metso, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky. ja itäreunalta on kaadettu metsää lähes rantaan asti. Lisäksi lammen rantaan on tullut lisää mökkiasutus- 4.2.1. Lintujärvet ta.**

4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven Lintujärvet ovat yleensä sekä linnustonsa että muun eteläkärjen suoreunus eliöstönsä puolesta omaleimaisia eliöyhteisöjä. Järven tai kosteikon kuivuminen merkitsee usein koko Järven eteläisimmän kärjen länsipuolen suoreunuksel- eliöyhteisön muuttumista ja lintujärven luonteen- la on runsaasti harvinaistunutta hoikkavillaa (UH- omaisen linnuston katoamista. AL).** Tampereen alueella on kolme lintujärveä: Iidesjär- vi, Nuorajärvi ja Nuutilanlahti. Iidesjärvi ja Nuorajär- Lisätietoja: vi ovat mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojelu- Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveista ohjelmassa ja ne on luokiteltu valtakunnallisesti ar- vuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1): 19-25. vokkaiksi suojelukohteiksi. Suojeluohjelma vahvistet- tiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 1982.

4.2.1.1. Iidesjärvi 4.2. Arvokkaat lintualueet Järven linnusto on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhteydessä kappaleessa 2.5. Vuoden 1997 alussa annetun luonnonsuojelulain 38 § :n mukaan Suomen kaikki luonnonvaraisesti esiintyvät 4.2.1.2. Nuorajärvi nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole erikseen mainittu metsästyslain 5 §:ssä, ovat rauhoitettuja. Tähän lukeu- Nuorajärven alue on esitelty Natura-alueiden yhtey- tuvat myös lajit, jotka esimerkiksi muuttomatkallaan dessä kappaleessa saapuvat Suomeen. 4.2.1.3. Nuutilanlahti Täten kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuulu- vien yksilöiden: Vuoden 1990 selvityksen mukaan Nuutilanlahti on 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen ylivoimaisesti paras Tampereen lintujärvistä. Lahdella 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitys- pesivien vesilintujen paritiheys oli 2,2 -kertainen ver- asteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen rattuna Iidesjärveen ja 1,7 -kertainen verrattuna Nuo- paikkaan tai tahallinen vahingoittaminen 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisään- rajärveen. Vesilinnuista valtalajeja ovat (suluissa vuo- tymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdys- den 1990 tulokset) naurulokki (VU) (20 paria), tavi paikoilla tai muutoin niiden elämänkierron kan- (V) (20 paria), sinisorsa (8 paria), punasotka (7 paria) nalta tärkeillä paikoilla. ja nokikana (7 paria). Vesilintukanta on pysynyt vakaana koko 1980-luvun ja lajikohtaiset vaihtelut ovat eri vuosina olleet melko vähäisiä. Mustakurkku-uikku (Ldir) ja härkä-

82 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet lintu (Podiceps griseigena) ovat kadonneet järven lin- Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991: Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja nustosta ja tukkasotka- (V) ja nokikanakannat pie- Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitus nentyneet. Tosin vuonna 1999 lahdella nähtiin mus- ympäristövalvonnassa. takurkku-uikku. Jouhisorsan ja etenkin ruskosuohau- kan (Circus aeruginosus, Ldir, NT) pesinnät lahdella Viikinsaari nostavat sen arvoa suojeltavana alueena. Lahdella pesii myös laulujoutsenen (Ldir, V) lisäksi monipuoli- Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä nen kahlaajalajisto: useampia pareja töyhtöhyyppiä kappaleessa 1.1.2. (Vanellus vanellus) ja taivaanvuohia (Gallinago gallinago) sekä yksittäisinä pareina isokuovi (Numenius ar- Peltolammi-Pärrinkoski quata, V), rantasipi (Actitis hypoleucos, V), liro (Tringa glareola, Ldir, V) ja punajalkaviklo. Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä Vesilintujen lisäksi lahdella pesivät yksittäisinä pa- kappaleessa 1.1.4. reina keltavästäräkki (Motacilla flava) ja rytikerttunen sekä runsaampina ruokokerttunen ja pajusirkku. Soukonvuori Nuutilanlahdelle valmistui vuoden 1994 aikana lintutorni. Pohjoisosa lintulaskennassa mukana olleesta alueesta Lisätietoja: on mäntymetsää, muu osa etupäässä rehevää kuusilehtoa. Kuusilehdossa kasvaa runsaasti haapoja ja koivu- Aro, S. & Lähteenmäki, R. 1997: Tampereen Iidesjärven, Särkijärven, Vaakkolammen ja Vähäjärven pesimälinnusto 1997. - ja, ja koko alueella on melko runsaasti lahopuita. Alu- Lintuviesti 22: 70-71. eella havaittiin kaikkiaan 33 lajia ja 172 niiden muo- Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja dostamaa reviiriä. Valtalajeja olivat peippo, pajulintu, niiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69. hippiäinen, punakylkirastas ja punarinta. Linnusto oli monipuolista ja kokonaisparitiheys 637 paria/km2. Linnuston määrää ja monipuolisuutta kasvattavat eri- 4.2.2. Lintulehdot tyyppiset laskenta-alueelle sijoittuvat biotoopit. Alu- een arvokkaimpana lajina voidaan pitää alueella pesi- Ikuri-Kalkun Myllypuro vää kanahaukkaa (Accipiter gentilis). Maininnan arvoista on myös vaateliaan peukaloisen pesintä alueella Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä ja kuhankeittäjän (Oriolus oriolus) havaitseminen, kappaleessa 1.1.1. vaikka se ei todennäköisesti pesinytkään alueella. Muita maininnan arvoisia lajeja ovat tiltaltti (VU), Villilänsaari pyy, puukiipijä, pähkinähakki ja idänuunilintu.

Saaren puusto on pääosin koivikkoa ja seassa kasvaa Lisätietoja: vain joitakin kuusia ja mäntyjä. Vuoden 2002 lasken- Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991: Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren ja nassa saarella havaittiin 21 lintulajia ja 56 niiden Soukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Raportti muodostamaa reviiriä. Runsaimmat lajit olivat räkät- ympäristövalvonnassa. tirastas, pajulintu ja peippo, jotka yhdessä kattoivat reviireistä lähes puolet. Myös mustapääkerttu ja leh- Halimasjärvi tokerttu olivat runsaimpien lajien joukossa. Linnusto oli melko monipuolista ja kokonaisparitiheys oli Halimasjärven luonnonsuojelualueen linnustoa on 666.4 paria/km2. Alueen arvokkain laji oli ehdotto- esitelty kappaleessa 1.1.4. masti pikkutikka (VU), jonka pesintää ei kuitenkaan pystytty varmistamaan. Alue kuuluu myös kultarin- 4.2.3. Näsijärven lintuluodot nan vakioreviireihin. Pikkusieppo on tavattu saaressa vuosina 2002-03. Vuonna 2000 siellä pesi myös pyrs- Tiedot Näsijärven lintuluodoista ovat peräisin Hannu tötiainen. Käenpiika on tavattu saaressa 2000 ja 2001. Nyströmin useina vuosina tekemistä laskennoista. Kuhankeittäjähavainto vuodelta 1999 koski varmaan- Harmaalokkikoloniat on jätetty pois esittelyistä. kin muuttovierasta. Varpuspöllö pesi mahdollisesti alueella v. 2001. Alueelta on myös säännöllisesti lii- 4.2.3.1. Ristiniemi to-oravan papanahavaintoja. Ristiniemen pienellä luodolla pesii 10-15 kalatiirapa- Lisätietoja: ria (Sterna hirundo, Ldir, V), 5 paria kalalokkeja sekä Lagerström, M. 2002: Tampereen Villilänsaaren pesimälinnusto v. 2002. Raportti ympäristövalvonnassa. yksi harmaalokkipari (Larus argentatus).

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 83 Arvokkaat luonnonalueet

4.2.3.2. Tirkkosensaari 4.2.3.11. Taipaleenniemen saaret

Saaressa pesii vuosittain 1-4 selkälokkiparia (Larus Saarilla pesii 3-5 selkälokkiparia (VU, V), jotka vuon- fuscus, VU, V), joiden pesinnät epäonnistuvat usein. na 1992 eivät saaneet lentoon yhtään poikasta mutta Vuonna 2003 pesintöjä aloitettiin neljä, joista yhteen- vuonna 1993 jo 4 poikasta. Vuosina 2000-2002 selkä- sä selvisi lentokykyiseksi kolme poikasta. Syynä pe- lokit saivat lentoon 21 poikasta. sinnän epäonnistumiseen ovat lisääntynyt veneily ja muu retkeily. 4.2.3.12. Hevosniemi

4.2.3.3. Uskalinlahti, Heikinsaari Niemellä pesii kalatiiroja (Ldir, V) noin 10 paria. Naurulokkeja pesi vuonna 1993 vuosikymmenen tau- Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), jolla on epä- on jälkeen 30 paria. V. 2003 saaressa pesi selkälokki- tavallinen pesimäpaikka mutta pesinnät ovat onnistu- pari, joka sai yhden poikasen. neet hyvin. Vuonna 2003 ei pesinyt. 4.2.3.13. Sakarinkarit 4.2.3.4. Viraansaaret Selkälokkeja (VU) pesinyt kareilla 2-3 paria, mutta v. Saarilla pesii 2-3 paria kalatiiroja (Ldir, V). 2002 ei pesintää.

4.2.3.5. Pikku-Riposaari

Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), myös v. 2000, 4.3. Arvokkaat hyönteisalueet jonka varis tuhosi. Vuonna 2003 ei pesintää. Tampereen hyönteislajisto on parhaiten tunnettuja 4.2.3.6. Haapasaarenluoto Suomessa. Perhoslajistosta on tietoja jo yli 100 vuoden ajalta, erityisesti 1950-luvun jälkeen havaintotietoja Luodolla pesii 2 kalatiiraparia (Ldir, V). on kertynyt huomattavia määriä. Muusta hyönteisla- jistosta tiedetään suhteellisesti vähemmän, hajanaisia 4.2.3.7. Lapinsaaret havaintoja lukuun ottamatta tiedot ovat peräisin kah- denkymmenen viime vuoden ajalta. Erityisesti viimei- Saarilla pesii usein 1 selkälokkipari (VU, V). Vuonna sen kymmenen vuoden aikana arvokkaimpien luonto- 2003 ei pesintää. kohteiden hyönteiskartoitus on ollut aktiivista, niinpä useiden esiteltävien kohteiden tiedot ovat tältä ajalta. 4.2.3.8. Vääräsaari Koska hyönteisalueiden kartoitus on hidasta, on Tam- pereen alueella varmasti esiteltävien, jo tutkittujen Saarella pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), joiden epäon- kohteiden lisäksi vielä muitakin arvokkaita kohteita. nistuneisiin pesintöihin saattavat olla syynä sekä häi- rintä että pikkupedot. Vuonna 2003 ei pesintää. Kohteiden lopussa olevat tähdet merkitsevät seuraavaa: 4.2.3.9. Narveenniemi *** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy Niemessä pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), jotka eivät uhanalaisia lajeja kahtena viime vuotena ole saaneet kasvatettua ainut- ** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista takaan poikasta. Vuonna 2003 pesi yksi pari. kasvillisuutta ja eläimistöä * = säästämisen arvoinen kohde 4.2.3.10. Lintusaaret

Saarilla on aikaisemmin pesinyt vuosittain 5-10 paria 4.3.1. Mustavuori kalatiiroja (Ldir). Joinakin vuosina laji ei pesinyt saarilla ollenkaan, mutta viime vuosina taas muutamia Mustavuori on pikkuperhosiin kuuluvan Chionodes pareja. Lisäksi saarilla on pesinyt pieni naurulokkiyh- distinctellan ainoa löytöpaikka Tampereella. Pirkan- dyskunta. maalla lajia on tavattu myös Kangasalan Lentolasta. Laji elää laskettelurinteen kupeessa kuivilla, hiekka- pohjaisilla heinikoilla. Mustavuoren rinnettä on tutkittu toistaiseksi melko vähän ja alueelta todennäköi- sesti löytyy useita merkittäviä lajeja. *

84 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue- Villilänsaari muuta lehtojen lajistoa. Kohteen hyönteislajisto on varsin edustavaa lehtojen lajistoa: kuusamaliuskamittari, soukkomittari (Plagodis dolabraria), lehmuskiitä- Kesällä 1994 löydettiin Villilänsaaresta Pirkanmaalle jä ja lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago). Mainit- uutena suurperhoslajina pilliyökkönen (Arenostola ph- tavia kehrääjiä paikalta ovat koivuhangokas (Furcula ragmitidis). Alueella on tavattu myös keltaängelmällä bicuspis), haapanirkko (Notodonta tritophus), käärö- toukkana elävä nuolimittari (Perizoma sagittata), joka nirkko (Gluphisia crenata) ja kuusikarvajalka (Callite- on eteläinen laji ja Tampereella esiintymisensä poh- ara abietis). Vesiperhosista kohteella on havaittu Pir- joisrajalla. Muita harvinaisempia lajeja ovat ruskolam- kanmaalla varsin paikoittainen purovainokas.* piyökkönen, verkkomittari ja Elatobia fuliginosella - koi. Ruskolampiyökkönen elää toukkana osmankää- Lisätietoja: min varressa ja verkkomittari lehtopalsamilla, joten Salokannel, J., Antikainen, T., Turunen, H. & Seuranen, I. 1999: verkkomittarin esiintyminen on melko paikoittaista. Vuoreksen hyönteisselvitys. - Raportti Tampereen kaupungin Alueen lahopuuhyönteistöä on tutkittu alustavasti. ympäristövalvontayksikössä. Paikalta tunnetaan mm. lahoissa haavoissa elävä Ham- merschmidtia ferruginea-kukkakärpänen ja lahopuu- 4.3.7. Pehkusuo kuoriaisia, kuten silmälläpidettävä lehmuksenoksajää- rä (Exocentrus lusitanus, NT). ** Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhtey- Lisätietoja: dessä kappaleessa 2.4. Turunen, H. 1995: Pilliyökkönen Arenostola phragmitidis (HB.), uusi suurperhoslaji Pirkanmaalle. - Diamina 4: 19-20. 4.3.8. Suolijärven eteläpuoli

Alueella elää suurperhosiin kuuluva lehmuskeltayök- könen, joka on paikoittainen lounaisen Suomen laji. 4.3.3. Lamminpään laskettelurinne Laji käyttää ravinnokseen lehmusta. Muita mainittavia lajeja ovat kuusamaliuskamittari ja kuultomittari. * Laskettelurinteellä on havaittu valtakunnallisesti sil- mälläpidettävä ajuruohosulkanen (Merrifieldia leuco- 4.3.9. Koukkujärvi dactyla, NT) ja yleisempi laji Scrobipalpa artemisiella, joiden molempien toukkavaiheet elävät ajuruoholla Koukkujärventien ja Rimminkorventien risteyksestä ja siten laskettelurinne lienee ainoa paikka näille la- havaittiin vuoden 1994 kesällä valtakunnallisesti lä- jeille Tampereella. Myös harvinainen Elachista comp- hes uhanalaiseksi luokiteltu nunnamittari ( NT, V). sa- heinäkoi on löydetty kohteelta. Alueen suurper- Lajin toukka käyttää ravinnokseen mustakonnan- hoslajistoon kuuluvat mm. idänniittyperhonen marjaa, jonka lisäksi Koukkujärven ympäristöstä löy- (Coenonympha glycerion) ja pikkukorsiyökkönen (Me- tyy muutakin lehtojen kasvilajistoa runsaasti. Muuta soligia furuncula).*

4.3.4. Tahmelan lähde

Osittaisesta pilaantumisestaan huolimatta Tahmelan lähteen laskupurossa on säilynyt valtakunnallisesti Liekokurekiitäjäinen on uhanalainen vesikuoriaisiin kuuluva pyörörutavesiäi- saanut tieteellisen ni- nen (Anacaena globulus, VU). Se löydettiin paikalta mensä Mannerheimin vuonna 2000 ja laji tunnetaan Suomessa noin kymme- isoisän mukaan, joka oli arvostettu hyönteis- nestä isommasta lähteestä tai lähdepurosta. ** tieteilijä. Lasse Kosonen 4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.4.

4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta

Kohde muodostuu niittymäisestä pihapiiristä ja sitä Lasse Kosonen ympäröivästä kuusi- sekametsäisestä lehdosta, jolla Nunnamittari käyttää ravinnokseen konnanmarjaa. kasvaa runsaasti metsälehmusta, lehtokuusamaa ja

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 85 Arvokkaat luonnonalueet

Koukkujärven perhoslajistoa ovat melko harvinaise- mopussikas, rämehopeatäplä, suomaayökkönen na esiintyvä kuultomittari, pohjoispainotteinen saha- (Coenophila subrosea), suoiltayökkönen (Acronicta me- mittari (Thera serraria), eteläinen ja melko harvinai- nyanthidis), rämekylmänperhonen (Oeneis jutta, V), sena pidetty lehmuskeltayökkönen sekä sysijuuriyök- suokeltaperhonen (Colias palaeno). Alueen kadonnei- könen (Apamea rubrinena). Koukkujärvellä tavattiin ta lajeja ovat muurainhopeatäplä (Clossiana freija), vuoden 1999 selvityksessä myös harvinainen Ylodes suonokiperhonen (Erebia embla, V) ja rahkahopea- detruncatus-vesiperhonen ja EU:n luontodirektiivin täplä (Clossiana frigga). *** mainitsema lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis, DirII). ** Lisätietoja: Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Lisätietoja: hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Turunen, H. 1994: Koukkujärven seutu. - Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Turunen, H. 2000: Oxyethira tamperensis Malicky - tieteelle uusi vesiperhonen. - Diamina 9: 3-4. Piirainen, T. 1994: Havainto nunnamittarista Tampereella - Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. 4.3.11. Hervanta, Hervantajärven pohjoispuoleinen kuusimetsä 4.3.10. Hupakankorpi Hervantajärven pohjoispuolella kasvaa paikoitellen vanhaa ja järeää kuusimetsää. Lehtipuita, lähinnä pih- Aikaisemmin pieni räme tarjosi elinympäristön mo- lajaa ja haapaa, kasvaa seassa harvakseltaan. Alueen nille soilla eläville päiväperhoslajeille. Nykyään suo on perhoslajeihin lukeutuvat pohjankuutäplä, korpivarjo- kasvanut pahoin umpeen ja moni perhoslaji on hävin- mittari, pihlajamittari (Venusia cambrica), kuultomit- nyt suolta. Lisäksi Sääksjärventien rakentaminen tu- tari, vaaleaharmoyökkönen (Xestia sincera) sekä kulta- hosi osan suon eteläreunasta. Suon läpi virtaava puro piiskulla elävät suomenpikkumittari (Eupithecia gro- on pienen vesiperhosen, pirkanpalkosen (Oxyethira enblomi), hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata) tamperensis), ainoa tunnettu elinpaikka maailmassa. ja Suomessa huonosti, vain muutamasta paikasta tun- Laji löydettiin vuonna 1998 (Harri Turunen) ja sen nettu aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata). Her- kuvasi tieteelle uutena lajina itävaltalainen tutkija vantajärven kuusikosta on tavattu myös erittäin uhan- Hans Malicky (ks. tekstiä s. 87). Lisäksi voidaan mai- alaiseksi luokiteltu synkkälatikka (Aradus erosus, EN, nita mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha microgram- V), jonka ainoa tunnettu elinympäristövaatimus on ma), punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula), ukko- aniskäävän esiintyminen. Synkkälatikka on löydetty pussikas (Pachetelia villosella), seittipussikas (Pha- kerran Viitastenperältä kuusen kannosta. Lajin esiin- lacropteryx graslinella), Phalacropterix graslinella, har- tymän tarkempi selvittäminen on osoittautunut toistaiseksi hyvin vaikeaksi. Hervantajärven metsän pak- susammaleisessa kuusikossa elää myös mm. liekoku- rekiitäjäinen ja monia lahopuiden kovakuoriaislajeja, kuten Corticeus suturalis-kaarnahukka. ***

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2002: Hervantajärven metsäalueen hyönteisistä. - Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.12. Vormiston Myllypuro

Myllypuro on kantakaupunkialueen harvoja koski- maisia metsäpuroja. Sen vesiperhosista tunnetaan mm. valtakunnallisesti silmälläpidettävä sysiharjakas (Wormaldia subnigra, NT). **

Lasse Kosonen Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Hervannan alueen harvinaisia perhosia: ylhäällä suo- hyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999 nokiperhonen, alhaalla rämekylmänperhonen. Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

86 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

Lasse Kosonen

Hupakankorven pikku perhonen

eison lokakuisena iltapäivänä Hervannan Hupakankorvessa Myllyojan varrella hyönteistutkija Harri Turusen kanssa. Ilmassa tuntuu vielä suopursun lemu ja män- S nyissä kieppuu touhukas parvi pyrstätiaisia. Sieviä lintuja. Myllyoja virtaa tässä kohdin laiskasti. Toisella puolen tiheä varttunut kuusikko, toisella matala rämemännikkö. Myllyojan reunat ovat saraikon ja kapea järviruokovyön reunus- tamat. “Tuosta mää sitä sain”, sanoo Harri ja osoittaa järviruokojen ja sarojen muodostamaa vyöhykettä. Lyöntihaavilla iskin siinä edestakaisin ja pistin ne aavistamatta purkkiin. Ja siinä meni vielä loppusyksyyn, kun niitä alettiin määrittää. Vesiperhosten paras pirkan- maalainen asiantuntija Esko Saarela löysi siitä sitten muuatta pikkuista vesiperhoslajia, jolle ei löytynyt nimeä suomalaisesta eikä eurooppalaisesta kirjallisuudesta. Lähetettiin niitä sitten itävaltalaiselle vesiperhosten huippuasiantuntijalle Hans Malickylle, kertaa Harri. Hän ilmoitti riemukkaasti sen tieteelle varhemmin tuntemattomaksi lajiksi ja kuuluvan sukuun Oxyethira. Suomenkielisen nimensä palkoset se on saanut tavasta tehdä haus- kan säkkimäisiä toukkapusseja. “Silloin oli hymy herkässä”, sanoo Harri. Myöhemmin talvella Malicky kuvasi sen tieteelle uutena nimellä Oxyethira tamperensis. Näin sai Tampere oman nimikkovesiperhosensa! Suomalaiseksi nimeksi on ehdotettu nimeä ”pirkanpalkonen”. Käyn vielä Harrin luona katsomassa lajia hänen kokoelmissaan. Vesiperhonen on vähäpätöisen näköinen parin millin pituinen siivekäs. Neljä kappaletta huolella liimattu- na ja etiköitynä. Kahdeksan yksilöä sitä jäi, kaikki koiraita, osa on Malickylla, osa Saare- lan Eskolla. ”Harmittaa, kun mukana oli muutamia naaraita, mutta ne tuli heitettyä me- nemään, kun silloin ei vielä tiedetty, miten ainutlaatuisesta asiasta on kyse”, sanoo Harri. Lajit kun usein määritetään koiraiden genitaalien perusteella. “Kukaan ei tiedä, millainen sen toukka ja millaisen toukkapussin se rakentaa. Siinä on työsarkaa tuleville kesille”, huomauttaa Harri. Mietin edessä lipuvaa, hitaasti virtaavaa Hupakankorven puroa. Ei se poikkea juuri muista sadoista eteläsuomalaisista puroista. Kuinkahan monessa purossa sitäkin vesiper- hosta on? Mutta vain yhdestä, tästä purosta se on löydetty.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 87 Arvokkaat luonnonalueet

4.3.13. Hervanta, Lukonmäki kas- ja puhdasvetisille järville tyypillistä. Kartanopuis- to tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippu- Lukonmäen rinnelehto oli aikoinaan luonnontilaisena vaisille hyönteislajeille, mutta myös niittyjen lajeille. rehevä ja kasvistoltaan rikas lehto, mutta on nykyään Kovakuoriaisista tunnetaan mm. lehmuksen oksistos- raivattu laskettelurinteeksi ja lehtoalueena menettänyt sa elävät niinijäärä (Stenostola dubia, NT) ja lehmuk- merkitystään. Hyönteisille merkittävistä ravintokas- senoksajäärä. Muita mainittavia kovakuoriaisia ovat veista alueella kasvaa kuitenkin edelleen isokokoista koivupökkelöissä elävä Gynocharis oblonga- pehkiäinen lehmusta, mustakonnanmarjaa, lehtopalsamia, lehtoja Margarinotus merdarius- tylppö. Alueella elää myös kuusamaa ja paatsamaa. Perhoslajeista voidaan maini- tuominopsasiipi ja lehmuskeltayökkönen. ** ta purolehdossa elävä palsamikenttämittari ja laskette- lurinteessä elävät soukkomittari ja lehmuskeltayökkö- 4.3.16. Iidesjärvi nen. Kovakuoriaisista paikalta tunnetaan lehmuksen- oksajäärä. * Iidesjärvi on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yh- teydessä kappaleessa 2.5. 4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto Turtolassa 4.3.17. Järvensivun alue

Hervannan valtaväylän itäpuolella sijaitsevassa rehe- Alueella on paljon kuivia, aurinkoisia ja lämpimiä ke- vässä puronvarsilehdossa elää kolme elinympäristö- toja ja harjunrinteitä. Kalevanharju suojaa pohjoisilta vaatimuksiltaan vaateliasta mittariperhosta. Niiden tuulilta ja luo etelärinteille edullisen pienilmaston, toukat käyttävät ravinnokseen vain yhtä kasvia: palsa- jonka lisäksi alueella on monipuolinen kasvillisuus. mikenttämittari ja verkkomittari lehtopalsamia, kon- Elinympäristöt ovat kuitenkin muuttumassa perhos- nanmarjanpikkumittari mustakonnanmarjaa. Kaikki ten kannalta huonompaan suuntaan: rakentaminen kolme perhoslajia ovat ravintokasviensa takia paikoit- tuhoaa ympäristöjä ja kedot ovat häviämässä. Harjun taisia. Edellisten lisäksi lehdossa elää myös tuomella rinteessä elää edelleen joukko Pirkanmaalla varsin pai- elävä harvinainen tuominopsasiipi. Useat näiden laji- koittaisina ja vähälukuisina esiintyviä hyönteislajeja. en asuttamat alueet ovat varsinkin Tampereen kanta- Alueen merkittävin hyönteislaji on valtakunnallisesti kaupungin alueella häviämässä. ** vaarantunut ahdeyökkönen (Athetis gluteosa, VU), jonka ainoa esiintymä Pirkanmaalla on Järvensivun rata- 4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen penkereellä. Toinen merkittävä laji on valtakunnalli- kartanopuisto sesti silmälläpidettävä oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula, NT), jonka säilyttämiseksi olisi turvattava Kaukajärven alueella on tutkittu järven vesiperhosla- sen ravintokasvina käyttämän nuokkukohokin kasvu- jistoa sekä Kaukaniemen kartanopuiston hyönteisla- paikat. Järvensivun-Vuohenojan alue on oliivineilikka- jistoa. Kaukajärveltä löydetty vesiperhoslajisto on kir- yökkösen pohjoisin vakituinen esiintymisalue Suo-

Lasse Kosonen

Lasse Kosonen Oliivineilikkayökkönen ja sen ravintokas- vi, nuokkukohokki.

Lasse Kosonen Ahdeyökkönen on Järvensivun per- hosharvinaisuuksia.

88 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet messa. Muita alueella esiintyviä merkittäviä yökkösiä 4.3.22. Hankkion kedot ovat pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata), vyö- neilikkayökkönen (Hadena compta, NT) ja kirjoneilik- Vuoden 2000 tutkimuksissa löydettiin Hankkion alu- kayökkönen (Hadena confusa). Kovakuoriaisista voisi eelta kaksi ketoa, joiden lajisto alustavan tutkimuksen mainita valtakunnallisesti silmälläpidettävän sinihar- mukaan on varsin edustavaa. Kohteilta kannattaa miokärsäkkään (Ceutorhynchus ignitus, NT). *** mainita mm. ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe), idänniittyperhonen, punemittari (Lythria cru- 4.3.18. Viinikanoja entaria) ja mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae).

Viinikanojalla elää vakituisena pikkuperhosiin kuulu- Piirainen, T. 2000: Raportti Tampereen uhanalaisista va Gelechia cuneatella. Laji käyttää ravinnokseen ho- hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä Tampereen kaupungin alueella v. 2000.- Raportti Tampereen peapajua ja on Suomessa paikoittainen ja harvinainen. kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Vuodesta 1985 ojalta on säännöllisesti löydetty myös pikkuperhosiin kuuluva valtakunnallisesti silmälläpi- dettävä mäkihiilikoi (NT), joka käyttää ravinnokseen metsäapilaa. * 4.3.23. Sikosuo

4.3.19. Kauppi Suon sisäosien haapaa kasvavalla kumpareella elävät haavanhankokehrääjä (Furcula bifida), harmoham- Kauppi lienee suurperhosiin kuuluvan kuultomittarin maskehrääjä (Notodonta torva) ja haavanhammaskeh- tunnetuin elinpaikka Suomessa, vaikka laji onkin ha- rääjä (Tritophia tritophus), joista viimeksi mainittu on janaisesti levinnyt lähes koko maahan. Kuultomittari melko harvinainen. Harvinaisista mittareista voidaan elää etelärinteillä kasvavissa kuusikoissa, jotka keväisin mainita tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata), kir- lämpiävät nopeasti. Kuultomittarinaaras on siivetön ja joruusumittari ja hallavapikkumittari. Pikkuperhosis- siksi laji leviää ja palautuu heikosti esimerkiksi teiden ta haavikossa esiintyy mm. Acleris obtusana. * eristämille alueille. Kaupista tunnetaan myös mm. harvinainen hallavapikkumittari ja alueelta todennä- 4.3.24. Petäjässuo köisesti löytyisi lisätutkimuksissa mm. monia samoja lajeja kuin Hervantajärven metsäalueelta. ** Holvastista pohjoiseen sijaitsee pienialainen, mutta ojittamaton ja suotyypeiltään monipuolinen Petäjäs- 4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli suo. Suon pohjoisosan isovarpuinen räme on suurper- hosten kannalta tärkein osa alueesta. Lajisto on Pir- Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin - kanmaan soille tunnusomaista, mutta ansaitsee mai- Cauchas rufimitrella ja Coleophora taeniipennella - ai- ninnan, sillä suoperhosten esiintymistä uhkaa Tampe- noa löytöpaikka Pirkanmaalla. Muita alueen pikku- reen alueellakin elinympäristöjen häviäminen. Pikku- perhosia ovat Nemapogon wolffiellus ja Coleophora ahe- perhosista alueelta on löydettävissä mm. suopursun nella. Nemapogon wolffiellus on valtakunnallisesti har- lehtiä toukkana syövät Stigmella lediella (kääpiökoit) vinainen: Pirkanmaaltakin tunnetaan vain kaksi löytö- ja Coleophora obscuripalpella (pussikoit). Molemmista paikkaa. Sen toukan oletetaan elävän risukasoissa ja on Tampereella vain muutamia löytöpaikkoja. Petä- lehtipuupinoissa, joita olisikin tärkeä jättää alueelle la- jässuolla esiintyviä suurperhoslajeja ovat mm. suokel- jin säilymiseksi. ** taperhonen, juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete), suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), suomittari Lisätietoja: (Arichanna melanaria) sekä keltahopea- ja herttakan- Saarela, E. 1996: Lisäyksiä Alasenjärven pikkuperhoslajistoon. - gasyökkönen (Anarta cordigera). Alueen kosteapohjai- Raportti hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. sessa koivikossa esiintyy mm. nastakehrääjä (Aglia tau) ja vasamamittari (Rheumaptera subhastata). Vasa- mamittari on pohjoispainotteinen laji, josta ainoa havainto 1990-luvulla Tampereella on Petäjässuolta. 4.3.21. Messukylän Aakkulanharju Alueelta on havaittu myös melko harvinainen sukel- tajakovakuoriainen Hydroporus neglectus. Sen elinym- Aakkulanharjulta tunnetaan mm. valtakunnallisesti päristönä ovat pienet vesilampareet. ** vaarantunut viheryökkönen (Calamia tridens, VU). Muusta lajistosta mainittakoon Depressaria silesiaca- Lisätietoja : koi. Alueelta lienee löydettävissä monia muitakin mie- Salokannel, J. 1996: Petäjässuon hyönteisistä. - Raportti lenkiintoisuuksia. * hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996 Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 89 Arvokkaat luonnonalueet

4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue majuurta. Lajin säilymistä uhkaa rakentaminen, purojen kuivuminen ja niittyjen umpeenkasvu. Sorilan Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessä maisemallisestikin näyttävillä laidunalueilla elää yh- kappaleessa 1.1.5. dessä Pihkalan niittyjen ohella valtakunnallisestikin merkittävä hyönteislajisto. Sorilan laidunlajistoon 4.3.26. Pihkalan niityt kuuluvat mm. pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens, VU), sittaukkotylppö (Hister funestus, NT), tylppölaji Hyönteislajistoltaan monimuotoisen kohteen merkit- Atholus bimaculatus, NT ja kirjomaayökkönen (Opige- tävin laji on uhanalainen isonaamiokukkakärpänen na polygona, NT).*** (Doros profuges, eR, VU). Laji on pääasiassa lauhkean vyöhykkeen ja eteläisen Euroopan hyönteinen ja poh- Lisätietoja: joisilla leveysasteilla se on harvinainen. Suomessa sitä Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä on tavattu kaiken kaikkiaan noin 20 kertaa aiemmin. Pirkanmaalla. - Diamina 3: 5-10. Isonaamiokukkakärpäsen elinympäristöä ovat metsien reunat ja pensaikot. Laji elää toukkana ilmeisesti muurahaispesissä. Muita uhanalaisuusluokitettuja la- 4.3.29. Aitolahden Teerineva jeja paikalta ovat keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus, VU), laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii, VU), Teerineva on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilai- Philonthus parvicornis (VU) ja metsäkurokärpänen sen kaltaisena osittaisesta ojituksesta huolimatta. Alu- Sphegina clunipes (NT). Tampereen runsaimmat tum- een lajistoa on vielä tutkittu vähän, mutta mainitsemi- maverkkoperhosesiintymät (EN, eR) sijaitsevat näillä sen arvoinen on vesiperhonen Agrypnia picta. ** niityillä. Lantakuoriaisia on tutkittu alustavasti alueen laitumilta ja tunnettujen lajien joukossa on mm. isosit- 4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki tiäinen (Geotrupes stercorarius).*** Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappa- Lisätietoja: leessa 3.3. Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2000: Raportti Tampereen uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvi- 4.3.31. Teisko, Viitapohja tyksistä Tampereen kaupungin alueella v. 2000. - Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä. Vaarantuneen palosirkan (Psophus stridulus, VU) esiin- tymä voi olla niukin naukin hengissä. Viimeisin havainto on vuodelta 1999 ja edellinen 1986. Palosirkan 4.3.27. Palon Myllyjoki elinympäristöä ovat avoimet paahdeympäristöt, joista alueella on jäljellä vain lämpimiä tienpenkereitä. Myllyojasta on havaintoja melko harvinaisista vesiper- hoslajeista puroriippasirvikäs (NT) ja Agapetus ochri- 4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki pes. Joidenkin tutkimusten mukaan puroriippasirvikäs on yksi happamuudelle kaikkein herkimpiä lajeja, jolle happamuuden alarajaksi on saatu jopa 6.4. Myös A. Asuntilanjoesta on löydetty mm. harvinainen, silmäl- ochripes on hyvän veden laadun osoittaja jasellaisena lä pidettäväksi luokiteltu virtavesimittari (Aquarius tutkimuksissakin käytetty. Se elää kirkasvetisissä hiek- najas, NT). Se elää kirkasvetisissä hiekka-kivipohjai- ka- ja kivipohjaisissa virtavesissä. A. ochripes on Ete- sissa virtavesissä. * lä-Suomessa melko paikoittaisesti esiintyvä laji, mutta Pohjois-Suomessa hieman yleisempi. ** 4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän laitamat 4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja Sorilan laitumet Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin - Scythris potentillella ja Ancylis tineana - ainoa tunnettu Alueella on jäljellä kohtalaisen runsaasti niittyjä ja esiintymisalue Pirkanmaalla. Lajeista edellinen käyt- peltoja, joissa asustaa harvinaisen monilajinen ja tiheä tää ravinnokseen ahosuolaheinää, jota alueella kasvaa päiväperhosyhteisö. Yleisesti ottaen päiväperhoset runsaasti, jälkimmäinen vaivaiskoivua. Lisäksi alueen ovat vähentyneet Etelä-Suomessa niittyjen ja ketojen lajistoon kuuluu mm. kiilamaayökkönen (Agrostis ves- kadotessa. Maassamme uhanalainen tummaverkko- tigialis), jonka elinympäristönä ovat hiekkaperäiset perhonen (eR, EN) asustaa myös näillä alueilla. Per- alueet. * honen esiintyy puronotkoissa ja niiden tuntumassa alueilla, joissa kasvaa toukan ravintokasvia rohtovir-

90 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet

4.3.34. Teisko, Jakamaneva on metrin syvyinen, 4 m x 3 m suuruinen ja siitä laskee puro. Sen välittömässä ympäristössä kasvillisuus Jakamaneva on arvokas suobiotooppia vaativien hyön- on melko niukkaa, mutta etäämpänä puron varrella teisten elinalue, sillä suurin osa Tampereen seudun kasvaa mm. tuomea, taikinamarjaa, mesiangervoa, ke- soista on ojitettu, jolloin suolla elävien hyönteisten vätlinnunsilmää, vuohenputkea ja nokkosta. Lähteen elinympäristöt ovat tuhoutuneet. Jakamanevalta on reunalla on vedennostoa varten puusilta ja lähteessä löydetty yli 80 Pirkanmaan soille tyypillistä suurper- on vedenottopumppu. Puronvarren ympäristö on hoslajia. Perhosista mainittavimpia ovat alueella elävät edustavaa ja luonnontilaista. muurainhopeatäplä (V) ja ukkopussikas.** 4.4.4. Pitkäjärvenoja Lisätietoja kaikkiin hyönteisalueisiin: Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä Yli kilometrin mittainen kirkasvetinen puro laskee hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. - Pitkäjärvestä Vähä-Lumojaan. Uoma on 2 m leveä, Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. sen pohja on valtaosin savea, mutta yläjuoksulla myös Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja louhikkoa. Puro kulkee suurimmaksi osaksi avosuon katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. - keskellä, jossa kasvaa saroja, järviruokoa ja jokunen Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. koivu ja pajupensas. Yläjuoksulla puroa reunustaa re- Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti hevä kangasmetsä, jota kasvaa myös muualla valuma- hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. - alueella. Avohakatut metsät reunustavat paikoin pu- Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. ronvartta, ja alajuoksulla puroon laskee myös joitakin metsäojia. Puron suulla on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa, jossa kasvaa mm. lehmuksia. Uoma on 4.4. Arvokkaat järvet, lammet, säilynyt perkaamattomana, vaikka yläjuoksulla tie lähteet ja purot ylittää purouoman ja sen varrella onkin avohakkuita.

Seuraavat kuvaukset ovat lyhennelmiä Tampereen vesi- 4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi ja ympäristöpiirin vuonna 1993 julkaisemasta raportis- ta “Luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Tam- Molemmat lammet ovat alle hehtaarin suuruisia ja pereen vesi- ja ympäristöpiirin alueella.” suorantaisia. Iso Koiralammen ranta on vetistä ja upottavaa saravaltaista nevaa, jonka laiteilla on paljon Lisätietoja: pystyynkuolleita ja keloutuneita mäntyjä. Nevan taka- Miettinen, v. 2003: Kantakaupungin pienvesien suojelutarve. na suo muuttuu harvapuustoiseksi rämeeksi. - Ympäristövalvonnan julkaisuja 1/2003, 25 ss. Pieni Koiralammi ei ole yhtä erämainen, sillä sen rantavyöhykkeestä puuttuvat kuolleet ja keloutuneet 4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde puut. Lammen nevareunuksen takana suo muuttuu rämeeksi ja korveksi. Männyn lisäksi rantapuustossa Lehtomaisessa metsässä 20 m etäisyydellä Tesomanka- on runsaasti kuusta ja koivua. dusta sijaitseva lähde on 2 m x 2 m suuruinen ja siitä vir- Lampien valuma-alueet ovat havupuuvaltaista kantaa laskupuro. Lähde on suojattu, mutta se on silti lieväs- gasmetsää, jonka keskellä on pieniä suolaikkuja. Iso Koi- ti roskaantunut. Lähellä virtaava Myllypuro kuuluu val- ralammin ympäristössä ei ole tehty hakkuita ja se onkin takunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lähteen ym- erämainen ja maisemallisesti komea suolampi. Pienen päristössä kasvavat mm. ojakellukka, vuohenputki, ke- Koiralammin maisemaa häiritsee eteläisen rantapuuston vätlinnunsilmä ja lehtopalsami. Myllypuron alue lähtei- takaa siintävä taimikko. Lammet ovat kuitenkin säästy- neen suojeltiin luonnonsuojelulailla vuonna 1999. neet metsäojituksilta ja ovat arvokkaita pienvesiä.

4.4.2. Kaupin lähde 4.4.6. Kaukaloinen

Kuusimetsässä sijaitseva lähde on noin 15 cm syvyinen Rämeen ympäröimän umpilammen pinta-ala on alle ja 2,5 m x 1,5 m suuruinen. Sen ympäristössä kasvaa 0,5 ha. Lammen valuma-alue on pieni ja kasvaa etu- mm. hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lähde on säily- päässä karua mäntymetsää. Kaakkoispuolella lampea nyt luonnontilaisena lukuun ottamatta vanhaa samma- rajoittaa pitkä pystysuora kallioseinämä. Kaukaloinen loitunutta puukatetta. on säilynyt luonnontilaisena ja vaikka metsää on hakattu valuma-alueella, rannan kelopuut ja mutkarun- 4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde koiset männyt luovat lammelle erämaisen tunnelman. Lampi on hyvin rauhallisella alueella ja sinne on mel- Loivassa kuusivaltaisessa sekametsässä sijaitseva lähde ko vaikea päästä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 91 Kartta 10. Arvokkaat hyönteisalueet. Tummaverkkoperhosen esiintymiskohteet on merkitty renkaalla. Kartta 11. Arvokkaat perinnebiotoopit Arvokkaat luonnonalueet

4.4.7. Rukolammi rannalla puolestaan hakattu paljaaksi ja istutettu tai- mikoksi. Järvi on poikkeuksellisen kirkasvetinen ja sen Oriveden rajan tuntumassa sijaitsevaa 1 ha suuruista rantasuolla kasvaa merkittäviä suokasveja, mutta pal- Rukolammia ympäröi kauttaaltaan suo. Suurimmalta jaaksihakkuut heikentävät sen maisemallista arvoa. osalta suo on kituliasta mäntyrämettä mutta myös pai- Järvellä on virkistyskäyttöä, sillä polut kiertävät sitä. koitellen nevaa ja koivuvaltaista korpea. Suoalueet on jätetty ojittamatta ja rantametsissä on runsaasti kuol- 4.4.10. Aittolammi lutta puuainesta ja ainakin yksi kelopuu, jotka luovat lammelle erämaisen tunnelman. Kenttäkerroksen val- Lampi on 5 ha suuruinen, siinä ei ole tulouomaa ja litsevia kasvilajeja ovat vehka, raate, järviruoko ja sarat. laskupurokin on hyvin vähävetinen. Lammen rannat Kauempana lammen valuma-alueella metsiä on jonkin ovat moreenia ja kalliota sekä osittain suota, joka ran- verran hakattu ja ne ovat melko nuoria. nassa on nevaa ja kauemmaksi mentäessä muuttuu rä- meeksi ja korpirämeeksi. Rannan puusto on järeää 4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi männikköä, jossa kasvaa myös koivua, kuusta ja paju- pensaita. Ympäröivät metsät ovat valtaosin mustikka- Koirajärvi (3 ha) ja Palvajärvi (4 ha) ovat yhteydessä tyypin kuusivaltaista kangasmetsää. Suota valuma- toisiinsa Koirajärvestä laskevaa 100 m pitkää puroa alueella on niukasti. Lammen ympäristö on maisemal- pitkin. Koirajärveä ympäröivät miltei kauttaaltaan rä- lisesti eheää. Lounaisrannalla erottuu kuitenkin nuo- meet ja korvet, kun taas Palvajärven rannat ovat kalli- rehko metsikkö, jonka takana kohoaa radiomasto. olla ja moreenilla kasvavaa vesirajaan asti ulottuvaa Rantapuustokaan ei ole erityisen vanhaa, mutta aina- kangasmetsää. Suon läpi kulkeva metsätie on kuitenkin yksi kelopuu on säästynyt ja maassa on joitakin la- kin vaikuttanut suon vesitalouteen. Suolla kasvavat hoavia runkoja. Polut kiertävät lampea ja sitä käyte- mm. uhanalaiset lettovilla, röyhysara (VU) ja suovalk- tään paljon virkistäytymiseen, mikä näkyy alueen lie- ku (R) sekä harvinaiset soikkokaksikko (R) ja vilukko. vänä roskaantumisena. Koirajärven rantavesissä kasvaa harvinaista isolum- metta (Nymphaea alba). Pohjoisrannan sykeröpiippo 4.4.11. Koiranoja lienee hävinnyt. Järvien välinen arvokas suoalue on luonnonsuojelualuetta. Koiranoja saa alkunsa suolta ja laskee Sahronojaan. Järvien lähimaisema on säilynyt eheänä, vaikka va- Puro on perattu sekä ylä- että alajuoksultaan ja virtaa luma-alueiden metsiä on hakattu ja harvennettu. Mai- osan matkaa näkymättömissä kivien alla. Puronvarsi semallisesti metsänkäsittelyistä erottuvat selvimmin on säilyneeltä osaltaan kuusimetsää, jonka kenttäker- Koirajärvestä laskevan puronvarren ja Palvajärven län- roksessa kasvavat hiirenporras, kotkansiipi, mesian- sipuoleisen kalliometsän hakkuut. Molempien järvien gervo, rönsyleinikki, metsäkorte (Equisetum sylvati- rantavedessä on runsaasti veteen kaatuneita runkoja ja cum), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja korpi- rantametsissä paikoin lahoavia maassa makaavia run- imarre. Alajuoksun putouskohdassa vesi virtaa kivien koja. Järvien ympäristöt ovat suosittuja virkistysaluei- alla ja kasvillisuus on lehtomaista sisältäen kevätlin- ta ja niiden ympäri kiertää polkuja. nunherneen (mR), sinivuokon (mR), tesman, mustakonnanmarjan, lehto-orvokin ja sudenmarjan. Puroa 4.4.9. Pikku Ripojärvi ympäröivät metsät ovat kuusivaltaisia ja suurelta osin harvennettuja. Alajuoksulla metsässä on kuitenkin Kirkasvetisessä 6 ha suuruisessa järvessä ei ole tulouo- säästyneenä suuria haapoja ja maahan kaatuneita sam- maa ja sen laskupuro on luonnontilainen. Rannat ovat maloituneita puita. Räikeästi erottuvia hakkuita puron suurelta osin moreenia ja kalliota, suota on vain lasku- lähiympäristössä ei ole, mutta metsät ovat kauttaaltaan puron suulla. Järven rantavyöhyke on rehevää ja siinä harvennettuja. kasvaa runsaasti lehtipuita - koivua, tervaleppää ja tuomea - joista osa kaartuu kauniisti veden päälle. 4.4.12. Sydänmaanlammi Suo-osa on vetistä nevaa, jolla kasvavat mm. pyöreä- ja pitkälehtikihokki, suokukka, isokarpalo, mutasara, Alle hehtaarin suuruisen suolammen vesirajaa kiertää villapääluikka ja Hämeessä uhanalainen suovalkku 5-10 m leveä saravaltainen nevareunus, jonka takaa (R). Kauempana järvestä suo muuttuu koivuvaltaisek- alkaa räme. Rämepuusto on matalaa männikköä mut- si korveksi. Rantavedessä kasvaa runsaana kirkasta ta sisältää myös runsaasti koivua. Männyt ovat kituli- vettä vaativa ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) aita ja niissä on paljon pystyyn kuolleita yksilöitä. Rä- ja koillispuolen kosteassa kalliorinteessä Hämeen meen kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita varpuja ja pohjoispuolella harvinaistuva kevätlinnunsilmä. tupasvillaa. Rämeen jälkeen metsä jatkuu kuusivaltai- Valuma-alueella kasvaa havupuuvaltaista metsää, sena korpena. joka järven pohjoispuolella on harvennettu, lounais- Lampi sijaitsee korkeiden kallioiden välisessä pai-

94 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaat luonnonalueet nanteessa, mistä johtuen valuma-alueella ei ole muuta kangasmetsät ja pienet korpipainanteet. Mäntyvaltai- suota kuin lampea ympäröivä suo. Itäpuoleisella kalli- set rantakalliot ovat maisemallisesti hienoja eivätkä olla on paljaaksi hakattua ja harvennettua metsää. hakkuut haittaa maisemakuvaa. Puusto on rannassa Lampi on umpilampi, ympäröivän suon muutamat muutenkin eheää mutta ei erityisen vanhaa. metsäojat ovat vanhoja ja etenkin länsirannan puusto Valuma-alueen metsät ovat etupäässä kuusivaltai- on erämaista pystyynkuolleine ja keloutuneine pui- sia kangasmetsiä, mutta varsinkin järven länsipuolella neen. kasvaa myös mäntyä. Metsät ovat osittain hoitamat- tomia ja niissä on joitakin lahoavia maahan kaatunei- 4.4.13. Rökäsoja ta puita. Järvi on suosittu virkistysalue ja sen rantoja kiertävät kuluneet polut. Rökäsoja saa alkunsa Sahronnevalta ja laskee Kiima- jokeen. Kokonaispituutta purolla on noin 1.5 km, jos- 4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit ta suojelullisesti arvokasta on 0.9 km mittainen osuus alajuoksulla. Puron uoma on 0.5-1.5 m leveä, savipoh- Viime vuosina vain kiihtynyt maatalouden muutos; jainen ja sen vesi on samean ruskeaa. Uoma on paikoi- tehomaatalous, laidunnuksen voimakas väheneminen tellen erittäin vähävetinen. Puronvartta reunustaa ja peltojen pusikoituminen ja metsittyminen, on he- noin 100 m levyinen koivuvaltainen suo. Rantakoivut rättänyt monet tahot vaatimaan suojelutoimia jäljellä- ovat monirunkoisia, pensasmaisia, osittain kuolleita ja oleville moni-ilmeisille ja rikkaille maaseutuympäris- kaatuneita. Koivujen lisäksi puronvarrella kasvaa usei- töille. Laidunnuksen väheneminen suoranaisesti uh- ta pajulajeja ja vaivaiskoivua sekä kenttäkerroksessa kaa monia kasvi- ja eläinlajeja. Peltoviljelyn tehollis- mesiangervoa, kastikoita, suursaroja ja rehevää kasvu- taminen on vähentänyt monien ennen niin runsaina paikkaa vaativaa rantayrttiä. Purossa kasvaa paikoitel- esiintyneitä lintulajeja; mm. kottaraisen, peltosirkun, len runsaasti pikkulimaskaa ja osittain uoma on kasva- kivitaskun ja peltopyyn määrät ovat romahtaneet. nut umpeen suursaroista. Laidunnuksen väheneminen on uhanalaistanut monia Puron yläjuoksu on ojitettua rämettä ja alajuoksul- ketojen ja niittyjen kasveja kuten kirkiruoho (R) ja ke- la uoman tuntumassa on viljeltäviä peltoja. Rökäsoja tokatkero sekä myös hyönteislajeja kuten tummaverk- on kuitenkin maisemallisesti ja kasvistollisesti arvokas koperhonen (eR, EN). Uhanalaisista lajeistamme 18 kohde. Puron varrella kasvaa harvinaista villapääluik- % on luonnonlaitumien ja ketojen lajistoa. Koska kaa sekä uhanalaista punakämmekkää (R), jota on vii- luonnonlaiduntaminen on loppunut, joudutaan perin- meksi havaittu vuonna 2002 erittäin niukkana. Alu- nemaisemia usein hoitamaan niitoin ja raivauksin. eella ei ole merkitystä virkistyskäytön kannalta, sillä Monesti nämä hoitotoimenpiteet ovat riittämättömiä, pensaikkoinen puronvarsi on erittäin vaikeakulkuista. sillä monia luonnonlaitumia uhkaa rehevöityminen. Pirkanmaan ympäristökeskus on vuosina 1992-1996 4.4.14. Keskinen Pirttijärvi inventoinut Pirkanmaan perinnebiotoopit, jonka mukaan Tampereelta arvokkaita perinnebiotooppeja löy- Keskinen Pirttijärvi (21 ha) on kolmen järven muo- tyi 25 kpl, joiden yhteispinta-ala oli 43.4 ha. Tästä dostaman ketjun keskimmäinen järviallas, jonka ran- alasta kovan maan niittyjä oli 13.1 ha, rantaniittyjä nat ovat muista järvistä poiketen rakentamattomia ja 4.3 ha sekä hakoja ja metsälaitumia 18.7 ha. Kartassa ojittamattomia. Järvi on karu ja kirkasvetinen ja sen esitellään Pirkanmaan ympäristökeskuksen inventoi- rannat ovat suurelta osin hiekkapohjaisia. Rantaviiva mat Tampereen perinnebiotoopit (ks. sivu 93). on monimuotoinen - siinä vaihtelevat kalliomänniköt,

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 95 Uhanalaiset eliöt

5. Tampereen uhanalaiset eliöt

hanalaisten lajien suojelu on tärkeä osa luon- 5.1. Putkilokasvit nonsuojelua, jolla pyritään torjumaan lajien Uhäviäminen. Ympäristöministeriön asettaman Tampereen uhanalaisten kasvien lista perustuu Matti toimikunnan tehtävänä on antaa ehdotuksia uhan- Kääntösen tekemään alustavaan tarkasteluun. Useim- alaisten lajien seurantaan, suojeluun ja elinympäristö- pien lajien esiintymisalueet on mainittu raportin kas- jen hoitoon osoitettujen varojen käytöstä. Toimikunta vikohteissa, minkä vuoksi esiintymisalueita ei ole mai- laatii lisäksi uhanalaisten lajien luettelon. Mitä pi- nittu tässä yhteydessä. Kuitenkin kesällä 2003 Rauta- kemmin suojelutoimet aloitetaan, sitä enemmän voi- Otran teollisuusalueelta Viinikasta löytynyttä pieneh- daan uhanalaisesta lajistosta pelastaa. Uhanalaisten la- köä masmaloesiintymää ei ole mainittu muualla ra- jien tutkimus ja seuranta on keskitetty vesi- ja ympä- portissa. Esiintymä käsitti n. 20 kukkivaa yksilöä so- ristöhallitukselle, jossa erittäin uhanalaisille ja vaaran- rakentällä. 1990-luvulla laji kasvoi Myllypuron Silee- tuneille lajeille laaditaan lajikohtaiset suojelu- ja hoi- suonkadun päässä, josta se katosi rakentamisen vuok- tosuunnitelmat. Suunnitelmissa määritellään mm. si. Lisäksi sitä kasvaa Koivistonkylässä. Myöskään esiintymispaikkojen hoitotarve. Sorsapuiston pohjoispuolella Lähteenkadun varrella kerrostalon seinänvierusmulloksella kasvavaa sinima- Lisätietoja: taraa (Sherardia arvensis) ei ole muualla mainittu, eikä Komiteanmietintö 1991: Uhanalaisten eläinten ja kasvien Tohlopissa kasvavaa vanukehirvenjuuri (Inula britan- seurantatoimikunnan mietintö. Valtion painatuskeskus. Helsinki. nica) -esiintymää. 328 s.

Hävinneitä lajeja: Erittäin uhanalaisia: Vaarantuneita: saunionoidanlukko VU konnanlieko vata hoikkaängelmä NT ahonoidanlukko ketotyräruoho aurankukka tunturikiviyrtti pensaikkotatar luhtaorvokki EN kullero kylähierakka keltakynsimö VU pähkinäpensas mäkikuisma pellavatankio isovesirikko VU pensastyräkki liinatankio kolmisädetyräkki rohtoluppio ketonukki EN laskospoimulehti mäkivirvilä pystyhanhikki tylppähammaspoimulehti ojakaali partapoimulehti isomesikkä ruohokanukka sirppimailanen masmalo tesmayrtti ojakurjenpolvi NT ketokatkero EN hietalemmikki tuoksumatara NT peltorasti ketokäenminttu horkkakatkero VU pehmytpillike uposvesitähti pellavanvieras hullukaali tummatulikukka peltorusojuuri VU ahosilmäruoho VU sammakonkello terhi hirvenkello VU peltosauramo koirankieli vanukehirvenjuuri metsänemä VU ketoampiaisyrtti kesämaitiainen kirkiruoho VU mäkiminttu tikankontti VU suovalkku peltosänkiö punakämmekkä litteävita kaarlenvaltikka tannervihvilä röyhysara VU soikkoratamo hentosuolake äimäsara piilovesiherne rimpivihvilä kaislasara nurmilaukka sykeröpiippo hajuheinä NT sääskenvalkku VU keltasara korpisorsimo nurmivihvilä hoikkavilla jänönsalaatti idänsara vankkasara isokäenrieska pellavaraiheinä vaaleasara paunikko ruiskattara nuijasara piikkisalaatti puistonurmikka volgan pernaruoho

96 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Tamperelaisia kasviharvinaisuuksia:

Isovesirikolla lienee Tampereella tällä hetkellä vain siemenpankkeja esim. Sikosuolla ja Peltolammilla

Lasse Kosonen

Masmalon kasvupaikat ovat usein ihmistoiminnan voimakkaasti muokkaamia.

Lasse Kosonen

Viinikassa kasvava pensastyräkki pärjää sitkeästi lukuisista paikalla tapahtuneista maanmuokkauksis- ta huolimatta.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 97

Lasse Kosonen Uhanalaiset eliöt

Lasse Kosonen

Metsänemä tulee esiin vain harvoin, Tampereella on vain yksi kasvupaikka.

98 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Silmälläpidettävät taantuneet: Silmälläpidettävä harvinaiset: isolumme nevaimarre kynäjalava liuskaraunioinen rautanokkonen pikkuaho-orvokki nuokkukohokki litulaukka lietetatar vesinenätti hietaorvokki toukotaskuruoho rohtopernaruoho sinimatara litutilli sarjatalvikki pihakrassi vilukko kelta-apila NT etelänaitovirna jänönapila metsänätkelmä ruusuruoho kiehkuraärviä peltokierto lapinvesitähti humalanvieras ristilimaska valkopeippi heinävita sepiväpeippi pitkälehtivita kangasajuruoho haarapalpakko mutayrtti kapeaosmankäämi keltasauramo valkopiippo mali eli koiruoho harjusormisara ketokaunokki pahtanurmikka soikkokaksikko kevätesikko sarjarimpi lehtoneidonvaippa hetesara hernesara kanervisara

Lasse Kosonen

Tampereella harvinaisia kasvilajeja; ylhäällä harjusormisara, vasemmalla rautanokkonen ja oikealla sinimatara.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 99 Uhanalaiset eliöt

Viitapohjan liuskealueella ja mereistä ilmastoa suosi- 5.2. Jäkälät vaa limi-isokarvetta Teiskon Koljonniemessä. Paasi- torvijäkälää kasvaa muutamassa paikassa Tampereel- Jäkälien kuntakohtaisissa tarkasteluissa voidaan käsi- la. Valtakunnallisesti vaarantunut laji on röyhelökarve tellä lähinnä vain suurjäkälälajistoa. Seuraava jäkälien Teiskon Mustalaisvuorella. Laji löytyi sieltä 1996. luokittelu perustuu M. Kääntöseltä saatuun käsikirjoi- Silmälläpidettäviin ja taantuneisiin jäkäliin kuulu- tukseen. Lajien uhanalaisuutta on tarkasteltu Tampe- vat ainakin Viitapohjan tienvarsilla kasvava, kalkkia reen näkökulmasta eikä mukana ole kaikkia Uhan- sisältävää kasvualustaa vaativa suipputorvijäkälä (Cla- alaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mie- donia acuminata) sekä raidankeuhkojäkälä, joka mo- tinnössä mainittuja alueellisesti tai valtakunnallisesti nilla kasvupaikoillaan on niukentunut ja osittain jopa uhanalaisia lajeja. Uhanalaisuusluokittelu ei siis ole hävinnyt. Korpiluppoa, joka aikaisemmin oli yleinen täysin verrattavissa lintujen ja perhosten uhanalaisuut- kuusikoissa ja rinnemäntyjen oksilla, kasvaa enää ta käsitteleviin kappaleisiin. niukkana etupäässä Aitolahden ja Teiskon alueella. Tampereelta ovat kokonaan hävinneet ainakin ra- Silmälläpidettäviin ja harvinaisiin jäkäliin kuuluu vinteikasta kalliopintaa vaativat varjonahkajäkälä (Pel- seitsemän lajia. Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) ja tigera collina) ja sammaljäkälä (Massalongia carnosa), mätästorvijäkälä (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis) jotka molemmat kasvoivat 1930-luvulla Pyynikillä. ovat mereisiä lajeja, jotka kasvavat yleensä korkeiden kallioiden lailla (esim. Neinvuori ja Viitastenperä) tai Seuraavaa neljä vaateliasta lajia, joiden ainoat kasvu- suurten vesistöjen rantakallioilla. Samanlainen on paikat ovat uhattuina, voidaan pitää Tampereella erit- Suomessa erittäin lounainen nummitorvijäkälä (Cla- täin uhanalaisina. Risakesijäkälä (Leptogium lichenoi- donia strepsilis), joka tunnetaan Teiskon Rappuvuorel- des), kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum), ryynihyy- ta. Pallotinajäkälä (Stereocaulon pileatum) kasvaa kivil- telöjäkälä (Collema fuscovirens) ja nappihyytelöjäkälä lä Teiskon Rappuvuorella ja Kaupin Tuomiokalliolla. (Collema polycarpon) vaativat emäksistä kalliopintaa ja Eteläistä jäkälälajistoa edustavat Tampereella pohjoi- niiden ainoat tamperelaiset esiintymät sijaitsevat poh- sella äärialueellaan kasvava paasitorvijäkälä (Cladonia joisen liuskealueen jyrkänteessä Teiskon Mustalais- diversa), Tohlopin länsipuolella Rasonhaassa kasvava vuorella. Näistä lajeista nappihyytelöjäkälä on koko piirtojäkälä sekä Raholan ja Villilän rantakallioilla Hämeen alueella harvinainen. Valtakunnallisesti sil- kasvava vainiolaakajäkälä. Pohjoisia jäkälälajeja edus- mälläpidettävän kalliokeuhkojäkälän (Lobaria scrobi- tavat Kaupissa, Viitapohjassa ja Papinvuorella kasva- culata) on tiedetty kasvavan samalla liuskealueella va himmeänahkajäkälä ja Mustalaisvuorella kasvava vuodesta 1967. Vanhoilta kasvupaikoiltaan Tuomikal- loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans). liolta ja Varalasta se on kadonnut. Aitolahden Laalah- Tampereen ylivoimaisesti arvokkaimmat jäkälä- delta vanhan haavan rungolta on löydetty vanhojen alueet ovat Viitapohjan jyrkänteillä, joissa em. jäkälä- metsien laji kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum). lajien lisäksi kasvavat mm. limilaakajäkälä (Physconia Hervannasta on puolestaan kerran löydetty Hämees- perisidiosa) ja kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens). sä taantunut ja esiintymisalueiltaan eteläinen suoni- Kumpikin laji kasvaa kalliopinnalla, mikä on tyypillis- rustojäkälä (Ramalina sinensis). Hervannan Viitasten- tä yleensä vain Pohjois-Suomen emäksisillä kallioilla. peränlahden eteläpuolen kalliolta on löydetty Suomen Mustalaisvuorella kasvaa myös mereistä mätästorvijä- kolmas murutorvijäkälän (Cladonia caespiticia) kasvu- kälää (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis) ja Pirkan- paikka. maalla ainoalla kasvupaikallaan Thermutis velutina. Vaarantuneisiin suurjäkäliin Tampereen alueella Lähistön liuskekalliolta löytyi v. 2000 kalkinsuosija kuuluvat isorustojäkälä (Ramalina fraxinea), suohir- ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum). Mustalais- venjäkälä (Cetrariella delisei), härmäkilpijäkälä (Der- vuoren jäkälälajiston säilymistä uhkaavat kuitenkin matocarpon deminuens), kalkkinahkajäkälä (Peltigera nykyään kalliokiipeilijät. Aitoniemen-Vääräjärven lepidophora), limi-isokarve (Parmelia omphalodes) ja maisemista Korvenvuorella kasvaa tammivyöhykkeel- paasitorvijäkälä (Cladonia diversa). Kulttuuriseutuja le tyypillinen korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina). suosiva mutta ilmansaasteista kärsivä isorustojäkälä Silmälläpidettäviin harvinaisiin kokkarejäkälä Lecido- kasvaa niukkoina esiintyminä Teiskon Viitapohjassa, ma demissum Teiskosta. Velaatassa ja Kulkkilassa. Levinneisyysalueiltaan pohjoinen suohirvenjäkälä löytyi vuonna 1984 suolta Teis- kon Jylhänperältä ja vuonna 1998 Kulhanvuorelta. Lisätietoja: Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomeen keskittyvä här- Kääntönen, M. & Mikkola, R. 1985: Havaintoja eräiden jäkälien mäkilpijäkälä kasvaa niukkana esiintymänä Teiskon viimeaikaisesta esiintymisestä Pirkanmaalla, erityisesti Tampereen-Oriveden seudulla. - Talvikki 9: 13-22. Kuuslahden kalliossa sekä Kiimajoen rantakivellä. Kääntönen, M. 1988: Viimeaikaisia jäkälälöytöjä Pirkanmaalla. - Kaiken kaikkiaan härmäkilpijäkälästä on vain vähän Lutukka 4: 41-44. löytöpaikkoja Suomesta. Kalkkinahkajäkälää kasvaa

100 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

5.3. Sammalet eilta, joissa on lahoavaa puuainesta. Niinpä keskeisim- mät luonnonsuojelualueet, Halimasjärvi ja Peltolam- Uhanalaisten sammalten kasvupaikkatiedot perustu- mi-Pärrinkoski, ovat myös tärkeitä sienialueita. vat osittain 1960-luvun alussa tehtyihin havaintoihin, Tampereen seudun sienilajistossa on erilaisia ele- joita ei ole myöhemmin varmistettu. Myös tuoreita menttejä. Osa lajistosta viittaa pohjoiseen levinnei- havaintoja uhanalaisista lajeista on toki olemassa ja syyskuvaan, toiset taas eteläiseen. Eteläisiä lajeja ovat sammaltutkimus on saanut viime aikoina hieman uut- esim. osterivinokas (Pleurotus ostreatus), silkkivalmus- ta puhtia. Sammalkatsaus perustuu kuitenkin hajatie- ka (Tricholoma columbetta), kevätkaunolakki (Calocybe toihin ja on puutteellinen, minkä vuoksi kaikkia gambosa), Suomen pohjoisin löytö Epilästä, v. 2001- Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikun- 2003, savukärpässieni (Amanita spissa, Suomen poh- nan mietinnössä mainittuja uhanalaisia sammalia ei joisin löytö Viikinsaaresta), karvasmaitohiippo ole listattu. Ainoastaan lajit, joista on havaintoja, on (Mycena erubescens, Suomen pohjoisimmat löydöt, otettu mukaan katsaukseen. Hatanpäänniemestä ja Koskipuistosta), valkohiippo, Valtakunnallisesti uhanalaisista maksasammalista (Mycena alba, Suomen pohjoisin löytö Hatanpäännie- erittäin uhanalainen kantokinnassammal (Scapania mestä), piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum), rikki- apiculata) kasvoi ainakin vielä 1960-luvulla Teiskossa kääpä (Laetiporus sulphureus) ja kartanokääpä (Spon- Paali- ja Vaavunjärven välisen puron varressa. Laji gipellis spumeus). Pohjoispainotteisesta lajeista mainit- elää lahopuulla. Vaarantunut kalliosuomusammal takoon mm. männynrousku (Lactarius musteus) ja (Radula linderbergiana) kasvoi vuonna 1962 Pelto- männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) . lammista laskevan puron varrella. Vuonna 2002 löy- Sienilajisto tunnetaan yleensä puutteellisesti. dettiin vaarantunutta pohjanpussisammalta (Marsu- Säännöllistä, perusteellista inventointia ei ole tehty pella sphacelata) Teiskon Syvälahdenvuorilta. Silmällä- missään. Havainnot koostuvat paljolti hajatiedoista ja pidettävä pikkulovisammal (Lophozia ascendens) kas- satunnaisista keräyksistä. Uhanalaisuuden arviointi on voi 1960-luvulla Teiskon Paali- ja Vaavunjärven väli- vaikeaa, ja tehostunut tutkimus voi paljastaa harvinai- sessä metsässä. sena pidetyn lajin odotettua yleisemmäksi. Valtakunnallisesti uhanalaisista lehtisammalista Tampereella tavataan erittäin uhanalaista kolokärpän- Helttasienet sammalta (Rhabdoweisia crispata), joka kasvaa Kauka- järven Hikivuoren seinämällä. Silmälläpidettäviä laje- Heterusokas (Entoloma rubrobasis) CR ja edustavat vuonna 1993 Tammerkoskesta löydetyt koskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja vellamonsam- Lokakuussa 2001 löytyi iso ryhmä Aitolahden Hirvi- mal (Octodiceras fontanum). Silmälläpidettäviin lajei- niemestä, koivua kasvavalta entiseltä pellolta. Laji on hin kuuluvat lisäksi Tohlopissa ja Kaukajärvessä kuvattu tieteelle vasta 1980-luvulla suomalaisen näyt- 1990-luvulla havaittu ahdinsammal (Rhychostegium teen perusteella ja tunnetaan koko maailmassa vain riparioides) sekä vuonna 2003 Teiskosta löydetyt kak- Suomesta, Ruotsista ja Eestistä. Suomesta tunnetaan si lajia: vuorikivisammal (Grimmia montana) Koljon- kolme kasvupaikkaa. niemessä ja sirppihuurresammal (Palustriella falcata) Peräjärvellä. Teiskon Hulkkionvuorella vuonna 2002 Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) CR havaittu kalkkisammal (Brachytecium glareosa) oli Ete- Suomen ensimmäinen löytö tehtiin Epilästä v. 1969, lä-Hämeen eliömaakunnalle uusi laji. Ei havaittu myöhemmin ja kasvupaikkakin lienee tuhoutunut.

5.4. Sienet Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) EN Löydetty Pyynikiltä, nurmikolta, 1980-luvun lopulla. Sienten uhanalaisuus on huomattavasti vaikeampi Ei löydetty myöhemmin. määritellä kuin putkilokasvien, mikä johtuu sienten sesonkiluonteisuudesta, vaikeasta tunnettavuudesta, Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) NT systematiikkaan liittyvistä sekaannuksista ja tutkijoi- Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen pihanur- den puutteesta. Seuraava Tampereen uhanalaisten melta 1985. Ei myöhemmin. sienten luettelo noudattelee kuitenkin valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten sienten luetteloa. Mustapahkajuurekas (Collybia racemosa) NT Yleisesti ottaen uhanalaisia sieniä löytää sieltä mistä Löydetty Halimasjärven luonnonsuojelualueelta uhanalaisia kasvejakin; kalkkialueilta, lehdoista ja alu- 1986. Ei myöhemmin.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 101 Uhanalaiset eliöt

Valkosahaheltta (Lentinellus auricula) NT Kääväkkäät Löydetty lahopuulta Hatanpäänniemestä ja Viikin- saaren luonnonsuojelualueelta 1990-luvun lopussa. Ei Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) VU havaintoja myöhemmin. Kasvaa vanhoilla ruskovuotikoilla (Hymenochaete taba- cina). Löydetty Teiskon Velaatan pellonojapajukoista Kystikkä (Macrocystidia cucumis) NT v. 2002. Keräykset Kalevankankaalta ja Pyynikiltä on tehty 1980-luvulla. Lienee arvioitua yleisempi, vaikka näil- Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) VU lä kahdella paikalla ei ole nähty sen koommin. Suomen pohjoisimmat löydöt ovat Tampereelta, vuodelta 1992. Kääpä löydettiin vaahterasta sekä Hatan- Anishaprakas (Psathyrella mucrocystis) NT päänniemestä että Hämeenpuistosta. Hämeenpuiston Löydettiin Suomelle uutena Peltolammi-Pärrinkos- puu on kaadettu, mutta Hatanpäänniemen puu on ken luonnonsuojelualueelta v. 1985. Löytövuoden jäl- edelleen pystyssä, vaikka sientä ei ole havaittu enää. keen tavattiin myös muutamana vuonna samalta pai- Laji on löydetty Tampereelta jo v. 1939. kalta. Ei havaittu myöhemmin. Sittemmin löydetty myös Härmälästä v. 1994. Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) NT Löydetty Teiskon Kulkkilan Pikkuhaasta, vanhasta Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) NT metsästä v. 2000. Löydetty Koukkuniemestä isona ryhmänä v. 1992, ei havaittu myöhemmin. Sittemmin, v. 2001, löytyi Huopakääpä (Onnia tomentosa) NT myös Epilästä. Löydetty Pyynikiltä v. 1977, Rosendahlin ja näkötor- nin välisestä rinteestä mäntyjen alta. Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) NT Löydetty Peltolammilta, luonnonsuojelualueelta v. Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) NT 1985. Ei myöhemmin. Tämä aarnimetsien ilmentäjälaji on tavattu vanhoilta kaatuneilta kuusilta kolmesta paikasta, Viikinsaaresta v. 1975, Peltolammilta v. 1987 ja Vattulasta v. 2002. Kupusienet Viikinsaaren ja Vattulan esiintymät ovat luonnonsuo- jelualueilla. Piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) NT Löydetty Kaukajärven itäosan eteläpuolen lehtorin- Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) NT teestä v. 1998. Suomen pohjoisimpia löytöjä. Löydetty Kaupista pajulta v. 1990.

Nurmituhkelo (Vascellum pratense) NT Kotelosienet Löydetty useita kertoja nurmikkopaikoilta (Viikinsaa- ri, Viinikka, Lielahti). Luultavasti kuviteltua yleisem- Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) EN pi, nimenomaan uudispaikoilla. Löydetty v. 1988 Epilänharjun kedolta. Ei myöhem- min.

Nuijasarvisieni (Xylaria polymorpha) EN Löydetty Hyhkyn Pättiniemenpuistosta v. 1995 (Kääntönen 1996). Kasvaa edelleen vanhan lepänkan- non tyvellä. Suomesta on vain muutamia löytöjä.

Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) VU Löydetty Epilänharjun kedolta v. 1988. Keto on sama, josta löytyi myös sysikieltä. Paikkaa ei tarkistettu myöhemmin.

Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) NT

Lasse Kosonen Löydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen nurmelta, v. Nurmituhkelo Lielahden nurmikolla. Laji on levinnyt myös 1979. Ei myöhemmin kulttuuripaikoille. Talvimaljakas (Urnula hiemalis) NT Löydetty Alasjärven itäpuolelta, kuusimetsän reunasta v. 1978 ja Järvensivun Variksenpuiston läheltä lepi- kosta parina keväänä 1980-luvulla.

102 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Uhanalaiseksi luokiteltujen sienien lisäksi Tampereel- tavataan lähes vuosittain ja joitakin havaintoja rum- ta on tavattu koko joukko Suomelle tai jopa tieteelle muttavasta linnusta sopivassa pesimäympäristössä on uusia sienilajeja. Tällaisten sienten uhanalaisuuden ar- tehty. Tässä yhteydessä ei käsitellä ilmeisiä satunnais- viointi on kuitenkin visaista. Suomelle uusina on il- pesijöitä, kuten pähkinänakkelia ja mustaleppälintua. moitettu mm. Marasmiellus tricolor (Mältinranta) ja Valkoposkihanhi on mukana, koska on epäiltävissä sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) (Kauppi). pesinnän yleistyminen lähivuosina. Petolintureviirit Muita poikkeavan harvinaisia sieniesiintymiä ovat perustuvat Järvisen (1999), Saurolan (1991) ja Väli- mm. suruhiippo (Mycena tristis) (Hatanpäänniemi, ahon (2001 ja kirj.) tietoihin. paikka tuhoutunut), meriherkkusieni (Agaricus bernardii), jota kasvaa runsas esiintymä Epilässä, Nokian Kaakkuri (Gavia stellata), NT moottoritien alun viherkaistalla, rusokaslaji Entoloma Pesi ensimmäistä kertaa Halimasjärven luonnonsuoje- albotomentosum Sikosuolla, ripsimaatähti (Geastrum lualueen kupeessa sijaitsevassa Halimasjärvessä v. sessile) Epilässä (esiintymä tallella 2003), Lyophyllum 2002, jolloin sai lentoon yhden poikasen. Samoin incarnatobrunneum Kalevankankaalla, runkohytyvino- vuonna 2003 pari tuotti yhden poikasen. Jo v. 2001 kas (Hohenbuehelia atrocoerulea) Kaarilasta Pyhäjärven yritti selvästi pesintää järven kaakkoiskulmassa sijait- rantapalteelta ja kääväkkäistä Ramariopsis tenuiramosa sevassa saarekkeessa, mutta pesinnän aloittanut kala- Kaupista ja Aitolahdelta. Kupusienistä mainittakoon lokkipari puolusti raivokkaasti pesimäreviiriään ja pe- jättikuukunen (Langermannia gigantea), jota oli lyhyt- sintä jäi yritykseksi. Lisäksi pesintään viittaavia ha- ikäinen, niukka esiintymä Sarankulmassa ja Teiskon vaintoja on tehty myös Teiskon Jylhänperän Vääräjär- Kukonjärvellä isohko esiintymä, sekä kuorikamarai- vestä, jossa pesintäyritys v. 2001. nen (Hysterangium coriaceum) Peltolammilta ja Kau- pista. Tampereelta on löydetty myös useita tieteelle Kuikka (Gavia arctica), NT uusia tai hyvin vähän kerättyjä kotelosieniä. Kantakaupungin alueella laji pesii Särkijärvessä, Her- vantajärvessä ja toisinaan myös Suolijärvessä. Särkijär- vessä on pesinyt parhaimmillaan kolme paria. Lisäksi yksi pari on vuosittain oleskellut Tohlopinjärvellä, ja 5.5. Tampereen linnustosta pesintäyritys todettiin v. 2003. Teiskon alueella on ainakin 12 kuikkajärveä, joissa laji pesii säännöllisesti, • Lasse Kosonen, Rainer Mäkelä ja Seppo Aro joillakin kaksikin paria (esim. Pulesjärvi, mahdollisesti jopa kolme). Myös Näsijärvessä on useita kuikka- Tampereen lintutieteellinen yhdistys ry on julkaissut pareja. Laji vaatisi tarkemman kartoituksen. vuodesta 1983 tietoja Pirkanmaalla pesimäaikaan ta- vatuista ja pesivistä lintulajeista. Valtakunnallisesti Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) erittäin uhanalaisia lajeja Tampereella ei pesi. Valko- Aiemmin pesinyt Härmälän Vähäjärvessä, josta myös selkätikkakin on vain talvi- tai syysvieras, jota kylläkin melko tuoreita oleskeluhavaintoja. Aitolahden Hur-

Olavi Kalkko Olavi Mustakurkku-uikku kuuluu voimakkaimmin taantuneisiin lajeihin.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 103 at Tampereella

tta 12. Kynäjalavan esiintymispaik tta 12. Kynäjalavan

Ka Kartta 13. Liito-oravan esiintymispaikat Tampereella. Uhanalaiset eliöt

majärvessä on v. 1985 havaittu pariskunta. Muita ha- tilanlahdella (1990-luvulla monena vuonna, viimeksi vaintoja: Teiskon Kuorejärvessä (pesintä viimeksi -97), Nuorajärvellä (viimeksi 1997) ja Hurmajärvellä 1993, 2 paria), Matalajärvestä , jossa v. 1993 poikue ja (1997) laji on tavattu pesintäaikaan. viimeksi havaittu 1996 (1 yksilö) ja Nuorajärvestä, jossa pesintä todettu viimeksi 1996. Myös v. 2002 paikal- Kalasääski (Pandion haliaetus), NT la todettiin vielä 2 lintua ja 2003 vain yksi. Teiskon Vuosina 1971-1990 Tampereella on havaittu 0-2 re- Nuutilanlahdessa tavattu ainakin vielä 1997, mutta viiriä. pesintä epävarmaa. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), NT Härkälintu (Podiceps griseigena) Pesintöjen määrät vuosittain: Kantakaupungissa on yksi pesimäjärvi, Tohloppi, jos- 1997: 1, 1998: 3, 1999: 2, 2000: 1, 2001-2003 2 sa on viime vuosina pesinyt kaksi paria. Teiskossa pesii useita pareja, kuten Nuutilanlahdessa (2 paria), Te- Hiirihaukka (Buteo buteo) rälahdessa, Pulesjärvessä, Velaatanjärvessä (mm. v. 1997: 1, 1998 1, 1999: 1, 2000: 0, 2001-02: 1, ja 2003: 0 2003 hautova lintu näkyi Teisko-Ruovesi-tielle) ja Kirkkojärvessä, samoin Näsijärven muutamissa lah- Mehiläishaukka (Pernis apivorus), NT dissa, kuten Kuterinlahdessa, Vetämäkannanniemessä. 1997: 4, 1998: 1, 1999: 1, 2000: 1, 2001: 1 , lisäksi 1 Iidesjärvelläkin havaittiin v. 1997 soidintava lintu, reviiri, 2002 2 reviiriä ja 2003 1 reviiri. mutta ilman pesintää. Tarkempi kartoitus on tarpeen. Kanahaukka (Accipiter gentilis) 1997: 5, 1998: 5, 1999: 4, 2000: 5, 2001: 7, 2002: 6 ja Kaulushaikara (Botaurus stellaris), NT 2003: 9 pesintää. Voinee pesiä Teiskossa, josta tuoreita havaintoja mm. Nuorajärveltä (ensimmäinen v. 1983 ja seuraavan ker- Varpushaukka (Accipiter nisus) ran 1992). Vuonna 1998 havaittiin huuteleva lintu 1997: 10, 1998: 14, 1999: 21, 2000: 5, 2001 19, 2002: Ter valahdessa ja Kääniemessä. Vuonna 2003 kuultiin 9 ja 2003: 14 pesintää kolme lintua, Nuorajärvellä, Nuutilanlahdella ja Kää- lahdessa. Voivat myös olla levähtäviä, parittomia lin- Tuulihaukka (Falco tinnunculus), NT tuja. 1997: 11, 1998: 23, 1999: 13, 2000: 16, 2001: 22, 2002: 20 ja 2003: 12 pesintää Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Teiskon alueella pesii kaksi paria: Nuorajärvellä ja Ampuhaukka (Falco columbarius), VU Velaatan Nuutilanlahdessa jo vuodesta 1994 lähtien. Aiemmin pesinyt mm. Kaupissa ja Lentäväniemessä. Myös muualta on pesimäaikaisia havaintoja (ns. kih- Viime vuosien ainoa pesintäaikainen havainto on lapareja), esim. Peltolammilta 2003! Näsijärven Kol- 23.7.1997 Kalevankankaalta jonselän karilla pesi joutsen myös v. 2003. Tampereel- ta ei tunneta erityisiä levähdyspaikkoja, jonne kerään- Nuolihaukka (Falco subbuteo) tyisi satoja joutsenia. 1997: 6, 1998: 2, 1999: 4, 2000: 4, 2001 4, 2002 1, 2003 2 pesintää. Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) Uudistulokas. Pesinyt ensimmäistä kertaa Näsijärvel- Metso (Tetrao urogallus), NT lä, Aitolahdella v. 2003, jolloin emojen seurassa ha- Pesi vielä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella vaittiin yksi poikanen. Tesoman-Lamminpään-Haukiluoman alueella, mutta joutui väistymään asutuksen ja muun rakentamisen Jouhisorsa (Anas acuta) tieltä. Kaupissa laji esiintyi vielä 1960-lvulla ja Her- Pesinyt Iidesjärvellä ainakin vuosina 1967 ja 1968, jol- vannan takamailla saattaa elää edelleen - kukaties ei loin havaittu poikue. Myös Nuorajärveltä on pesimä- kuitenkaan Tampereen puolella. Teiskossa on edelleen aikaisia havaintoja 1980-luvulta ja viimeksi 1990-lu- kohtalainen kanta. vun lopussa nähtiin poikue. Nuutilanlahdella laji on tavattu pesimäaikaan viimeksi 1990, ja laji saattaa Peltopyy (Perdix perdix), NT edelleen pesiä siellä. Ei säännöllisiä pesimähavaintoja enää 1980-luvulta. Näyttää hiipuneen jo 1970-luvun loppuvuosina, jol- Heinätavi (Anas querquedula) loin havaintoja on vielä Hankkion ja Kaukajärven pel- Harvalukuinen pesimälintu rehevillä lintujärvillä. Pe- loilta, Lielahdesta ja Härmälästä. Hankkiosta on vielä sintään viittaavia havaintoja on Iidesjärveltä mm. havainto talviparvesta vuodelta 1999, joka voinee kos- 1993-94 sekä 1999, 2000 ja 2001. Myös Teiskon Nuu- kea vaellusryhmää.

106 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Viiriäinen (Coturnix coturnix) Tampereelta on neljä havaintoa ääntelevästä koiraas- ta, joista kolme 2000-luvulta: 2000 Aitolahti, Nurmi, 2002 Aitolahti, Sorila, 2003 Teisko, Velaatta.

Ruisrääkkä (Crex crex) NT,V Verrattuna 1970-lukuun laji on nykyisin selvästi yleisempi. Erityisen selvästi määrät kasvoivat 1990-luvulla (mm. 1993 9 ääntelevää). Vuosittaiset vaihtelut suuria, esim. v. 1999 2 ja huippuvuonna 2000 36 ään- televää.

Luhtakana (Rallus aquaticus) Havaittu ainakin Iidesjärvellä (mm. 2003 2 ääntele- vää), Nuutilanlahdella (mm. 1989-1990), Kurjenjär- vellä v. 2000, Nuorajärvellä (1990-91 ja 2000), Aito- lahden Sorilanlammella (1995 ja 2002), Kuolemaisel- la (1990 ja 1995). Pesintää ei ole varmistettu. Kalkko Olavi Teiskon viiriäinen tuli toisinaan myös valokuvaajan näköpiiriin. Luhtahuitti (Porzana porzana) Oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella huomattavasti tavanomaisempi kuin viime vuosina. Parhaim- millaan sitä on kuultu v. 1989 (7 äänt.), 1990 (10 äänt.) ja 1993 (7 äänt.). Vuosittainen se on Nuorajär- vellä, parhaimmillaan jopa 3 äänt (mm. 1983, 1986, 1987, 1990, 1995).

Liejukana (Gallinula chloropus), VU Satunnainen pesimälintu, joka pesinyt Teiskossa, Vaakkolammella (1990-luvulla reviirejä, v. 1997 1 yksi nuori lintu ja mm. v. 2000 varoitteleva yksilö) ja Iides- järvellä (jo v. 1969 reviiri ja kuollut, muninut naaras). Pesintä tapahtui 1999, jolloin heinäkuussa nähtiin emolinnun lisäksi 4 poikasta. Havaintoja on myös vuosilta 2001-2003.

Kurki (Grus grus) Kurkikanta on runsastunut varsinkin 1990-luvun puolella. 1990-luvulta on tiedossa ainakin kymmen- Kalkko Olavi kunta pesimäpaikkaa Teiskosta ja Aitolahdelta. Lajin Meriharakat vierailevat usein santalahden nurmikolla. pesimäkannan kehitystä ei ole erityisesti seurattu.

Meriharakka (Haematopus ostralegus) ta vuonna 2003 enää 8 paria. On vähentynyt viime Uudislaji. Meriharakka on pesinyt Lielahdessa sään- vuosina sopivien pesimäpaikkojen tuhouduttua. Pe- nöllisesti vuodesta 1986 alkaen vuoteen 2003 asti. Pe- sinyt viime vuosina ainakin Lahdesjärvellä, Lielah- sintä ei ole läheskään aina onnistunut. Pesinyt tai yrit- dessa, Hankkiolla, Ryydynpohjassa, Tarastenjärven tänyt pesiä myös Raholan jäteveden puhdistamolla kaatopaikalla ja Nekalan maankaatopaikalla ja ilmei- ainakin 1997-2000, jonka jälkeen tavattiin Ylä-Villi- sesti myös entisen Lokomon-Hatanpään alueella, jos- län multakasoilla varoittelevat linnut v. 2002. Lisäksi ta myös Suomen ensimmäinen kattopesintä. varoittelevia pareja on esiintynyt Aakkulan multakasoilla v. 1997, 2001-2002 ja kihlapari on tavattu sään- Punajalkaviklo (Tringa totanus) nöllisesti vuosina 1997-2003 Pyynikinsaarissa (lienee Lielahden lietteillä pesi 1-2 paria vuosina 1990-2001, pesinyt Pirkkalan Pereensaaressa). V. 2003 laji pesi mutta ei nykyisin. Kesäaikaisia havaintoja myös Nuo- myös Santalahden uudella aallonmurtajalla. rajärveltä 1996-98. Varoittelevat linnut kesäkuussa 1999 Valkeejärvellä (2 paria) ja Uskalissa (1 pari). Pikkutylli (Charadrius dubius) 1970-luvun lopulla oleskeli pari pesimäaikaan myös Vuoden 1994 kartoituksessa löytyi n. 50 reviiriä, mut- Härmälän Vähäjärvellä.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 107 Uhanalaiset eliöt

Selkälokki (Larus fuscus), Ldir, VU ääntelytieto Teiskon Taulaniemen Huhdinkorven- Pesii Näsijärven luodoilla säännöllisesti (ks. 4.2.3.). kankaalta, Rääkkykankaalta (naaras), v. 2003 Nuuti- Lisäksi Teiskossa lienee muita järviä, joissa se voi pe- lanlahdella (Kurjenvuoren suunnasta) ääntelevä ja siä. Tarastenjärven kaatopaikka on huomattava selkä- Toijakylästä ääntelevä. Kantakaupungistakin on tuo- lokkien ruokailupaikka. On jopa arvioitu , että 10 % reita havaintoja: Hallilan Pehkusuolla on koiras kuul- selkälokin maailmankannasta poikkeaa vuosittain Ta- tu 1992-93 ja 1995 sekä 2000 ja 2002. Vuonna 2003 rastenjärvellä. kaikki vanhat havaintopaikat tarkistettiin.

Uuttukyyhky (Columba oenas) Harmaapäätikka (Picus canus) Ldir,NT Suuresti vähentynyt koko Pirkanmaalla..Tampereelta Kevättalvella 2003 reviiri Hervantajärven pohjois- viimeinen varma pesintähavainto on kesältä 1973 puolella, Salmenkalliontien varrella metsäalueella, Ikurin Haukiluomasta (lintu lähti haavankolosta). jossa havaittiin ainakin koiras. Lähistöllä havaittiin Myöhemmin on vain satunnaishavaintoja, mutta pe- myös naaras koko talven, joten on mahdollista, että sintään viittaavia havaintoja on esim. Lielahdesta laji pesii jossakin Hervantajärven ympäristössä. Toi- 1998 (2 yks touko-kesäkuun vaihteessa) ja Teiskon nen koiras piti reviiriä Kauppi-Niihaman alueella ke- Nuutilanlahdesta (22.5.1998 1 yks) sekä Aitolahdesta väällä 2003. v. 1999 soidintava pari. Pikkutikka (Dendrocopos minor) VU Huuhkaja (Bubo bubo) Tampereen pesimäkanta keskittyy Pyhäjärven reuna- 2000-luvun alussa 15 tunnettua reviiriä. Kantakau- metsiin ja kantakaupungin reunamille lehtevään ympä- pungin alueella ei lainkaan, Aitolahdessa 2 ja loput ristöön, jossa on lahopuita. Laji pesii säännöllisesti Vil- Teiskossa. lilänsaaressa, Raholan-Hyhkyn-Tahmelan rantamilla (1-2 paria), Pyynikillä, Viikinsaaressa - Hatanpäällä Lehtopöllö (Strix aluco) -Härmälässä - Rantaperkiössä (1-2 paria), Vaakkolam- 2000-luvulla reviirien lukumäärä on vaihdellut rajois- milla, Tohlopissa, Lielahdessa, Iidesjärvellä, Vehmaisis- sa 20-25. Suurin osa keskittyy Teiskon alueelle. sa ja Haiharassa. Vuosittain pesinee n. 10 paria. Pirstaleisessa ja pienialaisessa ympäristössä linnut Viirupöllö (Strix uralensis) liikkuvat laajalti ja pesäpaikat voivat vaihdella suures- Kanta lienee lehtopöllön pesimäkantaa pienempi, ti, joka vaikeuttaa arvioita. Esimerkiksi Pyynikin-Vii- ehkä n. 20 paria. kinsaaren-Hatanpään ja Härmälän alueella havaitut linnut eivät välttämättä aina koske eri reviirejä. Pesi- Lapinpöllö (Strix nebulosa) mäaikaisia havaintoja on vielä Teiskon Nuorajärveltä Satunnaislaji, joka voi hyvinä vuosina pesiäkin. Esim. 1989-1992, Kämmennniemestä1995,1997, Kotkan- pöllöjen pesintöjen huippuvuonna 1991 todettiin niemestä 1997 ja ilmeisesti Nuutilanlahden ympäris- Teiskon Ukaassa 2 pesintää 3.1 kilometrin päässä toi- töstä. Koko kunnan kanta lienee n. 20 paria. sistaan. Pohjantikka (Picoides tridactylus) Ldir,NT,V Sarvipöllö (Asio otus) Huonosti tunnettu laji. Kuitenkin luonnontilaisen Vuosittaiset vaihtelut hyvin suuria. Esim. v. 1991 metsän ilmentäjä, joka ansaitsisi tarkemman seuran- Tampereen alueella todettiin 41 pesintää. Todellinen nan. Hervannan alueella pesii ainakin yksi pari (sään- määrä lienee ollut selkeästi suurempi, koska valtaosa nöllisiä havaintoja Hervantajärven - Suolijärven ym- havainnoista koski poikueita. päristöstä) , samoin Teiskossa. Pesintään viittaava havainto tehtiin v. 1997 myös Halimasjärven luonnon- Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) suojelualueelta. Karkea arvio Tampereen alueelta, n. 35-40 paria. Esi- merkiksi v. 2003 20 pesintää. Käenpiika (Jynx torquilla), VU Suuresti vähentynyt laji. Viime vuosilta vain kaksi re- Helmipöllö (Aegolius funereus) viiriä: Lielahdessa säännöllisesti vielä 2000-luvulla¸ja Voimakkaasti taantunut laji. Huikeina myyrävuosina Villilänsaari, jonka lähistöllä myös pesinyt (viimeksi Tampereellakin voi pesiä satakin paria, mutta 2000- havainto 2003). Vuodelta 2000 on myös havainnot luvulla tällaisia vuosia ei ole ollut. Huonoina myyrä- Teiskon Kapeesta ja Rypynperästä. vuosina laji voi puuttua lähes kokonaan. Kangaskiuru (Lullula arborea), NT Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Ldir,NT Kangaskiurusta ei ole varmoja pesimähavaintoja Tampereen kehrääjät alkavat hiipua olemattomiin. Tampereelta. Sopivassa pesimäympäristössä tavattiin Vuodelta 1998 on vielä ääntelyhavainto Teiskon Ah- kuitenkin laulava lintu v. 2000 Teiskon Rääkkykan- venvuorelta (sekä koiras että naaras) ja vuodelta 2002 kaalla. Myöhempiä havaintoja ei ole.

108 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Olavi Kalkko Olavi

Harmaapäätikan viimeaikaiset havainnot keskittyvät Hervantajärven pohjoispuolelle.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 109 Uhanalaiset eliöt

Törmäpääsky (Riparia riparia) Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) Tampereella 1970-80-luvulla seuraavat pesimäpaikat Viitakerttunen saavutti huippunsa 1990-lvuun puoli- 1978-82: Villilä 200 koloa, 1970-luvun loppu 16 ko- välissä (1995 30 laulajaa), mutta viime vuosina on ol- loa ja 1980-luvun alku 5 koloa Hankkion törmässä ja lut vähälukuisempi. v. 2000 11 laulajaa, v. 2001 6. Epilänharju 1970-luvun lopulla 30 koloa. 1990-luvulla vain kolme pesäpaikkaa, joista yksi kantakaupun- Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) gissa (Hankkion multakasat 1994-95 8 koloa), yksi Kanta pysynyt kohtuullisen vakaana. 1990-luvulla Tarastenjärven kaatopaikalla (5 koloa) ja kaksi Teis- vaihdellut rajoissa 1-11 laulavaa ja v. 2000 12, 2001 2 kossa. Nykytilanteesta ei ole käsitystä. laulajaa.

Niittykirvinen (Anthus pratensis) Pensassirkkalintu (Locustella naevia) Lajista on ollut hyvin vähän tietoa Tampereen alueel- Nykyään yleisempi kuin 1980-luvulla. Reviirimäärät ta. Myös kantakaupungissa on ollut useita laulurevii- vaihtelivat 1990-luvulla 3-7. Viime aikojen reviiri- reitä, kuten Santalahdessa, Lielahdessa, Sarankulmas- määrät: 2000 16 ja 2001 0. sa (2-4 reviiriä), Hankkiossa, Kaukajärvellä, Hatan- päällä ja Lahdesjärvellä ja 2000-luvulla ainakin vielä Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis) Lielahdessa, Sarankulmassa ja ilmeisesti Lahdesjär- 1980-luvulla varsin vähälukuinen, mutta runsastui vellä. Tampereen itäisen ohikulkutien reunoille syn- 1990-luvulla. Vuonna 2000 6 reviiriä ja v. 2001 1, tyi 1990-luvulla niittykirviselle sopiva niittymäinen, 2003 pelkästään Aitolahden-Teiskon alueella 7 laula- matala ja ruohoinen pesimäbiotooppi, joka sai Sa- jaa. Näyttää runsastuneen 1990-luvulla. rankulman-Atalan välille syntymään reviirejä 1994 4, 1996 4, 1999 12, 2000 21, 2202 10 ja 2003 4. Kun Kultarinta (Hippolais icterina) kasvillisuus alkoi rehevöityä ja pensastua, vähenivät Vähälukuinen pesimälaji, jonka kannassa ei liene ta- niittykirviset. Koko Tampereen kanta lienee nyt vain pahtunut suuria muutoksia. Vuosittaiset reviirit Tam- n. 10 paria. pereella vaihtelevat 5-14 välillä. Vakituisimpia laulu- paikkoja ovat Villilänsaari 1-2 reviiriä, Piikahaka, Koskikara (Cinclus cinclus), NT Peltolammi-Pärrinkoski 1 reviiri, Hatanpäänniemi 1 Pesinyt Tampereella vuodesta 1990 lähtien. Pesintä reviiri (2003), Vaakkolammi 1, sekä satunnaisemmin todettiin tuolloin Teiskon Pohtolassa Kalliojärven las- Teiskosta. kupurolla. Kalliojärveltä on pesintöjä myös vuosilta 1992, 1993, ja 1995. Hankajärven laskupurolla laji on Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) pesinyt1992, 1995 ja 1997. Lisäksi tunnetaan pesintä Vuosittainen seuranta paljastaa muutamia idänuuni- Velaatanjärveltä 1999. 2000-luvulla pesintöjä ei ole lintureviirejä myös Tampereelta, esim. Halimasjärven todettu. luonnonsuojelualueelta, Hervannan alueelta ja Kau- pista (mm. v. 2002 3 laulavaa), Kaukajärvi (1997 ja Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) 2003 1) sekä Teiskosta. Havainnot keskittyvät yleen- Aiemmin säännöllinen vierailija (pesimälintu?), sit- sä luonnontilaisen oloisiin kuusivaltaisiin metsiin. temmin kadonnut. 1990-luvulta viisi havaintoa laula- vista linnuista, joista kolme Teiskosta (Tervalahti, Pikkusieppo (Ficedula parva) (Ldir, NT) Matehinen, Nuorajärvi) ja yksi Villilänsaaresta ja yksi Niukka pesivä kanta rajoittunee parhaisiin aarniovai- Kaupista. Kantakaupungin alueella laji on laulellut heen metsiin ja luonnonsuojelualueisiin. Iso-Kuhmon Linnainmaalla useasti 2000-luvulla. luonnonsuojelualueella nuori koiras lauloi v. 1989, Viikinsaaren luonnonsuojelualueelta on useita ha- Satakieli (Luscinia luscinia) vaintoja 1990-luvulta (mm. poikue 1996) ja Halimas- Satakielen kanta oli varsin vakaa 1990-luvun puolivä- järven luonnonsuojelualueella kolme laulavaa v. 1999 liin asti (20-45 reviiriä), jonka jälkeen taantui. V. 2001 (ei sen jälkeen) Teiskon Paavola v.1988 pesälöytö. määrät kohosivat taas uusiin ennätyslukemiin, esim. v. Villilänsaaressa tehtiin ilmeisesti muuttovaiheen ha- 2001 50 reviiriä. vainnot v. 2002 ja v. 2003, vaikka ympäristön puolesta se voisi siellä esiintyä vakituisemminkin. Peltolammi- Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) Pärrinkosken alueella se on esiintynyt jo 1950-luvul- Nykyinen kanta koostuu alle 10 parista, v. 2003 ha- ta alkaen, jolloin löydettiin mm. pesä. Viimeksi laula- vaittiin Nuutilanlahdella 1, Nuorajärvellä 1, Ryydyn- va lintu on tavattu alueella v. 2002. Kesä 1999 oli il- pohjassa 1 ja Iidesjärvellä 3 reviiriä. Iidesjärveltä laji meisen hyvä pikkusieppokesä, jolloin Halimasjärven tunnetaan jo 1960-luvun puolivälistä alkaen. lisäksi havaittiin Niihamassa (2), Lahdesjärvellä (2) ja Viikinsaaressa (1). 2000-luvulta Viikinsaaresta ei ole havaintoja.

110 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Nokkavarpunen (Coccothraustes Ilmeisesti pieni, harva kanta pesii Tampereella, vaikka coccothraustes), NT suoria havaintoja ei juuri ole. Kesällä 2000 pariskunta Satunnaislaji, joka pesinyt Turtolan Vihiojalla v. 2002, pesi Villilänsaaressa, mutta pesä ilmeisesti rikkoutui. jolloin tavattiin poikue. Aikaisemmin tavattu muuta- Pesälöytö myös Atalasta 2003. mia kesähavaintoja, jotka saattavat viitata pesintään, mm. 1989 3 yks kesäkuussa Hatanpäänniemessä Isolepinkäinen (Lanius excubitor), NT (mahd. poikue) ja 1 laulava lintu Peltolammin luon- Teiskon Jylhäperässä v. 1992 tavatun poikueen jälkeen nonsuojelualueella. ei ole varmoja pesimähavaintoja tiedossa. satunnaisia kesähavaintoja (joilla voi olla yhteyttä pesintään) on Pohjansirkku (Emberiza rustica) Teiskosta lisäksi vuosilta 1990, 1991 ja 1994. Vähentynyt suuresti. Tuoreimmat tamperelaishavain- not pohjansirkusta sijoittuvat vuodelle1998, jolloin Kuukkeli (Perisoreus infaustus), NT kaksi laulavaa lintua havaittiin Teiskon Kaanaassa ja Aikoinaan kuukkeli on ollut vakituinen pesimälintu yksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella. laajoilla metsäalueilla Tampereellakin. Laji ei enää Tampereella pesine, mutta Oriveden ja Tampereen ra- Peltosirkku (Emberiza hortulana) jalta, Vehokylästä tunnetaan ruokintapaikalla käynei- Voimakkaasti harvinaistunut laji, jota ei esimerkiksi tä kuukkeleita niukasti myös Tampereen puolelta. BirdLifen peltosirkkuseurannassa v. 2001 tavattu Alueella kävi kaksi kuukkelia vuodesta 1997 lähtien ja Tampereelta lainkaan. Vuonna 2000 oli yksi reviiri 1999 2 yksilö joista toinen eri lintu kuin 1997 havai- Aitolahden Sorilassa. Vielä vuosina 1998-99 tavattiin tun linnun pari. Loppuvuodesta 2000 nähtiin vielä laulavat linnut Nurmi-Sorilan alueella 3, Hankkion yksi lintu, mutta ei enää sen jälkeen. Lisäksi Tampe- pelloilla 1 ja Lielahden pelloilla 1. reen-Ruoveden rajalla (Jakamakankaan eteläpuoli, Hehkosneva) tavattiin 9.4.2001 2 kuukkelia korpi- Lisätietoja kuusikossa, joka hakattiin. Kuukkeli on ilmeisesti ka- Aro, S. 1990: Meriharakan pesinnästä Tampereella. - Lintuviesti 15 : donnut alueelta. 108-109. Järvinen, H. 1999: Pirkanmaan haukat 1997-1998. - Lintuviesti 24: Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) 4-12. Laji levisi 1970-luvulla Pirkanmaan pesimälinnuksi. Korkeila, J. 1992: Kolme paria kuikkia Tampereen Särkijärvellä 1992. - Lintuviesti 17: 106. Kyse oli kapeanokkaisesta siperialaisesta rodusta macrorhynchos. Tampereelta tunnetaan tuolloin vaki- Kosonen, L. & Nyström, H. 1992: Pikkutyllin pesintä Lokomon katolla. - Lintuviesti 17: 27-28. tuinen reviiri. Vuodelta 1972 on reviirihavainto Särki- Laamanen, K. 2002: Pirkanmaan kuukkelikartoitus 2000-2001. - järveltä (pari sopivassa biotoopissa). Tampereella hak- Lintuviesti 27: 8-20. ki pesii nykyisinkin säännöllisesti Hervannan taka- Lagerström, M. , Nieminen, R., Nieminen, V. & Nyström, H. 1990: maastoissa (2-3 paria). Rimminjärven - Koukkujärven Koskikaran pesintä Tampereella. - Lintuviesti 15: 156-158. alueella ja Makkarajärven - Houkanvuoren välimaas- Mäkelä, R. 1998: Uuttukyyhky seurantaan Pirkanmaalla. - toissa. Mahdollisesti pesinyt myös Teiskossa, sekä Lintuviesti 23:58-64. Kangasalan ja Nokian vastaisilla metsäalueilla. Mäkelä, R. 2000: Uhanalainen kuukkeli Pirkanmaalla ja raja- alueilla - havaintoaineisto vuosilta 1995-2000. Käsikirjoitus. Pikkuvarpunen (Passer montanus) Mäkelä, R. 2002: Kehrääjä taantuu huomaamatta Pirkanmaalla - Pesii nykyisin vuosittain Tampereella, mutta alkanut arvioita ja faktoja kehrääjän pesimäkannasta ja sen muutoksista. vakiintua vasta 1980-luvun lopussa, jolloin todettiin - Lintuviesti 27: 39-51. pesintä Pispalassa. Varhaisempiakin pesimähavainto- Nieminen, R. 1992: Liejukanan pesintä Tampereen Teiskon Tervalahdessa 1992. - Lintuviesti 17: 103-105. ja lajista on. Esim. Pohjolan linnut värikuvin mainit- see Teiskosta 1884 ja Tampereelta 1893. Viimeaikai- Saurola, P.1991: Pirkanmaan sääkset 1971 - 1990. - Lintuviesti 16: 4-11. sia pesintöjä ei ole juuri seurattu, mutta lukuisat pesi- Väliaho, J. 2000: Pirkanmaan haukat - kaksi vuosikymmentä mäaikaiset havainnot kertovat lajin vakituisesta asu- tehostettua seurantaa. - Lintuviesti 25: 6-14. tuksesta Tampereellakin. Vuonna 1999 tavattiin Hankkion pelloilla 2 poikuetta, mutta kahdelta viime vuodelta pesälöydöt ovat 4 parista ja 8 parista. Kiintoi- sin esiintymä on Muotialan siirtolapuutarhan alueella, sillä alueella on pesäpönttöjä ja juuri tämäntapaisil- la alueilla laji esiintyy pieninä yhdyskuntina Uusi- maalla.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 111 Uhanalaiset eliöt

5.6 Nisäkkäät

Seuraavassa on luettelo Tampereella tavattavista, uhanalaisluokituksessa olevista nisäkkäistä.

•Susi (Canis lupus) EN. Vain satunnaishavaintoja. •Liito-orava (Pteromys volans) VU. Vahva kanta. Ks. erillistä artikkelia s 116. •Saukko (Lutra lutra) NT. Teiskossa ja paikoin kanta-kaupungissa, mm.Tammerkoskessa. •Ilves (Lynx lynx) NT. Ainakin Teiskon alueella. •Hilleri (Mustela putorius) NT. Kannan tila epäselvä. •Karhu (Ursus arctos) NT. Teiskon alueella. Tuoreita satunnaishavaintoja myös kantakaupungin metsistä.

Tampereella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitut nisäkkäät.

•Susi Lasse Kosonen •Karhu Palosirkalla lienee Tampereella vain yksi esiintymispaikka. •Ilves •Saukko Erittäin uhanalaiset (EN): •Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni). Yleisin lepakko- lajimme. Kanta elinvoimainen. Perhoset: • Isoviiksisiippa (Myotis brandti) Kannan tila epäselvä. •tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) •Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Kannan tila epäselvä. Luteet: •Vesisiippa (Myotis daubentoni) Elinvoimainen kanta. •synkkälatikka (Aradus erosus) • Korvayökkö (Plecotus auritus) Kannan tila epäselvä. •Liito-orava Vaarantuneet (VU): • Koivuhiiri (Sicista betulina) Kannan tila epäselvä. Lienee elinvoimainen. Perhoset: Suomen kansainväliset, Tampereella esiintyvät •virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) vastuulajit ovat: •viheryökkönen (Calamia tridens) • ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) Kannan tila • vajayökkönen (Standfussiana simulans) epäselvä ja esiintyminen epävarmaa. Liito-orava Suorasiipiset: • palosirkka (Psophus stridulus) Kovakuoriaiset: 5.7. Hyönteiset • keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus) Kaksisiipiset: Uhanalaisista hyönteisistä tunnetaan Tampereen alu- • isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges) eelta parhaiten suurperhoset, mutta viimeaikaisia tietoja on käytettävissä myös pikkuperhosista, vesiperhosista, kovakuoriaisista, luteista, suorasiipisistä sekä kukkakärpäsistä. Tampereelta tunnetaan vanhastaan lukuisia hyönteislajeja, jotka ovat joko hävinneet koko Suomesta tai Pirkanmaalta. Tähän julkaisuun on nos- tettu ne lajit, joiden voidaan todeta tai olettaa vielä elävän alueella (pääosin lajeja, joista havaintoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta). Valtakunnallisesti uhanalaiseksi tai silmällä pidet- täväksi luokitelluista hyönteisistä seuraavat esiintyvät (tai oletetaan esiintyvän edelleen) Tampereen alueella:

112 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Silmällä pidettävät (NT):

Perhoset: • varjotupsukoi (Mompha terminella) • mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella) •ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla) • nunnamittari (Baptria tibiale) •kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula) •oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula) • vyöneilikkayökkönen (Hadena compta) Vesiperhoset: •rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes) • purosiilanen (Lype reducta) • purovainokas (Rhyacophila fasciata) Kovakuoriaiset: •niinijäärä (Stenostola dubia) • siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus) Luteet: •virtavesimittari (Aquarius najas) Kaksisiipiset: •pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme) • metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes)

Lisätietoja: Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestä Pirkanmaalla. - Diamina 1994: 5-10. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 2000: Raportti Tampereen uhanalaisista hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistä Tampereen kaupungin alueella v. 2000.- Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa ja Yleiskaavayksikössä. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistä hyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistä Tampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista ja katsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raportti hyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 113 Uhanalaiset eliöt

Eila Smolander

Tampereen kantakaupungin lepakot

uomalaisen lepakkotutkimuksen voi tavallaan katsoa alkaneen Tampereelta, koska 10.11.1851 Carl Lundahl piti esitelmän Tiedeseurassa aiheenaan “Lisiä keski-Suomen mikro- S mammalogiaan eli pikkunisäkäseläimistöön”. Esitelmässä hän ilmoitti Suomelle uutena mm. ”hiirenkarvaisen yölepakon”, nykyiseltä nimeltään kimolepakko. ”Tätä lajia pyydystin minä elokuussa vuonna 1834, eräässä puutarhassa Tampereella 6 kappaletta, joista minä vielä voin näyttää yhden nahkan ja pääkallon.” Kimolepakkoa ei edelleenkään ole tavattu Suomessa kuin muutamia kertoja. Vuoden 2002 kevään ja kesän aikana teetettiin Tampereen kantakaupungin alueelta lepakko- kartoitus Bat Group Finland ry:llä (/Yrjö Siivonen). Selvityksessä pyrittiin saamaan selville lepakkojen tärkeimmät esiintymisalueet käyttämällä detektoria lepakoiden päästämien ultraäänien ilmaise- miseen. Selvityksen mukaan lepakkojen absoluuttista määrää on erittäin vaikea millään menetel- mällä laskea, ja tarkoituksena olikin selvittää merkittävimmät lepakkoesiintymät sekä lajisuhteet ja levinneisyys pääpiirteittäin. Raportti vuoden 2002 kantakaupungin lepakkokartoituksesta on kaupungin ympäristövalvontayksikössä sekä kaavoitusyksikössä. Selvitys oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, ja valtakunnallisestikin lepakkotutkimus on vasta lapsenkengissään. Pääosa lepakoista elää Etelä-Suomessa, mutta niitä tapaa myös Lapissa. Kolmasosa lepakoista on muuttavia ja Suomeen talveksi jäävät horrostavat yleensä lokakuusta huhtikuulle talojen ullakoilla, kellareissa, tunneleissa, louhikoissa tai kallion halkeamissa. Suomes- sa esiintyy säännöllisesti 11 lepakkolajia, joista ripsisiippa on erittäin uhanalainen. Kaikki lepakot ovat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja. Tampereella kesällä 2002 havaitut lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), vesisiippa (Myotis daubentoni), sekä viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja/ tai isoviiksisiippa (Myotis brandti). Selvityksessä viiksisiippa ja isoviiksisiippa käsiteltiin yhtenä ryhmänä, sillä lajit ovat erit- täin vaikea erottaa toisistaan äänenkään perusteella. Pohjanlepakko on näistä selkeimmin ihmis- asumuksissa levähtävä ja rakennetuilla alueilla viihtyvä laji; sen määrät ovat myös muissa tutkimuksissa vähentyneet selvästi kaupunkien reuna-alueita kohti. Vesisiipoille mieleisintä ympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesistöjen rantamat ja erityisesti lievästi rehevöityneiden vesistöjen pohjoisrannat; ne karttavat runsaasti vesikasvillisuutta kasvavia alueita. Vesisiippojen elinolosuhteita rajoittavat sopivien vesistöjen ja piilopaikkojen puute. Se le- vähtää siltojen, laitureiden ja ranta- asumusten tarjoamissa piilopaikoissa. Laji talvehtii lämpimis- sä ja kosteissa paikoissa kellareissa, tunneleissa ja kalliohalkeamissa.

114 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Uhanalaiset eliöt

Molemmat viiksisiippalajit elelevät mieluiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, jotka tarjoavat niille riittävästi puiden koloja ja kaarnanalusia levähdyspaikoiksi. Myös mökkien ja rantarakennelmi- en tarjoama suoja on niille mieleen. Vanhojen metsien puutteen lisäksi liiallinen valaistus rajoittaa viiksisiippojen elinolosuhteita. Noin 60 % Tampereen kantakaupungin lepakoista on pohjanlepakkoa, 20 % vesisiippaa ja kahta viiksisiippalajia yhteensä 20 %. Pohjanlepakkoja tavattiin joka puolella kaupunkia (kartta). Parhaita pohjanlepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppijärven ympäristö, Lentävänniemi, Tallipiha, Pyynikki, Hatanpää, Haihara ja Tasanne. Muita kohtalaisen hyviä pohjanlepakkopaikkoja ovat Pohtola, Nais- tenlahti-Rauhaniemi, Viinikanoja, Peltolammi, Veisu ja Atala-Holvasti. Vesisiippojen kannalta par- haimpia kohteita ovat Villilä, Tohloppi, Hatanpää, Alasjärvi ja Särkijärvi. Tutkimusalueen parhaim- pia viiksisiippa-alueita ovat Tohloppi-järven etelärannan kuusikot, Metsä-Serlan tehdasalueen poh- joisosat, Kaupinojan saunan itäpuoliset kuusikot sekä Särkijärven ympäristö. Tutkimuksen mukaan Tampereen arvokkaimpia lepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppi, Lentävänniemi, Pyynikki, Tallipiha, Hatanpää, Särkijärvi-Suolijärvi, Haihara ja Tasanne, joista kolmen kärki on Tohloppi, Villilä ja Särki- järvi-Suolijärvi. Suurin uhka lepakoille on ihmistoiminta. Uhkatekijöitä ovat mm. yleinen häirintä horros- ja piilopaikoissa, ympäristön kemikalisoituminen sekä ruokailualueiden tuhoutuminen. Lepakot tarvitsevat kiinnekohtia/ maamerkkejä liikkumisensa turvaksi ja ne karttavat laajoja aukeita, joissa ne lisäksi saattavat joutua helpommin saaliiksi. Tässä mielessä puuston häviäminen saattaa sekoittaa lepakon ”suunnistuskartan”, kun tuttuja ”rasteja” ei löydykään. Myös mm. teiden ja sähkölinjojen rakentaminen eli yleensä metsiköiden ja maiseman pirstoutuminen on yksi lepakoiden elinolosuhteita rajoittava tekijä. Lepakoilla on useita levähdys- ja saalistuspaikkoja ja olisi tärkeää pyrkiä säilyttä- mään näitä yhteyksiä. Ihmistoiminnan vilskeessä pohjalepakot ovat erinomaisia ja vesisiipat keskin- kertaisia selviytyjiä, mutta Tampereella viiksisiipat ovat suurimman uhan alla. Viiksisiipan kannalta olisi suotavaa säilyttää vanhoja, pimeitä metsiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kaupunkimetsien hoi- dossa voisi suosia koloja kaarnanaluspuiden jättämistä hyvillä lepakkopaikoilla. Myös vanhojen kulttuurimaisemien säästäminen on lepakoiden mieleen.

Lasse Kosonen

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 115 Uhanalaiset eliöt

Lasse Kosonen Liito-orava, ”lentävä rukkanen”

aaliskuun loppupuolen pikkupakkasen kirpeyttämänä iltana metsässä kulkijan yläpuolella vilahtaa vaaleata taivasta vasten rukkasen kokoinen, litteän ja leveän oloinen eliö, joka rapsahtaa lähipuun Mrungolle ja lähtee kipuamaan kohti latvusta. Lyhyen ajan kuluessa näky toistuu useita kertoja. Mitä metsässä tapahtuu? Vastaus ihmettelyyn on helppo: liito-oravathan siellä soidintaan esittävät. Liito-orava on tavallista oravaa vähän pienempi, väriltään harmaa, litteähköhäntäinen, suhteellisen isopäi- nen ja hyvin suuri- ja tummasilmäinen eläin, jonka etu- ja takaraajoja yhdistää liitopoimu. “Liituri” tai “lork- ku”, joiksi lajia usein tuttavallisesti kutsutaan, on pääasiassa hämärä- ja yökulkija, mutta keväällä soidinaikaan ja alkukesällä, jolloin naaraat imettävät poikasiaan ja tarvitsevat runsaasti ravintoa, saattaa ihmissilmä tavoit- taa tämän harmaan karvakerän myös päiväsaikaan. Nimensä mukaisesti liito-orava liikkuu puusta toiseen liitä- mällä raajojensa välissä olevien poimujen avulla: se kiipeää ensin puun latvaosaan, hypähtää ilmaan, levittää raajansa ja liitää “rukkasena” muutaman kymmenen metrin päähän toisen puun rungon alaosaan, mistä nousee jälleen ylös. Vain pakkotilanteissa se joutuu etenemään maassa kömpelösti hyppien. Liito-oravan ihanteellista elinympäristöä ovat vanhat sekametsät, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi, lehtipuita ravintolähteiksi ja isoja, tiheäoksaisia kuusia suojapaikoiksi. Vanhojen metsien pinta-ala on hakkuiden vuoksi vähentynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi laji on taantunut suuresti koko maassa, myös Pirkanmaalla. Jäljellä olevat vanhat metsät ovat nykyisin yleensä saarekkeina avohakkuiden ja monenikäisten taimikkojen keskellä. “Liiturille” kelvollista elinympäristöä on vielä usein peltojen laiteilla, järvi- en rannoilla ja purokorvissa, missä lehtipuita kasvaa usein runsaanpuoleisesti. Lajin menestymisen edellytykse- nä on myös sopivia asuinbiotooppeja yhdistävät metsä- eli ekokäytävät, joita pitkin eläimet voivat siirtyä paikasta toiseen. Tavallisin liito-oravan pesäpaikka on vanha tikankolo, useimmiten käpytikan kovertama. Myös vanhat oravan risupesät kelpaavat, jos puunkoloja ei ole tarjolla. Poikaset, määrältään tavallisesti 2-3 kappaletta, syntyvät yleensä toukokuun alussa ja varttuvat pesässään noin kuukauden ajan. Kömpelöinä ne lähtevät maailmalle ja välistä putoilevat maahan, missä ne ovat pedoille helppoa riistaa. Asutuksen piirissä vapaasti kulkevat kissat kantavat silloin tällöin keskenkasvuisen ”liiturin” pihaportaille merkiksi saalistustaidoistaan. Liito-oravan pääasiallisena ravintona ovat lepän ja koivun norkot sekä lehtipuiden silmut ja lehdet, mutta myös männyn silmut ja havupuiden kukinnot kelpaavat. Ravinnon koostumus vaihtelee vuodenaikojen ja osin myös asuinbiotooppien mukaan. Pääosin yöllistä elämää viettävän liito-oravan näkeminen on melko sattumanvaraista. Lajin olemassaolon jollakin paikalla voi parhaiten varmistaa sen maastoon jättämistä jätöksistä. Useimmiten isojen haapojen ja kuusten tyville kertyy lajille tyypillisiä ulosteita, joita voi olla enimmillään jopa kasapäin riisin muotoisia ja kokoisia, kellahtavan ruskeita papanoita. Talvella nämä papanat sekä keltainen virtsa erottuvat hangelta jo etäälle. Kesäaikana myös ruotiin asti kaluttujen lehtien tähteitä löytyy ruokailupuiden alta. Liito-orava on levinneisyydeltään itäinen laji, jonka läntisimmät esiintymät ovat Suomessa ja Baltian mais- sa. Euroopan Unionin maista Suomi on ainoa, joka voi ylpeillä tämän herttaisen eläimen “isännyydestä”. Laji on luokiteltu uhanalaiseksi, ja EU:n luontodirektiivi edellyttää, että lajin suojelun tason on säilyttävä suotuisana. Tämä merkitsee mm. sitä, että liito-oravan pesimäpaikkoja ei saa hävittää eikä reviirien elinympäristöä muulla- kaan tavoin heikentää. Liito-oravan erityisasema tuleekin ottaa huomioon kaikessa maankäytössä, etenkin kaa- voituksessa ja metsien talouskäytössä.

Martti Lagerström

116 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet

RAPORTISSA ESIINTYVÄT KASVILAJIT

Aaprottimaruna ( Artemisia abrotanum ) 4.1.7. Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2. Aarnikääpä ( Phellinus nigrolimitatus ) 1.1.8. Hietalemmikki (Myosotis stricta) 5.1. Ahdinsammal (Rhychostegium riparioides) 4.1.47, 5.3. Hietaorvokki ( Viola rupestris ) 1.1.4., 1.1.6., 3.3., Ahojäkkärä ( Gnaphalium sylvaticum ) 4.1.1. 4.1.44., 5.1. Ahokeltano ( Hieracium vulgatum ) 4.1.14. Hiirenhäntä ( Myosurus minimus ) 4.1.22., 4.1.83. Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) 4.1.47., Hiirenporras ( Athyrium filix-femina ) 1.1.1., 4.1.50., 4.1.63., 4.1.89., 4.1.117. 1.1.2.,1.1.12., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.47., Ahomansikka ( Fragaria vesca ) 4.1.61. 4.1.54., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.94. , 4.1.99., 4.1.102., Ahonoidanlukko (Bothrychium multifidum) 4.1.69., 4.4.11. 4.1.118., 5.1. Hiirenvirna ( Vicia cracca ) 4.1.12. Aho-orvokki ( Viola montana ) 4.1.14. Himmeänahkajäkälä ( Peltigera scabrosa ) 4.1.10., 5.2. Ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 4.1.18 Hirssisara ( Carex panicea ) 4.1.10., 4.1.59., 4.1.117. Ahosilmäruoho ( Euphrasia rostkoviana ssp fennica ) Hirvenkello ( Campanula cervicaria ) 3.3., 3.4., 4.1.35., 3.3., 3.4., 5.1. 5.1. Amerikanhorsma ( Epilobium adenocaulon ) 4.1.20. Hoikkavilla (Eriophorum gracile) 4.1.119.,4.1.120., 5.1. Amerikanorapihlaja ( Crataegus grayana ) 4.1.22. Hoikkaängelmä (Thalictrum simplex) 5.1. Anishaprakas ( Psathyrella mucrocystis ) 1.1.5., 5.4. Hopeahanhikki ( Potentilla argentea ) 4.1.14. Aprikoosihapero ( Russula risigallina ) 1.1.5. Hopeakuusi (Picea pungens ) 4.1.47. Aurankukka (Agrostemma githago) 5.1. Hopeapaju ( Salix alba ) 4.1.22. Horkkakatkero (Gentiana amarella) 5.1. Banksinmänty (Pinus banksiana ) 4.1.47. Hovijasmike ( Philadelphus pubescens ) 4.1.22. Hukanputki ( Aethusa cynapium ) 4.1.18., 5.1. Etelänaitovirna (Vicia sepium. ssp. sepium) 4.1.18., Hullukaali (Hyoscyamus niger) 5.1. 5.1. Humala ( Humulus lupulus ) 1.1.5., 1.1.12., 2.6., Etelänmunkki ( Jasione laevis ) 4.1.18. 4.1.20., 4.1.53., 4.1.61., 4.1.88., 4.1.89. Euroopanlehtikuusi ( Larix europaea ) 4.1.22. Humalanvieras ( Cuscuta europaea ) 4.1.18., 5.1. Huopakääpä (Onnia tomentosa) 5.4. Haarapalpakko (Sparganium erectum) 4.1.110, 5.1. Huopaohdake ( Cirsium helenioides ) 4.1.33. Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2. Härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon deminuens), 5.2. Haapa ( Populus tremula ) 1.1.2., 4.1.50. Häränsilmä ( Hypochoeris maculata ) 1.1.4., 3.3., 4.1.7., Haisukurjenpolvi ( Geranium robertianum ) 1.1.1., 4.1.14., 4.1.24., 4.1.54., 4.1.61. 4.1.5., 4.1.42., 4.1.51., 4.1.71., 4.1.94., 4.1.115. Hajuheinä ( Cinna latifolia ) 2.1., 4.1.2., 4.1.3., 4.1.30., Idänkanukka ( Cornus alba ) 4.1.17. 4.1.58., 5.1. Idänpiukkasara ( Carex elata ssp. omskiana ) 2.6. Halava ( Salix pentandra ) 1.1.2. Idänsara (Carex praecox) 5.1. Hanhenpaju ( Salix repens ) 4.1.6. Idänukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.18. Hansaruusu ( Rosa rugosa hybr. ) 4.1.22. Idänvirpiangervo ( Spiraea chamaedryfolia ) 4.1.22. Haprakiertosammal (Tortella fragilis) 5.3. Illakko ( Hesperis matronalis ) 4.1.47. Hapsiluikka ( Eleocharis acicularis ) 4.1.25. Imeläkurjenherne ( Astragalus glycophyllos ) 4.1.13. Harajuuri ( Corallorhiza trifida ) 1.1.4., 3.3, 4.1.10., Isoalvejuuri ( Dryopteris expansa ) 2.6., 4.1.33., 4.1.99 4.1.12., 4.1.37., 4.1.47., 4.1.53., 4.1.54., 4.1.86. Isohierakka ( Rumex hydrolapathum ) 4.1.1. Harjusormisara ( Carex pallens ) 4.1.24., 4.1.44. 4.1.47., Isohukanputki ( Aethusa cynapium subsp.cynapioides 5.1. ) 4.1.13. Harmaaleppä ( Alnus viridis ) 1.1.2., 4.1.17. Isokarpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.12., Harmaapoimulehti ( Alchemilla glaucescens ) 3.4. 4.1.34., 4.4.9. Harmaasara ( Carex canescens ) 4.1.34., 4.1.78. Isokäenrieska (Gagea lutea) 2.6., 4.1.10., 5.1. Harmio ( Barteroa incana ) 4.1.18., 4.1.20. Isolimaska ( Spirodela polyrrhiza) 3.2., 4.1.1., 4.1.12., Haurasloikko ( Cystopteris fragilis ) 4.1.22., 4.1.83. 4.1.27., 4.1.49., 4.1.63. Heinävita ( Potamogeton praelongus ) 4.1.47., 5.1. Isolumme ( Nymphaea alba ) 1.1.9., 5.1. Helpi ( Phalaris arundinaceus ) 1.1.2. Isomaksaruoho ( Sedum telephium ) 4.1.22. Hentokiurunkannus ( Corydalis intermedia ) 4.1.9., 5.1. Isomesikkä ( Melilotus altissima ) 4.1.22., 5.1. Hentosavikka ( Chenopodium polyspermum ) 4.1.18., Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) 5.4. 4.1.22. Isopiisku ( Solidago gigantea ) 4.1.47. Hentosuolake (Triglochin palustris) 4.1.87. , 4.1.118., Isorustojäkälä (Ramalina fraxinea) 5.2. 5.1. Isorölli ( Agrostis gigantea ) 4.1.47. Hernesara ( Carex viridula ) 1.1.9., 3.4., 4.1.87., 5.1. Isosorsimo (Glyceria maxima ) 4.1.1., 4.1.27. Herttakaksikko ( Listera cordata ) 3.3., 4.1.53., 4.1.86., Isotakiainen ( Arctium lappa ) 4.1.13. 4.1.93. Isotuomipihlaja ( Amelanchier spicata ) 4.1.1. Hetekaali ( Montia fontana ) 1.1.4., 4.1.27., 4.1.29., Isovesiherne ( Utricularia vulgaris ) 4.1.12., 4.1.27. 4.1.42., 4.1.54 . Isovesirikko ( Elatine alsinastrum ) 1.1.5., 4.1.49., 5.1. Heterusokas (Entoloma rubrobasis) 5.4. Hetesara ( Carex acutiformis ) 3.3., 4.1.85., 5.1. Jalkasara ( Carex pediformis ) 1.1.5., 1.1.6., 4.1.38., Hevoskastanja ( Aesculus hippocastaneum ) 4.1.22. 4.1.44., 4.1.50., 4.1.65.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 117 Liitteet

Jalohelokka ( Pholiota elegans ) 1.1.5. Keltakurjenmiekka ( Iris pseudacorus ) 4.1.1., 4.1.47., Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) 1.1.3., 4.1.47. 4.1.107. Jauheukonsieni ( Cystolepiota sistrata ) 1.1.5. Keltakynsimö (Draba nemorosa) 5.1. Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) 5.4. Keltakääpä ( Scutiger syringae ) 4.1.15. Jokileinikki ( Ranunculus lingua ) 2.6., 4.1.1., 4.1.107., Keltamaite ( Lotus corniculatus ) 4.1.24. 4.1.110. Keltamaksaruoho ( Sedum acre ) 3.4., 4.1.22. Jouhisara (Carex lasiocarpa) 4.1.78., 4.1.119. Keltamatara ( Galium verum ) 4.1.18. Jouhivihvilä ( Juncus filiformis ) 4.1.12. Keltamo ( Chelidonium majus ) 1.1.3., 4.1.15., 4.1.22. Juolukka ( Vaccinium uliginosum ) 4.1.34. Keltanokitkerö ( Picris hieracioides ) 1.1.2., 4.1.45., Juolukkapaju ( Salix myrtilloides ) 1.1.6., 4.1.72. 4.1.46., 4.1.47. Juurtosara ( Carex chordorrhiza ) 2.5., 4.1.66., 4.1.89. Keltasara ( Carex flava ) 1.1.5., 3.3., 3.4., 5.1. Jäkki ( Nardus stricta ) 1.1.4., 4.1.86. , 4.1.117., 4.1.118. Keltasauramo ( Anthemis tinctoria ) 4.1.14., 4.1.18., Jänönapila (Trifolium arvense) 4.1.13., 4.1.24., 5.1. 5.1. Jänönsalaatti ( Mycelis muralis ) 1.1.3., 4.1.13., 4.1.49., Keltatalvikki ( Pyrola clorantha ) 4.1.14. 4.1.63., 5.1. Keltavuokko ( Anemone ranunculoides ) 1.1.2., 1.1.3., Järvikaisla ( Scoenoplectus lacustris ) 4.1.22., 4.1.27. 1.1.13., 4.1.1., 4.1.22., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.57., 4.1.62. Järvikorte ( Equisetum fluviatile ) 4.1.22. Keltaängelmä ( Thalictrum flavum ) 4.1.1., 4.1.25., Järviruoko ( Phragmites australis ) 2.6., 4.1.22., 4.1.27. 4.1.27. Jättikuukunen (Langermannia gigantea) 5.4. Keräpääpoimulehti ( Alchemilla glomerulans ) 4.1.36., Jättipalsami ( Impatiens grandulifera ) 1.1.3. 4.1.42. Kesämaitiainen ( Leontodon hispidus ) 1.1.4., 5.1. Kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) 5.1 Kesämaksaruoho ( Sedum annuum ) 3.4., 4.1.51. Kaiheorvokki ( Viola selkirkii ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6., Ketoampiaisyrtti (Dracocephalum thymiflorum) 5.1. 4.1.39., 4.1.42., 4.1.46., 4.1.51., 4.1.54., 4.1.115. Ketohavusammal ( Abietinella abietina ) 1.1.3. Kaislasara ( Carex rhynchophysa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.29., Ketokatkero ( Gentianella campestris ) 3.3., 3.4., 4.118., 5.1. 5,1, Kalkkinahkajäkälä (Peltigera lepidophora) 5.2. Ketokaunokki ( Centaurea scabiosa ) 4.1.24. Kalkkikierusammal (Tortella tortuosa ) 3.3. Ketokeltto ( Crepis tectorum ) 4.1.14. Kalliohatikka ( Spergula morisonii ) 1.1.4., 4.1.5. Ketokäenminttu ( Satureja acinos ) 4.1.7., 5.1. ,4.1.51., 4.1.72 Ketomaruna ( Artemisia campestris ) 4.1.24. Kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum) 5.2. Ketoneilikka ( Dianthus deltoides ) 4.1.18., 4.1.51., Kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata) 3.3., 5.2. 4.1.83. Kalliokielo ( Polygonatum odoratum ) 4.1.14., 4.1.51., Ketonoidanlukko ( Bothrychium lunaria ) 3.4., 4.1.14., 4.1.99. 4.1.118. Kalliokohokki ( Silene rupestris ) 1.1.12., 4.1.99., Ketonukki (Androsace septentrionalis) 5.1. 4.1.102. Keto-orvokki ( Viola tricolor ) 4.1.22. Kalliokärpänsammal (Rhabdoweisia fugax) 4.1.38. Ketoraunikki ( Gypsophila muralis ) 4.1.13. Kalliosuomusammal (Radula lindbergiana) 5.3. Ketotyräruoho ( Herniaria glabra ) 4.1.22., 5.1. Kalmojuuri ( Acorus calamus ) 4.1.23., 4.1.47., 5.1. Ketotädyke ( Veronica arvensis ) 4.1.22., 4.1.53., 4.1.83. Kalvashiippasammal (Orthotrichum pallens) 4.1.6., Ketunlieko (Huperzia selago) 4.1.58. 5.3. Kevätesikko ( Primula vulgaris ) 4.1.26., 4.1.31., 5.1. Kanadankoiransilmä ( Conyza canadensis ) 4.1.22. Keväthanhikki (Potentilla crantzii) 4.1.53. Kanadanluppo (Alectoria fremontii) 4.1.99. Kevätkaunolakki (calocybe gambosa) 5.4. Kanervisara ( Carex ericetorum ) 1.1.4., 4.1.24., Kevätkynsimö ( Erophila verna ) 4.1.22. 4.1.44.,5.1. Kevätlehtoleinikki ( Ranunculus fallax ) 1.1.12., 2.6., Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 5.1. 4.1.33., 4.1.36., 4.1.52., 4.1.61., 4.1.62. Kantokinnassammal (Scapania apiculata) 5.3. Kevätlinnunherne ( Lathyrus vernus ) 1.1.2., 4.1.10., Kapealehtipaju ( Salix rosmarinifolia ) 2.6., 4.1.53., 4.1.14., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.52., 4.1.54., 4.1.63. 4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.94., 4.1.95., 4.1.99., Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) 2.6., 5.1. 4.1.116., 4.4.11. Karhunköynnös ( Calystegia sepium ) 4.1.1., 4.1.10., Kevätlinnunsilmä ( Crysosplenium alternifolium 4.1.12. )1.1.1., 1.1.2., 1.1.3., 2.6., 4.1.10., 4.1.15., 4.1.26., Karpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.34. 4.1.27., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.47., Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) 5.4. 4.1.51., 4.1.57., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88., 4.4.9. Karvahorsma ( Epilobium hirsutum ) 4.1.13. Kevättädyke ( Veronica verna ) 3.4., 4.1.22., 4.1.83. Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) 5.4. Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) 5.1. Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) 4.1.47.,4.1.83. 4.1.102 Kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens) 5.2. Karvalehti ( Ceratophyllum demersum ) 4.1.1., 4.1.47. Kielo ( Convallaria majalis ) 1.1.12., 4.1.10., 4.1.14., Karvapillike ( Galeopsis pubescens) 4.1.13. 4.1.22., 4.1.53. Karvasara ( Carex hirta ) 4.1.13. Kierumatara ( Galium aparine ) 4.1.13., 4.1.47. Karvaskallioinen ( Erigeron acer ) 4.1.14. Kiiltopaju ( Carex phylicifolia ) 1.1.2., 4.1.33. Karvasmaitohiippo (Mycena erubescens) 5.4. Kilpukka ( Hydrocharis morsus-ranae ) 4.1.1., 4.1.99. Kataja ( Juniperus communis ) 1.1.2., 1.1.13., 4.1.47., Kimppuseitikki ( Cortinarius turmalis ) 1.1.6. 4.1.64. Kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites ) 1.1.2. Kaukasiantädyke ( Veronica filiformis ) 4.1.22. Kirkiruoho ( Gymnadenia conopsea ) 1.1.10., 3.3., 3.4., Kelta-apila ( Trifolium aureum ) 4.1.18., 4.1.24., 5.1. 5.1.

118 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet

Kissankello ( Campanula rotundifolia ) 4.1.14., 4.1.18., Kyläkellukka ( Geum urbanum ) 4.1.6., 4.1.15., 4.1.17., 4.1.22., 4.1.24., 4.1.18., 4.1.20., 4.1.22. Kissankita ( Chaenorhinum minus ) 4.1.22. Kylämaltsa ( Atriplex patula ) 4.1.22. Kissankäpälä ( Antennaria dioica ) 4.1.1., 4.1.7., 4.1.14., Kynäjalava ( Ulmus laevis ) 1.1.2., 1.2.5., 1.2.6., 4.1.8., 4.1.24.,4.1.51., 4.1.99., 4.1.102. 4.1.15., 4.1.17., 4.1.47., 5.1. Kivikkoalvejuuri ( Dryopteris filix-mas ) 4.1.10., 4.1.47., Kystikkä (Macrocystidia cucumis) 5.4. 4.1.54., 4.1.71., 4.1.94. Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) 5.4. Kivikutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 1.1.3. Käenkaali ( Oxalis acetosella ) 1.1.1., 1.1.2. Koiranheinä ( Dactylis glomerata ) 4.1.8., 4.1.61. Käpäläkääpä ( Anomoporia bombycina) 4.1.89., 5.4. Koiranheisi ( Viburnum opulus ) 1.1.2., 1.1.5., 4.1.1., Kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum) 5.2. 4.1.6., 4.1.8., 4.1.10., 4.1.20., 4.1.46., 4.1.54., 4.1.86., Kääpiölahorusokas ( Pluteus podospileus ) 4.1.15. 4.1.89., 4.1.92. , 4.1.93. Koirankieli (Cynoglossum officinale) 5.1. Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) 4.1.14., 5.4. Koiranvehnä( Elymus caninus ) 2.6., 4.1.17., 4.1.20., Lampaannata ( Festuca ovina ) 3.4. 4.1.42., 4.1.50., 4.1.66., 4.1.88., 4.1.112. Lapinvesitähti ( Callitriche hamulata ) 2.6., 4.1.21., Koiruoho ( Artemisia absinthium ) 4.1.24., 5.1. 4.1.36., 5.1. Kokkarejäkälä (Lecidoma demissum) 5.2. Laskospoimulehti (Alchemilla plicata) 5.1. Kolmisädetyräkki ( Euphorbia peplus ) 4.1.18., 5.1. Lehtoakileija ( Aguilegia vulgaris ) 4.1.20. Kolokärpänsammal ( Rhabdoweisia crispata ) 4.1.45.. Lehtoarho ( Moehringia trinervia ) 1.1.12., 4.1.1., 4.1.5., 5.3. 4.1.8., 4.1.10., 4.1.14., 4.1.20., 4.1.47.,4.1.51., 4.1.88., Komeakiurunkannus ( Corydalis nobilis ) 1.1.3., 4.1.47. 4.1.92., 4.1.94., 4.1.117. Konnanleinikki ( Ranunculus sceleratus ) 4.1.25. Lehtoimikkä ( Pulmonaria obscura ) 1.1.2., 1.1.5., Konnanlieko (Lycopodiella inundatum) 4.1.71., 1.1.6., 1.1.12.,1.1.13., 3.3., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.111., 5.1. 4.1.35.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.94., 4.1.115. Kontortamänty ( Pinus contorta ) 4.1.47. Lehtokielo ( Polygonatum multiflorum ) 4.1.1. Korallikanukka ( Cornus alba ) 4.1.22. Lehtokorte ( Eguisetum pratense ) 1.1.3., 1.1.6., 1.1.13., Korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina) 5.2. 2.6., 4.1.10., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.86. , 4.1.88., 4.1.94., Korpialvejuuri ( Dryopteris cristata ) 4.1.1., 4.1.27., 4.1.116. 4.1.52., 4.1.64., 4.1.86., 4.1.94. Lehtokuusama ( Lonicera xylosteum ) 1.1.2., 1.1.5., Korpi-imarre ( Thelypteris phegopteris ) 4.1.33., 4.4.11. 1.1.6., 1.1.12., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.43., 4.1.35., Korpikaisla ( Scirpus sylvaticus ) 4.1.33. 4.1.36., 4.1.46., 4.1.50., 4.1.86., 4.1.88., Korpiluppo ( Alectoria sarmentosa ) 1.1.8., 4.1.99., 5.2. 4.1.93., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.103., 4.1.105. Korpinurmikka ( Poa remota ) 1.1.3., 1.1.13., 4.1.32., Lehtoleinikki ( Ranunculus cassubicus ) 1.1.1., 1.1.4., 4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.112. 1.1.5., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.85., 4.1.86., Korpiorvokki ( Viola epipsila ) 4.1.27., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.88., 4.1.93.,4.1.94., 4.1.95., 4.1.112. 4.1.54., 4.1.85. Lehtomatara ( Galium trifolium ) 1.1.3., 4.1.10., 4.1.36., Korpisara ( Carex loliacea ) 3.3. 4.1.94., 4.1.95., 4.1.115. . Lehtoneidonvaippa ( Epipactis helleborine ) 1.1.11., Korpisorsimo ( Glyceria lithuanica ) 1.1.13., 4.1.53. ,4.1.74., 4.1.89.,4.1.90.,4.1.91.,4.1.92.,4.1.93., 4.1.32.,4.1.69., 5.1. 4.1.97.,4.1.98. 4.1.100., 5.1. Koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula) 4.1.69 Lehtonokkasammal (Eurhynchium angustirete) 4.1.6. Koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum) 4.1.62. Lehtonurmikka ( Poa nemoralis ) 4.1.1., 4.1.10., 4.1.17., Koskisiipisammal ( Fissidens pusillus ) 4.1.21., 5.3. 4.1.47. Kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris ) 1.1.1., 1.1.2., Lehto-orvokki ( Viola mirabilis ) 1.1.2., 1.1.3., 1.1.6., 1.1.13., 3.3., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.44., 4.1.47., 4.1.52., 1.1.12., 3.3., 4.1.5., 4.1.34., 4.1.35., 4.1.41., 4.1.50., 4.1.61., 4.1.67., 4.1.76., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103., 4.1.108., 4.1.101.,4.1.102., 4.1.103., 4.1.105., 4.1.113., 4.1.117., 4.1.116., 4.4.11. 4.4.11. Koukkusuikerosammal ( Brachythecium reflexum ) Lehtopalsami ( Impatiens nolitangere ) 1.1.1., 1.1.3., 1.1.3. 1.1.5., 1.1.13., 4.1.1., 4.1.8., 4.1.15., 4.1.17., 4.1.27., Kujanneviuhkasammal ( Homalia trichomanoides ) 4.1.33., 4.1.42., 4.1.47. ,4.1.67., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.99 1.1.3. Lehtopähkämö ( Stachys sylvatica ) 1.1.1., 1.1.2., Kujasorsimo ( Puccinellia distans ) 4.1.22. 1.1.13., 4.1.42., 4.1.47., 4.1.75., 4.1.89., 4.1.94. Kultahapero ( Russula aurea ) 1.1.5. Lehtorousku (Lactarius bertillonii ) 1.1.5. Kultakirveli ( Chaerophyllum aureum ) 4.1.13. Lehtosaarni (Fraxinus exelcior ) 4.1.47. Kullero (Trollius europaeus) 4.1.85., 4.1.86., 5.1. Lehtosuikerosammal (Brachythecium rutabulum ) 3.3. Kumina ( Carum carvi ) 4.1.24., 4.1.117. Lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ) 1.1.1., 1.1.13., 2.6., Kuoriaisloisikka ( Cordyceps entomorrhiza ) 4.1.15. 3.3., 4.1.17., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.41., 4.1.42. Kuorikamarainen (Hysterangium coriaceum) 5.4. Lehtovirmajuuri ( Valeriana sambucifolia ) 1.1.1., Kurjenjalka ( Potentilla palustris ) 4.1.22. 4.1.33., 4.1.36. Kutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 3.3. Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46. Kuusenkääpä ( Phellinus chrysoloma ) 1.1.8. Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46. Kuusi (Picea abies) 1.1.2. Lepäntatti ( Gyrodon lividus ) 1.1.5. Kylähierakka (Rumex obtusifolius ssp. transiens 5.1. Leskenlehti ( Tussilago farfara ) 4.1.12. Kyläkarhiainen ( Carduus crispus ) 4.1.20., 4.1.22. Lettovilla ( Eriophorum latifolium ) 1.1.9., 3.3., 4.1.85., 4.1.86., 5.1.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 119 Liitteet

Leveäosmankäämi ( Typha latifolia ) 1.1.5., 2.6., Mutasara ( Carex limosa ) 4.1.12., 4.1.89., 4.1.119., 4.1.12., 4.1.22., 4.1.25. 4.4.9. Leväkkö ( Scheuchzeria palustris ) 4.1.66., 4.1.89. Mutayrtti (Limosella aquatica) 5.1. Liereäsara ( Carex diandra ) 4.1.27., 4.1.72. Myrkkykatko ( Conium maculatum ) 4.1.24., 5.1. Lietetatar ( Polygonum foliosum ) 3.5., 4.1.117., 5.1. Myrkkykeiso ( Cicuta virosa ) 1.1.2. Liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrium) 5.1. Myrkkykirveli ( Chaerophyllum temulum ) 4.1.13. Limi-isokarve (Parmelia omphalodes) 4.1.102., 5.2. Mäkiarho ( Arenaria serpyllifolia ) 4.1.5., 4.1.22., Limilaakajäkälä (Physconia peridisiosa) 5.2. 4.1.83. Limisiimasammal (Myurella julacea) 5.3. Mäkihorsma ( Epilobium collinum ) 4.1.13., 4.1.22. Liperi (Levisticum officinale) 4.1.110 Mäkikuisma (Hypericum perforatum) 4.1.13.,5.1. Litteävita ( Potamogeton compressus ) 2.6., 4.1.1., Mäkilehtoluste ( Brachypodium pinnatum ) 1.1.5., 3.4., 4.1.64., 5.1. 4.1.14., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61., Litulaukka ( Alliaria petiolata ) 4.1.13., 5.1. 4.1.65., 4.1.66., 4.1.105 Lituruoho ( Arabidopsis thaliana ) 4.1.22. Mäkiminttu (Satureja vulgaris) 5.1. Litutilli ( Descurainia sophia ) 4.1.18., 5.1. Mäkitervakko ( Lychnis viscaria ) 4.1.1., 4.1.14., 4.1.22., Liuskaraunioinen ( Asplenium septentrionale ) 3.3., 4.1.47., 4.1.102. 4.1.102., 5.1. Mäkivirvilä ( Vicia tetrasperma ) 1.1.4., 1.1.6., 4.1.22., Loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans) 5.2. 4.1.24., 4.1.83., 5.1. Luhtalemmikki (Myopsotis scorpioides) 4.1.117. Männynkääpä ( Phellinus pini ) 1.1.4., 1.1.8. Luhtalitukka (Cardamine pratensis) 4.1.86 Männynrousku (Lactarius musteus) 5.4. Luhtaorvokki ( Viola uliginosa ) 4.1., 5.1. Männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) 5.4. Luhtasara ( Carex vesicaria ) 4.1.25. Mänty ( Pinus sylvestris ) 1.1.2., 1.2.8. Luhtatädyke (Veronica scutellata) 4.1.117. Mäntykukka ( Monotropa hypopitys) 1.1.4., 1.1.5. Luhtavuohennokka ( Scutellaria galericulata ) 1.1.2., Mätässara ( Carex cespitosa ) 2.6., 4.1.1., 4.1.50. 4.1.47. Mätästorvijäkälä (Caldonia cervicornis ssp cervicornis) Lähdetähtimö ( Stellaria uliginosa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.8., 5.2. 4.1.10., 4.1.15., 4.1.17. , 4.1.36., 4.1.42., 4.1.47. Lähteikköpoimulehti ( Alchemilla glabra ) 4.1.36. Nappihyytelöjäkälä (Collema polycarpon) 5.2. Lännenkonnanmarja (Actaea rubra) 2.6. Nevaimarre ( Thelypteris palustris ) 1.1.3., 2.6., 4.1.27., 4.1.52., 4.1.113., 5.1. Maahumala ( Glechoma hederacea ) 4.1.1., 4.1.12., Niittyhumala ( Prunella vulgaris ) 4.1.22. 4.1.17. Niittyleinikki ( Ranunculus acris ) 4.1.60. Maariankämmekkä ( Dactylorhiza maculata ) 3.3., Niittynätkelmä ( Lathyrus pratensis ) 4.1.60. 4.1.86., 4.1.99. Nokihapero ( Russula albonigra ) 1.1.2. Maitohorsma ( Epilobium angustifolium ) 4.1.12. Nokirousku ( Lactarius lignyotus ) 1.1.6. Masmalo (Anthyllis vulneraria) 5.1. Nokkonen ( Utrica dioica ) 1.1.2. Meriherkkusieni (Agaricus bernardii) 5.4. Nokkosvieras ( Cuscuta europaea ) 1.1.3. Mesiangervo ( Filipendula ulmaria ) 1.1.1., 1.1.2., Nuijasara (Carex buxbaumii) 4.1.66, 5.1. 4.1.17., 4.1.33., 4.4.11., 4.4.13. Nuijasarvisieni ( Xylaria hypoxylon ) 4.1.15., 5.4. Metsäapila ( Trifolium medium ) 4.1.14. Nummitorvijäkälä (Cladonia strepsilis) 5.2. Metsäimarre (Gymniocarpium dryopteris) 4.4.11. Nuokkuhelmikkä ( Melica nutans ) 1.1.2., 4.1.14. Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) 4.4.11. Nuokkukohokki ( Silene nutans ) 4.1.24., 4.1.44., 5.1. Metsäkurjenpolvi ( Geranium sylvestris ) 4.1.12. Nuokkurusokki ( Bidens cernua ) 3.2., 4.1.64. Metsälehmus ( Tilia cordata ) 1.1.2., 1.2.7., 4.1.33., Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) 4.1.48. 4.1.68., 4.1.70., 4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.92., 4.1.94., Nuppihuopasammal (Aulaconium androgynum) 4.1.95., 4.1.97. 4.1.38. Metsämaarianheinä ( Hierochloe australis ) 4.1.31., Nurmikaunokki ( Centaurea phrygia ) 1.1.2., 4.1.13. 4.1.35., 4.1.54.. 4.1.101., 4.1.115. Nurmilaukka (Allium oleraceum) 5.1. Metsänemä ( Epipogium aphyllum ) 3.3., 5.1. Nurmimailanen ( Medicago lupulina ) 4.1.13. Metsänätkelmä ( Lathyrus sylvaticus ) 4.1.24., 5.1. Nurmitatar ( Bistorta vivipara ) 3.4., 4.1.119. Metsäruusu ( Rosa majalis ) 1.1. 12., 4.1.6., 4.1.14., Nurmituhkelo ( Vascellum pratense ) 1.1.2., 5.4. 4.1.88., 4.1.91., 4.1.92., 4.1.93. Nurmivihvilä (Juncus stygius) 5.1. Metsätähti ( Trientalis europaea ) 4.1.12. Näsiä ( Daphne mezereum ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.12., Metsävirna ( Vicia sylvatica ) 4.1.35.,4.1.52., 4.1.54., 1.1.13., 4.1.24., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.46.,4.1.50., 4.1.71. 4.1.52., 4.1.54., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94. Murutorvijäkälä (Cladonia caespiticia) 5.2. Mustaherukka (Ribes nigrum) 1.1.13. , 4.1.52., 4.1.67., Ojakaali (Peplis portula) 5.1. 4.1.108., 4.1.116. Ojakellukka ( Geum rivale ) 4.1.6. Mustakonnanmarja ( Actaea spicata ) 1.1.2., 1.1.3., Ojakurjenpolvi (Geranium palustre) 5.1. 1.1.5., 1.1.6., 1.1.12., 2.6.,4.1.1., 4.1.6., 4.1.22., 4.1.27., Ojaleinikki (Ranunculus flammula) 4.1.94. 4.1.35., 4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.50., Ojasorsimo ( Glyceria fluitans ) 4.1.25. 4.1.52., 4.1.54., 4.1.61., 4.1.62., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88., Omenapuu ( Malus domestica ) 4.1.22. 4.1.91., 4.1.92., 4.1.93, 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103., Oravanmarja ( Maianthemum bifolium ) 4.1.12. 4.1.105., 4.1.116., 4.4.111. Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) 5.4. Mustapahkajuurekas ( Collybia racemosa ) 1.1.6., 5.4. Mustuvapaju ( Salix nigricans ) 1.1.2.

120 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet

Paasitorvijäkälä (Cladonia diversa) 5.2. Punaherukka ( Ribes spicatum ) 4.1.8., 4.1.65., 4.1.67., Paatsama ( Rhamnus frangula ) 1.1.2. 4.1.71. Pahtanurmikka ( Poa glauca ) 1.1.4., 3.3., 4.1.99., 5.1. Punakatko ( Torilis japonica ) 4.1.13. Paimenmatara ( Galium album ) 4.1.60. Punakoiso ( Solanum dulcamara ) 1.1.3., 4.1.15., Pallosara ( Carex globularis ) 4.1.34. 4.1.47., 4.1.59., 4.1.112. Pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum) 4.1.51., Punakämmekkä (Dactylorrhiza incarnata) 4.1.109., 5.2. 4.4.13., 5.1. Palsamipihta (Pinus balsamea ) 4.1.47. Punaluppio (Sanguisorba officinalis) 5.1. Partaohra ( Hordeum jubatum ) 4.1.22. Punamaljakas ( Sarcoscypha austriaca ) 1.1.5. Partapoimulehti (Alchemilla filicaulis ssp. vestita) 5.1. Punasolmukki ( Spergularia rubra ) 4.1.22. Paunikko (Crassula aquatica) 5.1. Punasänkiö ( Odontites vulgaris ) 2.6. Pehmytpillike (Galeopsis ladanum) 5.1. Purolitukka ( Cardamine amara ) 2.1., 4.1.3., 4.1.15., Pellavatankio (Camelina alyssum) 5.1. 4.1.67., 4.1.108. Pellavanvieras (Cuscuta epilinum) 5.1. Puropussisammal (Marsupella aquatica) 5.3. Pellavaraiheinä (Lolium remotum) 5.1. Purorisakas ( Inocybe rivularis ) 1.1.6. Peltokierto ( Convolvulus arvensis ) 4.1.18., 4.1.22., Purovita ( Potamogeton alpinus ) 4.1.1. 4.1.24., 4.1.47., 5.1. Pussikämmekkä ( Coeloglossum viride ) 3.3., 4.1.52., Peltomatara ( Galium spurium ) 4.1.18. 4.1.54., 4.1.66., 4.1.89., 4.1.118. Peltorasti ( Anchusa arvensis ) 4.1.22., 5.1. Pystyhanhikki (Potentilla recta) 5.1. Peltorusojuuri (Lithospermum arvense) 5.1. Pyöreälehtikihokki ( Drosera rotundifolia ) 4.1.34., Peltosauramo (Anthemis arvensis) 4.1.83., 5.1. 4.4.9., Peltosänkiö (Odontites verna) 5.1. Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) 5.4 Peltotädyke ( Veronica agrestis ) 4.1.22. Pähkinäpensas ( Corylus avellana ) 1.1.5., 5.1. Peltoukonnauris ( Erysimum cheiranthoides ) 4.1.22. Pölkkyruoho ( Arabis glabra ) 4.1.24. Peltovirvilä ( Vicia tetraspermum ) 4.1.1. Pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) 5.1. Rahkahaprakas ( Psathyrella sphagnicola ) 1.1.8. Pensastyräkki ( Euphorbia virgata ) 4.1.23., 5.1. Rahkasara (Carex pauciflora) 4.1.119. Persiantädyke ( Veronica persica ) 4.1.22. Raidankeuhkojäkälä ( Lobaria pulmonaria ) 4.1.46., Pihajasmike ( Philadelphus coronarius ) 4.1.22. 4.1.99., 5.2. Pihakrassi ( Lepidium ruderale) 5.1. Raita ( Salix caprea ) 1.1.2., 4.1.71 Pihakurjenpolvi ( Geranium pusillum) 4.1.13. Ranta-alpi ( Lysimachia vulgaris ) 4.1.17. Piharatamo ( Plantago mauor ) 4.1.12. Rantakanankaali ( Barbare stricta ) 4.1.20. Pihasyreeni ( Syringa vulgaris ) 4.1.22. Rantakukka ( Lythrum salicaria ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.27. Pihatähtimö ( Stellaria media ) 4.1.1. Rantaluikka ( Eleocharis palustris ) 4.1.22. Pihlaja ( Sorbus aucuparia ) 1.1.2. Rantaminttu ( Mentha arvensis ) 4.1.10., 4.1.63., 4.1.88. Piikkisalaatti ( Lactuca serriola ) 4.1.22.,5.1. Rantanurmikka ( Poa palustris ) 4.1.25. Piikkituhkelo ( Lycoperdon echinatum ) 4.1.47., 5.4. Rantavihvilä ( Juncus alpinoarticulatus ssp. nodulosus Piilovesiherne ( Utricularia stygia) 1.1.3. ) 4.1.22. Piirtojäkälä ( Graphis scripta ) 4.1.10. Rantayrtti ( Lycopus europaeus ) 4.1.1., 4.1.6. , 4.1.25., Pikkuaho-orvokki (Viola canina ssp. canina) 5.1. 4.1.108., 4.1.109., 4.4.13. Pikkulimaska ( Lemna minor ) 4.1.22., 4.1.27., 4.4.13. Rauduskoivu ( Betula pendula ) 1.1.2. Pikkulovisammal (Lophozia ascendens) 5.3. Rautanokkonen ( Urtica urens ) 4.1.22., 5.1. Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) 4.1.38., 4.1.68., Rentovihvilä ( Juncus bulbosus ) 4.1.10., 4.1.87. 4.1.99., 5.2. Rentukka ( Caltha palustris ) 4.1.33. Pikkutakiainen ( Arctium minus ) 4.1.18., 4.1.47. Retikkavalmuska ( Tricholoma album ) 1.1.5. Pikkutalvikki ( Pyrola minor ) 4.1.1. Rihmahiirensammal ( Bryum flaccidum ) 1.1.3. Pikkuvita ( Potamogeton berchtoldii ) 4.1.12., 4.1.64. Riippasara ( Carex magellanica ) 4.1.12., 4.1.78., Pitkälehtikihokki (Drosera anglica) 4.1.96., 4.11.99., 4.1.89., 4.1.119. 4.1.106., 4.4.9., Rikkanenätti ( Rorippa sylvestris ) 4.1.47. Pitkälehtivita ( Potamogeton praelongus) 5.1. Rikkapalsami ( Impatiens parviflora ) 4.1.13. Pitkäpääsara ( Carex elongata ) 4.1.47. Rikkasinappi ( Sinapis arvensis ) 4.1.47. Piukkasara (Carex elata) 4.1.1. Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) 5.4. Piuru ( Scolochloa festucacea ) 1.1.12., 2.6. Rimpivihvilä (Juncus stygius) 4.1.87, 5.1. Pohjankevätmaljakas ( Urnula hiemalis ) 4.1.24., 5.4. Ripsimaatähti (Geastrum sessile) 5.4. Pohjannurmikka ( Poa alpigena ) 4.1.47. Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides) 5.2. Pohjanpaju ( Salix lapponum ) 4.1.12. Ristilimaska (Lemna trisulca) 4.1.47., 5.1. Poimuhierakka ( Rumex crispus ) 2.6. Risukarakääpä ( Junghuhnia nitida ) 1.1.5. Poimuvita ( Potamogeton crispus ) 2.6., 4.1.97. Risumattalakki ( Ramicola haustellaris ) 4.1.1. Puistolehmus ( Tilia vulgaris ) 4.1.22. Riukukääpä( Phellinus viticola ) 1.1.8. Puistolemmikki ( Myosotis sylvatica ) 4.1.20. Rohtopernaruoho ( Sisymbrium officinale ) 4.1.18., Puistonurmikka ( Poa chaixii ) 4.1.45., 5.1. 4.1.22., 5.1. Puistosyreeni ( Syringa x henryi ) 4.1.22. Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) 4.1.47. Pujo ( Artemisia vulgaris ) 4.1.12. Rohtovirmajuuri (Valeriana officinale) 4.1.59. Pukinparta ( Tragopogon pratensis ) 4.1.18., 4.1.47. Ruiskattara (Bromus secalinus) 5.1. Pullosara ( Carex rostrata ) 4.1.34. Runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea) 4.1.8., 5.4.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 121 Liitteet

Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) 5.4. Suokukka ( Andromeda polifolia ) 4.1.12., 4.1.34., Ruohokanukka ( Cornus suecica ) 1.1.6., 4.1.84., 5.1. 4.4.9., Ruostehappomarja ( Berberis vulgaris ) 4.1.1. Suomenhierakka ( Rumex pseudonatronatus ) 2.6., Ruostekääpä ( Phellinus ferrugineofuscus ) 1.1.2., 4.1.25., 4.1.59. 1.1.8., 5.4. Suomukääpä ( Polyporus squamosus ) 4.1.49. Ruotsinpitkäpalko ( Arabidopsis suecica ) 4.1.22., Suomuurain ( Rubus chamaedrys ) 4.1.34., 4.1.53. 4.1.53., 4.1.83. Suonirustojäkälä (Ramalina sinensis) 5.2. Ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum ) 4.1.1. Suopursu ( Ledum palustre ) 4.1.34. Ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum) 5.2. Suruhiippo (Mycena tristis) 5.4. Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) 4.4.9. Suovalkku ( Hammarbya paludosa ) 1.1.9., 4.1.12., Ruusuruoho (Knautia arvensis) 5.1. 4.1.72., 4.1.96., 4.1.99., 4.1.106., 4.4.9., 5.1. Ryynihyytelöjäkälä (Collema fuscovirens) 5.2. Suovehka ( Calla palustris ) 4.1.33. Rönsyleinikki (Ranunculus repens) 4.4.11. Suppilohapero ( Russula delica ) 1.1.5. Rönsyrölli ( Agrostis stolonifera ) 2.6., 4.1.25., 4.1.47. Suppujäsenruoho (Scleranthus annus ssp. polycarpos) Röyhelökarve ( Cetrelia olivetorum ) 3.3.. 5.2. 4.1.51. Röyhysara ( Carex appropinguata ) 1.1.9., 3.3., 5.1. Sykeröpiippo ( Luzula sudetica ) 1.1.9., 4.1.110., 5.1. Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) 5.4. Saksankirveli ( Myrrhis odorata ) 4.1.45. Syyläjuuri ( Scrophularia nodosa ) 1.1.12., 4.1.1., Salokeltano (Hieracium sylvaticum) 4.1.52. 4.1.36, 4.1.91., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103., 4.1.105. Sammakonkello (Campanula aparinoides) 4.1.55, 5.1. Säderusokki ( Bidens radiata ) 3.2., 4.1.25. Sammaljäkälä (Massalongia carnosa) 5.2 Sääskenvalkku (Microstylis monophyllos) 5.1. Saravinokas ( Melanotus phillipsii ) 1.1.2. Sarjakeltano ( Hieracium umbellatum f. linearis ) Taikinamarja ( Ribes alpinum ) 1.1.5., 1.1.6., 1.1.12., 4.1.7., 4.1.14. 1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61., Sarjarimpi (Butomus umbellatus) 5.1. 4.1.62., 4.1.67., 4.1.92., 4.1.102. Sarjatalvikki ( Chimaphila umbellata ) 1.1.4., 4.1.14., Taljaruostesammal ( Anomodon attenuatus ) 1.1.3. 4.1.39., 4.1.44., 5.1. Tammi ( Quercus robur ) 4.1.31. Saunionoidanlukko (Bothrychium matricariifolium) Tannervihvilä ( Juncus compressus ) 4.1.22., 5.1. 5.1. Tarha-alpi ( Lysimachia punctata ) 4.1.47. Savikkosiipisammal (Fissidens viridulus) 5.3. Tarhahappomarja ( Berberis x ottawensis ) 4.1.22. Savukärpässieni ( Amanita spissa ) 1.1.2., 5.4. Terhi (Asperugo procumbens) 5.1. Seittitakiainen ( Arctium tomentosum ) 4.1.22. Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora ) 1.1.2. Sepiväpeippi ( Lamium amplexicaule ) 4.1.47., 5.1. Terttuselja ( Sambucus racemosa ) 1.1.2., 4.1.17. Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) 5.4. Tervaleppä ( Alnus glutinosa ) 1.1.2., 4.1.34., 4.1.67 Sianpuolukka ( Arctostaphylos uva-ursi ) 4.1.7., 4.1.14. Tesma ( Milium effusum ) 2.1., 4.1.3., 4.1.10., 4.1.35., Silkkivalmuska (Tricholoma columbetta) 5.4. 4.1.36., 4.1.43., 4.1.46. 4.1.50., 4.1.52., 4.1.54., 4.1.88., Siloruskokarve ( Parmelia pulla ) 4.1.8. 4.1.102., 4.1.108., 4.1.116., 4.4.11. Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) 5.4. Tesmayrtti ( Adoxa moschatellina ) 2.4., 4.1.42., 5.1. Sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) 5.4. Tihkutierasammal (Racomitrium aquaticum) 4.1.38. Siniheinä (Molinia coerulea) 4.1.6. Tikankontti ( Cypripedium calceolus ) 1.1.10., 3.3., 5.1. Sinimatara (Sherardia arvensis) 5.1. Toukotaskuruoho ( Thlaspi brachypetalum ) 3.3., 5.1. Sinityvirisakas ( Inocybe calamistrata ) 1.1.6. Tuhkapaju ( Salix cinerea ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.23. Sinivuokko ( Hepatica nobilis ) 1.1.1., 1.1.12., 4.1.1., Tummajalkalapakka ( Spathualria rufa ) 1.1.6. 4.1.22., 4.1.35., 4.1.53., 4.6.67., 4.1.71., 4.1.75., 4.1.88., Tummaraunioinen ( Asplenium trichomanes ) 1.1.4., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.102., 4.1.105., 1.1.6., 3.3., 4.1.5., 4.1.7., 4.1.31. 4.1.116., 4.4.11. Tummatulikukka (Verbascum nigrum) 5.1. Siperianlehtikuusi ( Larix sibirica ) 1.1.5., 4.1.22. Tunturikiviyrtti ( Woodsia alpina ) 3.3., 5.1. Siperianpihta ( Abies sibirica ) 1.1.4. Tuoksuhelokka ( Pholiota heteroclita ) 1.1.2. Siperiansembra ( Pinus cembra ) 4.1.47. Tuoksumatara (Galium odoratum) 5.1. Sirohavusammal ( Thuidium assimile ) 1.1.3. Tuoksuorvokki ( Viola odorata ) 4.1.22. Sirppihuurresammal (Palustriella falcata) 5.3. Tuoksusahaheltta ( Lentinellus cochleatus ) 1.1.6. Sirppimailanen (Medigaco falcata) 5.1. Tuomi ( Prunus padus ) 1.1.2., 4.1.17., 4.1.60. Soikkokaksikko ( Listera ovata ) 1.1.1.,1.1.2., 1.1.5., Tupassara ( Carex nigra ssp. juncella ) 4.1.22., 4.1.72. 1.1.9., 1.1.10., 1.1.12., 3.3., 3.4., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.50., Tupasvilla ( Eriophorum vaginatum ) 4.1.34. 4.1.63., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.95., 4.1.99., 5.1. Tuppisara ( Carex vaginata ) 4.1.34., 4.1.35., 4.1.54. Soikkoratamo ( Plantago media ) 4.1.7., 5.1. Tylppähammaspoimulehti (Alchemilla samuelssonii) Sormisara ( Carex digitata ) 4.1.1., 4.1.54. 5.1. Sorsansammal ( Ricciocarpus natans) 4.1.27. Tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius) 4.1.46. Sudenmarja ( Paris guadrifolia ) 4.1.1., 4.1.17., 4.1.71. , Tylppälehtivita ( Potamogeton obtusifolius ) 3.2., 4.1.1. 4.4.11. Tyrni ( Hippophae rhamnoides ) 4.1.22. Suipputorvijäkälä (Cladonia acuminata) 5.2. Tähtisara ( Carex echinata ) 4.1.12., 4.1.78., 4.1.119. Suo- orvokki ( Viola palustris ) 4.1.27. Täplärisakas ( Inocybe maculata ) 1.1.5. Suohirvenjäkälä (Cetrariella delisei) 5.2. Törrösara ( Carex muricata ) 1.1.3. Suohorsma ( Epilobium palustre f. albiflorum ) 4.1.27. Suokeltto ( Crepis paludosa ) 4.1.15., 4.1.36., 4.1.50., Uistinvita ( Potamogeton natans ) 4.1.12. 4.1.54., 4.1.108. Ukonhattu ( Aconitum sp. ) 4.1.20.

122 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet

Ukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.20. Vellamonsammal ( Fissidens fontanus ) 4.1.21., 4.1.48., Ukonputki (Herachleum sphondylium ) 4.1.10. 5.3. Ukontulikukka ( Verbascum thapsus ) 4.1.1., 4.1.18. Vemmelvaskisammal ( Pseudoleskeella nervosa ) 1.1.3. Ulpukka ( Nuphar luteum ) 4.1.12. Vesihierakka ( Rumex aquaticus ) 2.6., 4.1.59., 4.1.64., Uposvesitähti (Callitriche hermaphroditicum) 4.1.48, 4.1.99. 5.1. Vesinenätti ( Rorippa ( amphibia ) 2.6., 5.1. Vesisara ( Carex aguatilis ) 2.6., 3.2., 4.1.25. Vaahtera ( Acer platanoides ) 1.1.4., 4.1.22., 4.1.36. Vesitatar ( Polygonum amphibium ) 4.1.25. Vaaleasara (Carex livida) 4.1.78., 5.1. Viherjäsenruoho (Scleranthus annuus) 4.1.83. Vadelma ( Ribes idaeus )1.1.6. Viiltosara ( Carex gracilis ) 1.1.2., 2.6. Vainionlaakajäkälä ( Physcia subalbinea ) 4.1.8. Viitakastikka (Calamagrostis canescens) 2.6., 4.1.27. Valkohiippo (Mycena alba) 5.4. Viitaorvokki ( Viola x ruprechtiana ) 4.1.10., 4.1.66., Valkolehdokki ( Platanthera bifolia ) 1.1.9., 1.1.10., 4.1.89. 1.1.12., 3.3., 4.1.36., 4.1.54., 4.1.57., 4.1.86., 4.1.93., Villaheisi ( Viburnum lantana ) 4.1.22. 4.1.97., 4.1.99., 4.1.100. Villapääluikka ( Scirpus hudsonianus ) 1.1.9., 4.1.66., Valkopeippi ( Lamium album ) 4.1.20., 5.1. 4.1.96., 4.1.99., 4.1.109., 4.4.9., 4.4.13. Valkopiippo ( Luzula luzuloides ) 4.1.45., 5.1. Vilukko ( Parnassia palustris ) 1.1.9., 3.3., 3.4., 4.1.119., Valkopiirtoheinä ( Rhynchospora alba ) 4.1.66. 5.1. Valkosahaheltta ( Lentinellus auricula ) 1.1.2., 5.4. Visakoivu ( Betula pendula var.carelica ) 4.1.22. Valkovuokko ( Anemone nemorosa ) 1.1.1., 1.1.3., Viuhkasammal ( Homalia trichomanoides ) 3.3. 1.1.12., 4.1.1., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.47., 4.1.52., 4.1.94., Volganpernaruoho (Sisymbrium wolgense) 5.1. 4.1.102., 4.1.105 Vuohenputki ( Aegopodium podagraria ) 4.1.12. Vankkasara ( Carex riparia ) 1.1.5.,5.1. Vuorijalava ( Ulmus glabra ) 1.1.12., 4.1.20., 4.1.22., Vanukehirvenjuuri (Inula britannica) 5.1. 4.1.23. Variksenmarja ( Empetrun nigrum ) 4.1.34. Vuoririippusammal ( Neckera oligocarpa ) 1.1.3. Varjolilja ( Lilium martagon ) 4.1.20., 4.1.26. Varjonahkajäkälä (Peltigera corallina) 5.2. Yövilkanruoste ( Uredo goodyerea ) 1.1.8. Vata ( Myosoton aquaticum ) 4.1.13., 4.1.15., 4.1.17., Yövilkka ( Goodyera repens ) 3.3., 4.1.66. 4.1.103, 4.1.104., 5.1. Velholehti ( Circaea alpina ) 1.1.2., 4.1.42., 4.1.52., Äimäsara ( Carex dioica ) 3.3., 4.1.85., 4.1.86., 4.1.87., 4.1.54., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.108. 4.1.96., 4.1.106., 4.1.109., 5.1.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 123 Liitteet

RAPORTISSA ESIINTYVÄT ELÄINLAJIT

Aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata) 4.3.11. Keltavästäräkki (Motacilla flava) 4.2.1.3. Aaltoritariyökkönen (Catocala sponsa) 2.6. Ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe) 4.3.22. Ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) 4.3.17., 5.7. Kiilakärsäyökkönen (Herminia grisealis) 1.1.5. Ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla) 4.3.3., Kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis) 4.3.33. 5.7. Kiljukotka (Aquila clanga) 3.2. Ampuhaukka (Falco columbarius) 5.5. Kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula) 5.7. Kirjomaayökkönen (Opigena polygona) 4.3.28. Haapana (Anas penelope) 2.6, 4.2. Kirjoneilikkayökkönen (Hadena confusa) 4.3.17. Haapanirkko (Notodonta tritoplus) 4.3.6. Kirjoruusumittari (Anticlea derivata) 4.3.23. Haarahaukka (Milvus migrans) 3.2. Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 1.1.4., 1.1.8. Haavanhammaskehrääjä (Tritophia tritophus) 4.3.23 Koivuhangokas (Furcula bicuspis) 4.3.6. Haavanhankokehrääjä (Furcula bifida) 4.3.23. Koivuhiiri (Sicista betulina) 5.6. Hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata) 4.3.11., Konnanmarjamittari (Eupithecia actaeata) 1.1.6. 4.2.19. , 4.2.23. 4.3.13. Harmaalokki (Larus argentatus) 4.2.3.1. Korpivarjomittari (Lamproteryx otregiata) 4.3.11. Harmaapäätikka (Picus canus) 5.5. Korvayökkö (Plecotus auritus) 5.6. Harmaasieppo (Muscicapa striata) 1.1.5 Koskikara (Cinclus cinclus) 5.5. Harmopussikas (Acanthopsyche atra) 2.5. Koukkusirvikäs (Sericostoma personatum) 1.1.1. Heinätavi (Anas querquedula) 2.6., 3.2., 5.5. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) 4.2.2.2., 4.2.2.5., 5.5. Helmipöllö (Aegolius funereus) 5.5. Kuikka (Gavia arctica) 5.5. Helyhaaskavaajakas (Tachinus elegans) 1.1.8. Kultarinta (Hippolais icterina) 1.1.5., 5.5. Hentopussikas (Sterrhopterix sandfussi) 2.5. Kurki (Grus grus) 5.5. Hentoruokoyökkönen (Archanara dissoluta) 2.6. Kuukkeli (Perisoreus infaustus) 5.5. Hernekerttu (Sylvia curruca) 1.1.5. Kuultomittari (Malacodea regellaria) 1.1.6., 4.3.8., Herttakangasyökkönen 2.5., 4.3.24. 4.3.9., 4.3.11., 4.3.19.. Hiirihaukka (Buteo buteo) 5.5. Kuusamaliuskamittari (Triphoteryx polycommata) Hilleri (Mustela putorius) 5.6. 1.1.5., 4.3.6., 4.3.8. Hippiäinen (Regulus regulus) 1.1.1.,1.1.8., 4.2.2.5. Kuusikarvajalka (Calliteara abietis) 4.3.6. Huuhkaja (Bubo bubo) 5.5. Käenpiika (Jynx torquilla) 4.2.2.2., 5.5. Härkälintu (Podiceps griseigena) 4.2.1.3., 5.5. Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) 5.6. Käärönirkko (Gluphisia crenata) 4.3.6. Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 4.3.3., 4.3.22. Laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii) 4.3.26. Idänritariyökkönen (Catocala adultera) 1.1.5. Lapasorsa (Anas clypeata) 2.6., 3.2., 4.2. Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) 1.1.6., Lapinpöllö (Strix nebulosa) 5.5. 4.2.2.5., 5.5. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 3.2., 5.5. Ilves (Lynx lynx) 5.6. Laulurastas (Turdus philomelos) 1.1.5. Isokuovi (Numenius arquata) 4.2.1.3. Lehmuksenoksajäärä (Exocentrus lusitanus) 4.3.2., Isolepinkäinen (Lanius excubitor) 5.5. 4.3.13., 4.3.15. Isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges) 4.3.26., Lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago) 4.3.6., 4.3.7., 5.7. 4.3.8., 4.3.13., 4.3.15. Isosittiäinen (Geotrupes stercorarius) 4.3.26. Lehmuskiitäjä (Maimas tiliae) 1.1.5., 4.3.6. Isoviiksisiippa (Myotis brandti) 5.6. Lehtokerttu (Sylvia borin) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6., 4.2.2.2. Jouhisorsa (Anas acuta) 3.2., 4.2., 4.2.1.3., 5.5. Lehtopöllö (Strix aluco) 1.1.2, 5.5. Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete) 4.3.24. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) 1.1.4. Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) 2.6. Liejukana (Gallinula chloropus) 1.1.3., 2.6., 5.5. Liekohärö 1.1.8 Kaakkuri (Gavia stellata) 1.1.6., 5.5. Liekokurekiitäjäinen (Agonum mannerheimii) 1.1.8., Kalalokki (Larus canus) 2.6., 4.2.3.2. 4.3.11. Kalasääski (Pandion haliaetus) 3.2., 5.5. Liitokorento (Epitheca bimaculata) 1.1.5. Kalatiira (Sterna hirundo) 4.2.3.1., 4.2.3.4., 4.2.3.6., Liito-orava (Pteromys volans) 1.1.6., 4.1.10., 4.1.36., 4.2.3.10., 4.2.3.12. 4.1.40., 4.1.43., 4.1.51., 4.1.58., 4.1.90., 4.2.2.2., 5.6. Kanahaukka (Accipter gentilis) 4.2.2.5., 5.5. Liro (Tringa glareola) 4.2.1.3. Kangaskiuru (Lullula arborea) 5.5. Luhtahuitti (Porzana porzana) 3.2., 5.5. Karhu (Ursus arctos) 4.1.53, 5.6. Luhtakana (Rallus aquaticus) 3.2. , 5.5. Kaulushaikara (Botaurus stellaris) 3.2., 5.5. Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) 5.5. Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) 2.5., 4.3.11., 4.3.25., Luhtakärsäyökkönen (Macrochilo cribrumalis) 2.6. 5.5. Luhtaolkiyökkönen (Leucania obsoleta) 2.6. Keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus) 4.3.26., 5.7. Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 4.3.9. Keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma) 4.3.10., 4.3.24.

124 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet

Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 4.3.22. Punakylkirastas (Turdus iliacus) 1.1.1., 4.2.2.5. Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1.1.8., 5.5. Punarinta (Erithacus rubecula) 1.1.5., 4.2.2.5. Meriharakka (Haematopus ostralegus) 5.5. Punasotka (Aythya ferina) 2.6., 4.2., 4.2.1.3. Metso (Tetrao urogallus) 1.1.8., 4.2., 5.5. Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) 4.3.10. Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 1.1.6. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 1.1.2., 1.1.5. Metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes) 4.2.26., 5.7. Punemittari (Lythria cruentaria) 4.3.22. Metsäviklo (Tringa ochropus) 1.1.6. Puroriippasirvikäs (Silo pallipes) 3.3., 4.3.27 Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 3.2., 4.1.27., Purosiilanen (Lype reducta) 1.1.1., 1.1.5., 5.7. 4.2.1.3., 5.5. Purovainokas (Rhyacophila fasciata) 1.1.6, 4.3.6., 5.7. Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4., Puukiipijä (Certhia familiaris) 1.1.8., 4.2.2.5. 1.1.5., 1.1.6., 4.2.2.2. Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 4.2.2.2., 5.5. Muurainhopeatäplä (Clossiana freija) 4.3.1., 4.3.34. Pyy (Bonasa bonasia) 1.1.6., 4.2., 4.2.2.5. Mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella) 2.6., 4.3.18., 5.7. Pyörörutavesiäinen (Anacaena globulus) 1.1.2.,1.1.5. Mäyrä (Meles meles) 4.1.53. Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) 5.5. Nastakehrääjä (Aglia tau) 4.3.24. Pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens) 4.3.28. Naurulokki (Larus ridibundus) 2.6., 3.2., 4.2.1.3., 4.2.3.10., 4.3.12. Rahkahopeatäplä (Clossiana frigga) 4.3.10. Niinijäärä (Stenostoma dubia) 2.6., 4.3.15., 5.7. Rantasipi (Actitis hypoleucos) 4.2.1.3. Niittykirvinen (Anthus pratensis) 5.5. Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) 3.2. Nokikana (Fulica atra) 2.6., 4.2., 4.2.1.3. Rautiainen (Prunella modularis) 1.1.5., 1.1.6. Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) 1.1.5., Riekko (Lagopus lagopus) 4.2., 5.5. 5.5. Rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes) 2.5., 5.7. Ruisrääkkä (Crex crex) 5.5. Nunnamittari (Baptria tibiale) 1.1.5., 4.3.9., 5.7. Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 2.6., Nuolihaukka (Falco subbuteo) 1.1.2., 3.2., 5.5. 4.2.1.3. Nuolimittari (Perizoma sagittata) 4.3.2. Ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) 2.6. Ruskolampiyökkönen (Archanara algae) 1.1.5., 2.6., Ohutsiipi (Nudaria mundana) 1.1.5. 4.3.2. Oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula) Ruskopehkiäinen 1.1.8. 4.3.17.,5.7. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 4.2.1.3., 5.5. Osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae) 2.6. Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 2.6., 3.2., 4.2.1.3, 5.5. Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4., Rytiyökkönen (Chilodes maritima) 2.6. 1.1.8., 4.2.2.2., 4.2.2.5. Räkättirastas (Turdus pilaris) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4., Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2.6., 4.2.1.3. 1.1.5., 4.2.2.2. Palokärki (Dryocopus martius) 1.1.8. Rämehopeatäplä (Proclossiana eunomia) 2.5., 4.3.10. Palosirkka (Psophus stridulus) 3.3., 4.3.31., 5.7. Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) 4.3.10. Palsamikenttämittari (Xanthorrhoe biriviata) 1.1.5., Sahamittari (Thera serraria) 4.3.9. 4.3.13.., 4.3.14. Sarvipöllö (Asio otus) 5.5. Peippo (Fringilla coelebs) 1.1.1., 1.1.2.,1.1.4.,1.1.8., Satakieli (Luscinia luscinia) 2.6., 5.5. 4.2.2.2., 4.2.2.5. Saukko (Lutra lutra) 5.6. Peltosirkku (Emberiza hortulana) 5.5. Seittipussikas (Phalacropterix graslinella) 2.5., 4.3.10. Peltopyy (Perdix perdix) 4.2., 4.5., 5.5. Selkälokki (Larus fuscus) 4.2.3.2., 4.2.3.3., 4.2.3.5., Pensassirkkalintu (Locustella naevia) 5.5. 4.2.3.7., 4.2.3.8., 4.2.3.9., 4.2.3.11., 4.2.3.12., Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) 1.1.6., 4.1.55., 4.2.3.12.,5.5. 4.2.2.5. Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 2.6. Pihlajamittari (Venusia cambrica) 4.3.11. Siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus) 4.3.17., Pikkukorsiyökkönen (Mesoligia furuncula) 4.3.3. 5.7. Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 1.1.8. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 2.6., 4.2.1.3. Pikkusieppo (Ficedula parva) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6., Sinitiainen (Parus caeruleus) 1.1.2. 4.2.2.2., 5.5. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) 1.1.2., 1.1.4., 1.1.5. Pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata) 4.3.17. Sittaukkotylppö (Hister funestus) 4.1.28. Pikkutikka (Dendrocopos minor) 1.1.3., 4.1.15., Soukkomittari (Plagodis dolabraria) 4.3.6., 4.3.13. 4.2.2.2., 5.5. Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 4.3.24. Pikkutylli (Charadrius dubius) 5.5. Suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis) 4.3.10. Pikkuvarpunen (Passer montanus) 5.5. Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 4.3.10., 4.3.24. Pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis) 4.3.2. Suokukko (Philomachus pugnax) 5.5. Pirkanpalkonen (Oxyethira tamperensis) 4.3.10. Suomaayökkönen (Coenophila subrosea) 4.3.10. Pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme) Suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi) 4.3.11. 5.7. Suomittari (Arichanna melanaria) 4.3.24. Pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis) 2.6. Suonokiperhonen (Erebia embla) 4.3.10. Pohjankuutäplä (Cosmotricha globulina) 1.1.8. 4.3.11. Susi (Canis lupus) 5.6. Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) 5.6. Synkkälatikka (Aradus erosus) 4.3.11., 5.7. Pohjansirkku (Emberiza rustica) 5.5. Sysiharjakas (Wormaldia subnigra) 4.3.12. Pohjantikka (Picoides tridactylus) 4.1.40., 5.5. Sysijuuriyökkönen (Apamea rubrinena) 4.3.9. Punajalkaviklo (Tringa totanus) 3.2., 4.2.1.3., 5.5.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 125 Liitteet

Talitiainen (Parus major) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4. Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) 1.1.3., 5.5. Tavi (Anas crecca) 4.2., 4.2.1.3. Varjotupsukoi (Mompha terminella) 1.1.6., 5.7. Telkkä (Bucephala clangula) 2.6., 4.2. Varpushaukka (Accipiter nisus) 1.1.6., 5.5. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) 1.1.5., 1.1.8., 4.2.2.5. Varpuspöllö Glaucidium passerinum) 1.1.2., 1.1.8., Tukkasotka (Aythya fuligula) 2.6., 4.2., 4.2.1.3. 4.1.90., 4.2.2.2., 5.5. Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) 1.1.5., Vasamamittari (Rheumaptera subhastata) 4.3.24. 1.1.6., 1.1.14., 4.1.66., 4.3.27., 4.3.29., 4.5., 5.7. Verkkomittari (Eustroma reticulata) 1.1.5., 4.3.2., Tuominopsasiipi (Fixsenia pruni) 1.1.5., 4.3.14., 4.3.15. 4.3.14. Tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata) 4.3.23. Vesisiippa (Myotis daubentoni) 5.6. Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 5.5. Viiksisiippa (Myoris mystacinus) 5.6. Törmäpääsky (Riparia riparia) 5.5. Viiriäinen (Coturnix coturnix) 5.5. Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 4.2.1.3. Viirupöllö (Strix uralensis) 1.1.8., 4.1.90., 5.5. Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) 5.5. Ukkopussikas (Pachetelia villosella) 4.3.10. , 4.3.34. Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis) 5.5. Uuttukyyhky (Columba oenas) 5.5. Viheryökkönen (Calamia tridens) 4.3.21., 5.7. Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 5.7. Vaaleaharmoyökkönen (Xestia cinerea) 4.3.11. Virtavesimittari (Aquarius najas) 4.3.32., 5.7. Vajayökkönen (Standfussiana simulans) 2.6., 5.7. Vyöneilikkayökkönen (Hadena compta) 4.3.17., 5.7. Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) 5.5.

126 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet

RAPORTISSA MAINITUT ELIÖLAJIT, JOISTA EI OLE KÄYTETTY SUOMENKIELISTÄ NIMEÄ

Aclearis obtusana 4.3.24. Kiaeria blyttii 3.3. Anomodon longifolius 3.3. Anomodon viticulosus 3.3. Leucodon sciuroides 3.3. Aradus betulinus 1.1.8. Lyophyllum incarnatobrunneum 5.4. Agapetus ochripes 4.3.27. Agapus striolatus 2.6. Marasmiellus tricolor 5.4. Agapus wasastrjernae 1.1.8. Margaritonus merdarius 4.3.15. Agathidium confusum 1.1.8. Marsupella sphacelata 5.3. Agonopteryx ciliella 1.1.5. Mnium hornum 4.1.45. Agrypnia picta 4.3.29. Mnium stellare 3.3. Ampedus arcticum 1.1.8. Montescardia tessulatella 1.1.6. Ampedus erythrogonus 1.1.8. Mycetoporus laevicollis 1.1.8. Ancylis tineana 4.3.33. Myurella julacea 3.3., 5.3. Aradus depressus 1.1.8. Archinemapogon yildizae 1.1.6. Neckera crispa 3.3. Atholus bimaculatus 4.3.28. Nemaxera betulinella 1.1.6. Nemapogon cloacellus 1.1.5., 1.1.6. Bartramia halleriana 3.3. Nemapogon nigralbellus 1.1.5. Bibloporus bicolor 1.1.8. Nemapogon variatellus 1.1.5. Bolitobius cingulatus 1.1.8. Nemapogon wolffiellus 4.3.20. Brachythecium glareosa 5.3. Oecetis testacea 3.3. Caloplaca chrysodeta 3.3. Olethreutes dissolutanus 1.1.6. Campyliadelphus chrysophyllum 3.3. Oxyethira sagittifera 1.1.6. Cauchas rufimitrella 4.3.20. Chionodes distinctella 4.3.1. Pediasia truncatella 2.5. Cladonia caespiticia 4.3.38. Philonthus parvicornis 4.3.26. Cnestrum schistii 3.3. Phomatoporus moravica 1.1.5. Coleophora ahenella 1.1.5., 1.1.6., 4.3.20. Phyllonorycter connexellus 1.1.5. Coleophora obscuripalpella 4.3.25. Phyllonorycter insignitellus 1.1.5. Coleophora taeniipennella 4.3.20. Phyllonorycter salicicolellus 1.1.5. Corticeus suturalis 4.3.11. Plagiomnium rostratum 3.3. Cratoneuron filicinum 3.3. Plagiopus oederianus 3.3. Platydictya jungermannioides 3.3. Depressaria silesiaca 4.3.22. Diplophyllum albicans 4.1.45. Ramariopsis tenuiramosa 5.4. Distichium capillaceum 3.3. Ditrichum flexicaule 3.3. Saelania glaucescens 3.3. Schiffermuelleria stipella 1.1.6. Elachista compsa 4.3.3. Schistostega pennata 4.1.45. Elachista subocellea 1.1.5. Scythris potentillella 4.3.33. Elatobia fuliginosella 4.3.2. Sericostoma personatum 3.3. Encalypta brevicolla 3.3. Stigmella lediella 4.3.25. Encalypta ciliata 3.3. Stigmella spendidissimella 1.1.5., 1.1.6. Encalypta streptocarpa 3.3. Stigmella tiliae 1.1.5. Entoloma albotomentosum 4.1.49., 5.4. Taxiphyllum wissgrillii 3.3. Gelechia cuneatella 4.3.18. Thermutis velutina 5.4. Grimmia elatior 3.3. Timmia austriaca 3.3. Grimmia montana 4.1.102., 5.3. Gynocharis oblonga 4.3.15. Vespula austriaca 1.1.8. Wegelina polypori 1.1.5. Leiodes inordinata 1.1.8. Xylita laevigata 1.1.8. Hallomenus binotatus 1.1.8. Hammerschimdtia ferruginae 4.3.2. Ylodes detruncatus 4.3.9. Homomallium incurvatum 3.3. Hydroporus neglectus 4.3.25. Zeiraphera griseana 1.1.5. Hypnum imponens 3.3., 4.1.45.

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 127 Liitteet: Tampereen eliölajit

Tampereen eliölajit

Valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus 2000 IUCN Lajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kielletty = (LC = elinvoimaiset, NT = silmälläpidettävät, VU = mR (x) vaarantuneet, EN = erittäin uhanlaiset, CR = äärim- Luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä laji = mäisen uhanalaiset) DirII (Naturakoodi) Alueellisesti uhanalaiset lajit = a (luokka 2a/luokka 2b; Lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä laji = + = esiintyy, - = ei esiinny, RT = alueellisesti uhanalai- Ldir (Naturakoodi) nen; alueet 2a = eteläboreaalinen vyöhyke, Lounais- Luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (elinympäris- maa ja Pohjanmaan rannikko, tödirektiivi) = DirIV (x) 2b = eteläboreaalinen vyöhyke, Järvi-Suomi, tiedot Luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä on seu- vain putkilokasveista ja linnuista) rattava = DirV (x) Erityissuojeltavat lajit = eR (e) / U = uhanalaiset lajit (u). Tampereella esiintyvät Suomen kansainväliset vastuu- Rauhoitetut lajit = R (MS =Manner-Suomessa rau- lajit = Vas (OEK= osuus Euroopan kannasta, jos hoitetut lajit, O.et = Oulun eteläpuolella rauhoitetut ilmoitettu I = 15-30%, II = 30-45% III > 45% IV = lajit) 100%)

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

1. PUTKILOKASVIT

Alchemilla samuelssonii (A. obtusa), tylppähammaspoimulehti NT +/RT

Androsace septentrionalis, ketonukki EN e

Anemone ranunculoides, keltavuokko LC +/RT

Anthyllis vulneraria, masmalo MS

Bothrychium lunaria, ketonoidanlukko NT RT/RT

Bothrychium matricariifolium, saunionoidanlukko VU u

Bothrychium multifidum, ahonoidanlukko NT RT/RT I

Butomus umbellatus, sarjarimpi LC +/RT

Callitriche hamulata, lapinvesitähti LC RT/RT

Campanula cervicaria, hirvenkello VU u

Carex acutiformis, hetesara LC +/RT

Carex appropinguata, röyhysara VU u

128 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Carex buxbaumii ssp. buxbaumii, rantanuijasara LC RT/+

Carex livida, vaaleasara LC RT/RT II

Carex muricata, törrösara LC +/RT

Carex pediformis, jalkasara LC +/RT

Carex riparia, vankkasara NT

Cinna latifolia, hajuheinä NT MS 1951 I

Coeloglossum viride, pussikämmekkä LC RT/RT

Corydalis intermedia, hentokiurunkannus LC +/RT

Corylus avellana, pähkinäpensas LC +/RT

Crassula aquatica, paunikko NT II

Cuscuta europaea ssp. europaea, humalanvieras LC RT/+

Cypripedium calceolus, tikankontti VU u 1902

Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata, punakämmekkä NT RT/RT O.et

Daphne mezereum, näsiä x

Dianthus deltoides, ketoneilikka NT

Draba nemorosa, keltakynsimö VU u

Elatine orthosperma, oikovesirikko LC II

Elatine triandra, kolmihedevesirikko LC I

Elatine alsinastrum, isovesirikko VU u

Epipactis helleborine, lehtoneidonvaippa MS

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 129 Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Epipogium aphyllum, metsänemä VU u

Eriophorum gracile, hoikkavilla LC RT/RT

Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, ahosilmäruoho VU u I

Gagea lutea, isokäenrieska LC +/RT

Galium odoratum, tuoksumatara NT +/+

Galium verum, keltamatara VU u

Gentianella amarella, horkkakatkero VU e

Gentianella campestris, ketokatkero EN e

Geranium bohemicum, huhtakurjenpolvi NT +/RT

Geranium palustre, ojakurjenpolvi NT RT/+

Geum urbanum, kyläkellukka LC +/RT

Glyceria lithuanica, korpisorsimo LC I

Gymnadenia conopsea var conopsea, kirkiruoho VU u

Hammarbya paludosa, suovalkku LC MS

Hepatica nobilis, sinivuokko x

Isoëtes lacustris, tummalahnanruoho LC I

Isoëtes echinospora, vaalealahnanruoho LC I

Juncus stygius, rimpivihvilä LC RT/RT

Lathyrus vernus, kevätlinnunherne x

Lemna trisulca, ristilimaska LC +/RT

130 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Leontodon hispidus, kesämaitiainen LC RT/+

Listera ovata, soikkokaksikko MS

Lithospermum arvense, peltorusojuuri VU u

Lobelia dortmanna, nuottaruoho LC I

Luzula sudetica, sykeröpiippo LC RT/+

Lycopodium spp., lieot x

Lythrum portula, ojakaali NT RT/RT

Malaxis monophyllos, sääskenvalkku VU e

Mycelis muralis, jänönsalaatti LC +/RT

Persicaria foliosa (Polygonum foliosum), lietetatar NT +/RT MS 1966 II

Plantanthera bifolia, valkolehdokki x

Poa remota, korpinurmikka LC +/RT

Poa glauca, pahtanurmikka LC RT/RT

Potentilla crantzii, keväthanhikki LC +/RT

Primula veris, kevätesikko MS x

Pulmonaria obscura, imikkä x

Ranunculus ficaria, mukulaleinikki LC +/RT

Subularia aquatica, äimäruoho LC I

Thalictrum simplex ssp. simplex, etelänhoikkaängelmä NT RT/RT

Trifolium arvense, jänönapila LC +/RT

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 131 Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Trifolium aureum, kelta-apila NT +/RT

Trifolium spadiceum, musta-apila NT RT/+

Ulmus glabra, vuorijalava VU u x

Ulmus laevis, kynäjalava VU u x

Vicia tetrasperma, mäkivirvilä LC +/RT

Viola selkirkii, kaiheorvokki LC I

Viola uliginosa, luhtaorvokki EN e

Woodsia alpina, tunturikiviyrtti LC RT/+ O.et

2. JÄKÄLÄT

Cladonia L subgenus Cladina, poronjäkälät x

Dermatocarpon deminuens, härmäkilpijäkälä NT

Lobaria scrobiculata, kalliokeuhkojäkälä NT

Peltigera collina, varjonahkajäkälä NT

3. MAKSASAMMALET

Lophozia ascendens, pikkulovisammal NT

Marsupella sphacelata, pohjanpussisammal VU u

Radula linderbergiana, kalliosuomusammal VU e

Scapania apiculata, kantokinnassammal EN e x

4. LEHTISAMMALET

Fissidens pusillus, koskisiipisammal NT

Grimmia montana, vuorikivisammal NT

Octodiceras fontanum, vellamonsammal NT

132 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Palustriella falcata, sirppihuurresammal NT

Rhabdoweisia crispata, kolokärpänsammal EN e

Rhynchostegium riparioides, ahdinsammal NT

5. RAHKASAMMALET

Sphagnum L. spp., rahkasammalet x

6. SIENET (H = helttasieni, KO = kotelosieni, KU = kupusieni, KÄ = kääväkäs)

Anomoporia bombycina, käpäläkääpä (KÄ) NT

Camarophyllus lacmus, kyyhkyvahakas (H) NT

Camarophyllus russocoriaceus, setrivahakas (H) EN e

Collybia racemosa, mustapahkajuurekas (H) NT

Entoloma rubrobasis, heterusokas (H) CR e

Geoglossum atropurpureum, sysikieli (KO) EN e

Geoglossum fallax, ruohikkokieli (KO) NT

Granulocystis flabelliradiata, pähkinäorvakka (KÄ) VU u

Lentinellus auricula, valkosahaheltta (H) NT

Lycoperdon echinatum, piikkituhkelo (KU) NT

Macrocystidia cucumis, kystikkä (H) NT

Megalocystidium luridum, sinappityllikkä (KÄ) NT

Onnia tomentosa, huopakääpä (KÄ) NT

Phaeocollybia cidaris, jauhoruostejuurekas (H) NT

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 133 Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Phellinus ferrugineofuscus, ruostekääpä (KÄ) NT

Psathyrella mucrocystis, anishaprakas (H) NT

Rhodocybe gemina, isomyyränlakki (H) NT

Spongipellis spumeus, kartanokääpä (KÄ) VU u

Trichoglossum hirsutum, karvakieli (KO) NT

Urnula hiemalis, talvimaljakas (KO) NT

Vascellum pratense, nurmituhkelo (KU) NT

Volvariella caesiotincta, lahotuppisieni (H) CR u

Xylaria polymorpha, nuijasarvisieni (KO) EN e

7. NISÄKKÄÄT

Pteromys volans,* liito-orava VU u 1910 x

Lutra lutra, saukko NT 1355 x

Lynx lynx, ilves NT 1361 x

Ursus arctos,* karhu NT 1354 x

Lepus timidus, metsäjänis x

Martes martes, näätä x

8. LINNUT

Actitis hypoleucos, rantasipi LC x II

Aegolius funereus, helmipöllö LC x A223 I

Anas crecca, tavi LC I

Anas penelope, haapana LC I

134 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Asio flammeus, suopöllö x A222

Aythya fuligula, tukkasotka LC I

Bonasa bonasa, pyy A104

Botaurus stellaris, kaulushaikara NT +/+ x A021

Bubo bubo, huuhkaja LC x A215 I

Bucephala clangula, telkkä LC III

Caprimulgus europaeus, kehrääjä NT +/+ x A224

Cinclus cinclus, koskikara NT RT/RT x

Circus cyaneus, sinisuohaukka NT RT/+ x A082

Circus aeruginosus, ruskosuohaukka NT +/+ x A081

Crex crex, ruisrääkkä NT +/+ x A122 x

Cuculus canorus, käki NT RT/+ x

Cygnus cygnus, laulujoutsen LC x A038 I

Dendrocopos leucotos, valkoselkätikka CR e x A039

Dendrocopos minor, pikkutikka VU u x

Dryocopus martius, palokärki x A236

Emberiza hortulana, peltosirkku VU x A379

Falco columbarius, ampuhaukka VU x A098

Falco tinnunculus, tuulihaukka NT ?RT/+ x

Ficedula parva, pikkusieppo NT +/+ x A320

Gavia arctica, kuikka x A002 III_

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 135 Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Gavia stellata, kaakkuri NT +/+ x A001

Glaucidium passerinum, varpupöllö LC x A217 I

Grus grus, kurki LC x A127

Lanius collurio, pikkulepinkäinen NT x A338

Larus fuscus fuscus, selkälokki VU u x

Larus ridibundus, naurulokki VU x

Loxia pytyopsittacus, isokäpylintu LC x I

Lullula arborea, kangaskiuru NT RT/RT x A246

Mergus serrator, tukkakoskelo LC II

Mergus merganser, isokoskelo LC II

Motacilla flava, keltavästäräkki LC RT/RT x

Numenius arquata, kuovi LC RT/RT x II

Pandion haliaetus, kalasääski NT +/+ x A094

Passer domesticus, varpunen NT x

Perdix perdix, peltopyy NT RT/RT

Perisoreus infaustus, kuukkeli NT RT/RT x I

Pernis apivorus, mehiläishaukka NT +/+ x A072

Philomachus pugnax, suokukko NT RT/RT x A151

Phoenicurus phoenicurus, leppälintu LC x I

Phylloscopus collybita, tiltaltti VU u x

Picoides tridactylus, pohjantikka NT RT/RT x A241 I

136 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Picus canus, harmaapäätikka NT RT/RT x A234

Podiceps auritus, mustakurkku-uikku x A007

Saxicola rubetra, pensastasku NT +/+ x

Sterna hirundo, kalatiira LC x A193 I

Strix nebulosa, lapinpöllö x A457

Strix uralensis, viirupöllö x A220

Tetrao urogallus, metso NT RT/RT A108 I

Tetrao tetrix, teeri NT +/+ I

Tringa glareola, liro LC RT/RT x A166 II

9. MATELIJAT JA SAMMAKKOELÄIMET

Rana arvalis, viitasammakko LC x

Rana temporaria, sammakko x

10. PERHOSET

Anacampsis fuscella, mäkihiilikoi NT x

Athetis gluteosa, ahdeyökkönen VU u

Baptria tibiale ssp. fennica, nunnamittari NT x

Calamia tridens, viheryökkönen VU u

Clossiana freija, muurainhopeatäplä LC x

Glaucopsyche alexis, virnasinisiipi VU u

Hadena compta, vyöneilikkayökkönen NT

Hadena albimaculata, oliivineilikkayökkönen NT

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 137 Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

Lopinga achine, kirjopapurikko NT x

Melitaea diamina, tummaverkkoperhonen EN e

Merrifieldia leucodactyla, ajuruohosulkanen NT

Mompha terminella, varjotupsukoi NT

Oeneis jutta, rämekylmänperhonen LC x

Pabulatrix pabulatricula, kirjojuuriyökkönen NT

Standfussiana simulans, vajayökkönen VU u

11. VESIPERHOSET

Limnephilus diphyes, rimpiputkisirvikäs NT

Lype reducta, purosiilanen NT

Rhyacophila fasciata, purovainokas NT

12. SUORASIIPISET

Psophus stridulus, palosirkka VU e

13. KOVAKUORIAISET

Amarea littorea, hämeensiemenkiitäjäinen VU u

Ceutorhynchus ignitus, siniharmiokärsäkäs NT

Donacia fennica, piurukuoriainen NT x

Dytiscus latissimus, jättisukeltaja LC 1081 x x

Exocentrus lusitanus, lehmuksenoksajäärä NT

Graphoderus bilineatus, isolampisukeltaja LC 1082 x

Staphylinus caesareus, keisarilyhytsiipi VU u

Stenostola dubia, niinijäärä NT

138 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

14. LUTEET

Aquarius najas, virtavesimittari NT

Aradus erosus, synkkälatikka VU e

15. KAKSISIIPISET

Doros profuges, isonaamiokukkakärpänen VU e

Sphegina clunipes, metsäkurokärpänen NT

Temnostoma vespiforme, pistiäislahokukkakärpänen NT

16. MUUT SELKÄRANGATTOMAT ELÄIMET

Astacus astacus, rapu LC # x x

17. KALAT

Coregonus spp., siiat x

*ensisijaisen tärkeät lajit _ osuus Itämeren kannasta # maailman uhanalaisuusluokituksessa VU

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 139 Liitteet: Tampereen eliölajit

Metsästyslain 5§:n mukaiset riistaeläimet ja rau- Rauhoittamattomia eläimiä ovat: hoittamattomat eläimet soveltaen Pirkanmaan olosuhteisiin (suluissa asetuksen mukaiset rauhoi- 1) metsämyyrä, vesimyyrä, kenttämyyrä, peltomyyrä, tusajat): lapinmyyrä, isometsähiiri, isorotta ja kotihiiri; sekä 2) korppi (poronhoitoalueella), varis, harakka, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas. Riistaeläimiä ovat: Harmaalokkikoloniat ovat aina rauhoitettuja (metsästysasetus 25 §). 1) metsäjänis ja rusakko (1.3.- 31.8.), orava (1.2.- 30.11.), euroopanmajava ja kanadanmajava (1.5.- Tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäy- 19.8.), piisami (20.5.-30.9.), susi (koko vuoden, rän, hillerin ja minkin naaras, jota saman vuoden jäl- poikkeus poronhoitoalueet), kettu, supikoira, kar- keläinen seuraa, on rauhoitettu 1.5.-31.7. Karhun, vil- hu (16.10.-19.8.) mäyrä, kärppä (1.4.-31.10.), lisian, ilveksen, metsäkauriin, hirven ja valkohäntä- hilleri, saukko, näätä (1.4.-31.10.), minkki, ilves peuran naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seu- (1.3.-30.11.), villisika (1.3.-31,5), metsäkauris raa, on aina rauhoitettu (metsästysasetus 25 §). Piisa- (uros 16.6.-31.8. ja 16.1.-15.5. sekä naaras ja sa- min ja majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun man vuoden vasa 16.1.-31.8.), hirvi (16.12.- syys- pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa va- kuun viimeistä lauantaita edeltä päivä), valkohän- hinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6.-15.9. Jos täpeura (16.1.- syyskuun viimeistä lauantaita edel- vahinkojen estämiseksi on tärkeää, riistanhoitopiiri tävä päivä), voi antaa luvan padon tai rakennelman rikkomiseen 2) kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsor- muunakin kuin 1 momentissa tarkoitettuna aikana sa- sa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, moin kuin asutun pesän rikkomiseen 1.8.-31.8 (met- punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, lehto- sästysasetus 27 §). kurppa sekä naarashaahka ja saman vuoden poikanen 1.1.-20.8. klo 12 saakka; uroshaahka (1.1.- Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään, 31.5.) , alli, tukkakoskelo ja isokoskelo (1.1.- saa sepelkyyhkyä metsästää 1.6.-9.8., jos se on tärkeää 31.8.), riekko (koko vuoden Pirkanmaan läänissä), sepelkyyhkyn viljelyksille aiheuttamien vahinkojen es- metso, teeri, pyy ja peltopyy (1.11.-9.9.), fasaani tämiseksi. Tällaiseen metsästykseen on saatava 1 §:ssä (1.3.-31.8.) ja sepelkyyhky (1.11.-9.8.). tarkoitettu pyyntilupa.

Saukko ja vuotta nuorempi karhu ovat aina rauhoitettuja.

140 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Muistiinpanoja:

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 141 Liitteet: Tampereen eliölajit

Muistiinpanoja:

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○

142 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Liitteet: Tampereen eliölajit

Muistiinpanoja:

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 143 Liitteet: Tampereen eliölajit

Muistiinpanoja:

○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○

144 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET

Tamp

ereen

arvokkaat luontokohteet 2003 arvokkaat Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003

•

Kari Korte • Lasse Kosonen

Kari Korte Lasse Kosonen

YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003