ARTIKKELIT • HAGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 77

Rajat ylittävä oppimisympäristö osaamisen ja työhyvinvoinnin edistäjänä -kokemuksia terveysalalta

Arja Häggman-Laitila & Riitta lentoja & Taru Ruotsalainen

дввТыАст the abilities supporting them. It also advanced the renewing and evaluation of knowledge. Also This study describes learning environments the master of work improved, the know how which crosses boundaries between working of the work society developed, co-operation and life and education. It also reports the impacts peer support increased and the athmosphere of learning environments on advancement of of work society improved. The study produces knowledge and welfare in working life. A new information, that can be utilized in the total of 95 employees, teachers and students description and development of learning from physiotherapy, radiography, nursing and environments. laboratory work participated in the study. Data were gathered through documents, essays, Keywords: boundaries crossing learning group interviewes and questionnaires. Data environments, health care, knowledge and gathering were based on self and peer review. welfare in working life The data were analysed by theory driven and data based qualitative content analysis. Learning environments were defined with JOHDANTO concepts describing the advancement of knowledge and welfare in working life. The Terveydenhuollon tulevaisuuden haasteita ovat useres of learning environments emphasized väestön hoidon tarpeiden muutokset, kehittyvät learning during work time, clear definitions of hoitomahdollisuudet, palvelujärjestelmän uudis- learning goals and exploitation of knowledge. taminen ja tehokkuuden ja tuottavuuden kasvu They also regarded important the concretization sekä samanaikaisesti tapahtuva terveydenhuol- of learning processes and guidance and tohenkilöstön eläköityminen. Nämä vaikuttavat evaluation during learning. Leaders and working sekä henkilöstön osaamiseen että työhyvinvoin- society were expected to have positive attitudes tiin. Ne edellyttävät terveydenhuolto-organisaati- and longitudial commitment on development oiden ja alan oppilaitosten sekä korkeakoulujen of learning environments. Also positive tiivistä yhteistyötä. Eräs tapa vastata tulevaisuu- marketing and goal oriented development were den haasteisiin on kehittää ammattiryhmien osaa- emphasized. The leaders were also expected misprofiileja, työnjakoa ja työolosuhteita. (Nyman to take care of the educational needs of the 2006; Tuokko 2005; Kärkkäinen ym. 2004; Val- personel maintaing learning environments. limies-Patomäki ym. 2003; STM 2002a). The learning environments advanced the Koulutuksen ja työelämän välisen vuorovaiku- actualization of the demands of knowledge and tuksen merkitystä ja työssä oppimista on koros- HALLINNON TUT KIMUS 3 • 2007 78 tettu viime vuosina. Henkilökunnan ammatillista kehittämistä koskevien kustannusten hallintaan. osaamista vahvistavia oppimisympäristöjä pide­ Oppimisympäristöjen kehittäminen nähtiin hank­ tään keskeisinä terveysalan vetovoimaisuudelle, keessa erääksi keinoksi vastata sekä osaa­ alaan sitoutumiselle ja henkilöstön työhyvinvoin­ mista että työhyvinvointia koskeviin haasteisiin. nille. (Meretoja ym. 2006; Vuorinen ym. 2005; Hankkeessa uudistettiin työelämän ja ammatti­ Kivinen & Silvennoinen 2000). Oppimisympäris­ korkeakoulun perinteistä yhteistyötä. HUS-kunta­ töjen avulla voidaan siirtää eläkkeelle jäävien yhtymän ammattiuraryhmien ja ammattikor­ senioriosaajien näkymätöntä ja näkyvää tietotai­ keakoulun asiantuntijoiden yhteistyötä ja vuo­ toa alaa opiskeleville ja vastavalmistuville. (Num­ ropuhelua edistämällä tuotettiin rajat ylittäviä menmaa 2002). oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöistä luotiin Työorganisaatioita pidetään oppimisorganisaa­ yhteistoiminnallisia. Oppiminen tapahtuu työym­ tiona, jossa työ on yksi oppimisen muoto ja päristön sisällä osana päivittäistä toimintaa. tekemällä oppiminen ensisijaisin tapa oppia. Tar­ vittaessa työntekijä voi syventää osaamistaan työorganisaation ulkopuolella järjestetyissä kou­ OSAAMISTA JA TYÖHYVINVOINTIA TUKE­ lutustilaisuuksissa. Työnantajan lainsäädännölli­ VAT OPPIMISYMPÄRISTÖT nen velvollisuus on järjestää terveydenhuollon henkilöstölle täydennyskoulutusta. Se on vielä Oppimisympäristö-käsite liitetään terveysalalla usein pirstaleista ja sen vaikuttavuuden seuranta usein verkko-opppimiseen (Morris 2005; Cur­ on puutteellista. Täydennyskoulutus tapahtuu ran-Smith & Best 2004), opiskelijoiden kliiniseen usein myös irrallaan työyhteisöjen kehittämisestä. oppimiseen (Wy & 2005; Saarikoski (Asetus terveydenhuollon henkilöstön täyden­ 2003) tai erilaisiin opetusmenetelmällisiin ratkai­ nyskoulutuksesta 2004; STM 2002 b; Vallimies­ suihin (Freeth & Fry 2005; Chung 2001). Käsi­ Patomäki 2001). tettä ei ole juurikaan käytetty tilanteissa, joissa Perinteiset oppimisen muodot edustavat yksi­ terveysalan työntekijät, opiskelijat ja opettajat suuntaista tiedonkulkua, jossa tiedot siirtyvät yhdistäisivät osaamistaan koulutuksen ja työ­ koulusta työelämään ja kokemukset kokeneem­ elämän rajapinnoilla. Konkolan (2003) mukaan malta työntekijältä noviisille (Tynjälä 2003; Tuomi­ rajapintoja ylittävien oppimisympäristöjen tarkas­ Gröhn 2001). Tällöin ammattikorkeakouluun ja telussa keskeistä on rajojen ja rajavyöhykkeiden, työelämään syntyy kaksi erillistä tietovarastoa · rajanylityspaikkojen ja rajakohteiden, rajanylittä­ eikä koulutuksessa omaksuttuja tietoja ja taitoja jien ja muutosagenttien ja rajavyöhyketoiminnan osata hyödyntää käytännön työtehtävien ratkai­ tunnistaminen. semisessa. Jos koulutus ei pysy mukana työelä­ Oppimisympäristöjen määrittely on kirjavaa. män muutoksissa, se perustuu vanhentuneisiin Nummenmaa (2002) korostaa oppimisym­ tietoihin ja työkäytäntöihin. (Tuomi-Gröhn 2000.) päristöissä oppimisen kokemuksellisuutta, Tutkimustulokset osoittavat, että terveysalan ope­ kontekstuaalisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. tustulokset ovat hyviä teoreettisen osaamisen Oppimisympäristö tukee työntekijän autonomiaa alueella, mutta kliinisten taitojen kohdalla tun­ ja itseohjautuvuutta. Hannafin ja Landin (1997) nistetaan selkeitä kehittämistarpeita (Räisänen mukaan osaamista ja ammatillista kasvua vah­ 2002). vistava ympäristö huomioi oppimisen psykolo­ Tässä artikkelissa kuvataan työelämän ja gisen, pedagogisen, teknologisen, kulttuurisen ammattikorkeakoulun yhteistyönä toteutunutta ja pragmaattisen ulottuvuuden. Näihin sisältyvät oppimisympäristöjen kehittämistä ja arviointia. kysymykset siitä, miten tieto hankitaan ja kuinka Artikkeli perustuu HUS-kuntayhtymän ja Helsin­ sitä käytetään, mikä on oppimisen fokus ja miten gin ammattikorkeakoulu Stadian sosiaali- ja ter­ oppiminen ilmenee, miten mahdollistetaan työn­ veysalan Osaava-hankkeen tuloksiin (Meretoja tekijän omat valinnat ja miten fyysistä ympä­ ym. 2005). Hankkeen lähtökohtana olivat ter­ ristöä ja teknologiaa hyödynnetään. Mannisen veysalan palvelujen kehittämishaasteet ja huoli ja Pesonen (1997) mukaan oppimisympäristöjä henkilöstön saatavuuden ja osaamisen riittä­ määrittäviä osatekijöitä ovat motiivi, opiskelu­ vyydestä sekä viestit työuupumuksen yleistymi­ päätös, osallistumistapa, tavoitteiden määrittely, sestä. (Kanste 2006, Nyman 2006, Tuokko 2005). aika, paikka ja oppisisällöt sekä opiskeltavan Taustalla vaikuttivat myös paineet henkilöstön tiedon luonne. Lisäksi niihin kuuluvat konteksti, ARTIKKELIT• HÄGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 79 yhteys reaalimaailmaan, saavutettavuus, toteu­ tekijään, työtehtäviin ja työn luonteeseen, työ­ tustapa, opiskelutahti, menetelmät, yhteistoimin­ yhteisöön ja johtamiseen sekä yhteiskuntaan ja nallisuus ja arviointi. kulttuuriin liittyvät tekijät. Työuupumuksen riskiä Ammatillista osaamista voidaan kartuttaa jat­ lisäävät yksilöön liittyvien tekijöiden lisäksi muun kuvana kehitysprosessina. Uralla etenemisen muassa sosiaalisen tuen puute työyhteisössä, mahdollisuus kannustaa ja motivoi henkilöstöä vähäinen yhteenkuuluvuuden tunne, riittämätön ja tukee työn mielekkyyden ja kiinnostavuuden palaute työstä, vähäiset vaikutusmahdollisuudet säilymistä läpi työuran (Schmidt ym. 2003; ja vähäinen itsenäisyys työssä. Sitä lisäävät myös Laschinger ym. 2003; Buchan 1999). Jo kym­ työyhteisön toiminnan epävarmuus, organisaa­ menen vuotta sitten Ruohotie (1995) totesi työ­ tion päämäärien ja toimintaympäristön heikko uralla kehittymisen eduiksi yksilön näkökulmasta tuntemus, tiukasti työsuorituksia valvova johta­ lisääntyvän työtyytyväisyyden ja organisaation juus tai passiivinen ja vastuuta välttävä johta­ näkökulmasta tuottavuuden kasvun ja tehokkuu­ juus. den lisääntymisen. Urakehitystä ohjaavat yksilön Oppiminen, osaaminen ja työn tekemisen omat tavoitteet ja päämäärät. Niiden saavuttami­ kannustavuus ovat yhteydessä yksilöiden työ­ nen tuottaa menestymisen kokemuksen ja vah­ elämään sijoittumiseen ja siellä pysymiseen (Las­ vistaa itsetuntoa. Onnistumisen kokemus saa chinger ym. 2003; Buchan 1999). Urakehitys ja ihmisen asettamaan itselleen uusia haastavam­ ammattitaidon syventyminen voidaan kokea tär­ pia tavoitteita ja nämä onnistuessaan vahvista­ keiksi palkkioiksi, jotka edistävät työhyvinvointia vat edelleen yksilön itsetuntoa. Ammattitaidon (Vahtera ym. 2002). Työterveyslaitoksen kyse­ kehittymisen tulee näkyä työn sisältöjen ja haas­ lyn (2002) mukaan yli puolet julkisessa tervey­ teellisuuden muutoksina, työssä oppimisena ja denhuollossa toimivista piti työnsä määrää liian myös taloudellisena etuutena. Oleellista on hen­ suurena. Tyytymättömyys oman työn laatuun oli kilöstön osaamisen kehittäminen terveydenhuol­ yhteydessä riittämättömään ammatilliseen osaa­ lon muuttuvia tarpeita vastaaviksi. (Tuokko 2005; miseen ja heikkoihin vaikutusmahdollisuuksiin. Kärkkäinen ym. 2004; Vallimies-Patomäki ym. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Kinnusen ja 2003). Lindströmin (2004) tutkimuksessa, jossa tarkas­ Osaamisessa korostuvat peruskoulutus, teltiin organisaatiomuutoksen vaikutuksia henki­ ammatilliset tiedot ja taidot sekä niiden jatkuva löstön hyvinvointiin. päivittäminen. (Vallimies-Patomäki ym. 2003.) Vaikka osaamisen ja työhyvinvoinnin yhteydet Työntekijöiden hyvinvointia voidaan tarkastella ovat moniulotteisia ja useisiin osatekijöihin perus­ työn hallintana, sairauspoissaoloina, työn raken­ tuvia on kuitenkin näyttöä siitä, että koulutus­ teen muutoksina sekä johtamisen ja työpaikan ja kehittämistoiminta lisää työyhteisön hyvinvoin­ sosiaalisten suhteiden avulla. Työn hallintaan liit­ tia, työhön ja yhteisiin päämääriin sitoutumista tyvät työkuvan monipuolisuus ja mahdollisuus sekä omien kykyjen täysmittaista hyödyntämistä vaikuttaa työn sisältöihin ja työolosuhteisiin. ja kehittymistä. Siitä seuraa myös työyhteisön Siihen sisältyy myös mahdollisuus käyttää eri­ voimaantumista, työn tehostumista ja palvelujen laisia taitojaan, tietojaan ja osaamistaan työssä. laadun kohenemista. (Laaksonen 2003.) Ammatillinen osaaminen on siten työn hallinnan kautta keskeinen työhyvinvoinnin osatekijä. (Vah­ tera ym. 2002.) TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TUTKIMUSKY­ Osaamisen kehittäminen ja uudistaminen kou­ SYMYKSET luttamalla lisää työn hallinnan tunnetta, kohentaa työkykyä ja edistää työssä jaksamista ja työhy­ Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata vinvointia (Vahtera ym. 2002). Osaamisen kehit­ terveysalan työntekijöiden, opettajien ja opis­ täminen on kuitenkin vain yksi keino vaikuttaa kelijoiden käsityksiä työelämän ja koulutuksen työhyvinvointiin. Työssä jaksamisen ja työhyvin­ rajapinnat ylittävistä oppimisympäristöistä ja voinnin edistäminen ovat moniulotteisia haas­ niiden merkityksestä osaamisen vahvistamisessa teita ja ne vaativat työuupumusilmiön syvällistä ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Tutkimuksen ymmärtämistä (vrt. Hakanen 2005). Kansteen lähestymistapa on laadullinen, koska tutkimus (2006) kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen kahdentuu aiemmin vähän tutkitulle alueelle. mukaan työuupumukseen ovat yhteydessä työn- Tavoitteena on tunnistaa tutkimusaiheita kuvaa- 80 HALLINNON TUTKIMUS 3 • 2007 via käsitteitä ja kokemuksia. Tutkimuksessa vas­ Osallistujat tataan seuraaviin kysymyksiin: Tutkimukseen osallistui yhteensä 95 terveys­ 1. Minkälaisin käsittein terveysalan oppimisym­ alan työntekijää, opettajaa ja opiskelijaa. Heistä päristöjä voidaan kuvata ja miten niiden toteu­ 19 osallistui oppimisympäristöjen kehittämiseen tumista voidaan arvioida? hankkeessa ja kaikki (N=95) oppimisympäristöjen 2. Mitkä ovat oppimisympäristöjen käyttöönoton testaukseen. Tutkimukseen osallistujat edustivat edellytykset ja vakiinnuttamistoimenpiteet? fysioterapian, radiografian, hoitotyön ja laborato­ riotyön alueita. Oppimisympäristöjen kehittämi­ 3. Mitkä ovat oppimisympäristöjen kehittämistä seen osallistuvat työntekijät (n=19) muodostivat edistävät ja estävät tekijät? neljä työryhmää, yhden kullekin terveydenhuol­ 4. Minkälainen merkitys oppimisympäristöillä on lon erityisalueelle. Kuhunkin työryhmään kuului osaamisen vahvistamisessa ja työhyvinvoin­ työelämän ja ammattikorkeakoulun edustajia. nin edistämisessä? Oppimisympäristöjen kehittämiseen osallistuvista työntekijöistä 14 edusti työelämää ja 5 ammatti­ korkeakoulua. Heistä naisia oli 17 ja kaksi miestä. Työelämän edustajista 7 toimi johtotehtävissä, 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS asiakastyössä ja 2 suunnittelutehtävissä. Ammat­ tikorkeakoulun edustajista 3 toimi yliopettajina ja Tutkimusympäristö 2 lehtoreina. Oppimisympäristöjen testaukseen osallistuneet työntekijät ja opiskelijat on esitelty HUS-kuntayhtymä ja Helsingin ammattikorkea­ taulukossa 1. koulu Stadian sosiaali- ja terveysala toteuttivat Osaava-hankkeen vuosina 2003-2005 (Meretoja ym. 2005). Hankkeen tarkoituksena oli luoda Tietojenkeruumenetelmät uudenlaisia koulutuksen ja työelämän rajapin­ nat ylittäviä oppimisympäristöjä ja arvioida niiden Tutkimustehtäviin vastaamiseksi tiedot kerättiin käyttöönottomahdollisuudet terveysalalla. Hank­ keessa luotiin neljä oppimisympäristöä. Kou­ itse- ja vertaisarviointeina tutkijoiden asettamien lutuksen ja työelämän rajapintojen ylittäminen tehtävien suunnassa kolmessa eri vaiheessa. tapahtui niissä eri tavoin. Hoitotyössä raken­ Työryhmät raportoivat tuloksensa asiakirjoina, kirjallisina esseinä ja työryhmäkohtaisissa kes­ nettiin verkkopohjainen neurologisen potilaan kusteluissa. hoitoa koskeva oppimisympäristö, fysioterapi­ Ensimmäisessä vaiheessa työryhmät arvioivat assa mentorointia tukeva toimintamalli, labo­ vertaisarviointina (Mathews 2000; Vuorinen ym. rat�riotyössä näytteenoton kehittämishanke ja rad1ografiassa säteilytu rvallisuuta tukeva opinto­ 2000; Malby & Manning 1998) oppimisympäris­ kokonaisuus kehittävän siirtovaikutuksen näkö­ tön alustavan käsitteellisen kuvauksen, jonka tut­ kulmaa soveltaen. (Meretoja ym. 2005, Laurila kijat olivat valinneet oman asiantuntemuksensa ksi Man­ ym. 2006, Virta-Helenius ym. 2007). Keskeistä perusteella. Tutkijat valitsivat lähtökohda nisen oppimis­ kaikissa oppimisympäristöissä oli, että niitä kehi­ ja Pesosen (1997) kuvauksen vaikuttivat t t in terv ysalan työntekijöiden ja opettajien ympäristöjen osatekijöistä. Valintaan � �! __ � t11v1 n y t 1styönä. Tavoitteena olivat oppimisym­ kuvauksen konkreettisuus ja se, että osatekijät _ i �- � � panstot, Joissa yhdistetään työntekijöiden täyden­ sisälsivät sekä osaamiseen että työhyvinvointiin liittyviä osatekijöitä. Tutkijat luokittelivat Mannisen nysko�_lutukseen, opiskelijoiden oppimiseen ja opettaJIen työelämään perehtymiseen liittyvät tar­ ja Pesosen oppimisympäristön osatekijät amma­ viin et. Lopputulokseksi saatiin oppimisympäristöt, tillista osaamista ja työhyvinvointia kuvaa �� teh­ JOl a te ysalan työntekijät, opettajat ja opis­ alakäsitteisiin (kts. Taulukko 2). Työryhmien �� :'� uutta kel1Jat toImIvat yhdessä ja opiskelivat yhdessä tävänä oli arvioida alakäsitteiden soveltuv kul­ samoja sisältöjä osana käytännön työtehtävien terveysalalle ja määritellä terveysalan näkö hoitamista tai niihin perehtymistä. masta alakäsitteiden sisältö ja niiden toteutumi­ sen seuranta- ja arviointimenetelmät. (Taulukko 1 ). Toisessa vaiheessa, joka ajoittui hankkeen väli- ARTIKKELIT • HAGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 81

Taulukko 1. Tiedonkeruu tutkimusvafheittain.

та: Oppimisympäristöjeп määrittely ja kehittäminen 1. Vaihe, vertaisarviointi yhteensä 19 Oppimisympäristön Kirjalliset kuvaukset yht. oppimisympäristö- alustavan 12 sivua jen kehittäjää, käsitekuvauksen Työryhmien väliraportit neljä työryhmää arviointi, alakäsitteiden yht. 52 sivua sisällön, toteutumisen Arviointikeskustelut seuranta-ja yhteensä 8 tuntia, arviointimenete Imien muistiinpanot yht. 4 sivua määrittely

2. Vaihe, itsearviointi yhteensä 19 Oppimisympäristöjen Kirjalliset esseet yht. 8 oppimisympäristö- kehittämistä edistävät sivua jen kehittäjää, ja estävät tekijät, Työryhmien loppuraportit neljä työryhmää vakiinnuttamista yht. 114 sivua tukevat toimenpiteet ja Arviointikeskustelut käyttöönoton yhteensä 4 tuntia, edellytykset, merkitys muistiinpanot yht. 4 sivua osaamisen vahvistamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä

3. Vaihe, vertaisarviointi yhteensä 19 Oppimisympäristöjen Arviointikeskustelujen oppimisympäristö- kehittämistä edistävät nauhoitus 25 jen kehittäjää, ja estävät tekijät, min./työryhmä, yhteensä neljä työryhmää vakiinnuttamista 1.5 tuntia, muistiinpanot, tukevat toimenpiteet ja yht. 4 sivua käyttöönoton edellytykset, merkitys osaamisen vahvistamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä

Oppimisympäristöjen yhteensä 95 Oppimisympäristöjen Arviointikeskustelut 19 kdyцökokemukset oppimisympäristö- kehittämistä edistävät osallistujaa, testausvaiheessa jen testaajaa, joista ja estävät tekijät Kyselyt, strukturoidut ja Oppimisympäristöjеn avoimet kysymykset, yht. 7 osastonhoitajaa, merkitys osaamisen 46 täytettyä lomaketta, 31 työntekijää jа vahvistamisessa ja ryhтihaastattelut 12 23 opiskelijaa työhyvinvoinnin osallistujaa fysioterapian edistämisessä, alueelta

9 työntekijää neurologisen hoitotyön alueelta

8 osastonhoitajaa ja 17 työntekijää laborаtoriotyön alueelta HALLINNON TUTKIMUS 3 • 2007 82 ja loppuarviointivaiheeseen työryhmät saivat teh­ Tutkimuksen luotettavuus ja eettiset näkökohdat täväkseen arvioida itsearviointina (Tzeng 2004; Geier 2003) oppimisympäristöjen kehittämistä Tämän tutkimuksen luotettavuutta vahvistaa edistävät ja estävät tekijät, oppimisympäristöjen tiedonantajiin liittyvä empiirinen ja tiedonkeruu­ vakiinnuttamista tukevat toimenpiteet ja oppimis­ seen ja arviointiin liittyvä metodologinen trian­ ympäristöjen käyttöönoton edellytykset. Lisäksi gulaatio. Tiedonantajat edustivat terveysalan he arvioivat oppimisympäristöjen merkitystä neljää erilaista toimintaympäristöä ja koulutusta. osaamisen vahvistamisessa ja työhyvinvoinnin He olivat oppimisympäristöjen kehittäjiä ja käyttä­ edistämisessä. Tutkimuksen kolmannessa vai­ jiä. Tiedonantajista oppimisympäristön kehittäjät heessa työryhmät arvioivat vertaisarviointina (n=19) olivat oman alansa erityisasiantuntijoita, (Mathews 2000; Vuorinen ym. 2000; Malby & joilla oli valmiuksia tutkimusaiheen käsitteellistä­ Manning 1998) toisten työryhmien toimialoilleen miseen ja kokemusta arviointityöstä. Hankkeen kehittämät oppimisympäristöt itsearviointia varten parivuotinen kesto mahdollisti toisiinsa tutustu­ laadituin kysymyksin. (Taulukko 1 ). misen ja luottamuksen rakentumisen. Arviointi­ Tutkijat toteuttivat työ ryhmäkohtaiset, kirjallisiin keskusteluissa oman mielipiteen ilmaisu koettiin kuvauksiin ja esseisiin, väli- ja loppuraportteihin turvalliseksi ja tämä lisäsi saadun tiedon moni­ pohjautuvat keskustelut ja laativat niistä muis­ puolisuutta. Oppimisympäristöjen kehittäjien ja tiinpanot. Keskustelujen tarkoituksena oli kerätä muiden testaajien arviot oppimisympäristöistä dokumenttiaineistoa täydentäviä tietoja. Tiedon olivat samansuuntaiset. tallentumisen varmistamiseksi kunkin työryhmän Tutkijoiden rooli oli kahdenlainen. Tutkijoista sihteeri laati myös muistiinpanot. Oppimisympä­ kahdella oli arviointitiedon kokoamisen ja analyy­ ristöjen testaukseen osallistuvilta tiedot kerättiin sin lisäksi myös johtovastuu hankkeesta. Tällä avoimia kysymyksiä sisältävien kyselylomakkei­ voidaan olettaa olevan merkitystä tuloksiin. Tut­ den avulla ja ryhmähaastatteluina (Taulukko 1 ). kimukseen osallistujat voivat pyrkiä miellyttä­ mään tutkijoita ja tuottamaan positiivisia tuloksia kehittämistyöstä. Miellyttämisen paineita vähensi Aineiston analyysi kuitenkin se, että kukaan tutkijoista ei ollut esi­ miessuhteessa tiedonantajiin. Arviointitieto tuo­ Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyy­ tettiin pääosin dokumentteina, jotka perustuivat sin mukaan (Priest ym. 2002; Woods ym. 2002). työryhmien itsenäiseen työskentelyyn tai ryh­ Ensimmäisen tutkimustehtävän osalta analyysi mäkeskusteluihin. Tutkijat eivät olleet läsnä oli teorialähtöinen pohjautuen kirjallisuuteen. Työ­ ryhmäkeskusteluissa tai he olivat niissä sivusta­ ryhmien tuottamat kuvaukset ryhmiteltiinennalta tarkkailijoina. Miellyttämisen paineet on todettu määriteltyjen alakäsitteiden mukaisiin luokkiin ryhmäkeskusteluissa vähäisemmiksi kuin yksi­ (vrt. Taulukko 2). Kuvaukset ryhmiteltiin saman­ lökeskeisissä haastatteluissa (Mclafferty 2004). laisuuksien ja erilaisuuksien perusteella ja tiivis­ Ryhmäläisillä kaikilla on kokemusta samasta tettiin. Kunkin alakäsitteen sisältö ja seuranta­ aihealueesta ja ryhmän paine edistää rehellisten ja arviointimenetelmät määriteltiin. Toisen, kol­ ja todenperäisten kokemusten kuvaamista. mannen ja neljännen tutkimustehtävän osalta Tämän tutkimuksen luotettavuutta lisää arvi­ analyysi oli aineistolähtöinen. Asiakirjoista, kir­ oinnin toteuttaminen kolmessa eri vaiheessa ja jallisista esseistä, työryhmäkeskustelujen ja arviointitiedon kokoaminen erilaisin toisistaan ryhmähaastattelujen muistiinpanoista ja kyse- riippumattomin menetelmin. Arvioinnin vaiheittai­ lylomakkeiden avovastauksista poimittiin suus auttoi täsmentämään arviointitiedon koko­ tutkimustehtäviä kuvaavia sisältöteemoja. amista ja lisäsi oppimisympäristöjen kehittäjien Samansisältöiset teemat ryhmiteltiin samaan valmiuksia arviointitiedon tuottamiseen. Analyysin luokkaan ja luokat nimettiin sisältöä kuvaavaksi. tulosten luotettavuus varmistettiin esittelemällä tulokset oppimisympäristöjen kehittäjille (n=19). He totesivat muodostettujen käsitteiden vastaa­ van aineistoa eivätkä esittäneet niihin muutok­ sia. Tutkimukseen osallistujille selostettiin hank­ keen tarkoitus ja siihen liittyvä arviointivelvoite. ARTIKKELIT• HÄGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 83

He olivat tietoisia hankkeen tutkimuksellisesta lisesti. Samat tekijät ovat olennaisia kaikissa osuudesta ja antoivat osallistumiseensa suulli­ mainituissa vaiheissa. Jos käyttöönottoa, vakiin­ sen suostumuksen. Hanke oli molempien yhteis­ nuttamista ja kehittämistä edistävät tekijät eivät työorganisaatioiden hyväksymä ja se perustui toteudu niistä koituu estäviä tekijöitä. kirjalliseen yhteistyösopimukseen.

Oppimisympäristön käyttäjän näkökulma TULOKSET Oppimisympäristön käyttäjän näkökulmasta Oppimisympäristöjen kuvaaminen, seuranta ja korostuivat oppimisen mahdollistaminen työ­ arviointi ajalla, oppimistavoitteiden selkeä määrittely ja kehittyneen osaamisen hyödyntäminen työyh­ Oppimisympäristöjen kehittäjien mukaan tut­ teisössä. Myös oppimisprosessin konkretisoin­ kijoiden laatima alustava kuvaus oppimisym­ tia, ohjausta ja oppimisen hyödyn arviointia ja päristöstä alakäsitteineen soveltui terveysalan kuvaamista pidettiin tärkeänä. Oppimisen itse­ oppimisympäristöjen käsitteelliseen jäsentämi­ ohjautuvuuden ohella pidettiin tärkeänä sitä, että seen (Taulukko 2). Osaamisen vahvistamista oppimisprosessin solmukohdissa saadaan riittä­ ja työhyvinvoinnin edistämistä kuvaaviin alakä­ västi ohjausta. Ohjauksen avulla voidaan huoleh­ sitteistöihin tehtiin muutamia muutoksia heidän tia siitä, että oppimisprosessin eri vaiheet tukevat kommenttiensa perusteella. Käsiteluokat kon­ oppimistavoitteiden saavuttamista. Oppimisen teksti ja yhteys reaalimaailmaan yhdistettiin käsit­ tulee olla oppimisympäristön käyttäjän näkökul­ teeksi konteksti, luokat tavoitteiden määrittely masta riittävän haasteellista ja sen tulisi kytkey­ ja arviointi käsitteeksi tavoitteiden määrittely ja tyä jokapäiväisiin hoitotyön interventioihin, jotta oppimisen arviointi ja osallistumistapa ja väline/ saatu tieto on sovellettavissa käytännön tilantei­ menetelmät osallistumis- ja toteutustapa. Opis­ siin. Aloittelijan tulisi vakuuttua siitä, että hänen kelutahti muutettiin käsitteeksi opiskelun kesto. asiantuntemuksensa syvenee prosessin aikana. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan alakäsit­ Oppimisympäristöissä on huolehdittava oppi­ teiden sisällön ja niiden toteutumisen seuranta­ sisältöjen tarkoituksenmukaisuuden lisäksi oppi­ ja arviointimenetelmien määrittely oli työläs ja mista tukevista pedagogisista ratkaisuista. vaikea prosessi. Se vaati abstraktiksi koetun Oppiminen ei voi olla pelkästään vain ammatti­ ilmiön tunnistamista ja käsitteellistä mistä. Kuva­ alan uusimpaan tietoon tutustumista vaan siihen uksien laatiminen edellytti useita työryhmätapaa­ sisältyy oppijan itsenäistä reflektointia ja vuo­ misia. ropuhelua työntekijöiden ja muiden oppijoiden Oppimisympäristöjen kehittäjät pitivät tärkeänä kanssa. Pedagogisten ratkaisujen tulee tukea oppimisympäristöjen konkreettista määrittelyä itsenäistä tiedon prosessointia ja tiedon sovelta­ ja ympäristöjen vakiinnuttamista. Tästä syystä mista toimintaympäristöön sekä palautteen saan­ oppimisympäristöt määriteltiin terveysalan toi­ tia. Toimiva oppimisympäristö on avoin ja helposti mintaympäristöistä käsin ja jo olemassa olevia saatavilla. Siinä opiskelu ei ole kiinni ajasta eikä käytäntöjä hyödyntäen. Tämä näkyy oppimis­ paikasta. ympäristökuvauksessa muun muassa siinä, että Oppimisen haasteellisuus tulisi huomioida jo alakäsitteiden sisällön ja seuranta- ja arviointi­ oppimisympäristön markkinoinnissa. Osallistu­ menetelmien määrittelyissä korostuvat kehitys­ jien odotusten ja motiivien tuntemista pidettiin keskustelut, tuloskortit ja esimiesten rooli. tärkeänä, sillä oppiminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Tutkimukseen osallistujien mukaan oppimisym­ päristön joihinkin oppimisprosesseihin on hyvä Oppimisympäristöjen käyttöönotto ja kehittämi­ laatia osallistujia koskevat osaamisvaatimukset. nen Tällöin oppimisympäristön käyttäjä voi itse arvioida omia valmiuksiaan suoriutua oppimi­ Tutkimukseen osallistuneiden mukaan oppi­ seen liittyvistä tehtävistä. Hän voi myös tarvitta­ misympäristöjen käyttöönottoa ja vakiinnutta­ essa täydentää perus tietojaan voidakseen jatkaa mista sekä kehittämistä edistäviä ja estäviä opiskeluaan oppimisympäristössä. Väli- ja lop­ tekijöitä on vaikea erottaa toisistaan käsitteel- puarvioinnin toteutumisesta ja tulosten hyödyntä- HALLINNON TUTKIMUS 3 • 2007 84

Taulukko 2. Oppimisympäristön ja sen seuranta-ja arviointimenetelmien kuvaus, yhteenveto neljästä terveydenhuollon pi/ottityöyhteisöstä.

Osaamisen vahvistaminen Tavoitteiden määrittely ja Henkilökohtaisesti laaditut tavoitteet suhteessa Ammattiuramallien kriteeristön pohjalta käydyt oppimisen arviointi työyhteisön (strategiat/tuloskortti/pätevyystasot) kehityskeskustelut ja suunnitelmat, ja ammattialan kehittymistä koskeviin kompetenssihallintaohjelmat velvoitteisiin Itse-, vertais- ja esimiesarviointi suhteessa yksilölliseen kehittymiseen, osaamiseen, työssä jaksamiseen, työtyytyväisyyteen ja organisaation strategiaan/ tuloskorttiin/pätevyys-/osaamisvaatimuksiin

Opiskelunsa aloittaneiden suhde keskeyttäneisiin ja opintonsa päätökseen saaneisiin

Osallistumis- ja Vapaaehtoinen, sitoutunut, Henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat, toteutustapa ltseopiskelu, mentorointiin perustuva, työkierto, sopimukset, portfoliot, koulutusrekisteri, eri työssäoppiminen, luennot ja seminaarit, kirjalliset toteutustapojen käyttömahdollisuudet tehtävät, virtuaalisesti ja verkkopohjaisesti, asiantuntijaverkostot, tutustumiskäynnit, Raportit, muistiot, kirjautuminen virtuaaliseen kehittämishankkeet ympäristöön, kirjallisten töiden, opinnäytetöiden valmistuminen

Ajankäyttö Oma/työaika, lähi- ja etä Oma/työajan käytön suhde, virkavapaat, kouluttautumiseen käytetty aika työyhteisön sisällä ja ulkopuolella

Paikka Tavoitteiden ja oppisisältöjen mukainen, Työnantajan osoittamat tilat, välineet ja niiden vapaavalintainen käyttö, yhteydet ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, oppimista tukevat palvelut ( esim. kirjasto)

Oppisisällöt Yleiset työelämävalmiudet Oppisisältöjen suhde organisaation kehittämisen Ammatillisen kehittymisen malli painopistealueisiin, osaamiskartoitukseen, Tiimi- ja verkostotyö kehityskeskusteluissa asetettuihin tavoitteisiin, Asiakkaan kohtaaminen laadun arvioinnin tuloksiin, asiakaspalautteisiin Näyttöön perustuva tieto ja oppimisympäristöä käyttäneiden Ammattietiikka palautteeseen Ammattispesifiset taidot ltsesäätelytaidot (reflektio, oppimaan oppiminen) Tutkimukselliset taidot

Opiskeltavan tiedon luonne Kokemusperäinen, teoreettinen, esteettinen, Tiedon suhde tavoiteltavaan osaamiseen, eettinen, tieteellinen tieto, esim. hoitotiede, monialainen, moniammatillinen/ammattispesifi terveystieteet, matemaattis-luonnontieteelliset tieteet, tekninen osaaminen, kehittämistyön osaaminen, tutkimusosaaminen, asiakastyön osaaminen

Konteksti Työyhteisö, työelämä ja reaalitodellisuus, esim. aidot työtilanteet, asiakastilanteet, työyhteisön palaverit, rajanylityspaikat (erilaiset yksiköt, työyhteisö-amk, teoria-käytäntö) ARTIKKELIT• HÄGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 85

Motiivi Työntekijän oma halu, ammattialan kehittymistä Ke hityskeskustelut, koulutustilaisuuksiin koskevat valtakunnalliset ja kansainväliset osallistuneiden määrä, osaamiskartoituksen linjaukset, yhteiskunnan ja sosiaali- ja tulokset, asiantuntijapankkiin hakeutune1den terveyspolitiikan luomat haasteet, määrä lainsäädännölliset velvoitteet, työyhteisön pätevyystason nostaminen, henkilöstöstrategian

Opiskelupäätös Henkilökohtaisesti, sopimukset Kehityskeskusteluihin kirjattu sisältö, yksikön kehityskeskusteluissa, työnantajan toimintasuunnitelmaan kiIJalut tavoitteet täydennyskoulutusvel voi te

Saavutettavuus Avoin, halukkaille, hyvin infonnoitu ja johdon Osallistujien kokemukset mahdollistama ja laillistama, pelisäännöt määritelty

Opiskelun kesto Sopimukseen perustuva Suunnitellun ja toteutuneen välinen suhde

Yhteistoiminnal­ Vuorovaikutuksellisuus, yhteisöllinen oppiminen, Osallistujen määrät ja tahot, vuorovaikutuksen, lisuus verkostomaisuus, monialaisten ja yhteistoiminnan määrä ja laatu osallistujien moniammatillisten asiantuntijoiden kokemana, yhteistyössä syntyneet tulokset esim. hyödyntäminen, yksiköiden ja organisaatioiden opinnäytetyöt, opetussuunnitelmat, välinen yhteistyö, ammattihenkilöstön ja kehittämishankkeet asiakkaiden välinen yhteistyö

Hallinnointi ja johtaminen Hallinnollisen esimiehen sitoutuminen, kirjattu Johdon sitoutumisen, suunnitelmien ja yksikön toimintasuunnitelmiin ja tuloskortteihin, tuloskorttien analyysit, resurssien resurssien varaaminen oppimisympäristön kohdentuminen oppimisympäristöön, toteutumiseen ja kehittämiseen, palkitsemisen vastuuhenkilön kokemukset kehittäminen, oppimisympäristöjen ylläpidon vastuuhenkilöt nimetty

Tiedottaminen ja Työyhteisön sisäiset tiedotteet, Tiedotuksen määrä ja vastaanottaminen, levikki, julkaiseminen tiedotustilaisuudet, organisaation henkilöstölehti, julkaisujen määrä, yms. artikkelit ammattilehtiin, posterit, konferenssiesitykset

misestä tulee huolehtia. Erityisesti väliarvioinnin Työyhteisön ja johdon näkökulma merkitys prosessin ohjaajana olisi ymmärrettävä aikaisempaa selkeämmin. Työyhteisön ja johdon näkökulmasta korostet­ Osallistujan tulee myös saada oppimisympä­ tiin vastuunottoa oppimisympäristöjen toteutumi­ ristöstä selkeä kokonaiskuva, jotta hän tunnistaa sesta ja kehittämisestä, tiedottamista ja johdon miten eri prosessit kytkeytyvät toisiinsa. Tämän sitoutumista sekä myönteistä asennoitumista huomiointi edellyttää hyvää koordinointia ja koko­ asiaa kohtaan. Oppimisympäristöjen käyttöön­ naisuuden tuntevan ja siitä innostuneen henki­ otto edellyttää henkilöstön koulutusta ja asian lön rekrytointia oppimisympäristön hallinnan ja positiivista markkinointia. Työtekijöillä ja johdolla käytön ohjaustehtävään. Tällaista henkilöä tar­ tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa oppimis­ vitaan myös verkoston ylläpitoon ja aktivointiin ympäristön toteutukseen ja halua sen kehit­ kuten esim. mentoripankissa. Mentoripankki on tämiseen. Erityisesti kliinisten asiantuntijoiden esimerkki hankkeessa kehitetystä oppimisympä­ rekrytointia kehittämistyöhön pidettiin tärkeänä. ristöjen senioriohjaajien verkostosta. Tärkeätä on Haasteeksi tunnistettiin yhteisen ajan löytymi­ huolehtia, että ammattikorkeakoulujen ja työelä­ nen. Muun muassa riittävästä laitekannasta ja män yhteistyö on vireää ja vastavuoroista. tietoteknisestä osaamisesta tulee huolehtia. Oppimisympäristöjen ylläpitoa ja kehittämistä voidaan varmistaa sisällyttämällä asia yksikön 86 HALLINNON TUTKIMUS 3 •2007 toimintasuunnitelmiin ja tuloskorttiin ja varaa- Osaamisen vahvistuminen ja työ hyvinvoinnin malla siihen vuosittain riittävät resurssit. Riittävän edistyminen resurssoinnin arvioitiin vähentävän ulkopuolisen koulutuksen ostotarvetta. Johdon sitoutumista ja Tutkimukseen osallistujat tuottivat kokemus- kiinteää osallistumista kehittämistyöhön pidettiin ten perusteella 48 osaamisen vahvistamista ja erittäin tärkeänä. Esimerkiksi ylihoitajan mukana- työhyvinvoinnin edistämistä kuvaavaa lausumaa, olon havaittiin nopeuttavan tulosten käyttöönottoa joista saatiin 9 kuvauskäsitettä. Kuviossa 1 kuva- ja kehittämistyön kiinnittämistä yksikön toiminta- taan oppimisympäristöjen merkitys osaamisen suunnitelmiin. Oppimisympäristöön osallistuvat vahvistamisessa ja Kuviossa 2 työhyvinvoinnin ohjaajat esim. mentorit tarvitsevat valmennusta edistämisessä. Molempien osa-alueiden oli tun- ja tukea työssään. Tutkimukseen osallistunei- nistettu vahvistuneen oppimisympäristöjen kehit- den mielestä oppimisympäristöjen jatkuvuudesta tämisen ja testauksen yhteydessä. tulee huolehtia. Niitä ei voi ylläpitää maaräai- kaisina projekteina. Pysyvät oppimisympäristöt tarjoavat foorumin kehittyneen asiantuntijuuden käyttöönottoon ja juurruttamiseen.

Alkuperäisilmaisuja: Kuvauskategoriat:

Nykymuotoiseen koulutukseen tutustuminen Opiskelijat saavat Jo varhain konkreettisen käsityksen ammatista Osaamisvaatimusten Ammattiuramalliin tutustuminen päivittyminen Kiinnostus oman alaa kehitystä kohtaan kasvaa

• Joutuu pohtimaan työelämän ja työn merkitystä usealta eri kannalta • Oman tydn ja työtapojen perusteiden pohdiskelu Osaamisen • Teorian ja käytäпiiön kohtaaminen syveneminen ja Teoreettisen tiedon ja taitojen lisääntyminen • Avartaa omaa tydnkuvaa laajeneminen Näkökulmien laajeneminen Uusien työmenetelmien löytäminen ja kokeilu

• Erilaisten osaajien voimavaroja yhdistämällä voi tuottaa uudenlaista Osaamisen ja inrlovatiivista osaamista • Luo uusia ajatuksia ja näkemyksiä uudistuminen • Asioiden yhdistäminen uudella tavalla • Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen työssä

• Monien asioiden selkiintyminen Osaamista tukevien • Ongelmaratkaisutaitojeп kehittyminen Ρ taitojen kehittyminen • Tiedon hankiм aтija sen kriittisen käsittelyn oppiminen

• Itsearviointi kehittyy Osaamisen arvioinnin • Opiskelijat kritisoivat opetusmenetelmiäja harjoittelun vähyyttä kehittyminen

Kuvio 1. Oppimisympäгistöjen merkitys osaamisen vahvistamisessa.

ARTIKKELIT • HAGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 87

Alkuperäisilmaiѕиј а: Kuvauskategoriat:

. Vastuunottaminen omasta työstä lisääntyy • Luottamus omaa työtä kohtaan lisääntyy Työnhallinnan Tydprosessien kokonaisvaltainen hallinta paranee paraneminen . Työhön liittyvän päätöksenteon edellytykset paranevat . Opiskelijat oppivat tietämään mitä asioita haluavat käsitellä . Yksilöllinen urasuunnittelu mahdollistuu

. Monialaisenja moniammatillisen asiantuntijuuden hyödyntäminen paranee Työyhteisön • Tietoataitia voi siirtää ja jakaa osaamisen Laadukkaan työn arvostus ja merkitys kasvaa . kehittyminen . Tieto lisääntyy työyhteisössä . Asiantuntijuuden muuttuminen yhteiseksi . Valmius ja innostus ohjata lisääntyy

. Yhteistyö lisääntyy ja paranee Yhteistyön ja . Yhteinen ymmärrys potilaan hoidosta vahvistuu vertaistuen . Tehostaa verkostoitumista kehittyminen . Vuorovaikutustaidot kehittyvät . Ryhmän jäsenyys ja tuki tulevat tärkeiksi . Esimiesten tuki ja osallistuminen tärkeää . Oppii tuntemaan toisensa

. Oman osaamisen jakaminen on mukavaa . Tapaamisista jää hyvä tunne Ilmapiirin . Saa nähdä toisten innostuneisuuden kohentuminen . Toista on arvostettu, rohkaistuja tuettu . Kanssakäyminen on ollut avointa . Vapaat keskustelut ovat tärkeitä . Yhteistyön hydty koetaan vastavuoroiseksija molemminpuoliseksi . Työn imu lisääntyy . Motivoi opiskeluun

Kuvio 2. Oppimisympäristdn merkitys tydhyvinvoinnin edistämisessä.

POHDINTA ja Landin (1997) ja Nummenmaan (2002) näke- myksiä oppimisympäristdjen ominaispiiгteistä. Tutkimustulosten tarkastelua Tässä tutkimuksessa tuotettiin koulutuksen ja tydelämän käyttöön yhteistä käsitteistöä, joka Oppimisympäristöjen käsitteellistäminen koet- auttaa yhteistyön konkretisoinnissa ja kehittä- tiin haastavaksi tehtäväksi. Tämä johtunee käsit- misessä (vrt. esim. Tynjälä ym. 2005; Kivinen teen kompleksisuudesta ja ilmiön abstraktiudesta. & Silvennoinen 2000). Käsitteellistäminen tar- Tutkimuksessa tuotettiin kuvaus oppimisymparis- joaa mahdollisuuden oppimisympäristöjen tar- töstä, jossa yhdistyy terveysalan työntekijöiden, kasteluun omana kokonaisuutenaan ja niiden opettajien ja opiskelijoiden näkemykset. Tutki- systemaattiseen kehittämiseen. Huomion kiinnit- mus kohdistui aiemmin vähän tutkitulle alueelle täminen oppimisympäristöihin voi olla ilman eri- ja tuotti uutta tietoa, jota voidaan soveltaa rajoja tyistä tarkastelua vaikeaa, sillä oppimisympäristöt ylittävien oppimisympäristöjen määrittelyssä ja integroituvat kiinteäksi osaksi päivittäisiä johto- kehittämisessä (vrt. Konkola 2003; Kivinen & 5il- ja hallintokäytäntöjä. Tämän tutkimuksen tulok- vennoinen 2000). Tutkimus toteutettiin neljässä set osoittavat, että oppimisympäristöjen kehit- pilottiympäristössä ja tuloksia voidaan pitää tästä tämisessä ja ylläpidossa tulee ottaa huomioon syystä alustavina. Tulokset vahvistavat Hannafin oppisisältöjen ja niitä tukevien pedagogisten rat- 88 HALLINNON TUTKIMUS 3 •2007

edellyttää ppimisympäristöön liittyvien varsin kaisujen lisäksi oppimisympäristöjeп käyttäjien о ja johdon näkökulmat. Lisäksi niiden kehittämi- abstraktien käsitteiden selkeyttämistä käsiteana- sessä tulee huomioida ja ennakoida terveys- lyysin avulla. Jaettu asiantuntijuus ja sen vai- alan tehtäväalueiden ja työn sisällön muutokset kutukset työelämän ja koulutuksen välisessä (Nyman 2006, Kärkkäinen ym. 2003). yhteistyössä edellyttävät jatkotutkimusta rajoja Oppimisympäristöjen käyttöönoton edellytyk- ylittävän toiminnan vaikuttavuudesta opiskeli- set ja vakiinnuttamistoimenpiteet, kehittämistä joiden ja terveysalan henkilöstön ja opettajien edistävät ja estävät tekijät liittyvät läheisesti osaamisprofiileihin ja työhyvinvointiin. Täyden- yhteen. Eräitä keskeisiä tekijöitä olivat esimiesten nyskoulutuksen vaikuttavuutta ja kehittävällä, toiminta, heiltä saatu tuki ja resurssit sekä asian rajat ylittävällä siirtovaikutuksella saavutettujen sisällyttäminen yksikön toimintasuunnitelmiin. tulosten arviointia tulee jatkaa. Käytännön haas- Johto voi tukea oppimisympäristöjen ylläpitoa teena nousee esiin osaamista ja tydhyvinvointia ja kehittämistä nimeämällä strategiset kehitta- edistävien oppimisympäristöjen ja niihin liitty- miskohteet, sitoutua kehittämiseen ja johtaa vien arviointikäytäntöjen soveltaminen terveyden- kehittämistyötä alusta asti yksikön koko toi- huollon johtamiseen. Myös oppimisympäristöjen mintastrategian suunnassa. Tärkeätä on, että kehittämiseen liittyvien erilaisten pedagogisten oppimisympäristöistä aiheutuviin kustannuksiin ratkaisujen pitkäaikaisvaikutuksia tulee tutkia varaudutaan hyvissä ajoin. Esimiehen roolia tarkemmin. korostetaan osaamisen kokonaiskehittämisessа (Laaksonen 2003, STM 2002 b). Keskeistä on, että johtamisessa yhdistyy organisaation toi- JOHTOPÄÄTÖKSET minnan tarpeet ja tavoitteet sekä yksilöiden kehittämishalu. Esimiehen roolin korostuminen Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voi- edellyttää osaamisen johtamisen kehittämistä ja daan esittää seuraavat johtopäätökset: pedagogisen asiantuntemuksen liittämistä hen- 1. Työelämän ja ammattikorkeakoulun tavoit- kilöstön johtamiseen, sillä eräänä keskeisenä teellisella ja systemaattisella yhteistyöllä voi- tekijänä tutkimukseen osallistuneet pitivät syste- daan tuottaa yhteistä käsitteistёа, jota voidaan maattista ja jatkuvaa ohjausta. hyödyntää uusien oppimisen muotojen kehit- Oppimisympäristöjen todettiin vahvistavan tämisessä. Oppiminen voidaan kytkeä osaksi osaamista ja työhyvinvointia monin eri tavoin. päivittäistä työtä ja siihen perehtymistä laa- Vaikutukset olivat sekä yksilöllisiä että työyhtei- timalla yhteistoiminnallisuuteen ja jaettuun söllisiä. Tärkeänä pidettiin, että työntekijöiden asiantuntijuuteen perustuvia oppimisympäris- osaamista hyödynnetään ja heille luodaan mah- töjä. Rajat ylittävillä oppimisympäristöillä voi- dollisuus urakehitykseen. Työelämän ja koulu- daan hyödyntää uudella tavalla perinteistä tuksen rajapintoja ylittävien oppimisympäristöjen yhteistyötä kustannuksia kasvattamatta. rakentaminen on tärkeää niukkenevien resurs- sien vuoksi. Sosiaali- ja terveysministeriön sel- 2. Osaamisen vahvistamista ja työhyvinvoinnin vityksen mukaan (2002) täydennyskoulutuksen edistämistä määrittävät käsitteet soveltuvat voimavarojen vähäisyys hankaloittaa koulutuk- terveysalan oppimisympäristöjen kuvaami- sen suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja seen. Oppimisympäristöjen konkreettinen arviointia. Tämä tutkimus osoitti, että oppimisym- määrittely on tärkeää. Siihen päästään määrit- päristöjä voidaan kehittää yhdistämällä koulutus- telemällä oppimisуmpäristöt terveysalan työ- ja terveydenhuolto-organisaatioiden voimavaroja ympäristöistä käsin, työelämän termejä ja jo ja monipuolistamalla yhteistyötä. olemassa olevia käytäntöjä hyödyntäen. 3. Oppimisympäristöjen käyttöönotto ja kehittä- minen edellyttävät oppimisympäristön käyt- Jatkotutkimus- ja kehittämishaasteet täjän, työyhteisön ja johdon näkökulmien yhteensovittamista. Oppimisympäristön käyt- Terveysalan koulutuksen ja työelämän rajat täjän näkökulmasta korostuvat oppimiseenja ylittävien yhteistyömuotojen kehittäminen edel- sen ohjaukseen liittyvät näkökohdat. Työyh- lyttää oppimisympäristöön ja toiminnan sisältöön teisön ja johdon näkökulmasta asenteisiin, liittyvien käsitteiden yhtenäistä tulkintaa. Tämä tukeen, tiedottamiseen, kehittämisvastuu- ARTIKKELIT • HAGGMAN-LAITILA & MERETOJA & RUOTSALAINEN 89

seen ja resursseihin liittyvät näkökohdat. Kanste, O.: Työuupumukseп työyhteisdlliset riskiteki- jät hoitotyössä: Katsaus kansainvälisiin ernpiirisiin 4. Rajat ylittävissä oppimisympäristöissä koros- tutkimuksiin. Tutkiva Hoitotyd 1(2006), s. 10-15. tuvat osaamisen johtamisen kehittäminen ja Kinnunen, J. & Lindström, K.: Rakenteellisen ja toimin- pedagogisen asiantuntemuksen lisääminen nallisen muutoksen vaikutukset HUSin johtamiseen henkilöstöjohtamiseen sekä yhteistyön tiivis- ja henkilöstön hyvinvointiin. Kuopion yliopiston jul- täminen työelämän ja ammattikorkeakoulun kaisuja E. Yhteiskuntatieteet 129, Kuopio, 2004. välillä. Yhteistyön tiivistämistä tarvitaan eri- Kivinen, O. & Silvennoinеn, H.: Koulussa ja työssä oppimisen ehdot ja mahdollisuudet. Aikuiskasvatus tyisesti oppisisältöjen ja niiden menetelmäl- 4 (2000), s. 306-315. listen ratkaisujen kehittämisessä. Konkola, R.: Yhdessä kehittäen, koulutuksen ja työ- 5. Päivittäiseen työhön kytkeytyvinä oppimis- elämän yhteistyön haasteita. Helsingin ammattikor- keakoulu St ympäristöt edistävät osaamisvaatimusten аdian julkaisuja, Sarja A: Tutkimukset ja raportit 2, Helsinki, 2003. päivittymistä, osaamisen syvenemistä ja laa- Kärkkäinen, O., Tuominen, J., Seppälä, A. & Karvo- jenemista, osaamisen uudistumista, osaa- nen, J.: Selvitys lääkärien ja hoitajien välisestä työn- mista tukevien taitojen kehittymistä ja jaosta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissa. osaamisen arvioinnin kehittymistä. Suomen L .äkäгilehti 12 (2003), s. 1457-1460. Laaksonen, H.: Henkildstdtoiminnot työyhteisön voi- 6. Yhteistoiminnallisuuteen perustuvina oppi- mistamisen välineinä? Hallinnon tutkimus 1 (2003), misympäгistöt tukevat tydhallinnan parane- s. 55- 67. mista, työyhteisön osaamisen kehittymistä, Laschinger, H.K.S, Almost, J. & Tuer-Hodes, D.: Workp- yhteistyön ja vertaistuen kehittymistä ja lace empowerment and magnet hospital characte- kohentavat ilmapiiriä. ristics. Journal of Nursing Administration 33 (2003): 7/8, s. 410-422. Laurila, M., Norm en, L., Rajantie, I. & Ruismäki, T.: Mentorointi lisää ammatillista osaamista ja työhyvin- LAН Т Е Е T vointia. Fysioterapia 8 (2006), s. 23-27. Malby, B. & Manning, S.: Promoting change through peer review. Nursing Management 5 (1998), s. Asetus terveydenhuollon henkildstdn täydеnnyskoulu- tuksesta 2004. 24-25. Buchan, J.:Evaluating the benefits of a clinical ladder Manninen, J. & Pesonen, S.: Uudet oppimisympäristöt. for nursing staff: an international review. International Aikuiskasvatus 4 (1997), x.267-274. Journal of Nursing Studies 36 (1999), s.137-144. Mathews, D.: Developing a Perioperative Peer Perfor- Chung, J.: Active learning of geriatric rehabilitation: mance Appraisal System. AIRN Journal 72 (2000), deliberations of an undergraduate occupational the- s. 1039-1042, 1044, 1046. rapy programme. Scandinavian Journal of Caring McLafferty, I.: Focus group interviews as a data col- Sciences 15 (2001), s. 250-256. lecting strategy. Journal of Advanced Nursing, 48 Curran-Smith, J. & Best, S.: An experience with an (2004): 2, s. 187-194. Meretoja, R., Ruotsalainen, T. & Häggman-L itila, A.: online learning environment to support а change in а practice in an emergency department. Computers, Osaamisen ja tydhyvinvoinnin vahvistaminen ter- Informatics, Nursing 22 (2004): 2, s.107-10. veysalan työelämässä ja koulutuksessa. Hankkeen Freeth, D. & Fry, H.: Nursing students' and tutors' loppuraportti. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito- perceptions of learning and teaching in a clinical piiri ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, 2005. skill centre. Nurse Education Today 25 (2005): 4, s. Meretoja, R., Häggman-Laitila, А., Sillanpää, K., Rekola, 272-282. L., Eriksson, E.: Lähiohjaajа Geier, W.S.: Reflections on a student nurse sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjatussa harjoittelussa. practitioner's role socialization process. Clinical Tutkiva hoitotyö 4 (2006): 2, s. 10-16. Excellence for Nurse Practitioners 7 (2003), s. Morris, D.: E-learning in the common learning cur- 75-80. riculum for health and social care professionals: Hakanen, J.: Työuupumuksesta työn imuun: tydhyvin- information literacy and the library. Health Informa- tion & Libraries Journal. Supplement 2, 22 (2005), vointitutkimuksen ytimеssä ja reuna-alueilla. Tyd ja s.74-80. ihminen Tutkimusraportti 27. Тyöterveyslаitos. Hel- sinki, 2005. Nummenmaa, AR.: Ammattikorkeakoulu oppimisym- Hannafln, M. & Land, S.: The foundations and assum- рагistönä. Teoksessa Omalla tiellä. Ammattikorkea- tions of technology-enhanced student-centered lear- koulut kymmenen vuotta. Toimittanut Liljander J-P. ning environments. Instructional Science 25 (1997), Arene. Edita.Rantanen, J. 2002. x.167-202. Nyman, J.: Metropoliluotain. Sosiaali- ja terveyspal- velut pääkaupunkiseudulla vuonna 2015. Helsingin 90 HALLINNON TUTKIMUS 3 • 2007

kaupungin tietokeskus, tutkimuksia. Helsingin kau­ Vallimies-Patomäki, M., Perälä, M-L. & Lindström, E.: pungin hankintakeskus, 2006. Miten sairaanhoitajan tehtäväkuvien laajentaminen Priest, H., Roberts, P., & Woods, L.: An overview of on onnistunut? Systemoitu kirjallisuuskatsaus. Tut­ three different approaches to the interpretation of kiva Hoitotyö 2 (2003): 1, s.10-15. qualitative data. Part 1: theoretical issues. Nurse Virta-Helenius, M., Partamies, S. & Rekola, L.: Researcher 10 (2002): 1, s. 30-42. Osaaminen verkossa hoitohenkilökunnan osaami­ Ruohotie, P.: Ammatillinen kasvu työelämässä. Ta mpe­ sen vahvistajana neurologisen potilaan hoitotyössä. reen yliopiston opettajakoulutuslaitos. Ammattikas­ Sairaanhoitaja 80 (2007): 1, s. 24-26. vatussarja 8, Hämeenlinna, 1995. Vuorinen, R., Tarkka,M-T. & Meretoja, R.: Peer eva­ Räisänen, A: Hoitotyöntekijöiksi valmistuvien osaami­ luation in nurses' professional development: a pilot nen. Annales Universitatis Turkuensis C 178. Hel­ study to investigate the issues. Journal of Clinical sinki: Hakapaino Oy, 2002. Nursing 9 (2000), s. 273-281. Saarikoski, M.: Clinical Learning Environment and Vuorinen, R., Meretoja, R., Eriksson, E.: Hoitotyön ohja­ Supervision. Development and validation of the tun harjoittelun sisältö, edellytykset ja vaikutukset; CLES evaluation scale. Annales Universitatis Tur­ systemoitu kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 5 (2005), kuensis D 525. Turun yliopisto, 2002. s. 270-281. Schmidt, LA, Nelson, D. & Godfrey, L.:A clinical ladder Woods, L., Priest, H. & Roberts, P.: An overview of program based on Carpers·s fundamental patterns three different approaches to the interpretation of of knowing in nursing. Journal of Nursing Administra­ qualitative data. Part 2: practical illustrations. Nurse tion 33 (2003): 3, s.146-152. Researcher 10 (2002): 1, s. 43-51. STM: Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevai­ Wy, IP. & Kit Chan, DS.: nursing students' suuden turvaamiseksi. Työryhmämuistioita 2002:3, perception of the clinical environment: a question­ 2002a. naire survey. International Journal of Nursing Stu­ STM: Sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön tayden­ dies 42 (2004): 6, s. 665-672. nyskoulutuksen nykytila ja parhaat käytännöt. Työ­ ryhmämuistioita 23, 2002b . Tuokko, A. R.: Osaamiskartoitukset ja osaamisen joh­ taminen. Pro Te rveys 2 (2005), s. 6-7. Tuomi-Gröhn, T.: Työssäoppimisen teoreettisia lähtö­ kohtia. Katsaus erilaisiin transfer-käsityksiin. Aikuis­ kasvatus 4 (2000), s. 325-331. Tuomi-Gröhn, T.: Työssäoppiminen ja kehittävä siirto­ vaikutus koulun ja työn sillanrakentajana. Teoksessa Tuomi-Gröhn T & Engeström Y. Koulun ja työn raja­ vyöhykkeellä. Uusia työssä oppimisen mahdollisuuk­ sia. (pp.8-18) Helsinki, Yliopistopaino, 2001. Tzeng, H.: Nurses' self-assessment of their nursing competencies, job demands and job performance in the hospital system. International Journal of Nursing Studies 41 (2004), s. 487-496. Tynjälä, P. & Collin, K.: Koulutuksen ja työelämän yhteistyö - pedagogisia näkökulmia. Aikuiskasvatus 4 (2000), s. 293-305. Tynjälä, P.: Oppiminen koulutuksen ja työelämän vuo­ rovaikutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 3 (2003): 4, s. 8-20. Tynjäjä, P., Nikkanen, P., Volanen, MV. & Valkonen, S.: Työelämäyhteistyö ammatillisessa koulutuksessa ja työyhteisöjen oppiminen. Taitava Keski-Suomi-tutki­ mus osa 11. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto.Jyväskylä, 2005. Vahtera, J., Kivimäki, M. &Ala-Mursula, P. : Työn hallinta ja työaikojen hallinta. Teoksessa Vahtera, J., Kivi­ mäki, M., Virtanen, P. (toim.) Työntekijöiden hyvin­ vointi kunnissa ja sairaaloissa. Tutkittua tietoa ja haasteita. Työterveyslaitos, 2002. Vallimies-Patomäki, M.: Terveysalan täydennyskoulu­ tuksen kehittämishaasteita. Ylihoitajalehti 29 (2001 ): 3, s. 8-14.