Nuorten Valtakunnallinen Osallisuushanke :: Kuntadata

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

NUORTEN VALTAKUNNALLINEN OSALLISUUSHANKE – Taustaa hankekunnista

Nuorten osallisuushankkeessa on mukana 39 paikallista hanketta ja yli 60 kuntaa. Hankkee- seen oli tarkoitus saada mukaan monenlaisia ja monenkokoisia kuntia alueellisesti kattavasti. Tässä onnistuttiin vähintään hyvin: Manner-Suomen maakunnista vain Etelä-Savon kohdalla on merkittävä aukko alueellisessa kattavuudessa. Tässä keskityn esittelemään nimenomaan sitä kirjoa, jonka hankepaikkakunnat muodos- tavat. Ensisijaisesti käytän hyväkseni julkisia Tilastokeskuksen, Opetusministeriön ja Stakesin tarjoamia rekisterejä. Näitä täydentävät muut julkiset aineistot, joita on saatavissa esimerkiksi kuntien omilla internet-sivuilla ja kuntien lapsipoliittisissa ohjelmissa. Varsinainen numeromuo- toinen aineisto pohjautuu niihin 39 kuntaan, jotka ovat hankkeiden ensisijaisia hakijakuntia. Tarkastelen varsinaisia numerotietoja teemoittain. Kaikkeen pätee se, että kyseessä on järjestys ja suhteellinen asema. Mikä on paljon tai vähän tai liikaa on sitten mietittävä erikseen. Osallisuushankkeen materiaaleissa on esitetty useassa yhteydessä hankkeiden jakaantuminen lääneihin. Seuraavassa luettelossa on tätä kuvaa tarkentaen sijoitettu hankkeet maakuntiin (suluissa asukasluku 2003). Kuntien väkiluvut muuttuvat koko ajan paitsi tavanomaisten luonnollisen väestömuutoksen ja muuton seurauksena, myös lukuisten kuntaliitosten takia.

Uusimaa: Helsinki (559 330), Lohja (36 004), Vantaa (184 039) (yhteensä 3 hanketta) Itä-Uusimaa: Askola (4474) (1) Kanta-Häme: Hämeenlinna (46 909), Lammi (5616), Riihimäki (26 654) (3) Päijät-Häme: Lahti (98 253) (1) Kymenlaakso: Elimäki (8516), Kotka (54 618) (2) Etelä-Karjala: Lappeenranta (58 897), Taipalsaari (4802) (2) Varsinais-Suomi: Turku (175 059), Naantali (13 710) (2) Satakunta: Pori (76 189) (1) Pirkanmaa: Tampere (200 996), Lempäälä (17 397), Sahalahti (2229), Nokia (28 090), Toijala (8308), Vammala (15 240) (6) Keski-Suomi: Jyväskylä (82 409) (1) Etelä-Pohjanmaa: Seinäjoki (31 696) (1) Pohjanmaa: Vaasa (56 953), Kaskinen (1558) (2) Keski-Pohjanmaa: Kokkola (35 756) (1) Pohjois-Savo: Kuopio (88 250), Lapinlahti (7623), Varkaus (22 761), Iisalmi (22 647) (4) Pohjois-Karjala: Joensuu (52 659), Nurmes (9299) (2) Kainuu: Vuolijoki (2632) (1) Pohjois-Pohjanmaa: Raahe (22 594), Pudasjärvi (9674), Kuusamo (17 394) (mukana Lapin kunta samassa hankkeessa) (3) Lappi: Tornio (22 198), Rovaniemi (35 081), Sodankylä (9373) (3)

Mukana on myös ”seutukunnallisia” hankkeita, vaikka tämä nimitys onkin hieman harhaan- johtava. Oikeastaan vain Kokkolan hanke noudattaa seutukuntarajoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuopiossa asetelma muuttuu kuntaliitoksen myötä samanlaiseksi. Muissa

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

tapauksissa rajoja ylitetään tai hankkeet eivät kata koko seutukuntaa. Kuusamon hankkeessa ylitetään läänirajakin. Seutukunnat ovat tuore ja yhä ”elävä keksintö”, eikä niiden rajojen voi olettaakaan olevan ainoa ja paras jako toimivalle yhteistyölle. Tampereen ja Helsingin seutukunnissa on molemmissa kolme yhden kunnan hanketta (kuntaliitoksen myötä Tampereella pian jo periaatteessa neljä). Yhden kunnan ja useamman kunnan hankkeet eivät noudata myöskään sellaista logiikkaa, että suuret kunnat tekisivät hanketta yksin ja pieniä kuntia olisi mukana aina useita. Suurimpia usean kunnan hankkeen keskuspaikkakuntia ovat Kuopio, Joensuu, Kokkola ja Rovaniemi. Pienimpiä yhden kunnan hankkeita puolestaan ovat Sahalahti (vuoden 2005 alkuun asti itsenäinen kunta), Kaskinen, Askola ja Vuolijoki. Vuoden 2009 alussa viimeistään yli puolet osallisuushankkeen kunnista on osa jotain kuntaliitosta. Paikallisten hankkeiden rahallisessa tukemisessa on noudatettu melko tarkkaan periaatetta 50 % yhdestä henkilötyövuodesta ja kohtuullinen määrä työn kannalta välttämättömiä väli- neitä ja matkakuluja. Tästä johtuen eri kuntien nuorille laskettuna valtionavustus vaihtelee noin yhdestä eurosta yli sataan euroon jokaista kunnan 15–19-vuotiasta kohden. Hankkeen perusajatuksena on ollut tukea koordinaattorin palkkausta, joten kunnan nuorten määrä ei ole ratkaiseva tekijä tässä suhteessa. Kunnan koko kuitenkin selvästi määrittelee mielekkään toiminnan laatua ja tavoitteiden määrää. Helsingissä 15–19-vuotiaiden määrä vuonna 2001 oli yli 27 000, Kaskisissa alle sata. On selvää, että tämä ei voi olla näkymättä eri hankkeiden tavoitteenasettelussa ja lähtötilanteessa. Myös kuntaliitosten suunnittelua on vireillä ja jo tehtykin. Seutukunnallisuus ja kuntarajat ovat liikkeessä ja palvelutuotanto lukuisten muutosten kohteena myös osallisuushankkeesta riippumatta. Hankkeen pitkä kesto, 2003–2007, aiheuttanee sen, että lähes neljäsosassa hankekunnista tapahtuu merkittävä muutos, peruskuntarakenteen muuttuminen. Paljon huomiota saanut pääkaupunkiseudun yhteistyö muuttanee Helsingin ja Vantaan toiminnal- lisia suhteita.

Kuntaliitoksia koskien osallisuushanketta: Toijala (Viialan kanssa) Akaan kaupunki Seinäjoki (Peräseinäjoen kanssa 2005 alusta) Rovaniemi (Rovaniemen maalaiskunnan kanssa 2006 alusta) Kuopio (Vehmersalmen kanssa 2005 alussa) Varkaus (Kangaslammen kanssa 2005 alussa) Joensuu (Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kanssa 2005 alussa) Raahe (Pattijoen kanssa 2003) Lohja (Lohjan maalaiskunnan kanssa)1997.

Näissä kaikissa edellisissä tapauksissa osallisuushankkeen kunta ”nielaisee” pienemmän naa- purinsa. Sahalahden liittyminen Kangasalaan vuoden 2005 alussa on luonteeltaan liitos toisin päin, osallisuushankkeen kunta liittyy suurempaan naapuriinsa. Vaikka varsinaisia kuntaliitoksia ei tulisikaan, on monella paikkakunnalla käynnissä muuten merkittävä hallinnonuudistus. Tampereella ollaan valmistelemassa laajaa tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönottoa. Vuolijoki kainuulaisena kuntana on mukana maakunnan hallintokokeilun tuomassa muutoksessa. Koska osallisuushankkeessa on pitkälti kysymys julkisten palveluiden koordinoinnista ja uudistamisesta, voidaan perustellusti todeta, että muutosta tukeva hanke maastoutui muutoksen keskelle.

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

Väestökehitys

Kunnat ovat paitsi erikokoisia, myös liikkumassa tässä asiassa eri suuntiin. Pelkästään kunnan tilanteen arvioiminen ei anna kokonaiskuvaa tilanteesta, siksi on paikallaan tarkastella myös laajemmin ympäröivän seudun kehitystä. Kunnittain tarkasteltunakin erot ovat todella suuria. Taulukon luvut perustuvat vertailuun, jossa vuoden 1999 väkimäärää verrataan vuoden 2003 väkimäärään (Tilastokeskuksen tietoja). Taulukossa ovat kunnan väkimäärän muutoksen perusteella osallisuushankkeen 39 hakijakunnan ääripäät. Hankkeiden yhteistyökunnat eivät siis ole mukana tarkastelussa.

Taulukko 1. Väestömuutoksia 1999–2003 hankekunnissa.

Nopeimmin kasvavat Nopeimmin pienenevät Lempäälä +9 % Vuolijoki – 8,1 % Jyväskylä +5,8 % Sodankylä – 7,2 % Seinäjoki +5,5 % Nurmes – 6,3 % Naantali +5,2 % Pudasjärvi – 5,4 % Nokia +5,2 % Lapinlahti – 3,3 %

Koska kyseessä on vain parin vuoden aikajänne, on rajuimpia muutoksia syytä pitää erittäin nopeina. Tämä perusvire määrittää useimmiten myös kuntien lapsi- ja nuorisopoliittisten tavoitteiden perusajatusta. Yhtäällä ollaan enimmäkseen huolissaan palveluiden, toisaalla ih- misten riittävyydestä. Vaikka osallisuushankkeen toimenpideohjelma on yhteinen ja perusteltu kaikille, on tämäntyyppisten perustekijöiden syytä näkyä myös toimenpiteissä (katso myös Osallisuushankkeen alkukartoitus ja hankkeen aloitusta koskeva luku). Joissakin tapauksissa itse kunnan ja ympäröivän seudun väestökehitys on menossa eri suuntiin. Esimerkiksi Vaasa, Kokkola, Kuopio ja Joensuu ovat lisänneet väestöään tarkastellulla aikajänteellä. Ympäröivän maakunnan väestökehitys on kuitenkin kaikissa näissä tapauksissa negatiivinen. Lempäälä, Nokia ja Lohja ovat nopeasti kasvavia kuntia nopeasti kasvavassa maakunnassa, kun taas Vuolijoki ja Sodankylä ovat päinvastaisessa tilanteessa. Osallisuushanke ei voi tietenkään ottaa vastuuta koko maailman tai edes maakunnan tai kunnan pelastamisesta. Väestötiedoilla on tästä huolimatta oma merkityksensä, kun ajatellaan palveluiden väestö- ja rahoituspohjaa tulevaisuudessa. Niin kasvavissa kuin pienenevissä kunnissa palveluiden uudelleenjärjestely on ajankohtaista.

Talous

Hankekuntien taloudellista tilannetta ei ole aihetta eikä mahdollisuutta käydä kovin seikkape- räisesti läpi. Lapsiin ja nuoriin tehtävät satsaukset eivät ole pelkästään kunnan taloudellisesta tilanteesta riippuvaisia. Kunnan pelivaraa säätelevät muun muassa valtionosuusjärjestelmä ja erilaiset hankerahoitukset. Käytössäni on vain ilmaiseksi saatavia tietoja, jotka ovat hieman vanhentuneita. Nämä asiat tuskin kuitenkaan muuttuvat aivan nopeasti. Kun tarkastellaan hankekuntien asukkaiden veronalaisia tuloja ja valtionosuuksien osuutta kunnan käyttömenoista,

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

saadaan taulukon 2 mukainen järjestys talouden suhteen. Mittari on erittäin ongelmallinen, joten taulukkoon on syytä suhtautua asianmukaisella varauksella.

Taulukko 2. Hankekuntien talous.

Taloudellisesti vakaimmat kunnat Taloudellisesti tiukimmalla elävät kunnat Helsinki Pudasjärvi Vantaa Kuusamo Kaskinen Lapinlahti Naantali Nurmes Lohja Sodankylä

Mittari ei tee täyttä oikeutta lapsivaltaisille kunnille, koska valtionosuudet niissä ovat luontevasti korkeammat. Järjestys ei kärjen osalta tosin muuttuisi, vaikka tarkasteltaisiin pelkästään tuloja. Mittari ei ole täydellinen myöskään siksi, että se ei kerro mitään tulojen jakautumisesta kuntalaisten kesken. Kansalaisen näkökulmasta tulotiedotkin pitäisi olla ostovoimakorjattuja. Tässä käytössä ovat vain veronalaiset tulot sinällään. Sen verran kuva kuitenkin täydentyy, että kovimmasta muuttotappiosta kärsivät kunnat näyttävät olevan samoja kuin taloudellisesti tiukimmalla olevat kunnat. Helsinkiä ja Vantaata ei myöskään yleisen julkisuuden perusteella juuri nyt ole aihetta pitää erityisen hyvin toimeentu- levina kuntina. Mediajulkisuus ei toisaalta kohtele eri paikkoja tasapuolisesti. Näillä mittareilla järjestys on tämä. Tämän perusteella voidaan ainakin alustavasti päätellä, että kuntien taloudellinen hyvinvointi voi johtua monesta asiasta. Taloudelliset ongelmat puolestaan näyttävät johtuvan kohtalaisen selvästi samasta asiasta, työpaikkojen ja väestön vähenemisestä.

Nuorten talous

Opetusministeriön ylläpitämästä nuorten elinolot -tietokannasta on mahdollista poimia seu- tukunnittain tiedot nuorten kuulumisesta eri tulodesiileihin (tulonsaajat jaetaan kymmeneen samankokoiseen ryhmään, joista kukin muodostaa yhden desiilin). Poimin tätä tarkoitusta varten tiedot ylimmästä ja alimmasta desiilistä. Nuorten taloudellista tilannetta kuvaa joltain osin myös nuorten toimeentulotukiasiakkaiden osuus kaikista nuorista. Tiedot toimeentu- lotuesta on saatu Stakesista ja ne on poimittu Sotka-tietokannasta. Tietokanta kertoo abso- luuttiset luvut (alle 29-vuotiaita tuen saajia), jotka olen suhteuttanut samanikäiseen väestöön (18–29-vuotiaat. Tilastokeskus). Näillä tiedoilla nuorten taloudellinen tilanne viiden parhaan ja huonoimman kunnan osalta on taulukossa 3.

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

Taulukko 3. Hankekuntien nuorten talous.

Nuorten taloudellinen tilanne paras Nuorten taloudellinen tilanne heikoin Sahalahti Sodankylä Helsinki Nurmes Vantaa Rovaniemi Lohja Joensuu Elimäki Tornio

Nämä tiedot myötäilevät jotakuinkin hyvin muita rekisteritietoja, mutta indikaattoreissa on selviä puutteitakin. Nuorten kuuluminen ylimpään tulodesiiliin on niin harvinaista, että erot johtunevat paljolti sattumasta. Toinen mahdollinen erikoisuus tässä indikaattorissa on, että ilmeisesti tehdaspaikkakuntien nuorissa muutamakin hyväpalkkaisessa työssä oleva nostaa osuuden korkeaksi (Elimäki ja Varkaus). Alimpaan desiiliin kuuluvien määrässä on kuitenkin selviä vaihteluita. Uudenmaan kunnissa nuorilla on vain pienehkö yliedustus alimmissa tuloluokissa (14 %), Nurmeksessa taas yli kolmannes nuorista kuuluu pienituloisimpaan kymmenykseen. Seutukuntatietojen varassa olo tosin vaikeuttaa tätäkin tarkastelua. Pieniä ongelmia on myös toimeentulotukiasiakkuuksissa. Kasvukeskuksissa korkeat asumiskulut ovat merkittävä syy asiakkuuteen, eikä tällä tavalla päästä kiinni “oikeaan” pienituloisuuteen. Esimerkiksi Sodankylässä, Torniossa, Iisalmessa ja Nurmeksessa suuri asiakkaiden määrä kuitenkin kertonee suoraan pienistä tuloista. Pienet tulot heijastelevat puolestaan huonoa työllisyystilannetta, joka puolestaan näkyy jo kunnan asukkaiden tuloissa taulukossa 2. Taulukossa 3 toimeentulotukitiedot on yhdistetty tulotietoihin, minkä takia toimeentulotuen erilainen merkitys eri paikoissa hieman hämärtää kokonaiskuvaa. Kaikissa viiden huonoimman joukkoon sijoittuneessa kunnassa sekä alimpaan desiiliin kuuluvien että toimeentulotukiasiakkaiden määrä on korkea. Näissä kunnissa asumiskustannukset eivät selitä ilmiötä, ja siksi näiden kuntien osalta tiedot ovat luotettavat ja hyvin taloudellista ongelmaa kuvaavia. Esimerkiksi Varkaus ei tule tähän joukkoon siksi, että siellä ylimpään desiiliin kuuluvia on poikkeuksellisen paljon. Negatiivisten mittareiden puolesta tilanne ei ole juuri viiden häntäpäätä kummempi. Tässä mittarissa tuloilla on merkittävä rooli, eikä niitä ole ostovoimakorjattu. Mittarin kuvaa- vuutta heikentää myös se, mikä monien nuorten taloudellista tilannetta kuvatessa on ongelma; kaikki epäviralliset, esimerkiksi vanhemmilta saadut avustukset eivät rekistereissä näy.

Äänestysaktiivisuus ja nuorten osallistuminen

Yksi osallisuushankkeen kannalta mielenkiintoinen tieto on eri kuntien ja erikseen niiden nuorten osallistuminen vaaleissa. Valitettavasti ikä- ja kuntajaoteltu tieto on kiven alla. Erikseen tilaamalla sain käyttööni vuoden 1999 eduskuntavaalien tilastot (Tilastokeskus, erillisaineis- to). Tämän rinnalla olen käyttänyt vuoden 2000 kunnallisvaalien yleisiä äänestysprosentteja. Hankkeen nimi on saattanut johtaa harhaan joitakin tahoja siinä, että osallisuushankkeessa olisi kyse vain kansalaisaktiivisuudesta ja yhteiskunnallisen osallistumisen kehittämisestä (vrt. Sisäasiainministeriön osallisuushanke). Kyse on kuitenkin vain yhdestä painopisteestä

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

ja alkuperäisen toimenpideohjelman kohdasta. Taulukosta 4 löytyvät viiden kärki ja häntä sekä yleisen kunnallisvaaliaktiivisuuden mukaan että nuorten aktiivisuuden mukaan 1999 eduskuntavaaleissa.

Taulukko 4. Kuntien äänestysprosentteja kunnallisvaaleissa 2000 (yleinen) ja eduskuntavaaleissa 1999 (nuoret 18–24-vuotiaat).

Kunnallisvaalit Kunnallisvaalit 2000 Eduskuntavaalit Eduskuntavaalit 2000 kärki, heikoimmat 1999, Nuorten kärki 1999, heikoimmat yleinen prosentit prosentit Kaskinen 74 % Vantaa 46 % Helsinki 59 % Sahalahti 39 % Kuusamo 65 % Joensuu 48 % Turku 56 % Varkaus 39 % Sodankylä 64 % Kuopio 48 % Tampere 56 % Iisalmi 40 % Lammi 63 % Rovaniemi 49 % Lempäälä 54 % Nurmes 40 % Sahalahti 63 % Lahti 49 % Lammi 52 % Lahti 43 %

Äänestysaktiivisuudessa kiinnittää huomiota ainakin Helsingin nuorten korkea prosentti. Jul- kisuudessa ovat paljon olleet Itä-Helsingin nuorten surkeat äänestysprosentit, mutta näiden tilastojen perusteella kuva on koko lailla toinen. Muutenkin kärjessä komeilevat suuret yliopis- topaikkakunnat. Lammi sijoittuu hyvin sekä yleisessä että nuorten aktiivisuudessa. Lahti puolestaan on heikoilla näissä molemmissa. Yhden kummajaisen tarjoaa Sahalahti, joka on yleisesti aktiivisimpia kuntia, mutta nuorten osalta juuttuu häntäpäähän. Mielenkiintoista on myös, että suurimmillaan luvut ovat ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, minne muutenkin onnellisuus ja terve, pitkä ikä näyttävät keskittyvän. Nuorten osallisuus – äänestysprosenteilla mitattuna – ei siis ole mikään muusta maailmasta irrallinen saareke. Äänestysprosentteja osallisuuden mittarina voidaan tietenkin kritisoida, mutta liioitella ei kritiikissä kannata. Aktiivisuus yhdessä asiassa paremminkin ennustaa aktiivisuutta toisessa asiassa kuin olisi sille vaihtoehtoinen. Toimeentulotuki nuorten taloudellisen tilanteen mittarina on luultavasti heikompi indikaattori.

Koulutustaso

Kuntien väestön koulutustasosta on tarjolla hyviä ja kuvaavia kuntatason mittareita. Tiedot on saatavissa erikseen keski- ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista. Opetushallitus on koonnut koulutustiedoista myös oman koulutusindeksinsä. Koulutustasossa on vähän yllätyksiä. Ääripäät ovat taulukossa 5. Korkeimman ja matalimman koulutustason kuntien eroa kuvastaa se, että Helsingissä kolminkertainen osuus väestöstä on korkeakoulutettua verrattuna Pudasjärveen.

Taulukko 5. Kuntien koulutustaso.

Korkeimmin koulutettu väestö Vähiten koulutettu väestö Helsinki Pudasjärvi Tampere Vuolijoki Jyväskylä Nurmes Vaasa Lapinlahti Kuopio Elimäki

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

Nuorisotyöttömyys

Väestökehityksestä ja talouden mittareista voi jo lukea hyvin pitkälti nuorten työllisyystilan- teen suuntaviivat. Nämäkään luvut eivät tarjoa varsinaisia yllätyksiä. Käytössäni on Stakesin tarjoamat tiedot, jotka ilmoittavat alle 25-vuotiaiden työttömyyden suhteessa väestöön. Nor- maalisti käytettävät työttömyysluvut kertovat työttömien osuuden työvoimasta, ja siksi ne ovat näitä lukuja suurempia. Tässä esitetyt luvut kuitenkin kertovat kunnan kokonaistilanteesta enemmän. Taulukon 6 korkeimpien lukujen merkitystä pohtiessa on siis hyvä muistaa, että tässä esitetty luku on kuitenkin pienempi kuin yleisesti työttömyysprosentilla tarkoitettu luku. Keskimäärin tämä lukema on 18,5 % hankekunnissa, joten molemmat ääripäät ovat poikkeuksellisessa tilanteessa. Nämä luvut kertovat paitsi yleisestä työllisyystilanteesta ja ta- loudesta, myös niistä mahdollisista yhteiskunnallisista toimista, joilla asiaan voidaan tarttua. Joissakin kunnissa nuoren työllistyminen avoimille markkinoille vain on hieman vähemmän todennäköistä kuin jossain muualla.

Taulukko 6. Kuntien nuorisotyöttömyys % nuorista.

Matalin työttömyys Korkein työttömyys Helsinki 5,2 % Sodankylä 34,1 % Vantaa 5,2 % Raahe 29,5 % Askola 8,1 % Vuolijoki 28,9 % Lohja 8,3 % Kuusamo 28,0 % Lammi 9,5 % Iisalmi 27,6 %

Lasten sosiaaliset ongelmat

Lastensuojelutapausten kautta lasten elinolosuhteisiin kohdistuvat vakavat uhkatekijät tulevat näkyviin, mutta ei aina. Lastensuojelutapausten määrä vaihtelee kunnittain huomattavasti. Kunnan taloudellinen tilanne voi vaikuttaa toimenpiteisiin sijoituksissa lastensuojelun tasaus- rahastosta huolimatta. Myös avohuoltoon panostaminen vaihtelee kunnittain. Lastensuojelun tilanne ja toimenpiteiden hinta sekä riittämättömyys aiheuttavat suurta huolta monin paikoin. Esimerkiksi Joensuun lapsipoliittisessa ohjelmassa (osa I, vuosille 2004–2008) asiaan on kiin- nitetty erittäin paljon huomiota yksityiskohtaisia laskelmia myöten. Taulukossa 7 on esitetty kunnat, joissa tilanne on paras ja toisaalta heikoin mitattuna kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrällä suhteessa lapsiväestöön. Tiedot ovat Stakesin Sotka-tietokannasta.

Taulukko 7. Lastensuojelun tilanteesta hankepaikkakunnilla.

Vähiten sijoitettuja lapsia Eniten sijoitettuja lapsia Kaskinen Helsinki Vuolijoki Kotka Lammi Turku Lempäälä Iisalmi Vammala/Sahalahti Jyväskylä

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

Kunnat ovat käyttäneet paljon kouluterveyskyselyn tuloksia omassa tiedonkeruussaan ja toimenpiteiden suunnittelussa. Useimmiten huomiota kiinnitetään päihteiden käyttöön ja viime aikoina paljon myös masennusmittariin. Masennuksen kohdalla erot ovat erityisen pieniä, kuten ovat nuorten terveydentilassa ylipäänsäkin. Ilman merkittäviä maksuja ei ole mahdollista saada keskitetysti muuta kuin seutukuntatietoja. Niiden perusteella vaikeaa tai keskivaikeaa masennusta olisi muita hieman vähemmän seuraavissa kunnissa: Kuusamo, Askola, Pudasjärvi, Tornio, Joensuu (joka tosin liittyy yhdeksi kunnaksi toisen ääripään kuntien kanssa). Vastaavasti keskiarvoista ylöspäin poikkeavat (hieman): Sahalahti, Pori, Vammala ja Riihimäki. Liitteessä 5 on kuvattu kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuuden maakunnalliset erot. Kuten kuviosta huomataan, erot ovat pieniä. Kymenlaakson ja Satakunnan yhdistävänä tekijänä on niiden kuuluminen niin sanotulle “ruostevyöhykkeelle” (savupiipputeollisuuden vyöhyke Porista Kotkaan), joka on ollut merkittävä viimeisen rakennemuutoksen kärsijä (Karvonen ja Rahkonen 2004).

Huumeet olisivat edellä kuvattujen tietojen perusteella vähiten levinneet Pudasjärvelle, Kaskisiin, Sodankylään, Kuusamoon ja Taipalsaarelle. Laittomat huumeet ovat tutuimpia nuorille Lahdessa, Helsingissä, Vantaalla, Kotkassa ja Jyväskylässä. (Lapin nuoret osaa juhlia ilma huumehia. Imagokysely Lapista lappilaisille nuorille 2004)

Onko rekisteritiedoilla käyttöä?

Monissa kunnissa on käynnissä omia tietojenkeruuhankkeita, joiden tuloksia on käytetty ja käytetään esimerkiksi lapsi- ja nuorisopoliittisissa ohjelmissa. Tiedonkeruun vaihe ja tavat vaihtelevat. Useimmin käytettyjä ovat yleiset rekisteritiedot, jotka kunnat keräävät joka tapauksessa esimerkiksi Stakesin tilastointia varten. Lastensuojelu- ja toimeentulotukitilastot ovat esimerkkejä näistä. Toinen hyvin yleisesti käytetty tiedonlähde on kouluterveyskysely, johon useimmiten perustuvat esimerkiksi juuri nuorten masennusta, kouluoloja ja koettua terveyttä koskevat päätelmät. Kunnat keräävät tietenkin tietoa myös omaan käyttöönsä. Turun lapsi- ja nuorisobudjetissa on kerätty yhteen kaikki lapsiin ja nuoriin kohdistuvat kaupungin menot. Tämä tapa on vähintään mielenkiintoinen ja suositeltava myös pienemmillä paikkakunnilla. Neljäntenä erillisenä tiedonkeruun tapana ovat nuorille tehdyt kyselyt. Näitä on tehty keskitetysti esimerkiksi Sateenvarjohankkeessa. Osallisuushankkeessa erikokoisia kyselyjä on tehty tai on suunnitteilla useita. Yksi olennainen kysymys on, kuinka paikallista tieto ja siitä seuraavat päätelmät ja valinnat ovat. Osallisuushankkeen paikallisissa toimissa on nostettavissa hyviä esimerkkejä siitä, miten hyvin paikallinen erityispiirre noteerataan kunnan toiminnassa. Tällaisia ovat esimerkiksi Lappeenrannan hankkeen venäläisille maahanmuuttajanuorille suunnatut toimet ja Rovaniemen pitkänmatkankoululaisten tukitoimet. Tässä tarkasteltavat 39 kuntaa ovat tietenkin kaikki omia tapauksiaan ja keskenään erilaisia. Talouden kansainvälistyessä näyttää siltä, että paikallisuus vain korostuu: Porin telakka, Raahen ja Tornion metalliteollisuus, Kotkan tai Kaskisen satama, Vuolijoen vaunutehdas, Vantaan lentokenttä ja vastaavat muokkaavat paikallista elämää merkittävästi, mutta ovat samalla kan- sainvälisten ilmiöiden armoilla entistä suoremmin ja lyhyemmässä syklissä. Vaikka osallisuushankkeessa on pitkälti kysymys julkisten palveluiden toiminnasta, ne eivät ole riippumattomia muista kuntaa kohtaavista suhdanteista. Vanhemmat käyvät enemmän tai vähemmän työssä lähellä tai kaukana, kunnan veropohja on vakaampi tai epävakaampi, koulutettuja ihmisiä

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

muuttaa sisään tai ulos, huumeita kulkee kunnan kautta tai kaukaa ja niin edelleen. Kuntien työllisyystilanteet vaihtelevat huomattavasti. Realistista on todeta, etteivät avoimet työmark- kinat kaikilla paikkakunnilla pitkään aikaan työllistä merkittävästi enempää nuoria tai eivät niitä nuoria, jotka paikkakunnalla sattuvat olemaan. Osallisuushankkeen toimenpideohjelman tavoite työpajatoiminnan vakiinnuttamisesta tarkoittaa väistämättä eri asiaa eri paikoissa. Hankekuntien jakaminen tyyppeihin on mahdollista, mutta vaikeaa. Lähes jokaisessa kunnassa on ominaisuuksia, jotka kuuluvat useampaan tyyppiin. Teen ensimmäisen lähesty- mislyöntini kohti kokonaisuuden tiivistämistä nimeämällä arkkityyppejä. Niiden raameihin ei ehkä täysin puhtaasti mahdu yksikään kunnista, mutta kaikki kunnat on mahdollista luokitella lähelle jotain näistä. Kasvukeskuksiin kuuluvia yhdistävät korkea koulutustaso, muuttovoitto, matala työttömyys (tosin pitkäaikaistyöttömyys voi olla korkea), sukupuolijakauman tasaisuus, korkea tulotaso, muut kuin kahden biologisen vanhemman perhetyypit ja lastensuojelutapausten yleisyys. Taloudellista pääomaa on suhteellisen paljon, sosiaalista pääomaa ei välttämättä läheskään niin paljon. Maahanmuuttajia on näissä kunnissa absoluuttisesti ja suhteellisesti eniten. Lyhyemmällä tarkastelujaksolla kasvukeskukset ovat muuttotappiokuntia, mutta kuntarajojen tuijottaminen ei ole kovin mielekästä tässä tapauksessa. Kasvukeskusten sisäinen eriytyminen voi myös olla voimakasta. Tämän tyypin piirteet yhdistyvät parhaiten Helsingissä, ja piirteitä on myös Tampereessa, Turussa, Vantaassa ja Jyväskylässä. Uuden mallin onnelat -ryhmään kuuluvat ovat parhaiten onnistuneet yhdistämään maa- seudun ja kaupungin hyvät puolet. Uuden mallin onnelat sijaitsevat lähellä kasvukeskuksia ja pystyvät ulkoistamaan osan ongelmista niihin. Talous on vakaa, väestö kohtalaisen koulutettua, sosiaalisia ongelmia ei ole paljon, työttömyys on matalalla, muuttovoittoa tulee ja omistus- asumiseen perustuva rakennuskanta uudistuu. Työmatkat ovat pitkiä ja vanhemmat saattavat olla paljon poissa lasten luota. Tämän tyypin piirteet ovat selvimpiä Naantalissa, mutta myös Lempäälässä, Askolassa ja varauksin Nokialla ja Lohjalla. Ensisijaisten hankekuntien lisäksi voidaan nimetä Kontiolahti, Jyväskylän maalaiskunta ja Siilinjärvi. Vanhan mallin onnelat -ryhmään kuuluvien kuntien taloudessa ja työllisyydessä ei ole välttämättä kehumista. Koulutustasossa ne jäävät häntäpäähän. Väestön ikääntyminen, uk- koutuminen ja poismuutto ovat huolista suurimpia. Työllisyyden paraneminen ja koulutus- mahdollisuuksien luominen olisivat puolestaan parhaat ratkaisut tähän. Kuntien vahvuutena ovat vankka ”sosiaalinen pääoma” ja kohtuullisen pienet sosiaaliset ongelmat. Toisaalta tämä tilastojen antama kuva voi olla valheellisen positiivinen. Jos poliisi tulee satojen kilometrien päästä, se varmasti vaikuttaa myös tilastoituihin ongelmiin poliisin toimialueella. Huumeet ja muut kaupungeissa parhaiten viihtyvät ongelmat ovat toistaiseksi suostuneet enimmäkseen kiertämään nämä paikat, joissa toimii perinteinen sosiaalinen kontrolli. Kodin ja koulun yhteistyö toimii luontevasti jos vain koulu pysyy pystyssä. Tokaisu ”kaikki tuntevat kaikki” luonnehtii hyvin näitä kuntia. Joitakin tilanne viehättää, joitakin kammoksuttaa. Tämän tyypin piirteitä löytyy Kaskisista, Lapinlahdelta, Lammilta ja Taipalsaaresta. Askolalla on myös tämän tyypin piirteitä, vaikkakin Helsingin läheisyys lisää uuden tyypin onnelan piirteitä koko ajan. Taipalsaari olisi sijaintinsa puolesta ennemminkin uuden mallin onnela, mutta sijoittuu toistaiseksi luontevimmin tähän luokkaan. Suuremmista paikkakunnista Vaasa, Seinäjoki, Kokkola ja Varkaus ovat osin perinteisten onneloiden isompia painoksia. Suurissa ja pienissäkin kunnissa on tietenkin ongelmia, mutta tässä tarkastelussa paljastuu niiden määrä

petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

suhteessa koko kunnan väkimäärään. Onnelaksi nimittäminen on suhteellista – vertailua muihin kuntiin. Missään nimessä se ei ole ongelmien vähättelyä. Maakuntakeskukset (aluekeskukset) ovat nimensä mukaisesti suuria valtakunnallisessa ja varsinkin maakunnallisessa mittakaavassa. Joihinkin maakuntakeskuksiin liittyy korkea koulutustaso riippuen koulujen sijainnista. Erotuksena kasvukeskuksista näissä kaupungeissa on usein sitkeästi korkealle juuttunut työttömyys. Samoin sosiaaliset ongelmat voivat olla väestöön suhteutettuna pahempia kuin kasvukeskuksissa. Kunnallisvaalien äänestysinto on tyypilli- sesti matalalla. Maakuntiensa keskuksena näissä kunnissa väestömuutokset ovat useimmiten positiivisia. Pessimistisesti katsoen näissä kunnissa jossain määrin yhdistyvät kaupunki- ja maalaiselämän huonot puolet. Tämän lajin kuntia ovat: Lahti, Pori, Kotka, Joensuu, Kuopio, Lappeenranta ja Rovaniemi. Piirteitä on havaittavissa Iisalmessa, Raahessa, Hämeenlinnassa ja Torniossa. Vaasa, Kokkola, Seinäjoki ja Varkaus ovat maakuntakeskuksia tai ainakin alueensa keskuksia, mutta niillä on myös vanhan mallin onnelan piirteitä. Koulutustaso vaihtelee suuresti: Rovaniemi, Joensuu ja Kuopio ovat parhaassa asemassa varsinaisina yliopistokaupunkeina. Koulutustason ja osaa- mistason kohentaminen on näiden kuntien keskeinen haaste, samoin sosiaalisen koheesion parantaminen. Kuten todettua tämä tyypittely ei ole lähellekään täydellinen. Kunnissa on piirteitä useam- mista tyypeistä, ja jotkin kunnat eivät oikein osu mihinkään tyyppiin. Valitettavasti esimerkiksi Nurmes näyttää menevän negatiiviselta puolelta ohi tyypittelystä. Vantaalla on selviä kasvu- keskuksen piirteitä, mutta myös maakuntakeskuksen. Vantaa ja Espoo ovat ainoita lajissaan Suomessa: suuria kaupunkeja, joiden vieressä on vielä suurempi kaupunki. Siksi erityispiirre on ymmärrettävä. Toijala, Vammala ja Sahalahti ovat mahdollisesti tulevia uuden lajin onne- loita, mutta toistaiseksi keskuksen imu ei vielä aivan riitä. Yleisemminkin voitaneen todeta, että asetelmat ehkä hakevat paikkojaan 90-luvun elinkeinorakenteen myllerryksen jälkeen, tai sitten ovat edelleen kovassa pysyvässä liikkeessä. Luotettavasti voidaan todeta myös sen verran, että eri kuntien ongelmat ja vahvuudet ovat eri alueilla. Osallisuushankkeen toimenpideohjelman suositukset kohdistuvat myös eri osa-alueille. Kuntien ja toimenpiteiden kirjoa voidaan yrittää sovittaa myös yhteen. Toimenpidesuosituksiahan on kaikkiaan 15. Niistä neljä voidaan laskea menetelmällisiksi toimenpiteiksi: yli sektorirajojen tapahtuva lapsi- ja nuorisopolitiikka, nuorisosihteerin toimen- kuvan laajentaminen projekteista perustoimintojen kehittämiseen ja yhteistoimintakokeilun (osallisuushankkeen) käynnistäminen. Myös varhaisen puuttumisen menetelmien kehittäminen voidaan tulkita menetelmälliseksi suositukseksi. Toimenpiteiden ryhmittelystä on jo tehty monia, hyviä tulkintoja ja analyyseja. Hankkeen käytössä on näistä varmasti eniten ollut Hannu Kareisen tekemä ryhmittely. Kareisen ryhmittely perustuu neljään ulottuvuuteen; osallisuus, sosiaalinen vahvistaminen, elinolot ja aktiivinen kansalaisuus. Toimenpiteet on sijoitettu näiden ulottuvuuksien ja niitä tukevien instituutioiden mukaan. Kuntatarkastelun tarpeisiin jaan toimenpiteet vielä harvempiin ulottuvuuksiin, ja tarkastelun lähtökohdat huomioiden pyrin pitämään mukana kuntien elinkeino- ja väestörakenteeseen liit- tyviä tekijöitä. Samoin esimerkiksi koulutuksen siirtymiä pohdittaessa etäisyydet ovat asia, jonka jokainen koulun valitsija varmasti ottaa huomioon, miksi siis osallisuushanke ei ottaisi? Menetelmällisten toimenpiteiden lisäksi lähden liikkeelle siitä, että osa toimenpiteistä koh- distuu sosiaalisen koheesion ja pääoman sekä paikallisen yhteisöllisyyden tukemiseen. Toinen osa toimenpiteistä voidaan sijoittaa luontevammin paikallista osaamista tukevaksi ja välillisesti

10 petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

myös elinkeinoelämää, väestörakennetta ja työmarkkinoita tukevaksi. Tämäkään luokittelu ei ole aukoton – jos olisi, työryhmä olisi varmasti tehnyt sen alun perinkin. On muodikasta puhua eri lajin pääomista. Taloudellisen ja sosiaalisen pääoman lisäksi ainakin luottamuspääomalla on selitetty menestystekijöitä. Pääomista voi puhua tässäkin yhteydessä. On kuitenkin syytä muistaa, että osaaminen ja sosiaalinen ulottuvuus eivät kulu käytössä, vaan ne lisääntyvät, kun niitä käytetään, toisin kuin taloudelliset resurssit.

Sosiaalista koheesiota ja yhteisöllisyyttä tukevat toimet: * koulun kehittäminen lasten ja nuorten elinympäristönä * kodin ja koulun yhteistyön lisääminen (mukaan lukien henkilökohtainen opintojen ohjaus) * lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen * maahanmuuttajanuorten sopeutumisen tukeminen * ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen menetelmien kehittäminen (vaikka menetelmät mainitaan erikseen, tulkitsen ennaltaehkäisyn mieluummin tähän ryhmään)

Osaamista, elinkeinoelämää ja työllisyyttä tukevat toimet: * ohjauksen lisääminen koulun nivelvaiheessa * ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen * ura- ja rekrytointipalvelujen kehittäminen * työpajojen vakinaistaminen * opettajien valmiuksien parantaminen (syrjäytymisen havaitsemisessa)

11 petri paju: nuorten valtakunnallinen osallisuushanke :: kuntadata

Osallisuushankkeen hengen mukaista on tarkastella asioita toiminnan, ei hallintokuntien mukaan. Kyseessä on yhteistoimintakokeilu, jossa kunta on kokonaisuudessaan hankkeen vastuutaho. Tässä vaiheessa voidaan tehdä ensimmäinen lähestymislyönti kuntien ja toimenpiteiden yhteensovittamiseksi.

Sosiaaliset tavoitteet Osaamis- ja työllisyystavoitteet Kasvukeskukset Tarve suuri. Sisäisesti eriytyneitä. Koulutustaso on jo valmiiksi Lähtötilanne korkeintaan korkea. Erityisryhmien tavoite. kohtalainen. Yleinen Kansainvälisen kilpailun luoma perustavoite. Maahanmuuttajien paine on avoin kysymys. integrointi erityiskysymys. Avoimet työmarkkinat toimivat kohtuullisesti. Pitkäaikais- työttömät ovat suuri erityisryhmä. Uuden lajin Muuttovoitosta johtuva Erityisryhmien tavoite. onnelat jatkuva tavoite, vaikka ongelmat olisivat pienehköjä. Lapsipolitiikka ensisijainen, koska sisäänmuuttajat ovat usein lapsiperheitä. Kansalaistoiminta palveluverkon tukena? Vanhan lajin Sosiaalinen koheesio On keskeinen tavoite onnelat yleensä jo valmiiksi paljon laajemmin kuin hyvä, maahanmuuttajien nuorisopoliittisesti. Usein määrä vähäinen. Nuorten koko kunnan eloonjäämisopin osallistumismahdollisuuksiin kannalta keskeinen asia. tarvetta panostaa? Kansalais Kouluverkon tulevaisuus? toiminta palveluverkon tukena? Maakunta- Keskeisiä tavoitteita. Sekä Keskeisiä tavoitteita. Kuntien keskukset yleinen tavoite (esimerkiksi harteilla usein koko maakunnan kuntademokratia) että erityis tulevaisuus. Yleistavoite. ryhmien tavoite. Sosiaaliset Korkeakoulut ja ammatillinen ongelmat yhdistyvät alhaiseen opetus ovat suuressa roolissa. vaaliaktiivisuuteen.

LÄHTEET

Imagokysely Lapista lappilaisille nuorille. Lapin liitto/ Nuorten Lappi-projekti (2004). Karvonen, Sakari & Rahkonen, Ossi (2004) Hyvinvointi eriytyy alueellisesti, kasvavatko nuorten terveyden erot? Teoksessa Petri Paju (toim.) Samaan aikaan toisaalla… Nuoret, alueellisuus ja hyvinvointi. Helsinki: Stakes, Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 30. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 47, 106–116.