186507882.Pdf
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
- - HISTORIALLISIA TUTKIMUKSIA JULKAISSUT SUOMEN HISTORIALLINEN SEURA XLIV AULIS OJA KESKIAIKAISEN »ETELÄ-SUOMEN« ASUTUS JA ALUEJAOT KESKIAIKAISEN »ETELÄ-SUOMEN« ASUTUS JA ALUEJAOT KIRJOITTANUT AULIS OJA HELSINKI 1955 Isäni muistolle FORSSA 1955 — FORSSAN KIRJAPAINO OY Alkusanat Suoritettuani aikoinaan filosofiankandidaatin tutkinnon Turun yli- opistossa sain pääaineeni opettajalta professori Einar W. Juvalta kehoi- tuksen ryhtyä väitöskirjaa varten tutkimaan Varsinais-Suomen maaky- symyksiä, lähinnä isonjaon toimeenpanoa ja sen merkitystä maakunnan myöhemmälle historialle. Kävinkin työhön käsiksi ja rupesin aluksi sel- vittämään maakunnan isonjaontakaisia maanomistusoloja. Tällöin il- meni, että jo niissä riitti tutkimista enemmän kuin tarpeeksi, vallankin kun mieli veti «katselemaan menneitä menoja niin kauvas, kun näjemme, ja tunkeumaan syvälle muinois-ajan synkeyteen siihen asti, kun viimei- setkin viittaajat meistä luopuvat, viimeisetkin virvalot sammuvat«, ku- ten Antero Wareliusta aikoinaan. Niinpä käsitteleekin väitöskirjani nyt Varsinais-Suomen vanhimpia maanomistusoloja ja niiden kanssa kiin- teässä yhteydessä olleita asutusvaiheita ja aluejakoja. Myös paikallisesti on tutkimuskohteeni suunniteltua suppeampi, ko- ko keskiaikaisen Suomen maakunnan sijasta vain sen toisen puoliskon, historiallisen Etelä-Suomen, käsittävä. Tähän rajoitukseen on vaikut- tanut yhtäältä muinaisten Pohja-Suomen ja Etelä-Suomen asutus- ja maanomistusolojen suuri eroavuus, toisaalta Pohja-Suomen ja Ala-Sata- kunnan keskinäisen suhteen hämäryys, jota nähdäkseni ei voida ilman perusteellista erikoistutkimusta lainkaan hälventää. Kieltää ei voitane, että rajoituksesta on ollut hyötyäkin, sillä tutkimusalueen supistaminen on lisännyt mahdOllisuuksia aiheen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Julkaistessani tämän kirjan on mieluisa velvollisuuteni lämpimästi kiittää historianopettajaani professori Einar W. Juvaa, joka jo opiskelu- aikanamme osasi harvinaisella tavalla herättää meissä oppilaissaan his- torianharrastusta ja avata meille omalla syvällisellä näkemyksellään his- toriallisia näköaloja ja joka tutkimukseni viivästymisestä huolimatta on vuodesta vuoteen jaksanut auttaa minua arvokkailla neuvoillaan. 4 Vt. professori Vilho Niitemaalle ja professori Pentti Renvallille olen kiitollisuuden velassa niistä hyvistä ohjeista, joita he väitöskirjani viralli- sina tarkastajina ovat minulle antaneet. Turun yliopistolle, Suomen Historialliselle Seuralle ja Suomalaiselle Tiedeakatemialle lausun kiitokseni tutkimustani varten myönnetyistä apurahoista, Suomen Historialliselle Seuralle tutkimukseni ottamisesta Seuran julkaisusarjaan, Forssan Kirjapaino Oy:n johdolle ja henkilö- kunnalle kirjani nopeasta ja taitavasta painatustyöstä sekä maanmittaus- hallituksen arkiston virkamiehille siitä vaivasta, jota he vuosikymmenien mittaan ovat minun takiani nähneet. Ja lopuksi haluan tässä yhteydessä sydämellisin kiitoksin mainita sen moninaisen tuen, jota äitini, maisteri Hilja Oja sekä ystäväni, professori Esko Aaltonen ja maisteri Eelis Aurola ovat minulle tämänkin työni ai- kana antaneet. Forssassa, valpurinpäivänä 1955. AULIS OJA Sisällysluettelo Keskiaikainen Etelä-Suomi Etelä- ja Pohja-Suomi Suomen maakunnan osina 7 Etelä-Suomen alue 11 Etelä-Suomen rajat 20 Etelä-Suomen asutus Esihistoriallinen asutus 27 Mantereen varhaiskeskiaikainen asutus 29 Mantereen myöhäiskeskiaikainen uudisasutus 55 Saariston asuttaminen 77 Asutuksen kasvu keskiajan lopulla 83 Asutus keskiajan päättyessä 85 Etelä-Suomen maanomistuksellinen aluejako Varsinaiset jakokunnat 90 Autiopyölit ja muut ulkoveromaat 101 Niittyjakokunnat 111 Pitäjien yhteismaat 119 Etelä-Suomen kirkollinen aluejako Esihistorialliset pitäjät 123 Kirkkopitäjät 128 Kappeliseurakunnat 133 Yökunnat 136 Rovastikunnat 138 Etelä-Suomen oikeudenhoidollinen ja hallinnollinen aluejako Kihlakunnat 140 Nimismiespitäjät ja verokunnat 141 6 Kaupunki ja maaseutu «Rikalan kaupunki« 153 Turku ja sen alue 155 . Turku ja maaseutu 156 Loppukatsaus 159 Lähdeluettelo 162 Referat 168 Lähdeviitteissä käytetyt lyhennykset: BFH Bidrag till Finlands historia FMU Finlands medeltidsurkunder. MHA = Maanmittaushallituksen arkisto. REA Registrum eeclesiae Aboensis. RVA = Ruotsin valtionarkisto. TMK = Turun läänin maanmittauskonttorin arkisto. VA = Valtionarkisto. Keskiaikainen Etelä-Suomi Etelä- ja Pohja-Suomi Suomen maakunnan osina Selostaessaan vuonna 1548 ilmestyneen suomenkielisen Uuden Tes- tamentin alkupuheessa maamme hallinnollista aluejakoa Mikael Agri- cola mainitsee täällä silloin olleen seitsemän lääniä, joista «se Ensimei- nen ia ylimeinen ombi se Etele ia pohia Some«, toisin sanoen kahteen tällä tavoin kutsuttuun osaan jakautunut Suomen maakunta eli Turun lääni.1 Vastaavia ruotsinkielisiä nimityksiä Söderfinne ja Norrfinne käytetään Suomen — nykyisen Varsinais-Suomen — maakunnan osista lukuisissa keskiajan ja 1500-luvun virallisissa asiakirjoissa. Niistä käy selville, että Etelä- ja Pohja-Suomi olivat noihin aikoihin tiet- tyjä aluekokonaisuuksia, joilla oli oma vakiintunut sijansa sekä oikeu- denhoidollisessa ja hallinnollisessa että kirkollisessa aluejaoituksessamme. __ Vanhin tunnettu asiakirja, joka mainitsee Etelä- ja Pohja-Suo- men Suomen maakunnan osina, on kuningas Albrektille sanotun maa- kunnan asukkaiden nimissä vuonna 1386 jätetty anomus, jossa pyy- detään Jaakko Djekniä maamme laamanniksi. Anojina esitetään siinä näet rälssimiehet, talonpojat, uudisasukkaat ja lampuodit, jotka asu- vat «Suomessa, sekä Pohja-Suomessa ja Etelä-Suomessa että niiden saaristossa ja uudisasutusalueella«.2 Päätellen siitä, että tämä anomus koskee uuden laamannin määrää- mistä Suomen laamannikuntaan, Etelä- ja Pohja-Suomella tarkoite- ' Michael Agricola, Aleupuhe sen wdhen Testamentin päle (Se Wsi Tes- tamenti) . — Herra Martin samoihin aikoihin valmistuneessa maanlain suo- mennoksessa samat nimet ovat asussa Pohia Suomi ia Etelä Suomi (Suomen kielen muistomerkkejä II, valokuvaliite). FMU I, s. 404: i Finlande, suasom j Norrfinnom oc Sudherfinnom oc i thera skaeriom oc i Nybighd, 8 taan siinä nimenomaan jonkinlaisia tiettyjä oikeudenhoitoalueita. Myö- hemmistä asiakirjoista näkyykin, että Etelä- ja Pohja-Suomi muodosti- vat omat tuomiokuntansa., joissa pidettiin omia ns. maakunnankäräjiä. Siten vuodelta 1407 on säilynyt kolme tuomiokirjettä, joista kaksi on annettu Turussa «Etelä-Suomen rahvaalle pidetyillä tutkinto- ja maakunnankäräjillä«, kolmas «maakunnan tutkintokäräjillä« mm. «Pohja- Suomen kihlakunnantuomarin« läsnä ollessa.' Eräässä raisiolaisessa maankatselmuspöytäkirjassa noin vuodelta 1415 taas mainitaan kuu- den katselmusmiehen olleen kotoisin Etelä-Suomesta ja kuuden Pohja- Suomesta, mikä seikka viittaa siihen, että kummankin alueen maakun- nankäräjillä oli määrätty edustajat tuohon tärkeänä pidettyyn toimitukseen.4 Ja vuodelta 1504 on jälleen tallella asiakirja, jossa puhutaan «koko Etelä-Suomelle ja osalle Pohja-Suomea pidetyistä maakunnankäräjistä«.5 Kun muiden lähteiden perusteella tiedetään, että lakimää- räiset laamannin- ja kihlakunnankäräjät pidettiin 1400- ja 1500-lu- vuilla erikseen kussakin pitäjässä eli käräjäkunnassa, voidaan olettaa, että sellaiset isompien alueiden käräjät kuin kysymyksessä olevat Etelä- ja Pohja-Suomen maakunnankäräjät olivat säännöllisesti ylimmän as- teen oikeudenkäyntitilaisuuksia, ns. tutkinto- ja oikaisukäräjiä. Tällainen Etelä- ja Pohja-Suomen oikeudenhoidollinen erikoisasema aiheutti sen, että ne laamannikunnatkin, joihin nämä tuomiokunnat kuuluivat, tulivat saamaan Etelä-Suomen laamannikunnan ja Pohja- Suomen laamannikunnan nimet. Kun näet maamme vuonna 1435 jaettiin kahteen laamannikuntaan, määrättiin toiseen «Etelä-Suomi saaristoineen, itäinen ja läntinen Uusimaa, Karjala ja Häme« sekä toiseen «Pohja-Suomi saaristoineen, ylinen ja alinen Satakunta, Poh- janmaa ja Ahvenanmaa«." Laamannikuntiensa lounaisten pääalueiden nimien mukaan maamme laamannit kutsuivat jo keskiajalla itseään REA, s. 233-234: raeffstatingh ok landztingh met almoganom aff Sudherfinna. — REA, s. 235: landz raepstatingh - - - haeraedzhöffdinga j Norrfinnom. ' REA, s. 265. EMU VI, s. 292: landz tingh offuer alt Södre Findland ok een del aff Norrefindlandh. REA, s. 350: Sudherfinne oc thes skaer, Nylandh öster och vester, Karelen oc Tauastelandh, - - - Norrfinne oc thes skaer, Satagund ofra och nidhra, Norrabotn oc Alandh, 9 9 joko Etelä-Suomen laamanneiksi tai Pohja-Suomen laamanneiksi, ja niin itse laamannikuntiakin ruvettiin pian sanomaan Etelä- ja Pohja- Suomen laamannikunniksi. Myös hallinnollisina aluekokonaisuuksina Etelä- ja Pohja-Suomi tavataan ainakin jo 1400-luvulta lähtien. Niinpä eräässä Turun lää- nin verotusta koskevassa kuninkaan kirjeessä vuodelta 1450 puhutaan Etelä-Suomessa sijaitsevista Nummen, Liedon ja Piikkiön pitäjistä sekä Pohja-Suomessa sijaitsevista Räntämäen, Raision ja Ruskon pitäjistä.' Monissa vuosien 1454 ja 1540 välisenä aikana laadituissa asiakirjoissa mainitaan joko Etelä- tai Pohja-Suomen vouti (fogde) eli maakunnanvouti (landsfogde).8 Ja Turun läänin ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540 sanotaan, että «Turunlinnan lääni on jaettu neljään kihlakuntaan, jotka ovat Maskun kihlakunta ja Vehmaan kihlakunta Pohja-Suomessa, Halikon kihlakunta ja Piikkiön kihlakunta Etelä- Suomessa«.° Kaikki nämä asiakirjamerkinnät osoittavat, että Etelä- ja Pohja-Suomi muodostivat Turun läänin piirissä itsenäiset hallinto- alueet, voutikunnat. Mutta Etelä- ja Pohja-Suomi eivät olleet keskiajalla ainoastaan oikeudenhoidollisia ja hallinnollisia, vaan myös kirkollisia aluekokonai- suuksia. Piispa