Avuksi Pyynnöstä Ja Pyytämättä. Tampereen Kaupunkilähetyksen Kristillissosiaalinen Työ Ja Sen Toimintakentät Muutoksissa Vuosina 1939–1961
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Avuksi pyynnöstä ja pyytämättä. Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalinen työ ja sen toimintakentät muutoksissa vuosina 1939–1961. Ali Kulhia Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian lisensiaatintutkimus Maaliskuu 2009 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Laitos Institution Teologinen Kirkkohistorian laitos TekijäFörfattare Ali Kulhia Työn nimi Arbetets titel Avuksi pyynnöstä ja pyytämättä. Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalinen työ ja sen toimintakentät muutoksissa vuosina 1939–1961. Oppiaine Läroämne Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria Työn laji Arbetets art Aika Datum Sivumäärä Sidoantal lisensiaatintutkimus maaliskuu 2009 190 Tiivistelmä Referat Tämän tutkimuksen päätarkoitus on hahmottaa Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalista työtä ja sen toimintakenttiä niitä kohdanneissa muutoksissa toisesta maailmansodasta 1960-luvun alkuun. Tutkimuksen päämetodi on geneettinen metodi, ja päälähteinä on käytetty tämän yhdistyksen ja sen yhteistyökumppanien arkistoja ja julkaisuja. Tutkimuksen erityisenä tukena ovat olleet tekijän aiemmat tutkimukset tästä tutkimuskohteesta. Tutkimuksessa on selvitetty myös toiminnan sukupuo- littumista ja ammatillistumista, sekä toiminnan vaihtelevaa suhdetta Tampereen kaupunkiin ja muihin yhteistyötahoihin. Tampereen Kaupunkilähetys on pitänyt toimintaperiaatteena perinteistä sisälähetystä, johon on kuulunut karitatiivinen ja missionaarinen puoli. Toimintaan on kuulunut niin laitosdiakoniaa kuin avohuollollista työtä. Diakonian ja uuskansankirkollisuuden läpimurto muuttivat työtapoja yhdessä sodan luomien poikkeuksellisten yhteiskunnallisten olojen kanssa. Inflaatio, vuokra- ja hintasäännös- tely aiheuttivat raskaita menetyksiä Kaupunkilähetyksen toiminnalle. Samaan aikaan yhteiskunnan so- siaalityö alkoi kehityksen kohti hyvinvointiyhteiskuntaa, mikä ammatillisti ja kohotti sosiaalityön tasoa. Nämä kaikki yhdessä loivat muutospaineita Kaupunkilähetykselle, joka ryhtyi tuottamaan uusia työmuotoja kristillisessä hengessä toteutettuina, kuten avioliittoneuvonnan, jota voi luonnehtia sosi- aaliseksi innovaatioksi, sekä hengellistä teollisuustyötä, erilaisia lastensuojelullisia laitoksia, pulla- kirkon ja kehitysvammaisten teollista työtoimintaa. Samalla Kaupunkilähetyksenkin työ ammatil- listui. Tampereen kaupungin kunnallispolitiikkaa hallinnut sosialidemokraattien ja kokoomuslaisten aseveliakseli tuki Tampereen Kaupunkilähetyksen työtä. Tampereen kaupungin sosiaaliviranomaiset, kuten Alpo Lumme, ehdottivat usein uusia työmuotoja Kaupunkilähetykselle. Näiden ehdotuksien mukana tuli lupaukset antaa tarvittava taloudellinen tuki. Kaupungista tuli Kaupunkilähetyksen merkittävin tukija ja yhteistyökumppani. Molemmat hyötyivät yhteistyöstä. Kaupunkilähetys pyrki vastaamaan näkemiinsä sosiaalisiin haasteisiin pikaisesti. Tämä oli myös menestyksen ydin, sillä suhteellisen nopea päätöksenteko uuden toiminnan kokeilusta oli Kaupunkilähetykselle helpompaa kuin kaupungille tai seurakunnille. Yhdistyksen uusille työmuodoille oli luonteenomaista, että joku asiaan perehtynyt henkilö ryhtyi niitä ajamaan voimakkaasti ja taitavasti kohti toteutusta. Toiminta- muotojen jouduttua rahoitusvaikeuksiin tai kasvaessa selvästi julkishallinnon tehtäviksi, Kaupunki- lähetys luopui tarvittaessa osuudestaan melko kivuttomasti aloittamalla usein jälleen uuden työmuo- don. Tampereen Kaupunkilähetys voidaan sijoittaa sosiaalityön toimintakenttään kristillissosiaalista työtä tekevänä kolmannen sektorin toimijana. Yhdistyksen työssä ja hallinnossa oli havaittavissa sellaista sukupuolittumista, että varsinaista työtä tekivät pääosin naiset naisten johdolla. Mies-, poika- ja evankelioimistyötä tekivät puolestaan pääosin miehet. Myös johtokunnissa naisilla oli merkittävä asema, kuten jäsenistössäkin. Johtokuntatoiminta etääntyi seurakunnasta, sillä puheenjohtajaksi vaih- tui maallikko jo 1940-luvulla, ja johtokunnassa oli vain vähän pappeja muutenkin. Toiminnan talou- dellisena tukena olivat Tampereen kaupunki suurimpana rahoittajana, Tampereen Kaupunkilähetyk- sen osittain omistama hotelli Emmaus Oy, valtio, Tampereen seurakunnat, yksityiset lahjoittajat ja jäsenistö. Yhdistyksen omat kiinteistöt tuottivat välillä tappiota ja välillä voittoa, mutta niiden tärkein merkitys oli olla toimitiloina. Avainsanat – Nyckelord ammatillistuminen, diakonia, kaupunkilähetys, sisälähetys, sosiaalityö, sukupuolittuminen Säilytyspaikka – Förvaringställe Teologisen tiedekunnan kirjasto Muita tietoja Avuksi pyynnöstä ja pyytämättä..............................................................................3 Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalinen työ ja sen toimintakentät muutoksissa vuosina 1939–1961. ....................................................................3 1. Johdanto...........................................................................................................3 1.1. Tutkimustehtävä ........................................................................................3 1.2. Tutkimuksen teoreettinen pohja, metodi ja lähteet....................................6 1.3. Diakonian ja sosiaalihuollon kehitystä vuoteen 1939 .............................15 1.3.1. Vaivaishoidosta köyhäinhoitoon Tampereella.....................................15 1.3.2. Diakonian tie puoliviralliseksi työmuodoksi .......................................16 1.4. Tampereen Kaupunkilähetyksen kasvu seurakuntatyötä tekeväksi ja sosiaalialan huoltolaitoksia ylläpitäväksi järjestöksi...............................18 1.4.1. Pyhäkoulua ja orastavaa seurakuntadiakoniaa.....................................18 1.4.2. Institutionaalistuminen ja toimintojen monipuolistuminen .................29 1.4.3. Laitoksien ja vakiintumisen kausi........................................................40 2. Ihmisten ja instituutioiden jälleenrakennusta moraalitalouden ja yhteisvastuun hengessä (1939−1944)............................................................51 2.1. Sota-ajan muutokset kirkon ja yhteiskunnan sosiaalityön kentillä..........51 2.1.1. Diakonian ja uuskansankirkollisuuden läpimurto kirkossa .................51 2.1.2. Valtion uudet säädökset ja asenteet sosiaalityöhön .............................54 2.2. Naisille lisää vastuuta kotirintamalla.......................................................57 2.3. Työtä tulee ovista ja ikkunoista ...............................................................61 3. Aatteista uusiksi toiminnoiksi (1944−1949)..................................................67 3.1. Kaupunkilähetys reagoi sodanjälkeiseen hätään .....................................67 3.1.1. Sosiaalinen innovaatio: avioliittoneuvonta ..........................................67 3.1.2. Teollisuustyötä MRA:n hengessä piispa Gulinin ja tehtaiden tuella ...80 3.1.3. Päihdetyön kokeilu osana perheongelmien ratkaisua ..........................88 3.1.4. Lumppurepimö vastaan sosiaalinen asuminen.....................................95 3.2. Diakonian ja sosiaalityön roolit muuttuvat..............................................97 3.2.1. Julkisvalta kasvaa sosiaalityössä..........................................................97 3.2.2. Tampereella etsitään diakonian paikkaa ............................................102 3.2.3. Yhdistämisyritys Tampereen diakoniatyön kanssa............................105 4. Epävakaan kasvun aika − rakennemuutoksen alku (1949−1961) ...............109 4.1. Uusi evankelioimistyö kirkon rinnalla ..................................................109 4.1.1. Kurjille pullaa ja kirkkoa ...................................................................109 4.1.2. Yhteistyössä muiden sisälähetyksen toimijoiden kanssa...................112 4.1.3. Oma evankelista sisälähetyksen myyntitykkinä ................................116 4.2. Lastensuojelun kyynärsauvana ..............................................................122 4.2.1. Lastensuojelu valinkauhassa..............................................................122 4.2.2. Lastentarha - sisälähetystä ja sosiaalihuoltoa.....................................125 4.2.3. Suojelua, turvaa vai kasvatusta? ........................................................128 4.3. Kehitysvammaistyö ja mukautuminen haastavat...................................134 4.3.1. Vuoden 1958 vajaamielislaki ja Tampereen tilanne..........................134 4.3.2. Paine kehitysvammaisten työtoimintaan johtaa tuloksiin..................140 4.3.3. Aseveliakseli ja Kaupunkilähetys toistensa tukena ...........................147 4.3.4. Maallikoiden asema ja toiminnan sukupuolittuminen .......................152 5. Tutkimustulokset .........................................................................................157 5.1. Aikakausien trendit ja Kaupunkilähetys................................................157 5.2. Sukupuolittuminen, naisjohtajuus ja ammatillistuminen.......................160 5.3. Julkishallinnon kainalossa ja kumppanina.............................................162 6. Lyhenteet .....................................................................................................167 7. Lähteet ja kirjallisuus .................................................................................. 168 7.1. Lähteet ................................................................................................... 168 7.1.1. Painamattomat lähteet ........................................................................ 168 7.1.2. Painetut lähteet ..................................................................................