Maatalousalueiden Luonnon Monimuotoisuuden Yleissuunnitelma, Perniö

Home , Kisko, Lemu

MAATALOUSALUEIDEN LUONNONMONIMUOTOISUUDEN YLEISSUUNNITELMA, PERNIÖ LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 4 | 2007

Maatalousalueiden luonnon Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelua on tehty valtakunnallisesti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella vuodesta 2001 lähtien. monimuotoisuuden Yleissuunnitelmassa selvitetään alueella sijaitsevat, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja esitetään niille hoitosuosituksia. yleissuunnitelma, Perniö Suunnitelmassa on otettu kantaa myös suojavyöhykkeiden tarpeellisuu- teen eräillä peltoalueilla sekä ehdotettu alustavasti muutamia kosteik- Kimmo Härjämäki, Tuuli Pakkanen kokohteita. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista. Perniöstä löytyi suunnittelutyön aikana runsaasti hyviä kohteita, joiden hoitoon viljelijöiden on mahdollista hakea maatalouden erityisympäristötukea. Tässä suunnitelmassa esille otetut kohteet vaihtelevat peltojen lehtomaisista reunavyöhykkeistä kuivien kylämäkien lajirikkaisiin ketoihin. Myös merenrantaniityt sekä jokien ja järvenranto- jen kosteikkoalueet monipuolistavat Perniön luonnon monimuotoisuutta omalta osaltaan. LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

ISBN 978-952-11-2625-3 (nid.) ISBN 978-952-11-2626-0 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.)

LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 4 | 2007

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Perniö

Kimmo Härjämäki, Tuuli Pakkanen

Turku 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 4 | 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskus Vesiensuojeluosasto (VSO)

Taitto: Päivi Niemelä Kansikuva: Keijo Luoto Kuvat: Kimmo Härjämäki

Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi /julkaisut

Edita Prima Oy, Helsinki 2007

ISBN 978-952-11-2625-3 (nid.) ISBN 978-952-11-2626-0 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) SISÄLLYS

1 Johdanto ...... 5 2 Suunnittelualueen erityispiirteitä ...... 6 Perniön kasviston erityispiirteitä ...... 6 Muinaisen ihmisen jalanjäljillä Perniössä ...... 8

3 Menetelmät ...... 10 Aiemmat suunnitelmat ja Perniön valinta suunnittelu-kohteeksi ...... 10 Ohjausryhmä ...... 10 Tiedotus ...... 10 Maastotöiden toteuttaminen ...... 11 Kohteiden luokittelu ...... 11

4 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset ...... 15 5 Yleisiä hoitoperiaatteita erityistukialueilla ...... 89 Raivaus ...... 89 Laidunnus ...... 90 Niitto ...... 90 Suojavyöhykkeet ...... 91 Monivaikutteiset kosteikot ...... 91 Muinaisjäännökset ...... 92

6 Hoidon rahoitus ja tuen hakeminen ...... 93 Investointituki ...... 93 Leader-toimintatapa ympäristötuessa ...... 93 Hakemus ...... 93 Kiitokset ...... 94 Yhteystietoja ...... 95 Lähteet ...... 96 Liitteet: Liite 1. Miten ympäristötukea haetaan ...... 97 Liite 2. Perniön huomionarvoisia kasveja (Hannu Kulmala) ...... 99 Liite 3. Tiedotteet ...... 101 Kuvailulehdet ...... 103

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 3 4 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 1 Johdanto

Luonnon monimuotoisuudella, eli arkikielisesti myös muutamia ehdotuksia vesiensuojelua ja/tai lumolla, tarkoitetaan tässä julkaisussa maatalou- luonnon monimuotoisuutta edistävien kosteikko- sympäristön lajirikkautta, erilaisten elinympäris- jen paikoiksi. Yleissuunnitelmassa esitetyt kohteet töjen kirjoa ja maiseman vaihtelevuutta. Kaiken ovat esimerkkikohteita; samantyyppisten kohtei- kaikkiaan lähes neljäsosa Suomen luonnonvarai- den hoitoon voi saada erityisympäristötukea myös sista eliöistä elää maatalous- ja kulttuuriympäris- suunnittelualueen ulkopuolella. tössä ja uhanalaisista eliölajeista näitä ns. perin- Suunnittelua on tehty ns. osallistavana suun- neympäristöjä suosii jopa 28 prosenttia. Luonnon nitteluna, jonka tarkoituksena on parantaa viran- monimuotoisuus on lukuisten tekijöiden summa. omaisten, viljelijöiden ja neuvojien välistä vuoro- Ilmasto, maaperä ja maaseutualueilla viljelykult- vaikutusta. Suunnitelman tarkoituksena on toimia tuurit ovat vaikuttaneet – ja vaikuttavat edelleen neuvoa-antavana apuvälineenä erityisympäristö- – siihen, miten monimuotoiseksi alue ja sen lajis- tukiasioissa. Ajatuksena on saattaa alueen viljelijöi- to ovat aikojen kuluessa muotoutuneet. Luonnon den tietoon, millaisille kohteille erityisympäristö- monimuotoisuus on siis kokonaisvaltainen käsite. tukia voi saada, ja millä tavoin aluetta kannattaisi Esimerkiksi kotieläimet ja viljelykasvit ovat omal- hoitaa. ta osaltaan luomassa edellytyksiä monipuoliseen Suunnitelma ei velvoita hoitamaan esiteltyjä luonnonympäristöön ja vaihtelevaan maanvilje- kohteita tai hakemaan niiden hoitoon tukea. Ak- lysmaisemaan. tiivinen maatalous pitää jo itsessään yllä monipuo- Laiduneläinten määrän romahdettua ovat van- lista peltomaisemaa. Tämän suunnitelman tarkoi- hat hakamaat, niityt, pellon metsäsaarekkeet ja reu- tuksena on innostaa viljelijöitä vaalimaan Perniön navyöhykkeet kasvamassa umpeen. Ne on myös seudun kaunista ja monipuolista viljelymaisemaa saatettu raivata pelloiksi kasvavan konekannan sekä hakemaan erityisympäristötukia myös pelto- tieltä. Maatalouden viimeaikainen kehitys on näin alueiden ulkopuolisille kohteille. vaikuttanut monien lajien elintilaan, ja samalla se on köyhdyttänyt maisemaa vähentäen maatalous- luonnon monimuotoisuutta. Tässä yleissuunnitelmassa on kartoitettu maa- talousympäristön monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita, joiden monimuotoisuutta voidaan parantaa aktiivisilla hoitotoimilla, ja joiden hoitoon erityisympäristötuen hakeminen on perusteltua. Lisäksi mukaan on otettu muutamia pienialaisia kohteita, joilla on lajistollista tai maisemallista arvoa, mutta joiden monimuotoisuuden säilyminen ei välttämättä edellytä aktiivista hoitoa. Suunnitelmassa on myös kartoitettu erityisesti alueen maataloustuottajien toivomuksesta peltoalueita, joille suojavyöhykkeen perustaminen vesiensuojelullisista syistä on perusteltua. Usein nämä kohteet liittyvät läheisiin luonnonniittyi- hin, mikä mahdollistaa suojavyöhykkeen ja niityn hoidon yhdistämisen. Suunnitelmassa on esitetty

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 5 2 Suunnittelualueen erityispiirteitä

Perniön maisemakuvaan kuuluvat viljavat joki- sijaitsevat kunnan reuna-alueilla, joilla maaston- laaksot, pienet järvet sekä laajat metsä-, suoja kal- piirteet luovat puitteet vaihtelevalle maisemalle. lioalueet. Pitäjän halki virtaa peltoalueiden keskellä Perniön keskiosat ovat voimaperäisimmin pelto- mutkitteleva Perniönjoki. Seudun pitkälle ulottuva viljelyn piirissä, ja maiseman pienipiirteisyys on historia luo maisemaan oman leimansa. Kunnas- siten vähäisempää. ta löytyykin runsaasti erilaisia perinteisen maatalouden muovaamia maisema- ja luontoarvoja. Tässä suunnitelmassa löydetyt kohteet vaihtelevat Hannu Kulmala, maanviljelijä ja peltojen lehtomaisista reunavyöhykkeistä kuivien kasviharrastaja, Perniö: kylämäkien lajirikkaisiin ketoihin. Merenrantanii- tyt sekä jokien ja järvenrantojen kosteikkoalueet monipuolistavat Perniön luontoa omalta osaltaan. Perniön kasviston erityispiirteitä Nämä ovat alueen linnustollisesti arvokkaimpia kohteita. Kasvilajistollisesti arvokkaimmat alueet Unto Laineen kasvistoselvitys vuodelta 1960 esit- teli pitäjästä 590 kasvilajia. Näihin päiviin edet- täessä on eri harrastajien havaintojen perusteella nostettu arvioitua lajimäärää lähes sadalla. Lajistoa rikastuttaa osaltaan se, että osa kunnasta rajoittuu saaristoon, osa on taas selvästi mantereisempaa. Kunnan halki virtaavaa Perniönjokea on jo vuo- sisatojen ajan käytetty kauppareittinä sisämaahan siirryttäessä. Kasviluontoon ovat jättäneet jälkensä niin varhaiset rauta- ja pronssikauden asukkaat, veneväylillä liikkuneet Keski-Euroopan kauppa- miehet kuin Suomea viime vuosisatoina hallinneet vieraat valloittajatkin. Tästä esimerkkinä ovat jo ammoin saapuneet muinaiskasvit sekä monet myöhemmät uustulokkaat. Pitäjän länsirannikon satamapaikkoina toimineet rantakylät - Strömma, Mathildedal, Teijo ja Mutainen - tuovat oman me- renkulullisen lisänsä lajistoon. Lounaassa Perniön naapurina on kalkistaan rikas Särkisalo ja idässä malmirunsas Kisko. Muutamat kallioista esiin työntyvät kalkki- sulkeumat ovat edesauttaneet hyvin harvinaisten kalkkia suosivien kasvilajien viihtymistä myös Per- niön puolella.

Mäkiapila.

6 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Hietalemmikki.

Varhaisesta asutuksesta kertovat erityisesti joki- Tämän julkaisun yhteydessä tehty maastokartoi- törmiltä tavatut muinaiskasvit (arkeofyytit), joista tus on mielestäni kohdennettu aivan oikeanlaisille on Perniössä tavattu mm. tummatulikukkaa, nurmi- alueille. Perniön jokivarsien heinittyvät jokiahteet, laukkaa ja sikoangervoa. Muinaisperunaksi mainittu pensoittuvat ahokankareet ja umpeutuvat haka- sikoangervo onkin nimetty Perniön nimikkokasvik- maat saavat nyt mahdollisuuden ehostua, ja sa- si. Avoimilla ahorinteillä Perniössä viihtyvät kui- malla maatalouden harjoittajat voivat saada lisäan- vuutta kestävät kelta-apila, kangasajuruoho, nuok- siota EU-tuista. Moni alueelle ominainen kasvilaji kukohokki, ketoneilikka ja ketopiippo. Kadonneesta ja luontotyyppi voidaan näin elvyttää ja samalla laidunkulttuurista muistuttavat niittyjen ja haka- vaalia Perniön kauniita kylämaisemia. Näin katta- maiden umpeenkasvusta kärsivät keltamatara, nur- vaan selvitykseen ei monellakaan maanomistajalla mikaunokki, peurankello, hakarasara ja mäkitervakko. olisi ollut mahdollisuutta omin voimin osallistua. Viimeisimpiä havaintoja harvinaisista lajeista ovat Yhteistä omaa ympäristöämme vaalien voimme niukkoina esiintyvät kaitaängelmä, rantahirvenjuu- me viljelijät omalta osaltamme jättää maisemalli- ri, isovesirikko ja lehtonoidanlukko sekä tämän kar- sesti kauniin perinnön tuleville maata viljeleville toituksen aikana löydetyt mäkiapila ja hirvenputki. sukupolville. Lisää Perniön huomionarvoista kasvilajistoa on liitteessä 2.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 7 Lupajan Karpinmäen röykkiöalueelta avautuu upea näköala Perniönjoen ja Asteljoen laaksoon. Lupajan alueella kulkee paaluin ja opastauluin varustettu muinaispolku, jonka varrella voi tutustua niin pronssikauden kuin rautakaudenkin muinaisjäännöksiin. Kuva: Museovirasto/Teija Tiitinen.

Satu Mikkonen-Hirvonen, Pronssikaudella (n.1500-500 eKr.) ihmisen vai- Museovirasto/muinaisjäännösten kutus ympäröivään maisemaan vahvistui. Pieni- hoitoyksikkö, Turun toimipiste: muotoisen polttoviljelyn ja karjanhoidon ansiosta metsäinen maisema alkoi avautua. Ajanjaksolle tyypilliset kookkaat hautaröykkiöt rakennettiin Muinaisen ihmisen korkeille kallioille silloisen merenrannan tuntu- jalanjäljillä Perniössä maan. Näyttävät kivistä kootut hautaröykkiöt ovat edelleen maamerkkejä ja maiseman kiintopisteitä. Ihminen on liikkunut Perniön maisemissa ja hyö- Salon ja Perniön seudulla pronssikauden hauta- dyntänyt alueen luonnonvaroja monin tavoin jo röykkiöitä nimitetään kruunuiksi. Monumentaali- vuosituhansien ajan. Ihmistoiminnan muistot set hautaröykkiöt hallitsevat maisemaa mm. Suo- ovatkin seudulla erityisen rikkaita ja monipuolisia; menkylän Leuarinmäellä ja Lemun Lehmihaassa. eriaikaisia ja erityyppisiä ihmisen jättämiä jälkiä on Perusta perinteiselle suomalaiselle kulttuuri- sekä näkyvissä maan pinnalla että näkymättömissä maisemalle luotiin rautakaudella (n. 500 eKr.-1200 maan pinnan alla. jKr.). Siirtyminen peltoviljelyyn näkyi kylien muo- Kivikaudella (n. 8500-500 eKr.) ihmisen vai- dostumisessa ja yhteiskunnan järjestäytymisessä. kutus maisemaan oli vielä hyvin vähäistä. Met- Pellot ja niityt sijaitsivat rakennusten läheisyydes- sästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä elantonsa sä, kun taas hakamaat, kaskihalmeet ja metsälaitu- saaneen väestön toiminnasta kertovat maisemassa met sijoittuivat kauemmaksi asutuksesta. Perniön ansapolut, pyyntikuopat ja veden äärellä sijainneet tunnetuimpia rautakaudelle ajoittuvia muinais- asuinpaikat. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan jäännöksiä ovat kalmistot Yliskylässä ja Lupajan mm. Teijolta (Mutainen) ja Kuusimäeltä (Aimon- Tiikkinummella. Perniöstä tunnetaan kalmistojen tappo). läheisyydestä myös useita ns. uhrikuppikallioita.

8 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Kallioon tai kiveen kaiverrettuihin pieniin kuop- listumismahdollisuuksia maiseman käsittelyssä ja piin on voitu uhrata uudisviljaa tai maitoa hyvän hoidossa. Suomessa sopimus tuli voimaan kansal- sadon varmistamiseksi. lisesti erillisellä asetuksella 1.4.2006. Keskiajalla asutus laajeni entisestään, ja maise- Perniön muinaisjäännöksistä saa tietoa Perniön maan nousivat kirkon ja kruunun vallasta kertovat kunnassa olevasta Perniön inventointi 1997 –luet- kirkot. Maakulkureitit loivat pohjaa pysyvälle tie- telosta (Museovirasto) tai ottamalla yhteyttä Mu- verkostolle. Valtakunnan tärkein kulkureitti, Suu- seovirastoon. ri Rantatie (nyk. Kuninkaantie) Turusta Viipuriin kulki Perniön kautta, ja tielinja on edelleen näky- vissä maisemassa.

Muinaisjäännösten maisemanhoidosta

Muinaisjäännösten hoidolla tarkoitetaan muinais- jäännöksen ja sen lähiympäristön maisemanhoitoa. Hoidon ensisijainen tavoite on muinaisjäännösten säilyttäminen maisemassamme ja kulttuurimaise- man monimuotoisuuden vaaliminen. Hoito alkaa yleensä kohteen peruskunnostuksella, jonka yhte- ydessä alueen puustoa ja pensaskerrosta harven- netaan, jotta kohde saadaan esille. Maisemanhoi- dossa tulee huomioida muinaisjäännös kokonaisuutena, jossa itse muinaisjäännös rakenteineen, maaston muodot ja alueen kasvillisuus ohjaavat käytännön hoitotyötä. Maisematilan avaamisella pyritään osoittamaan niitä syitä, miksi muinainen ihminen on valinnut paikan. Muinaisjäännösten hoidossa on tärkeää, että kerran aloitettua hoitoa voidaan jatkaa säännölli- sesti. Ylläpitävä hoito muodostuu yleensä vuosittain tapahtuvasta vesakon mekaanisesta poistosta ja niitosta. Laajempien muinaisjäännösalueiden kohdalla laidunnus olisi mitä parhain ja luonnolli- sin jatkohoito. Muinaisjäännös lähiympäristöineen on elävä ja jatkuvasti muuttuva kokonaisuus eikä hoidon tarkoitus ole pysäyttää maisemaa mille- kään tietylle aikatasolle vaan tuoda esille eri aikoina syntyneitä rakenteita ja jälkiä. Muinaismuistolaki 295/63 rauhoittaa suoraan kiinteät muinaisjäännökset, joita ovat mm. muinai- set hautaröykkiöt, kalmistot, linnavuoret, asuin- ja työpaikat, uhrikivet, kalliomaalaukset, kaskirauni- ot ja tervahaudat. Lain mukaan muinaisjäännösten suojelu, tutkiminen ja hoito kuuluvat Museoviras- ton tehtäviin (lisätietoja: www.nba.fi ). Muinaisjään- nöskohteen hoitoa voivat tehdä myös maaomista- jat. Muinaisjäännösten hoitoon liittyvissä asioissa voi kääntyä Museoviraston hoitoyksikön Turun toimipisteen puoleen (puh. 02 2620 123 tai 02 2620 259). Hoitoa voidaan rahoittaa esim. maatalouden ympäristötuella (lisää tietoa kappaleessa 6). Eurooppalainen maisemayleissopimus (Euro- pean Landscape Convention) on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, joka koskee yksinomaan maisemaa. Sopimus painottaa maiseman merki- tystä ihmisten hyvinvoinnille ja asukkaiden osal-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 9 3 Menetelmät

Aiemmat suunnitelmat ja Ohjausryhmä Perniön valinta suunnittelu- Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitte- kohteeksi lun ohjausryhmässä jatkoivat aikaisempinakin Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden vuosina mukana olleet Airi Kulmala (MTK-Var- yleissuunnittelua on tehty valtakunnallisesti maa- sinais-Suomi), Jarmo Pirhonen (Pro Agria Farma ja metsätalousministeriön rahoituksella vuodesta maaseutukeskus), Riitta-Liisa Pettersson (Suomen 2001 lähtien. Vuonna 2005 valmistuivat yleissuun- Talousseura) sekä Mikko Jaakkola, Anni Karhunen nitelmat Vehmaalle ja Taivassaloon sekä Vampu- ja Tuuli Pakkanen (Lounais-Suomen ympäristö- laan. Aikaisempina vuosina yleissuunnitelmia on keskus). Lisäksi ohjausryhmään osallistuivat Mi- tehty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimi- ka Korkki (Varsinais-Suomen TE-keskus), Minna alueella Halikonjokilaaksoon, Sauvon Karunaan, Kaljonen (Suomen ympäristökeskus), maaseutu- Kemiön pohjoisosaan, Paattisten- ja Kaulajoen alu- asiamies Marjatta Ticklén (Perniön kunta), ympä- eille sekä Merikarvialle ja Ahlaisiin. Kesällä 2006 ristösihteeri Sirpa Sorsa (Perniön kunta), Urban tehtiin luonnon monimuotoisuuden yleissuunnit- Silén (Perniön maataloustuottajat) sekä Erkki Rin- telua Perniön lisäksi Siikaisissa. ne (Metsänhoitoyhdistys Salometsä). Perniön ja Kiskon seutua mietittiin suunnittelu- kohteeksi jo yleissuunnittelun alkuvuosina. Alue on sekä maisemaltaan että historialtaan kiinnos- Tiedotus tavaa ja monipuolista maatalousvaltaista aluetta. Kiskonjoen valuma-alueella oli samaan aikaan Yleissuunnittelutyö aloitettiin yleisötilaisuudella menossa kosteikkoyleissuunnittelun ohjeistuksen 31.5.2006, johon kutsuttiin kirjeitse kaikki perniö- laadintaan tähtäävä pilottihanke, joten luonnon läiset maataloustuottajat. Tilaisuudesta ilmoitet- monimuotoisuuden yleissuunnittelussa päätettiin tiin myös paikallislehdessä. Yleissuunnittelusta keskittyä Perniön kuntaan. Tarkempaa aluerajaus- oli artikkeli 8.6.2006 ilmestyneessä Perniönseudun ta ei suunnittelutyön aluksi tehty, vaan päätettiin lehdessä otsikolla ’Erityisympäristötuille haetaan kattaa suunnittelulla niin suuri osa kunnasta kuin oikeita osoitteita’. Maataloustuottajia muistutettiin kesän aikana oli mahdollista käydä läpi. Suunnit- vielä erikseen kirjeellä suunnittelun alkamisesta. telua tehtiin lopulta koko kunnan alueella, vaikka- Kaikkiin henkilöihin, joiden alueilla suunnitelmaan kin käytännössä laajat metsä-, suoja kallioalueet sopivia kohteita oli, pyrittiin ottamaan yhteyttä olivat maatalousalueille keskittyvän suunnittelun suunnittelun aikana. Maastossa tehdyt kohdera- ulkopuolella. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala jaukset siirrettiin kartoille, joita esiteltiin Perniön oli näin ollen noin 25 000 hehtaaria. Suunnitelmaan kunnantalolla 14.11.2006 pidetyssä avoimien ovien on lisäksi otettu mukaan muutama yksittäinen alue tilaisuudessa. Tästäkin tilaisuudesta oli ilmoitus Särkisalon kunnan puolelta. ja myöhemmin lehtijuttu Perniönseudun lehdessä (lehdistötiedotteet liitteessä 3). Kummassakin ylei- sötilaisuudessa oli runsas osanotto.

10 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Maastokartoittaja työssään. Kuva: T. Pakkanen

Maastotöiden toteuttaminen Kullekin kohteelle on annettu myös hoitosuositus. Vaikka monille kohteille suositellaan hoidoksi vain Maastotöitä tehtiin vuonna 2006 kesäkuun alusta raivausta, voi kohteita hoitaa myös niittämällä tai syyskuun puoleenväliin. Tänä aikana käytiin ar- laiduntamalla, mikäli tähän on innostusta. violta 90 tilalla kartoittamassa mahdollisia moni- Kohteiden elinympäristötyypit on esitetty muotoisuuskohteita. Tilakäynneillä keskusteltiin yleissuunnitelmassa sekä sanallisesti että kartoin. myös kohteiden rahoitus- ja hoitomahdollisuuk- Karttojen kohdenumero viittaa tekstissä olevaan sista, jaettiin tukiin liittyvää esitemateriaalia sekä kuvaukseen hoitosuosituksineen. Osa kohteista useissa tapauksissa myös kierreltiin yhdessä vil- on kartoitettu ylimalkaisemmin, siksi mm. kasvil- jelijän kanssa kohteilla. Samassa yhteydessä kar- lisuustiedot ovat toisissa kohteissa vähäisempiä toitettiin suojavyöhykkeiden tarvetta peltoalueilla kuin toisissa. Joillekin vaatimattomammille pellon sekä muutamia tulevan tukijärjestelmän mukaisia metsäsaarekkeille ei menty, varsinkaan jos maan- kosteikkokohteita. Maastotyöt teki pääosin agrolo- omistajaa ei tavattu. Näitä kohteita tarkasteltiin gi Kimmo Härjämäki sekä muutamien kohteiden lähinnä maisemanhoidollisesta näkökulmasta. osalta suunnittelija Tuuli Pakkanen. Maanviljelijä Monille tällaisille kohteille riittää hoidoksi satun- ja kasviharrastaja Hannu Kulmala antoi arvokas- naisesti tehtävä puuston tai pensaikon raivaus, ja ta tietoa suunnittelualueen kasvillisuudesta, ja oli monilla pienillä saarekkeilla erityisympäristötuella yhden päivän mukana maastokartoituksessakin. tuettavia toimenpiteitä ei tarvita lainkaan. Eräiden perinnemaisemakohteiden inventointiin Kartat kattavat yleissuunnittelualueesta ne osat, osallistui myös suunnittelija Ritva Kemppainen joilta luonnon monimuotoisuuskohteita löytyi. Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta. Karttarajaukset ovat yleispiirteisiä ja varsinaisessa erityistuen hakuvaiheessa alueet rajataan tarkem- min ottaen huomioon mm. hoidon järjestämiseen Kohteiden luokittelu liittyvät seikat. Mikäli esimerkiksi kohdetta ruve- taan hoitamaan laiduntamalla, voidaan alue raja- Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman ta hoidon kannalta järkevästi. Hoitosuositukset ja kohteet on luokiteltu kasvillisuuden, kosteusolo- kohderajaukset eivät välttämättä noudata tilara- jen, maisematekijöiden sekä nykyisen tai aiemman joja. Erityisympäristötuessa, samoin kuin muissa maankäytön mukaan erilaisiin elinympäristö- maataloustuissa, maa-alueita voidaan vuokrata. tyyppeihin. Kohteista on laadittu lyhyt yleisku- Tällöin usein pieninä palasina olevat niittykuviot vaus, jossa kuvataan niiden tärkeimmät piirteet voidaan yhdistää sopivaksi erityistukialueeksi. ja luonnehditaan kasvilajistoa. Täydellistä kasvil- Suunnittelualueelta löytyneet luonnon moni- lisuuskartoitusta ei siis ole tehty, vaan huomiota muotoisuuskohteet luokiteltiin elinympäristötyy- kiinnitettiin pääasiassa niihin niittykasvilajeihin, peittäin alla esitettyjen perusteiden mukaisesti. jotka kuvaavat kohteen laidunhistoriaa ja jotka laidunnuksen vähetessä ovat huvenneet luonnosta.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 11 • Perinnebiotoopeiksi (eli perinnemaisemiksi) on luokiteltu alueet, joiden historiasta ja/tai kasvillisuudesta voidaan suoraan päätellä näiden olleen joskus perinteisen maankäytön eli niiton tai laidunnuksen piirissä. Luokittelussa on huomioitu erityisesti huomionarvoisten kasvilajien esiintyminen kohteella.

• Kartoilla on esitetty eri symbolilla valtakunnallisissa perinnebiotooppien inventoinneissa aiemmin inventoidut perinnemaisemat. Myös näistä on kuvaukset esitetty tässä julkaisussa.

• Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa käsittää erityyppisiä kuivia ja tuoreita niittyalueita, rantaniittyjä ja hakamaita. Nämä ovat usein vanhoja laidunalueita, mutta ovat sittemmin kasvaneet niin umpeen tai ruovikoituneet, ettei luokittelu perinnebiotoopiksi enää ollut perusteltua.

• Luokkaan metsäsaareke tai reunavyöhyke sijoittui määrällisesti eniten kohteita. Eten- kin saarekkeet ovat usein pienialaisia ja monesti myös kallioisia kohteita, joiden hoito ei aina edellytä aktiivisia toimenpiteitä. Luonnon monimuotoisuutta voidaan hoidon avulla lisätä erityisesti sellaisilla saarekkeilla ja pellon ja metsän reunavyöhykkeillä, joiden kasvillisuus on niittymäistä tai hakamaista. Metsäsaarekkeiden hoidon ei usein kaan tarvitse olla intensiivistä, vaan pienimuotoinen katajia, niittykasvillisuutta tai muuta arvokasta lajistoa varjostavan puuston poisto usein riittää. Niittypohjaisten reu- navyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden hoidon voidaan katsoa hyödyttävän sekä ar- vokkaampaa niittylajistoa että niittylajistosta riippuvaisen hyönteislajiston elinedel- lytyksiä. Siksi pienimuotoinen niitto on yleensä suositeltavaa pienilläkin hoitokohteil- la, vaikka se voi työajallisesti tuntua joskus kohtuuttomalta.

• Luokka muu lumokohde käsittää suunnitelmassa sellaisia alueita, joita on ollut vaikea sijoittaa mihinkään yllä olevaan luokkaan. Luokkaan sisältyvät erityistuella hoidettaviksi soveltuvat lehtoalueet, ojan- ja tienvarsiympäristöt, puukujanteet sekä muuta ma hylätty, niittymäiseksi muuttunut pelto tai joutomaa.

• Mukaan on lisäksi otettu peltokohtia, joille vesiensuojelullisen suojavyöhykkeen perustaminen on perusteltua. Suojavyöhykkeiden paikkoja ei ole järjestelmällisesti käyty läpi, mutta tilakäyntien ja maisematarkastelun perusteella suosituksia on annettu useaan kohteeseen. Näiden hoitoa yhdessä luonnon monimuotoisuuskohteiden kanssa voi harkita.

• Tulevana ympäristötukiohjelmakautena myös kosteikkoalueiden perustamiseen ja hoitoon voi saada entistä korkeampaa tukea. Tämän vuoksi kartoitimme myös esi- merkinomaisesti muutaman mahdollisen kosteikon paikan. Kosteikkojen paikkoja löytyy varmasti runsaasti lisää. Kosteikon sijoittelusta sekä suunnittelusta kannattaa kysyä apua esimerkiksi Metsästäjäliiton kosteikkoprojektilta ja Varsinais-Suomen alueen kosteikkojen suunnittelijoilta. Lisää yhteystietoja on julkaisun lopussa.

12 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Alueiden luokittelu eri elinympäristötyyppeihin Maastokartoituksessa löytyi kaikkiaan 167 on aina keskimääräinen arvio, sillä monet alueet kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu sisältävät useitakin tyyppejä. Lisäksi yleissuunni- yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypil- telma-alueelta löytyy varmasti joitakin luonnonar- tään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlasket- voiltaan merkittäviä kohteita, joita ei tässä suunni- tu pinta-ala on noin 400 ha. Kohteiden pinta-ala telmassa mainita. Myöskään suojavyöhykkeiden vaihtelee runsaan aarin metsäsaarekkeista 40 ja tarvealueita ei ole kattavasti inventoitu. Poisjää- 50 hehtaarin laajuisiin kokonaisuuksiin. Lisäk- neet kohteet arvioidaan tapauskohtaisesti esimer- si Perniöstä on jo 1990-luvulla tehdyissä perin- kiksi erityistuen hakemisen yhteydessä. nemaisemien valtakunnallisissa kartoituksissa Perinnebiotooppien huomionarvoinen kasvila- löytynyt useita maakunnallisesti ja paikallisesti jisto on merkitty kohdekuvauksiin kursiivilla. Se arvokkaita perinnemaisemia (yhteensä 75 ha). käsittää nykyisen uhanalaisluokituksen (Suomen Luonnon monimuotoisuuden merkittävyyttä lajien uhanalaisuus 2000) mukaiset kasvilajit se- kohteilla on arvioitu 3-portaisella asteikolla. Hoi- kä perinnebiotooppien ns. indikaattorilajit, joiden don seurauksena kohteiden lumoarvot yleensä li- esiintyminen viittaa perinteisen maankäytön his- sääntyvät, joten arvio kuvaa tilannetta inventoin- toriaan (Pykälä ym. 1994). tihetkellä.

nykyisellään lumoarvot eivät ole kovin suuria, mutta hoidon aloittaminen on perusteltua esim. maisemallisista + syistä. Kohteen lajisto on usein tavanomainen. lumoarvot kohtalaiset, oikealla hoidolla pystytään usein ratkaisevasti lisäämään kohteen monimuotoisuusar- ++ voja. Kohde voi olla jo melko umpeenkasvanutkin, mutta sen hoidon aloittaminen parantaisi luonnonarvoja merkittävästi. merkittäviä lumoarvoja, monipuolinen ympäristö ja/tai arvokas lajisto, kohde kaipaa yleensä hoitoa lumoarvo- +++ jen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 13 20 2

3 19 21 22

18 17 16 4 12 10 11 13 15 5 6

14 7 8 9

Karttojen sijainti Yleissuunnittelualueen rajaus Kuntaraja

02461Km

Pohjakartta: © Genimap Oy, Lupa L4659/02

Kartta 1. Karttojen sijainti yleissuunnittelualueella

14 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 4 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset

1. Reunavyöhyke, Ketokorpi (+) nokkia, aholeinikkiä, nurmihärkkiä ja – kohokkia, keltamaksaruohoa, ketoneilikkaa, keltamataraa ja mä- Nikkasen tilan mailla on vanha laidunhaka, joka kikauraa. Koilliseen mentäessä kohde on rehevää, nykyään on melko umpeenkasvanut. Laidunnuk- hietakastikkavaltaista. Perinnebiotooppi jatkuu sesta on aikaa jo kolmisenkymmentä vuotta, ja niit- lounaaseen reunavyöhykkeenä, jolla huomionar- tyä on tämän jälkeen yritetty metsittää. Avoimilla voisesta lajistosta kasvaa mm. syylälinnunhernettä. paikoilla kasvaa edelleen niittylajistoa, kun taas Tilan ympäristössä on myös muita vanhoja laidun- itään mentäessä kohde on metsäisempää. Niitty- alueita ja reunavyöhykkeitä, joiden hoito erityistu- laikuilla kasvaa mm. lampaannataa, metsälauhaa, ella on perusteltua. huopakeltanoa, hiirenvirnaa, kalvassaraa, kulta- Hoito: Reunavyöhykkeiden hoidoksi riittää piiskua ja keltamataraa, puustoisemmalla alueella raivaus, erityisesti harmaaleppä- ja haapavesakon vallitsee metsälajisto. poisto, jolla estetään reunavyöhykkeen umpeen- Hoito: Kohteella ei ole erityisarvoja, mutta se kasvu. Perinnebiotoopiksi luokitellulla osalla la- on niittylaikkuista vanhaa hakamaata, jonka voi jistoa monipuolistaisi parhaiten niitto tai laidun- halutessaan palauttaa karjatilan laitumeksi. Tällöin nus. Kohde voisi sopia esim. lammaslaitumeksi. erityisesti havupuustoa tulisi harventaa ja istutus- Hakamaista koilliskulmausta kannattaisi hieman männikköä poistaa. harventaa.

2. Reunavyöhyke, Rautakallio (+) 4. Perinnebiotooppi, Isoniitynmäki (++)

Maisemallisesti edustava vähäpuustoinen ja kalli- Kohde (4a-b) on otettu mukaan Kirjakkalan-Mu- oinen reunavyöhyke, joka rajautuu tilakeskukseen. taisten osayleiskaavan kasvikartoituksen perus- Varsinkin tilakeskuksen lähellä reunavyöhykkeel- teella (Hannu Kulmala 1998). Alue jää pääosin lä kasvaa edustavasti katajaa. Kohteella sijaitsee kaavassa osoitettujen rakennuspaikkojen alle, ja kuivuri. Tilakeskuksen lounaispuolella sijaitseva kaavan toteuttaminen estää kohteen hoidon eri- niemeke on puustoisempaa hakamaata. tyistuella. Koska kohde on hieno perinnemaise- Hoito: Puustoa on jo raivattu. Jatkossa hoidoksi ma-alue, halutaan kuitenkin sen olemassaolosta riittää ylläpitoraivaus. Niitto monipuolistaisi kas- muistuttaa tässäkin suunnitelmassa. Kohteella kasvillisuutta. vaa monipuolista ketoja kalliokasvilajistoa sekä komeita pylväskatajia ja pihlajia. Kalliolla kasvaa 3. Perinnebiotooppi ja reunavyöhyke, Koivikko mm. karvakiviyrttiä, kivikkoalvejuurta, mäkiter- (++) vakkoa, aholeinikkiä, ketohärkkiä, mäkiarhoa, ketoneilikkaa ja mäkikauraa. Alempana merenrannassa Hiltusen tilan ympäristössä on useita pieniä, vie- esiintyy mm. näsiää. lä 1970-alkuun asti laitumina olleita niittyjä, jotka Hoito: Kohde on ehdottomasti säilyttämisen ovat pääosin jo metsittyneet. Tähän suunnitelmaan arvoinen. Hoito niittämällä ja pienimuotoisin rai- on otettu mukaan tilan päärakennuksen pohjois- vauksin (varsinkin kohteella 4b) olisi kasvilajistolle puolella sijaitseva avoimena säilynyt niittykumpa- eduksi. re sekä sen koillispuolella oleva isoja koivuja, män- tyä ja katajaa kasvava hakamainen ympäristö. Osin pienruohovaltaisen niityn lajistoon kuuluu mm. särmäkuismaa, kelloja, mäkitervakkoa, ahdekau-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 15 5. Mutaisten kylän monipuoliset kohteet, Mu- laidunaluetta Mutaistenlahden rannalla. Alue on tainen (++) muinainen satamapaikka. Kohdetta on laidunnettu muutamalla naudalla aivan viime aikoihin saakka, Mutaisten kartanon päärakennus on 1800-luvun lo- mutta tehokkaammasta laidunnuksesta on jo yli 50 pulta, jolloin tila on siirretty paikalle vanhalta kylä- vuotta, mikä näkyykin rannan umpeenkasvuna. mäeltä. Pihapiirissä on myös muita vanhoja raken- Puustoltaan alue on tyypillistä rannan tervalepik- nuksia ja puistopuita. Pihan läpi meren rantaan on koa. Varsinkin koivu on runsastunut laidunnuk- kulkenut vanha kylätie. Talousrakennusten lähellä sen loputtua. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa on kivikautinen asuinpaikka. Kohde 5a edustaa on mm. mesimarjaa, ranta-alpia, mesiangervoa, luonnontilaisen kaltaista lehtorinnettä, josta osa on huopaohdaketta, suoja karhunputkea, luhtakas- inventoitu pähkinäpensaslehdoksi. Pähkinäpensaan tikkaa, koiranheinää, ruokohelpiä, korpi- ja järvi- ohella rinteessä kasvaa vanhoja koivuja, haapaa, kaislaa, keltakurjenmiekkaa, osmankäämiä, saroja kuusia, vaahteran ja tammen taimia, pihlajaa, tuo- ym. Ulompana rantaa kasvaa järviruokoa. mea, tuomipihlajaa ja lehtokuusamaa. Kenttäker- Hoito: 5a: Kohde on jo ollutkin hoidossa, mutta roksessa vallitsee lehtolajisto, johon kuuluu mm. puustoa voisi edelleen raivata. Ylempi rinne sovel- kieloa, lillukkaa, käenkaalta, nuokkuhelmikkää ja tuisi myös palautettavaksi laidunnuskäyttöön. 5b: puolukkaa. Avoimilla niittylaikuilla sekä metsän ja Niemekkeeltä kannattaa raivata erityisesti haapaa, pellon reunavyöhykkeellä on niittylajistoa, kuten ja samalla poistaa kuolleet katajat. Metsäisemmän aholeinikkiä, mäkitervakkoa, aho- ja keltamataraa osa-alueen voisi palauttaa hakamaiseksi harven- sekä mäkikauraa. Aluetta on laidunnettu viimek- nuksin. Rehevä avoin niitty vaatii hoidokseen si 1980-luvun alussa. Kohteeseen on sisällytetty peruskunnostuksen lisäksi vuosittaisen niiton tai kappale alueen läpi jo 1800-luvulla kulkeneen tien laidunnuksen. Mikäli laidunnus tulee kyseeseen, reheväkasvuista piennarta. Kartanon länsipuolella voisi laitumeen liittää myös metsäisemmän osan. on metsäisempi mäkialue (5b), jolla kasvaa mm. 5c: Myös pähkinäpensaslehdon hoitotoimenpiteitä vanhoja mäntyjä, katajaa, tammea, pähkinää, vaah- voidaan rahoittaa erityistuella. Lehdon hoitaminen teraa, tervaleppää sekä isoja palokärjen suosimia tarkoittaa yleensä vaateliaamman lehtokasvilli- haapoja. Kenttäkerroksen kasvillisuus on monin suuden suosimista poistamalla alueelta varjosta- paikoin heinävaltaista. Kasvillisuudesta mainin- via kuusia. Eteläpuolella olevaa niittyaluetta voisi nan ansaitsee valkolehdokki. Alue rajautuu läh- hoitaa niittäen tai mahdollisesti myös laiduntaen. teestä alkunsa saavaan luonnonpuroon, joka on Vanhan hakamaan palauttaminen mäntyä kasva- talvisinkin sula. Kohde jatkuu pohjoiseen peltoon vaan rinteeseen edellyttää raivaustoimia. 5d: Pien- työntyvänä maisemallisesti edustavana hakamaa- tä osaa alueesta hoidetaankin jo erityistuen turvin. na ja niemekkeenä, jolla kasvaa komeita katajia ja Rannan hakamaalta kannattaisi erityisesti koivu koivuja. Niemekkeen läpi on vedetty sähkölinja. poistaa lähes täysin. Pihlajat, katajat ja tervalepän Pohjakasvillisuus on rehevöitynyttä, heinävaltais- voisi sen sijaan pääosin jättää rantapuustoksi. Ko- ta, huomionarvoista mäkikauraa esiintyy. Huhdan- ko rannan tehokkain ja paras hoitomuoto olisi nau- mäen itäreuna on pähkinäpensaslehtoa (kohde 5c). talaidunnus, jolloin myös ruovikko pystyttäisiin Alue on sisällytetty Kirjakkala-Mutaisten osayleis- pitämään kurissa. kaavaan luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeänä alueena, jonka ominaispiirteet tulee 6. Muu lumokohde / kosteikko (+) säilyttää. Pähkinäpensas muodostaakin kohteella melko puhtaan kasvuston. Lisäksi kasvaa taikina- Kohde 6a on mm. terva- ja harmaaleppää, pajuja, marjaa, näsiää, sinivuokkoa, kevätlinnunhernettä, haapaa ja pähkinäpensasta kasvava ojanvarsi, jolla kieloa, peurankelloa sekä rannan tervalepikossa ke- on aikoinaan sijainnut mylly. Kasvillisuudesta mai- vätlinnunsilmää, jänönsalaattia, hiirenporrasta ja nittakoon lehtopalsami, punakoiso ja korpikaisla. kevätlehtoleinikkiä. Pähkinäpensaslehdon etelä- Kallioisemmalla kumpareella, joka inventointi- puolella on mukaan rajaukseen otettu pieni rehe- hetkellä oli varastointipaikkana, esiintyy myös väkasvuinen, heinävaltainen niittyalue, jolla siellä hyvää ketokasvillisuutta, kuten isomaksaruohoa, täällä kasvaa katajaa, mäntyä ja pihlajaa. Niitty on tuoksusimaketta, ahomansikkaa ja -mataraa, sär- pääosin heinävaltainen, kallioisemmilla kohdilla mäkuismaa, mäkitervakkoa, kissankelloa, sikoan- kasvaa myös mm. aholeinikkiä, maksaruohoja ja gervoa, mäkikauraa ja keltamataraa. Kohde 6b on tien mäkitervakkoa. Huomionarvoisesta kasvilajistosta eteläpuolella sijaitseva pellon luontainen notkel- kohteella esiintyy mäkikauraa ja keltamataraa. Koh- mapaikka, jonka läpi virtaa pelto-oja. Syyskesällä teella on aikaisemmin sijainnut rakennus. Idempä- kohde kasvoi keltaisenaan isolaukkua. nä on mm. mäntyä ja pähkinäpensasta kasvava rinne, joka on vanhaa hakamaata. Kohde 5d on vanhaa

16 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 1 4a 4b 3 5d 6a 5c 2 5a

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue 0100 200 400 600 m Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 2. Kohteet 1 - 6 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 17 Hoito: 6a: Syvällä virtaavaan ojaan voisi miet- kitervakkoa, niittysuolaheinää, kissankelloa, aho- tiä pienimuotoista kosteikkoa pohjapatojen avulla leinikkiä, mäkikauraa ja kangasajuruohoa. Etelässä toteutettuna. Tällä olisi ennen kaikkea vesiensuo- pellon laidalla kasvavat peltorikkaruohoista mm. jelullista merkitystä. Käytännön toteutusmahdol- viisisädetyräkki ja kamomillasaunio. Läntisempi alue lisuutta ei kuitenkaan tässä suunnitelmassa arvioi- on rehevä, lähinnä jaloja lehtipuita kasvava karta- tu. Alueen omistaja onkin jo kunnostanut vanhaa non läheinen puistometsä. Pohjoisempana kasvaa padon paikkaa. Muutoin ojanvartta voi hoitaa myös mäntyä ja katajaa. Alueen kenttäkerroksessa vähäisin raivauksin varoen ojan sortumaherkkiä esiintyvät mm. nurmipuntarpää, juolavehnä, ah- reunoja. Kallioisella kohdalla myllyn sijaintipaikan dekaunokki, siankärsämö, apilat, niittynätkelmä, lähistöllä hoidoksi riittänee umpeenkasvun esto pujo, hiirenvirna, koiranputki, timotei, aitovirna, puustoa raivaamalla. Tosin niitto olisi kasvillisuu- särmäkuisma, poimulehdet, kyläkellukka, hieta- delle eduksi. 6b: Kohde kannattaa joko säilyttää kastikka, niittynurmikka, lillukka, sananjalka, aho- luonnontilaisena tai se voisi soveltua myös laidun- mansikka, pukinjuuri, huopakeltano, ketoneilikka ja käyttöön, jolloin pienimuotoinen raivaus on tar- keltamatara. peen. Kohteen kosteikko-ominaisuuksia voisi ke- Hoito: Mikäli alueille ei ole rakennuspaineita, hittää esimerkiksi pohjapatorakennelman avulla. niitä voisi hoitaa nuorta puustoa raivaamalla ja jaloja lehtipuita vaalimalla. Laajuutensa takia koh- 7. Metsäsaareke ja kallion lehtoreunus, Vilniemi teista saisi myös erinomaiset laitumet. Laidunnus (+) pitäisi tämän maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön avoimena. Kohde 7a on koivuvaltainen saareke. Alue on kaa- voitettu rakennuspaikaksi, mutta rakentamista ei 9. Reunavyöhyke ja Teijon kartanon puukujan- ole vielä aloitettu. Seudun monimuotoisuudelle teet (+) alueella ei ole ratkaisevaa roolia. Kenttäkerrok- sessa yleisimmät lajit ovat hietakastikka, kurjen- 9a: Teijon kartanon luoteispuolella on metsän- kello, metsäapila, valkolehdokki, särmäkuisma, reuna, joka on osittain peltokäytöstä poistunutta maitohorsma, mäkitervakko, tuoksusimake, aho- hiekkaista rinnettä. Kyseinen alue on muuttunut mansikka, päivänkakkara, ahomatara ja keltamata- niittymäiseksi. Valtalajina on ahdekaunokki, juola- ra/piennarmatara. Kohde 7b edustaa arvokkaaksi vehnä ja kastikat. Paikka paikoin runsaina kasvavat luokitellun ja Natura-ohjelmassakin mukana ole- myös nuokkukohokki, karvaskallioinen metsäapila, van kallioalueen lehtomaista reunavyöhykettä. siankärsämö, pukinjuuri, keltamatara ja kelta-apila. Hoito: Mikäli alueelle 7a ei jatkossa rakenneta, Kohde 9b on kartanon päärakennuksesta meren- kannattaisi siellä toteuttaa maisemaa parantavia rantaan johtava yli 200 metriä pitkä puukujanne, raivauksia. Reunavyöhykkeelle 7b hoidoksi voi- joka on otettu suunnitelmaan esimerkkinä koh- daan ajatella varovaista raivausta. Koska kyseessä teesta, jonka hoitoon ja ylläpitoon voi myös saada on Natura-alue, täytyy suunnitelluille toimenpi- erityisympäristötukea. Idässä kujanne muodostuu teille kuitenkin ensin saada ympäristökeskuksen pääosin järeistä tammista, lännessä lehmuksista. lupa. Hoito: 9a: Paahteisen rinteen lajisto säilyy ny- kyisellään ilman hoitotoimiakin. Mikäli kiinnos- 8. Muu lumokohde, Teijo (+) tusta löytyy, voi reunaa niittää ja jopa laajentaa harventamalla puustoa myös metsänlaidalta. Itäisempi kuvio on itäosiltaan lähinnä pusikoitu- 9b: Erityisympäristötukea voi saada mm. puuku- vaa joutomaata, jolle mänty ja monet lehtipuut janteiden puuston ylläpitohoitoon, uusien taimien ovat levittäytymässä. Vadelma muodostaa laajat istuttamiseen ja tienvarren mahdollisesti niitty- kasvustot. Kenttäkerroksen runsain laji on hieta- mäisten kohtien niittoon. kastikka, siellä täällä kasvaa myös siankärsämöä, ahdekaunokkia, päivänkakkaraa, röllejä, kanervaa, 10. Perinnebiotooppi (niitty ja kallioketo), Teijon nurmipiippoa, metsäapilaa, nurmihärkkiä, maito- kirkon ympäristö (+++) horsma, pujoa, juolavehnää, ranta-alpia, metsälau- haa, sarjakeltanoa, syylälinnunhernettä, keltamaitetta Teijon kirkon kallioketoa on kulotettu vuosittain. ja monia muita joutomailla viihtyviä kasveja. Län- Alueen niittylajisto on kulttuurivaikutteista ja nempänä on kallioinen kangasmetsäkumpare, jolla alueen puusto istutusperäistä puistopuuta. Kir- kasvaa varpujen lisäksi myös isomaksaruohoa, mä- kon kaakkoisrinteet ovat pääasiallisesti reheviä,

18 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 kastikkavaltaisia, koiranputkea, koiranheinää ja kallioterasseilla kasvaa mäkitervakkoa, maksaruo- nurmipuntarpäätä kasvavia. Lounaispuolisilla hoja, lampaannataa, särmäkuismaa, rohtotädyket- kalliorinteillä esiintyy hienoa kulttuurivaikutteista tä, huopakeltanoa, kissankelloa ja kangasajuruohoa. ketolajistoa mm. niittynurmikkaa, ahosuolaheinää, Rakennuksen pihapiirin läheisyydessä kasvaa mäkitervakkoa, isoja keltamaksaruohoa, hau- nuokkuhelmikkää, ahomansikkaa, haurasloikkoa, rasloikkoa, mäkihorsmaa, kannusruohoa, pölkky- kyläkellukkaa, haisukurjenpolvea, mäkihorsmaa, ruohoa, mäkikattaraa, kangasajuruohoa, mäkivirvilää, keltamataraa ja mäkikauraa. Aivan Teijontien varres- ketoneilikkaa sekä mäki- ja ahdekauraa. Muutamalla sa on pusikoituvaa peltoa. kallioterassilla esiintyvät paikoin runsaina ruoho- Hoito: Tiheän puuston harventaminen tältä laukka ja heinäratamo. maisemallisesti keskeisellä paikalla sijaitsevalta Hoito: Kulotus on jatkossakin hyväksi niitylle. kohteelta olisi eduksi. Jalot lehtipuut, kuten saarni, Varsinkin rehevämmällä kastikkaniityllä voisi ra- sekä lahopuut kannattaa jättää alueelle lisäämään vinteisuutta yrittää vähentää niiton avulla. Uudes- monimuotoisuutta. Tien laidan entisiltä peltoalu- sa ympäristötukijärjestelmässä myös yhdistysten eilta voisi puunvesat poistaa kokonaan. Tällöin on mahdollista hakea tukea tällaisten kohteiden alueesta saisi esim. laitumen. hoitoon. 12. Perinnebiotoopit, Teijo (++) 11. Muu lumokohde, Teijo (+) Talonpojan Teijon kylässä sijaitsevan Teijon tallin Teijon keskustassa kirkkoa vastapäätä sijaitsevan hevoset laiduntavat melko laajaa aluetta kylän Ryssänristin kallion länsirinteet ovat voimakkaasti luoteiskulmassa. Kuvio 12a ei ole laidunnuksen metsittyneet. Pusikon seassa on myös vanha raken- piirissä, mutta soveltuisi tarkoitukseen erinomai- nus. Puusto on suurelta osin lehtipuuta, vaahteraa, sesti. Rinne viettää kohti merta ja siinä kasvaa tammea, saarnea, tuomea ja koivua. Rakennuksen voimakkaasti lehtipuustoa, vaahteraa, koivua, itäpuoliset rinteet ovat kuivaa kallioketoa, jonka pihlajaa, tuomea, terttuseljaa, tammea ja ruusuja.

Teijon Kartanon puukujanteet hämmästyttävät komeudellaan (kohde 9b).

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 19 7b 7a

9a 8 9b 10 11

12a Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi 12b Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue 0200400600100 m Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 3. Kohteet 7 - 12 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

20 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Kenttäkerros on rehevää, yleisimmät lajit ovat koi- kia, niittysuolaheinää, syyläjuurta, jänönsalaattia, ranputki, maitohorsma, ahdekaunokki, hietakas- hietakastikkaa, nuokkuhelmikkää, keltamoa ja tikka, vadelma, pelto-ohdake ja nurmipuntarpää. nuokkukohokkia. Alueen kaakkoispuolisella puun- Pienillä kuivemmilla kumpareilla viihtyvät myös varastointikentällä kasvaa komeasti mm. ketoma- lampaannata, ahosuolaheinä, siankärsämö, niitty- runaa. nurmikka, mäkikaura ja keltamatara. Kuvio 12b on Hoito: Mikäli kohdetta hoidetaan yksistään, hevosilla hyvin voimaperäisesti laidunnettua rin- voidaan siellä tehdä pieniä maisemanhoidollisia neniittyä. Valtalajeina ovat nurmikat, poimulehdet, raivauksia saarnea ja muita maisemapuita suosi- niitty- ja aholeinikki, nokkonen, siankärsämö, pu- en. Myös em. puiden taimia tulee jättää riittävästi kinjuuri, voikukka, syysmaitiainen, särmäkuisma, puuston uusiutumiseksi. Aluetta olisi kuitenkin nurmitädyke, keltamatara ja mäkikaura, tehokkainta hoitaa yhdessä kohteen 15 kanssa, Hoito: Kuvio 12a soveltuisi pusikon raivauksen mikäli tällä alueella alkaa laidunnus. jälkeen laitumeksi. Raivaus ja laidunnus pitäisi- vät kauniit maisemat avoimena meren suuntaan. 15. Perinnebiotoopit, Strömman kartano (+++) Mikäli kuvio 12b halutaan erityisympäristötuen piiriin tulee laidunkierto järjestää tehokkaammin ja Strömman kartanon alueen perinnebiotoopit on lisärehun antamisesta luopua eläinten ollessa tuen inventoitu aiemmin valtakunnallisten perinne- piirissä olevalla laitumella. maisemien inventointien yhteydessä. Alue koostuu tervaleppää ja koivua kasvavasta hakamaasta 13. Umpeenkasvanut niitty/hakamaa, Strömma sekä rantaniitystä, joita laidunnettiin aina 1960-lu- (++) vun puoliväliin saakka. Pellonpuoleiset harjanteet ovat runsaslajista kuivaa ja tuoretta niittyä. Erityi- Pirskatinlahden itäpuolella on niittyjuotti, jolla la- sesti rantaniitty on rehevöitynyt, ja kasvaa lähin- jisto on säilynyt melko monipuolisena, koska se si- nä mesiangervoa ja nokkosta. Alue on kuitenkin jaitsee osittain sähkölinjan alla. Pohjoisessa pellon erityisen hieno kokonaisuus, ja kartanon vanhat laidalla kasvaa iso raita, mäntyä, leppää, koivua, merenrantaniityt tulisi saada nopeasti uudelleen pihlajaa ja pähkinäpensasta. Sähkölinjan alta löytyy laidunnuksen piiriin. Laidunnuksen voisi toteut- runsaasti kukkivaa niittylajistoa: niittynurmikkaa, taa aiempaa perinnebiotooppirajausta laajempa- sian- ja ojakärsämöä, metsälauhaa, ahdekaunokkia, na. Myös Strömman kartanon peltoaukeilla olevat niittyleinikkiä, niittynätkelmää, päivänkakkaraa, runsaslajiset kumpareet voi sisällyttää erityisym- poimulehtiä, kalvassaraa, kissan- ja kurjenkelloa, päristötuen piiriin. heinätähtimöä, aho- ja paimenmataraa, mäkiter- Hoito: Voimakas raivaus ja laidunnus. Rehevil- vakkoa, lampaannataa, ketoneilikkaa, mäkikauraa ja le rantaniityille parhaita laiduntajia ovat yleensä keltamataraa. Alueen koilliskulmat rajautuvat is- lihakarjarotuiset naudat ja alkuperäiskarja, sillä ne tutuskoivikkoon, jonka läheisyyden avoimet alu- syövät rannan ruovikkoa tehokkaasti. Saarekkeita eet ovat metsäkastikka- ja mesiangervovaltaisia. voi hoitaa pienimuotoisin raivauksin. Etelään edettäessä niittyjuotti levenee uudelleen, leveimmässä kohdassa on kenties ollut aikoinaan 16. Ojanvarsiympäristö (+) pelto. Täällä lajistosta löytyy edellä mainittujen lisäksi sananjalkaa, kanervaa, valkolehdokkia, ke- Kemiöntien ja Germundsvidjantien risteyksessä on vätpiippoa, nuokkukohokkia ja keltamaitetta. Avoimet melko vaatimaton puustoinen alue, jolla on lähinnä alueet rajautuvat lännessä järeähköön sekamet- maisemallista merkitystä. Puusto on eteläosan pel- sään, idässä istutusmännikköön. totien läheisyydessä valtaosiltaan nuorta koivua, Hoito: Pienimuotoisilla raivauksilla voidaan haapaa ja tervaleppää. Pohjoisempana ojauoman alueen maisemaa kohentaa. Mikäli aluetta halutaan läheisyydessä on järeämpiä tervaleppiä ja kuusia. laiduntaa, voidaan harkita koko läntisen metsäisen Idässä on myös avoin maitohorsma-mesiangervo- kumpareen ottamista mukaan laidunlohkoon. valtainen kuvio. Hoito: Kohde voidaan pitää nykyisellään tai mi- 14. Umpeenkasvanut niitty/hakamaa, Strömma käli maisemaa halutaan avartaa, tehdään alueella (+) voimakas nuorpuuston harvennus. Tämä edellyt- tää rehevällä maapohjalla kuitenkin jatkossa myös Kemiöntien ja meren väliin jää puustoinen alue, säännöllistä vesakonraivausta. Ojauoman läheisyy- jota kiertää pieni tielenkki. Alueella kasvaa järeitä teen kannattaa jättää muutamia puuryhmiä tuo- tervaleppiä, saarnea, pihlajaa, kauniita maisema- maan maisemaan vaihtelevuutta ja säilyttämään mäntyjä ja vaahteraa. Kenttäkerroksessa on kylä- pesimälinnustolle sopivaa elinympäristöä. kellukkaa, nokkosta, koiranputkea, ahdekaunok-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 21 13

18a Kohteet luokiteltuna ff Perinnebiotooppi g Aiemmin inventoitu perinnemaisema 18b g Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa c e Metsäsaareke tai reunavyöhyke d Muu lumokohde Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös 19 Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue 0200400600100 m Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 4. Kohteet 13 - 19 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

22 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 17. Umpeenkasvanut niitty/hakamaa (+) taikinamarjaa, lehtokuusamaa ja koiranheittä. Lähes lehtomaisen alueen kenttäkerroksessa viihtyvät Perniön vastaanottokeskuksen itäpuolelta johtaa nuokkuhelmikkä, sudenmarja, kultapiisku, kur- pieni tie merenrantaan. Tie kulkee puistomaisen jenkello, kalliokielo, metsäorvokki, ahomansikka metsikön läpi. Merenrannan tiheä puusto peittää ja valkolehdokki sekä huomionarvoisista kasveista näkymiä kohti Malmsfjärdeniä. mäkikaura ja sikoangervo. Kuvio 18d on hakamainen Hoito: Pienimuotoisten raivauksien avulla me- niemeke, jolla kasvaa mm. järeitä koivuja. Kent- rinäkymiä voidaan avata. Rantaan johtavan tien täkerros on edellisen kaltainen. Saarekkeen 18e puistomaista lähiympäristöä voitaisiin hoitaa esi- keskiosa on karun kallioinen. Kohteen eteläosissa merkiksi laiduntamalla. kasvaa järeää koivua, pohjoisempana mäntyä, haa- Suojavyöhyke: Vastaanottokeskuksen luoteis- paa ja raitaa. Niittymäisillä reuna-alueilla esiintyy puolen kaikki pellot viettävät kohti merta, joten särmäkuismaa, siankärsämöä, niittynurmikkaa, niille olisi mahdollista perustaa suojavyöhyke. metsäapilaa, kieloa, kalliokieloa, hiirenvirnaa, ahomansikkaa, rätvänää, keltamataraa, sikoangervoa ja 18. Umpeenkasvaneet rantaniityt, reunavyöhyk- mäkikauraa. Kohde 18f on suuri männylle istutettu keet ja pellon metsäsaarekkeet (+) pellon metsäsaareke. Rajaukseen on otettu vain ne palat saarekkeesta, joilla niittykasvillisuus on mo- Perniön vastaanottokeskuksen lounaispuoleisel- nimuotoisempaa. Saarekkeen etelälaidalla kasvaa la peltoaukealla on lukuisia erityisympäristötuen pensaista taikinamarjaa, niittykasveista ahdekau- avulla hoidettaviksi soveltuvia alueita, lähinnä nokkia, kultapiiskua, pukinjuurta, alsikeapilaa, pellon metsäsaarekkeita. Kohde 18a on pieni reu- mäkitervakkoa, kevätkynsimöä, keltamataraa, mäki- navyöhyke hiekkatien pohjoispuolella. Rinteessä virvilää, mäkikauraa ja ketoneilikkaa. Saarekkeen luo- kasvaa mäntyä, istutettuja lehtikuusia sekä vaih- teiskulmakulmassa on järeä koivikko, jonka pen- televasti lehtipuustoa. Tienlaidan niittykasvilajisto saskerroksessa kasvaa tiheä haapavesakko. Kent- on melko monipuolinen: siihen kuuluvat ahoma- täkerroksen lajistoon kuuluvat ahomatara, tuok- tara, aholeinikki, lampaannata, pukinjuuri, mä- susimake, ojakärsämö, pukinjuuri, särmäkuisma, kitervakko, kissan- ja kurjenkello, rohtotädyke, metsälauha, mäkitervakko, kissankello, keltamatara metsäapila, siankärsämö ahdekaunokki, huopa- ja mäkikaura. Alueella on myös muutamia lahopui- keltano, ahomansikka, särmäkuisma, keltamatara, ta, jotka kannattaa säästää lintujen ja hyönteisten ketoneilikka, mäkikaura ja sikoangervo. Kuvio 18b on elinympäristöksi. Myös katajavaltainen saareke ja pitkänomainen kaistale merenrannassa, joka pi- reunavyöhyke 18g soveltuvat erityisympäristötu- tää sisällään monenlaista ympäristöä. Pohjoisin en avulla hoidettavaksi. osa-alue on ulompana mesiangervon, lähempänä Hoito: Reunapusikon, joka koostuu pääosin rantaa järviruovikon luonnehtimaa, itäosissa kas- haavasta, nuoresta koivusta ja männystä, raiva- vaa tiheästi koivua. Siirryttäessä etelämmäksi alue us on tarpeen lähes jokaisella kuviolla. Marjovat muuttuu kuivemmaksi metsiköksi, jota on ehkä ai- lehtomaisia piirteitä korostavat pensaat kuten tai- koinaan laidunnettu. Laidunnuksesta on kuitenkin kinamarjat, lehtokuusamat ja koiranheidet tulee niin paljon aikaa, että syvemmällä metsikössä sen säästää. Mikäli raivaus suoritetaan talvikausina, merkkejä kasvilajistossa on enää vaikea havaita. kannattaa tällaiset säästettävät pensaat merkitä jo Alueen keskiosissa pellon laidalla on edustavia esimerkiksi kasvukauden aikana, jolloin ne ovat niittykuvioita ja sisempänä metsäalueella paikoin helpommin tunnistettavissa. Kohteelle 18b suo- hakamaista ympäristöä kauniine katajineen ja jä- sitellaan laidunnusta. Laidunnus soveltuisi toki reine koivuineen. Niittykuvioilla kasvaa vaihtele- myös metsäsaarekkeille, mutta se lienee vaikeasti va lajisto. Paikoin esiintyy rehevän kasvillisuuden toteutettavissa. kuvioita, paikoin runsaslajisempaa matalaa niittyä, Suojavyöhyke: Koivuniemekkeen ja tien väliin jolla viihtyvät sarjakeltano, pukinjuuri, kalliokielo, jää osin viljelemätön vyöhyke, johon vesi toden- särmäkuisma, kultapiisku, siankärsämö, ahdekau- näköisesti aika ajoin kerääntyy. Tälle olisi mahdol- nokki, päivänkakkara, kissankello, keltamatara, ke- lista perustaa suojavyöhyke. Suojavyöhyke olisi toneilikka, sikoangervo ja mäkikaura. Keskiosissa pel- tarpeellinen myös kohteen 18b läheisellä pellon- lon laidan puoliavoimilla kuvioilla kasvaa tuomea, kulmalla, joka viettää melko voimakkaasti suoraan nuorta haapaa, koivua ja katajaa. Pensaista reu- merta kohti. Mikäli rannassa aloitettaisiin laidun- navyöhykkeellä on taikinamarjaa, tammen taimia nus, voi pienen suojavyöhykkeen ottaa laitumen ja koiranheittä. Etelämpänä alue muuttuu istu- yhteyteen. tusperäiseksi männiköksi. Kuvio 18c on lehtipuuvaltainen saareke järeine koivuineen. Saarekkeen keskellä kasvaa suuri tammi. Pensaista tavataan

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 23 19. Merenrantaniitty ja pellon laidan saarekkeet 22. Perinnebiotooppi (+++) (+) Makarlanjärven pohjoisrannalla on useita, vielä Bäsdalin talouskeskuksen lounaispuolella on pari parikymmentä vuotta sitten laidunnettuja nie- karua kumparetta, jotka soveltuvat erityisympä- mekkeitä ja rantaniittyjä, joilla laidunnuksen uu- ristötuen piiriin. Tienlaidan niityllä kasvavat mm. delleenaloittaminen parantaisi niin maisemallista ahdekaunokki, pukinjuuri, sian- ja ojakärsämö, ilmettä kuin pitäisi yllä vielä säilynyttä kasvila- mäkitervakko, kissankello, mäkikaura ja ketoneilik- jiston monimuotoisuutta. Länsipäädyssä rannan ka. Jyrkässä peltorinteessä on kivinen, länsiosiltaan kasvillisuusvyöhyke on hyvin kapea ja kasvaa mäntyvaltainen metsäsaareke ja Lasimestarinlah- lähinnä järviruokoa. Läntisin, luoteeseen pistävä den rannassa laajempi mesiangervo-järviruokoval- niemeke, on hyvin tiheäpuustoinen, sekametsää tainen rantaniitty, jolla kasvaa tervaleppää. kasvava. Aivan luoteessa kasvaa taas enemmän Hoito: Tienvarsiniitty ja pellon metsäsaareke lehtipuustoa. Idempänä on pienellä alueella järeää eivät suurempia hoitotoimia kaipaa. Lasimesta- kuusikkoa. Niemekkeen kenttäkerros on muuttu- rinlahden näkymiä voisi avartaa laidunnuksen nut varpuvaltaiseksi, ainoastaan aivan luoteessa avulla. lehtipuiden alla on säilynyt muuta kasvillisuutta kuten nuokkuhelmikkää ja isomaksaruohoa, 20. Muu lumokohde, yksittäispuut (++) mutta hietakastikka on näilläkin vallannut laajimmat alueet. Kuusikon itäpuolella, järveen laske- Svartkärrin peltoaukean pohjoislaidalla sijaitsevat van jokiuoman läheisyydessä on korkeakasvuista suuret jalot lehtipuut muodostavat tärkeän maise- tulvaniittyä ja saraikkoa. Lajistosta löytyy mm. mallisen kiinnekohdan. Alueella kasvaa muuta- rannassa osmankäämiä, mesiangervoa, etäämpää ma hyvin vanha tammi sekä yksi järeä metsälehmus. rannasta ranta-alpia, rantakukkaa, korpikaislaa, Vanhat jalopuut ovat tärkeitä elinympäristöjä mm. punakoisoa, ratamosarpiota, rantapalpakkoa, veh- sammal-, jäkälä- ja hyönteislajeille. Lehmuksen ylä- kaa, kurjenjalkaa sekä useita sara- ja vihvilälajeja. oksilla onkin jonkin verran kantokääpää. Reunoille Edettäessä kohti itää maapohja muuttuu uudel- on alkanut työntyä koivua ja haapaa. Kenttäkerros leen kovemmaksi. Tällä alueella esiintyy nurmi- on melko tavanomaista: ahdekaunokkia, kultapiis- lauha-mesiangervovaltaista niittyä, jolla kasvaa kua, röllejä, syyläjuurta ja hietakastikkaa. myös kauniita katajia. Pienemmällä luoteeseen Hoito: Pellon laidan koivuja ja haapoja kannat- suuntautuvalla niemekkeellä on edustavampia taisi raivata pois, jolloin järeiden puiden rungotkin pieniä niittykuvioita. Lajistossa on ahdekaunok- pääsevät paremmin esiin maisemassa ja näkyvät kia, huopakeltanoa, pukinjuurta, rohtotädykettä, paremmin Kemiöntielle. kanervaa, tuoksusimaketta, nurmipuntarpäätä, sian- ja ojakärsämöä, nurmihärkkiä, kyläkellukkaa, 21. Saarekkeet, Makarlanjärvi (+) kissankelloa, mäkitervakkoa, aholeinikkiä, kultapiiskua, poimulehtiä, lampaannataa, sarjakeltanoa, Järvenkyläntien varrella on vaatimattomia lehti- purtojuurta, ahomansikkaa, hakarasaraa, keltama- puuvaltaisia kumpareita (21a). Kenttäkerroksessa taraa, isolaukkua ja syylälinnunhernettä. Meritalon kasvavat metsäapila, hietakastikka, kultapiisku, tilan eteläpuoleisella kapealla rantaniityllä kasvaa kielo, ahdekaunokki, tuoksusimake, hiirenvirna ja runsaasti saroja, karhunputkea, rantakukkaa, kur- syylälinnunherne. Edellisistä kumpareista etelään jenjalkaa, ranta-alpia ja mesiangervoa. Idempänä Järvenkyläntien varrella on sekapuustoisia nie- on kallioinen mäntyvaltainen kankare, jota myös mekkeitä (21b), jolla kasvaa myös pylväskatajia. on aiemmin laidunnettu. Pohjoisosien kallion lä- Saarekkeilla esiintyy kohtalaisen arvokas niitty- heiset alueet ovat karuja, mutta lähempänä rantaa lajisto ja paikoin alueet ovat hakamaisia. Tyypilli- on ruohovaltaisempaa, kaunista niittyä, jolla kas- simmät lajit ovat pukinjuuri, kissankello, huopa- vavat mm. huomionarvoiset jäkki ja syylälinnun- keltano, sian- ja ojakärsämö, purtojuuri, rätvänä, herne. Kohde jatkuu kohden itää ruovikoituneena sarjakeltano, aholeinikki, kangasmaitikka, särmä- rantavyöhykkeenä. kuisma, ahomansikka, lillukka ja ahdekaunokki. Hoito: Raivaus ja laidunnus. Niemekkeiden Huomionarvoisia ovat mm. mäkikaura, keltamatara, puustosta kannattaa poistaa vähintään puolet. Rai- mäkivirvilä, sikoangervo ja syylälinnunherne. vaustarvetta on myös järven rannassa. Mikäli alue Hoito: Molemmilla alueilla hoidoksi riittää tulee laidunnuksen piiriin, voidaan suojavyöhyk- nuorpuuston raivaus. keitä ja rantaniittyä hoitaa yhtenä kokonaisuutena riittävästä laidunkierrosta huolehtien. Järven itä- osiinkin laidunnus sopii, mikäli rannan maapohja on riittävän kantavaa.

24 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 20

21a

22 21b

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Kartta 5. Kohteet 20 - 23 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 25 Suojavyöhyke: Itäisen peltoaukean rantavyö- on mm. runsaasti kuminaa. Huomionarvoisia ovat hykkeelle on perustettu suojavyöhyke. Suojavyö- myös paikoin jäkkivaltaiset niittylaikut. Kuivalla hykkeet ovat tarpeellisia myös Meritalon eteläpuo- kedolla muuta lajistoa edustavat päivänkakkara, lisilla Makarlanjärveen viettävillä pellonlaidoilla. jänönsara, valkoapila, syysmaitiainen, päivänkak- kara, pukinjuuri, höröjäsenruoho, huopakeltano, 23. Perinnebiotooppi (+++) kissankello, keltamatara, ketoneilikka, ketopiippo, hakarasara ja hina. Alueen kasvillisuutta kannattaisi Pienialainen, vuoteen 2005 asti lampailla laidun- tarkastella aiemmin kesällä, sillä pitkän laidunhis- nettu Metsäniemen talon pihanläheinen rinneniit- torian ja erikoisen niittytyyppinsä takia kohteelta ty, on kasvillisuudeltaan erinomainen. Niityn laji- voisi löytää muutakin mielenkiintoista lajistoa. määrä on varmasti nyt kuvattua runsaampi, sillä Hoito: Mikäli alueen laidunnus ei tulevaisuu- syyskesällä paahteisen niityn lajit olivat jo pahasti dessa jatku, kannattaisi erikoista kohdetta hoitaa kulottuneet. Osittain alue on rehevää juolavehnän, ainakin niittämällä. Alueen läheisyydessä olevien niittynurmikan, nokkosen, siankärsämön ja kylä- muidenkin erityisympäristötukikohteiden hoitoa karhiaisen valtaamaa. Idempänä tämän kivisen voisi tehostaa jatkossa. Laidunnus tai niitto sovel- rinteen kasvillisuus on monipuolisempaa. Alueella tuisivat niillekin.

Makarlanjärven rannalla olisi melko laajoja laitumeksi soveltuvia alueita (kuva kohteelta 22).

26 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 24. Perinnebiotooppi, Ylönkylän niitty (+) sijaitsee Särkisalon puolella ja on Laukanlahden luonnonsuojelualuetta, jonka luontotyyppeihin Paikallisesti merkittävä jo aiemmin inventoitu pe- kuuluvat tervaleppälehto, koivuviita, kapeahko rinnemaisema. Alue on niittyä ja hakamaata, jota on saravaltainen rantaniittyvyöhyke sekä ulompana laidunnettu lehmillä jo nelisenkymmentä vuotta. ruovikko. Kohde 26c koostuu niitystä ja ruovikosta. Alue kasvaa harvakseltaan koivua, harmaaleppää Niittyosuus on saravaltainen, kosteimmissa osissa ja pihlajaa, pohjakasvillisuus on nurmilauhaval- esiintyy mm. keltakurjenmiekkaa, rantakukkaa ja taista kosteaa niittyä. Koska aluetta laidunnetaan terttualpia, rehevämmillä alueilla mesiangervoa. peltolaitumien yhteydessä, on kasvillisuus rehe- Aleen vaateliaampia lajeja edustavat vesi- ja isohie- vöitynyttä. rakka, myrkkykeiso, keltaängelmä, rantaleinikki, Hoito: Mikäli alueen hoitoon haetaan erityis- paunikko ja punakoiso. Tarkempi selvitys alueen tukea, tulee se aidata erilleen nurmilaitumista ja kasvillisuudesta löytyy Hannu Kulmalan vuonna eläinten lisäruokinnasta luopua. 1998 tekemästä selvityksestä. Hoito: Kohde 26a: Pusikon poisto ja laidunnus 25. Niemeke ja reunavyöhyke, Nurkkilan seuro- esim. lihakarjalla. Kohde 26b: raivaus ja laidunnus. jentalon kaakkoispuolella (++) Tarkemmat ohjeet mm. raivauksista löytyy Heini Lies-Niittymäen vuonna 2004 tekemästä luonnon- Kapea pääosin rehevän kasvillisuuden luonneh- suojelualueen hoitosuunnitelmasta. Kohde 26c: lai- tima niemeke. Puustossa on muutamia järeämpiä dunnus. Kohteelta on vuonna 1998 raivattu mm. mäntyjä, koivuja, pihlajaa ja katajaa. Laajoilla alu- katajikkoa, jota voisi yrittää palauttaa alueelle istu- eilla kasvavat nurmipuntarpää, maitohorsma, pu- tuksin. Koska kyseessä on Natura-alue, täytyy hoi- jo, vadelma, mutta reunojen kuivemmilta kuvioilta dosta kuitenkin vielä neuvotella metsähallituksen löytyy myös niittylajistoa, kuten mäkitervakkoa, ja ympäristökeskuksen kanssa. ahde- ja nurmikaunokkia, hakarasaraa, ketoneilikkaa, Suojavyöhyke ja kosteikko: Laukanlahden tul- mäkikauraa, ja paikoin runsaastikin nuokkukohok- vaherkkään ja rehevöitymisalttiiseen ympäristöön kia. Myös seurojentalon kaakkoispuolinen pellon suositellaan suojavyöhykkeiden perustamista. reunavyöhyke soveltuisi erityisympäristötuen Myös vesiensuojelullisen kosteikon perustamis- piiriin. Länsilaidalla ja pellon pientareella kasvaa ta Laukanlahden pohjukkaan kannattaa harkita. mm. ukontulikukkaa, joka lienee perua lähipuutar- Ruovikoituneen Laukanlahden kosteikko-ominai- hoista. Reunavyöhyke on melko tiheäpuustoinen suuksia voi kehittää esim. niin, että lahteen tuleva ja koivuvaltainen. vesi ohjattaisiin useampaa uomaa pitkin mereen, Hoito: Alueista saisi pienet laitumet. Nuorpuus- jolloin ruovikko ottaisi talteen osan muutoin me- ton poisto parantaisi maisemallista ilmettä, ja reu- reen kulkeutuvista ravinteista. Koska kyseessä on navyöhykkeellä myös valtapuuston harvennus Natura-alue, vaativat toimenpiteet tarkan ympä- olisi tarpeen. ristökeskuksen hyväksymän suunnitelman.

26. Ruovikko ja perinnebiotoopit, Laukanlahti 27. Perinnebiotooppi, Hästön rantalaitumet (++) (++) Jo aiemmin paikallisesti arvokkaaksi perinnemai- Alueet sijoittuvat pääosin Kiskonjoen vesistön semaksi inventoituja rantaniittyjä Perniönjoen Natura-alueelle. Alueelta onkin jo olemassa lu- suiston Särkisalon puoleisella osalla. Eteläisempi kuisia luontoselvityksiä, joihin tässä suunnitel- alue on luhtainen ojanvarsilaidun, jolla kasvaa massa tukeudutaan. Laukanlahti on ruovikoitu- mm. luhtavillaa, järviruokoa ja kurjenjalkaa, kui- nut ja suojainen merenlahti Kiskonjoen suistossa. vemmalla osalla lähinnä nurmilauhaa. Alueen lou- Sen vesilintukanta on runsas. Huomionarvoisista naiskulmassa on pieni, vähäpuustoinen kallomäki, lintulajeista alueella ovat pesineet rastaskerttunen jonka kasvillisuus on karua kallioketoa ja kuivaa (uhanalainen), pensastasku ja kottarainen (silmälläpi- nurmiröllivaltaista heinäniittyä. Huomionarvoi- dettäviä) sekä kalatiira (lintudirektiivin liite I). Alu- sista lajeista esiintyy mäkikattaraa ja keltamataraa. eella saalistavat mm. kalasääski ja ruskosuohaukka Pohjoisemmalla perinnemaisema-alueella Per- (silmälläpidettäviä, luontodirektiivin liite I). Lau- niönjokisuun eteläreunalla kasvillisuus on luikka- kanlahden pohjoisosaa laidunnetaankin jo osittain ja röllivaltaista rantaniittyä, joka meren suuntaan erityistuen avulla, mutta alueelta löytyy myös mui- muuttuu ruovikoksi. Itse jokiranta on kuitenkin ta laidunnukseen soveltuvia kohteita, joiden hoito laidunnuksen ansiosta pysynyt matalakasvuise- edistäisi myös Laukanlahden Natura-arvoja. Koh- na. de 26a on alueista umpeenkasvanein. Kuvio 26b

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 27 Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto 24

26a

0100 200 400 600 m

Kartta 6. Kohteet 24 - 25 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

28 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Hoito: Suurinta osaa perinnemaisemaksi inven- toidusta alueesta hoidetaan nykyisin erityistuen turvin. Eläimet eivät enää saa lisärehua laitumelle ja laidunkierto on käytössä, joten kohteen perinnemaisema-arvot ovat kehittyneet positiiviseen suuntaan.

28. Metsäsaareke (+)

Suuria koivuja kasvava pellon metsäsaareke, jonka kenttäkerros on melko vaatimaton. Valtalajeina ovat metsäkastikka, metsälauha ja sananjalka. Hoito: Alueesta saisi esimerkiksi pienen laitumen.

29. Saarekkeet (++)

Hästöntien varrella Ylöstalon tilan lounaispuolella on muutamia kumpareita, joita on aikoinaan lai- Muinaisjäännöksiä ja muulla tavoin syntyneitä kivi- röykkiöitä on usein vaikea erottaa toisistaan. Tämä dunnettu. Varsinkin eteläisimmät ovat nykyisin kivikasa lienee myöhempää tekoa (kohde 30a). melko voimakkaasti metsittyneet, mutta kulttuu- rikasvillisuutta löytyy silti paikka paikoin. Kuvio 29a on suurelta osin männyksi istutettua vanhaa laidunmaata. Luoteisosat ovat maankasausaluee- Hoito: Koivusaarekkeen 30a hakamaista ilmettä na. Niittykasvillisuutta on säilynyt laikuittain aino- voi parantaa poistamalla kohteelta nuorta mäntyä astaan tien läheisyydessä. Alueella viihtyvät vielä ja pajuja. Kohdetta voisi toki myös laiduntaa. Pelto- mm. nurmipuntarpää, siankärsämö, aho- ja niitty- aukealla on myös pari muuta pienempää saareket- suolaheinä, isoja keltamaksaruoho, koiranputki, ta, joilla ei juuri ole erityisympäristötuen mukaisia ahdekaunokki, ketoneilikka, keltamatara ja mäkikaura. toimenpiteitä. Lähinnä läntisimmällä saarekkeel- Saareke 29c on sekapuustoinen, jäkäläinen kallio- la ajoittainen koivun poisto voi tulla kyseeseen. kankare. Muuten kangasmetsänomaiselta alueelta Kohteen 30b reunapuustoa kannattaisi harventaa löytyy myös mäkikaurakasvustoja. Länsiosat ovat ja kiviaidan kuntoa ylläpitää ja ottaa raivauksien nykyisin jo paikoin melko sankkaa kuusimetsää, avulla paremmin esiin. mutta varsinkin reunamilta löytyy niittymäisiä alueita. 31. Niemekkeet, purovarsi ja vanha pelto Ervas- Hoito: Kuvioita 29a ja 29b voi hoitaa niittämällä ton kylässä (+) ja kohdetta 29a myös raivaamalla. Kohteella 29c olisi paikallaan varsinkin reuna-alueiden harven- Perniön etelälaidalla Ervaston vanhan sukutilan nus Alueen ottamista kokonaan erityisympäristö- liepeillä on pienehköjä niemekkeitä, joita on lai- tuen piiriin voidaan harkita, mikäli sillä aloitetaan dunnettu lehmillä ja hevosilla noin 1960-luvulle laidunnus. asti. Kohde 31a on pellon keskellä oleva tilakeskuksen länsipuolinen kalliojuonne. Kallion ympäristön 30. Saarekkeet ja niemeke (+) niitty on valtaosiltaan kuivaa: sillä kasvavat metsä- lauha, nurmipuntarpää, sian- ja ojakärsämö, tuok- Saareke 30a kasvaa tiheästi järeää koivua, ja sillä susimake, isoja keltamaksaruoho, ahdekaunokki, on suuria, todennäköisesti pellosta ajettuja kivi- kissankello, ketoneilikka, mäkikaura ja ruoholaukka. röykkiöitä. Tien itäpuolella on lato ja pieni niit- Varsinkin lännessä kasvaa jonkin verran män- tymäinen kumpare. Koivikossa kasvavat mm. tyä. Tien laidalla on salaman iskemä kelottunut maitikat, metsäapila, kultapiisku, paimenmatara, maisemamänty sekä eteläosissa haapavesakkoa syylälinnunherne (runsaasti), metsälauha, kurjen- ja orjanruusua. Kuvio 31b on tien halkoma pihan kello, tuoksusimake, ahdekaunokki, rohtotädyke, laidalta alkava töyräs. Tien eteläpuoleisella kuvi- päivänkakkara, lampaannata, keltamatara, mäkivir- oilla on pieni ala mäkikauran luonnehtimaa niittyä. vilä ja mäkikaura. Kohde 30b on Mölkkärinmäen Tien pohjoispuolella kasvaa melko tiheästi mäntyä, luoteiskulmilla oleva kallioinen niemeke, jolla kas- koivua, haapaa ja katajaa. Kasvillisuus on edellis- vaa kuusta, mäntyä, haapaa ja koivua. Alueella on tä kuviota rehevämpää – myös vadelmapusikko- vanhaa kiviaitaa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 29 26a

28 29a b 29c

26b 26c 30a 30b

31d c b 31a Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi 32a Aiemmin inventoitu perinnemaisema 32b Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke 32c Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m 0200400600100 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 7. Kohteet 26 - 32 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

30 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 ja esiintyy. Kohde 31c on kaunis luonnontilainen puronuoma, jota ympäröi melko järeitä lehtipuita – koivuja, raitoja ja alempana pohjoisessa tervalep- piä. Puronuomassa on sijainnut 1800-luvulla vesi- mylly. Uoman itäpuolella on reilut 20 vuotta sitten männyksi istutettua vanhaa laidunmaata, jonka kalliokuvioilta löytyy yhä mm. ketoneilikkamättäi- tä. Kohde 31d on lähteinen vanha pelto ja laidun, joka on vesoittumassa. Pellon lähteisyyden vuoksi alueen viljely on mahdotonta. Niityllä valtalajeina ovat mesiangervo ja nurmilauha. Hoito: Pihanläheisille töyräille (31a ja b) soveltuisi hoidoksi haapojen poisto, männikön harvennus ja laidunnus. Vanhaa peltoa 31d voisi myös laiduntaa. Kuvion 31c puronvarsi tulee jättää luonnontilaiseksi ja varjoiseksi, mutta puuston harvennusta suositellaan itäisempään rinteeseen, jossa kasvaa istutusmännikkö.

32. Metsäsaarekkeet (+)

Nämä melko pienialaiset pellon metsäsaarekkeet sijaitsevat Ervaston tilan eteläpuoleisella peltoaukealla. Saarekkeella 32c koivu on valtapuuna, myös pihlajaa ja mäntyä kasvaa. Kenttäkerroksessa ylei- simmät lajit ovat hietakastikka, kurjenkello, met- säapila, valkolehdokki, särmäkuisma, maitohorsma, mäkitervakko, tuoksusimake, päivänkakkara, ahomatara ja keltamatara. 32a ja 32b ovat melko harvapuustoisia saarekkeita ja kasvillisuudeltaan saarekkeen 32c kaltaisia. Hoito: Säännöllinen raivaus pitäisi saarekkeiden Vanhalla hakamaalla on kolopesijöille runsaasti maisemallisen ilmeen kauniina. pesäpaikkoja. Kuva kohteelta 34.

33. Perinnebiotooppi, Ylöstalo (++)

Maisemallisesti kaunis lounaaseen pistävä ha- 34. Perinnebiotooppi, hakamaa, Aateliskankare kamaa- ja niittyniemeke. Koillisessa on komeita (++) koivuja kasvavaa hakamaata, jonka lajistosta löy- tyvät mm. ahdekaunokki, kissankello, metsälauha, Vanhaa laidunhakaa, jolla on yhä runsaasti jä- kultapiisku, niittysuolaheinä, metsäorvokki, syylä- reitä koivuja. Muuten puusto on sekametsää ja linnunherne, ketoneilikka ja mäkikaura. Niemekkeen varsinkin reunoilta voimakkaasti pusikoitunutta. koillisosassa kasvaa tiheästi melko järeää haapaa, Reunoilla haapa, raita ja koivu ovat runsaimmat. koivua ja muutama pähkinäpensas. Lounaisosissa Idässä kasvaa vanhoja kuusia. Myös katajaa kasvaa kasvaa sen sijaan vain muutamia pihlajia. Haavi- melko runsaasti. Vaikka alueen laidunnuksesta on kossa valtalajina on hietakastikka, muuten lajisto runsaasti aikaa, löytyy yhä lohkon keskeltä niit- koostuu mm. seuraavista lajeista: kultapiisku, sar- tymäisempiä kuvioita ja laidunnuksesta kertovia jakeltano, kurjenkello, nuokkuhelmikkä, metsä- kasveja. Mm. purtojuuri on koko alueella runsas. maitikka, kevätpiippo, lampaannata, kissankello, Muuten kenttäkerroksessa yleisimmät lajit ovat ahdekaunokki, tuoksusimake, häränsilmä, orjan- kielo ja kalliokielo, mustikka, kultapiisku, kurjen- ja ruusu, sikoangervo ja mäkikaura. kissankello, metsäkastikka, sananjalka, metsäapi- Hoito: Puuston raivaus ja laidunnus olisivat la ja ahomansikka. Keskellä aluetta on kosteampi alueelle eduksi. Haapa kannattaa kaulata ennen notkelma, jolla viihtyvät nurmilauha, metsäkurjen- kaatamista ja puiden kaatamisen yhteydessä sääs- polvi, kortteet, suo-orvokki, nurmitädyke, siankär- tää alueen pähkinäpensaat. sämö ja ukonputki. Pellon laidalla sijaitsevan ladon

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 31 läheisyyden heinäisillä kuvioilla viihtyvät ahde- hoitotoimia. Syyskesällä tehtävä niitto toki hyö- kaunokki, kissankello, metsäorvokki, pukinjuuri, dyttäisi lajistoa. häränsilmä, valkolehdokki, röllit, siankärsämö, keltamatara ja mäkikaura. Vanhan hakamaan moni- 36. Metsäsaareke ja reunavyöhyke (+) muotoisuutta lisäävät suhteellisen runsaslukuiset laho- ja maapuut (koivut), jotka tarjoavat mm. lin- Kohde käsittää melko metsäistä, mutta keskimää- nustolle runsaasti pesimispaikkoja. Kohteen poh- räistä monipuolisempaa reunavyöhykettä, jossa joispuoleisella pellolla on tiheää haapavesakkoa mänty on valtapuustona. Kenttäkerros on melko kasvava kumpare, jolla kuitenkin niittylajisto on heinäistä: kultapiiskua, hietakastikkaa, pukinjuur- yllättävän monipuolinen: kissankello, pukinjuuri, ta, niittynurmikkaa, kissankelloa, valkovuokkoa, metsäapila, lillukka, kultapiisku, ahdekaunokki, särmäkuismaa, purtojuurta, hiirenvirnaa, häränsil- nurmilauha, ahomatara, kalliokielo, niittynurmik- mää, mäkikauraa, syylälinnunhernettä, nuokkukohok- ka, isomaksaruoho, mäkikaura, nuokkukohokki ja pai- kia sekä sikoangervoa. Kohteen läheisyydessä ladon koin runsas sikoangervo kasvavat alueella. vieressä kasvaa mäkikuismaa. Kohteen lähellä on Hoito: Hakamaa kaipaisi voimakasta raivausta: hyvin pieni ja vaatimaton pellon metsäsaareke, jol- reunapusikkoa poistamalla ja keskeltä nuorta män- la haapavesakko valtaa alaa. Muuten siellä kasvaa tyä ja huonokuntoista katajaa kaatamalla alueen koivua, mäntyä ja katajaa. saisi ennallistettua hakamaaksi. Lahopuusto tulisi Hoito: Reunavyöhykkeeltä voisi havupuustoa ja säästää. Laidunnus pitäisi alueen parhaiten avoi- saarekkeelta vesakkoa poistaa aika ajoin. mena jatkossa. 37. Niemeke (+) 35. Reunavyöhyke, muu lumokohde ja perinnebiotooppi (++) Malmimäen pohjoisosassa oleva niittymäinen niemeke. Niittylajistosta löytyvät mm. tuoksusimake, Viipurintien päässä Alitalon tilan ympäristössä on siankärsämö, kissankello, metsäorvokki, pukin- useita, paikoin runsaslajisiakin reunavyöhykkei- juuri, sarjakeltano, särmäkuisma, niittynurmikka, tä, joita voisi hoitaa erityisympäristötuen avulla. metsäapila, ahosuolaheinä nurmitädyke, ketonei- Kuvio 35a on laajahko rehevä pellonlaita, jolla likka ja mäkikaura. kasvaa tiheästi mäntyä, koivua, pihlajaa, pajua ja Hoito: Pienimuotoinen raivaus ja niitto sovel- vadelmaa. Kenttäkerros on suurikokoista ja rehe- tuisivat kohteelle. vää, valtalajeina ovat mesiangervo ja nurmilauha. Kuvio 35b on osittain vanhaa sikatarhaa ja lajisto 38. Perinnebiotooppi, Soukka (+++) on sen myötä hyvin rehevää. Koillisessa pellon- laidassa kasvaa mäntyä, raitaa ja haapavesakkoa. Perniönjoen eteläpuolella sijaitsee jo aikaisemmin Metsäisemmän alueen ja pellon laidalla on kaista- inventoitu ja paikallisesti merkittäväksi perinne- le, jolla kasvaa mm. särmäkuismaa, siankärsämöä, maisemaksi arvioitu niitty ja hakamaa. Alue on kissankelloa, ahdekaunokkia ja pukinjuurta. Koh- tällä hetkellä lammaslaitumena, aikaisemmin sillä de 35c on laajahko, karu kumpare, jolla mänty on ovat laiduntaneet myös hiehot. Nykyisen hoidon valtapuuna, mutta alueelta löytyy myös kauniita ansiosta niityn valoisuus on lisääntynyt ja paikoin katajia ja pihlajia. Kohteen etelälaidalta löytyivät esiintyy pienruohoisia ja kasvilajistoltaan moni- edustavimmat niittylaikut, joilla kasvaa mm. niitty- puolisia kohtia, jotka luultavasti laajenevat laidun- nurmikkaa, nurmipuntarpäätä, metsälauhaa, mä- nuksen myötä. Todennäköisesti runsaiden raiva- kitervakkoa, ketoneilikkaa, mäkikauraa, sikoangervoa, usten ja rinteen valuvesien vuoksi osa alueesta on mäkivirvilää ja mäkilemmikkiä. Myös tilakeskuksen rehevää. Kohteen arvokkaaseen lajistoon kuuluvat itäpuoliset niemekkeet ovat erityisen runsaslaji- keltamatara, ketoneilikka, kelta-apila, nuokkukohokki, sia vähäisestä pinta-alastaan huolimatta. Alueella kevättädyke, mäki- ja hietalemmikki, kangasajuruoho, kasvaa tavanomaisemman lajiston lisäksi useita keväthanhikki, mäkivirvilä, nurmilaukka, jänönapila ja huomionarvoisia niittylajeja: nuokkukohokkia, mäki- ukontulikukka. virvilää, sikoangervoa, tummatulikukkaa, mäkikuismaa, Hoito: Laidunnus. Kohdetta hoidetaan jo eri- hakarasaraa, ketoneilikkaa sekä kelta-apilaa. tyistuen turvin. Raivauksen tarvetta ei juuri enää Hoito: Kaikki kuviot, erityisesti 35a ja b sovel- ole. Laidunnuksen lisäksi hoitoon kuuluu rehevöi- tuisivat laitumiksi. Männyn harventaminen kuvi- tyneiden kohtien, joilla kasvaa nokkosta ja ohda- oilta 35a ja c parantaisivat näiden maisemallista ketta, niittoa. Myös raivaustähteiden korjaaminen ilmettä. Itään vievän peltotienvarren runsaslajiset pois alueelta pienentää rehevöitymisriskiä. kumpareet säilyvät edustavina ilman suurempia

32 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 33 b 35a

34 35c 36

28 43d 37 41c 41a b 41a 43a 38 d 43c 42a b b 30a 40a 42c 30b b d 39c b c 45 d a 40d e f ii f 40e 44 g h g

Kohteet luokiteltuna 1d Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanutc niitty tai hakamaa b Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla 3 2aTulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen 32b 5 Muinaisjäännös32c Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö d Erityistuella hoidettu alue c Erityistuella hoidettu suojavyöhyke 52b Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue 52a Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

0200400600100 m

Kartta 8. Kohteet 33 - 45 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 33 Soukan haka (kohde 38) on jo aiemmin inventoitu perinnemaisema.

39. Pellon metsäsaarekkeet, reunavyöhykkeet ja Kuvio 39c on edellisen kaltaista reunavyöhykettä. umpeenkasvanut niitty (++) Reunavyöhykkeellä on pieniä niittylaikkuja, joilla valtalajina on hietakastikka. Muuta lajistoa edus- Uudentalon tilan peltoalueilla on useita erityisym- tavat ahdekaunokki, kurjenkello, päivänkakkara, päristötukeen soveltuvia pellon metsäsaarekkeita metsäapila, mäkitervakko, sarjakeltano, kultapiis- ja reunavyöhykkeitä, joilla myös kasvillisuus on ku ja nuokkukohokki. Kohde 39d on järeäpuustoinen paikoin melko monipuolista. Kohde 39a on tila- pellon metsäsaareke. Valtapuuna on mänty. Varsin- keskuksen koillispuolella oleva mutkareunainen kin etelärinteiltä löytyy niittylaikkuja, joilla viih- saareke, jolla puusto koostuu valtaosin männystä. tyvät mm. ahdekaunokki, kissankello, pukinjuuri, Reuna-alueilla kasvaa myös kauniita pylväsmäisiä huopakeltano, lillukka, syylälinnunherne, nuokku- katajia ja muutama pihlaja. Varsinkin saarekkeen kohokki, ketoneilikka, kangasajuruoho ja sikoangervo. etelärinteillä niittykasvillisuus vallitsee, paikoin Sisemmällä metsässä lajisto on kangasmetsälle tyy- on jopa kuivaa jäkäläpohjaista ketoa. Niittylajeista pillistä: kanervaa, metsälauhaa ja kangasmaitikkaa. esiintyvät mm. siankärsämö, ahomansikka, aholei- Kuvio 39e on tienvarrella oleva luoteeseen viettävä nikki, niittynätkelmä, metsäapila, huopakeltano, niitty. Alueen koilliskulmalla kasvaa pari isoa kuus- särmäkuisma, hiirenvirna, kissankello, heinätähti- ta sekä muutama nuori mänty ja kataja. Niittyalue mö, nurmilauha, ketoneilikka, hakarasara, mäkikaura on itsessään melko rehevä: pellonlaidoilla kasvavat ja keltamatara. Pohjoisosat ovat karumpia, varpu- tyypilliset kestorikkakasvit kuten juolavehnä, pujo metsälauhavaltaisia. Kohde 39b on sähkölinjan ja maitohorsma. Keskemmällä aluetta löytyy myös alla oleva, katajaa kasvava hietakastikkavaltainen kuvioita, jolla mm. keltamatara viihtyy runsaana. rinne. Niittyalueilla runsaimpina esiintyvät met- Muuta lajistoa edustavat nurmipuntarpää, särmä- säapila, kanerva, sarjakeltano, sananjalka sekä kuisma, siankärsämö, alsikeapila, mesiangervo, pellonlaidan kuivemmilla kohdin myös huomion- nurmilauha ja mäkivirvilä. Kuvio 39f on pihan lä- arvoiset mäkikaura, hakarasara, syylälinnunherne ja heisyydessä oleva laajahko niittymäinen alue, jolta ketoneilikka. Lännempänä kasvaa runsaasti haapaa. vanha talo on purettu. Niityllä viihtyvät mm. ah-

34 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 dekaunokki, timotei, metsäapila, kissankello, kul- sananjalka, koiranputki, nurmilauha ja mäkikau- tapiisku, särmäkuisma, silmäruohot ja mäkikaura. ra. 40c on niittymäinen saareke, jolla yleisimmin Puustosta löytyy kauniita koivuja, vaahteroita ja kasvavat särmäkuisma, metsälauha, siankärsämö, pihlajaa. Kuvio 39g on pieni kallioinen rinne, jolla pukinjuuri, nurmirölli, rätvänä, ahomatara, kur- on lähinnä maisemallista merkitystä. Kallioisille jenkello, puolukka, kultapiisku, ahdekaunokki, kohteille tyypillisesti alueella kasvavat mm. met- kangasajuruoho, keltamatara sekä syylälinnunherne sälauha, kangasmaitikka ja kissankello. Kohde 39h runsaana. Saarekkeella kasvaa myös näyttäviä on pohjoisosiltaan niittymäistä, eteläosiltaan melko katajia ja jonkin verran nuorta lehtipuuvesakkoa. järeän männyn luonnehtimaa aluetta. Pohjoisessa 40d on runsaspuustoinen niemeke. Alueella kas- niityllä viihtyy runsaana mm. mäkikaura. Muuta vaa pääasiallisesti mäntyä, mutta reunoilla myös lajistoa edustavat ahomansikka, nurmipuntarpää, koivuja, pihlajaa ja haapaa. Myös tällä kohteella si- niittynurmikka, aho- ja niittysuolaheinä, mäkiter- jaitsee muinaisjäännös. Kenttäkerros on varsinkin vakko, särmäkuisma, päivänkakkara, kissankello, metsäisillä osuuksilla melko niukkaa, nurmilau- ahdekaunokki, keväthanhikki, ketoneilikka ja nuok- han, kangasmaitikan, nuokkuhelmikän, mustikan kukohokki. Saareke 39i on peltotien halkoma. Siltä ja kielon vuorotellessa. Etelämpänä on muutama on raivattu viime aikoina haapaa, mutta raivaus- avoimempi kuvio, joilla kasvavat mm. huomion- tähteet estävät niittykasvillisuuden valonsaantia ja arvoiset syylälinnunherne, keltamatara ja sikoangervo. rehevöittävät haitallisesti maaperää. Saarekkeella kasvaa myös katajaa, pihlajaa sekä maisemallisesti hieno mänty. Reuna-alueilla lajistosta löytyvät mm. paimenmatara, metsä- ja alsikeapila, kurjenkello, sarjakeltano, heinätähtimö, mäkitervakko, kultapiisku, niittynurmikka, särmäkuisma, keltamatara, nuokkukohokki, mäkikaura ja syylälinnunherne. Hoito: Kaikille kohteille soveltuvat pienimuotoiset raivaukset. Kauniiden pylväsmäisten katajien raivaaminen esiin sekä marjovien lajien suosiminen lisäisivät reuna-alueiden monimuotoisuutta. Parhaiten laidunnettaviksi soveltuisivat saarekkeet 39a, d, e ja h sekä pihan läheinen alue 39f, jonka voisi ottaa laitumeen kokonaankin. Kohteilla 39b ja i haapaa kannattaa edelleen poistaa. Ennen kaatamista puut kannattaisi kaulata vesakoitumisen hillitsemiseksi. Kohteilla 39a, c, d ja h reuna-alueilta voisi poistaa nuorta mäntyä ja muutaman jä- reämmänkin puun, jotta arvokas niittykasvillisuus saa lisää valoa. Kohde 39g ei kaipaa suurempia hoitotoimia.

40. Perinnebiotooppisaarekkeet, Preitti (+++)

Useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä pellon metsäsaarekkeita, joilla muinaisjäännösten lisäk- si on niin maisemallista kuin lajistollista arvoa. Kohde 40a on pieni pellon metsäsaareke, jolla on hyvälajista kuivaa niittyä. Lajistossa on mm. kissankelloa, siankärsämöä, sananjalkaa, niittynurmikkaa, mäkitervakkoa, ahdekaunokkia, kangasajuruohoa, syylälinnunhernettä, keltamataraa, ketoneilikkaa, ketopiippoa ja mäkikauraa. Puusto koostuu muutamista järeistä männyistä ja katajista. Saa- reke 40b on runsaspuustoisempi lähinnä mäntyä, pohjoisosissa myös kuusta kasvava. Myös koivua, pajuja, taikinamarjaa ja tammen taimia löytyy. Ruo- Myös vanhojen kiviaitojen kunnostukseen voi saada erityis- hovartiskasvilajistoa edustavat mm. valkolehdok- ympäristötukea. Rauennutta kiviaitaa kohteella 39e. ki, särmäkuisma, niittysuolaheinä, valkovuokko,

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 35 Rehevöitymistä osoittavat maitohorsma ja vadel- Hoito: Pihanläheisten alueiden 41a hevoslai- ma. 40e on runsaasti nuorta lehtipuustoa ja katajaa dunnus ylläpitää monimuotoisuutta. Laidunta kasvava niemeke. kannattaisi laajentaa erityisesti länteen hakamai- Hoito: Ainakin lohkoilla 40a ja c-lohkoilla niit- selle osiolle, jossa kannattaisi kaataa nuorpuustoa to olisi eduksi ja helpointa toteuttaa esimerkiksi ja miksei muutamia isompiakin puita pellon lai- raivaussahan niittoterällä. 40b, d ja e-kuvioilla dasta näkymien avaamiseksi. Silloin tällöin tois- puuston harvennus voisi riittää kasvillisuuden tuva nuorpuuston poisto parantaisi saarekkeen monimuotoisuuden edistämiseksi. 41b maisemallista ilmettä. Isommalla saarekkeelle 41c erityisesti luoteiskulman kuusikkoa voisi pois- 41. Saarekkeet ja hakamaat (++) taa ja muutenkin saarekkeen tiheää puustoa tulee harventaa. Mikäli saarekkeita 41b ja c hoidetaan Kullanhuhdan tilakeskuksen lounaispuolella on laiduntamalla, kannattaa ne yhdistää yhdeksi lai- laidunalueita, joista lähinnä pihaa olevia laidun- tumeksi ottamalla mukaan niiden välistä kulkeva netaan vielä nykyisinkin. Rajaukseen liittyy myös peltokaistale. kolme pellon metsäsaareketta, joita ei ole laidunnettu juurikaan 1960-luvun jälkeen. Kuvio 41a on 42. Niityt ja pellon metsäsaarekkeet, Leikkosen pihanläheinen hakamainen laidunmaa, jonka itä- tilan länsipuolinen peltoaukea (++) osia laidunnetaan yhä edelleen yhdessä pienten peltokuvioiden kanssa. Kohteella kasvaa koivun Kuvio 42a koostuu pienen peltokuvion ympäril- lisäksi mäntyä, haapaa ja muutama tammi. Laidun- lä olevista niittykaistaleista, joista osaa käytetään kuviot olivat maastokäyntihetkellä voimakkaasti juurikasaumana. Kohteella on kuitenkin säilynyt laidunnetut. Lajistosta löytyi nurmikoita, piharata- ketolajistoa, joka viihtyy matalaksi tallatussa ym- moa, koiranputkea, pihatatarta, syysmaitiaista sekä päristössä. Länsirinteet ovat hyvin rehevöitynei- navetantakaisella laitumella myös uhanalaisluoki- tä ja lajistollisesti heikompia valtalajeinaan pujo, teltua pikkutakiaista. Lounaassa lähempänä peltoa, vadelma, hietakastikka, nurmipuntarpää, lupiini, muutaman vuoden pois laidunalueesta olleella ku- pelto-ohdake sekä muutama mänty, pihlaja ja rai- violla kasvaa mm. metsälauhaa, kissankelloa, nur- ta. Peltotien keskiosien itäpuolella taas on pieniä mirölliä, aholeinikkiä, pukinjuurta, metsäorvokkia, kalliopaljastumia, joilla kasvavat mm. seudulla ahdekaunokkia, paimenmataraa, päivänkakkaraa, harvinainen mäkikattara sekä niittynurmikka, ho- metsäapila, poimulehtiä, sian- ja ojakärsämöä, aho- peahanhikki, keltamaksaruoho, mäkitervakko, ah- ja niittysuolaheinää, särmäkuismaa, sarjakeltanoa, dekaunokki, paimenmatara, lampaannata, siankär- nuokkukohokkia, syylälinnunhernettä ja mäkikauraa. sämö, kissankello, särmäkuisma, syysmaitiainen, Kohde 41b on pieni, nykyisin melko tiheäpuustoi- tuoksusimake, kanerva, pukinjuuri, hiirenvirna, nen pellon metsäsaareke, jolla kasvaa järeitä kuu- sarjakeltano, nuokkukohokki, ketoneilikka, mäkikau- sia, mäntyä, reunamilla myös katajaa ja pihlajaa. ra ja keltamatara. Kohde 42b muodostuu kolmesta Pienillä niittykuvioilla kasvavat metsäapila, pu- pienestä pellon metsäsaarekkeesta, joilla kasvaa kinjuuri, nurminata, vadelma, aho- ja niittysuola- hienoja maisemamäntyjä, katajaa sekä nuorempaa heinä, siankärsämö, nurmipuntarpää, kurjenkello, mäntyä, kuusta ja koivua. Kuivilla kumpareilla karheanurmikka, kelta- ja isomaksaruoho, keto- runsaimpina lajeina esiintyvät metsälauha, aho- orvokki, ahdekaunokki ja sikoangervo. Kohteella on matara, ahdekaunokki, mäkitervakko, mustikka, aikoinaan tavattu kelta- ja musta-apilaa. Suuremman rätvänä, kurjenkello, isomaksaruoho, nurmitä- saarekkeen 41c reuna-alueiden lajisto on pitkälti dyke, niittysuolaheinä, tuoksusimake, ketoneilik- edellisen kaltainen. Sisempänä saarekkeessa on ka, syylälinnunherne, kangasajuruoho ja mäkivirvilä. varsinkin kaakkoisosissa rehevämpää rinnettä, Kuvio 42c on pitkänomainen, jäkäläisen kallion jolla kasvavat nuokkuhelmikkä, metsäkurjenpol- luonnehtima kangasmetsäkumpare, jolla puusto vi, kurjenkello, kangasajuruoho ja syylälinnunherne. on edellisten kaltainen, mutta niittykasvillisuus Luoteisosissa on haavikon, lepikon ja istutuskuu- kallioisuuden takia niukempi. Pylväsmäiset kata- sikon ympäröimä varjoinen ojanotko, jossa kas- jat luovat saarekkeelle hienon ilmeen. Saarekkeen vaa sananjalkaa ja nuokkuhelmikkää. Itäosissa on reunaosissa viihtyvät niittykasveista niittysuola- jäkäläinen kallio, jolla kasvavat istutusperäisinä heinä, metsälauha, ahdekaunokki, siankärsämö, mm. ruoholaukka, rantatädyke ja verikurjenpolvi. Ku- niittynurmikka, puolukka, kanerva, mäkitervakko, vio 41d on pieni tienvieressä oleva kumpare, joka kissankello, kangasajuruoho, nuokkukohokki, ketonei- kasvaa melko tiheästi mäntyä, katajaa ja pihlajaa. likka, mäkikaura ja keltamatara. Kohde 42d on saarek- Niittylajistosta löytyvät pukinjuuri, metsäapila, keiden itäpuolella oleva melko runsaspuustoinen ahdekaunokki, huopakeltano, siankärsämö, kelta- alue, joka on hoidon avulla mahdollista kehittää matara, mäkikaura ja ketoneilikka. hakamaaksi. Sekapuustoisella kuviolla koivu on

36 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 runsain. Pensaskerros on tiheä koostuen koivun jia. Pohjois- ja eteläosissa kasvaa paikoin tiheästi ja männyn taimista, pihlaja- ja haapavesakosta se- katajaa, koivua, pihlajaa, raitaa, harmaaleppää, kä katajasta. Ruohovartislajisto on keskimääräistä mäntyä, haapaa (erityisesti koillisosissa), taikina- monipuolisempi ja kertonee alueen aiemmasta marjaa ja herukoita. Ravinteikkaimmilla avoimilla laidunhistoriasta. Alueelta löytyy mm. ahdekau- kohdilla kasvaa maitohorsmaa, nurmipuntarpäätä, nokkia, niittynurmikkaa, sananjalkaa, kieloa, saroja- ja siankärsämöä, pujoa, koiranputkea, nokkos- jakeltanoa, hiirenvirnaa, kissankelloa, puolukkaa, ta, paimenmataraa, särmäkuismaa, sarjakeltanoa nurmipuntarpäätä, pukinjuurta, valkolehdokkia, ja voikukkaa. Kuivemmilla osa-alueilla viihtyvät särmäkuismaa, oja- ja siankärsämöä, keltamataraa runsaimpina pukinjuuri, ahomansikka, kissan- ja syylälinnunhernettä. kello, kannusruoho, pikkulaukku, kultapiisku, Hoito: Kohdetta 42a pystyisi peltotien läheisyy- heinätähtimö, särmäkuisma, kalliokielo, niitty- ja tensä takia niittämään helposti. Mikäli saarekkeet ahosuolaheinä, syysmaitiainen, rätvänä, laidunpoi- 42b ja c halutaan laidunnuksen piiriin, voitaisiin mulehti, päivänkakkara, tuoksusimake, huopakel- ne yhdistää yhdeksi kuvioksi ottamalla mukaan tano, aholeinikki, ahdekaunokki, niittynurmikka välissä kiemurtelevat kapeat peltokaistaleet. Lai- ja muutama valkolehdokki. Huomionarvoisista dunnus soveltuisi myös metsäisemmälle kuviolle lajeista esiintyvät mm. mäkikaura, hakarasara, kelta- 42d. Kaikilta saarekkeilta voi silloin tällöin poistaa matara, syylälinnunherne, kangasajuruoho, ketoneilik- nuorpuustoa, jotta hienot katajat ja maisemapuut ka, ketopiippo, nuokkukohokki ja sikoangervo. Kuvion pääsevät oikeuksiinsa. Kuviolla 42d niin pensaikon 43d lajisto on pitkälti samanlainen kuin edellä. kuin valtapuun harvennus hakamaisemmaksi olisi Hoito: Kaikille saarekkeille pienimuotoiset rai- tarpeen, mikäli kohde tulee tuen piiriin. vaukset ovat suositeltavia. Varsinkin nuorta män- tyä, koivua, raitaa ja haapaa voi poistaa. Marjovat 43. Perinnebiotoopit, Kestrikki (+++) puut ja pensaat kuten pihlaja, taikinamarja ja heru- kat kannattaa säästää lintuja varten, samoin moni- Kestrikin kylän peltoaukeilla sijaitsee lukuisia haaraiset maisemamännyt tuovat piristävän lisän lajistoltaan ja kulttuurihistorialtaan arvokkaita maisemaan. Kohteiden monimuotoisuutta lisäisi pitkänomaisia peltosaarekkeita. Pitkänomaiset myös niitto tai laidunnus. saarekkeet lienevät jääkauden vaiheille tyypillisiä moreenipohjaisia päätemuodostelmia. Useimmilla 44. Reunavyöhyke (+) saarekkeilla on myös muinaisjäännöksiä. Kohde 43a on pieni pellon puu- ja pensassaareke, jota Pellon reunavyöhyke, jonka lounaisosissa kasvaa sähkölinja halkoo. Reunamilla kasvaa muutamia tiheä haavikko. Siellä täällä esiintyy myös mäntyä isompia mäntyjä, muuten kaunista katajaa, pih- ja raitaa. Puuston seassa hietakastikka on valtala- lajaa, koivua, terttuseljaa, vadelmaa, herukoita ja jina, myös sarjakeltanoa, kultapiiskua ja kurjen- taikinamarjaa. Niittykasvillisuudesta löytyvät mm. kelloa esiintyy. Lähinnä luoteiskulmassa on avoi- nurmipuntarpää, tuoksusimake, sian- ja ojakärsä- mempi niittykuvio, jolla kasvaa mm. mäkikauraa, mö, metsäapila, sarjakeltano, päivänkakkara, sär- ketoneilikkaa ja keltamataraa. mäkuisma, ahomansikka, ahomatara, kissankello, Hoito: Puuston raivaus ja avoimen kohdan niit- lampaannata, nurmitädyke, niittynurmikka, ahde- to lisäisivät monimuotoisuutta. kaunokki, pukinjuuri, mäkitervakko, karvaskallioinen, aholeinikki, mäkikaura, hakarasara, sikoanger- 45. Muu lumoympäristö vo, keltamatara sekä lehtomaitikka todennäköisesti puutarhakarkulaisena. Kohde 43b on peltotien Hästöntien varrella on pitkähkö kappale hyväkun- päässä oleva puustoinen kumpare, jolla kasvaa toista, vanhaa kiviaitaa. Kohde on otettu mukaan mäntyä, pihlajaa, tuomea, katajaa, nuorta koivua, esimerkkinä hieman erityyppisestä lumokohteesta. korpipaatsamaa, harmaaleppää ja vadelmaa. Niit- Kiviaidat ovat piristävä osa maaseudun kulttuuri- tylaikuilla viihtyvät niittynurmikka, ahomatara, maisemaa ja tarjoavat hyviä elinympäristöjä niin hiirenvirna, nurmipuntarpää kissankello, lilluk- pieneliöille kuin sammalille ja jäkälille. ka, pölkkyruoho, lampaannata, keltamaksaruoho, Hoito: Rauenneiden ja huonokuntoisten kiviai- aho- ja niittysuolaheinä, nurmihärkki sekä ketonei- tojen kunnostukseen on mahdollista saada pienille likka, keltamatara, mäkikaura sekä paikoin runsaana- kohteille (5-30 aaria) tarkoitettua erityisympäris- kin esiintyvä sikoangervo. Kohteella kääntöpaikan tötukea. kupeessa kasvaa kaksi maisemallisesti kaunista mäntyä. Kuvio 43c on Leikkosen tilakeskukselta koilliseen suuntautuva pitkänomainen harjan- ne, jolla kasvaa mm. kauniita pylväsmäisiä kata-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 37 46. Reunavyöhykkeet ja perinnebiotooppisaarek- mäkiapila. Lajistossa tavataan tavanomaisempien keet (+++) lajien lisäksi ketoneilikkaa, ketopiippoa, peurankelloa, nuokkukohokkia, mäkikuismaa, mäkikauraa, keltama- Pyhäjoen tilakeskuksen ympäristössä on useita la- taraa, kelta-apilaa, mäkivirvilää, kangasajuruohoa, jistoltaan huomattavan monipuolisia pellon metsä- syylälinnunhernettä, sikoangervoa sekä Perniössä saarekkeita ja reunavyöhykkeitä. Alueella tavataan hyvin harvinaista kaitaängelmää. Saareke 46g on mm. mantereen puolella harvinaista mäkiapilaa (Tri- jyrkkäpiirteinen mäntyä, kuusta, katajaa ja pihlajaa folium montanum) sekä lukuisia joukko muita ny- kasvava saareke, jonka keskiosasta löytyy ruohik- kyisin harvinaistuneita kulttuurinsuosijakasveja. koista ketoa. Lajistoon kuuluvat ahomatara, aho- Kaikkia alueita on laidunnettu noin 1960-luvulle pukinjuuri, mäkitervakko, keltamatara, sikoangervo, asti. peurankello, nuokkukohokki, ketoneilikka, mäkikaura ja Kuvio 46a on tilakeskuksen lounaispuolista, ketopiippo. osin lehtomaista reunavyöhykettä. Reunaa on voi- Hoito: Tilakeskuksen läheisyyden reunavyö- makkaasti harvennettu, mutta esimerkiksi tuomi hykkeet ja kankareet soveltuvat hyvin laidunnuk- kasvaa ja vesoo yhä voimakkaasti. Itälaidalla kas- sen piiriin. Lajistoltaan arvokkaimmat kumpareet vaa iso kuusi, muuten alueella kasvaa runsaasti kannattaa kuitenkin mahdollisen laidunnuksen lehtipuita: koivua, pihlajaa ja nuorta tammea. Pel- alettua rajata pois laitumesta ja hoitaa näitä alu- lon laidalla reunavyöhykkeessä on monipuolisia eita pelkästään puuston ja pensaikon raivauksilla. mäkitervakon värittämiä niittylaikkuja. Muuta Alueelle tukea haettaessa tuleekin hoitosuunni- lajistoa edustavat mm. niittyleinikki, ahomansik- telmassa huomioida tarkoin, mitkä alueet tulevat ka, nurmitädyke, ojakellukka, tuoksusimake, pölk- mahdollisesti tehokkaamman hoitotoimien piiriin kyruoho ja purtojuuri. Huomionarvoisista lajeista ja mitkä tarvitsevat ainakin aluksi varovaisempia kasvaa mm. mäkikauraa, keltamataraa ja sikoangervoa. hoitotoimia arvokkaan kasvillisuuden säilyttämi- Kuvio 46b on vanha metsitetty laidunpelto. Poh- seksi. joisrinne kasvaa tiheästi koivua. Rinteen takana Suojavyöhyke: Perniönjoen mutkaan suositel- on muutama vuosi sitten viljelykäytöstä poistettu laan kohteen 46 edustalle perustettavaksi suoja- pelto, johon on kaivettu lampi. Lohkoon sisältyy vyöhykettä. Suojavyöhykkeen ja kohteen 46 yhteis- idempänä kuiva kangasmetsäkankare, jolla puus- hoitoa esim. laiduntamalla voi harkita, kunhan saa- to on havumetsävaltainen. Alueelle saisi isohkon rekkeiden haitallinen rehevöityminen estetään. laidunkokonaisuuden. Kuvio 46c on pieni katajainen kumpare, jolla niittykasvillisuus on valtaosin 47. Perinnebiotoopit ja metsäsaarekkeet, Latokar- reheväkasvuista Lajistoon kuuluvat ahomatara, tano (+++) ahopukinjuuri, mäkitervakko, keltamatara, kangasajuruoho, sikoangervo, peurankello, nuokkukohokki, Perniön eteläosassa, Kiskon- ja Perniönjokien vä- ketoneilikka, mäkikaura ja ketopiippo. Kallionkolois- lisellä peltoaukealla maisemallisesti edustavalla sa esiintyy liuskaraunioista. Kohde 46d on melko ja historiallisesti merkittävällä paikalla on useita runsaspuustoinen lehtipuuta ja mäntyä kasvava edustavia metsäsaarekkeita. Alue on myös val- metsäsaareke, jonka ympärille on tehty leveä se- takunnallisesti merkittävää kulttuurimaisemaa. pelitie. Alue jatkuu peltotien varrella niittymäisenä Paikalle perustettiin 1550-luvulla uusi kuninkaan- reunavyöhykkeenä kohti koillista. Alueella kasva- kartano, jonka ympäristössä on useita historialli- vat metsälauha, niittysuolaheinä, metsäapila, kul- sen ajan muinaismuistoja. Saarekkeet on arvioitu tapiisku sekä huomionarvoisista lajeista kelta-apila, maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi, sikoangervo, peurankello, ketoneilikka, kangasajuruoho, ja niiden arvokkaaseen lajistoon kuuluvat tammi, mäkikaura, keltamatara, syylälinnunherne, mäkivirvi- iharuusu, keltamatara, ketoneilikka, kangasajuruoho, lä ja nuokkukohokki. Kohde 46e koostuu kolmesta mäkikaura, nuokkukohokki, nurmilaukka, sikoangervo, pienestä mutta kasvilajistoltaan monipuolisesta syylälinnunherne, mäkilemmikki, harmaapoimulehti, peltosaarekkeesta. Isoimmalla saarekkeella kasvaa ahdekaura, hakarasara, jäkki, mäkivirvilä, törrösara, kookas ahopaju. Ruohovartislajistoon kuuluvat hina ja pikkutakiainen. Kuninkaankartanon ympäris- ahomatara, häränsilmä, mäkitervakko, kangasaju- töä on raivattu museoviraston toimesta. Osaa saa- ruoho, keltamatara, sikoangervo, nuokkukohokki, syy- rekkeista laidunnetaan ratsuhevosilla. Pääraken- lälinnunherne ja mäkikaura. Kuvio 46f on kohteista nuksen pohjoispuoleista, järeitä tammia kasvavaa mielenkiintoisin ja sillä muinaiskulttuurin vaiku- hakamaata (47a) laidunnetaan lampailla. Kartanon tus on selvin. Pohjoislaidaltaan puita kasvavan eteläpuoleisia, tien varrella olevia saarekkeita (47b) kumpareen etelälaidat ovat runsaslajista niittyä, ei ole enää viime vuosina laidunnettu ja ne ovatkin jonka lajisto muodostuu kasveista, jotka ovat har- vähitellen kasvamassa umpeen ja rehevöitymässä. vinaistuneet tai esiintyvät vain saaristossa, kuten

38 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa 70a Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde 70b Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke 46a Lehtojensuojeluohjelman kohde b Arvokas kallioalue a b d Natura 2000 -alue g e Luonnonsuojelualue200100 0 200 m c Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto ff 47a

45 47b 48b 44 47c d 48a e

49b a 49c

51c 51b 51a 50 d 52bc a

0200400600100 m

Kartta 9. Kohteet 46 - 52 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna (kohde 52a edellisessä kartassa)

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 39 Haapavesakko ja hietakastikkaa valtaavat tilaa saa- niittymäisiä reuna-alueita, joilla kasvaa huomion- rekkeilla sinnitteleviltä niittykasveilta. arvoisia niittykasveja: sikoangervoa, mäkikauraa ja Hoito: Raivaus ja laidunnus. Muntolannokan kangasajuruohoa. Kiskonjoen loppupään mutkassa ympäristössä olevia saarekkeita voisi hoitaa yh- sijaitsee vanha laidunalue (49c). Vuoden 1965 jäl- dessä jokirantaan perustettavan suojavyöhykkeen keen alueella ei kuitenkaan ole ollut laidunnukses- kanssa. Tällöin saarekkeet voisi yhdistää suojavyö- sa, mikä näkyy lähes läpipääsemättömänä tuomi- hykkeen kanssa järkeväksi laidunkokonaisuudek- leppä-haapapusikkona. Vanhasta laitumesta kerto- si. vat avoimemmilla kohdilla kasvavat vanhat, pyl- väsmäiset katajat ja kauniit pihlajat. Valtaosin alue 48. Reunavyöhykkeet, itäinen Pruukki (++) on varjoisaa ja lehtomaista ja sen ruohovartislajisto niukkaa. Avoimilla kohdilla on sen sijaan säilynyt Kohde 48a on pohjoisosiltaan melko kallioinen töy- mäkikauralaikkuja, jolla esiintyvät myös ahoman- räs, jolla kasvaa mäntyä, koivua, raitaa ja villiinty- sikka, ahdekaunokki, aholeinikki, päivänkakkara, nyt omenapuu. Kallion laki on melko karua kas- tuoksusimake, nurmitädyke, mäkitervakko, kallio- vaen metsälauhaa ja isomaksaruohoa. Etelämpänä kielo, huopakeltano ja kurjenkello. Huomionarvoi- on pieni niittyjuotti, jolla viihtyvät myös tuoksusi- sista lajeista tavataan tummatulikukkaa, keltamataraa, make, mäkikaura, keltamatara, nuokkukohokki, sikoan- hakarasaraa ja mäkikauraa. Rantapensaikossa lauleli gervo ja ketoneilikka. Kalliomäen talon länsipuolella satakieli. Vanhakartanon piha-alueen koillispuolel- on avoin, todennäköisesti aikoinaan laidunnettu la on muutama pieni metsäsaareke, joita voidaan avoimempi niittykuvio. Niityn reunoilla puusto on myös hoitaa erityisympäristötukien avulla. monipuolista, kauniiden katajien ja monihaaraisten Hoito: Kohteilla 49a ja b maisemaa voidaan ava- mäntyjen lisäksi kasvaa poppelia, koivua ja ome- ta poistamalla nuorpuustoa ja muutamia isompia- napuita. Ruohovartisista mainitsemisen arvoisia kin puita reuna-alueilta. Kuviolle 49c suositellaan ovat ahdekaunokki, pukinjuuri, aholeinikki, poi- voimakasta pusikon raivausta, jonka jälkeen aluet- mulehti, metsälauha, tuoksusimake, sarjakeltano, ta voitaisiin hoitaa laiduntamalla. lampaannata, kissankello, ahomansikka, keltamatara, ketoneilikka ja mäkikaura. Etelämpänä reunavyö- 50. Perinnebiotooppi, Vähä-Kuuston talon lähei- hyke on vaihtelevan puustoista. Aivan eteläosa on syydessä (+++) puustoltaan tihein. Sillä kasvaa raitaa, haapaa, koivua ja tuomea. Aivan kaakossa on pellolle johtavan Kohde on yksi seudun parhaiten säilyneistä pe- traktoritien ja itäisen pellon välissä pieni hakamai- rinnebiotoopeista, jolla myös niittylajisto on moni- nen kuvio, jolla kasvaa sananjalkaa, metsäapilaa, puolinen. Niityltä löytyy Perniön seudulla harvi- koiranputkea, valkolehdokkia, kultapiiskua, pur- naisia kasvilajeja mm. mäkikattaraa ja heinäratamoa. tojuurta, särmäkuismaa ja mäkikauraa. Kohde 48b Koko alue on vanhoista piikkilangoista päätellen on melko vaatimaton, runsaspuustoinen niemeke, ollut aikoinaan laidunnuksen piirissä. Koillisosat jolla kasvaa kauniita maisemamäntyjä sekä nuo- ovat puoliavointa tuoretta niittyä kun taas lou- rempaa mäntyä, pihlajaa, katajaa ja haapaa. Alueen nais- ja keskiosat tiheästi koivikoitunutta tuoretta länsiosassa on jäkälää kasvava kallio, jolla esiintyy ja kosteaa niittyä. Itäosien kalliopaljastumien lähei- siellä täällä varpuja, sananjalkaa, isomaksaruohoa, syydessä ja kaakkoisosien niemekkeellä on pieniä metsälauhaa, hietakastikkaa, rohtotädykettä, mä- laikkuja kuivaa pienruohoniittyä. Erityisen hieno kitervakkoa, pukinjuurta, keltamataraa, mäkikauraa, on keski- ja itäosien rinneniitty, jolla kasvaa kaunii- syylälinnunhernettä ja kangasajuruohoa. ta katajia ja runsaasti mäkikauraa. Koillisosien mäen Hoito: Reunavyöhykkeillä nuoren männyn ja laella runsaimmat lajit ovat keltamatara, aholeinikki, erityisesti eteläosissa tiheän lehtipuuston harven- kissankello, siankärsämö, pukinjuuri, nurmipun- nus parantaisi alueen maisemallista ilmettä. Hie- tarpää, pölkkyruoho, höröjäsenruoho, hakarasara, not katajat ja maisemamännyt kannattaa säästää. mäkilemmikki ja mäkikaura. Niittyalueella nokkos- Mikäli kohdetta aidataan laitumeksi, voisi esimer- ta pitkin kiipeili humalanvieras. Edustavimmalla kiksi kohteen 48a eteläosia laiduntaa tässä esitettyä niittykuviolla kohteen keskiosissa valtalajeina ovat rajausta laajemmalti erityisympäristötuen avulla. mäkikaura, keltamatara ja pukinjuuri. Muuta niittylajistoa edustavat tuoksusimake, mäkitervakko, 49. Metsäsaarekkeet ja perinnebiotooppi, Van- ahomansikka, kalvassara, niittysuolaheinä, ahde- hakartano (++) kaunokki, poimulehti, heinätähtimö, kissankello, ketopiippo, heinäratamo, syylälinnunherne ja sikoan- Vanhakartanon pellolla sijaitsevat saarekkeet 49a ja gervo. Lounaisosien tiheässä koivikossa valtalajina b ovat sekametsäsaarekkeita, joilla on kangasmet- on nurmilauha ja sen seassa suo-orvokki, mesian- sänomaista kasvillisuutta. Sieltä täältä löytyy myös gervo, ojaleinikki, suo-ohdake, ranta-alpi ja roh-

40 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 tovirmajuuri. Itäisillä kuivemmilla niittykuvioilla mainitsemisen arvoinen mäkikattaran lisäksi on nurmilaukka. Hoito: Alueesta saisi erinomaisen laitumen suu- ren kokonsa ja hyvän heinäntuottokykynsä ansiosta. Laidunnus ehkäisisi myös kohteen rehevöitymi- sen ja takaisi näin harvinaisen niittykasvillisuuden säilymisen. Erityisesti lounaisosan koivikkoa voisi harventaa hakamaisemmaksi.

51. Saarekkeet ja reunavyöhykkeet, Kuusto (++)

Kuuston kylässä, Iso-Kuuston ja Alastalon tilakes- kuksien pohjoispuolella on erilaisia pellon met- säsaarekkeita ja reunavyöhykkeitä, joita on aiemmin laidunnettu. Saarekkeet 51a ovat pienialaisia niittymäisiä saarekkeita, joilla mm. mäkikaura on runsas. Puusto on melko vähäistä. Kuvio 51b on pellonreunametsikköä, jolla on pieniä avoimempia niittylaikkuja. Puustossa valtalajeina ovat mänty ja koivu. Nuorta haapaa on jo harvennettukin. Niit- tymäisemmillä kuvioilla kasvavat hietakastikka, sarjakeltano, lampaannata, rohtotädyke, mäkiter- vakko, ahomansikka, rätvänä, särmäkuisma, niittynurmikka, kurjenkello, ojakärsämö, ahdekau- Kuuston kylässä maisemallisesti melko syrjässä paikassa sijaitseva perinnebiotooppi (kohde 50) nokki ja syylälinnunherne. Kuvio 51c on laajempi on lajistoltaan Perniön parhaimmistoa. Laajuutensa aiemmin laidunnettu pellon reunavyöhyke, joka vuoksi alue sopisi hyvin esim. laitumeksi. on säilyttänyt osittaisen avoimuutensa ohikulke- van sähkölinjan aluspuuston raivauksien ansiosta. Eteläosissa kasvaa koivua, raitaa ja katajaa. Niit- tyalueella valtalajeina ovat ahdekaunokki, kurjenkello, lampaannata, ahomansikkaa, tuoksusimake ja nuokkuhelmikkä. Luoteessa suuret rehevyyttä osoittavat kasvit ovat vallanneet alaa, täällä valtalajeina ovat sananjalka, sarjakeltano, nurmipun- tarpää, vadelma, kuivemmissa kohdissa kasvaa myös mäkivirvilää, mäkikauraa, syylälinnunhernettä, keltamataraa ja ketoneilikkaa. Kohteen keskiosissa sähkölinjan ja metsän rajapinnassa on vyöhyke, jolla kasvaa metsälauhaa, purtojuurta, ahomataraa, kanervaa, tuoksusimaketta, mäkitervakkoa, kissankelloa, häränsilmää, sikoangervoa, nuokkukohokkia, jäkkiä ja peurankelloa. Hoito: Niittykuvioiden laajentaminen puustoa raivaamalla parantaisi reunavyöhykkeiden vielä melko runsaan niittylajiston elinoloja. Erityisesti kuvion 51c länsi- ja luoteiskulmat ovat runsaspuustoisia ja harvennus voi olla muita alueita voimak- kaampaa. Kuvio sopisi myös laitumeksi. Pellon niittymäisiä saarekkeita voisi hoitaa niittämällä.

Vielä melko yleinen loistokultasiipi viihtyy kukkivilla niityillä ja kedoilla (kohde 50).

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 41 tollista monimuotoisuutta. Edellisten kohteiden eteläpuolella, Kuustonojan eteläpuolella on pu- ronnotko, jolla pienimuotoiset raivaukset parantaisivat maisemallista ilmettä. Suojavyöhyke ja kosteikko: Kuuston kylän pellot ovat märkinä kausina hyvin tulvaherkkiä. Erityisesti läntisimmissä osissa vesi nousee her- kästi pellolle. Tämän vuoksi suojavyöhykkeet olisivat erittäin tarpeellisia peltokuviolle ainakin Puontilantielle asti. Länsiosien kapeat, hyvin jyr- kästi Kuustonojaan viettävät peltolohkot voitaisiin sisällyttää kokonaisuudessa suojavyöhykkeeseen. Alueelle voidaan harkita myös pienimuotoista pohjapatoa/kosteikkoa.

53. Hakamainen niemeke ja reunavyöhyke (+)

Kohde 53a on puoliavoin hakamainen niemeke, Avoimena säilynyttä reunavyöhykettä Kuuston kylässä joka rajautuu tilan nurmilaitumiin. Niemekkeel- (kohde 51). lä kasvaa mm. vaahtera, katajaa ja harvakseltaan muuta puustoa. Aluskasvillisuus on rehevää hei- nävaltaista niittyä, jonka lajistoon kuuluvat mm. 52. Perinnebiotoopit, Kuuston kylä (+++) hietakastikka, nurmilauha ja –rölli, sarjakeltano, ahopukinjuuri, kultapiisku, särmäkuisma, kissan- Kuuston kylän peltoaukean länsikulmilla on useita kello ja kangasmaitikka. Kohteen länsipäädyssä on kasvillisuudeltaan erityisen monipuolisia niemek- kaivettu lampi. Kohde 53b on peltotiehen rajautuva keitä, joita on aikoinaan laidunnettu. Kohde 52a on pienempi niemeke, jolla on lähinnä maisemallista pienialainen keto mökkitien varrella. Etelässä ja arvoa. Niemekkeellä kasvaa mm. nuorta mäntyä ja idässä keto rajautuu järeäpuustoiseen jyrkäntee- koivua. Kenttäkerroksen kasvillisuus on edellisen seen. Niityllä kasvavat mm. aholeinikki, tuoksusi- kohteen kaltainen. make, niittysuolaheinä, mäkitervakko, kissankello, Hoito: Kohde 53a olisi suhteellisen helppo hoitaa ketoneilikka sekä nurmilaukka. Kohteet 52b ja c ovat raivaamalla kuusta ja mäntyä sekä laiduntamalla. eteläosiltaan niittymäisiä niemekkeitä, joilla kas- Tällöin alue tulisi laiduntaa erilleen aidattuna vie- vavat mm. mäkitervakko, siankärsämö, tuoksusi- reisestä nurmilaitumesta, jotta kohde ei rehevöityi- make, nurmipuntarpää, särmäkuisma, kissankello, si entisestään. Kohteen 53b hoidoksi riittää lähinnä isoja keltamaksaruoho, niittynurmikka, keltama- männyn ja koivun harvennus. Katajat, pihlajat ja tara, nurmikaunokki, mäkikaura, ketoneilikka, syylälin- raidat kannattaa jättää kohteelle monimuotoisuut- nunherne, nuokkukohokki ja peurankello. Saarekkeen ta lisäämään. Myös pientä siivousta tulisi tehdä, 52c länsirinteillä kasvaa tiheästi haapaa. Kuvio 52d mikäli kohdetta hoidetaan erityistuella. on lajistollisesti edustavin. Aiemmin laidunnetulla, jyrkästi etelään viettävällä niityllä viihtyvät yhä 54. Metsäsaarekkeet ja pieni niemeke (+) useat Perniön seudulla harvinaiset niittykasvit, kuten kelta-apila ja runsaana esiintyvä heinäratamo. Kohde 54a on rehevä, hietakastikkavaltainen saare- Niityltä löytyy myös nurmipuntarpäätä, runsaas- ke jolla on maisemallista arvoa. Saareke on keskeltä ti mäkikauraa, metsäapilaa, siankärsämöä, tuok- avoin, reunoilla kasvaa lähinnä haapaa. Niityn hei- susimaketta, höröjäsenruohoa, mäkitervakkoa, nävaltaiseen lajistoon kuuluvat heinien ohella mm. ahosuolaheinää, isoja keltamaksaruohoa, kulta- kissankello, sarja- ja huopakeltano, kangasmaitik- piiskua, ahdekaunokkia, kanervaa, sarjakeltanoa, ka, aho-orvokki, ahomatara, pukinjuuri, nurmitä- pukinjuurta, kissankelloa, nurmirölliä, särmäkuis- dyke, ahomansikka, särmäkuisma, pujo sekä kel- maa, kevätkynsimöä, lampaannataa, mäkivirvilää, tamatara. Saareke rajautuu peltonurmeen, joka on runsaasti ketoneilikkaa, peurankelloa, nuokkukohokkia, ollut lammaslaitumena. Saarekkeella 54b kasvaa ketotädykettä, syylälinnunhernettä ja hakarasaraa. ladon ympärillä niittyä ja koilliskulmilla tiheä haa- Hoito: Kaikille kohteille soveltuu laidunnus tai pavesakko. Runsaimpina esiintyvät hietakastikka, niitto. Erityisesti lajistoltaan arvokkaimman koh- pelto-ohdake ja vadelma, mutta itäosissa on myös teen 52d reunapuuston poisto ja koko niittyalueen monilajisempaa niittyä: sarjakeltanoa, kissankel- niitto syyskesällä ylläpitäisivät sen nykyistä lajis- loa, tuoksusimaketta, pukinjuurta, silmäruohoa,

42 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 53a 54a

53b c 54b

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue 56 Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 57 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

58 59

33 0200400600100 m b Kartta 10. Kohteet 53 - 59 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 43 sopii kokonsa puolesta laitumeksikin. Erityistuella tuettaviin toimenpiteisiin voi ottaa mukaan kiviaidan esiin raivaamisen.

56. Latosaareke, reunavyöhyke ja laidun, Leikko (+)

Leikon kohteet koostuvat latosaarekkeesta, maisemallisesti kauniista pellon reunavyöhykkeestä ja jo nyt laidunnetusta pienestä niitystä. Reunavyöhyk- keellä sijaitsee vanha sauna. Muutoin alue kasvaa harvakseltaan isohkoja koivuja, mäntyä, kuusta, pihlajaa ja katajaa. Joukossa on myös muutama omenapuu. Niitty on paikoin mäkikauravaltaista. Lisäksi sillä kasvaa mm. ahomataraa, ahdekaunokkia, kissankelloa, kärsämöitä, kangasmaitikkaa, metsäkurjenpolvea, pukinjuurta, nataa, tuoksusimaketta ja keltamataraa. Pohjoisempi niemeke on lajistoltaan yksipuolisempi. Latosaareke ja pieni hevoslaidun ovat mukana hoitokokonaisuuteen Pieniltäkin niittymäisiltä saarekkeilta voi löytyä yl- soveltuvina kohteina. lättävän paljon niittylajistoa. Tämä mäkikauravaltai- Hoito: Reunavyöhykettä kannattaa hoitaa va- nen niittylaikku sijaitsee Metsäkylässä (kohde 54). rovaisesti kuusta ja vadelmaa, pohjoisemmalta niemekkeeltä myös haapaa raivaten sekä niittäen tai laiduntaen. Myös latosaareketta voi hoitaa niit- täen ja vesakkoa harventaen. Tien vieressä oleva laidunaitaus voidaan ottaa erityistukeen, mikäli särmäkuismaa, päivänkakkaraa, isolaukkua, kangas- eläimiä ei lisäruokita alueella ja laidunnus ei ole ajuruohoa, ketoneilikkaa ja mäkikauraa. Kuviolla 54c liian intensiivistä. on vanhan rakennuksen ja sokerijuurikasauman väliin jäävä pieni niittylaikku, jolla valtalajeina 57. Perinnebiotooppi (++) ovat niittynurmikka, nurmipuntarpää ja mäkikaura. Muuta lajistoa edustavat keltamatara, siankärsämö Paikoin pienruohovaltainen, maisemallisesti erit- ja kissankello. täin edustava katajaniemeke. Kohde on osa vanhaa Hoito: Kohteita voi hoitaa vähäisin raivauksin hieholaidunta, jonka komeiden katajien sekaan on sekä niittämällä tai laiduntamalla. nyttemmin istutettu vaahteraa, saarnea, koivua ja mäntyä. Kohteen eteläreuna on hietakastikan val- 55. Perinnebiotooppi, Foudila (++) taama ja pohjoispuolella kohde rajoittuu niemekkeen läpi kulkevaan peltotiehen ja maa-aineskasoi- Erittäin komeita katajia kasvava maisemallisesti hin. Näiden lähistöllä kasvaa lähinnä peltorikka- edustava katajaniemeke, jonka reunassa on lato. ruohoja. Edustavimmissa kohdissa niemekkeellä Aluetta on laidunnettu viimeksi 1960-luvulla lam- esiintyy kuitenkin niittykasvillisuutta: nurmilau- pailla ja lehmillä. Katajan joukossa kasvaa mm. koi- haa, aholeinikkiä, ahomataraa, aho-orvokkia, ah- vua, pihlajaa, pajua, taikinamarjaa ja vadelmaa. dekaunokkia, kärsämöitä, rätvänää, isomaksaruo- Pohjakasvillisuus on rehevää, tiheän pensaikon hoa, tuoksusimaketta, lampaannataa, syylälinnun- alla sammaloitunutta. Niittykasvillisuutta edus- hernettä, nuokkukohokkia, keltamataraa ja mäkikauraa. tavat mm. ahomansikka, nurmitädyke, särmä- Myös niemekkeen pohjoispuolella oleva metsä on kuisma, niittysuolaheinä, puolukka, mustikka ja vanhaa laidunaluetta, joka näkyy kasvillisuudessa valkovuokko. Inventoinnin myöhäisestä ajankoh- edelleenkin pohjakasvillisuuden heinävaltaisuute- dasta johtuen huomionarvoinen kasvillisuus jäi na. Katajaa kasvaa siellä täällä. Karuhkoa metsää ei näkemättä. Kohteeseen liittyy pellolta poistetuista kuitenkaan rajattu mukaan kohteeseen. kivistä muodostuva kiviaita. Hoito: Mikäli kohde halutaan palauttaa perinne- Hoito: Niemekettä on jo raivattukin. Raivaustar- maisemaksi, tulisi metsityksestä luopua ja istutet- ve jatkuu tulevaisuudessakin, mutta myös katajik- tuja puita raivata. Alueen hoito perinnemaisemana koa kannattaa pikku hiljaa harventaa huonokun- edellyttäisi lisäksi niittoa tai laidunnusta. Mikäli toista katajaa poistamalla, jotta jäljelle jäävät pen- kohdetta hoidetaan laiduntamalla, voidaan erityis- saat ja maapohja saisivat enemmän valoa. Kohde

44 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 tukeen rajata mukaan myös niemekkeen pohjois- varsinkin alueen länsiosasta on poistettu runsaasti puolen vanhaa metsälaidunta. harmaaleppää ja haapaa. Sen sijaan maisemallisesti kauniit puut ja jonkin verran nuorta puustoa 58. Metsäsaarekkeet (++) on jätetty. Eri-ikäisten puiden ja kauniiden maisemapuiden suosiminen onkin monimuotoisuuden Suurin saareke on hakamainen ja haapavaltainen. kannalta hyvä menetelmä. Kohde on pitkänomai- Sillä kasvaa niittykasveista mm. metsäkurjenpol- nen, jatkuen tilan saunan taakse kohti kaakkoa vea, sarjakeltanoa, tuoksusimaketta, aholeinikkiä, pusikoituvana niittynä. Kaakossa kasvaa järeitä kissan- ja kurjenkelloa, ahomataraa, metsäapilaa, kuusia, kaunis maisemamänty ja maisemapihlaja, särmäkuismaa, purtojuurta, valkolehdokkia, ke- tuomea ja haapaa, koivua, punalehti- ja orjanruu- topiippoa, mäkikauraa ja keltamataraa. Muilla saa- sua, terttuseljaa, herukoita sekä nuorempia istutet- rekkeilla koivu on valtapuuna ja kasvillisuus on tuja kuusia, pihtoja ja tammia. Alueen länsiosassa rehevämpää, hietakastikkavaltaista. kasvaa myös harmaaleppää ja pihlajaa. Vadelma Hoito: Saarekkeiden hakamainen ilme olisi hyvä on vallannut viime aikoina alaa. Kuivemmilla säilyttää raivauksien avulla. Suurimman saarek- niittykohdilla kasvavat kelta- ja isomaksaruoho, keen hoidoksi voisi ajatella myös laidunnusta. mäkitervakko, hietakastikka, metsäapila, pukinjuuri, aholeinikki, sian- ja ojakärsämö, kalliokielo, 59. Perinnebiotooppi (++) ahdekaunokki, purtojuuri, kissan- ja kurjenkello, timotei, ahomatara, päivänkakkara, humalanvie- Noin vuoteen 1982 asti laidunnettua maisemalli- ras, ketoneilikka, mäkikaura, mäkivirvilä, ruoholaukka, sesti kaunista reunavyöhykettä Aitlahdentien var- hakarasara, nuokkukohokki ja syylälinnunherne sekä rella. Aluetta on harvennettu talvella 2005/2006, ja saunan läheisyydessä luultavasti puutarhakar-

Maisemapuut ovat tärkeitä katseen kiinnekohtia maisemassa (taustalla kohde 57). Kuva: T. Pakkanen

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 45 kulaisena imikkää, kevätesikkoa ja mäkimeiramia. 62. Reunavyöhyke (++) Kaakkoisosat ovat länsiosia rehevämpää vadelman, nurmipuntarpään, nokkosen, hiirenvirnan, Penttilän tilan pihapiirissä on muutamia, lampailla särmäkuisman, maitohorsman ja koiranputken laidunnettuja alueita. Pohjoisimpana lammen ym- luonnehtimaa niittyä. Kohteen keskiosat taas ovat pärillä lähinnä tietä on kasvillisuudeltaan rehevä koivuvaltaista kosteampaa aluetta, jolla runsaim- laidunkuvio. Valtalajeina ovat mesiangervo, vadel- mat lajit ovat mesiangervo, valkovuokko, ranta- ma, maitohorsma, nokkonen, röllit ja nurmilauha. alpi, lehtomaitikka, metsäorvokki, sananjalka, nur- Tietä ja laidunta erottaa puusto, jossa on kuusta, milauha ja oravanmarja. vaahteraa ja mäntyä. Itäisimmät osat ovat heinik- Hoito: Kaakkoisosien vadelmapusikkoa ja koista metsää, jossa valtalajina on metsälauha. nuorta haapaa kannattaa raivata voimakkaasti. Puustossa mänty on runsain, pellon laidalla kasvaa Maisemapuiden esiin ottaminen parantaisi myös myös koivua, katajaa ja omenaa. Siellä täällä on maisemallista ilmettä. Läntisellä raivatulla osiolla ketoalueita, joilla viihtyvät huopakeltano, mäki- uusintaraivaukset ovat tarpeen voimakkaan vesa- tervakko, pukinjuuri, särmäkuisma, kurjenkello ja koitumisen takia. Alueen avoimuutta olisi helpoin mäkikaura. Laidunalueen ja pellon väliin jää laidun- ylläpitää laiduntamalla. tamaton pieni kaistale, jolla on arvokas niittylajisto. Edellä mainittujen lisäksi tavataan lisäksi härän- 60. Perinnebiotooppi (++) silmää, sikoangervoa, nuokkukohokkia, keltamataraa, ketoneilikkaa ja kangasajuruohoa. Meri-Knaapilan tilan ulkorakennusten länsipuo- Hoito: Laidunnusta voisi laajentaa erityisesti lella pienen peltotien varrella hiekkavaikutteinen, kaakon suuntaan. Nuorpuuston poisto olisi tar- runsaslajinen niittykuvio. Tien laidalla kasvaa ka- peen pellon laidalta. pealla kaistalla hyvää ketolajistoa kuten kissankelloa, siankärsämöä, huopakeltanoa sekä huomion- 63. Reunavyöhyke (+) arvoisista lajeista syylälinnunhernettä, keltamataraa, hinaa, ketopiippoa sekä suuri laikku jäkkiä. Pohjoi- Nykyään melko vaatimaton vanha metsälaidun, seen nousevalla rinteellä kasvaa järeää mäntyä, ja joka on osittain muuttunut talousmetsäksi. Lä- alue on kangasmetsäpohjaista kasvaen metsälau- hinnä lounaassa ja koillisessa on avoimempia haa ja sananjalkaa. Koillisosissa on taas rehevä um- niittykuvioita. Metsäalueet ovat mäntyvaltaisia. peutuva tuore niittylaikku, jonka laidoilla kasvaa Kenttäkerroksessa runsaimmat lajit ovat lillukka, kuusta, koivua ja vaahteraa. Peltotien eteläpuolella mustikka, metsäkastikka, kultapiisku, ahoman- oleva osa on kasvamassa umpeen: nuorta mäntyä, sikka, sudenmarja ja oravanmarja. Välimäen tilan katajaa, kuusta, vadelmaa, raitaa ja terttuseljaa kas- itäpuolella on pieni katajainen niittylaikku, jolla vaa avoimien osien laidoilla. Ruohovartislajisto on viihtyvät mm. sananjalka, nurmirölli, metsäapila, monipuolinen, runsaimmat lajit ovat nurmirölli ja kissankello, särmäkuisma, pukinjuuri, ahomata- -lauha, ahdekaunokki, särmäkuisma, pukinjuuri, ra, niittynurmikka, mäkikaura ja syylälinnunherne. jänönsara, metsäorvokki, sarjakeltano, niittysuo- Avoimille paikoille on istutettu lehtikuusta. Koil- laheiniä, rohtotädyke, sian- ja ojakärsämö, kulta- lisosassa on myös avoimempaa niittyaluetta, jolla piisku, purtojuuri, ahomansikka, huopakeltano ja kasvaa osittain istutusperäistä puustoa. Niityllä on huomionarvoisista mäkikaura ja ketopiippo. kuitenkin koivun ja männyn seassa vielä kauniita Hoito: Alueesta saisi pienen laitumen. Myös katajia. Kenttäkerros on reheväkasvuista mesian- puuston raivaus erityisesti lounaiselta kukkanii- gervo-maitohorsma-koiranputkivaltaista aluetta. tyltä olisi eduksi. Hoito: Mikäli kiinnostusta löytyy, alueelle saisi erityisympäristötukea niin reunojen raivaukseen 61. Niemekkeet (+) kuin vaikkapa koko alueen palauttamiseen laitumeksi. Reheviä niittymäisiä, maisemallisesti kauniita etelään viettäviä niemekkeitä Meri-Knaapilassa. 64. Pellon metsäsaareke (+) Suuremmalla niemekkeellä kasvaa melko tiheäs- ti koivuja, idempänä myös kauniita pylväsmäisiä Pieni vaatimaton pellon metsäsaareke, joka sijait- katajia. see maisemallisesti näkyvällä paikalla. Etelärinteet Hoito: Pusikoitumisen estäminen raivauksien kasvavat tiheästi haapaa, pihlajaa, koivua, nuorta avulla. Myös niitto tai laidunnus lisäisi monimuo- tammea, taikinamarjaa ja lehtokuusamaa. Kenttä- toisuutta. kerroksessa runsain on hietakastikka, metsälauha ja ahomatara, muuta lajistoa edustavat kultapiisku,

46 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 60

64 63

62 65 66

c 72 75 67b 73 67a 68b 68a

69 71 Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke 70a Lehtojensuojeluohjelman kohde 70a Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m 70b 0200400600100 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 11. Kohteet 60 - 70 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 47 hiirenvirna ja pölkkyruoho. Pohjoislaidalla sijait- kohokkia, kangasajuruohoa, mäkivirvilää, hakarasaraa, see pari latoa. ketotädykettä, jäkkiä ja mäkikuismaa. Hoito: Haavikon raivaaminen parantaisi alu- Hoito: Laidunnus. Varsinkin kohteen etelälaitaa een maisemallista ilmettä. Monimuotoisuutta li- kannattaisi raivata voimakkaasti, sillä haapavesa- sää tammien, pihlajien, taikinanmarjan ja lehto- kon seassa on arvokasta niittykasvillisuutta. Ennen kuusaman suosiminen. haapojen kaatamista ne kannattaisi kaulata vesakoitumisen ehkäisemiseksi. 65. Perinnebiotooppi (++) 67. Reunavyöhykkeet ja vanha pelto (+) Tilakeskuksen itäpuolisella peltoaukealla sijaitseva pieni niittymäinen saareke, jonka itälaidassa Heikkiläntien ja Torpparikulmantien risteyksessä kasvaa jonkin verran haapaa, iso tammi ja mänty. on muutamia runsaspuustoisia reunavyöhykkeitä, Saarekkeen keskiosat ovat kuivaa pienruohoniit- joita olisi hyvä harventaa maisemallisesti parem- tyä, reunat rehevämpää mäkikaura-nurmipuntar- paan suuntaan. Kuvio 67a on hyvin tiheä lehtipuu- päävaltaista niittyä. Kohteen parhaat niittylajit valtainen alue. Puustossa on paikoin järeähköä ovat mäkitervakko, lampaannata, ahosuolaheinä, haapaa, harmaaleppää, pihlajaa, koivua ja lännessä aholeinikki, kultapiisku, pukinjuuri, kissankello, myös kuusta. Kenttäkerroksesta löytyvät mm. vuo- keltamaksaruoho sekä huomionarvoiset sikoanger- henputki, nurmilauha, mesiangervo, ketunleipä, vo, keltamatara, mäkivirvilä, ketoneilikka, hakarasara, ojakellukka, kultapiisku, valkolehdokki, lillukka, kangasajuruoho ja nurmilaukka. särmäkuisma, rohtotädyke, hiirenvirna, ahomata- Hoito: Silloin tällöin tapahtuva haapavesojen ra, siankärsämö ja kielo. Alueella on jonkin verran poisto ehkäisisi saarekkeen umpeutumisen. Ar- lahonneita koivuja, jotka kannattaisi raivauksien vokkaan niittylajiston säilymistä edistäisi myös yhteydessä säästää lisäämään monimuotoisuutta. kohteen niitto. Kohde 67b on niittymäiseksi muuttuneen kesantopellon pohjoispuolisia metsänreunoja. Luoteis- 66. Perinnebiotooppi, Melkkilä (+++) osissa on lajistoltaan parhaimpia avoimia alueita. Reunavyöhykkeessä valtapuuna on mänty. Pienillä Melkkilän kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa niittylaikuilla kasvavat metsälauha, siankärsämö, ympäristössä sijaitsee myös muita perinnebiotoo- pukinjuuri, kissankello, ahomatara, päivänkak- piksi luokiteltavia kohteita. Pienet alueet pihapii- kara, ahdekaunokki, särmäkuisma, rätvänä, aho- rin läheisyydessä olivat kartoitushetkellä erityis- leinikki, hietakastikka, valkovuokko, metsäapila, ympäristötuen piirissä ja niitä laidunnettiin hevo- huopakeltano, keltamatara ja mäkivirvilä. Sisempä- silla. Kuitenkin laajat osat hienosta laidunmaasta nä metsässä on avointa vanhan luhistuneen talon olivat tuen ulkopuolella, vaikkakin osaa niistäkin pihamaata, jonka tuoreella niittykuviolla kasvaa laidunnetaan. Kartoitettu alue rajautuu eteläosil- myös mäkikauraa. Kohde 67c on Ahtelan tilan poh- taan peltoon, muilta reunoilta teihin. Itä- ja pohjoispuolella oleva hylätty pelto ja reunavyöhyke. joisosat ovat järeää lehtimetsää, jossa valtalajeina Peltoalueella kasvaa rehevä heinäkasvillisuus. ovat suuret haavat, tuomi, vaahtera sekä istutetut Itäosien kallioisella reunavyöhykkeellä kasvaa jalot lehtipuut. Pensaista mainitsemisen arvoisia mäntyä, haapaa, tuomea, kuusta ja pihlajaa. Muu- ovat lehtokuusama ja taikinamarja. Lounaassa tamat vanhat matalakasvuiset männyt ovat maise- on kuiva kaakkoon viettävä rinne, jolla on hieno- mallisesti kauniita. Tällä osa-alueella kenttäkerros ja ketolaikkuja. Rinteen puustossa on eri-ikäistä on melko karua: metsälauhaa, isomaksaruohoa, mäntyä, tuomea, vaahteraa, pihlajaa, haapaa ja kultapiiskua, ahosuolaheinää, tuoksusimaketta, katajaa. Metsäisimmillä osuuksilla vallitsee met- lampaannataa, metsälauhaa, ahdekaunokkia, jä- sälauha. Ruohovaltaisilla alueilla on monipuolista nönsaraa ja keltamataraa. niittykasvillisuutta: kevätpiippoa, tuoksusimaket- Hoito: Kohteella 67a voimakas puuston har- ta, paimenmataraa, nurmitädykettä, päivänkak- vennus lahopuustoa säästellen on tarpeen. Aluetta karaa, aholeinikkiä, mäkitervakkoa, kurjenkelloa, voisi myös laiduntaa. Kuviolla 67b reunapuuston kieloa, kissankelloa, särmäkuismaa, kultapiiskua, (männyn) harvennus riittää. Kuvion 67c hylätty niittynurmikkaa, niittysuolaheinää, pukinjuurta, pelto reunavyöhykkeineen soveltuisi myös esimer- purtojuurta, pölkkyruohoa, sarjakeltanoa, syylä- kiksi laidunnettavaksi. juurta, ahdekaunokkia sekä pitkä lista taantuneita perinnebiotoppien kasveja kuten häränsilmää, syy- lälinnunhernettä, ketoneilikkaa, keltamataraa, mäkikau- raa, ketopiippoa, peurankelloa, sikoangervoa, nuokku-

48 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 68. Pellon metsäsaareke ja perinnebiotooppi (++)

Perniönjoen suuntaan haarautuvan tien varrella on muutamia melko edustavia niittykuvioita. Kuvio 68a on tien halkoma pellon metsäsaareke, jolla on niittymäistä kasvillisuutta: särmäkuismaa, nurmi- puntarpäätä, sarjakeltanoa, keltamataraa, isomaksaruohoa, keltamataraa ja mäkikauraa. Kohde 68b on varsinkin tien eteläpuoliselta osaltaan perinnebiotoopiksi luokiteltavaa aluetta, varsinkin eteläosien niittylaikku on runsaslajinen. Keskiosat kasvavat tiheästi nuorta koivua, haapaa, raita ja pihlajaa, seassa kasvaa kauniita katajia. Pohjoisempana reuna- vyöhykkeillä esiintyy myös järeämpää havupuustoa. Kenttäkerroksessa on runsaasti lajeja, mutta metsittyneissä kohdissa hietakastikka on vallannut laajimmat alueet. Alueella kasvavat myös kielo, kurjen- ja kissankello, metsäapila, valkolehdokki, Ketoneilikkaa löytyi vielä monelta kohteelta Perniöstä. särmäkuisma ja etenkin etelän niittykuviolla myös Laji kuitenkin kärsii monien taantuneiden perinnebio- tooppikasvien tavoin niittyjen umpeenkasvusta. pukinjuuri, niittynurmikka, ahdekaunokki, sian- kärsämö, pikkulaukku, hiirenvirna, heinätähtimö, purtojuuri, metsälauha, keltamatara, syylälinnunher- ne, sikoangervo ja mäkikaura. Hoito: Saareketta 68a voi hoitaa niittämällä. Kohteen 68b eteläosasta saisi helposti pienen lai- Perniönjokeen. Tästä lohkosta voisi kokonaisuu- tumen; laidunnus estäisi alueen umpeenkasvun. dessaan perustaa suojavyöhykkeen. Keskiosien tiheää puustoa kannattaa harventaa ja alueen haapavesakko poistaa kokonaan. Kauniit 70. Niemekkeet ja muinaisjäännöksen ympäristö, katajat ja eteläosan iso raita kannattaa säilyttää Kyynämäki (++) maisemassa. Kohde 70a käsittää pari melko runsaspuustoista, 69. Perinnebiotooppi (++) pohjoiseen viettävää kumparetta. Itäisemmällä kasvaa melko tiheästi haapaa, melko järeitä koivu- Koivuahon talousrakennuksen ympärillä on osit- ja, mäntyjä, pihlajaa ja pähkinäpensasta. Avoimem- tain hevosella laidunnettua niittyä ja metsälai- milla kohdilla kasvaa särmäkuismaa, kissankelloa, dunta. Suuret koivut antavat alueelle hakamaisen koiranputkea, paimenmataraa, ahdekaunokkia, ilmeen. Lajisto alueella on melko monimuotoinen, kieloa, päivänkakkaraa, kultapiiskua ja kastikoi- metsäisemmillä alueilla viihtyvät vadelma, metsä- ta. Aivan pohjoisessa pellon laidalla on edusta- kurjenpolvi, kielo, mustikka, niittynurmikka, lil- vampia niittylaikkuja, joilla viihtyvät metsäapila, lukka, hietakastikka, särmäkuisma ja metsälauha. pukinjuuri, mäkikaura, nuokkukohokki ja sikoanger- Koillisen kostealla lepikkoniityllä valtalajeina ovat vo. Läntisemmät niemekkeet ovat vähintään yhtä mesiangervo, ranta-alpi, rohtovirmajuuri ja huopa- runsaspuustoisia kuin itäisemmätkin. Myös suuria ohdake. Kaakon voimakkaasti laidunnetuilta osa- kuusia kasvaa näillä alueilla. Kuvio 70b pitää sisäl- alueilta löytyy myös ahomansikkaa, kultapiiskua, lään Osalan tilan luoteispuolella olevia pellonlaito- ahomataraa, mäkivirvilää, keltamataraa, nuokkuko- ja. Läheisessä metsässä on muinaisjäännös, mistä hokkia, mäkikauraa ja muita hyviä niittylajeja. kertoo myös alueen kasvilajisto. Tilalle johtavan Hoito: Kumpareen laidunnus pitää yllä moni- tien pohjoispuolella olevalla pienellä kumpareella muotoista lajistoa. Laidunnusta kannattaisi laajen- kasvavat mm. mäkikaura ja nurmilaukka. Haapa valtaa käsittämään koko talouskeskuksen pohjoispuo- taa kuitenkin näidenkin kasvuympäristöä. lisen metsikön. Mikäli maisemaa halutaan avata, Hoito: Varsinkin niemekkeiden (70a) reunamil- se onnistuisi parhaiten poistamalla nuorta kuusta ta kannattaisi poistaa nuorta haapaa, mutta myös alueelta. muuta nuorpuustoa. Myös kohteelle 70b suositel- Suojavyöhyke: Talouskeskuksen pohjoispuo- laan raivausta. Erityisesti tienristeyksen lounais- lella on peltokaistale, joka viettää melko jyrkästi puolisella metsäalueella maisemanhoidolliset raivaukset olisivat eduksi, jolloin alueen nuorpuustoa

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 49 voisi poistaa voimakkaasti ja jättää alueelle vain mäkitervakkoa ja mäkikauraa. Hyvää niittylajistoa järeimmät männyt ja koivut. Pienen tien vieressä edustavat myös pukinjuuri, päivänkakkara, aho- olevan kumpareen niitto syyskesällä pitäisi yllä mansikka, aholeinikki, ahdekaunokki, purtojuuri, muinaiskasveille soveltuvaa elinympäristöä. keltamaksaruoho, aitovirna, huopakeltano ja met- säapila. Huomionarvoisia lajeja ovat mäkivirvilä, 71. Reunavyöhyke, muinaisjäännösalueen lähi- mäkikaura, mäkikuisma, ketopiippo, jäkki ja syylälin- ympäristö (+) nunherne. Hoito: Alueesta saisi esimerkiksi pienen laitu- Kohde on lajistoltaan melko niukkaa, runsaspuus- men. Vähäinen nuoren puuston poisto (lähinnä toista reunavyöhykettä, jonka arvot ovat lähinnä pellonlaitojen koivut) voisi myös olla paikallaan. alueella sijaitsevissa muinaisjäännöksissä. Kohteen lähialueella sijaitseekin mm. vanha kuppikallio ja 74. Perinnebiotooppi, kallioketo (++) läheisessä metsässä muitakin muinaisjäännöksiä. Alueen muinaisjäännöksien läheisyydessä kulkee Kuivaa jäkäläistä kallioketoa Perniön keskustan myös luontopolku. Reunavyöhykkeellä valtapuus- eteläpuolella Tammisaarentien varrella. Aluetta on tona kasvaa melko järeää kuusta, jonka joukossa on piikkilangoista päätellen laidunnettu aikoinaan, ja paikoin vähän pihlajaa, taikinamarjaa ja haapaa. vanhat kivijalat kertovat alueella sijainneista raken- Kenttäkerros on keskiosissa melko karua, varpu- nuksista. Kallioketo on osittain karua ja jäkäläistä, valtaista. Reunamilta löytyy pieniä niittymäisiä mutta monin paikoin ketokasvillisuus on hyvinkin kuvioita. Etelässä on paikoin korkeaa ruohoniit- edustavaa. Haurasloikko ja mäkitervakko muo- tyä, jossa valtalajeina ovat kastikat ja mesiangervo. dostavat paikoin laajat kasvustot. Muuta lajistoa Pienillä matalakasvuisimmilla kuvioilla viihtyvät edustavat metsälauha, rohtotädyke, huopakeltano, myös kultapiisku, kissankello, kielot, ahomansik- pölkkyruoho, tuoksusimake ja keltamaksaruoho. ka, pikkulaukku ja syylälinnunherne. Puusto muodostuu männystä, pihlajasta, koivusta Hoito: Alueen kuusikkoa harventamalla ja pu- ja katajasta. Siellä täällä kasvaa myös taikinamarja- sikkoa raivaamalla reunavyöhykkeen ilmettä voi- pensaita. Alue on kasvamassa umpeen paikoin voidaan avartaa. Jatkossa koko reunaa voisi hoitaa makkaastikin. Huomionarvoisia kasvilajeja on lu- laiduntamalla. kuisia, mm. kissankäpälän kasvustot ovat harvinai- Suojavyöhyke: Kohteen eteläpuolisella pellolla sen laajat. Muita mainittavista ketolajeista esiintyy on jokivarressa ongelmia maansortumien kanssa. kangasajuruohoa, syylälinnunhernettä, ruoholaukkaa, Näille kohdille voitaisiin perustaa suojavyöhyke. kevät- ja ketotädykettä, mäkikauraa ja ketopiippoa. Hoito: Tienvarren puustoa tulisi harventaa kau- 72. Reunavyöhyke (++) niin ketomaiseman palauttamiseksi Tammisaaren- tien suuntaan. Länsiosassa on osittain avointa kosteaa sara-me- siangervoniittyä, jolla kasvaa nuorta haapaa ja 75. Reunavyöhyke (+) tervaleppää. Idempänä on tuoreita niittykuvioita ja nuorta havu- ja koivupuustoa. Kenttäkerroksen Perniön taajaman eteläpuolella Tammisaarentien yleisimmät lajit ovat mesiangervo, metsäkurjen- laidalla sijaitsee melko vaatimaton reunavyöhyke. polvi, luhtakastikka, kurjenkello, leinikit, purto- Kohteen eteläosassa on pieni edustavampilajinen juuri ja valkolehdokki. Huomionarvoisista lajeista niittykuvio, jolla viihtyvät metsäapila, ahomansik- esiintyy syylälinnunherne. ka, nurmipuntarpää, ahosuolaheinä, rohto- ja nur- Hoito: Alueen haavikkoa ja havupuustoa olisi mitädyke, lampaannata ja ahomatara. Niittyalueen hyvä harventaa. Jatkohoidoksi mahdollisesti lai- itäpuolella on tiheä haavikko. Pohjoisempi osa on dunnus tai niitto. melko tiheää koivikkoa. Hoito: Pienimuotoiset maisemalliset raivaukset 73. Perinnebiotooppi, niitty (++) olisivat kohteelle eduksi.

Niittymäinen niemeke, joka on vanhoista puutar- 76. Jokivarsiympäristö (+) hakarkulaiskasveista päätellen vanhaa pihamaata. Alueelta löytyy nyt paikoin hyvinkin edustavaa Asteljoen alajuoksun mutkittelevia ja pensaikkoi- kuivaa ja tuoretta niittyä. Pohjoislaidalla kasvaa sia jokivarsia, itäosassa lehtomainen painanne. muutamia järeitä kuusia, etelämpänä omenapuita, Jokivarsi kasvaa tiuhasti leppää, tuomea, haapaa koivua, mäntyä ja juhannusruusua. Tuoreilla niitty- ja pajuja. Lehtokasvillisuutta edustavat mm. leh- kuvioilla vallitsevat nurmipuntarpää ja koiranput- tokuusama, taikinamarja, musta- ja punaheruk- ki. Alueen keskiosissa on paikoin laajat kasvustot ka, lehtopalsami, keltaängelmä, lehtovirmajuuri,

50 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 79d 79c

78a 79a 78b

74 Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa 72 75 Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

73 Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue 9 71 Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue 0200400600100 m Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto Kartta 12. Kohteet 71 - 79 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 51 keltakurjenmiekka, punakoiso ja hiirenporras. Lä- 79. Vanhat laidunalueet sekä puron ja lammen hinnä joen ylittävän sillan läheisyydessä on pieniä ympäristö, Asteljoki (++) laitumeksi soveltuvia niittylaikkuja. Hoito: Säilyttäminen/laidunnus soveltuvin Asteljoen kartanon itäpuolella sijaitsee melko laa- osin. Puuston poistaminen ei ole tarpeen paitsi joja vanhoja laidunalueita, jotka soveltuvat erin- mahdollisesti viljelyteknisistä syistä pellon lai- omaisesti erityisympäristötukien avulla hoidetta- doilta. Puiden ja pensaiden varjostamat, veden viksi. Kuvio 79a on hyvin rehevää nurmipuntar- virtaaman aiheuttamat onkalot ovat mm. alueella pää-koiranputki-sananjalkavaltaista puoliavointa elävälle purotaimenelle mieluisia paikkoja. Alue niittyä. Alueella kasvaa muutama iso kuusi, mänty, on monimuotoinen luonnonympäristö ilman mi- tuomi ja kataja. Niitylle on istutettu tammia. Niitty- tään hoitotoimiakaan. alueella kasvavat päivänkakkara, nurmilauha, niit- tysuolaheinä, nurmitädyke ja mäkikaura. Kuvio 79b 77. Perinnebiotooppi, Somerikko (+++) on myös rehevää aluetta, jolla kasvavat yleisinä kosteita paikkoja suosivat viiltosara, mesiangervo, Entisen vanhainkodin tuntumassa oleva hiek- korpikaisla ja ruokohelpi. Kuivemmissa paikoissa kainen rinneniitty, joka on jo aiemmin arvotettu kasvaa vadelmaa, ahdekaunokkia, virnoja, aho- maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. mansikkaa, mäkitervakkoa, sekä syylälinnunhernet- Niityn laidunnuksesta on kulunut aikaa lähes 30 tä ja mäkikauraa. Kuvio 79c on laajahko rinneniitty, vuotta, mutta sitä on hoidettu viime vuodet niit- jonka itäosissa kasvaa istutuskoivikkoa. Muuten tämällä. Varjostavia mäntyjä harvennettiin 2000- puusto koostuu männystä ja melko vanhasta koi- luvun alussa. Rajaukseen on otettu mukaan eteläi- vusta. Tuomi, koivu ja mänty muodostavat alu- nen niemekkeen pääty ja kohdetta on laajennettu een nuorpuuston. Ylempänä rinteessä on kauniita lännen suuntaan Somerikon tilan vanhan päära- pylväsmäisiä katajia. Niittykasveista alueella kas- kennuksen pihapiiriin Hannu Kulmalan vuonna vavat aholeinikki, nurmipuntarpää, kissankello, 1998 tekemän kartoitukseen pohjautuen. Kohteen särmäkuisma, päivänkakkara, ahomansikka, kul- arvokkaaseen lajistoon kuuluvat keltamatara, keto- tapiisku, pukinjuuri, isomaksaruoho ja ahdekau- neilikka, rohtorasti, kangasajuruoho, ketopiippo, mä- nokki. Rehevillä kohdin valtalajeina ovat koiran- kikaura, nuokkukohokki, sikoangervo, hietalemmikki, putki, nurmipuntarpää ja hietakastikka kun taas ketomaruna, ketotuulenlento, hakarasara, kanervisara, alalaidan kuivilla niittyosioilla löytyy myös hyvää mäkivirvilä, jänönapila, tummatulikukka, kevättädyke, niittylajistoa: häränsilmää, mäkikauraa, ketoneilikka kissankäpälä ja pikkutakiainen. ja kangasajuruohoa. Kuvio 79d on pihapiirin lähei- Hoito: Alueelle on valmistunut asemakaava, syydessä oleva puronuoma ja pieni lampi, jonka jonka toteutuminen saattaa uhata arvokasta pe- ympärillä kasvillisuus on vehreää. Lajistossa on rinnebiotooppia. Alueen luontoarvojen huomioi- runsaasti mesiangervoa sekä kastikoita, korpikais- minen kaavan toteuttamisessa sekä alueen niitto laa, kurjenmiekkaa ja käenkukkaa, lampareessa myös jatkossa edesauttaisivat monipuolisen pe- myös vehkaa. Puuston muodostavat pihdat, koivut rinnebiotooppilajiston säilymistä. Sen sijaan esim. ja harmaalepät. laidunnus ei sovellu kohteelle maanpinnan ohut- Hoito: Kaikki kohteet soveltuvat laitumiksi. multaisuuden ja kulumisherkkyyden takia. Puuston harvennustarve on suurin kuviolla 79c, jossa avoimia rinneniittyjä tulisi laajentaa poista- 78. Reunavyöhykkeet, pellon metsäsaarekkeet, malla tuomea ja nuorpuustoa. Myös muilla kuvioil- Asteljoki (+) la pienimuotoiset harvennukset ovat paikallaan.

Kaksi pientä saareketta (78a), joista toisessa sijait- 80. Perinnebiotooppi, suoniitty, Lemunsuo (++) see muinaisjäännös. Muinaisjäännössaarekkeella kasvaa muutama järeä koivu, muuten tiheäpuus- Vielä kolme vuotta sitten laidunnetulle suoniityl- toisella saarekkeella kasvaa nuorta kuusta, leppää le on vähitellen levinnyt tiheäkasvuisia kuusia. ja koivua. Kohde 78b on Asteljoen tienristeyksen Vaikka luontotyyppinä laidunnetut suoniityt ovat pusikkoa, joka peittää kaunista maisemaa. Tilalle erikoisia, ei tämän alueen kasvilajisto ole kovin johtaa kaunis vanha koivukujanne. edustava. Alueen valtalajina nurmilauha muo- Hoito: Maisemanhoidolliset nuorpuuston raiva- dostaa koko alueelle laajat mätäsmäiset kasvustot. ukset tienristeyksessä ja pellon metsäsaarekkeilla. Muuta lajistoa edustavat, mesiangervo, suo-orvok- Koivukujanteen lähiympäristön hoitoon ja uudis- ki, rentukka, röllit, nokkonen, rönsyleinikki, niitty- tamiseen voi myös saada erityisympäristötukea. suolaheinä, ojakellukka, suo-ohdake, luhtalitukka ja ketohanhikki.

52 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 110 Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema 109b Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde 109c Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue 80 Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 81c Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto 81d 82 81f 81e 81b 81a

83c 83a 83d 83b 86a 84 b 87

85 90a 90b d 89 c

88 a 91 b 91c

0200400600100 m

Kartta 13. Kohteet 80 - 91 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 53 Hoito: Rehevät noin 20–30 -vuotiaat kuuset la esiintyy muutamia ketolajeja: mäkitervakkoa ja kannattaisi alueelta pääosin poistaa ja kohteen lai- hietalemmikkiä. Idempänä alue on istutettu koivuksi dunnusta jatkaa erityisympäristötuen avulla. Suol- ja männyksi. Tätä aluetta ei ole otettu kuitenkaan le johtavan tien laidan koivikkoa voidaan myös mukaan rajaukseen. Rajaukseen ulkopuolella met- kaataa. Alueen kauniit katajat tulee säästää. sän keskellä sijaitsee vanhan rakennuksen kivijal- ka. Alueen pohjoisosat ovat vanhaa hakamaata ja 81. Reunavyöhykkeet, Lapparlan kylä (+) osittain heinäistä varastopihatannerta. Pohjoisosis- sa kasvaa järeitä koivuja, pihlajia, pylväsmäisiä ka- Erilaisia reunavyöhykkeitä Lapparlan Alitalon ja tajia ja nuorta mäntyä. Valtalajeina alueella ovat Ylitalon tilojen ympäristössä. Alueella pesii mm. tuoretta niittyä osoittavat lajit: nurmipuntarpää, satakieli. Saarekkeella 81a kasvaa mm. haapaa, pih- pukinjuuri, metsämaitikka, ahomansikka, kulta- lajaa ja tuomea, ja se on voimakkaasti vesakoitunut. piisku ja keltamatara. Pohjoisessa itäosien pellon Kenttäkerroksessa viihtyvät pääasiassa kastikat, laidat ovat tiheästi pusikoituneet. Monin paikoin nurmipuntarpää, kurjenkello, kultapiisku, kielo ja kasvaa leppää, mäntyä ja herukoita. Siellä täällä on lillukka. Kohde 81b on melko runsaspuustoinen kuivia hiekkaisia kohtia, joilla kasvaa ahomansik- reunavyöhyke, mutta raivauksien avulla voitaisiin kaa, kissankelloa, huopakeltanoa ja keltamataraa. edistää alueen monimuotoisuutta varsinkin niitty- Hoito: Reunavyöhykettä voidaan hoitaa puus- mäisten laikkujen läheisyydessä. Kuvio 81c on niittoa raivaamalla. Nuorta mäntyä, kuusta ja huono- tymäinen niemeke Koskentien pohjoispuolisella kuntoista katajaa voidaan raivata myös pohjoisen peltokuviolla. Alue on vielä muutama vuosikym- hakamaisella osiolla. Mikäli alue otetaan laidun- men sitten ollut laidunkäytössä ja siitä kertovatkin nuksen piiriin, voidaan tukeen sisällyttää laajempi- pienet niittylaikut ja villiintyneet omenapuut. Alu- kin laidunkuvio kuin mitä nyt rajaukseen on otettu eella kasvaa myös haapaa, pihlajaa nuorta kuusta, mukaan. mäntyä ja koivua. Niittylaikuilla kasvaa lähinnä nurmipuntarpäätä, ahomansikkaa, metsäorvokkia 83. Reunavyöhykkeet ja saarekkeet Lintilän ky- ja huomionarvoisista lajeista keltamataraa ja haka- län pohjoisosissa (++) rasaraa. Kohde 81d on Ylitalon tilan länsipuolella oleva metsittynyt reuna, jonka maisemallista arvoa Paikoin lajistoltaan monipuolisia reunavyöhykkei- voidaan parantaa pusikkoa raivaamalla ja kauniita tä ja pellon metsäsaarekkeita Lintilän kylän pohjoi- katajia esiin ottamalla. Reunavyöhykkeistä laajin silla peltoaukeilla. Hyvää niittylajistoa löytyy sekä ja kasvillisuudeltaan edustavin sijaitsee Alitalon itäisimmältä niittymäiseltä niemekkeeltä (83a) että talouskeskuksen itäpuolella (81e). Tämä kohde kauniilta, mm. katajaa kasvavalta pellon metsäsaa- pitää sisällään itäosiltaan hiekkaista rinnettä ja rekkeelta (83b). Niemeke 83c on lajistoltaan edus- tieluiskaa, jolla huopakeltano muodostaa laajat tavin ja sijaitsee Lintilän peltoaukealle johtavan mattomaiset kasvustot. Alueella viihtyvät myös tien itäpuolella. Kuvio pitää sisällään monentyyp- harvinaistuneet kissankäpälä, nuokkukohokki, mäki- pistä ympäristöä. Aivan tien kupeessa on kostea kaura, mäkivirvilä, keltamatara ja hietalemmikki. Aivan mesiangervovaltainen niitty, jolla viihtyvät myös länsiosiltaan rinne on karu ja kallioinen. Kuvio 81f korpikaisla ja rentukka. Idempänä on kuivempi on niittymäistä pellon reunavyöhykettä. Tuore niit- kumpare, jota reunustaa tiheä tuomi-pihlajapusik- ty on melko rehevää, siellä täällä kasvaa matalia ko. Lähellä pellon laitaa on pari isoa koivua. Pellon katajia. Lähempänä tietä on tiheäkasvuinen koivik- laidalla on tuoreen niityn laikkuja, joilla kasvaa ko, jonka seassa kasvaa myös pihlajaa ja pajua. mm. ahomansikkaa, pukinjuurta, kissankelloa, kul- Hoito: Kaikille reunavyöhykkeille on tarpeen tapiiskua sekä huomionarvoisista lajeista runsaasti havupuuston ja haavikon harvennus. Kuvioiden syylälinnunhernettä, keltamataraa, ketopiippoa ja mäki- 81c ja e laidunnus kannattaisi aloittaa uudelleen. kauraa. Kuvio jatkuu kapeana reunavyöhykkeenä Tällöin metsäiset kumpareet voidaan rajata koko- pellon laitaa pohjoiseen ja itään. Pellon reunat ovat naisuudessaan erityistukisopimuksen piiriin. tiheään pusikoituneita valtalajeinaan haapa ja tuomi. Etäämmällä reunasta on lehtomaista metsää ja 82. Reunavyöhyke, Lapparlan kylä (+) sähkölinjan alla niittymäisiä kuvioita, joilla kasvavat metsälauha, ahosuolaheinä, mäkitervakko, Kohteen länsireunat ovat sekametsää. Siellä täällä sananjalka ja hakarasara. Myös pientareen kasvil- on pieniä niittymäisiä laikkuja, mutta kasvillisuus lisuus on suhteellisen monimuotoista: ahdekau- on melko vaatimatonta: varpuja, metsätähteä ja nokkia, kultapiiskua, särmäkuismaa, päivänkak- särmäkuismaa. Länsiosassa kulkee kapea peltotie, karaa, huopakeltanoa, kissankelloa ja pukinjuurta. ja aivan lounaiskulmilla on metsitetty vanha pelto. Läntisin saareke (83d) on hyvin tiheäpuustoinen ja Kiskontien mäntyä kasvavalla hiekkaisella luiskal- osin lehtomainen. Valtapuina ovat haapa, pihlaja ja

54 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 tuomi. Kenttäkerroksessa kasvavat valkovuokko, kultapiisku, koiranputki, niittynurmikka, ahomansikka, niittyleinikki, kurjenkello, metsäalvejuuri ja ketunleipä. Hoito: Kuviolla 83a kannattaa puustoa harventaa. Laidunnus olisi jatkohoitona suositeltavin. Saarekkeella 83b voi toteuttaa varovaista raivausta. Kuviolla 83c kumpareen ympäristön tuomea tulisi harventaa voimakkaasti, samoin kuvion pellonlaidan pusikkoa. Laidunnus sopii ainakin eteläiselle niemekkeelle, mutta mahdollisesti myös pohjoisessa lehtomaiselle reunavyöhykkeelle, mi- käli alue voidaan ottaa tiehen asti laidunnuksen piiriin. Saareketta 83d voidaan raivata paljon, mi- käli vesakon torjuntaan saada apua laiduneläimil- tä. Jäljelle kannattaa jättää muutama järeä haapa ja maisemallisesti kauniit pihlajat.

84. Perinnebiotooppi, keto ja metsitetty niitty (+++)

Lintilän kylän lounaiskulmilla sijaitsee varsinkin länsiosiltaan edustavalajinen keto. Itäosien tuo- reemmille kohdille on sen sijaan istutettu koivuja muutama vuosikymmen sitten. Alueen keskiosat ovat paikoin kallioisia. Koivujen lisäksi alueella kasvaa vähän mäntyä, pihlajaa sekä puutarhakar- kulaisista omenaa ja juhannusruusua. Pohjoisem- pana vastaan tulee tiheä haavikko. Kohteen lajisto on monipuolinen. Kalliolla kasvaa keltamaksaruohoa, höröjäsenruohoa, kevätkynsimöä, aho- suolaheinää ja ahomansikkaa. Istutuskoivikossa ja pohjoisempana vallitsevat tuoreen niityn lajit: Lintilän kylän länsiosissa on hieno pienialainen ketorinne, jolla kasvaa lukuisia huomionarvoi- särmäkuisma, aitovirna, koiranputki, kurjenkello, sia kasvilajeja (kohde 84). Harvalukuisemmista metsäkurjenpolvi ja lillukka. Länsiosien hienolla lajeista kedolla viihtyy mm. jänöapila. ketoalueella mäkitervakko muodostaa laajimmat kasvustot; muuta ketokasvillisuutta edustavat kissankello, päivänkakkara, huopakeltano ja useat huomionarvoiset perinnebiotooppien lajit: jänöna- pila, hietalemmikki, mäkivirvilä, ketoneilikka, syylälin- laitumeksi, jolla kasvaa järeitä kuusia ja haapoja. nunherne, kangasajuruoho, keltamatara ja ketopiippo. Kallioalueen ympäristössä kasvaa ahosuolaheinää, Hoito: Nuoria mäntyjä kannattaisi poistaa sekä nurmitädykettä sekä huomionarvoisista lajeista itäosan koivikkoa ja pohjoisen haavikkoa harven- mäkivirvilää, hietalemmikkiä, mäkikauraa ja nuokkuko- taa voimakkaasti. Jatkossa alueen avoimuutta ja hokkia. Metsäkuvioilla runsaimpina kasvavat mm. monipuolista lajistoa voisi yllä pitää esimerkiksi sananjalka, metsäkurjenpolvi, valkovuokko, met- laidunnuksen avulla. sämaitikka, särmäkuisma, vadelma ja kurjenkello. Kaakossa on lajistoltaan hyviä ja maisemallisesti 85. Niitty, pienet pellon metsä- ja kivisaarekkeet kauniita pellon metsäsaarekkeita, joiden pienillä Lintilän kylän keskellä (++) kuivilla niittykuvioilla viihtyvät höröjäsenruo- ho, mäkitervakko, ahdekaunokki, ahomansikka, Laaja pohjoinen osa-alue on monin paikoin tuoret- aholeinikki ja pukinjuuri. Puusto on sekametsää, ta reheväkasvuista niittyä, jolla valtalajeina ovat etelässä, nuokkuhelmikkävaltaisella lehtorinteel- nurmipuntarpää, rönsyleinikki, nokkonen, koiran- lä kasvaa mm. koiranheisi. Saarekkeiden huomi- putki ja maitohorsma (varsinkin entisen sikalan onarvoisia lajeja ovat mäkikaura, syylälinnunherne, läheisillä avoimilla alueilla). Koillisessa alue muut- nuokkukohokki ja hietalemmikki. tuu kallioisen niittykuvion jälkeen entiseksi metsä-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 55 Hoito: Laajinta osa-aluetta kannattaisi hoitaa Karttaan niityksi merkittyä kuvioita on joskus sa- laiduntamalla ja itäosassa olevaa haavikkoa rai- tunnaisesti viljelty, mutta nykyisin alue on viljely- vata. Kaakossa sijaitsevien saarekkeiden lomassa käyttöön liian kosteaa ja sillä kasvaakin voimakas olevat kapeat peltokaistaleet voisi ottaa laitumeen nurmilauha-juolavehnävaltainen niitty. Muuta mukaan, mikäli saarekkeiden laiduntaminen tulisi lajistoa edustavat ketohopeahanhikki, terttualpi, kysymykseen. harmaasara, mesiangervo, niittynätkelmä ja oja- kärsämö. Siellä täällä kasvaa muutama paju. 86. Reunavyöhykkeet ja -niemekkeet Lintilän Hoito: Niittyalue ja mahdolliset suojavyöhyk- peltoaukean keskiosissa (++) keet voidaan hoitaa joko niittämällä tai laiduntamalla. Lajistoltaan monipuolisia rinteitä Lintilän kylä- Suojavyöhyke: Kohdetta 88 ympäröivä pelto oli mäen pohjoispuolella. 86a on niemeke, jolla kas- kartoitushetkellä vedenvaivaama. Alueelle voisi vaa erityisesti haapa, mutta myös koivua, kuusta, perustaa suojavyöhykkeen. pihlajaa ja pensaista taikinamarjaa. Kenttäkerros on vaihteleva, kalliorinteillä runsaimpina esiinty- 89. Niitty, muu lumokohde (+) vät, kivikkoalvejuuri ja kultapiisku. Muuta lajistoa edustavat metsäkurjenpolvi, kielo, paimenmatara, Rinneniitty, jolla valtalajeina ovat typensuosijakas- aholeinikki, kastikat, särmäkuisma sekä runsaana vit koiranputki, vadelma, niittyleinikki, juolavehnä kasvava syylälinnunherne, ketoneilikka ja keltamata- ja särmäkuisma. Lähempänä Kitulan tilaa on vanha ra. Lohkon koillispuolella on pieni niittysaareke, sikalaidun, joten maaperä on hyvin ravinteikasta. jonka kasvilajisto on edustavaa. Matalakasvuisella Hoito: Mikäli aluetta ei oteta muuhun käyttöön, heinäniityllä viihtyvät ahomansikka, aho-orvokki, voisi kasvillisuutta pitää matalana kerran kaksi aholeinikki, ahdekaunokki, kissankello, pukinjuu- vuodessa toistuvin niitoin tai laiduntamalla. ri, lampaannata sekä huomionarvoiset ketoneilikka, mäkikaura, keltamatara ja keväthanhikki. Eteläisem- 90. Perinnebiotoopit, reunavyöhykkeet ja metsä- missä rinteissä samantyyppinen edustava kasvi- saarekkeet Kyynärän kylässä (++) lajisto jatkuu. Puusto on tiheää: haapaa, tuomea, leppää, pihlajaa ja etelässä järeää haapaa. Lohko Kyynärän kylämäen ympäristössä on useita run- 86b on ladon ympäristön niittyä, jonka eteläosiin saslajisia, laidunnettuja pellon metsäsaarekkeita on noussut nuorta mäntyä ja kuusta. Myös katajaa, ja reunavyöhykkeitä. Lounaisimmilla osa-alueilla tuomea, pihlajaa ja pajuja kasvaa kumpareen lai- laidunnus on loppunut pari vuotta sitten, mutta tamilla. Niittykasvillisuus on tälläkin kumpareella keskiosien kumpareita laidunnetaan edelleen ym- edustava: runsaasti mäkitervakkoa, ahdekaunok- päröivien peltojen ollessa nurmena. Osa-alueen kia, aholeinikkiä ja tuoksusimaketta. Huomionar- 90a etelärinteillä lajisto on monipuolista: runsaasti voisia lajeja ovat mäkikaura, keltamatara, ketoneilikka, ahdekaunokkia, poimulehtiä, mataroita, tuoksusi- keväthanhikki, ketopiippo ja hietalemmikki. maketta, särmäkuismaa, niittyleinikkiä, pukinjuur- Hoito: Reunapusikkoa olisi hyvä raivata voi- ta, nurmitädykettä, ahomansikkaa, kultapiiskua makkaasti, ja latoniemekkeen havupuuntaimet ja siankärsämöä. Huomionarvoisista perinnebio- kannattaisi vähitellen poistaa. Mutkikkaille pelto- tooppien lajeista esiintyvät mm. ketopiippo, kelta- lohkoille on kylvetty nurmea. Mikäli alueen halut- matara, ketoneilikka ja syylälinnunherne. Kukkivien taisiin kokonaisuudessaan erityistukisopimuksen mesikasvien osuus on suuri, ja tällaiset reunavyö- piiriin laidunalueena, tulisi peltonurmea ensin hykkeet ovatkin mm. perhosille tärkeitä elinympä- köyhdyttää niitoin. ristöjä. Kuvio 90b on hiekkaista, laidunnettua tien- varsitöyrästä, jolla kasvaa muutama järeä koivu. 87. Puronvarsiympäristö (+) Niitty on osaksi rehevöitynyttä voikukan ja nur- mipuntarpään valtaamaa, mutta toisaalta alueella Syvä puronuoma, jonka laidoilla kasvaa tiheä haa- on laikkuja, joilla hietalemmikki ja ahosuolaheinä vikko ja pajupensaikko. Alue luo itsessään vaihte- muodostavat valtalajiston. Muita ketolajeja ovat levuutta peltomaisemaan, eikä sille ehdoteta hoi- ketopiippo, keltamatara, ketoneilikka, pölkkyruoho, totoimenpiteitä. pukinjuuri ja keltamaksaruoho. Metsäsaarekkeita (90c) on myös laidunnettu. Suurimmalla saarek- 88. Tulviva niitty / peltoalue Lintilän kylä etelä- keista kasvaa kookkaita pihlajia ja katajia. Pihla- osissa (+) jat ovat monin paikoin lahonneita. Pienemmällä saarekkeella on myös niittymäistä reunaa, muuten Veden vaivaamia peltolohkoja ja niittymäinen alue on melko puustoista ja sitä käytetään varas- kuvio keskellä Lintilän eteläosien peltoaukeaa. topihana. Isommalla kumpareella kasvillisuus on

56 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 matalaa, joskin melko rehevää. Siellä täällä kasvaa vesilintujen elinmahdollisuuksia alueella. Jo nyt kuitenkin myös kissankelloa, ketopiippoa, keltama- järvellä pesii monia sorsalintuja. taraa ja syylälinnunhernettä. Kasvillisuus kohteissa 90d on vaatimattomampaa. 92. Rantaniitty, Saarenjärvi/Alaspää (++) Hoito: Alueiden laidunnusta on hyvä jatkaa. Mi- käli kohteille haetaan erityistukea, tulisi saarekkeet Laaja pitkänomainen rantaniitty Saarenjärven ja ja reunavyöhykkeet laiduntaa erillään kylvönur- Vihiniemen tien välissä. Kaistale on leveimmil- mista. Kohteiden 90d hoidoksi riittävät vähäiset lään alueen eteläpäädyssä, jossa on myös pieni raivaukset. alue tuoretta niittyä. Niityllä viihtyvät mm. ahdekaunokki, kultapiisku ja ahomansikka. Muutoin 91. Kyynäräjärven perinnebiotooppi, tulvaniitty ranta-alue on lähes kauttaaltaan mesiangervo-sara- ja saarekkeet (++) järviruokovaltaista kosteaa tulvaniittyä. Kohteen länsiosassa sijaitsevalla pienellä mäellä kasvaa ka- Kitulan tilan länsipuolella olevaa metsälaidunta tajaa, pohjoisempana puusto muodostuu paikoin ja suoniittyä (kohde 91a) on laidunnettu vuoteen tiheästä leppä-, tuomi-, koivuja pajukasvustosta. 2005 asti. Metsälaidun onkin pitkän laidunnuk- Harvinaisemmasta lajistosta mainittakoon suo- sen myötä ruohovaltaista. Alue on kuusivaltaista myrtti, jota on löytynyt matalasta ojasta rantanii- sekametsää. Kenttäkerroksen lajeista yleisimmät tyltä, ja sarjarimpi, jota kasvaa yleisenä koko järven ovat ahomansikka, valkovuokko, käenkaali, jänön- matkalla. Kohde on osa Natura 2000-ohjelmaan salaatti, metsäorvokki, nuokkuhelmikkä ja kulta- kuuluvaa Kiskonjoen vesistöä ja vesialue kuuluu piisku. Suoniityn laidalla ovat yleisimmät lajit suo- lintuvesien suojeluohjelmaan. Parhaimmillaan orvokki, harmaasara, terttualpi, kurjenjalka ja me- Saarenjärvi on vesilintujen kevätmuuton aikaan, simarja. Pellon laidan kuivemmalla niittykuviolla jolloin järvellä levähtää jopa yli tuhat vesilintua. kasvavat myös huopakeltano, kissankello, rohtotä- Yleisimmät puolisukeltajat ovat heinäsorsa ja ta- dyke, kalvassara ja syylälinnunherne. Laaja kuivattu vi. Myös vaateliaita lapasorsaa ja heinätavia ta- Kyynäräjärvi (91a-b) on kylän laiduneläinten vä- vataan järvellä, ja uivelo on jokakeväinen vieras. hetessä metsittynyt ja reunaosiltaan ruovikoitunut Saarenjärvi on tunnettu erityisesti siellä keväisin lukuun ottamatta pitkään laidunnuksessa ollutta lepäilevistä isoista joutsenparvistaan. Myös alku- pohjoisosaa. Niityn valtalajina ovat eri saralajit, syksyn käynnillä tavattiin järvellä laulujoutsenia. kurjenjalka, terttualpi, vesitatar, luikat ja vihvilät, Saarenjärvi on etenkin loppukesällä lähes täysin lisäksi siellä täällä kasvaa pajukkoa. Laidunnetut vesikasvillisuuden peitossa. tulvaniityt ovat Etelä-Suomessa harvinaisia, joten Hoito: Soveltuvin osin laidunnus (lähinnä länsi- alueen laidunnus olisi soveltuvin osin hyvä aloittaa pääty). Pohjoisempana järvinäkymiä voisi avartaa uudelleen. Tilan itäpuolella olevat pellon metsä- maisemallisin raivauksin. Koska kyseessä on Na- saarekkeet (91c) ovat runsaspuustoisia. Kenttäker- tura-alue, vaativat toimenpiteet tarkan ympäristö- roksen valtalajeina ovat kastikat, vuokot, lillukka, keskuksen hyväksymän suunnitelman. kielo, kissankello, valkolehdokki, metsäorvokki ja isommalla saarekkeella myös varvut. Pienemmällä 93. Rantaniitty, Saarenjärvi, Koivumäki (++) saarekkeella huomionarvoisista lajeista kasvavat ketoneilikka ja syylälinnunherne. Vihiniemen kylän etelälaidassa sijaitsee laaja ran- Hoito: Kohteen 91a-b laidunnus soveltuvin osin. taniitty. Kostean niityn valtalajeina ovat viiltosara, Alue kannattaa jakaa useammiksi lohkoiksi, siten mesiangervo, kurjenmiekka, nurmilauha, nurmi- että märimmät kohdat ja veto-ojat voidaan raja- puntarpää, maitohorsma, rohtovirmajuuri, kurjen- ta laitumen ulkopuolelle eläinten turvallisuuden jalka ja rönsyhanhikki. Pohjoisempana on vanha takaamiseksi. Saarekkeilla (91c) hoidoksi riittävät lato, jonka ympäristössä on hylättyä heinäpeltoa ja pienimuotoiset monimuotoisuutta lisäävät raiva- pieniä kallio- ja hiekkapaljastumia. Näillä kohdin ukset. kasvillisuudessa viihtyvät keltanot, ahdekaunokki, Suojavyöhykkeet ja kosteikot: Kyynäräjärveä ahomatara, ketohopeahanhikki, kissankello, aho- reunustavat peltolohkot ovat hyvin märkiä ja mo- mansikka ja syyläjuuri. Hiekkapaljastumien lähei- nina vuosina niiden viljely on mahdotonta. Tällai- syydessä kasvavat myös ketoneilikka, kevätkynsimö sille peltoalueille on perusteltua perustaa suoja- ja kevättaskuruoho. Tien ja ojauoman läheisyydes- vyöhyke. Kosteikot sopivat esimerkiksi pohjoisten sä kasvaa koivua ja pajuja. peltokuvioiden laidanteisiin, jossa pohjoisesta las- Hoito: Alueesta saisi hienon ja laajan laidunalu- kevat ojat päätyvät Kyynäräjärveen. Kyynäräjär- een. Lohkoon kannattaa sisällyttää myös läheiset ven alueelle voisi myös avata paljasta vesipintaa käytöstä poistetut peltokuviot. Lehtipuuston rai- pienimuotoisin kaivutöin. Tämä lisäisi erityisesti vaus on tarpeen maisemien avaamiseksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 57 Kiskoenjoen Prinkkalan mutkassa sijaitseva hieno hakamainen saareke olisi erinomainen hoitokohde. Tämä alue sijaitsee Tammisaaren puolella.

94. Perinnebiotooppi ja suojavyöhykkeet, Vihi- hyvin tulvaherkkiä, joten melko laajojenkin suoja- niemenlahti (++) vyöhykekuvioiden perustaminen on perusteltua.

Vihiniemen kylän etelälaidassa sijaitsee laaja ran- 95. Pellon metsäsaarekkeet, Vihiniemen Hollfast taniitty, jota on laidunnettu vuoteen 1965 saakka. (++) Alue on nykyisin sara-mesiangervo-nurmilauha- ruokohelpivaltaista tulvaniittyä. Siellä täällä kas- Neljä erillistä pellon metsäsaareketta, joissa niit- vaa muutama paju. Kostean niityn muuta lajistoa tylajisto on säilynyt melko monipuolisena. Kuvio edustavat kurjenmiekka, nurmipuntarpää, rohto- 95a on tilakeskuksen länsipuolella sijaitseva saare- virmajuuri, kurjenjalka ja rönsyleinikki. Kohde on ke, jolla puusto vaihtelee eteläpäädyn pihlajasta ja osa Natura 2000-ohjelmaan kuuluvaa Kiskonjoen männystä pohjoisosien tiheään haavikkoon. Saa- vesistöä ja vesialue kuuluu lintuvesien suojeluoh- rekkeen etelälaidalla on niittyä, jolla valtalajeina jelmaan. ovat niittynurmikka, nurmipuntarpää, särmäkuis- Hoito: Kohteella voisi aloittaa laidunnuksen uu- ma, heinätähtimö, nurmitädyke, ahomansikka, delleen, jolloin saataisiin mm. kahlaajalinnustolle aholeinikki, pukinjuuri ja kissankello. Kuvio 95b tärkeää, matalaa tulvaniittyä. Koska kyseessä on on kaunis, ilmeeltään hakamainen saareke, jolla Natura-alue, vaativat toimenpiteet tarkan ympä- kasvaa järeitä koivuja, muutama mänty ja pihlaja ristökeskuksen hyväksymän suunnitelman. sekä haapavesakkoa. Muuten lajistoltaan karun Suojavyöhykkeet: Koko Vihiniemenlahden saarekkeen eteläosissa viihtyy vaateliaampaa niit- pohjukan rantapelloilla suojavyöhyke olisi erit- tylajistoa: valkolehdokkia, kurjenkelloa, tuoksusi- täin tarpeellinen. Myös Vähäjärven itäosa ja järviä maketta, ahomansikkaa, aholeinikkiä, kissankelloa, toisiinsa yhdistävän joen ympäristöt tulvivat lähes kalvassaraa, mäkihorsmaa, mäkikauraa ja keltamata- vuosittain aina Vihiniemen tielle asti, joten suoja- raa. Kohde 95c on mäntyvaltainen niemeke piha- vyöhykkeen perustaminen myös sinne on suosi- piirin lähistöllä, joka on ollut hevoslaitumena vielä teltavaa. Saarenjärven pohjoispuoliset pellot ovat

58 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007

100

0200400600

96a

95d

95a

een

asto

s, © Museov

alli

vyöhyke tarp

h etsä

jelman kohde

200 0 200

suoja

idettulue a

skus,

öke

sen lupa nro 7/MYY/

pär

00 -alue

ella hoidettu suojavyöhyke

a ehdotus kosteikon paikaksi

-umnym s-Suomen

stav

Loun

Luonnonsuojelualue

Natura 20

Arvokas kallioalue

Lehtojensuojeluoh

Erityistu

Erityistuella ho

Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö

Muinaisjäännös

Tulviva peltoalue:

Suojavyöhyke tarpeen pellolla

Alu

Muu lumokohde

Metsäsaareke tai reunavyöhyke

Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa

Aiemmin inventoitu perinnemaisema

Perinnebiotooppi

Kohteet luokiteltuna

tot: ©

hjakartta: © Maanmittauslaitok

Ai Po

Kartta 14. Kohteet 92 - 98 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 59 Vihiniemenlahden läheisyydessä on monentyypisiä perinnebiotooppeja kuivista kalliokedoista tulviviin rantaniittyihin. Etualalla kohde 96.

muutamia vuosia sitten, mikä on yhä nähtävissä dolla kasvaa myös monin paikoin ukontulikukkaa kasvillisuuden mataluutena. Saarekkeella 95d on ja ruoholaukkaa. Kohde 96b on alueen edustavin, ladon ympäristössä paikoin edustavia ketolaik- aikoinaan laidunnettu ketorinne. Reunavyöhyk- kuja, joilla viihtyvät mäkitervakko, silmäruohot, keellä kasvaa paikoin tiheästi mäntyä, tuomea, pukinjuuri, siankärsämö, huopakeltano, heinätäh- pihlajaa, haapaa, katajaa, korpipaatsamaa ja va- timö, ahdekaunokki, kevättaskuruoho, kanerva ja delmaa. Kallioalueen lounaisrinteillä on runsas- nurmipiippo. Huomionarvoisista lajeista kasva- lajista niittyä. Sillä kasvavat runsaimpina tuoksu- vat ketopiippo, mäkikaura, mäkivirvilä, keltamatara ja simake, aholeinikki, haurasloikko, huopakeltano, kissankäpälä. Ladolle johtavan tien eteläpuoli on maksaruohot, päivänkakkara, tummaraunioinen, puoliavointa, koivua ja kauniita katajia kasvavaa suolaheinät, mäkitervakko, pukinjuuri, kissankello niittyä, kun taas pohjoispuoli on pääosiltaan haa- ja kevätkynsimö. Ylempänä metsäisillä kuvioilla patiheikköä. valtalajeina ovat metsälauha ja sananjalka. Alueen Hoito: Kaikille alueille ovat maisemalliset raiva- huomionarvoisten lajien lista on pitkä: mäkikuis- ukset tarpeen: nuorta haapaa tulisi poistaa voimak- ma, keltamatara, mäkikaura, litteänurmikka, ketopiippo, kaasti. Kohteista saisi myös pieniä laitumia. mäkivirvilä, hietalemmikki, ketoneilikka, ketotädyke ja Perniön seudulla satunnainen nurmilaukka. 96. Perinnebiotoopit (+++) Hoito: Kuvion 96b reunojen puuston voimakas harvennus olisi tarpeen. Varsinkin mäntyä ja osan Vihiniemen kylämäen läheisyydessä on useita la- tuomista voisi kaataa pois. Koko kumparetta voisi jistoltaan monipuolisia alueita, joilla hoitotoimien myös laiduntaa. Kuvion 96a kukkaloisto säilynee aloittaminen lisäisi merkittävästi monimuotoi- hoidottakin. suutta ja parantaisi maisemallista arvoa. Kuvio 96a on kuiva kallioketo, jolla ketokasvit kukkivat maastokäynnin yhteydessä värikkäinä. Kallioke-

60 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 97. Entiset pellot (+) siankärsämö, kultapiisku, aholeinikki, päivänkak- kara, rohtotädyke, karvaskallioinen ja lampaan- Avoimia nurmipuntarpäävaltaisia entisiä peltoja nata. Huomionarvoista lajistoa edustavat keltama- kylätien varrella. Varsinkin eteläisempi on kasva- tara, mäkikaura ja mäkivirvilä. Kohteen erityisarvot massa umpeen. Koivu ja leppä muodostavat tiheitä liittyvät mesikasvien runsaaseen määrään, jonka kasvustoja, mutta alueelle on levinnyt myös nuorta myötä alueella lentelikin runsaasti perhosia. Hiek- havupuustoa. Pienialaisilla reunakaistaleilla viih- kapohjainen maaperä puolestaan tarjoaa lukuisille tyvät niittykasveista kultapiisku, ahdekaunokki, muillekin nykyisin harvinaistuneille hyönteisille tuoksusimake ja kissankello. sopivia pesimisympäristöjä. Alueen hyönteislajisto Hoito: Raivauksen jälkeen laidunnus tai niitto. olisikin kiinnostava tutkimuskohde. Kohteet soveltuvat koneella niitettäväksi. Hoito: Alueen sulkeutuminen tulisi estää poistamalla vähitellen liian rehevänä kasvavia män- 98. Metsitetty rinneniitty (++) tyjä. Kukkaniityn rehevää ylä- ja alareunaa tulisi niittää vuosittain. Myös kohteen eteläpuolella on Hiekkapohjainen niitty tai vanha peltokuvio Vihi- niemeke, jonka rehevien niittykuvioiden niitto li- niemen kylässä Kiskonjoen läheisyydessä. Alueel- säisi monimuotoisuutta. le on istutettu mäntyjä, jotka nykyisin kasvavat harvaan istuttamisen johdosta tuuheina, leveinä 99. Perinnebiotoopit, Kosken kartanon laitumet ja vankkaoksaisina, peittäen vähitellen avoimet (+++) niittykuviot. Idempänä on myös lehtipuustoa mm. koivua, tuomea ja haapaa. Niittykasvilajisto Perniön kaakkoisosassa sijaitsee Kosken kartanon on kuitenkin yhä hämmästyttävän runsas. Maas- vanha ruukkialue, jossa luonnon- ja maisemanhoi- tokäynnin yhteydessä mm. mäkitervakko muo- toa harjoitetaan laajassa mittakaavassa. Alue on dosti alueelle punaisen maton, runsaina kasvoivat kartoitettu jo valtakunnallisissa perinnemaisemien myös huopakeltano, harakan- ja kissankello, sar- inventoinneissa paikallisesti arvokkaaksi perinne- jakeltano, pukinjuuri, suolaheinät, pölkkyruoho, maisemaksi, mutta viimeisimmässä arviossa ar-

Kosken kartanon laitumet ovat maakunnallisesti arvokasta perinnemaisemaa. Kuva: T. Pakkanen

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 61 m

asto

vir

seo

©M

hallitus,

tsä

100

©M

YKE,

200 0 200

YY/07

skus, ©

lup

ristöke

pä

ksen

slaito

ittau

is-

anm

una

©M

Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

©L

Kohteet luokiteltuna

tta

jaka

eisto

in oh

A P

00 600

100 m

0200

Kartta 15. Kohteen 99 inventoidut perinnemaisemat ja hoidetut alueet

62 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 voluokkaa nostettiin maakunnalliseksi alueen laa- parantaisi kohteiden maisemallista ilmettä. Kuvi- juuden ja monipuolisuuden perusteella. Vanhoja olle 100d olisi mahdollista perustaa laidun voimak- laidunalueita onkin harvennettu hakamaisiksi ja kaan perusraivauksen jälkeen. Kuviota 100e voi otettu uudelleen käyttöön. Laidunnetut alueet ovat hoitaa harvennuksin. Saarekkeet 100f eivät vaadi metsälaidunta, hakamaita, niittyä ja joenrantaniit- suurempia hoitotoimia. tyä, joita laidunnetaan lihakarjalla lannoittamat- tomien nurmilaidunten yhteydessä. Lisäksi tilalle 101. Pellon metsäsaareke, perinnebiotooppi ja on perustettu patoamalla kosteikkoalue. Alueen niemekeet, Torkkilan kylä (++) arvokkaaseen kasvillisuuteen kuuluvat keltamatara, ketoneilikka, mäkikaura, hakara- ja törrösara, mäkivir- Kuvio 101a on mäntyvaltainen pellon metsäsaa- vilä, isolaukku, ruusuruoho, tammi, saarni ja pähkinä- reke, jonka laidoilla esiintyy niittyalueita pylväs- pensas. mäisine katajineen. Niittyalueet ovat pääasiassa re- Hoito: Aluetta hoidetaan jo erityistuen turvin. heviä kasvaen koiranputkea ja nurmipuntarpäätä. Rajaukseen on otettu mukaan vain reunavyöhyke, 100. Pellon metsäsaarekkeet ja -niemekkeet, mutta mikäli kohde tulisi laidunkäyttöön, voisi ko- Väärlän kylä (+) ko saarekkeen sisällyttää tuen piiriin. Kuvio 101b on Varemäen etelärinteiden vanhaa laidunniittyä, Väärlän kylässä Ylitalon ja Alitalon ympäristössä joka lajistonsa puolesta voidaan luokitella perinne- on erilaisia niemekkeitä ja saarekkeita, joita voi- biotoopiksi. Itäpääty on koivuhakaa, jossa kasvaa daan kohentaa maisemallisesti erityisympäristö- myös pihlajaa ja tuomea, läntisemmät osat moni- tukien avulla. Kohde 100a on pieni pellon metsä- lajista kuivahkoa niittyä, jolla kasvaa lähinnä kata- saareke Väärlän kylän pohjoispuolisella peltoau- jaa. Hakaosassa viihtyvät sananjalka, metsäapila, kealla. Saareketta on raivattu aivan viime vuosina. kalvas- ja jänönsara, nurmipuntarpää, valkovuok- Alueella kasvaa kaunis maisemakoivu sekä jonkin ko, puna-ailakki, harakankello ja rätvänä. Pienillä verran katajaa, pihlajaa ja voimakkaasti vesovaa kuivilla laikuilla kasvaa ahomansikkaa, aholeinik- tuomea. Kenttäkerros on kastikkavaltaista, reunoil- kiä, särmäkuismaa, siankärsämöä, ahdekaunokkia, ta löytyy niittykasveista päivänkakkaraa, metsä- tuoksusimaketta, päivänkakkaraa, rohtotädykettä, kurjenpolvea, rönsyleinikkiä, kieloa, kurjenkelloa, heinätähtimöä, nurmitädykettä, niittynurmikkaa ja lillukkaa ja niittynätkelmää. Kuvio 100b melko jä- metsälauhaa. Huomionarvoisista lajeista löytyvät reää sekapuustoa kasvava niemeke, jossa esiintyy ketopiippo, keltamatara, hakarasara, ketotädyke ja keto- vain pieniä ruohokasvillisuuskuvioita. Alueelle neilikka. Kohde 101c on mäntyä, koivua ja tuomea on kasvamassa kuusta. Vähäiset niittylaikut ovat kasvava niemeke, jolla kasvavat rehevyyttä suosi- reheviä, nurmipuntarpää – koiranputkivaltaisia. vat lajit – nurmipuntarpää, mesiangervo, vadelma, Koilliskulmassa pienellä kuivalla töyräällä esiin- sananjalka ja puna-ailakki. Lajistoon kuuluvat li- tyvät myös pukinjuuri, kurjenkello, aholeinikki, säksi kyläkellukka ja särmäkuisma sekä kalliokoh- metsäapila ja keltamatara. Kohde 100c on järeitä dassa keltamatara, ahosuolaheinä ja höröjäsenruo- mäntyjä ja haapaa kasvava kangasharjanne, jonka ho. Kohde 101d on runsaspuustoinen latoniemeke, laidoilla esiintyy niittymäistä kasvillisuutta. Ku- jossa haapa ja tuomi ovat runsaimmat puut. Myös vio 100d on laajahko radanvarren joutomaa-alue, katajaa ja mäntyä esiintyy. Lajisto on melko vaati- jolla lehtipuusto kasvaa tiheänä. Alue on monin matonta: nurmipuntarpäätä, sananjalkaa, koiran- paikoin rehevän niittymäistä. Kuivemmilla koh- putkea, harakankelloa, aholeinikkiä ja huomionar- dilla viihtyvät myös kissankello, ahdekaunokki, voisista lajeista mäkikauraa ja ketoneilikkaa. mäkikaura, nuokkukohokki, ketomaruna ja keltamatara. Hoito: Puuston raivaus soveltuu kaikille koh- Lohko 100e on Väärlän kylän itäosissa sijaitseva teille, erityisesti kuvioille 101c ja d. Kuvio 101b olisi tiheä ja lehtipuuvaltainen tien ja pellon välinen hyvä saada uudelleen laidunnuksen piiriin; myös reunavyöhyke. Puustossa runsaimmat ovat leppä, muista kohteista saisi pienet laidunalueet. Kohteen haapa, koivu ja tuomi. Keskiosissa kasvaa suuri 101a niittymäisiä reunoja voisi hoitaa niittämällä. kaunis pihlaja. Alue on kokonaisuudessa rehevää. Valtalajeina ovat nurmipuntarpää, vadelma, vuo- 102. Umpeenkasvanut hakamaa (+) henputki, harakankello ja paikoin hyvinkin runsas sarjakeltano. Saarekkeet 100f ovat maisemallisesti Tämä nykyisin runsaspuustoinen alue on kenttä- kauniita. kerroksen heinäisyydestä päätellen ollut aikoinaan Hoito: Saarekkeen 100a säännöllisesti toteutet- hakamaata. Kohde on lehtipuuvaltaista, kallioi- tavat uusintaraivaukset pitävät vesoittumisen ku- semmilla kuvioilla kasvaa myös mäntyä ja kata- rissa. Havupuuvaltaisilla niemekkeillä (100b ja c) jaa. Alueella on siellä täällä vanhoja niittylaikkuja, nuorpuuston harvennus varsinkin reuna-alueilta heinittyneitä tienpohjia ja vanhoja pihapiirejä, joi-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 63 b 108a 107 106

105a b

109a

109b d c 101b 109c 102 101a 103 104

Kohteet luokiteltuna 100a 0 Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut81c niitty tai hakamaa d Metsäsaareke tai reunavyöhyke 100c Muu lumokohde b Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke81b tarpeen81a pellolla d 81eTulviva peltoalue: suojavyöhyke81a tarpeen 100f e Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m 0200400600100 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 16. Kohteet 100 - 108 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

64 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 den ympäristössä niittylajit ovat säilyneet. Avoi- laidunnettu viimeksi muutama vuosi sitten. Län- mia alueita, joilla viihtyvät kurjenkello, pukinjuuri, sirinteet ovat melko umpeenkasvaneita. Näillä kastikat, lillukka, päivänkakkara, niittysuolaheinä, kohdin kenttäkerroksen runsaimmat lajit ovat sa- ahomansikka, aholeinikki, särmäkuisma, metsä- nanjalka, valko- ja sinivuokko, kurjenkello, kielo ja maitikka, metsäapila ja purtojuuri, löytyy eniten kalliokielo, metsämaitikka, metsäorvokki ja metsä- kohteen eteläosista. Siellä täällä esiintyvät myös tähti. Kämmeköistä kasvavat maariankämmekkä ja mäkikaura, syylälinnunherne ja ketoneilikka. valkolehdokki. Etelälaidan niityt ovat lajistoltaan Hoito: Alueesta saisi hienon laidunhaan poista- vaihtelevia. Laajimmilla kuvioilla kasvaa kookas malla voimakkaasti nuorta lehtipuustoa ja mäntyä. heinikko valtalajeinaan nurmipuntarpää, koiran- Lounaiskulman kesantopellot voisi tällöin sisällyt- putki, niittysuolaheinä, hiirenvirna ja niittynätkel- tää laidunlohkoon. mä. Hiekkaisemmilla kuvioilla kasvaa melko laa- jasti ahomansikkaa, karvaskallioista, huopakelta- 103. Niitty (+) noa ja huomionarvoista mäkikauraa, ketoneilikkaa ja keltamataraa. Alueella sijaitsee muinaisjäännöksiä. Pieni, puuton niitty pihapiirin läheisyydessä. Kivilinnantien itäpuoleinen alue (105b) muodos- Reunoilla viihtyvät typensuosijat koiranputki ja tuu melko avoimesta niitystä, vanhoista hakamais- nurmipuntarpää, muuten alue on paikoin huomi- ta ja puroympäristöstä. Alue on otettu uudelleen onarvoisen mäkikauran luonnehtimaa niittyä. Muu- laidunkäyttöön kesällä 2006. Kohteen arvokkain ta lajistoa edustavat hopeahanhikki, pukinjuuri, kasvillisuus löytyy kalliokedoilta ja etelärinteiden siankärsämö, ahosuolaheinä, aholeinikki, heinä- ruohomailta, joilla kasvaa mm. nurmihärkkiä, tähtimö, niittynurmikka, nurmitädyke, niittynät- mäkitervakkoa, ahosuolaheinää, kuminaa, röllejä, kelmä, kissan- ja harakankello, tuoksusimake ja särmäkuismaa, paimenmataraa, ahomansikkaa, ketoneilikka. mäkikauraa, sikoangervoa ja keltamataraa. Hoito: Niitto. Hoito: Kohteella 105a kannattaa alueen puustoa harventaa niittymäisiä kuvioita laajentaen ja 104. Niemeke, Lehtiniittu (+) varsinkin länsiosien koivikon reunapuustoa (leh- tipuuvesakko + nuoret männyt ja kuuset) poistaen. Pieni, maisemallisesti kaunis niemeke, jonka ete- Alueesta saisi mielekkään kokoisen ja muotoisen lälaidoilla kasvaa runsaasti kauniita katajia. Itä- ja laitumen. Kohteen 105b hoito onkin jo alkanut eri- pohjoisosat ovat tiheästi pusikoituneet – haapa- tyistuen turvin. ja leppävesakkoa kasvaa tiheästi. Muuten puusto koostuu männystä, pihlajasta ja koivusta. Lähinnä 106. Perinnebiotoopit, Kontolan haka (++) länsiosista löytyy pieniä niittykuvioita. Niittyaluei- den lajistossa esiintyvät särmäkuisma, nurmipun- Jo valtakunnallisissa perinnemaisemien inventoin- tarpää, paimenmatara, metsäkurjenpolvi, nurmi- neissa paikallisesti arvokkaaksi luokiteltu hakamaa tädyke ja metsälauha. Kuivemmilla kohdilla ovat ja vanha peltoalue. Hakamaa on koivuja haapa- yleisimmät kanerva, pukinjuuri, huopakeltano, valtainen; kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. kissankello, ahomansikka ja ahdekaunokki. Huo- ketoneilikka, mäkivirvilä, kissankello, kevätkynsimö mionarvoisista kasvilajeista esiintyvät mäkikaura, ja valkolehdokki. Alueella on havaittu myös liito- mäkivirvilä ja keltamatara. orava. Hoito: Alueen maisemallista ilmettä voidaan Hoito: Perinnebiotooppia hoidetaan jo erityis- helposti kohentaa lehtipuuston raivauksin. tuen turvin. Tällä hetkellä hoidosta vastaavat lampaat. Myös puuston harvennus on osa hoitoa. 105. Perinnebiotoopit, Kivilinnantien puolivälis- sä (++) 107. Reunavyöhyke, Lampola (++)

Kivilinnantien länsipuolella on laaja, nykyään Lampolan tilan ympäristössä on useita niitty- melko runsaspuustoinen mäki (105a). Eteläosil- mäisiä kuvioita, joita on aikoinaan laidunnettu. taan kuvio on mäntyä kasvavaa hiekkapohjaista Tilan itäpuolella on mutkitteleva reunavyöhyke, niittyä. Osa kohteesta on vanhaa hiekanottoaluetta, jolla on monentyyppistä monimuotoisuusarvoa mutta näilläkin kohdin kukkiva niittykasvillisuus niittyineen ja kiviaitoineen. Kaakkoon pistävien on runsas. Keski- ja itäosat ovat kallioisempaa ja kallioisten niemekkeiden laitamilla kasvillisuus on karumpaa aluetta. Alueen länsireuna on puus- monipuolista: lajistoon kuuluvat nurmipuntarpää, toltaan koivuvaltaista ja aivan luoteiskulman voi maitohorsma, päivänkakkara, kissankello, pukin- luokitella hakamaaksi, jota järeät koivut ja niiden juuri, aholeinikki, särmäkuisma, siankärsämö, sa- välissä olevat niittylaikut luonnehtivat. Aluetta on nanjalka, kelta- ja isomaksaruoho, ahdekaunokki,

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 65 puna-apila, metsälauha, mäkitervakko, mäkikaura, 109. Reunavyöhyke ja vanhat laidunniityt, Lemu ketoneilikka ja keltamatara. Lännempänä puusto on (+) runsaampaa ja siellä kasvaa mäntyä, raitaa, haapaa, kuusta ja pihlajaa. Hiiskan talousrakennuksen itäpuolella on hieman Hoito: Raivaus ja laidunnus. Niemekkeiden keskimääräistä monipuolisempi reunavyöhyke keskellä olevan kesantopellon voisi liittää hoito- (109a). Sen puusto koostuu pääosin noin 40-vuo- kokonaisuuteen, mikäli kohteelle haetaan erityis- tiaasta, männystä, mutta myös kuusta, punalehti- ympäristötukea. Niemekkeiden pohjoispuolella ruusua ja pihlajaa kasvaa kohteella. Pienet avoimet haapa- ja vadelmapusikon seassa kulkee kappale niittylaikut ovat enimmäkseen hietakastikan val- kiviaitaa, jota kannattaisi niin ikään raivata parem- taamia, mutta seassa kasvavat metsä- ja alsikeapi- min esiin. la, kurjenkello, heinätähtimö, sarjakeltano, pukinjuuri, kultapiisku, ahdekaunokki, tuoksusimake, 108. Perinnebiotoopit, Lampola (++) nurmipuntarpää, siankärsämö ja keltamatara. Aivan Lemun kylän itäosissa on pari pienialaista aikoi- Kuvio 108a on Lemuntien länsipuolella oleva rin- naan laidunnettua aluetta. Kohde 109b on vanha neniitty, jolle on laidunnuksen päättymisen jälkeen laidunalue Suulpakankankareella sijaitsevan asu- (noin 15 vuotta sitten) istutettu mäntyä ja kuusta. mattoman talon koillispuolella. Alueen parhaille Alueelle on levinnyt myös koivua, pihlajaa ja raitaa niittykuvioille on istutettu koivua ja kasvillisuus ja laidunnuksen jäljiltä alueella kasvaa muutama on muuttunut reheväksi nurmipuntarpää-koi- pylväsmäinen kataja. Istutuspuuston välissä ole- ranputkivaltaiseksi niityksi. Ennen järeämmän vat niittykuviot ovat hyvin reheviä lähinnä nur- metsän alkamista reunavyöhykkeessä on säilynyt mipuntarpään ja koiranputken valtaamia. Näiden kuitenkin monia alueen laidunhistoriasta kerto- seassa kuitenkin esimerkiksi keltamatara on säily- via niittykasveja, kuten kissankelloa, ahdekaunok- nyt runsaana. Kallioisemmilla kohdin niittylajisto kia, pukinjuurta, siankärsämöä, päivänkakkaraa, on monipuolisempaa: mäkitervakkoa, pölkky- ahomansikkaa, niittynätkelmää, huopakeltanoa, ruohoa, kannusruohoa, kelta- ja isomaksaruohoa, hirssisaraa, keltamataraa, ketoneilikkaa, mäkikauraa ja viherjäsenruohoa, hopeahanhikkia, pukinjuurta, jäkkiä. Aivan Lemunsuon kupeessa on pieni pellon nurmitädykettä, hiirenvirnaa, ahomansikkaa, niittysaareke (109c), jolla kasvaa muutama kaunis ahosuolaheinää, keto-orvokkia, mäkiarhoa, pu- kataja ja etelälaidassa pari-kolmekymmenvuotias- kinpartaa, mäkikauraa, mäkivirvilää, hakarasaraa ja ta koivua ja mäntyä. Aluskasvillisuus on rehevää, ketoneilikkaa. Pohjoisempana puusto muuttuu jä- lähinnä nurmilauhaa ja mesiangervoa. Itse niitty- reämmäksi männiköksi. Aivan koillisessa mäen kumpareen lajisto on edustavaa – paikoin esiintyy päällä sijaitsee muinaisjäännös. Kuvio 108b kattaa mäkikauran ja keltamataran luonnehtimia laikkuja. Lampolan tilan pihanläheisiä, osittain niittymäisiä Muuta niittylajistoa edustavat siankärsämö, kis- kumpareita, joita on kesän 2006 aikana laidunnettu sankello, pukinjuuri, särmäkuisma, puolukka, rät- hevosilla. Osittain kallioisen mäen niittykohdissa vänä, niittyleinikki, niittynurmikka, metsälauha, kasvaa rehevää niittylajistoa, kuten nurmipuntar- niittysuolaheinä, niittyleinikki, päivänkakkara, päätä, sananjalkaa, mesiangervoa, koiranputkea ja ketoneilikka. Reuna-alueen rehevimmissä kohdissa vadelmaa. Kuivemmilla osa-alueilla ketolajit ovat kasvaa nokkosta, hiirenvirnaa, vadelmaa ja koi- yleisiä: ahosuolaheinä, metsälauha, siankärsämö, ranputkea. keltamaksaruoho, huopakeltano, heinätähtimö, Hoito: 109a: Reunavyöhykettä voisi aika ajoin kissankello, nurminata, kevätkynsimö, keto-orvok- vähän harventaa. Kohteelle saisi myös pienen lai- ki, kannusruoho, pölkkyruoho, mäkikaura, ketonei- tumen. Kohteet 109b ja c sijaitsevat melko syrjäi- likka ja keltamatara. Alueen puusto koostuu muuta- sessä paikassa, mutta niiden lajiston kannalta olisi masta järeämmästä männystä, nuoresta männystä, eduksi, jos umpeenkasvu voitaisiin ehkäistä nuor- koivusta, haavasta ja kauniista katajista. puuston poistoin. Rehevimpien kohtien niittokin Hoito: Molemmat vanhat laidunniityt sovel- lisäisi monimuotoisuutta. tuvat hyvin laidunnettaviksi. Puuston raivausta varsinkin kuvioilla 108a, myös istutuspuustoa kan- 110. Metsäsaareke, Hakuninkankare (+) nattaisi poistaa jättäen alueelle vain esimerkiksi kauniit katajat. Haapa-koivuvaltainen metsäsaareke. Alue on ollut aikaisemmin harvapuustoista hakamaata, jolloin siellä laidunsivat lampaat. Tämän jälkeen puusto on muuttunut tiheäksi ja kuusi on levittäytynyt saarekkeelle. Pohjakasvillisuus on säilynyt heinä- valtaisena ja saarekkeen eteläpääty puoliavoimena,

66 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 119

118

116 117

114a b 115b d c 115a 113b

113a

112

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa 111 Metsäsaareke tai reunavyöhyke 111 Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 110 Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas79c kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m 0200400600100 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus,b © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 17. Kohteet 110 - 119 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 67 hakamaisena. Alueella on ollut kaksi latoa, joista Hoito: Laidunnus. Vaikka alueen maankäyttö toinen on nyttemmin purettu. Saarekkeella viih- ei perustu perinteiseen viljelykäytäntöön, voidaan tyvät mm. hirvet, ja siellä on riistan ruokintapaik- kohteen avoimena pitämiseen hakea maatalouden ka. erityisympäristötukea, koska sillä on runsaasti seu- Hoito: Puuston harvennus ja etenkin kuusen dun monimuotoisuutta lisääviä tekijöitä. osittainen poisto palauttaisivat saarekkeelle hakamaisen ilmeen. Pihlajia ja mahdollista muuta mar- 113. Reunavyöhyke, niitty (+) jovaa lajistoa kannattaa sen sijaan jättää lisäämään kohteen monimuotoisuutta. Saarekkeen eteläpääty Laajahko reheväkasvuinen rinneniitty Huhdin- soveltuu niitettäväksi. Myös laidunnus on mahdol- tien loppupäässä (113a). Aluetta on laidunnettu linen hoitomuoto. viimeksi noin 15 vuotta sitten. Kohteella kasvaa kookkaita koivuja, järeää lehtikuusta, vaahteraa ja 111. Perinnebiotooppi, Lemu (++) länsilaidalla puutarhakarkulaisia: luumua, huma- laa ym. Pohjoisempana kasvaa nuorta mäntyä ja Tuomolan tilan ympärillä on laajoja, viimeksi 15 lehtipuupusikkoa. Niittyalueilla valtalajeina ovat vuotta sitten lampailla laidunnettuja melko avoi- rehevyyttä osoittavat kasvit: koiranputki, vadelma, mena säilyneitä niittykuvioita. Idän laajat alueet juolavehnä, nurmipuntarpää ja nokkonen. Pienillä ovat kuitenkin viime vuosina voimakkaasti rehe- kuivemmilla kuvioilla kasvavat myös pukinjuuri, vöityneet; vadelma, nurmipuntarpää, mesianger- ahomansikka, keltamaksaruoho, kissankello, mä- vo ja koiranputki ovat vallanneet alaa. Niitylle on kitervakko, siankärsämö, valkoailakki sekä huomi- myös alkanut levittäytyä koivua, mäntyä, kuusta onarvoisista kasveista ketoneilikka ja ukontulikukka. ja pajuja kauniiden katajien seuraksi. Kohteen ka- Erveläntien eteläpuolella (113b) on kiilamaisia ter- peammalla ja kuivemmalla länsiosalla on ylärin- valeppä-haapaniemekkeitä. teen niitty- ja ketokasvillisuus kuitenkin säilynyt Hoito: 113a: Tasaisuutensa vuoksi alue soveltuu edustavana. Ketolaikuilla kasvavat runsaina mm. hoidettavaksi esimerkiksi niittämällä. Reunapu- ahomansikka, huopakeltano, kissankello, heinä- sikkoa ja kallionkupeen nuorta mäntyä voisi har- tähtimö ja ketoneilikka. Myös mäkitervakkoa, aho- ventaa. 113b: Niemekkeitä kannattaisi raivata niin ja niittysuolaheinää, pukinjuurta, huopakeltanoa, maisemallisin kuin liikenneturvallisuusperustein; nuokkuhelmikkää, rohtotädykettä, aholeinikkiä, alueella nimittäin liikkuu runsaasti peuroja. tuoksusimaketta, kultapiiskua, särmäkuismaa, päivänkakkaraa, ketopiippoa, hakarasaraa, mäkikau- 114. Reunavyöhykkeet ja niittysaareke (+) raa ja keltamataraa esiintyy alueella. Hoito: Laidunnuksen uudelleenaloittaminen Kapealla mäntyvaltaisella reunavyöhykkeellä olisi tärkeää tälle vielä toistaiseksi melko avoimena (114a) kasvaa myös nuorempaa koivua ja kuus- säilyneelle perinnebiotoopille. Nuorpuuston (koi- ta. Siellä täällä peltotien laidalla on niittymäistä vun ja männyntaimien) leviäminen niitylle tulisi kasvillisuutta: päivänkakkaraa, metsäapilaa, aho- estää raivauksin. mataraa, särmäkuismaa ja niittysuolaheinää. Kau- empana pellon reunasta reunavyöhyke muuttuu 112. Muu lumokohde (++) varpuvaltaiseksi. Kohde 114b on koivuvaltainen ja hakamainen pieni saareke, jonka niittylaikuil- Tämä umpeenkasvava niittykuvio on perua ajalta, la esiintyvät kangasmaitikka, niittynurmikka, jolloin ohikulkevaa junarataa on rakennettu. Juna- metsälauha, siankärsämö, nurmipuntarpää, aho- radan ylijäämämaata on läjitetty kohteelle. Läji- mansikka, ahdekaunokki, kissankello, pukinjuu- tysalueelta ovat kuitenkin saaneet suotuisan elin- ri, kannusruoho, särmäkuisma, keltamatara ja ke- ympäristön monet niitty- ja joutomaiden kasvit. toneilikka. Kohde 114c on pieni reheväkasvuinen Myös mänty on levittäytymässä alueelle. Alueella pellon niittysaareke, jolla kasvaa muutama pihlaja kasvavat mm. päivänkakkara, sian- ja ojakärsämö, sekä vadelmaa ja muita rehevyyttä indikoivia la- alsike- ja metsäapila, hiirenvirna, niittynätkelmä, jeja, kuten mesiangervoa ja maitohorsmaa. Kuvio hietakastikka, särmäkuisma, ranta-alpi, rätvänä, 114d on Hepohaanmäestä etelään pistävä pieni kissan- harakan- ja kurjenkello, maitohorsma, ah- niemeke, jonka reunamilla kasvaa hyvin tiheä dekaunokki, kanerva, valkolehdokki (kymmenit- lehtipuusto, valtalajeinaan haapa ja harmaaleppä, täin), metsäorvokki, huopakeltano, lampaannata, myös herukkaa ja tuomea löytyy. Koilliskulmassa nurmilauha, hirssisara ja mäkikuisma. Kohteiden on pieni rehevä puronuoma, jolta tavataan mm. mesikasvien määrä on huomattavan suuri, joten vuohenputkea, nokkosta, mesiangervoa, korpi- alue on hyödyllinen myös monille perhosille ja kaislaa, ranta-alpia, ketunleipää, ojakellukkaa ja muille hyönteisille. valkovuokkoa. Lounaisosien haapavaltaisesta ti-

68 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 heiköstä löytyy mm. valkovuokkoa, kultapiiskua, putki ja maitohorsma. Niittyalueilla kasvaa myös metsäapilaa, metsälauhaa, kissan- ja kurjenkelloa kultapiiskua, lampaannataa, niittynätkelmää, met- sekä sananjalkaa. säapilaa, ahomansikkaa, metsämaitikkaa, särmä- Hoito: Kuusen ja nuoren männyn harvennus kuismaa, päivänkakkaraa ja isolaukkua. kuviolla 114a parantaisi maisemaa ja niittylajiston Hoito: Voimakas lehtipuuston raivaus parantai- elinoloja. Saarekkeilla 114b ja c ei ole suurempaa si ainakin maisemallista ilmettä. Laidunnuskin toki raivaustarvetta. Kuvion 114d reuna-alueilta voi- edistäisi alueen monimuotoisuutta. si leppää ja haapaa harventaa voimakkaastikin maisemallisesti kauneimmat puut ryhmiksi jät- 118. Pellon metsäsaarekkeet (+) täen. Puronuoman läheisyydessä harvennus voi olla vähäisempää. Niittysaareketta 114c voi hoitaa Kolme pienehköä pellon metsäsaareketta aivan säännöllisin niitoin. junaradan varrella. Kaksi itäisintä saareketta ovat hyvin runsaspuustoisia. Itäisin saareke on kuusi- 115. Reunavyöhykkeet (+) valtainen mutta sillä kasvaa myös koivua ja nuorta mäntyä, keskimmäinen saareke on haapavaltainen Vanha kuivurimäki (115a), jolla kasvaa kaunis mai- ja osin kallioinen. Lähinnä rataa olevalla isoimmalla semamänty sekä runsaasti nuorta lehtipuustoa: saarekkeella kasvaa muutamia kuusia sekä haapaa leppää, pihlajaa ja tuomea. Tien laidalla esiintyy ja nuorta koivua. Lounaisosissa on avointa rehevää mm. kultapiiskua, siankärsämöä, niittysuolahei- niittyä, jolla kasvaa pääasiassa nurmipuntarpäätä, nää, päivänkakkaraa, ahomataraa ja kissankelloa. maitohorsmaa, metsäapilaa ja särmäkuismaa. Tämän luoteispuolella on aiemmin hevoshakana Hoito: Radanvarsimaisemassa sijaitsevia saa- ollut niemeke (115b), joka on kasvanut umpeen ja rekkeita voisi hoitaa ainakin puuston raivauksin. korkeintaan pienet osat reunavyöhykkeestä olisi Eteläisen saarekkeen niittokin olisi kasvillisuudelle järkevää ottaa mukaan erityisympäristötuen avulla eduksi. hoidettavaksi. Hoito: Kohteella 15a lehtipuuston raivaus pa- 119. Reunavyöhyke (+) rantaisi ainakin maisemallista ilmettä. Marjovat puut kannattaa jättää kohteelle lisäämään sen mo- Vaatimaton sähkölinjan alla oleva pusikkoinen reu- nimuotoisuutta. navyöhyke. Kohteella kasvaa tiheästi nuorta män- tyä, haapaa, pihlajaa ja katajaa sekä keskemmällä 116. Ojanvarsiympäristö (+) myös järeitä koivuja. Kenttäkerroksessa esiintyvät lillukka, pukinjuuri, ahdekaunokki, nurmipuntar- Uusitorpan talon eteläpuolelta virtaavan ojan var- pää, niittynätkelmä, huopakeltano ja kanerva. ressa on tiheä lehtipuusto: leppää, pajua ja paikoin Hoito: Reunavyöhykettä voisi hoitaa raivauksin myös kuusta. Luoteessa on kuivempi töyräs, jolla tai koko kumparetta laiduntamalla. kasvaa iso mänty ja jonka kenttäkerros on niitty- mäinen. 120. Perinnebiotoopit, Haarlan kartano (++) Hoito: Ojanvarsipusikkoa voidaan erityistuen avulla harventaa. Tarkoitus ei ole poistaa kaikkea Haarlan kartanon eteläpuolella on laaja pellon met- puustoa, vaan pyrkiä vaihtelevuuteen, jossa pai- säsaareke, jonka länsireunalla sijaitsee lato. Tammi- koin avataan näkymiä, mutta toisin paikoin voi- saaren suunnasta tullessa saareke näkyy tielle mai- daan jättää tiheämpiä puuryhmiä ja pensaikkoa semallisesti kauniina suurine järeine kuusineen. mm. lintujen pesimäympäristöksi. Länsiosien avoimilla kohdilla kasvaa katajaa, ja Suojavyöhyke: Tämän jokivarren ympärillä ole- sinne on viime vuosina tullut myös mäntyä. Etelä- vat pellot laskevat jyrkästi kohti jokea, joten niille osassa on kauniita katajia ja pihlajia. Avoimemmat on mahdollista perustaa suojavyöhykkeitä. niittykuviot ovat melko reheviä; valtalajeina ovat koiranputki, nurmipuntarpää. Kuivemmilla lou- 117. Pellon metsäsaareke (+) naisosilla esiintyy myös ahdekaunokkia, kissankelloa, pukinjuurta, nurmitädykettä, metsäapilaa, Suurehko lehtipuuvaltainen pellon metsäsaareke, hiirenvirnaa, mäkitervakkoa, sarjakeltanoa, tuok- jonka reuna-alueilla on pienialaisia niittykuvioita susimaketta, ahomansikkaa, niittysuolaheinää, – varsinkin tien halkoman saarekkeen itäosassa. huopakeltanoa, päivänkakkaraa, sikoangervoa, kel- Puusto koostuu tiheästä koivusta, haavasta, pih- tamataraa, mäkikuismaa, mäkikauraa ja ketoneilikkaa. lajasta, raidasta sekä muutamasta järeämmästäkin Itäosat ovat järeää havupuustoa kasvavaa, kenttä- koivusta. Rehevimmissä kohdissa kasvavat nur- kerrokseltaan vaatimatonta aluetta. Myös tuomea mipuntarpää, maitohorsma, hietakastikka, koiran- kasvaa tällä tiheäpuustoisella osa-alueella.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 69 Hoito: Järeät puut kannattaa säilyttää maise- keltano, päivänkakkara, särmäkuisma, ahomatara, massa, sen sijaan nuorpuustoa (mäntyä) olisi hy- niittynurmikka, pukinjuuri, keltamatara, kangasaju- vä poistaa varsinkin avoimempien jäljellä olevien ruoho, mäkikaura ja ketoneilikka. niittykuvioiden läheisyydestä. Kartanon pihan Hoito: Laidunnus soveltuisi alueelle hyvin. Lä- länsipuolella avautuvaa hienoa rinneniittyä voisi heiset pellot ovat nykyisin kesannolla, joten mikäli myös laiduntaa tai niittää. alueen laidunnus aloitetaan eikä kyseisiä peltoja tarvita kesantoalaan, voidaan ne ottaa mukaan 121. Niitty, reunavyöhykkeet ja saareke (++) lumolaidunlohkoon, jolloin alueen aitaaminen on helpompaa. Reuna-alueille levinnyttä mäntyä ja Keskustan kupeessa Tammisaarentien molemmin lehtipuustoa kannattaa poistaa voimakkaasti. Tar- puolin sijaitsee monipuolisia alueita, joiden hoi- koituksena on säästää reunoilla vain maisemalli- dolla voitaisiin maiseman ilmettä parantaa mer- sesti kauneimmat männyt ja katajat. Saarekkeen kittävästi. Kuvio 121a on laaja, umpeenkasvava keskiosissa järeämpää ja paikoin tiheämpää puus- niittyrinne. Kohde on monin paikoin hyvin rehevä, toa kannattaa kuitenkin säästää. valtalajeinaan nurmipuntarpää, koiranputki, vadelma ja särmäkuisma. Ylärinteessä kasvaa myös 123. Ojanvarsiympäristö (+) siankärsämöä, suolaheiniä, ahomansikkaa, huopakeltanoa, kevätpiippoa, nurmitädykettä, aholeinik- Kaistale ojanvartta, jolla kasvaa tiheästi leppää kiä, metsäapilaa, hiirenvirnaa, ahdekaunokkia ja ja pajuja. Tällä vaatimattomalla kohteella ei juuri pukinjuurta. Huomionarvoisia lajeja alueella ovat ole erityisympäristötuen mukaisia toimenpiteitä, mäkikaura, keltamatara, syylälinnunherne ja ketopiip- mutta toisaalta tällaisilla pienillä ojanvarsien ym- po. Ylempänä rinteessä on muutamia kauniita, van- päristöillä on merkitystä niin hyönteis- kuin lin- hoja maisemamäntyjä. Idässä kasvaa myös nuorta tulajistolle. kuusta ja haapaa. Tien länsipuolella on kangasmet- säkumpareen reunavyöhykettä (121b), jonka pie- 124. Reunavyöhykkeet (+) nillä niittylaikuilla kasvaa ahomansikkaa, sarjakeltanoa, metsälauhaa, lillukkaa sekä pohjoislaidalla Savikulman kylässä on kaksi pusikoitunutta reu- myös valkolehdokkia. Huomionarvoisista lajeista navyöhykettä, joilla erityisympäristötuen avulla kasvavat syylälinnunherne, keltamatara ja kissankä- voisi toteuttaa lähinnä maisemaa parantavia rai- pälä. Kohde 121c on pieni latosaareke, jolla kasvaa vauksia. Puusto on lehtipuuvaltaista, tuomea, pih- tuoretta, nurmipuntarpäävaltaista niittyä. lajaa, koivua, harmaaleppää ja vaahteraa kasvaa Hoito: Kuvio 121a soveltuisi voimakkaan rai- yleisimmin. Myös muutama kuusi on joukossa. vauksen jälkeen mainiosti esimerkiksi laitumek- Pohjoisemmalla osa-alueella on vähän niittymäis- si. Puustosta kannattaa poistaa lähes kaikki nuo- tä, tosin hyvin rehevää kenttäkerroskasvillisuutta. ri mänty, kuusi ja haapa. Laitumeen voisi liittää Runsaimmat lajit ovat mesiangervo, vuohenputki, alueen eteläpuolisen vanhan peltomaan, jolle on maitohorsma ja nurmipuntarpää. kasvamassa mäntyä. Maisemallisesti keskeisellä Hoito: Maisemaa avaavat raivaukset. Kauniit paikalla olevan kumpareen 121b ilmettä voi paran- maisemapuut ja marjovat isot pihlajat kannattaa taa reuna-alueita raivaamalla. Ladon ympäristön säästää maisemassa. niittyä (121c) voisi niittää. 125. Perinnebiotooppi (+++) 122. Perinnebiotooppi (++) Metsänojan kylässä on laaja vanha laidunalue, Laajan peltoaukean keskellä sijaitsee maisemalli- jonka luonnon monimuotoisuusarvot perustuvat sesti kaunis saareke, jonka laidunnuksen päätty- luontotyyppien rikkauteen ja säilyneiden niitty- misestä on aikaa jo vuosikymmeniä. Reunat ovat laikkujen lajirunsauteen. Pohjoislaidoilla puusto tiheää mäntykasvustoa. Syvemmällä saarekkeessa on runsasta, nuorta mäntyä, haapaa ja koivua on männyt ovat järeämpiä, ja varsinkin itäosissa kas- levinnyt alueelle. Metsänpohja on paikoin kosteaa, vaa sekametsää. Saarekkeen reunoilla on niittymäi- luhtamaista. Yleisenä tavataan rätvänää, niittyhu- siä kuvioita, ja toisaalta alueen keskiosissa on laaja malaa, nurmilauhaa, nurmipuntarpäätä, niitty- niittyalue, joka lienee joskus ollut peltokäytössä. leinikkiä, purtojuurta, pikkutalvikkia, valkoleh- Näillä alueilla kasvaa kauniita katajia. Keskiosan dokkia, ojakellukkaa, timoteitä, lillukkaa ja jäkkiä. niitty on melko rehevää, nurmipuntarpään, met- Kosteimmilla, lähteikköisillä alueilla runsaimpina sälauhan ja koiranputken valtaamaa, mutta reuna- kasvavat kurjenjalka, pullosara, terttualpi, suo- alueilla on myös edustavampaa pienruohoniittyä, orvokki, nurmilauha, luhtavuohennokka ja mesi- jonka lajistossa esiintyvät mm. kissankello, huopa- angervo. Kaakkoisosan tuoreella niityllä on laaja

70 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 131

130

129

126 127

125 124

123 128 121c Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi b Aiemmin inventoitu perinnemaisema 122 Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa 121a Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke 120 Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m 0200400600100 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 18. Kohteet 120 - 131 elinympäristötyypeittäin luokieltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 71 mesiangervokasvusto. Muuten koko eteläosassa Hoito: Varsinkin pellon laidalta puustoa voisi on puuston seassa monipuolisia niittykuvioita, jonkin verran poistaa ja pieniä niittykuvioita niittää joiden yleisimmät lajit ovat nurmilauha, aholei- soveltuvin osin. nikki, rätvänä, valkolehdokki, ahomatara, ahomansikka, heinätähtimö, metsätähti, kalvassara, 128. Muu lumokohde (+) nurmitädyke, hiirenvirna, niittynurmikka, valkovuokko, kultapiisku, aho- ja niittysuolaheinä, sar- Perniön keskustan pohjoispuolella Perniönjoen ja jakeltano, metsä-apila, pukinjuuri, lampaannata, Melassuohon nousevien jyrkkien rinteiden välis- poimulehdet, rohtotädyke, mäkikaura, keltamatara sä on vanha pelto, joka ei ole ollut viljelyksessä ja syylälinnunherne. Lounais- ja länsiosat ovat myös vuosikymmeniin. Alue on muuttunut niittymäi- kasvillisuudeltaan mielenkiintoisia: nurmilauhan seksi ja vähitellen myös puustoa on alkanut levitä ja mesiangervon lisäksi niittyalueiden laitamilla alueelle. Kohde on rehevä, valtalajeina kasvavat viihtyvät rätvänä, ojakellukka, siankärsämö, pur- nurmipuntarpää, koiran- ja vuohenputki, niitty- tojuuri, hirssisara, jäkki ja hina. Runsaan mesikas- leinikki, mesiangervo, mätässara ja korpikaisla. villisuuden vuoksi alueella on myös merkitystä Pienillä niemekkeillä levittäytyvät leppä, koivu ja perhosille ja muille hyönteisille. Maastokäynnin haapa kohti peltoa. aikana alueella tavattiinkin mm. harvinaistunutta Hoito: Alueesta saisi hyvän laitumen. Tällöin punatäpläperhosta. mukaan voitaisiin sisällyttää pala reunametsik- Hoito: Eteläosiin levinneellä oksaisella männyl- köä. lä ei liene taloudellisesti suurtakaan merkitystä, Kosteikko: Alueen matalampiin osiin sekä etelän joten sen voisi erityisympäristötuen avulla poistaa. lähteikköiseen osaan (Melassuosta laskevan puron Koko alueelle suositellaan melko voimakastakin läheisyyteen) kannattaisi perustaa pienimuotoisia laidunnusta, jotta alueen monipuolinen niittyla- kosteikkoja lisäämään monimuotoisuutta. jisto saataisiin pidettyä yllä. 129. Perinnebiotooppi (++) 126. Perinnebiotooppi (++) Kohde oli todennäköisesti vuosikymmeniä sitten Metsäojantien länsipuolella on vanhaa koivukujan- laidunnettua hakamaata, mutta se on sittemmin netta ja Pettäläntien itäpuolella on mäntyvaltaista metsittynyt ja pensoittunut. Alueella kasvaa koi- vanhaa laidunnettua kallionreunaa. Laidunalueen vuja vanhoista järeistä puista nuoreen vesakkoon, vanhat pylväsmäiset katajat ovat suurelta osin samoin kuusta, mäntyä, vaahteraa, haapaa ja pih- jääneet muun puuston varjoon. Parhaimmat niit- lajaa sekä melko runsaasti katajaa. Hakamaista tykuviot sijaitsevat alueen kaakkoisosissa. Niillä tunnelmaa täydentävät pienet niittylaikut, joiden esiintyy ahomataraa, nurmipuntarpäätä, ahdekau- monipuolisesta lajistosta mainittakoon metsälau- nokkia, pukinjuurta, kissankelloa, niittynurmik- ha, puna- ja valkoapila, tuoksusimake, kultapiisku, kaa, sananjalkaa, särmäkuismaa, valkolehdokkia, metsämaitikka, kissankello, särmäkuisma, valko- ketoneilikkaa, mäkikauraa ja keltamataraa. vuokko, heinätähtimö, jänönsara, metsäorvokki, Hoito: Mikäli mahdollista, alueen uudelleenlai- rätvänä, nurmipiippo, ahomansikka, poimulehdet, dunnus olisi hyvä aloittaa, sillä pienillä niittylai- syyläjuuri, keltamatara, rohtotädyke, keltamatara ja kuilla kasvillisuus on vielä säilynyt edustavana. mäkikaura. Jos laidunnus aloitetaan, kannattaa aluetta myös Hoito: Alueella voisi harventaa koivuja ja havu- avartaa raivaamalla ja harventamalla voimakkaasti puuta sekä poistaa nuorta vesakkoa ja huonokun- niin ylispuustoa kuin pensaikkoakin. toista katajaa. Tämän jälkeen olisi hyvä, jos aluetta voitaisiin laiduntaa. 127. Reunavyöhyke (+) 130. Niemeke (+) Pieni reunavyöhyke Kirkolan talon koillispuolella. Ladon ympärillä on tuoreita avoimempia niittyku- Tiheän ja paikoin järeän lehtipuuston luonnehtima vioita, muuten rinne on melko puustoista, lähinnä niemeke. Alue on lehtomainen, puustossa kasvaa mäntyä kasvavaa. Kohteella kasvaa myös tuomea, koivua, haapaa, vaahteraa, raitaa, tuomea ja pihla- kuusta ja koivua. Niittyosilla kasvavat mesianger- jaa. Kenttäkerros on kastikkavaltainen mutta myös vo, nurmipuntarpää, metsäapila, kumina, siankär- kultapiiskua, oja- ja siankärsämöä, kurjenkelloa, sämö, pukinjuuri, tuoksusimake, poimulehdet, nuokkuhelmikkää, sananjalkaa, metsäapilaa ja ah- kissankello, ahomansikka, keltamatara, mäkikaura dekaunokkia esiintyy. ja ketoneilikka.

72 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Hoito: Alueen maisemallista ilmettä voitaisiin hyvin tiheästi haapaa. Yleisimmät kenttäkerroksen kohentaa puustoa harventamalla ja ottamalla esiin lajit ovat hietakastikka, kultapiisku, kurjenkello, suuria kauniita maisemapuita. nurmipuntarpää, nuokkuhelmikkä ja mesiangervo. Aivan lounaassa on vanhaa pihamaata, jolla 131. Metsä-/niittysaareke (++) kasvaa koivua, mäntyä ja leppää. Niittykasveista edellisten lisäksi tavataan syyläjuurta, kissankel- Kaunis pellon niittysaareke, jonka keskellä on mui- loa, aho- ja niittysuolaheinää sekä pukinjuurta. naisjäännös. Pellon luoteispääty on puutonta tuo- Hoito: Raivaus ja niitto. retta ja reheväkasvuista niittyä, mutta kaakkoon on levinnyt muutamia haapoja ja pihlajaa. 135. Saurun ala-asteen umpeenkasvanut haka- Hoito: Lehtipuuvesakon voisi poistaa ja niitty- maa (++) alueita hoitaa niittämällä. Saurun koulun itäpuoliset rinteet ovat tiheästi pusi- 132. Muu lumokohde, Kylämäen rinnelehto koitunutta, lehtomaista aluetta. Kenttäkerroksessa (+++) yleisimpiä ovat kielot, sini- ja valkovuokko, sudenmarja ja nuokkuhelmikkä. Alueella kasvavat lähes Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuu- kaikki tavallisimmat lehtipuut ja pensaat. Myös luva yksityinen suojelualue. Länteen viettävällä muutama pähkinäpensas löytyy. Pohjoisessa olevan rinteellä kasvaa jaloista lehtipuista tammea ja metsä- kallion ympäristöstä löytyy myös huomionarvois- lehmusta sekä lehtopensaista mm. pähkinäpensasta. ta kasvilajistoa, kuten mäkikauraa ja sikoangervoa. Kenttäkerroksen vaateliasta lajistoa edustaa mus- Kallion länsipuolella on vanha pelto, jolle on istu- takonnanmarja. Rinteen halki kulkee luonnonti- tettu koivua. Tuoreen niityn kasvit, kuten metsä- lainen puro, jota reunustaa pienialainen kostea kurjenpolvi, ovat vanhalla pellolla runsaita. Aivan hiirenporrasvaltainen saniaislehto. Lehtoa on lai- koulurakennuksen pohjoispuolella on toinen kal- dunnettu viimeksi 1950-luvulla. lioalue, jolla kasvaa ränsistynyttä katajaa ja tuo- Hoito: Aluetta hoidetaan jo erityistuen turvin. mea. Kasvillisuus on paikoittain niittymäistä, mm. Alueelle valmistui vuonna 2006 Heini Lies-Niitty- mäkitervakko kukkii rinteessä. Huomionarvoisista mäen tekemä hoitosuunnitelma, joka tähtää alu- niittylajeista esiintyy ketopiippoa ja virnasaraa. Alu- een hoitoon jalopuulehtona, ei hakamaana. Esite- eella kasvaa siellä täällä vanhoja mutkaisia koivuja, tyt hoitotoimenpiteet ovat lähinnä kuusen poistoa, joita on todennäköisesti aikoinaan lehdestetty. alikasvoskuusen raivausta sekä haapatiheikköjen Hoito: Aluetta voisi hoitaa kokonaisuutena, jol- kaulaamista lehtokasvillisuuden, etenkin tammen, loin järkevintä olisi muuttaa kohde hakamaiseksi valonsaannin turvaamiseksi. laitumeksi. Toisaalta monimuotoisuutta edistää myös pellon reunapusikon harvennus sekä tuo- 133. Niemeke (+) men ja huonokuntoisen katajan raivaus koulun takaisen kalliokedon ympäristössä. Pieni niemeke, jonka etelälaidoilla on avoimempia niitty- ja ketokuvioita. Koillisosissa on istutus- 136. Niitty (+) männikköä. Etelälaidalla kasvaa muutama kataja, koivua ja pihlajaa. Ketokuvioilla kasvavat mm. Kaunis pieni asutuksen keskelle jäänyt niittylaik- ahosuolaheinä, keltamaksaruoho ja keltamatara. ku, jolla kasvaa muutama isompi pihlaja ja koivu. Hoito: Varsinkin eteläreunojen avoimuutta ja Koillisosista alkaa melko tiheä haavikko. Reuna- valoisuutta voisi lisätä raivaamalla sinne levit- alueet ovat reheviä nurmipuntarpään ja koiranput- täytyvää lehtipuustoa ja männyntaimea. Mikäli ken valtaamia. Keskellä on pieni keto, jolla kasvaa alueella aloitetaan laidunnus, kannattaa niemeke keltamaksaruoho, mäkitervakko, kultapiisku, pu- ottaa kokonaisuudessaan tuen piiriin. Tilan koil- kinjuuri ja keltamatara. lispuolella olevaa pienempää reunavyöhykettä voi Hoito: Alueesta saisi esimerkiksi pienen laitu- hoitaa vähäisin raivauksin. men, mutta sitä voi toki hoitaa myös niittämällä.

134. Niitty (+) 137. Pellon metsäsaareke (+)

Pääristentien ja Kuljuntien risteykseen jää muuta- Tämä pienehkö pellon metsäsaareke sijaitsee Paars- ma erityisympäristötuen avulla hoidettavaksi sopi- kylän kartanon itäisellä peltoaukealla. Saarekkeella va alue. Pohjoisemman alueen eteläosassa on mo- kasvaa järeitä koivuja, istutettuja lehtikuusia sekä nilajista mäkikauraniittyä. Eteläisemmällä alueella reunalla katajaa ja nuorpuustoa (koivua, mäntyä kasvaa koivua, raitaa, vaahteraa ja tuomea sekä ja raitaa). Saareke on valtaosiltaan kuivaa kangas-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 73 Metsänlaidassa oleva kesantopeltokuvio on muuttunut kukkivaksi niityksi kohteen 139 läheisyydessä. Mikäli taustalla näkyviä hylättyjä peltoja ei ole kaavailtu viljely- tai rakennuskäyttöön, ne soveltuisivat erinomaisesti hoidettaviksi esim. laiduntamalla.

maastoa, yleisimpinä kasvavat metsälauha, sanan- ta varpuniittyä. Puusto on melko tiheä käsittäen jalka, kielo ja kellokasvit. muutamia järeitä kuusia, mäntyä, pihlajaa, raitaa, Hoito: Nuoren puuston harvennus. haapaa ja kauniita pylväsmäisiä katajia. Varsinkin länsiosissa on katajien välissä avoimia niittykuvi- 138. Muu lumokohde (+) oita, joilla kasvaa kissankelloa, aholeinikkiä, kieloa, puolukkaa, kanervaa, ahdekaunokkia, tuoksusi- Radan ja tien väliin jää paikoin niittymäinen vyö- maketta, siankärsämöä, metsälauhaa, päivänkak- hyke, jolla kasvaa melko runsaasti kukkivia kasve- karaa, rätvänää, särmäkuismaa, valkolehdokkia, ja. Yleisimpiä ovat nurmipuntarpää, kissankello, kultapiiskua, ketoneilikkaa ja mäkikauraa. Etelä- ja päivänkakkara, karvaskallioinen, siankärsämö, osin itäosatkin ovat melko reheviä valtalajeinaan ahdekaunokki, pietaryrtti, hiirenvirna sekä huo- mesiangervo, metsäkurjenpolvi ja nurmipuntar- mionarvoisista lajeista mäkikaura ja peurankello. pää. Hoito: Syyskesällä toteutettava niitto parantaisi Hoito: Raivaus ja laidunnus. monimuotoisuutta. 140. Reunavyöhykkeet (+) 139. Perinnebiotooppi (++) Anttilan tilan lounaispuoliset rinteet soveltuisivat Perniön aseman ja asutuksen väliin jää runsas- hoidettavaksi erityisympäristötuella ainakin mai- puustoinen, mitä todennäköisimmin vanha laidun- semallisin perustein. Kauas näkyvät rinteet ovat alue, jolla on paikoin mielenkiintoista kangasmais- nykyisin melko tiheäpuustoisia. Kohteen valta-

74 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 145c 155 145a 142a 144 144 145b c

142b a 143 141 b

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema 140 Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto 136 139 134 135 138 133

137

132

131 0200400600100 m

Kartta 19. Kohteet 132 - 144 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 75 Ristinkulman kylän vaihteleva peltomaisema kylpee syksyn valossa.

puuna on koivu, mutta myös mäntyä, raitaa, haa- siankärsämö, kurjenkello, kielo, valkovuokko, paa, tuomea, pihlajaa ja taikinamarjaa kasvaa tällä mäkitervakko, kelta- ja isomaksaruoho ja kelta- alueella. Paras niittykasvillisuus kasvaa läntisellä matara. Saarekkeen eteläpuolella on iso niemeke kuviolla, jolla tavataan mm. nurmipuntarpäätä, 141b, jonka pohjoisosissa on avointa suurruoho- karhunputkea, vadelmaa, särmäkuismaa, siankär- niittyä. Lajistossa on mm. vuohenputkea, metsä- sämöä, ahdekaunokkia, metsäapilaa, kissankelloa kurjenpolvea, niittyleinikkiä, nurmipuntarpäätä ja sekä huomionarvoista mäkikauraa ja keltamataraa. mesiangervoa. Niemekkeen eteläpuoleisella reu- Hoito: Vesakkoa olisi hyvä raivata maisemalli- navyöhykkeellä kasvaa suuria tammia, muutama sen ilmeen parantamiseksi. Alueista toki saisi myös kuusi, koivu ja haapa, runsaasti nuorpuustoa ja pienet laitumet. aivan etelässä pähkinäpensaita. Reunavyöhykkeen kasvilajistoon kuuluvat sarjakeltano, kielo, mäki- 141. Metsäsaarekkeet ja niemeke (++) tervakko, päivänkakkara, särmäkuisma, kurjenkello, nuokkuhelmikkä ja metsäapila. Tyynelän tilan Monipuolisia erityisympäristötukeen soveltuvia pohjoispuolella on myös pieni, puustoinen nieme- reunavyöhykkeitä ja saarekkeita Ristinkulman ke, jonka laitamilla on suhteellisen arvokas niit- itäisten peltokuvioiden laidoilla. 141a on pohjoisin tylajisto. Täällä kasvavat myös huomionarvoiset saareke. Alueen eteläkulmassa kasvaa mm. suuri ketoneilikka, keltamatara, mäkikaura ja syylälinnunher- tammi. Muuten alueella kasvaa tiheästi pihlajaa, ne. Kauempana idässä olevat koivuvaltaiset pellon mäntyä, koivua, haapaa, taikinamarjaa ja leh- metsäsaarekkeet soveltuisivat myös erityisympä- tokuusamaa. Kasvilajistosta mainittakoon mm. ristötuen avulla hoidettavaksi. kultapiisku, ahomatara, metsäapila, pukinjuuri,

76 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Hoito: Reunavyöhykkeillä ja saarekkeilla tiheän takana on mesiangervovaltainen avoin niitty. Sen lehtipuuston harvennus parantaisi maisemallista molemmin puolin on noin 20 vuotta sitten lehmillä ilmettä merkittävästi. Niemeke 141b lienee riit- laidunnettua metsälaidunta, jolla valtapuustona tävän iso myös esimerkiksi laidunnuksen avulla on melko järeä kuusi. Kohteella on myös mäntyä, hoidettavaksi. pohjoisessa harmaaleppää ja monimuotoisuutta li- säävää raitaa. Kenttäkerroksessa kasvaa nykyisin 142. Perinnebiotooppi ja jokiranta, Ristikulma pääosin varpuja; lisäksi esiintyy valkovuokkoa, (++) ketunleipää, oravanmarjaa, metsätähteä, sananjalkaa ja maahumalaa. Edettäessä lounaaseen alkavat Arpalahden tilakeskuksen ympärillä on useampi niittykuviot muuttua laajemmiksi. Metsälaitumen laidunnettu alue (142a), joita on hoidettu erityis- reunaniityillä tuoreen niityn lajistosta löytyvät tuen turvin. Tilakeskuksen pohjoispuoliset kuviot mm. tuoksusimake, kissankello, ahomatara, kul- ovat koivuvaltaisia, hakamaiseksi harvennettuja tapiisku, metsäkurjenpolvi, sananjalka, heinätäh- maisemalaitumia. Hakamaaosissa niittykasvilli- timö, aitovirna, nurmitädyke, niittyleinikki, koi- suus on rehevää, nurmipuntarpää-koiranputki- ranputki keltamatara ja syylälinnunherne. Aivan lou- valtaista, myös niittyleinikkiä ja niittynurmikkaa naiskolkassa kohde on avoimempaa ja sillä kasvaa kasvaa paikka paikoin. Puusto on koivuvaltaista, ryhminä koivua ja tuomea sekä esiintyy vanhoja myös jonkin verran tammea, katajaa, lehtokuusa- heinävaltaisia niittymäiseksi muuttuneita peltoku- maa, tuomea ja pähkinäpensasta kasvaa alueella. vioita. Latorakennuksen koillispuolella on edusta- Pienialaisilla niittytöyräillä on edellistä parempaa via kallioketolaikkuja sekä kasvaa muutama järeä lajistoa, mm. ahomataraa, päivänkakkaraa, mäki- mänty, nuorta männyntaimea ja kauniita katajia. tervakkoa, särmäkuismaa, aholeinikkiä, siankär- Tällä osa-alueella edustavilla mäkikauran luonneh- sämöä, kurjenkelloa ja mäkikauraa. Yliskulmantien timilla kuvioilla viihtyvät myös kissankello, aho- pohjoispuolella olevan kallion päältä avautuisivat ja niittysuolaheinä, siankärsämö, ahomansikka, pienen raivauksen myötä upeat maisemanäkymät. tuoksusimake, ahdekaunokki, keltamaksaruoho, Kallion laella kasvaa muutama maisemamäntyjä ja poimulehtiä, metsälauha, päivänkakkara, pölk- puutarhakarkulaisia ja rinteen alapuolella tammea, kyruoho, mäkitervakko, pukinjuuri, ketoneilikka, haapaa ja kuusta. Kohteessa 142b ovat mukana keltamatara, hakarasara, sikoangervo ja mäkivirvilä. Ristinkulman kirkon pohjoispuolella oleva van- Tien eteläpuolella ladon ympärillä on nurmipun- ha pusikoituva peltoalue sekä kirkon ympäristö tarpää-mesiangervo-koiranputkivaltaista niittyä, ja jokivarren pusikkoa. Kohteen huomionarvoista jolla kasvaa muutama tuomi. lajistoa edustavat keltamaite ja keltamatara. Hoito: Reheviä vanhoja peltokuvioita voi köyh- Hoito: Kuvioiden 142a laidunpainetta kannattaa dyttää säännöllisesti niittämällä. Lounaan edus- lisätä sekä puustoa edelleen harventaa. Alueesta taville ketorinteille suositellaan puuston poistoa saa hakamaisen jättämällä sinne tänne puuryhmiä, kauniita maisemamäntyjä ja katajia lukuun otta- mutta varsinkin olemassa olevien niittykuvioiden matta. Pohjoisempana vanhaa metsälaidunta ja ympäriltä puustoa kannattaa poistaa voimakkaam- varsinkin pellonlaidalla olevaa tiheää kuusikkoa min. 142b: Tämän arvokkaan kulttuuriympäristön kannattaa vähitellen harventaa. Hoidon kannalta maiseman avoimutta kannattaa vaalia. Kirkon lä- tehokkainta olisi, jos alue saataisiin kokonaisuu- heisyydessä ja sillan kupeessa olevaa pusikkoa dessaan laidunnuksen piiriin. Myös kaakossa Tam- onkin jo raivattu maisemallisesti avarammaksi ja misaarentienläheiselle niittykuvioille voisi saada samanlaista raivausta voisi tehdä jokivarren lä- pienen laitumen. heisyyden muissakin tiheiköissä. Kirkon pohjoispuolella sijaitsevan vanhan pellon umpeenkasvua 144. Ajon jalopuulehto (+++) voitaisiin ehkäistä raivauksin ja mahdollisesti laiduntamalla. Myös etelämmäksi jokivarteen saisi Kohde kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuoje- pienet laitumet, joiden avulla maisema pysyisi luohjelmaan ja sille on perustettu yksityinen suoje- avoimena. lualue. Kyseessä on itään viettävä rinnelehto, jolla kasvaa paikoittain suurakin tammia ja metsälehmuk- 143. Perinnebiotoopit (+++) sia. Lisäksi alueella kasvaa paljon kuusta sekä haapa- ja tuomitiheikköjä. Varsinkin lehdon eteläosis- Ristinkulman kylässä Kuuston tilakeskuksen ym- sa esiintyy myös pähkinäpensasta. Putkilokasveista pärillä sijaitsee laajahko vanha laidunalue, joka harvinaisempia ovat lehtoleinikki ja lehtosinijuuri. käsittää pohjoisosien vanhan metsälaitumen ja ete- Hoito: Alueelle on valmistunut Heini Lies-Niit- läosien avoimen tuoreen ja kuivan ruohoniityn. Ta- tymäen tekemä hoitosuunnitelma vuonna 2005. louskeskuksen pohjoispuolella uudisrakennuksen Hoidon tarve ei nykyisellään ole kovin suurta.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 77 nurmipuntarpää, valkovuokko, kielo, kurjenkello, metsäkurjenpolvi, kultapiisku, päivänkakkara, metsäapila, särmäkuisma, tuoksusimake, ahomansikka, mäkitervakko ja ahdekaunokki. Huomion- arvoisista lajeista esiintyvät mäkikaura, ketoneilikka, keltamatara ja hakarasara. Kuvio 145d on runsaspuustoinen radanvarsikumpare, jonka eteläosissa kasvaa tiheästi mäntyä ja pohjoisen kosteammassa notkelmassa harmaaleppää, haapaa ja pihlajaa. La- jistollisesti kumpare on melko vaatimaton, mutta maisemallisesti keskeisen paikan ilmettä voisi raivauksin parantaa. Hoito: Kuppikalliosaarekkeet 145a säilyvät ilman suurempia hoitotoimenpiteitä. Niitto niillä kohdin, joilla se on mahdollista, auttaisi lajiston monipuolistamisessa. Kohteilla 145b-d raivaus ja laidunnus pitäisivät yllä niin monipuolista lajistoa kuin kaunista maisemaakin. Pohjankylän laajan kosteikkoalueen keskiosat ovat saraval- taista tulvaniittyä (kohde 146a). Kosteikoin laidoilla mm. 146. Perinnebiotooppi, Pohjanjärven tulvaniityt keltaängelmä on runsas. Ainakin alueen kuivimmille osille (+++) saisi suurehkoja laidunalueita. 146a: Pohjanjärven tulvaniityt lähiympäristöineen ovat yksi suunnittelualueen monimuotoisuudel- taan arvokkaimmista kohteista mm. linnustonsa ja reuna-alueiden kasvillisuuden puolesta Tällai- Lähinnä kysymykseen tulevat kuusi-, haapa- ja set tulvaniityt ovat nykyisin maatalousluonnossa tuomitiheikköjen harvennukset. Pohjoisosan lai- harvinainen näky. Kesäisin lähes vedettömän jär- dunnus on mahdollista. Kohteen hoitotoimenpi- ven luhtaniittyjä on laidunnettu 1970-luvulle asti teitä voidaan rahoittaa maatalouden erityisympä- lähes koko järven alueella. Pohjoisessa laidunnus ristötuella. on päättynyt hieman aikaisemmin ja tämä näkyy alueen voimakkaana pusikoitumisena, jonka an- 145. Saarekkeet ja vanha lammaslaidun, Ylisky- siosta pensaita suosiva lintulajisto on kuitenkin län tila (++) löytänyt alueen. Junaradan varressa koivu on nopeasti vallannut alaa peittäen kauniit maisemat. Ylikylän tilan kaakkoispuolella on pellon keskellä Tulvaniittyalueen etelälaidalta löytyy pieniä niitty- pari pientä saareketta (145a), joilla sijaitsee kup- kuvioita, joilla laidunnus on jatkunut katkeamatta pikallio. Saarekkeista pienemmällä kasvaa vain näihin päiviin asti. Tällä hetkellä niillä laiduntavat pihlaja, suuremmalla maisemamänty ja pihlajaa. hevoset. Pohjoisessa, voimakkaasti pajukoituneel- Lajisto on melko niukkaa: maitohorsmaa, nurmi- la tulvaniityllä viihtyvät erityisesti keltaängelmä, puntarpäätä, siankärsämöä, keltamaksaruohoa ja korpikaisla ja mesiangervo. Muuta tulvaniityn la- keltamataraa kasvaa yleisimmin. Kohde 145b on jistoa edustavat lehtopalsami, ruokohelpi, hevon- Tammisaarentien länsipuolella oleva isompi saa- hierakka, ranta-alpi, nokkonen, nurmipuntarpää, reke, jolla kasvaa istutettu mäntyrivistö, lehtikuus- kurjenmiekka, viiltosara, kurjenjalka, rantakukka, ta, sekä luontaisesti katajaa ja koivua. Varsinkin rohtovirmajuuri, luhtavuohennokka ja rentukka. lounaiskulmilla on monilajista niittyä. Kasvillisuu- Itäreunalla luhtaniitty rajautuu kalliorinteeseen, desta löytyvät mm. ahomatara, aholeinikki, kis- joka on ainakin osittain ollut laidunnuksen piirissä sankello, metsälauha, heinätähtimö, pukinparta, aina vuoteen 1972 saakka. Alueen koilliskulmas- metsäapila, pukinjuuri, siankärsämö, pölkkyruo- sa onkin erityisen hienoja kallioketoalueita, joilla ho, siankärsämö, ketokeltto, keltamaksaruoho, viihtyvät mm. mäkitervakko, mäkihorsma, kelta- ahosuolaheinä sekä huomionarvoiset mäkikau- maksaruoho, nurmitädyke, nurmipuntarpää, hau- ra, ketoneilikka ja keltamatara. Kuvio 145c on ollut rasloikko, aholeinikki, ahomatara, päivänkakka- lammaslaitumena 1980-luvun alkuun asti. Tämän ra, pukinjuuri, niittynurmikka, nuokkuhelmikkä, jälkeen haapa on kuitenkin levittäytynyt sille no- purtojuuri, ojakärsämö, valkovuokko, kissankello, peasti, mutta myös koivua ja raitaa kasvaa melko syylälinnunherne, keltamatara, ketoneilikka, ketotädyke, tiheästi. Kasvillisuudessa yleisimmät ovat röllit, nurmilaukka, mäkikaura ja sikoangervo. Etelämpänä

78 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 154

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema 152b Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke 151 Muu lumokohde 151 152a Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen 150 153 Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 149b Erityistuella hoidettu alue 148 Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde 149c Arvokas kallioalue 146b Natura 2000 -alue 149a Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto d c b

147a

146a

d 145c 155a 145a 142a 144 144 145b c b

0200400600100 m 142b a 143 141 Kartta 20. Kohteet 145 - 155 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 79 Jalkaojanmäen jyrkillä tiheästi metsittyneillä rin- mana saattavat olla alueelle kulkeutuneet Salon teillä kasvaa haapaa ja kuusta sekä kalliolla myös Peppursuon vanhan kaatopaikan likavedet. mäntyä. Paikoin lehtomaisilla rinteillä kasvaa mm. lehtokuusamaa ja tammen taimia sekä valko- ja sini- 147. Jokivarsi ja pellon metsäsaarekkeet, Pohjan- vuokkoa, kevätlinnunhernettä, haisukurjenpolvia, kartanon kaakkoispuolinen peltoaukea (+) kurjenkelloa, imikkää, nurmilaukkaa, sikoangervoa ja mäkimeiramia. Jalkaojankrotti on inventoitu metsä- Kuvio 147a on tiheä jokivarsipensaikko, jossa valta- luonnon arvokkaaksi elinympäristöksi. Kaakossa puustona esiintyvät harmaaleppä, haapa ja koivu. alue rajautuu Kaapimäen alapuoliseen, valtakun- Niittyosiot ovat reheviä nurmipuntarpään, koiran- nallisesti arvokkaaseen lehtojensuojelualueeseen, putken ja mesiangervon luonnehtimia. Kaakossa joka nykyisin on Metsähallituksen omistuksessa nurmipuntapäävaltaisen niityn laidalla kasvavat ja hoidossa. Myös siellä kasvaa harvinaisempaa la- myös kurjenkello, metsä- ja alsikeapila, nuokku- jistoa: tammea, metsälehmusta sekä putkilokasveista helmikkä ja ketoneilikka. Kohde 147b on pitkulai- lehtokieloa, velholehteä, mustakonnanmarjaa, lehto- nen pellon metsäsaareke, jolla kasvaa istutettuja sinilatvaa ja imikkää. koivuja, pohjoisessa kuusta ja haapaa. Etelälaidalla Lounaislaidalla Matsuon tilalla laidunnetaan on kauniita pylväsmäisiä katajia. Kohteen etelä- edelleen. Siellä maiseman avoimuus ja lajistollinen puolella sijaitsee niittymäinen istutuskuusikkoon monimuotoisuus ovat säilyneet hieman paremmin. rajautuva lajistoltaan edustava niittykuvio. Kum- Alueilla kasvavat nurmilauha, mesiangervo, vesi- mallakin osa-alueella niittylajistosta löytyvät mm. tatar, ranta-alpi, viilto- ja pullosara, kurjenjalka, ahomatara, oja- ja siankärsämö, metsäapila, aho- ruokohelpi, ketohopeahanhikki, voikukka, pihata- mansikka, ahdekaunokki, kissan- ja kurjenkello, tar, niittysuolaheinä, kylänurmikka ja polvipuntar- aholeinikki, pukinjuuri, kultapiisku, huopakeltano, pää. Länsiosassa junaradan varsi on Sikolävenah- tuoksusimake, mäkitervakko ja ketoneilikka. Kohde teeseen asti tiheää koivikkoa, jossa valtalajeina 147c on suurin, sekapuustoinen pellon metsäsaare- ovat nurmilauha, ranta-alpi ja mesiangervo. Siellä ke, jolla kasvaa melko järeää mäntyä, koivua ja haa- täällä kasvaa myös mesimarjaa, joka on lähialueen paa sekä reunoilla pihlajaa ja leppää. Itäosat ovat asukkaiden kertoman mukaan tuottanut aiemmin tiheään haavikoituneet. Saarekkeen etelälaidalla runsaamminkin satoa. kasvaa runsaasti metsäapilaa, aho- ja keltamataraa, Alueen koillispuolella sijaitsee runsaspuus- ahdekaunokkia, niittynätkelmää, kieloa, sanan- toinen saareke, Ruuhikankare (146b). Sen laella jalkaa, kurjenkelloa, kultapiiskua, metsälauhaa, kasvaa muutama kaunis maisemamänty, muuten ahomansikkaa, mäkikauraa ja syylälinnunhernettä. saareke kasvaa tiheästi haapaa, koivua, tuomea, Kuvio 147d sijaitsee nykyisen kartanorakennuksen terttuseljaa ja taikinamarjaa. Kenttäkerros on mel- länsipuolella kohdassa, jossa alkuperäinen Poh- ko rehevää, alueella kasvaa mm. valkovuokkoa, jankartanon tulipalossa tuhoutunut päärakennus tesmayrttiä, nurmipuntapäätä ja koiranputkea, on aikoinaan sijainnut. Alueen keskellä kallioisen mutta seassa sinnittelevät myös huomionarvoiset alueen ympärillä on runsaasti istutettuja puita: perinnebiotooppikasvit: sikoangervo, mäkikaura ja sembramäntyä, pihtaa, lehtikuusta, lehmusta ja nurmilaukka. puutarhakasveja. Niittykohdilla kasvavat metsä- Hoito: Varsinkin länsiosien umpeenkasvua tu- lauha, siankärsämö, ahdekaunokki, mäkitervak- lisi estää koivikkoa raivaamalla, ja näin avata kau- ko, ketoja metsäorvokki, ahomansikka, isoja niit maisemat myös junamatkustajien nähtäviksi. keltamaksaruoho, kurjenkello, pukinjuuri, aho- ja Myös pohjoisosan pajukkoa voi raivata jonkin niittysuolaheinä, häränsilmä ja keltamatara. Paikoin verran kuitenkin linnustolliset arvot huomioiden: löytyy myös mäkikauran luonnehtimia kuvioita, joi- kaikkia tiheikköjä ei ole tarpeen poistaa. Alueen den läheisyydessä lenteli nykyään harvinaistunut- kaakkoiskulma soveltuisi laidunnettavaksi laajem- ta punatäpläperhosta. massakin mittakaavassa. Kuivina kesinä aluetta Hoito: Lähinnä purovarren 147a itäosat soveltui- voi niittääkin. Myös Pohjanjärven eteläpääty sopisi sivat erityisympäristötukien avulla raivattaviksi ja hyvin laidunnukseen. Se on kuitenkin kylän yh- laidunnettaviksi. Muilta osin purovarsi on arvokas teismaata, mikä hankaloittaa tuen hakemista, kos- ympäristö eikä kaipaa erityisiä hoitotoimia. Ku- ka hakija tarvitsee alueesta vuokrasopimuksen. vioille 147c ja d soveltuisi tiheän nuoren puuston Suojavyöhykkeet ja kosteikko: Pohjoiset pel- harvennus ja laidunnus. toalueet ovat tulvaherkkiä ja näillä alueilla onkin jo hyvin hoidettuja suojavyöhykkeitä. Suojavyö- hykkeen tarvetta on kuitenkin edelleen Pohjanjär- ven eteläpuolisilla kaltevilla peltolohkoilla. Myös kosteikon perustamista voisi harkita, mutta ongel-

80 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Pohjankosken mylly- ja ruukkiympäristön maisemaa kannattaa pitää avoimena varovaisten raivausten avulla.

148. Jokivarsiniitty ja -pensaikko, Pohjankoski ketotädyke, ketoneilikka ja sikoangervo. Hamarinkos- (++) kella on aikoinaan sijainnut ruukki. Tällä kohdalla löytyy muutamia harvinaistuneita niittykasveja. Pohjankosken vanhan vesimyllyn ympäristön Kosken lähiympäristö on voimakkaasti pusikoi- jokivartta. Myllyn läheisyydessä, varsinkin joen tunut. Itäpuolella koskialueen laitamien jyrkänteil- itäpuolella kohoavat jyrkät kallioiset rinteet, joilla lä vallitsee lehtipuusto, länsipuolella puolestaan ketokasvillisuus on monimuotoista. Pohjankylän mänty. Länsipuolen kuivilta niittytöyräiltä löyty- luontopolku alkaa myös näiltä kohdin. Tienvar- vät lajistollisesti mielenkiintoisimmat niittylaikut, ren parkkipaikan läheinen louhikko on rajattu pois jossa viihtyvät tavanomaisemman lajiston lisäksi alueesta, muuten kuvioissa on mukana melko pit- aholeinikki, pölkkyruoho, nurmilaukka, mäkikaura, kä kaistale Pohjankosken vartta. Pääosin jokivarsi peurankello, sikoangervo (runsas), mäkikuisma ja ke- on tyypillisen tulvaniittykasvillisuuden luonnehti- toneilikka. Kosken luona lenteli myös paljon nei- maa: viiltosaraa, rohtovirmajuurta, mesiangervoa, donkorentoja. keltaängelmää, käenkukkaa, ranta-alpia, luhtavuo- Hoito: Vanhan mylly- ja ruukkiympäristön mai- hennokkaa, vesitatarta, ruokohelpeä, rentukkaa, semaa kannattaa pitää avoimena pienimuotoisten lehtopalsamia ja korpikaislaa. Jyrkät jokitörmät raivausten avulla. ovat nurmipuntarpäävaltaista tuoretta niittyä, Suojavyöhykkeet: Kohteen läheisyyden pelto- itäosien kalliotöyräillä ketolajisto on kuitenkin kuvioilla on molemmin puolin suojavyöhykkeen edustavaa. Yleisesti kasvavat mm. mäkitervakko, tarvetta. Luontaisen vyöhykkeen hoito suojavyö- haurasloikko, ahomansikka, kissankello, keto-or- hykkeiden yhteydessä esim. laiduntamalla on vokki, huopakeltano ja suolaheinät. Huomion- mahdollista. arvoista lajistoa edustavat mäkikaura, mäkivirvilä,

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 81 ka. Myös lännempänä Lehmijärventien varrella on hylätty pelto (149c), jonka pohjoisrinteiden hiek- kapohjaisella maalla kasvavat huomionarvoisista lajeista tummatulikukka, mäkikuisma ja keltamaite. Sillä kasvaa myös runsaasti muita kukkivia niit- tykasvaja. Hoito: Kohteella 149a hoidoksi riittää raivaus. Aluetta 149b voisi joko niittää tai laiduntaa. Puus- ton poistolla ja syyskesällä toteutettavalla niitolla kohteesta 149c saisi vaikkapa perhosille paratii- sin.

150. Perinnebiotooppi (+)

Viimeksi noin 15 vuotta sitten laidunnettu reuna- vyöhyke ja metsälaidun, jonka laidoille nuorpuus- to (mänty ja haapa) levittäytyy. Metsä on vanhah- koa kuusimetsää, jossa viihtyvät mm hietakastikka, valko- ja sinivuokko, metsäkurjenpolvi, kielo, kurjenkello, lillukka ja ahomansikka. Eteläosien avoimemmilla rinteillä kasvaa kastikoiden lisäk- si kissankelloa, huopakeltanoa, ahdekaunokkia, päivänkakkaraa, häränsilmää, ahomataraa, aho- leinikkiä, kultapiiskua, kalliokieloa, tuoksusimaketta, metsäapilaa, poimulehtiä, mäkitervakkoa sekä lisäksi perinnebiotooppien huomionarvoista Pohjankosken läheisyydessä löytyy monia edustavia niittykuvioita (kohde 148). kasvillisuutta: mäkikauraa, peurankelloa, kissankäpä- lää, nuokkukohokkia ja syylälinnunhernettä Hoito: Reunapuuston raivaus ja koko kumpareen laidunnuksen aloittaminen uudelleen

151. Reunavyöhyke, Pohjanjärven pohjoispuoli, 149. Reunavyöhyke ja hylätyt pellot, Pohjankylä Puistomäki (+) (+) Hoidon kannalta hankalassa paikassa sijaitseva, la- Kohde 149a on melko vaatimaton ja runsaspuus- jistoltaan suhteellisen edustava rinneniitty junara- toinen reunavyöhyke, jonka edustavin lajisto on dan ylittävän sillan molemmin puolin. Sekapuus- pienellä kaakkoon viettävällä niemekkeellä. Sillä toisen rinteen alarinteillä kasvaa mäkitervakkoa, kasvaa mäntyä, runsaasti haapaa, tuomea, raitaa, aholeinikkiä, kissan- ja kurjenkelloa, siankärsämöä, pihlajaa, koivua ja harmaaleppää. Kenttäkerrokses- ahomataraa, huopakeltanoa, metsäapilaa, keltama- sa esiintyvät mm. metsä- ja alsikeapila, päivänkak- taraa, ketoneilikkaa sekä melko runsaasti sikoanger- kara, niittyhumala, huopakeltano, ahomansikka, voa. Pohjoisempana rehevän niityn läheisyydessä kissankello, pukinjuuri, siankärsämö, ketoneilikka ja kasvaa runsaasti haapaa. keltamatara. Aivan Tammisaarentien laidan kalliol- Hoito: Paahteisen rinteen lajisto säilyy hoidot- la kasvaa myös mäkikauraa ja sikoangervoa. Pitkään takin melko edustavana. Laidunnusta tai niittoa hylättynä olleelle pellolle (149b) on leviämässä lienee vaikea järjestää. mm. mäntyä ja koivua. Kohde on muuttunut kasvillisuudeltaan hyvin niittymäiseksi ja kukkiviakin 152. Metsä- ja niittysaarekkeet, Pohjankylä (+) kasveja löytyy suhteellisen paljon. Maastokäyn- nin yhteydessä alueella lenteli runsaasti perhosia. Pohjankylässä sijaitsee monta pellon metsäsaare- Kenttäkerroksessa valtalajeina ovat kuitenkin hei- ketta, joista lajistoltaan edustavimmat ovat lounai- nät: nurmilauha ja nurmipuntarpää. Muuta lajistoa simmat saarekkeet 152a. Ne ovat mäntyvaltaisia, edustavat niittynätkelmä, kurjenkello, metsäapila, mutta myös pihlajaa, katajaa ja haapaa kasvaa niittyleinikki, valkolehdokki, harakankello, met- varsinkin saarekkeiden pohjoisosissa. Laajat ete- säkorte, ukonputki, aitovirna, särmäkuisma, suo-, läosat ovat reunaosiltaan tuoretta niittyä, keskem- huopa- ja pelto-ohdake, kultapiisku ja ojakelluk- mällä on myös kuivaa kallioketoa. Kenttäkerrok-

82 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 sen valtalajeina ovat metsälauha, ahosuolaheinä, valle kalliokedolle. Niityn yläosaan on kertynyt mäkitervakko, pukinjuuri, särmäkuisma, kissan- jo melko runsaasti kariketta, joka haittaa vaate- kello, rätvänä, huopakeltano, päivänkakkara, liaampien niittykasvien menestymistä. Yläosalle isoja keltamaksaruoho, heinätähtimö, rohto- ja tekisi hyvää säännöllinen niitto kerran vuodessa nurmitädyke, siankärsämö, harakankello, kevät- ja keto-osaakin voisi niittää esim. kerran kahdessa kynsimö, ahomansikka, lampaannata, ahomatara - kolmessa vuodessa. Raivaustarvetta ei vielä ole ja poimulehdet. Huomionarvoisista lajeista koh- päässyt syntymään. teella kasvavat keltamatara, mäkikaura, mäkivirvilä ja ketoneilikka. Pohjoisemmat saarekkeet 152b ovat 154. Perinnebiotooppi (++) hyvin tiheäpuustoisia. Puustosta runsain on haapa, mutta myös mäntyä, tuomea, pihlajaa ja ruusuja Metsitetty perinnebiotooppi Koskenpään talous- kasvaa saarekkeilla. Eteläisempi saareke on karu, keskuksen luoteispuolella. Alueen lounaiskulmilla varpujen sekä kielon ja lillukan luonnehtima, poh- on edustava, pieni ketokumpare, jolla maastokäyn- joisemmassa saarekkeessa on näiden lisäksi myös nin yhteydessä lenteli runsaasti päiväperhosia. Pai- niittynurmikkaa, nurmitädykettä, särmäkuismaa, koin jopa valtalajeina ovat mäkikaura, ketoneilikka ja kultapiiskua, valkovuokkoa, pukinjuurta ja mäki- kissankello. Muuta hyvää niittylajistoa edustavat kauraa. mäkitervakko, pukinjuuri, niittynurmikka, sian- Hoito: Saarekkeiden tiheää nuorpuustoa kannat- kärsämö, aholeinikki, heinätähtimö, valkoapila, taisi raivata. Saarekkeet ovat myös melko kookkai- kelta- ja isomaksaruoho, harakankello, haurasloik- ta, joten niistä saisi hyvät laidunlohkot yhdistellen ko, niitty- ja ahosuolaheinä, tuoksusimake, rohto- väliin jäävät peltokaistaleet mukaan laitumeen. tädyke, viherjäsenruoho, lampaannata, särmäkuis- ma sekä perinnebiotooppien huomionarvoiset lajit 153. Perinnebiotooppi, Ristikartano (+++) mäkikaura, ketoneilikka, tummatulikukka ja nurmilaukka. Tämä alue on kuitenkin enää pieni pala vanhas- Ristikartanon laajan pihapiirin keskellä ja reunoilta laidunalueesta, jolle on istutettu mm. koivua. la on edustavaa kallioketoa ja niittyä, jotka on jo Muutenkin lähempänä jokea oleva alue on tiheän aiemmin inventoitu maakunnallista arvoluokkaa nuorpuuston peitossa. olevaksi perinnemaisemaksi. Alueen laidunnuk- Hoito: Vanhan laidunalueen ennallistaminen sesta on luovuttu 1990-luvun alussa. Alueelta on puuston raivauksin olisi suositeltavaa. Mikäli vas- löydetty merkkejä kivi-, pronssi- ja rautakautisesta taistutettua puustoa ei ole haluta harventaa, kan- asutuksesta. Kalliokedolla kasvavat runsaimpana nattaisi ainakin lounaisosien hyvin runsaslajista keto-orvokki, keltamaksaruoho ja mäkivirvilä. Niit- niittykumparetta ylläpitää pienimuotoisemman tyosa on ruohovaltaista tuoretta heinäniittyä, joka nuorpuuston poiston avulla. Niitto tai laidunnus on paikoin rehevöitynyt. Perinnebiotooppien huo- ehkäisi kohteen rehevöitymisen. mionarvoisia kasvilajeja esiintyy useita: nurmilauk- Suojavyöhyke: Koskenpään talouskeskuksen ka, mäkikaura, hakarasara, sikoangervo, mäkilemmikki ja itäpuoliset peltokuviot viettävät melko jyrkästi mäkivirvilä. Alue jatkuu etelään Risamäelle katajaa läheiseen jokeen, joten jyrkimmille paikoille olisi kasvavana edustavana ketoja niittyalueena, joka mahdollista perustaa laajempikin suojavyöhyke. on ennen tien tekoa ollut yhtenäinen pohjoispuo- len hoidossa olevan ketoalueen kanssa. Alue on 155. Reunavyöhykkeet, muu lumokohde (+) pääosin erittäin edustavaa kallioketoa, jonka valta- lajeja ovat keto-orvokki, mäkitervakko, keltamatara Kohde 155a on kallioinen rinneniitty, jolla on ja sikoangervo. Kedolla kasvaa runsaasti muutakin melko monipuolinen lajisto. Puusto on kuitenkin hyvää perinnebiotooppilajistoa: pölkkyruohoa, tiheää: kallioalueilla kasvaa mäntyä, pohjoisem- nurmilaukkaa, mäkikauraa, virnasaraa, jänönapilaa, pana tiheästi haapaa ja koivua. Keskiosien edus- mäkihärkkiä, ketoneilikkaa, idänukonputkea, mäki- ja tavimmilla ketolaikuilla viihtyvät särmäkuisma, hietalemmikkiä, keväthanhikkia ja mäkivirvilää ja sillä aholeinikki, kultapiisku, kissankello, metsäapila, esiintyy huomionarvoinen mesipistiäislaji, juhan- ketoneilikka, keltamatara, ketopiippo, syylälinnunherne, nuskimalainen. Yläosa, jossa muinoin on kulkenut jäkki, mäkikaura ja kartioakankaali. Kohde 155b on tie, on rehevää nurmipuntarpäävaltaista tuoretta entistä peltoa, joka on muuttunut hyvin runsas- niittyä. kukkaiseksi niityksi. Tällaiset runsaasti mesikas- Hoito: Raivaus ja niitto. Pihapiirissä olevaa veja kasvavat niityt ovat mm. monille hyönteisille aluetta hoidetaan jo erityistuen turvin. Risamä- tärkeitä ympäristöjä muuten viljelykäytössä ole- en hieno perinnemaisema olisi myös hyvä saada vassa peltomaisemassa. Läheiset saarekkeet 155c hoidon piiriin. Heinittyminen ja rehevöityminen kasvavat lehtipuustoa ja pajukkoa. uhkaa levitä alempana rinteessä olevalle edusta-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 83 Hoito: Isointa kuviota 155a kannattaisi harven- Hoito: Niityn välittömästä ympäristöstä voi- taa melko voimakkaasti, ja aluetta voisi jatkossa si poistaa muutaman männyn ja kuusen taimen. hoitaa laiduntamalla. Mikäli kohde 155b ei enää Myös Siimaojan itäpuolisilla pellon metsäsaarek- ole peltokäytössä, kannattaisi nykyistä niittykas- keilla pienimuotoiset lehtipuuston harvennukset villisuuden runsautta ylläpitää niiton avulla. Saa- voisivat tulla kysymykseen. rekkeet 155c ovat erityistukeen melko merkityk- settömiä, mutta maiseman avoimuutta ylläpitävät 159. Reunavyöhykkeet ja ojanvarsiympäristöt, pusikon raivaukset olisivat näilläkin eduksi. Aaljoki (+)

156. Rehevöitynyt niitty (+) Aaljoen kylässä Leppämäen tilan eteläpuolella on reunavyöhykkeitä, joita voisi avartaa erityisym- Kieronperän kylässä on laajahko aikoinaan lai- päristötuen avulla. Rinteet ovat kosteita ja kasva- dunnettu niemeke, jonka keskellä kasvaa suuria vat lähinnä harmaaleppää. Kuvio 159a on tiheä- kuusia. Alueen edellisestä laidunnuksesta on aikaa puustoinen mesiangervon, vuohenputken, maito- vajaat 10 vuotta. Kohde on hyvin rehevöitynyt sin- horsman sekä kastikoiden luonnehtima alue. Osa ne ajetun maa-aineksen vuoksi. Aluetta hallitsee alueesta on ollut hevoslaitumena. Kohde 159b on sankka juolavehnän, koiranputken ja muun rehe- tiheää reunavyöhykelepikkoa ja puronuomaa. Ku- vyyttä osoittavan kasvillisuuden kasvustot. Vain vio 159c on eteläosiltaan lepikkoista mesiangervoa pienillä kuivilla töyräillä on säilynyt mm. pukin- kasvavaa ojannotkoa. Pohjoisempana kasvaa myös juurta, kissankelloa, mäkitervakkoa ja keltamataraa. muutama kaunis kataja ja pihlaja eikä kenttäkerros Huolimatta alueen rehevyydestä on se maisemal- ole aivan yhtä rehevää. lisesti tärkeä kohde. Hoito: Kohteet 159a ja c sopisivat laidunnetta- Hoito: Helpointa olisi, jos alueelle saisi laidun- viksi. Myös lepikkoja voidaan harventaa kaikilla elämiä. Ilman laidunnusta aluetta kannattaisi ai- kuvioilla erityistuen avulla. nakin niittää, jottei kohteen rehevöityminen enää lisääntyisi. 160. Ojanvarsiympäristö (+)

157. Niitty (+) Aaljoen varren rantapusikko soveltuisi erityistukeen, mikäli kohteella halutaan tehdä esimer- Tämä melko laaja rinneniitty sijaitsee aivan Sor- kiksi maisemaa avartavia raivauksia. Puusto on mijärventien varrella. Aluetta on laidunnettu vii- paikoin tiheää ja lehtipuuvaltaista. Yleisimpinä meksi noin 1970-luvulla. Rinteessä kasvaa järeitä kasvavat haapa, koivu, lepät, raita ja pajut. Pienet koivuja, muutama mänty, kauniita pylväsmäisiä niittykuviot ovat jokivarsiympäristölle tyypilliseen katajia ja tiheästi nuorpuustoa, lähinnä haapaa. tapaan reheviä mesiangervon, nurmipuntarpään, Niitty on suurilta osin rehevää nurmipuntarpään, maitohorsman, ranta-alpin, vadelman ja nokkosen koiranputken, vadelman, juolavehnän ja apiloiden luonnehtimia. luonnehtimaa. Vähäisillä kuivilla kohdilla viihty- Hoito: Raivaus. Kaikkea puustoa ei kuitenkaan vät myös huopakeltano, niittynurmikka, ahde- tule poistaa. kaunokki, mäkitervakko, kissankello sekä huo- Suojavyöhyke: Läheisille peltolohkoille on mionarvoiset perinnebiotooppikasvit: keltamatara, mahdollista perustaa suojavyöhyke. Tällöin suoja- ketoneilikka ja jäkki. vyöhykettä ja luontaista rantavyöhykettä voitaisiin Hoito: Vesakon raivauksella maisema kohenisi hoitaa myös yhdessä laiduntamalla. merkittävästi. Myös laitumeksi kohde sopisi mitä parhaiten. 161. Ojanvarsi ja reunavyöhyke (+)

158. Reunavyöhyke (+) Kohde 161a on hyvin tiheäpuustoinen ojanvarsi. Kohde 161b on taasen pieni lounaaseen viettävä Männikkörinteen kaakkoiskulmilla on pieni, avoi- pellon laita, jolla kasvaa muutamia järeitä koivuja, mempi niittylaikku, jolla kasvaa muutama kaunis mäntyä, pihlajaa, iso vaahtera ja muutama kaunis kataja. Niityllä viihtyvät mm. nurmipuntarpää, kataja. Kenttäkerroksessa kasvavat mm. metsälau- niittynurmikka, metsäapila, siankärsämö, ahde- ha, särmäkuisma, mäkitervakko, ahdekaunokki ja kaunokki, paimenmatara, kissankello, pukinjuuri, keltamatara. ahomansikka, päivänkakkara, mäkikaura, ketonei- Hoito: Molemmilla alueilla hoidoksi riittää pie- likka ja keltamatara. nimuotoinen raivaus.

84 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 156

Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke 157 158 Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Erityistuella hoidettu alue Erityistuella hoidettu suojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m 0200400600100 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

Kartta 21. Kohteet 156 - 158 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 85 162. Reunavyöhyke ja metsäsaarekkeet, Ylikulma avulla uudelleen laidunkäyttöön. Niittyalueet ovat (++) kallioisia kohtia lukuun ottamatta melko reheviä nurmipuntarpään ollessa valtalajina. Kuivemmil- Ylikulman kylässä Vähätalon tilan pohjois- ja itä- la kuvioilla kasvaa monipuolisempi niittylajisto: puolella on muutamia erityisympäristötukeen kissankelloa, siankärsämöä, niitty- ja ahosuolahei- soveltuva, piikkilangoista päätellen aiemmin lai- nää, huopakeltanoa, pukinjuurta, mäkitervakkoa, dunnettu kohteita. Pellon metsäsaarekkeet ovat päivänkakkaraa, särmäkuismaa, ahomansikkaa, melko runsaspuustoisia. Alueella kasvaa tiheää keltamataraa, mäkikauraa ja ketoneilikkaa. Lännessä haavikkoa sekä harmaaleppää, tuomea, pihlajaa, erityistukilohko käsittää osan länsirinteiden istu- mäntyä ja katajaa. Niittykohdilla esiintyvät mm. tuskoivikosta. Jatkossa laidunta voisi jatkaa kat- hietakastikka, ahdekaunokki, siankärsämö, kis- tamaan koko mäen pohjoisosan. Tilakeskuksen san- ja kurjenkello, kannusruoho, lillukka, metsä- eteläpuolella on lisää edustavaa kallioketoa, joka kurjenpolvi, aholeinikki, niitty- ja ahosuolaheinä, kannattaisi ainakin osittain ottaa hoidon piiriin. pukinjuuri, niittynätkelmä, keltamatara ja ketonei- Hoito: Lammaslaidunnus soveltuu kohteelle likka. Tilan pihapiirin ja Mestarinmäentien väliin erinomaisesti. Mikäli laidunaluetta laajennetaan jää kallioinen, melko karu alue, jolla kasvaa nuorta jatkossa, kannattaa laidun jakaa useisiin lohkoihin mäntyä, koivua ja pihlajaa sekä muutamia kuusia. ja aloittaa laidunnus mahdollisimman aikaisin, jot- Karujen kallioiden läheisyydessä tavataan mm. ta laidunnus olisi riittävän tehokasta ja laitumen ahdekaunokkia, lampaannataa, metsälauhaa, päi- liikaravinteisuus vähenisi. Pohjoisosan istutusmet- vänkakkaraa, sian- ja ojakärsämöä, niitty- ja aho- sää kannattaa poistaa mahdollisimman runsaasti ja suolaheinää, kissankelloa ja keltamataraa. kehittää aluetta hakamaiseksi. Hoito: Varsinkin haavan ja muun tiheän lehtipuuston (varsinkin itäisillä metsäsaarekkeilla) 165. Niemeke ja metsäsaareke (+) harvennus on tarpeen. Kohteita voi toki myös laiduntaa, ja saarekkeet voisi yhdistää silloin yhdeksi Kuuttaantien pohjoispuolella on kallioinen rinne, laidunlohkoksi. jonka reunoilla kasvaa mäntyä, haapaa ja katajaa. Suojavyöhyke: Idässä olevan pellon rinteet viet- Valtaosat rinteestä kasvavat jäkälää, mutta varsin- tävät melko jyrkästi läheiseen ojaan, joten pellon kin niemekkeen eteläosissa on pieniä niittylaikku- puolelle olisi mahdollista perustaa laajempi raja, joilla viihtyvät mm. päivänkakkara, kanerva, vinteiden huuhtoutumista pidättävä suojavyöhyke. sananjalka, alsikeapila ja keltamatara. Tien eteläpuo- Etelämpänä jokivarressa vastaavanlainen suoja- lella on pellon metsäsaareke, jolla kasvaa järeitä vyöhyke onkin jo perustettu. koivuja, muutamia mäntyjä, pihlaja, kauniita katajia sekä reunoilla jokunen paju. 163. Reunavyöhyke (+) Hoito: Pienimuotoiset raivaukset pitävät kohteiden nykyiset arvot yllä. Varsinkin tien pohjois- Tällä pienellä rinneniityllä kasvaa järeitä kuusia puoleiselta niemekkeeltä kannatta poistaa nuorta sekä pellon laitamilla myös mäntyä ja lehtipuus- mäntyä ja lehtipuustoa melko voimakkaastikin. toa, lähinnä pihlajaa ja harmaaleppää. Rinne on Tien eteläpuoleinen pellon metsäsaareke on jo nyt valtaosiltaan rehevöitynyttä. Alueella kasvaa pel- maisemallisesti kaunis ja pysyykin sellaisena vä- to-ohdaketta, nurmipuntarpäätä, savikkaa, pujoa, häisten raivaustoimien avulla. nokkosta, vadelmaa ja muita rehevöitymistä ilmen- täviä lajeja. Pienillä laikuilla on säilynyt niittylajeja, 166. Perinnebiotooppi ja pellon metsäsaarekkeet kuten. ahomansikkaa, kissankelloa, pukinjuurta, (++) päivänkakkaraa, ahdekaunokkia, kurjenkelloa, aholeinikkiä, niittysuolaheinää, ketoneilikkaa ja kel- Isotalon perinnebiotooppia on laidunnettu lam- tamataraa. pailla viime vuosina. Tilan päärakennuksen poh- Hoito: Reunapuuston harvennus ja laidunnus, joispuolella on metsikköinen rinne, joka ei vielä mikäli mahdollista, olisivat kohteelle eduksi. ole erityistuen piirissä. Rinteen länsiosissa kasvaa muutama koivu, raita, kuusi, tuomi ja tammi. Met- 164. Perinnebiotooppi (+++) sässä esiintyy niittylaikkuja siellä täällä. Ulkora- kennuksia ympäröivillä niittykuviolla lajisto on Knaapilan tilakeskus sijaitsee niittyjen ympäröimäl- parhaimmillaan. Alueella tavataan mm. kissan- lä korkealla mäenkumpareella. Luoteis- ja pohjois- kelloa, keltanoita, särmäkuismaa, ahomansikkaa, osiin on istutettu puustoa pari vuosikymmentä sit- niittyleinikkiä, heinätähtimöä, niittysuolaheinää, ten päättyneen laidunnuksen jälkeen, avoimemmat päivänkakkaraa, pukinjuurta, tuoksusimaketta, eteläosat on sen sijaan otettu erityisympäristötuen keltamataraa ja varsinkin ulkorakennuksien itäpuo-

86 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Kohteet luokiteltuna Perinnebiotooppi 159a Aiemmin inventoitu perinnemaisema Umpeenkasvanut niitty tai hakamaa Metsäsaareke tai reunavyöhyke 159b Muu lumokohde

Alustava ehdotus kosteikon paikaksi Suojavyöhyke tarpeen pellolla 159c Tulviva peltoalue: suojavyöhyke tarpeen

Muinaisjäännös Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 160 Erityistuellahoidettualue 160 Erityistuellahoidettusuojavyöhyke Lehtojensuojeluohjelman kohde Arvokas kallioalue Natura 2000 -alue Luonnonsuojelualue200100 0 200 m Pohjakartta: © Maanmittauslaitoksen lupa nro 7/MYY/07 Aineistot: © Lounais-Suomen ympäristökeskus, © SYKE, © Metsähallitus, © Museovirasto

161a

161b

165 164

163

162 166

167a b

0200400600100 m

Kartta 22. Kohteet 159 - 167 elinympäristötyypeittäin luokiteltuna

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 87 lisella niittykuviolla runsaasti ketoneilikkaa. Pohjoi- nata, ahdekaunokki, keltamatara, mäkikaura, hakara- sempana alue on erittäin järeää kuusikkoa, mutta sara ja ketoneilikka. myös nuorta puustoa ja pihlajaa kasvaa alueella. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen pihanlähei- Kenttäkerros on varsinkin pohjoisosissa melko re- sellä kuvioilla 167a ja sen aloittaminen kuviolla hevää: mesiangervoa, nurmilauhaa, ojakellukkaa, 167b lisäisivät tämän vanhan kylämäen monimuo- rönsyleinikkiä, nokkosta, nurmitädykettä, jänönsa- toisuutta. Pusikon raivaus on tarpeen kummalla- laattia, metsäorvokkia, ketunleipää, puna-ailakkia kin lohkolla. Varsinkin kohteella 167a kannattaisi ja kultapiiskua. Koillisosissa puusto on vaihtele- nuorta kuusta, haapavesaa ja muutamia isompia- vaa ja hyvin tiheää, mm. harmaaleppää, pihlajaa ja kin haapoja poistaa, jotta niittykasvillisuuden va- vaahteraa esiintyy. Tilan lounaispuolella on pieniä laistusolosuhteet paranisivat. metsäsaarekkeita, jotka voisi myös sisällyttää hoitokokonaisuuteen. Saarekkeet ovat sekapuustoisia ja paikoin puustoltaan hyvin tiheitä. Kenttäker- roksessa on kuitenkin runsaasti niittylajeja, tavanomaisemman lajiston lisäksi esiintyy erityisesti itäisemmillä saarekkeilla huomionarvoista keltamataraa, ketoneilikkaa ja mäkikauraa. Hoito: Tilan erityistukilohkoa on aivan viime vuosina raivattu avarammaksi ja laidunnettu lampailla. Alueen maisema on jo nyt muuttunut, mutta edelleen voidaan raivata muutamia puita ja vesakkoa poistaa aika ajoin, mikäli laidunnus ei niitä pidä kurissa. Tilan pohjoispuolinen alue on aikoinaan ollut laidunnettua, joten myös sille voidaan hakea erityisympäristötukea, vaikka se onkin paikoin tiheäpuustoinen. Alueella voidaan tehdä voimakkaastikin harvennustyötä, mutta toisaalta kannattaa jättää puuryhmiä, jotta varjoisempaa ympäristöä suosiva kasvillisuus säilyisi.

167: Perinnebiotooppi ja umpeenkasvanut niitty (++)

Kohde 167a alkaa Mussaaren talon pihapiiristä ja rajautuu Isotalon erityistukilohkoon. Tätäkin aluetta on laidunnettu vielä noin kolme vuotta sitten. Alueella on monia hyviä laidunhistoriasta kertovia lajeja ja toisaalta muutamia puutarhakarkulaisia. Puusto on lähinnä järeää lehtipuustoa, koivua, haapaa, vaahteraa, terttuseljaa, kuusta ja pähkinä- pensasta. Kenttäkerros on melko rehevä, lajistosta mainittakoon mm. kyläkellukka, vuohenputki, mesiangervo, nokkonen, kielo, ahomansikka, kultapiisku, valko- ja sinivuokko, kastikat, valkolehdokki, lillukka, kissankello, hakarasara ja humala. Kuvio 167b on vanhojen talousrakennusta ja sirk- kelisahan välissä kiertelevää niittyä. Alueella on pääasiallisesti hyvin rehevää kasvillisuutta: vadelmaa, koiranputkea, maitohorsmaa ja nurmipun- tarpäätä, mutta kuivemmilta töyräiltä löytyy run- saslajisempiakin kohtia. Niittyalueille on levinnyt niin koivua, haapaa kuin raitaakin. Kuivemmilla kuvioilla kasvavat siankärsämö, höröjäsenruoho, isoja keltamaksaruoho, kissankello, huopakeltano, kannusruoho, aholeinikki, pukinjuuri, nurmi-

88 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 5 Yleisiä hoitoperiaatteita erityistukialueilla

Yleisiin hoitoperiaatteisiin tutustuminen on syytä Reunavyöhykkeitä ja peltojen metsäsaarekkei- tehdä ennen hoitosuunnitelman laatimista. Seuraa- ta raivataan samoin periaattein kuin muitakin vassa on esitetty tärkeimpiä suosituksia, periaat- luonnon monimuotoisuusalueita lajistollista mo- teita ja ehtoja, jotka tulee ottaa huomioon, mikäli nimuotoisuutta suosien. Myös reunavyöhykkeillä alueiden hoitoon haetaan ympäristötuen erityis- pyritään raivaamalla avaamaan ja laajentamaan tukea. olemassa olevia niittyalueita. Puustoisilla reunoilla ja metsäsaarekkeilla pensaskerrosta ja puuston mo- nikerroksellisuutta säilytetään, ja raivaus voi olla Raivaus hyvinkin varovaista. Harvaksi raivattu metsäsaa- reke on altis tuulenkaadoille, eikä tarjoa suojaa lin- Puuston raivausta tehdään kunnostettavilla alu- nuille ja nisäkkäille. Hakamaatyyppisiä reunoja ja eilla mielellään vaiheittain usean vuoden aikana. saarekkeita on usein tarkoituksenmukaista raivata Kaadettujen puiden juuriston lahotessa maaperään voimakkaammin kuin metsäisiä kohteita. Lisäksi vapautuu runsaasti ravinteita, jotka rehevöittävät voidaan raivata näkyviin maisemallisesti arvok- kasvillisuutta ja saavat ns. ongelmakasvit rehotta- kaita kohteita, esimerkiksi vanhoja tai erikoisen maan. Kertaraivaus onnistuu silloin, kun alueelle muotoisia puita, suuria kiviä, kalliopaljastumia ja voidaan järjestää tehokasta laidunnusta tai niittoa perinteisen maatalouden rakennelmia, kuten ki- heti raivauksen jälkeisenä kesänä. Runsaasti juuri- viaitoja. vesoja muodostavat haapa ja harmaaleppä on hyvä Maapuut, laho- ja kolopuut, luonnonvaraiset kaulata 2 – 5 vuotta ennen kaatoa vesakoitumisen jalot lehtipuut, vanhat puut ja osa pensastihei- vähentämiseksi. Paras raivausajankohta on yleen- köistä säästetään puustoa raivattaessa. Ne ovat sä talvi, jolloin raivaus ei häiritse esim. lintujen merkityksellisiä mm. lintujen pesäpuina ja moni- pesintää, ja maan pinta kestää paremmin raivaus- en hyönteisten elinympäristönä. Puita ja pensaita koneiden painon. Luonnon monimuotoisuuden jätetään erityisesti vanhojen lehtipuiden sekä ko- edistämiseksi hoidettavilla kohteilla ei yleensä ole lo- ja lahopuiden ympärille. Näin luodaan sopi- tarkoituksenmukaista käyttää raskaampaa rai- via elinympäristöjä epifyyttisille (puun pinnalla vauskalustoa. kasvaville) sammalille, jäkälille ja kääväkkäille. Hakamailla ja metsälaitumilla ei puuston har- Maisemallisesti merkittäviä puita ei kaadeta, ei vennuksissa pyritä tasavälisyyteen eikä puis- edes kuolleena. Ryteikköiset pensastiheiköt eivät to- tai talousmetsän tyyliseen harvaan ja siistiin ehkä ole maisemallisesti kaikkein edustavimpia, metsikköön. Raivauksen päämääränä on yleensä mutta ne ovat eläinten suojapaikkoja ja lisäävät avoimien niittylaikkujen ja puuryhmien vuorot- siten luonnon monimuotoisuutta. telu. Raivauksessa pyritään jättämään kohteelle Hakkuutähteet korjataan aina pois raivatuilta lajistollista monimuotoisuutta sekä erikokoisia alueilta. Risut yms. polttopuuksi kelpaamaton puu pensaita ja puita. Valoa vaativille pensas- ja puu- poltetaan alueen ulkopuolella tai muussa kasvilli- lajeille, kuten tammille, pähkinäpensaille ja kata- suudeltaan vaatimattomassa kohdassa kuitenkin jille tehdään kasvutilaa, mutta alueella säilytetään riittävän etäällä vesistöstä. Vanhat piikkilanka-ai- monimuotoisuutta myös muiden puulajien osalta. dat ja muut alueelle kertyneet rojut kerätään pois. Niittyjä raivattaessa kohteelle jätetään maisema- Piikkilanka voi aiheuttaa loukkaantumisia sekä puut ja pylväskatajat, vaikka muutoin pyrittäisiin- laidun- että luonnoneläimille. Hoitotoimiin voi kin avoimeen niitty-ympäristöön. kuulua myös olemassa olevien kivi- tai maakasojen tasausta ja vanhojen raivausjätteiden tai alueelle

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 89 kertyneiden tarpeettomien tavaroiden tai koneiden Lisäruokinta aiheuttaa yleensä laitumen haital- poistoa, millä parannetaan kohteiden maisemallista rehevöitymistä tai vastaavasti sen kulumista, lista arvoa. mikäli laidunkautta pidennetään lisäruokinnan Ongelmakasvien valloilleen pääsy estetään turvin. Luonnon monimuotoisuuden kannalta ar- parhaiten aloittamalla laidunnus heti hakkuita vokkailla kohteilla ja varsinkaan erityistukialueilla seuraavana kesänä tarpeeksi voimakkaana. Niil- laiduntaville eläimille ei tulekaan antaa lisäruokaa. lä uudelleen laidunnukseen otetuilla aloilla, joilla Niityn ravinnontuoton ehtyessä eläimet siirretään kasvaa ongelmallisen paljon maitohorsmaa, pelto- toiselle laidunlohkolle. ohdaketta, nokkosta tai vadelmaa, voidaan niityn Erilleen aitaaminen on yleensä erityistuen edel- kasvillisuuden elpymistä nopeuttaa niittämällä ko. lytyksenä. Erityistukilaitumien yhteydessä ei saa kasvustoja kesän aikana. Esimerkiksi kuivunutta olla lannoitettuja nurmilaitumia, joiden ravinteet nokkosta eläimet syövät mielellään. Jos alueelle saattavat rehevöittää luonnonniityn ja hakamaan ei voida järjestää laidunnusta, aluetta niitetään, ja kasvillisuutta. Pieniä peltokuvioita voidaan käytän- siellä tehdään ylläpitoraivausta poistamalla vesak- nön syistä sisällyttää sopimusalueeseen, jos niiden koa useiden vuosien ajan. Puustoisilla reunavyö- mukaanoton ei arvioida vaikuttavan haitallisesti hykkeillä ja saarekkeilla niittoa ei usein pystytä alueen tilaan. Mikäli tukihakemuksessa esitetään toteuttamaan, joten raivaustyö kannattaa silloin näin toimittavan, alueellinen ympäristökeskus ar- jakaa usealle vuodelle heinittymisen estämiseksi. vioi tapauskohtaisesti lausunnossaan voidaanko näin menetellä. Usein peltolohkoja voidaan ottaa mukaan, kun niitä ensin köyhdytetään ravinteista Laidunnus korjaamalla rehusato kasvukauden alussa ennen laidunnuksen aloittamista, tai kun niitä hoidetaan Laidunnus on usein paras hoitomuoto luonnon niittämällä ja niitetyn kasvillisuuden poisviennillä monimuotoisuuden kannalta arvokkaille alueille. muutama vuosi ennen laidunnuksen aloittamista. Hyvät perinnebiotoopit ovat muodostuneet lai- Jo kauan kesantona olleilla lohkoilla ei tällaista vä- dunnuksen seurauksena, ja laidunnuksella voidaan livaihetta yleensä tarvita. niiden harvinaistunutta kasvillisuutta ylläpitää ja Ylilaidunnusta on vältettävä, ja esimerkiksi mai- lisätä. Laidunnus on usein ainoa mahdollisuus semapuiden kuntoa laidunalueilla on syytä tark- hoitaa laajoja alueita tai sellaisia kohteita, joiden kailla. On myös huomattava, että kasvilajiston kan- koneellinen niitto on kivisyyden, epätasaisuuden nalta ihanteellinen laidunpaine on suurempi kuin tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. hyönteislajiston kannalta. Jos alueella on esim. Lisäksi laiduntavat eläimet rikastavat maaseutu- uhanalaista perhoslajistoa, täytyy laidunpainetta maisemaa. vähentää ja ehkä myös jättää osa alueesta laidun- Laidunkausi on perinteisesti aloitettu touko- nuksen ulkopuolelle. kuun puolivälissä - kesäkuun alussa (rantaniityillä Alilaidunnustakin täytyy pääsääntöisesti vält- usein vähän myöhemmin) kevään säästä riippuen. tää. Laidunnusta voi olla joskus tarpeen täyden- Niityillä kasvukausi on kiivain keväällä ja alku- tää niitolla. Erityisesti ylirehevöityneitä laikkuja tai kesästä, jolloin myös kasvillisuuden ravintoarvot sellaisia kasvustoja, joita eläimet eivät syö (esim. ovat korkeimmillaan. Myös joidenkin ongelmakas- vadelma, ruusu, nokkonen) on hyvä niittää. vien runsastumista voi torjua aikaisin aloitettavalla laidunnuksella. Laidunnuspaineen (eläinten määrä/ha) tulee Niitto olla alueen tuottoon nähden sopiva, ja on muistet- tava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaih- Niittämällä hoidetut alueet niitetään yleensä ker- telee selvästi vuosittain. Sateisina kesinä syötävää ran kesässä. Hyönteislajiston kannalta on edulli- on paljon enemmän kuin kuivina. Laidunkiertoa sinta, että niitto tehdään jättämällä vuosittain osa käytettäessä laidunpaine voi olla huomattavasti alueesta niittämättä. Toinen vaihtoehto on toteut- suurempi. Suurten laidunlohkojen osalta tulisi taa niitto vain joka toinen vuosi. Tällainen käytäntö katsoa, että laidunkierron viimeinen lohko vaihte- sopii erityisesti kuivemmille niityille. Niittoheinät lee vuosittain. Jos aina sama lohko jää viimeiseksi, korjataan aina huolellisesti pois. Jos niitettyä kas- huonosti syödyksi laitumeksi, tulee sen kasvilli- villisuutta ei ole mahdollista kuljettaa pois niityltä, suus rehevöitymään. Vastaavasti usein aloitusloh- se poltetaan niityn ulkopuolella tai muussa kasvil- kona ollut lohko tarvitsee ajoittain kevyemmän lisuudeltaan vaatimattomassa kohdassa riittävän ”lepovuoden”, joka sille voidaan järjestää vuorot- etäällä vesistöstä. Perinteinen jo harvinaistunut telemalla lopetuslohkoa kunakin vuonna. menetelmä on niittämällä hoidettujen alueiden

90 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 jälkilaidunnus, mikä edistää monipuolisen kasvil- laskeutusaltaita ja kosteikkoja voidaan kehittää lisuuden kehittymistä kohteelle. monimuotoisemmiksi. Kosteikon paikkaa valit- Paras niittoajankohta on kasvien kukinnan ja taessa tulisi kuitenkin välttää kohteita, joilla on siementen tuleentumisen jälkeen heinäkuun puo- sellaisenaan erityisarvoa esimerkiksi perinnebio- livälissä - elokuun alussa. Peruskunnostettavat re- tooppeina. hevät niityt olisi hyvä niittää jo kesäkuun lopulla. Hyvä kosteikkoalue edistää sekä luonnon mo- Niitto voidaan resurssien riittävyyden mukaan nimuotoisuutta että vesiensuojelua. Kosteikot ja uusia osalla tai koko niittoalalla kuukautta myö- tulva-alueet on kuitenkin ensisijaisesti perustet- hemmin. Näin toimien niitylle vuosien aikana ker- tava niin, että ne pidättävät mahdollisimman te- tyneitä ravinteita saadaan poistettua tehokkaasti. hokkaasti valuma-alueelta tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Patoamalla lintukosteikko sopivaan maastokohtaan hidastetaan samalla ve- Suojavyöhykkeet den liikettä, jolloin kiinteää maa-ainesta laskeutuu kosteikon pohjalle. Kosteikon kasvillisuus sitoo ve- Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan monivuotisen hei- destä ravinteita, joiden talteen saaminen tehostuu nänurmen peittämää peltoaluetta vesistön tai valta- kasvillisuutta poistamalla. ojan varressa, ja sen tarkoitus on vähentää pelloilta Uomien luonnontilaa parantavissa hankkeissa vesistöön kulkeutuvien ravinteiden ja kiintoaineen voidaan palauttaa tulva-alueita, perustaa useita määrää. Suojavyöhykettä ei lannoiteta eikä sillä pieniä kosteikkoja ja rakentaa pohjakynnyksiä. käytetä kasvinsuojeluaineita. Tarkoituksenmukai- Lisäksi voidaan tehdä uomien eroosiosuojauksia, sia paikkoja suojavyöhykkeille ovat jyrkät, kaltevat istuttaa kasvillisuutta, lisätä uoman mutkaisuutta ja notkelmaiset rantapellot sekä tulvaherkät alueet. sekä parantaa sen monimuotoisuutta mm. kalaston Tässä suunnitelmassa on sopiviksi suojavyöhyk- ja rapujen elinympäristöinä. keen paikaksi ehdotettu eräitä jyrkkiä tai kaltevia Monivaikutteisesta kosteikoista hyötyvät usein sekä tulva- ja vettymisherkkiä peltoalueita. erityisesti linnut. Oikealla tavalla perustetusta ja Suojavyöhykkeen voi toteuttaa olemassa ole- hoidetusta kosteikosta hyötyvät sorsalintujen li- vasta nurmesta tai viherkesannosta tai sen voi säksi muun muassa pääskyset, lokit ja monet kah- perustaa kylvämällä. Suositeltavinta on kylvää laajat. Noin puolet Suomessa pesivistä lintulajeista heinänsiemen keväällä suojaviljaan. Erityisesti viihtyvät kosteikoilla tai niiden läheisyydessä. Lin- tulva-alueilla voi olla tarpeen tehdä laikuttaista tujen lisäksi myös lepakot hyötyvät kosteikoista, paikkauskylvöä. ja etenkin kuivina kesinä kosteikot toimivat hirvi- Suojavyöhykettä hoidetaan niittämällä tai lai- eläinten ja monien muiden nisäkkäiden tärkeinä duntamalla. Maaperää pyritään köyhdyttämään juomapaikkoina. Kosteikkoja voidaan perustaa vuosittaisella kasvuston niitolla ja niittojätteen myös maisemallisin perustein, mikäli kosteikko- poiskorjuulla. Niittojätettä ei varastoida suojavyö- alue on näkyvällä paikalla esimerkiksi liikenne- hykkeellä eikä muuallakaan tulvaherkällä alueella. väylien varrella ja se monipuolistaa maisemaku- Suojavyöhykettä voidaan hoitaa myös laidunta- vaa. malla, mikäli siitä ei aiheudu vesiensuojelullista Kosteikkoa perustettaessa alkuperäinen kos- haittaa. teikkokasvillisuus jätetään paikoilleen ja kaivu- töitä pyritään tekemään mahdollisimman vähän. Jos kaivutöitä on tarpeen tehdä, kasveja voidaan Monivaikutteiset kosteikot siirtää työn ajaksi syrjään, ja istuttaa ne takaisin työn päätyttyä. Kaivumassat kuljetetaan kosteik- Kosteikkoja ja kosteikkomaisia tulva-alueita voi- koalueen ulkopuolelle. Alueelle annetaan kehittyä daan perustaa ensisijaisesti patoamalla niiden luontaista vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Sopivia luontaisille paikoille, herkästi tulviville pelloille, lajeja ovat esimerkiksi järvikaisla ja -korte, osman- peltojen reuna-alueille tai metsämaille. Soveltuvia käämi, kurjenmiekka, järviruoko ja sarat. Kostei- kohteita ovat esimerkiksi luontaiset notkot ja pai- kon vesiensuojelullista vaikutusta lisää kiintoai- nanteet, herkästi tulvivat tulvaniityt ja pengerre- nesta laskeuttava syvempi vesialue, joka on tyhjen- tyt kuivatusalueet, joissa vedenkorkeutta voidaan nettävissä. Ravinteikas fosforipitoinen pintamaa nostaa aiheuttamatta vahinkoja ranta-alueille ja tulee poistaa ainakin pysyvästi veden peittämäksi pelloille. jäävältä alueelta. Kosteikkoon kuuluu aina sen hoi- Kosteikkoja voivat olla myös maatalousympä- don kannalta riittävä suoja-alue. ristön pienet lampareet ja allikot, jotka ainakin Lampareiden, allikoiden ja näitä yhdistävien osan vuodesta ovat veden peitossa ja muutenkin mutkittelevien kanavien kaivaminen on tehokas pysyvät kosteina. Myös olemassa olevia vanhoja keino lisätä vesilinnuille käyttökelpoisen avove-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 91 Suunnittelualueen monille kalteville tai tulvaherkille jokivarsipelloille voi erityisympäristötuen avulla perustaa suojavyöhykkeen. Kuva kohteelta 148.

den alaa. Lampareet tarjoavat linnuille pedoilta Muinaisjäännökset suojaisen ruokailu- ja sukimisalueen. Vesihyönteis- ten tuotanto on niissä ainakin aluksi korkeaa, kos- Museovirasto suhtautuu yleensä myönteisesti mui- ka kasvillisuuden reuna-alueen osuus lisääntyy. naisjäännösalueiden hoitoon raivaamalla ja laidun- Lampareet lisäävätkin kosteikkojen rikkonaisuutta tamalla. Perinnebiotooppien ja muinaisjäännösten ja reunavaikutusta, mikä monipuolistaa niin vesi- hoitoperiaatteet ovatkin pitkälti samoja. Kun aluet- kuin muutakin kosteikkolinnustoa. Lampareiden ta, jolla on muinaisjäännös, haetaan erityistukiso- ja kanavien kaivamisen yhteydessä syntyvät kai- pimuksen piiriin, pyytää ympäristökeskus museo- vumassat tulisi kuljettaa kosteikon ulkopuolelle, virastolta lausunnon siitä, voidaanko aluetta hoitaa jotta kosteikon pinta-ala ei supistu eikä pensoit- hakijan esittämällä tavalla. Hakija voi halutessaan tuminen pääse käyntiin. Kaivumassoista voidaan olla myös itse yhteydessä museovirastoon ennen myös rakentaa pesimäsaarekkeita. hoitosuunnitelman laatimista. Yhteystiedot ovat Monivaikutteisten kosteikkojen tavallisimpia tämän julkaisun lopussa. Muinaisjäännösten mai- hoitotoimenpiteitä ovat reuna-alueiden raivaus ja semanhoidosta lisää kappaleessa 2. niitto sekä patorakenteiden kunnossapito ja liet- teen poisto. Vanhoja tulvaniittyjä voidaan hoitaa myös laiduntamalla.

92 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 6 Hoidon rahoitus ja tuen hakeminen

Maatalouden ympäristötuen erityistuet on tarkoi- Leader-toimintatapa tettu ympäristön hoitotoimiin, jotka voivat kohdis- ympäristötuessa tua sekä peltoalalle että muihin maatilan elinympä- ristöihin. Erityistukikohteelle laadittava sopimus Paikallinen rekisteröity yhdistys voi vuodesta voi olla viisi- tai kymmenvuotinen. Erityistuen saa- 2007 alkaen hakea erityisympäristötukea perin- minen edellyttää, että viljelijä on sitoutunut myös nebiotooppien ja monivaikutteisten kosteikkojen perustoimenpiteiden ehtoihin. Pääsääntöisesti hoitoon. Vuodesta 2008 alkaen yhdistykset voivat tuki määräytyy alueiden vuosittaisesta hoidosta lisäksi hakea ei-tuotannollisia investointitukia aiheutuneiden kustannusten perusteella. Tuki on monivaikutteisen kosteikon perustamiseen sekä hehtaarikohtainen ja maksetaan vuosittain. arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja Pääosalle tässä yleissuunnitelmassa esitetyistä aitaamiseen. Myös tässä tapauksessa investoinnin kohteista voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon toteutuksen jälkeen edellytetään vastaavaa erityis- sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistä- tukisopimusta kohteiden hoidosta. Yhdistyksen ei miseen tarkoitettuja erityistukimuotoja. Tulvaher- kuitenkaan tarvitse sitoutua ympäristötuen perus- kille tai kalteville vesistöön tai valtaojaan rajoit- toimenpiteisiin. tuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea. Nyt alkavalla tukikaudella myös monivaikutteis- Hakemus ten kosteikkojen hoitoon on mahdollista saada tukea väljemmin perustein kuin aiemmassa tiukasti ve- Erityistukihakemus toimitetaan liitteineen TE- siensuojelullisiin tavoitteisiin rajoittuneessa kos- keskuksen maaseutuosastolle, joka pyytää ympä- teikkotuessa. ristökeskukselta lausunnon kohteen maisema- ja luontoarvoista tai vesiensuojelullisesta merkityk- sestä (suojavyöhykkeet ja kosteikot). Ympäristö- Investointituki keskuksen puoltava kanta on edellytys rahoituk- sen saamiselle. Tukihakemukseen on tärkeää liittää Vuodesta 2008 alkaen voi monivaikutteisen kostei- sijaintikartta, yksityiskohtainen hoitosuunnitelma kon perustamiseen ja arvokkaan perinnebiotoopin ja kustannuslaskelma. Hoitosuunnitelma sisältää alkuraivaukseen ja aitaamiseen hakea TE-keskuk- mm. kohteen kuvauksen, selvityksen lohkoista sesta ei-tuotannollisten investointien tukea. Tuki pinta-aloineen, selostuksen hoidon tavoitteista ja määräytyy kustannusten perusteella Maksatusha- vaikutuksista sekä selvityksen peruskunnostus- ja kemukseen täytyy liittää kopiot kuiteista ja selvitys vuosittaisista hoitotoimenpiteistä arvioituine aika- omasta/talkootyöstä tuntikirjanpidon ja säädetyn tauluineen. Yksityiskohtaisempaa tietoa erityistu- tuntihinnan perusteella. Investointituen saanti en hakemisesta löytyy tukioppaista ja esitteistä, edellyttää, että peruskunnostetun perinnebiotoo- joita saa mm. kuntien maaseutuviranomaisilta, pin tai perustetun kosteikon hoidosta tehdään 5- alueellisista ympäristökeskuksista ja TE-keskuksis- tai 10-vuotinen erityistukisopimus. ta. Julkaisun lopussa on koottu yhteen tukihakuun liittyviä seikkoja ja vaadittavia liitteitä (liite 1). Eritystukihakemukseen liitettävän suunnitelman voi tehdä käyttäen valmiita suunnitelmalomakkei- ta, joita saa edellä mainituilta tahoilta sekä Lou- nais-Suomen ympäristökeskuksen www-sivuilta

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 93 osoitteesta www.ymparisto.fi /los/maatalous. Var- Luonnon monimuotoisuuskohteista, perinne- sinais-Suomessa saa monipuolisesti neuvontaa biotoopeista ja maisemanhoitoalueista rahoitetaan myös liittyen tukien hakuun ja tarkempien tila- ensisijaisesti kohteita, jotka sijaitsevat yleissuun- kohtaisten suunnitelmaliitteiden laadintaan. MTK nittelualueilla, inventoiduilla perinnemaisemilla, ylläpitää vuosittain päivitettävää listaa suunnitteli- hoito- ja maisemasuunnitelma-alueilla, arvokkailla joista, jotka auttavat erityisympäristötukien haussa maisema-alueilla tai Natura-alueilla. Lisäksi etusi- ja suunnittelussa. Lista löytyy ympäristökeskuksen jalla ovat kohteet, joilla on edellisellä sopimuskau- www-sivuilta yllämainitusta osoitteesta. della ollut erityistukisopimus.

Tukimuodot

Vuonna 2007 voidaan hakea seuraavia maatalouden ympäristötuen erityistuki- sopimuksia:

• Perinnebiotooppien hoito (5- tai 10-vuotinen sopimus) • Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen (5- tai 10-vuotinen sopimus) • Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito (5- tai 10-vuotinen sopimus) • Monivaikutteisen kosteikon hoito (5- tai 10-vuotinen sopimus) • Pohjavesialueiden peltoviljely (5-vuotinen sopimus)

TE-keskus pyytää alueelliselta ympäristökeskukselta lausunnon yllä olevien hankkeiden ympäristönsuojelullisen, maisemanhoidollisen yms. sisällön osalta. Seuraavat sopimusmuodot käsitellään TE-keskuksessa ilman ympäristökeskuk- sen kannanottoa:

• Luonnonmukainen viljely (5-vuotinen sopimus) • Luonnonmukainen viljely ja kotieläintuotanto (5-vuotinen sopimus) • Lannan käytön tehostaminen (5-vuotinen sopimus) • Alkuperäisrotujen kasvattaminen (5-vuotinen sopimus) • Alkuperäiskasvien viljely (5-vuotinen sopimus)

Kiitokset

Haluamme lopuksi kiittää Perniön maataloustuottajia innokkaasta vastaanotosta ja kiinnostuksesta suunnittelua kohtaan. Erityiskiitokset Perniön maataloustuottajien puheenjohtajalle Urban Silénille erit- täin myönteisestä asenteesta työtämme kohtaan sekä viljelijä ja kasviharrastaja Hannu Kulmalalle, joka oli mukanamme yhden maastopäivän, ja jolta saimme arvokasta tietoa Perniön kasvillisuudesta. Han- nu Kulmala osallistui myös suunnitteluun kirjoittamalla kuvauksen Perniön kasviston erityispiirteistä (luku 2 ja liite 2). Kiitämme myös kirjoitustyöhön osallistunutta tutkija Satu Mikkonen-Hirvosta museovi- rastosta, joka kirjoitti lukuun 2 kuvauksen Perniön muinaishistoriasta ja muinaisjäännösten maisemanhoidosta. Lisäksi kiitämme Katja Raatikaista Suomen ympäristökeskuksesta, jonka ketotutkimustietoja saimme käyttää apuna tässä julkaisussa.

94 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 Yhteystietoja

Perniön kunta Museovirasto/muinaisjäännösten Lupajantie 1, 25500 PERNIÖ hoitoyksikkö, Turun toimipiste vaihde: (02) 775 912, faksi: (02) 7759 301 PL 286, 20101 Turku email: [email protected] vaihde: (02) 262 0123, (02) 262 0259, faksi: (02) 262 0444 • maaseutuasiamies Marjatta Ticklén: email: [email protected] (02) 775 9326, gsm 0500 928637 • tutkija Satu Mikkonen-Hirvonen: Lounais-Suomen ympäristökeskus gsm 050 528 7408 Itsenäisyydenaukio 2, PL 47, 20801 Turku vaihde: (02) 525 3500, faksi: (02) 525 3509 Varsinais-Suomen perinnemaisema- email: [email protected] yhdistys • puheenjohtaja Kimmo Härjämäki: • ylitarkastaja Mikko Jaakkola: (02) 525 3525 gsm 040 519 6545 • ylitarkastaja Kaija Salmela: (02), 525 3579 [email protected] •suunnittelija Anni Karhunen: (02) 525 3505 • suunnittelija Tuuli Pakkanen: (02) 525 3640 Suomen metsästäjäliitto, kosteikkoprojekti • suunnittelija Ritva Kemppainen: (02) 5253 642 Kaartokatu 6, 11100 Riihimäki vaihde: (019) 760 490, faksi: (019) 7604910 Maatalouden ympäristönsuojelu- ja tukiasioista email: [email protected] tietoa osoitteessa: www.ymparisto.fi /los/maatalous • projektipäällikkö Janne Pitkänen: (019) 760 4915, gsm 050 331 5330 Varsinais-Suomen TE-keskus, maaseutuosasto Ratapihankatu 36, PL 592 (maasetuosasto) 20101 Turku vaihde: 010 60 22500, faksi: 010 60 22626 (maaseutuosasto) email: [email protected]

• tarkastaja Mia Laakso: 010 60 22648 • tarkastaja Hanna Vuola: 010 60 22648 • tarkastaja Mika Korkki: 010 60 22677 • tarkastaja Leena Aarikka: 010 60 22646

MTK-Varsinais-Suomi Peltopohjankatu 2 D, 21280 Raisio vaihde: 020 413 3580, faksi: 020 413 3589 email: [email protected]

• Airi Kulmala: 020 4133587, gsm 0400 755 454

ProAgria Farma Artturinkatu 2, 20200 Turku vaihde: 010 273 1500, faksi: 010 273 1570 email: [email protected]

• agrologi Jarmo Pirhonen: gsm 050 569 6885

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 95 Lähteet

Heikkilä, M. 2002. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Helsinki, Maa- ja metsätalousministe- riö & Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 591. 58 s. ISBN 952-11-1275-1, ISSN 1238-7312. Kansallisarkisto. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen käyttöön digitoidut venäläiset topografi kartat. Kartoitusvuodet 1872- 1877. Kulmala, H. 1998. Kasvikartoitus, Kirjakkalan, Mutaisten ja Korvensalmen kaava-alueet lähiympäristöineen. Perniö. 10 s. + liitt. [moniste] Kulmala, H. 1998. Kasvikartoitus Laukanlahden kosteikosta. Perniö. 10 s. + liitt. [moniste] Kulmala, H. 1998. Kasvikartoitus Somerikon alueesta. Perniö. 9 s. + liitt. [moniste] Kulmala, H. 1998. Luontoselvitys Paarskylän rinnelehdosta. Perniö. 7 s. + liitt. [moniste] Laine, U. 1960. Perniön pitäjän putkilokasviston pääpiirteet. Turun Ylioppilas VII (eripainos). 81 s. Kalpa, A. 2003. Laukanlahden ja Saarenjärven kasvillisuus ja luontotyypit. Turku, Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais- Suomen ympäristökeskuksen moniste 5/2003, 43 s. ISBN 952-5288-93-5 (PDF), URN:ISBN:9525288927. Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa ISBN 952-5288-92-7 (nid.). Korvenpää, T. 2005. Perniön Kaapinmäen luonnonhoitosuunnitelma. Turku, Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut. 46 s. [luonnos 17.5.2006] Lehtomaa, L. 2000. Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Turku, Lounais-Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkai- sut 160. 429 s. ISBN 952-11-0703-0, ISSN 1238-8610. Lies-Niittymäki, H. 2005. Perniön Ajon lehdon Hoitosuunnitelma. Turku, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 14 s. [moniste] Lies-Niittymäki, H. 2004. Perniön Kylämäen rinnelehdon hoitosuunnitelma. Turku, Metsähallitus, luonnonsuojelu.15 s. [luonnos 6.11.2006] Lies-Niittymäki, H. 2004. Särkisalon Laukanlahden hoitosuunnitelma. Turku, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 15 s. [moniste] Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. 2005. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema, SARAKUM 2000 – 2004 projektiraportti. Turku, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Salon seudun kunnat & Lounais-Suomen ympäris- tökeskus. 202 s. (+ karttaliite) Pukkila, J. 2003. Salon seudun luonto- ja kulttuuriympäristöopas. Salo, Salon Seudun Kehittämiskeskus. 40 s. ISBN: 952-91-5597-2. Pykälä, J., Alanen, A., Vainio, M. & Leivo, A. 1994. Perinnemaisemien inventointiohjeet. Helsinki, Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 559. 106 s. Raisio, J. & Nyman, A. 2003. Mikkoholman lehmuksista Vaisakon tammiin. Salo, Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. 109 s. ISBN 952-91-6232-4. Setälä, A., Vanhala, L. & Pirhonen, J. Perniönjokiprojekti. Hanke tilakohtaisten erityisympäristötukikohteiden kartoittamiseksi, Perniönjoen (24.04) ja Asteljoen (24.05) valuma-alueiden viljelijöille Perniön kunnan osalta. Turku, Farma Maaseutukeskus. 26 s. + liitt. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. 432 s. ISBN 951-37-3594-X.

96 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 LIITE 1/1

Miten erityisympäristötukea haetaan?

Seuraavassa esitetään lyhyesti pääpiirteet sille, miten tässäkin suunnitelmassa kuvatuille kohteille voidaan hakea erityisympäristötukea. Tarkemmat ohjeet tulevat kevään tukihakuoppaissa, ja lisätietoja voi kysellä niin kunnan maaseutuasiamieheltä kuin neuvontajärjestöistäkin.

• Tukihaku samaan aikaan muiden maataloustukien kanssa

• Erityisympäristötuille omat lomakkeet (joita saa mm. kunnasta ja MMM:n lomakepalvelusta: http://lomake.mmm.fi

• Lomake palautetaan suoraan Varsinais-Suomen TE-keskukseen

• Lomakkeen yhteydessä vaadittavat liitteet tulee myös lähettää vuotuiseen hakupäivään mennessä

• Vaadittavia liitteitä: lohkokartta (johon selkeästi kirjattuna mahdolliset U-lohkotunnukset), hoitosuunnitelma sisältäen kustannuslaskelman ja mahdolliset vuokrasopimukset koko tukikauden ajalta, jos tukeen haettu alue on vuokramaata

• Uudet erityistukisopimukset alkavat 1.10. (perinnebiotooppi, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, monivaikutteinen kosteikko ja suojavyöhykkeet). Jos sopimukseen haettu alue sisäl- tyy suojavyöhykkeiden yleissuunnittelualueeseen ja haetulla alalla on edellisenä vuonna tai aiemmin perustettu nurmi, voi suojavyöhykesopimus alkaa jo 1.5. Myös keväällä päättyvät vanhat sopimukset, joille haetaan jatkoa, voivat alkaa 1.5.

Esimerkki: Viljelijä hakee luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistukea pellon metsäsaarek- keiden raivaamiseen kevään 2007 tukihaussa. Tukihakemukset ja hoitosuunnitelmaliitteet on palautettu 30.4.2007. Koska tukikausi alkaa vasta 1.10.2007 ei kesän aikana tarvitse alueilla vielä tehdä mitään toi- menpiteitä vaan ensimmäisenä vuonna suunnitellut hoitotoimenpiteet tulee olla toteutettuna 30.9.2008 mennessä.

• Tukisopimukset ovat 5- tai 10-vuotisia

• Jatkossa U-lohkot tulevat normaalisti muiden peruslohkojen jatkoksi peruslohkolomakkeella, ja tukea haetaan päätukilomakkeella rastittamalla kohta: "haen ympäristötuen erityistukien maksatusta".

Hoitosuunnitelma

Perinnebiotooppien hoitoon, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen sekä kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon erityistukea haettaessa vaaditaan liitteeksi hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelmassa viljelijä voi itse miettiä mitä kaikkia toimenpiteitä on valmis tukilohkoilla tekemään valitsemansa tukikauden (5/10 vuotta) aikana. Tämän yleissuunnitelman hoitosuositukset ovat suosituksia, ja niiden toivotaan olevan apuna viljelijän miettiessä tulevia toimenpiteitä. Laidunnus toki soveltuisi monille kohteille, mutta se on usein käytännönsyistä vaikea järjestää. Tällöin tuettavia toi- menpiteitä voivat olla maisemalliset ja monimuotoisuutta edistävät raivaustoimenpiteet, ja perinteisten rakennelmien hoito ja kunnostus. Hoitosuunnitelmasta tulisi löytyä ainakin seuraavat kohdat:

• Hakijan taustatiedot • Sopimukseen haettavat lohkot ja niiden pinta-alat • Kohdetyyppi (esim. metsäsaareke, reunavyöhyke, metsälaidun, niitty) • Alueen arvot (esim. sijainti valtakunnallisesta arvokkaalla maisema-alueella, luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelualueella) • Alueen maankäytön historia (lyhyesti, mikäli tiedossa) • Kuvaus puustosta, kasvillisuudesta ja rakenteista (tässä kannattaa hyödyntää yleissuunnitelman lyhyttä kohdekuvausta)

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 97 LIITE 1/2

• Peruskunnostustoimenpiteet (esim. alkuraivaus, aitaaminen, kulotus, alueen yleinen siistiminen - yleensä ensimmäisen sopimusvuoden aikana) • Vuotuiset hoitotoimenpiteet (esim. laidunnus, niitto, uudelleenraivaukset, aitojen kuntotarkistuk set, mahdollinen eläinten valvonta) • Kustannusarvio (Tähän kirjataan kaikki kulut mitä alueen kunnostuksesta ja hoidosta aiheutuu, esim. materiaalikulut, konetyökulut, ihmistyökulut, ostopalvelut, eläinten siirto- ja valvontakulut, oman työn kulut ja mahdolliset myyntitulot järeämmän puuston poistosta.) • Valokuvat (vapaaehtoisia)

Lista hoitosuunnitelmia tekevistä suunnittelijoista ja suunnitelmapohjat (joita käyttäen hakija voi myös itse laatia hoitosuunnitelman) löytyvät ympäristökeskuksen www-sivuilta osoitteesta: www.ymparisto.fi /los/maatalous

98 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 LIITE 2/1

Perniön huomionarvoisia kasvilajeja (Hannu Kulmala)

1. Muinaistulokkaita 5. Rautateiden ja maanteiden pientareilla leviäviä kuivia paikkoja suosivia kasveja ahdekaura (vain Teijolla) mäkikaura kanadankoiransilmä nurmilaukka keltamaite sikoangervo ratakrassi tummatulikukka rikkasinappi ruotsinpitkäpalko 2. Vanhoja rohdoskasveja valkomesikkä (kartanopuistot, pihat) hullukaali 6. Satunnaiskasveja hulluruoho (erit. sokerijuurikasviljelyn suosimia) keltamo kenttätyräkki ajannäyttäjä maarianverijuuri kelta-aulio myrkkykatko kiiltomalva nukula liuskalehtihäränsilmä ukkomansikka maarianohdake viisisädetyräkki mustakoiso ontervio 3. Kalkkialueiden kasveja pikkuauringonkukka (Lupaja, Yliskylä, Särkisalon raja) viherrevonhäntä kesämaksaruoho 7. Perniön lehtolajistoa ketokäenminttu lehtonoidanlukko * etelänalvejuuri liuskaraunioinen imikkä neidonvaippa iso alvejuuri ratahirvenjuuri kevätlinnunherne seinäraunioinen * kevättähtimö tummaraunioinen kotkansiipi valkomaksaruoho kullero (Pohjanjärvi) * lehto- ja kalliokielon risteymä 4. Satamapaikkojen tulokaskasveja lehtokuusama (Strömma, Matildedal, Teijo, Mutainen) lehtosinijuuri lehtotähtimö alppihierakka metsälehmus heinäkaura pyökki ja marjakuusi (Teijo) keltapeippi pähkinäpensas ketotyräruoho * sinivuokko maarianverijuuri tammi niittysalvia tesmayrtti rohtopernaruoho vuorijalava rohtorasti saksanhanhikki sikojuuri ukonpalko (Teijo, Koski) * harvalukuisia tai harvinaisia kasveja kohdassa 10 mainittujen unkarinpernaruoho lisäksi

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 99 LIITE 2/2

8. Kosteikkojen harvinaisempia kasveja

harajuuri isohierakka kaitalehtiosmankäämi katkeravesirikko kolmihedevesirikko kullero lännenhernesara pikkuluikka ruskopiirtoheinä sarjarimpi vaivaiskoivu vesihierakka

9. Kallioiden erikoisuudet

kalliohatikka kalliokohokki ketokäenminttu maksaruohot pikkutervakko ruoholaukka vuorimunkki

10. Harvinaisia, vähälukuisia, usein vain yhden kasvupaikan voimin sinnitteleviä

ahdekaura katoamassa hirvenputki hukanputki kujasorsimo isopukinjuuri peltotädyke isäkäenrieska ruiskaunokki jänönapila kaitaängelmä kadonneita kelta-apila ketotyräruoho isovesirikko koiruoho jokileinikki lehtosinijuuri lettovilla lähdesara lietetatar musta-apila peltosauramo mäkiapila rikkakukonkannus mäkimeirami vaivero neidonvaippa pikkutakiainen pikkutervakko pystyhanhikki ruusuruoho sarjarimpi särmäputki vesihierakka vuorimunkki

100 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 LIITE 3/1 TIEDOTE PRESSMEDDELANDE

22.5.2006

MAATALOUSALUEIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN YLEISSUUNNITTE- LU ALKAA PERNIÖSSÄ JA KISKOSSA

Lounais-Suomen ympäristökeskus aloittaa kesäkuussa 2006 Perniön ja osin myös Kiskon kuntien alueella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun. Suun- nittelualueen rajaus tarkentuu kesäkuussa alkavien maastokäyntien yhteydessä. Hanketta esitellään alueen viljelijöille sekä muille asiasta kiinnostuneille Perniön kunnantalolla 31.5.2006 klo 11.00 – 13.30.

Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousym- päristön luonnonhoitoa. Suunnittelussa selvitetään alueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja ympäristöt sekä esitetään niille hoitosuosituksia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet ovat yleensä pellon ulkopuolisia alueita, esimerkiksi perinteisesti laidunnettuja tai niitettyjä niittyjä, ketoja tai hakamaita, erilaisia reuna- vyöhykkeitä, kosteikkoja tai uhanalaisten lajien esiintymiä.

Suunnittelun ensisijaisena tavoitteena on maatalousympäristön luonnon hoitoon tarkoitettujen erityisympäristötukihakemusten suuntaaminen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeim- piin ja aktiivista hoitoa vaativiin kohteisiin sekä samalla innostaa viljelijöitä hakemaan eri tu- kimuotoja. Suunnittelu tähtää erityisesti perinnebiotooppien hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskevien erityistukisopimusten kohdentamiseen. Suunnitelmassa arvioita- neen myös suojavyöhykkeiden tarpeellisuutta suunnittelualueella. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista.

Yleissuunnittelua tehdään yhdessä maataloustuottajien ja muiden alueen maanomistajien, pai- kallisten viranomaisten, Varsinais-Suomen TE-keskuksen ja neuvontajärjestöjen kanssa. Käy- tännön suunnittelutyöstä vastaavat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen suunnittelijat Kimmo Härjämäki sekä Tuuli Pakkanen. Maastotyöt alkavat kesäkuun alussa. Alueen maataloustuottajien toivotaan ottavan yhteyttä suunnittelijoihin, mikäli haluavat osallistua maastokartoituksiin tai esittää omia alueitaan yleissuunnitelmaan.

Vuonna 2005 valmistuivat vastaavat yleissuunnitelmat Vehmaalle ja Taivassaloon sekä Vam- pulaan. Aikaisempina vuosina Lounais-Suomen ympäristökeskus on laatinut suunnitelmia Ha- likonjokilaaksoon, Sauvon Karunaan, Kemiön pohjoisosaan, Paattisten- ja Kaulajoen alueille sekä Merikarvialle ja Porin Ahlaisiin.

• Itsenäisyydenaukio 2 PL 47, 20801Turku Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3509 [email protected] www.ymparisto.fi/los • Självständighetsplan 2 PB 47, FI-20801 Åbo, Finland Tfn +358 2 525 35 00 Fax +358 2 525 35 09 [email protected] www.miljo.fi/los • Valtakatu 6, 28100 Pori Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3759 [email protected] www.ymparisto.fi/los • Valtakatu 6, FI-28100 Björneborg, Finland Tfn (02) 525 35 00 Fax (02) 525 37 59 [email protected] www.miljo.fi/los

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 101 LIITE 3/2

TIEDOTE PRESSMEDDELANDE

06.11.2006

Perniöstä on moneksi Perinnemaisemien hoidosta lisätuloa maataloustuotannon rinnalle

Perniön maatalousalueita koskeva luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on valmistumassa. Kunnasta löytyi runsaasti hyviä lumo-kohteita, joiden hoitoon viljelijöiden on mahdollista hakea maatalouden erityisympäristötukea. Lounais-Suomen ympäristökeskus aloitti kesäkuussa Perniön maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun, jossa selvitetään alueella sijaitsevat, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja esitetään niille hoitosuosituksia. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista.

Lumo-kohteita esitellään viljelijöille ja muille kiinnostuneille Kesän aikana käytiin arviolta 90 tilalla kartoittamassa mahdollisia monimuotoisuuskohteita. Tila- käynneillä keskusteltiin kohteiden rahoitus- ja hoitomahdollisuuksista, jaettiin tukiin liittyvää esitemateriaalia ja monesti kierreltiin yhdessä myös viljelijän kanssa kohteilla. Samassa yhteydessä- kartoitettiin myös suojavyöhykkeiden tarvetta peltoalueilla sekä muutamia tulevan tukijärjestelmän mukaisia kosteikkokohteita. Maastossa tehdyt havainnot on koottu luonnoskartoille, joita esitellään alueen viljelijöille Perniön kunnantalolla 14.11. klo 11 - 14 pidettävässä avoimien ovien tilaisuudessa, jonne kaikki Perniön viljelijät on kutsuttu henkilökohtaisella kirjeellä. Luonnoskarttoihin toivotaan mahdollisimman paljon kommentteja ja täydennysehdotuksia vilje- lijöiltä ja muilta maanomistajilta. Näin jo maastotöiden yhteydessä alkanut yhteistyö maanomistajien kanssa saa jatkoa. Karttaluonnosten ja niihin tulleiden kommenttien pohjalta laaditaan lopullinen yleissuunnitelmajulkaisu, jota voi käyttää perusteena hakiessa erityisympäristötukea perinnebiotooppien hoitoon, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen sekä suojavyöhykkei- den perustamiseen. Suunnitelmassa on myös ehdotuksia sopiviksi kosteikkokohteiksi, joiden perustamismahdollisuudet uudessa tukijärjestelmässä oleellisesti paranevat. Ensi vuodesta lähtien myös yhdistykset voivat hakea eräitä maatalouden erityistukimuotoja. Suunnitelmajulkaisu valmistuu vuodenvaihteessa ja se jaetaan niille viljelijöille, joita suunnitelma koskee. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelua on tehty valtakunnallisesti maa- ja metsätalousminis- teriön rahoituksella vuodesta 2001 lähtien. Lounais-Suomen ympäristökeskus on tänä vuonna teh- nyt yleissuunnittelua Perniön lisäksi Siikaisissa, Pohjois-Satakunnassa. Vuonna 2005 valmistuivat luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmat Vehmaalle ja Taivassaloon sekä Vampulaan. Aikai- sempina vuosina suunnitelmia on tehty Lounais-Suomessa Halikonjokilaaksoon, Sauvon Karunaan, Kemiön pohjoisosaan, Paattisten- ja Kaulajoen alueille sekä Merikarvialle ja Ahlaisiin.

102 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 KUVAILULEHTI

Julkaisija Lounais-Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika Maaliskuu 2007 Tekijä(t) Kimmo Härjämäki, Tuuli Pakkanen

Julkaisun nimi Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Perniö

Julkaisusarjan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 /2007 nimi ja numero Julkaisun teema

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Perniön maisemakuvaan kuuluvat viljavat jokilaaksot, pienet järvet sekä laajat metsä-, suoja kallioalueet. Seu- dun pitkälle ulottuva historia luo maisemaan oman leimansa. Kunnasta löytyykin runsaasti erilaisia perinteisen maatalouden muovaamia maisema ja luontoarvoja. Tässä suunnitelmassa löydetyt kohteet vaihtelevat peltojen lehtomaisista reunavyöhykkeistä kuivien kylämäkien lajirikkaisiin ketoihin. Merenrantaniityt ja jokirantojen kosteikkoalueet monipuolistavat alueen maisemakuvaa omalta osaltaan. Nämä ovat myös alueen linnustollisesti arvokkaimpia kohteita. Kasvilajistollisesti arvokkaimmat alueet sijaitsevat kunnan reuna-alueilla, joilla maastonpiirteet luovat puitteet vaihtelevalle maisemalle. Perniön keskiosat ovat voimaperäisimmin peltoviljelyn piirissä ja maiseman pienpiirteisyys on siten vähäisempää.

Maastokartoituksessa löytyi kaikkiaan noin 167 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 400 ha. Kohteiden pinta-ala vaihtelee runsaan aarin metsäsaarekkeista 40 ja 50 hehtaarin hoitokokonaisuuksiin. Lisäksi Perniöstä on jo 1990-luvulla tehdyissä perinnemaisemien valtakunnallisissa kartoituksissa löytynyt useita maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita perinnemaisemia (yhteensä 75 ha).

Pääosalle tässä yleissuunnitelmassa esitetyistä kohteista voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön tai valtaojaan rajoittuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea. Nyt alkavalla tukikaudella myös monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen ja hoitoon on mahdollista saada tukea väljemmin perustein kuin aiemmassa tiukasti vesiensuojelullisiin tavoitteisiin rajoittuneessa kosteikkotuessa.

Asiasanat perinnemaisema, perinnebiotooppi, luonnon monimuotoisuus, lumo, maisemanhoito

Rahoittaja/ Lounais-Suomen ympäristökeskus toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN (nid.) 978-952-11-2625-3 (PDF) 978-952-11-2626-0 (pain.) 1796-1750 (verkkoj.) 1796-1769 Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %) 104 suomi Julkinen - Julkaisun myynti/ Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 Turku, puh. (02) 525 3500 jakaja

Julkaisun kustantaja Lounais-Suomen ympäristökeskus

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 103 PRESENTATIONSBLAD

Utgivare Sydvästra Finlands miljöcentral Datum Mars 2007 Författare Kimmo Härjämäki, Tuuli Pakkanen

Publikationens titel Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Perniö (Utredningsplan för naturens mångfald på jordbruksområdena, Bjärnå)

Publikationsserie Sydvästra Finlands rapporter 4/2007 och nummer Publikationens tema

Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Till landskapsbilden för Bjärnå hör de bördiga ådalarna, små sjöarna samt vidsträckta skogs-, myr- och bergsom- rådena. Traktens historia, som sträcker sig långt tillbaka i tiden, ger landskapet dess egen prägel. I kommunen fi nns även rikligt med olika landskaps- och naturvärden som formats av det traditionella lantbruket. De objekt som uppdagats i denna plan varierar från lundartade kantzoner till bybackarnas torra ängar med deras artrike- dom. Havsstrandängarna och åsträndernas våtmarksområden tillför för egen del områdets landskapsbild en mångfald. Dessa är också värdefulla objekt med tanke på områdets fågelbestånd. De värdefullaste områdena i fråga om växtarter är belägna i kommunens randområden, där topografi n skapar betingelserna för ett varierande landskap. De centrala delarna av Bjärnå omfattas mer intensivt av åkerodlingen och således är landskapet mindre småskaligt.

Vid fältinventeringen noterades inalles cirka 167 objektområden, av vilka största delen har bildats genom att förena fl era separata, eller till naturtypen olika objekt. Den sammanlagda ytarealen för objekten är cirka 400 ha. Objektens areal varierar från skogsholmar på drygt en ar till 40 och 50 hektar stora enheter. Dessutom har man vid riksomfattande kartläggningar av traditionella landskap på 1990-talet funnit fl era värdefulla traditionella landskap på landskapsnivå och lokal nivå (totalt 75 ha).

För största delen av de objekt som läggs fram i denna överskiktsplan kan man söka specialstödformer, som är avsedda för vården av vårdbiotoper samt för att främja naturens och landskapets mångfald. För översvämnings- benägna, sluttande åkerområden, som gränsar till vattendrag eller utfallsdike, kan man söka specialstöd, avsett för att anlägga och vårda skyddszoner. Under den stödperiod som nu inleds är det också möjligt att få stöd för att anlägga och vårda mångfunktionella våtmarker på mer omfattande grunder än tidigare i det våtmarksstöd som noga begränsade sig till målen vattenvård.

Nyckelord traditionellt landskap, vårdbiotop, naturens mångfald, lumo, landskapsvård

Finansiär/ Sydvästra Finlands miljöcentral uppdragsgivare ISBN ISBN ISSN ISSN (hft.) 978-952-11-2625-3 (PDF) 978-952-11-2626-0 (print) 1796-1750 (online) 1796-1769 Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 104 fi nska offentlig - Beställningar/ Sydvästra Finlands miljöcentral, PB 47, 20801 Åbo, tel. (02)525 3500 distribution

Förläggare Sydvästra Finlands miljöcentral

Tryckeri/tryckningsort Edita Prima Oy, Helsinki 2007 och -år

104 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4 | 2007 MAATALOUSALUEIDEN LUONNONMONIMUOTOISUUDEN YLEISSUUNNITELMA, PERNIÖ LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 4 | 2007

ISBN 978-952-11-2625-3 (nid.) ISBN 978-952-11-2626-0 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.)