Pekka Tammi – Ja Muita Kerronnan Kysymyksiä
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Merkkejä ja symboleja Markku Lehtimäki (toim.) Merkkejä ja symboleja Esseitä kirjallisuudesta ja sen tutkimuksesta Copyright © 2002 Tampere University Press Myynti Tiedekirjakauppa TAJU PL 617 33014 Tampereen yliopisto puhelin (03) 215 6055 fax (03) 215 7685 sähköposti [email protected] http://granum.uta.fi Taitto ja kansi Maaret Young Kannen kuvan tekijä tuntematon ISBN 951-44-5437-5 Juvenes Print-Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2002 Sisällys Pekka Tammi – ja muita kerronnan kysymyksiä ..............7 I. Runoja ja arvoituksia ...............................................13 Juhani Niemi: Runo ja tulkinta .....................................15 Pia Houni: Runoja ........................................................20 Panu Rajala: Kaarlo Sarkian arvoitus ............................24 Yrjö Hosiaisluoma: Tampereen laulut: vainko verta, hikeä ja kyyneleitä? ...................................37 II. Kysymyksiä kansallisuudesta ................................61 Eila Rantonen: Kansojen kirjallisuus – erityisesti komparatiivisen ja jälkikoloniaalisen tutkimuksen valossa ...................................................... 63 Yrjö Varpio: Kansallisen asema suomenkielisissä kirjallisuushistorioissa 1858-1949..................................87 Mari Hatavara: Fredrika Runebergin Fru Catharina Boije och hennes döttrar kansallisena visiona .................107 III. Lajit ja identiteetit ............................................. 135 Markku Ihonen: Tavallista sitkeähenkisempi? Pohdintaa historiallisen romaanin lajin jatkuvuudesta..137 Tommi Nieminen: Kirjallisten lajien semiotiikkaa .......159 Maria Ihonen: Fantastinen fiktio mahdollisten maailmojen teorian valossa ..........................................184 Lauri Määttä: Naamioidut minuudet Terry Pratchettin romaanissa Maskerade ......................204 IV. Fiktiivisyyden ja faktuaalisuuden rajamailla ...... 227 Markku Lehtimäki: Elämäkertamuodon itsereflektio: fiktiiviset ja visuaaliset keinot Edmund Morrisin Reagan-biografiassa Dutch ...........................................229 Heikki Kujansivu: Faktissi ja lukemisen riski – Max Applen ”An Offering” ja fiktionaalisuus ...........268 Kai Mikkonen: Voiko fiktiosta tulla totta? ...................307 Kirjoittajat..................................................................341 Pekka Tammi – ja muita kerronnan kysymyksiä ertomuksen ja kertomisen problematiikka on pitkään kuulu- Klunut Pekka Tammen, Tampereen yliopiston yleisen kirjalli- suustieteen professorin, kiinnostuksen kohteisiin. Tässä juhlakir- jassa, joka ilmestyy hänen 50-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä, kertomuksen kohteena ei ole ehkä niinkään Pekka Tammi henkilö- nä. Kuitenkin käsissä oleva tekstikokoelma valottaa sitä kirjallisuu- den ja kirjallisuudentutkimuksen kenttää, jonka keskellä Tammi on vaikuttanut monipuolisella tavalla. Ei ole helppoa kertoa yhtenäistä kertomusta Pekka Tammesta, esittää kaikkitietävästi ja läpinäkyvästi hänen henkilöhahmoaan. Joskus tuo hahmo on kuin prisma, joka heijastaa monenlaista valoa tai kaleidoskooppi, joka tarjoaa yllätyksellisiä kuvia. Kaavamaista tai litteää henkilöhahmoa Pekka Tammesta ei saa tekemälläkään, vaikka kenties tätäkin on yritetty. Tammen edustama kirjallisuus- tiede, kansainvälisen mittapuun mukaan ”kova” poetiikka, kohtaa tässä juhlakirjassa suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen laajan ja monipuolisen kentän. Dialogia käydään myös Tammen oman me- todologian kanssa. Suuri osa kirjoittajista on Pekka Tammen kollegoja ja opiskeli- joita Tampereen yliopiston taideaineiden laitokselta (jonka johta- jana Tammi toimii tämän kirjan ilmestyessä), ja monien omaan – 7 – tutkimustyöhön hän on antanut vaikutteita. Eräät tämän kokoel- man tutkimusalueet ja -metodit (biografismi, jälkikoloniaalinen teoria, kulttuurintutkimus) näyttävät pysytelleen melko etäällä Pekka Tammen omista tutkimusintresseistä, joskin hän on ollut jatkuvasti valmis esittämään oman punnitun sanansa niin vanhois- ta kuin uusistakin paradigmoista. Eräät toiset kirjassa esiintyvät ai- heet ja menetelmät (kertomuksen analyysi, semiotiikka, taiteiden- välisyys) ilmenevät eri tavoin Tammen omissakin tutkimuksissa. Hänen uusimmat kirjoitelmansa – kuten analyysi Spiegelmanin Maus-sarjakuvateoksesta – avaavat uusia reittejä (Tammelle ja meille muille) taiteiden ja mediumien välisiin kytkentöihin, teks- tien toimintatapoihin ja niiden tarjoamiin tulkintamahdollisuuk- siin. Pekka Tammen edustamaa kirjallisuudentutkimuksellista me- todia on joskus – vähemmän positiiviseen sävyyn – kutsuttu ”ma- temaattiseksi”. Toisaalta Tammi nimenomaan on pyrkinyt erotte- lemaan kirjallisuuden sellaisista kovemmista tieteistä, jotka eivät eksaktiudessaan herätä tuntua outoudesta, emootiosta ja säkenöi- vien taideteosten luomisesta. Outouden ja arvoituksellisuuden tuntu on kiinteä osa kaunokirjallisen taiteen kokemusta, ja tätä korostaessaan Tammi jatkaa venäläisten formalistien jäljillä. Sa- malla kyse on siitä, että hämäriä tuntoja ja rakenteellisia labyrint- teja täytyy pyrkiä paitsi ymmärtämään, myös ”avaamaan” sopivalla ja tarkalla metodologialla. Tietenkin asian esitti jo Shakespeare: ”Ihmeiden labyrintti. Tämä ei voi olla / luonnollista – oraakkeli saa antaa / avaimet tähän hämäryyden leikkiin.” (Myrsky, suom. Eeva- Liisa Manner.) Jos muun muassa Vartion ja Gödelin suhteista kirjoittaneella Tammella on poetiikassaan mukana ripaus ns. matematiikkaa, niin sanottakoon sitten, että hänen tähänastisen tuotantonsa läpäisee samainen ”poeettis-matemaattinen innoitus”, josta Vladimir Na- bokov (kukapa muukaan) mainitsee omaelämäkerrallisessa teok- sessaan Puhu, muisti. Pekka Tammi yhdistetään tutkijana helpoim- min juuri Nabokovin tuotannon perinpohjaiseen narratologiseen analyysiin. Hänen opiskeluajoistaan, 1970-luvun alusta, alkanut – 8 – Nabokov-innostuksensa on tuottanut kasoittain artikkeleja ja kat- sauksia, ja hänen asemansa kansainvälisissä Nabokov-ympyröissä on vakaa. Lisensiaatintutkimus Studies in the Style and Meaning of Vladimir Nabokov’s Novel ’Lolita’ (Helsingin yliopisto, 1977) sai jatkokseen väitöskirjan, alansa ahkeraan siteeratun ydintutkimuk- sen Problems of Nabokov’s Poetics: A Narratological Analysis (Suoma- lainen Tiedeakatemia, 1985), ja pitkäaikaisen tutkimuksen parhai- ta oivalluksia on koottu teokseen Russian Subtexts in Nabokov’s Fic- tion: Four Essays (Tampere University Press, 1999). Suvereenin Na- bokov-tietämyksen ohella yhtäläisen tärkeä osa Pekka Tammen tuotantoa on hänen kontribuutionsa poetiikan kansainvälisten il- miöiden ja termien kotiuttamiseen myös suomalaiseen tutkimuk- seen (oli kyseessä sitten sisäistekijän tai subtekstin käsite) sekä hä- nen poleeminen dialoginsa kanssatutkijoiden ja monimetodisuu- den kanssa. Tammen kirja Kertova teksti: esseitä narratologiasta (Gau- deamus, 1992) sisältää kokoelman sekä kertomusteoreettisia selvi- tyksiä että kriittisiä puheenvuoroja. Kokoelman artikkeleista tunne- tuin ja kiistellyin esitti kysymyksen ”Onko tällä tekstillä lukijaa?”. Toivottavasti tällä juhlakirjalla on lukijansa. Kirjan nimi tulee (tietenkin) Nabokovin novellista ”Merkkejä ja symboleja”, jota Pekka Tammi on analysoinut kirjoituksessaan ”Kerronnallisista pa- radokseista ja itsensä tiedostavista fiktioista” (teoksessa Taiteen monta tasoa [professori Maija Lehtosen juhlakirja], SKS 1983). Kirjoituksessaan Tammi muun muassa esittää, että kirjallinen teks- ti on ihmismielen konstruoima merkkien ja symbolien järjestelmä. Tässä kirjassa kirjallisuus nähdään toisinaan semioottisena merkki- järjestelmänä, toisinaan perehdytään tekstien monitulkintaisen symboliikan analyysiin. Ensimmäisessä osassa, ”Runoja ja arvoituksia”, annetaan runo- tekstien ja runoilijoiden kertoa omia metaforisia totuuksiaan. Ju- hani Niemi pohtii runon ja sen tulkinnan peruskysymyksiä tarjo- ten myös vastauksia Tammen metodologialle, ja Pia Houni vie meidät oman lyriikkansa maailmaan. Tämän jälkeen Panu Rajala valottaa meille runoilija Kaarlo Sarkian arvoitusta, ja Yrjö Ho- siaisluoma etsii Tampere-aiheisen runouden (ja myös proosan) – 9 – maailmankuvia. Toisessa osassa, ”Kysymyksiä kansallisuudesta”, tartutaan uudemmalle kirjallisuudentutkimukselle keskeisiin, kan- sallisuutta ja kulttuurisuutta koskeviin teemoihin. Eila Rantonen hahmottelee komparatiivisen kirjallisuudentutkimuksen merkitys- tä suhteessa nationaalisuuteen ja jälkikoloniaaliseen teoriaan, ja Yrjö Varpio tarkastelee vanhojen suomenkielisten kirjallisuushisto- rioiden tapoja rakentaa kansallisia teemoja. Osion kolmantena ar- tikkelina on Mari Hatavaran analyysi Fredrika Runebergin histori- allisesta romaanista kansallisena visiona ja symbolis-allegorisena teoksena. Kirjan kolmas osa, ”Lajit ja identiteetit”, sisältää teoreettisia määrittelyjä kirjallisuuden lajien ja tekstuaalisten identiteettien alati mutkikkaista kysymyksistä. Markku Ihosen pohdinta histori- allisen romaanin lajin jatkuvuudesta toimii linkkinä sekä Hatava- ran analyysin että jatkossa seuraavien lajiteoreettisten määrittelyjen välillä. Kirjallisuudentutkimuksen tulkintakeskeisistä kysymyksis- tä siirrytään spesifimpään kielitieteeseen, kun Tommi Nieminen tarkastelee kirjallisten lajien semiotiikkaa ja esittää kirjallisuuden merkkijärjestelmäksi muiden joukossa. Eräät Niemisen esimerkit tulevat fantasiakirjallisuudesta, ja Maria Ihonen puolestaan tarkas- telee fantastista fiktiota mahdollisten maailmojen teorian ja se- mantiikan valossa. Lisäksi Lauri Määttä analysoi identiteettien naa- miaisia Terry Pratchettin niin ikään fantastisissa ”noitakirjoissa”. Kokoelman neljäs osa, ”Fiktiivisyyden ja faktuaalisuuden rajamail- la”,