Julkaisija ■ Utgivare Turku-seura, Åbo -samfundet r.y. N:o 2 1960 BORE

IKLUND w VARUHUS

Palvelua Teidän hyväksenne

Ajanmukaiset elintarvikemyymälämme ja monet h y v i n v a r u s t e t u t erikoisosastomme palvelevat Teitä kaikissa tavarahankinnoissanne.

Ravintolamme ja baarimme tarjoavat edullisen ruokailu- ja virkistyspaikan.

SÄÄSTÖKASSAMME — luotettava "jäsenten pankki". LIITTYKÄÄ kotien kauppaan.

¥ TURUN OSUUSKAUPPA RETTIG

Kansikuva: V. A. Wahlström Turku Kaksitoista Päätoimittaja - Chefredaktör: Eero Pohjonen konttoriamme Toimituskunta - Redaktionsråd: C. J. Gardberg, Paavo Kallio, Eino Lehtinen, Oscar Nikula, Toivo T. Rinne, Arvo Suominen, Ole Torvalds ja Erkki Vuori palvelee Taloudenhoitaja - Ekonomichef: Paavo Suominen Teitä k a ik k ia lla Historia Turussa ja Turkulaisuuden ulkonaiset, näkyvät puitteet ovat muo­ dostuneet kahdesta toisiinsa läheisesti kytkeytyvästä teki­ ympäristössä jästä, alueen luonnosta ja ihmisen aikaansaannoksista. hengittää Oleellisen leiman suviselle Turullemme antaa sen sijainti Suomen eteläisimmässä kolkassa, oloissamme lauhkean, sokkeloisen meren äärellä, lounaisen leppeän ilmaston tun­ Turun tumassa. Tämä kuvastuu muunmuassa kaupungin kukku­ loiden vihreydessä, vanhojen pihojemme ja puistojemme re­ hevyydessä ja lajistollisessa rikkaudessa. Turun alueen ja luonnossa ympäristön aidoin koriste, puiden kuningas tammi on muual­ la maassamme vieras, lehdoissamme laulavat osittain Suo­ men tummille havumetsille oudot laulajat ja puutarhat ja pellot kertovat ihmistoiminnan mahdollisuuksista, joita ei juuri muualla maassamme tavata. Luonto on antanut meille parhaimpansa ja historian oi­ kulliset sattumat ovat säästäneet meidän ajallemme Ruissa­ lon, Katariinanlaakson ja Muhkurin tapaiset Turun suven Valitkaa Tekin omaksi pankiksenne maan suurin ja palvelukykyisin osuuskassa. Jokin suuret hienoudet, joiden vertaisista jokainen Suomen kau­ punki olisi valmis uhraamaan suuria taloudellisia arvoja. lukuisista konttoreistamme on aina lähellänne ja tarjoaa Teille täydellistä pankkipalvelua ”Luontoa” on meillä myös Aurajoki, entinen Etelä- ja Pohjoissuomen välinen raja, Turun syntyyn ratkaisevasti vai­ kuttanut tekijä, Turun kaupunkimaisen osan keskus ja Turun symboli. Se ei suinkaan ole ennenkaikkea teollisuuden valta­ väylä, ei yhdystie taloudelliseen takamaahan eikä sen tule­ vaisuus ole kaupungin suurviemärinä. Turkulaiselle siihen liittyy kevät ”Hälisten ukkojen” muodossa. Sen rantojen Tämä kertoo luottamuksesta: penkeillä otetaan myös ensimmäiset kevätauringot ja kesäl­ lä sen tuuheiden puukujien varjo korvaa jotakin niille kau­ JOKA KOLMAS TURKULAINEN ON pungin asukkaille, jotka eivät voi päästä saaristoon, turku­ laisten retkeilyn ja lomanvieton kohteeseen, jota varten joki- OSUUSKASSAMME TALLETTAJANA rannat muodostavat yhtämittaisen viikonloppusataman. Tämä kaikki kotoinen turkulaisuus, sen vaaliminen, sen V__ kehittäminen ja siitä keskusteleminen on sivunnut läheisesti myös Turku-seuran toimintaa. Silloinkin kun pyrkimys on sama, Turun viihtyisyyden ja turkulaisuuden vaaliminen, on tietenkin olemassa erilaisia mielipiteitä toimintatavoista kuten luonnollista. Toisinaan ”modernit” näkökohdat ja mainittu ”historiallinen turkulaisuus” voivat joutua ristirii­ taan. Toisinaan taloudellisen ajattelun ja sosiaalisen ajat­ TURUN SEUDUN OSUUSKASSA telun välillä on päästävä sopusointuun ja joskus henkilö­ kohtaiset näkemykset antavat oman värinsä asioiden tarkas­ Maariankatu 4 - Humalistonkatu 12 - Hämeenkatu 2 Uudenmaankatu 13 - Mylly- telulle. Pääasia on se, että kaupungin asukkaat ovat yhä suuremmassa määrin tunteneet aktiivista ja myönteistä suh­ mäentie 1 - Pansio - Littoinen - Raisio - Rantakulma - Rusko - M aaria - Parainen tautumista kotikaupunkinsa asioihin. Tämä lisääntynyt mie­ lenkiinto on jo näyttäytynyt Turku-seuran viimeaikaisessa toiminnassa ja tulee toivottavasti jatkumaan edelleen. lllllllllilllllllllllllllllllllllllllilllllllllllllllllllllllllllllllllllllllillllllllllllll llllllllllllllllllllllllllllllillllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllli Paavo Kallio OLLI KESTILA: TURUN UUDET KASVOT

Turku, joka 1930-luvun alun mahdollisuutta omalla työpanok­ suutta paheksuttu. Tämän kai­ pulakauden jälkeen ja vielä 40-lu- sellaan osallistua omakotitalon ken, hyvän ja huonon, sisältävät vun sotavuosien ja niitä seuran­ rakentamiseen, mikä löi leimansa ne helsinkiläisen arkkitehtipro­ neiden epävarmojen olosuhteiden erikoisesti sivukaupungille, saivat fessorin ensimmäiset sanat, jotka vallitessa jäi kehityksessä perään tilaisuuden säästöillään ja pitkä­ hän vastaanottajalleen lausahti maamme muiden suurimpien aikaisilla lainoilla hankkia itsel­ Turun asemalta Humalistonka- kaupunkien rakentamiseen näh­ leen asunnon. Tuohon tavoittee­ dulle päästyään: ”Mitä teette- den, koki ennenäkemättömän seen päästäkseen oli pakko lisätä kään täällä!” Vastauksen anta­ nousukauden kuluneen 50-luvun työntahtiaan ja työpanostaan, minen puhtaalla omallatunnolla aikana. kukin omalla tavallaan ja omalla oli varmasti vaikea. Sekä omia asukkaitamme että sarallaan. Kasvavan uurastuk­ Jääköön siis kunkin lukijan ja etenkin tänne saapuneita vieraita sen ansiosta myös liike-elämä jokaisen turkulaisen itsensä ar­ hämmästytti se nopeus, millä monine muotoineen voimistui. vosteltavaksi, minkä hän hyväk­ uudisrakennus toisensa jälkeen Kauppojen lisääntyminen onkin syy, minkä ei. Rakennustaiteen nousi kaupungin keskeisten osien ollut silmäänpistävän vilkasta. opinkappaleiden selvittäminen ei eri puolille. Uudet rakennusko­ Oman osansa on tuonut kaupun­ mahdu tämän kirjoituksen puit­ neet, kaivurit ja nosturit, joita gin kasvoihin liikenteen ja sen teisiin. Haluaisin kiinnittää huo­ näkyi suhteellisesti enemmän vaatimien rakenteiden ja raken­ miota eräisiin ulkonaisiin seik­ kuin muualla, toivat värikkään li­ nusten ilmestyminen. koihin, joihin tavallinen kadun sän katukuvaan. Tuntuu siltä, Lienee liian aikaista arvostella, mies ja nainen iltakävelyllään että juuri noiden tehokkaiden missä määrin 50-luvulla on on­ voi luoda silmäyksen. Mikä on työkoneiden ansiosta ja niiden nistuttu niissä rakennustehtävis- tunnusomaista Turun rakennus- aikaansaannosten näkemisestä sä, jotka on toteutettu. Turun tyylille viimeisinä kuluneina vuo­ elämisen tahti, joka kaupungis­ uusia kasvoja on ihailtu, ylistäviä sina? On totuuden nimessä mai­ Kunnallisneuvos samme oli aiemmin verkkainen, sanoja on julkisesti lausuttu ja nittava, että samanlaista muoto­ Arvo Toivonen alkoi voimakkaasti kiihtyä. Yhä julkisivujen asiallisuutta kiitetty. kieltä käytetään Suomessa muual­ sytyttämässä kokkoa uusiin ja suurempiin ponnistuk­ Mutta myös on kokonaisratkaisu­ lakin, mutta kullakin paikkakun­ Ruissalon siin teki mieli. ja ankarasti arvosteltu, epäso­ nalla jotkut ulkonaiset yksityis­ Kolkanniemellä Olihan kyseessä uusien kotien siaalista ahtaastirakentamista kohdat toistuvat herkästi, vaikka rakentaminen. Ne, joilla ei ollut moitittu ja katukuvien rikkonai­ rakennuksilla on eri suunnitteli­ jat. Mainittakoon sellaiset ra­ kennusosat kuin räystäs ja katto, Vajaat kolme vuotta sitten toimintansa alkanut Turku-seura on jotka noudattavat muotivirtauk­ syntynyt siitä yhteistunnosta, jolla kotiseutuaate lepää. Kotiseutu sia melkein niinkuin naisten ha­ jää lavsuusvuottemme ansiosta eräänlaiseksi sielunalueeksi, sen maan­ tut. Onhan kummassakin ta­ pauksessa tehtäväkin melkein sa­ tieteelliset ääret tuskin ovat pyykitettävissä. Tällä alueella ovat oiko­ Suomen ma: suojata allaoleva ja kruuna­ tiet ja pihaloukot, kukkulat ja jokivarret, keskipisteenä lämpökes­ ta luomus. kus, koti. Sieltä ja sinne heijastuvat erilaiset tapahtumat ja ilmiöt, Kaupunkimme ulkonäön muut­ Juhannus ja jotka vain ovat ja joita palaamaton aika saattelee. Sen saatossa tumista tarkastaessamme on opimme tietämään, että kotiseutu onkin osa jostain suuremmasta. muistettava, että edellytykset teh dä uutta ovat erilaiset eri osissa Tärkein oppimme on, että se on osa isänmaasta. Ihmekö, että Turku- Suomen Turku seurakin alunalkain pyrkii perinteeseen, joka nojautuu kotikaupun­ gin olemisen ja kehityksen xmalimiseen, s. o. kotiseuturakkauden ohel­ la kodin rakkauteen ja isänmaan rakkauteen. Suomen Turun ku- koistusajatukseen liittyi perinnekelpoisena selviönä Suomen juhan­ nuksen valo, vehreys ja voitolliset unelmat. Kolmannesti kokoontuivat turkulaiset tänäkin vuonna näissä tun­ nuksissa perhekunnittain juhannuksen viettoon Ruissalon Kolkan- niemeen, jossa Turun kaupungin kokko ja sen äärellä vietetty ko­

tien juhla ovat sekä vertauskuvallisesti että tosiasiallisesti sellaisen Talojen julkisivuihin yhteisön liekkinä ja lauluna, joka vakaasti toivoo lämpöä ja menes­ on parvekkeiden avulla saatu tystä kotiseudulleen ja kotimaalleen. uutaa eloa ja reliefivaikutusta ... Suomen Turussa kesäkuussa 1960. Erkki Vuori Liikekatujen varsilla on kehittynyt ns. sekatalotyyppi, jossa alimmat kerrokset on tehty myymälöiksi ja toimisto­ huoneiksi, ylimmässä on erilaisia asuntoja ...

kaupunkia. Maasto, asemakaava ja maanomistussuhteet ovat eri­ laiset keskustassa ja sitä ympä­ röivissä kaupunginosissa kuin si­ vummalla sijaitsevilla uusilla, luonnonvaraisilla alueilla. Tä­ män lisäksi sitovat monet sään­ nökset ja kehityksen lait. Kau­ pungin asu vaihtelee senvuoks' huomattavasti cityn ja periferian välillä. Ahtaammin rakennetuis­ sa keskustan kortteleissa uudet rakennukset täydentävät taa kaupunkikuvalle vaihtelua ja lisääntynyt betonielementtien kaupunkikuvaa, laitaosissa ne rikkautta. Voimakkaat värit ra­ käyttö, jota eräät rakentajat saattavat muodostaa täysin patuissa pinnoissa, mikä tyyli tu­ suosivat, on pakottanut niinikään uusia näkymiä. li 40-luvulla Ruotsista Suomeen, ruuduttamaan julkisivut. Erään­ on ollut edelleen suosiossa väri- 1950-luku on ollut ennenkaik­ laista uutta suuntausta edustavat Jos rakennukset sijoitetaan vapaasti eri etäisyyksille katulinjasta, syntyy katseelle ”törmäys- valikoimien ja värien kestävyy­ ensin kouluihin ja tehdasraken­ kea suurten asuinrakennusten ai­ kohteita” ... Vanhan ja uuden talon liittäminen toisiinsa onnistuneella tavalla. kakautta kaupungissamme. Lii­ den parantuessa. Jonkinlaisena nuksiin ja sitten myös asuinra­ kekatujen varsilla on kehittynyt vastareaktiona on viime aikoina kennuksiin levinnyt horisontaali­ ns. sekatalotyyppi, jossa alimmat havaittavissa musta-valkoisten suuden voimakas painostus: vaa­ Vapaampi rakennustapa, joka kausia katsomaan keskeneräisiä vapaammin. Paraillaan on kerrokset on tehty myymälöiksi, julkisivujen lisääntyminen. kasuoraa ikkunariviä, johon on on antanut suunnittelijoille mah­ katunäkymiä, etenkin Humalis­ Uudenmaankadun itäiselle puo­ varastoiksi ja toimistohuoneiksi, Edellä jo mainitsin ohimennen yhdistetty myös parvekerivi, ko­ dollisuuden ratkaista, miten ton­ tonkadulla, joka lienee radikaali­ lelle syntymässä katunäkymä, ylimmissä on erilaisia asuntoja. erään muotivirtauksen : katto­ rostetaan yhdistämällä ikkunat tille sallitut kerrospinta-alat si­ sin esimerkki puolivalmiista kau­ jossa ylläolevia periaatteita on Puhtaita liike- ja konttoritaloja muodon. Julkisivuissa toistuvat toisiinsa tummaa välimateriaalia joitetaan, on epäilemättä aiheut­ punkikuvasta. Lopputuloksen ei onnistuneesti noudatettu. Turussa on syntynyt vain ani­ myös eräät tyylisuunnat. Stan­ käyttäen, niin että korkea raken­ tanut sekaannusta vanhastaan silti tarvitse olla yhtä villi, kun­ Erikoisen, joskin suhteellisen harvoja. ellei lasketa vähäisiä dardisointi ja mittasysteemien, nus saadaan näyttämään mata­ totutussa järjestelmässä, etenkin han uuaet rakennukset täydentä­ vähäisen lisäpiirteen kaupunki­ pankkien ja suurliikkeiden toimi­ modulien käyttö, toi rakennuksen lammalta. Tämäntyyppisiä uudis­ Turussa, jossa keskikaupungin vät aukot. kuvaan ovat tuoneet pihat. Avoin paikkoja esikaupunkialueilla. pohjaan ja samalla julkisivuun rakennuksia ovat jo melkein kadut ovat viivasuorat ja suuri Keskiaikaisen kaupunkiraken- rakennustapa ja vaihteleva ote Erilaiset uudet julkisivumate­ säännöllisyyden leiman, jota ha­ kaikki kaupunginosat saaneet osa maastoa melko tasaista. Luo­ nustaiteen varteenotettavimpia eri tehtäviin on tuonut myös pi­ riaalit ovat saavuttaneet vähitel­ luttiin korostaa ruuduttamalla ul­ osakseen. puminen samasta kerrosluvusta periaatteita oli päätteen muodos­ ha julkisivut enemmän näkyville len voiton tavallisesta rappauk­ koseinät voimakkaasti tai hiili- Ehkä merkittävin terveydelli­ saman kadun varrella, rakennus­ taminen katunäkymälle. Ruutu- kuin varhaisemmassa suljetussa sesta. Kuparin, alumiinin, asbes- tymmin. Tällaisia ”luurankofa- nen parannus muuten yhä piene­ ten ”sisäänvetäminen" ja muu asemakaavamme loputtoman pit­ rakennustavassa, jota vielä 30-lu- tilevyjen, erikoistiilien, jopa eri­ saadeja", joissa on leveitä pysty­ neviin asuntoihin on parvekkeen suunnitteluvapaus ovat saaneet kine suorine katuineen on tämän kukin edusti. Selvästi toisarvoi­ laisten puulajien käyttö etenkin jä vaakasuoria valkoisia nauhoja, läpilyönti, joka varsinaisesti ta­ katukuvan näyttämään epäsoti- periaatteen laiminlyönyt. Jos ra­ nen pintojen käsittely ja yksin­ rakennusten pää julkisivuissa an­ on Turussa monia. Viime vuosina pahtui myös 50-luvulla. Talojen laalliselta joukolta vasta palve­ kennukset sijoitetaan vapaasti eri kertaisempi materiaalin käyttö on julkisivuihin on parvekkeiden lukseen astuneita nostomiehiä. etäisyyksille katulinjasta tai muo­ kuitenkin vallalla. Hienostunut avulla saatu uutta eloa ja reliefi- Kun monesti kahden vierekkäisen dostetaan kadulle levityksiä, ku­ katujulkisivu saattaa muuttua vaikutusta. Ihmisten liikkumi­ rakennuksen liittäminen toisiinsa ten Turussa on tehty, syntyy kat­ puolihuolimattomaksi takapiha- nen niillä, samoin kukat antavat tontinrajalla on monessa tapauk­ seelle ”törmäyskohteita” ja pers­ maisuudeksi kapeine solineen ja värikkyyttä. Ne ovat luoneet ilah­ sessa suoritettu perin taitamatto­ pektiivinen katoavaisuuteen päät­ asfalttipihoineen. Monissa kes­ duttavan lisän kaupunkikuvaan. masti, voidaan täydellä syyllä yh­ tyvä viivakimppu katkeaa. Täten kustan taloissa pihanpuoli paljas­ tyä niihin mielipiteisiin, jotka on oikein toteutetulla vapaam­ taa rakennuksen luonteen kaikes­ huomaavat Turun menettäneen malla rakennustavalla oma oikeu­ sa alastomuudessaan. Kutsuvam- paljon empire-tyylin sopusuhtai­ tuksensa. Turussa niin arvok­ pia ovat muutamat kauppapihat. sista muodoista. kaita täysikäisiä kauniita lehti­ joskaan niistä ei vielä ole päässyt On muistettava kuitenkin, että puita, joita on melkein joka ton­ muodostumaan sellaisia viihtyisiä M art in mäen vasta harvoja yhtenäisiä alueita tilla aivan katulinjan vieressäkin, ostoskujia, joiksi ne olisivat sove­ u utta on ehtinyt tänä aikana valmistua. voidaan myös varmemmin säilyt­ liaita. Vaatinee aikansa, jotta kaupunginosaa Joudumme valitettavasti vuosi­ tää, jos rakennuksen saa sijoittaa ne saavuttavat nimeä ja suosiota.

7 Kauppatori on kauppa-, mutta tuskin kaupunkimme kulttuurikeskus....

Lopuksi itselleni asettama ky­ symys? Onko Turussa jotakin täysin uutta miljöötä? Onhan kaupungin silhuetti muuttunut, taivasta vastaan piirtyy torneja U nder hela senare hälften av gifter inte själv kunde leda ar­ bädden övergöts därefter med ja valot välkkyvät ennen pimeis­ 1700-talet hyste man inom Åbo betet beslöt man att anställa blålera. ”Så väl tvärs över som sä kaupunginosissa : Patterinha- Akademi planer på omfattande Gjörwells studiekamrat, den ita­ längs åt denna rustbädd lades ka. Vasaramäki, Juhannuskukku­ reparationer och nybyggnader, lienskfödde arkitekten Charles sedan dubbla varv av vanliga la, Maariankatu ja monet muut och man önskade bl. a. uppföra Bassi att ”föra på stället tillsyn furustockar, radade tätt intill kaupungin kolkat ovat uudistu­ en särskild byggnad för bibliote­ över arbetet” mot ett årligt ar­ varandra och likaledes med en- neet. Turun Yliopiston juhla- ket. Ritningar uppgjordes vid vode av 400 rdr, ”samt fria hus­ dymlingar sammanfogade, varef­ aukea on kansainvälisestikin kor­ jossa urbaaninen kanssakäymi­ keimpiä 60-luvun tehtäviämme on rum med ljus och värme”. Den ter även denna rustbädd bekläd­ keata luokkaa, vain muutamia nen kukoistaisi yhteiskunnallisesti luoda näistä Aurajoen rantaka­ olika tider av de frän Tyskland 9 februari 1802 meddelades i des med en mjuk och starkt till- kohteita mainitakseni. parhaimmassa muodossaan, va­ duista turkulaisille ne promenaa- inflyttade murmästarna Samuel packad lera.” Ett villkor för att Jotakin on sentään jäänyt kai­ paan seurustelun ja tapaamisen dikadut, joilla perheet ja yksi­ Berner och Chr. Fr. Schröder, och konsistoriet att Bassi hade an­ paamaan. Kaupungin kehitys on merkeissä, Turussa ei ole. Vilk- näiset, vanhat ja nuoret päivisin till en del blev de förverkligade länt. rustbädden inte skulle ruttna var ollut suuresti sattumanvaraista. kaimmista keskikaupungin ka­ ja iltaisin viihtyisivät. Edelly­ år 1764. Planerna på en större att leran hölls våt. Intill huset Kauppatori, joka sekin vähitellen duista ei yksikään arvokkuudes­ tyksenä on silloin, millaiset puit­ utvidgning var dock fortfarande U ppförandet av akademi­ på sydvästra sidan byggdes en pesee kasvojaan, on ollut ja on saan nouse toisten yläpuolelle. teet jokivarret saavat. Katseem­ aktuella, men först år 1800 kom huset bildade epok i vår bygg­ brunn, och meningen var att kauppa-, mutta tuskin kaupun­ Kun Aurajoen itäiselle rannal­ me kääntyvät eteenpäin ja odo­ man så långt att man kunde bör­ nadshistoria, både tekniskt och rustbädden genom den med jäm­ kimme kulttuurikeskus. Molem­ le, jossa ennestään ovat vihreät tamme, että yhteisvoimin kau­ ja realisera dem. Det året slöts organisatoriskt, och därför är na mellanrum skulle begjutas mat yliopistot ja kaksi korkea­ mäkipuistot ja urheilukentät, nyt punki, yksityiset yrittäjät ja ett kontrakt med den rikssvenske det intressant att följa bygget i med vatten. koulua ovat asettuneet samaan on nousemassa taiteen temppeli, suunnittelijat loisivat tälle kau­ kaupunginosaan ja muodostavat uusi teatteri, jonka kävelysilta punkimme keskeisimmälle ja ar­ korkeamman tieteen keskuksen. tulee yhdistämään Eskelinkadun vokkaimmalle paikalle uudet kas­ Mutta sellaista katua tai aluetta, päähän, tuntuu siltä, että tär­ vot ja uutta henkeä. NÄR AKADEMIHUSET BYGGDES av Carl Jacob Gardberg

arkitekten Carl Christoffer Gjör- detalj. Redan år 1801 började På denna omsorgsfullt lagda well. Han skulle uppföra ett vissa arbeten, och samma år ut­ rustbädd började man senare stort komplex, som skulle inrym­ rymdes akademins tidigare bygg­ samma år — 1802 — lägga ett ma Akademins samtliga lokalite­ nader intill domkyrkan. I dem 75 cm högt gråstensvarv över ter, även biblioteket. De slutliga inredde man olika verkstäder, hela grundytan, ”därpå vägg­ ritn in garn a godkän des d en 25 som behövdes för byggnadsar­ grundvalarna sedan i ett sam­ september år 1800, och den 19 betet. Omedelbart efter Bassis manhang över hela platsen upp­ februari följande år signerades ankomst inledde man grundgräv­ fördes, varvid några av Arkit. de av konungen. ningen, först med sextio man, Gjörwell ifrån Stockholm hitsän- Byggnadsarbetets förlopp kän­ sedan med åttio. Arbetet visade de och i slikt yrke väl inövade ner man rätt väl tack vare den sig vara mycket svårt. Huset arbetare, jämte stadens timmer­ utförliga redogörelse, som Jacob byggdes på gammal sjöbotten, män, i flere arbetsposter förde­ Tengström författade när huset och när man hade nått det er­ lat året över biträdde”. hade blivit färdigt. Han berät­ forderliga djupet, 3—5 alnar, Det svåra grundläggningsarbe- tar, att Gjörwell kom till Åbo på mötte ”en kär raktig och av mjuk tet leddes av Bassi. I slutet av år hösten år 1800. Då ”träffades lera bestående botten”. Följden 1802 fick han en värdefull med­ åtskilliga avtal om arbetets både var, att man under hela det stora hjälpare i flaggkonstapeln, seder­ plan och fortgång", och dessutom huset måste lägga en rustbädd mera löjtnanten, ”mechanicus” överenskom man ”om stenhug­ av en mycket intressant konstruk­ Nils Stenstam, en man, om vil­ gares översändande ifrån Stock­ tion. Bottnet jämnades först ken samtiden fällde de mest en­ holm, emedan i denna hantering med klappersten, och därefter tusiastiska omdömen. ”En med­ inövade personer då än härstä- bredde man ut blälera över hela arbetare”, skrev Tengström, ”av des saknades”. Man beslöt vida­ platsen. På leran lades ”första utmärkt förtjänst, särdeles vad re, att Gjörwell skulle få 400 rustverket av grova furubjälkar, den vid byggnaden erforderliga riksdaler för ritningarna, samt korsvis om varandra inhuggna”. finare stenhuggningen och slip- dessutom 150 rdr om året så län­ Bjälkarna sammanfogades med ningen behäftar, utan vars skick­ ge arbetet pågick. Då Gjörwell endymlingar. Mellanrummen liga och driftiga biträde Akade­ pä grund av många andra upp- fylldes med gråsten. Hela rust- min mer än en gång skulle varit i

9 till den sedermera kände arki­ mycken belägenhet”. Stenstam ten förr okända yrke även ett E R K K I V U O RI: tekten med samma namn. var född i Karlskrona och han stort antal av stadens gärnings­ Först år 1815, efter fjorton års hade redan tidigt blivit en känd män efter hand så inövades, att arbete, stod byggnaden färdig. stenhuggare. Till Åbo kom han de däri snart upphunno. om ej D en 15 december förklarade man frå n Sveaborg, där han bl. a. överträffade sina svenska läro­ Bassi fri "ifrån vidare befattning hade huggit det vackra monu­ m ästare". därmed och betygar honom sin mentet pä Augustin Ehrensvärds Stenstam sörjdes djupt, och uppriktiga och varma tacksägelse grav. Mot ett årligt arvode om Tengström betygade ännu en för den skicklighet och omtanke 300 rdr skulle han hugga alla de gång sin uppskattning av denna samt de oförtrutna mödor, han kolonner och andra dekorativa sällsynt skickliga och pålitliga vid samma byggnadsarbetes ut­ detaljer som behövdes för bygg­ hantverkare. Han var "aktad och T apaan heleänä toukokuun päivänä tämän vuoden H uoneita on monta ja förande haft osparda". Den hög­ nadens utsmyckning. saknad av var och en, som lärt heinäkuussa 75 vuotta täyttävän akateemikon, professori jokainen niistä on verhoiltu känna ej mindre hans sällsynta tidliga invigningen skedde två år kirjahyllyillä. Kirjojen maail­ edan grunden slutligen bli­ färdighet i den konst han öva­ senare, 1817. Bara tio år senare, Veikko Antero Koskenniemen hänen kodissaan Turun Yli­ de, än hans ljusa förstånd, samt efter den stora stadsbranden, maa, hengen maailmaa. vit färdig kunde man år 1803 opistonkadun varrella. börja mura stenfoten för de yttre hederliga och redeliga tänke­ var huset till stora delar en ry­ — Kirjastossani on nykyi­ kande ruin. Det byggdes upp på Vaikka V. A. K:11a akateemisessa asteikossa on kolmaskin murarna, och därefter fortsatte sätt". Efter Stenstams död över­ sin n. 8.000 opusta, selittää tog Bassi mot ett särskilt arvode nytt, men det fick nu tjäna andra man med tegelväggarna. Arbetet arvonimi: rector magnificus emeritus, kävijä kohtaa vain professori hymähtäen. låg nere under vintern, men fort­ uppsikten över stenhuggeriet. ändamål sedan akademin är 1828 luontevaa arvokkuutta, ymmärtävän lähimmäisen, vaatimat­ gick därefter under hela sommar­ hade flyttats till Helsingfors. Tämä hymähdys kantoi halvåret 1804. I m aj 1805 gav edan år 1806 började vissa toman ihmisen ja runoilijan. eräälle nuoruuden muistolle. A kademihuset fick på ett säll­ Kungl. Majt. tillstånd att i ar­ inredningarbeten, och en del av samt sätt illustrera en skiljelinje Jo koulupoikana sykähteli betet använda 50 m an ur Abo bottenvåningen kunde tagas i an­ vändning hösten 1807. Men se­ i vår historia. Under arbetets runon sydän ja tiedon jano läns regemente, tolv timmar om gång besöktes bygget av två velloi suonia. ”Verensä kuu- dagen. Även om det inte nämns dan kom kriget emellan, och efter fredsslutet fördröjdes arbetena monarker. Gustav IV Adolf, som torde det vara självklart, att alla maks’ tunteva” kaipasi omaa lade grundstenen år 1802, och lediga murare och timmermän i ytterligare på grund av ekono­ pöytää. Hän säästi tasku­ miska svårigheter. Ar 1811 åter­ Alexander I, som kom är 1809. Abo deltog i arbetet. Säsongen Bäda stödde företaget ekono­ rahoistaan ja osti pienen työ­ avslutades för året den 5 oktober, stod i huvudsak endast inred­ ningsarbeten, men bristen på me­ miskt. När bygget började fick pöydän, jonka levyn pituus och då hade takläggningen ställ­ man arbetare från Stockholm, vis börjat. Ar 1806 fick man 75 del var stor. och dessutom var mahtuu yhteen metriin ja le­ när det fullbordades kom arbe­ soldater för tiden maj— oktober, det svårt att få yrkesskickliga veys noin puoleen siitä. Siinä arbetare, emedan Societetshuset tarna från Petersburg. Men byg­ och nu hann man så långt att se on nyt edessämme, rakas get gjorde även epok pä ett an­ takstolarna restes. Om taklägg­ (nuvarande stadshuset) byggdes nat sätt. Med akademihuset kom esine ihanilta nuoruusvuosil­ ningen slöt man ett kontrakt samtidigt. Först under åren 1813 med kopparslagaren Löfström —15 utfördes de slutliga inred­ ett nytt sätt att se på byggnads­ ta. Levy on päällystetty vih­ konsten. Murmästarna och tim­ från Stockholm. Han anlände ningsarbetena. Byggmästaren reällä veralla ja sen takasi­ Jacob Schelesnoff från Peters­ mermännen, som tidigare hade hit med ett stort antal egna ar­ vulla on pieni aitaus, joka betare, och vid vinterns ankomst burg anställdes för att med egna varit självständigt skapande konstnärer, fick träda tillbaka ulottuu lyhyen matkaa kum­ var större delen av taket täckt arbetare utföra stuckaturerna mallekin sivustalle. Tähän med kopparplåtar, som härstam­ och ornamente i solennitets­ för de konstnärligt skolade arki­ made från Garpenberg i Dalarna. salen. Den finländske bildhug­ tekterna; de steg ned från sina aitaukseen mahtui koulupo­ Sam m a år. 1806, drabbades garen Eric Cainberg fick i upp­ tidigare poster och blev namn­ jan Veikko Antero Forsnäsin drag att hugga de relieffer med lösa nummer i den stora skaran akademin emellertid av en mot­ koko kirjasto silloin, noin 60 motiv ur Finlands historia, som gång: den förträfflige Stenstam av arbetsfolk. Ännu för en tid skulle pryda salens väggar. För vuotta sitten. avled, endast 39 år gammal. Före skulle de anförtros mindre själv­ sin död hade han dock hunnit det dekorativa målningsarbetet ständiga uppgifter, men pä läng Niin — Antero. Isä oli An­ hugga och polera de ståtliga ko­ anställdes den svenske konst- sikt skulle de ohjälpligen förlora ders ja antoi pojalle toiseksi malaren Elis Chiewitz, en farbror lonnerna och pilastrarna, varmed sina positioner, steg för steg. nimeksi Antero. Nimestä tuli solennitetssalen och dess förhall * perintöosa. Professorin po­ utsmyckades. Både kolonnerna jalla ja kahdella pojanpojal­ och pilastrarna höggs i ett stycke, F IL .T R I C. J. GARDBERG, Historiallisen museomme intendentti, ku­ vaa edellisessä kirjoituksessa entisen akatemiatalomme rakentamisvai­ "skickeligen utkluvne ur lösa å la on kullakin toisena nimenä heita, joista varsinkin alkuajoilta on yksityiskohtaisia tietoja piispa det så kallade Värdberget inom J. Tengströmin selonteon välittämänä. Jo 1700-luvun loppupuolella Antero. Pidemmälle emme staden tillgängliga stenblock, av vanha akatemia suunnitteli käyttöönsä uusia tiloja, mutta vasta 1800 vielä näe. en vacker hård och rödbrun päästiin niitä toteuttamaan. Piirustusten laatiminen uskottiin ruot­ sinmaalaiselle arkkitehti C. C. Gjörwellille, mutta koska tämä itse granit". Stenarna polerades muiden töiden vuoksi ei voinut .saapua tänne rakennustöitä joh­ K ävijälle näytetään en­ maskinellt i ett slipverk, som tamaan ja valvomaan, jäi tehtävä hänen italialaissyntyisen arkkiteh- simmäisen Italian-matkan drevs av fyra hästar eller oxar titoverinsa Ch. Bassin hoidettavaksi. suuria kuparipiirroksia, alku­ och som Stenstam själv hade Vaikeuksien jälkeen talo valmistui lopullisesti vasta 1815 ja vihittiin konstruerat. Som medhjälpare tarkoitukseen pari vuotta myöhemmin. Sen juhlasalin reliefit ovat peräinen pieni kreikkalainen hade han "än flere, än färre, kuvanveistäjä Eric Cainbergin käsialaa. V:n 1827 suurpalo teki myö, malja Akropoliilta — sekin tässä rakennuksessa tuhojaan ja korjaustensa jälkeen se joutuikin ifrån 30 till 50 därvid sysselsat­ palvelemaan muita kuin alkuperäisiä tarkoituksiaan, akatemian siir­ vuosikymmenien takaisten te arbetare; vid vilket här i or­ tyessä seuraavana vuonna uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. matkojen muistoa — ja legio valokuvia talvisodan ajalta, täyttyi Koskenniemi-kuuli­ Koskenniemi, puolet elämäs­ jolloin professori presidentti joista kerta kerralta. Tuolta tään Auran kaupungissa ja Kallion ja marski Manner­ kesältä muistelemme yhdes­ 33 vuotta nykyisessä kodis­ heimin valtakirjat taskus­ sä kuuntelijakunnan nimiä: saan asunut, haastattelijan saan kiirehti sisäisestä pa­ Kaarlo Sarkia, Uuno Kailas, kysymykseen: Ikivihreät Ruissalon lehdot runon helkettä huminoi kosta pohjoiselle rintamalle, Arvi Kivimaa, Yrjö Kaijärvi, ja Airiston siintävät seijät — En ole milloinkaan ka­ jossa ystävystyi reilujen raja- Lauri Viljanen, Kaarlo Mar­ merten vapaata virttä soi. jääkärien ja partaisten re­ janen, Yrjö Gustafsson. tunut Turkuun asettautu- serviläisten kanssa. Hänestä Ensimmäinen luentosarja mistani. Olen päinvastoin Linnan harmaat muurit aina tuli kuin tahtomattaan en­ käsitteli Goethea, runoilija- Sinun muistojas kertovat Turku-aikaani erittäin tyy­ ja tuomiokirkon kellot simmäinen sotakirjeenvaihta­ tutkijan suurta kirjallista tyväinen. Olen aina tahto­ uskon säveltä humajavat. jamme. Muiden mukana hän rakkautta, joka on kirvoitta­ nut tutustua kaikenlaisiin jäi ns. Siilasvuon mottiinkin, nut kokonaista kolme eri Tiedon, tarmon voittoisaa työtä jonka ”laukeaminen” antoi teostakin: ”Nuori Goethe”. elämänilmiöihin — se on SUOMEN Sinun rantasi nähnyt on. aiheen ensikäden kuvauksiin. ”Goethen keskipäivä ja elä- voinut Turussa ja Turusta Sisun, uskon voimalla kohlut olet kestänyt kohtalon. Näin on tultu kulttuuri- mänilta”, ”Goethe ja hänen käsin tapahtua aivan yhtä­ TURKU matkailija Koskenniemen maailmansa”. Mainittakoon, hyvin kuin jostain muual­ Kirkas, uljas ja kaunis olkoon tuntumaan, mutta myös että viimeinen luento yliopis­ Sinun tulevaisuutesi tie. takin. Akateeminen opetus­ eränkävijän, kaikesta kaava­ tosta erotessa käsitteli sekin Turun mahtavan mainetta laulan Sinun lastesi lapsetkin vielä maisesta vapaan ihmisen ja Goetheä. työni on täällä voinut olla Auran rantojen kunniaa. Turun mainetta pilvihin vie. ihmisten luo kulkijan vai­ Yliopisto työn jatkuessa seu- kiinteää ja läheistä opiske­ Vuossatojen vaiheiden halki meitä onnetar johdattaa. heille. Etelän hehku ja Rei­ rasivat luentosarjat Juhani levien, kolleegojen ja hy­ nin rannat ovat vaihtuneet Ahosta ja Aleksis Kivestä — vien harrastaja-ystävien herkästi pohjoisiin tunturi- silloin oli jo pakko siirtyä ympäröimänä. Hallinnolli­ hiihtoihin. Rasittavimmat ja luennonpitoon yliopiston juh­ nen työni yliopiston piirissä pisimmät hiihtotaipaleet kuu­ lasaliin. Kaikki kuulijat ei­ luvat sotien muistamiin. Ur­ vät edes sinne mahtuneet, sen on antanut minulle paljon. heilija Koskenniemi ei liene muistanevat niiden aikojen Uskon, että tuskin olisin kovinkaan tunnettu, ei hiih­ opiskelijat ja turkulaiset. pystynyt olemaan esim. täjänäkään, vaikka luonto on Jo alusta alkaen oli profes­ Helsingissä niin produktii­ ladun varrella vienyt runon sori Koskenniemellä luento- vinen kuin olen Turussa hengettären luo siinä kuin toimen saavuttamasta ”kan­ ollut. Akatemian jäsenenä­ lehtevät lehdotkin tai antii­ sansuosiosta” huolimatta sel­ kin kauneus. Mutta tieto siitä, vä näkemys siitä, että semi­ kin jäin Turkuun juuri täs­ että runoilijaprofessori on naarityö on opiskelijalle var­ tä syystä. nuoruutensa ja miehuutensa masti hedelmällisempää kuin ajoilla ollut ns. himopelaaja pelkkä kateederiopetus. Intii­ V eikko Antero Kosken­ Turun linna voimiakysyvässä tennisurhei- meistä seminaareista kehittyi niemestä, Oulun suuresta po­ 1830-luvulla lussa ja että vapaa ylioppilas- varsinaisesti vuodesta 1924 jasta, on tullut näissä kehyk­ Tomas Leglerin elämä johdatti hänet myös alkaen se tunnettu kirjallinen sissä myös Turun suuri poika. maalaus miekkailun jaloon harrastuk­ harrastuspiiri, joka aluksi vii­ Kun hedelmien kypsyminen seen, on kai vielä yllättä­ kottain, myöhemmin joka toi­ on tapahtunut täällä lännen vämpi tieto. Miekka ja kasvo- nen viikko kokoontui ohjaa­ porteilla, voitaneen väittää, kypärä ovat työhuoneessa jansa kodissa ja on jäänyt että hän on Turun jo mitta­ muistoesineinä tälläkin het­ ainutlaatuisena ilmiönä Tu­ vamminkin kuin rakkaitten Veikko Antero Koskenniemi, ledamot av Finlands Akademi och en av landets främsta skalder, under många år dessutom professor i littera­ kellä nähtävissä. run akateemisen opiskelun synnyinseutujensa. turhistoria vid Turun Yliopisto, fyller i juli 75 år. Han föddes och växte historiaan. Hänen synteesinsä on kui­ upp i Uleåborg. De senaste 33 åren har han bott i Abo. I intervjun Tutumpia ovat Turku- tenkin jotakin paljon enem inför födelsedagen berättar Koskenniemi, att lian aldrig har ångrat att muistelmat. L eppoisan tarinatuokion män, senhän me tiedämme han bosatte sig i Åbo. Han har trivts med miljön och med det akade­ Kuten sellainen, että jo aikana, jonka vilkas moninai­ huutavan ääni, herättäjä miska arbetet. Han anser, att han har varit produktiv på ett sätt som knappast hade varit möjligt i t.ex. Helsingfors. kevätlukukaudella 1922, jol­ suus ei tähän kirjoitelmaan synnyinmaan rakkauden per­ loin Turun yliopisto aloitti ole voinut mahtua kuin mur­ sonoituina — isänmaan suuri lentotoimintansa, auditorio to-osaltaan, vastaa professori poika.

12 13 Turkulaissydäntä ilahduttaa, T u r u n kreikkalaiskatolinen että Urheilupuisto ja sen liepeillä kirkko, mikä valmistui v. 1846, sijaitsevan vanhan myllyn maas­ mainitaan eräänä kauneimmista to ovat jääneet lähes neitseellisen Engelin luomista empiretyylisistä koskemattomiksi. Nykyisen Tu­ rakennuksista meidän maassam­ run näkyvimpiä nähtävyyksiä on me. Kirkon sopusuhtaiset, sym­ Samppalinnan vanha mylly. Tus­ metriset muodot ja sen kaunis kin kukaan Turun-kävijä voi sitä kokonaiskuva herättävät harta­ sivuuttaa luomatta siihen katset­ utta ja ihastusta niissäkin, joiden taan ja ehkäpä ohimennen ajat­ silmä ei ole kouliintunut raken­ telematta sen syntyvaiheita, ikää nustaiteen hienouksiin. Mutta ja aikaansaannoksia. kirkko ei aina ole ollut yhtä kau­ Laivuri Johan Andersson on nis ja puhdaspiirteinen, sillä vii­ Samppalinnan vanhan myllyn me vuosisadan viimeisellä kym­ henkinen isä. Aikansa meriä menluvulla (v. 1897) symmetri­ kierreltyään tämä vanhapoika- syyttä loukattiin karkeasti. Silloin kippari asettui Turkuun ja ryh­ nim. kirkon Aurakadun puoleista tyi puuhaamaan myllylaitosta. eteistilaa pidennettiin useilla met­ ARVO TOIVONEN: Hänen huomionsa kiintyi nykyi­ reillä ja uuden rakenteen har­ sen Urheilupuiston laitamalla si­ jalle kohotettiin kellotorni, mikä jaitsevaan autioon ja asumatto­ ei ollenkaan sopinut kirkon rau­ KELLOTAPULI — maan kallioon, jossa kaiken halliseen ja sopusuhtaiseen ko­ suunnan tuulet vapaasti saattoi­ konaiskuvaan. vat puhaltaa. Oikea myllyn­ Kellotorni oli lattiasta saakka KURJENMÄKI paikka. avoin kaikille suunnille, joten Nöyryydellä ja alamaisuudella ohikulkijakin saattoi jäädä ih­ Johan Andersson jätti helmikuun mettelemään kellonsoittajan 9 pnä 1859 Turun maistraatille näppäryyttä vallankin pääsiäis­ pan kilikilli killinkillin poum asiamieheksi, "ylösosta jaksi” . anomuksen, jossa hän pyysi lu­ pyhien aikana, jolloin kymmenet paa saada rakentaa tuulimyllyn kellot suurimmasta pienimpään poum poum". Hänen pääasialliseksi toimipai- kakseen tuli Uudenmaantullin "Luostarinmäelle kolmannen kau­ olivat käytännössä. Kellonsoittaja Kellotapulirakennelma oli teh­ tausta, jossa hän teki alustavia punginosan kolmannen ja nel­ oli kuin vanha lasten lelu. sätky- ty heikolle perustukselle; siihen kauppoja maalaisten kuormissa jännen korttelin väliselle alueel­ äijä. sillä kellonnuoria oli ukolla tuli suuria repeämiä, joten se v. kaupunkiin tulevista tavaroista le” . Näemme, että Luostarinmä- ei yksin käsissä vaan jaloissakin. 1927 oli purettava. Ja sen jä l­ ja ohjasi ne kauppiaansa luokse. ki-käsite tällöin ulottui näinkin Kun olin pieni poika ja isäni keen olemme nähneet kreikka­ kaukaiselle alueelle, sillä kysees­ töyssytteli minua — tai mieluim­ laiskatolisen kirkon taas alkupe­ Hän asui pienessä talossa maan­ SAMPPALINNAN MYLLY sä oli likimain myllyn nykyinen min nuorempia veljiäni — pol­ räisessä jalonmuotoisessa kau­ tien tuntumassa jossain nykyisen sijaintipaikka. kunnalliskodin kohdalla. Herät- vellaan. kertoi hän. kuinka "rys­ neudessaan. Myllyn ehdotetulla paikalla tääkseen luottamusta maalaisis­ 100-vuotias sän kirkon" kellot soivat; "ramp- Oikeastaan minun ei pitänyt toimitettiin katselmus. Raatimie- näinkään pitkälti puhua itse sa pukeutui mieheksi varttunut TOIVO T. RINNE het Gylich ja Schybergsson puol­ kreikkalais-katolisesta kirkosta poika sakettiin ja silkkihattuun. sivat antamassaan lausunnossa ja sen kellotapulista. Tarkoituk­ Kun hän oli laiha ja pitkäkaulai­ anomusta. Ainoastaan myllyn lyä ryhdyttiin rakentamaan vä­ seni oli kertoa pieni tarina, jon­ nen keksi kansa hänelle sattuvan paikan suhteen tehtiin poikkea­ littömästi syksyllä 1859 ja jo ka minulle kertoi eräs vanha haukkumanimen : kurki. Ja en­ T urun maantieteellinen asema maan näiden viehättävien kuk­ va ehdotus. Laivuri Andersson huhtikuussa 1860 se lienee ollut kunnianarvoisa käsityöläismestari nen pitkää sanottiin, sitä kun­ ja kaupungin sisäisen maaston kuloiden korkeuseroja. Taval- näet olisi halunnut sijoittaa myl­ verrattain valmiina tehtäväänsä pari vuosikymmentä sitten. nasta, jolla hänen asuntonsa si­ erikoisuus lisäävät arvaamatto­ laanhan meillä on eräänlainen oi­ lynsä vuorenrinteen reunamalle. varten. Sata vuotta siis mylly- Hetimiten kellotornin valmis­ jaitsi, kurjenmäeksi. man paljon kotikaupunkimme keuskin tällaiseen väkivaltaan ja Katselmusmiehet kuitenkin arve­ vanhus on seisonut paikallaan. tumisen jälkeen oli sinne ilta­ En ole yrittänytkään tarkem­ viehättävyyttä. Varsinkin vie­ tietenkin jo kaupungin sisäinen livat, että mylly olisi sijoitettava Vähemmän osan ajasta se on myöhällä kiivennyt kolme jo m ie­ min tutkia Kurjenmäen nimen ras löytää tällaisesta kaupungista liikenne vaatii oman osansa. noin 35 metrin päähän jyrkän­ jauhanut, enemmän osan se on heksi varttuvaa koulupoikaa ja alkuperää, olen vain muistiin monia sellaisia mieleenpainuvia Silti ei voi kieltää, etteikö luon­ teen reunalta. He näet pelkäsi­ ollut monien ystävällisten katsei­ ryhtynyt puolettomuuttaan kii­ merkinnyt tämän pienen tarinan, kiinnekohtia, joita pinnanmuo­ nonvarainen mäkimaisema kes­ vät, että myllyyn tulevien hevos­ den huomion kohteena. kutelemaan monilukuisia kello- jonka vanha käsityöläismestari dostukseltaan tasaisen yksitoik­ kellä pilvenpiirtäjäaikaansaan- ten vauhkoontuessa nämä mah­ ' ja. Pojat joutuivat kiinni ajat­ minulle kertoi. koinen kaupunki ei voi tarjota. * * * noksiamme olisi viehättävä ja dollisesti saattaisivat syöksyä alas telemattomuudesta aiheutuneesta Meiltä turkulaisilta jää monesti säilyttämisen arvoinen. jyrkänteeltä. Laivuri Andersson Samppalinna kvarn kan fira teostaan. Rangaistukseksi eroi- huomaamatta, että kaupunkim­ * * * Vuosisatoja jatkunut tasoitus- ei halunnut vastustaa tällaista sitt 100-års jubileum. Skepparen tettiin kaikki pojat koulusta ja me itse asiassa on Aurajoen kum­ työ on onnistunut verrattain hy­ mielipidettä. Hän ilmoitti maist­ Johan Andersson fick år 1859 av taisivat saada jonkin muunkin paakin puolta noudatteleva kuk­ vin Aninkaistenmäellä ja entisel­ raatille helmikuun 19 pnä 1859 magistraten tillstånd att bygga rangaistuksen. Kaksi muuta Den grekisk-katolska kyrkan kuloiden kaksoisjono, jonka kau­ lä Ryssänmäellä. Mutta Kako- osoittamassaan kirjelmässä suos­ kvarnen på Samppalinnaberget. poikaa pääsi myöhemmin jatka­ vid torget byggdes år 1846 enligt neusarvoille emme aina pysty an­ lanmäellä ei 115 vuotta jatku­ tuvansa muutosehdotukseen. Arbetet började på hösten och i maan opiskeluaan, mutta kol­ ritningar av arkitekten C. L. En­ tamaan sille kuuluvaa arvoa. neesta uutterasta työstä huoli­ Samppalinnan myllyn piirus­ april 1860 stod kvarnen färdig. mannelle. joka katsottiin joukon gel. Et i klocktorn tillbyggdes år Päinvastoin me turkulaiset matta ole vielä onnistuttu ai­ tukset on arvattavasti tehty Sak­ Byggmastaren kom från Sverige johtajaksi, eivät koulun ovet enää 1897, men på grund av förskjut­ olemme vuosisatojen kuluessa kaansaamaan maisemaa häirit­ sassa. Myllyn rakennusmestari­ och ritningarna troligen från auenneet. Tämä poika ryhtyi ningar i grunden måste det rivas pyrkineet voimakeinoin tasoitta­ sevää tulosta. kin oli Ruotsista kotoisin. Myi- Tyskland. erään turkulaisen kauppiaan år 1927. sa Norrtälje sijaitsee. Lippujen hinnat tällä reitillä on järjestet­ ty erittäin halvoiksi ja lisäksi an­ Pekka Kapari: netaan ryhmäalennuksia, koulu­ laisryhmille jopa 50 pros. Lii­ kenne jatkuu syyskuun 12. päi­ SAARISTOSSA vään. Ensi kesäksi valmistuu vielä I turkulaisen Silja-varustamon Hietalahden telakalta tilaama Lähde ulapalle. uusi autolautta-alus, joka asete­ Työnnä vene taan Turun— Norrtäljen linjalle. kastuneita -puita pitkin Siitä tulee aavistuksen verran roskaiseen rantaveteen. isompi kuin uusi Bore ja se voi Suomen suurin matkustaja­ ottaa autoja vielä enemmän, kos­ Mainingit vielä kohoilevat laiva Bore saapumassa juhla- ka laivassa päiväliikenteeseen vatsanpohjaan saakka, liputettuna ensi kertaa koti- * suunniteltuna on vain vähän mutta riemuiten aurinko satamaansa Turkuun 7. 4. hyttitiloja. Autot ajavat sisään nousee —60. Bore on rakennettu perästä ja ulos keulasta. myrsky pilvien jälkeen. Oskarshamnissa Ruotsissa. Tätä päivää Itämeren risteilyt on hyvä hengittää.

OIVA KOIVISTO: Turun matkustaj alaivaliiken- II teeseen nimenomaan turismin Pohja siintää, kannalta kuuluvat olennaisesti hl. pienet ja isot kivet TURUN MATKUSTAJALIIKENNE Kastelholmin suositut Itämeren- keltaisen liman peittäminä. risteilyt, joita tänä kesänä jäl­ uudessa kehitysvaiheessa leen suoritetaan 12. Osa niistä Vesi huojuu ulottuu ensi kerran Lyypekkiin vaimeina maininkeina asti. Useimpien päätepisteenä on laakeakallioisessa lahdessa. Ennen vanhaan mentiin ”Ha­ Turku— Tukholma kiinnitetty erityistä huomiota. Kööpenhamina ja lyhin kierto­ matka kulkee reittiä Turku— likon kautta Ruotsiin.” Turkulai­ nykyisin Birger Jarl kuljettaa noin 1.100 Pikkukalaparvet sille ei täm ä kiex-totie ole ollut matkustajaa. Visby—'Tukholma—1Turku. Mat­ ryntäilevät kuin varjot. tarpeen enää ainakaan yli 62 Myös asianomaiset laivayhtiöt koilla seuraa mukana opas, joten vuoteen, jolloin täältä avattiin ovat jo ajoissa varautuneet tä­ täysin ummikonkaan ei tarvitse III säännöllinen, ympärivuotinen hän. Niinpä huhtikuussa val­ Turku— Norrtälje pelätä edes kielivaikeuksia. Ke­ Hylyn kylkiluut matkustajalaivayhteys naapuri­ mistuneen uuden Boren piirus­ säinen meri taas on houkutellut syvällä vihreässä vedessä maan pääkaupunkiin. Tänä kesä­ tuksia ruvettiin laatimaan jo v. Kesäkuun 1. pnä Turusta avat­ Kastelholmin risteilyille vuodesta keltaisina häämöttävät, nä yhteydet ovat edelleen sekä li­ 1956. Uusi B ore on Suom en suu­ tiin kokonaan uusi laivalinja toiseen yhä uudelleen ja uudel­ sääntyneet että parantuneet. Tu­ rin matkustajalaiva ja samalla Ruotsin puolelle, nimittäin Norr- leen todellisia maakrapuja sisä­ välkehtivien maininkien läpi rusta on nyt päivittäin kaksi ensimmäinen nimenomaan tätä täljeen, mistä on nopeat yhtey­ maan mahdollisimman vesiköy- ylös liehuilevina silkkinau­ matkustaj alaivavuoroa Ruotsiin. liikennettä varten suunniteltu det Tukholmaan. Kysymyksessä hiltä seuduilta. hoina. Nämä laivat voivat kuljettaa autoalus, jonne autot pääsevät on päiväliikenne, joka siis avaa 1.600— 1.800 matkustajaa sekä ajamaan kyljestä sisään ja joka saariston entistä paremmin tu­ Painoton tuuli, satakunta autoa päivässä kum- pystyy kulkemaan myös talvella risteille. Tällä linjalla liikennöi­ Korppoon autolautta taivaan levollinen hengitys, paankiin suuntaan. jäissä. Autoja se voi ottaa noin vät turkulainen Silja ja ruotsa­ käy kautta rajattoman Mainittakoon, että viime vuon­ 70. lainen Regin. Lähtö kummasta­ Turkua läheltä hipoo myös elävän timanttikentän, na Turkuun saapui meritse ulko­ Boren ohella Turun—Tukhol­ kin päästä tapahtuu joka päivä autolautta Vikingin liikenne mailta 92.911 matkustajaa ja man yöliikenteestä huolehtii tä­ klo 10 paikallista aikaa. Norr- Korposta Kapellskäriin, joka nyt täältä lähti 87.406. Kanavanie- nä kesänä ruotsalainen Birger täljeen tullaan klo 20 Ruotsin on käynnissä toista kesää. Se josta silmilläkään emme men kautta kulki siten yli 180.000 Jarl, joka ei kuitenkaan voi ot­ aikaa ja Turkuun klo 22 Suomen voi kuljettaa 90 autoa ja 900 ehdi poimia. matkustajaa. Lentoteitse saapui taa yhtä paljon autoja. Mutta1 aikaa. Lisäksi on järjestetty ni­ matkustajaa. Sitäpaitsi on Ah­ lisäksi 11.763 ja lähti 11.793 eli jotta autojen kuljetuskapasiteetti menomaan turisteja varten mah­ venanmaalta Ruotsiin päivittäin yhteensä 23.556. Turun ulkomai­ saataisiin päivittäin suunnilleen dollisuus vaihtaa laivaa Deger- monia laivayhteyksiä, mutta ne nen matkustajaliikenne oli siis samaksi, on Hollannista aikarah- byssä, niin että Turusta voi teh­ on tarkoitettu etupäässä ruotsa­ lähes 204.000 henkeä. Mutta dattu ml. Statenlaan kuljetta­ dä päivän retken saaristoon. K o­ laisten turistien kuljettamiseksi Bätförbindelserna mellan Abo och Sverige utvecklas är för elintason nousun ja liikenneväli­ maan pelkästään autoja Birger ko reitti Turusta Norrtäljeen on Ahvenanmaalle ja takaisin. Uu­ är, och denna sommar finns två dagliga turer att välja på. neiden kehityksen ansiosta mat­ Jarlin vuoroilla. Viime vuonna 124 meripenikulmaa ja siitä on tuutena siellä on nopea kanto- Kapaciteten är 1600— 1800 passagerade och ett hundratal bi­ kustamisesta on tullut todella samanlaisessa tehtävässä jo toi­ vain 20 mpk avovettä Ahvenan­ siipialus, jota varmaan moni lar. Senaste år anlitade 204.000 personer stadens förbindel­ koko kansan asia. Jo alkukesä mi ruotsalainen Sunnanhav. merta ylitettäessä. Sen jälkeen mantereen puoleinenkin käy ke­ ser med utlandet. 180.000 valde båtarna, 24.000 flyget. Där­ viittaa siihen, että tänä vuonna Matkustajia uusi Bore ottaa n. ollaan taas Ruotsin saaristossa sän aikana kokeilemassa. till anlitade många färjan Viking, som även i är går med Korpo Galtby som ändpunkt. tullaan kaikki aikaisemmat en­ 1.200 ja siellä on nimenomaan ja pitkälle mantereeseen työnty­ Toivomme virkistävää meri­ nätykset lyömään. kansimatkustajien mukavuuteen vässä lahdessa, jonka pohjukas- m a tka a !

16 17 A lfh ils orsl F in: tre oförglömliga händelser, som dan krympt ihop till blott fyra klömma te kosålor litit jag har dels stimulerade och dels bröt han­ instrument. fast just klömma — kumma livsmod. Vid Akademihusets grund­ Att betjäna kvartettmänniskor och kanna. Om kapelldrängen W irmolin lä g g n in g 1802, d å G u s ta f I V A d o lf ”dessa allestädes sig lika förstå- gästade staden, samt — femton å : sigpåare” var en tung plikt i jäm­ Och den dagen kom, då kvartett­ senare — vid den högtidliga invig­ förelse med forna dagiar, då den sällskapet fick uppleva, att den i Pinellos Åbo ningen av samma byggnad upplev­ sorgfria akademiska ungdomen gamle trotjänaren hade gått ur de Wirmolin lyckliga stunder, dä muntrade upp dagen för denne mu­ tiden. Uppskattning och saknad han med orden ”Seså, tra bå nu” sikens trofaste tjänare. Det är kan avläsas i de rader, vilka Pinel­ I Musikaliska Sällskapets rä­ varskodde kapellet om att musike i möjligt att Virmolins tankar nu­ lo själv har skrivit ned under det kenskapsböcker påträffas från åren kunde börja. mera gick i den riktning som vis- Wirmolinska konterfejet i minnes­ 1799— 1825 e tt fle r t a l rä kn in gar, De två följande händelserna var författaren tror, nämligen att han a lb u m et : utskrivna ”för instrumenternas katastrofala och följde slag i slag: ännu en gång önskade få höra uppbarn; ngen och billetternas emot ”Salig Bäckens” den ena var Abo brand, den andra Salgé dra på basen: Ej mer i ständig lunk och fläng Wirmulin-porträtt tagningen”, ”för affischer och var universitetets flyttning till Hel­ syns Wirmolin, kapellets dräng: i Pinellos minnes­ uppassning”, för ”fortepianons singfors, varmed följde, att de ville han pela en gång på min krav hans börda slutligt lättad är — album . bärning ’ m.m., vilka har kvitterats glada studenterna — Wirmolins jaha, te måste jag lova, nu vilar han på sitt besvär. med två tympligt nedritade bokstä­ bästa vänner — försvann från Äbo. roligt jag råppen åt maskarna gav ver I. W. Signaturen, som liknar Under branden syntes Wirmolin och setan så sött ku jag sova. ett bomärke, tillhör ”Academie ”en Eneas lik vid Troja” skynda Wackten” Johan Wirmolin, under molin för ”en parasitväxt som Tydligen var det så, att musiker­ till Akademihuset för att rädda Trömma om Salgé och Towner Det kan slutligen nämnas som ett fyrtiotal år jämväl verksam endast kunde leva och frodas na till tack för transporten av sina kära instrument ur lågorna. och T a h l, en kuriositet, att visan om W irmo­ som ”Capeil Dreng” vid Musika­ i närheten av universitetet”, så är deras instrument bestod suparna. Han kom tillbaka därifrån med en om Jammermann, Wongen och lin även har sjungits som en folk­ liska Sällskapet i Äbo. I denna omdömet i någon mån orättvist, Många amatörer spelade med i or­ lätt instrumentbörda denna gång E lfk re n , visa i vårt land. Som sådan sjöngs egenskap var han en för musikli­ ty en parasitväxt axlar ingalunda kestern på denna tid. Deras ini­ och tröstlöst utropade han till de trömma om Ferling i himmelens den av Klara Sonntag i Lojo, Virk- vet i staden betydelsefull person, dagliga bördor av den art som tialer avläses på en del av instru­ mötande: ”Akademiasta viimeisen sal by, som m aren 1935. H o n h a d e lä r t allmänt känd och ofta sedd på Wirmolin var mäktig. mentlådorna i Wirmolins börda, kerran tulen”. och klömma var kata och ränn­ den av sin mor, hemma i Snapper­ gatorna ”nedsänkt under bördan v i nämnt*, t. ex. E rik E lfgren , G u s ­ Nu plir te roligt, nu plir te galas, Glädjen försvann ur Wirmolins sten. tuna. Visan om ”Virmuli” sjöngs af instrumenter och åtföljd af sin taf Gabriel Hällström, N. H. Wong, så volkena ropa och säja, liv frän denna dag. Han blev en med gott humör; sångerskan fann gumma, som på en handkärra sköt E. A. Jammermann m. fl., affärs- Wirmolin kommer med huilu fåordig, trött man. Visst bar han Klömma te joukko bå rycken den mycket roande, men hon hade fram allt vad gubbens ryggtavla idkare eller tjänstemän ur stadens och pas, ju musikinstrument nästan till sin ja g par, ingen aning om dess ursprung. Jag ej kunde inrymma”. borgarskrå. fioler och horn och kalmeja. sista stund, men numera hade bör­ ja vetten från råpp och från banna, meddelar här hennes melodi: Citatet är efter N. H. Pinello, Tråka på handten med kintu Makaina Wirmolin behövde för­ som i sin berättelse ”Kapelldrän­ han h a r modligen en ny styrketår efter gen”, publicerad i Kapten Puffs och trompå bå vartera sita; framkomsten till Akademiens mu­ ”Små berättelser och tidsbilder" lunkar och bustar och tegena tar siksal. Där brukade nämligen den 1866, h a r le v a n d e g jo rt W irm o lin rink kator och torkena vita. trötte drängen genast slumra in, O ch nu blir de ro-lit, nu blir de ka-las, när fo l-ke-na ro -p a och sä - ja, i hans egenskap av ”kungl. akade­ uppkrupen på en violoncellåda, ty miska kapellets trogne dreng och Pinello fullbordar i följande orda­ lastdragare”. I denna berättelse lag det Wirmolinska porträttet: prinka te vår jak. men fila också: återger Pinello även en visa om ”gubben var rödkindad som en när pelverket pörjar att låta, samme man, ”hittad i en afliden Bachus, nyttjade uppstruket hår, tå kan jag nukka och höra ubbå att Vir-mu-!e kom-mer spelmans gömmor”. Visan — som slutade i en liten piske”. Han och tå kan jag kratta och skråta. måhända författad av Pinello bar en ”rundskuren, brun frack Vid fortissimoställena i musiken Huruvida visans folkliga tradition musiken på Wirmolins tid. Ett årena fast just måst höra ten själv? — avser att återspegla ka­ med stora knappar, knäbyxor, ned­ vaknade gubben upp. För dirigen­ har nått större spridning än till musikstycke, nämligen Mehuls 'Afökel' nog kan man tå också en- pelldrängens egna tankar och ord hasade grå ullstrumpor och skor, ten Salgés stråkdrag på basfiolen Snappertuna och Lojo, och huru­ ”Ouverture à grand orchestre de kång sova roligt”. och är avfattad på ”det språk försedde med tennspännen”, och: synes Wirmolin ha varit särskilt vida den överhuvudtaget har sjun­ l’opera Les deux aveugles de Tole­ Emellertid har jag icke haft till­ han vanligen ibland sina musika­ ”just så såg han ut”, tillägger be­ lyh örd : gits även i Abo är något, som jag do” nämnes särskilt av Pinello så­ gång till nämnda uvertyr, varför liska förmän talade”. rättaren med eftertryck. icke äger kännedom om. Men det som föremål för en längre tids in­ det icke varit mig möjligt att Till karaktären var Wirmolin en Men ännu i en tredje version Men när som Salgé pa basen är inte uteslutet, att den ursprung­ övande. Wirmolin sov helst bort konstatera, huruvida Klara Sonn­ har Wirmolins porträtt genom Pi- ordkarg men lättretad finne. Det ska tra ligen skrevs till någon känd melodi, denna musik med ursäkten: ”nog tags melodi till ”Virmule-visan" nellos försorg bevarats för efter­ var inte värt att förebrå honom, tå pli mina ökon så klara, kanske till ett tema ur orkester­ låta te pra, mutt när man hela möjligen härrör ur denna musik. världen. I sitt minnesalbum, som om han tittat för djupt i glaset. tå ä te kott att örona ha — Då kom svaret vresigt: ”Ole vaj” förvaras i Historiska museets arkiv, fisst måste man vaken tå vara, eller ”Tu ljuger”. Men det var väl har han infört ett av ”salig Bäcken” SIBELIUS-MUSEON AMANUENSSI FIL.MAISTERI ALFHILD FORSLIN Det fanns plikter som väntade tecknat porträtt: Wirmolin bäran­ inget att undra på, om både gub­ luo edellisessä kirjoitelmassa haus- niihin originaaleihin, joita Pinello teri Forslin on merkinnyt muistiin ben och hans hustru Caisa då och Wirmolin även under repetitionen: de sin väldiga instrumentbörda. kan ja mielenkiintoisen pikapiir- Kapteeni Puffin muistelmakirjas- Lohjan Virkkalasta Klara Sonn- Ryggen tyngs av två violonceller, då behövde en skvätt ur flaskan relmän Johan Wirmolinista, tänä saan on niin herkullisesti kuvaillut, tagin kesällä 1935 esittämänä. Tä- Ljusena tända och putsa ipland fyra violiner med lådor och not- för att mobilisera krafter: vuonna 150 vuotta täyttäneen Tu- Tästä muistelmasta ovat peräisin mä melodia on kirjoitelman loppu- te va sannt, te vår jag ej klömma, run Soitannollisen Seuran alkuai- myös maisteri Forslinin kuvaukses- osassa, ja Wirmolinia soitintaak- ställare. Valthornen hänger på Kuppen kår ramman och kum­ tulana flytta och jämka en krand, kojen "kapellinrengistä”, jonka teh- sa esiintyvät ja luultavasti Pinellon koineen esittävä alkukuva on jät­ vardera armen, och framför benen man kår pak. och sen kan jag åter vå trömma. täviin kuuluivat mm. soitinten kul- käsialaa olevat runokatkelmat, jota jennös Historiallisen museomme ar- dinglar tvenne pukor. Träblås- så tyva i penena pliva. jetus, julisteiden levitys, konserttien tekstiä myöhemmin on eräillä seu kistossa olevasta Pinellon muisto- ovimiehen tehtävät ynnä monet duilla maassamme laulettu kansan- albumista, instrumenten bärs i händerna. Pegge de dänka: te vara ko sak Under de fyrtio åren Wirmolin muut sellaiset. Wirmolin kuului laulunakin ja jonka melodian mais- Då Pinello emellertid kallar Wir- om Wongen en sup kulle kiva. bar instrument i Åbo inträffade

18 19 soin uskoa. Mihin tahansa ni­ näkyi toimistohuoneen ikkunasta. keutuvat pöytiinsä. Johanneskin M ene pois, Vaurala sanoo. mettömään ja käsittämättömään. Puu seisoi kukkulalla joen toi­ tulee. Istahtaa ja jää äänettö­ Mielesi kumminkin tekee ... Kirjoitin. Luulin tekeväni jota­ sella rannalla. Aivan pystysuo­ mänä katselemaan lasiinsa. Orvokki P eltola: Johannes hymähtää ja nousee. raan jyrkänteen reunalla, sillä — Ota siitä kiinni. Kaksin kä­ kin merkityksellistä. Olin ylpeä, Lähtee, kulkee vinosti yli parke­ sin. Ja kaada suuhusi, Vaurala että nuo kaikki turhat sanat säi­ tin ja kumartaa. kalliota oli louhittu pois. Se oli sanoo ja nauraa. lyvät jossakin. Nyt on toisin. Vanha mies jää yksin. Keltai­ korkealla, ainaisessa tuulessa ja PYHÄ MAA — En tiedä. Ei oikein maistu. Jos kaikki ne sanat asetettaisiin nen lampunvarjostin riippuu lä­ siksi se menetti lehtensä ensimäi- En ole kunnossa, Johannes vas­ peräkkäin, tulisi siitä kilometrien hellä pöydän pintaa. Valopyö- senä. Suurimman osan vuotta, mittainen kirjainarmeija. Siinä Vaikene, moottori, rylä putoaa liinalle ja miehen pitkän syksyn ja talven, puu oli taa. Äsken tuntui niin omitui­ sitä olisi ohimarssi. Onneksi nuo ääneti vieri, pyörä, puhaltamat savuhahtuvat liikah- kuin suuri, harvaksi kulunut luu­ selta. Kuin olisin irtaantunut mustat pienet kirjainhyönteiset televat siinä hajoten ja himmeten ta, joka väsyneesti lakaisi pilviä. itsestäni. Katselin itseäni ja viimeiset metrit. ovat joko poltetut tai arkistoitu olemattomiin. Viime aikoina hän kävi usein muita ikäänkuin matkan päästä. Jää hiukan sivuun, jonnekin varmaan paikkaan. -— Hyvä, ettei enää tee mieli puistossa. Ja aina hän muisti Kalsea ja viluinen tila. Tappoi itsekin riisun kengät. Sieltä ne eivät pääse irralleen. mukaan, hän ajattelee. On hu­ käydä tutkimassa myös puuta, ihmeellisyydellään kaiken muun Tämä on pyhä maa. kumppaniaan. Sekin oli jo van­ tuntemisen. Ajatukset kulkevat Sillä ne ovat purijoita, sen olen ha. Jotakin sementintapaista kaiken aikaa kirkkaana. Kuvit- vuosien mittaan tullut huomaa­ Mökki on painunut oli työnnetty sen lahonneisiin ok- telee näkevänsä ja kuulevansa maan. Lihan ne ovat minusta aikansa taakan alla, sanpaikkoihin, lääkitty kuin van­ enemmän kuin tavallisesti ha­ jo syöneet, nakertaneet vähin turhalle tuhlaa haa ihmistä. Puistossa oli myös vaitsee. Se jatkuu yhä ... Ja erin tyhjyytensä täytteeksi; — ja kukkiaan omenapuu. silti ne ovat yhtä hieveröisiä Piha on autio, edelleen . tupa on tyhjä. Vaurala lopettaa puheensa ja Välillä suljettu ovi. heittää lasin pohjalla olevan til­ Sisällä olleiden henget kan suuhunsa. Tarjoilija tulee, viettävät juhliaan. TAPANI JYLHÄ: vaihtaa lasit ja pudottaa merki­ Näkymättä ja hiljaa. tyksettömän "olkaa hyvänsä” höysteeksi. Musiikki alkaa. Olkaamme ääneti mekin, Klarinetti lähtee. Piirtää mus­ etteivät huomaa meitä. talle hiljaiselle pohjalle keltaisia Olkaamme hiljaa, ... että ihme tapahtuisi pehmeästi hajoavia ympyröitä. ettemme häiritse niitä. Basso yhtyy parin tahdin jäl­ keen; pudottelee joukkoon pieniä Seisomme hetken, surumielisiä savuhahtuvia, jotka poistumme hiljaa. tummaa pohjaa vasten erottuvat Paluuta vailla, hiljaa. vittavaa katsella. Hymyilyttää Jää suljettu ovi koko touhu. Mutta hän tietää vanhan hopean kaltaisina. Pia­ nokin tulee mukaan kuin hidas ja piha ja omenapuu. hymynsä sittenkin olevan vinoa kahluuallas. Keskellä vihreätä sellaista on tapahtunut ennenkin. musta-valkorakeinen sade, ja ki­ ja väkinäistä. Mielessä on ontto nurmikkoa, kivettyjen rantojen Mitä se merkitsee. Vaurala tara laskee irralleen joukon kirk­ ja apea tieto siitä, ettei ole enää puristamana, oli tyyni vesi. Val­ — Ole varovainen, vanha mies kaita, nopeasti lentäviä tulikär- asiaa tuonne toisten joukkoon. keat penkit puiden alla, varjoa, sanoo. Se on merkki orastavasta päsiä. Johannes kuulee sen kai­ Ajatus liikkuu vielä pääkuoren viileä puolihämärä. Lammikko hulluudesta! Tapa se ajoissa. — ne ovat kuin yksinäiset vesi­ dyttävää samankaltaisuutta. sisällä, silmät näkevät merkitse­ oli kuin jokin ammoin sitten kul­ N eiti! ken. Hän nousee. Yrittää kulkies­ linnut keskellä ulapan tyyneyttä, Tunnen kummankin lähellä epä­ viä yksityiskohtia; — mielikuva keneen jättiläiseläimen kavion Vaurala viittoo tarjoilijalle, saan leikata askeltensa radalla liikkumattomina ja tuulta odot­ varmuutta; — tämän tästä, ai­ toisensa jälkeen herää, vie vähän p a in a llu s .------Ja lapset. So­ nostaa kaksi sormeaan pystyyn tasasivuisen kolmion parketin taen. Mutta musiikki loppuu. van yllättäen, näen kuvani hei­ matkaa mukaan, mutta jäähtyy lakat jäsenet puhkomassa tum­ ja nainen nyökkää hymyillen. kulmauksesta. Johannes kumar­ Kaikki merkitsevä jää sanomatta. jastuvan paikasta, jossa ei ole ja hajoaa sitten kuin savu lam­ maa vettä, ikäänkuin kasvamas­ — Kummallinen ammattikun­ — Hänen naurunsa on hyvä, p e il iä . . . pun valokehässä. Tämä on van­ sa siitä valkeaihoisina kukkina. ta, hän sanoo melkein itsekseen. taa. Hänen nimensä on Lea. Johannes ajattelee. Kymmenen Johannes istahtaa väsyneesti huus, hän ajattelee. Tieto ja Hän oli piiloutunut iltalehden Heidän hommansa opettaa var­ Vihreäpukuinen Lea ... askelta omaan pöytään. Taas yli tuoliinsa. — Lähdemme ulos, luopuminen. Selvä ja kirkas ha­ lihavien otsikoiden taakse, kun masti inhoamaan ihmistä perin­ — Miksi olette noin hiljainen, parketinkulman. Suoraan ja hor­ hän sanoo. Minä en ainakaan vainto kaikesta siitä mitä täällä tunsi tuijotuksensa häiritsevän pohjin. Tai rakastamaan heitä vihreäpukuinen kysyy. Mitä mie­ valmistellaan, mutta ei enää jumatta. Askelten on leikattava jaksa enää . . . Tahdon kävellä. leikkiviä. Oli kuin pahantekijä, yhtä ehdottomasti; jos tulee aja­ titte? tasasivuinen kolmio. Edellisen Ulkona tuulessa ... Se ei tapah­ osallistumisen mahdollisuutta. tietoisena tilastaan, mutta aina telleeksi että elämä on joka ta­ — Yritän olla vaiti, etten pu­ tanssin aikana hän nauroi... du täällä. Odotamme turhaan. Tai ehkä tämä on vasta raja? palaten kahluulammikolle. Sil­ pauksessa kulkemista ympyrän huisi typeryyksiä, Johannes sa­ Viileätä, kirkasta helinää. Sel­ — Odotamme mitä? Vaurala Varovaista viipymistä sillä ... lä siitä oli muodostunut ainoa kehällä. Määrätystä pisteestä noo ja nauraa. Alan olla siinä laisen äänen kuulin joskus lap­ k y sy y . Outoja ajatuksia ... yhdysside siihen elämään, joka määrättyyn pisteeseen. Loppu on tila ssa . sena, kun pudottelin pirstoiksi — Että ihme tapahtuisi. Että Tanssiparit liikkuvat ohitse ja väistämättömästi oli jo jäämässä aina sama, vaikka ihmiset kiin­ — Puhukaa pois, vihreäpukui­ liinalle pudonneet tuhkahahtuvat hajoavia jääpuikkoja pakkasaa­ joku tarttuisi meihin ja antaisi taakse. Solakat, valkeat lapsen- nittävät päähuomionsa kulku­ nen sanoo. Kuuntelen mielellä­ vavahtelevat syntyneessä ilma­ jäsenet, jotka saivat kaiken liik­ su un taan . ni. Annan kaiken anteeksi etu­ muna vesikouruista. Tunsin kum­ suunnan. Tien ja päämäärän, virrassa kuin pakoon pyrkivät mallisen mielenliikkeen nähdes­ jonka voimme hyväksyä. Mutta kumaan nopeina, tuskallisina — Se saa olla viimeinen, Jo­ k ä tee n . . . hyönteiset. säni hänet ensimmäisen kerran, puistatuksina... hannes sanoo. Huomenna pitää — Pelkkä anteeksianto ei rii­ se ei tapahdu täällä. Tiedän sen — Ovat kuten minä, mies ajat­ — Ehkä vika on siinä, että kai­ kyetä työhön. tä. Tarvitaan enemmän, Johan­ — kuin olisin nähnyt syntymät­ taas kerran. telee. Yrittävät sitkeästi harata ken aikaa näkee itsensä niin ki­ — Niin, sinä maalaat. Sano­ n es sanoo. tömän sisareni. Ja yhä näen. — Hyvä on, poika, Vaurala sa­ vastaan, mutta tarvitaan vain rotun selvästi, vanha mies sanoo vat, että sinulla on tulevaisuut­ Nainen vastaa hänen katsee­ Vaurala on veljeni. Tai vanha noo. Pyydän laskun ... Etsim­ puhallus ja nuo ovat hävinneet. itselleen . ta, vanha mies hymähtää. Nuo­ seensa, ei väistä. Johannes nä­ väsynyt isäni. Ajatusten, näke­ me sitä muualta. Sinun on löy­ Hän muistaa vanhan koivun, joka Musiikki loppuu ja parit ha­ rena toimittajana minäkin jak- kee silmäterien mustat täplät; misen ja tuntemistavan hätkäh­ dettävä se ajoissa. herran paikka kuuluu nummen- malan paikkana oli ns. Mäntykal- laiset” tytönsaattajat takuulla pa­ lio, joka sijaitsee Aurajoessa jon­ lautettiin takaisin. Grigorin tor­ pakkalaiselle. kin matkan päässä Paaskunnan ta­ pan osti ja kunnosti pikku-Tam- Kirkkotien "siivoaminen” on me­ losta. Lyhyeen loppui uimalan toi­ minen, mutta torppaa ei enää ole neillään. Moni mökki on lyöty minta, sillä terveydenhoitoviran- ja tänä vuonna on hajoitettu myös maan tasalle ja sama kohtalo on omaiset kielsivät sen ja vaativat piparkakku-Tammisen torppa H ä­ monen edessä. Tämä on välttä­ rakennetut laitteet purettaviksi. meentieltä. mätön toimenpide, koska Kirkko­ Se oli kova isku paikkakunnan Grigorin torpan naapurina on tie on saatava liikennettä vastaa­ uintiharrastusten elvytystyölle. salvumies Jakobssonin (nälkä-Ja- vaan kuntoon. Parkin huvila on kobssonin) vuosikymmeniä vanha vielä paikallaan ja ainakin sen torppa, joka lähiaikoina hävitetään vanha osa tulisi säilyttää, sillä sii­ U anuurtajia Nummenpakan lii­ samaten kuin naapurina oleva ns. hen liittyy monia historiallisiakin EINO LEHTINEN: kenteen harjoittajina olivat ne yk­ Franzenin torppa. Turku-Seuran tapahtumia. Parkin huvilan pihal­ sityiset, jotka jo 1920-luvulla yllä­ puheenjohtajan, maaherra Esko la on mm. tynnyrin pohjaan suun­ pitivät liikennettä. Ensinnä liiken­ Kulovaaran sukujuuret liittyvät natulla lyönnillä tehty alustava HAJAMUISTELMIA NUMMEN PAKALTA teessä oli auto, jonka hyttiin nous­ Jakobssonin torppaan, sillä se on päätös Nummenmäen Työväen­ tiin rappusia myöten takaosasta. hänen isoisänsä rakentama ja yhdistys Taiston perustamisesta. Turun esikaupunkialueiden olo­ Pikkumetsän puolikunnallinen säisin viettivät railakasta leirielä­ Eräs reitti kulki Kirkkotieltä ny­ isänsä, kansakoulunopettaja Urho Varsinainen perustavakokous pi­ suhteissa on puolen vuosisadan ai­ asuntotalo. mää, jota runsain joukoin käytiin kyistä Keskikatua Hämeentielle ja Kulovaaran lapsuudenkoti. Maa­ dettiin Hammarenin torpassa Uusi- kana tapahtunut huomattavia Ekqvistin Osku oli ammattinsa seuraamassa iltaisin. Naisväellä oli sieltä Kauppatorille. Maksu oli herra on siis tavallaan ikään kuin tie 3:ssa. Tässä kokouksessa Suo­ muutoksia. Ei ole Nummenmäki taitava miuirari, mutta sen lisäksi samalla tilaisuus antaa ”povvuut- yksi markka. Keskikatu tunnetaan nummenpakkalainen. Ja edellinen men Työväenpuolueen puoluehal­ enää se sama Nummenpakka, joka hän oli monitaituri, jonka puoleen taa”. Mainio yleisömenestys oli myös nimillä Konnankuja ja Oja- maaherra Erkki Härmä oli oikein lintoa edusti puuseppä K. F. Hell­ se oli yli neljäkymmentä vuotta käännyttiin monissa asioissa. Kun myös tivolilla, jonka toimintapaik­ kunnankuja ja sen varrella on ai­ pesunkestävä nummenpakkalainen, sten, jonka kaarinalainen yli­ sitten, jolloin sain ensimmäisen kissa tai koira piti ottaa hengiltä, kana oli ns. Peleniuksen pelto, jolla koinaan ollut kauppapaikka Oja- joka aikoinaan toimi mm. naisten konstaapeli saattoi kokouksesta kosketuksen Nummenpakkaan, jos­ naisväki ohjasi askeleensa Oskun nyt on omakotirakennuksia. Satei­ kunnantori. voimistelunohjaajana. Voitaisiin - Hämeentulliin ja aseena poliisilla ta Hämeen tullissa, Kiinanmyllyn- mökille, jossa asia aina järjestyi. sen sään aikana koko alue oli savi- Ei tuntisi "Moukun-Franssi”, jo­ kin sopia siitä, että läänin maa- oli rautapuntari. katu l:ssä kellosepänliikettä har­ Pikkumetsässä onkin monen mir­ liejun peitossa, mutta se ei sanot­ ka viinanmyyntimatkoillaan hiip­ joittanut. kelloseppä Virtanen kir­ rin ja piskin viimeinen leposija. tavasti tunnelmaa häirinnyt. paili Nummenpakan kujia, paikka­ * * joittamassaan pitkässä, huumori- Keväisin, heti ”Halisten ukkojen” kuntaa enää samaksi. Vieras se kylläisessä runossaan toteaa mm.: lähdettyä, Osku lähti ”lipo” olka­ Urheilutoiminta Nummenpakal- olisi myös Kissa-Kallulle, joka Nopola on Nopola päällä Aurajoen rannalle ”vimmas- la on aina ollut vireätä ja tulok­ asusteli Santakuopantien varrella ja kelpaa se jaa, sellista. Olympiavoittajia, Suomen tamaan" ja sai hyviäkin saaliita, mökkipahasessa. Kissa-Kallu oli suloist’ ompi Nopolassa nopottaa. vaikka muitakin kalamiehiä oli ja piirin mestareita Nummenpakal- tuttu persoona Turun katukuvassa. Puuseppä F. E. Lundqvist mai­ matkassa. la on kymmenittäin ja muita pal­ Förf. kåserar om Nummisbacken, en av de förstäder som Hän liikkui maitokannu kädessä nitsi 1920-luvulla, ettei kulu mon­ kintosijoille sijoittuneita urheilijoi­ nu saneras. Många kända åbobor härstammar från Nummis­ ja säkki olkapäällä ja joka päivä takaan vuotta, kun Nummenpakalle P a askunnassa joka kesä viete­ ta sadottain. On paikkakunnalla backen. Där föddes framlidne landshövdingen Erkki Härmä, samaa reittiä. Matkallaan hän tyh­ rakennetaan komeita kivitaloja. tyt palokunnanjuhlat olivat erään­ urheilukenttäkin, jonka Kaarinan samt folkskolläraren Urho Kulovaara, vars son Erkki nu är jensi omaan kannuunsa meijerien Näin on tapahtunut, vaikka "en­ laisia merkkitapauksia. Päiväjuh­ kunta ehti rakentaa ennen kuin landshövding och ordförande för Åbo-Samfundet. maitokannuihin jääneen maitotil- nustaja” ei ehtinytkään omin sil­ lassa oli kansanomaista ohjelmaa Nummenpakka liitettiin Turkuun v. kan ja pisti säkkiinsä reitin var­ min näkemään ennustuksensa to­ ja illalla esitettiin suulissa näytel- 1939. Ei taitaisi pakalla vielä ol­ relta löytämänsä ruokatavarain teutuvan. mäkappale. Vakinainen kutsuvie­ lakaan urheilukenttää, jos sen ra­ jätteet, joita parhaiten sai Kaup­ Nummenmäelle on kohonnut kol­ ras, joka tuli kutsumatta, oli Kir- kentaminen olisi jäänyt Turun kau­ patorilta ja Kauppahallin piha­ me Tammenkoron 10-kerroksista veen-Antti — koko maailman palo- pungin asiaksi. Nummenmäen — maalta. Kerrotaan Kissa-Kallulla ja kuusi Nummenkorvan 4-kerrok- mestari — ja hänen tehtävänään Kuuvuoren — urheilukenttä val­ olleen melkoisesti rahoja, kun hä­ sista asuntotaloa ja vielä tämän oli pitää toinen ”juhlapuhe”. Us­ mistui v. 1934 ja sitä rakennettiin net vihdoin otettiin sosiaaliviran­ vuoden aikana valmistuu Kylänum- kollinen juhlavieras oli myös Kun­ useana vuotena, mm. työttömyys­ omaisten huostaan . men 4-kerroksinen asuntotalo, jois­ naksen Franssi. Toisinaan eräät työnä. Rahoitus tuotti suuria vai­ Lukuisa on niiden sairaiden — sa on asunto yhteensä neljälle sa- palokuntalaiset jatkoivat juhlaa keuksia. Kunnanvaltuusto päätti dalle perheelle. Ensi vuonna kau­ vielä maanantainakin. Aina valpas ottaa 5 000 markan lainan töiden työmiesten ja herrojen — määrä, punki rakentaa alueelle Kuikun- naisväki kertoi nähneensä Paas- jatkamista varten ja valtuutti tä­ jotka ovat saaneet apua Nummen- kulman asuntotalot, joihin tulee kunnan seutuvilla miehiä, joilla oli män kirjoittajan lainan hankki­ pakalta. Erikoisen kuuluisa ja ete­ 100 asuntoa. Alueelle muodostuu yllään pitkä valkoinen mekko — jaksi. vä oli Ahlruuska, mutta mainetta siis 500 p erh een asu n totaa jam a . mahtoiko se maanantaina vielä ol­ Menin laina-asiassa Kansallis­ niittivät myös silmä-Palmruuska Muitakin ”kivimuureja” on ra­ la valkoinen? — ja siinä keltainen, pankkiin tunnetun urheilumiehen ja Härmän mamma. kennettu ja lähivuosien aikana ra­ punainen tai sininen vyö ja kaulus. Mauno Mäen puheille, esitin viral­ Nykyisessä Turjan kulmassa oli kennetaan lisää. Eräitä on jo ra­ Miehet olivat ”jälkisammutuspuu- liset asiakirjat ja valtuudet sekä Kilanderin puoti, jossa myytiin kennusvaiheessa. hissa”. Palokuntajuhlat ovat jää­ pyysin lainaa. Mäki piipahti jos­ pirunpoikaa. Hieman alempana Samaan aikaan, kun vanhaa asu­ neet historian lehdille, mutta ”jalo sakin ja tuli hetken kuluttua ta­ olleessa Parkin puotissa valikoima tusta, aitoja nummenpakkalaisia palokunta-aate” elää Nummenpa­ kaisin ilmoittaen, ettei lainaa voi­ oli huomattavasti monipuolisempi. mökkejä on hajoitettu, on raken­ kalla. Siitä on eräänä osoituksena da myöntää, koska ei ole rahaa. Kilanderin kulmauksessa oli myö ; nettu uusia omakotitaloja. Pikku- se, e ttä v. 1908 ra ken nettu kalusto- Niin, että ovat ne KOPn rahat jos­ Grigorin torppa ja sen lähellä lam­ metsä, jossa moneen vuoteen ei huone on purettu ja tilalle raken­ kus olleet vähissäkin. mikko, Grigorin kulju, jonne mie­ ollut muuta kuin Ekqvistin Oskun nettu uusi ajanmukainen talo. On Nummenpakalla ollut ”uima- het pöhnäpäissään kompastuivat omakotitalo, on täynnä aistikkaita Eivät sijoitu mustalaiset enää laitoskin”, joka rakennettiin yksi­ saaden epämieluisan kylvyn. Tämä omakotitaloja ja mäen reunassa Hannunniityn metsään, jossa ke- on sama kulma, josta "vierasmaa­ tyisten taloudellisella tuella. Ui- Nummenmäen torppia vuosisadan vaihteessa

22 voittaa tämä kilpailu, johon toinen O rvokki Peltola mies lisäsi että eihän nuo ranska­ laiset merimiehet sen parempia ERÄS KILPASOUTU pitäisi oleman kuin meidänkään. MAANTIE KAKSI Ja jos oikein kiperä paikka vaan tulee niin he meistä kovan vastuk­ M a a n tie sen saavat, sillä jos emme juuri RUNOA kylistä kaupunkeihin, ensimmäiseksi pääse, niin ei myös­ Koska sanomalehdissä niin pal­ metsiä halkova, kään viimeiseksi aiota jäädä. jon kirjoitetaan urheilusta, suoma­ aavoilla jättiläiskynän piirto, Lähtökäsky annettiin ja veneet laisten saavutuksista urheilun alal­ haparoivan kynän piirto. lähtivät liikkeelle. Vilkkaat rans­ la, niin saanen tässä kirjoittaa suo­ LÄHTÖ malaisten merimiesten sitkeydestä kalaiset. jotka olivat ennen jo ol­ Kertojan isä Axel Österman Sade pieksi meitä, ja kunnosta vierailla mailla ja vie­ leet tämänkaltaisissa kilpailuissa on aikoinaan asunut autot roiskivat P elk ä ä n k ö ? raiden kansojen keskuudessa. Ja osanottajina, tiesivät olla varuil­ Luostarinmäen museon päällemme rapaa. M ik si? koska nykyaikana muutenkin niin laan ja saivat alkulähdössä kohta merimiehen talossa, Puskimme tuulta vastaan. Osan parhaan, paljon urheillaan ja urheilusta kir­ hyvän etumatkan suomalaisten ve­ syn t. 1830, k u ollu t 1899. Muistanet ainoastaan, ennalta määrätyn joitetaan ja kaikki huomattavat neestä, jotka tottumattomina ja sinä, minä olin vapaa. sain kerran. hitaampina jäivät aluksi häntäpää- urheilu tapaukset sanomalehdissä M in k ä ? julkaistaan, niin saanee tämän kal­ hän. Mutta ei suomalaisten kauan M a a n tie. Ei väliä tietää. tainen tapaus vielä julkaista ettei tarvinnut viimeisinä olla, kun he Muistat varmaankin. Sen orjia kaikki on vain. se unhotukseen joutuisi, vaikka se vasto erään mainehikkaan meri­ saivat täyden höyryn päälle ja niin Kaipaatko tietä? on tapahtunut jo yli kahdeksan­ taistelun muistojuhlaa viettämään. yksi ja toinen ranskalainen vene Niin minäkin. Ja k iitä n , kymmentä vuotta takaperin. Koko sotasatama ja myöskin so­ sivuutettiin. Kun veneet rupesivat Kultainen nauha ku n tiellä Kuten tunnettua olivat suoma­ talaivat olivat juhlan kunniaksi li­ lähenemään kierrettävää alusta, luota ja luo koen kantavan voiman. laiset merimiehet jo viime vuosi­ putetut, soittokunnat soittelivat ja niin ilmoitti peränpitäjä soutajille, kaua s vie, Joku minua siunaa. sadalla hyvin haluttuja ulkomaiden tykeillä ammuttiin. Myöskin oli että yksi ranskalainen vene oli enää kaukaa tuo. — K e n ties . laivoissa kuntonsa ja luotettavai- päätetty toimittaa iltapäiväksi lai­ tunnin jälkeen alkoi kilpailu. Pal­ edellä. Hän sanoi soutajille: Jos suutensa tähden. Jokunen van­ vaston veneiden välinen soutukil- jon ei siinä valmistuksia tarvittu voisitte vähäsen vielä parantaa sou­ hempi merimies vielä muistaa kun pailu, että saataisiin nähdä, missä kun ei miehiä paljon ollutkaan lai­ tua, että voisimme tehdä edulli­ tämän vuosisadan alkuvuosina Tu­ laivassa parhaimmat soutajat oli­ vassa, alun toistakymmentä kansi- sen kiertämisen sotalaivan ympäri, rusta pestattiin satoja merimiehiä vat. Kaikissa veneissä piti olla miestä ja siitäkin joukosta oli muu­ niin silloin olisimme voitolla. Sou­ En rysk furste vid namn Wittgenstein, Rysslands sändebud venäläis- tanskalaisyhtiön suuriin sama määrä miehiä soutamassa. tama vanhempi mies joka ei tul­ tajat kiristivät soutuaan ja saivat i Paris, tog på 1870-talet hela besättningen till sin lustjakt rahtilaivoihin, jotka kulkivat Eu­ Päätettiin aloittaa soutu rannalta, lut kysymykseen. Pursimies valit­ ranskalaisen veneen kiinni ennen från Åbo. Vid ett uppehåll i Toulon år 1874 sände fursten roopan ja Itä-Aasian väliä kuljet­ kiertää ulkona ulapalla ankkuris­ tiin peräsintä hoitamaan ja kuusi kierrosta ja saman tien pääsivät sina män oförmodat till en kapprodd mellan ett antal franska taen sotatarpeita Port Arturiin ja sa makaavan kaikkein suurimman nuorempaa ja voimakkaampaa myöskin ohitse. Sotalaivasta kyllä skeppsbesättningar. Åboborna vann med flera båtlängder. Wladivostokiin. Ja jos mennään ranskalaisen sotalaivan ympäri ja miestä soutajaksi, ja niin oli kil- huudettiin kehoitushuutoja omalle vielä kauemmaksi ajassa takaisin, palata taasen rannalle takaisin pailuvene täydessä kunnossa. veneelle ottamaan kiinni suoma­ En av deltagarna var förf:s far Axel Österman (1830— 1899), noin kahdeksankymmentä vuotta, lähtöpaikalle. Voittajaveneelle oli Kun sitten aika lähestyi niin laisten vene ja sisukkaasti ranska­ som bodde i ”sjömannens gård” på Klosterbacken. niin silloin jo pestattiin Turusta määrätty 200 francia palkinnoksi. miehet astuivat veneeseen ja sou- laiset kyllä yrittivätkin, mutta merimiehiä. Kun tämän ”Wilia”-laivan omis­ sivat kilpailupaikalle. Rannalle oli kaikki oli turhaa sillä välimatka Siihen aikaan eli Venäjällä eräs taja sai kuulla, että pidetään lai­ kokoontunut paljon kansaa soutua aina vaan suureni suurenemistaan ruhtinas nimeltä Wittgenstein, jo­ vaston laivojen välillä kilpasoutu seuraamaan, niinkuin tällaisissa eikä suomalaisveneen voittoa enää ka oli Venäjän lähettiläänä Rans­ niin hän meni esittämään kilpai- tapauksissa aina tapahtuu. Laivan mikään uhannut vaan varmana kassa. Koska hän oli sangen ri­ lutoimikunnalle, että hänen lai­ kapteeni tuli myös siihen ja vielä ja ylivoimaisena voittajana se saa­ kas miei niin hän oli teettänyt vansa vene ulkomaalaisena saisi neuvoi miehiänsä: Jos niin kävisi, pui määrättyyn paikkaan rannalle omaan laskuunsa upean huvilai- ottaa osaa kilpasoutuun. Lupa hä­ että teidän veneenne ensimmäisek­ kansan hurraahuutojen kaikuessa, van jonka nimi oli Wilia. Hän oli nelle myönnettiinkin. Nyt hän si jonkun ranskalaisen veneen hä- monta veneen mittaa seuraavan myöskin kuullut suomalaisista, että kiireesti riensi laivalleen, ilmoitti tyttämänä saapuisi määräpaikalle, ranskalaisen veneen edellä he olivat kunnollisia ja hyviä me­ kapteenille, että hänen laivansa niin muistakaa, että hyppäätte Ja ruhtinas joka myöskin oli rimiehiä. ja hän pestasi Turusta vene saa ottaa osaa tähän iltapäi­ heti maalle ettei mitään sekaan­ soutua seuraamassa ilostui niin koko laivaväkensä aina päällikköä vällä pidettävään soutukilpailuun nusta ja kinaa tulisi kenen vene suuresti siitä että hänen laivansa myöten. Siinä laivassa miehet sit­ ja tiedusteli mitä mieltä miehet ensimmäiseksi pääsi perille. Mie­ vene voittajana saapui perille en­ ten palvelivat useampia vuosia siitä ovat. Kapteeni kutsui mat- het lupasivat vielä muistaa, jos nen ranskalaisten suuren laivaston purjehtien enimmäkseen Välime­ roosit kannelle ja ilmoitti heille niin hyvin kävisi että ensimmäi­ valiosoutajia. että sitten illalla piti rellä, ollen m.m. Suezin kanavan asian ja ruhtinaan toivomuksen seksi tulisivat. miehille oikein iloiset kemut, jos­ vihkiäisissäkin kun se valmiina että he ottaisivat kilpailuun osaa. Mieli jännityksissä sousivat he sa miehet saivat juoda samppan­ avattiin Miehet vähän epäröivät kun eivät lähtörivim, johon jo oli kokoontu­ jaakin. Hän vielä ilmoitti lisää­ Kirjoitettiin vuosiluku 1874. Erää­ milloinkaan olleet missään kilpailu- nut useampia ranskalaisia kilpa- vänsä samanlaisen summan siihen nä kauniina kesäpäivänä lojui tämä soudussa olleet mukana, mutta oli­ veneitä Siinä sitten lähtömää­ palkintoon jonka he kilpailustakin ennen mainittu laiva "Wilia” ank­ vat kyllä valmiit ruhtinaan toivo­ räystä odotettiin. Soutajat keske­ saivat. Ja se oli kyllä kaunis raha, kurissa Toulonissa, Välimeren puo­ muksen mukaan osallistumaan ja nään keskustelivat kilpailusta jol­ 400 fran cia kilpailusta. leisessa ranskalaisessa sotasata- parhaimman kykynsä mukaan loin eräs miehistä puheli että olisi "Wilian” turkulaisperäinen miehistö, jossa mukana myös tässä kuvat­ massa, johon myöskin oli kokoon­ koettamaan. Heti täytyi ruveta se meillekin mukava ottaa tuo ra­ Alfred Kaner vo tuun soutukilpailuun osallistuneet, samalle omistajalle tunut koko ranskalainen sotalai- valmistustehtäviin, sillä muutaman hapalkinto vastaan ja myöskin kilpaveneen peränpitäjän poika kuuluneen Werki-laivan kannella. Kesäaamuinen Turku

"Jo joutui armas aika kauniiksi, varsinkin näissä kevät- lastenlelu tai värikkäät 'dollari- ja suvi suloinen." kesäaamujen juhlavaloissa ja he- h y m y t". — Vanhan talon har­ penissä. mauden keskellä humisevat iki­ Mitä muuta voisimme sanoa vanhat lehtipuut, joiden varjossa Yllelainattuihin vanhan suvi- esim. Tuomiokirkostamme, van­ mukava penkki odottaa istujaa virren sanoihin voinee tähän vuo­ han Akatemiatalon sekä muiden — ja portaiden pieliä somistavat denaikaan taas yhtyä jokainen arvokastuntuisten rakennusvan- sireenipensaat täydessä kukka­ ihminen ikään, sukupuoleen ja husten ja vihreän, menneisyys- loistossaan. Mutta näiden mo­ siviilisäätyyn katsomatta. — Ja muistoja humisevan puiston ym­ lempien talotyyppien yhteistulos eiköhän liene niinkin, että olem­päröim änä? on sittenkin tämä vanhuuttaan mepa me kukin yksilö näin joka­ Sen lähiympäristössä pitävät arvokas ja modernilla uutuudel­ päiväisessä vaelluksessamme kunniavartiota edesmenneet suur- laan eteenpäin pyrkivä Turku. — kuinka tunteettomia ja parkkiin- miehemme kivihalimoissaan, vä­ Tämän kauneuden säilyttämi­ *uneita tahansa, niin jonkinlai­rikkäiden kukkakeitaitten ympä­ nen ja vaaliminen vaatii kuiten­ sen sanattoman aamuhartauden röim inä. kin jatkuvasti malttia ja harkin­ vietämme tällaisina kesäaamuina Eikö vanha Merikoulu vartio- taa, ettei uutta luotaessa tuhlat­ jo työhön kiiruhtaessamme. torneineen, josta turkulaiset vielä taisi vanhoja arvoja. Kun joka puistossa ja piha- muutama vuosi sitten tiirailivat Miltä vaikuttaisi Tuomiokirk­ puissakin pikkulinnut soittavat aikamerkkiä, puistorinteen veh­ ko, jos se olisi nykyaikaisten, lä­ varhaiskonserttiaan, — kun kaik­ reydestä kohoavana tarulinnana hinnä käytännöllisyyttä silmällä­ PEKKA HARISMAA : ki puut ja pensaat ovat saaneet ole maalauksellisen kaunis, vaipitäen luotujen talojen keskellä? vihreät juhlaverhonsa, — pih oil­ eikö silmämme siihen täysin tot­— Kuin orkidea juomalasissa. la ja porraspielissä kukkivat ku­ tuneena jaksa välittää tajun­ Entä miltä näyttäisi Porthanin kat täydessä loistossaan ja joka taamme täydellistä kuvaa? patsas jonkin lasipalatsin edus­ VARSINAIS-SUOMEN SUURNÄYTTELY matalan majan sekä upean ker­ Kaunis on Samppalinnakin talla? — Olisiko tämä silloin rostalon ikkunaverhojenkin vä­ vanhoine ravintoloineen, ja ur­ enää mikään Turku, se vanha Kesäkuun 30 p:nä Turun van­ suurimpaan Varsinais-Suomen sisäinen liikenne — traktorien listä vilkuttaa "hortenssan" tai heilupuistomme on kuuluisuus. "kuttuurikehto", jollaisena se halla lentokentällä Artukaisis- Maatalousnaisten järjestämään vetämät näyttely junat — joissa "pelakuun" kirkas väriläikkä Tai kun katsomme vaikkapa niin meidän turkulaisten, ehkäpä ko­ sa avattava Varsinais-Suomen sopii yhdellä kertaa yli tuhat näyttelyvieraat voivat mukavasti aamutervehdyksen, on siinä sil­ huonomaineista Kakolan linnaa ko kansammekin tietoisuudessa Suurnäyttely on kolmas koko näyttelyvierasta ruokailemaan. ajaa ympäri näyttelyaluetta ja män verkkokalvolla ihana viesti esim. Martin kirkon rinteeltä ja elää, jos siltä kaikki vanha hä­ maakuntaa käsittävä maatalous- Näyttelyalueen laajuus ei ole muodostaa itselleen yleiskuvan tajunnan piiriin saatettavaksi. — näemme sen uljaan ja tyylikkään viäisi ja sijaan tulisi vain tuol­ näyttely Varsinais-Suomessa. yksinomainen ero aikaisempiin koko näyttelystä. Tämän lisäksi Ja kaiken tämän yllä kaartuu graniittifasadin kohoavan puis­laista uutuuttaan jäykkää ja Aikaisemmat näyttelyt pidettiin näyttelyihin verrattuna. Suurin on tarkoitus saada näyttelyyn sinitaivaan kupu — Kun aamuau­ ton vehreyden yllä, on näkymä asiallista? myös Turussa vuosina 1913 ja ja muutenkin näyttelyalueeksi vielä vanhoja vosikka vaunu ja en­ ringon säteet luovat näyttämölle vaikuttavan kaunis. — Niin, em ­ Emmeköhän me, jos uudistu­ 1930. Viimeksi järjestetystä erinomainen kenttä on suonut nenkuin ne kokonaan häviävät kultaisen hohteen ja leppoisa, me myöskään voi unohtaa Aura­ misprosessi tapahtuu harkitse- maakunnallisesta näyttelystä on mahdollisuuden järjestää näytte­ Turun katukuvasta. Myöskin yl­ aavistuksen verran kosteankin jo k ea — jonka rauhallinen juok­ mattomasti, samalla menetä jo­ jo siis kulunut 30 vuotta, joten lyn liikennekysymykset meikäläi­ häältäpäin voi näyttelyyn tutus­ tuntuinen ja puhkeavan lehden su ja lehvistöjen sekä kukka­ tain korvaamatonta, menneiden ymmärtää, että näyttelytkin ovat sissä oloissa aivan uudella ja en­ tua lentämällä näyttelykentällä tuoksuinen kevättuuli huokuu yli istutusten verhoamat rannat ei­ vuosisatojen tuntua, oikeata ja sinä aikana suuresti muuttuneet. nen näkemättömällä tavalla. kuljetuksia suorittavalla helikop­ kaiken luonnon ja ihmislasten vät suinkaan ole ilman kauneus­ aitoa turkutunnelmaa? — O l­ Vuonna 1930 voitiin näyttely vie­ Näyttelyn suuresta pääportista terilla. aikaansaannosten, sytyttää se arvoja. — kaamme siis varovaisia uudistus­ lä pitää Hippoksen kentällä, mut­ pääsevät autot ajamaan suoraan Näyttelyn huvi- ja viihdytys- jonkinlaisen mielihyvän väreilyn Kaunis on kesäaamuinen Tur­ työssämme ja pyrkikäämme säi­ ta nyt on vastaavan näyttelyn näyttelyalueelle ja liput myydään ohjelma on luku sinänsä. Turulla jokaiseen ihmisrintaan, onpa se ku. Se on vaihteleva ja kirjava lyttämään sellainen, mikä on järjestelyyn tarvittu miltei koko autoihin. Tämä on ensi sijassa ei ole ollut tarjottavana vielä sitte verhottu parempiosaisen kuin jo hieman väreiltään haa­ korjauskelpoista ja tyyliltään Artukaisten lentokenttä. Varsi­ tehty näyttelyvieraiden viihtyi­ kesäyleisölle huviohjelmaa sa­ hienoon aamuviittaan tai työ­ listunut, mutta uusilla värikkäil­kelvollista menneisyyttä edusta­ nais-Suomen Suurnäyttelyn syydeksi. Autot pysäköidään massa syhteessa kuin esimerkik­ läisen tuhruiseen haalariin. lä tilkuilla korjattu tilkkutäkki.maan ja ehkä sielläkin, missä kenttä on laajin näyttelyalue, näyttelyalueen sisäpuolelle niin, si Linnanmäki on tarjonnut Hel­ Vaikka me turkulaiset olisim­ Tuossa nuori, tyylikäs ja elä­ seinien sisällä on pakko suorittaa mitä Suomessa on milloinkaan että jokainen voi välillä pistytyä singissä. Tosin kesäteatterien mekin hieman tuollaisia jäykkiä mänhaluinen uudistalo, rinnalla suuriakin muutoksia, on mahdol­ käytetty messuihin ja näyttelyi­ levähtämässä autossa ja jättää määrä on noussut tänä kesänä ja kuivaan asiallisuuteen taipu­hieman nuhraantunut, mietteliäs lisuus säilyttää arvokas ulkokuori hin. Lukuunottamatta Puolalan sinne tavaroitaan ja näyttelyma- ja ne voivat jo tarjota melkoi­ vaisia ihmisiä, elämän reaaliteet- ja koristeltujen ikkiiuakehystensä koskemattomana. kansakoululla olevia kotitalous- teriaalia. Tällaista mahdollisuut­ selle yleisöjoukolle illanviihdettä. teihin tuijottajia, — kuten meitä ympäröimillä silmillä arvostele- Lähtekäämme löytöretkelle osastoja tulevat muut näyttely­ ta ei meillä eikä muissakaan poh­ Näyttelyn järjestäjät ovat varau­ s y y tetä ä n — olemme kuitenkin vasti ympäristöään tarkkaileva omille kaduillemme. Turku on tilat kentän sisäpuolelle. Sinne joismaissa ole voitu aikaisemmin tuneet kuitenkin runsaasti saa­ niinpaljon nurkkapatrioottejakin, talovanhus. — Jos kurkistamme kaunis aina, mutta eniten se on tulee lisäksi kaikki pysäköimis­ järjestää yleisölle, joten Turku puvien näyttelyvieraiden samoin­ ehkä salaisesti herkkiäkin, että pihoille ,on siinä uudessa useim­sitä aurinkoisena kesäaamuna. — alueet ja pienet työnäytösalueet tulee olemaan eräänlaisena edel­ kuin kaupunkilaistenkin viihde­ voimme jokainen myöntää tämän min asiallisia asfalttikäytäviä maatalouskoneille. Lisäksi siellä läkävijänä tässä suhteessa. ohjelman järjestämiseen suun­ vanhan kotikaupunkimme hyvin elävöittämässä vain unohtunut Eenokki. toimii 4 suurravintolaa, joista Uutta meillä on myös näyttelyn nittelemalla show-ohjelman. jon-

26 27 ka nimeksi on annettu "Iloinen P. Saarilahti: iltalypsy Vaikka ohjelman ni­ mi kuullostaa varsin vaatimat­ tomalta, sisältää se erittäin kor­ Turun musiikkijuhlat keatasoisen ja hyvien taiteilijoi­ Turku-seura, Åbo-samfundet r.y. den suorittaman parituntisen oh­ jelman. Ohjelman suunnittelu- P eru st. - G ru n d l . 1957 Ajatus kesäisistä musiikkijuh­ noastaan näin voidaan vakiinnut­ puolesta huolehtii toimittaja Nii­ lista on leijunut jo vuosia ilmas­taa musiikkijuhlien asema mo­ lo Tarvajärvi, joka samalla toi­ HALLITUS - STYRELSEN sa, ja siellä täällä on asiasta n l- nien vastaavien joukossa. Nyt mii illan kuuluttajana. Ohjel­ kynyt mainintoja julkisuudessa­ saatujen kokemusten perusteella masta mainittakoon Varsinais- Puheenjohtaja - Ordförande Esko Kulovaara Varapuheenjohtajat - Viceordförandena Oscar Nikula. Paavo kin. Nyt toteutuneita Turun mu­voidaankin olettaa, että ohjel­ Suomen Taitotytön valinta, po­ Kallio. Jäsenet - Medlemmarna Esko Aaltonen, Armas O. Joki­ siikkijuhlia edelsi monivivahteiset mansuunnittelun johtavat peri­ litiikkojen porsasjahti, kuului­ nen. Irma Jylhä, Olli Kestilä. Eino Lehtinen, Helmi Lehtonen vaiheet ja ohjelman lopullinen aatteet jatkuvastikin ovat löydet­ suuksien haastattelu, Blomqvistin Lauri Orell, Uuti Palaja, B.K .J. Päivänsalo, Olavi Santalahti. suunnittelu sekä käytännölliset tävissä samoilta linjoilta. kvartetin esitykset. Tippavaaran Anna-Iisa Stigell, Arvo Suominen, Paavo Suominen, Arvo Toi­ vonen, Viljo Vanne järjestelyt jouduttiin suoritta­ Juhlien osakseen saama yleisö­ isäntä ja suuri tietokilpailu, jonka maan varsin myöhään kevään menestys oli rohkaisevaa, ja tä­ palkintojen arvo jokaisena iltana JAOSTOT - SEKTIONERNA kuluessa ja kesän kynnyksellä. käläisille musiikin ystäville on ylittää 100.000 markan määrän. Vanhan ia uuden Turun jaosto: Järjestäjänä Turun Soitannolli­ annettava kaunis tunnustus siitä, Näyttelyn eri osastoista on nen Seura ponnisteli taloudellis­että he kestivät tulikokeensa ja vielä tässä vaiheessa ennenaikais­ Olli Kestilä (puh.joht. - ordför.), Kaimo Hakanen (siht. - sekr.). Esko Aaltonen, Svante Dahlström, Carl Jacob Gardberg. Einar ten edellytyksien luomiseksi, sillä todistivat kesäisenkin musiikin ta sanoa mitään, sillä maatalou­ W. Juva, Viljo Kaila. Holger Kraemer. Viljo Laitsalmi, Irja myönteisestä asennoitumisesta harrastuksen laajan pohjan. Mo­ den omien laajojen osastojen li­ Sahlberg, Pekka Sivula, Anna-Lisa Stigell. Haakon Wainio huolimatta ei juhlien rahoitus net taiteilijoista antoivat osaltaan säksi liikelaitokset rakentavat CHILEN SATAKIELI sujunut aivan kitkatta, vaikka kiitoksensa yleisön innostavasta ko k o n aisen 12 h a : n su u ru isen Sivistys jaosto: toisaalta muutamat liikelaitokset suhtautumisesta. Pääkaupungin pienoiskaupungin, missä ovat ni­ Olavi Lähteenmäki (puh.joht. - ordför.), Arvo Suominen (siht Rosita kiitettävästi huomioivat niihin lehdistön edustajien poikkeuksel­ metyt kadut ja numeroidut kort­ - sekr.), Erik Bergh, Sampo Haahtela. Veikko Hankomäki. kohdistetut vetoomukset. lisen kiittävä asennoituminen on telit. On arvioitu, että tällaisten Allan T. Koskimies. Reino Leimu. Ahti Näykki. Toivo T. Rinne SERRANO John Rosas, Olavi Santalahti, Olavi Sarmio, Auvo Säntti, Ole Musiikkijuhlien ohjelmien suun­ herättänyt huomiota ja sillä on suurmessujen, joksi tätä näytte­ esiintyy lauantaina 2. 7. T orvalds nittelussa oli päämääränä sopeut­ vastaisuudessakin oleva suuri lyä hyvällä syyllä voidaan kutsua, ja sunnuntaina 3. 7. taa esitettävä musiikki täkäläi­ merkitys. Vaikka tällä hetkellä kokonaiskustannukset nousevat Teollistamis- ia liikejaosto: I LOISISSA seen miljööseen, missä vanha ja on vielä ennenaikaista eritellä 60—70 milj. vaiheille. Eero Numerla (puh.joht. - ordför.) Seppo Lehtola (siht. - sekr.), I LTALYPSYISSÄ uusi kohtaavat toisensa. Samoin suunnitelmia tulevasta toimin­ Turun ensi kesän Suurnäytte­ Aarno Aho, L. Bergroth, Kaarlo Haikkola. Väinö Holmavaara. A. O. Jokinen, K.A. Jylhä. Eero Kestilä. K .B . Lindberg. Matias konserttien taiteellinen kvaliteetti nasta, lienee yksimielinen käsitys, lystä muodostuu ilman muuta Lindstedt. Heikki Löyttyniemi, Martti Männistö. B.K .J. Päi­ pyrittiin saamaan mahdollisim­ että musiikkijuhlia tullaan jatka­ itse näyttelynä ennennäkemättö­ vänsalo, Niko Salonen, Berndt Schauman, Sven Stendahl Georg man korkeatasoiseksi, sillä ai­ maan muodossa tai toisessa. män laaja ja monipuolinen maas­ samme. Selvää on myös, että se Ohjelmajaosto: OTS lyö aikaisemmat yleisöennätykset Viljo Vanne (puh.joht. - ordför.), Kristoffer Gräsbeck 'siht. - laulaa torstaina 30. 6. 60 vastaavanlaisissa tilaisuuksissa, sekr.), Hemmo Airamo. Lauri Immonen. Toivo Korpela. Esko kello 19.30 koska myös maaseudun väki on Koskelin, Eino Lehtinen. Nestor Lehtinen. Tauno Maijala. Jouko Paavola, Uuti Palaja, Kalevi Perho. Olavi Rytkönen. Lahja Sal- tullut entistä liikkuvammaksi. viander. Carl-Eric Sundman, Jorma Vuori P O L I T I I K. K O J E N Elleivät sääolosuhteet tai jotkut PORSASJAHTI muut odottamattomat tekijät se­ Nais jaosto: perjantaina 1. 7. TV:n koita laskelmia, voidaan ennus­ Irma Jylhä (puh.joht. - ordför.). Hilkka Impivaara. Linnea La- lypsyillassa taa, että noina päivinä kesäkuun hesmaa, Tytti Lindström. Dagny Peters. Lahja Salviander. 30 päivästä heinäkuun 3 päivään Kerttu Seppilä-Airola, Sylvi Siltanen Lippuja à 200: - LIPPU­ PALVELUSTA, Turku, Eeri­ Turussa on vieraspaikkakunta­ Työjaosto : laisia enemmän kuin koskaan ai­ kinkatu 15. Puh. 27 500. Seuran varapuheenjohtajat ja jaostojen puheenjohtajat, pu- kaisem m in. heenjohtajana Paavo Kallio — Samfundets viceordförande och sektionernas ordförande, såsom ordförande Paavo Kallio * * * Taloudenhoitaja - Ekonomichef Paavo Suominen, Puutarhak. 29. puh. - tel. 22 670

Pääsihteeri ja toimisto - Gen.sekreterare och byràn Den stora jordbruksutställning, Erkki Vuori, Kellonsoittajank. 3—7 A 21, puh. - tel. 19 575 Kirjapainotyöt som öppnas pâ Artukais gamla Svenskspråkig sekreterare - Ruotsinkielinen sihteeri aistikkaasti, nopeasti ja edullisesti flygfält den 30 juni är den tredje jordbruksutställningen i Eg. Fin­ Carl Jacob Gardberg, Trädgårdsg. 46 A. tel. - puh. 10 852 land. De tidigare hölls 1913 och Postisiirtotili Tu 32300 1930. Vad området beträffar kan LOUNAIS-SUOM EN man konstatera att utställningen blir den största som någonsin hål­ Liity jäseneksi Turku-seuraan - Ingå som medlem tili Åbo-samfundet KIRJAPAINO O.Y. lits i Finland. Sista öppethåll- Käsityöläiskatu 10 Puhelin 13 370 ningsdagen är den 3 juli.

28 29 Sisältö - Innehåll TURUN SÄÄSTÖPANKKI

Paavo Kallio: Historia hengittää Tu­ Alfhild Forslin: Om kapelldrängen Maan vanhin säästöpankki run luonnossa ...... 3 Wirmolin i Pinellos Åb o ...... 18

Erkki Vuori: Suomen Juhannus ja Tapani Jylhä: ... että ihme tapahtuisi Suomen Turku ...... 4 (novelli) ...... 20

Olli Kestilä: Turun uudet kasvot .... 5 Orvokki Peltola: Pyhä maa (runo) . 21

Carl Jacob Gardberg: När akademi­ Eino Lehtinen: Hajamuistelmia Num- huset byggdes ...... 9 menpakalta ...... 22

Erkki Vuori: Tuokiokuva Turun Yli­ Alfred Kanervo: Eräs kilpasoutu . . . 24 opistonkadun suurmiehestä ...... 11 Orvokki Peltola: Kaksi runoa ...... 25

Helmer Winter: Suomen Turku (runo) 13 Eenokki: Kesäaamuinen Turku ...... 26

Toivo T. Rinne: Samppalinnan mylly Pekka Harismaa : Varsinais-Suomen 100-vuotias ...... 14 suurnäyttely ...... 27

Arvo Toivonen: Kellotapuli — Kurjen - Turku-seura, Åbo-samfundet r.y 28 mäki ...... 15 P. Saarilahti: Turun musiikkijuhlat . 29 SPARBANKEN I ÅBO Oiva Koivisto: Turun matkustajalii­ Kansilehden sommitellut taiteilija Ar­ kenne uudessa kehitysvaiheessa . . . 16 mas Lehtimäki Landets åldsta sparbank

Pekka Kapari: Saaristossa (runosiker­ Kansilehden kuva: V. A. Wahlström, m ä) ...... 17 Oy Foto Ab

Yllätystarjoilu tuokiossa Säilykkeet ovat suosiossa

Säilykkeet ovat käytännöllisiä kesäruokia. Niistä valmistatte ravitsevan pika-aterian kotona, ret­ Liity kellä, mökillä, matkalla — kaikkialla.

Lihapyörykät 180:— 1/2kg 125:— 300 g Karjalanpaisti 260:— „ TURKU-SEURAN Stroganoffin pihvi 200 :— „ 145:— „ Tilliliha 210:— „ 140:— „ jäseneksi Porsaanpotka (Eisbein) 200 :— „ Ostaessanne OTKn ruokasäilykkeitä, saatte ENEMMÄN SAMALLA RAHALLA! Verratkaa hintoja ja laatua!

Se käy vaivattomammin suorittamalla jäsenmaksun 300: — seuran postisiirtotilille 32 300, samaan voi merkitä henkilö­ tiedot ja osoitteen Osuusliike Tarmola Me rakennamme uutta Turku a

ARVI AHTI OY A r v o n e n O y TURKU TURKU Puh. sarja 21 153 Puh. 20 414.

TYÖTÄ AHKERUUTTA KIVIKARTIO L . & P . & L LOUHI SÄÄSTÄVÄISYYTTÄ TURKU TURKU Puh. 24 749 Puh. sarja 26 123. TURUN TYÖVÄEN PAAVO I. LINDBERG OY PIIPPONEN & KUMPP. SÄÄSTÖPANKKI TURKU TURKU Puh. 17 422. Puh. 29 131.

Turussa syödään RAKENNUS OY. A. PUOLIMATKA OY. LSO makkaraa ... TURKU TURKU Erikoisesti kannattaa pistää muistiin — ja Puh. 17 770. Puh. sarja 29 111. myöhemmin suuhun — näitä:

fileerulla keittofilee R U O L A OY. URAKOITSIJAT OY ranskanrulla TURKU LSO metvursti Puh. 20 750. V a l i o n kermajäätelöä olutmakkara Kaikkia saatavana myös kesänraikas ravinto tyhjiöpaikkauksissa. ! LSO:n KANA- JA KALKKUNASÄILYKE puolestaan ovat mainioita pyhäruokia ja YLISMÄKI OY. vierasherkkuja. TURKU Puh. 27 868. VALIO hyvän makkaran m erkki TUNNE OMASI TURKULAINEN

'TURUN 1 SUOMALAINEN SÄÄSTÖPANKKI

KAIKKIEN TURKULAISTEN PANKKI