Raahen Seudun Hyvinvointi

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 11

Jorma Kurkinen

RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTI

Kansalaisten kokemuksia hyvinvoinnista ja palveluista

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulu 2004

Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulun toimintayksikkö PL 58, 90015 Oulun kaupunki Puh. (08) 558 44113, fax. (08) 558 44032

Oulun kaupungin painatuskeskus Oulu 2004

ISSN 1458-5375 ISBN 952-5441-10-5 SISÄLLYS

LUKIJALLE 5

1 JOHDANTO 7 1. 1 Hyvinvoinnin erilaistuminen 7 1. 2 Tutkimuksen tavoite 9 1. 3 Tutkimusraportin sisältö 12

2 TUTKIMUSALUE – RAAHEN SEUTUKUNTA 13

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 26 3. 1 Hyvinvoinnin tarkastelukehikko 26 3. 2 Tutkimuksen teemat 32 3. 3 Hyvinvointimittarin metodi ja aineistot 34 3. 4 Kvantitatiivinen analyysi 39 3. 5 Kyselyn toteutus 41

4 HYVINVOINTIPALVELUT 52 4. 1 Hyvinvointipalveluiden toimivuus 52 4. 2 Palveluiden saatavuus ja 96 kulkumahdollisuudet 4. 3 Tietoverkkojen ja – tekniikan käyttö 103

5 KANSALAISTEN HYVINVOINTI JA OSALLISUUS 110 5. 1 Kansalaisten elämäntilanne 110 5. 2 Sosiaalisen tuen verkostot 116 5. 3 Avun tarpeet 124 5. 4 Yhdistystoimintaan osallistuminen 126 5. 5 Asuinympäristö ja muutto 131 5. 6 Kansalaisten näkemykset 140

6 JOHTOPÄÄTÖKSET – RAAHEN SEUDUN 147 HYVINVOINTIPOLITIIKAN SUUNTA

LÄHTEET 167

LIITETAULUKOT 172

5 LUKIJALLE

Seutuistuminen on tämän hetken muotisana, johon luotetaan. Seutuistumiseen liitetään lupaus paremmasta. Seutuistumisen uskotaan poistavan nykyiset hyvinvointipalveluiden ongelmat. On mitä ilmeisintä, että seutuistumiskeskustelu ja sitä koskevat pää- tökset syntyvät todellisesta yhteiskunnallisesta tarpeesta ja että uusilla alueellisilla ratkaisuilla saavutetaan kaivattuja tuloksia. Seutuistumiskeskusteluun sisältyy kuitenkin myös mystifioinnin piirteitä. Uskotaan, että seutuistuminen on ratkaisu kaikkeen. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ja Raahen seutukunta ovat lähteneet arvioimaan seutuistumisen merkitystä. Raahen seudun kunnat Pyhäjoki, Raahen kaupunki, Ruukki, Siikajoki ja Vihanti ovat tehneet jo vuosia yhteistyötä. Viime vuosina yhteistyö on kuitenkin tiivistynyt. Alueelle on perustettu kuntien yhteinen kehittämiskeskus. Vuoden 2003 alusta Raahen kaupunki ja Pattijoki ovat yhdistyneet. Yhteistyön lisääntyminen on koskenut myös hyvinvointipalveluja. Hyvinvointipalveluiden keskeisen ytimen muodostavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Nyt kunnat tekevät yhteistyössä ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi. Pyrkimys siihen, että hyvinvointipalveluiden kohdentuminen, saatavuus ja laatu lähtevät alueen ihmisten tarpeista on sisään kirjoitettu kaikkeen palvelutuotantoon. Julkisella sektorilla on kuitenkin tehty varsin vähän selvittelytyötä kansalaisten hyvinvoinnin tilanteesta, muutoksista ja palvelutarpeista. Kun Raahen seudulla tehdään ratkaisuja hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta, pyritään myös kansalaisten näkemykset, odotukset ja muuttuvat palvelutarpeet ottamaan huomioon. Tämän vuoksi käynnistettiin laaja tutkimustyö selvittämään alueen ihmisten tämän hetkisiä näkemyksiä hyvinvoinnistaan ja palvelu- tarpeistaan. Tämä tutkimus on myös lähtökohta uudelleen tapah- tuvalle arvioinnille, joka tehtäneen muutaman vuoden kuluessa. Raahen seudun hyvinvointi – kansalaisten kokemuksia hyvinvoinnista ja palveluista on tutkimus, joka pyrkii rikkomaan perinteisen akateemisen tutkimuksen rajoja. Tutkimusprosessin kuluessa on jokainen tutkimusvaihe käsitelty yhdessä alueen kuntien edustajien kanssa. Kuntien edustajat ovat päässeet vaikutta- 6 maan tutkimusaineiston keräykseen, tutkimustulosten analysoin- tiin ja tutkimuksesta tehtäviin johtopäätöksiin yhteistyössä tutki- joiden kanssa. Tutkimuksen etenemisestä ja sen tuloksista on myös välittömästi informoitu kuntalaisia tutkimusprosessin kuluessa. Tutkimuksen eteneminen on pyritty tekemään mahdollisimman avoimeksi ja näkyväksi. Tämä käytännön läheinen tutki- musote ei vähennä tutkimuksen arvoa ja sen esiin nostamia tuloksia. Päinvastoin. Avoimuudella ja näkyvyydellä on lisätty kes- kustelua hyvinvoinnista ja sen kehittymisestä Raahen seudulla. Samalla toivottavasti päästään myös päätöksentekokäytäntöihin, jotka nykyistä paremmin huomioivat kansalaisten näkemykset ja tarpeet. Tutkimuksen ohjausryhmässä ovat toimineet sosiaalijohtajat Liisa Ahonen Raahesta (Pattijoelta), Irma Heikkinen Ruukista, Ulla Kankaala Vihannista, Viljo Lehmusketo Raahesta, Paula Lukkarila Siikajoelta, Antti Tornberg ja Anneli Vuotikka Pyhäjo- elta, hyvinvointikoordinaattori Maija Marjaniemi Raahen seutukunnan kehittämiskeskuksesta, hyvinvointiohjausryhmän pu- heenjohtaja, professori Kalevi Kiviniitty, johtava lääkäri Antti Hynninen, terveystoimen johtaja Hannu Heikkinen ja koulutus- ja kehittämispäällikkö Helena Jatkonen Raahen seutukunnan sai- raanhoitopiiristä, paikallisjohtaja Helinä Ukonsaari Kansaneläke- laitoksen Raahen toimistosta sekä seutukunnallisen työvoima- toimiston johtaja Esko Koskela. Tutkimuksen vastaavana johta- jana on toiminut professori Petri Kinnunen ja tutkijana Jorma Kurkinen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita. Erityisesti kii- tämme kyselyyn vastanneita kansalaisia, jotka ensi sijassa mah- dollistivat tutkimuksen toteuttamisen.

Helmikuussa 2004

Petri Kinnunen Kalevi Kiviniitty 7 1 JOHDANTO

1.1 Hyvinvoinnin erilaistuminen

Kansalaisten hyvinvointi on yhteiskuntapolitiikan perimmäinen päämäärä. Viime vuosikymmenen kuluessa kärjistynyt ja edelleen käynnissä oleva yhteiskunnan muutos on ollut raju. Väestön ikärakenteen muutos, globaali markkinatalous, tietoon ja korkeaan osaamiseen perustuvan tuotannon kasvu, työttömyys, muuttoliike ja alueellinen keskittymiskehitys ovat asettaneet hyvinvoinnin paikalliset toimintaympäristöt kasvavien, niin globaalien- kin kuin alueellistenkin, muutosvoimien kohteeksi. Seurauksena alueellisen kehityksen ennakoitavuus on suuresti vaikeutunut. Yhteiskunnallisesta kehityksestä johtuen kuntien sosiaalis- taloudelliset asemat ja toimintaedellytykset ovat erilaistuneet. Samaan aikaan paikallisen toiminnan ehtoja on muuttanut radi- kaalisti keskushallinnon uudistus ja valtion ohjaus- ja resurssi- roolin väheneminen, palveluiden rahoitusrakenteen muutos ja kuntien tehtävien laajeneminen. Hierarkisuus on menettänyt mer- kitystään, kuntien rooli sosiaaliturvan ja palveluiden järjestämi- sessä on kasvanut ja päätöksiä tehdään yhä enemmän paikallisella tasolla. Nopeaan yhteiskunnalliseen muutokseen on näin kytkeytynyt kuntien vastuun kasvu, epätasaisesti jakautuvat toimintaedellytykset ja voimavarat sekä alueellisen kehityksen ennustettavuuden vaikeutuminen. Epävarmuutta on lisännyt epätietoisuus uutta tilannetta vastaavan hyvinvointipolitiikan kokonaisvaltaisesta ke- hittämisestä, periaatteista ja tulevasta suunnasta. Minkälaiseen kehitykseen tulisi varautua? Viime vuosina epävarmuutta on pyritty hälventämään kansallisilla ohjelmilla ja periaatepäätöksillä (esimerkiksi Heikkilä ym. 2003, Sosiaali- ja terveysministeriö 2003a, Sosiaali- ja terveysministeriö 1999b; Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2001; Sosiaali- ja terveysministeriö 2003b). Ristiriitainen ja eriarvoistuva alueellinen kehitys on tullut on- gelmalliseksi niin hyvinvoinnin palvelujärjestelmän kuin kansa- laistenkin kannalta. Kansalaisille kehitys on merkinnyt eriarvoistumisen kasvua, sitä että kansalaisten hyvinvointi on yhtenäisestä 8 lainsäädännöstä huolimatta tullut entistä enemmän riippuvaiseksi asuinpaikasta. Hyvinvointipolitiikan tekemisen kannalta kehityksen ennakointi on olennaista. On välttämätöntä tuottaa hyvinvointipalvelut niin, että ne vähentävät eriarvoisuutta ja aidosti edistävät kansalaisten hyvinvoinnin tasaista jakautumista. Kunnat joutuvat arvioimaan muutoksia ja etsimään ratkaisuja omista paikallisista lähtökohdista. Hyvinvoinnin alueellisen ja seudullisen eriytymiskehityksen prosessien tunnistaminen, kehityksen vaikutukset kansalaisten hyvinvointitarpeisiin ja palveluihin eri alueilla, vaikutusten ennakointi ja seurauksiin varautuminen nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ovat nykyisin paikallisen hyvinvointipolitiikan peruskysymyksiä. Hyvinvointistrateginen työ on tullut entistä ajankohtaisem- maksi (ks. Kinnunen & Kurkinen 2003). Hyvinvointistrategisen suunnittelun keskeinen ongelma on ajantasaisen ja paikallisesti riittävän tarkan tiedon saanti. Hyvinvointia koskevan tiedontuotannon ongelmallisuus näkyy selvästi kuntien, seutujen ja maa- kuntien hyvinvointistrategisessa työssä (Kinnunen 2003; Kurki- nen 2003). Alueellista ja väestöryhmittäistä hyvinvoinnin jakautumista ja muutoksia koskevaa omaehtoista tietotuotantoa ei juuri ole. Tilastokeskuksen, Stakesin, eri tutkimuslaitosten ja viranomaisten ylläpitämien valtakunnallisten tilastojen tieto on pääosin aggregoitua ja yleistävää kokonaistietoa eikä riittävän ajantasaista. Ne eivät kerro paikallisen, seudullisen ja maakunnallisen kehityksen todellisuutta. Parhaimmillaankin nykyinen tietojärjes- telmä tuo sen esille jälkikäteen, ennakoinnin ja varautumisen kannalta liian myöhään. Seurauksena hyvinvointipolitiikka ja pal- velujärjestelmä ovat paljolti joutuneet tyytymään reagoivaan työ- tapaan. Päätöksiltä edellytetään joustavuutta ja herkkyyttä. Alueiden erilaistumisen ja ihmisten elämäntyylien ja ongelmien kirjon mo- ninaistumisen seurauksena yleistäviä päätöksiä on vaikea tehdä. Alueilla on pystyttävä itse ennakoimaan, seuraamaan, mittaamaan ja arvioimaan hyvinvointia ja siihen vaikuttavia muutostekijöitä. Tarvitaan ajantasaista ja monipuolista paikallista tietoa väestön hyvinvoinnin tilasta ja tarpeista. Tiedon on palveltava kansalaisten muuttuvien hyvinvointitarpeiden ja asuinympäristön hyvinvointipalveluiden parempaa tiedostamista ja kehittämistä ja sitä 9 tulee voida käyttää seudullisessa ja kunnallisessa hyvinvointipo- liittisessa päätöksenteossa sekä hyvinvointiohjelmien ja –strategi- oiden valmistelussa. Kansalaisten hyvinvointi on yhä enemmän kytköksissä alueen voimavaroihin ja kehitykseen. Se on kytköksissä myös sosiaalisiin voimavaroihin ja reaaliaikaiseen tietoon. Paikallinen, seudul- linen ja maakunnallinen hyvinvointipolitiikka on joutunut suurten haasteiden eteen. Paikallistason toimijat joutuvat toimimaan uu- della tavalla tiedon tuottajina ja tulkitsijoina. Alueellinen hyvinvointipolitiikka edellyttää systemaattista tiedontuotannon ja arvi- ointivälineiden kehittämistä. Muutoksen hallinta edellyttää uusien toimintamallien ja ratkaisujen kehittämistä, ennakkoluulotto- muutta, valmiutta kohdata haasteet, sitoutumista ja asiantuntemusta. Tämä kehittämistyö tulee entistä merkityksellisemmäksi.

1.2 Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tarkoitus on ensisijaisesti luoda kuva kansalaisten hyvinvoinnin toteutumisesta, palvelutarpeista ja hyvinvointipalveluiden tilasta Raahen seudulla. Pyrkimys on vaikuttaa palveluihin ja politiikkaan. Tavoitteena on välittää kuntalaisten kokemuksia ja näkemyksiä, parantaa alueellisen hyvinvointipolitiikan arviointia ja tukea hyvinvoinnin pitkäjänteistä kehittämistyötä. Tutkimus on kokeileva, siinä kehitetään mittaria hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelutarpeiden muutosten paikalliseen seuraamiseen. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa alueen asukkailta kyselylomakkeella kerätty haastattelutieto. Tutkimuksessa on selvitetty ihmisten arkikokemusta, sitä miten kansalaiset jä- sentävät ja kokevat oman elämäntilanteensa, hyvinvointinsa, asuinympäristönsä ja sen tarjoamat palvelut hyvinvoinnin kannalta. Kyselyaineistolla kerätty kansalaisnäkemys on yhdistetty tilastoaineiston tarjoamaan tausta- ja vertailutietoon sekä paikallisten palveluiden tuottajien asiantuntijanäkökulmaan. Tutkimuk- sessa on kyse uuden tiedon tuottamisesta. Eri näkökulmia ja me- netelmiä yhdistävällä monilaatuisella aineistolla on monipuolistettu ja syvennetty näkemystä paikallisesta hyvinvoinnista. 10 Tutkimus on edennyt prosessina, joka myös toimintatapana on ollut kokeilevaa. Kuviossa 1 on kuvattu tavoitellun toimintatavan ja perinteisen toimintatavan eroja.

Tutkimus Koulutus

Uusi tietotuotanto

Yhteiskunnallinen Käytäntö ilmiö

Kuvio 1. Tutkimusprosessin tavoiteltu toimintatapa. (Kinnu- nen 1998.)

Perinteistä tapaa voisi kuvata kehämalliksi (ohuet nuolet), joka toimii niin, että havaitaan jokin yhteiskunnallinen ilmiö, johon pitää puuttua. Tämän jälkeen asiaa tutkitaan, tutkimus välittyy koulutukseen ja lopulta käytäntöön, joka puolestaan vaikuttaa il- miöön. Tällainen toimintatapa on hidas, eikä läheskään aina ny- kyisessä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa johda tuloksiin riittävän nopeasti. Tavoiteltua lähestymistapaa kuvaavat leveät nuolet. Tässä lähestymistavassa olennaista on ollut tutkimuksen, käytännön ja koulutuksen samanaikaisuus. Tutkimus, koulutus ja käytäntö on pyritty valjastamaan välittömään yhteistyöhön, jotta ilmiöön voidaan reagoida ja puuttua nopeasti. Uusi toimintatapa on erittäin haastava tavoite, joka vaatii eri toimijoilta avointa keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Toimijoilta edellytetään samanaikaista tiimi- ja verkostotyötä, suunnittelua, kehittämistä ja hanketyötä ja siinä korostuu uuden- lainen tiedontuotanto, tieto ja tiedonhallinta. Tavoitteessa on osin onnistuttu. Tutkimuksen tuottama tieto on voitu ”raakamuodossa” viedä käytäntöön ja hyvinvointistrategiseen työhön. Tutkimuksen 11 tuloksista on informoitu kuntalaisia paikallislehtien ja –radion välityksellä sen kaikissa vaiheissa. Paikallisten toimijoiden moniääninen vuoropuhelu yli kunta- ja sektorirajojen on laajentanut kaikkien osapuolien hyvinvointipoliittista näkemystä ja luonut edellytyksiä yhteistyön tiivistämi- selle. Tutkimusprosessissa on samalla vahvistettu alueellisten toimijoiden hyvinvointipoliittista tietotaitoa ja kehitetty toimijoiden valmiuksia reagoida yhteiskunnalliseen muutokseen ja muuttuviin palvelutarpeisiin. Seudullisten toimijoiden (ks. esipuhe) yhteistyö ja osallisuus on ollut tutkimuksen toteuttamisessa keskeistä. Alueen kuntien sosiaalijohtajien, terveydenhuollon edustajien sekä työvoimahal- linnon ja Kansaneläkelaitoksen edustajien kanssa on yhdessä tulkittu tutkimuksen tuloksia ja analyysia on suunnattu työn kuluessa alueen ja palveluiden kannalta keskeisiin kysymyksiin. Seudulli- set toimijat ovat yhteistyössä käsitelleet hyvinvointipoliittiset johtopäätökset tutkimuksen tuloksista. Samanlainen toimintatapa jatkuu päätöksentekoon. Tutkimus tuotti tietoa Raahen seudun kansalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointipalveluiden tilasta konkreettisen päätök- senteon ja kehittämistoiminnan perustaksi. Ratkaisuja hyvinvoinnin edistämiseksi pitää nyt etsiä. Alueen päättäjien sitoutuminen tutkimukseen kertoo aidosta halusta kuunnella kuntalaisten näke- myksiä. Kuntalaiset nähtiin aktiivisiksi toimijoiksi, joiden viesti on otettu vakavasti. Missä määrin paikallinen sosiaalipolitiikka ylipäänsä on mahdollista? Mitkä ovat vaikuttamismahdollisuudet, ottaen huomioon alueiden tarjoamat erilaiset mahdollisuudet, kuntien tiukan talouden, pienet valtionosuudet ja sosiaali- ja terveystoimen jäy- kät rakenteet? Sosiaalibarometri 2002 mukaan on ilmeistä, että tietoisia sosiaalipoliittisia ratkaisuja hakeneet kunnat ovat selviy- tyneet paremmin ja kyenneet löytämään muutoksen edellyttämiä ratkaisuja. Lisäksi sosiaalipoliittisten toimijoiden vuorovaikutus ja yhteistyö vaikuttaa suoraan tehtävässä onnistumiseen. (Eronen ym. 2002a, 17-19). Rajoittavat tekijät eivät estä tietoista sosiaalipolitiikkaa tai niitä voidaan muuttaa. Vaikuttamismahdollisuuksia kunnilla on esimerkiksi palveluiden ja rajallisten voimavarojen kohdentami- 12 seen, palveluiden järjestämistapaan, erilaisiin ennaltaehkäiseviin toimiin, joilla reagoidaan joustavasti uusiin ongelmiin ja jotka estävät kustannusten patoutumista tulevaisuuteen, sekä eri toimijoiden yhteistyön laajentamiseen. Onnistuneet ratkaisut edellyttä- vät perustakseen asian mukaista ja ajankohtaista tietoa hyvinvoinnista, paikallisen toimintaympäristön eroista ja niissä tapahtuvista muutoksista. On syytä tarkastella tarkemmin kansalaisten kokemuksia.

1.3 Tutkimusraportin sisältö

Luvussa 2 esitellään tutkimusalue ja tarkastellaan tilastojen ja muiden tietojen kautta keskeisiä taustatekijöitä, jotka vaikuttavat alueen ja asukkaiden palvelutarpeisiin ja hyvinvointipalveluiden haasteisiin. Raahen seutua vertaillaan tilastollisesti Pohjois-Poh- janmaahan ja koko maahan. Luvussa 3 esitellään tutkimuksen to- teutustapa ja tutkimusasetelma: hyvinvoinnin ja hyvinvointipalveluiden käsitteet, tutkimuksen teemat, käytetyt menetelmät, esi- tystapa sekä aineiston hankinta, katoanalyysi, vastaajien valikoi- tuminen ja puuttuvan tiedon analyysi. Tutkimustulosten esittely jakaantuu kahteen teemaan: hyvinvointipalveluihin sekä kansalaisten hyvinvointiin ja osallisuuteen. Luku 4 tarkastelee hyvinvointipalveluiden toimivuutta ja käyttöä, palveluista tiedottamista, palveluiden saatavuutta ja kulkumahdollisuuksia sekä tietoverkkojen ja – tekniikan käyttöä palveluiden hankkimisessa. Luku 5 tarkastelee kansalaisten kokemaa elämäntilannetta ja hyvinvointia, vaikutusmahdollisuuksia, avun tarpeita ja sosiaalisen tuen verkostoja, järjestö- ja yhdistystoimintaan osallistumista sekä kansalaisten käsityksiä Raahen seudusta elinympäristönä, kiinnittymistä asuinalueelle ja muuttoha- lukkuutta. Lopuksi kootaan kuntalaisten näkemyksiä ja toiveita päättäjille. Johtopäätöksissä luvussa 6 pohditaan tutkimuksen tekotapaa, kootaan tutkimuksen välittömät tulokset ja kolmanneksi arvioidaan palvelujärjestelmän muutostarpeita ja etsitään sellaisia seudullisia rakenteellisia ja toiminnallisia ratkaisuja, joiden avulla hyvinvointipalvelut vastaavat paremmin kansalaisten hyvinvoinnin nykyistä tilaa ja tarpeita. 13 2 TUTKIMUSALUE – RAAHEN SEUTUKUNTA

Tutkimusalueena on Raahen seutukunta, joka sijaitsee Pohjois- Pohjanmaan maakunnassa Oulun läänissä. Raahen seutukunta rajoittuu lännessä Perämereen, pohjoisessa Oulun seutukuntaan, idässä Siikalatvan seutukuntaan ja etelässä Ylivieskan seutukuntaan. Raahen seutu muodostaa yhden maakunnan neljästä alue- keskuksesta Oulun, Koillis-Suomen ja Oulun eteläisen aluekes- kuksien ohella.

Kartta 1. Raahen seutukunta vuonna 2003. (Pohjois-Pohjan- maan liitto 2004.)

Raahen seutukunta muodostui vuonna 2002 kuudesta kunnasta: Raahen kaupungista sekä Pattijoen, Siikajoen, Ruukin, Pyhäjoen ja Vihannin kunnista. Raahe ja Pattijoki yhdistyivät vuonna 2003. Seudun läpi kulkevat päätiet vievät pohjoisessa Ouluun ja etelässä Ylivieskaan ja Kokkolaan. Etäisyydet Raahesta ovat Ouluun 75 kilometriä, Ylivieskaan 87 kilometriä ja Kokkolaan 126 kilomet- riä. Etäisyydet seutukunnan muista kunnista Raaheen ovat Patti- 14 joelta kuusi, Siikajoelta 26, Ruukista 35, Pyhäjoelta 28 ja Vihan- nista 36 kilometriä. Liitetaulukkoon 1 on koottu tilastollisia taustatietoja Raahen seutukunnasta (tiedot ovat uusissa tilastoissa käytetyllä vuoden 2003 aluejaolla). Raahen seudun kokonaisväkiluku oli vuoden 2002 lopussa 35 770 asukasta. Asukasluvun osuus koko Pohjois- Pohjanmaan väestöstä on noin kymmenesosa. Oulu ympäristöi- neen on Pohjois-Pohjanmaan kasvukeskus ja sen osuus on puolet. Oulun seudun jälkeen Raahen seutu kuuluu maakunnan seuraavaksi suurimpiin asutuskeskuksiin Kuusamon ja Ylivieskan ohella. Vuoden 2003 alun yhdistymisen jälkeen yli kahdenkym- menentuhannen asukkaan Raahen ja Pattijoen alue on Pohjois- Pohjanmaan toiseksi suurin kaupunkikeskus ja muodostaa kaksi kolmannesta seudun koko väestöstä. Asukasluvut muissa kunnissa ovat Siikajoen noin 1 400 ja Ruukin 4 550 välillä. Tilasto- keskuksen taajama-asteen mukaisella kolmijaolla vuonna 2002 Raahe oli kaupunkimainen, Pattijoki taajaan asuttu ja muut kunnat maaseutumaisia. Koko maahan verrattuna kunnat ovat väes- tömääriltään pieniä ja keskisuuria kuntia. Asukastiheys seudulla on 13,8 asukasta/km2, taajamien ulkopuolinen haja-asutusalue on laajahko ja kokonaisuutena aluetta luonnehtii harvahko asutus.

Väestö ja muutto

Suomen väestönkehitykseen on viime vuosikymmenenä vaikutta- nut voimakas muuttoliike ja väestön keskittyminen. Seuraavien vuosikymmenien kuluessa väestörakenteessa tulee tapahtumaan suuria muutoksia, kun ikääntyneiden määrä huomattavasti kasvaa. Arvioiden mukaan 30 vuoden kuluessa yli 65-vuotiaita on yh- teensä yli 1,3 miljoonaa eli 75 prosenttia nykyistä enemmän. 65- 74-vuotiaiden määrä kasvaa puolitoistakertaiseksi nykyiseen verrattuna ja suhteellisesti nopeimmin kasvaa yli 75-vuotiaiden määrä, jonka arvioidaan kaksinkertaistuvan. Taloudellinen huoltosuhde kehittyy voimakkaasti huonompaan suuntaan. (Nivalai- nen & Volk 2002). Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kokonaiskehitys on ollut viime vuosina positiivinen johtuen Oulun seudun valtakunnalli- 15 sesti nopeimmasta suhteellisesta kasvusta, joka perustuu sekä korkeaan syntyvyyteen että voimakkaaseen tulomuuttoon. Maa- kunnassa väkirikas Oulun seutu korostuu ja nostaa koko maakunnan keskiarvoa. Kehitys eriytyy kuitenkin voimakkaasti maakunnan sisällä ja seuduittain. Pohjois-Pohjanmaan muuttoliike on positiivinen vain Oulun seudulla ja muualla negatiivinen. Myös väestön ikärakenne vaihtelee maakunnan sisällä jyr- kästi. Ikääntyneiden yli 65-vuotiaiden osuus on 20 prosenttia tai yli Kestilässä, Hailuodossa, Pyhäjärvellä, Rantsilassa, Utajärvellä ja Vihannissa. Oulunsalossa, joka alueen nuorin kunta, yli 65- vuotiaiden osuus on alle viisi prosenttia. Alle 15-vuotiaiden lasten osuus suurin Limingassa, Oulunsalossa, Tyrnävällä ja Kiimin- gissä, jotka ovat koko maan mittakaavassakin nuorimpia kuntia. Väestöllinen transitio vaikuttaa kuitenkin koko maakunnan tulevaisuuteen. Maakunta on väestön ikärakenteen perusteella keskimäärin edullisessa asemassa moniin muihin alueisiin nähden ja toistaiseksi Oulun seudun tulomuutto ja maakunnan nuori ikärakenne selittää koko maakunnan väestönkehitystä enemmän kuin vanhusten määrä. Väestöennusteen mukaan väestönkasvu hiipuu kuitenkin vähitellen myös Pohjois-Pohjanmaalla ja iäkkäi- den määrä kasvaa koko ajan. Vanhusten määrässä ei olla lähes- kään huippulukemissa, vaan vanhusten suhteellinen osuus tulee huomattavasti kasvamaan jo seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Yleisesti tarkasteltuna alue-eroja syntyy ikärakenteen van- henemisen seurauksena. Ikärakenteen vanhentuminen on suurinta alueen maaseutumaisissa kunnissa. Raahen seudun ikärakenne painottuu toisaalta nuoriin ja toisaalta vanhimpiin ikäluokkiin. Väestön keski-ikä on koko maahan verrattuna nuorempi, mutta hieman vanhempi kuin Pohjois-Poh- janmaalla (jota nostaa Oulunseutu). Alle 15-vuotiaita lapsia seudun väestöstä oli vuoden 2002 lopussa 20,1 prosenttia (Pohjois- Pohjanmaa 21,1 %), työikäistä väestöä hieman vähemmän kuin koko maassa keskimäärin, 66,6 prosenttia (Pohjois-Pohjanmaa 66,0 %) ja yli 65-vuotiaita 13,4 prosenttia (Pohjois-Pohjanmaa 12,9 %). Sukupuolirakenne on koko maahan verrattuna päinvastainen, suhteellisesti miehiä on enemmän kuin naisia. On tyypillistä, että kaupunkiseutujen palveluvaltaiset työpaikat ja koulutusmahdolli- 16 suudet vetävät naisia ja Raahen seudulla on taas korostunut mies- valtainen raskas teollisuus. Raahe-Pattijoella on tyypillisesti kaupunkikeskuksen tapaan enemmän työikäistä väestöä. Jos tarkastelisimme vanhalla aluejaolla Raahessa olisi vähemmän lapsia ja enemmän nuoria aikuisia (opiskelijoita) ja työikäisiä, Pattijoki taas olisi seudun lapsivaltai- sin, mutta ero häviää yhdistettynä väkiluvultaan suurempaan Raa- heen. Siikajoella ja Ruukissa on paljon nuorimpia ikäluokkia (alle 15-vuotiaita). Vihannissa, Pyhäjoella, Ruukissa ja Siikajoella on paljon vanhimpia ikäluokkia (yli 65-vuotiaita). Ikärakenne ja sen muuttuminen on keskeinen tekijä alueen hyvinvointipalveluihin tarvetta kartoitettaessa ja ikääntymisen myötä etenkin terveyspalveluiden ja kotipalveluiden kysyntä kasvaa. Ikääntymisen, syntyvyyden ja kuolleisuuden väestömuu- tokset tapahtuvat kuitenkin hitaasti ja kehitys on tavallisesti pit- källä aikavälillä ennakoitavaa. Muuttoliike aiheuttaa alueellisia muutoksia sen sijaan nopeasti ja voimakkaasti. Muuttoliike aiheuttaa epätasapainoa väestörakenteen ja palvelurakenteen välillä niin tulo- kuin lähtöalueillakin. Muuttoliike vaikuttaa voimakkaasti ikärakenteeseen, koska muuttajien ikäjakauma on eri kuin väestön keskimäärin. Kuten useissa tutkimuksissa on todettu, muuttajien enemmistö on nuoria, alle 30-vuotiasta väestöä, joka muuttaa opiskelu- ja työpaik- kojen perässä. Koko maassa väestön valtavirta suuntautuu muutamaan kasvukeskukseen, joissa on tarjolla monipuolisia työ- ja opiskelualoja. Muuttoliike vaikuttaa alueiden huoltosuhteeseen ja tulomuodostukseen. Kun nuorta koulutettua ja aktiivista väestöä muuttaa pois ja väkimäärä vähenee, jää syrjäseuduille ikääntyvää väestöä, ikärakenne muuttuu vanhusvoittoisemmaksi ja alueiden tulonmuodostus heikkenee. (Ala-Siuru 1997, Nivalainen & Volk 2002). Toisaalta muuttoliike on heikosti ennustettavissa varsinkin kunta- ja aluetasolla, koska sen suunta ja rakenne voi muuttua nopeastikin. Raahen seudulla väestön kokonaismuutos on viimeisen vuoden ja viiden vuoden jaksoilla ollut negatiivinen. Yhteensä väki- määrä on vähentynyt vuodesta 1997 yli 1 800 henkeä. Suhteelli- nen muutos on viiden vuoden jaksolla 1997-2002 vajaan viiden prosentin luokkaa, kun kasvu koko Pohjois-Pohjanmaalla on sa- 17 maan aikaan ollut vajaat kolme prosenttia. Voimakkainta väkilu- vun väheneminen on ollut Siikajoella, Vihannissa ja Ruukissa, jossa suhteellinen muutos on ollut yli seitsemän prosenttia. Ti- lastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestömäärä on seuraa- vina viisivuotisjaksoina edelleen vähentymässä ja muuttotappiol- lisia ennusteen mukaan ovat kaikki Raahen seudun kunnat. Vaikka pitkän aikavälin ennusteet ovat epävarmoja, niin muutos- paineet ovat silti selvät. Väestö ikääntyy ja valikoiva muuttoliike, minkä suuruinen se onkin, vain vahvistaa yhteisvaikutusta.

Elinkeinot ja työvoima

Seudun elinkeinorakenne on koko maahan ja Pohjois-Pohjanmaa- han verrattuna voimakkaasti jalostuspainotteinen tarkasteltuna kolmijaolla alkutuotanto – jalostus – palvelut. Elinkeinorakentee- seen lyö vahvan leimansa Rautaruukin terästehdas, joka 1960-luvulta lähtien on ollut alueen merkittävin työllistäjä. Raahen seutu onkin yksi vahvimpia teollisuusalueita koko maakunnassa. Alu- eella on myös metalliteollisuutta sekä kasvavassa määrin elekt- roniikkateollisuutta ja tietotekniikkaan liittyvää ohjelmistoalaa. Työllisestä työvoimasta vuonna 2000 teollisuudessa työs- kenteli suhteessa väestöön eniten Raahe-Pattijoen kaupunkikes- kuksessa (47 %), jossa kaupunkikeskukselle tyypillisesti myös palvelusektorin osuus (49 %) oli suurempi kuin ympäristönsä. Seudun muissa kunnissa alkutuotannon osuus ylitti 20 prosenttia Vihannissa, Siikajoella ja Ruukissa, ja Pyhäjoella sen osuus oli yli 15 prosenttia. Muita kuntia voi siten pitää elinkeinorakenteeltaan tyypillisinä maatalousvaltaisina kuntina. Rautaruukin vaikutus ulottuu kuitenkin näihinkin, kun työllisestä työvoimasta teollisuudessa työskentelevien osuus on lähes kolmannes. Terästehtaan vaikutus näkyy laajalti seutukunnassa. Työpaikkaomavaraisuus eli kunnassa työssäkäyvien (työ- paikkojen) määrän suhdetta kunnassa asuvaan työlliseen työvoi- man määrään kuvaava mittari osoittaa, että Raahen seutu muodostaa varsin omavaraisen työssäkäyntialueen. Seudun työpaik- kaomavaraisuus oli vuonna 2000 100. Seudun sisällä työpaikat ovat paljolti keskittyneet Raaheen. Vanhalla aluejaolla Pattijoen työpaikkaomavaraisuus oli varsin matala ja yhdistetyin luvuinkin 18 Raahe-Pattijoen työpaikkaomavaraisuus 112 on selvästi yli "oman tarpeen". Siikajoella ja Pyhäjoella työpaikkaomavaraisuus oli noin 60 prosenttia, Vihannissa vajaat 80 ja Ruukissa 90. Alueen sisäiset erot kertovat kaupunkiseuduille tyypillisestä työpaikkojen kasautumisesta keskuskuntiin. Muista kunnista käy- dään Raahessa ja muualla töissä ja ne ovat enemmän tai vähem- män ”pendelikuntia”. Erot kertovat asumisen ja työpaikkojen vä- lisestä päivittäisestä työmatkaliikenteestä, johon helposti kytkeytyy päivittäisiin palveluihin ja muuhun asiointiin liittyvää toimintaa. Yritykset ovat keskittyneet paljolti Raahe-Pattijoelle, jossa oli vuonna 2002 60 prosenttia seudun toimivista yrityksistä. Aktiivi- tiloja oli vuonna 2002 eniten Ruukissa. Siikajoella sekä yritysten että tilojen osuus oli vähäinen. Työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ovat keskei- siä harjoitettavaan sosiaalipolitiikkaan vaikuttavia taustatekijöitä. Hyvin yleisesti todettuna niihin kytkeytyy alue-erojen kasvu, muuttoliike, eläkkeelle siirtymishalukkuus, kuntatalous, sosiaalimenot, väestön terveys, syrjäytyminen ja monet sosiaaliset ongelmat - heijastusvaikutuksineen työttömyys vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin. Työttömyysaste on paitsi tehokas työmarkki- noiden rakennetta kuvaava, myös laajemmin ”hyvinvointia” kuvaava indikaattori. Raahen seudun työttömyysaste (16,0 %) oli vuoden 2001 lopussa suurempi kuin Pohjois-Pohjanmaan (14,5 %) ja koko maan (12,3 %). Raahessa työttömyysaste oli lähes 18 prosenttia, Ruu- kissa ja Vihannissa 15-16 prosenttia. Raahen seudun korkein työttömyysaste on tyypillistä kaupungeille. Lukuihin vaikuttaa jonkin verran ajankohta ja kausittaiset vaihtelut, mutta verrattuna Pohjois-Pohjanmaahan Raahen seudun työttömyys on edelleen huonompi. Työministeriön luvuin vuoden 2003 tammi-elokuun työttömyysasteen keskiarvo oli Raahen seudulla 14,7 prosenttia (Pohjois-Pohjanmaa 12,7 %), alle 25-vuotiaiden nuorisotyöttö- myysaste oli 18,7 prosenttia (Pohjois-Pohjanmaa 17,2 %) ja yli vuoden kestänyt pitkäaikaistyöttömyys 24 prosenttia (Pohjois- Pohjanmaa 21,8 %) (Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus 2003). Työvoiman ulkopuolella olevia Raahen seudulla oli vuonna 2001 enemmän kuin koko maassa keskimäärin, kunnittain Raa- 19 hessa vähiten, Vihannissa eniten. Työvoiman ulkopuolisissa on Siikajoella paljon lapsia, Vihannissa ja Pyhäjoella taas paljon elä- keläisiä, Ruukissa sekä lapsia että eläkeläisiä. Taloudellinen huoltosuhde mittaa työllisten suhdetta työttö- miin ja työvoiman ulkopuolisiin, joihin luetaan muun muassa opiskelijat, kotiäidit ja eläkeläiset. Toisin sanoen huoltosuhde kertoo montako ”huollettavaa” on yhtä työllistä ”maksajaa” kohden. Raahen seudun huoltosuhde 1,6 on huonompi kuin Pohjois- Pohjanmaalla, 1,5, joka on taas huonompi kuin koko maassa, 1,3. Seudun sisällä huoltosuhde on korkein Ruukissa ja Vihannissa, 1,9, Siikajoella ja Pyhäjoella se on 1,7 ja Raahe-Pattijoella 1,5.

Kuntatalous ja palvelut

Kansallisesti sosiaalimenot muodostivat vuonna 2000 bruttokan- santuotteesta noin neljäsosan. Eniten sosiaalimenoista kohdistui vanhuuteen ja terveys- ja sairausmenoihin, jotka yhdessä kattoivat yli puolet kaikista menoista. Työttömyysmenojen, lapsiperheiden ja toimintarajoitteisuusmenojen osuus oli noin kymmenen prosenttia kunkin. Pääosa ennakoidusta kasvusta selittyy ikääntymi- sen aiheuttamien eläkemenojen sekä terveysmenojen kasvusta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002). Sosiaali- ja terveysmenojen nettokustannuksiin ja niiden kas- vuun vaikuttavat kuntatasolla monet tekijät kuten väestön ikära- kenteen kehitys, alue-erojen kasvu, muuttoliike, työttömyys ja tuloerojen kehitys. Kustannuskehitystä pitäisi luonnollisesti ver- rata palvelurakenteessa tehtyihin muutoksiin. Palvelurakenteen muutos on viime vuosikymmenenä ollut Pohjois-Pohjanmaalla voimakas. Kustannuksiin ovat vaikuttaneet esimerkiksi uudet palvelumuodot ja siirtyminen laitoskeskeisyydestä avopalveluihin, mutta myös organisatoriset muutokset, toimintojen ja toimintayk- siköiden yhdistämiset sekä palvelujen supistamiset, lakkauttami- set ja keskittämiset. Numeraalinen kustannussäästö on voinut toisin sanoen syntyä palvelujen tarjonnan supistumisen ja heikenty- neen saatavuuden seurauksena. Toisaalta sosiaalimenojen mää- rään vaikuttaa paikallisten sosiaalipoliittisten toimijoiden vuorovaikutus ja kuntien välinen yhteistyö. 20 Kuntaliiton mukaan kuntien sosiaali- ja terveysmenot vievät kuntien menoista noin puolet ja yhdessä toisen suuren pääluokan, opetus- ja sivistystoimen, kanssa kolme neljäsosaa kaikista kuntien käyttömenoista. Liitetaulukossa 2 on tarkasteltu Raahen seudun kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon kustannuksia vuonna 2001. Nettokustannukset asukasta kohden vaihtelivat Pattijoen vajaasta 9 500 markasta Ruukin vajaaseen 12 000 markkaan. Siikajoella ja Vihannissa terveystoimen osuus koko- naiskustannuksista oli suurempi kuin muissa kunnissa, Pyhäjoella taas sosiaali- ja terveysmenot olivat lähempänä toisiaan kuin muualla. Pääluokittain tarkasteltuna ja verrattuna Pohjois-Pohjanmaa- han ja koko maahan Pattijoella oli lasten päivähoidon osuus kus- tannuksista suurempi kuin Pohjois-Pohjanmaalla ja koko maassa, Raahessa toimeentulotukimenot, Ruukissa ja Pyhäjoella muu sosiaalitoimi, Siikajoella, Vihannissa, Raahessa ja Ruukissa perusterveydenhoito. Erikoissairaanhoidon osuus oli kaikissa kunnissa suurempi kuin vertailualueilla. Vertailtuna vastaaviin kustannuksiin asukasta kohden koko maassa kustannukset olivat pienimmät Pattijoella (indeksi 81 kun koko maa 100). Sosiaalitoimen kustannukset olivat kaikissa kunnissa pienemmät (indeksi Pattijoella 73 ja Vihannissa 76) kuin koko maassa. Terveystoimen kustannukset olivat suuremmat Ruukissa (119), Raahessa (112), Siikajoella (108) ja Vihannissa (110). Ruukissa perusterveydenhoidossa indeksi oli 143 ja erikoissairaanhoidossa 102. Perusterveydenhoidon indeksi oli suurempi myös Vihannissa (129), Raahessa (118) ja Siikajoella (114). Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen päävastuu on kunnilla. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä pyrkii tukemaan peruspalveluiden rahoituksessa niitä kuntia, joiden taloudellinen kantokyky on heikko. Palvelut rahoitetaan kuitenkin jatkossakin pääosin verovaroin, joka on kuntien tärkein tulomuoto, ja osaksi asiakasmaksuin. Asukasta kohden lasketut verotulot olivat seudulla vuonna 2001 Raahea lukuun ottamatta pienemmät kuin Pohjois-Pohjanmaalla ja koko maassa keskimäärin. Vastaavasti valtionosuudet asukasta kohden olivat suuremmat kuin vertailualueilla. Kuntien keskimääräinen veroprosentti Suomessa oli 21 17,68 ja Pohjois-Pohjanmaalla 18,26. Raahen seudun kuntien ve- roprosentit olivat maakunnan keskiarvon mukaisesti 18,0 ja 18,5 välillä. Sosiaalipalvelut Raahen seudulla tuotettiin vuonna 2002 kuntakohtaisesti. Terveydenhuollossa seudullista yhteistyötä oli perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja julkisten or- ganisaatioiden työterveyshuollossa, joista vastasi Raahen seudun terveydenhuollon kuntayhtymä. Vihanti tuotti edellä mainitut palvelut kuitenkin Oulaisten seudun kansanterveystyön kuntayhty- män kautta. Kaikilla kunnilla oli oma terveyskeskus tai terveys- asema, jossa oli saatavilla avoterveydenhuolto. Vihantia lukuun ottamatta seudun kunnissa oli vuonna 2002 käytössä omalää- käri/väestövastuujärjestelmä. Vuodeosastohoito oli muilla kunnilla Raahessa ja Vihannilla Oulaisissa. Kansaneläkelaitoksella oli toimistot Raahessa ja Ruukissa. Raahen toimiston vastuuseen kuuluivat Pattijoen, Siikajoen, Py- häjoen ja Vihannin kunnat. Vihannissa oli sivuvastaanottopiste, jossa palvelut olivat saatavilla kahtena päivänä kuussa aamupäi- vän. Pyhäjoella oli palvelupiste, jossa oli saatavilla lomakkeita, mutta ei henkilökuntaa (sosiaalitoimen henkilökunta neuvoo lo- makkeiden täytössä). Työvoimahallinnolla oli monipalvelutoi- misto Raahessa ja toimipisteet Pyhäjoella, Ruukissa ja Vihannissa (avoinna neljä päivää viikossa). Hyvinvointipalveluja ei pystytä kovin paljoa fyysisesti tarjoamaan sivukylissä. Palvelut ovat pää- osin saatavissa vain kuntakeskuksissa.

Asukkaat

Hyvinvointipalveluiden käyttöön ja tuen tarpeisiin vaikuttavia keskeisiä sosioekonomiset taustatekijöitä ovat asukkaiden koulutus- ja tulotaso, perherakenne sekä terveydentila. Koulutusta pidetään yhtenä väestön hyvinvoinnin edellytyk- senä, jonka ajatellaan heijastavan esimerkiksi väestön terveys- käyttäytymistä. Raahen seudulla oli vuonna 2001 vajaalla 60 prosentilla yli 15-vuotiaasta väestöstä suoritettu tutkinto, mikä oli hieman vähemmän kuin Pohjois-Pohjanmaalla (61,8 %) ja koko maassa (60,2 %). Raahe-Pattijoella tutkintoja oli eniten, yhtä 22 paljon kuin Pohjois-Pohjanmaalla keskimäärin, muissa osuus jäi alle 54 prosentin. Koulutustasomittain mittaa oppivelvollisuuden jälkeisen kor- keimman koulutuksen pituutta henkeä kohti yli 20-vuotisessa vä- estössä. Raahen seutukunnan indeksi 250 kertoo, että opiskeluun oli käytetty 2 ja puoli vuotta. Koko maassa indeksi oli 283 ja Pohjois-Pohjanmaalla se oli vielä korkeampi, 287. Raahen 268 ja Pattijoen 274 olivat alueen korkeimmat luvut, muissa kunnissa indeksi oli väliltä 200-220. Raahen seutukunnan keskimääräistä alhaisempi tutkinnon suorittaneiden osuus ja koulutustaso heijastaa seudun elinkeino- ja ikärakennetta. Raahe-Pattijoella on paljon teollisuustyöntekijöitä ja vastaavia keskiasteen tutkintoja, muualla koulutustasoa selittää maatalouselinkeinot ja vanhojen ikäluok- kien suuri osuus. Terveyspalveluiden tarvetta osoittavista indikaattoreista tär- keinä on pidetty muun muassa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuutta väestöstä ja pitkäaikaissairastavuutta. Väestön terveyden- tilaa mittaavassa Kelan terveysindeksin laskennassa huomioidaan kuolleisuus, työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ja pitkäaikaissaira- utta kuvaavien erityiskorvattavien lääkkeiden osuus väestöstä. Pohjois-Pohjanmaan väestön terveydentila oli Kelan terveysindeksin mukaan vuoden 2000 lopussa suurelta osin maan keskivertoa heikompi. Tätä ilmeisesti selittää paljon kuntien ikärakenne. ”Sairaimpia” Pohjois-Pohjanmaalla olivat Kelan in- deksin mukaan monet vanhusvaltaiset kunnat kuten Kestilä (vaki- oimaton indeksi 158,8; koko maa 100) ja ”terveimpiä” Oulunsalo (63,4) ja muut lapsivaltaiset kunnat. Mutta vaikka Pohjois-Poh- janmaalla kokonaisuutena on varsin nuori ikärakenne, terveyspal- velutarpeet eivät suoraan tule ikärakenteesta. Pohjois-Pohjan- maalla alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyysaste oli myös varsin korkea. Samoin erityiskorvattavien lääkkeiden käytöllä kuvattua yleisimpien kansantauteihin sairastavuutta oli maakunnassa hieman koko maata enemmän. Terveysindeksi Raahen seutukunnassa oli Pattijoella 79,1 ja Raahessa 93,0, Siikajoella 111,9 ja muissa kunnissa 125,8 ja 127,9 väliltä. Pattijoki ja Raahe kuuluivat koko maakunnan ter- veimpiin. Näissä kunnissa on muihin seudun kuntiin verrattuna nuorempi ikärakenne, vähemmän maataloutta, väestöllä korke- 23 ampi koulutustaso ja tulotaso. Toki terveyspalvelutarpeisiin vaikuttaa muitakin tekijöitä. Raahen seudun perherakenteessa oli vuonna 2001 lapsiper- heitä kaikista perheistä vähemmän kuin Pohjois-Pohjanmaalla, mutta enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Eniten lapsiper- heitä suhteellisesti oli Siikajoella. Tarkastelu vuoden 2002 aluejaolla nostaisi Pattijoen lapsiperheellisimmäksi kunnaksi ja toisi enemmän esille Raahen tyypillisenä vähä-lapsiperheisenä kau- punkiseutuna. Yksinhuoltajia seudulla oli vuonna 1999 selvästi vähemmän kuin koko maassa. Eniten yksinhuoltajia oli Raahessa, mikä kuvastaa kaupungeille tyypillistä perherakennetta. Yksinasuvien määrä kaikista asuntokunnista oli vuonna 1999 seudulla pienempi kuin vertailualueilla. Eniten yksinasuvia oli Ruukissa, jossa kolmasosa asuntokunnista oli yksinasuvia, mikä oli hieman enemmän kuin Pohjois-Pohjanmaalla keskimäärin. Yli 65-vuotiaita yksinasuvia laskettuna kaikista asuntokunnista oli seudulla 10,5 prosenttia, mikä oli hieman enemmän kuin Pohjois- Pohjanmaalla (10,3), mutta vähemmän kuin koko maassa (12,5). Iäkkäiden yksinasuvien määrä kuitenkin vaihteli Raahen vajaasta yhdeksästä Ruukin noin 15 prosenttiin. Asukkaiden keskimääräiset veronalaiset tulot olivat vuonna 2001 Raahe-Pattijoella Pohjois-Pohjanmaan keskiarvoa suuremmat, muissa kunnissa pienemmät. Toimeentulotuen määrä asukasta kohden vuonna 1999 oli korkein Raahessa (391 mk) ja ma- talin Pyhäjoella (112 mk), kaikissa kunnissa kuitenkin matalampi kuin Pohjois-Pohjanmaalla (395) ja koko maassa (498) keskimää- rin. Kunnista saatujen tietojen mukaan vuonna 2002 toimeentulotuen saajia oli esimerkiksi Raahessa 5, 3 prosenttia väestöstä ja perheenjäsenet mukaan lukien 8,3 prosenttia väestöstä. Yleisen asumistuen saajia oli vuoden 2002 lopussa koko seutukunnassa 2,6 prosenttia väestöstä. Suhteellisesti eniten heitä oli Raahessa, 3,3 prosenttia, keskimääräinen tuki kuukaudessa oli kuitenkin korkein Siikajoella (n. 200 €/kk; Raahessa n. 180 €/kk). Toimeentulotukimenot kytkeytyvät vahvasti työttömyyteen, joten paikalliset erot tulevat siinä selvästi näkyviin. Asumistukeen vaikuttaa tyypillisesti kaupunkimaisuus. Kaupungeissa on yleensä nuorempi ikärakenne, enemmän opiskelijoita, yksinasuvia, yksinhuoltajia ja muita erityisryhmiä, jotka tarvitsevat toimeentulo- ja 24 asumistukea muita ryhmiä useammin. Osaltaan asiaan saattaa vaikuttaa kulttuuri, maalla asuvien kynnys hakea tukea saattaa olla korkeampi. Asumistuen ja toimeentulotuen käyttö osoittaa ensisijaisten toimeentulomuotojen riittämättömyyttä ja kansalaisten taloudellisia vaikeuksia. Viimesijaisen toimeentulon piirissä on huomattava osa väestöstä, kun ajatellaan, että toimeentulovaikeudet ovat yksi keskeinen tekijä syrjäytymisen prosessissa. Toimeentulotuki on tärkeä syrjäytymistä ennaltaehkäisevä tukimuoto. Mutta myös viimesijainen toimeentuloturva voi olla riittämätön. Lisäksi toi- meentuloasiakkuuteen ja tilastoilla vaikeasti mitattavaan köy- hyyteen kytkeytyy usein muitakin hyvinvointiongelmia kuin pelkkiä toimeentulo-ongelmia, esimerkiksi erilaisia kasautuvaan huono-osaisuuteen liittyviä elämänhallintaongelmia.

Yhteenveto tutkimusalueesta

Kansalaisten hyvinvointi on yhä enemmän kytköksissä alueen voimavaroihin ja kehitykseen. Suomessa isot rakenteelliset muutokset, muuttoliike ja ikääntyminen muokkaavat merkittävästi aluekehitystä, vaikuttavat väestörakenteeseen, huoltosuhteeseen, heikentävät kuntataloutta ja kasvattavat palvelutarpeita. Myöntei- set ja kielteiset tekijät kasautuvat helposti ja on odotettavissa että alueelliset erot edelleen kasvavat. Samalla kasvaa kansalaisten eriarvoisuus hyvinvointipalveluiden saatavuuden suhteen. Miten Raahen seutu profiloituu tässä polarisoituvassa kehityksessä edellä kuvattujen tietojen perusteella? Seutua kuvaavat tiivistetysti seuraavat piirteet: − nuori ikä- ja perherakenne, mutta vanhusten määrä kasvaa; − väkiluku vähenee, poismuutto jatkuu; − teollisuuden ja maatalouden työpaikkojen korostunut asema, naisvaltaisten työpaikkojen vähyys; − työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys korkea, työvoiman ulkopuolella olevia paljon (työvoimareservi); − keskiasteen koulutusta ja osaamista paljon, vähän korkeasti koulutettuja (koulutustaso hieman keskimääräistä matalampi); − huoltosuhde heikkenee, palveluiden rahoitus hankaloituu; − palvelut keskittyvät, haja-asutusalueella harvahko asutus. 25

Edellä kuvatut tilastotiedot eivät anna koko kuvaa kehityksestä, mutta osoittavat aluekehityksen muutossuunnat, jotka aiheuttavat hyvinvointipalvelujen järjestämiselle suuria haasteita. Suurimmat riskitekijät liittyvät väestö- ja ikärakenteen muutokseen, muuttoliikkeeseen, työttömyyteen ja kuntatalouteen. Vahvuuksia on esimerkiksi nuori ikärakenne ja edullinen perherakenne. Kuntalain säädösten perusteella kuntien velvollisuutena on huolehtia peruspalveluiden, koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, hyvästä asuinympäristöstä ja toimivista palveluista. Ylipäänsä tehtävänä on luoda edellytyksiä asuk- kaittensa hyvinvoinnille. Ongelmina on palveluiden tarpeiden li- sääntyminen, muuttuminen ja erilaistuminen, jotka edellyttävät palvelujärjestelmältä kykyä reagoida ja joustavuutta. Kehitykseen kytkeytyy palveluiden keskittyminen ja saatavuuden muutokset, jotka voivat polarisoida alueita ja väestöryhmiä. Peruspalvelujen kysynnän ja tarjonnan kannalta tilanne on ongelmallinen. Haja- asutusalueen palveluiden järjestämismahdollisuudet heikkenevät, toisaalta näille alueille jää iäkkäitä ihmisiä, joiden palvelutarpeet kasvavat ja liikkumismahdollisuudet heikkenevät. Etäisyyksien ja vaihtelevien liikkumismahdollisuuksien vuoksi asukkaiden eriarvoisuus korostuu. Vaikka tilastot osoittavat seudun sisäisiäkin eroja, toisaalta alue muodostaa kansalaisten hyvinvoinnin toteutumisen ja hyvinvointipalveluiden toteuttamisen kannalta varsin yhtenäisen talous- ja toiminta-alueen. Alueella on väestöpohjaltaan pieniä kuntia, mutta varsin kohtuulliset etäisyydet. Hyvinvointipalveluihin ja kansalaisten hyvinvointiin kohdistuu Raahen seudulla haasteita, mutta alueella on hyvät lähtökohdat, osaamista, toimivat verkostot, seudullista yhteistyötä ja sosiaalista pääomaa. 26 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

3.1 Hyvinvoinnin tarkastelukehikko

Hyvinvointi on yksi yhteiskuntapolitiikan avainkäsitteistä ja kansalaisten hyvinvointi on yhteiskuntapolitiikan perimmäisiä tavoitteita. Mutta mitä tarkoitetaan hyvinvoinnilla tai hyvinvointi- palveluilla? Hyvinvointi voidaan käsittää monilla tavoin. Yksilön näkökulmasta hyvinvointi on monisyinen ja vaikeasti hahmotettava käsite. Julkisuudessa termiä hyvinvointi käytetään väljästi monissa eri yhteyksissä. Käsitys hyvinvoinnista kytkeytyy aikaan, vallitseviin arvoihin ja vaihteleviin käsityksiin hyvästä elämästä ja yhteiskunnasta. Yhteiskuntatieteissä ei ole yhtenäistä teoriaa tai määritelmää hyvinvoinnista. Hyvinvointitutkimuksen kenttä on moniulotteinen ja muutoksessa. Eri tutkimusperinteillä on ollut erilaisia tutkimuk- sellisia tavoitteita ja hyvinvoinnin käsitteet ovat eronneet sen mukaan missä määrin ne koskevat ja painottavat objektiivisia tai subjektiivisia, materiaalisia tai ei-materiaalisia, ja kollektiivisia tai individuaalisia elementtejä. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisiin tunnuspiirteisiin on kuulunut kansalaisten tasa-arvo, yhtäläiset lähtökohdat, perustarpeiden turvaaminen ja eroja tasoittava sosiaalipolitiikka. Poh- joismaisessa hyvinvointitutkimuksessa perinteinen linja on suuntautunut resurssiperusteisesti ja kohdistanut päähuomion hyvinvoinnin konkreettisiin ja suhteellisen helposti mitattaviin ”objek- tiivisiin” elinoloihin ja voimavaroihin, kuten terveyteen, koulutukseen, tuloihin, asumistasoon, työoloihin, ja niiden jakautumiseen väestön keskuudessa. Lähtökohta on ollut objektivistinen ja käsittänyt ennen kaikkea hyvinvoinnin ”elintaso”-ulottuvuuden mittaamisen, jonka avulla hyvinvointivaltioprojektin toteutumista on voitu seurata ja edistää. Pohjoismaista resurssimallia vasten Erik Allardtin tunnettu kolmijako having – loving – being pyrki hahmottamaan hyvinvointia elintason lisäksi myös perustarpeiden näkökulmasta ja so- siaalisena, yhteisösuhteisiin liittyvänä ”elämänlaatuna”. Allardtin johdolla 1970-luvun alussa toteutettu vertaileva pohjoismainen 27 hyvinvointitutkimus pyrki täydentämään hyvinvoinnin aineellista ja resurssiperusteista kuvaa (having) tarvelähtöisillä elämänlaadun ulottuvuuksilla kuten sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys (loving) sekä itsensä toteuttaminen (being). Elämänlaadun käsite sisältää selkeän hyvinvoinnin yksilöllisen lähtökohdan ja elämäntavan ja elämänlaadun käsitteiden tullessa yhteiskuntatieteissä vahvemmin esille 1970-luvulta lähtien yksilön hyvinvoinnista lähtevä tutki- musote on vahvistunut. (Allardt 2000; Heikkilä & Kautto 2002a; Rauhala ym. 2000). Allardtilainen kolmijakoinen käsitteistö on sittemmin ollut varsin vahvasti määrittämässä hyvinvointitutkimuksen suoma- laista linjaa. Resurssiperusteinen hyvinvoinnin edellytysten tai elinolojen objektiivinen arviointi on pysynyt suomalaisen hyvinvointitutkimuksen keskeisenä kohteena, pitkälti sen katsotun sosiaalipoliittisen sovellettavuuden vuoksi. Hyvinvointitutkimuksessa on ollut tavallista kartoittaa hyvinvoinnin edellytysten vajeita ja etsiä epäkohtia, joihin yhteiskunnan tulisi puuttua. Tutkimuksellisesti tämä on ollut myös suhteellisen helposti toteutettavissa. Hyvinvoinnin vajeita ja puutteita on ollut helpompi mitata kuin esimerkiksi vaikeammin määriteltävää subjektiivisesti vaihtelevaa onnellisuutta tai hyvää elämää. Toi- saalta hyvinvoinnin subjektiivinen näkökulma ja ennen kaikkea ihmisen omaan kokemukseen ja toimintaan perustuva lähestymi- nen on noussut hyvinvointitutkimuksen tärkeäksi ulottuvuudeksi. Hyvinvointitutkimuksessa on yleinen näkemys, että kokonaiskuvaan tarvitaan sekä objektiivista että subjektiivista tietoa, aineistoja ja niitä koskevia analyyseja. (Heikkilä & Kautto 2002a; Rau- hala ym. 2000.) Muuttunut näkemys ilmenee esimerkiksi Tilastokeskuksen elinolojen tilastoalueessa, joka sisältää muun muassa ihmissuh- teita, hyvinvointia, elämänlaatua, sosiaalista osallistumista ja tur- vallisuutta sekä väestöryhmien elinoloja koskevia tietoja ja selvi- tyksiä. Aineistot sisältävät sekä haastatteluin kerättyjä paneeliai- neistoja että hallinnollisia rekisterejä ja tilastoja. Alkuaan 1960-70-luvuilla erityisesti sosiaalipoliittisen seurannan ja tilastoinnin tarpeisiin syntynyt sosiaalisen indikaattorin järjestelmän kehittämistyö, joka on viime vuosina uudelleen voimistunut, sisältää aiempaa enemmän laadullista aineistoa. 28 Vastaavanlaisesti eri käsityksiä yhdistävää laajaa hyvinvointiper- spektiiviä on haettu esimerkiksi Euroopan Unionin uusissa eri maiden sosiaalista kehitystä vertailevissa makrotason sosiaalisen raportoinnin ja sosiaalisen indikaattorin järjestelmissä (Heikkilä & Kautto 2002a). Edellä mainitut ovat kuitenkin pääsääntöisesti jatkumoa objektiivisen mittaamisen ja resurssiperusteisuuden ”hallinnolliselle” perinteelle, vaikka jonkin verran tilaa on annettu subjektiivisille elämän laadun mittareille. Suomessa on tehty etenkin kuntakohtaisiin tilastoihin perustuvia empiirisiä tutkimuksia sosio-ekonomisten hyvinvoinnin ”taustatekijöiden”, elinolojen, elintason, köyhyyden ja työttömyyden alueellisista eroista ja ”persoonattomasta” jakautumisesta eri aluetasoilla. Viime vuosina yhteiskunnallinen muutos, sosiaalipoliittinen murros ja toimijoiden suhteen muutokset ovat antaneet uutta ajankohtaista aihetta hyvinvointisuuntautuneeseen yhteiskunnalliseen aluetutkimukseen. Hyvinvoinnin ja sosiaalipolitiikan alueellista polarisoitumista on kartoitettu esimerkiksi Stakesin tutkimuksissa ja palvelukatsa- uksissa, kuten teoksissa Suomalaisten hyvinvointi 2002 (Heikkilä & Kautto 2002b) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2002 (Heikkilä & Parpo 2002). Stakesin ”Kahtiajakautuva Suomi?” –projektin ensimmäinen osa selvitti hyvinvoinnin alueellista jakautumista tilastoaineistoon perustuen ja toinen osa ky- selyaineistoon perustuen (Kainulainen ym. 2001; Heikkilä ym. 2003). Elintason ja huono-osaisuuden alueellista jakautumista ja kehitystä ovat kartoittaneet esimerkiksi Siirilä ja Viljanen (Siirilä & Viljanen 2000; Viljanen 2001). Alueellisia eroja erityisesti sosiaalipolitiikan kannalta on selvitetty muun muassa Loikkasen ja Saaren arvioinnissa (2000). Tehdyt, tavallisesti kuntatasoisiin tilastoaineistoihin pohjau- tuvat tutkimukset osoittavat, että alueellisia eroja on niin hyvinvoinnissa kuin hyvinvointipolitiikassakin. Tilastot ovat mahdol- listaneet koko maan kattavat vertailevat hyvinvointitutkimukset kuntatasolla ja laajemmilla alueilla. Hyvinvointi on kuitenkin jakautunut myös alueiden sisällä ja tilastojen ajallinen viive on usein suuri. Valtakunnallista sosiaalibarometria on tehty vuodesta 1991 lähtien. Sosiaalibarometreissa on palveluntuottajien asiantuntija- 29 arvioihin perustuen kartoitettu kokonaistutkimuksina kansalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelujärjestelmän tilaa ja muutoksia. Näissä on osoitettu moniulotteisesti paitsi voimakas kuntien välinen sosiaaliekonominen eriytymiskehitys, myös eri väestö- ryhmien välinen hyvinvoinnin huomattava polarisaatiokehitys reilun kymmenen vuoden aikana. Tuorein, vuoden 2003 sosiaalibarometri sisältää katsauksen kehityksestä sosiaalibarometrin kymmenvuotisen historian aikana (Eronen ym. 2003a). Paikallisen hyvinvointipolitiikan tueksi on havaittu tarve sel- vittää tarkemmin väestön välitöntä hyvinvoinnin tilaa ja vaihtelua ja ennen kaikkea kansalaislähtöisesti. Merkittäviä esimerkkejä tästä lähestymisestä ovat viime vuosina olleet Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton alueelliset hyvinvointiselvitykset, joita on tehty 1990-luvun puolivälin jälkeen useita muun muassa Koillis- maan, Pohjois-Pohjanmaan, Satakunnan, Pohjois-Karjalan, Jy- väskylän, Itä-Helsingin ja Itä-Uudenmaan alueilla (Eronen ym. 1997-2004). Näissä on kehitetty kansalaiskyselyyn perustuvaa tarkastelua, joka silti kiinnittyy selkeästi objektiiviseksi koettuun palvelutodellisuuteen. Vastaavalla tavalla ovat Laitinen ja Pohjola (2001) selvittäneet kansalaisten kokemuksia Itä-Lapin syrjäky- lissä. Päijät-Hämeessä tehdyn ajankohtaisen ja laajan alueellisen hyvinvointibarometrin (Hirvonen ym. 2003) pääpaino on myös kokemuksellisessa hyvinvoinnissa, mutta ei luo jännitettä palvelutodellisuuden ja kansalaistarpeiden välille. Barometri keskittyy ennen kaikkea ihmisten kokemuksiin hyvinvoinnin edellytyksistä, asuin- ja elinympäristöön, terveyteen ja elintapoihin, lähiyhtei- söön ja vaikuttamiseen sekä taloudellisiin elinolotekijöihin. Kansaneläkelaitoksen ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen sosiaaliturvabarometrin kehittämishankkeessa on vuosina 1995 - 2000 kartoitettu kyselyaineistoin kansalaisten hyvinvoinnin, toimeentulon ja taloudellisten tekijöiden yhteyttä sekä kansalaisten mielipiteitä sosiaaliturvasta (esim. Lindholm 2001, Marski 1996a ja 1996b). Tämän tutkimuksen lähtötilanteena on, että kansalaisten kokemuksellisen hyvinvoinnin selvittäminen tavoittaa sellaisia hyvinvoinnin ulottuvuuksia, joita ei saada pelkästään ulkoisesti arvioimalla (vrt. Marski 1996a, 17). Pyrittäessä kansalaisten hy- 30 vinvoinnin totuudenmukaiseen kuvaamiseen on siten perusteltua ja välttämätöntä käyttää moniulotteisesti sekä kansalaislähtöistä, ihmisen omaan kokemukseen ja toimintaan perustuvaa tietoa, että ulkoista arviointia hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja olosuh- teista. Erilaisten tyypittelyjen ongelmallisuudesta johtuen on syytä vielä täsmentää hyvinvoinnin käsitettä. Hyvinvoinnin käsite voidaan yhtäältä palauttaa yksilön tarpeisiin, yksilön voimavaroihin sekä yhteiskunnallisiin hyvinvoinnin toiminta- ja jakomekanismeihin ja –prosesseihin. Hyvinvoinnissa on toisaalta mahdollista erottaa objektiivinen ulottuvuus (materiaalinen hyvinvoinnin taso, ulkoiset olosuhteet, elintaso, elämän laatu, resurssien hallinta), subjektiivinen ulottuvuus (kansalaisten itse määrittelemä hyvinvoinnin taso, tyytyväisyys, viihtyvyys, elämän kokemus, onnellisuus) ja normatiivinen ulottuvuus (yhteiskunnan lakien ja politiikan näkemys mikä hyvinvoinnissa on tärkeää ja mikä tavoiteltava hyvinvoinnin taso). (Ks. Kinnunen 1998, 27). Tämä näkemys sisältää substanssin ohella arvoteoriaa ja näin se huomioi hyvinvoinnin myös poliittisena kysymyksenä. Kuviossa 2 on kuvattu tämän tutkimuksen teoreettinen tarkastelukehikko. Tässä näkökulmassa kansalaisten hyvinvointi toteutuu kansalaisen tarpeiden ja voimavarojen sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin toiminta- ja jakomekanismien vuorovaikutuksessa, jossa subjektiivinen, objektiivinen ja normatiivinen muodostavat hyvinvoinnin toteutumiseen vaikuttavia reunaehtoja. Hyvinvoinnin toteutumiskenttään kuuluu hyvinvointivaltion palvelujärjestelmän lisäksi muita osajärjestelmiä, kuten asuinalueen fyysinen ympäristö sekä sosiaalinen ympäristö ja yhteisölli- syys. Hyvinvointi voidaan kuvata fyysisessä ja sosiaalisessa ym- päristössä tapahtuvaksi vuorovaikutussuhteeksi yksilön subjektiivisen kokemuksen ja yhteiskunnan normatiivisesti määrittelemän hyvän elämäntilan välillä. Hyvinvointi voidaan määritellä tilaksi, jossa yksilön on mahdollisuus saada hyvän voinnin edellyttämät keskeiset tarpeet tyydytetyiksi ja jossa yksilöllä on käytössään hyvinvoinnin uusintamisen mahdollisuudet jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Hyvinvoinnin vaje voidaan nähdä tämän tilan puuttumisena. Kansalaiset tuottavat hyvinvointinsa arkisessa vuorovaikutuksessa, eikä siitä mitä ”hyvinvointi” on voida ehdotto- 31 masti ja tarkasti määritellä mitään kaikille yhteistä standardia. Jo- kainen on oman elämänsä paras asiantuntija.

Subjektiivinen Objektiivinen Normatiivinen ulottuvuus ulottuvuus ulottuvuus

Y h t e i s k u n n a n t o i m i n t a – j a j a k o m e k a n i s m i t

K a n s a l a i s e n t a r p e e t ja v o i m a v a r a t

Hyvinvointi Palvelutodellisuus Yhteiskunnan Tyytyväisyys Ulkoiset olosuhteet määrittelemä Viihtyvyys Elintaso hyvinvoinnin Elämän kokemus Resurssien hallinta taso Elämän laatu

Kuvio 2. Hyvinvoinnin tarkastelukehikko.

Hyvinvointitutkimuksessa on perusteltua käyttää sekä objektiivisia että subjektiivisia tutkimusaineistoja. Tässä tutkimuksessa hyvinvointi on ymmärretty kokonaisvaltaisesti ja moniulotteisesti. Hyvinvointi syntyy objektiivisten ja subjektiivisten tekijöiden vuorovaikutuksessa ja hyvinvoinnilla on sekä ulkoinen että yksi- löllinen ulottuvuus. On huomioitava yksilön kokemus, on annet- tava kansalaisen itse määrittää omasta tilanteestaan ja kokemuk- sestaan lähtien oma hyvinvointinsa sekä mahdollisuutensa tuottaa sosiaalinen tukensa. On kuvattava ihmisten hyvinvoinnin laatua ja jakautumista, mutta myös ne yhteiskunnalliset rakenteet, prosessit ja muutokset ja alueelliset ympäristöt, jotka vaikuttavat hyvinvoinnin toteutumiseen. Laajasti ymmärrettynä kuntalaisen hyvinvointi koskee lähes kaikkia kunnan toimintoja. Hyvinvoinnin hankkimisen toimin- taympäristö ei noudata pelkästään hallinnollisia rajoja. Hyvin- voinnin edellytykset syntyvät eri toimijoiden monimuotoisessa vaikutuspiirissä. Palveluiden kannalta hyvinvointi koskee sosi- 32 aali- ja terveystoimen lisäksi esimerkiksi koulutus-, kulttuuri-, liikunta- ja asumispalveluja ja kaupallisia palveluja. Hyvinvointi- palvelujen käsite ei siten ole selkeärajainen. Tässä tutkimuksessa hyvinvointipalvelulla tarkoitetaan ensi sijassa julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä kansaneläkelaitoksen, työvoimahallinnon, yksityisten palveluntuottajien ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen palveluita (vrt. Kinnunen 1998, 31).

3.2 Tutkimuksen teemat

Tässä tutkimuksessa kartoitetaan sekä subjektiivista kokemuksel- lista hyvinvointia että objektiivista hyvinvoinnin tilaa. Tarkaste- lun pääpaino on kansalaisten omissa kokemuksissa ja näkemyk- sissä hyvinvointipalvelujärjestelmän käytöstä, toimivuudesta ja saatavuudesta, hyvinvointitarpeista ja vajeista, kansalaisten kokemasta elämäntilanteesta ja käytössä olevista voimavaroista, omatoimisesta selviytymisestä, osallistumisesta, vaikutusmahdol- lisuuksista ja toimintatavoista, sosiaalisen tuen verkostoista ja tuen muodostamistavoista, asuinympäristöstä ja viihtyvyydestä. Subjektiivinen merkitsee itse koettua, itse määriteltyä hyvinvointia. Yhteisötasolla kansalaisten subjektiiviset kokemukset palveluiden toimivuudesta kertovat kuitenkin objektiivisesta pal- velutodellisuudesta. Hyvinvointipalvelujärjestelmän kannalta tutkimuksen toinen kärki on ”hyvinvointisektoriksi” kutsutussa sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä Kansaneläkelaitoksen ja työvoi- mahallinnon palveluissa ja yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tässä keskitytään julkisten hyvinvointipalveluiden ytimeen ja julkishallinnon kannalta merkittävimpään sektoriin. Palvelui- den saatavuutta tarkastellaan myös muiden hyvinvointipalveluiden (kaupalliset palvelut, koulutus, liikunta, kulttuuri jne.) osalta. Hyvinvointi toteutuu aina paikkaan sidotussa vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Alueellinen ulottuvuus tuo tarkasteluun keskeisen elementin. Asuinalue-, kunta- ja seutukuntatasolla tarkastellaan kansalaisten hyvinvoinnin jakautumista ja vaihtelua. Hyvinvoinnin toteutumisen paikalliskontekstia, alueelliseen kehitykseen vaikuttavia ”makrotekijöitä” ja erityisolosuhteita kartoitetaan tilastollisen tiedon ja tuottajatiedon avulla. 33 Kuviossa 3 on kuvattu hyvinvoinnin tasoja tutkimuksessa. Si- sin taso tarkoittaa yksilön ja perheen subjektiivista ja sosiaalista elämistilaa. Toiminnan tasolla kansalaiset osallistuvat ja vaikuttavat hyvinvointinsa toteutumiseen elämäntilanteensa ja mahdolli- suuksiensa mukaan vuorovaikutuksessa lähiyhteisön, yhdyskun- nan ja paikallisen palvelujärjestelmän kanssa.

Sosiaalinen tuki ja sosiaaliset verkostot Palvelujärjestelmä

Osallistuminen

Järjestö- ja Asuin- ja yhdistystoiminta elinympäristö

Kuvio 3. Hyvinvoinnin osa-alueet.

Uloin taso tarkoittaa hyvinvoinnin toteutumista raamittavia ulkoi- sia tekijöitä, johon kuuluu paikalliset (kunnalliset ja seutukunnal- liset) sisäiset prosessit, kuten paikallinen päätöksenteko, aloitteel- lisuus, kehittämistoiminta ja sosiaalinen pääoma, sekä kunnan ja seudun rakenteelliset tekijät, kuten väestö-, työpaikka-, elinkeino- ja palvelurakenne. Toisaalta hyvinvoinnin ulkoisiin tekijöihin kuuluu alueellisen (maakunnallisen) kehityksen vaikutus sekä yhteiskunnallisia, ylipaikallisia (kansallisia ja globaaleja) ”mega- trendejä”, mitä kautta hyvinvointi kytkeytyy osaksi laajempia po- liittisia, taloudellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia verkostoja ja jär- jestelmiä. Tietyssä mielessä hyvinvoinnin paikallisella toteutu- misareenalla kohtaavat yksilöllisten elämäntilanteiden ja –prosessien erilaistumisen ”mikromaailma” ja toisaalta yleisen yhteis- 34 kuntakehityksen ja alueiden uudelleen järjestymisen ”makromaa- ilma”. (Vrt. Väärälä 1993.) Tutkimuksen tavoiteltu tulos on kokonaisnäkemys kansalaisten kokemasta hyvinvoinnin tilasta ja toteumasta Raahen seudulla, hyvinvoinnin palvelujärjestelmän asemasta sekä hyvinvoin- tieroista alueellisesti ja väestöryhmien välillä. Olennaista on hyvinvoinnin kokemuksen ja palvelutodellisuuden yhteen nivominen. Tutkimuksen teemat voi tiivistää seuraavasti: − kansalaisten elämäntilanne ja kokema hyvinvointi; − hyvinvoinnin jakautuminen väestöryhmäkohtaisesti ja alueellisesti; − hyvinvointivajeet ja palvelutarpeet; − hyvinvointipalveluiden käyttö sekä tyytyväisyys ja -tyyty- mättömyys hyvinvointipalveluiden toimivuuteen; − palveluista tiedottaminen; − palveluiden saatavuus ja kulkumahdollisuudet; − tietoverkkojen ja – tekniikan käyttö; − palveluiden hankkiminen Oulun seudulta; − sosiaalisen tuen verkostot ja tuen tarpeet; − järjestö- ja yhdistystoimintaan osallistuminen; − Raahen seutu elinympäristönä, sitoutuminen asuinalueelle ja muuttohalukkuus; − kuntalaisten toiveet päättäjille, luottamus politiikkaan.

3.3 Hyvinvointimittarin metodi ja aineistot

Tutkimuksen pääaineiston muodostaa kerätty kyselyaineisto. Ky- selylomake muokattiin ohjausryhmässä paikallisiin oloihin ja toi- veisiin sopivaksi. Kyselylomakkeessa tutkimuksen teemat on ope- rationalisoitu hyvinvointia monipuolisesti kuvaaviksi ”kysymys- pattereiksi” ja kysymyssarjoiksi, jotka sisältävät sekä määrällisiä että laadullisia osia. Avovastaukset antavat tietoa palveluiden laa- dusta ja vievät arvion lähemmäs ihmisten arkista elämää. Vertailukohdan tälle tutkimukselle muodostaa edellä mainitut Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton alueelliset kansalaiskyselyt (Eronen ym. 1997-2003), joissa on vastaavalla tavalla yhdistetty subjektiivista kokemusta konkreettiseen palvelutodellisuuteen. Nämä tutkimukset painottuvat jossakin määrin eri tavoin, mutta 35 tietty yhtenevyys niiden kanssa mahdollistaa hyvän vertailukohdan tämän tutkimuksen tuloksiin. Kyselylomakkeessa operationalisoidun hyvinvointimittarin tulisi tuottaa tutkimuskohteen kannalta mahdollisimman yksise- litteisesti tulkittavaa tietoa. Kysely tuottaa silti aina erilaisia vastauksia johtuen ihmisten ja yhteisöjen erilaisista elämänkokemuk- sista, elämäntilanteista, arvoista ja maailmankuvista. Vastaaja voi ymmärtää asioita eri tavalla kuin kysyjä. Kansalaiset tuottavat hyvinvoinnista heterogeenisen kuvan persoonallisista eroista johtuen. Yksittäisten asioiden merkitys on eri ihmisille erilainen ja eri suuri. Hyvinvoinnin kannalta vaatimattomasti tai puutteellisesti elävä ihminen voi olla onnellinen ja päinvastoin. Hyvin- vointi ei takaakaan onnea. Missä määrin annetut vastaukset sitten ovat ”oikeita” ja mikä on niiden hyvinvointipoliittinen merkitys? Tarkasteltaessa aineistoa kokonaisuutena ja riittävän suurella väestöryhmä- ja yh- teisötasolla yksilötason ”persoonallisten” arvostelmien vaihtelu häviää. Yhteisö- ja väestöryhmätasolla kansalaisten subjektiiviset kokemukset kertovat objektiivisesta todellisuudesta ja vastaavasti kokemusten väliset erot todellista eroista näiden ryhmien välillä. (Vrt. Marski 1996a, 17.) Aineiston ymmärtäminen edellyttää tulkinnalta ja johtopää- töksiltä substanssin ja tutkimuskohteen sosiaalisen kontekstin tuntemista. Konkreettisessa päätöksenteossa hyödyntämisen kannalta on olennaista, että kansalaisnäkökulma yhdistetään palvelutodellisuuteen ja asetetaan vastakkain tuottajanäkökulman kanssa. Päätöksentekoon sovellettavuus edellyttää näkökulman laajentamista ajallisesti pitemmälle kuin kyselyajankohtaan sidoksissa oleva poikkileikkaustieto. On oletettavaa, että palveluntuottajien näkemys on jossakin määrin lähempänä tilastojen kuin kansalaisten näkemystä. Palve- luntuottajilla on toisaalta monipuolinen näkemys eri asiakasryhmien tarpeista, mutta toisaalta he arvioivat oman palveluntuotta- jaorganisaationsa ”viranomaisnäkökulmasta” ensi sijassa omalle organisaatiolle tyypillisiä tarpeita ja muutoksia. Lisäksi palvelun- tuottajilla on taipumus arvioida oman palveluorganisaationsa toimintaa myönteisemmin kuin muut palveluntuottajat tai kansalai- 36 set (ks. esim. Eronen ym. 1998a, 42-48; Eronen ym. 2003a, 41- 42, 59-68, 107). Kuviossa 4 on kuvattu tutkimustapana käytettyä metodista ja aineistollista triangulaatiota. Hyvinvoinnin tilaa on tarkasteltu eri tavoin koottujen aineistojen ja monipuolisten metodisten ratkaisujen tuottamista erilaisista näkökulmista. Eri teoreettisia ja me- netelmällisiä lähestymistapoja yhdistelemällä on etsitty uutta, laajempaa ja täydempää tulkintaa kokonaistilanteesta. (Ks. esim. Kinnunen 1998, 38-40; Kinnunen ym. 1993).

Kansalaiskysely Hyvinvoinnin kokemus Tilastot Aluekuvaus Väestökuvaus Muutos H y v i n v o i n t i

Palveluntuottajien näkökulma Yhteiskunnan palvelujärjestelmä

Kuvio 4. Hyvinvointimittarin aineistot ja näkökulmat

Pääasiallinen aineisto on kyselyaineistolla kerätty määrällinen ja laadullinen kansalaisnäkemys. Toinen näkökulma on määrällisen tilastoaineiston tarjoama tausta- ja vertailutieto. Kolmas paikallisten palveluntuottajien substanssin asiantuntemus, kokemus ja ns. hiljainen tieto, jota tarvitaan erityisesti paikallisia oloja koske- vaan tulkintaan. Näkökulmien hyvinvoinnista kattama alue on osittain kaikille yhteistä tai eri tavoin päällekkäistä. Osittain nä- kökulmat tuottavat tietoa, jota on mahdollista saada vain yhdestä näkökulmasta. Osa hyvinvoinnin ilmiöstä jää kokonaan näkökul- mien tavoittamattomiin. 37 Suomessa on tehty useita empiiriseen tilastoaineistoon perustuvia, sinänsä ansiokkaita ja tärkeitä, vertailevia tutkimuksia hyvinvoinnin jakautumisesta eri aluetasoilla. Ne eivät kuitenkaan anna koko kuvaa hyvinvoinnista. Taulukossa 1 on kuvattu kansa- laiskyselyn ja tilastoaineiston eroja.

Taulukko 1. Tilastoaineiston ja kyselyaineiston erot Raahen seutukunnan hyvinvointitutkimuksessa. (Soveltaen Eronen ym. 2000, 27.)

Kansalaiskysely Tilastot Hyvinvoinnin Subjektiivisen ja objektiivisen Objektiivinen ulottuvuus suhde Näkökulma Kansalaisten määrittelemä hyvin- Yleisesti ja yhteisesti määritellyt vointi, elämän kokemus kriteerit Tarkoitus Alueellisen hyvinvointipolitiikan Julkisen hallinnon tarpeet, lain- kehittäminen säädäntö, aikasarjat, vertailu Sisältö Kansalaisten kokema hyvinvointi Aluekuvaus: väestö, muuttoliike, ja mahdollisuus tuottaa sitä, hy- elinkeinorakenne, kuntatalous, vinvointipalveluiden toimivuus, aluekehitys hyvinvoinnin vajeet, sosiaalisen Väestökuvaus: ikärakenne, perhe- tuen muodostamistavat, osallistu- rakenne, koulutus, pääasiallinen minen ja vaikutusmahdollisuudet, toiminta, työttömyys, asuminen, asuinympäristö ja viihtyvyys tulotaso, terveydentila Ajankohta Toukokuu – syyskuu 2002 Vuodet 1999-2002 Aineiston Postikysely, tuettu kysely Eri tietokannat, eri aineistoista keruumene- tuotettu ja yhdistetty tieto telmä Kattavuus Otos 150 asukasta/kunta, yhteensä Kaikki kunnat, koko kunnan vä- 900 vastaajaa/ estö kotitaloutta Tarkkuus Yksilö ja kotitalous tietyllä alu- Aggregaattitiedot hallinnollisten eella, väestöryhmien ja asuinalu- rajojen mukaan, kuntataso eiden sisäiset erot Katoanalyysi Analyysi vastaamatta jättämisen - syistä ja ei-tavoitetuista, vertailu tilastotietoihin Analysointi Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen Kvantitatiivinen analyysi analyysi Toimijat Paikalliset toimijat tiedontuotta- Valtakunnallisesti keskitetty tuo- jina, tulkitsijoina ja käyttäjinä tanto, paikalliset toimijat tiedon tulkitsijoina ja käyttäjinä Puutteet Kaikkein heikommassa asemassa Kaavamaisuus, tiedon viive, kun- olevat tulevat aineistossa heikosti nan sisäisten erojen peittyminen, esille hyvinvoinnin kokonaiskuvan au- kot

38 Tilastoaineistoa on saatavissa vain sellaisista ilmiöistä, joita voidaan mitata ja luokitella mitattaviksi yksiköiksi. Tilastoai- neisto voi tavoittaa näin vain osan yhteiskunnallisesta todellisuudesta ja siinäkin tilastojen käyttäjä joutuu sitoutumaan tilaston- muodostajan käsitteisiin ja luokitteluihin. Valtakunnallinen tilas- toaineisto tuotetaan viranomaisten normaalin toiminnan tarpeisiin rakennettujen rekisterien tietokannoista. Tilastot kuvaavat lähtö- kohtaisesti viranomaisten valitsemia ja hallinnon toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisia asioita kuten demografisia tekijöitä ja taloudellisten tarpeita. Tässä suhteessa ne ovat kaavamaisia, ei- vätkä huomioi paikallisia erityisiä tarpeita ja tekijöitä. Tarkemmin määriteltyihin yhteiskunnallisiin tietotarpeisiin, kuten kansalaisten hyvinvoinnin tilaan ja jakautumiseen, sovel- lettaessa tulee tulkintaongelmia, koska aggregoitujen tilastojen keskiarvotieto ei ole riittävän erottelukykyistä. Alueyksikkönä kuntataso peittää alueen sisäiset erot. Monet ilmiöt voivat olla pienemmän alueen sisällä merkittäviä, mutta kuntatasolla niiden numeeriset vaikutukset häviävät. Keskiarvotieto antaa keskiarvoi- sen kuvan, vaikka todellisuudessa havainnot ilmiöstä saattavat olla hyvin vinoja ja keskittyneitä. Usein ei tarkalleen voi tietää, mistä taustalla olevasta ilmiöstä tilasto kertoo. Tilastojen viive on merkittävä, usein joudumme tyytymään tietoihin, jotka kuvaavat vuoden tai kahden takaista tilannetta. Kokonaiskuvan kannalta tilastoissa on lisäksi aukkopaikkoja. Kansalaiskysely, joka kerätään suoraan kansalaisilta, mittaa sen sijaan suoraan yksilön kokemaa hyvinvointia ja käytössä olevat resursseja. Kyselyn näkökulma ja tarkoitus on relevantti, mi- tattava yksikkö riittävän pieni, tieto väestöryhmittäin ja alueellisesti riittävän tarkkaa ja ajantasaista. Tutkimuskohteeseen liittyy kiinnostavia metodisia kysymyk- siä. Eräs kysymys liittyy ajalliseen ulottuvuuteen. Mitä tutkitaan, kun tutkitaan koko ajan liikkuvaa hyvinvointia? Tutkimus, vaikka kuinka ajankohtainen, tavoittaa kuitenkin vain yhden poikkileik- kaustilan ja on jatkuvassa muutoksessa aina jossakin määrin jäl- jessä siitä todellisesta tilanteesta missä kansalaiset ja kunnat arke- aan elävät. Toisaalta hyvinvointipolitiikan suunnittelussa tulisi suuntautua vielä kauemmaksikin tulevaisuuteen. 39 Yksi aineistoihin liittyvä metodinen ongelma koskee yksilö- tason aineiston ja aluetason yhdistämistä. Tulkinnalta tämä edel- lyttää ymmärrystä siitä miten nämä suhtautuvat toisiinsa paikalli- sessa kontekstissa. Tässä tutkimuksessa kyselyaineisto muodostaa keskeisen tutkimusaineiston. Tilastoilla on tärkeä osuus alueku- vauksessa. Mutta erityisen tärkeää alueelliselle tulkinnalle ja kontekstoinnille on ollut, että analyyseja on tulkittu ja syvennetty ohjausryhmässä paikallisten toimijoiden ja palveluntuottajien kanssa. Asiantuntijat ovat osana päivittäistä työtä saadun kokemuk- sensa ja paikallisten erityistekijöiden tuntemuksensa perusteella voineet kuvata sitä miten asiat ovat tietyllä alueella tai asiakas- ryhmällä, arvioida sitä mikä nyt on ajankohtaista ja keskeistä, ja mihin analyysia on kannattanut työn kuluessa suunnata. Tiedon- tuotannossa paikallisten palveluntuottajien vahva osallistuminen asettaa tiettyjä ehtoja, valmiuksia, resurssointia ja järjestelyä, mutta mahdollistaa lopulta laadukkaan analyysin. Tutkimuksessa on kartoitettu kansalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointipalveluiden kenttää eri aineistollisista ja menetelmälli- sistä näkökulmista. Metodisella triangulaatiolla ja eri näkökul- mien samanaikaisella käytöllä ylitetään kuitenkin aineistojen ja tulkinnan ”yksiselitteisyydet”. Eri näkökulmista lähtevät, vaikka ristiriitaisetkin, tulkinnat antavat kattavan kokonaiskuvan moni- muotoisen ilmiön dynamiikasta ja kontekstualisuudesta. Yhdistämällä erinäkökulmaisia aineistoja sekä laadullista ja määrällistä analyysia on ihmisen elämän arkikokemusta ja toimintaa voitu tarkastella osana laajempia rakenteita ja saada näky- viin yleisen kehityksen ja paikallisuuden suhde sekä hyvinvoinnin alueelliset ja väestöryhmittäiset erot.

3.4 Kvantitatiivinen analyysi

Kyselylomake oli pituudeltaan neljätoista A4-sivua ja sisälsi kol- mekymmentäyhdeksän laajaa kysymystä, jotka jakautuivat edelleen noin kahdeksisadaksi koodattavaksi muuttujaksi. Vastausvaihtoehdoissa käytettiin viisiportaista likert-asteik- koa huonosta hyvään tai pienestä suureen: esimerkiksi palveluiden toimivuutta arvioitiin asteikolla 1) huono, 2) melko huono, 3) 40 ei huono, ei hyvä, 4) melko hyvä, 5) hyvä. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus valita kuudes vaihtoehto ”ei kokemusta” eli jättää ottamatta kantaa asiaan, mikäli heillä ei ollut siitä kokemusta. Kyselyaineiston kvantitatiivisessa analyysissa (SPSS-tilasto- ohjelmalla) aineistoa tarkasteltiin suorina kunta- ja asuinalueja- kaumina sekä ristiintaulukointeina suhteessa taustamuuttujiin. Keskeisinä taustamuuttujina tarkasteltiin ikää ja perhetyyppiä, joista luokiteltiin ryhmiä kuten lapsiperheet, työikäiset ja vanhukset. Tarkastelusta pääosa tehtiin kunnittain ja seudullisena, osaa tarkasteltiin myös aluejaotuksella keskusta – taajama – haja-asutus. Tarkastelutasojen tarkoituksenmukaissuutta ja tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin erikseen eri kysymysten tai erityison- gelmien kohdalla. Havaintojen määrä ja hajonta oli joissakin kysymysten annetuissa vaihtoehdoissa varsin pieni, mistä johtuen vaihtoehtoja tii- vistettiin tulosten kuvaamiseksi. Koko aineistossa edellä mainittu viisiportainen asteikko supistettiin kolmeen luokkaan eli yhdistet- tiin vaihtoehdot kuten huono ja melko huono (1 ja 2) sekä melko hyvä ja hyvä (4 ja 5). Tilastollisia analysointeja tehtiin kuitenkin alkuperäisillä muuttujaluokitteluilla. Aineiston eroja ja muuttujien välisiä kor- relaatioita tarkistettiin erilaisin tilastollisin menetelmin. Tilastolli- sen analyysin työkaluina käytettiin faktorianalyysia sekä hyvinvoinnin kokemuksen ja sosiaalisen tuen osalta summamuuttujia tiivistämään laajaa muuttujakokonaisuutta. Summamuuttujat tehtiin palvelukokonaisuuksista, elämäntilanteen kokemuksesta ja sosiaalisen tuen muodostumisesta, joita tarkasteltiin suhteessa eri taustamuuttujiin. Kuvauksessa käytettiin laatikkojana-kuviota, joka on tehokas ja havainnollinen tapa kuvata hajontaa ja vertai- lua. Kvantitatiivisia tietoja syvennettiin erillisten avokysymysten ja määrällisten kysymysten yhteydessä annettujen täsmennysten avulla. Avokysymysten tuottamia vastauksia luokiteltiin ja ryhmiteltiin analyysissa eri tavoin, mitä on kuvattu tarkemmin asian- omaisessa yhteydessä. Raportissa tuloksia on kuvailtu laadullisesti ja määrällisesti. Määrällinen tieto esitetään enimmäkseen jakaumatietoina ja ristiintaulukointeina, joko taulukkoina tai graafisina palkkikuvioina. 41 Numeerisesti tarkempia valikoituja tilastoja on liitteenä. Laaja aineisto ja analyysin vaihtoehtojen runsaus on edellyttänyt valintoja ja tilastolliset analyysit tulkintaa, mikä ei aina ole ollut ongelma- tonta. Tilastollinen merkitsevyys ei välttämättä tarkoita sisällöl- listä merkittävyyttä. Tulosten tulkinnassa on tilastollisiin tuloksiin suhtauduttu kriittisesti. Aineistosta on tehty katoanalyysi, joka kulloisenkin puuttuvan tiedon kanssa on huomioitu tulkinnassa.

3.5 Kyselyn toteutus

Kansalaiskysely toteutettiin vuonna 2002 Raahen seutukunnan kuntien Pattijoen, Pyhäjoen, Raahen, Ruukin, Siikajoen ja Vihan- nin alueella. Kyselyssä käytettiin 900 hengen otosta. Kuntaa kohti otos oli 150 henkeä ja se jakautui kuntien koko alueelle. Otos muodostettiin satunnaisotantana Väestörekisterikeskuk- sen väestötietojärjestelmän pohjalta täysi-ikäisestä väestöstä ja siihen ei kuulunut alle 18-vuotiaita, laitoksissa asuvia, eikä hen- kilöitä, jotka henkilörekisterilain nojalla eivät halua tietoja luo- vutettavan. Kysely osoitettiin kotitalouksille ja vastaaja saattoi olla kuka tahansa kotitalouden täysi-ikäinen jäsen. Kyselyaineisto koottiin kahdessa erässä. Ensimmäinen postikysely lähetettiin kesäkuussa 2002. Kyselyn saatteessa perustel- tiin kyselyn tarkoitus, selvitettiin luottamuksellisuus ja lisätietojen antajat ja pyrittiin motivoimaan vastaajia. Aluelehdissä tiedotet- tiin kyselyn tekemisestä, tarkoituksesta ja toteutustavasta. Syys – lokakuussa 2002 lähetettiin vielä vastaamattomiin talouksiin muistutuskirje ja toteutettiin osittain tuettu kyselykierros eli paikalliset toimijat kiersivät motivoimassa vastaamattomia talouksia. Kyselyn ensimmäinen kierros tuotti palautusprosentiksi 27 %. Toinen kierros tuotti palautusprosentin lisäyksenä 26 %. Pa- lautuksia tuli yhteensä 479 lomaketta eli 53 %. Palautusprosenttia voidaan pitää kohtuullisen hyvänä verrattuna vastaaviin viime aikoina toteutettuihin tutkimuksiin. Esimerkiksi Itä-Helsingissä ja Itä-Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä palautusprosentit olivat 43:n ja 50:nen väliltä (Eronen ym. 2002, Eronen ym. 2003, Hir- vonen ym. 2003). Otoksen koon ja kadon huomioiden on kuiten- 42 kin syytä selvittää lähemmin minkälainen ilmiö on valikoitunut tutkimuksen kohteeksi.

Palautetut ja katoanalyysi

Kunnittain tarkasteltuna eri asteisesti täytettyjä lomakkeita pa- lautettiin Siikajoelta 69 ja muista kunnista noin 80. Vastauspro- sentti vaihtelee vastaavasti Siikajoen 46 prosentista muiden kuntien 53-55 prosenttiin. Taulukossa 2 on tarkasteltu katoanalyysia osittain tuetun kyselykierroksen tuottaman tiedon perusteella ja asiantuntijaryhmän arviona mahdollisista vastaamattomuuden syistä.

Taulukko 2. Kyselyyn vastaajat.

Lkm % Vastaajat 475 53 Vastaamattomat 425 47 Yhteensä 900 100

Vastaamattomuuden syyt 1 Ei tavoitetut yhteensä 53 6 jossa ei tavoitettu osoitteessa 43 ei asu vakinaisesti/vasta muuttanut 10 2 Ei halua vastata yhteensä 119 13 jossa kiire 47 ei kiinnosta 72 3 Ei pysty vastaamaan yhteensä (arvio) 82 9 Vastaamattomuuden syyt yhteensä 254 28

Vastaamattomuuden syyt ryhmiteltiin kolmeen pääryhmään. En- simmäiseen ryhmään koottiin otoksesta ne henkilöt, joiden osoi- tetiedot olivat väärät ja joita ei tavoitettu ao. osoitteessa (muuttanut pois, kuollut), eivät asuneet osoitteessa vakinaisesti kysely- ajankohtana (armeijassa, pääsääntöisesti muualla opiskeleva, kesäasukas, ulkomailla), sekä alueelle vasta muuttaneet, jotka ei- vät osanneet vastata kyselyyn. Toiseen ryhmään koottiin ne henkilöt, jotka olivat kyselyyn vastatakseen liian kiireisiä joko työnsä (yrittäjä, maanviljelijä) tai suuren pikkulapsiperheensä vuoksi, sekä henkilöt, joita vastaaminen ei kiinnostanut, jotka "periaatteessa eivät vastaa koskaan", joita asia ei koskettanut nuoruutensa tai elämäntyylinsä takia, tai 43 jotka olivat kyselyn suhteen kriittisiä ja epäilivät vaikutusmahdollisuuksia kyselyn kautta. Kolmanteen ryhmään arvioitiin niiden henkilöiden osuus, jotka eivät kyenneet vastaamaan iäkkyyden, iän mukanaan tuoma huonon kunnon tai dementian vuoksi, johtuen mielenterveyssai- raudesta, alkoholi- tai huumeriippuvuudesta tai muuten vaikeasta elämätilanteesta (vasta eronnut, syrjäytynyt, kasautuvasti huono- osainen), sekä henkilöt, jotka eivät kyenneet muuten vastaamaan (vakava sairaus, kehitysvamma, lukihäiriö, ei-suomenkielentai- toiset maahanmuuttajat). Kahdesta ensimmäisestä ryhmästä saatiin tietoja ensi sijassa toisen tuetun kyselykierroksen perusteella. Nämä tiedot eivät kata otosta täysin ja ne ovat osin vaihtelevalla ”tarkkuudella”. Kol- mannen ryhmän osuus on asiantuntijaryhmän paikallistuntemuk- seen perustuva arvio. Kokonaisuutena katoanalyysi on siksi vain suuntaa-antava arvio, mutta se antaa kuitenkin hyvän kuvan vastaamattomuuden todennäköisistä syistä ja merkityksistä. Kaikkia vastaamattomuuden syitä ”kirjattiin” yhteensä 254, mikä on 28 prosenttia koko 900 hengen otoksesta. Arvion mukaan vääristä osoitetiedoista johtuvaa tavoittamattomuutta otoksessa on noin kuusi prosenttia, kiireestä tai kiinnostamattomuudesta johtuvaa vastaamattomuutta 13 prosenttia ja huonosta kunnosta tai elämäntilanteesta johtuvaa vastaamattomuutta vajaat kymmenen prosenttia. Jos ”ei tavoitetut” huomioidaan eli vähennetään otoksesta, niin palautusprosentti nousee jonkin verran (56 prosenttiin). Kiireestä johtuvaa vastaamattomuutta selittää ilmeisesti jossakin määrin kyselyn ajankohta, johon sattui muun muassa kesä- lomakausi ja maatalousyrittäjien kiireet. Tähän saattoi vaikuttaa lomakkeen pituus, aikaavievyys, ehkä ensinäkemältä raskas ulko- asu ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus (raskaat kysymyspatte- rit). Postikyselyn kannalta kyselylomake saattoi siis olla hankala. Tähän viittaa myös kyselystä saatu palaute. Muutama palau- tettu lomake oli jätetty lähes kokonaan vastaamatta tai kysymyksiin oli vastattu hyvin valikoivasti. Vastaajien kommenttien perusteella syinä valikoivaan vastaamiseen oli joko lomakkeen työ- läys tai kysymysten vaikeus:

44 ”Nämä ovat niin pitkäveteisiä ja työläitä vastata, etten edes viitsi keskittyä yrittämään, lukea tihraamaan sivu- kaupalla. Ei onnnistu.”

”Tosi kiva osallistua tämmöseen kyselyyn, mutta en ta- junnu kysymyksiä.”

Kysymykset saatettiin kokea liian intiimeiksi:

”Palautan tämän täyttämättömänä, sillä kaikkein tär- keintä olisi työpaikkaväkivallan lopettaminen --- Kysy- mykset ovat myös ehkä liian henkilökohtaisia.”

”Yliviivatut kysymykset valitettavasti ovat liian yksilöi- viä 1400 asukkaan kunnassa.” (Kuntakoodi revitty pois, yliviivattu taustakysymykset ja elämäntilannekysymyk- set.)

”Ei tätä mielellään palauta – kysymys – oma ja yleinen sekoittuu – vastaus – ei välttämättä oikea.”

Merkittävä osa vastaamattomuudesta koskee joko huonoa fyysistä tai psyykkistä terveyttä tai muuten vaikeaa elämätilannetta, jolla- kin tavalla huonossa asemassa olevia ja vastaamaan pystymättö- miä ihmisiä. Joukossa on epäilemättä juuri kaikkein huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden avun tarpeet ovat suuret, mutta voimavarat varsin heikot. Kun myös laitosasukit puuttuvat otoksesta kokonaan, on syytä korostaa aineiston vinoutta tältä osin. Monista tarkastelta- vista asioista aineisto antaa näin ollen itse asiassa kautta linjan liian hyvän kuvan, mikä on huomioitava analyysissa ja tulkinnassa. On huomattava, ettei otoksen ja vastanneiden kokonais- määrä anna mahdollisuutta tarkastella luotettavasti pieniä erityis- ryhmiä ja heidän tarpeitaan. Tällaiset ryhmät jäävät siksi tule- matta kunnolla esiin. Seuraavassa tarkastellaan vastaajien rakennepiirteitä ja aineiston edustavuutta suhteessa väestörakenteeseen ja asuinalueisiin. 45

Vastaajat

Vastaajatietojen ja tilastollisten väestötietojen vertailuissa on huomioitava keruuajankohtien erot sekä tietojen erilaiset luoki- tukset ja laskuperusteet. On syytä huomata, että tilastotietojen keskiarvotiedot lasketaan koko seudun todellisesta väestömää- rästä, kun tässä tutkimuksessa otos on yhtä suuri joka kunnassa ja siten kunnan painoarvo summatiedoissa yhtä suuri. Vastanneiden osuudet kunnan koko väestöstä vaihtelevat Raahen 0,5 prosentista Siikajoen 5 prosenttiin. Vastanneiden osuus koko seudun väes- töstä on 1,3 prosenttia. Kun Raahen ja Pattijoen väkiluku muodostaa seudun väkiluvusta noin kaksi kolmasosaa, niiden luvuilla on suurempi väestökoskettavuus. Kuvioissa 5-9 on kuvattu vastaajien suhteellista jakautumista eri asioissa. Tarkemmat tiedot vastaajien lukumääräisestä ja suhteellisesta jakautumisesta on esitetty liitetaulukossa 3.

Ruukki (80)

Raahe (81)

Siikajoki (67)

Vihanti (79)

Yhteensä (472)

Pattijoki (82)

Pyhäjoki (83)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Nainen Mies

Kuvio 5. Vastaajien sukupuoli, %.

Vaikka alueen väestössä miehiä oli hieman enemmän, vastanneista oli naisia 60 prosenttia. Naisvaltaisuus on tyypillistä tä- mäntyyppisissä kyselytutkimuksissa. Naiset vastaavat yleensä ky- selyihin herkemmin ja ehkä kyselyssä kysyttyjen asioiden hoidosta vastaavat naiset kotitalouksissa useammin kuin miehet. 46

Pattijoki (82)

Raahe (79)

Pyhäjoki (83)

Siikajoki (69)

Yhteensä (470)

Ruukki (79)

Vihanti (79)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v Yli 75-v

Kuvio 6. Vastaajien ikärakenne, %.

Ikäluokittain vastaajajoukko painottui nuoriin aikuisiin (lapsiper- hevaihe) ja keski-ikäisiin työikäisiin. Vastanneista suhteellisesti eniten nuoria oli Pattijoella, Raahessa työikäisiä ja Vihannissa iäkkäämpiä vastaajia. Jakauma heijastaa väestörakennetta hyvin.

Ruukki (80)

Vihanti (80)

Siikajoki (69)

Yhteensä (475)

Raahe (81)

Pyhäjoki (83)

Pattijoki (82)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Yksinasuvat Lapsettomat perheet Lapsiperheet Muut

Kuvio 7. Vastaajien perhetyyppi, %.

Perhetyypin mukaan vastaaja-aineisto painottuu lapsettomiin pa- reihin ja lapsiperheisiin. Yksinasuvia oli suhteellisesti eniten Sii- kajoella, lapsettomia pareja Raahessa ja lapsiperheitä Pattijoella. Ryhmä muut pitää sisällään vanhempien kanssa asuvat aikuiset ja 47 yksinhuoltajat, joita kumpiakin oli noin neljä prosenttia koko aineistossa. Lapsiperheistä niitä, joilla oli alle 7-vuotiaita lapsia, suurim- malla osalla, lähes 70 prosentilla, oli yksi alle 7-vuotias lapsi. Niistä lapsiperheistä, joilla oli 7-17-vuotiaita lapsia, puolella oli yksi, kolmasosalla kaksi tämän ikäluokan lasta. Vastaajista 24 perheen perheenjäsenten yhteenlaskettu lukumäärä oli viidestä kymmeneen. Seitsemässä perheessä oli yli kymmenen perheenjä- sentä.

Vihanti (75)

Ruukki (75)

Pattijoki (82)

Yhteensä (453)

Siikajoki (65)

Raahe (79)

Pyhäjoki (77)

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lkm Ei ammatillista koulutusta Alin aste Keskiaste Korkea-aste Muu

Kuvio 8. Vastaajien koulutus, %.

Vastaajien koulutusrakenteessa erottuu kolme suurta ryhmää, ei- ammatillista koulutusta saaneet, joita oli viidesosa, sekä ammatti- koulututkinnon tai opistotason tutkinnon suorittaneet, joita oli lä- hes puolet vastaajista. Eniten vastaajia, joilla ei ollut ammatillista koulutusta, oli Vihannissa, jossa heitä oli lähes kolmasosa. Tämä selittyy ikä- ja elinkeinorakenteella. Vihannissa on toisaalta paljon maatalouselinkeinon harjoittajia ja vanhempia ikäluokkia, mikä näkyy vastauksissa. Ammatillisesti painottuneen koulutuksen suorittaneita oli kuitenkin suurin osa kaikissa kunnissa. Ja- kauma vastaa koulutusrakennetta alueella. Vastaajista kokopäivätyössä oli vajaat 40 prosenttia ja eläk- keellä vajaa kolmasosa. Opiskelijoita, yrittäjiä tai maanviljelijöitä, työttömiä, epävakaisella työuralla olevia sekä osa-aikatyössä olevia oli noin viisi prosenttia kutakin. Kokopäivätyössä olevia oli 48 Raahessa ja Pattijoella puolet vastaajista, Vihannissa taas eläke- läisiä oli puolet.

Vihanti (74)

Ruukki (79)

Pyhäjoki (82)

Siikajoki (66)

Yhteensä (463)

Pattijoki (82)

Raahe (80)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kokopäivätyö Työtön Eläkkeellä Opiskelija Muu

Kuvio 9. Vastaajien pääasiallinen toiminta, %.

Työttömyysaste Raahen seudulla on selvästi suurempi kuin työt- tömien osuus aineistossa. Osuudet eivät kuitenkaan ole vertailu- kelpoisia. Työttömyysaste lasketaan työttömien osuutena työikäi- sestä työvoimasta, jossa ei ole mukana työvoiman ulkopuolella olevia, joita vastaajajoukossa puolestaan on huomattava osa. To- dennäköisesti työttömät ovat aineistossa jonkin verran aliedustettuina (vertaa katoanalyysi). Työttömien lisäksi vastaaja-aineistossa on mukana vaihtelevalla työttömyyden ja työn uralla olevia ja osa-aikaisia, joissa myös on epätyydyttävässä työ- ja toimeen- tulotilanteessa olevia. Kokonaisuutena kyselyaineisto antaa hyvän kuvan hyvinvoinnin tilasta alueilla. Vastaajien ja koko väestön rakenteelliset erot eivät ole niin merkittäviä, että poikkeamat vaikuttaisivat olennaisesti tuloksiin. Mitä ilmeisemmin katoanalyysin perusteella kuitenkin monet epävakaimmassa tai huonoimmassa asemassa olevat ovat jättäneet vastaamatta ja vastaajajoukon voi arvioida olevan edustavuudel- taan ja profiililtaan suhteessa koko väestöön tässä suhteessa vino. Tulosten tulkinnassa on siksi pidettävä mielessä, että heikompiosaiset ovat aliedustettuina. 49

Asuinalueet

Lomakkeet koodattiin kunnittain ja tarkemmin asuinalueittain keskustaan, taajamaan ja haja-asutusalueeseen. Jaottelu asuinalueisiin tehtiin osoitetiedoista paikallisten toimijoiden aluetunte- mukseen perustuen. Kriteereinä pidettiin muun muassa asutuksen taajuutta sekä liikenneyhteyksiä ja etäisyyttä palveluihin ja liike- toimintoihin. Muutamista lomakkeista kunta- ja järjestysnumero- koodi oli tarkoituksella sutattu ja nämä jäävät siksi aluetarkaste- lun ulkopuolelle. Kokonaisuutena niitä kuitenkin oli erittäin vä- hän, noin prosentti kaikista palautetuista. Otoksen 150 hengen koon katsottiin riittävän siihen, että vastauksia tulee riittävästi eri alueilta. Tutkimukseen vastanneiden jakautumista asuinalueille on kuvattu kuviossa 10.

Raahe (81)

Pyhäjoki (82)

Ruukki (77)

Pattijoki (81)

Yhteensä (469)

Vihanti (80)

Siikajoki (68)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Keskusta Taajama Haja-asutus

Kuvio 10. Vastaajat kunnittain ja asuinalueittain, %.

Kokonaisuutena vastanneet painottuivat taajama-alueille: vastanneista noin neljäsosa asui keskustoissa, vajaa puolet taajamissa ja noin neljäsosa haja-asutusalueella. Raahessa, Pattijoella ja Pyhä- joella vastaukset koskevat suurimmaksi osaksi taajama-aluetta, Siikajoella suurimmaksi osaksi keskustaa ja haja-asutusaluetta, Ruukissa suurimmaksi osaksi taajama- ja haja-asutusaluetta ja Vihannissa tasaisesti kaikkia alueita. Jakautumiseen asuinalueille 50 vaikuttaa luonnollisesti asutuksen epätasainen jakautuminen asuinaluetyypeille koko seudulla ja kunnissa. Tämä huomioiden tutkimukseen vastanneiden jakautumista asuinalueille voidaan pitää kokonaisuutena riittävän tasaisena.

Puuttuva tieto

Lomakkeen määrällisiin kysymyksiin on vastattu pääsääntöisesti huolella ja perusteellisesti. Taulukossa 3 on tarkasteltu vastanneiden ja puuttuvan tiedon osuutta eri kysymysalueilla.

Taulukko 3. Vastanneiden osuus ja puuttuva tiedon määrä eri kysymysalueilla, %.

Kysymysalue Vastattu % Puuttuva tieto % Määrälliset kysymykset Taustakysymykset 95-100 0-5 Asuminen ja muutto 91-99 1-9 Sosiaalisen tuen verkostot 87-94 6-13 Sosiaalipalveluiden toimivuus 87-92 8-13 Terveyspalveluiden toimivuus 88-95 5-12 Työvoimatoimiston palveluiden toimivuus 86-87 13-14 Kelan palveluiden toimivuus 84-94 6-16 Palveluiden saatavuus, kulkumahdollisuudet 75-100 0-25 Palveluiden haku Oulun seudulta 76-87 13-24 Yhdistystoiminta 75-87 13-25 Tietotekniikan käyttö 80-97 3-20 Elämäntilanne 79-98 2-21 Avoimet kysymykset Missä kunnissa asunut 97 3 Asuinalueella parasta/huonointa 90 10 Sosiaalipalveluissa tyytyväinen/tyytymätön 45 55 Terveyspalveluissa tyytyväinen/tyytymätön 61 39 Työvoimatoimiston palveluissa tyytyv/tyytym 24 76 Kelan palveluissa tyytyväinen/tyytymätön 38 62 Tietotekniikan käyttöä estävät syyt 48 52 Terveiset kunnallisille päättäjille 43 57

Puuttuvaa tietoa on määrällisissä kysymyksissä nollasta 25 prosenttiin. Määrällisissä kysymyksissä vastaajilla oli mahdollisuus valita ”ei kokemusta” –vaihtoehto. Tätä ei rinnastettu puuttuvaan 51 tietoon, vaan puuttuvaksi tiedoksi tässä katsottiin vain ne, jotka eivät vastanneet mitään ao. kysymyksiin. Avokysymyksiin tarkennuksia on tehty hieman valikoidum- min. Avovastauksia annettiin erityisesti kysymyksiin ”mikä on nykyisellä asuinalueella parasta” ja ”huonointa”, joihon vastasi 90 prosenttia kaikista vastanneista. Vastausten määrä kysymyksissä ”mihin vastaajat ovat ko. palveluissa erityisen tyytyväisiä ja tyy- tymättömiä” vaihtelee työvoimahallinnon palveluihin kantaa ottaneiden 25 prosentista terveyspalveluiden 60 prosenttiin. Terveisiä kunnallisille päättäjille lähetti 40 prosenttia vastaajista. Eri kysymysten käsittelyn yhteydessä on erikseen arvioitu tarkemmin kantaa ottaneiden määrää ja merkitystä. Tulkinnassa ja tulosten kuvauksissa on varsinaisesti kantaa ottaneiden koko- naismäärä aina mainittu. Väestöryhmistä kattavimmin kysymyslomaketta olivat täyt- täneet ikäluokan ja perhetyypin mukaan nuoret aikuiset ja lapsiperheet, heikoiten yli 75-vuotiaat ja yksinasuvat. Tämä kertoo siitä, miten eri vastaajaryhmät ovat kiinnostuneet asiasta ja miten he käyttävät palveluja. Esimerkiksi lapsiperheissä on eri palveluista paljon kokemusta ja toisaalta heillä on kiinnostusta, edel- lytyksiä ja kykyä valvoa etujaan ja vaatia palveluita. Osa puuttuvasta tiedosta selittyy edellisten kysymysten vastauksista. Henkilö, joka ei aio muuttaa, ei vastaa kysymykseen muuton syystä. Toiseksi vastaajat eivät ole vastanneet niihin kysymyksiin, jotka eivät heitä kosketa elämätilanteesta johtuen. Esimerkiksi eläkeläiset eivät ole ottaneet kantaa työvoimahallin- non palveluihin - elämäntilannetta kartoittavassa kysymyssarjassa vastanneiden osuus on muuten 95-98 prosenttia, mutta työllisyys- tilanteen osalta vain 79 prosenttia.

52 4 HYVINVOINTIPALVELUT

4.1 Hyvinvointipalveluiden toimivuus

Hyvinvoinnin muodostumisen prosessissa yhteiskunnallinen pal- velujärjestelmä on yhteiskunnan sosiaalipolitiikan ja kansalaisten tarpeiden kohtauspaikka. Palvelujärjestelmän tarkoitus on turvata keskeiset hyvinvointitarpeet ja lisätä tasapuolisesti ihmisten hyvinvointia elämänkulun eri vaiheissa ja tilanteissa. Palvelujärjes- telmällä on keskeinen merkitys tietyissä elämänvaiheissa, erityisesti lapsiperheille ja vanhuksille, sekä erilaisten hyvinvoinnin riskien uhatessa, kuten työttömyydessä ja sairaustilanteissa. Pal- velujärjestelmän tehtävä on auttaa riskitilanteiden yli. Hyvinvointi toteutuu kun palvelujärjestelmä vastaa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kansalaisten eri tarpeisiin, eikä kansalaisille jää hyvinvoinnin vajeita. Seuraavassa tarkastellaan raahenseutulaisten kokemuksia hyvinvointipalveluiden järjestämisestä, toimivuudesta ja käytöstä. Tarkastelun kohteena on miten kansalaiset arvioivat tavallisimpien palvelujen toimivuutta, mihin palveluissa ollaan tyytyväisiä ja mihin tyytymättömiä sekä palvelujen saatavuutta ja palveluva- jeita. Kansalaisten kokemukset kertovat osaltaan miten alueen palvelut vastaavat kansalaisten tarpeisiin, minkälainen on palvelujen laatu ja missä on vajeita ja kehittämistarpeita tasapainoisen palvelurakenteen ja hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointipalveluja tarkastellaan viitenä kokonaisuutena: sosiaalipalveluina, terveyspalveluina, Kansaneläkelaitoksen palveluina, työvoimahallinnon palveluina ja yksityisinä sosiaali- ja terveyspalveluina. Kussakin kokonaisuudessa tarkastellaan kansalaisten tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä palveluiden toimivuuteen ensin koko aineistossa seututasolla, sitten kuntakohtaista vaihtelua. Toimivuusarvioissa ovat mukana vain niiden vastaajien näkemykset, joilla on kokemusta kyseisestä palvelusta. Kuntata- solla vastaajamäärät ovat ajoittain pienet. Kuntatasolla ei niinkään pyritä näkemysten lukumääräisen laajuuden osoittamiseen, vaan ensi sijassa kuvaamaan palvelutyytyväisyydessä ja hyvinvoinnissa ilmeneviä kuntien välisiä eroja. 53 Kokonaiskuvaa täsmennetään avovastauksilla, jotka ryhmiteltiin kolmeen ryhmään: saatavuuteen, palveluihin ja toimintaan. Ensimmäiseen ryhmään luokiteltiin vastaajien arviot palveluiden saatavuudesta, etäisyyksistä, aukioloajoista ja palveluiden saami- sesta yleensä. Toiseen ryhmään kirjattiin eri palveluihin yksi- löidyt mielipiteet. Kolmanteen ryhmään kirjattiin toimintatapoja ja -käytäntöjä, asiakaspalvelua, henkilökunnan ammattitaitoa ja käyttäytymistä koskevat näkemykset. Ryhmittelyn avulla pyritään arvioimaan mistä kansalaisten palvelutyytyväisyys tai -tyytymät- tömyys johtuu. Onko kyse palveluiden saatavuudesta, palveluista vai toimintatavoista ja mihin erityisiin tilanteisiin tyytymättö- myyden kokemukset liittyvät. Avovastauksissa palvelu-ryhmän yksilöidyt mielipiteet kirjattiin kaikki, joten samalta vastaajalta saattaa olla enemmän kuin yksi mielipide koskien eri asioita tai palveluita. Käytännössä vastaajilla on ollut pääsääntöisesti yhdestä kahteen täsmennystä sekä tyytyväisyyteen että tyytymättömyyteen. Yksittäisiä mieli- piteitä ja ”epäkohtia” on mainittu useita ja osa vastauksista jätet- tiin tulkintavaikeuksien vuoksi teemojen ulkopuolelle. Osa vastauksista kohdistui suoraan joihinkin henkilöihin, nämä muutettiin yleisempään muotoon ao. palvelua koskeviksi mielipiteiksi. Palvelukokonaisuuden lopussa on analysoitu tuloksia väestö- ryhmittäin. On pyritty löytämään vastauksia siihen keitä eri palveluiden huonot arviot koskevat ja onko tämä kasautuvaa tietyille väestöryhmille. Väestöryhmittäisiä eroja on tarkasteltu erityisesti perhetyypin ja ikäluokan ryhmissä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan erikseen sosiaalipalveluiden, terveyspalveluiden, Kansaneläkelaitoksen palveluiden ja työhal- linnon palveluiden tavallisimpien eri palvelumuotojen toimivuutta asuinkunnassaan. Vastaajia pyydettiin arvioimaan palvelumuotoja mikäli he tuntevat sen ja heillä oli mahdollisuus jättää vastaamatta, mikäli heillä ei ollut siitä kokemusta. Palveluiden toimivuutta arvioitiin viisiportaisella asteikolla: 1) huono, 2) melko huono, 3) ei huono, ei hyvä, 4) melko hyvä, 5) hyvä. Kuviossa 11 on kuvattu palveluiden järjestymistä vastaajien arvioiden keskiarvon mukaan.

HYVÄ PALVELU (LKM) 5 TUOTTAJA äitiys- ja lastenneuvola (236) 4,08 TERVEYSPALVELUT lasten päivähoitopalvelut (212) 4,00 SOSIAALIPALVELUT hammashuolto (359) 3,86 TERVEYSPALVELUT koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto (261) 3,84 TERVEYSPALVELUT kotisairaanhoito (184) 3,69 TERVEYSPALVELUT vanhusten palvelut (210) 3,53 SOSIAALIPALVELUT laboratorio- ja röntgentutkimukset (382) 3,52 TERVEYSPALVELUT työterveyshuolto (244) 3,51 TERVEYSPALVELUT sairauspäiväraha ja –korvaus (237) 3,47 KELA eläkeasiat (153) 3,42 KELA kotipalvelut (195) 3,40 SOSIAALIPALVELUT vanhempainetuusasiat (144) 3,39 KELA sairaala- ja vuodeosastohoito (271) 3,36 TERVEYSPALVELUT vammaispalvelut (148) 3,36 SOSIAALIPALVELUT nuorisotyö (221) 3,29 SOSIAALIPALVELUT opintoetuudet (144) 3,27 KELA fysioterapia (223) 3,26 TERVEYSPALVELUT tiedottaminen ja neuvonta (397) 3,24 TERVEYSPALVELUT tiedottaminen ja neuvonta (360) 3,21 SOSIAALIPALVELUT sosiaalityöntekijä (179) 3,16 SOSIAALIPALVELUT asumistukiasiat (151) 3,14 KELA yleislääkäripalvelut (433) 3,13 TERVEYSPALVELUT työttömyyskorvausasiat (157) 3,12 KELA mielenterveyspalvelut (128) 3,04 TERVEYSPALVELUT päihdehuolto (106) 2,96 SOSIAALIPALVELUT kuntoutuspalvelut (133) 2,92 KELA tiedottaminen ja neuvonta (327) 2,91 KELA tietopalvelut (174) 2,89 TYÖHALLINTO oikeusapu (112) 2,89 SOSIAALIPALVELUT toimeentulotukiasiat (149) 2,88 SOSIAALIPALVELUT tiedottaminen ja neuvonta (221) 2,72 TYÖHALLINTO työvoimapoliittinen koulutus (131) 2,70 TYÖHALLINTO ammatinvalinnanohjaus (146) 2,63 TYÖHALLINTO työnvälitys (200) 2,48 TYÖHALLINTO erikoislääkäripalvelut (345) 2,41 TERVEYSPALVELUT ammatillinen kuntoutus (84) 2,32 TYÖHALLINTO 1 HUONO

Kuvio 11. Sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, Kansaneläkelai- toksen palvelut ja työhallinnon palvelut järjestettynä vastaajien toimivuusarvioiden keskiarvojen mukaan.

Kokonaiskuva on kirjava, palveluiden toimivuusarvioissa on suurta vaihtelua. Skaala ulottuu 2,32:sta 4,08:aan. Kahdentoista palvelumuodon arvioiden keskiarvo alkaa kakkosella ja arviot ovat kokonaisuutena painottuneet asteikon huonoon päähän, kahdeksan palvelumuotoa on saanut keskiarvon yli 3,5 ja niiden ar- 55 viot ovat kokonaisuutena painottuneet hyvään päähän. Seuraa- vassa tarkastellaan palveluita tarkemmin.

Sosiaalipalvelut

Sosiaalipalveluiden toimivuuden kokonaiskuvaa on tarkasteltu kuviossa 12.

lasten päivähoitopalvelut (212) 8 15 77

vanhusten palvelut (210) 17 25 59

vammaispalvelut (148) 20 25 55

kotipalvelut (195) 21 24 55

sosiaalityöntekijä (179) 25 31 44

nuorisotyö (221) 19 38 44

tiedottaminen ja neuvonta (360) 25 31 44

toimeentulotukiasiat (149) 38 25 37

oikeusapu (112) 35 30 35

päihdehuolto (106) 31 36 33

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lkm huono ei huono, ei hyvä hyvä

+ + lasten päivähoitopalvelut - toimeentulotukiasiat - oikeusapu - päihdehuolto

Kuvio 12. Sosiaalipalveluiden toimivuus, %.

Raahen seudun kokonaiskuvassa kansalaisten arviot tavallisimpien kunnallisten sosiaalipalveluiden toimivuudesta paljastavat huomattavia eroja palveluiden välillä. Parhaiten raahenseutulaisten tarpeisiin vastasivat lasten päivähoitopalvelut, joiden toimivuuden kunnassa arvioi hyväksi 77 prosenttia vastaajista. Tyyty- mättömiä päivähoitoon oli vain kahdeksan prosenttia. Tulosta voi pitää erittäin hyvänä. Yli puolet oli tyytyväisiä vanhusten palveluihin, vammaispalveluihin ja kotipalveluihin. Kaikkein heikoimmin toimiviksi palveluiksi vastaajat arvioivat toimeentulotukiasiat, oikeusapupalvelut ja päihdehuollon pal- 56 velut, joihin tyytymättömiä oli noin kolmannes vastaajista. Nel- jännes vastaajista piti tiedottamisen ja neuvonnan sekä sosiaali- työntekijän palveluita huonosti toimivina. Kotipalvelut, vammaispalvelut ja nuorisotyön arvioi huonosti toimiviksi viidennes vastaajista. Kuitenkin lasten päivähoitopalveluita lukuun ottamatta kaikissa palveluissa oli tyytymättömien osuus niin suuri, yli 15 prosenttia, että on syytä miettiä tarkemmin mistä tyytymättö- myys johtuu. Vastaajia pyydettiin arvioimaan tavallisimpia kunnallisia sosiaalipalveluita, mikäli he tuntevat kyseisen palvelun. Osa palveluista on monille vastaajille tuntematon, mikä näkyy arvioijien lukumäärässä. Eniten arvioitiin tiedottamista ja neuvontaa (360 vastaajaa) ja vähiten kantaa otettiin päihdehuoltoon (106) ja oikeusapuun (112). Selitys hajontaan on ymmärrettävä, mutta osittain kysymys on mahdollisesti tiedottamisesta. Neljännes vastaajista oli tyytymätön tiedottamiseen. Onko mahdollista, että joukossa on asiakkaita, jotka tarvitsisivat jotakin palvelua, mutteivät ole saaneet siitä riittävästi tietoa? Taulukossa 4 on tarkasteltu sosiaalipalveluita kunnittain. (Vastaajien antamat palveluiden toimivuusarviot on esitetty kunnittain kokonaisuudessaan liitetaulukossa 4.) Kuntatarkastelulla ei niinkään pyritä hyvinvoinnin ilmiöiden lukumääräisen laajuuden osoittamiseen, vaan ensi sijassa kuvaamaan palvelutyytyväisyy- dessä ja hyvinvoinnissa ilmeneviä kuntien välisiä eroja. Palvelukokemukset vaihtelivat kunnittain. Lasten päivähoi- toon oltiin tyytyväisiä joka kunnassa, mutta tyytyväisyys vaihteli Vihannin 93 prosentista Siikajoen 57 prosenttiin. Raahessa vastaajat olivat keskimääräistä tyytyväisempiä oikeusapuun ja päih- dehuoltoon, noin puolet vastaajista arvioi ne hyvin toimiviksi, kun taas keskimääräistä tyytymättömimpiä oltiin toimeentulotukiasioihin (50 %) ja vanhusten palveluihin (36 %). Pattijoella vastaajat olivat keskimääräistä tyytyväisempiä toimeentulotukiasioihin ja oikeusapuun, noin puolet vastaajista piti niiden toimivuutta hyvänä. Siikajoella tyytyväisyys lasten päivähoitoon oli keskimää- räistä vähäisempää (57 %), mutta vanhusten palveluihin tyytyväi- siä oli kolme neljäsosaa vastaajista (74 %).

57 Taulukko 4. Sosiaalipalvelut kunnittain.

Lkm % Raahe Lkm % Pattijoki 32 82 + lasten päivähoitopalvelut 35 81 + lasten päivähoitopalvelut 22 38 + tiedottaminen ja neuvonta 33 51 + tiedottaminen ja neuvonta 21 53 + nuorisotyö 25 58 + nuorisotyö 16 50 + kotipalvelut 20 61 + vanhusten palvelut 15 26 - tiedottaminen ja neuvonta 18 56 + kotipalvelut 15 54 + vanhusten palvelut 13 50 + toimeentulotukiasiat 14 50 - toimeentulotukiasiat 12 18 - tiedottaminen ja neuvonta 11 39 + toimeentulotukiasiat 12 43 + sosiaalityöntekijä 11 50 + oikeusapu 10 43 + vammaispalvelut 10 36 - vanhusten palvelut 9 47 + oikeusapu 10 50 + vammaispalvelut 10 48 + päihdehuolto Lkm % Siikajoki Lkm % Ruukki 29 53 + tiedottaminen ja neuvonta 23 43 + tiedottaminen ja neuvonta 28 74 + vanhusten palvelut 23 77 + lasten päivähoitopalvelut 18 50 + kotipalvelut 15 28 - tiedottaminen ja neuvonta 18 60 + vammaispalvelut 13 48 + kotipalvelut 17 57 + lasten päivähoitopalvelut 13 45 + vanhusten palvelut 17 57 + sosiaalityöntekijä 12 52 - toimeentulotukiasiat 13 24 - tiedottaminen ja neuvonta 11 41 - kotipalvelut 10 27 - nuorisotyö 11 48 + vammaispalvelut 10 27 + nuorisotyö 10 33 + nuorisotyö 9 25 - kotipalvelut 10 37 - sosiaalityöntekijä Lkm % Pyhäjoki Lkm % Vihanti 32 74 + lasten päivähoitopalvelut 32 51 + tiedottaminen ja neuvonta 28 68 + vanhusten palvelut 25 93 + lasten päivähoitopalvelut 23 35 - tiedottaminen ja neuvonta 23 66 + kotipalvelut 22 71 + vammaispalvelut 19 46 + vanhusten palvelut 21 54 + sosiaalityöntekijä 14 45 + nuorisotyö 20 31 + tiedottaminen ja neuvonta 13 39 + sosiaalityöntekijä 20 61 + kotipalvelut 12 19 - tiedottaminen ja neuvonta 17 43 + nuorisotyö 11 48 - oikeusapu 11 44 + toimeentulotukiasiat 10 30 - sosiaalityöntekijä 9 39 - päihdehuolto 10 48 + vammaispalvelut 10 37 - toimeentulotukiasiat Taulukossa on järjestetty kunnittain vastaajien sosiaalipalveluiden toimivuudesta antamat ”hyvä” (merkitty +) tai ”huono” (merkitty -) –arviot vastaajien lukumäärän mukaan siten, että eniten kannatusta saanut arvio on ensin. Vastaajien lukumäärän jälkeen esite- tään arvioiden prosenttiosuudet laskettuna kaikkien kyseiseen palveluun annettujen ”hyvä”, ”ei hyvä, ei huono” ja ”huono” –arvioiden kokonaismäärästä. Lukumäärältään kaikkein vähäisimpiä arvioita ei ole esitetty, koska niistä tulkinta on epävarmaa.

Ruukissa noin puolet oli tyytymättömiä toimeentulotukeen (52 %), 41 prosenttia kotipalveluihin ja 37 prosenttia sosiaalityönte- kijän palveluihin. Pyhäjoella lasten päivähoidon ohella (tyytyväisiä 74 %) oltiin erityisen tyytyväisiä vammaispalveluihin (71 %) ja vanhusten 58 palveluihin (68 %), kun taas tiedottamiseen ja neuvontaan vastaajat olivat keskimääräistä tyytymättömämpiä (35 %). Vihannissa lasten päivähoitotyytyväisyys oli peräti 93 prosenttia, kun taas oikeusapuun tyytymättömiä oli puolet vastaajista (48 %). Koska tiedottamista ja neuvontaa on arvioitu sen tuttuudesta johtuen muita enemmän, se on ainoana joka kunnan listalla kaksi kertaa, sekä hyvin että huonosti toimivaksi arvioituna. Selkeim- min hyvin toimivana tiedottamista ja neuvontaa pidettiin Pattijo- ella (tyytyväisiä 51 %, tyytymättömiä 18 %) ja Vihannissa (tyyty- väisiä 51 %, tyytymättömiä 19 %). Ainoastaan Pyhäjoella tyyty- mättömiä oli enemmän kuin tyytyväisiä (tyytymättömiä 35 %, tyytyväisiä 31%). Vastaajia pyydettiin täsmentämään avovastauksina, mihin he erityisesti ovat sosiaalipalveluissa tyytyväisiä ja tyytymättömiä. Avovastauksia sosiaalipalveluissa antoi 45 prosenttia vastaajista (215 vastaajaa). Kokonaisuutena tyytyväisyys kohdistui erityisesti palveluihin, tyytymättömyys palveluiden ohella toimintatapoihin. Palveluiden saatavuutta, sitä että palvelu on lähellä ja apua saa kun sitä tarvitsee, kiitti 10 vastaajaa. Vain kolme vastausta koski tyytymättömyyttä saatavuuteen. Palveluihin yksilöitäviä tyytyväisyyden aiheita koski 124 vastaajien täsmennystä. Kiitos kohdistui avovastauksissakin erityisesti lasten asioiden hoitoon, kaikkiaan noin 60 vastaajaa esitti tätä koskevia tyytyväisyyden aiheita. Toiseksi vastaajat olivat tyytyväisiä vanhustenhoitoon (vajaat 30 vastaajaa). Lasten asioissa arvostettiin erityisesti päivähoito- ja perhepäivähoitopaikan löytymistä kodin läheisyydestä, vanhusten palveluissa kotipalveluja, ruokapalveluja, siivousapua sekä asumispalveluja. Vam- maispalvelut, toimeentulotukiasiat, nuorisotyö ja tiedottaminen keräsivät muutamia myönteisiä palautteita. Loput koostuivat yk- sittäisistä mielipiteistä. Kaikkiaan 91 täsmennystä koski tyytymättömyyttä varsinaisiin palveluihin. Noin 15 täsmennystä koski kotipalveluiden saatavuutta ja riittävyyttä. Näistä osa oli täsmennetty koskemaan vanhusten kotiapua, osa lapsiperheiden tilapäistä kotiapua ja lasten hoitoapua. Noin kymmenen kriittistä mielipidettä keräsivät tiedotus, nuorten asiat, toimeentulo ja vanhusten palvelut. Nuor- 59 ten osalta mielipiteet koskivat ennalta ehkäisevän nuorisotyön ja ohjauksen vähyyttä, esille nousi huoli syrjäytymisvaarassa olevista (syrjäkylien) nuorista, joille ei ole mielekästä tekemistä ja harrastusmahdollisuuksia, eikä näkyvissä työ- tai koulutuspaik- koja. Toimeentulotuessa oltiin tyytymättömiä paitsi kriteereihin ja tuen tasoon, hakemisen monimutkaisuuteen. Vanhusten palveluissa kritisoitiin kotipalvelujen saatavuuden ja riittämättömyyden ohella henkilökunnan vähyyttä vanhuspalveluissa ja kuljetuspal- veluiden saannin vaikeutta. Puolenkymmentä täsmennystä koski vammaisten palveluja, vammaisten asumispalveluja ja omaisten tukea. Yksittäisistä kommenteista puolenkymmentä liittyi sivukylien palvelujen puutteisiin, kuten lasten päivähoitopaikkojen ja leikkipaikkojen puutteisiin, yleensä harrastusmahdollisuuksien puutteisiin ja kulkemisvaikeuksiin. Muutama vastaajista oli tyytymätön ”kaikkeen” ja muutama yleiseen säästölinjaan. Toisaalta muutama arvosteli paisuvaa budjettia ja pakolaisten ja vanhusten ”ylihyys- säämistä” sekä väärinkäyttäjiä (”rahan jakoa juopoille”). Toimintatapoja, lähinnä asiakaspalvelua, neuvontaa ja ohjausta sekä henkilökuntaa kiitti 12 vastaajaa. Kaikkiaan 32 vastaajaa osoitti tyytymättömyyttä toimintatapoja kohtaan. Kritiikki kohdistui ensisijaisesti asiakaspalveluun, palvelukäytäntöihin, re- surssitilanteeseen ja avun saantiin yleensä. Asiakaspalvelua kuvattiin epäystävälliseksi, asenteelliseksi, epäempaattiseksi, töyke- äksi ja ylimieliseksi. Toisaalta ärtymystä herätti byrokratia, pom- pottaminen, jonotus, kiire, ajanpuute, hitaus, pitkät käsittelynajat, asiakkaan juoksutus, henkilökunnan riittävyys ja suuri vaihtuvuus, epäpätevyys, ammattitaito. Osa vastauksista kosketti avun saannin vaikeutta:

”pitää kerjätä kaikki”

”liian vaativia perusteluja apua tarvitsevilta”

”avun saanti kiven takana”

60 ”liian teoreettista toimintaa, unohtaa yksilön tarpeet (kotiapu) --- palvelun saanti edellyttää paljon oma- aloitteisuutta”

”apua ei saa silloin kun tarvitsee, nakataan paperit eteen, että hae”

Kunnittain tarkasteltuna (taulukko 5) tyytyväisyys kohdistui Raa- hessa eniten palveluihin (19 täsmennystä) ja tyytymättömyys palveluihin (11 täsmennystä) ja toimintaan (8 täsmennystä). Palve- luiden saatavuutta kiitti yksi vastaaja. Tyytyväisyys palveluissa kohdistui erityisesti lasten asioihin ja päivähoitoon (12), lisäksi kiitettiin vammaispalveluita monipuolisuudesta ja aktiivista nuo- risotyötä. Yksittäiset vastaukset koskivat vielä vanhusten palveluja ja kuntoutusta. Palveluissa toivottiin lapsiperheille kotihoidon kuntalisää ja arvosteltiin vanhustenhuollon henkilökunnan vä- hyyttä ja tiedottamisen vähyyttä. Yksittäiset tyytymättömyyden aiheet koskivat toimeentulotuen sekä opintotuen ja asumistuen riittämättömyyttä, asuntoasioita, pitkäaikaissairaiden kotihoitoa ja nuorten harrastusmahdollisuuksia syrjäkylillä. Toiminnassa yksi vastaaja kiitti palveluiden joustavuutta, kahdeksan vastaajan kritiikki kohdistui erityisesti asiakaspalveluun, byrokratiaan, pitkiin käsittelyaikoihin. ja henkilökunnan vaihtuvuuteen ja pätevyyteen. Pattijoella sekä tyytyväisyys (26) että tyytymättömyys (15) kohdistui ennen kaikkea palveluihin. Kolme vastaajaa kiitti saatavuutta: apu on lähellä ja sitä saa, kun tarvitsee. Palveluissa kiitettiin erityisesti lasten päivähoitoa ja perhepäivähoitoa (13), erilaisia vanhusten kotipalveluja (7) ja toimeentulotukiasioiden hoitoa (4). Yksittäiset vastaukset koskivat nuorisotyötä ja tiedottamista. Palveluissa toivottiin lapsiperheiden tilapäistä kotiapua, ylivilk- kaan lapsen hoitoapua ja perhepäivähoitoa syrjäkylille. Lisäksi tyytymättömiä oltiin vanhusten palveluissa henkilökunnan vä- hyyteen, toimeentulotukiasioihin, nuorisotyöhön ja nuorten asu- mispalveluihin. Yksittäiset vastaukset koskivat vielä vammaispalveluja, oikeusapua ja päiväkotia. Yksi vastaaja arvosteli kaikkea, apua ei saa. Kolme vastaajaa arvosteli asiakaspalvelua yleensä.

61 Taulukko 5. Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden aiheet sosiaalipalveluissa.

R a a h e P a t t i j o k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 1 0 3 0 Toiminta 1 8 0 3 Palvelut 19 11 26 15 josta lasten päivähoito 12 kotihoidon kuntalisä lasten päivähoito 13 lapsiperheiden koti- vammaispalvelut 3 2 vanhusten palvelut 7 apu 3 nuorisotyö 2 vanhustenhuolto 2 toimeentulotuki 4 vanhusten palvelut 2 tiedottaminen 2 toimeentulotuki 2 nuorisotyö 2

S i i k a j o k i R u u k k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 2 0 0 0 Toiminta 2 4 0 4 Palvelut 16 16 25 15 josta lasten päivähoito 7 toimeentulotuki 3 lasten päivähoito 8 kotipalvelut 4 vanhusten palvelut kotipalvelu 2 vanhusten palvelut 4 vanhusten palvelut 3 6 lasten päivähoito 2 toimeentulotuki 4 toimeentulotuki 2 tiedottaminen 2

P y h ä j o k i V i h a n t i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 3 2 1 1 Toiminta 4 6 4 8 Palvelut 22 15 11 14 josta lasten päivähoito 11 tiedottaminen 4 lasten päivähoito 7 kotiapu 5 vanhusten palvelut 7 vanhusten palvelut 2 kotiapu 3 väärinkäyttö 4 vammaispalvelut 2 väärinkäyttö 2 tiedottaminen 2

Siikajoella sekä tyytyväisyys että tyytymättömyys kohdistui pää- osin palveluihin (16 täsmennystä kummassakin). Kaksi vastaajaa kiitti saatavuutta. Palveluissa tyytyväisyys kohdistui erityisesti päivähoitoon (7) ja vanhusten palveluihin (6). Yksittäiset vastaukset koskivat vielä palvelutaloa, siivouspalvelua ja tiedottamista. Tyytymättömiä oltiin toimeentulotukiasioihin, joita pidetään liian monimutkaisina, lasten päivähoitoon, jossa arvosteltiin epäpäteviä työntekijöitä ja henkilökunnan suurta vaihtuvuutta, mikä aiheuttaa lasten turvattomuutta. Tiedottamista ja neuvontaa sekä kotipalveluja pidettiin riittämättöminä. Yksi vastaaja arvosteli ”kaikkea” ja yksi ”sosiaalipalveluja”. Yksittäiset vastaukset koskivat vielä kuljetuspalveluja, vammaispalveluja, nuorisotoimintaa, harrastusmahdollisuuksia, työssäkäyvän yksinasuvan tuen puuttumista. Toiminnassa kaksi vastaajaa kiitti tuttua henkilökuntaa, jota pi- detään etuna asioiden hoitamisessa pienellä paikkakunnalla. Neljä vastaajaa arvosteli toimintaa yleensä, perustelujen vaativuutta, 62 asiakkaan tarpeiden kuuntelemattomuutta, jonotusta ja henkilö- kunnan uupumista. Ruukissa tyytyväisyys kohdistui kokonaan palveluihin (25), tyytymättömyys palveluihin (15) ja vähäisemmässä määrin toimintaan (4). Palveluissa tyytyväisyys kohdistui erityisesti lasten päivähoitoon (8), vanhuspalveluihin (4) ja toimeentulotukiasioissa neuvontaan (4). Yksittäiset vastaukset koskivat vammaispalveluja, ruokapalveluja, omaishoitajien huomioimista, nuorisotyötä, yleensä ennaltaehkäisevä toimintaa, lastenkasvatusongelmien hoitoa, tiedottamista ja asuntolaa. Palveluissa arvosteltiin erityisesti kotipalvelujen saantia, vanhusten palveluita ja toimeentulo- tukiasioita. Yksi vastaus koski kotipalvelujen/vanhuspalvelujen etiikkaa. Muut yksittäiset vastaukset koskivat vielä kaikkea, nuorisotoimintaa, tiedotusta, vammaispalveluja ja omaisten tuke- mista, ”pakolaisten ylihyyssäämistä”. Kaksi vastaajaa arvosteli sosiaalitoimen ”paisuvaa budjettia”, että se ”kokonaisuutena maksaa jo liikaa, ruokapalvelu tekee uusavuttomia… joskus liikaa kotiapua vanhuksillekin”. Neljä vastaajaa arvosteli toiminnan by- rokraattisuutta yleensä ja palvelun saannin edellyttämää liian suurta oma-aloitteisuutta. Pyhäjoella tyytyväisyys (22) ja tyytymättömyys (15) kohdistui ensi sijassa palveluihin. Kolme vastaajaa kiitti palveluiden saatavuutta yleensä, kaksi oli siihen tyytymätön. Palveluissa tyy- tyväisiä oltiin erityisesti lasten päivähoitoon (11) ja vanhusten palveluihin (7). Lisäksi kiitokset koskivat vammaispalveluja, kaikkea, kotihoitoa ja seurakunnan järjestämää kerho- ja retkitoi- mintaa. Erityisesti arvosteltiin palveluista tiedottamista, vanhusten palveluja, kotiapua ja perushoitoa syrjäkylillä sekä ”rahan jakoa alkoholisteille” ja sitä ettei tavallinen työssäkäyvä saa mitään tukea. Yksittäiset vastaukset koskivat kuljetus/asiointiapua keskustaan, leikkipaikkojen puuttumista sivukylillä, nuorisotyötä, syrjäytyneiden tukea, taloudellista apua tarvitsevien asioiden hoitoa, kotona asuvien työttömien nuorten asioita ja päivähoidon laskutuksen epäsäännöllisyyttä. Toiminnassa neljä vastaajaa kiitti palvelua ja henkilökunnan jaksamista. Kritiikki kohdistui byro- kraattisuuteen, ajanpuutteeseen, hitauteen, ammattitaitoon ja liian vaativiin avun saantikriteereihin yleensä. 63 Vihannissa tyytyväisyys kohdistui palveluihin (11), tyyty- mättömyys palveluihin (14) ja toimintaan (8). Saatavuuteen oli tyytyväinen yksi ja tyytymätön yksi vastaaja. Palveluissa tyyty- väisiä oltiin erityisesti lasten päivähoitoon (7) ja kotiapuun. Yksi vastaaja oli tyytyväinen lasten ja nuorten asioiden hoitoon ja yksi koulun uusiin työntekijöihin. Palveluissa arvosteltiin erityisesti kotiavun riittämättömyyttä (5), palvelujen väärinkäyttöä (4), millä tarkoitettiin ”rahan jakoa alkoholisteille”, sekä tiedotusta. Yksit- täiset vastaukset koskivat lapsiperheiden tilapäisapua, nuorten tekemisen ja ohjauksen puutetta ja kehitysvammaisten asumispal- velua. Neljä vastaajaa kiitti asiakaspalvelua yleensä. Toiminnan arvostelu kohdistui ammattitaitoon ja palvelun töykeyteen ja epä- empaattisuuteen. Yksi vastaaja arvosteli yleistä säästölinjaa ja yksi veteraanioikeuksien jakokäytäntöä.

Minkälainen kuva sosiaalialan palveluista syntyy

Annetuissa vastauksissa nousee esille laaja tyytyväisyys lasten asioiden hoitoon ja suuressa määrin vanhusten palveluihin. Lasten asioissa arvostettiin erityisesti päivähoitopaikan löytymistä kodin läheisyydestä. Toimeentulotukiasiat, oikeusapu ja päihdehuolto arvioitiin varsin heikosti toimiviksi. Lasten päivähoitopalveluita lukuun ottamatta kuitenkin kaikissa palveluissa tyytymättömiä oli enem- män kuin 17 prosenttia. Lukua voidaan pitää suurena. Kunnittai- sessa tarkastelussa avovastaukset eroavat palveluja koskevissa yksityiskohdissa. Yleisesti syyt tyytymättömyyteen liittyvät osaksi resursointiin ja palveluiden riittävyyteen (lapsiperheiden ja vanhusten kotiapu, vanhustenpalveluiden henkilökunnan vähyys, sivukylien palvelut, kuljetusapu, jonotus, kiire, käsittelyn hitaus, henkilökunnan vaihtuvuus). Osaksi toimintatapoihin, palvelu- käytäntöihin, byrokratiaan, asiakaspalveluun ja asenteisiin asiakasta kohtaan, jotka tekivät avun saannin joissakin tilanteissa hankalaksi. Moni oli kokenut, että apua on saanut, kun sitä on tarvinnut. Kuitenkin eri palveluihin kohdistuvat hajanaiset moitteet kertovat, että sellaisia eriytyneitä palvelutarpeita, joihin palvelujärjestelmä ei täysin vastaa, on kansalaisilla lukuisia. 64 Sosiaalipalveluiden toimivuudesta on kansalaisilla jossakin määrin yleinen näkemys eri alueilla, vaikka alueittaisia eroja on. Lasten päivähoito on lainsäädäntöön perustuva subjektiivinen oikeus, mikä näyttää toteutuvan Raahen seudun ohella hyvin niin Keski-Suomessa, Itä-Helsingissä, Itä-Uusimaalla, Pohjois-Karja- lassa kuin Itä-Lapissakin. Näillä alueilla samoin heikoiten tarpeita vastasivat toimeentulotuki- ja päihdepalvelut ja tyytymättömyy- den syyt yleensä olivat pitkälti samoja. (Eronen ym. 2000, 50-54; Eronen ym. 2002b, 63-67; Eronen ym. 2003c, 24-25; Eronen ym. 2003b, 74-76; Laitinen & Pohjola 2001, 123.) Raahen seudulla ongelmakohdat liittyvät pitkälti samoihin te- kijöihin kuin sosiaaliasiamiestoimintaa koskevassa kansallisessa selvityksessä. Selvityksen mukaan sosiaaliasiamiehille tulleet yhteydenotot osoittavat, että kansalaiset kokevat sosiaalitoimen palveluiden keskeisiksi ongelmakohdiksi palveluiden resurssitilan- teeseen liittyvät asiat. Yleisimmät yhteydenottojen syyt ovat viranomaispäätöksiin liittyvien ongelmien (muoto- ja asiavirheet, tulkintaerimielisyydet) ohella huono kohtelu, palvelujen saaminen ja ruuhkautuminen, pitkät jonot, ja päätösten odotusajat ja työnte- kijöiden riittämättömyys ja heikko saavutettavuus. Yksittäisissä kysymyksissä yhteydenotot liittyvät useimmin toimeentulotukiasioihin ja lastensuojeluun. Heikoiten asiamiesselvityksen mukaan toteutuvat kunnissa kuitenkin päihdehuollon palvelut ja lapsiperheiden kotipalvelut. (Haverinen ym. 2003, 20-27, 81-82).

Sosiaalipalveluista tiedottaminen

Sosiaalipalveluihin annettujen arviointien lukumäärät osoittivat, että monet palvelut ovat vastaajien kokemuksen ulkopuolella. On luonnollista että vastaajat ovat jättäneet arvioimatta palveluja, joita eivät tunne. Kuitenkin kansalaisista alle puolet piti sosiaalipalveluista tiedottamista hyvänä. Onko sitten mahdollista, että joukossa on asiakkaita, jotka tarvitsisivat jotakin palvelua, mut- teivät ole saaneet siitä riittävästi tietoa? Sosiaalipalveluista tiedottamisen riittävyyttä kysyttiin asukkailta erikseen (kuvio 13).

Pattijoki (73) 21 79

Vihanti (64) 28 72

Raahe (71) 28 72

Yhteensä (415) 31 69

Siikajoki (60) 33 67

Ruukki (70) 34 66

Pyhäjoki (77) 43 57

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei ole saanut (130) kyllä (285)

Kuvio 13. Saanut riittävästi tietoa sosiaalipalveluista, %.

Yhteensä kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi saaneensa riittävästi tietoa. Kolmasosa, yhteensä 130 vastaajaa, katsoi ettei ollut saanut riittävästi tietoa tarvitsemistaan sosiaalipalveluista. Tyyty- mättömyys tiedotukseen vaihteli kunnittain Pattijoen 21 prosentista Pyhäjoen 43 prosenttiin. Sosiaalipalveluista tiedottamisessa on kansalaisten mielestä selvästi parantamista. Kuntalaisilla ei ole aina riittävää tietoa sosiaalitoimen palveluista ja tällöin he eivät ehkä osaa tarvittaessa hakea ja käyttää niitä. Eräissä vastauksissa esille tuleva kuva sosi- aalitoimesta ”juoppojen hyyssääjänä” on varsin yksipuolinen ja viestii siitä, että palveluita ei tunneta. Pitäisikin miettiä miten tieto palveluista saavuttaisi kansalaiset paremmin. Katoanalyysin perusteella kuva tiedotuksesta on todennäköisesti todellisuutta parempi, koska kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ovat aineistossa aliedustettuina. Oletettavasti on enemmänkin sellaisia ihmisiä, joille tiedon hakeminen palveluista olemassa olevista ka- navista ja olemassa olevilla tiedottamisen tavoilla on vaikeaa. Mitä kautta sosiaalipalveluista tulisi tiedottaa kansalaisten näkemyksen mukaan? Tiedottamista pitäisi kansalaisten mielestä harjoittaa ensi sijassa oman asuinalueen sanomalehtien välityk- sellä (kuvio 14).

Pyhäjoki (78) 78 10 3 8 1

Pattijoki (81) 77 7 2 11 2

Ruukki (72) 68 3 13 17

Yhteensä (439) 66 10 2 10 12

Vihanti (70) 66 13 1 20

Raahe (77) 61 14 3 18 4

Siikajoki (61) 39 16 2 7 36

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % asuinalueen sanomalehdissä kunnan työntekijöiden kautta kunnan ilmoitustaululla internetin kautta muuta kautta (kuntatiedote)

Kuvio 14. Sosiaalipalveluista tiedottaminen, %.

Seuraavaksi tärkeimpinä tiedotuskanavina pidettiin kunnan työn- tekijöitä, internetiä ja kuntatiedotteita. Raahessa tiedotusta internetin kautta toivottiin kaikkein eniten, 18 prosenttia vastaajista. Tähän vaikuttaa epäilemättä nuorten ja opiskelijoiden suuri osuus Raahessa. Kuntatiedotteita toivottiin eniten Ruukissa, 17 prosenttia, Vihannissa, 20 prosenttia, ja erityisesti Siikajoella, jossa peräti 36 prosenttia toivoi tiedotusta kuntatiedotteen välityksellä. Siika- joella työntekijöiden kautta tapahtuvaa tiedotusta pidettiin muita kuntia tärkeämpänä, 16 prosenttia, ja sanomalehtien kautta ta- pahtuvan tiedotuksen merkitys oli kaikkein pienin, vain 39 prosenttia. Avovastausten perusteella Siikajoella kuntatiedotteesta oli saatu hyviä kokemuksia ja toimivan käytännön haluttiin jatkuvan. Myös muissa kunnissa avovastauksissa toivottiin kaikkein eniten joka kotiin jaettavaa erillistä kunnan tiedotetta sosiaalipalveluista. Vastausten perusteella paikallisia lehtiä ja toimittajia kannattaa edelleen käyttää tiedottamisen ensisijaisina välineinä. Joka talouteen jaettava kuntatiedote on sanomalehtien ohella onnistu- nut muoto välittää tietoa. Internetpalveluja on syytä kehittää edelleen ja tulevaisuudessa niiden osuus tulee kaiken todennäköi- syyden mukaan kasvamaan. Palveluiden käyttöä tietoverkkojen välityksellä tarkastellaan myöhemmin erikseen. Tiedottamisen tehostamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkäs- tään tiedottamisen laajentamisesta ja oikea-aikaisuudesta, vaan 67 laajemminkin tiedon välittymiseen liittyvistä ongelmista. Osittain kyse on laadullisesti uudenlaisesta ongelmasta, jota voidaan kutsua informaatio- ja kommunikaatioköyhyydeksi. Osalla asiakkaista ei ole valmiuksia ja kykyjä hankkia palvelutarvetilanteessa tarvitsemaansa tietoa palvelujärjestelmän mahdollisuuksista. Paitsi tiedottamisen kanavia, kattavuutta ja saavutettavuutta, on syytä pohtia tiedottamisen tilannetta ja kieltä eri asiakasryhmien kannalta. Viestinnän pitäisi olla sellaista ”selkokieltä”, jota kunkin palvelun asiakkaat varmasti ymmärtävät.

Terveyspalvelut

Terveyspalveluiden toimivuuden kokonaiskuvaa on tarkasteltu kuviossa 15.

äitiys- ja lastenneuvola (236) 5 13 83 koulu- ja opiskelijaterv.h. (261) 8 18 74 hammashuolto (359) 12 16 72

kotisairaanhoito (184) 11 23 65 laboratorio- ja röntgentutk. (382) 15 26 58 työterveyshuolto (244) 18 25 57 sairaala- ja vuodeosastoh. (271) 24 20 56 fysioterapia (223) 25 28 47 yleislääkäripalvelut (433) 32 21 47 tiedottaminen ja neuvonta (397) 22 33 45 mielenterveyspalvelut (128) 33 23 44 erikoislääkäripalvelut (345) 58 14 28

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lkm huono ei huono, ei hyvä hyvä

+ + äitiys- ja lastenneuvolapalvelut + koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto + hammashuolto - - erikoislääkäripalvelut - mielenterveyspalvelut - yleislääkäripalvelut

Kuvio 15. Terveyspalveluiden toimivuus, %.

Terveyspalveluissa kaikkein tyytyväisimpiä raahenseutulaiset olivat äitiys- ja neuvolapalveluihin – 83 prosenttia vastaajista katsoi, 68 että nämä palvelut toimivat kunnassa hyvin ja vain viisi prosenttia arvioi ne huonoiksi. Kuten sosiaalipalveluissa lasten päivähoidon osalta, myös tätä tulosta voi pitää erittäin hyvänä. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon, tyytyväisiä 74 prosenttia, sekä hammashuoltoon, tyytyväisiä 72 prosenttia. Eniten kritiikkiä sai osakseen erikoislääkäripalvelut, peräti 58 prosenttia raahenseutulaisista arvioi niiden toimivuuden huonoksi ja tyytyväisiäkin oli vain 28 prosenttia. Kolmasosa oli tyytymät- tömiä mielenterveyspalveluihin ja yleislääkäripalveluihin. Eri- koislääkäripalveluihin tyytymättömien määrä oli yllättävän suuri. Kun myös yleislääkäripalveluihin oli tyytyväinen vain puolet kansalaisista, kokonaiskuva lääkäripalveluista on varsin huono. Alle puolet vastaajista oli tyytyväinen tiedottamiseen ja neuvontaan sekä fysioterapiaan. Sairaala- ja vuodeosastohoidon, työter- veyshuollon sekä laboratorio- ja röntgentutkimuksien osalta tyy- tymättömien osuus (15-24 %) on sellainen, että syitä tyytymättö- myyteen on aihetta pohtia. Vastaajia pyydettiin arvioimaan terveyspalveluita, mikäli he tuntevat kyseisen palvelun. Terveyspalvelujen kohdalla näkyy terveyspalvelujen parempi tunnettuus sosiaalipalveluihin verrattuna kansalaisten keskuudessa, arviointien määrä on selvästi suurempi. Yleislääkäripalveluja arvioitiin eniten, 433 vastaajaa ja erikoislääkäripalvelujakin 345 kansalaista. Vastaajien vaikeus arvioida palvelua näkyi eniten mielenterveyspalveluissa, jossa arvioiden määrä on 128. Taulukossa 6 on tarkasteltu terveyspalveluita kunnittain. (Vastaajien antamat palveluiden toimivuusarviot on esitetty kunnittain kokonaisuudessaan liitetaulukossa 5.) Kuntatarkastelulla ei niinkään pyritä hyvinvoinnin ilmiöiden lukumääräisen laajuuden osoittamiseen, vaan ensi sijassa kuvaamaan palvelutyytyväisyy- dessä ja hyvinvoinnissa ilmeneviä kuntien välisiä eroja. Vastaukset osoittavat, että terveyspalveluiden toimivuus vaihteli asukkaiden kokemusten mukaan kunnissa suuresti. Äi- tiys- ja lastenneuvolapalveluissa tyytyväisyys vaihteli Pattijoen lähes sadasta prosentista Ruukin 63 prosenttiin. Erikoislääkäri- palveluissa kansalaisnäkemys vaihteli Raahen 49 ja Pattijoen 41 prosentin tyytyväisyydestä Ruukin ja Pyhäjoen peräti 80 prosen- 69 tin tyytymättömyyteen. Yleislääkäripalveluissa alueellinen kuva on varsin jakautunut: Pattijoella 72 prosenttia vastaajista oli palveluun tyytyväinen, kun Ruukissa ja Pyhäjoella 61 prosenttia oli tyytymättömiä. Terveyspalveluista tiedottamiseen ja neuvontaan tyytyväisyys vaihteli Pyhäjoen 32 prosentista Vihannin 63 prosenttiin vastaajista.

Taulukko 6. Terveyspalvelut kunnittain.

Lkm % Raahe Lkm % Pattijoki 56 80 + laboratorio- ja röntgentutk. 55 82 + hammashuolto 46 61 + yleislääkäripalvelut 54 72 + yleislääkäripalvelut 45 66 + hammashuolto 48 98 + äitiys- ja lastenneuvola 45 76 + sairaala- ja vuodeosastohoito 46 94 + koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto 37 71 + koulu- ja opiskelijaterveydenh. 44 69 + laboratorio- ja röntgentutk. 36 86 + äitiys- ja lastenneuvola 35 74 + sairaala- ja vuodeosastohoito 33 62 + työterveyshuolto 34 49 + tiedottaminen ja neuvonta 31 49 + erikoislääkäripalvelut 27 69 + työterveyshuolto 25 37 + tiedottaminen ja neuvonta 24 41 + erikoislääkäripalvelut 18 26 - tiedottaminen ja neuvonta 23 82 + kotisairaanhoito Lkm % Siikajoki Lkm % Ruukki 36 88 + koulu- ja opiskelijaterveydenh. 45 80 - erikoislääkäripalvelut 33 55 + tiedottaminen ja neuvonta 43 61 - yleislääkäripalvelut 32 70 - erikoislääkäripalvelut 33 63 + hammashuolto 31 89 + äitiys- ja lastenneuvola 26 46 + laboratorio- ja röntgentutk. 29 59 + hammashuolto 24 41 - tiedottaminen ja neuvonta 28 47 + yleislääkäripalvelut 21 36 + tiedottaminen ja neuvonta 19 59 + kotisairaanhoito 21 55 + koulu- ja opiskelijaterveydenh. 18 53 - fysioterapia 19 63 + äitiys- ja lastenneuvola 17 53 + työterveyshuolto 19 58 + kotisairaanhoito 16 32 - laboratorio- ja röntgentutk. 17 24 + yleislääkäripalvelut 17 49 + fysioterapia Lkm % Pyhäjoki Lkm % Vihanti 53 80 - erikoislääkäripalvelut 47 69 + laboratorio- ja röntgentutk. 52 74 + hammashuolto 45 85 + hammashuolto 49 61 - yleislääkäripalvelut 43 63 + tiedottaminen ja neuvonta 37 50 + laboratorio- ja röntgentutk. 42 59 + yleislääkäripalvelut 35 76 + äitiys- ja lastenneuvola 32 58 - erikoislääkäripalvelut 31 66 + koulu- ja opiskelijaterveydenh. 27 68 + työterveyshuolto 26 53 + fysioterapia 27 75 + kotisairaanhoito 23 32 + tiedottaminen ja neuvonta 26 76 + äitiys- ja lastenneuvola 22 30 - tiedottaminen ja neuvonta 24 69 + fysioterapia 22 52 + sairaala- ja vuodeosastohoito 22 65 + koulu- ja opiskelijaterveydenh. Taulukossa on järjestetty kunnittain vastaajien terveyspalveluiden toimivuudesta antamat ”hyvä” (merkitty +) tai ”huono” (merkitty -) –arviot vastaajien lukumäärän mukaan siten, että eniten kannatusta saanut arvio on ensin. Vastaajien lukumäärän jälkeen esite- tään arvioiden prosenttiosuudet laskettuna kaikkien kyseiseen palveluun annettujen ”hyvä”, ”ei hyvä, ei huono” ja ”huono” –arvioiden kokonaismäärästä. Lukumäärältään kaikkein vähäisimpiä arvioita ei ole esitetty, koska niistä tulkinta on epävarmaa. 70

Raahessa tyytyväisimpiä vastaajat olivat äitiys- ja lastenneuvolapalveluihin (86 %), laboratorio- ja röntgentutkimuksiin (80 %) ja sairaala- ja vuodeosastohoitoon (76 %). Keskimääräistä heikommin toimiviksi Raahessa arvioitiin vain hammashuolto, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä tiedottaminen ja neuvonta, joissa niissäkin tyytyväisiä oli selvästi enemmän. Kaikkein tyytyväisimpiä terveyspalveluihin olivat kuitenkin pattijokiset, jotka olivat kaikkiin tarkasteltaviin palveluihin keski- määräistä tyytyväisempiä. Äitiys- ja lastenneuvolapalveluihin tyytyväisyys oli Pattijoella peräti 98 prosenttia ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon 94 prosenttia. Tyytyväisyys hammashuoltoon (82 %), kotisairaanhoitoon (82 %) ja yleislääkäri- palveluihin (72 %) oli Pattijoella korkea. Siikajoella vastaajat olivat tyytyväisimpiä äitiys- ja lastenneuvolapalveluihin (89 %) sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon (88 %) ja keskimääräistä tyytymättömämpiä erikoislää- käripalveluihin (70 %) ja fysioterapiaan (53 %). Ruukissa vastaajat olivat kaikkein tyytyväisimpiä äitiys- ja lastenneuvolapalveluihin (63 %) ja hammashuoltoon (63 %) ja tyytymättömämpiä erikoislääkäripalveluihin (80 %), yleislääkä- ripalveluihin (61 %) sekä tiedottamiseen ja neuvontaan (41 %). Pyhäjoella vastaajat olivat tyytyväisimpiä äitiys- ja lastenneuvolapalveluihin (76 %) ja hammashuoltoon (74 %) ja tyyty- mättömämpiä erikoislääkäripalveluihin (80 %) ja yleislääkäripal- veluihin (61 %). Vihannissa vastaajat olivat tyytyväisimpiä hammashuoltoon (85 %), äitiys- ja lastenneuvolapalveluihin (76 %) ja kotisairaanhoitoon (75 %) ja tyytymättömämpiä erikoislääkäripalveluihin (58 %). Vastaajia pyydettiin avovastauksina täsmentämään, mihin he erityisesti olivat terveyspalveluissa tyytyväisiä ja tyytymättömiä. Avovastauksia antoi 61 prosenttia vastaajista (289 vastaajaa). Ko- konaisuutena tyytyväisyys kohdistui pääosin eriteltyihin palveluihin, tyytymättömyys sen sijaan erityisesti palveluiden saatavuuteen. Palveluiden saatavuutta kiitti 46 vastaajaa. Täsmennyksissä kiitettiin sitä että kunnassa on oma terveyskeskus ja palvelut lä- hellä, että apua saa kun sitä tarvitsee, ajanvaraus toimii ja jono- tusajat ovat kohtuulliset. 71 Terveyspalveluiden saatavuuteen tyytymättömyyttä osoitti yhteensä 124 vastaajaa. Saatavuusvaikeudet eivät koske varsinaisesti pitkiä matkoja tai etäisyyksiä, vaan kritiikki kohdistuu ensisijaisesti vastaanotolle pääsyyn ja terveyskeskuksen resurssiti- lanteeseen. Ongelmakohtina ilmaistiin päivystykseen pääsyn ja ajan saamisen vaikeus, odotusajat, jonotus, kiire, vastaanottoai- kojen lyhyys, henkilökunnan vähyys, lääkärivaje, lääkäriä ei edes joka arkipäivä, lääkäri usein pois paikalta, lomat tuomat pitkät tauot, sijaisten puute, suuri vaihtuvuus, huono ilta- ja viikonloppusaatavuus, kesän kiinnioloajat, aamuaikojen puute, muualla töissä käyvien vaikeus saada aikaa. Vastaajien omin sanoin:

”lääkärille pääsy lähes mahdotonta”

”pakko käyttää yksityisiä akuuteissa asioissa”

”pitää tietää sairastuvansa 2-3 viikkoa ennakkoon”

”viikonloppuna ei kannata sairastua”

”pitää valehdella että saa ajan”

Palveluihin yksilöityjä tyytyväisyyttä ilmaisevia täsmennyksiä oli yhteensä 166, joista eniten kohdistui hammashuoltoon (50) ja äi- tiys- ja lastenneuvolapalveluihin (30 ). Seuraavaksi eniten vastaajat olivat tyytyväisiä työterveyshuoltoon, lääkäripalveluihin yleensä, kouluterveydenhoitoon, sairaala- ja vuodeosastopalvelui- hin, kotisairaanhoitoon ja laboratoriopalveluihin. Kaikkiaan 87 täsmennystä koski tyytymättömyyttä varsinaisiin palveluihin. Näistä noin kaksikymmentä kohdistui erikoislääkäripalveluihin yleensä ja lähetteiden saantiin sekä samoin noin kaksikymmentä lääkäripalveluihin yleensä ja päivystyskäynnin toimenpiteisiin, tutkimuksiin pääsyyn ja ammattitaitoon. Noin kymmenen kriit- tistä mielipidettä keräsivät hammashuollon jonot ja hammaslääkä- rin saatavuusvaikeudet sekä perusterveydenhuollon palveluiden laboratorion, röntgenin ja fysioterapian saatavuuden puutteet. 72 Muutama moitti työterveyshuoltoa, sairaalapalveluita ja mielenterveyspalveluita. Tyytyväisyyttä toimintaan ja toimintatapoihin osoitti 37 vastaajaa. Kiitos kohdistui ystävälliseen henkilökuntaan, ammattitaitoon, hyvään hoitoon sekä omalääkärijärjestelmään ja siihen että samat tutut lääkärit hoitavat. Tyytymättömyyttä täsmensi 21 vastaajaa. Kritiikki kohdistui hoidon tasoon, ammattitaitoon yleensä, suhtautumiseen asiakkaaseen, byrokratiaan ja palvelu- henkeen. Osa vastauksista koskee omalääkärijärjestelmän toimivuutta, osa yleensä hoitokäytäntöjä:

”omalääkärisysteemi olisi ollut hyvä, jos lääkärit py- syisivät”

”omalääkärijärjestelmä pääsi hyvin alkuun, lääkäri- pula toi vaikeudet”.

”ei hoideta kokonaisvaltaisesti vaan yksi asia kerrallaan”

”vaivoja pidetään psyykestä johtuvina, ei oteta vakavasti, jos ajan saakin ei saa apua”

Osa vastauksista kohdistui terveyspalveluiden toimintaa tarpeet- tomasti hankaloittavaan asiakkaiden ”turhiin käynteihin”.

”pitää todistaa avun tarve ja jos se on aiheeton tämä pitäisi sanoa suoraan”

”lääkärissä käydään liikaa turhan takia”

Kaksi vastaaja kiitti palveluiden kohtuullisia hintoja ja yksi vastaaja kehui Raahen seudun terveydenhuollon kuntayhtymän toimintaa. Yksi vastaaja arvosteli henkilökunnan huonoa palkkausta. Yksi vastaaja toi esille huolensa palveluiden heikentämisen uh- katekijöistä yleensä ja yksi oli yleensä tyytymätön kuntien heik- 73 koihin rahoitusmahdollisuuksiin. Yksi vastaaja oli tyytymätön kuntien ja sairaanhoitopiirin yhteistyön puutteeseen:

”päivystykseen ei pääse Pyhäjoelle (35 km) ja pitäisi mennä Raaheen jonne yli 50 km - ei saa mennä Oulai- siin (20 km) tai Vihantiin (14 km)”

Kunnittain tarkasteltuna (taulukko 7) avovastausten täsmennykset Raahessa koskivat sekä saatavuutta, palveluja että toimintaa. Saatavuudessa kiitettiin (8 täsmennystä) ajanvarauksen toimivuutta ja jonotusaikojen kohtuullisuutta ja arvosteltiin (11) ajan saamista yleensä, henkilökunnan vähyyttä, jonotusta ja liian ly- hyitä vastaanottoaikoja. Palveluissa tyytyväisyys (20 täsmen- nystä) kohdistui erityisesti (Rautaruukin) työterveyshuoltoon (6), sekä äitiys- ja neuvolapalveluihin, hammashoitoon ja sairaala- ja vuodeosastotoimintaan. Yksittäiset vastaukset koskivat sairauden seurantatoimia, laboratorio- ja röntgentutkimuksia, koulu- ja opiskelijaterveydenhoitoa, mielenterveyspalveluita ja kuntoutusta. Palveluissa arvosteltiin (17) erityisesti ettei työterveyshuoltoon saa aikoja, sairaala- ja vuodeosastotoiminnan liian vähäistä hen- kilökuntaa, erikoislääkäripalveluja ja hammashoitoa. Yksittäiset vastaukset koskivat kouluterveydenhoitajan paikallaoloaikoja, yleislääkäripalveluita ja kuntoutuksen pääsyä. Toiminnassa kiitettiin (6) ammattitaitoa, hyvää hoitoa, omalääkärijärjestelmää ja ystävällistä henkilökuntaa. Yleensä toiminnan osalta arvostelu (3) koski hoidon tasoa, henkilökunnan ammattitaitoa, omalääkärin vaihtumista liian usein. Pattijoella avovastausten täsmennykset koskivat saatavuutta, palveluja ja toimintaa. Saatavuudessa (15) arvostettiin omaa ter- veyskeskusta ja ajanvarauksen toimivuutta, jolloin lääkäriin pää- see kun on tarve. Saatavuudessa tyytymättömyyttä (10) aiheutti jonotus, lääkärivaje, henkilökunta vähyys, erikoislääkärijonot, viikonloppusaatavuus. Palveluissa kiitos (28) kohdistui erityisesti hammashoitoon (9) ja äitiys- ja neuvolapalveluihin (7) sekä kouluterveydenhoitoon, sairaalaan ja työterveyshoitoon. Yksittäiset vastaukset koskivat kotisairaanhoitoa, diabeteshoitoa ja vuode- osastohoitoa. Palveluissa arvosteltiin (18) erityisesti hammashoidon jonoja, yleensä lääkäripalveluita, erikoislääkärinpalve- 74 luita ja tutkimuksiin pääsyä. Yksittäiset vastaukset koskivat vielä työterveyshoidon ja vuodeosastojen sijaintia Raahessa, vähäisiä laboratoriopalveluja, mielenterveyspalveluja ja eläinlääkäreiden vähyyttä. Toimintaan oli tyytyväinen 14 vastaajaa. Kiitos kohdistui erityisesti omalääkärijärjestelmään (10), arvostettiin samoja lääkäreitä, paikallisuutta ja ihmisten tuntemista, sekä asiakaspalvelua, ystävällistä henkilökuntaa ja mahdollisuutta käyttää tarvittaessa yksityislääkäreitä. Neljä vastaajaa kuitenkin arvosteli omalääkärijärjestelmän toimimattomuutta, kun aikoja ei aina saa.

Taulukko 7. Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden aiheet terveyspalveluissa.

R a a h e P a t t i j o k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 8 11 15 10 Toiminta 6 3 14 4 Palvelut 20 17 28 18 josta työterveyshuolto 6 työterveyshuolto 5 hammashoito 9 hammashoito 4 lää- äitiys- ja neuvolap 3 erikoislääkäripalv 3 äitiys- ja neuvolap 7 käripalvelut 4 hammashoito 3 hammashoito 3 kouluterveydenhoit 4 erikoislääkärinpalv 3 sairaala 3 sairaala 3

S i i k a j o k i R u u k k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 10 12 3 25 Toiminta 6 6 1 2 Palvelut 16 15 29 17 josta hammashoito 4 erikoislääkäri 6 hammashoito 12 lääkäripalvelut 8 kotisairaanhoito 4 hammashoito 2 äitiys- ja neuvola- erikoislääkäri 3 äitiys- ja neuvola- lääkäripalvelut 2 palv 6 hammashoito 2 palv 3 lääkäripalvelut 3 työterveys 3

P y h ä j o k i V i h a n t i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 2 49 8 17 Toiminta 3 3 8 2 Palvelut 43 10 28 11 josta hammashoito 17 erikoislääkäri 4 peruslääkäripalv 12 erikoislääkäripalvelut äitiys- ja neuvolap 8 hammashoito 5 6 kouluterveydenhoit 4 äitiys- ja neuvola- fysioterapia 3 palv 3 laboratorio 3

Siikajoella avovastausten täsmennykset koskivat saatavuutta, palveluja ja toimintaa. Saatavuudessa arvostettiin (10) omaa terveys- keskusta, jonne pääsee aina, sekä kotiin saatavia lääkäripalveluja. Arvostelu (12) koski lääkärien saatavuutta ja vastaanottoaikoja: 75 lääkäriä ei saa joka arkipäivä, usein pois paikalta, lomat tuovat pitkiä taukoja, ei sijaisia, kesän kiinnioloajat, joutuu menemään kauas Raaheen, odotusajat, aamuajat puuttuu, muualla töissä käy- vien vaikea saada aikaa. Palveluissa kiitettiin (16) erityisesti hammashoitoa, äitiys- ja neuvolapalveluja, kotisairaanhoitoa ja tavallisten asioiden hoitamista. Yksittäiset vastaukset koskivat omalääkäriä, työterveyshoitoa, kotipalveluita, mielenterveyspalveluita ja palveluasumiseen kuuluvia terveyspalveluita. Tyyty- mättömyys palveluissa (15) kohdistui erikoislääkäripalveluiden puutteeseen yleensä, gynekologia/ehkäisyasioihin, hammashoidon saatavuuteen, yleensä lääkäripalveluiden tasoon (jos tarvitsee muuta kuin reseptin, asioitava Raahessa), perusterveydenhuollon puutteisiin kuten fysikaalisen hoidon, röntgenin ja laboratoriopal- velujen puuttumiseen, apteekin puuttumiseen sekä tiedottamiseen. Kuusi vastaajaa kiitti ystävällistä henkilökuntaa, jonka luona on mukava asioida. Samoin kuusi vastaajaa arvosteli ammattitaitoa, suhtautumista ja byrokratiaa. Ruukissa tyytyväisyys kohdistui pääosin palveluihin (29), tyytymättömyys sen sijaan saatavuuteen (25) ja palveluihin (17). Kolme vastaajaa oli saatavuuteen, avun saantiin ja ajanvarauksen toimivuuteen tyytyväinen, mutta peräti 25 arvosteli terveyskeskuksen vastaanotolle pääsyä ja aukioloaikoja: ei saa aikoja, lääkä- rille pääsy lähes mahdotonta, yleislääkäreitä ei välillä yhtään, pi- tää tietää sairastuvansa kaksi kolme viikkoa ennakkoon, ilta- ja viikonloppusaatavuus huono, odotusajat pitkät. Palveluissa tyyty- väisyys kohdistui erityisesti hammashoitoon (12) ja äitiys- ja neuvolapalveluihin (6) sekä lääkäripalveluihin, työterveyshuoltoon ja kouluterveydenhuoltoon. Yksittäiset vastaukset koskivat Mäke- länrinnettä, kuntoutusta ja laboratoriopalveluja. Palveluissa moitittiin erityisesti lääkäripalveluja (8) sekä erikoislääkäripalveluita ja hammaslääkärin saatavuutta. Yksittäiset vastaukset koskivat kouluterveydenhoitoa, fysioterapiaa, tiedotusta ja eläinlääkärin puuttumista. Asiallista asiakaspalvelua kiitti yksi vastaaja. Kaksi vastaajaa arvosteli omalääkärijärjestelmän toimimattomuutta. Pyhäjoella tyytyväisyys kohdistui lähes yksin palveluihin (43), mutta tyytymättömyys valtaosin saatavuuteen (49). Saata- vuutta kiitti kaksi vastaajaa: lääkäriin pääsee kiireellisissä tapauk- sissa. Viitisenkymmentä vastaajaa kuitenkin arvosteli vastaan- 76 otolle pääsyn hankaluutta: päivystykseen ei pääse ollenkaan, yksi lääkäri ei riitä, ei saa aikoja, liian suuri vaihtuvuus, pakko käyttää yksityisiä akuuteissa asioissa, ”viikonloppuna ei kannata sairastua”, ”pitää valehdella että saa ajan”. Palveluissa oltiin tyytyväisiä erityisesti hammashoitoon (17) ja äitiys- ja neuvolapalveluihin (8) sekä kouluterveydenhoitoon, fysioterapiaan, laboratoriopalveluihin, vanhusten kotisairaanhoitoon ja työterveyshuoltoon. Yksittäiset vastaukset koskivat terveyskeskuksen vuodeosastoa, terveyspalveluita yleensä ja kesäsuluista tiedottamista. Moite (10) palveluissa kohdisti lähetteiden saantiin erikoislääkärille, lääkä- rintodistusten saannin hankaluutta sekä perusterveyshuollon, kuten kuntoutuksen, fysioterapian, röntgenin ja hammashuollon puutteisiin. Kolme vastaajaa kiitti asiakaspalvelua, neljä vastaajaa arvosteli asiakaspalvelua, kiirettä ja sitä ettei asiakasta oteta vakavasti. Vihannissa tyytyväisyys kohdistui saatavuuteen, palveluihin ja toimintaan, tyytymättömyys kohdistui saatavuuteen ja palveluihin. Saatavuudessa arvostettiin (8) sitä, että on oma terveyskeskus, moitittiin (17) päivystyksen toimimattomuutta, ajan saannin vaikeutta, kiirettä, henkilökunnan vaihtuvuutta ja etäisyyksiä. Palveluissa kiitos (28) osoitettiin erityisesti peruslääkäripalvelui- hin (12) sekä hammashoitoon ja neuvolatoimintaan. Yksittäiset vastaukset koskivat kouluterveydenhoitoa, työterveyshuoltoa, laboratoriopalveluja, mielenterveyspalveluja, erikoislääkäripalve- luja, vanhustenhoitoa, sairaalaa ja silmälääkäriä. Palveluissa moite (11) kohdistui erityisesti erikoislääkäripalveluihin ja lä- hetteen saannin vaikeuteen. Yksittäiset moitteet koskivat äitiys- neuvolaa (ei ole kätilöä), röntgenpalveluita, fysioterapiaa, mielenterveyspalveluja sekä vuode- ja sairaalahoidon etäisyyttä. Toiminnassa kahdeksan vastaajaa kiitti toiminnan kattavuutta, henkilökuntaa ja tuttuja työntekijöitä. Yksi vastaaja arvosteli, ettei asiakasta hoideta kokonaisvaltaisesti vaan yhtä asia kerrallaan, ja yksi vastaaja, ettei asiakasta oteta vakavasti.

Minkälainen kuva terveyspalveluista syntyy

Kuten sosiaalipalveluissa terveyspalveluissakin nousee esille laaja tyytyväisyys lapsiperheiden peruspalveluihin, äitiys- ja neuvola- 77 palveluihin. Näyttää siltä että lapsiperheiden palvelut ovat kokonaisuutena hoidettu varsin hyvin. Perusterveyspalvelut kuten koulu- ja opiskelijaterveydenhoito, hammashuolto ja kotisairaanhoito ovat kansalaisten mielestä varsin hyvin toimivia. Erityisen huonosti toimivaksi arvioitiin erikoislääkäripalvelut, joihin tyy- tymättömiä oli lähes 60 prosenttia vastaajista. Mielenterveys- ja yleislääkäripalveluihin tyytymättömiä oli kolmasosa, fysiotera- piapalveluihin sekä sairaala- ja vuodeosastohoitoon neljäsosa, tiedottamiseen ja neuvontaan viidesosa vastaajista. Kansalaisten suurin kritiikki ei kohdistu suoraan itse palveluiden laatuun, vaan resurssitilanteesta johtuviin ongelmiin: vai- keuksiin saada aikoja vastaanotolle, odotusaikoihin, kiireeseen, lähetteiden saantiin erikoislääkärille ja tutkimuksiin pääsyyn. Kuntien väliset erot erikoislääkäripalveluiden toimivuudessa kertovat itse kuntien perusterveydenhuollon resurssien puutteista, jotka heijastuvat tyytymättömyytenä erikoislääkäripalveluihin. Myös monet muut perusterveydenhuollon eri palveluihin yk- silöidytkin tyytymättömyyden aiheet koskivat saatavuutta yleensä. Erityisen ongelmallisia ovat ilta-, viikonloppu- ja loma- ajat. Omalääkärijärjestelmä takaa tavallisesti muita terveyskes- kuksia nopeamman pääsyn lääkärille (Oulun lääninhallitus 2003), mutta ilmeisesti ennen kaikkea täyttämättömistä viroista johtuen järjestelmä ei ole vuonna 2002 eräissä kunnissa toiminut kunnolla. Lääkärivaje koettelee erityisesti pieniä kuntia. Resurssipu- lasta johtuen palvelujärjestelmä ei ole täysin vastannut kansalaisten mielestä terveyden ja sairauden hoidon palvelutarpeita. Terveyspalveluiden toimivuudesta on kansalaisilla jossakin määrin yleinen näkemys eri alueilla, vaikka alueittaisia eroja on. Äitiys- ja lastenneuvolapalvelut vastaavat kansalaisten tarpeisiin hyvin Raahen seudun ohella myös Keski-Suomessa, Itä-Helsin- gissä, Itä-Uusimaalla, Pohjois-Karjalassa ja Itä-Lapissa. Heikoiten tarpeita vastaavista palveluista oli samansuuntainen näkemys. Keski-Suomessa, Itä-Helsingissä, Itä-Uusimaalla ja Pohjois-Kar- jalassa vaihtelu oli kuitenkin selvästi pienempi ja yleis- ja eri- koislääkäripalveluihin oltiin tyytyväisempiä. Ainoastaan Itä-La- pissa tyytymättömyys erikoislääkäripalveluihin oli saman suuruinen kuin Raahen seudulla. (Eronen ym. 2000, 55-59; Eronen ym. 78 2002b, 67-70; Eronen ym. 2003c, 27-28; Eronen ym. 2003b, 78- 79; Laitinen & Pohjola 2001, 133.) Kuva vastaa sosiaalibarometrin 2003 koko maata koskevia tuloksia. Terveyspalveluita, lääkärin vastaanottoa, erikoissairaan- hoitoa ja hammaslääkäripalveluita, joudutaan jonottamaan lähes 90 prosentissa terveyskeskuksista. Palveluntuottajien asiantuntija- arvioissa terveyspalveluiden laatu saa hyvät arviot, mutta ongel- makohtana näyttäisi olevan juuri terveyspalveluiden riittävyys ja saatavuus, jota palveluntuottajat arvioivat eri palveluista kaikkein kriittisimmin (Eronen ym. 2003a, 43-44, 61-67).

Kansaneläkelaitoksen palvelut

Kansaneläkelaitoksen palveluiden toimivuuden kokonaiskuvaa on tarkasteltu kuviossa 16.

eläkeasiat (153) 18 27 56

sairauspäiväraha ja - 15 30 55 korvaus (237)

opintoetuudet (144) 22 30 49

vanhempainetuusasiat 17 35 49 (144)

asumistukiasiat (151) 26 30 44

työttömyyskorvausasiat 25 37 38 (157)

kuntoutuspalvelut (133) 33 31 36

tiedottaminen ja 31 39 30 neuvonta (327)

Lkm0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

huono ei huono, ei hyvä hyvä

+ eläkeasiat + sairauspäiväraha ja -korvaus - kuntoutuspalvelut - tiedottaminen ja neuvonta

Kuvio 16. Kelan palveluiden toimivuus, %.

79 Kansaneläkelaitoksen palveluista raahenseutulaiset olivat tyyty- väisimpiä eläkeasioiden sekä sairauspäiväraha ja –korvausasioiden toimivuuteen, joihin tyytyväisiä oli vajaat 60 prosenttia vastanneista. Noin puolet oli tyytyväinen vanhempainetuus- ja opin- toetuuspalveluihin. Kritiikkiä herätti eniten kuntoutuspalvelut sekä tiedotus ja neuvonta, joiden toimivuuteen oli tyytymättömiä kolmannes vastaajista. Vastanneiden määrä oli sosiaali- ja terveyspalveluja pienempi, mikä kertoo vastaajien vähemmästä palveluiden käytöstä ja siten suuremmasta vaikeudesta arvioida niitä. Eniten arvioitiin tiedottamista ja neuvontaa (327 vastaajaa) ja vä- hiten kuntoutuspalveluja (133 vastaajaa). Taulukossa 9 on tarkasteltu Kansaneläkelaitoksen palveluita kunnittain. (Vastaajien antamat palveluiden toimivuusarviot on esitetty kunnittain kokonaisuudessaan liitetaulukossa 6.) Kuntatarkastelulla ei niinkään pyritä hyvinvoinnin ilmiöiden lu- kumääräisen laajuuden osoittamiseen, vaan ensi sijassa kuvaamaan palvelutyytyväisyydessä ja hyvinvoinnissa ilmeneviä kuntien välisiä eroja. Kelalla on toimistot Raahessa ja Ruukissa. Tyytyväisyys ja tyytymättömyys palveluihin ei kuitenkaan riipu siitä onko kunnassa toimistoa vai ei. Sairauspäiväraha- ja –korvauspalvelu arvioitiin keskimääräistä myönteisemmin Raahessa (67 %) ja Pattijo- ella (72 %), Ruukissa taas tyytyväisyys oli 43 prosenttia. Tyyty- väisyys työttömyyskorvauspalveluun vaihtelee Pattijoen 55 prosentista Pyhäjoen 25 prosenttiin. Tiedottamiseen ja neuvontaan oli ainoastaan Vihannissa enemmän tyytyväisiä (37 %) kuin tyyty- mättömiä (19 %). Vastaajia pyydettiin avovastauksina täsmentämään, mihin he erityisesti olivat Kelan palveluissa tyytyväisiä ja tyytymättömiä. Avovastauksia antoi 38 prosenttia vastaajista (179 vastaajaa). Ko- konaisuutena mielipiteet kohdistuivat suureksi osaksi palveluihin ja toimintaan, tyytyväisyys hieman painottuen palveluihin ja tyy- tymättömyys painottuen toimintaan. Neljä vastaajaa oli tyytyväi- nen siihen, että sivutoimisto on, 21 vastaajaa taas tyytymätön siihen, ettei toimistoa ollenkaan ole tai sivutoimiston palvelut tai aukioloajat eivät tyydytä. Palveluihin luokiteltiin 59 myönteistä täsmennystä, josta valtaosa koski erilaisia ”tavallisia” korvausasioita: työttömyys- ja 80 sairauspäivärahan saantia, opintotukea, eläkkeitä ja vanhem- painetuutta. Kriittisiä täsmennyksiä tuli yhteensä 40, joista kymmenkunta koski tiedottamista ja kymmenkunta oli korvaustasoon, opintokorvausasioihin ja vanhempien tulojen vaikutukseen liitty- viä. Muutama koski kuntoutuspalveluja ja asumistukiasioita.

Taulukko 9. Kelan palvelut kunnittain.

Lkm % Raahe Lkm % Pattijoki 32 67 + sairauspäiväraha ja -korvaus 33 72 + sairauspäiväraha ja -korvaus 20 35 - tiedottaminen ja neuvonta 21 34 - tiedottaminen ja neuvonta 13 23 + tiedottaminen ja neuvonta 20 32 + tiedottaminen ja neuvonta 13 39 + asumistukiasiat 17 55 + työttömyyskorvausasiat 11 38 + työttömyyskorvausasiat 13 45 + asumistukiasiat Lkm % Siikajoki Lkm % Ruukki 16 48 + sairauspäiväraha ja -korvaus 21 35 - tiedottaminen ja neuvonta 14 36 - tiedottaminen ja neuvonta 18 43 + sairauspäiväraha ja -korvaus 11 28 + tiedottaminen ja neuvonta 16 27 + tiedottaminen ja neuvonta 7 37 + työttömyyskorvausasiat 11 46 + asumistukiasiat 6 33 - asumistukiasiat 10 24 - sairauspäiväraha ja -korvaus Lkm % Pyhäjoki Lkm % Vihanti 17 31 - tiedottaminen ja neuvonta 20 37 + tiedottaminen ja neuvonta 17 31 + tiedottaminen ja neuvonta 15 52 + sairauspäiväraha ja -korvaus 17 44 + sairauspäiväraha ja -korvaus 13 57 + asumistukiasiat 11 46 + asumistukiasiat 10 19 - tiedottaminen ja neuvonta 8 25 + työttömyyskorvausasiat 9 39 + työttömyyskorvausasiat Taulukossa on järjestetty kunnittain vastaajien Kelan palveluiden toimivuudesta antamat ”hyvä” (merkitty +) tai ”huono” (merkitty -) –arviot vastaajien lukumäärän mukaan siten, että eniten kannatusta saanut arvio on ensin. Vastaajien lukumäärän jälkeen esite- tään arvioiden prosenttiosuudet laskettuna kaikkien kyseiseen palveluun annettujen ”hyvä”, ”ei hyvä, ei huono” ja ”huono” –arvioiden kokonaismäärästä. Lukumäärältään kaikkein vähäisimpiä arvioita ei ole esitetty, koska niistä tulkinta on epävarmaa.

Toiminnan osalta 46 vastaajaa kiitti asiakaspalvelua, palvelualttiutta, ystävällisyyttä, neuvontaa, puhelinneuvontaa, lomakepalvelua, asiantuntemusta, tasapuolisuutta, kohtuullista nopeutta, joustavuutta ja sitä että kaikki palvelut ovat samassa paikassa. Vastaajista 77 arvosteli toimintaa: hidas, kankea järjestelmä, byrokratia, takkuista, jahkailu korvausasioissa, monimutkaisuus, pa- perisota, turha pompotus, erikoislääkärin lausunnon vastaiset tu- kipäätökset, byrokraattiset päätökset, painetut ohjeet eroavat virkailijoiden käytännöstä, rokottaa asiakkaita omista virheistä, asiantuntemus tiedonsaanti, pitää osata kysyä itse, väärä informaatio, hitaus, ei saa tietoa kaikista oikeuksista, ei tiedetä tai haluta vas- 81 tata, joutuu itse selvittämään monia asioita, oma-aloitteisesti eivät neuvo mitään, epäasiallisuus, tyly palvelu, asenne. Vastaajien omin sanoin:

”hakemusasiat vaativat omaa perehtymistä… on monille ylivoimaista”

”omia lakeja”

”pitää arvata kysyä oikealta henkilöltä”

”eivät korjaa omia virheitään, pitää itse osata valittaa”

”ei oteta yhteyttä jos jokin lappu puuttuu”

”pitää itse osata hakea, ei muuten ehdoteta”

Kunnittain tarkasteltuna (taulukko 10) suurin tyytyväisyys kohdistui Raahessa palveluihin ja suurin tyytymättömyys toimintaan. Saatavuutta moitti yksi vastaaja. Palveluissa tyytyväisyys (13 täsmennystä) kohdistui erityisesti rutiininomaisiin korvausasioihin ja etuuksiin, sairauspäivärahaan, opintoetuuksiin ja van- hempainetuuteen, sekä tiedotukseen. Palveluissa moitittiin (8 täsmennystä) kuntoutuspalveluja ja sitä että vanhempien kanssa asuvat nuoret ei saa tukea. Yksittäiset vastaukset koskivat vielä vanhempainetuusasioita, liian suurta omavastuuosuutta, opintotuen ansiorajoja ja asumistuen kriteerejä. Toiminnassa neljä vastaajaa kiitti asiakaspalvelua, joustavuutta, nopeutta, ystävällisyyttä ja sitä, että kaikki palvelut saa samasta paikasta. Vastaajista 17 kuitenkin moitti toiminnan hitautta, paperisotaa, jahkailua korvausasioissa, kankeaa järjestelmä; erikoislääkärin lausunnon vastaisia tukipäätöksiä, epäasiallisuutta, tiedonsaannin vaikeutta, että pitää osata kysyä itse ja väärän informaation antamista. Yksi moite kohdistui tiloihin: ”kaikki kuulee omat asiat tiskillä”.

82 Taulukko 10. Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden aiheet Kelan palveluissa. Avovastaukset ryhmiteltynä saatavuuteen, palveluihin ja toimintaan.

R a a h e P a t t i j o k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 0 1 0 0 Toiminta 4 17 7 16 Palvelut 13 8 12 6 josta sairauspäiväraha 4 kuntoutuspalvelut 2 korvausasiat 5 tiedottaminen 2 rutiiniasiat 3 vanhempien kanssa kuntoutuspalvelut 3 opintotuki 2 opintotuki 3 asuvat nuoret ei saa tiedottaminen 2 tukea 2

S i i k a j o k i R u u k k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 0 3 3 0 Toiminta 6 12 10 11 Palvelut 7 6 11 10 josta korvausasiat 5 tiedottaminen 4 korvausasiat 3 kaikkeen 2 eläkeasiat 3 vanhempainetuus 2 tiedottaminen 2

P y h ä j o k i V i h a n t i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 1 10 1 5 Toiminta 10 11 9 10 Palvelut 7 9 9 1 josta korvausasiat 5 kuntoutuspalvelut 2 korvausasiat 5 opintotuki 2 tiedottaminen 2

Pattijoella samoin suurin tyytyväisyys kohdistui palveluihin ja suurin tyytymättömyys toimintaan. Palveluissa oltiin tyytyväisiä (12) erityisesti korvausasioihin ja kuntoutuspalveluihin. Yksittäi- set vastaukset koskivat eläkeasioita, asumistukea, äitiyspakkausta ja sitä, että korvaukset saa palveluntuottajan kautta. Palveluissa kritisoitiin (6) palveluista tiedottamista ja neuvontaa opintotuki- asioissa. Yksittäiset vastaukset koskivat asumistukiasioita ja ”kaikkea”. Toiminnassa kiitettiin (7) asiakaspalvelua, neuvontaa, osaavaa henkilökuntaa ja kohtuullinen nopeutta. Toimintaan tyy- tymättömiä oli kuitenkin 16 vastaajaa. Suurin tyytymättömyys kohdistui Pattijoellakin toimintaan hitauteen, paperisotaan, tur- haan pompotukseen, takkuisuuteen, byrokraattisiin päätöksiin ja puhelinaikoihin. Yksi kiitos kohdistui toimiviin tiloihin. Siikajoella täsmennykset koskivat palveluita ja toimintaa. Saatavuuteen, siihen että toimisto sijaitsee Raahessa, oli tyyty- mätön kolme vastaajaa. Palveluissa kiitettiin (7) ennen kaikkea 83 korvausasioita, sitä että korvaukset saa ja ne tulevat ajallaan. Yk- sittäiset vastaukset koskivat eläkettä ja Kelan Sanomia. Palve- luissa moitittiin (6) erityisesti tiedottamista kuntoutus- ja eläke- asioista, lisäksi opintokorvausasioita ja päivärahan pienuutta. Kuusi vastaajaa kiitti asiakaspalvelua, neuvontaa, ripeyttä, ystä- vällisyyttä ja puhelinpalvelua. Vastaajista 12 oli tyytymätön byrokratiaan, paperisotaan, hitauteen, monimutkaisuuteen, ei saa tietoa kaikista oikeuksista, ei tiedetä tai haluta vastata. Ruukissa arviot jakautuivat tasaisesti palveluihin ja toimintaan Kolme vastaajaa kiitti palvelun saatavuutta yleensä. Palve- luissa yksitoista vastaajaa kiitti erityisesti korvausasioita, eläke- asioita, vanhempainetuusasioita, tiedottamista ja Kelan Sanomia sekä vammaisten kuntoutuspalveluja. Kymmenen vastaajaa moitti ”kaikkea”, korvaustasoa, opiskelijan matkakorvauksia, opintotukea ja vanhempien tulojen vaikutusta, asumistukea, eläkeasioita (Ruotsin eläke), tiedotusta, neuvontaa ja sitä, että Kela ”antaa vuokralaisille asumistuet etukäteen juopotteluun”. Kymmenen vastaajaa kiitti hyviä palveluita, joustavuutta, neuvontaa ja selko- kieltä. Yhdentoista vastaajaan arvostelun kohteena oli hitaus, pa- perisota, kaikki sekaisin, työntekijöiden asiantuntemus, pompot- telu, joutuu itse selvittämään monia asioita, oma-aloitteisesti eivät neuvo mitään, painetut ohjeet eroavat virkailijoiden käytännöstä. Pyhäjoella arviot kohdistuivat saatavuuteen, palveluihin ja toimintaan. Saatavuudessa yksi arvosti sitä, että sivutoimisto kuitenkin on, mutta kymmenen sitä, ettei oikeaa toimistoa ole sekä aukioloaikoja. Palveluissa oltiin tyytyväisiä (7) erityisesti korvausasioihin (5) sekä vanhempainetuusasioihin ja internetpalveluihin. Tyytymättömiä (9) oltiin ”kaikkeen”, kuntoutuspalveluihin, korvaustasoon (opintotuki), tiedotukseen, asumistuista ja opin- totuista tiedottamiseen nuorille sekä sotainvalidikorvaukseen. Kymmenen vastaajaa kiitti palvelualttiutta, asiantuntemusta, neuvontaa, puhelinneuvontaa, lomakepalvelua ja tasapuolisuutta. Yk- sitoista arvosteli hitautta, tylyä palvelua, paperisotaa, että pitää osata itse hakea, rokottaa asiakkaita omista virheistä, pompottaa. Vihannissa tyytyväisyys kohdistui sekä palveluihin ja toimintaan, tyytymättömyys saatavuuteen ja toimintaan. Saatavuutta kiitti yksi vastaaja: ”sentään joskus Vihannissa” ja moitti viisi: auki vain parina päivänä kuukaudessa. Palveluissa tyytyväisiä (9) 84 oltiin erityisesti korvausasioiden hoitoon (5), sekä asumistukeen, eläkeasioihin, ”Oulun tarkastuskonttoriin” ja Kelan Sanomiin. Ainoa moite kohdistui eläkeasiaan. Yhdeksän vastaajaa kiitti palvelua ja asiantuntemusta, kymmenen moitti toiminnan hitautta, asennetta ja monimutkaisia sääntöjä.

Minkälainen kuva Kansaneläkelaitoksen palveluista syntyy

Kansalaisarvion mukaan erilaiset rutiininomaiset korvausasiat (eläkkeet, sairauspäiväraha, työttömyyskorvaus) Kansaneläkelai- tos on hoitanut alueella hyvin. Näitä koskeva neuvonta ja ohjaus saa kiitosta. Sen sijaan ongelmia ilmenee ”monimutkaisten” asioiden hoidossa. Kuntoutukseen sekä tiedottamiseen ja neuvontaan tyytymättömiä oli kolmasosa vastaajista. Kaikkiin palveluihin tyytymättömiä oli yli 15 prosenttia. Tyytyväisyys ja tyyty- mättömyys palveluihin ei selity sillä onko kunnassa toimistoa vai ei. Kansalaisten avovastauksissa antamien sanallisten selitysten perusteella ongelmia ilmenee erityisesti palvelukäytännöissä, missä asiakkaiden arki ja lainsäädäntö ja hallinnolliset käytännöt kohtaavat. Etuuksien tarkoin määritellyt myöntämisperusteet, lainsäädännön tulkinnat ja monimutkaisempien asioiden vaikea- selkoisuus aiheuttavat kitkaa. Päätösten hidas käsittely ja erilaisten lisätodistusten, ”lippujen ja lappujen” toimittaminen näyttäy- tyy asiakkaalle paperisotana ja byrokratiana. Byrokratiakritiikki näyttää kohdistuvan, paitsi asiakkaan nä- kökulmasta vaikeaselkoisiin sääntöihin ja käsittelyn hitauteen, myös asiakaspalveluun ja työntekijöihin. Kansalaiset kokevat että saadakseen tietoa joutuu selvittämään asioita itse tai on osattava kysyä oikein ja oikealta henkilöltä. Asioiden vaativuudesta joh- tuva virkailijoiden erikoistuminen, jolloin mahdollisesti joutuu selittämään samat asiat monelle henkilölle, sekä monimutkaisiin asioihin liittyvä hankaluus saada selkeitä vastauksia ja nopeita päätöksiä, näyttäytyy asiakkaalle asiantuntemattomuutena ja pompottamisena. Asioiden ja säännösten monimutkaisuudesta johtuen kansalaiset eivät täysin ymmärrä milloin ovat oikeutettuja Kelan palveluihin ja miten niitä tulisi hakea. Tällöin kansalaiset kokevat 85 helposti toiminnan byrokraattisiksi, henkilökunnan asiantunte- muksen huonoksi ja palveluiden laadun huonoksi. Vastaavia kokemuksia kansalaisilla on Keski-Suomessa, Itä-Helsingissä ja Itä- Lapissa. (Eronen ym. 2000, 62-64; Eronen ym. 2002b, 71-72; Laitinen & Pohjola 2001, 141.) Elämisen epävarmuuksien lisääntyminen, työelämän epäva- kaistuminen ja ihmisten elämäntilanteiden nopeat muutokset asettavat jatkossakin paineita Kelan toimintaan, esimerkiksi erilaisten toimeentuloturvamuotojen ja kuntoutusmuotojen kykyyn vastata joustavasti ja nopeasti muutoksiin. Osaltaan ongelmia voitaisiin ehkä lieventää aktiivisella ja asiakaslähtöisellä tiedotuk- sella, toisaalta erityisryhmien asiat, esimerkiksi kuntoutus, ovat varsin hankalia tiedotettavia. Kelan yleisen tiedotuksen merkityk- sestä ja tarpeesta kansalaisille kertoo Kelan Sanomien saama myönteinen palaute. Kansalaisten antama palaute on samankaltaista kuin Kelan omassa kansallisessa kansalaisten kokemuksia kartoittaneessa postikyselyssä vuonna 2001 (Tuomikoski 2002). Kelaa arvostetaan keskeisenä perusturvan antajana, mutta koetaan byrokraatti- seksi ja vanhanaikaiseksi. Palveluissa suurimmat puutteet liittyvät asumistukietuuteen, puhelinpalveluun, tulkinta- ja ymmärrettä- vyysongelmiin sekä vähäisiin mahdollisuuksiin hoitaa asioita internetin ja sähköpostin välityksellä. Jälkimmäisessä asiassa joilta- kin osin asiakkaiden valmiudet ja odotukset kulkevat edellä Kelaa ja todennäköisesti tietotekniikan jatkuvan yleistymisen myötä sähköisten verkkopalveluiden kysyntä edelleen kasvaa. Asioiden monimutkaisuus, tarvittavien liitteiden paljous, asioivan henkilön luotettava tunnistaminen ja sähköisen tiedonsiirron turvallisuus ovat kysymyksiä, jotka vaativat tietojärjestelmien kehittämiseltä paljon.

Työhallinnon palvelut

Työvoimahallinnon palveluiden toimivuuden kokonaiskuvaa on tarkasteltu kuviossa 17. Työvoimahallinnon palveluiden arvioissa raahenseutulaiset olivat kriittisiä. Tyytyväisimpiä kansalaiset olivat tietopalveluihin, jonka toimivuutta piti hyvänä kuitenkin vain 28 prosenttia 86 vastanneista. Kaikkiin palveluihin tyytymättömiä oli vähintään kolmannes ja ammatilliseen kuntoutukseen ja työnvälitykseen puolet tai enemmän.

tietopalvelut (174) 33 39 28

tiedottaminen ja 41 33 25 neuvonta (221)

ammatinvalinnanohjaus 42 35 23 (146)

työvoimapoliittinen 40 38 22 koulutus (131)

työnvälitys (200) 50 29 21

ammatillinen kuntoutus 56 30 14 (84)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

huono ei huono, ei hyvä hyvä

- - ammatillinen kuntoutus - - työnvälitys

Kuvio 17. Työvoimahallinnon palveluiden toimivuus, %.

Vastanneiden määrä työvoimahallinnon palveluissa oli muita sel- västi pienempi, mikä osoittaa ettei suurella osalla ollut tuoretta kokemusta näistä palveluista. Varsinkin eläkeläiset eivät usein ottaneet kantaa työhallinnon palveluihin. Eniten otettiin kantaa tiedottamiseen ja neuvontaan (221 vastaajaa) ja vähiten ammatilliseen kuntoutukseen (84 vastaajaa). Avoimeksi kysymykseksi jää miten vastaajat ovat ymmärtäneet kysytyt asiat. Onko esimerkiksi tietopalvelujen laajuus ymmärretty? Toisaalta ammatillinen kuntoutus ei varsinaisesti ole itsenäinen palvelu, vaan muiden palveluiden yhteydessä toteutettavaa. Se ei myöskään ole työvoima- toimiston itse toteuttamaa, vaan ulkopuolelta ostopalveluna han- kittua. Taulukossa 11 on tarkasteltu työvoimahallinnnon palveluita kunnittain. (Vastaajien antamat palveluiden toimivuusarviot on esitetty kunnittain kokonaisuudessaan liitetaulukossa 7.) Kuntatarkastelulla ei niinkään pyritä hyvinvoinnin ilmiöiden lu- 87 kumääräisen laajuuden osoittamiseen, vaan ensi sijassa kuvaamaan palvelutyytyväisyydessä ja hyvinvoinnissa ilmeneviä kuntien välisiä eroja.

Taulukko 11. Työvoimahallinnon palvelut kunnittain.

Lkm % Raahe Lkm % Pattijoki 21 58 - työnvälitys 18 45 - työnvälitys 16 42 - tiedottaminen ja neuvonta 14 31 - tiedottaminen ja neuvonta 14 40 + tietopalvelut 14 39 + tietopalvelut 12 34 - tietopalvelut 13 29 + tiedottaminen ja neuvonta 12 43 - ammatinvalinnanohjaus 9 36 - ammatinvalinnanohjaus Lkm % Siikajoki Lkm % Ruukki 18 67 - tiedottaminen ja neuvonta 15 47 - työnvälitys 14 58 - työnvälitys 14 38 - tiedottaminen ja neuvonta 11 52 - tietopalvelut 11 30 + tiedottaminen ja neuvonta 11 58 - ammatinvalinnanohjaus 10 38 - ammatinvalinnanohjaus 10 63 - ammatillinen kuntoutus 10 56 - työvoimapoliittinen koulutus Lkm % Pyhäjoki Lkm % Vihanti 15 38 - työnvälitys 17 59 - työnvälitys 13 32 - tiedottaminen ja neuvonta 16 48 - tiedottaminen ja neuvonta 13 33 + työnvälitys 8 24 + tiedottaminen ja neuvonta 13 41 - tietopalvelut 7 37 - ammatinvalinnanohjaus 13 45 - ammatinvalinnanohjaus 6 33 - työvoimapoliittinen koulutus Taulukossa on järjestetty kunnittain vastaajien työvoimahallinnon palveluiden toimivuudesta antamat ”hyvä” (merkitty +) tai ”huono” (merkitty -) –arviot vastaajien luku- määrän mukaan siten, että eniten kannatusta saanut arvio on ensin. Vastaajien lukumää- rän jälkeen esitetään arvioiden prosenttiosuudet laskettuna kaikkien kyseiseen palveluun annettujen ”hyvä”, ”ei hyvä, ei huono” ja ”huono” –arvioiden kokonaismäärästä. Lu- kumäärältään kaikkein vähäisimpiä arvioita ei ole esitetty, koska niistä tulkinta on epä- varmaa.

Työhallinnolla on Raahessa monipalvelupiste sekä toimipisteet Pyhäjoella, Ruukissa ja Vihannissa. Kaikkein kriittisimmin palveluiden toimivuutta arvioitiin Siikajoella, jossa toimistoa ei ole. Kokonaisuutena kuntien välisiä eroja ei kuitenkaan voi selittää palvelun saatavuudella. Lukumääräisesti selkeimmin arvioitiin työnvälitystä, johon oli eniten tyytymättömyyttä Raahessa, Siikajoella ja Vihannissa, vajaat 60 prosenttia vastaajista, ja vähiten Pyhäjoella, jossa kuitenkin tyytymättömiä oli vajaat 40 prosenttia. Raahessa ja Pattijo- ella tyytyväisyys tietopalveluihin oli keskimääräistä suurempaa, noin 40 prosenttia, kun Siikajoella vastaajat olivat tietopalveluihin keskimääräistä useammin tyytymättömiä (yli puolet vastaajista). 88 Tyytymättömyys tiedottamiseen ja neuvontaan vaihteli Pattijoen 31 prosentista Siikajoen 67 prosenttiin. Vastaajia pyydettiin avovastauksina täsmentämään, mihin he erityisesti olivat työvoimahallinnon palveluissa tyytyväisiä ja tyytymättömiä. Avovastauksia antoi 24 prosenttia vastaajista (115 vastaajaa). Pääosin ne koskivat palveluita ja toimintaa. Seitsemän vastaajaa oli tyytyväisiä siihen, että toimisto vielä on kunnassa, seitsemän tyytymätön aukioloaikoihin (ei joka päivä auki). Pal- veluita kiitti 31 vastaajaa. Kiitos kohdistui erityisesti internetpalveluihin avoimista työpaikoista ja työvoimapoliittisesta koulutuksesta. Palveluita moitti 50 vastaajaa, erityisesti arvosteltiin huonosti toimiviksi työnvälitystä ja tiedottamista. Vastaajista 35 kiitti toimintaa: ystävällinen, osaava henkilö- kunta, kannustus asiallisuus, ammattitaito, puhelinpalvelu, asiakaspalvelu, neuvonta, suhteellisen nopea. Tyytymätön toimintaan oli 43 vastaajaa. Ongelmakohtina ilmaistiin paikallistoimiston ala-arvoinen asiakaspalvelu, asenne nuoria kohtaan, ”kuuntelun” puute, hitaus, kankeus, kaavamainen toiminta, henkilökohtaisen avun saanninvaikeudet, byrokraattisuus, päätösten odotus, suhteilla toimiminen, pykälien tuijotus, vaatimattomat toimenpiteet, yhteistyön puuttuminen, ammattitaito, tietämättömyys ympäris- töstä tai uusista säädöksistä, epäsopivan työn tarjoaminen, pakko- kurssitus, koulutustukipäätös virheellisyys, väärä informaatio opintotuki- ja matkakorvausasiassa, laiminlyönti päiväraha-asiassa. Vastaajien omin sanoin:

”latistava asenne, tyly kohtelu”

”pitää itse katsella jos sattuis jotain löytämään”

”pitää itse tietää kaikki”

Kunnittain tarkasteltuna (taulukko 12) suurin tyytyväisyys kohdistui Raahessa palveluihin, tyytymättömyys palveluihin ja toimintaan. Palveluissa kahdeksan vastaajan kiitos kohdistui erityisesti työhallinnon internetpalveluihin, lisäksi kiitettiin palveluiden monipuolisuutta ja työnvälitystä. Samoin kahdeksan vastaajaa ar- 89 vosteli työnvälitystä, henkilökohtaista tiedotusta postitse, amma- tinvalinnanohjausta, alkuhaastatteluun ja työnhakukoulutukseen pääsyä sekä työvoimapoliittista koulutuksen puuttumista naisten aloilta. Kolme vastaajaa kiitti henkilökuntaa ja kannustusta, yksitoista puolestaan moitti toimintaa: asiakaspalvelua, asennetta, nuorten kohtelua, toimitaan suhteilla, pykälien tuijotusta, ei kuunnella, tarjotaan epäsopivaa työtä, on suojatyöpaikka, hidas, väärää informaatiota opintotuki- ja matkakorvausasiassa, ei ole informoitu jostakin, laiminlyönti päiväraha-asiassa (ei lausuntoa liit- toon ajoissa).

Taulukko 12. Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden aiheet työhallinnon palveluissa. Avovastaukset ryhmiteltynä saatavuuteen, palveluihin ja toimintaan.

R a a h e P a t t i j o k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 0 0 0 0 Toiminta 3 11 8 7 Palvelut 8 8 8 11 josta internet 6 työnvälitys 2 internet 2 työnvälitys 6 henkilökohtainen tie- työvoimapoliittinen tiedottaminen 2 dotus 2 koulutus 2 ammatinvalin- tiedottaminen leh- nanohjaus 2 dissä 2

S i i k a j o k i R u u k k i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 1 1 3 0 Toiminta 6 3 4 5 Palvelut 2 6 6 8 josta internet 2 työnvälitys 3 internet 3 kaikkeen 3 tiedottaminen 2 työnvälitys 2

P y h ä j o k i V i h a n t i Tyytyväisyys Tyytymättömyys Tyytyväisyys Tyytymättömyys Saatavuus 3 3 - 3 Toiminta 8 7 6 10 Palvelut 2 4 5 2 josta työnvälitys 2 työnvälitys 2

Pattijoella sekä tyytyväisyys että tyytymättömyys kohdistui palveluihin ja toimintaan. Kahdeksan vastaajaa kiitti palveluja: internetpalveluja, työvoimapoliittista koulutusta, kursseista tiedottamista lehdissä, työpaikoista tiedottamista ja ammatinvalinnanoh- jausta. Tyytymättömyys (11) palveluihin kohdistui erityisesti työnvälitykseen (6) sekä tiedottamiseen, työpaikoista tiedottami- 90 seen ”harvoille ja valituille”, ja siihen ettei vastaaja yrittäjänä ole saanut tietoa ja apua työntekijöiden palkkaamiseen ja etsimiseen. Kahdeksan vastaajaa kiitti ystävällistä ja osaava henkilökuntaa, suhteellisen nopeaa toimintaa ja puhelinpalvelua. Seitsemän arvosteli: ammattitaito hukassa monilla, ei saa henkilökohtaista apua, byrokraattisuus, päätösten odotus. Siikajoella tyytyväisyys kohdistui ensi sijassa toimintaan, tyytymättömyys palveluihin. Yksi vastaaja kiitti saatavuutta ja yksi on siihen tyytymätön (toimisto Raahessa). Palveluissa kaksi vastaajaa oli tyytyväinen internetpalveluihin. Tyytymättömiä palveluihin koski kuusi vastausta, joissa arvosteltiin erityisesti työn- välitystä ja tiedottamista ja neuvontaa: asiakas oli saanut välillä ristiriitaista informaatiota, tukimuodoista tiedottaminen oli heikkoa, yrittäjänä ei ollut saanut tietoa ja apua työntekijöiden palkkaamiseen tai etsimiseen. Tyytyväisiä asiakaspalveluun, asialli- suuteen, neuvontaan ja puhelinpalveluun oli kuusi vastaajaa. Kolme moitti kankea ja kaavamaista toimintaa sekä henkilökun- nan tietotasoa. Ruukissa arviot koskivat pääosin palveluita ja toimintaa. Kolme vastaajaa oli tyytyväinen saatavuuteen, siihen että toimisto vielä on, eikä tarvitse jonottaa. Palveluihin tyytyväisyys (6) osoitettiin internetpalveluihin, työnvälitykseen ja ammatinvalin- nanohjaukseen. Tyytymättömyys (8) osoitettiin ”kaikkeen” (3 vastaajaa), työnvälitykseen, nuorten työpaikkoihin, ammatinvalin- nanohjaukseen, siihen ettei oppisopimukseen osata ohjata ja ettei työvoimapoliittista koulutusta ole tarpeeksi monipuolisesti. Neljä vastaajaa kiitti ystävällistä ja asiallista asiakaspalvelua ja hyvin toiminutta yhteistyötä. Neljä vastaajaa arvosteli virkailijoiden tietotasoa: ettei kaikkea tietoa osata hakea, etteivät virkailijat tunne uusia säädöksiä, eivät tunne aluetta, virheellinen koulutus- tukipäätös, yksi vastaaja pakkokurssitusta. Pyhäjoella sekä tyytyväisyys että tyytymättömyys kohdistui ensi sijassa toimintaan. Saatavuuteen, että on toimisto, oli tyyty- väinen kolme vastaajaa ja kolme tyytymätön aukioloaikoihin ja henkilökunnan vähyyteen (sijaisia ei oteta). Tyytyväisyyteen palveluissa oli kaksi täsmennystä, jotka koskivat internetpalveluita ja nuorten kesätyöpaikkoja. Neljä täsmennystä tyytymättömyyteen osoitettiin työnvälitykseen, tiedottamiseen ja siihen että vastaaja 91 oli työnantajana saanut vanhaa tietoa työnhakijoista. Kahdeksan vastaajaa kiitti asiakaspalvelua ja puhelinaikoja. Seitsemän moitti toimintaa: huono palvelu, hitaus, pitää itse tietää kaikki, vaatimattomat toimenpiteet, yhteistyön puuttuminen. Vihannissa täsmennykset kohdentuivat eniten toimintaan. Aukioloaikoja (perjantaisin kiinni) moitti kolme. Palveluihin tyytyväisyys (5) kohdistui viisi internetpalveluihin, ammatinva- linnanohjaukseen, työvoimakoulutukseen, starttirahaan ja tiedottamiseen ja tyytymättömyys (2) työnvälitykseen. Henkilökunnan ammattitaitoon ja palveluun yleensä oli tyytyväinen kuusi vastaajaa. Kymmenen vastaajaa moitti tylyä kohtelua, paikallistoimiston ala-arvoista asiakaspalvelua, asennetta nuoria kohtaan, yleensä latistavaa asennetta ja sitä etteivät virkailijat tunne paikallista toimintaympäristöä.

Minkälainen kuva työhallinnon palveluista syntyy

Kansalaisarvio työhallinnon palveluista oli kriittinen. Tyytymät- tömiä oli kaikissa palveluissa vähintään kolmannes, ammatilliseen kuntoutukseen ja työnvälitykseen tyytymättömiä oli puolet vastaajista. Työhallinnon huono imago kansalaisten mielissä on kypsynyt pitkän ajan kuluessa ja siihen epäilemättä vaikuttaa vielä 1990- luvun laman ja joukkotyöttömyyden painolasti. Tyytymättö- myyttä työhallinnon palveluihin selittää jossakin määrin työnvä- litystehtävän vaikeus johtuen laajasta työttömyydestä ja kunnissa tarjolla olevien työpaikkojen puutteesta. Kun kansalaisen oma elämäntilanne on heikentynyt työttömyyden seurauksena ja kun töitä ei löydy, on kriittisyys ymmärrettävää. Kansalaiset ovat myös saattaneet kokea itsensä vallankäytön objekteiksi, kun on tarjottu sellaisia palveluita, joita he eivät koe tarvitsevansa. Avovastauksissa kansalaisten arvostelu koski erityisesti työn- välitystä ja tiedottamista. Kansalaisten antama sanallinen palaute kohdistuu paljolti asiakaspalveluun ja kohtaamistilanteisiin. Toi- saalta asennetta ja ammattitaitoa kiitettiin, toisaalta moitittiin. Toimintaa ja päätöksentekoa pidettiin kaavamaisena ja hitaana ja toivottiin ”kuuntelemista” ja asiakaslähtöisempää palvelua. 92 Yksittäisistä palvelumuodoista arvostettiin erityisesti työhal- linnon www.mol.fi -internetsivustoja työpaikoista ja työvoimapo- liittisesta koulutuksesta. Tiedottamista piti kuitenkin hyvänä vain neljännes vastaajista. Kansalaisilla on tietämättömyyttä mahdollisuuksista ja ehkä avuttomuutta hakea palveluita. Vastaajat kaipasivat enemmän henkilökohtaista tiedotusta ja työntekijöiden an- tamaa henkilökohtaista apua, neuvontaa ja opastusta. Vastaavia ongelmia ja toiveita ovat osoittaneet kansalaiskyselyissä keski- suomalaiset, itähelsinkiläiset ja itälappilaiset vastaajat. (Eronen ym. 2000, 59-62; Eronen ym. 2002b, 70-71; Laitinen & Pohjola 2001, 138-139.)

Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut

Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuuden kokonaiskuvaa on tarkasteltu kuviossa 18.

Ruukki (76) 49 51

Pyhäjoki (81) 51 49

Raahe (78) 54 46

Yhteensä (449) 58 42

Pattijoki (78) 59 41

Siikajoki (64) 61 39

Vihanti (72) 79 21

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei käytä (262) käyttää (187)

Kuvio 18. Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö, %.

Vastaajista 42 prosenttia (187 henkilöä) ilmoitti käyttävänsä yk- sityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Eniten käyttäjiä oli Ruukissa, 51 prosenttia, ja vähiten Vihannissa, 21 prosenttia vastaajista. Vastaajia pyydettiin avovastauksina täsmentämään, mitä yksityi- siä sosiaali- ja terveyspalveluita he käyttävät ja mihin he erityisesti ovat tyytyväisiä tai tyytymättömiä. Avovastauksia antoi 32 prosenttia vastaajista (154 vastaajaa). Eniten käytettyjä yksityisiä 93 sosiaali- ja terveyspalveluja olivat yleensä lääkäri- ja erikoislääkä- ripalvelut, sekä erikseen mainittuina hammashuolto, työterveys- huolto ja gynekologin palvelut. Jonkun verran käytettiin fysioterapiaa, kuntoutusta ja erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Yhtä lukuun ottamatta kaikki käytetyt yksityiset palvelut olivat terveyspalveluja, ainoa poikkeus oli yksityinen päivähoito. Yksityisten palveluiden käytössä tyytyväisyys kohdistui käänteisenä samoihin asioihin kuin terveyspalveluiden osalta tuli esille tyytymättömyyden aiheina. Käyttäjät olivat tyytyväisiä yk- sityisissä palveluissa ennen kaikkea palveluiden saatavuuteen (117 täsmennystä): pääsee aina, ajat pitää, nopeus, ei jonoja, joustavat aukioloajat, ilta-ajat. Palvelun hyvään saatavuuteen vastauksissa oli usein liitetty hoidon laatua koskevia täsmennyksiä: ammattitaito, pätevyys, otetaan vakavasti, potilasta kuunnellaan, pääsee jatkotutkimuk- siin. Tyytymättömyyttä herätti erityisesti palveluiden hinta (69 vastaajaa). Joissakin vastauksissa harmiteltiinkin, että palveluita oli pakko käyttää akuuteissa asioissa, koska terveyskeskus- ja työlääkärit ovat usein poissa. Kymmenen vastaajaa oli tyytymätön matkoihin.

Minkälainen kuva yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluista palveluista syntyy

Kansalaiset käyttävät yksityisissä palveluissa erityisesti yksityisiä terveyspalveluita ja keskeinen syy vastausten perustella liittyy saatavuuteen. Julkisen terveydenhuollon saatavuusongelmat, tutkimuksiin pääsyn vaikeus ja hoitojonot ohjaavat ihmisiä yksityi- selle sektorille. Yksityisissä terveyspalveluissa käyttäjät ovat tyytyväisiä palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Kansalaiset ovat kuitenkin tyytymättömiä yksityisten palveluiden hintaan, mikä rajoittaa palveluiden käyttöä – yhteiskunnan tuesta huolimatta. On todennäköistä, ettei kaikilla ole taloudellisia mahdollisuuksia niitä käyttää. Toinen rajoittava tekijä liittyy etäi- syyksiin ja palveluiden tarjontaan seudulla - on kuntia, joista puuttuvat kaikki yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut, ja kansalaisia, joiden kulkumahdollisuudet ovat huonot. 94 Yksityiset palvelut täydentävät julkista palvelutuotantoa. Kaikille yksityisen palvelun valinta ei kuitenkaan ole edes mah- dollinen, joten julkisen terveydenhuollon ja perusterveydenhuollon hyvä taso on kansalaisten tasa-arvoisuuden kannalta välttä- mätön. Jos julkisten palveluiden saatavuuden ja toimivuuden yl- läpitäminen vaikeutuu, yksityisten palveluiden määrän kysyntä kasvaa – ja eriarvoisuus.

Palveluiden toimivuus ja väestöryhmät

Vastaukset osoittavat, että asukkaiden kokemukset hyvinvointipalvelujen toimivuudesta vaihtelivat palvelumuotojen kesken ja kunnittain. Miten sitten palvelukokemukset vaihtelevat eri väestö- ryhmissä? Keitä eri palveluiden huonot arviot koskevat ja onko tämä kasautuvaa tietyille väestöryhmille? Tätä tarkasteltiin muo- dostamalla kustakin palvelukokonaisuudesta eri palvelumuotoja koskevat tiedot yhteen laskemalla summamuuttuja, jota tarkasteltiin suhteessa taustamuuttujiin. Summamuuttuja tiivistää havaintojen antaman informaation, mutta samalla nostaa tarkastelun yleisemmälle tasolle. Johtopäätökset ovat siksi arvioita. Tuloksia on kuvattu liitteessä 10 laatikkojanakuvioina. Tyytyväisyys sosiaalipalveluihin pelkästään ikäluokan mukaan tarkasteltuna ei osoita suuria eroavaisuuksia. Sukupuolen huomioiminen osoittaa kuitenkin, että miesten arviot ovat kriitti- semmät nuoremmissa työikäisten ikäluokissa. Perhetyypin mu- kainen vertailu on suhteellisen tasainen (lukuun ottamatta määrit- telyn kannalta ongelmallista, mutta varsin pientä ”jonkun muun kanssa” asuvien ryhmää). Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteltuna sosiaalipalveluiden toimivuus on heikoin ryhmissä osa- aikatyö, työtön sekä yrittäjä tai maanviljelijä. Eläkkeellä olevien arviot ovat parhaimmat. Koulutuksen mukaan lukumäärältään suurimmissa ryhmissä ammattikoulun suorittaneet ovat tyyty- mättömimpiä. Terveyspalveluissa tyytyväisyys pelkän ikäluokan mukaan on suhteellisen tasainen, sukupuolen mukaan kuitenkin sekä nuorim- massa että vanhimmissa ikäluokissa miesten tyytyväisyys on suurempi, keski-ikäisten luokissa alhaisempi kuin naisten. Perhetyy- pin mukaan suurimmat ryhmät ovat suhteellisen tasaisia, pie- 95 nehkö lapsen tai lasten kanssa asuvien ryhmä on kriittisin. Ryhmä sisältää oletettavasti muun muassa yksinhuoltajia ja perheitä, joissa iäkkäät vanhemmat asuvat aikuisten lasten kanssa. Pääasi- allisen toiminnan mukaan tyytyväisin ryhmä on pienehkö kotona äitiys- tai vanhempainlomalla olevien ryhmä ja tyytymättömin osa-aikatyössä olevien pienehkö ryhmä. Koulutuksen mukaan tyytyväisin ryhmä on pienehkö yliopistotutkinnon suorittaneiden ryhmä. Kansaneläkelaitoksen palveluissa tyytyväisyys on ikäluokan mukaan suhteellisen tasainen, 65-74-vuotiaat kuitenkin hieman muita tyytyväisempiä. Perhetyypin mukaan tyytymättömin on pienehkö lapsen tai lasten kanssa asuvien (mm. yksinhuoltajien) ryhmä. Pääasiallisen toiminnan mukaan tyytyväisin ryhmä on kotona äitiys- tai vanhempainlomalla olevien ryhmä ja tyytymät- tömin yrittäjien ja maanviljelijöiden ryhmä. Koulutuksen mukaan tyytymättömyys on suurinta ammatillisen kurssin ja yliopistotutkinnon suorittaneiden ryhmissä. Työvoimahallinnon palveluissa ikäluokan mukaan tyytyväi- syys on suurin alle 25-vuotiaiden ja eläkeikäisten ryhmissä, tyy- tymättömyys taas työikäisten ryhmissä. Nuoret miehet ovat naisia tyytyväisempiä. Perhetyypin mukaan tyytyväisimpiä ovat van- hempiensa kanssa asuvat ja tyytymättömimpiä lapsen tai lasten kanssa asuvat (mm. yksinhuoltajat). Pääasiallisen toiminnan mukaan kaikkein kriittisimmät ovat pieni yrittäjien ja maanviljelijöi- den ryhmä ja seuraavaksi osa-aikatyössä olevien ryhmä. Koulu- tuksen mukaan tyytymättömyys on suurinta yliopistotutkinnon suorittaneiden ryhmässä. Tyytyväisimpiä ryhmiä näyttäisi olevan eri asioissa esimerkiksi nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvat, kotona äitiys- tai vanhempainlomalla olevat, eläkkeellä olevat ja yliopistotutkinnon suorittaneet sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tyytymättömyyttä taas löytyy ryhmissä osa-aikatyö, työtön, yrittäjä ja maanviljelijä, ammattikoulun käyneet ja ”yksinhuoltajat”. Palvelukysymyksissä arvion antaneet vastaajat ovat palveluiden käyttäjiä, toisaalta he ovat pitkälti niitä, joilla on kykyä ja edellytyksiä valvoa omia etujaan ja vaati palveluita. Kelan ja työvoimahallinnon palveluissa korkeasti koulutettujen tyytymättömyys ilmeisesti selittyy koulutustaustasta johtuvasta vaatimustason kasvusta. 96 Tyytymättömiin kuuluu selvästi esimerkiksi työllisyystilan- teeltaan ja toimeentuloltaan heikossa asemassa olevia. Kuten katoanalyysi osoitti, vastaajajoukosta mitä ilmeisimmin puuttuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Mikäli vastaajajoukko vastaisi todellisuutta tässä suhteessa paremmin, kuva palveluista olisi huonompi.

4.2 Palvelujen saatavuus ja kulkumahdollisuudet

Julkisten palveluiden saatavuus

Palveluiden keskittyminen tietyille alueille on viime vuosina ollut vallitseva suuntaus Haja-asutusalueilla palvelut yksi toisensa jäl- keen vähitellen etääntyvät yhä kauemmaksi kuntakeskuksiin, ky- läkaupat lopettavat, postipalvelut lakkaavat, kyläkouluverkosto harvenee. Kaupallisissa palveluissa edellytykset pienten lähi- ja kyläkauppojen ylläpitämiseen ovat heikentyneet ja suuntaus on ollut kohti isoja, keskusalueilla sijaitsevia market-myymälöitä. Vastaava kehitys on tapahtunut julkisissa palveluissa, jotka edel- lyttävät yleensä suurta väestömäärää ja joista useimmat on siksi tavallisesti sijoitettu kunnan keskustaan. Väestöpohjasta riippuen osa joudutaan hakemaan kauempaakin. Myös vapaa-ajan ja kult- tuurin muodot ovat keskittyneet tietyille alueille. Kehityksen seurauksena etenkin haja-asutusalueiden lähipal- velut ovat huomattavasti heikentyneet ja palvelujen saanti on tullut riippuvaiseksi liikkumismahdollisuuksista. Jos julkisen liikenteen käyttömahdollisuutta ei ole, käytännössä haja-asutusalueilla on hankala tulla toimeen ilman omaa autoa. Muutos kohdistuu eri tavalla eri väestöryhmiin. Pienituloiset, nuoret ja vanhukset ovat paljolti riippuvaisia asuinalueelta tai kohtuullisen matkan päässä saatavista palveluista. Omalla asuinalueella tai ainakin paikkakunnalla käytettäviksi peruspalveluiksi voidaan sosiaali- ja terveyspalveluista lukea esimerkiksi lasten päivähoito-, terveyskeskus- ja vanhustenhuolto- palvelut. Muita keskeisiä peruspalveluita ovat esimerkiksi päivit- täistavarakauppa-, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut sekä kirjasto- ja liikuntapalvelut. (Vrt. Eronen ym. 2003c, 105-111, 127; Vaarama ym. 1999, 62-64). 97 Liitetaulukossa 8 on tarkasteltu palveluiden saatavuutta alueittain ja kunnittain. Tutkimuksen vastaajajoukko painottui siten, että koko seudulla noin neljäsosa asui keskustoissa, vajaa puolet taajamissa ja noin neljäsosa haja-asutusalueella. Kunnittain Raa- hessa, Pattijoella ja Pyhäjoella vastaukset koskivat suurimmaksi osaksi taajama-aluetta, Siikajoella suurimmaksi osaksi keskustaa ja haja-asutusaluetta, Ruukissa suurimmaksi osaksi taajama- ja haja-asutusaluetta ja Vihannissa tasaisesti kaikkia alueita. Kokonaisuutena Raahen seudulla oltiin tyytyväisimpiä palveluiden saatavuudessa keskeisimpiin peruspalveluihin kauppa-, pankki- ja postipalveluihin, joihin tyytyväisiä oli 61-74 prosenttia vastaajista. Tyytymättömimpiä kansalaiset olivat kulttuuri- ja koulutuspalveluihin, joihin tyytymättömiä oli vajaa kolmannes. Kuitenkin tyytymättömyys palveluiden saatavuuteen oli varsin suurta. Keskeisissä lähipalveluissakin, kauppa-, pankki- ja postipalveluissa, tyytymättömyys vaihteli 15-20 prosentin välillä ja asuinalueittain tarkasteltuna tyytymättömiä oli keskustoissakin 9- 13 prosenttia, taajamissa 16-19 prosenttia ja haja-asutusalueilla 14-28 prosenttia. Sosiaalipalveluissa palveluiden saatavuuteen tyytyväisiä oli vastaajista 38 prosenttia ja tyytymättömiä 21 prosenttia, terveyspalveluissa tyytyväisiä 54 prosenttia ja tyytymättömiä 20 prosenttia, Kelan palveluissa tyytyväisiä 40 prosenttia ja tyytymät- tömiä 23 prosenttia ja työvoimapalveluissa tyytyväisiä 34 prosenttia ja tyytymättömiä 25 prosenttia. Kun tarkastellaan miten näkemykset palveluiden saatavuudesta kasautuvat alueittain, niin haja-asutusalueilla vastaajat olivat kokonaisuutena selvästi tyytymättömämpiä saatavuuteen kuin keskustoissa ja taajamissa. Kuitenkin eri palveluissa oli vaihtelua. Kaikkein tyytyväisimpiä vastaajat olivat pankkipalveluiden saatavuuteen, jota piti hyvänä keskustassa 85 prosenttia vastaajista, haja-asutusalueella 65 prosenttia. Sosiaalipalveluiden saatavuuteen oltiin tyytyväisimpiä keskustoissa (tyytyväisiä 44 %; tyytymättömiä 16 %) ja tyytymättö- mimpiä haja-asutusalueilla (tyytyväisiä 40 %; tyytymättömiä 20 %) sekä taajamissa (tyytyväisiä 33 %; tyytymättömiä 24 %) Terveyspalveluiden saatavuuteen oltiin tyytyväisimpiä keskustoissa (tyytyväisiä 62 %; tyytymättömiä 12 %) ja tyytymättö- 98 mimpiä taajamissa sekä haja-asutusalueilla (molemmissa tyyty- väisiä 52 %; tyytymättömiä 23 %). Kelan palveluiden saatavuuteen oltiin tyytyväisimpiä taajamissa (tyytyväisiä 42 %; tyytymättömiä 22 %) sekä haja-asutusalueilla (tyytyväisiä 39 %; tyytymättömiä 21 %) ja tyytymättö- mimpiä keskustoissa (tyytyväisiä 39 %; tyytymättömiä 27 %). Työvoimapalveluiden saatavuuteen oltiin tyytyväisimpiä taajamissa (tyytyväisiä 38 %; tyytymättömiä 22 %) ja tyytymättö- mimpiä keskustoissa (tyytyväisiä 30 %; tyytymättömiä 24 %) sekä haja-asutusalueilla (tyytyväisiä 28 %; tyytymättömiä 32 %). Kunnittain tarkasteltuna kuntien välillä on merkittävää vaihtelua. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta terveyspalveluiden saatavuuteen tyytyväisiä oli Raahessa ja Pattijoella kolme neljäsosaa vastaajista, Vihannissa 65 prosenttia. Tyyty- mättömiä näissä kunnissa oli vain alle kymmenen prosenttia vastaajista, kun taas Ruukissa ja Pyhäjoella saatavuuteen tyytymät- tömiä oli selvästi enemmän kuin tyytyväisiä, noin 40 prosenttia vastaajista. Sosiaalipalveluiden saatavuuteen tyytyväisiä oli kaikissa kunnissa alle puolet vastaajista, tyytyväisimpiä oltiin Patti- joella ja tyytymättömimpiä Siikajoella ja Ruukissa. Kelan palveluissa tyytyväisimpiä oltiin Raahessa ja Pattijoella, tyytyväisiä yli puolet, ja tyytymättömimpiä Siikajoella ja Ruukissa. Työvoima- palveluissa suurin tyytyväisyys saatavuuteen oli Raahessa ja Pat- tijoella (45 %) ja suurin tyytymättömyys Siikajoella, yli puolet vastaajista. Muissa palveluissa tyytyväisimpiä kauppa- pankki- ja postipalveluihin olivat pattijokiset, kauppapalveluissa tyytyväisyys oli 93 prosenttia ja pankki- ja postipalveluissa yli 80 prosenttia. Kauppa- ja postipalveluihin tyytyväisyys oli pienintä Siikajoella, jossa tyytyväisiä oli alle 40 prosenttia, postipalveluihin tyyty- mättömiä oli lähes puolet. Koulutus-, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin tyytymättömiä oli suhteellisesti paljon. Tyytyväisimpiä näihin oltiin Raahessa ja Pattijoella. Kulttuuri- ja koulutuspalveluihin tyytymättömiä oli kolmasosasta lähes puoleen Siikajoella, Ruukissa, Pyhäjoella ja Vihannissa. Liikuntapalveluihin tyyty- mättömiä oli viidesosasta kolmasosaan Siikajoella, Ruukissa, Py- häjoella ja Vihannissa.

99 Kulkumahdollisuudet

Minkälaiset olivat sitten kuntalaisten kulkumahdollisuudet eri asioissa? Kuvioissa 19-21 on kuvattu kansalaisten kokemia kulkumahdollisuuksia heidän hoitaessaan eri asioita.

päivittäinen asiointi (454)

työ (296)

muu asiointi (446)

vapaa-aika (424)

julkiset palvelut (416)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % huonot ei huonot, ei hyvät hyvät

Kuvio 19. Kulkumahdollisuudet eri asioissa, %.

Parhaimmat kulkumahdollisuudet kaikista palveluista vastaajilla oli päivittäisessä asioinnissa ja kaikkein heikoimmat kulkumahdollisuudet julkisissa palveluissa. Neljäsosa vastaajista piti kulkumahdollisuuksiaan julkisten palveluiden käytössä huonoina, hyvinä vähän yli puolet. Kulkumahdollisuudet muissa asioissa sijoittuivat päivittäisen asioinnin ja julkisten palveluiden väliin.

Pattijoki (80)

Raahe (77)

Pyhäjoki (81)

Yhteensä (454)

Vihanti (76)

Siikajoki (65)

Ruukki (75)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % huonot ei huonot, ei hyvät hyvät

Kuvio 20. Kulkumahdollisuudet päivittäisessä asioinnissa, %.

100

Pattijoki (73)

Raahe (69)

Yhteensä (416)

Pyhäjoki (74)

Vihanti (70)

Siikajoki (61)

Ruukki (69)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % huonot ei huonot, ei hyvät hyvät

Kuvio 21. Kulkumahdollisuudet julkisten palveluiden käy- tössä, %.

Kunnittain Raahe-Pattijoen alue erottui parhaaksi alueeksi. Päi- vittäisessä asioinnissa Raahe-Pattijoella kulkumahdollisuuksiaan huonoina pitäviä oli muutama prosentti, kun Ruukissa ja Siikajo- ella vajaa viidennes. Julkisten palveluiden käytössä Raahe-Patti- joella kulkumahdollisuuksiaan huonoina pitäviä oli alle 20 prosenttia, Siikajoella 25, Pyhäjoella 26, Vihannissa 30 ja Ruukissa 35 prosenttia. Taulukossa 13 on kuvattu julkisten kulkuvälineiden toimivuutta vastaajien arvioiden mukaan. Julkisia kulkuvälineitä käytti säännöllisesti noin 18 prosenttia (84) 473 vastaajasta. Mahdolli- sesti käyttäjiä olisi kuitenkin enemmän, jos julkisten kulkuväli- neiden toimivuus asuinalueella olisi parempi. Toisin sanoen osittain ei-käyttäjät voivat olla ei-käyttäjiä juuri siksi, ettei palvelu toimi ja on jouduttu etsimään toisia vaihtoehtoja. Taulukon ylemmässä osassa on tarkasteltu toimivuutta käyttäjien osalta, alemmassa kaikkien osalta. Toimivuusarvion antaneita (457) vastaajia oli hieman vähemmän kuin käyttää/ei-käytä -tiedon antaneita (473). Julkisten kulkuvälineiden toimivuus vaihteli kunnittain sel- västi. Pattijoella kaikki käyttäjät pitivät toimivuutta hyvänä, Sii- kajoella 76 prosenttia huonona. Kaikkien (mukaan lukien ei- käyttäjät) arvio on tasaisempi. Siikajokea lukuun ottamatta kaikissa muissa kunnissa huonona pitävien määrä oli suurempi ja 101 vaihteli noin viidesosasta yli puoleen vastaajista. Raahe-Pattijoen alue erottuu tässäkin alueena, jossa vastaajat olivat tyytyväisim- piä.

Taulukko 13. Julkisten kulkuvälineiden toimivuus käyttäjien ja kaikkien mielestä, %.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Käyttäjät Huono 10 0 76 25 8 33 30 Ei huono, ei hyvä 10 0 6 17 42 19 16 Hyvä 80 100 18 58 50 48 54 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 Lkm 10 10 17 12 12 21 82 Kaikki Huono 30 22 55 50 41 41 39 Ei huono, ei hyvä 21 28 21 22 32 20 24 Hyvä 49 49 24 28 28 39 37 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 Lkm 77 81 67 78 79 75 457

Kuntalaisten arviot sekä palveluiden saatavuudesta että julkisen liikenteen toimivuudesta ovat monesti huonot. Vaikeimmassa asemassa ovat juuri ne syrjäisimmillä alueilla asuvat, joilta puuttuvat sekä palvelut että joukkoliikennemahdollisuudet. Maaseu- dun joukkoliikenneyhteydet vaihtelevat kylittäin, mutta käytän- nössä ilman omaa autoa on syrjäisemmillä alueilla vaikea tulla toimeen. Palvelujen sijainti lähellä asuntoa on tärkeää niille asukkaille, joiden liikkumismahdollisuudet ovat heikoimmat. Huo- nossa asemassa ovat erityisesti iäkkäät, pienituloiset ja nuoret, jotka ovat paljolti riippuvaisia asuinalueelta tai kohtuullisen matkan päässä saatavista lähipalveluista. Kyse on usein ihmisistä, joilla sosiaalisen tuen tarve korostuu. Mikäli vanhuksien kotona asumista ja mahdollisuutta elää tutussa kotiympäristössä halutaan tukea vanhusten määrän jatkuvasti li- sääntyessä, resurssointipaineet tulevat kotipalvelun ja asiointiavun tarpeisiin. Toisaalta se missä määrin sivukylien palveluja ja kotipalveluja voidaan ylläpitää ja tukea, vaikuttaa siihen miten etäi- syyksien päästä kuntakeskuksiin muuttavat tarvitsevat palvelu- asuntoja. Harva asutus ja pitkät etäisyydet aiheuttavat paineita maaseudun tienpidolle, kunnossapidolle ja auraukselle, sekä julkisen lii- 102 kenteen järjestämiselle. Kulkumahdollisuudet pitäisi säilyttää riittävän hyvänä myös autottomille, mikäli palvelujen saatavuus halutaan turvata tasapuolisesti kaikille asuinalueille.

Palvelujen hankinta Oulun seudulta

Kyselyssä kartoitettiin erikseen missä määrin Raahen seudun asukkaat hankkivat palveluja oman asuinalueensa ulkopuolelta Oulun seudulta. Oulun seutu on talousalue, joka sijaitsee lähellä Raahen seutua ja jossa tuotetaan runsaasti erilaisia palveluja ja myös hyvinvointipalveluja. Liitetaulukossa 9 on kuvattu millaisia palveluita raahenseutulaiset hakivat, kuinka usein he niitä hakivat ja mistä syystä he niitä hakivat Oulun seudulta. Kokonaisuutena palvelujen hankinta Oulun seudulta oli varsin vähäistä. Kaikkein eniten haettiin kulutustavaroita, joita viikoittain tai kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa haki 18 prosenttia vastaajista ja loput harvemmin. Seuraavaksi eniten haettiin päivittäistavaroita (vastaavasti 15 %) ja vapaa-ajan palveluita (13 %). Kaikkien muiden palveluiden osalta luku on muutaman prosentin luokkaa. Sosiaalipalveluita haki kaksi kolme kertaa kuukaudessa vain yksi prosentti. Terveyspalveluita haki viikoittain yksi prosentti ja kaksi kolme kertaa kuukaudessa viisi prosenttia. Näiden palveluiden vähäinen haku kertoo niiden ”lähipal- velu” -luonteesta. Raahelaiset hakivat eniten Oulun seudulta kulutustavaroita (viikoittain tai kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa yhteensä 15 %) ja kulttuuripalveluita (14 %), pattijokiset kulutustavaroita (10 %) ja vapaa-ajanpalveluita (10 %), pyhäjokiset kulutustavaroita (9 %) ja vihantilaiset kulutustavaroita (15 %), vapaa-ajanpalveluita (12 %) ja päivittäistavaroita (11 %). Kaikkein eniten käyttivät Oulun seudun palveluita Oulun seutua lähimpänä sijaitsevien Siikajoen ja Ruukin kuntien vastaajat. Kummastakin kunnasta on matka Ouluun noin 60 kilomet- riä. Siikajokiset hakivat eniten päivittäistavaroita, 13 prosenttia viikoittain ja 15 prosenttia kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa, seuraavaksi kulutustavaroita viikoittain kahdeksan ja kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa 13 prosenttia. Yli kymmenen 103 prosenttia siikajokisista haki viikoittain tai kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa vapaa-ajan palveluita, pankkipalveluita, kulttuuripalveluita ja terveyspalveluita. Sosiaalipalveluita siikajokiset eivät hakeneet Oulun seudulta lainkaan. Ruukkilaisista viidennes (20 %) haki päivittäistavaroita viikoittain ja 12 prosenttia kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa, kulutustavaroita viikoittain yhdeksän prosenttia ja lähes 30 prosenttia kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa. Ruukkilaisista haki viikoittain tai kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa noin neljännes vapaa-ajan palveluita ja yli kymmenen prosenttia terveyspalveluita ja pankkipalveluita. Sosiaalipalveluita ruukkilaisista haki kuusi prosenttia viikoittain tai kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa. Miksi sitten palveluita haettiin? Kaikkein tärkein syy on pal- velutarjonnan monipuolisuus Oulun seudulla, kokonaisuutena 72 prosenttia oli samaa mieltä tämän perusteen kanssa. Siihen, ettei palvelua ole saatavilla Raahen seudulla, yhtyi puolet vastaajista. Palveluiden hankkimista Oulun seudulta piti edullisempana vajaat 38 prosenttia, joskin eri mieltä olevia oli lähes yhtä paljon. Pe- rusteet ovat ymmärrettäviä, palveluiden hankinta kohdistui palveluihin, joiden tarjonta Oulun seudulla on monipuolista ja laajaa.

4.3 Tietoverkkojen ja –tekniikan käyttö

Toistaiseksi investoiminen uuteen teknologiaan sosiaali- ja terveystoimen palveluiden järjestämisessä on vielä varsin uutta. Hy- vinvointiteknologian käyttöön asetetaan kuitenkin suuria odotuksia. Palvelutyötä ei voida digitalisoida, mutta uuden digitaalisen teknologian avulla voidaan esimerkiksi informaatiovirtojen hal- lintaa tehostaa ja viranomaisten organisaatiorajat ylittävät uudet virtuaaliset yhteistyömuodot tuovat uusia mahdollisuuksia erilaisille uudistuksille. Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan hyö- dyntämisstrategia näkeekin teknologian hyödyntämisellä varsin laajamittaisia vaikutuksia koko sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisprosessiin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999a; ks. myös Marski 2001). Kansalaisten kannalta voidaan uutta teknologiaa hyödyntämällä kehittää palveluiden tuottajien ja kansalaisten kohtaamista ja vuorovaikutusta. Teknologian avulla 104 voidaan edistää iäkkäiden itsenäistä kotona suoriutumista. Paikal- lisesti rakentuvat tietoverkot voivat olla vuorovaikutuksen edis- tämisessä ja omatoimisuuden tukemisessa merkittäviä palvelun tarjoajia. Miltä tilanne näyttää Raahen seudulla? Minkälaiset ovat kansalaisten valmiudet ja edellytykset käyttää uusia tietoteknisiä resursseja? Asiaa on tarkasteltu kuvioissa 22-24. Valmiuksia kansalaisilla on erityisesti matkapuhelimen hyö- dyntämismahdollisuuksiin palvelujen välittäjänä, yhteydenpito- välineenä, saatavuuden laajentajana sekä apu- turvavälineenä esimerkiksi ikääntyvillä. Yhteensä peräti 89 prosentilla raahenseutulaisista oli käytettävissään matkapuhelin, kunnittain käyttö vaihteli Vihannin 77:stä Pattijoen 95 prosenttiin. Tietokoneen käyttö oli vähäisempää, mutta sekin varsin laajaa. Tietokone oli käytettävissä yhteensä 71 prosentilla ja kunnittain tilanne vaihteli Vihannin 55:stä Pattijoen 87 prosenttiin. In- ternetin käyttömahdollisuuskin oli yhteensä 64 prosentilla ja tilanne vaihteli kunnittain Vihannin 43:sta Pattijoen 79 prosenttiin. Kuntaeroissa vaikuttaa selvästi kuntien ikärakenne, käyttöval- miuksia oli eniten ikärakenteeltaan nuorimmalla Pattijoella ja ikä- rakenteeltaan vanhimmassa Vihannissa vastaavasti vähiten.

Pattijoki 5 95

Pyhäjoki 6 94

Raahe 8 93

Yhteensä 11 89

Siikajoki 12 88

Ruukki 14 86

Vihanti 23 77

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

ei ole käytettävissä (51) on käytettävissä (410)

Kuvio 22. Kotitaloudella käytettävissä matkapuhelin, %.

105

Pattijoki 13 87

Raahe 22 78

Pyhäjoki 25 75

Yhteensä 29 71

Siikajoki 31 69

Ruukki 38 62

Vihanti 45 55

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei ole käytettävissä (123) on käytettävissä (306)

Kuvio 23. Kotitaloudella käytettävissä tietokone, %.

Pattijoki 21 79

Raahe 26 74

Pyhäjoki 34 66

Yhteensä 36 64

Siikajoki 37 63

Ruukki 47 53

Vihanti 57 43

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei ole käytettävissä (153) on käytettävissä (267)

Kuvio 24. Kotitaloudella käytettävissä internet, %.

Tietokoneen käytöstä (kuvio 25) noin viidesosalla ei ollut lainkaan käyttökokemusta, kokemattomien osuus vaihtelee Vihannin vajaasta neljästäkymmenestä Pattijoen alle kymmeneen prosenttiin. Opastuksen tarvetta (kuvio 26) oli yhteensä vajaalla kolmella- kymmenellä prosentilla vastaajista. Avovastauksissa opastuksen tarve täsmennettiin useimmin koskemaan yleensä tietokoneen käyttöä.

106

Pattijoki 9 30 61

Raahe 13 35 53

Yhteensä 22 33 45

Siikajoki 18 38 44

Pyhäjoki 25 33 43

Vihanti 39 26 35

Ruukki 28 37 35

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei lainkaan käyttökokemusta (100) vähän käyttökokemusta (152) paljon käyttökokemusta (208)

Kuvio 25. Kokemus tietokoneen käytössä, %.

Pattijoki 16 84

Vihanti 21 79

Yhteensä 28 72

Raahe 27 71

Siikajoki 31 69

Pyhäjoki 35 65

Ruukki 38 62

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % kyllä tarvitsee (102) ei tarvitse (261)

Kuvio 26. Opastuksen tarve tietokoneen käytössä, %.

Eri palveluiden käyttöä internetin välityksellä tarkastellaan kuviossa 27. Henkilökohtaista sähköpostia ja pankkipalveluita oli käyttänyt noin puolet vastaajista, kolmasosa työvoimatoimiston palveluita ja viidesosa oli hakenut tietoja opiskelupaikoista tai tehnyt matka- ja hotellivarauksia. Kiinnostusta sähköisiin palveluihin, joita ei ole vielä käyttä- nyt, oli eniten kirjastopalveluihin, matka- ja hotellivarauksiin ja yhteydenottoihin virkamiehiin. Vähiten kiinnostusta oli muuhun käyttöön, kulutustarvikkeiden hankintaan ja yhteydenpitoon virkamiehiin.

107

henkilökohtainen sähköposti (409) 12 35 53

pankkipalvelut (424) 21 31 48

työvoimatoimiston palvelut (394) 17 52 31

tietoja opiskelupaikoista (396) 20 53 27

matka- ja hotellivaraukset (400) 28 50 23

kulutustarvikkeiden hankinta (393) 16 65 19

kirjastopalvelut (397) 30 55 15

yhteydet virkamiehiin (392) 27 63 10

muu (104) 4 87 10

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

ei ole käyttänyt, mutta on kiinnostunut ei ole kiinnostunut on käyttänyt

Kuvio 27. Palvelujen käyttö internetillä, %.

Kiinnostus palvelujen käyttöön sähköisissä tietoverkoissa oli vaihtelevaa, mutta kiinnostuneita vaikka kokemattomia käyttäjiä- kin oli kohtalaisen paljon. Ei-käyttäjiltä tiedusteltiin tarkempia syitä, jotka estivät tietoverkkojen käyttöä. Taulukossa 14 syyt on jaettu neljään ryhmään.

Taulukko 14. Tietoverkkojen käyttöä estävät syyt

Syyryhmä Lkm Ei ole tietokonetta tai yhteyttä kotona 81 Ei kiinnosta 76 Osaamisen puute 38 Teknologian ja ohjelmien kehittymättömyys 31

Kaikkein eniten tietoverkkojen käyttöä esti tietokoneen tai yhteyksien puute kotona. Keskeisin taustasyy tähän oli laitteiden, liit- tymän ja palvelun hinta. Hankintoja pidettiin liian kalliina ja to- dettiin, ettei niitä ollut varaa ostaa. Lisäksi arvosteltiin sitä, että internetyhteydellä palvelun käyttäjä maksaa asioinnista, jonka muuten saisi tiskiltä maksutta. Toiseksi suurin syyryhmä kuvattiin yleisesti otsikolla ”ei kiinnosta”. Keskeisin taustatekijä tässä oli ikä, koettiin ettei enää jaksa opetella tietokoneen käyttöä, tai ei muuten enää kykene siihen. Toinen keskeinen taustatekijä liittyi ajan puutteeseen, kiirei- syyteen ja liikkuvaan työhön. Tämä liittyy ilmeisesti ainakin 108 osittain osaamattomuuteen ja ajan puutteeseen nimenomaan pe- rehtyä tietokoneen käyttöön – koetaan helpommaksi ja nopeam- maksi asioida tutulla tavalla. Muita ”asenteellisia” syitä olivat yleensä halu asioida suoraan ihmisten kanssa, tietokoneen käyt- töön liittyvä yleinen vastenmielisyys ja ”räpläämisen tympeys”. Varsinainen osaamisen puute oli kolmanneksi yleisin syy- ryhmä. Taustasyyt olivat selkeästi kokemuksen ja taitojen puute sekä ohjatun opastuksen puute – ei ole ketään joka näyttäisi miten päästä alkuun. Neljännessä syyryhmässä syyksi ilmoitettiin itse tietoteknologiseen tasoon liittyviä syitä: yhteyksien hitaus, tieto- turvallisuuteen liittyvät riskit ja luottamuksen puute ohjelmistoi- hin sekä tarjontaan liittyviä puutteet. Tietoverkkojen käytössä osaamisen ja opastuksen puutteeseen liittyvät estävät tekijät olivat merkittäviä ja niiden poistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Keskeiset estävät syyt eivät näyt- täisi kuitenkaan liittyvän suoraan niihin, vaan eniten käyttöä näyttäisi rajoittavan laitteiden hinta ja toisaalta paljolti ikä ja tä- hän kytkeytyvä kiinnostamattomuus. Ilmeisesti kirjastoissa ja muualla olevat ilmaiset tietokoneen käyttömahdollisuudet eivät riitä, jos niihin on pitkä matka tai saatavuus muuten huono - palvelua pitäisi voida käyttää kotona. Tekniikka ei saa olla kallista eikä kovin monimutkaista, jos tietotekniikasta toivotaan apua palveluiden saatavuuteen haja-asutusalueella tai erityisesti ikäänty- neiden kotona selviytymiseen. Tasapainoinen kehitys uuden teknologian hyödyntämisessä hyvinvointipalveluissa edellyttää, että kansalaisten valmiudet ja resurssit ovat samalla tasolla. Matkapuhelimen käyttöön valmiudet ovat suuret koko väestöllä, iästä riippumatta. Tietokoneen ja internetin käyttömahdollisuudetkin varsin suuret. Käyttövalmiuk- sia, osaamista ja kiinnostusta on eniten nuorilla, työikäisellä ja koulutetulla väestöllä, vastaavasti iäkkäät, vähävaraiset ja vähän koulutetut ovat vaarassa syrjäytyä. Varsinkin ikä näyttäisi olevan tällä hetkellä keskeinen vaikuttava tekijä (vrt. Mäensivu 2002). Tietoteknologian ja tietoverkkojen hyödyntämisen laajentamiseen hyvinvointipalveluissa on selviä tarpeita, mutta liian nopea tai yksipuolinen siirtyminen uusiin välineisiin ja sähköisiin palveluihin saattaa johtaa uusiin sosiaalisiin jakoihin kansalaisten välillä. Tarvitaan siis vaihtoehtoisia kanavia samoihin palveluihin 109 ja riittävän pitkää ”siirtymäaikaa”. Toisaalta digitaalinen viestintä on kasvanut nopeasti, matkapuhelimen käyttökin muutaman vuoden kuluessa valtaosaan väestöstä. Mahdollisesti internetin ja muiden uudempien välineiden käyttö hyvinvointipalveluissa voi laajentua nopeasti. 110 5 KANSALAISTEN HYVINVOINTI JA OSALLISUUS

5.1 Kansalaisten elämäntilanne

Kansalaiset ovat itse oman hyvinvointinsa parhaita asiantuntijoita. Kansalaisten mielikuvaa oman yksilöllisen elämäntilansa ja toimintansa mahdollisuuksista ja rajoituksista kartoitettiin kootusti kyselyn lopussa esittämällä vastaajille kysymys millaisiksi he kokevat eri elämäänsä koskevat asiat kysymisajankohtana. Kartoi- tetut asiat olivat fyysinen terveys ja toimintakyky, henkinen vireys ja mieliala, ihmissuhteet, taloudellinen tilanne, työllisyysti- lanne, asuinympäristö, asumismukavuus, vapaa-ajanviettomahdollisuudet sekä vaikutusmahdollisuudet omaa elämää koskevissa asioissa, joita kaikkia vastaajat arvioivat viisiportaisella asteikolla huonosta hyvään. Raahenseutulaiset arvioivat elämäntilanteensa pääosin suhteellisen hyväksi (kuvio 28).

asumismukavuus (451) 4 12 84

asuinympäristö (457) 3 15 82

ihmissuhteet (459) 4 16 80

henkinen vireys ja mieliala (460) 6 20 74

fyys. terveys ja toimintakyky (464) 11 19 70

vaikutusmahd. o. e. k. a. (451) 8 23 69

työllisyystilanne (374) 19 13 68

vapaa-ajanviettomahd. (444) 12 25 64

taloudellinen tilanne (459) 13 33 54

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % huono ei huono, ei hyvä hyvä

Kuvio 28. Koettu elämäntilanne eri asioissa, %.

Väestön kokeman fyysisen terveyden voidaan arvioida ennustavan hyvin terveyspalvelujen käyttöä. Raahen seudulla huonoksi terveytensä kokevien osuus (10 %) on saman suuruinen kuin tutkimuksissa Keski-Suomessa, Itä-Helsingissä, Itä-Uusimaalla ja Pohjois-Karjalassa (Eronen ym. 2000, 34; Eronen ym. 2002b, 30; Eronen ym. 2003c, 72; Eronen ym. 2003b, 39). Itä-Lapissa ter- 111 veydentila koettiin hieman huonommaksi (Laitinen & Pohjola 2001, 92). Koko maata koskevassa sosiaaliturvabarometrissa vuonna 2001 terveydentilan huonoksi kokevia oli hieman vä- hemmän, kahdeksan prosenttia, mutta myös hyväksi kokevia oli vähemmän, 61 prosenttia vastaajista (Lindholm 2001, 66-67). Työllisyystilanteen ja taloudellisen tilanteen kokeminen heikoimmiksi alueiksi on kansalaiskyselyissä tavallista (vrt. Eronen ym. 2000, 34; Eronen ym. 2002b, 30; Eronen ym. 2003c, 72; Eronen ym. 2003b, 39; Laitinen & Pohjola 2001, 92). Ihmisten kokema elämäntilanne ja miten se vastaa haluttua tilaa ilmentää hyvinvointia yhdeltä puolelta. Toinen hyvinvoinnin keskeinen ulottuvuus on ihmisten kyky ja mahdollisuus muuttaa ja vaikuttaa omiin elinoloihin, elämänkulkuun, elämäntilanteisiin ja elinehtoihin, jota voidaan kutsua elämänhallinnaksi. Mahdolli- suus suoriutua itsenäisesti ja vaikuttaa omaan elämäänsä ja hyvinvointinsa toteutumisen ehtoihin luo itsessään hyvinvointia. Toi- saalta vaikutusmahdollisuudet koetaan hyviksi silloin kun erityi- siä avun tarpeita ei ole. Vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen kertoo koetun elämäntilan puutteellisuudesta sekä avun tarpeista ja ilmentää huono-osaisuutta. (Kinnunen 1998, 28-29). Vaikutusmahdollisuudet omaa elämää koskevissa asioissa koki Raahen seudulla huonoiksi kahdeksan prosenttia vastaajista. Tämä on vähemmän kuin edellä mainituilla vertailualueilla. Esi- merkiksi Itä-Lapissa vaikutusmahdollisuudet koki huonoiksi yli 20 prosenttia vastaajista. (Eronen ym. 2000, 34; Eronen ym. 2002b, 30; Eronen ym. 2003c, 72; Eronen ym. 2003b, 39; Laiti- nen & Pohjola 2001, 92). Koko maata koskevassa sosiaaliturvabarometrissa vaikuttamismahdollisuutensa omaa elämää koskevissa asioissa koki huonoiksi 14 prosenttia ja hyviksi 86 (asteikossa ei ole käytetty välivaihtoehtoa ”ei hyvä/ei huono”) (Lindholm 2001, 77). Kunnittain tarkasteltuna (kuvio 29) vastaajien kokemukset elämäntilanteestaan muodostavat samankaltaisen profiilin, joskin eroja on.

112

asumismukavuus (72) ihmissuhteet (76) asuinympäristö (75) vaikutusmahd. o.e.k.a. (71) henkinen vireys ja mieliala (76) työllisyystilanne (53) Vihanti fyys. terveys ja toim.kyky (78) vapaa-ajanviettomahd. (71) taloudellinen tilanne (76) asuinympäristö (80) asumismukavuus (80) ihmissuhteet (80) henkinen vireys ja mieliala (80) fyys. terveys ja toim.kyky (81) vaikutusmahd. o.e.k.a. (80) Pyhäjoki työllisyystilanne (68) vapaa-ajanviettomahd.. (77) taloudellinen tilanne (80) ihmissuhteet (75) asumismukavuus (74) asuinympäristö (74) työllisyystilanne (59) fyys. terveys ja toim.kyky (79) uukki henkinen vireys ja mieliala (77) R vaikutusmahd. o.e.k.a. (74) vapaa-ajanviettomahd. (74) taloudellinen tilanne (78) asumismukavuus (66) asuinympäristö (68) vaikutusmahd. o.e.k.a. (66) ihmissuhteet (68) henkinen vireys ja mieliala (68) fyys. terveys ja toim.kyky (68) Siikajoki työllisyystilanne (54) vapaa-ajanviettomahd. (64) taloudellinen tilanne (66) asumismukavuus (82) asuinympäristö (82) ihmissuhteet (82) henkinen vireys ja mieliala (82) vapaa-ajanviettomahd. (81)

attijoki fyys. terveys ja toim.kyky (81) P vaikutusmahd. o.e.k.a. (82) työllisyystilanne (73) taloudellinen tilanne (81) asumismukavuus (77) asuinympäristö (78) henkinen vireys ja mieliala (77) ihmissuhteet (78) vaikutusmahd. o.e.k.a. (78)

Raahe työllisyystilanne (67) vapaa-ajanviettomahd. (77) fyys. terveys ja toim.kyky (77) taloudellinen tilanne (78) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Lkm huono ei huono, ei hyvä hyvä

Kuvio 29. Koettu elämäntilanne eri asioissa kunnittain, %.

Fyysisen terveyden ja toimintakyvyn huonoksi kokevia oli Patti- joella viisi prosenttia ja Vihannissa 17 prosenttia, ja hyväksi kokevia vähiten Vihannissa (59 %) ja Ruukissa (60 %). Henkisen vireyden ja mielialan huonoksi kokevia oli Pattijoella neljä prosenttia, Raahessa ja Ruukissa kahdeksan prosenttia, ja vähiten hy- väksi kokevia Ruukissa (61%). Ihmissuhteet huonoksi kokevia ei 113 ollut Pattijoella yhtään, Raahessa kahdeksan prosenttia, ja vähiten hyväksi kokevia Siikajoella, Ruukissa ja Vihannissa (76 %). Taloudellisen tilanteen huonoksi kokevia oli Siikajoella kahdeksan, Pattijoella yhdeksän prosenttia ja Vihannissa 17 prosenttia, hyväksi kokevia vähiten Ruukissa (45 %) ja Vihannissa (49 %). Työllisyystilanteen. huonoksi kokevia oli Raahessa 16 ja Pat- tijoella 18 prosenttia, Vihannissa 22 prosenttia, hyväksi kokevia vähiten Ruukissa (61 %). Asumismukavuuden ja asuinympäristön huonoksi kokevia oli Pattijoella prosentti, Ruukissa neljästä seitsemään prosenttia ja vähiten hyväksi kokevia samoin Ruukissa (69-72 %). Vapaa- ajanviettomahdollisuudet huonoksi kokevia oli Pattijoella ja Sii- kajoella viisi prosenttia, Ruukissa 24 prosenttia, vähiten hyväksi kokevia Ruukissa (47 %). Vaikutusmahdollisuudet omaa elämää koskevissa asioissa huonoksi kokevia oli Raahessa, Pattijoella ja Siikajoella alle viisi prosenttia, Ruukissa, Pyhäjoella ja Vihan- nissa yli kymmenen prosenttia, vähiten hyväksi kokevia oli Ruu- kissa (53 %). Elämäntilanteen kokemuksen suhteen kaikkein tyytymättö- mämpiä asukkaita on Ruukissa ja tyytyväisimpiä Pattijoella. Joi- denkin osa-alueiden kohdalla hyvinvointiin vaikuttaa taustalla vä- estön ikä- ja perherakenne, mikä selittää jossakin määrin esimerkiksi Pattijoen ja Ruukin tai Vihannin eroja. Toisaalta Pattijoen hyvinvointi on kuntatyypille tavallista. Hyvinvointi näyttää jossakin määrin olevan sidoksissa kaupunki – maaseutu –akseliin. Tilastollisissa alueellisissa hyvinvointitutki- muksissa on tehty havainto, että isompien kaupunkien läheiset taajaan asutut maaseutukunnat ovat ”kokonaishyvinvoinniltaan” usein varsin hyvinvoipia verrattuna keskustoihin ja harvaan asut- tuun, etäämpänä keskuksista sijaitsevaan maaseutuun (ks. esim. Kainulainen ym. 2001; Viljanen 2001; Rintala & Heikkilä 2002).

Kansalaisten elämäntilanne ja väestöryhmät

Miten sitten elämäntilanne ja hyvinvoinnin kokemus vaihtelee eri väestöryhmissä? Tätä selvitettiin tarkastelemalla elämäntilanteen eri osatekijöistä muodostetun summamuuttujan ja osatekijöiden suhdetta taustamuuttujiin. Summamuuttuja tiivistää havaintojen 114 antaman informaation, mutta samalla nostaa tarkastelun yleisem- mälle tasolle. Johtopäätökset ovat siksi arvioita. Tuloksia on kuvattu liitteessä 11 laatikkojanakuvioina. Hyvinvoinnin kokemus on selkeästi yhteydessä ikään. Elä- mäntilanteen summamuuttuja ikäluokan mukaan osoittaa, että ikäluokittain erityisesti keskiryhmät kokevat elämäntilanteensa hyväksi. Alle 25-vuotiaat kokevat sen hieman heikommaksi kuin 25-74-vuotiaat ja yli 75-vuotiaat selvästi heikommaksi. Suku- puolen mukaan alle 25-vuotiaissa erityisesti naiset kokevat tilanteensa heikoksi ja vanhemmissa ikäluokissa naisten kokema elä- mäntilanne heikkenee miehiä selvemmin. Vaikutusmahdollisuudet omaa elämää koskevissa asioissa huonoksi kokevia oli Raahessa, Pattijoella ja Siikajoella alle viisi prosenttia, Ruukissa, Pyhäjoella ja Vihannissa yli kymmenen prosenttia, vähiten hyväksi kokevia oli Ruukissa (53 %). Elämäntilanteen osatekijöistä fyysisen terveyden ja toimintakyvyn kokemus laskee selvästi iän mukana. Kokemus henkisestä vireydestä ja mielialasta sekä ihmissuhteista on kokonaisuutena hyvä, mutta vanhimmassa yli 75-vuotiaiden ikäluokassa hieman heikompi kuin muissa ikäluokissa. Taloudellisen tilanteen kokemus on ikäluokissa tasainen, ainoastaan alle 25-vuotiaat miehet kokevat sen paremmaksi kuin vastaavanikäiset naiset. Kokemus työllisyystilanteesta on heikoin alle 25-vuotiailla. (Yli 75-vuotiailla ja varsinkin naisilla se on muita ryhmiä heikompi, mutta yli 75-vuotiaiden vastaajien määrä tässä asiassa on ymmärrettävästi varsi pieni). Sukupuolen mukaan erityisesti nuoret naiset kokevat työllisyystilanteen miehiä heikommaksi. Asuinympäristö ja asumismukavuus koetaan yleisesti hyviksi, ainoastaan yli 75-vuotiaat kokevat asumismukavuutensa hieman muita heikommaksi. Vapaa-ajanviettomahdollisuutensa kokevat huonoimmiksi toisaalta alle 25-vuotiaat ja toisaalta yli 75-vuotiaat. Kokemus vaikuttamismahdollisuuksista omaa elämää koskevissa asioissa laskee selvästi iän myötä, sukupuolen mukaan erityisesti nuoret miehet kokevat sen nuoria naisia paremmaksi ja iäkkäät miehet taas naisia huonommaksi. Perhetyypin mukaan elämäntilanteensa (summamuuttuja) kokevat parhaimmaksi lapsettomat perheet ja lapsiperheet ja heikoimmaksi ryhmä ”asuu lapsen/lasten kanssa”, joka sisältää yk- 115 sinhuoltajat ja aikuisten lasten kanssa asuvat vanhukset. (Tarkas- telun ulkopuolelle jätetään määrittelyn kannalta ongelmallinen ja varsin pieni ”jonkun muun kanssa” asuvien ryhmä.) Elämäntilan- teen osatekijöistä fyysisen terveyden ja toimintakyvyn kokemus on heikoin ryhmässä ”asuu lapsen/lasten kanssa”. Mahdollisesti tämä tarkoittaa tässä yhteydessä iäkkäitä aikuisten lastensa kanssa asuvia vanhempia, eikä niinkään pienten lasten yksinhuoltajia (ryhmä on varsin pieni). Kokemus henkisestä vireydestä ja mielialasta sekä ihmissuhteista on suhteellisen tasainen, kuitenkin lapsettomilla perheillä ja lapsiperheillä hieman muita parempi. Sa- moin taloudellisen tilanteen ja työllisyystilanteen kokemus on perhe-ryhmillä hieman parempi. Kokemus työllisyystilanteesta ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista on heikoin vanhempien kanssa asuvilla, kun taas kokemus asuinympäristöstä ja asumismukavuudesta tällä ryhmällä parhain. Lapsen/lasten kanssa asuvilla kokemus asuinympäris- töstä, asumismukavuudesta ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista on keskimääräistä heikompi, yksinasuvilla muita heikompi on kokemus asumismukavuudesta. Kokemus vaikuttamismahdollisuuksista on suhteellisen tasainen eri ryhmillä, heikoin vanhempien kanssa asuvilla. Elämäntilanteen summamuuttuja suhteessa pääasialliseen toimintaan osoittaa, että parhaimmaksi elämäntilanteensa kokevat kotona äitiys- tai vanhempainlomalla olevat, kokopäivätyössä olevat sekä yrittäjät ja maanviljelijät ja muita heikommaksi työt- tömät ja opiskelijat. Koulutuksen mukaan parhaimmaksi elämän- tilanteensa kokevat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ja huonoimmaksi ilman ammatillista koulutusta olevat. Raahenseutulaiset arvioivat elämäntilanteensa pääosin hy- väksi. Eri väestöryhmien välillä on kuitenkin vaihtelua. Hyvin- voinnin kokemus kytkeytyy eri väestöryhmien vaihteleviin taloudellisiin, sosiaalisiin ja toiminnallisiin resursseihin. Elämäntilanteen kokemista määrittää tulosten mukaan sel- västi ikä ja toisaalta taloudellinen tilanne (työmarkkina-asema) ja perhetilanne. Parhaimmaksi hyvinvointinsa yleensä kokevat työ- ikäiset ja työssäolevat, lapsettomat perheet ja lapsiperheet sekä koulutetut. Heikoimmaksi sen taas kokevat ikähaitarin ääripäät, toisaalta alle 25-vuotiaat ja erityisesti nuoret naiset, toisaalta yli 116 75-vuotiaat ja erityisesti naiset. Heikko elämäntilanne muihin verrattuna on ryhmillä ”asuu lapsen/lasten kanssa”, työttömät ja ilman ammatillista koulutusta olevat. Nuorilla heikko elämäntilanteen kokemus koskee erityisesti nuoria naisia ja liittyy huonoon työllisyys- ja taloudelliseen tilan- teeseen sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Iäkkäillä hyvinvointiongelmat eivät liity kulutusmahdollisuuksiin, vaan ensi sijassa fyysisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemiseen, henkiseen vireyteen ja mielialaan, ihmissuhteisiin, asumismukavuuteen ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Ikääntymiseen liittyvien huonoksi koettujen tekijöiden, terveyden, ihmissuhteiden, asumismukavuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien, voi arvioida ennustavan hyvin erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaa kysyntää. Työllisyystilanteessa ei ole kyse vain toimeentuloon liitty- vistä ongelmista, vaan se liittyy kiinteästi muihin elämänalueisiin ja sillä on monia seuraamuksia yksilön ja perheen kokonaishyvinvoinnin kannalta. Useissa tutkimuksissa on todettu työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden olevan keskeinen taustate- kijä huono-osaisuudessa ja sen kasautumisessa (esim. Kortteinen & Tuomikoski 1998; Lindholm 2001; Lämsä 1998; Vähätalo 1998). Nuorten elämäntilanteessa onkin huolestuttavaa heikkoon työllisyystilanteeseen liittyvä syrjäytymisriski. Kun nuorten työt- tömyyteen liittyy kouluttautumattomuus, on yhtälö varsin huono.

5.2 Sosiaalisen tuen verkostot

Hyvinvointi ei ole staattinen tila, vaan se vaatii mahdollisuuksia jatkuvaan uusintamiseen jokapäiväisessä elämässä ja arjessa. Yh- teiskunnallisen muutoksen seurauksena erilaiset ennakoimatto- muudet ja epävakaistumiset näkyvät monitasoisesti ihmisten arki- päivässä, perhe-elämässä, työelämässä ja vapaa-ajassa. Yksilön ja perheen kannalta tämä on merkinnyt sitä, että heidän elämänhal- linnalliset valmiutensa kohdata muutoksia ja saada tarvittaessa sosiaalista tukea on tullut entistä merkittävämmäksi. (Kinnunen 1998, 73-74.) 117 Sosiaalipolitiikassa tarkastellaan nykyisin ihmistä omista tarpeista, toiveista ja resursseista lähtevänä aktiivisena osallistujana ja toimijana. Kansalainen nähdään ensisijaisena oman elämänsä vaikuttaja ja määrääjä, kun tavoitteena on pärjääminen ja itsenäi- nen selviytyminen. Kansalaisen omat vaikuttamismahdollisuudet on tärkeä lähtökohta ja näitä ihmisen omia voimavaroja ja mahdollisuuksia tulisi tukea. Eri elämäntilanteissa ja yksilöiden ja perheiden välillä voimavarat kuitenkin vaihtelevat. Elämänhal- linta on aina suhteellista ja ihminen tarvitsee vaihtelevasti sosiaalista tukea eri elämäntilanteissa ja vaiheissa joko organisoidulta palvelujärjestelmältä tai lähiyhteisöiltä. Sosiaalisen tuen tuottamisessa voidaan erottaa tasoja ”lähei- syysperiaatteen” mukaan. Lähimmän piirin voidaan ajatella muo- dostuvan perheestä, vanhemmista ja lapsista ja muista lähisuku- laisista, joiden kanssa perinteisesti keskeinen päivittäinen vuorovaikutus tapahtuu. Toissijaiseen piiriin voidaan lukea lähiyhteisö, ystävät ja naapurit. Kolmanteen piiriin kuuluu paikallisyhdys- kunta, järjestöt ja yhdistykset sekä organisoitu julkisten ja yksityisten palveluiden järjestelmä ja muu laajempi yhteiskunnan jär- jestelmä. Seuraavassa kartoitetaan minkälaisia sosiaalisia verkostoja raahenseutulaisilla on käytettävissään, kun he hankkivat tarvitsemaansa apua tai tukea (kuviot 30-32). Tukimuotoja on erotettu kolme: 1) työ- ja hoitoapu (toiminnallinen tuki), 2) taloudellinen tuki (aineellinen tuki) ja 3) keskustelutuki (emotionaalinen tuki). Kunkin tukimuodon osalta kysyttiin keskeisten tuen tuottajatahojen merkitystä vastaajille viisiportaisella asteikolla pienestä suureen. Vastaajilla oli mahdollisuus valita vaihtoehto ”en tarvitse tätä tukea tältä taholta”, joten arvio koskee tuen käyttäjiä. Työ- ja hoitoavun tarjonnassa vanhemmat ja lapset ovat tär- kein tuen antaja, yli puolelle vastaajista näiden merkitys oli suuri. Vajaat puolet piti kunnan terveystoimen ja sosiaalitoimen merki- tystä suurena. Noin kolmasosalle olivat tärkeitä ystävät ja muut sukulaiset. Järjestöjen ja yhdistysten merkitys oli suuri noin kymmenelle prosentille vastaajista.

118

vanhemmat/lapset (270) kunnan terveystoimi (312) kunnan sosiaalitoimi (204) ystävät (273) muut sukulaiset (258) Kela (218) työvoimatoimisto (170) naapurit (268) seurakunta (204) yksityiset palveluntuottajat (145) järjestöt ja yhdistykset (206)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % pieni ei pieni, ei suuri suuri

Kuvio 30. Eri toimijoiden merkitys työ- ja hoitoavun tarjonnassa, %.

Kela (288)

vanhemmat/lapset (233) yksityiset palveluntuottajat (254) kunnan terveystoimi (201)

työvoimatoimisto (166) kunnan sosiaalitoimi (178) muut sukulaiset (189)

ystävät (174) naapurit (146) järjestöt ja yhdistykset (138)

seurakunta (140) Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % pieni ei pieni, ei suuri suuri

Kuvio 31. Eri toimijoiden merkitys taloudellisen tuen tarjonnassa, %.

Taloudellisen tuen tarjonnassa Kelan merkitys oli suuri yli puolelle vastaajista, vajaalle puolelle vanhempien ja lasten sekä yksityisten palveluntuottajien merkitys. Noin kolmasosalle oli tär- keitä kunnan terveystoimi, työvoimatoimisto ja sosiaalitoimi. Järjestöjen ja yhdistysten sekä seurakunnan merkitys oli suuri noin kymmenelle prosentille vastaajista.

119

vanhemmat/lapset (363)

ystävät (363)

muut sukulaiset (338)

kunnan terveystoimi (280)

Kela (255)

naapurit (286)

työvoimatoimisto (193)

kunnan sosiaalitoimi (208)

seurakunta (198)

järjestöt ja yhdistykset (207)

yksityiset palveluntuottajat (176)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % pieni ei pieni, ei suuri suuri

Kuvio 32. Eri toimijoiden merkitys keskustelutuen tarjonnassa, %.

Keskustelutuen tarjonnassa tuen tuottajien hajonta on suurin. Vanhempien ja lasten merkitys oli suuri noin 70 prosentille, yli puolelle ystävien merkitys ja vajaalle puolelle muiden sukulaisten merkitys. Noin kymmenelle prosentille seurakunnan, järjestöjen ja yhdistysten sekä yksityisten palveluntuottajien merkitys oli suuri.

Sosiaalinen tuki ja väestöryhmät

Miten sosiaaliset verkostot todella rakentuvat, miten tuki muodostuu eri väestöryhmillä? Tuen tarjoajista muodostettiin summamuuttujat, siten että summattiin toimijatahojen merkitys eri tu- kimuodoissa. Summamuuttuja tiivistää havaintoja, mutta samalla yleistää. Johtopäätökset ovat siksi arvioita. Liitteessä 12 tuloksia on tarkasteltu laatikkojanakuvioina. Kokonaiskuvassa eri tuentuottajatahojen antaman tuen mer- kityksestä vanhempien ja lasten tärkeys näkyy selvästi. Myös terveystoimen, ystävien, sukulaisten ja työvoimatoimiston merkitys näkyy kokonaiskuvassa tärkeänä. Ikäluokan mukaan vanhempien tai lasten antaman sosiaalisen tuen merkitys on suurin nuoremmille (alle 44-vuotiaiden) ja van- hemmille (yli 75-vuotiaiden) ryhmille. Naisille vanhempien ja 120 lasten antaman tuen merkitys on suurempi kuin miehillä nuoremmissa ikäluokissa. Perhetyypin mukaan vanhempien tai lasten merkitys on suurin vanhempien kanssa asuvilla sekä lapsen/lasten kanssa asuvilla (joka sisältää mm. yksinhuoltajat ja aikuisten lasten kanssa asuvat iäkkäät vanhemmat). (Tarkastelun ulkopuolelle jätetään määrittelyn kannalta ongelmallinen ja pieni ”jonkun muun kanssa” asuvien ryhmä.) Sosiaalitoimen merkitys on ikäluokittain suurin lapsiper- heikäisten nuorten aikuisten ryhmässä sekä yli 75-vuotiaisten ryhmässä. Perhetyypin mukaan sosiaalitoimen merkitys on pieni, mutta korostuu lapsiperheillä, lapsen/lasten kanssa asuvilla ja yksinasuvilla. Terveystoimen merkitys kasvaa selvästi iän mukaan, naisille merkitys on suurempi nuoremmissa ikäluokissa. Perhetyypin mukaan merkitys on tasainen eri ryhmissä. Kelan merkitys korostuu nuorilla naisilla ja iäkkäillä. Kelan merkitys on tärkein lapsettomilla perheillä ja yksinasuvien lisäksi vanhempien kanssa asuvilla. Työvoimatoimiston merkitys on tasaisen tärkeä eri ikä- luokissa, nuorissa ikäluokissa erityisesti naisilla. Perhetyypin mukaan merkitys on suurin lapsiperheillä, yksinasuvilla ja vanhempien kanssa asuvilla. Yksityisten palveluntuottajien merkitys on suurin työikäisillä sekä vanhempien kanssa asuvilla, vanhemmissa ikäryhmissä merkitys on vähäisempi. Muista tukitahoista ystävien merkitys korostuu ikähaitarin ää- ripäissä, erityisesti nuorille ja vanhempien kanssa asuvilla ystä- vien merkitys on suuri. Sukulaisten merkitys on ikäryhmissä suhteellisen tasainen. Naisille sukulaisten antaman tuen merkitys on suurempi kuin miehille nuoremmissa ikäluokissa. Naapurien merkitys on suhteellisen vähäinen ja tasainen eri ikä- ja perhe- ryhmissä, poikkeuksen näyttää muodostavan kuitenkin 65-74- vuotiaat miehet, joille naapurien merkitys on muita ryhmiä suurempi. Järjestöjen ja yhdistysten sekä seurakunnan merkitys tuen tuottajana on kokonaiskuvassa muita vähäisempi. Järjestöjen ja yhdistysten merkitys on suurin 65-74-vuotiaat miehille ja yli 75- vuotiaille naisille ja yksinasuville. Seurakunnan merkitys on suu- 121 rin työikäisille ja lapsiperheille sekä 65-74-vuotiaiden miesten ryhmälle. Tukitahojen merkityksessä näkyy selvästi ikä- ja elämän- vaihe. Nuorilla (ja perhetyypiltään vanhempien kanssa asuvilla) tuen antajatahoissa korostuu vanhemmat ja ystävät sekä Kela, työvoimatoimisto ja terveyspalvelut – näiden kaikkien merkitys on nuorille naisille suurempi kuin miehille. Ikääntyneillä korostuu ennen kaikkea lasten, sukulaisten, terveystoimen ja Kelan merkitys. Lähes kaikkien tukitahojen merkitys kasvaa kuitenkin yli 75- vuotiaiden ikäluokassa edeltävään ikäluokkaan verrattuna. Lap- sen/lasten kanssa asuvat, yksinasuvat ja lapsiperheet pitivät laaja- alaisesti tärkeinä eri tahojen tuottamaa tukea. Kokonaisuutena vä- hiten tuen tarvetta osoittivat lapsettomat parit. Erilaisilla sosiaalisilla verkostoilla on suuri merkitys ihmisten ”pärjäämiselle”. Kansalaiset tuottavat hyvinvointiaan jokapäiväi- sessä elämässä vuorovaikutuksessa toistensa, lähiyhteisöjen ja ympäristön kanssa. Vuorovaikutuksessa syntyy sosiaalisia verkostoja, joiden luonteeseen kuuluu, ettei niillä ole mitään pysyvää organisoitunutta muotoa, vaan ne muuttuvat olosuhteiden muuttuessa ja niiden merkitys voi muuttua nopeastikin elämäntilanteiden muuttuessa. Kun säännöllinen ja tiiviin tuen tarve edellyttää py- syvämpää tuen muotoa, varsinkin tilapäisissä avun tarpeissa korostuu epävirallisten verkostojen, erityisesti kodin, suppean lä- hiyhteisön ja lähiympäristön merkitys. Tuen muodostamisstrategiat voidaan jakaa viiteen tyyppiin: useita rinnakkaisia tuentuottajatahoja yhdistelevään laaja-alaiseen welfare mix –tyyppiin, julkisia palveluja käyttävään virallistaja- tyyppiin, laaja-alaiseen lähiyhteisöön tukeutuvien tyyppiin, sup- peaan lähiyhteisöön tukeutuvien tyyppiin sekä ilman tukea jääviin ulkopuolisiin, jotka joko eivät tarvitse tukea tai jäävät muuten mainittujen tukitahojen ulkopuolelle. Tuen muodostamistapa on yhteydessä resursseihin, esimerkiksi laaja-alaisesti welfare mix – tyyppisesti eri tukitahoja käyttävät näyttävät koostuvan ihmisistä, joilla on muitakin resursseja, kun ulkopuolisten ryhmälle on tyy- pillistä alhainen koulutustaso ja pienet taloudelliset resurssit. (Kinnunen 1998, 91-100; myös esim. Eronen ym. 1997a, 22-24). Raahen seudulla yleiskuvassa näyttäisivät sekä nuoret, iäk- käät että suurimmat perhetyypit käyttävän laaja-alaisesti sekä lä- 122 hiyhteisön että julkisten palveluiden tarjoamaa tukea. Tulosten mukaan merkittävimmät tuen tuottajat ovat ihmisten lähipiiri, vanhemmat tai lapset sekä muut sukulaiset ja ystävät. Kuitenkin eri elämänvaiheissa julkisten palveluntuottajien työ- ja hoitoavun sekä taloudellisen tuen merkitys on suuri. Kuva vastaa sosiaaliba- rometrissa raportoitua julkisten palveluntuottajien koko maata koskevaa näkemystä eri tahojen nykyisestä ja tulevasta merkityk- sestä hyvinvoinnin toteuttamisessa (Eronen ym. 2003a, 83). Vaikka järjestöjen ja yhdistysten sekä seurakunnan merkitys näyttää pieneltä, oletettavasti kuitenkin esimerkiksi palvelujär- jestöjen erityisosaaminen, monipuolinen palvelutuotanto, erilaiset vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan muodot ovat monille ensiarvoisen tärkeitä ja antavat sellaista tukea, jota ei muualta ollenkaan saisi (vrt. Kinnunen 1998, 93; Eronen ym. 1997a, 23). Aineiston pienuus ei kuitenkaan mahdollistanut tällaisten erityisryhmien verkostojen esilletuontia. Järjestöt kohtaavat työssään paljon heikompiosaisia väestö- ryhmiä, kuten katoanalyysin osoittamia aineistosta todennäköi- sesti puuttuvia huonokuntoisia pitkäaikaissairaita, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia ja muita huono-osaisia. Tähän viittaavat myös sosiaalibarometrin havainnot – järjestöt arvioivat eri väestö- ryhmien hyvinvoinnin lähes säännöllisesti selvästi huonommaksi kuin muut palveluntuottajat (Eronen ym. 2002a, 87-88, 103-107; Eronen ym. 2003a, 24-30, 104-106). Empiirinen aineisto osoittaa, että naapurien merkitys on varsin pieni. Naapureiden merkitys ei noussut tärkeimpien joukkoon missään avun tyypissä. Osa hyvistä naapuruussuhteista on voinut vastaajilla kirjautua ystävien piiriin. Muuten tämä ilmeisesti on seurausta yhteiskunnallisesta kehityksestä, missä asuinalueiden ja kylien toiminnallinen merkitys on vähentynyt ja ihmisten arki- elämä on hajaantunut laajemmalle alueelle. (Vrt. Kinnunen 1998, 79-81.) Perinteisen paikkaan sidotun yhteisöllisyyden merkitys on vähentynyt. Toisaalta perinteisen yhteisöllisyyden alueelliset rajat eivät ole enää yhtä rajoittavia kuin ennen. Kun ihmisten liikkumi- nen on lisääntynyt, elämänpiiri on laajentunut ja sosiaaliset verkostot ovat muuttuneet monimuotoisemmiksi, monisäikeisim- miksi ja avoimemmiksi verkostoiksi. 123 Sosiaalisen tuen verkostojen muodostamiseen vaikuttavat tietyn asuinpaikan asettamat sosiaaliset rajoitteet sekä yksilöiden elämäntilanne, henkilökohtaiset voimavarat, ominaisuudet ja mo- tivaatiot. Resurssit sosiaalisten verkostojen ylläpitämiseksi ovat jakaantuneet epätasa-arvoisesti. Esimerkiksi laaja-alainen sosiaalisen tuen strategia edellyttää paitsi yksilöltä erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia resursseja niiden hyödyntämiseen, asuinpaikan sosi- aaliselta ympäristöltä monipuolisia toimivia verkostoja. Alueellisesti väestön ja palveluverkoston harvennus sekä toimintojen eriytyminen eri paikkoihin ovat muuttaneet paikalliseen yhteenkuuluvuuteen perustuvia verkostoja erityisesti haja-asutusalueilla. Haja-asutusalueilla sosiaalisen tuen verkostojen mahdollisuudet ja resurssit eivät aina vastaa ihmisten tuen tarpeisiin. Palveluiden harvennus ja poismuutto on näin voinut saattaa osan ihmisistä tyhjiöön etenkin haja-asutusalueilla ja näille julkisen sektorin tarjoamat palvelut ovat viimeisiä tukimuotoja, jotka takaavat päivittäisen selviytymisen. Mitä vähemmän ihmisen asuinpaikalla on toimivia muita tuen mahdollisuuksia, sitä tärkeämpi on julkisten palveluiden rooli. Lehtolan mukaan laaja-alainen lähiyhteisö ja erityisesti laaja-alainen welfare mix kertookin dynaamisesti kehittyvästä yhteisöstä ja alueesta, virallistajatyyppi taas taantuvasta sosiaalisesta yhteisöstä tai aktiiviväestöstä tyhjentyvästä muuttotappioalueesta - haja- asutusalueesta, jossa lähiyhteisön ja naapureiden verkostot ra- pautuvat tai niitä ei enää ole (Lehtola 2001, 207). Julkisten palvelujen merkitys kasvaa sitä mukaa mitä hei- kommat ovat ihmisen omat voimavarat tukiverkostojen hyväksi- käyttöön. Esimerkiksi vanhusten kotona selviytyminen haja-asutusalueilla edellyttää tiettyä julkista palvelurakennetta ja tämän ryhmän selviytymisen tukeminen on kasvava haaste julkiselle sektorille. Ikääntyminen ei silti merkitse suoraviivaista palvelu- tarpeiden kasvua, vaan ikääntyneiden sisälläkin on eroja. Riski- ryhmiä ovat etenkin yksinasuvat iäkkäät, joiden liikkumismahdollisuudet ovat heikoimmat.

124 5.3 Avun tarpeet

Kansalaisten hyvinvoinnin vajeista ja sosiaalisen tuen verkoston kattavuudesta kertovat osaltaan kansalaisten kokemat avun tarpeet. Vastaajilta kysyttiin onko heillä sellaisia avun tarpeita, mihin he eivät saa apua ja mitä nämä tarpeet ovat. Kysymys esitettiin kokonaisuuden yhteydessä, joka käsitteli työ- ja hoitoavun, taloudellisen tuen ja keskustelutuen verkostoja ja vastauksissa on täsmennetty näihin liittyviä avun tarpeita. Taulukossa 15 on esitetty vastaajien ilmaisemat avun tarpeet. Sellaisia avun tarpeita, joihin vastaaja ei ollut saanut apua, oli joka kymmenennellä kansalaisella (47 vastaajaa, 11 %). Täsmen- nyksiä oli muutamissa kunnissa vastaajia enemmän, koska vastaaja oli täsmentänyt tarvitsevansa useamman tyyppistä apua. Avun tarvitsijoiden määrä kunnissa vaihteli lukumääräisesti vii- destä yhteentoista (7-15 prosenttia vastanneista). Eniten ei-saadun avun tarvitsijoita oli Ruukissa ja vähiten Pyhäjoella.

Taulukko 15. Kokee tarvitsevansa apua, mutta ei saa apua.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm Lkm Lkm Lkm Lkm Lkm Lkm Kyllä 8 10 6 11 5 7 47 Työ- tai hoitoapu 6 7 2 5 3 4 27 Taloudellinen apu 2 1 4 3 1 1 12 Keskusteluapu - - 1 - - - 1 Muu1 2 131 210 Ei 67 68 55 62 68 62 382 Yhteensä 75 78 61 73 73 69 429

Tuen tarpeet ilmaistiin hyvin konkreettisesti. Työ- ja hoitoavusta koski kahdeksan täsmennystä työapua, raskaimpia kotitöitä, siivo- usta, pihatöitä, remonttiapua, kunnossapitoa tms., seitsemän täs- mennystä lapsiperheiden (tilapäistä) kotiapua ja lasten hoitoapua sekä kahdeksan täsmennystä muuta hoitoapua. Neljä täsmennystä koski sairautta tai vammaa, johon vastaaja ei ollut saanut hoitoa, tai ei ollut päässyt tutkimuksiin tai kuntoutukseen. Taloudellisen tuen tarpeita ilmaisi kaksitoista ja keskustelutukea yksi vastaaja. Muu avuntarve koski neuvontaa esim. lakiasioissa, ohjattua kerho- tai muuta toimintaa ja kiusaamista. 125 Ikäryhmistä (taulukko 16) ei-saadun avun tarvitsijat olivat lä- hes kaikki työikäisiä, 83 prosenttia kaikista (38 henkilöä) kuului 25-64-vuotiaiden ikäluokkaan. Perhetyypeittäin (taulukko 17) ei- saatavan avun tarvitsijoita oli yksinasuvia 4 henkilöä (7 % yk- sinasuvista vastaajista), lapsettomia perheitä 7 (vastaavasti 5 %), lapsiperheistä kahden aikuisen perheitä 30 (17 %) ja lapsen/lasten kanssa asuvia (yksinhuoltajia) 4 (27 %). Väestöryhmistä erityisesti lapsiperheet olivat ilmaisseet pal- veluvajeita. Kaikista avuntarvitsijoista ne muodostivat suurimman osan (64 %), mutta myös vastaajien joukossa lapsiperheet olivat selvänä enemmistönä. Yksinhuoltajista avun tarvitsijoita oli peräti neljäsosa

Taulukko 16. Avun tarvitsijat ikäryhmittäin.

Ikäluokat Lkm % Alle 25-vuotiaat 1 2 25-44-vuotiaat 19 41 45-64-vuotiaat 19 41 65-74-vuotiaat 4 9 Yli 75-vuotiaat 3 7 Lkm 46 100

Taulukko 17. Avun tarvitsijat perhetyypeittäin.

Perhetyyppi Lkm % Asuu yksin 4 9 Asuu vanhempien kanssa 1 2 Avio/avopuolison kanssa 7 15 Avio/avopuolison ja lapsen/lasten kanssa 30 64 Asuu lapsen/lasten kanssa 4 9 Jonkun muun kanssa 1 2 Lkm 47 100

Avovastauksien täsmennyksissä työ- ja hoitoavun, taloudellisen tuen ja keskustelutuen tarpeet koskivat pääosin tavallisia julkisia palvelumuotoja, joita palvelun tuottajilla jo on olemassa, mutta joita kansalainen ei kuitenkaan ole saanut tai saanut riittävästi. Kyse on osittain palvelujärjestelmän riittämättömistä resursseista, osittain siitä että asiakkaat eivät ole osanneet muotoilla avuntarpeitaan sellaisiksi, että palvelujärjestelmä tuottaisi niihin vastauk- 126 sen. Osin kyse on myös siitä, että tarpeita vastaavia palveluita ei ole. Kun palveluiden toimivuusarvioissa kritiikkiä tuli eräiltä pal- velujärjestelmän osilta paljon, voidaan olettaa, että erilaisia avun tarpeita on laajemmin kuin tässä yhteydessä on ilmaistu. Kokonaisuutena havainnot sekä palveluiden toimivuudesta että avun tarpeista osoittavat, etteivät tuen tarpeet ja palvelujärjes- telmä välttämättä kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla.

5.4 Yhdistystoimintaan osallistuminen

Huolimatta yksilöllisyyden kasvusta sekä elämäntapojen ja –tyy- lien kirjavoitumisesta Suomea voinee pitää edelleen ”yhdistysten luvattuna maana”. Viime aikoina ”kansalaisyhteiskunta”, ”kolmas sektori” tai ”vapaaehtoissektori” on ollut paljon esillä hyvinvointivaltion säi- lyttämisessä ja hyvinvointipalveluiden toteuttamisessa, sitä tuke- vana ja täydentävänä toimintana. Tavallisesti edellä mainituilla käsitteillä tarkoitetaan järjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä ja osuus- toimintaa, joskus kaikkea kansalaisten itsensä organisoimaa toimintaa, joka muodostaa välitason lähiyhteisön mikrotason ja julkisen sektorin makrotason välillä. Toimiminen järjestöissä ja yhdistyksissä on tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden muoto ja ilmentää ihmisten yhteisiä arvoja ja sosiaalisia verkostoja ja sosiaalista pääomaa alueella. Kansalaisten osallisuudella on oleellinen merkitys myös laajemmin yhteiskunnan kehittämisessä ja uudistamisessa. Kuviossa 5 on kuvattu yhteisöllisyyden kenttiä kolmen perus- elementin, fyysisesti rajatun alueen, symbolisen yhteisyyden alueen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen alueen kautta (ks. Lehtonen 1990, 17-20; Kinnunen 1998, 26-27). Näistä elementeistä rakentuvat kansalaisten toiminnan ja hyvinvoinnin toteutumisen alueet. Yhdyskunnaksi voidaan kutsua tietylle alueelle sijoittuvaa ihmisten toiminnan areenaa, jossa esimerkiksi alueen palvelujär- jestelmä on. Paikallisyhteisö muodostuu tietylle alueelle sijoittu- vasta ihmisten yhteenkuuluvuuden areenasta, jossa ihmisiä yh- distää yhteiset kulttuuriset perinteet ja tavat. Normiyhteisössä yh- distyvät ilman fyysisen alueen rajoitusta ihmisten yhteiset sym- 127 boliset arvot, ideologiset käsitykset ja henkilökohtainen vuorovaikutus. Toiminnallisen päivittäisalueen areenalla yhdistyvät kaikki elementit: tietylle alueelle sijoittuminen, ihmisten yhteenkuuluvuuden kokemus ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Yhteenkuuluvuus Symbolinen yhteisyys

Paikallis- yhteisö

Normi- Toiminnallinen yhteisö päivittäisalue

Alue Yhdys- kunta Sosiaalinen vuorovaikutus

Kuvio 5. Yhteisöllisyyden muodot. (Lehtonen 1990, 17-20; Kinnunen 1998, 26-27.)

Kaikkein aidointa ja keskeisintä ”yhteisöllisyyttä” näistä aree- noista edustaa normiyhteisö, jonka muotoina yhdistyksiä ja jär- jestöjä voidaan pitää. Niissä yhteenkuuluvuutta kokevat ihmiset ovat sopimuksellisessa suhteessa yhteisten arvojen ja yhdessä toimimisen kautta. Hyvinvoinnin muodostamisprosessissa kansalaisen näkökul- masta heistä itsestään ja arkielämän tarpeista lähtevä osallisuus paikalliseen yhteistoimintaan on hyvinvoinnin tärkeä voimavara. Yhdessä ”organisoimattomien” lähiyhteisön sosiaalisen tuen verkostojen kanssa se kertoo minkä varaan ihmiset itse rakentavat elämänhallintaansa. Osallisuus yhdistystoimintaan vahvistaa kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia omaan elämäänsä, parantaa itsenäisen selviytymisen voimavaroja, lisää arjen sujuvuutta ja elämän mielekkyyttä yleensä. Osallisuus luo suoraan yhteisön toimintaan liittyville ihmisille hyvinvointia sosiaalisen tuen ja vaikuttamisen muodossa. 128 Toisaalta kansalaisten väliset moninaiset yhteisön toimintaan osallistumisen verkostot ilmentävät ja vahvistavat sosiaalista pää- omaa, ihmisten keskinäistä luottamusta, kumppanuutta ja kykyä toimia yhdessä yhteisten asioiden hyväksi. Toisin sanoen osallistuminen yhdistystoimintaan vahvistaa suotuisia edellytyksiä pai- kalliselle yhteistoiminnalle, myös hyvinvointipalveluiden järjes- tämisessä. Mikä merkitys järjestöjen ja yhdistysten toiminnalla ja muulla kansalaistoiminnalla on Raahen seudun kansalaisille? Missä mää- rin he osallistuvat yhdistys- ja järjestötoimintaan ja mitkä ovat osallistumisen motiivit? Yhdistystoiminnan merkitys (kuvio 33) raahenseutulaisille on suurin harrastus- ja virkistystoimintaan liittyvissä asioissa ja sosiaalisen kanssakäymisen asioissa, noin puolelle vastaajista näiden merkitys on suuri. Yhdistystoiminnan merkitys vertaistuen, osallistumismahdollisuuksien, vaikuttamismahdollisuuksien, sosiaali- ja terveyspalveluiden, toimeentuloturvan sekä työllisyysturvan tuottajana oli suuri 15-30 prosentille vastaajista.

harrastus- ja virkistystoiminta (392)

sosiaalinen kanssakäyminen (393)

vertaistuki (386)

osallistumismahdollisuudet (390)

vaikuttamismahdollisuudet (375)

sote-palvelut (380)

toimeentuloturva (371)

työllisyysturva (364)

Lkm 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % pieni ei pieni, ei suuri suuri

Kuvio 33. Yhdistystoiminnan merkitys eri asioissa, %.

Ammattiyhdistykseen kuuluminen (kuvio 34) oli omaa luok- kaansa, noin 60 prosenttia vastaajista kuuluu niihin. Ammattiyh- distyksen jälkeen yleisintä on erilaisiin harrastusten ja yhteiskun- 129 nallisen vaikuttamisen järjestöihin kuuluminen. Vajaasta 20 rei- luun 20 prosenttiin vastaajista kuuluu urheilu- ja liikuntajärjestöi- hin, uskonnollisiin yhdistyksiin, metsästys- ja kalastusseuroihin, poliittisiin järjestöihin, maa- ja kotitalousseuroihin, eläkeläisjär- jestöihin sekä kylätoimikuntiin ja asukasyhdistyksiin (”muut” järjestöt sisältävät pääasiassa erilaisia harrastusjärjestöjä). Noin kymmenen prosenttia kuuluu erilaisiin vammaisjärjestöihin, vete- raanijärjestöihin, lapsi- ja nuorisojärjestöihin, kulttuuri- ja taide- järjestöihin sekä SPR:iin.

ammattiyhdistys (413) urheilu- ja liikuntajärjestöt (401) muut 1 (141) uskonnolliset yhdistykset (406) metsästys- ja kalastusseurat (402) poliittiset järjestöt (409) maa- ja kotitalousseurat (376) eläkeläisjärjestöt (411) kylätoimikunnat/asukasyhd. (402) vammaisjärjestöt (400) muut harrastejärjestöt (315) veteraanijärjestöt (410) SPR (396) lapsi- ja nuorisojärjestöt (394) kulttuuri- ja taidejärjestöt (393) muut 2 (119) opiskelijajärjestöt (390) potilasjärjestöt (391) ympäristöjärjestöt (357) raittiusjärjestöt (393) työttömien yhdistykset (391)

Lkm 0 % 20 % jäsen aktiiv40 i% ei ole jäsen 60 %

Kuvio 34. Yhdistyksiin kuuluminen, %.

Pelkkä jäsenyys on luonteeltaan enemmän passiivista mukana oloa kuin aktiivista osallistumista. Aktiiviseen toimintaan luettiin erilaiset luottamustehtävät kuten yhdistysten hallituksen ja johto- kunnan jäsenyys sekä toimiminen vapaaehtoistyöntekijänä (esimerkiksi lasten harrastuksiin liittyen) ja erilaisiin talkootöihin osallistuminen. Aktiivisesti toiminnassa mukana vastaajat olivat eniten ”muissa järjestöissä”, urheilu- ja liikuntajärjestöissä ja uskonnol- lisissa yhdistyksissä, joissa aktiiveja oli vajaa kymmenen prosenttia vastaajista. Kylätoimikunnissa ja asukasyhdistyksissä, 130 lapsi- ja nuorisojärjestöissä sekä poliittisissa järjestöissä aktiivisia oli vastaajista neljästä kuuteen prosenttia, kulttuuri- ja taidejär- jestöissä, vammaisjärjestöissä, metsästys- ja kalastusseuroissa sekä maa- ja kotitalousseuroissa noin kolme prosenttia. Vastaajilta kysyttiin miksi he haluavat olla mukana edellä mainituissa yhdistyksissä (kuvio 35; vastaajat saattoivat valita useita vaihtoehtoja).

mielenkiintoinen harraste (150) kannatusjäsenyys (132) sosiaalinen kanssakäyminen (130) ammatilliset syyt (107) aatteelliset syyt (84) lasten harrastukset (71) vertaistuki (65) vaikuttamismahdollisuudet (58) oma vamma tai sairaus (36) taloudelliset syyt (35) läheisen vamma tai sairaus (28) muu syy (18) 0 25 50 75 100 125 150 175 Lkm

Kuvio 35. Yhdistyksiin kuulumisen syyt.

Mielenkiintoinen harraste, kannatusjäsenyys, sosiaalinen kans- sakäyminen ja ammatilliset syyt olivat motiivina yli sadalle vastaajalle. Aatteelliset syyt, lasten harrastukset, vertaistuki ja vaikuttamismahdollisuudet olivat motiivina vajaasta kuu- destakymmenestä yli kahdeksallekymmenelle vastaajalle. Yh- teenlaskettuna oma tai läheisen vamma tai sairaus oli perusteena reilulle kuudellekymmenelle vastaajalle. Sekä kansalaistoiminnan merkityksen että yhdistyksiin kuulumisen perusteella harrastus- ja virkistystoiminnalla ja sosiaalisella kanssakäymisellä oli varsin suuri merkitys. Vertaistuen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys on myös tärkeä. Tarkoituksellinen sosiaalinen kanssakäyminen yhdistystoiminnan välityksellä on yksi osoitus uudenlaisesta yhteisöllisyydestä - ennen sosiaalinen kanssakäyminen lähti enemmän konkreettisen toiminnan tarpeista. Yhdistystoiminnalla on sellaista annettavaa, jota muu sosiaalinen tukiverkosto ja julkinen sektori ei ole pystynyt tarjoamaan. 131 Vapaa kansalaistoiminta pystyy ilmeisesti reagoimaan julkista sektoria nopeammin kansalaisten kokemiin äkillisiin tarpeisiin. Ihmisten elämäntilanteiden erilaistuessa ja muuttuessa entistä nopeammin voidaan arvella tällaisen kysynnän vain kasvavan.

5.5 Asuinympäristö ja muutto

Raahen seutu asuin- ja elinympäristönä

Ihmisen jokapäiväisen toiminta- ja elinympäristön koettu laatu vaikuttaa luonnollisesti keskeisesti hyvinvointiin. Elinympäristö koostuu monista hyvinvoinnin tekijöistä, joiden merkityksiä on vaikea määritellä yleispätevästi. Se on osaltaan sijaintia, kulku- yhteyksiä ja palvelutarjontaa, osaltaan fyysistä rakennettua ympä- ristöä ja luonnon maisemaa, osaltaan sosiaalista ja kulttuurista kokemusta ja osaltaan vielä ympäristöön liitettyjä symbolisia arvoja, identiteettiä, mielikuvia, kokemuksia ja odotuksia. Toisaalta se sisältää asioita, jotka ovat sidoksissa lähiympäristöön, koti- seutuun, kotikuntaan ja alueeseen, osaltaan se on sidoksissa elä- mäntapoihin ja erilaisiin subjektiivisiin valintoihin. Minkälainen on Raahen seutu elin- ja asuinympäristönä kansalaisten käsityksissä? Avovastaukset asuinalueen parhaista ja huonoimmista omi- naisuuksista ryhmiteltiin kuuteen ryhmään: 1) vastaajien käsityk- set asuinalueen rauhallisuudesta ja luonnonympäristöstä, 2) käsi- tykset palveluiden tarjonnasta ja saatavuudesta, 3) käsitykset asuinalueen sijainnista, liikenneyhteyksistä ja kulkumahdolli- suuksista, 4) käsitykset asuinalueen liikenteestä, liikenneturvalli- suudesta, rakennetusta ympäristöstä, kunnallistekniikasta ja ym- päristöhaitoista, 5) käsitykset sosiaalisesta lähiympäristöstä, naapuruussuhteista, ilmapiiristä sekä symbolisista arvoista, 6) muut käsitykset kunnan asioiden hoidosta ja tilanteesta yleensä sekä muut yksittäiset vaikeasti sijoitettavat ”persoonalliset” kommen- tit. Raahenseutulaiset arvostivat erityisesti asuinympäristönsä rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä. Yhteensä tämän toi esille yli 300 vastaajaa. Kuntien ja asuinaluetyyppien erot eivät tässä olleet 132 merkittäviä. Asia nousi vastauksissa ensimmäiseksi joka kunnassa ja yhtä lailla niin haja-asutus-, taajama- kuin keskusalueillakin. Asuinalueeseen liitettiin sellaisia myönteisiä ominaisuuksia kuten rauhallisuus, turvallisuus, hiljaisuus, maaseutumaisuus, maalaisuus, kyläraitti, kylä, oma vapaus, väljyys, avaruus, luon- nonläheisyys, kauneus, puhtaus, puhdas ilma, vihreys, metsät, viheralueet, vesistöt, jokimaisema, meri. Kaiken kaikkiaan alueen rauhallisuus, turvallisuus ja luonto näyttävät olevan asukkaille keskeinen tyytyväisyyteen vaikuttava tekijä asuinympäristössä. Seuraavaksi parhaimmat asuinympäristön ominaisuudet liit- tyivät palveluiden monipuoliseen tarjontaan ja läheisyyteen (84 vastausta). Sosiaalista lähiympäristöä, kotiseutua ja tuttuutta, naa- purisuhteita, sukulaisia ja ystäviä piti tärkeimpänä 46 vastaajaa. Muutama toi esille asuinalueen hyvään sijaintiin, sopiviin väli- matkoihin ja hyviin kulkuyhteyksiin sekä rakennettuun ympäris- töön liittyviä asioita. Kaikkein huonoimpana tekijänä asuinalueellaan raahenseutulaiset pitivät palveluiden huonoa tarjontaa ja saavutettavuutta (129 vastaajaa). Erityisesti taajamissa ja haja-asutusalueilla lähi- palvelujen puuttuminen ja niin kaupallisten kuin julkistenkin toimintojen keskittyminen keskustoihin koettiin keskeisenä viihty- vyyttä vähentävänä tekijänä. Asumista etäällä palveluista hanka- loitti vielä huonot kulkuyhteydet ja huono tienpitoa (89 vastaajaa). Palveluiden keskittyminen ja julkisen liikenteen puuttuminen edellyttää ”syrjässä” asuvilta käytännössä oman auton pakkoa. Tilannetta pahentaa toisaalta teiden huono kunto, päällystämättö- myys, hidas auraus, huono hiekoitus, rappeutuminen, kevyen liikenteen väylien ja valaistuksen puuttuminen. Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä herätti liikenneturvalli- suutta, fyysistä rakennettua ympäristöä, ympäristöhaittoja ja lii- kennettä koskevat asiat (65 vastaajaa). Liikenteessä oltiin huo- lestuneita lasten turvallisuudesta ja oltiin tyytymättömiä pyörätei- den puuttumiseen, vilkkaaseen liikenteeseen ja huonoon liiken- nekäyttäytymiseen. Rakentamisessa tyytymättömyyttä aiheutti kaavoitus ja rakentamisen tiheys, alueen yleinen kehitys, yleinen epäsiisteys ja hoitamattomuus, kunnallistekniikan puutteet, ympä- ristön saasteet, liikennemelu, tuulisuus ja pöly. 133 Sosiaalisessa lähiympäristössä viihtymättömyyttä aiheutti noin kolmenkymmenen vastaajan mielissä asuinpaikan liian ”pienet ympyrät”, ahdas ilmapiiri, juoruilu ja toisten asioiden tietämi- nen sekä kavereiden puute ja sukulaisten asuminen kaukana. Sa- moin noin kolmenkymmenen vastaajan mielestä asuinalueella oli huonointa kunnan asioiden huono hoito, veroäyri, asukkaiden vä- heneminen ja työpaikkojen puuttuminen alueelta. Taulukossa 18 on esitetty tiivistettynä kunnittain ja asuinalueittain raahenseutulaisten näkemykset asuinalueensa parhaim- mista ja huonoimmista puolista edellä mainittujen teemojen mu- kaisessa järjestyksessä. Tutkimukseen vastanneet jakautuivat asuinalueille hieman epätasaisesti. Kokonaisuutena vastanneet painottuivat taajama-alueille: vastanneista noin neljäsosa asui keskustoissa, vajaa puolet taajamissa ja noin neljäsosa haja-asutusalueella. Raahessa, Pattijoella ja Pyhäjoella vastaukset koskevat suurimmaksi osaksi taajama-aluetta, Siikajoella suurimmaksi osaksi keskustaa ja haja-asutusaluetta, Ruukissa suurimmaksi osaksi taajama- ja haja-asutusaluetta ja Vihannissa tasaisesti kaikkia alueita. Kunnittain Raahessa arvostettiin eniten rauhallista ympäris- töä, kaupungin palvelujen läheisyyttä sekä kotiseutua, sukulaisia, ystäviä ja naapureita. Arvostelua herätti taajamissa palveluiden keskittyminen keskustaan ja lähipalveluiden puutteet. Tienpidossa vastaajat olivat kyllästyneet erityisesti katujen ja teiden huonoon kuntoon ja hoitoon sekä liikennesuunnitteluun. Rakennettuun ympäristöön liittyviä tyytymättömyyden aiheita olivat liian pienet tontit, rumat rakennukset, liian tiheä rakentaminen, puistojen kaa- voittaminen tonteiksi, yleinen epäsiisteys ja asuinalueen kehitty- mättömyys. Rautaruukin saasteet (ilma, pöly, melu) nousivat esille ympäristöhaittana. Pattijoella arvostettiin rauhallista ympäristöä ja palvelujen lä- heisyyttä sekä väljää rakentamista ja suuria tontteja. Tyytymättö- myyttä aiheutti kaikilla asuinalueilla huonot palvelut ja huono lii- kenneturvallisuus sekä taajamissa rakentamiseen ja fyysiseen ym- päristöön liittyvät asiat. Liikenneturvallisuudessa tuotiin esille huono liikennekäyttäytyminen ja kaaharit, lasten paljous liiken- teessä, 8-tien vilkas liikenne, pesäpallokentän liikenne, katuvalo- jen ja pyörätien puute. 134 Taulukko 18. Asuinalueella parasta ja asuinalueella huonointa.

R A A H E P A T T I J O K I Keskusta Taajama Haja-asutus Keskusta Taajama Haja-asutus Asuinalueella parasta rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, luonto 8 luonto 34 luonto 4 luonto 9 luonto 30 luonto 17 palvelut lähellä 8 palvelut lähellä palvelut lähellä palvelut lähell 17 sosiaalinen ymp 3 sosiaalinen ymp 2 16 13 hyvät yhteydet 3 sosiaalinen ymp 7 rakennettu ymp 2 rakennettu ymp 4 sosiaalinen ymp 2 sosiaalinen ymp 2 Asuinalueella huonointa liikenneturvallis 3 huonot palvel 11 huonot palvelut 2 huonot palvelut 3 huonot palvelut 8 huonot palvelut 8 rakennettu ymp 2 yhteydet/tienp 11 liikenneturvalli- yhteydet/tienpito yhteydet/tienpito saasteet 5 rakennettu ymp 4 suus 2 6 2 sosiaalinen ymp 2 saasteet 4 saasteet 2 liikenneturvallis 6 liikenneturvallis 4 kunnan asioiden sosiaalinen ymp 3 työpaikkojen rakennettu ymp Raahe-liitos 2 hoito 2 työpaikkojen puute 2 14 puute 2

S I I K A J O K I R U U K K I Keskusta Taajama Haja-asutus Keskusta Taajama Haja-asutus Asuinalueella parasta rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, luonto 24 luonto 9 luonto 17 luonto 6 luonto 23 luonto 21 hyvät yhteydet 2 hyvät yhteydet 2 palvelut lähellä 2 palvelut lähellä 3 sosiaalinen ymp 4 sosiaalinen ymp 5 sosiaalinen ymp 2 työpaikka 2 hyvät yhteydet 3 sosiaalinen ymp 2 Asuinalueella huonointa huonot palvel 11 huonot palvelut 7 huonot palvelut 8 huonot palvelut 3 huonot palvelut huonot palvelut yhteydet/tienpit 5 yhteydet/tienpito yhteydet/tienpit 8 työpaikkojen 13 13 rakennettu ymp 3 3 sosiaalinen ymp 2 puute 2 yhteydet/tienpito yhteydet/tienpito sosiaalinen ymp 2 sosiaalinen ymp 3 kunnan asioiden 7 15 kunnan asioiden hoito 4 sosiaalinen ymp 4 hoito 3 työpaikkojen työpaikkojen työpaikk puute 3 puute 2 puute 3

P Y H Ä J O K I V I H A N T I Keskusta Taajama Haja-asutus Keskusta Taajama Haja-asutus Asuinalueella parasta rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, rauhallisuus, luonto 6 luonto 38 luonto 18 luonto 22 luonto 15 luonto 18 palvelut lähellä 9 palvelut lähellä 6 palvelut lähellä rakennettu ymp 4 sosiaalinen ymp 6 sosiaalinen ymp 4 hyvät yhteydet 5 10 sosiaalinen ymp 4 sosiaalinen ymp 3

Asuinalueella huonointa huonot palvelut 2 huonot palvel 14 huonot palvel 11 huonot palvelut 5 huonot palvelut 4 huonot palvelut 6 rakennettu ymp 2 yhteydet/tienpit 8 yhteydet/tienpit 7 yhteydet/tienpit 2 yhteydet/tienpit 6 yhteydet/tienpit 9 rakennettu ymp 5 rakennettu ymp 3 asuminen 2 muu fyys ymp 2 rakennettu ymp 3 sosiaalinen ymp 6 sosiaalinen ymp 2 sosiaalinen ymp 4 sosiaalinen ymp 2 muu fyys ymp 2 työpaikkojen työpaikkojen sosiaalinen ymp 2 puute 5 puute 2

Rakennettuun ympäristöön kiinnitti huomiota Pattijoen taajamissa 14 vastaajaa, joista kolmasosa oli tyytymätön viheralueiden vähyyteen ja huonoon hoitoon sekä asuinalueen yleiseen siisteyteen, kolmasosa liika tiheään rakentamiseen viime aikoina 135 ja kolmasosa viemäriverkon puuttumiseen, pohjaveden laatuun, kuivuuteen ja ojien tulvimiseen. Siikajoella arvostettiin rauhallista ympäristöä, luonnon kau- neutta. Tyytymättömyyttä aiheutti ensi sijassa huonot palvelut ja huonot julkiset kulkuyhteydet, mikä edellytti oman auton käyttö- pakkoa. Muissa asioissa herätti arvostelua kunnan asioiden hoito, kunnan talous, heikko elinkeino- ja yritystoiminta ja työpaikkojen puute, suhtautuminen yrittäjyyteen sekä ilmapiiri. Ruukissa arvostettiin rauhallista ympäristöä, maaseutumai- suutta, kotiseutua ja tuttuja ihmisiä. Tyytymättömyyttä aiheutti erityisesti huonot palvelut, etäisyydet, huono joukkoliikenne ja huono tie sekä työpaikkojen puute. Pyhäjoella arvostettiin rauhallista ympäristöä, keskustassa palveluiden läheisyyttä sekä kotiseutua ja tuttuja ihmisiä. Tyyty- mättömyyttä aiheutti taajamissa ja haja-asutusalueella huonot palvelut ja huonot yhteydet. Taajamissa arvosteltiin rakentamista ja fyysistä ympäristöä: kalliit ja pienet tontit, määräykset, kunnan alueiden ja asuntojen kunnossapito, tuulisuus, hiekkapöly, joen lietteisyys ja likaisuus. Tyytymättömyyden syynä tuotiin esille myös ikärakenteen vanheneminen, poismuutto ja kylien autioitu- minen. Vihannissa arvostettiin rauhallista ympäristöä ja maaseutu- maisuutta, keskustassa palvelujen läheisyyttä sekä kotiseutua, sukulaisia, ystäviä ja naapureita. Tyytymättömyyttä aiheutti puut- teelliset palvelut, huonot yhteydet ja tienpito erityisesti talvella, poismuutto, talojen ”emännättömyys” ja työpaikkojen puute. Kokonaiskuva Raahen seudusta osoittaa, miten palveluiden tarjonta ja kohtuullinen saavutettavuus on viihtyvyydessä varsin keskeisellä sijalla. Taajamissa ja keskusalueilla kehittämistä on fyysiseen ympäristöön ja rakentamiseen liittyvissä asioissa. Koti- seutu, ympäristön ja ihmissuhteiden tuttuus on monille tärkeä asuinalueen viihtyvyysulottuvuus. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää se, että ihmiset voivat asua haluamallaan alueella ja että riittävät mahdollisuudet tähän tar- joutuvat. Asuinalueen tulisi olla arkipäiväisen toiminnan, sosiaalisen elämän, yhteisöllisyyden, osallistumismahdollisuuksien ja henkisen hyvinvoinnin kannalta toimiva. Tämä edellyttää koh- 136 tuullisissa rajoissa palveluiden saatavuutta ja kulkumahdollisuuksia. Missä määrin asuinympäristön ja kotiseudun muut hyvät ominaisuudet pystyvät korvaamaan huonoja palveluja? Vastaajat olivat huolissaan alueiden kehityksestä ja kaipasivat parempia kulkuyhteyksiä ja parempaa tienpitoa sekä työpaikkoja, joka vä- hentäisi poismuuttoa ja kylien autioitumista. Poismuutto ja asutuksen keskittyminen keskusalueille on kehityssuunta, joka osaltaan ratkaisee ongelmaa, osaltaan heikentää tilannetta entisestään alueille jäävien osalta. Seuraavassa tarkastellaan missä määrin asukkaat sitten ovat halukkaita muuttamaan ja mitkä ovat muuton syyt.

Alueelle kiinnittyminen ja muuttohalukkuus

Kansalaisilta tiedusteltiin mahdollisia muuttoaikeita lähiaikoina, muuttopaikkaa sekä muuton syitä ja mahdollisia estäviä tekijöitä (taulukot 19-21). Muuttoaikeita ilmoitti yhteensä 84 vastaajaa (18 %). Vastan- neista valtaosa, 82 prosenttia, ei suunnitellut muuttoa. Kunnittain muuttoaikeet vaihtelivat muiden kuntien kuudestatoista Ruukin 22 ja Siikajoen 24 prosenttiin vastaajista. Asuinalueella ei tässä ollut merkitystä.

Taulukko 19. Muuttoaikeet lähiaikoina, %.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Ei aio muuttaa 83 85 76 78 84 84 82 Harkinnut muuttoa 13 13 21 18 15 13 15 Päättänyt muuttaa 5 3 3 4 1 3 3 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 Lkm 80 79 68 77 80 75 459

Ilmoitettu muuttopaikka oli yleisimmin Raahen seudun ulkopuolinen muu Suomi (44 %), naapurikunta noin kolmasosalla ja ny- kyisen kunnan sisällä neljännes vastaajista. Yhteensä seudun si- säistä eli kunnan sisäistä ja naapurikuntaan suuntautuvaa muuttoa on suurin osa (54 %). Avovastausten mukaan Raahen seudun ul- kopuolisista muuttoaikeista noin kolmannes suuntautui Oulun 137 seudulle, viidennes Etelä-Suomeen ja loput muualle. Muutamalle paikka oli avoin: ”sinne mistä töitä löytyy”.

Taulukko 20. Muuttopaikka, %.

Raahen seutu Kunnan sisällä 24 Naapurikuntaan 29 Muualle Suomeen 44 jossa Oulun seudulle 16 Etelä-Suomeen 8 muualle 20 Ulkomaille 3 Yhteensä 100 Lkm 89

Taulukko 21. Muuttosyy, %.

Raahen seutu Oma/puolison työ 27 Oma/puolison opiskelu 12 Asumiseen liittyvä syy 21 jossa pienempi/isompi asunto 11 omistusasunto/omakotitalo 8 palveluasunto/-talo 2 Muu syy 39 Yhteensä 100 Lkm 84

Muuttomotiiveista selvästi yleisimmin mainittiin oma tai puolison työ (27 %). Opiskelu oli syynä reilulla kymmenellä prosentilla. Asumiseen liittyviä muuttosyitä oli yhteensä viidesosalla muuttoa aikovista. Neljäkymmentä prosenttia muuttosyistä jäi luokkaan ”muu syy”. Avovastausten mukaan näistä kolmasosa koski huonoja palveluita ja kulkuyhteyksiä, muutama liittyi eläkkeelle jääntiin ja paluuseen juurille tai lähemmäksi sukulaisia ja lasten- lapsia, muutama liittyi ikääntymisestä johtuvaan muuttoon ja muutama mieluisan rakennustontin saantiin. Osa syistä esitettiin varsin yleisellä tasolla: kunnan tilanne, perhesyyt, ihmiset, mahdollisuudet. Muuttoa suunnittelevilta tai muuttopäätöksen tehneiltä kysyttiin mikä saisi heidät jäämään nykyiselle asuinalueelleen? Yh- teensä 66 vastaajasta suuri osa ilmoitti että jäisi asuinpaikalle, jos 138 alueelta saisi oman alan työpaikan (14 vastaajaa) tai opiskelupai- kan (11 vastaajaa) tai jos heillä olisi taloudelliset mahdollisuudet kulkea asuinalueeltaan muualla töissä tai opiskelemassa. Asuin- alueen julkisten palveluiden parantumisen toi esille kahdeksan vastaajaa ja julkisen liikenteen ja kulkumahdollisuuksien parantumisen kolme vastaajaa. Palveluiden osalta toivottiin palveluiden parantumista eniten taloudenhoitoa ja palveluiden saamista tuke- vassa kotiavussa ja asiointiavussa. Yksi vastaaja sanoo suoraan sosiaali- ja terveyspalveluiden saannin ratkaisevan tulevan asuinpaikan. Yksi jäisi asuinpaikalle, jos sosiaali- ja terveyspalvelut voisi saada naapurikunnasta, joka on lähempänä kuin oma kunta. Muutama vastaaja ilmoitti, että jäämään saisi hyvä rakennuspaikka tai yleisesti alueen kehitys. Muutaman saisi jäämään lottovoitto, muutaman juuret, muutaman lasten koulunkäynti, muutaman ”ei mikään”. Muuttohalukkuudessa tärkeimpänä syynä vaikuttaa työ- ja opiskelupaikkojen tarjonta. Opiskeluun liittyvä muutto kuuluu luonnollisena tiettyyn elämänvaiheeseen, kun haluttua koulutusta ei löydy paikkakunnalta. Työikäisillä ansiotyön merkitys ja ”ura- kehitys” on taas niin ratkaiseva, että se ohittaa olinpaikan valin- nassa helposti monet asuinalueella pysymistä edistävät tekijät. Toisaalta palveluiden toimivuuteen ja saatavuuteen liittyvä tyytyväisyys ja tyytymättömyys sekä julkisen liikenteen puuttuminen, etäisyydet ja kulkuyhteydet näkyvät selvästi muuttoai- keissa. Varsinkin eläkeikäisillä muuttoa selittää toisaalta ikä, liikkumismahdollisuudet, etäisyydet ja palveluiden huono saatavuus, toisaalta halu siirtyä lähemmäs keskeisiä tukitahoja, lapsia ja las- tenlapsia. Muuttaminen on oletettavasti monien tekijöiden summa ja vastauksista voidaan päätellä, että päätökseen vaikuttaa työntä- västi tai ehkäisevästi monia tekijöitä. Muuton syyt liittyvät enemmän muihin tekijöihin kuin asuinympäristön varsinaiseen koettuun laatuun. Raahen seudun valtteja ovat maaseutumaisuus, rauhallinen ympäristö, sosiaalinen turvallisuus ja luonnon lähei- syys – nämä ovat arvoja, joita vastaajat suuresti arvostivat. Suurin osa vastanneista on asunut kunnassa hyvin pitkään (taulukko 22). Noin 90 prosenttia asukkaista on asunut kunnassa ja asuinalueella enemmän kuin viisi vuotta. Vastaajien asumisen 139 kesto keskimäärin kunnassa on 28 vuotta ja asuinalueella 22 vuotta.

Taulukko 22. Asumisen kesto, %

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Asunut kunnassa Alle 5 vuotta 7 13 16 5 11 6 10 Kauemmin 93 87 84 95 89 94 90 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 Lkm 81 82 69 80 83 80 475 Asunut alueella Alle 5 vuotta 12 18 14 10 12 8 12 Kauemmin 88 82 86 90 88 93 88 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 Lkm 81 82 69 80 83 80 475

Asumisen kesto kuvaa hyvin asukkaiden kiinnittymistä asuinalueelleen. Asuinympäristön hyvät piirteet, ihmissuhteet, kotipaik- karakkaus ja sitoutuneisuus eri asioihin oletettavasti vaikuttavat siinä, että suurin osa, 82 prosenttia vastaajista, ei suunnitellut muuttoa. Muuttoa suunnittelevien, lähes viidesosan, muutosta yli puolet (54 %) koski alueen sisäistä muuttoa, joka ilmeisesti selittyy paljolti elämäntilanteeseen, perhesyihin ja asuntoon sekä etäi- syyksiin palveluihin liittyvillä tekijöillä. Muualle muutosta selittyy paljon todennäköisesti opiskelu- ja työmuuttona sekä jossakin määrin eläkeläisten paluuna syntymäseuduille. Alueiden muuttovoitto tai –tappio on yhteydessä sosiaaliseen pääomaan alueella. Ovaskan mukaan muuttoliike aiheuttaa ongelmia niin tulo- kuin lähtöalueilla. Muuttovoittoalueilla sosiaalinen pääoma ja luottamus vähenee, muuttotappioalueilla kasvaa negatiivisuus. Aktiivisen väestön poismuutto rapauttaa syrjäky- lien sosiaalista pääomaa, sosiaalisia verkostoja ja yhteisöllisyyttä, heikentää asuinalueen ilmapiiriä ja lisää epävarmuutta tulevaisuudesta. Muutto ja väestörakenteen muutos ovat yhteydessä palve- lutyytyväisyyteen. Suuri sosiaalinen pääoma vähentää palvelujen tarpeita ja pieni sosiaalinen pääoma kasvattaa niitä. Mitä enem- män alueella on sosiaalista pääomaa, sitä tyytyväisempiä asukkaat ovat. (Ovaska 2003.) Väestön valtavirta on Suomessa viime vuosina suuntautunut voimakkaasti muutamaan suurimpaan yliopiston ja monipuolisen 140 elinkeinorakenteen omaavaan keskukseen. Aktiivisia muuttajia ovat erityisesti nuoret ja korkeasti koulutetut (esim. Ala-Siuru 1997; Nivalainen & Volk 2002). Siinä kun työ- ja opiskelupaikat edelleen keskittyvät keskuksiin, siihen suuntaan liikkuu aina myös muuttoautoja. Palveluiden ja toimintojen keskittymiskehitys ja muuttoliikkeen valikoivuus vahvistaa asuinalueiden väestöryhmien ja hyvinvoinnin polarisoitumista. Keskuksiin suuntautuvassa muutossa ratkaisevia ovat monipuoliset koulutus- ja toimeentulomahdollisuudet. Hyvätkään palvelut eivät pidättele, jos toimeentulomahdollisuuksia ei ole. Muuttoon vaikuttamisessa keskeinen haaste on työpaikkojen kehittyminen seudulla. Hyvinvointipalveluiden turvaaminen syr- jäkylillä on toinen kysymys. Muutto ja palvelut kytkeytyvät toisiinsa. Missä määrin halutaan ja voidaan turvata palvelut ja pitää syrjäkylät asuttuina?

5.6 Kansalaisten näkemykset

Kyselylomakkeen viimeisenä kysyttiin millaisia terveisiä vastaajat haluaisivat lähettää kunnallisille päättäjille. Terveiset saatiin 206 (43 %) vastaajalta ja monesti varsin perusteellisestikin lomakkeen kääntöpuolelle tai erilliselle paperille jatkettuna. Vastaukset kokoavat kansalaisten käsityksiä siitä mitä hyvinvoinnin ulottuvuuksia pitäisi kehittää. Vastauksissa käsitellään pääosin jo edellä esille tulleita asioita, mutta näkökulma on selke- ämmin konkreettisten ja ajankohtaisten kehittämistarpeiden näkö- kulma. Vastaukset teemoiteltiin neljään ryhmään. Esille tuli perushy- vinvointipalveluita koskevia kehittämistoiveita, huoli palveluiden saatavuudesta sivukylissä, tienpitoa, rakentamista ja rakennettua ympäristöä koskevia toiveita, työ-, elinkeino- ja asuntopolitiikkaa koskevia toiveita sekä kunnallista päätöksentekoa koskevia nä- kemyksiä. Seuraavassa kunnittain kuntalaisten eniten esille nostamat asiat ”omin sanoin” (suluissa mielipiteen esittäjien lukumäärät).

141

RAAHE Palvelut − investoinnit ihmisten peruspalveluihin ja hyvinvointiin, ei ylellisyysrakentamiseen (3) − lisää henkilökuntaa hoitoalalle (2) − omaishoitotukeen korotus, lasten kotihoidontuki liian pieni (2) − maaseudun ja taajamien palvelut (2) − hyvät palvelut on jo - palveluiden tarjonta liiankin hyvällä mallilla (2) Rakennettu ympäristö − syrjäkylien tienhoito paremmaksi (3) − jatkuva katujen aukominen kuntoon, parempi korjaus (2) − asuinympäristön viihtyvyys, puistot ja viheralueet säilytettävä, ei saa kaavoittaa ja rakentaa liian täyteen (2) − huomioitava paremmin laitakaupungin, maaseudun ja taajamien tarpeet (2) Työ, asuminen, elinkeinot − työpaikkoja (8) Kunnallinen päätöksenteko − uutta verta päätöksentekoon, uusia ideoita kehitykseen, muutakin kuin Rautaruukki ja tietotekniikkaa (2) − kuunnelkaa kuntalaisten mielipiteitä, tuettava kansalaistoimintaa ja kylien talkoohenkeä (2) − Raahen imago vääristynyt, todellisuus kunnossa, maineen mustaaminen lopetettava (2) − jatkuva säästäminen on kehityksen jarru

PATTIJOKI Palvelut − palvelujen säilyttäminen kuntaliitoksen myötä, tasapuolista kehitystä, sivukylien palveluista pidettävä huoli (8) − lasten ja nuorten asiat (5) − vanhukset (4) − kouluihin henkilökuntaa, koulunkäyntiavustajat (2) − kodinhoitoapua lapsiperheille (2) Rakennettu ympäristö − asuinalueiden rauhallisuus ja turvallisuus turvattava Työ, asuminen, elinkeinot − työpaikkoja nuorille (7) − älkää säästäkö kunnan työpaikoissa, siitä kärsii kaikki, tasapuolisuutta kunnan työllistämiseen (2) − asuntojonot lyhyemmiksi ja nopeampi käsittely 142 Kunnallinen päätöksenteko − parempaa tiedottamista, kunnallisista suunnitelmista lisää tietoa (2) − ennakkoluulotonta Raahe-Pattijoen kehittämistä, uusi tilaisuus nyt − jäitä hattuun rakennushankkeissa

SIIKAJOKI Palvelut − palvelut ensin, palvelut ei saa enää huonontua (4) − kotipalvelu (4) − kulkuyhteydet, linja-autovuoroja, kuljetuspalveluja Raaheen ja Pattijo- elle (3) − lasten ja nuorten palvelut, päivähoitoa kehitettävä, leikkivälineitä koulun pihalle, kirjastoon kirjoja, ajanviettomahdollisuuksia (2) − kauppa-, pankki-, postipalvelut (2) Rakennettu ympäristö − ympäristöä kohennettava Työ, asuminen, elinkeinot − elinkeino- ja yritystoiminta heikkoa, suhtautuminen yrittäjyyteen huono, yrittäjyyttä tuettava oikein, annetaan keppiä eikä porkkanaa, kateus vaikuttaa päätöksiin, estetään hyviä hankkeita, moni yrittäjä häipynyt, myös maatalousyrittäjä, yrittäminen olisi kunnan hengissä pysymisen kannalta keskeistä (6) − työpaikkoja − lapsiperheiden pysyminen kunnassa turvattava (työmatkatuki tms.?), kun Raaheen joutuu kuitenkin kulkemaan työn ja lasten harrastusten pe- rässä Kunnallinen päätöksenteko − järkeä taloudellisiin päätöksiin, kunta pieni ja velkainen, tietotaitoa päättäjille, ratkaistaan liikaa tunteilla isoja asioita, liian hätäisiä pää- töksiä, kuppikunnat, yhteishenki ja ilmapiiri huono (4) − pitäisi yhdistää johonkin isompaan kuntaan (Raahe-Pattijokeen), yksin liian pieni ja velkainen kunta, palvelujen saannissa ei ole tasaveroinen naapurikuntien kanssa (3) − pitäisi jatkaa kuntayhteistyötä, tehdä yhteisiä päätöksiä eikä erikseen − pitäisi pitää itsenäisenä − harkitkaa tarkoin lupia, kaikki vastustaminen ei ole ilkeyttä

143

RUUKKI Palvelut − terveys- ja lääkäripalvelut kuntoon, ei saa keskittää Raaheen, jonotuk- set pois, yksityiset käyttöön (4) − henkilökuntaa vanhustenhoitoon ja kotipalveluun (4) − tasapuolisuutta kylien kesken, sivukylien palvelut säilytettävä, esim. monipalvelupäivä kerran kuussa) (4) − kehitettävä palveluita yleensä (3) − ennaltaehkäisevää toimintaa lapsille ja nuorille, iltapäiväkerhot, nuori- sotiloja, muutakin kuin urheilua (3) − kuntoutuspaikkoja, harrastustoimintaa eläkeläisille (2) − tapahtumia myös iltaisin, että muualla työssäkäyvät voivat osallistua − pitäisi saada käyttää lähimpiä palveluja kunnasta riippumatta − palvelut hyvät nykyisellään, älkää antako katkeroituneiden ihmisten ohjata kehittämistä Rakennettu ympäristö − kevyen liikenteen väylä, kylätie kuntoon Työ, asuminen, elinkeinot − työpaikkoja naisille (4) − yritystoimintaa Kunnallinen päätöksenteko − tasapuolisuutta päätöksentekoon, politikointi vähemmälle (2) − avoimempaa tiedottamista jo valmisteluvaiheessa − kunta siirtynyt liikaa yritystoimintaan, velanottoa vähennettävä, virkamatkat minimiin (3)

PYHÄJOKI Palvelut − terveyspalvelut toimimaan, vakituiset lääkärit, pitäisi saada apu omasta kunnasta, myös kesällä (6) − varoja kouluille (4) − lapset ja nuoret, lapsiperheiden tuet (4) − sivukylien palveluita kehitettävä tasapuolisesti (3) − ei jäähallia, investointeja hyvinvointiin kaikille (3) − vanhusten palvelut (2) − työapua mökin korjaukseen, jotta kotona-asuminen voi jatkua − henkilöstön jaksaminen, ainainen säästö rassaa Rakennettu ympäristö − pyörätie, valoja (3) 144 − Pyhäjoen ilmeen parantaminen, ominaispiirteet ja maalaiskuntamaisuus säilytettävä kaavoituksessa ja maankäytössä, keskustasta tuhottu liikaa vanhoja rakennuksia (2) Työ, asuminen, elinkeinot − työpaikkoja nuorille (6) − muuttovirta pysähdyksiin ja uusia asukkaita houkuteltava, myötämieli- syyttä rakentamiseen, tontit ja vuokrat kohtuullisiksi, vuokra-asuntoja ja perheasuntoja myös syrjäkylille (5) Kunnallinen päätöksenteko − kuntalaisia kuunneltava enemmän, päätöksentekoon enemmän tavalli- sen kuntalaisen näkökulmaa (5) − uusia ideoita, nuoria päätöksentekoon (2) − lähikuntien yhteistyötä enemmän syrjäkylien palveluiden saatavuudessa (lyhyempi matka naapurikuntaan) − ei pidä sitoutua liikaa seutukunnallisesti

VIHANTI Palvelut − vanhustyö, vanhuksille asuntoja, kunnallinen dementiakoti (6) − lapset ja nuoret (3) − palvelut myös kirkonkylän ulkopuolelle (3) − yleensä palvelutasoa nostettava, palvelujen perään pitää lähteä Oulai- siin, Raaheen, Ouluun (2) − harrastusmahdollisuuksia, on muitakin vapaa-ajanviettotapoja kuin urheilu (2) − sosiaalipalveluista ei voi tinkiä enää (3) − terveyspalvelujen toivottu suunta Oulainen, ei Raahe − kodinhoitajapalveluita lapsiperheille Rakennettu ympäristö − ikääntyvät huomioon liikennejärjestelyissä Työ, asuminen, elinkeinot − yrittäjähenkisyyttä, vihantilaisia yrittäjiä tuettava, elinkeinoelämää kehitettävä (5) − työpaikkoja nuorille ja muualta muuttaville (asukkaita) (3) − muualta muuttaneiden sopeutumista ja viihtymistä parannettava Kunnallinen päätöksenteko − pitkäjänteistä toimintaa kunnan hyväksi, uutta ajattelua, positiivisuutta, tärkeintä ihmisen hyvinvointi ja jaksaminen, kuntalaisia kuunneltava (6) − politikointi, kuppikunnat, lehmänkaupat pois politiikasta - pääasiat jää sivuun (5) − tasapuolisuutta kunnan kehittämiseen, sivukylien huomioiminen päätök- senteossa (2) 145

Kunnalliseen päätöksentekoon kohdistui kuntalaisten ”tervei- sissä” suuria odotuksia. Kuntalaiset arvostelivat kunnan asioiden hoidossa erityisesti politikointia ja kuppikuntia, sen sijaan, että päätöksentekijät harjoittaisivat pitkäjänteistä työpaikkoja luovaa, väestön pysymistä edistävää ja palvelut turvaavaa kunnan kehittä- mistä. Palveluiden järjestämisessä toivottiin tasapuolisuutta asuinalueiden välille. Päätöksenteossa yleensä toivottiin nuorten huomioon ottamista, kuntalaisten kuuntelua ja että kuntalaisten tarpeet ja toiveet huomioidaan ja kuntalaisten tärkeinä pitämiä asioita kehitetään. Näkemys kunnan ilmapiiristä, sosiaalisesta pääomasta, luottamus yhteisten asioiden hoitoon ja odotukset kunnan tulevasta kehityksestä ovat tärkeitä kuntalaisten hyvinvointiin ja viihty- vyyteen vaikuttavia välillisiä tekijöitä. Vastaajilta kysyttiin mihin ryhmään he katsovat asuinkun- tansa kuuluvan, jos Suomen kunnat jaetaan sosiaalistaloudellisen tilanteensa perusteella etenijäkuntiin, tienhaarakuntiin, pulma- kuntiin ja kriisikuntiin. Tyypittely vastaa sosiaalibarometreissä käytettyä tapaa (ks. esimerkiksi Eronen 2003, 32). Kuntatyyppejä luonnehdittiin seuraavasti:

Etenijäkunta Asuinkuntani sosiaalinen ja taloudellinen tilanne on hyvä. Tienhaarakunta Asuinkuntani sosiaalisessa ja taloudelli- sessa tilanteessa on sekä selviä ongelmia että ratkaisun mahdollisuuksia. Pulmakunta Asuinkuntani sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin ratkaisujen löytäminen on vaikeaa. Kriisikunta Asuinkuntani sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin ratkaisujen löytäminen näyt- tää mahdottomalta.

Vastaajien käsityksen mukaan (taulukko 23) suurin osa alueen kunnista on tienhaarakuntia, joilla on sekä ongelmia että mahdollisuuksia. Raahen, Pattijoen, Ruukin ja Pyhäjoen vastaajista noin puolet oli omasta kunnastaan tätä mieltä. Pyhäjoella vielä 146 neljännes ja Pattijoella viidennes katsoi kuntansa olevan etenijä- kunta. Siikajoella tilanne arvioitiin heikoimmaksi, noin kolmannes piti sitä pulmakuntana ja kolmannes kriisikuntana. Vihan- nissa 43 prosenttia piti kuntaa pulmakuntana ja 27 prosenttia tienhaarakuntana.

Taulukko 23. Kuntien sosiaalistaloudellinen tilanne, %.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm Etenijäkunta 8 18 3 10 26 3 12 54 Tienhaarakunta 53 56 13 51 49 27 42 198 Pulmakunta 16 6 35 15 13 43 21 98 Kriisikunta 6 2 35 4 1 13 10 45 Eos 18 17 14 20 11 14 16 74 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 - Lkm 80 82 69 79 82 77 - 469

Kansalaiset olivat ”hyvinvointikuntien” tilan ja tulevaisuuden suhteen varsin kriittisiä. Kansalaiset kokevat ja tunnistavat kuntien hyvinvointipoliittiset haasteet ja reagoivat niihin. Vastausten perusteella usean kansalaisen kokemusta kunnan tilanteesta ja tulevaisuudesta leimaa epävarmuus. Kunnallisessa politiikan teossa on syytä nostaa avoimuus ja luottamuksen ra- kentuminen kansalaisiin paremmin esille. 147 6 JOHTOPÄÄTÖKSET – RAAHEN SEUDUN HYVIN- VOINTIPOLITIIKAN SUUNTA

Tutkimuksen seudulliset hyvinvointipoliittiset johtopäätökset on käsitelty tutkimuksen ohjausryhmässä seudullisten toimijoiden, kuntien sosiaali- ja terveystoimen, Kansaneläkelaitoksen ja työ- voimahallinnon paikallistoimistojen ja Raahen seudun kehittä- miskeskuksen yhteistyönä. Johtopäätöksissä pohditaan ensiksi tutkimuksen tekotapaa, toiseksi kootaan tutkimuksen välittömät tulokset ja kolmanneksi arvioidaan palvelujärjestelmän muutostarpeita ja etsitään sellaisia seudullisia rakenteellisia ja toiminnallisia ratkaisuja, joiden avulla hyvinvointipalvelut vastaavat paremmin kansalaisten hyvinvoinnin nykyistä tilaa ja tarpeita.

Tutkimuksen tekotapa

Tutkimuksessa on luotu kuva kansalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalveluiden tilasta Raahen seudulla. Tutkimuksessa on kartoitettu kansalaisten hyvinvoinnin jakautumista seudullisesti ja paikallisesti, nostettu näkyväksi hyvinvoinnin palvelutarpeita ja arvioitu käynnissä olevia hyvinvoinnin ei-toivottavia ilmiöitä ja prosesseja. Hyvinvointi on tutkimuksessa ymmärretty kokonaisvaltaisesti ja moniulotteisesti. Hyvinvointi syntyy yksilöllisten ja ulkoisten tekijöiden vuorovaikutuksessa ja erilaisten rakenteiden, prosessien, toimijoiden ja muutoksen monimuotoisessa vaikutuspiirissä. Alueellinen ulottuvuus tuo tarkasteluun keskeisen elementin. Olennaista on hyvinvoinnin kokemuksen ja palvelutodellisuuden yhteen nivominen. Hyvinvoinnin kokonaiskuvaan tarvitaan ulkoisten tekijöiden ohella kansalaisten omaan kokemukseen ja toimintaan perustuvaa tietoa. Kansalaiset ovat aktiivisia toimijoita. Tutkimuksessa on selvitetty ihmisten arkikokemusta, sitä miten kansalaiset jäsentä- vät ja kokevat oman hyvinvointinsa, elämäntilanteensa, asuinym- päristönsä ja sen tarjoamat palvelut hyvinvoinnin kannalta. Kan- salaiskyselyyn vastasi 475 raahenseutulaista ja vastausprosentti

148 oli yhteensä 53. Kokonaisuutena kyselyaineisto antaa edustavan kuvan hyvinvoinnin tilasta ja jakautumisesta seudulla. Kato- analyysin perusteella heikompiosaiset ovat kuitenkin aliedustettuina. Tutkimuksen suorat tulokset antavat kokonaisuutena pa- remman kuvan hyvinvoinnin tilasta kuin todellisuus on. Tutkimuksessa kansalaisnäkemykseen on yhdistetty tilastoaineiston tarjoama tausta- ja vertailutieto sekä paikallisten palveluiden tuottajien asiantuntijanäkökulma. Eri näkökulmia ja menetel- miä yhdistävillä monilaatuisilla aineistoilla, analyysilla ja tulok- silla on monipuolistettu ja syvennetty näkemystä paikallisesta hyvinvoinnista. Palvelujärjestelmän toiminnan kehittäminen edellyttää paikallisesta kontekstista nousevaa ja paikallisesti tuotettua tietoa. Tutkimus on ollut hyvinvoinnin paikallisen tiedontuottamisen ko- keilu. Tutkimuksessa on kehitetty hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelutarpeiden muutosten paikalliseen seuraamiseen soveltuva ja toistettavissa olevaa mittaria. Tutkimus antaa hyvinvoinnista poikkileikkauskuvan, jonka taustalla on paljon muutosta. Hyvinvoinnin muutoksen ja hyvinvointipolitiikan seurannan kannalta hyvinvoinnin mittaus on syytä uusia kahden kolmen vuoden kuluttua, jolloin hyvinvoinnin muutos saataisiin näkyvämmäksi kuin yhden mittauskerran perusteella. Uusittu mittaus osoittaisi miten havaittuihin palveluvajei- siin ja ongelmakohtiin on pystytty puuttumaan sekä mitä uusia ongelmakohtia nopea yhteiskunnallinen muutos on tuonut. Uusittu mittaus on mahdollista toteuttaa focus group -tyyppi- senä, esimerkiksi rajata joihinkin väestöryhmiin tai palveluihin. Kyselyn uusiminen toisi tuloksia myös kyselyajankohdan jälkeen toteutetun Raahen ja Pattijoen kuntaliitoksen vaikutuksista. Tutkimus on edennyt prosessina. Toimintatapa on ollut kokeileva. Tiedontuottamisen prosessissa on ollut keskeistä tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön toiminnan samanaikaisuus. Toimintatapa on mahdollistanut, että esille tulleisiin asioihin on voitu reagoida ja puuttua nopeasti ja välittömästi. Tutkimuksen tuottama tieto kansalaisten kokemuksista ja palvelutarpeista on voitu jo ”raakamuodossa” viedä konkreettiseen päätöksentekoon, alueellisen hyvinvointipolitiikan suuntaamiseen, hyvinvointistrategiseen työhön ja käytännön kehittämistoimintaan.

149 Paikallisten toimijoiden moniääninen vuoropuhelu yli kunta- ja sektorirajojen on laajentanut kaikkien osapuolien hyvinvointipoliittista näkemystä ja luonut edellytyksiä yhteistyön tiivistämi- selle. Tutkimuksen tuloksista on myös informoitu kuntalaisia paikallislehtien ja –radion välityksellä sen kaikissa vaiheissa.

Tutkimuksen välittömät tulokset

Kokonaiskuva hyvinvoinnista Raahen seudulla on ristiriitainen. Toisaalta kansalaisten hyvinvointi näyttää kokonaisuutena toteutuvan kohtalaisen hyvin – toisaalta tulokset kertovat polarisaa- tiosta ja eriarvoisuudesta väestöryhmien välillä. Väestön hyvinvoinnissa on käynnissä eriytymisprosesseja, jotka ovat ilmeisesti syventymässä. Julkisten hyvinvointipalvelujen toimivuuden välillä on asukkaiden kokemuksien mukaan huomattavia eroja. Toiset hyvinvointipalvelut toimivat moitteettomasti ja vastaavat kansalaisten tarpeisiin hyvin, toisten osalta on selviä vaikeuksia. Palvelujärjestelmä näyttää vastaavan hyvin erityisesti niihin tarpeisiin, joihin riittävät yleiset ja standardimaiset palvelumuodot. Yleisesti erilaisiin elämänvaiheisiin kuuluvat laajat, kaikille suunnatut peruspalvelut koettiin hyviksi (äitiys- ja lastenneuvola, lasten päivähoito, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto). Sen sijaan monet palvelumuodot, jotka toimivat viimesijaisena suojaverkkona ja joissa tarvitaan yksilöllisempää palvelua, erikoisosaamista ja korjaavia tai tukevia toimenpiteitä, koettiin huonommiksi (toimeentulotuki, päihdehuolto, mielenterveyspalvelut). Kaikkien palvelujen kohdalla saatavuus on tärkeä. Tuloksissa näkyy mitä palveluja kunnassa on ollut huonosti tarjolla tai ei ole ollut lainkaan. Tulokset kertovat kuitenkin, että kuntien ja asuinalueiden välinen vaihtelu ei selity pelkästään sillä onko palvelu saatavissa asuinalueella vai ei. Myös palveluiden toteutustavoilla on merkitystä. Tyytymättömyys kohdistuu usein toiminnallisiin asioihin, asiakaspalveluun ja palvelukäytäntöihin. Sosiaalipalveluissa käyttäjien tarpeita parhaiten vastasivat lapsiperheille suunnatut palvelut, kuten päivähoito. Tyytyväisiä oli lähes 80 prosenttia vastaajista. Lasten asioissa arvostettiin erityisesti päivähoitopaikan löytymistä kodin läheisyydestä. Las-

150 ten päivähoito on lainsäädäntöön perustuva subjektiivinen oikeus, mikä näyttää toteutuvan hyvin. Myös vanhusten palveluja pidettiin varsin hyvin toimivina. Toimeentulotukeen, oikeusapuun ja päihdehuoltoon tyyty- mättömiä oli kolmannes vastaajista. Lasten päivähoitopalveluita lukuun ottamatta kaikissa palveluissa tyytymättömiä oli enemmän kuin 17 prosenttia. Lukua voidaan pitää suurena. Ongelmat liitty- vät osaksi resursointiin ja palveluiden riittävyyteen (lapsiperheiden ja vanhusten kotiapu, vanhustenpalveluiden henkilökunnan vähyys, sivukylien palvelut, kuljetusapu, jonotus, kiire, käsittelyn hitaus, henkilökunnan vaihtuvuus). Osaksi toimintatapoihin, pal- velukäytäntöihin, byrokratiaan, asiakaspalveluun ja asenteisiin asiakasta kohtaan, jotka tekivät avun saannin joissakin tilanteissa hankalaksi. Tiedottamiseen sosiaalipalveluissa tyytymättömiä oli neljäs- osa joka kunnassa. Oletettavasti tyytymättömien joukossa on niitä, jotka näkevät palvelujärjestelmän rakenteen ja toimivuuden monimutkaisena – eivätkä silloin tiedä milloin he ovat oikeutettuja palveluihin ja miten niitä pitäisi hakea. Terveyspalveluissa perusterveyspalvelut ovat varsin hyvin toimivia. Parhaiten kansalaisten tarpeita vastasivat äitiys- ja lastenneuvolapalvelut. Tyytyväisyys oli yli 80 prosenttia. Myös koulu- ja opiskelijaterveydenhoito, hammashuolto ja kotisairaanhoito näyttivät kansalaisnäkökulmasta toimivan hyvin. Erityisen huonosti toimivaksi arvioitiin erikoislääkäripalvelut, joihin tyytymättömiä oli lähes 60 prosenttia vastaajista. Kuva ei kuitenkaan ole yhtenäinen, vaan kuntien sisällä on eroja. Kyse on ilmeisesti myös siitä, että kuntien perusterveydenhuollon resurssien puutteet (jonot, lähetteiden saannin vaikeudet) heijastuvat tyytymättömyytenä erikoislääkäripalveluihin. Mielenterveys- ja yleislääkäripalveluihin tyytymättömiä oli kolmasosa, fysiotera- piapalveluihin sekä sairaala- ja vuodeosastohoitoon neljäsosa, tiedottamiseen ja neuvontaan viidesosa vastaajista. Suuri osa tyytymättömyydestä selittyy palvelun heikolla saatavuudella (erikoislääkäripalvelut, lääkäripalvelut). Kyse ei ole niinkään pitkistä matkoista ja kulkuyhteyksistä, vaan yleensä ter- veyskeskusten resurssitilanteesta ja henkilökunnan vähyydestä. Lääkärivaje koettelee erityisesti pieniä kuntia. Terveyspalveluiden

151 keskeinen ongelma tulosten perusteella on tästä johtuvat vastaanotolle pääsyn vaikeudet, ajan saannin vaikeudet, jonot, kiire. Eri- tyisen ongelmallisia ovat ilta-, viikonloppu- ja loma-ajat. Kelan palveluissa toimivimmaksi kansalaiset arvioivat erilaisten korvausasioiden hoitamisen (eläkkeet, sairauspäiväraha, työttömyyskorvaus). Sen sijaan ongelmia ilmenee ”monimutkaisten” asioiden hoidossa. Tyytymättömiä palveluihin oli yli 15 prosenttia. Kuntoutukseen sekä tiedottamiseen ja neuvontaan tyytymättömiä oli kolmasosa vastaajista. Työhallinnon palveluissa arvostettiin eniten työhallinnon internetpalveluja. Tyytymättömiä oli kaikissa palveluissa yli kolmasosa, ammatilliseen kuntoutukseen ja työnvälitykseen puolet vastaajista. Sekä Kelan että työhallinnon palveluissa tyytymättömyys kohdistui paljolti palveluiden toimivuuteen ja toimintatapoihin. Laatua heikensi vastaajien kokemuksissa pitkät käsittelyajat, pal- veluprosessin byrokraattisuus sekä asiakaspalveluun ja neuvontaan liittyvät ongelmat ja avun saannin kokeminen monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Palveluiden saatavuus jakoi asuinalueita. Tyytyväisimpiä hyvinvointipalveluiden saatavuuteen olivat keskustoissa asuvat ja ongelmallisin tilanne oli haja-asutusalueilla. Koko aineistossa julkisten hyvinvointipalveluiden (sosiaali- ja terveystoimi, Kela, työhallinto) saatavuuteen tyytymättömiä oli yhteensä viidesosa vastaajista. Kulttuuri- ja koulutuspalveluiden saatavuuteen tyyty- mättömiä oli kolmasosa, keskeisiin lähipalveluihin viidesosa. Kulkumahdollisuudet julkisiin palveluihin olivat huonot neljäs- osalla, päivittäiseen asiointiin kymmenellä prosentilla. Julkisten kulkuvälineiden toimivuuden arvioi huonoksi 40 prosenttia kaikista vastaajista. Tietotekniikassa kansalaisilla on valmiuksia erityisesti matkapuhelimen hyödyntämiseen palvelujen välittäjänä, yhteydenpi- tovälineenä, saatavuuden laajentajana sekä apu- turvavälineenä esimerkiksi ikääntyvillä. Lähes 90 prosentilla raahenseutulaisista oli käytettävissään matkapuhelin. Tietokoneen ja internetin käyt- tömahdollisuudetkin oli yli 60 prosentilla, mutta valmiudet jakautuivat selvästi. Keskeiset estävät syyt internetin käyttöön pal-

152 velujen hankinnassa olivat laitteiden, liittymän ja palvelun hinta, osaamisen ja kokemuksen puute sekä iäkkyys. Kansalaiset kokevat tämänhetkisen elämäntilanteensa hy- väksi. Tyytyväisimpiä vastaajat olivat asumismukavuuteen, asuin- ympäristöön ja ihmissuhteisiin. Tältä kannalta Raahen seudun tilanne on hyvä, tyytymättömiä näissä oli vain muutama prosentti. Huonoimmaksi koettiin työllisyystilanne, jonka koki huonoksi viidesosa vastaajista. Taloudellisen tilanteen, vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja fyysisen terveyden ja toimintakyvyn koki huonoiksi reilut kymmenen prosenttia. Hyvinvointi jakautuu kuitenkin epätasaisesti. Hyvinvoinnissa on selvästi käynnissä eriyttäviä prosesseja, jotka tuottivat polari- saatiota väestöryhmien välille. Palvelutyytyväisyyden ja elämän- tilanteen kokemuksen perusteella hyvinvoinnille antavat hyvät lähtökohdat työikäisyys, työssäkäynti ja perhe. Suhteellisesti huonommaksi hyvinvointinsa kokevat nuoret, iäkkäät, työttömät, yksinhuoltajat ja kouluttamattomat. Suurista väestöryhmistä iäkkäillä yli 75-vuotiailla elämänti- lanteen kokemuksen kokonaistilanne oli ikäryhmittäin heikoin. Iäkkäiden hyvinvointiongelmat liittyvät ensi sijassa fyysisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemiseen, henkiseen vireyteen ja mielialaan, ihmissuhteisiin, asumismukavuuteen ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Ikäihmisten ja vanhusten palveluihin oltiin seudulla varsin tyytyväisiä. Ikääntyneiden kotipalvelujen tarjonnan ja tarpeiden välillä näyttää kuitenkin olevan epäsuhtaa. Il- maistuja avun tarpeita oli erityisesti kodinhoitoon ja arkisiin koti- ja pihatöistä selviämiseen ja asiointiin. Toinen palvelujen suuri kohderyhmä on lapset, nuoret ja lapsiperheet. Elämäntilanteen kokemuksessa lapsettomien perheiden ja kahden aikuisen lapsiperheiden hyvinvoinnin kokemus on hyvä. Sen sijaan yksinhuoltajien suhteellinen hyvinvoinnin vajaus tuli selvästi esiin. Tutkimus osoitti, että Raahen seudun kansalaiset rakentavat hyvinvoinnin ylläpitämisstrategiansa paljolti myös muiden toimijoiden kuin julkisen sektorin varaan. Tuen muodostamistavat vaihtelevat, mutta valtaosalla on keskeistä toimivat lähipiirin sosiaalisen tuen verkostot. Lähiomaiset on tärkein auttajaryhmä. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluilla, Kelalla ja työvoimahallin-

153 nolla on kuitenkin edelleen olennainen merkitys tuen tuottajina. Naapuruston, seurakunnan, järjestöjen merkitys oli suhteellisen pieni. Joillekin kansalaisille ne ovat kuitenkin tärkeimpiä ja vä- estön kokonaishyvinvoinnissa paikallisten sosiaalisen tuen verkostojen monipuolisuus on tärkeää. Vastaajien kokemista hyvinvoinnin puutteista ja elämänti- lanteista laajemminkin kertoo, että sellaisia avun tarpeita, joihin vastaaja ei ollut saanut apua, oli joka kymmenennellä. Suurin osa avun tarpeista koski julkisessa palvelujärjestelmässä jo olemassa olevia palvelumuotoja kuten työ- ja hoitoapua. Kyse on osittain palvelujärjestelmän riittämättömistä resursseista, osittain siitä että asiakkaat eivät ole osanneet muotoilla avuntarpeitaan sellaisiksi, että palvelujärjestelmä tuottaisi niihin vastauksen. Osin kyse on myös siitä, että tarpeita vastaavia palveluita ei ole. Yhdistystoimintaan kuulumisen ja kansalaistoiminnan koetun merkityksen perusteella harrastus- ja virkistystoimintaan osallis- tumisella ja sosiaalisella kanssakäymisellä yhdistystoiminnan puitteissa on varsin suuri merkitys raahenseutulaisille. Yhdistys- toiminnalla on selvästi sellaista annettavaa, jota muu sosiaalinen tukiverkosto tai palvelujärjestelmä ei voi tarjota. Osallistuminen yhdistystoimintaan on hyvinvoinnin tärkeä voimavara. Toisaalta kansalaisten moninainen yhdistystoimintaan osallistuminen il- mentää yhteisöllisyyttä, kumppanuutta ja sosiaalista pääomaa alueella. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet tämän elämän- alueen tärkeän merkityksen kansalaisten hyvinvoinnille. Kokonaisuutena raahenseutulaiset viihtyvät alueella hyvin. Raahen seudulla arvostetaan erityisesti asumisen rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä. Viihtyvyydessä keskeisellä sijalla ovat palvelujen tarjonta ja läheisyys. Vastaavasti viihtymättömyydessä tär- keimpänä syynä on palveluiden huono lähitarjonta ja hankalat kulkuyhteydet. Haja-asutusalueilla tuotiin esille huoli ikäraken- teen vanhenemisesta, poismuutosta ja kylien tulevaisuudesta. Vastaajat kaipasivat parempia kulkuyhteyksiä ja tienpitoa ja työ- paikkoja. Tämä vähentäisi poismuuttoa ja kylien autioitumista. Asukkaat olivat vahvasti kiinnittyneet asuinalueisiin ja koti- seutuunsa. Suurin osa vastaajista oli asunut asuinalueella ja kunnassa jo kauan. Muuttoaikeita oli vajaalla viidenneksellä. Tästä puolet oli kunnan tai seudun sisälle suuntautuvaa muuttoa.

154 Muuttomotiiveista tärkeänä nousivat esiin työ- tai opiskelupaikka – neljäkymmentä prosenttia muuttoaikeista johtui näistä. Seuraa- viksi syiksi tulivat asumiseen liittyvä syyt sekä palveluiden huono saatavuus ja kulkuyhteydet. Kansalaisten näkemyksissä tärkeimmistä kehittämistarpeista tulevat esille huoli alueiden ja perushyvinvointipalveluiden kehi- tyksestä sekä tasapuolisesta saatavuudesta. Kunnalliseen päätök- sentekoon kaivattiin ennen kaikkea tasapuolisuutta. Toivottiin, että kuntalaisia kuunnellaan ja kuntalaisten tärkeinä pitämiä asioita kehitetään. Suurin osa vastaajista näkee seudun kunnat taloudellisesti ja sosiaalisesti tienhaara-alueina, joissa on sekä ongelmia että mahdollisuuksia. Kuntien omilla päätöksillä on ratkaiseva vaikutus tulevaan kehitykseen. Erityisesti korostuu palveluntuottajien yh- teistyö yli erilaisten sektorirajojen.

Toiminnan suunnat ja toimenpiteet

Hyvinvointiprosessissa vaikuttaa sekä rakenteellisia että toimin- tatavallisia tekijöitä. Rakenteelliset ja toimintatavalliset tekijät muodostavat pohjimmiltaan vuorovaikutuksessa olevana kokonaisuuden, mutta vaikuttaminen toiseen ei automaattisesti takaa muutoksia toisella alueella. Vaikuttamisen keinot ovat paitsi laa- dultaan, myös kestoltaan ja pysyvyydeltään erilaisia. Hyvinvointipolitiikan suuntaamiseksi ja kehittämiseksi on siksi tarkasteltava hyvinvointiprosessia näistä näkökulmista.

Alueelliset ehdot ja palvelut

Raahen seudun vahvuuksia on edullinen ikä- ja perherakenne. Heikkoutena on yksipuolinen elinkeinorakenne ja korkea työttö- myys. Seutu muodostaa kuitenkin yhtenäisen työvoima- ja elin- keinoalueen. Asuinympäristö koetaan viihtyisäksi, maaseutumai- suutta ja luontoa arvostetaan ja kiinnittyminen alueelle on suurta. Suurimmat haasteet seudun aluekehityksessä liittyvät väestö- ja ikärakenteen muutokseen, muuttoliikkeeseen, työttömyyteen ja kuntatalouteen. Muuttoliikkeen ja ikääntymisen seurauksena vä- kiluku vähenee ja ikärakenne vanhenee, jolloin huoltosuhde heik-

155 kenee. Tämä merkitsee kuntien rahoitusperustan heikkenemistä samalla kun sosiaali- ja terveydenhuollon käyttömenoihin kohdistuu kasvupaineita. Samansuuntainen kehitys koskee kaikkia kuntia. Väestönen- nusteen mukaan on odotettavissa että kehityssuunta jatkuu, joskin vuoteen 2010 mennessä hieman hidastuen. Aluetalouden kehityksen kannalta keskeinen haaste on työpaikkojen kehittyminen ja hyvinvointipalveluiden turvaaminen. Aluekehityksen todennäköinen muutossuunta merkitsee sosiaalisesti ja taloudellisesti epätasapainoisempaa väestörakennetta, asuinalueiden ja väestöryhmien tilanteiden kasvavaa eriytymistä. Samalla kasvaa kansalaisten eriarvoisuus hyvinvointipalveluiden saatavuuden suhteen. Hyvinvointipolitiikan keskeinen haaste on tasapuolinen hyvinvointipalveluiden turvaaminen asuinpaikasta riippumatta yhdenvertaisesti kaikille. Hyvinvointipalveluiden järjestämisen kannalta monissa alueen kunnissa väestömäärä on varsin pieni ja haja-asutusalueilta etäisyydet ja kulkuyhteydet palveluihin hankalat, teiden kunto ja julkisen liikenteen toimivuus huono. Palveluiden saatavuudessa seudun sisällä erot muodostuvatkin, ei niinkään kuntien välille, vaan keskustaajamien ja haja-asustusalueiden välille. Kokonai- suutena keskustaajamilla on paremmat edellytykset turvata monipuoliset palvelut. Hyvinvointipalveluiden järjestämistä mutkistaa väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen lisäksi yleinen elämisen epävar- muuksien lisääntyminen, työelämän epävakaistuminen ja siinä tapahtuvat nopeat muutokset, mikä vaatii palvelurakenteelta ja - prosesseilta joustavuutta vastata nopeasti ihmisten elämäntilan- teissa tapahtuviin muutoksiin.

Lähipalvelut – keskitettävät palvelut

Yhteiskunnallisessa muutoksessa, jossa erilaiset epävarmuudet, epäjatkuvat elämätilanteet ja sosiaaliset riskit ovat lisääntyneet, kansalaisten tarpeet näkyvät vaihtelevina ja moninaisina. Julkisen palvelujärjestelmän on toimintaresurssien rajallisuudesta johtuen jatkuvasti määriteltävä ja priorisoitava oman toimintansa tehtävä- aloja ja rajoja. Kysymys on siitä miten hyvinvointipalveluja tulisi

156 rakenteellisesti ja toiminnallisesti kehittää niin, että ne tukevat ihmisten hyvinvoinnin tasaista kehitystä ja vähentävät eriarvoisuutta. Palvelurakenteessa joudutaan miettimään miten turvataan hy- vät palvelut tasapuolisesti kaikille väestöryhmille ja kansalaisille asuinalueesta riippumatta. Kylien elinvoimaisuuden ja asukkaiden säilymisen kannalta toimivat lähipalvelut ja joukkoliikenneyhteydet ovat keskeisiä. Palveluiden keskittyminen keskustoihin, julkisen liikenteen ja tienpidon heikkeneminen ovat kuitenkin haja- asutusalueiden arkipäivää. Miten joukkoliikenneyhteyksiä voidaan ylläpitää ja parantaa? Mitkä palvelut on syytä toteuttaa paikallisesti lähipalveluina, mitä palveluita voidaan keskittää? Mikä on ”oikea” suhde lähipalveluina toteutettavien peruspalveluiden ja keskitettävien erityisosaamista ja erityisiä rakenteita vaativien, harvemmin tarvittavien tai pienemmän väestöryh- män tarvitsemien palveluiden välillä? Jatkuvasti ja päivittäin tarvittavien palveluiden osalta on syytä turvata lähipalveluiden saanti. Omalla asuinalueella tai ainakin paikkakunnalla käytettäviä peruspalveluita sosiaali- ja terveyspalveluista ovat esimerkiksi lasten päivähoito, terveyskeskuspalvelut, vanhustenhuolto. Muista palveluista keskeisiä peruspalveluita ovat esimerkiksi päivittäis- tavarakauppa, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut sekä kirjasto- ja liikuntapalvelut. Harvemmin ja pienemmän väestöryhmän tarvitsemat erityis- palvelut kuten lastensuojelu, päihdehuolto, mielenterveyspalvelut, vammaispalvelut edellyttävät erikoisosaamista ja erityisiä rakenteita, jota ei ole mahdollista hankkia ja ylläpitää joka kunnassa. Osa erikoissairaanhoitopalveluista ja kuntoutuspalveluista on ha- ettava seutukunnan keskuksesta tai jopa maakunnan keskuksesta myös tulevaisuudessa.

Seutuyhteistyö

Seutuyhteistyö on tämän hetken ja tulevaisuuden kehityssuunta palveluiden järjestämisessä. Tavoitteellinen palveluiden turvaaminen edellyttää todennäköisesti yhä enemmän seudullista yh- teistyötä ja erilaisten seudullisten ratkaisujen hyödyntämistä, tie-

157 totekniikan hyödyntämistä, palvelurakenteen uudelleenjärjestä- mistä – uusien ratkaisujen kehittämistä monilla tavoin. Pienille väestöryhmille suunnattujen palveluiden ja erikoisosaamista vaativien erityispalveluiden turvaamisessa seudullisen yhteistyön hyödyt ovat helposti nähtävissä. Yhteistyöllä voidaan paremmin turvata palvelujen saatavuus ja laatu, erityisosaaminen ja kehittyminen sekä henkilöstön riittävyys ja saaminen. On kuitenkin arvioitava huolellisesti, mitä palveluita olisi jär- kevintä järjestää kuntatasolla, mitä taas seudullisena. Kun jo nyt haja-asutusalueilla arvioidaan kaikkein heikoimmiksi kulkumahdollisuudet julkisiin palveluihin, seudullistamisessa on vaarana että haja-asutusaleilla palvelut edelleen huononevat. Toisaalta pienille väestömäärälle suunnatut palvelut, jotka voidaan tarjota lähellä, ovat nopeasti saatavilla, ja usein asiakaslähtöisiä ja yksi- löllisiä. Seutuyhteistyössä eri ratkaisutavat ovat mahdollisia. Pal- veluita voidaan tuottaa seudullisesti yhdessä, mutta tämä ei merkitse välttämättä keskittämistä. Joissakin palveluissa ratkaisu voi olla esimerkiksi kiertävä työntekijä.

Sähköiset palvelut

Tietotekniikassa kansalaisilla oli valmiuksia erityisesti matkapuhelimen hyväksikäyttöön hyvinvointipalveluiden hankkimiseksi. Sähköisten palveluiden käyttö lisää osalle väestöryhmä palveluiden saatavuutta. Sähköiset palvelut eivät pysty vielä suuressa määrin korvaamaan palveluiden puutteita haja-asutusalueilla – varsinkin kun ikääntyneiden edellytykset tietotekniikan käyttöön ovat heikoimmat. Palveluja on toistaiseksi ollut vähän tarjolla sähköisesti. Tietotekniikan käyttö on kuitenkin kasvava. Hyödyntämällä tietoteknologiaa palveluita voidaan turvata nykyistä paremmin, esimerkiksi parantamalla yhteydenpitomah- dollisuuksia viranomaisiin. Teknologian ja tietojärjestelmien ke- hittäminen edesauttaa seudullisten viranomaisten verkostoitumista ja antaa mahdollisuuksia uusien seudullisten palveluratkaisujen kehittämiseen. Mitä uusia ratkaisuja tietotekniikan hyväksikäyttö tuokin, sähköisen asioinnin edistäminen edellyttää väestön osaamisedel- lytysten parantumista. Tietoteknologisten ratkaisujen kehittämi-

158 sessä olisi huomioitava, että asiakaslähtöisyys ja käyttäjän näkö- kulma tulisi niihin mukaan.

Väestöryhmät ja palvelut

Hyvinvoinnin edistämisessä palvelujen saatavuuden turvaamisen ohella keskeinen kysymys on palveluiden rakenteellinen ja toiminnallinen uudistaminen. Vaikka kansalaisten hyvinvointi Raa- hen seudulla näyttää kokonaisuutena toteutuvan kohtalaisen hyvin, palvelujärjestelmä ei täysin vastaa väestöryhmien hyvinvoinnin tapahtuneita muutoksia ja tarpeita. Palvelujärjestelmä näyttää vastaavan parhaiten kansalaisten tarpeisiin määrällisesti laajoille väestöryhmille suunnatuissa ”kollektiivisissa” peruspalveluissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsiperheille suunnatuissa palveluissa ja terveydenhoi- topalveluissa. Heikompi toimivuus on yksilöllisempiä toimenpi- teitä ja erikoisosaamista edellyttävissä ”korjaavissa” palveluissa, kuten mielenterveys-, päihde-, toimeentulotuki- ja oikeusapupal- veluissa. Kyseiset palvelumuodot toimivat sosiaalihuollon viimesijaisena suojaverkkona, joten niiden kehittäminen paremmin toimiviksi on ensiarvoisen tärkeää. Terveydenhuollon palveluissa, kuten lääkäri- ja erikoislääkä- ripalveluissa, ongelmia tuottaa ennen kaikkea resurssitilanne ja henkilökunnan vähyys. Resurssitilanteen korjaaminen on siksi keskeinen vaikuttamisen kohde. Jonotus, tutkimukseen pääsyn vaikeutuminen ja hoidon viivästyminen aiheuttaa paitsi inhimil- listä kärsimystä ja kustannuksia, vaikuttaa haittaavasti elämänti- lanteen kokonaisuuteen. Jos ongelmiin ei kyetä vastaamaan ajoissa, seurauksena voi olla kasvavia hoidon tarpeita. Palveluista tiedottamisessa, ohjauksessa ja neuvonnassa on ongelmia. Kyse on toiminnallisesta asiasta, jota voidaan tehostaa lisäämällä aktiivista tiedotusta, ohjausta ja neuvontaa. Osittain kyse on kuitenkin laadullisesti uudenlaisesta ongelmasta, jota voidaan kutsua informaatio- ja kommunikaatioköyhyydeksi. Osalla asiakkaista ei ole valmiuksia ja kykyjä hankkia palvelutarvetilanteessa tarvitsemaansa tietoa palvelujärjestelmän mahdollisuuksista. Informaatioköyhyys näkyy siten, että monien palveluiden ja tukimuotojen hakeminen koetaan monimutkaiseksi. Neu-

159 vonnan tulisi olla yksilöllistä ja asiakaslähtöistä sekä annettavan tiedon mahdollisimman tiivistä ja helppoa omaksua. Olisiko mahdollista vähentää byrokratiaa ja yksinkertaistaa hallinto- ja toimintatapoja? Tämä toisi selkeyden ja ymmärrettävyyden lisäksi nopeutta käsittelyyn.

Suuret väestöryhmät

Ikääntymisen ja väestörakenteen muuttumisen johdosta hyvinvointipolitiikan painopiste on siirtymässä entistä enemmän elin- kaaren loppupäähän. Palvelujärjestelmä on nyt vastannut kohtalaisen hyvin vanhusten palveluihin. Väestön ikääntyminen ja yksinasuvien ikääntyvien määrän kasvu vaikuttaa kuitenkin palvelutarpeita kasvattavasti esimerkiksi terveyspalveluissa, vanhus- tenhuollossa ja kotiavussa. Yhteiskunnan muutoksen myötä ikääntyneiden elämäntilan- teet ja tarpeet ovat erilaistuneet. Standardimaiset ja pirstoutuneet palvelut eivät pysty vastaamaan yksilöllisiin palvelutarpeisiin. Sosiaalisen tuen suhteen haavoittuvassa elämäntilanteessa ovat haja-asutusalueilla puutteellisesti asuvat, yksinäiset ja yksinasuvat vanhukset. Poismuuton ja palveluiden heikkenemisen myötä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tuen verkostot ohenevat. Huolimatta ihmisten toiminta-areenoiden ja liikkumisen laajen- tumisesta varsinkin ikääntyneillä sosiaalinen tuki on suuressa määrin paikallista. Tarvitaan sellaisia toimenpiteitä, jotka edistä- vät alueellisten sosiaalista tukea tuottavien verkostojen toimivuutta ja yhteisöllistä osallistumista. Iäkkäiden palveluissakin korostuu sosiaali- ja terveystoimen ja muiden toimijoiden yhteistyö. Varsin moni iäkkäistä kaipasi varsin yksinkertaista apua koti- ja pihatöihin ja remonttiin – tämä on sellaista apua, jonka voisi järjestää monella tavalla. Erilaiset paikalliset palveluratkaisut ovat mahdollisia. Omaishoidon tuki on yksi tapa tukea ikääntyneiden kotona-asumista. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää ikääntyvien toimintakyvyn yllä- pitäminen ja työssä jaksamisen tukeminen. Tulosten mukaan eri palveluntuottajien kuntoutuspalvelut arvioitiin varsin heikosti toimiviksi. Kyse ei ilmeisesti ole kokonaan varsinaisten kuntou- tuspalveluiden toimivuudesta, vaan kuten erikoislääkäripalve-

160 luissa, osin siitä, että kuntoutukseen pääsemättömyys heijastuu tyytymättömyytenä kuntoutuspalveluihin. Toiselle suurelle kohderyhmälle, lapsille, nuorille ja lapsiperheille suunnatut palvelut ovat samoin hoidettu hyvin. Nyky-yhteiskunnan murroksessa erilaiset yhteiskunnan jäsenyyteen sosi- aalistavat prosessit ovat muutostilassa ja tähän liittyy sosiaalisia riskejä. Lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnin ja sosialisaation ongelmat ovat lisääntyneet. Perheiden tukemisella on siksi vahva ennalta ehkäisevä merkitys. Kyse ei ole vain lapsista. Perhe on keskeinen sosiaalisen tuen antaja ja tällä on suuri merkitys laajemminkin yhteiskunnallisen sosialisaation kannalta. Lasten kas- vuedellytysten ja lapsiperheiden ongelmiin vastaaminen edellyt- tää, että palvelujärjestelmä kykenee entistä paremmin tunnista- maan ja ehkäisemään ongelmia sekä puuttumaan niihin. Hyvin voivan väestön valtaosan rinnalla on suppeampia vai- keassa asemassa olevia väestöryhmiä, joiden hyvinvointia palve- lujärjestelmä ei ole pystynyt turvaamaan. Hyvinvoinnin tasainen jakautuminen edellyttää paitsi laajaa hyvinvointipalveluiden turvaverkkoa, myös eriarvoistumisen riskien ja prosessien tun- nistamista ja ehkäisyä. Epätasainen hyvinvointi merkitsee huono- osaisuuden kasvua. Haasteena onkin miten palvelurakenteessa määritellään ja järjestetään hyvinvointipalvelut suhteessa hyvinvoinnin erilaistumista korjaaviin erityisryhmien tarvitsemiin yk- silöllisiin ja kohdennettuihin palveluihin? Erityispalveluissa lähtökohtana tulee olla asiakaslähtöisyys ja kansalaisen osallisuus. Palvelurakenne ei määritä palvelua vaan kansalaisen tarve. Miten yksilölliset palvelut ja palveluportaat voidaan rakentaa paremmin asiakaslähtöisesti yleisen kärsimättä? Nykyisessä tilanteessa tarvitaan kohdennettua nopeasti reagoivaa toimintaa. Tähän tulisi resursoida ja kehittää uusia toimintatapoja, mutta kuitenkin olemassa olevan hyvinvoinnin peruspalvelujen toimintavalmiuden säilyttäen. Turvaverkoston karsiminen ja su- pistaminen tuottaa uusia haittoja ja uusia putoajia.

Huono-osaiset

Huono-osaisuuden sisällä on usein erilaista moniongelmaisuutta, erilaisten hyvinvointipuutteiden pitkittymistä ja kasautumista sa-

161 moille ihmisille tai väestöryhmille. Yksittäiset hyvinvointipuutteet pitkittyessään merkitsevät riskiä altistua muille hyvinvointi- puutteille ja elämänhallinnan resurssien kasautuvalle menetyk- selle ajan myötä. Huono-osaisuus onkin syytä nähdä ennen kaikkea prosessina. Erilaiset hyvinvointipuutteet ja ongelmat kietou- tuvat helposti yhteen, jolloin uhkana on huono-osaisuuden vähit- täinen kasautuminen ja syveneminen. Ongelmat laajenevat ellei niihin puututa ja voivat tulla näkyviin vasta ajan myötä. Palvelu- vajeet patoavat ongelmia – ja kustannuksia tulevaisuuteen. Palvelujärjestelmän kannalta kysymys on kyvyistä ja tavoista reagoida huono-osaisuutta lisääviin prosesseihin yhteisössä. Ra- kenteellisiin tekijöihin varautuminen ja ennakointi edellyttää, että on säännöllisesti arvioitava kokonaishyvinvoinnin kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja olosuhteita alueella sekä eri väestöryhmien muuttuvia hyvinvointitarpeita ja ongelmia. Kansalaisen tasolla hyvinvoinnissa tapahtuu kuitenkin muutoksia, joihin ei voi varautua riittävän tarkasti, eikä palvelujärjestelmä voi niitä enna- koida. Palvelujärjestelmän on siksi oltava riittävän herkkä reagoimaan muuttuneisiin olosuhteisiin ja hyvinvointia uhkaaviin riskeihin väestössä. Varsinkin moniulotteisten huono-osaisuus- prosessien tunnistaminen riittävän ajoissa on hankalaa – tässä tarvitaan eri viranomaisten yhteisten toiminta-areenoiden ja tiedon- kulun kehittämistä. Hyvinvoinnin polarisoitumisen estämisessä keskeinen kysymys on, miten riskiryhmät tunnistetaan ja huomioidaan palveluiden järjestämisessä. Raahen seudulla väestöryhmiä, joilla on mahdollisia kärjistyneitä ongelmia, ovat palvelujärjestelmästä kä- sin toimivuusarvioissa huonoiksi koettujen palveluiden, mielen- terveyspalveluiden, päihdehuollon, toimeentulotuen asiakkaat. Elämäntilanteen kokemuksen näkökulmasta kasautuvan huono- osaisuuden riskiryhmään kuuluu niitä, joiden taloudelliset, sosiaaliset ja elämänhallinnan resurssit ovat rajallisimmat: nuoret työttömät, pitkäaikaistyöttömät, ilman koulutusta vaille jäävät, perhe-elämän ulkopuolelle jäävät, yhden vanhemman perheet, yk- sinäiset ja yksinasuvat. Hyvinvoinnin toteutuminen edellyttää vuorovaikutuksen säi- lymistä erilaisille sosiaalisen tuen areenoille. Puolestaan sosiaalisen tukiverkoston ohuus vahvistaa ongelmia. Sosiaalisen tuen

162 kannalta riskiryhmiin kuuluvat muun muassa haja-asutusalueilla asuvat yksinäiset ja iäkkäät sekä työttömät ja yksinhuoltajat. Kun kaikkein heikoimmassa olevien näkökulma aineistossa on ali- edustettuna, on ilmeistä, että varsinkaan pieniä jo syrjäytyneitä ja syrjäytymisuhan alaisia väestöryhmiä ei ole tullut koko laajuudes- saan esille. Päihde-, mielenterveys- ja pitkäaikaistyöttömyysongelmat ovat myös valtakunnallisesti kärjistyneitä ongelmia (Eronen ym. 2003a, 17-31). Ne ovat kuitenkin ongelmia, joita julkisten palveluntuottajien on paremmat mahdollisuudet tukea kuin monia uusia viime vuosina esiin nousseita ongelmia (prostituoidut, vankilasta vapautuneet, asunnottomat, huumeongelmat). Viime aikoina on kiinnitetty paljon huomiota lisääntyneisiin mielenterveyden häiriöihin. Ongelmat näyttävät koskettavan monia väestö- ja ikäryhmiä lapsista työikäisiin ja vanhuksiin. Erityi- sesti lasten ja nuorten osalta näiden palveluiden heikko toimivuus merkitsee vakavaa uhkaa kasvavaan syrjäytymiseen. Lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvointi sekä vanhemmuuden tukeminen on keskeistä syrjäytymisen torjunnassa. Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen torjumisessa painottuu ennaltaehkäisevä ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, peruspalveluissa tapahtuva korjaava työ. Ongelmat ovat kuitenkin erilaisia. Osaan ongelmista on löydettävissä vaikuttamiskeinoja helpommin. Esimerkiksi yksinhuoltajia on varsin hyvät mahdollisuudet tukea. Se on kohtalaisen pieni ryhmä ja jo kohtuulliset taloudelliset tuet yksinhuoltajaperheiden toimeentulon parantamiseen olisi- vat todennäköisesti hyvinvoinnille merkittäviä. Työ ja toimeentulon turvaaminen on hyvinvoinnille keskeistä kaikissa väestöryhmissä. Pitkäaikaistyöttömyys on ongelma, johon usein liittyy muita sosiaalisia ongelmia ja kasautuvaa huono- osaisuutta. Tässä ryhmässä työhön palauttaminen on keskeinen vaikuttamisen tapa. Nuorilla kouluttamattomuus ja työttömyys on huono yhdistelmä, joten on tärkeää tukea nuorten koulutusta ja työelämään sijoittumista.

163 Toimijoiden yhteistyö ja verkostoituminen

Monissa vaikeimmissa ongelmissa, huono-osaisuuden prosessien katkaisemisessa ja kansalaisten itsenäisen suoriutumisen tukemisessa tarvitaan kuntien sosiaali- ja terveystoimen, Kansaeläkelai- toksen ja työhallinnon ja muiden toimijoiden ja viranomaisten moniammatillista yhteistyötä. Tarvitaan eri toimialojen yhteisiä joustavasti yhteen nivoutuvia palveluketjuja ja pitkäjänteistä moniammatillista toimintaa. Tämä edellyttää uusia toiminta-aree- noita kuten yhteisiä palvelupisteitä, joissa kansalaisen hyvinvoinnin ongelmakokonaisuuteen kohdistetaan suunnitelmallisesti ete- nevä organisaatiorajat ylittävä palveluprosessi. Syrjäytymisen ehkäisy on kuulunut sosiaalitoimen kontolle, mutta vaikeita ongelmia ei voi palauttaa pelkästään kunnan hyvinvointipalveluihin. Ennaltaehkäisevä työ edellyttää vääjäämättä seudun eri toimijoiden ja alueiden verkottumista ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Monitoimijainen toiminta tarkoittaa kuntien, hallintokuntien ja yhteistyökumppanien välillä sujuvia yhteistyö- rakenteita, koordinaatiota ja tiedon kulkua sekä selkeää sopimista yhteisistä päämääristä, työnjaosta, osaamisesta, työtavoista, tie- tojärjestelmistä ja johtamiskäytännöistä. Yhteistyö edellyttää myös, että kansalaisten osallistuminen huomioidaan ja kansalaisten omia vaikuttamismahdollisuuksia tuetaan. Kolmannen sektorin mukanaolo on myös välttämätön. Miten painottuu tulevaisuudessa eri toimijoiden, julkinen – yksityinen – kolmas sektori – perhe (omaishoito) – kansalainen (itseapu), suhde? Monitoimijaisten ja –ammatillisten palvelumuotojen kehittäminen vaatii sosiaalisen tuen organisoitumisen uudistumista. Markkinoiden ja kansalaisten ja järjestökentän vä- lillä onkin tapahtunut ja tapahtumassa uudelleen järjestymistä. Suuntaus on vahvasti erilaisia monitoimijaisia ja –muotoisia ratkaisuja kohti (ns. welfare mix). Yksi kysymys on miten koordinoida ja hallita näin moni- muotoista kokonaisuutta ja miten löydetään oikeat yhteensopivat puuttumiskeinot. Hallinnollisten rakenteiden ja työkulttuurien erilaisuus tuottaa ongelmia. Miten esimerkiksi ammattilainen ja kolmannen sektorin työntekijä toimivat yhdessä? Toisaalta yh- teistyö aktivoi arvioimaan vakiintuneita työtapoja ja näkemään

164 erilaisia ratkaisuja ja interventiotapoja. Verkostoitumalla voidaan saada oma vahvuus paremmin esiin. Yhteistyö ja verkostoituminen onkin syytä nähdä keinoina turvata asiantuntemus ja viime kädessä kansalaisille laadukkaat palvelut. Hyvinvoinnin ja palveluiden turvaamisessa on edettävä monella tasolla. Yhteistyötä ja verkostoitumista tarvitaan niin poliit- tisella, hallinnollisella kuin ammatillisella tasolla, seudun sisällä, kuntien kesken ja eri hallintokuntien kesken, sekä kuntien, Kelan, työvoimahallinnon, sairaanhoitopiirin, muiden palveluntuottajien, järjestöjen ja yksityisten kesken – unohtamatta kansalaisia.

Suunnitelmalliseen hyvinvointipolitiikkaan

Käytännössä tavoitteellinen ja suunnitelmallinen hyvinvointipolitiikan toteuttaminen edellyttää hyvinvointipoliittisen ohjelman laatimista. Raahen seutu on ”luonnollinen” hyvinvointistrateginen perusalue. Seudullisen ohjelman laatiminen on tehokas keino koota yhteen eri toimijatahot ja sopia yhteisistä seutukunnallisista päämääristä ja toimintatavoista. Hyvinvoinnin ja palveluiden turvaamisessa tarvitaan uuden- laista tietoa hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin kokemuksen muutok- sesta. Monilta osin on ilmeistä, että hyvinvoinnissa tarvitaan ra- kenteellista muutosta ja kehittämistä. Palvelutuottajien uusia monitoimijaisia palvelukeskuksia tulisi kehittää, joissa kansalaisen tarpeet voidaan huomioida kokonaisvaltaisesti. Kuviossa 6 on kuvattu asetelma, joka havainnollistaa hyvinvointipoliittisen päätöksenteon lähtökohtia. Yhtäällä on nykyinen kansalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointipalveluiden tilanne ja hyvinvoinnin muutos Raahen seudulla. Toinen ulottuvuus on tätä koskeva tutkimuksen tuottama monipuolinen ja moninäkökulmai- nen tieto. Asetelman kolmas ulottuvuus on hyvinvoinnin kontekstin ja tiedon perusteella tehtävät johtopäätökset ja käytäntöön välittyminen. Mitä nämä konkreettiset teot ovat? Niitä tulisi miettiä kolmella tasolla. Ensimmäinen taso on kansallisten ohjelmien, kuten Sosiaalialan kansallisen kehittämisohjelman ja Terveys 2015 – kansanterveysohjelman, taso. Tulisi pohtia mitä tutkimuksen tulosten perusteella alueella on sellaista, mitä on myös kansallisesti

165 kiireellistä kehittää. Myös tekemättä jättämiset on syytä huomioida. Osa kansallisten ohjelmien esiin nostamista asioista on sellaisia, ettei niillä ole merkitystä alueella. Osa voi olla sellaisia, jotka jätetään tekemättä toistaiseksi. Toiseksi olisi mietittävä seudullisia ratkaisuja. Mitä toimen- piteitä olisi järkevintä tehdä yhdessä? Kolmantena tasona on paikallisten tai kunnallisten ratkaisujen taso. Osalla asioista on sellaisia erityisiä paikallisia piirteitä, joissa suppeammat ratkaisut ovat tarpeellisia.

Tieto • Kansalaiset • Palveluntuottajat •Tilastot

Konteksti Teot Muutos • Kansalliset ohjelmat • Palvelutarpeet • Seudulliset ratkaisut • Palveluiden toimivuus • Paikalliset/kunnalliset • Päätöksenteko ratkaisut

Kuvio 6. Hyvinvoinnin tilasta tekoihin.

Teot eivät välttämättä vaadi mittavia taloudellisia tai osaamiseen liittyviä ponnistuksia. Resurssien oikea suuntaaminen ja kohden- taminen on tärkeää – mutta pelkällä rahalla ei hyvinvointia tuo- teta. Alueen sisäiset tekijät, politiikka, yhteistyörakenteet, toi- mintakulttuuri, osaaminen ja sitoutuminen ovat avainasemassa.

Lopuksi

Hyvinvoinnilla ja palveluiden toimivuudella on suuri aluetalou- dellinen, mutta myös välillinen kansantaloudellinen merkitys. Hyvinvointi vaikuttaa ihmisten ja yritysten sijoittumiseen, muuttoliikkeeseen, väestörakenteen tasapainoon, huoltosuhteeseen, ve- rotuloihin ja sosiaaliseen pääomaan alueella. Alueellisen kehityk-

166 sen näkökulmasta hyvinvoinnissa on kyse kilpailukyvystä ja alueen tulevasta kehityksestä. Hyvinvointipalvelut ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Hy- vinvoinnin näkökulman huomioimista tarvitaan sosiaali- ja terveystoimen ohella muilla toiminnan aloilla: opetuksessa, kulttuu- rissa, asuntopolitiikassa, työelämässä, joukkoliikenteen järjeste- lyissä, yhdyskuntarakentamisessa. On kyettävä sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen tasapai- noiseen kehitykseen. Politiikassa tarvitaan sosiaalisen huomioimista ja sosiaalisten vaikutuksien arviointia kaikessa päätöksente- ossa.

167 LÄHTEET

Ala-Siuru, Maria 1997: Oulun kaupunkiseudun muuttoliiketut- kimus. Tulomuutto, muuton syyt ja muuttajien asumisolosuhteet. Oulun kaupunkiseudun kunnat, Seututiimi. Oulu. Allardt, Erik 2000: Hyvinvointitutkimus ja elämänpolitiikka. Teoksessa Nurminen, Eija (toim.), Sosiaalialan uudet avaukset. Helsinki. 15-29. Eronen, Anne & Eskelinen, Marjut & Kinnunen, Petri & Saarinen, Marja-Leena & Tiermas, Paula & Wikman, Minna 1997a: Kieli – kynnys hyvinvointiin. Kuurojen omia kokemuksia hyvinvointipalveluista. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Eskelinen, Marjut & Kinnunen, Petri & Tiermas, Paula 1997b: Hyvinvointi kansalaispuntarissa. Sosi- aali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Eskelinen, Marjut & Kinnunen, Petri & Tiermas, Paula 1998a: Erilaistuvat alueet – eriytyvät kehitystar- peet. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Eskelinen, Marjut & Kinnunen, Petri & Vi- rikko, Paula 1998b: Pohjois-Karjala, kansalainen ja hyvinvointi. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Hokkanen, Liisa & Kinnunen, Petri & Lehto-Pusa, Päivi & Rönnberg, Leif & Särkelä, Riitta 1995: Hyvinvoinnin verkostoja näkyvissä. Kuntien ja järjestöjen näke- myksiä sosiaalisen tuen tuottamisesta. Sosiaaliturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Kinnunen, Petri & Londén, Pia & Selkälä, Arto & Siltaniemi, Aki & Särkelä, Riitta & Urponen, Kyösti 2003a: Sosiaalibarometri 2003. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Kinnunen, Petri & Selkälä, Arto & Silta- niemi, Aki & Särkelä, Riitta 2002a: Sosiaalibarometri 2002. So- siaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Kinnunen, Petri & Tiermas, Paula & Wik- man, Minna 2000: Hyvinvoinnin voimavaroja ja huolenaiheita. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. 168 Eronen, Anne & Londén, Pia & Perälahti, Anne & Siltaniemi, Aki 2003b: Sitkeät seutukunnat. Pohjoiskarjalaisten kokemuksia hyvinvoinnista ja palveluista. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Eronen, Anne & Londén, Pia & Siltaniemi, Aki 2003c: Vasta- kohtien Itä-Uusimaa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Hel- sinki. Eronen, Anne & Luomala, Juha & Paju, Elina 2002b: Metron tuomat. Itähelsinkiläisten kokemuksia hyvinvoinnistaan. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Haverinen, Riitta & Siltaniemi, Aki & Andersson, Sirpa & Kemppainen, Erkki & Maaniittu, Maisa & Londén, Pia 2003: Sosiaaliasiamiestoiminta käynnistyi – alkuvaiheen arviointi. Sta- kes. FinSoc Arviointiraportteja 1/2003. Heikkilä, Matti & Kaakinen, Juha & Korpelainen, Niina 2003: Kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti. Sosiaali- ja ter- veysministeriön työryhmämuistioita 2003:11. Heikkilä, Matti & Kautto, Mikko 2002a: Sosiaalinen rapor- tointi ja muuttuva hyvinvoinnin käsite. Teoksessa Heikkilä, Matti & Kautto, Mikko (toim.), Suomalaisten hyvinvointi 2002, Stakes, Jyväskylä 2002. 18 – 31. Heikkilä, Matti & Kautto, Mikko (toim.) 2002b: Suomalaisten hyvinvointi 2002. Stakes. Jyväskylä. Heikkilä, Matti & Parpo, Antti (toim.) 2002: Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2002. Stakes. Raportteja 268. Saa- rijärvi. Heikkilä, Matti & Rintala, Taina & Airio, Ilpo & Kainulai- nen, Sakari 2003: Hyvinvointi ja tulevaisuus maalla ja kaupun- gissa. Stakes. Tutkimuksia 126. Saarijärvi. Hirvonen, Johanna & Konttinen, Riikka & Haapola, Ilkka & Karisto, Antti 2003: Alueellinen hyvinvointibarometri. Teknilli- nen korkeakoulu. Lahden keskus. PS 18. Lahti. Kainulainen, Sakari & Rintala, Taina & Heikkilä, Matti 2001: Hyvinvoinnin alueellinen erilaistuminen 1990-luvun Suomessa. Stakes. Tutkimuksia 114. Saarijärvi. Kansaneläkelaitos. Terveyspuntari. http://193.209.217.5/in/internet/suomi.nsf/. 169 Kinnunen, Petri 1998: Hyvinvoinnin ruletti. Tutkimus sosiaalisen tuen verkostojen jäsentymisestä 1990-luvun lopun Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Kinnunen, Petri & Kurkinen, Jorma 2003: Kohti hyvinvointi- strategiaa. Teoksessa Kinnunen, Petri & Kostamo-Pääkkö, Kaisa (toim.), Alueelliset hyvinvointistrategiat. Pohjois-Suomen sosiaalialan julkaisuja 5. Oulu. 3 – 15. Kinnunen, Petri & Pohjola, Anneli & Väärälä, Reijo 1993: Hyvinvointipalvelujen tutkimisen metodologinen yhtälö. Teok- sessa Hokkanen, Liisa (toim.), Näkökulmia hyvinvointipalvelujen tutkimukseen. Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja n:o 39. Rovaniemi. 9 – 27. Kortteinen, Matti & Tuomikoski, Hannu 1998: Työtön. Tutki- mus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Hämeenlinna. Kurkinen, Jorma 2003: Kuntien hyvinvointistrateginen työ. Te- oksessa Kinnunen, Petri & Kostamo-Pääkkö, Kaisa (toim.), Alu- eelliset hyvinvointistrategiat. Pohjois-Suomen sosiaalialan julkaisuja 5. Oulu. 38 – 76. Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli 2001: ”Ei tää niin syrjässä”. Tutkimus elämisen mahdollisuuksista ja palveluista syrjäkylissä. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B 37. Rova- niemi. Lehtola, Ilkka 2001: Palvelujen muutos ja syrjäkyläläisten arki. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 50. Jo- ensuu. Lehtonen, Heikki 1990: Yhteisö. Jyväskylä. Lindholm, Hanna 2001: Suomalaisen hyvinvoinnin muutokset 1995-2000. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 63. Helsinki. Loikkanen, Heikki A. & Saari, Juho (toim.) 2000: Suomalaisen sosiaalipolitiikan alueellinen rakenne. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Helsinki. Lämsä, Anna-Liisa 1998: Syrjäytyminen Oulussa – Hyvinvoin- tipuutteet oululaisen syrjäytymisen kuvaajina. Oulun kaupunki. Sarja A 133. Marski, Jarmo 2001: Digitalisoituvan yhteiskunnan hyvinvointipolitiikka. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 61. Helsinki. 170 Marski, Jarmo 1996a: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia 1995. Uhat, mahdollisuudet ja uudet haasteet. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 15. Helsinki. Marski, Jarmo 1996b: Suomalaisten käsitykset sosiaaliturvasta 1995. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 7. Helsinki. Mäensivu, Vesa 2002: Ikääntyvien viestintävalmiudet ja digitaalinen arvo. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 71. Helsinki. Nivalainen, Satu & Volk, Raija 2002: Väestö ja hyvinvointipalvelut vuonna 2030: alueellinen tarkastelu. Sosiaali- ja terveysmi- nisteriö. STM julkaisuja 2002:15 Oulun lääninhallitus 2003: Oulun läänin peruspalvelujen arvi- ointiraportti 2003. Oulun lääninhallituksen julkaisuja 94. Oulu. Ovaska, Esko 2003: Ongelma, idylli vai elämisyhteisö? Pienten kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden ja sosiaalisen pääoman tarkastelua. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 7. Turku. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2004: Raahen seutukunnan kartta. Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulu. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus 2003: Työllisyyskatsaus. Elo- kuu 2003. http://www2.te-keskus.fi/new/pop/katsaus/. Raahen seudun ja kuntien www-sivut. http://www.raaseu.fi/. Raahen seutukunnan kehittämiskeskus 2000: Kehittämisoh- jelma 2000 – 2006. Hyväksytty aluevaltuustossa 22.6.2000. Raahen seutukunta kohti aluekeskusta. Aluekeskusohjelma 2001 – 2006. Hyväksytty aluevaltuustossa 9.4.2001. Rauhala, Pirkko-Liisa & Simpura, Jussi & Uusitalo, Hannu 2000: Hyvinvoinnin tuktimusperinteet, hyvinvointipolitiikka ja 1990-luvun uudet avaukset. Yhteiskuntapolitiikka 65 (2000):3. 191 – 207. Rintala, Taina & Heikkilä, Matti 2000: Eriytyykö elämänlaatu alueellisesti? Teoksessa Heikkilä, Matti & Kautto, Mikko (toim.), Suomalaisten hyvinvointi 2002, Stakes, Jyväskylä 2002. 336 – 351. Siirilä, Seppo & Viljanen, Ville 2000: Elinolojen alueelliset erot. Hyvinvoiva etelä, pahoinvoiva pohjola? Kuntapuntari 5/2000. 3- 10. 171 Sosiaali- ja terveysministeriö 1999a: Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan hyödyntämisstrategia. http://www.vn.fi/stm/suomi/tao/julkaisut/hyodstra/tteknteksti.htm #1. Sosiaali- ja terveysministeriö 1999b: Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2000 – 2003. STM julkaisuja 1999:16. Sosiaali- ja terveysministeriö 2001: Valtioneuvoston periaate- päätös Terveys 2015 –kansanterveysohjelmasta. STM julkaisuja 2001:4. Sosiaali- ja terveysministeriö 2002: Sosiaaliturvan suunta 2002. STM julkaisuja 2002:2. Sosiaali- ja terveysministeriö 2003a: Kiireelliset toimenpiteet sosiaalityön vahvistamiseksi 2003. STM työryhmämuistioita 2003:10. Sosiaali- ja terveysministeriö 2003b: Valtioneuvoston periaate- päätös sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. STM esitteitä 2003:5. Stakes. Kunta Online –tietokanta. http://info.stakes.fi/kuntatilasto/. Suomen Kuntaliitto. Tilastotietopankki. http://www.kunnat.net/. Tilastokeskus. StatFin-tilastopalvelu. http://statfin.stat.fi/. Tuomikoski, Hannu 2002: Mitä mieltä Kelasta? Kansaneläke- laitos. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 51. Helsinki. Vaarama, Marja & Hakkarainen, Anne & Laaksonen, Seppo 1999: Vanhusbarometri. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityk- siä 1999:3. Viljanen, Ville 2001: Huono-osaisuuden alueellinen kehitys 1990-luvulla. Laman ja talouskasvun vaikutus. Suomen kuntaliitto. Acta n:o 139. Helsinki. Vähätalo, Kari 1998: Työttömyys ja suomalainen yhteiskunta. Tampere. Väärälä, Reijo 1993: Paikallisuus palvelujärjestelmän kehittämi- sessä. Teoksessa Näkökulmia hyvinvointipalvelujen tutkimukseen. Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja n:o 39. Rovaniemi. 97 - 113.

172 LIITETAULUKOT

Liitetaulukko 1. Tietoja tutkimusalueesta.

Raahe- Siika- Pyhä- Raahen Koko Ruukki Vihanti PPM Pattijoki joki joki sk maa Aluetietoja Pinta-ala, km2 527 277 775 540 482 2601 35291 - Asukastiheys 43,3 4,9 5,9 6,6 7,2 13,8 10,5 17 Väestörakenne 2002 Väestö 31.12.2002 22822 1370 4546 3578 3454 35770 369974 5206295 Alle 7-vuotiaat, % 8,8 10,1 8,9 7,6 7,4 8,6 9,5 7,8 7-14-vuotiaat, % 10,7 14,7 13,4 11,8 12,3 11,5 11,6 10,1 15-64-vuotiaat, % 69,5 60,2 61,6 62,3 60,3 66,6 66,0 66,9 65-74-vuotiaat, % 6,4 6,9 8,4 9,3 11,3 7,5 7,4 8,5 Yli 75-vuotiaat, % 4,5 8,1 7,7 9,1 8,8 5,9 5,5 6,9 Miehet, % 51,1 52,8 51,4 51,7 51,4 51,3 50,3 48,9 Naiset, % 48,9 47,2 48,6 48,3 48,6 48,7 49,7 51,1 Väestömuutos Väestön kokonaismuutos 2002 -200 -27 -54 14 -64 -331 1945 11394 Muutos 1997-2002 -874 -118 -345 -191 -286 -1 814 10 250 58 946 Muutos 1997-2002, % -3,7 -7,9 -7,1 -5,1 -7,6 -4,8 2,8 1,1 Väestöennuste Väestöennuste 2000-05 -512 -79 -365 -227 -256 -1 439 5 268 48 402 Muutos 2000-05, % -3,5 -5,6 -7,9 -6,3 -7,1 -3,9 1,4 0,9 Väestöennuste 2000-10 -887 -138 -656 -408 -471 -2 560 8 541 86 834 Muutos 2000-10, % -5,9 -9,7 -14,1 -11,3 -13,1 -7,0 2,3 1,7 Elinkeinot 2000-2002 Alkutuotanto, % 1,7 20,5 20,3 15,6 21,5 7,5 7,6 5,3 Jalostus, % 47,3 35,5 30,5 39,8 32,3 43,0 29,5 26,5 Palvelut, % 49,4 40,8 46,3 42,1 44,4 47,6 61,1 66,6 Työpaikkaomavaraisuus 112 61 90 63 78 100 99 100 Toimivat yritykset 2002, %/Rsk 60,0 4,5 13,6 10,8 11,1 (1 265) (13536) - Aktiivitilat 2000, %/Rsk 16,5 11,0 33,8 19,5 19,3 (800) (6470) - Työvoima 2001 Työttömyysaste 17,8/13,3 12,6 16,6 12,8 15,3 16,0 14,5 12,3 Työvoiman ulkopuolella, % 51,1 57,6 58,7 57,4 59,3 53,8 53,6 50,9 josta lapsia (alle 14-v.), % 38,3 42,5 38,5 34,1 33,0 37,5 39,7 35,2 eläkeläisiä, % 34,4 35,4 40,2 44,6 46,1 37,6 36,9 42,9 Huoltosuhde 1,5 1,7 1,9 1,7 1,9 1,6 1,5 1,3 Asukastietoja 1999-2002 Tutkinnot/yli 15-v. 2001, % 61,8 51,2 52,8 53,7 49,7 58,3 61,8 60,2 Koulutustasoindeksi 2001 268/274 216 220 219 200 250 287 283 Kelan terveysindeksi 2000 93,0/79,1 111,9 125,8 127,9 127,7 - - 100 Lapsiperheet 2001, %/perheet 44,5 52,0 47,7 42,2 43,2 44,8 46,6 43,0 Yksinhuoltajaperheet 1999, % 17,2 9,5 8,7 12,5 10,5 11,3 15,7 19,1 Yhden hengen asuntokunnat, % 31,2 29,1 32,8 27,3 28,8 30,7 32,5 36,9 65-v. yksinasuvat, % kaikista 8,6 12,1 15,1 13,7 14,1 10,5 10,3 12,5 Toimeentulotuki 1999, mk/as. 391/269 142 123 112 231 - 395 498 Asumistuen saajat, % 3,3 1,8 2,0 1,4 1,2 - - - Veronalaiset tulot/asukas 2001 18474 15200 14871 15245 14627 17194 17373 18892 Lähteet: Tilastokeskus, Kansaneläkelaitos, Stakes KuntaOnline. Tiedot ovat vuoden 2003 aluejaolla: Raahen - Pattijoen osalta kuitenkin osa tiedoista kummastakin kunnasta erikseen. 173

Liitetaulukko 2. Kuntataloustietoja.

A. Raahen seudun kuntien taloustietoja v. 2001.

Raahe- Siika- Pyhä- Raahen Koko Ruukki Vihanti PPM Pattijoki joki joki sk maa Kuntatalous 2001 Tuloveroprosentti 18,0/18,5 18,5 18,5 18,0 18,5 - 18,26 17,68 Verotulot, milj. e 45,0/13,0 2,2 8,1 6,2 6,2 81 815 13380 Verotulot/asukas, 1000 e 2,6/2,1 1,6 1,8 1,7 1,7 - 2,2 2,6 Valtionosuudet, milj. e 8,4/4,9 2,4 8,4 5,5 5,7 - 379,2 3520,6

B. Raahen seudun kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon kustannuksia vuonna 2001. Nettokustannukset mk/asukas ja suhteelliset osuudet palvelualoittain.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti PPM shp Koko maa Nettokustannukset, mk/asukas ja suhteelliset osuudet palvelualoittain So-Te yhteensä, mk/asukas 11517 9468 11755 11968 10614 10959 11 104 11710 Sosiaalitoimi, % 41,4 43,8 39,9 44,6 47,7 39,3 47,2 48,4 Terveystoimi, % 58,6 56,2 60,1 55,4 52,3 60,7 52,8 51,6 Lasten päivähoito, % 13,2 18,4 9,9 12,7 13,0 12,2 16,4 15,9 Toimeentulotukituki, % 4,9 3,5 1,6 1,1 1,1 1,7 3,8 4,5 Muu sosiaalitoimi, % 24,4 23,3 29,4 31,8 34,8 26,6 27,7 28,5 Perusterveydenhoito, % 24,0 20,1 28,0 22,8 17,9 27,7 22,3 20,0 Erikoissairaanhoito, % 33,5 34,8 31,1 31,5 33,2 31,8 29,8 31,0 Vertailu koko maahan (= 100) So-Te yhteensä 98 81 100 102 91 94 95 100 Sosiaalitoimi 84 73 92 84 89 76 93 100 Terveystoimi 112 88 108 119 92 110 97 100 Perusterveydenhoito 118 81 114 143 81 129 106 100 Erikoissairaanhoito 106 91 102 102 97 96 91 100 Lähteet: Tilastokeskus; Kuntaliitto. Sosiaalitoimi sisältää myös hallinnon ja muun sosiaali- ja terveystoimen, terveydenhuolto myös ympäristöterveydenhuollon.

174

Liitetaulukko 3. Tietoja vastaajista.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Palautetut 81 54 82 55 69 46 80 53 83 55 80 53 475 53 Osuus kunnan väestöstä, % 0,5 1,3 5,0 1,8 2,3 2,3 1,3 Sukupuoli Nainen 47 58 50 61 39 58 46 58 52 63 47 59 281 60 Mies 34 42 32 39 28 42 34 43 31 37 32 41 191 40 Yhteensä 81 100 82 100 67 100 80 100 83 100 79 100 472 100 Ikäluokat Alle 25-vuotiaat 7 9 5 6 7 10 7 9 7 8 1 1 34 7 25-44-vuotiaat 19 24 33 40 20 29 16 20 24 29 22 28 134 29 45-64-vuotiaat 43 54 34 41 26 38 33 42 40 48 21 27 197 42 65-74-vuotiaat 7 9 7 9 8 12 11 14 5 6 17 22 55 12 Yli 75-vuotiaat 3 4 3 4 7 10 12 15 7 8 18 23 50 11 Yhteensä 79 100 82 100 68 100 79 100 83 100 79 100 470 100 Perhetyyppi Yksinasuvat 11 14 6 7 16 23 13 16 13 16 15 19 74 16 Lapsettomat perheet 32 40 27 33 19 28 26 33 28 34 31 39 163 34 Lapsiperheet 32 40 44 54 24 35 25 31 34 41 27 34 186 39 Muut 6 7 5 6 10 14 16 20 8 10 7 9 52 11 Yhteensä 81 100 82 100 69 100 80 100 83 100 80 100 475 100 Lapsiperheistä perheitä joissa alle 7-v. lapsia yksi 6 75 15 79 8 57 4 57 5 50 10 67 48 66 kaksi 1 13 2 11 1 7 3 43 5 50 2 13 14 19 enemmän 1 13 2 10 5 35 0 0 0 0 3 21 11 15 yhteensä 8 101 19 100 14 99 7 100 10 100 15 101 73 100 joissa 7-17-v. lapsia yksi 7 41 19 68 9 43 12 43 14 52 5 33 66 49 kaksi 7 41 7 25 3 14 10 36 9 33 7 47 43 32 enemmän 3 18 2 8 9 44 6 21 4 15 3 21 27 19 yhteensä 17 100 28 101 21 101 28 100 27 100 15 101 136 100 Perheenjäsenten lkm 1 9 12 5 6,3 14 21 8 11 9 12 13 18 58 13 2 32 41 29 36 22 33 31 42 29 37 31 42 174 39 3 17 22 20 25 11 16 11 15 12 15 12 16 83 18 4 9 12 16 20 9 13 11 15 13 17 10 14 68 15 5 6 8 7 9 4 6 7 9 9 12 4 5 37 8 Enemmän 5 6 3 4 7 10 6 8 6 8 4 5 31 7 Yhteensä 78 100 80 100 67 100 74 100 78 100 74 100 451 100 Koulutus Ei ammatillista koulutusta 13 16 17 21 9 14 15 20 16 21 22 29 92 20 Ammatillinen kurssi 17 22 6 7 8 12 16 21 11 14 7 9 65 14 Kansanopistotutkinto 2 3 2 2 3 5 3 4 3 4 3 4 16 4 Ammattikoulututkinto 13 16 26 32 23 35 13 17 18 23 20 27 113 25 Opistotason tutkinto 18 23 23 28 10 15 16 21 13 17 12 16 92 20 Ammattikorkeakoulututk. 4 5 3 4 0 0 2 3 4 5 1 1 14 3 Yliopistotutkinto 7 9 3 4 8 12 3 4 8 10 2 3 31 7 Muu 5 6 2 2 4 6 7 9 4 5 8 11 30 7 Yhteensä 79 100 82 100 65 100 75 100 77 100 75 100 453 100

175

(jatkuu) Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Pääasiallinen toiminta Kokopäivätyö 41 51 41 50 25 38 23 29 31 38 17 23 178 38 Osa-aikatyö 5 6 4 5 1 2 5 6 2 2 0 0 17 4 Vaihdellen työ ja työttömyys 5 6 3 4 5 8 7 9 6 7 0 0 26 6 Työtön 6 8 4 5 5 8 2 3 3 4 6 8 26 6 Äitiysloma/vanh.l./hoitov. 0 0 3 4 2 3 2 3 5 6 4 5 16 3 Yrittäjä/maanviljelijä 2 3 4 5 5 8 6 8 4 5 4 5 25 5 Eläkkeellä 15 19 13 16 19 29 29 37 23 28 36 49 135 29 Opiskelija 3 4 7 9 2 3 2 3 4 5 5 7 23 5 Muu 3 4 3 4 2 3 3 4 4 5 2 3 17 4 Yhteensä 80 100 82 100 66 100 79 100 82 100 74 100 463 100 Asuinalue Keskusta 21 26 18 22 33 49 9 12 14 17 33 41 128 27 Taajama 52 64 41 51 14 21 39 51 48 59 22 28 216 46 Haja-asutus 8 10 22 27 21 31 29 38 20 24 25 31 125 27 Yhteensä 81 100 81 100 68 100 77 100 82 100 80 100 469 100 Asuinaika Asunut kunnassa alle 5 v. 6 7 11 13 11 16 4 5 9 11 5 6 46 10 Kauemmin 75 93 71 87 58 84 76 95 74 89 75 94 429 90 Yhteensä 81 100 82 100 69 100 80 100 83 100 80 100 475 100 Asunut alueella alle 5 v. 10 12 15 18 10 14 8 10 10 12 6 8 59 12 Kauemmin 71 88 67 82 59 86 72 90 73 88 74 93 416 88 Yhteensä 81 100 82 100 69 100 80 100 83 100 80 100 475 100

176

Liitetaulukko 4. Sosiaalipalvelujen toimivuus.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % tiedottaminen ja neuvonta huono 15 26 12 18 13 24 15 28 23 35 12 19 90 25 ei huono, ei hyvä 21 36 20 31 13 24 16 30 22 34 19 30 111 31 hyvä 22 38 33 51 29 53 23 43 20 31 32 51 159 44 N 58 100 65 100 55 100 54 100 65 100 63 100 360 100 lasten päivähoitopalvelut huono 3 8 1 2 7 23 1 3 3 7 1 4 16 8 ei huono, ei hyvä 4 10 7 16 6 20 6 20 8 19 1 4 32 15 hyvä 32 82 35 81 17 57 23 77 32 74 25 93 164 77 N 39 100 43 100 30 100 30 100 43 100 27 100 212 100 nuorisotyö huono 5 13 4 9 10 27 7 23 7 18 8 26 41 19 ei huono, ei hyvä 14 35 14 33 17 46 13 43 16 40 9 29 83 38 hyvä 21 53 25 58 10 27 10 33 17 43 14 45 97 44 N 40 100 43 100 37 100 30 100 40 100 31 100 221 100 kotipalvelut huono 5 16 5 16 9 25 11 41 6 18 5 14 41 21 ei huono, ei hyvä 11 34 9 28 9 25 3 11 7 21 7 20 46 24 hyvä 16 50 18 56 18 50 13 48 20 61 23 66 108 55 N 32 100 32 100 36 100 27 100 33 100 35 100 195 100 sosiaalityöntekijä huono 5 23 7 25 7 23 10 37 6 15 10 30 45 25 ei huono, ei hyvä 10 45 9 32 6 20 8 30 12 31 10 30 55 31 hyvä 7 32 12 43 17 57 9 33 21 54 13 39 79 44 N 22 100 28 100 30 100 27 100 39 100 33 100 179 100 vanhusten palvelut huono 10 36 4 12 3 8 7 24 4 10 7 17 35 17 ei huono, ei hyvä 3 11 9 27 7 18 9 31 9 22 15 37 52 25 hyvä 15 54 20 61 28 74 13 45 28 68 19 46 123 59 N 28 100 33 100 38 100 29 100 41 100 41 100 210 100 vammaispalvelut huono 3 15 7 30 7 23 7 30 2 6 4 19 30 20 ei huono, ei hyvä 7 35 6 26 5 17 5 22 7 23 7 33 37 25 hyvä 10 50 10 43 18 60 11 48 22 71 10 48 81 55 N 20 100 23 100 30 100 23 100 31 100 21 100 148 100 päihdehuolto huono 4 19 2 12 6 40 8 53 9 39 4 27 33 31 ei huono, ei hyvä 7 33 10 59 5 33 3 20 8 35 5 33 38 36 hyvä 10 48 5 29 4 27 4 27 6 26 6 40 35 33 N 21 100 17 100 15 100 15 100 23 100 15 100 106 100 toimeentulotukiasiat huono 14 50 8 31 8 40 12 52 5 20 10 37 57 38 ei huono, ei hyvä 3 11 5 19 6 30 4 17 9 36 10 37 37 25 hyvä 11 39 13 50 6 30 7 30 11 44 7 26 55 37 N 28 100 26 100 20 100 23 100 25 100 27 100 149 100 oikeusapu huono 6 27 4 21 6 40 5 26 7 50 11 48 39 35 ei huono, ei hyvä 5 23 6 32 4 27 10 53 5 36 4 17 34 30 hyvä 11 50 9 47 5 33 4 21 2 14 8 35 39 35 N 22 100 19 100 15 100 19 100 14 100 23 100 112 100

177 Liitetaulukko 5. Terveyspalvelujen toimivuus.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % tiedottaminen ja neuvonta huono 18 26 10 14 7 12 24 41 22 30 6 9 87 22 ei huono, ei hyvä 25 37 25 36 20 33 14 24 28 38 19 28 131 33 hyvä 25 37 34 49 33 55 21 36 23 32 43 63 179 45 N 68 100 69 100 60 100 59 100 73 100 68 100 397 100 yleislääkäripalvelut huono 10 13 10 13 15 25 43 61 49 61 11 15 138 32 ei huono, ei hyvä 20 26 11 15 17 28 11 15 15 19 18 25 92 21 hyvä 46 61 54 72 28 47 17 24 16 20 42 59 203 47 N 76 100 75 100 60 100 71 100 80 100 71 100 433 100 erikoislääkäripalvelut huono 15 24 22 37 32 70 45 80 53 80 32 58 199 58 ei huono, ei hyvä 17 27 13 22 5 11 3 5 5 8 6 11 49 14 hyvä 31 49 24 41 9 20 8 14 8 12 17 31 97 28 N 63 100 59 100 46 100 56 100 66 100 55 100 345 100 äitiys- ja lastenneuvola huono 0 0 0 0 1 3 5 17 2 4 3 9 11 5 ei huono, ei hyvä 6 14 1 2 3 9 6 20 9 20 5 15 30 13 hyvä 36 86 48 98 31 89 19 63 35 76 26 76 195 83 N 42 100 49 100 35 100 30 100 46 100 34 100 236 100 koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto huono 5 10 1 2 0 0 11 29 4 9 0 0 21 8 ei huono, ei hyvä 10 19 2 4 5 12 6 16 12 26 12 35 47 18 hyvä 37 71 46 94 36 88 21 55 31 66 22 65 193 74 N 52 100 49 100 41 100 38 100 47 100 34 100 261 100 työterveyshuolto huono 8 15 5 13 7 22 11 32 9 20 5 13 45 18 ei huono, ei hyvä 12 23 7 18 8 25 7 21 18 39 8 20 60 25 hyvä 33 62 27 69 17 53 16 47 19 41 27 68 139 57 N 53 100 39 100 32 100 34 100 46 100 40 100 244 100 kotisairaanhoito huono 4 20 0 0 2 6 8 24 5 14 2 6 21 11 ei huono, ei hyvä 5 25 5 18 11 34 6 18 9 26 7 19 43 23 hyvä 11 55 23 82 19 59 19 58 21 60 27 75 120 65 N 20 100 28 100 32 100 33 100 35 100 36 100 184 100 laboratorio- ja röntgentutkimukset huono 2 3 6 9 16 32 13 23 13 18 9 13 59 15 ei huono, ei hyvä 12 17 14 22 21 42 17 30 24 32 12 18 100 26 hyvä 56 80 44 69 13 26 26 46 37 50 47 69 223 58 N 70 100 64 100 50 100 56 100 74 100 68 100 382 100 fysioterapia huono 8 22 6 18 18 53 11 31 10 20 3 9 56 25 ei huono, ei hyvä 11 31 13 38 10 29 7 20 13 27 8 23 62 28 hyvä 17 47 15 44 6 18 17 49 26 53 24 69 105 47 N 36 100 34 100 34 100 35 100 49 100 35 100 223 100 hammashuolto huono 12 18 5 7 7 14 11 21 6 9 2 4 43 12 ei huono, ei hyvä 11 16 7 10 13 27 8 15 12 17 6 11 57 16 hyvä 45 66 55 82 29 59 33 63 52 74 45 85 259 72 N 68 100 67 100 49 100 52 100 70 100 53 100 359 100 sairaala- ja vuodeosastohoito huono 4 7 4 9 14 36 15 38 12 29 15 33 64 24 ei huono, ei hyvä 10 17 8 17 11 28 8 21 8 19 9 20 54 20 hyvä 45 76 35 74 14 36 16 41 22 52 21 47 153 56 N 59 100 47 100 39 100 39 100 42 100 45 100 271 100 178

(jatkuu) Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % mielenterveyspalvelut huono 5 24 0 0 10 42 8 35 15 60 4 24 42 33 ei huono, ei hyvä 3 14 4 22 8 33 4 17 7 28 4 24 30 23 hyvä 13 62 14 78 6 25 11 48 3 12 9 53 56 44 N 21 100 18 100 24 100 23 100 25 100 17 100 128 100

Liitetaulukko 6. Kansaneläkelaitoksen palvelujen toimivuus.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % tiedottaminen ja neuvonta huono 20 35 21 34 14 36 21 35 17 31 10 19 103 31 ei huono, ei hyvä 24 42 21 34 14 36 23 38 21 38 24 44 127 39 hyvä 13 23 20 32 11 28 16 27 17 31 20 37 97 30 N 57 100 62 100 39 100 60 100 55 100 54 100 327 100 työttömyyskorvausasiat huono 8 28 5 16 6 32 6 26 7 22 7 30 39 25 ei huono, ei hyvä 10 34 9 29 6 32 9 39 17 53 7 30 58 37 hyvä 11 38 17 55 7 37 8 35 8 25 9 39 60 38 N 29 100 31 100 19 100 23 100 32 100 23 100 157 100 asumistukiasiat huono 10 30 11 38 2 11 7 29 6 25 3 13 39 26 ei huono, ei hyvä 10 30 5 17 10 56 6 25 7 29 7 30 45 30 hyvä 13 39 13 45 6 33 11 46 11 46 13 57 67 44 N 33 100 29 100 18 100 24 100 24 100 23 100 151 100 sairauspäiväraha ja -korvaus huono 6 13 5 11 4 12 10 24 6 15 4 14 35 15 ei huono, ei hyvä 10 21 8 17 13 39 14 33 16 41 10 34 71 30 hyvä 32 67 33 72 16 48 18 43 17 44 15 52 131 55 N 48 100 46 100 33 100 42 100 39 100 29 100 237 100 vanhempainetuusasiat huono 8 33 3 12 2 11 4 18 3 11 4 15 24 17 ei huono, ei hyvä 6 25 7 27 5 28 10 45 12 43 10 38 50 35 hyvä 10 42 16 62 11 61 8 36 13 46 12 46 70 49 N 24 100 26 100 18 100 22 100 28 100 26 100 144 100 eläkeasiat huono 4 19 3 15 5 24 7 21 5 18 3 10 27 18 ei huono, ei hyvä 6 29 7 35 5 24 8 24 7 25 8 27 41 27 hyvä 11 52 10 50 11 52 18 55 16 57 19 63 85 56 N 21 100 20 100 21 100 33 100 28 100 30 100 153 100 kuntoutuspalvelut huono 7 37 9 39 6 33 10 43 5 20 7 28 44 33 ei huono, ei hyvä 6 32 3 13 7 39 5 22 13 52 7 28 41 31 hyvä 6 32 11 48 5 28 8 35 7 28 11 44 48 36 N 19 100 23 100 18 100 23 100 25 100 25 100 133 100 opintoetuudet huono 6 24 7 20 5 23 6 26 5 23 2 12 31 22 ei huono, ei hyvä 5 20 9 26 9 41 7 30 9 41 4 24 43 30 hyvä 14 56 19 54 8 36 10 43 8 36 11 65 70 49 N 25 100 35 100 22 100 23 100 22 100 17 100 144 100

179

Liitetaulukko 7. Työhallinnon palvelujen toimivuus.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % tiedottaminen ja neuvonta huono 16 42 14 31 18 67 14 38 13 32 16 48 91 41 ei huono, ei hyvä 12 32 18 40 6 22 12 32 17 41 9 27 74 33 hyvä 10 26 13 29 3 11 11 30 11 27 8 24 56 25 N 38 100 45 100 27 100 37 100 41 100 33 100 221 100 työnvälitys huono 21 58 18 45 14 58 15 47 15 38 17 59 100 50 ei huono, ei hyvä 8 22 15 38 9 38 9 28 11 28 6 21 58 29 hyvä 7 19 7 18 1 4 8 25 13 33 6 21 42 21 N 36 100 40 100 24 100 32 100 39 100 29 100 200 100 tietopalvelut huono 12 34 9 25 11 52 6 22 13 41 6 26 57 33 ei huono, ei hyvä 9 26 13 36 8 38 15 56 11 34 12 52 68 39 hyvä 14 40 14 39 2 10 6 22 8 25 5 22 49 28 N 35 100 36 100 21 100 27 100 32 100 23 100 174 100 ammatinvalinnanohjaus huono 12 43 9 36 11 58 10 38 13 45 7 37 62 42 ei huono, ei hyvä 11 39 9 36 6 32 8 31 11 38 6 32 51 35 hyvä 5 18 7 28 2 11 8 31 5 17 6 32 33 23 N 28 100 25 100 19 100 26 100 29 100 19 100 146 100 työvoimapoliittinen koulutus huono 10 36 7 28 9 53 10 56 10 40 6 33 52 40 ei huono, ei hyvä 11 39 9 36 7 41 4 22 12 48 7 39 50 38 hyvä 7 25 9 36 1 6 4 22 3 12 5 28 29 22 N 28 100 25 100 17 100 18 100 25 100 18 100 131 100 ammatillinen kuntoutus huono 7 58 7 44 10 63 8 62 10 67 5 42 47 56 ei huono, ei hyvä 1 8 7 44 5 31 3 23 5 33 4 33 25 30 hyvä 4 33 2 13 1 6 2 15 3 25 12 14 N 12 100 16 100 16 100 13 100 15 100 12 100 84 100

180 Liitetaulukko 8. Palvelujen saatavuus asuinalueittain ja kunnittain. Lukumääräisesti eniten hyvä (+) tai huono (-) mainin- toja saaneet palvelut.

Taulukoissa on järjestetty vastaajien antamat palveluiden saatavuuden hyvä- tai huono- arviot vastaajien lukumäärän mukaan, siten että eniten kannatusta saanut arvio on ensimmäisenä. Taulukossa on vastaajien lukumäärän jälkeen myös arvioiden prosenttiosuudet laskettuna kaikista ko. palveluun annettujen ”hyvä”, ”ei hyvä, ei huono” ja ”huono” –arvioiden kokonaismäärästä. Tarkastelussa ei ole esitetty enää lukumäärältään kaikkein pienimpiä arvioita, koska vastausten vähäisyydestä johtuen tulkinta tulee hankalaksi. Huonoksi arvioidut on varjostettu.

A. Yhteensä.

Lkm % Yhteensä Lkm % Yhteensä 332 74 + pankkipalvelut 119 29 - kulttuuripalvelut 303 68 + kauppapalvelut 111 30 - koulutuspalvelut 273 61 + postipalvelut 95 23 - Kelan palvelut 234 54 + terveyspalvelut 91 25 - työvoimapalvelut 204 49 + liikuntapalvelut 88 20 - terveyspalvelut 165 40 + Kelan palvelut 87 20 - postipalvelut 150 38 + sosiaalipalvelut 84 20 - liikuntapalvelut 134 33 + kulttuuripalvelut 83 21 - sosiaalipalvelut 126 34 + koulutuspalvelut 68 15 - kauppapalvelut 121 34 + työvoimapalvelut 67 15 - pankkipalvelut

B. Asuinalueittain.

Lkm % Keskusta Lkm % Taajama Lkm % Haja-asutus 102 85 + pankkipalvelut 150 73 + pankkipalvelut 75 65 + pankkipalvelut 85 70 + kauppapalvelut 146 71 + kauppapalvelut 68 59 + kauppapalvelut 83 70 + postipalvelut 132 64 + postipalvelut 57 52 + terveyspalvelut 71 62 + terveyspalvelut 105 52 + terveyspalvelut 56 50 + postipalvelut 60 56 + liikuntapalvelut 100 50 + liikuntapalvelut 43 42 + liikuntapalvelut 45 44 + sosiaalipalvelut 84 42 + Kelan palvelut 41 40 + sosiaalipalvelut 43 40 + kulttuuripalvelut 69 38 + työvoimapalvelut 39 38 + Kelan palvelut 41 39 + Kelan palvelut 66 35 + koulutuspalvelut 37 36 - kulttuuripalvelut 34 38 + koulutuspalvelut 63 33 + sosiaalipalvelut 32 28 - postipalvelut 29 27 - kulttuuripalvelut 60 31 + kulttuuripalvelut 31 30 - liikuntapalvelut 28 32 - koulutuspalvelut 54 29 - koulutuspalvelut 30 29 + kulttuuripalvelut 28 27 - Kelan palvelut 52 27 - kulttuuripalvelut 29 32 - työvoimapalvelut 26 30 + työvoimapalvelut 46 23 - terveyspalvelut 28 29 - koulutuspalvelut 21 24 - työvoimapalvelut 45 24 - sosiaalipalvelut 25 26 + koulutuspalvelut 19 18 - liikuntapalvelut 43 22 - Kelan palvelut 25 23 - terveyspalvelut 16 13 - postipalvelut 40 19 - pankkipalvelut 25 28 + työvoimapalvelut 16 16 - sosiaalipalvelut 40 22 - työvoimapalvelut 22 19 - kauppapalvelut 14 12 - terveyspalvelut 36 17 - postipalvelut 22 21 - Kelan palvelut 13 11 - kauppapalvelut 33 17 - liikuntapalvelut 20 20 - sosiaalipalvelut 11 9 - pankkipalvelut 32 16 - kauppapalvelut 16 14 - pankkipalvelut 181

C. Kunnittain.

Lkm % Raahe Lkm % Pattijoki Lkm % Siikajoki 61 77 + kauppapalvelut 75 93 + kauppapalvelut 43 69 + pankkipalvelut 61 78 + pankkipalvelut 70 86 + pankkipalvelut 33 53 + terveyspalvelut 56 73 + terveyspalvelut 68 84 + postipalvelut 30 48 - postipalvelut 52 67 + postipalvelut 59 75 + terveyspalvelut 25 43 + liikuntapalvelut 51 67 + liikuntapalvelut 45 60 + liikuntapalvelut 25 48 - koulutuspalvelut 42 56 + Kelan palvelut 39 52 + Kelan palvelut 24 38 + kauppapalvelut 40 56 + kulttuuripalvelut 35 48 + sosiaalipalvelut 24 51 - työvoimapalvelut 32 48 + koulutuspalvelut 33 46 + koulutuspalvelut 23 37 + postipalvelut 30 41 + sosiaalipalvelut 31 45 + työvoimapalvelut 23 39 - kulttuuripalvelut 30 45 + työvoimapalvelut 28 37 + kulttuuripalvelut 21 33 - kauppapalvelut 14 21 - työvoimapalvelut 12 16 - kulttuuripalvelut 21 38 - Kelan palvelut 13 18 - sosiaalipalvelut 12 17 - työvoimapalvelut 20 36 + sosiaalipalvelut 11 15 - Kelan palvelut 11 15 - koulutuspalvelut 17 29 - liikuntapalvelut 8 10 - postipalvelut 10 13 - Kelan palvelut 17 30 - sosiaalipalvelut 8 11 - kulttuuripalvelut 8 11 - sosiaalipalvelut 15 25 + kulttuuripalvelut 8 11 - liikuntapalvelut 7 9 - pankkipalvelut 14 25 + Kelan palvelut 8 12 - koulutuspalvelut 7 9 - terveyspalvelut 13 21 - pankkipalvelut 6 8 - kauppapalvelut 5 6 - postipalvelut 12 23 + koulutuspalvelut 6 8 - terveyspalvelut 4 5 - liikuntapalvelut 12 19 - terveyspalvelut 5 6 - pankkipalvelut 3 4 - kauppapalvelut 8 17 + työvoimapalvelut

Lkm % Ruukki Lkm % Pyhäjoki Lkm % Vihanti 48 65 + pankkipalvelut 51 65 + kauppapalvelut 59 80 + pankkipalvelut 40 56 + kauppapalvelut 51 65 + pankkipalvelut 52 70 + kauppapalvelut 35 48 + postipalvelut 48 62 + postipalvelut 47 64 + postipalvelut 29 42 - terveyspalvelut 37 50 + liikuntapalvelut 44 65 + terveyspalvelut 28 41 + Kelan palvelut 31 40 - terveyspalvelut 27 42 - kulttuuripalvelut 26 41 - kulttuuripalvelut 26 37 - koulutuspalvelut 26 40 + liikuntapalvelut 23 37 + sosiaalipalvelut 24 31 + terveyspalvelut 23 34 + Kelan palvelut 21 29 - postipalvelut 23 31 - kulttuuripalvelut 21 32 - liikuntapalvelut 21 34 - koulutuspalvelut 23 32 + koulutuspalvelut 21 34 + sosiaalipalvelut 20 31 - liikuntapalvelut 22 31 - Kelan palvelut 20 38 - koulutuspalvelut 20 31 + liikuntapalvelut 21 27 - pankkipalvelut 19 29 + kulttuuripalvelut 20 32 - sosiaalipalvelut 21 29 + sosiaalipalvelut 19 28 - Kelan palvelut 18 26 + terveyspalvelut 20 27 + kulttuuripalvelut 14 26 + koulutuspalvelut 18 32 + työvoimapalvelut 20 29 + työvoimapalvelut 14 28 + työvoimapalvelut 15 21 - kauppapalvelut 19 26 + Kelan palvelut 12 24 - työvoimapalvelut 13 18 - pankkipalvelut 16 23 - työvoimapalvelut 10 14 - postipalvelut 13 23 - työvoimapalvelut 15 19 - kauppapalvelut 10 16 - sosiaalipalvelut 12 19 + kulttuuripalvelut 15 21 - sosiaalipalvelut 8 11 - kauppapalvelut 12 20 + koulutuspalvelut 14 19 - liikuntapalvelut 8 11 - pankkipalvelut 12 18 - Kelan palvelut 13 17 - postipalvelut 3 4 - terveyspalvelut

182 Liitetaulukko 9. Palvelujen haku Oulun seudulta, %.

A. Palvelujen haku.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Päivittäistavarat Viikoittain 0 3 13 20 4 7 8 2-3 kertaa kuukaudessa 1 4 15 12 4 4 7 Harvemmin 99 93 72 68 92 88 86 N 72 73 61 66 73 67 412 Kulutustavarat Viikoittain 3 1 8 9 0 3 4 2-3 kertaa kuukaudessa 12 9 13 28 9 12 14 Harvemmin 85 89 78 63 91 85 82 N 75 75 60 64 74 67 415 Pankkipalvelut Viikoittain 0 0 6 7 0 5 3 2-3 kertaa kuukaudessa 0 3 6 5 0 2 2 Harvemmin 100 97 89 88 100 94 95 N 67 66 54 58 70 62 377 Kulttuuripalvelut Viikoittain 4 0 4 3 0 0 2 2-3 kertaa kuukaudessa 10 7 7 6 4 3 6 Harvemmin 86 93 89 90 96 97 92 N 70 69 57 63 71 61 391 Liikuntapalvelut Viikoittain 1 2 6 3 0 0 2 2-3 kertaa kuukaudessa 6 0 2 3 1 2 2 Harvemmin 93 98 92 93 99 98 96 N 68 66 53 59 70 59 375 Koulutuspalvelut Viikoittain 0 2 2 5 1 2 2 2-3 kertaa kuukaudessa 4 2 4 0 1 3 2 Harvemmin 96 97 94 95 97 95 96 N 67 66 54 59 69 58 373 Sosiaalipalvelut Viikoittain 0 0 0 2 0 0 0 2-3 kertaa kuukaudessa 0 0 0 4 0 2 1 Harvemmin 100 100 100 93 100 98 99 N 66 66 53 56 69 58 368 Terveyspalvelut Viikoittain 1 0 2 3 0 3 1 2-3 kertaa kuukaudessa 6 1 9 11 1 3 5 Harvemmin 93 99 89 86 99 94 94 N 68 71 57 64 74 67 401 Vapaa-ajan palvelut Viikoittain 3 0 4 10 1 0 3 2-3 kertaa kuukaudessa 10 10 11 14 4 12 10 Harvemmin 87 90 86 76 94 88 87 N 70 71 56 63 71 58 389

183

B. Palvelujen hakemisen syy, %.

Raahe Pattijoki Siikajoki Ruukki Pyhäjoki Vihanti Yhteensä Ei saatavilla Raahen seudulla Eri mieltä 31 27 22 42 37 33 32 Ei eri, ei samaa mieltä 10 8 35 19 15 28 18 Samaa mieltä 58 64 43 39 48 39 50 N 67 73 54 59 62 46 361 Monipuolisemmat palvelut Eri mieltä 10 18 9 17 20 15 15 Ei eri, ei samaa mieltä 10 8 18 12 15 17 13 Samaa mieltä 80 74 73 72 65 69 72 N 71 74 56 60 65 48 374 Edullisemmat palvelut Eri mieltä 34 38 28 27 33 30 32 Ei eri, ei samaa mieltä 29 26 24 25 40 26 28 Samaa mieltä 37 36 48 47 27 43 39 N 70 73 54 59 63 46 365

184 Liitetaulukko 10. Palveluiden toimivuus ja väestöryhmät.

Seuraavissa tarkasteluissa (liitteet 11-13) on käytetty laatikkojanakuvioita, joka on tehokas tapa kuvata vastausten hajontaa ja vertailla eri ryhmiä. Kuvion värillinen laatikko-osa sisältää 50 prosenttia vastaajista. Laatikon sisällä oleva viiva on mediaani eli jakauman keskiluku, joka jakaa aineiston kahteen yhtä suureen osaan (mediaani ei kuitenkaan näy tulostuksessa, mikäli se osuu laatikko-osan ylä- tai alareu- naan). Janat ylhäällä ja alhaalla osoittavat yläkvartiilin ja alakvartiilin, joissa kummassakin on 25 prosenttia vastaajista. Janan ulkopuoliset irralliset merkit kuvaavat poikkeavia havaintoja (yksittäisiä tapauk- sia). Tarkasteltavat ryhmät ja lukumäärät (N) ovat ala-akselilla. Asteikko vasemmalla on kysymyksissä käytetty viisiportainen asteikko (1= huono… 5=hyvä jne.).

A. Sosiaalipalveluiden toimivuus, summamuuttuja.

Sosiaalipalvelut ikälk ja sp mukaan Sosiaalipalvelut perhetyypin mukaan

6 6

5 32 5

444

4 4

3 199 3

2 2

Sukupuoli 430 256 238 256238 209 209 1 421 1 320 278437 nainen

0 mies 0 N = 23 7175 43 86 59 15 15 08 N = 45 16 99 157 14 10 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v asuu yksin avio/avopson k apsen/lasten k vanhempien k avio/avop ja last k jonkun muun k ikäluokat Perhetyyppi

Sosiaalipalvelut pääasiall toiminnan m Sosiaalipalvelut koulutuksen mukaan

6 6

5 5 306 4 4

3 3

2 41 2 349 430 166 238 220 209 256 437 278 320 421 1 1 278

0 0 N = 141 12 22 20 15 21 73 21 14 N = 57 43 8 90 83 13 26 16 k os v ty k yr e o mu o a ö o i lä p ei a k a o a yl mu ko a- ih t to ttä k is u mma an m pi m io a d ön n k ke a ma st k u p i t a jä/ ee mma sa - pi ä k y ä li o tu s iv a ö m l ja til no tt ta to ä ty ja it a lä l ik s tk ty ö iy an til k pi o o in tu ö ty s l ko u st u n to tk /v v rs o l t i öt a i s t u u nt tö n ljel ul i ut tu tk o h i k tk

Pääasiallinen työllisyystilanne vuoden aikana Ammatillinen koulutus

185

B. Terveyspalveluiden toimivuus, summamuuttuja.

Terveyspalvelut ikälk ja sp mukaan Terveyspalvelut perhetyypin mukaan

6 6

5 5

4 4

3 3

2 2 198 184 302 256 Sukupuol 302 1 278 1 nainen 0 0 mies N = 46 19 107 151 12 9 N = 19 11 77 45 78 61 19 15 10 8 asuu yksin avio/avopson k lapsen/lasten k alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v vanhempien k avio/avop ja last jonkun muun k ikäluokat Perhetyyppi

Terveyspalvelut pääasiall toiminnan m Terveyspalvelut koulutuksen mukaan

6 6

5 424 5 114

4 4

3 3

2 62 2 103 184 238 103 256 320 1 320 1 278

0 0 N = 144 12 21 19 15 21 76 23 11 N = 59 45 10 92 75 12 26 19 e a ka a o a y mu k os v ty k y e op mu i mmatil mma p mk l o a ö o rit lä a ns is io ko a- ih t to tä k is u mmati pi u ai d ö n k ke a to - p t n a jä/ e n ta tu st ä ka y e l tt t ot ivä ö j ä m l ija li op ik so ki ty iti aa lä l n i o n ut ty ö a y lis e s u n to k ö t s nv ta n to lu tu in y /v ku tu t t ö a il k u tk o tt n jel o rs tk tk h i ul si

Pääasiallinen työllisyystilanne vuoden aikana Ammatillinen koulutus

186

C. Kelan palveluiden toimivuus, summamuuttuja.

Kelan palvelut ikälk ja sp mukaan Kelan palvelut perhetyypin mukaan

6 6

5 5

4 4

3 3

2 2

265 10 92 Sukupuoli 1 42075256 168149347 23 207 1 62207 347 1496575244168 nainen

0 mies 0 N = 23 10 77 41 81 60 15 13 12 10 N = 46 20 106 149 12 11 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v asuu yksin avio/avopson k apsen/lasten k vanhempien k avio/avopson ja lastjonkun muun k ikäluokat Perhetyyppi

Kelan palvelut pääasiall toiminnan muk Kelan palvelut koulutuksen mukaan

6 6

5 5 288

4 4

3 3

2 2 324 10 265 92 1 320256364 420 23306207 1 306 2416575

0 0 N = 139 13 24 22 15 18 74 22 15 N = 62 42 10 95 73 14 24 20 e a k ammattop amk y mu koko o v ty ko yri el o muu an li sa a ö äkke p i ammamma op ih t to ttä iske s is u -a d ö na an to -t i pä i n jä t u st ka ty ä / el l til o a t ot ivä ö ma ija li ikoul so k ty ja it lä ti n pi ut t ö iys/van an lli en st n tu ki yö t sta ko o u y v k t n öt i u u tut tk to t ljel r tk k h u ss i l i

Pääasiallinen työllisyystilanne vuoden aikana Ammatillinen koulutus

187

D. Työhallinnon palveluiden toimivuus, summamuuttuja.

Työhallinnon palv ikälk ja sp mukaan Työhallinnon palv perhetyypin mukaan

6 6

5 352116 108465 5 465 352116108 120 120 432

4 1575937740176360162 4

3 3

2 2 Sukupuol 324 1 103 184 17365294238241244 1 nainen

0 mies 0 N = 21 7159 35 53 40 1 5 2 N = 21 17 68 107 8 3 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v asuu yksin avio/avopson k lapsen/lasten k vanhempien k avio/avopson ja lastjonkun muun k ikäluokat

Perhetyyppi

Työhallinnon palv pääasiall toiminnan Työhallinnon palv koulutuksen mukaan muk 6 6 5 108352 288 55 5 108352 432426 120 432 4 4 3 3

2 2

1 324 1 158

0 0 N = 102 11 22 19 14 7 17 21 10 N = 25 24 5 66 59 13 18 13

kokopäivosa-aikatyövaihd työtyötön ja tykotona yrittäjä/maanviljeläkkeelopis m ei amma kan am op amk yl mu uu a io s ma ist p u kel mmatil an o -t ist äi ija t tt ta ut lä ill op iko s k o ätyö tiys ine on tu lis ist u t /vanh n ku l kin öt ta ot u tu t eli ut tut tk to ko rssi k k ul

Pääasiallinen työllisyystilanne vuoden aikana Ammatillinen koulutus

188 Liitetaulukko 11. Elämäntilanteen kokemus ja väestöryhmät.

A. Elämäntilanteen kokemus ikäluokan ja sukupuolen mukaan.

Elämäntilanteen summam ikälk ja sp m Kokemus fyys terveydestä ikälk ja sp m

6,0 6

5,0 288 5 427226

323 4,0 4

154 3,0 211 3 272 371

238 468335 214397 2,0 292 2 Sukupuoli Sukupuoli

1,0 1 210238413 43220246697 405170 nainen nainen

0,0 mies 0 mies N = 23 10 80 51 99 69 7 10 5 3 N = 23 11 83 51 113 80 27 24 24 21 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v ikäluokat ikäluokat Kok henkisestä vireydestä ikälk ja sp m Kok ihmissuhteista ikälk ja sp mukaan

6 6

5 5

4 4

3 3

2 8254179158 60 Sukupuoli 2 272 211 8 375415 3714831270413 432233385

1 468 235 Sukupuoli nainen 1 180 60 51 202 nainen 0 mies

N = 23 11 83 51 114 80 27 24 23 18 0 mies alle 25-vuotiaat 45-64-vuotiaat yli 75-vuotiaat N = 23 11 83 51 114 80 26 24 23 18 25-44-vuotiaat 65-74-vuotiaat alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v ikäluokat ikäluokat Kok taloudell tilanteesta ikälk ja sp m Kokemus työllisyystilant ikälk ja sp muk

6 6

5 5

4 4

3 3

2 2 Sukupuoli Sukupuoli

1 468 1454306064 23829251210327 97328432202378268 418 235 1 427 nainen nainen

0 mies 0 mies N = 23 11 82 51 113 80 25 25 23 20 N = 23 10 81 51 103 72 8 11 7 5 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v ikäluokat ikäluokat

189

Kok asuinympäristöstä ikälk mukaan Kok asumismukavuudesta ikälk muk

6 6

5 197863179 5

4 4

3 235469441 3

2 158 292238 385320443 474 2 103 211 63371 268385 17010 Sukupuoli Sukupuoli

1 336 274 432 1 336 214 292 432 376 450 nainen nainen

0 mies 0 mies N = 23 11 83 51 113 80 27 23 22 17 N = 23 11 83 51 112 80 26 22 20 18 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v ikäluokat ikäluokat

Kok vapaa-ajanviettom ikälk ja sp muk Kok vaikuttamismahdoll ikälk ja sp m

6 6

5 5

4 4

3 3

2 2 17958 Sukupuoli Sukupuoli

1 363 312 235410469 1 nainen nainen

0 mies 0 mies N = 23 11 83 51 112 77 23 23 19 17 N = 23 11 83 51 114 79 21 23 21 18 alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v ikäluokat ikäluokat

B. Elämäntilanteen kokemus (summamuuttuja) perhetyypin ja pääasiallisen toiminnan ja mukaan.

Elämäntil kokemus perhetyypin m Elämäntilant kokemus pääasiall toim m

6,0 6,0 5,5 5,0 5,0

4,5 4,0 4,0 3,5 3,0 37831 371 3,0 443 2,0 371 2,5 97 2,0 1,0 1,5 0,0 1,0 N = 177 16 25 24 15 24 43 21 12 ,5 kok osa vai työ ko yri el o mu äkk p 0,0 h tö to tt isk u o -a d n äj p i n a ä e el ä ka ty / e N = 47 20 101 170 12 8 iv ö ä ma llä ija ätyö ty it ö ja iy a s/va n asuu yksin avio/avopson k lapsen/lasten k työt vi lj t n vanhempien k avio/avopson ja last jonkun muun k h

Perhetyyppi Pääasiallinen työllisyystilanne vuoden aikana

190 Liitetaulukko 12. Sosiaalisen tuen tuottaminen ja väestöryhmät.

Eri tahojen merkitys sosiaalisen tuen tuottamisessa sukupuolen ja ikäluokan sekä perhetyypin mukaan.

Sosiaalisen tuen tuottajatahojen merkitys (summamuuttuja)

5 42873160

0 N = 179 179 179 179 179 179 179 179 179 179 179 VANH JA LAPS YSTÄVÄT YHDISTYKSET SOSIAALIT TYÖVTSTO YKSITYISET SUKUL NAAPURIT SEURAKUNTA TERVEYST KELA

Vanhempien tai lasten merk ikälk ja sp m Vanhempien tai lasten merk perhet m

6 6

5 5

4 4

3 3

2 2 Sukupuoli 135 1 428119 1 401193 nainen 0 0 mies N = 51 15 129 160 14 10 N = 21 9179 46 87 61 21 18 815 asuu yksin avio/avopson k asuu lapsen/lasten k alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v vanhempien k asu avio/avopson k jonkun muun k ikäluokat Perhetyyppi Sosiaalitoimen merkitys ikälk ja sp m Sosiaalitoimen merkitys perhetyypin m

6 6

5 325 5

4 4

3 3

2 2 Sukupuoli 1 1 nainen 0 0 mies N = 42 11 78 129 15 11 N = 16 7160 32 66 48 16 12 511 asuu yksin avio/avopson k asuu lapsen/lasten k alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v vanhempien k avio/avop ja last jonkun muun k

ikäluokat Perhetyyppi

191

Terveystoimen merkitys ikälk ja sp m Terveystoimen merkitys perhetyypin m

6 6

5 5 4

4 3

2 3 1

0 2 N = 46 15 115 162 15 13 Sukupuoli as as a as as jonk s uu y u uu av uu av uu 1 u un m nainen k va la s nhe io/ io ps in u av /av e un m n/ 0 mies pie op opu la k u st an N = 19 8175 42 91 59 19 19 811 n olis o en k s k lis sa a o o alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v ns

ikäluokat Perhetyyppi Kelan merkitys ikälk ja sp m Kelan merkitys perhetyypin mukaan

6 6

5 5

4 4 304303

3 3

2 Sukupuoli 1 1 nainen 0 N = 39 17 96 141 14 10 0 mies asuu yksin avio/avopson k asuu lapsen/lasten k N = 22 8168 37 79 54 13 12 29 vanhempien k avio/avop ja last jonkun muun k alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v Perhetyyppi ikäluokat Työvoimatoimiston merk ikälk ja sp m Työvoimatoimiston merkitys perhet m

6 6

5 5

4 4

3 3

2 Sukupuoli 1 214 1 nainen 0 N = 45 18 97 148 16 11 mies 0 asuu yksin avio/avopson k lapsen/lasten k N = 22 10 73 37 83 63 12 11 13 8 vanhempien k avio/avop ja last jonkun muun k alle 25-v 25-44-v 45-64-v 65-74-v yli 75-v Perhetyyppi ikäluokat