Raahen Seudun Hyvinvointi
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 11 Jorma Kurkinen RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTI Kansalaisten kokemuksia hyvinvoinnista ja palveluista Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulu 2004 Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulun toimintayksikkö PL 58, 90015 Oulun kaupunki Puh. (08) 558 44113, fax. (08) 558 44032 Oulun kaupungin painatuskeskus Oulu 2004 ISSN 1458-5375 ISBN 952-5441-10-5 SISÄLLYS LUKIJALLE 5 1 JOHDANTO 7 1. 1 Hyvinvoinnin erilaistuminen 7 1. 2 Tutkimuksen tavoite 9 1. 3 Tutkimusraportin sisältö 12 2 TUTKIMUSALUE – RAAHEN SEUTUKUNTA 13 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 26 3. 1 Hyvinvoinnin tarkastelukehikko 26 3. 2 Tutkimuksen teemat 32 3. 3 Hyvinvointimittarin metodi ja aineistot 34 3. 4 Kvantitatiivinen analyysi 39 3. 5 Kyselyn toteutus 41 4 HYVINVOINTIPALVELUT 52 4. 1 Hyvinvointipalveluiden toimivuus 52 4. 2 Palveluiden saatavuus ja 96 kulkumahdollisuudet 4. 3 Tietoverkkojen ja – tekniikan käyttö 103 5 KANSALAISTEN HYVINVOINTI JA OSALLISUUS 110 5. 1 Kansalaisten elämäntilanne 110 5. 2 Sosiaalisen tuen verkostot 116 5. 3 Avun tarpeet 124 5. 4 Yhdistystoimintaan osallistuminen 126 5. 5 Asuinympäristö ja muutto 131 5. 6 Kansalaisten näkemykset 140 6 JOHTOPÄÄTÖKSET – RAAHEN SEUDUN 147 HYVINVOINTIPOLITIIKAN SUUNTA LÄHTEET 167 LIITETAULUKOT 172 5 LUKIJALLE Seutuistuminen on tämän hetken muotisana, johon luotetaan. Seutuistumiseen liitetään lupaus paremmasta. Seutuistumisen us- kotaan poistavan nykyiset hyvinvointipalveluiden ongelmat. On mitä ilmeisintä, että seutuistumiskeskustelu ja sitä koskevat pää- tökset syntyvät todellisesta yhteiskunnallisesta tarpeesta ja että uusilla alueellisilla ratkaisuilla saavutetaan kaivattuja tuloksia. Seutuistumiskeskusteluun sisältyy kuitenkin myös mystifioinnin piirteitä. Uskotaan, että seutuistuminen on ratkaisu kaikkeen. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ja Raahen seutukunta ovat lähteneet arvioimaan seutuistumisen merkitystä. Raahen seudun kunnat Pyhäjoki, Raahen kaupunki, Ruukki, Siikajoki ja Vihanti ovat tehneet jo vuosia yhteistyötä. Viime vuo- sina yhteistyö on kuitenkin tiivistynyt. Alueelle on perustettu kuntien yhteinen kehittämiskeskus. Vuoden 2003 alusta Raahen kaupunki ja Pattijoki ovat yhdistyneet. Yhteistyön lisääntyminen on koskenut myös hyvinvointipalveluja. Hyvinvointipalveluiden keskeisen ytimen muodostavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Nyt kunnat tekevät yhteistyössä ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalvelui- den kehittämiseksi. Pyrkimys siihen, että hyvinvointipalveluiden kohdentuminen, saatavuus ja laatu lähtevät alueen ihmisten tar- peista on sisään kirjoitettu kaikkeen palvelutuotantoon. Julkisella sektorilla on kuitenkin tehty varsin vähän selvittelytyötä kansa- laisten hyvinvoinnin tilanteesta, muutoksista ja palvelutarpeista. Kun Raahen seudulla tehdään ratkaisuja hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta, pyritään myös kansalaisten näkemykset, odotuk- set ja muuttuvat palvelutarpeet ottamaan huomioon. Tämän vuoksi käynnistettiin laaja tutkimustyö selvittämään alueen ih- misten tämän hetkisiä näkemyksiä hyvinvoinnistaan ja palvelu- tarpeistaan. Tämä tutkimus on myös lähtökohta uudelleen tapah- tuvalle arvioinnille, joka tehtäneen muutaman vuoden kuluessa. Raahen seudun hyvinvointi – kansalaisten kokemuksia hyvinvoinnista ja palveluista on tutkimus, joka pyrkii rikkomaan perinteisen akateemisen tutkimuksen rajoja. Tutkimusprosessin kuluessa on jokainen tutkimusvaihe käsitelty yhdessä alueen kun- tien edustajien kanssa. Kuntien edustajat ovat päässeet vaikutta- 6 maan tutkimusaineiston keräykseen, tutkimustulosten analysoin- tiin ja tutkimuksesta tehtäviin johtopäätöksiin yhteistyössä tutki- joiden kanssa. Tutkimuksen etenemisestä ja sen tuloksista on myös välittömästi informoitu kuntalaisia tutkimusprosessin kulu- essa. Tutkimuksen eteneminen on pyritty tekemään mahdolli- simman avoimeksi ja näkyväksi. Tämä käytännön läheinen tutki- musote ei vähennä tutkimuksen arvoa ja sen esiin nostamia tulok- sia. Päinvastoin. Avoimuudella ja näkyvyydellä on lisätty kes- kustelua hyvinvoinnista ja sen kehittymisestä Raahen seudulla. Samalla toivottavasti päästään myös päätöksentekokäytäntöihin, jotka nykyistä paremmin huomioivat kansalaisten näkemykset ja tarpeet. Tutkimuksen ohjausryhmässä ovat toimineet sosiaalijohtajat Liisa Ahonen Raahesta (Pattijoelta), Irma Heikkinen Ruukista, Ulla Kankaala Vihannista, Viljo Lehmusketo Raahesta, Paula Lukkarila Siikajoelta, Antti Tornberg ja Anneli Vuotikka Pyhäjo- elta, hyvinvointikoordinaattori Maija Marjaniemi Raahen seutu- kunnan kehittämiskeskuksesta, hyvinvointiohjausryhmän pu- heenjohtaja, professori Kalevi Kiviniitty, johtava lääkäri Antti Hynninen, terveystoimen johtaja Hannu Heikkinen ja koulutus- ja kehittämispäällikkö Helena Jatkonen Raahen seutukunnan sai- raanhoitopiiristä, paikallisjohtaja Helinä Ukonsaari Kansaneläke- laitoksen Raahen toimistosta sekä seutukunnallisen työvoima- toimiston johtaja Esko Koskela. Tutkimuksen vastaavana johta- jana on toiminut professori Petri Kinnunen ja tutkijana Jorma Kurkinen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita. Erityisesti kii- tämme kyselyyn vastanneita kansalaisia, jotka ensi sijassa mah- dollistivat tutkimuksen toteuttamisen. Helmikuussa 2004 Petri Kinnunen Kalevi Kiviniitty 7 1 JOHDANTO 1.1 Hyvinvoinnin erilaistuminen Kansalaisten hyvinvointi on yhteiskuntapolitiikan perimmäinen päämäärä. Viime vuosikymmenen kuluessa kärjistynyt ja edelleen käynnissä oleva yhteiskunnan muutos on ollut raju. Väestön ikärakenteen muutos, globaali markkinatalous, tietoon ja korke- aan osaamiseen perustuvan tuotannon kasvu, työttömyys, muut- toliike ja alueellinen keskittymiskehitys ovat asettaneet hyvin- voinnin paikalliset toimintaympäristöt kasvavien, niin globaalien- kin kuin alueellistenkin, muutosvoimien kohteeksi. Seurauksena alueellisen kehityksen ennakoitavuus on suuresti vaikeutunut. Yhteiskunnallisesta kehityksestä johtuen kuntien sosiaalis- taloudelliset asemat ja toimintaedellytykset ovat erilaistuneet. Samaan aikaan paikallisen toiminnan ehtoja on muuttanut radi- kaalisti keskushallinnon uudistus ja valtion ohjaus- ja resurssi- roolin väheneminen, palveluiden rahoitusrakenteen muutos ja kuntien tehtävien laajeneminen. Hierarkisuus on menettänyt mer- kitystään, kuntien rooli sosiaaliturvan ja palveluiden järjestämi- sessä on kasvanut ja päätöksiä tehdään yhä enemmän paikallisella tasolla. Nopeaan yhteiskunnalliseen muutokseen on näin kytkeytynyt kuntien vastuun kasvu, epätasaisesti jakautuvat toimintaedellytyk- set ja voimavarat sekä alueellisen kehityksen ennustettavuuden vaikeutuminen. Epävarmuutta on lisännyt epätietoisuus uutta tilannetta vastaavan hyvinvointipolitiikan kokonaisvaltaisesta ke- hittämisestä, periaatteista ja tulevasta suunnasta. Minkälaiseen kehitykseen tulisi varautua? Viime vuosina epävarmuutta on py- ritty hälventämään kansallisilla ohjelmilla ja periaatepäätöksillä (esimerkiksi Heikkilä ym. 2003, Sosiaali- ja terveysministeriö 2003a, Sosiaali- ja terveysministeriö 1999b; Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2001; Sosiaali- ja terveysministeriö 2003b). Ristiriitainen ja eriarvoistuva alueellinen kehitys on tullut on- gelmalliseksi niin hyvinvoinnin palvelujärjestelmän kuin kansa- laistenkin kannalta. Kansalaisille kehitys on merkinnyt eriarvois- tumisen kasvua, sitä että kansalaisten hyvinvointi on yhtenäisestä 8 lainsäädännöstä huolimatta tullut entistä enemmän riippuvaiseksi asuinpaikasta. Hyvinvointipolitiikan tekemisen kannalta kehityk- sen ennakointi on olennaista. On välttämätöntä tuottaa hyvin- vointipalvelut niin, että ne vähentävät eriarvoisuutta ja aidosti edistävät kansalaisten hyvinvoinnin tasaista jakautumista. Kunnat joutuvat arvioimaan muutoksia ja etsimään ratkaisuja omista paikallisista lähtökohdista. Hyvinvoinnin alueellisen ja seudullisen eriytymiskehityksen prosessien tunnistaminen, kehi- tyksen vaikutukset kansalaisten hyvinvointitarpeisiin ja palvelui- hin eri alueilla, vaikutusten ennakointi ja seurauksiin varautumi- nen nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ovat nykyisin paikalli- sen hyvinvointipolitiikan peruskysymyksiä. Hyvinvointistrateginen työ on tullut entistä ajankohtaisem- maksi (ks. Kinnunen & Kurkinen 2003). Hyvinvointistrategisen suunnittelun keskeinen ongelma on ajantasaisen ja paikallisesti riittävän tarkan tiedon saanti. Hyvinvointia koskevan tiedontuo- tannon ongelmallisuus näkyy selvästi kuntien, seutujen ja maa- kuntien hyvinvointistrategisessa työssä (Kinnunen 2003; Kurki- nen 2003). Alueellista ja väestöryhmittäistä hyvinvoinnin jakau- tumista ja muutoksia koskevaa omaehtoista tietotuotantoa ei juuri ole. Tilastokeskuksen, Stakesin, eri tutkimuslaitosten ja viran- omaisten ylläpitämien valtakunnallisten tilastojen tieto on pääosin aggregoitua ja yleistävää kokonaistietoa eikä riittävän ajan- tasaista. Ne eivät kerro paikallisen, seudullisen ja maakunnallisen kehityksen todellisuutta. Parhaimmillaankin nykyinen tietojärjes- telmä tuo sen esille jälkikäteen, ennakoinnin ja varautumisen kannalta liian myöhään. Seurauksena hyvinvointipolitiikka ja pal- velujärjestelmä ovat paljolti joutuneet tyytymään reagoivaan työ- tapaan. Päätöksiltä edellytetään joustavuutta ja herkkyyttä. Alueiden erilaistumisen ja ihmisten elämäntyylien ja ongelmien kirjon mo- ninaistumisen seurauksena yleistäviä päätöksiä on vaikea tehdä. Alueilla on pystyttävä itse ennakoimaan, seuraamaan, mittaamaan ja arvioimaan hyvinvointia ja siihen vaikuttavia muutostekijöitä. Tarvitaan ajantasaista ja monipuolista paikallista